Murros - Sammon keskuslukio
Vuosikirjanumero 1/2014 MM-kultaa: Otto Rauhala SIVU 27 Fitness uutena trendinä SIVU 25 Elokuva- ja kirja-arviot SIVUT 21–23 Viekö some liikaa aikaasi? SIVU 8 1 2KUVA: ELINA ANTTONEN 1. NUMERO SISÄLTÖ 04 Pääkirjoitus 10 ”Veljelläni on leukemia” 25 Fitness kauneusihanteena 05 Opiskelijakunnan kuulumiset 11 Vaihtarit 26 UP-näyttelijä Ville Rossi 06 Rehtorin terveiset 12 Koulun aula 27 MM-kultaa: Otto Rauhala 07 Penkkarit 13–20 Hupikuvat 28–29 Urheilutuloksia 08 Koukussa kännykkään 21–23 Arviot 30 Viestintälinjan projektit 09 Wanhojen päivä 24 Koiraterapia 31–32 Hupikuvat 3 PÄÄKIRJOITUS Viimeiset rivit Tapio Ylinen Tämä on viimeinen pääkirjoitukseni. On aika siirtyä työurallani eteenpäin. Radion ja TV-draaman maailma kutsuvat; viestinnän ammatit, joihin monet oppilaistanikin pyrkivät. Mietin kauan, olisiko tästä tilanteesta jotain kannustavaa ja järkevää sanottavaa tulevaisuuden toimittajille ja käsikirjoittajille. En ole varma. luista joka vuosi lisää, olen onnellinen, että minulla ylipäänsä on mieluisia töitä, joista saa rahaa. Tekisi mieleni sanoa kaikille, että ahkera työnteko palkitaan aina, mutta totuus on, että ahkera työnteko antaa vain avaimet ovien avaamiseen. Löytyykö kaikille oikea ovi? Ja, kun tilaisuus tulee, kuinka moni uskaltaa astua ovesta sisään? Toisaalta voimme ajatella, että nyt lukiossa opiskelevat nuoret ovat syntyneet samoihin aikoihin kun minä opiskelin lukiossa. Näin kauan kesti, että pääsin tilanteeseen, jossa voin aidosti elättää perhettäni kirjoittamalla, musisoimalla ja radiotöillä. Onko tämä kaikki ylipäänsä näin pitkän matkan arvoista? Toisaalta voisi ajatella, että tällä vaativalla alalla, johon uusia tekijöitä valmistuu kou- On siis viimeisten rivien aika. Opettamalla journalismia olen oppinut siitä paljon. Olen saanut opettaa monia lahjakkaita kirjoittajia. Näistä kokemuksista suuret kiitokset. Kohdatkaamme jälleen. Päätoimittaja Tapio Ylinen Taittajat Sara Ahonen, Pauliina Baltzar ja Venla Kääriä Taittopohja Outi Koivu ja Eija Koivu Tuottaja Outi Koivu Kansikuva Maija Helminen Toimittajat Journalismi 1 ja 2 kurssien opiskelijat KUVA: OONA RÖNKKÄ 4 Nuorena ajattelee usein, että totta kai sitä tarttuu jokaiseen tilaisuuteen. Näin kypsään ikään mennessä tietää jo, että jokaisella valinnalla on hintansa. Siksi kaikista mahdollisuuksien ovista ei noin vain astuta sisään, edes silloin kun pitäisi. Olen nyt kuitenkin astumassa sisään, edelleen hieman pelokkaana ja varovaisena tulevaisuuden suhteen, mutta toiveikkaana siitä, että oven valinta on oikea. Sen on paras olla. Avaimen hankkimiseen kului niin hävyttömän pitkä aika. Uusia ei enää ehdi hankkimaan. LUKIOLAISET Mikä on opiskelijakunnan hallitus ja mitä se oikeasti tekee? Matin Moradi Lukiossa opiskeleminen voi olla välillä stressaavaa ja hyvin kiireistä, ja siksi kouluviihtyvyydellä on suuri merkitys opiskelijoiden opintomenestyksen kannalta. Onneksi opiskelijakunnan hallitus on ottanut tärkeimmäksi prioriteetikseen opiskelijoiden viihtyvyyden. Hallitus pyrkii takaamaan opiskelijoille opiskelijaystävällisen ja viihtyisän kouluympäristön esimerkiksi järjestämällä erilaisia tapahtumia ja tempauksia. Hallituksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on opiskelijoiden edunvalvonnasta huolehtiminen. Hallitus puolustaa ja ajaa opiskelijoiden etua ja toimii myös linkkinä opettajakunnan ja opiskelijoiden välillä. Mikä on uutta? Vuosi 2014 on merkityksellinen vuosi opiskelijoille. Tämän vuoden aikana lukiolaisten opiskeluun tulee kohdistumaan suuria muutoksia. Kunta säästää lukiokoulutuksesta ja jättää Tampereen lukiolaiset varpailleen jännittämään, sillä monet asiat jäävät opiskelijoille arvailun varaan. Ei ole selvää tietoa ollaanko esimerkiksi Hatanpään lukiota lakkauttamassa, tullaanko joitain lukioita yhdistämään tai suurenevatko ryhmäkoot. Varmaa on ainakin se, että kursseja tullaan leikkaamaan kurssitarjottimilta. Suomen hallitus on kehysriihessään päättänyt nostaa oppivelvollisuusikää seitsemääntoista, mikä merkitsee käytännössä sitä, että jokainen yhdeksännen luokan taakse jättävä ”löytää” varmasti jatko-opiskelupaikan. Hallitus on laskenut oppivelvollisuusiän nostamisen maksavan 15 miljoonaa vuodessa, mutta monet tahot, kuten Suomen lukiolaisten liitto ja Tampereen pormestarit ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä Suomen hallituksen päätökseen. SLL ei usko 15 miljoonan riittävän kattamaan päätöksestä aiheutuvia kustannuksia. Myös opintotukeen tulee muutoksia tämän vuoden lopulla. Hallituksen tavoitteet Samken opiskelijakunnan hallitus pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan ja toimimaan tehokkaasti opiskelijoiden eduksi säästöjen ja muutosten myrskyssä. Hallitus pyrkii vaikuttamaan olemalla aktiivisesti yhteydessä päättäjiin, Suomen lukiolaisten liittoon ja Suomen lukiolaisten liitto Pirkanmaan piirihallitukseen. Tiedonvälitystä tehostetaan opiskelijoiden ja hallituksen välillä, ja tavoitteena on pitää Samken opiskelijat mahdollisimman hyvin ajan tasalla heitä koskevissa asioissa. Yhtenä tiedonvälityksen parantamiskeinona hallitus näkee Wilma-tunnuksen luomisen hallitukselle. Jos hallitukselle myönnettäisiin omat räätälöidyt tunnukset, hallitus voisi olla suoraan yhteydessä opiskelijoihin tehokkaasti ilman välikäsiä. Kirjakirpputori jatkuu, sillä se on keskeinen osa hallituksen toimintaa. Tavoitteena on tehostaa toimintaa järjestämällä kirjakirpputoria entistä useammin. Opiskelijat hyötyvät kirjakirpputorista monin tavoin: oppilaat saavat mahdollisuuden ostaa ja myydä kirjoja edullisesti. Lisäksi kaikki tuotot menevät oppilaiden hyväksi esimerkiksi tapahtumien muodossa. Tämän kevään tapahtumia ovat pääsiäisen munajahti ja kevätpäivä. Vaikuttamisen iloa Jokainen Samken opiskelija kuuluu koulun opiskelijakuntaan, ja jokaisen samkelaisen mielipide on hallitukselle arvokas. Hallituksen kokoukset ovat avoimia jokaiselle kiinnostuneelle. Jos tuntuu, että opiskelijakuntatoiminta voisi olla sinun juttusi, tule ihmeessä mukaan. Hallitus toivottaa iloista kevättä ja vaikuttamisen iloa! Opiskelijakunnan hallitus 2013–2014 5 REHTORILTA Minne menet lukiokoulutus – ja Samke siinä mukana? Hannu Suoniemi Lukiokoulutus on kymmeniä vuo sia toiminut perusopetuksen ja korkeakoulujen varjossa pidettynä nivelenä. Yhteistyö perusopetuksen ja korkeakoulujen kanssa on ollut vaatimatonta opetuksen sisältöjen ja tavoitteiden määrittämisen osalta. Lukion arjen toimintaa on käytännössä sivusta johtanut YTL vuosittain toistuvine kaksine koekertoineen. Tämä näkyy jokaisen suomalaisen lukion opetusjärjestelyissä voimakkaana piilo-ohjauksena. Virallista johtajan asemaa ei