Asukki-lehden - Vailla vakinaista asuntoa ry

VVA RY ON ASUNNOTTOMUUDEN
ASIANTUNTIJAJÄRJESTÖ
In memoriam
SUORAAN RUOHONJUURELTA.
VVA RY TYÖSKENTELEE MM. VALTAKUNNALLISISSA ASUNNOTTOMUUDENVÄHENTÄMISOHJELMISSA. ASUNNOTTOMUUS ON MURROKSESSA. EMME HALUA, ETTÄ SYNTYY
UUTTA ASUNNOTTOMUUTTA. EI LYHYT- EIKÄ PITKÄAIKAISTA. TULE MUKAAN, ASUNNOTON TAI ASUNNOLLINEN.
TERVEISIN VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY
VÄLITÄMME ASUNNOTTOMUUDESTA 25 VUODEN KOKEMUKSELLA.
TOIMINNAN ALOITTIVAT ASUNNOTTOMAT ITSE.
Pekka Peltomäki, pääurkkija
vastaava pääurkkija:
Sanna Lehtonen
Asukin toimitus
Reijo Pipinen
Jorma Korhonen
Hartti Ahola
Tapio Pelttari
Esa Uusi-Kerttula
Carole Brady
Hanna Piirainen
Raija Maunula, toimitussihteeri& lehden toteutus
asukki@vvary.fi
Asukin toimittavat yhdessä
entiset ja nykyiset asunnottomat
sekä Vva:n työntekijät.
VVA: N TOIMIPAIKAT KESÄLLÄ 2012
Vepa on avoinna koko kesän. Poikkeuksista ilmoitetaan ovessa. Toimisto
on heinäkuussa satunnaisesti avoinna. Yökiitäjä on kesätauolla ja palaa
uusille reiteille 8.8. Tarkempaa tietoa reiteistä myöhemmin. Kalkkers on
suljettu 21.6.-2.8. Elokuussa taas avoinna klo 22-06 joka toinen viikko
(parittomat viikot). Hyvää kesää kaikille!
Pahoittelemme, ettei Asukki-lehteä ole pystytty saamaan aiemmin
lukijoille ja tilaajille. Kaikkea Vva:n järjestöpuolen työtä on tehty
poikkeusaikataulussa. Poikkeuksellinen talvi, pitkäaikaisen kirjanpitäjämme menettäminen, tilinpäätöstietojen puuttuminen ja tilitoimiston
vaihto aiheuttivat sen, että työtehtäviä on ollut järjesteltävä uudelleen.
Tilinpäätös saatiin ja tulos on positiivinen! Yhdistyksen vuosikokous
pidettiin jatkettuna kokouksena 20.6. Tilinpäätöksen lisäksi hyväksyttiin
osallisuusstrategia, joka tullaan arvioimaan aina vuosikokouksessa.
Vailla vakinaista asuntoa ry
Kinaporinkatu 2 A 8
00500 Helsinki
Faksi 09 7310 4033
www.vvary.fi
toimisto@vvary.fi
Toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen
Puh. 050 407 9702
Järjestösihteeri Hanna Piirainen
Puh. 050 443 1061
Aluetyöntekijä Carole Brady
Puh. 050 443 1063
Arvoisa Vailla vakinaista asuntoa ry:n jäsen!
Vapaaehtois- ja vertaistoiminnan keskus Vepa
Vaasankatu 5, 00500 Helsinki
puh. 050 443 1065
vepa@vvary.fi
Yökahvila Kalkkers
Mäkelänkatu 50B, 00510 Helsinki
Puh. 050 443 1068
Yökiitäjä-auto
Puh. 050 528 2013
ajovuorojen aikana
........
Painos 1500 kpl
Painopaikka Lehtiaepät Oy
Pieksämäki
ISSN 0783-6783
Perinteinen Asukin kakkossivun Kauden asuton -kuva julkaistaan nyt lehden etukannessa.
Lisäksi pitkin lehden sivuja on nähtävissä äijää
kuin pipoa. Kansikuvan keksineet Vva:n aktiivit toivovat, että ketään ei silti tuomita sukupuolten välisen tasa-arvon loukkaamisesta.
Yhdistyksemme toiminta jatkuu aktiivisena. Osallisuus on tämän
vuoden keskeisiä teemoja. Vailla vakinaista asuntoa ry on ottanut
käyttöönsä osallisuusstrategian. Kokeneet asiantuntijamme ovat
tehneet myös osallisuussuositukset esim. asumisyksiköissä käytettäväksi. Vva ry:n ruohonjuuritason asiantuntemusta sovelletaan RAY:n
rahoittamassa Omat avaimet –hankkeessa. Toimimme myös PAAVO 2
-ohjelmassa pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi.
17.10.2012 vietetään jälleen Asunnottomien yötä. Tämä vuoden teema
on ”Asunnottomuus kuuluu kaikille”. Yhteiskunnan muuttuessa asunnottomuus muuttuu. Tapahtumaan haastetaan mukaan uusia toimijoita yhteiskunnan eri aloilta.
Internet-sivuilta www.vvary.fi löydät lisätietoja ja Vailla vakinaista
asuntoa ry:n kuulumisia.
Kiitos tärkeästä tuestasi. Jäsenmaksutuotoilla varmistamme
toimintamme jatkumisen myös tulevaisuudessa.
Vuosikokouksen vahvistamat jäsenmaksut vuonna 2012 ovat
10e, sisältää Asukki-lehden vuosikerran ja
60e, kannatusjäsenmaksu, sisältää Asukin vuosikerran.
Asukin vuositilaus ilman jäsenyyttä 25e.
Jos olet jo maksanut jäsenmaksusi, kiitämme vielä kerran
tuestasi.
Mikäli et syystä tai toisesta halua jatkaa jäsenenä, ilmoitathan siitä meille puhelinnumeroon
050 4431061 (järjestösihteeri Hanna Piirainen)
tai sähköpostilla osoitteeseen [email protected] .
Iloista ja aurinkoista kesää toivottaa
Vailla vakinaista asuntoa ry
Vva ry:n tilinumero: FI95 8000 1770 5353 01
2
Vailla vakinaista asuntoa ry:n pitkäaikainen
yhteistyökumppani, Laskentapaikka Oy:n pääkirjanpitäjä Anneli Sirkiä on poissa joukostamme. Hän menehtyi vaikeaan sairauteen, jonka
kanssa hän oli elänyt arkeaan jo pitemmän aikaa.
Muistamme Annelin vielä viime syksyltä iloisen
värisessä huivissaan tuttuun tapaansa Vva:n
toimistolla tilimappeihin syventyneenä.
Yhteistyömme ehti jatkua 15 vuoden ajan. Anneli oli aina valmis vastaamaan kysymyksiin ja
opastamaan kirjanpidon käytännöissä. Hän otti
huomioon myös kävijäjoukkomme ja sen tarpeet olipa kyse kokouskahvipaketin ostokuitista
tai palkkatuen anomisesta.
Koko Vva ry kaipaa sekä Annelin korvaamatonta
työpanosta että hänen myötäelävää suhtautumistaan kanssaihmisiin.
Irti asunnottomuudesta
on verkkokäsikirja, joka on tarkoitettu asunnottomuuden poistamiseksi tehtävään kehittämistyöhön. Osoite: www.asuntoensin.fi
Verkkokäsikirjassa kuvataan Nimi ovessa hankkeeseen osallistuneiden kuntien ja järjestöjen
asumispalveluja ja niissä tehtävää asumissosiaalista työtä. Asumissosiaalista työtä on mallinnettu
neljän kohderyhmän (nuoret, vapautuvat vangit,
päihdekäyttäjät ja mielenterveyskuntoutujat) lähtökohdista.
Irti asunnottomuudesta -käsikirja on laajan
verkostoprosessin tuote. Tiedon tuottamiseen on
osallistunut noin 400 asumissosiaalisen työn ammattilaista. Tekstien taustalla on tehty kehittämistyö
ja verkoston tapaamiset. Vva ry on ollut mukana
työssä koko hankkeen ajan aluetyöntekijä Carole
Bradyn ja kokeneiden asiantuntijoiden voimin.
Asukki 1-2 / 2012 Sisällys
Päätön kirjoitus ja muuta asiaa s.3
Pekka Peltomäki: Uusi suomalainen ylhäistö
- isännöitsijät
Sanna Lehtonen: Help me if ou can I’m feeling
down
Reijo Pipinen: Ahneuden aika, Hiljaa, hiiret on
pissillä
Omat avaimet
- kokeneet konkarit uudessa hankkeessa s.4
Sällit asuvat vuokralla: Koti kuuluu kaikille!5
Osallisuus: asukkaan näkökulma
asumisen onnistumisessa s.5
Tervalampi go-go s.6
Iso Numero -lehteä myymään s.6
Suomalainen äänettömyys s.7
Itseä koskeva tieto ja perusoikeudet s.7
Syväpuro-yhteisö:
Arvokkain tieto rakentuu hitaasti yhdessä s.8
Katupojan Syväpuro s.9
Pohdintoja vapaaehtoistyöstä s.10
Anna Kontula: Perustulolla ulos byrokratiaviidakosta s.11
Johnny-Kai Forssell: Tulevan kesän olevat mietteet s.11
Laurean opiskelijat: Kahvit testissä, Kokki tuli Vepaan s.12
Arska häveyksissä s.13
Viiltoja s.14
&Lukijalta: Asumistukileikki - Liittoutuneet
paheksujat - Arskan kenkää hiertää elämä Ikkuna maailmaan
Vva.n puuhat s.17
Kalkkersin talvi - Kunnasta toiseen
Swami Srila Prabhubadan - Mitä tehdä rikollisuuden
kasvulle? s.18
Valintoja-lyhytelokuva s.19
Katsauksia asunnottoman Amsterdamiin s.20
Konteista koteja s.22
Vartiosaari s.24
Kalliit neliöt vai virkistyskäyttö?
Ohjeita saareen tulijalle s.25
Rappukäytävän ratoksi s.26
Ajatollahin aamuruskon horoskooppi s.27
Esa Uusi-Kerttula: Suomi hiljaa! s.28
tussityö: Ilja
Suomalainen äänettömyys
S
uomalaisessa todellisuudessa on hiljaista. Suomen laaksoissa ja vähän
kukkuloillakin käyskentelee ihmisiä,
jotka oikeammin vaeltavat murheen
laaksossa köyhyyden keskellä. 900 000 köyhän
armeija kulkee keskuudessamme äänettömänä, lannistettuna joukkona.
Todellinen ihmisten muodostama kauhugalleria, varsinainen hall of fame. Vahakabinetissa on yleensä hiljaista ja jos joku
vahanukeista puhkeaa puhumaan, kannattaa
tutkituttaa nuppinsa. Varaton ihminen on
hiljainen ja alistettu sosiaaliviranomaisille,
joita ei pääse edes tapaamaan, vaan kaikki
tapahtuu paperilla. Olemme ikään kuin halvaantuneet hiljaisiksi.
Talouden syöksykierteessä kansalainen
on äänetön yhtiömies. Kansalaisille on varattu keinottelijoiden ja poliitikkojen härskissä
pelissä maksajan osa. Pankit ja muut pelurit
korjaavat potin.
Ehkä me pidämme hiljaisuudesta. Kun historiaamme seuraa tarpeeksi kauaksi taaksepäin, muistetaan tarina alajuoksun ihmisestä,
joka huomasi yläjuoksulta tulleen lastun ja
sai raivoisan kohtauksen, kun tunsi reviirinsä
tulleen loukatuksi.
Kuljen aamuisin bussissa ja harva paikka
urbaanissa ympäristössä on niin hiljainen.
Äänetöntä on. Tämä on yleisissä kulkuvälineissä enemmän sääntö kuin poikkeus. Kansanluonne on syrjään vetäytyvä ja enemmän
rauhallinen kuin vilkas.
Meillä on leipäjono Helsinginkadulla.
Äänetöntä, suorastaan mykistävää. Elämä ei
ole oikeudenmukaista ja kaikessa on pyrittävä oikeudenmukaisuuteen sekä heikomman
auttamiseen ja puolustamiseen. Edellinen
lause ei ole omani, mutta en osaa sitä paremmin sanoa ja voin allekirjoittaa sen sydämestäni.
Nykyihminen kaipaa haasteita. Niin
kuin elämä ei niitä tarjoaisi. Eräs juoksi
Kalaharin autiomaan halki 1000 kilometriä. Mieli tekisi sanoa, että haasteita on olla
Suomessa asunnoton, työtön ja rahaton. Ei
tarvitsisi hakea haastetta autiomaasta tai
vuoren rinteiltä. Betoniviidakko tarjoaa
niitä aivan ilmaiseksi ja hiilijalanjälkikin
jää pieneksi, kun ei tarvitse lentää maailman ääriin.
Äänetön hätähuuto huokuu öisiltä kaduiltamme, kun asunnottomat kulkevat
katuja lämpimikseen. Ääretön väsymys
seuranaan sekä nälkä, kylmä, vilu alituisina kumppaneinaan. Kurkkua kuristavat
synkät ajatukset, ääntä ei saa ulos.
Mies on hiljentynyt kyhjöttämään
kylmissään kaupan kivirappusilla. Kauppa on auki klo 24:ään. Suttuinen olemus
kielii kadulla asumisesta. Mies on laittanut
polkupyörän nojaamaan kaupan seinää
vasten. Rähjäiset muovipussit täyttävät
ohjaustangon. Täpötäysinä, ryppyisinä,
likaisina. Niissä on päivän saalis ja koko
miehen omaisuus. Tarpeellisena hänelle,
tarpeettomana muille. Mies elää vielä keräilytaloudessa tai oikeastaan dyykkaa roskiksia. Joskus niistä löytyy jotain myytäväksi
kelpaavaa.
Joku toinen hakee hakemalla hiljaisuutta ostamisen lomaan. Ihminen etsii äänetöntä tilaa jo ostoshelveteissäkin, joihin on
rakennettu erikseen hiljentymiseen varattu
paikka.
Reijo Pipinen
Ihmisen tulee saada ymmärtää itseään
koskevan asiakirjan sisältö
Itseä koskevan tiedon ulkopuolelle jääminen
kaventaa perusoikeuksia
Moni meistä kansalaisista on joutunut
tilanteeseen, jossa itseä koskeva lausunto
tai päätös on jäänyt epäselväksi. Lauseissa
on vieraita termejä ja vain ammattilaisille
avautuvia ilmaisuja. Kieli estää sisällön
ymmärtämisen.
