Sportin toimittaja tanssi kuukauden päkiät hellinä. Oikeniko ryhti, kevenikö askel, löytyikö sulavuus? Tavis tanssi tähden kanssa teksti Anna Jalkanen • kuvat Pia Inberg ✶ ✶ ✶ ✶ ✶ ✶ ✶✶ ✶ ✶ 40 ✶ ✶ ✶ ✶ illa d a r t s e Sport O len kateellinen Tanssii tähtien kanssa -ohjelman julkkiksille. He pääsevät ammattitanssijoiden oppiin, saavat pukea päälleen ihanat glitterimekot ja näyttävät muuttuvan oikeiksi, uljaiksi tanssijoiksi muutamassa viikossa. Miten ryhti voi muuttua niin upeaksi ja liikkuminen niin sulavaksi jo lyhyen harjoittelujakson aikana? Huijaako telkkari vai voiko kuukaudessa oikeasti tulla tanssijaksi? Päätän aloittaa kuukauden tanssikuurin. Aion käydä kahdesti viikossa alkeisryhmätunnilla ja kerran viikossa yksityistunnilla. Helsinkiläisellä tanssistudio Balanssilla nimittäin neuvotaan, että parhaiten oppii, kun yhdistää ryhmä- ja yksityistunnit. Kuukauden päätteeksi esiintyisin Balanssin palkintojenjakotilaisuudessa. Näen jo itseni liuhuvahelmaisessa sifonkiunelmassa. Korkeat korot liitäisivät kepeästi, katse lepäisi kaukaisuudessa. ✶ ✶ 1. viikko Paniikki vaatekaapilla Heti huippujen sekaan Ensimmäiseen tanssituntiini on vajaa vuorokausi, ja tekisi mieli ottaa äkkilähtö Honoluluun. Mihin olenkaan lupautunut? Hullu minä. Mitä sinne pitää laittaa päälle? Epätoivoisena pengon kaapista kaikki omistamani jumppatrikoot, kesämekot ja t-paidat ja yritän yhdistellä niitä. Kaivan esille myös pitsireunuksiset pitkät kalsarit. Nämähän menisivät tanssitrikoista? Öh. Eivät ehkä sittenkään. Mietin myös sitä, miten osaan olla vietävänä. Itse asiassa en käsitä, kuinka kukaan nainen pystyy siihen. Tiedän neljä tanssityyliä: a) molemmat seuraavat jotain tiettyä koreografiaa, jolloin ei tule ongelmia, b) toinen vie ja toinen yrittää arvailla mihin mennään (vaarallista varpaille), c) kumpikaan ei vie, jolloin nyhjätään paikollaan ja d) molemmat vievät. Pahoin pelkään, että huomenna toteutuu viimeksi mainittu vaihtoehto. Gulps! Tuollahan on itse Jukka Haapalainen! Suomen menestynein miestanssija pitää treenejä samassa salissa, mihin tanssiopeni Sami Helenius minut johdattaa. Salissa on viisi muutakin paria treenaamassa. Hämmästelen vieressä tanssivan parin taitavuutta. Sami kertoo, että pari on alle 21vuotiaissa maailman kolmen parhaan joukossa. Sami itse on parinsa kanssa 10-tanssien Suomen edustuspari. Ryhti hukassa 41 ▲ Sami aloittaa tunnin oikean tanssiasennon opettamisella. Yritän kannatella vartaloani ja ojentaa kylkiä pitkiksi, mutta onnistun vain pullistamaan rintakehää ulospäin. Jotta pääsisin jyvälle, miltä kannateltu asento tuntuu, Sami ottaa minua kyljistä kiinni ja nostaa kevyesti. Olo on ryhdikkäämpi, mutta en keksi, millä lihaksilla saisin itse itseni tällaiseen kannatukseen. Asento vaatii vielä harjoittelua, mutta siirrymme ensimmäiseen tanssiin, valssiin. Sami selittää, että askeleet eivät saisi töksähdellä vaan liikkeen pitäisi virrata. Ja vartalon pitäisi ojentua virtaavan liikkeen mukana. Kun Sami näyttää mallia, asia tuntuu itsestään selvältä: kroppa on kuin kuminauha joka venyy ja palautuu, lörähtämättä kuitenkaan kasaan. Kun yritän tehdä perässä, vartalon ojentaminen muuttuukin varpaille nousuksi ja kaulan kurottelemiseksi. Huomaan, että