Viileämmille vesille
Meijän Perä 1 Meijän Perä Sarvenperän kylälehti 3/2010 www.sarvenpera.fi Viileämmille vesille 2 Meijän Perä Lemmenkivi on nyt totta! V ankka lukko Sarvenperän Lemmenkivessä sinetöi lujan liiton. – Näin ainakin uskomme. Viime viikolla talkoomiehet kävivät ruuvaamassa rautalenkit, Lepomäentien ja Leppäsuontien risteysalueella sijaitsevan kivipaaden kylkeen. Näin sai alkunsa Sarvenperän Lemmenkivi, johon vasta-avioituneet voivat käydä kilaut- tamassa nimillään varustetun lukon liittonsa sinetiksi. Lemmenkiveen voi laitattaa lukon myös jo aiemmin avioon ehtinyt pariskunta. Lemmenkiven tuleviin seremonioihin voidaan yhdistää esimerkiksi avaimen piilotus. Ihan kaiken varalta. Seuraava askel onkin löytää ensimmäinen pariskunta, joka ha- luaa oman liitonlukkonsa Sarvenperän Lemmenkiveen. Ehdokkaat voivat ilmoittautua Matille tai Vesalle. Rohkeutta! Sivulassa 15.8.2010 Hanna PS. Meijän Perän tietojen mukaan Lemmenkiven kaveriksi on jo leikkimielellä suunniteltu Salarakkaiden Lemmenkiveä, joka voisi sijaita ”vähän syrjemmällä”. Kansikuvakilpailun voittajat äänen erolla seuraavaksi eniten ääniä saaneeseen Umpihankihiihtäjät –kanteen. Voittaneen kansikuvan valokuvasi Mari Hakkarainen. Lukijaäänestykseen osallistuneiden kesken arvottiin sarvenperäaiheinen tuotepalkinto: käsin painettu, kylälogolla varustettu Meijän Perän kymppipaita. Taimi Hakkaraisen muodossa esiintynyt onnetar suosi arvonnassa tällä kertaa Matti Riuttasta, onnittelut Matille! HM Kuva: Hanna Mäkinen T äyden kymmenen ilmestymisvuoden kunniaksi Meijän Perä julkisti juhlanumerossa 2/2010 Äänestä paras kansikuva –kilpailun lukijoille. Lukijaäänestyksen voitti vuoden 2004 Jouluvauvat -kansi, dramaattisesti yhden Uniikki Meijän Perän kymppipaita päätyi lukijaäänestyksen palkintona Matti Riuttaselle, vaikka suosituimmaksi kanneksi äänestetty joulukansi ei Matin oma suosikki ollutkaan. Meijän Perä 3/2010 Sarvenperän kylätoimikunnan lehti Ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Paino: Jyväskylän yliopistopaino. Lehden painos 180 kpl. Seuraavaan lehteen aineistot 31.10. mennessä päätoimittajalle tai toimittajille. Julkaisija: Sarvenperäset ry / puheenjohtaja Vesa Pihlajamäki p. 020 482 5890, sihteeri Seija Halinen p. 638 834, rahastonhoitaja Riitta Kuusela p. 050 571 8492. Päätoimittaja: Hanna Mäkinen, Sarvenperäntie 545, 41930 Kuohu, p. 050 368 0280, email: [email protected]. Lehden ulkoasu: Petri Hakkarainen p. 050 529 0529, email: [email protected] ja Hanna Mäkinen. Toimittajat: Seija Halinen p. 638 834, email: seija.halinen@ elisanet.fi, Vesa Pihlajamäki (Sarvenperäset ry:n edustaja), p. 020 482 5890, Salla Hellevuo p. 040 581 5155, e-mail: [email protected] ja Paavo Vehkala p. 638 818, 050 323 1155 Kuvat: Seija Halinen, ellei muuta mainita. Tilaushinnat: Sarvenperän asukkaille ilmainen, muille vuosikerta 10 euroa, irtonumerot 2,5 euroa. Tilaukset: Seija Halinen, Sarvenperäntie 480, 41930 Kuohu, p. 638 834. Ilmoitushinnat: koko sivu 50 euroa, ½ sivu 33 euroa, ¼ sivu 20 euroa, 1/8 sivu 13 euroa; rivi-ilmoitukset kyläläisille ilmaisia max 20 sanaa. Aineistot: Kirjoitukset toimitetaan mieluiten sähköisesti. Kirjoittaa voi myös nimimerkillä, mutta nimen on oltava päätoimittajan tiedossa (ei kerro eteenpäin). Juttuja voidaan lyhentää ja oikeinkirjoitusta korjata asiasisältöön puuttumatta. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. Kansikuva: Toimittajamme, tuore märkäopas Salla Hellevuo ikuisti Saunamaratonin reitille osuneeen lummelammen. Kuva Salla Hellevuo. ISSN 1459-9228 Meijän Perä 3 Retkellä Sarvenperästen kanssa Kuva: Erja Kylmälä O li se upea ilma silloin lauantaiaamuna. Siitä alkoi hieno matka Lounais-Suomeen. Kahvit juotiin matkalla ja tunnusteltiin lämpimän päivän olevan tulossa. Sitten olikin Uusikaupunki edessä omine oveline aiheineen. Lounaspaikka löytyi keskeltä kaupunkia, meren rannalta, aivan tosi, niin se oli. Ikivanha kauppamiesten varastoalue. Suolamakasiinissa söimme ja hyvää oli. Viereiset ”myyntikojut” olivat sitä mitä nyt merenrannan