Asukki-lehti 3-4/2011 - Vailla vakinaista asuntoa ry

3-4/2011
2€
ASUNNOTTOMAN YKSINELÄJÄN LEHTI VUODESTA 1987
1
VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY
ASUKKI 3-4/2011
Asukin toimitus
Pekka Peltomäki, pääurkkija
Sanna Lehtonen, vastaava
pääurkkija
Jorma Korhonen
Reijo Pipinen
Kirsti Kangas
Pepe Järvinen
Tapio Pelttari
Nina Klemmt
Hanna Piirainen
Carole Brady
Raija Maunula, toimitussihteeri& lehden toteutus
asukki@vvary.fi
Asukin toimittavat yhdessä
entiset ja nykyiset asunnottomuuden kokeneet sekä Vva:n
työntekijät kanssakulkijoina.
Vailla vakinaista asuntoa ry
Kinaporinkatu 2 A 8
00500 Helsinki
puh. 010 5481900 (vaihde)
Faksi 09 7310 4033
www.vvary.fi
Vapaaehtois- ja vertaistoiminnan keskus Vepa
Vaasankatu 5, 00500 Helsinki
puh. 050 443 1065
[email protected]
Yökahvila Kalkkers
Mäkelänkatu 50B, 00510 Helsinki
Puh. 050 443 1068
Yökiitäjä-auto
Puh. 050 528 2013
ajovuorojen aikana
Liikkuva tuki ja palveluohjaus
Ohjaaja Juhani Haapamäki
Puh. 044 520 7870
[email protected]
Asumisasiat
Ohjaaja Ulla Pyyvaara
Puh. 050 443 0102
[email protected]
........
Asukki ilmestyy neljä kertaa
vuodessa.
Painos 1500 kpl
Painopaikka Lehtiaepät Oy
Pieksämäki
ISSN 0783-6783
2
Pekka Peltomäki:
Viattomisa lampaista kasvottomiksi susiksi ................................3
Jussi Lehtonen: Vuokra-asuntojen puuttuminen johtaa
asunnottomuuden kasvuun ........................................................3
Puolustus - asunnoton elämä kirjaksi..........................................4
Hyväntekeväisyyskonsertti toi tukea talven pakkasiin ................6
Asunnottomien yö 2011: -Joka yö on asunnottomien yö ............8
-Ovet avautuivat asunnottomille Hyvinkäällä .............................9
-Poika kotiin! Asunnottomien olympialaiset Tampereella ...........10
Ihmisoikeuksien sisäistäminen edellyttää
omien tunteiden tunnistusta ......................................................14
Asunnottomuus karkaamassa,
Kaste-ohjelman puolesta vedottiin .............................................15
Osallisuus Sällikodissa .................................................................16
Valtuustoaloittete hätämajoituksen ja Kalkkersin puolesta.........16
Steissi-hanke...............................................................................17
Verkostolla asunnottomuutta vastaan ........................................17
Feantsan seminaari Luxemburgissa:
Asunnottomien palvelujen laatu .................................................18
HOPE , Euroopan asunnottomien verkosto...................................19
Osallisuusryhmä vieraili Vartiosaaressa ......................................19
Johnny-Kai Forssell: Melkein lääkäri ............................................19
Bamlausta budjetista ..................................................................20
Saksittua: Tuloerot, Kansalaisbarometri .......................................20
Mielenterveysmessuilla...............................................................21
Viiltoja lukijan kynästä (Oulun pojan muistelmia, Arska
kirjoittaa, Aionin runoutta, Timppaa muistaen)...........................22
Kees van der Veer: Amsterdamin laillinen prostituutio ................24
Kidin galleria: ”Ei minun nuoruudessani..!” .................................25
Esa Uusi-Kerttula: Sinulle, joka et ehkä pääse taivaaseen ............26
Arskan joulunaika .......................................................................26
Kristus tai Krsna - nimi on sama ..................................................27
Kala ja apina ...............................................................................28
Pohdintaa pyhyydestä.................................................................28
Sillan alta kertomaa - Evakkoon muutto .....................................29
Väkivaltaa - keissi elävästä elämästä ..........................................29
Pääaupunkiseudun Asunto-opas.................................................30
Rappukäytävän ratoksi - Kela tiedottaa ......................................30
Ajatollahin horoskooppi ..............................................................31
VVA-info......................................................................................32
Kauden asuton
PÄÄtönKIRJOITUS ja muuta asiaa
Vailla vakinaista asuntoa ry on kansalaisjärjestö,joka toimii asunnottomien arjen apuna
sekä edunvalvojana.Edunvalvojana Vva vaikuttaa yksilötasolla kunkin asunnottoman
tilanteeseen sekä yhteiskunnallisella tasolla lainsäädäntöön. Asunto on perusoikeus,eikä
sen puuttumista voida hyväksyä missään olosuhteissa.
VvaryperustettiinLauttasaarentukikodissavuonna1986YK:njulistamanAsunnottomien
vuodentoimintaaajatellen.Perustajientoiveoli,ettäyhdistyksestätuleetarpeeton:jokainen tarvitseva tulee saamaan asunnon.Toisin on käynyt,mutta KOTI KUULUU KAIKILLE.
VIATTOMISTA LAMPAISTA
KASVOTTOMIKSI SUSIKSI
Vva ry toimii asiantuntijajärjestönä mm. Suomen hallituksen
alulle panemassa pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa. Yhdistys tekee yhteistyötä Helsingin kaupungin kanssa
ja aluetyötä Suomen suurimpien asunnottomuuskaupunkien
toimijoiden kanssa sekä kuuluu täysjäsenenä eurooppalaiseen
asunnottomuusjärjestöjen kattojärjestöön FEANTSAan. Vva ry:
n toimintaa rahoitetaan pääosin Raha-automaattiyhdistyksen
turvin; myös omaa varainkeräystä painotetaan toiminnoissa.
Yökahvila Kalkkers
Mäkelänkatu 50 B, 00500 Hki
Avoinna joka toinen viikko klo 22-06, vähintään parittomat viikot.
Huom. Aukioloja lisätään mahdollisuuksien mukaan.
Avoinna yöt joulun aikaan 19.12. klo 22 >> 25.12. aamuun
klo 06:een.
Tammikuun avoinna joka yö 2.1. -31.1.
Kirjoita Asukkiin! Toimitus ottaa vastaan juttuja, runoja, kuvia, piirroksia ja
ehdotuksia aiheiksi joista haluaisit lukea tai tietää.
Tuo tai lähetä kirjoitus tai kuvitus tai piirros tai ehdotus Vva:n toimistolle,
Vepaan, Kalkkersiin tai Asukin sähköpostiin [email protected].
Osallistumisesi on tärkeää.
Päätoimittaja Pekka Peltomäki
Kuinka jostain kiltistä, jolla on kasvot,
tulee ilkeä ja kasvoton?
Itse asiassa tälläisen jutun pitäisi ilmestyä jonkin uskonnollisen lahkon lehdessä.
Annan kuitenkin armon käydä oikeudesta
itseni suhteen, sillä ilmiö on niin yleinen,
että se ansaitsee tulla käsitellyksi myös
asuntoalan lehdessä.
Meillä on ollut lockelaisittain tapana
aloittaa elämämme niinsanotusti tyhjästä
pöydästä (tabula rasa). Kaikki ideat, joita
ihminen voi ajattelussaan käyttää, syntyvät
alunperin aistikokemuksesta.
Eteemme avautuu näköala suoraan
konformismiin.
Aloitamme tyhjästä ja se sivistys, jonka myöhemmin saamme, on jäännös siitä
mikä on jäljellä, kun olemme unohtaneet
kaiken oppimamme.
Eikä tämä sivistys kasvatuksen tuloksena ole useinkaan miellyttävää. Se saattaa
olla kaavoihinsa kangistunutta hommaa,
joka tähtää erilaisuuden kaikkinaiseen kitkemiseen.
Nyt puhutaan siitä, miten voidaan käyttää erilaisuuksia hyväksi - yksi lukee, toinen
laskee, hyvä tulee jos kolmas osaa jotain
muuta.
Asunnottomuudessa tämä tarkoittaa,
ettei ole yksiselitteistä ratkaisua. On monia
ratkaisuja. Eivätkä nämä mallit suinkaan
ole mahdottomia, mikäli moninaisuutta
käytetään hyväksi.
Tämä voi kuulostaa USA:n perustuslailta, mutta muistettakoon, että sitäkin on
kutsuttu ”komukkien propagandaksi”. Siis
näin saattavat vastata perusamerikkalaiset
mielipidetiedusteluihin. Ja kuitenkin on
kysymys heidän ”perustajaisiensä” hyväksymästä perustuslaista. Vastoinkäymiset on
tehty voittamista varten.
Alussa mainittiin kasvottomat. Eivät he
sinänsä pahoja ole. He saattavat kylläkin
olla tietämättömiä. Väittäisin populismin,
periaatteellisuuden ja kasvottomuuden
olevan sukua. Kaikkien niitä edustavien
tehtävänä on toimia vapaamatkustajina,
kun lupaillaan suuria. Populismin historia
on ollut tällaista. Toivottavasti se ei kertaa
itseään.
Pekka Peltomäki
Päätoimittaja
VUOKRA-ASUNTOJEN PUUTTUMINEN
JOHTAA ASUNNOTTOMUUDEN KASVUUN
H
elsingin sanomat otti pääkirjoitussivullaan 27.11.2011 kantaa
Helsingin asunnottomuustilanteeseen.Talven tullessa ollaan jälleen tilanteessa, jossa Hietaniemen
palvelukeskuksen paikat eivät riitä kaikille
akuuttia suojaa tarvitseville ihmisille. Kaupungin tuetusta asumisesta ja majoituksesta
vastaavat työntekijät kertovat, että heillä ei
ole tarjota edes väliaikaismajoitusta läheskään kaikille asunnottomaksi joutuneille
ihmisille.
Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman aikana on investoitu runsaasti
asumismuotoihin, joilla pitkään asunnottomana olleita ihmisiä, joilla on runsaasti
ongelmia, kyetään asuttamaan pysyvästi.
Vaikka ohjelman puitteissa on rakennettu
vuoteen 2011 mennessä 1088 tuettua asumispaikkaa (vuoden 2012 loppuun mennessä 1710), joista pääosa pääkaupunkiseudulle, asunnottomien määrä ei ole laskenut
vastaavasti. Nyt ollaan taas tilanteessa, jossa
asunnottomien määrä näyttäisi kääntyvän
jyrkkään nousuun.
Asunnottomuuteen ilmiönä tarkemmin
perehtymättömät ihmiset ihmettelevät,
mihin investoinnit valuvat. Vaikka pitkäaikaisasunnottomille rakennetaan sopivia
tuettuja asumismuotoja, asunnottomuus
vain kasvaa. Ja parinvuoden tauon jälkeen
ollaan taas siinä tilanteessa, että hätämajoituskin kriisiytyy.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa
27.11. ongelma nähdään pysyvänä ja paikoin tehottomana taisteluna ikuisuusongelmaa vastaan. Ratkaisuna nähdään yleinen
syrjäytymisen ehkäisy valtakunnan tasolla
ja ongelmista kärsivien ihmisten tuki, jotta
he eivät menettäisi asuntoaan.
Edellisten asunnottomuuden vähentämisohjelmien aikana ongelmana on pidetty
pitkään asunnottomana olleiden ihmisten
ryhmää, joiden kohdalla elämäntilanne on
kroonistunut ja päihde- yms. ongelmat ovat
niin vaikeita, että he eivät kykene asumaan
itsenäisesti tai kevyellä tuella. Uusia ”asunto ensin”-periaatteella toimivia asumisyksiköitä on perustettu vastaamaan juuri
tähän ongelmaan. Uudet asumismuodot
ovat toimineet niin hyvin, että ylivoimainen
valtaosa näistä asumisyksiköistä asunnon
saaneista ihmisistä on pitänyt asuntonsa ja
kykenee pysyvään asumiseen.
Helsingin kaupungin sosiaalivirastolla on
tällä hetkellä käytössään n. 2500 eri tasoisesti tuettua asumispaikkaa ja vuoden 2012
aikana valmistuu lisää pitkäaikaisasunnottomille soveltuvia asumisyksikköjä. Kaikki
paikat, niin kevyemmin kuin raskaammin
tuetut, ovat tällä hetkellä täynnä ja ruuhkautuneita.
Tämänhetkisen tilanteen syynä ei olekaan
tuetun asumisen puute ja ihmisten moninaiset henkilökohtaiset ongelmat, jotka
estävät asumisen. Kyse on Helsingin ja laajemmin pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoiden ongelmasta, joka tuottaa uusia
asunnottomia kiihtyvällä tahdilla.
Toisin kuin pitkään asunnottomina olleet, monet näistä uusista asunnottomista
eivät tarvitsisi tässä tilanteessa muuta kuin
kohtuuhintaisen vuokra-asunnon ja mahdollisesti kevyttä asioiden järjestelyä. Jos
tilanne jatkuu tämän kaltaisena, muutaman
vuoden kuluttua suuri osa tästä ryhmästä
tarvitsee taas raskasta tukea, koska elämän
rakenteet ehtivät romahtaa kun asunnottomuus pitkittyy.
Helsingin kaupungin asuntojonot ovat
jälleen kasvaneet sietämättömiksi ja yksityisten vuokra-asuntojen vuokrat karanneet mahdottomiksi myös töissäkäyville
pienituloisille ihmisille (HS 30.11.). Yhdistyksemme asuntoneuvoja on ottanut
vastaan marraskuussa 17 uutta asunnotonta, joista viisi on työssäkäyviä. Vailla
vakinaista asuntoa ry on pieni yhdistys ja
valtaosa yhdistyksen kanssa tekemisissä
olevista asunnottomista on pitkään asunnottomina olleita ihmisiä. Yhdistykseltä saa
vain asuntoneuvontaa, ei asuntoja. Näistä
syistä voi perustellusti olettaa, että me tavoitamme vain murto-osan uusista asunnottomista. Uusien asunnottomien, myös
työssäkäyvien, määrät kuukausitasolla ovat
hyvin todennäköisesti moninkertaiset.
Tilanne on tällä hetkellä se, että jos pienituloinen ihminen menettää asuntonsa
jostain normaalista syystä, ilman häiriöitä
tai vuokrarästejä, hänen on todella vaikea
saada uutta vuokra-asuntoa. Ainakaan sellaisella hinnalla, jonka hän kykenee maksamaan. Eräälle rakennusalalla työskentelevälle nuorelle miehelle tuli, kuukausien
etsinnän jälkeen, yksi ainoa tarjous vuokrayksiöstä 900 €/kk.
Kun asunnottomuustilanne Helsingissä
kääntyy pahaksi, syyttävä sormi osoittaa
usein sosiaalivirastoa. Sosiaalivirasto vastaa
lyhytaikaisesta kriisimajoituksesta ja niiden
ihmisten asumisesta, jotka ovat erityisen
tuen tarpeessa. Sosiaalivirasto ei kuitenkaan vastaa Helsingin asuntopolitiikasta
eikä kykene vaikuttamaan pääkaupunkiseudun vuokra-asuntotilanteeseen. Suuri
osa asunnottomuuden kasvusta riippuu nimenomaan asuntomarkkinoiden huonosta
toiminnasta ja siitä johtuvasta vuokrien ja
tulojen välisestä epäsuhdasta.
Useiden asunnottomuuden vähentämisohjelmien kautta asunnottomuus on Suomessa vähentynyt 1980-luvulta lähtien
lähes kolmannekseen, joten on kohtuutonta väittää, että työ olisi tuloksetonta.
Todella tehokkaasti tämänhetkinen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma
toimii kuitenkin vain, jos pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoille saadaa riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. On
kaikilla mahdollisilla kriteereillä järjetöntä,
jos ohjelman mukaisilla kalliilla tuetuilla
asumisratkaisuilla asutetaan ihmisiä, joiden
alkuperäinen asunnottomaksi joutumisen
syy on pelkkä kohtuuhintaisen vuokraasunnon puute.
Yhtenä syynä rakenteelliseen asunnottomuuteen Helsingissä on perinteisesti pidetty sitä, että pienituloisia ilman asuntoa ole-
via ihmisiä muuttaa koko ajan Helsinkiin
muualta maasta. Tällöin unohdetaan, että
Helsinki ja helsinkiläiset yritykset hyötyvät
paljon enemmän maan sisäisestä, kasvukeskuksiin suuntautuvasta muuttoliikkeestä
kuin siitä on kustannuksia. Pitää hyväksyä
se että muuttoliikkeestä hyötyville alueille
muuttaa monenlaisia ihmisiä, ei pelkästään korkeasti koulutettuja ja/tai varakkaita. Pääkaupunkiseudun asuntopolitiikka
pitäisikin suunnitella tosiasiat hyväksyen,
maan sisäinen muuttoliite tulee todennäköisesti jatkossakin suuntautumaan Helsingin seudulle ja tänne muuttavalle väestölle
tulisi olla riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Näin myös muuttoliikkeestä
koituvat sosiaaliset kustannukset alenisivat.
Pitkäaikaisasunnottomuus on mahdollista
poistaa Suomesta ja pääkaupunkiseudulta
tällä hetkellä olemassa olevilla keinoilla. Se
vaatii kuitenkin samanaikaisesti runsasta vuokra-asuntorakentamisen lisäämistä
pääkaupunkiseudulla, jotta uusia asunnottomia ei tule lisää toisesta päästä putkea
pelkästään sen takia, että asuntoja ei ole
tarpeeksi saatavilla.
Jussi Lehtonen
Sällikodin hankevastaava,
matalankynnyksen toimipisteiden esimies
Vailla vakinaista asuntoa ry
3
Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä on
valmisteilla kirja, joka kertoo kodittomasta elämästä. Kerronnan keinoina
ovat elämäntarinat, valokuvat ja sarjakuva. Mukaan kootaan myös tietopaketti
kauan asunnottomana olleen elämänpiiriin liittyvistä ilmiöistä. Kirjan nimi on
Puolustus.
Kirjahankkeen takana on Vva ry:n
työryhmä: pitkäaikaisasunnottomuuden
kokeneet kolme naista ja kymmenen
miestä, yhdistyksen työntekijöitä sekä
kaksi kuvan ammattilaista, jotka ovat
työssään tekemisissä kodittomien kanssa. Idea kirjan koostamisesta syntyi
yhdistyksen asumisasioista vastaavan
ohjaajan Ulla Pyyvaaran päivittäisessä työssä. Hän on kerännyt tarinoita
kahden vuoden ajan. Jokainen tarina
on lähtöisin kertojastaan: jotkut ovat
kirjoittaneet itse, joidenkin kokemukset
on kirjattu muistiin yhdessä kertojan
kanssa. Haastatteluja kirjassa ei ole.
Työryhmä saa kirjanhankkeensa
päätökseen keväällä 2012.
”Puolustus avaa kodittomien ja kodittomuutta kokeneiden näkökulmaa todellisuuteen Helsingin Kalliossa. Usein
tarinoiden taustalla on epävarmuutta
omasta pärjäämisestä, vanhemmuuden
puuttumista tai liikaa kipeitä asioita lapsuudesta, on erilaisuutta, epäonnistumisia ja rankkoja kokemuksia, väkivaltaa
ja viestien kohtaamattomuutta viranomaisten kanssa.
Kirja valottaa niitä kysymyksiä,
esteitä ja puutteita, joihin asunnoton
ja asunnottomuuden taakseen jättänyt
ihminen voi arjessaan törmätä. Mutta
Puolustus on myös monen asunnottoman puheenvuoro ja selviytymistarina:
siitä kirjan nimi.”
”Puolustus toimii viestinä monenlaisille yleisöille. Teksti soveltuu myös
työkäyttöön viranomaisille, asiantuntijoille ja opiskelijoille. Se osoittaa, miksi
epäkohtiin on puututtava ja kuinka
ympyrä sulkeutuu.
Kirja tuo esiin palvelujärjestelmässä
vallitsevaa sekä asenteellista että yhteiskunnallista muutostarvetta. Puolustus
puhuu mm. siitä, miksi erilaisia ja räätälöidympiä ratkaisuja tarvitaan. Paljon
on tehty, mutta tavoitteena on löytää
uusia ja kestäviä ratkaisuja asunnottomuuden poistamiseksi.
Ennen kaikkea tekijät haluavat
hälventää ennakkoluuloja asunnottomien ihmisten inhimillisten kärsimysten
lieventämiseksi ja tuoda asunnottomuuden kasvot julkisuuteen erilaisten
tarinoiden saattelemana.”
Ulla Pyyvaara
K
eski-ikäinen, eronnut, sanojensa mukaan karannut, päihde- ja
mielenterveysongelmainen, hiljainen, varovainen ja yksinäinen
posterestantemies – siinä mies vailla menneisyyttä ja kuitenkin kaikki kipeästi tuntumassa, miten hän katsoo, reagoi ja liikkuu, miten varoo, napisee jotain ja häipyy
– kunnes palaa takaisin ja joskus avautuu
– kuinka jalkoja palelee ja kuinka kämppä
meni alta, kuinka on jäänyt edellisen kämpän vuokra rästiin ja kuinka vanhat kaverit
käänsivät selkänsä. Jokaisella on mahdollisuus parempaan, vaikka retkahduksia sattuu ja tie on kivinen.
•
”Vuokravelkaa on, kun masennuin ja kaikki
meni perseelleen, naisystävä lähti , ei haittaa, kun saisin vain oman asunnon läheltä
opiskelupaikkaa. Ahdistaa haistella kaverin 4varpaita, sen kanssa ei voi edes puhua.
Meidän yksiö on yhdeksän neliötä ja kaksi
miestä, joista toinen diilaa minkä kerkii ja
toinen vain on. Maksan 300 euroa vuokraa
kolmesta neliöstä. Se olio on siinä mun vieressä. En jaksa kohta mitään.”
Onneksi tämän miehen asiat järjestyivät
ja mies pääsi rauhallisempaan yksikköön
– jossa tuoteseloste: kevyesti tuettua asumispalvelua.
•
Irmeli kertoo, että Kinaporinkadun alkupäässä, ihan parturia vastapäätä, oli ennen
sotia näkkileipätehdas, jonka kadunpuoleisista avonaisista ikkunoista työmiehet
olivat jakaneet näkkileipiä nälkäisille lapsille. Myöhemmin siihen tilalle nousi suuri
asuntola, jossa miehiä oli ollut osapuilleen
350 kappaletta: siellä oli huoneita, jotka
olivat olleet täynnä miehiä.
•
Köyhyys on totta ja köyhyys kuormittaa,
köyhä säästää ruuastaan ja syö epäterveellisesti, koska etenkin talvella kasvikset
ja vihannekset maksavat turhan paljon.
Köyhyys antaa 2000-luvun ihmisille eriarvoisuuksien kirjosta erilaisia, aina vain
synkempiä kasvoja. Köyhänä oleminen
ahdistaa. Sitkeä raataa saadakseen edes jotain ja yrittäjä yrittää, vaikka velkojat ovat
vieneet tuhkat pesästä. Köyhyyttä syntyy
luovuttamisesta, väsymisestä pieniin tuloihin, epäkiitollisista tehtävistä vaikka olisi
edellytyksiä muuhun, simputtamisesta,
kiusaamisesta ja joutumisesta savustetuksi
kummallisten kuppikuntien pienistä piireistä, mielenterveysongelmien kärjistymisestä, päihdemyönteisestä elämäntyylistä ja
väärin suunnitelluista stategioista, taktisista
virheistä sekä tilanteista, joissa ihmisen työt
loppuvat, ihan mistä vain.
•
Asunnottoman (etenkin pitkäaikaisasunnottoman) arki on loputonta katujen
mittaamista, pummilla matkustamista,
roskisten penkomista (etenkin anteliaita
kauppiaita kannattaa metsästää), pullojen
kyttäilyä, kaikkialla etsimistä ja selviytymistä köyhyydestä ja kurjuudesta takaisin
elämään; toisinaan ulospääsyreittiä raotetaan rikoksien avulla.
•
”Kun ihminen rakastuu viinaan ja päihteisiin, koko arjen kuviot pyörivät pähkäillessä, mistä seuraavaksi hakisin pullon – eipä
siihen paljoakaan ole ulkopuolisilla nokan
koputtamista. Jossain vaiheessa itseään edes
hiukan arvostava mies nousee kontilleen ja
yrittää jaloilleen. Tämä uudelleen nousu on
helvetin vaikeaa – on se.”
•
Miten voit suunnitella päivääsi, kun kaikki
mukava on ylimääräistä, tiedät senttiesi
Mun oli pakko juoda tuskaani siellä
kadulla ja teeskennellä päivittäin että
kestin sitä syvää häpeää, joka liittyi
kodittomuuteeni.
Soitin Kelaan, joka sijaitsi Helsingin
pääpostin talossa. Virkailija kyseli
osoitettani, johon minä: poste
restante. Virkailija napautti: et kai sä
postilaatikossa asu?
Jorma
Kun menen toisen asuntoon,
minun on elettävä talon tavalla:
silloinkin kun joku porukasta
pisti lasoliinin kiertämään
Tunsin itseni voimattomaksi
ja vedin raakaa ainetta sisuksiini
Jorma
Joskus karkea puhe, vieras kieli ja
kulttuurien kirjo sekoittavat arkeamme.
Mieleen juolahtaa: kuka on sivistynyt?
Sisimmissään vilpitön?
Pesemätön – arka, eksynyt, asunnoton,
ulkona kaikesta vanhasta
- mutta vilpitön Ulla
Mies seisoo edessäni synkkänä:
Mulla ei ole mitään tehtävää.
Mutsi sanoi, että musta ei ole mihinkään.
Lennän joka mestasta pihalle.
Kenelläkään ei ole edellytyksiä sanella sulle
sun elämäsi roolia.
Ihan totta.
Ulla
Aukeaman kuvat ja Asukin kansi ovat valokuvataiteilija Arto Timosen kuvia Puolustus-teoksesta.
PUOLUSTUS
määrän riittävän tasan vain olemiseen ja kaikkeen ilmaisen metsästämiseen. Vapaaehtoistyö
on hyvä juttu hänelle, joka haluaa sitä sydämestään tehdä. Silti ihminen ei ole sydämetön, vaikka
hän haluaa vastata itse huudoistaan ja tienata
itse euronsa. Mitä tekee mies ”tötterötehtaassa
villasukkia venyttelemässä”, kun takana on pitkät pätkät
asfalttia ja hikisiä ruskettuneita hartioita, joita eksä joskus hyväili, tai mitä tekee nainen asuntoloiden nurkkia
siivoamassa, kun omat ajan saatossa haalistuneet nurkat
kaipaavat tolua, toimintaa ja työkaluja, kun oma koti on
häätöuhan alla tai omat voimat ovat vähäiset mutta eivät
tarpeeksi hatarat eläkepäätökselle. Miksi systeemin sisälle
työllistyneet sosiaali -ja terveysalan ammattilaiset, valmentajat ja asiantuntijat ihmettelevät, kuinka ”raha ei ole niin
tärkeää” tai ”onhan sitä paljon muutakin ihmisen elämässä
kuin raha” ja miksi vammautunut ajatteleva ihminen sijoitetaan kuntouttavana ja valmentavana toimenpiteenä
matalapalkkaiseen sisällöttömään työhön, miksi raitistunut
ihminen kyykytetään nollapisteeseen noviisiksi epäkiitollisiin tehtäviin. Eriarvoisuuden paradigma loistaa kadulla
himmeänä, peittyy usein vilinään, ilmestyy kaaoksen torjunnan epäonnistumisyrityksistä huolimatta asunnottoman ja ongelmaisen hahmossa päivänvaloon, purkautuu
toisinaan arvaamatta ja rajusti rikostilastoihin sekä pitkiin
leipäjonoihin tyytymättömien kansalaisten jatkeeksi.
•
”Edunvalvoja on mikä pitää huolta, etten saa ostaa
mitään ylimääräistä kettu soikoon.”
Miten rahasi riittävät?
”Eihän ne riitä. Edunvalvoja sanoi, että minulla ei
ole enempää kuin kuusikymmentä euroa viikossa
käyttörahaa. Tällä kuudellakympillä mun pitää saada
kaikki tarpeellinen.”
Mitä tarvitset viikon aikana ja mitä saat?
”Saan matkarahoja, omavastuu matkaa kohti kolme
euroa, ja saan makkaraa, kananmunii, leipää ja maitoo. Tarvitsen: makkaraa, kananmunii, leipää, maitoa,
sirkusta ja joskus baarissa kupin kahvia, tahtoisin
joskus konserttiin, jääkiekkomatsiin tai elokuviin ja
YSTÄVÄN. ”
•
”Olen syönyt menneinä vuosina hyviä aterioita suoraan roskiksista: Valintatalosta, Alepasta. Ruokamme
kokkasimme veneessä. Olimme onnellisia toisistamme
ja kävimme välillä Hurstin ruokajonossa ja Myllypu-
ron ruokajonossa. Jossain vaiheessa pyörin Itiksen Stoorissa,
josta joku työntekijä auttoi mua saamaan oman asunnon.
Ekat viikot nukuin oman 20-neliöisen kämppäni lattialla.
Jossain vaiheessa aloin rötöstelemään. Sain kaks kuukautta
sitten tukikämpän. Olen maksanut vuokrani.”
•
”Kurjin keikkani oli kun yritin varastaa S-marketista tavaraa.
