3-4/2011 2€ ASUNNOTTOMAN YKSINELÄJÄN LEHTI VUODESTA 1987 1 VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY ASUKKI 3-4/2011 Asukin toimitus Pekka Peltomäki, pääurkkija Sanna Lehtonen, vastaava pääurkkija Jorma Korhonen Reijo Pipinen Kirsti Kangas Pepe Järvinen Tapio Pelttari Nina Klemmt Hanna Piirainen Carole Brady Raija Maunula, toimitussihteeri& lehden toteutus asukki@vvary.ﬁ Asukin toimittavat yhdessä entiset ja nykyiset asunnottomuuden kokeneet sekä Vva:n työntekijät kanssakulkijoina. Vailla vakinaista asuntoa ry Kinaporinkatu 2 A 8 00500 Helsinki puh. 010 5481900 (vaihde) Faksi 09 7310 4033 www.vvary.ﬁ Vapaaehtois- ja vertaistoiminnan keskus Vepa Vaasankatu 5, 00500 Helsinki puh. 050 443 1065 [email protected] Yökahvila Kalkkers Mäkelänkatu 50B, 00510 Helsinki Puh. 050 443 1068 Yökiitäjä-auto Puh. 050 528 2013 ajovuorojen aikana Liikkuva tuki ja palveluohjaus Ohjaaja Juhani Haapamäki Puh. 044 520 7870 [email protected] Asumisasiat Ohjaaja Ulla Pyyvaara Puh. 050 443 0102 [email protected] ........ Asukki ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Painos 1500 kpl Painopaikka Lehtiaepät Oy Pieksämäki ISSN 0783-6783 2 Pekka Peltomäki: Viattomisa lampaista kasvottomiksi susiksi ................................3 Jussi Lehtonen: Vuokra-asuntojen puuttuminen johtaa asunnottomuuden kasvuun ........................................................3 Puolustus - asunnoton elämä kirjaksi..........................................4 Hyväntekeväisyyskonsertti toi tukea talven pakkasiin ................6 Asunnottomien yö 2011: -Joka yö on asunnottomien yö ............8 -Ovet avautuivat asunnottomille Hyvinkäällä .............................9 -Poika kotiin! Asunnottomien olympialaiset Tampereella ...........10 Ihmisoikeuksien sisäistäminen edellyttää omien tunteiden tunnistusta ......................................................14 Asunnottomuus karkaamassa, Kaste-ohjelman puolesta vedottiin .............................................15 Osallisuus Sällikodissa .................................................................16 Valtuustoaloittete hätämajoituksen ja Kalkkersin puolesta.........16 Steissi-hanke...............................................................................17 Verkostolla asunnottomuutta vastaan ........................................17 Feantsan seminaari Luxemburgissa: Asunnottomien palvelujen laatu .................................................18 HOPE , Euroopan asunnottomien verkosto...................................19 Osallisuusryhmä vieraili Vartiosaaressa ......................................19 Johnny-Kai Forssell: Melkein lääkäri ............................................19 Bamlausta budjetista ..................................................................20 Saksittua: Tuloerot, Kansalaisbarometri .......................................20 Mielenterveysmessuilla...............................................................21 Viiltoja lukijan kynästä (Oulun pojan muistelmia, Arska kirjoittaa, Aionin runoutta, Timppaa muistaen)...........................22 Kees van der Veer: Amsterdamin laillinen prostituutio ................24 Kidin galleria: ”Ei minun nuoruudessani..!” .................................25 Esa Uusi-Kerttula: Sinulle, joka et ehkä pääse taivaaseen ............26 Arskan joulunaika .......................................................................26 Kristus tai Krsna - nimi on sama ..................................................27 Kala ja apina ...............................................................................28 Pohdintaa pyhyydestä.................................................................28 Sillan alta kertomaa - Evakkoon muutto .....................................29 Väkivaltaa - keissi elävästä elämästä ..........................................29 Pääaupunkiseudun Asunto-opas.................................................30 Rappukäytävän ratoksi - Kela tiedottaa ......................................30 Ajatollahin horoskooppi ..............................................................31 VVA-info......................................................................................32 Kauden asuton PÄÄtönKIRJOITUS ja muuta asiaa Vailla vakinaista asuntoa ry on kansalaisjärjestö,joka toimii asunnottomien arjen apuna sekä edunvalvojana.Edunvalvojana Vva vaikuttaa yksilötasolla kunkin asunnottoman tilanteeseen sekä yhteiskunnallisella tasolla lainsäädäntöön. Asunto on perusoikeus,eikä sen puuttumista voida hyväksyä missään olosuhteissa. VvaryperustettiinLauttasaarentukikodissavuonna1986YK:njulistamanAsunnottomien vuodentoimintaaajatellen.Perustajientoiveoli,ettäyhdistyksestätuleetarpeeton:jokainen tarvitseva tulee saamaan asunnon.Toisin on käynyt,mutta KOTI KUULUU KAIKILLE. VIATTOMISTA LAMPAISTA KASVOTTOMIKSI SUSIKSI Vva ry toimii asiantuntijajärjestönä mm. Suomen hallituksen alulle panemassa pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa. Yhdistys tekee yhteistyötä Helsingin kaupungin kanssa ja aluetyötä Suomen suurimpien asunnottomuuskaupunkien toimijoiden kanssa sekä kuuluu täysjäsenenä eurooppalaiseen asunnottomuusjärjestöjen kattojärjestöön FEANTSAan. Vva ry: n toimintaa rahoitetaan pääosin Raha-automaattiyhdistyksen turvin; myös omaa varainkeräystä painotetaan toiminnoissa. Yökahvila Kalkkers Mäkelänkatu 50 B, 00500 Hki Avoinna joka toinen viikko klo 22-06, vähintään parittomat viikot. Huom. Aukioloja lisätään mahdollisuuksien mukaan. Avoinna yöt joulun aikaan 19.12. klo 22 >> 25.12. aamuun klo 06:een. Tammikuun avoinna joka yö 2.1. -31.1. Kirjoita Asukkiin! Toimitus ottaa vastaan juttuja, runoja, kuvia, piirroksia ja ehdotuksia aiheiksi joista haluaisit lukea tai tietää. Tuo tai lähetä kirjoitus tai kuvitus tai piirros tai ehdotus Vva:n toimistolle, Vepaan, Kalkkersiin tai Asukin sähköpostiin [email protected]. Osallistumisesi on tärkeää. Päätoimittaja Pekka Peltomäki Kuinka jostain kiltistä, jolla on kasvot, tulee ilkeä ja kasvoton? Itse asiassa tälläisen jutun pitäisi ilmestyä jonkin uskonnollisen lahkon lehdessä. Annan kuitenkin armon käydä oikeudesta itseni suhteen, sillä ilmiö on niin yleinen, että se ansaitsee tulla käsitellyksi myös asuntoalan lehdessä. Meillä on ollut lockelaisittain tapana aloittaa elämämme niinsanotusti tyhjästä pöydästä (tabula rasa). Kaikki ideat, joita ihminen voi ajattelussaan käyttää, syntyvät alunperin aistikokemuksesta. Eteemme avautuu näköala suoraan konformismiin. Aloitamme tyhjästä ja se sivistys, jonka myöhemmin saamme, on jäännös siitä mikä on jäljellä, kun olemme unohtaneet kaiken oppimamme. Eikä tämä sivistys kasvatuksen tuloksena ole useinkaan miellyttävää. Se saattaa olla kaavoihinsa kangistunutta hommaa, joka tähtää erilaisuuden kaikkinaiseen kitkemiseen. Nyt puhutaan siitä, miten voidaan käyttää erilaisuuksia hyväksi - yksi lukee, toinen laskee, hyvä tulee jos kolmas osaa jotain muuta. Asunnottomuudessa tämä tarkoittaa, ettei ole yksiselitteistä ratkaisua. On monia ratkaisuja. Eivätkä nämä mallit suinkaan ole mahdottomia, mikäli moninaisuutta käytetään hyväksi. Tämä voi kuulostaa USA:n perustuslailta, mutta muistettakoon, että sitäkin on kutsuttu ”komukkien propagandaksi”. Siis näin saattavat vastata perusamerikkalaiset mielipidetiedusteluihin. Ja kuitenkin on kysymys heidän ”perustajaisiensä” hyväksymästä perustuslaista. Vastoinkäymiset on tehty voittamista varten. Alussa mainittiin kasvottomat. Eivät he sinänsä pahoja ole. He saattavat kylläkin olla tietämättömiä. Väittäisin populismin, periaatteellisuuden ja kasvottomuuden olevan sukua. Kaikkien niitä edustavien tehtävänä on toimia vapaamatkustajina, kun lupaillaan suuria. Populismin historia on ollut tällaista. Toivottavasti se ei kertaa itseään. Pekka Peltomäki Päätoimittaja VUOKRA-ASUNTOJEN PUUTTUMINEN JOHTAA ASUNNOTTOMUUDEN KASVUUN H elsingin sanomat otti pääkirjoitussivullaan 27.11.2011 kantaa Helsingin asunnottomuustilanteeseen.Talven tullessa ollaan jälleen tilanteessa, jossa Hietaniemen palvelukeskuksen paikat eivät riitä kaikille akuuttia suojaa tarvitseville ihmisille. Kaupungin tuetusta asumisesta ja majoituksesta vastaavat työntekijät kertovat, että heillä ei ole tarjota edes väliaikaismajoitusta läheskään kaikille asunnottomaksi joutuneille ihmisille. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman aikana on investoitu runsaasti asumismuotoihin, joilla pitkään asunnottomana olleita ihmisiä, joilla on runsaasti ongelmia, kyetään asuttamaan pysyvästi. Vaikka ohjelman puitteissa on rakennettu vuoteen 2011 mennessä 1088 tuettua asumispaikkaa (vuoden 2012 loppuun mennessä 1710), joista pääosa pääkaupunkiseudulle, asunnottomien määrä ei ole laskenut vastaavasti. Nyt ollaan taas tilanteessa, jossa asunnottomien määrä näyttäisi kääntyvän jyrkkään nousuun. Asunnottomuuteen ilmiönä tarkemmin perehtymättömät ihmiset ihmettelevät, mihin investoinnit valuvat. Vaikka pitkäaikaisasunnottomille rakennetaan sopivia tuettuja asumismuotoja, asunnottomuus vain kasvaa. Ja parinvuoden tauon jälkeen ollaan taas siinä tilanteessa, että hätämajoituskin kriisiytyy. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 27.11. ongelma nähdään pysyvänä ja paikoin tehottomana taisteluna ikuisuusongelmaa vastaan. Ratkaisuna nähdään yleinen syrjäytymisen ehkäisy valtakunnan tasolla ja ongelmista kärsivien ihmisten tuki, jotta he eivät menettäisi asuntoaan. Edellisten asunnottomuuden vähentämisohjelmien aikana ongelmana on pidetty pitkään asunnottomana olleiden ihmisten ryhmää, joiden kohdalla elämäntilanne on kroonistunut ja päihde- yms. ongelmat ovat niin vaikeita, että he eivät kykene asumaan itsenäisesti tai kevyellä tuella. Uusia ”asunto ensin”-periaatteella toimivia asumisyksiköitä on perustettu vastaamaan juuri tähän ongelmaan. Uudet asumismuodot ovat toimineet niin hyvin, että ylivoimainen valtaosa näistä asumisyksiköistä asunnon saaneista ihmisistä on pitänyt asuntonsa ja kykenee pysyvään asumiseen. Helsingin kaupungin sosiaalivirastolla on tällä hetkellä käytössään n. 2500 eri tasoisesti tuettua asumispaikkaa ja vuoden 2012 aikana valmistuu lisää pitkäaikaisasunnottomille soveltuvia asumisyksikköjä. Kaikki paikat, niin kevyemmin kuin raskaammin tuetut, ovat tällä hetkellä täynnä ja ruuhkautuneita. Tämänhetkisen tilanteen syynä ei olekaan tuetun asumisen puute ja ihmisten moninaiset henkilökohtaiset ongelmat, jotka estävät asumisen. Kyse on Helsingin ja laajemmin pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoiden ongelmasta, joka tuottaa uusia asunnottomia kiihtyvällä tahdilla. Toisin kuin pitkään asunnottomina olleet, monet näistä uusista asunnottomista eivät tarvitsisi tässä tilanteessa muuta kuin kohtuuhintaisen vuokra-asunnon ja mahdollisesti kevyttä asioiden järjestelyä. Jos tilanne jatkuu tämän kaltaisena, muutaman vuoden kuluttua suuri osa tästä ryhmästä tarvitsee taas raskasta tukea, koska elämän rakenteet ehtivät romahtaa kun asunnottomuus pitkittyy. Helsingin kaupungin asuntojonot ovat jälleen kasvaneet sietämättömiksi ja yksityisten vuokra-asuntojen vuokrat karanneet mahdottomiksi myös töissäkäyville pienituloisille ihmisille (HS 30.11.). Yhdistyksemme asuntoneuvoja on ottanut vastaan marraskuussa 17 uutta asunnotonta, joista viisi on työssäkäyviä. Vailla vakinaista asuntoa ry on pieni yhdistys ja valtaosa yhdistyksen kanssa tekemisissä olevista asunnottomista on pitkään asunnottomina olleita ihmisiä. Yhdistykseltä saa vain asuntoneuvontaa, ei asuntoja. Näistä syistä voi perustellusti olettaa, että me tavoitamme vain murto-osan uusista asunnottomista. Uusien asunnottomien, myös työssäkäyvien, määrät kuukausitasolla ovat hyvin todennäköisesti moninkertaiset. Tilanne on tällä hetkellä se, että jos pienituloinen ihminen menettää asuntonsa jostain normaalista syystä, ilman häiriöitä tai vuokrarästejä, hänen on todella vaikea saada uutta vuokra-asuntoa. Ainakaan sellaisella hinnalla, jonka hän kykenee maksamaan. Eräälle rakennusalalla työskentelevälle nuorelle miehelle tuli, kuukausien etsinnän jälkeen, yksi ainoa tarjous vuokrayksiöstä 900 €/kk. Kun asunnottomuustilanne Helsingissä kääntyy pahaksi, syyttävä sormi osoittaa usein sosiaalivirastoa. Sosiaalivirasto vastaa lyhytaikaisesta kriisimajoituksesta ja niiden ihmisten asumisesta, jotka ovat erityisen tuen tarpeessa. Sosiaalivirasto ei kuitenkaan vastaa Helsingin asuntopolitiikasta eikä kykene vaikuttamaan pääkaupunkiseudun vuokra-asuntotilanteeseen. Suuri osa asunnottomuuden kasvusta riippuu nimenomaan asuntomarkkinoiden huonosta toiminnasta ja siitä johtuvasta vuokrien ja tulojen välisestä epäsuhdasta. Useiden asunnottomuuden vähentämisohjelmien kautta asunnottomuus on Suomessa vähentynyt 1980-luvulta lähtien lähes kolmannekseen, joten on kohtuutonta väittää, että työ olisi tuloksetonta. Todella tehokkaasti tämänhetkinen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma toimii kuitenkin vain, jos pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoille saadaa riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. On kaikilla mahdollisilla kriteereillä järjetöntä, jos ohjelman mukaisilla kalliilla tuetuilla asumisratkaisuilla asutetaan ihmisiä, joiden alkuperäinen asunnottomaksi joutumisen syy on pelkkä kohtuuhintaisen vuokraasunnon puute. Yhtenä syynä rakenteelliseen asunnottomuuteen Helsingissä on perinteisesti pidetty sitä, että pienituloisia ilman asuntoa ole- via ihmisiä muuttaa koko ajan Helsinkiin muualta maasta. Tällöin unohdetaan, että Helsinki ja helsinkiläiset yritykset hyötyvät paljon enemmän maan sisäisestä, kasvukeskuksiin suuntautuvasta muuttoliikkeestä kuin siitä on kustannuksia. Pitää hyväksyä se että muuttoliikkeestä hyötyville alueille muuttaa monenlaisia ihmisiä, ei pelkästään korkeasti koulutettuja ja/tai varakkaita. Pääkaupunkiseudun asuntopolitiikka pitäisikin suunnitella tosiasiat hyväksyen, maan sisäinen muuttoliite tulee todennäköisesti jatkossakin suuntautumaan Helsingin seudulle ja tänne muuttavalle väestölle tulisi olla riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Näin myös muuttoliikkeestä koituvat sosiaaliset kustannukset alenisivat. Pitkäaikaisasunnottomuus on mahdollista poistaa Suomesta ja pääkaupunkiseudulta tällä hetkellä olemassa olevilla keinoilla. Se vaatii kuitenkin samanaikaisesti runsasta vuokra-asuntorakentamisen lisäämistä pääkaupunkiseudulla, jotta uusia asunnottomia ei tule lisää toisesta päästä putkea pelkästään sen takia, että asuntoja ei ole tarpeeksi saatavilla. Jussi Lehtonen Sällikodin hankevastaava, matalankynnyksen toimipisteiden esimies Vailla vakinaista asuntoa ry 3 Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä on valmisteilla kirja, joka kertoo kodittomasta elämästä. Kerronnan keinoina ovat elämäntarinat, valokuvat ja sarjakuva. Mukaan kootaan myös tietopaketti kauan asunnottomana olleen elämänpiiriin liittyvistä ilmiöistä. Kirjan nimi on Puolustus. Kirjahankkeen takana on Vva ry:n työryhmä: pitkäaikaisasunnottomuuden kokeneet kolme naista ja kymmenen miestä, yhdistyksen työntekijöitä sekä kaksi kuvan ammattilaista, jotka ovat työssään tekemisissä kodittomien kanssa. Idea kirjan koostamisesta syntyi yhdistyksen asumisasioista vastaavan ohjaajan Ulla Pyyvaaran päivittäisessä työssä. Hän on kerännyt tarinoita kahden vuoden ajan. Jokainen tarina on lähtöisin kertojastaan: jotkut ovat kirjoittaneet itse, joidenkin kokemukset on kirjattu muistiin yhdessä kertojan kanssa. Haastatteluja kirjassa ei ole. Työryhmä saa kirjanhankkeensa päätökseen keväällä 2012. ”Puolustus avaa kodittomien ja kodittomuutta kokeneiden näkökulmaa todellisuuteen Helsingin Kalliossa. Usein tarinoiden taustalla on epävarmuutta omasta pärjäämisestä, vanhemmuuden puuttumista tai liikaa kipeitä asioita lapsuudesta, on erilaisuutta, epäonnistumisia ja rankkoja kokemuksia, väkivaltaa ja viestien kohtaamattomuutta viranomaisten kanssa. Kirja valottaa niitä kysymyksiä, esteitä ja puutteita, joihin asunnoton ja asunnottomuuden taakseen jättänyt ihminen voi arjessaan törmätä. Mutta Puolustus on myös monen asunnottoman puheenvuoro ja selviytymistarina: siitä kirjan nimi.” ”Puolustus toimii viestinä monenlaisille yleisöille. Teksti soveltuu myös työkäyttöön viranomaisille, asiantuntijoille ja opiskelijoille. Se osoittaa, miksi epäkohtiin on puututtava ja kuinka ympyrä sulkeutuu. Kirja tuo esiin palvelujärjestelmässä vallitsevaa sekä asenteellista että yhteiskunnallista muutostarvetta. Puolustus puhuu mm. siitä, miksi erilaisia ja räätälöidympiä ratkaisuja tarvitaan. Paljon on tehty, mutta tavoitteena on löytää uusia ja kestäviä ratkaisuja asunnottomuuden poistamiseksi. Ennen kaikkea tekijät haluavat hälventää ennakkoluuloja asunnottomien ihmisten inhimillisten kärsimysten lieventämiseksi ja tuoda asunnottomuuden kasvot julkisuuteen erilaisten tarinoiden saattelemana.” Ulla Pyyvaara K eski-ikäinen, eronnut, sanojensa mukaan karannut, päihde- ja mielenterveysongelmainen, hiljainen, varovainen ja yksinäinen posterestantemies – siinä mies vailla menneisyyttä ja kuitenkin kaikki kipeästi tuntumassa, miten hän katsoo, reagoi ja liikkuu, miten varoo, napisee jotain ja häipyy – kunnes palaa takaisin ja joskus avautuu – kuinka jalkoja palelee ja kuinka kämppä meni alta, kuinka on jäänyt edellisen kämpän vuokra rästiin ja kuinka vanhat kaverit käänsivät selkänsä. Jokaisella on mahdollisuus parempaan, vaikka retkahduksia sattuu ja tie on kivinen. • ”Vuokravelkaa on, kun masennuin ja kaikki meni perseelleen, naisystävä lähti , ei haittaa, kun saisin vain oman asunnon läheltä opiskelupaikkaa. Ahdistaa haistella kaverin 4varpaita, sen kanssa ei voi edes puhua. Meidän yksiö on yhdeksän neliötä ja kaksi miestä, joista toinen diilaa minkä kerkii ja toinen vain on. Maksan 300 euroa vuokraa kolmesta neliöstä. Se olio on siinä mun vieressä. En jaksa kohta mitään.” Onneksi tämän miehen asiat järjestyivät ja mies pääsi rauhallisempaan yksikköön – jossa tuoteseloste: kevyesti tuettua asumispalvelua. • Irmeli kertoo, että Kinaporinkadun alkupäässä, ihan parturia vastapäätä, oli ennen sotia näkkileipätehdas, jonka kadunpuoleisista avonaisista ikkunoista työmiehet olivat jakaneet näkkileipiä nälkäisille lapsille. Myöhemmin siihen tilalle nousi suuri asuntola, jossa miehiä oli ollut osapuilleen 350 kappaletta: siellä oli huoneita, jotka olivat olleet täynnä miehiä. • Köyhyys on totta ja köyhyys kuormittaa, köyhä säästää ruuastaan ja syö epäterveellisesti, koska etenkin talvella kasvikset ja vihannekset maksavat turhan paljon. Köyhyys antaa 2000-luvun ihmisille eriarvoisuuksien kirjosta erilaisia, aina vain synkempiä kasvoja. Köyhänä oleminen ahdistaa. Sitkeä raataa saadakseen edes jotain ja yrittäjä yrittää, vaikka velkojat ovat vieneet tuhkat pesästä. Köyhyyttä syntyy luovuttamisesta, väsymisestä pieniin tuloihin, epäkiitollisista tehtävistä vaikka olisi edellytyksiä muuhun, simputtamisesta, kiusaamisesta ja joutumisesta savustetuksi kummallisten kuppikuntien pienistä piireistä, mielenterveysongelmien kärjistymisestä, päihdemyönteisestä elämäntyylistä ja väärin suunnitelluista stategioista, taktisista virheistä sekä tilanteista, joissa ihmisen työt loppuvat, ihan mistä vain. • Asunnottoman (etenkin pitkäaikaisasunnottoman) arki on loputonta katujen mittaamista, pummilla matkustamista, roskisten penkomista (etenkin anteliaita kauppiaita kannattaa metsästää), pullojen kyttäilyä, kaikkialla etsimistä ja selviytymistä köyhyydestä ja kurjuudesta takaisin elämään; toisinaan ulospääsyreittiä raotetaan rikoksien avulla. • ”Kun ihminen rakastuu viinaan ja päihteisiin, koko arjen kuviot pyörivät pähkäillessä, mistä seuraavaksi hakisin pullon – eipä siihen paljoakaan ole ulkopuolisilla nokan koputtamista. Jossain vaiheessa itseään edes hiukan arvostava mies nousee kontilleen ja yrittää jaloilleen. Tämä uudelleen nousu on helvetin vaikeaa – on se.” • Miten voit suunnitella päivääsi, kun kaikki mukava on ylimääräistä, tiedät senttiesi Mun oli pakko juoda tuskaani siellä kadulla ja teeskennellä päivittäin että kestin sitä syvää häpeää, joka liittyi kodittomuuteeni. Soitin Kelaan, joka sijaitsi Helsingin pääpostin talossa. Virkailija kyseli osoitettani, johon minä: poste restante. Virkailija napautti: et kai sä postilaatikossa asu? Jorma Kun menen toisen asuntoon, minun on elettävä talon tavalla: silloinkin kun joku porukasta pisti lasoliinin kiertämään Tunsin itseni voimattomaksi ja vedin raakaa ainetta sisuksiini Jorma Joskus karkea puhe, vieras kieli ja kulttuurien kirjo sekoittavat arkeamme. Mieleen juolahtaa: kuka on sivistynyt? Sisimmissään vilpitön? Pesemätön – arka, eksynyt, asunnoton, ulkona kaikesta vanhasta - mutta vilpitön Ulla Mies seisoo edessäni synkkänä: Mulla ei ole mitään tehtävää. Mutsi sanoi, että musta ei ole mihinkään. Lennän joka mestasta pihalle. Kenelläkään ei ole edellytyksiä sanella sulle sun elämäsi roolia. Ihan totta. Ulla Aukeaman kuvat ja Asukin kansi ovat valokuvataiteilija Arto Timosen kuvia Puolustus-teoksesta. PUOLUSTUS määrän riittävän tasan vain olemiseen ja kaikkeen ilmaisen metsästämiseen. Vapaaehtoistyö on hyvä juttu hänelle, joka haluaa sitä sydämestään tehdä. Silti ihminen ei ole sydämetön, vaikka hän haluaa vastata itse huudoistaan ja tienata itse euronsa. Mitä tekee mies ”tötterötehtaassa villasukkia venyttelemässä”, kun takana on pitkät pätkät asfalttia ja hikisiä ruskettuneita hartioita, joita eksä joskus hyväili, tai mitä tekee nainen asuntoloiden nurkkia siivoamassa, kun omat ajan saatossa haalistuneet nurkat kaipaavat tolua, toimintaa ja työkaluja, kun oma koti on häätöuhan alla tai omat voimat ovat vähäiset mutta eivät tarpeeksi hatarat eläkepäätökselle. Miksi systeemin sisälle työllistyneet sosiaali -ja terveysalan ammattilaiset, valmentajat ja asiantuntijat ihmettelevät, kuinka ”raha ei ole niin tärkeää” tai ”onhan sitä paljon muutakin ihmisen elämässä kuin raha” ja miksi vammautunut ajatteleva ihminen sijoitetaan kuntouttavana ja valmentavana toimenpiteenä matalapalkkaiseen sisällöttömään työhön, miksi raitistunut ihminen kyykytetään nollapisteeseen noviisiksi epäkiitollisiin tehtäviin. Eriarvoisuuden paradigma loistaa kadulla himmeänä, peittyy usein vilinään, ilmestyy kaaoksen torjunnan epäonnistumisyrityksistä huolimatta asunnottoman ja ongelmaisen hahmossa päivänvaloon, purkautuu toisinaan arvaamatta ja rajusti rikostilastoihin sekä pitkiin leipäjonoihin tyytymättömien kansalaisten jatkeeksi. • ”Edunvalvoja on mikä pitää huolta, etten saa ostaa mitään ylimääräistä kettu soikoon.” Miten rahasi riittävät? ”Eihän ne riitä. Edunvalvoja