kirppareilta voi odottaakin. Sitten oli vuorossa opastettu kaupunkiajelu. Se oli mielenkiintoinen, paljon näytettiin ja paljon jäi myös näkemättä, mutta se mitä nähtiin oli historian siipien havinaa. Kiersimme mm. Saabin tehdasalueen, joka on ollut mainosta Uudellekaupungille. Automuseo oli varsinkin miesväelle mielenkiinnon kohde. Oli siellä monenlaista maantiekiitäjää, isoa ja pientä. Ja yllättävän paljon näitä menopelejä. Sitten meidät vietiin Bonkkeskukseen. Oli konetta jos jonkinlaista ja oppaan selitys luistavaa. Emme kuitenkaan lentäneet Kiinaan kuten ”aikuisten saduksi” paljastuneen tarinan kalat. Veden äärellä joimme vielä kahvit ja matka jatkui kohti Raumaa. Iltakin oli jo tulossa. Hotelli oli siisti, hyvän palvelun paikka, jossa ”pieni iltapalakin” oli niin suuri että heikkoa hirvitti. Ilta- ja yöelämäkin joitakin kiinnosti - lie ollut tarjonta vähän kesäterässä. Tuli yö ja aamu ja toinen päivä. Aamupalan jälkeen siirryimme Vanhaan Raumaan. Upea historiallinen puutaloalue. Talot vuosisatoja vanhoja, mutta yllättävän hyvin säilyneitä. Vähän käväisi mielessä, että jos pakkasta olisi - 30 astetta niin ”vetäisiköhän kaikista ovista”! Tapana kuulemma on, että jos talon portti on auki, saa vieraita tulla, mutta jos se on kiinni, niin pysyköön poissa. Silmiinpistävä huomio oli siisteys, ei roskan roskaa missään. Olikohan lauantaina ollut siivoustalkoot kun sarvenperäset oli tulossa kylään? Sitten olikin jo kiire satamaan ja merelle, kohti linnakesaarta, Kuuskajaskaria. Merellä tuuli vähän vilvoitti lähemmäs + 30 asteen hellettä. Saarella oli vähän helpompaa, oli varjojakin ja tuuli. Hyvin kesyt punarinnat lauloivat polunvarressa sydämensä kyllyydestä. Retki syvemmälle saareen paljasti sen alkuperäisen tarkoituksen - maamme puolustamisen- ja sittemmin koulutusalueena. Nyt vain turistikohteena kesäisin. Tutustua sai tykkiasemaan, oli juoksuhautaa ja bunkkeria. Oli myös luontopolkuja innokkaimmille. Retken jälkeen maistui lounas. Sitten taas laivaan ja merelle. Suunta kotiinpäin, mutta matkalla poikettiin Huittisissa Mauno Suonpään Pahkapirtissä. Oli siellä erikoisia puu- ja pahkatöitä satamäärin. Sitä on vaikea kertoa, se pitää nähdä! Navettakahviossa joimme vielä kahvit ja ostoksiakin sai tehdä, hyvin erikoisiakin, jos halusi. Orituvalla vielä pysähdyttiin, kukin löysi varmaan mitä halusi ja kuljettajakin tarvitsee taukonsa. Pitkä matka ja kuuma ilma sai kansan aika raukeaksi ja loppumatkasta aika hiljaiseksikin. Toki tarinaakin iskettiin. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Halisen Seija oli taas kerran onnistunut matkan rakentajana. Kuljettajana Paanasen Ari taas takasi turvallisen kyydin. Siitä lämmin kiitos molemmille! Mukava olla ”ulkokuntalaisena” mukana. Näin ajatteli Salosen Kerttu. 4 Meijän Perä Liikkeellä luonnossa N aaraskanahaukka istuu kuusessa Saukkojärven pohjoispäässä, siinä soistuneen järven rantapuussa. On kaunis kesäinen ilta, ajamme emännän kanssa autolla Välilän suuntaan havaitessani tämän harmaan linnun ääriviivat. Samalla katse osuu rantaveteen, siellähän uiskentelee heinäsorsapoikue tietämättä mitään uhkaavasta vaarasta. Illan aikana mieleeni tulee kurkipariskunnan kohtalo, aikaisin keväällä oli löydetty sopiva pesäpaikka, munittu ilmeisesti pari munaa, joista oli sitten kuoriutunut kaksi kellertävää untuvikkoa ja siitä oli siiten elämä lähtenyt käyntiin. Odottelin sitten kesän mittaan kurkiperhettä Hattulan niitetyille heinäpelloille – turhaan. Ajan mittaan sitten marssikin kaksi aikuista lintua järven suunnasta navetan taakse perunamaalle kaivuhom- miin. Jälkikasvua ei näkynyt, jäi vain arvailujen varaan niiden kova kohtalo. Luonnossakin toimivat määrätyt lait, vahvemmat menevät useasti aina ensin, sehän tulee jostain hyvin kaukaa menneestä. Olen metsästänyt pienestä pojasta lähtien, enkä ole koskaan tuntenut sympatiaa kanahaukkoja kohtaan, eikä se mielipide ole vieläkään muuttunut. Kanahaukkahan on ollut rauhoitettu jo hyvinkin kauan aikaa ja olenkin vakaasti sitä mieltä, että yksi syy kanalintukantojen