1. No category

5/2013
Merimieskirkko
Sjömanskyrkan
Merimiehen ystävä vuodesta 1882 * Sjömansvännen från 1882
Merimieskirkko
merenkulkijoiden tukena s.8
Merenkulun turvallisuuspalkinto
komentaja Leppäselle s. 18
Merimieskirkkopiirien juhlaa s. 22
30,-
1
Hopeinen kaulariipus
Hopeasepän tekemä hopeinen kaulariipus, ketjulla. Ajaton ankkuririipus sopii
kaulaan ripustettavaksi niin miehelle kuin naiselle.
Tervetuloa tutustumaan Merimieskirkon uusittuun nettipuotiin.
www.merimieskirkko.fi/nettipuoti. Voit tilata myös s. 36 olevalla tilauskupongilla.
Jäsenenä saat kaupasta alennuksen syöttämällä
maksuvaiheessa alennuskoodikenttään MMKJASEN2013
Kaikki parit
45,-
Kengissä Merimieskirkon logo!
Perus-Reino lämmittää ja pitää
varpaat turvassa. Pehmeä kumipohja tasoittaa tallausta. Kudottu
ruutukuosipäällinen, varressa
piilovenyke. Tilava Reino-lesti.
2
Reino, ruskea
koot: 39–46
Avo-Reinot niille, jotka mieluiten suijauttavat tossut jalkaan suoraan takaviistosta ja harrastavat myös "hiihtokävelyä".
3
Avo-Reino,
ruskea koot: 39–46
2
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
4
Avo-Reino, musta
koot: 34–43
Juu ei
M
uutettuani Helsinkiin neljännesvuosisata sitten ihmettelin
paikallisten vastausta moneen
kysymykseen: "juu ei". Maalaisena
en aina ymmärtänyt, oliko vastaus
myönteinen "juu" vai kielteinen "ei".
Savossa se olisi voinut olla jotain
sitä väliltäkin tai pikemminkin
päinvastoin, mutta Helsingissä?
"Juu ei" on nyttemmin muuttanut
maalle. Asuntokauppoja hieroessani ja pankkilainaa sille kysyttyäni
vanha maalaispankki vastasi rehvakkaasti ja painokkaasti "juu, juu".
Kun sitten h-hetki lähestyi, tuli
pankista uusi päätös, joka olikin "ei".
Monesti tulee mietittyä, näyttäytyykö Merimieskirkonkin toiminnassa tuollainen vanhojen suhteiden
pitäminen itsestäänselvyytenä.
Toivottavasti ei, mutta joku on
niinkin voinut kokea. Valitettavasti töiden rutiinit ja kamppailu
talouden kanssa pakottavat
hajauttamaan energiaa, mutta
juu, ei silti ole tarkoitus ketään
unohtaa tai laiminlyödä.
Jokainen merimieskirkkotoiminnassa tavalla tai toisella joko
lyhyen tai pitkän aikaa mukana
ollut voi uskoa, että jokaisen
anti yhteisen asiamme eteen on
ollut ja on yhtä tärkeä. Olemme
jokaisesta henkilöstä ja jokaisesta
panoksesta suuresti kiitollisia.
Minun asuntolainani järjestyi
toisesta pankista, jonka jälkeen
vanha asiakkuussuhde rupesi taas
maalaispankkiakin kiinnostamaan.
Siihen oli valitettavasti vastattava tällä kertaa: juu ei.
Marko Toljamo
[email protected]
Tämä merkki kertoo,
että aiheesta on
enemmän lehden
lisäsivuilla netissä.
Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko
virallisen ilmestymispäivän jälkeen.
toimittajalta
Nyt nettipuodista
sisältö
2Toimittajalta
4
Pääkirjoitus/ ledare
5
Hartaus. Pilapiirros
8Laivakuraattorityö
30 vuotta
11Merimieskirkkouutisia
12 Pietarsaari – moottori
veneiden kaupunki
14 ICMA kokoontui
Helsingissä
16 Kirkkolaiva
17 Meritaide. Sarjakuva
18 Merenkulun turvallisuus
palkinto komentaja
Petteri Leppäselle
20 Nordenskiöldin kartat
22Merimieskirkkopiirien
juhlavuosi
26Kirjat
28 I kyrkans skepp
29 Godby Shipping 40 år
30 Estlands sjöfartsmuseum
32Perhepiiri
33 SKAL Kuljetusyritys /
Merikohtaloita
34Perhepiiri
37Yhteystiedot/
kontaktuppgifter
38Elämän
merellä
6
Merimieskirkko / Sjömanskyrkan
Merimiehen ystävä / Sjömansvännen
5/2013
131. vuosikerta / 131:e årgången
ISSN 1457-5167
Julkaisija / Utgivare:
Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf.
Päätoimittaja / Chefredaktör:
Sakari Lehmuskallio
[email protected]
Toimitussihteeri, taitto /
Redaktionssekreterare, layout:
Marko Toljamo
[email protected]
Översättningar / Käännökset:
Märta von Schantz
20
A. E. Nordenskiöld veneretkellä Koillisväylän purjehduksen aikana 1879 Koljutšinin
lahdella paikallisen asukkaan tšuktši-miehen kanssa. Kuva hänen teoksestaan Notre
expedition au pôle nord et la découverte du passage du nord-est … Paris (s.a).
Kuva: Kansalliskirjasto.
Merikohtaloita-sarja kertoo menneen
maailman merenkulun tapahtumista,
jotka on kokoelmistaan valinnut
Rauman merimuseo ja toimittanut
Paavo Tukkimäki. Tällä kertaa kerromme
Gustav Sundellista, joka on tässä kuvattu
turkulaisella fregatilla Pampalla vuonna
1920. Kuva: Rauman merimuseo.
33
Viking XPRS -lautan tax
free -päällikkö, turkulainen
Jamppe Haakana on
todistettavasti hauska mies.
Monet muistavat hänet laivan
myymälästä, toiset karnevaalija risteilyisäntänä, osa taas
frakissa ja silinterihatussa
puuhaavana messujen, juhlien
ja tapahtumien juontajana.
Toimituskunta / Redaktion:
Juthas Christina, Lehmuskallio Sakari (pj.), Malmberg
Thure, Poutanen Pertti, Toljamo Marko, Tukkimäki
Paavo, Valtonen Anne, Varho Liisa
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat /
Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden:
Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B
00150 Helsinki, Helsingfors
Puh./Tel. +358 9 6962 4520
Fax. +358 9 6962 4555
[email protected]
Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 €
Katso s. 35 Se på s. 35.
Vuosikertahinta 6 numeroa /
Prenumerationspris 6 tidskrifter:
Suomessa/i Finland: 50 €
EU-maihin/till EU länder: 50 €
Muihin maihin/till andra länder: 55 €
Irtonumerohinta / Lösnummerpris:
10,00 € + pst.
Paino / Tryckeri:
Miktor
Kansi / Pärm: Kuva: Sakari Lehmuskallio
Aineisto- ja ilmestymispäivät 2013:
6: 11.11., ilm. 9.12.
Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä
ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää
kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa
käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta.
Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Mahdollinen palkkio maksetaan julkaisemisen / lehden
ilmestymisen jälkeen.
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
3
pääkirjoitus / ledare
pääsihteeri
generalsekreterare
Laivakäyntien perimmäinen syy
jotka ovat sekoittuneet yhteen niin,
että niitä on mahdoton erottaa
toisistaan, mutta noiden vuosien,
varhaisten vuosien muistot viipyilevät ja värähtelevät mielessäni. Ja
vaikka ne ovat vain varjoja ikääntyvän mieleni pimeillä käytävillä, ne
ovat eläviä ja merkittäviä juuri siksi,
ettei niitä voi koskaan unohtaa. Ei
vaikka minut itseni pian unohdetaan. … löin laimin velvollisuuteni
heitä kohtaan, vaikka en nähnytkään aikaa aikoinaan sillä tavoin. En
kyennyt muuttamaan kohtaloani
sen enempää kuin voisin muuttaa
silmieni väriä. Olosuhteet johdattivat minut yhdestä hetkestä toiseen
ja seuraavaan ja seuraavaan, niin
kuin jokaisen ihmisen, ja minä astuin kyselemättä askeleen toisensa
jälkeen. Ja sitten yhtenä päivänä
minä pysähdyin. Ja minusta oli
tullut vanha. Eikä heitä enää ollut."
[John Boyne (irlantilainen), Tarkoin
vartioitu talo 2009]
Nyt voimme olla yhteisöllisiä ja
läsnä, vielä. Voi kunpa niin tulisi
olluksi, kun vielä voi.
J
umala,
taivaallinen Isämme.
Sinä tahdot,
että antaisimme toisillemme
anteeksi
täydestä sydämestä,
mutta me asetamme ehtoja.
Sanamme antavat anteeksi,
mutta sydämemme muistaa
kärsimänsä pahan.
Armahda meitä
Jeesuksen Kristuksen tähden.
evl.fi
Den egentliga anledningen till båtbesöken
D
å jag blev sjömanspräst i
början av 1980-talet hade
jag alltid någonting med
mig, då jag gick till båten – tidningar och böcker, senare ljudband
och videokassetter och så vidare –
enligt hur tekniken utvecklades. De
nuvarande båtbesökarna har inte
nödvändigtvis några nyare nyheter
än vad man redan vet ombord på
båten, musik och filmer får man på
nätet. Man är kanske tomhänt, men
det väsentligaste finns kvar: ”Hur
har du det?” Där koncentreras i en
avskalad blandning av oväsentlighet den yttersta anledningen till
båtbesöken, lika klar som kristall.
I katalogen av Sjömanskyrkans
värden nämns närvaro. Det innebär
att bry sig om, att uppmärksamma
4
en människa, att höra och att
lyssna.
Betydelsen av de förbigående
mötena framgår, om de framgår,
först mycket senare. Citatet må tala
för sig självt: ”… i mitt liv finns långa
perioder, av vilka jag inte just minns
någonting alls, årtionden fyllda av
arbete, familjeliv, strid, svek, förluster
och besvikelser, som har blandats
ihop så, att de omöjligt kan skiljas
från varandra, men de där årens,
de tidiga årens minnen dröjer och
skälver i mitt sinne, och även om de
endast är skuggor i mitt åldrande
sinnes mörka gångar, är de levande
och betydelsefulla just därför att
man aldrig kan glömma dem. Inte
ens om jag själv snart blir glömd. ...
försummade jag min plikt mot dem,
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
Armahda
Klas Balkhed
K
un aloitin merimiespappina
1980-luvun alussa, laivalle
mennessä oli aina mukana
jotain vietävää – sanomalehtiä ja
kirjoja, sittemmin ääni- ja videokasetteja ja niin edelleen – tekniikan
kehittymisen mukaan. Nykyisillä
laivakäyntien tekijöillä ei välttämättä ole uudempia uutisia kuin mitä
laivalla jo tiedetään, musiikki ja elokuvat saadaan netistä. Kädet ovat
ehkä tyhjät, mutta olennaisin on
jäljellä: "Mitä sinulle kuuluu?” Siinä
tiivistyy sekalaisesta romppeesta
riisuttu laivakäyntien perimmäinen
syy, ikään kuin kirkas kristalli.
Merimieskirkon arvojen luettelossa mainitaan läsnäolo. Se tarkoittaa
välittämistä, ihmisen huomioimista,
kuulemista ja kuuntelemista.
Ohikiitävien kohtaamisten merkitys avautuu, jos avautuu, joskus
vasta paljon myöhemmin. Sitaatti
puhukoon puolestaan: ”…elämässäni on pitkiä jaksoja, joista en muista
juuri mitään, vuosikymmeniä täynnä työtä, perhe-elämää, taistelua,
petoksia, menetyksiä ja pettymyksiä,
hartaus
Sakari Lehmuskallio
även om jag på den tiden inte såg
tiden på det viset. Jag förmådde
inte förändra mitt öde, lika litet som
jag skulle kunna ändra färgen på
mina ögon. Omständigheterna
ledde mig från ett ögonblick till
nästa och nästa och nästa, som för
varje människa, och jag gick vidare
utan frågor ett steg i taget. Och
sedan en dag stannade jag, och jag
hade blivit gammal. Och de fanns
inte längre.”[John Bayne (irländare)
i Det noggrant bevakade huset
2009]
Nu kan vi vara samhälleliga och
närvarande, ännu. Ack, om man
hade kunnat vara det, då man
ännu kunde.
"Mutta eläppäs, vielä piti
hänen kerran langeta
uhriksi perkeleen pauloihin.
Muutamien päivien jälkeen
menin Hullista muutamaan
boardinghuoneeseen ja
kuka olikaan täällä, jollei
vanha tuttavani, ja kuinka
kurjan näköisenä! Likaisiin,
repaleisiin työvaatteisiin
puettuna, muoto rikkilyötynä,
verisenä ja paikattuna
hoiperteli hän vastaani
portaissa. Vähän hämillään
tahtoi hän karttaa minua,
mutta kun minä kuitenkin
asetuin hänen eteensä ja
jutustelin häntä sanoi hän
taaskin entiseen tapaansa:
"Niin, niin, kyllä on kauhean
surkeasti laitani"."
Merimiehen Ystävä 10/1888.
– Katsos, tuolla on uusi kauppalaiva.
– Lienee pikemminkin pietarsaarelaisen perinteen mukaan keittiössä rakennettu
moottori: höyrysilitysrauta, mikroaaltouuni, leivänpaahdin, yleiskone, tehosekoitin,
pippurimlly, liesituuletin, jääkaappi-pakastin, pari kahvinkeitintä ja munakello…
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
5
Hauskaksi todistettu mies
Tuhansien ellei
kymmenientuhansien
tuttu – ainakin
ulkonäöltä.
Todistettavasti hauska
mies.
N
äinkin voisi kuvalla Viking XPRS
-lautan tax free -päällikköä, turkulaista Jamppe Haakanaa, 49.
Toiset muistavat hänet laivan myymälästä,
toiset karnevaali- ja risteilyisäntänä, osa
taas frakissa ja silinterihatussa puuhaavana messujen, juhlien ja tapahtumien juontajana.
Hän on merenkulkija, joka osaltaan antaa Viking Linelle kasvot.
Jamppe Haakanan sukuun ei liity painavia merellisiä perinteitä, tosin sedän vaimon puolelta löytyy Kap Hornin kiertänyt
kippari. Haakana meni aikoinaan Lauttasaaren merimiesammattikouluun, koska
sanoo olleensa levoton luonne ja koska
sattui kaikenlaista. Tavoite oli selvä: merille.
Laivastoonkin häntä pyytämällä pyydettiin asevelvollisuuden jälkeen, mutta
levottomuus veti muualle.
Merenkulkijaa ei nuoresta miehestä heti
tullut, vaan vauhtia piti hakea muun muassa etelän auringon alta Espanjasta ja Portugalista. Sitten oli vuorossa Silja Line, ja
Vikingille Haakana tuli 1990-luvun alussa.
Hän on seilannut yhtiön kaikilla nykyisillä
laivoilla uusinta eli Viking Gracea lukuun
ottamatta. Yhtiön konttorissakin hän on
ehtinyt olla apulaisviihdepäällikkönä.
Haakanan mielestä kiertäminen on ollut
rikkaus, sillä "ei viisaus asu vain yhdessä
laivassa". Samoin työ risteilyisäntänä on
ollut oiva koulu:
– On päässyt tosi lähelle asiakkaita, ja
kun työtuuri alkoi, oli omat murheet pakko panna syrjään.
6
Hehkutusta
Haakana vastaa Viking XPRS:n verottomasta myynnistä, myymälästä, sen
henkilökunnasta ja yhteyksistä tavarantoimittajiin. Työtä tehdään jaksoissa: 10
päivää laivalla, 10 päivää vapailla. Parin
tunnin junamatka Helsingistä Turkuun on
kuulemma oiva keino päästä eroon työpaineista.
Haakana hehkuttaa hommansa. Työskentely maailman arvostetuimpiin kuuluvien tuotemerkkien parissa on yksinkertaisesti hienoa. Chanel, Dior, Remy Martin,
Freixenet, listaa riittää. Monille näiden
brändien edustajista on laivalla käydessä
ollut yllätys, että heidän tuotteensa ovat
kaupan täällä maailman äärissä.
Jamppe Haakana tuntuu olevan vannoutunut kauppamies. Hän peräänkuuluttaa
niin itseltään kuin alaisiltaakin intoa, myymisen paloa ja halua käydä asiakkaaseen
kiinni, ja hän epäilee olevansa jopa "armoton" valitessaan ja patistellessaan joukkoa.
Samalla hän kiittelee porukkaansa, sillä
siitä löytyy juuri näitä ominaisuuksia.
Myös esimiehet laivalla saavat kiitosta; he ovat olleet jopa poikkeuksellisen
myyntihenkisiä ja lähteneet mukaan uusiin hankkeisiin.
Alun perin arvioitiin, ettei Viron-linjan
Viking XPRS olisi mikään "kauppalaiva",
mutta tosin on käynyt:
– Myynnin kaikki tavoitteet ovat ylittyneet.
Jamppe Haakana
vaihteeksi valkoisessa(!)
frakissa muutama vuosi
sitten Viking Linen
50-vuotisristeilyllä
Viking XPRS:llä.
Homma oli "huikea menestys", ja
Haakana laitettiin muun muassa Haagainstituuttiin ja Disneyn viihdytyskursseille Floridaan oppimaan lisää. Asutkin
tilattiin: "Minä taidan olla ainut, joka on
pukua käyttänyt." Menossa on jo toinen
frakki, ensimmäinen kului loppuun. Esimerkiksi Matkamessuilla Haakana on ollut 13 kertaa.
