Pappilan Posti kevät 2011 1 Pääsiäistervehdykset Espoon hiippakunnasta Avaa ikkunat, anna kevätvalon uudistaa Kirkas valo tunkee sisään vinttikammariini. Avaan ikkunat ulos keväiseen raikkau teen ja hetkessä voimakas ulkoilma puhal taa tilaan uutta henkeä. Kuin uudistuisi itsekin. On lähdön ja muutoksen tuntua. Kun seitsemän vuotta sitten istutimme omena puun piispalan puutarhaan ja talo siunattiin Espoon hiippakunnan olohuoneeksi, yhteiseksi kohtaamisen paikaksi, rakennus oli erilainen, koskematon. Nyt kun availen ikkunoita, ymmärrän, että pappilat ja piispalat eivät olekaan enää pelkästään pysyviä, rajattuja paikkoja, rakennusten historiallisia jatkumoja. Ne ovat enemmänkin avoimia ja alati muuttuvia tiloja, minusta riippumattomia. Piispala tilana verkostoituu kaikkiin niihin vuorovaikutuksiin ja kohtaamisiin, sosiaalisiin suhteisiin, joiden ulottuvuu det yltävät lähelle ja kauas. Täällä ovat kohdanneet vihittävät papit ja diakonit, seurakuntien ja kirkolliskokouksen edustajat, yliopistojen, kaupunkien ja kuntien päättäjät, ystävähiippakuntavieraat, monet ilon, surun ja hädän kokeneet, mutta myös kiertävät taulukauppiaat, remontti miehet, kikattavat virpojat, yölliset puhelinsoittajat – jopa uskolliset city kanimme, jotka majoittuvat puutarhaan vuodesta toiseen. Toivon, että siunaus ulottuu jatkossakin näiden verkostojen 2 kautta eteenpäin tässä Jumalan ja ihmisten maailmassa. Pappilan Postin toimituskunta halusi aukaista ikkunat ja ovet ulos maailmaan ja katsoa, mitä kuuluu hiippakuntamme ulkomaisiin ystävyyspappiloihin. Kun avaa ikkunat ja katsoo ”miten muualla”, oppii itsekin uutta. Myös lehden kuvitus haluaa Anna Rauhalan maalauksilla kertoa, miten voimakas merkitys on valolla tilan ja ihmisen uudistajana. Hyvää pääsiäistä piispalan vinttikammarista Tuuli Heikka Pääsiäinen on vapautusliike Martti Luther kirjoitti vuonna 1520 kirjan Kristityn vapaudesta. Siitä tuli luterilaisen uskon peruskirja. Vapauden alku on Kristuksen ristissä ja ylösnousemuksessa. Kaikki vapaus perustuu Lutherin mielestä Jeesuksen sanoihin: ”Minä olen ylös nousemus ja elämä.” Pääsiäinen on vapauden juhla. Kristuksen kuolema ja ylösnousemus tekevät meidät Jumalan edessä kelvollisik si. Tekoja ja hurskautta ei tarvita. Saamme levätä hänen lähellään. Kristus on vapauttanut meidät.  Kelpaamme Jumalalle ristin ja ylös nousemuksen tähden. Siksi tahdomme koko sydämestämme vapautta myös lähimmäiselle. Jumalan aloittama vapau tusliike pyrkii rikkomaan ne siteet, jotka estävät ihmisiä olemaan vapaita. Ihmisten vapautta loukataan sekä Suomessa että erityisesti kaikkein köyhim missä maissa. Omassa maassamme yhä kasvava joukko suomalaisia elää köyhyysrajan alapuolella. Lapset kokevat väkival taa ja kiusaamista. Vanhukset kokevat ihmisarvonsa loukatuksi, kun heidät jätetään yksin. Hyvinvoivat matkaavat huvipursillaan samaan aikaan kun köyhien vene vuotaa. Vapauden tarve on erityisen suuri eteläisen pallonpuoliskon köyhissä maissa. Piispat antoivat viime syksynä kannan oton, jossa he esittivät köyhimpien maiden ruokaturvan ottamista hallitus ohjelmaan. Emme saa sulkeutua omien rajojemme sisään. Vapaus on avautumista sinne, missä hätä on suurin. Maatamme uhkaa käpertyminen omiin huoliin. Ihmiskunnan yhteiset kivut unohtuvat. Kristuksen aloittama vapautusliike sulkee kuitenkin sisälleen erityisen lämpimästi ihmiskunnan kaikkein heikoimmat. Ristiinnaulittu ja ylös noussut Kristus on läsnä heidän kärsi myksessään. Pääsiäisen vapautusliikkeeseen kuuluu jokaisen ihmisen jakamaton ihmisarvo. Siksi kristityt suhtautuvat erityisen kriit tisesti ihmisarvon loukkauksiin. Pääsiäisen vapauttava valo lämmittää siellä, missä ihmisiä on alistettu ja syrjäytetty. Huoleh dimme erityisesti vähemmistöistä ja marginaaliin ajetuista.  