Erilaista opettamista Pikku-ukkologiaa Esimerkkinä Kari Moilasen mielikuvituksellisesta opetuksesta ovat kieliopista ja lauserakenteista kerrotut tarinat, jopa ihmissuhdedraamat. Helsingin Sanomat tituleerasi Moilasta Suomen ensimmäiseksi pikku-ukkologiksi. Tarina Mr. Woudista, jolle vain päälause on kyllin hyvä Mr. Would on hienohipiäinen herrasmies silinterihatussaan. Se ei suostu sivulauseeseen: sille kelpaa vain päälause. Mutta ei hätää. Iltakävelyllä vastaan tulee Mr. Imperfekti, joka suostuu tuuraamaan Mr. Wouldia sivulauseessa. Herrojen avulla englannin palaset osuvat oikein kohdalleen. I would travel to Japan if I had money. Menneisyysasiantuntija Mr. Ed Kuuluisa menneisyysasiantuntija Mr. Ed työskentelee tutkijakammiossaan. Hän käsittelee kaikki englannin menneet aikamuodot. Walk Walked Have walked Had walked Neiti S jättää herra verbin ja lyö hynttyyt yhteen komean Mr. Do: n kanssa Kysymyksissä ja kielloissa tarvittava Mr. Do oli todella kuulu komeudestaan. Hän oli niin hyvännäköinen tyyppi, että verbin kanssa heilasteleva Miss S rakastui oikopäätä Mr. Do:hon ja jätti, hieman ikävästi, verbi-heilansa. Miss S löi hynttyyt yhteen Mr. Do:n kanssa. Aikanaan pariskunnalle syntyi vauva, Eemeli eli pikku E. Ylisuojelevat vanhemmat pitivät pikku E:tä jatkuvasti välissään. Pekka speaks French. Does Pekka speak French? 6 Luksitko_2_2009.indd 6 LukSitkO 2/2009 2.12.2009 10:27:35 Erilaista opettamista Liisa Kieliopin ihmemaassa: Liisa eksyy artikkelien teekutsuille Liisa näki edessään huvilan, jonka kuistilla istui kaksi tärkeän näköistä silinterihattupäistä herraa ja heidän välissään suhteellisen pieni mutta kovin vantteran näköinen norsu, joka oli sikeässä unessa. Kuistin edessä oli kyltti, jossa luki ARTIKKELIEN TEEKUTSUT - TERVETULOA! ”Sattuipa sopivasti”, ajatteli Liisa, ”minua jo hiukookin. En ole saanut syödäkseni sen jälkeen, kun putosin luokan nurkassa olevasta kolosta tänne alas.” Pöydässä näytti olevan paikka katettuna vielä yhdelle. Pöytä tosin näytti kummalliselta: se oli sahattu kahtia ja kumpikin puoli oli selvästi erillään toisistaan ja kumpaisellekin puolelle johtivat omat portaat. dessään. ”Miten niin ei ole tilaa? Tuossahan on vielä paikka vapaana!” Liisa ihmetteli. ”Siinä istuu jo joku”, väitti toinen herroista. Sillä oli isokokoinen A-kirjain ommeltuna frakinliepeeseen. Norsu nukkui herran toisella puolella; toisella puolella taas oli tyhjä tuoli. ”Eihän siinä ketään istu. Paikkahan on tyhjä!” Liisa intti. ”Eipäs ole! Se vain näyttää tyhjältä, koska artikkeli ei tule paikalle, jos sana on monikossa tai sitä ei voi laittaa monikkoon - siis tietysti jos puhutaan sanoista, jotka eivät ole tuttuja. Mutta olisihan silti epäkohteliasta olla jättämättä sille paikkaa!” herra A selitti. ”Kuka se artikkeli on? Minä haluaisin kysyä häneltä, milloin hän aikoo tulla paikalle, koska...” Liisa tiedusteli mahdollisimman ystävällisesti. ”Ei ole tilaa, ei ole tilaa!” huusivat herrat jo kaukaa Liisan näh- Kielioppia voi muistaa tarinoina LukSitkO 2/2009 Luksitko_2_2009.indd 7 7 2.12.2009 10:27:44 Erilaista opettamista ”Se olen minä! Minä toimin uusien tai entuudestaan tuntemattomien sanojen esittelijänä. Mutta tuolle nimenomaiselle paikalle en siis istu koskaan!” herra A selitti tohkeissaan. Liisa ei ollut eläissään kuullut mitään niin sekavaa ja omituista. Lisäksi herra A vaikutti kovin epäkohteliaalta. ”Entä tuo yksi sitten? Sehän vain nukkuu”, Liisa sanoi viitaten norsuun, jolla oli leuan alla ruokalappu, johon oli kirjailtu kirjain N. ”Tietenkin se nukkuu! Eihän nyt tuule! Norsua tarvitaan pitämään minusta kiinni, jos esittelen sanan, joka alkaa vokaalilla. Me vokaalit kun olemme kovin heiveröisiä ja lennämme helposti tuulen mukana, ellei joku pidä meistä kiinni”, herra A selitti. 8 Luksitko_2_2009.indd 8 Liisasta selitykset alkoivat kuulostaa entistäkin sekavammilta. Silloin toisessa pöydässä istuva herra puuttui puheeseen oikaisten samalla suurieleisesti frakinlievettään niin, että siihen ommellut kirjaimet THE näkyivät selvästi: ”Eikä tällekään puolelle mahdu, koska tämä on tuttujen ja tunnettujen puoli enkä minä tunne sinua entuudestaan vaan näen sinut ensimmäistä kertaa. Etkä selvästikään ole mikään kaikkialla tunnettu kuuluisuus! Eipä silti, ei täällä ole paikkoja muutenkaan, koska olen ainoa artikkeli tällä puolella. Oletko muuten substantiivi?” ”Minä olen pieni tyttö”, Liisa sanoi ihmeissään ja ajatteli samalla, että olisi hyvä kysyä koulussa opettajalta, onko hänkin substantiivi. ”No, sitten ei kyllä ole tilaa! Pitää olla substantiivi!” huusivat molemmat herrat yhteen ääneen. ”Mutta eihän täällä ole yhtään substantiivia!” Liisa ihmetteli katsellen ympärilleen. ”Ei tietenkään ole! Mehän tulemme paikalle aina ennen substantiiveja. Miten sitä muuten tiedettäisiin, onko substantiivi esiteltävä vai onko se jo tuttu?!” vastasivat herrat selvästi närkästyneenä. ”Miksi teillä sitten lukee kyltissä teekutsut ja tervetuloa, jos tilaa ei ole?” Liisa puuskahti. ”Koska meillä on teekutsut! Ja olisihan se perin huonoa käytöstä kirjoittaa esimerkiksi ’mene pois’ tai ’pääsy kielletty’!” herrat ilmoittivat topakasti. Liisa oli jo lopen kyllästynyt moisiin teekutsuihin ja kummallisiin selityksiin ja päätti jatkaa matkaansa. Kari Moilanen, ALLVAR-palkittu 2009 LukSitkO 2/2009 2.12.2009 10:27:46
© Copyright 2024