Kun juttu luistaa, suu käy ja punaisen
frakin sisällä on vielä tiettyä pyöreyttä,
niin tässä on varmasti hauska mies?
"On minulla siitä todistuskin", Haahkana vastaa. Hänen poikansa Luukas kirjoitti aikoinaan päiväkodissa todistuksen,
että hänellä on hauska isä. Lausunto on
niin asiantuntevasta lähteestä, että se on
pakko ottaa vakavasti!
On myös toinen arvovaltainen
todistaja."Kun Mika Häkkinen valittiin
vuoden urheilijaksi 1998, järjestettiin juhlatilaisuus Cinderella-laivan yökerhossa Tallinnan satamassa. Olin Häkkisen
oppaana/henkivartijana, ja kun johdatin
häntä läpi liki hysteeristen ihmismassojen,
hän totesi lakoniseen tyyliinsä: ´Sulla on
hyvät jutut´."
– Pidän itseäni aika positiivisena, jopa
yltiöoptimistina, joka ei pienistä stressaa,
Haakana luonnehtii itseään ja uskoo, etteivät hänen työnsä ole olleet ihmisvihaajan
paikkoja.
Merimieskirkolle tarvetta
Merimieskirkkoa ja sen työtä Jamppe
Haakana sanoo arvostavansa, ja Cinderellalla hän huolehti slabissa eli henkilöTax free -päällikkö on puheistaan päätel- kuntamyynnissä kirkon keräyslippaasta.
len ns. yhtiön mies. "Mitä punaisempi, Tuli ihan ennätystulos. Turun kirkolta löysen parempi", hän kiteyttää. Ura punaisiin tyi hienoa apua, kun espanjalaisorkesteri
pukeutuneena show-miehenä alkoi, kun Rumbo Nortea piti tutustuttaa Suomeen.
häntä pyydettiin mukaan Helsingin MatHaakanan mielestä kirkko voisi nyt
kamessuille. Hän pohti, että esillä voisi ehkä panostaa lisää Viking XPRS:n poruolla jotakin muutakin, värväsi mukaan kan henkiseen hyvinvointiin, sillä laivaa
työtovereita Cinderellalta, espanjalaisen uhkaa siirto Viron lipun alle, mikä synnytorkesterin, brasilialaisen tanssiryhmän ja tää epävarmuutta tulevaisuudesta. Kuunvuorenkorkuisen kasan äänentoistoa, jota telijalle ja kanssakulkijalle olisi tilanteesyhtiön konttorissa kauhisteltiin.
sa kysyntää.
Hauskuudesta
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
Työt on taas tehty, ja Jamppe Haakana suuntaa Helsingin Katajanokalta kohti
Turun junaa ja kotia.
>>
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
7
Laivakuraattorityö 30 vuotta
"Kuraattorilla on
pieni suu ja isot korvat"
Merenkulun koventuneissa olosuhteissa
laivakuraattorityö on tärkeää. Kuraattorit
tuovat kuulumisia maista ja toimivat ennen
kaikkea luotettavana juttuseurana.
M
erimiehen työstä on tänä
päivänä romantiikka kaukana. Työtahti on tiukka,
ja miehistön määrä on minimissä. Laivat viipyvät satamassa vain
lyhyen ajan; kun lastia puretaan ja uutta
lastataan. Laivan saapumis- ja lähtöajat
ovat mihin vuorokauden aikaan tahansa.
Merimies on pitkän ajan poissa kotoa
ja läheistensä luota. Ikävä ja huoli voivat
olla kovat. Työjakson eli törnin pituus on
suomalaisilla merimiehillä n. 3-8 viikkoa.
Venäläisillä se saattaa olla neljä kuukautta,
aasialaiset ovat laivan päällä 6-11 kuukautta.
Suomen satamakaupungeissa sijaitsevat merimieskirkot ovat lähellä laivoja ja
edustavat monelle ”kotia”, paikkaa, jonne voi tulla hetkeksi hengähtämään. Monet eivät kuitenkaan ehdi tai jaksa lähteä
pois laivalta – tai kyseisessä satamassa ei
ole merimieskirkkoa. Sen tähden kirkko
menee laivalle, sinne missä ihmiset ovat.
Merimieskirkon työntekijän vierailu
laivalla on yleensä odotettu ja arvostettu. Kaikkia omia asioita ei voi eikä halua
jakaa työkavereiden kanssa. Kirkon työntekijä on sekä luotettava ulkopuolinen
kuuntelija että paikallinen apu moniin
käytännön asioihin.
Merenkulun koventuneissa olosuhteissa laivakuraattorityö on tärkeää. Kuraattorit tuovat kuulumisia maista ja kotoa,
mutta toimivat ennen kaikkea juttuseurana. Usein riittää pelkkä voinnin kysyminen. Tutkimuksen mukaan merimiehille
hengellinen hyvinvointi on yhtä tärkeä
kuin fyysinen. Tähän tarpeeseen ovat laivakuraattorit omiaan vastaamaan.
Laivakuraattorit seilaavat mukana suomalaisilla laivoilla. He elävät laivan arkea
yhdessä merimiesten kanssa heitä kuunnellen ja heidän kanssaan keskustellen.
Työmuoto täyttää tänä vuonna 30vuotta
ja on laajuudessaan ainutlaatuista koko
maailmassa.
Merimieskirkon laivakuraattori seilaa
ja toimii aluksella varustamon suostumuksella, mutta on sekä työnantaja- että
työntekijäosapuolesta riippumaton ja vaitiolovelvollinen ulkopuolinen auttaja.
Merimieskirkon päätoimisten laivakuraattorien lisäksi seilaajina ovat koulutetut nimikkolaivakuraattorit, jotka ovat
nimikkoaluksellaan kerran keväällä ja
kerran syksyllä noin viikon kerrallaan
sekä suorittavat seilausten välillä laivakäyntejä. Seilaukset tehdään pääosin Itämeren ja Pohjanmeren alueilla rahti- ja
matkustaja-aluksilla sekä jäänsärkijöillä.
Suomalaisen laivakuraattorityön edeltäjiä olivat muun muassa ranskalaiset ja
Iloa ja hyvinvointia
italialaiset työläispapit, jotka purjehtivat
Reilu viisi vuotta sitten merenkulkijoiden laivojen mukana 1940-luvulta lähtien. He
hyvinvointipalveluista tehdyn kansain- elivät merenkulkijan elämää tavallisina
välisen tutkimuksen mukaan merimiehet merimiehinä. Työn taustalla oli tarve tehvoivat yhä huonommin, joten he tarvitse- dä todeksi kristillisyyden läsnäolo maavat yhä enemmän fyysistä, psyykkistä ja ilmassa elämällä arkea yhdessä toisten
sosiaalista apua.
kanssa.
8
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
Teksti Jaana Rannikko, Marko Toljamo
Kuva Jaana Rannikko
Merimieskirkon laivapappityö käynnistyi 1975, jolloin ensimmäiset papit lähtivät joksikin aikaa laivojen mukana merille. Toiminta vakiinnutettiin vuonna 1983.
Tästä lasketaan alkavaksi suomalaisen
laivakuraattorityön 30-vuotinen historia.
Merimiehen työhön liittyy riskejä, eikä
onnettomuuksilta voi aina välttyä. Merimieskirkon vahvaa osaamisaluetta on
myös kriisityö. Merimieskirkon laivakuraattorit ja kirkkojen työntekijät ovat
käytettävissä henkisen huollon tehtävissä
laivoilla tapahtuneiden onnettomuuksien
jälkihoidossa.
Kiitos työmme tukemisesta!
Soita numeroon:
0600 12 606
(10,62 € + pvm.)
Lähetä tekstiviesti:
10E TUKI
numeroon 16588
Keräyslupa 2013
2020/2012/3776. Poliisihallitus 7.12.2012.
ÅLR 2012/7945 Ålands lanskapsregering,
3.10.2012
Laivakuraattorit seilaavat mukana
suomalaisilla laivoilla. He elävät laivan
arkea yhdessä merimiesten kanssa
heitä kuunnellen ja heidän kanssaan
keskustellen.
M
erenkulkuala työllistää maailmassa yli 50 miljoonaa ihmistä (kauppa-alukset, avomeri, rannikko- ja rantakalastajat, satamatyöntekijät, öljynporauslautat jne.). Merenkulkijoista 70 % on kristittyjä.
Suomen Merimieskirkon toiminnan piirissä kohdataan vuosittain merenkulkija yli 30 000 kertaa. Luku kasvaa vuosittain. Merenkulkijoista 20 % kohtaa merimieskirkon työntekijän laivassa, 40 % kotimaan merimieskirkossa ja 40 % ulkomailla pääosin satamaan
tehtävillä laivakäynneillä.
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
9
Marko Toljamo
erimieskirkko edistää merenkulkijoiden hyvinvointia ja
turvallisuutta monella tapaa.
Laivakuraattorityössä seilataan alusten mukana ja eletään arkea merenkulkijoiden kanssa kuunnellen ja keskustellen. Vaikka
työolot laivoilla voivat olla hyvät, voi työpaikka olla yksinäinen
ja eristynyt. Työskentely laivalla on usein kiireistä. Erityisesti
matkustaja-autolautoilla tehokkuuden vaatimukset korostuvat,
mikä altistaa uupumukselle ja stressille.
Kotimaan ja ulkomaan satamissa käymme laivoilla ja kutsumme merimiehiä käymään kirkoilla. Merenkulkijat voivat olla pitkänkin aikaa poissa kotoaan ja läheistensä luota. Silloin ikävä
ja huoli voivat kasvaa niin, että ulkopuolinen keskusteluapu ja
kuuntelija tulee tarpeeseen. Yksi pitkään jatkuneista perinteistä
on merenkulkijoille joulun alla jaettavat paketit, joista löytyvät
villasukat lämmittävät paitsi jalkoja myös mieltä.
Merenkulkijoiden työhön liittyy riskejä, eikä onnettomuuksilta
voi aina välttyä. Merimieskirkon vahvaa osaamisaluetta on krii-
Johtava satamakuraattori Sanni Sirviö.
O
ulun merimieskirkon vetäjä on vaihtunut ajalle 2.9.2013 – 31.8.2014.
Antti Härö on aloittanut työnsä seurakunnassa (50 %), mutta jatkaa Merimieskirkon seilaavana laivakuraattorina (50
%).
Oulun merimieskirkon johtavana satamakuraattorina on aloittanut talosta jo
aiemmin tuttu Sanni Sirviö.
sityö. Merimieskirkon laivakuraattorit ja kirkkojen työntekijät
toimivat henkisen huollon tehtävissä laivoilla tapahtuneiden onnettomuuksien jälkihoidossa.
Viime vuonna kohtasimme 30 470 merenkulkijaa ja 244 530
muuta liikkuvaa ihmistä. Tukeaksemme jatkossakin liikkuvia ihmisiä tarvitsemme apuasi. Kiristyvä talous näkyy Merimieskirkonkin toiminnassa, joka perustuu yksityisten ja yhteisöjen tukeen.
Kirsi Wallén
M
Lyypekin merimieskirkon saunan remontin teki vapaaehtoistyönä kuljettaja
Ilkka Halonen. Veljensä Jussi Halonen
oli kädentaidoillaan
mukana remontissa.
Upea kiuas tuli lahjoituksena Kalatukku
Erikssonilta. Sauna
on nyt edustava,
tervetuloa saunomaan Suomi-Kodille!
Lämmin kiitos tekijöille ja lahjoittajille!
Kuva: Reetta-Pauliina
Niemi.
Tee lahjoitus ja olet mukana varmistamassa työtämme niin
merenkulkijoiden kuin muidenkin liikkuvien ihmisten parissa!
Lämmin kiitos tuestasi!
Jaana Rannikko
johtava laivakuraattori
Sosiaalikuraattori Toni Harjunheimo.
Lontoon merimieskirkolla järjestetään kuukausittain Lasten lauantai.
Suuren suosion saavuttaneet Lasten lauantait tarjoavat ulkosuomalaisille
perheille mukavaa ohjattua tekemistä, suomalaista ruokaa ja toisten perheiden seuraa. Viime vuoden aikana Lasten lauantaissa on muun muassa
tanssittu, laulettu ja askarreltu, syyskuussa leivottiin korvapuusteja. Muutama pala taikinaakin saattoi kadota parempiin suihin. Kuva: Anna Hälli.
Kiitos
lahjoituksestasi!
• • • •
15€
20€
30€
muu summa
Keräysluvat 2013
2020/2012/3776. Poliisihallitus, 7.12.2012.
Åland: ÅLR 2012/7945 Ahvenanmaan maakuntahallitus, 3.10.2012.
Hyvänolon aamupäivä Ateenan merimieskirkollas tarkoittaa ripsien ja
kulmien kestovärjäystä, jalkahierontaa... Kuva: Mari Hilonen.
10
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
S
osiaalikuraattori Noora Alimattilalla
on uudet haasteet edessään ja hän on
lopettanut työnsä Lyypekin merimieskirkolla.
– Me Pohjois-Saksan merimieskirkkoväki kiitämme Nooraa parin vuoden upeasta työpanoksesta merimieskirkkomme
hyväksi ja toivotamme ONNEA ja ILOA
hänen tulevaisuuteensa, sanoo johtaja
Satu Oldendorff.
– Noora jää Hampuriin, joten odotamme häntä innolla vapaaehtoiseksi joukkoomme!
Nooran työtä jatkaa Varkaudesta lähtöisin oleva, diakoni-sosiaalityöntekijä Toni
Harjunheimo (56) aluksi ainakin vuoden
loppuun asti. Tervetuloa Toni taloon!
– Samoin toivotamme lämpimästi tervetulleiksi joukkoomme vuorotteluvapaalaisen Lea Rantalan ja vapaaehtoisen
assistentin Ilona Matilaisen.
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
11
merimieskirkkouutisia
Marko Toljamo
Merenkulkijoiden
tukena
Pietarsaaressa tehtiin entisaikaan
venemoottoreita jopa keittiöissä
Pietarsaari tunnetaan laajalti purjeveneiden kaupunkina,
mutta aivan hyvin sitä voitaisiin kutsua myös
moottoriveneiden kaupungiksi. Näin siksi, että kaupungilla
on mielenkiintoinen historia myös venemoottoreiden
valmistajana.
”Jeppisläisten” ja muidenkin rakentamiin venemoottoreihin
voi tutustua Pietarsaaren Moottorimuseossa Alholmassa.
Noin kolmensadan venemoottorin lisäksi maan suurimmassa
alan museossa on nähtävänä myös vanhoja moottoripyöriä,
mopoja ja apumoottoripyöriä.
V
aasalaiset Wickström- ja Olympia-venemoottorit tuntee ainakin
nimeltä jokainen moottoriveneilyä harrastava suomalainen.
John Wickström rakensi veneen sisämoottorin jo 1906. Se ei kuitenkaan ollut
ensimmäinen alan yritys Suomessa, sillä
jo vuonna 1896 perustettiin Helsingissä J.
Stenbergs Motorfabrik Ab, joka valmisti
ensimmäisen petrolimoottorin 1902. Vaasalaiset Sarin&Pälvi aloittivat moottorituotannon 1910, ja kymmenen vuotta
myöhemmin valmistuivat ensimmäiset
Olympiat.
Pietarsaarelaiset ovat aina olleet innokkaita mökkeilijöitä ja saaristossa liikkujia.
Innokkaita he olivat myös luopumaan
mökki- ja kalastusmatkoillaan airoista ja
purjeista. Luodossa tiedetään kalastaja L.
Johanssonin ajelleen jo 1907 veneellä,
jossa jyskytti Wickström-venemoottori.
Neljä vuotta myöhemmin Wickströmien
luku seudulla lähenteli jo pariakymmentä.
Perimätiedon mukaan venemoottorit
herättivät niin kovasti kiinnostusta Pietarsaaressa, että koneen käynnistystä keräännyttiin katsoman rantaan isolla joukolla.
Eikä käynnistys ollut mikään pikkujuttu.
Toisinaan se vaati monine kommervärkkeineen jopa tuntien työn.
– Se ei käy, mutta sen pitäisi käydä, oli
moottoriekspertti Viktor Slottella tapana
sanoa, kun moottori heittäytyi hankalaksi.
12
Moottoreilla moninaiset
rakennuspaikat
Moni olisi halunnut moottorin veneeseensä, mutta harvan rahkeet riittivät Olympian tai Wickströmin tehdastekoisen koneen
hankintaan. Lisäksi tehdasmoottorin osto
oli luvanvaraista. Etusijalla hankinnoissa
olivat kalastajat.
Rahanpuute ja lupaviidakko eivät pietarsaarelaisten moottorikuumetta sammuttaneet. Kaupungissa oli pelle pelottomia, jotka ryhtyivät itse valmistamaan
Teksti ja kuvat Joni Skiftesvik
monia kappaleita, että voidaan puhua sarjatuotannosta. Moottorin rakentaminen
vaati teknistä osaamista. Tietoa saatiin
seudun polttomoottoritekniikkaa opiskelleilta insinööreiltä ja teknikoilta sekä työväenopistosta.