Vapautusliikkeen on aina palattava juurilleen. Ilman ristiä ja ylösnousemusta kaikki ponnistelut ovat suorittamista. Rak kaus kuihtuu ilman Kristuksen rakkautta. Siksi on palattava yhä uudestaan hänen sanoihinsa: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Siunattua pääsiäistä 2011 Mikko Heikka 3 Skotlannin episkopaalinen kirkko (SEK) SEK on pieni kirkko maailmanlaajuisessa anglikaanikirkossa. Se ei kuulu kuitenkaan viralliseen Englannin Anglikaanikirkkoon eikä ole osa Skotlannin valtiokirkkoa, mikä on presbyteerinen. SEKillä ei ole arkkipiispaa; piispainkokous valitsee keskuudestaan piispan, joka kutsuu koolle kokoukset ja johtaa niissä puhetta (Primus inter Pares). Suurimmat 7 hiippakunnasta ovat Edinburghin ja Glasgown hiippakunnat. Nainen voidaan valita piispaksi, mutta toistaiseksi tätä ei ole tapahtunut. Palkattujen pappien lisäksi kirkossa on seurakunnissa avustavia palkattomia pappeja, jotka voivat olla muualla koko päivätyössä. On sairaala-, vankila- ja oppi laitospappeja sekä teologeja, jotka opettavat yliopistoissa. SEK, joka ei saa rahaa valtiolta, vastaa papin palkkauksesta ja asunnosta. Pienissä tai köyhemmillä alueilla toimivissa seurakunnissa tämä on usein vaikeaa. Edinburghin episkopaalinen hiippakunta ja Espoon hiippakunta ovat solmineet keske nään ystävyyden ja työntekijät ovat tehneet tutustumiskäyntejä puolin ja toisin. Piispapari Brian ja Lissa Smith vierailivat seurueineen Suomessa lokakuussa 2010 Pappisperheiden haasteet Skotlannissa Meillä Skotlannissa pappisperheissä papinpuolisoilla on useimmiten oma työ, koska papin palkka on pieni. Työ on myös tär keä oman identiteetin kannalta. On useita pareja, joissa molemmat ovat papinvirkaan vihittyjä, ja he voivat työskennellä samassa tai eri seurakunnassa. Puolison tehtävänä on antaa käytännöllistä ja henkistä tukea papin työssä sekä estää työpaineiden hei jastuminen perheen elämään. 4 Monet puolisot ovat mielellään mukana seurakunnan käytännön työssä, pyhäkoulussa, juhlien järjestämisessä, koti- ja ulkomaisten projektien varain keräyksessä, ryhmien vetämisessä jne. Pappilan vieraanvaraisuutta pidetään tärkeänä, vaikka tasapainoilu avoimien ovien ja yksityisyyden välillä voi olla joskus vaikeaa. Perhe valokeilassa Koska kirkkomme papisto asuu yhteisönsä keskellä, papin perhe on aina valokeilassa. Lasten kasvattaminen seurakunnan keskel lä on oma ongelmansa. Jotkut seurakuntalaiset juoruavat ja arvostelevat lasten käy töstä, vanhempien keskinäisiä suhteita ja lastenkasvatusta. Kohtuuttomia vaati muksia saatetaan asettaa papille, puolisolle ja lapsille esimerkkinä olemisesta. Jos he eivät tähän pysty, heidän epäonnistumi sensa on suurempi kuin muiden. Vaikea on myös tilanne, jossa seura kuntalaiset arvostelevat papin ratkaisuja ja toimia, vaikka perhe saattaa tuntea näiden ratkaisujen syyt ja taustat, mutta se ei voi julkisesti puolustaa asioiden luottamuksellisuuden vuoksi. ongelmakäyttäytymiseen ja vaikeuksiin vanhempien kanssa. Perheen sisäisiin ongelmiin, joita vaikeuttaa näkyvällä paikalla oleminen, pappi ei saa tukea yhteisöltä, jota hän palvelee. Puoliso saattaa tuntea itsensä erityisen yksinäiseksi, kun ei halua omilla ongelmillaan vaikeuttaa tilannetta. Niinpä on tärkeää, että papit ja pappien puolisot voivat kokoontua ja keskustella vapaasti kaikista näistä haasteista. Säännöllisiä kokoontumisia haittaa Skotlannin kirkon maantieteellinen hajanaisuus. Edinburghin hiippakunnassa piispa pitää joka vuosi kolmesta neljään juhlaa joulun alla papeille, heidän puolisoilleen ja muille hiippakunnassa toimiville. Olemme järjestäneet lounastapaamisia pappien puolisoille sekä erikseen pappien leskille. Joka vuosi järjestetään jumalan palvelus ja lounas eläkepapeille ja heidän puolisoilleen tai leskilleen. Näissä yhtei sissä tilaisuuksissa samoin kuin henkilö kohtaisissa kontakteissa paikallistasolla voimme tukea toisiamme ja keskustella yhteisistä kokemuksista. Suuri lahja ja etuoikeus On kannustavaa elää yhteisössä, jossa on yhteiset päämäärät, ryhmässä, jonka jäsenet voi oppia tuntemaan hyvin ja jossa vallitsee molemminpuolinen apu ja tuki. Koska pappi tekee työtä kotoa käsin, hänen aikataulun sa joustaa paremmin ja hän pystyy muissa ammateissa työskenteleviä paremmin auttamaan lasten koulukuljetuk sissa, kotitehtävissä, nukkumaan menossa ja heidän kuuntelemisessaan. Pappilassa asumisen etuja on myös se, että seurakun ta vastaa sen huoltamisesta ja korjauksista. Yhteiset kokoontumiset vahvistavat Yksi suurimpia haasteita