Merimieskirkko Sjömanskyrkan
2/2014 Merimieskirkko Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä vuodesta 1882 * Sjömansvännen från 1882 Palvelupiste risteilylaivojen henkilöstölle s. 9 Merimieskirkon kesäjuhlat Kirkkonummella s. 22 150 år s. 31 Suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi, Lontoon merimieskirkon säätiön puheenjohtaja s.6 Tervetuloa tutustumaan Merimieskirkon uusittuun nettipuotiin. www.merimieskirkko.fi/nettipuoti. Voit tilata myös s. 42 olevalla tilauskupongilla. Jäsenenä saat kaupasta alennuksen syöttämällä maksuvaiheessa alennuskoodikenttään MMKJASEN2013 Saint James -tehtaan laadukkaat Marin Miki -merihatut Värit: punainen (rouge) ja tummansininen (navy) Materiaali: 70 % villaa ja 30 % polyesteriä Säädettävä koko 30,- 6 5 Laadukas ja kestävä Saint James -laivurilakki Väri: tummansininen (navy) Materiaalit: 70 % villaa, 30 % polyesteriä Koot: 52-60 69,- 7 Huom! Nettipuodista kaikki loput Reinot puoleen hintaan! Pidä kiirettä, tossuvarasto myydään loppuun. Reino, ruskea koot: 39–46 2 3 Avo-Reino, ruskea koot: 39–46 4 Avo-Reino, musta koot: 34–43 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Tilauslomake sivulla 42. Marko Toljamo Anne Valtonen Hopeinen kaulariipus Hopeasepän tekemä hopeinen kaulariipus, ketjulla. Ajaton ankkuririipus sopii kaulaan ripustettavaksi niin miehelle kuin naiselle. 9 Merimieskirkko ja Merimiespalvelutoimisto avaavat kesäkuun alussa Helsingin Hernesaareen palvelupisteen kansainvälisten risteilyalusten miehistöille. Cruise crew lounge Anchor -klubilla tarjotaan merenkulkijoille muun muassa viestintä-, opastus-, kuljetus- ja liikuntapalveluita. Tilassa pidetään myös pienimuotoista kanttiinia. Palvelu toimii elokuun loppuun asti päivittäin klo 10.00 – 17.00 aina, kun Hernesaaressa on risteilyalus. 30,- 1 2 Lukemista toimittajalta Nyt nettipuodista Perinnepurjehdusyhdistys St. Nikolaus E ikö me kaikki olla parhaita asiantuntijoita niillä aloilla, joita emme hallitse? Tietämättömyyden suurella varmuudella meidän on helppo neuvoa, miten jokin asia olisi pitänyt hoitaa. Tietysti suu kannattaa avata vasta jälkikäteen, jolloin on jo selvillä, olisiko viisauttamme tarvittu. Varmaankin parhaansa yrittänyt, mutta muiden ilmeisen erinomaisuuden varjoon jääneelle saattaa tuolloin muistua mieleen kirvelevä sanonta: ”Olisi kirveellä töitä.” Itselleni se muistui mieleeni heti kevään korvalla, kun piilevä halonhakkausvietti pääsi taas yllättämään. Tilaisuuden kirveen varteen tarttumiseen kaupunkilaiselle ovat tarjonneet kunnon vanhanajan talkoot niin ystävien kuin taloyhtiön pihalla. Jonkun tietäjän mielestä tämä kevät on toisin liian aikainen, eikä siksi vertailukelpoinen muihin keväisiin, joten ei klapeista ja niiden kuivumisesta sen enempää. Yhdessä tekeminen on aina enemmän kuin tehdyn työn määrä. ”Hyvää päivää” kuulostaa paremmalta ilman sitä kirvesvartta. Marko Toljamo toimitussihteeri [email protected] Tämä merkki kertoo, että aiheesta on enemmän lehden lisäsivuilla netissä. Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko virallisen ilmestymispäivän jälkeen. 14 22 Meritaito Oy:n Viittatehtaassa Joensuussa on tehty muovisia meriviittoja jo yli 30 vuotta. Tämäkin isokokoinen, 10 metriä pitkä, vielä tehdashallissa makaava meriviitta päätynee jonnekin Suomen merkitylle merenkulkuväylälle. Nykyisin tehtaalla valmistetaan myös älyviittoja sekä ympäristöpoijuja. Vientiä on ulkomaillekin. Merimieskirkon kesäpäiviä juhlitaan Kirkkonummella 9.–10.8.2014. Kesäpäivät aloittaa valinnan mukaan joko Porkkalan kiertoajelu tai perinnepurjehdus Itämerellä. Kirkkonummen Perinnepurjehdusyhdistys St. Nikolauksella on kaksi perinteistä talonpoikaisvenettä: Frida ja Lotta (kuvassa), jotka on varustettu nykyaikaisin purjehdusvarustein. 1700-luvulta aina 1920-luvulle näitä storbåteja käytettiin nuottakalastukseen sekä kuljetus-, posti- ja markkinaveneinä. Storbåtilla voi veneillä ekologisesti, edullisesti ja tunnelmallisesti. sisältö 2 4 5 6 nettipuoti, toimittajalta pääkirjoitus / ledare hartaus, pilapiirros Iso-Britannian suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi 9 merenkulkijoiden palvelupiste Hernesaareen 10 juhlat yhdistävät ulkosuomalaisia 14 meriviitat valmistetaan Joensuussa 15kolumni 16 Norjan Merimieskirkko 150 vuotta 18kirkkolaiva 19 meritaide, sarjakuva Merimieskirkko / Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä / Sjömansvännen 2/2014 132. vuosikerta / 132:e årgången ISSN 1457-5167 Julkaisija / Utgivare: Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf. Päätoimittaja / Chefredaktör: Sakari Lehmuskallio [email protected] Toimitussihteeri / Redaktionssekreterare: Marko Toljamo [email protected] Översättningar / Käännökset: Märta von Schantz 20alku merimiesten terveydenhoidolle 21tervetuloa kesäjuhlille Kirkkonummelle 24sukeltaja Mauri Kalliomäen sata pelastusoperaatiota 26Merimieskirkko ja Kirkon turisti työ Ateenassa 28Suomen kirkon työ Saksassa 40 vuotta 29lontoolaismuusikko Mitch Flacko vapaaehtoistöissä merimieskirkolla 30i kyrkans skepp 31Norske Sjømannskirken 150 år 32Päivi Björkestam, chef för Lloyd’s Registers fartygsklassning Toimituskunta / Redaktion: Juthas Christina, Karjalainen Jarmo, Lehmuskallio Sakari (pj.), Malmberg Thure, Poutanen Pertti, Toljamo Marko, Tukkimäki Paavo, Valtonen Anne, Varho Liisa Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat / Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden: Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B 00150 Helsinki, Helsingfors Puh./Tel. +358 9 6962 4520 Fax. +358 9 6962 4555 [email protected] Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 € Katso s. 41 Se på s. 41. Vuosikertahinta 4 numeroa / Prenumerationspris 4 tidskrifter: Suomessa/i Finland: 50 € 34Pekka Huhtaniemi – vår ambassadör i Storbritannien 35sjöfart som konst i Sibbo och Lovisa 36musiikkileikkikoulu Karlando Hollannissa 38merimieskirkoilla tapahtuu 39merikohtaloita 40perhepiiri: pappilan ikkunasta, syntymäpäiviä, kuolinilmoituk sia, jäsentiedot 43yhteystiedot / kontakt uppgifter 44elämän merellä EU-maihin/till EU länder: 50 € Muihin maihin/till andra länder: 55 € Irtonumerohinta / Lösnummerpris: 10,00 € + pst. Taitto / Layout: Mari Kivi Paino / Tryckeri: Miktor Kansi / Pärm: Suomen Britannian suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi. Kuva Ilpo Musto. Aineisto- ja ilmestymispäivät: 2014 Nro 3: 15.8. / 15.9. Nro 4: 6.11. / 8.12. Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta. Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Mahdollinen2/2014 palkkio maksetaan julkaisemisen / lehden 3 Merimieskirkko Sjömanskyrkan ilmestymisen jälkeen. pääkirjoitus / ledare If it looks good, it may be good N H elatorstain viestit sanovat jotakin olennaista Jumalasta ja siitä, mitä hän meille merkitsee. Kun Jeesus astui taivaaseen, hän astui ajan ja paikan tuolle puolelle, mursi maantieteen ja kalenterin rajat. Hän, joka on taivaassa, ei ole sidottu vain yhteen paikkaan, vaan hän voi olla läsnä kaikkialla. Joskus tunnemme, että taivaaseen menneet omaisemme katselevat meitä tänne jääneitä. Vaikka he ovat menneet pois, ovat he salaperäisellä tavalla meidän luonamme. Kristus astui ylös taivaaseen ja taivaasta käsin hän pitää koko maailmaa hallussaan. Turvallista. Miksi emme siis uskoisi, että Kristus voi olla meidän kanssamme, vaikka emme näekään häntä luonnollisilla silmillämme. Kristus, koko maailman Vapahtaja, on mennyt taivaaseen, jotta hän voisi olla lähellä meitä. Tämä on ollut mahdollista mm. menneitten vuosien testamenttilahjoitusten ansiosta. Tästä on mieli kiitollinen, täynnä lämpimiä ajatuksia. Merimieskirkon hallituksen valitseman harkitun elvytyspolitiikan pyrkimys on pitää toiminta uskottavana myös tulevina vuosina. Varainkeräykseen panostaminen, sen oikea kohdentanen ja hallitut rakenteelliset ratkaisut ovat ensiarvoisia, jotta Merimieskirkon ja sen yksiköiden taloudellinen toimintapohja varmistuu ja vahvistuu. Merimieskirkon toimintaa tarvitaan, ja Merimieskirkkoa arvostetaan. Sillä on vahvaa luottamuspääomaa julkisen hallinnon, yhteistyökumppaneiden ja käyttäjien silmissä. Tämä jatkukoon. Saamme kiittää niin Jumalaa kuin hänen kätenään toimivia monia monia ihmisiä. evl.fi If it looks good, it may be good S å har man brukat säga, när man tittar på segelbåtar.. Sjömanskyrkans verksamhet ser bra ut. Årsberättelsen, bokslutet och resultatet av olika undersökningar bekräftar det. Sjömankyrkan står sig i ekonomiins stormar. Verksamheten blir starkare, siffrorna är höga, och sifferuppgifterna på mätarnas av uppskattning är gynnsamma. Också inriktningen på ekonomin har vänt mot det bättre även om mycket ännu återstår att göra. Också här följer Sjömanskyrkan trenderna i samhället i övrigt. De ansvariga personerna i Sjömanskyrkan har som uppgift att försöka se 4 långt in i framtiden. och söka bland människorna inom verksamheten en helhetsbrtonad fördel, så att det egentliga ändamålet med föreningen – att möta människor och vara till hjälp i de behov som envar har, förverkligas. Sjömanskyrkan har redan i många år haft en verksamhet i större omfattning än den årliga inkomstbildningen medger. Dett har varit möjligt bl.a. tack vare testamentsdonatioer under gångna år. Av detta är sinnet fullt av tacksamhet och varma tankar Den övervägda stimulanspolitik som styrlsen valt eftersträvar att bibehålla en trovärdig verksamhet Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Turvallista Uolevi Salonen pääsihteeri generalsekreterare äin on ollut tapana sanoa purjeveneitä katsellessa. Merimieskirkon toiminta näyttää hyvälle. Vuosikertomus, tilinpäätös ja eri tutkimusten tulokset sen vahvistavat: Merimieskirkko kestää kuin kestääkin talouden myrskyissä. Toiminta on vahvistuvaa, luvut korkeita ja tyytyväisyysmittareiden lukemat myönteisiä. Myös talouden suunta on kääntynyt paremmaksi, vaikka tekemistä vielä riittää. Tässäkin Merimieskirkko seuraa muun yhteiskunnan trendejä. Merimieskirkon vastuuhenkilöiden tehtävä on koettaa katsoa pitkälle tulevaisuuteen ja hakea toiminnan piirissä olevien ihmisten kokonaisvaltaista etua siten, että yhdistyksen varsinainen tarkoitus, – ihmisten kohtaaminen ja auttaminen niissä asioissa, jotka kullakin sillä hetkellä on – toteutuu. Merimieskirkolla on jo useita vuosia ollut toimintaa enemmän kuin minkä vuosittainen tulonmuodostus sallii. hartaus Sakari Lehmuskallio också under kommande år. Att satsa på medelinsamling, att ge den rätt inriktning, strukturer under kontroll är avgörande för att Sjömanskyrkan och den ekonomiska grunden för dess avdelningar tryggas och förstärks. Sjömanskyrkans verksamhet behövs, och Sjömanskyrkan är uppskattad. Den har ett starkt förtroendekapital i den offentliga förvaltningens samarbetspartnernas och besökarnas ögon. Må det fortgå. Vi får tacka såväl Gud som de många människor som verkar som hans händer. K.R Oulusta istuu vankilassa kaupungissa luvattomasta timantti myymisestä Etelä-Afrikan timanttikentällä, mistä hänkin lienee timantteja löytänyt. Neljän vuoden päästä hän vasta pääsee vapaaksi. Suomen pakanalähetystön alalta palaava lähetyssaarnaaja oli häntä linnassa käynyt tervehtimässä ja vienyt hänelle Raamatun. Merimiehen Ystävä 4/1889 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 5 Suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi kiertää vaimonsa Liisan kanssa eri puolilla Englantia tapaamassa suomalaisia Teksti: Anneli Lenkkeri Kuvat: Ilpo Musto Pekka Huhtaniemi – Suurlähettiläämme Britanniassa Suomen Britannian suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi näkee Lontoon merimieskirkon maassa asuvia suomalaisia yhdistävänä tukikohtana. ling Stonesin Britannia oli tuolloin nuorisokulttuurin keskus. Huomasin myös pärjääväni aika hyvin niillä opeilla, jotka olin koulussa saanut, joten kyllä se oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Kansainväliset asiat ovat aina kiinnostaneet Huhtaniemeä, jolla jo ennen Lontooseen suurlähettilääksi tuloa oli takaapaamme suurlähettiläs Pekka Huhtaniemen pääsiäisen jälkeisenaan mittava työura Ulkoministeriön nä tiistaina Lontoon suomalaisella palveluksessa. – 1970-luvun alussa, juuri yliopistosta merimieskirkolla Etelä-Lontoossa. Pääsiäisen jälkeinen viikko on yleensä hilvalmistumiseni aikoihin, Ulkoministejaista aikaa, mutta tuttuun tapaan kirriö alkoi kouluttaa virkamiehiä kansainkolla on tänäänkin vilinää. välisten asioiden valmennuskursseilla. – Perinteisen tavan mukaan suurlähetPääsin tuollaiselle kurssille ja jatkoin sieltiläs toimii Lontoon suomalaisen meri- Kansainvälisyys innosti tä sitten Ulkoministeriöön, jossa nyt olen mieskirkon säätiön puheenjohtajana, ke- Lontoo on suurlähettiläs Huhtaniemel- työskennellyt reilut 40 vuotta. sällä 2010 suurlähettilään pestin Lon- le tuttu jo 1960-luvulta, jolloin hän enTietoa päättäjille toossa vastaanottanut Pekka Huhtanie- simmäisen kerran kävi Englannissa. mi kertoo. – Lähdin tänne lukiolaisena vuoden Suurlähettilään työn Huhtamäki kertoo – Se oli se muodollinen syy tulla tänne 1966 kesällä kuukauden kielikurssille. Tuo olevan hyvin monipuolista, kahta sakirkolle mahdollisimman pian. Meri- aikahan oli briteille erityisen suurta ai- manlaista työpäivää ei ole. mieskirkko on aina ollut sellainen tuki- kaa, koska he voittivat silloin jalkapallon – Tämä on tyypillisesti niin sanottu bikohta, missä olen tottunut käymään ja MM-kultaa. Se oli myös suurta teini-ikäi- lateraalipaikka eli keskitymme Suomen tapaamaan suomalaisia aikaisemmilla- selle suomalaiselle, sillä Beatlesin ja Rol- ja Iso-Britannian välisiin suhteisiin. Täällä on muutamia kansainvälisiä järjestöjä, joissa myös silloin tällöin käyn kokouksissa, mutta se ei ole ollenkaan työn pääsisältö. Pääasia on seurata Britannian asioita ja raportoida Suomeen niistä asioista, jotka ovat suomalaisten päätöksentekijöiden kannalta tärkeitä. – Myös erilaisten vierailujen junaileminen on yksi osa leipätyötämme. Järjestämme ja teemme eri tahojen vierailuja puolin ja toisin täältä Suomeen ja Suomesta tänne. Julkisuusdiplomatian saralta nimenomaan suomalaisia kouluja koskevista asioista on viime vuosina ollut Huhtaniemen mukaan paljon kysyntää suurlähetystöön päin. – Mikä selittää sen, että Suomella on ollut niin hyvä menestys esimerkiksi PISA-tutkimuksissa? Jopa suurlähettilästä on pyydetty kertomaan suomalaisten koululaisten pärjäämisen salaisuudesta. Pekka Huhtaniemi tähdentää, että edustaminen on vain yksi osa suurlähettilään Yleensä silloin korostamme hyviä opettyötä, johon kuuluu paljon myös arkista toimistotyötä. T 6 kin työpaikoillani, esimerkiksi Belgiassa. Suurlähetystön ja merimieskirkon yhteistyön Huhtamäki sanoo perustuvan paljolti suomalaisesta siirtokunnasta huolehtimiseen. – Tämä on suurlähetystölle ikään kuin portti suomalaiseen siirtokuntaan. Yksi suurlähetystön tehtävistä on pitää yllä kontaktia asemamaansa suomalaiseen asujaimistoon, ja tässä merimieskirkko on yksi niistä tärkeimmistä kanavista täällä yhdessä muiden tahojen kuten ystävyysseurojen, Finn Guildin ja Kauppakamarin kanssa. Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan tajia. He aikaansaavat hyviä oppilaita. Britannian ja Suomen suhteiden vahvistamiseen kuuluu niin ikään viennin, investoinnin, matkailun ja kulttuurisuhteiden edistäminen sekä suomalaisten kulttuurintekijöiden avustaminen. – Työskentelemme osana Team Finlandiaa eli yhteistyössä Finpron, Suomalais-brittiläisen kauppakamarin ja Suomen Lontoon instituutin kanssa. Team Finlandiaa johtaa suurlähettiläs, ja sen koordinaattorina toimii suurlähetystön talousasioita hoitava nuorempi virkamies. Yhteisöllisyyden edistämistä – Olen yrittänyt pitää runsaasti yhteyksiä suomalaisiin eri puolilla Britanniaa, jotta he tietäisivät suurlähetystön olevan kiinnostunut täällä asuvien suomalaisten asioista. Olen yhdessä vaimoni kanssa kiertänyt tätä maata aika ahkerasti ja saanut jonkinlaisen yleiskäsityksen siitä, missä päin suomalaisia täällä on ja mitkä heidän olosuhteensa täällä ovat, suurlähettiläs kertoo ja lisää: – Yleensä olosuhteet ovat aika hyvät. Huhtaniemi kiittelee Suomi-koulujen, ystäväverkosto-toiminnan ja merimieskirkon kautta maassa aikaansaatua yhteisöllisyyttä suomalaisten keskuudessa. – Suomalaisohjelmaa on paljon nimenomaan Suomi-koulujen ympärillä, ja sitten tietysti suurina juhla- ja pyhäpäivinä, jolloin järjestetään juhlia. Ehkä lähtökohtaisesti suomalaiset eivät kaipaa muiden suomalaisten seuraa tai apua niin paljon kuin ennen. Mutta sitten myöhemmin, kun esimerkiksi saadaan lapsia ja koulunkäyntiin ja äidinkielen ylläpitämiseen liittyvät asiat tulevat eteen, ovat suomalaisyhteisöt yhtäkkiä hyvin arvokkaita. – Britanniassa alkaa luonnollisista syistä olla entistä enemmän yksinäisiä, ikääntyviä suomalaisia naisia, jotka tulivat maahan 50–70-luvuilla ja menivät täällä naimisiin. Puolisot ovat sittemmin Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 7 Pekka Karppanen Hernesaaren laituri: Hernesaaren palvelupiste Jätkäsaaren puolelta kuvattuna. Risteilijäkioski merenkulkijan asialla ”Merimieskirkko on monitoimitalo ja kirkko. Kynnys tulla tänne on hyvin alhainen”, Lontoon merimieskirkon ”vakiokävijä” Huhtaniemi sanoo. monessa tapauksessa kuolleet ja lapset lähteneet maailmalle. Ystäväverkosto, merimieskirkko ja suomi-koulut, joissa vanhemmatkin ihmiset voivat käydä tapaamassa muita suomalaisia, ovat tässäkin mielessä tärkeitä. Sosiaalinen media on tuonut tullessaan muutoksia suurlähettiläänkin työhön. Viime viikolla Huhtaniemi aloitti twitter-viestittelyn. – Toistaiseksi olen viikon aikana lähettänyt 11 viestiä. En aio suurlähettiläänä twitterissä esittää ulkopoliittisia kannanottoja tai kommentoida maailmanpolitiikan kysymyksiä. Katson, ettei se kuulu suurlähettilään tehtäviin. Sen sijaan Suomi-promootioon liittyviä uutisarvoisia asioita ja tilaisuuksia voin sitäkin kautta mainostaa ja muistuttaa ihmisille. nuvana ensitapaamisensa kuningatar Elisabetin kanssa. – Kuningatar haluaa ottaa jokaisen uuden suurlähettilään henkilökohtaisesti vastaan yksin niin, että samassa tilaisuudessa ei ole muita suurlähettiläitä. Joissakin pääkaupungeissa lähettiläitä voi samaan aikaan olla tavattavina viisi tai jopa 10. – Siinä keskustellaan ensin hetki suurlähettilään kanssa, sitten esitellään yksitellen neljä suurlähetystön kollegaa. Lopuksi kuningatar tapaa myös lähettilään puolison. Hyvin positiivinen tapahtuma sekä itselleni että vaimolleni. Huhtaniemi hymyilee ja muistuttaa, että tämä on vain yksi osa suurlähettilään työtä, johon kuuluu paljon myös arkista toimistotyötä. – Toisaalta suurlähettilään ei kuitenkaan pidä istua toimistossaan aamusta Arki ja glamour kohtaavat iltaan, vaan jalkautua ulkomaailmaan, Suurlähettilään työ sijaitsee kuningas- käydä tilaisuuksissa ja kohdata ihmisiä. kunnassa, jossa on hovi ja paljon erilai- – Myös Lontoon ulkopuolella, hän lisää. sia seremonioita. Frakki, saketti ja smokki ovat aika usein käytössä. Tästä gla- Matalan kynnyksen kirkko mourimmasta puolesta työssään Huh- Huhtaniemi näkee Lontoon merimieskirtaniemi muistaa erityisen mieleenpai- kon roolin tärkeäksi tulevaisuudessakin. 