Menin kattoluukun kautta sisään, se oli sellainen läpinäkyvä
luukku, olin aikaisemmin illalla varastanut byggalta köyden
sitä varten. Laskeuduin sellaisii kapeita rautatikkaita pitkin
sisälle myymälään. Myymälässä ladoin repun täyteen kaljaa
ja sit tuli pieni ongelma, en jaksanutkaan kivuta takas ylös
kun kaljat painoivat niin saatanasti. Otin käyttöön suunnitelman numero kaksi. Joinkin ne kaljat siellä kaupassa, nautin
olostani ja keräilin hyllyistä kaikkee hyvää. Olisin voinut
vetää ikkunan paskaks ja mennä sitä kautta alas, en tajunnu,
siinä tein tyhmästi. Siellä hyllyjen välillä istuin ja ryyppäsin.
Aamulla jäin kiinni kun henkilökuntaa alkoi lipua duuniin.
Voi paska, olin nukahtanut sinne kauppaan.”
•
”Kiva muuttaa uuteen kämppään kun sossu antaa huonekaluihin noin 60 euroa rahaa ja kaikki vanhat kalusteet on
roudattu aikapäiviä kaatikselle. Pitäis varmaan monen saada
tukea just tossa vaiheessa. Olet yksin ja kaikki sun vanhat
frendit ois tulossa messiin.
Ai kun voisin kertoa nuorille miten vaikeeta asunnottomuus on ja mäkin olen ollut vaik kuinka saatanan kauan
asunnoton. Et ne älyäis hakea apua ajoissa. Hei miten mä
pääsisin nuorisotyöntekijäks? En ole ikinä antanut viinaa
alaikäisille. Mä haluisin nuoriso-ohjaajaks, miten siihen
koulutukseen pääsee? Voisin neuvoa nuoria, et eivät eläisi
niin kuin minä.”
•
Tekstit ovat otteita Puolustus-teoksesta
5
Arska ja hyvä
konsertti
Arska pääsi Vva ry:n kustantamana konserttiin ja
pikku hankaluuksien kuten säällisen asun hankkimisen jälkeen juhlatunnelmiin. Kaivopuiston
rannassa hän pesi vähän isompia karstoja vähän
galsalla merivedellä. Housut peseytyivät samassa
vedessä. Arska pyllisteli kalsareillaan sen aikaa kun
hankasi hiekalla farkkujaan meressä. Onneksi ei
sattunut virkavaltaa paikalle. Housuja kuivatteli
tuulessa sen verran, että kärsi päälleen laittaa. Sitten nokka kohti konserttipaikkaa. Hän oli ajoissa,
mutta matkalla satoi ja jälleen Arska ja housut
ja takkikin olivat melko märät, kun meni aulan
lämpöön odottelemaan Avaimet on Avaimeton?
-gaalan alkua.
Tuttuja kasvoja ja tuntemattomiakin alkoi saapua paikalle. Lämpö teki tepposet ja Arska nukahti,
kunnes Obelix töni hereille sanoen: mitä mies?
Arska siihen: kurjuutta ja köyhyyttä tietty. Tuli
muitakin tuttuja Sällikodista ja lehtilaatikoista.
Oli konsertin aika. Tällaista hyvää ei olekaan ollut
sitten menetetyn nuoruuden, ajatteli Arska. Tuttu näyttelijä nuoruudesta aloitti monologillaan
esityksen. Arska nautti joka hetkestä ja ajatteli
lämmöllä katupoikien perustamaa järjestöä, joka
yhteistyökumppaneineen oli tämän hyvän hänelle
tarjonnut. Konsertin loputtua lähes kolmen tunnin
kuluttua oli edessä paluu arkeen kadulle. Sade oli
lakannut ja Arskan yöstä tulisi siedettävämpi. Hän
tiesi, ettei Ensisuojaan enää päässyt, niin kuin ei
viime aikoina useinkaan, se olisi taatusti täynnä.
Ei ollut edessä muuta kuin kalsea katu. Onneksi ei
ole vielä pakkasta, Arska ajatteli. Kaikki huutokaupattavat teokset myytiin. Ostajien joukossa
oli mm. Seppo Fränti, joka
kymmenisen vuotta sitten
joutui elämään alkeellisissa
oloissa ja odottamaan pois
pääsemistä epätietoisuudessa saarella toisella puolella
maapalloa.
Omasta avaimesta
on kysymys
Tammikuussa 2010 mainostoimisto Dyyni
otti yhteyttä Vailla vakinaista asuntoa ry:hyn.
Syntyi ajatus yhteismarkkinoinnista, jonka
avulla mainostoimisto voisi kantaa osansa yhteiskuntavastuusta.
Asunnottomat eivät tunnetusti ole mainostoimistojen kohderyhmää, ja myös Vva:n
kävijöiden keskuudesssa sana mainostoimisto
kuulostaa lähinnä vitsikkäältä. Pohdittiin miten
nämä kaksi maailmaa voisivat kohdata uskottavalla tavalla.
Yhteistyöhön saatiin ohjelmatuotantotoimisto Green Event ja Savoy-teatteri. Päätettiin järjestää kampanja jonka tarkoituksena
on muistuttaa ihmisiä oikeudesta omaan avaimeen.
Kampanjan aikana kerättiin hylättyjä
avaimia, joista suomalaiset kuvataiteilijat tuottivat taidetta huutokauppaan lahjoitettavaksi.
Marraskuun lopussa 2011 järjestettiin Savoy-teatterissa gaalailta, jonka tarkoituksena
oli muistuttaa oikeudesta omaan avaimeen,
kotiin.
Lahjoitetut teokset olivat esillä Savoyn aulatilassa ennen konserttia ja huutokauppa päättyi
4.12.
Vailla vakinaista asuntoa ry kiittää lämpimästi kaikki kampanjaan osallistuneita!
SATEESTA SISÄLLE LÄMPIMÄÄN TUNNELMAAN
Konsertti asunnottomien hyväksi
Vva ry ja Mainostoimisto Dyyni järjestivät tukikonsertin asunnottomien hyväksi Savoy-teatterissa sunnuntaina 27. marraskuuta 2011.
Konsertissa esiintyi nimekäs lista muusikoita.
Esiintyjät loivat teeman mukaisesti kotoisaa
tunnelmaa muistuttaen asunnon tärkeydestä
ja siitä, että asuminen on kaikkien perusoikeus. Konsertin suojelijoina toimivat tohtori
Pentti Arajärvi ja elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki. Arajärvi saapui konserttiin puolisonsa,
tasavallan presidentti Tarja Halosen kanssa.
K
K
ellon lähestyessä kuutta Savoyteatterin aulaan alkaa soljua väkeä. Konsertti on houkutellut
paikalle paljon ihmisiä: nuoria,
lapsia vanhoja, asunnottomia, Vva:n työntekijöitä, musiikin ystäviä... Kävijäkunnan
monipuolisuus kertoo, että asunnottomuus
koskettaa kaikkia ihmisiä - tilanteeseen voi
joutua kuka vain. Asunnottomuus kasvaa
räjähdysmäisesti, ja yhä useammin asunnotta jää nuori ihminen.
Konserttia järjestämässä ollut Hanna
Piirainen kertoo, että konsertin tavoite on
herätellä lisää ihmisiä huomaamaan ongelma. Piirainen sanoo, että tällaiset näkyvät
kampanjat ovat tärkeä osa Vva:n toimintaa.
Piirainen toivoo että väkeä saapuu paljon,
mieluiten salin täydeltä.
Järjestelyt ovat hänen mukaansa sujuneet hyvin, ja konsertti on viimeisen kahden viikon aikana saanut paljon huomiota
mediassa. Idea Avaimet on? Avaimeton?
-tukikonserttiin lähti vuoden alussa.
”Tammikuussa mainostoimisto Dyyni
esitti meille tällaista yhteistä markkinointikampanjaa.”
6
”Mietimme, mihin tarvitsisimme mainostoimistoaikaa ja kehitimme Avaimet
on? Avaimeton? kampanjan. Greenevent
ja Savoy-teatteri lähtivät mukaan ja siitä
idea kampanjan pääkonserttiin sitten lähti
etenemään.”
Kampanjan pääkonsertin yhteydessä
esillä oli tauluja, jotka on huutokaupattu
Avaimet on? Avaimeton? -nettisivuilla. Taideteokset ovat nimekkäiden taiteilijoiden
käsialaa ja tuotot sekä huutokaupasta että
konsertista käytetään Vva:n toiminnan tukemiseen.
Lauluja hyvän asian puolesta
”Moni teistä varmaan kiinnitti huomiota epämiellyttävään, sateiseen säähän. Sää
todella oli epämiellyttävä. Erityisen epämiellyttävä se on asunnottomille, jotka joutuvat kävelemään ulkona ilman asuntoa.
Jos jotenkin voimme auttaa tätä ongelmaa
soittamalla tämän biisin, niin sitten soitamme sen”, Kadotetut-yhtyeen solisti alustaa
kappaleensa ja tarttuu mikrofoniin.
Illan esiintyjillä on paljon sanottavaa
asunnottomuudesta. Jotkut artistit käsittelevät asunnottomuutta kappaleissaan konkreettisemmin, jotkut haluavat esiintymisellään antaa iloa ja toivoa, toiset taas laulavat
rakkaudesta. Konsertin tunnelma oli koko
illan ajan hyvä - yleisö vastasi esiintyjille
suurin aplodein, jopa vihellyksin.
Kenties sanoiltaan puhuttelevin esitys
on Luca Garganon kappale, jonka artisti
on tehnyt itse New Yorkissa tapaamalleen
asunnottomalle. Postiosoitteen hukannut
artisti teki asunnottomalle lupaamansa
postikortin kappaleen muodossa.
Paljon vähäosaisia auttanut artisti Pelle
Kiitos:
Timo Rautiainen, Jussi Lampi& Peter Engberg-trio, Kaihon
Karavaani, Tuure Kilpeläinen, Jippu, Vuokko Hovatta, Pauliina
Kokkonen, Timo Kiiskinen, Aulikki Oksanen, Esko Salminen,
Luca Gargano, Pelle Miljoona United
Pentti Arajärvi, Aki Kaurismäki
Miljoona esiintyi niin
ikään konsertissa. Pelle
Miljoona tuli keikalle
hyvillä mielin.
”Projekti on todella
hieno, ja kun tällaisen
kutsun saa hyväntekeväisyyskonserttiin, niin
tuskin kukaan kieltäytyy”, artisti toteaa.
Pelle Miljoonasta
suurin syy asunnottomuudelle on yksiselitteisesti ahneus.
Konsertissa esiintyivät myös Jussi Lampi,
Timo Rautiainen, Peter
Engberg, Jippu, Pauliina Kokkonen sekä Tuure Kilpeläinen & Kaihon
Karavaani.
Konsertti keräsi kiitosta
Konserttia kuuntelemaan tullut helsinkiläinen pariskunta piti konserttia onnistuneena. Helsinkiläinen Leena lähti konserttiin, koska hän haluaa tukea hyvää asiaa
ja auttaa asunnottomia. Oikeus asuntoon
on Leenan mielestä ihmisen perustarpeista
ehdoton ykkönen.
”Asunto on edellytys kaikelle muulle:
työssä käymiseen, opikeluun, ihmisarvoiseen elämään”, Leena luettelee.
Lisäksi illan hyvät esiintyjät houkuttelivat paikalle. Leenan mieleen oli erityisesti
Jippu, jonka esitys sai ”kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää”.
Hyväntekeväisyyskonserttia kuuntelemaan saapunut tasavallan presidentti
Aku Korhonen, Samuli Nieminen, Tommi Toija, Jyrki Riekki,
Janne Siltanen, Hans-Peter Schütt, PAND Taiteilijat rauhan
puolesta, Andrei Bakharev
Ylinnä: Esiintymisvuorossa Kaihon Karavaani
solistinaan Pauliina Kokkonen. Savoyn aulassa oli esillä huutokaupattavaa taidetta.
Tarja Halonen kertoo nauttineensa illasta
paljon.
”Konsertti oli todella onnistunut. Vva
tekee tärkeää ja hyvää työtä. On hienoa,
että tänne on saatu nuoria taiteilijoita esiintymään tärkeän asian puolesta”, Halonen
kiitteli konsertin jälkeen.
Essi Pentikäinen
7
Helsinki
Marraskuussa 2010 Suomessa oli asunnottomana 7 877 yhden hengen taloutta ja
349 perhettä. Tänäkin vuonna tuhannet
asunnottomat joutuvat sopeutumaan
kylmenevän sään antamiin olosuhteisiin.
Asunnottomuusongelma on ollut pitkään
ihmisten tiedossa ja hallituksella on ohjelma pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi. Silti asunnottomien määrä on
räjähdysmäisessä kasvussa ja hiertävä kivi
jatkaa kulkuaan.
Ovet avautuivat
asunnottomille
Matias Haakana
Hyvinkää
Helsingin Asunnottomien yössä Hakaniemen
torilla vieraili myös tasavallan presidentti
Tarja Halonen. Valtakunnallinen Asunnottomien yö -kansalaisliike järjesti 17.10.2011
tapahtumia 19 eri paikkakunnalla.
H
H
yvinkäällä järjestettiin paikallinen 12. asunnottomien yön tapahtuma
valtakunnallisella teemalla Asumisen sietämätön vaikeus. Tapahtumia oli ympäri kaupunkia ja päivän järjesti monialainen työryhmä.
Joillakin oli avoimet ovet toimipisteessään aamusta alkaen, toiset
avasivat ovensa illaksi tai yöksi.
Köyhyys, syrjäytyminen ja asunnottomuus ovat kaikkien asia. Hyvinkäällä oli
vuonna 2010 maistraatin tietojen mukaan n. 220 ihmistä vailla vakinaista asuntoa.
Monet elävät niukasti, syrjäytymisuhan alla.
Hyvinkäällä haluttiin nostaa asunnottomien asia esille mm. päättäjille, haluttiin madaltaa kynnystä hakea apua ja haluttiin tiedottaa eri toiminnoista paikkakunnalla.
S
yitä asunnottomuudelle on monia. Perinteinen käsitys asunnottomuudesta lienee, että kadulle
päädytään puolison jättäessä ja
heittäessä ulos yhteisestä kodista. Tällainen tilanne ajaa helposti myös työttömyyteen ja juomiskierteeseen. Näin
kävi Reijo Pipiselle kymmenen vuotta
sitten.
O m a s än k y va i ht u i
kahvila n s e i n ä ä n
”Koko asunnottomuuskierre alkoi vuonna
2001 avoerosta , kun avovaimo jätti ja heitti
kodista.”
Silloin Pipisellä oli vielä työ, mutta työsuhde katkesi pian sen jälkeen kun Reijo
joutui jättämään kotinsa.
”Jäin sairaslomalle uupumuksen takia.
Työssäkäynti oli hyvin uuvuttavaa, kun ei
ollut omaa kotia mihin mennä”, Reijo kertoo.
Reijo nukkui ensin yönsä yökahvila
Kalkkersissa nojaamalla seinään ja lähti siitä
suoraan töihin. Tällaista elämää mies jaksoi
kaksi viikkoa, kunnes uupui. Mies jäi sairaslomalle, ja koeajan puitteissa työnantaja
antoi miehelle potkut. Kierre oli valmis.
Monilla asunnottomilla on samanlaisia
kokemuksia työuupumuksesta - on ihan
eri asia mennä töihin suoraan ensisuojasta kuin että takana olisi hyvinnukuttu yö
omassa sängyssä ja aamupala syötynä. Sik-
Töölönrannassa
oli lupa telttaillsa
Helsingin Asunnottomien yönä.
8
Joka yö on asunnottomien yö
si asunnottomuus ja työttömyys kulkevat
usein käsi kädessä.
Koska lopputili kului juomiseen, Reijo
ei saanut olla samassa paikassa kauaakaan.
Monet paikat ovat tarkkoja juomisesta.
Niinpä Pipinen kiersi sen jälkeen paikasta
toiseen - Helsingin asuntolasta vierasmajaan, joskus kadulle ja joskus ensisuojaan.
Etenkin ensisuoja herättää Pipisessä vahvan
inhon tunteen.
”Kaikki ovat sekaisin, narkkarit ja alkoholisoituneet. Ahdasta on, yksityisyydestä ja
omasta tilasta ei ole tietoakaan. Myöskään
solidaarisuutta ei ole, koska kaikki ovat yhtä
köyhiä. Kengätkin viedään jalasta”, Reijo
kuvailee.
Ensisuojien kaltaisissa paikoissa piilee
noidankehän ongelma - nekin jotka olisivat muuten selvinpäin, juovat jotta olisi
helpompi kestää sellainen ympäristö. Reijo toteaa ykskantaan, ettei paikkaan tullut
mieleenkään mennä selvinpäin.
Käänteentekevä muutos Reijolle oli,
kun Syväpurosta tuli ensisuojaan ihminen
tarjoamaan apua.
”Oikeaan aikaan oikeassa paikassa kysyttiin, haluaako joku lähteä hoitamaan
terveyttään ja itseään. Ajattelin, että näinkö
haluan loppuelämäni elää, ensisuojassa ja
kadulla. Lähdin Syväpuroon katkolle,eikä
siellä maaseudulla ollut yhtä paljon houkutuksia”
Nyt Reijo Pipinen on ollut kuusi vuotta
raittiina. Hän toimii Vva:ssa kokemusasiantuntijana.
L iian vähän asuntoj a, liian
kor keat vuokrat
Vva:n toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen
kertoo, että monet syyllistävät asunnottomia.
”Niillä joilla kaikki asiat ovat hyvin,
on usein sellainen mielipide että asunnottomuus on ihmisen oma vika. Se ei pidä
paikkaansa - elämän yhtäkkisen kriisin takia ihmiset yleensä luisuvat yhteiskunnan
ulkopuolelle. Puoliso kuolee, tulee avio taiavoero. Jos apua ei saada, syrjäytyminen on
todennäköistä ”, Sanna kertoo.
Ennakkoluulot ja syyllistäminen haittaavat ongelman poistumista - asunnottomat ovat saaneet kestää syytöksiä avun
saannin sijaan, vaikkei kyse alkoholisoitumisesta olisikaan.
”Yksiselitteisesti kaikista suurin syy
asunnottomuudelle on asuntopula. Lisäksi liian korkeat vuokrat aiheuttavat asunnottomuutta. Toisiksi suurin syy se ettei
ihminen kykene asumaan psyykkisistä tai
taloudellisista syistä” Lehtonen sanoo.
Yllä Asunnottomien yön tuli syttyy Hyvinkäällä, alla Näkymättömien kylä Kuopiossa
Myös Vva Ry:n vapaaehtoistyöntekijä
Elina Pentikäisen mukaan nykyajan trendi
on, että ihmiset joutuvat asunnottomiksi
liian korkeiden vuokrien takia.
”Vuokrat ovat todella korkeat, ja jos ihmiselle jää vuokravelkaa ja tulee merkintä
luottotietoihin niin kämppää ei saa enää
mistään -ei kaupungilta, ei järjestöiltä eikä
yksityisiltä”, Elina toteaa.
Marraskuisessa Maria!-showssa asunnottomaksi jäänyt Susanna nostatti monen
katsojan sympatian. Elina kertookin, että
Susannalle tarjottiin heti ohjelman jälkeen
asunto.
”Harmi vaan et lisäks on olemassa muutama sata perhettä ja tuhansia perheettömiä
tossa samassa tilanteessa”, Elina toteaa.
Sunnuntain tukikonsertti muistutti ihmisiä tästä kasvavasta ongelmasta. Esiintyjien tavoitteena oli luoda konserttiin lämmin
ja kotoisa tunnelma sekä muistuttaa oikeudesta omaan kotiin.
Konsertti myös kerää rahaa VVA:
n toimintaa varten - Yökahvila Kalkkers
on avoinna vain parin viikon välein, sillä
rahaa säännöllisempään ylläpitoon ei ole.
Talven tullessa kahvilan merkitys kasvaa
suuresti. Yökahvilan lisäksi myös muita
toimipisteitä sekä tilapäismajoituksia tarvitaan, sillä nykyisien toimipisteiden tilat
ovat asunnottomien määrään nähden liian pienet. Esimerkiksi Hietaniemenkadun
palvelukeskuksen ovien ulkopuolelle jäi
lokakuussa yli 80 asunnotonta, ja joka ilta
joku jää taivasalle.
Essi Pentikäinen
Asunnottomien yön toimijat Helsingissä: Nuorisoasuntoliitto, Elämäntapaliitto, Kunnon Elämä ry, Metropolia
AMK sosiaalialan koulutusohjelma,
Etelä-Suomen Vasemmistonuoret, Aklinikkasäätiö, Terveysneuvontapiste
Vinkki, Kriminaalihuollon tukisäätiö,
Sininauhasäätiö, Pelastusarmeija,
Vastavoima, Rakennusliitto, Suomen
Elintarviketyöläisten Liitto, KokoTeatteri, Kallion seurakunta, Myllypuron
seurakunta, Vailla vakinaista asuntoa
ry, Helsingin Diakonissalaitos, KRIS
Etelä-Suomi ry, Stydi ry, Svenska socialoch kommunalhögskolan, Helsingin
yliopiston ylioppilaskunta, Oikeutta
siivoojille, SPR Kallio-Käpylän osasto,
Kallio-liike sekä joukko asumisasioista
huolestuneita kansalaisia.
Kuopio
N
N
äkymättömien kylä -tilataideteos pystytettiin Kuopion
torille iltapäiväksi ja illaksi.
Sirkkulanpuiston toimintayhdistyksen kutsusta kuvataideseura Arttiimi
rakensi pimenevään iltaan lasilyhdyistä ja
pahvilaatikoista kodittomien kotien kylän.
Tilataideteoksella muistutettiin, etteivätinhimilliset asuinolosuhteet ole kaikille
kuopiolaisille itsestäänselvyys.
”Tapahtuma oli tosi onnistunut ja sai
paljon huomiota ohikulkijoilta. Kun ihmiset tulivat ihastelemaan taideteosta, keskustelimme samalla heidän kanssaan asunnottomuudesta, siihen liityvistä tilastoista sekä
eri tavoista puuttua ko. ongelmaan.”
”Tavoitimme paljon sellaisia ihmisiä,
jotka eivät välttämättä olisi asiakseen lähteneet mihinkään Asunnottomien yön tapahtumaan. Toivoakseni herätimme heissä
uudenlaisia ajatuksia!” kertoo kansalaistoiminnan koordinaattori Laura Meriluoto
Sirkkulanpuiston toimintayhdistyksestä.
Asunnottomien yön iltatapahtuman
järjesti Kuopion Työterapinen yhdistys Patakukkulan palvelukeskuksella.
Asunnottomien yön yhteistapahtuma järjestettiin vanhalla kirkolla keskustassa
klo 17. Paikalla puhumassa olivat kaupunginjohtaja Raimo Lahti ja perusturvalautakunnan pj. OTT Irma Pahlman sekä yhteistyöryhmäläisiä. Yhteisen keskustelun
juonsi diakoni Kristiina Leinonen, musiikista vastasi kanttori Minna Kettunen ja
tilaisuudessa rukoushetken piti pastori
Leena Ranta. Pelastusarmeijasta Markku
Tulander vastasi ”kysymysgrillistä”. Sitten
sytytettiin asunnottomien tulet kirkon
pihaan ja kahviteltiin.
Väkeä kerääntyi avajaistilaisuuteen
yli 120 henkilöä: kadun miehiä ja naisia,
päättäjiä, eri ikäisiä hyvinkääläisiä ja lähiseudun asukkaita sekä järjestävien tahojen edustajia. Tunnelma oli positiivinen
vakavista asioista huolimatta. Toimari ry:
n toimipisteellä jaettiin ilmaista soppaa.
Yhteistyöryhmään kuuluvat mm. diakoniatyö, aikuissosiaalityö, A-klinikka,
talous- ja velkaneuvonta, TYP, Hyvinkään
Toimari ry, Hyvinkään nuorisoasuntoyhdistys, Pelastusarmeija, AA-ryhmät ja
Hyria-työmyllyt. Avoimien ovien kautta
oli mahdollisuus tutustua ko. tahojen toimintaan sekä saada neuvontaa sosiaali- ja
asumiskysymyksissä. Päävastuu asunnottomien auttamisesta on yhteiskunnalla.
Seurakunta ja järjestöt voivat olla rinnallakulkijoita ja monille merkittävä tuki
arjessa selviytymiseen.
Asunnottomien yön tilaisuus oli onnistunut ja rohkaisee toimimaan tärkeän
asian puolesta. Tämän päivän valinnat
vaikuttavat huomiseen, yhdessä olemme
enemmän.
Diakoniatyö järjestää Hyvinkäällä toimintaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi ympäri vuoden: mm. pullakirkko kerran
kuussa, päihteetön saunaryhmä kaksi kertaa kuukaudessa, puutalkoita kaksi kertaa
vuodessa, retkiä ja leirejä, keskusteluryhmiä, laitosvierailuja jne.
Ihmisiä kohdataan toimistolla avopäivystyksissä, kodeissa, kaduilla,
ihmisten omassa arkiympäristössä.
Asunnottomien yön tapahtuman kautta saatiin paikalliset toimijat liikkeelle ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Haluamme kaikille
oikeuden ja mahdollisuuden omaan kotiin.
Kristiina Leinonen
Diakoni, YTK
Vailla vakinaista asuntoa ry:n aktiivi ja
päätoimittaja Pekka Peltomäki Helsngin
Hakaniemen torilla.
9
POIKA KOTIIN!
Asunnottomien olympialaiset Tampereella
M
ustan Lampaan sisäpiha on
hyvissä ajoin täynnä yleisöä.
Sana on levinnyt ja paikalla on monia tamperelaisia,
jotka eivät ole meillä aiemmin käyneet. DJ
Laku soittaa alkumusiikkia ja cheerleaderit
huudattavat yleisöä ja aktivoivat heitä tekemään aaltoja. Yleisölle jaetaan Suomen
lippuja ja muutama Ruotsin lippu. Ilmassa
on suuren urheilujuhlan tuntua.
Kisamaskotti Musta Lammas juoksee
sytyttämään olympiasoihdun ja kansanedustaja Anna Kontula avaa kisat. La Murga
rummuttaa näyttävän alkusoiton.
Pallo ei ole hallussa
10
Ensimmäisessä kohtauksessa siirrytään lastensuojelun maailmaan. Kolme miestä vaaleansinisissä vauvanmyssyissä ja vaipoissa
pelaa uppopalloa hidastetusti. Isä ja äiti
riitelevät kännipäissään ja läpsivät toisiaan
ja lapsiaan. Keskellä perheväkivaltakohtausta alkaa kuulua laulu, Suojelusenkeli:
”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt
ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä
käy.” Paikalle saapuu sosiaalityöntekijä ja
huostaanotto tapahtuu.
Seuraava urheilulaji on viestijuoksu,
jossa edellisen kohtauksen vauvat ovat
muuttuneet nälkäisiksi nuorisorikollisiksi. Viestikapulana kaupasta nyysitty makkarapaketti ja vartija perässä antamassa
vauhtia askeliin. Rysäranta ja Hiilikainen
juontavat kohtauksen puhuen niin nopeatempoisesti, että sanoista on vaikeaa saada
selvää. Kilpailun voittaa vartiointipalvelun
mies. Taklattuaan myymälävarkaan hän
juoksee kunniakierroksen Ruotsin lippua
heiluttaen.
Luukkusuunnistus
Seuraava kohtaus yhdistää urheilulajeina
suunnistuksen ja lätkän sekä toimeentulotuen varassa eläville tutun ”luukuttamisen”.
Jukolan virastoviestissä kilpailijoilla on
otsalamput ja kompassit. Rastipaikkoina
Kela, sossu ja työkkäri. Kartan sijasta toimeentulotukipäätöksiä ja Kelan päätöksiä,
joiden byrokraattisesta kielestä suunnistajat
yrittävät saada selvää. Suunnistusrastit tulee
suorittaa virka-ajan puitteissa, jotta suunnistaja saisi rahaa ruokaan. Psykiatrisen
lääkärin isännöimällä rastilla suunnistaja
yrittää päästä hoitoon huomaten kuinka
vaikeata se on tosielämässäkin. ”Vaaraksi
sekä itselleen että muille kilpailijoille.”
Jukolan virastoviestissä urheiluselostaja
muuttaa äänensä kuiskaukseksi: ”Tommi
lähestyy sosiaalitoimiston rastia, mutta
pyörittää päätään siihen malliin, että ei
taida saada toimeentulotukipäätöksestä
selvää. Luulen, että ei ole vielä saanut hankittua pankkitositettakaan. Ei sieltä taida
tulla nyt rahaa... Joo, ei tule. Tommi joutuu lähtemään hakemaan pankkitositetta...
Teksti: Marko Ajanki
Kuvat: Hartti Ahola
Ehtiikö enää takaisin ennen sulkemista, jää
nähtäväksi.” --”Ja sieltä tulee Mauri kohti
työvoimatoimistoa, tuleeko Maurille karenssia tästä suorituksesta...”
Ja nyt tulee osuma...
Viittä vaille Kelan sulkemisajan asiakas (keskushyökkääjä) pyrkii ovesta sisään kaikki
tarvittavat paperit ja liitteet mukanaan.
Kelan vaksi (puolustaja Ruotsin väreissä)
yrittää taklausta epäonnistuen.
Hyökkääjä harhauttaa ja Rysäranta
juontaa: ”Näittekö, minkä suorituksen kaveri tekee! Näittekö, minkä suorituksen kaveri tekee!! Ottaa pankkitositteen lapaansa,
ja Kelan virkailijat katsovat toimistossa, että
TAIVAS VARJELE, mitä sieltä tulee. Sieltä
tulee rahaaaa!! Nyt ei voi kukaan väittää,
etteikö kaikki liitteet olisi olleet mukana.
Kukaan ei voi väittää!! Kelan virkailijat on
murskattu! Neljäsataa euroa pärähtää tilille.