papin perheelle on pitkälti maallistunut, ei kirkossa käyvä ympäröivä yhteiskunta ja siinä voimak kaasti vaikuttava uskonnonvastaisuus. Pappilan lapsia voidaan kiusata, ivata ja pitää kummajaisina. Tästä johtuen he saattavat tuntea tarvetta olla ”tavallisempia” kuin muut, mikä johtaa Skotlannin pappiloissa ajatellaan, että on suurenmoinen etuoikeus olla mukana seura kuntalaisten iloissa ja suruissa. Kuva:Ystävyydestä ja rauhasta todisti myös Senaatintorin nallenäyttely, johon piispa Brian Smith (takana vas.), kansain välisten asioiden hoitaja Anne Pankhurst, tuomiorovasti John Arms (edessä vas.) ja piispatar Lissa Smith tutustuivat Espoon hiippakuntavierailun aikana syksyllä 2010. Lissa Smith Edinburgh (Käännös Kirsti Turunen) 5 kUVAT: aNNA RAUHALAn maalaukset Noomi, ruut ja viljapelto Jään katsomaan naisen perään. Kuka hän on? Erilainen, pakolainen, vieras kaunotar. Katse maahan luotuna hän kerää ohrantähkiä leikkuuväen jäljessä. Hänelle ei olisi tilaa, mutta lain mukaan oikeus on. Oman heimon luo olisi matkaa vain 50 kilometriä, mutta matka tuntuu ikuisuudelta. Mihin palaisi, sillä mies on kuollut, kuten appi ja miehen velikin? Nainen on kiinni Noomi-anopissaan, vanhassa leskinaisessa, jonka elämänarvoista hän ei ole päässyt irti. ”Sinun Jumalasi on minun Jumalani” lausuttiin yksinkertaisena uskontunnus tuksena pölyisellä tiellä Mooabin maasta kohti Betlehemiä. Arkinen yhdessäolo, asenteet, suhtautuminen elämään ja kuo lemaan olivat puhutelleet Kemos-jumalaa palvellutta nuorta mooabilaista miniää. Kaksi eri-ikäistä naista liittyi yhteen kes kellä kuolemaa, pakolaisuutta ja paluuta 6 Matkakumppanina Ruut kotiin. Ruut teki oman ratkaisunsa, vaikka käly Orpa kääntyi ja palasi takaisin. Tönimistä ja loukkaavia sanoa pellol la. Mitä olet tullut meidän leipäämme syömään – katseita, vihaa ja halveksuntaa. Mutta kun on lähtenyt seuraamaan elävää Jumalaa, saa avun. Viljapellon omistajan asenne on häkellyttävä. Pysy täällä, kerää rauhassa, olen kieltänyt omiani koskemas ta sinuun, joka olet vieras ja muukalainen. Minä jään noiden sanojen alle kyselemään omia asenteitani tänään, tässä maas sa. ”Odota rauhassa, tyttäreni” kuuluisi kai jokaisen anopin sanoa miniälleen. Teemme sen minkä voimme, uskallamme huomiseen, vaikka emme näkisi toivoa. Minä, joka voin lukea koko Ruutin kirjan neljä lukua hetkessä, näen miten paljon oli todellista toivoa. Enemmän kuin he olisivat osanneet ikinä odottaa. Kun anoppi saapui kotikaupunkiinsa, hän ilmoittautui Maraksi, murheelliseksi. Jumalan käsi oli ollut raskaana hänen yllään ja siksi oli palattava tyhjin käsin, köyhänä. Hän ei siinä kohtaa lukua voinut aavistaa, että hänen rikkautensa kulki hä nen vieressään Ruutin muodossa. Naisen, joka sai sukulunastajan ansiosta osakseen kunniallisen vaimon osan. Naisen, joka sai synnyttää kuningas Daavidin isoisän. Tahtoisin saada sellaiset silmät, jotka näkevät miniöitteni, poikieni, lapsen lapseni, työtoverini, ystävieni sydämen laadun. Että aavistaisin, mitä heistä voi tulla, kun rohkaisen ja annan kiitosta. Soisin voivani katsoa itseänikin tällä tavalla. Maija Nyman Lohja Olen häkeltynyt. Jumala valitsee oman suunnitelmansa toteuttamiseen siis hänet, joka ei kuulu sisäpiiriin, jonka juuret ovat väärässä uskonnossa, joka on yhteiskunnan alinta kastia, leski, avuton, toisten armoilla. Jumala ei katso ihmistä niin kuin ihminen katsoo. Hän näkee sen, mitä hänestä voi tulla kun saa mahdolli suuden. Jumala näkee sydämen laadun. 7 Anna Rauhalan taulut hehkuvat hän on papinpuoliso, teologi, diakoni sekä taidemaalari. Hän kertoo, että taiteen tekeminen on kuulunut hänen elämäänsä aina. Lapsuudenkodissa piirreltiin paljon. Annan äiti maalaa, myös isoisä harrasti piirtämistä ja suvussa on useita taiteilijoita. Vakavammin Anna aloitti maalaamisen parikymppisenä, kun ystäväpariskunta pyysi Annaa tekemään taulun heidän hääkuvastaan. Kuva: Ihmiset ja valo kiinnostavat taiteilija Anna Rauhalaa. Kuva: Annika Kyrönseppä Ihmiset ja valo ovat olleet alusta alkaen kiinnostavia aiheita. Ikkunasta kujille -näyttelyssä Annalla on teoksia, joissa hän kuvaa tuttuja paikkoja, kuten Kittilän