ASUNNOTTOMAN YKSINELÄJÄN LEHTI VUODESTA 1987 3€ 3-4/2012 VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY 1 VVA RY ON ASUNNOTTOMUUDEN ASIANTUNTIJAJÄRJESTÖ PÄÄtönKIRJOITUS ja muuta asiaa SUORAAN RUOHONJUURELTA. VVA RY TYÖSKENTELEE MM. VALTAKUNNALLISISSA ASUNNOTTOMUUDENVÄHENTÄMISOHJELMISSA. ASUNNOTTOMUUS ON MURROKSESSA. EMME HALUA, ETTÄ SYNTYY UUTTA ASUNNOTTOMUUTTA. EI LYHYT- EIKÄ PITKÄAIKAISTA. TULE MUKAAN, ASUNNOTON TAI ASUNNOLLINEN. TERVEISIN VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY Pekka Peltomäki, pääurkkija vastaava pääurkkija: Sanna Lehtonen Asukin toimitus Reijo Pipinen Jorma Korhonen Hartti Ahola Tapio Pelttari Esa Uusi-Kerttula Carole Brady Hanna Piirainen Raija Maunula, toimitussihteeri& lehden toteutus asukki@vvary.ﬁ p. 044 773 4700 Asukin toimittavat yhdessä entiset ja nykyiset asunnottomat sekä Vva:n työntekijät. Vailla vakinaista asuntoa ry Kinaporinkatu 2 A 8 00500 Helsinki Puh. 044 7044310 Faksi 09 7310 4033 www.vvary.ﬁ toimisto@vvary.ﬁ Toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen Puh. 050 407 9702 Järjestösihteeri Hanna Piirainen Puh. 050 443 1061 Aluetyöntekijä Carole Brady Puh. 050 443 1063 Vapaaehtois- ja vertaistoiminnan keskus Vepa Vaasankatu 5, 00500 Helsinki puh. 050 443 1065 vepa@vvary.ﬁ Yökahvila Kalkkers Mäkelänkatu 50B, 00510 Helsinki Puh. 050 443 1068 Yökiitäjä-auto Puh. 050 528 2013 ajovuorojen aikana ........ Painos 2500 kpl Painopaikka Lehtiaepät Oy Pieksämäki ISSN 0783-6783 VÄLITÄMME ASUNNOTTOMUUDESTA 25 VUODEN KOKEMUKSELLA. TOIMINNAN ALOITTIVAT ASUNNOTTOMAT ITSE. Asukki 3-4 / 2012 Sisällys Päätön kirjoitus ja muuta asiaa s.3 Pekka Peltomäki: Kaikki hyvin? Sanna Lehtonen: Jotain tarttis tehdä Reijo Pipinen: Oikeus asua Asuntoa haetaan - kohtaamisia Vva:ssa s.4 Hei, meitä asutetaan s.4 Nuoruus, elämän ihanin aika Kadulla kuulee s.4 Lattiallakin on parempi nukkua kuin kadulla s.5 Omat avaimet Kokemusasiantuntija Jorma Korhosen päiväkirjasta s.6 Koti kuuluu kaikille! - suunniteltua s.7 Kuulumisia Lahdesta s.8 KIITOS vuodesta 2012 s.9 Asunnottomien yön kuvia s.10 Missä asunnoton nukkuu? - Katu-kirjasta s.10 Runo: Raja s.11 Asunnottomien yö 2012 (jatkuu ensi vuonna) s.12 Kulmien kundi tykkää ihmisistä -Juttusilla Vva ry:n kunniapuheenjohtaja Kimmo Aaltonen s.13 Johnny-Kai Forssell: Jouluton joulu s.13 Velkataakan alla saa apua s.14 Arska kummastelee s.14 Katu-kirja: Kinaporin Irmeli s.15 Roskagaala Tampereella s.16 Tuleeko niitä asuntoja? Kuinka käy Kontulan? s.19 Viiltoja, runoutta, kirjeitä s.20 Korvaus pakastamisesta s.21 Esa Uusi-Kerttula: Raamattua niin perkeleesti s.22 Tasa-arvoa kuntoutustuella oleville s.22 Feantsan vuoden 2012 seminaari Barcelonassa s.23 Feantsan osallisuusryhmä Romaniassa Kadulla asuvat kaipaavat kipeästi apua s.24 Kees van der Veer: Huumepolitiikka itseään toteuttavana ennusteena s.26 Rappukäytävän ratoksi s.27 Ajatollahin horoskooppi s.27 Jänöjussi ja citykuntoutus; Runo, Risto Vuo; Arska ajatuksissaan s.28 Kannen kuva: Arto Timonen Kiitos Lehtiseppien Pieksämäen kirjapainon henkilöstölle joustavasta yhteistyöstä! Vva ry:n tilinumero: FI95 8000 1770 5353 01 2 Kaikki hyvin? Armutznetzwerk, Saksassa toimiva köyhyysverkosto, on laatinut vetoomuksen talven aiheuttamien hätätilanteiden torjumiseksi. Saksassa talvi vaati yhden kodittoman hengen Rostockissa heti marraskuun alussa. ..... T ”Älä käänny pois vaan katso!” Armutznetzwerk - Köyhyysverkosto: Vetoomus talven hätätilanteiden torjumiseksi Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1 artiklassa lausutaan: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” Kodittomia kuolee kylmyyteen joka talvi myös Euroopassa. He paleltuvat kuoliaaksi ulkona, siltojen alla, puistonpenkeillä, porttikäytävissä ja asuinkelvottomissa rakennuksissa, päällisin puolin turvallisissa yömajoissa ja muissa asuntoloissa. Apua on monilla alueilla edelleen liian vähän tarjolla. Laki määrittelee oikeuden elämään kaikkein arvokkaimmaksi; se on ihmisarvon perusta ja kaikkien muiden oikeuksien edellytys. Kyse on ihmisoikeudesta, oikeudesta joka on yhtäläinen jokaiselle ihmiselle kansalaisuudesta riippumatta. Jatkuva paleltumiskuoleman uhka kyseenalaistaa kodittomien perusoikeuden elämään ja fyysiseen koskemattomuuteen. Valtion on tartuttava lain suomaan mahdollisuuteen suojata heitä ja tarjota heille käytännön tukea, jota asianosaiset itse eivät enää kykene hankkimaan. Armutznetzwerk kutsuu yhteen kaikkia Saksan ja Euroopan maiden kansalaisia ja maissa toimivia organisaatioita (järjestöt, yhteisöt, valtuustot...), jotta kukaan ei ummistaisi silmiään kodittomien talvi talvelta huononevalta tilanteelta. Vaadimme, että asunnottomuutta ehkäistään ennalta sosiaalista asuntotuotantoa lisätään jokaisella on mahdollisuus kohtuuhintaiseen asumiseen sosiaalimenojen leikkaukset lopetetaan köyhyyttä vähennetään Euroopan Unionin määräysten mukaisesti. ..... Vva on saanut ilahduttavan paljon vaatelahjoituksia. Jos joudut käyttämään kaikki rahasi asumiseen tai asumisen puuttumiseen, olet tervetullut meille hakemaan vaatetta varastosta ja saamaan lämmintä ylle. ällaisen kysymyksen jälkeen uskoo, että joskohan empaattisuus voittaisi. Kadulla kulkijan askel voi olla epävakaa, vaikka pää olisi vesiselvä. Kymmenen minuutin kuluttua ystävällisestä kysymyksestä saa todeta, että on joko matkalla kotiin, putkaan tai sairaalaan vahvassa poliisisaattueessa. Ainut synti on siinä, että on kävellyt varhaisöisessä ympäristössä hiukkasen horjuen, mutta hyvää ajattelevan tarkkailijan mielestä ”turvallisuusriskin” ylärajoilla. Poliisin on usuttanut perään. Kerro nyt näille vuoden 1938 kristalliyöstä, jonka turvallisuustekijät johtivat miljooniin kuolemiin. Mutta tämä riskihän oli otettu turvallisuussyistä. Poliisi antoi tällaisen neuvon. Sairaalassa sitten selvittävät, miksi syytetty toisen luokan kansalainen on laiminlyönyt ilmoittautumisensa poliisien esimie- okemustiedon käyttö on lisääntynyt merkittävästi sosiaali- ja terveysalalla. Vva ry aloitti kokemustiedon käyttämisen yli 25 vuotta sitten, kun asunnottomat perustivat yhdistyksen. 1980-luvun lopussa asunnottomat saivat paljon apua ns. ammattilaisilta, jotta yhdistys saatiin rekisteröityä. Kaksi Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijää vietti muutamankin iltarupeaman Lauttasaaren tukikodissa. Nyt HoPe eli eurooppalainen asunnottomien verkosto painii samojen asioiden kanssa. Myös se tarvitsee apua, jotta toiminta saadaan viralliseksi ja rahoitus kuntoon. HoPea kohtasi lisäksi takaisku, sillä sihteeri Leif Andersen menehtyi tapaturmaisesti liikenneonnettomuudessa viikkoa ennen HoPen yleiskokousta. HoPen perustamiskokouksessa Luxemburgissa vuonna 2011 paikalla oli 25 asunnottomuutta kokenutta henkilöä eri puolilta Eurooppaa. Tanskasta oli paikalla kokemusasiantuntija, joka nykyään vastaa HoPen taloudesta. Barcelonassa marraskuun puolivälissä pidettyyn toiseen yleiskokoukseen saapui paikalle 5 henkilöä: Suomesta - Helsingistä ja Espoosta -, Irlannista ja Saksasta. Kokouksessa valittiin HoPe:n hallitus toimintavuodeksi 2013. Puheenjohtajaksi valittiin Michael Mackey, 25 vuotta kadulla asunut mies Irlannista. Suomesta hallitukseen valittiin Reijo Pipinen. Alkuaikoina Vva ry:n aktiivit kertoivat K helle, jolla on valtuus viran puolesta ottaa yhteyttä sairaalaan ja sanoa, että ei nyt tässä yhteydessä. Kansalainen on syytön. Tulee vain mieleen, mikä näillä valtaa pitävillä piireillä on, liukuva työaika, vai? Jos kerran ruohonjuuritason johtajien nimen saaminen tarvittaessa on vaikeuksien takana, miten sitten isojen päälliköiden? Vai onko ehkä horjuvalla toisen luokan kansalaisella velvollisuus selittää aikataulunsa, mutta säännöllisiä nukkumavuoroja noudattavalla ykköskansalaisella ei ole tällaista sanktiota. Niin kai sitten. Mutta vaikeuksiin tämä voi johtaa. Voi sitä mielikuvituksen rikkautta, mitä näin jouluisin voi kunniallinen kansalainen esittää. Se on kaunis kiitos vuoden mittaisesta nuhteettomuudesta. Pekka Peltomäki Päätoimittaja PS Ajatelkaa kustannusvaikutuksia. Jotain tarttis tehdä mielipiteitään asuntopolitiikasta sekä sosiaali- ja terveysviranomaisten toiminnasta hyvinkin suoraan ja lunta tuli tupaan monessa kohdin. Silti myös silloin asunnottomat kertoivat omista tarpeistaan omalla kielellään ja tyylillään. Toiminnanjohtaja Juhani Roiha pisti pystyyn asuntolakierrokset, joilla kuultiin asianosaisten mielipiteitä. Toimitussihteerimme muistelee, miten Roiha porukoineen sai tuta oman osansa asiasta. Mädät tomaatit olisivat lentäneet, jos asuntola-asukkailla olisi ollut varaa ostaa tomaatteja ja mädättää ne. Kyse oli siitä valtavasta paineesta, että näitä ihmisiä ei ollut koskaan kukaan kuunnellut, eikä heidän tapansa ilmaista asioita sopinut virastoihin. Tyyli ei täyttänyt eikä täytä tänäkään päivänä kaikkia sivistyksen kriteereitä, mutta siitä ei ole kyse vaan siitä, mikä on se nimenomainen asia siellä takana. Joskus asiaa ei saada puettua sanoiksi, jos kunto on huono. Kun pitkäaikaisasunnottomuusohjelman johtaja Juha Kaakinen haastatteli kadunmiehiä ohjelman aikana, yksi miehistä pystyi vain sanomaan että jotain tarttis tehdä, mutta ei pystynyt kuvailemaan asiaa paremmin. Tässä kohti on ammattityöntekijöiden tehtävä ottaa selvää mikä se on, mitä tarttis tehdä. Suomessa kokemustiedon käyttö on lisääntynyt merkittävästi. Vva ry:ssä on meneillään Omat avaimet –hanke, jossa kokeneet asiantuntijat osallistuvat asunnottomien palveluiden suunnitteluun. He myös kokoavat neljässä Suomen kaupungissa paikallista kokeneiden asiantuntijoiden kokemustietoa suunnittelun pohjaksi. Mielenterveysalan kokemusasiantuntijat ovat perustaneet juuri oman yhdistyksen KoKoA ry: n. KoKoA ry välittää keskitetysti koulutettuja kokemusasiantuntijoita, joilla on kokemusta sairastamisesta ja kuntoutumisesta. Nimi ovessa- kehittämishankkeessa vuosina 2010-2012 kokemusasiantuntijat kävivät vuoropuhelua ammattilaisten kanssa. Suomalaisen rauhantutkimuksen Grand Old Man Ilkka Taipale, syrjäytyneiden ystävä, 70 vuotta. Onnittelemme. Helsingin Diakonissalaitoksella on kehitetty Cablekoulutus, jossa työntekijät ja asukkaat käyvät saman koulutuksen ja pääsevät ideoimaan palveluiden parantamista yhdessä. Helsingin asunnottomien palvelukeskuksessa se on tuottanut tulosta mm. yhteisissä tiloissa tehtyinä muutoksina. Suomen hallituksen pitkäaikaisasunnottomuusohjelman ohjausryhmän työskentelyyn on osallistunut asunnottomuutta kokenut. Asia, josta moni muu maa voi vain haaveilla. Myös Unkarissa hallitus taannoin palkkasi asunnottomuutta kokeneen asunnottomuusohjelman käyttöön - tosin tämä erosi pian, koska Unkari päätti kriminalisoida asunnottomuuden. Mutta: todellinen osallistuminen päätöksentekoon on vielä pitkän matkan takana. Vallan rakenteet sekä hyvä veli ja sisko -järjestelmät pitävät myös Suomessa huolen siitä, että kokeneet asiantuntijat eivät kunnolla tule kuulluiksi. Kun asunnottomat suunnittelivat Paavo 1 -ohjelman suunnittelukilpailussa oman asumisyksikön, joka vastasi heidän tarpeitaan ja ajatuksiaan, ehdotusta ei valittu toteutettavaksi. Kun asunnottomuutta kokeneet kertoivat mielipiteensä suurista asumisyksiköistä, heidät tyrmättiin. Kun ehdotettiin, että asunnottomat haluavat osallistua asunnottomien palveluiden suunnittelemiseen, kysyttiin, mitä heillä muka on annettavana. Niin, mitä? Se ei ole ihan vähän. Jotain tarttis tehdä… vielä. Sanna Lehtonen TEKOJA Vva ry onnittelee Sininauha-Asuntojen väkeä sitkeästä uurastuksesta, jonka tuloksena avattiin Ruusulankadun asumisyksikkö Helsingin Töölössä. Oikeus asua erustuslaki ilmoittaa oikeutemme asuntoon. Hyvä niin, mutta toteutuuko tuo oikeus käytännössä. Vastaan: kyllä ja ei. Tämä oikeus on suhteellinen. Jos on euroja tarpeellinen määrä, se kyllä toteutuu. Tapauksessa jossa euroja on riittämättömästi, se ei toteudu. Asuntojen vuokrat määräytyvät vanhan periaatteen mukaan, joka on kysyntä ja tarjonta. Kysyntää on Helsingissä ympäristöineen niin paljon, että asuntojen hinnat ja vuokrat ovat kihahtaneet pilviin. Hintoja ja vuokria ei oikeastaan hillitse mikään. Maksukykyisiä tuntuu riittävän. Merkkinä siitä on, että erityisesti yksiöiden hinnat ovat todella korkeat. Pienenkin yksiön hinta alkaa parhailla paikoilla, jos keskustan aluetta voi sillä lailla kutsua, hipomaan 200.000 euroa. Vuokra saattaa olla 25 neliön asunnosta 750 euroa. Tähän tilanteeseen ei auta näkymättömän käden toimiminen, se ei toimi, kun on ahneudesta kysymys. Valtiovallan on puututtava markkinatalouden loputtomaan ahneuteen sääntelyllä. Vuokrasäännöstely on otettava käyttöön vaikka sitten määräaikaisena. Omistusasumisen puolella on myös tehtävä hintoja hillitseviä ratkaisuja vaikkapa verotuksen keinoin. Niitä miettiköön minua paljon viisaammat virkamiehet ja naiset ministeriöissään. Tätä maata ei kaada perustuslakiin kirjattu subjektiivinen oikeus asuntoon. Se on tahtokysymys poliitikoilta. P Reijo Pipinen 3 Otteita Vailla vakinaista asuntoa ry:n asumisasioiden ohjaajan raportista. Vva ry raportoi toiminnastaan laatimalla yksityiskohtaisen osavuosikatsauksen neljännesvuosittain. Toiminnan halutaan olevan mahdollisimman avointa. Netissä luettavissa osoitteessa www.vvary.fi. ASUNTOA HAETAAN Keski-ikäinen, eronnut, työssä käyvä mies nukkuu työpaikan takahuoneessa. Asunnottomuutta on takana puoli vuotta. ”Erosin naisystävästäni ja mulla on neljä kivaa jo aikuiseksi kasvanutta lasta. Olen siisti mies, enkä halua tuottaa kenellekään häiriötä, minulla ei ole vuokravelkaa. Voin sanoa, että olen aika väsynyt, koska työaikani on aamuneljästä kello yhteen päivällä. Voitko auttaa? Virastoissa käyn, mutta työnantaja miettii vain tuottavuutta.” Seitsemääkymmentään lähestyvä nainen on asunut alivuokralaisena kahdeksan kuukautta. Alivuokralaisena asuminen on juuri loppunut, sillä päävuokralaisen perheenjäsenet tarvitsevat asunnon. Nainen saa nukkua hostelin kahden hengen huoneessa maksamalla 26,80 euroa vuorokaudesta. Helsingin kaupungin sosiaalitoimesta kerrotaan: ”Helsingin kaupunki ei järjestä vanhuksille aiemmista vuosista poiketen kevyesti tuettua asumista. Asuminen palvelutalossa on nyt mahdotonta, koska paikkoja ei ole.” Onko yksityisen järjestämiä paikkoja? ”Toki on, vuokran lisäksi tarjotaan [on otettava] paketti, jossa on erilaisia peruspalveluja kuten mahdollisuus saada ruoka kotiin ja puhtaat pyykit. Nämä yksityisten tarjoamat palvelut ovat tietysti kalliita. Aiemmin kaupunki tarjosi vanhuksille tukiasuntoja käytännöllisesti katsoen ilman henkilökuntaa, sitten sattui tulipaloja, onnettomuuksia ja vanhukset menivät liian huonoon kuntoon.” Eläkeikäinen mies kertoo olevansa asunnoton, koska oli halunnut myydä omistusasuntonsa, jotta saa velkansa maksettua. ”Asuinsijani näyttää olevan katu. En käytä alkoholia, minulla on pitkälle edennyt keuhkoahtaumatauti ja olen ollut pitkiä aikoja päihdekuntoutuksessa, viimeksi hoitokodissa, jossa kävin hoitopolut loppuun. Sillä paikalla ei ole minulle enää mitään annettavaa. Onko minulla vielä mahdollisuus saada vuokra-asunto joltain rauhalliselta paikalta?” Kolmekymppinen mies, jolla on kaksoiskansalaisuus, hakee asuntoa parisuhteen päätyttyä. Mies kertoo, että hänellä on hyvät suhteet lapsiinsa ja asialliset välit lapsen äitiin. ”Nukun kolmen eri ystävän luona, jotka eivät jaksa pitää minua nurkissaan. Haluaisin nukkua ja levätä, koska joudun lähtemään ennen auringon nousua töihin, ja kun työpäivä loppuu, olen liian väsynyt etsimään asuntoa. Sano suoraan, mikä on tilanteeni - olen asunut Suomessa seitsemän vuotta.” ”Olen 22-vuotias mies Uudeltamaalta. Yritän Helsinkiin asumaan. Erosin vaimosta enkä voi nähdä häntä. Minulla on pelivelkoja ja muuta velkaa 48 tuhatta euroa. En ole enää perillä kaikista laskuista, niitä tippuu tasaiseen tahtiin. Vuokravelkaa on myös.” Mies käy Nuorisosäätiössä asumisohjaajan juttusilla: ”Nyt tiedän, miten pitäisi elää, että saan pitää jatkossa kämppäni.” Nuorisosäätiön asumisohjaaja: ”Asumista järjestetään kevyellä tuella ja mikäli tulee ongelmia vuokranmaksussa, emme anna heti häätöä, vaan mietimme yhdessä, miten voisimme jatkossa toimia, että vuokrat tulevat maksettua.” Asunnot ovat kysyttyjä. Laitamme nuoren miehen kanssa paperit eteenpäin ja toivomme, että hän pääsisi muutaman kuukauden odotuksella. Nuoruus, elämän ihanin aika EVA Analyysi 2012: Suomessa oli vuonna 2010 yhteensä noin 51300 syrjäytyneeksi katsottua nuorta. Huostaan otetuista nuorista moni syrjäytyy. Pitkään jatkuva ulkopuolisuus ja asunnottomuus vaivaa heitä paljon useammin kuin muita nuoria. He jäävät esimerkiksi usein ilman asuntoa, kun huostassa olo päättyy 18-vuotiaana. Teini-iässä laitoshoitoon sijoitetuista pojista neljäsosa oli 23–24 -vuotiaina vailla työtä. Toinen neljännes oli täysin kateissa, eli heistä ei ollut tietoa missään rekisterissä. Yhä suurempi osa holhouksenalaisista on nuoria aikuisia. Oikeusaputoimiston täysi-ikäisistä edunvalvottavista on vuonna 2012 ollut pari-kolmekymppisiä joka viides Tampereella ja joka kuudes Helsingissä. Nuorilla ei ole enää heistä välittäviä omaisia, jotka ottaisivat nuoren asian hoitoonsa. Holhouksenalainen nuori on usein syrjäytynyt, mielenterveyden ongelmista kärsivä lääkkeiden tai huumeiden väärinkäyttäjä. Holhottavan laskut maksaa edunvalvoja. Tämä ei edunvalvojien mukaan auta nuoria hoitamaan raha-asioitaan itse. Moni holhottava onkin joutunut pikavippikierteeseen laskujen kasauduttua. KADULLA KUULEE Hei, meitä asutetaan. A rskan yleiskunto ja pitkittynyt flunssa ajoivat hänet vastoin kaikkia oletuksia sisätiloihin Astu:n kautta. Sitoumus jonka hän joutui vastaanottamaan, tietäen ettei eläkkeestä jää kuin toimeentulotuen verran käyttörahaa, oli pakkoraossa tehtävä. Väliaikaiseksi ratkaisuksi ihan hyvä, sillä Arska oli heikohkossa kondiksessa. Hänet asutettiin 124 ihmisen lisäksi vastenmielisen näköiseen torniin Linnanmäkeä vastapäätä. Fyysinen kunto saneli tämän väliaikaisratkaisun, totesi hän mielessään. Ihmisvarasto oli tällaisena hetkenä tyhjää parempi, mutta pysyvä oleskelu moisessa sirkuksessa oli mahdoton ajatus. Kaksi ensimmäistä vuorokautta Arska