Luontohavaintoja ja rokkia
1 Meijän Perä Meijän Perä Sarvenperän kylälehti 4/2012 www.sarvenpera.fi 3€ Luontohavaintoja ja rokkia 2 Meijän Perä Sarvenperän uudet tuulet V uoden vaihtuessa Sarvenperällä siirrytään uuteen aikakauteen. Rakastettavan rauhalliseen ja luottamusta herättäneeseen tyyliinsä Sarvenperäset ry:tä jo useamman vuoden ajan kipparoinut kyläpäällikkö Vesa Pihlajamäki luovuttaa ruorin tuoreelle tekijälle. Kyläyhdistyksen syyskokouksessa lepovuoroa pyytäneen Vesan tilalle hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Johanna Niilivuo Tuppelasta. Napakka ja fiksu Johanna on kylällä tunnettu muun muassa Timon vaimona sekä Vernerin ja Oskarin äitinä. Juoksua harrastava, maailman maratooneilla nähty Johanna jaksaa varmasti vetää läpi pitkänkin kyläkokouksen ennätyksellisen tiukkaan tahtiin, mikäli tarve niin vaatii. Iloista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Toivottavat Sarvenperäset ry ja Meijän Perän toimitus Huippukuntoinenkin kapteeni tarvitsee tuekseen toimivan miehistön. Sarvenperän pitäminen vireänä ja talkootyöstä voimansa saavana kyläyhteisönä edellyttää mahdollisimman monen ihmisen osallistumista kylän yhteisiin toimintoihin. Mitä useampi ihminen on mukana, sitä värikkäämmäksi, hauskemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi meno yltyy. Sarvenperän kylän tavaramerkiksi noussutta talkooherkkyyttä ei kannata päästä hukkumaan, niin hienosta voimavarasta on kysymys. Lämpimät kiitokset Vesalle sekä paljon onnea ja menestystä Johannalle! Sivulassa 12.11.2012 Hanna Itsenäisyyspäivän nyyttikestit Sarvenperän koululla torstaina 6.12. klo 14 alkaen. Juhlistetaan itsenäisyyspäivää yhdessä herkuttelemalla ja mukavia juttelemalla. Jokainen voisi tuoda jotain, jotta saadaan pöytä koreaksi. Kyläyhdistys tarjoaa kahvia ja mehua. Tervetuloa! Meijän Perä 4/2012 Sarvenperän kylätoimikunnan lehti Ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Paino: Jyväskylän yliopistopaino. Lehden painos 180 kpl. Seuraavaan lehteen aineistot 31.1.2013 mennessä päätoimittajalle tai toimittajille. Julkaisija: Sarvenperäset ry / puheenjohtaja Vesa Pihlajamäki p. 020 482 5890, sihteeri Seija Halinen p. 0400 646 471, rahastonhoitaja Riitta Kuusela p. 050 571 8492 Päätoimittaja: Hanna Mäkinen, Sarvenperäntie 545, 41930 Kuohu, p. 050 368 0280, email: [email protected] Lehden taitto: Hanna Mäkinen Toimittajat: Seija Halinen p. 0400 646 471, email: seija. [email protected], Vesa Pihlajamäki (Sarvenperäset ry:n edustaja), p. 020 482 5890, Petri Hakkarainen p. 050 529 0529, email: [email protected], Salla Hellevuo p. 040 581 5155, e-mail: [email protected] ja Paavo Vehkala p. 050 323 1155 Tilaushinnat: Sarvenperän asukkaille ilmainen, muille vuosikerta 12 euroa, irtonumerot 3 euroa. Tilaukset: Seija Halinen, Sarvenperäntie 480, 41930 Kuohu, p. 0400 646 471 Ilmoitushinnat: koko sivu 50 euroa, ½ sivu 33 euroa, ¼ sivu 20 euroa, 1/8 sivu 13 euroa; rivi-ilmoitukset kyläläisille ilmaisia max 20 sanaa. Aineistot: Kirjoitukset toimitetaan mieluiten sähköisesti. Kirjoittaa voi myös nimimerkillä, mutta nimen on oltava päätoimittajan tiedossa (ei kerro eteenpäin). Juttuja voidaan lyhentää ja oikeinkirjoitusta korjata asiasisältöön puuttumatta. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. Kansikuva: Seija Halinen ISSN 1459-9228 Meijän Perä 3 Luontohavaintoja Hattulan mäellä S omenasadosta, nyt tuntuu jotenkin tyhjänoloiselta, yhtään kaurishavaintoa ei ole tämän kesän ajalta. Nyt turvataan ilvesten ja susien hyvinvointia. Esimerkiksi hirvien metsästystä pyritään rajoittamaan, että susien ruokahuolto olisi kunnossa. Omassa nuoruudessani sudet ohjattiin pois pihapiireistä: ne kuuluivat erämaihin, omille kotiseuduilleen. Suomi on harvaanasuttu maa, täältä pitäisi löytyä meille kaikille elintilaa. Hattulassa 20.10. 2012 Paavo Kuva: Paavo Vehkala Jättipuupistiäinen, urocerus gigas. P Kekri-juhla ohjoisten kylien yhteistä Kekri-juhlaa vietettin Tikkalan Harjulassa 12.10. Ensimmäistä kertaa järjestetty tilaisuus innoitti paikalle kuulijoita eri kyliltä. Tilaisuuden aluksi Virtapiiriläiset lukivat terveisiä eri vuosikymmeniltä olevista postikorteista. Oman musiikkituokionsa juhlaan toivat Mikko Määttä, Esa Niemitalo ja Vesa Koskinen Ohjelman kokoojana ja juontajana toimi Noora Nenonen. Make Leppänen säesti hanurilla lauluosuudet. Harjulassa oli myös mahdollisuus tutustua vanhoihin käsitöihin ja arjen käyttöesineisiin sekä Jaakko Luoman suomenhevosista kokoamaan valokuvanäyttelyyn. Tanssitaiteilija Katariina Hiukka esitti huikean soolotanssin ja vei illan päätteeksi yleisöäkin piirileikkiin. Väliajalla nautittu ”iltanen” koostui paikallisesta ruisleivästä, kotikaljasta, savumuikuista ja juurespaloista. Mukava juhla jolle toivoisi jatkuvuutta. Kuva: Seija Halinen yksyn kosteus ja kasvavan tuulen voima riipii puista lehtiä ja levittää niitä ympäriinsä aivan kuin pyrkien näyttämään mahtiaan merkiksi kesän päättymisestä. Uskoisimme tosin ehkä vähemmästäkin, kesä on kääntynyt syksyyn ja tulevaan kylmään kauteen, elikkä talven tuloon. Kevät sai tullessaan luonnon heräämään täysillä liikkeelle, sen voima oli mahtavaa, yhtä ällistyttävää joka ainut kerta. Uusi esiin työntyvä vihreä nurmen alku sai jänikset ryntäämään pelloille kaikkia vaaroja uhmaten. Seurasin monina valoisina yön tunteina kiikarilla keittiön ikkunasta viiden täysikasvuisen metsäjäniksen laiduntamista pelloilla, kovin kirjavia väriltään sillä talviturkin vaihto oli meneillään. Laiduntava lauma tosin sitten häipyi metsien kätköihin, ehkä suvun jatkaminenkin tuli sitten mieleen kaiken kiireen keskellä. Kyseisen ilmiön voi aistia niitä lukuisista kilpajuoksuista mitä jänikset pitivät pitkin peltoja. Kevät oli myös paljastanut myyrien tekemiä taimistotuhoja talven ajoilta hakkuuaukeilla. Tuntuikin sitten hyvältä kun kesällä heinän niiton jälkeen parikin kettuperhettä ilmestyi pelloille harjoittelemaan myyräjahteja. Kissan kokoiset pennut olivatkin nopeita oppimaan, ne suorittivat korkeita hyppyjä pyynnin aikana. Oli hienoa seurata niiden ilmeitä jahdin aikana, niistä näki jo sen suuren oveluuden millä ne suhtautuivat pienestä alkaen suureen elämäänsä. Pentueet kyllä sitten kesän mittaan hajosivat