ylioppilaskoejärjestelmälle ole kuitenkaan koskaan annettu. Ylioppilaskokeiden tulisi mitata sitä, mitä kouluissa opetussuunnitelmien tavoitteiden mukaisesti opetetaan ja opitaan. Arjen oppimistilanteissa ei opetussuunnitelma ole aina sille määritetyssä asemassa, vaan tuleva ”iso koe” määrittää usein toiminnan sisällön ja menetelmät. Muna ohjaa siis kanaa. Opetetaan ja opitaan sitä, mitä mahdollisesti kysytään ylioppilaskokeissa. Koetuloksilla ei kovasta panostuksesta huolimatta ole aina toivottua jatkoarvoa, vaan useat nuoret aloittavat taas uuden kilpailun valmennuskursseineen ja valmistautumisineen pääsykokeisiin. Mitä asialle pitäisi tehdä? Entä nuoret, jotka jo lukioaikana tietävät, etteivät tule hakemaan korkea-asteen opintoihin? On selvää, että oppimistulokset on jollakin menetelmällä arvioitava. Pitäisikö loppuosaamisen arvioitsijoina olla YTL:n sijaan suoraan yliopistot ja korkeakoulut, jos lukion perustehtävänä on antaa tiedot, taidot ja valmiudet korkea-asteen opintoihin? Jos näin olisi, se pakottaisi lukiokoulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen rakentamaan yhteistyössä uudenlaisen opetussuunnitelman tavoitteineen. Samalla palattaisiin toiminnallisesti 6 ja tavoitteen osalta alkuperäisen ylioppilaskokeen juurille (yliopiston sisäänpääsykuulustelu 1800-luvulla). Selviäisikö kansakuntamme ilman YTL-nimistä 160 vuotta vanhaa instituutiota? Noin puolet ikäluokastamme ja kansastamme käy lukion. Tämä on hyvä muistaa, kun käydään keskustelua uuden opetussuunnitelman sisällöistä ja tuntijaosta. Puolet kansasta jättää automaattisesti opiskelematta lukion oppimäärän ja oppiaineita. Silti he selviytyvät elämässään ja tärkeissä tehtävissään. Tavoite mahdollisimman laajasta yleissivistyksestä lukion päättövaiheessa on hieno. Sitä on käytetty perusteluna nykyiselle tuntijaolle, ja siihen on vedottu useissa uutta tuntijakoa koskevissa kannanotoissa, mutta toteutuuko tuo laaja yleissivistys enää lukiossa tällä hetkellä? Ei toteudu. Nykyopiskelija valitsee itseään kiinnostavat ja itseään hyödyttävät kurssit ja keskittyy vain haluamiinsa aineisiin aina kun se on mahdollista. Ylioppilastutkintoon sisältyvät ehdot määrittävät nuoren valinnat. Saadaanko laaja yleissivistys toteutumaan uudessa opetussuunnitelmassa ja tuntijaossa? Saadaan näennäisesti, jos lisätään pakollisten kurssien määrää ja vähennetään valinnaisuutta. Pitäisikö samalla miettiä vakavissaan paluuta lukion linjajakoihin? Silloin valitulla opintolinjalla lähes kaikki olisi pakollista opiskelua, ja samalla palattaisiin käytännössä luokalliseen lukioon. Haluttaisiinko Suomessa vaihteeksi siirtyä ”retrolukioon”? En usko. Lukion normaali suoritusaika on tällä hetkellä noin 2,5 vuotta, kun lasketaan varsinainen opetusaika. Jos lukiossa opetettaisiin kaikki ne asiat, joita eri intressiryhmät ovat sinne vuosien varrella esittäneet, kestäisi lukio vähin- tään viisi vuotta. Silti jäisi paljon hyödyllisiä asioita opettamatta ja vielä paljon enemmän oppimatta. Olisiko aika ajatella, että lukiokoulutuksen on siirryttävä 2000-luvulle? Paluuta menneeseen ei ole. Globaali, nopeasti muuttuva teknologiamaailma ei arvosta enää samoja ominaisuuksia kuin vielä esimerkiksi 20 vuotta sitten, jolloin lukion tuntijako jo oli nykyisen kaltainen. Lukio ei muuta maailmaa, mutta lukion tulisi muuttua maailman mukana, olivatpa sitten muutokset yksilön arvomaailman näkökulmasta hyviä tai huonoja, toivottuja tai ei-toivottuja. Jos me emme ole mukana muutoksessa, jotkut toiset tekevät muutokset puolestamme. On tärkeää, että kaikki osapuolet tulevat muutostilanteessa kuulluiksi. Kaikki eivät voi kuitenkaan saada tahtoaan ja ehdotuksiaan läpi. Lopullisen vastuun lukiokoulutuksesta kantaa yhteiskunta eli me kaikki. Käytännössä poliittiset luottamusmiehet tekevät lopulliset ratkaisut nimissämme heille lähiaikoina annettavan päätösmandaatin perusteella. Mitkä tahot ovat saaneet kulissien takaisessa ja julkisessa lobbauksessa keskeiset poliitikot vakuuttuneiksi oman kantansa paremmuudesta? Pitäisikö vielä kuitenkin kuunnella enemmän pääroolin esittäjien toiveita eli opiskelijoita? Uskon, että esimerkiksi monella Sammon keskuslukion opiskelijalla olisi annettavanaan päätöksenteon pohjaksi tarpeellisia käytäntöön perustuvia toiveita ja ehdotuksia. Tervetuloa siis Samkeen poliitikot, jos tietoa ja kokemusta kaipaatte! Toivon, että riittävää viisautta löytyy tulevissa päätöksissä ja että Sammon keskuslukio voi jatkaa arvokasta sivistystyötään kymmeniä vuosia eteenpäin. Toivotan teille kaikille menestystä tulevissa oppimisen haasteissa. Vanha lähtee, Samke jää. PENKKARIT 7 LUKIOLAISET Korvaako sosiaalinen media ystävien tapaamisen? Onko puhelin kasvanut kiinni käteen? Oona Rönkkä Viime vuosina sosiaalinen media on vienyt yhä enemmän aikaa muilta tekemisiltä. Kun istutaan ruokapöytään, perheen lapset alkaavat näprätä kännykkää syödessään, ja bussipysäkillä selataan kärsimättömänä puhelinta ja tarkistetaan, kuinka kaukana bussi vielä on. Kun lautanen kouluruokailussa tyhjenee, kännykkä ilmestyy käteen ja keskustelu taukoaa. Kaverukset viettävät iltaa keskenään, mutta istuvatkin sohvalla vieretysten selaillen puhelinta. Sosiaalisen median korostuminen on tehnyt ihmisistä paitsi laiskoja sosiaalisissa tilanteissa, myös vähentänyt aikaa, jota yleensä vietetään ystävien tai perheenjäsenten seurassa. Jos vaivautuu kiinnittämään huomiota, näkee ympärillä olevien ihmisten uppoutuvan omiin luureihinsa ja unohtavan vieressä istuvat keskustelukumppanit. Koska yhteyttä kavereihin voi pitää myös tietokoneen ja puhelimen välityksellä, ei ole enää niin tarpeellista viettää aikaa kavereiden kanssa saadakseen tietää heidän kuulumisensa, ne kun näkee facebookista tai twitteristä. Jos olo on yksinäinen tai jokin painaa mieltä, ei tarvitse lähteä käymään kaverilla, vaan voi pistää viestiä pikaviestipalvelu WhatsApissa ja purkaa murheet ystäville. 