nukkui pois uupumustaan. Kolmantena selvisi jo aamupuurolle. Voimaantuminen alkoi. Pian tässä jaloillaan ollaan ja pääsen noutamaan taikajuomaa sekä kirjastoon tutkimaan ekonomistien kikkailua hötörahalla. Tottuminen tähän kolhoosiin tietäisi Arskan mielestä sitä, että tästä syntyisi pysyvä ratkaisu, jota hän ei missään tapauksessa halunnut. Tätä asumismuotoa ei eläväinen, ajatteleva ihminen halunnut. Kuinka kukaan koskaan on kuvitellut, että tämä voisi olla 4 Keskustelua nuorten aikuisten asumisen hankaluudesta ratkaisu asunnottomuuteen. Tällainen varastointi toi mieleen asuntolat. Tämä poikkesi niistä vain siten, että ”uloskirjoittaminen” vaikeutui. Hyvä niin, mutta ei voi olla pysyvä ratkaisu, jollaiseksi se varmasti osalle porukkaa muodostuu. ”Asunto ensin” -periaatteen rimaa hipoen täyttää, ei paljon muuta. Tällaisia ratkaisuja on nyt tehty, ajatteli Arska, mutta näistä on päästävä ehdottomasti eroon. Toipuminen voi alkaa vain ihan oikeassa kodissa, ihmisten joukossa, ei varastoituna torniin. Yhteiskunnallinen teko 2012 -tunnustus myönnettiin Asunnottomien yö tapahtumalle, myöntäjänä Helsingin Sosialidemokraatit ry Kysymme asiaa 30-vuotiaalta, tyttöystävänsä kanssa asuvalta Micolta, joka tällä hetkellä elelee ”liiton masseilla”. Keskusteluun osallistuu myös Vailla vakinaista asuntoa ry:n vertaistoimintapisteessäkin asioinut uuden polven kulkuri Jonne. Jonne saapuu paikalle isänsä ohjaamana, asuvat naapureina nykyään. Miksi nuorten asuminen on niin hankalaa? Mico: ”Nuoret ja nuoret aikuiset jäävät asunnottomiksi siksi kun meillä ei ole enää rahaa maksaa vuokraa! Ei tarvitse olla päihde- tai mielenterveysongelmaa, rahat voi loppua vaikka kävisi töissä! Vuokrien hinnat on karanneet käsistä ja asumistuen normit laahaa jäljessä. Ei auta Kela eikä Sossu jos saat tonnin kuussa liksaa. Maksa siitä sitten 600800 euroa vuokraa! Tyttöystävän kanssa on haettu kimpassa isompaa kämppää, mutta ei sitäkään meinaa löytyä. Ihan mahdoton ajatella tulevaisuutta, kun ei ole mitään tietoa pysyvyydestä. Mimmiltäkin menee yli puolet palkasta ulkkarille, joten ei meillä ole yhdessäkään varaa maksaa mitään hulluja vuokria!” LATTIALLAKIN ON PAREMPI NUKKUA KUIN KADULLA Joonas on 22-vuotias entinen asunnoton. Nyt hän on onnellinen, sillä hänellä on koti ja opiskelupaikka. Enempää hän ei elämältä vaadi, sillä siltojen alla ja bussipysäkeillä nukkunut nuori mies on kokenut kaiken sen, mitä vain pahimmissa kuvitelmissa voisi tapahtua. Niin kuin monet traagiset tarinat tämäkin alkoi vanhempien erosta. Nimellisesti Joonas muutti isän luokse ja pikkusisko äidin luokse. Noin 10-vuotias Joonas ei kuitenkaan koskaan saanut kotiavaimia uuteen kotiin ja rappukäytävät sekä pihakeinut tulivat hänelle tutuiksi. Nukkumaan hän pääsi, kun isä päätti tulla kotiin ja päästää sisään – oli pakkasta tai ei. Karismaattinen isä sai puolelleen niin sosiaalityöntekijät kuin äidinkin, eikä kukaan uskonut, kun Joonas kertoi, että hänellä on nälkä. Lopulta Joonas sai ruokaa vain koulusta ja nukkui yönsä hylkyautossa, bussipysäkillä tai sillan alla. – Mä pelkäsin, että kun on muutenkin kylmä, heräänkö mä tästä, Joonas kertoo. Kyllä ihminen tekee paljon Hän myöntää tehneensä tyhmyyksiä, jos on hätä. itsekin pahuuksia. – Kyllä ihminen tekee paljon tyhmyyksiä, jos on hätä. Hädässä ihmisen on pakko toimia, antoi laki siihen luvan tai ei. Minkälaisia pahuuksia hän tarkoittaa? Joonas kertoo lumihangessa tuntikausia istuessaan ensimmäistä kertaa pohtineensa, oliko hätä tarpeeksi kova, että saisi rikkoa läheisen talon rappukäytävän ovilasin, jotta ei paleltuisi. Lopulta hän teki mitä tahansa saadakseen vähän tupakkaa, ruokaa tai kunnioitusta. – Ilman sitä ei ole kadulla mitään, hän kertoo tylyn totuuden. – Kaikesta joutuu tappelemaan. Miksi Joonas ei pyytänyt apua? Avun pyytäminen tuntuu niin yksinkertaiselta, mutta on kaikkea muuta. – Oletko sä haistanut ihmistä, joka ei ole käynyt suihkussa kahteen kuukauteen? Joonas kysyy haasta- vasti. Tunnustan, että en tiedä. – En mä olisi edes kehdannut hakea apua, Joonas sanoo. – Jotenkin mä jopa pelkäsin ihmisiä vähän, tai pelkäsin hakea apua. Mä ajattelin, että ne nauraisi päin naamaa, hän tunnustaa. Ajattelin, että tämä on mieheksi Joonaksen tarinasta tekee surullisen se, että kukaan kasvattamista. ei kuunnellut hänen hätäänsä. Sosiaalityöntekijät ja äiti uskoivat isän vakuutteluihin. Äiti tosin on sittemmin pyytänyt Joonakselta anteeksi. Joonas oli oppinut täysi-ikäiseksi tultuaan, että isän asuntoon ei kannattanut yrittääkään päästä sisälle, jos ei halunnut tulla pahoinpidellyksi. – En mä välttämättä tajunnut, että mua kohdellaan väärin – että tämä on väärin. Ajattelin, että tämä on sitä mieheksi kasvattamista, että pitää vaan kestää, Joonas kertoo. Kun Joonakselta kysyy, miksei hän mennyt esimerkiksi SPR:n nuorten turvataloon yöksi, hän katsoo pitkään pöytää. – Se tuntuu nyt tyhmältä, mutta en mä silloin tiennyt, mistä apua saa. Jos haluat auttaa, näytä, missä on KELA ja missä NAL (Nuorisoasuntoliitto). Kerro, että täältä sä saat apua ja kämpän. Kadulla asuessa ei voi googlata lähintä yöpaikkaa. Tieto kulkee vain puskaradion kautta. Ilman osoitetta ei saa edes kirjastokorttia saati, että kirjastoon kehtaisi mennä haisevissa vaatteissa käyttämään nettikonetta. Parasta Joonaksen tarinassa on se, että hän ei ole kadulla enää. Mikä sitten lopulta sai Joonaksen hakemaan apua? – Pakkanen sen teki. Mä kyllästyin palelemaan autossa yöt. Sitten mä menin Monttuun. Monttu oli Vantaalla toimineen Kotila-hankkeen matalan kynnyksen tukipiste, jonne sai vain kävellä sisään juttelemaan. Sieltä Vantaan Nuoret Asujat ry sai tiedon Joonaksen tilanteesta ja alkoi järjestää hänelle talousohjausta, työpajatoimintaa – ja kotia. Kun Joonas viimein sai käteen oman kotinsa avaimet, hän ei voinut uskoa onneaan. – Ekan viikon mä nukuin lattialla. Ei mulla ollut mitään huonekaluja, mutta mä nukuin paremmin kuin koskaan. Mä olin vaan niin onnellinen, että mulla oli oma koti ja oli lämmintä. Joonas sai sosiaalivirastolta tukea kalusteiden hankintaan ja nykyisin hän nukkuu ihan oikeassa sängyssä. – Ei mulla ole mitään hätää enää. Ei sillä ole mitään väliä, millainen nuoruus mulla oli – paitsi, jos se voi auttaa jotain muuta, hän sanoo. Siksi Joonas antaa tämän haastattelunkin, vaikka asiasta puhuminen sattuu ja hävettää samaan aikaan. Hän toivoo, että ihmiset tarjoaisivat apuaan niille, jotka näyttävät sitä tarvitsevan. Hän haluaa myös kertoa, kuinka hyvin voi käydä, jos uskaltaa hakea apua. On uskomatonta, että vasta 22-vuotias nuori mies on elämässään käynyt läpi jo tällaisen tarinan. Nyt Joonas opiskelee ammattikoulussa. Hän haluaisi sen, mitä kuka tahansa – työn ja perheen. Edessä on pitkä työ, mutta myös pitkä elämä. Elämä lämpimässä ja turvallisessa omassa kodissa. Haastateltavan nimi on muutettu. Teksti ja kuvat: Essi Tammimaa Joonaksen asunto löytyi Nuorisoasuntoliiton kautta Vantaalta. Vantaan Nuoret Asujat ry eli VANA on yksi Nuorisoasuntoliiton 27:stä paikallisyhdistyksestä, joka auttaa nuorta saamaan – ja pitämään – asunnon. Asumisen tukea varten ovat olemassa asumisohjaajat. Nuorisoasuntoliiton ja sen paikallisyhdistykset löydät nettisivuilta www. ANA M O T T O N N U S A 0 0 4 1 Ä H Y A NUORIST Menkää töihin nuori kansa ja opiskelkaa? Mico naurahtaa. ”Monet nuoret aikuiset saattavat myös opiskella. Jos opiskelee, ei välttämättä pysty käymään töissä. Ja vaikka aikaa olisi, niin ei ole töitä! Eli ihan turha on kelata opiskeluja vaihtoehtona. Mulla on vaan peruskoulu käytynä. Voisin kyllä opiskella, mutta peruskoulupohjalta on hankala ponnistaa. Työkkärin kurssille korkeintaan pääsee. Siellä sitten opetellaan sitomaan kengän nauhoja. Vi**u, ei mun älykkyydessä mitään vikaa ole. Ärsyttää kun noi byrokraatit nöyryyttää ihmisiä pakkokursseilla.” Jonne kertoo saaneensa upouutukaisen tukiasunnon. ”Tukiasuntoja on tarjolla, mut et sinne pääsee niin pitää hankkia päihdeongelma. Pitää mennä systeemin ulkopuolelle että pääsee sinne takas. Kukkahattutätien hoiviin. Kyllä joku aina pyllyn pyyhkii, jos ei itseä enää kiinnosta. Turha kuvitella että siinä vaiheessa jaksaa olla selvin päin, jos ei jaksa viinaa vetää, niin subuja ja piriä kyllä löytyy helposti. Jos rahat ei riitä douppeihin, voi hankkia itselleen HIVin, niin pääse korvaushoitoon jonojen ohi, näin olen kuullut. ” Ei kuulosta kovin hyvältä näiden miesten ahdinko. V–käyrä on silminnähtävä ja kumpikaan ei koe olevansa kotona vaikka katto pään päälle löytyy. Haastateltavien nimet on muutettu. keskustelun kirjasi Hanna Nuorten asunnottomuus on vaiettu ongelma. Koska nuori on vasta itsenäistymisen kynnyksellä, voi ajattelun takana piillä oletus, että vanhemmilla yhä on suurin osa vastuusta. Kukaan ei kuitenkaan elä toisten nurkissa huvikseen, vaan vaihtoehtojen puuttuessa. Työn tai opiskelun perässä uudelle paikkakunnalle muuttaneet nuoret ovat asunnottomien kärjessä, mutta myös lastensuojelun tarpeessa olevia nuoria elää kavereiden nurkissa tai kadulla. Harva nuori silti ajattelee olevansa asunnoton ja vielä harvempi osaa hakea apua. Asunnottomia nuoria on Suomessa ARA:n vuoden 2012 kartoituksen mukaan noin 1400. Nuorisoasunnottomuus keskittyy pääkaupunkiseudulle. Se ei ole yllätys: pääkaupunkiseudulla opiskelu- ja työmahdollisuuksia on yllin kyllin. Tulijoita on enemmän kuin asuntoja – ja siksi vuokrat nousevat. Asiaan onkin tartuttu hartiavoimin Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhankkeessa. Nuorisoasuntoliitto koordinoi hanketta, jonka avulla pyritään luomaan kattavat tukiverkot ja mallit nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisemiselle. Hanketta rahoittaa RAY ja hallinnoi ympäristöministeriö. Se on osa hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa (PAAVO2) vuosille 2012–2015, jonka päämäärä on ehkäistä nuorten asunnottomuutta. Se on helpommin sanottu kuin tehty. 5 , , Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä on pitkä osallisuusperinne, jota hyödynnetään hankkeessa. Tiivistelmä Omat avaimet -hankkeen tilanteesta Kuopiossa marraskuun alussa. -Vuoden 2013 alussa alkaa lisäksi työskentely NAL:n ja Sirkkulanpuiston käynnistämien PAAVO 2 -hankkeiden parissa. Kokemusasiantuntija Jorma Korhosen päiväkirjasta Kävimme minä, Juhani ja Carole Kuopiossa 31.10.-1.11. Matkan teimme junalla. Yhteyshenkilömme Hannu Huttunen oli vastassa, sillä autolla on helppo liikkua paikasta toiseen. Siinä ensin juteltuamme veimme Pekon terveysasemalle jalan takia, johon laitettiin siihen sopiva kenkä, ja sitten lähdimme syömään Siikalahteen. Tässä samalla näkee sitä ympäristöä ja tutustuu paikan päällä oleviin kohteisiin sekä ihmisiin. Syötyämme lähdimme kohti Likolahtea. Paikka on todella hieno, kun ihan vieressä on järvi sekä viheralueella kasvava metsä. Menimme sisään tapaamaan henkilökuntaa ja asiakkaita, ja siinä sitten juttelimme puolin ja toisin. Keittiötilassa oli asiakas juomassa kahvia ja syömässä pullaa. Tilassa voi katsella televisiota, jutella henkilökunnan kanssa ja käyttää tietokonetta. Kahvin lomassa juttelimme ja Carole kertoi tarkemmin hankkeesta, hyvä näin, sillä nyt henkilökunta tietää mitä tulevaisuudessa tehdään Vva ry:n puolella. Tarvitsemme sitä yhteishenkeä, kun toteutamme tätä projektia. Osaltani teen hankkeen tehtäviä näkemykseni puitteissa eli nyt mennään kokemuksen menetelmillä, sillä mitä asunnottomana olen kokenut. Voin jakaa ”pelivihjeitä” siitä, mitä tämä projekti tulee antamaan, tutustun Kuopiossa asunnottomana olevien ja olleiden ajatuksiin ja vien niitä eteenpäin. Kun mietitään, kuka lopuksi ottaa vastuun siitä, tuliko projekti oikein tehtyä vai ei, katse siirtyy Kuopion kaupunkiin ja Vva ry:hyn. Kun homma tulee hyvin hoidettua, se voi jatkua eteenpäin myönteisellä tavalla. Tulemme tapaamaan asukkaita päiväkahvilla ja sitä myöten voimme tehdä tuttavuutta. Makkaranpaisto tuo myös sitä yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Asukkaille annetaan tiedoksi, miksi aina tulemme käymään kerran kuukaudessa siellä ja mitä me sitten teemme. Haluamme koota paikallisia kokemusasiantuntijoita projektin piiriin. Haluamme edesauttaa heidän aktivoitumistaan ja asumistaan. Uutta näkökulmaa syntyy puolin ja toisin, kun juttelemme yhdessä. Heille tulee uutta näkövinkkeliä siihen, mitä he Kuopiossa voivat tämän projektin myötävaikutuksella saada aikaan nyt ja tulevaisuudessa. Otamme huomioon milloin porukkaa on paikalla, niin että olemme Kuopiossa 6 Omat avaimet , aina oikeaan aikaan. Toivottavasti myös uudet kokemusasiantuntijat tulevat puskaradion myötä paikan päälle. Annamme kokemusasiantuntijoille myös vertaistukea joka auttaa oman asunnon ylläpitämistä. 1.11.2012. Torstaipäivä. Minna Canthin kadulla oli kokous porukalla, jonka kanssa olemme yhteistyössä aina vuoteen 2015 asti. Kun tulevaisuudessa käyn Kuopiossa, yhteyshenkilöt tulevat olemaan niin sanotusti ”aina käsillä”. Saimme jokainen Kuopion aiesopimuksen toimeenpanosuunnitelman. - Kuopiossa toteutetaan pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämishankkeessa vuosina 2012-2015 yhteensä 55 asuntoa/tukiasuntopaikkaa pitkäaikaisasunnottomille. - Kun tulevaisuudessa Sateenkaaritalo puretaan, Sirkkulanpuiston toimintayhdistys ry suunnittelee 8 asunnon kohteen. - Uutena hankkeena on NATTE-hanke, jossa pyritään ehkäisemään etenkin nuorten päihteitä/huumeita käyttävien ja korvaushoidossa olevien/ jonottavien asunnottomuutta. Häädöistähän seuraa asunnottomuutta. - Asiakasnäkökulmaa pyritään saamaan Vva:n kokemusasiantuntijan kautta sekä erilaisilla asiakaskyselyillä. - Asiakkaita pyritään saamaan mukaan eri hankkeiden ohjausryhmiin, kuten on jo saatu Linnanpellon korttelituvan ohjausryhmään. - Tehdään tarkempaa selvitystä asunnottomista, erityisesti sukulaisten ja tuttavien luona asuvista. Kuopio, joulukuu 2012, tapaamiset matalan kynnyksen paikoissa. Kerroin, kuinka tulin asunnottomaksi ja mitä siitä seurasi. Kävin seitsemänä vuotena erinäisiä asuntoloita läpi, kunnes pysähdyin Sillanpirttiin. Eli nyt taas revitään elämääni auki - kerroin heille, että ei ole kiva, kun pitää näin toimia. Kuitenkin tässä omassa kokemuksessa on pohja hanketyölle. Tulevaisuudessa mainitsen oman tarinani mahdollisimman lyhyesti ja jatkan suoraan kokemusasiantuntijan tekemisiin ja Omat avaimet -hankkeeseen. Tämä on tärkeä pointti. Minä omana persoonana, omalla näkökulmallani tulen tekemään tätä työtä. Samalla kuitenkin Vva ry:n puitteissa toimimme ”ME”, kokemusasiantuntijat. Meillä on mukanamme yhteensä mo- nen asunnottomana olleen kokemukset ja tieto. Kerroin siis kuka olen ja mitä teen täällä Kuopion kaupungissa. Teen työtä kokemusasiantuntijana ja etsin paikallisia uusia kokemusasiantuntijoita, jotka eivät vielä tiedä hankkeesta mitään. Jos he ovat kiinnostuneita, tämä juttu menee sitten vapaaehtoisuuden piikkiin, pakko ei ole mihinkään. On hyvä, että paikalliset kokemusasiantuntijat tulisivat mukaan. Siksi jätän esitteitä joka paikkaan, missä kokemusasiantuntijoita käy, ja minuun voi ottaa aina yhteyttä. Kun ihminen on kiinnostunut ja tulee aktiiviseksi, on helppoa hänen kanssaan toimia. Yhtenä tekijänä kokemusasiantuntijoiden saamiseksi koolle on ruoka, jota kävijät voivat syödä, sekä yksin että kaksin. Ja jos esim. tietokonetta ei ole ollenkaan, sanon, että sen voi sitten hankkia ja opastaa sen käyttämisessä. Hanke kestää kolme vuotta ja sitten on Kuopion suunnalla täysi meno ja meininki kokemusasiantuntijoiden kesken, he tukevat toinen toistaan huomaamatta ja ovat sitten asioissa sisällä. Etenkin kun on omasta asumisesta kysymys, ei tule niin helposti häätöjä, kun tietää ennakolta, miten voi toimia, jos elämä alkaa taas luisua karikolle. ,,, ,, , Omat avaimet on Vailla vakinaista asuntoa ry:n kehittämishanke vuosille 2012-2015 Luotu PAAVO 2:n rinnalle ja tueksi RAYn rahoittama Mukana neljä kaupunkia: Kuopio, Tampere, Jyväskylä ja Lahti Jokaisessa kaupungissa oma kehittämiskohde Prosessin mallinnus hyödynnettävissä vastaavissa palveluiden tuottamiseen liittyvissä hankkeissa Asunnottomien ja asunnottomuutta kokeneiden oma ääni tuodaan kuuluviin Asunnottomuuskokemuksen näkökulma mukana palveluiden suunnittelussa alusta alkaen Hanketyöntekijät ovat kokeneita asiantuntijoita, jotka tuovat ruohonjuuritason tiedon kehittämiskohteisiin. Yhteyshenkilöt kaupungeissa: Kuopio - Jorma Korhonen Lahti - Reijo Pipinen Tampere ja Jyväskylä - Juhani Tiilikainen KOTI KUULUU KAIKILLE! ASUNNOTON =/ AVUTON ASUNNOTON = KANSALAINEN PITKÄAIKAISASUNNOTON = henkilö, joka ei ole käyttänyt taitojaan pitkään aikaan ASUNNON SAANUT ei ole enää asunnoton. Hän on henkilö, jolla on oma osoite, oikeuksia ja velvollisuuksia. Henkilön osoite voi olla vaikkapa asumisyksikössä. ”Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.” Vva:n kokeneet asiantuntijat Jorma Korhonen (vas.), Juhani Tiilikainen ja Reijo Pipinen. He kokoavat paikallisia kokemusasiantuntijoiden ryhmiä, jotka osallistuvat asumispalvelujen suunnitteluun alusta alkaen. Suunnittelukohteita ovat mm. asumisyksikön yhteyteen rakennettava lisärakennus, päiväkeskustoiminta, peruskorjattava asumisyksikkö, hätämajoitus ja arviointiyksikkö sekä alle 25-vuotiaille suunnattu matalan kynnyksen toimipisteen kehittäminen. Vva ry:ssä on pitkä osallisuusperinne. Asunnottomuuden kokeneet vvalaiset osallistuivat vuonna 2009 konseptikilpailuun, jossa etsittiin toteuttamiskelpoista asumisyksikköä pääkaupunkiseudun asunnottomuusohjelmaan. Kilpailuun suunniteltiin yhteistyössä arkkitehdin kanssa tilat sekä tukipalvelut, joiden lähtökohtana oli omakohtainen kokemus ja ymmärrys siitä, mikä oikeasti toimii ja millaisesta asumisesta ihminen todella hyötyy. Kilpailun voitti Diakonissalaitoksen ehdotus, jonka toteuttamista ei ole vielä aloitettu. Seuraavassa muutamia Vva:n asiantuntijoiden tärkeinä pitämiä asioita suunnitelmasta. Sitoutuminen Pitkäaikaisasunnottoman elämään kuuluu vuosia jatkunut väliaikaisuus. kaikki majoitus- ja nukkumistilat ovat vain etappeja matkalla. Mihinkään ei kannata sitoutua, koska paikan vaihto on aina edessä. Tästä syystä monille on vaikeaa