mutta peltoja ne kuitenkin pitivät jatkossakin kotimaiseminaan. Kurkien pesintä läheisellä Saukkojärvellä sujui onnellisten tähtien alla, kaksi poikaahan ne sitten saivat ja syksykesällä vanhemmat johdattivat ne navetan nurkalle perunoiden kaivuun. Tuula kyllä esitti niille siitä vastalauseen, kaiketi kovaa ilmaisuakin käyttäen. Yhteisymmärrys asiassa kuitenkin löytyi ja perunapelto sai olla sen jälkeen rauhassa. Kesällä aittarakennuksen seinään pörräili oudonnäköinen otus, noin viitisen senttiä pitkä julman näköinen eliö. Otimme siitä kuvia ja pohdimme sen alkuperää ja siinähän se kaiken tohinan keskellä pääsi lentämään omille teilleen, tuskinpa olisimme sitä arvanneet heti päiviltä päästämään. Niinhän siinä sitten kävi että etsittiin tietokoneelta vastausta kysymykseen. Löytyihän sieltä sitten vaikka mitä tietoa lentävistäkin ötököistä. Ensin veikattiin kuvien perusteella mäntypistiäistä pistiäisiä tuntuu olevan aivan mahdottomia määriä sitten päätettiin pörriäisen olevan jättipuupistiäinen, urocerus gigas on hänen latinankielinen nimensä. Rauha hänen sielulleen, jos eksyy vielä pihapiiriin. Vettä olemme saaneet kaatamalla, vesimittaria joutuu tyhjentämään päivittäin, lukemat eivät pysy enää muistissa. Muutama kirkas aamukin on tosin eksynyt päivien joukkoon, silloin mustat teerikukot ovat nousseet aamuisin pellonreuna puiden latvoihin syyssoitimelle. Innoissaan ne ovat pudota alas latvasta kesken uhoamisensa, mutta asennon korjauksen jälkeen peli jatkuu uudelleen. Omenapuut täyttyivät omenista, kaikelle sadolle ei tunnu löytyvän ottajia, eletään runsauden aikaa. Aikaisempina vuosina kauriit huolehtivat ylimääräisestä 4 Meijän Perä Aukeman kuvat: Hanna Mäkinen SARVIROCK Perintönä Tuho fanit. V Kiema ja Kerbiilit vetivät illan suurimman ja innokkaimman yleisön. Kolmannen Sarvirockin tunnelmia iime vuonna ounastelimme onnistuneen rupeaman jälkeen, että Rokit vielä kajahtaisivat Sarvenperästen toimesta. Ja niin totisesti tapahtuikin. Hyvä fiilis ja onnistunut ympäristö saivat Perän talkooihmiset taas kerran liikkeelle voimanponnistukseen. Kuohun keskustan kylätalo on mainio paikka pitää tapahtumia. Jo pelkkä sijainti on silkkaa plussaa. Nyt kun saimme erinomaisen ajankohdan ja tutut yhteistyökumppanit kokoon, niin järjestelyt hoituivat sujuvasti. Päivän ainoa takaisku oli jo etukäteen tiedossa ollut lasten tapahtuman peruuntuminen. Kaikki kysytyt artistit ja ryhmät laittoivat niin kovan hintalapun, että riskin suuruus oli mieltä lannistava. Varsinkin, kun olimme tähän asti aina pitäneet lasten juhlan ilmaisena. Toki jatkossa voimme miettiä omaa konseptia lapsille, mutta tällä kertaa mentiin vain rokin voimalla. Lauantaina 8.9. oli H-hetki, ja jännitteet organisaatiolla sen mukaiset. Koska lasten tapahtuma ei aiheuttanut ylimääräisiä ponnisteluja, päätimme kasvattaa Meijän Perä päätapahtumaa suuremmaksi. Tämä näkyi pidempänä aikana, neljänä esiintyjänä ja parempina baaripalveluina. Esiintymisen aloitti kunnon jytinällä Sarvenperän nuorisojoukkio, Perintönä Tuho. Bändi oli edellisvuoden Tulikasteen ”jatko-osa”, mutta parempi