1. No category

Taiteilijaelämää
Sohossa
Kuvataiteilija Osmo Rauhala perheineen on yli kaksikymmentä vuotta talvehtinut
New Yorkissa. Koti Manhattanin Sohossa on avara taiteilijan ateljee ja naapurit
ovat filmitähtiä. Mutta lapset ajetaan jääkiekkoharjoituksiin itse metropolissakin.
Tekst i Anu Partanen Kuvat Sami Repo
94 Gloria huhtikuu 2011
Gloria huhtikuu 2011 95
m
Osmo Rauhala säilyttää
isoja papereitaan kadulta
löytämässään flatfile-kaapissa, joita käytetään
esimerkiksi akvarellien,
grafiikan lehtien ja arkkitehtipiirrosten säilyttämiseen. Lintu on osa Rauhalan luonnosmaa­lausta
Pyhän Olavin kirkkoon.
Oikealla: New Yorkin
-asunnon käytävän seinällä
roikkuu Osmo Rauhalan
kymmenen maalauksen
sarja Traces of History
vuodelta 2001. Sarja käsittelee eläinmetaforien avulla 1900-luvun tapahtumia
vuoteen 2001 saakka.
anhat tanin eteläpäässä Sohon
kaupunginosassa seisoo vankkoja kerrostaloja.
Ikkunat ovat isoja, julkisivuissa kulkee valurautakoristeita ristiin rastiin paloportaiden kanssa.
Joissakin taloissa on vanhojen tehdasrakennusten henkeä, toisissa Pariisin kivitalojen kauneutta. Kapeat kadut ovat täynnä merkkiliikkeitä.
Kun astuu kadulta yhden talon hissiin ja
nousee viidenteen kerrokseen, löytää itsensä
remontin keskeltä. Rappukäytävän seiniä on
purettu, ja kulkijan on luovittava vanerilevyjen
keskellä.
Kun sitten kapuaa vielä yhdet jyrkät portaat, avaa asunnon oven ja kävelee kapeaa käytävää peremmälle, edessä
aukeaa toinen maailma. Avara tila on sisustettu tummilla,
linjakkailla huonekaluilla. Pohjoinen valo tulvii suurista
ikkunoista hiljaiseen huoneeseen.
Tai no, hiljaiseen ja hiljaiseen.
”Mä olen iso tyttö”, ilmoittaa Liisa Rauhala ja pyörähtelee ruokapöydän vieressä harsohame uusien farkkujen
päällä heilahdellen. Kolme pystyyn nostettua sormea tarkentavat iän.
Liisa on viettänyt elämästään jo kolmisen viikkoa New
Yorkissa. Hänen vanhempansa, kuvataiteilija Osmo Rauhala ja arkkitehti Minna-Kaisa Loukola ovat hieman kokeneempia New Yorkin kävijöitä. Kesät perhe viljelee Rauhalan sukutilaa Tampereen lähellä Siurossa, mutta ilmojen
viilentyessä muutetaan tähän asuntoon, jossa Rauhala on
viettänyt miltei joka talven 23 vuoden ajan. Loukola on
seurannut mukana säännöllisesti, mutta vähän harvem-
96 Gloria huhtikuu 2011
min. Nyt hän on New Yorkissa ensimmäistä kertaa Liisan
syntymän jälkeen.
”Me kutsumme kotiamme palvelijan huoneeksi”, Rauhala sanoo naurahtaen tilaa esitellessään.
Sitä se kenties onkin seinän takana asuvan vuokraisännän asunnon rinnalla, mutta muutoin ilmaisu ei heti tulisi
mieleen. Avokeittiö on moderni, kylpyhuone ja makuuhuone mukavia ja seinillä roikkuu isännän taideteoksia.
K
Rauhaloiden asunnossa
on paljon kaduilta löydettyjä huonekaluja, mutta
sohvaryhmä pöytineen
on haettu kaupasta.
Oikealla: Osmo Rauhala
ja hänen tyttärensä Liisa
leikkivät ikkunoiden ääressä. Tila eristetään tarvittaessa sermeillä Rauhalan työtilaksi. Ikkunan
luona näkyvä penkki on
poimittu kadulta.