tämänhetkiseen tilaan metsien käsittelyn lisäksi johtuu tämän koukkunokan metsästysinnosta. Kerran kauan sitten kesällä kissa Hermanni astuskelee raittia pitkin kotiin retkiltään, näen sen käyskentelyn tuvan ikkunasta. Kaikki näyttää aivan rauhalliselta, pääskyset lentävät korkealla, mehiläiset surraavat kukissa, mutta äkkiä rauha järkkyy, kanahaukka ryntää jostain Hermannin kimppuun. Isku ei sittenkään osu aivan nappiin, kissa on edelleen elävien kirjoissa ja kanahaukka ampautuu lähellä olevan puhelinpylvään päähän. Mitä sitten seuraa, se onkin näkemisen arvoista: Hermanni on täynnä vihaa, se ryntää puhelinpylvääseen ja kiipeää yhtä kyytiä latvaan asti ja eihän siinä mikään muu auta, kuin että kanahaukka liitää metsän suojaiseen syliin turvaan. Hermanni laskeutuu alas pylväästä, sen kaikki karvat häntää myöten ovat nousseet pystyyn, se astuskelee rohkeana ja komeana pihapiiriin. Kesäinen rauha laskeutuu mäelle, pääskyset ruokkivat poikiaan. 2.11.2009 Paavo Saunamaraton 2010 Ryhmä 1 Ryhmä 3 Kahdeksannelle Saunamaratonille osallistui yhteensä kymmenen joukkuetta, mukana tuttuja porukoita sekä uusia kasvoja. Tässä ryhmäkuvat ja osallistujien nimet (nimet eivät kuvan järjetyksessä). Ryhmä 1. Janne Nurmi, Jukka Harajärvi, Antti Kivelä, Antti Seppälä, Risto Korhonen, Jani Kylmälahti ja Jussi Hyvönen. Opas Riitta Kuusela. Ryhmä 2. Kimmo Raitio, Jussi Niemelä, Janne Janhunen, Mika Meskanen, Matti Karvinen, Reijo Hannula ja Pekka Tiihonen. Opas Oiva Kilpioja. Ryhmä2 Ryhmä 3. Kimmo Ahonen, Eija Rantanen, Eeva Tarvus, Raija Nieminen, Antti Leppänen, Erno Leskinen, Jarmo Leskinen ja Lauri Leskinen. Opas Asko Paunila. Meijän Perä 5 Ryhmä 5. Pauliina Tamminen, Tiina Kumpulainen, Sirpa Ilves, Anne Shadrik, Hanna Telama, Martin Lorenz ja Jurgen Draxler. Märkäopas Sanna Tarkiainen. Ryhmä 6. Merja Vartio, Jaana Lotila, Sanna Hartikainen, Aija Hänninen, Lotta Katajapuu ja Suvi Ilminen. Opas Veli Minkkinen. Ryhmä 7. Lotta Harajärvi, Tiia Sorri, Hanna Härmälä, Arja Lakkala, Eija Korpela ja Pirjo Vainio. Opas Juhani Kuusela. Ryhmä 8. Jani Antikainen, Pasi Antikainen, Ville Räty, Antti Hyvärinen, Arto Manninen, Antero Manninen, Kalervo Laukia ja Pyry Kuusela. Opas Kaarina Riuttanen. Ryhmä 9. Jouko Ahtikallio, Tero Kinnunen, Pertti Pernu, Tero Mähönen, Juha Keurulainen, Erja Utriainen, Hannele Valden ja Ritva Rantanen. Opas Matti Riuttanen. Ryhmä 10. Anna-Lena Nyman, Vivan Nyman, Touko Kaasalainen, Miika Leppävuori, Eila Kilpioja ja Teijo Saharinen. Opas Kalevi Halinen. Ryhmä 4:n kuva ja esittely sivulla 7. Kiitokset kaikille Sarvenperän Saunamaratonilla mukana olleille! 6 Meijän Perä Oppaan päivä Saunamaratonilla Kuva: Pekka Välivaara Ensikertalainen märkäopas Salla Hellevuo ja kokeneet Saunamaraton-konkarit haastavassa Hattulanmäen nousussa. P sempää saunatyyppiä edustavaa saunaa testattavana. Täytyy vain ihastella ihmisten valmiutta päästää vieraita saunomaan ”pyhättöihinsä”. Iloisia saunanlämmittäjiä oli meitä tervehtimässä ja vastaan ottamassa, kun siirryimme saunalta toiselle. Iloinen jutustelu ja nauru kaikui myös joukkueessamme, joka koostui aikuisikään kerinneistä naisista. Itse olin porukan nuorin, ja kuuntelemista riitti kokeneempien elämäntarinoinnissa. Oli yllättävää, kuinka avoimesti kuusi ennestään toisilleen lähes vierasta naista puhui elämän suurista ja pienistä asioista, syntymästä kuolemaan. Ei me suomalaiset ihan juroja tuppisuita kuitenkaan taideta olla, vaikka maailmalla niin väitetäänkin... Keli oli lämmin ja aurinkoinen, mutta varsinaiselta paahteelta säästyimme pilvien ansioista. Saunassa sai roiman hien pintaan, joka oli autuasta huuhtoa pois pulahtamalla viileään lampeen tai järveen. Osan siirtymätaipaleesta pystyi kulKuva: Hanna Mäkinen ääsin viettämään ainutlaatuisen päivän hauskassa naisseurassa 7.7.2010, kun Seija pyysi minua toimimaan ”märkäoppaana” Sarvenperän Saunamaratonilla. Reittiin kävimme tutustumassa etukäteen Matin, Kaarinan ja Riitan kanssa. Hieman minua arvelutti omat suunnistustaitoni, joiden perusteella minun tulisi ryhmääni