Köntykset umpihangessa
1 Meijän Perä Meijän Perä Sarvenperän kylälehti 1/2013 www.sarvenpera.fi Köntykset umpihangessa 3€ 2 Meijän Perä Luonnonrauhaa ja yhteishenkeä T ammikuun lopussa tuli kuluneeksi viisi vuotta muutosta Sarvenperälle. Kun olimme asuneet vasta pari viikkoa kylällä, ajelimme eräänä lauantai-iltana isännän kanssa kaupunkiasioilta kotiin. Keli oli muistaakseni melko luminen ja pöppyräinen, eivätkä Sarvenperäntien kaikki mutkatkaan vielä kovin tuttuja olleet. Hallamäkeä tultiin alas, kun auto ei enää kääntynytkään mutkaan vaan pöllähti suoraan ojaan. Onneksi melko myöhäisestä ajankohdasta huolimatta paikalle osui avulias kyläläinen, jonka avustuksella autoa yritettiin kaivaa, työntää ja vetää ojasta, mutta eihän se sieltä mihinkään noussut. Parin puhelinsoiton jälkeen paikalle saatiin traktorimies ja kaikki pääsivät jatkamaan lauantai-illan viettoaan. Isännän kanssa on jäljestäpäin naureskeltu, että olipahan sekin tapa aloittaa kyläläisiin tutustuminen. Toisaalta saimme heti kokea, mitä naapuriapu parhaimmillaan on. Sen lisäksi tapahtumasta on päällimmäiseksi mieleeni jäänyt meitä auttaneen kylännaisen kommentti. Siinä lisäapuja odotellessa hän kehui meille Sarvenperää asuinpaikkana ja sanoi kuinka tänne on aina hyvä kaupungin vilskeestä palata: ”Kun Sarvenperäntietä kotia päin ajelee, niin viimeistään siinä vaiheessa mieleen laskeutuu rauha”. En voi kuin olla täysin samaa mieltä! Kymmenen kaupungissa vietetyn vuoden jälkeen oli unelmien täyttymys palata maalle asumaan. Muutettuani Jyväskylään kotiseudulta Pihtiputaalta tutuksi ehti tulla viisi eri kortteeria, mutta vasta nyt täällä Tuppelassa voi sanoa olevansa kotona, eikä tarvitse miettiä mihinkä sitä seuraavaksi muuttokuormansa suuntaisi. Tänne muuttaessamme laitoin ilolla merkille kylän lämpimän yhteishengen ja aktiiviset kyläläiset. Toimintaa ja ohjelmaa on tarjolla kaiken ikäisille kuten lapsuudessani kotikylällä Harmaalanrannalla. Muistan vielä hyvin, kuinka me kauniina kesäiltoina vietimme ranta-iltoja ja nautimme mukavasta yhdessäolosta pelaillen, leikkien ja herkutellen tai kun äitien- ja isänpäivänä kokoonnuttiin koko kylän voimin koululle katsomaan lasten harjoittelemia hauskoja ohjelmanumeroita. Kaikista niistä kylän yhteisistä tapahtumista on jäänyt hyvät muistot ja nyt kyläseuran uutena puheenjohtajana haluan olla mukana antamassa oman panokseni, jotta meidän kylämme säilyy elinvoimaisena, yhteen hiileen puhaltavana ja toimeliaana. Toivon omien lapsiemme saavan samanlaisia mieleenpainuvia kokemuksia, joita voivat sitten aikanaan itse muistella hymyssä suin. Haastankin kaikki kyläläiset mukaan tuleviin tapahtumiin ja talkoisiin, ja toivon myös runsasta osallistumista sekä vilkasta keskustelua ja uusia ideoita kokouksiin; jokainen siinä määrin mitä oma elämäntilanne, ehtiminen ja jaksaminen antavat myöten. Sarvenperän hyvä henki on jotain, josta meidän kaikkien kannattaa yhdessä pitää kiinni. Tuppelassa 6.2.2013 Johanna KYLÄPÄÄLLIKKÖ, Sarvenperä Nimi: NIILIVUO, Johanna Ikä: 34 Koulutus:Ekonomi Ammatti: Plantagenin myymäläpääl- likkö (hoitovapaalla) Perhe: Aviomies Timo, pojat Verneri ja Oskari Meijän Perä 1/2013 Sarvenperän kylätoimikunnan