”new yorkissa on
paljon energiaa,
eikä energialla ole
vain yhtä suuntaa.”
yllä se muutti
minun elämäni, sanoo 53-vuotias Osmo Rauhala.
Hän muistelee aikaa, jolloin saapui
New Yorkiin opiskelemaan kuvataidetta
1980-luvun lopulla. Rauhala oli tuolloin
jo 30-vuotias.
Rauhala kasvoi pienellä maatilalla Nokialla. Opiskellessaan Kuvataideakatemiassa hän matkusti joka päivä junalla
Helsinkiin ja hoiti aamuisin ja iltaisin lehmät.
Kun opinnot päättyivät, Rauhala halusi oppia lisää etenkin taiteen filosofiaa ja historiaa. Vuonna 1986 hän saapui
ensimmäisen kerran New Yorkiin. Maalaispoika löysi no­
peasti suurkaupungistakin jotain tuttua.
”Tämä kaupunki oli minulle kuin metsä tai biotooppi”,
Rauhala selittää istuuduttuaan pöydän ääreen.
”Suhtauduin siihen samalla lailla kuin jos olisin mennyt
vaeltamaan jonnekin syvälle Lappiin uuteen paikkaan.
Kun et tunne ketään, et suhtaudu ihmisiin vielä yksilöinä.
Tuhansien ihmisten virta on kuin luonnonilmiö.”
Eikä se ollut huono asia. ”Tunsin samanlaista vapautta
kuin jos löytäisin uuden erämaan. Saa olla aivan rauhassa.”
New Yorkissa nuoren taiteilijan ulottuvilla olivat maailman hienoimmat taidemuseot, sadat galleriat ja vahva kulttuurielämä kirjallisuudesta ja elokuvasta teatteriin ja tanssiin. Erityisen tärkeältä tuntui kuitenkin ajattelun vapaus.
Sitä Rauhala kaipasi lisää menestyksestään huolimatta.
Rauhala sai ensimmäisen merkittävän julkisen palkintonsa vuonna 1992, kun hänet nimettiin Tampereella Vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Sittemmin hänen töitään on esitelty kymmenissä näyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla. Rauhalan työt ammentavat aiheensa usein luonnosta, ja hänen maalaustensa jänikset, peurat ja sudet ovat tuttuja monelle taidetta vähemmänkin seuraavalle. Toissa
vuonna hän sai taiteilijakollegansa Kuutti Lavosen kanssa
Suomi-palkinnon tunnustuksena seinämaalauksista, jotka
he tekivät Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon.
Silti Rauhala tunsi pitkään jääneensä Suomen taidepiireissä paitsioon, koska ei sopinut niiden vasemmistolaiseen valtavirtaan. Suurkaupunki tarjosi tilaa hengittää.
”Suomi voi olla aika ahdas maa, vaikka harvaan asuttu
onkin”, Rauhala sanoo.
”Yhdysvalloissa ja New Yorkissa on paljon energiaa,
ja mikä parasta, sillä energialla ei ole vain yhtä suuntaa.
Suomessa on vallinnut pitkään yksi totuus joka alalla,
mutta täällä totuuksia on kymmenkunta.”
E
nsimmäisen New Yorkin -kotinsa
Rauhala löysi tuttavan kautta. Asunnon
metsästys virallisia teitä ennen opintojen
alkua oli takkuista, ja hän päivitteli ongelmaa puhelimessa kalifornialaiselle taiteilijaystävälleen. Tämä sattui tuntemaan pariskunnan, joka oli juuri muuttamassa pois. Rauhala peri
asunnon, ja siellä hän nyt istuu.
Rauhalan asuntohistoria on sekä New Yorkille tavallinen että tavaton. Kaupungin asuntomarkkinat ovat kuuluisat hankaluudestaan: talot ovat vanhoja ja usein huonossa
Gloria huhtikuu 2011 97
B
graavilohta ja tuorejuustoa: paikallisten perusaamiainen. Hedelmäsalaattia, juustoja ja juustokakkuja pienissä annosastioissa: Sohon erikoisliikkeiden antimia. Vaasissa tulipunaisia ruusuja, seinällä musta-puna-valkoinen taulu:
Rauhalan taidetta uran alkuvuosilta.