Kelan virkailijat on murskattu!!”
Cheerleaderit kannustavat sankariamme ja yleisö villiintyy. 400 euroa tililleen
saanut kilpailija Tommi Veivilä tuulettaa
Suomen lippu olallaan juosten kunniakierrosta.
Heittolajit harjaten
Siirrymme sujuvasti seuraavaan urheilulajiin, jossa on yhdistetty heittolajit ja Curlingista tuttu harjaus. Kun on saatu 400
euroa, niin sitten ryypätään. Laatanheittäjät
Armon vuonna 2011 Suomen jääkiekkoleijonista
tuli maailmanmestareita. Leijonien juhlimista
katsellessani sain idean tulevasta asunnottomuustapahtumastamme. Suomen jääkiekkomaajoukkuetta syytettiin överiksi menneestä
juhlimisesta. Näin silmissäni joukon asunnottomia juhlimassa Poikaa, joka on tullut kotiin.
Kaikilla kultamitalit kaulassa ja pokaali kädessä.
Jos Leijonien juhlat menivät överiksi, niin meillä
tulisi mopo karkaamaan käsistä potenssiin tuhat.
Kadulla asunnottomana selviytymiseen tarvitaan huippu-urheilijan ominaisuuksia. Päihde- ja
kriminaalikierteestä pääsevät kuiville vain harvat.
Aivan kuten urheilussa, usein vain yksi voittaa.
Katuelämässä ruumiita tulee enemmän kuin
jääkiekossa ikinä. Miksi ei siis asunnottomilla
olisi oikeus juhlia asunnon saamista Jääkiekon
maailmanmestareita lujemmin?
Mustaan Lampaaseen tuli lahjoituksina urheiluaiheista rekvisiittaa, jota näytöksen puvustaja,
vaatepalvelun työntekijä Jaana Kivikoski pääsi
hyödyntämään. Castingvaiheessa produktioon
tuli mukaan mieletön määrä lahjakkuutta ja
osaamista. Sopivat ihmiset oikeille paikoille.
Kisatunnelmaa luomaan tarvittiin cheerleadereita. Ensimmäisenä tehtävään ilmoittautui
energinen liikunnanohjaaja Anu Rohima Mylläri,
gospel-jumpan lanseeraaja ja vetäjä. Sitten
mukaan tuli vuoden 2006 tangokuningatar Elina
Vettenranta. Tehotiimin täydensi Hämeenkyrön
Räpsä -pesäpallojoukkueen monivuotinen
kapteeni Nina Taipale, joka valittiin vuoden 2010
naispelaajaksi Hämeen alueella. Cheerleading
asut ja pom-pomit lainattiin Tapparalta.
Urheiluselostajiksi mukaan lähtivät näyttelijä Jorce Markkula ja Setlementti Naapurin
miestentalo Mattilan johtaja Jukka Tukia,
roolinimiltään Pekka Hiilikainen ja Antero
Rysäranta. Legioonateatterilta saimme täydennystä näyttelijöihin ja upean rumpuryhmä La
Murgan säestäjiksi. DJ Laku alias Lars Salo hoiti
näytöksen äänimaailman. Dekoraatiosta vastasi
Petra Värelä. Esityksen lavastuksen teki useissa
asunnottomuustapahtumissa mukana ollut Mika
Pettissalo, joka toimi myös esityksen virallisena
kisamaskottina itse tehdyssä mustalammaspuvussaan. Käsikirjoituksen tein yhdessä Kirsi-Marja
Salmisen kanssa ja ohjauksesta vastasin itse.
Näytöksen teho livekokemuksena perustuu siihen, että esiintyjinä on yleisölle tuttuja hahmoja.
Mustan Lampaan asiakkaita, myös heitä, jotka
ovat tällä hetkellä asunnottomina. Kaikille tuttuja
vapaaehtoistyöntekijöitä. Asunnottomuusteeman parissa työskenteleviä sosiaalialan ammattilaisia ja vertaistoimijoita. Näitä yhteistyökumppaneita olivat: KRIS Tampere, Naisten Suojakoti,
Pro Tukipiste Tampere, Silta-Valmennus, A-Kilta
sekä A-klinikkasäätiön Matala ja terveysneuvontapiste Nervi.
Marko Ajanki, johtava diakoni
Päiväkeskus Musta Lammas
www.tampereenseurakunnat.fi/mustalammas
Asunnottomien yö Tampereen
Mustassa Lampaassa 17.10.2011
Kaikki alkaa lapsuudesta. Vanhemmat kännäävät ja riitelevät. Vauvat pelaavat uppopalloa
heitteille jätettyinä ennen huostaanottoa.
Vanhempina Piia Huhtajärvi ja Timo Seppälä.
Vauvoina vas. Keijo Häkkinen, Pekka Saarinen
ja Franz Lindström.
heittävät ”laatat” muistutukseksi alkoholin haittavaikutuksista. Mittamiehen tulosmittauksen jälkeen Musta Lammas T-paitoihin pukeutuneet
vapaaehtoiset aloittavat välittömästi
”laatan” siivouksen heittämällä ämpärillisen vettä ja harjaamalla sen pois
Curling-tyyliin. Tämä kohtaus toimii
kuin häkä! Hiilikainen juontaa: ”Nyt
jos kaikki menee kohdalleen, niin laatan pitäisi lentää.”
Laatanheittäjät valmistautuvat
”heittosuoritukseen” rennosti, tanssahtelemalla lämmittelymusiikin tahtiin. Heittäjät aktivoivat yleisöä taputtamaan tahtia käsiä yhteen lyömällä.
Suorituksen jälkeiset karjahdukset ja komeat tuuletukset kuuluvat
asiaan.
11
Riehakkaissa mitalijuhlissa iloitaan, kun
poika on päässyt kotiin. Vas. huippu-urheilijat Miika Joenperä, Asa Tiikkaja.
Esiintyjät
Isä: Legioonateatterin perustaja Timo Seppälä, äiti: Pro
tukipisteen Piia Huhtajärvi
Sosiaalityöntekijä: Sari Tarkiainen
Päihdeperheen vauvat, nuorisorikolliset:Franz Lindström, Pekka Saarinen ja Keijo Häkkinen
Puolustaja Ruotsin väreissä: Heikki Hautaviita
Urheiluselostajat: Jorce Markkula ja Jukka Tukia
Katkon sairaanhoitaja: Kirsi-Marja Salminen
Enkeliksi pukeutunut tukihenkilö: Miika Joenperä
Lauri ”Luunmurskaaja” Luukkonen: Aslak Tiikkaja
Nyrkkeilypromoottori Don King: Martti Tamminen
Cheerleaderit: Anu Rohima Mylläri, Elina Vettenranta ja
Nina Taipale
Huippu-urheilijoina ja mitalijuhlijoina mm. Pekka
Saarinen, Matias Riekkola, ”Vaaraksi sekä itselleen että
muille kilpailijoille” Minna-Leena Mäyrä, Timo Seppälä,
Piia Huhtajärvi, Jukka Penttinen, Viia-Lotta Seppänen,
haavoittuneen kanto: Tony Karhu, Marko Ajanki
Suojelusenkelin laulu: Elina Vettenranta
Valtakunnallinen
Asunnottomien yö
2011
Julkilausuma
Oikeus asumiseen jää juridisesti
hätämajoituksen tasolle
Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa toteutettaessa on tehty
investointeja asunnottomuuden poistamiseksi. Kun lainsäädännöllistä valmistelutyötä ei ole nähty tarpeelliseksi liittää
asunnottomuudenvähentämisohjelmiin,
hyväkin ohjelma voi vesittyä poliittisen
tahdon muuttuessa.
Suomea esitellään maailmalla asunnottomuuden poistamisen mallimaana.
Suomessa ollaan kuitenkin tilanteessa,
jossa juridista velvoitetta asumisen järjestämiseen ei ole. Oikeus asumiseen
kuuluu Suomen laissa säädettyihin sosiaalisiin perusoikeuksiin. Kuitenkaan
se ei velvoita julkista valtaa mihinkään.
Paljon on tehty, mutta tulevaisuudessa
poliittisesta ja virkamiestahdosta riippumattomaksi jää vain se tosiasia, että
asunnotonta ei saa jättää pakkaseen paleltumaan.
Asunnottomuusohjelmia toteutetaan ilman että yksilöllä on oikeus vaatia muuta kuin henkensä ja terveytensä
suojaa: laki velvoittaa järjestämään katon
yksilön pään päälle. Kun sitovampaa velvoitetta ei ole, taloustilanteen vaikeutuessa kunnat voivat tyytyä järjestämään
ainoastaan hätämajoitusta.
Oikeus asumiseen on säädettävä
subjektiiviseksi oikeudeksi. Sosiaaliset
oikeudet ovat lainsäädännön hurskaita
ja löysiä toivomuksia. Ne eivät velvoita
samalla tavoin kuin yksilönoikeudet: ketään ei voida haastaa oikeuden eteen, jos
sosiaalinen oikeus jää toteuttamatta.
Asunnottomien yö –kansalaisliike
vaatii, että oikeus asumiseen säädetään
subjektiiviseksi oikeudeksi.
Keijo Häkkinen ja Pekka Saarinen
valmistautuvat pelaamaan uppopalloa päihdeperheessä ennen
kuin lastensuojeluviranomaiset
tulevat viheltämään pelin poikki.
Kahina kotipesällä
Seuraavassa kohtauksessa kuvataan tsaarinaikaista päihdehuoltojärjestelmää. Ollaan
pesäpallokentällä kotipesällä ryyppäämässä.
Paikalle tulee isännöitsijä torumaan pelaajia
metelöinnistä ja stereoiden huudattamisesta. Ensimmäisenä lyöntivuorossa oleva pelaaja uhkaa ajaa kännipäissään isännöitsijän
kotipesästään pesäpallomailalla.
Isännöitsijä muuttuu lukkariksi ja
syöttää oluttölkin häntä uhkaavalle pelaajalle. Pelaaja lyö oluttölkkiä ja lähtee
juoksemaan ykköspesälle ensisuojaan.
Vastapuolen joukkueen sieppari nappaa
oluttölkin räpyläänsä ja alkaa välittömästi juoda siitä. Kun seuraava kotipesästä
häädetty pelaaja pääsee juoksemaan ensisuojaan tulee ensimmäiselle ajolähtö.
Sen sijaan, että hän juoksisi kakkospesälle katkon sairaanhoitajan luokse, hän
jääkin ryyppäämään vastapuolen pelaajien kanssa.
Viimeinen kotoaan häädetty pelaaja
juoksee kunnarin muiden ryypätessä.
Katkon sairaanhoitaja silittää hänen päätään ja tarjoaa pullaa ja maitoa. Kolmospesällä enkeliksi pukeutunut tukihenkilö
saattaa hänet kädestä pitäen takaisin kotipesään, jossa isännöitsijä halaa
häntä ja toivottaa sydämellisesti tervetulleeksi takaisin kotiin.
Kadulla asunnottomana selviytymiseen tarvitaan huippu-urheilijan ominaisuuksia. Puukko-ottelussa haavoittunutta Keijo Häkkistä kannetaan pois pelikentältä.
Kantajina vas. Tony Karhu ja Marko Ajanki.
Asa Tiikkaja ja Franz Lindström
harjoittelevat vapaapainiottelun
koreografioita.
Painii ken uskaltaa
Ikävä kyllä kunnarin juosseella voittajalla on paljon ulosottoon menneitä laskuja maksamatta. Kohtaus muuttuu amerikkalaiseksi showpainiksi Mustan Lampaan sisäpihalle rakennetussa painikehässä. Laskuja
saapuu perimään ulosottomies Lauri ”Luunmurskaaja” Luukkonen.
Luukkonen saapuu areenalle näyttävästi mahtipontisen juonnon
siivittämänä rokin soidessa.
Cheerleaderit kantavat kylttejä, joista
näkee mikä erä painiottelussa on menossa. Kolmannessa erässä Luukkonen tekee
vastustajastaan selvää. Ambulanssimiehet
kantavat pillien soidessa epäonnisen velallisen paareilla pois kentältä. Myöskin kaksi
muuta pelaaja kannetaan pois molempien
tappioon päättyneen puukko-ottelun jälkimainingeissa.
Pakkasensiedon MM
Dramaattisin kohtaus mukailee surullisenkuuluisia Heinolan löylyn MM-kisoja. Kyseessä on pakkasensiedon MM-kisat yöllä
taivasalla Suomen talvessa. Paikalla kolme
kovaa kisaajaa. Samat, joiden tarinaa olemme seuranneet alun lapsuuden huostaanoton jälkeen. Ensimmäinen kisaaja luovuttaa alkuvaiheessa ja toteaa: ”Pakko mennä
ensisuojaan!” Paikalle jää kaksi kisaajaa,
joista toinen menehtyy paleltuessaan ja toinen selviää henkihieverissä naama sinisenä.
Tämä kohtaus on suoraan järkyttävästä
tosielämästä.
Edellisestä kohtauksesta selvinnyt,
rähjääntynyt hahmo raahautuu Formula 1
-varikolle, jossa Mustan Lampaan vapaaehtoiset pesevät miehen, vaihtavat hänelle
puhtaat vaatteet ja antavat ruokaa.
Kultajuhlat
Finaalikohtaukseen ainoa hengissä selvinnyt ”Poika” saapuu kantaen pokaalia, mukanaan koko näytöksen työryhmä. Kaikilla
on kaulassaan kultamitali. Poikaa, joka on
päässyt kotiin juhlitaan railakkaasti kuohujuoman roiskuessa. Lopuksi pokaali lyödään tuusan nuuskaksi. **
12
Asunnottomien olympialaisten vapaaehtoisporukkaa. Tamperelaiseen näyttämömeininkiin kuuluu, että ei selitetä turhia vaan
näytetään miten asiat ovat. Ilman monikymmenpäisen joukon
yhteistyötä jäisi taatusti näyttämättä.
13
Asunnottomuuden
vähentämistavoite
uhkaa karata
Asukki-lehti
25 vuotta sitten
Vva ry:n ensimmäinen
toimintavuosi 1987
MTV3 Julkaistu 07.12.2011 19:35 päivitetty
19:56
Asunnottomuustoimijat vetosivat Kasteohjelman puolesta
Pääkaupunkiseudun asunnottomuustoimijat ilmaisivat eduskunnalle huolensa
Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen
kehittämisohjelman eli Kaste-ohjelman
rahoituksen leikkauksista luovuttamalla
vetoomuksen kansanedustajille marraskuun lopulla.
Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa leikataan. Kymmenessä
suurimmassa asunnottomuuskunnassa jo
suunnitellut hankkeet ovat vaarassa. Rahoitusta ei ohjata ns.vanhoihin hankkeisiin,
joita ei vielä ole aloitettu mutta jotka on
ollut tarkoitus aloitettaa v. 2012. Kunnissa ja
järjestöissä ollaan hyvin huolissaan mm. tukihenkilöstön rahoituksen riittävyydestä.
Vetoomuksen promoottori oli ja sen
esitteli Sininauhasäätiön toimitusjohtaja
Satu Taiveaho. Vva ry:n edustajana oli kokemusasiantuntija Reijo Pipinen.
”Lopettaminen tuli yllätyksenä”
Ihmisoikeuksien sisäistäminen edellyttää
omien tunteiden tunnistamista
I
hmisoikeuksien dynamiikkaan liittyyy
merkityksellisenä elementtinä yksilön
kyky tunnistaa omat tuntemuksensa.
Pohjana tälle on omakohtaisen tunne-elämän alueen ja sen ainutlaatuisen luovuttamattoman oikeutuksen käsitys.
Yhteiskunnassa on ryhmiä, joiden
liikkumisvapautta ja mielipiteen ilmaisun
vapautta on rajoitettu. Yksi ryhmä on rikosseuraamusta laitoksessa suorittavat
henkilöt. Toinen ryhmä on psykiatriseen
tahdonvastaiseen hoitoon määrätyt, ts. hoitoon ei tarvita yksilön suostumusta. Hoidon
käynnistyttyä ja laitokseen kirjautumisen
jälkeen vapaata ilmaisua ja liikkumista rajoitetaan osittain.
Näiden ryhmien kannalta yhteiskuntamme erikoissairaanhoidon ja rikosseuraamuslaitoksen lainsäätäjien tavoitteena
on ollut yksilön hyötyminen kustakin
hoito-ja laitosjaksosta siten, että yhteiskuntamme jäsenille säädettyjä oikeuksia
voitaisiin palauttaa niin, että ne vastaisivat
vapaassa demokratiassa säädettyjä yksilönoikeuksia.
Ajatus omien tunteiden tunnistamisesta asettuukin näin merkittäväksi osaksi
sitä kokonaisuutta, jossa ihmisoikeuskäsite
tulisi voida jäsentää konkretiaksi.
14
Kuinka rikosseuraamusta suorittava ihminen sen enempää kuin tahdonvastaiseen
psykiatriseen hoitoon asetettu ihminen voi
vaatia YK:n peruskirjassa mainittuja ihmisoikeuksia omalle kohdalleen, jollei niiden
oikeutuksesta ole päässyt syntymään itselleen kuuluvan oikeuden käsitystä?
Mitä vähemmän me olemme tietoisia
itsellemme kuuluvista oikeuksista, sitä suurempi on riski ajautua tilanteisiin, joissa
näitä oikeuksia aletaan etsiä ”korvaavien”
tuntemuksien kautta.
Keskustellessani rikosseuraamusta
suorittavien tai suorittaneiden ihmisten
kanssa on tullut selkeästi esille, etteivät
ihmisoikeuksien perustavat oikeudet koskemattomuuteen tai huolenpitoon ole
alunperinkään toteutuneet siinä määrin,
että voisimme puhua niiden myönteisistä
vaikutuksista koulunkäyntiin, opiskeluun,
ammatinvalintaan, työhön, perheeseen ja
vastuullisuuteen yksilönä yhteiskunnassa.
Omasta henkilökohtaisesta terveydestä
ja yhteiskunnan lainsäätäjien asettamista
reunaehdoista kiinnipitäminen edellyttää
halua sitoutua niihin järjestelmän asettamiin tavoitteisiin, jotka koskevat meitä
kaikkia. Ihmisoikeuksien toteutumiseen
sisältyy myös velvollisuuksia.
Miksi osa yhteiskuntamme jäsenistä ei tunnu jaksavan tai tunnu välittävän
sitoutua edellä mainittuihin raameihin
yhteiskunnassamme? Ihmisoikeuksien
toteutuminen kokonaisvaltaisesti yksilön
elämässä lisää halua sitoutua ja antaa se
”panos” kullekin yhteiskunnan osa-alueelle
niin hyvin ja täydellisesti kuin se kunkin
yksilön terveydentilan ja kokonaistilanteen
kannalta suinkin on mahdollista.
Vapautuvien vankien ja rikosseuraamustaan edelleen suorittavien samoin kuin
psykiatrian erikoissairaanhoidon läpikäyvien ihmisten kuntoutumisessa on pitkälti
kyse siitä, kykenemmekö kuulemaan näiden
ihmisten sisäistä pahaa oloa. Olen täysin
tietoinen erilaisten terapioiden korkeasta
kustannustasosta ja niiden kannattavuuden kyseenalaistamisesta. Ihmisoikeudet
eivät vain ole kauppatavaraa, joissa vaa´an
kuppeihin voitaisiin asettaa aina se selkeä
taloudellinen hyöty nähtäväksi.
Olemme nähneet elämänkulkuja, joita
elävät eivät ole parantuneet tai muuttaneet
sosiaalista käyttäytymistään siten, että olisi
voitu tehdä jokin häiriöttömästi toimiva
kaava jonka kautta pääsy asetettuihin tavoitteisiin toteutuisi erinomaisesti.
Hallitus tavoittelee pitkäaikaisasunnottomuuden poistamista vuoteen 2015 mennessä. Järjestöjen mukaan tavoitteessa ei
pysytä, sillä rakennuttamisvauhti uhkaa
puolittua.
– Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen,
että meillä puolittuu näiden asumispalveluiden ja asuntojen tuotanto. Pääkaupunkiseudulla vauhti hidastuu niin, että jatkossa
rakennetaan sata asuntoa vuodessa, kun
vähintään 200 asuntoon pitäisi päästä, Sininauhaliiton Aarne Kiviniemi kertoo.
Tämä syystä, että Kaste-rahoilla maksetut asunnottomien tukihenkilöiden palkat
jäädytetään meneillään olevien asuntohankkeiden osalta vuoden loppuun mennessä. Jatkossa koko summa pitää löytyä
kunnan omasta budjetista.
– Kuka sitten maksaa henkilöstön palkat? kysyy Vailla vakinaista asuntoa yhdistyksen toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen.
Nyt raha, joka on myönnetty asuntohankkeisiin, pitäisi käyttää vuoteen 2012
mennessä. Lehtosen mukaan kaikki eivät
siihen pysty, koska osa hankkeista alkaa
vasta ensi vuonna.
Peruspalveluministeri Maria GuzeninaRichardsonin mukaan kunnilla on ollut
tiedossa, että hankeraha päättyy vuoden
lopussa. Aiesopimukset on kirjattu joulukuun loppuun asti kestäväksi.
– Kunnilla on kyllä ollut tiedossa se,
että sitä lisärahoitusta pitää löytyä jatkossa
sieltä omasta budjetista. Kannan kyllä suurta huolta, jos kunnat nyt tässä vaiheessa
ilmoittavat, etteivät haluakaan hoitaa tätä
rahoitusta, joka heidän kontolleen siirtyy,
ministeri sanoo.
Kuunteleminen ja aika ovat osa ihmisoikeuksia. Keskustelujen kautta asetetut
yhteiskunnalliset tavoitteet ovat osa ihmisoikeuksia.
Liian moni laitostaustainen aikuinen
mies ja aikuinen nainen on todennut, että
”ei mua kuunnellut kukaan oikeesti kun
olin nuori”. Tämän toteamuksen voimme
liittää yhteiskunnassamme, samoin globaalisti, lähes kaikkien elämän osa-aluiden
oheen.
Jääminen ilman nähdyksi ja kuulluksi
tulemisen tunnetta jäytää maailmaa ja näin
myös pientä Suomea ja sen monia kansalaisia.
Asunnottomuus ilmiönä ei ole pois
suljettu tästä yhteydestä sen enempää kuin
moni muukaan maailman koneiston pyörimisprosessissa oleva alue.
Juhani Haapamäki
Liikkuva tuki / Palveluohjaus
Vailla vakinaista asuntoa ry
Ilmeisesti kaupungeille tulleissa Kaste-ohjelman ohjeissa on ollut erikoinen kirjoitusvirhe, jonka vuoksi on päässyt tapahtumaan tällainen hämmentävä tilanne.
Kirjoitusvirhe on ilmeisesti ministeriössä
korjattu, jolloin kaupungeille on käynyt
ilmi, että myönnetty rahoitus tulee käyttää
nopeammassa tahdissa kuin on luultu ja
jollei näin tapahdu, rahoitus katoaa.(Toim.
huom.)
Helsingin kaupunki, jossa noin puolet
Suomen asunnottomista elää, on vaatinut,
että Kaste-rahoituksen pitää jatkua myös
parheillaan meneillään olevien hankkeiden
osalta. Ministeriölähteen mukaan nykyisen
6,7 miljoonan euron päälle pitäisi saada
miltei puolet lisää, jos poistamisohjelman
tavoitteessa haluttaisiin pysyä. Uusi hallitus
muutti politiikkaa, ja vain uudet, ensi vuoden alusta alkavat asuntohankkeet saavat
Kaste-rahaa.
– Kyllä me Helsingin kaupungissa olimme siinä käsityksessä, että valtio on sitoutunut siihen, että kahden hallituskauden
aikana poistetaan pitkäaikaisasunnottomuus ja siihen, että valtio turvaa Kasterahoituksen eli tämä tuli yllätyksenä, sanoo
Helsingin kaupungin johtava asiantuntija
Jarmo Räihä.
Räihän mukaan Kaste-rahan loppuminen nykyisten asuntohankkeiden osalta
tarkoittaa ”tippumista” yleisen valtionavun
piiriin, joka tarkoittaa käytännössä Helsingille tyhjää kättä.
Guzenina-Richardson sanoi taistelleensa ensi vuodelle 700 000 euroa lisää, jotta
tulevien hankkeiden osalta asunnonsaajien
tukihenkilöiden palkkaukset tulee hoidettua. Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen mukaan nykyisen 6,7 miljoonan
euron päälle pitäisi saada liki puolet lisää,
jos poistamisohjelman tavoitteessa haluttaisiin pysyä.
”Jo työssäkäyviä asunnottomia”
Järjestöjen mukaan tilanne on kriisiytymässä.
– Tänne on alkanut tulemaan työssäkäyviä asunnottomia ja se on todella huolestuttava merkki. Sehän tarkoittaa sitä,
että ne toimeenpiteet eivät pure, kertoo
Lehtonen.
Helsingin kaupunki aikoo hoitaa tavoiteohjelman loppuun - tuli valtiolta tukea tai
ei. Kysymys on säästöistä.
– Pelkästään Helsinki säästää miljoonia
hoitamalla asuntoja asunnottomille, Sininauhaliiton Kiviniemi lisää.
Lehtosen mukaan vuokrat ovat karanneet käsistä ja monilla ei ole enää varaa asua
pääkaupunkiseudulla. Hänen mukaansa nyt
tarvitaan valtiolta edullisia korkotukilainoja rakennuttajilla ja vuokrasäännöstelyn palauttamista. Kiviniemi taasen sanoo jyrkän
ein Kaste-rahoituksen leikkauksille.
Asunnottomien määrä oli vuoden 2010
lopussa vajaa 8000.
Katso Joonas Lepistön juttu (Seitsemän
uutiset 7.12.2011)
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/12/1456191/asunnottomuuden-vahentamistavoite-uhkaakarata#kommentit
MTV3:n uutisvideo aiheesta 7.12.2011 klo
19.00 Seitsemän uutiset
kua myös meneillään oleville hankkeille.
Ministeriölähteen mukaan nykyisen 6,7
miljoonan euron päälle pitäisi saada miltei
puolet lisää, jos vähentämisohjelman tavoitteissa haluttaisiin pysyä. Uusi hallitus
muutti politiikkaa ja vain uudet, ensi vuoden alusta alkavat asuntohankkeet saavat
jatkossa Kaste-rahaa.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson, SDP: ”Kannan kyllä suurta
huolta, jos kunnat nyt tässä vaiheessa ilmoittavat että eivät haluakaan tätä rahoitusta joka heillä on tiedossa on ollut että
heidän kontolleen se siirtyy niin haluakaan
hoitaa.”
Johtava asiantuntija Jarmo Räihä, Helsingin kaupunki: ”Helsingin kaupungilla
oli se käsitys, että täst on yleinen poliittinen
tahtotila että pitkäaikaisasunnottomuus
poistetaan kahden hallituskauden aikana
ja näitä tulevan ajan hankkeita ei, niihin ei
tulis tai henkilöstökustannuksiin valtion
tukea niin kyllä se on tullut meille yllätyksenä.”
(Hietaniemenkadulla) Enska Kotilanen: ”Ja
sitten tulee ongelmia vaan. Ensinnäkin siinä
täyttyy vankilat.”
(Vva:ssa) Toimittaja: ”Mitä vaadit?”
Sanna Lehtonen: ”Valtion edullisia
korkotukilainoja rakennuttajille ja vuokrasäännöstelyn palauttamista.”
Litterointi Raija Maunula
Uutisankkurit: Hallitus tavoittelee pitkäaikaisasunnottomuuden poistamista vuoteen
2015 mennessä. Järjestöjen mukaan tavoitteeseen ei kuitenkaan päästä, koska asuntoloiden rakennuttamisvauhti uhkaa puolittua määrärahojen leikkausten vuoksi.
Toimittajan juonto: Enska Kotilainen asuu
väliaikaisesti Helsingin Hietaniemen palvelukeskuksessa, raitistui ja odottaa nyt omaa
asuntoa.
Enska Kotilainen, talonmies: ”No ohan
ne kaikki luvannu että tota sieltä saa asunnon ku odottaa ja odottaa mut se on semmosta odottamista.”
Juonto: Odottaminen voi venähtää entisestään, sillä järjestöt pelkäävät asunnottomuuden vähentämisohjelman jämähtävän
ensi vuonna. Tämä siitä syystä, että hallitus
leikkasi Kaste-rahoitusta 30 prosenttia edelliseen hallitukseen verrattuna. Kaste-rahalla
on maksettu puolet asunnonsaajien tukihenkilöiden palkoista.
”On se kumma kun rahat katoavat ja
niistä kertova uutinenkin katoaa. Kuulin
mielenkiintoisesta uutisesta ja yritin katsoa
kello 22:n lähetyksestä mutta ei sitä enää
ollut”, harmittelee Arska.
Toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen, Vailla
vakinaista asuntoa ry: ”Kuka maksaa sitten
henkilöstön palkat. Nyt tavallaan kun se
raha pitäis käyttää 2012 mennessä se mikä
on jo myönnetty kaupungeille näihin hankkeisiin niin he ei taas pysty nyt käyttään
sitä koska hankkeet alkaa esimerkiks vasta
vuonna 2012.”
Toimittaja: ”Raha palautuu ministeriölle?”
Sanna Lehtonen: ”Kyllä.”
Toimittaja: ”Ja ministeriö leikkaa budjettia?”
Sanna Lehtonen: ”Kyllä.”