lehti Ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Paino: Jyväskylän yliopistopaino. Lehden painos 180 kpl. Seuraavaan lehteen aineistot 30.4.2013 mennessä päätoimittajalle tai toimittajille. Julkaisija: Sarvenperäset ry / puheenjohtaja Johanna Niilivuo, p. 040 413 2516, sihteeri Seija Halinen p. 0400 646 471, rahastonhoitaja Riitta Kuusela p. 050 571 8492 Päätoimittaja: Hanna Mäkinen, Sarvenperäntie 545, 41930 Kuohu, p. 050 368 0280, email: [email protected] Lehden taitto: Hanna Mäkinen Toimittajat: Seija Halinen p. 0400 646 471, email: seija. [email protected], Johanna Niilivuo, p. 040 413 2516, Petri Hakkarainen p. 050 529 0529, email: [email protected], Salla Hellevuo p. 040 581 5155, e-mail: [email protected] ja Paavo Vehkala p. 050 323 1155 Muuta: Harrastaa ulkoilua, juoksua, ompelua, leipomista, moottoripyöräilyä. Kiinnostunut myös ampumisesta. Horoskooppimerkiltään Skorpioni. Motto: ”Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.” Tilaushinnat: Sarvenperän asukkaille ilmainen, muille vuosikerta 12 euroa, irtonumerot 3 euroa. Tilaukset: Seija Halinen, Sarvenperäntie 480, 41930 Kuohu, p. 0400 646 471 Ilmoitushinnat: koko sivu 50 euroa, ½ sivu 33 euroa, ¼ sivu 20 euroa, 1/8 sivu 13 euroa; rivi-ilmoitukset kyläläisille ilmaisia max 20 sanaa. Aineistot: Kirjoitukset toimitetaan mieluiten sähköisesti. Kirjoittaa voi myös nimimerkillä, mutta nimen on oltava päätoimittajan tiedossa (ei kerro eteenpäin). Juttuja voidaan lyhentää ja oikeinkirjoitusta korjata asiasisältöön puuttumatta. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. Kansikuva: Seppo Lehtonen kuvasi köntysten umpihankihiihtoreissun vaiheita helmikuun alussa. ISSN 1459-9228 Meijän Perä 3 Valmentaja H yppyrimäki, se seisoo talvisessa Sivusuon mäessä, metsä on hakattu edellisinä talvina sopivasti pois tämän mäenlaskunäyttämön tienoilta. Alastulorinne on sopivan jyrkkä, siitä on erinomaisen turvallinen laskea alaspäin suosaroille jotka ovat puuttomia. Lapiot ovat heiluneet nuorten miesten käsissä ahkeraan, vauhtimäki on saanut lisäkorotusta mutta parasta löytyy hyppyrin tienoilla. Siitä taitaa löytyä korkeutta pian metrin tienoille, parasta kuitenkin on siinä taulussa mikä nojaa hyppyrin keulalla. Siinä pahvitaulussa seisoo tekstattuna suurilla kirjaimilla TEMPAUS. Eletään aikaa sotien jälkeen, neljäkymmentä luvun loppupuolta. Mikäli ottaa käteensä Sarvenperän kyläkirjan, löytää sieltä Lahtisen Oivan historian kirjoituksesta kohdan Syrjäisen maan syrjäinen kylä. Sieltä löytyy kohta, joka käsittelee kylän urheiluun liittyviä asioita, niitä tietoja voi tarvittaessa sieltä tutkia. Tämä hyppyrimäki on siis urheiluseura Sarvenperä Tempauksen rakentama. Sivusuon Yrjö on antanut luvan latujen tekemiseen, taitaa Erkkikin olla puuhassa mukana. Siitähän se sitten lähti liikkeelle. Ilta-aurinko valaisee talvisen maiseman ja muistini mukaan iso joukko poikia on kokoontunut ensimmäiseen mäenlasku tilaisuuteen. Lahtisen Oiva kertoo ensin meille hyppyihin liittyviä asioita, tärkeimpiä tuntuu olevan se, että sauvat on jätettävä mäen päälle ja jokainen kestäköön omat kolhunsa kuin mies. Perillehän ne komennot menivät, vaikkakin tosin vähän arvelutti