8 Voiko sosiaalinen media kuitenkaan korvata varsinaisen sosiaalisen kanssakäymisen? Riittääkö lohdutukseksi viesti, jossa sanotaan ’’Voi kuinka kurjaa’’, ja laitetaan perään muutama surumielinen hymiö? ruokapöydässä oltaessa. Tosin saman tutkimuksen mukaan treffeillä ollessa on epäkohteliasta vastata henkilökohtaiseen puheluun. Parhaaksi ratkaisuksi nähtiin laittaa puhelin kiinni tärkeän tapahtuman ajaksi. Amerikkalaistutkimuksen mukaan 91% amerikkalaisista aikuisista omistaa puhelimen. Heistä 60% käyttää puhelimellaan nettiselaimia, ja jopa puolet lataa puhelimeensa sovelluksia. Toisen amerikkalaistutkimuksen mukaan monien mielestä on hyväksyttävää esimerkiksi vastata puheluun Erityisesti nuoret ovat tottuneet siihen, että netti toimii nopeasti. Jos näin ei ole, seuraa korviavihlova kiroustulva, jossa morkataan kaikki mahdollinen operaattorista puhelimen valmistajaan. Ihmisistä on tullut kovin kärsimättömiä, ja asenne ’’kaikki tänne mulle heti nyt’’, on kovin yleinen. WANHAT 9 NUORET ””Leukemia lähensi perhettämme” Kiira Korhonen ”Äiti sano, että puhutaan illalla. Sit kun me mentiin sairaalaan niin se kerto että Mikolla on leukemia” Jonna, 17, on tamperelainen tyttö. Jonna on sosiaalinen ja puhelias ja vitsailee jatkuvasti. Yksi asia vetää Jonnankin vakavaksi: Jonnan 15-vuotiaalla veljellä todettiin leukemia marraskuussa 2013. Jonnan vanhemmat ovat eronneet, mutta perheeseen kuuluu viisi lasta. Jonnalla on kaksi isosiskoa ja kaksi pikkuveljeä. Mikko rakastaa jalkapalloa ja on muutenkin urheilullinen. Sairastumisen jälkeen Mikko on kuitenkin joutunut luopumaan jalkapalloharrastuksesta. Mikko on Jonnan tavoin sosiaalinen, ja hänellä onkin paljon ystäviä koulussa. ”Sellainen torvelo ku määki”, Jonna kuvailee pikkuveljeään. Yhtenä päivänä Mikolta alkoi vuotamaan verta nenästä. Kun vuotoa ei saatu millään tyrehtymään, vietiin poika ensiapuun. Mikolle annettiin paperituppo ja lähetettiin kotiin. Parin päivän päästä Mikolla oli niin pahat lihaskivut, ettei hän pystynyt edes kävelemään. Hänet vietiin taas Acutaan. Tällä kertaa Mikko sai särkylääkettä ja palasi kotiin. Parin päivän kuluttua nenäverenvuoto alkoi taas. Acutassa KUVA: PAULIINA BALTZAR 10 Mikolta otettiin luuydinnäyte, ja kun selvisi että hänellä on leukemia, hän jäi sairaalaan. Kuukauden kuluttua Mikko pääsi kotiin. Pari viikkoa meni hyvin, mutta jouluna Mikolle nousi kuume, ja perhe vietti joulun sairaalassa. Mikko oli sairaalassa viikon ja pääsi taas kotiin. Hetken Mikko voi jo paremmin, mutta helmikuun puolessa välissä hän joutui teho-osastolle haimatulehduksen takia. Mikolle harkittiin jo elinsiirtoa, kun maksakin uhkasi pettää. Mikon tilaa on huonontanut myös nenämahaletku, joka on tehnyt reiän suolistoon. Tällä hetkellä Mikko on lasten teho-osastolla. ”Aluksi Mikko ei edes tiennyt, mitä se tarkoittaa”, Jonna kertoo. Mikko oli alussa todella positiivinen ja uskoi selättävänsä syövän helposti. Vastoinkäymisten jälkeen Mikossa on kuitenkin havaittu masentuneisuutta, eikä Mikko jaksa aina edes jutella. ”Välillä tuntuu, että Mikkokin haluaa että menen pois”, Jonna kertoo alakuloisena. Jonnaa kaikki tämä on vahvistanut, vaikka pikkuveli onkin koko ajan mielessä. ”Kyllä mä nyt otan asiat paljon vakavammin ja osaan olla kiitollinen pikkujutuista, mutta ei se muuten oikeastaan oo mun elämänasennet- ta muuttanut, yolo”, Jonna naurahtaa perään. Vaikka vanhemmat ovat eronneet, osaavat he hoitaa etenkin Mikkoa koskevat asiat hyvin. He ovat olleet enemmän pois kotoa, ja muut lapset ovat jääneet hiukan vähemmälle huomiolle. Kuitenkin Jonna kokee perheen lähentyneen. He pystyvät keskustelemaan vaikeistakin asioista avoimemmin. Sairaalasta on tarjottu läheisille psykologia tueksi. Äiti ja sisko ovat ottaneet apua vastaan, ja Jonna kokee sen auttaneen erityisesti äitiään. Jonna käsittelee asiaa itse mielessään, mutta puhuu asiasta myös avoimesti muille. Vaikeinta on jättää Mikko yksin sairaalaan, vaikka myös hänen poissaolonsa kotoa vaivaa Jonnaa. Mikkoa Jonna tukee käymällä sairaalassa juttelemassa ja olemalla läsnä. ”Mikko aina tykkää kun kerron sille mun unista. Ne on sen mielestä niin tyhmiä,” Jonna naurahtaa. Mikolla kävi kotiopettaja kerran viikossa, mutta nyt kun hänen tilansa on huonontunut, ei opettajakaan ole käynyt. Mikon täytyy tehdä joka aineen kokeet, jotta pääsee peruskoulusta tänä keväänä ikätoveriensa tavoin. Mikko aikoo hakea catering-alalle, mutta ei luultavasti pääse aloittamaan koulua vielä syksyllä. Pauliina Baltzar VAIHTARIT Isäntäperheeni on ollut mahtava! On uskomatonta, että he päästävät minut heidän taloonsa elämään perheenjäsenenä useiksi kuukauksiksi. He ovat tehneet kaikkensa auttaakseen minua ja tehdäkseen oloni kotoisaksi. Vaihdon jälkeen tulen kaipaamaan upeita ihmisiä, jotka olen tavannut, sekä sitä kuinka tavallisia saunat ovat. Haluaisin todella palata Suomeen joskus tulevaisuudessa. Täällä on monia paikkoja, joihin suunnittelen matkustavani.” Mak Phipps, 17, USA Sophia Höchstädter, 18, Saksa ”Tulin vaihtoon tänne, koska isoisoisäni oli kotoisin Suomesta, sen takia meillä on aina ollut ulkosauna kotona. Nimeni, Mak, tulee isoisältäni, hänen nimensä oli Eino Mäki. Vaihto on ollut suurimmilta osin sellainen kuin toivoin: odotin upeaa vuotta, jolloin voisin oppia monia uusia asioita ja tavata uusia ihmisiä. Tiesin Suomesta ennen tänne tuloani joitain asioita juurieni takia; kuten saunan, hiihdon, kuinka ujoja ihmiset ovat ja että ilmasto on suunnilleen samanlainen kuin USA:ssa. Suomi on osoittanut minulle, että silloin tällöin on ok olla hetken hiljaa. Voit tehdä juuri niin kuin haluat, eikä aina tarvitse seurata sitä, millaisia kaikki muut ovat. ”Halusin ensin vaihtoon Ranskaan tai edes johonkin maahan, jossa puhutaan ranskaa, mutta kun sain ilmoituksen, että lähden Suomeen, olin todella innoissani. Nyt olen todella onnellinen, että pääsin tänne vaihtoon. Tiesin ennen vaihtoa, että suomi on vaikea kieli, täällä ei ole paljoa ihmisiä ja Suomessa on hyvä koulujärjestelmä. Tiesin myös, että Suomessa on metsää, metsää, järviä, metsää... Olen maistanut salmiakkia, mämmiä, mustaamakkaraa, ruisleipää ja karjalanpiirakoita. Karjalanpiirakka maistuu todella hyvältä! Voisin syödä niitä joka päivä. Kaipaan eniten kotimaastani halpaa ruokaa ja autolla ajamista. Ajamisessa saa paljon vapautta. Voisin tehdä paljon enemmän asioita, jos voisin ajaa myös täällä. Ihmiset ovat kuitenkin suurin eroavaisuus Suomen ja USA:n välillä. Suomessa ihmiset ovat hiljaisempia ja varautuneempia. Amerikassa taas on monipuolisempia ja ulospäin suuntautuneempia ihmisiä. Parasta on ollut perinteinen suomalainen kokemukseni: lumihangessa istuminen saunan jälkeen. Muita mieleenpainuvia kokemuksia ovat olleet muiden vaihtopiskelijoiden tapaamiset ympäri Suomea. Olen maistanut lähes kaikkia perinneruokia, ja pidän kaikista muista paitsi salmiakista. Karjalanpiirakat ovat suosikkejani. Sakura Itawa, 16, Japani ”Tulin Suomeen vaihto-oppilaaksi, koska ajattelin, että voin kokea täällä erilaisen kulttuurin. Tiesin Suomesta vain muutaman asian ennen vaihtoa: joulupukin, muumit, revontulet, talvi on kylmä ja suomalaiset ovat tosi ujoja. Harrastan lukemista, mutta se on ollut vaikeaa Suomessa, sillä olen joutunut lukemaan suomeksi tai englanniksi. Kaipaan Japanista lemmikkiäni, perhettäni ja ystäviäni. Japanilaista ruokaa en kaipaa. Olen maistanut Suomessa ollessani salmiakkia, mämmiä ja mustaamakkaraa, mutta en pidä sellaisista