sitoutua kotiin ja paikkaan: he eivät luota siihen. että saavat asua siellä jatkossa. Vasta, kun asukkaalla on käytännön kokemuksesta syntynyt luottamus oikeudesta asia, hän voi alkaa rakentamaan kotia. Tämä saattaa kestää useita vuosia ja tänä aikana luottamusta testataan moninaisin tavoin. Tuki Lahdessa tutustuttiin Nikulan toimintaan ja vietettiin yhteistä aikaa. Hhankeporukka matkalla. Erään LahdenPuntarin asukkaan piirros. Turmiolan Tommi on päässyt haaveilemaansa asuntoon. Asukkaan tuki määritellään henkilökohtaisen tarpeen ja toimintakyvyn mukaan. Asukkaat ovat täysivaltaisia kansalaisia ja heillä on oikeus tehdä omaa elämäänsä ja terveyttään koskevia päätöksiä. Pakotettu tuki ei toimi. Tuki on kuitenkin otettava vastaan, jos asuminen on uhattuna ilman tukea tai voidaan katsoa, ettei henkilö kykene sairauden tai päihtymystilan takia tekemään itseään koskevia päätöksiä. Tilat Yhteiset tilat Asukkaiden ja työntekijöiden luonteva kohtaaminen otettiin tilojen suunnittelussa huomioon. Asumisyksikössä on kahvila, jossa asukkaat ja henkilökunta voivat tavata ja jutella. Kahvila on vuorovaikutuksen ja kanssakäymisen ydin. Se tuo myös alusta lähtien mahdollisuuden pieniin työtehtäviin, jotka nostavat itsetuntoa ja mahdollistavat toimijan ja tekijän aseman yhteisössä. Asukkaan ja työntekijän kahdenkeskistä keskustelua varten on oma tilansa. Henkilökunnalla on osiaalitila, mutta työntekijät eivät toimi eristettyinä asukkaista. Henkilökunnalla ei ole perinteistä koppia, joka yleensä toimii valvomona. Sauna Asumisyksikössä on kattosauna, joka lämpiää puilla. Sauna on luksusta heille, joilla ei koskaan ole ollut mitään. Saunan lämmittäminen on paluuta normaalin elämän askareisiin. Porraskäytävä Asumisyksikössä on porraskäytävät samoin kuin normaalissa kerrostaloasumisessa. Asumisyksiköihin rakennetaan yleensä pitkiä käytäviä, jotka ahdistavina kuuluvat laitoksiin, ei kotiin. Oven avaaminen tulijalle Jokainen asukas avaa asumisyksikön oven omille vierailleen. Työntekijät avaavat oven, kun heille on tulossa vierailijoita. Asumisyksikkö on ennen kaikkea asukkaiden koti. 7 KIITOS OMAT AVAIMET Kuulumisia Lahdesta JOUNILLE ON KÄYNYT HYVIN PUNTARIN TYYPILLINEN ASUKAS Jouni oli 22-vuotias, kun hän muutti Lahteen päästäkseen pois rikollisesta elämästä ja päihdekuvioista, joita oma kotikaupunki oli tulvillaan. Vailla asuntoa, mukanaan vain repullinen vaatteita hän lähti rakentamaan uutta elämäänsä vieraassa kaupungissa. Ensin Jouni asui muutaman viikon kerrostalojen rappukäytävissä, huoltoasemilla, juna-asemalla, mihin milloinkin vain pääsi. Lopulta Jouni pääsi hetkeksi asumaan kaverinsa asuntoon, joka sekin oli irtisanomisuhan alla. Jounin ystävä oli tutustunut aiemmin KRIS-Lahti ry:n toimintaan ja suositteli siellä käymistä myös Jounille. Jounista ajatus tuntui alkuun hyvin vieraalta ja hän kieltäytyikin siitä voimakkaasti. Lopulta Jounin ystävä sai hänet suostuteltua käymään kanssaan KRIS:illä alkuun ihan vain kahvilla. Nopeasti kuitenkin ajatus KRIS:in toimintaan sitoutumisesta lähti syntymään ja jo samalla viikolla kirjoitettiin työharjoittelusopimus. Jouni kertoi KRIS:illä asunto-ongelmistaan ja tukihenkilö tarttui siellä heti toimeen. Jouni ja KRIS:in tukihenkilö lähtivät käymään OVV:lla, josta asunto löytyikin pian, kun Jouni ensin kertoi sitoutuneensa KRIS:in päihteettömiin ja rikoksettomiin arvoihin. Asunnon löytymisen jälkeen KRIS:in tukihenkilö lähti Jounin kanssa sosiaalitoimistoon anomaan vuokravakuutta, jotta uuden asunnon vuokratakuu saataisiin maksettua. Sosiaalitoimisto myönsi vuokratakuun ja Jounin kamppailu asunnottomana päihdekuntoutujana uudessa kaupungissa oli ohi. KRIS-Lahti ry:stä on Jounin mukaan ollut suuri apu asunnon ja muidenkin asioiden hoidossa. Hän ei usko, että ilman KRIS:iä hänellä välttämättä vielä näin vuodenkaan jälkeen olisi asuntoa. Tyypillinen Puntarin asukas on iältään vähintään 50-vuotias mies, jolla on usein vähän pilke silmäkulmassaan. Hän on kotoisin Keski-Suomesta tai Päijät-Hämeestä. Hän on ehtinyt asua monessa eri paikassa elämänsä aikana, mutta Puntarin asukkaaksi hän on tullut pitkäaikaisasunnottomuuden seurauksena. Temperamentiltaan ja luonteeltaan asukkaita on hyvinkin erilaisia, koska kuka tahansa voi tarvita tukea asumisessaan ja elämänhallinnassaan. Sosiaaliohjaaja Kirsti Järvinen ja Puntarin asukkaat, Lahti Arska reissussa Arska sai kuningasidean eläkepäivänään. Hän päätti lähteä sukuloimaan Villähteelle. Ei kun junaan. Z-juna oli halvin vaihtoehto, joten siihen hyppäsi maanmatkaaja. Aineiskaupassa hän oli ehtinyt käydä ennen steissille menoa. Suuren innostuksen vallassa Arska nautti taikajuomaa. Kokenut asiantuntija erehtyi nautiskelussaan lyhyisiin huikanväleihin ja seurauksena oli juopumustila, jota hän ei hallinnutkaan. Lahden rautatieasemalle saapumisesta ei Arskalla ollut suuria muistikuvia. Ei ollut häävi olo aamulla Arskan avatessa silmänsä. Huomio kiinnittyi paikkaan. Hän oli ulkona kuin lumiukko juhannuksena. Mikä mesta tämä oli. Paikka oli kuin kaikuja menneisyydestä. Isohko Sali, jossa oli sänkyjä vieri vieressä oikein urakalla. Helvetti, pääsi Arskalta. Eihän näitä enää ole, hän funtsasi. Olenko tehnyt paluun menneisyyteen, ajatteli satunnainen matkaaja. Sitten kaksi harmaata aivosolua löysi toisensa aikansa etsittyään. Viimeinen muistikuva junasta oli herättelevästä junavirkailjasta, konduktööristä, joka autteli matkamiestä junasta ulos. Muistikuvat katkesivat siihen. Arska käveli kohti ovea ja päästyään sinne asti hän huomasi lasisen kopin, jossa näytti olevan ihmisiä. Hän suunnisti sinne ja koputti kohteliaasti oveen. Ovelle tulleelta ihmiseltä hän kysyi missä oli, kun ei oikein kartalla tuntenut olevansa. Ovelle tullut kertoi hänen olevan Apilakadun Ensisuojassa. No niin tietysti, ajatteli Arska. Viranomaiset olivat hänet sinne toimittaneet ja juopumustila oli tuotaessa ollut huippuluokkaa. Niinpä tietysti, ajatteli Arska. Kokeneet asiantuntijat juttusilla Lahden Puntarin olohuoneessa, keskellä Reijo Pipinen. Aitokauppa, Helsinki Alppikulman henkilökunta Alppilan seurakunnan diakoniatyö Alvi ry Ari Heikkilä, Tikkurilan srkn diakoniatyö Aspe Timonen Authentic Jazz Dance Finland ry Designmuseo Dolmio Eero Untamala, Pelastusarmeijan aumispalvelut Emmaus Falksted Nina ja Miki For Real Productions GabbaGabbaHey! - The Helsinki Ramones Tribute Helsingin kaupungin liikuntavirasto, merellinen osasto Helsingin kaupungin sosiaalilautakunta Helsingin kaupunki, metsä- ja puisto-osastot Helsingin Klubitalo Helsingin sosiaalinen oikeudenmukaisuus HSO ry Helsingin vankilan sosiaalityö Helsingin varastotyöntekijät ry Hihnalat HKT Autotekniikka, Tuusula Hämeentien K-kauppa Ruokapysäkki Ilse Paakkinen ja Malin Grahn: House Rent Party Into Kustannus, Jaana Airaksinen, Tatu Matilainen, Antti Kukkonen Irma Jokelalle kiitos villavaatteista Johanna Hartikainen: kiitos visakoivukalustosta Vartiosaareen Kaartin kotikauppa, Kaartinkatu, Helsinki Kallioliike, Korttelikeittiö Katja Aareskoski, Helsingin kaupungin johtava sosiaalityöntekijä KOKO-teatteri – kiitos Pudonneet-esityksen tuotosta Korjaamo Artur Bunger Kris Etelä-Suomi ry KRITS Kriminaalihuollon tukisäätiö Kultti ry, Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Lihakauppa Veijo Votkin Maija Väisänen: kiitos villasukista, pipoista ja käsineistä Mars Finland Maununnevan K-supermarket Meira-kahvi, Helsinki Muslim Aid: kiitos lampaanlihasta Mäkelä Juha, Tikkurilan srkn vapaaehtoistyö One Way Opiskelijat Anna-Kaisa Peräniitty ja Maria Murto Opiskelijat Jouni Kortelainen, Leea Lintala, Sari Kivistö ja Tuukka Sillanpää Oranssi ry, Markku Rantala Oriveden kirjapaino Oskelakoti: Pekka Hall ja Pepe Kinnunen Pelastusarmeija RAY RiSen keskushallinto: kiitos mikrouuneista, televisioista ja lautasista Ruoka-apu, Hannu Jussila Saarikangas Hannu, Tikkurilan srkn vapaaehtoistyö Sakari Helenius, Hakaniemen tori, kiitos kauppiaalle perunoista Vartiosaareen Senja ja Ossi Alanen, Länkipohja: kiitos villasukista Katu-kirjan ihmisille Seppo Flinck, Vantaan kaupunki Seppo Loiske, Vantaan kaupunki, Osmankäämintien asumisyksikkö Skanska: kiitos kalusteista, läppäreistä ja näytöistä Soile Forsman, Vantaan kaupunki Sokos hotelli Vaakuna: kiitos vuodevaatteista ja pesuaineista Soppatykki.ﬁ Suomen elintarviketyöläisten liitto SEL Sörnäisten K-Market Töölön Tori K-market Hope Tapani Tammiala Tikkurilan seurakunta, diakonit Ari Heikkilä ja Jari Hirvonen Ulpu Tiuri Uusix-verstas, metallipuoli Vallilan puu Vantaan vapaaehtoistyö Vihannestukku Sato Wurst Yksityiset henkilöt, eläkeläiset, tukijat, kannattajajäsenet KIITOS POLTTOPUISTA PERUNOISTA VILLASUKISTA VAATTEISTA HYGIENIATUOTTEISTA PEITOISTA TYYNYISTÄ POLTTOPUISTA LAUTASISTA VAATTEISTA TUESTA KAHVISTA MAKKAROISTA SANOISTA HUONEKALUISTA JUHLIEN TUOTOSTA RUOKATARVIKKEISTA TIETOKONEEN NÄYTÖISTÄ KIRJOISTA TALVIKENGISTÄ SORMIKKAISTA ASTIOISTA AJASTA Puntarin punttisalilla on aktiivista porukkaa. VAPAA-AJAN VIETTOA PUNTARISSA Puntarin asukkaille on talossa kuntosali ja kerhohuone kokoontumisiin. Kerhossa tapaamme viikoittain toisemme kahvittelun ja usein jonkun teeman ympärille. Tietokilpailut, shakkipelit ja koronalauta kuuluvat vakio-ohjelmistoon. Lisäksi olemme käyneet kirjastossa. Ev.lut. seurakunnan kanssa teemme kaksi kertaa vuodessa linjaautolla reissun Siikaniemen leirikeskukseen yhdessä Nikulan asumispalvelun ja Lahdessa asuvien tukiasukkaiden kanssa. Näiden tapahtumien tarkoitus on antaa mahdollisuus päihteettömään yhdessäoloon. MITÄ ON PITKÄAIKAISASUNNOTTOMUUS? ARA:n (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen) määritelmä: Pitkäaikaisasunnoton on henkilö, jonka asunnottomuus on pitkittynyt tai uhkaa pitkittyä sosiaalisten tai terveydellisten syiden vuoksi yli vuoden mittaiseksi tai asunnottomuutta on esiintynyt toistuvasti viimeisen kolmen vuoden aikana. (Tarina jatkuu.) KIITÄMME KAIKKIA TUKIJOITAMME VUODESTA 2012. Hyvää vuotta 2013! 8 Vva sai lahjoituksena visakoivukaluston Vartiosaareen. Vva:n vapaaehtoiset osallistuvat apuvoimina mm. erilaisiin tavarakuljetuksiin. Kaluston otti vastaan Niko Sällikodista. Vva:ssa kirjattiin osallisuusstrategia vuoden 2011 lopulla. Kuvassa Sällikodin asukkaita kertomassa näkemyksiään Diakonissalaitoksen järjestämässä osallisuuspäivässä marraskuussa 2012. 9 Raja Avaimet otettu pois Rahat otettu pois Ihmisarvo otettu pois Elämä otettu pois Stoorissa, jossa on hyvä henkilökunta. Ja Savion autiotalossa ja Hietaniemen palvelukeskuksessa. Ja olen nukkunut paikassa, jossa ammuivat Miina Äkkijyrkän lehmät.” Aukeaman kuvat: Hartti Ahola Missä asunnoton nukkuu? Noin 60-vuotias pariskunta kertoo: ”Espan puistossa oli vessa, josta puuttui liiketunnistimet. Lisäksi siellä oli lattialämmitys. Oven sai sisäpuolelta lukkoon eikä ovi auennut vaikka joku laittoi kolikon lokeroon. Paras vessa, mitä me ikinä näimmekään. Nukuimme myös rapuissa, jotkut ovet aukenivat nykäisemällä. Toisinaan nukuimme pusikoissa. Olimme kolme vuotta ulkona. Melkein kaikissa vessoissa oli hälyttimet ja lähes kaikkiin vessoihin pääsi sisään rahalla. Halusimme olla kaksin. Asuimme Sällikodissa vuosi ja seitsemän kuukautta, kunnes saimme Helsingin kaupungilta vuokra-asunnon, jossa olemme asuneet kaksi vuotta. Olemme asuneet ih- misille tarkoitetussa asunnossa nyt lähes neljä vuotta. ”Mä menen väsyneenä ja kylmissäni Kisahallin putkan eteen makaamaan. Mitä kylmempi ilma on, sitä varmemmin sisällä oleva henkilökunta tuntee sääliä, että joku tarttee nyt suojaa.” ”Olen nukkunut metsässä, Kalkkersissa ja Eläintarhan Nesteellä. Tää metsä oli siellä Nesteen takana. Olen nukkunut myös sporissa linjoilla 3B, 7B ja 1A ja tietty junassa aina tilaisuuden tullen. Mulla oli joskus ihan älytön määrä noita tarkastusmaksuja ja osittain siksi pääsin siihen edunvalvontaan.” ”Olen nukkunut juoppokavereiden luona, asuntoloissa, lehtilaatikoissa ja vaikka missä. Muistan, kun oksensin herättyäni Hietaniemen palvelukeskuksen rappukäytävällä.” ”Nukun tutussa rappukäytävässä. Nyt [toukokuussa 2012] voin nukkua ulkonakin kun on lämpimät ilmat. Olen nukkunut kaikissa mahdollisissa paikoissa. Vielä oli syksyllä yksi kakku lusimatta, mut nyt asun Sininauhasäätiön tukiasunnossa, eikä tämä elämä ole vieläkään helppoa.” ”Rikoin asunnottomana ollessani ikkunan, varastin kunnolla tai sekoilin riittävästi, että pääsin talveksi taloon nukkumaan. Nukuin kissani kanssa autiotalossa tai tuttavani luona. Matkustelin seiskaykkösellä väliä Rautatientori–Pihlajanmäki tai nukuin joskus jopa puun alla tai kadulla.” 10 ”Olen nukkunut pressun alla raksalla talvella, tiiliskivi tyynynä. Ja ABC:n bensiksen wc: ssä kädet pöntön ympärillä, puistoissa, jalkakäytävällä (väsy iski), ja miljoona muuta mestaa. Nukuin myös ratikoissa, busseissa ja junissa. Ainoa, mitä Suomen valtio on minulle tarjonnut, on peräruiske.” Vanhempi mies muistaa nukkuneensa Hakaniemen sillan alla, joka on hyvä sateensuoja: ”Olen nukkunut toisten nurkissa. Muistan kerran häipyneeni kaverilta saman taloyhtiön kellariin nukkumaan, kun en halunnut häiritä isäntäväkeä.” ”Oon nukkunu juna-asemien hisseissä ja Kisahallissa tietty, jossa makaa mielellään talvipakkasilla.” ”Nukuin puistoissa, kavereiden nurkissa ja päivisin Itäkeskuksen matalan kynnyksen ”Olen viettänyt epämiellyttäviä öitä rappukäytävissä, joihin mentiin porukalla sisään, että saimme alaovet auki. Siihen aikaan tiedettiin ovikoodit ja osa henkilöistä osasi avata ovet erilaisten työkalujen avulla hajottamatta ovea. Mahdollisimman ylös kannatti kivuta, koska 164 165 aamulla porukka lähti töihin, että sai olla katseilta piilossa ja rauhassa.” ”Olen kehittänyt omat systeemit, miten selviän: yöni nukun Diakonissalaitoksen pihalla koirankopissa [kallion suojaan pystyttämänsä teltta] mun naiseni talon vieressä olevan kallion suojassa.” ”Kaikissa mahdollisissa yleisissä vessoissa, kavereiden luona ja rappukäytävissä, ystävien rapuissa, puistoissa ja Hietsussa (Hietaniemen palvelukeskus).” ”Eksyin erotunnelmissa kymmenen vuotta sitten Itiksen jonkun liikkeen tai kahvilan invavessaan, jossa oli lavuaarin alla sopiva lokero olla piilossa. Jäin mestaan yöksi – söin pähkinöitä ja sipsejä. Vessassa kävi siivooja ja jossain vaiheessa ympärilläni vallitsi hiljaisuus. Eipä tullut mieleenikään lähteä yöllä harhailemaan käytäville, jossa olisin saattanut törmätä vartijoihin. Nukuin yöni hyvin ja aamulla köpsin muina miehinä veskistä kadulle. Kolmosen reitillä on vessoja.” ” Nu k u i n k ave r i n lattialla. Onneks kaveri on luotettava. Olen nukkunut välillä asuntoautossa, joka on mun kaverin kulkuneuvo. Noista yleisistä sen verran, että ratikka numero 10 välillä Punavuori– Pikkuhuopalahti sopi mun kuvioihin, kuin myös 3B ja bussilinja 70. Junista voisin mainita N- ja M-junat, joissa olen nukkunut useinkin.” ”Mä oon helvetti soikoon nukkunut aika huonosti, mutta noissa kulkuneuvoissa nukkuminen on ollu aika turvallista menoa. Mulle tuttuja linjoja ovat sporat 3B, 7B ja 1A sekä bussit 86 ja 71. Junissakin olen nukkunut ja kiinni jäänny. Mun menoa ei noi tarkastusmaksut ole paskaakaan haitannut.” ”Mä en junassa enkä muussakaan liikkuvassa kulkuneuvossa nuku.” Te näen teidät kuin lasikuvun takaa aivan kuin minua ei olisi olemassakaan raja Jani Anttila ”VR:n makasiineillä ja lehtilaatikoissa.” ”Lintsillä ja Finlandiatalon pihalla.” ”Minä poika nukuin kerran jos toisenkin Hangonkadun katkolla. Joskus sitä ei tiedä, miksi ihminen tarvitsee apua, tarvitseeko sitä apua alkoholiongelmaansa, väsymykseensä vai masennukseen, ja jos viranomaiset kusettaa meitä asunnottomia, niin miks me ei voitais kusettaa niitä takas?” ”Hississä.” Väiski nukkui yleensä Helsingin pääpostin lämpöpuhaltimen alla, koska siinä lämpö levisi maahan saakka. Hän nukkui vuosikausia farkut jalassa asfaltilla kesät ja talvet. VVA:n Yökiitäjän ammattitiimi tarjosi Väiskille leipää, teetä ja juttuseuraa. Kerran huolestunut kansalainen saapui VVA:n toimistolle ja tarjosi Väiskille upouusia haalareita, jotka yökiitäjän tiimi toimitti Väiskille. Ne hienot haalarit löytyivät myöhemmin toisen miehen päältä. Eräs pakkasyö Väiskin paikka oli tyhjä: hän oli sairastunut keuhkokuumeeseen ja passitettu Marian sairaalaan. Mies ohjattiin toipilaana takaisin kadulle. Yökiitäjä-kolmikko neuvotteli hänelle vapautuvan asunnon Sällikodista: Mies niisti nenänsä kämmennelleen ja ihmetteli sydänyössä vaatteet repaleisena vessaa ja isoa huonetta, jossa oli parikymmentä neliötä asuintilaa. Hän nukkui yön vessan lattialla, niin kuin moni pitkään asunnottomana ollut toimii. Aamun sarastaessa Väiski kokosi itsensä, katosi ja palasi kierrokseltaan lämpöpuhaltimen alle. Muutamia kuukausia myöhemmin Väiski sairastui uudelleen keuhkokuumeeseen ja kuoli. Aukeaman teksti kirjasta KATU, Into Kustannus 2012 Kirjan tarinat on koonnut asumisohjaaja Ulla Pyyvaara Vva:n kävijöiden kanssa. Kirjan voi ostaa Into Kustannuksen Rosebudkirjakaupasta, Vva:n toimistolta, Akateemisesta tai Suomalaisesta kirjakaupasta ISBN: 978-952-264159-5 Into Nettikaupassa hinta 26.00 euroa, sis. postimaksun 11 ASUNNOTTOMIEN YÖ 2012 (JATKUU ENSI VUONNA) Asunnottomien yötä vietettiin 14. kerran yli kahdellakymmenellä paikkakunnalla. Tapahtuman tarkoitus on muistuttaa oman kodin tärkeydestä ja siitä, ettei asunnottomuutta voida hyväksyä missään olosuhteissa. Asuntopulan ratkaisemiseksi kansalaisliike patistaa kuntia lisäämään vuokra-asuntotuotantoaan merkittävästi. Asunnottomien yön kansalaisliike kokoaa asunnottomuustoimijat yhteen valtakunnallisesti. Tänä vuonna muun muassa Nuorisoasuntoliitto oli näkyvästi mukana makuupussimielenilmauksellaan eri puolilla Suomea. Tapahtumaan osallistui joukko sosiaalialan opiskelijoita ja työntekijöitä, asumisasioista kiinnostuneita kansalaisia, poliitikkoja ja eri taiteenalojen osaajia, muusikoita, teatterin tekijöitä, kuvataiteilijoita, valokuvaajia. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sytytti asunnottomien yön tulet Espoossa. Helsingin tapahtumassa Hakaniemen torilla valtiovaltaa edusti kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki sekä asuntoministeri Krista Kiuru. Kunnallisvaaliehdokkaille oli tarjottu mahdollisuus tentata asunnottomuutta kokeneita ihmisiä paneelikeskustelussa. Paneelin jälkeen yleisölle tarjottiin maittava ateria ja mahdollisuus katsoa Alppikatu 25 dokumentin ensi-ilta. Helsingin tapahtumassa ruokaa jaettiin lähes 2000 annosta! Vva:n vertaistoimintakeskus Vepassa syötiin lisäksi läskisoosia aamuyöllä. ja KULMIEN KUNDI TYKKÄÄ IHMISISTÄ M onessa liemessä keitetty, meriltä työuransa aloittanut ja eduskuntaan työuransa päättänyt Kimmo on ehtinyt moneen paikkaan elämänsä aikana. Erilaiset ihmiset ja heidän elämänsä ovat aina olleet häntä lähellä. Hyvin Kimmon luonnetta kuvaava esimerkki on sodanjälkeinen lapsuusmuisto kotirapun tapahtumista, kun asuntopula oli huutava. Sanattomalla sopimuksella talonmies päästi talon vintille kulkijoita sillä edellytyksellä, että paikkoja ei sotketa. Kimmon kodin ovikelloa soitettiin usein, kun pyydettiin sanomalehtiä alusiksi, että ei tarvinnut betonilla maata. Isä antoi lehdet pyytäjälle aina. Se, että tällaiset muistot tulevat vieläkin pinnalle, on melko harvinaista. PUOLUEET ASUNTOJA AIKOMASSA Kaksi vuotta sitten puolueilta tuli tällaista aivopiereskelyä. ”Kaikilla asunnottomilla on oikeus ihmisarvoiseen asumiseen”. RKP ”SDP haluaa lisätä kohtuuhintaisten, yhteiskunnan tukemien vuokra-asuntojen tuotantoa erityisesti kasvukeskuksissa”. ”…..kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuutta on parannettava lisäämällä etenkin julkisesti tuettua vuokra-asuntotuotantoa”. KOK ”Keskustalle on tärkeää, että kohtuuhintainen asuminen on mahdollista koko maassa, myös pääkaupunkiseudulla”. KESK. ”Asuntotoiminnan voimakas lisääminen yleensä ja erityisesti sosiaalisen asuntotuotannon lisääminen” Vihreät Myös Vartiosaaren kesäpaikka loistavine saunoineen tuli tutuksi monelle kansanedustajalle. Vartiosaaren luontopolkuun tutustui myös presidentti Tarja Halosen puoliso Pentti Arajärvi. Kallion kundin ystäväpiiriin Tarja Halonen kuului jo 50-luvun alkupuolella. Eduskunnan käytävillä ystävykset tapasivat uudestaan, Tarja Halonen kansanedustajana ja Kimmo vahtimestarina. Myöhemmin Kimmo sai kutsun Presidentinlinnan juhliin ensin vahtimestarina ja sitten Vva:n puheenjohtajana. ”Tarja Halonen oli koulukaveri, mutta minä panin läskiksi ja Tarjasta tuli presidentti. Läksin koulusta ja menin merille. Tarja asui näillä samoilla kulmilla. Sitten kun Tarja tuli eduskuntaan, hän sanoi että ollaan sua muistettu tyttöjen kanssa. Olin kai aikoinani pieni poika, joka hymyili tyhmästi, ja tytöt auttoivat. ” VVA ry:n Asukki-lehti meni kansanedustajille. un Kimmo asui Kurvin lähistöllä, hän Kimmo huolehti sen jaosta ja jos hän ei ollut paikalla, kävi tutustumassa tuolloin Kurvissa si- joku työtovereista huolehti lehden perille menosta, jainneeseen yökahvila Kalkkersiin ja sen niin että Asukki löytyi kansanedustajien lokeroista heti kävijöihin. Samalla hän tutustui Vva: sen ilmestyttyä. n tuolloiseen toiminnanjohtajaan Jussi Roihaan. Jussi tuntui olevan aina paikalla. Miehet huomaäätyään eläkkeelle eduskunnasta Kimmo jatkoi sivat, että heillä oli yhteisiä harrastuksia: raittius puheenjohtajana Vva:ssa, mutta innostui myös ja vankiloissa vierailu. muusta vapaaehtoistyöstä. ”Olin Terhokodissa Kimmon mieleen on erityisesti jäänyt joulu, viitisen vuotta vapaaehtoisena saattohoitotyössä. jolloin Kalkkers oli auki. ”Roihan Jussi ja Kuikan Lehdestä huomasin ilmoituksen. Haastattelussa oli Maisa, järjestösihteeri, olivat siellä vielä joulupäi- plussaa, että olin jo toiminut vapaaehtoistyössä Vva: vänä ja ihmiset olivat tyytyväisiä että saivat olla ssa. ” jossain. Aattoillaksi monelle jäi tyhjyys ja kassi Samoihin aikoihin Kimmo kiinnostui myös täysin kouraan, kun Hurstin juhla loppui.” toisenlaisesta hommasta. Tuttava houkutteli hänet Sitten Roiha pyysi Kimmoa Vva ry:n hallituk- Kansallisteatteriin vahtimestariksi. ”Siellä portsarina seen. Puheenjohtajavuosinaan Kimmo tuli tunne- eläkkeellä ollessa oli kliffaa. Puhuivat että Jurkka olisi tuksi rauhallisena, harkitsevana puheenjohtajana. siellä kummitellut, mutta ei näkynyt. Teatterilla pidetKulmien kundi ei vähästä säikähtänyt. Kunniatiin siihen aikaan ravintola Morkkua ja kun puolenyön puheenjohtajaksi hänet nimitettiin 2012, jolloin aikaan läksin vuoroista kotiin, minua aina varoiteltiin hänelle luovutettiin puheenjohtajan jalopuinen kummituksesta.” nuija hopealaattoineen. Vuosikokous totesi tyytyväisenä Kimmon saavan kunnianosoituksensa immo silmäilee elämää kokonaisuutena, pitkästä rupeamasta puheenjohtajana. johon kuuluu ihmisiä laidasta laitaan. KaiEduskunnassa Kimmo viihtyi kaikkiaan 33 kille on juteltavaa. Laitapuolen kulkijat ovat vuotta vahtimestarina ja sittemmin lähettikeskukvuosien mittaan muuttuneet, yhteiskunnan sen esimiehenä. Hän sai usean kansanedustajan meno on kiihtynyt. Asunnottomuuden ja alkoholin takinliepeestä kiinni ja kutsui tutustumaan VVA yhdistelmästä Kimmo on huolissaan. ”Joidenkin ry:n toimintaan paikan päällä, ensin Kinapoelämässä joka päivä joka asiaan liittyy se, että otetaan rinkadun, sittemmin Vaasankadulla sijaitsevaan pienet, ja se on helkkarin vaarallista. Jossain vaiheessa Vepaan. Kimmo ja Roihan Jussi olivat kaverukset, käyttö rävähtää kuitenkin. Jos lähtee asunto alta, juojoilla oli samanlainen arkailematon ote asunnot- minen riistäytyy käsistä, ja sama toisinpäin.” tomien PR-työhön. Vierailijoita saapui useista ”Vanhat kaverit joko ryyppää tai niillä menee puolueista. hyvin. Näin vanhan lapsuuskaverin pari vuotta sitten ”Oli helppoa kysyä että koskas tuut käymään Hakaniementorilla. Oli oikein nätti päivä, kaveri ja kertoa, että tällainenkin porukka on olemassa. ilahtui kun näki viidenkymmenen vuoden jälkeen ja Kansanedustajat saivat tietää, missä mennään. huusi että Aaltosen Kimmo! Askel lyhenee, skruippa Nykyinen pääministeri Katainen oli nouseva tähti lähenee!” ja asui poikamiehenä Vaasanaukion nurkalla. Hänelle sanoin aina että tule kahville tuohon lähelle. Kohteliaana nuori mies sanoi, että kiitos Teksti: Reijo Pipinen ja Raija Maunula sinulle oikein paljon, minä kyllä jossain vaiheessa Kuva: Carole Brady tulen sitten.” K J ”Sosiaalisen vuokra-asuntokannan käytön ohjaamisessa olisi pyrittävä siihen, että yleisen asumistuen piirissä pitkään olevista nykyistä suurempi osa asuisi valtion tukemissa vuokraasunnoissa. --Asukasvalinnassa etusijalle on asetettava asunnottomat”. KD ”Asuntotuotanto nostettava 30 000 asuntoon”. VAS. Mitä sitten on tapahtunut vajaan kahden vuoden aikana? Helsinki on aloittanut 2012 tasan 0:n sosiaalisen vuokra-asunnon rakentamisen. Toiveiden tynnyrit olivat taas avoinna, kun oli kunnallisvaalit tulossa. Muistuttakaa valtuutettuja toteutumattomista lupauksista! Reijo Pipinen Asunnottomien yön perinteinen saappaanheittokisa Antti Honkosen johdolla keräsi mestarit koolle puolenyön aikaan. Kuvat: Juhani Haapamäki 12 ta Juttusilla Vva ry:n kunniapuheenjoh Kimmo Aaltonen K Jouluton joulu Joulu 1971 Kristianian vapaakaupnki Kööpenhaminassa. Hillitön tössyttely, ei joulukuusta, ei kinkkua. Kaikki toivottelivat joulua toisilleen vaikkei sitä ollut missään. Kävelin Strögetiä ja kadehdin ihmisiä, jotka kiiruhtivat kuka minnekin, koteihinsa, sukulaisiin, hautausmaille. Tapanina heräsin siihen, kun eskimot pelasivat jalkapalloa – ihmisen päällä. Olin saanut karkotuksen Ruotsista, hypännyt laivasta Maarianhaminassa ja keplotellut itseni Köpikseen. Olin jo niin lähellä Suomea ja kotia. Ylpeys esti ja narkomania voitti. Joulu Osalossa aattona 1973. Olin ollut tiskaamassa ravintolassa puoli vuotta. Ryyppyputki venähti ja yhtäkkiä huomasin, että olin yksin. Kaikki olivat lähteneet, kuka minnekin. Asuntola suljettiin, olin kadulla. Illalla pummasin torin reunalla tupakkaa. Ohikulkeva vanhempi herra arvasi tilanteeni. Hän vei minut poikansa kotiin, jossa koko suku vietti joulua. Minut istutettiin pöytään ja isoisä kertoi olleensa vapaaehtoisena Suomen talvisodassa. Istuin pala kurkussa ja valvoin koko yön – aamulla, ennenkuin kukaan heräsi, hiivin ulos. Joulupäivän iltana koin joulun ihmeen: suomalainen rekka kaarsi torille. Kuskille oli käynyt kuten minulle. Rekan kyydissä ajoimme pohjoisen kautta Suomeen. Hulttiopoika oli jälleen palannut, lähteäkseen pian uudelleen. Joulu 1974 Tukholmassa, L M Ericssonin parakeilla. Joulusauna yhteiskeittiöön, pöydille tuolit ja kaikki hellanlevyt päälle. Aftonbladeteilla vihdottiin ja levyille vettä kuin kiukaalle. Humina vain kuului kun tapetit valuivat rullina alas. Yhtäkkiä kävi totaalinen oikosulku, koko Älvsjön kaupunginosa pimeni löylyttelymme aiheuttamasta sähkökatkoksesta. Istuimme lattialla, ryyppäsimme ja katselimme miten koko yön siniset hälytysajoneuvojen valot vilkkuivat kuin joulun tähdet. Joulu 1975 putkassa Keski-Suomessa. Vanha konstaapeli tuumi ovenraosta, että mikä olis pojjaalla nyt olla kotona tytön vieressä. Sanoin, että kysy ensin ämmältäs lupa. Konstaapeli laski letkulla vettä selliin, sanoi että jouluna pitää olla puhdasta. Joulupäivän aamuna nuori putkavahti keitti kaakaota, antoi kympin rahaa ja tupakat. Monta päivää antaisin noista pois, laulajan sanoja muutellakseni. Vaellusvuodet loppuivat elokuussa 1976 ja sitä päivää, 16.8., olen kiittänyt. Sain uuden mahdollisuuden, enkä aio sitä heittää pois! Joulua, ystävät, joulua! Joulupukki puree ja lyö laulun sanat: M.A. Numminen Loistaa kuusen kynttilät, Lasten silmät säihkyvät. Jo eteisessä kopisee Ja ovi narisee. Pukki isän kampittaa, Lasten päätä tukistaa, Pöydän ääreen rynnistää, Ruuat säkkiin kähveltää. Siellä joulupukki on, Ukko raavas, parraton. Ison nyrkin kohottaa, Perheväelle karjahtaa: Perhe itkuun pillahtaa, Pukki kaapit koluaa, Porot sisään laukkaavat, Kaiken vihreen haukkaavat. ”Mitäs täällä lymyillään Ja hilpeästi hymyillään? Missäs pukin lahjat on Ja mistäs nostan palkkion? Perhe karkuun kavahtaa, Pukki tuvan hajottaa, Poron selkään hypähtää, Kylän halki nelistää. Missä puurot, makkarat, Missä kinkun kantturat? Minne glögi pantu on, Ja viinapullo suunnaton? Jumalauta kakarat, Kohta paukkuu pakarat! Nyt tulee turpaan kaikille, Myös isälle ja äidille!” 13 VELKATAAKAN ALLA SAA APUA Olimme kuuntelemassa Villa Sturessa aika tärkeää asiaa, nimittäin veloista ja siitä kuinka lopullisesti päästäisiin elämään sitä ”normaalia elämää” ilman velkoja. Paikan päällä oli puhumassa Sari Lehtonen Takuusäätiöstä. Vähän jotkut ihmettelivät, onko ihan mahdollista, että on tämmöinen tapahtuma järjestetty, ihan positiivisella ajatuksella, ja kyllä niin vain oli. O limme kokoontuneet ihan omaan kokoushuoneeseen kuuntelemaan ja kyselemään Sarilta aina sitä mukaa, miten velkaantumisen esityksessä edettiin. Pikkuhiljaa hiipivä ongelma Jostain se velka alkaa kertyä, aluksi menee hyvin, mutta kun esim. jää työttömäksi ja on pidettävä sama elintaso, alkaa pitemmän päälle kaikki kaatua päälle. Kun tähän lisää päihteiden käytön, lopputulos ei olekaan mitenkään terveellä pohjalla. Eli laskujen maksu alkaa olla myöhässä, otetaan herkästi korttiluottoja ja pikavippejä, sitten alkaa vähitellen tulla kirjeitä perintätoimistolta melkein joka päivä postiluukusta. Otetaan rahaa lainaksi sukulaisilta ja ystäviltä, velkoja ei pystytä lyhentämään, tulee korkoja, kuluja, laskuja menee ulosottoon, sitten haastemies saapuu ovelle ja alkaa salailu lähipiirille, että kaikki on hyvin vaikka ei olekaan, ja velkakierre sen kuin jatkuu. Ota ajoissa apua vastaan Nyt aletaan olla siinä pisteessä, että jotain pitäisi alkaa tehdä. Ihmisellä on univaikeuksia, ärtymystä, ahdistusta, hän miettii asioita yksin, suhteet ystäviin ja sukulaisiin katkeilevat, on turhautumista, itsekunnioitus laskee ja ihminen alkaa eristäytyä. Nyt on syytä hakeutua velkaneuvontaan eli ihminen on valmis ottamaan apua vastaan. Sari Lehtonen sanoo, että näin tulee entistä tarkemmin seurattua omaa taloutta ja sitä, mihinkä rahat loppujen lopuksi menevät. Mutta ensin on soitettava velkaneuvontaan, koska sieltä annetaan ohjeet, miten tulee toimia jatkossa. Liitteiden lähettämiseen saa ohjeet Jos alustavasti hyväksytään velkaneuvontajärjestelyyn, kotiin lähetetään asiakasohjeet. Ohjeista selviää, mitä kaikkia tositteita ja liitteitä tarvitaan, ja ne lähetetään talous- ja velkaneuvontayksikköön. Lomake ja liitteet tulee toimittaa talous- ja velkaneuvontaan kolmen kuukauden kuluessa. Jos niitä ei ole toimitettu määräaikaan mennessä, asiakkuutta ei synny. Sari jatkaa ja me kuuntelemme porukalla mielenkiinnolla, koska nyt on tosiaan tärkeää asiaa myös oman talouden ylläpitämisestä sillä ”kohtuullisen hyvällä tasolla”. Miten kukin sen sitten itse kokee ja miten rahat riittävät koko kuukaudeksi. Eli tässä on niin sanotusti elämänmuutoksesta kysymys, sillä rahojen oikeaoppinen käyttö vaikuttaa koko ihmiselämän kokonaisuuteen. Onhan yleensä ottaen parempi käyttää rahaa oikein, niin että raha riittää jouhevasti, kuin olla ainaisessa velkakierteessä. Tukihenkilöt auttavat alkuun Kun ihminen sitten on päässyt velkajärjestelyn piiriin, kaikki tietenkin on kiinni ihan omasta itsestä. Alussa on hyvä tietää, että Takuusäätiön Omille jaloille -toiminta on kouluttanut vapaaehtoisia tukihenkilöitä, joilta vaaditaan luottamusta ja vaitiolovelvollisuutta. Tukihenkilön on hyvä kuulua yhdistykseen. Talous- ja velkaneuvonta on ammattimaista eli henkilökunta osaa ammattinsa. Hyvä näin, sillä tavallisesti ruohonjuuritason asiakas katsoo kahteen kertaan, kun hänen henkilökohtaisia talousasioitaan aletaan hoitaa, ja myönteiseen suuntaan, sillä hän on juuri tullut käännekohtaan omassa elämässänsä. Toimeentulotukea ulosottotilanteeseen Jos asiakas on jo töissä ja ulosottomies ottaa hänen palkastansa 1/3 suoraan perintään, hän voi saada toimeentulotukea sosiaalivirastosta, kun hän ottaa yhteyttä sinne ja sanoo asiansa. Yleensä hänen täytyy lähettää kolmen kuukauden palkkatositteensa ja senhetkiset tulonsa ja menonsa. Asia käsitellään aina yksilötapauksena ja yleensä hän saa takaisin jotakin korvausta suoraan pankkitilille. Ei tarvitse ihan olla ”maansa myyneenä”, kuten tapana on sanoa. Moni henkilö ei tiedä, että sosiaalivirastosta voi hakea toimeentulotukea, jos palkasta menee suoraan ulosottoon 1/3 ja nettona tulee sitten 2/3 itsellensä. Arska kummastelee Medialla on kummallinen kiinnostus asunnottomuutta ja köyhyyttä kohtaan. Arska tunsi, että hänen arkensa oli alkanut olemaan mediaseksikästä. Itse hän ei ollut kovin ihastuksissaan koijassa asumisesta ja taloudellisesta ahdingosta, joka oli lähes tavanomaista. Raha on Arskalle vaihdannan väline. Hän antaa hyvälaatuista paperia ja saa tilalle taikajuomaa tai lenkinkyrsän Hakaniemen hallin jo vuosia tuntemaltaan kauppiaalta. Kauppias oli taas iloinen kun hän ilmaantui tiskin ääreen. Tyytyväisyys siitä, että Arska oli yleensä hengissä, paistoi kauppiaan kasvoilta. Alkon muovikassiin makkara taikajuoman seuraksi ja hyvän loppupäivän toivotukset, sitten kartsalle. Laihialainen nahkasalkku iloisesti heilahdellen. Arska palasi asunnottomuusaiheeseen ja muisteli nyt olleensa vailla vakinaista asuntoa jo kaksitoista vuotta. Yllättynyt hän oli siitä, miten se viime aikoina oli tullut kiinnostavaksi aiheeksi, kun maassa oli ollut asunnottomuutta itsenäisyyden ajan alusta asti. Se oli pysyvää laatua oleva ongelma ja mahdollisesti sellaiseksi jääkin, ajatteli Arska. Viime aikoina oli pitkäaikaista asunnottomuutta saatu vähennettyä, mutta Arska tunsi kentän ja tiesi, että toisesta päästä ravintoketjua tulisi lisää. Eniten hän oli huolissaan nuorten tilanteesta. Ei opiskelupaikkaa, ei työtä, ei sitten mahdollisesti asuntoakaan. Arska huokaisi syvään funtsiessaan ja otti lohdutuksekseen pitkän huikan taikajuomaa. Sätkää sytyttäessään hän ajatteli, ettei nuorilla ole edessään loistavaa tulevaisuutta vaan synkkä putki, jonka päässä ei näy valonpilkahdustakaan. Kauhutekoja toisensa jälkeen ja yleinen neuvottomuus väkivaltaongelman edessä. Väkivallalla on tapana synnyttää lisää väkivaltaa. Arska rauhan miehenä oli sitä mieltä, että tämä kehitys on katkaistava ajoissa. Tällaisin ajatuksin hän suunnisti koijalleen, olihan jo iltamyöhä. Oli vielä paistettava notskilla makkaranpätkä. Siis klabbia toisen eteen kohti koijaa. Kuva: Arto Timonen / KATU Vertaismessuilla Vva ry:tä ja Katu-kirjaa esittelemässä kirjan tekemiseen osallistuneet Niko ja Matias (oik.). Yhteystiedot Jos olet sitä mieltä, että nyt täytyy ottaa yhteyttä velkaneuvontaan, tässä on sinulle tärkeimmät tiedot. Muista vielä, että lomake ja liitteet tulee toimittaa talous- ja velkaneuvontaan kolmen kuukauden kuluessa. Jos niitä ei ole toimitettu määräaikaan mennessä, asiakkuutta ei synny. Postitse: Helsingin kaupunki, Talous- ja velkaneuvontayksikkö/ Asiakasohjaus, PL 8670, 00099 Helsingin kaupunki. Velkaneuvonta sijaitsee osoitteessa Hämeentie 31 A, 4. kerros. Aukioloaika on arkisin klo 8.15-16.00. Asiakasneuvojiin voi ottaa yhteyttä puhelimitse 0931043887 klo 9.00-14.30 välisenä aikana. Kinaporin Irmeli ”Tulin 70-luvulla Helsinkiin Porvoosta linja-autolla. Olin ensin toisen palveluksessa muutamassa paikassa, viimeisimpänä Hakaniemen toisella linjalla, jossa opiskelin parturi-kampaajaksi. Kinaporille saavuin 80-luvun alussa. Tämä Kinaporinkatu 2 on vuonna 1908 rakennettu talo, josta tuo portinpuoleinen osa rakennettiin vuonna 1913. Kinaporinkatu kakkonen oli ennen vanhaan Pengerkatu 30. Talo oli joskus sodan jälkeen täynnä linnasta vapautuneita naisia ja miehiä. Kun heillä ei ollut mitään paikkaa mihin mennä, eräs viisas lKahjoittaja halusi tukea vankeja alkuun. Proffa ja puukkomies Ulkonäkö ei merkitse minulle mitään. Kerran näin miehen, jolla oli hoitamaton parta ja homsuinen olemus – virkoin ystävälleni, että siinä on miehessä on jotain hienoa, kun kädet olivat jotenkin ainutlaatuiset. Ystäväni oli ihmeissään ja vielä enemmän sen leuat loksahtivat kun kuulimme, että mies oli professorin arvonimen saanut lääkäri, joka halusi rentoutua lomalla omalla tavallaan, hoitamattomana. Ei kannata ketään katsoa viistoon, siitä ei hyvää seuraa. Kaikkea olen kuullut ja kyllä monet miehet ovat halunneet minulle