8 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan – Tosin nimen alku ”merimies” alkaa olla hieman problemaattinen. Merenkulku kun on muuttunut sellaiseksi, että laivat viivähtävät satamassa vain muutaman tunnin. Näin kirkot eivät enää ole sellaisia merimiesten turvasatamia, kuin joskus aikaisemmin olivat. Suurlähettilään johtaman Lontoon merimieskirkon säätiön vastuulla on lähinnä kirkon talous. – Pysyvänä huolenaiheena on budjetin tasapainossa pitäminen. Sen takia täällä on jatkuvasti menossa kampanjoita, joilla pyritään innostamaan talon käyttäjiä maksamaan jotain siitä, että heillä on tällainen talo täällä Lontoossa. – Tämä on monitoimitalo, joka on samalla kirkko. Olennaista on, että kynnys tänne on hyvin alhainen. Tänne on helppo tulla. Nytkin saapuessani oli aika pöhinä käynnissä. Ryhmä muusikoita harjoitteli flyygelin ympärillä. Pallero-kerho oli juuri lopettanut, ja lapset juoksivat ympäriinsä äitien samalla vaihtaessa kokemuksiaan. Täällä tapahtuu, suurlähettiläs Huhtamäki myhäilee. Merimieskirkon ja Merimiespalvelutoimiston yhteinen hanke Hernesaaren laiturin palvelupisteestä merenkulkijoille käynnistyy kesäkuussa. M erimieskirkko ja Merimiespalvelutoimisto ovat yhdessä suunnitelleet palvelupisteen avaamista Helsingin Länsisatamaan Hernesaaren laiturille. ITF Seafarers Trust on antanut starttirahan toiminnan käynnistämiseen. Toiminnan kohderyhmänä ovat satamassa vierailevien risteilijöiden miehistöt. Helsingissä vierailee kesäkauden aikana jopa 260 erikokoista matkustajaristeilijää. Varovasti arvioiden näissä on jopa 200 000 miehistön jäsentä satojen tuhansien matkustajien lisäksi. Isossa laivassa voi olla jopa 1 500 työntekijää ja pienemmissäkin helposti 500. Hernesaaren laituri, entinen telakan laituri, on näiden alusten pääasiallinen vierailupaikka Helsingissä. Lähellä on myös Melkin laituri Jätkäsaaren puolella. Sieltä järjestetään kuljetus Hernesaaren laiturille. Suomen hanketta valmisteltaessa haettiin kokemuksia Hampurista ja Venetsiasta. Molemmissa vastaavaa toimintaa on ollut jo vuosia. Sieltä saatujen kokemusten perusteella palvelupiste perustetaan laiturille laivojen välittömään läheisyyteen. Monella työntekijällä ei välttämättä ole vapaata laivan ollessa satamassa, mutta taukojen aikana he ehtivät piipahtaa lähellä olevassa paikassa. Muualla maailmassa mm. Välimeren alueella on risteilijöiden merenkulkijoille tarkoitettuja palvelupisteitä, mutta Itämeren rannoilla ei vielä ainuttakaan. Toki heillä on mahdollisuus käyttää satamissa olevia merimieskirkkoja ja -klubeja, mutta ne ovat usein rahtisatamissa, jonne matkustajaliikennettä ei ohjata ja joihin matkustajasatamista voi olla pitkäkin matka. Laivat siirtyvät satamasta toiseen yleensä öisin, jolloin päivä jää vapaaksi niin matkustajille kuin osalle miehistöäkin. Palvelukeskus laivan lähelle Laivan ollessa satamassa suuri osa matkustajista lähtee päiväretkille tai kaupunkiin ostoksille. Laivoille jää työntekijöitä sekä töihin että vapaavuorolle. Töissä olevat tekevät siivous- ja muita töitä, joita ei matkustajien laivalla ollessa voi tehdä. Lisäksi laivan varastoja täydennetään, ja aluksella tehdään teknisiä huoltotöitä, joita merellä ei voi tehdä. Laivalla on siis suuri joukko työntekijöitä, joille lähellä laivaa oleva paikka on ainoa mahdollisuus hoitaa asioitaan. Palvelukeskukselle osoitettu paikka on sivussa matkustajavirroista. Näin lai- vojen työntekijät voivat viettää rauhassa aikaa ilman, että heidän tarvitsee huolehtia matkustajien asioista. Työ risteilijällä on jatkuvaa matkustajien palvelemista ja heidän tarpeistaan huolehtimista. Hetkenkin hengähdys siitä on tervetullut. Palvelupisteeseen tulee merenkulkijoiden käyttöön tietokoneita ja tietoliikenneyhteys, jota he voivat omalla koneellaan käyttää. Pienestä myymälästä saa puhelukortteja sekä pientä naposteltavaa. Halukkaille järjestetään kuljetus keskustan kauppoihin tai erilaisiin liikuntapaikkoihin. Palvelupisteessä on iso ulkoterassi, jossa voi rauhassa istuskella ja viettää aikaansa. Tarkoitus on myös tarjota kansainvälistä rahanvälityspalvelua, mutta tätä kirjoittaessa siihen ei ole vielä saatu vahvistusta palveluntarjoajilta. Toiminta käynnistyy kesäkuun alussa ja jatkuu vilkkaimman risteilykauden ajan eli syyskuun puoliväliin saakka. Sekä Merimieskirkko että Merimiespalvelutoimisto palkkaavat työntekijän juuri tähän työhön. Syyskuussa toiminta arvioidaan ja tehdään päätökset toiminnan jatkamisesta. Toivomme tietysti aurinkoista kesää ja runsaasti vieraita. Jaakko Laasio Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 9 Liisa Varho Juhlat yhdistävät ulkosuomalaisia Turistikohde Gran Canarialla ulkomatkaa Suomesta Kanarialle sellaiset viitisentuhatta kilometriä. Mutta tulisuomalaiset elävät arkeaan matkailijoiden juhliessa lomaansa. Kun han sitä juhlaväkeä, tuli ystäviä, tuli siskon perhettä mukanaan Heidi, jolla on juhlan aika on, siitä otetaan kaikki syntymäpäivä samana päivänä kuin miirti. nulla. ”I Muutama vuosi sitten tyttö ilmoitti, että tulee tänne juhlimaan täysi-ikäiseksi tulemistaan – ja tuli myös. Omaa perhettäni odotellessa tutuksi käyneellä Las Palmasin kentällä kurkistelin aina välillä avautuvien ovien raosta matkalaukkujaan odottavia matkalaisia: joko näkyy tuttuja? Hetken päästä ovista rynnistivät tyttärenpoika Alex, 12, tyttärentytär Ida, 9, ja tyttärentyttärenpoika Eetu, 7. Ihan meinasin selälleni lentää, kun olin äkkiä joukkohalin keskellä, ihanaa! Ja sitten tuli hymyilevä tytär Johanna matkalaukuilla lastattuja kärryjä työntäen. No niin, nyt mennään taksia odottamaan. Ei vielä, yksi tulee vielä. Mitä, Olli Iivonen lo kasvot kaunistaapi, juhla arkisen elämän.” En tiedä, olenko nyt sen nätimpi kuin ennen synttäreitäni, mutta iloa tilaisuudessa ainakin oli! Tupa täynnä väkeä, halauksia, poskisuukkoja, kukkia, lahjoja, laulua, naurunpurskahduksia, vakavaa puhettakin. Suomi-kerho Las Palmasissa tarjosi puitteet 70-vuotisjuhlilleni. Olin luvannut tarjota kuohuvaa ja pikkusuolaista, ja sana oli kulkenut niin kuin se täällä suomalaispiirissä kulkee. Ei tarvitse ilmoitusta lehteen laittaa. Vähän jännitin, ketkä ystävistäni ja sukulaisistani pääsisivät mukaan, onhan kuka? Yllätyksekseni toinenkin tytär, Maria, oli mukana! Olin iloinen hänestä ja heistä kaikista. Nyt oli syntymäpäivien tarjoilutkin taattu! Maria on nimittäin mestari tekemään “piperryksiä”, jo aikaisemmista juhlista tuttuja pieniä suolapaloja. Sitten sullouduttiin tilataksiin ja ajettiin Las Palmasin mummolaan. Eetu katseli ympärilleen silmät pyöreinä: hän oli Las Palmasissa ensimmäistä kertaa, ja kaikki uusi kiinnosti. Kun sitten viikkoa myöhemmin kyselin, mitä hän kertoisi kotona matkasta ja mikä jäi mieleen, oli vastaus selvä: portugalinsotalaivat! Sillä nimellä kutsutaan polttiaisia, joita joskus ajautuu myös Las Canterasin rantaan. Onneksi eivät päässeet pistämään. Juhlien valmisteluissa riitti puuhaa: tytöt pilkkoivat valmiiksi piperrysten päälle laitettavat herkut, alakerran Tanja oli myös talkoissa mukana. Pitkälti toistatuhatta suolapalaa valmistui, ja lähes kaikki menivät herkuttelijoiden suihin. Hauskat oli juhlat, siitä kaikki olivat samaa mieltä. Hehkuvat ruusut ovat jo kuivuneet, mutta muistot juhlasta, kohtaamisista, kauniista sanoista elävät. Vauhdikas oli juhlaviikko muutenkin! Samaan aikaan alkoivat myös karnevaalit, joten ohjelmaa riitti. Ulkosuomalaisten arkea Kun turisti tulee Las Palmasiin, on se viikko tai pari yhtä juhlaa, tai ainakin erilaista kuin arkinen elämä Suomessa. Olen huomannut, että monilla on se käsitys, että meidän ulkosuomalaisten elämä on samaa, yhtä juhlaa. Kuitenkin me elämme täällä ihan tavallista arkielämää: käymme kaupassa, laitamme ruokaa, hoidamme kotia ja pesemme pyykkiä, joskin vähän helpommissa olosuhteissa kuin pimeässä ja kylmässä Suomen talvessa. Täällä arjen hankaluudet ovat toisenlaisia ja asioiden hoitaminen vaivalloisempaa, jos ei kieltä hallitse. Sanakirja otetaan avuksi, kun pitää toimittaa asioita virastoissa tai selvittää vuokraemännälle, ettei hissi toimi tai asuntoon ei tule vettä. Suomessa lämmintä vettä riittää niin kauan kuin suihkussa haluaa lotrata, täällä boilerin koko määrää sen, paljonko lämmintä vettä tulee. Ja usein odotetaan, milloin seuraavalle suihkuun menijälle on taas lämmintä vettä. Yhteiset kokemukset lähentävät Liisa kiittää kaikkia syntymäpäiväänsä juhlineita. ”Minä viihdyin. Niin viihtyi lähes satapäinen juhlaväkikin.” 10 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Yhteisöllisyyttä suomalaisten keskuudessa on täällä kuin ennen vanhaan pieAnna-Maija Ryypön juhlissa oli toinenkin syntymäpäiväsankari, ja päivänsankarit pistivät nissä kylissä. Kun jotakuta ei ole muu- valssiksi. Olli Iivonen, entinen merimies hänkin, soittaa flyygelitorvea. tamaan päivään näkynyt, lähdetään ottamaan selvää, onko jotain hätää. Täällä autetaan toinen toistamme, lainataan tavaroita ja kierrätetään luettavaa. Aika- ti uusitaan Kanarialla. Uutta korttia täytti vasta 60 vuotta. Ystävät olivat kauslehdet eivät kertalukemisella van- odottelen – saa sitä seitsenkymppinen- koonneet Maijalle, niin kuin häntä kuthene. kin vielä autoa ajaa. Ajotestikin täällä sutaan, upean rahalahjan, jolla ostettiin Kun Las Canterasin rannan kävelyka- meni läpi. 60 hehkuvaa ruusua. ”Ja vielä jäi niin tua lähtee kävelemään, on hyvä varata paljon yli, että ihan meinasin seljälleni ylimääräistä aikaa, sillä aina siellä tulee Kylmää talvea pakoon lentää.” Anna-Maija tietää jo, millaiset tuttuja vastaan, ja silloin pysähdytään, Helmikuussa 2014 vietti syntymäpäi- korvakorut hän lahjarahoillaan ostaa. kerrotaan kuulumisia ja jaetaan tietoa. viään toinenkin vanha merenkulkija, tai Kelpasi juhlavieraiden herkutella! KaiSen ansiosta tiedän nyt, miten ajokort- ei nyt niin vanha: Anna-Maija Ryyppö kesta näki, että Anna-Maija on ollut lai- Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 11 Pappina Kirkon ulkosuomalaistyön turistityössä Kanarialla Uskonto näkyy arkielämässä Turisteilla ja talviasukkailla on huomattavan matala kynnys tulla kirkkoon. Marko Toljamo T Las Canterasin rantabulevardilla kävellessä kiireet on syytä unohtaa: tuttuja tulee aina vastaan ja nähtävää riittää läpi vuoden. van kylmäkkönä, viimeksi GTS Finnjetillä. Las Palmasissa asuu paljon entisiä merimiehiä tai sellaisia, jotka ainakin jossain vaiheessa ovat olleet merillä. Välillä ihan suolavesi maistuu suussa, kun juttuja kuuntelee: joskus ollaan aika kapteeneita! Anna-Maija ja miehensä Esko ovat asuneet Las Palmasissa vakituisesti jo vähän yli kuusi vuotta. Ennen muuttoaan he olivat käyneet Las Palmasissa kerran kiertoajelulla lomamatkallaan Playa del Inglésissä. “Mut en mä muistanut, poika muisti.” Täällä oli tuttuja, jotka auttoivat alkuun, sopiva asuntokin löytyi. Las Palmasiin he muuttivat, koska nivelreumainen Esko ei enää pystynyt talvella liikkuman ulkona Suomessa. – Nyt mä kävelen hiljakseen rantaa pitkin. Jos väsyttää, istun penkille ja lepään. Hyvin pärjään, Esko sanoo. Elämänlaatu parani Eskon mukaan huomattavasti, kun hän tänne tultuaan pääsi saman tien kävelemään. Välillä Esko ulkoiluttaa Nelli-koiraansa, mustaa, arvokkaasti liikkuvaa cockeria. Anna-Maijalla ja Eskolla on Nellin lisäksi kaksi kissaa. – Voi sitä lintujen mekkalaa, kun aamulla Nellin kanssa kävellään, Anna-Maijakin sanoo. Pääskyset lentelevät täällä jo keväällä 12 pysähtyessään muuttomatkallaan Suo- sesta. Pitää oppia, mitä tuotteita saa mismeen. täkin kaupasta: lähikaupasta ranskankermaa saa vain harvoin, joskus kissanhiekAurinkoista palvelua ka on lopussa koko kaupunginosasta. OlMeillä Las Palmasin ulkosuomalaisilla laan saaressa, tavaraa tulee kun tulee. on hyviä kokemuksia paikallisesta terJoskus turistit hermostuvat, kun kauveydenhuollosta. Lääkäriajan voi tilata passa jonotetaan: kassa pakkaa asiakkaan vaikka netistä, ajan saa jopa samalle päi- ostokset muovikassiin ja kaivaa puuttuvälle, viimeistään seuraavalle. vat sentit rahapussista, siinä pussaillaan Siellä sitten istutaan odotushuoneessa, ja kysytään kuulumisia. Mutta mikäs kiija lääkäri käy välillä huutelemassa ovel- re meillä on, kun hyvää palvelua saadaan! la, missä järjestyksessä sisään tullaan. – Täällä vanhusten kanssa jaksetaan Uusia potilaita tulee odottamaan vuo- puhua, ja heitä kuunnellaan. Kun Eskoa roaan, kaikki tervehtivät toisiaan. alkoi heitättää, oli heti kolme ihmistä autJa kun on järjestelmässä sisällä, hoi- tamassa. Myös taksit palvelevat. Eräskin toon kutsutaan. Meillä sattuu olemaan oli tuonut pudonneen puhelimeni yöllä, sama omalääkäri kuin Ryypön paris- mutta kun en avannut, kuljettaja tuli aakunnalla. Hän on siitä harvinainen toh- mulla uudelleen, Anna-Maija kertoo. tori, että puhuu myös englantia. Niin, suomalaisetkin ovat täällä aut– Vaikeata täällä on vieras kieli ja itsen- tavaisempia toisiaan kohtaan. Jotain on sä kunnolla esille tuominen, Anna-Mai- opittu. Suomessa Anna-Maija käy harvakselja sanoo ja lisää: – Omaa tyhmyyttä, kun ei tullut luettua... taan. Lapsia on joskus ikävä, mutta he Jokapäiväisissä asioissa hän kyllä pär- käyvät Las Palmasissa kerran vuodessa. jää, ja kun saa asiansa hoidettua, on ai- Anna-Maijan ja Eskon koti on nyt täällä. na kiva tunne. He ovat ahkeria lukijoita. Suomi-kerOman hankaluutensa asioiden hoita- holta on kirjoja lainattu pino myös kesämiseen tuo se, että systeemit muuttuvat lukemiseksi. Mitä haluaisitte muuttaa täällä? koko ajan eri virastoissa ja ovat erilaisia – Ei mittään! eri pankeissa. Mutta neuvovathan suomalaiset toiKuusikymmentä kuivattua ruusua konen toisiaan! Joskus vaan tieto on jo eh- ristaa eteisen seinää. Liisa Varho tinyt vanhentua. Kuvat Olli Iivonen Kaupassakäyntikin poikkeaa suomalai- Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan yöskentelin Kirkon turistityön pappina Gran Canarialla Playa del Inglésissä kuluneen talvikauden 2013– 2014. Työ oli hyvin omaleimaista, mutta ”normaalia” seurakuntatyötä jumalanpalveluksineen ja kirkollisine toimituksineen. Työskentely-ympäristö oli miellyttävän lämmin ja kansainvälinen. Olen usein lomaillut Kanarian saarilla, välillä viikkojakin, ja muutama vuosi sitten hain ensimmäisen kerran turistipapin tehtävään. Eläkkeellä olevat vanhempani asuvat talvet Gran Canarialla, kuten monet muutkin suomalaiset, joten ”omakin lehmä oli ojassa”. Myös perheen kanssa olimme haaveilleet tällaisesta ”erilaisesta” talvesta, jollaisen myös saimme. Turistipapin työ on osa-aikaista, joten myös loman viettoon riittää aikaa. Seurakuntaelämän viikoittaiseen toimintaan kuuluu messu perjantaisin Templo Ecuménicossa, joka on Playa del Inglésin keskustassa oleva ekumeeninen kirkko. Avioliittoon vihkimisiä kertyi talven aikana kahdenkymmenenyhden parin verran. Lisäksi pidin pyhäkoulua säännöllisesti. Pappi on talvella tavattavissa myös sielunhoidollisia keskusteluita varten. Turistipapeilla on laaja yhteistyöverkosto, johon pidetään säännöllisesti yhteyttä. Yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi matkanjärjestäjät, suomalaiset yrittäjät, Templo Ecuménicoa hallinnoiva katolinen kirkko sekä Suomen kunniakonsulaatti Las Palmasissa. Kirkot täyttyvät Talven myönteisin yllätys oli ihmisistä viikoittain täyttyvä kirkko. Tänne tulevilla turisteilla ja talviasukkailla on huomattavan matala kynnys tulla kirkkoon. Playa del Inglésissä kirkkoväki vaihtuu useammin kuin Las Palmasissa, jossa toimi toinen turistipappi. Las Palmasissa asuu suurin osa saaren ulkosuomalaisista, joista monet ovat myös kirjoilla Gran Canarialla. Viikkoturistit ottivat turistipappiin yhteyttä kysyäkseen oman lomansa aikana järjestettävistä seurakunnan tilaisuuksista sekä mahdollisuuksista esimerkiksi avioliiton solmimiseen. Täällä pidempään asuvat suomalaiset puolestaan kaipaavat papin läsnäoloa siellä, missä suomalaiset kokoontuvat, kuten retkillä, suomalaisten omistamissa ravintoloissa tai vaikkapa Suomi-kerholla Las Palmasissa. Las Palmasissa vierailin muutamia kertoja messussa, itsenäisyyspäivän juhlissa, seurakuntaneuvostomme puheenjohtajan Liisa Varhon syntymäpäivillä ja seurakuntaneuvoston kokouksissa. Huomasin, että monet juhlat olivat huolella valmistettuja ja niissä oli runsas osanotto. Juhlien suunnittelu, valmistaminen sekä yhteinen jakaminen ovat tär- keitä yhteisöllisyyden muotoja. Joku totesikin, että hänellä on täällä etelässä huomattavasti vilkkaampi sosiaalinen elämä kuin koti-Suomessa. Työtä vapaaehtoisvoimin Seurakunnan käytännön toimet hoidetaan pitkälti vapaaehtoisin voimin. Seurakuntaneuvosto, jonka vaalit menneenä talvena toimitimme, on myös päätösten toimeenpanosta huolehtiva elin. Seurakunnalla on vain kolme osa-aikaista työntekijää eli papit ja kanttori. Talvesta jäivät mieleeni monipuoliset ja mukavat kokemukset. Ymmärsin uudella tavalla ulkosuomalaisten parissa tehdyn työn ainutkertaisuuden ja arvon. Omaan seurakuntaani haluaisin tuliaisena tuoda sen työkalun, jolla ”kirkkoontulokynnys” on madallettu. Nautin myös siitä, että uskonto näkyy katolisessa Espanjassa enemmän yhteisöllisesti ja arkipäiväisessä elämässä kuin Suomessa. Meillä uskon yksityisyyttä korostetaan usein liikaakin ja unohdetaan sen yhteisöllinen luonne. Harri Vähäjylkkä Kirkon ulkosuomalaistyön turistipappi, Playa del Inglés, Gran Canaria talvikaudella 2013–2014. Liisa Varho Turistikanttori Kai-Jussi Jankeri ja turistipappi Harri Vähäjylkän ja vaimonsa Elinan perhettä palaamassa Suomeen. Las Palmasissa toiminut turistipappi Helena Castrén miehensä Eeron kanssa oli jo Suomessa samoin kuin kanttorin vaimo Marja-Liisa Jankeri. ”Jos on kymmenen lasta, on suurperhe. Mulla on 13, mä olen laumanjohtaja,” sanoo Harri. Kai-Jussi puolestaan sanoo, että ”kauden paras anti oli tämä matka kotiin. Sain nähdä miten heimopäällikkö kuljettaa ilman paniikkia pesuettaan.” Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 13 Meritaito Oy:n Viittatehtaassa on tehty muovisia meriviittoja jo yli 30 vuotta. Tuotekehitys on jatkuva prosessi. Joensuussa valmistetaan nykyisin myös älyviittoja ja ympäristöpoijuja. K esäkauden alkaessa on hyvä tuoda esiin, että Suomen merkityillä merenkulkuväylillä käytettävät meriviitat valmistetaan Meritaito Oy:n omistamassa Viittatehtaassa, joka sijaitsee Joensuussa Utran kanavan lähettyvillä. Meritaito Oy toimii Suomen vesillä poiju- ja viittatuotannon ohella muun muassa väyläsuunnittelun, merenmittauksen, vesirakentamisen ja väylänhoidon tehtävissä. Suomen vesiväylillä käytetään kansainvälistä merkintätapaa, joka sisältää kardinaali- ja lateraalijärjestelmän. Kardinaaliviitat ovat mustakeltaisia pääilmansuuntien mukaisia merkkejä, lateraaliviitat ovat joko punaisia (vasemmanpuoleinen) tai vihreitä (oikeanpuoleinen) viittoja, jotka on kiinnitetty pohjaan ketjulla. Meriviitat ovat globaali bisnes, jossa suomalaiset pystyvät suunnittelemaan tuotteen mittatilaustyönä täsmällisesti paikalliseen tarpeeseen. Viittojen ulkokuoren pitää olla yleismaailmallisesti samanlainen, IALAn (International Association of Lighthouse Authorities) määräysten mukainen. Viittoja valmistuu vuosittain noin 1 500. Pääosa tuotannosta menee Suomen vesille, mutta vientiä on Venäjälle, Euroopan maihin ja Pohjois-Amerikkaan. Haastateltavana oli rakennusammattimies Harri Mäenpää, joka on työskennellyt Viittatehtaalla 29 vuotta. nämä on 6–30 mm paksu. Viitat varustetaan pimeää varten kunnon heijastimilla. Tutkaheijastimet, joita ovat kuparilevyt (pienissä viitoissa) ja ruostumaton teräs (suurissa viitoissa), ehkäisevät alusten törmäämistä viittoihin. Viittojen sisäosa täytetään polystyreenillä. Muovisia meriviittoja on tehty Joensuussa jo vuodesta 1976, sitä ennen viitat valmistettiin puusta ja teräksestä. Tehtaalla muovimateriaali lämmitetään 200-asteiseksi, jonka jälkeen muovi prässätään ja sorvataan sekä siihen kiinnitetään tarvittavat teräsosat. Viimeiseksi tuote leikataan määrämittaan. Tehdasta laajennettiin vuonna 2012, jotta siellä voidaan paremmin valmistaa suuria, jopa 10 metrin pituisia suurviittoja. Viittojen pituus on 2–10 metriä ja halkaisija 90–800 mm. Muoviputkiviittoja yli 30 Talvi rasittaa meriviittoja, ja keväällä vuotta Meritaidon väylämiehet liikkuvatkin Meriviittojen valmistusmateriaali on lä- ympäri Suomea korjaamassa vaurioitupivärjätty polyeteenipaineputki, jonka sei- neita viittoja, jotta kesäkaudella kaikki on jälleen kunnossa. Eniten uusia viittatilauksia tehtaalle tulee aina keväällä. Meriviittojen valmis10 metrin korkuiset viitat tervehtivät tulijoitus työllistää seitsemän henkilöä. ta tehtaan sisääntuloportilla. 14 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Tehtaan tuotantoon kuuluu myös nykyaikaisia älyviittoja ja ympäristöpoijuja. Älyviittoja voidaan käyttää parantamaan navigointiturvallisuutta, jolloin viitan sisään sijoitetaan tarpeen mukaan mittausantureita. Näiden avulla saadaan tietoa esimerkiksi veden lämpötilasta, virtauksista ja veden- sekä aallonkorkeudesta. Virtalähteenä on patteri, kuten muissakin viitoissa. Ympäristöpoijut mittaavat ympäröivän veden tilaa jatkuvasti ja reaaliaikaisesti esimerkiksi uimarannoilla. Tarvittavat anturit valitaan tarpeen mukaan mitattaessa esimerk ik si veden lämpöt ilaa, sameutta, suolapitoisuutta tai sinilevän määrää. Sekä älyviitta että ympäristöpoiju lähettävät havaintotiedot puhelinverkon kautta web-palvelimelle suoraan asiakkaalle. Halvimmillaan pieni veneväyläpoiju maksaa parisataa euroa, kun taas älyviitta voi olla hinnaltaan jopa 10 000 euroa. Viittatehtaalla tehdään jatkuvasti tuotekehittelyä ja laadunvarmistusta. Yritys on ISO 9001 -laatusertifioitu. Lisätietoa: www.meritaito.fi Teksti ja kuvat: Anne Valtonen Näkymä tehdashallista. Päätykupuja valmistetaan. kolumni Muoviputkia ja älyviittoja merille Nykyaikainen älyviitta Lapset kirjoittavat omasta maailmastaan Muistelen tehneeni ensimmäiset hapui- littää, että minulla olisi vielä paljon kerlevat kokeiluni kirjoittajana kansakoulun rottavaa koulutieltäni. alaluokilla. Jostakin syystä yksi varhaisimmista tekstin sirpaleistani on jäänyt Kun tänä päivänä luen silloin tällöin erityisesti mieleeni. Kirjoituksen otsikko- lasten kirjoituksia, huomaan, että vaikka na oli ”Koulumatka”. maailma ympärillämme on muuttunut, Pureskelin kynää pitkään ennen kuin jotakin sentään on säilynyt ennallaan. pääsin vauhtiin. Kun vauhtiin sitten pääKiintymys eläimiin ja luontoon eivät sin, ei loppua meinannut tullakaan. Oli näköjään – onneksi – ole katoavia asioikuin jossakin olisi nykäisty tappi auki. ta lapsen arvomaailmassa. Kun itse kirTekstiä tuli solkenaan, valtaisalla innos- joitin pörröhäntäisistä oravista ja kirmaituksella. levista metsähiiristä, tämän päivän lapTuntematon, näkymätön olio piteli mi- set kertovat kirjoituksissaan aivan yhtänua aivan selvästi kädestä ja ohjasi ky- lailla karhunpojista, jänöjusseista ja hiinää puolestani aivan sen mukaan, mitä riperheistä, jotka asuvat onnellisina kojoku pääni sisässä saneli. En istunut enää timetsissään. Mutta on toki tullut paljon uuttakin. koulun epämukavassa pulpetissa ankaran opettajan silmien alla, vaan taivalNykyisten koulukkaiden arkipäivään sin reppu selässä tuttua koulutietä, ka- kuuluvat monenlaiset tekniset vempepeaa polkua lumisen metsän läpi. leet, jotka löytävät tiensä myös kirjalliPysähtelin tuon tuosta. Jututin kuu- siin esityksiin. Minä en tekniikan ihmeissen oksalla käpyä rouskuttavaa pörrö- tä kouluvihkoihini juurikaan kirjoittanut, häntäistä oravaa. Yritin juosta kiinni han- koska ne olivat tuolloin täysin utopistisgella kirmailevaa metsähiirtä. Tuijotin ta maailmaa. sinisellä pakkastaivaalla raakkuvia varikNykyajan lasten luomat kirjalliset hahsia ja harakoita. mot käyttelevät luontevasti kännyköitä Jostakin kantautui hevosen hirnun- ja tietokoneita. Kuvatessani hiestä höytaa. Riensin uteliaana eteenpäin. Polun ryävää savottahevosta ja kannon päälmutkan takana ponnisteli höyryävä he- lä keikkuvaa tukkirekeä edustan lapsilvonen eteenpäin syvässä lumessa tuk- leni ja heidän sukupolvelleen jo kauas kikuormaa kiskoen. Ohjaksia pitelevä taakse jäänyttä maailmaa. mies hoputti äänekkäästi ajokkiaan. Nuoren ihmisen luovuus ja taito yhHengitys pöllähteli hevosen ja miehen distellä vinkeästi täysin erilaisia asioita sieraimista pakkasaamuun. saavat minut aina hyvälle tuulelle. Luin Tukkireki oli tarttunut kiinni kantoon. hiljattain nuorimmaiseni vuosien takaiMies huusi minut ohjaksiin ja alkoi itse sen kertomuksen ”Ismo ja laukaus”. Siihevosen apuriksi. Kovasti puuskuttaen nä yhdistyvät avaruusteknologia ja pehhän väänsi pöllillä reen jalasta niin, että molelujen maailma. Pidin kertomuksesse viimein luiskahti kannon takaa jääty- ta niin paljon, että lainaan siitä pari kapneelle rekiuralle. paletta tähän tyttäreni luvalla: Mies kiitteli avusta ja käski juosta, etten myöhästyisi koulusta. Juoksin vain ”Ismo maksoi pääsylipun ja meni sirseuraavan mutkan taa. Siellä naputti kukseen koittamaan saisiko ammunnastikka puun kylkeä ja unohduin puhut- sa osumia. Hän koitti ainakin 13 kertaa telemaan sitä. Ihmeekseni meillä oli yh- ennen kuin osui. Hän sai palkinnoksi teinen kieli. Ymmärsimme vaivattomas- pehmolelun. Se oli pupu, jolla oli avati toisiamme. Meillä oli paljon puhutta- ruusvarusteet. Se oli hieno. vaa. 2 päivän kuluttua hänen isänsä joka ”Voisitko panna pisteen siihen? Muut oli astronautti määrättiin tutkimaan avaovat jo välitunnilla”, vieressäni sanottiin. ruutta. Hänen täytyi ottaa kuvia sieltä. Hetkessä matkustin lumisesta metsäs- Ismo antoi isälle avaruuspupun ja sanoi: tä luokkahuoneeseen omaan pulpettii- Te olette nyt työtovereita. Avaruuspupu ni. Varmaankin opettajan kahviham- suojelee sinua. Isä sanoi: Kiitos paljon ja masta pakotti, sillä hän toisti sanoman- halasi poikaansa. Loppu.” Joni Skiftesvik sa nyt jo kireästi, vaikka yritin kovasti se- Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 15 150-vuotias Norjan Merimieskirkko juhlii postimerkein ja purjehduksin Juhlallisuudet alkoivat jo tammikuussa, jolloin julkaistiin Norjan Merimieskirkon kunniaksi postimerkki. Juhlavuosi huipentuu 31. elokuuta kaikissa Norjan tuomiokirkoissa toimitettavaan juhlajumalanpalvelukseen. Norjalainen sisarkirkkomme on 11 vuotta vanhempi kuin vuonna 1875 perustettu Suomen Merimieskirkko. Norjan postin julkaiseman postimerkin on piirtänyt Stian Hole. Merkki on 15 kruunun arvoinen ja sen painosmäärä on runsaat 15 miljoonaa kappaletta, kohtuullisen riittävästi, jotta kaikki kiinnostuneet voivat hankkia itselleen merkin. Norjan Merimieskirkon työ muistuttaa meidän työtämme: joka vuosi esim. lähetetään joululahjoja merimiehille ympäri maailmaa. Enimmillään vuodessa on lähetetty 30 000 joululahjaa ja niiden mukana seuraavia pieniä kirjeitä. Kun Saksa miehitti aikoinaan Norjaa, katkesivat yhteydet muualta Merimieskirkon pääkonttoriin Bergeniin. Niinpä merimieskirkko Lontoossa otti haltuunsa toiminnan, kirjoittaa Norjan posti asia- kaslehdessään. Kymmenen vuotta sodan jälkeen kaikki kirkon vahingoittuneet kiinteistöt oli korjattu ja kymmenen uutta kirkkoa avattu. Niin kuin Suomen Merimieskirkollakin, työn kohderyhminä ovat nykyään kaikki ulkomailla olevat maanmiehet eivätkä vain merimiehet. Suomessakin tutut symbolit: usko, toivo ja rakkaus löytyvät Norjan merimieskirkon 150-vuotismerkin ensipäiväleimassa. Norjan Merimieskirkko Vohvelirauta on jokaisessa norjalaisessa kodissa. Vohveleita syödään Norjassa monella tavalla: hillon ja kerman samoin kuin vuohenjuuston kera. Norjalaisille vohveli – norjaksi ”vaffeln” – symbolisoi yhteyttä läheisten kanssa. 16 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan New Orleansin norjalainen jazz-kirkko Norjan Merimieskirkko aloitti toimintansa New Orleansissa reilut sata vuotta sitten vuonna 1906. Juhlapurjehdus Heinäkuun 25. päivänä lähtee Stavangerista koulualus Gann juhlapurjehdukselle. Gann on aikaisemmin ollut rannikkovene Narvik. Sen otti haltuunsa Nuorten Merimiesten Kristillinen Yhdistys (Unge Sjømenns Kristelige Forening) vuonna 2007 aluksen palveltua 25 vuotta Hurtigrutenilla. Gannilla on hyttipaikkoja 410 matkustajalle. Juhlaristeily vie osanottajat Pohjanmeren yli Leithiin, Iso-Britanniaan, minne Norjan ensimmäinen merimieskirkko perustettiin. Sitten vieraillaan Norjan kirkoilla Lontoossa, Rotterdamissa ja Hampurissa. Aluksella on myös erilaista kulttuuriohjelmaa. Heinäkuun 26. päivänä Gann kiinnittyy Bergeniin, missä The Tall Ships’ Races päättyy samaan aikaan. Silloin vietetään ekumeenista jumalanpalvelusta kauniilla norjalaisella kolmimastoisella teräsparkilla Statsraad Lehmkuhlilla, joka tänä vuonna viettää 100-vuotisjuhliaan. Sen jälkeen Gann jatkaa matkaa öljynporauslautan kautta Aberdeeniin. Juhlajumalanpalvelus Juhlavuosi huipentuu 31. elokuuta jumalanpalveluksiin kaikissa Norjan tuomiokirkoissa. Kuningas Harald V osallistuu jumalanpalvelukseen Bergenin tuomiokirkossa. Juhlavuosi jatkuu syksyn mittaan historiallisella näyttelyllä Bergenin merenkulkumuseossa. Netissä kirkko julkaisee historiallisen aikajanan, joka dokumentoi merimieskirkon historiaa ja toimintaa. Joka puolella maailmaa juhlavuotta juhlistetaan norjalaisilla vohveleilla. Tapahtumassa nimeltä Sydämenlämpötoiminta (Hjertevarmeaksjon) työntekijät ja vapaaehtoiset tarjoavat vastapaistettuja norjalaisia vohveleita. Jos haluatte tietää, miten norjalainen vohveli paistetaan, resepti (norjaksi) löytyy Norjan Merimieskirkon sivulta http://sjomannskirken.no. Teksti ja kuvat Thure Malmberg Käännös Liisa Varho – Olemme olleet tällä paikalla vuodesta 1928, kertoo New Orleansin toimipisteen johtaja Frank Skofteland vieraillessamme Prytenia Streetillä kaupungin puutarhakaupunginosassa sijaitsevalla kirkolla. 1990-luvulla kirkon assistenttina työskennellyt Skofteland on viime syyskuusta alkaen toiminut samaisen kirkon johtajana. Nykyinen moderni kirkkorakennus valmistui vuonna 1968 ja käsittää kirkollisten tilojen lisäksi muun muassa majoitustoimintaa varten rakennetut vierashuoneet. Sisätilojen tapaan myös piha-alue on tilava, aurinkoisella sisäpihalla komeilee uima-allaskin. Muita pohjoismaisia merimieskirkkoja ei New Orleansissa ole edustettuina, mutta kirkkorakennuksen edessä Norjan lipun rinnalla liehuvat muiden pohjoismaiden liput kertovat maiden välisestä yhteistyöstä ja yhteisöllisyydestä. – Suomalaisia kävijöitä meillä on vain muutamia, täällä asuu vähän suomalaisia, Frank jatkaa. – Majoitustiloissamme tosin yöpyy säännöllisesti kävijöitä myös Suomesta, esimerkiksi Ahvenanmaalta. Norjalaisia Frank arvelee seudulla asuvan noin 300. Kirkolta tehdään myös vierailuja lähialueille saapuviin norjalaislaivoihin. ninkielisen jazz-jumalanpalveluksen, jossa soittaa joku paikallinen bändi. Tällöin saamme vierailijoiksemme myös englanninkielisiä paikallisia. Heidän joukossaan on norjalaista sukujuurta olevia, jotka eivät enää paljoakaan puhu norjaa, mutta ymmärtävät ehkä sitä vielä hieman. Toivomme saavamme heidät innostuneiksi käymään useamminkin kirkolla. Esimerkiksi norjan kielen tunneilla, joita myös järjestämme. Yksi merkittävä ryhmä kävijöitä on muusikot, jazzistaan kuulussa kaupungissa kun ollaan. Norjassa kirkko mainostaakin itseään jazz-kirkkona. New Orleansissa Norjan Merimieskirkon 150-vuotisjuhlallisuuksiin elokuun lopussa kuuluu ainakin jazz-musiikkia, ehkä kuorokin. Marssimusiikkia nuorempana soittanut Frank pitää kaupungin monipuolisesta musiikkitarjonnasta, vaikkei itse enää soitakaan. – Jazzin lisäksi pidän paljon muustakin musiikista, jota tässä kaupungissa löytyy moneen makuun. New Orleans onkin paitsi musiikin myös muun kulttuurin ja asukkaidensa suhteen ainutlaatuisesti monimuotoinen paikka asua. – Niinhän se sanonta kuuluu, että täällä Yhdysvalloissa on kaupunkeja, ja sitten täällä on New Orleans. Teksti: Anneli Lenkkeri Kuva: Ilpo Musto Musiikkia moneen makuun Juhlapyhien aikoihin, kuten jouluna ja pääsiäisenä, kirkolla järjestetään juhlatilaisuuksia, samoin esimerkiksi kesäloma-aikaan, jolloin norjalaisia saapuu eniten New Orleansiin. – Kävijöitä tuovat myös New Orleansin vuosittain järjestettävät tapahtumat, kuten ranskalaiskorttelin festivaali ja melkein heti sen jälkeen pidettävä jazz-festivaali. – Lisäksi pidämme kirkolla silloin tällöin grillijuhlia ja kerran kuussa englan- Norjan merimieskirkon rakennuksen edessä New Orleansissa liehuvat Norjan lipun rinnalla myös muiden pohjoismaiden liput. Toimipistettä johtaa Frank Skofteland. Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 17 meritaide kirkkolaiva Antonie Volkmar: Abschied der Auswanderer, 1860. Saksan historiallinen museo, Berliini. Temerairen viimeinen matka N Klas Balkhed Maailma ja me – miten ja miksi? ”Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle.” ( Jh. 17: 9.) ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Jh. 3: 16.) Jälkimmäinen Johanneksen evankeliumin lause tuli tutuksi jo hyvin kauan sitten. Rippikoulussa sitä tankattiin päähän niin, että melkein kipeää teki. Siksi tuo ylhäällä ensimmäisenä oleva lause tuntuukin kovin tylyltä ja myös vaikealta ymmärtää. Tuo ajattelutapa ilmenee myös 1. Johanneksen kirjeessä. Maailman rakastaminen ei ole Jumalan mieleen. 