keskikropan liikuttaminen pystysuunnassa on tosi vaikeaa. Vartalon käytön lisäksi askeleet tuottavat vaikeuksia. Valssitaitoni ovat nimittäin peräisin lukion vanhojen tansseista, jossa opeteltiin kääntyilemään paikallaan kuvitteellisen neliön sisällä nurkasta nurkkaan. Neliövalssin Yksin kurssille tullutta tanssittaa mielikuvitusmies tai ope. Enpä olisi uskonut, että korkokengissä on mukava tanssia. sijaan Sami opettaa ottamaan Laskelia, ensin pitkä askel eteen, sitten toinen pitkä askel sivulle ja lopuksi jalka toisen viereen. Pyörimme ympäri oikean ja vasemman kautta. Lasken, että valssin peruskuvio sisältää yhteensä 18 askelta! Sen sijaan en laske, kuinka monta kertaa tallaan Samin varpaita. Tuntuu turhauttavalta, kun edes peruskuvio ei suju. Ja valssi on vasta ensimmäinen niistä kuudesta tanssista, jotka minun pitäisi tanssikuukauteni aikana oppia. Kotimatkalla yritän muistella kuvioita ja bussia odotellessani hiippailen valssiaskelilla ympäri pysäkkiä. Yöllä näen unta käännöksistä. herra, jonka pari ei päässyt tällä kertaa paikalle. Kättelemme ja asetumme asemiin. Mukava herra on selvästi tanssinut ennenkin. Ohjelmassa on valssia ja quickstepiä. Onneksi paikalla on parikymmentä muutakin aloittelijaa. Ope näyttäää vielä kerran. Hitaasti. Ilman musiikkia. Ilman paria. Meillä menee parini kanssa kivasti, selvitämme valssikuvion kolme kertaa putkeen kompuroimatta. Ryhmätunnilla oppiminen ei ole yhtä tehokasta kuin yksityistunnilla. Alkeisryhmässä pääsee kuitenkin rauhassa kertaamaan yksityistunneilla opittua. Orpona parikurssilla Tyttöjen juttuja Ryhtisulkeiset, taas Tanssiohjelmassani on kolmen eri opettajan yksityistunteja. Kukin keskittyy eri asioihin ja opettaa eri tyylillä, joten oppimisen pitäisi olla tehokasta. Tänään minua opettaa Tea Kantola. Yritän salata pettymykseni. Sain koulussa tanssia ihan tarpeeksi härkäparina. Tea varmaan arvaa mietteeni. Hän selittää, että nainen voi opettaa asioita, joista miehellä ei ole aavistustakaan: naisellista Myös Tea opettaa minulle ryhtiä. Hän pyytää minua istumaan penkille ja painamaan yläkropan rentona reisien päälle. Siitä rullaan selkää suoraksi niin hitaasti, että tunnen kuinka nikamat loksahtavat suoraan toistensa päälle. Kun ranka on suora, nousen seisomaan ja yritän aktivoida vatsalihakset. Vedän napaa sisään ja ylös ja kannattelen selkää. Kuvittelen, että kroppani katkeaa navan Kirkkonummelaisen koulun jumppasaliin on kerääntynyt eri-ikäisiä pariskuntia. Koska tanssitaidon opettelu 50 euron hintaisilla yksityistunneilla tulisi turhan tyyriiksi, harjoittelen myös tavallisilla aikuisten alkeiskursseilla. Olen tullut paikalle yksin, ja näyttää uhkaavasti siltä, että saan pyörähdellä tunnin solona. Viimeminuutilla paikalle pölähtää 42 2. viikko vartalon käyttöä, käsien asentoa ja muita tyttöjen juttuja. Tea paljastaa, että naistanssijoiden kaarelle taipuva selkä on illuusiota. Oikeasti selkä on lähes suora. Salaisuus on polvissa. Kun niitä liuttaa eteen, selälle jää tilaa kallistua taakse. Entä pään asento? Tea on hyvä vääntämään rautalangasta. Hän piirtää vasemman kyynärvarteni yläpuolelle ilmaan ikkunan. – Tässä on tyttöjen ikkuna. Poikien ikkuna on tytön oikean olkavarren päällä. Tytöt katsovat tyttöjen