luotsata. Kokoonnuimme maratonaamuna Korsulle, jossa nautimme aamupalaa ja ryhmät arvottiin oppaille. Maratoonareita oli monenkirjava joukko, kauimmaiset osallistujat olivat tulleet Itävallasta saakka. He herättivät ihastusta iloisuutensa lisäksi myös luonnollisen mutkattomalla suhtautumisellaan saunomiskulttuuria kohtaan. Tuurini osuivat kohdalleen (ehkä hienoisen Seijan avustuksen kera), ja ryhmäni muodostui naisista, joille reitti ja tapahtuma oli jo usealta aiemmalta vuodelta käynyt tutuksi. Eipä tarvinnut jännittää eksymistä, ja iloisin mielin lähdimme vuorollamme matkaan. Saunoja oli tänä vuonna lämmitetty 17, ja jokaisessa oli omanlaisensa löylyt ja tunnelma. Oli savusaunaa, telttasaunaa, siirtosaunaa ja monta muuta hieman ylei- Ryhmä Nelosen reippaat naiset eivät apuja kaivanneet edes Hattulan ylämäessä, saatika sitten maratonreitin vilvoittavissa vesissä (kuva yllä). Ensikertalainen märkäopas, toimittajamme Salla Hellevuo ryhmän keulilla, askel nousee vielä näyttävästi. Meijän Perä kemaan vesitse uimalla, ja sitä tilaisuutta käytimme ilolla hyväksi erään ryhmäni saunojan kanssa. Muu ryhmä kantoi varusteemme maareittiä pitkin, ja vesireitit virkistivät kiitettävästi saunomisten välissä. Joillakin saunoilla oli pientä naposteltavaa, ja vettä tietenkin tankattiin jokaisella saunalla. Välillä kävimme lounaalla Kotirannassa, ja Hattulassa joimme välikahvit. Luonnossa reitin varrella ja välietapeissa riitti ihmettelemistä, kesän ollessa parhaimmillaan. Monenlaisia kasvilajeja bongailtiin, ja oudompia koetettiin tunnistaa koko joukkueen voimin. Oli ihanan luonnonläheinen tapa tutustua kotiseutuni osioon, joka on ollut tähän saakka minulle, uudisasukkaalle, melko vieras. Reitin kulkeminen luonnistui epäilyistäni huolimatta yllättävän hyvin. Vain Lahtiseen vievän reitin kohdalla jouduin turvautumaan joukkueeni konkareiden seututuntemukseen, ja he ohjasivat meidät oikealle polulle. Torvilammella vielä vein porukkamme yhdelle saunalle hieman oikoreittiä, pari saunaa meinasi jäädä välistä. – Kiitos ihanalle joukkueelleni, joka ohjasi meidät takaisin kaidalle tielle oppaan langetessa väärälle polulle. Viimeinen sauna reitillä oli korsusauna. Korsulle saapuessamme saimme pullollisen kylmää kuohuvaa, ja se oli juuri sopiva tapa juhlistaa joukkueemme maaliin pääsyä hyvissä hengen ja ruumiin voimissa. Olo oli erittäin raukea, mutta tyytyväinen. Jano tosin vaivasi vielä seuraavana päivänäkin normaalia enemmän, vaikka vettä oli tullut juotua litratolkulla päivän mittaan. 7 Korsulla syötiin kevyt päivällinen, ja joukkueet saivat ”vastoituksen” muistoksi päivän saavutuksistansa. Kokemukseni oppaana toimimisesta oli mahtava, mielelläni teen saman kierroksen uudemman kerran. Ehkä mahdolliset lisävuodet oppaana tuovat uskottavuutta sen verran, että ne vielä avaavat minullekin mahdollisuuden päästä mittaamaan erään tietyn saunan liiterin halkopinoja. Vielä minulla ei uskottavuus ja ikä tainneet olla siihen hommaan riittävät... Salla Hellevuo Ryhmä 4. Helky Koskela, Kaija Länsimäki, Paula Määttä, Pirjo Hyvärinen ja Raija Tolvanen. Märkäopas Salla Hellevuo. Saunainspehtorit Itävallasta T ämän vuoden Saunamaratonilla oli mukana kansainvälistä väkeä: yhdysvaltalaistunut suomalaistyttö, Berliinissä asuva suomalaismies sekä kaksi ehtaa itävaltalaisnuorukaista. Kysyimme Itävallan miehiltä, Martin Lorenzilta ja Jürgen Draxlerilta, vaikutelmia Sarvenperän Saunamaratonista. Toisin kuin voisi olettaa, ovat molemmat kokeneita saunamiehiä jo entuudestaan. Martin on jopa toimi- Itävallan miehet Saunamaratonilla. Jürgen Draxler (kuvassa vasemmalla) ja Martin Lorenz jaksoivat saunakiertueen tauolla tilittää tuntojaan paikallismedian puristuksessa. nut kotimaassaan yleisen saunan saunottajana, ”Saunawart’tina”. Saunamaratonille miehet houkutteli Martinin tyttöystävä, jyväskyläläislähtöinen Hanna Telama, joka oli Hevosriehassa vierailtuaan ja kylän nettisivuilla poikettuaan saanut vihiä Saunamaratonista. Hattulan mäelle ehtineet miehet ihastelivat maratonin maisemille, saunoille