Luomu on yksi asia, jota Osmo Rauhala oppi rakastamaan New Yorkissa. 1980-luvun lopulla Sohoon aukesi
R-kioskin kokoinen kauppa nimeltä Whole Foods, jossa taiteilijat jonottivat ruokaostoksille. Sittemmin yrityksestä on
kasvanut maanlaajuinen ja kuuluisa luomuruokaan erikoistunut kauppaketju.
Perhe viljelee Suomessa maatilaansa luonnonmukaisen
tuotannon periaattein ja tekee New Yorkissa ruokaostoksensa pääosin juuri Whole Foods -ketjun liikkeissä.
Ravintoloissa perhe käy nykyisin harvemmin. Ystäväpiiriä, toisia taiteilijoita ja muuta taidealan väkeä, tavataan
yleensä kodeissa. Mutta yhtä he eivät vaihda: sushia. Kantapaikka on konstailematon japanilainen ravintola Marumi
Greenwich Villagessa.
”Olemme käyneet siellä tälläkin reissulla jo varmaan
kaksikymmentä kertaa”, Minna-Kaisa Loukola sanoo nauraen ja kaataa kuppeihin lisää kahvia. Rauhala juo vihreää
teetä orastavaan flunssaansa.
Perheellä on myös oma ateriointirituaalinsa. Saavut­
tuaan kaupunkiin he hakevat läheisestä Gourmet Garage
Minna-Kaisa Loukola ja
Liisa käyvät usein ulkoilemassa Keskuspuistossa.
Osmo Rauhala vie poikaansa Onnia harva se
päivä jääkiekkoharjoituksiin. Osmo ja Onni luistelevat päivisin Keskuspuiston
Lasker Rinkissä. Oikealla:
Rauhaloiden kotiovi on
Sohon ytimessä gallerioiden ja merkkiliikkeiden
keskellä.
jääkiekko
on koko
perheen
harrastus.
kunnossa, mutta silti hinnat nousevat nopeasti ja kauppa
käy reippaasti. Kaksikymmentä vuotta samassa asunnossa
on siksi harvinaista.
Toisaalta Rauhalalla oli onni osua heti alkajaisiksi niin
sanottuun vuokrasäänneltyyn asuntoon. Niiden vuokrat
ovat vain murto-osa vapaiden markkinoiden vuokrista.
Rauhalan vuokra on hänen oman kuvauksensa mukaan nyt
jossakin Tampereen ja Helsingin hintojen välissä. Harvalla
sellaisen kultakimpaleen haltijalla on varaa jättää sitä koskaan. Siksi kaksikymmentä vuotta ei ole poikkeuksellista.
New Yorkin asuinalueet muuttuvat kuitenkin nopeasti.
Sen Rauhala on nähnyt omin silmin.
Kun hän saapui Sohoon, alue oli jo kokenut ensimmäisen muodonmuutoksensa. Entisen teollisuusalueen varasto- ja tehdasrakennukset olivat muuttuneet 1950-luvulla
taiteilijoiden työtiloiksi. Näyttelijä Robert de Niron isällä
oli tuolloin Sohossa ateljee, ja alueen 1970- ja 1980-luvun
taiteilijaelämään voi tutustua esimerkiksi Siri Hustvedtin
98 Gloria huhtikuu 2011
romaanissa Kaikki
mitä rakastin.
1990-luvulla Soho
alkoi taas saada uutta
ilmettä, kun elokuvatähtiä ja muita rikkaita julkisuuden henkilöitä alkoi muuttaa sinne. Brad Pitt asui naapuritalossa, Madonna osti viereisestä korttelista kokonaisen kerroksen. Hinnat nousivat,
galleriat siirtyivät Chelseaan ja niiden
tilalle avattiin kalliita putiikkeja. Mutta silloinkaan Sohossa
ei vielä juuri nähnyt lapsiperheitä.
