Oppimistyylit opetuksessa - Erilaisten oppijoiden liitto

Tarinoita oppimisesta ja opettamisesta
Oppimistyylit opetuksessa:
monipuolisia opettamisen tapoja
ja oman oppimisen tiedostamista
Havainnoidessamme ympäristöämme käytämme eri aisteja: näkö-,
kuulo-, tunto-, haju-, maku- ja tasapainoaistia. Myös oppiessamme uusia asioita, työstämme tietoa eri aisteillamme, tiedostimme sitä tai emme. Koulussa epäilemättä jotkin aisteista nousevat
tärkeämpään rooliin kuin toiset. On vaikea kuvitella, joskaan ei
mahdotonta, kuinka hyödyntäisimme vaikkapa hajuaistiamme
matematiikan oppimisessa.
Oppimistyyli on tapa,
jolla keskitymme uuteen
tietoon
”Mun ei tarvii kuunnella,
kun mä olen, kato, kinesteettinen”
Oppimistyyli on oppimistyylitutkijoiden Kenneth ja Rita Dunnin määritelmän mukaan se tapa,
jolla ihmiset keskittyvät uuteen
tietoon. Oman oppimisen tavan tiedostaminen on hyödyllistä kaikille. Kun tunnemme
oman tapamme ja vahvat oppimisen kanavamme, oppimista tapahtuu suuremmalla varmuudella.
Kun tunnemme
oman oppimistyylimme, pystymme
myös paremmin
pyytämään, jopa
vaatimaan monipuolista ja
kaikille aistikanaville
suunnattua
opetusta.
Oppilaatko vaativat? Ajatus moniaistikanavaista opetusta vaativista oppilaista ja vanhemmista ei
kenties pelkästään ilahduta opettajia. Varmasti moni opettaja tiedostaa, että monipuoliset opetustavat ja erilaisten oppimistapojen
huomiointi hyödyttäisi kaikkia. Mutta kuinka toteuttaa tämä
käytännön arjessa,
suuressa luokassa?
LukSitkO 1/2010
LukSitkO_1_2010.indd 5
Kauhukuvana on kenties oppilas,
joka ilmoittaa saapuvansa kouluun vasta kello seitsemän illalla,
koska on silloin virkeimmillään
ja kieltäytyy kokonaan lukemasta
mitään tai kuuntelemasta, koska
on niin kinesteettinen oppija.
Vaikka koulussa ei kaikkea voi muuttaa, oppilaan oma tietoisuus
oppimisestaan auttaa
Arja Koponen, lukion erityisopettaja Vantaalta, kumoaa tämän pelkokuvan. Hän korostaa,
että missään nimessä kysymys ei
ole siitä, että opetus räätälöidään
täsmälleen jokaisen oppilaan mukaan. Oppimistyylien huomiointi ei myöskään tarkoita sitä, että
luokassa ei olisi mitään yhteisiä
sääntöjä ja että osa oppilaista voisi halutessaan istua vaikka pulpetilla, ”koska tää on mun oppimistyyli”.
Oppimistyylien tuominen opetukseen tarkoittaa kolmea asiaa: opettajan monipuolisia opetustapoja, oppimaan oppimisen
tuomista osaksi
5
10.5.2010 14:35:56
Tarinoita oppimisesta ja opettamisesta
koulun kulttuuria sekä oppilaan
omaa tietoisuutta omasta oppimisestaan.
Vaikka kaikkea ei voida koulussa muuttaa, omaa oppimisen tapaa voi hyödyntää myös kotona läksyjä tehdessä tai kokeeseen
lukiessa. Opettajan vastuulla on
kuitenkin luoda koulussa mahdollisimman otollinen oppimisympäristö.
Oppimaan oppimista ei
opeteta kouluissa tarpeeksi
Koponen korostaa, että oppimaan oppimisen taidot voisi nostaa koulussa enemmän esille.
Oppimaan oppimisen taidot on
kirjattu opetussuunnitelmaan,
mutta toteutus ei aina ole systemaattista. Ajatellaan, että oppilaanohjaaja hoitaa asian, vaikka jokainen aineenopettaja voi
omassa oppiaineessaan opettaa
kyseisen oppiaineen oppimisen
taitoja. Esimerkiksi reaaliaineissa voi hyvin opettaa ymmärtävää
lukemista ja sitä, kuinka olennainen tieto löytyy tekstistä.