Perusoikeuksiemme toteutumisen kannalta on tärkeää, että voimme mahdollisimman aukottomasti ymmärtää itseämme
koskevan tiedon.
J
os ihmiseltä jää itseään koskevan lausunnon tai päätöksen sisältö ymmärtämättä, seuraukset voivat olla kauaskantoiset. Tämä tulisi ottaa huomioon
erityisesti, kun ihmisen elämäntilanne on
ennestään kuormittunut. Elämäntilanteen
muutos voi lähteä alkuun vasta sitten, kun
ihminen pystyy selkeästi käsittämään, mikä
on tilanne nyt.
Kun henkilön asioita käsitellään, asianosaisen pitää itse ymmärtää, mitä ilmaisuilla tarkoitetaan. Kaikissa tilanteissa arvion ja
kirjallisen tai suullisen ilmaisun tulisi olla
täysin sisäistettävissä.
Henkilöt, joiden elämäntilanne on
monin tavoin kuormittunut, kohtaavat
tilanteensa vuoksi paljon terveydenhuollon ammattilaisia. Ammattilainen kirjaa
terveydentilan tiedot, määrää lähetteellä
erikoissairaanhoidon tutkimuksiin, antaa
ohjeet lääkityksen käytöstä. Ammattilaisen
lausuntojen pohjalta henkilön pitäisi sisäistää omaa terveyttään koskeva tilanne.
Rikosseuraamuksellisiin selvityksiin liittyen tehdään asiatekijöihin, terveydentilaan
ja persoonaan liittyviä arviointeja. Näillä
arvioinneilla on usein merkittävä vaikutus
rikosseuraamuksen kestoon, muotoon ja
paikkaan, jossa se suoritetaan.
Päätösten kielen kauaskantoiset vaikutukset
Muutos edellyttää oman elämäntilanteen
ymmärtämistä
Jotta muutos toteutuu, siihen tarvitaan
valmius. Muutosvalmius edellyttää selkeää
käsitystä omaan elämään vaikuttavista tilanteista. Muutosvalmiuden yhtenä tekijänä
on, että voi hetkeksi pysähtyä päivittämään
mm. omaa terveyttä ja siihen vaikuttavaa
sosiaalista elämäntilannetta. On saatava
sisäistettyä se olemassa oleva tilanne, joka
tarvitsisi muutoksia aiempiin toimintatapoihin verrattuna.
Maallikon on usein vaikea saada selkoa
myös sellaisista itseään koskevista kirjallisista dokumenteista, joihin sisältyy lakitekstiä. Tämä ongelma näkyy esimerkiksi
vakuutusyhtiöiden sopimusteksteissä, tukihakemuksissa sosiaalitoimessa ja Kelan
hakemusten vastausperusteissa; päätösten
perusteluissa on runsaasti viittauksia lainkohtiin.
Hakemuksiin saadut vastaukset - kirjalliset tai suulliset - ovat usein vaikeasti
ymmärrettävissä lähes kenelle tahansa Jos
ihminen on syrjäytymässä, sisällön jääminen ymmärtämättä voi olla kohtalokasta.
Kaikkien ei ole mahdollista esimerkiksi
turvautua internetiin ja etsiä sieltä selvennyksiä. Lähtökohtaisesti näin ei edes pitäisi
olla. Erityisen oikeutettuja muutokseen ja
selkeään informaatioon ovat ne kansalaisryhmät, joille kolmannella sektorilla perustetaan matalan kynnyksen toimintaa.
Itsemääräämisoikeus tulee turvata
Oman tilanteen todellinen ymmärtäminen
luo edellytykset kritisoida tarvittaessa ja
tilanteen niin edellyttäessä itseä koskevia
päätöksiä. Kansalaisen oikeudet tulisi säilyttää sen suuntaisina, että heikoimmasakin
asemassa olevan yksilön itsemääräämisoikeus voitaisiin huomioida hänen elämäänsä
aidosti kunnioittavalla ja tukevalla tavalla.
Autonomia on myös sitä, ettei ihmistä
alisteta turvautumaan tulkkiin saadakseen
asiastaan selvää. Tällä tarkoitan, että valitettavan moni joutuu turvautumaan täysin
ulkopuoliseen ihmiseen itseään henkilökohtaisesti koskevan sisällön avaamisessa.
Kyseessä voi esimerkiksi olla hyvin henkilökohtainen kirjallinen arvio terveydentilasta.
Kadulla pitkään eläneet ovat saattaneet
käytännössä joutua luopumaan oikeuksista, joiden tavoite on turvata jokaisen
kansalaisen oikeus koskemattomuuteen
sen monissa muodoissa. Arkea elettäessä
monilla syrjäytetyiksi tulleilla on jatkuvasti
uhkana altistua autonomiansa räikeillekin
loukkauksille.
Kun ihmisen tulee kävellyksi yli ja kohdelluksi väärin, hän muuttuu usein itseään
ja oikeuksiaan vähätteleväksi. Hänelle jää
käsitys, ettei hänelle kuulukaan oikeutettu
yksilöllinen kohtaaminen omissa asioissaan.
Tällainen ihminen voi ajautua epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin esimerkiksi julkisen palvelujärjestelmän rattaissa. Hänen
tilanteensa perusteella arvioidaan hoidoista
tai tutkimuksista olevan vähäinen hyöty
elämäntapojen vahingollisuuden vuoksi.
Tunne joutumisesta väärin kohdelluksi
ja käsitys omien mahdollisuuksien ja keinojen vähäisyydestä vahvistuu. Päädytään
ehkä pahoihinkin vastakkainasetteluihin ja
mahdollisuus oman tilanteen sisäistämiseen
kaventuu entisestään. Yksi keino katkaista
huono kehitys on saattaa ihmistä itseään
koskeva tieto ihmiselle itselleen ymmärrettäväksi - sekä kirjallisesti että suullisesti.
Juhani Haapamäki
Liikkuvan tuen / Palveluohjauksen
työntekijä
Vailla vakinaista asuntoa ry
7
Kuvat: Hartti Ahola
Mietteet kirjasi muistiin Raija Maunula
Päihdekuntoutuksen yhteisöjen loppuminen on huolena Syväpurossa.
”Arvokkain tieto rakentuu hitaasti yhdessä”
Syväpuron yhteisö ja hoitokoti Liljendalissa joutui lakkautusuhan alaiseksi pari
vuotta sitten, kun Helsingin kaupungin
palvelujen ostoa alkoivat koskea uudet
säännöt. Niiden mukaan hoitokodin vastuuhenkilöltä vaaditaan samaa muodollista pätevyyttä kuin kunnissa. Syväpuron
muodollinen vastuu järjestettiin uudelleen ja taloon remontoitiin yhden hengen
huoneita. Yhteisöä 30 vuotta johtanut
Mauri Poikeljärvi oli muutoksen keskellä
toiveikas: ”Syväpuroa tarvitaan. Makaan
sen puolesta vaikka yksin lattialla kymmenen vuoden kuluttua.”
S
yväpuron kohtalosta ei ollut varmuutta lähes pariin vuoteen. Vuosi sitten tehtiin uudistukset. Nyt
kustannukset ovat kasvaneet, kun
talossa on ollut vajaakäyttöä. Maukka Poikeljärvi ihmettelee sitä, että Helsingistä ei
löydy viittätoista henkilöä, jotka haluaisivat
välillä olla selvin päin. ”Sen vuoksi perään
arvoja ja keskustelua niistä.”
Viimeksi kuluneen vuoden aikana
Maukalle on ollut rankkaa huomata, että
vuosikymmenten toiminnan tuottamaa
arvoa ja merkitystä ei täysin ymmärretä.
”Suomalaisesta yhteiskunnasta häviää
elämää eläen hankittu kokemus. Paljon perustietoa katoaa, jos yhteisö katoaa”, Poikeljärvi toteaa. ”Kuntien päättäjille tarjotaan
jotain muodollisesti pätevää, mutta tietävätkö palvelujen ostajat, mitä hankkivat.
Asuttaminen tietää ikuista känniä asukkaille, koska joidenkin käyttäytyminen ei
muutu ikänä. Tämä huolettaa.”
”Kokonaista ihmistä ei voi mittareilla
mitata. Syväpurossa on oltu ihmisiä karvoineen nahkoineen. Asiat ovat rakentuneet
vuorovaikutuksessa. Siihen sisältyy kaikki ja
se on hidasta” , Maukka toteaa.
Tarinat ja taustat ovat olleet hyvin kipeitäkin. Hampaat irvessä on joku kiroillut
raitistumisen kauheuksia ja pitänyt Syvistä
työleirinä. Luottamus on saattanut syntyä
8
vasta puolen vuoden kuluttua Syväpuroon
saapumisesta. Jokaisen oma painolasti on
tullut mukana, vaikka tavarat olisivat tippuneet tullessa tiepuoleen.
” Olen saanut kulkea kappaleen matkaa ihmisen rinnalla. On suunnan muutos
tullut sitten ÖÖ:stä tai AA:sta, olen ollut
välikätenä ja ehkä patistanut elämänmuutokseen. Minusta ei ole ollut ketään raitistamaan, vaan olen voinut vain antaa mahdollisuuden Syväpuron kautta. Se mikä tekee
Syväpuron, on kaikki asukkaat ja työntekijät yhteensä kissaa myöten.”
Maukka Poikeljärveä tuntuu painavan
se, että hänen käytössään olevat käsitteet
eivät riitä kuvaamaan yhteisön merkitystä.
Muodollisesti pätevä kilpailutuksen kieli on
täysin erilaista kuin se kieli, joka on kasvanut elämänkokemuksesta ja arjen työstä
juoppojen kanssa.
” Olen toivottanut kaikki tänne tutustumaan. Kahvipannu on ollut kuumana
päivittäin kello 10.”
”Täällä ei eroteta elämää elämänmuutoksesta. Mitä se sellainen on, että kokoonnutaan johonkin kellariin kerran viikossa
yhteisöä kokemaan.”
”Yhdessä eläminen ja tasavertaisina
kohtaaminen tekevät yhteisön. Vain sellaisessa yhteisössä voi oppia tuntemaan
itsensä.”
Pelkkä asumisen järjestäminen ei tuota yhteisöllisyyttä. Maukka Poikeljärveä
huolestuttaa, että siihen kuitenkin ollaan
menossa. Lasketaan asutettujen määrää ja
hintaa mekaanisesti ja tulosta syntyy. Elämäntilanteet eivät kuitenkaan edisty.
”Vertaistukea ei löydy kerhoista, joita
tarjotaan asutetuille yhdessä elämisen tilalle. Syväpurossa ei näperrellä. Täällä on
olleet viisi kuukautta raittiina nekin jotka
eivät Helsingissä pärjänneet.”
”Jos laskea halutaan, yhden putkayön
hinta on jo kova, siinä on poliisityötä, sairaanhoitajien ja vartijoiden työtä.”
Asumista tuetaan uusissa asumisyksiköissä. Syväpurossa ollaan sitä mieltä, että
ihminen jää silti yksin, jos tuki ei tule yhteisöstä. Kavereiden ryyppääminen ympärillä
ei auta asiaa. ”Asumisneuvoja on sitten tullut ovelle häätöä estämään, kun asukkaan
elämä on jo sekaisin.”
”Asumista ja päihdeasioita järjestävät
päteviksi koulutetut ihmiset, jotka ovat
kirjoista lukeneet ja lehdistä katsoneet,
mitä sen pitäisi olla. Kun joku on ruvennut
juomaan, ei ymmärretä mitä asiaan liittyy,
ei ymmärretä juomista. Vaikka halutaan
auttaa, ollaan neuvottomia. ”
KUKA:
Sosiaalineuvos Mauri
Maukka Poikeljärvi
Lapsuudenkoti oli turvallinen. Mauri oli vanhin kolmesta lapsesta.
Isä kuoli Maurin ollessa
15-vuotias. Maurin otti
ensimmäisen ryypyn
Jallua 13-vuotiaana.
Juoma oli Maurin oma
ja Mauri juoman oma.
Mauri teki töitä maalarina, joi vapaa-ajat ja
joutui 17-vuotiaana nuorisovankilaan Keravalle,
vankilajaksoja kesti maaliskuuhun 1977. Lopulta
Mauri oli paleltua ulos
pakkaseen Kyläsaaren
koijansa kärvennyttyä
ja sai hätäpedin Pelastusarmeijan Inarintien
hoitokodista. Sieltä hän
läksi Kriisipalvelutoimintaan Pertti ”Purtsi”
Purhosen mukana.
”Kymmeniä kokouksia on erikseen innovoimassa satoja ideoita. Syväpurossa ei
kokoonnuta innovoimaan vaan tehdään. Se
on kokemuksen politiikkaa.”
Maukkaa huolettaa, että kuntien suosimat lyhyet jaksot kuntoutuslaitoksissa
eivät välttämättä auta, kun takana on vuosia
kestänyt elämä kadulla. Kolme kuukautta
on vähän, puoli vuottakaan ei riitä. Lakisääteisesti katsoen asia on hoidettu, mutta ihminen ei ehdi kiinnittyä mihinkään.
”Ihminen ja ihmissuhde eivät korjaannu
niin kuin auto öljyä vaihtamalla”, Maukka
sanoo.
”Asuttamisessa isot toimijat kilpailevat
ja ovat tehokkaita. Pelkällä nopealla asuttamisella ihmisiä kuolee. Kasvoton vastuu
siirtää ihmisen virkamieheltä toiselle. Siinä
yksinkertaisista asioista tulee monimutkaisia. On jo kymmenen käskyn perusasioihin
kuuluva kysymys, saako esimerkiksi toista
vahingoittaa. Ei saisi.”
”Uudessa asuttamisessa ja hienoissa
standardeissa pelätään arvoja, ettei vain
loukata ihmisen itsenäisyyttä. Arvovalinta
on silti sekin, että ihminen saa juoda itsensä
kuoliaaksi. Ihmisen annetaan tuhoutua. Siitä ei tosin joudu Haagin tuomioistuimeen.
Esimerkiksi kristilliset arvot on tutkimuksissa todettu tehokkaiksi päihdetyössä samalla tavalla kuin vertaistuki. ”
”Kenellä on vastuu esimerkiksi siitä,
että asuttamisyksiköiden henkilökunta ei
ole vaarassa eikä tarvitse pelätä kännissä
örveltävää asukkia. Kenellä on vastuu siitä,
että ei saada enää katkaistua juomista kun
asunto on saatu. Perustuslaki takaa myös
sen, että asiakkaalla on oikeus selväänkin
päivään.”