Tunnettuja pietarsaarelaisia venemoottoreiden rakentajia olivat mm. Viktor
Slotte, Johannes Kruth, August Björklund, Leander ja Albert Krohn, Peder
Kempe, Frans Nyman, Karl Herman
Holländer ja Albert Dahlman. Yleensä
moottoreilla oli nimi niiden valmistajan
mukaan: Kruth, Kempe, Holländer…
Pehr-Johan Lillkvist sanoo pietarsaarelaisia venemoottoreita esittelevässä
mainiossa kirjassaan Båtmotorer tillverkade i Jakobstad 1917–1959: ”Mitä
enemmän olen tutkinut kaupungissamme tehtyjä vanhoja venemoottoreita, sitä
nöyrempää on ihailuni esi-isiemme aikaansaannoksia kohtaan.”
Alakuva: Moottorimuseon kaksipyöräosaston harvinaisuus on englantilainen
Douglas-moottoripyörä vuosimallia 1922.
Elimäeltä löydetty Douglas on laatuaan
ainoa Pohjoismaissa.
Kipinä-moottoria valmistettiin alkujaan
Kuopiossa (Kuopion Osuuskonepaja),
myöhemmin usealla paikkakunnalla
Suomessa.
veneiden voimalaitteita. Monien työnantajina olivat seudun konepajayritykset, ja
niiltä heltisi lupa omatekoisten venemoottorien rakentamiseen työn ohessa. Koneita kyhättiin myös kotipajoissa mitä moninaisimmin työkaluin. Niitä rakennettiin
puuliitereissä, venevajoissa ja jopa keittiöiden lattioilla. Kampiakseleita sorvattiin
aamuisin ennen varsinaisen työajan alkua
mm. Strengbergin tupakkatehtaalla.
Kaikkiaan Pietarsaaressa tiedetään valmistetun lähes kahtakymmentä eri merkkistä venemoottoria. Joitakin tehtiin niin
Moottorimuseossa on edustava kokoelma koti- ja ulkomaisia ulkolaitamoottoreita.
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
13
ICMAn aluekonferenssi Helsingissä
Yhdessä olemme
enemmän
Merimieskirkkotyöntekijöitä Itämeren
ympäriltä ja vähän ulkopuoleltakin
kokoontui ICMAn aluekonferenssiin
Helsinkiin syyskuussa 2013. Yhteistyö
ja yhdessä tekeminen nousivat päivien
kantavaksi kokemukseksi.
Teksti Jaakko Laasio
Kuva Sakari Lehmuskallio
K
onferenssin avasi Suomen
Merimieskirkko ry:n hallituksen puheenjohtaja Timo
Lappalainen. Päivät jatkuivat ekumeenisella jumalanpalveluksella,
jonka toimitti pääsihteeri Sakari Lehmuskallio yhdessä metropoliitta Ambrosiuksen, Espoon piispan Tapio Luoman
ja katolisen isän Zdzislaw Huberin, SCJ,
kanssa.
Varsinaisia työskentelyteemoja oli kolme: merimieskirkkoteologia, työ risteilylaivojen parissa sekä verkostoitumisen ja
yhteistyön eri muodot.
Teologisen pohdinnan perustaa loi teologian tohtori Kari Latvus, joka työskentelee paraikaa Suomen Merimieskirkko
ry:n projektityöntekijänä saman aiheen
parissa.
Risteilylaivojen maailmasta saatiin katsaus ikään kuin sisäpuolelta, kun Aidavarustamon saksalainen henkilöstöjohtaja
Tino Hensel kuvasi työntekijän maailmaa. Hensel toimii luottamustehtävässä
Rostockin saksalaisen merimieskirkon
hallituksen puheenjohtajana, joten hänelle on myös merimieskirkkotyö tuttu.
Risteilyliikenne Itämeren alueella kasvaa koko ajan. Silti alueella ei ole vielä
säännöllistä toimintaa miehistöjen parissa. Jossain satamissa, kuten Helsingissä
ja Tukholmassa järjestetään satunnaisesti mm. urheilutilaisuuksia ja ostosretkiä.
Suomessa Merimieskirkko ja Merimies-
14
Merimieskirkkotyöntekijöitä Itämeren ympäriltä ja vähän ulkopuoleltakin kokoontui ICMAn aluekonferenssiin Helsinkiin
17.–20.9.2013 kulttuurikeskus Sofiassa,
joka tarjosi luonnonkauniit puitteet.
palvelutoimisto suunnittelevat yhdessä
palvelupisteen avaamista Helsingissä
poikkeavien risteilijöiden miehistöille.
Martina Platte Hongkongista kertoi
kokemuksistaan laivakuraattorina risteilijällä.
ohjasivat Mäntyluodon saksalainen merimiespastori Wolfgang Pautz-Wilhelm
sekä merimiesdiakoni Maike Puchert
Hampurista.
Uudistuva merenkulku
Verkostoitumista palveli myös ekskursio
Tallinnaan ja Muugan satamassa olevaan
merimieskirkkoon. Siellä pidettiin hartaus talon uudistuneessa kappelissa ja tutustuttiin merimieskirkon toimintaan Muugan satamassa. Aktiivinen laivakäyntityö
herätti myönteisiä kommentteja.
Viimeisenä päivänä keskityttiin yhteistyön kehittämiseen. Pienryhmätyöskentelyyn johdattelivat Hampurin norjalaisen
merimieskirkon satamakuraattori Vidar
Svarva sekä merimiespalvelutoimiston
toiminnanjohtaja Niklas Rönnberg. Yhteisten työkokemusten jakaminen sujui
vallan mainiosti. Aikaa olisi saanut olla
enemmänkin, totesi moni.
Päätösjumalanpalveluksen jälkeen oli
kotimatkan aika. Seuraava yhteinen tapaaminen sovittiin 2–3 vuoden kuluttua
Tallinnaan. Viime kädessä toteutumisaikataulu on ICMAn budjetista ja suunnittelusta kiinni, mutta tahtotila on ainakin
vahva. Alueemme yhteistyökoordinaattoriksi valittiin yksimielisesti Mäntyluodon
saksalaisen merimieskirkon merimiespastori Wolfgang Pautz-Wilhem. Tästä
on hyvä jatkaa!
Seminaarin järjestämiselle oli olennaista
merimieskirkkojen maailmanjärjestö ICMAn kautta saatu ITF Seafarers’ Trustin
avustus. Sen edustajat osallistuivat seminaariin ja kertoivat omassa puheenvuorossaan avustuspolitiikastaan ja sen
muutoksista. Uusia rahoituskanavia on
aktiivisesti etsittävä. Rahoituksen hankkiminen on entistä vaikeampaa myös siksi,
että hakijoita on enemmän.
ILOn eli maailman työjärjestön uusi
merenkulun superkonventio MLC2006
on astunut voimaan. Itämeren alueella
se kattaa vuoden 2014 kuluessa lähes
kaikki ympärysvaltiot. Tuohon asiakirjaan on koottu myös merenkulkijoiden
parissa tehtävää palvelutyötä (wellfare)
koskevat säädökset. Perusajatus on se,
että sopimuksen hyväksyneen valtion on
varmistettava toimintaedellytykset merimieskirkko- tai vastaavalle työlle merenkulkijoiden parissa.
Seminaarin pienryhmissä tutkailtiin
tarttumapintoja oman työmme ja tuon
säädöskokoelman välillä. Työskentelyä
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
Merenkulkujärjestöjen
kunniakäynti
Kehittyvä yhteistyö
PAIKKA
Merenkulkijoiden muistomerkillä Helsingissä
Eiran rannassa Ursinin kalliolla
AIKA
2.11.2013 klo 12.00
Kunniakäynnin järjestäjätahot (vuosittaisen seppeleenlaskuvuoron mukaisessa järjestyksessä): Meriliitto, Luotsiliitto, Suomen Laivanpäällystöliitto,
Suomen Merimies-Unioni SMU ry, Suomen Varustamot ry, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry, Suomen
Meripelastusseura, Suomen Konepäällystöliitto, Suomen Tietoliikennetekniset, Helsingin Laivanpäällikköyhdistys, Rajavartiolaitos, Merimiespalvelutoimisto ja Suomen Merimieskirkko (hoitaa tilaisuuden käytännön järjestelyt
vuosittain).
OHJELMA
• Helsingin NMKY:n mieskuoro,
johtaa Jukka Okkonen
• Puhe: Merimiespastori Sirpa Tolppanen
• Hiljainen hetki vainajien muiston
kunnioittamiseksi
• NMKY:n mieskuoro
• Seppeleen lasku: Meriliitto
• NMKY:n mieskuoro
Kunniakäynnin aikana Suomen Meripelastusseuran
alukset tekevät ohimarssin.
Tilaisuuden jälkeen kahvitilaisuus Suomen
Merimieskirkko ry:n kokoustiloissa
Albertinkatu 2, Helsinki. Tervetuloa!
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
15
Klas Balkhed
meritaide
kirkkolaiva
Laivurin
muotokuva
Huolenpitoa
L
äpi Raamatun yhtenä punaisena
lankana on Jumalan huolenpito.
Tämän ovat vuorollaan saaneet
kokea niin yksittäiset ihmiset kuin
kansakunnat. Jo Raamatun alkulehdiltä alkaen saamme huomata, kuinka
Jumalan huolenpito ihmisiä kohtaan
on todellista.
En tiedä, kuinka usein sinun elämässäsi on ollut tilanteita tai tapahtumia,
jotka ovat olleet inhimillisesti katsoen
toivottomia. Minun omaan elämääni
niitä mahtuu aika monta, niin yksityiselämän kuin työelämään puolelle. Olen
usein joutunut kysymään: ”Jumala,
missä olit silloin kun tämä kauhea asia
tapahtui”; ”Jeesus, missä sinä olit silloin
kun sinua eniten tarvitsin?” ”Miksi hylkäsit minut juuri nyt?”
Mitäpä me olemme määräilemään
sitä, minkä Jumala näkee parhaimmaksi
tehdä. Hän on kaikkivaltias ja siten aina
oikeassa. Omalla kohdallani tiedän, että
ehdoton luottaminen Jumalan huolenpitoon on toisinaan hyvin vaikeaa. On
helpompaa luottaa Jumalan vähän ja
joissakin asioissa, mutta luottaminen
häneen kaikissa elämän asioissa onkin
vaikeaa. On helpompaa antaa Jumalalle muutama asia elämästä ja sitten hoidella hiki hatussa ja hampaat irvessä itse
16
elämänsä olennaisimmat kysymykset.
Maailmassa ei ole mitään pysyvää
paitsi Jumalan Sana. Jopa oma sydämemme voi pettää meidät. Tämä on
karua, mutta luulen, että aika monen
kokemaa elämää. Miten voisin oppia
luottamaan Häneen? Raamattu kertoo
meille tähänkin vastauksen. Jumalan
salaisuutta on mahdoton selittää. Sen
kokevat todeksi ne, jotka haluavat
panna turvansa ikiaikojen Jumalaan.
He saavat huomata, että Jumalan
huolenpito on totta joka hetkessä,
vaikka ympäröivät olosuhteet olisivat
mitkä tahansa tai tuntuupa heistä miltä
tahansa. Tämä on uskon salaisuus.
Jumala kannattelee meitä kaikessa mitä
teemme ja missä elämme. Ongelma on
meidän ihmisten asenteessa. Me emme
luota Jumalan huolenpitoon, vaan
haluamme pitää kaikki langat tiukasti
omissa käsissämme.
Minua on jostain syystä viime aikoina
usein puhutellut kertomus evankeliumista, jossa Jeesus on saapumassa
Jerusalemiin. Jeesus itki nähdessään
Jerusalemin, niin surullinen hän oli
kaupungin puolesta, jonka ihmiset
eivät ymmärtäneet sitä, missä heidän
turvansa on. Niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan, niin
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
Jeesus haluaa koota lapsensa läheisyytensä. ”Mutta te ette ole tahtoneet
tulla”, sanoi Jeesus. En tiedä, ovatko
nuo Jeesuksen sanat tarkoitettu tänään
meillekin: ”Te ette ole tahtoneet tulla
minun luokseni, minun siipien suojaan.”
Ja kuitenkin Jumala vain odottaa, että
saisi pitää meistä huolen.
Oma isäni oli merimies, hän seilasi
pääsääntöisesti Suomen aluevesillä.
Lapsena olin usein koulujen kesälomien aikaan hänen mukanaan laivassa.
Muistan kuinka usein aamuyöstä
heräsin kapeasta punkasta hytistä ja
kapusin kapeita portaita pitkin laivan
komentosillalle. Isäni, yleensä sikari
suussa, ohjasi laivaa. Mieletön turvallisuuden tunne täytti minut joka kerta.
Isäni ohjaa laivaa, hän tietää minne
mennään.
Jumala kutsuu meitä tähän samaan:
hän tietää mihin laivamme menee, hän
on ohjaksissa, hän navigoi ja vie lopulta
kotisatamaan. Samalla tavoin kuin meri
kantaa suurta laivaa, meitä haastetaan
heittäytymään koko painollamme Jumalan varaan. Silloin saamme huomata,
että Jumala on suurempi kuin luulimme.
Teksti Aira Heinänen
Erkka Auermaa: Jokilaivuri Urmas K. Mättö, 2001.
H
alikkolainen keraamikko, naivistinen taiteilija Erkka Auermaa
on tunnettu hulvattomista,
hurttia huumoria tulvivista veistoksistaan. Hänen mielikuvituksensa on koko
lailla ehtymätön.
Tämä Jokilaivuri Urmas K. Mättö on
kiehtonut minua sen jälkeen, kun kuulin taiteilijan luonnehdinnan kuvaamastaan henkilöstä.
Urmas K. Mättö ei ole merenkulkija
perusammatiltaan, vaan eläkkeelle kunnallisesta virastotyöstä päässyt toimihenkilö. Hän on koko ikänsä haaveillut
päästä valtamerille seilaamaan. Haavettaan hän toteuttaa pikkulaivalla, joka ei
kuitenkaan minnekään kulje, onpahan
vain korvike ja kuvitelma. Laivan nimi
on Albatrossi, kuten Juha Vainion suositun laulun vapautta haluava lintu.
Laulu Albatrossi kuvasi Vainion
mukaan hänen omaa nuoruuttaan ja
kaipuutaan päästä merimieheksi kaveriensa tapaan. Laulu tehtiin vuoden
1980 Kotkan meripäivien merimieslaulufestivaaleihin.
Merellinen, suorastaan trooppinen
tunnelma leijuu jokilaivurin yllä. Urmas
on onnistunut paaluttamaan purtensa
jokirantaan. Hän uskoo pääsevänsä
laivakoirineen seitsemälle merelle. Hän
uskoo haaveittensa toteutuvan. Ja katsoja ymmärtää hyväntahtoisen Urmaksen onnellisuuden.
Veistos on vuodelta 2001 ja korkeudeltaan 32 cm. Se oli esillä Naivistit
Iittalassa -näyttelyssä ja sai osakseen
jakamattoman suosion.
Jarmo Karjalainen
diakoniajohtaja
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
17
Sea Sunday –palkinto komentaja Petteri Leppäselle
Luonnoltaan
uudistaja
P
Rajavartiolaitoksen esikunnan
meripelastusasiantuntija, komentaja
Petteri Leppänen (49) palkittiin
pitkäjänteisestä työstään meriturvallisuuden
edistämiseksi Sea Sunday –merenkulun
turvallisuuspalkinnolla 5. syyskuuta.
Leppänen on urallaan ollut monessa
mukana, yleensä kehittäjänä ja uudistajana.
Merenkulun turvallisuuspalkinto Sea Sunday
2013 luovutettiin Helsingin meripelastuslohkokeskuksessa 5.9.2013.
Teksti Sadri Wirzenius
Kuvat Marko Toljamo
etteri Leppänen on liikkunut
vesillä pienestä asti. Sekä purjeettä moottoriveneet ovat tulleet
tutuiksi. Hän on myös harrastanut kilpapurjehdusta ja omaa purjehduksenopettajan pätevyyden.
– En vaan ole mökki-ihminen, Leppänen toteaa.
Ura merivartiostossa ei kuitenkaan ollut pienenä haaveammatti,
vaan paremminkin sattumien summa.
– Kaupallinen ala kiinnosti, mutta koska jo
nuorena tiesin haluavani perheen ja oman
asunnon, painoivat vaakakupissa enemmän virkamiehen säännölliset tulot, Leppänen kertoo. – Kadettikoulussa oli ensin
ajatuksena merivoimat, mutta koulun aikana vahvistui päätös urasta merivartijana.
Enkä ole sitä katunut.
Petteri Leppänen valmistui melko tarkkaan 25 vuotta sitten. Ensimmäinen talvi
kului merivartioalueilla nuorena alueupseerina. Sitten tuli siirto vartiolaivoille
perämies- ja päällikkötehtäviin.
– Laivapalvelusajan kohokohta oli ehdottomasti toimiminen vartiolaiva Merikarhun rakennusvalvojana vuonna 1994,
hän muistelee.
Petteri Leppäsen uran muita merkkipaaluja ovat mm. vastaaminen nykyisen
RVT-meripelastussovelluksen kehittämisestä vuonna 2001 sekä Suomenlahden
uuden johtokeskuksen, K6:n rakentamiseen osallistuminen 2004.
Omien polkujen kulkija
Liikenneministeri Merja Kyllönen luovutti Merenkulun turvallisuuspalkinto Sea Sundayn komentaja Petteri Leppäselle. Palkintoesine on
Emil Cedercreutzin pronssiin valettu Ruorimies.
18
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
Petteri Leppänen ei kuitenkaan kaipaa
vanhoja aikoja.