ruoista. Rakastan kuitenkin karjalanpiirakoita ja ruisleipää, tulen kaipaamaan niitä, sillä Japanissa meiltä ei sellaisia löydy. Hyviä kokemuksia on ollut monia, mutta parasta oli, kun näin revontulet. Tulen kaipaamaan Suomesta ystäviäni, kylmää talvea ja kaikista eniten saunaa. Suunnittelen jo palaavani takaisin. Haluan tulla tänne perheeni ja ystävieni kanssa, jotta voin esitellä heille Suomen!” En ajatellut tullessani Suomeen, että voin oppia niin paljon itsestäni. Aloitin soittamaan kitaraa Suomessa, mutta olen pystynyt harrastamaan muitakin harrastuksiani täällä. Olen saanut kokeilla paljon uusia asioita, kuten tanssimista. Hyviä kokemuksia on paljon, mutta paras on ehkä ollut matka Lappiin koulumme kanssa syyskuussa. Suurimmat erot Saksan ja Suomen välillä ovat kieli ja lämpötila. Suomi ei ole huonompi tai parempi, vain erilainen. Vaihdon jälkeen tulen kaipaamaan karjalanpiirakoita, saunaa, koulua, opettajia ja kahta isäntäperhettäni. Aion tulla Suomeen vielä takaisin, ainakin lomaksi.” Haastattelut on alun perin toteutettu englanniksi. 11 KUVA: MIKKE PALVANEN 12 13 13C 13A HUPIKUVAT 13D 13B 14 13F 13H 13E 13G 15 13J 12B 13I 12A 16 12E 12C 12F 12D 17 12H 12J 12G 12I 18 11B 11D 11A 11C 19 11F 11H 11E 11G 20 11J 10Y2 11I 10Y1 ELOKUVA-ARVIOT Thor: The Dark World Ohjaus: Alan Taylor Meri-Pilvi Karri Lokakuun viimeisenä päivänä Suomessa ensi-iltansa saanut Thor: The Dark World, lyhyemmin ja ytimekkäämmin Thor 2, kertoo jo kolmatta kertaa valkokankaalla mainitun ukkosenjumalan seikkailuista. Ennen tätä Thor nähtiin toukokuussa 2012 rantautuneessa The Avengers -elokuvassa ja sitä ennen nimikkoelokuvassaan Thor (2009). Thor 2 kertoo muinaisesta tummien haltijoiden rodun johtajasta, Malekithista, joka herää unesta monen sadan vuoden levon jälkeen, kun Thorin isoisä Bor sai riistettyä Malekithilta tämän voittamattomuuden lähteen, Aetherin. Aetheria ei voitu tuhota, joten sen sijaan se upotettiin niin syvälle maan uumeniin, ettei sitä kenenkään koskaan pitäisi löytää. Jos aikaisempia elokuvia ei ole nähnyt, tulee katsojalle yllätyksenä, että elokuvassa ei seikkailla ainoastaan maagisessa jumalten kotipaikassa Asgårdissa tai tummien haltijoiden planeetalla Vanaheimissä. Ratkaiseva osa juonesta tapahtuu Maassa, josta jumalat käyttävät nimeä Midgard. Maassa Thorin aikaisempi romanssi, tavallinen ihminen ja astrofyysikko Jane Foster, joutuu yllättäen tummien voimien kanssa tekemisiin, kun hän imeytyy maailmojen välisen aukon kautta Vanaheimiin, suoraan sinne, mihin Aether on haudattu. Ihmisen luonnollista uteliasta luontoa ilmentäen Jane yrittää koskettaa Aetheria, minkä seurauksena se imeytyy häneen. Marvelin elokuville tyypilliset silmiähivelevät erikoistehosteet hyödynnetään loppuun saakka eikä missään kohdassa unohda katsovansa fantasiaelokuvaa. Juoni nivoutuu nerokkaasti yhteen ei-niin-nerokkaan Malekithin surkeasta maailmanvalloitusstrategiasta huolimatta. Elokuvassa huomattavan roolin saa myös Thorin veli Loki, jonka Thor hakee vankilasta auttamaan itseään. Veljekset selvittelevät välejään tasaisin väliajoin elokuvan varrella, eikä kummankaan luonne jää epäselväksi. The Avengers -elokuvasta poiketen katsojille tarjottiin vähän yli kahden tunnin sijasta vain alle kaksi tun- tia viihdettä, minkä vuoksi tuntui, että elokuva sujahti silmien ohi ennen kuin sitä ehti kunnolla tajutakaan. Kävin ensi-illan lisäksi katsomassa elokuvan toisen kerran, joten pystyin kiinnittämään huomiota yksityiskohtiin, joita Marvelin elokuvissa riittää. Vaikka surullisiakin kohtia elokuvalla on tarjottavanaan, eivät katsojat joudu tihrustamaan kyyneliä koko aikaa, sillä huumoria on ripoteltu sinne tänne sopivasti. Joissain kohdissa yleisön räjähtäessä nauruun tuntuu, että jopa komediat jäävät kakkosiksi Thor 2:n tilannehuumorin ja Lokin piiloivailun ansiosta. Elokuva eteni sujuvaa tahtia, vaikka joissain kohdissa jutustelu saattoi hetken verran tuntua hieman hitaalta. Juoni selkiytyi koko elokuvan ajan, ja jollei ensi minuuteista asti ollut silmät tiukasti kiinni valkokankaassa, jotain oleellista saattoi jäädä huomiotta ja koko juoni tuntua ihan pöhköltä. Loppuhuipennukseksi katsojille tarjoiltiin yllätys, joka sai kaikki päästämään syvän yllätyksen huokaisun ilmoille. Ja ei kun taas vuoden verran odottelua, että saadaan tietää, miten tarina jatkuu tästä tapahtumasta. Tuuli nousee Ohjaus: Hayao Miyazaki Nina Karhunen Tuuli nousee on tunnetun japani laisen animaation mestarin Hayao Miyazakin viimeisin elokuva. Tarina pohjautuu vuonna 1937 julkaistuun novelliin ja Miyazakin sen pohjalta luomaan mangaan. Nimensä elokuva on saanut Paul Valeryn runon säkeestä ”Tuuli nousee, täytyy uskaltaa elää”. Tuuli nousee kertoo tarinan Mitsubishi-koneiden suunnittelijasta Jiro Horikoshista. Jo pikkupoikana hän unelmoi lentämisestä, mutta joutui hautaamaan haaveensa huonon näön takia. Aikuisena Jiro kuitenkin pääsee työskentelemään lentokoneinsinöörinä ja löytää siinä samassa rakkauden. Kuten tosielämässä, myös tässä elokuvassa on vaikeuksia matkan varrella. Koneet eivät kestä suunnitelmien mukaisesti, ja uusia ideoita haetaan Saksasta asti. Jotain hyvää matkustamisesta kuitenkin seuraa: Jiro tapaa Naokon. He rakastuvat toisiinsa, mutta onnea varjostaa Naokon sairaus. Kuten monessa muussakin Miyazakin elokuvassa, tässäkin on näkyvillä hänen intohimonsa lentämiseen ja yläilmoihin. Osa tapahtumista on Jiron unimaailmassa, missä mikä vain on mahdollista. Tuttu näky Miyazakin elokuvissa on myös sota ja tulenliekit. Elokuvassa ollaan sekä kauniissa luontomaisemissa että karuissa järistyksen tuhoissa. Vaikka elokuva on animaatio, se on ennemmin suunnattu aikuisille kuin lapsille. Elokuva olisi voitu toteuttaa oikeilla näyttelijöillä, mutta kerronnan tapana animaatio on kauniimpi ja kiehtovampi. Miyazakin elokuvista Tuuli nousee on realistisin. Ainoat todellisuudesta poikkeavat tapahtumat ovat Jiron unissa. Paikoittain juoni tuntui laahaavalta, mutta kokonaisuutena elokuva oli kiinnostava kuvaus unelmista ja menetyksistä. 