Lasaretti-2014-1 - Varsinais
1/ t o u k o k u u 2 0 1 4 Uudessa keskolassa perheetkin viihtyvät s. 4 Lonkkakeskus kerää potilaita kaukaakin s. 8 Tyksin Sydänkeskus hallitsee katetritoimenpiteet s. 14 Strålbehandlingen går på djupet s. 26 Valinnanvapaus – dynamiikkaa vai dynamiittia? Sam uli S a a r ni • johtajaylilääkäri Potilaiden laajennettu erikoissairaanhoidon hoitopaikkansa valintaoikeus tuli voimaan vuoden 2014 alussa. Sitä odoteltiin pitkään, sillä Suomella on ollut kyseenalainen maine maana, jossa potilaalla oli ennätyksellisen vähän valinnanvapautta julkisessa terveydenhuollossa. Suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän kustannushallinta onkin perinteisesti perustunut kysynnän hillintään – siis lääkärille pääsyn vaikeuttamiseen. Tämä on jär- kevää sikäli, että jos lääkärille pääsee kovin helposti, siellä myös tulee käytyä enemmän. Ongelma on, että lääkärissäkäyntien vähentyessä ”tarpeelliset” käynnit vähenevät vähintään yhtä paljon kuin ”tarpeettomat”. Lisäksi osa ihmisistä on tasa-arvoisempia kuin toiset suhteessa yksityissektoriin. Tämä korostaa julkisen terveydenhuollon tarvetta tarjota laadukkaat palvelut kaikille. Se on yksi monista syistä, miksi uudessa strategiassamme korostetaan yhdenvertaisuutta. Siis sitä, että edes meidän tulisi kyetä tarjoamaan varsinaissuomalaisille samantasoiset terveyspalvelut asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Tämä ei onnistu, ellemme ensin yhtenäistä organisaatiorakennettamme ja toimintatapojamme. Valinnanvapauden taustalla on ajatus valinnanvapaudesta sekä itseisarvona että välineenä. Itseisarvo tarkoittaa sitä, että on oikein, että potilailla on enemmän sananvaltaa omissa asioissaan. Kulttuurimme muuttuu koko ajan asiakkuutta korostavaan suuntaan. Asiakkuus ei ole terveydenhuollossa ongelmatonta, koska asiakkaan tiedot ja mahdollisuudet tehdä viisaita päätöksiä eivät aina ole kovin hyvät. Silti sitä pitää tukea kaikin keinoin – ihmisten tulisi ottaa vastuuta omasta terveydestään, jotta he pitäisivät itsestään huolta myös muuten kuin käyttämällä palveluita. Tämä on yksi näkökulma potilaslähtöisyy- teen, joka on keskeisiä sairaanhoitopiirin tavoitteita. Valinnanvapaus tehokkuuden välineenä on kuitenkin se markkinatalouden perusidea, minkä vaikutuksia eniten odotetaan. Hyvät hoitopaikat pärjäävät ja huonot karsiutuvat – ja tämän uhka pakottaa kaikki parantamaan toimintansa. Potilaiden näkökulmasta hyvyys on hoidon laatua ja saatavuutta, päättäjien näkökulmasta myös siedettäviä kustannuksia ja hyvää yhteistyötä peruspalveluiden kanssa. Valinnanvapauteen valmistautuminen on yksi merkittävä tekijä VSSHP:n strategiauudistuksen takana. Voimme olla erittäin tyytyväisiä tällä hetkellä tarjoamaamme hoitoon. Meidän pitää kuitenkin varmistaa, että olemme kilpailukykyinen erikoissairaanhoidon palvelujen tuottaja myös jatkossa. Emme vielä tiedä, tuoko valinnanvapaus suomalaiseen järjestelmään kaivattua dynamiikkaa vai dynamiittia. Strategian perusajatuksena kuitenkin on, että kaikissa järkevissä valinnanvapauden ja soten maailmoissa pärjää sellainen sairaala, joka tekee kaksi asiaa hyvin: hoitaa oman erikoissairaanhoitonsa tehokkaasti ja laadukkaasti, sekä auttaa alueensa perusterveydenhuoltoa hoitamaan oman tehtävänsä hyvin. Yliopistosairaalalta odotetaan toki enemmänkin. Potilaan hoidon laatu Pä iv i N y gre n • hallintoylihoitaja 2 Potilaan hyvä hoito on sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan perimmäinen tavoite, jonka toteutumiseen vaikuttavista tekijöistä keskeisiä ovat potilas ja henkilöstö. Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon potilaslain perusteella. Terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin ja toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja potilaan osallisuutta vahvistavaa terveydenhuoltolain nojalla. Terveydenhuollon laatuoppaan mukaan hyvän hoidon lähtökohtana on, että potilasta hoidetaan hänen kanssaan hänen yksilölliset tarpeensa ja toiveensa huomioiden. Ammattitaitoinen henkilökunta toteuttaa hoidon sujuvana prosessina ja turvallisesti soveltaen näyttöön tai hyviin hoitokäytäntöihin perustuvia ja vaikuttavia menetelmiä. Yhteistyö ja tiedon kulku hoitoon osallistuvien tahojen välillä on sujuvaa ja saumatonta. Hyvän hoidon lopputuloksena on tyytyväinen potilas, joka on saanut hoidosta parhaan mahdollisen terveyshyödyn. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin vahvin arvo on potilaslähtöisyys. Potilaita on hoidettava oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti riippumatta asuinpaikasta, varallisuudesta, sukupuolesta, iästä tai muista yksilöllisistä ominaisuuksista. Tehokkuudella tarkoitamme terveydenhuollon mahdollisimman hyvän vaikuttavuuden ja terveyshyödyn tavoittelemista käytettävissä olevin voimavaroin. Varmistamalla yhdenvertaisesti osana hoitoketjua erikoissairaanhoidon palveluiden laatu, saatavuus ja kattavuus lisäämme väestön terveyttä, elinvuosia ja sosiaalista hyvinvointia. Tavoittelemme potilaalle selkeää osallistavaa palvelua ja terveyshyötyä sekä potilashoidon sujuvuutta, minkä haluamme ilmaista yksinkertaisesti ”Kerralla kuntoon – terveempänä kotiin”. Vuoden 2013 alusta potilaidemme hoito ja tutkimus on järjestetty potilaslähtöisiksi erikoissairaanhoidon palvelukokonaisuuksiksi Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) osalta ja tämän palvelumallin mukaiset toimintatavat tullaan laajentamaan koko sairaanhoitopiirin alueelle uudistamisoh- jelmamme mukaisesti. Vuoden 2013 alusta Vaasan sairaanhoitopiiri liitettiin Tyksin erityisvastuualueeseen, jonka väestöpohja on nyt yli 867 000 asukasta. Ruotsinkielisen väestön osuus erityisvastuualueella on noin 13 %. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin yksiköissä toteutetaan edellä kuvattua hyvää hoitoa päivittäin moniammatillisesti potilaan sekä alueellisen ja erityisvastuualueen laajuisen hoitoketjun kanssa. Vuoden 2013 aikana sairaanhoitopiirissä hoidettiin 186 769 potilasta. Sairaanhoitopiiri on vuodesta 2011 alkaen julkaissut Potilashoidon vuosikertomuksessa hoidon laatuun, potilasturvallisuuteen ja vaikuttavuuteen liittyvät tulokset. Haluamme olla edelläkävijöitä avoimessa oman toiminnan tulosten ja potilaskokemuksen avulla toteutettavassa toiminnan kehittämisessä. Tämän periaatteen mukaisesti olemme koonneet tähän julkaisuun katsauksen potilashoidon sisällöistä, laadusta ja tutkimustoiminnasta. Valfrihet - dynamik eller dynamit? Samu li Saa rni • cheföverläkare I början av år 2014 trädde i kraft patientens utvidgade valfrihet att välja vårdenhet inom den specialiserade sjukvården. Man har väntat på detta länge eftersom Finland haft ett ifrågasatt rykte som ett land där patienten hade rekordartat liten valfrihet inom den offentliga hälso- och sjukvården. Det finska hälsovårdssystemets kostnadskontroll har också traditionellt baserat sig på att dämpa efterfrågan – dvs. att göra det svårare att få tid till läkare. Detta är förnuftigt såtillvida, att ifall man får väldigt lätt läkartid, så går man också oftare till läkaren. Problemet är att då läkarbesöken minskar så minskar de ”nödvändiga” besöken minst lika mycket som de ”onödiga”. Därtill är vissa personer mer jämställda än andra i förhållande till den privata sektorn. Detta framhäver den offentliga hälso- och sjukvårdens behov att erbjuda högklassiga tjänster åt alla. Detta är en av många orsaker varför vi i vår nya strategi betonar jämlikheten. Alltså att vi åtminstone skulle klara av att erbjuda Egentliga Finlands invånare hälsovårdstjänster på samma nivå oberoende av hemort eller inkomst. Det här lyckas inte om vi inte först förenhetligar vår organisationsstruktur och våra verksamhetssätt. Bakom valfriheten ligger tanken om valfrihet både som egenvärde och som redskap. Egenvärdet betyder att det är rätt att patienten har mer bestämmanderätt om sina egna ärenden. Vår kultur ändrar hela tiden till att mer och mer betona klienten. Klientskapet är inte problemfritt inom hälso- och sjukvården, eftersom klientens information och möjligheter att fatta kloka beslut inte alltid är så goda. Trots detta bör det stödas på alla sätt – var och en borde ta ansvar för sin egen hälsa för att också ta hand om sig själv på annat sätt än genom att använda tjänster. Det här är ett perspektiv på patientorientering, som är ett av sjukvårdsdistriktets centrala mål. Valfriheten som ett redskap för effektivitet är ändå den grundidé inom marknadsekonomin vars effekter man väntar mest på. Goda vårdenheter klarar sig och dåliga faller bort – och det här hotet tvingar alla att förbättra sin verksamhet. Ur patientens synvinkel består det goda av vårdkvalitet och tillgång, ur beslutsfattarnas synvinkel består det goda också rimliga kostnader och gott samarbete med basservicen. Förberedelsen inför valfriheten är en betydande faktor bakom Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts förnyade strategi. Vi kan just nu vara mycket nöjda med den vård vi erbjuder. Vi måste ändå säkerställa att vi är en konkurrenskraftig producent av den specialiserade sjukvårdens tjänster också i fortsättningen. Vi vet inte ännu ifall valfriheten för med sig dynamik eller dynamit till det finska systemet. Strategins grundtanke är ändå att inom valfriheten och sote klarar ett sådant sjukhus sig som gör två saker bra: sköter sin egen specialiserad sjukvård effektivt och högklassigt och hjälper områdets primärvård att sköta sin uppgift bra. Av universitetssjukhus förväntas visserligen också mer. Patientvårdens kvalitet P äivi Ny gr e n • administrativ överskötare En god patientvård är det grundläggande målet för social-, hälso- och sjukvårdens verksamhet och centrala faktorer som påverkar att den genomförs är patienten och personalen. Patienten har enligt patientlagen rätt till hälso- och sjukvård av god kvalitet. Hälso- och sjukvården ska basera sig på evidens och goda vård- och verksamhetsrutiner. Verksamheten ska med stöd av hälso- och sjukvårdslagen vara av god kvalitet, trygg och den ska stärka patientens delaktighet. Enligt hälso- och sjukvårdens kvalitetsguide är utgångspunkten för en god vård att patienten är delaktig i vården så att individuella behov och önskemål beaktas. En yrkeskunnig personal utför vården som en smidig process och tryggt tillämpat med metoder som baserar sig på evidens eller god vårdpraxis. Samarbetet och informationsbytet mellan de olika parterna som deltar i vården löper smidigt. En god vård resulterar i en nöjd patient som fått bästa möjliga hälsonytta av vården. Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts starkaste värde är en patientorienterad vård. Patienterna ska vårdas rättvist och jämnlikt oberoende av hemort, inkomst, kön, ålder eller annan individuell egenskap. Med effektivitet menar vi att man med tillgängliga resurser strävar till en så god effekt och hälsonytta som möjligt. Genom att säkerställa kvaliteten, tillgången och omfattningen av den specialiserade sjukvårdens tjänster jämlikt som en del av vårdkedjan ökar vi befolkningens hälsa, levnadsår och sociala välbefinnande. Vi strävar efter tydlig, patientdeltagande service och hälsonytta samt vårdsmidighet - såsom vi enkelt vill uttrycka det: I gott skick på en gång - för ett friskare liv. Fr.o.m. början av år 2013 har vår patientvård och undersökningar för Åucs del ordnats till en patientorienterad, specialiserade sjukvårdens servicepaket och verksamhetssätt enligt denna servicemodell ska utbyggas till hela sjukvårdsdistriktet i enlighet med vårt omstruktureringsprogram. Fr.o.m. början av år 2013 anslöts Vasa sjukvårdsdistrikt till Åucs specialupptagningsområde vars befolkningsunderlag nu är över 867 000 invånare. Andelen svenskspråkiga invånare på specialupptagningsområdet är cirka 13 %. På enheterna i Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikt genomförs ovan nämnda goda vård dagligen multiprofessionellt tillsammans med patienten, den regionala vården och specialupptagningsområdet.Under år 2013 vårdades 186 769 patienter inom sjukvårdsdistriktet. Sjukvårdsdistriktet har sedan år 2011 i Patientvårdens årsberättelse publicerat resultaten angående vårdkvalitet, patientsäkerhet och effekt. Vi vill vara föregångare i att utveckla en öppen verksamhet med hjälp av egna verksamhetsresultat och patienterfarenheter. Därför har vi i denna publikation samlat översikt över patientvårdens innehåll, kvalitet och forskningsverksamhet. 3 Psykologi Sari Ahlqvist-Björkroth (vas.) ja osastonylilääkäri Liisa Lehtonen ovat perhekeskeisen hoidon ja sen koulutuksen asiantuntijoita. Keskolan perhehuoneet heti menestys TEK S T I JA K UVA Ma rkku n ä ver i T 4 urun yliopistollisen keskussairaalan vastasyntyneiden teho-osasto muutti huhtikuussa U-sairaalan C-osasta A-osan yhdeksänteen kerrokseen, jonne saneerattiin tilat varta vasten keskolalle. Ne ovat aiempaa laajemmat, mikä mahdollisti toiminnan aloittamisen perhehuonemallissa. Potilaskäytössä on 10 perhehuonetta, joista 2 on eristyshuoneita sekä kolme perinteisiä avohuoneita, joissa on yhteensä 8 potilaspaikkaa. Yhdessä avohuoneessa voidaan tehdä leikkauksia. Muuten avohuoneissa hoidetaan vauvoja, jotka tarvitsevat lyhyen (1−3 vuorokautta) hoitojakson ja voivat sen jälkeen siirtyä äidin viereen vierihoito-osastolle. Perhehuoneen saavat ensisijaisesti sellaiset vastasyntyneet, jotka tarvitsevat pitempää sairaalahoitoa ja joiden vanhemmat voivat olla paikalla. − Muutto oli aivan loistava ratkaisu, iloitsee osastonylilääkäri Liisa Lehtonen. Toiminta käynnistyi sujuvasti, eikä merkittäviä sopeutumisongelmia ole ollut. Vastasyntyneiden teho-osastolla hoide- taan vuosittain 600−700 vastasyntynyttä, joista kolmasosa on keskosia. Hoitopäiviä on 6000−7000 ja noin puolet näistä on keskoshoitopäiviä. Osaston hoitotulokset ovat erittäin hyvät maailmankin mittakaavassa. Tyksin keskola on ensimmäisenä Suomessa aloittanut tehohoidon perhehuoneissa. Uudet perhehuoneet ovat osoittautuneet menestykseksi: − Vanhemmat tulivat heti innolla mukaan, ja perhehuoneisiin täytyy jonottaa, kun kaikki haluavat niihin, Lehtonen kertoo. − Nyt perhekeskeisyys on mukana koko hoidossa ja perheen rooli vahvempi. Onhan meilläkin vuosikymmeniä sallittu perheen läsnäolo, mutta tilat eivät ole sitä kuitenkaan täysin mahdollistaneet. Ilman tiloja vanhemmille heidän läsnäolonsa tukeminen voi jäädä kauniiksi sanoiksi, osastonylilääkäri kuvailee. − Nyt tuemme perheen integroitumista hoitotiimiin ja perhettä arvostetaan tiimin tasaveroisena osana. Se on resurssi, jota ei aikaisemmin ole osattu riittävästi hyödyntää. Oppia Tyksistä Muut sairaalat hakevat oppia Tyksin Vanhemmat vahvasti mukaan -koulutusprojektista, joka käynnistyi vuonna 2009 psykologi Sari Ahlqvist-Björkrothin johdolla. Teoriakoulutuksen suunnitteli ja antoi psykologian professori Zack Boukydis. Nämä kaksi yhdessä Liisa Lehtosen kanssa ovat kirjoittaneet koulutuskäsikirjan koulutuksen tueksi kehittääkseen perhekeskeistä toimintatapaa vastasyntyneiden tehohoidossa. Vanhemmat vahvasti mukaan -koulutuksen rahoituksesta tekijät kiittävät Lastenklinikoiden Kummeja. Koulutusprojektissa keskolan henkilökunnasta koulutettiin kahdessa vuodessa puolet, ja sen jälkeen nämä kouluttivat toisen puolen. Koulutuksessa avainasemassa ovat mentorihoitajat. Perhekeskeinen toimintakulttuuri on maassamme varsin uutta, ja se onkin alkuun herättänyt hoitohenkilöstössä jonkin verran hämmennystä. − Vanhempien kanssa työskenneltäessä sairaanhoitajan rooli on muuttunut tekijästä tukijaksi, Sari Ahlqvist-Björkroth sanoo. Vastarintaakin on alkuvaiheessa ollut. − Se kuuluu asiaan, ja koulutus sisältää muutoksen toteuttamisen työkalut mukaan lukien kritiikistä keskustelemisen. Koulutuksessa korostetaan ymmärrystä ja omia oivalluksia. − Perustamme koulutuksen henkilöstön omaan kokemukseen enemmän kuin teoriaan, Ahlqvist-Björkroth kiteyttää. S I S Ä L LY S L U E T T E L O Valinnanvapaus – dynamiikkaa vai dynamiittia? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 Potilaan hoidon laatu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 Valfrihet - dynamik eller dynamit? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Patientvårdens kvalitet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Keskolan perhehuoneet heti menestys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Tyksin lapsettomuushoitojen tulokset ovat Suomen huippuluokkaa . . . . . . . . 6 Lonkkakipupotilaalle kokonaisvaltaista hoitoa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 3D-mallinnus apuna pään ja kaulan syöpäkirurgiassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Uusia tutkimusmenetelmiä ja hoitomuotoja eturauhasen syöpään . . . . . . . . 11 Robotiikka auttaa säästämään hermostoa kohdunkaulasyövän kirurgiassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 Uudet katetritoimenpiteet sydänvikojen hoidossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 Loimaan aluesairaalassa panostetaan päiväkirurgiaan . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 Tyksissä vahvaa erityisosaamista lasten ortopediassa ja skolioosileikkauksissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 Hyviä tuloksia tekonivelleikkauksista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 Vertailututkimuksen kustannukset eivät suoraan verrannollisia laskutushintoihin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Tyksissä endometrioosin hoito valtakunnan tasolla huippua . . . . . . . . . . . . . 21 ”Ni ligger väldigt i framkant med vården av endometrios” . . . . . . . . . . . . . . . 