Pohdintoja vapaaehtoistyöstä
Vapaaehtoistyö on voimakkaassa kasvussa yhteiskunnassamme. Vapaaehtoistyö on nimensä mukaisesti vapaaehtoisuuteen perustuvaa;
tätä se on niin kauan kuin työmuodosta ei
tule tekijälleen velvoitetta, jolla ansaitaan
oman olemassaolon oikeutus. Vapaaehtoistyöhön osallistuminen antaa tervettä
sisältöä arkeen, kun vapaaehtoistoimijan oma
elämäntilanne on kaikilta osin kohtuullisessa
kunnossa. Voisiko vapaaehtoistyöstä saada
myös korvausta?
T
arvetta osallistua vapaaehtoistyöhön on myös sellaisilla henkilöillä, joilla on erityisen kuormittavia tekijöitä elämässään.
Vapaaehtoistyön tarjoajien on hyvä pohtia
osallisuuden monitahoisia vaikutuksia, jotta osallistuminen erityistilanteissa ei voimistaisi kuormittunutta elämäntilannetta.
Vapaaehtoistyön kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan useimmiten huomioon
taloudellinen tilanne ja terveydelliset näkökohdat. Myös henkilön oman sosiaalisen
verkoston ylläpitoon tarvittavan ajan tulee
olla tasapainossa vapaaehtoistyön ajankäytön kanssa.
Yhteiskunnassamme on jo monilla ihmisläheisillä työaloilla pulaa työntekijöistä.
Resurssivajeen voidaan jo sanoa nakertavan
lakisääteisten peruspalveluiden toteutumista. Vapaaehtoistyöllä on tunnustettu
tarve.
Vapaaehtoistyö on arvokasta: se on
kehittynyt kansalaisten halusta ymmärtää
yhteiskunnassamme ilmenevää tarvetta ja
vastata lähimmäisten hätään. Toteutuuko
vapaaehtoistyö tältä pohjalta myös nykyisin, vai onko vapaaehtoistyö rakentunut
ikään kuin vastavuoroiseksi palvelukseksi?
Onko vaakakupissa vapaaehtoisten oman
olemassaolon oikeutus - heidän, joiden
omakin arki on syrjäytymisen ja huonoosaisuuden vuoksi haavoittunutta ja aliarvostettua yhteiskunnassamme?
M
eidän vapaaehtoistyötä tarjoavien tulisi olla vastuullisia toimijoita niissä tilanteissa, joissa vapaaehtoisten
työpanos osallisuuden mahdollisuuteen
vedoten voi itse asiassa palvella enemmän
toimijatahon omia taloudellisia intressejä.
Vapaaehtoistyön tulee olla raikasta ja
läpinäkyvää. Vapaaehtoistyössä tulisi huomioida myös työnohjaus, joka valitettavan
usein jää puuttumaan, vaikka sen olemassaolo vahvistaisi ja tukisi vapaaehtoisten
jaksamista.
Meidän tulisi myös miettiä, miksi vapaaehtoisten sitoutuvuus ja kiinnittyminen
on usein lyhytaikaista työssä, johon he ovat
lähteneet mukaan. Suunnittelemmeko vapaaehtoistyön rakenteet ja toimintamallit
puutteellisesti?
Ovatko päättäjät pohtineet, voisiko vapaaehtoistyöstä suorittaa myös taloudellista
korvausta ilman, että vapaaehtoisuuden
käsite olisi vaarannettu tai että työmuoto
korvauksen myötä kyseenalaistettaisiin?
Vapaaehtoistyöstä käytetään monenlaisia ilmaisuja ja sitä kuvaavat monenlaisten
palveluntuottajien omat kriteerit. Nyt ne
ovat viime kädessä vain sarja näkemyksiä,
joita eri ihmiset eri instansseissa ilmaisevat
eri tavoin.
Vapaaehtoistyön käsite on tullut kuitenkin jäädäkseen ja vapaaehtoistyön muodot
lisääntyvät. Olisi aika luoda selkeät raamit,
10
joilla lisätään vapaaehtoistyön motivaatiota.
Selkeillä raameilla lisättäisiin vapaaehtoistyöhön mielekkyyttä heille, jotka ovat
valmiit antamaan aikaansa ja täyttämään
palvelujen tarpeen ja palvelujen saatavuuden välisen vajeen.
Pieni taloudellinen korvaus ei saisi vähentää sitä arvostusta, joka kuuluu vapaaehtoisena työskentelevälle. Vapaaehtoistyöntekijä toimii arvokkaana puskurina
kylmenevässä asenneilmapiirissä niiden
hyväksi, jotka tarvitsevat lähimmäisestä
välittävää ilmapiiriä vaikean elämäntilanteen tueksi.
K
un vapaaehtoisen taloudellinen
ja sosiaalinen elämäntilanne on
vakaa, hänen on luonnollisesti
mahdollista kieltäytyä muodollisesta korvauksesta. Kieltäytymisen
ei tulisi kuitenkaan johtaa arvostelevaan
asenteeseen niitä kohtaan, joille muodollinenkin korvaus vapaaehtoistyöstä tarjoaa merkittävän lisän tiukkaan talouteen.
Samalla vapaaehtoistyö vahvistaa heidän
omanarvontunnettaan. Osallisuus luo olemassaololle merkityksellisyyttä.
Valtiovalta voisi kartoittaa vapaaehtoistyön tuomia yhteiskunnallisia säästöjä. Suoran taloudellisen säästön lisäksi
yhteiskunnallisesti merkittävää on myös
vapaaehtoistyön inhimillistä kärsimystä
vähentävä vaikutus.
Mahdollisesti selvitystyötä on jo tehty.
Asia ei kuitenkaan ole ollut näkyvästi esillä,
mikäli vapaaehtoistyön merkittävyyttä on
tiedotusvälineissä käsitelty.
Näkökulma olisi tämä: vapaaehtoistyöntekijällä olisi perusteltu oikeutus saada
selkeästi määritelty korvaus vapaaehtoistyöstään. Korvaus määriteltäisiin tasapuolisesti kaikkea vapaaehtoistyötä koskevaksi
työn muodosta riippumatta ja aina samansuuruiseksi suhteessa käytettyyn aikaan.
V
arat vapaaehtoistyökorvauksiin
rahoitusmallissa osoittaisi valtio
ja ne olisivat haettavissa esimerkiksi neljännesvuoden välein.
Hakemuksessa esitettäisiin selkeät faktat
vapaaehtoistyöllä saavutetuista yleishyödyllisistä tavoitteista ja toteutuneista vapaaehtoistyömuodoista.
Nämä taloudelliset lisäresurssit turvaisivat vapaaehtoistyöntekijöille muodollisen
korvauksen äärettömän arvokkaasta työstä.
Vapaaehtoistyötä varten eri toimijoille välillisesti osoitetut varat eivät kuitenkaan
saisi aiheuttaa leikkauksia toimijoiden perusrahoitukseen, johon vapaaehtoistyö ei
sellaisenaan kaikilta osiltaan sisälly.
Puoltaisivatko eettiset ja moraaliset tekijät tällaista vapaaehtoistyön arvostuksen
vahvistamista?
Olisiko työttömillä ja matalatuloisilla
eläkeläisillä oltava ensisijainen oikeus vapaaehtoistyökorvauksiin?
Keskustelua olisi hyvä jatkaa, jotta yhteiskunnalle merkittävä ja jopa välttämätön
vapaaehtoistyö-ja vertaistyö saisi kaiken
sille kuuluvan arvostuksen ja tuen.
Työttömyyden lisääntyminen Eurooppaa koettelevan talouskriisin seurauksena
on enemmän todennäköistä kuin mahdollista. Vapaaehtoistyön kehittäminen ja
vahvistaminen liittämällä se osaksi työttömyyden vastaisia toimia kantaisi osaa
väestöstämme talouskriisin yli. Näin myös
ehkäistäisiin tehokkaasti ennalta moniongelmaisuutta synnyttäviä haittoja. Mm.
nuoria voitaisiin suojella sivuun jäämisen
ja toimettomuuden tunteelta
Vapaaehtoistyön vahvistamisen hyödyttäisi yhtä lailla vapaaehtoisina työskenteleviä kuin heitä, joita vapaaehtoistyötä
tekevät kohtaavat. Heitä, jotka ovat niin
terveydellisesti kuin taloudellisesti heikoimpaan asemaan ajettuja tai ajautuneita
kansalaisiamme.
Esimerkiksi päihde- ja mielenterveysalan sekä rikosseuraamusalan tukiverkostoissa työskentelee vertaistukihenkilöitä,
jotka pitävät yllä toivoa monille yhteiskunnan perusrakenteista pudonneille. Vapaaehtoisuuteen perustuvat kohtaamiset
mahdllistavat joillekin lähimmäisille paluun yhteiskunnan tasavertaisiksi kansalaisiksi.
VETY, huumeiden käyttäjien vertaistyön yhteistyöverkosto, tekee merkittävää
työtä eri toimijoiden kanssa ja kehittää
yhteistyötä ammattilaisten ja vertaiskokemushenkilöiden välillä.
Vapaaehtoiset/vertaiset lähestyvät oman
elämänkokemuksen tuomalla ymmärryksellä ja rohkeudella niitä kohderyhmiä,
joiden tavoittaminen julkisen palvelujärjestelmän keinoin ei aina riitä. Heidän mahdollisuutensa tavoittaa kovien huumeiden
käyttäjiä ja eri alakulttuurien edustajia
perustuu ainutlaatuiseen ”kentän” ja sen
toimintamallien ymmärtämiseen.
Helsingin Sörnäisiin on perustettu Kujato, verkostoyhteistyötä tekevien yhteenliittymä. Lyhenne tulee Kurvin alueen järjestötoimijoista ja tavoite on tuoda yhteen
vertaisia,vapaaehtoisia sekä ammattilaisia
sosiaali- ja terveydenhoidon alueilta.
Tavoitteita siis riittää niin kansallisella
tasolla kuin kuntatasollakin.
Voimme yhdessä pohtia, kuinka moninkertaiseksi lopulta kasvaa yhden vapaaehtois- tai vertaistyöhön sijoitetun euron
arvo suhteessa aikaansaatuihin hyötyihin.
Inhimillinen kohtaaminen ei ole hyödyistä
pienin.
Juhani Haapamäki
Liikkuva tuki / Palveluohjaus
Vva ry
Vailla vakinaista asuntoa ry:n hallituksen puheenjohtajana toimii Pirkko Vuorinen.
Hänet tavoittaa numerosta 044 730 5657,
jonka vastaajaan voi jättää viestin. Hallitukselle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen
vvahallitus@vvary.fi .
Pitkäaikainen puheenjohtaja Kimmo
Aaltonen kutsuttiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Pirkon ja Kimmon mietteistä
voi lukea lokakuussa ilmestyvän Asukin
henkilöhaastatteluista.
Vailla vakinaista asuntoa ry lähettää
edustajia kansainvälisiin asunnottomuustapaamisiin.
TULEVIA EDUSTUKSIA: Barcelona marraskuu 2012, Hopen seuraava
yleiskokous ja Feantsan seminaari jonka aiheena on maahanmuutto. Tiedustelut toimistolta.
FEANTSA, Euroopan asunnottomuustoimijoiden kattojärjestö perustettiin vuonna 1989 eurooppalaiseksi
yhteistyöelimeksi. FEANTSA on ainoa
merkittävä eurooppalainen verkosto,
joka toimii pelkästään maanosan asunnottomien hyväksi. Asunnottomuus pyritään lopettamaan ja siihen puututaan
eri tavoin EU:n sopimusten pohjalta.
FEANTSAan kuuluu yli 100 jäsenjärjestöä 30 Euroopan maasta. Jäsenjärjestöistä osa tuottaa asunnottomille erityyppisiä palveluja kuten sosiaalihuollon
tukipalveluita. FEANTSAn hallitus vieraili Suomessa vuodenvaihteessa 1998
ja tutustui Vva:han. Tällöin Vva:sta tuli
Feantsan täysjäsen. Järjestön toimisto
sijaitsee Brysselissä.
FEANTSAn kansalliset jäsenjärjestöt toimivat tiiviissä yhteistyössä
viranomaisten, yleishyödyllisten vuokra-asuntojen omistajien ja muiden toimijoiden kanssa.
Kirja KATU - tarinoita
asunnottomasta elämästä ilmestyy syksyllä,
kustantajana Into Kustannus! Vva:n kävijöiden
kertomuksia ja valokuvia
asunnottomuudesta!
Karua ja kaunista! Ohjaaja
Ulla Pyyvaara, valokuvaaja
Arto Timonen ja työryhmä!
Saatava mm. Akateemisesta ja Suomalaisesta
kirjakaupasta! Tilattu jo
kirjastoihin! Ole kuulolla!
Otteita tarinoista julkaistu
aiemmissa Asukeissa!
Perustulolla ulos
byrokratiaviidakosta
P
erustulolla tarkoitetaan yleensä
rahaa, joka osoitetaan kaikille
tietyn maantieteellisen alueen
asukkaille, samansuuruisena ja
vastikkeetta. Toisinaan perustuloon lasketaan myös julkiset palvelut. Niistä nimittäin
pitkälti riippuu, kuinka paljon yksittäinen
ihminen tarvitsee rahaa välttämättömiin
menoihinsa.
Suomalaiset työmarkkinat ovat viime
vuosikymmeninä ajautuneet koko ajan
kauemmaksi siitä pysyvien teollisuustyöpaikkojen visiosta, jolle hyvinvointivaltio
aikanaan rakennettiin. Jo kolmannes suomalaisista tekee jonkinlaista silpputyötä.
Lisäksi virallisten työelämätilastojen ulkopuolelle jää paljon toimintaa, jonka
taloudellista arvoa ei voida kiistää, mutta
josta ei makseta palkkaa. Tähän ryhmään
kuuluvat ainakin omaishoiva, vapaaehtoistyö sekä erilaisten innovaatioympäristöjen
ylläpito.
Tässä tilanteessa on outoa, että yhteisesti kasattua vaurautta edelleen jaetaan
ensisijaisesti palkkatyön kautta. Jopa monet sosiaalietuudet on kytketty palkkaan,
jolloin palkkaerot tuottavat myös eriarvoista sosiaaliturvaa. Vanhan sosiaaliturvajärjestelmän ja uusien työmarkkinoiden
kohtaamattomuus synnyttää ihmisryhmiä,
joille ei työssäkäynnistä huolimatta kerry
eläkettä, lomia, työttömyysturvaa tai edes
köyhyysrajan ylittävää toimeentuloa.