21 KIRJA-ARVIOT Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän Kiira Korhonen Ken Keseyn romaani Yksi lensi yli käenpesän on mielenkiintoinen kuvaus elämästä mielisairaalassa. Kirjassa käydään jatkuvaa valtataistelua potilaiden ja hoitajien välillä. Potilaista suurin ja kapinallisin on tulokas, McMurphy, joka joutuu osastolle jatkuvien pahoinpitelyiden ja alaikäisen kanssa makaamisen vuoksi. Hoitajia tässä taistelussa edustaa neiti Ratched, eli Iso Hoitaja. McMurphy vastustaa hoitajia rajusti ja saa muutkin osaston potilaat mukaan. Kirjassa solmitaan uskomattomia ystävyyssuhteita ja juonitellaan hoitajien selän takana. McMurphy on kirjassa hallitseva ja mielenkiintoinen hahmo. Hän ei vaikuta mielisairaalta, vaan enemmänkin sisukkaalta ja itsepäiseltä tyypiltä, joka nauttii reunalla elämisestä. Iso Hoitaja taas on kylmä ja tunteeton: säännöistä ei voi joustaa tippaakaan ja potilaiden tunteet pyritään tukahduttamaan. Välillä myös kertoja ärsytti, kun hän epäili kaikkea. Päällikkö nimittäin uskoi omaan salaliittoteoriaansa. Kirjassa oli paljon hyvää, mutta välillä se poikkesi aiheesta, mikä teki siitä hieman sekavan. Jos kirjaa vertaa teoksen pohjalta tehtyyn elokuvaan, on kirja huomattavasti elävämpi teos. Lisäksi kirja on kerrottu puoli-intiaanin eli Päällikön näkökulmasta. Elokuvassa Päällikkö on vain sivuhahmo, jonka ajatuksiin ei paneuduta tarkemmin. Päällikkö sairastaa skitsofreniaa, joten hänen kulmastaan kerrottuna teos saa mitä mielenkiintoisimpia sävyjä. Yksi lensi yli käenpesän kuvastaa hyvin sen ajan yhteiskuntaa ongelmineen. Hoitajat kuvaavat ajan johtajia ja potilaat kansalaisia. Kirjassa käsitellään myös rotusortoa ja lobotomiaa, joka kiellettiin kirjan julkaisemisen aikoihin. Kesey sai kirjaan inspiraation työskennellessään mielisairaalassa yövalvojana. Hän osallistui myös koehenkilönä LSD-tutkimukseen, ja lisäksi hänet tuomittiin marijuanan käytöstä. Keseyllä on siis kokemusta ”molemmilta puolilta”, ja siltä kirja vaikuttaakin. Ei kirja kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista ollut. Joitakin kohtia olisin jättänyt pois, sillä ne eivät tukeneet varsinaista tarinaa. Vasemmalla Neele Koskisen, Silja Salomaan ja Viivi Altosen sekä oikealla Anniina Juvosen ja Satu Selinin runot ÄI12-kurssilta. 22 KIRJA-ARVIOT Albert Camus: Sivullinen Aino Manninen Ranskalaisen Albert Camus’n esikoisteos Sivullinen (1942) on kertomus nuoresta Mersaultista, joka menettää äitinsä ja päätyy myöhemmin tekemään murhan. Tarinan lopussa Mersault tuomitaan murhasta teloitettavaksi kyseenalaisin perustein; nuorta miestä pidetään sydämettömän kylmänä vedoten siihen, kuinka hän ei ole ollut järkyttynyt äitinsä kuolemasta. Mersault ei myöskään kerro tuntevansa syyllisyyttä tekemästään murhasta, mikä ärsyttää syyttäjiä. Sivullinen antaa lukijalle mahdollisuuden puntaroida sitä, tapahtuuko tuomiossa oikeus vai vääryys. Sivullisessa keskeistä on eksistentialismin – eli filosofisen aatteen, jonka mukaan ihminen on vapaa vaikuttamaan elämäänsä – käsittely. Eksistentialismin mukaan mitään elämässä ei ole ennalta määrätty, tärkeää on ihmisen kokemus yksilöllisestä olemassaolosta. Tämä aate johtaa kirjassa esiintyvään sivullisuuteen: omassa maailmassaan elävä, toimimaton sivustakatsoja Mersault tarkkailee muita silti ketään tuomitsematta. Esimerkiksi hänen ystävänsä Raymond pahoinpitelee vaimoaan, mistä Mersault ei kuitenkaan välitä. Teoksen keskeisiä teemoja ovatkin rakkaudenpuutteen ja kuoleman ohella tietynlainen välinpitämättömyys arkea ja elämää kohtaan. omalaatuiseen päätöksentekoon kykenevä ajattelija. Itse pidän Mersaultia ehdottomasti nimenomaan järkevänä, itsenäisenä miehenä. Hänen tapansa olla hätkähtämättä suuristakaan asioista on kiehtova, eikä hänen kyynisyytensä ärsytä tai kummastuta – päinvastoin se vie mukanaan ja tuo tekstiin omanlaistaan väriä. ” Tunteako vai ei – siinä pulma Mersault on äärimmäisen passiivinen kaikessa toiminnassaan, mutta silti hyvin persoonallinen. Hän esimerkiksi suostuu menemään naimisiin sivuhenkilö Marien kanssa ehkä turhankin huoletta: ”–jos hän sitä tahtoi”, nuori mies ajattelee Marien kosittua häntä. Mersaultin mielipiteet muista ihmisistä jäävät usein hyvinkin pinnallisiksi kenties hänen kyynisyytensä takia. Hän arvostelee muun muassa vaimoaan häikäilemättömän suorasti: ”Hänellä oli hattu päässään ja hän oli kaunis. Mutta pidin hänestä enemmän hänen ollessaan hiukset vapaina.” Myös pahuuden ja hyvyyden kysymyksiä voisi pompotella kirjan parissa pitkään. Onko Mersault ihmisenä paha, koska hän ei tunne syyllisyyttä murhaamisesta eikä ole surullinen äitinsä kuolemasta? Jos taas Mersault on hyvä ihminen, muuttuuko hän pahaksi murhan tapahduttua? Tunteettomuutta ei ole välttämättä se, ettei tunne syyllisyyttä, mutta se, että nai toisen ihmisen miellyttääkseen tätä, on jo vähintäänkin kylmää. Kuitenkaan mieleltään kylmää ja kyynistä ihmistä ei voi pitää pahana vain hänen luonteensa takia, mitä Mersaultin syyttäjät eivät ehkä ymmärrä. Päähenkilön persoonallisuuden voi käsittää monin eri tavoin: yhdestä jopa apaattiselta ja ma- Pauliina Baltzarin ja Meri Lehtisen runo ÄI12sentavalta vaikuttava nuo- kurssilta. ri mies on toisen sankari; Sivullista lukiessa herää väkisinkin kysymys: miksi päähenkilö käyttäytyy näin? Onko hän huonon lapsuuden kokenut, masentunut, psykopaatti tai muuten sosiaalisesti rajoittunut? Tämän jälkeen mietin, miksi mietin tällaista. Eivät Mersaultin luonteenpiirteet välttämättä viittaa persoonallisuushäiriöön, vaan nimenomaan siihen, kuinka erilaisia ihmisiä on olemassa. Sivullinen kertoo suorasti ja selkeästi yksilöllisyydestä, joka on osalle ihmisistä hyvin vaikea käsite – vielä nykypäivänäkin. 23 LUKIOLAISET Koiraterapia auttaa todistetusti Oona Rönkkä Münsterinseisoja Indi ei ole varsinainen terapiakoira, mutta sen tyyni olemus rauhoittaa potilasta. Olo tuntuu paljon paremmalta, kun koira huokaisee syvään, laskee lämpimän päänsä reidelle ja katsoo luottavaisesti silmiin. Indi on paikalla, jos tällä psykologilla käyvä asiakas niin toivoo. Syy koiran rauhoittavaan vaikutukseen löytyy tieteestä. Esimerkiksi katsekontakti ja koiran silittely saavat aikaan oksitosiinin eritystä sekä koiralla että ihmisellä. Tutkimuksissa on todettu, että oksitosiini lievittää pelkoa ja ahdistusta. Se myös vahvistaa luottamuksen tunnetta. Muun muassa näistä syystä koirat ovat mainioita terapeutteja. Varsinaiset terapiakoirat ja heidän omistajansa ovat käyneet läpi testit ja koulutukset, ennen kuin heidät on hyväksytty mukaan terapiakoiratoimintaan. Münsterinseisoja Indistä tulisi hyvä terapiakoira rauhallisuutensa ansiosta. Koirat käyvät vierailemassa esimerkiksi vanhainkodeissa ja nuorisokodeissa. Terapiakoiratoiminta on vapaaehtoistyötä, mutta ei kevyttä sellaista. Se vaatii paljon aikaa ja energiaa, eikä hommaan tule ryhtyä hetken mielijohteesta. Suomessa terapiakoiratoimintaa tarjoaa esimerkiksi SATHY ry. Jos haluaa olla avuksi koiransa kanssa, vaihtoehtoja löytyy. Harrastusmaisempi vaihtoehto terapiakoiratoiminnalle on Kennelliiton kaverikoiratoiminta. Lukiodiplomit Liikunnan lukiodiplomi Ek Eino Grönlund Reetta Kuvataiteen lukiodiplomi Kortelahti Vilma Willgren Veera Median lukiodiplomi Blom Johannes Hautasuo Henna Härkönen Anni Kalvi Taru Lahtinen Taneli Mattila Meri Meriluoto Tytti Nurmio Akseli Palomäki Saara Vilma Kortelahden kuvataidediplomityö. 