1. No category

4/2013
Merimieskirkko
Sjömanskyrkan
Merimiehen ystävä vuodesta 1882 * Sjömansvännen från 1882
Merimieskirkko partioleirillä s.13
Kyrktorget turnerar igen s. 28
Kesäjuhlat Pirkkalassa s. 18
Hopeasepän tekemä hopeinen kaulariipus, ketjulla. Ajaton ankkuririipus sopii
kaulaan ripustettavaksi niin miehelle kuin naiselle.
www.merimieskirkko.fi/nettipuoti. Voit tilata myös s. 44 olevalla tilauskupongilla.
Jäsenenä saat kaupasta alennuksen syöttämällä
maksuvaiheessa alennuskoodikenttään MMKJASEN2013
Kaikki parit
45,-
Kengissä Merimieskirkon logo!
Perus-Reino lämmittää ja pitää
varpaat turvassa. Pehmeä kumipohja tasoittaa tallausta. Kudottu
ruutukuosipäällinen, varressa
piilovenyke. Tilava Reino-lesti.
2
Reino, ruskea
koot: 39–46
Avo-Reinot niille, jotka mieluiten suijauttavat tossut jalkaan suoraan takaviistosta ja harrastavat myös "hiihtokävelyä".
3
Avo-Reino,
ruskea koot: 39–46
2
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
4
Avo-Reino, musta
koot: 34–43
Marko Toljamo
[email protected]
Tämä merkki kertoo,
että aiheesta on
enemmän lehden
lisäsivuilla netissä.
Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko
virallisen ilmestymispäivän jälkeen.
Merimieskirkon perinteistä kesäjuhlaa vietettiin tänä vuonna Pirkkalassa 10.–
11.8.2013 teemalla "Aaltoliikkeessä". Tapahtuman suunnitteluryhmän paikallisille
jäsenille luovutettiin kiitokseksi ja lämpimin ajatuksin villasukat. Työryhmään
kuuluivat (vasemmalta) Juhani Husa, Kari Luotonen, Olli-Pekka Silfverhuth, Outi
Lehtipuu, Anita Ranta, Sirkka Nylund ja Hannele Koivisto, joka puuttuu kuvasta.
Ryhmässä ideoivat lisäksi tiedottajat Mari Lilja ja Eva-Maria Bogdanoff.
Sakari Lehmuskallio
Tervetuloa tutustumaan Merimieskirkon uusittuun nettipuotiin.
L
18
17
k
Hopeinen kaulariipus
omat on lusittu ja juhlat juhlittu,
on merimieskirkkoväen yhteinen kokemus kesäjuhlien jälkeen.
Kesä 2013 jää mieleen lämpimänä ja helteisenä. Hikeä
pukkas otsaalle laiskallakin.
Kuumia olivat kesän puheenaiheetkin, ja kuumana kävivät
niin ikään monet keskustelijat.
Suomen hallituksen korvat
punehtuivat ja leukaperät
tummuivat useampaan kertaan, kun mielestään viisaammat neuvojaan jakelivat.
Itänaapurissa peruutettiin
monella sektorilla kylmän sodan
kaudelle ja paikoin jopa keskiajalle, vaikka kilpeään pääsivätkin
kiillottamaan yhden tietovuotajan
tapauksessa periaatetaistelussa
läntisen suurvallan kanssa.
Meillä taas tasa-arvokeskustelu
kävi vanhoja uomiaan, jossa toiset
ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Esiin pullahti myös vanha
kuuma peruna eli ns. pakkoruotsi. Ankkalammessa kuohui kuin
Talvivaaran sakka-altaassa ikään.
Vaikea on ihmisen toista
ymmärtää, kun he eivät ymmärrä olla samaa mieltä.
Olisi kirveellä töitä. Vai olisiko
aika palauttaa aivot lomalta ja
tarttua lapioon. Tai edes toisen
hihaan ja kysyä, voiko olla avuksi.
2Toimittajalta
4
Pääkirjoitus/ ledare
5
Hartaus. Pilapiirros
6
EU:n meriturvallisuus
viraston pääjohtaja
Markku Mylly
8Merimieskirkkotyötä
Kreikassa 25 vuotta
10 Hannu Vartiainen
johtaa Rauman merimuseota
12 Satamakirkko Kalajoelle
13 Merimieskirkko partioleirillä
14 Kirkkolaiva
15 Meritaide. Sarjakuva
16 Naantalin meripelastajat
saivat uuden aluksen
22 Kolumni. Kon-Tikin
uskomaton merimatka
24 Torpedoitu Petsamo-alus
26 I kyrkans skepp
27Gäddrag-Vålax-Fagerstad
sjömansmissionskrets
90 år
29 Borgå sjöräddare fick ny
kryssare. Vesikko 80 år
30 Hamnkyrkan i Kalajoki
31 Sommarfesten i Pirkkala
32Perhepiiri
33Merikohtaloita
34Kirjat
36Kesäjuhlat
42Perhepiiri
45Yhteystiedot/
kontaktuppgifter
46Elämän
merellä
Joni Skiftesvi
Sakari Lehmuskallio
30,-
1
sisältö
Uolevi Salonen
Ohi on
toimittajalta
Nyt nettipuodista
25
Merimieskirkko / Sjömanskyrkan
Merimiehen ystävä / Sjömansvännen
4/2013
131. vuosikerta / 131:e årgången
ISSN 1457-5167
Julkaisija / Utgivare:
Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf.
Päätoimittaja / Chefredaktör:
Sakari Lehmuskallio
[email protected]
Toimitussihteeri, taitto /
Redaktionssekreterare, layout:
Marko Toljamo
[email protected]
Översättningar / Käännökset:
Märta von Schantz
Raahen merimuseossa esillä oleva
"Wanha herra" on maailman
vanhin sukelluspuku. Sen kopiolla
tehdyt koesukellukset todistavat,
että puvulla on todella pystytty
sukeltamaan.
Toimituskunta / Redaktion:
Juthas Christina, Lehmuskallio Sakari (pj.), Malmberg
Thure, Poutanen Pertti, Toljamo Marko, Tukkimäki
Paavo, Valtonen Anne, Varho Liisa
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat /
Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden:
Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B
00150 Helsinki, Helsingfors
Puh./Tel. +358 9 6962 4520
Fax. +358 9 6962 4555
[email protected]
Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 €
Katso s. 43 Se på s. 43.
Vuosikertahinta 6 numeroa /
Prenumerationspris 6 tidskrifter:
Suomessa/i Finland: 50 €
EU-maihin/till EU länder: 50 €
Muihin maihin/till andra länder: 55 €
Merimieskirkko on saanut kolme
uutta merimiespastoria. Kesällä 2013
vihittiin papiksi kolme Merimieskirkon
työntekijää, joista tuli samalla
merimiespastoreita asemapaikkoihinsa.
Kuva Espoosta, jossa Johanna
Sternberg (toinen oikealta) sai
pappisvihkimyksensä.
Irtonumerohinta / Lösnummerpris:
10,00 € + pst.
Paino / Tryckeri:
Miktor
Kansi / Pärm: Merimieskirkko partioleirillä 2013. Kuva: Sakari Lehmuskallio
Aineisto- ja ilmestymispäivät 2013:
5: 23.9., ilm. 18.10., 6: 11.11., ilm. 9.12.
Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä
ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää
kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa
käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta.
Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Mahdollinen palkkio maksetaan julkaisemisen / lehden
ilmestymisen jälkeen.
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
3
pääkirjoitus / ledare
hartaus
Sakari Lehmuskallio
pääsihteeri
generalsekreterare
Sinä suojelet
Merimieskirkon idea
nyt ulkomailla, mutta kasvanut
Suomessa. Ulkosuomalaisuus on
arkipäiväistynyt, mutta muuttunut monimuotoisemmaksi.
Kirkon työ arjen keskellä on
haastavaa ja kaipaa tuekseen
lisää selkeitä jäsennyksiä sille,
miten arjessa pyhä on läsnä ja
miten pyhässäkin on arki totta.
Merimieskirkko on käynnistänyt hankkeen merimieskirkon
itseymmärryksen ajantasaistamiseksi, selventämiseksi ja syventämiseksi, myös teologista kieltä
käyttäen. Edellisen kerran vastaava hanke toteutettiin miltei
20 vuotta sitten. On erinomaista,
että kirkon ulkosuomalaistyö on
päättänyt liittyä tähän uuteen hankkeeseen, jonka odotetaan valmistuvan vuoden 2014 päättyessä.
Tämä sopii hyvin jatkumoon,
jossa Merimieskirkolla ja kirkon
ulkosuomalaistyöllä on jo pitkään
ollut sopimus yhteistyöstä. Yhteistyö
rakentuu sille perusnäkemykselle,
H
Marko Toljamo
alkoi elää 1800-luvun sisälähetysaatteen ja modernin diakonian
synnyn mukana. Ajatuksena oli
niiden suomalaisten auttaminen ja
tavoittaminen, joita kirkko ei muutoin tavoittanut ja joiden elämä oli
sosiaalisesti rasitteista.
Merimieskirkon toimintatapaan
ulkomailla kuuluu omaehtoisen
yhteisöllisyyden tukeminen ja
suomalaisen identiteetin ylläpitäminen. Siihen sisältyy laaja kirjo
erilaisia sosiaali- ja kulttuuripalveluja.
Kotimaassa ulkomaalaisia merenkulkijoita palvellaan samoin kuin
suomalaisia sadoissa ulkomaisten
sisarkirkkojen toimipisteissä, sekä
kansainvälisen diakonian että vastavuoroisuuden hengessä.
Tällä hetkellä tätä kirkollista työtä
tehdään muuttuneessa tilanteessa.
Talouden reunaehdot ovat erittäin vaativat. Ihmisten liikkuvuus
ja kommunikointi on muuttunut.
Merenkulkijoiden ja rekkamiesten
parissa tehtävä työ on vähenty-
erra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
että kirkkohallituksen alainen ulkosuomalaistyö ja Suomen Merimieskirkko ry palvelevat samassa
kirkossa. Tavoitteena on kehittää
yhteistyötä, selkeyttää työnjakoa,
välttää päällekkäisyyksiä, sopia
työnjaosta kummankin vahvuuksia
hyödyntäen ja etsiä ajankohtaisia
uusia yhteistyöalueita.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Psalmi 23
Sjömanskyrkans idé
blev aktuell på 1800-talet vid
tillkomsten av meningen med inre
mission och den moderna diakonin.
Tanken var den, att de finländare
skulle få hjälp och nås av gemenskap, vilka kyrkan inte annars kom i
beröring med och vilkas liv tyngdes
av sociala problem.
I Sjömanskyrkans sätt att verka
utomlands ingår att självständigt
stödja gemenskap och att upprätthålla finländarens identitet. Dit hör
också ett brett urval av olika slag
av sociala och kulturella tjänster. I
hemlandet betjänas utländska sjöfarare på samma sätt som finländare i hundratals arbetsplatser i våra
utländska systerkyrkor både enligt
internationell diakoni och i en anda
av ömsesidighet.
För närvarande urförs detta kyrk-
4
liga arbete i en förändrad situation.
De marginella villkoren för ekonomin är ytterst krävande. Människors
rörlighet och kommunikation har
förändrats. Arbetet bland sjöfarare
och långtradarchaufförer har minskat utomlands men vuxit i Finland.
Det utländska har blivit vardag men
förändrats och blivit mångsidigare.
Kyrkans arbete mitt i vardagen är
utmanande och kräver som stöd en
klar disposition för hur det heliga
är närvarande i vardagen och hur i
vardagen är verklighet det heliga.
Sjömanskyrkan har satt i gång ett
projekt för att klargöra och fördjupa uppdateringen av Sjömanskyrkans självförståelse, också genom
teologiskt språkbruk. Föregående
gåmg ett dylikt projekt genomfördes skedde det för nästan tjugo år
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
sedan. Det är utmärkt att kyrkans
utlandsarbete har beslutat att delta
i detta nya projekt, som förväntas
bli klart i slutet av år 2014.
Det passar bra i den fortsättning,
där Sjömanskyrkan och kyrkans arbete bland utlandsfinländare redan
länge har kommit överens om ett
samarbete. Samarbetet bygger på
den grundsynen, att det kyrkostyrelsen underställda arbetet bland
utlandsfinländare och Finlands
Sjömanskyrka rf tjänar samma kyrka.
Ändamålet är att utveckla samarbetet, klargöra arbetsfördelningen,
undvika överlappning, komma
överens om arbetsfördelning
genom att utnyttja båda parters
starka sidor och söka aktuella nya
områden för samarbete.
"Kun merimies astuu jalkansa
maalle, niin on hänen
ympärillänsä kuin rautainen
rengas, jonka liitteinä
ovat boardingmestarit,
runnarit, merimiesräätälit,
kantajat, ajurit, kapakoitsijat,
langenneet naiset,
kenkänpuhdistajat ja lukuisat
muut. Kaikki nämä katsovat
vaan omaan kukkaroonsa ja
kaikki hyörivät he yhdessä
itsensä ja toistensa hyväksi.
Heidän riviänsä on vaikea
murtaa."
Merimiehen Ystävä 8/1888.
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
5
Suomen edustustoverkko maailmalla keväällä 2013.
Markku Mylly lomatunnelmissa heinäkuisena lauantaiaamuna Helsingin Vanhankirkon puistossa matkalla mökille Savonlinnaan.
apua ja tukea merenkulun turvallisuuskysymyksissä. Virasto valmistelee direktiivejä eli lainsäädäntöohjeita sekä neuvoo
ja valvoo, miten jäsenvaltiot toteuttavat
niitä omassa lainsäädännössään.
Emsan työkenttään kuuluu esimerkiksi
Port State Control -järjestelmä, joka velvoittaa valtiot tarkastamaan satamissaan
käyvien laivojen kuntoa. Myös alusten
tilaa valvovien luokituslaitosten valvonta
on tehtävälistalla.
Emsan pääkonttorissa Portugalin Lissabonissa tarkkaillaan EU-alueen koko
merenkulkua.
– Emsa ylläpitää infopalvelua, ja meidän
skriineillä (näytöillä) on 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemän päivää viikossa
17 000–18 000 laivaa, Mylly kertoo.
Tiedot saadaan jäsenmaista, ja jos jotakin yllättävää tapahtuu, eivät Emsan valvojat suoraan puutu siihen, vaan vastuu
on jäsenmailla.
Lisää tavaraa eli 8 000–9 000 alusta tuo
Emsan näytöille järjestelmä, joka seuraa
EU-lippujen alla purjehtivia aluksia kaikilla maailman merillä. Ne ilmoittavat sijaintinsa vähintään kuuden tunnin välein.
Lisäksi tietoa välitetään myös kolmansien
Rikki, typpi ja muut päästöt
CleanseaNetin käynnistämisen jälkeen vuodesta 2009
laivojen päästöt mereen ovat
puolittuneet.
vaikka valvonta-alueella liikkuu liki parikymmentätuhatta alusta. Tieto on omiaan hillitsemään halua kipata öljyjätettä
mereen.
CleanseaNet on Myllyn mukaan jo
osoittanut tehonsa. Sen käynnistämisen
jälkeen vuodesta 2009 laivojen päästöt
mereen ovat puolittuneet. Ja jos öljyä
merestä löytyy, Emsa on osaltaan tukemassa puhdistustyötä: se ylläpitää torjuntavalmiutta ja on rahdannut sitä varten 19
laivaa. Suomesta Emsan valmiudessa on
jäänmurtaja Kontio.
Emsan työkenttään, rooteliin, kuuluu
myös merenkulkijoiden koulutuksen valvonta, ja sillä alalla eletään nyt jännittäviä
hetkiä.
Filippiinit on maailman suurin merimiesten "viejä", ja filippiiniläisiä työskentelee EU-maiden laivoissa yli 75 000.
Mylly katsoo, ettei laivaliikenne voi jäädä syrjään kehityksestä, joka on viemässä
muita liikennemuotoja ympäristöystävällisempiin ratkaisuihin. Tässä hän näkee
yhden merenkulun suurista haasteista.
– Miten toteuttaa muutokset kustannustehokkaasti niin, että eurooppalaisen
merenkulun kilpailukyky säilyy? Rikki,
typpi, kasvihuonekaasut ja painolastivedet, joiden mukana leviää uhkaavia vieraslajeja, Mylly luettelee haasteita.
Pakokaasujen rikkipesureihin hän ei
ainakaan vielä oikein jaksa uskoa, ja polttoainepuolella varustamoilta vaaditaankin nyt viisautta nähdä ikään kuin kulman
taakse: millä laivat tulevaisuudessa kulkevat. Ratkaisu on tärkeä, sillä polttoaine
syö merkittävän osan laivan käyttökuluista.
Tilannetta hankaloittaa vielä se, että
näin laman aikana varustamojen on vaikea saada rahaa investointeihinsa.
Haasteista huolimatta pääjohtajan mielestä lähtökohta on, että eurooppalaista
merenkulkua on jatkossakin, mutta se
vaatii vahvaa innovaatioiden, uudistusten
hyödyntämistä.
EU:n meriturvallisuusviraston pääjohtaja Markku Mylly:
Merenkulun aika kantaa vastuunsa ympäristöstä
Teksti ja kuvat Paavo Tukkimäki
Euroopan
meriturvallisuusvirasto
Emsa tarjoaa EU:n
komissiolle ja
jäsenvaltioille apua
ja tukea merenkulun
turvallisuuskysymyksissä.
Viraston pääjohtaja
on suomalainen
merikapteeni Markku
Mylly.
6
M
erikapteeni Markku Mylly, 61, on suomalaisittain
harvinainen tapaus – ei nyt
ihan joulupukkiin verrattava, sillä niitähän on oikeasti vain yksi,
se Korvatunturin punanuttu. Mylly on
toinen niistä suomalaisista, jotka toimivat
EU-viraston johdossa.
Viime syksystä lähtien hän on ollut Euroopan meriturvallisuusviraston Emsan
pääjohtaja; hänen viisivuotiskautensa alkoi syyskuussa. Se toinen pääjohtaja on
Euroopan rajaturvallisuusvirastoa Frontexia vetävä Ilkka Laitinen.
Mylly on sikäli uranuurtaja, ettei aiemmin yksikään suomalainen ole ollut
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
liikennealan viraston johdossa EU:ssa.
Emsan 25 kansallisuuden joukossa on
Myllyn lisäksi kaksi muuta suomalaista,
ja väkeä virastossa on asiantuntijat mukaan lukien noin 250.
Virastoja unionissa on runsaat 30.
Direktiivejä ja tarkkailua
Emsa (European maritime safety agency)
aloitti toimintansa 2003, ja sen taustalla on
pari haveria, jotka herättivät suurta huomiota ja aiheuttivat mittavia ympäristövahinkoja: säiliöalukset Erika 1999 ja Prestige 2002.
Emsan päätehtävä on Myllyn mukaan
tarjota EU:n komissiolle ja jäsenvaltioille
maiden laivoista, jotka seilaavat EU:n ve- Ensi syksystä ratkeaa, täyttääkö filippiinisillä.
läinen merialan koulutus kansainvälisen
merenkulkujärjestön IMOn ja samalla
myös EU:n vaateet. Tai ei oikeastaan kouValvonta puree päästöihin
lutus, vaan lähinnä sen valvonta.
CleanseaNet taas valvoo laivojen ympä– Se on Filippiineille elämän ja kuoristöpäästöjä mereen koko EU:n alueella, leman kysymys, jos merenkulkijoiden
ja toiminta on Myllyn mukaan lähes reaa- pätevyyksien hyväksyntä vedetään pois,
liaikaista. Valtaosa päästöistä ei suinkaan Mylly sanoo.
aiheudu onnettomuuksista, vaan siitä kun
Tällöin filippiinot eivät enää voisi työslaivat pumppaavat öljyisiä vesiään lait- kennellä EU-lippujen alla. Ongelmia
tomasti mereen. Emsa ostaa vuosittain syntyisi laivoille, varustamoille, merennoin 2 000 satelliittikuvaa, ja eri lähteis- kulkijoille, heidän perheilleen ja suvultä tulevia valvontatietoja yhdistelemällä leen sekä Filippiinien valtiolle, joka saa
on mahdollista löytää päästön aiheuttaja merkittävän osan "vientituloistaan" meri"mitä suurimmalla todennäköisyydellä", miehistä.
Suomessa on protestoitu uutta direktiiviä vastaan, joka pakottaa laivat käyttämään vähärikkistä polttoainetta Itämerellä vuodesta 2015 alkaen. Sen on arvioitu
tuottavan pahimmillaan jopa miljardin
euron lisäkulut Suomelle.
Myllyn mielestä on selvää, että saastuttavalla jäteöljyllä ajamisen ajat alkavat
olla Itämerellä ohi, ja "vastaan raapimisen
sijaan Suomen on aktiivisesti löydettävä
keinoja, miten asia ratkaistaan". Hän huomauttaa, että Suomi on ainoa maa, joka
on budjettiinsa varannut rahaa vanhojen
alusten korvausinvestointeihin.
www.emsa.europa.eu
>>
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
7
Ei tullut
kesävänskää
Pireuksen–Ateenan merimieskirkko 25 vuotta
Diakoniatyö
lisääntyy
Jotta Merimieskirkko pystyy vastaamaan
kasvaviin tarpeisiin Kreikassa,
tarvitaan henkilö- ja talousresursseja.
Vapaaehtoistyö on tässä avainasemassa.
Suomeen. Kirkon työntekijä avusti
vaikeuksissa olevia suomalaisia, teki
sairaalakäyntejä ja piti yhteyttä suomalaiseen siirtokuntaan Ateenassa ja
muuallakin manner-Kreikassa.
Vilkas toiminta
Tätä kaikkea Merimieskirkko on edelleenkin. Tosin merimiehet eivät käy
kirkolla enää, sillä vain harvoin suomalaisia laivoja poikkeaa Pireuksen
satamassa. Samoin rekkamiehet ovat
poissa, koska lastausterminaalit ovat
kaukana kaupungin keskustasta. Mutta
kirkko palvelee edelleenkin matkailijoita ja ennen kaikkea Ateenan suomalaisia.
Basaari on vuoden ehkä tärkein tapahtuma. Se kokoaa yhdellä kertaa
suurimman väkijoukon kirkolle. Merkittäviä tapahtumia ovat myös suomenkieliset jumalanpalvelukset, jotka
toimittaa useimmiten Rodoksen turistipappi. Kreikkalaiset tanssit, elokuvaillat ja varsinkin Suomi-koulu tuovat
monia äitejä kirkolle, jossa lauantaiaamupäivät ovatkin todella vilkkaita.
Kirkko on saavuttanut tärkeän aseman suomalaisten keskuudessa näiden
25-vuoden toimintavuoden aikana.
Kreikan talouskriisi viime vuosina
on kasvattanut kirkon kävijämäärää ja
yhteydenottoja. Avunpyyntöjä on tullut
aikaisempaa enemmän. Diakonialle on
tarvetta juuri nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Jotta Merimieskirkko pystyy vastaamaan tarpeisiin, tarvitaan henkilö- ja
talousresursseja. Onneksi meillä Ateenassa on monia aktiivisia vapaaehtoisia. Toiset ovat tehneet yhtä pitkän
uran kirkon toiminnassa kuin kirkko
Pireuksessa ja Ateenassa. Toiset ovat
tulleet mukaan vasta muutama vuosi
sitten, mutta he kaikki ovat yhtä tärkeitä kirkolle.