Työsuhteiden ja työn luonteen muuttumisen seurauksena yhä useampi ihminen
kokee jatkuvaa taloudellista epävarmuutta.
Perustulo on lupaus sosiaaliturvasta, joka
vastaisi työn muuttuneeseen luonteeseen.
Se purkaisi nykyisen jähmeän sosiaaliturvajärjestelmän ja helpottaisi elämänhallintaa.
Riittävän suuruisena perustulo mahdollistaisi kohtuuttomista työehdoista kieltäytymisen.
Suomessa esitetyissä malleissa yleensä oletetaan, että hyvätuloiset maksavat saamansa
perustulon takaisin korkeampana veroprosenttina. Silti myös he hyötyisivät perusturvan yksinkertaistumisesta ja sen tuomasta
yhteiskunnallisesta vakaudesta. Perustulon
kaikkia vaikutuksia on mahdotonta ennakoida, mutta selvää on, että kyseessä on
laajalti sosiaaliturvaan, työelämän pelisääntöihin ja ihmisten elämän yleisiin ehtoihin
liittyvä uudistus.
Hyvän arjen ehdot eivät lopulta ole kovin kummoisia. Useimmat ihmiset ovat
elämäänsä tyytyväisiä, kun heillä on koti,
mielekästä työtä, läheisiä ihmisiä, lähikirjasto ja mahdollisuus päästä kipeänä lääkäriin. Perustulo on mielestäni aikamme
paras lupaus näiden asioiden turvaamiseksi
meille kaikille.
Anna Kontula
Asunnoton hakee asuntoa. Mistä liikkeelle?
Asumisasioiden ohjaaja:
Mietittäväksi etukäteen
Kotikunta?
On hyvä, jos tiedossasi on jo sosiaalityöntekijäsi nimi. Jollei muuta postiosoitetta ole,
maistraatista saa poste restante –osoitteen.
(Helsinkiin asunnottomana asunnonhakijana: maistraatti, sosiaalityöntekijä ja
ensisuojana Hietaniemen palvelukeskus
tai Kalkkers)
Tulevan kesän
olevat mietteet
Vailla vakinaista asuntoa ry
Asumisasioiden neuvonta
ja palveluohjaus
Ohjaaja Ulla Pyyvaara
Puh. 050 443 0102
[email protected]
Vailla vakinaista asuntoa ry
Liikkuva tuki /Palveluohjaus
Ohjaaja Juhani Haapamäki
Puh. 044-5207870
[email protected]
Liikkuvan tuen työntekijä lähtee tarvittaessa kävijän mukaan asioita hoitamaan.
Vuokravelkaa?
Sosiaalityöntekijä selvittää nykyisen tilanteesi helpoimmin. Vuokravelan maksamisesta
erissä voi sopia. Selkeä maksuohjelma voi auttaa asunnon saamisessa, vaikka vuokravelkaa
onkin.
Työtilanne?
VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY
Opiskelija?
Vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskus Vepa,
Perhesuhteet?
Vaasankatu 5, 00500 Helsinki
Päihteiden käyttö?
Vva ry toimisto, Kinaporinkatu 2 a 8, 00500 Helsinki
Molemmat toimipisteet sijaitsevat samalla kulmalla
Vaasanaukion ja Sörnäisten metroaseman
lähettyvillä
Osa I
T
erasseilla istuminen on siitä hienoa, että
siellä ei koskaan ryypätä. Siellä ei tulla
humalaan eikä käyttäydytä huonosti.
Me suomalaiset jaksamme hyvin ja hillitsemme itsemme, jos kattona on taivas. Terassilla ei kiskota kaksin käsin, pupillit väärinpäin,
vaan nautiskellaan kauniista päivästä ja hyvästä
seurasta. Sisätiloissa ryypätään, kiskotaan naamat
ja joskus jopa haastetaan riitaa. Ja jos terassilla
jano iskee oikeasti, sitä on luotu hillitsemään hidas
palvelu ja tarjoilu. Miehet istuvat vertailemassa
vatsojensa kasvua, joka onkin helppoa sillä t-paita
on poikkeuksetta liian lyhyt. Melko yleinen vaihtoehto on myös tulla terassille ilman paitaa, ainakin
jos olettaa että omaa suurimman vatsakummun.
Naisten on puolestaan pakko tulla terassille, koska
onhan pakko esitellä juuri hankitut terassiasusteet.
Ja, kuten todettu, siellä ei ryypätä. Otetaan vain sivistyneesti ja soitetaan puolen tunnin välein kotiin, että äiti tulee kohta. Piipahtaa vain terassilla. Jalkojen juuressa on
ostoskassi, jossa aurinko lämmittää kevytmaidon ja jauhelihan.
Grillaaminen kuuluu sivistykseen. Olemme oppineet sen amerikkalaisista elokuvista.
Sillä poikkeuksella, että kun jenkit grillaavat kyljyksiä ja meheviä pihvejä, me tyydymme
suomalaiseen perusvihannekseen, grillimakkaraan. Sitä on kaupoissa tuollaiset 80 eri
sorttia. Rohkein puristaa puoli pulloa sytytysnestettä hiilille ja tuikkaa tulen sopivasti
ennen aikojaan. Tässä on se erikoinen suomimaun tekijä, jota ei muualla tapaa. Jotkut
luopiot tuikkaavat mukaan sipuleita, täytettyjä herkkusieniä ja muuta turhaa. Mutta
ne onneksi palavat karrelle ja piloille, ettei kenenkään tarvitse uhrautua.
Juhannuksen aikaan ovat jo käsillä ne hetket, että intialainen tulisilla hiilillä kävelijä
voi kepeästi pomppia pitkin pallogrillejä Hangosta Utsjoelle. Ja takaisin.
Alan miehet ovat grillanneet jo vuodesta kivi ja miekka. Mutta eivät huvikseen, vaan
siksi että se on ollut ainoa tulisija. Heillä oli metsikössä se kuuluisa nuotiopiiri.
Osa II
Guggenheim ja Mannerheim
M
annerheim ratsastaa Kiasman edessä hienolla ratsullaan, Käthellä. Joku
on väittänyt, että patsashevonen kylläkin askeltaa kuin kameli, mutta
kun en ole ratsumiehiä, niin en ota kantaa. Guggenheim ratsastaa
muitten rahoilla, sen tiedän ja tajuan. Museopeli on nyt raakaa. Herra Gallen-Kallela-Siren taitaa ratsastaa nimellään ja kuikuilla Guggenheimiin päin,
pomomiehen paikan taivaanrannassa siintäessä.
Tämä G-K-S sanoi, että me elämme vielä Gutenbergin galaksissa, olemme eläneet
jo 500 vuotta. Hän tarkoittanee, että me omalla tavallamme istumme vielä puussa,
syömme käpyjä ja olemme juuri vasta laskeneet persmäkeä Uralilta, jolloin häntämme
on jäänyt pelkäksi häntäluuksi.
Meitä on nyt lyöty brändillä päähän!
G-K-S vain hymyili, kun hän kertoi että pytinki vaatii vaivaiset 140 miljoonaa euroa.
Opetus- ja kulttuuritoimemme budjetti on seitsemän miljardia. Pelkän kulttuuritoimen osuus siitä Suomessamme on 448 miljoonaa. Helsingissä on tasokkaampia gallerioita yli 60, Gallen-Kallelan museo, Ateneum, kaksiosainen Helsingin Taidemuseo
ja Kiasma.
Paikka, johon paperilla (nyt jo kuluja kulunut 2 miljoonaa euroa) Guggenheim -kokkare on suunniteltu, on hienoa punatiilistä vanhaa aluetta.
Oletettu kävijämäärä olisi 550 000 henkeä. Näistä omaa väkeä 300 000.
Muualtakin Suomesta olisi hienoa lähteä sinne tilausbussilla. Tietysti Ideaparkin ja
Ikean kautta.
Jos jyvitän tuon Guggenheimin hinnan esimerkiksi tukiasuntoyksiöiksi, menisi tästä
harmaasta päästä loppukin järki.
Minne mennä?
Jos olet kirjoilla Helsingissä:
Kotikunnasta riippumatta:
Asumisen tuki
Toinen linja 4 H, 00530 Helsinki
Puh. 09 3104 011
Asumisen tukeen riittää ensin soitto, mutta
sen jälkeen käydään tapaamassa sosiaalityöntekijää. Aika sovitaan ensi kertaa soitettaessa. Tapaamisessa sovitaan mm. maksusitoumuksista.
Asuntolapaikkojen välitys:
puh. 09 3104 3588 kello 8.15-12
Hietaniemenkadun palvelukeskus
Hietaniemenkatu 5 B, 00100 Helsinki,
käynti sisäpihan puolelta
Puh. 09 3104 011
Asumispäivystys avoinna joka päivä klo 17-08
Vva ry:n Yökahvila Kalkkers
Mäkelänkatu 50 B, 00550 Helsinki
Puh. 050 443 1068
Avoinna öisin joka toinen viikko (parittomat
viikot) su-illasta ma-aamuun kello 22-06
Vva ry:n etsivän työn yksikkö Yökiitäjä tavoittaa ulkona oleilevia asunnottomia yöaikaan
pääkaupunkiseudulla.
Puh. 050 528 2013
Johnny-Kai Forssell
[email protected]
Huom. mahdolliset poikkeukset kesän aukioloissa.
11
Kuvat: Hartti Ahola
Kahvit testissä
Vepassa järjestettiin kahvinmaistelutilaisuuteen, joka oli yksi teemapäivä Laurean
opiskelijoiden hankekokonaisuudessa.
Tarjolla oli neljää eri kahvilaatua, joista
suurin osa kävijöistä maistoi kutakin. Jokainen osallistunut sai halutessaan pienen
palkinnon, joita oli tarjolla kolmea sorttia.
Kahvitarjoilun ohessa kerättiin suullista
palautetta kahvilaaduista. Tarjolla oli perinteistä Juhlamokkaa, Brazil-kahvia, vihreää
Arabicaa ja punaista Arabicaa. Kaikista
kahveista tuli runsas palaute.
Punainen Arabica on edullinen ja laadukas kahvi. Sitä kuvailtiin seuraavasti:
”Hieno, täyteläinen maku”, ”maistuu jo
kahville” ja ”maistuu Juhlikselta [Juhlamokalta]”. Punainen Arabica keräsi toisaalta
eniten negatiivista palautetta, jota annettiin
kaiken kaikkiaan melko vähän. Mielipiteet
punaisen Arabican mausta olivat hyvin
eriäviä. Punainen Arabica sijoittui sijalle
neljä.
Juhlamokka, joka on hyvin perinteinen
ja kaikille tuttu kahvi, sai osakseen lähinnä
hyvin neutraaleja kommentteja, kuten ”ihan
hyvää”, ”ihan perus” ja ”perus aamukahvi”.
Muutama osallistuja piti Juhlamokkaa kaikista parhaimpana kahvina. Juhlamokka
sijoittui lopulta kolmanneksi.
Vihreä Arabica on edullinen ja laadukas
kahvi. Vihreätä Arabicaa kuvailtiin seuraavasti: ” Hyvin pehmeä maku” ja ”ruusuinen”
. Negatiivista palautetta annettiin hyvin
vähän ja vihreä Arabica sijoittuikin toiselle
sijalle kahvien vertailussa.
Brazil - kahvi, joka on hieman perinteistä tummempi paahto, oli suuressa suosiossa. Sitä luonnehdittiin muun muassa seuraavasti: ”Brazil oli kyllä parasta, oikeesti!”,
”hyvää, sopii suklaan kanssa” ja ”tosi hyvää,
kouluarvosana kahdeksan”. Brazil -kahvin
makua kuvailtiin vahvaksi mutta pehmeäksi ja se erottui selväksi suosikkikahviksi.
Tämän kahvin maistelun mahdollistivat
useat lahjoittajat, joilta saatiin muun muassa kahvipaketteja, suodatinpusseja, pahvimukeja sekä palkintohattuja yms. Suuret kiitokset K-market Kamppi, K-Market
Ruokapysäkki, Lidl Suomi Ky Sörnäinen,
optikko@pihlajamäki ja S-Market Vaasanhalli, jotka lahjoittivat tarvikkeita kahvin
maisteluun.
12
Kokki tuli Vepaan
L
aurean sosiaalialan opiskelijat
toteuttivat yhdessä Roihuvuoren
ammattikoulun kokkiopiskelijoiden kanssa tapahtuman, joka oli
osana laajempaa Laurean opiskelijoiden
Vva ry:lle toteuttamaa hankekokonaisuutta.
Kokki tuli Vepaan - tapahtuman tarkoituksena oli tuottaa kävijöille ravintolahenkinen
lounas. Ravintolatunnelma luotiin pöytien
kauniilla kattauksella, pöytään tarjoilulla ja
menu-vihkosella. Lopputulos oli opiskelijoiden saaman suoran palautteen mukaan
hyvä.
Suunnittelun lähtökohtana oli tuottaa elämyksellinen tapahtuma, johon osallistuminen olisi helppoa ja mielekästä. Opiskelijat
olivat onnekkaita saadessaan toteuttaa kokkitempauksen ja vielä siten, että kustannukset hoituivat Vva ry:n varoin. Tapahtuman
hinta-laatu -suhde oli hyvä, sillä verraten
pienellä summalla saatiin aikaiseksi elämys,
joka jää kävijöiden ja Vva ry:n työntekijöiden mieleen positiivisena asiana vielä
pidemmäksi aikaa.
Startti kello kuusi aamulla
Tapahtuman valmistelut alkoivat jo kukonlaulun aikaan, kun sosionomiopiske-
lija Inka ja kokkiopiskelijat Panu ja Ilkku
aloittivat ruoanlaiton ja muun valmistelun kuuden aikaan aamulla Vepassa. Vaikka
keittiön tilat ovat kokonsa puolesta hieman
haastavat, ruoanlaitto onnistui hyvin ja aikataulun mukaan.
Menussa vaihtoehtoja jokaiselle
Lounasta pääsi nauttimaan klo 11-13. Tarjolla oli alku- ja pääruoka sekä jälkiruoka,
jonka kanssa sai halutessaan ottaa jälkiruokakahvin tai teen. Ja kuten kunnon menuun
kuuluu, tarjolla oli myös eri vaihtoehtoja.