24 LUKIOLAISET #eatclean #workout #nevergiveup KUVA: ELLA ANNALA Aino Manninen Monet ovat toivoneet kauneusihanteen muuttuvan niin, että terveydestä ja hyvinvoinnista tulisi trendi. Tämä trendinvaihdos on tapahtunut ja se tuntuu lisäävän ulkonäköpaineita entisestään etenkin nuorten keskuudessa. Sosiaalinen media pursuaa motivoivia kuvia lihaksikkaista naisista ja miehistä sekä heidän ruokavinkeistään ja -kuvistaan. Erityisesti kuvapalvelu Instagram toimii monelle päivittäisenä inspiraation lähteenä. Instagram on täynnä fitnesshenkisiä profiileja, joihin lisätään päivittäin lukuisia kuvia timmeistä, ruskettuneista naisista ja harteikkaista, lihaksikkaista miehistä. Kuvat on usein höystetty kuvateksteillä, jotka kertovat, kuinka terveellinen ruokavalio ja liikunta ovat itsestäänselvyys ja helppo juttu kelle tahansa. Tämä luo eräänlaisen helppouden illuusion antaen käsityksen, että saadakseen unelmiensa vartalon ei tarvitse tehdä oikeastaan mitään erikoista. On totta, että ollakseen terve ei tarvitse nähdä suurta vaivaa, mutta näyttääkseen bikinifitnessin harrastajalta – joiden kuvat hyvin usein liittyvät näihin inspiroiviin teksteihin – on omistettava koko arkensa kuntosalille ja ruokavaliolle. Viimeisimpien vuosien aikana fitnessurheilu on kasvattanut suosiotaan huimasti, mikä näkyy mm. fitnesskisojen osallistujamäärissä. Erityisesti nuoret naiset ovat alkaneet harrastaa entistä enemmän bikinifitnessiä, johon kuuluu lihasten muotojen korostaminen muun muassa lihaskuntoharjoittelulla ja erittäin matalaa rasvaprosenttia ylläpitämällä. Monet bikinifitnessin harrastajat pitävät blogeja, joissa he kertovat treeneistään, tavoitteistaan ja syömisistään. Useat näistä fitnessbloggaajista kertovat bloggaavansa motivoidakseen lukijoitaan, kun taas osa myöntää, että elämäntapojen julkituominen motivoi heitä itseään ja tavallaan pakottaa heidät pitämään kiinni tavoitteistaan. Niin bikinifitnessiin kuin useimpiin muihinkin harrastuksiin kuuluu se, että kun yksi tavoite on saavutettu, tähdätään toiseen. Tällainen tavoitteellisuus muuttuu kuitenkin helposti pakkomielteiseksi, eikä kroppaansa voi olla ehkä ikinä tyytyväinen. Koen uuden kauneusihanteen vaaralliseksi, koska sitä tyrkytetään niin paljon, niin monessa paikassa. Pelkkä terveellisyys ei enää riitä, vaaditaan enemmän. Inspiroivat tekstit kirjoitetaan imperatiivissa, aivan kuin jokaisen tulisi siirtyä kuntosalille ja liittyä ”fitfamilyyn”, osaksi himotreenaajien perhettä, sekä ”vaihtaa korkkarit Nikeihin”, lopettaa juhliminen ja ottaa itseään niskasta kiinni. Pelottavaa on, että osaksi trendiä on muodostunut itselleen valehtelu. Lihaskuntoharjoittelua harrastetaan 20 tuntia viikossa ja joka ikinen ateria punnitaan grammantarkasti muka vain sen takia, että se on kivaa. Hehkutetaan, että ei tee edes mieli mitään herkkuja, kun hyvinvointi on niin ihanaa, mutta sitten kerran kuussa koittavana herkkupäivänä lisäillään innoissaan kuvia jäätelöpurkista ja kirjoitetaan, kuinka ihanaa on herkutella. Terveystrendin mukana lisääntyvä ortoreksia ei ole sen parempi sairaus kuin anoreksiakaan. Toivottavasti tämänhetkinen kauneusihanne markkinoidaan niin puhki, ettei se pääse kehittymään enää pidemmälle. 25 MENESTYJÄT ”Hain ihan läpällä ja tässä ollaan.” Aleksandra Kunnas Sammon keskuslukion viestintälinjalainen Ville Rossi, 18, näyttelee Roni Sireniä Ylen draamasarjassa Uusi päivä. Villen ensiesiintyminen televisiossa nähtiin joulukuussa 2013, kun hänen hahmonsa, Roni, ilmestyi varoittamatta sarjan hahmon, Tero Kuuslan (Lari Halme), oven taakse ja ilmoitti olevansa tämän poika. Uunituoreen TV-tähden työpäivät koostuvat pääasiassa roolivaatteiden vaihdosta ja maskista, jossa ”naamaan tökitään kaikenlaisia tököttejä”, ja sen jälkeen kuvauksista, jotka kestävät noin puoli tuntia per kohtaus. Jos Ville olisi suunnitellut hahmonsa itse, hän olisi tehnyt siitä koviksemman. ”Ronissa on paljon tukahdutettua tunnetta. Välillä en oikein tajua mitä se ajattelee, mutta kun tarkemmin funtsii, niin kyllä siinä oikeestaan on jotain järkee. Mutta ehkä vähän koviksempi se voisi olla, kun se on vähän sellanen… nössö”, Ville pohtii. Ville kokee samaistuvansa roolihahmoonsa, vaikka heissä onkin eroavaisuuksia. ”Mulle luontevimpia on kohtaukset, joissa saa olla vihainen. Tai sellaset, missä ei edes tarvitse tai saa näyt- tää olevansa vihainen, kunhan on se tunnelataus. Kun on päässy parissa kohtauksessa huutaan, vetään kunnon kilarit, on ollu aina kivaa. Se on jotenkin niin vapauttavaa, kun pääsee oikeesti huutaan.” Työnsä vaikeimmaksi ja ärsyttävimmäksi asiaksi Ville mainitsee puhelinkohtausten kuvaamisen. ”Osallistuin UP:n koe-esiintymiseen läpällä. Siis mulla oli oikeesti vaan tylsää sinä iltana, ja sit mä päätin hakea”, Ville kertoo hymyssä suin. Hakuvaiheessa tehtävänä oli kuvata lyhyt video, jossa esitteli erityistaitonsa. Ville päätti soittaa kitaraa ja laulaa Foo Fightersin kappaletta Wheels. Kutsu ensimmäisiin koekuvauksiin kävi, ja sinnekin Ville lähti omien sanojensa mukaan läpällä, pitämään hauskaa. Ensimmäisenä tehtävänä oli esittää parhaaksi näkemällään tavalla blonditai Pikku-Kalle-vitsejä ja, jälleen kerran, esitellä omaa erityistaitoaan. ”Mä otin sinne sit kitaran mukaan ja esitin Apulannan kappaleen Mato. Mulla oli tosi hauskaa.” Lopuilla kierroksilla näyteltiin: ensin muiden kokelaiden ja sitten näyttelijöiden kanssa. ”Silloin mietin, et en mä voi oikeesti päästä näin pitkälle. Joka kierroksen jälkeen luulin putoavani pois.” Ville Rossi saa vielä kulkea rauhassa Tamperen kaduilla, sillä harva tunnistaa Uusi Päivä -draamasarjan näyttelijää. 