22 Sjukskötarens läkekonsthar båda fötterna på golvet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 Vanhemmat ”raportoivat” Käytännön esimerkki uudesta kulttuurista keskolassa ovat lääkärinkierrot, joiden järjestys on sellainen, että ensimmäiseksi kysytään vanhemmilta vauvan vointia. Vanhemmat osaavat yleensä ”raportoida” vauvan voinnin niin tarkasti, ettei hoitajalla välttämättä ole mitään lisättävää. Tällöin tavoite vanhempien tukemisessa on toteutunut niin, että heistä on tullut oman vauvansa ”asiantuntijoita”. Osastonylilääkärin mukaan kulttuurinmuutoksessa on kyse isoa sitoutumista vaativasta asiasta, mutta henkilökunta on ottanut sen hienosti vastaan. Murheena hänellä kuitenkin on keskolan merkittävä henkilökuntavaje, joka haittaa mm. uusien työntekijöiden perehdytystä vanhempia tukevaan työotteeseen. Perhehoitomallin vaikutuksia seurataan jatkuvasti, mutta jo nyt tiedetään, että se lyhentää sairaalassaoloaikaa ja vähentää näin kustannuksia. Puhumattakaan siitä, mitä se merkitsee lapselle ja vanhemmille ja heidän vuorovaikutussuhteelleen. Kuten eräskin äiti totesi yhdessä Vanhemmat Vahvasti Mukaan -koulutusohjelman avulla koulutetussa sairaalassa verratessaan kokemuksiaan hoitojaksoon edellisen lapsensa kanssa: − En tiedä, mikä teillä on muuttunut, mutta tämän lapsen kanssa saan olla enemmän äiti. Fotodynaamisesta PDT-valo-hoidosta hyviä kokemuksia Salon aluesairaalassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 Tutkimus ratkoo rintasyöpäleikkauksen aiheuttaman turvotuksen ongelmaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 Brakyterapi går rakt på sak . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 Efterladdaren slog ett slag mot tumören på Marias livmoderhals . . . . . . . . . 27 VEEG -unitutkimusyksikkö ja neuromodulaation osaamiskeskus aloittaa Turussa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 Kaihileikkaus – nopea toimenpide ja toipuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 Sairaanhoitopiirille uudet verkkosivut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 Tämän päivän tutkimus on huomisen hoitoa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 TOIMITUSTIEDOT Lasaretti - Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tiedotuslehti sidosryhmille. Informationsblad för Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts intressentgrupper. 14. vsk. Ilmestyy 2 kertaa vuonna 2014. JULKAISIJA : Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, PL 52, 20521 Turku. Puh. 02 313 0000. Sähköposti: [email protected]. Päätoimittaja: Olli-Pekka Lehtonen. Toimitussihteeri: Maria Myllymaa. Toimituskunta : Olli-Pekka Lehtonen (pj.), Esa Halsinaho, Anne Hedman, Hannele Heine, Päivi Nygren ja Samuli Saarni. Toimittajat: Mathias Luther (Inter Folia Press), Maria Myllymaa, Markku Näveri, Marjo Peltoniemi, Pekka Remes ja Tuula Vainikainen. Taitto: Letterhead Painopaikka : Paino-Kaarina Oy, Kaarina, 2014. Osoitelähteet: Varsinais-Suomen, Vaasan ja Satakunnan sairaanhoitopiirit, Lääketieteen toimittajat ry. Osoitteenmuutokset: Puh. 02 313 1103, sähköposti [email protected]. ISSN 1457-9057. Kansi: Tyksin Vakka-Suomen sairaalassa aloitettiin kaihileikkaukset tämän vuoden alussa. Kuvassa kaihileikkauksista vastaava silmälääkäri Marja Vuori tiimeineen leikkausta suorittamassa. (kuva: Marjo Peltoniemi) 5 Tyksin lapsettomuushoitojen tulokset ovat Suomen huippuluokkaa Teksti ja kuva P ekka Remes Arvellaan, että joka kuudes kaikista pariskunnista on jossain vaiheessa kärsinyt tahattomasta lapsettomuudesta. Pariskunnan hedelmällisyyttä on perusteltua selvitellä, jollei raskaus ole alkanut, kun suojaamattomia yhdyntöjä on ollut vuoden ajan. Terveellä pariskunnalla on noin 20 prosentin kuukausittainen mahdollisuus saada aikaan raskaus, jolloin 12 kuukauden kumulatiivinen todennäköisyys raskauteen on 93 prosenttia. Todellisuudessa luku on hieman pienempi, noin 84 prosenttia. L 6 apsettomuutta voidaan kuitenkin hoitaa, ja suurin osa pariskunnista saakin hoidoista toivotun tuloksen. –Tyksistä tarjotaan kaikki muut lapsettomuushoidot, mutta ei lahjamunasoluhoitoja. Oma spermapankki on ollut vuosikaudet. Toimintatavat ovat muuttuneet vuosien myötä. Aikaisemmin ongelmaa tutkittiin rauhalliseen tahtiin ja samalla odotettiin, josko luonto hoitaisi asian. Nykyisin tehokkaiden lapsettomuushoitojen aikana toimitaan toisin. Hoito aloitetaan tarpeen vaatiessa mahdollisimman pian, jo toisella tai kolmannella käynnillä, kertoo Tyksin naistentautien poliklinikan osastonylilääkäri Antti Perheentupa. – Lapsettomuushoidoissa käyvien pariskuntien oma käsitys hoitojen onnistumisen suhteen on tutkimusten mukaan pessimistisempi kuin hoitojen realistinen tulos. Hoitojen avulla raskaus saadaan aikaiseksi kahdeksalle parille kymmenestä. Usein tämä edellyttää kuitenkin hoitojen toistamista, joskus useampaankin kertaan. – Nykyisellään hoitoihin pääsee ilman kuukausien jonottamista. Meillä ei tällä hetkellä ole pitkää jonoa. Tästä vuodesta alkaen potilaalla on mahdollisuus valita julkisen erikoissairaanhoi- don hoitopaikka, siis mikä tahansa Suomen julkisista sairaaloista, joka valitaan yhdessä lähetteen antavan lääkärin kanssa. Pakastettujen alkioiden hyöty – Koeputkihoidot ovat leipäpuumme, Perheentupa sanoo. Maailman ensimmäinen koeputkilapsi syntyi Englannissa vuonna 1978. Suomessa vastaavassa onnistuttiin vuonna 1984. Koeputkihedelmöityksessä (IVF, in vitro fertilisaatio) naisen ja miehen sukusolut yhdistyvät viljelymaljassa. Hedelmöitetyt munasolut kehittyvät alkioiksi. Alkioiden kehittymistä seurataan huolellisesti. Kun alkio siirretään kohtuun hormonihoitojen, munasolukeräyksen, laboratoriossa tapahtuvan hedelmöityksen ja alkioviljelyn päätteeksi, puhutaan tuoresiirrosta. – Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että hyviä alkioita voidaan myös pakastaa. Pakastetun alkion siirrosta saatavat tulokset ovat Tyksissä samaa tasoa kuin tuorealkionsiirron tulokset, Perheentupa näyttää ylpeänä tilastoista. Tyksissä tehtiin viime vuonna 186 tuorealkionsiirtoa. Pakastusalkionsiirtoja tehtiin 276 kappaletta. Hyvät tulokset pakas- tusalkionsiirroista ovatkin Tyksin vahvuus. Näistä 34,4 prosentissa todettiin kliininen raskaus, kun kansallinen keskiarvo on noin 25 prosenttia. Koeputkihoitoa kevyempi hoitomuoto on inseminaatiohoito eli keinohedelmöitys. Tässä hoitomuodossa liikkuvat siittiöt erotellaan liikkumattomista, minkä jälkeen ne ruiskutetaan kohtuun munasolun irtoamisen aikana. Näitä hoitoja Tyksissä tehtiin 159 kappaletta viime vuonna. Näistä kliinisiä raskauksia oli 10,1 prosentissa. Perheentupa huomauttaa, että noin neljäsosa kaikista hoitojen aikana alkaneista raskauksista menee kesken. Keskenmenojen määrä on sama kuin tavallisissa raskauksissa. Laboratorio merkittävässä roolissa Laboratorion tekemällä työllä ja osaamisella on erittäin merkittävä osuus lapsettomuushoidoissa. – Jos löydämme näytteestä siittiöitä, olemme jo voiton puolella, sanoo IVF-biologi Harri Mankonen Tyksin fertiliteettilaboratoriosta. Mankonen kertoo esimerkkinä erään tapauksen, jossa kolmen tunnin etsinnän jälkeen löytyi 12 siittiötä, ja raskaus saatiin käynnistettyä. Tapauksessa oli kyse kiveskirurgiasta eli siittiöitä etsittiin kiveksistä otetuista näytteistä. Mikrohedelmöityksessä ollaankin jo tekemissä pienten asioiden kanssa, kun munasolun koko on 0,1 millimetriä. Siittiön pään läpimitta on 0,003 millimetriä. Myös laboratorion olosuhteiden pitää olla kunnossa. Laboratoriotiloissa on tehostettu ilmanvaihto, ylipaine ja ilman hepasuodatus. Tyksin naistenklinikan osastonylilääkäri Antti Perheentupa (vasemmalla) ja IVF-biologi Harri Mankonen Tyksin fertiliteettilaboratoriosta sekä mikromanipulaattori, jolla tehdään mikrohedelmöitys. Sukusolujen ja alkioiden käsittelyt tehdään pölyttömässä ja mikrobittomassa ympäristössä. Tyksin fertiliteettilaboratorion nykyiset tilat ovat pienet, ja odotuksissa ovatkin uudet, käytännölliset tilat. Spermalaboratoriossa tehdään noin 350 sperma-analyysia vuodessa. Laboratorion yhteydessä toimii myös Turun yliopiston spermapankki. Esimerkiksi syöpätautien hoidossa käytetyt sytostaatit saattavat heikentää tai kokonaan lopettaa siittiöiden tuotannon. Siksi eräiltä syöpäpotilailta otetaan siittiöitä talteen spermapankkiin. Yhdestä pakastuskerrasta riittää keskimäärin noin kymmeneen hedelmöityshoitokertaan. Spermalaboratoriossa tehdään myös miesten vasektomia- eli sterilisointikontrolleja, joita on noin sata vuodessa. Laki muutti käytäntöjä Vuonna 2007 voimaan tullut laki hedelmällisyyshoidoista käytännössä muutti lapsettomuushoitoja. Lain mukaan luovutetusta sukusolusta tai alkiosta syntyneellä henkilöllä on 18 vuotta täytettyään oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys. Laki vähensi ainakin aluksi miesten halukkuutta luovuttaa spermaa. Alkoi kiveskirurgian kehittäminen. Siinä miehestä johtuvaan lapsettomuuteen haetaan ratkaisua siten, että kiveksistä leikkausmikroskoopin avulla valituista näytteistä etsitään siittiöitä. Siittiöitä etsitään laboratoriossa aluksi mekaanisesti pilkotuista näytteistä. Jos siittiöitä ei löydy, voidaan pilkottujen näytteiden solukkoa vielä hajottaa entsyymien avulla. Näin saadaan vielä kudoksen sisään mahdollisesti jääneet siittiöt esiin. Kivesleikkauksissa 40 prosentissa on löytynyt siittiöitä. Näillä on saatu alkuun kaikkiaan 17 raskautta. Kiveskirurgian kehittäminen aloitettiin vuonna 2008. Tyks on tässä hoitomuodossa ainoa julkinen toimija Suomessa. Turkuun tulee potilaita lähes kaikkialta Suomesta. Kaikkien sairaaloiden lapsettomuuslääkärit eivät kuitenkaan vielä suhtaudu hoitoon varauksetta. Perheentupa kysyykin, toteutuuko kansalaisten tasa-arvo, jos hoidon saatavuus riippuu kotipaikkakunnasta. Tosin nykyisen lainsäädännön mukaan potilas voi valita hoitopaikkansa. Kiveskirurgiahoidossa pariskunnan mies matkaa Turkuun. Operaatio tehdään nukutuksessa päiväkirurgiana. Tyksistä löydetyt siittiöt siirretään sinne, mistä potilas on hoitoon lähetetty. Kehittyneestä kiveskirurgiasta huolimatta luovutettujen siittiöiden pula on jatkuva, ja uusia spermanluovuttajia otetaankin Tyksissä mieluusti vastaan. Yhteiskunta muutoksessa Lapsettomuushoidot riippuvat voimassa olevasta lainsäädännöstä sekä yhteiskunnan vallitsevista käytännöistä ja tapakulttuurista. – Päivänpolttava aihe on, miten hoitoja jatkossa tarjotaan ja mikä on viranomaisten tulkinta. Julkisella puolella on pitkään pidetty kiinni siitä, että hoitoja saavan naisen yläikäraja on 40 vuotta, Perheentupa sanoo. Yhteiskunnan perhekäsitys ja vanhemmuuskäsitys ovat muutoksessa. Julkisen sektorin periaatteena on hoitaa sairaudesta johtuvaa lapsettomuutta. Sosiaalisista syistä johtuvaa lapsettomuutta ei hoideta, siis käytännössä naisparien ja yksittäisten naisten lapsettomuutta, jota hoidetaan yksityisillä klinikoilla. Näihin sperma ostetaan tavallisimmin Tanskasta, jolloin Suomen lainsäädännön vaatimukset täyttyvät. Perheentupa tähdentää, että julkisten ja yksityisten klinikoiden hoitotulosten vertailu on vaikeaa, koska potilasaines on erilaista. Aika näyttää, miten käytännöt tulevat muuttumaan. 7 Lonkkakipupotilaalle kokonaisvaltaista hoitoa Teksti ja kuva M arjo Pelto n iemi Tyksin lonkkaspecialisti Matti Seppänen tutkii lonkan tilannetta nuorella raumalaisella potilaalla, joka on tullut lonkan tähystysleikkausarvioon Tyksiin. Tyksin Tules- eli tuki- ja liikuntaelinsairauksien toimialueella on luotu erityisosaajien avulla kansallisen lonkkakeskus, jollaista ei ole koskaan aiemmin Suomessa ollut. Keskuksessa ei tehdä pelkästään tekonivelleikkauksia, vaan myös lonkan tähystyksiä ja osteotomioita. S uomessa on Tyksin lonkkakkivun hoitoon erikoistuneen ortopedin Matti Seppäsen mukaan järkevää keskittää harvinaiset toimenpiteet. – Yhdellä toimenpiteellä ei voida hoitaa koko potilasryhmää, joka tulee vastaanotolle saman vaivan eli lonkkakivun takia. Optimaalisen toimenpiteen etsiminen kannattaa keskittää paikkaan, jossa kaikkia mahdollisia toimenpiteitä tehdään. Kirurginen sairaala luo lonkkakeskukselle ainutlaatuisen toimintaympäristön Tyksissä, kun kaikki elektiivinen, ei-kiireellinen ortopedia tehdään samassa rakennuksessa. Tieto erikoisosaamisesta on kulkenut hyvin, sillä potilaita tulee Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lisäksi Erva-alueelta eli Satakunnasta ja Vaasan seudulta sekä esimerkiksi Oulusta, Tampereelta ja Itä-Suomesta. Noin 40 prosenttia potilaista tulee oman piirin ulkopuolelta. Kokonaisvaltainen lonkkakipupotilaan hoito Lähettävät lääkärit terveyskeskuksista ja yksityisiltä terveysasemilta voivat lähettää potilaan arvioitavaksi Tyksiin, jossa toteutuu kokonaisvaltainen lonkkakivun hoito poliklinikkakäynteineen, kuvantamisineen ja mahdollisine toimenpiteineen ja kuntoutuksen aloituksineen. Lonkkakipupotilas saa entistä paremmin ja nopeammin oikean hoidon. – Osa ortopedeistä keskittyy yhteen niveleen tehden sen alueen hoitoa alusta loppuun niin olkapäässä, polvessa kuin lonkassa. Samaa toimenpidettä kuten lonkkaleikkauksia tekee vähintään kaksi ihmistä keskustelu- ja konsultointiyhteyden vuoksi ja toimenpiteen jatkuvuuden varmistamiseksi. Esimiehet ovat Seppäsen mukaan mahdollistaneet lonkkakeskuksen toiminnan kehittämisen sekä laajentamisen ja oppia on haettu sekä kotimaasta että ulkomailta. Hoidon suunnittelu 8 Hoidon suunnittelemiseksi lonkkakivun selvittelyssä tarvitaan ortopedin tekemän tutkimuksen lisäksi röntgenkuva ja useimmiten myös lonkan magneettitutkimus, jotta kliininen epäily voidaan varmistaa. Leikkauksessa pyritään aina korjaamaan nivelen rakenne niin lähelle optimaalista kuin mahdollista. Vaihtoehtoina on joko nivelen säilyttäminen tai sen korvaaminen tekonivelellä. Niveltä säilyttävässä menetelmässä oma nivel säästetään ja korjataan joko luun muotoa luuta poistamalla tai katkaisemalla luu ja kääntämällä se parempaan asentoon. Toimenpiteet voidaan tehdä vaivan syystä riippuen joko tähystys- tai avoleikkauksina. Tähystys on jonkin verran helpompi potilaalle toipumisen kannalta. Suomessa vasta viime vuosina yleistyneitä lonkan tähystysleikkauksia tehdään vuosittain koko maassa vain muutamia satoja. – Lääkäreitä, jotka tekevät yli 30 tähystystä vuodessa on arviolta Suomessa kymmenkunta ja meitä, jotka teemme yli 50 tähystystä vuodessa ehkä viisi. Turussa lonkkatähystyksillä on pitkät perinteet, sillä täällä on tehty tälläkin alalla pioneerityötä. Tutkimuksella merkittävä rooli – Meillä on hyvä keskusteluyhteys kaikkien niveliä hoitavien ortopedien kanssa Tyksissä ja olemme verkostoituneet sekä kansallisesti, että kansainvälisesti. Jotta saadaan tietää esimerkiksi millainen pitkän aikavälin vaikutus lonkkatoimenpiteillä on, tarvitaan myös kansainvälistä tutkimusta, jossa Suomella ja Tyksillä on vahva edustus. Tämän vuoden aikana alkaa maailman ensimmäinen ortopedian alan kansainvälinen monikeskustutkimus, jossa tehdään plasebokontrolloitua kirurgiaa ahdaslonkkaoireyhtymästä. Seppänen toimii Suomen vastaavana tutkijana. T O I M E NP I T E E T Lonkkatähystys Lonkkatähystys on teknisesti vaativa, koska lonkkanivel sijaitsee syvällä kehossa ja on rakenteellisesti hankala tähystyksen kohde. Tähystys on suositeltavin alle 45-vuotiaille potilaille, jolloin hyödyt ovat suurimmat. Lonkkatähystykset ovat yleistymässä maailmanlaajuisesti, kun potilaat, joilla on lonkkakipu, löytävät oikean hoidon. Nykyisin lisäksi toivotaan, että lonkan rakenteeseen kohdistuvilla leikkauksilla saatettaisiin pystyä hidastamaan ja jopa ehkäisemään lonkkakulumia, vaikka tieteellistä näyttöä ei vielä ole. Tähystyksellä ei voida esimerkiksi hoitaa lonkkamaljan vajaakatteisuutta eikä myöskään lonkkanivelen kulumaa. Sen sijaan tällä hetkellä tavallisimpia syitä lonkan tähystykseen ovat lonkkamaljan rustorenkaan ja rustoisen nivelpinnan vauriot, jotka useimmiten liittyvät ahdas lonkka -oireyhtymään. Osteotomialeikkaus Osteotomialeikkaus tehdään luun tai nivelen asentovirheen korjaamiseksi ja se on raskain leikkaus potilaalle, mitä lonkan alueella tehdään. Suurin potilasryhmä on sellaiset nuoret potilaat, joilla on tullut kasvun ja kehityksen aikana häiriö lonkkanivelen kehityksessä. Oireilu alkaa tavallisesti lonkkakipuna 20-30-vuotiaana. Toimenpiteellä voidaan parhaimmillaan lykätä mahdollista lonkan tekonivelleikkausta eteenpäin sekä vähentää kipuja ja parantaa toimintakykyä. Leikkaukseen mennään mikäli lonkkakipu ei ole muutoin hoidettavissa. Osteotomiat ovat vielä aika harvinaisia Suomessa ja Tyksissä niitä on tehty vajaa 20 vuodessa. Tähän ovat vaikuttaneet leikkauksen raskaus, komplikaatioriski ja se, että kaikki potilaat, jotka hyötyisivät leikkauksesta, eivät ole päässeet hoitoon. Toimenpiteeseen erikoistuneiden lääkäreiden erityisosaaminen helpottaa tilannetta. Tekonivelleikkaus Tekonivelleikkaus on aina viimeinen vaihtoehto, jos millään muulla hoidolla ei pärjätä ja oma nivel on täysin kulunut, sillä se on lopullinen ratkaisu. Tekonivel on puhtaasti nivelen kuluman ja siitä aiheutuvan kivun hoitoa. Leikkaus on yleensä aiheellinen, kun lonkassa ilmenee lepokipua ja kipu häiritsee normaalia elämää ja lääkkeet tai liikuntaharjoitteet eivät auta. Tekonivelleikkaus pyritään lykkäämään mahdollisimman pitkälle kuitenkin kunnioittaen potilaan elämänlaatua, koska tekonivelen käyttöikä on aina rajallinen, arviolta 20 vuotta. 3D-mallinnus apuna pään ja kaulan syöpäkirurgiassa Teksti ja kuva M arjo Pelto n iemi 3D-mallinnus lääketieteen apuna on ajankohtainen ja puhuttava aihe. Tyksissä sitä käyttävät tällä hetkellä muun muassa suu- ja leukakirurgia, korva-, nenä ja kurkkutaudit, plastiikkakirurgia, lastenkirurgia ja neurokirurgia. Menetelmää käytetään vaativassa pään ja kaulan alueen kirurgiassa leukojen siirtoleikkausten apuna sekä traumatologian ja syöpäkirurgian alueilla, erityisesti suusyöpäleikkauksissa. A jankohtaisen 3D-aiheesta tekee muun muassa se, että sekä naisten että miesten suusyövät, joita korvatautien- ja suuja leukasairauksien klinikassa hoidetaan, ovat lisääntyneet. 3D-mallinnuksen ja -tulostuksen mahdollisuudet lääketieteessä ovat puhuttaneet muutenkin mediassa, sillä tekniikalta odotetaan tulevaisuudessa paljon ja sitä käyttäen yritetään tuottaa jopa elävää kudosta ja kokonaisia elimiä, ihmisen varaosia. – Tyksin pään ja kaulan kirurgiassa 3D on apuna siinä, miten omaa kudosta, erityisesti luuta, pystytään käyttämään mahdollisimman tehokkaasti ja tarkasti vaurioiden paikkaamiseksi, erikoislääkäri Ilpo Kinnunen summaa. Tyksissä on tehty 3D-suunnitteluavusteista pään ja kaulan alueen kirurgiaa jo useamman vuoden ajan. Nykyisin käytössä oleva menetelmä mahdollistaa sairauden tai vamman mallinnuksen, leikkauksen esisuunnitelman ja esimerkiksi leikkauksessa tarvittavien levyjen ja ruuvien tuottamisen. Menetelmä aloitettiin ensimmäisten joukossa Suomessa. Pään ja kaulan alueen kirurgiassa tehdään isoja operaatioita kasvojen alueelle laajojen syöpäleikkausten yhteydessä, tapaturmiin liittyvissä korjausleikkauksissa ja synnynnäisten syndroomien korjauksissa. Leikkaukset ovat vaativia ja niihin varataan koko päivä. Sitä ennen vaaditaan pitkä suunnittelutyö, jossa voidaan hyödyntää 3Dmallintamista. 