– Päivääkään en vaihtaisi pois, mutten
myöskään enää haluaisi takaisin entisiin
tehtäviin. Nykyisen tehtävän parasta antia
ovat verkostot, kansalliset ja kansainväliset.
Meripelastusta valtakunnallisesti koordinoivan henkilön asiantuntijatehtävää ei
Rajavartiolaitoksen esikunnassa ollut ennen vuotta 2005.
– Lobbasin sen puolesta muutaman
vuoden aina, kun tarjoutui tilaisuus. Kun
virka sitten julistettiin haettavaksi, voisi
sanoa, että siihen hakeminen oli itsestään
selvä.
Meriturvallisuusasiantuntijana Leppänen saa varsin vapaasti kehittää ja toteut-
taa asioita, kunhan pysytään laitoksen johdon linjausten puitteissa.
– Olen parhaimmillani, kun saan vapaat
kädet. En halua tehdä asioita samalla tavalla kuin muut vain sen takia, että niin on
aina ennenkin tehty.
MoMeVa
Monialaisiin merionnettomuuksiin varautumisen
yhteistoimintasuunnitelma
valmistui viime vuoden lopussa. MoMeVa luo aiempaa selkeämmän ja yhtenäisemmän pohjan valtakunnallisille toimintamalleille ja sitä kautta myös perustan
alueellisen yhteistyön suunnittelulle eri
meripelastukseen osallistuvien tahojen
kesken. Leppänen toimi hankkeen koordinoitsina.
– Hankkeessa romutettiin perinteisiä
työskentelymalleja. Eri toimijoiden rooli
meripelastuslaissa purettiin työryhmissä
konkreettisiksi toimintamalleiksi, Leppänen selvittää. – Tuloksena syntyi yhdessä
tehty kansallinen varautumissuunnitelma,
johon kaikki sitoutuvat.
Riskeihin varautumista Itämerellä kehitetään yhdessä
Meriturvallisuuden pahimpana riskinä
Itämerellä Petteri Leppänen pitää tällä
hetkellä kemikaalikuljetusten lisäksi suuren risteilyaluksen onnettomuutta.
– Meripelastuksen kannalta haasteellisin olisi varmasti suuren risteilyaluksen
onnettomuus. Aluskoot ovat kasvaneet
räjähdysmäisesti. Ihmismassan hallitseminen (5000-6000 ihmistä) on valtava
haaste viranomaisille.
Itämeren maat ovat kuitenkin varsin
hyvin varautuneet suuriin merionnettomuuksiin alueellaan. Erityisen tärkeää on,
että on olemassa yhteiset toimintamallit,
joiden kehittämiseen liittyvä hanke käynnistyi syyskuun alussa.
– Hankkeen nimi on Baltic Sea Maritime Incident Responce -–project (BSMIR)
ja sen rahoittaa ulkoministeriö. Mukaan
kutsutaan kaikki itämeren maat sekä Norja ja Islanti, toisin sanoen kaikki Itämerineuvoston maat, Leppänen kertoo selvästi
innoissaan.
– Keskeinen tehtävä on kartoittaa laivaonnettomuuksiin liittyvät kansalliset toimintamallit ja yhteistoimintasuunnitelmat
ja tehdä niistä kooste sekä selvittää, mitkä
mallit voitaisiin laventaa kaikissa maissa
käytettäviksi. Hanke valmistuu toukokuussa 2014.
Tällä hetkellä Leppänen haaveilee jo
uudesta hankkeesta.
– Kyseessä on eräänlainen alus–triageajattelu, eli onnettomuusalukset luokiteltaisiin avuntarpeen kriittisyyden
perusteella samalla tavalla kuin suuronnettomuustilanteessa loukkaantuneet ihmiset ”triage -luokittelulla”. Hankkeelle
haetaan parhaillaan rahoitusta.
Isoveli ja pikkuveli
Rajavartiolaitoksen ja Meripelastusseuran
yhteistyötä Petteri Leppänen kuvaa pilke
silmäkulmassa isoveli ja pikkuveli -termeillä suostumatta kuitenkaan sanomaan,
kumpi on kumpi.
– Yhteistyömme on terveellä pohjalla, ja
näen siinä jopa tervettä kilpailua, mikä panee molemmat skarppaamaan. Toiminta
on avointa ja keskustelevaa, hän kuvailee.
– Uskallan sanoa, että kumpikin on organisaationa alansa parhaimpia Itämeren
piirissä.
Kehitettävää Leppänen löytää vielä
yhteisistä koulutuksista ja harjoituksista,
joita hänen mielestään voisi lisätä ja uudistaa. Ehkä siitä syntyy seuraava hanke?
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
19
Kiitos kartoista, Nordenskiöld!
Teksti Irmeli Tanttu
Kuvat Kansalliskirjasto
A. E. Nordenskiöld (1832–1901).
1878, valokuvaaja Ciacomo Bove.
Ikuinen laakeriseppele
Klaudios Ptolemaioksen vuoden 160 paikkeilla laatimasta maantieteellisestä pääteoksesta Geografike hyfegesis eli Geographia - maantieteen opas tuli alansa auktoriteetti 1500-luvun puoliväliin asti. Gerard Mercatorin toimittaman, Kölnissä 1584 ilmestyneen Geographian kaksi karttaa osoittavat, miten Ptolemaios kuvasi maailman ja osaa pohjoisista alueista.
Alankomaalainen Abraham Ortelius (1527-1598) valmisti 1570 Antwerpenissä kartaston Theatrum Orbis Terrarum, jota on kutsuttu ensimmäiseksi uudenaikaiseksi kartastoksi maailmassa. Teoksesta tuli niin suosittu, että siitä otettiin monilla kielillä uusia
panoksia liki vuosittain vuoteen 1612 asti. Kartat maailmasta, Euroopasta ja Amerikasta
sisältyvät Antwerpenissä 1574 ilmestyneeseen painokseen.
Naparetkeilijä, kivien tutkija
ja Koillisväylän löytäjä Adolf
Erik Nordenskiöld keräsi
elinaikanaan 24 000 kartan
kokoelman, joka on yksi
alan täydellisimmistä.
taus muitakin merkittäviä arvokarttoja.
Kuten Petrus Apianoksen Cosmographioiden kymmenen eri painosta. Erääseen
niistä hän oli merkinnyt ”r.r.” [res rarissimus], erittäin harvinainen.
Sebastian Münsterin Cosmographia
(1544) oli ensimmäinen saksalainen kuvaus maailmasta uusimpine karttoineen.
Maantieteellinen ajattelu alkoi elpyä, ja
aikansa luetuimman kirjan vaikutukset
tuntuivat yli 200 vuotta eteenpäin. Münsterillä oli ollut yhteyksiä Suomeen, joten
teoksessa on saksalais-suomalainen pikku
sanasto sekä Isä meidän -rukous suomeksi.
Nordenskiöld hankki tästä viisi eri painosta.
Gerald Mercator muistetaan varsinkin
merikartoistaan ja innovaatioistaan. Hän
esitteli vuonna 1569 oikeakulmaisen karttaprojektion, sittemmin Mercatorin projektion, joka soveltui hyvin navigointiin.
Myös termi ”atlas” eli karttakokoelma
kirjan muodossa, oli hänen keksintöään.
Lucas Janszoon Waghenaer, purjehti-
lisväylän löytämisen jälkeen hän oli vielä
kertaalleen käynyt Grönlannissa.
Tänä päivänä Suomen kansallismuseo
hemmottelee yleisöä näytteillä Nordenskiöldin huikeasta karttakokoelmasta, jota
hän kartutti kuolemaansa saakka. 24 000
kartan kokonaisuus on yksi alan täydellisimmistä. Se liitettiin Unescon ylläpitämään maailman henkisen perinnön reaparetkeilijä ja kivien tutki- kisteriin ensimmäisten joukossa vuonna
ja Adolf Erik Nordenskiöld 1997.
(1832–1901) sai tuntea elämänsä aikana niin etsimisen Suomenlahti vuonna 1586
paloa kuin löytämisen riemua pohjoisen
maapallon hyisillä vesillä. Täysosuma Nordenskiöld ei tietenkään tyytynyt vain
oli Koillisväylä, meritie Beringinsalmen hankkimaan vanhoja karttoja, vaan kartokautta Atlantille ja Tyynelle valtamerel- grafian historian suurmiehenä hän myös
le, joka avautui Nordenskiöldin ja Vega- julkaisi runsaasti tutkimuksia. Tähän
laivan eteen 20. elokuuta 1879.
kaikkeen oli varallisuutta osaltaan tullut
Jotta tämä onnistui, oli karttoja katsottu kansantajuisesti kirjoitetusta menestyskerran jos toisenkin. Juuri kartoista tuli kirjasta Vegan matka I–II (1881, näköisNordenskiöldin seuraavien löytöjen into- painos 1980 Otava), joten löytö poiki uuhimoinen kohde, kun neljä vuotta Koil- sia löytöjä.
N
20
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
Kokoelmansa arvokkaimpina osina
Nordenskiöld piti Antonio Lafrerin yksittäistä atlasta Geografiaa, joka oli painettu Roomassa 1550–1572 sekä komeaa
Ptolemaios-atlaksen 49 editiota. Kyse on
kaukaisessa menneisyydessä 200-luvulla
eaa. Aleksandriassa eläneestä Klaudios
Ptolemaioksesta, joka oli nerokas, mihin
vain tarttui matematiikasta tähti- ja maantieteeseen.
Kerran Kansalliskirjastoon, Nordenskiöldin karttojen kotipaikkaan, tuli alan
harrastaja katsomaan tarkemmin näitä
Ptolemaioksen aarteita. Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm mainitsi mielissään,
että ”Sothebyn huutokaupassa myytiin
äskettäin meidän Ptolemaios-atlaksen
harvinainen sisarlaitos (2.painos, Bologna 1477) yli kolmen miljoonan euron hintaan”. Vieras oli hetken hiljaa ja vastasi:
”Yes, I bought that” – minä ostin sen.
Mutta itse Nordenskiöldin muihin
1500-luvun ostoksiin kuului huikea kat-
ja ja merikarttojen tekijä, julkaisi suurmenestyksen Merenkulun peili (1584). Tätä
atlasta on Nordenskiöld-kokoelmassa viisi erikielistä painosta. Kiintoisaksi lisäksi
Waghenaerin atlakseen kuuluu ensimmäinen painettu merikartta Suomen rannikon
itäisimmästä osasta (valmistui 1583/vuoden 1586 painos). Ulappasaaretkin näkyvät siinä oikein hyvin.
Nordenskiöldin kokoelma kattaa paneutuneesti myös seuraavien 1600- ja
1700-lukujen merkittävimmät kartat. Erikoisuuksista mainittakoon apilanlehdenmuotoinen kartta tai Puhaltavat päät vieri
vieressä kartan ympärillä sekä Paradisus,
Maallinen paratiisi, sananmukaisesti.
Nordenskiöldin omasta tuotannosta on
muun muassa näyttelyjulkaisu, joka juhlisti kollega Kolumbuksen Amerikan löytämisen 400-vuotisjuhlaa Chigacon maailmannäyttelyssä 1892. Julkaisuun oli koottu
Nordenskiöldin kokoelman varhaisia Amerikan, Islannin ja Grönlannin karttoja.
Aatelinen Nordenskiöld sai elinaikanaan
valtavasti huomionosoituksia, ylellisiä
lahjoja, prenikoita ja muisto-esineitä.
Koillisväylän löydön Ruotsin kuningas
palkitsi nostamalla hänet vapaaherrasäätyyn, siis paroniksi.
Pohjois-Siperian naiset innostuivat hekin uudesta meriväylästä ja lahjoittivat
Nordenskiöldille hopeisen laakeriseppeleen. Ensimmäisen kerran hänet oli
seppelöity pari piirua virallisemmin Helsingin yliopiston promootiossa 1857 priimusmaisteriksi ja ultimustohtoriksi.
Nordenskiöld oli jo varhain asettunut
pysyväisesti Ruotsiin jouduttuaan poliittiseen epäsuosioon. Yksityiselämässään
tämä Adolf oli neljän lapsen isä ja onnellisesti naimisissa Anna von Haartmanin
kanssa, sittemmin marsalkka Mannerheimin täti.
Ikävä synnyinmaahan ja kotikartanoon
Mäntsälään ei hellittänyt koskaan, sillä
paluulupaa ei tullut. Niinpä hän toivoi
edes karttansa päätyvän tänne, kuten tapahtuikin vuonna 1902. Siitä suurkiitos!
Kansallismuseon monipuolinen näyttely
Avartuva maailma – Kartta-aarteita A.E.
Nordenskiöldin kokoelmasta, jota seikkaperäisesti avartaa myös samanniminen
oheisjulkaisu (SKS 2013), on avoinna 27.
lokakuuta asti.
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
21
Sakari Lehmuskallio
Hämeenlinnan merimieskirkkopiiri 130 vuotta
Helena Manninen (edessä vas.) ja Anja Viitaniemi (keskellä) palkittiin juhlassa Merimieskirkon kultaisella ansiomerkillä. Merkin luovuttivat piirin vetäjä Helena Nissilä ja Merimieskirkon pääsihteeri Sakari Lehmuskallio.
Hämeenlinnan merimieskirkkopiirin 130-vuotisjuhlaa vietettiin 23.9.2013.
L
ähes 20 vuotta sitten etsiskelin
eräällä Lontoon metroasemalla oikeata laituria. Lopulta ystävällinen
asemavirkailija tuli kysymään: "Madam,
what is your destination?" "Hyvä rouva,
mikä on määränpäänne?" Löysin hänen
neuvojensa avulla Lontoon suomalaiselle
merimieskirkolle.
Huomattavasti helpompaa oli löytää
kotikaupungissamme naapurikorttelista
Hämeenlinnan merimieskirkkopiirin kokoontumispaikka.
Vuonna 1883 Hämeenlinnan kirkkoherra Karl Fredrik Öller perusti Hämeenlinnaan merimieslähetysompeluseuran.
Öller oli aiemmin ollut perustamassa
sekä Suomen Lähetysseuraa että Suomen
Merimieslähetysseuraa. Hän sai sisämaan
vanhan kaupungin seurakuntalaiset innostumaan merimieslähetyksestä. Ompeluseuran johtoon tuli överstinna Petander.
Seuraava tiedossa oleva ompeluseuran
puheenjohtaja oli vuoden 1906 jälkeen
ruustinna Liisi Enkvist. Hänen puolisonsa Hämeenlinnan kirkkoherra Karl Ludvig Enkvist oli toiminut 15 vuotta Merimieslähetysseuran palveluksessa Hullissa
ja Lontoossa. Ruustinna Enkvist toimi
merimieslähetysompeluseuran johdossa
aina 1930-luvun puoliväliin saakka.
22
Hänen jälkeensä sitä johtivat rouvat
Ida Kirmula ja Nettie Boijer. Sitten oli
pitkään johdossa opettaja Esteri Hakatie,
aina vuoteen 1987. Seuraavana vuonna
otti ruorin käteensä Helena Manninen,
1990-luvulla muutaman vuoden piiristä
vastasi Aini Ketola, ja Helena Manninen
jatkoi vuoteen 2009, jolloin antoi ruorin
minulle.
Merimieslähetyspiirin nimi oli muuttunut merimieskirkkopiiriksi 1990-luvulla.
1900-luvun loppupuolella aktiivisia
jäseniä oli useita kymmeniä. Silloin kokoonnuttiin kodeissa, järjestettiin myyjäisiä, joihin leivottiin ja kerättiin myytävät.
Tehtiin bussiretkiä jopa Ouluun saakka
Merimieskirkon kesäjuhlille. Olen kuullut kerrottavan, että torille jäi jonoon pettyneitä varalle ilmoittautuneita, kun kaikki eivät mahtuneet bussiin.
Tänä päivänä joukkomme on torstaisin
pidettävässä piirissä kymmenkunta henkeä, iloksemme välillä enemmänkin.
Aloitamme rukouksella, Erkki johtaa
veisuuta, Ritva lukee Merimieskirkon
Viikon Sanan, Pekka tarjoilee kahvit, ja
samalla minä kerron Merimieskirkon uutisia. Anja hoitaa kahvirahamme pankkiin ja sieltä Merimieskirkon osoitteeseen.
Viikoittainen vierailija ravitsee meitä
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
Sanalla, ja usein viriää keskustelua elämän pienistä ja suurista asioista. Päätämme kokoontumisemme veisaamalla Sua
kohti Herrani. Jokainen paikalla oleva
tuo toimintaan oman tärkeän panoksensa.
Retkikohteitamme on viime vuosina ollut Vuosaaren merimieskirkko sekä Forssan, Kangasalan ja Rengon kirkot.
Marraskuussa järjestämme pakettitalkoot jouluna merellä työskenteleville merimiehille. Siunaamme yhdessä paketit
matkaan hartaalla toiveella siitä, että paketin saaja saisi kokea Jumalan rakkautta
ja huolenpitoa.
Tärkeä piirre Hämeenlinnan merimieskirkkopiirin toiminnassa läpi vuosikymmenien on ollut sitoutuminen. Sitä
kuvaa puheenjohtajiemme kymmenen,
kahdenkymmenenja jopa kolmenkymmenen vuoden palvelut puhumattakaan
jäsentemme aktiivisuudesta: tänäänkin on
läsnä yksi 30 vuotta merimieskirkkopiirissämme aktiivisesti toiminut.
Mihin olemme sitoutuneet? Miksi merimieskirkko on olemassa?