Kerrallaan Vepaan mahtui kahdeksan ruokailijaa ja aina kun yksi poistui pöydästä,
tuli ovesta heti seuraava nauttimaan lounasta.
Sosionomiopiskelijat Jussi ja Mikko
olivat tarjoilijoita Inkan toimiessa kokkien
ja tarjoilijoitten välimaastossa muun muassa tilausten mukaisten ruoka-annosten
tekijänä.
Sohvalta syömään ilman jonoa
Kulunvalvonnasta vastasi Vepan työntekijä AP, joka piti huolta siitä, että ovesta
tuli kerralla sopiva määrä ihmisiä, niin
että kaikki sisälle tulijat pääsivät suoraan
pöytään. Pihalla odottaessa ei tarvinnut
seisoskella, vaan pihalle oli tuotu sohva
Vepan tiloista.
Noin neljäkymmentä kävijää nautti
lounasta päivän mittaan. Toteuttajan näkökulmasta oli hienoa huomata, kuinka hyvin
kävijät lähtivät mukaan tapahtumaan.
Yhteistyö kahden oppilaitoksen välillä
toimi todella hyvin. Saimme tuotettua oikein mukavan ravintolatunnelman Vepaan.
Kokit Panu ja Ilkku ovat ensimmäisen vuoden kokkiopiskelijoita ja ruoan laadusta
päätellen he ovat päässeet jo todella pitkälle.
Sosionomiopiskelijat toimivat puolestaan lähinnä tilojen ja tarjoilun parissa
ja juttuseurana kävijöille, jotka olivat jo
tulleet tutuiksi hankkeen aikaisempien tapahtumien yhteydessä.
Suuret kiitokset kuuluvat Vva ry:lle joka
tarjosi tilat ja pääoman, kokkiopiskelijoille, jotka tekivät loistavaa ruokaa, sosionomiopiskelijoille, jotka suunnittelivat
ja olivat toteuttamassa tapahtumaa sekä
ennen kaikkea kävijöille, jotka tekivät tapahtumasta järjestämisen arvoisen.
Teksti: Sosionomiopiskelija Mikko
Mukana tiimissä sosionomiopiskelijat Inka
ja Jussi
Laurea AMK:n opiskelijat järjestivät kevään aikana Vva ry:n vertaistoiminnan ja
vapaaehtoistyön keskuksen Vepan kävijöille teemapäivätempauksia.
Jokaiselle päivälle oli oma suunnitelmansa ja aiheensa: kahvin maistelu; ”Ystävän
aamiainen”; ystäväpalvelu - irtautuminen
arjesta; karaoke; ravintolapäivä Vepassa;
lähtö elokuviin/teatteriin; liikuntapäivä;
Vartiosaaren kevättalkoot.
Tavoitteita opiskelijoiden hankkeessa
olivat mm. elämykset, irtautuminen arjesta, osallisuus, aktiivisuus sekä kuulluksi tuleminen ja itsensä arvokkaaksi
tunteminen. Lyhyesti sanottuna ihmisen
kohtaaminen.
ARSKA HÄVEYKSISSÄ
R
Opiskelijat pohtivat hankettaan
Opiskelijat tekivät oppilaitokselleen hankekeväästään kirjallisen työn. Tässä mietteitä.
”Mielestämme jokaisella asunnottomalla tai
asunnottomuutta kokeneella on oma elämäntarinansa, erityinen sellainen. Emme voi tietää kohtaamamme asunnottoman alkoholistin tarinaa, ellei
hän kerro sitä. Kenenkään tarinaa ei saa kaventaa
sisältämään vain päihdeongelman tai asunnottomuuden. Jokainen ihminen on muovautunut
yhteisen perimän, historian ja tulevaisuuden perusteella. Jokainen ihminen on erityinen ja on
kohdattava kokonaisena inhimillisenä ihmisenä,
mihinkään erityispiirteeseen tai tarvetilaan liikaa
katsomatta.”
”Pohdintojen yhteydessä olemme oppineet tiedostamaan omia ennakkoluulojamme ja niiden
vaikutuksia. Ennakkoluulojen tiedostamisen vuoksi
niitä on kyetty työstämään niin, etteivät ne vaikuta
vahingollisesti toimintaan. Olemmekin oppineet,
että kaikista tärkeintä tässä hankkeessa on ollut
asenne, jolla olemme olleet mukana toteuttamassa
toimintaa Vva ry:ssä. ” - -”Olemme saaneet hankkeesta paljon ja koemme voimaannuttaneemme
ainakin muutamia ihmisiä hetkellisesti.”
Vartiosaaren päivästä opiskelijat kirjoittavat:
”Ruokailun jälkeen kävijöiden aloitteesta ja
johdolla kävimme Vartiosaaren huipulla geokätköllä. Tämä toi esiin kävijöiden toimimisen aktiivisena osapuolena meidän opiskelijoiden ollessa
enemmän passiivisia ‘perässäkulkijoita’. He tiesivät
paikan, osasivat sinne ja olivat ylpeitä siitä. ”
eiska oli satunnaisesti vieraillut silloin tällöin Arskan koijalla. Kahteen viimeiseen kertaan ei Arskaa
ollut näkynyt ja koijan suojapressun toinen reuna
oli edelleen irti. Reiska kiinnitti sen ja ihmetteli samalla, miksei Arska ollut korjannut syntynyttä tuulen
riepottelemaa pressunkulmaa. Mitä on tapahtunut koijan
asukille?
Reiska päätti suorittaa tiedusteluretken mestoissa, joissa
Arska usein pyörii. Kukaan ei tuntunut nähneen kyselyn kohdetta kymmeneen päivään. Reiska oli nähnyt silloin Arskan ja
vaihtanut muutaman sanankin hänen kanssaan. Kauppatorin
kunkku kertoi Reiskalle, että kesäisin Arska joskus lähtee
haistelemaan meri-ilmaa ja suuntaa päiväreissulle etelään
eli Tallinnaan. Reiska muisteli parin vuoden takaista Arskan
reissua, joka venähti päivän sijasta kolmeksi viikoksi. Nyt oli
siis kulunut kymmenen päivää, mutta kun päivän reissu oli
tuolla lailla venähtänyt, niin jotain hankaluuksia taisi olla
kotiin paluussa.
Reiskalla oli eläkepäivä lähellä, joten hän päätti perustaa
yhden miehen etsintäpartion ja suunnata Tallinnaan. Hän
päätti hakea VVA:n toimistolta viimeisimmän kuvan tai kuvat
Arskasta ja esittää ne Suomen suurlähetystössä. Kahden päivän päästä hän oli Tallinnan satamassa ja katseli sillä silmällä
kulkijoita, jos vaikka Arska olisi sattumoisin siellä. Ei ollut.
Suunta siis lähetystöön. Kohtu-kadulle saapuessaan hän osui
melkein heti oville, joissa mainittiin tässä olevan Suomen
suurlähetystö. Komea rakennus, vasta saneerattu, ajatteli
Reiska. Sisään päästyään hän esitti naisvirkailijalle asiansa ja
Arskan viimeisimmät kuvat. Hetken keskustelun jälkeen virkailija pyysi anteeksi ja lähti toiseen kerrokseen kyselemään,
josko yhteyttä olisi otettu Arskan asiassa. Palattuaan hän
kertoi yhteydenoton tulleen heti rantaan tulon jälkeen virolaisesta puhelimesta, jota Arska oli saanut ilmeisesti lainaksi,
mutta puhelu oli katkennut kesken kaiken.
Arska oli siis tallessa ja ilmeisesti hengenpitimikseen etsi
tyhjiä pulloja ja tonki roskiksia selviytyäkseen. Jotain oli
sattunut laivamatkalla, kun Reiska ajatteli Arskan eläkkeen
maksupäiviä, kun heillä ne olivat samat. Arskalla oli lähtiessään varmasti rahaa muuhunkin kuin laivalippuun. Piti
olla. Hänet oli taatusti rullattu ja fyrkat finito, pankkikortti
kateissa. Kaikki lähes normaalisti, mutta maa ja valuutta väärä.
Reiskalla oli kolme tuntia aikaa etsiä. Tuuria on, jos nenäkkäin
osutaan, hän ajatteli. Satamasta pörssistä hankittu taikajuoma
oli vasta muutamaa huikkaa vajaa, joten hätäkö tässä.
Suurlähetystöön oli jäänyt tiedot mihin ottaa yhteyttä,
jos Arska löytyy. Laivalipunmaksajaksi oli lupautunut Vva
ry. Arska oli toimittanut heille kaikenlaisia pikkujuttuja ja
oli vakikävijä sekä auttoi kun tarvittiin. Tätä taustaa vasten
ymmärsi heidän maksuhalukkuutensa. Hyvä niin, ajatteli
Reiska.
Kolme tuntia oli kulunut ja Reiskan oli painuttava laivarantaan. Ei osuttu nokakkain, mutta hän oli varma, että näin
kesäaikaan Arska pärjää näissäkin oloissa ja palaa sisukkuudellaan kotimaahan, tavalla tai toisella.
13
MUSTA LAMMAS
TÄSSÄ TÄMÄ MUSTA LAMMAS,
LAMPAALLA SE VALKEE HAMMAS,
HAMPAAN SITTEN LAMMAS JEMMAS,
JEMMASSA MYÖS HUMMAS, MAMMAS.
HERNEROKKA HYVÄILEVI,
PAPUSOPPA MAISTUILEVI,
VIHREE LIEMI KELPAILEVI.
VATSALAUKUN TÄYTTELEVI.
LAMMAS ON SE TOKI MUSTA,
SILTÄ NÄYTTÄÄ MUSTA, SUSTA,
MUSTAKIN ON VÄRI NASTA
VIHDAN TEKI JOKU VASTA.
TUPAKKIAAN POLTTELEVI,
PIIPPUANSA RASSAILEVI,
SIKARIAAN TUPRUTTAVI,
KEUHKOJANSA PILAILEVI.
MONI TÄÄLLÄ HERKUT SYÖ,
KIRISTÄ EI NÄLKÄVYÖ,
SITTEN MAISTUUKIN SE TYÖ,
VIIMEIN SAAPUU TUMMA YÖ.
SOHVAA JOKU HAAVEILEVI,
TUOLIN TYNGÄST´TYKKÄILEVI,
ISTUIMEEN NYT ISTAHTAVI,
SIIHEN SITTEN NUKAHTAVI.
YKSI HAKEE PIKKUTAKKII,
TOINEN ETSII KUNNON FRAKKII,
KOLMAS PIPOO TAIKKA LAKKII,
VAAN SE NELJÄS RUOKAPAKKII.
AAMULEHTEE LUKAISEVI,
TORI-LEHTEE VILKAISEVI,
AVIISEJA APRIKOIVI,
RAAMATTUNKIN USKOILEVI.
PYYKKINSÄKIN PESEE TOISET,
ENSIN MIEHET, SITTEN NAISET,
ETTET SANO: HIELLE HAISET,
LÄHTEE POIS NE TÄIT JA LOISET.
YKSI PORTAAT KIIPEILEVI,
TOINEN RAPUT KONTTAILEVI,
KOLMAS NIISSÄ LEVÄHTÄVI,
NELJÄS TOKI KAPUILEVI.
JOKU KYSYY TÄNÄÄN MIRKKUU,
KAKISTELEE ENSIN KURKKUU,
KÄNNYKÄLLÄ ETSII SERKKUU,
SERKKU KYLLÄ VAIN SE TORKKUU.
PIHASS´JOKU ASUSTAVI,
ERÄS SIELLÄ TANSSAHTAVI,
MUUAN TAAS SE UNELMOIVI,
JOUKOLL´KAIKKI KUNTOILEVI.
RIKKAILLA SE RAHAPANKKI,
HYVÄ MYÖS SE VERIPANKKI,
OUDOMPI TAAS SPERMAPANKKI,
MEILLÄ TÄMÄ RUOKAPANKKI.
SALME KYLLÄ KOMENTAVI,
SANOJANSA TUHLAILEVI,
OKSAT POIS HÄN RASSAILEVI,
ESIMERKKII NÄYTTELEVI.
MARKO ON SE AIKA POMO,
HARRASTEENA PAINI, SUMO,
NIIHIN TULEE KUMMA HIMO,
TYÖHÖN TAAS SE OUTO LUMO.
TANE TENUU RYYPPÄILEVI,
PONUAKIN TIPUTTAVI,
VIINII PALJON SIEMAILEVI,
MAKSA SITTEN POKSAHTAVI.
KARI KAARTAA KALEVASTA,
TAINA TARPOO TAMMELASTA,
PENA POLKEE PISPALASTA,
AINUT AINO AMURISTA.
HUUMEISSANSA HARHAILEVI,
LÄÄKKEISSÄNSÄ PIEHTAROIVI,
LIIMOJAKIN IMPPAILEVI,
HENKI KYLLÄ ERKAANTUVI.
ELÄMÄ SE TÄÄLLÄ PITKÄ,
TOISILL´PITKÄ, TOISILL´PÄTKÄ,
PÄTKÄ NIILLÄ, JOILLA SÄTKÄ,
PITKÄ NIILLÄ, JOILLA PRÄTKÄ.
LAMPAAN PUISTO MISS´LIENEVI,
JOSSA KAIKKI TAPAILEVI,
AATOKSIAAN VAIHTELEVI,
MUISTOISSANSA HERKISTYVI.
KOHTA KOITTAA VIIME HETKI,
PÄÄTTYNYT ON PITKÄ RETKI,
KUKAAN EI NYT KETÄÄN MATKI,
EIKÄ LIIOIN ENÄÄ POTKI.
Kirjoittanut Ilkka Erkkilä.
LAPSUUS: SE ON KAUNIST´AIKAA,
ON KUIN OIKEATA TAIKAA,
LAULUTKIN NE HEILLÄ RAIKAA,
ELÄMÄ NYT HEILLÄ ALKAA.
Musta Lammas on Tampereella toimiva päiväkeskus ja tukipiste asunnottomille.
Oulun pojan muistelmat osa 5
Eero Vogt in memoriam
Eero, pitkän matkan katujen kulkija, menehtyi talvella yhtäkkiä ja
yllättäen sairauskohtaukseen.
