Espoon modErnin taitEEn musEon lEhti syksy 2013 Kuriton KaunosiElu / Birger Kaipiaisen Keraamisia fantasioita toinEn tila / Kuusi näKö– Kulmaa nyKy– maalauKseen 2 emma näyttelyt + sisältö 3 näKöKulma mikä on julkinen kokoelma? 4 uutisEt 5 suKElla äänimaisEmaan haastattelussa ilpo tiihonen 6 Elämän tEattEria vesiputoussateenkaari ja muita tapahtumia luonnossa / Kuriton kaunosielu / Birger Kaipiaisen keraamisia fantasioita / 19.6.2013-12.1.2014 uusia teoksia Emman kokoelmassa 8 Kuriton KaunosiElu pari poimintaa 16 luonnon Ehdoilla Elintilaa ja estetiikkaa EGGErt pétursson Untitled (Nordurland Tröllaskagi), 2011. miiKa nyyssönEn Breda 49, 2012. 19 valoilmiö Emmassa 20 toinEn tila ilman reunaehtoja toinen tila / Kuusi näkökulmaa nykymaalaukseen / 25.9.2013-12.1.2014 aalto–yliopiston Cumma–ohjelma / jaa/Ei/poissa / Kokoelma todellisuuksia / 13.11.2013-2.3.2014 28 näyttEly, jota Ei KosKaan ollut 30 taidEtEos työpaiKallani 31 Gallup 32 tulEvaa ohjElmistoa 33 på svEnsKa 34 EnEmmän irti taitEEsta! punainen / saastamoisen säätiön kokoelmassa / 27.10.2013 saakka saastamoisen säätiön taidekokoelma / pysyvästi Julkaisija Emma – Espoon modernin taiteen museo / Päätoimittaja tatu malmström / Toimitusneuvosto pilvi Kalhama, ari Karttunen, päivi Karttunen, nana salin, hannele savelainen, päivi talasmaa / Kuvatoimitus ari Karttunen / Ulkoasu ja taitto dog design / Paino lönnberg painot oy Espoon modErnin taitEEn musEon lEhti painosmäärä 25 000 Kpl / sEuraava lEhti ilmEstyy KEväällä 2014 / osoittEEn muutoKsEt, tilauKsEt (lEhti on maKsuton) ja palautE [email protected] / musEon yhtEystiEdot taKaKannEssa / KannEn Kuva: Kuriton KaunosiElu -näyttEly, ari KarttunEn, Emma 3 näkökulma Mikä on julkinen kokoelma? V iime maaliskuusta lähtien ryhmä Aalto-yliopiston opiskelijoita on pohtinut museoiden taidekokoelmia keskittyen erityisesti EMMA-kokoelman teoksiin ja sijoituspaikkoihin (s. 28). Tämän 2 500 teosta sisältävän kokoelman suurin osa on sijoitettuna ympäri Espoon kaupunkia, ja näin ollen se on ollut oiva kohde tutkia taiteen ja julkisen (tilan) liittoa. Kuluneina kuukausina opiskelijat ovat ottaneet selvää siitä, miten taide ja kokoelmat näkyvät yhteiskunnassa ja miten niitä hyödynnetään. Entä olisiko kokoelmaa kenties mahdollista käyttää tai tuoda esiin jotenkin toisin? Opiskelijoille työskentely yhdessä Suomen suurimmista taidemuseoista on arvokas kokemus. Opinnoissaan he tarkastelevat taidemaailmaa muun muassa institutionaalisen kritiikin kautta, mutta heille on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää instituutio myös asiantuntijuuden ja monien mahdollisuuksien tyyssijana – mitä EMMA on tässä projektissa mitä suurimmassa määrin ollut. Kun on tilaisuus katsoa museon yhtä kokoelmaa lähietäisyydeltä, on samalla mahdollista hyödyntää teoriaa ja käsitellä julkiseen tilaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyviä kysymyksiä sekä saattaa niitä käytännön tasolle kuratoriaalisen työskentelyn kautta. Mitä opiskelijoilta puuttuu museotyön taidoista ja tiedoista, sen he kompensoivat ensimmäisen opiskeluvuoden aikana kerätyllä kokemuksella ja innostuksella – ajankohtainen teoria, kansainväliset asiantuntijaluennot, ja moninaiset ryhmän kanssa näyttelyistä, museoista ja kokoelmista käydyt keskustelut ovat heidän innoittajinaan. opinnoissaan he tarkastelevat taidemaailmaa muun muassa institutionaalisen kritiikin kautta. CuMMA & EMMA -projekti on opiskelijoille mahdollisuus jäsentää ajatuksiaan, toteuttaa ideoitaan, ja työskennellä hyvässä ilmapiirissä yhdessä museoammattilaisten kanssa. Siellä missä teoria ja käytäntö, visiot ja pragmaattisuus, instituutiot ja kritiikki, refleksiivisyys ja kuratoriaalinen toimijuus kohtaavat, on kokoelmasta syntymässä uusi tulkinta, joka vastaanottaa haasteen osallistaa vastakkaisuuksien, katkoksien ja poissaolon kautta. Projektissa kokoelmaa ei esitetä kiistämättömänä, objektiivisten arvojen ja arvokkaiden objektien ilmentymänä; sen sijaan kokoelma itse tuodaan keskusteluun julkisen tilan ja yleisön kanssa. • Henna Harri ja Nora Sternfeld Cumma (Curating, managing and mediating art –maisteriohjelma), aalto–yliopisto CuMMA-työryhmään kuuluu seitsemän kuratoinnin ja näyttelypedagogiikan opiskelijaa sekä yksi valokuvauksen opiskelija. Heidän näyttelynsä Jaa / ei / poissa - Kokoelma todellisuuksia on esillä EMMAssa 13.11.2013-2.3.2014. 4 emma uutiset Performanssitaiteen festivaali lokakuussa Viikonloppuna 19.–20.10. EMMA osallistuu kansainväliseen Dimanche rouge -performanssitaiteen festivaaliin. Ranskasta lähtöisin oleva festivaali toteutetaan tänä vuonna lisäksi Suomessa ja Virossa. Yhteensä festivaaliin osallistuu yli 100 taiteilijaa noin 30 maasta. EMMAssa nähdään kahden päivän aikana 8 esitystä sekä kaksi keskustelutilaisuutta. Tarkemmat ohjelmatiedot löytyvät EMMAn nettisivuilta. Emma shopilla muutosten vuosi Emman museokauppa uudistuu voimakkaasti alkuvuodesta 2014. nykyinen museokauppa sulkee ovensa syksyllä 2013, minkä jälkeen Emma alkaa vastata WeeGeen aulassa sijaitsevan kaupan toiminnasta. pian tämän jälkeen uudistuksen kokevat niin Emma shopin fyysiset tilat kuin verkkokauppakin. uusia tuotesarjoja suunnitellaan ja toteutetaan parhaillaan, jotta kaikki on valmiina kokonaan uudistuneen kauppakonseptin lanseeraukseen. Lisää festivaalista: www.dimancherouge.org Katso lisää uutisia emma.museum EMMAn perusripustus uudistuu EMMA on yhdessä Saastamoisen säätiön kanssa käynnistänyt kolmivuotisen projektin, jonka aikana koko kokoelmaripustus uudistetaan. Projekti suunnitellaan toteutettavan 3–4 osassa. Uudistuksen ensimmäinen osa toteutui jo keväällä, kun maisemataiteen näyttely Vesiputoussateenkaari ja muita tapahtumia luonnossa avautui yleisölle 25.4. EMMAn kokoelmaripustuksen uudistus on museon historian suurin hanke. Kokoelmanäyttely kattaa kokonaisuudessaan noin puolet museon 5 000 neliömetrin näyttelypinta-alasta. Toinen puolikas on omistettu vaihtuville (ulkoa tuotaville) näyttelyille. seuraa suloa! - draamakierrokset lapsille Emmassa 16.11.2013-11.1.2014 Emmassa asustaa taiteilija sulo sivellin, jonka tehtävänä on jakaa lasten kanssa ajatuksia taiteesta, miettiä mikä on taiteilija ja mistä taide tulee. museon arjessa sulo sivellin työskentelee yhdessä oppaiden kanssa opastuksilla, työpajoissa ja tapahtumissa. Emman ja teatteri hevosenkengän toteuttamalla draamakierrok- sella sulo sivellin johdattaa lapset seikkailulle taiteen pariin. sulo siveltimen kanssa tutkitaan, ihmetellään ja innostutaan taiteesta. mistä taideteoksesta kuuluu aaltojen kohinaa? miltä maalauksessa tuoksuu? Esitys on suunnattu 4-8–vuotiaille lapsille. Katso tarkemmat esitystiedot: www.emma.museum/seuraasuloa. 