26 Kun Ville hyväksyttiin näyttelijäksi Uuteen päivään, hän ei aluksi uskonut sitä. ”Kun sain sen puhelinsoiton, ihan rehellisesti ensin aattelin, et niillä on väärä numero. Mä olin epäuskoinen vähän aikaa”, Ville toteaa. ”Vieläkin koittaa sisäistää, et on jossain telkkariohjelmassa.” Lukiolaisen ja näyttelijän kaksoiselämä on välillä vaikeaa, sillä aikatauluttaminen vie voimia. Näytteleminen menee Villellä koulunkäynnin edelle. ”Yllättävän paljon opettajat on tullu vastaan, et siitä on pakko antaa kiitosta. Osa on ollu vähän ymmärtämättömiä, että liikaa poissaoloja, et pääse läpi kurssista.” UP:ssa näytteleminen ei ole ollut syy tinkiä bänditreeneistä. Ville toimii laulajana False Alertissa, jolla alkaa kohta EP:n äänitykset. ”Ollaan pariin bändikisaan osallistuttu ja keikkaakin on tulossa. En silti halua False Alertille mitään UP-bändin leimaa”, Ville hymähtää. Kysyessäni UP-tähden ensimmäistä unelma-ammattia hän joutuu hetken miettimään. ”Supersankari, mutta niinkun oikee ammatti? Ihan pienenä halusin tutkia tulivuoria. Ne oli sika jänniä: niissä oli räjähdyksiä ja kaikkee hienoo. Halusin siis olla tiedemies. Nyt kun oon vähän isompi, en tosiaan haluais tutkia tulivuoria”, Ville sanoo nauraen. ”Lukioon ja viestintälinjalle hakiessani sen sijaan mietin radiojuontajan hommaa, koska tykkään puhua. Mut kyllä mä olisin näyttelijäks pyrkiny tavalla tai toisella ilman Uutta päivääkin.” Tampereen kaduilla harva tunnistaa Villen. ”Ne on enemmänkin sellasia ihan-kun-mä-olisin-nähny-tonjossain-tunnenkohan-mä-ton-tyypin -katseita.” Sen sijaan Tampereen poikateatterin kanssa risteilyllä töissä ollessaan Ville kohtasi kirkuvia fanityttöjä, jotka halusivat ottaa yhteiskuvia. ”Nimmareitakaan en oo vielä ihan kamalasti kirjotellu.” Entä onko nuorella näyttelijällä terveisiä faneilleen? ”Ensinnäkin kiva, jos mulla on faneja. Siis sillain et joku pystyy tosiaan nauttimaan siitä mun työni helmestä, koska mä todella tykkään tehdä UP:tä. Se on sellanen win-win-situation!” MENESTYJÄT Askel kerrallaan kohti huippua Kalle Heimo Otto Rauhala, 19, otti ensimmäiset potkunsa jäällä 5-vuotiaana Ylöjärven Tapparan luistelukoulussa. Melkein 10 vuotta vierähti oman kylän poikien kanssa ennen siirtymistä astetta isompiin ympyröihin. 14-vuotiaana Rauhala siirtyi Tampereen Tapparaan. Rauhala pääsi jo toisella kaudellaan Tapparassa SM-mitalien makuun. – Se oli hienoa aikaa. Olin juuri tullut Tampereelle ja pääsin pelaamaan jo kunnon pelejä, playoffseissa oli paljon yleisöäkin. Se oli hieno kausi, C-poikien hopeajoukkueen kapteenina toiminut Rauhala muistelee. Seuraavana vuonna Tapparan B1joukkueen kausi meni täysin penkin alle, mutta nuorempaan B-ikäluokkaan kuulunut Rauhala pääsi pelaamaan B2-nuorten playoffsit. Rauhalan mukaantulo oli Tapparalle kullanarvoinen lisä, hän voitti koko pudotuspelien pistepörssin tehtaillen 12 otteluun peräti 10+15=25 tehopistettä. Finaaleissa kaatui rakas paikallisvastustaja Ilves. – Meillä oli hyvä ketju parin pirkkalalaisen (Jesse Ouni ja Jesse Haapasaari) kanssa. Kemiat toimi, tehtiin aika paljon maaleja eikä omissakaan kolissu. Ei jäänyt epäselväksi, kumpi joukkue on Tampereen ykkönen, Rauhala virnistää. Kaudella 2012–13 Rauhala valittiin Nuorten SM-liigan vuoden tulokkaaksi. Rauhala arveli kovempien pistemiesten vievän palkinnon, se tuli hänelle täytenä yllätyksenä. – Vielä ennen kautta luulin, että pelaisin B-junioreissa. Pääsinkin A-junioreihin ja vielä tuollainen tunnustus, se kausi meni kyllä yli odotusten. Samana keväänä Rauhala teki arvokisadebyyttinsä alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Sotshissa, josta oli tuomisina pronssimitalit. Menestys Leijona-paidassa sai jatkoa heti vuodenvaihteessa, jolloin Suomi voitti alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden. Kilpailu pelipaikoista joukkueeseen oli kova. – Ennen kisoja jännitti eniten, että pääsenkö pelaamaan. Kun pääsi lopulliseen kisajoukkueeseen, sen jälkeen vain nautti siitä hommasta, Rauhala kertasi ajatuksia ennen turnausta. Rauhala pelasi onnistuneet kisat ja on itsekin samaa mieltä. – Oma rooli tuli täytettyä, nelosketjussa hankittiin jäähyjä ja rikottiin vastustajan peliä, vaatimaton Rauhala toteaa. Maailmanmestaruutta seurannut suursuosio yllätti jokaisen. – Kun tultiin Ruotsista Kööpenhaminan lentokentälle ja kaikki ihmiset vaan taputtaa meille ja tuijottaa, tuli ensimmäisen kerran sellainen fiilis, että jotain on tullut tehtyä. Suomessa joukkue kuljeOtto Rauhala on tuore alle tettiin limusiineilla kansan20-vuotiaiden maailmanmestari. juhlaan Rautatientorille. – Kaikkiaan tosi erikoinen fiilis, ei vastaavaa koe montaa kertaa elämässä. Rauhala on pelannut urallaan usean vuoden ”C” rinnassa. Viimeksi päättyneellä kaudella hän oli Tapparan A-nuorten kapteeni. – Rooli on melko tuttu minulle. Se on hieno homma, saa paljon vastuuta ja voi johtaa omalla esimerkillä. Rauhala pääsi päättyneellä kaudella maistelemaan myös miesten pelejä. – Tietyissä asioissa on eroa. Mestiksessä ei tule niin paljon virheitä ja kamppailupelaaminen muuttuu, koska äijät on isompia ja vahvempia kuin Nuorten SM-liigassa. Vauhdissa ja taitotasossa ei ole juurikaan eroa. Opiskelunsa kunnialla hoitanut Rauhala on kehittynyt vuosi vuodelta. – Olen kehittynyt tasaisesti siitä lähtien, kun siirryin Tampereen Tapparaan. Harjoitusmäärät nousivat ja lisäksi mukaan tulivat Sammon keskuslukion aamureenit, väkisinkin siinä on kehittynyt. Siinä tulee monta tuntia viikossa ylimääräistä muihin nähden. Iso kiitos siitä koululle. Suurin harppaus tuli, kun pari kautta sitten pääsi muita nuorempana pelaamaan A-junioreihin. Se kehitti paljon. Jokainen valmentaja tarvitsee Rauhalan kaltaisia luottosotureita, jonka voi laittaa kentälle myös tiukan paikan tullen. – Vahvuuksiani ovat kahden suunnan peli ja tasaisuus, taso ei heittelehdi pelistä ja vaihdosta toiseen. Pyrin aina antamaan kaikkeni. Hyökkääjän pitää pystyä tekemään maaleja, ja niitä pystyy aina tekemään paremmin. Siinä olisi ehkä se suurin kehityksen kohde. Rauhala ei ole vielä maalaillut suuria suunnitelmia tulevaisuudestaan. – Etenen päivä kerrallaan. Ammatiksi pelaamista tavoittelen ensisijaisesti, mutta paljon pitää tehdä töitä. Aika tulee kun on tullakseen. – NHL ja A-maajoukkue ovat kaksi isoa unelmaa. Ensi kaudella voin vielä pelata junnumaajoukkueessa, joten keskityn vielä siihen. 27 MENESTYJÄT Urheilutuloksia 2013–2014 YLEISURHEILU Maria Huntington - nuorten (17v) MM-kilpailut, Donetsk, 7-ottelu Reetta Hurske - SM-19: 2. 100m aidat, 3. pituus - halli SM-19: 1. 60m aidat, 3. pituus - nuorten (19v) EM-kilpailut, Rieti, 5. 100m aidat Topias Koukkula - halli SM-19: 2. pituus, 2. 3-loikka Topi Lahtinen - SM-16: 3. 1500m esteet Jessi Landström - SM-16: 1. 100m, 1. 100m aidat - nuorten (17v) MM-kilpailut, Donetsk, 9. 100m aidat Ellinoora Myötyri - Nuorten Euroopan Olympiapäivät, Uthrecht, 800m Aleksi Pelto - halli SM-17, 2. 3-loikka Eliisa Räsänen - SM-17: 2. 800m - halli SM: 1. 400m, 2. 800m - halli SM-19: 1. 800m Miia Sillman - halli SM-19: 2. pituus, 2. 3-loikka, 3. korkeus Merika Sumanen - SM-19: 1. pituus - halli SM-22: 3. pituus, 3. 3-loikka Joni Syrjälä - SM-19: 3. moukari - talvi SM-19: 3. moukari Valtteri Toimela - SM-19: 2. 