ja paikoin sopivasti vinksallaan oleville puitteille ominaista harmonisuutta. Erityisesti Hattulan savusauna oli mustuudessaan tehnyt miehiin vaikutuksen. Myös saunavihdat saivat erityismaininnan. Martin Lorenzin mielestä saunamaratonissa oli vaikuttavaa tapahtuman talkoohenkeen perustuva luonne. - Täällä ihmiset antavat vapaaehtoisesti vieraitten ihmisten käyttöön omia tilojaan ja ovat mukana tapahtuman järjestelyissä palkatta, Martin ihmetteli. Meijän Perän epävirallisten tietojen mukaan saatamme saada ensi vuoden maratonille entistä isomman porukan keskieurooppalaisia saunan ystäviä. Sen verran myönteinen elämys Sarvenperän Saunamaraton oli Hannalle, Jürgenille ja Martinille. HM 8 Meijän Perä Tarina Konttikosken myllystä Kuva: Hanna Mäkinen Johan muutti takaisin Kintauden myllylle, jota omisti 1910 asti. Konttikosken myllyn lisäksi lähialueilla toimivat tuolloin Saukkolan mylly ja Vesangassa Siekkilän mylly. Konttikosken mylly sai käyttövoimansa vesirattaan välityksellä (ratas oli tehty puusta). Vesirattaan aikaan myllyn kivet oli hakattu luonnonkivistä, joita kutsuttiin kalliokiviksi. Yksi kalliokiven puolikas on nykyään Myllylän talon saunan rappukivenä. Mylly oli Lampsilan ja Myllylän talojen omistama 1900-luvun alkupuolen. Väinö-pappani myi osuutensa isänsä kuoleman jälkeen Lampsilaan Usko Koskiselle v. 1923 kuudella tuhannella markalla. Kaupassa pappani jätti vesirattaan itselleen ja antoi siitä kattopäreitä puolitoista syltä. Myllyssä oli puhdistus-kuorimakone ja jauhopari. Vesirattaan tilalle oli laitettu ns. makaava ostoturbiini, jota ränniä pitkin tullut vesi pyöritti. Turbiinipöntön sisällä oli sii- Kuva: Oiva Kilpiojan arkisto. M uuramen myllyltä lähti n. 1850 siellä myllärinä ollut Johan Skjöld Kintaudelle ja rakensi sinne myllyn. Kintauden mylly valmistui 1854. 1870-luvulla Johan tuli Kuohulle ja rakensi Vispilänjoen Konttikoskeen myllyn. 1879 suoritti kruununvouti Rönnberg ja kihlakunnan kirjuri katselmuksen Konttikosken myllyssä verollepanoa varten. Myllyn omisti Kaarle Skjöld (rakentajaJohanin poika). Myllyn tuotannoksi arvioitiin 193 tynnyriä vuodessa, josta veroa määrättiin 1 tynnyri eli 32 kappaa (1 kappa on 5 litraa). Jauhatusnopeus oli 1 tynnyri kolmessa tunnissa. Kaarle oli myös seppä, joka takoi viikatteita ja teki mm. hevosenkenkänaulojakin. Kaarle jauhatti myllyä kuolemaansa saakka v. 1920. Perinteitä jatkoivat Väinö-pappa ja isäni Reino. Kaarlen sisko Matilda oli Lepomäen emäntä, jonka lapsia olivat Onni, Kustaa, Väinö ja Hongiston Elli. Yläkuva: Konttikosken myllärin tupa ja taaempana häämöttävä myllyrakennus. Alakuva: Konttikosken mylly vanhan padon aikaan. Sillalla (vasemmalta) Oiva Kilpioja, Elvi Peltonen ja Reijo Kilpioja. Kuva on otettu 1940-luvulla, mahdollisesti v. 1949. Myllärin tupa näkyy kuvassa alkuperäisessä asussaan, rakennusta laajennettiin jatkamalla 1950-luvulla. Meijän Perä Kuva: Oiva Kilpiojan arkisto Väkeä Konttikosken myllyn padolla vuoden 1954 paikkeilla (mahdollisesti 1953). Lapset kuvassa vasemmalta Reijo Kilpioja, Oiva Kilpioja , Heli Koskinen, Virpi Koskinen ja Maire Kilpioja. Takana (vas.) Koskisen tyttöjen ”Viitasaaren täti” sekä Lempi Kilpioja. loihin. Muuntopiiri rakennettiin syksyllä 1956 ja siihen asti Myllyläänkin (kotiini) tuli sähkövalo myllystä. Myllyn asiakkaina olivat ympäristön talot, sarvenperäset sekä saukkolalaiset Tapaniin asti. Muuntopiirien lisääntyessä taloihin ostettiin sähkömoottoreita puimakoneen pyörittäjäksi ja samalla hankittiin kotitarvemyllyjä. Sen jälkeen myllyssä käytettiin vain leipäviljaa, näin myllyn käyttö vähitellen hiipui. Isäni Reino jauhoi viimeiset omat talkkunat kesällä 1960. Jauhatus Konttikosken myllyssä oli päättynyt. Vuonna 1998 myllyn pato purettiin ja tilalle rakennettiin ns. pohjapato, joka säätelee automaattisesti veden korkeuden joessa. Oiva Kilpioja (Sukunimi v. 1935 asti Skjöld) Kuva ja kartta: Hanna Mäkinen vet, joita vesi turbiinipöntön läpi virratessaan pyöritti. Siivet olivat kiinni myllyn valta-akselissa. Akselissa oli ratas- ja