Oppimisen taidoille voisi olla kokonainen kurssi koulutuntien aikana, ei oppituntien jälkeen ylimääräisellä ajalla.
”Lukeminen on usein heikko
tapa oppia, varsinkin lukivaikeuksiselle. Mutta mitä muita tapoja oppilas lopulta tuntee ilman
ohjausta?”, kysyy Koponen.
Oppimista näkemisen,
kuulemisen, liikkumisen
ja kosketuksen kautta
Kunkin yksilöllinen oppimistyyli
koostuu monesta osatekijästä. Yksi
vaikuttavista tekijöitä ovat aistikanavat: visuaalinen, auditiivinen ja
kinesteettinen (VAK). Joskus puhutaan myös erikseen taktiilisesta
kanavasta. Jos henkilö on visuaalinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä,
että hän ei omaksu tietoa muilla
aisteillaan lainkaan. ”Visuaalinen
oppija” tarkoittaa sitä, että näköaistin avulla tapahtuva oppiminen
on oppijan vahvuus ja eniten käytetty aistikanava.
Yleisiä ovat myös melko tasavahvat yhdistelmät kahdesta aistikanavasta. Arja Koponen kertoo
havainneensa oppilaissaan ja koulutettavissaan, että jostain syystä
visuaalisia ja visuaalis-kinesteettisiä oppijoita on paljon, kun taas
auditiivisia oppijoita melko vähän.
Visuaalinen
✪✪ Oppii näkemällä, katselemalla, painaa asiat mieleen
kuvina
✪✪ Muistaa missä kohtaa sivua
jokin kuva oli, ei silti välttämättä sisältöä
✪✪ Kuvat, mielikuvat ja värit
tärkeitä
”Visuaaliselle oppijalle värit olisivat tärkeitä, mutta usein värit valitettavasti jäävät ala-asteelle”, kertoo Koponen. ”Kun minulle tulee
oppilas ohjattavaksi, usein ensimmäinen neuvo lukiolaiselle on,
että käypä ostamassa värikynät”.
Auditiivinen
✪✪ Kuulohavaintoon perustuva.
Moni sanoo: ”Istuin tunnilla
ja kuuntelin”.
✪✪ Muistaa puheen, keskustelut,
äänensävyt.
✪✪ Hyötyy äänimateriaalista
”Auditiiviselle oppijalle esimerkiksi äänikirjat olisivat hyvää materiaalia. Tiedän tapauksen, jossa
koulussa sovittiin, että eräs tyttö
voi lukea ainakin osan pakollisesta Tuntemattomasta Sotilaasta äänikirjana. Tyttö kertoi lukevansa
aina aamulla meikatessaan, ennen
kouluun lähtöä. ”
Kinesteettinen
✪✪ Kehon liikkeeseen ja kosketukseen perustuva oppiminen
✪✪ Hyvä fyysisissä asioissa
✪✪ Hyvä kehomuisti, joka auttaa
palauttamana mieleen asioita
✪✪ Tykkää tehdä
✪✪ Aistii helposti ilmapiirin.
Huono ilmapiiri ehkäisee
oppimista.
”Kinesteettisellä oppijalla on
yleensä todella hyvä kehomuisti.
6
LukSitkO_1_2010.indd 6
LukSitkO 1/2010
10.5.2010 14:36:00
Tarinoita oppimisesta ja opettamisesta
Hän muistaa tarkkaan, missä asennossa on istunut jossain tilanteessa,
oliko luokassa lämmin, puristivatko farkut, ja pystyy sitä kautta palauttamaan mieleensä siihen hetkeen liittyneitä muita asioita”.
Taktiilinen
✪✪ Käsin kosketteluun perustuva tiedon hankinta
✪✪ Muistiinpanot, koristelu,
askartelu
✪✪ Käsin tehtävät asiat, omat
kansiot ja port-foliot
✪✪ Keskittymistä auttaa, jos
hypisteltävää
”Taktiilista oppijaa auttaa keskittymään kaikki käsin tehtävä,
vaikkapa kutominen luennolla.
Myös ”peukalonpyörittäminen”
on taktiilisen oppijan keinoja.
Eräs opiskelija sivelee aina peukalonpäillä toisia sormia, jos joutuu
olemaan kauan paikallaan hiljaa.
Eli saa taktuaalista kosketusta.”
Yksityiskohtia vai kokonaisuuksia?