5 tEKsti / Emilia lainE sukella äänimaisemaan haastattelussa ilpo tiihonen milloin viimeksi museokäynnillä mietit, että olisi mukava saada käynnille kaveri, joka avaa uusia näkökulmia taiteeseen? Emmassa on tarjolla erilaisia mahdollisuuksia omin päin tutustumiselle. yksi niistä on äänimaisema auringon nuolaisu, jonka on Emmalle tehnyt runoilija Ilpo Tiihonen. Mikä ohjaa ja määrittää työskentelyäsi? Mikä on lähtökohtasi kertomiseen? ”sitä ohjaa yhtä hyvin krooninen ärtymys kuin tilapäiset onnen hetket. intuitio ja kieli vievät, etukäteen ei kannata kovinkaan tarkasti päättää, mitä ja mistä kirjoittaa. se kangistaa. aluksi on toki oltava alkupotku, sana vain tai pelkästään rytminen sanaton aihio. tsu bab ba duu daa, ja muuta semmoista.” Miten koet kuvataiteen? ”maalaustaide tulee lähelle ja vaikuttaa. vahva ekspressiivinen ilmaisu ja voimakkaat värit antavat eniten. olen tinkimättömän kateellinen hyville maalareille, mutta kompensoin tätä kipua käyttämällä runoissa leveää sivellintä ja vahvoja värikenttiä. mulla on paljon kuvataiteilijakavereita, jotka tuntuvat kollegoilta. Eivät runous ja kuvataide ole kovinkaan kaukana toisistaan.” ”auringon nuolaisu on oikeastaan pieni draamallinen teos”, mainitsee tiihonen. hän kuvailee äänimaiseman ideaa seuraavasti: ”siinä on kolme henkilöä: titta på, toinen mies ja kolmantena on merja ikkelän tekemä ja soittama musiikki.” ydinajatus on puhua yleisesti taiteeseen suhtautumisesta. tiihonen kuvaa äänimaiseman luonnetta tähän tapaan: ”siinä ehdotellaan tietynlaista, hyvin vapaata ja intuitiivista katsomisen tapaa. määrittely on minusta ahdistavaa, se voi tappaa ilonkin. titta på kritisoikin nimenomaan tiukkaa määrittelyä. Koska teksti ei kulje järjestyksessä näyttelyn teoksesta toiseen, äänidraaman voi kuunnella kuljeskellen sinne tänne, tai vaikka kahvilassa. niin, saattaa ollakin parempi ensin Eivät runous ja kuvataide ole kovinkaan kaukana toisistaan. katsoa kuvat ja sitten istua kuuntelemaan auringon nuolaisu.” Minkälainen museokävijä olet itse? ”silloin, kun itse käyn museoissa, kuljen siellä aivot mahdollisimman höllällä. mitään systematiikkaa en käytä, keräilen sieltä täältä vaikutteita. tutkin aivan läheltä maalauksen pintaa, kuvittelen miltä näyttäisi jos tuo aihe täyttäisi koko taivaan kannen, yritän tuntea miltä kuva tuoksuu, kuvittelen että olen itse parasta aikaa maalaamassa tuota teosta. jos näyttely on hyvä, sieltä tullessa on kiire ja vimma päästä omien töiden kimppuun. näin se taide voi ’antaa’.” • Kiinnostuitko? Saat Auringon nuolaisun kierroksellesi mukaan EMMA infosta Näyttelykeskus WeeGeen sisääntulokerroksesta. 6 emma uusia Teoksia / EMMA - Espoon ModErnin tAitEEn MusEon kokoElMA Elämän teatteria TeksTi / Tarja TalviTie kuvaT / ari karTTunen, eMMa E lämä on mysteeri. uskon not yrittävät vastata kysymyksiin ”Miksi olemme täällä?”, ”Minne olemme menossa?” Tanskalainen kuvataiteilija Michael kvium (s. 1955) lähestyy kysymystä elä mästä ja taiteesta aivan omin takeisesta näkökulmasta. Taiteilijan tehtävänä on olla rehellinen, kertoa kaunistelematta kokemansa ja näkemänsä. ulkonäköä palvovana nykyaikana, jolloin ihmisiä kauneus leikataan muoviBarbien kaltai siksi klooneiksi, kviumin maailma näyttäytyy korostetun inhimillisenä kaikessa rujoudessaan. Groteskia karnevaalia muistuttava henkilögal leria, puolialastomat kummajaiset kömpelöissä asennoissaan toisaalta inhottavat, toisaalta hymyilyttä vät. kuinka ollakaan, monet heistä muistuttavat taiteilijan omakuvaa. kansainvälisesti arvostettu Michael kvium tunnetaan paitsi maalarina ja kuvanveistäjänä, myös video ja performanssitaiteilijana. esiintymiset 1980luvulla osana vaerstperformanssiryhmää lähen sivät taiteilijaa teatteriin. niinpä kviumin henkilöhahmot esittäytyvät näyttämön kaltaisessa tilassa, jolle luonteenomaista on keskushenkilöä korostava valaistus ja lavasteiden vähäeleisyys. kviumille ihmiselämä kin vertautuu teatteriesitykseen. esirippu nousee ja laskee siihen väliin mahtuu koko kertomus, elä mä syntymän ja kuoleman välillä. • 7 Kuinka ollakaan, monet heistä muistuttavat taiteilijan omakuvaa. Teokset sarjasta Short Story, vesiväri paperille, 2012, EMMA - Espoon modernin taiteen museon kokoelma. Teokset eivät ole tällä hetkellä esillä. 8 emma tEKsti / harri Kalha Kuvat / ari KarttunEn, Emma Kuriton Kaunosielu pari poimintaa Kuriton kaunosielu –näyttelyn kuraattori, dosentti harri Kalha valitsi lukijoidemme iloksi lähitarkasteluun kaksi näyttelyssä olevaa teosta. valintaperuste oli kuraattorille selvä: näitä teoksia hän ei päässyt käsit telemään näyttelyn yhteydessä julkaistussa kirjassaan. nyt siihen on mahdollisuus, samalla kuraattori pohtii, mikä tekee Kaipiaisesta ajankohtaisen hahmon tänä päivänä. a i se romantikko”, ajattelevat jotkut, kun kuulevat Birger Kaipiaisen nimen. Jos kohta romantiikka on yhden suussa ylistystä, toiselle se on kirosana. Kaipiaisen kohdalla käy joka tapauksessa selväksi, että romantiikan ruusu kätkee sisäänsä myös ohdakkeita. Meille nykyajan eläjille ruusuilla tanssiva salonkitaiteilija näyttäytyy radikaalina hahmona. Kaipiainen koetteli omaperäisellä tavalla rajo- ja keramiikka-, kuva- ja veistotaiteen välillä. Kaipiainen kiusasi myös ”hyvän maun” rajoja: hän vaali pinnan lumousta, aistillista fantasiaa ja vinoa ironiaa, kun ympäröivä yhteiskunta vannoi puhtaan muodon ja asiallisuuden nimiin. Taiteilija liihotteli ”feminiiniseksi” mielletyn kaunosieluisuuden sfäärissä, eikä oikeastaan koskaan kasvanut ”kypsään miehekkyyteen”, jota aikalaiskriitikot häneltä toivoivat. Kuriton kaunosielu -näyttelyn perusteesinä on, että pinnan tuntumassa viihtyvään koristeellisuuteen voi kätkeytyä henkilökohtaisia 9 Kaipiaisen kuovi-aihetta näyttelyssä. 10 emma Harlekiinin tanssi on Kaipiaisen varhaisia seinälaattoja 1940-luvulta. Kurittomuutta suhteessa taidetta karsinoiviin normeihin ja kuritonta asennetta muotoilun tuottavuusoletuksiin. 11 tasoja ja kuvataiteellisia ansioita. Tätä juuri on kaunosielun kurittomuus: yllättävää syvyyttä. Se on kurittomuutta suhteessa taidetta karsinoiviin normeihin ja kuritonta asennetta muotoilun tuottavuusoletuksiin. Kun Arabian tehdas antoi Kaipiaisen nähdä uniikkeja näkyjään, se otti erikoisen mesenaattiroolin. Teollisuuslaitos astui sivuun ja tarjosi suojatilleen näyttämön, jolla tämä sai toteuttaa elämänmittaista taideprojektiaan – menekistä ja hävikistä välittämättä. Nykyaikana tällainen työsuhde tuntuu uskomattomalta. lyyrisestä ironiseen Kaipiaisen tuotannossa kuvataiteen suggestiivinen fantasia sulautui taidekäsityön aistillisuuteen. Koristelusta, joka oli nähty muodolle alisteisena tekijänä (ja siksi vähempiarvoisena), tuli itsenäistä kuvakerrontaa. Aihemaailma tarjosi siltaa kansainvälisen taiteen kuvastoon. Esimerkistä käy harlekiineja ja tanssijoita kuvaava seinälaatta, joka vie ajatukset sirkukseen ja näyttämötaiteeseen. Muistamme sirkuksen kuvaajista etenkin Pablo Picasson, jonka kuvamaailmasta löytyy muitakin yhteyksiä Kaipiaisen taiteeseen. Harlekiinin tanssi -laatta osuu Kaipiaisen varhaiskauden loppuun, uudistumisen kynnykselle. Toisen maailmansodan päätyttyä melankolia antoi sijaa mondeenille ironialle. Runollisen renessanssin rinnalle tuli sirkuksen puolimaailma sekä koketit, riemukkaasti tälläytyneet daamit. Avainsanaksi tuli teatraalisuus – mikä ei sinänsä yllätä, Kaipiainenhan oli saanut myös lavastajan koulutuksen. Tuntuukin, että Kaipiainen hahmotti oman taiteensa – kenties koko elämänsä – eräänlaisena teatterina. Seinälaatan hahmot voisivat olla peräisin Prinsessa Ruusunen -baletin juhlakohtauksesta. Vaivihkainen henkilödraama rakentuu kahden mieshahmon välille; heidän katseensa kohtaavat ikään kuin naistanssijan selän takana. Kaipiainen muistetaan suurena baletin ystävänä. Ensiyhteys tuli musiikista; Kaipiainen soitti lapsesta asti pianoa ja mielsi musiikin kaikista taiteen lajeista itselleen läheisimmäksi. Asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että taiteilijan äiti hankki viisilapsiselle perheelle lisäansioita siivoamalla Bulevardilla sijainneen Oopperan tiloja: näyttämö tuli pojalle tutuksi kyökin kautta. Suuren Tyylin salonkileijona oli teoksiinsa nähden yllättävän arkisista oloista kotoisin. Sittemmin hänen kodikseen muodostui kulttuuripiirien crème de la crème. Ystäviin kuului oop- Keraaminen maalaus, veistos