25-vuotisjuhlallisuus oli hieno tilaisuus muistaa monia ahkeria vapaaehtoistyöntekijöitä ansiomerkein. Merkit
ja kunniakirjat luovutti Suomen Merimieskirkon henkilöstöjohtaja Heikki
Rantanen ja Ateenan merimieskirkon
sosiaalikuraattori Mari Hilonen. ■
25-vuotisjuhlamessu kokosi kirkkosalin täyteen väkeä. ▲
Suurlähettiläs Pekka Lintu toi
juhlaan valtiollisen tervehdyksen.
Pastori Heikki Rantanen toimitti
juhlamessun.
▲
K
esäkuun toisena päivänä
juhlittiin Ateenassa Paulusgårdenissa
PireuksenAteenan merimieskirkon
25-vuotista taivalta. Kirkkosali oli
täynnä Ateenan suomalaisia. Oli mukava huomata, että joukossa oli useiden aktiivikävijöiden lisäksi myös monia uusia kasvoja. Tilaisuutta kunnioitti
läsnäolollaan myös Ateenan Suomen
suurlähettiläs Pekka Lintu. Messun
toimitti Heikki Rantanen ja musiikista vastasi Pauliina Mäkinen-Loukas.
Messun jälkeen juhlat jatkuivat Paulusgårdenin kattoterassilla. Skandinaavisen kirkon monivuotinen apulainen Kirsi Rokosa ja emäntä Birgitta
Schönberg vastasivat grillitarjoilusta.
Melkoisen voimakas tuuli meinasi lennättää lihavartaat ja pitaleivät taivaan
tuuliin, mutta onneksi tuuli tyyntyi
auringon laskiessa. Kesäillan lämmössä laulettiin suomalaisia lauluja ja
muisteltiin kirkon historiaa 25 vuoden
ajalta.
Kaksikymmentäviisi vuotta sitten
moni asia oli toisin. Ei ollut internetiä,
eikä kännyköitä facebookista puhumattakaan. Kirkolla käytiin lukemassa
suomalaisia sanomalehtiä ja naistenlehtiä. Siellä tavattiin muita suomalaisia, vaihdettiin kuulumisia. Kirkon
joulubasaarista ostettiin suomalaisia
tuotteita, jotta saatiin edes vähän lohdutusta koti-ikävään.
Kirkolla poikkesivat merimiehet ja
rekkakuskit sekä varsinkin syksyisin
reppumatkaajat palatessaan saarilta mantereelle ennen matkaa koti-
Tuula Beckas käy merimieskirkolla usein.
▲
eri on Euroopan meriturvallisuusviraston Emsan pääjohtajalle Markku
Myllylle vähän kuin veren perintöä. Isoisä
työskenteli viisi vuosikymmentä Kemi-yhtiön
hinaajalla. Tosin armeija-aikaan oli viittä vaille, ettei Myllystä tullut ammattisotilasta, sillä
häntä houkuteltiin jäämään kesävänrikiksi.
Kauppoja ei armeijan kanssa tullut, ja 1972
Mylly lähti Helsingin Lauttasaareen merenkulkuoppilaitokseen, "ja sillä tiellä ollaan yhä".
Ensimmäinen jopi löytyi Nielsen-varustamolta, "ja totesin, että tää on mukavaa hommaa". Merikapteeniksi Mylly valmistui 1980
Raumalta, ja sen jälkeen hän seilasi pääosin
Nielsen-varustamon säiliölaivoissa, sillä yhtiön tyyli oli miehen mieleen.
Tornado, Sirocco, Monsun, Tebonia, Tebostar, Tramontana ja viimeisenä poikkeus: Nesteen Jaarli.
Kun laivat alkoivat siirtyä mukavuuslippujen alle, filippiiniläiset merimiehetkin tulivat
tuiksi. Ja kun suomalainen kappalaivasto vain
kutistui ja kurjistui ja ajat alkoivat tuntua epävarmoilta, Mylly siirtyi 1987 luotsiksi ensin
Tankkariin ja sitten Utöseen, mutta kumpikin
paikka tuntui liian hiljaiselta paikalta. Mylly
ryhtyi vetämään Pärnäisten luotsiasemahanketta, joka kesken matkan muuttui maan ensimmäiseksi meriliikenteen ohjauskeskukseksi.
Ura merialan virkamiehenä oli topissaan,
kun Mylly oli Merenkulkulaitoksen pääjohtaja 2004–2009. Emsan johtoon hän siirtyi Suomen satamaliiton toimitusjohtajan vakanssilta.
Merimieskirkot tulivat tutuksi jo nuorelle
merenkulkijalle, ja hakurahtiliikenteen väkeä
palvelivat suomalaisten lisäksi etenkin pohjoismaiset kirkot, joiden verkosto oli paljon
laajempi.
"Kirkko oli siihen aikaan hyvä kiintopiste,
oli paljon ja aktiivista toimintaa", Mylly muistelee. Ja kun laivat olivat nykyistä pitempään
satamassa, kuvioon kuului, että käytiin kirkoilla. ■
Kattoterassi.lla syötiin ja muisteltiin menneitä.
▲
M
Laulutuokio sai hymyn kasvoille.
▲
Teksti ja kuvat Mari Hilonen
Paavo Tukkimäki
8
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
9
Sakari Lehmuskallio
Paavo Tukkimäki
Rauman merimuseossa on kattava kokoelma merellistä esineistöä.
Merikapteeni Hannu Vartiainen on Rauman merimuseon johtaja.
Kipparista tuli
museomies
Merikapteeni Hannu
Vartiaisen mielestä museo
ei ole vain esinekokoelma,
vaan ennen muuta tiedon
tallettaja ja välittäjä.
– Tiedossani ei ole yhtään vastaavaa
yhdistelmää edes maailmalta. Ahvenanmaalla oli Karl Kåhre, mutta siitä on jo
paljon aikaa ja heillä oli periaatteena aina
yhdistää nämä ammatit, Vartiainen sanoo.
Hän sanoo olleensa meren kanssa tekemisissä jo pienestä pitäen, ja mukana on
Teksti Paavo Tukkimäki
ollut tiettyä sukurasitusta: isoisä oli ollut
merillä. Jannuikäisestä Vartiainen on luannu Vartiainen, 58, on har- kenut kaikkia käsiinsä saamansa merikirvinainen merenelävä: hän on jat. Hän on rakentanut optimistijollan ja
merikapteeni ja Rauman me- fillaroinut satamassa laivoja katselemassa.
– Ovathan laivat hienoimpia värkkejä,
rimuseon johtaja. Vastaava
museokapteeni-yhdistelmä on tosi harvi- joita ihmiskunta on rakentanut.
naisuus:
Tuohon aikaan satamat olivat vielä
H
10
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
avoimia, eikä terroristi-iskujen pelosta rakennettuja aitoja ja portteja ollut kuten nyt.
Kauas ja pian
Vartiainen pääsi Jyväskylän yliopistoon
lukemaan taidehistoriaa ja taiteen tutkimusta, mutta päivääkään ei taiteen parissa
tullut vietettyä. Sen sijaan lukion jälkeen
hän lähti 1973 merille. Laivatöitä oli "hirveän paljon tarjolla", ja tavoite oli selvä:
mahdollisimman kauas ja mahdollisimman pian pois kotinurkilta. Vartiainen
tarttui Finnlinesin tarjoukseen, ja cross
tradessa eli hakurahtiliikenteessä tuli pyö-
rittyä ympäri maailmaa.
– Nuoreen mieheen teki valtavan vaikutuksen, kun köydet irrotettiin ja sitten
oltiin 45 päivää merellä.
Vartiaisen mukaan 1970-luku ja
1980-luvun alku olivat sitä "vanhan ajan"
merenkulkua, jossa suomalaisen laivan
ja miehistön saattoi löytää melkein mistä
maapallon kolkasta tahansa.
Merikoulunsa Vartiainen kävi Raumalla ja Turussa, ja sitten iski suuri ulosliputusbuumi: laivat siirrettiin vieraiden lippujen alle ja miehistö vaihtui halvempaan.
– Katkera en ehkä ole, mutta homma
ei mennyt varustamoilta putkeen eikä se
mennyt meiltäkään, kun ei ollut enää töitä.
Vartiaisenkin urakierto yliperämiehestä
kippariksi katkesi: laivaan tuli uusi porukka, ja suomalaisilta loppuivat työt – ensimmäiseksi juuri cross tradessa.
Vartiainen laskee seilanneensa seitsemän lipun alla. Hän työskenteli 1990-luvun taitteessa norjalaisen varustamon
edustajana (supercargo) aikarahdatuilla
laivoilla ja asui Saksassa, kun hän Suomen-vierailullaan ihan piruuttaan soitteli
Silja Lineen ja kysyi töitä. Yllättäen niitä
löytyi, ja neljä vuotta meni yhtiössä, jossa
oli aivan erilainen maailma.
– Ei Siljan maailmassa ollut vikaa, mutta minä olin erilainen siihen maailmaan.
Perhe muutti pois Espoosta ja osti valtavan ison omakotitalon Raumalta, ja
Vartiainen aloitti aikuiskoulutusjohtajana
Rauman merikoulussa. Ihmisten mielestä
se oli "eläkevirka", mutta Vartiaista työ
nakersi: tuntui vastuuttomalta kouluttaa,
kun ala oli koko ajan menossa alaspäin.
Pienoismallinäyttelyn kautta löytyi
kontakti merimuseota puuhaporukkaa, ja
kohta Vartiainen sai kuulla tulleensa valituksi yhdistyksen hallitukseen. Ja kun
Hirveän ikävää aikaa
Merimuseosäätiötä oltiin perustamassa,
– Odottelin töitä, ja se oli hirveän ikävää Vartiaiselta kysyttiin, tuletko säätiön inaikaa soitella ympäri varustamoja, joista tendentiksi.
Hän tuli.
loukkaavaan tyylin kerrottiin, ettei minua
tarvita.
Mies koetteli turhaan onneaan myös Tiedon tallentaja
Rotterdamissa, kunnes merimieskirkolla
"umpimusta" Ranskan merimiespalvelun Rauman merimuseo avattiin 2004 entisen
mies tiesi skandinaavisen varustamon, merikoulun tiloissa.
joka kaipaili työvoimaa.
– Usein ihmiset luulevat, että museo oli– Viikkoa myöhemmin olin jo laivan si MUN aikaansaannokseni, mutta ei. Mipäällä.
nulla oli vain lankojen yhteenvetäjän rooli.
Merielämästä ei ole ainakaan haittaa
museon johtajalle. Mennyttä on oman
kokemuksen pohjalta "tavattoman paljon helpompi ymmärtää, sillä nykyajan
merenkulunkin toimintatavat ja elementit
ovat yhä samat kuin ennen", Vartiainen
sanoo. Hän uskoo, että esimerkiksi dokumenttien rivien väleistä pystyy merikokemuksella lukemaan tosi paljon, ihan ulkopuolisena ei niistä saisi yhtä paljon irti.
Museon teemaksi johtaja siteeraa kirjailija Joseph Conradin ajatusta, että
porukka tekee laivan. Muutettavat muutettuna se merkitsee, etteivät museota tee
vanhat esineet, vaan ihmiset esineiden
takana. Museon tehtävä ei ole potea esineähkyä eli kerätä vain kauheaa määrää
tavaraa, vaan "merimiehen historiaa".
Ihmisetkin ovat alkaneet ymmärtää tämän: ei lahjoiteta vain esineitä, vaan tietoa, esimerkiksi kirjeitä.
– Olen oikeasti ylpeä, että meillä on
täällä monenlaista tietoa. Tavaroita on
mukava katsella, mutta tarvitaan muutakin.
Ja tuo muu on valtava määrä digitalisoitua tietoa, johon houkutellaan tutustumaan museon tietomajakoissa. Mukana
ovat esimerkiksi Rauman merimieshuoneen paperit, 80 000 liuskaa paikallista
merenkulkua: "Iso projekti, joka alkaa nyt
olla valmis."
Vartiainen kiittelee muinaista virkakuntaa, joka tunnollisesti hoiti byrokratiaa.
Sitä Vartiainen hyödyntää myös tuoreimmassa projektissaan; hän on aloittanut
kaksivuotisen urakan Rauman merenkulun historian kirjoittamiseksi.
Vaan se museon tärkein esine?
– Kronometri, Vartiainen vastaa. Meille
maallikolle se on vain viisarikello. ■
RAUMAN MERIMUSEO
RAUMO SJÖFARTSMUSEUM
RAUMA MARITIME MUSEUM
Kalliokatu 34, 26100 RAUMA
Talvikaudella 1.9.2013 – huhtikuu 2014
avoinna sunnuntaisin klo 12-16.
Muina aikoina tilauksesta,
myös pienille ryhmille.
http://www.rmm.fi/
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
11
Teksti Jaakko Laasio
Kuvat Anu-Marja Kangasvieri
S
uuret pujelaivat vierailivat Helsingissä heinäkuun lopulla. Merimieskirkko
oli mukana The Tall Ship Races -tapahtumassa paitsi myyntikojullaan myös hartauksia pitämässä.
Tämän vuoden purjelaivakilpailussa
sattui merionnettomuus, jossa pelastustehtävissä ollut hollantilainen hukkui.
Merimieskirkko järjesti merimiespastori
Liinamaria Halénin johdolla suruhartauksen alusten miehistöille Johanneksenkirkossa 17.7.2013.
Vanhassa kirkossa 19.7. järjestetty ekumeeniseen iltahartaus oli puolestaan tarkoitettu merimiesten lisäksi myös muulle
kaupungissa olevalle seurakunnalle.
Marko Toljamo
Satamakirkko aloitti
Kalajoella
The Tall Ships Races Helsingissä
Kalajoen seurakunta
on yhdessä Kalajoen
sataman kanssa aloittanut
merimieskirkkotoiminnan
Kalajoen satamassa.
S
12
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
Merimieskirkko partioleirillä
K
ansainvälinen meripartioleiri Satahanka XII pidettiin
29.7.– 5.8.2013 Kustavin Lootholmassa.
Satahanka on Suomen Partiolaisten vesi- ja meripartiopainotteinen leiri. Tälle 12. Satahangalle olivat tervetulleita myös muut
kuin meripartiolaiset, kuten melontaa, uintia ja pelastustoimintaa vesillä harrastavat lippukunnat.
Satahankaleireillä on jo perinteisesti ollut telttamerimieskirkko, joka toimii oikean merimieskirkon tavoin: on kahvia,
munkkeja, sanomalehtiä, keskustelua ja yhdessäoloa. Ohjelmaakin oli, lauluhetkiä, hartauksia ja ehtoollisenviettoja. Telttamerimieskirkosta vastasivat Aki Mäkinen ja Antti Pekka
Pulli.
Satahanka tarkoittaa viikinkien käyttämää pitkävenettä, jossa oli monta airoparia soutajia.Pitkävene kuvaa
myös Satahanka-leiriä, koska
leirin henki syntyy lippukunnissa. Satahankaleirejä on
järjestetty vuodesta 1955. Ensimmäisen kerran telttamerimieskirkko oli 1998 Satahanka IX -leillä Ahvenanmaan
Bomarsundissa.
Kuvat Sakari Lehmuskallio
uomen merimieskirkkosatamien ketjuun on tullut uusi lenkki ja samalla
ihan uusi toimija Kalajoen satamaan.
Satama on aiemmin tunnettu myös
Rahjan satamana sen sijaintipaikan mukaan.
Toimintaa pyörittää Kalajoen seurakunnan
vapaaehtoisjoukko ja sitä johtaa seurakunnan
kappalainen Suvi Lehtimäki. Suvi on itse toiminut vapaaehtoisena Raahen merimieskirkon
sen toiminnan alkuaikoina, joten kokemusta
riittää myös toiminnan käynnistämisestä. Satamajohtaja Esa Anttio on ollut koko ajan
hankkeessa aktiivisesti mukana ja aikanaan
itsekin seilanneena tietää tällaisen paikan merPiispa Samuel Salmi pitää Kalajoen satamakirkon siunaustilaisuudessa
puhetta. Vasemmalla Kalajoen kirkkoherra Rauli Junttila ja oikealla kapkityksen.
palainen Suvi Lehtimäki, joka myös vastaa satamakirkon toiminnasta.
Kalajoen satamaan hankittiin vuonna 2011
parakkirakennus, joka peruskorjattiin satamassa toimivien yritysten ja muiden organisaatioiden käytettäväksi. Heti alussa siihen
kaavailtiin myös merenkulkijoille tarkoitettua ri loppuvuosi oli satamassa poikkeuksellisen
vapaa-ajan viettopaikkaa – merimieskirkkoa vilkas ja kävijöitä kirkolla riitti. Vieraskirjaan
tai -klubia.
kertyi merkintöjä tiuhaan tahtiin. SatamakirToiminnan pyörittämistä tarjottiin niin Me- kon siunasi käyttöön 26.5.2013 Oulun piispa
rimieskirkolle kuin Merimiespalvelutoimistol- Samuel Salmi avustajineen.
lekin, yhdessä ja erikseen. Erilaisten vaiheiden
Suomessa merimieskirkkoja on tasaisesti
jälkeen toimijaksi syntyi Kalajoen seurakun- pitkin rannikkoa. Suomen Merimieskirkko
nan yhteydessä toimiva Kalajoen Satama- ry:n toimipaikkojen lisäksi Porin Mäntykirkko (engl. Kalajoki Harbour Mission). Sen luodossa on saksalainen merimieskirkko ja Satamajohtaja Esa Anttio.
taustalla ovat Kalajoen seurakunta ja Kalajoen nyt Kalajoella Satamakirkko. Näiden lisäksi
Satamakirkon ekumeeninen
satama.
Suomen Ortodoksinen ja Katolinen kirkko alttari.
Toiminta käynnistyi vuoden 2012 lokakuul- ovat mukana toimimassa eri merimieskirkkola, vaikka virallisesti piti aloittaa vasta tam- jen kautta.
mikuussa 2013. Kevään ja kesän 2012 aikana
Kalajoen Satamakirkko toimii sataman kesoltiin rekrytoitu asiasta kiinnostuneita vapaa- kellä, sopivasti laiturin reunalla. Se on auki
ehtoiskoulutukseen niin lehti-ilmoituksin arki-iltoina klo 19–22, jos satamassa on laivokuin ”puskaradiollakin”. Innostuneita löytyi ja. Vapaaehtoiset päivystävät neljässä tiimissä
runsaasti, ja syyskuussa pidettiin kahtena vii- aina viikon kerrallaan. Kirkolla on kioski, joskonloppuna koulutus. Kouluttamassa oli Me- ta saa ostaa naposteltavaa ja puhelinkortteja.
rimieskirkon väkeä Raahesta, Kokkolasta ja Merenkulkijoiden käytössä on myös tietokokeskustoimistolta.
neita, karaoke-laitteet ja biljardi. Kirjastossa
Innostus oli niin suurta, että kurssilaiset on erikielisiä kirjoja. Ekumeeninen alttari tarpäättivät aloittaa toiminnan heti syksyllä eikä joaa mahdollisuuden yksityiseen hiljentymivasta vuoden vaihteessa. Hyvä näin, sillä juu- seen tai hartauden viettoon yhdessä. ■
Aki Mäkinen valmistautuu telttamerimieskirkon lauluhetkeen sisupartiolaisten kanssa.
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
13
meritaide
kirkkolaiva
Ludwig Menzel: Menzelbrunnen, Stettin Pommeri 1898. Kuva on lähetetty postikorttina vuonna 1937 Stettinistä Joroisiin
johtaja Hjalmar Björnille.
Stettinin Sedina
Urpo Vuorenoja
M
Kuutti Lavonen: Simon Kyreneläinen auttaa ristin kantamisessa.
Rohkeutta avun pyytämiseen
T
aiteilija Kuutti Lavonen on maalannut Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon
ristintien, Kristuksen kärsimystien. Yksi
ristintien maalauksista on nimeltään
Simon Kyreneläinen auttaa ristin kantamisessa. Kuva-aihe kuuluu perinteisesti
ristintien asemiin.
Maalaus ja sen Raamatusta peräisin oleva aihepiiri ovat vaikuttavia.
Simon Kyreneläinen auttaa Jeesusta
kantamaan ristiä matkalla Golgatalle.
Miellämme Jeesuksen usein meidän
ihmisten taakkojen ja ristien kantajaksi,
mitä hän toki onkin. Tässä ristintien
kuva-aiheessa roolit ovat kuitenkin toisin päin: Simon Kyreneläinen on auttaja
ja Jeesus avun tarvitsija.
14
Lähimmäisestä puhuttaessa kehotetaan meitä usein tukemaan, auttamaan
ja huomioimaan muita ihmisiä. Tämä
näkökulma on tärkeä ja kuuluu olennaisesti kristilliseen uskoon.
Joskus on kuitenkin vaikeampaa olla
avun pyytäjän kuin antajan roolissa.
Aina ei ole helppoa myöntää ettemme
pärjää yksin, vaan tarvitsemme toisen
ihmisen apua tai tukea. Pyytäessämme
toiselta ihmiseltä apua paljastamme
samalla myös oman tarvitsevuutemme.
Kun ihminen on paljaana toisen ihmisen edessä, hän tuntee helposti olonsa
hauraaksi ja haavoittuvaiseksi. Avun
pyytäjältä vaaditaan rohkeutta. Häneltä
vaaditaan myös viisautta nähdä, että
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
ihminen, johon hän turvautuu on luottamuksen arvoinen.
Jeesus tuli ihmiseksi ihmisten keskelle. Hän sai apua ristinsä kantamiseen.
Rohkaiskoon Jeesuksen esimerkki
meitä myöntämään tarvitsevuutemme.
Rohkaiskoon hän meitä myös avun
pyytämiseen ja vastaanottamiseen
silloin, kun sitä tarvitsemme. Elämässä
ei tarvitse pärjätä yksin.
eritaidekuviin kuuluvat lukemattomat kansallistuntoa
herättäneet, merenkulun
vaaroista ja saavutuksista kertovat
monumentit. Ne ylistävät ja tallentavat
voittoja, taisteluvoimaa ja haaksirikkojakin, mutta aina urhojen uljautta.
Stettiniin Oderjoen äärellä Pommerissa pystytettiin vuonna 1898 kuuluisan
kuvanveistäjä Ludwig Menzelin (1858–
1936) luoma komeus Menzelbrunnen.
Naishahmo Sedina johtaa taistelutahtoisena miehistöä purje kohotettuna
olkapäilleen, ankkuri, köydet ja kettingit
apunaan tarueläinten suihkuttaessa
vettä.
Teksti Aira Heinänen
Menzel oli maalaisräätälin varaton
poika, joka taitavuudellaan ja sitkeydellään pääsi kouluttautumaan Berliinissä
kuvanveistäjäksi. Hänen uransa oli
komea. Häntä voitaisiin luonnehtia
jopa hovitaiteilijaksi. Läheinen ystävyys
Keisari Wilhelm II:n kanssa takasi loistotehtäviä; myös natsien hallitessa hän sai
taideakatemian professorina tehdäkseen itsensä Göbbelsin pronssimitalin.
Sedina muodostui saksalaisen satamakaupunki Stettinin tunnuskuvaksi
raatihuoneen aukiolla. Toisen maailmansodan pommituksissa se vaurioitui
pahasti. Potsdamin rauhanteossa voittajat sanelivat kaupungin ympäristöineen
kuuluvaksi Puolalle, joka tarvitsi sataman.