3D-suunnittelua Tyksissä pään ja kaulan alueen kirurgiassa käyttävät muun muassa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Ilpo Kinnunen ja suu- ja leukakirurgi Tero Soukka yhteistyössä plastiikkakirurgi Erkki Suomisen kanssa. He vastaavat suu- ja leukakirurgialla leikkaukseen liittyvästä 3D-suunnittelusta. Dosentti Ilpo Kinnunen vastaa syöpäkirurgiasta ja dosentti Tero Soukka rekonstruktiivisista näkökulmista. Leikkaus nopeammaksi ja yksinkertaisemmaksi Laajempien suusyöpien leikkauksessa poistetaan kasvain niin laajalti kuin tauti edellyttää. Sen seurauksena kasvoihin syntyy vajausta, jonka paikkaamiseen joudutaan tekemään rekonstruktio eli käyttämään leikkauksessa syntyneen kudospuutoksen korjaamiseen kudossiirteitä. Kielen, suunpohjan tai posken korjaamiseen voidaan ottaa siirteitä esimerkiksi kyynärvarresta, reidestä tai olkavarresta. jatkuu seuraavalla sivulla 9 Ilpo Kinnunen ja Tero Soukka esittelevät 3D-tulostettuja potilaskohtaisia kallomalleja. Mikäli joudutaan poistamaan myös luukudosta, se voidaan korvata lantiosta, pohjeluusta tai lapaluusta otetulla luusiirteellä. Luusiirre kiinnitetään leukaluuhun titaani-metallilevyjen ja ruuvien avulla. Tässä suunnittelussa tulee avuksi 3D-tekniikka. 3D-suunnittelua käytetään sekä leikkauksen lähtötilanteen mallinnuksessa että leikkauksen etukäteissuunnittelussa. Esimerkiksi suusyöpätapauksissa 3D-mallinnusta käyttäen voidaan havainnollistaa tarkasti kasvaimen koko ja se, miten kasvain sijoittuu esimerkiksi kasvojen luurakenteisiin sekä suunnitella tuleva operaatio. Leikkauslinjat ja kudosten korvaaminen voidaan päättää mallinnuksen avulla entistä tarkemmin jo ennen leikkausta, mikä tekee leikkauksen nopeammaksi ja yksinkertaisemmaksi. Tietokonekerroskuvauksesta saadun informaation perusteella potilaan sairauden tai vamman lähtötilanne ja suunnitellun leikkauksen lopputulos voidaan mallintaa myös tuottamalla yhteistyöyrityksessä muoviset kallomallit, jotka havainnollistavat sairautta tai vammaa 3D-kuviakin konkreettisemmin. Kallista leikkaussaliaikaa säästyy 10 Aina ensimmäisenä tehdään siis kuvaus eli tietokonetomografia noin 5–6 viikkoa ennen operaatiota. Kuvat lähetetään potilas- suojan takia anonyyminä yhteistyöyritykseen. Sen jälkeen noin 3-4 viikkoa ennen toimenpidettä on suunnittelusessio, jossa Kinnunen ja Soukka ottavat suoran nettiyhteyden Belgiaan. Yhteistyökumppanin bioinsinööri Belgiassa on teh nyt tietokonetomografiakuvista sekä Soukan ja Kinnusen lähettämästä alustavasta leikkaussuunnitelmasta koneelle 3D-mallin, jossa on näkyvissä kasvain ja miten se sijaitsee luurakenteisiin nähden. 3D-mallien perusteella tehdään yhdessä päätökset kuinka leikkaus tehdään, mihin tehdään sahauslinjat ja mistä ja kuinka paljon pitää poistaa kudosta ja luuta ja mistä niitä saadaan otettua tilalle. Samaan aikaan, kun Kinnunen ja Soukka saavat postitse 3D-tulostetut kallomallit 2-3 viikon päästä tilauksesta, tulevat myös sahausohjurit, jotka määrittävät sahauslinjat sekä kasvojen korjattavalla alueella että ottokohdassa. Kallomalleja on kaksi - sekä malli lähtötilanteesta että malli, jossa on siirre paikallaan eli lopputulos. Siirteestäkin tulee oma malli. Nämä auttavat hahmottamaan vaativaa toimenpidettä. Lisäksi eri yrityksessä tehdään mittatilaustyönä potilaan anatomisia rakenteita vastaava titaanilevy, jolla kiinnitetään kudossiirre paikalleen. – Sen lisäksi, että erilaisten implanttien asettaminen ja leikkauksen suunnittelu helpottuvat, potilaalle voidaan myös esitellä hänelle tehtävä toimenpide havainnollisemmin. Implantit ovat entistä tarkempia ja istuvampia ja komplikaatioriskit pienenevät. Operaatioaika lyhenee ja näin säästetään kallista leikkaussaliaikaa, Tero Soukka listaa etuja. Entistä tarkempaa ja parempaa hoitoa Syöpäkasvain poistetaan mahdollisimman tarkasti minkä jälkeen haasteena on usein purennan kuntoutus. Sitä ajatellen katsotaan, että siirrettävä luukappale vastaisi mahdollisimman hyvin purennan kuntoutuksen tarkoitusperiä. Implanttien asentoa voidaan suunnitella etukäteen 3D-malleista. Jos esimerkiksi alaleuasta puuttuu puolet, kallomallista voidaan katsoa minkälainen korvaavasta luusiirteestä tehdään ja pystytään laskemaan tarkalleen minkä verran luuta tarvitaan alaraajasta. Tällöin vaurio ottokohdassa jää pienemmäksi. Samalla suunnitellaan miten saadaan sahattua luusiirre oikeanmalliseksi, esimerkiksi kaarevaa leukaluuta vastaavaksi. 3D-mallit maksavat vielä aika paljon, mutta säästö tulee lyhentyneiden operaatioaikojen lisäksi entistä tarkempana ja parempana hoitona. Implantti saadaan suunniteltua täsmälleen oikeanlaiseksi, kun sitä voidaan kokeilla potilaan kallosta tehtyyn malliin ennen leikkausta ja muutella vielä siinä vaiheessa. Muualla Tyksissä 3D-mallinnus on käytössä muun muassa neurokirurgialla, jossa tehdään kalloimplantteja. Jos kallosta puuttuu pala luuta, siihen voidaan tuottaa vastaavan kokoinen ja muotoinen pala, joka korvaa luupuutosalueen. TYKSin suu- ja leukasairauksien klinikan lisäksi myös Turun yliopiston hammasklinikalla käytetään 3D-suunnittelua purennan rekonstruktioissa ja kuntoutuksessa. Uusia tutkimusmenetelmiä ja hoitomuotoja eturauhasen syöpään Teksti ja kuva P ekka Remes M agneettikuvaus (MRI) on tulossa olennaiseksi osaksi eturauhasen syövän hoitoa. – Perinteisesti eturauhasen syövän hoito on perustunut patologian mikroskooppitutkimuksiin, mutta ei kuvantamislöydöksiin, sillä eturauhaskasvaimet näkyvät huonosti esimerkiksi ultraäänitutkimuksessa, kertoo Tyksin urologian ylilääkäri Peter Boström. Tavallinen tie eturauhasen syövän hoitoon alkaa PSA-seulonnalla. Kohonnut PSA-arvo vie jatkotutkimuksiin eli ultraäänikuvaukseen sekä neulanäytteiden ottoon. – Näytteestä patologi tekee diagnoosin, mutta itse kasvainta eturauhasen sisällä emme usein näe tarkasti. – Nyt magneettikuvaus on tulossa hoidon tulilinjaan. Magneettikuva otetaan ennen neulanäytteen ottoa. Neulanäyte saadaan paremmin kohdennettua, mikä auttaa hoidon suunnittelussa. Magneettikuvauksessa hyödynnetään ihmisen kehon kudosten eroavaisuuksia magneettikentässä, joiden perusteella tietokone rakentaa kuvan, tässä tapauksessa kuvia eturauhasesta. Magneettikuvauksessa ei käytetä ionisoivaa säteilyä, joten siitä ei ole vaaraa terveydelle. Parhaillaan Tyksissä tutkitaan magneettikuvauksen hyötyä eturauhasen syövän hoidon suunnittelussa. Tähän mennessä 110 potilasta on ollut magneettikuvauksessa ennen koepalan ottoa. Tavoitteena on kuvata 125 potilasta. – Tutkimuksen tuloksia aletaan analysoida juhannuksen jälkeen, Boström arvioi. Syksyllä 2014 aloitetaan laajempi Tyksin koordinoima monikeskustutkimus maan eri sairaaloissa. Jos tutkimustulokset ovat positiivisia, on aika ottaa magneettikuvaus rutiinikäytäntöön. Kuvantamiskeskuksen johtaja Roberto Blanco selvittää, että tekninen kehitys on teh nyt magneettikuvauslaitteista tarkempia ja nopeampia, jolloin uusia kehon kuvauskohteita voidaan ottaa osaksi kliinisiä rutiineja. Mutta pelkät koneet eivät riitä. Tarvitaan ammattitaitoa tulkita, mitä kuvassa näkyy. Tutkimus tuo taitoa ja tietoa. Potilaan kannalta magneettikuvaus on helppo ja nopea tapahtuma. Magneettikuvauslaite on ontto putki, jossa potilas makaa liikkumatta. Kuvauslaitteistossa on Eturauhasen syövän diagnostisointiin ja hoitoon on tulossa uusia menetelmiä. Tyksin urologian ylilääkäri Peter Boström ja kuvantamiskeskuksen johtaja Roberto Blanco ovat tyytyväisiä saatuihin tutkimustuloksiin. voimakas magneettikenttä. Siksi ennen kuvausta selvitetään, onko potilaan kehossa metalleja kuten lantionalueen proteeseja. Potilaalla ei myöskään saa olla sydämentahdistinta, jonka toiminta voisi häiriintyä magneettikentässä. Hoitoa syöpään kajoamatta Tyksissä kehitetään uutta hoitomuotoa eturauhasen syövän hoitoon. Siinä syöpäkudosta tuhotaan paikallisesti fokusoidulla eli kohdennetulla ultraäänellä. Menetelmässä pistemäiseksi kohdistettu ultraääni tuhoaa syöpäkudosta polttamalla. – Hoidon teho on välitön ja hoito voidaan rajata tarkasti syöpäkudokseen, kuvantamiskeskuksen johtaja Blanco kertoo. Menetelmää vasta tutkitaan. Hankkeeseen on haettu EU-rahoitusta, ja tutkimusta tekee eurooppalainen konsortio, jossa Tyksin kuvantamiskeskus ja urologian yksikkö muodostavat yhden tutkimuskeskuksista. – Tässä menetelmässä olemme maailman eturivissä, Blanco toteaa. Yleisin syöpäsairaus Eturauhasen syöpä on miesten yleisin syöpä, johon sairastuu vuosittain noin 4 700 miestä. Se on siten myös koko väestön yleisin syöpäsairaus. Eturauhasen syöpä syntyy eturauhasen solujen alkaessa muuttua pahanlaatuisiksi. Eturauhanen sijaitsee virtsarakon alapuolella peräsuolen edessä. Eturauhasen syöpä on yleensä pitkään oireeton, mutta saattaa aiheuttaa virtsaamisvaivoja. Diagnostisointi aloitetaan veren PSA-tutkimuksella PSA on valkuaisaine, jota erittyy sekä hyvänlaatuisesta että pahanlaatuisesta eturauhaskudoksesta. Pelkän PSA-arvon perusteella ei siis tiedetä, onko kyseessä eturauhassyöpä. Eturauhassyövän diagnoosi selviää lopullisesti neulatutkimuksen eli koepalojen ottamisen perusteella. Koepalat lähetetään mikroskooppiseen tutkimukseen. Patologi antaa niistä lausunnon, jonka perusteella tehdään diagnoosi ja suunnitellaan mahdollisesti tarvittava hoito. Lähde: cancer.fi 11 Robotiikka auttaa säästämään hermostoa kohdunkaulasyövän kirurgiassa teksti ja kuvat Ma r ia M yllymaa Suomessa noin viisi naista tuhannesta sairastuu kohdunkaulan syöpään. Uusia tapauksia todetaan vuosittain noin 170–180. Kohdunkaulan syövän esiintyminen on vähentynyt irtosoluseulontojen ansiosta 1960-luvulta lähtien yli 60 prosenttia. Ihmisen papillomavirus HPV on kohdunkaulan syövän tärkein ja keskeisin taustatekijä. Viruksen DNA:ta löytyy lähes aina syöpäkudoksesta, ja useat väestötutkimuksetkin tukevat papilloomavirusinfektion ja kohdunkaulan syövän välillä olevaa yhteyttä. Kohdunkaulan syövän oireita ovat poikkeava verinen vuoto, erityisesti yhdynnän jälkeinen. Myöhemmässä vaiheessa voi esiintyä alavatsakipua, ristiselkäsärkyä ja virtsaoireita. Useimmiten kohdunkaulan syöpä löytyy rutiinikäynnillä irtosolukokeesta. Paras tapa hoitaa kohdunkaulan syöpä on leikkaus. Leikkauksen laajuuden ratkaisee syövän koko ja levinneisyys. Laajalle levinneissä tapauksissa ei voida enää leikata vaan hoidetaan pelkällä sytostaatti- ja sädehoidolla. – Tyksissä hoidetaan lähes kaikki kohdunkaulan syövän leikkaukset robottiavusteisesti. Robottia käytetään gynekologisten syöpien leikkauksissa kahtena päivänä viikossa, kertoo osastonylilääkäri Sakari Hietanen. – Määrällisesti eniten robotilla leikataan kohdun runko-osan syöpiä , mutta merkittävä osa leikkaustoiminnasta kohdistuu kohdunkaulan syöpien ja varhaisvaiheessa todettujen munasarjasyöpien leikkauksiin. Tyksissä on tehty n. 300 robottioperaatiota sen tulosta lähtien. Robottiavusteinen lääketiede 12 Robottiavusteinen kirurgia aloitettiin Tyksissä keväällä vuonna 2010 ja nykyisin robottiavusteinen leikkaustekniikka on vakiintunut tiettyihin toimenpiteisiin, urologisiin ja gynekologisiin. – Robottiavusteiseen leikkaukseen soveltuvat periaatteessa kaikki potilaat, jotka ylipäätään ovat leikkauskuntoisia, mutta levinneet syövät leikataan edelleen avokirurgialla, kertoo Hietanen. Hyötykäyttöön soveltuvia moderneja robotteja alettiin kehittää avaruusteknologian ja autoteollisuuden parissa 1950–60-luvuilla. Lääketieteessä ensimmäiset hoitotoimiin käytettävät laitteet otettiin käyttöön 1980-luvulla mm. tekonivelkirurgian alalla. Kuitenkin vasta vuonna 2000 markkinoille tullut da Vinci -leikkausrobotti merkitsi robotiikan voimakasta esiinmarssia lääketieteessä. Leikkausrobotti ei toimi autonomisesti, vaan siirtää konsolin ääressä työskentelevän kirurgin käsien liikkeet potilaan sisällä olevien instrumenttien päähän. Robottiavusteista tähystyskirurgiaa käytetään Suomessa lähes kaikissa yliopistosairaaloissa. Tähystystekniikalla saavutettavat edut kuten hyvä näkyvyys leikkausalueelle, vähäiset leikkausvuodot ja potilaan nopeampi toipuminen, ovat merkittäviä. Kohdunkaulasyövän kohde sijaitsee ahtaassa tilassa, luisessa lantiossa, jossa laadukas toimenpide vaatii kudosten hellävaraista käsittelyä. Robottilaitteiston instrumenttien Robotiikkaan erikoistunut sairaanhoitaja Henna Grönroos valvoo taustalla robottileikkauksen sujumista. ihmiskäden kaltaiset liikkeet mahdollistavat tarkan työskentelyn myös vaikeissa ja ahtaissa anatomisissa paikoissa. – Tämän ansiosta mini-invasiivista leikkaustekniikkaa on voitu hyödyntää myös vaativissa toimenpiteissä, joissa tavallinen laparoskopia on äärimmäisen haasteellista. Robottiavusteisella tekniikalla on kaksi merkittävää etua tavanomaiseen laparoskopiaan verrattuna: instrumenttien ohjailtavuus ja kolmiulotteisuus. Kirurgin kädenliike välittyy lähes sellaisenaan instrumenttiin, mikä mahdollistaa monimutkaiset liikesarjat, jotka tavanomaisia laparoskooppisia instrumentteja käytettäessä ovat mahdottomia. Tämä helpottaa mm. ompelua ja kudosten käsittelyä. Kolmiulotteinen kuva puolestaan auttaa syvyyssuhteiden arvioimisessa ja täten helpottaa ja nopeuttaa Ylilääkäri Sakari Hietanen operoi robottia konsolista. toimenpidettä. Kolmas etu tavalliseen laparoskopiaan verrattuna on, että robottiin kiinnitettyjen porttien liikkeiden kiintopiste on faskian tai vatsalihasten tasolla. Täten vatsanpeitteisiin ei kohdistu venytystä porttien kohdalla. – Tämä selittänee ainakin osittain sen, miksi robottiavusteisessa kirurgiassa haavakipu on vähäisempää kuin laparoskooppisessa leikkauksessa, vaikka haavojen yhteenlaskettu pituus on suunnilleen sama. Erityisen suuri ero haavakivussa on avoleikkaukseen verrattuna, sanoo Hietanen. Robotiikka säästää hermosäikeitä Kohdun radikaalileikkauksessa poistetaan koko kohtu, osa kohdun viereiskudosta ja osa emätintä. Koska invasiivinen toimenpide menee syvälle lantion pohjalle, aiheuttaa tämä ongelmia hermoston suojauksen kanssa. Kohdun radikaalileikkauksen yhteydessä poistetaan myös lantion alueen imusolmukkeet mahdollisen tautileviämisvaaran vuoksi. Leikkauksen myötä suolen toiminta voi muuttua ja hermosäikeillä on suuri merkitys seksuaalifunktioissa. Lantionpohjassa, kohdun kaulan lähellä sijaitsee autonominen hermosto. Tavanomaisessa, useimmiten avoleikkauksena tehdyssä kohdunkaulan syövän radikaalileikkauksessa potilas voi joutua ongelmiin virtsaamisen kanssa. Ilmenee virtsankarkailua tai rakon tyhjennysvaikeuksia, mikä onkin hyvin yleinen vaiva. Kun aiemmin laajana avoleikkauksena tehdyn radikaalitoimenpiteen jälkeen rakon tyhjennys vaati 2–6 viikon katetrin käyttöä, nyt robotiikan avulla tehdyn leikkauksen jälkeen katetrin saa pois jo 1–3 päivää leikkauksen jälkeen. Varsinainen leikkaus kestää normaalisti 3–4 tuntia. Robotiikan myötä sairaalassa- oloaika on lyhentynyt, kun se aiemmin on ollut vähintään viikon ja sairasloma 3–4 viikkoa pidempi. Nyt sairaalassa ollaan vain 1–3 vrk. Tyksillä on hyvä yhteistyö lähettävien tahojen kanssa. Etukäteistutkimukset voidaan tehdä myös lähettävissä sairaaloissa, mutta PET -magneettikuvaukset vain Tyksissä. – Hiljattain on ilmestynyt kansainvälinen tutkimus, jossa verrattiin kohdun kaulan syövän hoidossa laparoskopiaa robottiavusteiseen leikkaukseen. Siinä todettiin, että robottiavusteisella tekniikalla tehdyissä operaatioissa oli vähemmän komplikaatioita, sanoo Hietanen. Robotiikan myötä osastolle on koulutettu asiantunteva henkilökunta Robottileikkaussalia käyttävät urologit kolme päivää viikossa ja gynekologit kaksi päivää. Leikkaussali on A-sairaalassa leikkausosastolla. Laitteet ovat pyörillä, joten niitä on helppo siirrellä. – Suurin työ hoitajilla onkin ennakkovalmistelut ennen toimenpidettä, kertoo sairaanhoitaja Henna Grönroos. Hän työskentelee osan työajastaan robottihoitajana. Robottileikkauksessa paikalla on leikkaava lääkäri (näyttöpöydän ääressä, konsolissa, erillään potilaasta) ja avustava lääkäri, robotiikkaan erikoistunut hoitaja ja anestesiahoitaja. Lisäksi salissa on valvova hoitaja. Leikkaussalin täyttää jatkuva ääneenlausuttujen komentojen, kysymysten ja vastausten sekoitus. Potilas makaa kaltevalla pinnalla pää alaspäin syvässä anestesiassa Potilaan vatsanpeitteiden läpi tehdään kolmesta neljään porttiaukkoa, joiden kautta instrumentit viedään sisään. Robottihoitajia on Tyksin naistenklinikalla kuusi. Koulutus tapahtuu aina tiimeittäin. Neljä Turun hoitajaa on saanut oppia myös Strassburgissa. – Aluksi meillä oli atk-tyyppistä koulutusta täällä ja englannin kielitaito vaadittiin lähtijöiltä. Myös tekninen tietämys tässä vaaditaan. Ja turvallisuus on ensisijainen kriteeri. – Haastavaa on myös työvuorojen suunnittelu, kertoo muutoin synnytyksen- ja naistentautienleikkausosastolla työskentelevä Grönroos. Alkuun me olimme täällä vuorotellen Margitin (Olkkola) kanssa aina kun robottia käytettiin. Nyt myös lisähenkilökunnan koulutus onnistuu omasta takaa ja robotiikalle on tarjolla lisäksi ammattikoulutusta Suomessa. Robottisairaalat tekevät myös yhteistyötä toisten sairaaloiden kanssa. Tyksistä vieraillaan Tampereella ja vastavierailu Turkuun on juuri tulossa. Robottitekniikka on auttanut hoidon keskittämistä ja parantanut sen laatua leikkauksissa. Robottiavusteinen tähystyskirurgia on lunastanut paikkansa ja jatkossa sen osuus lisääntynee edelleen. Korkeat kustannukset ovat tämän hoitomuodon rasite. Tulevaisuudessa useammat laitevalmistajat mahdollistanevat kilpailun, jolloin hoitokustannukset laskevat. Robottiavusteiseen kirurgiaan sisältyy suuri markkina- ja odotusarvo. Robottiavusteinen kirurgia, erityisesti robottiavusteinen radikaali prostatektomia ja urologia, on saavuttanut menetelmänä valtaaseman. Suomessa leikkausrobotti otettiin käyttöön sangen myöhään, mutta sen käyttö on yleistynyt niin, että yliopistosairaaloissa robottiavusteinen leikkaus syrjäytti avoleikkaukset nopeasti. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna Suomi on ollut nopeimpia maita robottiavusteisen leikkaustekniikan käyttöönotossa. Laitteiston hankintahinta on kallis, noin 1,6 miljoonaa euroa, ja sen käyttöön sisältyy merkittäviä välillisiä kustannuksia (huolto, kertakäyttövälineet). Arvioidaan, että laitteen hankinta kannattaa, jos sillä tehdään vähintään 300 leikkausta vuodessa. Tällöin robotin tuoma lisäkustannus leikkausta kohti on noin 1 000–2 000 euroa, jota pitää voida perustella potilaan nopeammalla toipumisella ja toimenpiteen paremmalla laadulla verrattuna perinteiseen avoleikkaukseen tai tavanomaisen tähystysleikkaukseen. – Robottiavusteinen radikaalikirurgia tuottaa siis vähintään yhtä hyvän tuloksen kuin avoleikkaus taudin uusiutumisriskin suhteen, ja potilaat kotiutuvat ja toipuvat paremmin robottiavusteisen leikkauksen jälkeen, sanoo ylilääkäri Sakari Hietanen. 13 Uudet katetritoimenpiteet sydänvikojen hoidossa Teksti Maria Myllymaa, kuva Mikael Soininen – Sydän- ja verisuonitaudit ovat edelleen suomalaisten suurin kuolleisuuden aiheuttaja, vaikka elämäntapamuutoksilla ja lääkehoidolla, etenkin kolesterolilääkkeillä, statiineilla, voidaan vaikuttaa sepelvaltimotaudin perusmekanismeihin niin, että taudin eteneminen pystytään nykyään usein pysäyttämään, sanoo kardiologian ylilääkäri, professori ja Tyksin Sydänkeskuksen toimialuejohtaja Juhani Airaksinen. – Keski-ikäisen väestön sepelvaltimotautikuolleisuus on Suomessa pudonnut noin viidennekseen ja tauti on siirtynyt vanhempiin ikäryhmiin. Ohitusleikkausten tarve on vähentynyt ja pallolaajennushoitoja käytetään enenevästi lievemmän, vakaan sepelvaltimotaudin hoidossa silloin, kun pelkkä optimaalinen lääkehoito ei riitä pitämään rintakipuoireita kurissa. Tukkosuonen avaava pallolaajennus on puolestaan sydäninfarktin paras hoito ja nykyisin lähes korvannut liuotushoidon. Pallolaajennustoimenpiteet ovat lisääntyneet Tyksissä kasvavien potilasmäärien myötä ja sepelvaltimotautien hoidon tarpeen odotetaan kasvavan entisestään suurten ikäluokkien ikääntyessä. – Paineet kustannusten hallintaan sekä prosessien kehittämiseen kasvavat edelleen tulevina vuosina. Suuri ongelma hoitojen toteuttamisessa on vähäinen hoitohenkilökunnan ja lääkärien määrä. Rytmihäiriöiden lääkehoidon kehitys on ollut hidasta, mutta katetri- ja laitehoidot ovat edistyneet sitäkin nopeammin. Yhä monimutkaisempia rytmihäiriöitä voidaan nykyään parantaa katetriablaation avulla ja mittasuhteiltaan suurimman ongelman – eteisvärinän - katetriablaatiohoidossa on edistytty uusien menetelmien kuten magneettinavigoinnin käyttöön oton myötä. Vajaatoiminta- ja rytmihäiriötahdistimet ovat vahvaan tutkimusnäyttöön perustuvaa kustannustehokasta ennustetta ja elämänlaatua parantavaa hoitoa. – Toimenpidekardiologia ei kuitenkaan rajoitu enää pelkkiin pallolaajennus- ja rytmihäiriötoimenpiteisiin. Katetritekniikat ovat vakiinnuttaneet asemansa yksinkertaisempien synnynnäisten sydänvikojen hoidossa ja riskipotilaiden läppävikojakin voidaan korjata ilman sydänleikkausta. Eteisväliseinäaukkojen katetrisulku – Koska melkoinen joukko itsensä terveeksi tuntevia ihmisiä pelkää tai ei suostu avosydänleikkaukseen, on kehitelty vähemmän kajoavia tekniikoita eteisväliseinän aukon sulkuun, sanoo toimialuejohtaja Juhani Airaksinen. – Läpimurto katetritekniikoissa tapahtui, kun otettiin käyttöön muistimetallista 14 Ylilääkäri Juhani Airaksinen tiimeineen tekee sydämen eteisväliseinään katetritekniikalla n. 5 mm suuruista aukkoa veren virtaukselle. (nitinoli) tehdyt sulkulaitteet. Sulkulaite viedään katetrin sisällä reisilaskimon kautta vasempaan eteiseen, jossa katetrin kärjestä pursotetaan esille eteisväliseinän vasemmalle puolelle tuleva sulkulaitteen kiekko ja vedetään kiekko aukkoa vasten, jonka jälkeen avataan oikeanpuoleinen kiekko väliseinän toiselle puolelle. Kiekkoja yhdistävä kannas jää siten ”korkiksi” aukon keskelle ja ohuet kiekot pitävät korkin tukevasti paikallaan. Tyksissä on Suomen laajin kokemus aikuispotilaiden eteisväliseinäaukkojen katetrisuluista, joita on vuodesta 2001 lähtien tehty kolmisen sataa. – Aukon katetrisulku on yleensä mahdollinen, jos aukon ympärillä on pääosin muutaman millimetrin reunus kiekkojen tueksi ja aukon venytetty läpimitta on alle 30-35 mm. Katetrisulku on turvallinen mutta ei täysin riskitön toimenpide ja potilas voidaan kotiuttaa seuraavana aamuna. Jatkohoitona käytetään yleensä pelkkää aspiriinia puolen vuoden ajan toimenpiteen jälkeen. – Jos nuorella henkilöllä todetaan selittämätön aivohalvaus ja avoin soikea ikkuna (PFO), on harkittava aukon katetrisulkua uusien aivoinfarktien ehkäisemiseksi. Avoimen soikean ikkunan osalta hoitoindikaatiot eivät ole täysin kiteytyneet ja ratkaisut tehdään yksilöllisesti. Tietyt rakenteelliset piirteet ja se että halvaus on syntynyt ponnistuksen tai laskimotukoksen yhteydessä tai jos halvaus uusii lääkehoidosta huolimatta puoltavat katetrisulkua. Tyks osallistuu ainoana suomalaisena keskuksena kansainväliseen satunnaistettuun tutkimukseen, jossa arvioidaan PFO:n katetrisulun tehoa ja taloudellista kannattavuutta optimaaliseen lääkehoitoon verrattuna. Eteiskorvakkeen katetrisulut Eteisvärinän tärkein komplikaatio on aivoinfarkti, jota ehkäistään antikoagulaatiohoidoilla. Tehokas veren hyytymistä estävä hoito aiheuttaa kuitenkin osalle potilaista vakavia vuotoja, jolloin hoidosta joudutaan luopumaan. Noin 90 prosentissa aivoinfarktin aiheuttava veritulppa on lähtöisin sydämen vasemmasta eteiskorvakkeesta ja eteiskorvakkeen katetrisulku on uusi lääkkeetön hoitomuoto, jolla aivoinfarkteja voidaan tehokkaasti eh käistä myös näillä riskipotilailla. Toimenpiteessä pursotetaan muistimetallista muotoiltu sulkulaite eteisväliseinäpiston jälkeen eteiskorvakkeen suulle eristämään korvake varsinaisesta eteisontelosta. Eteiskorvakkeen katetrisulut aloitettiin Tyksissä jo vuonna 2009 ensimmäisenä Pohjoismaissa. – Nyt sulkutoimenpiteet on aloitettu kardiologimme Juha Lundin opastuksella muissakin yliopistosairaaloissa, huomauttaa Airaksinen. – Hoitoon valittiin alkuvaiheessa seikkaperäisen potilasinformaation jälkeen vain sellaisia eteisvärinäpotilaita, joilla oli antikoagulaation aikana ilmennyt vakava verenvuotokomplikaatio – yleensä aivoverenvuoto - ja aivoinfarktin vaara arvioitiin suureksi ilman antikoagulaatiota. Suuri osa runsaasta 60 potilaasta on tullut toimenpiteeseen sairaanhoitopiirin ulkopuolelta. Vaikka toimenpide on teknisesti varsin vaativa, voidaan se omien kansainvälisesti raportoitujen tulostemme perusteella tehdä turvallisesti hyvinkin lievän veren hyytymistä estävän lääkehoidon aikana. Katetrisulku näyttäisi olevan tutkimusten ja hoitosuositusten perusteella jo hyvä hoitovaihtoehto niille eteisvärinäpotilaille, joilla on selkeä aihe antikoagulaatiohoidolle, mutta vasta-aiheet estävät hoidon toteuttamisen. Hypertrofisen kardiomyopatian alkoholiablaatio – Hypertrofinen kardiomyopatia voi ahtauttaa vasemman kammion ulosvirtauskanavaa ja aiheuttaa potilaalle vaikean rasitushengenahdistuksen. Tämän harvinaisen vian hoito oli pitkään kirurginen eteisväliseinän ”ohentaminen”. Vaihtoehtoisessa katetrimenetelmässä - kammioväliseinän perkutaanisessa alkoholiablaatiossa – varjoainekuvauksen jälkeen sepelvaltimon septaalihaaraan ruiskutettavalla alkoholilla aiheutetaan kammioväliseinän tyvipaksuuntumaan paikallinen sydäninfarkti, jolloin ulosvirtauskanavan ahtauma lievenee ja oirekuva helpottuu, sanoo Airaksinen. – Tämäkin toimenpide aloitettiin Tyksissä ensimmäisenä Suomessa noin 10 vuotta sitten ja vuosien varrella on hoidettu muutamia kymmeniä potilaita eri puolilta Suomea. Toimenpiteen tulokset ovat olleet pääosin suotuisia. Komplikaatioriski on pieni ja toipuminen on nopeaa, minkä vuoksi useimmat potilaat valitsevat katetrihoidon avosydänleikkauksen sijaan. Hiippaläppävikojen katetrihoidot Pallolaajennus on ensisijainen merkittävän, oireita aiheuttavan hiippaläpän ahtauman hoito, joka voidaan tehdä polikliinisesti nuoremmille potilaille. Toimenpiteessä läppäaukko laajennetaan eteisväliseinän läpi vietävällä 24-28 mm suuruisella pallolla halutun suuruiseksi. – Toimenpiteitä on tehty Tyksissä koko 2000-luvun ajan vuosittain muutamia kappaleita. Vika on harvinainen, koska vikaa aiheuttava reumakuume on jo lähes hävinnyt länsimaista. – Vaikeaa hiippaläpän vuotoa, joka aiheuttaa optimaalisesta lääkehoidosta huolimatta hankalia oireita, voidaan korjata katetritekniikalla niillä potilailla, jotka eivät sovellu leikkaushoitoon suuren leikkausriskin takia. Tässäkin toimenpiteessä po- raudutaan eteisväliseinän läpi vasempaan eteiseen, josta käsin hiippaläpän purjeita sitovalla ”niitillä” (Mitraclip) tuetaan purjeet vuotokohdalta yhteen. Näitä toimenpiteitä on tehty muutaman vuoden ajan Turun lisäksi Helsingissä ja nyt myös Tampereen Sydänkeskus on aloittanut toimenpiteet. Oikein valituilla potilailla toimenpide parantaa ratkaisevasti elämänlaatua, sanoo ylilääkäri Juhani Airaksinen. Aorttaläpän ahtauman katetri hoito (TAVI) Aorttaläpän ahtauman hoito on aiheellista silloin, kun sairaus aiheuttaa oireita ja sydämen kaikukuvauksessa todetaan vaikeasti ahtautunut aorttaläppä. Vielä muutamia vuosia sitten jopa kolmasosa merkittävää aorttaläpän ahtaumaa sairastavista potilaista jäi ilman leikkaushoitoa. Katetrin avulla tehtävä aorttaläppäproteesinasennus eli TAVI (transcatheter aortic valve implantation) on yleistynyt nopeasti, ja sen avulla yhä useampaa näistä potilasta pystytään auttamaan kajoavan hoidon keinoin. Katetritoimenpidettä käytetään silloin, kun tavanomaiseen leikkaukseen liittyvä riski arvioidaan liian suureksi saavutettavaan hyötyyn nähden. TAVI ei korvaa avosydänkirurgiaa pienen tai keskisuuren leikkausriskin potilasryhmissä ja läppäleikkaus on edelleen ensisijainen hoito aikuisen potilaan aorttaläppävioissa. Aorttaläpän katetriasennuksia tehdään kaikissa yliopistosairaaloissa, Turussa vuodesta 2009 lähtien. – Toimenpiteitä tehdään meillä tätä nykyä 20-30 vuodessa. Joskus käytetään edelleen pelkkää läpän pallolaajennusta, jos TAVInkin riski arvioidaan liian suureksi ja potilaan oireet ovat hyvin hankalat. Päätös kaikkien läppävikojen kajoavasta hoidosta ja toimenpidetekniikasta tehdään moniammatillisessa ryhmässä, johon kuuluvat kardiologi ja sydänkirurgi ja tarvittaessa sydänanestesiologi. Lopuksi – Uusien hoitomuotojen nopea, mutta harkittu käyttöönotto kuuluu yliopistosairaalan rooliin hoitojen kehittäjänä. Toimintaa aloitettaessa tehdään aina tarkka taloudellinen arvio hoitojen kustannus-hyötysuhteista verrattuna muihin mahdollisesti käytettävissä oleviin hoitotapoihin. Sydänkeskuksessa tehdään korkealuokkaista kliinistä tutkimusta ja hoitojen kehittämistä, mikä on myös yksi hyvän hoidon kulmakivistä, toteaa toimialuejohtaja Airaksinen. – Huippuosaaminen ei kuitenkaan johdu välineistä, vaan taidosta ja saumattomasta tiimityöstä. Potilaita tuleekin ympäri Suomea Sydänkeskuksessa tehtäviin erikoistoimenpiteisiin; viimeksi ”tulppasimme” katetrilla tekoläpän viereen syntyneen kammioväliseinäreiän kokkolalaiselta potilaalta. 15 Loimaan aluesairaalassa panostetaan päiväkirurgiaan teksti ja kuva Ma rjo Pelton iemi Kaikista ennalta suunnitelluista toimenpiteistä jo noin 90 % tehdään Loimaan aluesairaalassa päiväkirurgisina. Etuna potilaalle on lyhyt sairaalassaoloaika ja toipuminen kotona tutussa ympäristössä. Toipuminen on myös tutkitusti nopeampaa ja infektioiden määrä pienempi ja mikä tärkeintä, potilastyytyväisyys toimintaan on Loimaalla ollut hyvää. P äiväkirurgia toimii Loimaalla remontoiduissa valoisissa tiloissa leikkausosaston leikkaussalien ja heräämön yhteydessä sairaalan toisessa kerroksessa. Loimaan aluesairaalan leikkausosastolla tehdään vuosittain noin 2900 toimenpidettä, joista esimerkiksi viime vuonna päiväkirurgisia oli noin 1700 ja päivystysleikkauksia 570. – Viiden vuoden takaisessa toimintakertomuksessa oli tavoite, että pääsisimme 70 prosentin PÄIKI-asteeseen. Toissavuonna PÄIKI-aste oli yli 90 prosenttia, Loimaan aluesairaalan leikkausosaston osastonhoitaja Jaana Kantee kertoo. 16 Pääpaino gastrokirurgiassa Päiväkirurgisella osastolla hoidetaan kaikkien erikoisalojen päivä- kirurgiset (PÄIKI) potilaat. Yleisimpiä leikkauksia ovat mahasuolikanavan eli gastrokirurgiset toimenpiteet kuten sappi- ja tyräleikkaukset. Koko sairaanhoitopiirin Laparoskooppisista sappileikkauksista tehdään Loimaalla 40 prosenttia ja nivustyristä puolet. – Sappileikkauksia voi joskus olla jopa yhdellä lääkärillä seitsemän päivässä. Gastrokirurgian määrää olisi meillä edelleenkin mahdollista lisätä, jos tulisi vielä yksi leikkaava lääkäri lisää, Jaana Kantee ja Loimaan aluesairaalan ylilääkäri Armi Vuori visioivat. Tällä hetkellä gastron toimenpiteitä tekevät Loimaalla lääkärit Ville Falenius (403 toimenpidettä v. 2013) ja Tuomas Lehtoranta (304 toimenpidettä v. 2013). Gastrorokirurgian jälkeen eniten tehdään urologisia ja gynekologisia toimenpiteitä. Korvalääkäri tekee etupäässä kita- ja nielurisaleikkauksia ja korvien putkituksia ja silmälääkäri luomien korjausleikkauksia. Tavallisimpiin ortopedisiin toimenpiteisiin kuuluvat esimerkiksi polventähystykset, olkapääleikkaukset. Yleiskirurgian puolella hoidetaan ihomuutoksia, esimerkiksi poistetaan luomia. Potilasohjaus ja moniammatillinen yhteistyö keskiössä Loimaan seudun lisäksi potilaita tulee henkilökunnan mukaan Mynämäeltä, Säkylästä, Liedosta, Turusta, Raisiosta, Paraisista, Naan- Loimaalainen Sirpa Tuomonen oli tyytyväinen, että pääsi nopeasti hermopinneleikkaukseen Loimaan aluesairaalan päiväkirurgialle ja myös palvelu pelasi. Hän halusi hyvien kokemusten vuoksi samalle lääkärille, joka oli leikannut hänet aiemminkin. Kuvassa myös sairaanhoitajaopiskelija Enni Välitalo. talista, Ypäjältä, Punkalaitumelta sekä Aurasta ja Huittisista. – Nykyään potilaalla on vapaus valita hoitopaikkansa, joten tänne voi tulla mistä päin Suomea hyvänsä, osaston hoitajat toteavat. Potilaat tulevat toimenpiteisiin leikkauspäivän aamuna porrastetusti. Odotusajat ovat maksimissaan pari tuntia. Toimenpiteet tehdään joko puudutuksessa tai nukutuksessa ja toimenpiteen jälkeinen hoito ja kotiutus toteutetaan päiväkirurgian heräämössä. Potilaat kotiutuvat iltaan mennessä ja heillä tulee olla yleensä hakija sairaalasta sekä aikuinen henkilö kotona seuraavaan aamuun. Loimaalla toimenpiteisiin pääsee aika nopeasti eli jonot eivät ole suuria. – Potilaat ovat kaikenikäisiä. Esimerkiksi valtaosa korvalääkärin tekemistä toimenpiteistä tehdään lapsille. Korkea ikäkään ei ole este päiväkirurgialle. Tärkeintä on potilaan kunto, sillä kovin sairaita ja huonokuntoisia eli korkean asariskiluokan potilaita ei voida hoitaa päiväkirurgisesti, sairaanhoitaja Hanna Uusi-Kuitti Loimaan aluesairaalan päiväkirurgisesta yksiköstä kertoo. Kaikki sairaalan kirurgit tekevät päiväkirurgiaa, joten leikkaavia lääkäreitä on Loimaan aluesairaalassa toistakymmentä. Päiväkirurgialla on kuusi kokopäiväistä hoitajaa, jotka vuorottelevat myös heräämössä. Hoitajien ja lääkäreiden työssä korostuu potilasohjaus leikkausvalmisteluineen ja kotiutuksineen sekä hyvä moniammatillinen yhteistyö. Päiväkirurgisessa yksikössä toimii lisäksi hoitajapoliklinikka, jonne kutsutaan osa leikkaukseen tulijoista etukäteiskäynnille. Kokonaisvaltaista ja yksilöllistä hoitoa Hoitohenkilökunnan asenne koko ketjussa salin puolella heräämöön on tärkeässä roolissa potilastyytyväisyyttä ajatellen. Hoitajien mukaan potilaat antavatkin paljon positiivista palautetta saamastaan kohtelusta. – Palautelomakkeet kertovat paljon. Potilaat saattavat tulla epäilevänä, mutta lähteä kiitollisina. Kun he ovat saaneet hyvää hoitoa, he haluavat tulla seuraavankin kerran tänne ja suosittelevat meitä tuttavilleenkin. Käytössä on omahoitajajärjestelmä, jossa sama hoitaja hoitaa potilaan asioita niin kauan kuin on työvuorossa. Pienessä sairaalassa ei ole niin hektistä kuin isoissa yksiköissä ja potilailla on mahdollisuus saada yksilöllistä hoitoa. – Meillä tervehditään, kuunnellaan, neuvotaan ja tuetaan. Potilas tapaa myös aina ennakkoon leikkaavan lääkärin. Jos potilaalla tulee esiin toimenpiteen yhteydessä jokin muu ongelma, vaikka korkea verenpaine, voimme tarttua siihenkin. Yritämme hoitaa potilasta kokonaisvaltaisesti ja joustavasti. Yhteistyö on hyvää myös tukipalveluiden kuten laboratorion ja kuvantamisen kanssa. Henkilökunta toivottaa lähettävät lääkärit tervetulleiksi tutustumaan Loimaan PÄIKI-tiloihin. – Vierailijat yleensä hämmästelevät tilojamme. Nuoret lääkärit pääsevät opettelemaan meillä käden taitoja. Opiskelijoita ei ole liikaa, sillä sekin voi häiritä joitakin potilaita, jos toimenpiteessä on läsnä iso joukko ihmisiä. Tulevaisuudessa aluesairaalassa on tarkoituksena kehittää edelleen päiväkirurgista toimintaa asiakaslähtöisesti. Tyksissä vahvaa erityisosaamista lasten ortopediassa ja skolioosileikkauksissa Teksti ja kuvaT M arjo Pelto n iemi Tyksin lasten ortopedian osaamiskeskuksen erityisosaajat ovat erikoistuneet harvinaisten ja vaikeiden lasten tukija liikuntaelinsairauksien leikkaushoitoon kuten varhaislapsuuden skolioosin leikkaukseen, lasten nikamapoistoihin ja lasten kaularankaleikkauksiin. Vaativia skolioosilapsipotilaita tulee Tyksiin leikkaukseen noin 25 vuodessa Lappia ja Pohjois-Karjalaa myöden. K aikkiaan lasten skolioosileikkauksia tehdään Tyksissä vuosittain noin 75. Skolioosileikkauksen hallitsevia lääkäreitä on kolme lastenklinikalla ja kaksi aikuisselkäyksikössä. Tulokset ovat hyviä, sillä skolioosin aiheuttamista virheasennoista korjaantuu noin 75 % ja uusintaleikkausten tarve on alle 1 %. Vakavien selkäydinkomplikaatioiden ilmaantuvuus on erittäin pieni. Lastenkirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Ilkka Helenius toimii Lasten ortopedian ja traumatologian osaamiskeskuksen johtajana ja kansallisen lastenortopedian tutkimusryhmän johtajana. – Meillä yhdistyy vahva kliininen osaaminen laadukkaaseen ja systemaattiseen tieteelliseen lastenortopediseen julkaisutoimintaan, mikä samalla takaa korkeatasoisen hoidon verrattuna muihin suomalaisiin mutta myös muihin kansainvälisiin keskuksiin, Ilkka Helenius sanoo. Nuorimmat leikattavat vauvoja Hyksin lastenklinikalta tullut Helenius aloitti Tyksissä maaliskuussa 2009. Hän on ollut tuomassa uusinta leikkaustekniikkaa eli selän puolelta tehtävää nikaman poistoa Yhdysvalloista Suomeen yhdessä turkulaisen erikoislääkärin Olli Pajulon kanssa. – Tavallisin ikäryhmä skolioosileikkauksissa on nuoruusiän idiopaattista skolioosia (tuntemattomasta syystä johtuva) sairastavat, joiden ikä sairauden määritelmästä johtuen vaihtelee 10-20 vuoden välillä. Pienimmät instrumentaatiota vaativat skolioosipotilaat ovat vuoden ikäisiä. Toki hoidamme myös synnynnäistä selkäydinkohjua sairastavia lapsia, joille selkäydinkohjun sulkutoimenpide tehdään vastasyntyneenä. jatkuu seuraavalla sivulla 17 Pahimmillaan skolioosi voisi hoitamattomana olla lapsen terveydelle erittäin haitallinen, esimerkiksi haitata hengitystä tai sydämen toimintaa tai myöhemmin kasvuiässä aiheuttaa alaraajojen halvaantumisen. 