vai reliefi? Työ 50-luvun alusta. peran juhlittu prima ballerina, Lucia Nifontova. (Kaipiaisesta puhuttaessa kotoista suomea höystävät lainasanat tuntuvat mitä luontevimmilta!) nainen taideoliona Toinen valitsemani teos esiteltiin Kaipiaisen ensimmäisessä yksityisnäyttelyssä syksyllä 1952. Vuosikymmenen vaihteessa taiteilijan näkemys jysähti uusille urille; matka Italiaan 1949 avasi näkymiä ja antoi rohkeutta. Yksilöllisyys ja kansainvälisyys olivat päivän sana, eikä vähiten keramiikkataiteen saralla: Arabiassa vaikutti koko joukko taiteen uudistajia, joista jokaisella oli ikioma käsialansa. Lähtökohtana on edelleen ihmishahmo, mutta sitä leimaa abstrahoiva tyylittely, ja sama tyylittely ulottuu esinemuotoon. Teoksen kohottautuessa litteästä pinnasta kertova sisältö kaivautuu ikään kuin pinnan alle. Onko kyseessä keraaminen maalaus, veistos vai reliefi – vaiko sittenkin vain oudonmallinen vati? Esineen reunat kohoavat vatimaisesti, mutta teokselle on vaikea kuvitella minkäänlaista käyttöarvoa. Tällaisesta rajankäynnistä tuli pariksi vuosikymmeneksi Kaipiaisen ominta aluetta: keramiikkamaalarista tuli muodoilla leikittelijä, joka viihtyi kaksi- ja kolmiulotteisuuden rajapinnalla. Seinälle tai tilaan tarkoitetut keraamiset uniikkiteokset olivat uutta, ja niissä näkyi 12 emma EMMAn näyttelyssä on esillä teoksia kaikilta Kaipiaisen uran kuudelta vuosikymmeneltä. Kolumni / hannu väisänEn on toukokuun ilta, oikeastaan yö helsingissä anno domini X. Kaikkeen tympäytyneenä olen heittäytynyt pehkuihin ja yritän nukuttaa itseäni. yhtäkkiä ikkunaan lentää kivi. Kohta toinen, kolmas. mitä tämä on? Kuka pyrkii kamariini? Eihän tämä ole mikään luhtiaitta? En usko itsestään lenteleviin kiviin. mutta niitä tulee lisää. minun on noustava ja aukaistava ikkuna. alhaalla kadulla on sen verran valoisaa että erotan kolme hahmoa, tai oikeammin yhden nyytin joka koostuu kolmesta hahmosta. yksi huutaa: ”hannu, avaa oves! täällä olis hienoja miehiä tulossa tupatarkastukseen. ja ’medianochelle’. onhan sulla tietysti jotain.” tunnistan äänen joka väräjää kuin vanhat urut. se on tähtireportteri teukka joki. toisista olennoista näen vain päälaet. – Ei ole mitään juotavaa, ja siivotontakin on, minä huikkaan. – ole huoletta, meillä on juotavaa koko komppanialle ja siivotaankin, jos tarvis, huutaa teukka. Kohta kuulen miten joukko huojuu ja kolistelee porraskäytävässä. mahtavatko päästä neljänteen kerrokseen asti, mietin vedellessäni jotain siivoa ylleni. tultuaan sisälle, teukka alkaa superlatiivein esitellä seuralaisiaan. se on tarpeetonta. minä tunnistan molemmat. mustakeltaisen mari-paidan sisällä on mahtava tarmo manni, sinivalkoisen mari-paidan sisällä hieman heiveröisempi Birger Kaipiainen. Kaikki kolme minun kynnysmatollani. historian taakka uuvuttaa minut heti alkumetreillä. tunnen olevani pieni karjalaismummo, jonka luo puolijumalat ovat lehahtaneet silkasta säälistä. pyydän kuitenkin peremmälle. peremmälle he tulevatkin, mitään pelkäämättä, ja kaivavat taskuistaan monenvärisiä pulloja. – onko talossa leipää, kysyy manni, ja nuuskii kämppäni seiniä. juoksutan heti hänen eteensä aamulla ostamani ranskanleivän. ”Ei tämä ei ole leipää,sanoo manni koputellen kannikkaa, tämä on 13 niin kubistisia kuin surrealistisiakin piirteitä. Älkää missään nimessä tyytykö katsomaan teosta edellisen aukeaman kuvasta; se on kohdattava kasvotusten! Yhtenä kappaleena poltetuksi keramiikkaesineeksi se on poikkeuksellisen suuri. Vaikutelma on häkellyttävä: se, mikä valokuvassa näyttää ”koriste-esineeltä”, kasvaa tilassa joksikin toiseksi. Kun kookkaan teoksen edessä seisoo, se peilautuu vaistomaisesti katsojan fyysiseen hahmoon: teoksen materiaalinen läsnäolo tehostuu, mutta samalla korostuu sen tyylitelty, dramaattinen ja outo ”oliomaisuus”. Tiimalasimainen muoto vie ajatukset ajan kulkuun. Pysähtynyt aika, muistot – kauneuden katkera, alati takautuva luonne – olen kirjassani tulkinnut juuri nämä tekijät Kaipiaisen taiteen ydinmehuksi. Tässä ultramodernistisessa naishahmossa (jonka tunnistaa ”naiseksi” lähinnä tiimalasimuotoa mukailevan kampauksen ja décolletén ansiosta) Kaipiainen tuntuu kurkottavan ajalliseen ulottuvuuteen, jossa eilinen ja huomispäivä sulautuvat arvoituksellisesti yhteen. Teoksessa on yhtä aikaa muinaisen kulttiesineen mystiikkaa ja modernia päivänpolttavuutta. Erikoinen krakelyyri syventää oivasti temporaalisuuden tematiikkaa. Säröily viittaa iäkkyyteen ja arvokkuuteen (vanhaan posliiniin), mutta myös ikiaikaisiin kauneusarvoihin – ja epätäy- selluloosaa. mutta hetkinen, jos surkean kuoren repii irti! annas kuitenkin tänne.” mahtava manni repii leivästä kuoren irti, antaa siitä palasia seuralaisilleen jotka alkavat heti tottelevaisesti pyöritellä leivänsisuksesta pieniä palleroita. ja samalla manni komentelee kaikkia. – sipulia heti, pieneksi hakkeeksi, kupillinen suolavettä ja voita, ja pannu kuumaksi, kuin olis jo! ja samalla päästää ilmoille koko kansan tunteman virtahevon naurunsa. Kohta Kaipiainen ja joki tönivät toisiaan pienessä keittokomerossani yrittäessaan kokata mannin ohjeiden mukaan. siinä valmistuvaa herkkua kutsutaan ’pulun muniksi’. minua pelottaa katsella miten dellisyyteen kauneuden osatekijänä. Lasitteen säröytyminenhän on oikeastaan virhe, mutta taidekeramiikassa sitä käytetään tehostamaan materiaalin ilmaisuvoimaa. Säröverkosto perustuu lasitteen ja massan supistumiseroon: lasite kutistuu poltossa, jolloin siitä muodostuu orgaanisen kaunis, epäsäännöllinen kuviointi. Kaipiaisen käsissä keramiikan orgaanisuus kasvaa esteettiseksi ironiaksi. Taiteilija tekee pesäeroa luonnon ja luonnollisuuden käsitteisiin: Luonnosta tulee Kulttuuria. Samalla klassinen keraaminen keino taipuu pikantiksi, moderniksi aksentiksi – Kaipiaisen daamilla on arvonsa tuntevat rypyt. Tätä korostaa erikoinen tapa maalata krakelyyrin päälle, nenänpieliin ja silmäkulmiin, epäsäännöllisiä fasetteja, kuin viitteenä kubismin ilmaisukeinoihin. Riitasointuinen detalji on outoudessaan perin kaipiaismainen. Uutta on myös reunojen pointillistinen värinkäsittely, joka on korvannut 40-luvun raaputustekniikan. Kaipiaisen teokset kutsuvat lähelle, mutta samalla ne sinkoavat ajatukset tajunnan laitamille. Ne yllyttävät tarinoimaan. Jokaiseen EMMAan valittuun teokseen liittyy omat tarinansa – kertojan rooli jääköön katsojalle. • Lue lisää Harri Kalhan teoksesta Birger Kaipiainen (SKS ja EMMA, 2013). vauhdikkaasti nuo puolijumalat ovat asettuneet majaani ja puuhailevat, aivan kuin minua ei olisi. Kohta pulun munat ovat pöydässä. ne ovatkin yllättävän maukkaita sipulihakkeen kanssa. Koska minulla on vain kolme tuolia, syön seisaaltani. ja juon, sillä jos ape on kohtuuttoman köyhä, juomapuoli on tavattoman rikas. jokaisen herran taskusta putkahtaa joku pullo. ruokapuheet ovat sen verran siivottomia ettei niitä viitsi tässä kerrata. jossain vaiheessa tähtireportteri teukka joki katsoo kuitenkin asiakseen kertoa jumalystävilleen, kenen katon alla tässä oikein ährätään. teukka tuntee minut erityisen hyvin. onhan hän kirjoittanut minusta varsin värikkään kuvauksen vastailmestyneeseen anna-lehteen. juttu on tietysti häpeällisen yliampuva ja studiossa vauhdikkaasti kammattu tukkani suorastaan kammottava. mutta se on avaukseni seurapiirilehdistössä, ja saan olla kiitollinen että persoonani on ylipäätään saanut palstatilaa. jossain vaiheessa teukka esittää Kaipiaiselle kiusallisen kysymyksen: ”mitä tuumit, Birger näistä taiteilijanalun hankkeista?” häpeissäni minä haluan