Tähän antaa voimakkaan vastauksen
Merimieskirkon uusi diakoniajohtaja,
vastikään Belgiasta palannut Jarmo Karjalainen edellisessä Merimieskirkkolehdessä:
Erään saksalaisen kirkon alttarin yläpuolelle on ripustettu sodan runtelema
kädetön ja jalaton krusifiksi. Viereisessä
metallilaatassa on teksti: ”te olette minun
käteni ja te olette minun jalkani”.
Tämä on syy, miksi työntekijämme jaksavat nousta aamuisin. Kirkon on kerta toisensa jälkeen jätettävä paikallaan
olonsa ja uskallettava elää siellä, missä
sen seurakuntalaiset ovat.
Tällaista Merimieskirkkoa me haluamme tukea.
Merimieskirkkopiirissämme on vuosien mittaan vieraillut monia merimieskirkon työntekijöitä. Mieleeni on jäänyt
erityisesti heidän käyttämänsä ilmaus
Tärkeätä on ihmisen kohtaaminen.
Miten laivakuraattori kohtaa merimiehen, miten merimiespappi kohtaa suomalaisen rekkakuskin tai EU-virkailijan,
miten me merimieskirkkopiirissä kohtaamme toisemme ja uuden tulokkaan.
Tämä läsnäolo, ihmisen kohtaaminen,
on yksi Suomen Merimieskirkon keskeisistä arvoista kristillisyyden, diakonisuuden, ekumeenisuuden, yhteisöllisyyden,
avoimuuden ja dynaamisuuden lisäksi.
Vaikka merimieskirkkopiirimme jäsenmäärä on laskenut ja yhteiskunta ympä-
rillämme muuttunut, Merimieskirkon
perimmäiset arvot ovat olleet ajattomia
tsaarin ajan suurruhtinaskunnassa, itsenäisessä 1900-luvun Suomessa, ja ne ovat
edelleen mitä ajankohtaisimpia 2000-luvun EU-Suomessa. Toimintamuotoja ja
-tapoja voi ja tulee tarkastella vuosien saatossa, terveet kristilliset arvot sen sijaan
kestävät sukupolvelta toiselle.
Hämeenlinnan
merimieskirkkopiiri
lähtee nöyränä ja rohkeana seuraavalle
vuosikymmenelle. Uskomme saavamme uusien nuorempien voimien mukana
myös uusia ideoita toimintaamme.
Haluamme kiittää kirkkoherra Timo
Kalajaa ja kotiseurakuntaamme monimuotoisesta tuesta sekä pääsihteeri Sakari Lehmuskalliota ja Suomen Merimieskirkkoa lämpimästä kannustuksesta
piirillemme. Erityisen kiitoksen annamme myös kaikille teille vapaaehtoisille
vierailijoillemme, jotka monet jo vuosia,
jopa vuosikymmeniä olette virkistäneet,
ravinneet ja ravistelleet meitä Jumalan
Sanalla.
Me olemme Kristuksen kädet, me
olemme Kristuksen jalat.
Ja kun askel hidastuu, eivätkä kädet
enää taivu sukkapuikkojen ja pakettinarujen ympärille, kädet taipuvat rukoukseen.
22.9.2013
Helena Nissilä
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
23
Hirvensalmi-Paavolan merimieskirkkopiiri 50 vuotta
Heikki Rantanen
Heikki Rantanen
Hirvensalmi-Paavolan merimieskirkkopiiri: ”Merimieskirkon nettisivuilla on virtuaalisukan kutomisohje. Emme ole taitavia virtuaalisukan
kutojia, mutta sukkapuikoilla sukkia syntyy sitäkin paremmin. Juhlavuoden kunniaksi haluamme lahjoittaa Merimieskirkolle eteenpäin
jaettavaksi sukkaparin joka toimintavuodelle eli 50 paria ja lisäksi vähän bonusta tulevaisuuden varalle.” 50-vuotisjuhlaan osallistui
noin 70 henkeä.
P
aavolan merimieslähetysseura perustettiin Pirttiselällä, Aarne Ukkosella 19.2.1963.
Ukkosella pidettiin Paavolan kinkereitä, ja ompelija Maija Hämäläinen esitti
kylällä toimineen ompeluseuran muuttamista Merimieslähetyksen nimikkotyöseuraksi.
Kinkeriväki hyväksyi muutoksen, ja
seuran ensimmäiseksi vetäjäksi valittiin
Hilda Ripatti.
Työseura toimi Paavolan kylän alueella, ompeluseuroja pidettiin talosta taloon
kiertäen, ja työkaudella tehdyt käsityöt
myytiin myyjäisissä kirkkovuoden lopulla.
Useita vuosia seuran vetäjänä toimineen Hilda Ripatin sairastuttua hänen
seuraajaksi valittiin Aune Ripatti.
Merimieslähetystyöhön tuli 1980-luvulla uusi sitoutumisen aika. Seurakunnassa oli jossain vaiheessa unohdettu
etuliitteenä oleva sana "merimies". Jopa
Helsinkiin, Merimieskirkon keskustoimistoon, oli ilmoitettu piirin loppumisesta vetäjä Hilda Ripatin kuolemaan, vaikka ompeluseura oli toiminut koko ajan
aktiivisesti Aune Ripatin johdolla.
Asia huomattiin, kiitos aktiivisten kirkkoneuvoston jäsenten, ja etuliite palautet-
24
tiin omalle paikalleen, ja varat ohjattiin
oikeaan osoitteeseen.
Vuonna 1986 ompeluseuran vetäjään
Aune Ripattiin otettiin yhteyttä ja häneltä
kysyttiin, ottaisivatko paavolalaiset mukaansa muita pitäjäläisiä, jotka ovat kiinnostuneet merimieslähetystyöstä.
Raija Saxberg oli nimittäin vieraillut Antwerpenin merimieskirkolla joulukuussa 1985 ja suorastaan ihastunut
heidän siellä tekemäänsä työhön. Kotiin
tultuaan hän oli kysellyt mahdollisuutta
aloittaa merimieslähetystyöpiiri saaden
silloin tietää Paavolassa toimivasta piiristä.
Aune Ripatti toivotti muut tervetulleeksi, ja tämä ratkaisu osoittautui myöhemmin hyvin kaukonäköiseksi. Asukkaat
olivat alkaneet vähentyä Paavolasta kirkolle muuton myötä, ja kävijät olisivat
työseurasta vähentyneet oleellisesti.
Ompeluseuraa alettiin pitää koko pitäjän alueella, ja käytiinpä muutaman kerran naapurissa Mäntyharjullakin. Lisäksi
kerättiin varoja erilaisilla tempauksilla,
pidettiin arpajaisia, tehtiin käsitöitä Rantamakasiinissa myytäväksi ja retkeiltiin
kotimaassa.
Tällä hetkellä merimieskirkkopiiri on
ainoa koko pitäjässä kiertävä ja kodeissa
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
pidettävä seurakunnan työseura.
Piirin pitämistä porsasarpajaisista tuli
Tervaleppäjuhlien suosittu "hupinumero".
Muiden palkintojen ohessa pääpalkintona oli lahjoituksena saatu elävä porsas!
Kesäporsaan sai vaihtaa myös joulukinkkuun.
"
Pääpalkintona oli
elävä porsas
Näillä arpajaisilla kerättiin varoja
kymmenkunta vuotta aina EU:n tuloon
asti. Rahallinen tuotto oli useita tuhansia
markkoja, ja iloinen mieli tuli asiakkaille
ja myyjille kaupantekijäisinä. Vieraana
arpajaisissa kävi Heikki Rantanen keskustoimistolta.
Erään talvena tehtiin ns. stressisammakoita Rantamakasiinissa myytäväksi.
Mukana seurakuntakodilla pidetyissä talkoissa oli Esko Vepsä keskustoimistolta.
Edesmennyt Mailis Alaja lahjoitti
omia käsitöitään myytäväksi, ja varat lähetettiin piirin kautta eteenpäin. Sammakoiden jälkeen virkkasimme magneettiperhosia jääkaappien oviin.
Ompeluseuroista saadut kahvirahat on
lähetetty suoraan keskustoimistolle, mutta kampanjavaroista ohjattiin osa suoraan
Merimieskirkkopiirin vetäjä Onerva Komppa (vas.) palkittiin juhlassa Merimieskirkon
pronssisella ja Raija Saxberg hopeisella
ansiomerkillä.
kohteisiin. Näillä varoilla piiri on hankkinut mm. Haminan merimieskirkolle suuremman kahvinkeittimen, Antwerpenin
merimieskirkolle nimikkotuoleja ja tietenkin joulupaketteja jaettaviksi laivoilla.
Työkausi on päätetty vuosittain kesäretkeen, joita on tehty kaikkiaan yli 20.
Retket ovat suuntautuneet eri puolille kotimaata, mutta 2000 luvulla tehtiin kaksi
ulkomaanmatkaa vieraillen Esko Vepsän
Hampurin, Rotterdamin, Antwerpenin,
Brysselin ja Lyypekin merimieskirkoilla.
Retkillämme on ollut mukana 40–50 henkeä, ja järjestelyistä ovat vastanneet Raija
Saxberg ja Onerva Komppa.
Työseuraan olemme saaneet vieraita
oman seurakunnan ja keskustoimiston
työntekijöiden lisäksi Mikkelin merimieslähetyspiiristä. Inkerin Hatsinasta on
luonamme käynyt Mari Egorova.
Keskustoimiston järjestämään koulutukseen on osallistunut Onerva Komppa
ja Hilkka Kämppi. Vuosikokouksissa
piiriläiset ovat käyneet mahdollisuuksiensa mukaan.
Työseuran vetäjä valitaan Paavolan
kinkereillä. Aune Ripatin jälkeen valittiin vetäjäksi Riitta Ukkonen ja hänen
paikkakunnalta muuttonsa jälkeen Onerva Komppa, joka toimii tässä tehtävässä
edelleen.
Onervan kauden alussa merimieslähetysompeluseura nykyaikaisti nimensä
merimieskirkkopiiriksi. Piirissä on ollut
mukana talven aikana 15–25 henkilöä.
Piirin "kanttorina" on toiminut Hilkka
Kämppi.
Ompeluseuran myyjäisistä on luovut-
tu, ja jokainen tekee omia käsitöitään.
Kokoontumisissa kerätään kahviraha,
lauletaan virsiä ja käydään läpi keskustoimiston lähettämää ohjelmaa. Vapaalle
keskustelulle on aina myös varattu riittävästi.
Viiteen vuosikymmeneen mahtuu paljon tapahtumia. Suuri kiitos kaikille uskollisille kävijöille. Mukaan tulo on aina
kannanotto merimieskirkkopiirin työlle ja
sen työn jatkumiselle.
Piirin historiikin kirjoitti Raija Saxberg.
Juhlassa 15.9.2013 sen luki Eeva Riittinen.
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
25
kirjat / böcker
Sotaa kotirintaman
korsuissa
maatalouskoneita rikotaan, sähkölinjoja sabotoidaan, ja muutakin kiusaa pitää tehdä. Sodan
uskottiin ilkivallalla ja sabotoinnilla loppuvan
nopeammin. ”Jo kyllin kauan on Suomen mies
saanut vuodattaa vertaan tämän rikollisen sodan jaloissa.”
Tapahtumia katsellaan käpykaartilaisten lisäksi myös paikallisen vallesmannin silmin.
Nuorella nimismiehellä on kliseemäisen isänmaallinen näkemys maailmanmenosta. Rakkaushuoletkin pörräävät mielessä ja sotkevat
ajatuksia. Karkulaiset pitäisi etsiä, mutta touhu
tuppaa olemaan pelkkää lähöstelyä. Kirjailija
ei onnistu kasvattamaan lainvartijasta uskottavaa hahmoa, hän jää oudosti leijumaan tapahtumien reunalle. Harmi – sheriffistä olisi voinut
kehitellä kunnon vastapoolin metsärosvoille.
Koivukarin teksti soljuu murteella höystettynä. Verkkaista se on, eikä sitä voi sanoa väkeväksi eikä toiminnalliseksi, mutta mukaansa
Tapio Koivukari: Käpykaartilaiset. Johnny
se nappaa. Ajan kuvaus hänellä on kirjoissaan
Kniga 2013.
yleensä pikkuasioita myöten uskottava, niin
äpy- ja metsäkaartilaisiksi sanottiin sota- nytkin. Voi melkein tuntea ja haistaa karkuaikana miehiä, jotka rintamalle lähdön si- laisten kurjailun korsuissa mahansa kurinaa
jasta piiloutuivat metsiin ja saariin. Tunnettuja kuunnellen. Samalla tulee mieleen ajatus, että
käpykaartilaisia olivat Länsi-Lapin karkurit, rintamalla porukka olisi saattanut päästä jopa
joista Timo K. Mukan tiedetään suunnitelleen helpommalla.
romaania. Mukan kirja jäi harmillisesti syntyJoni Skiftesvik
mättä, mutta merellisistä romaaneistaan aiemmin tunnettu Tapio Koivukari on kirjoittanut
kelpo opuksen Lounais-Suomen metsissä jatkosodan aikana piileskelleistä miehistä.
Haastattelin vuosia sitten naista, jonka mies
loikkasi jatkosodan aikana veneellä Ruotsiin.
Nainen oli pienen tyttärensä kanssa mukana
pakomatkalla. Kysyin, oliko ”venepakolaisten” matka myrskyinen. Nainen vastasi, että
suurimmat myrskyt olivat veneen laitojen sisäpuolella. ”Koko matkan ajan minä itkin ja
yritin selittää miehelleni, millainen häpeä tästä
reissusta koituu perheelle ja koko suvulle.”
Myös Koivukarin kirjassa käpykaartilaisten omaiset saavat sylkyjä niskaansa. Samaan
aikaan, kun miehiä tuodaan arkuissa kotipitäjän multiin, karkureiden tiedetään piileksivän
joutomiehinä metsissä ja poikkeilevan kotona.
Heikki Piispa: Lavansaari – Itäisen SuomenJännitteet ovat ymmärrettäviä. Katkeruutta ja lahden villit vuodet. SKS 2013.
vihaa lisäävät pakoilijoiden tekemät varkaudet. Nälkä kun kaivelee sisuskaluja eikä koravansaarelainen merimies Mooses Piispa
sun seiniä voi syödä, kairaavat puuronkipeät
oli vuonna 1889 ottanut pestin amerikmetsäkaartin miehet jyvämakasiineihin reikiä kalaiseen parkkiin matkalla Japaniin. Viisi
ja vohkivat kyläläisten teuraspossujen parhaita kuukautta myöhemmin hirmumyrsky sai
paikkoja.
täystuhon aikaan, ja vain neljä 24 miehestä
Miksi sitten jäätiin kotirintaman korsuihin, pelastui. Englannin kielestä käännetty lehtiuukun kutsu kävi rintamalle? Siksi, että muistis- tinen kertoi, että heistä yksi oli ”Moses Peespa
sa olivat talvisodan kauhut, eikä haluttu lähteä Friburgista [Viipurista] Suomesta”. Jos olisi
Suomen herrojen käskystä tappelemaan työ- toisin käynyt, emme lukisi hurjia seikkailuja
väenvaltiota vastaan. Poliittiset vaikuttimet Heikki Piispan tästäkään kirjasta. Mooses oli
olivat niin vahvat, että oltiin jopa valmiita te- nimittäin Heikin isoisä.
kemään tihutöitä kotiseudulla. Agitaattori käy
Vuosikymmen sitten Piispa julkaisi teokantamassa ohjeet: hedelmäpuita myrkytetään, sen Lavansaaren talonpoikaispurjehduksesta
K
Viehä terveisii Jukosvainaalle
autonomian Suomessa. Nyt hän tarkastelee
saarelaisten elämänmuutosta kahden maailmansodan välissä. Suomen itsenäistymisen
jälkeen uudet merirajat aiheuttivat selkkauksia
venäläisten vartiolaivojen kanssa. Pietarinpurjehdukset tyrehtyivät ja lavansaarelaiset
köyhtyivät.
Kieltolain vallitessa moni heistä hankki
elantonsa salakuljetuksella. Kotkaan oli matkaa 70 km, Viroon 60 km ja Inkeriin 30 km.
Kertomuksen isiensä Lavansaaresta Piispa
päättää sieltä lähdön koviin loppuvaiheisiin 10.
lokakuuta 1939, kahden tunnin varoitusajalla.
Tiukat olivat reissut olleet myös Mooseksen
arjessa, josta Piispa iskee ikimuistoista tarinaa
lukijan erityiseksi iloksi. Uskomattomat 19
haaksirikkoa, toistakymmentä päiväntasaajan
ylitystä yhdistettynä kullankaivuuseen Johannesburgissa olivat elettyä elämää, jonka Mooses 26-vuotiaana, kypsänä syvänmerenpurjehtijana, toi sanaisessa arkussaan kotisaarelle.
Sitten sielläkin tapahtui. Alkuvuodesta 1918
venäläiset kävivät omavaltaisiksi, joten Mooses lähti tullimies Pitkäpaaden kanssa apua hakemaan mantereelta. Sisällissodan havaittuaan
he sopivat, että Pitkäpaasi palaa kotiin ja kertoo, että siellä tapellaan. Huumorimiehiä kun
olivat, Mooses sai kaverilta evästyksen: ”Ko
sie nyt lähet sinne sottaa ja siellä varmasti kuolet, nii viehä terveisii tullimies Jukos-vainaalle.
Hää ko ol elläissää nii mukava mies.”