tarinansa kertoa. Kerran tänne parturiin hyökkäsi mies aseen kanssa ja minä siihen, että laske nyt hyvä mies se aseesi minulle, mitä sinä suotta täällä paikkoja sotkemaan ja niin se mies antoi minulle aseensa. En ole oikein koskaan osannut pelätä mitään enkä ketään, aina sanon asiat niinkuin ajattelen. On täällä yksi mies puukkoakin vilautellut.” Sitten viimeistään kyllä tiedät, mitä kaikkea sinun pitää ottaa huomioon, mutta postitse sinulle lähetetään nämä lippuset ja lappuset, eikä sinun tarvitse pelätä, että taas sieltä ulosottomieheltä tulee pinkka perintälaskuja. Sillä et ole ainoa, joka on aloittanut ja päässyt velkaneuvonnan piiriin. Teksti: Jorma Korhonen KIITOKSENI TEILLE, KATU-KIRJAAN TARINANNE ANTANEET Asuntolat Irmeli kertoo, että Kinaporinkadun alkupäässä ihan parturia vastapäätä oli ennen sotia näkkileipätehdas, jonka kadun puoleisista avonaisista ikkunoista työmiehet olivat jakaneet näkkileipiä nälkäisille lapsille. Myöhemmin siihen tilalle nousi suuri asuntola, jossa miehiä oli ollut osapuilleen 350. Siellä oli huoneita, jotka olivat olleet täynnä miehiä. ”Huhhuh - minusta huoneessa saisi olla korkeintaan kaksi miestä, kun joskus on sellaista luonteenlaatua liikkeellä, että ihminen kaipaa juttuseuraa kaiken aikaa. Muutoin voisi olla vain yhden hengen huoneita ja ehdottomasti kaikilla kansalaisilla oma avain. Jos ihmisellä ei ole omaa avainta, hän ei voi tehdä mitään. Ilman omaa kotia rikollisuus kasvaa. ”Nuo asuntolat ne ovat maallikon silmissä kaikkein pahimpia asunnottomien miesten säilytyspaikkoja. Niissä kolataan ensimmäiseks ihmisten rahat ja leivätkin viedään yhteisistä jääkaapeista. Onneksi Helsinki ja Pelastusarmeijakin ovat nyt lopullisesti luopuneet näistä asuntoloista. Olen kuullut aika hurjia juttuja tuosta Kinaporinkadun vanhasta asuntolasta. Siellä verenhimoiset vartijat olivat hakanneet ihan sairastakin miestä selkään ja nakkasivat ulos pakkaseen – niin olen kuullut joidenkin siellä asuvien kertovan. Mikä pahinta, ne rotat ottivat noilta onnettomilta viinahuuruisilta kadun miehiltä ylimääräistä rahaa sisäänpääsymaksuna, koska säännöt olivat tiukat, eikä humalassa ollut sisään tulemista - lahjuksia kyllä otettiin.” Katu-kirja avartaa lukijaa kokemaan asunnottoman arkea ja pohtimaan kadun kovaa elämää kertojan näkökulmasta. Kirjan tavoitteena on herättää asenteellista, taloudellista ja eettistä keskustelua sektorilla palvelujärjestelmän toimivuus / viranomaistyö/ asunnoton ja kertoa asunnottoman tunnelmia. Kirjan tarjoaa yleiskatsauksen 2000-luvun alun pääkaupunkiseudun asenneilmapiiriin kertoen niistä esteistä ja puutteista, johon asunnoton voi arjessaan törmätä. KATU VOI OLLA PELIKENTTÄ SE VOI OLLA KUOPPA MUTTA SE VOI OLLA MYÖS MAHDOLLISUUS SAADA ÄÄNENSÄ KUULUVIIN, TULLA NÄKYVÄKSI Ulla Pyyvaara Meile Pentikäinen Sergei Sadejeff Niko Suomalainen Pasi Kammonen Rainer Leivonen Matias Toivonen Hannu Turkulainen ( edesmennyt) Pekka Kattelus ( edesmennyt) Eero Wåg ( edesmennyt) Heikki Kotala Topi Hyvönen Jari Virtaranta Juha ”Jussi” Suhonen Pertti ” Pera” Rajala Johanna Jäppinen Jorma Korhonen Reijo Pipinen Janne Kammonen Pauli Takala Roope Ervasti Riitta Ikonen, ” Kinaporin Irmele” Esko Tiihonen Juha Luukkanen Taina ”Heta” Leppänen Tuula Grön Mika Väisänen Eve Kosonen sekä Aspe Timonen / valokuvat Tapani Tammiala / sarjakuvat Henna Paasonen / voimauttava kuvanäyttely Carole Brady / työprosessi Raija Maunula / tekstien toimitus Kinaporin Irmelin tarina Katu-kirjasta Into Kustannus 2012 Katu-kirja syntyi asumisohjaajan kohtaamisista Vva:n kävijöiden kanssa lähes kolmen vuoden aikana. Kustantaja: Into Kustannus ISBN: 978-952-264-159-5 Valokuvat: Arto TImonen Ulkoasu: Antti Kukkonen 14 15 Tampereen Keskustorista tuli päihdejengien temmellyskenttä – tappeluita, oksentelua, virtsaamista… Tunnettu lääkäri kohauttaa: Juopot ”ihmisroskat” vietävä keskustasta saarelle! Aamulehdestä poimitut otsikot ovat esimerkkejä keskustelusta, jota Tampereella käytiin pitkin kesää ja syksyä. Alueen päälehti teki myös Moro-liitteeseensä aiheesta kuvareportaasin: ”Tällaisen torinko me haluamme?” Aukeaman kokoisessa jutussa oli kuvia päihteidenkäytöstä keskustassa ja kadulle sammuneista. Eräs reportaasiin päätyneistä Mustan Lampaan kävijöistä kertoi: ”Perkele, kun se oli minustakin napannut kuvan tämä toimittaja. Mä olin erottamassa tuttavani ja yhden toisen riitaa niin sinne oli kirjoitettu teksti, että tässä nämä juopot selvittelevät välejään. Ja sitten minut tunnistettiin siitä ja mä sain ikäviltä tahoilta erittäin ilkeää palautetta. Minä soitin toimittajalle, että jos Kuvat: Hartti Ahola Asunnottomien yö 17.10.2012 Tampereella S ateinen sää ei ole verottanut yleisöä, jota on saapunut paikalle runsaasti Tampereen Kyttälän viimeisen puutalon sisäpihalle. Alkamassa on syrjäytymisvuoden tärkein juhla, Roska-gaala, jonka Musta Lammas esittää perinteiseen tapaan suorana lähetyksenä. Ensin siirrytään punaisen maton tunnelmiin Roska-valvojaisiin, jossa seurataan tähtien saapumista Mustaan Lampaaseen. Tähtien asuja, gaalaetikettiä ja muita tyyliasioita ovat kommentoimassa kotimaiset asiantuntijat nahkuri Karman Kalikka ja Puppulandia-tyyliblogin pitäjä Senni Lutunen. Tähdet saapuvat yksi kerrallaan pahvista tehdyllä poliisiautolla punaiselle matolle. Supertähdet kapuavat autosta ja viehättävät daamit saattavat heidät muotitoimittajien haastateltaviksi. Yleisöstä kuuluu kohahduksia ja paparazzi-kuvaajien salamavalot räiskyvät. Punaisen maton polttavin kysymys on: ”Mitä sinulla on päälläsi?” Samalla arvioidaan tähden mahdollisuuksia Roscapalkintoon kategoriassa ”Keskustorin pahin häirikkö”. Ensimmäisenä paikalle saapuu RoskaPaavi, joka polvistuu suutelemaan punaista mattoa. Tampereen piispa ja arkkipiispa eivät päässeet tulemaan, mutta saimmepa koko katolisen maailman päämiehen kaukaisen serkun. Haastattelijat eivät pääse lähestymään Roska-Paavia, sillä hänen naispuoliset henkivartijansa ovat valppaina. Ainoaksi kommentiksi jää Roska-Paavin viitassa oleva teksti: ”Libertá Pussy Riot”. Arska punaisella matolla Karman Kalikka ja Senni Lutunen haastattelevat työtöntä Arskaa punaisella matolla. KARMAN: Teitä työttömiä on tässä gaalassa ehdokkaina todella paljon. Te työttömät oikein loistatte tänä vuonna. Miten te työttömät olette onnistuneet valloittamaan ihmisten sydämet? Teitä todella pidetään Keskustorin pahimpina häiriköinä. ARSKA: No tämä on suurimpia kunni- 16 sä kuvaat niin tule kysymään lupa ja kirjoita oikeaa tekstiä.” Aika oli otollinen imperiumin vastaiskulle. Mustan Lampaan 30-vuotisjuhlien yhteyteen aloin suunnittelemaan Oscar-gaalaa mukailevaa Roska-gaalaa, jossa punaisen maton komeimmat miehet ja häikäisevimmät daamit kilpailevat Keskustorin pahimman häirikön Rosca-palkinnosta. Kuka heistä ärsyttää eniten? Entä kuka älymystön edustaja palkitaan parhaasta katukuvan puhdistukseen johtaneesta ideasta? Perinteiseen tapaan näytökseen tuli mukaan Mustan Lampaan asiakkaita, vapaaehtoistyöntekijöitä ja yhteistyökumppaneita. Legioonateatterin Timo Seppälän kautta saimme paljon nuoria lahjakkuuksia Roskagaalan tähdiksi. Yhteistyökumppaneina päivää järjestämässä olivat myös KRIS-Tampere, Naisten suojakoti, Pro Tukipiste Tampere, Silta-Valmennus, A-Kilta, A-klinikkasäätiön Matala ja terveysneuvontapiste Nervi, Tampereen selviämis- ja katkaisuhoitoasema, Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ja Videootit ry. Tarinassa esiintyvät henkilöt ovat fiktiivisiä. Kaikki yhteydet todellisiin henkilöihin, eläviin tai kuolleisiin, on puhdasta sattumaa. ROSKAGAALA anosoituksia mitä työtön voi tänä päivänä saada, joten voin sanoa kaikkien työttömien puolesta, että olemme SUPER, SUPER ONNELLISIA! SENNI: Nythän on mahtavaa, että exvaimosikin on täällä ehdokkaana. Hänhän sairastui psyykkisesti silloin, kun perheyrityksenne meni konkurssiin, ja yritti itsemurhaa samoihin aikoihin. ARSKA: Joo, on tosi hienoa jakaa tämä kunnia lähimpien ihmisten, rakkaimpiensa kanssa. Olen niin onnellinen, että ex-vaimoani pidetään Keskustorin vaarallisimpana katuhulluna. SENNI: Kuulin, että kaksi päivää sitten törmäsit ex-vaimoosi kadulla ja yritit tappaa hänet? ARSKA: Joo pitää paikkansa. Poliisit tulivat väliin ja saatiin aikaan sellainen hässäkkä, että varmasti olemme ansainneet ehdokkuutemme. Tuosta suorituksesta exvaimo saikin Cannesissa sekopäisimmän naisen erikoismaininnan. Joskus elämä vain hymyilee ja asiat tuntuvat onnistuvan omalla painollaan. KARMAN: Nauti Gaalasta. Menestystä sinulle. Sinä olet todella ärsyttävä sossun pummi, joten onnea! Mutta tiedän, että sinä jos kuka kannustat ja tuet muita. Kuka tahansa tänään voittaakin, niin sinun kätesi tulevat menemään näin. (taputtaa malliksi) JAANA: Niin, muutenhan sitä näyttäisi ihan mäntiltä. Ei mutta vakavasti. Se jengi kategoriassa jossa olen ehdokkaana. Siellä on hyvää porukkaa. He ovat todella hyviä tyyppejä. Olen kovassa seurassa. Tämä tulee olemaan hauskaa. KARMAN: Mitä aiot tehdä, kun tämä hässäkkä on ohi? Mikä on ensimmäinen juttu minkä teet? JAANA: Nukkuminen. Nukkuminen olisi kiva. Asunnottoman on vain vaikeaa löytää paikkaa mihin päänsä kallistaisi. SENNI: Jos voitat tänään, kuullaanko puhe joka tulee sydämestäsi? JAANA: Kuule, se joka voittaa tänään puhuu todennäköisesti englantia, joten älä huolehdi. (Viittaa toiseen ennakkosuosikkiin maahanmuuttaja Eric Mainaan.) Punaisen maton jälkeen alkaa varsinainen Roska-gaala, jonka juontavat moninkertainen Rosca-voittaja Pilli Kristalli ja tragikoomikko Ellen DeGeneroitunut. Ennakkosuosikista Keskustorin pahin häirikkö 2012 Syrjäytymisalan arvostetuimpiin tunnustuksiin kuuluvaa Rosca-palkintoa tavoitte- levat ylipainoinen, kunnallisvaaliehdokas, maahanmuuttaja, vanhus, huumeidenkäyttäjä, seksityöntekijä, asunnoton alkoholisti, feministi, homo, feissari, mielenterveyskuntoutuja, työtön, vankilasta vapautunut, itäeurooppalainen kerjäläinen, vammainen, pyöräilijä ja asunnoton alkoholisti. Heistä kuka tahansa voi olla Keskustorin pahin häirikkö. Ehdokkaat saapuvat yksi kerrallaan kolmen smokkiin ja iltapukuihin pukeutuneen demonin pilkattaviksi. Demonit kommentoivat ehdokkaina olevia ihmisryhmiä halveksuvasti liittäen heihin yleisiä stereotypioita. Lopuksi kaupunginvaltuutettu Petri Siuro avaa kuoren, josta paljastuu voittajan nimi. Keskustorin pahin häirikkö vuosimallia 2012 on asunnoton alkoholisti Jaana Leskinen. Liikuttunut voittaja saapuu estradille ja vastaanottaa palkintona olevan muovikassin. Hän pitää kiitospuheen: ”Haluan kiittää isääni, paskiaista jota en ole ikinä edes nähnyt. Ja rakasta äitiäni, joka hylkäsi minut viisivuotiaana. Erityisesti haluan kiittää Tomia, joka raiskasi minut joka ilta lastenkodissa. Jos äitini vielä eläisi eikä olisi kuollut viinaan kolmekymppisenä, hän olisi varmasti minusta ylpeä. En voi uskoa, että juuri minä voitin Rosca-palkinnon roolistani Keskustorin asunnottomana alkoholistina. Tuota roolia en itse edes valinnut. Tuo rooli valitsi minut. Kilpailijoinani oli monia lahjakkaita häiriköitä, jotka ansaitsisivat Roscan minua enemmän. Mutta jostain syystä minut on valittu suurimman halveksunnan kohteeksi. Juuri minusta lehdet ovat kirjoittaneet eniten. Koko median huomio on kiinnittynyt minuun. Mutta rakkaat kanssakilpailijani. Jonain päivänä tulee vielä aika, jolloin te voitatte tämän palkinnon. Kun minut ja kaltaiseni on saatu häädettyä Keskustorilta, tulee teidän aikanne. Joku huomaa, että sinä ylipainoinen ihminen viet kahden ihmisen tilan puistonpenkiltä. Tai joku huomaa, että tuollaisten hullujen kuin sinä siinä ei saa antaa kävellä kaduillamme. Silloin eivät enää eurot kilahda kaiken maailman kerjäläisten ja feissareiden lip- Roska-gaalan työryhmä Käsikirjoitus: Marko Ajanki ja Kirsi-Marja Salminen Ohjaus: Marko Ajanki ja Timo Seppälä Puvustus ja lavastus: Työryhmä Roska-Paavin, Karman Kalikan ja Larissa Tilhen puvut: Jaana Kivikoski Dekoraatio: Petra Värelä Musiikki ja äänet: Lars Salo Äänitarkkailija: Kari Kuusisto Näyttelijät: Punaisen maton juontajat Senni Lutunen ja Karman Kalikka: Kirsi-Marja Salminen ja Marko Ajanki Punaisen maton daamit: Sari Tarkiainen ja Keijo Häkkinen Rosca-gaalan juontajat Pilli Kristalli ja Ellen DeGeneroitunut: Jorma Markkula ja Anna S Salonen Limusiinikuski: Seppo Uusitalo Paparazzi kuvaajat: Johanna Syrjänen ja Mika Vikstén Demonit: Andy Ståhle, Liisi Mäkelä ja Marika Liimatta Roska-Paavi: Kauko Onkamo Roska-Paavin henkivartijat: Petra Värelä ja Heli Peltonen Mielenterveyskuntoutuja: Minna Mäyrä Työtön: Aarne Laurell Ylipainoinen: Martti Tamminen Kunnallisvaaliehdokas: Tuija Lappalainen Vapautunut vanki: Pasi Lampinen Maahanmuuttaja: Derrick Byaruhanga Vanhus: Ville Pakarainen Huumeidenkäyttäjä: Franz Lindström Seksityöntekijä: Nina Koivukangas Asunnoton alkoholisti: Auli Koskivirta Feministi: Maria Vihlman Romanikerjäläinen: Carita Laajisto Pyöräilijä: Leo Pajunen Homo: Joni Kulmala Feissari: Robert Björk Vammainen: Minna Korhonen Asiantuntijat: Jenny Viio, Meiju Jokinen, Milla Ollikkala ja Tiia-Maria Tuominen Valkotakkiset naiset: Mari Paija ja Sari Ruokonen Kaupungin edustaja Larissa Tilhi: Heidi Saramäki paisiin. Etkä sinäkään vanhus enää hidastele tien tukkeena ja vie nuorison paikkoja bussissa. Ja sinä kunnallisvaaliehdokas et saa enää kuulijoita, kun rehvastelet ja kehut itseäsi kunnon kansalaisten edessä. Ettekä te mamut enää vie suomalaisten työpaikkoja ja naisia.” Leskisen puheen jälkeen muut Roscaehdokkaat hymyilevät ja nauravat pepsodenthymyä Hollywoodin tyyliin ja aplodeeraavat rajusti. Jaana - alkkis ja julkkis Punaisella matolla haastatellaan myös muita halveksittujen ihmisryhmien edustajia. Yksi ennakkosuosikeista on asunnoton alkoholisti Jaana Leskinen. KARMAN: Nyt meillä on tosi isojen tähtien aika täällä punaisella matolla. Tämä on ollut todella hyvä vuosi asunnottomalle alkoholistille. Sinusta on kirjoitettu Aamulehdessä ja Tamperelaisessa. Olet ollut televisiossa ja radiossa. Netin keskustelupalstoilla sinua on lyöty kuin vierasta sikaa. Nimesi on kaikkien huulilla! Kaikki haluavat päästä sinusta eroon! Mitä muuta sinä oikein haluat, Jaana Leskinen? JAANA myhäilee: Meillä on aikaa vielä yhteen kysymykseen. SENNI: Jaana, me kutsumme sinua katuhäirikköjen suurlähettilääksi. Tiedän, että se on arvonimi joka naurattaa sinua. 17 TULEEKO NIITÄ ASUNTOJA? Y-päivillä kuultua Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman seurauksena on saatu aikaan palvelurakenteen muutos. ”Asunto ensin” -periaate toteutuu. Asukkaille tehdään toistaiseksi voimassa olevat vuokrasopimukset ja asumisen tuki räätälöidään jokaiselle sopivaksi. On kuitenkin huomioitava, ettei eritysasuminen ole ratkaisu asunnottomuuden poistamiseksi. Tavallisia, kohtuullisen hintaisia vuokra-asuntoja on rakennettava lisää. Asuntotuotanto ei seuraa perherakenteen muutosta. Helsingissä on paljon yhden hengen kotitalouksia. Onneksi kaupunki on nyt luopunut 75 neliömetrin minimistä. Silti Helsingin kaupungin kiinteistöviraston päällikkö totesi, että “30 neliön kopit eivät ole kannattavia”! Y-säätiö on tästä eri mieltä. Y–säätiön toiminnanjohtaja totesi, että heillä “nimenomaan on rakennettu pieniä asuntoja, koska niille juuri on tarvetta”. RAY myös kehottaa rakentamaan pienempiä asuntoja Joka tapauksessa yhdessä voidaan todeta, että oikeus asuntoon tulee olla tasavertainen olosuhteista riippumatta. Paras katukuvan puhdistuksen idea palkitaan Roscalla Juontajat esittelevät ehdokkaat. Professori Sintti Karvinen ehdottaa Turun saaristossa sijaitsevan Seilin saaren ottamista uudelleen käyttöön. Kaikki ”poikkeavat” voitaisiin karkottaa saareen ja juottaa heille pontikkaa vanhaan tuttuun tyyliin. ”Miksi luopua vanhasta hyvästä käytännöstä? Ihmisellä, joka ei tunne historiaansa, ei myöskään ole tulevaisuutta”, Karvinen julistaa. Yhä Ylös Yrittäjien puheenjohtaja Nanna Purunen ehdottaa Keskustorin lähivessoja maksullisiksi, jotta sinne ei mennä asioille, peseytymään tai nukkumaan. Pääsymaksuksi Purunen ehdottaa 120 euroa kerta. Lisäksi vessoihin asennetaan karhunrauta-ansat, mikäli joku köyhä onnistuu hankkimaan satakaksikymppiä pullojen keruulla. Tiskien hallintapäällikkö Nina Hakulinen ehdottaa näkyvää kameravalvontaa. Kun joku käyttäytyy poikkeavasti, sähköshokki iskee häneen välittömästi. Tällöin halu käyttäytyä epäsovinnaisesti vähenee. Lisäksi kaikki köyhien auttamistyö täytyy siirtää Lapin lääniin tarpeeksi kauas Tampereen keskustasta. Samalla revitään irti kaikki kävelykadun penkit ja puut. Katu päällystetään terävillä nauloilla liikkumisen estämiseksi. Stereoista tulvii musiikkia, joka ärsyttää kaikkia kadulla kulkijoita. Säännöllisin väliajoin kadulle päästetään myös annos tappavaa kaasua. Tämän jälkeen paikalle istutetaan kukkia ja värejä, jotta paikka ei vaikuttaisi syrjäiseltä. Eikä unohdeta monta kertaa päivässä vaihtuvia taidenäyttelyitä ja Otto-automaatteja aluetta vilkastuttamaan, jolloin oleskelijat häiriintyvät. ProSikatemian tutkija Sandy Pesulaisella on liat pois räjäyttävä ehdotus: neutronipommi, joka tuhoaa kaikki ”poikkeavat”, mutta jättää ”normaalit” henkiin. 