Vakka n Seurakunnan tervehdys vihtiläisiin koteihin 23.8.2013 Piispa vierailee syyskuussa Vihdissä s.2 Käsitöillä voi parantaa maailmaa s. 3 Lue vihtiläisten seurakuntamatkasta Wittenbergiin s. 6–7 Ekaluokkalaiset siunattiin koulutielle s. 8 Vakka n Tervehdys seurakunnasta Paimenen palsta Vanhan kansan rukouksia Rukous ennen synnytystä Jos 1700–1800-luvun äidillä ilmeni raskaudessa ongelmia, oli henki totisesti vaarassa. Raskaana olevan äidin rukous heijastelee monia vivahteita, pelkoa, surua, toivoa ja iloa. Rukous syntyvän vauvan terveyden puolesta on ajaton. Seuraava rukous suodattaa läpi naisen pelkoa, häpeää ja ahdistusta. Siitä heijastelevat myös eitoivotut lapset ja vaietut lastenmurhat, kokihan aviottoman lapsen saanut suurta sosiaalista häpeää. Päällimmäiseksi rukouksessa jää silti toivo. Raskaana olevan naisen rukous ”Kaikkivaltias, laupias Jumala – taivaan ja maan Luoja! Sinä olet synnin vuoksi, jumalallisen tahtosi mukaisesti määrännyt, että meidän pitää surulla ja kivulla synnyttää lapsemme tätä maata täyttämään. Tunnustan tämän sinun jumalallisen tahtosi pyhäksi ja hyväksi sekä kunnioitan ja ylistän Sinua siitä, sillä kaikki mitä olet säätänyt ja tehnyt, on sangen hyvä. Niinpä rukoilen Sinua poikasi Jee- suksen Kristuksen kautta, että auttaisit minua kärsimään ja voittamaan raskauteni tuskat. Ja rukoilen myös, että Sinä ajallasi armollisesti helpotat vaivastani ja lohdutat minua kohtuni hedelmän riemullisella näkemisellä. Muuta suruni iloksi! Tämän raskauden aikana pyydän, että pidät minua yhteydessäsi ja varjelet sekä minua että kohtuni hedelmää ruumiissani. Suojele minua, etten tekisi kohtuni hedelmälle mitään vahinkoa, en tapaturmaisesti kaatuisi, loukkaisi itseäni tai saisi liian kovaa tunnekuohua – ja suojele kaikesta muustakin vahingosta tämän raskauden aikana. Suo minun olla varovainen kaikkialla missä liikun, kaikessa mitä teen tai jätän tekemättä – ja auta minua muutenkin elämään kaikissa toimissani ymmärtäväisesti. Kun minun synnyttämisen aikani tulee, auta että minä pelkäämät- tä, Sinun jumalallista nimeäsi avuksi huutaen, rohkeasti heittäydyn synnytykseen ja saatan hyvin luodun ja ymmärtäväisen ihmislapsen maailmaan, hyvän tahtosi jälkeen. Suo, että hän saa pyhän kasteen ja uudestisyntyy vedestä ja hengestä iankaikkiseen elämään ja tulee sinun taivaallisen valtakuntasi perilliseksi, palvelemaan Sinua oikeassa tunnossa ja kristillisessä elämässä. Oi Herra Jumala, laupias Isä! Var- jele minua ennenaikaisesta synnytyksestä. Sinun tahtoosi, joka paras kaikessa on, annan minä itseni – Sinun haltuusi annan myös ruumiini hedelmän. Oi uskollinen Jumala! Sinä olet minut luonut ja lunastanut, Sinun minä olen. Tee minun kanssani niin kuin tahdot. Sinun haltuusi minä itseni luotan niin kauan kuin elän. Sinä olet minun lohdutukseni ja korkein turvani Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Aamen.” Nykysuomeksi toimittanut ja johdannolla varustanut: Pekka Tuomikoski / Kotimaadeski Lähde: Vanhan virsikirjan Rukouskirja vuodelta 1701 Päätoimittaja Pekka Valkeapää 09 3478 5014 [email protected] Vastaava päätoimittaja Olli Seppälä Toimitus: Hanna-Mari Nikulainen Heikki Nieminen puh. (09) 3478 5019 [email protected] Vakan toimitus Niuhalanraitti 6b, 03400 Vihti 09 3478 5018 09 3478 5019 www.vihdinseurakunta.fi Seuraava Vakka ilmestyy 29.11.2013 2 Kustantaja Kuvankäsittely ja taitto Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Ilmoitusmyynti Jaana Mehtälä [email protected] p. 020 754 2309, 040 509 4962 Pysy kirkon jäsenenä Aika ajoin kirkosta eroaminen nousee yleiseksi puheenaiheeksi, niin kuin viime heinäkuussa. Sellainen seurakunnan jäsen, jonka suhde kirkkoonsa on ollut ohut saattaa saada tällaisesta keskustelusta kimmokkeen kirkosta eroamiseen. Sisäministerin mielipide katkaisee kirkkoon kuulumisen viimeisen säikeen. Toki kirkosta eroamiselle on muitakin syitä. Toisten mielestä kirkko on liian vapaamielinen ja toisten mielestä liian konservatiivinen. Toisten mielestä kirkon jumalanpalvelus on aikansa elänyt, kirkko on vieraantunut kansasta ja käyttää rahansa väärin. Niitäkin on monia, jotka ovat menettäneet uskonsa ja yhteytensä paikallisseurakuntaan, eivätkä halua sen tähden kuulua kirkkoon. Edelleen kirkollisveron maksaminen on joillekin liikaa huonossa taloudellisessa tilanteessa. Kokemukset seurakunnan nykyisistä tai entisistä työntekijöistä voivat myöskin johtaa kirkosta eroamiseen. Jokaisen seurakuntalaisen menettäminen on kirkolle ja sen paikallisseurakunnalle suuri asia. En puhu tässä vain taloudellisten resurssien hupenemisesta jäsenkadon seurauksena, vaikka se otetaankin usein tässä yhteydessä puheeksi, vaan kirkosta eroavan elämän kokonaishorisontista, johon kirkko ei siis enää kuulu. Kirkosta eroava kokee, ettei kirkolla ole hänelle juuri mitään annettavaa tai oma usko toisenlainen kuin kirkon usko tai ettei usko enää olleenkaan ja näe sen tähden tarpeelliseksi kuulua kirkkoon. Kysyn, onko olemassa toimivia ”vastalääkkeistä” silloin, kun kirkosta eroamisen syyt ovat järeät? Vastaan, että on ja ei ole. On ”vastalääkkeitä”, koska kirkon sanomalla ja sen osoittamalla rakkauden palvelulla on kautta historian ollut kysyntää meillä ja muualla. Ju- mala voi antaa ateistille uskon ja seurakunnan kautta koettu pyyteetön rakkaus voi pitää ihmisen kirkon jäsenyydessä tai saada hänet liittymään kirkon jäseneksi. Mitenkään muuten ei ole selitettävissä se, että Vihdissäkin 200 eroaa ja 100 liittyy kirkon jäseneksi vuodessa. Niinkin voi sanoa, että vastalääkkeitä kirkosta eroavan pysäyttämiseksi ei ole olemassa. Tähän pessimistiseen asenteeseen on vahvat syynsä. Suuret kansanjoukot tekevät päätöksensä massan mukana, silloin ei ajatella asiaa sen syvällisemmin. Toisekseen uskon syntyminen meihin ja uskon pysyminen vahvana meissä on erityisen yhteisöllinen asia. Kun ei ole yhteyttä paikallisseurakuntaan ero kirkosta näyttää olevan helppo ratkaisu. Tämän tähden paikallisseurakunnan on etsittävä jatkuvasti uusia kontaktipintoja jäseniinsä, jotta he pysyisivät yhteisönsä elävinä jäseninä. Seurakunnan ja kirkon varsinainen ainutlaatuisuus ja arvo on siinä, että se tuo keskuuteemme uskon Jumalaan ja Kristukseen sekä tästä uskosta kumpuavan hyvän elämän rakkauden töineen. Maailmanlaajasti on niin, että karismaattiset, pienyhteisöllisyyttä korostavat ja monipuolista jumalanpalveluselämää elävät kirkot kasvavat ja pitävät jäsenistönsä. Karismaattisuudella tarkoitetaan Jumalan antamien lahjojen virittämistä palavaksi. Pienyhteisöt ovat ryhmiä, joihin seurakuntalainen voi tulla muuten möhkälemäiseksi ja kasvottomaksi jäävässä kirkossa. Monipuolinen jumalanpalveluselämä tuo musiikin ja muun tuoreen sanoituksen kautta Jumalan tavallisen tallaajan vierelle. Näillä lääkkeillä olisi käyttöä Vihdin seurakunnassa. Kirkkoherra Pekka Valkeapää Piispantarkastuksessa piispa tapaa seurakunnan työntekijöitä ja seurakuntalaisia P iispa vierailee säännöllisin väliajoin hiippakuntansa seurakunnissa ja toimittaa piispantarkastuksen hoitaen näin kaitsentatehtäväänsä. Piispantarkastuksilla on pitkä perinne kirkon historiassa. Piispantarkastuksen yhteydessä piispa neuvottelee seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa. Neuvottelussa käsitellään seurakunnan toiminnan painopisteitä, työn ja työyhteisön kehittämistä sekä hallintoa ja taloutta. Piispantarkastusta varten seurakunta laatii kertomuksen, jossa on tietoa seurakunnan toiminnasta ja taloudesta. Hallinnon ja talouden tarkastus on piispantarkastuksen osa tai erikseen suoritettava tarkastus. Se kattaa seurakunnan kirkonkirjat, arkiston, hallinnon ja kiinteistöt. Piispantarkastuksessa piispaa avustavat yleensä pappisasessori, lääninrovasti ja notaari sekä muut henkilöt tarpeen mukaan. Hallinnon ja talouden tarkastuksen suo- rittaa yleensä pappisasessori. Piispa tapaa myös seurakuntalaisia. Piispantarkastuksen ohjelmaan kuuluvat tavallisesti piispan vierailut paikkakunnan kouluissa, työpaikoilla, laitoksissa ja seurakunnan yhteistyökumppa- nien luona. Yleensä piispantarkastukseen liittyy myös jumalanpalvelus sekä muita tapahtumia. Kirkon tiedotuskeskus Vihdin seurakunnassa piispantarkastus järjestetään tänä syksynä syyskuun viimeisellä viikolla. Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma (vas.) vieraili tutustumassa Vihdin seurakuntaan toukokuussa 2012. Eri työntekijäryhmät esittäytyivät, tässä vuorossa kirkkoherranvirasto. 23.8.2013 n Vakka Nuttuprojektissa mukana oleva vapaaehtoinen Marja Myyrä pitää työstään Käsitöillä voi parantaa maailmaa laan ja kokoontumisia on noin kerran kuukaudessa. Lisäksi kudon nuttuja kotona. Kuka olet? Mitä haluaisit kertoa itsestäsi? – Olen Marja Myyrä, syntynyt Vihdissä ja asunut koko ikäni Nummelassa. Kuinka kauan olet ollut Vihdissä vapaaehtoisena? – Syksystä 2010 lähtien. Minkälaisia vapaaehtoistehtäviä sinulla täällä on? – Olen mukana nuttukerhossa. Kuinka paljon vapaaehtoistyö vie aikaasi? – Kokoontumisiltoihin menee yleensä pari tuntia kerral- Tämän kuvan nutut ovat syntyneet Tarja Riikosen ja Eira Mäkelän käsissä. Miten innostuit lähtemään tähän vapaaehtoistoimintaan mukaan? – Naapurini Tarja Riikonen kertoi minulle nuttuprojektista ja kysyi, lähtisinkö siihen mukaan. – Hän oli lukenut syksyllä 2010 Kotiliedestä Pirkko Tuppuraisen kirjoittaman artikkelin tästä projektista. – Tule mukaan neulomaan nuttuja! Mikä työssä on haastavinta? – En ole kokenut työtä haastavaksi, kun nuttuihinkin löytyy helppo neulomisohje. Entä palkitsevinta tai mielenkiintoisinta? – Tästä työstä tulee hyvä mieli, ja pienet ihmisalut saavat lämpimiä vaatteita Etiopiassa. Teetkö vapaaehtoistyötä myös muualla? – Tällä hetkellä olen mukana Nummelan VPK:n naisosaston toiminnassa sekä kuulun Nummelan VPK:n veteraanikerhoon. Teksti ja kuvat: Hanna-Mari Nikulainen Marja Myyrä esittelee Etiopian vauvoille lähteviä kauniita ja lämpimiä nuttuja. Diakonissa Pirkko Tuppuraisen kehittämä nuttuprojekti toimii myös Vihdissä. Tule mukaan neulomaan nuttuja lähetettäväksi Etiopiaan synnytyssairaalaan. Nuttu kannustaa äitejä tulemaan sairaalaan turvallisiin oloihin synnyttämään ja voi pelastaa näin vauvan ja äidin hengen. Tällä Hetkellä Etiopian naisista vain 8 % synnyttää sairaalassa, loput kotimajoissaan. Usein nuttu on köyhissä oloissa kasvavalle lapselle ainoa vaatekappale. Kokoonnumme nuttujen teon merkeissä Nummelan seurakuntakeskuksen takkahuoneessa. Syksyn päivät ovat Nummelassa (Kappelitie 5, 03100 Nummela) tiistaisin 3.9., 1.10., 5.11. ja 3.12. klo 18– 20. Ja Vihdin seurakuntatalon takkahuoneessa (huom. tila muuttunut) torstaisin 5.9., 10.10., 7.11. ja 5.12. klo 14–16. Lisätietoja ja yhteydenotot Maarit Tampio, [email protected] tai 040 576 4016. Lämmin Kiitos kaikille työvuosieni matkakumppanuudesta, monista muistamisista ja mukanaolosta eläkkeellelähtöjuhlissani. Eija Nurmio Parempi myöhään kuin ei… Kiitos teille kaikille, jotka muistitte minua jäädessäni eläkkeelle Pirjo Niekka Keskiviikkona 14.8. Kirkon Nuorisotyön Liiton edustaja Ilkka Kalliokoski muisti Vihdin seurakunnan pitkäaikaista työntekijää, eläkkeelle lähtevää Osmo Vapalahtea. Liitto haluaa muistaa jäseniään, jotka ovat ansioituneita työssään. – Erityisen tärkeää on, että työllä on jatkuvuutta, ja se vaatii pitkäaikaisia työntekijöitä, Kalliokoski totesi puheessaan. Osmo Vapalahti on valmistunut kirkon nuorisotyönohjaajaksi vuonna 1980 ja hän on työskennellyt Vihdin seurakunnan palveluksessa vuodesta 1981 lähtien. Hän on ehtinyt pitää uransa aikana noin 60-70 rippikoulua ja tavannut työssään tuhansia vihtiläisiä. Vapalahti sanoi puheessaan, että työtovereita tulee varmasti ikävä. – Toisaalta täytyy kuitenkin irrottautua, että voi kiinnittyä uuteen, muuttopuuhissa oleva Osmo totesi. – Kiitoksia teille, olette olleet hyviä tyyppejä, ja moni asia ei olisi toteutunut ilman teitä, hän kiitteli työkavereitaan. Lopuksi kirkkoherra Pekka Valkeapää toivotteli vielä yhdes- Heikki Nieminen Kirkon Nuorisotyön Liitto palkitsi Osmo Vapalahden pitkäaikaisesta työurasta sä työntekijäjoukon kanssa Osmo Vapalahdelle siunattuja eläkepäiviä ja hyvää elämää uudella paikkakunnalla. Ilkka Kalliokoski ojensi Osmo Vapalahdelle ansiokirjan, kukkakimpun sekä ansiomerkin. Hanna-Mari Nikulainen 3 Vakka n Tervehdys seurakunnasta Elina Vaittinen valittiin Sanansaattajiin Kevyesti, kuin nopeasti piirretty viiva, voimme kääntää katseemme ja ristiä suumme. Peittää korvamme. Pelissä, jonka voi lopettaa kesken tai pelata loppuun. Älä koe, jos et uskalla, vaikka hyvä piilo voi koitua kohtaloksi. Löytäjä tai löydetty – ihan sama. Kymmenen naulaa laudalla ristissä. – Minna-Karoliina Heino – Filosofian maisteri Elina Vaittinen, 37, on valittu radiotoimittajaksi/juontajaksi Medialähetys Sanansaattajiin (Sansa). Hänen päätehtävänään on viitenä päivänä viikossa kuultavan Raamattu kannesta kanteen -ohjelman toimittaminen ja juontaminen. Yli 16 vuotta jatkuneella ohjelmalla on noin 200 000 viikkokuuntelijaa. Elina Vaittisella on monipuolinen kokemus kristillisestä mediatyöstä niin printtimediassa, radiossa kuin televisiossakin. Hän on muun muassa työskennellyt toimitussihteerinä, toimittajana ja juontajana, viimeksi Radio Deissä useita jaksoja. Hän on käsikirjoittanut ja juontanut lasten kristillistä tv-ohjelmaa Aarrearkku, ja hänellä on runsaasti esiintymiskokemusta myös laulajana. Helsingissä asuva, lapualaissyntyinen Elina Vaittinen aloittaa työt Sansan toimistossa Hyvinkäällä syyskuun alussa. Raamattu kannesta kanteen -ohjelmaa alusta asti eli vuodesta 1997 toimittanut ja juontanut Inga- Lill Rajala siirtyy eläkkeelle loppuvuodesta. Raamattu kannesta kanteen -ohjelmalla on noin 200 000 viikkokuuntelijaa Radio Deissä, Radio Kajauksessa ja Järviradiossa. Lisäksi Jukka Norvannon raamattuopetuksia voi kuunnella internetistä ja äänitteinä sekä lukea kirjoina. Kesäkuussa julkaistu RKK-sovellus on tuonut 600 tuntia raamattuopetusta ladattavaksi myös Applen iStoreen. Raamattu kannesta kanteen -ohjelman toimittajaksi/juontajaksi pyrki noin 40 hakijaa. Kun samanaikaisesti avoinna oli myös toimistosihteerin sijaisuus, Sansan toimistoon Hyvinkäälle haki yhteensä lähes sata työntekijää. Medialähetys Sanansaattajat (Sansa) on Suomen ev. lut. kirkon lähetysjärjestö. Se perustettiin Hyvinkäällä vuonna 1973. Sansa tukee kristillistä mediatyötä 43 kielellä Aasiassa, Afrikassa ja Euroopassa. Nykyajan tekniikka vie viestin Jeesuksesta suoraan vastaanottajan korvaan tai silmien eteen, ajattomasti ja rajattomasti. Leipää ja suolaa Jumala remix Olen ymmärtänyt Raamatusta, että minä kelpaan Jumalalle, Kristuksen tähden. Jumalan luontona on pelastaa. Mutta kelpaako Jumala minulle? Annanko Jumalan muuttaa elämäni suunnan? Nooa rakensi arkkia pitkään, ehkä noin 120 vuotta. Koko sen ajan arkin ovi oli auki, pelastus oli silmien edessä, silti siihen ei tartuttu. Vedenpaisumus tuli, senaikainen maailma hukkui. Oma vääristynyt ja vioittunut kuvani Jumalasta kaipaa ajoittain kunnon miksausta. Siksi Jumala remix. Jumalan Sana korjaa taittovirheen, paljastaa Jumalan luonnon ja oman luontoni. Oli kerran hyvin vanha mies, jolla oli tapana mietiskellä varhain joka aamu erään suuren puun alla Ganges-virran partaalla Intiassa. Eräänä aamuna, mietiskelyään päättäessään, vanha mies avasi silmänsä ja näki skorpionin, joka ajelehti avuttomana joen kiivaassa vuolteessa. Joutuessaan likelle puuta skorpioni takertui puun pitkiin juuriin, jotka ulottuivat kauas virtaan. Skorpioni kamppaili kiihkeästi päästäkseen vapaaksi, mutta se juuttui vain entistä hankalammin puunjuurien ryteikköön. 