Lavansaari-kirja kertoo ainutlaatuisen monipuolisesti autioksi pakotetun ulkosaaren
viimeisistä vaiheista. Nuo villit vuodet tulevat
eläviksi myös mantereen väelle, ja kirja kertoo,
miten ulapalla ennen elettiin.
verkkoja veteen. Jeesus sanoi heille, että lähtekää mukaani, teen teistä ihmisten kalastajia.
Siihen jäi entinen kalanpyynti ja miehet lähtivät Jeesuksen matkaan.
Mitä tämä oikein tarkoittaa, pohtii yhtenä
esimerkkinä emerituspiispa Matti Sihvonen
tuoreessa teoksessaan. Siinä on 14 lukua – ilman sisällysluetteloa – kalastusta harrastavan
mietteitä. Raamatun sana on lähtökohta eri näkökulmiin, joita yhdistää ikiaikainen kalastus
ja vesillä liikkuminen. Joka luvun päätteeksi on
kiitosrukous.
Kun Sihvonen kalastaa, ei saalis ole palkitsevin, vaan ”suloinen suomalainen järvenselkä! Sisimmässä läikkyy hiljainen ilo ja nousee
sanattomana rukouksena sinne, mistä tämä
kaikki elämän rikkaus on lähtöisin.”
Sortavalan maalaiskunnassa 3. elokuuta 1932
syntynyt Sihvonen viehättyi kalanpyynnistä
ongella tai verkoilla jo sylivauvana, on äiti kertonut. Isä ja veljet vetivät öisin muikkunuottaa
Laatokalla. Äiti halusi tulla mukaan ja peitteli
pikku Matin pärekoriin. Kun miehille tuli evästauon aika, äiti imetti nuorimmaisensa ja asetteli hänet jälleen koppaan nauttimaan Laatokan
maininkien keinuttelusta. Ja vesillä ollaan yhä
monin miettein, kuten uutuuskirja kertoo.
Simon Pietarin ja Andreaksen episodin
opetus voisi piispan sanoin olla siinäkin, että
Jeesuksen oppilaiksi saivat tulla kaikki, myös
köyhät kalastajaveljekset. Kymmenkunta kirjaa eläkkeellä ollessaan julkaissut Kuopion
hiippakunnan entinen piispa Sihvonen sai rukouskirjansa valmiiksi apostoli Pietarin päivänä viime kesäkuussa, kunnianosoituksena
”suurelle kalastajalle”. Jaakko Katajamäen ku- silloin kompassi jaettiin 32 piiruun. Olisi jo
vitus seurailee kauniisti sanan henkeä.
aika opetella sanan oikea merkitys.
Suomalainen purjehdussanasto on erinomaiIrmeli Tanttu nen kirja. Tekijä tuntee aiheensa perusteellisesti
ja kirjoittaa sujuvasti. Hän nakkelee kuin täkyjä
erilaisten purjehdussanojen merkityksiä ja historiaa. Kirjaa on vaikea laskea kädestään. Lukija suorastaan koukuttuu. Aivan varmasti opus
löytää paikkansa purjehtijoiden kirjahyllyssä.
Meikäläinen purjehdussanasto pohjautuu
valtaosin ruotsalaiseen, jonkin verran myös
englantilaiseen sanastoon. Omiakin sanoja toki
on, mutta monet niistä ovat väkinäisiä ja keksityn tuntuisia, jopa hassuja. Ainakaan minä en
puhu koskaan pylpyrästä. Kyllä se pyörä, jonka läpi köysi takilassa kulkee, on minulle aina
bloki (ruotsal. block). Enkä muista sanoneeni
purjehduskavereilleni, vaikka kuinka muistelen, että tehdään nyt vastakäännös. Vendasta
on kyllä tullut puhutuksi eräänkin kerran.
Purjehdussanastossa on kirjavuutta maan eri
osien
välillä. Eroavaisuuksia on myös purjeveSirke Lohtaja-Ahonen: Suomalainen purjehdussanasto. Texthouse 2013.
nesuomen ja vanhan merimiessuomen välillä.
eivaaminen on muotisana. Se tarkoittaa Tekijä on huomioinut tämän kiitettävästi ja tarpurjeiden pienentämistä. Erityisesti po- joaa näkösälle molemmat vaihtoehdot. Myös
liitikot ovat kuitenkin mieltyneet käyttämään ruotsin- ja englanninkielistä sanastoa tällaisessanaa aivan toisessa merkityksessä. Tuon tuos- sa kirjassa voi pitää tarpeellisena.
Hauska yksityiskohta on tekijän päätelmä,
ta kuulee jonkun poliitikon puhuvan kurssin
reivaamisesta pari piirua johonkin suuntaan, mistä johtuu suomenkielessä ilmaus ”olla laimilloin ulkopolitiikassa, milloin talouspoli- tamyötäisessä”, kun humala horjuttaa kävelitiikassa. Entäpä piiru, mikä se oikein on, kun jää. Tekijän mukaan siitä, että sivumyötäisessä
sitäkin niin halukkaasti käytetään? Tuskinpa purjehtiva vene keinuu toisinaan hankalasti ja
monikaan sanan käyttäjä tietää, että yksi piiru tottumattoman kyydissä olijan kulku tuppaa
on 11,25 astetta kompassikehällä. Kompassia olemaan veneessä horjahtelevaa.
alettiin käyttää 1200-luvulla navigointiin, ja
Joni Skiftesvik
Nyt opitaan reivit ja
muut purjehdussanat
R
Irmeli Tanttu
Kalastajan
kiitosrukouksia
L
26
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
Matti Sihvonen: Kalamiehen rukouskirja.
Kirjapaja 2013.
M
atteuksen evankeliumin mukaan Jeesus kulki kerran Galileanjärven rantaa
ja kohtasi veljekset nimeltä Simon Pietari ja
Andreas. Kalastajia kun olivat, heittelivät siinä
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
27
i kyrkans skepp
Godby Shipping firar 40 år
med bok
Klas Balkhed
Det åländska rederiet Godby Shipping
har nyligen firat sitt 40-årsjubileum
med en liten faktaspäckad skrift,
författad av Sjöfartstidningens
chefredaktör Pär-Henrik Sjöström.
Text Thure Malmberg
Foto Godby Shipping
Omsorg
G
enom hela Bibeln som en röd
tråd går Guds omsorg. Detta
har i tur och ordning både
enskilda människor och nationer fått
erfara. Redan på Bibelns första blad får
vi uppleva hur påtaglig Guds omsorg
om människorna är.
Jag vet inte hur ofta det i ditt liv har
funnits tillfällen och händelser, som
mänskligt att döma har varit hopplösa.
I mitt eget liv har det funnits ganska
många av dem både i mitt privatliv och
i arbetslivet. Ofta har jag varit tvungen
att fråga: ”Gud, var fanns du då denna
hemska sak hände?” ”Jesus, var fanns
du då när jag allra mest behövde dig?”
”Varför övergav du mig just då?”
Vilka är vi att bestämma om det som
Gud har funnit för gott att göra? Han
är allsmäktig och därigenom har han
alltid rätt. För egen del vet jag, att ett
obetingat förtroende för Guds omsorg
ibland är mycket svårt. Det är lättare att
lita litet på Gud och i några fall, men att
förtrösta på honom under alla omständigheter i livet är faktiskt svårt. Det är
lättare att åt Gud överlåta några saker
i livet och sedan i svett och möda själv
sköta de väsentligaste frågorna i sitt liv.
28
Det finns ingenting i världen som
är bestående utom Guds Ord. T.o.m.
vårt eget hjärta kan svika oss. Detta
är bistert, men jag tror, att det är vad
många får erfara i livet. Hur skall jag
lära mig att lita på Gud? Bibeln ger oss
svaret också på detta. Guds hemlighet
är omöjlig att förklara. Den upplevs
som verklig av dem som helhjärtat vill
trygga sig till evigheternas Gud. De får
erfara, att Guds omsorg är verklig varje
ögonblick, situationen omkring dem
må vara hurudan som helst, oberoende av hur de känner det. Detta är
hemligheten med tron, Gud bär oss
genom allt vad vi gör och och var vi än
lever. Problemet är vilken inställning
vi människor har. Vi litar inte på Guds
omsorg utan vi vill själva behålla alla
trådar i egna händer.
Jag har av någon anledning på
senaste tid fängslats av en berättelse i
evangeliet, där Jesus anländer till Jerusalem. Jesus grät när han såg på Jerusalem, så sorgsen var han för staden,
där människorna inte förstod var deras
trygghet finns. Liksom hönan samlar
sina kycklingar till skydd under sina
vingar, så vill Jesus samla sina barn i sin
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
närhet. ”Men ni har inte velat komma”,
sade Jesus. Jag vet inte om de där orden är avsedda också i dag för oss. ”Ni
har inte velat komma till mig till skydd
under mina vingar.” Och ändå väntar
Gud bara att få ha omsorg om oss
Min egen far var sjöman, han
seglade huvudsakligen inom Finlands
territorialvatten. Som barn var jag ofta
under skolornas sommarlov med honom ombord på båten. Jag minns hur
jag ofta tidigt på morgonen vaknade
i min smala koj i hytten och klättrade
upp för de smala trapporna till båtens
kommandobrygga. Far, ofta med en
cigarr i munnen, styrde båten. En
oändlig känsla av trygghet uppfyllde
mig varje gång. Far styr båten, han vet
vart vi är på väg.
Gud kallar oss till detta på samma
sätt: han vet vart vår båt är på väg, han
står vid rodret, han navigerar och för
oss till hemhamnen. På samma sätt
som havet bär den stora båten, utmanas vi att helt och hållet överlåta oss åt
Gud. Då får vi erfara att Gud är större
än vi kunde tro.
Jarmo Karjalainen
diakonichef
Miranda (1999) är tidsbefraktad till den spanska linjeoperatören Acciona Trasmediterranea (Trasmed) för deras trafik
mellan Valencia, Barcelona,
Mallorca och Ibiza.
S
kriften avslutas med en presentation av rederiets i dag fem fartyg,
av vilka två just nu är tidsbefraktade långt utanför Finland,
Miranda på Medelhavet och Midas i Karibiska sjön.
Men rederiets historia omfattar långt
fler fartyg: totalt 24 fartygsnamn finns
listade. Bland dem är passagerarångaren
Minisea, dvs Birger Jarl, kanske det mest
exotiska: fartyget köptes av Ångfartygs
Ab Bore 1977 med tanke på Ålandskryssningar. Planerna kunde emellertid inte
förverkligas, och redan följande år såldes
Minisea, som senare både återfått sitt ursprungliga namn från 1953 och kulturmärkts i Sverige.
Midas charteruppdrag i Karibien är för
ett år i taget. Trafikområdet går från amerikanska Puerto Rico till Charlotte Amalie och Christiansted i de tidigare danska
Jungfruöarna, Road Town i Brittiska
Jungfruöarna, holländska Philipsburg
samt franska Basseterre och Gustavia,
som 1813–1814 var svenska.
Nu är ju Midas inte ute på någon historisk expedition, utan går i intensiv trafik
med vardagliga förnödenheter. Författaren konstaterar också att befraktaren har
varit mycket nöjd med det finländska fartyget och dess välutbildade besättning.
Intensiv är också trafikbilden för Miranda, som senast gått mellan Finland och
Spanien, och i höst arbetar på Medelhavet.
Hon tar nu bl.a. farlig last (t.ex. gasolflaskor) från Barcelona och Valencia på
spanska fastlandet till öarna Palma och
Ibiza i Medelhavet, ett uppdrag som kräver ett noggrant säkerhetstänkande.
På bara 52 sidor i litet format skall man
inte vänta sig någon utförlig historik, men
det har heller aldrig varit avsikten med
skriften. I stället vill redericheferna, syskonen Dan Mikkola och Eva MikkolaKarlström, informativt berätta om det
åländska familjebolaget, som sitt namn
till trots numera har sitt säte i Mariehamn.
Godby Shipping grundades 1972 av
Alpo Mikkola från Isojoki, som redan
som 15-åring gått till sjöss som mässkalle.
Efter sjökaptensexamen i Mariehamn och
ekonomiska studier i Stockholm skaffade
han tillsammans med bl.a. Bror Husell
sin första båt, en sjunken tysk torrlastare,
som fick namnet Miniland. Sedan har
rörelsen vuxit, och numera sköter Alpo
Mikkolas barn rederiet.
Skriften är på engelska och har tryckts
i 600 exemplar. Rubriken ger innehållet i
ett nötskal: 40 years of quality shipping,
40 år sjöfart med kvalitet.
Godby Shipping har varit en föregångare när det gäller att aktivt rekrytera finländska ungdomar till fartygen, och för
bolaget har finländsk flagg varit en självklarhet.
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
29
Estlands sjöfart i flyghamnen:
Reservera gott om tid för
nya sjöfartsmuseet!
Suur Töll är en spännande isbrytare.
Suur Töll, den estniska isbrytaren som en
gång också var finländsk, har efter många
tillfälliga placeringar i Tallinn nu fått en
värdig plats vid det nya sjöfartsmuseet i
Lennusadam.
I
fjol öppnade Estlands sjöfartsmuseum
en ny avdelning i Lennusadam, den
gamla flyghamnen från 1900-talets
början i Kalamaja. Bevarade hangarer
med s.k. skalkonstruktion i betong har
elegant byggts om med estnisk kreativitet under arkitekt Andrus Köresaars
ledning. En besökare får utan vidare tre
timmar att gå.
Sjöfartsmuseet i den gamla museibyggnaden i tornet Paks Margareeta finns kvar
på bekvämt promenadavstånd från hamnen. Där visas fram till den 11 november
en utställning av sjömännens brev.
Men anläggningen i Lennusadam är det
nya, och här kan man både se och klättra
omkring i ubåten Lembit och isbrytaren
Suur Töll, en gång en aktör i vårt eget inbördeskrig, när hon 29 mars 1918 kapades av de vita i Helsingfors.
Båda fartygen är väl värda att se. På
Lembit kan man ana fläktar av fartygets
historia under både estnisk och sovjetisk
tid och på Suur Töll är det välbevarade
originalmaskineriet från 1914 en trumf i
museisammanhang.
Flyghamnens museum siktar
på toppen
Men här finns så mycket annat också!
30
Lennusadam (Küti 17/Vesilennuki 6) kan
till nöds nås per fot från Tallinns järnvägsstation, men enklare med spårvagn
mot Kalamaja eller förstås med taxi. Från
Finlandsfärjorna på väg in till Tallinn
syns anläggningen och Suur Töll tydligt
ett stycke väster om staden. Öppet alla dagar kl 10–19, tryckt information finns på
svenska, och rundturer ordnas regelbundet bl.a. på engelska och finska. Målet är
att museet i flyghamnen 2016 skall höra
till de tre mest besökta museerna i Estland.
För 12 euro kan man lösa biljett till
både Lennusadam och Paks Margareeta
(Tjocka Margareta), och beloppet är
minst sagt skäligt. Vid vackert väder är
det trevligt att promenera på kajen vid
Suur Töll eller ta en förfriskning på terrassen i hangarernas andra våning. Ett antal mindre båtar står uppallade på kajen,
men de har närmast lokalt intresse.
Flyghamnen var länge ett avspärrat
område, som under efterkrigstiden bl.a.
fungerade som lager för sovjetiska armén.
Illegala ockupanter tog över när Sovjet
försvunnit, och enligt museet hade då inte
ens president Lennart Meri tillträde till
området. Nu har Flyghamnen en strandpromenad, och till planerna hör också ett
ljusspel
Verkligt sevärd är den estniska ubåten
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
Lembit, som tillsammans med systern
Kalev byggdes i England på 1930-talet
med pengar som estländarna själva samlat ihop.
Kalev minsprängdes i oktober 1941,
men Lembit, som också 1940 övertagits
av röda flottan när Sovjet invaderade Estland, klarade krigsåren. 1991 låg hon som
filial till sovjetestniska sjöfartsmuseet i
Pirita och övertogs då – utan dramatik och
blodspillan – av Estland på nytt.
Efter restaurering och mödosam transport upp på torra land (ubåten är 60 meter
lång!) drogs hon in i en av hangarerna i
Lennusadam, som sedan gjordes om till
museum med ubåten som centralfigur.
Suur Töll (byggd 1914 i Stettin som
Tsar Michail Feodorovitch för rysk räkning) togs av de röda 1917 och kallades
då Volynetz. I mars 1918 var det våra
finländska vitas tur att ta över, och under
ledning av bl.a. sjökapten Th. Segersven
kapades isbrytaren utanför Helsingfors
och fördes till Reval (eller Tallinn, som
man vanligen skriver i dag).
Som finländsk kallades hon Väinämöinen, men vid freden i Dorpat 1922
blev hon estnisk, och fick sitt nuvarande
namn. I augusti 1940 blev hon för nära
50 år framåt sovjetisk, och återfick då sitt
”röda” namn Volynetz.
Lembits vapensköld från krigsåren.
Hoppet är en galeas som byggdes i Spithamn, Estland 1926-27. Hon seglade som lastskuta i Finland och Åland under många år för att
sedan bli fritidsbåt Efter fem års total renovering i Valkom sjösattes hon 2010 och såldes sedan till Estland. I år har hon bl.a. seglat till
Stockholm och gjort turer vid estniska kusten från Lennusadam.
Efter lång tjänst bl.a. som hamnisbrytare i Kronstadt var det egentligen dags
för upphuggning, men 1988 fick Estlands
sjöfartsmuseum ta hand om isbrytaren. I
brist på medel förföll hon emellertid vid
kaj på olika platser i Tallinn. Först under
senaste år har en upprustning kunnat göras, och nu kan man med glädje vandra
runt ombord.