18 Suhde maailmaan on ollut kristityille vaikea, jopa suorastaan ristiriitainen. Edessä olevan sunnuntain toinen lukukappale Roomalaiskirjeestä kertoo siitä, kuinka ihmistä ei pelasteta luodusta maailmasta pois, vaan luotu uudistuu (Rm. 8: 19–23). Suhde maailmaan on kaksijakoinen, side maailmaan ei kokonaan häivy, mutta halu sen häivyttämiseen on. Olen kuullut sitä perusteltavan sillä, että tällä tavoin pysyy erossa siitä, mikä maailmassa liittää ihmisen syntiin. Mutta tällöinhän pelkään syntiä, enkä osaa iloita pelastuksen lahjasta! Kuitenkin kirkkokäsikirja viittaa iloon kuvatessaan edessä olevan pyhän luonnetta. Ilo ei johda eristäytymiseen maailmasta vaan rohkeaan tulevaisuuden toivoon keskellä maailmaa. Ilo pelastuk- Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan sesta on vastaus kaipuuseen, jota ihminen saattaa tuntea maailman monien ja raskaitten taakkojen keskellä. Toki pelko ei ole pelkästään negatiivinen asia. Ajatus maailmasta ja synnistä ei pelkästään vie meitä vetäytymään vastuusta, vaan antaa etäisyyttä ja ymmärrystä siitä, ettei kaikki ympärillämme olevassa maailmassa ole kohdallaan. Pelko ei kuitenkaan määritä kristityn elämää. Jeesus sanoo sunnuntain evankeliumissa: ”Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan.” (Jh. 17: 8.) Tästä totisesti uskaltaa ja saa iloita! yt esiteltävä öljymaalaus Sotalaiva Temerairen viimeinen matka on erittäin merkittävä teos. Royal Academy of Artsin jäsen ja professori Joseph Mallord William Turner (1775– 1851) oli silminnäkijänä, kun kuninkaallisen laivaston ylpeys hinattiin Thamesille ja upotettiin Rotherhiten paikkeilla eli Suomen Merimieskirkon lähettyvillä vuonna 1838. Nämä jäähyväiset kuvattiin. Turnerin tuotanto oli laaja: öljyä, tunnetusti sielukkaita akvarelleja ja grafiikkaa. Hän aloitti 12-vuotiaana piirroksilla, joita parturi-isänsä kauppasi liikkeessään. Hän oli edelläkävijä, impressionismin ja jopa abstraktin taiteen aavistaneisiin luettu. Hän oli auringonvalon vangitsija ja ylipäätään valon mestarikuvaaja – Rembrandtin veroinen. Luonto ilmiöineen sai hänestä vangitsevan tulkitsijan. Sotalaiva Temeraire rakennettiin vuonna 1798 ja romutettiin 40 kunniak- kaan taisteluvuoden jälkeen. Se soti mm. Trafalgarin taistelussa 1805 ja Itämeren taistelussa 1809 tanskalaisia tykkiveneitä vastaan 98 kanuunoineen. Upotettaessa laiva oli riisuttu rungoksi, jonka tammisista puuosista veistettiin matkamuistoesineitä. Mastot olivat myös katkottu, joskin mielikuvitusrikas Turner maalasi ne uljaan laivan muistoa kunnioittaakseen tauluun samoin kuin puolikuun ja pilvien lomasta loimottavan auringonlaskun. Maalaus on kooltaan 91 x 122 cm. Sitä pidetään tekijänsä tunnetuimpana teoksena, ja kerrotaan taiteilijan halunneen, että teos haudataan hänen kanssaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan se on Kansallismuseon (National Gallery) aarteita. Turner testamenttasi laajan teoskokoelmansa ja runsaan varallisuutensa valtiolle, mikä mahdollisti mm. vuotuisen Turner-palkinnon jakamisen. Tate-gallerian yhteyteen rakennettiin vuonna 1987 hänen teoskokoelmaansa varten The Glore Gallery, hulppea rakennus sekin. Turner matkusti paljon ympäri Eurooppaa ”fotoreportterina” maalaten luontoa, tunnettuja maisemia ja merenkulkua. Hänen grafiikanlehti-sarjansa levisivät laajalle, myös Suomeen. Mm. Wrightin veljesten tiedetään saaneen niistä arvokkaita vaikutteita. Hänestä kerrotaan, että maalatessaan autenttisia kuvia mm. laivoista myrskyssä, hän vaati päästä sidotuksi mastoon parhaimman tuloksen saamiseksi. Turner kuoli erakoituneena ja terveydeltään raunioituneena 76-vuotiaana, mutta hänen muistonsa elää tärkeiden museoiden kokoelmissa. Jos näitä teoksia tulee joskus myyntiin kansainvälisissä huutokaupoissa, ovat hinnat varmasti pilviä hipovia. ■ Teksti Aira Heinänen Kauko Puranen Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 19 Pahat sairaudet kiusasivat entisajan merenkulkijoita Perämies hoiteli kuitenkin rokotuksen taitavasti. Sanoin sen hänelle. Hän vähätteli toimenpidettä ja kertoi hoitaneensa paljon isompiakin lääkinnällisiä juttuja merivuosiensa aikana; haavoja, sydänkohtauksia, tulehduksia, tyriä, luunmurtumia. Leikkauksien teolta perämies sanoi välttyneensä, mutta ei pitänyt täysin mahdottomana, etteikö joskus voisi joutua – lääkärin radiolla ohjaamana – tekemään esimerkiksi umpisuolen poiston tai jonkin muun samantapaisen kiireellisen operaation. En ole piikittäjääni sittemmin jututtanut, joten en tiedä joutuiko hän kirurgin töihin. Nykyajan tietoyhteyksien aikana laivat saavat lääketieteellistä neuvontaa sairastuneen hoidossa radioteitse kaikkina vuorokauden aikoina kansainvälisestä Radio Medical Centre (CIRM)-organisaatiosta. Se myös avustaa sairastuneen tai loukkaantuneen siirrossa aluksesta. Toisin oli ennen radion yleistymistä. Silloin laivanväen oli luotettava omaan tietämykseensä ja mukanaan kuljetta- Vaarat vaanivat satamissa maansa lääketieteelliseen kirjallisuuteen. Satamien vaaroista Albin Pihl muistaa varoitella. Monet neuvot ovat yhä varKovasti luettu oppikirja teen otettavia. ”Kapteeni tekee viisaasti varoittaessaan jo Vuosisadan alkupuolella suomalaisissa laivoissa etsittiin lääkinnällistä tietoa edeltäkäsin miehistöä niistä vaaroista, joita ruotsalaisen tri Albin Pihlin kirjasta saattaa olla satamassa, jota lähestytään, varHälso- och sjukvård omboard. Kirja ilmes- sinkin jos se on tunnettu kulkutautien ja vetyi suomeksi Ernst Thermanin kääntä- neeristen tautien pesäpaikaksi ja jos sen väestö on jossakin suhteessa huonossa huudosmänä ja Otavan kustantamana 1923. Suomenkielisen laitoksen Terveyden- ja sa. Älkää jättäkö kehottamatta merimiehiä sairaanhoito aluksilla julkaisemista kiireh- raittiuteen ja kapakoiden ja irstailupesien ti merenkulkuhallitus, jonka mielestä välttämiseen", Pihl opastaa. suomenkielisen lääketieteellisen käsikirMaihinpääsylomia Pihl neuvoo antajan saaminen laivoille oli välttämätöntä. maan miehistölle mahdollisimman väTänä päivänä Albin Pihlin aikoinaan hän. Jos maihin kuitenkin mennään, on kovasti arvostettu ja käytetty opus on jo sieltä palattava ehdottomasti yöksi laihistoriaa, jos kohta monet siinä esitetyt vaan, sillä "paljaan taivaan alla nukkuva neuvot ja ohjeet pätevät merioloissa vie- saattaa vilustua äkkiä tapahtuvan lämpölä tänäkin päivänä. määrän alentumisen vuoksi ja saada reuma- 20 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Vi möts vid gränsen Albin Pihlin merenkulkijoille tarkoitetun lääkintäoppaan käänsi ruotsista suomeksi Erns Therman 1923. tismin tai keuhko- ja suolikatarrin". Miehistöä ei Pihlin mielestä pidä palkata trooppisista satamista kuin aivan pakottavissa tilanteissa. Tällöinkin päällikön on syytä olla erityisen tarkkana ja kiinnittää huomiota jopa ihonväriin. ”Hindulaisilla (laskareilla), mulateilla ja neekereillä samoinkuin muilla värillisillä on usein kroonillisia tauteja, ja he joutuvat myös helpommin kulkutautien uhreiksi kuin muut”, Pihl tietää. Yhdet ja samat lääkkeet Albin Pihlin ohjeet sairauksien hoitamiseksi merellä olivat yksinkertaisia, mutta kuitenkin yksityiskohtaisia. Varsin moneen sairauteen näkyvät tepsineen laivoissa vuosisadan alkupuolella yhdet ja samat lääkkeet ja hoitotoimenpiteet. Peräruiskeet, kurlutukset ja erilaiset hauteet ja kääreet olivat tärkeitä, kuten myös lepo ja raitis ilma. Laivan lääkekaapissa oli tuohon aikaan ainakin oopiumilääkettä, morfiinitabletteja, Rosenin rintatippoja, digitaalistippoja, kamferitippoja, risiiniöljyä, vismuttipulveria, jodispriitä, harmaasalvaa, laastaria sekä boori- ja lyijyvettä. Jopa laboratoriokokeita Pihl opetti laivanväen tekemään. Sokeritautiseksi epäillyn virtsasta oli etsittävä sokeria ja ”munanvalkuaistautia” potevalta munanvalkuaista. Jos hoitotoimenpiteet eivät kaikista ponnisteluista huolimatta tepsineet ja potilas menehtyi, oli ”ruumista säilytettävä lysoliliuoksessa läpi kastellussa purjekankaassa, kunnes se tavanmukaisesti haudattiin mereen”, Albin Pihl opasti. Sjömanskyrkans sommarfest 9.– 10.8.2014 firas i Kyrkslätt. Vi samlas under temat ”Rajapinnalla” (ungefär: ”Vid gränsen”). Ordet ”gräns” har en speciell laddning här på orten när plötsligt södra delen måste evakueras under Porkala parentesen 1944– 1956. Såren efter den tiden finns ännu kvar. Denna vår har hela världen hållit andan när en stormakt tagit sig rätten att strunta i ett annat lands gränser. Den arrogansen berör oss påtagligt. Vi känner djupt inom oss att gränser är heliga. Ingen får gå över dem. Det gäller också på ett personligt plan. Vi måste lära oss att respektera våra gränser. Tiden sätter gränser, kroppen behöver gränser, själen likaså. Därför måste vi t.ex. lära oss att säga nej. Någon behöver hela livet för att lära sig den konsten. Någon annan måste lära sig att våga tänja på sina gränser. Men gränsen finns där och skall finnas där. Samtidigt är gränsen den plats där vi möts. Ju tydligare gränser vi har, desto lättare är det att mötas. Det gäller både länder och människor. I skapelsen fick vi människor en tydlig gräns och en känslig kontaktyta: vår hud. En kram kan som bekant göra under. Här i Kyrkslätt har havet varit både gräns och kontaktyta. De estniska munkarna var säkert de första kristna missionärerna. De fiskade vid kusten och i Vanda å. Vi fick någon ännu bättre: budskapet om Frälsaren. Det var dessa tankar som är bakgrunden till valet av tema. Vi möts vid gränsen – kontaktytan. Rajapinnalla. Varmt välkommen att dela gemenskapen i Kyrkslätt 9.–10.8.2014! Tapaamisiin rajapinnalla Merimieskirkon kesäjuhlia vietetään 9.–10.8.2014 Kirkkonummella. Kokoonnumme teemalla ”Rajapinnalla”. Sanalla ”raja” on erityinen lataus tällä seudulla, koska yhtäkkiä eteläosa piti evakuoida Porkkalan sulun, ”parenteesin”, ajaksi 1944–1956. Sen ajan haavat ovat vielä jäljellä. Tänä keväänä koko maailma on pidättänyt henkeä, kun suurvalta on ottanut itselleen oikeuden olla piittaamatta toisen maan rajoista. Tämä ylimielisyys koskettaa meitä kouriintuntuvasti. Me tunnemme syvällä sisimmässämme, että rajat ovat pyhiä. Kukaan ei saa niitä ylittää. Samoin on myös henkilökohtaisella tasolla. Meidän pitää oppia kunnioittamaan rajojamme. Aika asettaa rajoja, keho tarvitsee rajoja, samoin sielu. Siksi meidän esimerkiksi pitää oppia sanomaan ei. Joku tarvitsee koko elämänsä oppiakseen sen taidon. Jonkun toisen pitää opetella uskaltautumaan rajojensa venyttämiseen. Mutta raja on olemassa ja sen pitää olla olemassa. Samalla raja on se paikka, missä kohtaamme. Mitä selvemmät rajat meillä on, sen helpompi on kohdata. Tämä koskee niin maita kuin ihmisiäkin. Luomisessa me ihmiset saimme selvän rajan ja herkän kosketuspinnan: ihomme. Niin kuin tiedetään, halaus voi tehdä ihmeitä. Täällä Kirkkonummella meri on ollut sekä raja että kontaktipinta. Virolaiset munkit olivat varmaan ensimmäisiä kristittyjä lähetystyöntekijöitä. He kalastelivat rannikolla ja Vantaanjoella. Me saimme jotain vielä parempaa: sanoman Vapahtajasta. Nämä ajatukset olivat teeman valinnan taustalla. Me tapaamme rajalla – kontaktipinnalla. Rajapinnalla. Olette lämpimästi tervetulleita Kirkkonummelle 9.–10.8.2014 osallistumaan yhteisyyden jakamiseen! Marko Toljamo Sain rokotuksen keltakuumetta vastaan syksyllä 1985 AL:n m/s Aurorassa Brasilian rannikolla. Piikin pisti ahteriini laivan ensimmäinen perämies. En kiellä, ettenkö ennalta hieman arastellut toimenpidettä. Albin Pihl korostaa kirjassaan – aivan oikein – hygienian ja kaikkinaisen siisteyden suurta merkitystä merellä. Painotus on ymmärrettävä, kun ajattelee, millaisia tautipesiä vanhat puurakenteiset laivat olivat. Aluksen pohjalla velloi kaiken aikaa musta, haiseva pilssivesi, joka suorastaan kuhisi bakteereja. Miehistö asui ahtaasti yhteisskansseissa. Peseytymismahdollisuudet olivat huonot. Rotat juoksentelivat pitkin laivaa. Ruoka oli yksipuolista ja usein pilaantunutta. Vieraiden maiden satamissa raivosivat tarttuvat taudit. Erityisen pelättyjä ja vaarallisia tauteja olivat kolera ja keltakuume. Esimerkiksi oululaisista purjelaivoista kuoli 1850–51ainakin 23 merimiestä kel-takuumeeseen Brasiliassa. Parkkilaiva Helioksen päällikkö P.W. Snellman kirjoitti kotiinsa huhtikuussa 1971: ”Lähes kaikki miehet makasivat sairaalassa keltakuumeessa, mutta sain kuitenkin kaikki takaisin paitsi norjalaisen Carl Nielsenin, joka kuoli. Perämiehen sain laivaan tänään, aika heikkona, toivottavasti hän paranee. Kuume on tehnyt paljon uhreja, mutta minä sentään Jumalalle kiitos olen terveenä.” Ankkuripaikan Albin Pihl neuvoo valitsemaan keltakuume- ja malariaseudulla vähintään 5–6 kaapelinmitan (noin 1 000 m) etäisyydeltä maasta, jotta ”ulappatuuli ylettyy estäen maalta tulevia hyttysiä saapumasta laivaan”. Lars-Henrik Höglund kyrkoherde i Kyrkslätts svenska församling Kirkkonummen ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra Joni Skiftesvik Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 21 Tervetuloa Merimieskirkon kesäjuhlille Kirkkonummelle! Timo Hormio Merimieskirkon kesäjuhlat järjestetään tänä vuonna 9.–10. elokuuta Kirkkonummella sekä ruotsinkielisen (Kyrkslätts svenska församling) että suomenkielisen seurakunnan isännöiminä. Juhlan teema on ”Rajapinnalla”. Timo Hormio Kaksikielisen tapahtuman pääpaikka on seurakuntatalo (Seurakunnantie 1), josta on noin 400 metrin matka toiseen juhlatilaan Pyhän Mikaelin kirkkoon (Tallinmäki 1). 1. Seurakuntatalo 2. Kirkko 3. Rautatieasema. Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Timo Posti. Majoitus Kesäjuhlan ohjelma Lauantai 9.8.2014 Vapaaehtoinen, maksullinen retki 08.45 – 12.15 Retkivaihtoehto 1: Perinnevenepurjehdus. Tapahtuma on osa Suomenlahtivuotta. Lähtö bussilla seurakuntatalolta klo 8.45. Venematka 9.30 – 11.30. Kuhunkin veneeseen mahtuu 12 henkilöä. Ei sovellu vakavasti liikuntarajoitteisille. Purjehduksen toteuttaa Kirkkonummen Perinnepurjehdusyhdistys St. Nikolaus. Katso retken hinta ja ilmoittautumisohjeet netistä www.merimieskirkko.fi. 09.30 – 11.30 Retkivaihtoehto 2: Porkkalan kiertoajelu bussilla. Lähtö seurakuntatalolta klo 9.30. Opastetun kiertoajelun kesto noin 2 tuntia. Soveltuu myös liikuntarajoitteisille. Katso retken hinta ja ilmoittautumisohjeet netistä www.merimieskirkko.fi. 22 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 10.00 – 14.00 juhlakanslia avoinna 12.00 – 13.30 lounas (srk-koti) 13.00 – 18.00 puuhakas mukulaparkki lapsille (srk-koti) 13.30 – 15.00 merimieskirkkoinfo ja vaalikokous (srk-koti) 15.00 – 16.00 päiväkahvi (srk-koti) 16.00 – 18.20 pääjuhla: mm. tervehdyksiä, tanssi- ja musiikkiesityksiä, yhteislaulua (srk-koti) (klo 17.00 – 17.20 väliaika). Katso tarkka ohjelmakuvaus netistä www.merimieskirkko.fi. 19.00 – 19.45 urkukonsertti, Joel Vartiainen (kirkko) 19.45 – 20.00 iltahartaus (kirkko) Sunnuntai 10.8.2014 12.00 kaksikielinen juhlajumalanpalvelus, saarna piispa Björn Vikström (kirkko). Jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvit ja ”viestikapulan” vaihto seurakuntakodilla. Juhlavieraiden tulee varata itse majoituksensa. Autottoman on kätevin majoittua junaradan varrella tai Helsingin keskustassa. Helsingistä Kirkkonummelle kulkee paikallisjunavuoroja (Junat S, U, L, ja Y) vähän väliä. Matka kestää noin 30 minuuttia. • Hotelli Långvik, http://www.langvik.fi/ sijaitsee Kirkkonummen keskustasta 10 km päässä. Siirtymisiin tarvitaan oma auto. • Liikekeskus Sellon yhteydessä oleva Glo Hotelli sijaitsee junradan vieressä (Leppävaaran asema): http://glohotels.fi/hotellit/ glo-hotel-sello. SUOMEN MERIMIESKIRKKO RY:N SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VAALIKOKOUS pidetään lauantaina 9.8.2014 klo 14.00 alkaen Kirkkonummen seurakuntatalolla (Seurakunnantie 1). Jäsentarkastus ja äänestyslippujen jako alk. klo 10.00. Esityslistalla sääntöjen 17 §:ssä mainitut asiat. Tervetuloa! •Hotelli Holiday Inn Helsinki City Centre sijaitsee junaradan pääteasemalla Helsingissä: http://www.restel.fi/hotellit/fi_FI/hotellit/. Suomen Merimieskirkolla on tämän ja muiden Restel Oy:n hotellien kanssa yhteistoiminta- ja hotsport-sopimushinta, ja ko. alennuksen saa, kun mainitsee tästä huoneen varauksen yhteydessä. Varaukset tulee tehdä Restel Myyntikeskuksen kautta numerosta 020 055 055 tai (09) 733 5421 taikka sähköpostilla [email protected]. • Helsingissä on myös S-ryhmän sekä Radisson Blu -ketjujen hotelleja lähellä rautatieasemaa. Myös näihin hotelleihin Merimieskirkon jäsenet saavat alennushinnan. Katso ohjeet: http://www.merimieskirkko.fi/56-jasenedut. Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 23 likolle, ja jäät olivat särkeneet ikkunoita. Kaksisataa aukkoa oli tukittava metallilevyin ennen kuin alusta voitiin ryhtyä pumppaamaan tyhjäksi ja nosto saattoi alkaa. Kalliomäki kävi myös heti kättelyssä pelastamassa veden alta laivan kakkoskerroksesta Euromyymälän 156 000 markan kassan. Janran pelastustöiden vaikein vaihe sukeltajille oli se, että konttilasti oli purettava nurin niskoin olleesta laivasta ennen kuin se voitiin kääntää. Kun kukaan muu seitsemästä sukeltajasta ei suostunut vaaralliseen tehtävään, Kalliomäki kävi tekemässä sen. Hän irrotti 37 konttia, ja niiden annettiin pudota pohjaan, josta ne ahvenanmaalaisten vaatimuksesta myöhemmin nostettiin. Haverien uhrien kanssa ei Kalliomäki ole joutunut tekemisiin, sen puolen hoitavat viranomaiset. Sukellushistoriansa ehkä huvittavimman keikan Kalliomäki teki juhannusaattona Turun Ruissalossa. Eräs perhe oli lastenvaunuineen ollut laiturilla, kun tuuli tarttui vaunuihin – onneksi lapsi ei ollut niissä – ja työnsi ne mereen. Vaunujen mukana meni paljon muutakin tuiki tähdellistä kuten auton avaimet. Kalliomäen ensireaktio oli, ettei hän lähde moiselle keikalle, mutta ”perheen parkumisen” vuoksi meni ja muistelee, ettei tainnut edes laskua kirjoittaa. Mauri Kalliomäki ja DG-Groupin kehittämä laivan rungon pesuri. Finn, Albatross ja Janra jääneet sukeltaja Mauri Kalliomäen mieleen Mukana sadassa pelastusoperaatiossa Joen rannassa asuneen Mauri Kalliomäen piti päästä katsomaan, mitä joessa oli. Siitä alkoi sukellusura, ja harrastus muuttui ammatiksi. DG-Diving Groupin area manager ja hallituksen puheenjohtaja Mauri Kalliomäki, 64, on ollut sukeltajana mukana noin sadassa meripelastustusoperaatiossa, ja hän on myös avustanut Onnettomuustutkintakeskusta haverien syiden selvittelyssä. 24 Mielenpainuneimpia tapauksia ovat olleet isot onnettomuudet: Malmilastissa olleen FinnPusku-yhdistelmän (hinaaja Finn ja Baltic-proomu) kaatuminen Hangon edustalla 1990, risteilyalus Sally Albatrossin karilleajo Porkkalan vesillä 1994 sekä merimerkkiin törmänneen konttialus Janran kaatuminen Ahvenanmerellä 2000. Kahdeksan ihmishenkeä vaatinut FinnBaltic jäi Kalliomäen mieleen senkin vuoksi, että hän teki ensi kertaa töitä onnettomuustutkinnalle ja tapasi keskuksen legendaarisen johtajan Kari Lehtolan. Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Vuosien myötä onnettomuustutkinnan johtajasta ja sukellusfirman pomosta kehkeytyi hyvät ystävät. Albatrossin ikkunat ja Janran kontit Pelastusoperaatioihin Kalliomäki porukoineen on osallistunut maan suurimman alan yhtiön Alfons Håkansin alihankkijana. Kalliomäki vietti seitsemän viikkoa Porkkalan edustalla keväällä 1994 valmistelemassa Sally Albatrossin nostoa. Laiva oli karilleajon jälkeen ajettu mata- Varaosamyyjä osti harrastuslaitteet Mauri Kalliomäen sukellusura alkoi siitä, että hän sattui Rovaniemellä asumaan joen rannassa. Piti päästä katsomaan, mitä joessa oli, ja niin nuori varaosamyyjä osti harrastussukellusvarusteet. Siitä se alkoi, ja harrastus muuttui ammatiksi. Hän kävi rahan perässä offshore-töissä Pohjanmeren öljykentillä, ja tuolta ajalta on hänen syvyysennätyksensä: 90 metriä. Kalliomäki muutti 1982 Turkuun, pani pystyyn oman yrityksen, ja niin syntyi DG-Diving Group. Firma työllistää nyt 15 henkeä, ja päivystys on aina päällä. Yhtiöllä on Kalliomäen mukaan sopimukset kaikkien suurten suomalaisten varustamojen kanssa, joista monet ovat olleet asiakkaina kolme vuosikymmentä. Sukellusfirmaa tarvitaan, sillä laivat käyvät kuivatelakalla yhä harvemmin, koska telakointi maksaa aikaa ja rahaa, ja niinpä tarkastus-, huolto- ja korjaustöitä pyritään tekemään yhä enemmän vedessä. Mauri Kalliomäki firmansa kahvihuoneessa, pöydällä on pino meripelastusoperaatioissa otettuja kuvia. Liikenteen turvallisuusviraston Trafin valtuutuksella DG-Group on mukana myös laivojen luokituksessa eli niiden kunnon tarkastuksissa. – Me olemme tällainen pikkufirma, ja pikkufirman täytyy tehdä kaikkea pientä, Kalliomäki luonnehtii alan markkinoita Suomessa. Laivan pohjien puhdistus Yhtiöllä on tukikohta Turussa, ja haastatteluhetkellä hallissa muun muassa duunattiin vanha linja-autoa sukellusporukan tukikohdaksi ja nurkan sukellustankissa kehiteltiin laivan pohjan pesuria, joka on DG-Groupin ehkä tunnetuin tuote. Kun myrkkymaaleja ei enää ympäristösyistä käytetä laivojen pohjissa, runkoon, ruoriin ja potkureihin kertyy monenlaista elävää kuten levälimaa, ruohoa ja simpukoita. Ne jarruttavat aluksen menoa ja lisäävät näin kuluja ja päästöjä, kun polttoainetta menee enemmän. Jo ohut liukas limakerros riittää hidastamaan kulkua. Merten likaantuminen on vain lisännyt kasvuston määrää. DG on kehitellyt, hakee patenttia ja on jo saanut myönteisen välipäätöksenkin pesurille, jota sukeltaja voi käyttää niissäkin satamissa, joissa puhdistusjätettä ei saa päästä veteen. Laitteessa on kote- loituna kaksi vastakkain pyörivää, pyöreää teräsharjaa, joita sukeltaja kuljettaa pitkin laivan runkoa. Harjat työntävät kasvillisuuden veden mukana putkeen, josta se imetään suodattimeen ja vesi palautetaan takaisin mereen. Puhdistusjäte käy vaikka kompostiin. DG-Group on jo 1980-luvulla aloittanut esimerkiksi Silja Linen ja Viking Linen lauttojen säännölliset puhdistukset – viime kesänä ne tehtiin uudella laitteella. Työ maksaa itsensä takaisin varustamoille muutamassa päivässä pienempinä polttoainekuluina. Kympin piirtäjä tekee tauluja Merelle ei Kalliomäki suostu harrastuksekseen lähtemään; veneilyn idea ei ole hänelle oikein kirkastunut, sen sijaan meri kiehtoo mallina. Kouluaikaan ainoa kunnon numero todistuksessa oli kuulemma piirustuksen kymppi, ja mies maalaa ja pitää näyttelyjä – tosin viime vuodet ovat olleet vähän hiljaiseloa. Taulut ovat käyneet myös kaupaksi, ja 20–30 työn näyttelystä on yleensä tarvinnut tuoda kotiin 4–5 taulua. Meri on Kalliomäen mielestä tosi haastava malli, ja vuosien harjoittelun jälkeen jälki alkaa olla sitä luokkaa, että hän ilkeää esitellä myös meriaiheisia taulujaan. Teksti ja kuvat Paavo Tukkimäki Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 25 nien kodittomien auttaminen on lähes mahdoton tehtävä. Vai onko? Selviytyjäkansa Aurinkoinen sää on kutsunut kreikkalaiset ja turistit kahviloihin ja romutoreille. Maan kurjasta taloustilanteesta huolimatta kreikkalaiset ovat päättäneet elää. Elämää Ateenassa Yhteisöllisyys on voimavara etenkin kriisissä. Suomalaisuus on asia, joka kantaa ja auttaa vaikeiden aikojen ja asioiden yli. Leppoisa sunnuntaiaamu Ateenassa on täynnä elämää. Auringonpaiste ja lämmin sää ovat kutsuneet kreikkalaiset ja turistit kahviloihin ja romutorien ihmeelliseen maailmaan. Istahdan kahvilan penkille ja yritän ymmärtää näkemääni. Hengitän syvään, viereisessä puussa laulaa lintu iloista säveltään, iloisesti soinnahtelevat myös kreikkalaiset sanat, vaikka en niistä juuri mitään ymmärräkään. Suomessa kahvilat eivät ole koskaan näin täynnä ääntä, elämää, ihmisiä. On vaikeaa nähdä iloisena vellovan arjen taakse. Kreikan talous on kutistunut neljänneksellä vuodesta 2008. Noin 3,5 miljoonaa kreikkalaista elää todellisen köyhyysriskin alla ja syrjäytymisvaarassa. Hotellistani muutaman kilometrin päässä Ateenan keskustassa kodittomat asettelevat patjojaan katettujen käytävien reunoille. Kreikan terveys- ja hyvinvointiministeriön mukaan kodittomien määrä maassa on kasvanut vuodesta 2009 lähes kolminkertaiseksi. Vuonna 2009 tilastoihin kirjattiin 7720 koditonta, nyt luku on jo reilusti yli 20 000. 26 Ateenan skandinaavisella merimieskirkolla työskentelevä sosiaalikuraattori Mari Hilonen on nyt Merimieskirkon päätoiminen työntekijä. Monet kodittomista ovat työnsä menettäneitä tavallisia kreikkalaisia. Hätkähdyttävää on, että paikallisen avustusjärjestön Klimakan tekemän tutkimuksen mukaan kuusi kymmenestä kodittomasta ihmisestä on menettänyt kotinsa viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana. Näistä tutkimukseen osallistuneista Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan kodittomista 74 %:lla oli lapsia. Kodittomuus koskettaa laajasti eri ikäryhmiä. Monet järjestöt, kuten Punainen risti, sekä Ateenan kaupunki ja Kreikan ortodoksinen kirkko pyrkivät kukin omalla toiminnallaan parantamaan tilannetta jakamalla ruokaa, vaatteita, kenkiä ja suojapaikkoja. On selvää, että näin mo- Kurjan taloustilanteen yhteiskunnallista vaikutusta ei voi vähätellä. Mutta tänään aurinkoisena sunnuntaina se ei näy, ainakaan näiden kahvilassa istuvien ihmisten keskuudessa. Näky tekee hyvää suomalaiselle kansanluonteelleni. Voimme tehdä valintoja elämässämme, nähdä asiat mahdollisuuksina ja haasteina tai pelkästään vaikeuksina ja vastoinkäymisinä. Voimme lamaantua ja odottaa hiljaista kuolemaa tai voimme valita, että elämme. Kreikkalaiset ovat päättäneet elää. Tiedän, että yksinkertaistan asioita, mutta toisaalta tehtävämme on olla alistumatta ulkoisten olosuhteiden alle. Emme välttämättä voi vaikuttaa niihin suoraan, mutta omaan itseemme me voimme. Kokemuksesta tiedän, että kun ihminen on poissa kotimaastaan, eläminen ei aina ole helppoa. Erityisen haasteelliseksi se tulee tilanteissa, joissa ympäröivä yhteiskunta on kriisissä. Sama pätee vielä enemmän tilanteisiin, joissa jokin kriisi koettelee itseä tai läheisiä. Ymmärrän, että pinnan alla kuohuu, iloiset kasvot eivät aina kerro totuutta. Tavatessani Kreikassa asuvia suomalaisia, minulle vahvistuu kuva suomalaisista selviytyjistä. Jo lyhyenkin vierailun aikana asia tulee selväksi. Suomalaisuus on asia, joka kantaa ja auttaa vaikeiden aikojen ja asioiden yli. Yhteisöllisyys on voimavara. Tässä on myös Merimieskirkon tekemän työn yksi suuri vahvuus. Se tarjoaa paikan, tilan ja mahdollisuuden jakaa yhteisöllisyyttä, arkea, elämää. Erinomaista on, että Merimieskirkon tekemä työ Kreikassa vahvistui toukokuun alusta lähtien, kun aiemmin osa-aikaisena sosiaalikuraattorina toimineen Mari Hilosen työ muutettiin päätoimiseksi. Elämä itsessään on aina ihmeellisempää kuin osaamme kuvitellakaan. Pakenemalla pääsee ehkä eroon maailman monimutkaisuudesta, mutta silloin elämä jää elämättä. Ehkä on niin, että meidän ei tule ymmärtääkään elämää niin paljon kuin yritämme. Ehkä meidän tulisi hyväksyä se, että elämä on mysteeri, salaisuus, joka avautuu vain sille, joka on valmis ottamaan vastaan sen sellaisena kuin se on. Ja vasta sitten siihen voi vaikuttaa. Vasta sitten elämä on altis vaikutuksille. Teksti ja kuvat Jarmo Karjalainen Apua äidinkielellä Merimieskirkko ja Kirkon turistityö auttavat vaikeuksissa olevia matkalaisia. Matkailukausi on alkamassa Kreikassa, ja tästä kaudesta onkin tulossa erittäin hyvä ainakin ennusteiden suhteen. Kymmeniä tuhansia suomalaisia matkustaa kesän aikana ympäri Kreikkaa joko omin päin tai suurien matkajärjestäjien mukana. Kuten kaikki tiedämme, aina joskus lomamatkalla sattuu myös yllätyksiä: matkailija joutuu vaikeaan tilanteeseen tai sairastuu. Silloin on hyvä, jos apua saa omalla äidinkielellään. Kirkon turistityö yhdessä Suomen Merimieskirkon kanssa avustaa vaikeuksissa olevia suomalaisia Kreikassa. Joka toinen vuosi kokoonnumme yhdessä pohtimaan, miten olemme työtämme tehneet, miten olosuhteet ovat ehkä muuttuneet, mihin tulisi kiinnittää huomiota enemmän ja miten kehittää tätä tärkeää työnalaa. Itäisen Välimeren turistityöntekijöiden kokous pidettiin Ateenassa 20.–22. maaliskuuta. Nyt jo kolmannen kerran Ateenan merimieskirkolla järjestettyyn työntekijäkokoukseen osallistui tänä vuonna 11 henkilöä. Kokouksessa olivat mukana kirkon turistipapit ja kanttorit puolisoineen Kyprokselta ja Rodokselta sekä turistityön koordinaattori Bror Träskbacka ja kirkon ulkosuomalaistyön johtaja Ilkka Mäkelä. Merimieskirkolta kokoukseen osallistui sosiaalikuraattori Mari Hilonen. Jaana Oikarinen-Vasilopoulos Suomen suurlähetystöstä antoi lyhyen katsauksen Kreikan tilanteesta tällä hetkellä, muun muassa siitä, miten talousongelmat ovat vaikuttaneet Kreikassa asuviin suomalaisiin. Itäisen Välimeren turistityöntekijöiden kokous järjestettiin Ateenassa 20.–22.3.2014. Kirkkoherra Gunnar Liden kertoi Ateenan Skandinaavisesta kirkosta ja sen toiminnasta, yhteistyöstä Suomen Merimieskirkon kanssa ja kirkon tulevaisuuden näkymistä. Rodoksen turistipappi Pertti Hell johdatteli osallistujat Paavalin jalanjäljille raamattutunnin myötä Areiopagilla. Teksti ja kuva: Mari Hilonen Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 27 ka kutsuivat Flackon pelaamaan kanssaan jalkapalloa Lontoon Palloseuran eli LOPSin riveissä. LOPS pelasi jalkapalloa aina sunnuntaisin kirkon vieressä sijaitsevassa Southwarkin puistossa. Sunnuntaifutiksen jälkeen jalkapalloilijat suuntasivat tiensä merimieskirkolle saunomaan. Futis, sauna ja kaverit – siinä oli riittämiin syitä alkaa käydä säännöllisesti kirkolla. Futarista talkkariksi Varsin pian merimieskirkon toimintaan tutustumisen jälkeen Flacko alkoi tehdä myös talkootöitä kirkolla. Ensikosketus talkootoimintaan tapahtui joulubasaarin valmisteluissa, sillä kirkon jalkapalloilijoilla oli tapana osallistua myyjäiskontin purkamiseen ja samalla auttaa myyjäisten rakentamisesta. Flacko ahersi myyjäistalkoissa muiden mukana. Varsin pian kävi selväksi, että hän on poikkeuksellisen kätevä käsistään. Aluksi Flackoa pyydettiin auttamaan kirkolla aina silloin tällöin, mutta vuonna 2011 kirkon johtaja Teemu Hälli kysyi Flackolta, haluaisiko hän ottaa vähän enemmänkin vastuuta kirkon kunnossa pidosta. – Kun Teemu kysyi minulta, rupeaisinko kirkon talonmieheksi, vastasin he- – Hei Mitch, yritä soittaa tosi tylsästi, aina vain ensimmäiselle iskulle, opastaa kirkon tanssiorkesteri Spamin johtaja, musiikinopettaja Petra Rönkkö Flackoa. Flacko on soittanut vuosikymmeniä lontoolaisissa punk-bändeissä, mutta Kultainen nuoruus tarjoaa uutta haastetta tottumattomalle. kielisten jumalanpalvelusten lisäksi seurakunnat tarjosivat alusta asti myös monipuolista kulttuuritoimintaa. Edelleen niiden piirissä voi kokoontua vaikkapa kirjallisuuspiiriin, tanhuryhmään, avoimeen yliopistoon, moottoripyöräkerhoon tai äiti–lapsi-piiriin. Suomen kielen ja kulttuurin välittämisessä tukena ovat seurakuntien kanssa yhteistyössä toimivat suomikoulut, joissa opiskelee yli 700 lasta ja nuorta. Suomikoulujen lisäksi tärkeä suomalaisen identiteetin välittäjä on joka kesä Suomessa järjestettäviin suomalais-saksalaisiin rippikoululeireihin pohjautuva nuorisotyö. – Merkkinä siitä, että myös toinen polvi kokee suomalaiset juurensa tärkeiksi, pidän sitä, että johtokuntamme kahUlkosuomalaistyölle deksan jäsenen joukossa on kaksi Sakyhä suuri tarve sassa kasvanutta suomalaistaustaista Suomenkielisen sielunhoidon ja kaksi- nuorta miestä, iloitsee johtokunnan pu- heenjohtaja Karl-Friedrich von Knorre ja lisää: – Yhteistyössä Saksan evankelisen kirkon (EKD), maakirkkojen, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, Merimieskirkon ja ulkomailla toimivien erilaisten suomalaistahojen, kuten Suomen suurlähetystön ja Suomi-Seuran, kanssa haluamme tarjota tukiverkon niin uusmuuttajille kuin täällä jo vuosikymmeniä asuneille suomalaisille ikäihmisillekin. Kypsään ikään päässyt järjestö katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen, jonka suuntaviivoja hahmotellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja EKD:n johtotason konsultaatiossa heinäkuussa Berliinissä. Konsultaation osanottajat tapaavat myös Suomen Saksan suurlähettilään, Päivi Luostarisen, joka syntymäpäivätervehdyksessään painottaa suomalaisen kirkollisen työn merkitystä: – Vaikka suomalaiset ovat kielitaitoi- Mitch Flacko tekstinlukijana kirkon 130-vuotisjuhlassa. Kun Lontoon merimieskirkon johtaja Teemu Hälli esitteli lontoolaisen Mitch Flackon uudelle assistentille ”kirkon tärkeimpänä henkilönä”, hän liioitteli vain vähän. Mitch Flacko on syntyperäinen lontoolainen, jonka vuorokauden tunneista suuri osa kuluu vapaaehtoistöissä Lontoon merimieskirkolla. Monet kerrat Flacko on saanut vastata ti myöntävästi, Flacko toteaa. – Olen aina tykännyt tehdä vapaaehtoistyötä ja taidan olla myös vähän työnarkomaani. Tykkään siitä, että tekemistä on paljon. Ja tekemistä kirkolla toden totta riittää. Flacko vastaa kirkkokiinteistön pienistä ja monesti suuremmistakin korjauksista. Hän huolehtii kirkon avainjärjestelmästä ja paloturvallisuudesta sekä ajaa kirkon autoa luultavasti enemmän kuin kukaan muu. Välillä Flacko kuljettaa huonekaluja tai Muumi-pukuja, toisinaan taas ruisleipää tai tukkuostoksia. Kaikki Flackon tehtävät eivät ole käytännön hommia. Lontoolaisia asunnottomia eri kirkkojen suojissa majoittavassa Robes-projektissa Flacko on vastannut öiden sujuvuudesta ja rauhallisuudesta. Uusimpana vapaaehtoistehtävänään Flacko on lupautunut kirkon juhannusjuhlia varten perustetun suomalaisen tanssiorkesterin basistiksi. kysymykseen siitä, miten hän on päätynyt nimenomaan suomalaisen merimieskirkon talonmieheksi ja jokapaikan höyläksi. Onko hänellä sukujuuret Suomessa? Tai ehkä suomalainen tyttöystävä? Oikeastaan Flacko löysi Lontoon suomalaisen merimieskirkon työnsä ja ehkä vähän sattumankin kautta. Bändien – myös suomalaisten, kuten Jimi Tenorin – kiertueita työkseen järjestellyt Flacko tutustui Finnish Instituten kautta muutamiin suomalaisiin, jot- Punk-basistin seikkailu humpan maailmassa Andrew Perrin Ilpo Musto Kysy Mitchiltä – Ask Mitch Mitch grillimestarina vuoden 2013 juhannusjuhlissa. Henkilöt vasemmalta: Oskar Hillman, Mervi Mattila, Antti Lemberg ja Mitch Flacko. Spam perustettiin joulubasaarin kahvitauolla, kun pappilan emäntä Anna Hälli tajusi, että kirkon henkilökunnasta löytyy vaikka minkä soitinten taitajia. Bändin nimi tulee orkesterin jäsenten nimien alkukirjaimista: Simo (Rinkinen, rummut), Petra (Rönkkö, viulu), Anna (Hälli, koskettimet) sekä Mitch (Flacko, basso). Flacko ei tuntenut suomalaista tanssimusiikkia ollenkaan ennen kuin aloitti humppiin, jenkkoihin ja tangoihin tutustumisen bändikavereiden ja Youtuben avustuksella. – Kyllä tämä aika erilaista on kuin aiemmat bändijuttuni, mutta kivassa porukassa on mukava soittaa, Flacko toteaa. Työpaikkabändin solisteina toimivat kirkon Merenkurkut-kuoron laulajat. Koska Flacko on perehtynyt töissään ja harrastuksissaan myös äänentoistoon, hänen vastuullaan on myös bändin ja kuoron äänentoiston hoitaminen. Uusien asioiden opetteleminen on palkitsevaa, koska edistyksen huomaa niin selvästi. – Muutaman kuukauden treenaamisen jälkeen tanssimusiikki alkaa jo sujua, toteaa Flacko. – Tällä porukalla saadaan varmasti hauskat juhannustanssit aikaan. Työ tekijäänsä kiittää Väsyttääkö näin mittava vapaaehtoistyön tekeminen sitten koskaan Flackoa? Mistä löytyy motivaatio tehdä vastuullista vapaaehtoistyötä viikosta ja kuukaudesta toiseen? – Ei harmita tai tympäise koskaan, kertoo Flacko. – Uskon, että ihmisten pitää kantaa yhteisöistään huolta ja auttaa toisia. Se tuo sisältöä elämään. Merimieskirkolla saan olla tekemässä asioita, joilla on todellista merkitystä. Anna Hälli Juurihoitoa Suomalainen kirkollinen työ on yhdistänyt suomalaisia Saksassa jo 40 vuoden ajan – Nuoruuden innolla jokainen teki mitä osasi ja apua saatiin tutuilta ja tutuntutuilta. Ideat syntyivät välillä hyvin spontaanisti, muistelee Eero Helstelä aikaa 40 vuotta sitten. Hän kuului ”Suomenkielisen kirkollisen työn keskuksen” 25.5.1974 valittuun ensimmäiseen johtokuntaan. Suomenkielistä sielunhoitoa on Saksassa ollut tarjolla jo 1900-luvun alusta lähtien Suomen Merimieslähetysseuran toimesta. 1960-luvulla suomalainen siirtokunta oli kuitenkin kasvanut niin suureksi, että oman sielunhoitajan tarve kävi ilmeiseksi. Niinpä Suomen evankelis-luterilainen kirkko lähetti 1970-luvun alussa pastori Hannu Honkkilan hoita- 28 maan tätä tehtävää. Monet vapaaehtoiset tarttuivat innolla uuteen haasteeseen ja ensimmäiset seurakunnat perustettiin Kölniin 1971 ja Frankfurtiin 1972. Vuonna 1974 seurakunnat järjestäytyivät yhdyselimeksi perustetun yhdistyksen alle. Suomalaisen kirkollisen työn keskus ry:llä – kuten yhdistyksen nimi nyt, 40 vuotta myöhemmin, kuuluu – on tällä hetkellä jäseninä 17 seurakuntaa ja nuorten yhteisö GfdJ. Seurakuntalaisia on yhteensä noin 8 250. Yhdessä vapaaehtoisten toimijoiden kanssa työstä vastaa viisi suomalaispappia. Rengas-lehden ja nettisivujen välityksellä tavoitetaan myös suomalaiskeskuksista kaukana asuvat suomalaiset. Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan sempia ja kansainvälisempiä kuin kos- ten hyväksi tekemälle arvokkaalle työlkaan, ei kirkon tarjoaman tuen tarve ole le on jatkossakin suuri tarve. vähentynyt lainkaan, vaan pikemminTeksti: Ritva Prinz kin päinvastoin. Kirkon ulkosuomalaisKuva: Tuuli Krappitz Kavereita, vertaistukea, käytännön apua. Suomalainen kirkollinen työ yhdistää niin nuoria kuin vanhempiakin Saksan suomalaisia. Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 29 i kyrkans skepp Välden och vi – huru och varför? ”Jag ber för dem. Jag ber inte för vätlden söndag ur Romarbrevet berättar om att utan för dem, som du har gett mig, efter- människan inte blir räddad från den som de är dina.” (Joh.17:9) skapade världen utan är skapad, förnyas (Rom. 8:19–23). ”Så älskade Gud världen att han gav den sin ende son, för att de som tror på honom inte skall gå under utan ha evigt liv.” Inatällningen till världen är tudelad, bandet till världen försvinner inte helt, men väl lusten att undanröja den. Jag Den senare meningen i Johannes evang- har hört det .motiveras därmed att man eliet blev känd för mycket länge sedan. på så sätt håller sig undan från det som I skriftskolan rabblade man den utantill, i världen sammanbinder människan så att det nästan gjorde ont. Därför med synden. Men då är jag ju rädd för känns satsen ovan nästan kärlekslös och synden och kan inte glädja mig åt frälsockså svår att förstå. Det där sättet att ningens gåva! Ändå pekar kyrkohandtänka återfinns också i Johannes första boken på glädjen, då den beskriver det brev. Att älska världen är inte efter Guds dom ptäglar nästa söndag. sinne. Inställningen till världen har varit svår Glädjen leder inte till isolering från för de kristna, i själva verket rentav kon- världen utan till ett modigt hopp om fliktfylld. Den andra läsningen nästa framtiden mitt i världen. Glädjen över fräldningen är svaret på den längtan som mämmiskan kan känna mitt ibland världens många och tunga bördor. Visserligen är rädslan inte i sig enbart en negativ känsla. Tanken på världen och synden får oss inte endast till att dra oss undan ansvaret utan ger distans och förståelse för, att allt i världen omkring oss inte är som det borde vara. Rädslan är ändå inte det avgörande för en kristens li. Jesus säger i söndagens evangelium: ”Orden du gav mig har jag gett dem, och de har tagit emot dem.” (Joh.17:8) Det kan man verkligen våga tro och glädja sig åt! Kauko Puranen Klas Balkhed 30 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Sjømannskirken firar 150 med frimärke och seglats Jubelåret inleddes redan i januari med ett frimärke för att hedra Norska Sjømannskirken. Jubileumsåret kulminerar den 31 augusti med gudstjänst i samtliga norska domkyrkor. Den 25 juli lägger skolskeppet Gann ut från Stavanger på en jubileumskryssning med norska Sjømannskirken, som fyller 150 år. Den norska kollegan är 11 år äldre än vår egen finländska Sjömanskyrka, grundad 1875 – med bl.a. norsk förebild – som Finska Sjömansmissionssällskapet. Gann är den tidigare kustbåten Narvik, som under 2007 efter 25 års slit på Hurtigruten övertogs av Unge Sjømenns Kristelige Forening. Gann har hyttplatser för 410 passagerare. Jubelåret inleddes redan i januari när den norska posten gav ut ett frimärke för att hedra Sjømannskirken. Stian Hole har ritat märket, som är på 15 kronor. Märket trycks i offset hos välrenommerade Joh. Enschede i Nederländerna, och upplagan är drygt 15 miljoner ex, rimligen tillräckligt för att alla intresserade skall kunna skaffa sig ett märke. Sjømannskirkens arbete liknar vårt eget: varje år sänds t.ex. julklappar ut till sjömän över hela världen. Som mest har det årligen blivit 30 000 julgåvor med tillhörande litet brev. Under den tyska ockupationen av Norge bröts kontakten till Sjømannskirkens huvudkontor i Bergen och i stället tog norska sjömanskyrkan i London över, skriver norska posten i sin kundtidning. Tio år efter kriget var alla kyrkans skadade fastigheter reparerade och tio nya kyrkor öppnade. Liksom i Finlands Sjömanskyrka är målgrupperna i dag alla landsmän utomlands och inte längre bara sjöfolket. Jubileumskryssningen över Nordsjön tar deltagarna till Leith i Storbritannien, där den första norska sjömanskyrkan utomlands anlades. Sedan besöks de norska kyrkorna i London, Rotterdam och Hamburg. Det blir också olika kulturprogram Våra finländska julsymboler Tro, hopp och kärlek – kända framför allt i Jakobstad – återfinns på den norska förstadagsstämpeln för Sjømannskirkens 150-årsfrimärke. Våffeljärn finns i varje norskt hem och våfflor äts i Norge på många sätt, med sylt och grädde likaväl som med getost. För norrmännen symboliserar våfflan – vaffeln på norska – närheten till medmänniskan. ombord. Den 26 juli förtöjer Gann i Bergen, där The Tall Ships’ races samtidigt avslutas. Då blir det en ekumenisk gudstjänst ombord i vackra norska tremastade stålbarken Statsraad Lehmkuhl som i år firar sitt 100-årsjubileum. Därpå fortsätter Gann via en oljerigg till Aberdeen. Jubileumsåret kulminerar den 31 augusti med gudstjänst i samtliga norska domkyrkor. Kung Harald V deltar i gudstjänsten i Bergens domkyrka. Jube- låret fortsätter under hösten med en historisk utställning på Bergens sjöfartsmuseum. På nätet lägger kyrkan ut en historisk tidslinje som dokumenterar sjömanskyrkans historia och verksamhet. Överallt i världen markeras jubileet också just med den norska våfflan. I en satsning kallad Hjertevarmeaksjon bjuder medarbetare och frivilliga på nygräddade norska våfflor. Vill ni veta hur en norsk våffla skall gräddas finns det recept (på norska) på http://sjomannskirken.no/arbeid/vafler/vaffeloppskrifter-fra-hele-verden/ Thure Malberg Norske Sjømannskirke Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 31 – vår ambassadör i Storbritannien ra London. Under veckan efter påsk är det vanligtvis stilla, men mot vanligheten är det också idag livligt på kyrkan. – Sjömanskyrkan har alltid varit en sådan stödjepunkt, dit jag har kommit för att träffa finländare liksom, också på mina tidigare arbetsplatser, till exempel i Belgien. Sanarbetet mellan ambassaden och sjöi träffar ambassadör Pekka Huhta- manskyrkan grundar sig enlig Huhtaniemi tisdagen efter påsk på Fin- niemi i hög grad på omsorgen om den lands Sjömanskyrka i London i söd- finländska kolonin. Pekka Huhtaniemi, Finlands ambassadör i Storbritannien ser sjömanskirkan London som en förenande stödjepunkt för i landet bosatta finländare. V Pekka Huhtaniemi betonar, att representation är endast en del av ambassadörens arbete, vilket också består avvardagligt kontorsarbete. 32 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan – Detta är för ambassaden liksom en port till den finländska kolonin. En uppgift som åligger ambassaden är att upprätthålla kontakten till den finländska bosättningen i stationeringslandet. och där är sjömanskyrkan en av de viktigaste kanalerna här tillsammans med andra organisationer som vänskapsföreningarna, Finn Guild och Handelskammaren. Information för beslutsfattarna – En ambassadörs arbete är mycket mångsidigt. Inte ens två dagar är varandra lika, berättar Huhtaniemi, – Detta är en s.k. bilateral plats, eller vi koncentrerar oss på relationerna mellan Finland och Storbritannien. Här finns några internationella organisationer i vilka jag ibland går på möten men det är inte alls det huvusakliga innehållet i vårt arbete. Huvudsaken är att följa med företeelser i Storbritannien och rapportera till Finland om sådana frågor som är viktiga för finländska beslutsfattare. – Också att organisera olika slags besök är en del av vårt huvudsakliga arbete. Vi arrangerar och gör för olika slags deltagare ömsesidiga besök härifrån till Finland och från Finland hit. I fråga om offentlig diplomati har frågor om skolorna i Finland under de senaste åren enligt Huhtaniemi haft stor efterfrågan till ambassaden. – Till och med ambassadören har blivit ombedd att berätta om hemligheten med att de finländska skoleleverna klarar sig så bra. I allmänhet betonar vi då de goda lärarna. De åstadkommer goda elever. – Jag har försökt hålla nära kontakt till finländarna i olika delar av Storbritannien, så att de skall veta, att ambassaden är intresserad av finländarnas angelägenheter. Jag har tillsammans med min hustru rest runt om i landet ganska flitigt och fått en någorlunda klar allmänbild av var det bor finländare här och av deras omständigheter, berättar ambassadören och tillägger: – I allmänhet är de rätt så goda. Möte mellan vardag och glamour Ambassadörens arbete utförs i ett kungarike, där det finns ett hov och många olika ceremonier. Frack, jackett och smoking är ganska ofta i bruk. Om denna mest glamourösa sida i sitt arbete kommer Huhtaniemi som mest minnesvärt ihåg sitt första sammanträffande med drottning Elisabeth. Huhtaniemi ler och och påminner om, att detta är endast en del av ambassadörens arbete, som också mycket består av vardagligt kontorsarbete. – Å andra sidan måste ambassadören ändå inte sitta på sitt kontor från morgon till kväll, utan han går också ut i yttervärlden går på tillställningar och möter människor. Också utanför London tillägger han. Konstnären Th. Norling från Åbo målar gärna sina fartyg i hamnmiljö. På den här tavlan i svensk ägo ligger FÅA:s passagerarångare Arcturus (1899–1957) i Södra hamnen i Helsingfors. Hamnbanan mellan Skatudden och järnvägsstationen som löpte längs kajen revs senare. Caj Bremer Pekka Huhtaniemi Thure Malmberg Kyrkan med låg tröskel Huhtaniemi anser att Sjömanskyrkan i London har en roll som är viktig också för framtiden. – Visserligen är början av namnet litet problematisk. Då sjöfarten har förändrats, så att fartygen i dröjer i hamn endast några timmar. Sålunda är kyrkan inte längre sådana trygga hamnar för sjömännen, som de var tidigare. Ansvaret som ambassadören har som ledare för stiftelsen för sjömanskyrkan i London gäller närmast kyrkans ekonomi. – Som stående anledning till bekymmer gäller det att hålla budgeten i balans. Därför är här ständigt olika kampanjer på gång, genom vilka man försöker inspirera husets besökare att betala något för att de har ett sådant hus här i London. – Detta är ett allaktivitetshus, som samtidigt är en kyrka. Det väsentliga är, att tröskeln hit är mycket låg. Det är lätt att komma hit. Nu också när jag kom hit var här ett ganska stort ståhej på gång. En grupp musiker övade runt flygeln. Småbarnsklubben hade just slutat, och barnen sprang omkring, medan mammorna satt och utbytte erfarenheter. Här händer saker, småler Huhtaniemi. Obs! Läs mera på nätet! Text: Anneli Lenkkeri Bild: Ilpo Musto Nestes tanker Enskeri (114 450 dwt) var vid leveransen 1970 från varvet i Emden ett av Finlands största fartyg, här fotograferat av Caj Bremer troligen på Svartbäcksfjärden intill Sköldvik i Borgå. På utställningen i Gumbostrand visas Bremers natur- och fartygsbilder. Sjöfart som konst i Sibbo och Lovisa Två utställningar med sjöfartsmotiv kvartssand heter utställningen, som är öppen till den 8 juni. Servering och bra parär värda ett besök under våren. I Sibbo visas Caj Bremers natur- och fartygsbilder fram till den 8 juni och i Lovisa ställer Åbokonstnären Th. Norling ut sina fartygstavlor under hela sommaren. Sedan bara några år tillbaka finns en trevlig utställningslokal vid Vainuddsvägen 72–28 i Gumbostrand, Sibbo, bara en halv timmes bilväg från Helsingfors. Gumbostrand Konst & Form har öppet fredag–söndag från kl. 11. Fri entré till galleriet, som vid sidan av Bremers arbeten också visar konstglas från Notsjö Galleri Andelslag NuGO. Kamera och keringsplats. I Lovisa visade stadens museum under vintern marinkonst från stadens privathem. En betydande samling tavlor från pensionerade hamndirektör Ilmari Elos hem visades och dessutom bl.a. verk av Adolf Bock, som målade mycket för redarsläkten Nordström i Lovisa. I maj öppnades sedan en utställning av konstnären Th. Norlings fartygstavlor i Sjöfartsmuseet vid Skeppsbron i Lovisa. Under sommaren är den öppen alla dagar utom måndagar till ordinarie entrépris. Text Thure Malmberg Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 33 Kvinnorna på framträdande poster inom sjöfartsbranschen är fortfarande rätt ovanliga. Päivi Björkestam är högsta chef för Lloyd’s Registers fartygsklassningar och -inspektioner i Finland. S edan ett år tillbaka är dipl.ing. Päivi Björkestam Field Operation Manager for Finland inom Lloyd’s Registers (LR) organisation. Den långa engelska titeln betyder att Björkestam är högsta chef för LR:s fartygsklassningar och -inspektioner i Finland. När LR:s tidigare chef i Finland Matti Niskanen våren 2013 gick i pension ändrades LR:s organisation här, så att fartygsinspektion och industrisektor delades upp med skilda chefer. Det är dipl. ing. Jari Manninen som nu bl.a. ansvarar för kontrollen av tryckkärl och industriella installationer. Dessutom inrättades en tjänst som Client Manager. Åtta inspektörer och en övrig personal på fyra svarar nu med Helsingfors och Åbo som bas för klassningskontroll av fartyg och industrianläggningar i Finland. Ekonomisidan sköts av ett separat kontor. Päivi Björkestam är född och uppvuxen i Tavastehus. Men flickan från Insjö-Finland har inte bara forskat i isgå- ende lastfartyg – en erfarenhet som kan vara bra när LR nu fått uppdraget att klassa Finlands nyaste isbrytare – vid Tekniska högskolan, utan också skaffat sig behörighet som lättmatros vid sjömansskolan i Mariehamn. – Pappa hade segelbåt, och vi seglade mycket både på Skärgårdshavet och i Ålands och Stockholms skärgårdar. Jag hade väl sjön i blodet redan som liten. När jag gick i gymnasiet i Tavastehus – med traditioner från elever som Jean Sibelius, Eino Leino och J.K. Paasikivi – ville jag först bli sjökapten. Men under tiden i Mariehamn kom jag fram till att jag ändå inte passade till sjöss, utan sökte in till Tekniska högskolan för att stu- dera skeppsbyggnad i stället, säger hon. Liksom fartygsklassning är skeppsbyggeri en verksamhet som åtminstone i Finland varit rätt manligt dominerad. – När jag blev klar hösten 1992 var vi tre kvinnliga skeppsbyggare som tog examen. Jag visste emellertid att jag inte ville bli fartygsarkitekt, en kanske mer typiskt kvinnlig syssla inom branschen. I stället var det jobb på något klassningssällskap eller ett rederi som lockade. I juni 1994 kom jag till Lloyd’s Register i Helsingfors. Det var LR:s legendariska Finlandschef Sigurd J. Törnquist som gjorde anställningsintervjun. – Till en början fick jag följa med någon äldre, erfaren kollega på granskningsuppdrag ombord på fartyg eller varv. Så har det fortsatt, och i tjugo års tid har jag legat på landsvägarna på väg till eller från någon hamn eller något varv. Fortfarande gör jag fartygsinspektioner för att bevara den formella kompetensen. Men det känns aningen vemodigt att det i framtiden antagligen blir mest skrivbordsjobb, säger Päivi Björkestam. Säkerheten allt viktigare – Under de tjugo år som gått i jobbet på LR har arbetet allt mer fokuserats på säkerhetsfrågor. Det är många kurser i England, och LR har omfattande säkerhetssystem. – Vi klassar fartyg under många olika flaggor, men oberoende av flaggstaten är det i regel alltid samma jobb. Finländsk sjöfart har liksom den finländska varvsindustrin det svårt just nu, men jag hoppas att det unika skeppsbyggnadskunnandet skall kunna bevaras i Finland. – På en tid har vi inte fått uppdraget att klassa några finländska nybyggen. Senast var det Viking Grace som levererades 2012 i Åbo och två ryska supplyfartyg som levererades från Arctech Helsinki Shipyard samma år. De är alla klassade i LR. – I mars kom så ett mycket efterlängtat beslut: den nya finländska isbrytare som Trafikverket beställde vid Arctech i februari skall klassas hos Lloyd’s Register, säger hon. Dipl.ing. Päivi Björkestam, chef för Lloyd’s Registers fartygsklassning i Finland, har tjugo år bakom sig i det internationella bolaget som hör till världens största på sitt område. 