sanoi, että minulla ei ole enempää kuin kuusikymmentä euroa viikossa käyttörahaa. Tällä kuudellakympillä mun pitää saada kaikki tarpeellinen.” Mitä tarvitset viikon aikana ja mitä saat? ”Saan matkarahoja, omavastuu matkaa kohti kolme euroa, ja saan makkaraa, kananmunii, leipää ja maitoo. Tarvitsen: makkaraa, kananmunii, leipää, maitoa, sirkusta ja joskus baarissa kupin kahvia, tahtoisin joskus konserttiin, jääkiekkomatsiin tai elokuviin ja YSTÄVÄN. ” • ”Olen syönyt menneinä vuosina hyviä aterioita suoraan roskiksista: Valintatalosta, Alepasta. Ruokamme kokkasimme veneessä. Olimme onnellisia toisistamme ja kävimme välillä Hurstin ruokajonossa ja Myllypu- ron ruokajonossa. Jossain vaiheessa pyörin Itiksen Stoorissa, josta joku työntekijä auttoi mua saamaan oman asunnon. Ekat viikot nukuin oman 20-neliöisen kämppäni lattialla. Jossain vaiheessa aloin rötöstelemään. Sain kaks kuukautta sitten tukikämpän. Olen maksanut vuokrani.” • ”Kurjin keikkani oli kun yritin varastaa S-marketista tavaraa. Menin kattoluukun kautta sisään, se oli sellainen läpinäkyvä luukku, olin aikaisemmin illalla varastanut byggalta köyden sitä varten. Laskeuduin sellaisii kapeita rautatikkaita pitkin sisälle myymälään. Myymälässä ladoin repun täyteen kaljaa ja sit tuli pieni ongelma, en jaksanutkaan kivuta takas ylös kun kaljat painoivat niin saatanasti. Otin käyttöön suunnitelman numero kaksi. Joinkin ne kaljat siellä kaupassa, nautin olostani ja keräilin hyllyistä kaikkee hyvää. Olisin voinut vetää ikkunan paskaks ja mennä sitä kautta alas, en tajunnu, siinä tein tyhmästi. Siellä hyllyjen välillä istuin ja ryyppäsin. Aamulla jäin kiinni kun henkilökuntaa alkoi lipua duuniin. Voi paska, olin nukahtanut sinne kauppaan.” • ”Kiva muuttaa uuteen kämppään kun sossu antaa huonekaluihin noin 60 euroa rahaa ja kaikki vanhat kalusteet on roudattu aikapäiviä kaatikselle. Pitäis varmaan monen saada tukea just tossa vaiheessa. Olet yksin ja kaikki sun vanhat frendit ois tulossa messiin. Ai kun voisin kertoa nuorille miten vaikeeta asunnottomuus on ja mäkin olen ollut vaik kuinka saatanan kauan asunnoton. Et ne älyäis hakea apua ajoissa. Hei miten mä pääsisin nuorisotyöntekijäks? En ole ikinä antanut viinaa alaikäisille. Mä haluisin nuoriso-ohjaajaks, miten siihen koulutukseen pääsee? Voisin neuvoa nuoria, et eivät eläisi niin kuin minä.” • Tekstit ovat otteita Puolustus-teoksesta 5 Arska ja hyvä konsertti Arska pääsi Vva ry:n kustantamana konserttiin ja pikku hankaluuksien kuten säällisen asun hankkimisen jälkeen juhlatunnelmiin. Kaivopuiston rannassa hän pesi vähän isompia karstoja vähän galsalla merivedellä. Housut peseytyivät samassa vedessä. Arska pyllisteli kalsareillaan sen aikaa kun hankasi hiekalla farkkujaan meressä. Onneksi ei sattunut virkavaltaa paikalle. Housuja kuivatteli tuulessa sen verran, että kärsi päälleen laittaa. Sitten nokka kohti konserttipaikkaa. Hän oli ajoissa, mutta matkalla satoi ja jälleen Arska ja housut ja takkikin olivat melko märät, kun meni aulan lämpöön odottelemaan Avaimet on Avaimeton? -gaalan alkua. Tuttuja kasvoja ja tuntemattomiakin alkoi saapua paikalle. Lämpö teki tepposet ja Arska nukahti, kunnes Obelix töni hereille sanoen: mitä mies? Arska siihen: kurjuutta ja köyhyyttä tietty. Tuli muitakin tuttuja Sällikodista ja lehtilaatikoista. Oli konsertin aika. Tällaista hyvää ei olekaan ollut sitten menetetyn nuoruuden, ajatteli Arska. Tuttu näyttelijä nuoruudesta aloitti monologillaan esityksen. Arska nautti joka hetkestä ja ajatteli lämmöllä katupoikien perustamaa järjestöä, joka yhteistyökumppaneineen oli tämän hyvän hänelle tarjonnut. Konsertin loputtua lähes kolmen tunnin kuluttua oli edessä paluu arkeen kadulle. Sade oli lakannut ja Arskan yöstä tulisi siedettävämpi. Hän tiesi, ettei Ensisuojaan enää päässyt, niin kuin ei viime aikoina useinkaan, se olisi taatusti täynnä. Ei ollut edessä muuta kuin kalsea katu. Onneksi ei ole vielä pakkasta, Arska ajatteli. Kaikki huutokaupattavat teokset myytiin. Ostajien joukossa oli mm. Seppo Fränti, joka kymmenisen vuotta sitten joutui elämään alkeellisissa oloissa ja odottamaan pois pääsemistä epätietoisuudessa saarella toisella puolella maapalloa. Omasta avaimesta on kysymys Tammikuussa 2010 mainostoimisto Dyyni otti yhteyttä Vailla vakinaista asuntoa ry:hyn. Syntyi ajatus yhteismarkkinoinnista, jonka avulla mainostoimisto voisi kantaa osansa yhteiskuntavastuusta. Asunnottomat eivät tunnetusti ole mainostoimistojen kohderyhmää, ja myös Vva:n kävijöiden keskuudesssa sana mainostoimisto kuulostaa lähinnä vitsikkäältä. Pohdittiin miten nämä kaksi maailmaa voisivat kohdata uskottavalla tavalla. Yhteistyöhön saatiin ohjelmatuotantotoimisto Green Event ja Savoy-teatteri. Päätettiin järjestää kampanja jonka tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä oikeudesta omaan avaimeen. Kampanjan aikana kerättiin hylättyjä avaimia, joista suomalaiset kuvataiteilijat tuottivat taidetta huutokauppaan lahjoitettavaksi. Marraskuun lopussa 2011 järjestettiin Savoy-teatterissa gaalailta, jonka tarkoituksena oli muistuttaa oikeudesta omaan avaimeen, kotiin. Lahjoitetut teokset olivat esillä Savoyn aulatilassa ennen konserttia ja huutokauppa päättyi 4.12. Vailla vakinaista asuntoa ry kiittää lämpimästi kaikki kampanjaan osallistuneita! SATEESTA SISÄLLE LÄMPIMÄÄN TUNNELMAAN Konsertti asunnottomien hyväksi Vva ry ja Mainostoimisto Dyyni järjestivät tukikonsertin asunnottomien hyväksi Savoy-teatterissa sunnuntaina 27. marraskuuta 2011. Konsertissa esiintyi nimekäs lista muusikoita. Esiintyjät loivat teeman mukaisesti kotoisaa tunnelmaa muistuttaen asunnon tärkeydestä ja siitä, että asuminen on kaikkien perusoikeus. Konsertin suojelijoina toimivat tohtori Pentti Arajärvi ja elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki. Arajärvi saapui konserttiin puolisonsa, tasavallan presidentti Tarja Halosen kanssa. K K ellon lähestyessä kuutta Savoyteatterin aulaan alkaa soljua väkeä. Konsertti on houkutellut paikalle paljon ihmisiä: nuoria, lapsia vanhoja, asunnottomia, Vva:n työntekijöitä, musiikin ystäviä... Kävijäkunnan monipuolisuus kertoo, että asunnottomuus koskettaa kaikkia ihmisiä - tilanteeseen voi joutua kuka vain. Asunnottomuus kasvaa räjähdysmäisesti, ja yhä useammin asunnotta jää nuori ihminen. Konserttia järjestämässä ollut Hanna Piirainen kertoo, että konsertin tavoite on herätellä lisää ihmisiä huomaamaan ongelma. Piirainen sanoo, että tällaiset näkyvät kampanjat ovat tärkeä osa Vva:n toimintaa. Piirainen toivoo että väkeä saapuu paljon, mieluiten salin täydeltä. Järjestelyt ovat hänen mukaansa sujuneet hyvin, ja konsertti on viimeisen kahden viikon aikana saanut paljon huomiota mediassa. Idea Avaimet on? Avaimeton? -tukikonserttiin lähti vuoden alussa. ”Tammikuussa mainostoimisto Dyyni esitti meille tällaista yhteistä markkinointikampanjaa.” 6 ”Mietimme, mihin tarvitsisimme mainostoimistoaikaa ja kehitimme Avaimet on? Avaimeton? kampanjan. Greenevent ja Savoy-teatteri lähtivät mukaan ja siitä idea kampanjan pääkonserttiin sitten lähti etenemään.” Kampanjan pääkonsertin yhteydessä esillä oli tauluja, jotka on huutokaupattu Avaimet on? Avaimeton? -nettisivuilla. Taideteokset ovat nimekkäiden taiteilijoiden käsialaa ja tuotot sekä huutokaupasta että konsertista käytetään Vva:n toiminnan tukemiseen. Lauluja hyvän asian puolesta ”Moni teistä varmaan kiinnitti huomiota epämiellyttävään, sateiseen säähän. Sää todella oli epämiellyttävä. Erityisen epämiellyttävä se on asunnottomille, jotka joutuvat kävelemään ulkona ilman asuntoa. Jos jotenkin voimme auttaa tätä ongelmaa soittamalla tämän biisin, niin sitten soitamme sen”, Kadotetut-yhtyeen solisti alustaa kappaleensa ja tarttuu mikrofoniin. Illan esiintyjillä on paljon sanottavaa asunnottomuudesta. Jotkut artistit käsittelevät asunnottomuutta kappaleissaan konkreettisemmin, jotkut haluavat esiintymisellään antaa iloa ja toivoa, toiset taas laulavat rakkaudesta. Konsertin tunnelma oli koko illan ajan hyvä - yleisö vastasi esiintyjille suurin aplodein, jopa vihellyksin. Kenties sanoiltaan puhuttelevin esitys on Luca Garganon kappale, jonka artisti on tehnyt itse New Yorkissa tapaamalleen asunnottomalle. Postiosoitteen hukannut artisti teki asunnottomalle lupaamansa postikortin kappaleen muodossa. Paljon vähäosaisia auttanut artisti Pelle Kiitos: Timo Rautiainen, Jussi Lampi& Peter Engberg-trio, Kaihon Karavaani, Tuure Kilpeläinen, Jippu, Vuokko Hovatta, Pauliina Kokkonen, Timo Kiiskinen, Aulikki Oksanen, Esko Salminen, Luca Gargano, Pelle Miljoona United Pentti Arajärvi, Aki Kaurismäki Miljoona esiintyi niin ikään konsertissa. Pelle Miljoona tuli keikalle hyvillä mielin. ”Projekti on todella hieno, ja kun tällaisen kutsun saa hyväntekeväisyyskonserttiin, niin tuskin kukaan kieltäytyy”, artisti toteaa. Pelle Miljoonasta suurin syy asunnottomuudelle on yksiselitteisesti ahneus. Konsertissa esiintyivät myös Jussi Lampi, Timo Rautiainen, Peter Engberg, Jippu, Pauliina Kokkonen sekä Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani. Konsertti keräsi kiitosta Konserttia kuuntelemaan tullut helsinkiläinen pariskunta piti konserttia onnistuneena. Helsinkiläinen Leena lähti konserttiin, koska hän haluaa tukea hyvää asiaa ja auttaa asunnottomia. Oikeus asuntoon on Leenan mielestä ihmisen perustarpeista ehdoton ykkönen. ”Asunto on edellytys kaikelle muulle: työssä käymiseen, opikeluun, ihmisarvoiseen elämään”, Leena luettelee. Lisäksi illan hyvät esiintyjät houkuttelivat paikalle. Leenan mieleen oli erityisesti Jippu, jonka esitys sai ”kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää”. Hyväntekeväisyyskonserttia kuuntelemaan saapunut tasavallan presidentti Aku Korhonen, Samuli Nieminen, Tommi Toija, Jyrki Riekki, Janne Siltanen, Hans-Peter Schütt, PAND Taiteilijat rauhan puolesta, Andrei Bakharev Ylinnä: Esiintymisvuorossa Kaihon Karavaani solistinaan Pauliina Kokkonen. Savoyn aulassa oli esillä huutokaupattavaa taidetta. Tarja Halonen kertoo nauttineensa illasta paljon. ”Konsertti oli todella onnistunut. Vva tekee tärkeää ja hyvää työtä. On hienoa, että tänne on saatu nuoria taiteilijoita esiintymään tärkeän asian puolesta”, Halonen kiitteli konsertin jälkeen. Essi Pentikäinen 7 Helsinki Marraskuussa 2010 Suomessa oli asunnottomana 7 877 yhden hengen taloutta ja 349 perhettä. Tänäkin vuonna tuhannet asunnottomat joutuvat sopeutumaan kylmenevän sään antamiin olosuhteisiin. Asunnottomuusongelma on ollut pitkään ihmisten tiedossa ja hallituksella on ohjelma pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi. Silti asunnottomien määrä on räjähdysmäisessä kasvussa ja hiertävä kivi jatkaa kulkuaan. Ovet avautuivat asunnottomille Matias Haakana Hyvinkää Helsingin Asunnottomien yössä Hakaniemen torilla vieraili myös tasavallan presidentti Tarja Halonen. Valtakunnallinen Asunnottomien yö -kansalaisliike järjesti 17.10.2011 tapahtumia 19 eri paikkakunnalla. H H yvinkäällä järjestettiin paikallinen 12. asunnottomien yön tapahtuma valtakunnallisella teemalla Asumisen sietämätön vaikeus. Tapahtumia oli ympäri kaupunkia ja päivän järjesti monialainen työryhmä. Joillakin oli avoimet ovet toimipisteessään aamusta alkaen, toiset avasivat ovensa illaksi tai yöksi. Köyhyys, syrjäytyminen ja asunnottomuus ovat kaikkien asia. Hyvinkäällä oli vuonna 2010 maistraatin tietojen mukaan n. 220 ihmistä vailla vakinaista asuntoa. Monet elävät niukasti, syrjäytymisuhan alla. Hyvinkäällä haluttiin nostaa asunnottomien asia esille mm. päättäjille, haluttiin madaltaa kynnystä hakea apua ja haluttiin tiedottaa eri toiminnoista paikkakunnalla. S yitä asunnottomuudelle on monia. Perinteinen käsitys asunnottomuudesta lienee, että kadulle päädytään puolison jättäessä ja heittäessä ulos yhteisestä kodista. Tällainen tilanne ajaa helposti myös työttömyyteen ja juomiskierteeseen. Näin kävi Reijo Pipiselle kymmenen vuotta sitten. O m a s än k y va i ht u i kahvila n s e i n ä ä n ”Koko asunnottomuuskierre alkoi vuonna 2001 avoerosta , kun avovaimo jätti ja heitti kodista.” Silloin Pipisellä oli vielä työ, mutta työsuhde katkesi pian sen jälkeen kun Reijo joutui jättämään kotinsa. ”Jäin sairaslomalle uupumuksen takia. Työssäkäynti oli hyvin uuvuttavaa, kun ei ollut omaa kotia mihin mennä”, Reijo kertoo. Reijo nukkui ensin yönsä yökahvila Kalkkersissa nojaamalla seinään ja lähti siitä suoraan töihin. Tällaista elämää mies jaksoi kaksi viikkoa, kunnes uupui. Mies jäi sairaslomalle, ja koeajan puitteissa työnantaja antoi miehelle potkut. Kierre oli valmis. Monilla asunnottomilla on samanlaisia kokemuksia työuupumuksesta - on ihan eri asia mennä töihin suoraan ensisuojasta kuin että takana olisi hyvinnukuttu yö omassa sängyssä ja aamupala syötynä. Sik- Töölönrannassa oli lupa telttaillsa Helsingin Asunnottomien yönä. 8 Joka yö on asunnottomien yö si asunnottomuus ja työttömyys kulkevat usein käsi kädessä. Koska lopputili kului juomiseen, Reijo ei saanut olla samassa paikassa kauaakaan. Monet paikat ovat tarkkoja juomisesta. Niinpä Pipinen kiersi sen jälkeen paikasta toiseen - Helsingin asuntolasta vierasmajaan, joskus kadulle ja joskus ensisuojaan. Etenkin ensisuoja herättää Pipisessä vahvan inhon tunteen. ”Kaikki ovat sekaisin, narkkarit ja alkoholisoituneet. Ahdasta on, yksityisyydestä ja omasta tilasta ei ole tietoakaan. Myöskään solidaarisuutta ei ole, koska kaikki ovat yhtä köyhiä. Kengätkin viedään jalasta”, Reijo kuvailee. Ensisuojien kaltaisissa paikoissa piilee noidankehän ongelma - nekin jotka olisivat muuten selvinpäin, juovat jotta olisi helpompi kestää sellainen ympäristö. Reijo toteaa ykskantaan, ettei paikkaan tullut mieleenkään mennä selvinpäin. Käänteentekevä muutos Reijolle oli, kun Syväpurosta tuli ensisuojaan ihminen tarjoamaan apua. ”Oikeaan aikaan oikeassa paikassa kysyttiin, haluaako joku lähteä hoitamaan terveyttään ja itseään. Ajattelin, että näinkö haluan loppuelämäni elää, ensisuojassa ja kadulla. Lähdin Syväpuroon katkolle,eikä siellä maaseudulla ollut yhtä paljon houkutuksia” Nyt Reijo Pipinen on ollut kuusi vuotta raittiina. Hän toimii Vva:ssa kokemusasiantuntijana. L iian vähän asuntoj a, liian kor keat vuokrat Vva:n toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen kertoo, että monet syyllistävät asunnottomia. ”Niillä joilla kaikki asiat ovat hyvin, on usein sellainen mielipide että asunnottomuus on ihmisen oma vika. Se ei pidä paikkaansa - elämän yhtäkkisen kriisin takia ihmiset yleensä luisuvat yhteiskunnan ulkopuolelle. Puoliso kuolee, tulee avio taiavoero. Jos apua ei saada, syrjäytyminen on todennäköistä ”, Sanna kertoo. Ennakkoluulot ja syyllistäminen haittaavat ongelman poistumista - asunnottomat ovat saaneet kestää syytöksiä avun saannin sijaan, vaikkei kyse alkoholisoitumisesta olisikaan. ”Yksiselitteisesti kaikista suurin syy asunnottomuudelle on asuntopula. Lisäksi liian korkeat vuokrat aiheuttavat asunnottomuutta. Toisiksi suurin syy se ettei ihminen kykene asumaan psyykkisistä tai taloudellisista syistä” Lehtonen sanoo. Yllä Asunnottomien yön tuli syttyy Hyvinkäällä, alla Näkymättömien kylä Kuopiossa Myös Vva Ry:n vapaaehtoistyöntekijä Elina Pentikäisen mukaan nykyajan trendi on, että ihmiset joutuvat asunnottomiksi liian korkeiden vuokrien takia. ”Vuokrat ovat todella korkeat, ja jos ihmiselle jää vuokravelkaa ja tulee merkintä luottotietoihin niin kämppää ei saa enää mistään -ei kaupungilta, ei järjestöiltä eikä yksityisiltä”, Elina toteaa. Marraskuisessa Maria!-showssa asunnottomaksi jäänyt Susanna nostatti monen katsojan sympatian. Elina kertookin, että Susannalle tarjottiin heti ohjelman jälkeen asunto. ”Harmi vaan et lisäks on olemassa muutama sata perhettä ja tuhansia perheettömiä tossa samassa tilanteessa”, Elina toteaa. Sunnuntain tukikonsertti muistutti ihmisiä tästä kasvavasta ongelmasta. Esiintyjien tavoitteena oli luoda konserttiin lämmin ja kotoisa tunnelma sekä muistuttaa oikeudesta omaan kotiin. Konsertti myös kerää rahaa VVA: n toimintaa varten - Yökahvila Kalkkers on avoinna vain parin viikon välein, sillä rahaa säännöllisempään ylläpitoon ei ole. Talven tullessa kahvilan merkitys kasvaa suuresti. Yökahvilan lisäksi myös muita toimipisteitä sekä tilapäismajoituksia tarvitaan, sillä nykyisien toimipisteiden tilat ovat asunnottomien määrään nähden liian pienet. Esimerkiksi Hietaniemenkadun palvelukeskuksen ovien ulkopuolelle jäi lokakuussa yli 80 asunnotonta, ja joka ilta joku jää taivasalle. Essi Pentikäinen Asunnottomien yön toimijat Helsingissä: Nuorisoasuntoliitto, Elämäntapaliitto, Kunnon Elämä ry, Metropolia AMK sosiaalialan koulutusohjelma, Etelä-Suomen Vasemmistonuoret, Aklinikkasäätiö, Terveysneuvontapiste Vinkki, Kriminaalihuollon tukisäätiö, Sininauhasäätiö, Pelastusarmeija, Vastavoima, Rakennusliitto, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto, KokoTeatteri, Kallion seurakunta, Myllypuron seurakunta, Vailla vakinaista asuntoa ry, Helsingin Diakonissalaitos, KRIS Etelä-Suomi ry, Stydi ry, Svenska socialoch kommunalhögskolan, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, Oikeutta siivoojille, SPR Kallio-Käpylän osasto, Kallio-liike sekä joukko asumisasioista huolestuneita kansalaisia. Kuopio N N äkymättömien kylä -tilataideteos pystytettiin Kuopion torille iltapäiväksi ja illaksi. Sirkkulanpuiston toimintayhdistyksen kutsusta kuvataideseura Arttiimi rakensi pimenevään iltaan lasilyhdyistä ja pahvilaatikoista kodittomien kotien kylän. Tilataideteoksella muistutettiin, etteivätinhimilliset asuinolosuhteet ole kaikille kuopiolaisille itsestäänselvyys. ”Tapahtuma oli tosi onnistunut ja sai paljon huomiota ohikulkijoilta. Kun ihmiset tulivat ihastelemaan taideteosta, keskustelimme samalla heidän kanssaan asunnottomuudesta, siihen liityvistä tilastoista sekä eri tavoista puuttua ko. ongelmaan.” ”Tavoitimme paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä olisi asiakseen lähteneet mihinkään Asunnottomien yön tapahtumaan. Toivoakseni herätimme heissä uudenlaisia ajatuksia!” kertoo kansalaistoiminnan koordinaattori Laura Meriluoto Sirkkulanpuiston toimintayhdistyksestä. Asunnottomien yön iltatapahtuman järjesti Kuopion Työterapinen yhdistys Patakukkulan palvelukeskuksella. Asunnottomien yön yhteistapahtuma järjestettiin vanhalla kirkolla keskustassa klo 17. Paikalla puhumassa olivat kaupunginjohtaja Raimo Lahti ja perusturvalautakunnan pj. OTT Irma Pahlman sekä yhteistyöryhmäläisiä. Yhteisen keskustelun juonsi diakoni Kristiina Leinonen, musiikista vastasi kanttori Minna Kettunen ja tilaisuudessa rukoushetken piti pastori Leena Ranta. Pelastusarmeijasta Markku Tulander vastasi ”kysymysgrillistä”. Sitten sytytettiin asunnottomien tulet kirkon pihaan ja kahviteltiin. Väkeä kerääntyi avajaistilaisuuteen yli 120 henkilöä: kadun miehiä ja naisia, päättäjiä, eri ikäisiä hyvinkääläisiä ja lähiseudun asukkaita sekä järjestävien tahojen edustajia. Tunnelma oli positiivinen vakavista asioista huolimatta. Toimari ry: n toimipisteellä jaettiin ilmaista soppaa. Yhteistyöryhmään kuuluvat mm. diakoniatyö, aikuissosiaalityö, A-klinikka, talous- ja velkaneuvonta, TYP, Hyvinkään Toimari ry, Hyvinkään nuorisoasuntoyhdistys, Pelastusarmeija, AA-ryhmät ja Hyria-työmyllyt. Avoimien ovien kautta oli mahdollisuus tutustua ko. tahojen toimintaan sekä saada neuvontaa sosiaali- ja asumiskysymyksissä. Päävastuu asunnottomien auttamisesta on yhteiskunnalla. Seurakunta ja järjestöt voivat olla rinnallakulkijoita ja monille merkittävä tuki arjessa selviytymiseen. Asunnottomien yön tilaisuus oli onnistunut ja rohkaisee toimimaan tärkeän asian puolesta. Tämän päivän valinnat vaikuttavat huomiseen, yhdessä olemme enemmän. Diakoniatyö järjestää Hyvinkäällä toimintaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi ympäri vuoden: mm. pullakirkko kerran kuussa, päihteetön saunaryhmä kaksi kertaa kuukaudessa, puutalkoita kaksi kertaa vuodessa, retkiä ja leirejä, keskusteluryhmiä, laitosvierailuja jne. Ihmisiä kohdataan toimistolla avopäivystyksissä, kodeissa, kaduilla, ihmisten omassa arkiympäristössä. Asunnottomien yön tapahtuman kautta saatiin paikalliset toimijat liikkeelle ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Haluamme kaikille oikeuden ja mahdollisuuden omaan kotiin. Kristiina Leinonen Diakoni, YTK Vailla vakinaista asuntoa ry:n aktiivi ja päätoimittaja Pekka Peltomäki Helsngin Hakaniemen torilla. 9 POIKA KOTIIN! Asunnottomien olympialaiset Tampereella M ustan Lampaan sisäpiha on hyvissä ajoin täynnä yleisöä. Sana on levinnyt ja paikalla on monia tamperelaisia, jotka eivät ole meillä aiemmin käyneet. DJ Laku soittaa alkumusiikkia ja cheerleaderit huudattavat yleisöä ja aktivoivat heitä tekemään aaltoja. Yleisölle jaetaan Suomen lippuja ja muutama Ruotsin lippu. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Kisamaskotti Musta Lammas juoksee sytyttämään olympiasoihdun ja kansanedustaja Anna Kontula avaa kisat. La Murga rummuttaa näyttävän alkusoiton. Pallo ei ole hallussa 10 Ensimmäisessä kohtauksessa siirrytään lastensuojelun maailmaan. Kolme miestä vaaleansinisissä vauvanmyssyissä ja vaipoissa pelaa uppopalloa hidastetusti. Isä ja äiti riitelevät kännipäissään ja läpsivät toisiaan ja lapsiaan. Keskellä perheväkivaltakohtausta alkaa kuulua laulu, Suojelusenkeli: ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy.” Paikalle saapuu sosiaalityöntekijä ja huostaanotto tapahtuu. Seuraava urheilulaji on viestijuoksu, jossa edellisen kohtauksen vauvat ovat muuttuneet nälkäisiksi nuorisorikollisiksi. Viestikapulana kaupasta nyysitty makkarapaketti ja vartija perässä antamassa vauhtia askeliin. Rysäranta ja Hiilikainen juontavat kohtauksen puhuen niin nopeatempoisesti, että sanoista on vaikeaa saada selvää. Kilpailun voittaa vartiointipalvelun mies. Taklattuaan myymälävarkaan hän juoksee kunniakierroksen Ruotsin lippua heiluttaen. Luukkusuunnistus Seuraava kohtaus yhdistää urheilulajeina suunnistuksen ja lätkän sekä toimeentulotuen varassa eläville tutun ”luukuttamisen”. Jukolan virastoviestissä kilpailijoilla on otsalamput ja kompassit. Rastipaikkoina Kela, sossu ja työkkäri. Kartan sijasta toimeentulotukipäätöksiä ja Kelan päätöksiä, joiden byrokraattisesta kielestä suunnistajat yrittävät saada selvää. Suunnistusrastit tulee suorittaa virka-ajan puitteissa, jotta suunnistaja saisi rahaa ruokaan. Psykiatrisen lääkärin isännöimällä rastilla suunnistaja yrittää päästä hoitoon huomaten kuinka vaikeata se on tosielämässäkin. ”Vaaraksi sekä itselleen että muille kilpailijoille.” Jukolan virastoviestissä urheiluselostaja muuttaa äänensä kuiskaukseksi: ”Tommi lähestyy sosiaalitoimiston rastia, mutta pyörittää päätään siihen malliin, että ei taida saada toimeentulotukipäätöksestä selvää. Luulen, että ei ole vielä saanut hankittua pankkitositettakaan. Ei sieltä taida tulla nyt rahaa... Joo, ei tule. Tommi joutuu lähtemään hakemaan pankkitositetta... Teksti: Marko Ajanki Kuvat: Hartti Ahola Ehtiikö enää takaisin ennen sulkemista, jää nähtäväksi.” --”Ja sieltä tulee Mauri kohti työvoimatoimistoa, tuleeko Maurille karenssia tästä suorituksesta...” Ja nyt tulee osuma... Viittä vaille Kelan sulkemisajan asiakas (keskushyökkääjä) pyrkii ovesta sisään kaikki tarvittavat paperit ja liitteet mukanaan. Kelan vaksi (puolustaja Ruotsin väreissä) yrittää taklausta epäonnistuen. Hyökkääjä harhauttaa ja Rysäranta juontaa: ”Näittekö, minkä suorituksen kaveri tekee! Näittekö, minkä suorituksen kaveri tekee!! Ottaa pankkitositteen lapaansa, ja Kelan virkailijat katsovat toimistossa, että TAIVAS VARJELE, mitä sieltä tulee. Sieltä tulee rahaaaa!! Nyt ei voi kukaan väittää, etteikö kaikki liitteet olisi olleet mukana. Kukaan ei voi väittää!! Kelan virkailijat on murskattu! Neljäsataa euroa pärähtää tilille. Kelan virkailijat on murskattu!!” Cheerleaderit kannustavat sankariamme ja yleisö villiintyy. 