mummolan vinttiä, jonka tunnelma teki Annaan syvän vaikutuksen, Hyvinkään taidetalon ikkunaa ja portaik koa sekä toisaalta kaukaisia Rooman kujia ja portaikkoja, mitkä hehkuvat upeissa, voimakkaissa punaisen sävyissä. Synkkä kivinen, harmaa katu Roomassa muuttaa luonnettaan, kun sen maalaa leiskuvilla väreillä. Kävelen äskettäin heränneen kevätauringon kilossa pitkin hiljaista katua, jonka varrella on kodikkaita omakotitaloja – lähes Hyvinkään keskustassa. Olen perillä ja keltaisen talon ulko-ovessa lukee Rauhala. Kodin pöydillä on kukkakimppuja, jotka ovat muistuttamassa taidenäyttelyn avajaisjuhlasta. Talossa asuva, kahdeksanhenkisen perheen äiti, Anna Rauhala on ollut avaamassa kolmatta omaa taidenäyttelyään Ikkunasta kujille Lepovillassa Hyvinkäällä. Annan taulujen sävyt ovat muuttuneet voimakkaammiksi vähitellen. Lasten syntymän jälkeen ne ovat kirkastuneet. Hän arvelee, että arjen intensiivisyys ja vauhti isossa perheessä heijastuvat hänen värimaailmaansa, värit ovat mielentila. Oman tyylin löytäminen on ollut vuosien säännöllisen tekemisen tulosta ja se muuttuu koko ajan, myös värien osalta. Anna on harrastanut valokuvausta ja sen vuoksi pitää myös rakennusten ja kaupunkinäkymien maalaamisesta. Anna on Ruutin, Severin, Pekon, Eeron, Hilda-Marian ja Maijun äiti, sekä Taulujensa kautta Anna Rauhala haluaa välittää omaa vakaumustaan ja 8 arvomaailmaansa. Teologin ja diakonin opinnot ovat antaneet paljon ulottuvuuk sia taulujen ja piirrosten tekemiseen. Raamatun naiset ovat inspiroineet Annaa, mutta hän kokee tärkeäksi saada kuvattua naiset historiallisesti oikein. Kristillisistä aiheista on tehty paljon tauluja ja se nos taa kynnystä maalata niitä, koska uuden näkökulman löytäminen voi olla vaikeaa. Taulujen tekeminen on Annan omaa aikaa, yksin olemista, mikä on tärkeää vastapainoa ison perheen äidille. Suuret kiitokset saa puoliso, joka on rohkaissut ja tukenut taiteen tekemisessä, kuten myös omat sekä appivanhemmat. Viime syksynä Anna Rauhala on aloit tanut opinnot Hyvinkään taidekoulun iltalinjalla. Hän on omien näyttelyidensä lisäksi osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin ja kuuluu Länsi-Uudenmaan taitei lijaseuraan sekä Hyvinkään Taidekiltaan. Suunnitteilla on yhteisnäyttely äidin kanssa Lohjalla ensi syksynä. Anna toimii Hyvinkään työkeskuksessa taidepiirin oh jaajana sekä pitää ikäihmisten yliopistoa Hyvinkään opistossa. ”Olen tällainen sekatyöläinen”, hän määrittelee työuraansa. isän seurassa. Anna myhäilee tyytyväisenä ja on onnellinen perheestään sekä siitä, että on saanut viime aikoina keskittyä maalaamiseen, koska haaveilee vielä lisäopinnoista ja toiveena on saada kuvaamataidonopettajan pätevyys. Olo huoneessa on uusi taulu telineessä ja maalit ovat vasta kuivumassa. Maarit Järvinen Hyvinkää kUVA: aNNA RAUHALAn maalaus Majakalla Olemme istuneet mukavasti kahvi kupin ääressä ja puhuneet taiteesta, sen tekemisestä ja muustakin. Ympärillä pyörii nuorta väkeä, vielä pieniäkin. Kotiin tullaan ja taas mennään; toiset soitto tunnille, toiset jalkapalloharjoituksiin, mutta sulassa sovussa. Joku piirtää keskit tyneesti omassa huoneessaan. Pienimmäi nen ottaa kaikessa rauhassa ”päikkäreitä” 9 Jotain vanhaa – jotain uutta Suomen Papinpuolisoiden Liiton kesäpäivät 20.-21.8.2011 Mikkelissä LAUANTAI 20.8. Ilmoittautuminen Matka-avustus Lähemäen seurakuntatalo, Paukkulantie 27 Ilmoittautuminen 5.8. mennessä Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitu liin Senja Mäkelälle, p. (015) 321 6030 tai [email protected]. Ilmoittauduttaessa on mainittava mahdollinen erityisruokavalio. Liitolta on mahdollisuus hakea matkaavustusta. Yhteyshenkilö Helena Aalto, p. 050 324 9741. 