Juonto: Helsingin kaupunki, jossa noin
puolet Suomen asunnottomista elää, on
vaatinut, että Kaste-rahoituksen pitää jat-
15
Asukki-lehti 25 vuotta sitten
Vva ry:n ensimmäinen toimintavuosi 1987
Osallisuus ja osallistuminen
Sällikodissa
Sällikoti on asumisyhteisö nk. vaikeasti
asutettaville miehille, joilla on reilusti katuelämää takanaan.
Sällikodin olemassaolon aikana osallistuttu:
Viikoittaiset asukaskokoukset
Hiljaisuus rikkoutuu -valokuvanäyttelyjen
valmistaminen 1 ja 2
Konseptikilpailu - suunnittelukilpailu:
asunnottomille asumisyksikkö
Steissi-hanke
Karaokelaulu
Asukki-lehteen kirjoittaminen
Näytelmän tekeminen, runokirjan tekeminen (myös runoesitys)
Kansalaisareenan tilaisuudet
Asukkaiden esittämiä tarpeita ja ”tarpeita”:
tarvittaisiin psykiatri, seuralaispalvelusta naisia, Alkon kauppa-auto, A-klinikan
työntekijöitä.
Keilaukseen olisi kiinnostusta, ja osallistumista muihin Vva ry:n tapahtumiin
enemmän kuin on kykyä ja kuntoa. Tukea
tarvitaan siihen, että pääsee lähtemään.
Suuri tarve on sille, että henkilökunta lähtee
mukaan eli toimii ”patistajana ja tukena”.
Voidaan lähteä ”vaikka vain kävelylle”.
Vailla vakinaista asuntoa ry:n osallisuusstrategia on nyt kertaalleen kirjattu ja se
lähtee yhdistyksessä juhlallisesti sanottuna
lausuntokierrokselle. Osallisuusstrategiassa
on huomioitu jokaiselle toimipisteelle ja
työmuodolle oma tapa liittää asunnottomuutta kokenut alusta asti henkilönä toimintaan ja suunnitteluun. Yhteiskunnassa
ei ole uskottavuutta, ellei mahdollisuus
osaallistua muodosta kaikkialla siltaa kadulta päätöksentekotasolle.
Osallisuusstrategia = se mitä tehdään käytännössä asioiden eteenpäin viemiseksi pitkällä aikavälillä
Valtuustoaloitteita Helsingissä: asunnottomien hätämajoitus
Kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan 30.11. lähettää seuraavat asunnottomia
koskevat aloitteet kaupunginhallitukselle
valmisteltavaksi.
Aloite asunnottomien tilapäismajoituksen lisäämiseksi
Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto
(vihr.)
Asunnottomien tilapäismajoituksen
paikkoja on Helsingissä liian vähän: Hietaniemenkadun palvelukeskuksen ulkopuolelle jäi viime kuussa 84 asunnotonta,
taivasalle jääviä on joka ilta. Helsingin kaupungin Asumisen tuki -palvelun työntekijöiden mukaan jonot pienasuntoihin, solutukiasuntoihin ja tukikoteihin on pisimmät
kymmeneen vuoteen.
Asunnottomuus on Helsingissä selvästi
jälleen kriisiytynyt. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisessä ollaan onnistuttu, mutta tästä huolimatta asunnottomuus
kasvaa Helsingissä koko ajan. Helsinki on
kallis paikka asua eikä vuokra-asuntoja riitä
16
kaikille. Myös asuntolapaikkojen määrä
Helsingissä on vähentynyt kahdella sadalla
viime talveen verrattuna. Tarvitaan nopeasti lisää tilapäismajoituksen paikkoja.
Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman 2008-2011 tavoitteena on
ollut päästä eroon asuntola-asumisesta ja
luoda pitkäaikaisasunnottomille pysyviä
asumisratkaisuja. Paluuta Sahaajankadun ja
Pursimiehenkadun tyyppisiin asuntoloihin
ei enää ole, mutta tarve tilapäisasunnoille
on silti edelleen olemassa. Hietanimenkadun palvelukeskuksen ja vanhakantaisten
asuntoloiden välimaastoon tarvitaan selvästi myös välimuotoisia asumisyksiköitä,
jossa voi asua kunnes pysyvämpi asunto
löytyy.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Helsingin kaupunki etsii ja toteuttaa yhteistyössä yleishyödyllisten järjestöjen
kanssa mahdollisimman pikaisesti uusia
väliaikaisen asumisen ratkaisuja.
Valtuustoaloite asunnottomien Yökahvila Kalkkersin pitämiseksi auki joka
viikko Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto
(vihr.)
Asunnottomuus on Helsingissä jälleen
kriisiytynyt. Asuntolapaikkojen määrä
Helsingissä on vähentynyt kahdella sadalla viime talveen verrattuna. Helsingin
kaupungin Asumisen tuki -palvelun työntekijöiden mukaan jonot pienasuntoihin,
solutukiasuntoihin ja tukikoteihin on pisimmät kymmeneen vuoteen. Hietaniemenkadun palvelukeskuksen ulkopuolelle
jäi lokakuussa 84 asunnotonta, taivasalle
jääviä on joka ilta.
Vailla Vakinaista Asuntoa ry:n (VVA)
ylläpitämässä Yökahvila Kalkkersissa ilman
yösijaa jäävät asunnottomat voivat oleskella
yön yli. Resurssien vähäisyyden vuoksi VVA
voi pitää yökahvilaa auki vain joka toinen
viikko.
Helsingin kaupungin on tultava avuksi,
jotta Yökahvila Kalkkers voitaisiin pitää
avoinna joka viikko ja joka yö. Tämä ei ratkaise Helsingissä kytevää asunnottomuuskriisiä, vaan lisäksi tarvitaan lisää tilapäismajoituksen paikkoja. Yökahvila Kalkkers
on kuitenkin jo olemassa oleva tila, jonka
avulla asunnottomuuskriisiä voidaan lievittää, kunnes Helsinki saa järjestettyä lisää
tilapäismajoituksen paikkoja.
Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämmekin, että Helsingin kaupunki
tulee avuksi, jotta Vailla vakinaista asuntoa
ry:n ylläpitämä Yökahvila Kalkkers voidaan
pitää avoinna joka viikko kaikkina öinä.
Hietaniemenkatu
huolestui: paikat
eivät riitä
Helsingin kaupungin Asumisen tuen
työntekijät kokosivat marraskuun
puolivälissä keskuudestaan kannanoton, jossa esitettiin huoli aiitä,
että asunnottomia jää talven tullen
ulos riittämättömän kapasiteetin
vuoksi.
”Hietaniemenkadun palvelukeskuksen tilastoinnin mukaan syyskuun aikana palvelukeskuksen ovien
ulkopuolelle jäi 36 ja lokakuussa 84
henkilöä. Yhtenä yönä suurin taivasalla yöpyneiden määrä on 15. Ulos
jääneiden joukossa on somaattisesti
ja psyykkisesti sairaita henkilöitä,
jotka eivät välttämättä kykene huolehtimaan itsestään”, Helsingin kaupungille osoitetussa kannanotossa
todetaan. Asumisen tuki -palvelun
arvioi marraskuussa, että taivasalle
on jäämässä noin 200 asunnotonta.
Jonotilanteen pienasuntoihin,
solutukiasuntoihin ja tukikoteihin
todetaan olevan vaikein yli kymmeneen vuoteen. Asumisen tuki on
huolissaan myös asuntolapaikkojen
katoamisesta. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman
tavoitteena on ollut saada asunnottomat asumaan ja asuntolat lakkautettua. Asumisen tuessa arvioidaan,
että ohjelmasta huolimatta tilanne
on entisestään vaikeutunut: vaikeimmassa tilanteessa olevat asunnottomat eivät pärjää vuokrasopimusperusteisessa, pysyvässä asumisessa.
Vva ry:ssä katsotaan, että Helsingin palvelujen ylikuormittuminen ja asuntoloiden lakkauttaminen
ovat kaksi eri asiaa. Hätämajoitus
auttaa kriisissä, mutta paluu vanhaan asuntolasysteemiin ei ratkaise
itse ongelmaa. Kaupungin asunnottomien palvelujen kapasiteetti
loppuu ja tilanne kriisiytyy, koska
pienasuntojen ja tukiasumisen jonot
ovat tukossa eikä paikkoja vapaudu. Jokaiseen asuntojonoon on koko
ajan uusia tulijoita kuten lapsiperheitä ja maahanmuuttajia. Valtaosa
pitkäaikaisasunnottomista kykenee
pysyvän asumiseen, kun saa siihen
riittävän tuen. Asuntoloista asunnottomat kierrätetään yhä uudelleen
päihdehuoltoon ja takaisin.
ja sosiaaliviranomaisiin yhdessä muuttoa
harkitsevan henkilön kanssa olisi ennakoivaa työskentelyä: näin voitaisiin ehkäistä
ajautumista jonottamaan palveluita, joita
ei välttämättä ole riittävästi. Selvitykset
siis tehtäisiin ennen mahdollista seuraavaa
vaihtoehtoa, kunnasta muuttamista.
steissi
M
uuttaminen kunnasta toiseen vain jotta pääsisi jonottamaan esimerkiksi asuntoa,
työtä tai muita palveluita ei
ole kansalaisten kannalta mielekästä.
Asunnottomuuden kokeneet ja sitä läheltä seuranneet pyrkivät puuttumaan haitalliseen kehitykseen toteuttamalla etsivää
työtä vertaiskokemuksen mahdollistamilla
työkaluilla.
Steissi-hanke on ensisijaisesti asunnottomuuden kokeneiden ja asunnottomuutta läheltä seuranneiden ihmisten yhteinen
työmuoto.
Asunnottomuuden nopeasti tihenevää
ja asunnottomien erilaisista elämäntilanteista nousevaa, samanaikaisesti syvenevää
ongelmaa lähdetään kohtaamaan tasolla,
jolla vertaiskokemusnäkökulma auttaa
tunnistamaan asunnottomuuden kasvot.
Hanke käynnistetään mahdollisimman
lyhyellä aikataululla, kun tarvittavat resurssit ja yhteistyökontaktit saadaan solmittua
toimivaksi ohjaukselliseksi poluksi.
Hankkeen ydin on kohdata kansalaisia,
jotka ovat akuutissa asunnottomuustilanteessa tai elävät asumiseensa välittömästi
kohdistuvan uhan alla.
Kohtaamistyö pyrkii ennaltaehkäisemään asunnottomuuden välittömiä haittoja, mutta se on suunniteltu ehkäisemään
haittoja myös muilla elämänalueilla, joihin
asunnottomuus vaikuttaa.
Ensisijainen tavoite on löytää yli kuntarajojen suuntautuvan, hallitsemattoman
muuttoliikkeen virtaan ajautuvat. On vastuutonta synnyttää yleisellä tasolla mielikuvia joidenkin kuntien kyvystä tarjota
kansalaisille sellainen peruspalveluiden
verkosto, jonka toteuttamiseen mielikuvien mukaisesti käytännössä ei kuitenkaan
ole perusteita.
Asunto, terveys, sosiaaliset palvelut ja
työ ovat perusoikeuksia. Niiden toteutumatta jääminen aiheuttaa ongelmia, joita
ei kyetä ratkaisemaan joidenkin yksittäisten kuntien avulla. Niissä kunnissa, joiden
asukkailla on vaikea elämäntilanne joillakin
edellä mainituilla elämänalueilla, tulisi voida keskittyä vaikeuksien käsittelyyn oman
kunnan palvelujärjestelmissä.
Oman kunnan sosiaalityöntekijän kanssa olisi perusteltua käydä läpi niitä mahdollisuuksia, joita oletetaan muuttokunnassa
olevan tarjolla. Yhteydenotto toisen kunnan työvoimaviranomaisiin sekä terveys-
Steissi-hanke pyrkii tavoittamaan ihmisiä, jotka ovat tulleet Helsinkiin osittain
harkiten tai lähes harkitsemattomasti ajautuneet Helsinkiin syistä, jotka ovat tulleet
täysin ”pusikosta” eteen elämässä. Tavoite
on saada kontakti, ennen kuin kotikunnan
kontaktit katkeavat muuttoilmoituksen jättämiseen Helsingin maistraatissa.
Vapaa liikkuvuus on arvo, jota meidän
tulee kunnioittaa, mutta vähintään yhtä
tärkeää on ihmisestä huolehtiminen jo
siellä, missä ihmisellä kuitenkin on vahvat
ja syvällä olevat juuret. Perhe, suku ja jo
aiemmin mainitut peruspalvelut ja niissä olevat valmiit kontaktit. Liikkuvuuden
taustalla on usein vääriä olettamuksia mahdollisuuksista sen alueen tai kunnan sisällä,
jonne ollaan siirtymässä.
Steissi-hanke pyrkii luomaan vaihtoehdoksi oman tutun kotikunnan kontaktien läpikäymisen ennen muita ratkaisuja.
Muutto ei välttämättä auta ongelmissa, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan paljon muutakin kuin kotikunnan vaihtaminen.
Juhani Haapamäki
Liikkuva tuki / Palveluohjaus, Vva ry
Pyydämme teitä, jotka koette tämänkaltaisen pilottityömuodon tarjoavan mielekkään vaikuttamis-ja osallistumismahdollisuuden, ottamaan yhteyttä.
Hankkeeseen mukaan haluaville lisää informaatiota arkisin kello 8-16:
Kokemus/vertaistyöntekijöiden yhteyshenkilö: Risto Haverinen 044-566 5478
Vapaaehtoistyöntekijöiden yhteyshenkilö:
Elina Pentikäinen 044-579 2971
Vva ry:n työntekijät hankkeessa: Jussi Lehtonen 050-373 0920 js Juhani Haapamäki
044-520 7870
”Nimi ovessa” -hankkeessa tehdään
Nimi ovessa -kumppanuushankkeen kehittämisverkostossa tehdään yhdessä ja
jaetaan vastuu. Kumppaneina Helsingin,
Vantaan, Espoon ja Tampereen kaupungit, Helsingin Diakonissalaitos, Silta-Valmennusyhdistys (Tre) ja Vva ry
Teemat: Ennaltaehkäisy ja asumisneuvonta - Kriisiasuminen ja muut korjaavat
palvelut - Kuntouttavat asumispalvelut
- Asuttaminen ja kotiin annettava tuki Asunto ensin -periaatteinen asuminen Osallisuus ja kokemusasiantuntijuus
Mikä on Asunto ensin -periaate?
Tämä: Asunto on ensimmäinen
lähtökohta ja perusedellytys, jotta
kaikki muu onnistuu. Tukipalveluilla turvataan asuminen. Sosiaalinen
kuntoutuminen voi alkaa asumisen
vakiinnuttua.
verkostotyötä asunnottomuutta vastaan
Olin jo aikaisemmin ollut monessa verkostotapaamisessa, syksyllä olin mukana
kokeneempana kokemusasiantuntijana
kuuntelemassa ja omia kommentteja antamassa, aina silloin tällöin. Minusta on
hyvä tämä kokemusasiantuntijoiden mukaantulo saman pöydän äärelle, jossa alan
”ammattilaiset” ovat mukana monelta eri
sektorilta. Kaikki tuovat mukaan omaa näkökulmaansa ja mielipidettään. Yhteisessä
pöydässä toivon mukaan syntyy se yhteinen
kieli, jota kaikki ymmärtävät.
Nimi ovessa -hankkeen tehtävä on kehittää ”asunto ensin” –periaatteella toimivia palveluita ja tuottaa tietoa asunto ensin
–periaatteesta tehtävään käsikirjaan.
Tehtäväni on juuri näiden verkostotapaamisten yhteydessä kysellä, käykö toisille
paikalla oleville kokemusasiantuntijoille
Nimi ovessa -hankkeen haastattelu. So-
vitaan tapaaminen ja paikka, jossa sitten
haastattelen. Kaikki nauhoitetaan nimettömänä, sitten litteroin sen paperille ja lopuksi teen sen koko haastattelun sähköpostiin
ja lähetän sen Soccaan, sosiaalialan kehittämiskeskukseen.
Kun haastattelee näitä kokemusasiantuntijoita, saa monta eri näkökulmaa asioihin. Tietoa tarvitaan, kun näitä toimivia
palveluita kehitellään.
Verkostotapaamiset luovat myös aktiivisuutta kokemusasiantuntijoiden keskuudessa, kun puhutaan asunnottomuuden
epäkohdista ja siitä, miten voitaisiin ehkäistä asunnottomaksi joutumista.
Yksi tehokas tapa olisi, että asukkaalle
ilmoitettaisiin ajoissa vuokran maksamisesta ja vuokran myöhästymisestä. Häätötapausta ei tulisi yllätyksenä.
Näistä keskusteluista on apua, sillä
ammattilaiset saavat asiantuntijoilta sitä
oikeaa tietoa, jota asunnottomuutta kokeneet henkilöt voivat antaa. Tässä samalla se
tukiverkosto vankistuu jokaisen kohdalla,
kun näissä piireissä on mukana. Voin sanoa,
että verkostotapaamisissa on asiallinen ja
myönteinen meininki, kaikki panostavat
asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseen ja
etenkin asunnottomuuden loppumiseen.
Kokemusasiantuntija Jorma Korhonen
17
Feantsan vuoden 2011 seminaari Luxembourgissa
Asunnottomille suunnattujen palveluiden
laatu oli aiheena eurooppalaisen asunnottomien kattojärjestön Feantsan vuoden
2011 seminaarissa Luxembourgissa.
Suomesta seminaariin osallistui Vva:n,
Nuorisoasuntoliiton, Y-säätiön ja Helsingin
Diakonissalaitoksen edustajia. Asunnottomien oman eurooppalaisen verkoston
HOPE:n perustamiskokous pidettiin samaan aikaan Luxembourgissa, jossa Vva:
n kokenut asiantuntija Jorma Korhonen
valittiin HOPEN hallitukseen. Feantsan
osallisuusryhmään valittiin uusi kokoonpano, jossa yli puolet on asunnottomuutta
kokeneita. Nuorisoasuntoliiton pääsihteeri
Olli Joensuu valittiin Feantsan työllisyyttä
käsittelevään työryhmään.
Seminaari koostui tutustumiskäynneistä,
tutustumisesta Luxembourgin köyhyysnäyttelyyn sekä seminaaripäivästä ja työpajoista. Vva:lta osallistui yksi kustakin
toimipisteestä. Feantsan vuosikokous pidettiin myös seminaarin jälkeen ja koko-
”Mitä laatu on asunnottomien palveluissa?”
”Kysy asunnottomilta!”
uksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat.
Vuosikokouksen jälkeen pidettiin työpaja
maahanmuuttoteemasta, joka on Feantsan
seuraavan vuoden pääteema.
Luxembourg on pieni maa, jota pidetään
hyvin vauraana. Köyhyysnäyttelyn opas
koetti vakuuttaa meitä siitä että Luxembourgissa on todellista köyhyyttä. Näyttely
sinänsä oli kunnianhimoisesti toteutettu ja
sillä pyrittiin vaikuttamaan laajemminkin
ihmisten asenteisiin. Itse seminaari järjestettiin Kulttuurikeskuksessa ja päivän
telttaruokailun oli järjestänyt paikallinen
asunnottomien palveluiden tarjoaja.
Asunnottomien palveluiden laadusta
ja laatukriteereistä oli seminaarissa esillä erilaisia malleja ja prosessinkuvauksia,
mutta mitään yhteistä yleiseurooppalaista
näkemystä ei saatu esitettyä. Asunnottomien palveluiden tarjoajien maiden lähtöasetelmat poikkeavat toisistaan niin paljon,
ettei yhteistä kriteeristöä pystytty ainakaan
vielä esittämään. Työpajoissa asiaa käsiteltiin sen sijaan laajemmin; työpajojen aiheita olivat mm. Asunnottomien palveluiden
laatujärjestelmien kehittäminen - ylhäältä
alas vai alhaalta ylös?, Rahoituksen laatu;
Laatukriteerit, Laatujärjestelmä; laillisesti
sitova vai vapaaehtoinen?, Laadun levittäminen vapaaehtoisten järjestelmien kautta,
verkostot yms. Laadun varmistaminen hätämajoituksessa, Onko palvelun käyttäjien
osallistuminen palveluiden suunnittelemiseen ja toteuttamiseen laadun tae sinänsä?,
Työntekijöiden koulutus ja taitotason vaikutus palvelunlaatuun, Sektorirajat ylittävän työn vaikutukset laatuun?, Laadun ja
vaikutusten yhteys suhteessa asunnottomien palveluihin.
Työpajojen aiheista voit lukea lisää
www.feantsa.org.
Mike Allen, Focus Ireland- nimisen
järjestön johtaja, sanoi ettei asunnottomien palveluissa voida saada aikaan mitään
tuloksia ellei asuntoja ole tarjolla. Eli jos
ihmiset eivät pääse eteenpäin, tuloksia ei
voida mitata. Laadun ja vaikutusten yhteyttä käsittelevässä työpajassa kysyttiin myös,
pitävätkö hyvät palvelut ihmisiä asunnottomina - tällöin ihmiset eivät lähde eteenpäin
koska palvelu on liian hyvää. Suomessa on
esitetty mm. kysymys, tuleeko pääkaupunkiseudulle enemmän asunnottomia siksi
että asunnottomien palvelut ovat siellä järjestetty muuta maata paremmin.
Oleellinen kysymys suhteessa palvelun
laatuun oli myös työpajassa nostettu kysymys miten työntekijöiden ja asiakkaiden
suhdetta voidaan tutkia. Onko sillä oleellisin vaikutus mitattaessa palvelun laatua?
ASUNNOTTOMIEN PALVELUN KÄYTTÄJÄ
Kysy ainakin nämä kysymykset:
Onko vastaanotto ystävällinen?
Kuunteleeko henkilökunta sinua?
Saatko henkilökunnan huomion aina kun
sitä tarvitset?
Onko sinulla enemmän uskoa tulevaisuuteen avun saamisen jälkeen?
Pääsetkö eteenpäin?
PALVELUN TARJOAJA
Palvelun laadun mittaamisen karvalakkiversio
Tee se - itse PIKA-ANALYYSI
1. Mitä me sijoitamme?
2. Mitä me teemme?
3. Ketä me tavoitamme?
4. Mihin pyrimme?
5. Mitkä ovat lyhyen aikavälin tavoitteet?
6. Mitä ovat keskivälin tavoitteet?
7. Mikä on suurin tavoiteltava vaikutus?
Pohdi myös mitkä ovat oletetut, ei-toivotut
ja ei-tarkoitetut vaikutukset.
Sanna Lehtonen
Köyhyysnäyttelyn kultaiset lehmät symboloivat virtuaalirahaa,
jota maailmantaloudessa ja pörsseissä pyörii. Kuplan puhjetessa
jäljelle jää kepin päässä pönöttävän lehmän verran realismia.
Feantsan osallisuusryhmä kokoontui Vartiosaaressa 8.-9.9.2011. Siellä Vartiosaaren mökissä sitten pidettiin työpajaa, minä olin siinä kuuntelemassa lähinnä, kaikki keskustelu
vieraiden kanssa käytiin englannin kielellä. Tulihan sitä ymmärrettyä laidasta laitaan,
työpajassa pääasiassa
keskusteltiin asunnottomuuden vähentämiseen liittyvistä eri
keinoista ja pohdittiin,
miten asunnottomat
pystyisivät enemmän
vaikuttamaan politiikkaan. Siinä välillä
oli taukoja, osa meni
tupakalle siihen mökin verannan vieraan
silmäillen samalla saaren luonnon kauneutta ja hiljaisuutta.
Feantsa on eurooppalaisten asunnottomuusjärjestöjen
kattojärjestelmä. Työpajakeskustelut olivat
ihan asiallisia keskusteluja, jotka toivat sen oman maan näkökulmaa, josta vieras oli tullut.
Sitten kun työpajapäivä oli ohi, lähdimme meritaxiveneellä kohti kauppatoria.
Jorma Korhonen
HOPE
HOPE on asunnottomuutta kokeneiden ja
asunnottomien palveluita käyttävien keskinäinen verkosto. HOPE tulee englanninkielisistä sanoista asunnottomat (HOmeless)
ihmiset (PEople). Sana tarkoittaa suomeksi
myös toivoa.
Kaksi vuotta sitten Kööpenhaminassa
kokoontui 44 asunnotonta ja asunnottomuuden kokenutta eri puolilta Eurooppaa
tavoitteenaan verkostoitua keskenään, jotta
voitaisiin lisätä tietoisuutta asunnottomuudesta. Näin syntyi HOPE, joka virallistettiin
kuluvana vuonna Luxemburgissa pidetyn
Feantsan seminaarin yhteydessä lokakuun
22. päivä.
Verkoston tarkoituksena on herättää
keskustelua parhaista käytännöistä palveluissa, asunnottomien yhteisistä ongelmista
ja ongelmien kansallisista erityispiirteistä
sekä poliittisista ratkaisuista asunnottomuuden ja syrjäytymisen voittamiseksi.
HOPE on ehtinyt syksyn aikana jo julkaista
ensimmäisensä kannanottonsa. Lausunnossa tuomittiin Unkarin lainsäädännön
muuttaminen asunnottomuuden kriminalisoivaksi. Yhdistys viestittää, että asunnottomuutta vastaan tulee taistella, ei asunnottomia.
Verkoston seuraavana askeleena on varmistaa rahoitus, jotta tulevaisuudessa voidaan myös järjestää tapaamisia. Pyrkimyksenä on järjestää ainakin kerran vuodessa
kaikille asunnottomuutta kokeneille avoin
tilaisuus. Jokainen asunnoton tai asunnottomuutta kokenut voi olla HOPEn jäsen ja
osallistua tapaamisiin.
”On ratkaisevaa, että asunnottomuuden kokeneet ottavat aktiivisesti kantaa
poliittiseen keskusteluun. Heidän toiveet
ja vaatimukset on otettava huomioon, jos
asunnottomuutta ollaan poistamassa” sanoo hallituksen sihteeri Per Ernstsen Tanskasta.
Vailla vakinaista asuntoa ry:n kokenut
asiantuntija Jorma Korhonen valittiin Luxemburgissa HOPEn hallitukseen.
”Vien asioita, ajatuksia, kysymyksiä
eteenpäin ja tuon myös terveiset takaisin koti-Suomeen”. Korhonen uskoo, että
voimme oppia toinen toisiltamme ja muistuttaa samalla, että työskentely on kuitenkin vielä alussa. Hän päättää sanomalla ”jos
on toivoa ja uskoa, on elämää”. Lopuksi
hän vielä toteaa, että asunto on ihmisen
perusoikeus!
Jos olet kiinnostunut HOPEsta tai haluat liittyä mukaan sen toimintaan, otathan yhteyttä Jorma Korhoseen, puh. 050
407 9701, jorma.korhonen@vvary.fi.
Oikeastihan minä olen
lääkäri, mutta mistä
asuntotohtori?
M
JOHNNY-KAI FORSSELL
iltei 40 vuotta olen kyennyt
salaamaan, että oikeastihan
minä olen lääkäri. Ja paljon
enemmän kuin tavallinen lääkäri. Suurin työ on ollut naamioida tuo oikea
koulutukseni erilaisten hömppähommien
kulisseihin. Välillä olen leikkinyt toimittajaa,
välillä tiskijukkaa, ja välillä jotakin muuta.
Kuusikymmentäluvun puolivälissä suoritin kolmekin vaativaa tutkintoa. Vuosikymmenten vaihteessa olin jo väitellyt Kalkutassa
lääketieteen tohtoriksi, olin myös valmistunut
aivokirurgiksi Valko-Venäjällä ja toimin jonkun aikaa hermoratalääketieteen dosenttina
Ulan Batorin yliopistossa. Vuonna 1972 minut kutsuttiin Nigerian Yleisen Kulkutautisairaalan koliikkiklinikan johtajaksi ja toimin
myös sivutoimisena paikallisen lastensairaalan kurittomien osastolla valantehneenä lasten
pelottelijana. Vuonna 1976 minut valittiin Caymansaarten Orpojen ja Kidutettujen
Instituutin luulosairasosaston ylilääkäriksi. Vuonna 1980 minulle jo varmaksi
esitetty Nobelin lääketieteen palkinto evättiin poliittisin perustein, vaikka minulla
olivat suositukset sekä Kim Il Sungilta että Idi Aminilta. Olin myös aikani kuluksi
suorittanut Kansanvalistusseuran Kirjeopistossa sydän-, maksa- ja haimasiirtoleikkauksen perusteet I ja II, ja sain toteuttaa niitä käytännössä Naurusaarten
Yleisessä sairaalassa.
Olen viime vuodet pitänyt hyvin matalaa profiilia, valmistellut kaikessa hiljaisuudessa 1500-sivuista tutkielmaa, joka käsittelee honolululaisessa kirjopyykkipesulassa esiintynyttä kiusallista ihottumaa, jonka väitän aiheutuneen trypcis
-nimisestä, kiusallisesta, hyttysen sukuun kuuluvasta, inhottavasta pistiäisestä. Olen
myös päättänyt palata Suomeen, työskennelläkseni kotimaan hyväksi. Valvira ei ole
vastannut kirjeisiini. Mutta eilen ovellani kävi poliisi. Jatkan praktiikkaani kuuden
vuoden päästä. Mutta. Mistä lääkäri asunnottomuuteen? Kun näillä leveysasteilla
ei voi öitseä kuin Suuren Kirjan Jakob: Pihalla, pää kivellä.
Lääkkeitä asunnottomuuteen kyllä löytyisi, jos oli se reseptinkirjoittaja! Siis
hän joka määrää. Vaihtoehtojakin on, ja rahaakin löytyisi. Puheita, ja yleviä puheita,
on kyllä pidetty. Mutta missä se vilpitön tahto ja toiminta viipyvät? Sympatia ei
käy katoksi pään päälle. Päättäjät syytävät virastokieltään, piirtelevät laajoja kaaria,
mutta niistä ei saa onneton peittoa päällensä. Jos vertaa viime vuoteen, saattoi
edes joskus sanoa, että kolkko laveri on yksinäisen kaveri. Nyt ei näy laverista
valokuvaakaan.