kytkinsysteemi, joka pyöritti pystyakselia, josta myllynkivi sai voimansa. Kun Sarvenperän isäntä tuli myllyyn, niin säkit punnittiin ja kirjattiin ylös, että voitiin laskea tulli eli jauhatuspalkkio. Rukiit laskettiin puhdistuskoneen läpi, että roskat lähtivät pois, jonka jälkeen ne jauhettiin kiviparilla. Jauhot menivät alakertaan säkkiin. Ohrista tehtiin rieskajauhoja, joten niitä pidettiin puhdistuskoneen sisällä, jossa oli kivet, niin kauan, että niistä hankautui kuoret pois ja tuli ohraryynejä. Ohraryynit jauhettiin hienoksi. Väinö-pappa, joka jauhatti 50-luvulla omistajan Voitto Koskisen ohella, sanoi, että ohrajauhon pitää olla hienoa kuin liitujauho. Eläimille jauhettu kaurajauho sai olla karkeaa. Konttikosken myllyä kehuttiin talkkunajauhoista. Talkkunoista poistettiin roskat ja pölyt laskemalla ne puhdistus-kuorimakoneen läpi. Sen jälkeen ne jauhettiin kiviparilla kahteen kertaan, että olivat varmasti hienoja. 50-luvulla mm. Liisalanperältä Minkkilän talosta käytiin torikaupalla. Minkkilän talossa oli pakettiauto, jolla Kerttu-emäntä käytti talkkunoita myllyssä. Hän oli ensimmäinen nainen, jonka näin ajavan autoa (lehden päätoimittajan mummo). Myllyn seinustalla oli pärehöylä, jolla tehtiin kattopäreet ympäristön taloihin. Myllyssä oli myös sähkögeneraattori, joka jauhoi sähköä aamuin illoin pimeän aikaan ympäristön ta- 9 Tältä näyttää Konttikosken myllyrakennus nykyisin.Vispiläjoen Konttikoski virtaa rakennuksen takana omassa uomassaan. 10 Meijän Perä PS-kustannus esittäytyy Kuva: Salla Hellevuo P ekka ja Maritta Santalahti luotsaavat Jyväskylän keskustan tuntumassa toimivaa pienkustantamoa, joka on tuottanut aikuisille suunnattua tietokirjallisuutta jo vuodesta 1996. Pekka toimii yrityksen toimitusjohtajana sekä kustantajana, Maritta taas markkinointipäällikkönä. Perheen esikoinen Henna on seurannut vanhempiensa jalanjälkiä, ja hän työskentelee yrityksessä tiedotuspäällikkönä. Yritys työllistää noin 15 henkilöä Jyväskylässä. Lisäksi noin samankokoinen joukko työskentelee yrityksen leivissä ympäri maata järjestettävillä messuilla sekä muissa alan markkinointitapahtumissa. Oman kustantamon perustaminen sai vankan pohjan Pekan 17 vuotta kestäneestä työurasta WSOY -kustannuksen leivissä. Ala tuli tutuksi ja oma osaaminen karttui rautaiseksi, ja laaja verkosto alalla tarvittaviin kontakteihin syntyi jo tuolloin. Viimeiset kolme vuotta Pekka hoiti yliopistokirjojen kustantajan virkaa, pääasiassa kotonaan Kalliokylällä sijaitsevasta ”toimistosta” käsin. Maritta oli alusta saakka osakkaana yrityksessä. Työuransa hän oli tehnyt peruskoulun opettajana Sarvenperän, Patajärven, YläMuuratjärven sekä Putkilahden kouluissa. Perheen kolmen lapsen syntymien myötä Maritta jäi kotiäidiksi yhdeksän vuoden ajaksi. Kotiäitiyden aikana hän tuurasi satunnaisesti Pekan sihteeriä messuilla ja muilla esittelyreissuilla, joita Pekka teki WSOY:n toimensa puitteissa. Samalla kertyi kokemusta alan toiminnasta, ja se varmasti vaikutti osaltansa siihen, että työura jatkui kotiäitiyden jälkeen opettajan töiden sijaan perheen omassa yrityksessä. Yksityisyrittäjäksi ryhtyessään Pekka osti käyttämänsä kustannustyökalut WSOY:ltä, ja teki entisen työnantajansa kanssa myös alihankintasopimuksen kirjojen kustantamisesta. Pari vuotta myöhemmin PS-kustannus osti WSOY:ltä ”Opettajien tietopalvelut”-kerhon toiminnan, ja samaan yhteyteen perustettiin myös kolme PS-kustannuksen toimitusjohtaja Pekka Santalahdella on jo vino pino projekteja säästössä eläkepäiville. Teknisen työn opettajan koulutuksen omaavan miehen käsissä koivupöllit saavat nopeasti uuden muodon. muuta kerhoa. Nämä neljä kerhoa toimivat edelleen pääsääntöisenä myyntiväylänä kustantamon tuottamalle materiaalille. Kaikki kerhot toimivat verkossa sivuilla www.tietopalvelut.fi. Kerhojen sivuilla on noin sadan eri kustantajan materiaalia tilattavissa kerhojen kautta. Yritys esittelee ja markkinoi tuotteitansa verkon lisäksi messuilla sekä muissa alan markkinointitapahtumissa, joita kertyy vuodessa noin sata erilaista. Asiakaskunta