34 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Udda yrke för kvinna Tavastehus mot Borgå som boplats, och pendlar varje dag till kontoret vid Alexandersgatan i Helsingfors. – Tjugo års vana vid landsvägsliv gör att den pendlingen inte känns märkvärdig på något sätt. Borgå är en fin bomiljö. På vintern skidar vi gärna i Kokonbacken och sommartid har Borgå Segelsällskap en bra och inspirerande juniorverksamhet vid Kuggen. Där har en av döttrarna redan börjat segla optimistjolle. Päivi Björkestams svenska ger ingen antydning om att det inte skulle vara hennes modersmål. Förklaringen ligger i Skåne och ett eget intresse för språket. – Jag har kusiner i Skåne. Det gav från början en positiv inställning till svenskan, och jag ville lära mig språket. Skoltiden i Mariehamn och äktenskapet med en finlandssvensk i Borgå har naturligtvis bidragit, skrattar Päivi Björkestam. Hon vill inte betona könet när det gäller hennes kanske något udda yrke. Men att kvinnor på framträdande poster inom sjöfartsbranschen fortfarande är rätt ovanliga bevisas av en titt i januarinumret av LR:s tidskrift LR Horizons. Bara två kvinnor på framträdande poster finns med: LR:s Client Manager Phyllis Conroy i Glasgow och en brittisk prinsessa. Båda damerna deltog i anslutning till fartygsdop. LR har emellertid i dag 79 kvinnliga fartygsinspektörer i hela världen. Organisationens högsta Classification manager är dessutom en kvinna, Joanna Townsend. De flesta kvinnliga LR-inspektörerna finns i Kina, 17 stycken. Danmark har tre kvinnor på denna post, Sverige och Norge inga, men Finland nu alltså en i likhet med bl.a. Frankrike, Belgien, Australien och Singapore. Både Storbritannien och Spanien ligger emellertid långt före med elva kvinnliga LR-fartygsinspektörer var. Text och foto Thure Malmberg Henkilöstöuutisia S uomen Merimieskirkko ry:n pääsihteeri Sakari Lehmuskallio jää eläkkeelle vuodenvaihteessa. Hakuaika pääsihteeriksi vastaamaan perinteikkään ja jatkuvasti uudistuvan järjestön johtamisesta ja kehittämisestä oli huhtikuussa. Uuden pääsihteerin valitsee yhdistyksen hallitus alkusyksyllä. B rysselin merimieskirkon emännäksi on valittu lentoemäntä Tiina Oikarinen (38). Hänellä on vuosien keittiötyökokemus Finnairilta, McDonaldsilta ja Ahvenanmaan leirintäalueelta. Belgian Suomi-koulun opettaja hän toimi vuosina 2012–2013. Oikarinen asuu Brysselissä belgialaisen miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Emännän toimessa Helena Pirhosen seuraajana Oikarinen aloittaa kesälomien jälkeen. Marko Toljamo Lloyd’s Register i Finland klas sar nya isbrytaren Samuli Kallio. R otterdamin merimieskirkon palveluvastaavaksi on valittu leirikeskuspäällikkö Samuli Kallio (39) Turusta. Hän on toiminut aiemmin mm. kokkina, myyntineuvottelijana ja taksikuljettajana. Palveluvastaavana Kallio aloittaa kesälomien jälkeen. M erimieskirkko on kutsunut kesäkuussa 2014 Helsingin Hernesaaressa avattavan merenkulkijoiden palvelukeskuksen vetäjäksi teol. yo. ja kielenkääntäjä Katri Oldendorffin. Kyseessä on Merimieskirkon ja Merimiespalvelutoimiston yhteistyöhanke, johon Mepa nimeää myös oman työntekijänsä. Päivi Björkestam har bytt barndomens Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 35 Karla-Maria Toiviainen katsoo luottavaisena tulevaisuuteen ottaen vastaan sen, mitä annetaan. Puskaradio ja mainonta Facebookissa toimivat ja tuovat monia Haagiin muuttaneita ”expateja” mukaan musiikkikoulu Karlandon toimintaan. Iloa ja oppia muskarista Musiikkikoulu Karlando tuo iloa ja yhteisöllisyyttä Hollannin suomalaisille. V oorburgin vanhan autotallin kahvilasta kuuluu muskariäitien iloinen puheensorina perheen pienimpien nauttiessa viereisessä huoneessa Karla-Maria Toiviaisen johdolla musiikin riemusta. ”Limspin lampsin jalkapatikalla, patikalla joo. Köröttelen köröttelen kympin ratikalla, ratikalla joo. Soitan kelloa. Painan nappia, tällä pysäkillä pois.” Toiviaiset muuttivat Haagiin joulukuussa vuonna 2010 perheen poikien ollessa 6- ja 2-vuotiaita. – Kun mieheni lähti töihin ja esikoisemme aloitti koulun, muodostui kau- pungissa jo 15 vuoden ajan kokoontunut suomalainen leikkipiiri minulle ja perheen pienimmälle tärkeäksi arjen henkireiäksi. Pian huomasin kuitenkin kaipaavani muskaria, olinhan käynyt siellä poikieni kanssa Suomessa kuusi vuotta. – Kaksivuotiaani kielenkehitys oli muuttaessamme Hollantiin sellaisessa vaiheessa, jossa muskarista olisi ollut apua. Vaikka olen itsekin muusikko ja laulan paljon kotona lapsilleni, koin, että musiikkileikkikoulu voisi antaa vielä enemmän. – Varovaisen tiedustelun jälkeen tartuin härkää sarvista ja aloitin muskarin olohuoneessamme asenteella, että kokeilen ja katson, minkälaista palautetta tulee. En olettanut, että suunnitelmani automaattisesti onnistuisivat, vaan halusin antaa itsellenikin vapauden tutkia ja miettiä asiaa. Toiminta laajeni kuitenkin parissa vuodessa sen verran, ettei auttanut muu kuin perustaa oma yritys, Karla kertoo. Yhteydenottoja tuli Amsterdamin leikkipiiristä, merimieskirkolta Rotterdamista sekä yksittäisiltä perheiltä. Toiminta laajeni, syntyi suomalainen naiskuoro sekä Eurooppa-koulun lapsikuoro. Myös englanninkieliset muskariryhmät aloittivat toimintansa viime syksynä. – Karlandossa yhdistyy oikeastaan kaikki se, mitä olen aikaisemmin työkseni tehnyt muusikkona ja pedagogina. Tajuan olevani hyvin onnekas saatuani tehdä elämäni aikana niin monenlaisia asioita musiikin parissa. Suunnitelmat uusiksi Karla-Maria Toiviainen valmistui musii- kin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta kirkkomusiikin koulutusohjelmasta keväällä 2004 pääaineenaan laulu. Hänen molemmat vanhempansa, isoisät sekä äidin isoisä ovat myös kanttoreita. – Minulla oli tarkat suunnitelmat elämääni varten. Valmistuttuani hakisin kanttorin virkaa ja työskentelisin kirkkomusiikin ja laulamisen parissa. Asiat menivät kuitenkin toisin olkapääni vammautuessa opintojeni aikana. Hetken näytti siltä, että koko muusikon urani olisi loppu. Sormeni eivät liikkuneet kunnolla, ja vain kaksi minuuttia pianonsoittoa oli liikaa. Olkapääni tulehtui niin, etten voinut kuukauteen koskea pianoon. – Minua auttoivat oma puoliso, perhe ja musiikki. Uskon myös Jumalaan – ja siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Elämä kantaa ja asiat järjestyvät aina jollain tavalla: ei aina niin kuin itse haluaisimme, mutta taaksepäin katsoessa näen niiden järjestyneen. Monipuoliset opinnot estivät Karla-Mariaa tipahtamasta tyhjän päälle. Suomessa hän työskenteli vuosia laulajana ja laulupedagogina sekä kuorojen äänenmuodostuksen opettajana. Päivä vain ja hetki kerrallansa Katsekontakti on tärkeää pienten muskarilaisten kohtaamisessa. 36 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan – Tämä koko juttuhan tuli minulle itsellenikin yllätyksenä, toteaa musiikin ammattilainen Karla-Maria hymyssä suin udellessani yhden naisen yrityksen syntyjuuria. Valoisa olemus kertoo, että musiikkikoululla ja sen perustajalla menee hyvin. – Teen paljon töitä Karlando-musiikkikouluni eteen, jotta asiat onnistuisivat. En kuitenkaan halua asettaa itselleni liikaa paineita. Katson lukuvuosi kerrallaan eteenpäin. Haagissahan väki vaihtuu koko ajan: uusia ihmisiä tulee ja toiset palaavat Suomeen. Englanninkielisen väestön kanssa on samoin. – Tässä työssä täytyy asennoitua olemaan sosiaalisesti avoin ja sanomaan jatkuvasti hyvästejä. Karla-Maria pyrkii kehittymään ja opiskelemaan uutta musiikin saralla. Tärkein mentori on Helsingissä asuva sisko, hänkin yhdeltä ammatiltaan muskariopettaja. Äidin kanssa taas puhutaan kuorotyöstä ja jaetaan ideoita puolin ja toisin. – Siskoni lähettää minulle lauluja sekä uutta materiaalia. Pidämme yhdessä myös vertaistukipalavereja Skypessä. Koskettava hetki merimieskirkolla Karla-Maria kulki pienestä pitäen muusikkovanhempiensa mukana erilaisissa tilaisuuksissa. – Ensimmäistä kertaa esiinnyin kaksivuotiaana Puotilan vanhainkodin juhannusjuhlassa, jossa minut nostettiin tuolille. Kosketuspinta syntyi aikoinaan myös merimieskirkkoon niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Karla-Maria muistaa vanhempiensa kuoromatkoja merimieskirkoille Keski-Eurooppaan ja esiintymisiä merimieslähetyksen hyväksi Helsingissä. – Isäni äidin vieraillessa meillä reilu vuosi sitten sattui samaan aikaan Suomalaisen Naiskuoron esiintyminen Rotterdamin merimieskirkolla. Isoäidilleni oli erityisen koskettavaa nähdä kolmannen sukupolven kanttorin palvelevan jumalanpalveluksessa, mikä vei hänet muistoissa aina 60-, 70- ja 80-luvuille asti. Tuolloin isoisäni oli vieraillut kirkolla kanttorina oman nuorisosoittokuntansa kanssa. Isäni jatkoi samaa perinnettä 70-luvulla. – Jumalanpalvelus oli itsellenikin kanttorin ominaisuudessa ensimmäinen kymmeneen vuoteen. Olkapääni kestää sen verran, että pystyn nykyään silloin tällöin soittamaan urkuja tai pianoa, mikä on suuri kiitoksen aihe. www.karlando.nl Teksti ja kuvat: Sanna-Maria Tiusanen Visuaalisuus ja eläytyminen lauluihin ovat tärkeitä metodeja musiikin varhaiskasvatuksessa. Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 37 Jaana Rannikko Anna Eklund Satu Oldendorff Anu-Marja Kangasvieri Lyypekin merimieskirkolla järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa pääsiäisbasaari. Tarjolla oli suomalaisia pääsiäisherkkuja, kuten mämmiä, mignon-munia, rahkapullaa, grillimakkaraasekä tietenkin käsitöitä. Saksalaiseen tapaan ohjelmassa oli myös arpajaiset, Tombola, jossa päävoittoina oli Finnlinesin ja Viking Linen risteilyjä. Risteilyjen voittajat liikuttuivat voitoistaan, osa jopa kyyneliin saakka. Ensimmäiseksi kerraksi basaari oli lämminhenkinen ja onnistunut kokemus! Kokkolan merimieskirkon vapaaehtoiset tekivät kevätretken Kalajoelle, jossa tutustuttiin myös satamakirkkoon. Kuvassa Kokkolan merimieskirkon ja Kalajoen satamakirkon vapaaehtoisia. Carsten Henning Helsingin Saksalaisen koulun oppilaat Laura Matinpalo ja Emilia Koivisto asuivat aikaisemmin Hampurissa ja halusivat TET-jakson eli työelämään tutustumisjakson kautta palata entiseen kotikaupunkiinsa ja samalla merimieskirkolle. Satu Oldendorff Hampurin pääsisäismyyjäisten arpajaisten eli Tombolan onnellinen Viking Linen risteilyn voittaja Sebastian Schauman. Palkinnon luovutti Satu Oldendorff. Luvian alakoulun 4A ja 4B -luokat vierailivat Vuosaaren merimieskirkon kutsumana Helsingin satamassa huhtikuun lopulla. Tutustumiskohteina olivat satamassa ollut Finnlady-laiva, satamatalo Gate House ja Vuosaaren merimieskirkko. Palautteena käynnistä oppilaat kertoivat, mikä oli parasta retken aikana. 38 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Porvoon hiippakunnan kansainvälisestä työstä vastaava pappi Tomas Ray tutustui huhtikuussa Pohjois-Saksan merimieskirkkotyöhön. Anna-Rita ja Achim Lau kertoivat Raylle ruotsinkielisten suomalaisten toiminnasta kirkolla. Naantalin Venemessu järjestetään tänä kesänä viidennen kerran. Juhlamessut avaa pääministeri Jyrki Katainen. Avajaisten yhteydessä julkistetaan ensimmäistä kertaa jaettavan Turun Saariston Veneilyteko -kunniamaininnan saaja. – Veneily on yksi tärkeä osa Turun saariston elinvoimaisuutta ja kulttuuria. Naantalin Venemessut haluavat osoittaa omalta osaltaan kiitollisuutta niille teoille ja tekijöille, joiden toimesta veneilyn olosuhteet paranevat vuosi vuodelta Turun saaristossa, kertoo messujen projektijohtaja Tuomas Levanto kunniamaininnan taustasta. Messuille on tulossa yli 100 venettä ja noin 100 eri näytteilleasettajaa. Uusien veneiden rinnalla messuilla on esillä myös noin 30 yksityishenkilöiden myynnissä olevaa käytettyä venettä. Veneiden ja veneilytarvikkeiden lisäksi messuilla on mahdollisuus tutustua myös mökkeilyyn ja loma-asumiseen liittyviin tuotteisiin, kuten energiaratkaisuihin, puutarhakalusteisiin ja laitureihin. Naantalin Venemessut on avoinna Vierasvenesatamassa 23.–25.5.2014 pe klo 15–20, la klo 10–18 ja su klo 10–17. Vapaa pääsy. www.naantalinvenemessut.fi/ Keskiaika saapui Merikeskus Vellamoon Merikeskus Vellamossa Kotkassa avautui 9.5.2014 Kannu ja kirkonkello – hylkytarinoita keskiajalta -näyttely. Tammikuuhun 2015 asti esillä oleva näyttely kertoo kasvavan kaupankäynnin, lisääntyvien yhteyksien sekä merenkulun historiaa keskiaikaisten hylkylöytöjen avulla. Suomesta on löydetty kaikkiaan viisi keskiaikaista hylkyä, ja niistä kaikista kerrotaan näyttelyssä. Päätähtenä on 1200-luvun loppupuolelle ajoitettu Egelskärin hylky, josta nostettu lastitavara antaa kansainvälisestikin arvokasta tietoa keskiajan esinekulttuurista ja avaa ainutlaatuisen näkökulman aikakauden kauppaverkostoihin Itämerellä. Suomen merimuseon päänäyttelyyn pystytetty lapsille tarkoitettu toiminnallinen Ritaripaja laajentaa Kannu ja kirkonkello -näyttelyn teemaa ritarien ja linnojen aikaan. Näyttely on avoinna 9.5.2014 – 18.1.2015. www.merikeskusvellamo.fi/ Purjelaivan kaima tapasi Saksan keisarin Naima Atlanta Winifred Laine isänsä merikapteeni Frans Wilhelm Laineen sylissä. Kuva on otettu Lontoossa. O tsikko vähän oikaisee elämän kurveissa, sillä Naima Atlanta Winifred Laine ei ollut ihan täyskaima, ja hän piipahti iltapäiväteellä Saksan entisen keisarin Wilhelm toisen luona 1930. Wilhelm oli saanut potkut ensimmäisen maailmansodan jälkeen.. Wini Laineen elämää voisi luonnehtia jopa uskomattomaksi. Etunimet kertonevat kaiken hänen alkuperästään, sillä hän syntyi raumalaisella purjelaiva Winefredillä. Se teki Atlantilla matkaa Australiasta Lontooseen, missä vanhemmat olivat menneet naimisiin ennen reissua huhtikuussa 1984. Isä oli kippari, äiti seurasi mukana. ”… saivat rahdin takaisin Lontooseen ja lähtivät matkalle takaisin ja yli Atlantin ja 11. helmikuuta 1895 syntyi heille pikkuinen Wini. Isä oli komentosillalla ja alhaalla oli myöskin kätilö.” Laivan matkustajissa oli todellakin kätilö, joka oli palaamassa Englantiin. Wini kastettiin Lontoossa, ja hänen meriuransa jatkui vielä viisi vuotta. Tutuiksi tulivat kaikki mantereet ”ja Kap Hornin ohi muutaman kerran ja että nykyään voi sanoa että minä olen naisellinen kaphornisti”. Isä jäi 1901 merikoulun opettajaksi Raumalle, ja pikku Winillä oli aluksi vaikeuksia sopeutua koulun kuriin, koska hän oli tottunut vapaaseen merielämään. ”Häiritsin aina tunnit ja tietenkin toverit, ne teki mielellään kiusaa…” Ylioppilaaksi tämä kouluhäirikkö pääsi 17-vuotiaana, ja koska hän oli liian nuori yliopistoon, vanhemmat lähettivät hänet Lontooseen kieltä oppimaan. Liikunta ja uinti kiinnostivat, ja Wini valmistui Helsingin yliopiston voimistelulaitoksesta 1916. Laitoksen johtajalla oli suhteita Nobelin perheeseen, ja Winin ensimmäinen työpaikka oli ”sairasvoimistelun johtajana” Nobelin sairaalassa Pietarissa. Wini oli ilmeisen monilahjakas, sillä hän suoritti tutkinnon myös ”Helsingin konservatooriossa”. Hän kiinnostui tanssista, jonka opettajana oli alan suuriin nimiin kuulunut Maggie Gripenberg. ”Sitten, sattuma voi olla hyvinkin hyvä, minulle tapahtui äärettömän hyvä sattuma”: tallinnalaisen sairasvoimistelulaitoksen johtaja tarvitsi sijaista, ja Wini sai paikan. Hän alkoi myös pitää tanssikursseja, ja niitä kertyi niin paljon, ettei aikaa enää riittänyt leipätyölle ”vaan minulla oli sitten oma niin kutsutusti tanssikoulu”. Oppilaita oli 500. ”… minä tahdoin oppia enemmän, ja sitten minä menin Berliiniin ja annoin tanssitunteja. Ja ne kritiikit, ne ovat olleet äärettömän hyvät.” Wini olisi halunnut perustaa oman tanssikoulun. Se ei ”inflatsionin” takia onnistunut, mutta sattuma tuli avuksi. Agentuurin kautta hän sai soolotanssijan ja balettimestarin paikan Karlsruhesta, ”vaikka minä en ole sitä vanhaa balettia koskaan tanssinut”. Karlsruhessa Wini tutustui säveltäjä Wagnerin perikuntaan, ja kuvaan tuli myös upseerismies, Fritz. Teatteriura kompastui Fritziin 1924, ja taas oli oman tanssikoulun vuoro. Fritzillä oli suhteita entisen keisarin hoviin, ja miehensä avecina Wini pääsi visiitille Wilhemin palatsiin Doornissa Hollannissa. Sotavuodet Wini vietti Berliinissä, ja muutama vuosi miehensä kuoleman (lokakuussa 1945) jälkeen hän muutti pakolaisena Suomeen. Takaisin Saksaan Wini palasi 1955, ja haastatteluhetkellä 1983 hän asui yksin Berliinissä. Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 39 merikohtaloita merimieskirkkouutisia Lapsenlapsi oli antanut puosulle Hello Kitty -tarran laitettavaksi laivan trukin kylkeen. Kuva on otettu Hietasen satamassa Kotkassa. Naantalin Venemessut Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan valinnut Rauman merimuseo. Toim. Paavo Tukkimäki. Kuvat Rauman merimuseo. perhepiiri Teemu Hälli Väliaikaista kaikki on vaan Mummuni toivoi aikoinaan, että hänen hautajaisissaan laulettaisiin siunaustilaisuuksissa harvemmin kuultu Väliaikaista: Elo ihmisen huolineen ja murheineen, se on vain väliaikainen./ Ilon hetki myös helkkyvin riemuineen, se on vain väliaikainen./ Tämä elomme riemu ja rikkaus sekä rinnassa riehuva rakkaus/ ja pettymys tuo – totta tosiaan – väliaikaista kaikki on vaan. Olin mummuni kuollessa nuori pappi, eikä minulla ollut rohkeutta kyseenalaistaa totuttuja käytäntöjä. Vieläkin harmittaa, että päädyimme laulamaan muistotilaisuudessa Väliaikaisen sijasta Päivä vain ja hetki kerrallansa. Viime aikoina olen palannut Väliaikaiseen monia kertoja. Se on eräs niistä jenkoista, jolla kirkkomme tanssiorkesteri aikoo saada juhannuksena yleisön kannat kattoon. Jenkan poljento ja laulun syvälliset sanat muodostavat kiinnostavan vastakohdan, jossa elämän rempseys ja hauraus soivat samassa laulussa. Ilojen ja surujen, reippauden ja haikeuden sekä väliaikaisuuden teemat sopivat hyvin myös merimieskirkkoelämään. Olen itse sitä sukupolvea, jonka maailma on paljon pienempi kuin esimerkiksi omien vanhempien nuoruudessa. Skype, Internet, lisääntynyt kielitaito, kansainvälistyminen ja halvat lennot ovat tuoneet maailman kaukaisemmatkin kolkat lähemmäksi. 40 Ehkä siksi ulkomailla asuminen ei kaiherra minua niinkään muukalaisuuden kuin elämän väliaikaisuuden näkökulmasta. Epäilemättä kokemukseni olisi toinen, jos elämäntilanteeni olisi erilainen, enkä asuisi kansainvälisessä eurooppalaisessa suurkaupungissa ja vieläpä suomalaisen yhteisön sydämessä, Lontoon merimieskirkolla. Tiedän väliaikaisuuden tunteen olevan kuitenkin tutun vieraan myös monien muiden ulkosuomalaisten elämässä. Elämä ulkomailla on monille väliaikainen elämänvaihe. Paluumuuttoon liittyvät kysymykset tuovat epävarmuutta elämään. Toinen jalka saattaa olla koko ajan Suomessa ja toinen uudessa asuinmaassa. Väliaikaisuutta ja epävarmuutta on vain opittava jotenkin sietämään. Samalla kokemus väliaikaisuudesta voi opettaa meille jotain tärkeää ihmisen elämän lainalaisuuksista. Ilon ja menestyksen hetkinä on hyvä muistaa, että riemu on monesti väliaikaista. Jokainen meistä kokee elämässään myös vaikeuksia. Tämän muistaminen pitää myötätuntoisena ja nöyränä. Se myös herättää halun luoda rakenteita, jotka kannattelevat niitä, joilla on elämässä vaikeaa. Epätoivon hetkinä on lohduttavaa tietää, että pettymykset ja ahdistuksetkin ovat usein vain väliaikaisia. Itselleni mukavin asia aikuistumisessa on ollut elämänkokemuksen tuoma aavistus siitä, että vaikeistakin asioista pääsee yleensä yli. Elämän väliaikaisuus on vahvasti esillä myös Raamatun lehdillä. Väliaikaisen sanoittanut Tatu Pekkarinen kirjoittaa: ”Tuoksu viehkeinkin kauneimman kukkasen se on vain väliaikainen.” Jesajan kirjan kirjoittaja puhuu samasta asiasta: ”Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka! Ruoho kuivuu ja kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä. Niin! Ruohoa ovat ihmiset. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.” (Jes. 40) Väliaikaisten asuinmaiden, työpaikkojen, ilojen ja surujenkin keskellä on jotain pysyvää: Jumalan armo ja rakkaus. Siihen saa tarrautua muutosten tuulten puhaltaessa. Siitä kiinni pitäminen kannattaa, koska se kannattaa. Anna Hälli pappi ja pappilan emäntä, Lontoo Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Syntymäpäiviä Kuollut Paljon onnea ja Jumalan siunausta päivänsankareille. Suomen Merimieskirkon kunniajäsen, rovasti Matti Hakkarainen, s. 1.8.1925, k.15.2.2014. Uolevi Salonen Pappilan ikkunasta... 90 vuotta 15.7. Pekka Ilmanen (kuvassa), Turun Mikaelin srk:n merimieskirkkopiiri 85 vuotta 7.5. Seija Salomaa, Hämeenlinnan merimieskirkkopiiri. 80 vuotta 10.5. Kaija Karhi, Hämeenlinnan merimieskirkkopiiri 3.8. Heikki Mattila 75 vuotta 6.6. Tytti Wintersjwijk 4.8. Seppo Leveelahti 8.8. Jorma Bäckman 70 vuotta 3.6. Jaakko Kuusinen 24.7. Jan-Eric Dahlberg 60 vuotta 25.6. Jarmo Kökkö 18.7. Seppo Simola 22.8. Taru Savelius-Latvus 50 vuotta 26.7. Päivi Kostamo Matti Hakkarainen oli helsinkiläinen, siellä syntynyt ja varsinaisen virkauransa tehnyt. Hän jäi eläkkeelle puukirkon eli Huopalahden seurakunnan pappina. Hänet sai pappisvihkimyksen 1951, rovastin arvon 1975, ja hänet palkittiin mm. SVR R 1:llä ja Suomen Merimieskirkon kunniajäsenyydellä. Hän harrasti matkailua, oli monien merimieskirkkotyön kannattajamatkojen vetäjä ja Merimieslähetysseuran johtokunnan jäsen 1971– 83. Matti Hakkarainen tuli laajalti tunnetuksi kirkon papiksi ainakin kolmesta syystä: hän oli television alkuaikana, silloin kun koko kansa katsoi samoja ohjelmia, se pappi TV-ohjelmissa Kodin ilta (62–66) ja Lähimmäinen (66–70). Toiseksi hän julkaisi runsaan määrän elämänmyönteisiä ja elämän pienistä asioista iloitsevia rukous- ja hartauskirjoja, joiden kuvaukseksi sopii vuonna 90 ilmestyneen kirjan nimi Elämisen rikkaus. Merimieskirkon jäsenedut 2014: • Alennushinnat Itämeren laivoilla (Viking Line ja Finnlines) • Alennus Suomessa Restelin (Cumulus, Rantasipi, Holiday Inn, Seurahuone Helsinki ja Atlas Kuopio) ja S-ryhmän (Sokos Hotellit, Holiday Club -kylpylähotellit) sekä Radisson Blu -hotelleissa. • Alennus Hertz-autovuokraamon vuokrauspalveluista • Ilmainen alkuneuvottelu (max. 1 tunti) ja sen jälkeisistä toimenpiteistä 10 %:n alennus asianajotoimisto Tuomanen ja Kreander Oy:n hinnaston mukaisesta veloituksesta • Alennus Härkätien hautaustoimiston omista palveluista, p. 02 259 0222 (Turku) ja 02 488 6529 (Lieto) • Alennus Maaseutuhotelli Eevantalossa (Syväniemi), yöpyminen -10 %, p. 017 384 1470 • Merimieskirkko-lehti 4 kertaa vuodessa • Erikoistarjouksia tuotteistamme ja palveluistamme kaikilla kirkoillamme. Matti Hakkarainen palveli merimiespastorina Kyproksella vuosina 1992–99. Samaan sarjaan kuuluvat myös hänen erittäin lämmin, taitava ja kokenut ihmislukemattomat pakinansa ja kolumninsa ten kanssa. useissa lehdissä, ehkä luetuimmasta Seurasin kerran hänen toimittamaansa päästä eläkevuosina kirjoitetut ET-lehden jumalanpalvelusta Kyproksella. Se kesti kolumnit. vajaat puoli tuntia, sisälsi kaikki jumalanKolmanneksi hän eläkkeelle päästyään palveluksen olennaiset elementit saarnoitoteutti pappisuransa suuren unelman: neen ehtoollisen viettoineen virsineen, eihänestä tuli merimiespappi. Hän palveli kä siinä ollut kiireen tunnun häivääkään, Kyproksella rakkaan Anjansa kanssa vaan kaikesta huokui lämpöä ja välittävuosina 1992–99. Kerrotaan, että monet mistä. Hän oli läsnäolija. valitsivat Kyproksen lomakohteekseen, Sakari Lehmuskallio koska Matti oli siellä pappina. Hän oli pääsihteeri Tervetuloa jäseneksi hyvään seuraan! Liity Merimieskirkon jäseneksi! Kun liität itsesi tai ystäväsi hyvään seuraamme, osallistut vuoden aikana suoritettaviin arvontoihin, josisa voi voittaa yllätyspalkintoja. Uusi jäsen ja uuden jäsenen ilmoittaja ovat mukana arvonnassa, kun jäsenmaksu on maksettu. Mitä useamman jäsenen hankit, sitä paremmat voittomahdollisuudet sinulla on. Jäsenmaksu on 50 € kalenterivuodessa, perhejäsenmaksu 20 €. Merimieskirkon jäsenedut näet viereisestä tietolaatikosta sekä yksityiskohtaisemmin internet-sivuiltamme. Liity jäseneksi ja palauta alla oleva lomake selkeästi täytettynä Merimieskirkolle. Kiitos sinulle tuestasi, tervetuloa hyvään seuraan. UUDEN JÄSENEN TIEDOT Ilmoitan alla mainitun henkilön Suomen Merimieksirkon jäseneksi. Sukunimi_____________________________________________________ Etunimi_______________________________________________________ Lähiosoite____________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka_________________________________ Puhelin_______________________________________________________ Sähköposti___________________________________________________ Uuden jäsenen allekirjoitus__________________________________ Uusi jäsen maksaa jäsenmaksunsa paluupostissa saamallaan tilillepanokortilla. Uusi jäsen on mukana kilpailussa maksettuaan jäsenmaksunsa. Suomen Merimieskirkko ry UUDEN JÄSENEN ILMOITTAJA (tarvittaessa) Finlands Sjömanskyrka rf. Sukunimi_____________________________________________________ Etunimi_______________________________________________________ Albertinkatu 2 B, Lähiosoite____________________________________________________ Albertsgatan 2 B Postinumero ja -toimipaikka_________________________________ Puhelin_______________________________________________________ 00150 Helsinki, Helsingfors Sähköposti___________________________________________________ Ilmoittajan allekirjoitus_______________________________________ Kiitos jäsenhankinnasta. Uuden jäsenen ilmoittaja on kilpailussa mukana, kun tämä on maksanut jäsenmaksunsa. Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 41 perhepiiri Engel, Pacius,Fazer, Stockmann TUE JA – maahanmuuttajia Suomessa LAHJOITA MERIMIESKIRKKOTYÖLLE M AVUSTUSTILI: FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH Keräyslupanumerot seuraavalla sivulla. Anna tukesi merimieskirkkotyölle. Lahjoituspuhelin Näyttelyä avaamassa sen yksi suunnittelija ja tekijä DR. Robert Schweitzer. Hän on Helsingissä toimivan AUE-säätiön sekä Berliinin Suomi-Instituutin ”Beiratin“ puheenjohtaja. Oikealla Suomen Hampurin kunniakonsuli ja säätiömme puheenjohtaja Hans-Christoph Stadel. pa muutama ohikulkija tuli uteliaaksi ja poikkesi sisään katsomaan näyttelyä. Useimmille Fazer-nimi oli tähän asti tuttu varmasti vain suklaalevyn paperista, siksi olikin kiinnostavaa perehtyä näyttelyssä paremmin Fazerin perheen taustaan pienten anekdoottien avulla. Ehkä jotkut kiinnostuivat näyttelystä siitä syystä, että se kertoo myös paikallisista pohjoissaksalaisista henkilöistä, kuten hampurilaisesta säveltäjästä Fredric Paciuksesta tai Stockmannin kauppiasperheestä, joka on alun perin Lyypekistä kotoisin. Moni täysin satunnainen saksalainen kävijä tuli tutkittuaan näyttelyä tarkkaan keskustelemaan lisää Suomen historiasta. Niin syviäkin kysymyksiä tuli, että välillä minun ja varmasti muidenkin henkilökunnan jäsenten oli vaikeata löytää sopivia vastauksia. Myös suomalaiset kävijät löysivät uutta tietoja vanhoista ”tutuista”. Minusta itsestänikin suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurin opiskelijana ja saksansuomalaisena oli hauskaa kuulla saksankielisten asukkaiden vaikutuksesta Helsingin historiaan. www.merimieskirkko.fi/nettipuoti Tuotteen nimi Väri Koko Kpl Puhelun hinta 10,26 € + pvm. (Keräyslupanro seuraavalla sivulla) Nyt voit tukea Merimieskirkon toimintaa myös tekstiviestillä! Lähetä viesti: 5E TUKI (5 e) tai 10E TUKI (10 e) numeroon 16588 ja olet mukana tukemassa! Teksti ja kuva Johanna Hansen Merimieskirkkopuoti – tilauskuponki Tuotenro 0600 1 2606 € kpl € yht. Askarruttaako elämä? Kaipaatko keskustelukumppania? merimieskirkko. fi/nettipappi palvelee ulkosuomalaisia netissä. Olen jäsen En ole jäsen Merimieskirkko 2/2014 Yht.: Sukunimi__________________________________________________________________________ Etunimi____________________________________________________________________________ Lähiosoite_________________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka______________________________________________________ Puhelin____________________________________________________________________________ Sähköposti_________________________________________________________________________ Allekirjoitus________________________________________________________________________ 42 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan (Alle 18 v. huoltajan allekirjoitus) Lähetä palautetta kirjeitse: Merimieskirkko-lehti, Albertinkatu 2 B 00150 HELSINKI sähköpostilla: marko.toljamo @merimieskirkko.fi Merimieskirkot Suomessa Sjömanskyrkor i Finland BENELUX-MAAT / BENELUX-LÄNDERNA jo. Taru Savelius-Latvus p. (BE) +32 475 729 680, (NL) +316 837 909 40 mp Heli Huttunen p. +32 476 666 485 jsk Piia Lännenpää-De La Cruz, p. +32 473 482 092 Hamina / Fredrikshamn Gerhardinväylä, PL 13, 49401 Hamina [email protected] puh. (05) 231 1002 fax. (05) 231 1004 jsku Jaana Rannikko, p. 040 5398 143 Belgia / Belgien Foyer Finlandais 33 Rue Jacques de Lalaing, BE-1040 Bruxelles [email protected] puh. +32 2 280 0498 pv Heidi Kvist Finse Zeemanskerk ItaIiëlei 67, BE-2000 Antwerpen [email protected] puh. +32 4 945 26185 sk Pekka Wilska pv Heidi Kvist Alankomaat / Nederländerna Finse Zeemanskerk Aleidisstraat 18 c NL-3021 SK Rotterdam [email protected] puh. +31 10 436 6164 fax. +31 10 436 7505 sk Eeva-Maria Ranta, pv Samuli Kallio Luxemburg [email protected] mp Wille Westerholm, p. +352 621 365506 Iso-Britannia / Storbritannien The Finnish Church in London 33 Albion Street, GB-London, SE16 7HZ [email protected] puh. +44 20 7237 4668 fax. 44 20 7237 1245 jo. Teemu Hälli p. +44 7976 521 105 sk Hanna Lindholm pv Mervi Mattila Kreikka / Grekland Skandinaviska kyrkan Daidalou 18, GR-105 58 Plaka, Athen [email protected] puh. + 30 210 451 6564 fax. +30 210 451 9145 sk Mari Hilonen, p. +30 6977 715 228 Saksa / Tyskland jo. Satu Oldendorff p. + 49 171 6002 168 Finnische Seemannsmission Ditmar-KoeI-Starsse 6 DE-20459 Hamburg [email protected] puh. +49 40 316 971 fax. +49 40 319 5692 em. Tiina Ylitalo sk Ritva Lehmann Finnische Seemannsmission Einsiedelstrasse 43, DE-23554 Lübeck [email protected] puh. +49 451 709 8274 fax. +49 451 709 8371 sk Anna Eklund MATKAPAPPITYÖ / RESEPRÄSTARBETEN Puola / Poland [email protected] mp Ritva Szarek, p. 040 482 1621, +48 698058465 Kaakkois-Aasia / Sydostasien [email protected] mp Heikki Rantanen, p. 040 715 4089 Liikkuva merimieskirkko NAVICAR [email protected] puh. 0400 445 444 Suomen Merimieskirkko ry Finlands Sjömanskyrka rf (keskustoimisto, Helsinki centralkansliet, Helsingfors) Albertinkatu 2, 00150 Helsinki Albetrsgatan 2, 00150 Helsingfors Puh. (09) 6962 450, fax (09) 6962 4555 [email protected] henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet: [email protected] www.merimieskirkko.fi Helsinki (Vuosaari) / Helsingfors (Nordsjö) Provianttikatu 4, 00980 Helsinki [email protected] puh. (09) 5844 8200 fax. (09) 5844 8215 jsku Heikki Huttunen, p. 040 553 8818 mp Liinamaria Halén, p. 040 480 2733 Pääsihteeri / Generalsekreterare Sakari Lehmuskallio, p. 040 505 7839 Kemi-Tornio / Kemi-Torneå Ajoksentie 761, 94900 Kemi [email protected] fax. (016) 282 030 jsku Heli Tuokkola, p. 0400 227 250 Merenkulkijatyön johtaja / Direktör för arbetet bland sjöfarare Jaakko Laasio, p. 0400 156 660 Kokkola / Karleby Satamakatu 51, 67900 Kokkola [email protected] puh. (06) 822 6219, fax. (06) 822 6219 jsku Anu-Marja Kangasvieri, p. 0400 227 240 sku Tero Väliniemi Oulu / Uleåborg Poikkimaantie 4, 90400 Oulu [email protected] puh. 040 746 1383 jsku Sanni Sirviö, p. 040 746 0150 Raahe / Brahestad Lapaluodontie 342, 92180 Lapaluoto [email protected] puh ja fax. (08) 227 3177 jsku Rea Skog, p. 040 530 5191 Rauma / Raumo Hakunintie 28, 26100 Rauma [email protected] puh. (02) 822 7308 jsku Eija Tuorila, p. 0400 538 366 mp Sirpa Tolppanen, p. 040 5476 936 Turku / Åbo Suikkilantie 2, 20210 Turku [email protected] puh. (02) 230 3940 jsku Arja Suvanto, p. 0400 224 248 sku Tuure Oldendorff, p. 0400 372 239 AVUSTUSTILI / DONATIONSKONTO: FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2013-2014: 2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös 7.12.2012. Ahvenanmaa, Åland: ÅLR 2013/7376 Ålands lanskapsregering, 3.09.2013 AVUSTUSPUHELIN: 0600 - 12606 (puhelun hinta 10,26 € + pvm.) NETTIPAPPI www.merimieskirkko.fi/nettipappi Henkilöstöjohtaja / Personaldirektör Heikki Rantanen, p. (09) 6962 4534, 040 715 4089 Talousjohtaja / Ekonomidirektör Kirsi Wallén, 0400 240 747 Diakoniajohtaja / Diakonidirektör Jarmo Karjalainen, 0400 522 971 Varainhankintakoordinaattori / Insamlingskoordinator Katja Honkala, p. 040 631 4222 Viestintäpäällikkö / Kommunikationschef Marko Toljamo, p. 050 521 9821 Johtava laivakuraattori / Ledande skeppskurator Jaana Rannikko, p. 040 5398 142 Laivakuraattori / skeppskurator Sanna Siivonen, p. 040 7431 039 Antti Härö, p. 0400 371 574 Kirjanpitäjä / Bokförare Jouni Rihtniemi, p. (09) 6962 4526 040 700 3366 Hallintosihteeri / Administrativsekreterare Saara-Helena Lindqvist, p. (09) 6962 4523 Toimistoassistentti / Byråassistent Heidy Egger, p. (09) 6962 4520 Projektit / Projekter Merimiespastori / Sjömanspräst: Kari Latvus, p. 040 648 4131 LYHENTEET jo. = johtaja jmp = johtava merimiespastori mp = merimiespastori jsku = johtava satamakuraattori sku = satamakuraattori jsk = johtava sosiaalikuraattori sk = sosiaalikuraattori pk = projektikoordinaattori pv = palveluvastaava MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN www.mepa.fi Helsinki puh. (09) 668 9000, fax. (09) 622 1808 Kotka puh. (05) 213 093, fax. (05) 218 2860 Gsm 0400 605187 Turku Puh. (02) 230 4995, fax. (02) 2343597 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 43 43 yhteystiedot myös / www.merimieskirkko.fi / kontakt uppgifter aaliskuun aikana Hampu ri n merimieskirkon tiloissa vieraili näyttely nimeltä Maahanmuuttajia Helsingissä. Saksan- ja suomenkielisissä julisteissa esiteltiin saksalaisia ja sveitsiläisiä, jotka muuttivat 1800-luvulla Helsinkiin, aikana, jolloin Suomi oli autonominen osa Venäjän keisarikuntaa. Heidän joukostaan löytyy tuttuja nimiä kuten Engel, Pacius tai Fazer, jotka vaikuttivat vahvasti pääkaupungin kehitykseen ja ovat edelleenkin tärkeitä hahmoja Suomen arkielämässä. Vierailija sai tutustua 1800-luvun elämään Helsingin saksalaisessa seurakunnassa, saksalaiseen kouluun sekä yllättävän monikulttuuriseen Helsinkiin, mutta myös senaikaiseen poliittiseen elämään ja maan historialliseen taustaan. Saksankielisiä maahanmuuttajia oli Helsingissä vuonna 1870 niinkin paljon kuin 1,8 % kaupungin asukkaista. Maahanmuuttajia Helsingissä -näyttely houkutteli Hampurin merimieskirkolle paljon vieraita tavallisen kävijäkunnan ulkopuoleltakin, jo- Merimieskirkot ulkomailla Sjömanskyrkor utomlands Tällä palstalla Suomen Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja Antti Lemmetyinen pohtii merellisiä elämänkokemuksia. elämän merellä 44 Meren peili V alkeat purjeet kuuluvat kesääni. Keväinen jäidenlähtö, veneen vesille lasku ja sitten ensimmäinen purjehdus, tuuli täyttää purjeet, minä purjehdin. On kesä! Katselen merta, tuttuja saaria ja luotoja. Odottavin mielin lähestyn niitä satamia, joissa en ole vielä ennen tätä kesää käynyt. ”Maininkien laulun vain herkin korva kuulee. Meren ääni syvyydestä hiljaa hengittää.” Hyräilen tuttua laulua. Meri on kuin peili. Se heijastaa näkymiä ja ajatuksia minua ympäröivästä maailmasta ja elämästä. Olen herännyt ennen muita ja istun veneen kannella katsellen auringon herättämää luonnonsatamaa ja luotojen välistä näkyvää meren aavaa. ”Mittaamaton aamu on sylissäni jälleen. Ajatuksen uuvuttaa voi hohde autereen.” Juuri illalla olimme istuneet yhdessä odottaen auringonlaskua ja laulaneet tätä Otto Palmgrenin säveltämää laulua. ”Meri peilin lailla taas säihkyy heijastustaan. Luodoltani katselen nyt kirkkautta sen. Piiri hiljaisuuden vain kohta särkyy, ylitseni tiirat kun lentää kirkuen.” Tunnen, että Jumalan hyvyys ja rakkaus on yhtä totta kuin tämä aamuauringon lämpö. Ikuisuus koskettaa minua. Tuttu iankaikkisuutta kuvaava virsikin alkaa ”Sen suven suloisuutta toivossa katselen…” Olen lukemattomia kertoja lukenut vihkiparille tuttuja sanoja rakkaudesta(1. Kor. 13:1– 8, 13). Rakkauden ylistyksessä kuvataan sen olemus ja syvät ulottuvuudet, kuten kärsi- Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan vällisyys ja lempeys. Ilman rakkautta emme olisi mitään. Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä eikä häviä koskaan. Hääpari useimmiten toivoo, että juuri tämä kohta luetaan heille. Vihkikaavaan ei ole otettu mukaan säkeitä, joiden mukaan katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin kasvoista kasvoihin. On varmaan hyvä, että hääpari ajattelee tietävänsä juuri nyt kaiken rakkaudesta. Juuri nyt he katsovat toisiaan kasvoista kasvoihin syvemmin kuin koskaan ennen. Hyvä niin. Heidät siunataan yhteiselle matkalle elämän merelle. Sekin aika vielä tulee, että joutuu toteamaan kaiken olevan vajavaista. Palmgren sävelsi kauniin melodiansa Jarl Hemmerin ruotsinkielisiin sanoihin, jotka Reino Helismaa myöhemmin suomensi kauniisti – joskin melko vapaasti. Alkuperäinen lyriikka päättyy Jumalan sisäänsä sulkevaan ajatukseen, että kaikki on heijastusta ja heijastus on kaikki. Niinpä. Nyt tietoni on vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Kesän lämpöä ja Jumalan rakkauden heijastusta toivotellen Antti Lemmetyinen
© Copyright 2024