10.00 11.30 12.00 12.45 13.00 15.00 16.30 17.00 18.00 20.00 20.30 Ovet avautuvat, tervetuloa Alkupiiri Pirkko Yrjölä, Maria Häkkinen, Markku Salmi Soppaa ja särvintä Valokuvaus Koti mielessä - näkökulmia taloon ja sisustamiseen pappispariskunta Johanna ja Juha Tanska Kahvia ja rättänää Naisten pankin esittely, Kaarina Nieminen Kesäpäivien koru, Anni Ingnatius Muinaispukunäytös Vuosikokous Sapuskaa Lottalupaus näyttelijä-ohjaaja Tarja Pyhähuhta Pikkupurtavaa Iltarukous kelttiläiseen tapaan Marja-Leena Nieminen ja Eija Peura SUNNUNTAI 21.8. Maaseurakunnan kirkko ja Kirkonmäen seurakuntatalo, Otavankatu 9 9.00 10.00 11.45 10 Aamukävely vanhalla hautausmaalla tuomiorovasti emer. Simo S. Salo Piispanmessu Kirkon esittely, kirkkoherra Risto T. Nieminen Pitopöytä ja loppupiiri Kuljetusapua? Majoitus Kesäpäiville osallistujille ei ole järjes tetty majoitusta, vaan jokainen hoitaa sen itse. Jos tarvitset kuljetusapua Mikkelin matkakeskuksesta, jätä yhteystietosi ilmoittautumisen yhteydessä, niin pyrimme järjestämään kyydin. Hyviä vaihtoehtoja Mikkelissä ovat esimerkiksi Hotelli Cumulus, p. (015) 20 511 Sokos Hotel Vaakuna, p. (015) 20 201 Hotelli Uusikuu, p. (015) 221 5420. Osallistumismaksut Lisätietoja Osallistumismaksu kattaa ohjelman ja ruokailut. Lauantai-sunnuntai 60 euroa Lauantai 30 euroa Sunnuntai 35 euroa Maksu 5.8. mennessä tilille Papin puolisoiden kesäpäivät, 50450620127262, viestiin osallistujan nimi. Lisätietoja kesäpäivistä saa liiton koti sivuilta, www.papinpuolisot.fi, sekä Maria Häkkiseltä, p. 045 1122130, [email protected]. TERVETULOA KESÄPÄIVILLE MIKKELIIN! Terttu-Liisa Huokuna, Maria Häkkinen, Marja-Leena Nieminen, Eija Peura ja Helena Salmi. 11 Missä mantelipuut kukkivat Palmut ja eukalyptuspuut huojuvat kotimme lähipuistossa. Kyyhkyset kujertavat ja yksinäi nen kukko tepastelee puiston käytävällä. Kanat seuraavat sitä kauempaa. Puistossa on kaksi suihkulähdettä ja kaupungin työmiehet pitävät huolta siitä, että jokainen ruohonkorsi on aina ojennuksessa. Puiston vieressä aukeaa hiekkaranta ja venesatama Välimerelle. Täältä alkaa kävelymatkamme töihin kaupungin keskustaan. Eläkkeellä seurakuntatyöhön Espanjaan Olemme mieheni Sakarin kanssa Costa Blancan suomalaisen seurakunnan talvi työntekijöinä Torreviejassa, joka on seura kunnan kotipaikka. Olemme eläkeläisiä, jotka Kirkkohallitus valitsi hakemusten perusteella jatkamaan kirkollista työtä Costa Blancalla. Seitsemän kuukauden työjakso alkaa lähestyä loppuaan. Seurakunnan toiminta päättyy huhtikuun lopussa alkaakseen taas uudelleen loka kuun alussa. Seurakuntalaisemme ovat muuttolintuja, jotka lähtevät kesäksi kotiin Suomeen ja palaavat syyskylmien alettua takaisin lämpimään. 12 Pääosa ihmisistä on eläkeikäisiä, jotka työelämän jälkeen ovat hakeutuneet terveytensä vuoksi Etelä-Euroopan lämpöön. Ensimmäisiä huomioitamme olikin se, miten moninaisia, vaikeitakin sairauksia he kantavat mukanaan ja silti elävät täällä kohtuullisen normaalia elämää. Monelle ihmiselle kimmokkeena Espanjaan muuttoon on ollut lääkärin kehotus hankkiutua lämpimämpään ilmastoon, jos aikoo pysyä hengissä. Kahden osa-aikaiseksi palkatun työntekijän, papin ja kanttorin, resurssit eivät yksin riittäisi siihen monipuoliseen toimintaan, mitä seurakunnassamme on tarjolla viikoittain. Työhön osallistuu myös suuri joukko innokkaita, sitoutuneita vapaaehtoisia, jotka antavat oman ammattitaitonsa ja osaamisensa yhteiseen käyttöön. Seurakuntakodilla on joka päivä avoinna kahvio, jota naiset hoitavat. Kävijälle tarjotaan kahvin kanssa tuoretta pullaa ja voileipiä. Kahviosta saa tietoa kaikista tulevista tapahtumista ja ensikerta laiselle kerrotaan auliisti seurakunnan toiminnasta. Laulava seurakunta hämmästyttää Yhteinen jumalanpalvelus joka toinen viikko on seurakunnan keskeisin kokoon tumismuoto. Torreviejan keskustan kato lisessa kirkossa vietetty messu joka toinen lauantai kokoaa yhteen keskimäärin 100 suomalaista. Kirkkokuoron osuus messussa on erityisen tärkeä. He toimivat esi laulajina ja esittävät myös omia lauluja jokaisessa messussa. Yhteisen virren väkevä veisuuperinne on suuri ilonaiheemme täällä. Myös messun liturgiset laulut osataan hyvin. Joskus jumalanpalveluk seemme osallistuu espanjalaisia vain kuul lakseen yhteistä laulua. Heillä kun ei ole tällaista perinnettä omissa messuissaan. Adventin, itsenäisyyspäivän ja joulun jumalanpalvelukset kokoavat väkeä kirkon täyteen, samoin kauneimmat joululaulut. Seurakunnan toimintaa johtaa seura kuntaneuvosto, johon jäsenet valitaan seurakunnan syyskokouksessa. Kolehdit, kahvion