18 Erilaisuuden pelko motivoi puhtaanapitoon Sandy voittaa ja pitää kiitospuheen. ”Kiitokset äidille ja isälle, jotka jo pienestä pitäen opettivat minut pelkäämään kaikkea erilaista. Isä uhkasi myydä mustalaisille, jos en olisi kiltisti. Kaiken maailman juoppoja ja sossun elättejä olen inhonnut aina. Oikein liikuttaa, että olen saanut tämän tunnustuksen. Minut tullaan muistamaan keskustan puhdistuksesta. Kadut tulevat olemaan kiiltävän puhtaita ja steriilejä. Kadut tulevat olemaan autioita ja tyhjiä. Ainoastaan muistokseni rakennettu patsas komistaa katukuvaa.” Sandy Pesulaisen kiitospuheen päätteeksi valkotakkiset naiset kantavat hänet pois lavalta. Sandy ihmettelee huutaen, kuinka hänelle voi käydä näin. ”Enhän minä ole hullu!” Kaupungin edustaja Larissa Tilhi saapuu paikalle hippivaatteissa, heitellen kukkia yleisöön. Hän huutaa: ”Nyt loppui pelleily! Minulla on kuningasidea. Tiedän miten Tampereen keskusta saadaan rauhoittumaan. Perustetaan ympäri vuorokauden auki oleva päiväkeskus, joka on tarkoitettu kaikille ”ei toivotuille” ihmisryhmille. Tällöin tavallisen ihmisen ei tarvitse kohdata poikkeavia katukuvassa. Keskuksen nimi on Ei Toivottujen Päiväkeskus. Siellä saa ryypätä niin paljon kuin sielu sietää ja ruumis kestää. Eikä haittaa vaikkei kumpikaan kestäisi. Minä tarjoan kaikille kierroksen.” Kaikki hurraavat ja aloittavat ryyppämisen. Ryyppylaulut raikaavat. Välillä jaetaan palkinto kategoriassa Paras paikka uudelle päiväkeskukselle. Ei Toivottujen Päiväkeskus vastatuulessa Päiväkeskusehdotukset esitellään ja arvioidaan. Keskustorin nakkikioski. Keskeinen sijainti, mutta tilat saattavat jäädä pitkässä juoksussa turhan pieniksi. Sodankylän lähettyvillä sijaitseva, tyhjillään oleva vanha koulu. Riittävästi tilaa ja tarpeeksi kaukana Tampereen keskustasta. Tarastenjärven kaatopaikka. Kätevästi jätteen käsittely ja tarpeettomat ihmiset samaan paikkaan, mutta unohtuuko ihmisarvon aspekti? Rosca-palkinto tässä kategoriassa ei mene minnekään, koska naapurusto vastustaa joka paikassa. Uusi päiväkeskus aukeaa ja kaikki hal- veksitut ihmisryhmät ovat paikalla. Pullo kiertää. Kaikki ovat kännissä ja alkavat tapella keskenään. Uuden päiväkeskuksen asiakkaiden erilaiset tarpeet ja odotukset kohtaavat aiheuttaen ristiriitoja. Juontajat pohtivat miksi eri vähemmistöryhmät tulevat niin huonosti toimeen keskenään. Nyt he olisivat kuitenkin poissa ihmisten silmistä omassa lokerossaan. Uusi päiväkeskus kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Tehokkain kadunvaltaaja Juontajat ihmettelevät, miksi kaupungin kaduilla ei ole enää ketään. Viimeinen palkinto jaetaan kategoriassa tehokkain kadunvaltaaja ja kaupunkitilan hyötykäyttäjä. Ehdokkaat esitellään. He ovat tulleet ihmisten ilmoille uuden päiväkeskuksen konkurssin jälkeen. Yksi kerrallaan he ottavat sen paikan, joka heille kuuluu ihmisten keskellä ja kaupunkikuvassa. Lopulta kaikki syrjityt vähemmistöryhmät ovat sulassa sovussa kaupungin kaduilla. He alkavat tanssia keskenään musiikin tahdissa. Tanssipartnereina pyörähtelevät vapautunut vanki ja professori, homo ja maahanmuuttaja, kerjäläinen ja feissari, kunnallisvaaliehdokas ja asunnoton, seksityöntekijä ja feministi, pyöräilijä ja ylipainoinen, mielenterveyskuntoutuja ja hoitaja, huumeidenkäyttäjä ja vanhus. Yleisö tulee mukaan tanssimaan. Aiesopimuksilla löysäillään? Ei rakenneta kun ei rakenneta! Helsingin kaupungin vuokra-asuntojonossa on 25 000 ihmistä. Helsingissä asunnottomia on 3400. Perheitä on asunnottomana 250. Sosiaalisesti rahoitettuja (ARA) asuntoja on aloitettu tänä vuonna 0. Tämä taitaakin olla poliitikkojen harrastamaa nollasummapeliä asunnottomilla. Vuokrat vapaarahoitteisissa asunnossa hipovat pilviä. Vuokrankorotukset ovat käsittämättömiä. Kontulasta otamme esimerkin: vuokrayksiö 28 neliötä, vuokra nyt 459 euroa, korotuksen jälkeen 685 euroa! Omistajana SATO. Kysyttäessä moisen korotuksen syytä sen kerrotaan vastaavan yleistä tasoa. Kontulassa, josta 10 km keskustaan. Helsingin kaupunki on sentään kohtuullinen, kun korottaa vuokraani 8,50 euroa 25 neliön asunnossa, joka on 8 km päässä keskustassa ja vuokraksi muodostuu 323,50 korotuksen jälkeen. Pisteet kaupungille. Vuokrahuoneistojen vuokrat hipovat pilviä ja pienituloisilla, olivat tulot mistä tahansa tulevia, on suuria vaikeuksia maksaa näitä huippuvuokria. Kun kerran mikään ei hillitse kiskurivuokria, pääkaupunkiseudulla on siirryttävävuokrasäännöstelyyn. Helsingin kaupungin on harkittava oman rakennustuotannon aloittamista, kun rakennusliikkeitä ei kiinnosta sosiaalisesti rahoitettujen asuntojen rakentaminen. Voittojen maksimoiminen, näin rahoitetuilla asunnoilla, kun ei ole mahdollista. Perustuslain 19§ 4 momentin mukaan; ”julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä”. Onko siis julkinen valta unohtanut tehtävänsä? Reijo Pipinen Rakennetaanko Rafael? Pitkäaikaisasunnottomien asumispalveluyksikkö Rafael on yhä suunnitteilla Taka-Töölöön, vaikka hanke on viivästynyt. Kivelän sairaala-alueelle sijoittuvan yksityisen asumisyksikön rakennustyöt pyritään aloittamaan syksyllä 2013. Rakennustöissä menee vähän yli vuosi. Kaupunki omistaa alueen, eikä se vielä ole saattanut aluetta rakentamiskelpoiseksi, Helsingin Diakonissalaitokselta kerrotaan. Aikaa on kulunut yli Asuntoministeri Kiuru muistutti syksyllä, että koko suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta on tärkeää, että valtion ja kunnan solmimia aiesopimuksia kohtuuhintaisen asumisen edistämiseksi noudatetaan. Aiesopimukset eivät saa jäädä pelkiksi aikeiksi. Kuntien on tosissaan sitouduttava luomaan edellytykset kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiselle ja tuottamaan sovittavat asuntomäärät vastineeksi valtion pöytään tuomista aiesopimuksen porkkanoista. Asumisen kohtuuhintaisuutta on edistettävä uudistuotannon lisäksi jo olemassa olevassa asuntokannassa. Yksittäisiksi toimiksi Kiuru mainitsee sitovan lähtövuokran määrittämisen osana Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) hankekäsittelyä, vuokrien tasausjärjestelmän kehittämisen sekä omakustannusperiaatteen varmistamisen valtion tuella rakennetuissa ARA-asunnoissa. Helsingin seudun tilanne vaatii Kiurun mielestä myös uusien yleishyödyllisten toimijoiden esiin astumista. Helsingin seudulla ei ole riittävästi toimijoita rakennuttamaan kohtuuhintaisia asuntoja. Yksi toimenpide tilanteen parantamiseksi on, että valtion omistama Kruunuasunnot Oy ryhtyisi rakennuttamaan valtion tukemaan asuntotuotantoa. Kuinka käy Kontulan? Kontulassa lähiasuinalueet mukaan luettuna asuu ja elää yhteensä 28000 ihmistä. Kontula onkin yksi Helsingin suurimmista lähiöistä. 14% prosenttia asukkaista puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea. Kontula on rakennettu Helsingin kasvun vuosina 1960-70 -luvuilla, jolloin pula asunnoista oli suuri. Vuonna 2012 on havaittu, ettei kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja riitä kaikille tarvitsijoille. Niinpä SATO, yksi alueen keskeisistä rakennuttajista, päätti korottaa alueen vuokria tuntuvasti. Konsernin tulos vuonna 2011 on ollut 52,1 miljoonaa euroa. Lisää revitään rahaa asukkaiden selkänahasta. Kontulan Symppis, matalan kynnyksen päiväpaikka Kontulan ostoskeskuksessa on vaarassa menettää toimitilansa 1.1.2013. Tilan omistaja, Sponda, myy tiloja, koska vuokrasopimusta ei ole uusittu ilmeisesti inhimillisen virheen vuoksi. Samalta seudulta on jo löytynyt ostajaehdokas. Symppis on toiminut alueella neljättä vuotta ja se perustamisen johtoajatus oli vähentää päihteiden käyttöä alueella. Päivittäin Symppiksessä on käynyt n. 300 ihmistä, joille paikka on tarjonnut lämpimän tilan, mahdollisuuden levätä ja edullisen aterian. Myös vertaistukea, liikuntaa sekä muuta ajanvietettä on ollut tarjolla. Palveluohjaus on ollut osa Symppiksen toimintaa. Asunnottomat voivat käydä suihkussa ja saavat puhtaat vaatteet päällensä. Iltaisin tiloissa kokoontuu NA ja AA ryhmät, sekä aluefoorumi, jossa kansalaiset ja vaikuttajat voivat kohdata. Samoissa tiloissa, eli Kontula-talossa toimi lisäksi asukastila Wanha Posti sekä Kulttuurikeskuksen ilmaisia nettiyhteyksiä tarjoava toimipiste, jotka myöskin ovat vaarassa menettää toimitilansa. Asia koskee siis melko laajasti eri ihmisryhmiä. Jos alueen vuokrat nousevat mahdottomiksi maksaa ja jos yleistä selviytymistä ja viihtyvyyttä tukevat palvelut viedään pois, jäljelle jääkööt ne 14 kapakkaa, joissa katkeroitunut kansa voi turruttaa aatoksensa ja nälkänsä keskioluella. S ato on Suomen suurimpia asuntosijoitusyhtiöitä. Se omistaa 23000 vuokra-asuntoa Suomessa ja Pietarissa. Yhtiön asunto-omaisuuden arvo on liki kaksi miljardia. Valtaosa yhtiön osakkeista on eläkevakuutus- ja vakuutusyhtiöillä. Suurin omistaja on työeläkevakuutusyhtiö Varma lähes 40 prosentin omistuksella. Viime tilikaudella yhtiö jakoi omistajilleen 25 miljoonan euron osingot. Sato saavutti viime vuonna historiansa parhaan tuloksen. Tulos ennen veroja koheni 25 prosenttia 52,1 miljoonaan euroon. Jaaha. THE END Marko Ajanki, johtava diakoni Päiväkeskus Musta Lammas www.tampereenseurakunnat.fi /mustalammas Vva ry:n vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskuksen Vepan jouluikkuna, porukalla koristeltu. 19 VIILTOJA Korvaus pakastamisesta P No onkos tullut kesä nyt talven keskelle... Vartiosaaressa sekin on mahdollista. A sumto on tärkein väline inhimilliseen elämiseen ja elämänhallintaan kuuluva aspekti, jotta voisi kuntoutua normielämän piiriin, jotta voisi toivoa omaa ja henkilökohtaista kokemusta elämän voittamiseksi, keskellä riippuvuuksien ja sairastumisesta huolimatta osallisena yhteiskunnassa, pienessä määrin eli asuinalueensa viihtymisen parantamisen ja liikkumisen vuoksi, on äärimmäisen hyvä että tutkitaan oikeuksia asumisen kohdalta, myös sairauden aikana ja siitä huolimatta elämän kulussa. Anne-Marita Vva:ssa työelämään tutustumassa Mä olin TET-jaksolla vva ry:ssä 2 viikkoa ja kivaa oli! :) Työajat oli vaihtelevia, ja päivät tosi erilaisia. Sain tutustua moniin uusiin ihmisiin ja sain paljon tietoa asunnottomuudesta. Aamuisin join aamuteet vepassa ja päivisin oli vaikka mitä ohjelmaa! Pääsin käymään mm. Vartiosaaressa (missä oon kerran aiemminkin käynyt), ympäristöministeriössä asunnottomuusohjelman kokouksessa, katu-kirjan näyttelyssä, kotikäynnillä, muutamalla lounaalla, sällikodissa, muutamassa palaverissa ja Ikeassa! Tuntuu tosi oudolta taas palata kouluun ja nää 2 viikkoa meni ihan liian nopeesti. Terveisiä kaikille ja nähdään taas kun joku päivä kun tuun käymään siellä! Tyhjä sivu Tyhjä sivu, tarvitsen todisteen siitä minkä en haluaisi olevan totta. Uutiset kertoivat uuden asumisyksikön olevan valmis. Joku sai suojan. Minä olen ulkona, vaikka pääni yläpuolella on valkea katto. Valkeus ikkunan takana vihjaa kylmyydestä. En haluaisi mennä ulos ennen kevättä. Ruokaa pitää välillä hakea. Jos saan leipää jostain dyykattua, niin pysyn hengissä talven yli. Ja punaviiniä. Sitä aion ostaa talven aikana. Pääsen hetkeksi pois tyhjyydestä, ollessani humalassa. Kyllästyttää tämä jatkuva lojuminen, mutta ?! Mitäs vittua sitä sitten tekisi? Synnyin väärälle planeetalle, mutta ei täältä pääse noin vain pois. Tulisivat jo hakemaan minut kotiin, täällä kun on niin tylsää! Sivu sai sanansa, vaikka tyhjyyttä se täytä. äivän sanoja ovat kotiviini, mökkihöperyys, syrjäytyminen, käytettynä kaikki, pennin venyttäminen, kotimaanmatkat ja kaikki mikä on halpaa tai sitten laitonta. Minullakin oli joskus unelmia ja minusta piti tulla jotain suurta, kuten kaikista meistä, jotka on tähän markkinatalouteen kasvatettu. Kaikilla meillä piti olla hyvä elämä, loistokkaita hetkiä, ilman sitä elämän nurjaa puolta, eikä meistä kukaan varmastikaan ole haaveillut siitä, että saisi elää vain sitä nurjaa puolta. Vai haaveiliko joku meistä elämästä, joka on täyttä helvettiä ja pelkkiä ongelmia? Haaveiliko joku meistä leipäjonoista ja jatkuvasta epävarmuudesta? Me olemme olemassa, me jumalauta olemme täällä, halusitte tai ette! Ette ole vieläkään onnistuneet meitä nujertamaan, koska me olemme oppineet pelinne, me olemme oppineet selviytymään tässä systeemissä, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät eivät saa yhtään mitään. Me olemme täällä tänään ja me olemme täällä huomenna! Ja me vähäosaiset voimme ylpeinä sanoa teille, joilla on aina ollut kaikki ja jotka luulette elämän suurimman haasteen olevan työn tekeminen ja laskujen maksaminen, että jos teillä olisi edes joskus yhtä paha olo kuin meillä on aika useinkin, te menisitte itkien terveysasemalle ja huutaisitte aulassa, että ”antakaa nyt saatana jotain mömmöjä, ettei tartte junan alle hypätä!”. Mutta meille se ei ole kriisi vaan normaalia arkea. Tässä ns. hyvinvointiyhteiskunnassa voi hyvin, jos on varaa voida hyvin. Terveysasemalle saa jonottaa monta viikkoa, asunnon saattaa saada jostain hyvällä tuurilla ja huonolla tuurilla saat asua vuosia kadulla tai jopa hautaan asti. Ihmisiä kaatuu kuin heinää ja samaan aikaan puhutaan hyvinvointiyhteiskunnasta? En minä vain ole nähnyt täällä kovinkaan montaa hyvin voivaa ihmistä, joten en oikein ymmärrä tätä puhetta, jossa on ikään kuin vivahde siitä, jossa köyhiltä otetaan kaikki pois ja kaikki annetaan rikkaille. Eikö hyvinvointiyhteiskunnan leiman kuuluisi olla juuri siinä, mikä on sen heikoin lenkki, eli asunnottomat, sairaat, vanhat, vangit jne. Ovatko nämä asiat Suomessa tällä hetkellä sillä mallilla, että Suomi voisi todellakin kantaa hyvinvointiyhteiskunnan mainetta tai leimaa? Joskus ehkä oli näin oikeasti, nyt näin on korkeintaan puheissa ja varmasti tämä asia on niin sellaisille, joilla on varaa elää tätä parempaa elämää, joilla ei todellisesta Suomesta ole minkäänlaista hajua. Ehkä heille tällaiset puheet ovatkin jonkinlaista realismia? Mutta mitä se on meille, jotka elämme sitä elämää muuallakin kuin vain ﬁrman pikkujoulun palopuheissa? Työttömyyskorvaus on tällä hetkellä suomessa n. 500e/kk. Kun lasketaan ruokakulut pois eli n. 10e/pv, niin kaikkeen muuhun (vaatteet, harrastukset, liikkuminen, vapaa-aika, puhelin, netti jne.) jää rahaa n. 200e. Onko tämä oikeasti jonkun mielestä sellainen summa, joka kannustaisi ihmisiä rikoksettomaan elämään tai edes kannustaisi toivoon huomisesta? Mitäpä, jos ihminen elää tällä rahalla vuosia ja taas vuosia. Voiko joku oikeasti olettaa, että tällainen ihminen on vielä täysissä järjissään ja yhteiskuntakelpoinen eikä niinkään syrjäytynyt, vihainen tai katkeroitunut. Voiko joku oikeasti olettaa, että tällaisella rahalla voi elää vuosia siten, että kaikki menee aina pennilleen tasan ja suunnitelmien mukaan? Ei ole käytössä minkäänlaista luottoa, ei mi- tään muuta kuin lompakko täynnä tyhjää tilaa. Jossain vaiheessa paletti hajoaa ja jos ei halua tehdä keikkaa, on pakko lainata rahaa, ja silloin elät jo seuraavaa korvaustasi velaksi ja mitenkäs tästä kierteestä pääset pois, kun ei ole muutoinkaan varaa elää tätä elämää? Koska ei voi elää yhteiskunnan säännöillä, on keksittävä kiertoteitä. On lainattava rahaa kavereilta. On tehtävä erilaisia sopimuksia erilaisten tahojen kanssa, on opittava pelaamaan sillä mitä on, koska muutoin ei pärjää. Kun tällaista elämää elää 5-15 vuotta, työnteko ei enää tunnukaan niin hirveän houkuttelevalta ajatukselta. Jo pelkästään ajatus siitä, että pitäisi mennä töihin ja jakaa sama tila näiden ”parempien” ihmisten kanssa ei ole kovinkaan houkutteleva. Elokuvassa – Demolition Man – ihmiset pakastettiin ja herätettiin jossain vaiheessa elämään uutta ja parempaa elämää, paremmassa maailmassa. Mitä muuta valtio tekee meille kuin pakastaa? Allekirjoittaneen mielestä tämä 500e/kk on korvaus siitä, että pidämme turpamme kiinni ja olemme kiltisti, eli toisin sanottuna valtiovalta pakastaa meidät odottamaan parempia aikoja. Maksetaan sen verran, että jengi ei nälkään kuole ja jotain aivotoimintaa on vielä kymmenenkin vuoden pakastamisen jälkeen. Sitten, kun tarvitaan tämä pakastettu kansa töihin, otetaan heidät töihin minimipalkalla muutamaksi kuukaudeksi ja työnnetään jälleen takaisin pakkaseen. Halpaa ja helppoa työvoimaa. Sukupolvi kokonainen sukupolvi pakastimessa odottamassa M inulla on tällä hetkellä asunto, mutta ei asuminen ihan ongelmitta ole sujunut - vuokrarästejä ja häiriköintiä ei ole ollut, mutta sotkuisuudesta tullut vähän noottia. Asunnolta on aina ensin noin kilometrin kävely, jos haluaa johonkin kauppaan, pankkiin, kirjastoon tai lähteä käymään jossain tai jotain. No turha kai valittaa, kun voisi olla huonomminkin. Nyt siis asuttu siellä reilut seitsemän vuotta, mutta sitä ennen oltukin reilut kuusi vuotta asunnottomana. Sitä ennen siis asuttu HOASilla - sielläkään ei ollut häiriköintiä eikä vuokrarästejä - no siellä kyllä sitten naapurit häiriköivät ja aika paljonkin - ja sitten sotkuisuudesta tuli noottia - no siihen se tällainen ´tukihenkilökin’, että kun se sotkuisuus on ainakin vähän tällaista tulkinnanvaraista. Niin ja jouduttu siis lähtemään sieltä, kun ei ollut opiskeluja mitkään selitykset, kuten lääkärinkin toteamat ainakin ajoittaiset huonovointisuudet - eivät auttaneet. Sitten vaan sellaisessa ihan kummassa asuntolassa ja näin jne. Tässä nyt siis ainakin tällaista, että jos taas tulee ongelmia asumisissa, tai myös jos jollekin tutulle tai näin, niin mitä (?) sitten. Nämä asunnottomuudet ovat paljon juuri pääkaupunkiseudun ja muiden suurempien taajamien ongelmia, ja kun mm. pienemmissä taajamissa olisi ehkä asuntoja tyhjilläänkin, niin voisiko jotenkin ainakin harkita, että asunnottomia voisi saada sinne asumaan. Kyllä asunto on ihan perusoikeuksia. Ja jos ajattelee ulkomaalaistaustaisia, he voisivat toimia jonkinlaisena ’puskurina’ muiden ’erilaisten’ suojana. Olen vähän tällaista marginaaliryhmää, itse en ole ehdottoman maahanmuuttokriittinen tai maahanmuuttomyönteinen, ja kovasti maahanmuuttokriittiset voivat ehkä nopeastikin suunnata vihamielisyyttään myös muita erilaisia kohtaan. Joku taisi joskus sanoa jotenkin näin että kuinka monta ulkomaalaistaustaista olette nähneet asunnottomien tilaisuuksissa. Tuomas VIILTOJA Ulkona Herään aamulla jostain nurkasta Yskäisen ja sytytän tupakan kylmä tänään on niin kovin kylmä Laitan silmäni kiinni lämmintä kahvia hyvä aamupala lämpimässä kodissamme vaimoni lukee lehteä taustalla soi radio vaimeasti vaimeasti kuulen sen, äänen jo hiljenneen - Jani Anttila - O len ollut asunnottomana 8/2003 asti Eikä valoa näy vieläkään tunnelin päässä, eli kadulla ollaan... Tuli mieleen sellainen jotta jos nykyisin on näitä kimppa metsiä ja kaikki ostetaan kimpasssa, niin eikös sitten voisi perustaa sellaista kimppa asunnon osto ketjua, siihen tyyliin jotta jokainen lahjoittaa 200 henkilöstä 20 euroa vaikka suoraveloituksesta kerran kuukaudessa että jokainen saa vuoroitellen asunnon itselleen ostettua jostakin.. pikku yksiön vaikka? sehän olisi hyvä turva vanhuuspäiville.. ryhmässä on voimaa... työttömät ja eläkeläiset voisivat perustaa sellaisen asuntosäästötilin. asuntosäästöönhän kehoitetaan oikein se auttaisi tai voisi auttaa asunnottomuuteen. Jani Anttila LeenaLiisa 20 21 