kiivetä mäen päälle. Sukset olivat tervatut puusukset, töppöset jalassa, näystimet ja mahdolliset kumilenkit, jotka pitivät suksia aloillaan. Muistini mukaan ainoastaan Saulion Pentillä oli kiintositeet, Voitto -merkkiset. Tempauksen isot pojat näyttivät ensin meille oppimattomille hyppäämisen mallia ja eihän sitä siinä iässä pelätty mitään, joten alas vain kaikkia vaaroja uhmaten. Ilmalento — sen voi vieläkin aistia mielessään, se oli mahtavaa, sitä täytyi saada lisää aina uudelleen. Harjoittelun jälkeen hyppäsimme siinä mäessä yli kymmenen metrin leiskautuksia, valmentaja Lahtinen taisi päästä siinä viiteentoistakin metriin. Saimme silloin hyvän alun talviurheilulle, hyppyrimäkiä alkoi löytyä useammistakin paikoista. Nykyisen korsualueen lähistöllä oli melkein suosituin mäki. Alastulorinne oli miltei pystyjyrkkä pudotus lähelle parikymmentä metriä. Ihmeelliseltä tuntuu, ettei kukaan meistä katkonut jalkojaan ja säilyimme muutenkin hengissä. Kuohulaisilla oli Marjovuoressa isomman luokan mäki, siellä mentiin jo yli kaksikymmentä metriä, taidettiinpa siellä käyttää oikeita mäkisuksiakin. Olihan meilläkin omatekoiset mäkisukset aikoinaan, Kuukkasen veljesten tekemät, niillä hypättiin enimmäkseen Kankaan mäessä. Otsikkona käyttämäni valmentaja, sillä on suuri merkitys nykyaikaan. Valmentajia vaihdetaan ehkä liiankin tiukkaan varsinkin jääkiekkopuolella. Lahtisen Oiva oli pitkälti esikuvana meille mäenlaskijoille kuten myös lentopallon tullessa Sarvenperälle. Tiettävästi ensimmäinen lentopallokenttä kylällä sijaitsi Aholan pel- lon reunassa metsikössä, siellä opeteltiin ensimmäiset pelin alkeet. Seuraava kenttä oli Kellomäen hiekkakynnäässä. Pelaajia oli runsaasti, jouduimme jakamaan useampia joukkueita, että saimme kaikille halukkaille peliaikaa. Sarvenperän koulun kenttä tuli vuorollaan käyttöön. Valitettavasti se osui viisikymmenluvun moottoripyöräaikaan. Nuoriso liikkui moottoripyörineen pelaamaan koulun alueelle ja siitä johtuvat äänihaitat olivat liikaa koululla asuville opettajille. Saimme porttikiellon pelipaikalle. Emme tästä lannistuneet. Seuraava kenttä rakennettiin nykyisen Paunilan tontin tienoille, ja siitähän se lähti taas käyntiin. Kesäillat olivat täynnä riemukasta elämää, pelaajia riitti yllättävän paljon tähän uuteenkin paikkaan. Oltiin tosiaan päästy rakentamisen vauhtiin. Seuraava kenttä löytyi Sivulan risteyksen tienoilta, siinäkin sitä pelattiin muutaman kesän aikana. Pelattiin, kuunneltiin lintujen lauluja ja elettiin kultaisia nuoruusvuosia. Kylätoiminta sai sitten aikanaan kaikenlaista muutakin toimintaa vireille, aika kului siivillä, mutta eihän se lentopallo mihinkään unohtunut. Minkkisen Veikko halusi kentän omalle tontilleen lähelle tietä. Se vaati raivausta ja hiekan ajoa, hiekka ajettiin Eerolan maalta korsutien maastosta. Kenttä valmistui täysin talkoovoimin, hankittiin uudet verkot ja pallot ja eikun pelit käyntiin. Veikon iskulyönnit olivat tosin niin mahtavia että harva uskalsi torjuntaan lähteä. Mistä lienee oppinsa hakenut? Eerolan mäen kenttä olikin sitten hyvin suosittu, se kokosi pelaajia laajoilta alueilta ja kesät olivat kultaa. Toinenkin valmentajahahmo nousee mieleeni tuolta