Stettinin vaiheet ovat rajakaupungille
tyypilliset: aikoinaan roomalaiset, sitten
puolalaiset, tanskalaiset ja ruotsalaiset
suurvalta-aikaan, hansa-liitto ja preussilaiset hallinnoivat aluetta vuorotellen.
1800-luvulla saksalainen kaupunki
vaurastui ja modernisoitui, Pariisin bulevardien luoja G.E. Hausmann tilattiin
Stettinin avaran asemakaavan arkkitehdiksi. Vuonna 1945 nimi puolalaistettiin
Szezeciniksi, jossa asukkaita on noin
400 000.
Murskautuneen Sedina-suihkukaivon
korjaus käynnistyi vasta tällä vuosituhannella tarmokkaan kansalaisaloitteen
painostuksesta.
Johanna Sternberg
merimiespastori, Lontoo
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
15
Naantalin Seudun Meripelastajilla syytä iloon:
Uusi pelastusvene
Kolmen vuoden
prosessi takana, uusi
alus nyt käytössä!
N
aantalin Seudun Meripelastajat ry sai
keväällä käyttöönsä uuden aluksen.
Alus on PV IV -luokkaan kuuluva nykyaikainen vesisuihkupropulsiota käyttävä
pelastusvene. Tämän 13-metrisen veneen
maksiminopeudeksi on ilmoitettu 28 solmua, ”mutta yli 30 solmun nopeuksiakin
on mitattu,” myhäilee seuran puheenjohtaja, Kalle Hartikainen tyytyväisenä. Hän on ollut toiminnassa mukana yli
30 vuotta ja nähnyt monenlaisia aluksia.
Tämä on paras.
Naantalin Seudun Meripelastajat ry:n
jäsenistä 20:llä on kipparin paperit. Kaikki toimivat vapaaehtoisina. Kipparilla ja
hänen miehistöllään, jota on ainakin kolme henkeä, on aina kerrallaan viikon päivystys vaihdon ollessa maanantai-iltaisin.
Viikolla päivystetään puhelimitse aluksen
ollessa Naantalin rannassa, viikonloppuna ollaan merellä.
Seuralla on oma tukikohta, Riukuluoto, missä miehistö partioajossa ollessaan
useimmiten ruokailee ja yöpyy. Riukuluoto sijaitsee keskeisellä paikalla Rymättylän länsipuolella, josta alus pääsee
nopeasti siirtymään toiminta-alueelle hälytyksen saatuaan.
Merimieskirkko sisämaanmatkalla
Teksti ja kuvat Liisa Varho
M
erimiespastori Taru Savelius-Latvus on aloittanut työnsä Beneluxmaiden merimieskirkon johtajana Jarmo
Karjalaisen muutettua Suomeen ja aloitettua työnsä Merimieskirkon diakoniajohtajana.
Hälytyksiä aiheuttavat esim. koneviat,
hinaus ja karilleajot. Ensisijaisia meripelastajia ovat viranomaiset eli merivartiosto, vapaaehtoiset kuuluvat toissijaiseen
pelastussysteemiin. Merivartiosto voi hälyttää myös vapaaehtoisia avuksi.
Alus RAY:n tuella
Kampanja uuden aluksen hankkimiseksi käynnistyi jo kolme vuotta sitten.
Pääasiallinen rahoitus (85 %) tuli Rahaautomaattiyhdistykseltä ja loput noin
100 000 euroa seura hankki mm. lahjoituksina, kerran vuodessa ilmestyvän
seuran lehden mainostilamyyntinä sekä
kulukorvauksina, jotka laskutetaan palvelujen käyttäjiltä. Naantalin venemessujen
yhteydessä uusi alus sai nimen LähiTapiola V-S.
Naantalin Seudun Meripelastajat ry:n
puheenjohtaja Kalle Hartikainen.
– Tämä kesä menee miehistön kouluttamisessa uuden veneen käyttöön. Sen
jälkeen aloitetaan uusien jäsenten värvääminen ja kouluttaminen, kertoo seuran
puheenjohtaja Kalle Hartikainen.
ripartiolaisen Satahanka-leiri Kustavin
Vieraillessani uudella aluksella se oli Lootholmassa.
juuri valmistautumassa viikonlopun purjehdukseen, suuntana oli tuhannen me- nsmp.net
Naantalin Seudun Meripelastajat ry:n pelastusalus LähiTapiola V-S.
Pelastajia parhaimmillaan!
Merimiespastori Liinamaria Halén ja vapaaehtoistyöntekijä Elina Kalliovalkama.
S
uomen hengellisten kesäjuhlien
joukossa toiseksi suurimmat juhlat,
Herättäjäjuhlat, järjestettiin tänä kesänä Haapajärvellä 5.–7.7.2013. Juhliin
osallistui noin 27 000 henkeä.
Seurojen lisäksi juhlien ohjelmaan
kuuluivat muun muassa konsertit, näytelmät ja eri ammatti- ja ikäryhmien
kokoontumiset.
Vuosaaren merimieskirkko oli mukana Juhlatorilla yhdistyksen kannatustuotteita myyden ja toiminnasta
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
Liinamaria Halén
Kolme uutta merimiespastoria
Johanna Sternberg
16
kertoen. Vaikka sisämaahan purjehtinutta Merimieskirkkoa saattoi jokunen
juhlavieras uudesta aluevaltauksesta
hämmästellä, juhlakansa myös kiitteli
liikkuvien ihmisten kirkon osallistumista juhlille ja toivotti tervetulleeksi
joukkoon.
Merimieskirkon tavoin myös herännäisyydessä katto on korkealla ja seinät
leveällä, eikä muukalaisuus ja matkalla
olokaan vierasta körttipiireissä ole. ■
Sirpa Tolppanen
Liinamaria Halén.
L
ontoon suomalaisen merimieskirkon
uudeksi palveluvastaavaksi on valittu Mervi Mattila (41) Lontoosta, missä
hän on asunut viimeksi kuluneet 16 vuotta. Hakijoita oli yhteensä 42. Mattila on
työskennellyt aiemmin Suomessa terveydenhoitajana ja sairaanhoitajana sekä
sittemmin 17 vuotta vaativissa asiakaspalvelutehtävissä ulkomailla mm. lentoemäntänä, vuoropäällikkönä ja varastopäällikkönä.
L
ähetysjuhlilla Helsingissä
9.6. pidetyssä messussa sai
pappisvihkimyksen Vuosaaren
merimiespastori
Liinamaria
Halén. Samaan aikaan Turussa
vihittiin papiksi laivakuraattori
Sirpa Tolppanen, jonka asemapaikka on Rauma. Viikko aikaisemmin Espoossa vihittiin papiksi merimiespastori Johanna
Sternberg Lontoon merimieskirkolle.
Onnea ja siunausta uusille merimiespastoreille.
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
17
Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa
Loistavat Taru Nyman ja Kaj Chydenius esiintyivät sekä pääjuhlassa
että iltakonsertissa Vanhassa kirkossa.
Upea lapsiduo, 10-vuotiaat Rebekka Aaltola ja Lari Juva.
Merja Haaviston johtama lasten ja nuorten valloittava tanssiesitys.
Alkutahdit pääjuhlalle puhalsi Pirkkalan puhalliorkesteri.
Hyväntuulisesti aaltoliikkeessä
Teksti Marko Toljamo
Kuvat Marko Toljamo ja Uolevi Salonen
Kajaanista oli tultu juhlille omalla tilausbussilla kahdenkymmenen hengen voimin. Kajaanin iloinen merimieskirkkopiiri täytti vastikään 80 vuotta.
Laivaristeily keräsi
paikallishistoriasta
ja -tuntemuksesta
kiinnostuneet
Pyhäjärvelle.
P
Liisa Tanni lausui
kauniisti neljä
runoa.
irkkalan kirkkoherra Olli-Pekka
Silfverhuth esikuntineen ja vapaaehtoisineen sai aikaan onnistuneet ja hyvätunnelmaiset Merimieskirkon kesäjuhlat 10. – 11.8.2013.
Toivo Waltari mainitsee Merimieskirkon 50-vuotishistoriassaan ensimmäiset
merimieslähetysjuhlat pidetyn Kokkolassa 7.1.1876. Tampereen tietämillä oltiin
taas 115 vuotta ensimmäisestä kerrasta.
Lauantaiaamu alkoi kolmen tunnin laivaretkellä Pyhäjärvellä. Retken aikana
Hopealinjan laivassa saatiin paikallioppailta ansiokkaita tietoiskuja niin alueen
historiasta kuin nykypäivästä.
Ennen varsinaista juhlaa seurakuntasalissa oli tarjolla Tiinan kotiruoan valmistava makoisa lohisoppa pullakahveineen.
Merimieskirkon ajankohtaiskatsauksen
luotsasi puheenjohtaja Timo Lappalainen, joka pohti, mitä väyliä Merimieskirkkolaiva valitsee purjehdittavakseen.
Toimintaa Merimieskirkolla on ja olisi yhä
enemmän kuin mihin resurssit riittävät.
18
Pääsihteeri Sakari Lehmuskallionkin
toteaman mukaan hyviä asioita lähitulevaisuuteen on lastattu paljon: Kari Latvuksen vetämä kirkon ulkosuomalaistyön
perusteiden tarkastelu (kirkon ulkoasianosasto osallistuu projektiin myös taloudellisesti), kehittyvä yhteistyö kirkkohallituksen kanssa (Hampuri) sekä uusien
(Bryssel, Rauma) ja peruskorjauksessa
olevien tilojen (Rotterdam) sisään ajo.
Lisäksi laivakuraattorityö täyttää syksyllä 30 vuotta, ja Merimieskirkko isännöi
ICMAn Pohjois-Euroopan konferenssia
syyskuun lopulla.
Pääjuhlan Pirkkalan kirkossa juosivat
leppoisaan tapaansa tutkija Outi Lehtipuu ja rovasti Juhani Husa. Lehtipuu
myös haastatteli laivakuraattoreita, joihin
Pirkkalan entinen kirkkoherra Husakin lukeutuu. Kaksi muuta haastateltavaa olivat
nimikkolaivakuraattori Jorma Jussila ja
johtava laivakuraattori Jaana Rannikko.
Haastattelussa Rannikko sanoi laivakuraattorityön olevan tulevaisuuden työ-
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
muoto, sillä siinä kirkko on jalkautunut
sinne, missä ihmiset ovat.
Pirkkalan kunnan tervehdyksen juhlaan
toi pormestari Helena Rissanen. Hän
totesi vuonna 2011 Pirkkalassa rakennetun eniten asuntoja koko maassa tuhatta
asukasta kohti. Suur-Tampereeseen liittymiselle Rissanen ei näytä vihreää valoa,
vaan uskoo seudullisen yhteistyön kehittämiseen itsenäisten kuntien kesken.
Juhlapuheen piti Merimieskirkon hallituksen jäsen, kansanedustaja Ilkka
Kantola. Hän totesi merimieskirkkotyön
olevan lähimmäisistään välittävien kristittyjen vastaus kansainvälistymiseen ja
globalisaatioon: ihmisten liikkumiseen
työn perässä oman maansa rajojen ulkopuolelle.
– Maailmalla liikkuvat kansalaiset jätetään helposti oman onnensa nojaan.
Tämän taustalla olevien asenteiden ja
kokemusten todellisuuteen kykenee kuitenkin ihmisten vapaasta innostuksesta
muotoutunut järjestö tuomaan rohkeutta
ja luottamusta, välittämistä ja huolenpitoa.
Järjestönä Merimieskirkko on riittävän
ketterä ja nopea ollakseen oikealla tavalla
nöyrä nopeiden muutosten edessä, Kantola kuvasi.
Musiikkia tapahtumassa esittivät Pirkkalan puhallisorkesteri Jutta Jelyksen
johtamana. 50 vuotta toimineen puhallinorkesterin taustaorganisaatioina ovat sekä
kunta että seurakunta.
Kymmenvuotiaiden Rebekka Aaltolan
(viulu) ja Lari Juvan (urut) duetto oli
herkistävä ja sai aikaan valtaisat suosionosoitukset.
Vaikuttava oli myös Merja Haaviston
ohjaama lasten ja nuorten esitys, joka
tanssin ja musiikin keinoin tulkitsi Haaviston oman koreografian teemasta "Syvyyksistä kirkkauksiin".
Lausuja Liisa Tanni esitti juhlassa neljä
eri runoa tulkiten hienosti neljän eri runoilijan tekstejä.
Näytteen tulevasta antoivat laulaja Taru
Nyman ja säveltäjä, muusikko Kaj Chy-
denius, joiden tulkitsemat miettimiseen
kehottavat runot saivat jatkoa iltakonsertissa vanhassa kirkossa, joka täyttyi ääriään myöten.
Chydenius ja Nyman ovat konsertoineet yhdessä vudesta 2000. Chydeniuksen
sävellykset suomalaisten runoilijoiden
teksteihin Nymanin laulamana kruunasivat monen vieraan juhlapäivän.
Mutta ilta ei loppunut siihen, sillä pappilassa oli vielä nähtävää, kuultavaa, koettavaa ja maisteltavaa.
Jäänmurtaja Kontion kokki Taina
Ollikainen oli loihtinut erinomaisen
lapskoussi-merimiespadan, jota sai ostaa
myös mukaansa. Jälkiruoaksi oli tarjolla lettumestari Risto Kivistön paistamia
räiskäleitä ja huikopalaksi sai vielä makkaraa joko grillistä tai iltanuotiolta.
Solmumestari
Kalevi Törnblomin
opastuksella pääsi opettelemaan solmujen
tekoa Väentuvassa, jossa myös Pirjo Kivelä kertoi pappilan historiasta.
Pyhäjärven rannalla sijaitsevaan aluee-
seen oli helppo tutustua "merimiespassin"
avulla, jota noudattamalla tuli käyneeksi
kaikilla tapahtumapaikoilla. Passinsa palauttaneiden kesken arvottiin palkintoja,
jotka menivät Hannele Torstille ja Ritva
Nurmivuorelle. Lohdutuspalkinnon sai
Leen Härmä.
Viihdettä ja taidetta iltaan toivat nuorten
mainio Nokkossoppa-yhtye, joka esiintyi
tällä kertaa duettona. Samaisella lavalla
kaunista katseltavaa tarjosi Nina Hannonen latinalaistyyppisellä tanssiesityksellään.
Illan hämärtyessä väki kokoontui vielä
pastori Petri Koposen pitämään yöhartauteen laavulle.
Juhlan toisena päivänä jumalanpalveluksessa saarnasi piispa Matti Repo, joka
puhui tekopyhän tutkiskelusta.
Kirkkokahveilla kesäjuhlan viestikapulan otti vastaan Kirkkonummen ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra LarsHenrik Höglund.
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
19
Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa
Nina Hannonen esitti
upean tanssin, joka
oli tätä juhlaa varten
tilattu.
Solmumestari Kalevi
Törnblom opettaa
solmujen tekoa ja
niiden avaamista Riitta
Tunturille.
Merimieskirkon olemukseen liittyvä tärkeä tapahtuma oli myös sunnuntain jumalanpalveluksen yhteydessä tapahtunut uusien työntekijöiden siunaaminen. Tampereen piispan Matti Revon johdolla siunattiin Jumalan sanalla ja kätten päälle panemisella seuraavat
kollegamme: merimiespastori Jarmo Karjalainen Merimieskirkon diakoniajohtajaksi, merimiespastori Taru Savelius-Latvus Benelux-maiden merimieskirkkotyön johtajaksi, teologian tohtori Kari Latvus merimiespastoriksi projektitehtävään, merkonomi Jouni Rihtniemi kirjanpitäjäksi, merimiespastori Sirpa Tolppanen merimiespastoriksi Rauman merimieskirkolle ja laivakuraattoriksi, tradenomi Sari Pirinen
varainhankintapäälliköksi ja diakoni Jaana Rannikko johtavaksi laivakuraattoriksi ja johtavaksi Haminan satamakuraattoriksi.
Uusi hallitusjäsen
Hallituksen uusi
jäsen JuhaPekka Sihvonen
on Volkswagenin, Audin ja
Seatin maahantuontiyhtiön
kenttäjohtaja
ja aktiivinen
luottamushenkilö Helsingin
seurakuntayhtymässä.
M
erimieskirkon hallituksen jäsenistä
joka vuosi on neljä jäsentä erovuorossa. Nyt yksi jäsen, Mari Suomalainen
oli ilmoittanut, ettei ole vaalikokouksen
jälkeen enää käytettävissä. Niinpä ehdolla oli kolme erovuoroista jäsentä ja sen
lisäksi kolme uuttaa kandidaattia.
Jännittävän äänestyksen (ero viimeisen
paikan kohdalla oli vain yksi ääni!) jälkeen valituiksi tulivat johtava diakoniatyöntekijä Hannele Koivisto, merikapteeni Carolus Ramsay, ulkoasianneuvos
Mikko Jokela ja uutena jäsenenä kauppatieteiden maisteri Juha-Pekka Sihvonen (kuvassa).
Hallituksessa jatkavat nyt valittujen
lisäksi Timo Lappalainen, Paula Raitis, Ilkka Kantola, Jouko Kuivalainen,
Tarja Larmasuo, Ilkka Mäkelä, Jarkko
Nisula ja Seppo Simola.
20
Mainio Nokkossoppatrio esiintyi tällä kertaa
duona yhden jäsenen
ollessa armeijassa.
Lettumestari Risto
Kivistö apureineen
valmisti maittavia
räiskäleitä.
Kesäjuhlilla olivat myös Jorma Mitjonen ja Jaana Theman.
Jaana sattui kysymään matkamessuilla vapaaehtoisen
paikkoja, jollainen avautuikin piakkoin Lontoossa, ja niinpä
edessä oli matkalaukkujen pakkaaminen. Antoisan työrupeaman jälkeen paluu Suomeen tapahtui keväällä 2013.
starin
e porme e ja
u
L
!
m
o
Hu
puh
ys, juhla . s. 36.
d
h
e
v
r
e
t
lk
saarna a
piispan
Juhlapuheen piti
kansaedustaja Ilkka
Kantola ja kunnan
tevehdyksen juhlaan
toi pormestari Helena
Rissanen.
Laivakuraattorit
Jorma Jussila, Jaana
Rannikko ja Juhani
Husa kertoivat Outi
Lehtipuun haastatteleman ajatuksiaan
ja kokemuksiaan
työstään.
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
Kesäjuhlan "viestikapulan", Eliksen ja Sirun, vastaanotti kirkkoherra Lars-Henrik Höglund. Ensi
kesänä juhlan järjestää Kirkkonummen ruotsinkielinen srk yhdessä suomenkielisen srk:n kanssa.
Yöhartaus laavulla pastori Petri Koposen johdolla.
Merimiespata lapskoussia sai ostaa
mukaansa. Herkulliseen tarjoiukseen
tarttuivat mm. Marja-Terttu ja Sakari
Kaila Kontiolahdelta.
Iltanuotiolla pääsi paistamaan makkaraa ja laulamaan kahden kitaran
säestyksellä.
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
21
kolumni
Tarinaa ja unelmaa
V
äitetään, että viime kädessä ihmiset seuraavat elämässään kahta asiaa:
tarinaa ja unelmaa. Samaan hengenvetoon monet tutkijat väittävät nykyajan ongelman olevan, että suuret tarinat ovat kadonneet.
Näyttää siltä, että monet elämää suuremmat kertomukset ovat hävinneet
jonnekin sirpaleisen informaatioähkyn taakse. Kirkossakin vältetään lausumasta ääneen sanoja, kuten taivas tai pelastus sen vuoksi, että ne vetoavat
ihmisten tunteisiin.
Merimieskirkko tarjoaa kuitenkin yhä noita molempia: me kerromme
maailman merkittävintä tarinaa ja toteutamme siihen liittyvää unelmaa. Sillä
rakastaessamme me toteutamme Jumalan unelmaa tästä maailmasta. Kirkko,
jossa uskalletaan unelmoida ja kirkko, jossa odotetaan taivasta ja pelastusta,
on kirkko, jossa uskalletaan myös elää jalat maassa tässä hetkessä.
Tehdessäni Merimieskirkon työtä ulkomailla havaitsin yhden äärimmäisen
tärkeän seikan: ihmiset tarvitsevat sitä kokemusta, että joku on kiinnostunut
heistä, heidän elämästään ja elämäntilanteestaan aidosti – ei pelkästään järjen tasolla, vaan myös tunnetasolla. Tämä on yksi Merimieskirkon ydinasia.
Kirkon työtä tehdään siellä, missä oikeat ihmiset elävät. Siellä, missä oikeasti eletään. Siellä, missä elämän suurimmat ja merkittävimmät hetket jaetaan.
Merimieskirkon työ on prosessi, jossa puheet ja teot tuodaan luentosalien
powerpointeista paikkaan, jossa ne oikeasti vaikuttavat ihmisten elämään
– ihmisten arkeen, elämään, tarinoihin ja unelmiin. Olennaisimmaksi tässä
yhteydessä nousee kysymys: miksi tätä työtä tehdään? Tämä kysymys on
äärimmäisen tärkeä? Miksi Merimieskirkko on olemassa? Miksi työntekijämme jaksavat nousta aamuisin intoa puhkuen tekemään työtä, jossa he
laittavat itsensä täysillä likoon?
Muistatteko tarinan toisen maailmansodan aikaisesta saksalaisesta kirkosta, jonka takaseinällä roikkui alttarin yläpuolella krusifiksi, Kristus ristillä?
Eräänä päivänä pommikoneiden lentäessä kaupungin yllä ne pommittavat
ankarasti lähialueita. Myös kirkko tuhoutui tuossa pommituksessa ja kirkon
krusifiksi hautautui rakennusromujen sekaan.
Aikanaan sota loppui ja myös kirkkoa päästiin jälleenrakentamaan. Tiilenkappaleiden ja puuroskan seasta löytyi myös krusifiksi. Krusifiksi oli hiiltynyt ja Kristukselta oli katkennut molemmat kädet ja jalat. Tästä huolimatta
krusifiksi nostettiin takaisin kirkon alttarin yläpuolelle, seinälle, jossa se oli
aikaisemmin ollut. Kädettömän ja jalattoman Kristuksen viereen kirjoitettiin metallilaattaan teksti: Te olette minun käteni ja te olette minun jalkani.
Tämä on syy miksi, työntekijämme jaksavat nousta aamuisin. Kirkon on
kerta toisensa jälkeen jätettävä paikallaan olonsa ja uskallettava elää siellä,
missä sen seurakuntalaiset ovat.
Tule sinäkin rakentamaan yhdessä Merimieskirkon tarinaa ja unelmaa,
joka muuttaa maailmaa edelleenkin.
Jarmo Karjalainen
Kirjoittaja toimii nykyisin Merimieskirkon diakoniajohtajana ja vastaa
seurakuntayhteyksistä Suomessa sekä
ulkomailla tapahtuvasta sosiaalityöstä.
Jarmo Karjalaista voi pyytää vierailemaan seurakunnissa eri tilaisuuksissa
tai saarnavieraana.
22
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
Kon Tiki
Norjalainen
Thor Heyerdahl
miehistöineen
purjehti tukkilautalla
Tyynenmeren yli
todistaakseen
Etelämeren saarten
asutuksen levinneen
sinne Perusta.