Johnny-Kai Forssell
[email protected]
Carole Brady
Vastavalittu
Hopen hallituksen jäsen
Per Erhsten
Sandistä
verkostoituu.
Kokemusasiantuntija Jorma Korhonen tutustui tarkasti
köyhyysnäyttelyyn.
18
Seminaari alkamassa.
HOPE-verkoston hallituksen jäsenet vasemmalta Per Ernsten (Tanska), Jorma Korhonen (Suomi, Vva ry), Brigitte Hartung
(Saksa) ja puheenjohtaja Edo Paardekopen Overman (Hollanti). Hallitus valittiin FEANTSAn konferenssin yhteydessä
Luxemburgissa 21.10.2011. Kaikki hallituksen jäsenet kuuluvat myös FEANTSAn osallisuustyöryhmään.
Hopen hallituksen puheenjohtaja Edo ja Feantsan johtaja
Freek
19
Bamlausta
budjetista
Ministeriöiltä on vaadittu siirtymään
pula-ajan budjettiin. Ei riitä veronmaksajien rahat. Velkaa on otettu siihen
malliin, että taitaa riittää maksettavaa
aika lailla tuleville polvillekin, ja velkaa
täytyy ottaa lisää entisten lisäksi. Ollaan
sellaisella tiellä, että sieltä ei paluuta
ole. Kokonaisvastuut voivat nousta 50
miljardiin. Suomen kokonaisbudjetti
on 52 miljardia vuonna 2012.
Eduskunta ei säästele. Vuonna 2008
sen budjetti oli 122 miljoonaa, vuoden 2012 budjetti on 143 miljoonaa.
Muutos tähän vuoteen verrattuna +
10 miljoonaa. Valtioneuvoston kanslia
törsää 4.6 miljoonaa enemmän kuin
tänä vuonna.
Kaikki ministeriöt lisäävät menojaan, mutta jaettavaa ei silti riitä?
Olisiko syy tämän tyylinen: laamannin
palkka on noussut kymmenessä vuodessa 61,1 %, poliisipäällikön 51,6 % ,
julkisia virkoja ja vain kaksi esimerkkiä. Veronmaksaja maksaa, mutta ei saa
sanoa sanaansa siitä onko tämä kohtuullista. Autonasentajan, joka on ehdoton ammattimies, palkka on samassa
kymmenen vuoden ajassa noussut 16,9
%. Kaikki autonomistajat tietävät mitä
maksaa auton korjauttaminen. Mihin
helvettiin ne fyrkat katoaa, kun asentajan palkka on 2182e/kk?? Tässä maassa
on tapahduttava jyrkkä käännös kohti
oikeudenmukaisuutta, ettei ihmiset
täysin hermostu eräiden ahneuteen.
Meillä on miljoona köyhää tutkija
Jouko Karjalaisen mukaan. Joten?
Reijo Pipinen
Köyhyys lisääntyy Kreikassa
Ateenan soppajonot pitenevät rajusti.
Kodittomien määrä Kreikan pääkaupungissa on kasvanut viidenneksen. Kaupunginjohtaja sanoo, etteivät vapaaehtoiset kohtaa
enää stereotyyppisiä kodittomia vaan kreikkalaisia, joilla vain viikkoja aiemmin on
vielä ollut työpaikka ja katto pään päällä.
Työttömyysaste ylittää ammattiliittojen
ennusteen mukaan ensi vuonna 20 prosenttia. Kreikan terveysministeriön äskettäin
julkaisemien lukujen mukaan itsemurhien
määrä oli tämän vuoden tammi- ja toukokuun välisenä aikana 40 prosenttia korkeampi kuin vuotta aikaisemmin vastaavana
aikana.
20
SAKSITTUA...
Ratkaisu budjettiongelmiin!
17 hevosta
Kylässämme kuoli mies, joka jätti pojilleen seuraavan testamentin.
Vanhin poikani saa perinnöstäni 1/2,
keskimmäinen 1/3
ja nuorin poikani saa 1/9.
Kuollut mies jätti jälkeensä vain 17 hevosta, ei muuta. Pojat ryhtyivät jakamaan
17:ää hevosta keskenään.
- Minä, sanoi vanhin veli, otan 1/2 hevosista. Eli 17 : 2 tekee 8 1/2.
- Miten sinä voit ottaa 8 1/2 hevosta?
keskimmäinen veli kysyi. - Aiotko sinä paloitella yhden hevosen?
- Totta puhut, vanhin veli myönsi, mutta teiltä jää myös oma osa saamatta.
Sillä 17 ei ole jaollinen kahdella eikä kolmella eikä yhdeksälläkään.
- Mitä me nyt teemme?
- Minä tiedän, nuorin veli sanoi, - tunnen erään hyvin viisaan miehen, jonka nimi
on Ivan Petrovitš Rassudilov ja joka osaa
varmasti auttaa meitä.
- Eipä muuta kuin pyydä hänet tänne,
muut veljekset suostuivat.
Nuorin veli lähti matkaan ja palasi pian
mukanaan mies, joka ratsasti hevosella ja
poltti lyhytvartista piippua. - Tässä, nuorin
veli sanoi, - tässä on Ivan Petrovitš Rassudilov.
Veljekset kertoivat miehelle pulmansa. Hän
kuunteli heitä ja sanoi: - Ottakaa minun hevoseni, niin teillä on niitä 18 ja voitte jakaa
ne kaikessa rauhassa. Veljekset ryhtyivät
jakamaan 18:aa hevosta.
Vanhin veli otti 1/2 eli 9 hevosta,
keskimmäinen otti 1/3 eli 6 hevosta ja
nuorin otti 1/9 eli kaksi hevosta.
Veljekset laskivat hevosensa yhteen.
9+6+2 teki yhteensä 17 hevosta. Ivan
Petrovitš nousi 18.:n hevosen selkään ja
sytytti piippunsa.
- No, oletteko nyt tyytyväisiä? hän kysyi hämmästyneiltä veljeksiltä ja ratsasti
tiehensä.
(1928)
Daniil Harms: Ensiksikin ja toiseksi
Desura 2002
Kertomus on alkujaan vanha matemaattinen
kompa. Harms lieneekin toivonut saavansa
jutulla rahat pariin ateriaan ja tupakkaan.
Neuvostoliiton uusi talouspolitiikka NEP
päättyi 1928 ja tilalle tuli ensimmäinen 5vuotissuunnitelma, joka päätettiin toteuttaa
4 vuodessa tunnuksella 2+2=5.
Tuloerotilastoa&
Pari vuotta kestänyt tuloerojen supistuminen päättyi vuonna 2010. Väestön
pienituloisimmassa kymmenyksessä tulot
kasvoivat reaalisesti 1,5 prosenttia, suurituloisimmassa kymmenesosassa tulojen
kasvu oli lähes 5 prosenttia. Kaikista hyvätuloisimmalla prosentilla väestöä tulojen
kasvu oli yli 12 prosenttia. Tuloeroja kasvatti erityisesti myyntivoittojen ja osinkotulojen lisääntyminen.
Suomessa on 487 200 pitkittyneesti pienituloista
Henkilö katsotaan olevan pitkittyneesti
pienituloinen silloin, kun hän on kuulunut
pienituloiseen asuntokuntaan tilastovuoden lisäksi kolmen edellisvuoden aikana
vähintään kaksi kertaa. Asuntokunta on
pienituloinen silloin kun asuntokunnan
ekvivalentti tulo on pienempi kuin 60 prosenttia koko väestön mediaanitulo.
Suomessa oli vuonna 2010 noin 487 200
pitkittyneesti pienituloista henkilöä. Vuotta
aikaisemmin määrä oli 10 300 henkilöä pienempi. Pitkittyneesti pienituloisten osuus
koko asuntokuntaväestöstä oli 9,3 prosenttia, kun se vuonna 2009 oli pari prosentin
kymmenystä vähemmän.
Pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin
kuului 29 300 henkilöä
Tuloerojen kasvu Suomessa 1990–luvun
puolivälin jälkeen on pääasiassa johtunut
Köyhien ja köyhyysvaarassa olevien
määrä riippuu siitä, miten köyhyys
määritellään. Useimmiten pienituloiseksi määritellään henkilö tai perhe,
jonka käytettävissä olevat tulot ovat
alle 60 prosenttia mediaanitulosta, eli
tulotilaston keskimmäisestä luvusta
(joka ei ole sama kuin keskiarvo).
Nettomediaanitulo vuonna 2009 oli
noin 1 800 euroa kuukaudessa, joten
köyhyysrajaksi tulee 1080 euroa.
väestön suurituloisimpaan prosenttiin
kuuluneen väestönosan tuloista ja tulojen
rakenteesta. Vuonna 2010 tämä väestönosa
koostui 52 600 henkilöstä, jotka asuivat 23
900 asuntokunnassa.
Suurituloisimman prosentin kokonaistuloista oli vuonna 2010 omaisuustuloja
yli puolet (53 %). Vuonna 2007, jolloin
tuloerot ovat olleet toistaiseksi korkeimmillaan, osuus oli lähes 60 prosenttia.
Omaisuustuloihin kuuluvien osinkotulojen
osuus kokonaistulopotista oli vuonna 2010
lähes 27 prosenttia, myyntivoittojen osuus
oli 19 prosenttia.
Vuonna 2010 suurituloisimpaan prosenttiin kuuluneista 56 prosenttia eli 29
300 henkilöä sijoittui suurituloisimpaan
prosenttiin pysyvästi. Koko maan tasolla
pysyvästi ylimpään tuloprosenttiin sijoittuvia oli vuonna 2010 asuntokuntaväestöstä
5,6 promillea (tuhannesta henkilöstä 5,6
henkilöä), kun pysyvyys määritellään samalla tapaa kuin pitkittynyt pienituloisuus:
Pysyvästi ylimpään prosenttiin kuuluvaksi
luetaan henkilö, joka on kuulunut ylimpään
prosenttiin tarkasteluvuoden lisäksi kaksi
kertaa edellisen kolmen vuoden aikana.
Tilastokeskuksen julkistus 16.12.2011,
seuraava julkistus:14.12.2012
”Jos jaksaa välittää itsestään niin ei
tyylistä tarvi tinkiä. Pöntöiltä löytää
melkein mitä vaan. Mullakin on nahkatakki, kiiltävät kengät ja kotsa joka
sopii mun imagoon. Mattojakin oon
löytänyt, pessyt ne ja pannut lattialle. Jos voittaisin lotossa, korjauttaisin
hampaat, kävisin lentomatkalla Espanjassa ja rupeaisin auttamaan köyhiä. Autan minä nytkin, niille jotka ei
tiedä, kerron missä jaetaan leipää.”
(Asunnollinen köyhä)
www.thl.fi Näe köyhyys”, elämäntarinoita
& SULATELTUA...
LUKIJALTA
Syväpuron hoitokotiin voisi laittaa ihmisiä asumaan. Remonttia on siellä tehty ja
paikkoja varmaan olisi. Onko Helsingin
kaupunki tehnyt asialle jotain? Nyt siellä olisi kaupungin vaatimuksen mukaiset
muutokset tehty.
Kysymys ilmassa
8000 vieläkin vailla asuntoa!
MIKSI?
EN voi olla ihmettelemättä että kirjoitus
SUNNUNTAINA 19.JOULUKUUTA jo
2010 luki HELSINGIN SANOMISSA että
seuraatte, Ranskassa on joku oikeudenkäynti valtioo vastaan. MITÄ SIITÄ seuraamisesta on nyt pääteltävissä kun on kulunut
AIKAA jo MELKEIN VUOSI. MILLOIN
JULKAISETTE ASIASTA PÄÄTELMIÄ JA
KIRJOITETAANKOS SIITÄ HELSINGIN
SANOMIIN. OLISIN mielissäni palautteesta vai onko yhdistys vain semmoinen
kahvikuppi komitea? ITSETARKOITUS.
Ja pitääkö profiloitua joksikin yleis asunnottomaksi että saa jostain asunnon? KRITEERIT? MONTA ASUNTOA tää hallitus
on tehny että asunnottomuus olisi pienentynyt? Saisiko lukuja! No ei nyt muuta
syömmellä,. T.T.
Karuja lukuja toimeentulosta
Yksinasuvat ovat yleisin toimeentulotuen
piirissä oleva ryhmä. Kaikista toimeentulotuen saajista noin 70 prosenttia on yksinasuvia.
Pitkäaikaista toimeentulotukea saavat
ovat yleisimmin yksin asuvia miehiä. Pitkäaikaisella toimeentulotuella tarkoitetaan
sitä, että toimeentulotukea on saatu vuoden aikana 10-12 kuukauden ajan. Kaikista
pitkäaikaista toimeentulotukea saaneista
noin 13 prosenttia on miehiä ja 7 prosenttia
naisia.
Vuonna 2010 toimeentulotukea myönnettiin 240 257 kotitaloudelle ja 375 152
henkilölle. Vuodesta 2005 lähtien toimeentulotuen menot ovat lisääntyneet 31
prosenttia, vaikka asiakkaiden määrä on
pysynyt lähes samana. Myös tämä kehitys
heijastaa osaltaan toimeentulotuen muodostumista saajilleen yhä pitkäaikaisemmaksi tukimuodoksi.
Toimeentulotuen korotukset
Toimeentulotuen perusosaan tulee kuuden
prosentin korotus vuoden 2012 alusta. Yksinhuoltajien toimeentulotuen perusosaa
korotetaan tämän lisäksi 10 prosenttia.
Hallitusohjelman mukaisten korotusten myötä yksin asuvan aikuisen perusosa
nousee 25,15 euroa ja alaikäisten lasten
perusosat 13,33-17,60 euroa kuukaudessa. Yksinhuoltajan perusosa nousee lisäksi
44,43 euroa kuukaudessa. Kokonaisuudessaan yksinhuoltajaperheen toimeentulotuki
nousee uudistusten seurauksena vähintään
noin 85 eurolla kuukaudessa.
Lisäksi toimeentulotuen perusosiin tehdään vuosittainen indeksitarkistus, joka säilyttää tuen reaalitason ennallaan. Vuoden
2012 alusta alkaen yksin asuvan henkilön
perusosa on 461,05 euroa ja yksinhuoltajalle korotettuna maksettava perusosa
507,16 euroa.
Kansalaisbarometri 2011:
Yhdenvertaisuus sosiaali- ja terveyspalveluissa
ei toteudu
K
ansalaisbarometri 2011:n mukaan yhdenvertaisuus palvelujen
saamisessa ei näytä toteutuvan.
Yli puolen miljoonan täysiikäisen tulot eivät kunnolla riitä lääkärissä
käymiseen.
Alimmassa tuloviidenneksessä rahat
riittävät huonosti lääkärikäynteihin kolmanneksella (joka kolmannella) ja ylimmässä tuloviidenneksessä vain kolmella
prosentilla (kolmella sadasta). Mitä huonompi on ihmisen terveys, sitä todennäköisempää on, että hänen tulonsa riittävät
huonosti terveydenhoitoon.
Kokonaan vaille tarvittua terveyspalvelua jääminen on vaikeuttanut kolmen
viime vuoden aikana 22 prosentin elämää.
Yli puolet on sitä mieltä, ettei palveluja saa
riittävän nopeasti. Sosiaalipalvelun tai etuuden viivästyminen on vaikeuttanut
hieman alle viidesosan elämää.
Ilman tarvitsemaansa apua on viimeisen vuoden kuluessa jäänyt noin 15 % eli
600 000 suomalaista. Yleisimmin kyse on
terveyspalveluista kuten terveyskeskuksista,
erikoissairaanhoidosta tai hammashoidosta.
Kasautuva huono-osaisuus koskee noin 300
000 suomalaista
Kasautuva huono-osaisuus koskee jossain muodossa vähintään 300 000 suomalaista aikuista. Pahiten terveyden ja toimintakyvyn, henkisen vireyden ja mielialan,
talouden ja sosiaalisten suhteiden ongelmat
kasautuvat työttömille.
Erityisiä, kohdennettuja tukitoimia tarvitsevia täysi-ikäisiä on noin 50 000.
Kansalaisbarometrin mukaan noin 70
000 suomalaista kokee itsensä usein tai jatkuvasti huono-osaiseksi, syrjityksi ja ulkopuoliseksi. Nämä kokemukset kasautuvat
erityisesti työttömille ja pienituloisille.
Noin joka viides (19 %) täysi-ikäisistä
arvioi, että liiallinen alkoholinkäyttö vaikeuttaa oman kotitalouden elämää vähintään vähän. 4 % arvioi alkoholinkäytön
vaikeuttavan oman kotitalouden elämää
paljon.
– Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy
on yksi hallituksen kärkihankkeita, mutta
siitä puuttuvat konkreettiset toimet. Ilman
niitä hanke on hampaaton. Myös sosiaali- ja
terveysministeriön pitää ohjata kehittämisrahaa syrjäytymiskierteiden katkaisuun, sanoo toiminnanjohtaja Riitta Särkelä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitosta (STKL).
– Se edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon, työ- ja elinkeinohallinnon, Kelan,
kuntoutus- ja koulutusorganisaatioiden
sekä järjestöjen yhteistyössä kehittämiä uusia käytännön toimia. Avainasemassa on
kuntien aikuissosiaalityö, Särkelä sanoo.
Terveyskeskusmaksu on poistettava,
jotta se ei estä ketään käyttämästä terveyspalveluja. Kuntien tulonlähteenä maksu
on marginaalinen, mutta toimeentulotuen
tai muuten pienten tulojen varassa eläville
jokainen euro on tärkeä,
Kokemusarvioijat kokoontuivat mielenterveysmessuilla
M
ielenterveysmessut järjestettiin 22-23.11. 2011 Vanhassa
Satamassa. Järjestäjiä oli paljon mukana kummallakin
päivällä, sekä tietenkin niitä lukuisia seminaareja, joita
järjestettiin pitkin päivää. Siinä vierailijat saivat aina
infopisteestä tietoa, jos oli jotakin kysyttävää, ja ainahan sitä jotain
kysyttävää oli. Ainakin kun oli ulkotakit, kassit ja reput, ne sitten sai
laittaa infopisteen taakse. Hyvä näin, sillä kun on paljon ihmisiä, niin
tulee kyllä lämmintä, ja kun seisoa kävelee ympäriinsä paikasta toiseen,
niin tulee siitä ”pienestä” liikunnasta lämmin.
Meidät kokemusasiantuntijat oli kutsuttu klo 10.00-12.00 väliseksi
ajaksi kokemusarvioijien työpajaan. No sehän oli ihan mukava tapahtuma, sillä siellä oli tuttua porukkaa paikalla, ja aiheet sinänsä käsittivät
kokemustutkimuskoulutusta tai siihen liittyvää arviointityötä.
Nämä meidän vastaukset olivat tärkeitä ainakin työpajan vetäjille
Annelle ja Heinille, sillä näiden tietojen kokemusten pohjalta tullaan
laittamaan vuoden 2012 kokemustutkimuskoulutuksen sisältöä oppilaille, jotka sitten opiskelevat ohjatussa koulutuksessa kokemusarvioijen kurssia.Kurssista voi tiedustella Anne Leinoselta Mielenterveyden
keskusliitosta.
No sitten, kun meidän tämä työpaja oli ohi, siirryimme lounastamaan kuten näköjään muutkin messuilla olevat vierailijat. Vaikka oli
paljon ihmisiä, kukaan ei pitänyt niin kiirettä, kun oli tullut ajan kanssa
messuille.
Meillä tietenkin oli oma vapaus, mihinkä seminaareihin kukin
sitten halusi osallistua, mutta sitten lobbykahvilassa oli Markku Salon
tapaaminen, jossa hän kertoi enemmän kokemusarvioinnista siitä kiinnostuneille. No siinähän päivä alkoi vaihtua iltapuolelle ja meitä noin
kymmentä henkilöä odotti Tallinnan risteily. Se oli järjestetty meitä
kokemustutkijoita varten, sillä näihin neljään vuoteen on mahtunut
vaikka mitä kokemustutkintaan liittyvää, haastatteluja, litterointia ja
useita palavereja. Tämä oli ainoastaan jouluun liittyvä yhteinen ruokailu
sekä yöpyminen, sillä seuraavana aamuna olimme taas Suomen puolella
Katajanokan terminaalin kohdalla.
Siinä sitten tulimme porukalla ”kokemusta omaavat” henkilöt pois
laivalta ja kävelimme vieressä sijaitsevaan Vanhaan Satamaan. Siellä taas
nämä mielenterveysmessut jatkuivat, oli useita seminaareja, joita voi
sitten etukäteen katsella mielenterveysmessujen esitteestä.
Vielä loppuillasta oli esitys kokemusasiantuntijoilla Nina Peltolalla
ja Tomi Kalliolla, heidän oma näkökulmansa tuli sitten esille, mukana
olivat koordinaattorit Anne ja Heini.
Mielenterveysmessut kyllä keräävät väkeä, koska messuilla käsitellään
aika monella eri tavalla ihmisen mielialaa, esim. mikä häneltä puuttuu
ja missä hän saa sitä tukea, ohjausta ja apua jokapäiväiseen arkiseen
elämään.
Keskusteluista poimittua - Työttömyysturvan peruspäivärahan
ja työmarkkinatuen 100 euron
korotus
Valtio tukee uusien vuokra-asuntojen
rakentamista niin, että vuokria pystytään alentamaan 3–4 eurolla neliömetriltä,Valtio
lupaa
asunto- ja viestintämitukee uusien vuokra-asuntojen
rakentamista
niin, että vuokria
pysty- mukaan
nisteri Krista
Kiuru.
Kiurun
tään alentamaan 3–4 eurolla neliömetasuminen
riltä,on
lupaakallistunut
asunto- ja viestintäministeri
etenkin metKrista Kiuru. Kiurun mukaan asumiropolialueella
kohtuuttoman
nen on kallistunut
etenkin metropoli- kalliikalueella kohtuuttoman kalliiksi.
si.
Lisätuki pudottaa yksiön kuukau-
”
Toimeentulotukea saavat jatkossakin
lähes kaikki perusturvan varassa elävät.
Siinä vaiheessa kun toimeentulotukilaskelma tehdään 100 euron korotus vähentää toimeentulotukea siten, että köyhän
toimeentulotuki nousee vain 24 euroa, eli
hallituksen toimeentulotukeen lupaaman 6
prosentin korotuksen verran. Kuka syö köyhälle luvatusta 100sesta 76 euroa ja miksi?
”
1 Asumistukesi laskee sadan euron edes-
tä
2 puolisosi tulot syövät sen ja se ei vaikuta
kelan tukiin
Sosiaalitoimisto ottaa huomioon sen mitä
saat käteen. Eli
- Et saa yhtään enempää jos puoliso työssä
ja tukeasi on leikattu
- Saat 78 euroa (verot) enemmän käteen ja
sosiaalitomisto vähentää sen tuloista.
- Et saa toimeentulotukea sen enempää,
mutta vuokrasi omavastuu asumistuessa ja
toimeentulotuessa kasvaa, kun asumistukea
leikataan. Saat siis sosiaalitoimistosta vähemmän rahaa, mutta joudut maksamaan
vuokraasi enemmän.
”
sivuokraa 120–160 euroa. 60 neliömetrin kaksion vuokra halpenee 180–240
euroa. Ensimmäisiä halvempia vuokra-asuntoja on tulossa tarjolle vuoden
2012 lopulla ja vuoden 2013 alussa.
Valtion korotetusta korkotuesta
hallitus päättää loka–marraskuussa.
Asuntoministerin johdolla ryhdytään
etsimään ensi syksynä uusia vaihtoehtoja kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseksi.
(Helsingin Sanomat 12.7.2011)
?
Teksti: Kokemusasiantuntija Jorma Korhonen
21
Arskan isänpäivä
Oulun pojan
muistelmat IV
Moi taas pitkästä aikaa. Siitä on vierähtänyt
jo 3 v kun viimeksi kirjoitin tätä kertomusta. Silloin olin saanut Asson tukiasunnon
Pohjois-Haagasta ja kävin työssä KiveläHesperian sairaalassa. Olin keittiöllä ravintolatyöntekijänä. Sain ensimmäisen kokopitkän kesäloman ja kävin kotiseudullani
Pohjois-Pohjanmaalla. Ryyppyloma loppui,
kun rahat katosivat juopotteluun. Oulussa
asuin A-klinikan asuntolassa siihen saakka
kunnes sain toimeentulotuen. Hyppäsin
heti H:gin junaan ja tulin katsomaan Haagan asuntoa.
Avaimeni olivat reissussa kadonneet ja
jouduin vaivaamaan talonmiestä avaamaan
oveni. Näky sisällä asunnossa oli järkyttävä:
televisio auki, valot päällä, ruoat pöydällä,
voi sulanut ja valunut pöydältä lattialle.
Lautasilla, kattilassa ja pannulla parin sentin homekarvoitus. Onneksi laukussa pari
pulloa viinaa, että kesti tilanteen vähän
paremmin. Siinä juodessani pikku hiljaa
keräilin pahimpia haju- ja bakteeripesiä
roskapusseihin ja ajattelin neljän vuoden
täysraittiuden päättyneen aika paskasesti.
Päihdyin ja alkoi tehdä mieli lähikapakkaan tuttuja moikkaan. Koska minulla ei
ollut avaimia, tuli minun laittaa oveni valhelukkoon. Kapakassa oli hiljaista enkä viihtynyt siellä. Tiesin Kalkkersin avautuvan
tuolloin klo 24. Siellä olisi minun parhaat
ystäväni ja kaverini. Vastaanotto oli lämmin
ja hyväsydäminen. Näin sain voimia jaksaa
huomiseen.
Rainer (Pastori)
Vallilassa joulukuussa 2011
Kuvat Vartiosaaren virkistyspaikan pihapiiristä. Vva ry:n asunnottomat ja vapaaehtoiset ovat peruskorjanneet saaressa olevan kiinteistön, rakentaneet saunan ja varaston ja huoltavat
kiinteistöä vuoden ympäri.
Kuolema
pysäyttää
T
änään on sitten taas kärsimyksen päivä. Kaikki mestat järjestään bosessa. Niin on ollut yön
katupoikakin. Kisahallin putka pysyy tuttuna,
kun harva se yö yöpyy siellä. En taas tiedä mistä korjasi talteen virkavalta. Toivottivat lähtiessä hyvää
Isänpäivää. Tokko kovin kummonen päivä tulee, ku on
65 senttiä fyrkkaa. Täytyyks mennä kattoon Kamppiin,
jos sais nauhalle vaik silt tutult ruskilta. Surkee fiilis, mut
kyl se täst lähtee rullaan, ku saan itteni Kamppiin. Tuli täs
dallatessa mieleen lapset, jotka varmaan heittää ajatuksen
faijalleen, joka dallaa toista katua ylös ja toista alas. Ne
budjaa siel landella, onneks ne ei seuraa jalanjälkiä, ne ei
ole alennustilaa nähneetkään, mut voivat tsennata, et ei
kliffasti mee. Tippa tulee silmään, ku ne kloddit oli niin
snadeja ku erottiin. Harvakseltaan on nähty. Aina mä sillonki snadis jurris. Mut otetaan unohdustippoja, ni ei tuu
suru puseroon. Galsa tuuli, mut kohta perillä. Kovaa on
gartsalla, oikein life style.
Vartiosaaressa
ei ole teitä, ei katuja eikä katuvalojakaan. Uusin rakennus on 1950-luvulta. Saareen mennään veneellä
tai talvella jäitä pitkin. Ympärivuotisia asukkaita on
parikymmentä. Ei ole siltaa, ei vierasvenesatamaa. Yhteysalus kulkee kesäisin Hakaniemestä, mutta vuorovälit
ovat pitkät.
Vartiosaari on saanut olla jotakuinkin rauhassa keskellä Itä-Helsingin tiheintä asuinalueita 1980-luvun
alusta. Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta on
nyt ilmaissut halunsa selvittää mahdollisuutta, jossa
saari kytkettäisiin sillalla mantereeseen ja rakennettaisiin uudeksi asuinalueeksi.
Vartiosaarelaisilla on jo pitkään ollut selvä käsitys
siitä, mitä saarelle pitäisi tehdä: avata sitä enemmän
kaikkien kaupunkilaisten käyttöön. Monen mielestä
Helsinki ylipäätään hyödyntää aivan liian vähän ainutlaatuista saaristoaan. Siltaa vartiosaarelaiset eivät halua.
Se muuttaisi asioita liikaa. (Lähde: Helsingin Sanomat)
V
Kun ei ole asuntoa, koti hajoaa,
päässäkin koti hajoaa.
Läpikoditon ihminen, vihainen ja onneton.
Vihaan joulua.
Ei minulla ollut kotia, oli kuitenkin välillä molemmat
vanhemmat ja paikka jossa asuttiin. Miten minä osaisin
pitää kotia.
Antakaa pysyä ihmisenä. Minussa on haava. Ulospäin
näkyy vain likainen rupi. Verta ja kyyneleitä et nää, kaikki
valuu sisäänpäin.
Hiljaisuus rikkoutuu 2 -valokuvanäyttelyn työryhmä. Näyttely oli jatkoa vuosi sitten toteutetulle ensimmäiselle näyttelylle, jossa asunnottomuuden läpi eläneet itse kuvasivat
asunnottoman Helsinkiä ja elämän arkea sellaisena joksi asunnottomuus sen muodostaa. Nyt
kuvaajat lähestyivät yksilöllisesti niitä aiheita, jotka heitä puhuttelevat vailla asunnottomuuden määritelmää. Ryhmää ohjasi valokuvaaja Liisa Söderlund. Lokakuussa Valokuvataiteen
museossa avattu näyttely ja sitä edeltänyt ryhmän kanssa työskentely ovat osa hänen taiteen
tohtorin tutkintoaan.