vain syöksyä hautaani. mutta minua ei päästetä. Koko trio silmäilee huoneessani olevaa irtaimistoa ja sinne tänne unohtuneita taulunalkuja. Katsomatta taulujani, pidellen pulun munaa haarukassaan, maestro Kaipiainen lausuu: » 14 emma Seinälautanen, 1970-luku, Saastamoisen säätiön taidekokoelma. – sangen viehättävää. mutta ei minulla ole oikeutta lausua ei-eitä eikä joo-joota. jos sanon ’koristeellinen’, se käsitetään väärin. En siis sano mitään. tai sanon vain tämän: Koristeellisuus on ihmisen vanhin pakkomielle. jos se kuohitaan pois, ihmisestä tulee rääpäle. pankaa, perkele, kaiken päälle tämän yksinkertaistavan ajan suitset, ja muka demokraattisia kuppeja ja olette näkevä miten ihmiskunta näivettyy. ja sitten kuitenkin kyllästytään. joku tulee ja pyytää - ja tästä minä olen aivan varma - pyytää että paratiisi tatuoidaan uudelleen takapuolen nahkaan! näille toivotan - tarkoittaen kaiketi tuotantoani hyvää matkaa, sanoo Kaipiainen vatvoen ilmassa haarukkaansa. – ”mitään alamaisuuden osoituksia ei tarvita”! mielipuolen päiväkirja; maalislokuun 86, resitoi suureen ääneen asiasta innostunut suuri manni, viitaten nähtävästi Kansallisteatterissa suuren suosion saaneeseen Gogolin monologiin. – tässä tämä visiitti sitten olikin. nyt meidän on mentävä muuanne harjoinemme, luutinemme, sanoo tähtireportteri. lupasin että siivottaisiin, mutta olethan sinä sentään kuullut profeettojen puhuvan. siivoatko itse? jätämme sinulle tämän pullon vana tallinnaa siivousseuraksi. ja sitten he katosivat. minä en tietenkään siivonnut moneen viikkoon. monta päivää istuin vuoron perään jokaisella kolmella tuolillani ja yritin tavoittaa noiden kolmen puolijumalan lämmön. muistelin ovidiuksen ”muodonmuutoksia”, erityisesti ”filemon ja Baukis”-legendaa. siinä tarinassa jumalat koettelevat kansaa käymällä kulkijoiksi pukeutuneina anomassa muonaa ihmisten ovilla. mutta ovet eivät aukene. ainoastaan köyhä pariskunta, filemon ja Baukis, savikupeistaan ohuen puuronsa ryystävät savimajan asukit, ottavat vastaan, jakavat vaatimattoman appeensa. ja iloitsevat, niin kuin vieraista iloitaan. ja tietysti saavat myöhemmin taivaalta runsaan palkkionsa. monta kertaa olen tuonkin toukokuisen illan jälkeen heittänyt avaimeni alas kadulle jonkun huudellessa. harvoin sieltä on noussut Birger Kaipiaisen tapaista näkijää. • 15 Paratiisin porteilla Paratiisi-sarjan tenho on kestänyt jo lähes 45 vuotta. Melkoinen saavutus astiastolle, joka kirjaimellisesti ei sovi muotteihin. Kävimme tehtaalla Helsingin Arabianrannassa tutustumassa, kuinka klassikko syntyy edelleen suurelta osin käsityönä. teKsti / tAtu MAlMströM T Ari KArttunen, eMMA uotekehityksessä ja mallien parissa Arabialla 30 vuotta työskennellyt Matti Sorsa muistaa, kuinka Birger Kaipiainen saapui töihin päivittäin aivan loppuunsa saakka. Ainoana myönnytyksenä korkealle iälle oli kuulemma taiteilijan kulkuneuvona ollut taksi. Keskustellessamme sorsan kanssa vieressämme valmistuu Paratiisi–liemimalja - käsin, kuten vuonna 1970. Paratiisin vaaliminen onkin suurelta osin artesaanityötä: liemimaljat, kaatimet ja suuret ovaalit tarjoilulautaset tehdään kaikki käsin alusta loppuun. siirtokuvia painetaan tehtaan yhteydessä olevassa omassa seripainossa. Aikojen muutos on kuitenkin tosiasia. ”tarvittava osaaminen on kovaa vauhtia katoamassa koko euroopasta,” toteaa Fiskars Groupin Kristiina Kobayashi. Ammattityötä tehtaalla ihastellessa tuntee arvostusta, mutta väistämätön on myös kaipuu ”entisaikojen” tarunhohtoiseen hitauteen. Kaipiaisen vuonna 1969 suunnittelema Paratiisi-sarja on klassikon tittelinsä ansainnut, mutta se myös uudistuu edelleen, 44 vuotta myöhemmin. 1988 lanseerattiin Kaipiaisen mittapuulla hillitty mustavalkoinen versio ja vuosien mittaan useat taiteilijat ovat tarttuneet Paratiisin muotoon ja suunnitelleet siihen kuoseja. Arabian taideosastoyhdistyksen, jonka suojissa Kaipiainenkin työskenteli, edellinen puheenjohtaja Heini Riitahuhta on suunnitellut viime vuosina kolmekin uutta koristetta. ”Poikkeuksellisinta lienee kuitenkin alkuperäisen koristeen pysyvä suosio. esimerkiksi toinen rakastettu klassikkomme Kiltahan (sittemmin teema) on harmonisen yksivärinen,” toteaa Kobayashi. Paratiisi on myös kansainvälisesti suosittu sarja. ei siis kansallisromanttinen muisto, vaan muodon puhtauden ja koristeen yltäkylläi- syyden kestävä liitto. salaperäinen, monimerkityksinenkin koriste herättää tunteita ja tulkintoja. Kaipiaisen ainoa varsinaisesti teolliseen tuotantoon päätynyt keramiikkatuote kertoo suunnittelijansa ilmaisuvoimasta taiteilijana. Paratiisi valloittaa aina vain. Yhdessä hyvä tulee Arabia on ollut innolla mukana eMMAn Kuriton kaunosielu -näyttelyssä muun muassa lahjoittamalla hylkytavaraa näyttelytilan sekä ilme-pajan mosaiikkeja varten. lisäksi WeeGeen sis. Deli+Café on saanut Paratiisisarjan astioita, joilta tarjoillaan kahvilaketjun oman kondiittorin näyttelyä varten luoma leivos. tapettitehdas Pihlgren & ritola on ottanut vuosikymmenten jälkeen tuotantoon Kaipiaisen Kiurujen yö -tapetin alkuperäisen vihreän sävyn, jota on myös käytetty näyttelyn arkkitehtuurissa. Woodnotes tuki oleilua ja taide-elämystä kannustavaa tilaratkaisua istuimilla. Avotakka kutsui lukijansa mukaan. sisällöistä kumpuava yritysyhteistyö onkin alusta pitäen ollut mielekäs osa näyttelyn syntyä. Kumppaniemme into osaltaan todistaa Kaipiaisen taiteen olevan sekä kestävän ajankohtaista että monialaisuudessaan poikkeuksellista. • Paratiisin siirtokuvia asetellaan koristepolttoa varten Helsingin-tehtaalla. 16 emma tEKsti / tarja talvitiE Kuvat / ari KarttunEn, Emma luonnon ehdoilla Elintilaa ja estetiikkaa e nsimmäinen työpäivä EMMAssa: kettu astelee kaikessa rauhassa ikkunan takana haistellen jäniksen jälkiä. Sittemmin Tapiolan jäniksetkin ovat käyneet tutuiksi – katse lepää puutarhakaupungin rehevissä puistikoissa heti kun silmänsä nostaa näytöltä. Sama vehreys avautuu EMMAn näyttelykerroksen ikkunaseinän takaa ja liittyy elimellisesti uuteen kokoelmanäyttelyyn, joka tiivistää sanottavansa luonnon ja maailmankaikkeuden havainnointiin, tilaan ja muutokseen, ihmisen kädenjälkeen ympäristössä. Espoossa Tapiolan kaupunginosa on parhaillaan voimakkaan muokkauksen kohteena. Maata nakerretaan julkisen liikenteen kohentamiseksi, asuntotuotannon nimissä ja liike-elämän tarpeisiin. Millaisen puutarhakaupungin saamme, kun pöly laskeutuu työmaiden hiljennyttyä ja elämä palautuu jokapäiväisiin uomiinsa? Luonnon ja ihmisen elintilan kompleksinen vuorovaikutus on menneinä aikoina nähty yksipuolisesti ihmisen kannalta, ihminen valtaa tarvitsemansa alueen, muokkaa ympäristönsä ja rakentaa omien tarpeidensa mukaisesti. Luonto on vieras elementti, jota vastaan pitää puolustautua. Vasta viime aikoina on herätty pitämään myös luonnon puolia. Samalla on ymmärretty, etteivät ihmisen ja ympäristön edut ole ristiriidassa keskenään: ihminenkin on osa luontoa. Taiteilijat ovat myös ympäristökysymyksissä kulkeneet edistyksen eturintamassa. Meidän aikamme kuvataiteessa suuriin linjauksiin kuuluvat kiistatta ekologinen ja yhteiskunnallinen kannanotto. nykytaiteen nousuvesi Länsimaisen taiteen historiassa jo renessanssimaalarit taustoittivat mytologisia ja uskonnollisia aiheita maisemalla, jota esitettiin perspektiiviopin näkökulmasta. Barokin kaudella maiseman tehtävänä oli omalta osaltaan avata tapahtumien tulkintaa ja vahvistaa tunnelmaa, Alankomaissa syntyi jopa merimaalaukseen keskittynyt koulukunta. Vasta romantiikan kausi 1800-luvulla nosti maisemamaalauksen itsenäisenä taiteen lajina keskeisen kiinnostuksen kohteeksi. Maisemataiteen motiivit olivat monasti kansallisia tai luonnontieteellisiä, mutta myös puhdas maisematunnelmointi saavutti suosiota. Nykytaide lähestyy luontoa ja ympäristöä monikerroksisemmin. Pelkkä esteettinen maisemakokemus ei enää ole itsestäänselvyys, vaikka usein muodostaakin teoksen ensivaikutelman. 