ajanvirrasta. Nuorisoa kokoava henkilö löytyy nimeltänsä Martti Sulasalmi, toimittaja nimeltään Malakias Mieronheimo. Martti asui naapurikylässä, oli innokas lentopallon harrastaja. Useasti 17 metrinen farmariTaunus kiipeili sorateiden mäkiä, ylitäynnä nuoria miehiä matkalla puulaakilentopallopeleihin naapurikyliin. Vieläkin löytyy lusikoita laatikoiden pohjilta muistoina näiltä ajoilta. Martti oli mahtava kynän käyttäjä, huumorilla höystetty kirjoittelu ajankohtaisista asioista eri julkaisuissa oli riemukasta luettavaa. Muuten palataan urheiluseura Sarvenperän Tempaus -nimeen. Nimiehdotuksesta oli käyty keskustelua ja asiasta oli äänestetty, vastaehdotus oli ollut Sarvenperän Pusku-Pojat. Tempaus sen sitten oli voittanut. Urheiluseuratoiminta ei tainnut sitten kuitenkaan nuorisoa suuremmin innostaa ja se taisi sitten siihen hiipuakin. Naapurikyläkin oli sitten esittänyt Sarvenperäsille oman nimiehdotuksensa lannistuneesta seurasta ja se oli kuulunut seuraavasti: Sarvenperän Törmäys. Hattulassa 24.1.2013 Paavo 4 Meijän Perä Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä, umpihankea halkoa, sauvat syvässä lumessa, sommat soikeena sammalissa: Köntys-joukkue kuudennen kerran Umpihankihiihdon MM-kisoissa Aukeaman kuvat: Seppo Lehtonen Köntykset MM-umpihankihiihdoissa 2013: Timo Yrjönen, Pekka Välivaara, Jukka Lehtonen, Petri Laitinen ja Sanna Tarkiainen. K ahden vuoden tauon jälkeen saatiin taas kerran koottua joukkue edustamaan jo perinteeksi muodostunutta KÖNTYS-nimeä kantavaa umpihankihiihtojoukkuetta, jonka nimi on tullut tutuksi vuosien varrella niin kilpailujen järjestäjille kuin hotellin henkilökunnallekin. Kiitos joukkueen nimen tunnetuksi tulemisesta kuuluu pääasiassa aktiiviselle kannustusjoukkueellemme, joka on osallistunut uskollisesti kaikkiin kisoihin, jolloin joukkue on ollut mukana. Onpa kannustusjoukkueemme hoitanut tehtäväänsä uskollisesti paikan päällä kisoissa myös niinä kahtena talvenakin, kun omaa kilpailujoukkuetta ei ollut kisassa lainkaan. Tämän kertaisessa joukkueessa oli kaksi ensikertalaista, Petri Laitinen Tikkalasta ja Jukka Lehtonen Jyväskylästä, Tarkiaisen Sanna oli toista kertaa ja Yrjösen Timo kolmatta, itselleni tämä oli kuudes kerta. Kisa alkoi pienessä pakkasessa tykkylumisten kuusien reunustamalta Syötekeskukselta. Reitti suuntautui tällä kertaa itään päin, Taivalkosken suuntaan. Heti Kannustusjoukkue hengessä mukana. alussa oli haastava lasku satakunta metriä alaspäin reilun kilometrin matkalla jyrkkää kapeaa ja mutkittelevaa kovaksi pakkaantunutta kelkkauraa myöten. Ei auttanut muu kuin laskea sukset aurausasennossa ja odottaa rinteen loppumista pohje- ja reisilihasten huutaessa hoosiannaa. Mikäli lihakset kestivät tämän las- Meijän Perä kun ilman suurempia revähdyksiä, niin sitten saattoikin loppukisan hiihdellä aivan huoletta vaikka minkälaisessa maastossa. Ensimmäiseen kisapäivään käytimme aikaa reilut seitsemän ja puoli tuntia. Meille riitti pakolliset tehtävärastit, sillä lisärastit oli sijoitettu sen verran etäälle, että katsoimme turhaksi lähteä väsyttämään itseämme liikaa muutaman hyvitysminuutin takia. Päätimme keskittyä ennemmin rastitehtäviin, joista pahimmassa