ikkunasta, ja pojat katsovat poikien ikkunasta. Kuinka simppeliä! Voisiko muitakin asioita avata näillä lasten opetustermeillä? Kaunis ryhti on puoli tanssia He ovat tanssineet jo vuosia, mutta tuntuu silti nuijalta tahkota perusaskelia ja sekoilla rytmissä heidän vieressään. Katsovatkohan ne tumpelointiani? Ei, ei heitä näytä kiinnostavan mitä teen. Eipä kiinnostaisi minuakaan jos osaisin itse tanssia noin hyvin. Yhtä juttua en tajua. Miten viisi paria voi harjoitella omia tanssejaan, kun salissa soi mikä musiikki milloinkin? Säpäkkä samba säestää lipuvaa valssia. Kuvittelisi, että vähemmästäkin menee sekaisin. Pieniä edistysaskelia kohdalta ja yläosa nousee kolme senttiä ylemmäs. Ehkä teen jotain oikein, koska tuntuu etten ole koskaan ollut näin pitkä ja ryhdikäs. Mieletön tunne! Seuraavana aamuna en enää muista, mistä löysin superryhtini. Se taisi olla vain hetken huumaa? Rytmistä kiinni 3. viikko Huonommuuden tunne Yksityistunneilla vilkuilen muita samassa salissa treenaavia pareja. Wanna-be-tanssijana Olen niin innoissani tanssista, että menen viikonloppuna katsomaan aluekisoja, jotka pidetään vanhalla lukiollani. Täältä kaikki silloin joskus alkoi, neliövalssista. Parketilla pyörähtelee vuorotellen ala-asteikäisiä, varhaisteinejä, aloittelevia aikuisia ja senioreja. Pojilla on mirrit kaulassa ja vesikampaukset, tytöillä rimpsumekot ja vaaleanpunaiset nutturakoristeet. Miten nuo teletapit voivat muistaa kaikki askeleet? Sementtiä lantiossa Sunnuntain alkeisryhmässä on ohjelmassa lattarit eli samba, cha-chaa ja jive. Muistan Tean pitämältä yksityistunnilta, että lattaritanssien juju ei ole vimmatussa pepun pyörittämisessä, kuten olen luullut. Lattareissakin tärkeintä on ryhti: kun ojentaa ja rentouttaa selkää, lantio reagoi keinahtamalla. Vaikka tiedän lantion logiikan, en saa sitä keinahtelemaan pehmeästi. Tuntuu kuin lantioni paikalla olisi sementtipalkki, joko se pysyy jäykkänä paikallaan tai sitten se töksähtelee kulmikkaasti sivulta toiselle. Rion villi syke on tästä touhusta kaukana. Mikä siinä on, että baarissa joratessaan tuntee itsensä vähintään Beyoncéksi, mutta kurssilla on paljon epävarmempi olo? Ehkä se johtuu opejen läsnäolosta. Aina heidän silmiensä alla askeleet tuntuvat menevän erityisen pahasti pieleen. Tai sitten syynä on iso peili. Olen tuskallisen tietoinen siitä, miltä oma meno näyttää. tuni oli siltä väliltä, ulottui polveen ja sai minut näyttämään kansakoulunopettajalta. Kenkien suhteen sen sijaan olen iloisesti yllättynyt. Ennen tanssikuuriani kuvittelin, että kaiken muun hyvän lisäksi julkkikset muuttuvat tanssikuurinsa aikana korkokenkäkävelynmestareiksi. Nyt tiedän, että tanssikengät ovat jalassa tosi mukavat ja tennariaddiktikin pysyy niillä pystyssä. Linjaus löytyy Tänään yksityistuntini pitää kehonhallintaan perehtynyt tanssinopettaja Harri Antikainen. Hän kertoo suunnitelleensa, että katsoisimme ryhtiäni. Ryhti, ryhti ja ryhti! Onko se nyt tosiaan näin tärkeää, ja miten sen oppiminen voi olla näin vaikeaa? Harri ohjaa minut selälleen hierojanpöydälle, pyytää rentoutumaan ja nostaa oikean jalkani nilkasta kiinni pitäen ilmaan. Kun Harri hetken kuluttua laskee jalan alas, hän asettaa sen oikeaan, luonnolliseen asentoon ja kysyy huomaanko jalassa eroa. Todellakin. Oikea jalka tuntuu vasenta pidemmältä, ja aivan kuin liike jo virtaisi siinä. 