tuotto, myyjäiset, arpajaiset, kirpputorit, lahjoitukset ym. ovat tärkeitä tulonlähteitä, joista seurakunnan talous muodostuu. Tällainen toiminta oli meille tuttua jo 1970-luvulta Australiasta, jossa olimme siirtolaistyössä. Suola hoitaa ja työllistää Päällisin puolin elämä täällä näyttää solju van eteenpäin mutkattomasti. Pinnan alla on kuitenkin huoli maan tulevaisuudesta. Espanjan talous on kriisissä ja työttömyys lisääntyy. Kaupungilla näkyy yhä enem män tyhjiä liikehuoneistoja, joita on vai kea vuokrata eteenpäin. Ihmiset ovat yrit teliäitä, mutta oman kahvilan tai pienen putiikin pyörittäminen ei kannata, sillä asiakkaita on harvakseltaan. Torreviejassa ei ole teollisuutta, sillä on tehty tietoinen päätös siitä, että kaupungin terveellistä ilmaa ei pilata nykyaikaisen teollisuuden tuottamilla saasteilla. Kaksi suurta suolajärveä ”Las Salinas” takaavat alueelle ainutlaatuisen makro ilmaston, joka on erityisen terveellinen. Euroopan suurin suolatehdas työllistää lähes 500 ihmistä. Torreviejan asukasluku oli vuodenvaihteessa reilut 103.000 henkeä sisältäen 177 eri kansallisuutta. Muiden EU-maiden kansalaiset tuovat maahan kaivattua valuuttaa ja talviaikaan kannattelevat paikallisia yrityksiä. Kesällä kaupungin väkiluku turistien myötä vähintäänkin kolminkertaistuu. Kevät on saapunut Espanjaan. Mante lipuut kukkivat ja appelsiinit kypsyvät tarhoissaan. Välimereltä puhaltaa leuto tuuli. Auringonpaiste lämmittää ja Torre viejan terveellinen, suolan kyllästämä ilma on helppoa hengittää. Vanhat miehet kokoontuvat aamuisin rannalle onkimaan. Kukko kiekuu puistossa. Muuttolintujen matkassa Suomeen ja takaisin Olemme nyt eläneet ensimmäisen talven täällä etelässä. Se olikin kylmempi kuin mitä luulimme. Yhteiskuntaan sopeutu minen on ollut helppoa. Espanjalaiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia ja tottuneet ympärillä asuviin ulkomaalaisiin. Vähitel len olemme oppineet siihen, että siestan aikana kaikki on kiinni. Kielitaidon karttuessa olemme löytäneet kaupoista tarvitsemamme tavarat. Sanakirja on ollut ahkerassa käytössä. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut hieno kokemus ja toiveenamme onkin tulla takaisin ensi syksynä. Maija Vuorinen talvikanttori, Costa Blancan suom. srk. Sakari Vuorinen talvipappi, Costa Blancan suom. srk. Torrevieja, Espanja Vuoriset ovat jääneet eläkkeelle Tuusulan seurakunnan kirkkoherran ja kanttorin viroista. 13 Papinpuolisona Unkarissa Tärkeätä hänelle Suomessa oli laula minen Tapiolan kuorossa, jossa itse sain tutustua Emeseen laulaessamme vierustovereina viiden vuoden ajan. Näin alkoi ystävyytemme, joka nyt jatkuu myös seurakuntayhteytenä Kauniaisten suomalaisen seurakunnan ja Gödöllön luterilaisen seurakunnan kesken. Ystävyyden side Sujuvaa suomea puhuvan Emesen yhteydet Suomeen juontavat juurensa jo hänen isoisäänsä Oliver Joóbiin, joka opiskeli täällä teologiaa 1930-luvulla. Suomi teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Myöhemmin Emesen isäkin halusi tänne työskentelemään ja toimi 1980-luvulla kansanmusiikin tutkijana Sibelius Akatemiassa. Niinpä Emese asui lapsena ja nuorena perheensä kanssa Suomessa yhteensä kuusi vuotta. 14 Letunpaistoa pappilan keittiössä Albertin perheen koti on perinteinen pappila aivan kirkon yhteydessä. Seura kuntalaiset asioivat pappilassa, puhelin soi, ja kaikki kirjoitustaitoiset perheenjäsenet ottavat vastaan viestejä kirkkoher ralle, joka aamupäivisin opettaa lukiossa uskontoa. Kun seurakunnan nuortenillan lopuksi ryhmä jää pappilan keittiöön paistamaan lettuja ja eteinen on täynnä kenkiä, Emese kertoo ajattelevansa, että näin nuoret tutustuvat kirkkoonsa. Emese itse johtaa seurakunnan kuoroa. Omien messujen ja konserttien lisäksi Gödöllön katolisen, kalvinistisen ja luterilaisen kirkon kuorot esittävät joka vuosi yhdessä jonkin oratorion tai muun suurteoksen. Hienoa käytännön ekumeniaa siis. Emese toimii myös seura kunnan lapsi- ja pyhäkoulutyössä yhdessä muiden äitien kanssa sekä osallistuu vuosittaisen lasten kesäleirin järjestämiseen pappilan pihapiirissä – missäs muualla kaan! Pappispariskunnan ”puolikas” Kysymykseeni kutsumuksesta papinpuoli