Eero oli ilomielinen ja huumorintajuinen. Välillä huumori kokeili
jonkun rajoja, mutta hersyvää ja
lämmintä se oli. Eero pukeutui
yhtä värikkäästi kuin eli, milloin
mihinkin kuosiin. Sotilastakki ja
niittivyö olivat hänelle tärkeitä,
hän pyysi huolehtimaan niistä
sillä aikaa kun istui lyhyen kakun
Sörkan vankilassa. Välillä Eero oli
vapaalla jalalla ja välillä ei, mutta ei
siitä ollut huolta. Eero piti viinasta,
laulusta ja naisista. Niinpä toivomme, että niitä riittää hänelle tätä
nykyä pilven reunalla yllin kyllin.
Kurkistele tännekin välillä, Eero.
Terveisin Vva:n porukat
Kuva: Hartti Ahola
Aamulla heräsin Kalkkersin henkilökunnan hellään huomenen
toivotukseen. Kävin WC:ssä aamupesulla ja kävelin raikkaaseen pakkasaamuun. Katsoin kelloa, kohta Pääskylänrinne avautuu. Oven edessä
kohtasin kaksi kohtalontoveri, Nikon ja Ekin.
”Missä ihmeessä olet ollut, olemme luulleet että olet kuollut”,
kysyi Eki.
”Kävin etsimässä itseäni synnyinseudultani Pohjanmaalta”, vastasin.
Kuinka kivaa oli tavata Ulla ja muu henkilökunta. Ihmiset eivät
muutu, maailma muuttuu, sanoi tätini eläessään. Menimme Ullan
kanssa tupakalle. Kerroin vakavasta sairaudestani, haimastani oli löydetty syöpäsoluja. Kipuni olivat kovat, mutta en valittanut. Ajattelin,
että meillä kaikilla on omat kipumme.
Sairaudestani avauduin hyvin harvoille. Yksi heistä oli Juhani
Roihan seuraaja Sanna Lehtonen. Häneltä sain osakseni suurta myötätuntoa ja tukea silloin kun tuntui, että en enää jaksa. Siksi päätänkin
tämän osion kiittäen VVA:ta, Sannaa, Jussia ja aina kaikkensa antavaa
henkilökuntaa. Voimia teille ja armoa meille.
Toivoo Rainer (Pastori) Vallilassa Maaliskuussa 2012
15
VVA:N PUUHAT
Vailla vakinaista asuntoa ry raportoi toiminnastaan laatimalla yksityiskohtaisen osavuosikatsauksen neljännesvuosittain. Toiminnan halutaan olevan mahdollisimman avointa. Lue neitssä osoitteessa www.vvary.fi.
Kalkkersin talvi
Yllä: Kujato on yhteistyöverkosto, jonka Helsingin Kurvin
alueen sosiaali- ja terveysjärjestöt kokosivat huhtikuussa.
Ensimmäinen tempaus oli siivoustalkoot. Tarkoitus on
yhdistää voimia ja saada yhteistä hyvää aikaan. Yhdessä
tekemällä ennakkoluulotkin karievat. Seuraava verkostotapaaminen 8.8. Vihreän keitaan tiloissa.
Vasemmalla: Dallape-puistossa pidettiin urheilupäivä. Kananmunankuljetus on vaativa laji: keskittymistä
vaaditaan sekä mieleltä että kropalta. Järjestäjinä olivat
Laurean opiskelijat. Kuvat: Hartti Ahola.
Vva ry:n yökahvila Kalkkers oli talvella
poikkeuksellisesti avoinna joka yö. Normaali aukioloaika on joka toinen viikko.
Tammi- ja helmikuussa pääsy sisälle lämpimään oli mahdollinen yksityisten lahjoittajien turvin, maaliskuuksi saatiin myös
Helsingin kaupungilta Kalkkersia varten
rahoitusapua.
Kaupungin ylimääräistä hätämajoitusta
ei tarvinnut pitää pakkasilla avoinna lainkaan, kun Kalkkers huolehti ulos jäävistä,
myös romaneista. Jokaöisellä aukiololla
todistettiin se, että meillä on asunnottomia, jotka jäävät yöksi ulos. Kalkkersiin
mahtuu 25 kävijää. Muutamana yönä ulos
syntyi jono.
HS:n uutinen kertoi 9.2., että Helsingin kaupunki on avannut 25-paikkaisen
lisäsuojan. Tämä lisäsuoja kuitenkin ennätettiin sulkea juuri ennen pakkasia. Se oli
viimeisen yön avoinna 29.-30.1.
Kuva: Hartti Ahola
Yhdistys pyysi, ettei Kalkkersia varten myönnetty 8000 euroa vaikuta muun
toiminta-avustuksen määrään. Kuitenkin
Helsingin kaupunki vähensi Kalkkersin
avustuksen Vva ry:n toiminta-avustuksesta. Yhteenlaskun jälkeen käteen jää tosiasia,
että kaupunki säästi omassa hätämajoituksessaan ja yhdistys käytti hyvässä uskossa
etukäteen toimintarahaansa ylimääräiseen
hätämajoitukseen.
Asukin toimitus kummastelee. Vva ry
on luvannut yhteistyössä Sininauhasäätiön
kanssa täydentää kaupungin omaa asunnottomien palvelujärjestelmää sekä ottaa
vastaan ne asunnottomat, jotka eivät syystä
tai toisesta ohjaudu kaupungin omiin palveluihin, myös ne joilla on “porttikielto”
Hietaniemenkadulle. Mutta tietysti raja ja
resurssit tulevat järjestöissä jossain kohti
vastaan. Viimesijaisen hätämajoituksen tarjoaminen olisi kuitenkin selkeästi kunnan
lakisääteinen tehtävä.
Talvella 2012-2013 Kalkkers pidetään
avoinna vain joka toinen viikko. Lisäaukioloja ei ole tiedossa toistaiseksi.
***
Ketä Kalkkersissa on käynyt?
”Pääosin kävijät ovat olleet asunnottomia henkilöitä pääkaupunkiseudulta. Satunnaisia vierailijoita on ollut esim. Ylivieskasta, Orivedeltä, Kuopiosta ja Iisalmesta.
Kuluvan vuoden aikana yökahvilassa on
käynyt myös ulkomaalaisia esim. Puolasta,
Italiasta, Romaniasta ja Venäjältä. Aina ei
ole yhteistä kieltä löytynyt, mutta onneksi
sentään sävel.” (Mari ja Atte, Kalkkersin
ohjaajat)
Vertais- ja vapaaehtoistyön keskuksessa Vepassa ollaan
päivittäin ruuan kanssa tekemisissä. Hygieniapassitenttiä
innostuttiin suorittamaan Vepan tiloissa porukalla helmikuussa. Kaikkiaan seitsemän henkilöä suoritti tentin
hyväksytysti.
Kuva vasemmalla: Vapaaehtoiset vastaavat ruokatavaroiden kuljetuksesta Vartiosaareen.
Kuva: Hartti Ahola
Kunnasta toiseen
Keilauksesta tuli
erittäin suosittu
Vepan toimintapäivän harrastus. Kuva: Hartti
Ahola
Vva ry:n asumisohjaaja kohtasi loppukeväästä keski-ikäisen naisen, joka oli joutunut lähtemään Helsingin asunnostaan
väkivaltaisen miehen käytöksen takia.
Nainen oli saanut toiselta paikkakunnalta
asunnon, jonka vuokra oli 376,00 euroa.
Siellä sosiaalitoimisto oli myöntänyt naiselle toimeentulotukea huhtikuulle 199,00
euroa. Lisäksi nainen oli huhtikuussa tehnyt hoitotyökeikan, josta oli saanut 200
euroa. Nainen kertoi olevansa rahaton, eikä
toimeentulotuki riittänyt edes vuokranmaksuun. Asumisohjaaja selvitteli kunnan
käytäntöä myöntää pienempää perustoimeentulotukea yksin asuvien talouksille.
Nainen ihmetteli myös oikeuttaan asumiseen ja asiakkuuteen kunnassa: sosiaalityöntekijä oli ohjannut naisen toiseen
kuntaan (ts. takaisin Helsinkiin) asumaan,
koska hänellä ei ollut riittävästi sosiaalista
verkostoa auttamaan häntä paikkakunnalla.
Nainen halusi jäädä uudelle paikkakunnalle asumaan, mutta ilmoitti sitten
irtisanovansa asuntonsa, koska rahat eivät
riittäneet vuokraan. Ohjaaja otti yhteyttä
naisen sosiaalityöntekijään ja pyysi miettimään tilannetta; nainen oli kertonut tekevänsä itselleen jotain, jos jää ilman apua.
Hän oli jo luopunut kissastaan, joka oli
hänelle tärkeä ystävä. Kissasta huomautettiin perusteella, että lemmikkieläimet eivät
kuulu toimeentulotuen piiriin.
Sosiaalityöntekijä lupasi auttaa naista
ja ehdotti uutta vastaanottoaikaa. Sovittiin,
että naisen työmarkkinatuki ja osa Kelan
tuesta ohjataan suoraan vuokranantajalle.
Nainen vastusti tätä. Ohjaaja perusteli kertomalla, että on mahdollisuus hakea harkinnanvaraista toimeentulotukea, mikäli
rahat eivät riitä perustarpeisiin.
Nainen sai töitä Vantaalta, mutta olisi
tarvinnut ensin matkalipun aloittaakseen
työn toisesta kunnasta käsin. Edullisin matkalippuvaihtoehto tutkittiin valmiiksi ohjaajan kanssa. Kirjallinen vahvistus työpaikasta oli tulossa viranomaisille, mutta se ei
ehtinyt ajoissa ja matkalippu jäi saamatta.
Nainen ilmoitti toukokuun puolivälissä, ettei sosiaalityöntekijä ollut myöntänyt
tukea kesäkuun vuokraan. Ohjaaja ehdotti
uutta tapaamista ja mahdollista paikkakunnan vaihtoa, mikäli se oli naisen kannalta
välttämätöntä. Apua ei sosiaalityöntekijältä
kuitenkaan tilanteeseen saatu. Nyt nainen
on Helsingissä ja asunnonhakuprosessi alkaa alusta.
Asukin toimitus kummastelee. Selvittämättä jäänyt kokonaisuus aiheutti menetyksinä edullisen vuokra-asunnon, kissan
ja työpaikan. Ts. normaalielämään paluu
siirtyi, eikä tilanteen aiheuttamia kokonaiskustannuksia pystyttäne missään viranomaisissa laskemaan. Mikä on yksittäisen
muodollisen toimenpiteen ja säästöratkaisun merkitys, jos loppusumma kuitenkin
nousee suuremmaksi? Ilman että inhimillisyyttä edes otetaan huomioon.
17
Kuva vallatusta talosta
FOKKE SIMONZ
Fokke Simonz -koti on pienen järjestön ylläpitämä asumisyksikkö, joka aloitti
toimintansa vuonna 1999. Se sijaitsee syrjäisessä lähiössä teollisuusalueella.
Asukkaita on yhteensä 75, paikkaan jonottajia on n. 30. Asukkaista 80% on miehiä. Pariskuntapaikkoja ei ole.
Asukkaina on psykiatrian kuntoutujia,
jotka eivät selviydy yksin ja joilla voi olla
päihdeongelma, sekä psykiatriseen hoitoon
kielteisesti suhtautuvia päihdeongelmaisia.
Pieni osa asukkaista on psyykkisesti sairastuneita ja persoonallisuushäiriöisiä, jotka
ovat nk. vaikeahoitoisia. Taustalla on kahden vuoden pakkohoito, usein vankilassa.
Asukkaat ovat iältään 24-75 vuotiaita.
Fokke Simonzissa tuetaan päivittäistä
selviytymistä ja mm. raha-asioiden ja päihdeongelman hoitoa. Työntekijöitä on parikymmentä. Asukkaita ei hoideta asumispalveluissa. Avohoitokontaktit hoidetaan
asumisyksikön ulkopuolella, tarvittaessa
hoitotaho tekee kotikäyntejä.
Asukkailla on omat työntekijät, ns. caseworkerit, joiden kanssa käydään viikoittaiset keskustelut. Lisäksi asukkaita auttavat
nk. kuntouttavat työntekijät käytännön
asioiden hoidossa ja aktivoinnissa.
Asukkailla on oma huone ja suihku. Alkoholin ja huumeiden ”ei-häiritsevä” käyttö on sallittua. Asukkaat osallistuvat talon
töihin kuten siivoukseen ja ruoanlaittoon.
He saavat tästä korvausta 10 € päivässä.
Työkorvauksen rahoittaa kunta ja se maksetaan käteisenä.
ASUNNOTTOMAN
AMSTERDAM
Vailla vakinaista asuntoa ry järjesti
opinto- ja virkistysmatkan Amsterdamiin toukokuussa. Matkaan osallistui
yli 30 henkilöä: Vva ry:n työntekijöitä ja
vapaaehtoisia sekä Espoon ja Helsingin
kaupungin sosiaaliviraston työntekijöitä. Osa Vva:n ryhmästä yöpyi professori Kees van der Veerin luona vanhassa
historiallisessa rakennuksessa. Hän on
päätoimittaja Pekka Peltomäen tuttava
jo vuosien takaa. Ystävyksiä yhdistää
sosiologia ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus. Kees järjesteli matkaohjelmaa
Vva:n aluetyöntekijä Carole Bradyn
apuna. Carole hoiti matkaohjelman yksityiskohtineen paremmin kuin matkatoimisto. Katsaukset tutustumiskohteista ovat kirjoittaneet Vva:n ryhmä
ja Helsingin asunnottomien palvelujen
työntekijät.
Toimeentulotuki Hollannissa on
n. 800 /kk, josta on maksettava
terveydenhoito- ja vakuutusmenot n. 100-200 /kk sekä vuokra.
Amsterdamissa on n. 500 ensisuojassa majailevaa asunnotonta
(+ n. 100 nuorta).
Asunnottomien määrästä ei ole
tarkkoja tietoja.
Hollannissa on paljon laittomia
maahanmuuttajia.
Fokke Simonz -tyyppisiä paikkoja
on kaikissa isoimmissa kaupungeissa.
Amsterdamissa on 3 isompaa ja 2
pienempää asumisyksikköä asunnottomille.
Tutustumiskohteet matkalla:
Fokke Simonz -koti
Asunto ensin -periaatteen asumisyksikkö
Yökahvila
Liikkuva terveysneuvonta
Konttiasuminen: Domus 3
Z Krant -lehti
Maliebaanin asumisyksikkö: olutta kotona
järkevissä rajoissa
Vapaaehtoisprojekti Kraaipan Oase: kotiin
annettava tuki skitsofreniaan sairastuneille
Stichting JES: oma koti, tuettua asumista.
Palaamme aiheisiin seuraavassa Asukissa.