sellainen. Pojista näki, että hommaa oli treenattu ja kirjoituskynää oli pidetty terävänä. Erityinen huomio siitä, että pojat soittivat todella paljon itse tekemäänsä musiikkia. Se on aina arvostettavaa. Bändi oli saanut hyvin katsojia liikkeelle jo alkuun, ja tapahtuma sai lentävän lähdön. Toivottavasti tällä kokoonpanolla tehdään enemmänkin keikkaa. Toisena esiintyjänä oli Kuohulla kovan maineen kerännyt Hannulan Tatu. Mies oli viime vuotisella Sarvirock-rykäisyllään raivannut itsensä peräti Kuohun Sattumien pääesiintyjäksi, ja maaperä oli suotuisa hyvälle keikalle. Tatu pääsi paikalle melkoisten vastoinkäymisten kautta, mutta se ei miestä lannistanut. Hyvä setti kevyempiä suomiklassikoita sai ihmiset vallan tanssaamaan lavan edessä. Kolmantena esiintyjänä oli Perän oma poika, Hellevuon Jyri, jonka Tapio-orkesteri oli aiemmissa Rokeissa dominoinut ”päälavaa”. Tapio on toistaiseksi telakalla, joten oli uusien kujeiden vuoro. Jyri oli paikalla duonsa Diktaattori Punakynän kanssa. Kaverukset vetivät suomimusaa, joka oli napsun rokkaavampaa kuin Tatulla. Mentiin enemmän Freukkareista Sliippareihin. Muutaman aiemman esiintymisen nähneenä sanon, että miehiltä erinomainen keikka. Saivat yleisön loistavasti mukaan ja viihdyttivät koko rahalla. Jyrin toiveissa on, että jatkossa combo kasvaisi aivan oikean bändin mittoihin. Toivotaan sitä. Samaa onnistunutta viihdytystä esitti myös varsinainen pääesiintyjä Ketterät Kerbiilit. Ei-niin-rockuskottavasta nimestä huolimatta taustalta kuoriutui todella soittotaitoinen ja rokkaava jyväskyläläispumppu, jonka keulilla oli itse Kuohun kyläpäällikkö Jouko Kiema. Kerbiilit, Jouko etunenässä, tekivät kyläläisten edessä hienon shown, joka sai maksavan yleisön liikehtimään ja eläytymään kuten kunnon keikalla pitääkin. Setti sisälsi myös englanninkielisiä kappaleita, jotka erottivat näitä tekijämiehiä muista artisteista. Mukana oli myös muutama selvästi rokimpi kappale mallia Hassisen Kone ja Kotiteollisuus. Muuten elettiin Kolmas Nainen, Eppu Normaali ja ZZ Top –akselilla. Todella onnistunut veto, joka taisi miellyttää myös itse esiintyjiä. Jälleen oli yhteenvedon paikka, ja se oli harvinaisen helppo tehdä. Tätä halutaan lisää sekä järjestäjien että yleisön puolesta. Myimme taas enemmän lippuja ja saimme järjestelyt toimimaan paremmin. Yksi osoitus tästä oli ulkopuolisen arvioijan tekemä kierros. Paikalle nimittäin saapui alkoholitarkastaja ja saimme tästäkin äärimmäisen tiukasta seulasta puhtaat paperit. Kun taloudellinenkin puoli onnistui, niin määritimme heti seuraavana päivänä uuden Sarvirockin päivämäärän. Ensi vuonna rokataan lauantaina 7.9. eli aivan samana viikonloppuna. Toivottavasti saamme parannettua tapahtumaamme entisestään ja saamme ison joukon paikalle viihtymään. Loppuun suurkiitokset kaikille yhteistyökumppaneille ja talkooavuille! Tiedätte, keitä olette. Mutta pak- 5 ko on nostaa esiin Pihlajamäen Vesa ja Halisen Seija. Ilman heidän rautaista kokemustaan ja apuaan tämä tapahtuma ei onnistuisi. Nähdään ensi vuonna! Vastuu-ukko Hakkaraisen Pete Iso kuva viereisellä sivulla: Kansainväliset mitat täyttävää tukanheilutusta. Mallia antaa basisti Joni Ekonen. Tatu trubaduurina ja Punakynät dynaamisena combona. Lystiä riitti myös järjestelypuolella. Lipunmyyntiä ja järjestystä pitämässä Sanna, Mari ja Riitta. Backstagen palveluista nauttimassa Jere Silokunnas. 