4 Tämän nähdessään vanhus muitta mutkitta heittäytyi virtaan ja ylettyikin pelastamaan uppoavaa skorpionia. Mutta heti kun hän kosketti eläintä, tämä töytäisi ja pisti häntä rajusti. Vaistomaisesti mies veti kätensä pois, mutta heti saatuaan tasapainonsa takaisin hän paiskautui juurakkojen päälle uudestaan pelastaakseen kuolintuskassa sätkivän skorpionin. Jokaisella kerralla skorpioni pisti häntä myrkkypyrstöllään niin, että vanhuksen koura turposi, alkoi vuotaa verta ja hänen kasvonsa vääntyivät tuskasta. Samassa joku ohikulkija näki vanhuksen ponnistelut ja huusi: Hei, oletko hullu? Vain mielipuoli panee henkensä vaaraan noin inhottavan ja hyödyttömän otuksen takia. Etkö ymmärrä, että voit tappaa itsesi pelastaessasi tuota kiittämätöntä eläintä? Vaivalloisesti vanhus käänsi päätään, katsoi levollisesti vierasta silmiin ja vastasi: Vaikka skorpionin luontoon kuuluukin pistää, miksi minun pitäisi luopua omasta luonnostani, joka vetää minua pelastamaan? Jari Hiekkanen 23.8.2013 n Vakka Hetkiä historiassa Piispantarkastus tärkeä väline kirkkokurin ylläpitäjänä P iispantarkastus on piispan tai hänen edustajansa suorittama seurakunnan tarkastus. Kun piispat keskiajalla usein laiminlöivät piispantarkastuksia, niin Trenton kirkolliskokous erityisesti velvoitti heidät siihen. Katolisen uskon aikana keskiajalla oli Turun hiippakunnassa piispantarkastus eli visitatio tärkeä väline kirkkokurin ylläpitäjänä. Nimitys piispankäräjät johtuu juuri tästä. Uskonpuhdistuksen jälkeen jatkui Ruotsi-Suomen kirkossa keskiaikainen perinne, johon Laurentius Petrin kirkkojärjestys vuodelta 1571 sekä vuoden 1686 kirkkolaki liittyivät. Piispantarkastuksiin oli kirkkoherran annettava tarkastajalle kirjallinen kertomus seurakunnan tilasta. Piispantarkastukseen kuului kaksi osaa: yksityisluontoisempi, jossa tarkastettiin kirkon kirjat, tilit, omaisuus ym. sekä yleinen tarkastus, joka toi- mitettiin julkisesti kirkossa. Tämä alkoi jumalanpalveluksella, jossa seurakunnan kirkkoherra saarnasi ja piispa piti tervehdyspuheen. Sitten seurasi kristinopintaidon kuulustelu sekä tutkinto nuorison kirkollisesta kristinopinopetuksesta, lukukinkereistä, ripillelaskemisesta, jumalanpalveluksista, sakramenttien nauttimisesta ja seurakunnan siveellisestä tilasta. Näiden toimitusten jälkeen otettiin kuulusteltavaksi kirkkoherran antamassa kertomuksessa mainittuja asioita ja tiedusteltiin, oliko muistuttamista papistoa tai kirkon palvelijain virantoimitusta vastaan, mitä epäkohtia oli hengellisessä elämässä ilmaantunut sekä muita seurakunnan elämään ja hallintoon liittyviä asioita. Toimitus lopetettiin piispan pitämällä puheella. Piispantarkastuksien yhteydessä tarkastettiin myös kirkon kunto. Vihdissä 1700-luvun alkupuolel- la pidetyissä piispantarkastuksissa kehotettiin korjaamaan Vihdin vanhinta kirkkoa Pyhän Birgitan kirkkoa, jonka kivimuurit pahasti halkeilivat. Vuonna 1758 todettiin kirkko kuitenkin niin huonokuntoiseksi, että päätettiin rakentaa kokonaan uusi kirkko. Piispa Juhana Gezelius ja Vihti Turun piispa Juhana Gezelius oli määrätietoinen ja tarmokas mies, jonka toimesta Suomen kansa alkoi oppia lukemaan. Hänen piispuusaikanaan vuosina 1664-1690 lukutaito ja kristiopin tuntemus edistyivätkin aimo askelin Turun hiippakunnassa. Gezelius piti piispantarkastuksen Vihdissä ainakin vuonna 1670. Hän julkaisi vuonna 1666 kirjan ”Yxi lasten paras tawara” joka olikin pitkään eniten käytetty oppikirja lukemaan opetellessa. Ankarissa paimenkirjeissään hän neuvoi papistoa ja laajalle ulottuivat hänen pelätyt piispantar- Piispa Juhana Gezelous vanhempi. Kuva Vihdin kirkon urkulehterin kaiteessa. kastusmatkansa. Onni Halla kertoo Vihdin kirjassa piispa Gezeliuksesta seuraavasti: ”Vihtiläisillä oli oma erikoinen syynsä pelätä ja odottaa kuuluisia piispantarkastuksia. Olihan piispan oma tytär Elisabeth avioliitossa Olkkalan kartanonherran Henrik Ekestubben kanssa. Käydessään tapaamassa tytärtään ja tä- män perhettä Olkkalassa saattoi piispa milloin tahansa yllättäen tarkastaa myös Vihdin seurakunnan oloja ja varsinkin lukutaidon edistymistä. Ehkä vihtiläiset hienoisella ylpeydelläkin tunnustivat monien pelkäämän piispan omaksi piispakseen, melkein kuin sukulaisekseen. Ehkä he hiukan ahkerammin ja kuin salaa viettivät hetkiä piispan kirjojen parissa juuri sen vuoksi, että ne olivat Olkkalan rouvan isän kirjoittamia.” ”Emme enää tiedä kuinka monta kertaa Juhana Gezelius piti Vihdissä piispantarkastuksiaan. Mutta arvata saattaa, että täälläkin niin kirkonmiesten kuin seurakuntalaisten polvet tutisivat, kun valkopartainen piispa antoi sanojensa jylistä kuin tuomiopasuunan kuulijakuntansa ylitse.” Mikko Yli-Rosti Rippikoulut alkoivat Vihdissä 1770-luvulla Rippikoulu kirkon penkeistä rippikoululeireille Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla rippikoulu pidettiin Vihdin kirkossa. Artikkelin kirjoittajan isä Toivo Yli-Rosti (19101982) kävi rippikoulun 1920-luvun puolivälissä, jolloin rippikoulua oli kaksi viikkoa keväällä ja kaksi viikkoa syksyllä. Opetus tapahtui ns. pikkukirkossa eli Vihdin kirkon sivusalissa. Nummelalaiset tulivat polkupyörällä Vihdin kirkolle rippikouluun ja osa rippikoululaisista oli kortteerissa Kirkonkylän taloissa. Rippikoululeirejä vuodesta 1960 Ensimmäinen rippikoululeiri Vihdissä pidettiin vuonna 1960. Riuttarannassa oltiin alkuun rippikoululeirillä telttamajoituksessa, mutta leirimuotoisten rippikoulujen suosio kasvoi nopeasti ja muutaman vuoden kuluttua pohdittiin oman leiri- Konfirmaatio oli juhlava Rippikoulu päättyi konfirmaatioon, joka ainakin 1840-luvulla ja vielä myöhemminkin oli juhlava. Rippilapset kokoontuivat Pappilaan, josta he opettajiensa johdolla siirtyivät kirkkoon. He asettuivat aluksi sakaristoon, josta vasta yhteensoittamisen ja alkuvirren jälkeen siirtyivät kuoriiin, jossa konfirmaattori voimakkaalla puheella muistutti lapsia ja kirkossa läsnäolevia kasteenliiton merkityksestä. Konfirmaatioon sisältyi myös noin tunnin kestävä kristinopin kuulustelu ensi kertaa ehtoolliselle tuleville nuorille. Rippikoululaisia Pappilan pihalla lähdössä konfirmaatioon Vihdin kirkkoon kesällä 1950. Edessä oikealla Leino Hassinen, joka tuohon aikaan oli Vihdin seurakunnassa nuorisopappina. Keskellä kappalainen W.J.P Hiden ja vasemmalla kanttori Eino Kanto. Kuva kirjasta Keskeneräinen tehtävä. R ippikoulujen pitäminen alkoi Vihdissä 1770-luvulla. Alkuaikoina rippikoulun kesto oli vain kaksi viikkoa. Tultaessa 1820-luvulle alkoi rippikoulu tavallisesti heti helluntain jälkeen ja kesti kolme viikkoa. Sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen rippikoulu olivat samanpituisia, ja kappalainen ja pitäjänapulainen pitivät niitä vuorovuosina. Lukkari-urkuri ja ruotsinkielinen lukkari antoivat lisäopetusta heikosti rippikoulussa menestyneille. Myöhemmin tämän tehtävän hoiti koulumestari. Rippikoulussa alkoi opetus aamulla kello yhdeksän ja jatkui puoleen päivään. Iltapäivällä kello kahdesta kuuteen piti ”director cantus” lauluharjoituksia. Rippikoulun loppuvaiheessa