”Vain Talking Headsin laulajan David Byrnen näin kuljettamassa kaksosiaan”, Rauhala muistelee.
Nyt 2000-luvulla rikkaat julkkikset asuvat Sohossa yhä,
mutta lapsiperheitäkin riittää. Seutu on turvallista ja siistiä, asunnot hienoja, eikä uusi eliitti kaipaa lähiöelämää
vaan haluaa pysyä kaupungissa. Loukola ja Rauhala käyvät
Liisan kanssa läheisellä leikkikentällä ja aikovat etsiä
hänelle Suomen musiikkileikkikoulua vastaavan kerhon.
Vuokra-asunnossa on vuosien varrella tehty vain pintaremonttia. Kaapit ja sisätilat ovat pääosin 1970-luvulta. Tila
on kuitenkin saanut muuttua taiteilijan ateljeesta neljän
hengen kodiksi, ja kun Rauhala nykyisin ryhtyy maalaushommiin, hän eristää sermeillä ja muoveilla ikkunoiden
edustan työtilakseen. Huonekalujakin on haettu ihan kaupasta asti, toisin kuin ennen.
R
ageleita,
uskea,
kiiltäväksi lakattu antiikkipöytä: kadulta. Musta metallipöytä: kadulta.
Musta nojatuoli ja valkoinen tyyny, musta penkki, vankka musta tuoli: kadulta,
kadulta, kadulta.
Roskalaatikoiden vierestä kärrätyt
huonekalut voivat suomalaisista kuulostaa oudoilta. New
Yorkissa sellainen kärräily on kuitenkin arkea. Kaupunkilaiset nostavat ylimääräiset tavaransa patjoista lamppuihin
ja pöydistä kirjoihin talonsa eteen, ja kuka tahansa voi viedä ne mennessään. Jos kukaan ei vie, roskakuskit heittävät
ne lopulta lavalleen.
Huonekalujen keräily kaduilta sopii Rauhaloiden luonnosta huolehtivaan elämänfilosofiaan, mutta asunnon
mustavalkoisen sisustuksen tyylikkyys osoittaa, että New
Yorkissa kaduilta löytää myös laatua.
”Varsinkin nyt kun tässä ympärillä asuu julkisuuden
hahmoja; nehän dumppaavat tuonne muuttaessaan aivan
mielettömän hyvää tavaraa”, Rauhala kuvaa.
”Siellä on uniikkihuonekaluja ja ties mitä. Mutta siellä
on myös ihmisiä, jotka tietävät sen ja hakevat ne heti pois.”
Musta kiinalaishenkinen kaappi ja puudivaani löytyivät
parin korttelin päästä kiinalaiselta kirpputorilta. Sohvaryhmä on haettu kaupasta.
Mustalla liinalla verhotun ruokapöydän isäntä on tehnyt itse ylijäämälevyistä, ja nyt sen päällä notkuvat Rauhaloiden brunssitarjoilut. Luomua, tietysti.
Yksi Osmo Rauhalan
lempigallerioista on
James Cohanin (kuvassa)
galleria Chelseassa.
Gloria huhtikuu 2011 99
talonsa ikkunassa
taiteilija on
rauhassa keskellä
suurkaupunkia.
-kaupasta kananuudelikeittoa aikaeron parantajaksi. Kun
edessä on paluu Suomeen, viimeinen ateria New Yorkissa
on aina kevyttä ja maukasta, siis sushia.
Eikö perhe kuitenkin kaipaa kivikaupungissa luomun
lisäksi luontoa?
”Me käymme Keskuspuistossa ja Hudsonjoen varressa”,
Rauhala viittaa Manhattanin saaren ja mantereen välissä
kulkevaan jokeen. Joen rantaan on rakennettu puistoja ja
kävelyteitä, ja mantereen puolella jokilaakso on kuuluisa
rehevistä metsistään.
”Ja kun kirkkaana päivänä illalla näet koko Manhat­
tanin, onhan se ihan henkeä salpaavan kaunis näky. Kuin
tähtitaivasta katsoisi.”