FEANTSAN VUODEN 2012 SEMINAARI Raamattua niin perkeleesti P erkeleen teot ovat ilmeiset, mutta mitä sanoisitte tällaisesta Jumalasta?!: ”Näin on Herra Sebaot puhunut: … ’Julista heidät [amalekilaiset] Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit.’” (1. Sam. 15:2-3) Ja vielä: ”Sitten kuulin hänen [Herra] sanovan: … ’tappakaa säälittä, ketään säästämättä. Tappakaa vanhukset ja nuoret miehet, neidot, naiset ja lapset, tappakaa heidät viimeistä myöten…’” (Hes. 9:5-6) Tällaisen aloituksen jälkeen on papilla kiire marssittaa luettavaksi Raamatun kohtia, jotka kumoavat äsken sanotun tai ainakin asettavat sen johonkin myönteisemmin koettavaan yhteyteen. En nyt kuitenkaan tee sitä ENKÄ ala voivotella sitäkään, miten Raamattu joskus vain on niin ”vaikeasti käsitettävä”. Ehei ystävät; tällä kertaa aion hypätä Jumalan, tuon pilven päällä istuvan harmaapartaisen herran syliin ja vetää Häntä parrasta, mikäli Hän vastoin kaikkea todennäköisyyttä sattuisi olemaan tuollainen olento! Perkeleen, tai tuttavallisemmin sanottuna Saatanan, teoille Raamattu antaa paljon palstatilaa. Usein unohtuu, miten kammottavan rehellinen se on myös Jumalan tekojen suhteen. Ei vain Vanha Testamentti kerro väkivallan Jumalasta; sellaiset näytöt annetaan myös Uuden Testamentin puolella. Syyllistyykö kirkko sitten epärehellisyyteen, kun se ei edes aivan asiallisesti kerro tästä Jumalan ”pimeästä” puolesta, tai tekee niin ehkä liian harvoin? Kirkolla on omat yhteiset sopimuksensa, myös ne lausumattomat. Yksi niistä on äärimmäinen kriisitietoisuus. Seurakuntaväen joukossa on aina sellaisia, joita seurakuntayhteys auttaa vaikeassa elämäntilanteessa. On mahdollista, että nämä menettävät viimeisenkin mielentasapainonsa, jos armollinen Jumala jossain suhteessa muuttuu vähintään arvaamattomaksi, pahimmassa tapauksessa jopa tappavaksi. Kirkolla on omat eettiset periaatteensa, joidenkin mielestä kaksinaismoraaliset. Niin tai näin, riskiä ei tavallisesti oteta; normaalitilanteessa kenenkään perusluottamusta ei haluta horjuttaa. TASA-ARVOA On toinenkin näkökohta. Raamatusta KANNATTAA etsiä kokonaiskuvaa. Jos niin ei tee, voi joutua yksittäisten kohtien armoille, vaikkapa äsken mainitsemieni. Raamatullisuus, joka ei ota tätä huomioon, muuttuu helposti yltiöarmollisuudeksi tai yltiötuomitsevaksi. Toinen johtopäätös tietenkin on, että luemme Jumalan missä tahansa tilanteessa tekevän MITÄ tahansa. Jos Hänessä on vähänkään pitkäjännitteisyyttä, tällainen tulkinta on yksinkertaisesti mahdoton. Jumalalta sopii odottaa hyviä ominaisuuksia; pahat jätämme sovinnolla Saatanalle! Jumalan tahdosta Saatanallakin on kuitenkin oma tilansa toimia. Tällä perusteella Jumalaa voi moittia ”likaisen työn” teettäjäksi langenneen enkelin eväin. Mutta miksi tyytyä tähän?! Juurihan luimme, miten Jumalan omakin päättäväisyys aivan mainiosti riittää tuhotyöksi luokiteltavaan! Tähän törmäämme jatkuvasti arkielämässä, nimittäin: kuka on vastuussa elämästämme, silloin kun emme itse ole? Uskonnollisista totuuksista emme vastausta löydä, ne nimittäin vetävät mutkat suoriksi, mustan valkoiseksi, tosta poikki ja pinoon. Silloin avuksi huudetaan PR-osasto, vaikkapa kirkko. Sillä on kyky pehmentää liiallista äkkijyrkkyyttä, tehdä myrkyllisyydestäkin riittävän helposti sulateltavaa. Tietysti tässä prosessissa aina menetetään jotain ns. ”totuudesta”. Haitanneeko tuo, sillä ihmisten maailmassa totuuksilla on aina astian maku. Jeesus on sanonut: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Hänessä totuus jalkautui, muuttui teoiksi. Mistä ME saamme voimaa tehdä Hänen tekojaan, sellaisia, jotka poissulkevat väkivallan? Raamattu, rukoukset, seurakuntaelämä ja ehtoollisen nauttiminen ovat hengellisiä aseita tässä kamppailussa. Näiden välityksellä tulemme tarttuneeksi tuota pilvenlongalla istuvaa Vanhaa Herraa parrasta ja vetäneeksi hänet mukaan näihin ihmisten maailman kamppailuihin, näihin, joita ei voimakeinoin ratkota. Tehdään tämä kaikki yhdessä, hyvä lukijani! Kirjoittaja on 56-vuotias työnohjaaja ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Hän työskentelee kunnossapitotyöntekijänä Oy VR Track Ab:n palveluksessa. KUNTOUTUSTUELLA OLEVILLE Olisi aika päivittää kuntoutustuella olevien etuisuuksia. Ihan jo periaatteesta, eihän kuntoutustuella oleva voi olla ”lainsuojaton”, jonka etuisuuksista jää osa saamatta tilanteen väliaikaisuuden vuoksi. Kuntoutustuella oleva jää tavallaan paitsioon, kun pitäisi saada eläkeläisalennus vaikkapa lipusta jääkiekko-otteluun tai alennus elokuvalipusta. Kela kyllä lähettää kirjallisen päätöksen kuntoutustuesta, mutta kovin moni ei sitä päätöstä kuitenkaan rupea esittämään lippuluukulla saadakseen alennuksen. Lipunmyyjäkään ei välttämättä tiedä, onko eläkelippuun oikeutta vai ei. Kuitenkin myös kuntoutustuella oleva ihminen kaipaa tukea osallistuakseen vaikka siihen penkkiurheilun seuraamiseen. Eläkeläisalennuksia on useihin elämänlaatua parantaviin ja ihmistä aktivoiviin paikkoihin ja alennuksen saaminen helpottaisi monen elämää. Toisi lisää mahdollisuuksia. Käytännössä se tulopuoli on kuitenkin monesti yhtä kuin pieni eläke. Kuntoutujalle Kelasta oma kortti? Ei varmastikaan olisi ylivoimaisen vaikeaa myöntää Kelasta kuntoutustuella olevalle ihmiselle jokin kortti, jonka hän voisi esittää siellä lippuluukulla. Kuntoutustukipätkä saattaa olla pitkäkin, pienillä tuloilla kituuttaminen on tuskaista. Silloin kohtuuhintaiset aktiviteetit olisivat tosi tärkeitä. Korttijärjestely ei varmasti olisi mahdotonta toteuttaa, se voisi olla määräaikainen kuntoutustuen pituuden mukaan. Tarvittaessa sen lisäksi voisi esittää henkilöllisyystodistuksen väärinkäytösten ehkäisemiseksi. Samoin kuin työeläkekortinkin kanssa. Yhtenäinen käytäntö olisi reilua. Jäähalleissa, elokuvateattereissa, urheilu- ja kulttuuritapahtumissa ja varmasti muissakin tapahtumissa olisi kyllä tilaa katsomojen puolesta. Tapahtuman järjestäjän näkökulmasta on varmasti hyödyllistä saada niistä tyhjistä paikoista pienikin osa myytyä vaikka vähän halvemmalla. Lähes poikkeuksetta tapahtumiin saa eläkeläisalennuksen. Tunnelma nousee kun katsomot on täydempiä. Samalla kurottaisiin pienellä järjestelyllä syrjäytymisen kuilua hieman umpeen. Olisi jo aika ottaa kuntoutustuella olevatkin huomioon Kelan byrokratiassa. Alennuksia matkustamiseen kotimaassa ”VR:n eläkeläiskortin (VR E-kortti) voi ostaa alle 65-vuotias, kun hänelle on myönnetty Suomessa Kelan tai työeläkejärjestelmän mukainen kuntoutustukipäätös. VR:n eläkeläiskortti maksaa 9 euroa. VR: n eläkeläiskorttia ostaessanne teidän tulee esittää eläkkeeseen oikeuttava eläkepäätös sekä passikuva, joka liitetään korttiin. Teidän tulee myös osoittaa henkilöllisyytenne. Määräaikaisen kuntoutustukipäätöksen esittäessänne voitte ostaa kortin päätöksen päättymispäivään saakka voimassa olevaksi. Tarvitsette alennukseen oikeuttavan eläkeläiskortin aina matkustaessanne.” ”Määräaikaisella kuntoutustuella oleva asiakas voi hankkia Matkahuollon eläkeläiskortin. Eläkeläiskortti tehdään tässä tapauksessa määräaikaiseksi. Eläkeläiskorttia hankittaessa täytyy esittää Kelan kuntoutuspäätös. Korttiin tarvitaan lisäksi yksi passivalokuvan kokoinen valokuva. Eläkeläiskortin saa Matkahuollon lipunmyynnistä odottaessa, ja siitä peritään maksua 6 euroa.” Vielä faktaa ”Tutustu Suomi.ﬁn Ikääntyvilleosiossa käytettyihin käsitteisiin. Kansaneläkkeensaajan kortti – Kela lähettää kortin kaikille alle 65vuotiaille Suomessa asuville eläkkeensaajille, jotka eivät saa työeläkettä. Kortin ja henkilötodistuksen kanssa saa oikeuden eläkeläisalennuksiin. Kuntoutustuella oleva ei saa korttia. Vajaata kansaneläkettä saava henkilö voi saada kortin, jos hän ei saa työeläkettä Suomesta. Kuntoutustuki – Kuntoutustuki on määräaikainen työkyvyttömyyseläke. Kuntoutustukea voit saada kuntoutuksen aikana tai silloin kun kuntoutumismahdollisuuksiasi selvitetään. Kuntoutustuki on yhtä suuri kuin normaali työkyvyttömyyseläke. Kuntoutustuen saamiseksi tarvitaan hoito- tai kuntoutussuunnitelma. Kuntoutustuelle ei ole määritetty enimmäispituutta, mutta jos toistuva hoito ei palauta työkykyä, työkyvyttömyyspäätös pyritään tekemään kohtuuajassa.” Kelan määritelmä ”Kuntoutustuki on määräaikainen työkyvyttömyyseläke. Työkyvyttömyyseläkkeen voit saada myös määräaikaisena kuntoutustukena hoidon tai kuntoutumisen ajaksi. Kuntoutustuen edellytyksenä on, että sinulle on laadittu hoito- tai kuntoutussuunnitelma tai että sitä valmistellaan. Kuntoutustuki on työkyvyttömyyseläkkeen suuruinen, ja sitä koskevat samat säännökset kuin työkyvyttömyyseläkettä.” Jussi Lehtonen Tampere Ryhmäkoti Vihdoin lämmintä vihdoin pehmeä sänky vihdoin ruokaa vihdoin suihku Vihdoinkin minua niin paljon päähän potkittua ihmistä jatkojalostetaan potkitaan päähän uudella tavalla sivistyneemmin Tätä en osannut odottaa kylmä katu vaihtui kylmiin ja laskelmoiviin olentoihin - Jani Anttila - Feantsan yleiskokous ja vuotuinen seminaari 2012 pidettiin Barcelonassa Espanjassa marraskuussa. Seminaari käsitteli maahanmuuttajien tilannetta Euroopassa teemalla ”Existing in Limbo”. Samalla pidettiin HoPen (asunnottomien euroopppalainen verkosto) yleiskokous, jossa valittiin uusi hallitus ja puheenjohtaja. Suomesta seminaariin osallistui väkeä Y-säätiöstä, Nuorisoasuntoliitosta, Vva:sta, Espoon kaupungilta ja Olarinluoman asumisyksiköstä. Maahanmuuttotilanteesta ei saatu julkaistua eurooppalaista yleislauselmaa, mutta tilanne varsinkin Etelä-Euroopan maissa on lähellä katastrofia. Seminaarin paneeliin osallistui asunnottomaksi jääneitä Espanjan maahanmuuttajia. Erittäin selkeäksi kävi, että kaikki ovat lähes poikkeuksetta saapuneet toiseen maahan työnhakuun. Mikäli maahanmuuttaja jää asunnottomaksi, hänellä ei ole useimmissa Eu-maissa oikeuksia edes hätämajoitukseen. Kaikki apu on yksityisten järjestöjen varassa. Feantsan tavoite on saada jokaiseen Eu-maahan mahdollisuus hätämajoitukseen. Ymmärtämisen loppuminen He sanovat sinä et ymmärrä oikeuksiasi olet vihainen miksi Miksi sinusta on tullut tuollainen kuka oikein kuvittelet olevasi mitä oikein luulet tekeväsi He sanovat, että olen unohtanut asemani olen unohtanut kuka olen olen unohtanut oikeuteni Minun pitäisi mennä kadulle käyttää aineita olla sekaisin silloin, silloin minä jälleen ymmärtäisin omat oikeuteni ymmärtäisin kuka olen - Jani Anttila - Arrels Fundagio on yleishyödyllinen järjestö, joka auttaa niitä asunnottomia joita virallinen järjestelmä ei auta. Yllä oikella vastavalittu HoPen puheenjohtaja Michael Mackey. Taloustilanteen vuoksi Espanjassa häädetään joka päivä yli 500 perhettä. Juuri seminaarin kynnyksellä eräs nainen oli hypännyt alas parvekkeeltaan juuri ennen kuin häätö pantiin toimeen. Seminaarissa käsiteltiin myös työttömäksi jääneiden maahanmuuttajien tilannetta, Romanian romanien tilannetta sekä lainopillista ja ihmisoikeudellista näkökulmaa asiaan. Vva:n kokenut asiantuntija käytti puheenvuoron seminaarissa, jossa pyydettiin kaikkia jäsenmaita painostamaan hallituksiaan, jotta subjektiivinen oikeus asuntoon toteutuu. Barca Foundationin Englannin johtaja oli seminaarin mielenkiintoisin puhuja. Barca Foundation hakee Puolalaisia asunnottomia takaisin Puolaan ja kuntouttaa heidät maatiloilla, kouluissa jne. Hieman hämäräksi jäi, liittyykö säätiön toiminta erään nimeltä mainitsemattoman uskonnollisen organisaation toimintaan. Vierailimme syrjäytymisen vastaisessa yhteisöhankkeessa, jossa yhteisön jäsenet osallistuivat erilaisiin työpajoihin, mm. alueen lapset sirkukseen ja aikuiset musiikkityöpajaan. Sanna Lehtonen Vva:n kokenut asiantuntija totesi puheenvuorossaan: ”Yksikään ihminen ei ole laiton.” 22 23 FEANTSAN OSALLISUUSRYHMÄ ROMANIASSA O sallistuimme Vva ry:n kokemusasiantuntijan Jorma Korhosen kanssa Feantsan osallisuusryhmän tapaamiseen Bukarestissa Romaniassa syyskuussa. Jorma Korhonen osallistui myös HoPen hallituksen kokoukseen, joka pidettiin osallisuusryhmän yhteydessä. Romanian romaneja emme paljon kadulla kohdanneet, mutta muita kipeästi avun tarpeessa olevia ihmisiä kyllä. Keskipalkka Romaniassa on 300 euroa kuukaudessa. Toimeentulotukea voi saada maksimissaan 30 euroa kuukaudessa, jos on työtön. Ilman laillista työsopimusta henkilöillä ei ole asiaa mm. terveyspalveluihin. Henkeä uhkaavissa tilanteissa apua saa sairaalasta 72 tunnin ajan, minkä jälkeen joutuu takaisin kadulle. Bukarest on jaettu kaupunginosiin, joista vain kahdessa on hätämajoitusta tarjolla yöaikaan. Asunnottomat eivät voi liikkua kaupunginosien välillä. Kaduilla näkyi paljon rampoja ja todella huonossa kunnossa olevia asunnottomia. Liikkuville terveys- ja sosiaalipalveluille olisi suuri tarve. Ceausescun ajan jäljet näkyvät kaduilla muutenkin; kaupungin kaduilla liikkuu yli 200 000 kulkukoiraa. Ceausescun hävitettyä kylät kaupungin ympäriltä kaikkien kylien koirat jäivät kodittomiksi ja ne ovat lisääntyneet siitä lähtien vapaasti. Ceausescun rakentama palatsi, nykyinen parlamenttirakennus, oli myös oma lukunsa: rahoilla, jotka maailman toiseksi suurimpaan rakennukseen on laitettu, olisi korjattu koko Romanian infrastruktuuri ja palvelut. Feantsan osallisuusryhmän puheenjohtajana toimii Ian Tilling. Hän työskentelee Bukarestissa kolmannen sektorin järjestössä Casa Joanassa, joka järjestää hätämajoitusta perheille ja vanhuksille. Casa Joanan koko vuoden budjetti on 80 000 euroa. Casa Joanan asukkaat voivat asua hätämajoituksessa enintään vuoden. Tämän jälkeen heille olisi löydyttävä muu asumisratkaisu. Monet asukkaat eivät nähneet kovinkaan paljon vaihtoehtoja Casa Joanan jälkeen, sillä niistä töistä, joita he tekivät, ei saa kokoon riittävästi rahaa vuokran ja perustarpeisiin. Casa Joanassa asuvat vanhukset olivat pääsääntöisesti joutuneet asunnottomiksi, koska he olivat tulleet huijatuksi asunnonvuokrauksen yhteydessä. He olivat tietämättömyyttään esimerkiksi laittaneet nimensä oman asuntonsa myyntipaperiin. Ceausescu ei säästellyt palatsin sisustuksessa. Osallisuusryhmän tapaamisessa keskusteltiin mm. Hopen mahdollisuuksista. Homeless People (HoPe) on toistaiseksi rekisteröimätön yhdistys ja ainakin EUrahoituksen saamiseksi yhdistyksen tulee olla rekisteröity. Yhdistys pyritään rekisteröimään yleiskokouksen jatkotoimina. Yleiskokous pidettiin Feantsan vuotuisen seminaarin yhteydessä Barcelonassa marraskuussa. HoPen seuraavaan kokoukseen lähtee yksi henkilö Espoon kaupungin kustantamana ja kaksi Vva ry:n kustantamana. Osallisuustyöryhmän seuraavia haasteita ovat osallisuustyökirjan päivittäminen, HoPen mahdollisuuksien lisääminen Euroopassa sekä osallisuuden laillisten oikeuksien selvittäminen eri jäsenmaissa. Hopen puheenjohtaja Edo keskustelemassa Casa Joanan sosiaalityöntekijän kanssa. Köyhien ei myöskään tarvitse säästellä sisustuksessa, sillä kotia ei ole. Täällä on aina asunnottomien yö taivasalla. Neljän lapsen äiti on jo toista kertaa Casa Joanan avun piirissä. Kadulla asuvat kaipaavat kipeästi apua Romaniassa Edo ja Casa Joanan asukkaiden maalaama taideteos HoPe = Eurooppalainen asunnottomien verkosto, Homeless People Feantsa = Eurooppalainen asunnottomien järjestöjen kattojärjestö, jonka täysjäsen Vva ry on ollut vuodesta 1998 Feantsan konferenssin yhteydessä pidetyssä HoPen yleiskokouksessa Barcelonassa valittiin hallitus vuodelle 2013. . Vasemmalta Leif Jensen (Tanska), Michael Mackey (Iso-Britannia), Brigitte Hartung (Saksa), Suomesta mukana kuvassa aktiivi Jari sekä hallitukseen valittu Reijo Pipinen. 24 Casa Joanan hätämajoitustila 6 henkilön perheelle Ian Tilling ja asukkaat kokoontuivat kertomaan tilanteestaan osallisuusryhmälle. 