6 Meijän Perä Pienen pojan luodikko S yksyiseen pakkasaamuun nouseva aurinko saa huurteisen pellonreunakoivikon säkenöimään valoloisteessa. Auringon nousevat ensisäteet ovat saaneet teerikarjan liikkeelle soilta ja metsien kätköistä. Ne ovat lentäneet pitkiä matkoja tullakseen tähän oivalliseen ruokapaikkaan. Huurre varisee oksista lintujen etsiessä urpuja nälkäisiin kupuihinsa. Parven vartija, lyyrypyrstöinen, teräksensininen, valkoista perän alla hehkuttava ukkoteeri päästelee hermostuneita kuku, kuku ääniään. Se näkee erään koivun alla jotain erikoista, kiinnostava näky, ei kuitenkaan pelottava mutta kuitenkin varottavan oloinen. Koivun juurella repun päällä istuu pieni poika, turhan pieni pelättäväksi, päättelee teeri. Teeret ovat varuillaan, hermostuneita, keskustellaan, ollaan ihmeissään, kurkistellaan, ruokailukin tahtoo unohtua. Pojan vieressä istuu punaruskea pystykorva, sen nenä osoittaa koivun latvoihin, se näkee teerit ne ovat jokapäiväistä näkymää, eivät kiinnosta. Ollapa puissa orava, se olisikin jo toinen juttu. On herätty aikaisin, maalaistalossa on riennettävä navetalle, ruokkimaan lehmiä, lampaita, kanoja ja hevostallissa hevosia. En ole vielä koulussa, siinä viiden vuoden kunnioitettavassa iässä, kaikki maailma on avoinna edessäni. Olen herännyt toisten mukana ylös ja tiedän, että tänään on se suuri päivä lähden yksin metsälle. Isä ei lähde tänään teerenkuville, hänellä on muita kiireitä, joten nyt on minun vuoroni. Mustasta pomppakankaasta ja sahanpuruista vänätyt teerenkuvat ovat jääneet edelliseltä metsästysreissulta koivujen latvoihin, se sopii hyvin minulle. Toiset ovat häipyneet navetalle. Keräilen kamppeitani, housut, villapaita, pienet nahkasaappaat, karvalakki ja lapaset. Isän suuri metsästysreppu valjasnaulasta, saan sen tuolia apuna käyttäen haltuuni. Tärkein löytyy tuvan nurkasta penkiltä: Ase, luodikko, pienireikäinen pyssy, sillä hetkellä oma, pienoiskivääri, vanha kuin iäisyys. Luoti on aikoinaan takertunut sen uljaaseen piippuun, eikä ole suostunut millään opilla tulemaan sieltä ulos. Tämä aarre nousee hihnasta olalle, reppu selkään viistävät tosin maata mutta ei se haittaa, olen menossa metsälle. Ohitan savusaunan luona olevan ison kiven. Aurinko ei ole vielä noussut, teeret eivät vielä lennä. On kuitenkin kiire. On kierrettävä peltojen reunoja myöten, on pysyttävä näkymättömissä. Miltei panen juoksuksi, hyvä kun pysyn pystyssä. Oravakoira Nalle on huomannut aamulliset aikeeni ja lyöttäytynyt matkaani, se on tukehtua tärkeyteensä. Ohitamme lähteen, jossa olen äidin kanssa ollut useasti pyykillä. Padassa on kiehunut vesi ja itse olen uiskennellut pienessä paljussa kesäpäivien lämmössä. Matka jatkuu. Nalle seuraa herkeämättä sivullani ja katsoo silmiini osaaottavasti, on hiukan hämillään. Oravatkin ovat siltä näköjään unehtuneet. Kuoppakynnäs