400 euroa tililleen saanut kilpailija Tommi Veivilä tuulettaa Suomen lippu olallaan juosten kunniakierrosta. Heittolajit harjaten Siirrymme sujuvasti seuraavaan urheilulajiin, jossa on yhdistetty heittolajit ja Curlingista tuttu harjaus. Kun on saatu 400 euroa, niin sitten ryypätään. Laatanheittäjät Armon vuonna 2011 Suomen jääkiekkoleijonista tuli maailmanmestareita. Leijonien juhlimista katsellessani sain idean tulevasta asunnottomuustapahtumastamme. Suomen jääkiekkomaajoukkuetta syytettiin överiksi menneestä juhlimisesta. Näin silmissäni joukon asunnottomia juhlimassa Poikaa, joka on tullut kotiin. Kaikilla kultamitalit kaulassa ja pokaali kädessä. Jos Leijonien juhlat menivät överiksi, niin meillä tulisi mopo karkaamaan käsistä potenssiin tuhat. Kadulla asunnottomana selviytymiseen tarvitaan huippu-urheilijan ominaisuuksia. Päihde- ja kriminaalikierteestä pääsevät kuiville vain harvat. Aivan kuten urheilussa, usein vain yksi voittaa. Katuelämässä ruumiita tulee enemmän kuin jääkiekossa ikinä. Miksi ei siis asunnottomilla olisi oikeus juhlia asunnon saamista Jääkiekon maailmanmestareita lujemmin? Mustaan Lampaaseen tuli lahjoituksina urheiluaiheista rekvisiittaa, jota näytöksen puvustaja, vaatepalvelun työntekijä Jaana Kivikoski pääsi hyödyntämään. Castingvaiheessa produktioon tuli mukaan mieletön määrä lahjakkuutta ja osaamista. Sopivat ihmiset oikeille paikoille. Kisatunnelmaa luomaan tarvittiin cheerleadereita. Ensimmäisenä tehtävään ilmoittautui energinen liikunnanohjaaja Anu Rohima Mylläri, gospel-jumpan lanseeraaja ja vetäjä. Sitten mukaan tuli vuoden 2006 tangokuningatar Elina Vettenranta. Tehotiimin täydensi Hämeenkyrön Räpsä -pesäpallojoukkueen monivuotinen kapteeni Nina Taipale, joka valittiin vuoden 2010 naispelaajaksi Hämeen alueella. Cheerleading asut ja pom-pomit lainattiin Tapparalta. Urheiluselostajiksi mukaan lähtivät näyttelijä Jorce Markkula ja Setlementti Naapurin miestentalo Mattilan johtaja Jukka Tukia, roolinimiltään Pekka Hiilikainen ja Antero Rysäranta. Legioonateatterilta saimme täydennystä näyttelijöihin ja upean rumpuryhmä La Murgan säestäjiksi. DJ Laku alias Lars Salo hoiti näytöksen äänimaailman. Dekoraatiosta vastasi Petra Värelä. Esityksen lavastuksen teki useissa asunnottomuustapahtumissa mukana ollut Mika Pettissalo, joka toimi myös esityksen virallisena kisamaskottina itse tehdyssä mustalammaspuvussaan. Käsikirjoituksen tein yhdessä Kirsi-Marja Salmisen kanssa ja ohjauksesta vastasin itse. Näytöksen teho livekokemuksena perustuu siihen, että esiintyjinä on yleisölle tuttuja hahmoja. Mustan Lampaan asiakkaita, myös heitä, jotka ovat tällä hetkellä asunnottomina. Kaikille tuttuja vapaaehtoistyöntekijöitä. Asunnottomuusteeman parissa työskenteleviä sosiaalialan ammattilaisia ja vertaistoimijoita. Näitä yhteistyökumppaneita olivat: KRIS Tampere, Naisten Suojakoti, Pro Tukipiste Tampere, Silta-Valmennus, A-Kilta sekä A-klinikkasäätiön Matala ja terveysneuvontapiste Nervi. Marko Ajanki, johtava diakoni Päiväkeskus Musta Lammas www.tampereenseurakunnat.fi/mustalammas Asunnottomien yö Tampereen Mustassa Lampaassa 17.10.2011 Kaikki alkaa lapsuudesta. Vanhemmat kännäävät ja riitelevät. Vauvat pelaavat uppopalloa heitteille jätettyinä ennen huostaanottoa. Vanhempina Piia Huhtajärvi ja Timo Seppälä. Vauvoina vas. Keijo Häkkinen, Pekka Saarinen ja Franz Lindström. heittävät ”laatat” muistutukseksi alkoholin haittavaikutuksista. Mittamiehen tulosmittauksen jälkeen Musta Lammas T-paitoihin pukeutuneet vapaaehtoiset aloittavat välittömästi ”laatan” siivouksen heittämällä ämpärillisen vettä ja harjaamalla sen pois Curling-tyyliin. Tämä kohtaus toimii kuin häkä! Hiilikainen juontaa: ”Nyt jos kaikki menee kohdalleen, niin laatan pitäisi lentää.” Laatanheittäjät valmistautuvat ”heittosuoritukseen” rennosti, tanssahtelemalla lämmittelymusiikin tahtiin. Heittäjät aktivoivat yleisöä taputtamaan tahtia käsiä yhteen lyömällä. Suorituksen jälkeiset karjahdukset ja komeat tuuletukset kuuluvat asiaan. 11 Riehakkaissa mitalijuhlissa iloitaan, kun poika on päässyt kotiin. Vas. huippu-urheilijat Miika Joenperä, Asa Tiikkaja. Esiintyjät Isä: Legioonateatterin perustaja Timo Seppälä, äiti: Pro tukipisteen Piia Huhtajärvi Sosiaalityöntekijä: Sari Tarkiainen Päihdeperheen vauvat, nuorisorikolliset:Franz Lindström, Pekka Saarinen ja Keijo Häkkinen Puolustaja Ruotsin väreissä: Heikki Hautaviita Urheiluselostajat: Jorce Markkula ja Jukka Tukia Katkon sairaanhoitaja: Kirsi-Marja Salminen Enkeliksi pukeutunut tukihenkilö: Miika Joenperä Lauri ”Luunmurskaaja” Luukkonen: Aslak Tiikkaja Nyrkkeilypromoottori Don King: Martti Tamminen Cheerleaderit: Anu Rohima Mylläri, Elina Vettenranta ja Nina Taipale Huippu-urheilijoina ja mitalijuhlijoina mm. Pekka Saarinen, Matias Riekkola, ”Vaaraksi sekä itselleen että muille kilpailijoille” Minna-Leena Mäyrä, Timo Seppälä, Piia Huhtajärvi, Jukka Penttinen, Viia-Lotta Seppänen, haavoittuneen kanto: Tony Karhu, Marko Ajanki Suojelusenkelin laulu: Elina Vettenranta Valtakunnallinen Asunnottomien yö 2011 Julkilausuma Oikeus asumiseen jää juridisesti hätämajoituksen tasolle Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa toteutettaessa on tehty investointeja asunnottomuuden poistamiseksi. Kun lainsäädännöllistä valmistelutyötä ei ole nähty tarpeelliseksi liittää asunnottomuudenvähentämisohjelmiin, hyväkin ohjelma voi vesittyä poliittisen tahdon muuttuessa. Suomea esitellään maailmalla asunnottomuuden poistamisen mallimaana. Suomessa ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa juridista velvoitetta asumisen järjestämiseen ei ole. Oikeus asumiseen kuuluu Suomen laissa säädettyihin sosiaalisiin perusoikeuksiin. Kuitenkaan se ei velvoita julkista valtaa mihinkään. Paljon on tehty, mutta tulevaisuudessa poliittisesta ja virkamiestahdosta riippumattomaksi jää vain se tosiasia, että asunnotonta ei saa jättää pakkaseen paleltumaan. Asunnottomuusohjelmia toteutetaan ilman että yksilöllä on oikeus vaatia muuta kuin henkensä ja terveytensä suojaa: laki velvoittaa järjestämään katon yksilön pään päälle. Kun sitovampaa velvoitetta ei ole, taloustilanteen vaikeutuessa kunnat voivat tyytyä järjestämään ainoastaan hätämajoitusta. Oikeus asumiseen on säädettävä subjektiiviseksi oikeudeksi. Sosiaaliset oikeudet ovat lainsäädännön hurskaita ja löysiä toivomuksia. Ne eivät velvoita samalla tavoin kuin yksilönoikeudet: ketään ei voida haastaa oikeuden eteen, jos sosiaalinen oikeus jää toteuttamatta. Asunnottomien yö –kansalaisliike vaatii, että oikeus asumiseen säädetään subjektiiviseksi oikeudeksi. Keijo Häkkinen ja Pekka Saarinen valmistautuvat pelaamaan uppopalloa päihdeperheessä ennen kuin lastensuojeluviranomaiset tulevat viheltämään pelin poikki. Kahina kotipesällä Seuraavassa kohtauksessa kuvataan tsaarinaikaista päihdehuoltojärjestelmää. Ollaan pesäpallokentällä kotipesällä ryyppäämässä. Paikalle tulee isännöitsijä torumaan pelaajia metelöinnistä ja stereoiden huudattamisesta. Ensimmäisenä lyöntivuorossa oleva pelaaja uhkaa ajaa kännipäissään isännöitsijän kotipesästään pesäpallomailalla. Isännöitsijä muuttuu lukkariksi ja syöttää oluttölkin häntä uhkaavalle pelaajalle. Pelaaja lyö oluttölkkiä ja lähtee juoksemaan ykköspesälle ensisuojaan. Vastapuolen joukkueen sieppari nappaa oluttölkin räpyläänsä ja alkaa välittömästi juoda siitä. Kun seuraava kotipesästä häädetty pelaaja pääsee juoksemaan ensisuojaan tulee ensimmäiselle ajolähtö. Sen sijaan, että hän juoksisi kakkospesälle katkon sairaanhoitajan luokse, hän jääkin ryyppäämään vastapuolen pelaajien kanssa. Viimeinen kotoaan häädetty pelaaja juoksee kunnarin muiden ryypätessä. Katkon sairaanhoitaja silittää hänen päätään ja tarjoaa pullaa ja maitoa. Kolmospesällä enkeliksi pukeutunut tukihenkilö saattaa hänet kädestä pitäen takaisin kotipesään, jossa isännöitsijä halaa häntä ja toivottaa sydämellisesti tervetulleeksi takaisin kotiin. Kadulla asunnottomana selviytymiseen tarvitaan huippu-urheilijan ominaisuuksia. Puukko-ottelussa haavoittunutta Keijo Häkkistä kannetaan pois pelikentältä. Kantajina vas. Tony Karhu ja Marko Ajanki. Asa Tiikkaja ja Franz Lindström harjoittelevat vapaapainiottelun koreografioita. Painii ken uskaltaa Ikävä kyllä kunnarin juosseella voittajalla on paljon ulosottoon menneitä laskuja maksamatta. Kohtaus muuttuu amerikkalaiseksi showpainiksi Mustan Lampaan sisäpihalle rakennetussa painikehässä. Laskuja saapuu perimään ulosottomies Lauri ”Luunmurskaaja” Luukkonen. Luukkonen saapuu areenalle näyttävästi mahtipontisen juonnon siivittämänä rokin soidessa. Cheerleaderit kantavat kylttejä, joista näkee mikä erä painiottelussa on menossa. Kolmannessa erässä Luukkonen tekee vastustajastaan selvää. Ambulanssimiehet kantavat pillien soidessa epäonnisen velallisen paareilla pois kentältä. Myöskin kaksi muuta pelaaja kannetaan pois molempien tappioon päättyneen puukko-ottelun jälkimainingeissa. Pakkasensiedon MM Dramaattisin kohtaus mukailee surullisenkuuluisia Heinolan löylyn MM-kisoja. Kyseessä on pakkasensiedon MM-kisat yöllä taivasalla Suomen talvessa. Paikalla kolme kovaa kisaajaa. Samat, joiden tarinaa olemme seuranneet alun lapsuuden huostaanoton jälkeen. Ensimmäinen kisaaja luovuttaa alkuvaiheessa ja toteaa: ”Pakko mennä ensisuojaan!” Paikalle jää kaksi kisaajaa, joista toinen menehtyy paleltuessaan ja toinen selviää henkihieverissä naama sinisenä. Tämä kohtaus on suoraan järkyttävästä tosielämästä. Edellisestä kohtauksesta selvinnyt, rähjääntynyt hahmo raahautuu Formula 1 -varikolle, jossa Mustan Lampaan vapaaehtoiset pesevät miehen, vaihtavat hänelle puhtaat vaatteet ja antavat ruokaa. Kultajuhlat Finaalikohtaukseen ainoa hengissä selvinnyt ”Poika” saapuu kantaen pokaalia, mukanaan koko näytöksen työryhmä. Kaikilla on kaulassaan kultamitali. Poikaa, joka on päässyt kotiin juhlitaan railakkaasti kuohujuoman roiskuessa. Lopuksi pokaali lyödään tuusan nuuskaksi. ** 12 Asunnottomien olympialaisten vapaaehtoisporukkaa. Tamperelaiseen näyttämömeininkiin kuuluu, että ei selitetä turhia vaan näytetään miten asiat ovat. Ilman monikymmenpäisen joukon yhteistyötä jäisi taatusti näyttämättä. 13 Asunnottomuuden vähentämistavoite uhkaa karata Asukki-lehti 25 vuotta sitten Vva ry:n ensimmäinen toimintavuosi 1987 MTV3 Julkaistu 07.12.2011 19:35 päivitetty 19:56 Asunnottomuustoimijat vetosivat Kasteohjelman puolesta Pääkaupunkiseudun asunnottomuustoimijat ilmaisivat eduskunnalle huolensa Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman eli Kaste-ohjelman rahoituksen leikkauksista luovuttamalla vetoomuksen kansanedustajille marraskuun lopulla. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa leikataan. Kymmenessä suurimmassa asunnottomuuskunnassa jo suunnitellut hankkeet ovat vaarassa. Rahoitusta ei ohjata ns.vanhoihin hankkeisiin, joita ei vielä ole aloitettu mutta jotka on ollut tarkoitus aloitettaa v. 2012. Kunnissa ja järjestöissä ollaan hyvin huolissaan mm. tukihenkilöstön rahoituksen riittävyydestä. Vetoomuksen promoottori oli ja sen esitteli Sininauhasäätiön toimitusjohtaja Satu Taiveaho. Vva ry:n edustajana oli kokemusasiantuntija Reijo Pipinen. ”Lopettaminen tuli yllätyksenä” Ihmisoikeuksien sisäistäminen edellyttää omien tunteiden tunnistamista I hmisoikeuksien dynamiikkaan liittyyy merkityksellisenä elementtinä yksilön kyky tunnistaa omat tuntemuksensa. Pohjana tälle on omakohtaisen tunne-elämän alueen ja sen ainutlaatuisen luovuttamattoman oikeutuksen käsitys. Yhteiskunnassa on ryhmiä, joiden liikkumisvapautta ja mielipiteen ilmaisun vapautta on rajoitettu. Yksi ryhmä on rikosseuraamusta laitoksessa suorittavat henkilöt. Toinen ryhmä on psykiatriseen tahdonvastaiseen hoitoon määrätyt, ts. hoitoon ei tarvita yksilön suostumusta. Hoidon käynnistyttyä ja laitokseen kirjautumisen jälkeen vapaata ilmaisua ja liikkumista rajoitetaan osittain. Näiden ryhmien kannalta yhteiskuntamme erikoissairaanhoidon ja rikosseuraamuslaitoksen lainsäätäjien tavoitteena on ollut yksilön hyötyminen kustakin hoito-ja laitosjaksosta siten, että yhteiskuntamme jäsenille säädettyjä oikeuksia voitaisiin palauttaa niin, että ne vastaisivat vapaassa demokratiassa säädettyjä yksilönoikeuksia. Ajatus omien tunteiden tunnistamisesta asettuukin näin merkittäväksi osaksi sitä kokonaisuutta, jossa ihmisoikeuskäsite tulisi voida jäsentää konkretiaksi. 14 Kuinka rikosseuraamusta suorittava ihminen sen enempää kuin tahdonvastaiseen psykiatriseen hoitoon asetettu ihminen voi vaatia YK:n peruskirjassa mainittuja ihmisoikeuksia omalle kohdalleen, jollei niiden oikeutuksesta ole päässyt syntymään itselleen kuuluvan oikeuden käsitystä? Mitä vähemmän me olemme tietoisia itsellemme kuuluvista oikeuksista, sitä suurempi on riski ajautua tilanteisiin, joissa näitä oikeuksia aletaan etsiä ”korvaavien” tuntemuksien kautta. Keskustellessani rikosseuraamusta suorittavien tai suorittaneiden ihmisten kanssa on tullut selkeästi esille, etteivät ihmisoikeuksien perustavat oikeudet koskemattomuuteen tai huolenpitoon ole alunperinkään toteutuneet siinä määrin, että voisimme puhua niiden myönteisistä vaikutuksista koulunkäyntiin, opiskeluun, ammatinvalintaan, työhön, perheeseen ja vastuullisuuteen yksilönä yhteiskunnassa. Omasta henkilökohtaisesta terveydestä ja yhteiskunnan lainsäätäjien asettamista reunaehdoista kiinnipitäminen edellyttää halua sitoutua niihin järjestelmän asettamiin tavoitteisiin, jotka koskevat meitä kaikkia. Ihmisoikeuksien toteutumiseen sisältyy myös velvollisuuksia. Miksi osa yhteiskuntamme jäsenistä ei tunnu jaksavan tai tunnu välittävän sitoutua edellä mainittuihin raameihin yhteiskunnassamme? Ihmisoikeuksien toteutuminen kokonaisvaltaisesti yksilön elämässä lisää halua sitoutua ja antaa se ”panos” kullekin yhteiskunnan osa-alueelle niin hyvin ja täydellisesti kuin se kunkin yksilön terveydentilan ja kokonaistilanteen kannalta suinkin on mahdollista. Vapautuvien vankien ja rikosseuraamustaan edelleen suorittavien samoin kuin psykiatrian erikoissairaanhoidon läpikäyvien ihmisten kuntoutumisessa on pitkälti kyse siitä, kykenemmekö kuulemaan näiden ihmisten sisäistä pahaa oloa. Olen täysin tietoinen erilaisten terapioiden korkeasta kustannustasosta ja niiden kannattavuuden kyseenalaistamisesta. Ihmisoikeudet eivät vain ole kauppatavaraa, joissa vaa´an kuppeihin voitaisiin asettaa aina se selkeä taloudellinen hyöty nähtäväksi. Olemme nähneet elämänkulkuja, joita elävät eivät ole parantuneet tai muuttaneet sosiaalista käyttäytymistään siten, että olisi voitu tehdä jokin häiriöttömästi toimiva kaava jonka kautta pääsy asetettuihin tavoitteisiin toteutuisi erinomaisesti. Hallitus tavoittelee pitkäaikaisasunnottomuuden poistamista vuoteen 2015 mennessä. Järjestöjen mukaan tavoitteessa ei pysytä, sillä rakennuttamisvauhti uhkaa puolittua. – Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että meillä puolittuu näiden asumispalveluiden ja asuntojen tuotanto. Pääkaupunkiseudulla vauhti hidastuu niin, että jatkossa rakennetaan sata asuntoa vuodessa, kun vähintään 200 asuntoon pitäisi päästä, Sininauhaliiton Aarne Kiviniemi kertoo. Tämä syystä, että Kaste-rahoilla maksetut asunnottomien tukihenkilöiden palkat jäädytetään meneillään olevien asuntohankkeiden osalta vuoden loppuun mennessä. Jatkossa koko summa pitää löytyä kunnan omasta budjetista. – Kuka sitten maksaa henkilöstön palkat? kysyy Vailla vakinaista asuntoa yhdistyksen toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen. Nyt raha, joka on myönnetty asuntohankkeisiin, pitäisi käyttää vuoteen 2012 mennessä. Lehtosen mukaan kaikki eivät siihen pysty, koska osa hankkeista alkaa vasta ensi vuonna. Peruspalveluministeri Maria GuzeninaRichardsonin mukaan kunnilla on ollut tiedossa, että hankeraha päättyy vuoden lopussa. Aiesopimukset on kirjattu joulukuun loppuun asti kestäväksi. – Kunnilla on kyllä ollut tiedossa se, että sitä lisärahoitusta pitää löytyä jatkossa sieltä omasta budjetista. Kannan kyllä suurta huolta, jos kunnat nyt tässä vaiheessa ilmoittavat, etteivät haluakaan hoitaa tätä rahoitusta, joka heidän kontolleen siirtyy, ministeri sanoo. Kuunteleminen ja aika ovat osa ihmisoikeuksia. Keskustelujen kautta asetetut yhteiskunnalliset tavoitteet ovat osa ihmisoikeuksia. Liian moni laitostaustainen aikuinen mies ja aikuinen nainen on todennut, että ”ei mua kuunnellut kukaan oikeesti kun olin nuori”. Tämän toteamuksen voimme liittää yhteiskunnassamme, samoin globaalisti, lähes kaikkien elämän osa-aluiden oheen. Jääminen ilman nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunnetta jäytää maailmaa ja näin myös pientä Suomea ja sen monia kansalaisia. Asunnottomuus ilmiönä ei ole pois suljettu tästä yhteydestä sen enempää kuin moni muukaan maailman koneiston pyörimisprosessissa oleva alue. Juhani Haapamäki Liikkuva tuki / Palveluohjaus Vailla vakinaista asuntoa ry Ilmeisesti kaupungeille tulleissa Kaste-ohjelman ohjeissa on ollut erikoinen kirjoitusvirhe, jonka vuoksi on päässyt tapahtumaan tällainen hämmentävä tilanne. Kirjoitusvirhe on ilmeisesti ministeriössä korjattu, jolloin kaupungeille on käynyt ilmi, että myönnetty rahoitus tulee käyttää nopeammassa tahdissa kuin on luultu ja jollei näin tapahdu, rahoitus katoaa.(Toim. huom.) Helsingin kaupunki, jossa noin puolet Suomen asunnottomista elää, on vaatinut, että Kaste-rahoituksen pitää jatkua myös parheillaan meneillään olevien hankkeiden osalta. Ministeriölähteen mukaan nykyisen 6,7 miljoonan euron päälle pitäisi saada miltei puolet lisää, jos poistamisohjelman tavoitteessa haluttaisiin pysyä. Uusi hallitus muutti politiikkaa, ja vain uudet, ensi vuoden alusta alkavat asuntohankkeet saavat Kaste-rahaa. – Kyllä me Helsingin kaupungissa olimme siinä käsityksessä, että valtio on sitoutunut siihen, että kahden hallituskauden aikana poistetaan pitkäaikaisasunnottomuus ja siihen, että valtio turvaa Kasterahoituksen eli tämä tuli yllätyksenä, sanoo Helsingin kaupungin johtava asiantuntija Jarmo Räihä. Räihän mukaan Kaste-rahan loppuminen nykyisten asuntohankkeiden osalta tarkoittaa ”tippumista” yleisen valtionavun piiriin, joka tarkoittaa käytännössä Helsingille tyhjää kättä. Guzenina-Richardson sanoi taistelleensa ensi vuodelle 700 000 euroa lisää, jotta tulevien hankkeiden osalta asunnonsaajien tukihenkilöiden palkkaukset tulee hoidettua. Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen mukaan nykyisen 6,7 miljoonan euron päälle pitäisi saada liki puolet lisää, jos poistamisohjelman tavoitteessa haluttaisiin pysyä. ”Jo työssäkäyviä asunnottomia” Järjestöjen mukaan tilanne on kriisiytymässä. – Tänne on alkanut tulemaan työssäkäyviä asunnottomia ja se on todella huolestuttava merkki. Sehän tarkoittaa sitä, että ne toimeenpiteet eivät pure, kertoo Lehtonen. Helsingin kaupunki aikoo hoitaa tavoiteohjelman loppuun - tuli valtiolta tukea tai ei. Kysymys on säästöistä. – Pelkästään Helsinki säästää miljoonia hoitamalla asuntoja asunnottomille, Sininauhaliiton Kiviniemi lisää. Lehtosen mukaan vuokrat ovat karanneet käsistä ja monilla ei ole enää varaa asua pääkaupunkiseudulla. Hänen mukaansa nyt tarvitaan valtiolta edullisia korkotukilainoja rakennuttajilla ja vuokrasäännöstelyn palauttamista. Kiviniemi taasen sanoo jyrkän ein Kaste-rahoituksen leikkauksille. Asunnottomien määrä oli vuoden 2010 lopussa vajaa 8000. Katso Joonas Lepistön juttu (Seitsemän uutiset 7.12.2011) http://www.mtv3.ﬁ/uutiset/kotimaa.shtml/2011/12/1456191/asunnottomuuden-vahentamistavoite-uhkaakarata#kommentit MTV3:n uutisvideo aiheesta 7.12.2011 klo 19.00 Seitsemän uutiset kua myös meneillään oleville hankkeille. Ministeriölähteen mukaan nykyisen 6,7 miljoonan euron päälle pitäisi saada miltei puolet lisää, jos vähentämisohjelman tavoitteissa haluttaisiin pysyä. Uusi hallitus muutti politiikkaa ja vain uudet, ensi vuoden alusta alkavat asuntohankkeet saavat jatkossa Kaste-rahaa. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson, SDP: ”Kannan kyllä suurta huolta, jos kunnat nyt tässä vaiheessa ilmoittavat että eivät haluakaan tätä rahoitusta joka heillä on tiedossa on ollut että heidän kontolleen se siirtyy niin haluakaan hoitaa.” Johtava asiantuntija Jarmo Räihä, Helsingin kaupunki: ”Helsingin kaupungilla oli se käsitys, että täst on yleinen poliittinen tahtotila että pitkäaikaisasunnottomuus poistetaan kahden hallituskauden aikana ja näitä tulevan ajan hankkeita ei, niihin ei tulis tai henkilöstökustannuksiin valtion tukea niin kyllä se on tullut meille yllätyksenä.” (Hietaniemenkadulla) Enska Kotilanen: ”Ja sitten tulee ongelmia vaan. Ensinnäkin siinä täyttyy vankilat.” (Vva:ssa) Toimittaja: ”Mitä vaadit?” Sanna Lehtonen: ”Valtion edullisia korkotukilainoja rakennuttajille ja vuokrasäännöstelyn palauttamista.” Litterointi Raija Maunula Uutisankkurit: Hallitus tavoittelee pitkäaikaisasunnottomuuden poistamista vuoteen 2015 mennessä. Järjestöjen mukaan tavoitteeseen ei kuitenkaan päästä, koska asuntoloiden rakennuttamisvauhti uhkaa puolittua määrärahojen leikkausten vuoksi. Toimittajan juonto: Enska Kotilainen asuu väliaikaisesti Helsingin Hietaniemen palvelukeskuksessa, raitistui ja odottaa nyt omaa asuntoa. Enska Kotilainen, talonmies: ”No ohan ne kaikki luvannu että tota sieltä saa asunnon ku odottaa ja odottaa mut se on semmosta odottamista.” Juonto: Odottaminen voi venähtää entisestään, sillä järjestöt pelkäävät asunnottomuuden vähentämisohjelman jämähtävän ensi vuonna. Tämä siitä syystä, että hallitus leikkasi Kaste-rahoitusta 30 prosenttia edelliseen hallitukseen verrattuna. Kaste-rahalla on maksettu puolet asunnonsaajien tukihenkilöiden palkoista. ”On se kumma kun rahat katoavat ja niistä kertova uutinenkin katoaa. Kuulin mielenkiintoisesta uutisesta ja yritin katsoa kello 22:n lähetyksestä mutta ei sitä enää ollut”, harmittelee Arska. Toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen, Vailla vakinaista asuntoa ry: ”Kuka maksaa sitten henkilöstön palkat. Nyt tavallaan kun se raha pitäis käyttää 2012 mennessä se mikä on jo myönnetty kaupungeille näihin hankkeisiin niin he ei taas pysty nyt käyttään sitä koska hankkeet alkaa esimerkiks vasta vuonna 2012.” Toimittaja: ”Raha palautuu ministeriölle?” Sanna Lehtonen: ”Kyllä.” Toimittaja: ”Ja ministeriö leikkaa budjettia?” Sanna Lehtonen: ”Kyllä.” Juonto: Helsingin kaupunki, jossa noin puolet Suomen asunnottomista elää, on vaatinut, että Kaste-rahoituksen pitää jat- 15 Asukki-lehti 25 vuotta sitten Vva ry:n ensimmäinen toimintavuosi 1987 Osallisuus ja osallistuminen Sällikodissa Sällikoti on asumisyhteisö nk. vaikeasti asutettaville miehille, joilla on reilusti katuelämää takanaan. Sällikodin olemassaolon aikana osallistuttu: Viikoittaiset asukaskokoukset Hiljaisuus rikkoutuu -valokuvanäyttelyjen valmistaminen 1 ja 2 Konseptikilpailu - suunnittelukilpailu: asunnottomille asumisyksikkö Steissi-hanke Karaokelaulu Asukki-lehteen kirjoittaminen Näytelmän tekeminen, runokirjan tekeminen (myös runoesitys) Kansalaisareenan tilaisuudet Asukkaiden esittämiä tarpeita ja ”tarpeita”: tarvittaisiin psykiatri, seuralaispalvelusta naisia, Alkon kauppa-auto, A-klinikan työntekijöitä. Keilaukseen olisi kiinnostusta, ja osallistumista muihin Vva ry:n tapahtumiin enemmän kuin on kykyä ja kuntoa. Tukea tarvitaan siihen, että pääsee lähtemään. Suuri tarve on sille, että henkilökunta lähtee mukaan eli toimii ”patistajana ja tukena”. Voidaan lähteä ”vaikka vain kävelylle”. Vailla vakinaista asuntoa ry:n osallisuusstrategia on nyt kertaalleen kirjattu ja se lähtee yhdistyksessä juhlallisesti sanottuna lausuntokierrokselle. Osallisuusstrategiassa on huomioitu jokaiselle toimipisteelle ja työmuodolle oma tapa liittää asunnottomuutta kokenut alusta asti henkilönä toimintaan ja suunnitteluun. Yhteiskunnassa ei ole uskottavuutta, ellei mahdollisuus osaallistua muodosta kaikkialla siltaa kadulta päätöksentekotasolle. Osallisuusstrategia = se mitä tehdään käytännössä asioiden eteenpäin viemiseksi pitkällä aikavälillä Valtuustoaloitteita Helsingissä: asunnottomien hätämajoitus Kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan 30.11. lähettää seuraavat asunnottomia koskevat aloitteet kaupunginhallitukselle valmisteltavaksi. Aloite asunnottomien tilapäismajoituksen lisäämiseksi Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) Asunnottomien tilapäismajoituksen paikkoja on Helsingissä liian vähän: Hietaniemenkadun palvelukeskuksen ulkopuolelle jäi viime kuussa 84 asunnotonta, taivasalle jääviä on joka ilta. Helsingin kaupungin Asumisen tuki -palvelun työntekijöiden mukaan jonot pienasuntoihin, solutukiasuntoihin ja tukikoteihin on pisimmät kymmeneen vuoteen. Asunnottomuus on Helsingissä selvästi jälleen kriisiytynyt. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisessä ollaan onnistuttu, mutta tästä huolimatta asunnottomuus kasvaa Helsingissä koko ajan. Helsinki on kallis paikka asua eikä vuokra-asuntoja riitä 16 kaikille. Myös asuntolapaikkojen määrä Helsingissä on vähentynyt kahdella sadalla viime talveen verrattuna. Tarvitaan nopeasti lisää tilapäismajoituksen paikkoja. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman 2008-2011 tavoitteena on ollut päästä eroon asuntola-asumisesta ja luoda pitkäaikaisasunnottomille pysyviä asumisratkaisuja. Paluuta Sahaajankadun ja Pursimiehenkadun tyyppisiin asuntoloihin ei enää ole, mutta tarve tilapäisasunnoille on silti edelleen olemassa. Hietanimenkadun palvelukeskuksen ja vanhakantaisten asuntoloiden välimaastoon tarvitaan selvästi myös välimuotoisia asumisyksiköitä, jossa voi asua kunnes pysyvämpi asunto löytyy. Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Helsingin kaupunki etsii ja toteuttaa yhteistyössä yleishyödyllisten järjestöjen kanssa mahdollisimman pikaisesti uusia väliaikaisen asumisen ratkaisuja. Valtuustoaloite asunnottomien Yökahvila Kalkkersin pitämiseksi auki joka viikko Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) Asunnottomuus on Helsingissä jälleen kriisiytynyt. Asuntolapaikkojen määrä Helsingissä on vähentynyt kahdella sadalla viime talveen verrattuna. Helsingin kaupungin Asumisen tuki -palvelun työntekijöiden mukaan jonot pienasuntoihin, solutukiasuntoihin ja tukikoteihin on pisimmät kymmeneen vuoteen. Hietaniemenkadun palvelukeskuksen ulkopuolelle jäi lokakuussa 84 asunnotonta, taivasalle jääviä on joka ilta. Vailla Vakinaista Asuntoa ry:n (VVA) ylläpitämässä Yökahvila Kalkkersissa ilman yösijaa jäävät asunnottomat voivat oleskella yön yli. Resurssien vähäisyyden vuoksi VVA voi pitää yökahvilaa auki vain joka toinen viikko. Helsingin kaupungin on tultava avuksi, jotta Yökahvila Kalkkers voitaisiin pitää avoinna joka viikko ja joka yö. Tämä ei ratkaise Helsingissä kytevää asunnottomuuskriisiä, vaan lisäksi tarvitaan lisää tilapäismajoituksen paikkoja. Yökahvila Kalkkers on kuitenkin jo olemassa oleva tila, jonka avulla asunnottomuuskriisiä voidaan lievittää, kunnes Helsinki saa järjestettyä lisää tilapäismajoituksen paikkoja. Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämmekin, että Helsingin kaupunki tulee avuksi, jotta Vailla vakinaista asuntoa ry:n ylläpitämä Yökahvila Kalkkers voidaan pitää avoinna joka viikko kaikkina öinä. Hietaniemenkatu huolestui: paikat eivät riitä Helsingin kaupungin Asumisen tuen työntekijät kokosivat marraskuun puolivälissä keskuudestaan kannanoton, jossa esitettiin huoli aiitä, että asunnottomia jää talven tullen ulos riittämättömän kapasiteetin vuoksi. ”Hietaniemenkadun palvelukeskuksen tilastoinnin mukaan syyskuun aikana palvelukeskuksen ovien ulkopuolelle jäi 36 ja lokakuussa 84 henkilöä. Yhtenä yönä suurin taivasalla yöpyneiden määrä on 15. Ulos jääneiden joukossa on somaattisesti ja psyykkisesti sairaita henkilöitä, jotka eivät välttämättä kykene huolehtimaan itsestään”, Helsingin kaupungille osoitetussa kannanotossa todetaan. Asumisen tuki -palvelun arvioi marraskuussa, että taivasalle on jäämässä noin 200 asunnotonta. Jonotilanteen pienasuntoihin, solutukiasuntoihin ja tukikoteihin todetaan olevan vaikein yli kymmeneen vuoteen. Asumisen tuki on huolissaan myös asuntolapaikkojen katoamisesta. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tavoitteena on ollut saada asunnottomat asumaan ja asuntolat lakkautettua. Asumisen tuessa arvioidaan, että ohjelmasta huolimatta tilanne on entisestään vaikeutunut: vaikeimmassa tilanteessa olevat asunnottomat eivät pärjää vuokrasopimusperusteisessa, pysyvässä asumisessa. Vva ry:ssä katsotaan, että Helsingin palvelujen ylikuormittuminen ja asuntoloiden lakkauttaminen ovat kaksi eri asiaa. Hätämajoitus auttaa kriisissä, mutta paluu vanhaan asuntolasysteemiin ei ratkaise itse ongelmaa. Kaupungin asunnottomien palvelujen kapasiteetti loppuu ja tilanne kriisiytyy, koska pienasuntojen ja tukiasumisen jonot ovat tukossa eikä paikkoja vapaudu. Jokaiseen asuntojonoon on koko ajan uusia tulijoita kuten lapsiperheitä ja maahanmuuttajia. Valtaosa pitkäaikaisasunnottomista kykenee pysyvän asumiseen, kun saa siihen riittävän tuen. Asuntoloista asunnottomat kierrätetään yhä uudelleen päihdehuoltoon ja takaisin. ja sosiaaliviranomaisiin yhdessä muuttoa harkitsevan henkilön kanssa olisi ennakoivaa työskentelyä: näin voitaisiin ehkäistä ajautumista jonottamaan palveluita, joita ei välttämättä ole riittävästi. Selvitykset siis tehtäisiin ennen mahdollista seuraavaa vaihtoehtoa, kunnasta muuttamista. steissi M uuttaminen kunnasta toiseen vain jotta pääsisi jonottamaan esimerkiksi asuntoa, työtä tai muita palveluita ei ole kansalaisten kannalta mielekästä. Asunnottomuuden kokeneet ja sitä läheltä seuranneet pyrkivät puuttumaan haitalliseen kehitykseen toteuttamalla etsivää työtä vertaiskokemuksen mahdollistamilla työkaluilla. Steissi-hanke on ensisijaisesti asunnottomuuden kokeneiden ja asunnottomuutta läheltä seuranneiden ihmisten yhteinen työmuoto. Asunnottomuuden nopeasti tihenevää ja asunnottomien erilaisista elämäntilanteista nousevaa, samanaikaisesti syvenevää ongelmaa lähdetään kohtaamaan tasolla, jolla vertaiskokemusnäkökulma auttaa tunnistamaan asunnottomuuden kasvot. Hanke käynnistetään mahdollisimman lyhyellä aikataululla, kun tarvittavat resurssit ja yhteistyökontaktit saadaan solmittua toimivaksi ohjaukselliseksi poluksi. Hankkeen ydin on kohdata kansalaisia, jotka ovat akuutissa asunnottomuustilanteessa tai elävät asumiseensa välittömästi kohdistuvan uhan alla. Kohtaamistyö pyrkii ennaltaehkäisemään asunnottomuuden välittömiä haittoja, mutta se on suunniteltu ehkäisemään haittoja myös muilla elämänalueilla, joihin asunnottomuus vaikuttaa. Ensisijainen tavoite on löytää yli kuntarajojen suuntautuvan, hallitsemattoman muuttoliikkeen virtaan ajautuvat. On vastuutonta synnyttää yleisellä tasolla mielikuvia joidenkin kuntien kyvystä tarjota kansalaisille sellainen peruspalveluiden verkosto, jonka toteuttamiseen mielikuvien mukaisesti käytännössä ei kuitenkaan ole perusteita. Asunto, terveys, sosiaaliset palvelut ja työ ovat perusoikeuksia. Niiden toteutumatta jääminen aiheuttaa ongelmia, joita ei kyetä ratkaisemaan joidenkin yksittäisten kuntien avulla. Niissä kunnissa, joiden asukkailla on vaikea elämäntilanne joillakin edellä mainituilla elämänalueilla, tulisi voida keskittyä vaikeuksien käsittelyyn oman kunnan palvelujärjestelmissä. Oman kunnan sosiaalityöntekijän kanssa olisi perusteltua käydä läpi niitä mahdollisuuksia, joita oletetaan muuttokunnassa olevan tarjolla. Yhteydenotto toisen kunnan työvoimaviranomaisiin sekä terveys- Steissi-hanke pyrkii tavoittamaan ihmisiä, jotka ovat tulleet Helsinkiin osittain harkiten tai lähes harkitsemattomasti ajautuneet Helsinkiin syistä, jotka ovat tulleet täysin ”pusikosta” eteen elämässä. Tavoite on saada kontakti, ennen kuin kotikunnan kontaktit katkeavat muuttoilmoituksen jättämiseen Helsingin maistraatissa. Vapaa liikkuvuus on arvo, jota meidän tulee kunnioittaa, mutta vähintään yhtä tärkeää on ihmisestä huolehtiminen jo siellä, missä ihmisellä kuitenkin on vahvat ja syvällä olevat juuret. Perhe, suku ja jo aiemmin mainitut peruspalvelut ja niissä olevat valmiit kontaktit. Liikkuvuuden taustalla on usein vääriä olettamuksia mahdollisuuksista sen alueen tai kunnan sisällä, jonne ollaan siirtymässä. Steissi-hanke pyrkii luomaan vaihtoehdoksi oman tutun kotikunnan kontaktien läpikäymisen ennen muita ratkaisuja. Muutto ei välttämättä auta ongelmissa, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan paljon muutakin kuin kotikunnan vaihtaminen. Juhani Haapamäki Liikkuva tuki / Palveluohjaus, Vva ry Pyydämme teitä, jotka koette tämänkaltaisen pilottityömuodon tarjoavan mielekkään vaikuttamis-ja osallistumismahdollisuuden, ottamaan yhteyttä. Hankkeeseen mukaan haluaville lisää informaatiota arkisin kello 8-16: Kokemus/vertaistyöntekijöiden yhteyshenkilö: Risto Haverinen 044-566 5478 Vapaaehtoistyöntekijöiden yhteyshenkilö: Elina Pentikäinen 044-579 2971 Vva ry:n työntekijät hankkeessa: Jussi Lehtonen 050-373 0920 js Juhani Haapamäki 044-520 7870 ”Nimi ovessa” -hankkeessa tehdään Nimi ovessa -kumppanuushankkeen kehittämisverkostossa tehdään yhdessä ja jaetaan vastuu. Kumppaneina Helsingin, Vantaan, Espoon ja Tampereen kaupungit, Helsingin Diakonissalaitos, Silta-Valmennusyhdistys (Tre) ja Vva ry Teemat: Ennaltaehkäisy ja asumisneuvonta - Kriisiasuminen ja muut korjaavat palvelut - Kuntouttavat asumispalvelut - Asuttaminen ja kotiin annettava tuki Asunto ensin -periaatteinen asuminen Osallisuus ja kokemusasiantuntijuus Mikä on Asunto ensin -periaate? Tämä: Asunto on ensimmäinen lähtökohta ja perusedellytys, jotta kaikki muu onnistuu. Tukipalveluilla turvataan asuminen. Sosiaalinen kuntoutuminen voi alkaa asumisen vakiinnuttua. verkostotyötä asunnottomuutta vastaan Olin jo aikaisemmin ollut monessa verkostotapaamisessa, syksyllä olin mukana kokeneempana kokemusasiantuntijana kuuntelemassa ja omia kommentteja antamassa, aina silloin tällöin. Minusta on hyvä tämä kokemusasiantuntijoiden mukaantulo saman pöydän äärelle, jossa alan ”ammattilaiset” ovat mukana monelta eri sektorilta. Kaikki tuovat mukaan omaa näkökulmaansa ja mielipidettään. Yhteisessä pöydässä toivon mukaan syntyy se yhteinen kieli, jota kaikki ymmärtävät. Nimi ovessa -hankkeen tehtävä on kehittää ”asunto ensin” –periaatteella toimivia palveluita ja tuottaa tietoa asunto ensin –periaatteesta tehtävään käsikirjaan. Tehtäväni on juuri näiden verkostotapaamisten yhteydessä kysellä, käykö toisille paikalla oleville kokemusasiantuntijoille Nimi ovessa -hankkeen haastattelu. So- vitaan tapaaminen ja paikka, jossa sitten haastattelen. Kaikki nauhoitetaan nimettömänä, sitten litteroin sen paperille ja lopuksi teen sen koko haastattelun sähköpostiin ja lähetän sen Soccaan, sosiaalialan kehittämiskeskukseen. Kun haastattelee näitä kokemusasiantuntijoita, saa monta eri näkökulmaa asioihin. Tietoa tarvitaan, kun näitä toimivia palveluita kehitellään. Verkostotapaamiset luovat myös aktiivisuutta kokemusasiantuntijoiden keskuudessa, kun puhutaan asunnottomuuden epäkohdista ja siitä, miten voitaisiin ehkäistä asunnottomaksi joutumista. Yksi tehokas tapa olisi, että asukkaalle ilmoitettaisiin ajoissa vuokran maksamisesta ja vuokran myöhästymisestä. Häätötapausta ei tulisi yllätyksenä. Näistä keskusteluista on apua, sillä ammattilaiset saavat asiantuntijoilta sitä oikeaa tietoa, jota asunnottomuutta kokeneet henkilöt voivat antaa. Tässä samalla se tukiverkosto vankistuu jokaisen kohdalla, kun näissä piireissä on mukana. Voin sanoa, että verkostotapaamisissa on asiallinen ja myönteinen meininki, kaikki panostavat asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseen ja etenkin asunnottomuuden loppumiseen. Kokemusasiantuntija Jorma Korhonen 17 Feantsan vuoden 2011 seminaari Luxembourgissa Asunnottomille suunnattujen palveluiden laatu oli aiheena eurooppalaisen asunnottomien kattojärjestön Feantsan vuoden 2011 seminaarissa Luxembourgissa. Suomesta seminaariin osallistui Vva:n, Nuorisoasuntoliiton, Y-säätiön ja Helsingin Diakonissalaitoksen edustajia. Asunnottomien oman eurooppalaisen verkoston HOPE:n perustamiskokous pidettiin samaan aikaan Luxembourgissa, jossa Vva: n kokenut asiantuntija Jorma Korhonen valittiin HOPEN hallitukseen. Feantsan osallisuusryhmään valittiin uusi kokoonpano, jossa yli puolet on asunnottomuutta kokeneita. Nuorisoasuntoliiton pääsihteeri Olli Joensuu valittiin Feantsan työllisyyttä käsittelevään työryhmään. Seminaari koostui tutustumiskäynneistä, tutustumisesta Luxembourgin köyhyysnäyttelyyn sekä seminaaripäivästä ja työpajoista. Vva:lta osallistui yksi kustakin toimipisteestä. Feantsan vuosikokous pidettiin myös seminaarin jälkeen ja koko- ”Mitä laatu on asunnottomien palveluissa?” ”Kysy asunnottomilta!” uksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat. Vuosikokouksen jälkeen pidettiin työpaja maahanmuuttoteemasta, joka on Feantsan seuraavan vuoden pääteema. Luxembourg on pieni maa, jota pidetään hyvin vauraana. Köyhyysnäyttelyn opas koetti vakuuttaa meitä siitä että Luxembourgissa on todellista köyhyyttä. Näyttely sinänsä oli kunnianhimoisesti toteutettu ja sillä pyrittiin vaikuttamaan laajemminkin ihmisten asenteisiin. Itse seminaari järjestettiin Kulttuurikeskuksessa ja päivän telttaruokailun oli järjestänyt paikallinen asunnottomien palveluiden tarjoaja. Asunnottomien palveluiden laadusta ja laatukriteereistä oli seminaarissa esillä erilaisia malleja ja prosessinkuvauksia, mutta mitään yhteistä yleiseurooppalaista näkemystä ei saatu esitettyä. Asunnottomien palveluiden tarjoajien maiden lähtöasetelmat poikkeavat toisistaan niin paljon, ettei yhteistä kriteeristöä pystytty ainakaan vielä esittämään. Työpajoissa asiaa käsiteltiin sen sijaan laajemmin; työpajojen aiheita olivat mm. Asunnottomien palveluiden laatujärjestelmien kehittäminen - ylhäältä alas vai alhaalta ylös?, Rahoituksen laatu; Laatukriteerit, Laatujärjestelmä; laillisesti sitova vai vapaaehtoinen?, Laadun levittäminen vapaaehtoisten järjestelmien kautta, verkostot yms. Laadun varmistaminen hätämajoituksessa, Onko palvelun käyttäjien osallistuminen palveluiden suunnittelemiseen ja toteuttamiseen laadun tae sinänsä?, Työntekijöiden koulutus ja taitotason vaikutus palvelunlaatuun, Sektorirajat ylittävän työn vaikutukset laatuun?, Laadun ja vaikutusten yhteys suhteessa asunnottomien palveluihin. Työpajojen aiheista voit lukea lisää www.feantsa.org. Mike Allen, Focus Ireland- nimisen järjestön johtaja, sanoi ettei asunnottomien palveluissa voida saada aikaan mitään tuloksia ellei asuntoja ole tarjolla. Eli jos ihmiset eivät pääse eteenpäin, tuloksia ei voida mitata. Laadun ja vaikutusten yhteyttä käsittelevässä työpajassa kysyttiin myös, pitävätkö hyvät palvelut ihmisiä asunnottomina - tällöin ihmiset eivät lähde eteenpäin koska palvelu on liian hyvää. Suomessa on esitetty mm. kysymys, tuleeko pääkaupunkiseudulle enemmän asunnottomia siksi että asunnottomien palvelut ovat siellä järjestetty muuta maata paremmin. Oleellinen kysymys suhteessa palvelun laatuun oli myös työpajassa nostettu kysymys miten työntekijöiden ja asiakkaiden suhdetta voidaan tutkia. Onko sillä oleellisin vaikutus mitattaessa palvelun laatua? ASUNNOTTOMIEN PALVELUN KÄYTTÄJÄ Kysy ainakin nämä kysymykset: Onko vastaanotto ystävällinen? Kuunteleeko henkilökunta sinua? Saatko henkilökunnan huomion aina kun sitä tarvitset? Onko sinulla enemmän uskoa tulevaisuuteen avun saamisen jälkeen? Pääsetkö eteenpäin? PALVELUN TARJOAJA Palvelun laadun mittaamisen karvalakkiversio Tee se - itse PIKA-ANALYYSI 1. Mitä me sijoitamme? 2. Mitä me teemme? 3. Ketä me tavoitamme? 4. Mihin pyrimme? 5. Mitkä ovat lyhyen aikavälin tavoitteet? 6. Mitä ovat keskivälin tavoitteet? 7. Mikä on suurin tavoiteltava vaikutus? Pohdi myös mitkä ovat oletetut, ei-toivotut ja ei-tarkoitetut vaikutukset. Sanna Lehtonen Köyhyysnäyttelyn kultaiset lehmät symboloivat virtuaalirahaa, jota maailmantaloudessa ja pörsseissä pyörii. Kuplan puhjetessa jäljelle jää kepin päässä pönöttävän lehmän verran realismia. Feantsan osallisuusryhmä kokoontui Vartiosaaressa 8.-9.9.2011. Siellä Vartiosaaren mökissä sitten pidettiin työpajaa, minä olin siinä kuuntelemassa lähinnä, kaikki keskustelu vieraiden kanssa käytiin englannin kielellä. Tulihan sitä ymmärrettyä laidasta laitaan, työpajassa pääasiassa keskusteltiin asunnottomuuden vähentämiseen liittyvistä eri keinoista ja pohdittiin, miten asunnottomat pystyisivät enemmän vaikuttamaan politiikkaan. Siinä välillä oli taukoja, osa meni tupakalle siihen mökin verannan vieraan silmäillen samalla saaren luonnon kauneutta ja hiljaisuutta. Feantsa on eurooppalaisten asunnottomuusjärjestöjen kattojärjestelmä. Työpajakeskustelut olivat ihan asiallisia keskusteluja, jotka toivat sen oman maan näkökulmaa, josta vieras oli tullut. Sitten kun työpajapäivä oli ohi, lähdimme meritaxiveneellä kohti kauppatoria. Jorma Korhonen HOPE HOPE on asunnottomuutta kokeneiden ja asunnottomien palveluita käyttävien keskinäinen verkosto. HOPE tulee englanninkielisistä sanoista asunnottomat (HOmeless) ihmiset (PEople). Sana tarkoittaa suomeksi myös toivoa. Kaksi vuotta sitten Kööpenhaminassa kokoontui 44 asunnotonta ja asunnottomuuden kokenutta eri puolilta Eurooppaa tavoitteenaan verkostoitua keskenään, jotta voitaisiin lisätä tietoisuutta asunnottomuudesta. Näin syntyi HOPE, joka virallistettiin kuluvana vuonna Luxemburgissa pidetyn Feantsan seminaarin yhteydessä lokakuun 22. päivä. Verkoston tarkoituksena on herättää keskustelua parhaista käytännöistä palveluissa, asunnottomien yhteisistä ongelmista ja ongelmien kansallisista erityispiirteistä sekä poliittisista ratkaisuista asunnottomuuden ja syrjäytymisen voittamiseksi. HOPE on ehtinyt syksyn aikana jo julkaista ensimmäisensä kannanottonsa. Lausunnossa tuomittiin Unkarin lainsäädännön muuttaminen asunnottomuuden kriminalisoivaksi. Yhdistys viestittää, että asunnottomuutta vastaan tulee taistella, ei asunnottomia. Verkoston seuraavana askeleena on varmistaa rahoitus, jotta tulevaisuudessa voidaan myös järjestää tapaamisia. Pyrkimyksenä on järjestää ainakin kerran vuodessa kaikille asunnottomuutta kokeneille avoin tilaisuus. Jokainen asunnoton tai asunnottomuutta kokenut voi olla HOPEn jäsen ja osallistua tapaamisiin. ”On ratkaisevaa, että asunnottomuuden kokeneet ottavat aktiivisesti kantaa poliittiseen keskusteluun. Heidän toiveet ja vaatimukset on otettava huomioon, jos asunnottomuutta ollaan poistamassa” sanoo hallituksen sihteeri Per Ernstsen Tanskasta. Vailla vakinaista asuntoa ry:n kokenut asiantuntija Jorma Korhonen valittiin Luxemburgissa HOPEn hallitukseen. ”Vien asioita, ajatuksia, kysymyksiä eteenpäin ja tuon myös terveiset takaisin koti-Suomeen”. Korhonen uskoo, että voimme oppia toinen toisiltamme ja muistuttaa samalla, että työskentely on kuitenkin vielä alussa. Hän päättää sanomalla ”jos on toivoa ja uskoa, on elämää”. Lopuksi hän vielä toteaa, että asunto on ihmisen perusoikeus! Jos olet kiinnostunut HOPEsta tai haluat liittyä mukaan sen toimintaan, otathan yhteyttä Jorma Korhoseen, puh. 050 407 9701, jorma.korhonen@vvary.