18 modernia korkealuokkaista tekniikkaa ja itse asiassa meidän yksikössämme tehtiin ensimmäinen tällainen leikkaus Pohjoismaissa elokuussa 2011, Ilkka Helenius kertoo. Hoidot kehittyneet monin tavoin Kuvantamistutkimukset ja leikkausaikainen monitorointi tukena Skolioosihoidoissa on tapahtunut monenlaista kehitystä vuosien varrella Tyksissä. – Idiopaattisen skolioosin leikkausten kesto on lyhentynyt ja leikkausverenvuotomäärät ovat pienentyneet koko 2010-luvun. Tämän seurauksena alle puolet leikkauksen läpikäyneistä lapsista tarvitsee nykyisin verensiirtoja, kun viime vuosikymmenellä niitä tarvitsivat lähes kaikki. Tyksissä on käytettävissä kaikki vaikean skolioosin hoitomuodot kuten rintaontelon kautta tehtävät leikkaukset, rintakehän venytyshoito, nikamanpoistot, leikkausta edeltävä vetohoito sekä leikkauksissa käytetyt implantit. Tyksin Lasten ortopedian osaamiskeskus on osallistunut uusien selkäimplanttien ja skolioosileikkausvälineiden kansainväliseen kehitystyöhön, minkä myötä käytettävissä on välineitä, joita ei välttämättä löydy muualta Euroopasta. – Sklolioosileikkaus voi vaikuttaa lapsilla pituuskasvuun, mutta tarvittaessa käytämme selkäimplantteina pidennettäviä magneettitankoja, joita voidaan pidentää ulkoisen kaukosäätimen avulla. Ne edustavat – Kliinisen neurofysiologin tekemä korkealaatuinen selkäytimen leikkauksen aikainen seuranta on keskeinen osa laadukasta skolioosileikkausta ja antaa mahdollisuuden turvalliseen virheasennon korjaukseen. Tämä toiminta edellyttää erityistä skolioosianestesiaa, joka muistuttaa neurokirurgisissa leikkauksissa käytettävää nukutusta, Helenius toteaa. Kuvantamistutkimuksiin saadaan Heleniuksen mukaan vielä tämän vuoden aikana nk. O-kaarilaite, joka mahdollistaa leikkauksenaikaisen yksityiskohtaisen radiologisen kuvapalvelun ja vähentää edelleen sitä kautta leikkausimplanttien aiheuttamaa komplikaatioriskiä. TYKSin Lastenortopedian osaamiskeskuksen henkilökunta on vahvasti mukana myös alan tutkimuksessa. Meneillään on esimerkiksi viisi väitöskirjahanketta aiheen ympäriltä ja keskus on vetovastuussa kahdessa etenevässä kansallisessa monikeskustutkimuksessa yliopistosairaaloissa. Toisessa tutkitaan idiopaattisen skolioosin leikkaushoitoa ja toisessa luukystien hoitoa. Mikä skolioosi? Skolioosi tarkoittaa selän ja selkärangan kieroutumaa. Se voi johtua lantion vinoumasta, jolloin ristiluu, joka on selkärangan alku, on vinossa ja siksi selkäranka kieroutuu. Skolioosin syy on kuitenkin suurimmalla osalla potilaista idiopaattinen eli tuntematon (yli 80 % tapauksista). Noin 80 % skolioosipotilaista on tyttöjä. Skolioosi havaitaan useimmiten esimurrosiässä, ja sitä voidaan hoitaa korsettihoidolla tai vaikeissa tapauksissa leikkauksella. Korsettihoito on erittäin tehokas hoitomuoto idiopaattisen skolioosin lievempien muotojen kohdalla silloin, kun lapsella on selkeästi kasvua jäljellä ja virheasento on etenevä. Tavallisimmin skolioosileikkauksessa selkärankaan asetetaan nk. pedikkeliruuveja, kaksi titaanista pitkittäistankoa ja siirretään luuta, joka otetaan esimerkiksi selkärangan pikkunivelistä. Lisätty luuaines kasvaa yhteen selkärangan luun kanssa ja estää korjatun skolioosivirheasennon palautumisen, vaikkakin se samalla vähentää selän liikkuvuutta. Kuvantamistutkimukset ja kliinisen neurofysiologian leikkausaikainen monitorointi tukevat skolioosipotilaan hoitoa Tyksissä. Kuvassa lääkäri Ilkka Helenius tekee synnynnäisen skolioosin korjausleikkausta lapselle käyttäen rintakehän venytyslaitetta. Tiimissä osastonylilääkäri Olli Pajulo, erikoistuva lääkäri Petteri Lankinen ja sairaanhoitaja Johanna Holmström. Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Petri Virolainen on aloittamassa polvileikkausta apunaan instrumenttihoitaja Anniina Lehti (vas.) ja valvova hoitaja Ulla Hurme. Leikattavaan raajaan tehdään tässä ns. verityhjiötä, mikä vähentää verenvuotoa leikkauksen aikana. Hyviä tuloksia tekonivelleikkauksista Teksti Esa Halsinaho, kuva Mikael Soininen Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (Tyks) tehtävät tekonivelleikkaukset onnistuvat hyvin, ilmenee seurantatiedoista, joita esiteltiin perjantaina 9.5.2014 Pohjoismaiden ortopedien kongressissa Helsingissä (Nordic Orthopaedic Federation Congress). T erveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n keräämiin valtakunnallisiin tietoihin perustuvia tuloksia esitteli Tyksin tekonivelkirurgian vastuualuejohtaja, dosentti Keijo Mäkelä. THL kerää ja julkaisee sairaaloiden seurantatietoja vuosittain ns. Perfect-tutkimuksessa. Tietoja kerätään kaikista yli 50 tekonivelleikkauksia tekevästä sairaalasta maassamme. Vuonna 2011 Tyksissä leikatuista lonkan tekonivelpotilaista 3,7 prosenttia ja polven tekonivelpotilaista 1,7 prosenttia tarvitsi uusintaleikkauksen vuoden 2012 loppuun mennessä. Lonkan tekonivelleikkauksissa tarvittiin eniten uusintaleikkauksia Länsi-Pohjan keskussairaalassa (6,6 %) ja Keski-Suomen keskussairaalassa (6,0 %). Lapin keskussairaalassa ja Länsi-Uudenmaan aluesairaalassa uusintaleikkauksia ei tarvittu lainkaan. Kaikkien sairaaloiden keskiarvo oli 2,6 prosenttia. Polven tekonivelleikkauksissa uusintaleikkauksia tarvittiin eniten Forssan sairaalassa (6,4 %) ja Länsi-Pohjan keskussairaalassa (5,0 %). Lapin, Etelä-Karjalan, Porvoon, Salon ja Invalidisäätiön sairaaloissa uusintaleikkauksia ei tarvittu lainkaan. Kaikkien sairaaloiden keskiarvo oli 1,8 prosenttia. Tyks välttää infektiot hyvin Yksityisten sekä alue-, keskus- ja yliopistosairaaloiden erilaisten kokojen ja toimintatapojen takia on luontevinta verrata Tyksiä muihin neljään yliopistosairaalaan. Leikkauksesta johtuvia infektioita oli Tyksissä vuonna 2011 vähän: 0,9 % lonkan tekonivelleikkauksissa ja 2,0 % polven tekonivelleikkauksissa. Lonkkaleikkauksissa tulos oli yliopistosairaaloiden paras ja polvileikkauksissa toiseksi paras. Vuonna 2011 tehtyjen lonkan tekonivelleikkausten uusimistarve leikkausvuotta seuraavan vuoden loppuun mennessä oli Tyksissä 3,7 %, Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa (Oyks) 3,5 %, Tampereen Coxa Oy:ssä ja Kuopion yliopistosairaalassa (Kys) 2,5 % sekä Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (Hyks) 2,4 %. jatkuu seuraavalla sivulla 19 Vastaavasti polvinivelleikkausten uusimistarve oli Oyksissä 3,7 %, Coxassa 2,4 %, Hyksissä 1,9 %, Tyksissä 1,7 % ja Kysissä 0,8 %. Vaikuttavuutta arvioitava pitkällä aikavälillä Dosentti Keijo Mäkelän mukaan julkisuudessa olleiden uusintaleikkauksia koskevien tulkintojen ongelmana on ollut, että hoidon vaikuttavuutta on arvioitu ainoastaan välittömien, lyhyen aikavälin uusintaleikkausten perusteella. Mäkelä viittaa toukokuun alussa mediassa esiteltyihin Utilis Sanitas –hankkeen tuloksiin, jonka tiedot oli poimittu THL:n vanhemmista, vuotta 2009 koskevasta aineistoista. – Nämä tulokset eivät oikeuttaneet niistä tehtyihin johtopäätöksiin, Mäkelä toteaa. Samaa mieltä on myös Tyksin vs. sairaalajohtaja ja Tyksin tuki- ja liikuntaelinsairauksien toimialuejohtaja Petri Virolainen – Pitkällä aikavälillä tapahtuvia sementtikiinnitteisen tekonivelen irtoamisia tai metallihierteen vuoksi tehtäviä uusintaleikkauksia ei aineistossa huomioida. Laatua arvioitaessa tulisi huomioida myös muut komplikaatiot, toiminnallinen tulos ja se, kuinka paljon apua potilaat kokevat leikkauksesta saavansa, Mäkelä ja Virolainen sanovat. Kokonaishyöty tärkeää leikkaushoidossa 20 Virolaisen mukaan tekonivelleikkausten tavoitteena on tuottaa potilaalle mahdollisimman suuri kokonaishyöty, eli saada tekonivelet pysymään paikoillaan mahdollisimman pitkään. – Me käytämme Tyksissä sementittömiä tekoniveliä siksi, että ne takaavat potilaille varmimmin pitkäaikaisen hyödyn. Vaikka niihin liittyykin suurempi murtuma- ja luutumattomuusriski lyhyellä parin kolmen vuoden ajanjaksolla, niiden käyttö kokonaishyödyn kannalta on järkevää nuoremmilla potilailla. Vanhemmilla potilailla käytämme sementtikiinnitteisiä implantteja. On myös huomioitava, että Tyksissä tehdään huomattavan paljon vaativiksi luokiteltuja leikkauksia, mikä osaltaan vaikuttaa uusintaleikkauksiin, hintaan ja hoitoaikaan. – Olemme lyhentäneet hoitoaikojamme viime vuosina. Tällä on oleellinen vaikutus kustannuksiin, mutta potilaiden kannalta hoitoaikojen lisälyhentäminen ei välttämättä ole toivottavaa. Lyhyet hoitoajat erikoissairaanhoidossa saattavat myös nostaa kustannuksia muualla terveydenhuollossa. – Myös jatkossa pystymme pitämään laadun hyvänä sekä leikkausten onnistumisen että infektioiden välttämisen kannalta, Virolainen vakuuttaa. Vertailututkimuksen kustannukset eivät suoraan verrannollisia laskutushintoihin teksti E sa H alsi n aho THL:n tekonivelleikkausten vertailututkimuksessa (Perfect) ilmoitettavat sairaalakohtaiset leikkauskustannukset eivät suoraan vastaa sairaaloiden laskutushintoja. Esimerkiksi Turunmaan sairaalan vuoden 2011 hinnaston mukainen laskutushinta lonkkaleikkauksista oli 6 267 euroa, eli melkein puolet pienempi kuin THL:n Perfect-tutkimuksen ilmoittama leikkauksen kustannusarvio 10 663 euroa. – Turunmaan sairaala on liikelaitos ja siksi kustannustietoisuus on meillä tärkeässä asemassa. Olemme panostaneet kustannuslaskentaan jo vuosia, jotta kustannukset ja hinnat vastaisivat mahdollisimman hyvin toisiaan. Tämä koskee myös tekonivelkirurgiaa. Olemme hinnoittelussa aina lähteneet siitä, että hinnat ja kustannukset vastaavat toisiaan, Turunmaan sairaalan toimitusjohtaja ja johtava lääkäri Reijo Grönfors toteaa. Grönforsin mukaan leikkausten kustannuksia ei vyörytetä muihin suoritteisiin. – Esimerkiksi tutkimusvuonna 2011 Turunmaan sairaalan liikelaitos ei kirjannut alijäämäistä tulosta, vaan kunnallisen liikelaitoksen toimintaperiaatteen mukaan ideaalisen 25 000 euron ylijäämäisen tuloksen, hän huomauttaa. Tyksin kustannuksiksi Perfect-tutkimuksessa ilmoitettiin lonkan tekonivelleikkauksen osalta 9 304 euroa ja polven tekonivelleikkauksen osalta 8 415 euroa. Hinnastonsa mukaan Tyks laskutti molemmista leikkauksista kuitenkin 7 323 euroa vuonna 2011. Tutkimuksen kustannukset suuntaa antavia THL:n tutkimusprofessori Unto Häkkinen ja erikoistutkija Mikko Peltola vahvistavat, että vastaavia eroja tutkimuksen ilmoittamien kustannusten ja todellisten laskutushintojen välillä on myös muiden sairaaloiden kohdalla. – Tutkimuksen kustannukset kuvaavat sitä, mikä on potilaan hoidosta aiheutunut resurssien kulutus maan keskimääräisillä kustannustiedoilla arvioituna ja ne ovat tosiaan vain karkeahko arvio. – Perfect-hankkeessa seuraamme potilaita yli organisaatiorajojen ja muodostamme hoitokokonaisuuksia, joiden avulla arvioimme potilaiden koko hoitoketjuja. Tekonivelkirurgiassa tämä on hyvin olennaista. Kustannuksia on arvioitu sekä leikkaushoitojaksolle, ensimmäiselle katkeamattomalle hoitokokonaisuudelle, sekä koko ensimmäisen seurantavuoden ajalle. – Leikkausjakson kustannusten arvioinnissa olemme käyttäneet mallintamiseen perustuvaa kustannusten arviointitekniikkaa. Näin on huomioitu se, onko kyseessä lonkan vai polven leikkaus, minkä tyyppinen leikkaus oli, kuinka pitkä leikkaushoitojakso oli, kotiutettiinko potilas suoraan leikkaushoitojaksolta kotiin ja operoitiinko molemmat puolet samalla kertaa. Lisäksi olemme käyttäneet proteesien hintoja siltä osin kuin niitä on ollut tiedossa. Syy Turunmaan korkeille kustannuksille Perfect hankkeessa on se, että siellä hoitoaika oli pitkä, itse asiassa pisin kaikista sairaaloista. Sen jälkeen hoitoajat ovat Grönforsin mukaan lyhentyneet. Häkkinen ja Peltola kertovat, että tekonivelleikkauksiin liittyvät avohoitojaksot huomioidaan Perfect-tutkimuksissa nykyisin huomattavasti aiempaa tarkemmin ja leikkaushoitojakson kustannukset arvioidaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin vuosien 2006–2011 tekonivelleikkausten yksilökohtaisten kustannustietojen perusteella. Tämä tarkentaa kustannusarvioita entisestään. Tyksissä kätilö Piritta Hornaeus (vas.), endometrioosihoidon kehittäjä, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Pia Suvitie (kesk.) ja gynekologisen klinikan vatsaelinkirurgina ja konsulttina toimiva vatsaelinkirurgi Maija Lavonius työskentelevät yhdessä endometrioosia sairastavien kipupotilaiden auttamiseksi. Tyksissä endometrioosin hoito valtakunnan tasolla huippua teksti ja kuva Ma rjo P elto n iemi Tyksin naistenklinikalla endometrioosin hoitoa on kehitetty menestyksekkäästi jo yli viidentoista vuoden ajan. Nykyisin valtaosa vaativistakin leikkauksista hoidetaan tähystyskirurgialla. Gastrokirurgian ja gynekologian yhteistyönä tehdään gynekologista syöpä- ja endometrioosikirurgiaa, jossa on merkittävää ulkokuntamyyntiä ja -kysyntää. S ekä vaikean endometrioosin että munasarjasyövän osalta Erva-alueen potilaat on keskitetty Tyksiin. Naistentautien poliklinikalla oli käyntejä endometrioosin vuoksi viime vuonna 315. Niistä 32 eli noin 10 % oli Erva-alueelta eli Satakunnasta ja Vaasan sairaanhoitopiireistä. Vaikean endometrioosin leikkaushoito kannattaa keskittää, ja monessa Euroopan maassa hoitoa toteutetaankin nk. osaamiskeskuksessa. Moderni endometrioosikirurgia vaatii erityisosaamista ja moniammatillisen tiimin, joka pystytään isossa yksikössä tarjoamaan. Hoitoon osallistuu laaja tiimi – Moniammatillisen tiimin synergiaedut hyödyttävät sekä potilaita että sairaanhoitopiiriä, gynekologi, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Pia Suvitie sanoo. Tyksissä endometrioosipotilaan hoitopolun suunnittelu lähtee lähetteen arvioinnista. Lähetteet käsittelee taudin hoitoon perehtynyt erikoislääkäri. Lapsettomuuspotilaat ohjataan lapsettomuusklinikalle ja muut tautiin perehtyneelle erikoislääkärille. Diagnostiikassa olennaista ovat nimenomaan oireet sekä gynekologinen tutkimus ja ultraääni. Leikkaukseen varataan endometrioositiimi ja gastrokirurgi sekä riittävästi leikkausaikaa (3–6 tuntia), mikäli potilaalla epäillään tai on todettu vaikea endometrioosi. Hoitoon osallistuvat Tyksissä gynekologin ja hoitajien lisäksi tarvittaessa gastrokirurgi, urologi, kivunhoidon ja anestesian ammattilaiset, fysioterapeutti, psykologi sekä seksuaaliterapeutti ja -neuvojat. Tyksissä on koko maata ajatellen poikkeuksellinen jatkuu seuraavalla sivulla 21 järjestely, sillä naistenklinikan palkkalistoilla on puolipäiväinen gastrokirurgi, kun taas muissa Suomen sairaaloissa gynekologisiin leikkauksiin osallistuu erikseen sovittava kirurgi. – Syy järjestelyymme on se, että sekä endometrioosin että munasarjasyövän moderni leikkaushoito vaatii gynekologisen toimenpiteen lisäksi hyvin usein myös suolistokirurgiaa, kertoo gynekologisen klinikan oma kirurgi Maija Lavonius. Etuna omassa kirurgissa on, että hän on erityisesti perehtynyt endometrioosiin ja munasarjasyöpään. Varsinaisten leikkausten lisäksi hän toimii tarvittaessa konsulttina hoidon aikana. Endometrioosin hoitoon perehtynyt hoitohenkilökunta leikkausvuodeosastolla on myös keskeisessä roolissa hoitokokonaisuudessa. Hoidon kokonaisvastuu on kuitenkin gynekologilla. Vaativat leikkaukset lisääntyneet Vaikean endometrioosin leikkaustoiminta alkoi Tyksissä avoleikkauksilla 90-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alkupuolella aloitettiin suoliresektiot eli suolen typistykset. Vuodesta 2009 alkaen myös suolitoimenpiteissä on siirrytty pääsääntöisesti tähystysleikkauksiin. Tyksissä tehdään vuosittain noin sata endometrioosileikkausta ja vaativien leikkauksien osuus on tasaisesti kasvanut. Kasvua selittää muun muassa se, että vaikeat tautimuodot löydetään entistä paremmin. Leikkaushoidoilla saadaan merkittävä apu kipuihin. Oireiden ja pesäkkeiden uusiutumisriski on kuitenkin merkittävä, sillä kaikista endometrioosileikkauspotilaista noin joka kolmas päätyy viiden vuoden sisällä uusintaleikkaukseen. – Vaikeimmista taudeista kärsivät potilaat ovat kipukroonikkoja, joita on voitu pahimmassa tapauksessa leimata valittajiksi. Potilasta voi pelottaa leikkauksen riskit kuten tilapäiset virtsaamisvaikeudet tai väliaikainen avanne. Potilaan kuunteleminen ja tsemppaaminen tarvittaessa on tärkeässä roolissa, leikkausvuodeosastolla työskentelevä kätilö Piritta Hornaeus kertoo. Taudin varhainen diagnosointi on vaikeaa, mutta tärkeää, jotta hoito voidaan suunnitella asianmukaisesti. Tutkimusten mukaan maailmanlaajuisesti endometrioosille on tyypillistä jopa 6–9 vuotta kestävä diagnostinen viive, mikä vaikeuttaa oikean hoidon saamista. Varhaisempi diagnosointi lähtee Tyksin hoitotiimiläisten mukaan jo kouluterveydenhuollosta ja perusterveydenhuollosta. Koska lääkehoidon teho syviin pesäkkeisiin ei aina ole riittävä, tulisi näille potilaille tarjota mahdollisuutta kirurgiseen hoitoon nykyistä aiemmin. Tyks on mukana myös endometrioosin tutkimuksessa aktiivisesti. Parhaillaan käynnissä on PROENDO-tutkimus osana el Carita Edgrenin väitöskirjatyötä. Tutkimuksessa selvitetään muun muassa endometrioosin leikkaushoidon vaikutuksia naisen elämänlaatuun ja seksuaalisuuteen. Endometrioosi tautina Endometrioosi on krooninen, hedelmällisessä iässä olevia naisia vaivaava tauti, joka huonontaa selvästi elämänlaatua aiheuttamalla kipua ja lapsettomuutta. Taudissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta esiintyy kohdun ulkopuolella ja pesäkkeet aiheuttavat kudokseen kroonisen tulehdusreaktion. Endometrioosipotilailla arvellaan elimistön normaalin immuunijärjestelmän olevan jollakin tavalla häiriintynyt mahdollistaen endometrioosin kehittymisen. Lievän endometrioosin ensisijainen hoito on hormonaalinen lääkehoito, yleisimmin yhdistelmäehkäisyvalmisteet pitkäaikaisesti käytettynä. Kirurgiaa tarvitaan, mikäli lääkkeillä ei saada kipuoireita kuriin ja toisinaan myös lapsettomuushoitojen yhteydessä. Leikkauksessa pyritään jo ensimmäisellä kerralla poistamaan kaikki endometrioosipesäkkeet, palauttamaan normaali anatomia ja säilyttämään hedelmällisyys. Yli puolet endometrioosipotilaista saa lapsen joko luonnollisesti tai lapsettomuushoitojen avulla. VSSHP:n Endometrioosipotilaat lukuina Arviolta 5-10 % naisista sairastaa endometrioosia. VSSHP:n alueella oli arviolta 5276–10 552 endometrioosipotilasta vuonna 2012. Endometrioosipoliklinikan potilaiden keski-ikä Tyksissä oli 36 vuonna 2013. Viime vuonna Tyksissä tehtiin endometrioosin vuoksi 105 toimenpidettä, joista varsinaisia endometrioosileikkauksia oli 99. Vaativien leikkausten osuus oli noin 40 % ja suurin osa niistä tähystysleikkauksia. Vaativissa leikkauksissa leikkausaika oli keskimäärin 3,8 tuntia. ”Ni ligger väldigt i framkant med vården av endometrios” tekst MAT HIA S LUT H ER E ndometrios är en knepig sjukdom. Den är statistiskt sett vanlig, men den är föga känd. Men för 32-åriga Julia från Vasa (namnet ändrat) är den en gammal bekant. – Både min mor och min mormor hade endometrios, säger hon. Och det hjälpte Julia då hennes underliga menssmärtor skulle förklaras. Hon gick till samma läkare som mamma. Den läkaren kunde ställa rätt diagnos. Julia opererades första gången i Vasa år 2007. Det blev bättre men inte bra – endometrios är ju en kronisk sjukdom, och i fjol var det dags igen. Julia skulle in för operation igen. Den här gången till Åbo på läkarens inrådan. 