lähestyy, näen koivikossa istuvat kuvateeret. Silmien yläpuolet hohtavat räikeän punaisina, musta pomppakangas erottuu alastomista huurteisista koivuista kauas. Hivutan itseni riukuaidan välistä metsän puolelle. Nalle tuppautuu myös aidan läpi. Koivikko on edessämme. Se on noin sata metriä kanttiinsa oleva pellonreunametsikkö. Muutamia kuusia on myös kuviolla. Yhden kuusen juurelle on isä rakentanut kojun, joka antaa näkösuojaa tarvittaessa. Jään kuitenkin pellonreunaan ja asetumme Nallen kanssa läheisen koivun juurelle. Reppu takapuolen alle, selkä koivua vasten, Nalle asettuu vierelleni makuulle, olemme nyt valmiita teerien kuvilta ampumiseen. Aurinko nousee, talitiaiset lentelevät jo koivuissa, jääkiteitä tippuu oksilta. Metsä helisee kauneutta. Silloin ne tulevat. Ensimmäiset teeret purjehtivat jostain metsien kätköistä, ne jarruttavat enimmän vauhdin pois ja laskeutuvat koivujen latvoihin. Lintujen väritys on häkellyttävän väriloistoinen. Kanojen pukeutuminen on hillitympää, ruskean harmaata. Urokset ovat toista maata, niiden teräk- sensiniset puvut, pyrstöjen kaaret sekä silmien yläpuoliset punatäplät, kyllä nyt kelpaa näyttäytyä. Ennen ruokailua ympäristön tarkkailua, varovaista ääntelyä, kuvateerien ihmettelyä, kylläpä riittää puuhastelua. Olen liikkumatta koivun juurella, meitä ei ole vielä huomattu. Nallen hermot eivät pidä, se nousee makuulta istumaan, kallistaa päätään ja tähystää koivun latvaan. Läheisen koivun latvassa istuva ukkoteeri on pudota oksalta, se hämmentyy suuresti maahavainnoistaan. Kirousten tulva ryöppyää sen nokasta, koko parvi valpastuu ihmettelemään metakkaa. Olemme hiljaa paikallamme, tilanne alkaa rauhoittua. Lintujen mielen valtaa rauha, ei ole mitään pelättävää. Ukkoteerikin vilkuilee enää toisella silmällään meitä, aloittelee urpujen valikoinnin kupuunsa. Olen ollut isän kanssa aikaisemminkin mukana kuvilla, joten tämä ei ole aivan uutta minullekaan. Pyssy, luodikko, epäkuntoinen ikivanha pienoiskivääri on käsissäni, se alkaa hivuttautua tähtäysasentoon. Nallen hermot eivät enää pidä, se luulee että kohta pamahtaa ja ryntää pystyyn salamana. Ukkoteeri tyrmistyy ja kaikin voimin se ponnistaa oksalta pakomatkalle. Myös koko teeriparvi hämmentyy ja räpistelee lentoon. Koivikko on täynnä lumikiteitä, hiljaisuus täyttää maisemat. Nalle ravistelee turkkiaan, lipaisee ohimennen poskeani, se on ilmiselvästi tyytyväinen. Nousen ylös, otan repun selkääni. Luotipyssy, jossa luoti on yhä tanakasti piipussa, sen nostan myös olalleni. Se oli niin lähellä onnistua. Olisin voinut tähdätä ukkoteeriä aivan oikeasti. Taidan kirota, en kuitenkaan itke. Nalle tulee lähelle ja lipaisee uudelleen kasvojani, olemme kavereita. Emme jää enää odottelemaan enempää lintuja vaan lähdemme kotimatkalle. Samasta aidanraosta kuin tullessakin, siitä ahtaudumme pellon puolelle. Aurinko, joka valaisee syksyn pakkaskirpeyttä, se melkein häikäisee. Pakkanen tekee siltoja routaantuvaan maahan, joka odottaa ensimmäisiä lumisateita peittämään myöhäissyksyn lehtiä. Meijän Perä Kävelemme kotiinpäin. Reppu viistää melkein maata. Tuo