Original ångmaskiner och
kaparhistoria
Speciellt intresserade av de tre ångmaskinerna från 1914 var naturligtvis medlemmarna i Sibbo skutskepparklubb, som i
början av september gjorde en utfärd till
Tallinn för att se museet. I maskin- och
pannrum förefaller mycket vara original,
även om en ombyggnad i Finland 1982
gav oljeeldning i stället för den tidigare
så mödosamma och smutsiga kolhanteringen.
En detalj med sin speciella poäng är den
manskapshytt man inrett för att visa hur
bolsjevikerna huserade ombord vintern
1918 i Helsingfors.
Papper och kläder ligger kringspridda,
och på en brits ligger en halvklädd docka
– om det skall föreställa en kvinna eller
man blir oklart – och det allmänna in-
trycket är elände och oordning. Texten på
en skylt vid dörren konstaterar lakoniskt:
”Följande morgon (29.3.1918) kapade
finländska patrioter, som kämpade för en
självständig republik, isbrytaren tillsammans med 104 gevär, 1 maskingevär och
3700 patroner.”
Men hangarerna med Lembit är utan
tvivel det nya museets stora attraktion.
Kring ubåten har man på två plan i den
höga hangaren med hjälp av bl.a. multimedia och simulatorer byggt upp en fascinerande upplevelsevärld.
Här visas också estniskt kustartilleri, och för äldre herrar med pojksinnet
i behåll var det roligt att sätta sig vid en
luftvärnspjäs och sedan öppna eld mot
anstormande flygplan på en stor filmduk.
Andra gillade presentbutiken, där man
kunde köpa estnisk choklad förpackad
med Suur Töll som motiv eller kaffekoppar med Lembits vapen som dekor.
Under hösten visas också en utställning
av Keijo Polóns vykort med fartygsmotiv
i Paks Margareeta.
Text och foto Thure Malmberg
Lembit byggdes för
det fria Estlands
örlogsflotta. Under
den sovjetiska
ockupationen av
Estland blev hon
rysk, och rammade
bl.a. i oktober 1944
en tysk ubåt utanför
Utö. Sina torpeder
använde hon bl.a.
mot en tysk tanker.
Nu är ubåten det
stora dragplåstret i
det estniska sjöfartsmuseet.
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
31
Korson seurakunta teki lokakuun alussa matkan Kreikkaan tutustuen samalla Ateenan merimieskirkkoon. Kuvassa ryhmä Akropoliskukkulalla. Kuva Mari Hilonen.
32
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
Tytönhupakot ja täit
P
erttelissä toimiva Kuljetusliike
Pasi Oranta Ky on vuonna 1990
perustettu perheyritys, joka kuljettaa muun muassa keittiökalusteita.
Kuusi vakituista työntekijää työllistävä
yritys tarjoaa kappaletavara-, muutto- ja
pikakuljetuksia, asennus- ja varastointipalveluita sekä monipuolisia pakkauspalveluita ja oheistarvikkeita.
SKAL Kuljetusyritys -valintalautakunta arvosti valinnallaan Kuljetusliike Pasi Oranta Ky:n pitkäjänteistä paneutumista asiakkaiden tarpeisiin sekä
asiakaslähtöistä kehittämistä ja kasvua.
Kuljetusliike Pasi Oranta Ky tarjosi jo 1990-luvun alussa asennuspalvelua toimistokalusteiden kuljetusten
oheen. Nyttemmin yritys suunnittelee
ja toteuttaa asiakkaan tilaamat asennukset. Vuodesta 2005 liike on tarjonnut varastointi- ja pakkauspalveluita
omissa varastoterminaaleissaan. Näin
asiakkaat saavat tavaran juuri silloin
kun sen tarvitsevat. Yritys hoitaa tarvittaessa asiakkaiden koko toimitusketjun
pakkauksesta purkuun ja asennukseen
paperitöineen, jolloin asiakkaat voivat
keskittyä omaan ydinliiketoimintaansa.
Asiakkaat kiittävätkin Kuljetusliike
Pasi Orantaa erityisesti pitävistä aikatauluista, asennusten ammattitaidosta
sekä joustavuudesta ja venymisestä tiukan paikan tullen.
Pasi Oranta Ky:llä on viisi kuormaautoa ja yksi pakettiauto. Kalustoa
seurataan paikannusjärjestelmällä, jota
kehitetään edelleen. Lisäksi yritys kehittää pakkausmateriaalien kierrätystä
ja uusiokäyttöä. Henkilöstölle tarjottavalla kaksivuotisella koulutusohjelmalla parannetaan muun muassa asiakaspalvelutaitoja.
Suomen Kuljetus ja Logistiikka
SKAL ry:n SKAL Kuljetusyritys valitaan vuosittain. Valinnan perusteena on
henkilön tai yrityksen tavaraliikenteessä toteuttama esimerkillinen kehitystyö,
yritystoiminta tai vastaava, tai alan yrittäjien ja yritystoiminnan ulkoisen kuvan sekä arvostuksen lisäämiseksi tehty
työ. Palkittava kuljetusyritys saa upean
kiertopalkinnon sekä samanlaisen pienemmän patsaan itselleen. Palkinnon
lahjoittaa Neste Oil Oyj.
Gustav Sundell seilasi ennen Sylfidiä fregatti Pampalla. Sen miehistöä ryhmäkuvassa Buenos Airesissa 1920: Ojanen, Salonen, Gustafsson, Sundell (takarivissä 4. vasemmalta), Lill
Nagu, kokki Johansson, Viljanen, Elis Jansson.
M
erikapteeni Gustav Sundell oli syn"Torakat taas viihtyivät skanssin pöytätynyt Raumalla 1902, ja elämänsä laatikoissa, missä jokainen mies säilytti ruoehtoopuolella hän kirjasi vihkoon kailuvälineitään ja sokeriannostaan. Ruomuistikuvia viiden kuuden vuosikymmenen kailuastioiden pesu, vedenkin puutteesta,
takaa. Vuosina 1922–1923 Sundell seilasi rau- joskus unohtui. Tämä oli torakoille toivetapatafregatti Sylfidin mukana Etelä-Amerikasta us." Myös pöydänkannen raot olivat torakoiEnglannin kautta Ruotsiin, ja tuolta matkalta den juhlapaikkoja.
hän merkitsi muistiin kokemuksia, jotka eivät
Rottien lisäksi merimiehen unta häiritsivät
aivan heti tule laivaelämästä mieleen ruotsin- luteet ja täit:
lautan ruokapöydässä.
"Lutikat seinien raoissa heräsivät minuutti
Purjelaivakauden merenkulkijoilla oli ny- sen jälkeen kun väsynyt neljän tunnin vapaakykollegojaan enemmän suuria ja pieniä vas- vahdilla oleva mies oli päässyt unen päästä
tuksia, vaaroja ja vaivoja, ja tässä näytteeksi kiinni. Näiden herkkua oli pistellä ihmistä ja
muutama pienempi – tosi riesoja nekin.
imeä hänestä verta, mikä joskus näkyi suurina
Lastit alkoivat tuohon aikaan olla purjelai- punaisina läikkinä koijan pehmuksessa, kun
voille tiukassa, ja Sylfid joutui odottelemaan täysivatsainen lutikka oli vuorostaan joutuBuenos Airesissa sopivaa kuormaa noin neljä nut vihaisena pistoksista heränneen ihmisen
kunnostustyön täyttämää kuukautta. Lopulta uhriksi."
löytyi säkkeihin pakattu pellavansiemenlasti.
Täit olivat vielä verenhimoisempia, sillä ne
"Rotille pellavansiemenlasti oli herkkua. eivät tyytyneet vain yösyöntiin vaan iskivät
Niitä tuli pesineen ja poikueineen säkkien mu- vaatteiden poimuista myös päiväsaikaan. Niitä
kana lastauksen aikana laivaan ja lisääntyivät oli ollut runsaasti, mutta jostakin syystä ne olimatkan aikana valtavasti. Englannissa suurin vat miehistön iloksi kadonneet jonnekin.
osa rotista poikueineen hiivattiin lastin muka"Hoppar och löss äro en sjömans tröst", kirna maihin. Ei auttaneet laivan kiinnitysvaije- joittaa Sundell. ”Tytönhupakot ja täit ovat mereihin ripustetut rottapellit, rottacertifikaatit, rimiehen lohtu.”
rottamyrkytykset tai muut viisaiden tyhmät
"Sharpnesista purjehdimme myöhäissyksykeksinnöt. Ne vaan tulivat laivaan Buenos Ai- nä tyhjänä Söderhamniin Ruotsiin. Matkalla
reksessa ja menivät maihin Sharpnesissa, ku- oli monia vaikeuksia. Lastattuaan puutavaraa
ten salamatkustajat aina ovat tehneet, salassa. laiva lähti taas valtameripurjehdukselle. Jätin
Englannin rottakanta sai uutta verta, argentii- laivavanhuksen."
nalaista."
Muisti teki Sundellille pienen tepposen, silRotat mekastivat merellä niin, että skans- lä Sylfid matkasi Etelä-Amerikasta Ruotsiin
sissa oli vaikea nukkua ja miehiltä menivät 1920–1921. Laivan tarina kaikkine rottineen,
yöunet. Lopulta joku keksi pistää tarjolle yö- torakoineen ja luteineen päättyi jo joulukuussa
palaa skanssin lattialle; rotat olivat tyytyväisiä, 1922, kun liki 40-vuotias alus riisuttiin ja myyja vastapalvelukseksi öinen melu hiljeni.
tiin seuraavana vuonna romuksi.
Oli myös vielä pienempiä kiusankappaleita.
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
33
merikohtaloita
perhepiiriuutisia
Kaksi "alusta" kohtasivat toisensa Haminan ympyröissä: Navicar ja paikallinen kulttuuripersoona, suuri Merimieskirkon ystävä Patu Patanen. Kuva: Sirpa Tolppanen.
Pieksämäen seurakunnassa Merisunnuntaina messu ja juhlatilaisuus. Vasemmassa
kuvassa järjestäjäjoukkoa.
Oikeanpuoleisessa kuvassa on juuri jaettu
hopeisia ansiomerkkejä. Merkin saivat
(vas.) Erkki Korhonen ja Terttu Kivimäki.
Terttu oli Pieksämäen srk:n merimieskirkkopiirin vetäjä ja Erkki piirin kantava jäsen
vaimonsa Mirja Korhosen kanssa. Erkki
sanoikin, että ansiomerkki on heidän
yhteinen! Kuvassa myös kirkkoherra Mika
Riikonen ja Esko Vepsä, joka saarnasi Merisunnuntain messussa. Vaimonsa Maikki
myi tapahtumassa Merimieskirkon tavaraa
samalla kun Koskelan Eerki piti arpapeliä.
Teksti: Leena Härmä, kuva: Erkki Koskela.
SKAL Kuljetusyritys
2013 on Kuljetusliike
Pasi Oranta Ky
Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan
valinnut Rauman merimuseo. Toim. Paavo Tukkimäki. Kuvat Rauman merimuseo.
Syntymäpäiviä
Villasukkia
Aurinkorannikolta
Ulla Turtola
perhepiiri
Pappilan ikkunasta...
O
n suuri ilo, kuinka itä, länsi, pohjoinen ja jopa näin
eteläinen porukka ajattelee merenkulkijoitamme lämmöllä ja kutoo ilolla joululahjasukkia.
Aurinkorannikolla on taas kudottu 44 paria villasukkia ja
kutominen jatkuu vielä.
– Oli tosi kiva kutoa näitä sukkia. Jokaisessa sukassa on
sisällä lappu ja tervehdys merimiehelle ja kutojan nimi,
kertoo Ulla Turtola.
Tervehdyksessä lukee, että sukat on "kudottu lämpimin
ajatuksin Espanjan lämmössä palmupuiden alla juuri sinulle!"
Näitä sukkia ovat kutoneet Irmeli, Hilkka, Anja, Ulla,
Mirja, Kirsti, Ilse, Irja ja Kaarina.
Paljon onnea
ja Jumalan
siunausta
päivänsankareille.
60 vuotta
Maije Puputti, 20.11.
Ent. Lontoon merimieskirkon
emäntä
50 vuotta
Älkää mistään murehtiko!
”Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat
maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu
kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala
näin pukee kedon ruohon, joka tänään
kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin
tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!”
Olen murehtija. Jos murehtimisella voisi lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään
vertaa, eläisin luultavasti ikuisesti.
Mikään huoli ei ole liian pieni tai suuri
harteilleni. Löydän itseni murehtimasta
yhtä lailla puolison joutumista kolariin
kuin lasten hiihtotaidottomuutta. Mitenköhän raukat pärjäävät Suomessa, kun
sinne joskus muutamme?
Elämänkokemus on vähentänyt murehtimistani vähän. Tiedän, että se, joka murehtii asioita etukäteen, joutuu kärsimään
kahdesti. Muistan myös kaikki ne kerrat,
kun hyvä huoli on mennyt hukkaan ja pahin ei olekaan tapahtunut. Sydän ei kuitenkaan aina tottele järjen ääntä.
Eikä tässä vielä kaikki. Kunnon murehtijan tavoin pystyn murehtimaan sitäkin,
että murehdin.
Jeesuksen lohdulliset kehotukset katsoa
taivaan lintuja ja kedon kukkia ja lakata
huolehtimasta kuulostavat minun korvissani kovilta vaatimuksilta. Ne saavat
minut tuntemaan vähäuskoiseksi. Enkö
luota Jumalaan sen vertaa, että luottaisin
hänen pitävän huolen minusta?
Raamattua lukiessa huomaa kuitenkin,
että huolettomuuteen rohkaisevia vuorisaarnan kohtien otsikkona ei ole Kristityn kilvoitus, vaan Jumalan huolenpito.
Evankeliumia ne ovat, eivät lakia, vaikka
murehtija sen joskus unohtaakin.
Kun Jumala katsoo lapsensa huolehtimista, katse ei ole syyttävä, vaan lohduttava. Äänessä ei kuulu tuomio, vaan armo:
”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se
pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”
S
Anna Hälli
Pappi ja pappilan emäntä
Lontoon merimieskirkolta
uomen Merimieskirkon ensimmäinen hyväntekeväisyysillallinen järjestettiin Suomenlinnassa 27.9.2013. Illan tuotto hyväntekeväisyyteen Merimieskirkon työssä oli yli 3
500 euroa, mikä on loistava saavutus yhdelle illallisseurueelle. Suuret kiitokset. Erityiset
kiitokset illan ohjelmien taitaville toteuttajille, keittiö- ja tarjoiluhenkilökunnalle sekä
järjestelytehtävissä olleille.
Sakari Lehmuskallio
pääsihteeri
34
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
Ulrik Thilman, 2.10.
Hampurin merimieskirkon 2. emäntä
1984–86
Kuolleet
R
akas merimieskirkkoystävämme sairaanhoidon opettaja Elna
Santavirta on nukkunut pois keskuudestamme. Hän oli 15-vuotiaasta
asti merimieslähetyksen kannattaja.
Elna Karin Elina syntyi 13.6.1923
Turussa ja kuoli 6.9. 2013 Porissa.
P
itkäaikainen Vaasan suomalaisen
seurakunnan merimieskirkkopiirin
vetäjä Anja Lepistö sai iäisyyskutsun 7.7.2013. Hän oli kuollessaan 81
vuoden ikäinen. Siunaustilaisuudessa
Vaasassa häntä muistettiin uskollisena Merimieskirkon tukijana, joka
järjesti vuosittain kahdet myyjäiset
ja piti viikoittain merimieskirkkopiiriä. Anjan ympärille oli helppo kokoontua. Vaasan merimieskirkkopiiri
muistaa lämmöllä entistä vetäjäänsä.
L
yypekin Suomikodin ensimmäinen
sosiaalikuraattori Maija-Liisa Zawallich (ent. Maisa Bode, synt. Mattila)
kuoli aamulla 3.10.2013 sairastettuaan sitä ennen vain pari kuukautta.
Lämmin kiitos kaikille villasukkien
kutojille niin kotimaassa kuin
ulkomailla. Olkoon siunaus näissä
lahjoissa mukana.
Merimieskirkon
jäsenedut 2013:
• Alennushinnat Itämeren laivoilla (Viking Line, Finnlines,
Eckerö Line)
• Alennus Suomessa Restelin
(Cumulus, Rantasipi, Holiday Inn, Seurahuone Helsinki, Crowne Plaza Helsinki ja
Atlas Kuopio) ja S-ryhmän
(Sokos Hotellit, Holiday Club
-kylpylähotellit) sekä Radisson Blu -hotelleissa.
• Alennus Hertz-autovuokraamon vuokrauspalveluista
• Ilmainen alkuneuvottelu
(max. 1 tunti) ja sen jälkeisistä toimenpiteistä 10 %:n
alennus asianajotoimisto
Tuomanen ja Kreander
Oy:n hinnaston mukaisesta
veloituksesta
• Alennus Härkätien hautaustoimiston omista palveluista,
p. 02 259 0222 (Turku) ja
02 488 6529 (Lieto)
• Alennus Maaseutuhotelli
Eevantalossa (Syväniemi),
yöpyminen -10 %,
p. 017 384 1470
• Ilmainen toimituserä Terveet Hampaat Oy:n tuotteiden vuositilaajana
• Merimieskirkko-lehti 6 kertaa vuodessa
• Erikoistarjouksia tuotteistamme ja palveluistamme
kaikilla kirkoillamme.