22 – I Åbo finns det kirurger som är mycket rutinerade på endometriosoperationer, visste läkaren. Operationen gjordes på Åucs i december. – När jag vaknade upp på var jag överraskad att de hade kunnat göra operationen med titthål. Glatt överraskad, säger Julia. Operationen var ändå stor och räckte hela dagen. Man måste bland annat ta bort också en bit av tarmen, som angripits. – Jag åkte hem fyra dagar efter operationen. Men sedan tog återhämtningen länge. Då inget syntes utanpå så tänkte man inte på att de ändå gjort ganska mycket inuti buken. Så jag försökte klara av lite för mycket i början. Sedan insåg jag att jag bara måste vila då det börjar kännas. Efter fem veckor kunde Julia återvända till jobbet. Småningom kan hon också återuppta försöken att få barn, vilket fortfarande är möjligt med konstgjord befruktning efter att äggledarna tagits bort. Julia skulle inte tveka att rekommendera Åbo för andra med liknande problem. – Jag tror nog att ni är väldigt i framkant där. Ni kan mycket och ni hänger med i utvecklingen, eller är själva en del av utvecklingen, säger hon. Sjukskötarens läkekonst har båda fötterna på golvet tekst och bild Mathias Luthe r Sängplatserna i sjukvården minskas steg för steg enligt politiska beslut. I stället kommer öppen vård, alltså dagkirurgi eller korta besök på sjukhuset. Men hur mycket hinner man förklara under ett kort läkarbesök? Inte tillräckligt. Det finns uppgifter som är enkla så länge allt går väl men komplikationer kommer snabbt om de kommer. Dit hör hyposensibilisering som görs på mottagningar som ligger i sjukhusets bottenvåning. – När min patient kommer in så har jag satt en liten notis till läkaren som jobbar uppe i övre våningen så hon hela tiden är medveten om det, säger sjukskötaren Eva Grönroos som jobbar med hyposensibiliseringen. Allergiska reaktioner är snabba så sjukskötaren har dessutom förstahjälpsväskor – skilda för vuxna och barn – stående färdiga vid dörren. Justera tekniken A vdelningssköterskan Carita Pomrén på Åbolands sjukhus vet att hon är i en tillväxtbransch. Hon ser det på tavlan utanför sitt arbetsrum, den där hon med små lappar dag för dag skapar en översikt över var och när läkarna och sjukskötarna jobbar. Hon ser det också på besluten som fattas av sjukhuset. Det blir allt flera orderböcker som fylls av bokningar till sjukskötarnas mottagningar. Sjukskötarna är inte mera bara läkarnas assistenter utan allt mera står de också för kontakten med patienten. – Det är fortfarande läkarna som har huvudansvaret. Man skall ha en läkare som arbetspar som man kan rådfråga då det behövs. Vi har inte heller några sköterskor som får skriva ut mediciner eller stora intyg som B-intyg, säger Pomrén. Men det finns en mängd viktigt som läkarna inte hinner med. Pedagoger – Minst femtio procent av det som sker på sjukskötarmottagningarna består av att man lär patienterna något. Man kollar att de har förstått. Sjukskötarna har alltid varit pedagoger. Läkarna diagnostiserar, men det är sjukskötarna som lär patienten att vårda sig. Sjukskötarna förbereder också patien- Sjukskötaren Kristine Sahlström kontrollerar den blivande protespatienten Ralf Lindestrengs blodtryck. De preoperativa besöken för undersökningar och instruktioner är en viktig form av sjukskötarmottagningar. ten mentalt och fysiskt på operationer. Ett gott exempel är protesskötarens preoperativa mottagning. Ett par veckor före en planerad protesoperation kallas patienten till sjukhuset för ett upp till två timmar långt besök. Då tar man röntgenbilder och blodprover, sjukskötaren kontrollerar patientens kondition, berättar om förberedelserna för operationen och om hjälpmedel som kan behövas efteråt. Också anestesiläkaren och fysioterapeuten kan träffa patienten under det här besöket. – Förr gjorde man detta dagen innan då patienten kommit in på sjukhuset. Men nu kommer de samma dag, säger Pomrén. Läkaren i huset Ett uppdrag under sjukskötarmottagningar är att administrera biologiska läkemedel som läkaren har ordinerat. – Också då gäller att det måste finnas en övervakande läkare fysiskt på sjukhuset. Man kan inte börja köra in biologiska läkemedel en eftermiddag då alla har gått. På Åbolands sjukhus räknar Pomrén nu över tio orderböcker eller sjukskötarmottagningslinjer. De flesta mottagningar är bara 1-2 gånger i veckan, somliga ännu mera sällan. Nyligen har Åbolands sjukhus fördubblat mottagningskapaciteten för CPAP-patienter. Tillväxt har det också varit i mottagningarna för diabetes och reuma. – Sjukdomar som kräver något slags tekniska hjälpmedel är typiskt sådana där sjukskötare behövs. Patienten skall få instruktioner och övning i att använda tekniken. Och den går i olag, måste justeras eller repareras. Sjukskötarmottagningar blev aktuella först i hörselvården. På Åbolands sjukhus hade audionomerna självständiga mottagningar för att prova in och justera hörapparater redan för över tio år sedan. Sänker tröskeln Sjukhusets VD och chefläkare Reijo Grönfors tillägger att sjukskötarna har en viktig roll i vården av patienter med kroniska sjukdomar. Dels kan sjukskötarna detaljerat informera patienterna om olika faktorer som inverkar på sjukdomen och hur de själva kan påverka den med sin livsföring. Dels blir sjukskötaren en personlig kontakt som sänker patientens tröskel för att kontakta sjukhuset om något problem dyker upp. – Vi har märkt att vi på det här sättet lyckats undvika situationer där patientens tillstånd märkbart och överraskande har försämrats, säger Grönfors. Utan satsningen på mera sjukskötarmottagningar kunde inte sjukhusets läkare ha klarat den växande patientströmmen, säger Grönfors. Sedan 2007 har remisserna ökat med 36 procent och öppenvårdsbesöken med 43 procent. 23 Fotodynaamisesta PDT-valohoidosta hyviä kokemuksia Salon aluesairaalassa Sairaanhoitaja Maarit Sirva ja korva- nenäja kurkkutautien erikoislääkäri Sami Ventelä ja antavat valohoitoa Anneli Korhoselle, 73, joka sai lähetteen PDT-hoitoon omalääkäriltään terveyskeskuksesta. Punainen ihomuutos nenänpielessä pysyi 20 vuotta rauhallisena, mutta alkoi iän myötä muuttua – ihoalueen pinta tuli karheaksi ja alue laajeni. Koepalan perusteella todettiin, että ihomuutos soveltui PDT:llä hoidettavaksi. Korhonen pääsi nopeasti hoitoon ja puolen vuoden päästä hän tulee jälkikontrolliin tarkistuttamaan tilanteen. Mikä PDT-valohoito? Teksti ja kuva Ma rjo Pelto n iemi Salon aluesairaalassa aloitettiin viime syksynä uutena toimintana pään ja kaulan alueen ihokasvainten laservalolla annettava fotodynaaminen terapia, jota on aiemmin annettu VSSHP:ssä vain Tyksin ihotautipoliklinikalla. Tähänastisten kokemusten mukaan hoito on osoittautunut kustannustehokkaaksi ja tuloksiltaan hyväksi hoitotavaksi F 24 otodynaamisella terapialla (PDT) pystytään hoitamaan pinnallisia tyvisolukasvaimia sekä kasvaimien esiasteita. Perinteisesti PDT-hoitoa ovat antaneet ihotautilääkärit. Koska Salon aluesairaalassa ei ole käytettävissä ihotautilääkäriä, pään ja kaulan alueen ihokasvainten hoito on keskitetty korva- nenä- ja kurkkutautien poliklinikalle. Poliklinikan henkilökunta on korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Sami Ventelän ja sairaanhoitajien Maarit Sirvan ja Anne Purtsin mukaan ottanut hoitomenetelmän innostuneena vastattavakseen ja omatoimisesti käynyt opettelemassa PDT hoitojen toteuttamista HUSin ihotaudeilla. Hoitojen tarjoaminen päästiin aloittamaan Salon aluesairaalassa syksyllä 2013. Hyvien hoitotulosten lisäksi alueen potilaat ovat tyytyväisiä siitä, että hoito on saatu järjestettyä omassa lähisairaalassa. – Kyseiset muutokset on perinteisesti hoidettu kirurgisesti. Se vaatii kuitenkin ajoittain melko isojakin resurssivarauksia, jos hoitoihin liittyen tarvitaan leikkaussaliaikaa, sairaalan osastohoitoa, leikkaushaavojen jälkihoitoa sekä terveyskeskusten vuodeosastopaikkoja, sanoo erikoislääkäri Sami Ventelä, joka on yksi Salon aluesairaalan kolmesta korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäristä. Helppoa ja tehokasta Aluesairaalassa on 1-2 PDT-valohoitopäivää kuukaudessa ja yhden päivän aikana voidaan hoitaa noin viisi potilasta. PDT:llä on hoidettu laajojakin, vaikeasti leikkauksella hoidettavissa olevia ihomuutoksia, jotka perinteisesti olisivat vaatineet laajoja kirurgisia poistoja sekä muun muassa ihosiirtotekniikoiden käyttämistä. – Valtaosa potilaista on iäkkäitä. Hoito saadaan annettua poliklinikalla ja potilaat kotiutuvat hyväkuntoisina toimenpidepäivänä. Saavutamme isot säästöt vähentyneiden leikkaussalitoimenpiteiden sekä pienentyneiden kuljetuskustannusten myötä, kun potilaita ei tarvitse kuljettaa Tyksin ihotautipoliklinikalle, Ventelä toteaa. Toiminta sopii myös sairaanhoitopiirin strategisiin tavoitteisiin, joihin kuuluvat jatkuva uudistuminen, päiväkirurgian painottaminen aluesairaaloissa sekä uusien kustannustehokkaiden hoitojen omaksuminen. Valohoitoa toteuttava tiimi, johon kuuluvat Ventelän, Sirvan ja Purtsin lisäksi korva- Fotodynaaminen hoito tapahtuu valoherkistysmenetelmällä, jota käytetään lievästi pahanlaatuisten ihomuutosten hoitoon. Ensin hoidettava alue raaputetaan mahdollisesta hilseestä ja rupimuodostumista ja peitetään voiteella, jonka paikallaan pysyminen varmistetaan ohuella muovikelmulla. Sidoksen kanssa voi liikkua vapaasti. Hoidon toinen vaihe tapahtuu 3-4 tunnin kuluttua, jolloin aluetta valotetaan noin 10 minuuttia. Valotuksen aikana voi tuntua ohimenevää kipua ja kirvelyä. Hoito tehdään ihomuutoksesta riippuen kertahoitona tai kahdesti 1-2 viikon välein. Hoidettavalle alueelle muodostuu punoitusta ja alue arpeutuu muutamien päivien kuluessa. Syvemmissä muutoksissa hoitokohtaan jää jonkin verran ympäröivää ihoa vaaleampi jälki. Hoito perustuu voiteessa olevan lääkeaineen ja valon yhteisvaikutukseen, jonka ansiosta tapahtuu fotokemiallinen reaktio ja haitalliset solut tuhoutuvat. Kosmeettiset tulokset ovat erinomaisia ja arpikudoksen muodostuminen vähäisempää verrattuna perinteisiin hoitomuotoihin leikkaukseen ja jäädytyshoitoon. Valohoito sopii käytettäväksi kosmeettisesti herkillä alueilla. Vammoja hoidosta ei ole raportoitu. Hoito soveltuu parhaiten auringon vaurioittaman ihon, aurinkokeratoosin ja pinnallisen tyvisolusyövän hoitoon, kun halutaan kosmeettisesti hyvä tulos. Aurinkokeratoosin aiheuttamat ihomuutokset ovat tavallisesti punertavia laikkuja, joissa on pieniä kovia ja hilseileviä kohtia. Joissakin tapauksissa se voi hoitamattomana edetä pahanlaatuiseksi okasolusyöväksi. Tyvisolusyöpä, jonka hoitoon valohoito myös sopii, on yleisin ihosyöpä Suomessa. Uusia tapauksia raportoidaan vuosittain yli 8000. nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärit Kaisa Erjala ja Antti Silvoniemi, saikin Vuoden menestyjä -kannustepalkinnon työstään. Tutkimus ratkoo rintasyöpäleikkauksen aiheuttaman turvotuksen ongelmaa TEKSTI Tuula Vainikai ne n, K uva T S / timo Jako n e n Rintasyövän vuoksi rintansa menettäneiden naisten rinnankorjausleikkaukseen yhdistetty imusolmukesiirto auttaa osaa naisista turvotuksen ja kivun hoidossa. Tyksissä kehitelty rinnankorjaustekniikka on toistaiseksi vielä kokeellinen hoitomuoto eikä sitä voida vielä tarjota kaikille käden turvotuksesta kärsiville. N aiset, joilta on rinta poistettu syövän vuoksi, ovat suuri potilasryhmä Tyksin plastiikkakirurgian yksikössä. Heille voidaan rakentaa plastiikkakirurgisilla tekniikoilla uusi rinta omista kudoksista, kuten alavatsan ihosta ja rasvakudoksesta. Osalla leikatuista esiintyy käden voimakasta turvotusta eli lymfedeemaa, joka johtuu rintasyövän hoitoon kuuluvasta kainaloimusolmukkeiden poistosta ja sädehoidosta. Lymfedeeman oireita ovat yläraajan lisääntyvä turvotus, pitkäaikainen kipu sekä toistuvat pehmytkudostulehdukset. – Valitettavasti näille potilaille ei ole ollut tarjolla parantavaa hoitoa, ainoastaan lymfa- ja fysioterapiaa, sekä elinikäinen tukihihahoito. Vieläkään potilaita ei voida täysin parantaa, mutta imusolmukesiirto voi auttaa osaa potilaista, toteaa aiheesta maaliskuussa väitellyt plastiikkakirurgian erikoislääkäri Tiina Viitanen. Viitanen on osallistunut alun perin Ranskassa kehitetyn leikkaustekniikan tutkimukseen ja kehittämiseen Tyksissä yhdessä väitöskirjansa ohjaajan, ylilääkäri Erkki Suomisen ja plastiikkakirurgi Anne Saariston kanssa. Tutkimusryhmän aiempi julkaisu mikrokirurgisten imusolmukesiirtojen yhdistämisestä rinnan korjausleikkaukseen oli ensimmäinen maailmassa. Vauhtia imunestekiertoon Viitasen tutkimuksessa selvisi, että rinnan korjausleikkauksen yhteydessä tehty imusolmukesiirto kohensi imunestekierron nopeutta yli kolmanneksella potilaista. Merkittävin tulos oli, että puolet potilaista pystyi vähentämään tai lopettamaan käden turvotukseen liittyvän tukihihan käyttämisen. Imusolmukkeet siirrettiin potilaiden nivustaipeesta vaurioittamatta alaraajan imunestekiertoa. Eniten imusolmukesiirrosta hyötyivät potilaat, joilla oireina oli myös toistuvia tulehduksia sekä jatkuvaa särkyä. Imusolmukkeiden poistamisesta ei ole aiheutunut merkittäviä haittoja potilaille. Mahdolliset ongelmat saattavat kuitenkin kehittyä viiveellä, siksi potilaita seurataan useita vuosia. Siirron tehoa tutkittiin kuvaamalla po- tilaiden imunestekiertoa ennen leikkausta sekä useana vuonna leikkauksen jälkeen. Kainalon kudosnestenäytteistä selvisi, että imusolmukkeet erittävät siirron jälkeen imuteiden uudiskasvulle välttämätöntä VEGF-C kasvutekijää. Lisäksi potilaiden kudosnestenäytteistä löytyi kasvutekijöitä, jotka hillitsevät arven kasvua sekä tulehdusreaktiota. Nämä löydökset ovat merkittäviä, koska imusolmukesiirtoleikkauksen biologisia vaikutuksia ei täysin tunneta. Siirto onkin edelleen kokeellinen hoitomuoto lymfedeemassa, ja tarvitaan vielä lisätutkimuksia leikkauksen vaikutusten selvittämiseksi. Tilanteensa huonoksi tuntevat potilaat voivat hakeutua hoitoihin pyytämällä omalta lääkäriltään lähetteen Tyksin plastiikkakirurgian poliklinikalle, missä potilaan tilanne arvioidaan ja harkitaan hyötyisikö hän imusolmukesiirtoleikkauksesta. Tyksissä on leikattu potilaita myös Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin erityisvastuualueen ulkopuolelta, sillä näitä leikkauksia ei tehdä kaikissa yliopistosairaaloissa, kertoo Tiina Viitanen. Kaikille potilaille imusolmukesiirrot eivät sovi iän tai muiden sairauksien takia. Myös näiden potilaiden lymfedeemaa voidaan kirurgisesti hoitaa joko rasvaimulla tai yhdistämällä imuteitä laskimoihin mikrokirurgisesti. TYKS on luonut monipuolisen mahdollisuuden auttaa raajaturvotuksesta kärsiviä sekä operatiivisten että konservatiivisten menetelmien avulla. Lymfedeeman tutkimus jatkuu LT, plastiikkakirurgian erikoislääkäri Anne Saaristo jatkaa lymfedeeman kasvutekijähoidon tutkimusta mm. sairaanhoitopiirin tuella. Hän sai 22 950 euron rahoituksen valtion vuodelle 2014 Tyksin erityisvastuualueen tutkimustoimintaan myöntämästä rahoituksesta. Tyksin plastiikkakirurgeista tukea saivat myös dosentti Ilkka Koskivuo ihomelanooman vartijaimusolmukebiopsian ja LT Pauliina Hartiala vapaan rasvasiirteen metabolisen adaptaation tutkimiseen. Ylilääkäri Erkki Suominen – Vuoden kirurgi Tyksin plastiikkakirurgian yksikön ylilääkäri, dosentti Erkki Suominen sai Suomen Kirurgiyhdistyksen vuoden kirurgi -tunnustuspalkinnon viime vuoden lopulla. Kirurgiyhdistyksen mukaan Suominen tunnetaan taitavana ja innovatiivisena kirurgina, joka on paneutunut ensisijaisesti mikrokirurgiaan ja sen kehittämiseen. Erikoisalansa monista alueista hänet tunnetaan erityisesti pään ja kaulan alueen kirurgina ja imuteiden mikrokirurgian kehittäjänä. Potilaiden oikeus laadukkaaseen hoitoon on Suomisen sydäntä lähellä ja hänen peräänantamaton ponnistelunsa plastiikkakirurgian resurssien lisäämiseksi on ajoittain herättänyt ristiriitaisiakin tuntoja. Hän on poikkeuksellisen lahjakas kirurgi, jolla on erityisesti plastiikkakirurgiassa tarvittava luova rekonstruktiivinen näkemys ja looginen, faktoille rakentuva suunnittelukyky. Erkki Suomisen työtavalle on ominaista potilaan kudosten kunnioitus, tekniset oivallukset ja sitkeys hankalassa tilanteessa. Hän on aina ollut valmis auttamaan kollegoitaan ongelmallisissa leikkauksissa ja innostunut löytäessään uuden metodin kehittää korjaavaa plastiikkakirurgiaa. Dosentti Erkki Suominen valmistui kirurgian erikoislääkäriksi 1985, ortopedian ja traumatologia erikoislääkäriksi 1989 ja plastiikkakirurgiksi 1991. Hän on toiminut Tyksin plastiikkakirurgisen yksikön osastonylilääkärinä vuodesta 2001 ja ylilääkärinä vuodesta 2008. Suominen aloitti plastiikkakirurgien erikoislääkärikoulutuksen Turussa vuonna 2001. Suomen Kirurgiyhdistys on kirurgian erikoisalojen kattojärjestö, joka jakaa Vuoden kirurgi -tunnustuspalkinnon vuosittain. Yhdistyksen jäsenet voivat ehdottaa Vuoden kirurgi -palkinnon saajaksi ansioitunutta kollegaansa, joka toimii käytännön kirurgina. 