ﬁ. Oikeastihan minä olen lääkäri, mutta mistä asuntotohtori? M JOHNNY-KAI FORSSELL iltei 40 vuotta olen kyennyt salaamaan, että oikeastihan minä olen lääkäri. Ja paljon enemmän kuin tavallinen lääkäri. Suurin työ on ollut naamioida tuo oikea koulutukseni erilaisten hömppähommien kulisseihin. Välillä olen leikkinyt toimittajaa, välillä tiskijukkaa, ja välillä jotakin muuta. Kuusikymmentäluvun puolivälissä suoritin kolmekin vaativaa tutkintoa. Vuosikymmenten vaihteessa olin jo väitellyt Kalkutassa lääketieteen tohtoriksi, olin myös valmistunut aivokirurgiksi Valko-Venäjällä ja toimin jonkun aikaa hermoratalääketieteen dosenttina Ulan Batorin yliopistossa. Vuonna 1972 minut kutsuttiin Nigerian Yleisen Kulkutautisairaalan koliikkiklinikan johtajaksi ja toimin myös sivutoimisena paikallisen lastensairaalan kurittomien osastolla valantehneenä lasten pelottelijana. Vuonna 1976 minut valittiin Caymansaarten Orpojen ja Kidutettujen Instituutin luulosairasosaston ylilääkäriksi. Vuonna 1980 minulle jo varmaksi esitetty Nobelin lääketieteen palkinto evättiin poliittisin perustein, vaikka minulla olivat suositukset sekä Kim Il Sungilta että Idi Aminilta. Olin myös aikani kuluksi suorittanut Kansanvalistusseuran Kirjeopistossa sydän-, maksa- ja haimasiirtoleikkauksen perusteet I ja II, ja sain toteuttaa niitä käytännössä Naurusaarten Yleisessä sairaalassa. Olen viime vuodet pitänyt hyvin matalaa proﬁilia, valmistellut kaikessa hiljaisuudessa 1500-sivuista tutkielmaa, joka käsittelee honolululaisessa kirjopyykkipesulassa esiintynyttä kiusallista ihottumaa, jonka väitän aiheutuneen trypcis -nimisestä, kiusallisesta, hyttysen sukuun kuuluvasta, inhottavasta pistiäisestä. Olen myös päättänyt palata Suomeen, työskennelläkseni kotimaan hyväksi. Valvira ei ole vastannut kirjeisiini. Mutta eilen ovellani kävi poliisi. Jatkan praktiikkaani kuuden vuoden päästä. Mutta. Mistä lääkäri asunnottomuuteen? Kun näillä leveysasteilla ei voi öitseä kuin Suuren Kirjan Jakob: Pihalla, pää kivellä. Lääkkeitä asunnottomuuteen kyllä löytyisi, jos oli se reseptinkirjoittaja! Siis hän joka määrää. Vaihtoehtojakin on, ja rahaakin löytyisi. Puheita, ja yleviä puheita, on kyllä pidetty. Mutta missä se vilpitön tahto ja toiminta viipyvät? Sympatia ei käy katoksi pään päälle. Päättäjät syytävät virastokieltään, piirtelevät laajoja kaaria, mutta niistä ei saa onneton peittoa päällensä. Jos vertaa viime vuoteen, saattoi edes joskus sanoa, että kolkko laveri on yksinäisen kaveri. Nyt ei näy laverista valokuvaakaan. Johnny-Kai Forssell [email protected] Carole Brady Vastavalittu Hopen hallituksen jäsen Per Erhsten Sandistä verkostoituu. Kokemusasiantuntija Jorma Korhonen tutustui tarkasti köyhyysnäyttelyyn. 18 Seminaari alkamassa. HOPE-verkoston hallituksen jäsenet vasemmalta Per Ernsten (Tanska), Jorma Korhonen (Suomi, Vva ry), Brigitte Hartung (Saksa) ja puheenjohtaja Edo Paardekopen Overman (Hollanti). Hallitus valittiin FEANTSAn konferenssin yhteydessä Luxemburgissa 21.10.2011. Kaikki hallituksen jäsenet kuuluvat myös FEANTSAn osallisuustyöryhmään. Hopen hallituksen puheenjohtaja Edo ja Feantsan johtaja Freek 19 Bamlausta budjetista Ministeriöiltä on vaadittu siirtymään pula-ajan budjettiin. Ei riitä veronmaksajien rahat. Velkaa on otettu siihen malliin, että taitaa riittää maksettavaa aika lailla tuleville polvillekin, ja velkaa täytyy ottaa lisää entisten lisäksi. Ollaan sellaisella tiellä, että sieltä ei paluuta ole. Kokonaisvastuut voivat nousta 50 miljardiin. Suomen kokonaisbudjetti on 52 miljardia vuonna 2012. Eduskunta ei säästele. Vuonna 2008 sen budjetti oli 122 miljoonaa, vuoden 2012 budjetti on 143 miljoonaa. Muutos tähän vuoteen verrattuna + 10 miljoonaa. Valtioneuvoston kanslia törsää 4.6 miljoonaa enemmän kuin tänä vuonna. Kaikki ministeriöt lisäävät menojaan, mutta jaettavaa ei silti riitä? Olisiko syy tämän tyylinen: laamannin palkka on noussut kymmenessä vuodessa 61,1 %, poliisipäällikön 51,6 % , julkisia virkoja ja vain kaksi esimerkkiä. Veronmaksaja maksaa, mutta ei saa sanoa sanaansa siitä onko tämä kohtuullista. Autonasentajan, joka on ehdoton ammattimies, palkka on samassa kymmenen vuoden ajassa noussut 16,9 %. Kaikki autonomistajat tietävät mitä maksaa auton korjauttaminen. Mihin helvettiin ne fyrkat katoaa, kun asentajan palkka on 2182e/kk?? Tässä maassa on tapahduttava jyrkkä käännös kohti oikeudenmukaisuutta, ettei ihmiset täysin hermostu eräiden ahneuteen. Meillä on miljoona köyhää tutkija Jouko Karjalaisen mukaan. Joten? Reijo Pipinen Köyhyys lisääntyy Kreikassa Ateenan soppajonot pitenevät rajusti. Kodittomien määrä Kreikan pääkaupungissa on kasvanut viidenneksen. Kaupunginjohtaja sanoo, etteivät vapaaehtoiset kohtaa enää stereotyyppisiä kodittomia vaan kreikkalaisia, joilla vain viikkoja aiemmin on vielä ollut työpaikka ja katto pään päällä. Työttömyysaste ylittää ammattiliittojen ennusteen mukaan ensi vuonna 20 prosenttia. Kreikan terveysministeriön äskettäin julkaisemien lukujen mukaan itsemurhien määrä oli tämän vuoden tammi- ja toukokuun välisenä aikana 40 prosenttia korkeampi kuin vuotta aikaisemmin vastaavana aikana. 20 SAKSITTUA... Ratkaisu budjettiongelmiin! 17 hevosta Kylässämme kuoli mies, joka jätti pojilleen seuraavan testamentin. Vanhin poikani saa perinnöstäni 1/2, keskimmäinen 1/3 ja nuorin poikani saa 1/9. Kuollut mies jätti jälkeensä vain 17 hevosta, ei muuta. Pojat ryhtyivät jakamaan 17:ää hevosta keskenään. - Minä, sanoi vanhin veli, otan 1/2 hevosista. Eli 17 : 2 tekee 8 1/2. - Miten sinä voit ottaa 8 1/2 hevosta? keskimmäinen veli kysyi. - Aiotko sinä paloitella yhden hevosen? - Totta puhut, vanhin veli myönsi, mutta teiltä jää myös oma osa saamatta. Sillä 17 ei ole jaollinen kahdella eikä kolmella eikä yhdeksälläkään. - Mitä me nyt teemme? - Minä tiedän, nuorin veli sanoi, - tunnen erään hyvin viisaan miehen, jonka nimi on Ivan Petrovitš Rassudilov ja joka osaa varmasti auttaa meitä. - Eipä muuta kuin pyydä hänet tänne, muut veljekset suostuivat. Nuorin veli lähti matkaan ja palasi pian mukanaan mies, joka ratsasti hevosella ja poltti lyhytvartista piippua. - Tässä, nuorin veli sanoi, - tässä on Ivan Petrovitš Rassudilov. Veljekset kertoivat miehelle pulmansa. Hän kuunteli heitä ja sanoi: - Ottakaa minun hevoseni, niin teillä on niitä 18 ja voitte jakaa ne kaikessa rauhassa. Veljekset ryhtyivät jakamaan 18:aa hevosta. Vanhin veli otti 1/2 eli 9 hevosta, keskimmäinen otti 1/3 eli 6 hevosta ja nuorin otti 1/9 eli kaksi hevosta. Veljekset laskivat hevosensa yhteen. 9+6+2 teki yhteensä 17 hevosta. Ivan Petrovitš nousi 18.:n hevosen selkään ja sytytti piippunsa. - No, oletteko nyt tyytyväisiä? hän kysyi hämmästyneiltä veljeksiltä ja ratsasti tiehensä. (1928) Daniil Harms: Ensiksikin ja toiseksi Desura 2002 Kertomus on alkujaan vanha matemaattinen kompa. Harms lieneekin toivonut saavansa jutulla rahat pariin ateriaan ja tupakkaan. Neuvostoliiton uusi talouspolitiikka NEP päättyi 1928 ja tilalle tuli ensimmäinen 5vuotissuunnitelma, joka päätettiin toteuttaa 4 vuodessa tunnuksella 2+2=5. Tuloerotilastoa& Pari vuotta kestänyt tuloerojen supistuminen päättyi vuonna 2010. Väestön pienituloisimmassa kymmenyksessä tulot kasvoivat reaalisesti 1,5 prosenttia, suurituloisimmassa kymmenesosassa tulojen kasvu oli lähes 5 prosenttia. Kaikista hyvätuloisimmalla prosentilla väestöä tulojen kasvu oli yli 12 prosenttia. Tuloeroja kasvatti erityisesti myyntivoittojen ja osinkotulojen lisääntyminen. Suomessa on 487 200 pitkittyneesti pienituloista Henkilö katsotaan olevan pitkittyneesti pienituloinen silloin, kun hän on kuulunut pienituloiseen asuntokuntaan tilastovuoden lisäksi kolmen edellisvuoden aikana vähintään kaksi kertaa. Asuntokunta on pienituloinen silloin kun asuntokunnan ekvivalentti tulo on pienempi kuin 60 prosenttia koko väestön mediaanitulo. Suomessa oli vuonna 2010 noin 487 200 pitkittyneesti pienituloista henkilöä. Vuotta aikaisemmin määrä oli 10 300 henkilöä pienempi. Pitkittyneesti pienituloisten osuus koko asuntokuntaväestöstä oli 9,3 prosenttia, kun se vuonna 2009 oli pari prosentin kymmenystä vähemmän. Pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin kuului 29 300 henkilöä Tuloerojen kasvu Suomessa 1990–luvun puolivälin jälkeen on pääasiassa johtunut Köyhien ja köyhyysvaarassa olevien määrä riippuu siitä, miten köyhyys määritellään. Useimmiten pienituloiseksi määritellään henkilö tai perhe, jonka käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia mediaanitulosta, eli tulotilaston keskimmäisestä luvusta (joka ei ole sama kuin keskiarvo). Nettomediaanitulo vuonna 2009 oli noin 1 800 euroa kuukaudessa, joten köyhyysrajaksi tulee 1080 euroa. väestön suurituloisimpaan prosenttiin kuuluneen väestönosan tuloista ja tulojen rakenteesta. Vuonna 2010 tämä väestönosa koostui 52 600 henkilöstä, jotka asuivat 23 900 asuntokunnassa. Suurituloisimman prosentin kokonaistuloista oli vuonna 2010 omaisuustuloja yli puolet (53 %). Vuonna 2007, jolloin tuloerot ovat olleet toistaiseksi korkeimmillaan, osuus oli lähes 60 prosenttia. Omaisuustuloihin kuuluvien osinkotulojen osuus kokonaistulopotista oli vuonna 2010 lähes 27 prosenttia, myyntivoittojen osuus oli 19 prosenttia. Vuonna 2010 suurituloisimpaan prosenttiin kuuluneista 56 prosenttia eli 29 300 henkilöä sijoittui suurituloisimpaan prosenttiin pysyvästi. Koko maan tasolla pysyvästi ylimpään tuloprosenttiin sijoittuvia oli vuonna 2010 asuntokuntaväestöstä 5,6 promillea (tuhannesta henkilöstä 5,6 henkilöä), kun pysyvyys määritellään samalla tapaa kuin pitkittynyt pienituloisuus: Pysyvästi ylimpään prosenttiin kuuluvaksi luetaan henkilö, joka on kuulunut ylimpään prosenttiin tarkasteluvuoden lisäksi kaksi kertaa edellisen kolmen vuoden aikana. Tilastokeskuksen julkistus 16.12.2011, seuraava julkistus:14.12.2012 ”Jos jaksaa välittää itsestään niin ei tyylistä tarvi tinkiä. Pöntöiltä löytää melkein mitä vaan. Mullakin on nahkatakki, kiiltävät kengät ja kotsa joka sopii mun imagoon. Mattojakin oon löytänyt, pessyt ne ja pannut lattialle. Jos voittaisin lotossa, korjauttaisin hampaat, kävisin lentomatkalla Espanjassa ja rupeaisin auttamaan köyhiä. Autan minä nytkin, niille jotka ei tiedä, kerron missä jaetaan leipää.” (Asunnollinen köyhä) www.thl.ﬁ Näe köyhyys”, elämäntarinoita & SULATELTUA... LUKIJALTA Syväpuron hoitokotiin voisi laittaa ihmisiä asumaan. Remonttia on siellä tehty ja paikkoja varmaan olisi. Onko Helsingin kaupunki tehnyt asialle jotain? Nyt siellä olisi kaupungin vaatimuksen mukaiset muutokset tehty. Kysymys ilmassa 8000 vieläkin vailla asuntoa! MIKSI? EN voi olla ihmettelemättä että kirjoitus SUNNUNTAINA 19.JOULUKUUTA jo 2010 luki HELSINGIN SANOMISSA että seuraatte, Ranskassa on joku oikeudenkäynti valtioo vastaan. MITÄ SIITÄ seuraamisesta on nyt pääteltävissä kun on kulunut AIKAA jo MELKEIN VUOSI. MILLOIN JULKAISETTE ASIASTA PÄÄTELMIÄ JA KIRJOITETAANKOS SIITÄ HELSINGIN SANOMIIN. OLISIN mielissäni palautteesta vai onko yhdistys vain semmoinen kahvikuppi komitea? ITSETARKOITUS. Ja pitääkö proﬁloitua joksikin yleis asunnottomaksi että saa jostain asunnon? KRITEERIT? MONTA ASUNTOA tää hallitus on tehny että asunnottomuus olisi pienentynyt? Saisiko lukuja! No ei nyt muuta syömmellä,. T.T. Karuja lukuja toimeentulosta Yksinasuvat ovat yleisin toimeentulotuen piirissä oleva ryhmä. Kaikista toimeentulotuen saajista noin 70 prosenttia on yksinasuvia. Pitkäaikaista toimeentulotukea saavat ovat yleisimmin yksin asuvia miehiä. Pitkäaikaisella toimeentulotuella tarkoitetaan sitä, että toimeentulotukea on saatu vuoden aikana 10-12 kuukauden ajan. Kaikista pitkäaikaista toimeentulotukea saaneista noin 13 prosenttia on miehiä ja 7 prosenttia naisia. Vuonna 2010 toimeentulotukea myönnettiin 240 257 kotitaloudelle ja 375 152 henkilölle. Vuodesta 2005 lähtien toimeentulotuen menot ovat lisääntyneet 31 prosenttia, vaikka asiakkaiden määrä on pysynyt lähes samana. Myös tämä kehitys heijastaa osaltaan toimeentulotuen muodostumista saajilleen yhä pitkäaikaisemmaksi tukimuodoksi. Toimeentulotuen korotukset Toimeentulotuen perusosaan tulee kuuden prosentin korotus vuoden 2012 alusta. Yksinhuoltajien toimeentulotuen perusosaa korotetaan tämän lisäksi 10 prosenttia. Hallitusohjelman mukaisten korotusten myötä yksin asuvan aikuisen perusosa nousee 25,15 euroa ja alaikäisten lasten perusosat 13,33-17,60 euroa kuukaudessa. Yksinhuoltajan perusosa nousee lisäksi 44,43 euroa kuukaudessa. Kokonaisuudessaan yksinhuoltajaperheen toimeentulotuki nousee uudistusten seurauksena vähintään noin 85 eurolla kuukaudessa. Lisäksi toimeentulotuen perusosiin tehdään vuosittainen indeksitarkistus, joka säilyttää tuen reaalitason ennallaan. Vuoden 2012 alusta alkaen yksin asuvan henkilön perusosa on 461,05 euroa ja yksinhuoltajalle korotettuna maksettava perusosa 507,16 euroa. Kansalaisbarometri 2011: Yhdenvertaisuus sosiaali- ja terveyspalveluissa ei toteudu K ansalaisbarometri 2011:n mukaan yhdenvertaisuus palvelujen saamisessa ei näytä toteutuvan. Yli puolen miljoonan täysiikäisen tulot eivät kunnolla riitä lääkärissä käymiseen. Alimmassa tuloviidenneksessä rahat riittävät huonosti lääkärikäynteihin kolmanneksella (joka kolmannella) ja ylimmässä tuloviidenneksessä vain kolmella prosentilla (kolmella sadasta). Mitä huonompi on ihmisen terveys, sitä todennäköisempää on, että hänen tulonsa riittävät huonosti terveydenhoitoon. Kokonaan vaille tarvittua terveyspalvelua jääminen on vaikeuttanut kolmen viime vuoden aikana 22 prosentin elämää. Yli puolet on sitä mieltä, ettei palveluja saa riittävän nopeasti. Sosiaalipalvelun tai etuuden viivästyminen on vaikeuttanut hieman alle viidesosan elämää. Ilman tarvitsemaansa apua on viimeisen vuoden kuluessa jäänyt noin 15 % eli 600 000 suomalaista. Yleisimmin kyse on terveyspalveluista kuten terveyskeskuksista, erikoissairaanhoidosta tai hammashoidosta. Kasautuva huono-osaisuus koskee noin 300 000 suomalaista Kasautuva huono-osaisuus koskee jossain muodossa vähintään 300 000 suomalaista aikuista. Pahiten terveyden ja toimintakyvyn, henkisen vireyden ja mielialan, talouden ja sosiaalisten suhteiden ongelmat kasautuvat työttömille. Erityisiä, kohdennettuja tukitoimia tarvitsevia täysi-ikäisiä on noin 50 000. Kansalaisbarometrin mukaan noin 70 000 suomalaista kokee itsensä usein tai jatkuvasti huono-osaiseksi, syrjityksi ja ulkopuoliseksi. Nämä kokemukset kasautuvat erityisesti työttömille ja pienituloisille. Noin joka viides (19 %) täysi-ikäisistä arvioi, että liiallinen alkoholinkäyttö vaikeuttaa oman kotitalouden elämää vähintään vähän. 4 % arvioi alkoholinkäytön vaikeuttavan oman kotitalouden elämää paljon. – Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy on yksi hallituksen kärkihankkeita, mutta siitä puuttuvat konkreettiset toimet. Ilman niitä hanke on hampaaton. Myös sosiaali- ja terveysministeriön pitää ohjata kehittämisrahaa syrjäytymiskierteiden katkaisuun, sanoo toiminnanjohtaja Riitta Särkelä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitosta (STKL). – Se edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon, työ- ja elinkeinohallinnon, Kelan, kuntoutus- ja koulutusorganisaatioiden sekä järjestöjen yhteistyössä kehittämiä uusia käytännön toimia. Avainasemassa on kuntien aikuissosiaalityö, Särkelä sanoo. Terveyskeskusmaksu on poistettava, jotta se ei estä ketään käyttämästä terveyspalveluja. Kuntien tulonlähteenä maksu on marginaalinen, mutta toimeentulotuen tai muuten pienten tulojen varassa eläville jokainen euro on tärkeä, Kokemusarvioijat kokoontuivat mielenterveysmessuilla M ielenterveysmessut järjestettiin 22-23.11. 2011 Vanhassa Satamassa. Järjestäjiä oli paljon mukana kummallakin päivällä, sekä tietenkin niitä lukuisia seminaareja, joita järjestettiin pitkin päivää. Siinä vierailijat saivat aina infopisteestä tietoa, jos oli jotakin kysyttävää, ja ainahan sitä jotain kysyttävää oli. Ainakin kun oli ulkotakit, kassit ja reput, ne sitten sai laittaa infopisteen taakse. Hyvä näin, sillä kun on paljon ihmisiä, niin tulee kyllä lämmintä, ja kun seisoa kävelee ympäriinsä paikasta toiseen, niin tulee siitä ”pienestä” liikunnasta lämmin. Meidät kokemusasiantuntijat oli kutsuttu klo 10.00-12.00 väliseksi ajaksi kokemusarvioijien työpajaan. No sehän oli ihan mukava tapahtuma, sillä siellä oli tuttua porukkaa paikalla, ja aiheet sinänsä käsittivät kokemustutkimuskoulutusta tai siihen liittyvää arviointityötä. Nämä meidän vastaukset olivat tärkeitä ainakin työpajan vetäjille Annelle ja Heinille, sillä näiden tietojen kokemusten pohjalta tullaan laittamaan vuoden 2012 kokemustutkimuskoulutuksen sisältöä oppilaille, jotka sitten opiskelevat ohjatussa koulutuksessa kokemusarvioijen kurssia.Kurssista voi tiedustella Anne Leinoselta Mielenterveyden keskusliitosta. No sitten, kun meidän tämä työpaja oli ohi, siirryimme lounastamaan kuten näköjään muutkin messuilla olevat vierailijat. Vaikka oli paljon ihmisiä, kukaan ei pitänyt niin kiirettä, kun oli tullut ajan kanssa messuille. Meillä tietenkin oli oma vapaus, mihinkä seminaareihin kukin sitten halusi osallistua, mutta sitten lobbykahvilassa oli Markku Salon tapaaminen, jossa hän kertoi enemmän kokemusarvioinnista siitä kiinnostuneille. No siinähän päivä alkoi vaihtua iltapuolelle ja meitä noin kymmentä henkilöä odotti Tallinnan risteily. Se oli järjestetty meitä kokemustutkijoita varten, sillä näihin neljään vuoteen on mahtunut vaikka mitä kokemustutkintaan liittyvää, haastatteluja, litterointia ja useita palavereja. Tämä oli ainoastaan jouluun liittyvä yhteinen ruokailu sekä yöpyminen, sillä seuraavana aamuna olimme taas Suomen puolella Katajanokan terminaalin kohdalla. Siinä sitten tulimme porukalla ”kokemusta omaavat” henkilöt pois laivalta ja kävelimme vieressä sijaitsevaan Vanhaan Satamaan. Siellä taas nämä mielenterveysmessut jatkuivat, oli useita seminaareja, joita voi sitten etukäteen katsella mielenterveysmessujen esitteestä. Vielä loppuillasta oli esitys kokemusasiantuntijoilla Nina Peltolalla ja Tomi Kalliolla, heidän oma näkökulmansa tuli sitten esille, mukana olivat koordinaattorit Anne ja Heini. Mielenterveysmessut kyllä keräävät väkeä, koska messuilla käsitellään aika monella eri tavalla ihmisen mielialaa, esim. mikä häneltä puuttuu ja missä hän saa sitä tukea, ohjausta ja apua jokapäiväiseen arkiseen elämään. Keskusteluista poimittua - Työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen 100 euron korotus Valtio tukee uusien vuokra-asuntojen rakentamista niin, että vuokria pystytään alentamaan 3–4 eurolla neliömetriltä,Valtio lupaa asunto- ja viestintämitukee uusien vuokra-asuntojen rakentamista niin, että vuokria pysty- mukaan nisteri Krista Kiuru. Kiurun tään alentamaan 3–4 eurolla neliömetasuminen riltä,on lupaakallistunut asunto- ja viestintäministeri etenkin metKrista Kiuru. Kiurun mukaan asumiropolialueella kohtuuttoman nen on kallistunut etenkin metropoli- kalliikalueella kohtuuttoman kalliiksi. si. Lisätuki pudottaa yksiön kuukau- ” Toimeentulotukea saavat jatkossakin lähes kaikki perusturvan varassa elävät. Siinä vaiheessa kun toimeentulotukilaskelma tehdään 100 euron korotus vähentää toimeentulotukea siten, että köyhän toimeentulotuki nousee vain 24 euroa, eli hallituksen toimeentulotukeen lupaaman 6 prosentin korotuksen verran. Kuka syö köyhälle luvatusta 100sesta 76 euroa ja miksi? ” 1 Asumistukesi laskee sadan euron edes- tä 2 puolisosi tulot syövät sen ja se ei vaikuta kelan tukiin Sosiaalitoimisto ottaa huomioon sen mitä saat käteen. Eli - Et saa yhtään enempää jos puoliso työssä ja tukeasi on leikattu - Saat 78 euroa (verot) enemmän käteen ja sosiaalitomisto vähentää sen tuloista. - Et saa toimeentulotukea sen enempää, mutta vuokrasi omavastuu asumistuessa ja toimeentulotuessa kasvaa, kun asumistukea leikataan. Saat siis sosiaalitoimistosta vähemmän rahaa, mutta joudut maksamaan vuokraasi enemmän. ” sivuokraa 120–160 euroa. 60 neliömetrin kaksion vuokra halpenee 180–240 euroa. Ensimmäisiä halvempia vuokra-asuntoja on tulossa tarjolle vuoden 2012 lopulla ja vuoden 2013 alussa. Valtion korotetusta korkotuesta hallitus päättää loka–marraskuussa. Asuntoministerin johdolla ryhdytään etsimään ensi syksynä uusia vaihtoehtoja kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseksi. (Helsingin Sanomat 12.7.2011) ? Teksti: Kokemusasiantuntija Jorma Korhonen 21 Arskan isänpäivä Oulun pojan muistelmat IV Moi taas pitkästä aikaa. Siitä on vierähtänyt jo 3 v kun viimeksi kirjoitin tätä kertomusta. Silloin olin saanut Asson tukiasunnon Pohjois-Haagasta ja kävin työssä KiveläHesperian sairaalassa. Olin keittiöllä ravintolatyöntekijänä. Sain ensimmäisen kokopitkän kesäloman ja kävin kotiseudullani Pohjois-Pohjanmaalla. Ryyppyloma loppui, kun rahat katosivat juopotteluun. Oulussa asuin A-klinikan asuntolassa siihen saakka kunnes sain toimeentulotuen. Hyppäsin heti H:gin junaan ja tulin katsomaan Haagan asuntoa. Avaimeni olivat reissussa kadonneet ja jouduin vaivaamaan talonmiestä avaamaan oveni. Näky sisällä asunnossa oli järkyttävä: televisio auki, valot päällä, ruoat pöydällä, voi sulanut ja valunut pöydältä lattialle. Lautasilla, kattilassa ja pannulla parin sentin homekarvoitus. Onneksi laukussa pari pulloa viinaa, että kesti tilanteen vähän paremmin. Siinä juodessani pikku hiljaa keräilin pahimpia haju- ja bakteeripesiä roskapusseihin ja ajattelin neljän vuoden täysraittiuden päättyneen aika paskasesti. Päihdyin ja alkoi tehdä mieli lähikapakkaan tuttuja moikkaan. Koska minulla ei ollut avaimia, tuli minun laittaa oveni valhelukkoon. Kapakassa oli hiljaista enkä viihtynyt siellä. Tiesin Kalkkersin avautuvan tuolloin klo 24. Siellä olisi minun parhaat ystäväni ja kaverini. Vastaanotto oli lämmin ja hyväsydäminen. Näin sain voimia jaksaa huomiseen. Rainer (Pastori) Vallilassa joulukuussa 2011 Kuvat Vartiosaaren virkistyspaikan pihapiiristä. Vva ry:n asunnottomat ja vapaaehtoiset ovat peruskorjanneet saaressa olevan kiinteistön, rakentaneet saunan ja varaston ja huoltavat kiinteistöä vuoden ympäri. Kuolema pysäyttää T änään on sitten taas kärsimyksen päivä. Kaikki mestat järjestään bosessa. Niin on ollut yön katupoikakin. Kisahallin putka pysyy tuttuna, kun harva se yö yöpyy siellä. En taas tiedä mistä korjasi talteen virkavalta. Toivottivat lähtiessä hyvää Isänpäivää. Tokko kovin kummonen päivä tulee, ku on 65 senttiä fyrkkaa. Täytyyks mennä kattoon Kamppiin, jos sais nauhalle vaik silt tutult ruskilta. Surkee fiilis, mut kyl se täst lähtee rullaan, ku saan itteni Kamppiin. Tuli täs dallatessa mieleen lapset, jotka varmaan heittää ajatuksen faijalleen, joka dallaa toista katua ylös ja toista alas. Ne budjaa siel landella, onneks ne ei seuraa jalanjälkiä, ne ei ole alennustilaa nähneetkään, mut voivat tsennata, et ei kliffasti mee. Tippa tulee silmään, ku ne kloddit oli niin snadeja ku erottiin. Harvakseltaan on nähty. Aina mä sillonki snadis jurris. Mut otetaan unohdustippoja, ni ei tuu suru puseroon. Galsa tuuli, mut kohta perillä. Kovaa on gartsalla, oikein life style. Vartiosaaressa ei ole teitä, ei katuja eikä katuvalojakaan. Uusin rakennus on 1950-luvulta. Saareen mennään veneellä tai talvella jäitä pitkin. Ympärivuotisia asukkaita on parikymmentä. Ei ole siltaa, ei vierasvenesatamaa. Yhteysalus kulkee kesäisin Hakaniemestä, mutta vuorovälit ovat pitkät. Vartiosaari on saanut olla jotakuinkin rauhassa keskellä Itä-Helsingin tiheintä asuinalueita 1980-luvun alusta. Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta on nyt ilmaissut halunsa selvittää mahdollisuutta, jossa saari kytkettäisiin sillalla mantereeseen ja rakennettaisiin uudeksi asuinalueeksi. Vartiosaarelaisilla on jo pitkään ollut selvä käsitys siitä, mitä saarelle pitäisi tehdä: avata sitä enemmän kaikkien kaupunkilaisten käyttöön. Monen mielestä Helsinki ylipäätään hyödyntää aivan liian vähän ainutlaatuista saaristoaan. Siltaa vartiosaarelaiset eivät halua. Se muuttaisi asioita liikaa. (Lähde: Helsingin Sanomat) V Kun ei ole asuntoa, koti hajoaa, päässäkin koti hajoaa. Läpikoditon ihminen, vihainen ja onneton. Vihaan joulua. Ei minulla ollut kotia, oli kuitenkin välillä molemmat vanhemmat ja paikka jossa asuttiin. Miten minä osaisin pitää kotia. Antakaa pysyä ihmisenä. Minussa on haava. Ulospäin näkyy vain likainen rupi. Verta ja kyyneleitä et nää, kaikki valuu sisäänpäin. Hiljaisuus rikkoutuu 2 -valokuvanäyttelyn työryhmä. Näyttely oli jatkoa vuosi sitten toteutetulle ensimmäiselle näyttelylle, jossa asunnottomuuden läpi eläneet itse kuvasivat asunnottoman Helsinkiä ja elämän arkea sellaisena joksi asunnottomuus sen muodostaa. Nyt kuvaajat lähestyivät yksilöllisesti niitä aiheita, jotka heitä puhuttelevat vailla asunnottomuuden määritelmää. Ryhmää ohjasi valokuvaaja Liisa Söderlund. Lokakuussa Valokuvataiteen museossa avattu näyttely ja sitä edeltänyt ryhmän kanssa työskentely ovat osa hänen taiteen tohtorin tutkintoaan. ”Vasta sitten kun viimeinen puu on hakattu, vasta sitten kun viimeinen joki on myrkytetty, vasta silloin kun viimeinen kala on pyydetty, vasta sitten te huomaatte, ettei rahaa voi syödä”. - vanha Cree-intiaanien ennustus - Arskalla on ongelmia I ltapäivä oli sujunut niin hyvin kuin se Hesarin nurkilla voi vain sujua. Kassissa leipää ja lenkki. Kaveripiiri oli tarjonnut pakkasen torjuntaan tulilientä. Väsy alkoi hiipimään ja oli suunnattava kohti Hietsua. Oli varhaisilta. Päästyään sporalla nurkille hän huomasi oven edessä muitakin. Tyly lappu ovessa: Ensisuoja täynnä. Mikä nyt neuvoksi. Arskalla välähti, suuntasi Mäkelänkadulle tsiigaan olisko Kalkkers auki. Pakit tuli sieltäkin oli parillinen viikko ja Kalkkers kiinni. Nyt on dorkaa, jupisi Arska. Takasin stadiin ja mietintämyssy nuppiin. Arska hylkäsi ajatuksen hankkiutumisesta Kisahalliin. Oon liian selvä, hän funtsas. Ei auta, on suunnattava tuttuun rappuun, ku on niin galsa. Aamulla voi kömytä sit sumpille Vepaan Vaasankadulle. 22 Ostamisen ilosanoma Osta, osta. Osta pala pala jumalaa, muista sen poikaa rakastaa. Voit omaa kuvaas kirkastaa ja taivaspaikan lunastaa ostamalla tavaraa. Osta, osta. Osta pala elämää. Rahalla voit rakastaa. Joulun aikana on aika maksaa velkoja, lunastaa upauksia rahalla. Pahat teot punnitaan. Kuka eniten lahjoja saa, sitä äiti kai eniten rakastaa. Rahalla taas mitataan joulun ilosanomaa. Osta, osta. Osta pala jumalaa, voit omaa kuvaas kirkastaa. Osta, osta. Osta uusi peili, jotta paremmin voit nähdä itsesi. iesti läheisen ystävän kuolemasta saavutti puhelimitse. Se oli koruton ilmoitus kotisairaanhoidon vastuuhenkilöltä, jota oli tavoiteltu varmuuden saamiseksi siitä, miksi ystävä ei enää vastannut puheluihin eikä tekstiviesteihin. Viesti kertoi totuuden, jota oli aavistellut jonkin aikaa: hän oli kuollut, poissa, elämä oli päättynyt 65-vuotiaana. Tyhjä olo alkoi etsiä tietä muuntuakseen tunteeksi. Prosessi on jo kestänyt monta päivää. Onko se vieläkään päättynyt? En tiedä. Tiedän vain, että häntä on ikävä. Mieli tekee vaimentaa pahaa oloa, mieli tekee ikään kuin puhua suoraan hänelle. Monta sanaa jäi varmaan kertomattakin, joten Timppa, näin ajattelen: Tunsin Sinut vuodesta 1988. Välille on mahtunut paljon draamaa ja yhtä paljon selviytymistä. Olit itse meidän väliin pudonneitten joukossa, ja tiesit pääasiallisen syynkin, joka oli alkoholismi-niminen oireyhtymä. Niinpä raitistuit yli kaksikymmentä vuotta sitten. Raitistuit ja löysit samalla työpaikan, jonne pääkaupunkiseudun asunnottomat, yksinäiset rantojen miehet mielellään tulivat vetämään henkeä päättymättömässä taistelussa yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja alkoholismia vastaan. Olit Syväpurossa monelle meistä muuttumattomuuden ja varmuuden symboli: kaikki tuntui olevan kunnossa viimeistään silloin, kun hahmosi ilmestyi näköpiiriin. Yhteiset työtehtävämme poikivat myös matkustamista. Olimmepa Liljendalissa, Loviisassa, Etelä-Ranskassa, Andorrassa tai Portugalissa – sinä hoidit hommat, muut puhumisen. Itse halusit palata muistoissa joskus myös Suezille, jossa olit toiminut yhtenä ensimmäisistä suomalaisista YK-rauhanturvaajista. Juuri nyt muistelen, kuinka eräänä hienona iltahetkenä Quinta das Lapas-nimisessä entisen portugalilaisen ruhtinaan linnassa aloit tavoistasi poiketen laulaa Port Saidin satamasta, laivasta ja sen kapteenista sekä hänen miehistöstään, joista kukaan tuskin oli kaikkein lainkuuliaisimpia yksilöitä, mutta laulu heistä vain oli tehty. Muistelen myös Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan suuntautunutta matkaa. Siellä yövyimme lähellä Kivik’in markkinapaikkaa, jonka halusit nähdä. Siellä pidetään Pohjois-Euroopan suurimmat kaksipäiväiset markkinat kesäisin, ja 150.000200.000 ihmistä täyttävät tuon kilometrien pituisen rantaniityn. Hotellimme takapihalla Kivik’issä kasvoi riippuoksainen piilipuu. Ihastelit valtavaa majaa, jonka maahan asti ulottuvat lehvistöt muodostivat. Oheisessa kuvassa ilmestyt ulos Kivik’in lehvien alta… Meitä olit aina kaikessa valmis auttamaan, Timppa. Voi, että on vaikeata mahduttaa tajuntaan, ettet enää ilmesty näköpiiriin ja tuo sitä turvallisuuden ja varmuuden tunnetta. Et soita eikä sinulle voi soittaa. Olet mennyt pois. Mietin, onko tämä suru lopulta vain raadollisen itsekäs tuntemus. Surenko sitä, ettet enää ole minun ystäväni, ja sitäkö muutkin läheisen tai ystävän menettäneet surevat? Enkö surekaan Sinun kohtalosi viimeistä käännettä, Timppa? Kuolema on ikuinen mysteeri siitä huolimatta, että se on maailman pakollisin vaihe ihmiselämässä. Meitä, jotka muistamme poismenneitä läheisiämme tänään, on paljon. Sanoimmekohan koskaan heille olevamme kiitollisia, muistimmekohan milloinkaan kiittää heitä? Kiitän Sinua, Timppa, kaikista näistä vuosista! Loviisassa 28.11.2011 Matti ”Kid” Hytönen 23 Asukki-lehden Hollannin kirjeenvaihtaja Kees van der Veer Metje Blaak on valokuvaaja, tv-tuottaja ja entinen prostituoitu. Hän on prostituoitujen ammattiliiton, ”Punaisen langan”, puheenjohtaja. 12 vuotta laillista prostituutiota Amsterdamissa Amsterdamin vanhimmasta osasta kehittyi vuoden 1385 jälkeen alue, jollaisena se edelleenkin anno 2011 tunnetaan: Punaisten lyhtyjen alue (hollanniksi De Wallen). Punaiset lyhdyt olivat merkkinä taloista, joissa prostituoidut tarjosivat palvelujaan. Vuonna 1578 Hollannissa protestantit ottivat poliittisen vallan katolisilta. Amsterdamin luostareita lakkautettiin ja niiden rakennuksia purettiin tai muutettiin orpokodeiksi ja vankiloiksi. Prostituutiosta tuli rikollista. A msterdamin vanhassa kaupungissa on ollut prostituutiota 1300-luvulta alkaen. Toiminta keskittyi vanhan kirkon ympäristöön ja kanavien varren alueelle, joka tunnetaan entisenä merimiesten korttelina. Vanha kirkko on Amsterdamin vanhin rakennus ja se rakennettiin 1200-luvulla. Prostituutiota, sekä bordelleissa että ilman, on aina esiintynyt tällä alueella ja lähikaduilla, niin myös nykyään. Nk. ikkunaprostituutio syntyi 1930luvulla. Tuolloin poliisi ei sallinut prostituoitujen hankkia asiakkaita aktiivisesti porttikongeissa seisoskellen vaan heidän sallittiin ainoastaan istua ikkunan takana odottelemassa; ikkunaverhoissa oli pieni rako. Kun protestantit saivat vallan 1500luvun lopulla, prostituutiosta tuli rikos ja prostituoituja on siitä pitäen rangaistu ja etsitty. Sama koski niitä, jotka edistivät prostituutiota. Kuten monia lainvastaisuuksia (esim. mietojen huumeiden myyntiä ja käyttöä) myös prostituutiota on kuitenkin siedetty Alankomaissa enenmän tai vähemmän niin kauan kuin sitä on harjoitettu poissa näkyvistä. Prostituution laillistaminen Kymmenisen vuotta sitten Hollannin hallitus laillisti prostituution. Tässä yhteydessä ne prostituoidut, jotka olivat tehneet työtään rikollisjärjestöjen, loverboy-huijarirakastajien tai muiden parittajien pakottamina, saivat pontta lopettaa alalla toimimisen ja olivat suojassa prostituutioon pakottajilta. Naiset, jotka halusivat jatkaa prostituoituina, saattoivat perustaa oman laillisen yrityksen. Heistä tuli verovelvollisia, mutta he myös pääsivät mm. terveydenhuollon palvelujen piiriin. Tarkkoja lukuja alalta lähteneiden naisten määrästä ei ole, mutta on arvioitu että muutama sata naista, enimmäkseen itäeurooppalaisia, lopetti Amsterdamissa prostituution ja sai koulutusmahdollisuuden sekä oleskeluluvan. Naiskauppa ja naisten orjuuttaminen Vuonna 2009 Amsterdamin kaupunki päätti, että ikkunaprostituutio olisi vastedes rikollista toimintaa: useita Punaisten lyhtyjen alueen taloja oli siirtynyt rikollisten omistukseen rahanpesutarkoituksessa. Lisäksi oletettiin, että päätöksellä autettaisiin niiden naisten asemaa joiden oli edelleen pakko toimia prostituoituina. Paikallishallinto on hankkinut omistukseensa jo useita tällaisia taloja ja yrittää muuttaa ne pienliikkeiksi tai gallerioiksi. Punaisten lyhtyjen alueella työskentelee 24 arviolta 500-1000 prostituoitua, useimmat heistä laillisesti. Kuitenkin osa on edelleen pakotettu prostituutioon, koska rikollisjärjestöt pitävät heitä otteessaan: heidät on tuotu maahan väärennetyin paperein, passit on otettu haltuun ja joskus heidät myydään toisille rikollisjärjestöille. On myös hollantilaistyttöjä, joilla esimerkiksi on ollut vaikeuksia perheensä kanssa ja jotka sitten ovat päätyneet loverboy-huijareiden loukkuun: tytöille on ensin jaeltu sylin täydeltä lahjoja ja huomiota, myöhemmin heidät on pakotettu prostituutioon. Mitä mieltä olet Hollannin politiikasta: prostituoidut haluttaisiin rekisteröidä kotikunnissaan? Entä nykytilanne? Tällä hetkellä Amsterdamin kaupunginhallinnossa on meneillään Punaisten lyhtyjen alueen ”muuntoprosessi”, joten ajankohta tuntuu sopivalta pieneen inventaarioon. Sen teen aurinkoisena marraskuun iltapäivänä Metje Blaakin kanssa. Hän tuntee alueen ja siellä työskentelevät naiset paremmin kuin kukaan muu. Metje on tunnettu valokuvaaja, tvtuottaja ja entinen prostituoitu. Hän on prostituoitujen ammattiliiton, ”Punaisen langan”, puheenjohtaja. Keskustelemme hänen työstään ja kokemuksistaan ammattiliitossa sekä siitä, mitä hän ajattelee Amsterdamin ja Hollannin poliitikkojen suhtautumisesta prostituutioon, samoin prostituution tulevaisuudesta. Milloin Punainen lanka perustettiin ja miksi? Metje: ”Ammattiliitto perustettiin 1986 edustamaan Alankomaiden prostituoitujen etuja. Sitä tarvittiin silloin ja tarvitaan edelleen, koska prostituoituna olemista pidetään yleisesti ala-arvoisena ammattina. Edelleenkin, ammatin laillistamisen jälkeen, prostituoidut saavat leiman otsaansa sen vuoksi mitä tekevät työkseen. Mutta mieti: Alankomaissa noin 150 000 miestä käy päivittäin prostituoitujen luona. Miksi prostituutiolla pitäisi olla nykyistä parempi julkisuuskuva? ”Prostituoitujen sosiaalinen tehtävä on aliarvostettu. Itse työskentelin pienessä kylässä. Monet siellä asuvat miehet kävivät luonani aina silloin tällöin eivätkä pelkän seksin vuoksi. Joillakin oli tarvetta puhua avioliitostaan, työstään, ongelmista elämässään. Joskus tuntui siltä että olen psykiatri. Muistan vieläkin miehen, joka halusi että hänet lukitaan kaappiin ja päästetään kymmenen minuutin kuluttua ulos, sitten hän ryömi koirana lattialla ja itki koko ajan. Sen jälkeen hän aina lähti helpottuneena ja rohkaistuneena jatkamaan elämäänsä ja perheensä kanssa olemista. Kylässä vaimot kyllä tiesivät, että miehet kävivät luonani. Tavallaan he olivat onnellisia siitä, että miehet tulivat minun luokseni eivätkä menneet pubiin jonkun nuoren naisen perään, joka olisi ruvennut kuvittelemaan että nyt alkoi suhde, se vain taas olisi mutkistanut asioita.” Millaisia ongelmia kohtaat työssäsi Punaisessa Langassa? ”Useimmat ongelmat liitty vät leimaamiseen. Ennemmin tai myöhemmn paljastuu että joku työskentelee tai on tehnyt töitä prostituoituna. Usein nuo naiset ovat avioliitossa tai heillä on vakituinen kumppani ja monella on lapsia. Tässä äskettäin muutamat vanhemmat eivät olleet erityisen ilahtuneita, kun heidän lapsensa istui prostituoidun vieressä. Toinen ongelma on CV. Kun ihmiset hakevat työpaikkaa, heidän täytyy yleensä osoittaa mitä ovat aikaisemmin tehneet. Alalta lähtevät prostituoidut eivät ymmärrettävästi kovin usein halua kertoa menneisyydestään. Pari viikkoa sitten eräs entinen prostituoitu melkein joutui miespuolisen työkaverinsa raiskaamaksi. Nainen oli ollut sihteerin työssä muutaman kuukauden eikä ollut kertonut työntantajalle aiemmasta ammatistaan. Mieskollega oli todennut naiselle että tuskin tämä hirveästi välittäisi tapauksesta, mies kun oli kuullut että tämä oli aiemmin prostituoitu. Nainen meni esimiehen puheille. Esimies sanoi, että on erittäin vihainen miehelle käytöksestä, jota ei voi hyväksyä. Hän myös totesi, että mies olisi parasta erottaa saman tien, mutta koska mies oli ollut työpaikassa yli 15 vuotta ja nainen vasta muutaman kuukauden, hän päätti että nainen joutuu lähtemään. Miten arvioisit Amsterdamin kaupungin päätöstä sulkea ikkunat? ”Prostituutioon pakotettujen naisten määrä on suhteellisen pieni, vaikka ainahan luku on liian suuri, oli se mikä vain. Toimenpiteellä pyritään lopettamaan pakkoprostituutio, mutta minun mielestäni keino ei tässä toimi. Naiset vain potkaistaan pellolle olivatpa he työssään vapaaehtoisesti tai eivät, heidän ansaintamahdollisuutensa lopetetaan ja monet heistä päätyvät pimeisiin paikkoihin, joissa ei ole minkäänlaista virkavallan tai sosiaalisen kontrollin mahdollisuutta. Näille naisille tämä ei ole mikään ratkaisu. Viranomaisten pitäisi jäljittää parittajat. Siihen kuitenkin tarvittaisiin enemmän poliisivoimia ja se on nykyisin ongelma, koska poliisilla ei ole tarpeeksi resursseja rikollisen toiminnan pysäyttämiseksi. Mitä mieltä olet nk. Ruotsin mallista: palvelujen ostajat saavat syytteen, eivät prostituoidut? ”Kuvitteleeko joku tosiaan että prostituutio loppuu, jos asiakkaalla on riski saada sakot? Ruotsissa samoin kuin esimerkiksi Suomessa prostituutio toimii maan alla, likaisissa takahuoneissa ja hierontapaikoissa. Tällä lailla naiskauppaa ja naisten orjuuttamista vastaan on vain entistä vaikeampi taistella!” ”Rekisteröityminen vain edistää leimautumisprosessia. On pelkästään ajan kysymys, milloin tiedot ovat julkisia esimerkiksi tietomurtojen seurauksena. Ja miksi prostituoidut ylipäätään pitäisi rekisteröidä? Näin ei estetä pakkoprostituutiota,sillä naiset joita pakotetaan ja joiden parittajat seisovat nurkalla vahdissa, eivät ole innokkaita kertomaan totuutta koska tietävät hyvin mahdolliset kamalat seuraukset. Entäs asiakkaat jotka saisivat sakot siitä, että käyvät prostituoidun luona, jolla ei ole seksipassia eli joka ei voi osoittaa että on virallisesti rekisteröitynyt? Kuvitteleeko joku tosissaan että asiakkaat kysyvät ensin passia ja vasta sitten rupeavat riisuutumaan? Historiasta tiedämme, mitä hirveyksiä seuraa siitä että ihmisiä aletaan rekisteröidä, esimerkkeinä juutalaiset tai romanit. Rekisteröinti ei pelkästään lisää leimaamista, se myös pysyy naisten papereissa heidän lopun elämäänsä.” Mikä on ammattiliittonne pitkän aikavälin tavoite? ”Keskitymme terveeseen prostituutioyrittäjyyteen ilman että yksikään nanen pakotetaan työhönsä. Terveen yrittäjyyden luomisen pitäisi olla viranomaisten asia eikä naisten itsensä. Viranomaisten ei pitäisi vaivata heitä vielä tällä kaikella. Päinvastoin viranomaisten pitäisi panetua rikollisten, huijarirakastajien ja parittajien etsimiseen ja pidättämiseen, olipa näiden toiminta organisoitua tai ei, ja tuoda heidät oikeuden eteen. Terve prostituutioyrittäjyys antaa naiselle mahdollisuuden töiden lopettamiseen ja uuden elämän aloittamiseen kun hän niin haluaa, ja se myös takaa kunnolliset työolot niille jotka haluavat pysyä alalla.” Kun myöhemmin iltapäivällä kävelen kotiin Punaisten lyhtyjen alueen poikki, näen elävää lähiympäristöä, paljon turisteja, paljon potentiaalisia asiakkaita, paljon valvontakameroita joille ohikulkijat tallentuvat minä mukaanluettuna ja paljon poliiseja, jotka tarkkailevat ikkunoiden vähäpukeisia naisia. Vaikka tunnelma on rento ja mukava, tajuan, että verhojen takana on paljon muuta kuin pelkkää huvia - kuten on aina ollut, aina siitä lähtien kun vanha kirkko rakennettiin vuosisatoja sitten. Siksi alasta tulkoon terve ja se pysyköön terveenä; nämä naiset tulisi tunnustaa vapaiksi ammattilaisiksi ellei muuten niin 150 000 päivittäisen asiakkaansa vuoksi. Amsterdamissa joulukuussa 2011 Kees van der Veer ([email protected]) Suomennos: Raija Maunula KIDIN GALLERIA Matti Kid Hytönen ”Ei minun nuoruudessani..!” Näyttämö paikkakunnan supermarketin parkkihallissa syksyllä 2011: parkkitason hissistä astuu ulos kahdeksan-yhdeksänkymppinen, jo kumaraan mennyt rouva. Hissin vierestä vievät jyrkät kierreportaat ylös varsinaiseen kauppakerrokseen. Nyt tapahtuu yhtaikaa, kuin hidastetussa filmissä, seuraavaa: kuuluu kovaa räminää, vanhus katsahtaa ylös portaisiin säikähtynein ilmein, nyt tyhjät ostoskärryt syöksyvät pomppien rappusia alas suoraan kohti vanhaa rouvaa osuen häntä kylkeen. Saman aikaisesti portaita loikkii alas kaksi kenties 14-15 –vuotiasta nuorukaista hiphop-asusteissaan, vaikeaselkoisin ilmein, ja heidän vihansekainen naurunsa jää kimpoilemaan marketin hissitasanteelta halliin. Rouva jää pitelemään kylkeään, hänen seuralaisensa ehtii hätiin. Pojat kääntyvät paetessaan ja sivustakatsoja erottaa kahdet katseet kuin kaloilla, kahdet sammumattoman ulkopuoliset, aggressiiviset ja vahingoniloiset kasvot. Sitten pojat katoavat, nyt jo juosten, hallin oviaukosta näkymättömiin. Tapahtumasarja vaivasi monta päivää. Sitä mietti ja yritti analysoida. Oliko tämä pelkkää kiusantekoa, nykynuorten meininkiä? Mieleen muistui taannoinen tapahtuma jossakin raitiovaunupysäkillä, jossa pari hyypiötä sytyttivät uupuneen asunnottoman tuleen. Piti oikein ryhtyä otsikoiden järjestelmälliseen silmäilyyn. Nopeasti löytyi – näkökulmasta riippuen - hilpeitä tai traagisia juttuja: Seksuaalitietous: ” Nuorelle tytölle yllätysvauva - kuuli raskaudestaan 5 minuuttia ennen synnytystä” Koulukulttuuri: Tuohtuneet vanhemmat vaativat kotiläksyjä antanutta opettajaa erotettavaksi. Kansainvälinen politiikka: ”Berlusconi kehui hoidelleensa kahdeksan naista yössä” Muuttuva huippu-urheilu: ”Jalkapalloilija lopetti uransa - ryhtyi homopornotähdeksi!” Päihteet leviämässä eläinkuntaan: ”Humalainen hirvi juuttui puuhun” (ja seuraavana päivänä): ”Humalainen hirvi yllätti jälleen Ruotsissa - Nyt katosi keinu leikkipuistosta hirven mukana” Uunituore otsikko: 7-vuotias poika uhkasi pikkutyttöä veitsellä - ”Haluutko, että hakkaan sut?” Tässä kohdin meikäläinen jo hetken verran kieriskeli omassa paremmuudessaan. ”Ei minun nuoruudessani…!” Valitettavasti totuus muistui pian mieleen. Näyttämö Hel- singin Erottajalla 1950-luvulla: elokuvateatteri Edison, Alan Freedin Rock-elokuva oli vihdoin saapunut Suomeen. Sen aiheuttamista mellakoinneista Brittein saarilla ja Skandinaviassa oli luettu päivittäin. Nuorisojengejä kerääntyi nyt Dianapuistoon eri puolilta Stadia. Itse saavuin Krunikan suunnasta, olin noin 15, letissä rutkasti Brylcreemiä ja James Dean-tötterö. Poliisiauto ajoi Edisonin eteen Yrjönkadulle. Jengi ympäröi, sitten kaatoi poliisiauton. Massapsykoosi voimistui. Joukossa kaikki huusivat hurmioituneina, ilmassa oli väkivaltaa. Poliisi oli voimaton. Nuorisojengi jatkoi matkaa jonnekin, mölyten, autoja potkien, osuen ehkä muutamaan vastaantulijaankin. Pohdinta johti uusiin tajunnanvirtoihin: oman elämän koulukoti- ja vankilavuosiin, päihteisiin ja asunnottomuuteen, kokonaisvaltaiseen ulkopuolisuuteen – juuri se veti kasvot noihin jäykkiin ilmeisiin ja kaikkosi vain omassa porukassa: viina- tai kamajengeissä, linnassa lusiessa. Ajatus palasi takaisin parkkihallin kalansilmäisiin nuorukaisiin. Johtopäätökset olivat selkeät: he tulisivat mitä todennäköisimmin kulkemaan samat jotokset, tekemään samat virheet ja kokemaan saman syrjäytyneisyyden. Heidän elämiensä tulevista viitekehyksistä päättäisivät – eivät suinkaan he itse, vaan viranomaiset, sosiaalitoimi, rikosseuraamusjärjestelmä sekä kulloinkin menossa oleva poliittinen jakautuma ja sen tahtotilan mukaiset määrärahat. Joku sanoi toiselle tänään takanani bensa-aseman kassalla: Voiko elämästä ylipäätään selvitä kunnialla? Teki mieli lisätä: ”sanos muuta!” Maailma on vaikea yhtälö ja politiikkaa seuratessa tuntuu, että kunnia olisi yhtä vanhentunut arvo kuin neitsyyden säästäminen alttarille. Ja onhan tämä meno koventunut (kaksi aivan tuoretta otsikkoa): ”Lapset teipattiin tuoleihin päiväkodissa” ”9-vuotias poika hermostui tuuppimiseen ja potkaisi 10-vuotiaan tytön kuoliaaksi” Enkä saa niitä parkkihallin poikien katseita, sammumattomia ja ulkopuolisia, millään mielestäni… Matti Kid Hytönen 25 laki sen? Kun murhaaja sitten pidätetään ja hän sanoo ”ei, ei, vapauttakaa minut, niin voitte sen sijaan pidättää isäni, minä olen hänen suosikkipoikansa”, niin myöntyisivätkö poliisit tähän mielipuoliseen ajatukseen? Hän on tehnyt murhan, mutta luulee, että hänen isänsä pitäisi kärsiä rangaistus hänen puolestaan! Onko se järkevä ehdotus? Ei – sinä olet tehnyt murhan ja sinä kärsit myös rangaistuksen. Samalla tavoin, kun teet syntiä, niin sinun on kärsittävä eikä Jeesuksen Kristuksen. Se on Jumalan laki. ESA UUSI-KERTTULA Kristus tai Krsna - nimi on sama Sinulle, joka et ehkä pääse taivaaseen E nnen joulunajan sulosointuja suomalaiset joutuvat tekemään tuttavuutta äänenpainojen kanssa, jotka voivat sijoittua rankastikin mukavuusalueen ulkopuolelle. Joulua edeltävä itsenäisyyspäivä palauttaa väkisinkin mieleen ne tiukat ajat, joita kansakuntana olemme joutuneet kokemaan. Kun kelaamme vielä hiukan taaksepäin, on edessämme kirkkovuoden loppu, tuomiosunnuntai. Siihen loppuu kirkon hajuttomuus ja mauttomuus. Se puhuu selväsanaisesti siitä, miten aikojen lopulla toiset saavat osan Jumalan yhteydessä, toiset taas joutuvat sen ulkopuolelle, kadotukseen. Ennen tuomiosunnuntaita kirkko on lähinnä kysellyt ihmisten halukkuutta taivastielle, kunnes, yht´äkkiä, ääni kellossa muuttuu. Jumala