Lisäksi oppijat voidaan jakaa karkeasti kahtia sen perusteella ovatko he analyyttisiä vai holistisia
oppijoita. Kansanomaisemmin
kokonaisuuksista yksityiskohtiin
vai päinvastoin. Opettajan haasteena on, kuinka rakentaa tunti
siten, että molemmat tavat tulevat huomioiduiksi.
Koponen muistuttaa, että tuntirunko/jakson suunnitelma kannattaa antaa joka tapauksessa molemmille ja kertoa ensin mihin
LukSitkO 1/2010
LukSitkO_1_2010.indd 7
suurempaan kokonaisuuteen asia
liittyy. Sen jälkeen opettaja antaa
avainsanat kaikesta siitä, mitä kokonaisuuteen sisältyy. Tehtävät voi
eriyttää siten, että holistiset oppijat laitetaan miettimään laajempia kokonaisuuksia ja pohtimaan
johonkin aiheeseen liittyvää suurempaa kysymystä. Samaan aikaan
analyyttiset tekevät tarkempia, yksityiskohtaisempia tehtäviä.
Analyyttinen
✪✪ Haluaa tietää yksityiskohtaisesti, mitä tuleman pitää
✪✪ Etenee yksityiskohdista kokonaisuuteen
✪✪ Tekee yhden asian kerrallaan,
loppuun asti
✪✪ Tarkka, ei pidä epämääräisistä kysymyksistä
✪✪ Tarvitsee tietoja ja faktoja
päätöksen tekoon
Holistinen
✪✪ Haluaa tietää asiakokonaisuuden
✪✪ Kurssin runko etukäteen:
mihin kaikki liittyy
✪✪ Haluaa tietää asian tärkeyden: ”Mitä hyötyä” (Prosenttilaskut tunnilla)
✪✪ Lukee artikkelista pääasian
✪✪ Liittää asiat henkilökohtaisiin kokemuksiin, tunnepitoiset päätökset
✪✪ Voi tehdä useita asioita yhtä
aikaa
✪✪ Kokonaisuudesta yksityiskohtiin
liittyy valaistukseen, lämpötilaan
ja ääniin. Kun toista melu häiritsee kovasti, toinen ei ole sille lainkaan herkkä. Osa opiskelee
parhaiten kirkkaassa valaistuksessa, osa himmeämmässä.
Fyysisiin tarpeisiin taas kuuluu
liikkumisen tarve, syömisen tarve
opiskellessa ja vuorokauden aika.
Kun jotkut ovat vireimmillään
heti aamusta, toiset taas keskittyvät parhaiten illalla. Osa tarvitsee
naposteltavaa auttamaan keskittymistään, osalla on tarve liikkua
opiskellessaan, kun taas osa pystyy istumaan paikoillaan ongelmitta pitkiäkin aikoja.
Sosiaalisuudella taas tarkoitetaan sitä, tekeekö henkilö mieluiten työtä yksin, parin kanssa
vai ryhmässä. Oppimisasenteisiin
kuuluvat mm. itseohjautuvuus/
ulkopuolista tukea tarvitseva, pitkäjänteisyys ja sopeutuminen/
vaihtelunhaluisuus.
Kaikkea ei voi toteuttaa
koulussa, mutta kotona voi
Varsinkin oppimisympäristöön ja
fyysisiin tarpeisiin liittyvät
seikat
Yksin vai yhdessä, illalla
vai aamulla, kirkkaassa
vai himmeässä valossa?
Myös oppimisympäristö,
henkilön fyysiset tarpeet, sosiaalisuus ja asenne opiskeluun kuuluvat oppimistyyliprofiiliin. Oppimisympäristö
7
10.5.2010 14:36:08
Tarinoita oppimisesta ja opettamisesta
on vaikea huomioida tavallisessa luokkatilanteessa. On mahdottomuus lämmittää tai tuulettaa
luokkatilaa siten, että osa oppilaista istuisi lämpimämmässä ja
osa viileämmässä tilassa tai rakentaa koulun lukujärjestyksiä sellaisiksi, että osa oppilaista tulisi kouluun vasta klo 22 illalla,
koska ovat silloin vireimmillään.
Mutta kotioloissa näihinkin asioihin voi kiinnittää huomiota ja
rakentaa kokeeseen lukemiselle
tilanne omien mieltymystensä ja
taipumustensa mukaan.
Sen sijaan yksi-parin kanssa-ryhmässä työskentelyä olisi varsin
helppo toteuttaa luokassa enemmän. Tuolloin kukin voisi valita itselleen sopivan työmuodon. Tärkeää kuitenkin olisi, että
opettaja jakaisi ryhmät oppimistyylin mukaisesti, ei siten, että ne
muodostetaan kaveriporukasta.
