Oireet Alkavassa keratoconuksessa oireena voi olla vain hieman alentunut näöntarkkuus. Muita oireita voivat olla lisääntynyt päänsärky, valonarkuus ja häikäistyminen. Kaksoiskuvat ja varjokuvat, myös yhdellä silmällä katsoen, ovat tyypillisiä keratoconusoireita, samoin silmien kutina. Silmälasivoimakkuudessa tapahtuvat nopeat, odottamattomat muutokset saattavat myös herättää epäilyn alkavasta keratoconuksesta. Keratoconuksen eteneminen Keratoconuksen yleisin alkamisikä on 15 ja 25 vuoden välillä, mutta se saattaa alkaa jopa alle 10-vuotiaana, harvoin kuitenkaan enää 30 ikävuoden jälkeen. Keratoconus alkaa yhdestä silmästä, mutta jää erittäin harvoin toispuoleiseksi. Yleensä viiden vuoden kuluessa ensimmäisen silmän diagnoosista todetaan myös toinen silmä sairastuneeksi. Yleensä tauti on aktiivinen viidestä kymmeneen vuotta, minkä jälkeen sen aiheuttamien sarveiskalvon kaarevuusmuutosten eteneminen pysähtyy. Vaikeusaste vaihtelee lievistä sarveiskalvon pinnanmuodon muutoksista selkeän konuksen kehittymiseen. Taudin vaikeammissa muodoissa saattaa esiintyä merkittävää sarveiskalvon arpeutumista. Näönkorjaus ja hoito Lievän keratoconuksen näönkorjauksessa silmälasit ovat käytetyin vaihtoehto. Tässä vaiheessa soveltuvat myös pehmeät piilolasit. Vaikka valitsee piilolasikorjauksen, sankalasit ovat silti usein välttämättömät, sillä piilolasien käyttöaika päivässä on rajallinen. Kun riittävää näöntarkkuutta ei saavuteta silmälaseilla eikä pehmeillä piilolaseilla, kovilla piilolaseilla päästään yleensä hyvään tulokseen. Kova piilolasi silmän pinnalla muodostaa uuden säännöllisen valoa taittavan pinnan kyynelnesteen täyttäessä linssin ja sarveiskalvon väliin jäävän tilan. Sarveiskalvon epäsäännöllisyyden vaikutus tässä järjestelmässä on vähäinen ja näin verkkokalvolle muodostuvan kuvan laatu paranee. Keratoconus, sarveiskalvon kartiorappeuma eli kartiopullistuma on melko harvinainen silmäsairaus. Suomessa sitä sairastavia on noin 2500 ja uusia tapauksia ilmenee vuosittain satakunta. Keratoconusta tavataan ympäri maailmaa, kaikissa maanosissa asuinpaikasta ja elinoloista riippumatta. Kovat piilolasit eivät kuitenkaan sovellu kaikille tai niillä ei saavuteta riittävää näöntarkkuutta. Tällöin ratkaisu voi löytyä kovan ja pehmeän linssin yhdistelmistä tai sarveiskalvon muokkaushoidoista. Vaikka keratoconus ei olekaan yleisesti tunnettu sairaus, siihen viittaavia merkintöjä on jo yli 200 vuoden takaisissa kirjoituksissa. Ensimmäinen lääketieteellinen kuvaus tästä sarveiskalvon sairaudesta on 1850-luvulta. Sarveiskalvonsiirtoa tarvitsee ehkä enintään joka kymmenes kaikista keratoconuspotilaista. Siinä epänormaali, ohentunut, mahdollisesti myös samentunut sarveiskalvokudos korvataan terveellä, luovutetulla siirrännäisellä. Keratoconus onkin nykyään suurin yksittäinen syy sarveiskalvon siirtoleikkauksiin. Tässä opaslehtisessä on perustietoa keratoconuksesta. Oppaassa kerrotaan sen luonteesta, etenemisestä ja näönkorjaustavoista. Koska sairauden kulku on kuitenkin hyvin yksilöllistä, opaslehtisessä on keskitytty vain yleisiin linjoihin. Nuorilla potilailla keratoconus saattaa vaikuttaa ammatinvalintaan ja armeijan kelpoisuusluokitukseen. Edellä kuvatuilla hoidoilla keratoconusta sairastavat kykenevät kuitenkin jatkamaan työssään yleensä normaaliin eläkeikään asti. Toivon oppaasta olevan