4. viikko Vaateongelmia En ole edelleenkään oppinut pukeutumaan tanssitunnille oikein. Koska olin nähnyt Balanssilla tytöillä mustia hameita, laitoin minäkin kerran sellaisen. Pieleen meni. Lattareissa käytetään hädin tuskin säädyllistä miniä, vakioissa taas pitkää ja tyylikästä. Oma kolt- 43 ▲ Torstain alkeiskurssilla kerrataan kaikkien kuuden tanssin, valssin, tangon, quickstepin, jiven, samban ja cha-chaan askeleet. Ryhmätunneilla ei mietitä ryhtiä tai liikkeen virtaavuutta, vaan keskitytään perusjuttuihin: rytmiin ja askeliin. Täällä en voi vain peesata opea, vaan myös minun pitää seurata musiikkia ja pysyä rytmissä. Opettavainen kokemus. Tunnin lopuksi tanssimme tangoa saman biisin tahtiin, jota Daphne ja miljonääri tanssivat Floridan yössä ruusu suussa Piukoissa paikoissa. Ta-daa-daa-da, tässä on fiilistä! Haluan maksimoida oppimiseni ja yritän soveltaa tanssituntien antia arkeen. Kun kävelen bussipysäkiltä kotiin, jännitän syviä vatsalihaksia ja kannattelen yläkroppaa. Samalla kun harjaan hampaita, teen pliee-kyykkyjä, joita Sami antoi kotiläksyksi. Olen hieman pettynyt, kun kukaan kotona tai töissä ei kehu sulavaa liikkumistani ja upeaa ryhtiäni. Ehkä muutos ei näy ulospäin, mutta itse huomaan edistystä. Pystyn aktivoimaan keskivartalon lihakset aiempaa paremmin ja kroppani tuntuu suoremmalta. Kun asento on kannateltu, jaloilla on tilaa liikkua joustavasti. Mietin, sulaudunkohan uskottavasti tanssijavoittoiseen yleisöön. Voisiko joku luulla, että minäkin olen tanssija, joka nyt vain nyrjähtäneen nilkan takia ei pääse kilpailemaan? Juontaja kysyy, ketkä ovat ensimmäistä kertaa seuraamassa tanssikisoja. En nosta kättäni. Kotisohvalla ei voi edes kuvitella, miten vaikeaa tanssi on tyy Gaala lähes Harri tekee saman vasemmalle jalalle, olkapäille ja lantiolle. Kun kehon osat ovat oikeilla paikoillaan, kroppa suuntautuu oikein ja liikkuminen on helppoa ja luonnollista. Olen haltioissani! Tältäkö tuntuu, kun linjaus löytyy. Selkä tuntuu yhtenäisemmältä ja leveämmältä, jalat pitkiltä ja vartalo suoralta. Vaikka edelleen makaan paikallani, tuntuu kuin lävitseni virtaisi jännite, tai varpaistani lähtisi suihku joka kohisee kropan läpi ja pursuaa päälaesta. Sama aistimus olisi hyvä löytää myös tanssiessa, mutta koska aloittelijan pitää miettiä parketilla sataa muutakin asiaa, maaten on helpompi havainnoida kehon tuntemuksia. Nyt kun olen saanut kiinni linjauksesta siirrymme hierojanpöydältä tanssilattialle harjoittelemaan sitä, kuinka vartalo elää tanssi mukana. Seisomme vastakkain, Harri pitää minua kyljistä, minä hänen olkapäistään. Emme ota ensimmäistäkään askelta, vaan koetan Harrin perässä antaa vartaloni elää musiikin mukana. Liike on pientä, mutta se paljastaa kulloisenkin tanssin luonteen. – Tanssi ole jalkojen ottamia askeleita vaan vartalon liikettä, askeleet kropan alla voivat olla ihan mitä vain, Harri toteaa. En ole varma ymmärränkö. Harrin tunnin jälkeen tapaan pukuhuoneessa naisen, joka kertoo, että he aloittivat miehensä kanssa tanssimisen vasta pitkälti päälle parikymppisinä. Nainen pelasi ennen salibandyä, mies futista. Myöhemmin