muuttuu ukkospilveksi, josta salamat iskevät ihmisten pahuuden ytimeen, varoittamatta. Tämä hämmentävä suunnanmuutos ei siedä vastaväitteitä. Sen, minkä Jumala on päättänyt, sen hän on päättänyt, ikuisiksi ajoiksi. Kirjoitan tätä Sinulle, jonka maailmankäsitykseen tällainen näkökulma ikuisuuden rakenteeseen ei kuulu. Ehkä mielestäsi puu maatuu siihen, mihin se kaatuu. Saatat olla jälleensyntymisen kannattaja, tai yksinkertaisesti uskot pärjääväsi omillasi, olipa edessä mitä tahansa tai ei mitään. Elämä on tässä ja nyt, ja kaikki muu on jossittelua tai jahkailua. Et ehkä pääse taivaaseen tai joudu kadotukseen, sillä ne eivät ole sen todennäköisempiä kuin muutkaan vaihtoehdot. Onnitteluni! Kadehdin Sinua, jolla on liikkumavaraa; minä puolestani olen sitoutunut edistämään ja julistamaan ajattelua, jonka mukaisesti ihminen joko on Jumalan yhteydessä tai sitten ei ole. Monet kiemurtelut olen kiemurrellut löytääkseni tälle näkemykselle vaihtoehtoisia näkökulmia, onnistumatta. Minun mielestäni on edelleenkin lohdutonta, joskin totta, että vain Kristukseen uskovilla on varmuus pelastuksesta sekä tässä ajassa että sen jälkeen. Mutta älä huoli! Mikäli asiat sattuisivat menemään tämän näkemykseni mukaan, en aio unohtaa asiaasi. Jollen tapaa Sinua 26 taivaassa, MINÄ olen se, joka esittää epämiellyttäviä kysymyksiä Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle: ”Hei! Missä ovat ne ja ne ihmiset? TÄÄLLÄ he eivät ainakaan ole”. Ymmärrän hyvin, ettei taivaaseen voi päästä mitään ”saastaista tai epäpyhää”. Pohdinpa vain, että iankaikkinen iloni kaventuu huomattavasti, jos silloin edelleenkin mielessäni on siitä osattomien asia. Protestoin vahvasti, jos ei ole! On hankalaa uskoa asioihin, jotka ovat ”jo nyt, mutta ei vielä”. Siihen joukkoon taitaa joulukin kuulua. Jotta joulu varmasti tulisi, sitä tulisi valmistella ainakin tarpeeksi, jopa liikaa. Mutta voiko VÄLITTÄMISTÄ valmistella? Varmasti voi, ainakin yleisellä tasolla. Lupauksia emme ole tottuneet jouluksi antamaan; pikemminkin puhutaan uudenvuodenlupauksista. En haluakaan, että kukaan meistä antaa lupauksia vastoin parempaa tietoaan. Kohtuullista on kuitenkin, että jokainen ymmärrämme, miten yhteisöllinen juhla joulu on. Emme saa suostua siihen, että kenenkään osa olisi yksinäinen joulu. Joudummeko sittenkin perääntymään joulun edessä? Ehkä se on vaivihkaa kasvanut massiiviseksi koneistoksi, jonka lahjavuoren alle Jeesus-lapsi hautautuu. Lahjat ovat hyvä asia, niin kauan kuin ne pysyvät sellaisina. Tänä päivänä, yhä useampi lahja on kuitenkin ansaittava. Mikä pahinta, lahja usein edellyttää myös vastalahjaa. Näin hyvänlaatuisesta vastavuoroisuudesta tai vuorovaikutuksesta tuleekin silkka velvollisuus. Sellaista vastaan voi kuitenkin taistella: kuka lähimmäisemme voisi tänä jouluna saada meiltä lahjan, jota hän ei voi maksaa takaisin?! Sellaisen lahjan Herra Jeesus Kristus meille tänä jouluna antaa – itsensä. Hän tuli sovitukseksi Jumalan ja ihmisten väliin, purki vastakkainasettelun. Emme voi millään tasolla maksaa takaisin sitä, mitä hän on puolestamme tehnyt. Sinunkin puolestasi, joka et ehkä pääse taivaaseen. Kirjoittaja on 55-vuotias työnohjaaja ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Hän työskentelee kunnossapitotyöntekijänä VR Track Oy -yhtiön palveluksessa. Kristus tai Krsna – nimi on sama Artikkelin on toimittanut Tapsa Pelttari Lainaukset Swami Srila Prabhubadan ( intialainen henkinen opettaja, guru,acarya v. 1896-1977) kirjoista ”Bhakti-jooga” (ISBN 91-7149-377-8) ja ”Ajaton viisaus” (ISBN 91-85580-23-6). V Arskan joulunaika Y ösijasta ei ole ollut puutetta kolmeen viimeisimpään yöhön. Arska on yöpynyt Kisahallin putkassa. Viimeisimmän sairaspuolella, kun jalka oli nitkahtanut myöhäisillan karkeloissa. Hän yritti muistaa missä ja miten. Muisti vain ei pelannut edes pätkittäin. Nilkka sinisenmustana ja tosi klesana Arska työntyi Kampin sijaisalkoon puoli kuusi aamulla. Kyllä kivut lähtee, ajatteli Arska. Reiska kyseli Arskalta miten tämä aikoi joulua juhlistaa. Nytpä tuli ongelma, Arska ajatteli. Se oli tiedossa, että sijaisalko on joulunakin auki, kun pitäjillä on erilaiset joulunviettotavat ja eri aikaan. Viikko eteenpäin meidän joulusta. Arskan mieleen tulivat ne kymmenen lohdutonta edellisjoulua, jotka hän haikein mielin oli saanut kartsalla vietettyä. Oikeitten ihmisten ikkunoita, kynttilöitä ja joulun valoja katsellen. Silloin hiipivät mieleen perheet, jotka olivat jääneet historiaan, suku johon yhteydet olivat katkenneet. Oli koittanut yksinäisen, syrjäytetyn ihmisen ikävin ja lohduttomin aika. Arskan silmäkulmasta vierähti yksinäinen kyynel. Tämä vaatii pitkän huikan unohdukseen, ajatteli Arska. uonna 1974 Frankfurt am Mainissa, Saksassa, Srila Prabhupada ja useat hänen oppilaistaan ovat aamukävelyllä yhdessä isä Emmanuel Jungclaussenin, Niederalteichin luostarin benediktiinimunkin kanssa. Esitämme tässä toimitetun lyhennelmän heidän käymästään keskustelusta. Srila: Mitä tarkoittaa sana Kristus? Isä Emmanuel: Kristus tulee kreikan kielen sanasta Christos, joka tarkoittaa voideltua. Srila: Christos on kreikankielinen muunnos sanasta Krsna. Kun intialainen sanoo Krsna, hän sanoo usein Krsta. Krsta on sanskriitin kielen sana, joka tarkoitaa viehätystä. Kun puhuttelemme Jumalaa Kristukseksi, Kristaksi tai Krsnaksi, tarkoitamme samaa kaikkia puoleensavetävää, persoonallista Jumalaa. Kun Jeesus sanoi: ”Isä meidän joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon Sinun nimesi”, niin tuo Jumalan nimi oli Krsna tai Kristus. Oletteko samaa mieltä? Isä Emmanuel: Jeesus, joka on Jumalan poika, on paljastanut meille Jumalan todellisen nimen: Kristus. Voimme kutsua Jumalaa Isäksi tai Jahveksi, mutta jos haluamme kutsua Häntä Hänen todellisella nimellään, niin meidän täytyy sanoa Kristus. Srila: Kristus on yksi tapa sanoa Krsta ja Krista on vain eräs tapa ääntää Krsna, Jumalan nimi. Jeesus sanoi, että ihmisten tulee ylistää Jumalan nimiä. Poika saattaa kutsua isäänsä ”Isäksi”, mutta isällä on myös jokin erityinen nimi. Samoin ”Jumala” on Jumaluuden Korkeimman Olemuksen yleisnimi, ja Hänen erityisnimensä on Krsna. Kutsut siis Jumalaa Kristukseksi, Krstaksi tai Krsnaksi, puhut pohjimmiltaan kuitenkin samasta Korkeimmasta Persoonallisesta Jumalasta. Isä Emmanuel: Siis kun puhumme Jumalan todellisesta nimestä, meidän on sanottava, että se on Christos. Meillä on kristinuskossamme Pyhän Kolminaisuuden käsite: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Uskomme, että Jumalan nimen voi tietää ainoastaan, kun Jumalan Poika ilmoittaa sen. Jeesus Kristus ilmaisi isänsä nimen, ja meidän täytyy siksi pitää Kristusta Jumalan ilmoitettuna nimenä. Srila: Itse asiassa sillä ei ole mitään eroa – Krsna tai Kristus – nimi on sama. Tärkeintä on seurata Pyhiä kirjoituksia, Veedakirjallisuuden ohjeita, jotka kertovat että helpoin tapa harjoittaa henkisyyttä nykyisenä aikakautena on laulaa Jumalan nimiä. Rama ja Krsna ovat Jumalan nimiä ja Hare on Herran energia. Jumalalla on kahdenlaista energiaa, henkistä ja aineellista.Tällä hetkellä me olemme aineellisen energian vaikutuksen alaisina. Rukoilemme siksi Krsnaa, että Hän ystävällisesti vapauttaisi meidät aineellisen energian pauloista ja hyväksyisi meidät henkisen energian palvelukseen. Tämä on koko ﬁlosoﬁamme. Hare Krsna tarkoittaa: ”Oi jumalainen voima, oi Jumala, olkaa ystävälliset ja ottakaa minut palvelukseenne.” Meillä on luontainen taipumus aina palvella jotakin. Tavalla tai toisella olemme alkaneet palvella aineellisia asioita, mutta kun palveluksemme kohde muuttuu ja alamme sen sijaan palvella henkistä energiaa, niin elämämme tulee täydellistymään. Jumalan rakastavan palvelemisen (bhakti-yoga) harjoittaja vapautuu kaikista määritelmistä, kuten ”hindu”, ”kristitty”, ”muslimi” yms. Hän yksinkertaisesti palvelee Jumalaa. Me olemme luoneet kristinuskon, hindulaisuuden ja islaminuskon, mutta vasta silloin, kun harjoitamme uskontoa, joka ei saa meitä määrittelemään itseämme hinduiksi, kristityiksi tai muslimeiksi, voimme puhua puhtaasta uskonnosta. Voimme oppia seuraavaa (intialaisesta pyhästä kirjasta) Bhagavad-gitasta (14.26): ”Hän, joka on täysin syventynyt palvelemaan Jumalaa antaumuksella ja joka ei lankea tältä tieltä missään olosuhteissa, ylittää välittömästi aineellisen luonnon laadut ja kohoaa siten Brahmanin tasolle.” Brahmanista (Jumalasta) voidaan oivaltaa kolme olemuspuolta: persoonaton Brahman (kaikkialla läsnäoleva Jumala), paikallistunut Paramatma (jokaisen elävan olennon sydämessä asuva Ylisielu). (Kristillisessä traditiossa puhutaan omatunnosta joka toimii saattamalla ihmisen synnintuntoon. -toim.huom.) Ja kolmas Jumalan olemuspuoli on persoonallinen Brahman. Krsna tai Rama on tuo persoonallinen Jumala. Krsna on Korkein Brahman, sillä pohjimmiltaan Jumala on henkilö. Toisessa pyhässä intialaisessa kirjassa Srimad-Bhagavatamissa tämä vahvistetaan (1.2.11): ”Oppineet henkisen tien kulkijat, jotka tuntevat Absoluuttisen Totuuden, kutsuvat tätä jakamatonta olemusta Brahmaniksi, Paramatmaksi tai Bhagavaniksi.” Jumalan persoonallisen piirteen oivaltaminen on Hänen ymmärtämisensä korkein taso. Hänellä on täydessä mitassaan kaikki kuusi mahtia: Hän on voimakkain, rikkain ja kaunein, kuuluisin, viisain ja järkkymättömin. Koska Jumala on absoluuttinen, Hänen nimensä, muotonsa ja ominaisuutensa ovat myös absoluuttisia, eivätkä ne ole mitenkään erossa Hänestä Itsestään. Laulaessaan (ja rukoillessaan) Jumalan pyhiä nimiä ihminen on siis suoranaisesti Jumalan seurassa. Ollessaan Jumalan seurassa ihminen saavuttaa (yleensä vähitellen) kaikki hyvät ominaisuudet. Sitten kun hän näin täysin puhdistuu, hänestä tulee Korkeimman Herran seuralainen. Isä Emmanuel: Mutta me voimme ymmärtää Jumalan nimen vain hyvin rajoitetusti. Srila: Niin, me olemme rajoitettuja, mutta Jumala on rajoittamaton. Ja koska Hän on rajoittamaton tai absoluuttinen, niin Hänellä on myös rajoittamaton määrä nimiä, joista jokainen on Jumala. Me voimme ymmärtää Hänen nimensä oman henkisen kehityskulkumme tason mukaisesti. Isä Emmanuel: Me kritityt saarnaamme myös Jumalan rakastamista ja yritämme toteuttaa tämän rakkauden ja palvella Häntä kaikesta sydämestämme ja kaikesta sielustamme. Mikä siis on erona teidän ISCON-liikkeenne ja meidän kristillisten liikkeemme välillä? Miksi te lähetätte oppilaitanne läntisiin maihin saarnaamaan Jumalan rakastamista, kun Jeesuksen Kristuksen evankeliumi jo julistaa aivan samaa sanomaa? Srila: Ongelmana onkin se, että lähes kukaan kristitty ei noudata Jumalan käskyjä. Oletteko samaa mieltä kanssani? Isä Emmanuel: Kyllä, olette suuressa määriin aivan oikeassa. (”Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa”, siis puolisoa, tai ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” - ne ovat hienoja ohjeita.) Srila: ”Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa”, mutta kuka sitä noudattaa? Jos et noudata Jumalan käskyjä niin missä sitten on rakkautesi Jumalaan? Jos rakastat Häntä, et voi olla tottelematon Häntä kohtaan. Jos et tottele Hänen käskyjään, rakkautesi ei voi olla aitoa. Sen vuoksi on välttämätöntä opettaa ihmisille, kuinka he voivat elvyttää unohdetun rakkautensa Jumalaan. Ei ainoastaan suurin osa kristityistä vaan myös hindut ja muslimit ja kaikki muutkin ovat syyllisiä. He ovat kiinnittäneet itseensä leimasinmerkin: ”kristitty”, ”hindu” tai ”muslimi”, mutta he eivät tottele Jumalan käskyjä. Se on ongelmana. Meidän uskontomme ei eroa mitenkään juutalais-kristillisestä kymmenen käskyn etiikasta. Mutta kuten sanoin, käytännössä ei juuri kukaan noudata kymmentä käskyä. Sanon vain: ”Noudattakaa Jumalan käskyjä.” Tämä on sanomani. En sano, että kristittyjen pitäisi tulla hinduiksi. Sanon ainoastaan: ”Noudattakaa käskyjänne.” Teen teistä parempia kristittyjä. Se on minun tehtäväni. En sano: ”Teidän traditiossanne ei ole Jumalaa lainkaan, Jumala on olemassa vain meidän uskonnossamme.” Sanon vain: ”Totelkaa Jumalaa.” En myöskään sano: ”Teidän on hyväksyttävä, että Jumalan nimi on Krsna eikä mikään muu.” Vaan sanon: ”Totelkaa toki Jumalaa ja yrittäkää rakastaa Häntä.” Puhdas Jumalalle antautunut sielu on onneton nähdessään muiden kärsivän. Herra Jeesus Kristus suostui ristiinnaulittavaksi vapauttaakseen muut kärsimyksestä. Mutta hänen seuraajansa ovat niin uskottomia, että he ovat päättäneet: ”Antaa Jeesuksen kärsiä meidän puolestämme, ja voimme jatkaa syntien tekemistä.” He rakastavat Kristusta niin paljon, että ajattelevat: ”Rakas Kristus, me olemme kovin heikkoja. Emme voi luopua synneistämme. Ole siis hyvä ja kärsi puolestamme.” Srimad-Bhagavatamissa sanotaan, että jokaisen aidon Jumal-tietoisuuden levittäjän täytyy olla titiksa (suvaitsevainen) ja karuna (sääliväinen). Herra Jeesus Kristuksella oli nämä kummatkin ominaisuudet. Hän oli niin suvaitsevainen, ettei tuominnut ketään, vaikka hänet ristiinnaulittiin. Jeesus oli myös niin täynnä sääliä, että rukoili Jumalaa antamaan anteeksi murhaajilleen. Riippuessaan ristillä Kristus rukoili: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.” Kristus voi kyllä ottaa kantaakseen hänelle antautuneiden sielujen menneet synnit, mutta ensin heidän täytyy tulla järkiinsä ja ymmärtää: ”Miksi minä antaisin Jeesuksen Kristuksen kantaa syntini? Parempi lopettaa heti kaikkien syntien tekeminen.” Oletetaanpa, että mies, isänsä suosikkipoika, tekee murhan. Ja oletetaan, että hän ajattelisi: ”Jos saan jonkin rangaistuksen, niin isäni kyllä kärsii puolestani.” Sallisiko (Kristus on hyvin sääliväinen langenneita sieluja kohtaan suuren armonsa välityksellä. Tätä Kristuksen armoa korostetaan erityisesti evankelis-luterilaisessa kirkossamme. Myös intialaista vaisnava (Herra Visnun palvoja) pyhimystä (Gaudiya Vaisnava Avatara) Herra Caitanya Mahabrabhua (1486-1534) pidetään hyvin armollisena. Kritiikki koskee mielestäni kristittyjen tulkintaa kahdesta armon aspektista. Ensinnäkin korostetaan vain armoa, tekojen kustannuksella. Toiseksi erityisesti katolisen kirkon jäsenet tietoisesti väärinkäyttävät Kristuksen armoa tekemällä ensin syntiä ja sitten automaattisesti odottavat saavansa kerta toisensa jälkeen anteeksi. (-Toim.huom.) Jeesus Kristus oli todella suuri persoonallisuus. Hän oli Jumalan poika, Jumalan edustaja. Hän oli virheetön, mutta kuitenkin hänet ristiinnaulittiin. Jeesus halusi levittää Jumal-tietoisuutta, mutta kiitokseksi he ristiinnaulitsivat hänet, niin epäkiitollisia he olivat. He eivät osanneet arvostaa hänen saarnaamistaan. Mutta me arvostamme häntä ja kunnioitamme häntä. Vielä lopuksi A.C.Bhaktivedanta Swami Prabhupada kertoo: ”Se viesti, jota Kristus saarnasi, oli tietenkin tarkoitettu juuri sitä nimenomaista aikaa, paikkaa ja maata varten, ja se oli sovitettu tiettyä ihmisryhmää varten. Mutta varmasti hän on Jumalan edustaja. Sen takia me ihailemme Herra Jeesus Kristusta ja kumarramme nöyrästi häntä. Kerran Melbournessa ryhmä kristittyjä ministereitä tuli tapaamaan minua. He kysyivät, mitä ajattelen Jeesuksesta. Kerroin heille: ”Hän on meidän gurumme. Jeesus Kristus levitti Jumal-tietoisuutta ja on siksi meidän henkinen opettajamme.” Ministerit arvostivat kovasti vastaustani. Kirjoittaja on Kallion ev.lut.srk:n jäsen ja toimittaa vapaaehtoistyönä radio-ohjelmaa ”Vapaat Aallot” Lähiradiossa 100.3 mhz. Lähetysajat su klo 23 alk. ja ti n. klo 23.30 alk. Intialainen pyhä kirja ”Bhagavad-gita – kuten se on” löytyy useista PK-seudun kirjastoista. Kirjoittaja on toimittanut Govinda-temppelin lahjoittaman ”Gitan” Vallilan kirjastoon. 27 Vailla vakinaista asuntoa ry kiittää vuodesta 2011 Kala ja Apina A pina istui tyytyväisenä puun juurella. Puussa roikkui kala. ”Miksi sinä laitoit kalan puuhun vai laitoitko?” kysyi kulkija apinalta, joka vastasi tälle: ”Siksi että pelastaisin kalan hukkumasta.” ( Anthony de Mello: Kuuletko linnun laulun). Rakastan lempeää kertomusta kalasta ja apinasta. Se on kertomus minusta ja sinusta. Kertomuksesta voisi nousta monta tulkintaa. Omani on tämä: apina on mielestään auttanut kalaa parhaimmalla mahdollisella tavalla ja on aidosti iloinen antamastaan avusta. Hän saattaa olla niin iloinen tekemästään, ettei huomaa kalan haukkovan henkeään sille sopimattomassa tai tappavassa paikassa, kalahan on pelastunut vedeltä – siltä missä apina ei osaa toimia eli uida. Kuinka usein olen mahtanut yrittää pelastaa toista jostain, josta hänen ei tarvitsekaan tulla autetuksi? Olenko tehnyt hassuja, hauskoja tai vakavia tulkintoja toisen elämästä kysymättä häneltä itseltään millaisilla keinoilla hän selviää ja selviääkö? Joskus käy niin, että tahtomattamme autamme tavoilla, jotka eivät ole oikeita tilanteisiin nähden, mutta olemme sinänsä onnellisia tästä auttamisestamme. Tämä on peri-inhimillistä. Millaisia ajatuksia kertomus kalasta ja apinasta sinussa herättää? Millä tavoilla haluaisit tulla kohdatuksi ja kuulluksi tai autetuksi? Voi kunpa kertomus jatkuisi niin että apina huomaisi kalan haukkovan henkeään tai että kala sanoisi puusta painavan sanansa ja pääsisi joka tapauksessa takaisin veteen tai peräti kuolisi, jolloin apina ymmärtäisi miettiä tekojensa motiivia tai seurauksia. Ihmisiin kertomus ei tietenkään ole sovellettavissa – en todellakaan toivo kenenkään kuolemaa harkitsemattoman toiminnan seurauksena. Sananlasku sanoo: jos elät viisaasti, hyödyt viisaudestasi itse (snl 9:12). Olisiko viisaus tässä toisen ihmisen kunnioittamista ja kuulemista, tai sitä että tietää, mitä itse haluaa tai ei tahdo? Voi kunpa olisimme viisaampia kun apina tai paremmassa asemassa kun kala. Kalan osa opettaa, ettei uhriksi tarvitse suostua – on oikeus ilmaista tahtonsa ja tarpeensa. Ja olla sillä tavoin viisaas. Viisautta – sitä toivon meille jokaiselle joulun alla 2011. Nina Klemmt Diakoni Kallion seurakunta / Helsinki Pohdintaa pyhyydestä ja toivotus vuodelle 2012 K ysymys on siitä, minne suuntaamme ajatuksemme. Ihmisen loputon halu hallita maailmaa aiheuttaa kaaoksen mielissämme. Miksemme tahdo rauhaa. Kenen kunniaa haluat tänään loukata? Kenen kunniaa puolustat jos et arvosta omaa elämääsi? Uskonnot tarjoavat järjestelmiä, joihin ihmiset voivat rakentaa elämäänsä. Uskallammeko ajatella itseämme kirjoitettujen totuuksien keskellä. Voimmeko nähdä metsää puilta. Uskomme totuuteen ”kaikki on yhtä”, uskomme rakkauden parantavaan voimaan, uskomme anteeksiantoon ja kiitollisuuteen. Pyhät tekstit ovat vuosituhansien ajan kertoneet ihmiskunnalle samaa viestiä. Miksi silti joku kokee oman uskonsa paremmaksi kuin toisen. Miten kukaan voi olla väärä uskossaan. Miksi vanhat pyhät totuuden on piilotettu ja unohdettu. Jumala loi ihmiset omaksi kuvakseen. Me olemme pyhiä. Eikö pyhyttää ja kaikkea eläväistä tulisi arvostaa. Lopulta kaikki tiet ja opetukset johtavat saamaan totuuteen rakkauden voimasta. Toivoisin ihmiskunnan olevan valmis löytämään yhteisen polun. Polun, joka lopulta johtaa pyhään valoon. Tuokoon vuosi 2012 meille viisautta, voimaa, rakkautta, onnea ja valoa. Uskallamme uskoa itseemme ja antaa itsellemme anteeksi. Antakaamme anteeksi myös muille. Ottakaamme kiitollisina vastaan kaikki mitä elämä tuo. Hiljentykäämme kuuntelemaan itseämme, että voimme luoda elämästämme sellaista jota todella haluamme. Uskallamme olla se muutos jota haluamme. 