tapauksessa olisi voinut tulla 21 sakkominuuttia ja ennättää hyvissä ajoin valoisan aikaan yöleiriin. Rastitehtävät menivätkin tosi loistavasti ja saimme vain yhden sakkominuutin. Yöleirissä hyvin nukutun yön jälkeen valmistauduimme varsinaiseen joukkueen umpihankihiihtoosuuteen. Lähtöaikamme oli sunnuntaiaamuna klo 9.21 parhaimpien joukkueitten aloittaessa urakkansa tasan yhdeksältä. Matkan alkuosa, reilut viisi kilometriä, piti kunkin joukkueen hiihtää omaa latuaan umpihangessa ja aika ajoin niin tehtiinkin sikäli mikäli pusikoissa oli tilaa. Joukkueellamme ei ollut perässä hiihtävää valvojaa, joten hiihtouravalinnoissa saattoi käyttää sopivassa määrin luovaa mielikuvitusta. Loppuosan kolme kilometriä sai hiihtää valmista latu-uraa maaliin saakka. Maalissa sitten odottikin Köntyksiä jo perinteeksi muodostunut kannustusjoukkomme järjestämä vastaanottoseremonia konjakkipikarein. Sijoituksemme oli 41. mutta mikäli haluaa pröystäillä mitaleilla, joita tosin kaikki kisan maaliin hiihtäneet saavata., niin mitalisaldomme oli kolme pronssia, yksi hopea ja yksi kulta. Kultamitalin saa kun on osallistunut vähintään kuusi kertaa, hopeamitalin saa kolmesta kerrasta ja pronssimitalin kahdesta ensimmäisestä kerrasta. Joten en lähtisi noilla mitaleilla paljoa kehuskelemaan, mitalit kun on vain rihkamametallia, mutta kunto voi olla rautaa, parhaimmilla jopa terästä. Pekka 5 Köntysten kannustajat Pudasjärvellä S yksyllä 2005 Sarvenperän koululla jumppaillassa päätettiin osallistua Pudasjärven umpihankihiihdon MM-kilpailuihin Köntysjoukkueella. Köntys, Sarvenperän ja Saukkolan aikamiesten voimistelukerho, annettiin myös joukkueen nimeksi ja joukkueeseen valittiin Matti Riuttanen, Jarmo Lahtinen, Esko Parkkonen ja Pekka Välivaara. Samalla syntyi ajatus, että sinnehän voisi lähteä myös kannustajia. Tuli helmikuun 2006 toisen viikonlopun lauantai, ja Halisen Kalevi lähti Pösöllä matkaan kyydissään Seija Halinen, Kaarina Riuttanen ja Oiva Kilpioja. Joukkue hiihti erinomaisesti ja kannustajat olivat sunnuntaina maalissa vastaanottamassa hiihtäjiä. Kannustajat olivat ajankulukseen kehitelleet jonkinlaista vastaanottoseremoniaa, joka jäisi mukavana muistona hiihtäjien mieleen. Päätettiin hankkia pullo konjakkia ja muovipikareita. Kun joukkue tuli umpihankea pitkin maaliin kaikkensa ”Köntysten” puolesta antaneena, he saivat 6 Meijän Perä käteensä pikarit joista nauttivat kannustajien maljat. Muilla joukkueilla ei vastaavaa juhlallista seremoniaa ollut. Tästä seremoniasta on tehty perinne, joka on toistunut jo kuusi kertaa. Kilpailun johdon kautta on saatu aina kilpailukartat, joista on nähty lauantaipäivän rastit sekä mihin niistä on päässyt paikan päälle seuraamaan kilpailun kulkua ja kannustamaan joukkuetta. Yöpymisrastilla käynti on aina kuulunut ohjelmaan. Missään ei ole nähty niin ainutlaatuista näkyä ja tunnelmaa kuin siellä: pimeässä illassa männikkömetsässä loistaa majoituslaavujen edessä lähes sata nuotiota. Lauantaipäivä on ollut kannustajilla aina kiireinen, kun Pikku-Syötteellä on ensin aamusta seu- P rattu lähtö ja sitten hotellin juhlasalin seinälle heijastetulta isolta kartalta tarkasteltu netin välityksellä Köntys-joukkueen