25 Ajatollahin horoskooppi Käheä huuto kohti iltaruskoa HUUMEPOLITIIKKA ITSEÄÄN TOTEUTTAVANA ENNUSTEENA Ensimmäistä kertaa Hollannissa käydessään useimmat hämmästyvät alankojen maassa vapaamielisenä vyöryvää seksi- ja huumepolitiikkaa. Prostituutio on laillista, alkoholia myydään joka kulmakaupassa ja mietoja huumeita voi ostaa coffeeshopeista joita on tuhansittain kaikkialla, jopa poliisiaseman vieressä. Yksi ja toinen saattaa ihmetellä, mitä oikein on tekeillä. Ovatko siivosti kalvinismissa eläneet ja vieläkin työtäpelkäämättömät hollantilaiset seonneet lopullisesti? Tätäkö on piiloteltu patorakennelmien takana? Totuus esiin. S ekä miedot että kovat huumeet ovat nykyään monien maiden ongelma. Sääntönä näyttää tällöin useimmiten olevan huumeiden torjuminen kaikin keinoin. Joissakin maissa huumeiden käyttämisestä tai hallussa pitämisestä saa ankarimman mahdollisen rangaistuksen. Useimmiten ollaan yksimielisiä siitä, että päihderiippuvuus - olipa kyseessä alkoholi, tupakka, miedot tai kovat huumeet - on vahingollista sekä ihmisille että yhteiskunnalle yleensä. Kysymykseksi jää, onko huumeiden torjuminen toimiva tapa kitkeä huumeiden käyttö. Salliva huumepolitiikka Keskustelu huumeiden torjunnasta alkoi Hollannissa jo 1960-luvulla. Hollantilaiset kävivät vääntöä nuorten huumeiden käytöstä: kannabiksen (marihuana, hasis), LSD:n ja muiden psykotrooppisten aineiden käyttämisestä. Käyttäjien määrä kasvoi dramaattisesti, poliisi pidätti lukuisia nuoria ja syylliset saivat raskaita tuomioita, mikä aiheutti työtä poliisille ja oikeuslaitokselle. Kävi ilmi, että pidätetyt nuoret olivat usein tavallisia naapurin poikia ja tyttöjä ns. hyvistä kodeista. Ja aiheuttivatko he itse asiassa haittaa? Hollannin hallituksen perustama työryhmä, jota johti kriminologi Loek Hulsman, paneutui ongelmaan 1970-luvulla. Työryhmä ohjeisti syyttämisen sijaan sallimaan miedot huumeet kuten hasiksen ja marihuanan, joita pidetään farmakologisesti vaarattomina. Ja näin Hollannin hallitus myös päätti vuonna 1976. Tuolloin sai alkunsa hollantilainen salliva (”gedoog”) huumepolitiikka. Politiikan mukaista oli sallia coffeeshopien perustaminen. Tässä yhteydessä coffeeshop ei tarkoita esimerkiksi Starbucksin tyyppisiä tavallisia kahviloita. Alankomaissa coffeeshop on pieni ravintola, josta 16 vuotta täyttäneet voivat ostaa rajoitetun määrän mietoja huumeita eli hasista ja marihuanaa. Yksistään Amsterdamissa on yli tuhat coffeeshopia. Niistä saa myös kahvia ja juomia, ei kuitenkaan olutta tai muita alkoholijuomia. Tupakointi sisällä on kielletty kuten muissakin ravintoloissa, mutta mietojen huumeiden polttaminen on sallittua, koska sitä ei pidetä yhtä addiktoivana ja vahingollisena kuin tupakointia. Sallivuuspolitiikalle on luonteenomaista myös tietty ambivalenttisuus. Coffeeshopin asiakkaat voivat ostaa mietoja huumeita avoimesti, mutta yrittäjien ei ole sallitua ostaa hyvälaatuisia mietoja huumeita takaoven kautta diilereiltä. Kuitenkin käytäntö on ollut poliisin ja paikallisten viranomaisten sallima jo noin 40 vuoden ajan. Sallivuuspolitiikan taustafilosofia Salliva huumepolitiikka perustuu näkemykseen, ettei nuorten leimaaminen vaarallisiksi huumeiden käyttäjiksi ole viisasta. Yhteiskuntatieteilijä Howard Becker kirjoitti jo vuonna 1963 (teoksessa Outsiders: Studies in the Sociology of Deviance), että ”poikkeava käyttäytyminen on käyttäytymistä, jonka ihmiset havaitsevat poikkeavana”. Näinollen voidaan poikkeavaa käyttäytymistä johdonmukaisesti jopa eh- Leif el Andersen menehtyi traagisesti juuri ennen HoPen yleiskokousta. Leif oli myös Tanskan kansallisen asunnottomien järjestön Sandin johtokunnan jäsen. R.I.P Opiksi eläinystäviltämme käistä sillä, että käyttäytymistä ei leimata poikkeavaksi! Hulsmanin työryhmä oli ymmärtänyt mekanismin täydelleen. Itseään toteuttava ennuste Howard Becker perusti näkemyksensä toisen sosiologin, William I. Thomasin työhön. Thomas kirjoitti jo vuonna 1928 (The Child in America - Behavior problems and programs, s. 572): “Jos ihmiset määrittelevät tilanteet todellisiksi, ne ovat seurauksiltaan tosia.” Tämä lausuma tunnetaan Thomasin teoreemana ja se on sosiologian perustava lainalaisuus. Thomasin näkemyksen ydin on lausuman jälkimmäisessä osassa. Tilanteista ei tule todellisia siksi, että ihmiset ajattelevat niiden olevan todellisia – tällöin kyse olisi puhtaasti fantasiasta -, vaan siksi, että ihmiset toimivat odotustensa mukaisesti. Näin toimimalla ihmiset luovat oman todellisuutensa. Tämä mekanismi tulee näkyväksi rituaalien yhteydessä. Esimerkiksi nk. valkoinen marssi Belgian Liègessä 1990-luvulla synnytti joukkosolidaarisuuden, kun ihmiset järjestivät kynttiläkulkueen hiljaisena mielenilmauksena nuoria tyttöjä murhanneet Marc Dutroux’n rikoksia vastaan. Tällä tavoin ihmiset luovat itse yhteisöä, johon he tuntevat kuuluvansa. Voidaan hyvinkin sanoa, ettei yhteisöllinen elämä ole mahdollista ilman itseään toteuttavan ennusteen toimintaa. Se on usein havaittavissa ääritilanteissa kuten talouskriisien aikana. Ihmiset alkavat pelätä osakkeidensa arvon laskevan pörssissä; he myyvät osakkeensa, jolloin heidän toiminnastaan seuraa se, että he luovatkin juuri sen romahduksen jota pelkäsivät. Toisaalta myös ennen romahdusta on itseään toteuttava ennuste ollut toiminnassa: taloudellinen vauraus johtuu osittain juuri taloutta kohtaan tunnetusta luottamuksesta. Mutta miten tämä liittyy huumepolitiikkaan? Itseään toteuttava ennuste huumepolitiikassa Itseään toteuttavan ennusteen mekanismia voidaan myös tietoisesti käyttää hyötytarkoituksessa. Hollannin huumepolitiikka perustuu Thomasin, Beckerin ja Hulsmanin ansiosta siihen ennakointiin, että nuorten kohtelu vastuullisina nuorina aikuisina saa heidät todennäköisesti käyttäytymään kohtelun mukaisesti. Tämä on enemmän tai vähemmän toteutunut. Tuoreiden tilastojen mukaan hollantilaisnuoret käyttävät nykyään huumeita huomattavasti vähemmän ja toimivat niiden kanssa viisaammin kuin yhdysvaltalaisnuoret. Tästä syystä yhä useampi naapurimaa Euroopassa on vähitellen omaksumassa vastaavan sallivuuspolitiikan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että mietojen huumeiden käyttämistä pitäisi alkaa suosia. Silti yksi asia on varma: huumeiden käyttäjien kriminalisointi ei huumeita poista. *Männä syksynä Itävallan Alpeilla kesälaitumilta palaava lammaslauma kulki joukolla harhaan. Harharetki sattui Sankt Anton am Arlbergin kylässä. Yksi lampaista näki heijastuksensa urheilukaupan lasisessa liukuovessa. Lammas kääntyi kauppaan ja koko lauma seurasi perässä. Runsaan määkimisen jälkeen lammaslauma saatiin poistettua kaupasta. Tuhoja ja paniikkia kuitenkin ehti syntyä, kun liuta laidunsi yhtenä lampaana suksien ja pyörien seassa ja työnsi sorkkansa lenkkitossuihin. *Kahta puolalaista sirkusnorsua uhkasi äskettäin jäätyminen Siperiassa, kun niitä kuljettanut perävaunu syttyi tuleen ja uuden vaunun tulo viipyi. Hoitaja osti lähikylästä pari laatikkoa votkaa ja juotti sen norsuille lämpimään veteen sekoitettuna. Paikallisviranomaisen mukaan votka pelasti norsut. Ne ryhtyivät kuitenkin mylvimään, törisemään ja hoitajan mukaan kuvittelivat olevansa viidakossa Siperian sijaan. Rm Peli-ilta Tuhatjalkainen, tupajumi ja etana pelasivat yöllä korttia ja joivat viinaa. Viina loppui kesken pelin. Oli pimeän pullon paikka. - Minä voin hakea lisää, olen nopein sieppaamaan, sanoi tuhatjalkainen. - Älä kuvittele, sanoivat toiset. - Sinä se kaataisit pullon omaan kurkkuusi kaikilla kähmäjaloillasi. - Minä voin hakea lisää, pääsen seinän läpi apajille, sanoi tupajumi. - Älä kuvittele, sanoivat toiset. - Sinä se jäisit sinne seinään apajiasi pitämään. - Minä voin hakea lisää, puhun limaisesti ja saan kaksi pulloa, sanoi etana. - No, sanoivat toiset. - Parasta että sinä menet. Etana meni. Kolmen tunnin kuluttua kaverit hermostuivat. - Ääliö etana, toisi edes yhden pullon! Siltä puuttuu kantti! Limapallero! - Haukkukaa vielä niin käännyn takaisin! raivostui etana eteisessä. Rm Nimensä mukaisesti ”Kyllä on todella katajaista kansaa!” Pääministeri Jyrki Katainen *** ”Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa.” Muusikko Ville Valo *** ”Kallis hinta tällä elintarvikkeella, ainakin tässä kaupassa!” hymähti kansanedustaja Bjarne Kallis. *** ”Nyt kannattaa veikata, kun on taas tällä kierroksella miljoonan potti voitettavana”, sanoi kioskin tiskillä muusikko Pelle Miljoona. Musiikin maailmasta Facebuuki-buuki -osastolta kerrottiin, että kun ultra bra lopetti, sen tilalle yritti mycke bra, ja kun kysyttiin orkesterin jäseniltä, miten heillä menee nykyisin, vastauksena oli, että tack bra! Mitä yhteistä? Mitä yhteistä on tänä vuonna Asunnottomien yöllä ja eduskuntatalolla? Vastaus: 14 Tänä vuonna Asunnottomien yötä vietettiin 14. kerran ja eduskuntatalon julkisivussa on 14 pylvästä. Jorkki Eloonjäämiskursseja Permissä Teksti ja kuva: Kees van der Veer, Asukki-lehden Amsterdamin kirjeenvaihtaja (Englannin kielestä suomentanut Raija Maunula) • Isoa Numeroa voi myydä kuka tahansa. • Maksimimäärä viikossa on 20 lehteä ja kuukaudessa 50 lehteä. (Tämä on suositus, josta voidaan joustaa.) • Uudelle myyjälle tehdään myyjäkortti, johon merkitään myyjän nimi ja numero. Uusi myyjä saa ensimmäiset 3 lehteä ilmaiseksi. Tämän jälkeen myyjä maksaa lehdestä yhden euron ja saa siis pitää kolme euroa itsellään. Uuden myyjän on hyvä tutustua myyjäohjeeseen. 26 Viisas ja vanhurskas Ajatollah (entinen sheikki Saddam al Pascalla) vetäytyi erämaahan mietiskelemään eli lopettamaan miljoonan ihmisen maallisen kujanjuoksun. Siellä kuivan ilman kalvakkaassa ympäristössä Ajatollah mietti Stella Polarista (Polla Sterilis) ollessaan yhteydessä muuhunkin kuin mainittuun Stella Polaris-Polla Sterilispohjantähden nimiseen ruotsalaisen å:n ritarikuntaan. Sterilis kertoo suomalaisten sota-arkistojen kohtaloista naapurimaan sokkeloissa. Maapallon puolikas, jonka Ajatollah saa silmiinsä, on aivan mustien kaasupilvien peittämä. - Vai ei muka ihminen voi ilmastolleen mitään? – Voi hän ainakin saastuttaa. Näen nyt ihanalta hehkuvien tulevaisuudenkuvien visibiliteetin olevan lähes nolla. Ei näistä viipalehommista taida olla mihinkään. Ne ovat kuin yhtä tyhjän päällä. Onko tämä uskon puutetta? Ehkä. Joka tapauksessa oppilaani Irsto Onaniaan on aika kirjata yksityiskohdat ja näin hän sen tekee. Selviytyminen Permissä rahatta ja ilman kattoa pään päällä on vaikeaa. Perm sijaitsee Ural-vuoriston kupeessa Venäjällä, Euroopan itäisimmällä reunalla. Lämpöputken suojissa ulkona asustava pariskunta päätti ryhtyä yrittäjiksi ja järjestää kurssin, jolla opetetaan hengissä selviytymistä äärioloissa. Kurssin idea kehkeytyi vitsistä. Katuasunnoton Sergei Ivanov oli huomannut lehti-ilmoituksen vastaavanlaisesta kurssista. ”Ehdottelin huvikseni tyttöystävälleni Yanalle, että eiköhän aleta pitää kursseja. Yana aikansa naureskeli, mutta sanoikin sitten tosissaan, että yritetään.” Pariskunta ryhtyi toteuttamaan liikeideaa. Vanhasta laatikosta tehtiin kyltti, johon tekstattiin ilmoitus kaduilla eläjän selviytymiskurssista ja kurssin hinta. Kyltin Sergei ja Yana kiinnittivät aitaan oleskelupaikkansa lähelle. ”Sovimme kurssin hinnaksi 100 ruplaa per osallistuja”, Yana kertoo. ”Se ei ole itse asiassa paljonkaan verrattuna kaikkeen kokemukseen ja tietämykseen, joka meillä on. Olemme asuneet kadulla kymmenen vuotta ja tiedämme kaikki selviytymiskeinot.” Ensimmäiseksi Yana ja Sergei selvittävät kurssin osallistujille, mistä permiläinen asunnoton voi hankkia ruokansa. ”Kaikilla suurilla kaupoilla on tietyt päivät, jolloin vanhentunut tavara lähetetään kaatopaikalle. Pastaa, leipää, teetä, kanaa tai säilykkeitä saa silloin ilmaiseksi.” Seuraavaksi opastetaan henkilökohtaisen hygienian hoitoon ja lämpimänä pysyttelyyn. ”Talvella pysyy öisin lämpimänä, kun vuoraa ympärilleen lämmitettyjä tiiliä”, Yana neuvoo. ”Peseytyä voi sosiaalin tiloissa. Ilmaisia suihkuja on kaikille. Aamulla voi pestä itsensä lumella. Lumi pitää ihonkin nuorekkaana.” Yritystoiminta lähti vauhdilla käyntiin. Kahtena ensimmäisenä päivänä pariskunta oli pitänyt jo kolme selviytymiskurssia ja hankkinut tuhat ruplaa. Yksi kurssille osallistuneista sanoo: ”Nykyisin voi kenelle tahansa tapahtua mitä tahansa. Äärioloissa selviytymisen taidot eivät todellakaan ole turhia.” Rm Oinut 21.3.-20.4. Te sanotte että teillä on väliä. Olette kai menossa monesta yhteen illuusioon. Jos teillä ei ole kattoa päänne päälle, menkää hakemaan sitä vapailta markkinoilta, siellä on mielestämme hyvät mannut. Kolme oinua yhdessä löytää jo hyvän kämpän, kunhan sorkat pysyvät siististi maassa. Härät 21.4.-20.5. No voihan mäihä. Huomaat olevasi keskellä ihmissuhdemylläkkää tai sekaannusta ainakin. Päätät tehdä viikonloppumatkan Venukselle, valkoisen hämärän kiertokappaleelle. Nyt vain on niin, että tuo valkoisuus on valheellisen sävyinen ja rikkihapon liukastama. Ole tarkkana ja pysy tavallisessa elämässä kiinni. Kaksoisolio 21.5.- 21.6. Suhtaudu valoisasti idearikkauteesi. Sinulla menee hyvin, et ole tippaakaan jakomielitautinen. Kyseinen sairaus on nimittäin poistettu tautiluettelosta ja rohdot heitetty jätevuorelle. Sieltä ne valuvat sateiden mukana virkistämään koko yhteiskuntaa ja kaikille tulee kahden viikon hyvät olot. Jokiäyriäinen 22.6.- 22.7. Sinun on paras hyväksyä lempiasennoksesi kombinaatio, jossa häntä ylettyy viuhumaan huoneesta toiseen. Silloin voit seurata kauppamiesten planeetta Merkuriuksen liikkeitä tuosta vaan vapisevalla hännällä tuntien. Eteen avautuu silloin Ajatollahin näköalaikkuna. Et kuitenkaan saa uskoa näkemääsi, ellet katso maiseman kahdesti eri mielentiloissa. Muuten voi käydä huonosti. ”Jos kaksi ihmistä on jostain asiasta samaa mieltä, ainakin toisen mielipide on turha.” Winston Churchill Puntari 23.9.- 22.10. Ennen laulettiin, että tuulelta saisi jonkinlaisen vastauksen oleellisiin kysymyksiin. Nykyään on toinen nuotti: kuukeli-kuukeli-up-and-down-daundaundaundaungoogle vastaa suoraan internetistä. Tietenkin. Älä usko kaikkea, sillä Ajatollah nähtiin valtiopäivävaaleissa. Ajatollah ei hurskaana muslimina käytä ennusteita muuhun kuin puhelemiseen, huomauttaa Irsto Onanias. Mutta kuuntele, kun tuuli tyyntyy. Tuulen jälkeen ei ole pelkkää hiljaisuutta. Skorppari 23.10.-22.11. Nyt sinun on aika käyttää myrkkypiikkiäsi inhaa vainolaista vastaan. Ellei hän muuta saa, tulee ainakin pistimen jälki esille ja se kertoo, että hän on vielä elossa eikä ennustuksiin kannata uskoa. Jos kannattaisi, tilanne olisi toinen. Vainaat eivät ajattele mitään. Älä siis usko, mitä sinulle sanottiin. Jätä iskemättä, niin vastustajasi tyrmistyy. Janitsaari 23.11.-22.12. Me täällä Suomessa uskomme hyvien voimien voittoon. Siinä on tehtävää enemmänkin kun tarvitsisi. Me horoskoopparit tuemme tätä tietä valamalla epäuskoa kannattajiemme silmille. Kun sen käsität, olet voittaja. Sarvihyppääjä 23.12.-19.1. Loikkasi ovat piloilla. Oikeastaan tarvitsisit uuden valmentajan. Nykyiset merkonomieverstit eivät siihen sovellu. Sinun täytyy harjoitella kuuloikkaa. Näin pääset pitkälle. Älä välitä painovoimasta, usko omaan voimaasi. Jelloona Hikimies Impi Lahna 23.7.-22.8. Sinä saat asunnottoman onnen. Eri öinä saat useita kertoja rahoja ja arvopapereita, joista taivas suorastaan kipunoi. Tavaran alkuperä on ongelma. Usuta ongelmasi kimppuun poliisi, muuten lainavartijat saattavat ruveta itsenäisiksi. Pidä itse loput, se ei ole itsekkyyttä. 23.8.-22.9. Ole rohkea ja tee asiat toisin. Älä sittenkään vastaa Ajatollahin houkutteleviin haaremikokemuksiin vaan lähde valkoiselle iltatähdelle, Venukselle. Kyllä rikkihappococtailkin osaa piristää, ehkä siitä ei juovuksiin tule, mutta kokematonta neitsyttä se vain piristää. Neukut todistivat sen ensimmäisen Venus-luotaimen laskeuduttua. Nimikin oli suoraan kuin sukupuolisanastosta – Venera. 20.1.-19.2. Luulet potkivasi pitkälle, kun sinulla on vanhat hikilaudat, tahtoo sanoa sukset. Ja ne pohjat ovat kuitenkin epätasaiset. Käytä suksirasvaa, niin pääset liukumaan ladulla eteenpäin eikä hiki lennä silmiisi. Maaliin pääset kunnialla, jos muistat että myös suksisauvoja on käytettävä. 20.2.-20.3. Pohjakalana olet hyvässä asemassa. Pinnalla uisit jo selkäuintia ja eväsi olisivat verettömät. Tuupertuisit matkalla pintaan. Ei sekään ihan kiva kohtalo ole. Älä usko ennusteisiin, niin elät terveemmän elämän. Anna pohjavirtaaman kuljettaa äläkä sätki vastaan, niin päädyt sinne minne alunperin aioit mennä, ennen kuin unohdit kaiken. 27 Lupaan etten juo saanko jäädä yöksi tai saanko jäädä yöksi jos juon kanssasi? Risteyksessä kuin ristillä roikun vuoroin epätietoisuudessa tai tuskallisen tietoisena rähmälleen kaatuneesta maailmasta. En tahdo lähteä en tiedä minne tiet vievät Citykuntoutuksen katsotaan olevan päihdekuntoutujalle tehokkaampaa kuin tässä ympäristössä toimimisen. mutta ne vievät huomiseen ehkä kesään. Olemme liian vapaita lähtemään kuka minnekin. Sillan alla kuuntelen kun juna ajaa ylitseni tältä se tuntuu asua vain näissä luissa. Risto Vuo Arska ajatuksissaan N Paikkaluku on vähentynyt syksyllä 108 paikasta 73 paikkaan. Lisäksi on Perheyhteisön toiminta loppunut kokonaan. Kuntoutusta on enää vain naisille ja miehille. ainen kyyhötti junan tupakkakopin nurkassa kyykkysillään. Arska ihmetteli outoa vaikean asennon valintaa, mutta pisti sätkän palamaan ikään kuin ei huomaisi koko juttua. Juna kulki. Nainen kaivoi hihastaan taskumatin, jossa näytti olevan tilkka karkkikossua jäljellä. Jotenkin naisen olemuksesta huokui elämän koko kirjo. Selvästi parempiakin päiviä oli nähty, mutta ei silloinkaan välttämättä selvänä. Arska oli aistinut etukäteen tämän naisen olemuksesta kaiken tuon, kossuhuikka vahvisti oletuksen. Itse ei Arska tohtinut huikkaa ottaa, vaikka kassissa köllötteli muutama Doris. Nainen otti tyynesti kossunsa viimeiseen tilkkaan ja jäi tuijottamaan mitään näkemättömin silmin ohi kiitäviä peltoaukeita. Arska poistui paikalta. Tuosta naisesta Arskan mieleen tuli äänetön hätähuuto. Se oli naisen silmissä. Sellaisen hän oli nähnyt monesti aikaisemminkin. Hänen mieleensä palautui eräs tapaaminen Tervalammen hoitolaitoksessa, jota kartanoksi kutsutaan. Arska muisti pitkähkön jakson, jonka hän oli viettänyt kartanossa. Siellä oli olemukseltaan samanlainen nainen kuin junassa matkustava leidi. Heillä oli sielujen kumppanuus ja he viettivät paljon aikaa yhdessä. Tervalampea ollaan ajamassa alas miettimättä sitä, mitä se ensinnäkin merkitsee hoidettaville alkoholisteille. Työllistävä vaikutus tulee kaduilla näkymään, sillä ”katuhoito” maksaa viranomaiskuluina. Ambulanssit, terveyskeskukset, sairaalat, poliisit, vartijat, koko yhteisö saa kärsiä nahoissaan seuraukset. Tämä vaikuttaa Arskasta alkoholistien heitteillejätölle. Raskain mielin Arska otti pitkän huikan Dorista unohtaakseen. Juna kulkee kulkuaan, niin myös karavaani. Sääli ihmisparkoja. 28 Arska oli seurannut lööppejä jo jonkin aikaa ja lukenut loput VVA: n Vepaan tulevasta lehdestä. Hän oli todennut, että suomalaisesta yhteiskunnasta oli tullut hyytävän kylmä toista ihmistä kohtaan. He jotka omistavat osakkeita, valtio mukaan lukien, eivät välittäneet siitä, miten ihmisiä kohdeltiin, kunhan vain osakkeet tuottivat runsaan voiton. Jokainen päivä Arska joutuu lukemaan irtisanomisista. Niitä jaellaan kylmästi, oli kyseessä valtion osaomistama tai yksityinen yhtiö. Voiton maksimoiminen kiinnostaa, ei ihmiset. Irtisanotut jäävät puille paljaille, kun korvauksilla ei asumuksien pankkilainoja kykene maksamaan. Velkaiset talot ja osakkeet päätyvät pankkiherroille, joita myös kuvaavasti bankstereiksikin kutsutaan. Pankit lihovat, yksilöt köyhtyvät, sellaista on nykymeno, ajattelee Arska. Edellisen ison laman 1990-luvulla maksoivat veronmaksajat ja nykyisinkin pankit maksattavat tappionsa veronmaksajilla, mutta voitot ne jakavat pankkien osakkeenomistajille. Omituiset olympialaiset, ajatteli Arska. Ahneus on vallannut ne, jotka pystyvät yhteiselosta hyötymään. Arskan koijaelämä alkoi olla melko mahdotonta jatkuvien sateiden ja kosteuden takia. Sitten alkoi talvi. Useana yönä parittomina viikkoina hän hakeutui Kalkkersiin, yökahvilaan, suojaan kylmältä. Päivisin kuljetti liikennelaitos paikkaan jos toiseenkin. Kirjastot tarjosivat myös suojaa, jos Arskan vaatetus oli siinä kunnossa, että hän kehtasi sinne mennä. Vepan pesukonekin on ollut pitkään rikki, eikä uusi ollut vielä tullut. Sellainen oli kyllä tulossa. Taikajuomaa kului ja Arska vaelsi lohduttomassa elämässään, mutta minkäs teet. Alkoholismi on vakava sairaus, mutta siitä voi toipua.