17 horisontti pakenee etäisyyteen kun sitä lähestyy. Lähempi tarkastelu avaa uusia ulottuvuuksia ja antaa tilaa myös omille tulkinnoille. Eggert Péturssonin hienoviritteinen mikromaisema Untitled (Nordurland Tröllaskagi) tarjoilee kukkakedon kauneutta, ja siinä sivussa avaa näkymän luonnon monimuotoisuuteen. Aivan toisenlaisin ottein puutarhan loistoa lähestyy Leena Luostarinen, jonka inspiroitunut mielenmaisema Luostarin puutarhassa II imaisee katsojan mukaansa ihmettelemään itämaisen mystiikan syvyyksiä. Vähäeleisesti, mutta osuvasti, harmaavoittoisin sävyin Reino Hietasen Tapahtumia luonnossa maalaa kaamospäivän tunnelman, joka Risto Suomi, High Tide, 2007-2008. on meille pohjoisen asukkaille niin tuttu. Risto Suomen High tide -teoksessa syvältä riipaisevan hetkellisen harmonian kokee eläin, mutta sen tilalla voisi olla ihminen, kuka vain meistä. Jussi Heikkilän Merimaisemassa maapallon pintaa myötäävä horisontti kätkee ajatuksen kaukokaipuusta ja toiveiden haaksirikosta. Horisontti pakenee etäisyyteen kun sitä lähestyy. Ihminen ei tyydy saavuttamaansa, vaan haikailee aina jotakin enemmän. mopo karkaa ihmiskunnan käsistä Kaikkialla maapallolla ihmisiä puhuttavat elintila ja sen muutokset, maaseudun tyhjentyminen, väestön pakkautuminen ahtaisiin lähiöihin ja siitä johtuvat sosiaaliset ongelmat. On koettu kouriintuntuvia näyttöjä ilmastonmuutoksesta, tulvia, myrskyjä, kuivuutta. Vesi, meille kaikille välttämätön elementti, näyttäytyy maisemaaiheissa tavan takaa, esteettisenä mutta myös poleemisena aineksena. Espanjalainen Daniel Canogar virittää Single flow -installaationsa 18 emma Kimmo Kaivanto, Ikaros, 1972. olemme menettäneet pelin, jos taiteen maisemat ovat ainoa jäljelle jäänyt visualisointi maailman rikkaasta monimuotoisuudesta. maista maisemaa! tEKsti / maria vähäsarja m iltä taide maistuu? minkälaisia makuja tulee mieleesi katsoessasi kesäistä maisemaa? taidekokemusta voi syventää monin tavoin. yksi niistä on omin käsin tekeminen. juuri nähdystä ja koetusta voi itse kokeilemalla saada aivan uuden elämyksen. yllätyksellinen ja hauska veden kiertokulun varaan. Vesi virtaa verkkaisena turkulaisen taiteilijakaksikon IC-98:n animaatiossa Näkymä vastarannalta, joka peilaa ajan vääjäämätöntä kulumista, muutosta ja rappiota, ihmisen ponnisteluita ja turhia pyrkimyksiä. Tiina Itkosen Icescape II muistuttaa ekokatastrofista, joka seuraa napajäätiköiden sulamisesta. Kimmo Kaivanto otti 1970-luvulla teoksillaan kantaa ympäristön ja yhteiskunnan tilaan. Näyttelyn vanhin teos Ikaros symboloi ihmiskunnan itsekkyyden tuhoisia seurauksia. Antiikin mytologian Ikaros hurmioitui lentämisestä, kohosi liian lähelle aurinkoa ja tuhoutui. Taiteilijaa tuntuu huolestuttavan onko myös ihmiskunnalta kehitysoptimismissaan mopo karannut käsistä. Teknologiaa varauksetta ihannoiva maailma, jota piiskaa eteenpäin kilpailuvietti ja omanvoitonpyynti, on viemässä tuhoon koko sivilisaatiota. Kilpajuoksu siirtyy yhä kattavammin kaikille aloille, avaruuden valloitus on aloitettu. Tapiolan kukoistavien puutarhojen katveesta katsottuna ympäristötuhoilla synkistely voi tuntua kaukaa haetulta. Luonto oirehtii, mutta pitää vielä puoliaan, toivon mukaan kunnes ihmiskunta on valmis ottamaan ympäristön hyvinvoinnin tosissaan. Olemme menettäneet pelin, jos taiteen maisemat ovat ainoa jäljelle jäänyt visualisointi maailman rikkaasta monimuotoisuudesta, elämän pienistä ja suurista ihmeistä. • Vesiputoussateenkaari ja muita tapahtumia luonnossa esillä EMMAssa. ruoka avaa uuden aistin taiteen äärellä. ruoka materiaalina voi tuoda helpotusta paineeseen, että osaako tehdä oikein. oma teos on sitä paitsi heti nautittavaksi tarkoitettu. on mukava tehdä annoksesta kaunis, erityinen. Entäpä jos se samalla esittäisi jotain, toisi mieleen muiston matkoilta, mummolasta tai toimisi konkreettisen maiseman kuvana. Ehkä tulet kokeilleeksi uutta makuyhdistelmää josta tulee uusi suosikkisi? ainakin opit lähestymään tuttua uusin silmin. mistä aineksista rakentuisi muistojen auringonlasku lautaselle, tai kuinka toteuttaisit teoksessa kuvatun luonnon runsauden ja moninaisuuden? voit yhdistää luovuuden, yhdessä viihtymisen ja seurustelun samalla taiteesta oppien. Emman taidepajoissa ruoka rakentuu makumaisemiksi. Kutsu ystäväsi tai työtoverisi mukaan heittäytymään ja kokeilemaan. tai tule viettämään syntymäpäiviä hiukan totutusta poiketen! m a k u maista, aisti, koe, uskalla. tervetuloa nauttimaan! • Yhteistyökumppaneina Makumaisemissa ovat Marimekko ja Sis.Deli+Café. Makumaisemia rakennetaan osana EMMAn Taidekuohuja talvikauden ajan. Lisätietoa: www.emma.museum sekä (09) 8163 0493 (ark. 9-12). 19 Valoilmiö EMMAssa TEKSTI / EEvA ILvESKoSKI KuvAT / ARI KARTTuNEN, EMMA O nko se valonsäde? Mistä se tulee?”, ihmettelivät avajais vieraat näyttelyn avajaisissa. Ei, se on siimaa. Kolme taiteilijaa Leena Nio (s. 1982), Taneli Rautiainen (s. 1983) ja Jenni Toikka (s. 1983) tekivät Säeinstallaatiota EMMAssa neljä päivää. Yhteensä 360 siimaa kiinni tettiin yksitellen paikoilleen. Siimois ta koottu kehä on kuin auringon säteiden muodostama valoilmiö. Yksitellen, säie säikeeltä, taiteilijat virittelivät siimoja lattiasta kattoon. Leena Nio istui lattialla kiinnittäen siimoja nauloihin, jotka oli naulattu kiinni jalustaan ovaaliin muotoon. Jenni Toikan tehtävänä oli kiristää siimat korkealle kattoon, ja Taneli Rautiainen toimi siimankuljettajana näiden välillä. Prosessi näytti monotoniselta, mutta samalla meditatiiviselta. Säe tehtiin alun perin Fiskarsin Tilallisia paikkoja: paikan runoutta näyttelyyn vuonna 2011. Taiteilija kolmikolta pyydettiin kyseiseen näyttelyyn tilallinen teos. He kertoivat, että Fiskarsin tilan poikkeuksellisella valolla oli vaiku tuksensa teoksen syntyyn. Idean siiman käytöstä materiaalina he olivat saaneet aikaisemmasta yhteisteoksestaan. Säeteoksen siimat ovat erivärisiä. Kaukaa katsottuna näyttää, kuin ne olisivat kaikki valkoisia, mutta heijastus te kee silmälle kepposen. Näin on myös oikeassa valkoisessa valonsäteessä; se sisältää kaikki spektrin värit. Kuvataideakatemiassa opiskellut kolmikko on tehnyt neljä yhteis Teoksillaan taiteilijat ovat koettaneet tehdä näkymätöntä näkyväksi. Kuten tässä, valonsäde, joka todellisuudessa ei sisällä materiaa, on luotu materiaalisesti esiin. teosta. Kaikkiin on liittynyt im materiaalisuus, valo ja tilallisuus. Ideat liittyvät usein asioihin, joita ei voida tavoittaa. Teoksillaan taiteilijat ovat koettaneet tehdä näkymätöntä näkyväksi. Kuten tässä, valonsäde, joka todelli suudessa ei sisällä materiaa, on luotu materiaalisesti esiin. Tilallisiin teoksiin liittyy myös se, että teos on muuttuva. Katsojan liikkuminen tilassa ja hänen omat mielikuvansa muokkaavat lopullisen kokemuk sen. Näin ollen Säeteoksen idea ei muuttunut, vaikka teos tuotiin erilaiseen tilaan, EMMAan. Taiteilijat olivat tyytyväisiä työnsä tulokseen myös uudessa paikassa: ”Aina, kun tekee uudestaan samoja teoksia, niin kyllä ne vähän kehittyvät. Ensimmäisen kerran ne ovat vasta sellaisia prototyyppejä.” • 20 emma tEKstit / tiina pEnttilä (tp), päivi talasmaa (pt), suvi