25 Brakyterapi går rakt på sak tekst och bild Mathias L ithe r Inget är så bra att det inte kan bli bättre. Strålbehandling av cancer är exempel på en vårdform som bara blivit bättre i över hundra år. Det finns allt bättre möjligheter att styra strålarna rätt. P å strålkliniken vid Åucs tog man för ett och ett halvt år sedan i bruk en datortomograf med stor öppning som kan användas för att styra intern strålbehandling, s k brakyterapi. Med datortomografen kan man se direkt hur man manövrerar in instrumentet som skall föra strålningen in i patientens kropp. Tidigare försökte man följa med detta med röntgenbilder och rent visuellt. Också det fungerade någorlunda och kommer i stora delar av världen att vara gängse praxis i flera år framöver. Men då man med datortomografi ser en tredimensionell vy inifrån patienten är det enligt sjukhusfysiker Jarno Laivola ”ett stort språng framåt”. In i kroppen 26 Vid brakyterapi förs en strålningskälla in i kroppen nära eller ibland rakt in i den tu- mör som man skall bekämpa. Oftast använder man kroppens naturliga öppningar för att föra in instrumentet, applikatorn – man talar om intrakavitär behandling. Strålningen kommer från små korn eller kapslar av iridium 192. De förs in genom ett tunt rör i applikatorn när denna är på rätt plats i kroppen. Det kallas efterladdningsteknik. Den datorstyrda efterladdningsmaskinen skjuter med hjälp av ståltrådar fram strålningskällorna i de tunna rören som riktats in i patientens kropp. Poängen med tekniken är att man dels kan undvika att vårdpersonalen utsätts för strålning under behandlingen, dels kan mycket noga se till att strålningen träffar just tumörerna och just så länge som planerat. – Tanken att vi kan göra lika mycket nytta som tidigare men dessutom ge ett mervärde är mycket intressant och motiverande, säger Laivola. Exklusivt yrke Som sjukhusfysiker är han representant för en liten men mycket viktig yrkesgrupp i hälsovården. Strålningsvården sysselsätter en stor del av landets omkring 150 sjukhusfysiker. Fysikerna har både en naturvetenskaplig och en skräddarsydd medicinsk utbildning. Med praktikperioder kan det ta upp till tio år att få sjukhusfysikerbehörighet. – Läkarens uppgift är att på basen av bilder och andra uppgifter identifiera objektet som man skall behandla och fysikerns uppgift är att säga hur man skall få den eftersträvade strålningsdosen just dit. Vi funderar ut hur man med de instrument vi har får strålningen fördelad så som läkaren vill. Det görs en behandlingsplan för varje fall som godkänns av både läkare och fysiker. En fin sak med stödet från datortomografin är att man nu också kan anpassa planen till hur jobbet förlöper i verkligheten, medan behandlingen pågår. Gynekologin först På Åucs används brakyterapi för behandling av gynekologiska cancerformer. Man har möjlighet att använda metoden också för cancer i strupe och luftvägar, men det har inte ännu behövts. Brakyterapi av prostatacancer görs annanstans men på Åucs har man inte ännu beredskap för det. Brakyterapi ges som i patientexemplet härinvid oftast som komplement till bestrålning med strålkanon utifrån. Det goda med brakyterapi är att man kommer så nära med strålningskällan att Man kan också behandla cancer i matstrupen med en applikator av den typ som sjukhusfysiker Jarno Laivola demonstrerar. I bakgrunden den extra stora datortomograf som används bland annat i brakyterapin. Behandlar man livmodercancer gäller det att akta sig för att skada blåsan som ligger framför och rektum som ligger bakom. Bättre än sitt rykte dosen för tumören kan bli hög utan att kringliggande organ tar skada. Men närheten är också ett problem. Strålningsintensiteten avtar ju med kvadraten på avståndet, vilket betyder att den för att vara verksam 4-5 centimeters håll ofta är alltför hög på 0-1 centimeters håll. Applikatorn kan därför förses med en liten plexicylinder som håller de allra närmaste vävnaderna på lite säkrare avstånd. Hur strålningen träffar kan också varieras med olika tilläggsnålar som kan fästas vid applikatorn, liksom genom att låta iridiumkornen stanna olika länge på olika platser i röret . På det sättet kan man täcka tumörer som har vuxit osymmetriskt. De behandlingar som man ger för gynekologisk cancer är i regel korta. Den aktiva fasen i behandlingsrummet kan vara bara 15 minuter. De flesta patienter har mycket lite men av behandlingen och kan arbeta och sköta dagssysslor normalt. – Strålbehandlingen har ett rykte som är vildare än verkligheten, säger Laivola. Brakyterapi används i Åbo för 50-60 gynekologiska patienter per år. – De är ju inte jämnt utspridda utan ibland kan det gå någon vecka då vi inte har någon inne, men en annan vecka kan vi ha tre. Själva datortomografen används faktiskt huvudsakligen för diagnostiken och för att förbereda extern strålbehandling. Den har en extra stor öppning vilket gör det möjligt att avbilda patienten också i andra kroppsställningar än spikrakt liggande. Det är ofta viktigt att kunna ha patienten i någon annan ställning för att komma åt rätt område. Datortomografer med extra stor öppning kommer från USA där de också har en annan viktig funktion: De möjliggör undersökningar på patienter med stor övervikt. Efterladdningsapparaten kan köra ut strålningskällor genom flera olika kanaler samtidigt, datorstyrt. En standardapplikator för brakyterapi av cancer i livmoderhalsen kan se ut så här. Den kan vid behov kompletteras med flera kanaler för att föra in strålningskällor. Efterladdaren slog ett slag mot tumören på Marias livmoderhals TE KST M athias L uther E n av dem som blivit hjälpt med Åucs efterladdningsapparat är 43-åriga Maria från Åland (namnet ändrat). Hennes livmoderhalscancer upptäcktes i december i fjol. I januari opererades äggstockar och äggledare bort eftersom de ändå skulle förstöras av strålning. Operationen gjordes med robot. Däremot lämnades själva tumören på livmodern kvar. Att operera den skulle ha medfört risk för spridning av cancern till lymforna. I februari började behandlingen av själva cancern, med kombination av strålning och cellgifter. I sex veckors tid fick Maria varje vardag strålbehandling och en gång i veckan cytostatika. Hon reste från Mariehamn till Åbo med turplanet på morgonen och kunde åka hem på eftermiddagen. I samma plan åkte ofta andra åländska cancerpatienter. – Det var mycket smidigt och folkpensionsanstalten ersatte det, säger hon. Efter de sex veckorna med yttre strålbehandling kom två veckor med sammanlagt fyra brakyterapibehandlingar med efterladdningsteknik. – Det var en obekvämare ställning att ligga i under behandlingen. Men det var ju bara fyra gånger, det står man nog ut med. Strålningen gav lite magproblem men inget utöver vad som kunde väntas. Det var läkaren i Mariehamn som remitterade Maria till Åbo. Hon ifrågasatte inte läkarens val då och hon har inte ångrat efteråt heller att det blev just Åbo. Maria säger att hon mått bra hela tiden under sin behandling. Hon hade inte heller svårt att göra sig förstådd på svenska. – I allmänhet talades det bra svenska. Om inte läkaren gjorde det så fanns det alltid någon sköterska som kunde svenska lite bättre som hjälpte till. Så jag behövde inte använda min ganska knaggliga skolfinska. – Det är nog viktigt att man blir förstådd då man är sjuk. 27 VEEG -unitutkimusyksikkö ja neuromodulaation osaamiskeskus aloittaa Turussa Teksti Maria Myllymaa 28 Kliinisen neurofysiologian palvelualue on kasvava tulevaisuuden ala, sanoo ylilääkäri Satu Jääskeläinen. Kliinisen neurofysiologian yksikkö (KNF) on itsenäinen palvelualue VSSHP:n sairaanhoidollisten palveluiden Tyks-Sapa – liikelaitoksessa. KNF -palvelualueella on Euroopan ensimmäinen KNF -alan akkreditoitu laatujärjestelmä jo vuodesta 2003. KNF tekee ääreis- ja keskushermoston diagnostisia tutkimuksia sekä pitkäaikaisia valvontoja leikkauksen aikana ja teho-osastoilla hoidon tehon seuraamiseksi ja vaurioiden ehkäisemiseksi, vauvoista vaareihin. Perinteisiä diagnostisia tutkimuksia ovat EEG (aivosäh kötutkimus), ENMG (lihassähkö- ja hermoratatutkimus) ja uni- ja vireystilatutkimukset sekä aistijärjestelmien tutkimukset. Viime aikoina on kehitetty uusia tarkkoja menetelmiä ohutsäiejärjestelmän häiriöiden ja neuropaattisen kivun diagnostiikkaan. Uusimpana KNF -palveluna on käyttöön otettu aivojen navigoitu magneettistimulaatio, jota käytetään ennen neurokirurgiaa liikeaivokuoren ja puhealueiden paikannukseen sekä neuromodulaatiohoitoon potilailla, joilla on muuhun hoitoon reagoimaton vaikea depressio, neuropaattinen kipu tai tinnitus. Magneettistimulaatiohoito on tehokas, lähes sivuvaikutukseton ja turvallinen vaihtoehto invasiivisille neuromodulaatiohoidoille. – KNF -palvelut ovat aikaa vieviä, potilaskohtaisia tutkimuksia ja valvontoja sekä hoitoja, joissa yhden potilaan tutkimiseen ja tutkimustulosten analysointiin tarvitaan aina sekä hoitaja että lääkäri. Yhteen tutkimukseen kuluu aikaa tunnista viiteen vuorokauteen, sanoo Jääskeläinen. Yksikössä tehdään yli 8000 potilastutkimusta vuodessa. 2000-luvulla erityisesti vaativien erikoistutkimusten ja pitkäaikaisten neurofysiologisten valvontojen ja neuromodulaatiohoitojen kysyntä on lisääntynyt nopeasti. - Myös akuuttilääketieteessä ja tehohoidossa sekä leikkauksissa tarvittavien, usein päivystyksellisten neurofysiologisten palveluiden määrät ovat kasvaneet.Suurin osa tutkimuksista tehdään Tyksin potilaille, mutta yksikkö tarjoaa vaativia KNF -palveluita koko Länsirannikon ERVA –alueelle ja erityisosaamistaan myös valtakunnallisesti. – KNF:n hallinnoiman asianmukaisen diagnostisen tutkimusyksikön kehittämishankkeen taustalla oli VSSHP:n epilepsia- ja unihäiriöpotilaiden diagnostiikan ja hoidon selvä jälkeenjääneisyys kansallisessa vertailussa 2000-luvun puolivälissä. Tilaon- gelmien vuoksi toiminnan täysimääräinen käynnistyminen on siirtynyt vuodesta 2013 syksyyn 2014, jolloin uudet, asianmukaiset VEEG -unitutkimusyksikön tilat vihdoin valmistuvat entisiin keskolan tiloihin UC7kerroksessa, kertoo Jääskeläinen. – VEEG - tutkimusten määrää on viime vuosina pikkuhiljaa pystytty nostamaan 20 aikuispotilaiden viikon kestävään tutkimukseen vuodessa (42 % arvioidusta tarpeesta), kun KNF:n oma henkilöstö on voinut enenevästi huolehtia ilta- ja yövuoroista. Lisäksi on tehty noin 15 - 20 lapsipotilaan vuorokauden kestävää tutkimusta. Viime syksynä saatiin omaa toimintaa varten pienet väliaikaistilat VEEG -tutkimuskäyttöön UC8:sta. Tänä vuonna valmistuvan uuden tutkimusyksikön myötä vaativia VEEG- ja unitutkimuspalveluita pystytään viimeinkin tarjoamaan VSSHP:n potilaiden tarvitsema määrä, kun sama henkilöstö voi valvoa riittävissä tiloissa tarvittaessa jopa kolmea potilastutkimusta samanaikaisesti. Epilepsia Epilepsian esiintyvyys Suomessa on 1/100, eli VSSHP:n alueella asuu noin 4600 epilepsiapotilasta. Epileptiset kohtaukset altistavat tapaturmille, lisäävät kuolleisuutta ja vaikuttavat kehitykseen ja älylliseen suoriutumiseen. Epilepsian ensisijainen hoito on epilepsiatyypin mukaan valittava lääkitys. Kansainvälisten tutkimusten mukaan lähes 60 %:lla potilaista oikea epilepsiadiagnoosi edellyttää pitkää VEEG -tutkimusta. Toissijaisena hoitovaihtoehtona on epilepsiakirurgia, jos lääkehoito ei tehoa vuoden seurannassa. Epilepsiakirurgia on parhaimmillaan jopa parantava. VSSHP:ssä on joka vuosi noin 5-10 uutta leikkaushoitoon soveltuvaa potilasta, joiden löytämiseksi VEEG -tutkimus pitäisi tehdä noin 40 potilaalle vuosittain. - Potilaita ohjautuu yliopistosairaaloihin VEEG -tutkimuksiin sairaanhoitopiiriä laajemmalta alueelta eikä tämä ohjautuminen noudata erityisvastuualueita vaan riippuu myös hoitavien lääkäreiden henkilökohtaisista kontakteista, konsultaatiokäytännöistä ja etäisyyksistä, sanoo Jääskeläinen. Epilepsiaan liittyviä poliklinikkakäyntejä on Tyksin neurologian poliklinikalla lähes 2000 vuosittain, mikä on vajaat 20 % kaikista aikuisneurologian poliklinikkakäynneistä. Ensisijaisesti epilepsiaan liittyvät käynnit muodostavat n. 15 % kaikista Tyksin lastenneurologian yksikön polikliinisista käynneistä. Vuosittain yksikössä annetaan uusi epilepsiadiagnoosi noin 30 -35 lapselle. Suomessa vaikeahoitoiseksi luokiteltavaa epilepsiaa sairastaa arviolta 9000 henkilöä, joista VSSHP:n alueella asuu noin 1400 henkilöä. Epilepsia on pitkäaikaissairaus, jossa hoidon tavoitteena on aina ensisijaisesti kohtauksettomuus ja toissijaisesti mahdollisimman hyvä kohtaustasapaino, jossa haittavaikutukset pyritään minimoimaan. Huonosti tai väärin hoidettu epilepsia kuormittaa vaativaa erikoissairaanhoitoa, lisää merkittävästi terveydenhuollon kustannuksia ja on riski hengenvaaralliselle epileptiselle statukselle. Uni- ja vireystilahäiriöt Vähintään neljä prosenttia suomalaisista miehistä ja kaksi prosenttia naisista sairastaa uniapneaa, ja lisäksi 12 % kärsii haittaavasta unettomuudesta. VSSHP:n alueella asuu noin 50 000 merkittävästä unihäiriöstä kärsivää henkilöä. Uniapnealla tarkoitetaan unenaikaisia hengityskatkoksia ja sen hoitokeinoja ovat laihdutus, CPAP (ylipaine) -hoito, uniapneakisko tai joskus leikkaus. Elämänlaatua unihäiriöt heikentävät samassa mitassa kuin esimerkiksi sydämen vajaatoiminta. Hoitamaton uniapnea lisää kuolleisuutta sydän- ja verisuonisairauksiin ja kohottaa liikenneonnettomuuteen joutumisen riskin terveeseen väestöön verrattuna 3-6 -kertaiseksi. Unen ja vireystilan häiriöiden oikea-aikainen diagnostiikka ja hoito on hyvin kustannustehokasta. –Yöllisten hengitys- ja liikehäiriöiden diagnostiikan ensimmäisessä vaiheessa potilaille tehdään yöpolygrafia kannettavalla laitteella kotona. Tämä tutkimus selvittää, onko päiväaikaisen väsymyksen syynä uniapneatauti tai yöllinen raajojen liikehäiriö. Jatkossa voidaan tarvita vaativia yöunenaikaisia rekisteröintejä (polysomnografia eli PSG) ja päiväaikaisen vireystilan tutkimuksia sairaalaolosuhteissa harvinaisempien unen ja vireystilan häiriöiden diagnostiikkaa ja erotusdiagnostiikkaa varten. Näissä rekisteröinneissä on aina mukana EEG- ja videorekisteröinti sekä jatkuva potilasvalvonta tehovalvontaa vastaavissa olosuhteissa. Nyt osa potilaista on jouduttu lähettämään Helsinkiin ostopalveluna näitä tutkimuksia varten ja odotusaika tutkimukseen on pitkä. Jatkossa vaativia unitutkimuksia voidaan tehdä KNF:n uudessa VEEG -unitutkimusyksikössä Länsirannikon ERVA -alueen potilaiden tarvetta vastaavasti ja oikea-aikaisesti, sanoo ylilääkäri Satu Jääskeläinen. Vaativat päiväaikaisen vireystilan tutkimukset (nukahtamisviivetutkimus eli MSLT (Multiple Sleep Latency Test) ja hereilläpysymistesti eli MWT (Maintenance of Wakefulness Test) ovat oleellisessa osassa unihäiriöpotilaiden työ- ja ajokykyä selvitettäessä. MSLT on keskeinen tutkimus poikkeavan päiväväsymyksen ja liikaunisuustautien (narkolepsia ja hypersomnia) diagnostisissa selvittelyissä. Tutkimusta edeltää aina edellisenä yönä tehty unipolygrafia. MSLT -tutkimus kestää koko päivän. MWT -tutkimuksessa selvitetään tutkittavan kykyä ylläpitää vireyttä. Tutkimus kestää koko päivän ja sitä voidaan käyttää ajokyvyn selvittämisen lisäksi jo todetun unihäiriön, kuten uniapnean, hoidon vaikutuksen seurannassa. VSSHP:ssä kaikkien uni- ja vireystilatutkimusten tarve on arvioitu voimakkaasti nousevaksi: uni- ja vireystilahäiriöistä kärsivien potilaiden vuosittainen lähetemäärä on jo nyt yli 2000 kpl. Uni- ja vireystilatutkimusten tarpeen kasvu heijastaa yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia. Ylipainon yleistymisen myötä unenaikaiset hengityshäiriöt lisääntyvät ja myös muiden kuormitustekijöiden kuten stressin vaikutuksesta unihäiriöistä kärsii yhä useampi. Neuromodulaatio Neuromodulaatiolla tarkoitetaan hermoston (perifeerinen ja/tai sentraalinen) toimintojen ohjaamista elimistöön annetun sähkö- tai magneettistimulaation avulla. Alue kehittyy ja laajentuu nopeasti. Tavallisimpia neuromodulaatiolaitteita ovat hermovauriokivun hoitoon tarkoitetut selkäytimen takajuostestimulaattorit, joita asennetaan myös angina pectoriksen hoitoon. Isoaivojen liikeaivokuoren stimulaattorit ovat olleet käytössä syväaivostimulaattorien rinnalla viimeisten reilun 20 vuoden ajan maailmalla, mutta niiden asentaminen on vasta nyt yleistymässä Suomessa. Näön ja kuulon parantaminen stimulaattorien avulla on mahdollista eräissä tilanteissa. Halvauksien, aivovammojen hoitoon ja kuntoutukseen on kehitetty neuromodulaatiotekniikoita. Kävelyn ohjaukseen on saatavilla älykkäitä motorisia implantteja. Sentraalinen aivostimulaatio lääkkeille huonosti reagoivan kivun hoidossa on kehittymässä nopeasti. Aivojen transkraniaalinen magneettistimulaatio (rTMS) on ollut diagnostisessa käytössä jo 30 vuotta, mutta neuropsykiatristen sairauksien hoidossa vasta reilun kymmenen vuoden ajan. Menetelmässä ohitetaan sähkömagneettisen induktion avulla kallon aiheuttama vastus ja luodaan aivojen pinnalle halutun suuntainen sähkökenttä. Matalataajuinen sarja- TMS eli rTMS jarruttaa aivokuoren hermoverkkojen toimintaa ja nopeataajuinen tehostaa sitä, jolloin myös välittäjäaineita (dopamiini, endogeeniset opioidit ja serotoniini) vapautuu syvissä tumakkeissa. Hoito annetaan potilaan ollessa valveilla ja sen siedettävyys on erinomainen. rTMS -hoitoa on tutkittu useimpien mielenterveyden häiriöiden hoidossa. Paras näyttö on rTMS:n tehosta masennuksessa, jossa se sijoittuu teholtaan lääkehoidon ja sähköhoidon (elektrokonvulsiivinen terapia eli ECT) välille. – Masennuksen rTMS -hoito on kustannustehokasta, ja kotimaisessa masennuksen käypä hoito – suosituksessa näyttö sen tehosta on arvioitu parhaalle A-tasolle. Transkraniaalisen magneettistimulaation käyttömahdollisuuksia tutkitaan aktiivisesti myös monilla muilla lääketieteen erikoisaloilla, ja sen tehosta on nyt A-luokan näyttö myös neuropaattisen kivun hoidossa. Tulokset muiden kroonisten