pyssy, luodikko, pienoiskivääri, jonka piipussa luoti edelleen jököttää, se keikkuu olkapäillä. Tuo luotipyssy, joka kulki viisivuotiaan pojan matkassa pelloilla ja metsissä, se istutti kipinöitä, jotka myöhemmin leimahtivat liekkeihin ja veivät mukanaan täysipainoisesti erämetsiin ja 7 järville harrastuksiin jotka antoivat elämälle kallisarvoisia rikkauksia. Hattulassa 29.11.2003 Paavo Laulu raikaa Luhtamäessä L uhtamäelle Kalliokaupunkiin tuli uutta elämää, kun Kimmo ja Tuija Koskinen sekä neljä lasta muuttivat sinne pysyvästi kuluneena kesänä. Vasaran pauke on kaikunut vuoroin erilaisten työkoneiden äänten kanssa, kun Koskiset ovat tehneet laajennusta taloon. Viimeisten parin vuoden aikana perhe kävi lomia ja viikonloppuja kokeilemassa, voisiko tänne muuttaa pysyvästi. Kimmo peri jo lapsuudestaan tutun talon tiluksineen edesmenneeltä enoltaan Väinöltä, kun hän nukkui pois vuonna 2010. Nyt mäen harjalta kaikuu iloisia elämän ääniä, kun lapset Ville 17 v., Siiri 14 v., Roope 7 v. sekä Helmi 4 v. touhuavat omia juttujaan. Saattaapa kuulla kukonkin kiekuvan, kun se kutsuu rouvakatrastaan kuulolle. Perheen kaksi poikakissaa huolehtivat siitä, etteivät hiiret pääse hyppimään pöydillä eivätkä muuallakaan. Tuija ja Kimmo ovat pitäneet yhtä vuodesta 1986. Kimmo oli läh- tenyt kuskiksi kaveriporukalleen Tuijan kotikylälle Petäjävedelle, ja tuolloin 24-vuotiaan Kimmon ja 16-vuotiaan Tuijan lempi leiskahti alkuun. Naimisiin pariskunta meni vuonna 1993 Petäjäveden vanhassa kirkossa, jossa Tuija oli nuorena tyttönä työskennellyt kesän oppaana. Lisäksi Kimmo pitää kaikesta vanhanaikaisesta, joten rakennus oli kaikin puolin ihanteellinen vihkipaikaksi. Tuija opiskeli laskentamerkonomiksi, Kimmo levyseppähitsaajaksi. Opiskeluaikanaan ja valmistuttuaan Tuija teki laskuttajan töitä. Perheen perustamisen jälkeen tärkein ja pitkäkestoisin työura on ollut lasten kanssa kotona, välillä Tuija on käynyt töissä myös kodin ulkopuolella. Tällä hetkellä Tuija harjoittaa harrastusmielessä pienimuotoista yritystoimintaa järjestämällä Partylite -kynttiläkutsuja. Mikäli joku on halukas kutsuja luonaan järjestämään, tulee Tuija mielellään konsultoimaan kutsuille. Tuijalta voi myös käydä ostamassa Partylite Kuva: Salla Hellevuo -tuotteita Luhtamäestä. Kimmo on työskennellyt metallipuolen töissä. Vapaa-ajallaan Koskisilla on monenlaista aktiviteettia: Tuija hoitaa kanalaa, laulaa karaokea, ja on aiemmin harrastanut myös monipuolisesti käsitöitä. Myös lukeminen on hänelle mieluisa harrastus, kun vain siihen löytyy omaa aikaa. Kimmon kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti vanhat autot. Erilaisia ajopelejä Kimmolla on vuosien mittaan ollut useita, ja niillä hän osallistui mm. autonäyttelyihin sekä kokoontumisajoihin. Nykyisin tallin helmenä on vanha Popeda. Perheen lapsetkin touhuavat erilaisia juttuja: Ville on intohimoinen musiikin ystävä, ja erittäin taitava kitaristi. Hän opiskeleekin musiikkialaa Oriveden musiikkiopistossa. Vapaa-ajallaan Ville soittaa kitaraa, säveltää sekä tekee kaikkea musiikkiin liittyvää. Siiri käy Korpilahdella seitsemättä