Silti Rauhala ei ole vielä koskaan viettänyt New Yorkissa
kaupungin tukalinta aikaa, kesää. Talvisin päivät kuluvat
pitkälti samassa paikassa kaupungista riippumatta: jääkiekkohallilla.
S
y ö , p o i k a n i , kehottaa Minna-Kaisa
Rauhalan
lempipaikat
New Yorkissa
Ravintolat
▶▶ Marumi Restaurant, sushia
Greenwhich Villagessa.
▶▶ Le Pain Quotidien, luomuruokaa belgialaisen ketjun ▶
liikkeissä ympäri Manhattania.
Ruokakaupat
▶▶ Whole Foods, luomuruokaa
isoissa marketeissa, erityisesti
Union Squaren liike.
▶▶ Gourmet Garage, pieni erikoisruokakauppa Sohossa.
Museot
▶▶ MoMa – The Museum ▶
of Modern Art.
▶▶ Whitney Museum of▶
American Art.
▶▶ Guggenheim Museum.
Galleriat
▶▶ James Cohan Gallery.
▶▶ Gagosian Gallery.
Teatteri
▶▶ The Wooster Group, kokeellinen ryhmä, jossa Willem Dafoe
aloitti uransa.
Turistikävely
▶▶ The World Financial Centerin Winter Garden palmuineen
Battery Parkissa Hudsonjoen
rannassa, ja siitä kävely rantaa
pitkin kohti Vapaudenpatsasta.
▶▶ Keskuspuisto.
100 Gloria huhtikuu 2011
Loukola, kun Onni Rauhala astuu olohuoneeseen.
17-vuotias Onni käy Helsingissä lukiota,
mutta tänä talvena hän pitää muutaman
jakson vapaata pelatakseen jääkiekkoa
New Yorkissa. Hän on jäällä kuutena päivänä viikossa
USA:n B-junioreiden mestaruusliigaan kuuluvan New Jersey Rocketsin riveissä. Harjoitukset pidetään joen toisella
puolella New Jerseyssa, ja siksi perhe omistaa Yhdysvalloissa ensimmäistä kertaa auton. Osmo kuljettaa sillä Onnia
harjoituksiin ja pelimatkoille.
Onnin harrastus on avannut perheelle yhden ikkunan
lisää amerikkalaiseen, ja etenkin newyorkilaiseen, elämänmenoon.
Kun Onni nuorempana harjoitteli Manhattanilla Chel­
sean urheiluhallissa, hänen joukkueensa koostui mukavan
sekalaisesta porukasta. Vanhempien penkillä istuivat sulassa sovussa brooklynilainen putkimies ja iranilainen professori. Tim Robbinsin ja Susan Sarandonin poika pelasi samassa joukkueessa, ja Robbins toimi joukkueen huoltajana.
Jäähallilla filmitähdetkin olivat vain vanhempia.
”Susan istui siellä meidän kanssa kuudelta aamulla värjöttelemässä aamuharkoissa toppatakki päällä ja teemuki
kourassa niin kuin kaikki muutkin”, Rauhala muistelee.
”Ja haukkumassa pahvikahvia”, Loukola huomauttaa.
Urheilun vastapainoksi Rauhala kiertää viikoittain taidenäyttelyissä.
Modernin taiteen museossa MoMassa hän katsastaa
säännöllisesti lempiteoksensa Mark Rothkolta, ja Whitney
Museum of Modern Artissa on nähtävä aina uudestaan
Edward Hopperin maalaus Early Sunday Morning. Chel­
sean näyttelytiloista hän pitää erityisesti tunnetusta James
Cohan Gallerysta. Guggenheimiin mennään katsomaan
vaihtuvia näyttelyitä.
Arki pienen lapsen kanssa ei salli suuria kulttuuririentoja, mutta vuosien varrella Rauhala ja Loukola ovat käyneet
mielellään kaupungin pienissä, kokeellisissa teattereissa.
Kaiken kaikkiaan elämä on kuitenkin tavallisempaa kuin
luulisi.