saivat rippilapset vielä nauttia kirkkoherran antamasta opetuksesta. Myöhemmin 1800-luvulla rippikoulu alkoi pääsiäisenä ja rippikoulun kesto piteni viidestä kuuteen viikkoa kestäväksi. keskuksen rakentamista. Riuttarannan leirikeskus valmistui vuonna 1967. Iltarippikouluihin riitti kuitenkin vielä kävijöitä. Nummelan seurakuntakeskuksen valmistuminen vuonna 1969 avasi mahdollisuuden järjestää iltarippikouluja myös kasvavan Nummelan nuorille. Artikkelin kirjoittaja kävi iltarippikoulun Nummelan seurakuntakeskuksessa keväällä 1974. Iltarippikoulussa oli eri ryhmät tytöille ja pojille. Seuraavana kesänä huomattava osa ikätovereista kävi leiririppikoulun Riuttarannassa. Leiririppikoulun suosio on kasvanut kasvamistaan ja nykyisin Vihdin seurakunnassa lähes kaikki nuoret käyvät leiririppikoulun. Vihdin seurakunnassa järjestetään vuosittain kutsutilaisuudet 40 vuotta sitten ja 50 vuotta sitten ripille päässeille. Heidät kutsutaan messuun Vihdin kirkkoon ja sen jälkeen seurakuntatalolle. Rippikoululla suuri merkitys yksilön asemalle yhteiskunnassa Suomessa koulumuotoinen rippiopetus sai alkunsa Turun hiippakunnan alueella todennäköisesti jo 1730-luvulla. Rippikoululla oli entisinä aikoina huomattavasti nykyistä suurempi merkitys yksilön asemalle yhteiskunnassa. Kirkon ja yhteiskunnan ollessa kiinteästi yhteydessä toisiinsa rippikoulun käyminen ei tehnyt nuoresta ainoastaan hengellisessä mielessä täysivaltaista seurakunnan jäsentä, vaan konfirmaatio nähtiin eräänlaisena siirtymäriittinä lapsuudesta kohti aikuisuutta. Rippikoulun käynyt nuori astui aikuisten maailmaan ja sai näin luvan pukeutua ja käyttäytyä kuin aikuinen, mikä sisälsi oikeuden osallistua ehtoollisen viettoon jumalanpalveluksen yhteydessä. Vapauden lisäksi nuoren odotettiin myös kantavan enemmän vastuuta yhteisön elämässä kuin ennen rippikoulua. Kaikkein tärkeimmäksi saavutukseksi kuitenkin nähtiin naimalupa eli oikeus solmia avioliitto. Rippikoulun läpipääseminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys, sillä se edellytti kykyä lukea Raamattua ja tuntea Katekismuksessa selitettyjä kristinuskon opetuksia. Rippikoulun reputtaminen oli häpeällistä, sillä se johti avioliittokieltoon ja yhteisön halveksuntaan. Monet joutuivat käymään rippikoulun monta kertaa ennen kuin pääsivät sen läpi. Rippikoulua uudistettu voimakkaasti Rippikoulua on uudistettu voimakkaasti 1970-luvulta lähtien uusien pedagogisten virtausten mukaisesti. 1980-luvun rippikoulusuunnitelmassa oli kirjattu kullekin oppitunnille yksityiskohtaiset oppimistavoitteet. Viimeisin valtakunnallinen rippikoulusuunnitelma vuodelta 2001 painottaa entistä enemmän oppijoiden omien lähtökohtien huomioimista ja heidän tarvettaan tulla kuulluksi ja pohtia asioita itsenäisesti. Se antaa myös aiempaa suuremmat valtuudet rippikoulun toteuttamiseen vaihtelevilla tavoilla. Teologisesti rippikoulun perustavoite on kuitenkin sama kuin ennen: kristinuskon perusteiden järjestelmällinen opettaminen. Mikko Yli-Rosti Lähteitä: Seppo Myllyniemi: Vihdin historia 1800-1918 Gummeruksen kirjapaino oy Jyväskylä 1990. Vihdin seurakunta: Keskeneräinen tehtävä Vihdin seurakunnan 500-vuotisjuhlajulkaisu Artprint Oy Helsinki 2006 Wikipedia: Rippikoulu 5 Vakka n Tervehdys seurakunnasta Vihtiläisten seurakuntamatka M atkaa oli valmisteltu jo pitkään ja nyt se alkoi toteutua sateisena kesäaamuna klo 4, jolloin matkaajat kokoontuivat kirkonkylän seurakuntatalolle ja Nummelan seurakuntakeskuksen pihaan odottamaan Satulin bussia. Kaikkiaan 25 henkilöä oli lähdössä kohti lentokenttää ja lentoa Air Berlinillä. ”Tule kanssani Herra Jeesus…”- virsi siivitti matkaamme. Lento Berliiniin kesti vain kaksi tuntia, mutta saman ajan saimme odotella lentokentällä tilausbussia, tosin leppoisissa tunnelmissa. Saapuihan se vihdoin ja matka jatkui kauniin kesäisen maiseman läpi Wittenbergiin ja hotelli Acroniin. Päivä oli puolessa ja vatsaa kurni nälkä. Lähimpään Gasthausiin syömään lounasta, mutta iso ryhmä sai keittiön sekaisin ja ruokailu kesti kolme tuntia. Odotusaika ulkona auringossa oli hyvä tilaisuus tutustua toisiin matkalaisiin ja tutkailla ympäristöä. Lutherhaus olikin melkein vastapäätä. Lounaan jälkeen oli vapaata tutustumista ja shoppailua kaupungilla. Kaikki kuitenkin kiiruhdimme klo 16.30 alkavaan englanninkieliseen hartaushetkeen kaupunginkirkon lähellä olevaan pieneen Corpus Christi- kappeliin. Pastori oli Australiasta ja käsiohjelmassa olivat myös englanninkieliset sanat Lutherin virrelle ”Jumala ompi linnamme…”,joten kaivoin laukusta suomenkieliset sanat ja lauloin” kovaa ja korkealta”! Pienen kauppakeskuksessa käynnin jälkeen kokoonnuimme jälleen kaupunginkirkkoon (Mariankirkko, jossa Luther saarnasi) urkukonserttiin. Saimme nauttia Vivaldin Kevätmusiikin virkistävistä sävelistä ja J.S. Bachin taivaallisista soinnuista. Voi, miten ihana kokemus! Jälleen vapaata ja moni hakeutuikin jo vähitellen untenmaille pitkän päivän päätteeksi. Lauantaina aamiaisen jälkeen suuntasimme Luther-tammelle pieneen hartauteen ja kuulemaan Luther-tarinoita. Suvivirsi kaikui kauniisti pienessä puistossa liikenteen huminan yli. Ohjelmassa oli heti aamusta opastettu kierros Lutherhausissa, Lutherin kodissa, entisessä Augustinolaisluostarissa. Saksankielestä tulkkasi Pia HägglundViljanen opastuksen, toinen matkanjohtaja, joka oli hoitanut monet järjestelyt Saksassa. Tulkkaus oli tarpeen, vaikka huomasin, että moni osasi saksaa. Useiden sokkeloisten museohuoneiden läpikulku isona ryhmänä oli haasteellista ja niinpä meistä muutama loppupäässä kulkenut ei huomannutkaan, mihin huoneeseen muut olivat menneet. Harhailimme yksiksemme huoneissa ja toiset olivat ihmetelleet, mihin jäimme. Olisi pitänyt olla käsissä pidettävä köysi, että kaikki olisivat olleet mukana kuin päiväkotilapset retkellä! No Pia ystävällisesti korjasi tiedonpuutteemme ja palasimme vielä iltapäivällä pienel- le kierrokselle. Näytillä oli mm. Lutherin saksantama I Raamattu v. 1534 ja alkuperäisenä säilynyt Lutherstube, jossa Luther, vaimonsa Katharina ja teologian opiskelijat seurustelivat. Katharina oli hyvä emäntä, joka teki mm. olutta ja kun Lutherilla oli sappikiviä viininjuonnista, antoi tilalle olutta. Niin sappikivet poistuivat. Heidän kodissaan majaili myös Mikael Agricola teologian opintojensa aikana. Hänen nimilaattansa on Lutherhausin seinässä. Lutherin työtoveri reformaatiossa (uskonpuhdistuksessa) oli Melanchthon. He olivat molemmat yliopiston professoreita ja ansaitsivat hyvin. Yliopisto, Leucorea, sijaitsi heidän kotiensa vieressä. Näissä molemmissa myös vierailimme. Wittenbergissä on tapana laittaa seiniin isoja laattoja, kuka kuuluisuus on siellä käynyt aikojen saatossa. Mm. Napoleon ja Pietari Suuri kävivät siellä. Lounaan jälkeen kiiruhdimme Linnankirkkoon, jonka oveen Luther aikoinaan naulasi 95 teesiä. Ovi ei ole enää alkuperäinen puuovi, vaan metallinen, johon on painettu teesit. Kirkko oli niin rakennustelineiden peitossa, että vaivoin oli keskelle salia raivattu pieni tila yleisön tuoleille ja esiintyjille. Meille lauloi amerikkalainen, illinoisilainen, kuoro kauniita hengellisiä lauluja englanniksi. Näimme myös Lutherin ja Melanchthonin haudat. Ilman konserttia sinne kirkkoon ei olisi päässytkään, sillä kaupunki val- mistautuu kaikin tavoin v. 2017 teesien naulaamisen 500v. juhlavuoteen. Ehkä silloin voisi tehdä uuden matkan? Lauantai-illan päätti maukas, pitkän kaavan mukaan syöty päivällinen italialaisessa Toscana-ravintolassa. Ilta oli jo hämärtynyt, kun hiivimme hotelliin. Sunnuntaina