kiputilojen, tinnituksen, liikehäiriöiden ja epilepsian hoidossa sekä aivohalvauskuntoutuksessa ovat myös lupaavia. rTMS -hoitojen tehokkuus paranee todennäköisesti sitä mukaa, kun stimulaation tarkan anatomisen kohdistamisen mahdollistavat navigaatiomenetelmät yleistyvät. TYKS:ssä jo käytössä olevalla laitteella rTMS -hoito voidaan kohdistaa 5 mm tarkkuudella haluttuun kohteeseen potilaan aivojen MRI -kuvan mukaisesti, sanoo Jääskeläinen. tDCS (transcranial direct current stimulation) on uusin tutkimuksenalainen neuromodulaatiohoitomuoto, jossa heikolla tasavirtastimulaatiolla voidaan kajoamatta muunnella aivokuoren hermoverkkojen aktivaatiotasoa. Sillä on jo saatu lupaavia tuloksia samoissa käyttöaiheissa kuin magneettistimulaatiohoidolla, esimerkkeinä masennus ja neuropaattinen kipu sekä paikallisalkuinen kortikaalinen epilepsia. TYKS:iin on juuri saatu tutkimus- ja koekäyttöön uusi suomalaisvalmisteinen tDCS -laite. rTMS -hoitojen tieteellinen tutkimus on aloitettu Turussa v. 2006. Neurofysiologisten mittaustemme ja välittäjäaine-PET-tutkimustemme tulosten perusteella näyttää, että rTMS aiheuttaa samanlaisia muutoksia kuin suora sähköinen stimulaatio mutta ei-kajoavasti, ilman merkittäviä sivuvaikutuksia, sanoo ylilääkäri Satu Jääskeläinen. – Kliiniseen potilastyöhön rTMS -hoidot otettiin TYKS:ssä vuonna 2010, ensimmäisenä Suomessa. Silloin Tyks-Sapan KNF -yksikköön sijoitettiin Psykiatrian toimialueelle hankittu navigoiva TMS -laite, joka on ollut molempien yksiköiden yhteiskäytössä ja siitä saadut kokemukset ovat erittäin hyviä masennuksen, kroonisen, neuropaattisen kivun ja tinnituksen hoidossa. Kliinisesti merkittävän hoitovasteen on saanut 50 -70 % potilaista, usein vaikeissa ja kroonisissa, hoitoresistenteissä tilanteissa. Tulevaisuus – Tyks-Sapa -liikelaitoksen KNF -palvelualueen VEEG -unitutkimusyksikkö aloittaa syksyllä 2014 uusissa riittävän isoissa tiloissa U-sairaalan 7. kerroksessa (UC7). Iso valvomo ja neljä ympärivuorokautiseen potilasrekisteröintiin suunniteltua huonetta takaavat tulevaisuudessa laadukkaan ja riittävän tutkimuskapasiteetin sairaanhoitopiirimme ja ERVA- tai SOTE -alueemme potilaille. Samoissa tiloissa tulee toimimaan myös omissa huoneissaan KNF -yksikön ja VSSHP:n aikuispsykiatrian toiminnallisesti yhteinen neuromodulaatiohoidon keskus, johon kytkeytyvät myös Neurotoimialue, erityisesti neurokirurgia, sekä TOTEK, visioi Jääskeläinen. –Uuden VEEG –unitutkimusyksikön toiminnan saattaminen täyteen valmiuteen henkilöstön perehdytyksen myötä ajoittuu vuosille 2015-17. Vielä paremmin toimivat, yhtenäiset tilat KNF -palvelualueelle saadaan vuonna 2019 osana T3 hanketta, jonka tilasuunnittelu on parhaillaan työn alla. Toimivien tilaratkaisujen ja kehityshankkeiden myötä mahdollistuu vaativien 24/5 EEG- ja uni- ja vireystilapalveluiden tarjonta ERVA -alueelle, ehkä joskus myös Ahvenanmaalle, sekä valtakunnallisen neuromodulaatiohoitokeskuksen perustaminen. Uuden VEEG -unitutkimusyksikön diagnostista osaamista ja kapasiteettia tarvitaan myös, mikäli VSSHP:iin perustetaan valtakunnallinen liikennelääketieteen osaamiskeskus, kuten parhaillaan suunnitellaan yhdessä Turun yliopiston, Trafin ja TTL:n kanssa. Vuodelle 2020 arvioituun kovasti kasvavaan tutkimustarpeeseen vastaaminen edellyttää myös uusien rekisteröintilaitteiden hankintaa: tänä vuonna on tulossa uusi navigoiva TMS -laite, joka soveltuu sekä rTMS -hoitoihin että leikkausta edeltäviin aivojen liike- ja puhealueiden kartoituksiin. Ensisijainen palveluiden kehittämistyö viime vuosina on koskenut uuteen VEEGyksikköön liittyviä toimintoja. Toiminnan kehitysanalyysien perusteella on kuitenkin myös selkeä tarve lisätä leikkauksenaikaisten neurofysiologisten valvontojen sekä akuutti- ja tehohoitoon liittyvien neurofysiologisten rekisteröintien ja monitorointien tuotantoa seuraavien vuosien aikana. Tavoitteena on nostaa VSSHP:n unihäiriö- ja epilepsiapotilaiden tutkimus ja hoito maan parhaimmistoon vuoteen 2020 mennessä. Tämä tapahtuu yhdessä kliinisten kumppanien kanssa. Tyks:n tehokkaan KNF -yksikön tutkimuslukumäärien suhde henkilöstötyöpanokseen on jo nyt maan paras muihin yliopistosairaaloihin verrattuna. Nykyistä paremmin toimivilla tilaratkaisuilla voidaan toimintaa tehostaa edelleen. Muita tulevia haasteita ovat Länsirannikkoyhteistyön kehittäminen ja mahdolliset tulevat SOTE -aluekuviot. Tavoitteena on, että uudistuva KNF -yksikkö laadukkaine VEEG -unitutkimusyksiköineen ja neuromodulaatiohoidon keskuksineen tulee olemaan Suomen ykkönen alallaan, jopa pohjoismainen edelläkävijä. – Tarkka diagnostiikka sekä räätälöidysti oikein valikoidut ja kohdennetut, turvalliset uudet neurofysiologian alaan kuuluvat hoidot tarjoavat mahdollisuuden hoitotulosten merkittävään parantamiseen sekä potilaan että taloudenpitäjän näkökulmasta, sanoo ylilääkäri Satu Jääskeläinen. 29 Silmälääkäri Marja-Liisa Vuori tekee kaihileikkausta potilaalle Kaihileikkaus V – nopea toimenpide ja toipuminen Teksti ja kuvat Ma r jo Pelto n iemi Vakka-Suomen sairaalassa Uudessakaupungissa on vastattu kysyntään ja aloitettu tämän vuoden alussa kaihileikkaukset. Potilailta on tullut paljon positiivista palautetta itse toimenpiteen helppoudesta ja siitä, että toiminta aloitettu alueella. 30 äestö vanhenee ja näkövaatimukset ovat kuitenkin tarkat esimerkiksi ajokortin suhteen. Kaihileikkaus on helppo tapa parantaa potilaan elämänlaatua. Samalla se on yleisin leikkaus koko sairaanhoitopiirin alueella ja tällä hetkellä yleisin kirurginen toimenpide maailmanlaajuisestikin. – Tähän mennessä sairaalassamme on tehty noin 50 kaihileikkausta ja tavoitteena on, että vuosittain leikattaisiin noin 270 potilasta, kaihileikkauksia Vakka-Suomen sairaalassa tekevä silmälääkäri Marja-Liisa Vuori kertoo. Moni vakka-suomalainen potilas on ilahtunut mahdollisuudesta päästä leikkaukseen lähelle, oman alueen sairaalaan. Vakka-Suomen alueen lisäksi potilaita on tullut Marja-Liisa Vuoren mukaan esimerkiksi Piikkiöstä, Naantalista, Raumalta. Potilaat tulevat joko yksityisen silmälääkärin tai terveyskeskuslääkärin lähetteellä tai myös omalta poliklinikalta. Valtaosaosa potilaista on yli 60-vuotiaita. Normaali arki vaikeutuu kaihia sairastavilla Leikkauksia tehdään kerran viikossa maanantaisin ja Marja-Liisa Vuori on ainoa leikkaava lääkäri. Hän siirtyi viisi vuotta sitten Uuteenkaupunkiin silmälääkäriksi ja työskenteli sitä ennen sitä ennen Tyksissä. Lisäksi Vakka-Suomen sairaalassa on kaihipotilaan hoitajaringissä kolmesta neljään hoitajaa, jotka hallitsevat toimenpiteessä avustamisen ja päiväkirurgian puolella on hoitajia, jotka auttavat potilaan ohjauksessa, esitutkinnassa ja hoidossa. Aiemmin alueen potilaiden kaihileikkaukset tehtiin Tyksissä ja Vakka-Suomen sairaalassa tehtiin vain pientoimenpiteitä kuten roikkuvien silmäluomien korjausleikkauksia ja silmäluomien pattien ja virheasentojen korjauksia, joita tehdään edelleen puoli päivää viikossa. Tavallisesti kaihi tulee ikääntymisen seurauksena. Suomessa keskimäärin noin 1/3:lla yli 65-vuotiaista ja 3/4:lla yli 85-vuotiaista on näköä haittaavia kaihimuutoksia. Harmaakaihissa silmän mykiö samentuu, jolloin näkökyky ja näöntarkkuus heikkenevät. Muita oireita voivat olla häikäisy ja heikentynyt värinäkö. Normaalit arkitoimet kuten autolla ajo, lukeminen ja TV:n katselu vaikeutuvat. Leikkauksen kulku Ennen leikkausta silmälääkäri tekee potilaalle esitutkimuksen. Leikkausta edeltävänä päivänä ja leikkauksen jälkeen potilas käyttää silmätippoja ohjeen mukaan. Leikkauspäivänä potilaalle laitetaan puudutustippojen lisäksi mustuaista laajentavia tippoja toimenpiteen helpottamiseksi. Vakka-Suomen sairaalassa käytetään perinteistä ultraäänitekniikkaa. Silmätipoilla pintapuudutettuun silmään tehdään sarveiskalvon reunaan pieni, 2,75 milliä leveä viilto, jonka kautta samentunut mykiö hajotetaan ja imetään pois ultraäänilaitteen avulla ja tilalle asetetaan tekomykiö. Toimenpide kestää vain noin 10-15 minuuttia. Tulokset hyviä Silmänsisäisiä tekomykiöitä on erilaisia ja niiden kehitys on ollut nopeaa. Vakka-Suomen sairaalassa käytetään perinteistä yksiteholinssiä, jonka asettamisen jälkeen potilas näkee yleensä hyvin kauas, mutta tarvitsee kuitenkin silmälasit lukeakseen. Myös hajataitto vaatii usein leikkauksen jälkeen korjauksen silmälaseilla. Parhaan näön takaamiseksi silmälasit pitää useimmiten uusia. Kaihileikkaus on kivuton, toipuminen nopeaa ja jälkioireet vähäisiä, lähinnä voi esiintyä pientä roskan tunnetta silmässä ja silmien kuivumista kuten muidenkin silmäleikkausten jälkeen. – Potilaat pääsevät suoraan kotiin katsomaan telkkaria ja värit palaavat. Lähialueen potilaiden on helppo tulla tänne eikä tarvitse matkustaa pitkiä matkoja leikkauksen takia ja sana on kiirinyt kauemmaksikin. Meillä on osaava henkilökunta, joten täällä voitaisiin leikata enemmänkin potilaita, Marja-Liisa Vuori sanoo. Sairaanhoitopiirille uudet verkkosivut teksti E sa H alsi n aho Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri uudistaa julkiset verkkosivustonsa. Uusista sivuista on jo jonkin aikaa ollut nähtävissä testikäyttöä varten beta-versio osoitteessa http://uusi.vsshp.fi/fi. Viralliset tiedot löytyvät edelleen nykyisiltä sivuilta, www.vsshp.fi Beta-versio on julkaistu vain suomeksi. Sivustosta on tekeillä ruotsinkielinen versio, joka julkaistaan sivuston virallisen käyttöönoton yhteydessä. Lisäksi sivustosta tehdään englanninkielinen versio. Sivuston ulkoasu, rakenne ja toiminta ovat sairaanhoitopiirin johdon hyväksymän suunnitelman mukaisia. Tämän Lasaretti-lehden mennessä painoon sivusto oli vielä keskeneräinen ja siihen tuotetaan koko ajan sisältöä ja toimintoja. Uusi sivusto on tehty toimimaan myös tablettitietokoneissa ja älypuhelimissa. Sivuston näkymä mukautuu automaattisesti erilaisiin näyttökokoihin sopivaksi. Kehitämme uuden verkkosivuston sisältöä ja toimintoja saamamme palautteen perusteella. Käytä siis tilaisuutta ja vaikuta sivustouudistukseemme! Parhaiten voit antaa palautetta kyselylomakkeella, johon pääset beta-sivuston kautta. Beta-sivustolla on nähtävissä myös sairaanhoitopiirin uusittu logo, jonka hallitus hyväksyi otettavaksi käyttöön kokouksessaan 20.5.2014. Sen käyttöönoton yhteydessä sairaanhoitopiiri päivittää myös graafista ohjeistoaan. Uusi verkkosivusto korvaa nykyisen, monista eri sivustoista koostuvan sivustokokonaisuuden. Uudistuksen tarkoituksena on tuottaa nykyistä palvelulähtöisemmät ja helppokäyttöisemmät internetsivut. Sairaanhoitopiirin palvelut ja toiminnot on järjestetty sivustolle ensisijaisesti potilaan ja heidän omaistensa tarpeiden mukaisesti. Tietoa voi etsiä sekä hoitopaikan että sairauden tai sen hoitoon liittyvän tutkimuksen mukaan. Tiedot on linkitetty toisiinsa sivuston sisäisesti niin, että hoidosta tai tutkimuksesta kertovalta sivulta näkee, missä sairaanhoitopiirin toimintayksikössä kyseistä hoitoa tai tutkimusta tarjotaan. Linkitys toimii myös toisinpäin; osaston tai poliklinikan sivulta pääsee lukemaan lisätietoja sen tarjoamista hoidoista tai tutkimuksista. Näkö palaa – elämä helpottuu Irma Ritola, 68, Uudestakaupungista kävi molempien silmien kaihileikkauksessa tämän vuoden huhtikuun lopussa VakkaSuomen sairaalassa. Hänellä oli vuosia aiemmin todettu alkava kaihi, joka eteni hitaasti. Hän sai lähetteen sairaalaan paikalliselta silmälääkäriasemalta, kun näön heikentyminen alkoi haitata elämää ja sai parin kuukauden päästä lähetteestä leikkausajan. – Näkö oli heikentynyt silmälaseista huolimatta, valo häikäisi ja värit eivät näkyneet kunnolla. En tiennyt, että Uuteenkaupunkiin oli tullut tämä leikkausmahdollisuus. Lääkäri kysyi haluanko tänne vai Tyksin silmäklinikalle ja halusin ilman muuta tänne matkan takia. Irma uskoo, että yksinasuvalla elämä helpottuu suuresti, kun näkö palaa. Silmälaseja hän tulee käyttämään edelleen hajataittoon ja lukemiseen. Toimenpide oli hänen mielestään helpompi mitä hän uskoikaan ja palvelu erinomaista. Näkökin tuntui heti paremmalta kuin ennen, vaikka puudutusaineet vielä vaikuttivat heti toimenpiteen jälkeen. 31 Tämän päivän tutkimus on huomisen hoitoa teksti T uula Vainikai n e n Useiden Tyksin erityisvastuualueen yksiköiden työhön kuuluu potilaiden tutkimuksen ja hoidon ohella tieteellistä työtä. Kliinisen tutkimuksen lisäksi kysyntää on erityisesti palvelujärjestelmä- ja vaikuttavuustutkimukselle. Viime vuonna päivitetty tiede- ja tutkimusstrategia nostaa esiin asioita, joilla tutkimuksen edellytyksiä halutaan vahvistaa. T yks-ervan Tutkimus- ja tiedestrategian mukaan monialainen ja verkottunut tutkimus tähtää sairauksien ymmärtämiseen, eh käisyyn ja varhaiseen tunnistamiseen. Tutkimuksen kohteena ovat myös yksilöllisen terveyden edellytykset, yksilöiden oma panos ja sairaanhoito. Tutkimus- ja tiedestrategia sisältää myös hoitotieteen, mutta sillä on myös oma, täsmentävä strategia, joka tarjoaa yhteisen pohjan alueella tehtävälle hoitotieteen tutkimukselle. Luovuuden ilmapiirin vahvistaminen, tutkimusrahoituksen turvaaminen, tutkijauran houkuttelevuuden lisääminen, tutkimustyön toimintaympäristön parantaminen, tutkimustulosten soveltaminen toiminnan kehittämisessä sekä näkyvyys ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus ovat tutkimus- ja tiedestrategian kriittisiä menestystekijöitä. Niiden alle on koottu käytännöllisiä toimenpiteitä aihealueen edistämiseksi. Valtiolta vuodelle 2014 n. 5.5 miljoonaa euroa terveystutkimukseen 32 – Terveydenhuollon arjessa tehtävän tutkimuksen rahoittaminen on tärkeää, jotta sairauksien ehkäisy, diagnostiikka ja hoito voitaisiin perustaa tutkitulle tiedolle. Rahoituspäätöksillä luodaan mahdollisuuksia tehdä tutkimustyötä osin vapaana kliinisestä työstä, palkata hankkeisiin tutkijoita ja maksaa esimerkiksi laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia. Konsortiorahoituksella pyritään tukemaan pitkäjänteisemmin laajempia tutkimushankkeita, toteaa tutkimusylilääkäri Päivi Rautava, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tutkimustoimistosta. Valtion tutkimusrahoitusta eli entistä evo-rahoitusta jaetaan koko Tyksin erityisvastuualueelle. Tutkijoita työskentelee sekä VarsinaisSuomen sairaanhoitopiirin toimintayksiköissä, pääasiassa Tyksissä, että Satakunnan ja Vaasan sairaanhoitopiireissä, Turun kaupungin terveydenhuollossa ja Härkätien terveyskeskuksessa. Rahoituksen jakopäätöstä valmisteli kaksi erillistä arviointityöryhmää ja päätöksen teki sairaanhoitopiirien perustama erityisvastuualueen tutkimustoimikunta. Tiede- ja tutkimusstrategia korostaa myös muun rahoituksen löytämisen merkitystä. Menestys ulkopuolisen kilpailtavan tutkimusrahoituksen hankkimisessa edellyttää, että Tyks-ervan omistajakunnat osallistuvat jatkossa tutkimusrahoitukseen tasolla, joka on vertailukelpoinen muiden erityisvastuualueiden omistajakuntien panostukseen ja että on olemassa välineet, joilla monien ulkopuolisten rahoittajien edellyttämä omarahoitusosuus voidaan turvata. Vuoden 2014 Tyks-ervan hankerahoitus Tyksin erva-tutkimustoimikunnan ehdollisella päätöksellä hankkeille jaettiin joulukuussa 2013 3 978 315 €. Hakijaorganisaatioiden myöhemmin jaettavaksi jää 1 511 685 euroa (entinen klinikka-EVO). Rahoitusta haki yhteensä 320 tutkijaa ja viisi konsortiohanketta. Tukea voitiin myöntää 253:lle tutkimukselle. — Varttuneiden ja väitelleiden tutkijoiden kliinisen tutkimuksen hankkeille 2 216 747 € sekä terveyspalvelujärjestelmä- ja vaikuttavuustutkimuksen 36 hankkeelle 685 892 €. Rahoituskausia 2015– 2016 koskevat päätökset ovat ehdollisia ja tutkijoilta edellytetään selvityksiä hankkeiden edistymisestä ja vuosisuunnitelmasta. — Tohtorin tutkintoa suorittaville 73 väitöskirjatyöntekijälle 1–3 kuukauden tutkimusvapaita n. 3 500–10 500 suuruisina summina 562 162 € — Konsortiohankkeisiin (vastuuhenkilöineen) yhteensä 513 514 €. (U=uusi hanke) • Munasarjasyövän tutkimusprojekti, vastuualuejohtaja, professori Seija Grenman, naistenklinikka • Sydän- ja verisuonitautien elinikäinen riski, akatemiaprofessori Olli Raitakari, Sydäntutkimuskeskus • Vakavien mielenterveyshäiriöiden etiologia ja hoito (VAMI) -tutkimusohjelma professori Jarmo Hietala, psykiatrian klinikka. (U) • Turun verenpainekeskus. Tyksin ja THL:n yhteishankkeenpäätavoitteina on parantaa valtimotaudin riskinarviointia verenpainepotilailla sekä syventää tietämystä kohonneen verenpaineen syistä. Vastuualuejohtaja, sisätautien erikoislääkäri Ilkka Kantola (U) • Xenon-anestesiakaasun aivoja suojaava vaikutus sydäntapahtuman tai aivovamman jälkeen, anestesian erikoislääkäri, LT Timo Laitio, TOTEK-yksikkö (U) Palvelujärjestelmä- ja vaikuttavuustutkimuksena rahoitetaan mm. hoitotieteen tutkimusta. Professori Helena Leino-Kilven hanke kohdistuu potilasohjauksen tuloksellisuuden arviointiin. Ehdollisena rahoitetaan professori Sanna Salanterän hanketta ”Älytaulu: tiedonhallintaa ja tietojohtamista terveydenhuollon lähiesimiehille” ja professori Maritta Välimäen hanketta, jossa tutkiaan tekstiviestien käyttöä potilaan hoitoonsitoutumisen tukena. Tyks-ervan-alueen hoitotieteellisen tutkimuksen tarkoitus on palvelujärjestelmän potilaslähtöisyyden ja hoitotyön tuloksellisuuden kehittäminen. Tutkimme potilasohjauksen perustan vahvistamista ja testaamme erilaisia menetelmiä esimerkiksi tietotekniikkaa hyödyntäen eri kliinisillä alueilla. On rakennettu mm. ortopedisen potilaan ja syöpäpotilaan ohjausta tukevia internet-ratkaisuja, testattu tekstiviestien käyttöä mielenterveyspotilailla hoitoonsitoutumisen edistämiseksi sekä kehitetty potilasohjeita. Hoitotyön tuloksellisuutta on kehitetty myös tiedolla johtamisen ja hoitotyön dokumentoinnin tutkimushankkeissa. Hoitotieteen tutkijat ovat verkostoituneet monitieteisesti. Mistä meidät tunnetaan? –Tyksissä ja Turussa on menestytty hyvin esimerkiksi PET-kuvantamista hyödyttävissä tutkimuksissa ja eh käisevän terveydenhuollon alaan kuuluvissa epidemiologisissa pitkäaikaisseurannoissa, kuten Laseri, Strip, Nuorperhetutkimus ja Lapset, sekä syöpätutkimuksessa. Suomen ensimmäisessä sairaalabiopankissa on paljon toiveita erityisesti uudenlaisten täsmäsyöpähoitojen kehittämisessä, arvioi tutkimusylilääkäri Päivi Rautava sairaanhoitopiirin tutkimustoimistosta.
© Copyright 2024