”Vasta sitten kun viimeinen puu on hakattu, vasta
sitten kun viimeinen joki on myrkytetty, vasta silloin
kun viimeinen kala on pyydetty, vasta sitten te huomaatte, ettei rahaa voi syödä”.
- vanha Cree-intiaanien ennustus -
Arskalla on ongelmia
I
ltapäivä oli sujunut niin hyvin kuin se Hesarin nurkilla voi vain sujua. Kassissa leipää
ja lenkki. Kaveripiiri oli tarjonnut pakkasen
torjuntaan tulilientä. Väsy alkoi hiipimään ja
oli suunnattava kohti Hietsua. Oli varhaisilta. Päästyään sporalla nurkille hän huomasi oven edessä
muitakin. Tyly lappu ovessa: Ensisuoja täynnä.
Mikä nyt neuvoksi. Arskalla välähti, suuntasi Mäkelänkadulle tsiigaan olisko Kalkkers auki. Pakit
tuli sieltäkin oli parillinen viikko ja Kalkkers kiinni. Nyt on dorkaa, jupisi Arska. Takasin stadiin ja
mietintämyssy nuppiin. Arska hylkäsi ajatuksen
hankkiutumisesta Kisahalliin. Oon liian selvä, hän
funtsas. Ei auta, on suunnattava tuttuun rappuun,
ku on niin galsa. Aamulla voi kömytä sit sumpille
Vepaan Vaasankadulle.
22
Ostamisen ilosanoma
Osta, osta. Osta pala pala jumalaa,
muista sen poikaa rakastaa.
Voit omaa kuvaas kirkastaa ja taivaspaikan lunastaa
ostamalla tavaraa.
Osta, osta. Osta pala elämää. Rahalla voit rakastaa.
Joulun aikana on aika maksaa velkoja, lunastaa
upauksia rahalla.
Pahat teot punnitaan. Kuka eniten lahjoja saa, sitä äiti
kai eniten rakastaa.
Rahalla taas mitataan joulun ilosanomaa.
Osta, osta. Osta pala jumalaa, voit omaa kuvaas kirkastaa.
Osta, osta. Osta uusi peili, jotta paremmin voit
nähdä itsesi.
iesti läheisen ystävän kuolemasta
saavutti puhelimitse. Se oli koruton ilmoitus kotisairaanhoidon
vastuuhenkilöltä, jota oli tavoiteltu varmuuden saamiseksi siitä, miksi ystävä ei
enää vastannut puheluihin eikä tekstiviesteihin.
Viesti kertoi totuuden, jota oli aavistellut jonkin
aikaa: hän oli kuollut, poissa, elämä oli päättynyt 65-vuotiaana.
Tyhjä olo alkoi etsiä tietä muuntuakseen
tunteeksi. Prosessi on jo kestänyt monta päivää.
Onko se vieläkään päättynyt? En tiedä. Tiedän
vain, että häntä on ikävä.
Mieli tekee vaimentaa pahaa oloa, mieli tekee ikään kuin puhua suoraan hänelle. Monta
sanaa jäi varmaan kertomattakin, joten Timppa,
näin ajattelen:
Tunsin Sinut vuodesta 1988. Välille on
mahtunut paljon draamaa ja yhtä paljon selviytymistä. Olit itse meidän väliin pudonneitten
joukossa, ja tiesit pääasiallisen syynkin, joka oli
alkoholismi-niminen oireyhtymä. Niinpä raitistuit yli kaksikymmentä vuotta sitten. Raitistuit
ja löysit samalla työpaikan, jonne pääkaupunkiseudun asunnottomat, yksinäiset rantojen
miehet mielellään tulivat vetämään henkeä
päättymättömässä taistelussa yksinäisyyttä,
syrjäytymistä ja alkoholismia vastaan.
Olit Syväpurossa monelle meistä muuttumattomuuden ja varmuuden symboli: kaikki
tuntui olevan kunnossa viimeistään silloin, kun
hahmosi ilmestyi näköpiiriin.
Yhteiset työtehtävämme poikivat myös matkustamista. Olimmepa Liljendalissa, Loviisassa,
Etelä-Ranskassa, Andorrassa tai Portugalissa
– sinä hoidit hommat, muut puhumisen. Itse
halusit palata muistoissa joskus myös Suezille,
jossa olit toiminut yhtenä ensimmäisistä suomalaisista YK-rauhanturvaajista.
Juuri nyt muistelen, kuinka eräänä hienona
iltahetkenä Quinta das Lapas-nimisessä entisen
portugalilaisen ruhtinaan linnassa aloit tavoistasi poiketen laulaa Port Saidin satamasta, laivasta
ja sen kapteenista sekä hänen miehistöstään,
joista kukaan tuskin oli kaikkein lainkuuliaisimpia yksilöitä, mutta laulu heistä vain oli tehty.
Muistelen myös Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan
suuntautunutta matkaa. Siellä yövyimme lähellä
Kivik’in markkinapaikkaa, jonka halusit nähdä.
Siellä pidetään Pohjois-Euroopan suurimmat
kaksipäiväiset markkinat kesäisin, ja 150.000200.000 ihmistä täyttävät tuon kilometrien
pituisen rantaniityn. Hotellimme takapihalla
Kivik’issä kasvoi riippuoksainen piilipuu. Ihastelit valtavaa majaa, jonka maahan asti ulottuvat
lehvistöt muodostivat. Oheisessa kuvassa ilmestyt ulos Kivik’in lehvien alta…
Meitä olit aina kaikessa valmis auttamaan,
Timppa. Voi, että on vaikeata mahduttaa tajuntaan, ettet enää ilmesty näköpiiriin ja tuo sitä
turvallisuuden ja varmuuden tunnetta. Et soita
eikä sinulle voi soittaa. Olet mennyt pois.
Mietin, onko tämä suru lopulta vain raadollisen itsekäs tuntemus. Surenko sitä, ettet enää
ole minun ystäväni, ja sitäkö muutkin läheisen
tai ystävän menettäneet surevat? Enkö surekaan
Sinun kohtalosi viimeistä käännettä, Timppa?
Kuolema on ikuinen mysteeri siitä huolimatta, että se on maailman pakollisin vaihe
ihmiselämässä.
Meitä, jotka muistamme poismenneitä läheisiämme tänään, on paljon. Sanoimmekohan
koskaan heille olevamme kiitollisia, muistimmekohan milloinkaan kiittää heitä?
Kiitän Sinua, Timppa, kaikista näistä vuosista!
Loviisassa 28.11.2011
Matti ”Kid” Hytönen
23
Asukki-lehden Hollannin kirjeenvaihtaja
Kees van der Veer
Metje Blaak on valokuvaaja, tv-tuottaja
ja entinen prostituoitu. Hän on prostituoitujen ammattiliiton, ”Punaisen langan”,
puheenjohtaja.
12 vuotta laillista prostituutiota Amsterdamissa
Amsterdamin vanhimmasta osasta kehittyi
vuoden 1385 jälkeen alue, jollaisena se edelleenkin anno 2011 tunnetaan: Punaisten
lyhtyjen alue (hollanniksi De Wallen). Punaiset lyhdyt olivat merkkinä taloista, joissa
prostituoidut tarjosivat palvelujaan.
Vuonna 1578 Hollannissa protestantit
ottivat poliittisen vallan katolisilta. Amsterdamin luostareita lakkautettiin ja niiden
rakennuksia purettiin tai muutettiin orpokodeiksi ja vankiloiksi. Prostituutiosta tuli
rikollista.
A
msterdamin vanhassa kaupungissa on ollut prostituutiota
1300-luvulta alkaen. Toiminta
keskittyi vanhan kirkon ympäristöön ja kanavien varren alueelle, joka
tunnetaan entisenä merimiesten korttelina. Vanha kirkko on Amsterdamin vanhin
rakennus ja se rakennettiin 1200-luvulla.
Prostituutiota, sekä bordelleissa että ilman,
on aina esiintynyt tällä alueella ja lähikaduilla, niin myös nykyään.
Nk. ikkunaprostituutio syntyi 1930luvulla. Tuolloin poliisi ei sallinut prostituoitujen hankkia asiakkaita aktiivisesti
porttikongeissa seisoskellen vaan heidän
sallittiin ainoastaan istua ikkunan takana
odottelemassa; ikkunaverhoissa oli pieni
rako.
Kun protestantit saivat vallan 1500luvun lopulla, prostituutiosta tuli rikos ja
prostituoituja on siitä pitäen rangaistu ja etsitty. Sama koski niitä, jotka edistivät prostituutiota. Kuten monia lainvastaisuuksia
(esim. mietojen huumeiden myyntiä ja
käyttöä) myös prostituutiota on kuitenkin
siedetty Alankomaissa enenmän tai vähemmän niin kauan kuin sitä on harjoitettu
poissa näkyvistä.
Prostituution laillistaminen
Kymmenisen vuotta sitten Hollannin hallitus laillisti prostituution. Tässä yhteydessä
ne prostituoidut, jotka olivat tehneet työtään rikollisjärjestöjen, loverboy-huijarirakastajien tai muiden parittajien pakottamina, saivat pontta lopettaa alalla toimimisen
ja olivat suojassa prostituutioon pakottajilta. Naiset, jotka halusivat jatkaa prostituoituina, saattoivat perustaa oman laillisen
yrityksen. Heistä tuli verovelvollisia, mutta
he myös pääsivät mm. terveydenhuollon
palvelujen piiriin.
Tarkkoja lukuja alalta lähteneiden naisten määrästä ei ole, mutta on arvioitu että
muutama sata naista, enimmäkseen itäeurooppalaisia, lopetti Amsterdamissa prostituution ja sai koulutusmahdollisuuden
sekä oleskeluluvan.
Naiskauppa ja naisten orjuuttaminen
Vuonna 2009 Amsterdamin kaupunki päätti, että ikkunaprostituutio olisi vastedes
rikollista toimintaa: useita Punaisten lyhtyjen alueen taloja oli siirtynyt rikollisten
omistukseen rahanpesutarkoituksessa. Lisäksi oletettiin, että päätöksellä autettaisiin
niiden naisten asemaa joiden oli edelleen
pakko toimia prostituoituina. Paikallishallinto on hankkinut omistukseensa jo useita
tällaisia taloja ja yrittää muuttaa ne pienliikkeiksi tai gallerioiksi.
Punaisten lyhtyjen alueella työskentelee
24
arviolta 500-1000 prostituoitua, useimmat heistä laillisesti. Kuitenkin osa on
edelleen pakotettu prostituutioon, koska
rikollisjärjestöt pitävät heitä otteessaan:
heidät on tuotu maahan väärennetyin
paperein, passit on otettu haltuun ja joskus heidät myydään toisille rikollisjärjestöille. On myös hollantilaistyttöjä, joilla
esimerkiksi on ollut vaikeuksia perheensä kanssa ja jotka sitten ovat päätyneet
loverboy-huijareiden loukkuun: tytöille
on ensin jaeltu sylin täydeltä lahjoja ja
huomiota, myöhemmin heidät on pakotettu prostituutioon.
Mitä mieltä olet Hollannin politiikasta:
prostituoidut haluttaisiin rekisteröidä
kotikunnissaan?
Entä nykytilanne?
Tällä hetkellä Amsterdamin kaupunginhallinnossa on meneillään Punaisten lyhtyjen alueen ”muuntoprosessi”,
joten ajankohta tuntuu sopivalta pieneen
inventaarioon. Sen teen aurinkoisena
marraskuun iltapäivänä Metje Blaakin
kanssa. Hän tuntee alueen ja siellä työskentelevät naiset paremmin kuin kukaan
muu. Metje on tunnettu valokuvaaja, tvtuottaja ja entinen prostituoitu. Hän on
prostituoitujen ammattiliiton, ”Punaisen
langan”, puheenjohtaja.
Keskustelemme hänen työstään ja kokemuksistaan ammattiliitossa sekä siitä, mitä
hän ajattelee Amsterdamin ja Hollannin poliitikkojen suhtautumisesta prostituutioon,
samoin prostituution tulevaisuudesta.
Milloin Punainen lanka perustettiin ja miksi?
Metje: ”Ammattiliitto perustettiin 1986
edustamaan Alankomaiden prostituoitujen etuja. Sitä tarvittiin silloin ja tarvitaan
edelleen, koska prostituoituna olemista pidetään yleisesti ala-arvoisena ammattina.
Edelleenkin, ammatin laillistamisen jälkeen, prostituoidut saavat leiman otsaansa
sen vuoksi mitä tekevät työkseen. Mutta
mieti: Alankomaissa noin 150 000 miestä
käy päivittäin prostituoitujen luona.
Miksi prostituutiolla pitäisi olla nykyistä
parempi julkisuuskuva?
”Prostituoitujen sosiaalinen tehtävä on aliarvostettu. Itse työskentelin pienessä kylässä. Monet siellä asuvat miehet kävivät
luonani aina silloin tällöin eivätkä pelkän
seksin vuoksi. Joillakin oli tarvetta puhua
avioliitostaan, työstään, ongelmista elämässään. Joskus tuntui siltä että olen psykiatri.
Muistan vieläkin miehen, joka halusi että
hänet lukitaan kaappiin ja päästetään kymmenen minuutin kuluttua ulos, sitten hän
ryömi koirana lattialla ja itki koko ajan.
Sen jälkeen hän aina lähti helpottuneena
ja rohkaistuneena jatkamaan elämäänsä ja
perheensä kanssa olemista. Kylässä vaimot
kyllä tiesivät, että miehet kävivät luonani.
Tavallaan he olivat onnellisia siitä, että miehet tulivat minun luokseni eivätkä menneet
pubiin jonkun nuoren naisen perään, joka
olisi ruvennut kuvittelemaan että nyt alkoi suhde, se vain taas olisi mutkistanut
asioita.”
Millaisia ongelmia kohtaat työssäsi Punaisessa Langassa?
”Useimmat ongelmat liitty vät leimaamiseen. Ennemmin tai myöhemmn paljastuu
että joku työskentelee tai on tehnyt töitä
prostituoituna. Usein nuo naiset ovat avioliitossa tai heillä on vakituinen kumppani ja
monella on lapsia. Tässä äskettäin muutamat vanhemmat eivät olleet erityisen ilahtuneita, kun heidän lapsensa istui prostituoidun vieressä. Toinen ongelma on CV. Kun
ihmiset hakevat työpaikkaa, heidän täytyy
yleensä osoittaa mitä ovat aikaisemmin
tehneet. Alalta lähtevät prostituoidut eivät
ymmärrettävästi kovin usein halua kertoa
menneisyydestään. Pari viikkoa sitten eräs
entinen prostituoitu melkein joutui miespuolisen työkaverinsa raiskaamaksi. Nainen
oli ollut sihteerin työssä muutaman kuukauden eikä ollut kertonut työntantajalle
aiemmasta ammatistaan. Mieskollega oli
todennut naiselle että tuskin tämä hirveästi
välittäisi tapauksesta, mies kun oli kuullut
että tämä oli aiemmin prostituoitu.
Nainen meni esimiehen puheille. Esimies
sanoi, että on erittäin vihainen miehelle
käytöksestä, jota ei voi hyväksyä. Hän myös
totesi, että mies olisi parasta erottaa saman
tien, mutta koska mies oli ollut työpaikassa
yli 15 vuotta ja nainen vasta muutaman
kuukauden, hän päätti että nainen joutuu
lähtemään.
Miten arvioisit Amsterdamin kaupungin
päätöstä sulkea ikkunat?
”Prostituutioon pakotettujen naisten määrä
on suhteellisen pieni, vaikka ainahan luku
on liian suuri, oli se mikä vain. Toimenpiteellä pyritään lopettamaan pakkoprostituutio, mutta minun mielestäni keino ei
tässä toimi. Naiset vain potkaistaan pellolle
olivatpa he työssään vapaaehtoisesti tai eivät, heidän ansaintamahdollisuutensa lopetetaan ja monet heistä päätyvät pimeisiin
paikkoihin, joissa ei ole
minkäänlaista virkavallan tai sosiaalisen kontrollin mahdollisuutta.
Näille naisille tämä ei
ole mikään ratkaisu. Viranomaisten pitäisi jäljittää parittajat. Siihen
kuitenkin tarvittaisiin
enemmän poliisivoimia
ja se on nykyisin ongelma, koska poliisilla ei
ole tarpeeksi resursseja
rikollisen toiminnan pysäyttämiseksi.
Mitä mieltä olet nk. Ruotsin mallista: palvelujen
ostajat saavat syytteen,
eivät prostituoidut?
”Kuvitteleeko joku tosiaan että prostituutio
loppuu, jos asiakkaalla
on riski saada sakot?
Ruotsissa samoin kuin
esimerkiksi Suomessa prostituutio toimii
maan alla, likaisissa
takahuoneissa ja hierontapaikoissa. Tällä
lailla naiskauppaa ja naisten orjuuttamista
vastaan on vain entistä vaikeampi taistella!”
”Rekisteröityminen vain edistää leimautumisprosessia. On pelkästään
ajan kysymys, milloin tiedot ovat
julkisia esimerkiksi tietomurtojen
seurauksena. Ja miksi prostituoidut
ylipäätään pitäisi rekisteröidä? Näin ei
estetä pakkoprostituutiota,sillä naiset
joita pakotetaan ja joiden parittajat
seisovat nurkalla vahdissa, eivät ole
innokkaita kertomaan totuutta koska tietävät hyvin mahdolliset kamalat
seuraukset. Entäs asiakkaat jotka saisivat sakot siitä, että käyvät prostituoidun luona, jolla ei ole seksipassia
eli joka ei voi osoittaa että on virallisesti rekisteröitynyt? Kuvitteleeko
joku tosissaan että asiakkaat kysyvät
ensin passia ja vasta sitten rupeavat
riisuutumaan? Historiasta tiedämme,
mitä hirveyksiä seuraa siitä että ihmisiä aletaan rekisteröidä, esimerkkeinä
juutalaiset tai romanit. Rekisteröinti ei
pelkästään lisää leimaamista, se myös
pysyy naisten papereissa heidän lopun
elämäänsä.”
Mikä on ammattiliittonne pitkän aikavälin tavoite?
”Keskitymme terveeseen prostituutioyrittäjyyteen ilman että yksikään
nanen pakotetaan työhönsä. Terveen
yrittäjyyden luomisen pitäisi olla viranomaisten asia eikä naisten itsensä.
Viranomaisten ei pitäisi vaivata heitä
vielä tällä kaikella. Päinvastoin viranomaisten pitäisi panetua rikollisten,
huijarirakastajien ja parittajien etsimiseen ja pidättämiseen, olipa näiden
toiminta organisoitua tai ei, ja tuoda
heidät oikeuden eteen. Terve prostituutioyrittäjyys antaa naiselle mahdollisuuden töiden lopettamiseen ja
uuden elämän aloittamiseen kun hän
niin haluaa, ja se myös takaa kunnolliset työolot niille jotka haluavat pysyä
alalla.”
Kun myöhemmin iltapäivällä kävelen kotiin Punaisten lyhtyjen alueen
poikki, näen elävää lähiympäristöä,
paljon turisteja, paljon potentiaalisia
asiakkaita, paljon valvontakameroita joille ohikulkijat tallentuvat minä
mukaanluettuna ja paljon poliiseja,
jotka tarkkailevat ikkunoiden vähäpukeisia naisia. Vaikka tunnelma on
rento ja mukava, tajuan, että verhojen
takana on paljon muuta kuin pelkkää
huvia - kuten on aina ollut, aina siitä
lähtien kun vanha kirkko rakennettiin
vuosisatoja sitten. Siksi alasta tulkoon
terve ja se pysyköön terveenä; nämä
naiset tulisi tunnustaa vapaiksi ammattilaisiksi ellei muuten niin 150 000
päivittäisen asiakkaansa vuoksi.
Amsterdamissa joulukuussa 2011
Kees van der Veer
([email protected])
Suomennos: Raija Maunula
KIDIN GALLERIA
Matti Kid Hytönen
”Ei minun nuoruudessani..!”
Näyttämö paikkakunnan supermarketin parkkihallissa syksyllä 2011: parkkitason hissistä astuu ulos kahdeksan-yhdeksänkymppinen, jo kumaraan mennyt rouva. Hissin vierestä
vievät jyrkät kierreportaat ylös varsinaiseen kauppakerrokseen. Nyt tapahtuu yhtaikaa, kuin hidastetussa filmissä,
seuraavaa: kuuluu kovaa räminää, vanhus katsahtaa ylös portaisiin säikähtynein ilmein, nyt tyhjät ostoskärryt syöksyvät
pomppien rappusia alas suoraan kohti vanhaa rouvaa osuen
häntä kylkeen. Saman aikaisesti portaita loikkii alas kaksi
kenties 14-15 –vuotiasta nuorukaista hiphop-asusteissaan,
vaikeaselkoisin ilmein, ja heidän vihansekainen naurunsa
jää kimpoilemaan marketin hissitasanteelta halliin. Rouva
jää pitelemään kylkeään, hänen seuralaisensa ehtii hätiin.
Pojat kääntyvät paetessaan ja sivustakatsoja erottaa kahdet
katseet kuin kaloilla, kahdet sammumattoman ulkopuoliset,
aggressiiviset ja vahingoniloiset kasvot. Sitten pojat katoavat,
nyt jo juosten, hallin oviaukosta näkymättömiin.
Tapahtumasarja vaivasi monta päivää. Sitä mietti ja yritti
analysoida. Oliko tämä pelkkää kiusantekoa, nykynuorten
meininkiä? Mieleen muistui taannoinen tapahtuma jossakin
raitiovaunupysäkillä, jossa pari hyypiötä sytyttivät uupuneen asunnottoman tuleen. Piti oikein ryhtyä otsikoiden
järjestelmälliseen silmäilyyn. Nopeasti löytyi – näkökulmasta
riippuen - hilpeitä tai traagisia juttuja:
Seksuaalitietous:
” Nuorelle tytölle yllätysvauva - kuuli raskaudestaan 5
minuuttia ennen synnytystä”
Koulukulttuuri:
Tuohtuneet vanhemmat vaativat kotiläksyjä antanutta
opettajaa erotettavaksi.
Kansainvälinen politiikka:
”Berlusconi kehui hoidelleensa kahdeksan naista yössä”
Muuttuva huippu-urheilu:
”Jalkapalloilija lopetti uransa - ryhtyi homopornotähdeksi!”
Päihteet leviämässä eläinkuntaan:
”Humalainen hirvi juuttui puuhun” (ja seuraavana päivänä):
”Humalainen hirvi yllätti jälleen Ruotsissa - Nyt katosi
keinu leikkipuistosta hirven mukana”
Uunituore otsikko: 7-vuotias poika uhkasi pikkutyttöä
veitsellä - ”Haluutko, että hakkaan sut?”
Tässä kohdin meikäläinen jo hetken verran kieriskeli
omassa paremmuudessaan. ”Ei minun nuoruudessani…!”
Valitettavasti totuus muistui pian mieleen. Näyttämö Hel-
singin Erottajalla 1950-luvulla: elokuvateatteri Edison, Alan
Freedin Rock-elokuva oli vihdoin saapunut Suomeen. Sen
aiheuttamista mellakoinneista Brittein saarilla ja Skandinaviassa oli luettu päivittäin. Nuorisojengejä kerääntyi nyt
Dianapuistoon eri puolilta Stadia. Itse saavuin Krunikan
suunnasta, olin noin 15, letissä rutkasti Brylcreemiä ja James
Dean-tötterö. Poliisiauto ajoi Edisonin eteen Yrjönkadulle.
Jengi ympäröi, sitten kaatoi poliisiauton. Massapsykoosi voimistui. Joukossa kaikki huusivat hurmioituneina, ilmassa oli
väkivaltaa. Poliisi oli voimaton. Nuorisojengi jatkoi matkaa
jonnekin, mölyten, autoja potkien, osuen ehkä muutamaan
vastaantulijaankin.
Pohdinta johti uusiin tajunnanvirtoihin: oman elämän koulukoti- ja vankilavuosiin, päihteisiin ja asunnottomuuteen,
kokonaisvaltaiseen ulkopuolisuuteen – juuri se veti kasvot
noihin jäykkiin ilmeisiin ja kaikkosi vain omassa porukassa: viina- tai kamajengeissä, linnassa lusiessa. Ajatus palasi
takaisin parkkihallin kalansilmäisiin nuorukaisiin. Johtopäätökset olivat selkeät: he tulisivat mitä todennäköisimmin kulkemaan samat jotokset, tekemään samat virheet
ja kokemaan saman syrjäytyneisyyden. Heidän elämiensä
tulevista viitekehyksistä päättäisivät – eivät suinkaan he itse,
vaan viranomaiset, sosiaalitoimi, rikosseuraamusjärjestelmä
sekä kulloinkin menossa oleva poliittinen jakautuma ja sen
tahtotilan mukaiset määrärahat.
Joku sanoi toiselle tänään takanani bensa-aseman kassalla:
Voiko elämästä ylipäätään selvitä kunnialla? Teki mieli lisätä: ”sanos muuta!” Maailma on vaikea yhtälö ja politiikkaa
seuratessa tuntuu, että kunnia olisi yhtä vanhentunut arvo
kuin neitsyyden säästäminen alttarille.
Ja onhan tämä meno koventunut (kaksi aivan tuoretta
otsikkoa):
”Lapset teipattiin tuoleihin päiväkodissa”
”9-vuotias poika hermostui tuuppimiseen ja potkaisi
10-vuotiaan tytön kuoliaaksi”
Enkä saa niitä parkkihallin poikien katseita, sammumattomia ja ulkopuolisia, millään mielestäni…
Matti Kid Hytönen
25
laki sen? Kun murhaaja sitten pidätetään ja
hän sanoo ”ei, ei, vapauttakaa minut, niin
voitte sen sijaan pidättää isäni, minä olen
hänen suosikkipoikansa”, niin myöntyisivätkö poliisit tähän mielipuoliseen ajatukseen? Hän on tehnyt murhan, mutta luulee,
että hänen isänsä pitäisi kärsiä rangaistus
hänen puolestaan! Onko se järkevä ehdotus? Ei – sinä olet tehnyt murhan ja sinä
kärsit myös rangaistuksen. Samalla tavoin,
kun teet syntiä, niin sinun on kärsittävä eikä
Jeesuksen Kristuksen. Se on Jumalan laki.
ESA UUSI-KERTTULA
Kristus tai Krsna
- nimi on sama
Sinulle, joka et ehkä pääse taivaaseen
E
nnen joulunajan sulosointuja
suomalaiset joutuvat tekemään
tuttavuutta äänenpainojen kanssa,
jotka voivat sijoittua rankastikin
mukavuusalueen ulkopuolelle. Joulua edeltävä itsenäisyyspäivä palauttaa väkisinkin
mieleen ne tiukat ajat, joita kansakuntana
olemme joutuneet kokemaan. Kun kelaamme vielä hiukan taaksepäin, on edessämme
kirkkovuoden loppu, tuomiosunnuntai.
Siihen loppuu kirkon hajuttomuus ja
mauttomuus. Se puhuu selväsanaisesti siitä, miten aikojen lopulla toiset saavat osan
Jumalan yhteydessä, toiset taas joutuvat sen
ulkopuolelle, kadotukseen. Ennen tuomiosunnuntaita kirkko on lähinnä kysellyt
ihmisten halukkuutta taivastielle, kunnes,
yht´äkkiä, ääni kellossa muuttuu. Jumala
muuttuu ukkospilveksi, josta salamat iskevät ihmisten pahuuden ytimeen, varoittamatta. Tämä hämmentävä suunnanmuutos
ei siedä vastaväitteitä. Sen, minkä Jumala on
päättänyt, sen hän on päättänyt, ikuisiksi
ajoiksi.
Kirjoitan tätä Sinulle, jonka maailmankäsitykseen tällainen näkökulma ikuisuuden
rakenteeseen ei kuulu. Ehkä mielestäsi puu
maatuu siihen, mihin se kaatuu. Saatat olla
jälleensyntymisen kannattaja, tai yksinkertaisesti uskot pärjääväsi omillasi, olipa edessä mitä tahansa tai ei mitään.
Elämä on tässä ja nyt, ja kaikki muu on
jossittelua tai jahkailua. Et ehkä pääse taivaaseen tai joudu kadotukseen, sillä ne eivät
ole sen todennäköisempiä kuin muutkaan
vaihtoehdot.
Onnitteluni! Kadehdin Sinua, jolla on
liikkumavaraa; minä puolestani olen sitoutunut edistämään ja julistamaan ajattelua,
jonka mukaisesti ihminen joko on Jumalan
yhteydessä tai sitten ei ole. Monet kiemurtelut olen kiemurrellut löytääkseni tälle
näkemykselle vaihtoehtoisia näkökulmia,
onnistumatta. Minun mielestäni on edelleenkin lohdutonta, joskin totta, että vain
Kristukseen uskovilla on varmuus pelastuksesta sekä tässä ajassa että sen jälkeen.
Mutta älä huoli! Mikäli asiat sattuisivat
menemään tämän näkemykseni mukaan,
en aio unohtaa asiaasi. Jollen tapaa Sinua
26
taivaassa, MINÄ olen se, joka esittää epämiellyttäviä kysymyksiä Isälle, Pojalle ja
Pyhälle Hengelle: ”Hei! Missä ovat ne ja ne
ihmiset? TÄÄLLÄ he eivät ainakaan ole”.