28 Löydämme ne, jotka ovat valmiita luopumaan naamioistaan, ja autamme niitä, jotka vielä naamioidensa taakse piiloutuvat. Autamme toisiamme ja pidämme huolta. Sen mitä annat, saat tuplana takaisin. Ajatuksemme kuullaan ja niihin vastataan. Keskitymme jokaiseen askeleeseen, kunnioitamme maata, tiemme olkoon siunattu. Onnellista VOIMAN vuotta 2012. Rakkauden loiste avaa Sydämesi huomiseen loitsin loitsuni valoon ja rakkauteen Valoa valoa vaan ihmset tarvitsevat toisiltaan hopeavalossa tanssitaan maailmaan rauhaa toivotaan hopeinen loiste saa meidät jälleen nauramaan Hopeisen valon voimalla me tanssien taistelemme rakkauden puolesta en tarvitse kruunua kultaista voin luopua rahan vallasta olen vapaa ja tahdon tanssia tanssin tanssini rauhan puolesta. Rakastavin terveisin Charity von Peacemacher (Charity von Peacemacher on hollantilainen maailmanmatkaaja ja selvännäkijä, joka silloin tällöin rummuttaa viestejä Asukki-lehden toimitukselle. Sieltä, missä kulloinkin sattuu olemaan.) Alppila-Kallion alueen evl-seurakunnat Anneli Granqvist Kiitos vaatteista ja kaikesta ruoasta, Arabianrannan K-Market villasukista, leikkeleiden kantapaAutokorjaamo Artur Bunger loista (mikään ei mene hukkaan!), Cultural Studies Foundation musiikista, teatterista, kuvan ja sanan Ekokauppa Ruohonjuuri taiteesta, peitoista ja tyynyistä, keitElämäntapaliitto tiötarvikkeista, polttopuuaineksista, Emmaus auttamisesta yhdistyksemme tapahErkki Turunen tumissa, siivousavusta, kuuntelemiEspoon kaupunki sesta, rahallisesta tuesta, yhteistyöstä. Etelä-suomen Vasemmistonuoret Greenevent Oy Helsingin kaupungin liikuntavirasto, Puotilan tukikohta Helsingin kaupungin sosiaalilautakunta Helsingin kaupungin viher-ja metsäosasto, itäinen alue Helsingin kaupunginmuseo Hypoteekkiyhdistys Into-Kustannus Kansallinen koo koomus Kierrätyskeskuksen metallityön Uusix-verstas Koko-teatteri Kriminaalihuollon tukisäätiö KRITS Lihatukku Veijo Wotkin Lihatuotevalmistaja Wurst Mainostoimisto Dyyni Nuorisoasuntoliitto Pelastusarmeija PricewaterhouseCoopers Ravintolalaiva Wäiski RAY SAK Santeri Kyröhonka Satovihannestukku Savoy-teatteri Shell Herttoniemi Sininauhasäätiö Skanska Sokoshotelli Vaakuna Soppatykki.fi Studio Thomas Broumand Suomen elintarviketyöläisten liitto Suomen keskustanuoret Tunturikadun Vierailunäyttämö Vallilan Puu Vapaaehtoistyöntekjät Villaa ylle -keräys Y-säätiö Yksityinen lahjoittajapariskunta Yksityiset lahjoittajat, jotka monin eri tavoin olette muistaneet Vva:ta ja tehnteet työmme mahdolliseksi Muutto evakkoasuntoon Kuva:Arto Timonen Väkivaltaa V äkivaltaa voi olla monenlaista, fyysistä ja henkistä. Henkinen väkivalta jää usein paljastumatta. Työelämänvalmennus antoi toivoa paremmasta kymmenen vuoden työttömyyden jälkeen. Hiljalleen oppiminen tiettyyn rytmiin työelämässä eheytti elämää. TEV sujui hyvin ja alkoi tuntua siltä, että paluu takaisin oikeitten ihmisten pariin onnistuu kivuttomasti. Työtön ei ole ihminen vaan kaikkien sylkykuppi ja epäonnistunut ihminen sekä luku tilastoissa. Työllisyysrahoilla pääsin vielä paremmin mukaan oravanpyörään, kunnes ulosottomies romutti tai yrittää romuttaa hyvän alun. Elatusapuvelat olivat karttuneet työttömyyden aikana, enkä ymmärtänyt, eikä Kela tai mikään taho opastanut, että on mahdollista hakea vapautusta elatusmaksuista. Hyvänolontunne alkoi muuttua pahoinvoinniksi. Kaksi tilipäivää tuntui juhlavalta ainaisen toimeentulotuen sijaan, jossa urkitaan henkilökohtainen pankkitilikin ja joka eurosta teet selvityksen. Kelan kanssa sain tyydyttävän sopimuksen maksuista, joihin siis olisin saanut hakea vapautusta oikeutetusti. Mikään taho ei tästä kertonut, niinpä siis yhdeksän vuoden maksut 4745 euroa tulivat ulosottomiehen kautta maksuun. Ulosotto ei jonkin lain kiemuran tai virkamiesohjeistuksen takia voinut tähän suostua. Virallinen taho ei ole tätä kertonut, mutta kerrotaan, että on tullut laki, joka kieltää ulosottoa sopimasta mitään maksuista eli kohtuullistamasta niitä. Niinpä olen tilanteessa, että työnteos- ta ei jää sen enempää käyttöön kuin työtä tekemättä. Olin ymmärtämättömyyksissäni jättänyt hakematta vapautusta elatusmaksuista. Niistä pitäisi joka vuosi hakea vapautusta. Tämä pitäisi ymmärtää aivan itse, sillä kukaan ei sinua neuvo asiassasi. Varsinkaan Kela, joka nyt siis halusi ulosmitata palkkani, vaatimalla epäoikeutettuja saataviaan. Tietokoneaikana, ja vaikka he maksavat työmarkkinatuen tilille. Ei vaatisi kovin suuria ponnistuksia Kelan perinnältä laatia ohjelma, joka vapauttaa automaattisesti elatus- velvollisen hakemasta jälkeenpäin samalta taholta vapautusta ruokoista. Ymmärrän kyllä kaupungin olevan tässä sopassa mukana, mutta tietokoneet kun eivät kommunikoi vielä keskenään, mutta ihminen voi ohjelmoida. Reijo Niinhän siinä kävi, että jouduin muuttamaan asunnostani putkiremontin takia. Se ei koskenut pelkästään minua vaan koko kerrostalon asukkaita. No aluksi siinä meni aikaa vähän niin kuin silmäillessä tapahtumia, mutta kyllä aika tekee tehtävänsä, sillä se menee eteenpäin yllättävän nopeasti. Olen työelämässä, ja sanoin esimiehelleni, että on hyvä olla kotona paikan päällä, sillä silloin tulee koko putkiremontista vastaavia miehiä paikan päälle. Hyvä niin, sillä he antoivat tietoa nimenomaan asukkaalle, joka asuu siinä tällä hetkellä. Sanottiin, että on hyvä muuttaa johonkin evakkoasuntoon remontin ajaksi, sillä toisinsanoen siinä ei pysty todella asumaan. Ei tulee vettä ollenkaan, kauhea pöly sekä melu koko ajan jne. Kysyttiin minulta, että onko sulla asunto remontin ajaksi, vastasin että kyllä on. He varmistivat sen, että jokaisella asukkaalla on varmasti asunto remontin ajaksi. Vaihtoehtona olisi ollut yhtiön omat asunnot, joten minullakin olisi taloyhtiön kautta ollut mahdollisuus muuttaa johonkin tarjottuun asuntoon. Mutta hyvä näin, olihan päivällä eläkeläisillä aikaa viedä tavaroita ja sitten muuttaa pois. Talon vieressä oli koko ajan iso lava, johon ”turhanpäiväisiä tavaroita” sai laittaa. Näkyi sitä tavaraa kertyvän joka päivä, kun menin siitä ohi töihin mennessä. Informaatiota tuli koko ajan, sillä ulko-ovessa oli A4-sivun sanoma ”Katko veden jakelussa”. Näitä alkoi alussa olla ihan päivittäin, hyvä niin. Ilmastointiteippiä ja isoja muovisia rullia oli ilmaiseksi saatavilla tavaroiden suojaksi siltä varalta, että asukas jättää asuntoonsa jotain tavaraa eikä saa kaikkea mukaansa. Minä olin kyllä varautunut siihen, että oli riittävästi muovisia roskasäkkejä, joihin niitä vaatteita ja tavaroita sitten laittaa. Siinä yleensä katsellessa tavaroitani, oli turhanpäiväisiä papereita ja tavaroita kertynyt pitkin monta vuotta. Mutta nyt oli aika tehdä niin, että heittää pois turhat tavarat. Oli kyllä helpotus, että sain heitettyä pois ne tavarat, nyt oli paljon väljempää. Mutta loppujen lopuksi oli vielä yksi mutta: miten ja millä muuttaa evakkoon? Olinhan Vva:lla töissä ja olin ollut vapaaehtoisena jo monta vuotta, joten aloin kertoa asiaa toimistolla aluetyöntekijällemme Carolelle. Hän siinä sitten sanoi, että älä hätäile turhaan, sillä Liikkuvan tuen Juhani kyllä auttaa muuttamisessa, kun vain kertoo hänelle. Niinhän sitten siinä kävi, että käytiin minun luonani, sillä Juhani halusi yleiskatsauksen koko yksiöstä ja arvioi, että tavarat menevät parilla kertakäynnillä. Ei muuta kuin minä sitten ajallaan ryhdyin laittamaan vaatteita ja tavaroita isoihin roskasäkkeihin valmiiksi. Pöydät ja tuolit olivat ihan erikseen, mutta paljon sitä ”isoa tavaraa” ei ollut. Oli kyllä iso helpotus minulle henkisesti, kun sitten Juhani ja Niko tulivat tähän evakkomuuttoon avuksi. Tavarat liikkuivat todella joustavasti, siinä oli kyllä ammattimiehen ote. Sää oli pilvipoutainen, eli ei ihan ollut mitään sateista päivää. Pojat vain kantoivat tavaroitani Jorma Korhonen: Sillan alta kertomaa evakkoasuntoon, sillä minähän sitten järjestelen, etenkin siivoan, ennen kuin rupean järjestelemään tavaroita oikeille paikoille, tästä oli sovittu, sillä minä kyllä tiedän, että siinä menee aikaa, kun sitä rupeaa järjestelemään omia tavaroita. Siinä sitten pikku hiljaa rupesin laittamaan tavaroita ”noin” oikealle paikalle. Viimeksi yli kahdeksan vuotta sitten muutin omaan vuokra-asuntoon. Mutta hyvä näin, kiitän samalla tässä Vva:n organisaatiota, sillä se on monessa mukana, antaa ruohonjuuritasolla sitä vertaistukea ja todellista apua, jota se tavallinen ihminen tarvitsee, kun on asunnosta kysymys. Ihmiset hiljentyvät joulun alla kuka mitenkin tai sitten ei ollenkaan, sillä tämä joulun markkinavoima on saannut valtaansa tietyt ihmiset olemalla siellä sun täällä. Mutta pääasiassa on hyvä, että sillä ihmisellä on aina asunto, johon sitten mennä, ainakin talvipakkasella, niin ettei simahda lumihankeen, kun ei jaksa mennä eteepäin. Loppujen lopuksi tässähän oli vain muutto paikasta toiseen, sillä se häätö olisi ollut minulle henkisesti raskas, eli on aina hyvä olla paikka mihin mennä, sillä se on jokaisen ihmisen perusoikeus. *** Mitä ja mihin tulee ilmoittaa, kun muutat? Nyt on kyseessä evakkomuutto, mutta siitä huolimatta tulee ilmoittaa: - Helsingin energia, varmista että homma hoituu, puhelimitse se käy käden käänteessä ja helposti. - Postiin ilmoitus, postista saa muuttoilmoitus lomakkeita, ne on ilmaisia, tässä samalla ilmoitus menee viranomaisille sekä maistraattiin. - Mitä lehtiä sinulle tulee, voit ilmoittaa uuden osoitteesi asiakaspalveluun ja lehti alkaa tulla oikeaan osoitteeseen. - Tietenkin siihen paikkaan, johon muutat eli isännöitsijälle sekä sen talon yhtiön huoltomiehelle, joka laittaa sukunimesi ovesi postiluukkuun. - Kaikki tärkeimmät tiedot näkyvät rappukäytäväsi olevasta, ulko-oven vierestä sijaitsevasta ilmoitustaulusta. - Sitten niille omille ystäville ilmoitus, joita sinä pidät tärkeinä ja jotka pitävät sinuun mielelläsi yhteyttä. Tässä pitää olla tarkkana, sillä sinä itse päätät kelle ilmoitat loppujen lopuksi. - Sitten tulee muistaa asumisen järjestyssäännöt, mutta kun osaa ne ja asuu slungisti, niin se menee ihan itsestään. Huumorimielellä ASUNTO-OPAS Vuokra-asuntoja pääkaupunkiseudulla Helsingin kaupungin vuokra-asunnot Asuntopalvelupiste vuokra-asunnon hakijoille: Itämerenkatu 3 Avoinna ma klo 9–17, ti–pe klo 9–15 (kesäaikana 15.6.–15.8. ma klo 9–15) Netissä: www.stadinasunnot.ﬁ/ Puhelinpalvelu ma–pe klo 9–15 Vuokra-asuntoasiat: (09) 310 13030 VVO-kotikeskus Mannerheimintie 168a 00300 Helsinki puh. 020 508 3400 Avoinna ma-pe 9-16 SATO www.sato.ﬁ Asiakaspalvelu Puh. 0201 344 344 asiakaspalvelu@sato.ﬁ Avoinna ma-to klo 8-18 pe klo 8-16 Nuorisoasuntoliitto alle 29-v. työssäkäyville nuorille aikuisille Takaniitynkuja 11 00780 Helsinki Puh. (09) 774 0280 www.nal.ﬁ Nuorisotiedotuskeskus Kompassi www.kompassi.info/ Sähköposti: kompassi(at)hel.ﬁ Facebook: Nuorisotiedotuskeskus Kompassi Nuorisosäätiö Hiihtäjäntie 5 00810 Helsinki Puh. 755 24 700 www.nuorisosaatio.ﬁ Tarveasunnot Oy Sinikalliontie 14 02630 Espoo (09) 5491 911 Puh. (09) 5491 911, (09) 5491 9420 www.tarveasunnot.ﬁ Asukasliitto Ry Vuorikatu 22 A 11 00100 Helsinki Puh. (09) 2533 0500 www.asukasliitto.ﬁ sähköposti: asukasliitto@asukasliitto.ﬁ Helsingin kaupungin ASUMISEN TUKI -YKSIKKÖ Toinen linja 4 H, 00530 Helsinki Puhelinvaihde 310 4011 SOSIAALIPÄIVYSTYS puh. 0206 96006 Vantaan kaupunki Puh.vaihde (09) 83 911 Kuntien Eläkevakuutus Puh. 020 614 2542 Käyntios. Unioninkatu 43 Helsinki www.keva.ﬁ Apteekkien eläkekassa Kalevankatu 13 00100 Helsinki Puh. (09) 612 6270 www.aekassa.ﬁ 30 Saatanan älyköt, pois pois. Nyt eivät peruutukset auta. Pois. Irsto: ”Ajatollahin perkele tuli väliin, väitti ettei ihan kaikilta saa ottaa nirriä pois. Raspikielinen jellona täytyy säilyttää ellei muussa niin vaakunassa. Jatketaan.” Jellona Älkööt jellonat turhaan näyttäytykö ihmiset keskuudessa. Pysykää turhamaisuudessanne. On ko Sin ulla osoite? Ti l a a A su k k i ! Impi Näpertele elämääsi ihan rauhassa, kukaan ei jaksa puuttua aiheuttamaasi vahinkoon. Puntari Skorppari Hah, jäit kiinni senkin manipuloiva patsaspyhimys. Voit lopettaa jo vittuilun ja paskan puhumisen. Ehkä joskus tajuat että kukaan ei ole sodassa sinua vastaan, vielä! Voi olla että kohta otat turpaasi kunnolla. Jousiampuja Flegmaattisuutesi on taitolaji jota ilman ihmiskunta pärjää vallan mainiosti. Jousiampujista ei koskaan ole ollut hyötyä kellekään, mutta jääkööt henkiin nuo yhteiskunnan parasiitit. Sarvihyppääjä Luulet olevasi viisas, mutta olet väärässä. Ajatollah ei erityisemmin pidä sinusta tai lupaile mitään hyvää. Hikipää Sinulle nauretaan, koska olet hullu. Kukaan ei ota sinua vakavasti. Säälistä saatat saada armopaloja, mutta kunnioitusta on turha odottaa. Lahna Lahnat vajotkoon pohjamutiin. Sinne ne kuuluvat. POSTIMERKKI Päivätoiminta avoinna joka päivä klo 7.15-19. Asumispäivystys avoinna joka päivä klo 18-8. Asumispalvelujen osalta neuvontaa ja ohjausta antaa Asunnottomien sosiaalipalvelujen neuvonta, puh. 09 3107 4065. Teitä härkiä ei oikeasti tarvittaisi. Pois. Vailla vakinaista asuntoa ry Kiinteistö-Fennia Oy Palvelunumero 010 389 6000 (arkisin klo 9-15) vuokra-asunnot www.newsec.ﬁ Härä Kaksikko Jokiäyriäinen Kinaporinkatu 2 A 8 Hietaniemenkadun palvelukeskus: Hietaniemenk. 5 B, 00100 Helsinki, käynti sisäpihan puolelta. Puh. 09 3104 011, vaihde Vuokralaisten keskusliitto ry Velkuanpolku 1 E 00300 Helsinki Päivystys arkisin klo 9-11 puh. (09) 4770 3607 Puh. 0600 915 15 (1.67e/min + pvm) neuvoo kaikissa vuokrasuhteisiin liittyvissä asioissa Ajatollah El Pascalla emme tuhlaa omia voimiamme vieraita ja vääräuskoisia vastaan. Me luotamme Allahin johdatuksiin ja viettelyksiin. Vaikka olenkin saanut Ajatollahin valtuutukseni mustan Afrikan haltijoilta (esim. Fuckenstanian visiirit), se ei estä minua teitittelemästä itseäni eikä hallinnoimasta kohtaloita suoraan tähdistä autiomaiden vihertävänkukertavissa öissä. Ei juokse tai ei solju järki, kun päätäs peittää parransänki. Järkeä ei ole jäänyt suomalaissyntyiselle, opintodeekikselle paenneelle Irsto Onaniakselle eikä sitä jää hänen ruotsalaista juurta olevalle kollegalleen Hejsan Allanille. Sanoisin että voitte vapaasti painaa profetianne lähimpään tötteröön, sillä niin huonoja ne ovat. Allan: ”Äijä on mennyt lopullisesti sekaisin. Ei se enää osaa sanoa muuta kuin sunfaraa. Se tulee siitä ollahduksesta että Oolannin sota oli kauhea. Hurra, hurra, hurra.” Irsto: ”Oukei, näin on. Se on ihan psyko ja muistamaton.” Allan: ”Tehdään sen puolesta horoskooppi.” Irsto: ”Jepujep. Aloitetaan oinaista tai oinuista, miten vain menee.” Pää kypärään, se on suojassa siellä. Sekä Irsto että Allan tietävät että päillä on tulevaisuudessa käyttöä. Mikä sopii oinaille ei välttämättä sovi muille. Muilta otetaan päät pois. 00500 HELSINKI S-Asunnot Oy Läntinen Brahenkatu 2, 3.krs, 00510 Helsinki Puh. 010 837 5300 vaihde info@s-asunnot.ﬁ Piilikuja 1-3, 00700 Helsinki, Malmin Ässäkodit Eliel Saarisen tie 15, 00400 Helsinki, Pohjois-Haagan Ässäkodit Apteekkarinkatu 10, 00790 Helsinki, Viikin Ässäkodit Muuralanportti 3, 02770 Espoo, Muuralan Ässäkodit Itäviitta 5-7, 02330 Espoo, Saunalahden Ässäkodit Me, Oinut KYLLÄ, LIITYN VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY:N JÄSENEKSI Jäsenmaksu 10 € vuodessa. Jäsenenä saan Asukki-lehden neljä vuosittaista numeroa postitettuna osoitteeseeni. Tarpoila Kahdeksanpaikkainen päihteetön yhteisö Puh. (09) 234435 (voimassa seuraavan Asukin ilmestymiseen asti) Jorkki Tilaan Asukin neljä seuraavaa numeroa hintaan 25€, tällä kertaa en liity jäseneksi Espoon kaupunki Puh.vaihde (09) 81621 tai (09) 816 5011 Lääkekorvaus: Sinähän nyt varsinainen olet kun perkele tänne lähetät Viagra-kuittejasi, että korvauksia. Kuule menee meidän rahat tärkeämpiin lääkekorvauksiin kuin sinun syntymävelton kalusi tukemiseen. Onko tässä mitään järkeä, että sinä vanha mies alat sitä akkaasi vuosikausien tauon jälkeen kiusaamaan. Se menee siitä sekaisin ja kantaa tänne sitten päälääkärin kuitteja. Tämähän on päättymätön noidankehä. Kun luonto on jo järjestänyt sinut pois pelistä, niin anna olla hyvä mies. Nauti siitä ettet ole enää vaginan orja. Mitä alat itteäs kiusata mokoman värkin kanssa. Riittäköön sinulle tämän kirjeen liite. Me konttorin likat arvottiin yksi kuka on istunut kopiokoneen päällä. Turha tulla konttorille arvailemaan kuka se on. Hanki terveempiä harrastuksia, käytä liitettä katiskanmallina. Opintotuki: Teini! Kyllä se on tämän sinun opintotukesi kanssa sillä lailla, että ei makseta mitään. Sen helevettiäkö sinä menit sinne kulttuurituottajakurssille! Mikä se sellainen kulttuurituottaja on? Mitä se kulttuuri on? Pitäisikö sinulle pöljäkkeelle maksaa tuhansia euroja, että narraat jotain patalapunvirkkaajia, joilla on korvat kuin kierrevihko. Säästäisitte ne lävistys- ja tatuointirahat niihin opintoihin? Menisit töihin, iso ihminen. Ajatollahin luonnonvaalea kausihoroskooppi A.D.2011  Vantaan seurakunnat Unikkotie 5 b 01300 Vantaa Puh. (09) 83 061 Asumistuki: Ei makseta mitään. Mitäs menit sellaiseen kämppään, ettei ole varaa vuokraa maksaa. Mitä tästä tulee, jos ruvetaan jokaisen asumisia makselemaan. Muutat heti saatana pienempään ja halvempaan kämppään tai kesällä vaikka telttaan. Mikä järki tässä on, että sinulle** maksetaan osa vuokrasta että pääset niillä rahoilla Turkkiin ja karaokeen. Tästä päätöksestä ei sitten voi valittaa ja jos näytät naamaasi meidän konttorilla, niin usutan vahtimestarin heti kimppuun. Tuliko selväksi vai tulenko vääntämään nenästä, hä! Eläkeleikkaus: Vanhus! Nyt otetaan sinulta vähän eläkkeestä pois. Ei viitsitä vanhaa ihmistä vaivata lainkohtia ja kunnan päätöksiä luettelemalla. Näet sitten, kun tulee eläke, että on pienempi. Tässä vielä selkokielisesti. Eläkkeesi pienenee! Saat vähemmän rahaa! Hyvää jatkoa! Lapsilisä: Teille on kuulemma tullut toukka. Mikäs siinä, kai sitä on jotain maksettava. Mutta sen verran tulevaisuuden varalta, että et kai nyt ala niitä urakalla tekemään. Ei se ole pohjaton meidänkään rahamassi. Mistä sitä tietää kuinka kauan tätä riittää. Äitiyspakkaukset pitää olla, kelakortit painaa näille kakaroillekin. Ei ole halpaa lystiä se. Että pitkin hampain maksetaan. Muumivaippoja ostelet sitten ja persikanmakuisia purkkimössöjä. Kuulepas pikkupiika, kun me toimiston tädit oltiin pienten lasten äitejä, niin sideharsovaipat kuivateltiin, tissiä annettiin kolmevuotiaaksi ja jos jotain sosetta niin pihlajanmarjasta. Silloin ei käyty synnytysvalmennuksia eikä olleet isät kädestä pitämässä kun saunassa heinätöiden ja iltalypsyn välissä kuusikiloisia pojanjölliköitä syöksysynnytettiin. Nimi YH-Suomi Retkeilijänkatu 11 00980 Helsinki Puh. 020 177 4500 www.yhsuomi.ﬁ Asuntosäätiö Kalevalantie 6 02100 Espoo (Tapiola) Puh. (09) 809 3210 Kela tiedottaa Osoite (jos on) HOAS opiskelijan koti Pohjoinen Rautatiekatu 29 00100 Helsinki Asiakaspalvelu puh. 549 900 www.hoas.ﬁ Asuntotuki Alku ry Käyntiosoite Puistolanraitti 5 A, 00760 HELSINKI Puhelin 041-5107511 Lehden tilaus, jäseneksi liittyminen ja muutokset sähköpostitse: toimisto@vvary.ﬁ Oranssi Asunnot Oy Kaasutehtaankatu 1 00580 Helsinki Oranssin asuntoja voivat hakea alle 25 vuotiaat nuoret ja nuoret perheet. www.oranssi.net oranssiasunnot (ät) oranssi.net Sininauhasäätiö Keskustoimisto Hämeentie 62 C 39, 00500 Helsinki Puh. 040 7580 105 (asunnonhakuun liittyvä neuvonta) www.sininauhaliitto.ﬁ Tuulesta temmattu Aiheesta tuulivoima: Suomessa on paljon hyväntuulisia paikkoja, joihin rakentaa sekä hyväntuulisia ihmisiä etenkin työpaikoilla, vai onko? * Urheilullista tietoa Viime aikoina on paljon perustettu puulaakiurheiluseuroja niin kuin esimerkiksi: Sällikodin urhot, Vepan auttava, Auroran hohde, Tervalammen tiikerit, Vartiosaaren mahti ja Toukolan toivot. * Oli niin aikoinaan, että porukka oli tullut armeijan harmaisiin. Sitten siinä tämä ”rättivääpeli” oli ottamassa isäntien nimet ylös ennen kuin jokainen sai omansa vaatevarustuksen. Siinä oli sekä Suomen murteita puhuvia että vähän ruotsinkielisiä, mutta erittäin harvoin. Sitten sattui kaksi ruotsin kieltä puhuvaa ja vääpeli kysyi ainoastaan jokaisen nimen. Ensimmäinen vastasi ”jag förstår inte” ja seuraava ”jag förstår inte”, jolloin vääpeli tokaisi: ”Kato veljekset!” Allan: ”Ajatollah syöksyy ärjäisten kohti. Menikö tämä ennustus niin pieleen!” Irsto: ”Yritimmehän olla lempeitä mutta ei auttanut. Mutta hyvä on, paljastetaan. Jokaiselle taivaan merkille riittää oma onnenmurunsa ja omilla pienillä nakkisormillaan sen saa itse kukin kiinni.” 31 Kuvassa Vepan jouluikkuna. Vva ry:n Vepa, vertaistoiminnan ja vapaaehtoistyön keskus, oli Kallio-liikkeen elävässä joulukalenterissa luukku nro 16. Vepan tiloissa 16.12. pidetty Vva ry:n pikkujoulu keräsi tungokseen asti kävijöitä. Tunnelma oli katossa. Pikkujoulun ohjelmassa oli mm. dokumenttielokuvan ensiesitys: pikkujouluyleisö sai kunnian nähdä Lumination Docsin toteuttaman dokumentin ”Päivä Aapeen kanssa”. Ensi keväänä on luvassa Vepan kävijöiden käsikirjoittaman ja Metropolia AMK: n kanssa toteuttaman lyhytelokuvan ensi-ilta. Osa eduskunnan köyhyysryhmästä vieraili Vva ry:llä 16.12. kuulemassa kentän ääntä. Vva kertoi huolestuneisuutensa kustannustason noususta ja siitä, ettei pienipalkkainen tai toimeentulotuella elävä kykene maksamaan vuokraansa tai edes normielämäänsä, kun ulosottomies vie palkasta kolmanneksen. Samaisena joulukuun 16. päivänä yhdistyksen perustamisesta tuli kuluneeksi tasan 25 vuotta. VVA INFO Toimisto avoinna klo 8.30 - 16.00 Kinaporinkatu 2 A 8 00500 Helsinki Puh. 010 548 1900 vaihde Faksi 09 7310 4033 Yhdistyksen sähköposti: toimisto(at)vvary.fi Asukki-lehti [email protected] toimitussihteeri 0404170734 Vartiosaaren virkistyspaikka: tietoja Vva ry:n toimistolta Sällikoti Helsinginkatu 50, D-talo 00530 Helsinki Puh. 050 443 1064 Sähköposti: sallikoti(at)vvary.fi Puh. toimisto/henkilökunta 050 443 1060 www.vvary.fi Yökahvila Kalkkers Mäkelänkatu 50, 00510 Helsinki Avoinna klo 22-06 parittomat viikot Puh. 050 443 1068 Sähköposti: kalkkers (at)vvary.fi Seuraavat aukiolot: joulun aikaan klo 22-06 19.-25.12. aamuun Avoinna tammikuussa 2.1. -31.1. myös jatkossa joka yö rahoituksesta riippuen VEPA, vapaaehtois- ja vertaistoiminnan keskus avoinna ark. klo 7 alkaen Vaasankatu 5 Puh. 050 443 1065 Sähköposti: vepa.vva(at)gmail.com Myös suihku ja puhtaat vaatteet Vepan avoin kävijäkokous joka torstaiaamu,purtavaa tarjolla Matalan kynnyksen toiminta Asumisasiat / Palveluohjaus - asumisneuvontaa Puh. 050 443 0102 Sähköposti: asumisasiat.vva(at)gmail.com Liikkuva tuki / Palveluohjaus - mukaan asioita hoitamaan Puh. 044 520 7870 Sähköposti: liikkuvatuki.vva(at)gmail.com Kokemusasiantuntijat, tukihenkilö Jorma Korhonen p. 050 407 9701 arkisin klo 8-16 Reijo Pipinen p. 044 767 1445 HYVÄÄ JOULUNAIKAA KAIKILLE ! toivottaa Vva:n tonttujoukko Raha-automaattiyhdistys on myöntänyt Vva ry:lle rahoituksen Omat Avaimet -projektiin. Kokemusasiantuntijoilla on projektissa merkittävä osa asunnottomien palveluja suunniteltaessa ja tuotettaessa. Projekti toteutetaan vuosina 2012-2015 yhteistyössä kohdekaupunkien kanssa. Vva:n kokemusasiantuntijat vastaavat asunnottomuuden kokeneiden asiantuntijuuden tuomisesta suunnitteluun ja kokoavat asiantuntijuusryhmät. Kokemusasiantuntijat tekevät yhteistyötä kaupunkien suunnitteluryhmissä. Tieto projektille myönnetystä rahoituksesta otettiin Vva:ssa hurraahuudoin vastaan. Vva:n kävijät pitävät kokemusasiantuntijoitaan arvokkaana linkkinä kaduntallaajan ja päätöksenteon välillä. 32 Raha-automaattiyhdistys esittää ensi vuodelle avustusta 755 sosiaali- ja terveysalan järjestölle 1556 eri kohteeseen yhteensä 291 miljoonaa euroa. Vaikeuksiin joutuneiden auttamisen lisäksi RAY korostaa terveyttä ja hyvinvointia uhkaavien ongelmien ehkäisyä sekä ihmisten mahdollisuuksia osallistua ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. RAY pitää tärkeänä, että ongelmia pyritään ehkäisemään jo ennalta. * Tuleva vuosi 2012 on Vailla vakinaista asuntoa ry:n 25. toimintavuosi. Yhdistys perustettiin joulukuussa 1986, kun tulossa oli YK:n asunnottomien vuosi. Vva asetti tavoitteekseen saada aikaan kodin kaikille, niin ettei kenenkään enää tarvitsisi koputel- Hurstin Laupeudentyön Joulu 24.12.2011 klo 12.00 perinteinen Joulujuhla Töölön kisahallissa. Jouluateria, kristillistä sanomaa ja jouluaiheista ohjelmaa 26.12.2011 klo 12.00 TAPANINPÄIVÄN RÄÄPPIÄISET Töölön kisahallissa.Kaikki joulujuhlasta yli jäänyt ruoka jaetaan. STEISSI-hanke Kokemus/vertaistyöntekijöiden yhteyshenkilö: Risto Haverinen p. 044 566 5478 Vapaaehtoistyöntekijöiden yhteyshenkilö: Elina Pentikäinen p. 044 579 2971 Yökiitäjä Ukosalla elävien asunnottomien Yökiitäjä on tavannut ulkosalla eläviä asunnottomia vuodesta 2006. Yökiitäjä ottaa mielellään vastaan apu ja ohjaus vihjeitä mahdollisista asunnottomista henkilöistä. Puh 050 528 2013 Sähköposti: [email protected] Aikataulu ja reitti www.vvary.fi la asuntoloiden makuusalien ovia. Yhteismajoituksesta ja asuntoloista haluttiin eroon. Vva ry:ssä pohditaan vaihtoehtoa, että Yökiitäjä voisi jatkossa käydä Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa kello 22:n aikoihin ja tiedustella onko lähtijöitä Kalkkersiin. Halukkaat voitaisiin tuoda autolla yökahvilaan. Tarjotaan kuljetusta niille, jotka ovat niin huonossa kunnossa etteivät osaa tai jaksa tulla yökahvilaan tai PAAVOn eli pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman myötä on päästy eteenpäin oman kodin saamisessa. Koti voi olla asumisyksikössä tukihenkilön ja tukipalveluiden auttamana. Useimpien haaveena on päästä kokonaan omille jaloilleen omaan itsenäiseen asumiseen. Kaikille kuuluu kuitenkin nimi oveen ja oma avain. Asuntolapaikkoja on lakkautettu ja asuntoloita muutettu tuetun asumisen yksiköiksi. Vva muistuttaa, että asuntolat on alunperinkin tarkoitettu tilapäismajoitukseen, ei vakituiseen asumiseen. Ne eivät ole ratkaisu muuhun kuin kriisitilanteeseen, jossa vaihtoehtona on jäädä yöksi ulos kadulle.