T
hor Heyerdahl oli naisten mies, merien mies ja
erityisesti lautturi. Hän oli
syntynyt Etelä-Norjan Larvikissa 6.10.1914 ja koulutukseltaan
biologi. Vuoden pituinen häämatka
Liv-nuorikkonsa kanssa Marquesassaarille mullisti kaiken, mitä tuleman
piti. Heyerdahl vaihtoi tutkimuskohteen eläintieteestä alkukantaisiin kulttuureihin. ”Olin joutunut Etelämeren
mysteerien lumoihin”, kuului perustelu.
Polynesialaiset ovat levittäytyneet
Etelämeren saarten alueelle, joka on
neljä kertaa Eurooppaa suurempi.
Ensi kertaa Polynesiaan tuli asutusta
500 vuotta jKr. ja toistamiseen vuoden
1100 tienoilla. Kun Thor ja Liv olivat
matkallaan kuulleet kerrontaa perulaisten inkojen Aurinkokuninkaasta
Kon-Tikista eli Aurinko-Tikista, alkoi
Thor pohtia Tyynenmeren ylittäneitä
kulttuurivaikutuksia. Muinainen lauttatekniikka alkoi kiinnostaa.
Niinpä toisen maailmansodan päätyttyä Thor ryhtyi tuon 8 000 kilometrin pituisen ja lautalla tapahtuvan
merenylityksen valmisteluun. Thor
lähetti viidelle tarkoin valitulle miehelle kutsun:
”Lähden tukkilautalla Tyynenmeren
yli saadakseni vahvistuksen teorialle,
Merimatka kautta aikojen
Artikkeli perustuu Thor Heyerdahlin matkakirjaan Lautalla yli Tyynenmeren. Tammi 1949, 4. p. Suom. Oiva Talvitie. Kuva kirjan kuvitusta.
että Etelämeren saaret on kansoitettu Perusta
käsin. Lähdetkö mukaan? En takaa muuta kuin
ilmaisen matkan Peruun ja sieltä Etelämeren
saarille sekä takaisin kotiin. Matkalla voi olla
hyötyä teknillisistä tiedoistasi. Vastaa heti.”
Ei tarvinnut toistaa kutsua, ja matkaajat olivat koossa. Knut Haugland, Torstein Raaby,
Erik Hesselberg, Bengt Danielsson ja Herman Watzinger muodostivat Thorin miehistön. Myös lähtiäislahjaksi saatu vihreä papukaija jäi sinnittelemään Kon-Tikiksi kastetulle
lautalle.
Lastu laineilla
Asiantuntijoiden ja viranomaisten varoittelusta huolimatta Kon-Tiki lähti matkaan Callaon satamakaupungista Perusta huhtikuun
28. päivänä 1947. Lautta oli tarkka jäljennös
Perun ja Equadorin vanhoista aluksista. Runko yhdeksästä balsapuutukista, bambukansi
ja -maja, jossa palmikkoseinät ja ristikkokatto
peitelehtineen, kaksoismasto. Lautan sivumitta oli kymmenen metriä. Kaikki siteet olivat
hamppuköyttä. Keula pisti ulos tylppänä aurana. Suorassa perässä oli hankaimet ohjausmelaa varten. Pikkuinen kumivene oli sentään
varoiksi mukana.
Matkan 101 vuorokauteen mahtui tietysti
hurjia tilanteita, karmeita myrskyjä kuin myös
tyyntä köllöttelyä. Peräsimessä oltiin kahden
tunnin vuoroja. Vaikka aallot nousivat maston
huipun tasalle, Kon-Tiki kellui kuin lastu lai-
neilla kauniisti kaatumatta.
Kokkivuorossa poimittiin aamulla ensin kalat kannelta. Käärmemakrilli ja keltaeväinen
tonnikala pitivät nälän hyvin poissa lentokaloista, bonitoista ja haista puhumattakaan. Muu
muona- ja vesivarasto oli bambukannen alla.
Thor miehistöineen sai iloita papukaijasta
kaksi kuukautta, kunnes hyökyaalto imaisi sen
mennessään. Tapaus veti miehet hiljaisiksi.
Näin voisi käydä heillekin vahtivuorossa otteen lipsuessa. Kun maata sitten alkoi näkyä,
tuli jälleen vakava olo. Koralliriutat ovat usein
olleet merimiesten surma.
Lokikirjaan saattoi joka tapauksessa merkitä 97 meripäivän jälkeen, että Polynesiassa
oltiin. Raroian rengasriutta elokuun 7. päivänä
oli pahin, mutta yli oli yritettävä. Ensi kertaa
pantiin kengät lautalla jalkaan ja korkkiliivit
valmiiksi Ankkurin avulla oltiin mahdollisimman pitkään paikoillaan, kunnes viime tingassa katkaistiin köydet, jolloin jättiläishyöky kohotti Kon-Tikin ilmaan. Lautta ratsasti aallon
harjalla, yhä hirveämmät merivoimat kiskoivat lauttureita mukaansa, mutta nämä ”miehet
olivat rautaa ja laiva puuta”, kuten Suomessa
lauletaan. Knut julisti mastosta, että lauttakin
kestää, ja niin Kon-Tiki päätyi lopulta kovalle
korallipohjalle.
Kuusi kukkaseppeltä
Kon-Tiki oli tuonut miehet perille hyvissä
voimissa. Mikä oli todistettava, oli todistettu.
Perusta oltiin tultu lautoilla yli Tyynenmeren
Aurinko-Tikin tarinat ainakin tuomisina. Näin
oli osoitettu, että ainakin merenkulkuteknisesti oli mahdollista asuttaa nämä saaret EteläAmerikasta lähtöisin.
Tahitilla riemuittiin mereltä selviytyneitä
tutkimusmatkailijoita. Jokaiselle oli annettu valkoinen kukkaseppele kaulaan. Kun
Thor miehistöineen oli astunut norjalaiseen
4000-tonniseen Thor I:een kotimatkalle, kellui
laguunin aalloilla kuusi seppeltä. Takaisin lähtiessä seppele heitetään mereen.
33-vuotiaalle Thor Heyerdahlille matka
Kon-Tikilla oli tiedemiesuran loistava avaus,
josta koko maailma kohisi. Tätä seurasi uusia
matkoja merien yli, kuten kaislalaiva Ra II:lla
Marokosta Barbadosiin vuonna 1970. Ensimmäinen Ra epäonnistui. Thorilla oli asiaa
myös Persianlahdella ja Intian valtamerellä.
Mustaltamereltä hän ei enää palannut, kun lopullinen lähtö tuli 18.4.2002.
Häntä jäi suremaan suuri perhe. Kolmasti
naimisissa ollut Thor oli saanut kuusi lasta.
Teneriffalla asuva Thor Heyerdahl jr., Oslon
Kon-Tiki museon hallituksen puheenjohtaja,
sanoo, että ”isän perintö oli epäillä auktoriteetteja ja vakiintuneita näkökantoja”. Hän luotti
enemmän itseensä kuin vastustajiin.
Nyt norjalainen Kon-Tiki elokuva (2011)
valloittaa maailmaa yhtä lailla kuin itse matka
aikanaan. Kon-Tiki museo ja elokuva kuuluvat Unescon maailmanperintörekisteriin.
Irmeli Tanttu
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
23
Torpedoitu Petsamo-laiva oli
uiva säilyketehdas
Loviisalainen laivanvarustaja ja
suurliikemies jääkärieverstiluutnantti
Ragnar Nordström (1894–1982) oli
korostetun isänmaallinen mies. Hän
aseisti talvisodan aikana omin varoin
Lapin armeijaa ja antoi laivoilleen
sellaisia nimiä kuin Viena, Aunus,
Syväri ja Petsamo.
Iso reki, sanoivat merimiehet 124-metrisestä Petsamolaivasta. Tässä alus kuvattuna Hangossa.
S
koista mainetta saanut merikapteeni Eric
Hjelt. Muuta väkeä oli 37 miestä. Eric
Hjelt muistetaan Suomen merihistoriassa
ns. veljesten haverista. Hän toimi 1930
matkustajalaiva Arcturuksen päällikkönä
sen törmätessä Kattegatissa saman varustamon Oberoniin, jonka päällikkönä
oli Ericin veli Ossi Hjelt. Haverissa 43
ihmistä menetti henkensä.
Petsamo hiilesti Kap Verdessä ja jatkoi
sieltä pohjoiseen liittoutuneiden saattueessa. Euroopan rannan lähestyessä
suomalaisalus erkaantui saattueesta ja
suuntasi yksin määräsatamaansa. Irlannin majakoiden tullessa 10.7. näköpiiriin
laivassa oltiin huojentuneita. Sukellusveneitä, ”harmaita susia”, pelättiin, mutta
matkasta oli niin vähän jäljellä, että uskottiin siitä selvittävän. Pahaksi onneksi
suomalaislaivan havaitsi kuitenkin lähellä rannikkoa vaaninut saksalainen U 34
-sukellusvene, joka valmistautui upottamaan sen torpedoimalla.
Kesäkuun 22. päivänä Wilhelmshavenista lähteneen Wilhelm Rollmanin
kipparoiman U 34:n matka oli ollut onnekas, upotuksia oli kertynyt jo neljä. Näistä
maukkain saalis oli brittiläinen hävittäjä
HMS Whirlwind. Nyt 32-vuotias päällikkö tähysi suurehkoa alusta, josta ei ilmeisestikään ollut havaittu sukellusvenettä.
Nuottaveneillä maihin
Vei kuutisen tuntia ennen kuin Rollman
Petsamo lastasi toukokuussa 1940 mais- pääsi mieleiseensä hyökkäysasemaan ja
sia ja vehnää Argentiinassa Irlannin Cor- saattoi klo 14.26 laukaista torpedon, joka
kiin vietäväksi. Eurooppaa kohti se lähti osui Petsamon konehuoneeseen räjähtäen
Buenos Airesista 6.6. päällikkönään eri- valtaisalla voimalla. Vesi ryöppysi laivaan
24
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
ei bluffaa
Raahen museossa nähtävänä
oleva Wanhaksi herraksi
tituleerattu maailman vanhin
sukelluspuku ei ole mikään
”bluffi-puku”, vaan sillä on
todella pystytty sukeltamaan.
Tähän tulokseen tultiin
koesukelluksissa, jotka tehtiin
Wanhan herran kopiopuvulla.
Puvun konstruktio havaittiin
kelvolliseksi sukelluksissa,
joista pisin kesti peräti 40
minuuttia!
Joni Skiftesvik
uomen itäisen käsivarren nimikkolaiva, Glasgow’ssa 1907
veteen laskettu s/s Petsamo oli
merimiesten sanoin ”iso reki”.
Sillä oli pituutta 124 metriä ja kantavuutta 7 300 tonnia. Laiva sai vesillelaskussa nimen Junin. Nimenä ehti olla myös
Cambrian Idylle ennen kuin Ragnar
Nordström osti sen 1930 ja alus siirtyi
Suomen lipun alle.
Pitkäkorsteenisen Petsamon sanottiin
olevan maailman suurin ja nopein uiva
säilyketehdas.
Nordström-varustamon
historiikissa nopeudeksi ilmoitetaan 9,5
solmua, mutta todellisuudessa laiva lienee ollut nopeampi, koska se kelpuutettiin mukaan liittoutuneiden 13,5 solmun
saattueeseen ennen tuhoutumistaan välirauhan aikana. Kovasti ovat lämmittäjät
saaneet lapioida hiiliä uuneihin kattiloiden alle, jotta siihen vauhtiin päästiin.
Ragnar Nordström hyödynsi Petsamolaivaansa taitavasti. Hän käytti sitä Islannin vesillä kalastaneiden sillialustensa
emälaivana ja matkustajiakin siinä kuljetettiin. Kun kalastuksessa tuli luppoaikaa,
Petsamo porhalsi meriä rahtialuksena.
Rahtia se kuljetti myös tuhon kohdatessa
sitä 10.7.1940.
Wanha herra
ja miehet hakeutuivat kuka milläkin keinolla täkille ja alkoivat laskea pelastusveneitä. Yksi veneistä oli pudonnut räjähdyksessä mereen. Kaksi sillinpyynnissä
käytettyä suurta nuottavenettä oli jäljellä.
Niiden lasku onnistui ja miehet pääsivät
niihin. Kiire oli kova, sillä torpedon repimä alus teki nopeaa kuolemaa, se näkyi
ja kuului.
Veneet pyrkivät loitolle uppoavasta
aluksesta. Tällöin havaittiin sukellusvene
puolen mailin päässä. Pelastusveneissä
suoritettu nimenhuuto paljasti neljän miehen olevan kadoksissa. Torpedon pahoin
vaurioittama laiva katkesi pian ja kumpikin aluksen puolisko painui veden alle.
Veneet palasivat onnettomuuspaikalle etsimään kadonneita miehiä, mutta siellä
oli vain hylyn jäänteitä. Pelastusveneet
suuntasivat mannerta kohti ja miehet pääsivät vielä samana iltana kuivalle maalle.
Kaikki s/s Petsamon torpedoinnissa
menehtyneet olivat lämmittäjiä. Hiilenlapioijan työn vaarallisuus sota-aikana tuli
jällen kerran toteen näytetyksi.
Petsamon upottanut Wilhelm Rollman
teki menestyksekkään, mutta lyhyen uran
sukellusveneen päällikkönä. Hän upotti
22 rahtialusta ja kolme sota-alusta. Rollman menehtyi marraskuussa 1943 brittiläisen lentokoneen upottaessa hänen
tuolloin komentamassa U 848:n. Nordström-varustamolla oli myöhemmin vielä
kaksi Petsamo-nimistä laivaa. ■
R
aahen museon Kruununmakasiinissa esillä oleva vasikannahkainen sukelluspuku
on vanhan merikaupungin
tunnetuin nähtävyys. Puvun maine on
vuosikymmenten aikana kiirinyt pitkin
maailmaa ja se on vieraillut jopa maailmankuulussa Greenwichin National
Maritime -museossa Lontoossa 1986.
Puku oli nähtävillä myös USA:n Philadelphiassa 1988 sekä Portugalin Lissabonissa Expo98-maailmannäyttelyssä.
Sukelluspuvun lahjoitti Raahen museolle1860-luvulla merikapteeni Johan
Leufstadius. Puvun alkuperää ei tunneta,
mutta Leufstadius lienee hankkinut sen
ulkomailta. On tosin näkemyksiä, että
pikilangalla ommeltu, tervalla ja sianihralla vesitiiviiksi käsitelty nahkapuku
voisi olla supisuomalaista tekoa pieksu-
maisten jalkojensa takia. Huppuosassa
on sisäpuolella puurimoitus. Puku on
todennäköisesti 1700-luvun alkupuolelta.
Sukelluspukua on käytetty laivojen vedenalaisten osien tarkastamiseen. Puvun
käyttäjä pujottautui rakennelman sisään
vatsassa olevasta aukosta, joka suljettiin
nahkavyöllä. Ilmaa sukeltajalle pumpattiin palkeilla puu- ja nahkavalmisteisten
putkien kautta hupun yläosaan, jossa oli
läppäventtiili. Ilma poistui selkäosassa
olleesta putkesta. Kyseessä oli eräänlainen sukelluspuvun ja -kellon yhdistelmä.
Wanha herra stressaantui
Wanha herra oli pitkään näytillä kaupungin vanhimmassa museopisteessä Pakkahuoneella. Hiljattain se siirrettiin sieltä
Kruununmakasiiniin väljempiin tiloihin.
Sielläkin se kerää väkeä ympärilleen ja
siitä on tullut varsinkin lasten suosikki
futuristisen, jotenkin hellyttävän ulkonäkönsä takia.
Vuonna 1988 museon konservaattori Jouko Turunen teki sukelluspuvusta
Nuoreksi herraksi nimetyn kopiopuvun,
koska lukuisten ulkomaan matkojen arveltiin rasittavan ylettömästi Wanhaa
herraa, ja sen ulkonäön ja kunnon pelättiin kärsivän matkustelusta. Kopiopuvun valmistuttua heräsi ajatus kokeilla
käytännössä, onko puvulla voitu todella
sukeltaa – epäilijöitäkin kun oli. Kokeissa puvun todettiin olevan toimiva ja pisin
tehty sukellus kesti 40 minuuttia.
Kesällä 2013 kopiopuvulla tehtiin
25-vuotisjuhlasukellus museorannassa
Pekanpäivien aikaan ja Nuoren herran
todettiin olevan vetreässä kunnossa. ■
Joni Skiftesvik
Hengitysilmaa Wanhalle herralle pumpattiin palkeilla putken välityksellä, joka oli
kiinni sukelluspuvun yläosassa. Ilma poistui
selkäosan lyhyestä putkesta. Puvun konstruktion mukaisesti ylipaine pitää puvun
yläosan kuivana, vaikka alaosa täyttyisi
vedestä.
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
25
i kyrkans skepp
Inför 90-årsfesten: Ordförande för Gäddrag-Vålax-Fagerstad sjömansmissionskrets Dagny Lindholm flankerad av maken Bror t.v. och
Svante Grönqvist.
Nittio år sjömansmission i
Gäddrag-Vålax-Fagerstad
Text och foto Thure Malmberg
Urpo Vuorenoja
S
Kuutti Lavonen: Simon av Cyrene hjälper att bära korset.
Mod att be om hjälp
K
onstnären Kuutti Lavonen har
i S:t Olofs kyrka i Tyrvis målat
korsvägen, Kristi lidandes vägen
av bilderna korsvägen har fått namnet
Simon av Cyrene hjälper att bära korset.
Motivet för bilden är av tradition en av
stationerna på korsvägen.
Målningen och ämnesområdet taget
ur Bibeln är verkningsfullt. Simon av
Cyrene hjälper Jesus att bära korset på
vägen till Golgata. Vi tänker oss ofta
Jesus som bärare av våra mänskliga
bördor och kors, vilket han ju verkligen
är. Men i motivet för denna bild av
korsvägen är rollerna ombytta. Simon
av Cyrene är hjälparen och Jesus den
som behöver hjälp.
26
På tal om vår nästa uppmanas vi
ofta att stödja, hjälpa och ta hänsyn till
andra. Detta är en viktig synpunkt och
den är en väsentlig del av den kristna
tron.
Men ibland är det ändå svårare att
ha rollen av den som ber om hjälp än
rollen som hjälpare. Det är inte alltid
lätt att medge, att vi inte klarar oss
ensamma utan behöver en annan
människas hjälp och stöd. Då vi ber
om hjälp av en annan människa visar
vi samtidigt också vårt eget behov av
hjälp. Då människan står avklädd inför
en annan människa, känner hon sig
lätt skör och sårbar. Av en som ber
om hjälp krävs det mod. Hon behöver
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
också vishet för att se att människan
som hon tryggar sig till är värd förtroendet.
Jesus kom som en människa bland
människor. Han fick hjälp med att bära
sitt kors. Må Jesu exempel ge oss mod
att erkänna vårt behov av hjälp. Må
han uppmuntra oss att också be om
och ta emot hjälp då vi behöver det.
Man behöver inte klara sig ensam i livet.
Johanna Sternberg
sjömanspastor, London
öndagen den 8 september blir det
stor och glad födelsedagsfest på
Tallåsa föreningslokal i Gäddrag,
Borgå. Förr samlades upp till
sjuttiotalet skutskeppare från trakten till
möte här för att diskutera sandskeppningarna till Helsingfors.
Men nu är det den egna sjömansmissionskretsen som fyller 90 år, och festen
inleds med sång av barnen från Grännäs
skola under ledning av Krister Henriksson och solosång av Hanna Lönnroos.
Hon har anknytning till sjömansyrket:
hennes morfar Hans Grönqvist drunknade, när ms Irma gick under 1968. Med
elva döda, däribland en tvåårig pojke, var
detta den största olycka som genom tiderna drabbat denna trakt.
Domkyrkoförsamlingen i Borgå representeras av pastor Marina Smeds, och
kretsens gamla vän domprosten Lasse
Schmidt – själv gammal sjömanspräst –
har lovat komma, liksom missionssekreterare Gun Ekblom. Finlands Sjömanskyrka representeras av Jaakko Laasio,
direktör för arbetet bland sjöfarare, som
också delar ut förtjänsttecken. Sjömanskyrkans guldmärke går till Ethel Grönqvist för mer än 30 års hängivet arbete i
kyrkan.
Här i Gäddrag kallas Sjömanskyrkans
lokala avdelning fortfarande av tradition
"sjömansmissionskrets". När Finlands
Sjömanskyrka grundades 1875 handlade
det ju ibland om att missionera, men med
åren har arbetet fått en i huvudsak praktisk, handgriplig prägel. Att ta hand om
människor på resande fot kan fortfarande
också innebära kontakt med sjöfarare,
men allt oftare är det långtradarchaufförer,
studerande och utlandsbosatta som söker
sig till sjömanskyrkan.
Gäddrag-Vålax-Fagerstad sjömansmissionskrets har ett namn lika långt som sin
historia. Det krävs vanligen också östnyländska rötter för att kunna placera de tre
bynamnen rätt på kartan. Men söker man
sig från Borgå landvägen ut mot skärgården i sydost passeras Gäddrag med den
gamla föreningslokalen Tallåsa på vägen
till Tirmo och färjan till Pellinge. På ett
sjökort ligger Gäddrag mitt på det smala
näset mellan Vålaxfjärden och Lill-Pernåvikens utlopp.
Här har kretsen ända sedan 1927 ordnat
auktion till förmån för Finlands Sjömanskyrka, alltid sista fredagen före påsk. Sedan
1985 är det Svante Grönqvist som svingat
klubban, och varje år har ett respektabelt belopp omsorgsfullt sänts till Sjömanskyrkan.
Anstånd med betalning
Folket här i Gäddrag, Vålax och Fagerstad lever med och av havet. Havet ger
och havet tar, brukar man säga. För skutskeppare kunde utkomsten bli nog så säsongbunden. Om det vittnar de prydligt
ifyllda kassahäften kretsordförande Dagny Lindholm omsorgsfullt sparat.
I häftet från 1937 fascinerar auktionsresultaten: 1 äpple 3:50, 1 apelsin 3 mark,
står det i den första kolumnen. En näsduk
auktionerades också ut, och det dyraste
inropet var ett förkläde för 17 mark. Den
kolumnen följs av en annan med namnet
på den som ropat in frukterna. Och så, i
en tredje kolumn: "Anstånd till 1 augusti."
Därpå följer en sista kolumn med datum
när köpesumman betalts och kvitterats.
– Så var det förr. Alla ville vara med och
stödja sjömansmissionen, men på våren
och försommaren hade ingen pengar här,
säger Svante Grönqvist.
– Först när seglationen kommit i gång
och man fått in frakter fanns det pengar i
byarna. Själv minns jag att anstånd brukade ges till midsommar, men 1937 behövdes synbarligen ännu längre betalningstid,
säger han.
Att auktionen förr också behövde två
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
27
auktionsmäklare visar hur stor och
betydelsefull den varit. Då höll man
kaffepaus efter den första timmen för
att sedan fortsätta med ny mäklare och
nya krafter tills allt var sålt.
Att köpa äpplen och apelsiner styckevis säger också något om de kärva
förhållandena förr. Samtidigt var auktionen strax före påsk en av årets höjdpunkter, något man inte ville gå miste
om.
– Fortfarande är auktionen viktig och
fyller vanligen hela salen på Tallåsa,
säger Dagny Lindholm.