etenemistä kisassa. Sen perusteella on sitten passattu rastille joukkuetta kannustamaan. Iso-Syötteen juurella olevassa Luontokeskuksessa on mahdottoman hyviä sokerimunkkeja, joita pitää myös aina käydä nauttimassa. Näitä munkkeja ovat maistelleet monet sellaisetkin, jotka eivät ole kiireiltään ehtineet itse Luontokeskuksessa poiketa... Tänä vuonna tavoitteena oli saada Välivaaran Pekalle kultamitali, joka annetaan kun on osallistunut kilpailuun kuusi kertaa. Tavoite saavutettiin. Vuosina 2011 ja 2012 ei saatu kilpailuun omaa joukkuetta hiihtäjillä olleiden erilaisten vammojen vuoksi, mutta kannustajat olivat silti paikalla. Kalevilla ja allekirjoittaneella on käyntikertoja jo kahdeksan. Tänä vuonna kannustusjoukko oli poikkeuksellisen vahva: Matti Riuttanen, Kalevi Halinen, Matti Saukkola, Seppo Lehtonen sekä Oiva Kilpioja. Ilmatkin suosivat tänä vuonna, pakkasta oli molempina kilpailupäivinä -8 astetta. Nykytaiteen museo Kiasmasta Amerikan Buffaloon museonjohtajaksi valittu Janne Gallen-KallelaSiren (sijoitus 15., Takamaan Toivot) sanoi maalissa: ”Ellei vallan merkillisiä tapahdu, aion tulla kisaan mukaan tulevinakin talvina.” Me kannustajat olemme samaa mieltä. Oiva Kilpioja Sarvenperän naisten illanvietto soin ja hemmotelluin makuhermoin. Urhein nelikko suuntasi nimettömän vihjeen perusteella Hoviraitille katsomaan Korpilahden Kesäteatterissakin esiintyneen Sheilan ja taustatanssijoidensa Sin Sistersin drag-showta. Yllättäen paikalle oli osunut muitakin sarvenperäsiä, ja yhdessä harkittiinkin vastaavan shown tuomista omallekin kylälle. Madonnan kappaleiden tahtiin edennyt show oli niin tyhjentävä kokemus, että sen jälkeen ei ollut muuta tehtävissä kuin suunnata kotiin näkemään värikkäitä unia. Mari Hakkarainen Kuva: Petri Hakkarainen erinteinen Sarvenperän naisten yhteinen ilta ajoittui tänä vuonna ystävänpäivän ja naistenpäivän väliin, ja iltaa vietettiin sydämelliseen tapaan Jypin pelissä 16.2.2013. Yhdeksän naista oli todistamassa Jypin heräämistä kohti playoff-kuntoa. Blues kaadettiin numeroin 3-1. Erityisen ilahduttavaa pelissä oli JYP-Akatemian kasvattien rohkeat otteet: Markus Nenonen ampui kaksi maalia, joista etenkin toista yritettiin havaita mediakuutiolta useampaan otteeseen, mutta salamannopeaa kiekkoa ei pystynyt ihmissilmin maalissa näkemään. Onneksi maalituomari kuitenkin näki! Mikko Salmiokin pelasi kylmäpäisesti Jypin taistelevan hengen ilmentymänä. Oman kylän poikien solahtamista maailmantähtien pelivauhtiin oli mukava katsoa. Muuten ottelu ei historian kirjoihin jää – jäähyjä ei juuri tullut, ja Bluesista ei paljon vastusta saatu. Pelin jälkeen siirryimme keskustaan Old Brick’s Inniin jälkipeleihin. Keskusteluissa ei kuitenkaan jääkiekkoon enää palattu, vaan käytiin läpi omia sekä tuttujen ja kylänmiesten kuulumisia. Yhteisen rupattelun ja maukkaan ruuan ääressä tultiin entistäkin tutummiksi. Ruokailun jälkeen osa porukasta lähti kotia kohti kylläisin vat- Sarvenperän kauniit naiset luokkakuvassa Jäähallilla. Meijän Perä 7 Kivirinteen kivat naapurit Tuttuja ja kylänmiehiä I Kuva: Sanna Tarkiainen lkka Ruotanen, Pauliina Kähä- on urheiluharrastuksia, kirjoja lueRuotasten on helppo myöntää ri, 10-vuotias