kokoonnuimme jumalanpalvelukseen Kaupunginkirkkoon. Päivän aiheena oli Tuhlaajapoika ja Sakkeus. Saarnaaja korosti puheessaan kaikkien ihmisten tasavertaisuutta tulla Jumalan yhteyteen. Kirkon jälkeen Pia kertoi, että nyt menemme torille Lutherin patsaan eteen ”viralliseen” matkakuvaan. Samassa torille käveli toinenkin ryhmä ja mieheni Olli pyysi saksaksi yhtä miestä ottamaan ryhmäkuvaa. No, tämä mies vastasi suomeksi, että käyhän se. Paikalle oli poikennut 36 hengen ryhmä, Ollin seurakunnasta, Nummi-Pusulasta matkalla Sveitsiin. Sitä siinä jokin aika ihmeteltiin ja kuvat tuli otettua. Tämän jälkeen oltiinkin valmiita mahtaville jäätelöannoksille ja kirkkokahveille. Viimeinen museo oli erilainen erikoisuus: Haus der Geschichte, joka oli tyypilliseen kerrostaloon neljään kerrokseen koottu eri vuosikymmenien itäsaksalainen koti. Esillä olivat huoneet joka vuosikymmeneltä 20- luvusta 80- luvulle. DDR:n aika korostui ja kaksi tuntia opas kertoi meille eri tavaroiden hintoja, palkkoja jne. ja miten joka koti oli ihan samanlainen. Jalat olivat kieltämättä puuduksissa tämän rupeaman jälkeen ja oli hyvä lähteä liikkeelle Luther-puistoon. Lutherin sanomaksi on kerrottu sanontaa: ”Jos tietäisin maailmanlopun tulevan huomenna, istuttaisin tänään omanapuun.” Tällä periaatteella voi kuka hyvänsä ostaa puuntaimen ja istuttaa sen puistoon. Se tietysti maksaa, mutta saa nimikyltin puun juurelle. Puisto on linnan takana ja se on rakennettu Lutherruusun malliseksi. Iso hiekkaristi on keskellä ruusunmuotoista nurmikkoa. Linnankirkon torni. Matkaseurue Lutherin patsaalla. 6 23.8.2013 n Vakka a Wittenbergiin 14.–17.6.2013 ”Minun sinettini kuvaa jumaluusoppiani. Siinä on musta risti punaisessa sydämessä, jotta se muistuttaisi minulle, että me tulemme autuaiksi uskon kautta ristiinnaulittuun. Sydän on valkean ruusun päällä muistuttaakseen minulle, että usko tuo rauhaa, lohdutusta ja iloa. Valkoinen ruusu muistuttaa minua siitä, että Jumalan suoma rauha ja ilo eivät ole sellaista kuin maailma antaa, sillä valkoinen väri on enkelien väri. Ruusu on taivaansinisellä pohjalla muistuttamassa minua siitä, että iloni täällä on vain hengellisen ja taivaallisen ilon alkua. Sinettiäni ympäröi kultainen kehä muistuttamassa taivaallisen ilon iäisyydestä ja sen äärettömästä arvosta verrattuna maalliseen iloon ja maallisiin aarteisiin.” Martti Luther Täällä lauloimme monisteistamme Lutherin virren: ”Jumala ompi linnamme”. Matkalla linnanpuistoon näimme myös Elbejoen tulvan suojavallien hiekkasäkkejä, mutta tulva oli jo onneksi väistynyt. Ennen yhteistä päivällistä poikkesimme vielä Cranach- Höfen sisäpihalla ihailemassa keskiaikaista ristikkoseinää. Cranach vanhempi ja nuorempi ovat maalanneet useita maalauksia Lutherista ja vanhempi (siis isä) kuului Lutherin tehotiimiin tiedottajana. Hän oli maalannut ison taulun kymmenestä käskystä, josta ymmärsi heti, mistä oli kysymys. Sitä katselimme Lutherhausissa kuten Luther aikanaan. Retkemme viimeinen päivällinen oli saksalaisessa tunnelmallisessa ravintolassa, jonka sisäpihalla Matti Kotamäki innostui lausumaan Eskon monologin Nummisuutareista. Matti sai raikuvat aplodit ja runsaan yleisön. Gute reise alkoi olla kotiinlähtöä vaille, jolle lähdimme maanantaina aikaisin. Bussifirma oli varoitellut ruuhkasta ja niinhän se Stau tuli vastaan lähellä Berliiniä. Selvisimme kuitenkin hyvin ajoissa lentokentälle ja kohti Suomea. Satulin Aarni oli it- se meitä ystävällisesti vastassa. Moottoritiellä vielä viimeinen laulu, kiitosvirsi: ”Herraa hyvää kiittäkää…” tuli kiitollisista sydämistä. Kaikkea tätä kuvien kera kokoonnumme vielä matkalaisten joukolla muistelemaan su 15.9. klo 18 kirkonkylän seurakuntatalolle. Maria-Liisa Pakalén diakonissa 7 Vakka n Tervehdys seurakunnasta Uudet ekaluokkalaiset siunattiin koulutielle Vihdin kirkossa Kouluun lähtevien siunaamiskirkkoon oli saapunut runsaasti uusia ekaluokkalaisia, heidän vanhempiaan, sisaruksiaan ja kummejaan. Tilaisuuden tunnelma oli lämminhenkinen ja mukava. Työntekijöistä mukana olivat muun muassa pastori Laura Pentti, kanttori Olli Paakinaho, nuorisotyöntekijä Eila Musikka sekä lapsityöntekijöitä. Teksti ja kuvat: Hanna-Mari Nikulainen Lastenohjaaja Tia Mutikainen luki psalmin 121. Uudet ekaluokkalaiset odottivat innokkaasti omaa vuoroaan. Lastenohjaajat Maria Nordberg ja Malla Aarnio esittivät ekaluokkalaisia pienessä näytelmässä. Aleksi Lindblad avusti esirukouksessa. Kuvassa näkyy myös lastenohjaaja Hannele Lindblad. Iltapäiväkerhojen ohjaajat Jaana Turman, Riina Harvistola ja Suvi Hällström esittäytyivät. Kuvassa ovat myös nuorisotyönohjaaja Eila Musikka, pastori Laura Pentti ja lapsityönohjaaja Lotta Saine. Lähtötunnelmia Ja Issand ütles Aabramile: „Mine omalt maalt, omast sugukonnast ja isakojast maale, mille ma sulle näitan! ”Herra sanoi Aabrahamille; Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan” Tämä Raamatun kohta on ollut taukoamatta mielessäni pohtiessani omaa lähetyskutsuani. Tänään, olen kynnyksellä, olen lähdössä matkaan. Olen lähdössä maastani, mutta olen menossa toiseen maahani. Olen lähdössä omasta kylästäni, mutta omaan kaupunkiini, olen lähdössä kodista kotiin. Olen kynnyksellä lähtiessä- 8 ni Viroon, lyhytaikaiseen lähetystyöhön. Tämä maa on minulle osoitettu, tämä maa on vuosien saatossa, hetki hetkeltä tehnyt tilaa minuun, pysyvää asuinsijaa sydämeeni. Koska kyseessä on vain lyhyt, vain puolen vuoden mittainen pesti, on täytynyt mielessä työstää ajatuksia, ehkä enemmänkin kuin olisin lähdössä pidemmäksi aikaa. Puoleen vuoteen lataa paljon odotuksia osa omia osa minun ulkopuolelta tulevia. Puolessa vuodessa ei uuden kulttuurin, kielen ja toimintatapojen haltuunotto olisi mahdollista. Olenkin mielessäni tehnyt tätä matkaa jo pitkään, yksin ja yhdessä, minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Olen saa- nut osakseni sellaista tukea, josta olen pohjattoman kiitollinen. Olen hetki hetkeltä ottanut kieltä omakseni, olen opetellut asettumaan osaksi virolaista kulttuuria ja elämäntapaa, olen opiskellut, tutkinut ja lukenut. Olen rukoillut ja levännyt siinä tietoisuudessa, että puolestani rukoillaan. Matkan häämöttäessä jännitys nostaa päätään yhä enenevässä määrin. Osaanko? Pystynkö? olenko tarpeeksi? kysymykset ovat seuralaiseni. Epävarmuuden hetkinä muistan tärkeää kohtaamistani tammikuussa. Olin McDonald'sissa ja siellä istui koditon mies pakkaselta suojassa. Hän oli selvästi nälkäinen ja ajatus ulos menosta hyiseen pakkaseen ei ollut mieluisa. Virolaiseen tapaan ravintolassa ollut turvamies alkoi jo luoda silmäyksiä mieheen tämän poistamiseksi ravintolasta. Olin syönyt mutta hain itselleni kahvia, samalla silmiini osui euron hampurilaistarjous. Ostin sen ja menin miehen luo. Tartuin häntä olkapäästä ja annoin hampurilaisen. Miehelle tuli kyyneleet silmään. Tämän hampurilaisen turvin hän sai lisäaikaa olla pakkaselta suojassa. Tapauksesta kului kolme viikkoa ja kuljin yhden puiston ohi, kuulin kuinka takaani huudettiin ”Sinisilm” (sinisilmä) käännyin katsomaan ja takaani käveli tämä sama mies yhdessä toisen kodit- toman kanssa. Mies sanoi toiselle miehelle. ”Kukaan ei ole katsonut minua vuosiin silmiin, kunnes tuli sinisilmä ja katsoi. Minulle tuli tunne että olin jälleen ihminen” . Minulle tämä maksoi yhden euron, mutta miehelle se antoi tunteen, että hän on ihminen. Epävarmuuden ja pienuuden tunteenkin kanssa voin luottaa siihen, että ihmisen tarve tulla kohdatuksi, nähdyksi on aina ja kaikkialla sama. Siihen ei tarvita suuria