luokkaa. Hän pitää kissoista, ja hän onkin innokas hoitamaan perheen kahta kissaa. Roopella on kaksi omaa gerbiiliä, joiden kanssa hän touhuilee koulusta päästyään. Helmi on innokas tyttö hoitamaan kanoja, ja äitinsä sanojen mukaan hän voisi olla kanoja hoitamassa vaikka koko päivän. Kanojen hoitelun lisäksi Helmi käy kahtena päivänä viikossa Tikkalassa leikkikerhossa sekä viikoittain musiikkileikkikoulussa. Uudisrakennus on edennyt hyvää vauhtia, ja toivon mukaan perhe pääsee jo joulusaunaan uusille lauteille. Kimmo ja Tuija haluavat erityisesti kiittää kaikkia kyläläisiä runsaasta avusta, jota he ovat kylälle muutettuaan saaneet. Sallalaa Kimmo, Tuija ja Roope Koskinen. 8 Meijän Perä SarvilastujA Hirvipeijaiset 24.11. klo 14 Ylämuuratjärvellä. Itsenäisyyspäivän nyyttikestit koululla 6.12. klo 14. Tervetuloa! Postiosoite Tulevia tapahtumia: Naisten ilta 16.2.2013 Miesten ilta 23.2.2013 Molempien seurueiden illanviettoon kuuluu ainakin Jypin peli. Meijän Perän tilaajat huomio! Tilauksesi jatkuu ns. kestotilauksena ellet ole peruuttanut sitä 15.2.2013 mennessä Seijalle puh. 0400 646471 tai [email protected]. Vuosikerran hinnan 12 e voi maksaa tilille Sarvenperäset ry FI6480002133673789 helmikuun 15. pv:n mennessä tai helmikuun lehden mukana tulevalla tilisiirrolla. Kuohun kauppa toimii taas! Kuohulla koettiin marraskuun ensimmäisenä päivänä onnen ja ilon hetkiä, kun kaivattu Kuohun kauppa avasi ovensa. Uudet kauppiaat Katja Nuutinen ja Sara Kolehmainen jatkavat Katjan vanhempien Pentti ja Ritva Nuutisen työtä tuoden kauppaan mukanaan oman, iloisen ilmeensä. Kokonaan uutta on kaupan yhteydessä toimiva viihtyisä kahvio. Uudistuneen Kuohun kaupan tuotevalikoimaan kuuluu muun muassa lähituotteita, kuten Ritva Lehtosen leipää, petäjävetistä suklaata ja Oksalan tilan jauhoja. Jatkossa kauppiaat toivovat saavansa tuotevalikoimaan mukaan myös lähiseudulla viljeltyjä juureksia. Kuohun kaupan aukioloajat: ma-pe 10-18, la 10-15. Tiedustelut: puh. 040 590 4522. Marraskuun alussa avatun Kuohun kaupan uudet kauppiaat Katja Nuutinen (vas) ja Sara Kolehmainen. Juhlasaunamaratonin saunanomistajat ja lämmittäjät 2012. Sarvenperäset ry:n hallitus v. 2013: Pj. Johanna Niilivuo, siht. Seija Halinen, rahastonhoitaja Riitta Kuusela. Varsinaiset jäsenet: Seija Halinen, Tommi Oksanen, Antero Kinnunen, Vesa Pihlajamäki ja Juhani Kuusela. Varajäsenet: Kaarina Riuttanen, Tero Manerus ja Hanna Mäkinen. Tutustu Korpikansan Kertomuksiin Korpikansan kertomukset on Metsätorpanmaa ry:n tarinahanke, jossa Korpilahden metsäkylien historiaa tehdään näkyväksi muutamien pääteemojen kautta. Ensimmäisen Korpikansan Kertomuksia -päivän aiheena oli suomenhevonen. Tikkalan koulun oppilaat pääsivät syyskuisen päivän aikana tutustumaan työhevostamma Napsukkaan sekä perinteisiin työmenetelmiin. Jatkossa Korpikansan kertomus -päivien aikana käsitellään pientilojen syntyä, pellon tarinaa, metsäajojen aikakautta ja ruisleipää. Puheenaiheena ovat taidot ja työkalut. Seuraavasta blogista löydät lisätietoa suomenhevospäivästä ja hankkeesta: http://korpikansa.blogspot.fi/
© Copyright 2024