sivulainEn (ss), hannElE savElainEn (hs) Kuvat / ari KarttunEn, Emma toinen tila ilman reunaehtoja taidemaalariliiton 85–vuotisjuhlanäyttely toinen tila on esillä Emmassa 25.9.2013-12.1.2014. liiton puheenjohtaja, taidemaalari Maaria Märkälä kirjoittaa näyttelyn lähtökohdista. seuraaville sivuille on haastateltu näyttelyn kuutta taiteilijaa. a ikaamme sävyttää ajatus taiteen kaikkivoipaisuudesta. Taiteelta vaaditaan asioita, jotka eivät siihen kuulu. Ennalta sovitaan millaisia tuloksia taiteelta halutaan – vaikkapa tulosvastuuta, terveyttä tai hyvinvointia. Tämän perusteella julkinen keskustelu määrittää, mikä on taidetta. Samaan aikaan yksittäinen taiteilija joutuu pohtimaan kuinka samaistua näihin ajatuksiin. Tekeekö taiteilija taidetta, jos ei halua tehdä jotakin tiettyä tuotetta? Toinen tila on 85 vuotta täyttävän Taidemaalariliiton juhlanäyttely. Liitto haluaa näyttelyllään tuoda esille taiteen sellaisena kuin näyttelyn taiteilijat sen näkevät – ilman ajallemme tyypillisiä ennalta sovittuja reunaehtoja tai tavoitteita. Siksi kuraattoreiksi valittiin taiteilijapari Aarne ja Arja Jämsä, jotka näkevät kuratoinnin laajemmin kuin vain teosten tai taiteilijoiden valitsemisena näyttelyyn. He painottavat intuition merkitystä taiteen tekemisessä ja kokemisessa. Heidän mukaansa epävarmuus ja riskinotto ovat asioita, joita taiteilija tai taiteen kokija eivät voi välttää. Näyttelyn teokset luotiin kuraattoreiden ja taiteilijoiden välisessä kommunikaatiossa. Prosessi ei kuitenkaan perustunut ohjaamiseen vaan taiteilijan oman luovuuden tukemiseen. Näin taiteilijat ottavat riskin asettaessaan teoksensa koettaviksi ja kokija altistaa itsensä taiteen vaikutuksille. Tämä on Toinen tila. Lämpimät kiitokset museon henkilökunnalle, erityisesti näyttelysopimuksen allekirjoittamisen aikaiselle johtajalle Markku Valkoselle sekä nykyiselle johtajalle Pilvi Kalhamalle, jotka hyväksyivät ajatuksemme riskinotosta ja mahdollistivat näyttelyn toteutumisen. • 21 anssi törrönen / Kaaoksen ja järjestyksen tiloja m aalausprosessi itsessään on jo toisenlainen tila, voimakkaan keskittymisen tila. Katsojalle maalaus on parhaimmillaan vastavuoroisuuden tila. Anssi Törrönen on ollut läpi uransa kiinnostunut muodosta, pinnasta, erilaisista tiloista, liikkeestä ja mittakaavoilla leikittelystä, jotka ovat hänen maalauksissaan saaneet esittävän ja ei-esittävän välitilassa olevan ulkomuodon. illusorisuudessaan hämäävät teokset virittävät katsojan paitsi näkemään ja katsomaan myös kokemaan maalaukset kaikki aistit avoinna. tärkeintä teoksissa on kokonaisvaikutelma ja sen luoma tunnetila. Emman näyttelytilan panoraamamaisuus ja matalahko kattokorkeus inspiroivat törröstä maalaamaan pituudeltaan liki kymmenmetrisen, viisiosaisen panoraaman kirjahyllystä. teos tuo katsojalle esiin näkymän kirjahyllystä, josta avautuu kaoottisia ja maisemallisia repeämiä johonkin toiseen todellisuuteen. ”aukot” kirjahyllyssä kertovat myös universaalista todellisuudesta, jossa on aineksia niin katastrofiin kuin järjestykseen. yhtä totta on myös maalauksen pinta ja rakenne: värejä, muotoja ja niiden rytmitystä tilassa. törröselle kirjat hyllyssä ovat muodoltaan kuin modernistinen ruudukko- tai palkkimaalaus. taiteilija ei kuitenkaan järjestä kirjahyllyään säntillisesti aakkostaen tai sävyjen mukaan, vaan kirjat saavat elää surrealistisesti omaa elämäänsä hyllyssä. modernia järjestystä kommentoivat myös itsessään törrösen ekspressiivinen maalausprosessi ja rosoinen jälki teoksissa. sisällöltään kirjat hyllyssä edustavat ihmisen, toisen puhetta, avauksia toisiin paikkoihin, maailmoihin ja aikoihin. Kirja symboloi myös älyä, tietoa ja asioiden hallitsemista vastavoimana maalauksen repeämistä välittyvälle katastrofikuvastolle. muidenkin näyttelyn maalausten eri osa-alueet avautuvat eri tavoin eri katsomisetäisyyksiltä. taiteilijan työhuonetilan koolla on oma vaiku- toinEn til a / anssi tö tuksensa teosten syntyyn. aiemmassa tuotannossaan taiteilijan usein käsittelemät ihmishahmot ovat nyt jääneet. öljyvärin käyttö on mahdollistanut ohuilla ja paksuilla maalauskerroksilla luodun suuremman pinnanvaihtelun kuin akryyleillä tai alkydiväreillä. vaikka ”rappaaminen” ei törrösen sanoin ”ehkä kuitenkaan ole se omin juttu”. viileästä ja pelkistetystä väriasteikosta tunnetun taiteilijan maalauksiin ”jostain syystä tuli nyt aika lämpimiä värisävyjä - osittain.” • TP Anssi Törrönen (s. 1970 Joensuussa) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta 1996 ja Vapaasta Taidekoulusta 1992. Hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Törrönen on ollut ehdokkaana Carnegie Art Award –palkinnonsaajaksi (1999) ja saanut William Thuring –palkinnon 2009 sekä Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinnon 1994. rrönEn 22 KEijo sundvall emma toinEn til a / pi rKKo rantator Pirkko Rantatorikka (s. 1956) on Ylitorniosta kotoisin oleva kuvataiteilija, joka työskentelee Helsingissä. Hän on valmistunut Suomen taideakatemian koulusta 1982. Rantatorikalla on ollut useita yksityisnäyttelyitä kotimaisissa ja ulkomaisissa gallerioissa ja museoissa, ja hän on osallistunut 1980-luvun alusta lähtien yhteisnäyttelyihin ympäri Suomea ja kansainvälisiin näyttelyihin Tanskassa, Ranskassa ja Saksassa. Hänen teoksiaan on useiden museoiden kokoelmissa. iKKa pirkko rantatorikka / puuta pintaan - eräänlaisia talopiirustuksia t alojen syntymisen kaikki vaiheet ja näihin tuleviin koteihin liittyvät vahvat tunnelataukset, odotukset ja haaveet – näitä aiheitani koetan seurata ja punoa niitä kuvallisesti yhteen. Pirkko Rantatorikka on tullut tunnetuksi taiteilijana, joka pohtii, tarkastelee, tutkii ympäristöään ja sen ilmiöitä tarkasti, analyyttisesti ja kriittisestikin. rantatorikkaa inspiroivat kuvataiteilijana sosiaalisen elämisemme rakenteet, joista hän on usein löytänyt ammennettavaa teemallisiin lähestymisiin. Emmaan esille tulevassa uudessa teossarjassaan mistä kodit tulevat hän kommentoi kaupunkisuunnittelua yhdistelemällä ja rinnastamalla rakentumassa olevaan uuteen kaupunginosaan tätä prosessia ryydittäviä ja kommentoivia kuvaelementtejä. teosten vähitellen kasvava kerroksellisuus toistuu myös taiteilijan maalaustekniikassa. hän käyttää pigmenttimusteita aloittaen ensin lattiatasolla kostutetulle kankaalle laveeraten, sitten kerros kerrokselta siirtyen kohti yksityiskohtia pigmenttivärin määrää ja sävyjä lisäten. väripinnat kasvavat vähitellen kuin piirtäen siveltimellä. syntyy toisiinsa lomittuvia, väreileviä pintoja. tekniikka saa aikaan munatemperankaltaisen himmeän värien kokonaisvaikutelman, joka läheltä katsoen paikoitellen tuo mieleen puuvärikynien viivojen kudoksen. teossarjan konkreettisena lähtökohtana oli myllypuroon rakentuva uusi suomalaista puukaupunkiperinnettä jatkava noin 1500 asukkaan pientalojen asuinalue. Ensimmäisen tätä tulevaa rakennusprosessia kommentoivan valo- kuvien sarjansa taiteilija toteutti jo 2003–2004, jolloin hän rakensi oman tikkukylänsä tulevalle tonttimaalle metsään ja dokumentoi tätä pystyttämäänsä kylää valokuvaamalla sitä eri vuorokauden ja vuodenaikoina. hän päätti palata ”kohteeseen” uuden kaupunginosan rakentamisen alettua 2010. teemasta syntyi monikerroksisuudessaan rikkaita maalauksia, joissa luonnon, taiteen ja rakennetun ympäristön elementit - historiallisten kaupunkien asemakaavat, vanhat kartat, kasvitieteelliset kuvitukset ja eri aikakausien taiteelliset tulkinnat on yhdistetty taiteilijan havaintoihin omassa ajassamme. tekijän käsiala yhdistää