Tässä yksikössä osallisuus toteutuu
monella tapaa. Päätöksentekotapa on yksi
tärkeä esimerkki; johtoryhmään kuuluu
yksi henkilökunnan jäsen, yksi johdon jäsen sekä yksi asukas. Ryhmä tekee yksikköä
koskevat päätökset. Fokke Simonz on kuitenkin asuntola, johon asukkaat valitsee
kaupungin ja järjestöjen edustajista koottu
ryhmä.
Koska tämäkin paikka on kaukana keskustasta, monet asukkaat eivät käy keskustassa ja hoitavat asiansa lähiseudulla. Kodin
esittelee yksi asukas, joka on väliaikaisesti
evakossa omasta kodistaan.
Fokke Simonz kodissa on mm. sellainen
erikoisuus kuin vierashuoneet, joissa vieraat
tai lyhytaikaiset asukkaat voivat yöpyä.
Näissä kuvissa asunnollisen Amsterdam: asuntolaivoja kapungissa on noin 8000. Vanhat kauppiaiden
varastorakennuksetovat nyt asuntoina. Aikoinaan ne varustettiin tukevilla ikkunaluukuilla.
20
Kuvat yllä: väliaikainen asukas esitteli Fokke
Simonz -kodin
Vasemmalla ja alla yökahvilan tiloja ja
sisäänkäynti
Fokke Simonzin asukkailla ei ole
vuokrasopimusta. Maksuun (560 €/kk)
kuuluu täysylläpito.
Asukkaat maksavat asumisestaan
maksukykynsä mukaan.
Asumisaikaa ei ole rajoitettu. Lyhytaikaisessa asumisessa asumisajan
pitäisi olla muutama kuukausi, mutta
käytännössä se saattaa venyä vuosien
pituiseksi.
Päätöksenteko yksikössä perustuu
asiakasosallisuuteen. Asukkaille pidetään viikoittaiset kokoukset. Joka viides viikko pidetään henkilökunnan
ja asukkaiden yhteinen kokous, jossa
tehdään tärkeimmät päätökset. Johdon
muodostaa ns. Triangeliryhmä, johon
kuuluvat johtaja, 2 henkilökunnan ja 2
asukkaiden edustajaa.
Vuokravelat ovat harvoin uloskirjauksen syynä. Yleensä uloskirjaukseen
johtavat huumekauppa tai väkivaltainen
käytös.
Uloskirjauksesta päättää henkilökunta, asukkaita kuullaan asiassa. Yksiköstä poistetut menevät yömajoihin
tai muihin asumisyksiköihin, asukkaita
saatetaan myös vaihtaa yksiköstä toiseen.
Fyysisesti tai psyykkisesti liian sairaat,
esimerkiksi runsaasti lääkitystä vaativat
asukkaat, siirtyvät yksiköstä muualle.
Kaduilla asuvat voivat käydä yökahvilan tiloissa tekemässä kuvataidetta. Tarvikkeet
ovat aina tarjolla.
Yksiköllä on ollut ongelmia naapuruston kanssa, mutta ne ovat vähentyneet. Fokke Simonz -koti on järjestänyt
ympäristön toimijoiden ja asukkaiden
kanssa yhteisiä kokouksia, joita nykyisin
pidetään puolivuosittain (aiemmin joka
toinen kuukausi).
STOELENPROJECT
Asunnottomien yökahvila
Amsterdamissa
Muutaman ratikkapysäkin päässä Amsterdamin päärautatieasemalta, kahden kanavan välissä, seisoo iso, monikerroksinen
parkkihalli. Hallin alakerrassa on valvontakopperon oloinen koppi, jossa näkyy valoa
ja liikettä. Kopperoon johtaa ovi, jonka yläpuolella olevassa kyltissä lukee STOELENPROJECT (tuoliprojekti). Nimi juontaa
juurensa ajalta, jolloin ihmiset nukkuivat
tuoleilla istuen. Olemme löytäneet oikeaan osoitteeseen. Tänne ei eksy vahingossa, paikka täytyy tietää. Paikka on vastaava
kuin Helsingissä, Mäkelänkadulla, asunnottomille tarkoitettu yökahvila Kalkkers.
Tarjolla on kahvia, teetä, leipiä ja lahjoitusruoista tehtyä soppaa. Välillä ruokaa
on tekemässä esim. päättäjä tai julkisuuden
henkilö. Kenellä tahansa halukkaalla on
mahdollisuus päästä mukaan toimintaan.
Näin kuka tahansa toiminnasta kiinnostunut pääsee näkemään omin silmin ja
omakohtaisesti, mitä paikassa tehdään,
miksi se on olemassa ja mihin toiminnalla
tähdätään. Henkilökunta koostuukin lukemattomista vapaaehtoisista, jotka pyö-
rittävät paikkaa syksystä kevääseen. Heistä
moni on itse entinen asunnoton. Kesäisin
yöpymismahdollisuutta ei ole, mutta tilassa
toimii päivisin ruokajakelu.
Seinille on ripustettu asunnottomien
tekemää taidetta. Nurkassa on isot pinot
patjoja yöpyjiä varten. Kerralla sisälle mahtuu 50 yöpyjää, paikka on käytävä varaamassa etukäteen. Ovella tarkistetaan, kuka
tulija on ja mikä on hänen elämäntilanteensa. Sisään pääsee vain, jos on asunnoton.
Kuukauden aikana sama henkilö voi yöpyä
15 kertaa. Päihtynyt saa olla, sisällä ei saa
päihteitä käyttää ja käytöksen tulee olla
asiallista. Uhkailua ja väkivaltaa ei sallita.
Suihkussa on mahdollisuus käydä, vaatteita
pestä ja lahjoitusvaatteita saada.
Stoelenproject ja Kalkkers tuntuivat
olevan toiminnaltaan, säännöiltään ja arvoiltaan hyvin samankaltaisia paikkoja.
Suurimpana erona on henkilökunta, joka
Hollannissa koostuu vapaaehtoisista ja
meillä taas paikkaa pyörittää palkattu henkilökunta. Hollannissa tarjotaan yöpaikka,
meillä myös ohjausta ja neuvontaa, jolla
pyritään saamaan kävijä pois kadulta.
Kalkkersin ohjaajat Atte ja Mari
21
Konttiasumista tarjoava yksikkö Domus 3
- omat tärkeät tavarat asukkaan omassa
huoneessa
Konttiasumista tarjoava yksikö sijaitsee
kaupungin laidalla eikä keskustassa palveluiden äärellä. Asukkaita ei juuri näy, koska
he ovat töissä. Paikka on tehty päällekkäin
rakennetuista konteista. Konttiasuntoja on
20-24. Kysyn, miksei samalla ole rakennettu kunnon rakennusta. Siihen ei ole
vielä saatu lupaa, uusi rakennus on tulossa,
muttei tiedetä milloin. Joka päivä asukkaat viedään bussilla töihin: siivoamaan
kaupunkia, maatilalle tms.työhön. Konttihuoneissa on omat suihkut ja keittiöt.
Asukkailta ei edellytetä muutoksia elämäntapoihin, monet ovat tulleet suoraan
vankilasta tai kadulta. Väkivaltaa yksikössä
on ollut työntekijän mukaan hyvin vähän,
tämä perustuu työntekijöiden ja asukkaiden väliseen kontaktiin ja sen vaalimiseen.
Yhteisissä tiloissa ei saa käyttää päihteitä
mutta omissa huoneissa saa. (Kuva alla ja
teksti:Sanna)
lopullinen tavoitteemme on saada asiakkaamme takaisin yhteiskunnan jäseniksi. Mutta me
toimimme eri tavalla: toisin kuin esimerkiksi
kuntoutuspaikoissa ja muissa vastaavissa tehdään, täällä emme aloita hoitamalla addiktiota. Yritämme ensin tarjota vakautta elämään.
Yhdessä asiakkaiden kanssa pyrimme kohti
sellaista elämää, jossa he lopulta voivat toimia
itsenäisesti ja jossa heillä on työpaikka, mikäli
mahdollista. Päihderiippuvuudesta pääseminen
joko täysin tai ainakin osittain on toivottavasti
sitten viimeinen askel yhteiskuntaan integroitumisessa. Me siis aloitamme elämän saamisella järjestykseen ja yritämme asteittain voittaa
addiktion.”
Onnistutteko?
”Tie takaisin yhteiskuntaan on rankka ja
matkanteko pysähtyy useimpien asiakkaidemme kohdalla siihen, että he asettuvat tänne
asumaan, jos rehellisiä ollaan. Useimmille on
mahdotonta palata täysin takaisin yhteiskuntaan ja toimia tavallisena itsenäisenä kansalaisena ilman huumeita. Hyvin luultavasti nämä
ihmiset käyttäisivät kaiken saamansa toimeentulotuen huumeiden ostamiseen ja sitten pitäisi
ruoan hankkimiseksi varastaa. Kokemuksemme
on, että uusintarikollisuus lisääntyy valtavasti.
Niinpä useimmat vain jäävät luoksemme ja jatkavat elämäänsä. Ja me olemme onnellisia kun
huomaamme, että jonkun paino on noussut tai
että toinen menee hammaslääkärille ehkä ensi
kertaa elämässään. Askeleet ovat pieniä, mutta
niiden ottamisella on suuri merkitys asiakkaillemme ja heidän omanarvontunteelleen.
Mutta jotkut asiakkaistamme tosiaanonnistuvat, suurinpiirtein noin kaksi kymmenestä;
heidän huumeiden käyttönsä vakiintuu tietylle
tasolle, he ehkä jopa säästävät rahaa muihin
asioihin ja pystyvät asteittain asumaan omillaan. Heidän kanssaan luomme seurantapolun.
Teemme yhdessä päätöksen itsenäiseen asumiseen siirtymisestä. Tämän jälkeen asiakkaat
asuvat ensimmäisen vuoden edelleen täällä samassa asuinyksikössä, lähellä henkilökuntaamme, mutta kuitenkin eläen itsenäisesti; he käyvät
ostoksilla itsenäisesti, tekevät itse ruokansa ja
osallistuvat päivittäisiin toimintoihin ilman että
heitä tarvitsee enää patistaa. Harkinnan mukaan
jotkut menevät täältä ensin johonkin toiseen tuettuun asumisyksikköön. Ja joidenkin kohdalla
yhteiskuntaan paluu onnistuu täysin, kun he
alkavat elää omillaan ja itsenäisesti. Tällä hetkellä yli 30 asiakasta osallistuu seurantapolkuun,
jotkut heistä asuvat jo omillaan ja päihdekuntoutuskin on onnistunut! Henkilökuntamme
käy heidän luonaan kahdesti viikossa, niin että
tilanteessa pysytään ajan tasalla.”
Mikä on positiivisin asukastyöstäsi saamasi kokemus?
”Päivittäisessä työssä saa paljon myönteisiä kokemuksia. Usein tuntuu siltä, että onnistumme
pitämään ihmiset mukana pitämällä heistä
huolta ja ottamalla heidät huomioon. Itse olen
ollut henkilökohtainen valmentaja asiakkaalle,
joka joi päivittäin 30 puolen litran olutta tänne
tullessaan. Alkuaikoina hän oli viikkorahan
saatuaan ensimmäiset kolme päivää viikossa
umpikännissä. Lopun viikkoa pelkäsimme,
että hän saa vieroitusoireina epileptisiä kouristuksia. Niiden kolmen vuoden mittaan, jotka
hän on täällä viettänyt, olemme onnistuneet
budjetoimaan hänelle vain 15 puolen litran
olutta per päivä ja asteittain olemme nyt menossa kahdeksaan. Supermarketin kassalla
on yksi ja toinen saattanut yllättyä huomatessaan Pelastusarmeijan upseerin ostamassa
pari sikspäkkiä, mutta olemme realisteja ja
tämä on meille käytännön asia, joka näyttää
toimivan!”
Mikä on negatiivisin kokemuksesi?
”On pettymys joutua huomaamaan, että
vaikka olemme tehneet kaikkemme, emme
ole onnistuneet joidenkin asiakkaiden kanssa, olemme hukanneet mahdollisuuksia, olisi
pitänyt tehdä toisenlaisia valintoja. Huonosti
hallinnassa oleva käyttäytyminen ilmenee joskus väkivaltana toisia asiakkaita kohtaan tai
henkilökunnan sanallisena loukkaamisena.
Joskus saatamme lausua asiakkaille toivomuksen, että henkilökunta olisi vielä parempi kuin
se joka meillä nyt on, eli lähes täydellinen,
ja että henkilökunnalla olisi paksumpi nahka. Mutta joskus tulee raja vastaan, huonoa
käytöstä ei jakseta yhtään enempää. Silloin
joudumme valitettavasti tekemään sen johtopäätöksen, että käyttäytymisterapiamme
on epäonnistunut. Tämän jälkeen jää sitten
vain katu tai vankila. Tätä sattuu aina silloin
tällöin.”
Voisiko Domuksen tyyppistä toimintatapaa
käyttää muualla ja millaisin edellytyksin?
Toistaiseksi en ole kuullut vastaavasta käytännöstä muissa Euroopan maissa. Tällainen
näkökulma asumiseen on mahdollinen vain
tietyin ehdoin. Rahoituksen on oltava riittävä,
koska hyvä ja koulutukseltaan pätevä henkilökunta on aivan välttämätön asia – meillä on
keskimäärin kaksi työntekijää jokaista kymmentä asiakasta kohti 24 tuntia vuorokaudessa. Alankomaissa ei kyseenalaisteta rahoitusta,
koska hankkeestamme on ennalta ehkäisevää
hyötyä; häiriöt ja rikokset tulisivat jälkikäteen
kalliimmaksi. Mutta tällaiseen käytäntöön si-
sältyy lisäksi erilainen lähestymistapa alkoholi- ja huumeriippuvuuteen.
Haastattelun jälkeen tajuan, että useimmissa Euroopan maissa ratkaisu huume- ja
alkoholiongelmaan voidaan kiteyttää hyvin
lyhyeen: nollatoleranssi - yhteiskuntaan
paluun keinona pakkopäihteettömyys.
Domuksen lähestymistapa vaikuttaa
enemmän tai vähemmän vastakohdalta:
yhteiskuntaan paluun keinona on vakiinnuttaminen, joustaminen, vähittäinen vähentäminen.
Ennen lähtöäni Marco, yksi asiakkaista,
joka on asunut Domus III:ssa jo kaksi vuotta, antaa minun käydä katsomassa konttiasuntoaan ja ottamassa kuvia. Itseään hän
ei halua kuvattavan.