– En skillnad mot förr är att de första bänkarna inte längre är fulla med
barn och ungdomar. De har fått andra
intressen, men ännu för fem–sex år sedan var det massor med barn här.
– Vi har cirka 40 medlemmar, av
vilka cirka 15 aktivt ställer upp på månadsmötena hemma hos oss. Vi kvinnor samlas i matsalen och ibland sätter jag mig vid harmoniet och spelar
något. De tre–fyra herrar som är med
brukar sätta sig i ett mindre rum där
de får prata båtar och sjöfartsminnen i
fred. För 90 år sedan kunde karlfolket
slöjda medan damerna skötte kaffeserveringen.
– Under de 90 åren har kretsens underlag växlat. Allt började här i Gäddrag när predikanten Lejonmark från
Sjömanskyrkan 1923 talade om syföreningarnas stora betydelse för kyrkans
ekonomi. Då grundades omedelbart en
syförening i Gäddrag, och så har det
fortsatt sedan dess. De första medlemmarna kom ända från Kardrag i sydost
till Vålax i väster. Nu börjar åldern ta
ut sin rätt lite överallt, men än är vi aktiva, säger Dagny Lindholm.
Från sandskutor till
Atlanten
Hennes man Bror hör till de herrar
som regelbundet ställer upp. Han är
sjökapten och en verklig djuphavsseglare, en tid även styrman i legendariska FÅA.
– Jag var tio år när jag började till
sjöss. Det var på olika småskutor från
bygden jag började som sjöman. På
vårarna fick jag sluta skolan lite tidigare än de andra eleverna, och på hösten återvände jag senare än de andra,
säger han.
– Ombord på tvåmastade Sirkka,
byggd i Björkö, hade man en 30 häst-
28
krafters motor. Det var stora grejor på
den tiden, och här blev jag också intresserad av maskiner fast jag sedan
kom att vara navigatör hela mitt liv till
sjöss, säger han.
Svante Grönqvist hade 55 års sjömansliv bakom sig när han för fem år
sedan gick i land för gott från vår handelsflotta. Befälskompetensen har han
kvar, och fortfarande tar han ut Vålaxbornas egen Alexandra på turer i den
östnyländska skärgården.
– Jag började till sjöss på Karin, en av
de första järnbåtarna i Vålax. Vi körde
sand till Helsingfors, men var också
med och byggde bl.a. Norra Gloppstens fyr utanför Vasa 1956. Ombord
hade vi sand och cement, som mixades
i en stor blandare. Dessutom körde vi
sågade varor till Sverige.
– Första gången jag kom i kontakt
med sjömanskyrkan var som 18-åring
i Rotterdam. Vi var ett gäng som rest
ned för att ta över Turrets tankfartyg
Presto, på den tiden Finlands största.
Vi var 45 gubbar ombord, medan vi på
sandskutorna varit högst 3 man.
– I Rotterdam bodde vi på norska
sjömanskyrkan, men eftersom vi låg
två veckor i hamn besökte vi också
gärna finska sjömanskyrkan. Det kunde bli en kort andakt i kyrkan innan vi
sökte oss ut till krogarna i närheten.
– Jag har alltid haft en skyddsängel
med mig. Så här efteråt sett var det
t.ex. inte helt riskfritt att dumpa överskottsammunition från Dragsvik i en
djupgrav vid Irland på 1970-talet. Vi
gick ut via Skagen, för Kielkanalen
hade inte velat ha något att göra med
en sådan last. Sedan lossade vi ammunitionen för hand i sjögång.
Förutom Ethel Grönqvist som tilldelas Sjömanskyrkans förtjänsttecken
i guld får Anita Hedberg, Regina
Holmberg, Anne Vihinen, Monica
Sällström-Grönqvist och Marita
Michelsson Sjömanskyrkans förtjänsttecken i brons. ■
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
Kyrktorget
turnerar igen
Borgå sjöräddare fick ny kryssare
Nydöpta RV Aktia Porvoo lämnar åkajen efter dopet 16 juni.
H
östen i Borgå stift startar med
kyrktorget-turnén. Den ordnas
av KCSA (Kyrkans central för det
svenska arbetet) och medverkande är
dess avdelningar samt en rad kyrkliga organisationer, läroverk och andra
aktörer son t.ex förlag. Sjömanskyrkan är med för fjärde gången på hela
evenemanget.
Kyrktorget stanna prosterivis så, att
först ställer man upp i Österbotten,
sedan står Nyland (Östra, huvudstad
och Västra) i tur och avslutningen är
i Åboland och på Åland. Man bjuder
in församlingsanställda, förtroendevalda och frivilligmedarbetare. Naturligtvis är torget öppet för allmänheten.
Sjömanskyrkans ”kyrktorgteam” i
år är Sakari Lehmuskallio (Österbotten), Liinamaria Halén (Österbotten,
Åboland-Åland)) och Jaakko Laasio
(Nyland). Vi vill gärna berätta om
möjligheten att använda sig av sjömanskyrkans tjänster både som resande och församling.
Mer info hittar du pä
sacrista.evl.fi/kyrktorget.
Jaakko Laasio
Merimieskirkko
palvelee
internetissä
M
erimieskirkon internet-sivusto
löytyy osoitteesta www.merimieskirkko.fi. Sivustolta löydät tietoa
toiminnastamme, eri toimipaikostavalokuvia jne.
Merimieskirkon Facebook kertoo
tuoreimmat uutiset ja tapahtumat.
Käy tykkäämässä, niin pysyt ajan
hermoilla: facebook.com/merimieskirkko.
Oletko jo löytänyt Merimieskirkon
blogin, kirjoituksia merimieskirkkotyöstä? Muista lukea säännöllisesti:
http://merimieskirkkoblogi.blogspot.com/.
Merimiespappi netissä palvelee
kaikkia ulkosuomalaisia osoitteessa
merimieskirkko.fi/nettipappi.
Saat tilattua Viikon Sanan suoraan
sähköpostiisi tai voit lukea sen merimieskirkko.fi -sivuston etusivulta.
E
n ny rib båt tillverkad för krävande
förhållanden av Boomerang Boats i
Lovisa döptes kort före midsommar
i Borgå. Båten har byggts med Aktiastif-
telsen i Borgå som huvudsaklig sponsor
och kommer liksom Borgå Sjöräddares
övriga båtar att ha Tolkis som hemhamn.
Tidigare har även Aktiastiftelsen i Kyrk-
slätt stött bygget av en liknande båt.
Gudmor för PV Aktia Porvoo är
den lokala Aktiastiftelsens ordförande
Ullrike Hjelt-Hansson, som betonade
sjösäkerhetens betydelse i en stor skärgårdskommun som Borgå.
Borgå Sjöräddare är en medlemsförening i Finlands Sjöräddningssällskap.
Av föreningens 370 medlemmar deltar
50 aktivt i det frivilliga räddningsarbetet. Under år 2012 assisterades 37
nödställda och 22 båtar av Borgå Sjöräddare.
Den nya sjöräddningskryssaren har
beteckningen PV 315 och drivs av två
dieslar med en sammanlagd effekt av
552 kW kopplade till vattenjetaggregat. Topphastigheten är 35 knop och
aktionsradien 150 nautiska mil.
Text och foto Thure Malmberg
Sista ubåten fyller 80 år
M
useiubåten Vesikko fyller 80 år
i år. Jubileet till ära har ubåten
målats i enligt uppgift ursprunglig färgsättning från den 10 maj 1933, när
hon som CV-707 i tysthet sjösattes vid
byggvarvet Crichton Vulcan i Åbo.
Ubåten var byggd för tysk räkning och
provkördes även 1933–34 med tysk besättning, men övertogs därpå av finska
staten för att 1936 inlösas för 19 miljoner
mark. Därpå införlivades hon under namnet Vesikko (Illern) med Finlands ubåtsflottilj, som kom att bestå av totalt fem
ubåtar. Av dessa såldes fyra efter fredsslutet 1944 till skrot i Belgien. Även Vesikko
skulle skrotas, men överlämnades 1960
till Krigsmuseet. Tretton år senare, 1973,
öppnades Vesikko som museum vid Artilleriviken på Vargön, Sveaborg.
I början av fortsättningskriget torpederade Vesikko 3.7.1941 den sovjetiska
lastångaren Vyborg (ca 4000 dwt) på 700
meters avstånd söder om Hogland. Efter
anfallet utsattes hon för en hård attack
med sjunkbomber från sovjetiska eskortfartyg, men klarade sig genom att ligga
stilla på bottnen.
Vesikko som är 40,9 m lång, bemanna- hon också kunde göra 13 knop mot bara
des av 17 man och 3 officerare. Bestyck- 8 knop i undervattensläge.
ningen bestod av tre torpedtuber men inga
Dagens kamouflagemålning följer enminor samt en 20 mm luftvärnskanon. ligt tidskriften Laiva mönstret från 1943.
Deplacementet var 250 ton i ytläge, då
Text och foto Thure Malmberg
Vesikko kan sommartid besökas på Sveaborg.
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
29
Hamnkyrkan kom i
gång i Kalajoki
Text Jaakko Laasio
Bildet Anu-Marja Kangasvieri
T
30
sommarfest
Text Marko Toljamo
Bildet Marko Toljamo och Uolevi Salonen
Biskop Samuel Salmi håller tal vid invigningen av hamnkyrkan. T.v. kyrkoherden i Kalajoki församling, Rauli Junttila och t.h. kaplanen Suvi Lehtimäki, som också ansvarar för
verksamheten i hamnkyrkan.
folk från Brahestad, Karleby och från centralexpeditionen.
Entusiasmen var så stor, att kursdeltagarna beslöt att inleda verksamheten genast på hösten och inte först vid årsskiftet.
Det var likaså bra, då det just i slutet av
året var exceptionellt livligt i hamnen och
kyrkan var väl besökt. I gästboken samlades det i rask takt tätt med namnteckningar. Hamnkyrkan invigdes 26.5.2013
av biskopen i Uleåborg Samuel Salmi
jämte assistenter.
I Finland finns det sjömanskyrkor
jämnt fördelade längs kusten. Utöver Finlands Sjömanskyrkas arbetsenheter finns
det i Mäntyluoto i Björneborg en tysk sjömanskyrka och nu Kalajoki hamnkyrka.
Jämte dessa är Finlands Ortodoxa kyrka
och Katolska kyrkan med i verksamheten
genom olika sjömanskyrkor.
Kalajoki hamnkyrka verkar mitt i hamnen lämpligt vid sidan av kajen. Den är
öppen vardagskvällar kl. 19–22, om det
finns fartyg i hamnen. De frivilliga, fördelade på fyra team har jour en vecka i
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
taget. På kyrkan finns en kiosk, där man
kan köpa något att äts och telefonkort. Det
finns också datorer som står till sjöfararnas förfogande, karaokedon och biljard. I
biblioteket finns det böcker på olika språk.
Det ekumeniska altaret erbjuder möjlighet till enskild stillhet eller till gemensam
andakt. ■
Hamnkyrkans ekumeniska altare.
i Pirkkala
K
Kalajoki församling
har tillsammans med
Kalajoki hamn inlett
sjömanskyrkoverksamhet i
hamnen i Kalajoki.
ill kedjan av sjömanskyrkorna i
Finland har en ny länk tillkommit
och samtidigt en helt ny aktör i
Kalajoki hamn. Hamnen är också
tidigare känd som Rahja hamn enligt var
den är belägen. Som ledare för verksamheten fungerar Suvi Lehtimäki. Suvi har
själv arbetat som frivillig i sjömanskyrkan i Brahestad under den första tiden då
den ikom i gång med sin verksamhet, och
därav har hon också tillräckligt med erfarenhet att här sätta arbetet i gång. Hamndirektör Esa Anttio har hela tiden varit
aktivt med i projektet, och då han själv
arbetat på sjön, vet han vad en sådan plats
betyder.
År 2011 anskaffades till Kalajoki hamn
en barackbyggnad som renoverades för
att stå till förfogade för de företag och
organisationer som var verksamm i hamnen. Genast från början planerade man ett
utrymme där sjöfararna kunde tillbringa
sin fririd – en sjömanskyrka eller – klubb.
Ansvaret för verksamheten erbjöds både
åt Sjömanskyrkan och åt Sjömansservicebyrån tillsammans eller åt dem var för sig.
Efter olika skeden grundades i samarbete
med Kalajoki församling Kalajoki hamnkyrka (eng. Kalajoki Harbour Mission).
Bakgrund är Kalajoki församling och Kalajoki hamn.
Verksamheten kom i gång år 2012 i oktober, även om det officiellt var meningen
att det skulle ske i januari 2013. Under
våren och sommaren 2012 hade man
rekryterat av saken intresserade till en
utbildning av frivilliga både genom tidningsannonser och genom ”bushradion”.
Det fanns gott om ivriga, och i september
höll man under två veckoslut kiser. För
utbildningen ansvarade Sjömanskyrkans
Sjömanskyrkans
yrkoherden i Pirkkala Olli-Pekka
Silfverhuth jämte stab och frivilliga fick till stånd en lyckad och
stämningsfull sjömanskyrkofest 10. –
11.8.2013.
Toivo Waltari nämner i sin 50-årshitorik av Sjömamskyrkan, att den första sjömansmissionsfesten hölls i Gamlakarleby
7.1.1976. I trakten av Tammerfors var
man för första gången 115 år senare.
Av Sjömanskyrkans styrelsemedlemmar är varje år fyra i tur att avgå. Nu hade
en av dem Mari Suomalainen meddelat,
att hon inte längre efter valmötet står till
förfogande. Således var det tre medlemmar i tur att avgå och därtill tre nya kandidater. Efter en spännande omröstning
(skillnaden om den sista platsen var endast en röst!) valdes ledande diakoniarbetaren Hannele Koivisto, sjökapten Carolus Ramsay, utrikesrådet Mikko Jokela
och som ny medlem ekonomie magister
Juha-Pekka Sihvonen. Juha-Peka Sihvonen är fältchef för Audi och Seats importbolag och aktiv förtroendevald i Helsingfors kyrliga samfällighet.
En viktig begivenhet i linje med Sjömanskyrkans karaktär var också välsignelsen av de nya medarbetarna i söndagens
högmässa. Under ledning av biskopen
i Tammerfors, Matti Repo, välsignades
med Guds ord och handpåläggning följande av våra kolleger: sjömanspastor
Jarmo Karjalainen till diakonichef för
Sjömanskyrkan, sjömanspastor Taru
Savelius-Latvus till chef för sjömanskyrkans arbete i Benelux-länderna, teologie
doktor Kari Latvus till sjömanspastor
för en projektoruppgift, merkonom Jouni
Rihtniemi till bokförare, sjömanspastor
Sirpa Tolppanen till sjömanspastor för
sjömanskyrkans i Raumo, och till skeppskurator, tradenom Sari Pirinen till medelinsamlare och diakon Jaana Rannikko
till ledande skeppskurator och ledande
hamnkurator för Fredrikshamn.
Välsignelsen är i fortsättningen i Guds
hand, på eget ansvar är förmåga och hängivrnhet. Tur behöver man också den
gynnar den dristige. ■
Kyrkslätts svenska församling arrangerar
sommarfesten i nästa sommaren med
finska församling. Kyrkoherde i Lars-Henrik Höglund tog Elis och Siru till Kyrkslätt.
Kyrkoherden i Pirkkala Olli-Pekka Silfverhuth (3. t.v.) och stab fick till stånd en
lyckad och stämningsfull sjömanskyrkofest.
Biskopen i Tammerfors, Matti Repo, välsignades våra kolleger.
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
31
Olisko ihmisessä semmonenkin ku
merigeeni?
Rakennamme hyvää yhteistyöpohjaa Saksan merimieslähetyksen ja suomalaisen merimieskirkon välille.
Katharina Bretschneider (edessä 3. vas.sosiaalikuraattori Noora Alimattilan edessä) kävi vapaaehtoisjoukon
kanssa vierailulla Lyypekin merimieskirkon SuomiKodilla. Esittelimme työtämme, tutustuimme toisiimme
ja sovimme syksyisestä vierailusta Hampurin kirkolle.
Aloitimme vierailut viime vuonna tutustumalla Lyypekin
Lehmannkain toimipisteeseen koko merimieskirkkomme henkilökunnan voimin. Satu Oldendorff.
Vuosaaren merimieskirkon vapaaehtoinen Vesa Vepsä (keskellä) täytti 50
vuotta The Tall Ships Races -tapahtuman aikaan 20.7.2013. Tapahtumassa
Nerivoimien yhdysupseerina puolaisella laivalla työskennellyt Vesa poikkesi
myös Merimieskirkon osastolla, jossa tapasi mm. satamakuraattori Heikki
Huttusen (vas.) ja isänsä Esko Vepsän. Kuva Marko Toljamo.
Suomen Merimieskirkon keskustoimiston
vapaaehtoistyöntekijä Eeva Blumenthal sai
elokuun puolivälissä 2013 pronssisen ansiomerkin 10 vuoden työstään. Syksyllä Eeva
ahertaa Pohjois-Saksan merimieskirkolla.
Kuva Marko Toljamo.
Liberian lipun alla seilaava bulkkialus Emma Schulte
vieraili Kokkolan satamassa heinäkuun lopulla. Alus vei
Kokkolasta Kostamuksen rautapellettiä Turkkiin. 254
metriä pitkän ja 43 metriä leveän aluksen miehistössä
oli viittä eri kansallisuutta. Filippiiniläismiehistö ehti
viettää aikaa merimieskirkolla ja käydä kaupungissa
ostoksilla. Anu-Marja Kangasvieri.
Purjelaivan miehistö oli jaettu kahteen vahtiin. Moshulun paapuurin eli vasemman
puolen vahti, Matti Lappalainen äärimmäisenä vasemmalla. Iso kuva: Matti Lappalainen
kipparin uniformussa.
R
Hampurin merimieskirkko haki remonttiin
menneeltä Rotterdamin kirkolta tuoleja.
Tuolit kannettiin ja lastattiin Timon, Vilman,
Eeva-Marian ja Sini-Tuulin voimin hyvässä
yhteistyöhengessä autoon.
Rotterdamin sosiaalikuraattori Eeva-Maria
Rannalle lausumme sydämelliset kiitokset
merimieskirkkomaisesta vieraanvaraisuudesta. Sini-tuuli Saaristo ja Satu Oldendorff,
Pohjois-Saksa.
Kuivalahdella 26.5. pidetyssä perinteisessä Merimieskirkon kevätjuhlassa
ansiomerkin saivat Marja-Liisa Sillanpää, Eeva Nuurma ja Anna Liipola.
Kuvassa mukana kaksi ensin mainittua. Kuva: Sanna Siivonen.
Luumäen Martat ovat neuloneet Merimieskirkon hyväksi
villasukkia, joita kuvassa esittelevät Maj-Britt Puranen ja
Marja-Liisa Ovaska. Merimieskirkon edustaja Sari Pirinen
kävi elokuussa kiittämässä Luumäen Marttojen ja Luumäen seurakunnan järjestämässä tilaisuudessa sukkien neulojia ansiokkaasta vapaaehtoistyöstä. Kuva: Luumäen Lehti.
Suomen Merimieskirkko
kiittää lämpimästi kaikkia
Pirkkalan kesäjuhlilla olleita
ja sen onnistumiseen vaikuttaneita.
Tapaamisiin ensi kesänä
Kirkkonummella!
Nauru raikasi Lontoon merimieskirkon juhannusjuhlissa, kun Martti Suosalo, Mikko
Kivinen ja Otto Kanerva orkestereineen
viihdyttivät yleisöä Naurua kolmannella
-iltamien merkeissä. Saunat lämpenivät,
grilliherkut maistuivat, koivut tuoksuivat
ja ihmiset viihtyivät. Vain kokko ja hyttyset
puuttuivat. Kuva: Andrew Perrin.
32
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
auman viimeinen kaphoornari, merikapteeni Matti Lappalainen, lähti merille 1938 ahvenanmaalaisen Gustav
Erikssonin Moshulussa. Se oli lajissaan kaikkien aikojen laiva eli suurin Suomen lipun alla
purjehtinut parkki.
Kuopiolaiselle Lappalaiselle oli jo varhain
selvää, että hän lähtee merille. Merenkulku oli
sukuvika äidin puolella: "Ne oli kaikki laivureita niin ku sanottu ja ei yksin niistä pojista
ollut kaikki laivureita mut kaikki ne Uosikkiset oli laivureita".
Myöhemmin Lappalainen jopa epäili, että
on olemassa jonkinlainen merigeeni: "Niin
minä oon sitä nyt jälkeenpäin ajatellut, kun
geeneistä puhutaan niin, että olisko tuota olisko semmonenkin geeni ihmisessä".
Matti Lappalainen pääsi kesäisin ukkinsa eli
äidin isän mukana hinaajalle, ja matkat veivät
nuorta miestä muun muassa Saimaan kanavalle ja Viipurin ulkosatamaan Uuraaseen. Kun
hän siellä näki suuria laivoja, "niin se vielä
sitten löi niin kun sen viimesen niitin siihen,
että 'jaha, tästä se sit alkaa'. Ja heti kun vaa
sitte keskikoulu oli käyt, niin vanhemmat pisti
vähän hanttiin, mut eihän siihen mikään auta
silloin, kun se tauti iskee niin".
Lappalainen kirjoitutti Kuopiosta ruotsinkielisen kirjeen Erikssonille ja kysyy oppilaan
eli prentiksen eli pröntin paikkaa, mutta ensi
kerta toi vesiperän: viestiin ei tullut vastausta.
Hän ei luovuttanut, vaan kirjoitti uudestaan –
ja nyt tärppäsi. Varustamosta tuli orderi olla
Uuraassa silloin ja silloin sekä laivan nimi
Moshulu.
Lappalainen oli silloisen mittapuun mukaan
jo laajasti maailmaa nähnyt nuorukainen, sillä
hän oli voimisteluhommissa kiertänyt Eurooppaa käymällä Unkarissa ja Tšekkoslovakiassa.
Silti matka Uuraaseen ja nousu laivaan vähän
jännittivät.
"No lastaus oli käynnissä, ja minä menin
ja tuota nousin, laiva oli vielä melkein tyhjä,
mahottoman pitkät oli minun mielest. Portaat
laivan sivulla, kun minä kattelin siinä ja semmonen mahtava riki, kun ei ikänä nähny sitä
paljon, minä vähän kattelin ja että vähän semmonen jännittynyt olo oli."
Kutsussa ei ollut ohjeita, mitä piti ottaman
mukaan. Niinpä Lappalaiselle oli yllätys, ettei
talon puolesta ollut tarjona juuri muuta kuin
sänky, sekin tyystin ilman tykötarpeita. Niinpä oppilaan oli pyydettävä perämieheltä lupaa
päästä Uuraaseen ostoksille: oli hankittava
työvaatteet, patja ja viltti "ja tuota sit jotakin
semmosta pari lakanantapaista värillistä kyllä".
Lappalaisen ensimmäinen tehtävä oli maalata Moshulun keulaa. Ja siitä se alkoi, se meriura, joka päättyi kipparina eläkepäiviin 1977.
Ensi reissullaan Lappalainen kiersi myös
Etelä-Amerikan eteläkärjen Cap Hornin. Hän
kuoli 93-vuotiaana Raumalla 2010.