saan tietää, että he ovat lattaritanssien MMhopeamitalisteja senioreissa. Alan uskoa, että aikuisenakin voi oppia tanssimaan. Nolo käänne Kuukausi lipsahtaa hieman pitkäksi, ja varsinaiset esiintymisharjoitukset Samin kanssa ovat vielä pitämättä. Aloitamme jälleen tanssiasennon ottamisella. – Tosi hyvä, nostit käden just oikein hallitusti ja kannatellen, Sami kehuu. – Jes. Siinähän onkin melkist koko tanssi kasassa. Sitten Sami pudottaa pommin. Hän on suunnitellut koreografiaan nostoa. Voi taivas, miten noloa. Hän on tottunut nostamaan omaa pariaan Jutta Markkasta, joka on minua varmaan 15 kiloa kevyempi. Entä jos minä nostan häntä? Eikös Kristiina Elsteläkin nostellut Keräsen Markoa? En ole enää aikoihin luullut, että julkkisten homma tanssiohjelmassa olisi helppo. Ammattitanssija ei tanssi puolestasi. Alussa kuvittelin luottavaisena, että jos käyn ahkerasti huipputanssijoiden opissa, ei ole muuta mahdollisuutta kuin, että liihotan jonkun ajan päästä kuin perhonen. Nyt en ole lainkaan vakuuttunut. Paniikin vallassa harjoittelen kuvioita olkkarissa, bussipysäkillä, työpaikan vessassa, kuntosalin suihkussa ja avokonttorissamme. Pökkelöstä perhoseksi Kenraaliharjoituksissa esityspäivän aamuna se vihdoin tapahtuu: minä tanssin! Hetkittäin tosiaan tunnen itseni perhoseksi, niin kepeältä, liukuvalta ja elävältä tanssiminen tuntuu. En ole varma, koskettavatko kengät lattiaa, ja pyörähdyksissä tuntuu kuin lähtisin lentoon. Ihan kuin jalat tietäisivät itse, minne niiden pitää astua. Minä vain liidän. Luulin, että selän pituus on vakio. Miten siihen voi venyttää lisäsenttejä? 44 ✶ ✶ ✶ ✶ ✶ Harjoitusten jälkeen raapustan muistiinpanoihini: Kyllä, neljä viikkoa – ja taitavat opettajat – riittivät kuorimaan pökkelöstä perhosen! ✶ ✶ ✶ ✶ ✶ ✶ ✶ ✶✶ ✶ Norsutaudissa lavalla Esitys on ohi, ja seilaan Balanssin takahuoneessa itku kurkussa. Vielä ennen lavalle menoa olin tyynen rauhallinen, mutta ensimmäisten tanssiaskelten aikana iski kipsi, joka ei sen koommin hellittänyt. Jalat muuttuivat aldentespageteiksi, ja tarrasin Samiin rystyset valkoisina. Ja katsomossa oli Haapalaisen Jukkakin. Auts. Olin päättänyt tanssia sata lasissa ja paremmin kuin koskaan. Mutta liikkeiden laajuudesta ja voimasta jäi puolet pois. Sami kyllä varoitti, että esiintyessä liikkeet tulee tehtyä vaimeampina ja varovaisempina, mutta minä hölmö kuvittelin, ettei niin käy omalla kohdalla. No, yksi taivutus sentään onnistui hyvin, pelkäämäni nosto hoitui hienosti ja tanssipuku oli aivan ihana. Vaikka olen huojentunut, että esitys on ohi, haluaisin mennä heti parketille uudestaan ja näyttää mihin pystyn. Nyt ymmärrän paremmin telkkarissa esiintyviä julkkiksia: Tanssia treeneissä ja tanssia yleisön edessä ovat kaksi eri asiaa. Illan päätteeksi menen seuraamaan tanssijoiden yhteisiä harjoituksia. Himmennetyssä salissa soi ranskaksi laulettu wienervalssi, parikymmentä linjakasta paria pyörii lattialla yhtenä spiraalina. Ihailen Samin ja Jutan tanssia, josta välittyy riemu ja huolettomuus. Niin kaunista, että melkein itkettää. Tajuan, että tanssin voi kokea myös katsomalla. l Balanssi: www.balanssistudiot.fi Samin ja Jutan kotisivut: www.hymyssasuin.fi Treenimekko ja toppi Nike ja housut Piruetti. 45