Maantiedon tunti: pinnanmuotoja muovailuvahvasta, värikkäitä
karttoja ja keskustelua
korkeuseroista
Oppimistyylit löytyvät Hiidenkiven ala-asteen opetussuunnitel-
masta. Esimerkiksi maantiedon ja
biologian opettaja Raili Herranen
suunnittelee jokaisen tuntinsa
oppimistyylit huomioiden. Käytännössä hän mieltää asian siten,
että on kolme eri väristä maalipurkkia, josta jokaisesta tulee ottaa tunnille sipaisu.
Maantiedon tunti aiheesta Ranska voidaan toteuttaa siten, että
opettaja lukee ensin oppilaille tietoa Ranskasta. Sen jälkeen
katsotaan visuaalista materiaalia
Ranskasta, filmi ja kuvia. Lopuksi oppilaat piirtävät, askartelevat, värittävät aiheeseen liittyvän
kuvan ja tekevät tehtäviä, joissa niissäkin voi olla valinnaisuutta ja oppimisen eri tapojen huomiointia.
Jos aiheena ovat Euroopan kartta ja pinnanmuodot, monikanavainen tunti voitaisiin järjestää
siten, että oppilaat jaetaan kolmeen ryhmään oppimistyylin
mukaisesti. Kinesteettinen ryhmä muovailee muovailuvahvasta
kolmiulotteisen kartan. Eri värit
kertovat eri korkeuksista. Visuaalinen oppija värittää tai piirtää kartan, lukee tekstin ja tekee tehtäviä. Auditiiviset oppijat
taas voivat lukea tekstin toisilleen ääneen, keskustella ja kysellä aiheesta ja tehdä karttatehtävän
keskustelemalla.
Opinpassi farkkujen
taskussa
Parhaimmillaan erilaisten oppimisen tapojen huomiointi johtaisi siihen, että kullakin oppilaalla
on farkkujen taskussa ”opinpassi”. ”Oppimispassi sisältäisi tietoa oppilaan oppimisen tavoista,
konkreettista tietoa vahvuuksista sekä tuen tarpeesta. Sen voisi
8
LukSitkO_1_2010.indd 8
käydä lyhyesti läpi kunkin uuden
opettajan kanssa”, huomauttaa
Koponen.
Huomio oppimiseen, ei
opettamiseen
”Ylipäätään huomio pitäisi kiinnittyä enemmän oppimiseen
kuin opettamiseen ja nimenomaan vahvuuksien, ei punakynän kautta oppimiseen”, muistuttaa Koponen. ”Jos oppilaalla
on lukivaikeutta, se tulisi testata uudelleen jokaisella asteella ja
miettiä, mitä lukivaikeus konkreettisesti sen opiskelutilanteen
kannalta tarkoittaa. Ei riitä, että
on joskus ala-asteella testattu.”
”HOJKSitkin saisivat olla konkreettisempia. Nyt niissä saattaa
vahvuutena lukea, että ”oppilas
on sosiaalinen”. Mitä ihmettä sitten tarkoittaa, että oppilas on sosiaalinen matematiikassa”, tiedustelee Koponen. ”Ohjeistus voisi
sen sijaan olla vaikka: ”Oppilas
hyötyy auditiivisesta materiaalista. Tarvitsee lisäaikaa lukiessa.”
Oppimisen tapoja voi
etsiä testillä
Oppimisen tapoja ja niihin vaikuttavia tekijöitä voi etsiä testeillä. Monet testeistä ovat leikkimielisiä ja niiden tarkoitus on
enemmänkin olla työväline ottaa asia puheeksi ja herätellä keskustelua oppimisesta. Testejä saa
käyttöönsä mm. HEROn julkaisemasta VOIMA-paketista.
Arja Koponen/
Riitta Hämäläinen
Lisätietoja Voima-paketista:
www.lukihero.fi ,
puh. 09-6869 3500
LukSitkO 1/2010
10.5.2010 14:36:12
Tarinoita oppimisesta ja opettamisesta
Erityisopettaja neuvoo:
muistikeinoja kokeiltaviksi
Vuosilukuja ja numerosarjoja visualisoituina kuvina
Visualisoidaan numerot kuvien avulla.