on jo vakiintunut mukavasti, ja asiakkaat tuntevat yrityksen tuotannon. Taloudellinen taantuma on vaikuttanut positiivisesti PS-kustantamon tuotteiden kysyntään. Kalliiden koulutuspäivien sijaan yritykset hankkivat henkilökunnan kouluttamista varten painettua materiaalia. Marittan sanoja lainaten yritys tuottaa ”Faktatietoa ymmärrettävässä muodossa, jonka voi omaksua helposti käytännön elämään.” Siksi kirjoja voi lukea laaja lukijakunta koulutustaustasta huolimatta, kun kirjat on tuotettu kansankielellä kansantajuisesti. PS-kustannus on saanut ansaitusti maineen kustantamona, joka toimittaa tuottamansa materiaalin nopeasti ja ammattitaitoisesti. Epävirallinen ennätys yhden kirjan tuottamiseen ideasta painetuksi materiaaliksi on seitsemän päivää. Normaalisti tahti on hieman tätä verkkaisempi, mutta Pekan motto ”Ajalla mässäily ei tuo lisäarvoa” kertoo olennaisen yrityksen toimintatahdista. Yritys julkaisee vuodessa noin 30 uutta kirjaa. Painoskoot vaihtelevat n. 1500 ja 8000 kappaleen välillä. Lisäarvoa yrityksen toiminnalle voisi laskea siitä, että kaikki PS-kustannuksen tuottamat kirjat painetaan suomalaisissa kirjapainoissa. Pieni yritys voi valita kotimaisen vaihtoehdon, koska painokset ovat suhteellisen pieniä esim. kaunokirjallisuuteen verrattuna, ja hintaero halpatyökustannusmaihin verrattuna on pieni. Suomalaisten kirjapainojen etuna on myös se, että asiat hoidetaan joustavasti ja työn laatu on hyvää. Lisäksi lähempänä painettu tuote on ympäristölle ystävällisempää kuin kaukana painettu. Salla Hellevuo Meijän Perä 11 Pentti-veljeä muistellessa P entti-veli on nyt poissa, lapsuuteni kasvinkumppani! Elimme lapsuutemme Eerolassa Sarvenperällä isämme Toivon kotona mummon ja papan sekä tätiemme Ellin ja Impin kanssa. Myöskin Eino ja Eero-sedät olivat silloin vielä kotona. Lapsuus oli siltä osin turvallista ja huoletonta. Entinen Koivula-kotimme jäi tyhjäksi ja taaksemme. Isän veljen talo Peltola oli siinä lähellä. Eila-serkkumme kanssa oltiin päivittäin yhdessä, leikittiin ja myöhemmin koulumatkat yhdessä kuljettiin. Meitä oli Eerolassa myös Anjan ja Einon lapset Veikko ja Helvi. Eino-setä kaatui rintamalla. Siinä me elimme sovussa ja kasvoimme yhdessä. Sota Syksyn tarinaa loppui aikanaan ja vei monta tuttua ja sukulaista tältäkin kylältä. Pentti lähti kaupunkiin ja oli Keskuksella auton apumiehenä ja myöhemmin autokuskina kunnes muutti Helsinkiin linja-autokuskiksi. Meni naimisiin ja Jukka-poikansa jäi sinne elelemään. Eläkkeelle jäätyään Pentti muutti ensin Hartolaan ja sieltä Heinolaan, kaunis asuinpaikka. Siellä hän nukkui ikiuneen 21.6.2010. Olisi täyttänyt elokuussa 80 vuotta, vaan jäi vähän vaille. Jätimme viimeiset jäähyväiset Pentti-veljellemme. Kaivaten ja muistaen Pirkko-sisko Jyväskylässä 15.7.2010 Miesten ilta Sarvenperällä Kuva: Petri Hakkarainen K uohun miehet olivat järjestäneet miesten illan kahtena keväänä peräkkäin Kuohun nuorisoseurantalolla. Illan sisältö oli ollut pitkälti jääkiekon MM-kisojen seuraamista, ruokailua ja vapaa-ajan viettoa. Olipa kerran pelastuskoulutustakin palokunnalla. Kyseisiin tapahtumiin oli kutsuttu myös Sarvenperän miehetkin. Lupauduimme toki järjestämään vastaavan tapahtuman vuorollamme, koska koimme sen tärkeäksi linkiksi kylien väliseen yhteistoimintaan. Lauantaina 29.5. kokoonnuimme Korsulle, jossa oteltiin kylien välisestä paremmuudesta. Paikalle ottelemaan saapui kolmisenkymmentä raavasta miestä. Kyseessä oli neliottelu, jonka lajit olivat ammunta pienoiskiväärillä, kuulantyöntö, tikanheitto ja tietovisa. Kylien väliseen tulokseen laskettiin viisi parasta yksilötulosta yhteen ja lisäksi palkittiin paras yksilöurheilija. Sarvenperä voitti kyläkisan ja henkilökohtaisissa tuloksissa huomioitiin kolme parasta tulosta. Kunniakas voittaja oli Kimmo Halinen Sarvenperältä. Toiseksi tuli Ari ”Arppa” Kinnunen Kuohulta ja kolmas allekirjoittanut eli Petri Hakkarainen täältä Perältä. Tuomarina toimi puolueeton mies Saukkolasta eli Välivaaran Pekka. Kiitokset kaikille onnistuneesta ja mukavasta