Ymmärrän hyvin, ettei taivaaseen voi päästä
mitään ”saastaista tai epäpyhää”. Pohdinpa vain, että iankaikkinen iloni kaventuu
huomattavasti, jos silloin edelleenkin mielessäni on siitä osattomien asia. Protestoin
vahvasti, jos ei ole!
On hankalaa uskoa asioihin, jotka ovat
”jo nyt, mutta ei vielä”. Siihen joukkoon
taitaa joulukin kuulua. Jotta joulu varmasti
tulisi, sitä tulisi valmistella ainakin tarpeeksi, jopa liikaa. Mutta voiko VÄLITTÄMISTÄ valmistella? Varmasti voi, ainakin yleisellä tasolla. Lupauksia emme ole tottuneet
jouluksi antamaan; pikemminkin puhutaan
uudenvuodenlupauksista. En haluakaan,
että kukaan meistä antaa lupauksia vastoin parempaa tietoaan. Kohtuullista on
kuitenkin, että jokainen ymmärrämme,
miten yhteisöllinen juhla joulu on. Emme
saa suostua siihen, että kenenkään osa olisi
yksinäinen joulu.
Joudummeko sittenkin perääntymään
joulun edessä? Ehkä se on vaivihkaa kasvanut massiiviseksi koneistoksi, jonka lahjavuoren alle Jeesus-lapsi hautautuu. Lahjat
ovat hyvä asia, niin kauan kuin ne pysyvät
sellaisina. Tänä päivänä, yhä useampi lahja on kuitenkin ansaittava. Mikä pahinta,
lahja usein edellyttää myös vastalahjaa.
Näin hyvänlaatuisesta vastavuoroisuudesta tai vuorovaikutuksesta tuleekin silkka
velvollisuus. Sellaista vastaan voi kuitenkin
taistella: kuka lähimmäisemme voisi tänä
jouluna saada meiltä lahjan, jota hän ei voi
maksaa takaisin?!
Sellaisen lahjan Herra Jeesus Kristus
meille tänä jouluna antaa – itsensä. Hän
tuli sovitukseksi Jumalan ja ihmisten väliin,
purki vastakkainasettelun. Emme voi millään tasolla maksaa takaisin sitä, mitä hän
on puolestamme tehnyt. Sinunkin puolestasi, joka et ehkä pääse taivaaseen.
Kirjoittaja on 55-vuotias työnohjaaja ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Hän
työskentelee kunnossapitotyöntekijänä VR
Track Oy -yhtiön palveluksessa.
Kristus tai Krsna – nimi on sama
Artikkelin on toimittanut Tapsa Pelttari
Lainaukset Swami Srila Prabhubadan (
intialainen henkinen opettaja, guru,acarya
v. 1896-1977) kirjoista
”Bhakti-jooga” (ISBN 91-7149-377-8)
ja ”Ajaton viisaus” (ISBN 91-85580-23-6).
V
Arskan
joulunaika
Y
ösijasta ei ole ollut puutetta
kolmeen viimeisimpään yöhön.
Arska on yöpynyt Kisahallin putkassa. Viimeisimmän sairaspuolella, kun jalka oli nitkahtanut myöhäisillan
karkeloissa. Hän yritti muistaa missä ja miten. Muisti vain ei pelannut edes pätkittäin.
Nilkka sinisenmustana ja tosi klesana Arska
työntyi Kampin sijaisalkoon puoli kuusi
aamulla. Kyllä kivut lähtee, ajatteli Arska.
Reiska kyseli Arskalta miten tämä aikoi joulua juhlistaa. Nytpä tuli ongelma,
Arska ajatteli. Se oli tiedossa, että sijaisalko
on joulunakin auki, kun pitäjillä on erilaiset joulunviettotavat ja eri aikaan. Viikko
eteenpäin meidän joulusta. Arskan mieleen
tulivat ne kymmenen lohdutonta edellisjoulua, jotka hän haikein mielin oli saanut
kartsalla vietettyä. Oikeitten ihmisten ikkunoita, kynttilöitä ja joulun valoja katsellen.
Silloin hiipivät mieleen perheet, jotka olivat
jääneet historiaan, suku johon yhteydet olivat katkenneet.
Oli koittanut yksinäisen, syrjäytetyn ihmisen ikävin ja lohduttomin aika. Arskan
silmäkulmasta vierähti yksinäinen kyynel.
Tämä vaatii pitkän huikan unohdukseen,
ajatteli Arska.
uonna 1974 Frankfurt am Mainissa, Saksassa, Srila Prabhupada ja useat hänen oppilaistaan
ovat aamukävelyllä yhdessä isä
Emmanuel Jungclaussenin, Niederalteichin
luostarin benediktiinimunkin kanssa.
Esitämme tässä toimitetun lyhennelmän heidän käymästään keskustelusta.
Srila: Mitä tarkoittaa sana Kristus?
Isä Emmanuel: Kristus tulee kreikan
kielen sanasta Christos, joka tarkoittaa voideltua.
Srila: Christos on kreikankielinen
muunnos sanasta Krsna. Kun intialainen
sanoo Krsna, hän sanoo usein Krsta.
Krsta on sanskriitin kielen sana, joka
tarkoitaa viehätystä. Kun puhuttelemme
Jumalaa Kristukseksi, Kristaksi tai Krsnaksi,
tarkoitamme samaa kaikkia puoleensavetävää, persoonallista Jumalaa. Kun Jeesus
sanoi:
”Isä meidän joka olet taivaissa, pyhitetty
olkoon Sinun nimesi”, niin tuo Jumalan
nimi oli Krsna tai Kristus.
Oletteko samaa mieltä?
Isä Emmanuel: Jeesus, joka on Jumalan
poika, on paljastanut meille Jumalan todellisen nimen: Kristus.
Voimme kutsua Jumalaa Isäksi tai Jahveksi, mutta jos haluamme kutsua Häntä
Hänen todellisella nimellään, niin meidän
täytyy sanoa Kristus.
Srila: Kristus on yksi tapa sanoa Krsta
ja Krista on vain eräs tapa ääntää Krsna,
Jumalan nimi. Jeesus sanoi, että ihmisten
tulee ylistää Jumalan nimiä. Poika saattaa
kutsua isäänsä ”Isäksi”, mutta isällä on
myös jokin erityinen nimi. Samoin ”Jumala” on Jumaluuden Korkeimman Olemuksen yleisnimi, ja Hänen erityisnimensä
on Krsna. Kutsut siis Jumalaa Kristukseksi,
Krstaksi tai Krsnaksi, puhut pohjimmiltaan
kuitenkin samasta Korkeimmasta Persoonallisesta Jumalasta.
Isä Emmanuel: Siis kun puhumme
Jumalan todellisesta nimestä, meidän on
sanottava, että se on Christos. Meillä on
kristinuskossamme Pyhän Kolminaisuuden
käsite: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Uskomme, että Jumalan nimen voi tietää ainoastaan, kun Jumalan Poika ilmoittaa
sen. Jeesus Kristus ilmaisi isänsä nimen, ja
meidän täytyy siksi pitää Kristusta Jumalan
ilmoitettuna nimenä.
Srila: Itse asiassa sillä ei ole mitään
eroa – Krsna tai Kristus – nimi on sama.
Tärkeintä on seurata Pyhiä kirjoituksia,
Veedakirjallisuuden ohjeita, jotka kertovat
että helpoin tapa harjoittaa henkisyyttä
nykyisenä aikakautena on laulaa Jumalan
nimiä. Rama ja Krsna ovat Jumalan nimiä
ja Hare on Herran energia.
Jumalalla on kahdenlaista energiaa,
henkistä ja aineellista.Tällä hetkellä me
olemme aineellisen energian vaikutuksen
alaisina. Rukoilemme siksi Krsnaa, että Hän
ystävällisesti vapauttaisi meidät aineellisen energian pauloista ja hyväksyisi meidät
henkisen energian palvelukseen. Tämä on
koko filosofiamme.
Hare Krsna tarkoittaa: ”Oi jumalainen
voima, oi Jumala, olkaa ystävälliset ja ottakaa minut palvelukseenne.”
Meillä on luontainen taipumus aina palvella jotakin. Tavalla tai toisella olemme alkaneet palvella aineellisia asioita, mutta kun
palveluksemme kohde muuttuu ja alamme
sen sijaan palvella henkistä energiaa, niin
elämämme tulee täydellistymään. Jumalan rakastavan palvelemisen (bhakti-yoga)
harjoittaja vapautuu kaikista määritelmistä,
kuten ”hindu”, ”kristitty”, ”muslimi” yms.
Hän yksinkertaisesti palvelee Jumalaa. Me
olemme luoneet kristinuskon, hindulaisuuden ja islaminuskon, mutta vasta silloin,
kun harjoitamme uskontoa, joka ei saa
meitä määrittelemään itseämme hinduiksi,
kristityiksi tai muslimeiksi, voimme puhua
puhtaasta uskonnosta.
Voimme oppia seuraavaa (intialaisesta
pyhästä kirjasta) Bhagavad-gitasta (14.26):
”Hän, joka on täysin syventynyt palvelemaan Jumalaa antaumuksella ja joka ei lankea tältä tieltä missään olosuhteissa, ylittää
välittömästi aineellisen luonnon laadut ja
kohoaa siten Brahmanin tasolle.”
Brahmanista (Jumalasta) voidaan oivaltaa kolme olemuspuolta: persoonaton
Brahman (kaikkialla läsnäoleva Jumala),
paikallistunut Paramatma (jokaisen elävan
olennon sydämessä asuva Ylisielu).
(Kristillisessä traditiossa puhutaan
omatunnosta joka toimii saattamalla ihmisen synnintuntoon. -toim.huom.)
Ja kolmas Jumalan olemuspuoli on persoonallinen Brahman. Krsna tai Rama on
tuo persoonallinen Jumala.
Krsna on Korkein Brahman, sillä pohjimmiltaan Jumala on henkilö. Toisessa
pyhässä intialaisessa kirjassa Srimad-Bhagavatamissa tämä vahvistetaan (1.2.11):
”Oppineet henkisen tien kulkijat, jotka
tuntevat Absoluuttisen Totuuden, kutsuvat
tätä jakamatonta olemusta Brahmaniksi,
Paramatmaksi tai Bhagavaniksi.”
Jumalan persoonallisen piirteen oivaltaminen on Hänen ymmärtämisensä korkein
taso. Hänellä on täydessä mitassaan kaikki
kuusi mahtia: Hän on voimakkain, rikkain
ja kaunein, kuuluisin, viisain ja järkkymättömin.
Koska Jumala on absoluuttinen, Hänen
nimensä, muotonsa ja ominaisuutensa ovat
myös absoluuttisia, eivätkä ne ole mitenkään erossa Hänestä Itsestään. Laulaessaan
(ja rukoillessaan) Jumalan pyhiä nimiä ihminen on siis suoranaisesti Jumalan seurassa. Ollessaan Jumalan seurassa ihminen
saavuttaa (yleensä vähitellen) kaikki hyvät
ominaisuudet. Sitten kun hän näin täysin
puhdistuu, hänestä tulee Korkeimman Herran seuralainen.
Isä Emmanuel: Mutta me voimme ymmärtää Jumalan nimen vain hyvin rajoitetusti.
Srila: Niin, me olemme rajoitettuja,
mutta Jumala on rajoittamaton. Ja koska
Hän on rajoittamaton tai absoluuttinen,
niin Hänellä on myös rajoittamaton määrä
nimiä, joista jokainen on Jumala. Me voimme ymmärtää Hänen nimensä oman henkisen kehityskulkumme tason mukaisesti.
Isä Emmanuel: Me kritityt saarnaamme myös Jumalan rakastamista ja yritämme toteuttaa tämän rakkauden ja palvella
Häntä kaikesta sydämestämme ja kaikesta
sielustamme. Mikä siis on erona teidän
ISCON-liikkeenne ja meidän kristillisten
liikkeemme välillä? Miksi te lähetätte oppilaitanne läntisiin maihin saarnaamaan
Jumalan rakastamista, kun Jeesuksen Kristuksen evankeliumi jo julistaa aivan samaa
sanomaa?
Srila: Ongelmana onkin se, että lähes
kukaan kristitty ei noudata Jumalan käskyjä. Oletteko samaa mieltä kanssani?
Isä Emmanuel: Kyllä, olette suuressa
määriin aivan oikeassa. (”Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa”, siis puolisoa, tai ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” - ne ovat hienoja
ohjeita.)
Srila: ”Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa”, mutta kuka sitä noudattaa? Jos et
noudata Jumalan käskyjä niin missä sitten
on rakkautesi Jumalaan? Jos rakastat Häntä,
et voi olla tottelematon Häntä kohtaan.
Jos et tottele Hänen käskyjään, rakkautesi
ei voi olla aitoa. Sen vuoksi on välttämätöntä opettaa ihmisille, kuinka he voivat
elvyttää unohdetun rakkautensa Jumalaan.
Ei ainoastaan suurin osa kristityistä vaan
myös hindut ja muslimit ja kaikki muutkin
ovat syyllisiä. He ovat kiinnittäneet itseensä leimasinmerkin: ”kristitty”, ”hindu” tai
”muslimi”, mutta he eivät tottele Jumalan
käskyjä. Se on ongelmana. Meidän uskontomme ei eroa mitenkään juutalais-kristillisestä kymmenen käskyn etiikasta. Mutta
kuten sanoin, käytännössä ei juuri kukaan
noudata kymmentä käskyä. Sanon vain:
”Noudattakaa Jumalan käskyjä.” Tämä on
sanomani. En sano, että kristittyjen pitäisi
tulla hinduiksi. Sanon ainoastaan: ”Noudattakaa käskyjänne.” Teen teistä parempia kristittyjä. Se on minun tehtäväni. En
sano: ”Teidän traditiossanne ei ole Jumalaa
lainkaan, Jumala on olemassa vain meidän
uskonnossamme.” Sanon vain: ”Totelkaa
Jumalaa.” En myöskään sano: ”Teidän on
hyväksyttävä, että Jumalan nimi on Krsna
eikä mikään muu.” Vaan sanon: ”Totelkaa
toki Jumalaa ja yrittäkää rakastaa Häntä.”
Puhdas Jumalalle antautunut sielu on
onneton nähdessään muiden kärsivän. Herra Jeesus Kristus suostui ristiinnaulittavaksi
vapauttaakseen muut kärsimyksestä. Mutta
hänen seuraajansa ovat niin uskottomia,
että he ovat päättäneet: ”Antaa Jeesuksen
kärsiä meidän puolestämme, ja voimme
jatkaa syntien tekemistä.”
He rakastavat Kristusta niin paljon, että
ajattelevat: ”Rakas Kristus, me olemme kovin heikkoja. Emme voi luopua synneistämme. Ole siis hyvä ja kärsi puolestamme.”
Srimad-Bhagavatamissa sanotaan, että
jokaisen aidon Jumal-tietoisuuden levittäjän täytyy olla titiksa (suvaitsevainen) ja karuna (sääliväinen). Herra Jeesus Kristuksella oli nämä kummatkin ominaisuudet. Hän
oli niin suvaitsevainen, ettei tuominnut
ketään, vaikka hänet ristiinnaulittiin. Jeesus oli myös niin täynnä sääliä, että rukoili
Jumalaa antamaan anteeksi murhaajilleen.
Riippuessaan ristillä Kristus rukoili: ”Isä,
anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä
he tekevät.”
Kristus voi kyllä ottaa kantaakseen
hänelle antautuneiden sielujen menneet
synnit, mutta ensin heidän täytyy tulla järkiinsä ja ymmärtää: ”Miksi minä antaisin
Jeesuksen Kristuksen kantaa syntini? Parempi lopettaa heti kaikkien syntien tekeminen.”
Oletetaanpa, että mies, isänsä suosikkipoika, tekee murhan. Ja oletetaan, että hän
ajattelisi: ”Jos saan jonkin rangaistuksen,
niin isäni kyllä kärsii puolestani.” Sallisiko
(Kristus on hyvin sääliväinen langenneita sieluja kohtaan suuren armonsa välityksellä. Tätä Kristuksen armoa korostetaan
erityisesti evankelis-luterilaisessa kirkossamme. Myös intialaista vaisnava (Herra
Visnun palvoja) pyhimystä (Gaudiya Vaisnava Avatara) Herra Caitanya Mahabrabhua (1486-1534) pidetään hyvin armollisena. Kritiikki koskee mielestäni kristittyjen
tulkintaa kahdesta armon aspektista. Ensinnäkin korostetaan vain armoa, tekojen
kustannuksella.
Toiseksi erityisesti katolisen kirkon jäsenet tietoisesti väärinkäyttävät Kristuksen armoa tekemällä ensin syntiä ja sitten
automaattisesti odottavat saavansa kerta
toisensa jälkeen anteeksi. (-Toim.huom.)
Jeesus Kristus oli todella suuri persoonallisuus. Hän oli Jumalan poika, Jumalan
edustaja. Hän oli virheetön, mutta kuitenkin hänet ristiinnaulittiin. Jeesus halusi levittää Jumal-tietoisuutta, mutta kiitokseksi
he ristiinnaulitsivat hänet, niin epäkiitollisia he olivat. He eivät osanneet arvostaa hänen saarnaamistaan. Mutta me arvostamme
häntä ja kunnioitamme häntä.
Vielä lopuksi A.C.Bhaktivedanta Swami
Prabhupada kertoo:
”Se viesti, jota Kristus saarnasi, oli tietenkin tarkoitettu juuri sitä nimenomaista
aikaa, paikkaa ja maata varten, ja se oli sovitettu tiettyä ihmisryhmää varten. Mutta
varmasti hän on Jumalan edustaja. Sen takia me ihailemme Herra Jeesus Kristusta ja
kumarramme nöyrästi häntä. Kerran Melbournessa ryhmä kristittyjä ministereitä
tuli tapaamaan minua. He kysyivät, mitä
ajattelen Jeesuksesta. Kerroin heille: ”Hän
on meidän gurumme. Jeesus Kristus levitti
Jumal-tietoisuutta ja on siksi meidän henkinen opettajamme.” Ministerit arvostivat
kovasti vastaustani.
Kirjoittaja on Kallion ev.lut.srk:n jäsen ja
toimittaa vapaaehtoistyönä radio-ohjelmaa
”Vapaat Aallot” Lähiradiossa 100.3 mhz.
Lähetysajat su klo 23 alk. ja ti n. klo 23.30
alk.
Intialainen pyhä kirja ”Bhagavad-gita – kuten se on” löytyy useista PK-seudun kirjastoista.
Kirjoittaja on toimittanut Govinda-temppelin lahjoittaman ”Gitan” Vallilan kirjastoon.
27
Vailla vakinaista asuntoa ry
kiittää vuodesta 2011
Kala ja
Apina
A
pina istui tyytyväisenä puun juurella. Puussa roikkui kala.
”Miksi sinä laitoit kalan puuhun
vai laitoitko?” kysyi kulkija apinalta, joka vastasi tälle: ”Siksi että pelastaisin kalan hukkumasta.” ( Anthony de Mello:
Kuuletko linnun laulun).
Rakastan lempeää kertomusta kalasta ja apinasta. Se on kertomus minusta ja
sinusta. Kertomuksesta voisi nousta monta tulkintaa. Omani on tämä: apina on
mielestään auttanut kalaa parhaimmalla
mahdollisella tavalla ja on aidosti iloinen
antamastaan avusta. Hän saattaa olla niin
iloinen tekemästään, ettei huomaa kalan
haukkovan henkeään sille sopimattomassa
tai tappavassa paikassa, kalahan on pelastunut vedeltä – siltä missä apina ei osaa
toimia eli uida.
Kuinka usein olen mahtanut yrittää pelastaa toista jostain, josta hänen ei tarvitsekaan tulla autetuksi? Olenko tehnyt hassuja,
hauskoja tai vakavia tulkintoja toisen elämästä kysymättä häneltä itseltään millaisilla
keinoilla hän selviää ja selviääkö? Joskus
käy niin, että tahtomattamme autamme
tavoilla, jotka eivät ole oikeita tilanteisiin
nähden, mutta olemme sinänsä onnellisia
tästä auttamisestamme. Tämä on peri-inhimillistä.
Millaisia ajatuksia kertomus kalasta ja
apinasta sinussa herättää? Millä tavoilla
haluaisit tulla kohdatuksi ja kuulluksi tai
autetuksi?
Voi kunpa kertomus jatkuisi niin että
apina huomaisi kalan haukkovan henkeään
tai että kala sanoisi puusta painavan sanansa ja pääsisi joka tapauksessa takaisin veteen
tai peräti kuolisi, jolloin apina ymmärtäisi
miettiä tekojensa motiivia tai seurauksia.
Ihmisiin kertomus ei tietenkään ole
sovellettavissa – en todellakaan toivo kenenkään kuolemaa harkitsemattoman toiminnan seurauksena. Sananlasku sanoo:
jos elät viisaasti, hyödyt viisaudestasi itse
(snl 9:12). Olisiko viisaus tässä toisen ihmisen kunnioittamista ja kuulemista, tai sitä
että tietää, mitä itse haluaa tai ei tahdo? Voi
kunpa olisimme viisaampia kun apina tai
paremmassa asemassa kun kala. Kalan osa
opettaa, ettei uhriksi tarvitse suostua – on
oikeus ilmaista tahtonsa ja tarpeensa. Ja olla
sillä tavoin viisaas.
Viisautta – sitä toivon meille jokaiselle
joulun alla 2011.
Nina Klemmt
Diakoni
Kallion seurakunta / Helsinki
Pohdintaa pyhyydestä ja
toivotus vuodelle 2012
K
ysymys on siitä, minne suuntaamme ajatuksemme. Ihmisen
loputon halu hallita maailmaa
aiheuttaa kaaoksen mielissämme. Miksemme tahdo rauhaa. Kenen kunniaa haluat tänään loukata? Kenen kunniaa
puolustat jos et arvosta omaa elämääsi?
Uskonnot tarjoavat järjestelmiä, joihin
ihmiset voivat rakentaa elämäänsä. Uskallammeko ajatella itseämme kirjoitettujen
totuuksien keskellä. Voimmeko nähdä metsää puilta. Uskomme totuuteen ”kaikki on
yhtä”, uskomme rakkauden parantavaan
voimaan, uskomme anteeksiantoon ja kiitollisuuteen. Pyhät tekstit ovat vuosituhansien ajan kertoneet ihmiskunnalle samaa
viestiä. Miksi silti joku kokee oman uskonsa
paremmaksi kuin toisen. Miten kukaan voi
olla väärä uskossaan. Miksi vanhat pyhät
totuuden on piilotettu ja unohdettu. Jumala loi ihmiset omaksi kuvakseen. Me
olemme pyhiä. Eikö pyhyttää ja kaikkea
eläväistä tulisi arvostaa.
Lopulta kaikki tiet ja opetukset johtavat
saamaan totuuteen rakkauden voimasta.
Toivoisin ihmiskunnan olevan valmis löytämään yhteisen polun. Polun, joka lopulta
johtaa pyhään valoon.
Tuokoon vuosi 2012 meille viisautta,
voimaa, rakkautta, onnea ja valoa. Uskallamme uskoa itseemme ja antaa itsellemme anteeksi. Antakaamme anteeksi myös
muille. Ottakaamme kiitollisina vastaan
kaikki mitä elämä tuo. Hiljentykäämme
kuuntelemaan itseämme, että voimme
luoda elämästämme sellaista jota todella
haluamme. Uskallamme olla se muutos jota
haluamme.
28
Löydämme ne, jotka ovat valmiita luopumaan naamioistaan, ja autamme niitä,
jotka vielä naamioidensa taakse piiloutuvat.
Autamme toisiamme ja pidämme huolta.
Sen mitä annat, saat tuplana takaisin.
Ajatuksemme kuullaan ja niihin vastataan. Keskitymme jokaiseen askeleeseen,
kunnioitamme maata, tiemme olkoon siunattu.
Onnellista VOIMAN vuotta 2012.
Rakkauden loiste
avaa Sydämesi huomiseen
loitsin loitsuni valoon ja rakkauteen
Valoa valoa vaan
ihmset tarvitsevat toisiltaan
hopeavalossa tanssitaan
maailmaan rauhaa toivotaan
hopeinen loiste
saa meidät jälleen nauramaan
Hopeisen valon voimalla me
tanssien taistelemme
rakkauden puolesta
en tarvitse kruunua kultaista
voin luopua rahan vallasta
olen vapaa ja tahdon tanssia
tanssin tanssini rauhan puolesta.
Rakastavin terveisin
Charity von Peacemacher
(Charity von Peacemacher on hollantilainen maailmanmatkaaja ja selvännäkijä, joka silloin tällöin rummuttaa viestejä
Asukki-lehden toimitukselle. Sieltä, missä
kulloinkin sattuu olemaan.)
Alppila-Kallion alueen evl-seurakunnat
Anneli Granqvist
Kiitos vaatteista ja kaikesta ruoasta,
Arabianrannan K-Market
villasukista, leikkeleiden kantapaAutokorjaamo Artur Bunger
loista (mikään ei mene hukkaan!),
Cultural Studies Foundation
musiikista, teatterista, kuvan ja sanan
Ekokauppa Ruohonjuuri
taiteesta, peitoista ja tyynyistä, keitElämäntapaliitto
tiötarvikkeista, polttopuuaineksista,
Emmaus
auttamisesta yhdistyksemme tapahErkki Turunen
tumissa, siivousavusta, kuuntelemiEspoon kaupunki
sesta, rahallisesta tuesta, yhteistyöstä.
Etelä-suomen Vasemmistonuoret
Greenevent Oy
Helsingin kaupungin liikuntavirasto, Puotilan tukikohta
Helsingin kaupungin sosiaalilautakunta
Helsingin kaupungin viher-ja metsäosasto, itäinen alue
Helsingin kaupunginmuseo
Hypoteekkiyhdistys
Into-Kustannus
Kansallinen koo koomus
Kierrätyskeskuksen metallityön Uusix-verstas
Koko-teatteri
Kriminaalihuollon tukisäätiö KRITS
Lihatukku Veijo Wotkin
Lihatuotevalmistaja Wurst
Mainostoimisto Dyyni
Nuorisoasuntoliitto
Pelastusarmeija
PricewaterhouseCoopers
Ravintolalaiva Wäiski
RAY
SAK
Santeri Kyröhonka
Satovihannestukku
Savoy-teatteri
Shell Herttoniemi
Sininauhasäätiö
Skanska
Sokoshotelli Vaakuna
Soppatykki.fi
Studio Thomas Broumand
Suomen elintarviketyöläisten liitto
Suomen keskustanuoret
Tunturikadun
Vierailunäyttämö
Vallilan Puu
Vapaaehtoistyöntekjät
Villaa ylle -keräys
Y-säätiö
Yksityinen
lahjoittajapariskunta
Yksityiset lahjoittajat,
jotka monin eri
tavoin olette
muistaneet Vva:ta ja
tehnteet työmme
mahdolliseksi
Muutto
evakkoasuntoon
Kuva:Arto Timonen
Väkivaltaa
V
äkivaltaa voi olla monenlaista,
fyysistä ja henkistä. Henkinen
väkivalta jää usein paljastumatta.
Työelämänvalmennus antoi toivoa paremmasta kymmenen vuoden työttömyyden jälkeen. Hiljalleen oppiminen tiettyyn
rytmiin työelämässä eheytti elämää. TEV
sujui hyvin ja alkoi tuntua siltä, että paluu
takaisin oikeitten ihmisten pariin onnistuu
kivuttomasti. Työtön ei ole ihminen vaan
kaikkien sylkykuppi ja epäonnistunut ihminen sekä luku tilastoissa.
Työllisyysrahoilla pääsin vielä paremmin mukaan oravanpyörään, kunnes ulosottomies romutti tai yrittää romuttaa hyvän alun. Elatusapuvelat olivat karttuneet
työttömyyden aikana, enkä ymmärtänyt,
eikä Kela tai mikään taho opastanut, että
on mahdollista hakea vapautusta elatusmaksuista. Hyvänolontunne alkoi muuttua pahoinvoinniksi. Kaksi tilipäivää tuntui
juhlavalta ainaisen toimeentulotuen sijaan,
jossa urkitaan henkilökohtainen pankkitilikin ja joka eurosta teet selvityksen.
Kelan kanssa sain tyydyttävän sopimuksen maksuista, joihin siis olisin saanut hakea vapautusta oikeutetusti. Mikään taho ei
tästä kertonut, niinpä siis yhdeksän vuoden
maksut 4745 euroa tulivat ulosottomiehen
kautta maksuun. Ulosotto ei jonkin lain
kiemuran tai virkamiesohjeistuksen takia
voinut tähän suostua. Virallinen taho ei
ole tätä kertonut, mutta kerrotaan, että on
tullut laki, joka kieltää ulosottoa sopimasta mitään maksuista eli kohtuullistamasta
niitä.
Niinpä olen tilanteessa, että työnteos-
ta ei jää sen enempää käyttöön kuin työtä
tekemättä. Olin ymmärtämättömyyksissäni jättänyt hakematta vapautusta elatusmaksuista. Niistä pitäisi joka vuosi hakea
vapautusta. Tämä pitäisi ymmärtää aivan
itse, sillä kukaan ei sinua neuvo asiassasi.
Varsinkaan Kela, joka nyt siis halusi ulosmitata palkkani, vaatimalla epäoikeutettuja
saataviaan. Tietokoneaikana, ja vaikka he
maksavat työmarkkinatuen tilille.