Sampo ja 7-vuoti- taan ja ehditään joskus naapuriin maallemuuttoon liittyvien unelmien as Helmi muodostavat yhden ponikerhoonkin. Ruotasen perheen muuttuneen täydeksi todeksi. TäsSarvenperän uusimmista tulokas- kokonaisuudessaan voi tavata yhtei- säkin tapauksessa voimme siis todeperheistä. Tonttikaupat tehtiin Lah- seltä hiihtoretkeltä tai kesäisin me- ta, että parhaista parhain elämäntisen Jarmon kanssa vuonna 2009, lomasta. Ilkan ja Pauliinan tärkeim- laatu on löydetty jälleen kerran meiminkä jälkeen alkoi Pitkäjärven mäksi yhteiseksi mielenkiinnon jän perältä! päätytontilla tapahtua: aluksi val- kohteeksi nousee scifi-sarjat – ja mistui kasvimaa, seuraavana kesänä tietenkin rakentaminen! KivirinSanna Tarkiainen grillikatos, sitä seuraavana upea teen tilan asukkaiden tulevaisuuden luonnonhirsirakenteinen pihasauna haaveissa on vielä aurinkokeräimet ja vihdoin heinäkuussa 2012 perhe sekä omat kanat ja kesälampaat. pääsi muuttamaan vielä hieman kes- Omavaraisuusaste yritetään saada keneräiseen matalaenergiseen kivi- niin korkeaksi kuin mahdollista. taloon. Muuttoa vauhditti lasten siirtyminen Kuohun kouluun heti lukukauden alussa. Sekä Ilkka että Pauliina työskentelevät käyttöliittymäsuunnittelijoina Jyväskylässä, Ilkka Descomilla ja Pauliina Attidolla. Ilkan ja Pauliinan yhteinen tarina juontaa juurensa Iisalmeen, Kalpan kannatusalueelle. He kävivät samaa koulua ja pyörivät samassa kaveripiirissä. Vuoden 2000 juhannuksena yhteydenpito lämpeni ja pari alkoi pitää tiiviisti yhtä – niin tiiviisti kuin mahdollista. Pauliinan muinaishistorian ja sosiaaliantropologian opinnot kun jatkuivat vielä Lontoossa ja Ilkka opiskeli Jyväskylässä tietojärjestelmätiedettä. Miehinen vetovoima kuitenkin riitti ja pariskunta asettui asumaan Jyväskylään. Luonnossa viihtyvä Ruotasen perhe on sopeutunut Sarvenperälle täysin ongelmitta. Kylän yhteisöllisyyttä ja naapuriapua kehutaan yhteen ääneen, ja luonnon antimia on hyödynnetty ahkerasti. Eivätpä ole säikähtäneet edes naapurin isännän toimesta ikkunan alle kipattua haisevaa lantakuormaa! Maalla asumisen huonoja puolia ei nosteta esiin edes nyhtämällä, vaikka puhelimet välillä pätkivät ja auton matkamittariin kertyy kilometrejä. Eniten harmittaa se, että kotona ei ehditä olla niin paljon kuin haluttaisiin. Sampo ja Helmikin ovat viihtyneet hyvin ja uudet kouIlkka, Sampo ja Pauliina oman kodin rappusilla. Tytär Helmi ei muilta kiireiltään ehtinyt mulukaverit mainitaan reiluiksi ja kaan perhepotrettiin. Kuvassa näkyvän portaikon kaiteet ovat Ilkan omakätisesti tekemät. mukaviksi. Molemmilla lapsilla 8 Meijän Perä SarvilastujA Postiosoite Kuutamohiihto perjantaina 22.2. klo 19. Lähtö Korsulta. Kierretään Sarvenperän lenkki toivottavasti kuutamon kauniisti valaisemassa maisemassa. Hiihdon jälkeen saunomismahdollisuus Korsulla. Sarvenperäset ry:n hallituksen kokous torstaina 7.3.2013 klo. 17.30. Sään- tömääräinen kevätkokous sen jälkeen alkaen klo. 18.30. Paikkana koulu, ellei muuta ilmoiteta. Tervetuloa kaikki kyläläiset mukaan! Seuraava kyläkokous maanantaina 8.4. klo 18.30 koululla, ellei muuta ilmoiteta. Teatteriretki Mikkeliin la 16.3. Kunnon sotamies Svejk. Hinta kyläläisille 50 