Moshulu palvelee yhä, ei tosin enää merenkulkua, vaan ravintolana Philadelfiassa
USA:ssa.
(Tarina perustuu Matti Lappalaisen haastatteluun, jonka teki Rauman merimuseon johtaja
Hannu Vartiainen.)
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
33
merikohtaloita
perhepiiriuutisia
Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan
valinnut Rauman merimuseo. Toim. Paavo Tukkimäki. Kuvat Rauman merimuseo.
kirjat / böcker
U-veneiden lokikirjat
Jak P. Mallman Showell: Harmaat sudet.
Atlantin taistelu sukellusvenemiesten
silmin. Koala 2012.
P
aiheetonta satikutia parhaansa yritettyään.
Metsästysonni ja uhkarohkeus toivat halutun
rautaristin rintaan – tai haudalle.
Maailman kuuluisin ja paras sukellusveneelokuva, saksalaiseen Das Boot -romaaniin
pohjautuva U-96 kertoo yhden veneen sotaretkestä. Harmaat sudet -kirja kuvaa dokumentein, kuinka tuon sukellusveneen filmille
ikuistettu retki todellisuudessa sujui. Lokikirja
todistaa, että retki oli juuri niin piinaava alukselle ja miehistölle kuin elokuva kertoo, vaikka tapahtumat eivät ole kirjailija, sotakirjeenvaihtaja Lothar-Gunther Buchheimin kynästä
täysin dokumentaarisina romaaniin ja elokuvaan tallentuneetkaan.
Erikoinen, jopa huvittava merenkulullinen
nyanssi paljastuu kirjasta: ankarissa olosuhteissa aluksiaan taitavasti valtamerillä käsitelleet sukellusvenekipparit olivat toisinaan
poropeukaloita manöveeratessaan aluksiaan
satamissa ja kolhivat niitä töijauksissa.
No, ei ole kuin parikymmentä vuotta aikaa, kun eläköitynyt portmouthilainen ydinsukellusveneen kapteeni haki Portsmouhin
ja Gosportin välisen lossin kuljettajan virkaa
Englannissa ja jobi jäi saamatta. Valitsijat totesivat, ettei hakijalla ollut todistusta, eikä niin
muodoin pätevyyttä pienaluksen käsittelyssä.
itää kiittää Koala-kustantamoa, joka tarjoaa sukellusvenefriikeille kiinnostavia
lukuhetkiä tiheään markkinoille putkahtelevien sukellusvenekirjojen muodossa. Riskitöntä
niiden kustantaminen ei ole. Myyntimäärät
eivät liene kovin suuria. Kirjakauppojen kiinnostus U-venekirjojen esillepanossa ja markkinoinnissa on laimeaa. Partaiset sukellusvenemiehet ja heistä kirjoittavat kirjailijat eivät
koreile naisten lehdissä. Miehisten miesten
Joni Skiftesvik
merikirjat löytyvät usein kaupoista vain kyselemällä ja erikseen tilaamalla.
Harmaat sudet ei ole erityisen hyvä kirja. Se
on kuitenkin kiinnostava puisevasta ja kankeahkosta tekstistään huolimatta. Koalan U-venekirjojen suomentaja näyttää olevan jälleen
hieman ulkona merenkulun terminologiasta ja
viljelee omituisia, osin jopa hoopolle vaikuttavia ilmaisuja. "Laiva kääntyi kannoillaan",
virolaisalus kuljetti "pönkkälastia", ja alusten
painot ja vetoisuudet menevät toistuvasti sekaisin. Lausekonstruktiot ovat toisinaan niin
kommervärkkisiä, ettei viesti kulje, mikä on
kirjassa se pahin mahdollinen virhe.
Harmaat sudet pohjautuu saksalaisten sukellusveneiden lokikirjatietoihin. U-veneiden
lokikirjat joutuivat jokaisen tehdyn sotaretken
jälkeen esikunnan tarkkaan syyniin, ja kehuja Mikko Uola: Petsamo 1939–1944. Minerva
ja nuhteita jaettiin kippareille tekemisistä ja te- 2012.
kemättä jättämisistä.
Dokumentteihin perustuva kirja ei kerro
ohtori Mikko Uola on kirjoittanut erittäin
iloisista asioista; se kertoo nuorten merimieskiinnostavan kirjan Suomen itäisestä käten kuolemista, kauppa-alusten tuhoista ja sak- sivarresta Petsamosta, jonka venäläisen tulsalaisten lähes itsemurhahyökkäyksistä liittou- kinnan mukaan ”Lenin antoi Suomelle, mutta
tuneiden vahvasti suojattuja saattueita vastaan Stalin otti pois, koska Suomi hyökkäili sieltä
hitailla ja haavoittuvilla sukellusveneillä.
jatkuvasti Neuvostoliittoon”.
Hämmästyttävää on huomata, kuinka paljon
Uolan tuhti kirja rajautuu talvi- ja jatkosodan
täysin tuloksettomia retkiä U-veneet tekivät. aikaan, mutta laajenee monien aihepiirien osalta
Ne turhauttivat miehistöä ja osoittivat, kuin- myös sotaa edeltäviin vuosiin. Kirja kertaa vanka nopeasti natsi-Saksa sodan alkuvaiheiden hoja ja vatvottuja asioita, mutta sisältää myös
jälkeen kulki tuhoaan kohti merellä. Taiste- verestä tietoa Jäämeren rannan maasuikaleesta,
luretkien jälkeen veneen päällikkö sai usein joka oli koko Suomen-aikansa suurvaltojen sil-
Englanti kuritti Suomea
T
34
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
mätikkuna ja mielihalujen kohteena geopoliittisen asemansa ja nikkelivarojensa takia.
Nikkeli saakin kirjassa pääosan, jonka
ympärillä asiat ja eri armeijoiden sotakoneet
pyörivät, sotilassaappaat narskuvat ja miestä
kaatuu. Jatkosodan loimuihin ja kauheuksiin
johtaneen tapahtumaketjun takaa pilkistelee
toistuvasti nikkeli, sodan metalli, jopa enemmän kuin vallitsevana käsityksenä tähän asti
on ollut.
Yllättäen Iso-Britannia saa opuksessa pahiksen roolin. Uolan mukaan britit vaikeuttivat
suomalaista elinkeinoelämää ja elintarviketilannetta heinäkuusta 1940 lähtien rajoittamalla Suomen ainoan käytössä olevan sataman
Liinahamarin meriliikennettä. Laivoja pidätetään, pakotetaan englantilaisiin satamiin, lastiasiakirjoja syynätään ja suomalaista tonnistoa
vaaditaan Englannin käyttöön. Britannian sanelupolitiikka kuristaa meriliikenteen välirauhan aikana lopulta lähes kuoliaaksi.
Pahimmillaan suomalaiset kauppalaivat ovat
1941 sekä brittien että Suomen tulevan aseveljen Saksan lentokoneiden ja sukellusveneiden
maaleina. Suomi menettää kymmenkunta alusta. Irvokkain menetys on Nordström-varustamon Oscar Midling, joka pelastaa hyisestä
Pohjanmerestä saksalaisten upottaman brittialuksen miehistön, mutta joutuu myöhemmin
englantilaisen sukellusveneen upottamaksi. 25
ihmistä menettää henkensä.
Huomasin lukevani ensimmäistä kertaa Liinahamarista vahvasti linnoitettuna satamana.
Saksalaisten etenemisen Murmanskia kohti
tyssättyä ja voimien hiipuessa saksalaiset varustautuivat pitämään Liinahamarin hallussaan
niin maalta kuin mereltä tulevalta hyökkäykseltä. Rannikkolinnakkeita ja betonikorsuja rakennettiin, ilmatorjuntaa tehostettiin. Petsamo
oli käytännössä 1943 suuri siiliasema.
Partisaanit tekivät tihujaan Petsamossa ja
aseveljet kaivelivat perunoita siviilien pelloista. Koltista ja kirkoista kiinnostunut Heinrich
Himmler teki pikavierailun. Itävallasta tuotiin
ilmarata ja sen avulla pystytettiin ruokkimaan
Litsan rintamaa ruoalla ja miehillä. Parkkinan
sotilashautausmaata laajennettiin yötä päivää.
Kaatuneiden lukumäärää ei kukaan tiedä.
Vähemmän tunnettua ovat englantilaiskoneiden Petsamoon tekemät iskut jatkosodan
aikana. Eräissä teoksissa mainitaan yksi ilmahyökkäys, mutta Uolan mukaan niitä oli useita.
Erikoisin on brittien Petsamoon 30.7.1941
tekemä matalapommitus, jossa norjalainen
laiva upposi ja satamarakennuksia vaurioitui.
Koneet tulittivat konekivääreillä tykistöasemia ja taloja. Neljän ihmisen, joista kaksi suomalaista, ilmoitettiin kuolleen.
Englanti ei ollut tuolloin vielä virallisesti
sodassa Suomen kanssa, se julisti sodan vasta
6.12.1941. Kyseessä oli Churchillin Stalinille
lupaama rintaman ”kevennyshyökkäys”, joka miehensä ja susimies. ’Syyskuu’ on 12-vuotias
kohdistui Petsamon lisäksi myös Kirkkonie- tyttö ja koko Satumaa-seikkailun päähenkilö.
meen. Englantilaiskoneet, 6 hävittäjää ja 18 Muista vielä mainittakoon malliksi ’Välke’ eli
pommikonetta, nousivat ilmaan brittien Jää- lamppu, ’Hannibal’ eli kenkäpari.
merelle siirtämiltä kahdelta lentotukialukselta.
Jutun juoni lähtee liikkeelle siitä, että kesSaksan propagandakoneisto otti hyökkäyk- ken tavallisen arjen Syyskuu kohtaa vihreätaksestä irti kaiken mahdollisen. Itse propaganda- kisen herrasmiehen eli Vihreän tuulen. Tämä
ministeri Joseph Goebbels intoutui antamaan houkuttelee tytön seikkailuun noutamaan
lausunnon ”plutokraattien tikariniskusta pie- Satumaan metsästä talismaanin, mitä sanaa
nen, vapautensa puolesta taistelevan kansan kirjassa mieluusti käytetään taikaesineen siselkään”. Brittilehdistö uutisoi hyökkäyksestä jasta. Se joutuisi muuten pahalle hallitsijalle,
”natsismin takaporttia vastaan”.
12-vuotiaalle Markiisittarelle.
Arvata saattaa, että superkuvitteelliset ystäBrittien lentoase operoi Petsamossa ainakin
pari kertaa vielä Liinahamarin pommituksen vät ja olennot eivät lopu Syyskuun tieltä. Vasjälkeen. Uolan mukaan 28.9.1941 Petsamojoen taan tulee muun muassa sir Kartta, jonka kartsuuri maanvyörymä aiheutui kahdeksan britti- tapukua viivoineen ja kirjoituksineen Syyskuu
pommittajan hyökkäyksestä. Koneet tukeutui- kehuu. ”Maailma on enimmäkseen vettä, napit
vihreitä saaria ja vyönsolki on jalokivi”, mies
vat Neuvostoliiton pohjoisiin lentokenttiin.
Uusi Petsamo-kirja on kuvitettu näyttävästi. luettelee ja siemaisee kuumaa brandyä.
Kun Syyskuukin ottaa estoitta huikat, alkaa
Tekijä on onnistunut saamaan teokseen runsaasti ennen julkaisematonta laadukasta kuva- nuortenkirjan lukijaa oudoksuttaa.
Lopulta Satumaa häämöttää, mutta uimalla
materiaalia.
ei sinne pääse, virta vie toisaalle. JalokiviranJoni Skiftesvik nasta tyttö löytää safiirilla koristellun hopeaseipään, josta taian voimalla sukeutuu monta
tukevaa valtikkaa. Ne hän sitoo hiuksillaan
yhteen lautaksi, noidan kauha mastoksi ja
oma mekko purjeeksi. ”Minä tein sen”, hän
huudahtaa ja lopulta Satumaa pääsee pahan
pauloista.
Tutkija Mervi Polvisen mukaan Valenten
tekstin voima piilee kielessä sekä hahmojen
ja niihin ladattujen merkitysten kerroksisuudessa. Perinteistä maailmankuvaa ei fantasiaSatumaassa voikaan olla.
Kirjan otsikkoa on sanottu nimihirviöksi.
Koska suomen versio on suora käännös, Valente halunnee epäotsikollakin korostaa muunlaisen tradition vastaisuutta.
Satumaan purjehdus
Irmeli Tanttu
Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti
Satumaan ympäri itse rakentamallaan
laivalla. Gummerus 2013.
Mainingit korkeina
J
os mielii heittäytyä mielikuvituksen viidakkoon, niin tarjolla on kirja nimeltä ’Tyttö
joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla’ Sen on pari vuotta sitten julkaissut runsaasti palkittu amerikkalainen Catherynne M. Valente (s. 1979), surrealistisen
fantasia- ja tieteiskirjallisuuden edustaja.
Nuorille kaavaillun teoksen suomentajaa
Sarianna Silvosta sopii kiittää. Hänellä on varmaan ollut pitelemistä käännösurakassa, kun
tässä jo pelkkä luku-urakka otti koville.
Yli 300-sivuisen kirjan ensi aukeamalla luetellaan tarinan toimijat. Esimerkiksi ’Päivää’
on noita, ’Näkemiin’ on Päivään noitasisar,
’Kiitospaljon’ on heidän yhteinen noita-avio-
Gavin Pretor-Pinney: Aallontarkkailijan
opas. Atena 2011.
O
lipas kiva tietää, että ukkosenjyrähdys on
iskuaallon eräs muoto. Ja että Lontoon
Millennium-silta oli yllättäen suljettava heti
vuoden 2000 avajaisten jälkeen. Syypää löytyi
kävelysillan kulkijoista. Askelten kaikupohja,
resonanssi, synnytti sillan rakenteisiin heilahtelua ja värähtelyä, vaarallisia seisovia aaltoja.
Muun muassa tällaisia tiedonsiruja on poimittavissa kirjasta Aallontarkkailijan opas,
mutta kokonaisuudessaan siinä on kaikki ja
rapiat tämän maailman aalloista. Asialla on
tunnettu britti Gavin Pretor-Pinney, myös Pilvibongarin taskuoppaan (Atena 2010) tekijä.
Ilmestymisvuonna se oli meillä ostetuin tietokirja. Aalto-kirjastakin on tullut menestys.
Unohtuu helposti, että aaltoja on kaikkialla
ympärillämme muodossa tai toisessa, toteaa
Pretor-Pinney. Niitä on muun muassa mikroaaltouunissa, sateenkaaressa ja aivoissa.
ADHD-lapsilla ilmenee ongelmia juuri aivoaalloissa, theta- ja beta-taajuuksien määrissä.
Kuitenkin useimmille meistä aaltoilu tiivistyy
merenaaltojen kokoon, muotoon ja liikkeeseen.
Aallon korkeus on kansantajuisesti laskettuna sen pohjan ja huipun välinen erotus. Aallon
pituus kuvaa huipun etäisyyttä seuraavasta
aallonharjanteesta. Silti on kyse aina yhtä matkaa etenevistä aalloista, aallokosta, joka on läpikotaisin tuulen aiheuttamaa liikettä.
Vähätuulisinta on 30–35 leveysasteiden
välissä pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Aluetta alettiin nimittää hepoasteiksi,
kun 1700-luvulla espanjalaiset laivat joutuivat
vesipulaan ja heittämään lastina olleet hevoset
yli laidan.
Jos aallot ovat viisimetrisiä, kaikkialla on
jo valkean pintakuohun peittämiä vaahtopäitä,
myös ’kipparin tyttäriksi’ tai ’valkeiksi hevosiksi’ kutsuttuja. Ne syntyvät aallon taittuessa
syvässä vedessä ja voivat murtua kohtalokkaasti laivan kannelle.
Aaltokirjaa tehdessään Pretor-Pinney sai
kerrankin tilaisuuden kokea kunnon hiivarin,
jossa 15 metriä korkeiden aaltojen pituus oli
250 metriä. Korkeuteen vaikuttivat tuulen
’pyyhkäisymatka’ ja kestoaika, hän tarkentaa.
Myrskyssä aallot ovat ’pakotettuja’, kunnes tuulen laantuessa ne muuttuvat ’vapaiksi’
mainingeiksi, sillä ne eivät enää tarvitse ilmaa
työntövoimakseen. Veden vihdoin paiskautuessa vaikka kivikkoon, muuttuu osa aaltoenergiasta ääneksi eli ääniaalloiksi. Sellaisista
on kyse myös musiikissa.
Tulee mieleen Sam Sihvon ”Elon mainingit
korkeina käyvät…” (1921).
Aallontarkkailijan opas soveltuu jokaiselle
luontoihmiselle ja varsinkin sinulle, joka hurmioidut meren aalloista.
Irmeli Tanttu
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
35
Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa
Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa
Kunnan tervehdys, pormestari Helena Rissanen
Arvoisat merimieskirkon juhlavieraat
Pirkkalan kunnan puolesta minulle on
suotu mieluisa tehtävä esittää kunnan tervehdys täällä merimieskirkon pääjuhlassa.
Pirkkalalla on pitkä ja arvostettu historia Hämeen emäpitäjänä.
Viime vuonna juhlimme kuntamme
90-vuotiasta taivalta ja pitäjänä 775 -vuotistaivalta
Suomen hiippakunta laajeni 1209-1229
voimakkaasti Hämeen sydämeen.
Pirkkalan kirkkopitäjän katsotaan muodostuneen Hämeen kapinaan mennessä
vuonna 1237.
Pitäjän ikä on tapana ollut määritellä
kristillisen seurakunnan perustamisen
mukaan. Sen mukaan Pirkkalan pitäjä on
ollut varmasti olemassa vuonna 1237 ja
niinpä sitten pitäjänä olemme olleet 775
vuotta. Vanha Suur-Pirkkala käsitti yli
puolet nykyisestä Pirkanmaasta, alueen
jolla asuu nykyisin noin 380.000 asukasta.
Suur Pirkkala alkoi jakautua jo varhain,
kun uusia seurakuntia ja myöhemmin sen
kuntia erotettiin alueesta. Jo 1346 Vesilahti erosi Pirkkalasta ja pian sen jälkeen
Lempäälä sekä Kangasalan suurpitäjä.
Jäljellä olevasta Pirkkalan seurakunnasta muodostettiin ensin 1919 Etelä-Pirkkalan ja Pohjois- Pirkkalan seurakunnat ja
vastaava kuntajako tehtiin 1922 eli 90
vuotta sitten.
Vuonna 1938 Pohjois-Pirkkalan nimi
muutettiin Nokian kauppalaksi ja Etelä
Pirkkala sai käyttöönsä vanhan historiallisen nimensä Pirkkala.
36
Kunnan asukasluvun kasvu on ollut nopeaa verrattuna historian aikaan.
Kaksituhatta luvulla meille on muuttanut 6.000 asukasta, eli yksi kolmasosa
nykyisestä asukasluvustamme joka on n.
18.300.
2011 vuonna meillä rakennettiin eniten
koko maassa asuntoja tuhatta asukasta
kohti.
Meidän tavoitteena on tarjota monipuolisia asumisen mahdollisuuksia elämän
eri tilanteisiin. Meillä on tavoitteena kantaa vastuuta viheralueiden riittävyydestä
ja luonnon moninaisuudesta kuntalaisten
elämisen edellytysten parantamiseksi.
Kehitämme kaikkia palveluita asukaslähtöisesti, soveltaen jatkuvan parantamisen periaatetta. Huolehdimme asukkaidemme hyvinvoinnista ja toteutamme
kestävän kehityksen periaatteita.
Kuulemme kuntalaisia ja kehitämme
erilaisia osallistumismahdollisuuksia.
Meidän pormestarimallin avulla vahvistamme myös hyvää poliittista yhteistyötä.
Tampereen kaupunkiseutu on ollut koko
maan toiseksi paras kasvukeskus. Valitettavasti päivittäiset uutiset irtisanomisista
ovat koko maamme kasvun ja kehittämisen kannalta huolestuttavia.
Tampereen seudulle ja meille Pirkkalaan on tullut useita pienempiä yrityksiä.
Ne tuovat työllisyyden ja muunkin toimeliaisuuden mukanaan parempia mahdollisuuksia koko seudun kehittämiselle. Elinkeinotoimintaa kehitämme monipuolisesti
huomioiden erilaisten yritysten tarpeet.
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
Kymmenien vuosien ajan aina tulee
esille Pirkkalan liittäminen Tampereeseen. Niinpä taas nytkin maan hallitus
on esittänyt rakennelain kriteereitä Suur
Tampereen perustamiseen.
Koko seudun vahva näkemys on seudullisen yhteistyön kehittäminen itsenäisten kuntien kesken.
Tampereen talousalueen kehittymisen
esteenä ei ole kuntarajat. Hyvien yhteistyösuhteiden ansiosta pystymme viemään
eteenpäin yhteiskunnallista kehittämistä
koko talousalueen kannalta parhaiten.
Meillä on hyvin tulevaisuuteen suunnattu strategia ja visio: Olemme elinvoimainen ja voimakkaasti verkottuva kunta, kehitämme aktiivisesti asukkaiden ja
elinympäristön hyvinvointia itsenäisenä
kuntana.
Olemme myös edelläkävijä ja rohkea
toimintatapojemme uudistaja.
Olemme aktiivinen toimija kaupunkiseudun kuntien ja eri toimijoiden kanssa
kehittämässä koko talousaluetta.
Rakennetaan Tampereen seutua yhdessä niin kuin kotiamme, jossa meillä
kaikilla on turvallista ja hyvä elää elämäämme ja luoda myös mahdollisuudet
tuleville sukupolville niin kuin meidän
esi-isät ovat rakentaneet yhteiskuntaamme meille.
Toivotan näillä sanoilla teille oikein hyvää Merimieskirkon juhlapäivää Pirkkalan kunnan puolesta. ■
Juhlapuhe, kansanedustaja Ilkka Kantola
Arvoisat juhlavieraat, hyvät merimies- ikävä muodostivat yhdessä melkoisen
kirkon ystävät!
henkisen painolastin jo ennestään väsyneen merimiehen harteille.
Jeesus, kulttuuri ja arjen elämän karheus.