”Ei tämä sellaista cocktailkutsuilla juoksemista ole,
vaikka ihmiset usein niin luulevat”, Rauhala toteaa.
Vaikka on se vähän sitäkin.
N
ew York
on kilpailun kaupunki, alalla kuin alalla. Kuvataide ei ole poikkeus.
Kaupungissa on satoja gallerioita, ja se
houkuttelee joka vuosi tuhansia taiteilijoita taistelemaan paikastaan kentällä.
Aloittelevan taiteilijan on pakko juosta
kutsuilla ja tavata ihmisiä avatakseen itselleen ovia, mutta
se ei yksin riitä.
”Tässä kaupungissa tapaa helposti tärkeitä ihmisiä, alan
päättäjiä. Se ei ole ongelma”, Rauhala sanoo.
”Olennaista on, että syntyy ammatillisen uskottavuuden tunne puolin ja toisin. Siinä ei ole oikoteitä. Se syntyy
vain siitä, että keskustelut tai teoksesi herättävät heissä sen
käsityksen, että tuo ihminen osaa asiansa, me ymmärrämme toisiamme, pystymme tekemään yhteistyötä.”
Kestävän uran luodakseen taiteilijan on oltava kaupungissa läsnä, sillä osaaminen on todistettava aina uudestaan,
näyttely näyttelyltä. Suurkaupunki unohtaa nopeasti.
Entä miten New York on vaikuttanut Osmo Rauhalan
omaan taiteeseen?
”Se ehkä jouduttaa asioita. Samat asiat oivaltaisi varmaan enemmin tai myöhemmin, mutta tällainen paikka,
jossa on kriittinen massa alan ihmisiä, on vähän kuin bussi
joka vie kymmenen pysäkinväliä eteenpäin. Perille pitää
kaikkien kävellä itse, mutta välillä pääsee vähän nopeammin.”
Ulkomailla näkee erilaisia tapoja järjestää elämää, ja
Rauhalasta onkin tullut aikojen saatossa aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija. Hän kirjoittaa kolumneja neljään
lehteen, ja viime vuosina hän on kommentoinut ahkerasti
etenkin Suomen kuvataidevientiä ja maatalouspolitiikkaa.
Rauhalan mielestä Suomen keskusteluilmapiiri on parantunut paljon sitten hänen uransa alkuaikojen, ja hän
pitää Helsingistä kovasti.
Perhe vietti Helsingissä viime syksynä aikaa, koska sieltä hankittiin Onnin koulunkäyntiä varten asunto — kesämökki Eirasta, kuten he vitsailevat.
T
ulevaisuudessa perhe saattaa
joutua vaihtamaan talvimökkiään Yhdysvalloissa. Remontti rappukäytävässä kertoo, että tämäkin rakennus on newyorkilaisen muutoksen kourissa.
Talo on hiljattain myyty, ja uusi omistaja remontoi asuntoja luksusmarkkinoille. Toisaalta Rauhaloiden loft on jo neljän hengen perheelle verrattain ahdas. Koko perhe nukkuu nyt yhdessä huoneessa, josta Onnille on särmillä erotettu oma puolikas.
Yhdysvalloista perhe ei kuitenkaan aio luopua. Pohdinnoissa on ollut, etttä vaikkapa New Jerseyn puolelta vuokrattaisiin uusi, isompi asunto ja nykyinen loft pidettäisiin
alkuperäisessä käytössään työhuoneena.
Rauhala on työssään palannut videotaiteen puolelta
maalauksiin ja työstää uutta Genesis-sarjaa tuleviin näyttelyihinsä ensi vuodelle. Siinä jatkuu Tyrvään kirkon alttarimaalausten teema: miten on mahdollista, että solut monistavat itsensä ja joka hetki syntyy jotain uutta.
Mahdollista se vain on. Siitä todistavat ikkunoiden ulkopuolella vilisevä kaupunki ja Liisa, joka kasvaa aina vain
isommaksi.
Paitsi Suomessa myös New Yorkissa. Tietysti. 
Gloria huhtikuu 2011 101