päivästa! PH Syksy tullut Pohjolaan, ruskan värit loistaa. Hallayöt niitä värittää, samaa syksyisin toistaa. Luonto kulkee kulkuaan, ratas sama pyörii. Siinä rattaassa ihminen ahkerana hyörii. Puinnin jyske riihestä ennen kuului mahtavana. Silloin tunsi ainakin syksyn alkavana. Puimurit nyt valtavat, peltoja kiertää, eipä tule enää ohranvihne jalkapohjaa virsussa hiertää. Paljon on korjattavaa ennen Mikon päivää, laarit täyteen täytettävä talven tullen ei ole sitten huolen häivää. Monenlaista herkkua äidit kyllä laittaa, rieskat norjat taitavasti vaikka perunasta laittaa. Marjamättäät punaisina metsän takaa hohti, eihän kukaan voinut niitä kiertää menemättä kohti. Runsaat oli tulokset kauniilla säällä olethan myös ihminen siellä parhaimmalla päällä. Kaikki murheet mielestä pois marjamailla heitä ethän iloisuuttas metsän tontuilta peitä. Talven tullen kansa kirkkoon kilvan ehti varmaan oli puistikoista pudonnut jo viime lehti. Eila Heikkinen Sarvenperän Korsu täytti heinäkuun lopussa 10 vuotta. Juhlan paikka! 12 Meijän Perä SarvilastujA Otamme osaa kesällä edesmenneiden kyläläisten, Veikko Minkkisen ja Liisa Pihlajamäen, ystävien ja omaisten suureen suruun. Saunamaratonin talkoolaiset perheineen ovat tervetulleita Kuohun Metsärantaan ruokailemaan la 28.8. Ensimmäinen kattaus klo 15, toinen klo 16.30. Ilmoittautuminen 22.8. mennessä Vesalle 0400 546 673 tai Seijalle 0400 646 471. Leiripäivä Mutasen leirikeskuksessa pe 10.9. Ilm. 6.9. mennessä Tuula Vehkalalle, puh. 050 554 3220. Teatteriretki Tampereelle la 16.10. Näy- telmä Viimeinen sikari, päivänäytös. Hinta kyläläisille 45e, muille 50e. Sis. lipun, matkan, lounaan ja väliaikakahvin. Ilm. 15.9. mennessä Seijalle puh. 0400 646 471. Virtapiirin syystoiminta alkaa to 16.9. klo 12 ruokailulla Tikkalan koululla. Ruokailun jälkeen vieraillaan Korpiketussa, jossa päiväkahvit. Kokoontumiset jatkuvat torstaisin, aiheet ja mahd. muutokset ilmoitetaan Korpilahti-lehden seurapalstalla. Lisätietoja saa Eeva Oravuolta puh.0400 643 675 tai Seija Haliselta puh. 0400 646 471. Keskikesän juhlaa vietettiin Torvilammen kokolla 25.6. Aattoillan sateesta huolimatta Torvilammen rannalla käväisi illan aikana yli 70 henkilöä. Kahvipannuun ei sadevesi päässyt ja letutkin paistuivat kuusen alla. Metsäpalovaroitus (jonka kumoamisesta saimme tiedon vasta seuraavana päivänä) esti kokon polttamisen, mutta onpahan valmiina ensi juhannusta varten. Perinteinen Jaakon päivän iltakirkko keräsi Marjomäen riihikirkkoon lähikyliltä ja kirkonkylältä asti n. 50 henkilöä. Palveluksen toimitti Raija Ikonen, Tiia Laasosen ja Tuula Liukon avustuksella. Tilaisuuden jälkeen vaihdettiin kuulumisia kahvin kera Marjomäen tunnelmallisessa tuvassa. Varttuneen väen eli yli 65v. kevätretkellä poikkesimme ostamaan Pandan tehtaanmyymälästä Vaajakoskelta makeaa matkaevästä ja siitä jatkoimme Laukaaseen Puustellin työkylään. Opastetun työpisteisiin tutustumisen ja ostosten jälkeen nautimme vielä talon maittavan lounaan. Kyläyhdistyksen tarjoamalle retkelle osallistui 15 kyläläistä. Kengitysseppien Kengitys- ja taontakilpailut Jyväskylässä Killerillä pe-la 27.-28.8. Talkooväkeä tarvitaan ruokailun järjestämiseen. Ilm. Seijalle puh. 0400 646 471. Huolta jätehuollosta Sarvenperän ja Saukkolan paperinkeräyspisteet jäävät pois käytöstä. Lähimmät keräyspisteet tulevat olemaan Kuohulla ja Tikkalassa. Onko käynnistettävä kansanliike Sarvenperän oman kunnallisen paperinkeräyspisteen puolesta? Ota kantaa esim. kylän keskustelupalstalla netissä: www.sarvenpera.fi Sarvenperäset Kuohun Sattumissa – voitto kotiin kottikärryviestissä! Sarvenperän joukkue oli erinomaisessa vireessä kylien välisessä kottikärryviestissä Kuohun Sattumissa. Kuohun ja Vesangan joukkueet jäivät taakse, kun Tommi Oksasen, Kimmo Halisen ja Vesa Pihlajamäen muodostama joukkueemme vei jopa ylivoimaiseen tyyliin voitot sekä välierässä että finaalissa. Tasapainoinen, sulava suoritus joukkueeltamme ‑ hyvä Sarvenperä! Kuva: Riitta Kuusela Virtapiirin kaivataan vertaisohjaajia. Postiosoite
© Copyright 2024