Merimiesten henkisen kuorman haElämän herkkä kauneus ja arjen vaativa vaitsivat ensimmäisenä merimiehet itse.
paino. Nämä kaikki ovat keskeistä Meri- Historiikissaan professori Pentti Lempiäimieskirkon työssä ja nämä ovat olleet läs- nen kertoo, että apua tilanteeseen lähtivät
nä myös tämän viikonlopun kesäjuhlien järjestämään herätyksen kokeneet miehet,
ohjelmassa eri tavoin.
joiden joukossa oli myös entisiä merenMerimieskirkkotyö on lähimmäisistään kulkijoita. Hengellinen toiminta laivoilla
välittävien kristittyjen vastaus kansain- pidettyjen tilaisuuksien muotoisena käynvälistymiseen ja globalisaatioon. Siihen, nistyi Lontoossa 1800-luvun alkupuolella.
että ihmiset liikkuvat työn perässä oman
Suomalainen työ käynnistyi vuosisadan
maansa rajojen ulkopuolelle.
loppupuolella 1875 kun Suomen MeriMerenkulku - matkustaminen ja ta- mieslähetysseura perustettiin. Ratkaivaroiden kuljettaminen suurten vesien sevaa oli toisten pohjoismaiden antama
toiselle puolelle - on vanhin yritys ottaa esimerkki ja kannustus ja se, etteivät ne
maapallo haltuun. Merenkulku on varhai- voineet palvella kohtaamiaan suomenkiesin merkittävä globalisaation, maapallois- lisiä merimiehiä.
tumisen askel. Alusten rakentamisen ja
Merimieslähetysseuran perustamisessa
muiden merenkulun taitojen myötä suu- ratkaiseva rooli oli kirkon papeilla. Tämä
rista vesistä tuli ihmisiä yhdistävä tekijä ei tarkoittanut sitä, että kirkko organisaakun ne ennen olivat erottaneet maanosat tiona olisi ottanut merimieslähetystyön
ja niillä asuvat ihmiset toisistaan. Maapal- omaksi tehtäväkseen. Kuten aiemmin
lon pieneneminen käynnistyi sitä mukaan käynnistynyt sisälähetystoiminta ja pakun merenkulku kehittyi.
kanalähetys sai merimieslähetystyökin
Moderni, kansainvälinen kauppame- rakentaa organisaationsa ja rahoituksenrenkulku kehittyi voimakkaasti 1800 sa tyhjästä luoden. Vahvan näkemyksen,
luvulla. Laivojen koko kasvoi ja niillä innostuksen ja kutsumuksen varaan ratyöskentelevien merimiesten määrä mo- kentuva kivijalka vahvistui sitä mukaan
ninkertaistui. Työolot eivät olleet häävit. kun kokemuksia ja havaintoja käytännön
Merimatkat olivat pitkiä ja elämä oli pa- työstä ja työn tarpeellisuudesta kertyi.
kostakin yksitoikkoista. Satamassa käynMaailmalla liikkuvat kansalaiset jänit toivat vaihtelua yksitoikkoisuuteen, tetään helposti oman onnensa nojaan.
mutta toisaalta altistivat myös muille Asenteet kotimaahan jäävillä voivat olla
sosiaalisille ongelmille. Erilaiset tavat ja sellaiset jota kuvataan laulun sanoissa
toisenlainen kulttuuri, vieras kieli ja koti- "raukat vain menkööt merten taa.". Toi-
saalta ajatellaan, että kotimaansa jättävä
kansalainen lähtee onneaan koettelemaan
ja saakin sitten olla omillaan. Lähtijälle
nämä asenteet merkitsevät kovaa haastetta osoittaa pärjäävänsä ulkomailla. Vastaavasti epäonnistumisen tuottama häpeän tunne voi olla traumaattinen jos syntyy
kokemus että joutuu palaamaan kotimaahan "häntä koipien välissä."
Näiden asenteiden ja kokemusten todellisuuteen kykenee ihmisten vapaasta innostuksesta muotoutunut järjestö tuomaan
rohkeutta ja luottamusta, välittämistä ja
huolenpitoa. Yksittäisten ihmisten spontaanista innosta nouseva toiminta ei ole
sidottu alueellisiin hallintorajoihin. Toiminnan perustana ei ole hallitsijan käsitys
vallassaan olevan alueen maantieteellisistä rajoista. Perustana ei ole säännöstö
alueella asuvien ihmisten oikeuksista ja
julkisen vallan velvollisuuksista. Järjestön toiminta lähtee sen jäsenistön tekemistä havainnoista ja niiden pohjalta tuotetuista analyyseistä, joiden kohteena ovat
kotimaansa rajojen ulkopuolella asuvat ja
liikkuvat ihmiset. Järjestö toimii eri lähtökohdista kuin julkinen valta, kunta tai
valtio.
Tähän perustuu Merimieskirkon toiminnan omaperäisyys. Järjestönä se on riittävän ketterä ja nopea ollakseen oikealla
tavalla nöyrä nopeiden muutosten edessä.
Järjestönä se pystyy muodostamaan pelastavia rakenteita kaaokseen ja antamaan
välineitä epävarmuuden keskellä elävien
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
>>
37
Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa
Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa
Juhlajumalanpalveluksen saarna, piispa Matti Repo
arkeen. Järjestönä sen on oltava tasavertaisessa vuorovaikutuksessa jäsenistönsä kanssa, jonka vapaaehtoisen
sitoutumisen ja tuen määrä asettaa
rajat organisaation toiminnan mahdollisuuksille. Järjestönä Merimieskirkko
tarjoaa vapaaehtoisille mahdollisuuden
mielekkääseen mukana oloon käytännön toiminnan kautta.
Merimieskirkon toiminnan kehitys on samalla kansainvälistymisen ja
globalisaation historiaa. Kotimaastaan
maailmalle lähtee työhön tai muusta
syystä yhä enemmän muitakin kuin
merenkulkijoita. Opiskelu, liike-elämä,
yhteiskunnalliset tehtävät ja monet kansainväliset organisaatiot kutsuvat myös
suomalaisia ihmisiä eri puolille maailmaa. Työn perässä kokonaiset perheet
liikkuvat eri puolille maailmaa. Raskaan liikenteen kuljettajat ovat osa kansainvälistä kauppaa. He ovat monessa
mielessä tämän ajan merenkulkijoita,
jotka joutuvat jättämään perheensä, jotta erinäiset tavarat maiden ja merten takaa kulkeutuisivat Suomeen. Yksinäisyys, yksitoikkoisuus, erilaisten kielten
ja kulttuurien kanssa selviäminen ovat
todellisia haasteita niin rahtareilla kuin
merenkulkijoillakin.
Tämänvuotisten kesäjuhlien teema
on "aaltoliikkeessä". Opin kuluneen
kesän purjehdusretkillämme, että aaltoliikkeessä olemisen tila on tarkka ja
vaativa paikka. Merellä aaltoliike ei ole
tasaista siniaaltoa, joka tuottaisi säännönmukaisen keinunnan veneeseen.
Aallot ovat yksilöllisiä. Jokainen aalto
on erilainen ja heittää venettä uudella
tavalla. Purjepaatissa aallot ja voimakas tuuli muodostavat vaativan yhdistelmän, jota voisi verrata villihevosen
kesyttämisyritykseen. Matkallamme
Kökarista kohti Turkua aallokko ja
tuuli heittelivät paattiamme niin, että
matkan jälkeen toinen meistä kävi laitattamassa tikit leukaan kun ote keikkuvasta paatista hetkeksi herpaantui.
Onneksi ei käynyt pahemmin.
Tulkitsen niin, että "Aaltoliikkeessä"
Merimieskirkon kesäjuhlien teemana
kuvaa sitä, että järjestömmekin on tarkan ja vaativan paikan kohdalla. Kirkko on merellä, kuten se on aina ollut.
Joskus aallokko on suurempaa, joskus
pienempää. Toisinaan ollaan aallon
38
harjalla, toisinaan pohjalla. Aallonharjallakin oltaessa on yritettävä navigoida niin että seuraavalta aallonpohjalta
on mahdollisuus nousta.
Merimieskirkon toimintaympäristö
on koko maailma. Toimintaympäristön
muutoksista keskeinen on kansainvälistymisen ja globalisaation jatkuminen.
Lähiympäristössä Suomessa ja Euroopassa yleinen taloustilanne tarkoittaa
sitä, että julkinen valta joutuu etsimään
säästöjä. Merimieskirkon kumppanuuksien kannalta merkittävää on että
Ulkoministeriö joutuu vähentämään
ulkomaan edustustojensa määrää. Julkisen vallan mahdollisuudet palvella
ulkomailla oleskelevia tai liikkuvia
suomalaisia heikkenevät. Merimieskirkko on pidetty tietoisena tulevista
muutoksista ja yhteistyötä rakennetaan
mahdollisuuksien mukaan.
Kansainvälistyminen ja globalisaatio
merkitsevät sitä, että Merimieskirkolla
on työmahdollisuuksia tarjolla vaikka
kuinka paljon. Avustusten ja vapaaehtoisen tuen varassa elävän järjestön
talous on sekin altis aaltoliikkeelle.
Toistaiseksi aallokko on ollut loivaa.
Joka tapauksessa talous asettaa rajat
toiminnan määrälle. Tämä on ollut järjestön todellisuutta sen koko historian ajan. Matkalla olijoiden yhteisönä
Merimieskirkko on itsekin jatkuvasti
matkalla, jotenkin muukalainen ja sen
varassa että tukijat suhtautuvat siihen
suopeasti.
Järjestöluonteensa takia Merimieskirkko saa työntekijöikseen innokasta
ja kutsumustietoista väkeä. On tärkeätä, että järjestö huolehtii hyvästä johtamisesta, selkeästä organisaatiosta ja
työntekijöidensä jatkuvasta koulutuksesta. Ja tämän jälkeenkin ja ohella on
tärkeätä, että työssä jaksamista ja työhyvinvointia seurataan säännöllisesti.
Sama seuranta ja huolenpito koskee
myös kaikkea vapaaehtoisväkeä. Työn
raskaus on tietysti aaltoliikkeessä sekin,
mutta on välttämätöntä, että työntekijä
johdetaan välillä myös tyveneen, jossa
voi oikeasti pysähtyä ja levähtää. Hallituksen kertomuksessa todetaan että
"jo nyt Merimieskirkolla on toimintaa
enemmän kuin mihin resurssit riittävät."
On selvää, että tällainen tilanne ei voi
pidemmän päälle olla kestävä.
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
Tästä tietoisena hallitus on valinnut
harkitun elvytyksen politiikan jolla
hyvää toimintaa kannatellaan uskoen
siihen, että yleisen taloustilanteen parantuessa myös seuran talous kehittyy
myönteisesti. Aallokossa ohjaaminen
on taitolaji. Purjehtija tietää, että liian
tiukaan vastatuuleen yrittäminen tappaa vauhdin kokonaan. Mitä isompi
aallokko, sitä enemmän on varottava
liian tiukkaa kurssia.
Merimieskirkon rahoitus ei perustu
lakiin vaan järjestön nauttimaan luottamukseen rahoittajien taholla. Luottamus on strategisesti tärkein pääoma
mitä järjestöllämme on. Luottamus
on saavutettu ja se on ylläpidettävissä uskottavalla strategialla, toiminnan
korkealla laadulla sekä organisaation
läpinäkyvyydellä. Julkiset rahoittajat, kuten valtio ja kirkko, edellyttävät
selkeää raportointia ja auttavat näin
toiminnan kehittämisessä. Jatkuva yhteydenpito seurakuntiin ja yksityisiin
tukijoihin ja yhteistyökumppaneihin
kuljettaa viestit oikeanmuotoisina ja
ajantasaisina, niin että myönteinen
kuva Merimieskirkosta säilyy ja vahvistuu. Viestinnän merkitys tullee edelleen kasvamaan eikä markkinointi sanaakaan ole pakko vierastaa. Tärkeätä
on muistaa että teot ja toiminnan jälki
ovat vaikuttavin viesti.
Kiitän Merimieskirkon entistä ja nykyistä henkilöstöä visionäärisyydestä
ja sitoutuneisuudesta joka näkyy asiakkaille järjestön tekemän työn laadukkuutena ja tukijoille järjestömme
luotettavuutena.
Lopuksi haluan kiittää kaikkia Merimieskirkon ystäviä ja tukijoita, niitä
jotka antavat taloudellista tukea, niitä
jotka antavat taitojaan ja ponnistelujaan kirkon eri toimintojen mahdollistamiseksi. Erityinen kiitos Pirkkalan
seurakunnalle näiden juhlienjohdosta.
Teidän tukenne varassa tämä Merimieskirkkomme purjehtii tässä ajassa
rohkeana kohti tulevaisuutta. Avoimena, vieraanvaraisena ja luotettavana. ■
Tekopyhän tutkiskelu
Evankeliumi Luuk. 18: 9-14
vieraisiin. Kaikkihan ovat kirkkovieraita,
ja samaan aikaan myös tuttuja; kirkkoon
tullessaan ikään kuin omaan huoneeseensa tulleita. Onhan tämä pyhäkkö yhteinen jumalanpalvelushuone kaikille, jotka
ovesta sisään astuvat. Heitä voi kaikkia
pitää Jumalan kutsumina, oli heidän saapumisensa välitön syy mikä tahansa.
Merimieskirkolla on myös ovet avoinna monilla paikkakunnilla, perinteisesti
satamakaupungeissa. Nykyään kirkoilla
kävijät ovat paljolti muitakin kuin merimiehiä; he ovat maassa asuvia perheen
perustaneita suomalaisia, he ovat rekkakuskeja, au-pair-tyttöjä, väliaikaisella
komennuksella työtä tekeviä jne. – mutta
yhtä kaikki, he ovat keskenään erilaisia.
Heillä voi olla omat syynsä avata kirkon
ovi, mutta he ovat kaikki tervetulleita.
Ihan yhtä hyvin kuin tänä aamuna Pirkkalan kirkkoon saapuneet.
Äsken luetussa evankeliumissa Jeesus
Rakkaat seurakuntalaiset, pirkkalalaiset
ja Merimieskirkon juhlille kokoontuneet. kertoi Jerusalemin temppeliin saapuneisTänään on kirkossa monenlaisia ihmisiä. ta kahdesta ihmisestä. Heillä oli vaikeat
Ei voisi tehdä jakoa vain paikallisiin ja raamatulliset tittelit, fariseus ja publikaaMuutamille, jotka olivat varmoja omasta
vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita,
Jeesus esitti tämän kertomuksen:
»Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: "Jumala, minä
kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut
ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai
vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan
kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan." Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut
edes kohottaa katsettaan taivasta kohti
vaan löi rintaansa ja sanoi: "Jumala, ole
minulle syntiselle armollinen!"
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa
vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen,
joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta
joka itsensä alentaa, se korotetaan.»
ni. Fariseus oli arvostettu uskonnollisen
puolueen edustaja, joka halusi tarkoin
noudattaa Jumalan lakia. Publikaani taas
oli halveksittu valtion virkamies, joka
keräsi tullimaksuja ja eroja joskus omiinkin taskuihinsa. Edellisiä pidettiin pyhinä,
jälkimmäisiä syntisinä. Kertomuksemme
miehillä oli varmasti monia muitakin eroja, mutta tässä kohtaa kiinnostaa vain yksi.
Mikä se oli?
Pyydän sinua hetkisen miettimään sitä
ja kertomaan sitten vierustoverillesi, mikä
sinun nähdäksesi oli fariseuksen ja publikaanin ero.
Nyt sinä olet tehnyt merkittävän työn,
olet osallistunut saarnaamiseen. Olet selittänyt Raamattua toiselle ihmiselle. Se
saattoi tuntua vaikealta tai helpolta. Mutta nyt teen toisen kysymyksen, eikä se
ole aivan helppo. Kerro vierustoverillesi,
kumman kaltainen tämän kertomuksen
henkilöistä sinä itse mielestäsi olet, fariseuksen vai publikaanin?
>>
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
39
Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa
Ei ollut helppo sanoa ääneen, eihän?
Ehkä ei ollut ihan helppoa valita, kumpaan samaistuu. Mielessään näkisi itsensä kernaasti nöyränä publikaanina,
joka ei pidä itseään toista parempana
vaan tunnistaa oman heikkoutensa ja
vajavaisuutensa. Sellaisen itsensä tutkimisen tuloksena tuntee myös rehellisesti, että voi vain rukoilla Jumalalta
omien syntiensä anteeksiantamusta.
Mutta jos rohkenee näin itsestään
ajatella tai sellaista vieläpä ääneen lausua, kuva alkaakin muuttua. Ei enää
olekaan helppo pitää rehellisesti itseään nöyränä. Mieleen hiipii kiusallinen ajatus: mikä minä olen pitämään
itseäni tämän kertomuksen sankarina?
Eikö sellainen päinvastoin kerro omasta ylpeydestäni? Eihän nöyryydellä voi
ylpeillä tuhoamatta sitä. Eikö omalla
syntisyydellä kehuskelu osoita, että tosiasiassa onkin fariseuksen kaltainen?
Vertailen itseäni muihin ja pidän itseäni
edes sen verran parempana, etten kuvittele itsestäni liikoja. Olenhan realisti ja
tiedän tarvitsevani armoa, toisin kuin
tekopyhät, jotka luottavat itseensä.
Voi itseään tutkivaa ihmistä! Mieli tekisi ajatella, että on rehellinen ja nöyrä
publikaani eikä tietenkään itserakas ja
tekopyhä fariseus. Mutta ehkä onkin
vain sokea omalle ylemmyydentunteelleen?
Fariseuksen ja publikaanin hahmot
kietoutuvat toisiinsa. Ne ovat kuin yhden ja saman ihmisen kaksi eri puolta.
Niiden valossa itseään arvioiva liukuu
toisesta toiseen. Jos niistä joutuu valitsemaan, ajautuu pian retoriseen ansaan.
Ihminen, joka ryhtyy itseään tutkimaan,
huomaa pian olevansa sekä fariseus
että publikaani. Heti, kun identifioi
itsensä toiseen, onkin jo toista. Joko
pitää itseään publikaanin tapaan toista nöyrempänä ja onkin ylenkatseinen
fariseus, tai myöntää olevansa itseään
muita parempana pitävä fariseus ja onkin rehellinen kuin syntinsä tunnustava
publikaani.
Merimieskirkon päivien teema on
"aaltoliikkeessä". Täällä sisävesillä aallot ovat matalia. Katselen niitä usein
Pyhäjärven toiselta rannalta. Joskus
katselen vedenpintaa myös pienemmän järven rannalla kesämökin laitu-
40
rin päästä. Tyynellä ja kirkkaalla näen
oman kuvani, mutta jos pinta väreilee,
huomioni voi kiinnittyä siihen, mitä
on pinnan alla. Näin on myös itsensä
tutkimisen laita. Pinnalta asia näyttää
harmoniselta; ensivaikutelma omasta itsestä on helppo arvella. Mutta jos
pienikin itsekritiikki hämmentää pintaa,
kuva särkyy ja vedenalainen maailma
alkaa häämöttää.
Mitä syvemmälle katsoo, sitä enemmän näkee. Pinta ei olekaan koko totuus. Kun vesi käy aaltoliikkeeseen,
syvyydet voivat paljastua. Kuva laajentuu sitä mukaa, mitä enemmän kestää
nähdä. Jotka katsovat itseään pitkään ja
tarkoin silmin, näkevät pohjaan saakka.
Eikä heille enää sen jälkeen jää muuta
mahdollisuutta kuin publikaanin tavoin
pitää katseensa painettuna ja rukoilla
armoa. Joka kiinnittää huomionsa vain
pintaan, sen on helppo fariseuksen tavoin ajatella olevansa itse muiden synneistä vapaa.
Mutta voidakseen tulla publikaaniksi täytyy ensin olla fariseus. Tarkoitan,
että ihminen ei rukoile armoa omista
synneistään ellei hän ensin havahdu
vastuuseen Jumalan edessä. Se puolestaan saa hänet kiinnittämään huomiota omiin tekoihinsa. Kun ihminen
ymmärtää, että hänen tehtävänsä on
noudattaa elämässään Jumalan tahtoa,
hän yrittää pärjätä parhaansa mukaan.
Hän toteuttaa oikeutta ja hyvyyttä, ottaa toisia huomioon, ei tee rikoksia ja
välttää karkeita syntejä erottautuakseen
sellaisista, jotka niitä tekevät. Mikä hänet erottaa fariseuksesta, joka tarjoilee
omia avujaan rukouksessa Jumalalle?
Mutta tullessaan näkemään, että
hänen omat osaamisensa ja jaksamisensa, hänen oma Jumalan tahdon
noudattamisensa on yhtä itsekeskeistä
ja tekopyhää kuin fariseuksen, hän putoaa omatekoiselta korokkeeltaan. Hän
putoaa pyhästä syntiseksi. Hän lakkaa
vertailemasta itseään muihin ja näkee
oman tilansa.
Itsensä tutkiminen on vaikeaa. Helpompi on tutkia toisia kuin itseään.
Helpompi on tunnistaa toisten syntejä
kuin omia. Mutta vaikka toisen syntejä
voi tunnistaa, tunnustaa voi vain omiaan. Ellei puolestaan omiaan tunnista ja tunnusta, ei toistenkaan syntien
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa
osoittelu ole muuta kuin tekopyhyyttä,
annettiin sille sitten mikä nimi hyvänsä
tai pidettiin sitä miten oikeutettuna arviona hyvänsä.
Toisten syntien osoittaminen ja tunnustaminen vaikuttaa tekopyhältä
hurskastelulta. Se voi myös saada suoranaisen "jeesustelun" piirteitä: ollaan
kovin varmoja siitä, että Jeesus on juuri
minun kanssani samaa mieltä. Kirkollisessa keskustelussa isketään helposti
ikään kuin oma tarra Jeesukseen; Hän
on minun, minä varasin hänet ensin,
minun asiani on hänen asiansa. Jeesus
on "meidän miehiä". Sitä mitä minä
kannatan, sitä "Jeesuskin suosittelee"
ja muiden tulisi se pikaisesti ymmärtää.
Mutta Jeesus ei antaudu tällaiseen
hengelliseen hyväksikäyttöön. Hän
päinvastoin osoittaa fariseuksen ja publikaanin esimerkillään, että itseään tutkiva ihminen ei voi esiintyä jumalisena,
ei tarjoilla Jumalalle mitään eikä yrittää kaapata Jumalaa haltuunsa. Hänen
ainoa mahdollisuutensa on turvautua
Jumalan armoon ja avata samaa armoa
toisille.
Tässä messussa siunataan Merimieskirkolle uusia työntekijöitä. Teillä
työhön lähtevillä on eri kohteissa moninaisia tehtäviä. Niissä teidän kutsumuksenne on avata erilaisia ovia,
mennä itse luokse laivalle tai päästää
tulijoita sisälle kirkolle. Te tapaatte
monenlaisia ihmisiä. Heitä ei voi luokitella, eikä ainakaan pidä täältä käsin
sellaista yrittää. Ehkä joku vaikuttaa
olevan täynnä omaa itseään, joku taas
oman itsensä toivottomasti hukannut.
Heissä kaikissa on piirteitä, jotka sopivat sekä fariseukseen että publikaaniin.
Mutta niin on meissä muissakin.
Teidän tehtävänne on omalla tavallanne auttaa heitä kokemaan Jumalan
rakkautta ja armollisuutta. Siinä te
saatte olla rohkeita ja rakastavia, pitkämielisiä ja armahtavia. Tarvitsette herkkyyttä kuulla ihmisten erilaisia tarpeita
ja voimaa niihin vastata. Tarvitsette Jumalan viisautta ja siunausta. Sitä käymme nyt teille rukoilemaan. ■
Yllä Pirkkalan uusi kirkko . Vasemmalla Mauno Kiviojan tekemä Kärsimyskruunu
kirkon aulassa.
Alla: Taru Nymanin ja Kaj Chydeniuksen konsertti täytti Vanhan kirkon.
Alimmaisena: Piispa Matti Repo ja piispatar Päivi Repo saivat kiitoslahjat Merimieskirkolta.
Iltatilaisuus järjestettiin Vanhassa pappilassa. Lämpimät kiitokset kaikille kesäjuhlassa
mukana olleille.
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
41
Pappilan ikkunasta...
Kuollut
perhepiiri
Paljon onnea
ja Jumalan
siunausta
päivänsankareille.
90 vuotta
Paula Kesseli, 2.10.
Ent. Kemin merimieskirkon
asemanhoitaja
70 vuotta
Kauko Paananen, 30.8.