hyötyä etsiessä vastauksia keratoconus-diagnoosin herättämiin kysymyksiin ja miettiessä sen vaikutuksia omassa elämässä. Opas on tehty opinnäytetyönä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian optometrian koulutusohjelmassa lukuvuonna 2002-2003. Oppaaseen liittyvä laajempi teoria-osa on nähtävillä Stadian sosiaali– ja terveysalan kirjastossa osoitteessa Tukholmankatu 10, 00290 Helsinki. Oppaan tekijä: Hanna Lappalainen Tekijänoikeudet pidätetään© Oppaan sisältö päivitetty 2008 Silmän rakenne ja kuvanmuodostus Mikä on keratoconus? Aikuisen silmän halkaisijamitta on noin 2,5 cm. Silmän uloin kerros muodostuu valkoisesta kovakalvosta ja läpinäkyvästä lähes pallopintaisesta sarveiskalvosta. Sekä kova- että sarveiskalvo ovat hyvin sitkeää sidekudosta ja suojaavat siksi hyvin silmän sisällä olevia arkoja kudoksia. Sarveiskalvon paksuus keskellä on noin 0,5 mm ja reuna-alueella noin 0,7 mm. Keratoconus on ei-tulehduksellinen sarveiskalvon sairaus, jossa sarveiskalvo ohentuu ja venyy vähitellen kartiomaiseksi kukkulaksi, konukseksi. Sarveiskalvon huipun kartiomaisuus aiheuttaa likitaittoisuuden lisääntymistä sekä epäsäännöllistä hajataittoisuutta heikentäen samalla silmän optisia ominaisuuksia. Verkkokalvo Sarveiskalvo Pupilli Mykiö eli linssi Lasiainen Näköhermo Silmä toimii näköjärjestelmässä valon vastaanottajana ja kuvanmuodostajana. Näköhermo välittää kuvan sisältämän informaation aivojen näkökeskukseen, jossa näkeminen varsinaisesti tapahtuu. Havaintokykyyn vaikuttavat aivoston muidenkin osien, etenkin aivojen kuorikerroksen kunto ja vireys. Suomen Keratoconus Seura ry ⇒ http://www.keratoconus.fi Linkkejä muille keratoconusta käsitteleville Internet-sivuille: ⇒ ⇒ ⇒ http://www.laservision.gr/US/keratokonus. htm http://www.opt.indiana.edu/lowther/ keratoconus.htm http://www.opt.pacificu.edu/ce/catalog/ Kartiomaiseksi venynyt sarveiskalvo Sarveiskalvon ja mykiön muodostama linssijärjestelmä tarkentaa kuvan verkkokalvolle. Kuvan terävyyteen vaikuttavat varsinkin valon läpäisemien kudosten kirkkaus ja taittoominaisuudet, mutta merkitystä on myös pupillin koolla ja mykiön tarkennuksen säätelyllä. Koska sarveiskalvon osuus silmän taittovoimasta on noin 2/3, sen merkitys kuvan laatuun on suuri. Optisesti hyvälaatuinen kuva syntyy silmän pohjalle, kun sarveiskalvo on muodoltaan säännöllinen, lähes pallopintainen, eikä siinä eikä muissakaan väliaineissa ole valon kulkua estäviä samentumia. Syytä keratoconuksen syntyyn ei tiedetä. Sarveiskalvon valkuaisaineiden ja niiden aineenvaihdunnan biokemialliset poikkeavuudet ovat olleet tutkimuksen kohteena. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että keratoconus periytyy, mutta sen periytymismekanismi ei vielä ole täysin selvillä. Nykykäsityksen mukaan lapsella, jonka toisella vanhemmalla on todettu keratoconus, on todennäköisyys saman sairauden kehittymiseen noin yksi sadasta. Keratoconusta esiintyy joidenkin sairauksien yhteydessä keskimääräistä useammin. Tällaisia sairauksia ovat muun muassa atooppiset sairaudet, mukaan lukien atooppinen ihottuma ja heinänuha. Keratoconuksen kehittymisen todennäköisyys on suurempi myös joidenkin systeemisten, kuten Downin, Turnerin ja Marfanin syndroomien yhteydessä. Silmien voimakas painelu, hierominen tai mekaaninen hankaus saattavat myös edesauttaa keratoconuksen kehittymistä.