Tervetuloa jäseneksi hyvään seuraan!
Liity Merimieskirkon jäseneksi! Kun liität itsesi tai ystäväsi hyvään seuraamme, osallistut
vuoden aikana suoritettaviin arvontoihin, josisa voi voittaa yllätyspalkintoja. Uusi jäsen
ja uuden jäsenen ilmoittaja ovat mukana arvonnassa, kun jäsenmaksu on maksettu. Mitä
useamman jäsenen hankit, sitä paremmat voittomahdollisuudet sinulla on. Jäsenmaksu on 50 €
kalenterivuodessa, perhejäsenmaksu 20 €. Merimieskirkon jäsenedut näet viereisestä tietolaatikosta
sekä yksityiskohtaisemmin internet-sivuiltamme. Liity jäseneksi ja palauta alla oleva lomake
selkeästi täytettynä Merimieskirkolle. Kiitos sinulle tuestasi, tervetuloa hyvään seuraan.
UUDEN JÄSENEN TIEDOT
Ilmoitan alla mainitun henkilön Suomen Merimieksirkon jäseneksi.
Sukunimi_____________________________________________________
Etunimi_______________________________________________________
Lähiosoite____________________________________________________
Postinumero ja -toimipaikka_________________________________
Puhelin_______________________________________________________
Sähköposti___________________________________________________
Uuden jäsenen allekirjoitus__________________________________
Uusi jäsen maksaa jäsenmaksunsa paluupostissa saamallaan tilillepanokortilla.
Uusi jäsen on mukana kilpailussa maksettuaan jäsenmaksunsa.
Suomen Merimieskirkko ry
UUDEN JÄSENEN ILMOITTAJA (tarvittaessa)
Finlands Sjömanskyrka rf.
Sukunimi_____________________________________________________
Etunimi_______________________________________________________ Albertinkatu 2 B,
Lähiosoite____________________________________________________ Albertsgatan 2 B
Postinumero ja -toimipaikka_________________________________
Puhelin_______________________________________________________ 00150 Helsinki, Helsingfors
Sähköposti___________________________________________________
Ilmoittajan allekirjoitus_______________________________________
Kiitos jäsenhankinnasta. Uuden jäsenen ilmoittaja on kilpailussa mukana,
kun tämä on maksanut jäsenmaksunsa.
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
35
Vielä ehdit! Anna lahjaksi
lämmin joulumieli.
Joulumyyjäiset
2013
Antwerpenin
merimieskirkko: myyjäisten
sijasta "jouluviikko" 11.-15.12.
Avoinna klo 14 alkaen.
Brysselin merimieskirkko:
29.11.-8.12.
Hampurin merimieskirkko:
21.-24.11.
S
uomen Merimieskirkko
tarjoaa tänäkin vuonna
mahdollisuuden lähettää joulupaketteja merenkulkijoille.
Toimipisteemme
kotimaan
rannikkokaupungeissa sekä
Alankomaissa, Belgiassa, IsoBritanniassa, Kreikassa ja
Saksassa välittävät kotoisen
joulun tunnelman heille, jotka
viettävät joulunsa merellä.
Lahjat voi toimittaa vielä
lokakuun 2013 loppuun mennessä osoitteella: Vuosaaren
merimieskirkko, Provianttikatu 4, 00980 Helsinki tai sinua
lähimmälle merimieskirkolle.
Perinteisen joulupaketin sisällöksi sopivat esimerkiksi
villasukat, makeiset (ei suklaa), kirjat sekä musiikkilevyt.
Paketin sijaan voi antaa
myös rahalahjoituksen. Yhden
paketin hinta on tällöin 15 euroa. Rahalahjan voi lähettää
Suomen Merimieskirkon tilille FI91 1745 3000 0222 79
NDEAFIHH. Merkitse viittenumeroksi 3052 tai viestikenttään tieto ”Joululahja merenkulkijalle.”
Keräyslupanumerot seuraavalla sivulla.
Lämmin kiitos kaikille merenkulkijoiden ja merimieskirkkotyön ystäville!
Lontoon merimieskirkko:
20.-24.11.
Lyypekin merimieskirkko
(Suomi-koti): 30.11.-1.12.
Rotterdamin
merimieskirkko: 21.11.-1.12.
Huom! Peruskorjauksen
vuoksi myyjäiset
järjestetään väliaikaistiloissa
osoitteessa Aleidisstraat
18, 3021 SK Rotterdam.
Rotterdamin merimieskirkko
on lisäksi mukana
skandinaavien yhteisessä
joulubasaarissa
Amsterdamissa (Muidekerk,
Linnaeusstraat 37, 1093
EG Amsterdam) pela 8.-9.11. klo 10-17.
www.merimieskirkko.fi/nettipuoti
Merimieskirkkopuoti – tilauskuponki
Tuotenro
Tuotteen nimi
Väri
Koko
Kpl
€ kpl
€ yht.
MERIMIESKIRKKOTYÖLLE
AVUSTUSTILI:
FI91 1745 3000 0222 79
NDEAFIHH
Keräyslupanumerot
seuraavalla sivulla.
Anna tukesi merimieskirkkotyölle.
Lahjoituspuhelin
0600 1 2606
Puhelun hinta 10,26 € +
pvm. (Keräyslupanro seuraavalla sivulla)
Nyt voit tukea
Merimieskirkon
toimintaa myös
tekstiviestillä!
Lähetä viesti:
5E TUKI (5 e)
tai
10E TUKI (10 e)
numeroon
16588
ja olet mukana
tukemassa!
Askarruttaako elämä?
Kaipaatko keskustelukumppania?
merimieskirkko.
fi/nettipappi
palvelee ulkosuomalaisia netissä.
Olen jäsen
En ole jäsen
Merimieskirkko 5/2013
Yht.:
Sukunimi__________________________________________________________________________
Etunimi____________________________________________________________________________
Lähiosoite_________________________________________________________________________
Postinumero ja -toimipaikka______________________________________________________
Puhelin____________________________________________________________________________
Sähköposti_________________________________________________________________________
Allekirjoitus________________________________________________________________________
36
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
(Alle 18 v. huoltajan allekirjoitus)
Lähetä
palautetta
kirjeitse:
Merimieskirkko-lehti,
Albertinkatu 2 B
00150 HELSINKI
sähköpostilla:
marko.toljamo
@merimieskirkko.fi
Merimieskirkot Suomessa
Sjömanskyrkor i Finland
BENELUX-MAAT /
BENELUX-LÄNDERNA
jo. Taru Savelius-Latvus p. (BE) +32 475
728 680, (NL) +31 653 883 641
mp Heli Huttunen p. +32 476 666 485
jsk Piia Lännenpää-De La Cruz,
p. +32 473 482 092
Hamina / Fredrikshamn
Gerhardinväylä, PL 13, 49401 Hamina
[email protected]
puh. (05) 231 1002
fax. (05) 231 1004
jsku Jaana Rannikko, p. 040 5398 143
Belgia / Belgien
Foyer Finlandais
33 Rue Jacques de Lalaing,
BE-1040 Bruxelles
[email protected]
puh. +32 2 280 0498
pv Heidi Kvist
Finse Zeemanskerk
ItaIiëlei 67, BE-2000 Antwerpen
[email protected]
puh. +32 4 945 26185
sk Pekka Wilska
pv Heidi Kvist
Alankomaat / Nederländerna
Finse Zeemanskerk
Aleidisstraat 18 c
NL-3021 SK Rotterdam
[email protected]
puh. +31 10 436 6164
fax. +31 10 436 7505
sk Eeva-Maria Ranta, pv Jukka Oksanen
Luxemburg
[email protected]
mp Wille Westerholm, p. +352 621 365506
Iso-Britannia / Storbritannien
The Finnish Church in London
33 Albion Street, GB-London, SE16 7HZ
[email protected]
puh. +44 20 7237 4668
fax. 44 20 7237 1245
jo. Teemu Hälli p. +44 7976 521 105
sk Hanna Lindholm
pv Mervi Mattila
Kreikka / Grekland
Skandinaviska kyrkan
Daidalou 18, GR-105 58 Plaka, Athen
[email protected]
puh. + 30 210 451 6564
fax. +30 210 451 9145
sk Mari Hilonen, p. +30 6977 715 228
Saksa / Tyskland
jo. Satu Oldendorff p. + 49 171 6002 168
Finnische Seemannsmission
Ditmar-KoeI-Starsse 6
DE-20459 Hamburg
[email protected]
puh. +49 40 316 971
fax. +49 40 319 5692
em. Tiina Ylitalo
sk Ritva Lehmann
Finnische Seemannsmission
Einsiedelstrasse 43, DE-23554 Lübeck
[email protected]
puh. +49 451 709 8274
fax. +49 451 709 8371
sk Toni Harjunheimo
MATKAPAPPITYÖ / RESEPRÄSTARBETEN
Puola / Poland
[email protected]
mp Ritva Szarek, p. 040 482 1621,
+48 698058465
Kaakkois-Aasia / Sydostasien
[email protected]
mp Heikki Rantanen, p. 040 715 4089
Liikkuva merimieskirkko NAVICAR
[email protected]
puh. 0400 445 444
Suomen Merimieskirkko ry
Finlands Sjömanskyrka rf
(keskustoimisto, Helsinki
centralkansliet, Helsingfors)
Albertinkatu 2, 00150 Helsinki
Albetrsgatan 2, 00150 Helsingfors
Puh. (09) 6962 450, fax (09) 6962 4555
[email protected]
henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet:
[email protected]
www.merimieskirkko.fi
Helsinki (Vuosaari) /
Helsingfors (Nordsjö)
Provianttikatu 4, 00980 Helsinki
[email protected]
puh. (09) 5844 8200
fax. (09) 5844 8215
jsku Heikki Huttunen, p. 040 553 8818
mp Liinamaria Halén, p. 040 480 2733
Pääsihteeri / Generalsekreterare
Sakari Lehmuskallio, p. 040 505 7839
Kemi-Tornio / Kemi-Torneå
Ajoksentie 761, 94900 Kemi
[email protected]
fax. (016) 282 030
jsku Heli Tuokkola, p. 0400 227 250
Merenkulkijatyön johtaja / Direktör för
arbetet bland sjöfarare
Jaakko Laasio, p. 0400 156 660
Kokkola / Karleby
Satamakatu 51, 67900 Kokkola
[email protected]
puh. (06) 822 6219, fax. (06) 822 6219
jsku Anu-Marja Kangasvieri,
p. 0400 227 240
sku Tero Väliniemi
Oulu / Uleåborg
Poikkimaantie 4, 90400 Oulu
[email protected]
puh. 040 746 1383
jsku Sanni Sirviö, p. 040 746 0150
Raahe / Brahestad
Lapaluodontie 342, 92180 Lapaluoto
[email protected]
puh ja fax. (08) 227 3177
jsku Rea Skog, p. 040 530 5191
Rauma / Raumo
Hakunintie 28, 26100 Rauma
[email protected]
puh. (02) 822 7308
jsku Eija Tuorila, p. 0400 538 366
mp Sirpa Tolppanen, p. 040 5476 936
Turku / Åbo
Suikkilantie 2, 20210 Turku
[email protected]
puh. (02) 230 3940
jsku Arja Suvanto, p. 0400 224 248
sku Tuure Oldendorff, p. 0400 372 239
AVUSTUSTILI / DONATIONSKONTO:
FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH
Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2013-2014:
2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös
7.12.2012.
Ahvenanmaa, Åland: ÅLR 2012/7945
Ahvenanmaan maakuntahallituksen päätös
3.10.2012.
AVUSTUSPUHELIN: 0600 - 12606
(puhelun hinta 10,26 € + pvm.)
NETTIPAPPI
www.merimieskirkko.fi/nettipappi
Henkilöstöjohtaja / Personaldirektör
Heikki Rantanen, p. (09) 6962 4534,
040 715 4089
Talousjohtaja / Ekonomidirektör
Kirsi Wallén, 0400 240 747
Diakoniajohtaja / Diakonidirektör
Jarmo Karjalainen, 0400 522 971
Varainhankintapäällikkö / Insamlingschef
Sari Pirinen, p. (09) 6962 4524,
040 417 4862
Viestintäpäällikkö / Kommunikationschef
Marko Toljamo, p. 050 521 9821
Johtava laivakuraattori /
Ledande skeppskurator
Jaana Rannikko, p. 040 5398 142
Laivakuraattori / skeppskurator
Sanna Siivonen, p. 040 7431 039
Antti Härö, p. 0400 371 574
Kirjanpitäjä / Bokförare
Jouni Rihtniemi, p. (09) 6962 4526
040 700 3366
Hallintosihteeri / Administrativsekreterare
Saara-Helena Lindqvist,
p. (09) 6962 4523
Toimistoassistentti / Byråassistent
Heidy Egger, p. (09) 6962 4520
LYHENTEET
jo. = johtaja
jmp = johtava merimiespastori
mp = merimiespastori
jsku = johtava satamakuraattori
sku = satamakuraattori
jsk = johtava sosiaalikuraattori
sk = sosiaalikuraattori
pk = projektikoordinaattori
pv = palveluvastaava
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
www.mepa.fi
Helsinki
puh. (09) 668 9000, fax. (09) 622 1808
Kotka
puh. (05) 213 093, fax. (05) 218 2860
Gsm 0400 605187
Turku
Puh. (02) 230 4995, fax. (02) 2343597
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
37
37w
yhteystiedot myös / www.merimieskirkko.fi / kontakt uppgifter
Ateenan skandinaavinen
merimieskirkko: 2224.11. Pe klo 12-20, la klo
12-18 ja su klo 12-16.
TUE JA
LAHJOITA
Merimieskirkot ulkomailla
Sjömanskyrkor utomlands
Tällä palstalla Suomen Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja Antti Lemmetyinen pohtii merellisiä elämänkokemuksia.
Sakari Lehmuskallio
elämän merellä
38
Kuka enää ajattelee Jumalaa?
V
iime kesän vietin purjehtien jo tutuiksi tulleiksi saaristomaisemissa.
Niiden kirkot puhuttelivat, vaikka
olen useimmissa käynyt jo monta
kertaa. Koskettavia ovat pienet ja vaatimattomat ulkoluotojen kappelit. Ne ovat olleet alun
perin merenkulkijoitten, kalastajien, luotsien,
majakanvartioiden ja heidän perheittensä kirkkoja. Ehkäpä merimieskirkkojemmekin jatkuva suosio perustuu sen hyväksyntään, että
elämä ei ole helppoa. Elämä on pikemminkin
vaarallinen matka, jolla on päämäärä ja tarkoitus. Mitä me voimme kaikelle? Missä meidän
valtamme, kykymme ja taitomme loppuvat,
missä Kaikkivaltiaan valta alkaa? Meren ehdoilla eläneet ovat halunneet uskonsa merkiksi
rakentaa kirkon, vaikka kuinka pienen.
Ulkoluotojen kirkoissa pappi saattoi käydä
vain muutaman kerran vuodessa. Jumalanpalvelukseen kuuluu kaksi tunnustusta. Ensin
tunnustetaan synti, sitten usko. Yhteinen rukous tiivistyy sanoihin "Isä meidän". Nämä sisältävät kaiken, mitä tahdomme sanoa Jumalalle.
Kirkko tai jumalanpalvelus on ollut pikemminkin matkan reittipiste, majakka, josta on voinut
tarkistaa kulkusuunnan. Uskoa ja uskontoa ei
silloin eristetty muusta elämästä. Pari kertaa
vuodessa pidetty jumalanpalvelus riitti vahvistukseksi, rohkaisuksi ja opastukseksi. – Ja nyt
sanotaan: ”Kuka nyt enää ajattelee Jumalaa?”
Uskonto aidataan. Epäilyllä ylpeillään.
Reposaaren kirkossa viivyin pitkään. Se
Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan
sijaitsee muinaisen merenkulkureitin varrella.
Kappelinluodolla pysähdyttiin purjehdittaessa
Kokemäenjoen kauppapaikoille. 1700-luvulla
kappeli purettiin. Myöhemmin rakennettiin
norjalaisten merimiesten aloitteesta Reposaareen norjalaista tunturikirkkoa muistuttava
kuusikulmainen vaatimaton lautarakenteinen
kirkko. 1900-luvun alkupuolella kirkkoa kohennettiin useaan otteeseen. Kirkon monista
merenkulun symboleista ja kuva-aiheista ehkä
puhuttelevimmat ovat Lennart Segerstrålen
Raamatun meriaiheisiin liittyvät kattomaalaukset.
Meri antaa ne kuolleet, jotka siinä ovat
-maalaus koskettaa. Ylösnousemukseen kohoaa myös poika. Segerstråle maalasi teokseen
Berti-poikansa, joka hukkui yhdeksänvuotiaana traagisella linturetkellä. Siinä on taiteilijan
ja isän uskon ydin. "Ihmisen syvin solu on,
mitä ihmisen sydämessä on", sanoo taiteilija
Ylen arkistoon tallennetussa dokumentissa.
Elämän ohjenuoran hän kiteyttää: ”Sinun vaivasi on minun vaivani” ja jatkaa: "Maailman
kriisin syvin syy on selän kääntäminen Jumalalle." Segerstråle näki, miten uskonto jäi
taiteessa marginaaliin. Ei ainoastaan taiteessa,
vaan elämässä muutenkin.
Ihmisen syvin solu ja ydin näkyvät vain elämän merkityksen kautta – Jumalan ja lähimmäisemme.
P.S. Kannattaa käydä kirkossa!