sanoja, siihen ei tarvita valtavia taitoja, siihen me jokainen olemme päteviä. Siihen meistä jokaista kutsutaan. Siihen minä ja sinä olemme riittäviä, aina. Mirca Kukkasniemi 23.8.2013 n Vakka Kirkkoniemen katit Valppain mielin liikenteessä K esä on vaihtunut syksyyn, ja siitä selvänä merkkinä näkyy pieniä ihmisiä liikenteessä runsain määrin. Uudet ekaluokkalaiset ovat aloittaneet koulun, ja kaikki vähän vanhemmatkin lapset palanneet koulun penkille. Lapset eivät vielä ole tottuneita kulkemaan liikenteen seassa, ja huomioimaan tarkasti kaikkia siellä piileviä vaaroja. Onkin siis nyt ensiarvoisen tärkeää, että me fiksut aikuiset olemme liikenteessä erityisen tarkkana. Meidän yhteinen tehtävämme on nyt huomioida nuo pienet ihmiset teiden varsilla, ja taata heille turvallinen koulumatka. Lapsilla huomio kiinnittyy helposti toissijaisiin asioihin matkan aikana, ja omasta turvallisuudes- ta huolehtiminen voi unohtua siinä samassa. Ei siis pidetä turhaa kiirettä liikenteessä, vaan lähdetään liikkeelle ajan kanssa hötkyilemättä. Näin myös ne näkymättömistä säntäävät lapset ovat paremmassa turvassa. Jokaisessa perheessä kannattaa harkita investointia heijastinliiveihin. Muutamalla eurolla saa lapselle halvan ja kaikista toimivimman henkivakuutuksen. Ennen kuin huomaammekaan ovat aamut ja iltapäivät jo hämäriä, eikä noita pieniä oikein meinaa näkyä varjoissa seikkailemassa. Liivi tuo lapselle turvaa ja näkyvyyttä, ja pelastaa monelta täpärältä tilanteelta. Toki myös kaikenlaiset erilaiset muutkin heijastimet toimivat, oikein sijoitettuina. Omalta osaltamme voimme vielä kerrata lapselle yhteisiä pelisääntöjä liikenteessä. Kuinka ylitetään suojatie? Millä puolella tien reunaa kävellään? kuinka bussipysäkillä odotellaan? Kuinka pyöräillessä toimitaan? Kuinkas se pyöräilykypärä laitettiinkaan päähän? Ja voihan olla että on itsellekin hyvä muistutella näitä samoja asioita. Oikein nautinnollista ja turvallista syksyä jokaiselle, niin lapselle kuin aikuiselle! Ajelkaahan varovasti! Toivottelevat: Tia Mutikainen ja Marika Korva, lapsi- ja perhetyö, lastenohjaajat Apostoli Paavali Oletko sinä käyttänyt apostolin kyytiä? P kustaa kamelilla tai edes aasilla. He saattoivat kulkea kävellen jopa satoja kilometrejä. Siksi kävelemistä ruvettiinkin sanomaan apostolin kyydiksi. Paavali kohtasi paljon vaaroja matkoillaan ja oli usein vankilassakin uskonsa vuoksi. Hän oli rohkea mies. Onneksi oli Paavali. Hän olisi varmaan ylpeä siitä, että me vihtiläiset olemme tänään kristittyjä! Kuva ja teksti: Tarja Rae Minna-Karoliina Heino aavali oli Jeesuksen seuraaja. Häntä kutsuttiin apostoli Paavaliksi. Hän kertoi ihmisille oikeasta Jumalasta. Monet ihmiset uskoivat Jumalaan, mutta toisten mielestä oli mahdotonta rukoilla sellaista jumalaa, jota ei voinut nähdä. Paavali halusi kaikkien ihmisten kuulevan oikeasta Jumalasta. Siksi hän teki pitkiä opetusmatkoja vieraisiin maihin ja kaupunkeihin. Monet Jeesuksen seuraajat, kuten Paavali, olivat köyhiä. Heillä ei ollut varaa mat- 9 Vakka n Tervehdys seurakunnasta Tervetuloa mukaan Vihdin seurakunnan toimintaan! Aikuisille Wittenbergin seurakuntamatkalaisten muisteluilta su 15.9. klo 18 kirkonkylän seurakuntatalolla seurakuntasalissa. Kuvat mukaan ja tervetuloa! Soppatykki Nummelan torilla ke 25.9. klo 10.30–13. Myös piispa Tapio Luoman johdolla viikkomessu. Tervetuloa! Vanhusten kirkkopyhä Vihdin kirkossa su 6.10. klo 10, jonka jälkeen ruokailu ja kahvit seurakuntatalolla. Linja-autokuljetus ja taksin voi tilata diakonian laskuun. Perinteinen Hyvinvointipäivä Nummelan srk-keskuksessa ke 9.10. klo 12–16. Pirkko Orakosken eläkkeellelähtöjuhla Vihdin kirkko su 13.10.2013 klo 10, messu kirkossa ja juhla srk-talossa. Tervetuloa! Syntymäpäiväjuhla 80v, 85v, 90v ja 95v täyttäville su 17.11. klo 12 Nummelan kirkossa, lounas ja pieni juhla. LEIRIT JA RETKET 16.–18.9. Sydänleiri Riuttarannassa. Ilm. Paula Jalava tai Hanna Jokela. 5.11. Aikuisten virkistyspäivä Riuttarannassa klo 10–15. Saunomista, ulkoilua ja mukavaa yhdessäoloa. hinta 5e ilm. Sirkku Peltoniemi. 8.–9.11. Päihde-ja mielenterveyspotilaiden omaisille virkistysviikonloppu Riuttarannassa. Ilm. Sirkku Peltoniemi tai Maria Hanhikorpi 16.11. Vapaaehtoisten teatteriretki Helsingin kaupunginteatteriin: Tri Zivago, hinta 20e. Ilm. Päivi Tapaninen NAISILLE Naisten saunaillat Riuttarannassa Kuljetus linja-autolla Linjaportilta klo 17.10, Nummelasta srk-keskus diakonian piha klo 17.15 ja 17.30 kk srk-talo piha. Maksu 2 €. Ilm. 09 3478 5048. ma 26.8. klo 18–20.45 Rantasaunalla ti 24.9. klo 18 ma 21.10. klo 18 ti 19.11. klo 18 Naisten liikuntaillat Kokoontuminen klo 16.45 Nummelan uimahallin parkkipaikalla 12.9. frisbeegolf 26.9. sauvakävely 10.10. vesijuoksu/uinti 24.10. gymstick 7.11. curling 21.11. vesijumppa 5.12. keilaus, syyskauden päätös, kokoontuminen klo 16.30 Vihti Bowling Juuritie 2, Nummela Mukana illoissa liikunnanohjaaja Rauno Toivanen p.044 4675378, diakonissa Sirkku Peltoniemi p. 040 1761356 MIEHILLE Miesten vapaaillat Riuttarannassa Illat ovat Riuttarannan leirikeskuksessa alkaen klo 18. Ohjelmassa on saunomista, iltapala ja yhdessäoloa vaihtelevien aiheiden tiimoilla. to 12.9. Rantasauna, Jorma Kirveskallio( Kyösti Kaartinen) to 26.9. Matti Helimäki to 10.10. Markku Pekkarinen: Menetykset ja niistä selviäminen 10 to 24.10. Pekka Vauromaa to 7.11. Pentti Mäkynen: Lähimmäisen rakkaus 14.11. klo 18.15 Suunnitellaan kevään toimintaa Nummelan seurakuntakeskuksessa. Vastuutiimi ja Maria Hanhikorpi. to 21.11. Kööri ja Pekka Kankkunen Kimppakyyditys Nummelan srkkeskus, Kappelitie 5 klo 17.30, kirkonkylän srk-talon pääty, Niuhalanraitti 6b klo 17.40 Tiedustelut Maria Hanhikorpi p. 0400 235 691 Miesten liikuntaillat Kokoontuminen klo 16.45 Nummelan uimahallin parkkipaikalla 19.9. sauvakävely 3.10. vesijuoksu/ uinti 17.10. gymstick 14.11. gurling 28.11. vesijumppa 12.12. keilaus, syyskauden päätös, kokoontuminen klo 16.30 Vihti Bowling, Juuritie 2, Nummela Mukana illoissa liikunnanohjaaja Rauno Tolvanen p. 044 4675378, diakoni Maria Hanhikorpi p. 0400 235 691 Sururyhmä Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi, alkaa 16.10. kirkonkylän srk-talossa klo 18. Ryhmästä vastaavat pastori Jari Hiekkanen p. 040 7008 907 ja diakonissa Maria-Liisa Pakalén p. 040 1899 349. Ryhmä kokoontuu viikon välein seitsemän kertaa, paitsi keskellä on kahden viikon tauko . seurakuntakeskuksessa klo 12-16 30.10. Matti Hanhisuanto 20.11. Maria-Liisa Pakalén Kirkonkylän kultaisen iän kerho keskiviikkoisin kerran kuukaudessa klo 13–14.30 Kirkonkylän srk-talo, Niuhalanraitti 6b Kerhovastaava Sirkku Peltoniemi p. 09 3478 5040 tai 040 176 1356 11.9., 16.10., 20.11., 11.12. DIAKONIAKERHOT Vanjärven diakoniakerho 2013 puheenjohtaja Airi Taponen 11.9. klo 18.30 Airi ja Terho Taposen kodissa, Merramäentie 416, mukana Maria-Liisa ja Olli Pakalén 9.10. klo 18.30 Annikki ja Aatos Kuusiston kodissa Tammimäentiellä 6.11. klo 18.30 Irma Hyytiäisen kodissa, Kauniementie 144, mukana Sirkku Peltoniemi 4.12. klo 18.30 Kalevi Lemmetin kodissa, Ojamäentie 80, joululauluja Vihtijärven diakoniakerho 2013 puheenjohtaja Eva Oksa ke 28.8. klo 19–21 Liisa Harjulla, Ylimmäistentie 771, mukana Matti Hanhisuanto ke 25.9. klo 19–21 Eva ja Raine Oksalla, Lehtorannantie 26, mukana Maria-Liisa ja Olli Pakalén ke 23.10. klo 19–21 Irma Lundellin kodissa, Lopentie 1784. Mukana Sirkku Peltoniemi ke 27.11. joulujuhla Riuttarannassa klo 19–21. Mukana Sampo Luukkonen. Vertaistukiryhmä nuorille leskille alkaa 2.9. klo 18.30-20.30 