Kuhunkin numeroon liittyy kuva. Esimerkiksi:
0 formula-autorinki
1 jäätelötötterö
2 uiskenteleva joutsen
3 käärme
4 nurinpäin kaatunut tuoli
5 yksipyöräinen polkupyörä
6 lysähtänyt ilmapallo
7 puuta hakkaava tikka
8 rikkoutuneet silmälasit
9 hattupäinen rouva shoppailemassa
LukSitkO 1/2010
LukSitkO_1_2010.indd 9
9
10.5.2010 14:36:22
Tarinoita oppimisesta ja opettamisesta
Kokeillaan palauttaa pitkiä numerosarjoja tai muistettavia vuosilukuja mieleen kuvien avulla.
Kuvien ja hullujen mielikuvien
kautta muistaminen sopii varsinkin visuaaliselle oppijalle.
Auditiivista oppijaa hyödyttää sanella itselleen listaa ääneen tai kertoa siitä kaverille, visuaalinen voi
piirtää aiheeseen sopivat kuvat.
Mikä vuosi on nyt? Joutsen-formula-jäätelö-formula
1. Lue kirjasta tekstin otsikko ja
kirjan takakansi.
2. Mieti, mitä tiedät asiasta ennestään.
3. Lue tekstistä pääotsikot ja
alaotsikot. Katso kuvat ja lue
kuvatekstit. ÄLÄ lue tekstiä
kokonaan.
4. Mieti, mitä tiedät nyt aiheesta lisää.
5. Lue kunkin kappaleen avainlause. Se on usein kappaleen
ensimmäinen lause, mutta ei
aina. Avainlause on se, missä on eniten tietoa: mitä, missä, milloin. Alleviivaa ja väritä avainlause.
6. Kirjoita lyhyesti käsityksesti siitä,mitä teksti käsittelee ja
miten asia menee.
Lihottaminen sallittu!
”Lihottaminen” muistitekniikkana tarkoittaa sitä, että yksittäin
muistettavien asioiden ympärille voidaan keksiä tarinoita. Esimerkiksi jos täytyy muistaa ulkoa litania Suomen presidenttejä
aikajärjestyksessä, presidenteille voidaan keksiä vaikka kuinka
hulluja tekemisiä muistilistan tueksi. Ståhlberg söi korillisen mansikoita, suu punaisena, Relander
istui vaahtokylvyssä, suuri saippuakupla päässään…
Samaa lihotusta voidaan käyttää
mihin tahansa opittavaan listaan.
Auttaako kerroksellinen
lukeminen?
7. Nyt voi lukea tekstin yksityiskohtia myöten. Jos kyseessä
on vieraskielinen teksti, vasta tässä kohtaa kaivetaan esiin
sanakirja ja tarkistetaan mahdolliset tuntemattomat sanat.
8. Tee oma tiivistelmä tekstistä. Omat muistiinpanot, oma
mind map tai selitä teksti itsellesi suullisesti ja tenttaa itseäsi kysymyksillä.
9. Kertaa kokeeseen oma tiivistelmäsi tai mind mappisi.
Kerroksellinen lukeminen ja vieraskielinen
teksti:
1. Kuunnellaan tai silmäillään
teksti.
2. Kuinka monta puhujaa vuorokeskustelussa on?
3. Mitä pääpiirteittäin tekstissä
tapahtuu
4. Kuka sanoo mitä?
5. Vasta nyt perehdytään koko
tekstiin.
Asioiden kiinnitys
kehoon tai asuntoon
Muistettavia asioita voi myös ”kiinnittää” tuttuihin paikkoihin, esimerkiksi oman kodin eri huoneisiin tai jopa omaan kehoon. Kiinnittämisellä
tarkoitetaan tällöin sitä, että jos opetellaan vaikkapa kielen sanoja, kukin sana liitetään yhteen
omaan kehon osaan:
a lion –takaraivo
LukSitkO_1_2010.indd 10
jne
Vastaavasti erikieliset eläimet voivat asustaa kodin
keittiössä, eteisessä, kylpyhuoneessa, saunan lauteilla.
a snake – varpaat
10
a bird – polvi
Kinesteettistä oppijaa saattaa auttaa tässä muistitekniikassa se, että hän myös todella kulkee läpi
huoneesta toiseen sanoja opetellessaan tai liittää
ruumiinosansa kosketuksen kuhunkin sanaan: käsi
takaraivolle kun sanotaan ”a lion”.
LukSitkO 1/2010
10.5.2010 14:36:24