400m aidat - nuorten (19v) EM-kilpailut, Rieti, 400m aidat LENTOPALLO Aleksi Mutka 28 -EM-kisojen 4. sija -valinta miesten maajoukkueryhmään -alle 18-vuotiaiden SM-pronssia -alle 18-vuotiaiden 2-maajoukkue Venla Huurne, Camilla Lehto, Emma Mutka ja Maria Laitila: alueiden välisten SM-turnauksen kultaa KORIPALLO Oona Yli-Pekkala -valinta naisten maajoukkueryhmään SALIBANDY Classic B-pojat SM-pronssia: Mikko Kiramo, Atte Mäkelä, Jesse Ruokostenpohja ja Juho Syvänen Classic Miehet SM-pronssia ja Suomen Cupin voitto: Atte Eronen ja Antti Jaakkonen Classic Naiset SM-kultaa ja Suomen Cupin hopeaa: Anni Järvinen, Sanna Salonen ja Mari Alila Koovee Tytöt SM-hopeaa: Kristiina Tarkiainen, Veera Väkiparta, Mona Takalo, Veera Kauppi ja Oona Kauppi Koovee C-tytöt SM-kultaa: Veera Kauppi, Oona Kauppi ja Kristiina Tarkiainen U19 pojat MM-pronssia: Samu Saari ja Atte Eronen TAITOLUISTELU Tino Olenius -SM-juniorit pronssia -PM-juniorit pronssia JUDO Elias Körkkö -nuorten SM-hopeaa -1-maajoukkue alle 21-vuotiaissa Aatu Laamanen -nuorten SM-kultaa ja aikuisten SM-hopeaa -1-maajoukkue alle 21-vuotiaissa Olli-Oskari Niemelä Anniina Äijänen -naisten mj: EM-karsinnat -U18-mj: PM-hopea -B-div EM-kisat 11. Heta Äijänen -U16-mj: PM-hopea -B-div EM-kisat 4. JÄÄKIEKKO Otto Rauhala -U20 MM-kultaa Atte Mäkinen - Tappara, miesten SM-hopeaa SUUNNISTUS Tanja Moser -D20 SM-viestikultaa Anton Kuukka -H17 erikoispitkän, pitkän ja yösuunnistuksen SM-hopeaa -sprintin SM-pronssia Aleksi Niemi -nuorten 20v MM-kisoissa sprintin 10. ja viestin 6. -nuorten 18v EM-kisoissa sprintin 5. ja viestin kultaa -sprintin ja viestin SM-kultaa -pitkän ja keskipitkän matkan SMhopeaa Elias Kuukka -H20 MM-edustaja -viestin SM-kultaa -yösuunnistuksen SM-pronssia Jussi-Elmeri Halme -H20 viestin SM-kultaa Henna Saarinen -D20 pyöräsuunnistuksen sprintin MM-kultaa -keskipitkän matkan MM-hopeaa -pitkän matkan ja viestin MM 4. MENESTYJÄT -keskipitkän matkan ja viestin SMkultaa -pitkän matkan ja sprintin SM-hopeaa Pyry Mustonen -H16 hiihtosuunnistuksen SM-pronssia viestin UINTI Kalle Pyykkönen -P18 nuorten PM-kisaedustaja -25m:n radalla 200 ru nuorten SMkulta -100 m:n ru nuorten SM-pronssi -50m:n radalla 200 ru nuorten SMpronssi -200 ja 400 su nuorten SM-hopea Anna Mäkinen -aikuisten maajoukkueryhmä -aikuisten MM-kisaedustaja -25m:n ja 50m:n radoilla aikuisten 50 ru SM-hopeaa Emilia Lahtinen -50m:n radalla aikuisten 200 ru SMpronssia ja nuorten 200 ru SM-hopeaa -25m:n altaalla nuorten 200 ru SMkultaa Juho Eerola -25m:n radalla 100m vu nuorten SMpronssia -100 pu nuorten SM-hopeaa -200 vu nuorten SM-hopeaa -1500 vu nuorten SM-pronssia -50m:n radalla nuorten 100 pu SMhopeaa Riina Kaakkolammi: 25m:n radalla 50 pu aikuisten SM-pronssia Viestimitaleita nuorten SM-kisoissa: Emma Nieminen, Emilia Lahtinen, Nea Virta ja Juho Eerola Viestimitaleita aikuisten SM-kisoissa: Anna Mäkinen, Nea Virta ja Riina Kaakkolammi. JALKAPALLO Nuorten maajoukkueissa mukana U17 Lauri Ala-Myllymäki PM-kultaa U17 Veera Kauppi, Heidi Kollanen, ja Outi Kivimäki, PM-pronssia 29 Viestinnän kuulumisia Jouni Sarpola Kulunut lukuvuosi on ollut täynnä monenlaista toimintaa viestintälinjalla. Merkittävin projekti oli syksyllä toteutunut musikaali, joka kantoi tällä kertaa nimeä F84.1 & F50.1 - Rannalle jääneet ja toteutettiin yhteistyössä musiikin ja kuvataiteen kanssa. Projektin eri vaiheissa pyöri mukana yli 70 tekijää. Haluankin esittää kiitokseni kaikille mukanaolleille. Erityisesti haluan kiittää ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastannutta Jyri Siimestä, musiikin opettaja Hanna Koivistoa ja kuvataiteen lehtori Eija Tukiaista. Uutena lisänä projektissa oli Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden toteuttama videointi, jonka ansiosta saimme laadukkaan dokumentaation projektista. Toki viestinnällä on tapahtunut muutakin vuoden aikana. Esimerkiksi toisen vuosikurssin opiskelijamme Mikke Palvanen kutsuttiin nuorisotuomariksi Tampereen lyhytelokuvafestivaaleille. Viestinnän opiskelijat esittelivät viestintälinjan toimintaa ja pitivät työpajoja eri yläkouluilla mediataitovii- kolla. Joulukuussa näimme viestinnän opiskelija Ville Rossin ensi-esiintymisen Uusi päivä -sarjassa. Teimme lukuisia vierailuja paikallisiin mediataloihin. Osallistuimme lisäksi media-aiheisiin kilpailuihin, muun muassa Kamera-lehden Nuori kamera -kilpailuun. Yhtenä merkittävänä uudistuksena voisin mainita kuvastudion rakentamisen viestinnän siipeen. Näin voimme laajentaa ja monipuolistaa valokuvauksen ja videotyön opetusta. Pitkään suunniteltu studion rakentaminen limittyi luontevasti viestintälinjan toteuttamaan lukioiden esittelymateriaalin tuotantoon. Teimme viestintälinjalla Tampereen lukioiden graafisen esittelymateriaalin ja lukiovideon. Samalla toteutimme Samkelle oman videon, jonka yhteydessä Samkelle lanseerattiin uusi slogan ja kotisivujen ilmettä raikastettiin. Vastuun lukiovideon toteutuksesta ja studion hankinnasta kantoi videotyön opettajamme Tuomas Jaakkola. Kiitos Tuomakselle hyvin tehdystä työstä. Viestintälinja oli aktiivinen myös kansainvälisesti. Joulukuussa alkoi Sammon viestintälinjan koordinoima Adventure into architecture and art -kansainvälisyyskurssi, joka saataneen valmiiksi toukokuun 2014 aikana. Lopputuloksena syntyy 12 maata kattava verkkopohjainen kartta mielenkiintoisista arkkitehtonisista nähtävyyksistä osallistuvien koulujen kotipaikkakunnilta. Ensi vuodeksi on tulossa henkilöstövaihdoksia. Journalismin opettajamme Tapio Ylinen siirtyy muihin tehtäviin. Tapion kanssa uudistimme viestintälinjan julkaisuja, ja samalla kevään Murros-lehti ja vuosikirja yhdistettiin. Haluankin tässä yhteydessä esittää lämpimät kiitokset Tapiolle hänen tekemästään työstä ja toivottaa onnea tuleviin haasteisiin. Ensi lukuvuoden suunnittelu on jo kovassa vauhdissa. Jatkamme todennäköisesti aloittamaamme kansainvälisyysprojektia, mutta myös jotain uutta on tulossa. Odotan erityisesti tulevalta lukuvuodelta, että saamme Samke-tv:n toiminnan aloitettua. Sitä ennen toivotan kuitenkin hyvää ja ansaittua kesätaukoa! Kalevan kyläjuhla piristää jälleen Kiia Pasanen Vuodesta 2002 kahden vuoden välein Tampereella järjestetty ”Kalevan kyläjuhla” eli Liisanpuiston ja sen yhteistyökumppaneiden järjestämä hyväntekeväisyys- ja ulkoilutapahtuma järjestetään tänä vuonna jo seitsemättä kertaa. Kyläjuhla kerää paljon eri-ikäisiä lapsia ja nuoria nauttimaan musiikista, ulkoilusta ja yhdessäolosta. Tapahtuma on jopa voittanut vuonna 2012 Tampereen kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointikilpailun. Päivä alkaa usein aamujumpalla, jonka ohjaavat Sammon keskuslukion jalkapallotytöt. Tapahtumaan osallistuvat kiertelevät erilaisilla toimintapisteillä. Päivä huipentuu 30 Palloa potkimassa muun muassa Sami Hintsanen, Lari Halme ja Pantse Syrjä. hyväntekeväisyysjalkapallo-otteluun, jossa vastakkain pelaavat Samken jalkapallotytöistä koostuva TPV-Auringonnousu sekä tamperelaisjulkkiksista ja urheilijoista koostuva Mansester Broilers. 10I 10J 31 Marika Kangasniemen, Ella Annalan ja Tiia Piiroisen runo ÄI12-kurssilta. 32
© Copyright 2024