Nummelan seurakuntakeskuksen Pysäkkikahvilassa. Jatkuu kerran kuukaudessa. http://www.nuoretlesket.fi/ yhdistys/ MUUT KERHOT JA RYHMÄT KYLÄKERHOT Taideterapiaryhmä Nummelan seurakuntakeskus, Kappelitie 5, Nummela Uusi ryhmä alkaa syksyllä 2013. Ryhmään osallistuminen ei edellytä aiempaa kokemusta. Ilmoittautuminen Sirkku Timisjärvi p. 050 403 256 Ojakkalan kyläkerho Kerhovastaavat Raili ja Matti Kotamäki p. 050 522 9039 Seurakunnan kerhohuoneisto, Kenttätie 2 joka toinen maanantai klo 10–12. ma 9.9. mukana Maria-liisa Pakalén 23.9. omin voimin 7.10. mukana Pirkko Orakoski 21.10. omin voimin 4.11. Kirsti Suutari 18.11. Sirkku Peltoniemi 2.12. omin voimin 16.12. joulujuhla, Maria-Liisa Pakalén Selin kyläkerho Kerhovastaava Ritva Luukkonen p. 040 843 5786 Monitoimitalo, Selintie 529 Kerho kokoontuu kevät- ja syyskaudella joka kuun 4. torstai klo 1314.30. Ruokailu klo 12. Otalampelaisille on taksikuljetus kerhoon. Kuljetusasiassa ota yhteys Liisa Ali-Mattilaan p. 223 5724 tai 0400 798 229 26.9. omin voimin 24.10. Maria-Liisa Pakalén 28.11. Matti Hanhisuanto 12.12. joulujuhla, Sampo Luukkonen Kultaisen iän kerhot Nummelan kultaisen iän kerho keskiviikkoisin kolmen viikon välein klo 13–14.30, Nummelan srk-keskus, Kappelitie 5 Kerhovastaava Maria-Liisa Pakalén p. 040 1899349 ja vapaaehtoiset Etel Kykkänen, Paula Jalava ja Hanna Jokela. alkaa 11.9. mukana Maria-Liisa Pakalén 2.10. mukana Maria-liisa Pakalén, Wittenbergin matkakuvia 9.10. Hyvinvointipäivä Nummelan Näkövammaisten kerho Kuljetusasioissa ota yhteys MariaLiisa Pakalén, p. 040 1899 349 Jouluvaellus Lohjan Vivamossa 12.12. klo 12 lähtien. SIMSALABIM-kerho nuorille kehitysvammaisille (13–30v.) Nummelan seurakuntakeskuksen nuorisosalissa Sankarlassa joka toinen keskiviikko. 4.9., 18.9., 2.10., 16.10., 30.10., 13.11., 27.11. Tiedustelut ja ilmoittautuminen Sirkku Peltoniemi p. 040 176 1356 tai [email protected] Mielenterveystyö Mietityttääkö läheisesi psyykkinen sairaus ja oma jaksamisesi? Tervetuloa saamaan tietoa, tukea,toivoa ja virkistystä omaan elämäntilanteeseesi! Nummelan omaisryhmä kokoontuu Nummelan srk-keskuksen diakoniasiivessä Pysäkki-kahvilan tiloissa, Kappelitie 5. klo 17–18.30 12.9., 10.10., 14.11. ja 12.12 Ryhmän ohjaajina diakonissa Sirkku Peltoniemi p. 040 176 1356, Irene Stenros, kriisityöntekijä, sekä Kriisikeskuksen tukihenkilöt Inkeri ja Piia. Ryhmä on avoin ja maksuton. Seurakuntaryhmä mielenterveyskuntoutujille Nummelan seurakuntakeskuksen diakoniasiivessä. Käydään läpi kirkkovuoden aiheita keskustelemalla, laulaen ja rukoillen. Kokoontumiset kerran kuukaudessa maanantaisin klo 14–15.30: 23.9., 21.10. ja 25.11. Kahvitarjoilu. Mukana Sirkku Peltoniemi p. 040 1761 356 Matalan kynnyksen aamupalaryhmä päihteiden käyttäjille Nummelan Pysäkkitalossa maanantaisin klo 10–12. Mukana Maria Hanhikorpi. Tervetuloa! KAHVILAT 24-vuotias Pysäkki-kahvila Tervetuloa tutustumaan kahvilaan Nummelan seurakuntakeskuksen diakoniasiivessä! Tiistaisin klo 12–15 Torstaisin klo 12–15 (Pysäkki torstaisin alkaen syyskuussa) Perjantaisin klo 12–15 Pelikerho kokoontuu Pysäkillä kk:n 1. maanantai klo 13–15. Tervetuloa! Alkaa syyskuussa Taidenäyttelyt Pysäkillä syksyllä 2013 Syyskuussa Jari von Behrin valokuvanäyttely, avajaiset ti 3.9. klo 12. Lokakuussa Manar Mohamed`n näyttely, avajaiset ti 1.10. klo 12 Marraskuussa valokuvanäyttely, avajaiset 1.11. klo 12 Joulukuu ja tammikuu: Paula Jalavan taidenäyttely, avajaiset 3.12. klo 12 Kahviloiden toiminnasta vastaa suuri vapaaehtoisten joukko. Emäntien kokous 4.9. klo 13–14.30 takkahuone. Soppa-Pysäkki seurakuntasalissa pe 18.10. klo 12–14 Soppa-Pysäkki seurakuntasalissa pe 29.11. klo 12–14 OLKKARI-kahvila kirkonkylän seurakuntatalolla maanantaisin klo 12– 15. Emäntien ja isännän kokous 5.9. klo 10–12 Olkkaritilassa. Yhteisvastuukerääjien infokoulutustilaisuus la 23.11. klo 9-15 Vihdin kirkonkylän seurakuntatalolla DIAKONIATYÖN PÄIVYSTYSAJAT Kirkonkylä, Niuhalanraitti 6b tiistaisin klo 9–11 Nummela, Kappelitie 5 keskiviikkoisin klo 13–15 Diakoniatyöntekijät Päivi Tapaninen, johtava viranhaltija Suurella sydämellä -vapaaehtoistoiminta, parisuhdetyö ja parisuhdeväkivaltatyö, p. 040 353 2241 Maria-Liisa Pakalén, vanhustyö, diakonian vapaaehtoistoiminta, p. 040 189 9349 Pirkko Orakoski, perhetyö, parisuhdetyö ja parisuhdeväkivaltatyö, p. 0400 362 707 Sirkku Peltoniemi, mielenterveystyö, kehitysvammatyö ja naistyö, p. 040 176 1356 Maria Hanhikorpi, päihde- ja kriminaalityö, p. 0400 235 691 Lapsille ja perheille Kerhot ovat alkaneet v. 34 Katso tarkemmat tiedot ja kerhopaikat www.siivensuojassa.net Pyhäkoulut pyörähtävät vauhtiin syyskuun aikana – Katso pyhäkoulupaikat www.siivensuojassa.net Lasten taidekerho 5–6-vuotiaille alkaa syyskuussa Vihdin srk-talossa 18.9. klo 14.15–16. Ilmoitt sähköp. [email protected] tai puh. 0500 861 843 Eka Erä – valmennusta vanhemmuuteen esikoistaan odottaville alkaa jälleen Nummelan srk-keskuksessa to 5.9. klo 18. Lisätiedot ja il- moittautumiset ma 2.9. mennessä: Marika Korva p. 0400 235 748 tai [email protected] ÄITI-VAUVA-MUSKARI (n. 0–9 kk) kirkonkylän seurakuntatalossa tiistaisin klo 10.30 alkaen 24.9. Ilm. Pirkko Kela p. 0400 219 151. Lähetys Retki IRR-studioon Keravalle 13.11. Tule tutustumaan IRR studioon Keravalle. IRR-TV on tunnustustenvälinen, nykyaikainen medialähetysjärjestö. joka keskittyy evankeliumin välittämiseen Venäjällä, Aasiassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Mukana Medialähetys Sanansaattajien TV-tuottaja Mikael Tunér. Pääsemme seuraamaan farsinkielisen naisille suunnatun keskusteluohjelman tekemistä, sekä tutustumaan studioon. Ruokailu Keravalla. Retken hinta joka sisältää matkat ja ruokailukustannukset 30 €. Lähtö Vihdin srk-talo klo 8.15, Nummelan srk-keskus klo 8.30. Ilmoittautumiset P. 09 3478 5048 1.11. mennessä Nummelan lähetyspiiri 2.9. klo 13 Nummelan seurakuntakeskuksen takkahuoneessa, mukana Tuula Kankkunen. Piiri kokoontuu joka toinen viikko. Tiedustelut Tuula Kankkunen p. 0400 219 997 Mediapiiri 4.9. klo 18 osallistuu keskiviikkoillan luentoon. Piiri kokoontuu joka toinen viikko Nummelan seurakuntakeskuksen takkahuoneessa Piirissä puhutaan mm. medialähetystyöstä. Tiedustelut Tuula Kankkunen p. 0400 219997 Kirkonkylän lähetyspiiri 10.9. kello 10 Vihdin kirkonkylän seurakuntasalissa. Teemme käsitöitä lähetysmyyjäisiin. Piirin jälkeen on mahdollisuus osallistua maksulliseen ruokailuun. Piiri kokoontuu joka toinen viikko. Tiedustelut Leena Soini p. 040 5308504 Keskiviikkoluento Lähetyslaivalla maailman merillä 4.9. Nummelan srk-keskuksessa klo 18 Operaatio Mobilisaation (OM) työ juontaa juurensa erään amerikkalaisen kotirouvan uskollisiin rukouksiin 1950. luvulle. Hän antoi eräälle lähikoulun opiskelijalle Johanneksen evankeliumin. Tämä nuori mies, George Verwer antoi elämänsä Kristuksen käyttöön. Vaatimattomasta evankeliumikirjasten jakamisesta työ on laajentunut yli 6100 työntekijää 100 eri kansallisuudesta kattavaan laivatyöhön maailman merillä usean lähetyslaivan avulla jo yli 50 vuoden ajan. Vihdin seurakunnan lyhytaikaisessa lähetystyössä toiminut Emmi Forsman kertoo ja näyttää kuvia kahden vuoden matkastaan OM:n Logos Hope laivalla. Keskiviikkoluento Köyhimmät keskuudessamme 16.10. Nummelan srk-keskus klo 18. Nepalissa elämäntyönsä tehnyt kätilö, eläkkeellä oleva lähetystyöntekijä Kirsti Kirjavainen kertoo työstään kaikkein köyhimpien parissa, eli Nepalin vammaisten, dalitien, naisten ja maattomien. Kirjavainen on kirjoittanut useita kirjoja ja hänen työstään on