Ei vaatisi kovin suuria ponnistuksia
Kelan perinnältä laatia ohjelma, joka vapauttaa automaattisesti elatus- velvollisen
hakemasta jälkeenpäin samalta taholta
vapautusta ruokoista. Ymmärrän kyllä
kaupungin olevan tässä sopassa mukana,
mutta tietokoneet kun eivät kommunikoi
vielä keskenään, mutta ihminen voi ohjelmoida.
Reijo
Niinhän siinä kävi, että jouduin muuttamaan asunnostani putkiremontin takia.
Se ei koskenut pelkästään minua vaan
koko kerrostalon asukkaita. No aluksi
siinä meni aikaa vähän niin kuin silmäillessä tapahtumia, mutta kyllä aika tekee
tehtävänsä, sillä se menee eteenpäin yllättävän nopeasti.
Olen työelämässä, ja sanoin esimiehelleni, että on hyvä olla kotona paikan
päällä, sillä silloin tulee koko putkiremontista vastaavia miehiä paikan päälle.
Hyvä niin, sillä he antoivat tietoa nimenomaan asukkaalle, joka asuu siinä
tällä hetkellä. Sanottiin, että on hyvä
muuttaa johonkin evakkoasuntoon remontin ajaksi, sillä toisinsanoen siinä
ei pysty todella asumaan. Ei tulee vettä
ollenkaan, kauhea pöly sekä melu koko
ajan jne.
Kysyttiin minulta, että onko sulla
asunto remontin ajaksi, vastasin että kyllä on. He varmistivat sen, että jokaisella
asukkaalla on varmasti asunto remontin
ajaksi. Vaihtoehtona olisi ollut yhtiön
omat asunnot, joten minullakin olisi
taloyhtiön kautta ollut mahdollisuus
muuttaa johonkin tarjottuun asuntoon.
Mutta hyvä näin, olihan päivällä eläkeläisillä aikaa viedä tavaroita ja sitten
muuttaa pois. Talon vieressä oli koko
ajan iso lava, johon ”turhanpäiväisiä tavaroita” sai laittaa. Näkyi sitä tavaraa
kertyvän joka päivä, kun menin siitä ohi
töihin mennessä.
Informaatiota tuli koko ajan, sillä
ulko-ovessa oli A4-sivun sanoma ”Katko
veden jakelussa”. Näitä alkoi alussa olla
ihan päivittäin, hyvä niin. Ilmastointiteippiä ja isoja muovisia rullia oli ilmaiseksi saatavilla tavaroiden suojaksi siltä
varalta, että asukas jättää asuntoonsa
jotain tavaraa eikä saa kaikkea mukaansa. Minä olin kyllä varautunut siihen,
että oli riittävästi muovisia roskasäkkejä,
joihin niitä vaatteita ja tavaroita sitten
laittaa. Siinä yleensä katsellessa tavaroitani, oli turhanpäiväisiä papereita ja
tavaroita kertynyt pitkin monta vuotta.
Mutta nyt oli aika tehdä niin, että heittää
pois turhat tavarat. Oli kyllä helpotus,
että sain heitettyä pois ne tavarat, nyt
oli paljon väljempää.
Mutta loppujen lopuksi oli vielä yksi
mutta: miten ja millä muuttaa evakkoon?
Olinhan Vva:lla töissä ja olin ollut vapaaehtoisena jo monta vuotta, joten aloin
kertoa asiaa toimistolla aluetyöntekijällemme Carolelle. Hän siinä sitten sanoi,
että älä hätäile turhaan, sillä Liikkuvan
tuen Juhani kyllä auttaa muuttamisessa,
kun vain kertoo hänelle. Niinhän sitten
siinä kävi, että käytiin minun luonani,
sillä Juhani halusi yleiskatsauksen koko
yksiöstä ja arvioi, että tavarat menevät
parilla kertakäynnillä.
Ei muuta kuin minä sitten ajallaan
ryhdyin laittamaan vaatteita ja tavaroita
isoihin roskasäkkeihin valmiiksi. Pöydät ja tuolit olivat ihan erikseen, mutta
paljon sitä ”isoa tavaraa” ei ollut. Oli
kyllä iso helpotus minulle henkisesti,
kun sitten Juhani ja Niko tulivat tähän
evakkomuuttoon avuksi. Tavarat liikkuivat todella joustavasti, siinä oli kyllä ammattimiehen ote. Sää oli pilvipoutainen,
eli ei ihan ollut mitään sateista päivää.
Pojat vain kantoivat tavaroitani
Jorma Korhonen:
Sillan alta kertomaa
evakkoasuntoon, sillä minähän sitten
järjestelen, etenkin siivoan, ennen kuin
rupean järjestelemään tavaroita oikeille
paikoille, tästä oli sovittu, sillä minä kyllä
tiedän, että siinä menee aikaa, kun sitä
rupeaa järjestelemään omia tavaroita.
Siinä sitten pikku hiljaa rupesin laittamaan tavaroita ”noin” oikealle paikalle. Viimeksi yli kahdeksan vuotta sitten
muutin omaan vuokra-asuntoon. Mutta
hyvä näin, kiitän samalla tässä Vva:n organisaatiota, sillä se on monessa mukana,
antaa ruohonjuuritasolla sitä vertaistukea
ja todellista apua, jota se tavallinen ihminen tarvitsee, kun on asunnosta kysymys.
Ihmiset hiljentyvät joulun alla kuka
mitenkin tai sitten ei ollenkaan, sillä tämä
joulun markkinavoima on saannut valtaansa tietyt ihmiset olemalla siellä sun
täällä. Mutta pääasiassa on hyvä, että sillä ihmisellä on aina asunto, johon sitten
mennä, ainakin talvipakkasella, niin ettei
simahda lumihankeen, kun ei jaksa mennä eteepäin. Loppujen lopuksi tässähän
oli vain muutto paikasta toiseen, sillä se
häätö olisi ollut minulle henkisesti raskas,
eli on aina hyvä olla paikka mihin mennä,
sillä se on jokaisen ihmisen perusoikeus.
***
Mitä ja mihin tulee ilmoittaa, kun muutat? Nyt on kyseessä evakkomuutto, mutta
siitä huolimatta tulee ilmoittaa:
- Helsingin energia, varmista että
homma hoituu, puhelimitse se käy käden
käänteessä ja helposti.
- Postiin ilmoitus, postista saa muuttoilmoitus lomakkeita, ne on ilmaisia, tässä samalla ilmoitus menee viranomaisille
sekä maistraattiin.
- Mitä lehtiä sinulle tulee, voit ilmoittaa uuden osoitteesi asiakaspalveluun ja
lehti alkaa tulla oikeaan osoitteeseen.
- Tietenkin siihen paikkaan, johon
muutat eli isännöitsijälle sekä sen talon
yhtiön huoltomiehelle, joka laittaa sukunimesi ovesi postiluukkuun.
- Kaikki tärkeimmät tiedot näkyvät
rappukäytäväsi olevasta, ulko-oven vierestä sijaitsevasta ilmoitustaulusta.
- Sitten niille omille ystäville ilmoitus,
joita sinä pidät tärkeinä ja jotka pitävät
sinuun mielelläsi yhteyttä. Tässä pitää
olla tarkkana, sillä sinä itse päätät kelle
ilmoitat loppujen lopuksi.
- Sitten tulee muistaa asumisen järjestyssäännöt, mutta kun osaa ne ja asuu
slungisti, niin se menee ihan itsestään.
Huumorimielellä
ASUNTO-OPAS
Vuokra-asuntoja pääkaupunkiseudulla
Helsingin kaupungin vuokra-asunnot
Asuntopalvelupiste vuokra-asunnon hakijoille: Itämerenkatu 3
Avoinna ma klo 9–17, ti–pe klo 9–15
(kesäaikana 15.6.–15.8. ma klo 9–15)
Netissä: www.stadinasunnot.fi/
Puhelinpalvelu ma–pe klo 9–15
Vuokra-asuntoasiat: (09) 310 13030
VVO-kotikeskus
Mannerheimintie 168a
00300 Helsinki
puh. 020 508 3400
Avoinna ma-pe 9-16
SATO www.sato.fi
Asiakaspalvelu
Puh. 0201 344 344
asiakaspalvelu@sato.fi
Avoinna
ma-to klo 8-18 pe klo 8-16
Nuorisoasuntoliitto
alle 29-v. työssäkäyville nuorille aikuisille
Takaniitynkuja 11
00780 Helsinki
Puh. (09) 774 0280
www.nal.fi
Nuorisotiedotuskeskus Kompassi
www.kompassi.info/
Sähköposti: kompassi(at)hel.fi
Facebook:
Nuorisotiedotuskeskus Kompassi
Nuorisosäätiö
Hiihtäjäntie 5
00810 Helsinki
Puh. 755 24 700
www.nuorisosaatio.fi
Tarveasunnot Oy
Sinikalliontie 14
02630 Espoo
(09) 5491 911 Puh. (09) 5491 911, (09)
5491 9420
www.tarveasunnot.fi
Asukasliitto Ry
Vuorikatu 22 A 11
00100 Helsinki
Puh. (09) 2533 0500
www.asukasliitto.fi
sähköposti:
asukasliitto@asukasliitto.fi
Helsingin kaupungin
ASUMISEN TUKI -YKSIKKÖ
Toinen linja 4 H, 00530 Helsinki
Puhelinvaihde 310 4011
SOSIAALIPÄIVYSTYS puh. 0206 96006
Vantaan kaupunki
Puh.vaihde (09) 83 911
Kuntien Eläkevakuutus
Puh. 020 614 2542
Käyntios. Unioninkatu 43 Helsinki
www.keva.fi
Apteekkien eläkekassa
Kalevankatu 13 00100 Helsinki
Puh. (09) 612 6270
www.aekassa.fi
30
Saatanan älyköt, pois pois.
Nyt eivät peruutukset auta. Pois.
Irsto: ”Ajatollahin perkele tuli väliin, väitti ettei ihan kaikilta
saa ottaa nirriä pois. Raspikielinen jellona täytyy säilyttää ellei
muussa niin vaakunassa. Jatketaan.”
Jellona
Älkööt jellonat turhaan näyttäytykö ihmiset keskuudessa.
Pysykää turhamaisuudessanne.
On ko Sin ulla osoite? Ti l a a A su k k i !
Impi
Näpertele elämääsi ihan rauhassa, kukaan ei jaksa puuttua
aiheuttamaasi vahinkoon.
Puntari
Skorppari
Hah, jäit kiinni senkin manipuloiva patsaspyhimys.
Voit lopettaa jo vittuilun ja paskan puhumisen. Ehkä joskus
tajuat että kukaan ei ole sodassa sinua vastaan, vielä! Voi olla että
kohta otat turpaasi kunnolla.
Jousiampuja
Flegmaattisuutesi on taitolaji jota ilman ihmiskunta pärjää
vallan mainiosti. Jousiampujista ei koskaan ole ollut hyötyä kellekään, mutta jääkööt henkiin nuo yhteiskunnan parasiitit.
Sarvihyppääjä
Luulet olevasi viisas, mutta olet väärässä. Ajatollah ei erityisemmin pidä sinusta tai lupaile mitään hyvää.
Hikipää
Sinulle nauretaan, koska olet hullu. Kukaan ei ota sinua
vakavasti. Säälistä saatat saada armopaloja, mutta kunnioitusta
on turha odottaa.
Lahna
Lahnat vajotkoon pohjamutiin. Sinne ne kuuluvat.
POSTIMERKKI
Päivätoiminta avoinna joka päivä klo 7.15-19. Asumispäivystys avoinna joka päivä klo 18-8.
Asumispalvelujen osalta neuvontaa ja ohjausta antaa
Asunnottomien sosiaalipalvelujen neuvonta,
puh. 09 3107 4065.
Teitä härkiä ei oikeasti tarvittaisi. Pois.
Vailla vakinaista asuntoa ry
Kiinteistö-Fennia Oy
Palvelunumero 010 389 6000
(arkisin klo 9-15)
vuokra-asunnot www.newsec.fi
Härä
Kaksikko
Jokiäyriäinen
Kinaporinkatu 2 A 8
Hietaniemenkadun palvelukeskus: Hietaniemenk. 5 B,
00100 Helsinki, käynti sisäpihan puolelta. Puh. 09 3104
011, vaihde
Vuokralaisten keskusliitto ry
Velkuanpolku 1 E
00300 Helsinki
Päivystys arkisin klo 9-11 puh. (09) 4770
3607
Puh. 0600 915 15 (1.67e/min + pvm) neuvoo kaikissa vuokrasuhteisiin liittyvissä
asioissa
Ajatollah El Pascalla emme tuhlaa omia voimiamme vieraita ja vääräuskoisia
vastaan. Me luotamme Allahin johdatuksiin ja viettelyksiin.
Vaikka olenkin saanut Ajatollahin valtuutukseni mustan Afrikan haltijoilta (esim.
Fuckenstanian visiirit), se ei estä minua teitittelemästä itseäni eikä hallinnoimasta
kohtaloita suoraan tähdistä autiomaiden vihertävänkukertavissa öissä.
Ei juokse tai ei solju järki, kun päätäs peittää parransänki. Järkeä ei ole jäänyt suomalaissyntyiselle, opintodeekikselle paenneelle Irsto Onaniakselle eikä sitä jää hänen
ruotsalaista juurta olevalle kollegalleen Hejsan Allanille. Sanoisin että voitte vapaasti
painaa profetianne lähimpään tötteröön, sillä niin huonoja ne ovat.
Allan: ”Äijä on mennyt lopullisesti sekaisin. Ei se enää osaa sanoa muuta kuin
sunfaraa. Se tulee siitä ollahduksesta että Oolannin sota oli kauhea. Hurra, hurra,
hurra.”
Irsto: ”Oukei, näin on. Se on ihan psyko ja muistamaton.”
Allan: ”Tehdään sen puolesta horoskooppi.”
Irsto: ”Jepujep. Aloitetaan oinaista tai oinuista, miten vain menee.”
Pää kypärään, se on suojassa siellä. Sekä Irsto että Allan tietävät että päillä on tulevaisuudessa käyttöä. Mikä sopii oinaille ei
välttämättä sovi muille. Muilta otetaan päät pois.
00500 HELSINKI
S-Asunnot Oy
Läntinen Brahenkatu 2, 3.krs,
00510 Helsinki
Puh. 010 837 5300 vaihde
info@s-asunnot.fi
Piilikuja 1-3, 00700 Helsinki, Malmin Ässäkodit
Eliel Saarisen tie 15, 00400 Helsinki, Pohjois-Haagan Ässäkodit
Apteekkarinkatu 10, 00790 Helsinki, Viikin
Ässäkodit
Muuralanportti 3, 02770 Espoo, Muuralan
Ässäkodit
Itäviitta 5-7, 02330 Espoo, Saunalahden
Ässäkodit
Me,
Oinut
KYLLÄ, LIITYN VAILLA VAKINAISTA
ASUNTOA RY:N JÄSENEKSI
Jäsenmaksu 10 € vuodessa. Jäsenenä
saan Asukki-lehden neljä vuosittaista
numeroa postitettuna osoitteeseeni.
Tarpoila
Kahdeksanpaikkainen päihteetön yhteisö
Puh. (09) 234435
(voimassa seuraavan Asukin ilmestymiseen asti)
Jorkki
Tilaan Asukin neljä seuraavaa numeroa hintaan 25€, tällä kertaa en
liity jäseneksi
Espoon kaupunki
Puh.vaihde (09) 81621 tai (09) 816 5011
Lääkekorvaus:
Sinähän nyt varsinainen olet kun perkele tänne lähetät Viagra-kuittejasi, että
korvauksia. Kuule menee meidän rahat
tärkeämpiin lääkekorvauksiin kuin sinun
syntymävelton kalusi tukemiseen. Onko
tässä mitään järkeä, että sinä vanha mies
alat sitä akkaasi vuosikausien tauon jälkeen
kiusaamaan. Se menee siitä sekaisin ja kantaa tänne sitten päälääkärin kuitteja. Tämähän on päättymätön noidankehä. Kun
luonto on jo järjestänyt sinut pois pelistä,
niin anna olla hyvä mies. Nauti siitä ettet ole
enää vaginan orja. Mitä alat itteäs kiusata
mokoman värkin kanssa. Riittäköön sinulle
tämän kirjeen liite. Me konttorin likat arvottiin yksi kuka on istunut kopiokoneen
päällä. Turha tulla konttorille arvailemaan
kuka se on. Hanki terveempiä harrastuksia,
käytä liitettä katiskanmallina.
Opintotuki:
Teini! Kyllä se on tämän sinun opintotukesi kanssa sillä lailla, että ei makseta
mitään. Sen helevettiäkö sinä menit sinne
kulttuurituottajakurssille! Mikä se sellainen
kulttuurituottaja on? Mitä se kulttuuri on?
Pitäisikö sinulle pöljäkkeelle maksaa tuhansia euroja, että narraat jotain patalapunvirkkaajia, joilla on korvat kuin kierrevihko.
Säästäisitte ne lävistys- ja tatuointirahat
niihin opintoihin? Menisit töihin, iso ihminen.
Ajatollahin luonnonvaalea
kausihoroskooppi A.D.2011

Vantaan seurakunnat
Unikkotie 5 b
01300 Vantaa
Puh. (09) 83 061
Asumistuki:
Ei makseta mitään. Mitäs menit sellaiseen kämppään, ettei ole varaa vuokraa maksaa. Mitä tästä tulee, jos ruvetaan
jokaisen asumisia makselemaan. Muutat
heti saatana pienempään ja halvempaan
kämppään tai kesällä vaikka telttaan. Mikä
järki tässä on, että sinulle** maksetaan
osa vuokrasta että pääset niillä rahoilla
Turkkiin ja karaokeen. Tästä päätöksestä
ei sitten voi valittaa ja jos näytät naamaasi
meidän konttorilla, niin usutan vahtimestarin heti kimppuun. Tuliko selväksi vai
tulenko vääntämään nenästä, hä!
Eläkeleikkaus:
Vanhus! Nyt otetaan sinulta vähän
eläkkeestä pois. Ei viitsitä vanhaa ihmistä
vaivata lainkohtia ja kunnan päätöksiä
luettelemalla. Näet sitten, kun tulee eläke,
että on pienempi. Tässä vielä selkokielisesti. Eläkkeesi pienenee! Saat vähemmän
rahaa! Hyvää jatkoa!
Lapsilisä:
Teille on kuulemma tullut toukka. Mikäs siinä, kai sitä on jotain maksettava.
Mutta sen verran tulevaisuuden varalta,
että et kai nyt ala niitä urakalla tekemään.
Ei se ole pohjaton meidänkään rahamassi.
Mistä sitä tietää kuinka kauan tätä riittää. Äitiyspakkaukset pitää olla, kelakortit
painaa näille kakaroillekin. Ei ole halpaa
lystiä se. Että pitkin hampain maksetaan.
Muumivaippoja ostelet sitten ja persikanmakuisia purkkimössöjä. Kuulepas
pikkupiika, kun me toimiston tädit oltiin
pienten lasten äitejä, niin sideharsovaipat
kuivateltiin, tissiä annettiin kolmevuotiaaksi ja jos jotain sosetta niin pihlajanmarjasta.
Silloin ei käyty synnytysvalmennuksia eikä
olleet isät kädestä pitämässä kun saunassa
heinätöiden ja iltalypsyn välissä kuusikiloisia pojanjölliköitä syöksysynnytettiin.
Nimi
YH-Suomi
Retkeilijänkatu 11
00980 Helsinki
Puh. 020 177 4500
www.yhsuomi.fi
Asuntosäätiö
Kalevalantie 6
02100 Espoo (Tapiola)
Puh. (09) 809 3210
Kela tiedottaa
Osoite (jos on)
HOAS opiskelijan koti
Pohjoinen Rautatiekatu 29
00100 Helsinki
Asiakaspalvelu puh. 549 900
www.hoas.fi
Asuntotuki Alku ry
Käyntiosoite
Puistolanraitti 5 A, 00760 HELSINKI
Puhelin
041-5107511
Lehden tilaus, jäseneksi liittyminen ja muutokset sähköpostitse: toimisto@vvary.fi
Oranssi Asunnot Oy
Kaasutehtaankatu 1
00580 Helsinki
Oranssin asuntoja voivat hakea alle 25 vuotiaat nuoret ja nuoret perheet.
www.oranssi.net
oranssiasunnot (ät) oranssi.net
Sininauhasäätiö
Keskustoimisto
Hämeentie 62 C 39, 00500 Helsinki
Puh. 040 7580 105 (asunnonhakuun liittyvä neuvonta)
www.sininauhaliitto.fi
Tuulesta temmattu
Aiheesta tuulivoima: Suomessa on paljon hyväntuulisia paikkoja,
joihin rakentaa sekä hyväntuulisia ihmisiä etenkin työpaikoilla,
vai onko?
*
Urheilullista tietoa
Viime aikoina on paljon perustettu puulaakiurheiluseuroja niin
kuin esimerkiksi: Sällikodin urhot, Vepan auttava, Auroran hohde,
Tervalammen tiikerit, Vartiosaaren mahti ja Toukolan toivot.
*
Oli niin aikoinaan, että porukka oli tullut armeijan harmaisiin. Sitten siinä tämä ”rättivääpeli” oli ottamassa isäntien nimet ylös ennen
kuin jokainen sai omansa vaatevarustuksen. Siinä oli sekä Suomen
murteita puhuvia että vähän ruotsinkielisiä, mutta erittäin harvoin.
Sitten sattui kaksi ruotsin kieltä puhuvaa ja vääpeli kysyi ainoastaan
jokaisen nimen. Ensimmäinen vastasi ”jag förstår inte” ja seuraava
”jag förstår inte”, jolloin vääpeli tokaisi: ”Kato veljekset!”
Allan: ”Ajatollah syöksyy ärjäisten kohti. Menikö tämä ennustus
niin pieleen!”
Irsto: ”Yritimmehän olla lempeitä mutta ei auttanut. Mutta hyvä
on, paljastetaan. Jokaiselle taivaan merkille riittää oma onnenmurunsa ja omilla pienillä nakkisormillaan sen saa itse kukin
kiinni.”
31
Kuvassa Vepan jouluikkuna. Vva ry:n Vepa, vertaistoiminnan ja vapaaehtoistyön keskus, oli Kallio-liikkeen elävässä joulukalenterissa luukku nro
16. Vepan tiloissa 16.12. pidetty Vva ry:n pikkujoulu keräsi tungokseen asti
kävijöitä. Tunnelma oli
katossa. Pikkujoulun
ohjelmassa oli mm.
dokumenttielokuvan
ensiesitys: pikkujouluyleisö sai kunnian
nähdä Lumination Docsin toteuttaman dokumentin ”Päivä Aapeen
kanssa”. Ensi keväänä on
luvassa Vepan kävijöiden käsikirjoittaman
ja Metropolia AMK:
n kanssa toteuttaman
lyhytelokuvan ensi-ilta.
Osa eduskunnan
köyhyysryhmästä
vieraili Vva ry:llä
16.12. kuulemassa
kentän ääntä. Vva
kertoi huolestuneisuutensa kustannustason
noususta ja siitä, ettei
pienipalkkainen tai
toimeentulotuella elävä
kykene maksamaan
vuokraansa tai edes
normielämäänsä, kun
ulosottomies vie palkasta kolmanneksen.
Samaisena joulukuun
16. päivänä yhdistyksen perustamisesta tuli
kuluneeksi tasan 25
vuotta.
VVA INFO
Toimisto avoinna klo 8.30 - 16.00
Kinaporinkatu 2 A 8
00500 Helsinki
Puh. 010 548 1900 vaihde
Faksi 09 7310 4033
Yhdistyksen sähköposti:
toimisto(at)vvary.fi
Asukki-lehti
[email protected]
toimitussihteeri 0404170734
Vartiosaaren virkistyspaikka:
tietoja Vva ry:n toimistolta
Sällikoti
Helsinginkatu 50, D-talo
00530 Helsinki
Puh. 050 443 1064
Sähköposti: sallikoti(at)vvary.fi
Puh. toimisto/henkilökunta 050 443 1060
www.vvary.fi
Yökahvila Kalkkers
Mäkelänkatu 50, 00510 Helsinki
Avoinna klo 22-06 parittomat viikot
Puh. 050 443 1068
Sähköposti: kalkkers (at)vvary.fi
Seuraavat aukiolot:
joulun aikaan klo 22-06
19.-25.12. aamuun
Avoinna tammikuussa 2.1. -31.1.
myös jatkossa joka yö rahoituksesta
riippuen
VEPA, vapaaehtois- ja vertaistoiminnan keskus avoinna ark. klo 7
alkaen
Vaasankatu 5
Puh. 050 443 1065
Sähköposti:
vepa.vva(at)gmail.com
Myös suihku ja puhtaat vaatteet
Vepan avoin kävijäkokous joka
torstaiaamu,purtavaa tarjolla
Matalan kynnyksen toiminta
Asumisasiat / Palveluohjaus
- asumisneuvontaa
Puh. 050 443 0102
Sähköposti:
asumisasiat.vva(at)gmail.com
Liikkuva tuki / Palveluohjaus
- mukaan asioita hoitamaan
Puh. 044 520 7870
Sähköposti:
liikkuvatuki.vva(at)gmail.com
Kokemusasiantuntijat, tukihenkilö
Jorma Korhonen p. 050 407 9701
arkisin klo 8-16
Reijo Pipinen p. 044 767 1445
HYVÄÄ JOULUNAIKAA KAIKILLE !
toivottaa Vva:n tonttujoukko
Raha-automaattiyhdistys on myöntänyt
Vva ry:lle rahoituksen Omat Avaimet -projektiin. Kokemusasiantuntijoilla on projektissa merkittävä osa asunnottomien palveluja suunniteltaessa ja tuotettaessa. Projekti
toteutetaan vuosina 2012-2015 yhteistyössä
kohdekaupunkien kanssa.
Vva:n kokemusasiantuntijat vastaavat
asunnottomuuden kokeneiden asiantuntijuuden tuomisesta suunnitteluun ja kokoavat asiantuntijuusryhmät. Kokemusasiantuntijat tekevät yhteistyötä kaupunkien
suunnitteluryhmissä.
Tieto projektille myönnetystä rahoituksesta otettiin Vva:ssa hurraahuudoin
vastaan. Vva:n kävijät pitävät kokemusasiantuntijoitaan arvokkaana linkkinä kaduntallaajan ja päätöksenteon välillä.
32
Raha-automaattiyhdistys esittää ensi vuodelle avustusta 755 sosiaali- ja terveysalan
järjestölle 1556 eri kohteeseen yhteensä 291
miljoonaa euroa.
Vaikeuksiin joutuneiden auttamisen lisäksi RAY korostaa terveyttä ja hyvinvointia
uhkaavien ongelmien ehkäisyä sekä ihmisten mahdollisuuksia osallistua ja vahvistaa
yhteisöllisyyttä. RAY pitää tärkeänä, että
ongelmia pyritään ehkäisemään jo ennalta.
*
Tuleva vuosi 2012 on Vailla vakinaista
asuntoa ry:n 25. toimintavuosi. Yhdistys
perustettiin joulukuussa 1986, kun tulossa
oli YK:n asunnottomien vuosi. Vva asetti
tavoitteekseen saada aikaan kodin kaikille,
niin ettei kenenkään enää tarvitsisi koputel-
Hurstin Laupeudentyön
Joulu
24.12.2011 klo 12.00
perinteinen Joulujuhla
Töölön kisahallissa.
Jouluateria, kristillistä
sanomaa ja jouluaiheista
ohjelmaa
26.12.2011 klo 12.00
TAPANINPÄIVÄN
RÄÄPPIÄISET Töölön
kisahallissa.Kaikki joulujuhlasta yli jäänyt ruoka
jaetaan.
STEISSI-hanke
Kokemus/vertaistyöntekijöiden yhteyshenkilö: Risto Haverinen
p. 044 566 5478
Vapaaehtoistyöntekijöiden yhteyshenkilö: Elina Pentikäinen
p. 044 579 2971
Yökiitäjä
Ukosalla elävien asunnottomien Yökiitäjä on tavannut ulkosalla eläviä asunnottomia
vuodesta 2006. Yökiitäjä ottaa mielellään vastaan
apu ja ohjaus
vihjeitä mahdollisista asunnottomista henkilöistä.
Puh 050 528 2013
Sähköposti: [email protected]
Aikataulu ja reitti www.vvary.fi
la asuntoloiden makuusalien ovia. Yhteismajoituksesta ja asuntoloista haluttiin eroon.
Vva ry:ssä pohditaan vaihtoehtoa,
että Yökiitäjä voisi jatkossa käydä
Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa kello 22:n aikoihin ja tiedustella
onko lähtijöitä Kalkkersiin. Halukkaat voitaisiin tuoda autolla yökahvilaan. Tarjotaan kuljetusta niille, jotka
ovat niin huonossa kunnossa etteivät
osaa tai jaksa tulla yökahvilaan tai
PAAVOn eli pitkäaikaisasunnottomuuden
vähentämisohjelman myötä on päästy eteenpäin oman kodin saamisessa. Koti voi olla asumisyksikössä tukihenkilön ja tukipalveluiden
auttamana. Useimpien haaveena on päästä kokonaan omille jaloilleen omaan itsenäiseen asumiseen. Kaikille kuuluu
kuitenkin nimi oveen ja oma avain.
Asuntolapaikkoja on lakkautettu ja asuntoloita muutettu tuetun asumisen yksiköiksi. Vva muistuttaa, että asuntolat on alunperinkin tarkoitettu tilapäismajoitukseen, ei vakituiseen asumiseen. Ne eivät ole ratkaisu
muuhun kuin kriisitilanteeseen, jossa vaihtoehtona on jäädä yöksi ulos
kadulle.