Erilaista opettamista
Pikku-ukkologiaa
Esimerkkinä Kari Moilasen mielikuvituksellisesta opetuksesta ovat kieliopista ja lauserakenteista kerrotut tarinat, jopa ihmissuhdedraamat. Helsingin Sanomat tituleerasi Moilasta Suomen ensimmäiseksi pikku-ukkologiksi.
Tarina Mr. Woudista, jolle vain päälause on
kyllin hyvä
Mr. Would on hienohipiäinen herrasmies silinterihatussaan. Se ei suostu sivulauseeseen: sille kelpaa vain päälause.
Mutta ei hätää. Iltakävelyllä vastaan tulee Mr. Imperfekti,
joka suostuu tuuraamaan Mr. Wouldia sivulauseessa. Herrojen avulla englannin palaset osuvat oikein kohdalleen.
I would travel to Japan if I had money.
Menneisyysasiantuntija Mr. Ed
Kuuluisa menneisyysasiantuntija Mr. Ed työskentelee tutkijakammiossaan. Hän käsittelee kaikki englannin menneet aikamuodot.
Walk Walked Have walked Had walked
Neiti S jättää herra verbin ja lyö
hynttyyt yhteen komean Mr. Do: n
kanssa
Kysymyksissä ja kielloissa tarvittava Mr. Do oli
todella kuulu komeudestaan. Hän oli niin hyvännäköinen tyyppi, että verbin kanssa heilasteleva Miss S rakastui oikopäätä Mr. Do:hon ja
jätti, hieman ikävästi, verbi-heilansa. Miss S löi
hynttyyt yhteen Mr. Do:n kanssa. Aikanaan pariskunnalle syntyi vauva, Eemeli eli pikku E.
Ylisuojelevat vanhemmat pitivät pikku E:tä jatkuvasti välissään.
Pekka speaks French.
Does Pekka speak French?
6
Luksitko_2_2009.indd 6
LukSitkO 2/2009
2.12.2009 10:27:35
Erilaista opettamista
Liisa Kieliopin ihmemaassa: Liisa
eksyy artikkelien teekutsuille
Liisa näki edessään huvilan, jonka kuistilla istui kaksi tärkeän
näköistä silinterihattupäistä herraa ja heidän välissään suhteellisen pieni mutta kovin vantteran näköinen norsu, joka oli sikeässä
unessa. Kuistin edessä oli kyltti, jossa luki ARTIKKELIEN TEEKUTSUT - TERVETULOA!
”Sattuipa sopivasti”, ajatteli Liisa, ”minua jo hiukookin. En ole
saanut syödäkseni sen jälkeen,
kun putosin luokan nurkassa olevasta kolosta tänne alas.” Pöydässä näytti olevan paikka katettuna
vielä yhdelle. Pöytä tosin näytti
kummalliselta: se oli sahattu kahtia ja kumpikin puoli oli selvästi
erillään toisistaan ja kumpaisellekin puolelle johtivat omat portaat.
dessään. ”Miten niin ei ole tilaa?
Tuossahan on vielä paikka vapaana!” Liisa ihmetteli. ”Siinä istuu
jo joku”, väitti toinen herroista. Sillä oli isokokoinen A-kirjain ommeltuna frakinliepeeseen.
Norsu nukkui herran toisella
puolella; toisella puolella taas oli
tyhjä tuoli.
”Eihän siinä ketään istu. Paikkahan on tyhjä!” Liisa intti.
”Eipäs ole! Se vain näyttää tyhjältä, koska artikkeli ei tule paikalle, jos sana on monikossa tai sitä
ei voi laittaa monikkoon - siis tietysti jos puhutaan sanoista, jotka
eivät ole tuttuja. Mutta olisihan
silti epäkohteliasta olla jättämättä
sille paikkaa!” herra A selitti.
”Kuka se artikkeli on? Minä haluaisin kysyä häneltä, milloin hän
aikoo tulla paikalle, koska...” Liisa tiedusteli mahdollisimman ystävällisesti.
”Ei ole tilaa, ei ole tilaa!” huusivat herrat jo kaukaa Liisan näh-
Kielioppia voi muistaa
tarinoina
LukSitkO 2/2009
Luksitko_2_2009.indd 7
7
2.12.2009 10:27:44
Erilaista opettamista
”Se olen minä! Minä toimin uusien tai entuudestaan tuntemattomien sanojen esittelijänä. Mutta
tuolle nimenomaiselle paikalle en
siis istu koskaan!” herra A selitti
tohkeissaan.
Liisa ei ollut eläissään kuullut mitään niin sekavaa ja omituista. Lisäksi herra A vaikutti kovin epäkohteliaalta.
”Entä tuo yksi sitten? Sehän vain
nukkuu”, Liisa sanoi viitaten norsuun, jolla oli leuan alla ruokalappu, johon oli kirjailtu kirjain
N.
”Tietenkin se nukkuu! Eihän
nyt tuule! Norsua tarvitaan pitämään minusta kiinni, jos esittelen sanan, joka alkaa vokaalilla.
Me vokaalit kun olemme kovin heiveröisiä ja lennämme helposti tuulen mukana, ellei joku
pidä meistä kiinni”, herra A selitti.
8
Luksitko_2_2009.indd 8
Liisasta selitykset alkoivat kuulostaa entistäkin sekavammilta. Silloin toisessa pöydässä istuva herra
puuttui puheeseen oikaisten samalla suurieleisesti frakinlievettään
niin, että siihen ommellut kirjaimet THE näkyivät selvästi:
”Eikä tällekään puolelle mahdu,
koska tämä on tuttujen ja tunnettujen puoli enkä minä tunne sinua entuudestaan vaan näen sinut
ensimmäistä kertaa. Etkä selvästikään ole mikään kaikkialla tunnettu kuuluisuus! Eipä silti, ei täällä ole paikkoja muutenkaan, koska
olen ainoa artikkeli tällä puolella.
Oletko muuten substantiivi?”
”Minä olen pieni tyttö”, Liisa sanoi ihmeissään ja ajatteli samalla, että olisi hyvä kysyä koulussa
opettajalta, onko hänkin substantiivi.
”No, sitten ei kyllä ole tilaa! Pitää
olla substantiivi!” huusivat molemmat herrat yhteen ääneen.
”Mutta eihän täällä ole yhtään
substantiivia!” Liisa ihmetteli katsellen ympärilleen.
”Ei tietenkään ole! Mehän tulemme paikalle aina ennen substantiiveja. Miten sitä muuten tiedettäisiin, onko substantiivi esiteltävä
vai onko se jo tuttu?!” vastasivat
herrat selvästi närkästyneenä.
”Miksi teillä sitten lukee kyltissä
teekutsut ja tervetuloa, jos tilaa ei
ole?” Liisa puuskahti.
”Koska meillä on teekutsut! Ja
olisihan se perin huonoa käytöstä kirjoittaa esimerkiksi ’mene
pois’ tai ’pääsy kielletty’!” herrat
ilmoittivat topakasti.
Liisa oli jo lopen kyllästynyt moisiin teekutsuihin ja kummallisiin
selityksiin ja päätti jatkaa matkaansa.
Kari Moilanen,
ALLVAR-palkittu 2009
LukSitkO 2/2009
2.12.2009 10:27:46