e, muille 55 e. Ilm. viim. 1.3. Lippuja rajoitetusti, kysy Seijalta 0400 646 471. Ystävänpäivä-tapahtuma Tikkalan koululla Tikkalan koululla oli 14.2. ystävänpäivätapahtuma. Ensin koululaiset jaettiin eri pajoihin. Sitten alkoivat juhlat. Ensin eskarilaiset esittivät laulun Pieni lumihiutale. Sitten lauloimme yhteislaulun, joka oli Mitä mulle vastaat. Ja sitten lauloimme pari laulua lisää. Ne pari laulua olivat Jänö Jussin mäenlasku, Sininen uni ja Sydänystäväin. Seuraavaksi näytettiin kuvia ystävyydestä, perheestä, hevosesta, työstä ja säästäväisyydestä. Koululaiset olivat tehneet tapahtumaan erilaisia pajoja. Pajoja oli 7 koululaisten pajaa ja 1 päiväkotilaisten paja. Pajoja oli esimerkiksi bingo, neulegraffitti, lego, tuohisormus, tietokone, lautapeli, ystävänpäiväkortti ja tuolijumppa. Koululaisten lisäksi päivään osallistuivat virtapiiriläiset. - Elli Oksanen Yksi suosituimmista työpajoista oli Olavi Kauppisen tuohisormustyöpaja. Elettyä aikaa Keväisin kohisevat tulvavedet piirittivät Sarvenperällä Aittolan asuinkenttää, jossa Korpisen Erikka kolmen pienen poikansa kanssa aloitteli sotien jälkeen elämän poluilla eteenpäin. Erikan mies Aati kuoli juuri ennen nuorimman pojan Alpon syntymää v 1944, ja vaati suurta sitkeyttä viedä perhettä eteenpäin tässä tiettömän taipaleen takana olevassa asumuksessa. Sittemmin siirryttiin uuteen kotiin asutustilalle Roppasuolle jossa varmaankin oli eteenpäin meno helpompaa. Pojat aikuistuivat ja lähtivät sitten Erikan kuoltua kukin tahoilleen maailman myrskyihin seikkailemaan. Nuorin poika Alpo perusti perheenkin näillä kaukomatkoillaan ja muutti vuosia sitten Jyväskylään asustelemaan. Alpo oli taiteilijaluonne ja hallitsi erittäin hyvin taikamaailman moninaiset kuviot. Saimmepa nauttia hänen erikoisista taidonnäytteistään joissain tilaisuuksissa kylän koulullakin. Tänään lumivaipat peittävät Roppasuon ja Aittolan entiset asuinkentät, kolmesta Korpisen veljeksistä viimeisin Alpo on saanut kutsun viimeiselle pitkälle matkalleen. Me kaikki esitämme surunvalittelumme Alpon perheelle keskitalven pyrkiessä kevättä kohti. Sarvenperällä helmikuussa 2013, Paavo Keski-Suomen pieneläinpäivystys Jyväskylän keskustaan Nyt myös Sarvenperän asukkaiden lemmikit tavoittavat hoidon entistä helpommin virka-ajan ulkopuolella, kun vuoden alusta koko Keski-Suomen pieneläinpäivystys keskitettiin Pieneläinklinikka Tuhatjalkaan Gummeruksenkadulle. Tuhatjalka toimii täysin uudistetussa entisessä "viinakaupan kiinteistössä", jossa viimeksi on toiminut Apuvälineklinikka Respecta. Jyväskylän kaupungin kanssa tehty päivystyssopimus takaa hoidon saatavuuden seuraavaksi kolmeksi vuodeksi joka ikinen päivä. Päivystyspuhelinnumero on vanha tuttu 0600 19 222. Päiväsaikaan Tuhatjalka toimii normaalina päiväklinikkana, ajanvarausaikoja löytyy maanantaista perjantaihin klo 8-20. Klinikalta löytyy nykyaikaiset hoitolaitteistot; digiröntgen, ultraäänilaite, laboratorio sekä leikkaussali. Päiväsaikaan Tuhatjalan toimistosta voit löytää hääräämästä sarvenperäsille tutun Tarkiaisen Sannan. Sanna vastaa mielellään kaikkiin kysymyksiin, ja lisätietoja Tuhatjalka-ketjusta löytyy osoitteesta www.tuhatjalka.fi.
© Copyright 2024