sona Emese vastaa, että kutsumus muo dostui hänelle vähitellen. Kun Emese ja Gabor menivät naimisiin, Gabor toimi pappina pienessä kylässä maaseudulla. Siellä ihmisillä oli tarkat vaatimukset papinpuolisoa kohtaan, aina pukeutumista myöten. Tämä oli nuorelle papinrouvalle vaikeaa aikaa. Edelleenkin Emese huomaa joskus ihmisten yrittävän ”käyttäytyä”, kun nämä kuulevat hänen olevan naimisissa papin kanssa. Nykyään hän ei enää mietiskele, millainen hänen pitäisi olla, vaan elää ihmisten keskuudessa parhaan taiton Kauniaisten suomalaisen seurakunnan kirkkokuoro vierailee Gödöllön seurakunnassa huhtikuun alussa konsertoimassa ja viettämässä yhteistä messua. Tuliaisiksi me viemme mm. Lasten Keskuksen musiikki materiaalia, jota Emese voi käyttää lapsi ryhmiensä ja kuoronsa kanssa seurakunnassa. Innolla odotamme, millaista hengellistä ja henkistä hyvää saamme itsellemme kotiin tuotavaksi. Minna Vihko kuva: anna rauhalan maalaus: gellert-kukkula, budabest Emese Joób Albert on Budapestin kyljessä sijaitsevan Gödöllön kaupungin luterilaisen seurakunnan kirkkoherran Gabor Albertin puoliso. Perheessä on neljä lasta: tyttäret Julianna Annikki 14 v., Janka Aino 12 v., Anna Leona 10 v. sekä kuopuspoika János Árpád 3 v. Emese itse on Gödöllön musiikkiopiston pianonsoiton ja kansanmusiikin opet taja ja hän myös esiintyy muusikkona. Gödöllön 30 000 asukkaan kaupungissa katolisia on 20 000, kalvinisteja 4 000 ja luterilaisia tuhat. Luterilaisen seurakunnan ainut palkattu työntekijä on kirkkoherra, muu työ on vapaaehtoisten varassa. Papinpuoliso on keskeisessä asemassa kantamassa vastuuta seurakun nasta ja organisoimassa vapaaehtoisten toimintaa. sa mukaan. Hän tuntee aidosti olevansa pappispariskunnan toinen puoli – unkarin kielessäkin sanan puoliso juurena on ”puolikas”. Papinpuolisona hän tuntee olevansa omalla paikallaan ja myös saavansa seurakuntalaisilta valtavasti rakkaut ta osakseen. 15 Espoon piispalan pääsiäispasha 200 g 1 dl 500 g 2 2 tl ½-1 2 rkl 2 rkl 2 rkl 3 dl 2 Ikkunoista kujille voita sokeria maitorahkaa keltuaista vaniljasokeria sitruunan mehu mantelirouhetta raastettua appelsiininkuorta raastettua sitruunankuorta rusinoita sukaattia kuohukermaa munanvalkuaista Sekoita huoneenlämpöinen voi ja so keri tasaiseksi massaksi ja lisää maitorahka ja keltuaiset. Mausta sitruunamehulla, vaniljasokerilla, appelsiinin- ja sitruunan kuorilla. Lisää mantelirouhe, rusinat ja sukaatti. Voit käyttää myös muita kuivat tuja hedelmiä ja kirsikoita. Kääntele viimeksi sekaan vaahdotettu kerma ja kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset. Kaada seos sideharsolla vuorattuun pashamuottiin tai siivilään, pane lautaselle valumaan ja jääkaappiin vuorokaudeksi. Annos on iso, voit puolittaa määrän. Pääsiäispöydässä pashan kyljessä kirjaimet XB kertovat meille: Kristus nousi kuolleista.  S attumuksia  Viereisellä sivulla Anna Rauhalan maalauksia:  ylinnä vas. Assisi  ylinnä oik. Lateraalikirkon sivulaiva  alinna vas. Portaikko  alinna oik. Ikkuna 16 Tapahtui jo seurusteluaikanamme, ja silloin ajattelin, että tällaisia keskustelujako tulen papinpuolisona kuulemaan. Kun hain sulhaseni ja minun kihlasormuksia kultasepänliikkeestä kaiverruksesta, myyjä kysyi minulta, mitä tuleva mieheni tekee työkseen. Kerroin hänen olevan pappi ja myyjä huudahti spontaanisti: “No se on sitten synnitön mies!” Minä tietysti häkellyin ja sain vain vastatuksi: “Kyllä me kaikki ollaan yhtä syntisiä ihmisiä.” 17 Ruustina rovastin rinnalla Kuva: Ruusti Mika Pynnönen tutustui kirkko herra-vaimonsa Ulla Rosenqvistin ja Tuusulan seurakuntalaisten kanssa Tansaniaan marras kuussa 2009. Kun vaimo kaksi vuotta sitten valittiin Tuusulan kirkkoherraksi, olin innoissani hänen puolestaan. Samalla tuntui siltä, että minäkin sain tehtävän seurakunnassa. Odotimme innolla kevättä, sillä olimme laittaneet kotimme Porvoossa myyntiin ja toivoimme saavamme sen kaupaksi, jotta pääsisimme hankkimaan asuntoa Tuusulasta. Mieli ei malttanut odottaa, vaan tietysti taloja piti käydä jo katsomas sa. Muutama mukava vaihtoehto olikin tarjolla, vaan eipä mennyt talomme kau paksi. Vaimo sai rovastin arvon, ja