Lontoon merimieskirkon
talonmies-vahtimestari 1974–76
50 vuotta
Aija Valtonen, 2.10.
SMK:n keskustoimiston
emäntä 1988–90
Palstan kirjoittaja Anna Hälli Lontoon merimieskirkon lähiasemalla.
Parhaat tarinat jäävät aina
kertomatta
42
”Merimieskirkko auttaa elämän kriiseissä” on tylsä lause, mutta kätkee sisäänsä monenlaisia elämän kohtaloita.
Ihmisellä on oikeus omaan tarinaansa. Ihmisen kunnioittaminen tarkoittaa
myös hänen yksityisyytensä kunnioittamista. Vanha neuvo siitä, kuinka meidän
tulisi tehdä lähimmäisellemme niin kuin
toivoisimme itsellemme tehtävän, sopii
myös niihin tilanteisiin, kun on ratkaistava, mitä aikoo toisen ihmisen asioista
kertoa ja mihin sävyyn.
Onneksi monet hauskat tarinat jäävät
jäljelle, vaikka luottamuksesta pidetäänkin kiinni. Elämä merimieskirkolla on
kuitenkin useammin tavallisen arjen jakamista kuin kulkemista legendaarisesta
kriisistä toiseen.
Sankaritarinoitakin varmasti riittää
kerrottavaksi ilman, että ketään loukataan. Siitä pitää huolen yhdistyksen pitkä ja värikäs historia.
Anna Hälli
Pappi ja pappilan emäntä
Lontoon merimieskirkolta
Merimieskirkon kunniajäsen Hannu
Laasio ja aktiivinen vapaaehtoinen rouvansa Irja Laasio kutsuivat hääpäivänään
7.8. laajan ystäväjoukon juhlistamaan
kummankin 70 vuoden iän paalua. "Hän,
jonka sydän iloitsee, viettää ikuista juhlaa"
Sananl. 15:15.
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
itkäaikainen Jyväskylän merimieskirkkopiirin jäsen Valter Kauvanto sai iäisyyskutsun 18.3.2013. Siunaustilaisuus pidettiin Jyväskylässä, jossa Valter asui.
Muistotilaisuudessa häntä muisteltiin pitkän linjan merenkulkijana, joka teki vahvan uran merellä. Valter ja hänen
edesmennyt puolisonsa olivat molemmat aktiivisia merimieskirkkopiiriläisiä. Valter kertoili useasti piirissä matkoistaan ja seikkailuistaan. Hänen kokemuksensa ja ihana tapansa kertoa tarinoita sai kuulijan hiljentymään tarinan pariin.
Jyväskylän merimieskirkkopiiri muistaa lämmöllä entistä
jäsentään.
Tero Reingoldt
Jyväskylän merimieskirkkopiiri
Leif Giggeson
Strandvik
K
olmanneksi viimeinen Kap Hornin kiertäjien yhdistyksen elossa ollut jäsen kuoli kesäkuun alussa 2013 paria
kuukautta vaille 95 vuoden ikäisenä.
Leif Strandvik kiersi Kap Hornin kahdesti nelimastoparkki Passatilla vuosina 1938 ja 1939. Hän suoritti merikapteenintutkinnon Turussa 1948. Hän palveli merellä Nordströmin,
Boren, Siljan ja Etelä-Suomen Laiva OY:n aluksilla eläkkeelle siirtymiseensä 1978 asti. Sota-aikana hän palveli tykkiveneillä ja miinanraivaustoiminnassa.
Hän palveli aikanaan Kap Hornin kiertäjien yhdistyksen ja
Suomen Laivapäällikköyhdistyksen hallitusten jäsenenä.
Suomen Merimieskirkko kunnioittaa kiitollisuudella Leif
Strandvikin muistoa.
Sakari Lehmuskallio
Merimieskirkon
jäsenedut:
Rakas merimieskirkkoväki, sydämelliset kiitokset kaikista onnitteluista ja
ihastuttavista muistamisista täyttäessäni pyöreitä vuosia. Ilahdutti minua
kovasti! Uusi vuosikymmen on alkanut
hyvissä merkeissä! Satu Oldendorff.
Sakari Lehmuskallio
M
erimieskirkon sanotaan olevan tarinoiden kirkko. Itsekin
olen kuullut monta lennokasta
ja koskettavaa merimieskirkkotarinaa.
Merimieskirkon lähes 140-vuotiseen
historiaan mahtuu monta merkityksellistä kohtaamista, hurjaa seikkailua ja
humoristista sattumusta, joita on hauska
jakaa illanistujaisissa.
Tarinat rakentavat yhteisöä. Merimieskirkon on tärkeää kertoa tarinoita toiminnastaan myös sen takia, että tukijat
tietäisivät siitä hyvästä työstä, jota eri
merimieskirkoilla tänäkin päivänä tehdään.
Jokaisen merimieskirkkotarinoiden
kertojan on kuitenkin hyvä pitää mielessään yksi asia: on tiedettävä, mitkä
tarinat on tarkoitettu jaettaviksi ja mitkä
vaiettaviksi.
Pienissä yhteisöissä on nimittäin helppo tunnistaa ihmisiä tarinoiden takana.
Kukapa haluaisi päätyä elämän kriisissään jutuksi pubi-iltaan tai tapauskertomukseksi toimintakertomukseen.
Luottamuksen säilyttäminen on tärkeämpää kuin koskettavan tarinan kertominen. Siksi toimintakertomuksesta ei
voi lukea sankarillisia tarinoita hädässä
olevien ihmisten yksityiselämän käänteistä.
P
Valter
Kauvanto
• Matkapalvelut Suomen
Matkatoimistosta,
p. 010 826 2310
• Alennushinnat Itämeren laivoilla (Viking Line, Finnlines,
Eckerö Line)
• Alennus Suomessa Restelin
(Cumulus, Rantasipi, Holiday Inn, Seurahuone Helsinki, Crowne Plaza Helsinki ja
Atlas Kuopio) ja S-ryhmän
(Sokos Hotellit, Holiday Club
-kylpylähotellit) sekä Radisson Blu -hotelleissa.
• Alennus Hertz-autovuokraamon vuokrauspalveluista
• Ilmainen alkuneuvottelu
(max. 1 tunti) ja sen jälkeisistä toimenpiteistä 10 %:n
alennus asianajotoimisto
Tuomanen ja Kreander
Oy:n hinnaston mukaisesta
veloituksesta
• Alennus Härkätien hautaustoimiston palveluista,
p. 02 259 0222 (Turku) ja
02 488 6529 (Lieto)
• Alennus Maaseutuhotelli
Eevantalossa (Syväniemi),
yöpyminen -10 %,
p. 017 384 1470
• Ilmainen toimituserä Terveet Hampaat Oy:n tuotteiden vuositilaajana
• Merimieskirkko-lehti 6 kertaa vuodessa
• Erikoistarjouksia tuotteistamme ja palveluistamme
kaikilla kirkoillamme.
Tervetuloa jäseneksi hyvään seuraan!
Liity Merimieskirkon jäseneksi! Kun liität itsesi tai ystäväsi hyvään seuraamme, osallistut
vuoden aikana suoritettaviin arvontoihin, josisa voi voittaa yllätyspalkintoja. Uusi jäsen
ja uuden jäsenen ilmoittaja ovat mukana arvonnassa, kun jäsenmaksu on maksettu. Mitä
useamman jäsenen hankit, sitä paremmat voittomahdollisuudet sinulla on. Jäsenmaksu on 50 €
kalenterivuodessa, perhejäsenmaksu 20 €. Merimieskirkon jäsenedut näet viereisestä tietolaatikosta
sekä yksityiskohtaisemmin internet-sivuiltamme. Liity jäseneksi ja palauta alla oleva lomake
selkeästi täytettynä Merimieskirkolle. Kiitos sinulle tuestasi, tervetuloa hyvään seuraan.
UUDEN JÄSENEN TIEDOT
Ilmoitan alla mainitun henkilön Suomen Merimieksirkon jäseneksi.
Sukunimi_____________________________________________________
Etunimi_______________________________________________________
Lähiosoite____________________________________________________
Postinumero ja -toimipaikka_________________________________
Puhelin_______________________________________________________
Sähköposti___________________________________________________
Uuden jäsenen allekirjoitus__________________________________
Uusi jäsen maksaa jäsenmaksunsa paluupostissa saamallaan tilillepanokortilla.
Uusi jäsen on mukana kilpailussa maksettuaan jäsenmaksunsa.
Suomen Merimieskirkko ry
UUDEN JÄSENEN ILMOITTAJA (tarvittaessa)
Finlands Sjömanskyrka rf.
Sukunimi_____________________________________________________
Etunimi_______________________________________________________ Albertinkatu 2 B,
Lähiosoite____________________________________________________ Albertsgatan 2 B
Postinumero ja -toimipaikka_________________________________
Puhelin_______________________________________________________ 00150 Helsinki, Helsingfors
Sähköposti___________________________________________________
Ilmoittajan allekirjoitus_______________________________________
Kiitos jäsenhankinnasta. Uuden jäsenen ilmoittaja on kilpailussa mukana,
kun tämä on maksanut jäsenmaksunsa.
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
43
Anna lahjaksi lämmin joulumieli
Merimieskirkot Suomessa
Sjömanskyrkor i Finland
TUE JA
LAHJOITA
BENELUX-MAAT /
BENELUX-LÄNDERNA
jo. Taru Savelius-Latvus p. (BE) +32 475
728 680, (NL) +31 653 883 641
mp Heli Huttunen p. +32 476 666 485
jsk Piia Lännenpää-De La Cruz,
p. +32 473 482 092
Hamina / Fredrikshamn
Gerhardinväylä, PL 13, 49401 Hamina
[email protected]
puh. (05) 231 1002
fax. (05) 231 1004
jsku Jaana Rannikko, p. 040 5398 143
AVUSTUSTILI:
FI91 1745 3000 0222 79
NDEAFIHH
Belgia / Belgien
Foyer Finlandais
33 Rue Jacques de Lalaing,
BE-1040 Bruxelles
[email protected]
puh. +32 2 280 0498
pv Heidi Kvist
MERIMIESKIRKKOTYÖLLE
Keräyslupanumerot
seuraavalla sivulla.
Merimieskirkko tarjoa
teille tänäkin vuonna
mahdollisuuden
lähettää joulupaketteja
merenkulkijoille.
M
erimieskirkon kautta on
jo 138 vuoden ajan välitetty joululahjoja ”tuntemattomille merenkulkijoille”. Tämä
joululahjatraditio elää yhä
vahvana. Suomen Merimieskirkon toimipisteet kotimaamme
rannikkokaupungeissa
sekä Alankomaissa, Belgiassa,
Iso-Britanniassa, Kreikassa ja
Saksassa välittävät kotoisen
joulun tunnelman heille, jotka
viettävät joulunsa merellä.
Tarjoamme tänäkin vuonna
mahdollisuuden lähettää joulupaketteja merenkulkijoille.
Lahjat voi toimittaa lokakuun
2013 puoliväliin mennessä
osoitteella Vuosaaren meri-
mieskirkolle (Provianttikatu 4,
00980 Helsinki) tai lähimmälle merimieskirkolle.
Perinteisen joulupaketin sisällöksi sopivat esimerkiksi
villasukat, makeiset (ei suklaa),
kirjat sekä musiikkilevyt. Merimieskirkon nettipuodin tuotevalikoimasta löytyy myös
monia mukavia lahjaideoita.
Paketin sijaan voi antaa
myös rahalahjoituksen. Kertyneillä varoilla teemme merimieskirkoilla vastaavia joulupaketteja merenkulkijoille.
Yhden paketin hinta on tällöin
15 euroa. Rahalahjan voi lähettää Suomen Merimieskirkon
tilille FI91 1745 3000 0222 79
NDEAFIHH. Merkitse viittenumeroksi 3052 tai viestikenttään tieto ”Joululahja
merenkulkijalle.”
Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2013–2014:
2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös 7.12.2012.
Ahvenanmaa, Åland:
ÅLR 2012/7945 Ahvenanmaan maakuntahallituksen päätös 3.10.2012.
Lämmin kiitos kaikille
merenkulkijoiden ja merimieskirkkotyön ystäville!
Tuotteen nimi
Väri
Koko
Kpl
Lähetä viesti:
5E TUKI (5 e)
tai
10E TUKI (10 e)
numeroon
16588
ja olet mukana
tukemassa!
Askarruttaako elämä?
Kaipaatko keskustelukumppania?
merimieskirkko.
fi/nettipappi
palvelee ulkosuomalaisia netissä.
Merimieskirkkopuoti – tilauskuponki
Tuotenro
Nyt voit tukea
Merimieskirkon
toimintaa myös
tekstiviestillä!
€ kpl
€ yht.
Anna tukesi merimieskirkkotyölle.
Lahjoituspuhelin
0600 1 2606
Puhelun hinta 10,26 € +
pvm. (Keräyslupanro seuraavalla sivulla)
Olen jäsen
En ole jäsen
Merimieskirkko 4/2013
Yht.:
Sukunimi__________________________________________________________________________
Etunimi____________________________________________________________________________
Lähiosoite_________________________________________________________________________
Postinumero ja -toimipaikka______________________________________________________
Puhelin____________________________________________________________________________
Sähköposti_________________________________________________________________________
Allekirjoitus________________________________________________________________________
44
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
(Alle 18 v. huoltajan allekirjoitus)
Lähetä
palautetta
kirjeitse:
Merimieskirkko-lehti,
Albertinkatu 2 B
00150 HELSINKI
sähköpostilla:
marko.toljamo
@merimieskirkko.fi
Finse Zeemanskerk
ItaIiëlei 67, BE-2000 Antwerpen
[email protected]
puh. +32 4 945 26185
sk Pekka Wilska
pv Heidi Kvist
Alankomaat / Nederländerna
Finse Zeemanskerk
‘s-GravendijkwaI 64
NL-3014 EG Rotterdam
[email protected]
puh. +31 10 436 6164
fax. +31 10 436 7505
sk Eeva-Maria Ranta, pv Jukka Oksanen
Luxemburg
[email protected]
mp Wille Westerholm, p. +352 621 365506
Iso-Britannia / Storbritannien
The Finnish Church in London
33 Albion Street, GB-London, SE16 7HZ
[email protected]
puh. +44 20 7237 4668
fax. 44 20 7237 1245
jo. Teemu Hälli p. +44 7976 521 105
sk Hanna Lindholm
pv Mervi Mattila
Kreikka / Grekland
Skandinaviska kyrkan
Daidalou 18, GR-105 58 Plaka, Athen
[email protected]
puh. + 30 210 451 6564
fax. +30 210 451 9145
sk Mari Hilonen, p. +30 6977 715 228
Saksa / Tyskland
jo. Satu Oldendorff p. + 49 171 6002 168
Finnische Seemannsmission
Ditmar-KoeI-Starsse 6
DE-20459 Hamburg
[email protected]
puh. +49 40 316 971
fax. +49 40 319 5692
em. Tiina Ylitalo
sk Ritva Lehmann
Finnische Seemannsmission
Einsiedelstrasse 43, DE-23554 Lübeck
[email protected]
puh. +49 451 709 8274
fax. +49 451 709 8371
sk Noora Alimattila
MATKAPAPPITYÖ / RESEPRÄSTARBETEN
Puola / Poland
[email protected]
mp Ritva Szarek, p. 040 482 1621,
+48 698058465
Kaakkois-Aasia / Sydostasien
[email protected]
mp Heikki Rantanen, p. 040 715 4089
Liikkuva merimieskirkko NAVICAR
[email protected]
puh. 0400 445 444
Suomen Merimieskirkko ry
Finlands Sjömanskyrka rf
(keskustoimisto, Helsinki
centralkansliet, Helsingfors)
Albertinkatu 2, 00150 Helsinki
Albetrsgatan 2, 00150 Helsingfors
Puh. (09) 6962 450, fax (09) 6962 4555
[email protected]
henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet:
[email protected]
www.merimieskirkko.fi
Helsinki (Vuosaari) /
Helsingfors (Nordsjö)
Provianttikatu 4, 00980 Helsinki
[email protected]
puh. (09) 5844 8200
fax. (09) 5844 8215
jsku Heikki Huttunen, p. 040 553 8818
mp Liinamaria Halén, p. 040 480 2733
Pääsihteeri / Generalsekreterare
Sakari Lehmuskallio, p. 040 505 7839
Kemi-Tornio / Kemi-Torneå
Ajoksentie 761, 94900 Kemi
[email protected]
fax. (016) 282 030
jsku Heli Tuokkola, p. 0400 227 250
Merenkulkijatyön johtaja / Direktör för
arbetet bland sjöfarare
Jaakko Laasio, p. 0400 156 660
Kokkola / Karleby
Satamakatu 51, 67900 Kokkola
[email protected]
puh. (06) 822 6219, fax. (06) 822 6219
jsku Anu-Marja Kangasvieri,
p. 0400 227 240
sku Tero Väliniemi
Oulu / Uleåborg
Poikkimaantie 4, 90400 Oulu
[email protected]
p. 040 746 1383
jsku Sanni Sirviö, p. 040 746 0150
Raahe / Brahestad
Lapaluodontie 342, 92180 Lapaluoto
[email protected]
p. ja fax. (08) 227 3177
jsku Rea Skog, p. 040 530 5191
Rauma / Raumo
Hakunintie 28, 26100 Rauma
[email protected]
p. (02) 822 7308
jsku Eija Tuorila, p. 0400 538 366
mp Sirpa Tolppanen, p. 040 5476 936
Turku / Åbo
Suikkilantie 2, 20210 Turku
[email protected]
p. (02) 230 3940
jsku Arja Suvanto, p. 0400 224 248
sku Tuure Oldendorff, p. 0400 372 239
AVUSTUSTILI / DONATIONSKONTO:
FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH
Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2013-2014:
2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös
7.12.2012.
Ahvenanmaa, Åland: ÅLR 2012/7945
Ahvenanmaan maakuntahallituksen päätös
3.10.2012.
AVUSTUSPUHELIN: 0600 - 12606
(puhelun hinta 10,26 € + pvm.)
NETTIPAPPI
www.merimieskirkko.fi/nettipappi
Henkilöstöjohtaja / Personaldirektör
Heikki Rantanen, p. (09) 6962 4534,
040 715 4089
Talousjohtaja / Ekonomidirektör
Kirsi Wallén, 0400 240 747
Diakoniajohtaja / Diakonidirektör
Jarmo Karjalainen, 0400 522 971
Varainhankintapäällikkö / Insamlingschef
Sari Pirinen, p. (09) 6962 4524,
040 417 4862
Viestintäpäällikkö / Kommunikationschef
Marko Toljamo, p. 050 521 9821
Johtava laivakuraattori /
Ledande skeppskurator
Jaana Rannikko, p. 040 5398 142
Laivakuraattori / skeppskurator
Sanna Siivonen, p. 040 7431 039
Pääkirjanpitäjä / Huvudbokförare
Kati Broström, p. (09) 6962 4526
Kirjanpitäjä / Bokförare
Jouni Rihtniemi, p. (09) 6962 4526
040 700 3366
Hallintosihteeri / Administrativsekreterare
Saara-Helena Lindqvist,
p. (09) 6962 4523
Toimistoassistentti / Byråassistent
Heidy Egger, p. (09) 6962 4520
LYHENTEET
jo. = johtaja
jmp = johtava merimiespastori
mp = merimiespastori
jsku = johtava satamakuraattori
sku = satamakuraattori
jsk = johtava sosiaalikuraattori
sk = sosiaalikuraattori
pk = projektikoordinaattori
pv = palveluvastaava
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
www.mepa.fi
Helsinki
puh. (09) 668 9000, fax. (09) 622 1808
Kotka
puh. (05) 213 093, fax. (05) 218 2860
Gsm 0400 605187
Turku
Puh. (02) 230 4995, fax. (02) 2343597
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
45
45
yhteystiedot myös / www.merimieskirkko.fi / kontakt uppgifter
Merimieskirkot ulkomailla
Sjömanskyrkor utomlands
Tällä palstalla Suomen Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja Antti Lemmetyinen pohtii merellisiä elämänkokemuksia.
Sakari Lehmuskallio
elämän merellä
46
Jumala auta!
”H
uomautus merenkulkijoille…" ja "kovantuulenvaroitus…" ovat säätiedotuksen
avauksia, jotka saavat purjehtijan tarkkaavaiseksi. Koskevatko ne minua? Olenko juuri niillä merialueilla?
Tänä kesänä on aika ajoin tuullut kovaa, ja
onkin ollut mukavampaa jäädä odottamaan
parempaa säätä. Muutaman kerran tuuli yltyi kesken matkaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi
jäi sopeutua olosuhteisiin. Oli reivattava eli
purjeita piti pienentää. Mitä kovemmin tuulee, sitä pienemmät purjeet. Elleivät tuulen
voima ja kölin vastavoima vastaa toisiaan,
vene kallistuu liikaa, peräsin nousee pintaan ja purjehtija menettää otteensa. Vene
riistäytyy käsistä, sitä ei voi enää ohjata ja
se ajautuu tuuleen. Seuraukset voivat olla
kohtalokkaat.
Elämän merikin on joskus rajusti vaahtopäillä. Myrskyssä, suurten aaltojen paiskatessa vettä veneeseen, ukkosen jylistessä,
näkyväisyyden kadotessa oma pienuus ja
mahdollisuuksien rajallisuus, avuttomuus,
nostavat mieleen kysymyksiä. Miten tässä
käy? Selviydynkö? Pystynkö väistämään
karit? Kauanko tätä kestää? Moni elämänsä myrskyjen keskellä ponnisteleva huokaa
epätoivoisena: Miksi Jumalakaan ei auta?
"Herra, auta me hukumme!" huusivat Jeesuksen opetuslapset kerran myrskyn keskellä Galilean merellä. Kauhu valtasi kokenei-
Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan
den kalastajien mielet. Me hukumme!
Elämä myrskyää osaksi siksi, että olen
itsekäs ja ristiriitainen. Unohdan muut ihmiset, jopa kaikkein lähimmät. Ajattelen
vain omaa parastani. Raamatun sanoin: olen
syntiin langennut ihminen. Mutta Jumalan
ajatus minusta on muutakin. Olen lunastettu. Tämä kiteytyy sanoiksi "Jumala on
rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi
ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi
iankaikkisen elämän." Tätä Johanneksen
evankeliumin kohtaa sanotaankin pienoisevankeliumiksi. Siinä on oleellisin, Jumalan
tahdon ydin, sanoma armosta. Minut armahdetaan, minulle annetaan anteeksi, minut
pelastetaan.
"Herra, auta me hukumme!" -huuto kuului
samassa veneessä nukkuvan Jeesuksen korviin. Hän tyynnytti myrskyn ja opetuslapset
ihmettelivät: kuka on tämä jota aallotkin tottelevat? Tämä ihme on minuakin varten.
On niitäkin myrskyjä, joille en voi mitään,
kuten sairaudet, onnettomuudet tai kärsimykset, joita muut aiheuttavat. Silloinkin
elämäni purtta voi pitää pystyssä luottamus
Jumalan rakkauteen minua kohtaan. Hän pitää minusta huolen, kävi miten kävi. Purjeveneen köli ei näy veden alta, mutta tiedän
ja tunnen sen voiman. Sama koskee Jumalan
rakkautta. Uskon, että Jumala auttaa. Auttaa
minut kerran perille asti.