Vaihdamme pari sanaa, hän tarjoaa kahvia ja kysyn, tunteeko hän
olevansa täällä kotona. Vastaukseksi
Marco osoittaa ylpeänä keittiötään
ja kaikkea omaa, jota on laitellut
asuntoonsa. ”Täällä tunnen oloni
vapaaksi, tunnen oloni turvalliseksi,
tunnen että minua kunnioitetaan,
tämä on minun kotini!”
Asukin kirjeenvaihtaja
Kees van der Veer,
Amsterdam
(Englannin kielestä suomentanut Raija Maunula)
23
SEURAPIIRIT
Ravintolapäivän jälkiruoka ja kattaus
Vepassa, Laurean opiskelijoiden
tyylinäyte. (Kuvat Hartti Ahola)
GOURMET
Mitä sitten
syötäisiin?
Juhani Tiilikaisen elokuvan Valintoja ensi-illasta wäiskissä
Asukin
kesäkeittiötiimi
suosittelee.
Kun rahat on loppu ja ruokajonot kesälomalla, voi laadukasta luomuruokaa kerätä myös kaupunkiluonnosta. Villivihannekset ja citykanit testattiin viime kesänä.
Tänä kesänä otetaan hyötykäyttöön nilviäisproteiini.
Pihoilla ja puutarhoissa viljelyksiä mussuttavat lehtokotilot on aika pistää ruotuun. Ei vetele moinen
mussutus. Syödään ne!
Laurea amk:n opiskelijat valmistivat ystävänpäivän aamuna
Vepaan hotelliaamiaisen.
Matiaksen 60-vuotispäivää juhlittiin
Vepassa toukokuussa.
Hopen hallitus ja Feantsan osallisuusryhmä kokoontuivat Glasgowissa helmikuussa 2012.
Lehtokotiloiden pyydystys & valmistus:
Lehtokotilot eivät ole erityisen viekkaita eläimiä, ne on
hitaita ja limaisia, toisin kuin citykanit. Lehtokotiloiden metsästys ei vaadi erityisvälineitä tai taitoja. Yksinkertaisempikin jamppa pystyy kotiloita poimimaan.
Olutta on käytetty näiden nilviäisten ansaan saattamiseksi, mutta suositeltavaa on heittää bisset kohti omaa
napaa ennen etanajahtiin käymistä, koska kukaan ei
jaksa katsella kännisiä nilviäisiä.
Jos et pidä mullan mausta, kannattaa kotiloille syöttää
valkoista jauhoa ennen käyttöä elintarvikkeena. (Suositeltavaa on käyttää pussillinen puhtaita jauhoja. Jauhopussia ei kannata hankkia pimeiltä markkinoilta.)
Kun kotilot ovat onnensa kukkuloilla mässytettyään
jauhoja, on aika päättää niiden laiskanpulskea elämä
keittämällä ne runsaassa vedessä. Lisää joukkoon valkosipulia, vuoheputken lehtiä tai jotain muuta heinää.
Kaada vesi pois ja rouskuva nilviäsherkku on valmis!
Mukavaa ruokahalua!
Ravintolassa
- Tarjoilija, keitossani on kärpänen!
- Joojoo, vanha vitsi, ei tule alennusta.
- Tarjoilija, keitossani on etana...
- Jumalauta, sielläkö se portsari taas lintsaa!
Special - Marinoidut etanat
Uita tusinaa etanaa puolisen tuntia öljyssä (esim. tonnikalapurkista), johon
olet sörssännyt kourallisen vihreää yrteiksi. Sekaan mustapippuria (korjaa
talteen kauppakeskusten kahviloiden
pöytiin jääneet pussimausteet ja suolat). Paista nokareessa voita (hylätyt
kertapakkaukset kannattaa kerätä).
Heitä päälle suolaa.
Vinkkejä
Kesätoreilta saa hyviä tuoreita jämiä
kun on paikalla oikeaan aikaan. Esim.
pelkät sipulinvarret ovat hyviä moneen käyttöön. Jos autat torikauppiaita, saatat saada jotain jo aamulla.
Dyykkaa mielellään oikea kattila, älä
keittele ruokiasi säilykepurkeissa.
Horta
Kreikan vaalien kunniaksi esittelemme sikäläisen perinteisen reseptin.
Kerää Suomen luonnosta vihreää
(esim. sileälaitaisia voikukan lehtiä,
vuohenputkea, poimulehteä).
Keitä, valuta vesi, mausta suolalla.
Sekaan kreikkalaiset laittavat öljyä ja
sitruunaa. Tämä on usein pääruokaa
kalan kera. Jos siis on purkki tonnikalaa öljyssä, sekoita purkki mukaan.
Sitruunaa voi kysellä torilta. Jos sitä
ei ole eikä tule eikä tonnikalapurkkiakaan näy, suola riittää.
Vva ry:n uusi vene kuljettaa kävijät Vartiosaaren huvilalle (oikealla).
Huumorin kukkia
Euroopan unionin köyhyyttä kokeneiden 11. tapaaminen järjestettiintoukokuussa Brysselissä. Egmont
Palacen juhlavissa tiloissa käytiin
vuoropuhelua köyhyydessä elävien ja
päätöksentekijöiden välillä. Tapaamisen erityistavoitteena oli asunnottomuus meneillään olevan talouskriisin
keskellä.
Matias Brysselissä Vva ry:n edustajana
Brysselin köyhyystapaamisessa oli mukana 150 köyhyyttä kokenutta kaikista
jäsenmaista, kutsuvieraita ministeriöistäja kansalaisjärjestöistä, merkittäviä poliitikkoja EU:n toimielimistä,
toimittajiaja Euroopan parlamentin
jäseniä.
Tapaamisten järjestäjinä olivat Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN ja EU:n kevään
puheenjohtajamaa Tanska. Tapaamista
tuki Euroopan komissio. Asukki palaa
aiheeseen.
Oik. Vva-aktiivi Niko ja Laurea Ammattikorkeakoulun opiskelija Marianne kattamassa pöytää Vartiosaaren kevättalkoissa.
Kuva: Hartti Ahola
26
Ystävänpäivänä annat kortin mielitietylle. Karkauspäivänä
sitten kositaan, niin
kuin on tapana. Ja
aprillipäivänä ovat
sitten ne HÄÄT..?
Jorkki
Asunnoton kaveri
voi rauhassa katsoa
elokuvaa Mies vailla
menneisyyttä. Mutta
kun hän katsoo legendaarista nuorisosarjaa Pertsa ja Kilu ja
homma alkaa mennä
vähän jännemmäksi
ja Kilu sanoo, että
mennään kotiin, silloin alkaa tökkiä tätä
asunnotonta kaveria
ja niin hän jättää
tämän sarjan katsomatta...
Jorkki
Tervetuloa Vartiosaareen virkistäytymään! Ota yhteys Vva: n
yhteyshenkilöihin kesällä, Juhaniin, Hannaan, tai Jussiin, kun
saarijalkaa vipattaa! Ks. tarkemmin s. 25
VEPA
Vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskus
YHTEYSTIEDOT
Vaasankatu 5 F, 00500
Helsinki
Puh. 050 443 1068
Sähköposti: [email protected]
AVOINNA KOKO KESÄN
Joskus voidaan olla kalassa!
Vailla vakinaista asuntoa
ry:ssä on jo lähes kymmenen vuoden ajan ollut käytäntö, että Asukki-lehden
myyjä saa pitää myyntituotosta puolet. Asukin hinta
on nyt 3 euroa ja myyjä saa
jokaisesta myymästään
lehdestä 2 euroa itselleen.
SUOMI HILJAA!!!
Tuliko selväksi?! Jos ei, siirrytäänpä ajassa annos taaksepäin. On lama-Suomi 1996, mutta Pasilan ratapiha
Helsingissä toimii kuin mitään ei olisi tapahtunut; sen
ns. laskumäkeä pitkin vaunut kulkevat ylös ja alas. Istun
laskumäkikopissa ja katselen eteenpäin, juoksevaa miestä. Hän näyttää ikään kuin suojautuvan. Vielä hetki, ja
pölypilvi nousee ilmoille. Mies hymyilee, ja nyt minäkin
ymmärrän: Hjallis Harkimo ja Hartwall-areenan aloituspaukku!
Tarvitaanko pamaus, jotta suomalainen hiljaisuus rikkoutuisi? Rohkeita aloitteentekijöitä tarvitaan silti aina.
Hyvästä esimerkistä käy tuon ajan lama-Suomi. Harva
uskoi Hjalliksen ideaan areenasta, joka kannattaisi itse itsensä. Suomalaisten taloudellinen itsetunto oli jo pitkään
ollut koetuksella; kykenisikö joku murtamaan negatiivisen kierteen, jota kansakunta poti? Onneksi sellaiseen
tarvitaan vain yksi henkilö, mieluiten näkyvällä paikalla.
Sellaiseen rooliin oli Harkimo valmis.
Mistä on pienet pojat ja tytöt tehty? Näin kysyy loru, ja
me yritämme vastata. Kansallinen projekti on, että suomalaisista halutaan kasvattaa päättäväisesti vastuuntuntoisia. Se romuttuu, jos liian moni tinkii tästä tavoitteesta.
Harmi vain, ettei tällä projektilla ole takarajaa, tai se on
horisontti, joka etääntyy sitä mukaa kun kuljemme sitä
kohti. Tulevaisuuden jalkauttaminen tavalla tai toisella
on välttämätöntä; voisimmeko tehdä sen yhdessä, jollakin
toisella tavalla?
Keilaus on Vva ry:n Vepan vertaistoimijoiden ykkösharrastuksia. Kuvat: Hartti Ahola
28
Suomalainen yhteiskunta eli pitkään todellisuutta,
jonka mukaisesti sanat olivat vain sanoja. Toiset puhuvat, mutta toiset tekevät – näin varmaan ajateltiin.
Ei sentään tarvittu pamausta, vaikka meitä odottikin
yllätys: sanat olivatkin yht’äkkiä muuttuneet teoiksi,
nekin. Enää ei käynyt päinsä sanoa mitä tahansa
huumorin tai sananvapauden nimissä. Joka ei tätä
uskonut, oli pakotettu siirtymään lehtien tekstiviestipalstoille tai verkkoon, nimettömyyden suojassa.
Hinta piti kuitenkin maksaa, ja se oli uskottavuuden
menettäminen.
”Juna hiljaista miestä kuljettaa” - näin lauletaan siirtotyöläisistä kertovassa laulusta. Sellaiset miehet
rakensivat Helsingin Ilmalan rautatievarikonkin.
Monta sellaista miestä olen oppinut tuntemaan VRtyöurani aikana. He, jos ketkä, olivat uskottavia,
ilman mitään mahdollisuutta saada todellista sanottavaansa julkisuuteen. Mutta – he elivätkin todeksi
sitä Suomea, jossa sanat olivat sanoja, teot tekoja.
Teoistaan he eivät tinkineet, silläkään hinnalla, että
sanat takertuisivat kurkkuun. Sellainen Suomi, joka
silloin oli ja eli, on paljolti muuttunut – mutta ei
yhdessä suhteessa.
Pitäisikö perustuslakiin kirjata jokaisen suomalaisen
oikeus saada viettää yönsä kotonaan?! 24/7 – yhteiskunnalle tämä on vaikea pala nieltäväksi. Työvoiman
vapaan liikkuvuuden periaate lyö modernia siirtotyöläistä lujasti kasvoihin. Sellainen työläinen ei enää
rakenna teitä tai tee risusavottaa. Kulkuvälineenä
voi junan sijasta olla suihkukone ja työnä erilaiset
projektit. Tyytyväisimpiä tällaiseen järjestelyyn ovat
ehkä he, joille asiasta on selkeää taloudellista hyötyä.
Hintana on vaikeus muodostaa pysyviä tai kestäviä
KALKKERS
Matalan kynnyksen periaatteella toimiva yökahvila
• Akuutti kriisiapu yöaikaan
• Neuvonta ja ohjaus
• Mahdollisuus levätä
• Ammattiapu ja vertaistuki
• Yhteistyö viranomaisten
kanssa
• Sosiaalinen tukipiste yksinäisille asunnon saaneille
YHTEYSTIEDOT
Mäkelänkatu 50 B, 00510
Helsinki
Puh. 050 443 1068
Sähköposti:[email protected]
KESÄLLÄ SULJETTU 21.6.-2.8.
AVOINNA JÄLLEEN 3.8. ALKAEN.
AUKIOLO KLO 22-06.
Y Ö K I I T Ä J Ä ajossa jälleen
elokuussa!
ihmissuhteita ja elämänrytmin säännöllisyyden menettäminen.
Me ajattelemme, puhumme, kirjoitamme ja toimimme – mutta emme koskaan yhdenmukaisesti. Mitä
”mieltä” me silloin olemme mistä tahansa asiasta?
Tässä todellisuudessa on asioiden yksinkertaistamista
vaatia puhumaan vaikkapa ”totta”. Suomi on ollut
ajoittain hätää kärsimässä sen suhteen, mitkä ovat
niitä asioita, joita yhteiskunta voi aidosti kaikilta
jäseniltään vaatia. Lääkkeeksi on tarjottu vaikkapa
”keskustelua”, ”suvaitsevaisuutta” tai ”politiikkaa”,
muutamia mainitaksemme.
Mikään näistä ei kuitenkaan takaa yksilön oikeuksista
ehkä suurinta: tulla kuulluksi omassa asiassaan.
Olenko minä tänään edesauttanut tätä lähimmäiseni ehdotonta oikeutta, vai olenko ollut painamassa
häntä tahdottomaan hiljaisuuteen? Ehkä hän on halunnut puhua minulle vain olemuksellaan, jota olen
ollut työntämässä syrjään. Silloin hiljaisuus onkin
minussa, ei hänessä! Se on todellisuus, josta en pääse eroon ajattelemalla, puhumalla tai kirjoittamalla
– vain toimimalla. Kohtuuton vaatimus, jonka voin
käytännön elämässä ottaa esille vain harjoitusmielessä. Näihin harjoituksiin haluan kuitenkin kutsua
myös Sinut, hyvä lukijani. Siunattua kevättä Sinulle,
tässäkin suhteessa!
Kirjoittaja on 56-vuotias työnohjaaja ja Suomen
evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Hän työskentelee kunnossapitotyöntekijänä VR Track Oy -yhtiön
palveluksessa.
esa. [email protected]