pikkuhiljaa myös minä aloin sopeutua etäruustin rooliin. Olen usein miettinyt, miksi välillä Ju malan suunnitelma näyttää selvältä, aivan kuin polku aukeaisi edessä avoimena. Jalat eivät kuitenkaan vain liiku oikeaan suuntaan. Milloin mikäkin este on tiellä ja lopulta polkukin hämärtyy, ja sitä tuumaa, että kuvittelinkohan vain. Liekö Jumala 18 huomannutkaan, että tässä kohden olisi apu ollut paikallaan. No, suurimman osan ajasta sitä vain puurtaa päivästä toiseen eikä ehdi polkuja ajattelemaan, iltarukouksena vain huokaa, että hoida sinä Isä Ju mala, kun minulla on nämä omat huolet. Uskon, että ruustilla on paikkansa seurakunnassa. Mikä se sitten voisi olla? Mielellään sitä joskus vaikka johtaisi koko orkesteria, laittaisi taloudenpidon kuntoon ja siinä samassa hoituisi kyllä jumalanpalveluselämä ja muutkin toimin not! Mutta nehän taitavat olla tuon rovastin vastuulla. Pitäisikös sitä sitten vanhanajan ruustinnan tavoin keitellä kahvia ja paistella maukkaita pullia? Saunanlämmityksen seurakuntalaisille voisin vielä ruustin hommiini ottaa, mutta että pullia paistamaan... Näin etä-ruustina olen valitettavan harvoin mukana seurakuntamme toimin nassa. Eivät ole seurakuntalaiset saaneet saunanlämmitystä, eivät edes jyväshyvän pakastepullia. Kun sitten iltaisin keskus telen vaimon kanssa milloin mistäkin seurakuntaan tai esimiehenä olemiseen liittyvästä asiasta, sitä muistaa, että tätähän se ruustina oleminen perimmältään on: tämän oman rovastin tukemista, kuunte lemista, joskus uuden idean ja ajatuksen jakamista. Tosin usein törmään siihen miehen ja vaimon väliseen ongelmaan, että kun mies jo innolla ratkaisee eteen tullutta haastetta, niin vaimo oikeastaan haluaisikin vain kuuntelijan rinnalleen. Ja taas opin kantapään kautta ruustina olemista. INFONURKKAUS Kotisivuista Hyvä lukija. Pidät kädessäsi historiallista lehteä. Tämä Pappilan Postin numero on nimittäin ensimmäinen, joka ilmestyy myös sähköisesti Papinpuolisoiden Liiton upouusilla kotisivuilla. Sivujen aikaan saaminen on ollut käynnissä jo pari vuotta. Nyt olemme vihdoin niin pitkällä, että kotisivujamme voit lukea osoitteessa www.papinpuolisot.fi. Sivujen takana on MurMur-niminen alan yritys ja niiden ylläpitäjänä on juuri aloittanut Mika Helin, papinpuoliso hänkin. Kun menet sivuille, huomaat, että ne ovat keskeneräiset. Tämä johtuu osittain siitä, että muutama niitä koskeva isohko päätös on tekemättä. Tarkoitus on selvittää, kuka jatkossa haluaa vain sähköisen lehden, kuka taas perinteisen paperi version, otammeko käyttöön salasanan lehden lukemista varten jne. Yritämme kuitenkin edetä mahdolli simman nopeasti. Kotisivuilla on jo nyt keskustelupalsta, johon voit lähettää postia. Otamme mieluusti vastaan myös ajatuksia ja toiveita sivujen sisällöstä. Samoin voit lähettää mieltäsi askarruttavia kysymyksiä, joihin toivot perheneuvojan vastausta. Tälle palstalle lähetetyt kysymykset ja niiden vastaukset pysyvät nimettöminä. Pyrimme kotisivujen kautta antamaan ajankohtaista tietoa liittomme toiminnasta. Pirkko Yrjölä, puheenjohtaja Mika Pynnönen Tuusula ja Porvoo 19 Suomen Papinpuolisoiden Liitto ry. Puheenjohtaja Pirkko Yrjölä, Vantaa Jäsenmaksu Sihteeri Jaana Rantala Honkatie 32 B 20540 Turku 20 euroa/jäsen, 25 euroa/pariskunta. Jäsenmaksu ajalta 1.5.2010-30.4.2011. Pankkisiirto lehden sisällä jäsenille, jotka eivät ole vielä maksaneet jäsenmaksuaan, käytä nimitarrassa olevaa viitenumeroa. Pankkiyhteys: Nordea 134730-402531 Varapuheenjohtaja Lähetyskannatus Ulla Korpinen, Riihimäki Hallitus Irene Huotari, Mikkeli Annikka Ikola, Lapua Maija Nyman, Lohja Hannele Salmi, Oulu Anneli Varjonen, Joensuu Rahastonhoitaja ja jäsenkirjuri Helena Aalto Vihtorinkatu 24 A 23800 Laitila p. 050 324 9741 [email protected] 20 Kirkon Ulkomaanavun kautta Naisten Pankille Kotisivut www.papinpuolisot.fi Pappilan Posti Suomen Papinpuolisoiden Liiton jäsen lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Tämä Pappilan Posti toimitettiin Espoon hiippakunnassa. Kiitos kaikille toimitustyöhön osallistuneille ja tukijoille! Taitto: Salme Martikainen, KRS/Vivamo Kannen maalaus: Anna Rauhalan Rooman tie