tehty dokumenttiohjelma. Keskiviikkoluento Median mahdollisuudet lähetystyössä. Nummelan srk-keskus klo 18. Ensimmäistä kertaa maailmanhistorian aikana evankeliumilla on mahdollista 23.8.2013 n saavuttaa kaikki kansat. Tämä voi tapahtua sähköisen median avulla, joka ylittää eri maiden raja-aidat, nekin jonne lähetystyöntekijät eivät voi päästä. Mukana Mervi Viuhko Medialähetys Sanansaattajista. Rukousillat 6.9., 11.10., 8.11. ja 13.12. Nummelan kirkossa klo 18. Iltatee ensin neuvotteluhuoneessa jonka jälkeen siirrymme kirkkoon. Tiedustelut Tuula Kankkunen p. 0400 219 997 Jumalanpalvelus 15.9. Vihdin kirkossa, jossa saarnaa Viron kirkon lä- hetyskeskuksen johtaja Leevi Reinaru. Kirkkokahveilla seurakuntatalossa Reinaru kertoo Viron kirkon työstä. Tasauspäivätalkoot Nummelan seurakuntakeskuksen keittiössä 20.9. klo 15–18. Leivomme karjalanpiirakoita myyjäisiin. Tiedustelut Tuula Kankkunen p. 0400 219 997 Tasauspäivän myyjäiset 21.9. Nummelan torilla kello 9–13. Tasauspäivän tuotto menee tänä vuonna ihmiskaupan uhrien auttamiseen Mekongin alueella. Keräys- Majataloi l l a t s y k s y l l ä 20 1 3 tuotto välitetään Suomen Lähetysseuran kautta. Kairos-kurssi on lähetystyön intensiivikurssi seurakunnan lähetystyön vahvistamiseksi ja kehittämiseksi. Se sisältää neljä näkökulmaa lähetykseen: raamatullinen, historiallinen, käytännöllinen ja kulttuurien välinen. Se on tarkoitettu kaikille lähetyksestä kiinnostuneille ja niille, jotka haluavat saada kokonaisvaltaisen kuvan Jumalan lähetyksestä. Vakka Rippikouluun 2014 Vuoden 2014 rippikouluihin ilmoittautuminen 6.–19.9.2013 osoitteessa www.sankarla.fi Kaikille avoimet rippikouluinfot Vihdin seurakuntatalolla 4.9. klo 18 Nummelan seurakuntakeskuksessa 5.9. klo 18 Jalkahoidot kotikäyntinä 55 euroa + matkakulut. SKY-kosmetologi Heidi Leino p. 0400 963 222. Kairos-kurssi Bergvikin toimintakeskuksessa Salossa 10.–12.9. ja 17.–19.9.2013 I. osa ti 10.9. alkaen klo 10 (saapuminen ja majoittuminen 9–10) ja päättyen to 12.9. klo 15. II osa ti 17.9. alkaen klo 10; kurssin päätös 19.9. klo 15. Kurssimateriaali 60 €, täysihoito Bergvikissä koko ajalta 240 € omin liinavaattein. Ilmoittautumiset ja tiedustelut Yrjö Rossi p. 045 324 290 tai yrjo.rossi@ sci.fi, mukana kurssilla myös Tuula Kankkunen. Järjestäjä Vihdin seurakunta ja Vapaa Evankeliumisäätiö ILMOITUSMYYNTI Jaana Mehtälä 020 754 2309, 040 509 4962 [email protected] 26.10. klo 18-20 Nummelan srk-keskuksessa, jolloin musiikkivieraana on Mikko Nikula ja puhetta pitää Jari Hiekkanen 23.11. klo 18-20 Vihdin kirkossa ja vierailijana Pekka Simojoki ja Etcetera-gospelkuoro. VIHDIN SEURAKUNTA Vihdin hautaustoimisto ja kukkapalvelu Kauhanen hautausjärjestelyt - pitopalvelu kukkasidonta - hautakivet - perunkirjoitukset hautaustoimisto Nummela 010 231 3330, hautaustoimisto Vihti kk 010 231 3332, kukkapalvelu (Nummela) 010 231 3331 www.hautauspalvelut.net Haluatko ansaita elantosi tekemällä hyvää? www.kukkapalvelut.net Suomen Hautaustoimistojen Liitto Ry:n jäsen SINUHUN TURVAAN Konsertti Vihdin kirkossa su 25.8. klo 18 Suomen Perhehoitopalvelut etsii toiminnan laajentuessa SIJAIS- JA TUKIPERHEITÄ Pirkanmaan, Satakunnan, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan, Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Itä-Suomen alueille. Tarjoamme perheillemme valmennuksen tehtävään sekä monipuolisen, ammatillisen tuen koko sijoitusprosessin ajan. Syksyllä alkaa 4 alueellista PRIDE-valmennusta. Katso oman alueesi sosiaalityöntekijän yhteystiedot: www.perhelapselle.fi www.suomenperhehoitopalvelut.fi Hannu Kiiski sello Esa Ruuttunen baritoni Ohjelma 10 € Tuotto vihtiläisten lapsiperheiden hyväksi diakoniatyön kautta Risto Lauriala piano VIHDIN SEURAKUNTA 11 Vakka n Tervehdys seurakunnasta Kirkon kirjoissa Seurakunnan nuortenbändi keikkaili ahkerasti S eurakunnan nuorisotyöllä oli toukokuun lopulla monivaiheinen viikonloppu. Samalle viikonlopulle osui Sankarlan nuorteniltojen kaudenpäätös, mopokirkko sekä nuortenmessu, jossa ensi kesän isoset siunattiin tärkeään tehtäväänsä. Pejantaina 24.5. kauden päätöksessä oli monenlaista ohjelmaa. Illan aikana katsottiin nuortenleirillä syntynyt lyhytelokuva, kuultiin pastori Jari Hiekkasen hieno musiikkiesitys sekä nuortenbändin tahdissa fiilisteltiin. Bändi oli harjoitellut iltaa varten pari aivan uutta kappaletta, joi- ta laulettiin vanhojen tuttujen lisäksi. Uutuutena iltaan tuli myös juuri tätä iltaa varten kirjoitettu kappale, Tia Mutikaisen käsialaa oleva ”On Sankarla aivan hiljainen”. Bändi sai yleisön todella mukaan, viimeistään lopuksi soitetuilla rokkigospel-kappaleilla. 25.5. lauantain Mopokirkko oli bändiläisille aivan huikea kokemus, oli todella upeaa päästä ulkolavalle soittamaan, ja sääkin oli mitä mainioin! Paikalle saapui ihmisiä niin kävellen, mopoilla, kuin hieman isommillakin pyörillä sekä polkupyörillä. Mopokirkolla on potentiaalia kasvaa kesän yhdeksi merkkitapahtumaksi, ja suosittelenkin lämpimästi jokaista saapumaan paikalle ensi kerralla, näkemään ja kokemaan sen mahtavan fiiliksen itse! Mopokirkossa pastorina toimi Matti Helimäki, reipas nuorisotyönpastori. Sunnuntaina 26.5. nuortenmessun yhteydessä siunattiin isoset kesän tehtäviä varten, ja bändi siivitti siunausta kauniilla musiikilla. Koko messun musiikista pitivät huolen sekä nuortenbändi että heidän kanssaan soittamassa ollut kanttori Henri Hersta. Musiikki kosketti monia, ja messun aikana nähtiin niin hymyjä kuin kyyneleitäkin. Bändi oli oletetusti hyvä ja se soitti vaikuttavasti sekä tuttuja että vähän vieraampiakin kappaleita. Bändillä oli aika kiireinen viikonloppu esiintymisineen ja tavaroiden kuljettamisineen, mutta se suoriutui tehtävistään paremmin kuin hyvin. Kyllä Vihdin seurakunnan musiikilliset asiat ovat kunnossa! Mukana tänä viikonloppuna bändissä olivat Arttu Laukkanen, Joonatan Bergholm, Hanna Ikäheimo ja Topi Hintukainen. Bändissä mukana soittelemassa olivat myös TiAki Productions yhtyeestä tutut Tia Mutikainen sekä Aki Sahrman, joka on toiminut bändin ohjaajana tätä viikonloppua varten. Kiitos kaikille bändilaisille hienosta työstä! Tia Mutikainen, Vihdin seurakunta Rantalavalla Anni, Aki, Panu Janhunen (nuorisotyönohjaaja), Tia, Arttu, Topi ja pastori Matti Helimäki. Vertaistukea nuorille leskille Suomen nuoret lesket ry on työikäisten leskien vertaistukiyhdistys. Yhdistyksen tärkeimpiä toimintamuotoja ovat vertaistukiryhmät, vertaistukiviikonloput, vertaistukipuhelin, ja Ieskille tarkoitettu verkkoyhteisö. Tietoa Suomen nuoret lesket ry:n toiminnasta löydät yhdistyksen nettisivuilta: www.nuoretlesket. fi/yhdistvs Vihdissä kokoontuu nuorten leskien vertaistukiryhmä Vertaistukiryhmä tarjoaa mahdollisuuden antaa ja saada vertaistukea. Ryh- mässä voi vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia surusta ja leskeydestä muiden samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa. Vihdin vertaistukiryhmä kokoontuu Nummelan seurakuntakeskuksessa, Pysäkki-kahvilassa osoitteessa: Kappelitie 5, 03100 Nummela Lisätietoja: [email protected] puh. 044 300 6477 www.nuoretlesket.fi/yhdistys Tervetuloa mukaan! Kokoontumispäivät syyskaudella 2013: 2.9. klo 18.30–20.30 30.9. klo 18.30–20.30 28.10. klo 18.30–20.30 25.11. klo 18.30–20.30 Matti Helimäki, pastorina mopokirkossa. Vihdin kirkkoherranvirasto ja seurakuntatalo n Niuhalanraitti 6b, 03400 Vihti n p. (09) 3478 500 n Faksi (09) 3478 5011 n Nummelan seurakuntakeskus ja kirkko n Kappelitie 5, 03100 Nummela n p. 0400 253 517 (vahtimestarit) www.vihdinseurakunta.fi n 12