SELÄN NOTKEUDEN MERKITYS KEHON TOIMINNALLE 41 kitsevästi suuremman liikerajoituksen kuin terveillä verrokeilla (Halbertsma ym. 2001). Tämä ei kuitenkaan johdu lihasten suuremmasta jäykkyydestä vaan alentuneesta venytyksen siedosta. Alaraajan nostaminen suorana aiheuttaa lantion kiertymisen taaksepäin, joka puolestaan aiheuttaa venytysärsytyksen alaselkäkipupotilailla. Kipu säteilee alaselän rakenteita liikutettaessa usein alaraajaan. Lasèguen testissä tämä voi aiheuttaa virheellisen positiiviseen löydöksen ja johtaa usein turhiin jatkotutkimuksiin. Virheellinen tulos on vältettävissä käyttämällä erotusdiagnostiikassa Lasèguen testin tilalla Kernigin testiä, jossa lonkkanivel koukistetaan ensin suoraan kulmaan ja tämän jälkeen vasta ojennetaan polvinivel (Dyck 1984). Lantio kääntyy taaksepäin lonkkanivelen koukistuksen yhteydessä ja alaselän nivelsiteisiin kohdistuu venytys, mikä voi aiheuttaa kipua. Lantion asento palautuu polviniveltä ojennettaessa, eikä selän liike aiheuta enää tässä vaiheessa yleensä kipua. Hermojuuren ahtauma rajoittaa polvinivelen ojentamista. Jos polvinivel ojennetaan täysin, täytyy lonkkaniveltä päästää hieman ojentumaan. Silloin päästään yleensä samaan lonkan nivelkulmaan kuin Lasèguen testissä ja vältetään lantion kiertymisen aiheuttama selkäkipu. Kobayashi ym. (2003) tutkivat hermojuuren verenkiertoa välilevytyräleikkauksen aikana, kun alaraaja nostettiin suorana ylös. Kaikilla potilailla välilevytyrä oli kiinnittynyt kovaan kalvoon ja hermojuuren verenkierto heikkeni 40–98 % venytettäessä. Se palautui normaaliksi minuutin kuluessa venytyksen lopettamisesta. Pitkäaikainen staattinen venytys voi kuitenkin aiheuttaa hermojuuren verenkierron estymisen seurauksena hermovaurion. Staattista venytystä ei saa tehdä hamstring-lihaksiin, jos Lasèguen tai Kernigin testi on positiivinen. Välilevytyrän poistamisen jälkeen hermojuuren verenkierto ei enää heikentynyt venytyksen aikana. Boland ja Adams (2000) tutkivat lonkan koukistuksen liikelaajuutta suoran alaraajan nostotestissä nilkan ollessa eri asennoissa. Liike oli keskimäärin 85° terveillä koehenkilöillä, kun nilkkanivel oli ojennettuna. Liikelaajuus pieneni 10°, kun venytys tehtiin nilkkanivelen ollessa koukistettuna mahdollisimman pitkälle. Selkäkipuoireisilla, joilla lonkan liikkuvuus koukistussuuntaan oli alkuvaiheessa 55°, liikkuvuus pieneni myös 10° nilkan koukistuksen jälkeen. Boyd ym. (2009) totesivat nilkkanivelen kou- kistusasennon aiheuttavan voimakkaamman lihasaktivaation hamstring- ja pohjelihaksissa noston loppuvaiheessa. Iskiashermon puristustilassa liikkuvuuden alentuminen voisi johtua hermojuuren ahtaumasta juurikanavassa. Oireettomilla ja alaselkäkipuisilla kysymyksessä on kuitenkin lähinnä alaraajan faskioiden kiristyminen. Pohjelihasten ja erityisesti kaksipäisen pohjelihaksen (gastrocnemius) venytyksen kautta vaikutus välittyy hamstring-lihasten lihaskalvorakenteisiin. Lisääntyneellä lihasaktivaatiolla ja lihaskalvojen venytyksellä on lisääntyneen venytysvastuksen lisäksi merkitystä myös kipuaktivaation herkistymisen kautta. Sen seurauksena venytys aiheuttaa herkemmin kipua ja se on lopetettava aikaisemmin. Lonkan ja polven asento vaikuttavat pohjelihasten ja niiden lihaskalvojen aiheuttamaan vastukseen nilkkaniveltä koukistettaessa (Rieman ym. 2001). Terveen henkilön istuessa selkä ja niska eteenpäin taivutettuna eli etukumarassa asennossa polvinivelen ojennuskulma pienenee passiivisessa ojennuksessa (slump test) 2–3° verrattuna siihen, kun testi tehdään henkilön istuessa suorassa (Laessøe ja Voigt 2004). Tämän on esitetty voivan johtua keskushermoston rakenteiden venyttymisestä, sillä jo niskan voimakas eteentaivutus pidentää selkäydintä 10 % (Yuan ym. 1998). Nilkan dorsifleksion vaikutus suoran jalan nostotestin (Lasègue’s test) tulokseen terveillä (N) ja selkäkipuisilla (S).