maalausten monet elementit yhteiseksi, jaettavissa olevaksi kokemukseksi. Katsoja voi pohtia miten asunnosta, talosta syntyy koti - ehkä se paras paikka? • TP 23 satu rautiainen / tutkimusmatkoja t oinen tila merkitsee minulle yllätyksellisyyttä, uutta ulottuvuutta. minua on aina kiehtonut ajatus, että avaisi laatikon, josta löytyisikin jotain täysin odottamatonta. Kuvataiteilija Satu Rautiainen (s. 1982) edustaa toinen tila -näyttelyn nuorta polvea. taidemaalauksen parissa työskentelevä rautiainen käyttää näyttelyyn tulevissa teoksissaan akryyli- ja öljyvärejä sekä musteita. Esille tulee viitisentoista erikokoista maalausta: teoskokonaisuus ”tutkimusmatkoja”. rautiainen kertoo teostensa käsittelevän mm. suljettua tilaa, mikro- ja makromaailmoja sekä tilaa maalauksen tilassa. näyttelyn teema ”toinen tila” näyttäytyy taiteilijalle moninaisena ja esiintyy sekä maalauksen muodossa että sisällössä. ”aiemmin on ollut aika paljon puissa olevia taloja - nyt haluan tutkia vielä enemmän talojen sisämaailmoja. teoksissa saatetaan esimerkiksi skannautua huoneen sisään”, kertoo rautiainen uusimmista töistään. hänen käyttämänsä välineet ovat viime aikoina liikkuneet öljyväreistä kohti musteita. musteiden käyttö on tuonut työskentelyyn mukaan veden ja teoksiin läpikuultavuutta. satu rautiainen kertoo, ettei hän suunnittele väriteemoja etukäteen, mutta erottaa kyllä jälkeenpäin jonkun tietyn värin hallinneen yksittäistä kautta. nyt noin vuoden vallalla on ollut vihreä väri. taiteilija kertoo ajatuksen yllätyksellisestä ja odottamattomasta toisesta tilasta syntyneen hänelle ehkä jo lapsena. perhe kiersi paljon taidenäyttelyissä ja ranskan Centre pompidoussa esillä ollut Vautierin teos le magasin de Ben on jäänyt rautiaisen mieleen. noin kymmenvuotias satu haltioitui monikerroksisesta työstä. ”myös tuosta teoksesta aukesi semmoinen tila. tästä aivan haltioiduin, siis seisoin varmaan tunnin sen teoksen edessä. se kokemus oli ikään kuin sysäys, jonka jälkeen aloin kuvitella tiloja: ikään kuin tuon toinEn tila / satu rautiainEn ympärillä olisi kokonaisia kaupunkeja, ja mä asuisin siellä.” satu rautiainen korostaa vielä, että hänen teoksensa ovat myös vertauskuvallisia ja sisältävät viitteitä ihmismieleen, jonka voi vallata luonto tai jokin muu sen kaltainen. ”Kaikkea ei voi selittää. ihmismielikin on tila. Kun yhden oven avaa, sieltä voikin tulla jotain yllättävää.”, rautiainen toteaa. • SS Satu Rautiainen on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2008. Hänen yksityisnäyttelyitään on nähty gallerioissa vuodesta 2001 alkaen ja hän on osallistunut näyttelyihin Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa. Rautiaisen teoksia kuuluu sekä julkisiin että yksityisiin kokoelmiin. oman taiteellisen työskentelynsä lisäksi hän on mukana mm. taiteilijoiden ylläpitämän Galleria Huudon toiminnassa ja viiden suomalaisen taiteilijan performanssi- ja installaatioryhmässä ”Unikuvia-projekti”. 24 emma olli–pekka merimaa / Kirpputorikankaiden toinen tila ja uusi elämä e n mä osaa oikeastaan ommella ollenkaan. Kuvataiteessa voi tehdä erilailla. taustaltaan ennen muuta piirtäjänä ja maalarina tunnettu olli-Pekka Merimaa valitsi Emman näyttelyyn itselleen uuden ja kokeellisen välineen ja tekniikan: kankaan ja ompelun. naapureilta, sukulaisilta ja kirpputoreilta hankitut käytetyt kankaat ja vaatteet vanhoista lakanoista sadetakkeihin saavat uuden elämän taiteilijan Emmaan toteuttamassa teoskokonaisuudessa. merimaa jatkaa toinen tila –näyttelyn teoksissaan itselleen tärkeän tutkimuskohteen, ihmishahmon, käsittelyä. uutena teemana hän on tutkinut muodoltaan mielenkiintoista ja sisällöltään monimerkityksistä pisaraa. Emman tilan innostamana merimaa ryhtyi luonnostelemaan pisara-aihetta ensin pahville, myöhemmin kankaalle. aluksi hän työsti kangasta liimaamalla som- mittelemiaan paloja pohjakankaalle. myöhemmin ”kun ompelutaito kehittyi” hän kokosi kangaspaloista tekemiään pisaroita ja ihmishahmoja ompelukoneella ommellen. uuden ja kokeellisen tekniikan löytämisestä tuli vapauttava kokemus. taiteilijan sanoin tekoprosessi eteni luontevasti ”kun eriväriset, -kuosiset ja -tuntuiset kankaat vain etsiytyivät toistensa seuraan.” ommellut hahmot jäivät tietoisesti kaksiulotteiseen muotoon, vaikka kankaat antaisivatkin mahdollisuuden kolmiulotteisten muotojen luomiseen. tilallisuus syntyy teosten ja näyttelytilan välisestä vuoropuhelusta. merimaa on taiteilijan ammattinsa ohella tehnyt hoitoalan töitä ja kohdannut ihmisiä, joilla on kommunikaatiovaikeuksia. näyttelyn kankaiset kasvottomat figuurit viittaavat vanhoihin tivolija sirkusperinteisiin, joissa viihdykkeenä käytettiin tinttamareskeja. niissä hahmojen kasvojen kohdalla oli aukko, johon vierailija saattoi asettaa omat kasvonsa. nykyihmiselle oman identiteetin selvittäminen on tullut aiempaa tärkeämmäksi, kun ympäristön ja kulttuurin jatkuva muutos ja mahdollisuuksien runsaus on haurastuttanut ihmisen käsitystä omasta olemassaolostaan ja itsestään. olli-pekka merimaalle taiteilijan työn merkitys saattaa löytyä yhtä hyvin vaikkapa hoitotyöstä, jonka parissa voi jakaa osaamistaan ihmisten kanssa toisella tavalla kuin yksin työhuoneessaan tai gallerioihin saapuvan taideorientoituneen yleisön kesken. • TP olli-Pekka Merimaa (s. 1967) on Porista kotoisin oleva kuvataiteilija, joka työskentelee nykyisin Hyvinkäällä. Hän on valmistunut Imatran taideoppilaitoksesta 1993. Maastrichtin, Akureyryn, oaxacan ja Berliinin residensseissa 1990-luvulla ja 2000–luvun alussa työskennellyt Merimaa on tehnyt taiteilijan uransa aikana myös hoitoalan töitä. Hän opiskelee parhaillaan lähihoitajaksi. Taiteilijan teoksia on suomalaisten museoiden ja julkisten sekä yksityisten säätiöiden kokoelmissa. Pöytälaatikkokynäilijä kyyneleistä Aurinko laskee matalaan lätäkköön kiroilupaikan taakse. Purnukoista ja putkista maahan valuneet kemikaalit hurmaavat auringon viime lämmössä. Epänormaalin kauniit kasvit, kuten uneni, hohtavat pimeässä. Ei ole muuta paikkaa kuin todellisuuden joutomaa. Vaikka happo löyhkää luistamme ja olemme hienostuneita rottia, kuulumme yhteen. Hyvää yötä. toinEn til a / olli–pE KK a mErimaa oLLI-PEKKA MERIMAA 25 toinEn tila / pEtra innanEn petra innanen / ilon lähettiläs s uurin osa ideoista lähtee siitä, että on yksinkertaisesti asioita joita haluan visualisoida, taltioida tai välittää. muutos, muuntautuminen joksikin toiseksi, on aina kiinnostanut Petra Innasta. Emman näyttelyyn taiteilija on tehnyt kaksi eri tilassa olevaa teoskokonaisuutta, joihin kumpaankin kuuluu suuri maalaus ja animaatiosta ja esineistä koostuva installaatio. teosten teemana on Beast within: eläin, peto – toisessa tilassa tiikeri, toisessa ampiainen – sisällämme. mitä tapahtuu, kun jotain yllättä- vää ja outoa muuttuu itsessämme? mitä tapahtuu, kun selkään tatuoitu tiikeri tiger-animaatiossa muuttuu kasvaessaan, tai kun Bzz-ampiainen, innanen itse burleskiesitysanimaatiossaan, ilakoi ja elämöi? tatuointia taiteilija on harjoitellut hiljaisuudessa jo vuosia juuri tätä näyttelyä varten. suuret ja loisteliaat ”perinteiset” öljyvärimaalaukset toimivat installaatioiden vastaparina, vuoropuhelun synnyttäjinä ja jatkumon antajina. rajat taiteen eri välineiden välillä rikkoutuvat. taiteessaan innanen havahduttaa, katsoo asioita ja elämää toisin, tavanomaisesta poiketen. taiteilija on aina ollut kiinnostunut oudoista saduista ja tarinoista, b-elokuvista, sirkuksesta ja kabareesta, arjen surrealismista – ”kaikesta huikaisevan kauniista ja tolkuttoman rujosta” tässä maailmassa. innanen toi burleskin suomeen viime vuosikymmenellä ja on yhä useammin liittänyt esiintymistaiteen maalaustensa teemoihin kuten nyt Emmankin näyttelyssä. innasen mukaan juuri ”burleskissa yhdistyy kaikki mitä olen tehnyt, ja sen kautta pystyn jakamaan iloa kansalle… vastustan lokerointia… Burleski poisti lohkot, alueet, mitä muut asettavat taiteen tekemiseen.” ”ilon jakaminen kansalle” ei ole innaselle mikään tyhjä fraasi. ihminen on kautta historian tarvinnut irtiottoa arjesta, vapauttavaa naurua, parodiaa, karnevaaleja – groteskia unohtamatta. juuri tätä innanen meille antaa. hänen taiteensa on samalla kertaa outoa ja tuttua, hätkähdyttävää ja pelottavaakin. jotakin mikä avaa meissä suljettuja portteja, vapauttaa tuntemaan ja näkemään toisin. • HS Lappeenrannassa 1970 syntynyt Petra Innanen valmistui Kuvataideakatemiasta Helsingistä 1992. Innasen taiteessa yhdistyvät maalaus, animaatio, esittävä taide, tanssi. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä ja elokuvafestivaalinäytöksiä sekä osallistunut yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Taiteilija asuu ja työskentelee Helsingissä. 26 emma miika nyyssönen / Kun pinta muuttuu tilaksi o n monenlaisia ruskeita ja sinisen sävyjä. Miika Nyyssösen taidetta on usein inspiroinut vanhempi taide. Emman näyttelyyn hän on toteuttanut teossarjan Breda 1-100, joka pohjautuu madridissa pradon taidemuseon kokoelmissa olevaan Diego Velázquezin öljyvärimaalaukseen Bredan antautuminen (1634-35). teos tunnetaan myös nimellä Keihäät, las lanzas. miika nyyssösen taide on luonteeltaan suuren mittakaavan taidetta ja teoksissa on usein vahva arkkitehtoninen ote. näyttelyn teema toinen tila on nyyssöselle keskustelua kuvataiteen keinoin kauan sitten eläneen taiteilijan kanssa. Breda 1-100 -teossarjassa on itsessään valmiina tilan käsite, siinä on etuala, keskiala ja tausta. samalla kyseessä on historiallinen tapahtuma, joka sekin kuvaa näyttelyn teemaa. ja kun teos ripustetaan näyttelysaliin, sen maalaukselliset ominaisuudet ja sen sisäinen tila tulee osaksi toista tilaa ja samanaikaisesti se alkaa käydä toinEn til a / miiKa ny yssönEn vuoropuhelua muiden ympärillä olevien teosten kanssa. ”miksi kiinnostuit juuri velázquezin teoksesta?” ”se oli monien sattumien summa. Etsiskelin aihetta vuonna 2005 tekemäni teoksen jatkoteokseksi. siinä teoksessa käytin kirkkaita värejä ja tietokoneohjelmointia. nyt …halusin kokeilla rajoitetumpaa väriskaalaa luodakseni atmosfäärin, joka mulla oli mielessä. sattumalta sen vuoden aikana luin teosta barokista ja siinä oli kuva velázquezin teoksesta …”. teoksessa häntä kiinnosti erityisesti piirustuksen jäntevyys ja teoksen tilanjako. nyyssönen oli pitkään maalannut akryylilla, joten samalla kun hän perehtyi itse aiheeseen, hän alkoi uudelleen opetella öljyvärimaalauksen tekniikkaa. sitä mukaa kun tiedot 1600-luvun maalaustekniikasta kasvoivat, syvenivät myös tiedot velázquezin maalaustavasta. alkuperäisessä teoksessa on käytetty ruskeaan ja siniseen painottuvaa väripalettia ja siinä on vähän kerroksellista maalausta. vaikka nyyssösen maalausversiot eivät seuraakaan velázquezin teosta, hän on kuitenkin pyrkinyt lähelle alkuperäistä teosta. väriä on käytetty vähän, mikä synnyttää mielikuvan siitä miltä oikea historiallinen maalaus näyttää. miika nyyssösen teos muodostuu sadasta samankokoisesta osasta, joita hän on kehitellyt luonnoksin ja tutkielmin. näiden pohjalta syntyneiden sommitelmien väriskaalaa ja esitystapaa muuttaen on syntynyt suurikokoinen öljyvärimaalaus Breda 100 (310 x 370 cm). • PT Miika Nyyssönen (s. 1965 Mikkeli) työskentelee Helsingissä. Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta 1993. Hän on osallistunut moniin yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla ja hänellä on ollut useita yksityisnäyttelyitä. Maalausten ohella Miika Nyyssönen on tehnyt installaatioita, video- ja ääniteoksia sekä veistoksia. Miika Nyyssönen on toteuttanut pääkaupunkiseudulle useita julkisia teoksia ja hän on yksi Länsimetron taidehankkeeseen kuuluvista taiteilijoista. IRTIOTTOJA ARJESTA Espoon kulttuurikeskuksessa musiikkia teatteria elokuvia tanssia näyttelyitä Espoon kulttuurikeskus, Kulttuuriaukio 2, Tapiola, Espoo | www.espoo.fi/kulttuurikeskus Viulukonserttoja Vokaalimusiikkia Uudet erikoissarjat myynnissä nyt! Puhallinkonserttoja Iltapäiväkonsertteja Sinfonioita Kamarimusiikkia Erikoissarjojen liput Lippupisteestä 27. 7 8.–31.10. 7. T Tutus tu sarjoihin ja tarkempiin myyntiaikoihin osoitteessa: www.tapiolasinfonietta.fi/s fi/ arjaliput fi/s 28 emma tEKsti / mariannE niEmElä Kuva va / salv v lva lv vat atorE ElEfantE näyttely, y y jota y, ei koskaan ollut aalto–yliopiston Curating, managing and mediating art (Cumma) maisteriohj h elman opiskelija hj i t ija valtaavat Emman uuden näyttelytilan. e MMAssa avautuu pian uusi kokeellinen tila, jonka on tarkoitus olla avoin ulkopuolisille näkökulmille sisällön suhteen. Me näyttelykuratoinnin maisteriopiskelijat olemme saaneet mahdollisuuden ottaa tila ensimmäisenä haltuun ja rakentaa EMMAn kokoelmista näköisemme näyttely. Projektin tavoitteena on teosten uudenlainen avaaminen yleisölle sekä kansainvälisten mallien tutkiminen. Päämääränä on siis nykyaikainen ja tiedostava näyttelykokonaisuus. päämääränä on nykyaikainen ja tiedostava näyttely– kokonaisuus. Miten sitten lähestyä tätä rooliamme ulkopuolisena, kokoelmaa vain pintapuolisesti tuntevana tarkastelijajoukkona – vieläpä aikataulussa, joka mahdollistaa vain nopean vilkaisun pinnan alle? Entä mikä on lähtökohtamme tähän projektiin opiskelijoina, joiden opinnoissa tavoitteena on osaltaan kehittää omaa kriittistä näkökulmaa? Mahdollisuuden antaminen uusille näkökulmille ja menetelmille saattaa tuntua museoista arveluttavalta, sillä kritiikki voi olla ilkikurista, jopa aggressiivista. Instituutiokritiikki taiteen muotona on ollut voimissaan jo vuosikymmeniä. Andrea Fraser teki fiktiivisiä museokierroksia Philadelphian taidemuseoon vuonna 1989. Banksy ripusti vuonna 2005 töitään luvatta eri museoiden seinille. Taidekollektiivi Labofii joutui vuonna 2009 konfliktiin Lontoon Tate Modernin kanssa, kun se kritisoi teoksessaan yhtä museon isoista sponsoreista, eista, öl öljyteollisuusjätti BP:tä. Itse asiassa tämä kaikkihan alkoi jo vuonna 1917, kun Marcel Duchampin pisuaari tuomittiin taidenäyttelyyn sopimattomaksi. Kritiikki ei kuitenkaan ollut meille itseisarvoinen lähtökohta. Aloitimme miettimällä niitä 29 opiskelijoita teosvalintoj o en oj kimpussa keväällä 2013. Cumm mma a •Sanoista Curating, managing and mediating art •Aalto-yliopiston 2-vuotinen kansainvälinen maisteriohjelma •Ta T voitteena edistää monimuotoista Ta ja innovatiivista ammattiosaamista kuratoinnissa ja näyttelyopetuksessa kysymyksiä, joihin museot nykypäivänä törmäävät, sekä tarkastelemalla kokoelmien pitämisen nykytodellisuutta. Ensikontaktimme itse teoksiin oli vierailu museon säilytystiloissa. EMMAn omaa kokoelmaa on nähty harvoin esillä näyttelytilassa. Sen sijaan se vaikuttaa olevan erilaisten ovien takana: varastossa, virastoissa, sairaaloissa, työhuoneissa. Piilossa olevista teoksista olemme lukeneet EMMA-lehden T Taideteos työpaikallani -artikkeleista. Kokoelmat elävät kuin kahta todellisuutta: varastossa ja esillä oloa. Esilläolo on jakautunut edelleen kaikille avoimiin tiloihin sekä puolijulkisiin tiloihin, kuten toimistoihin. Halusimme näyttelyssä tuoda esiin tätä tätä nänäkyvillä ja näkymättömänä olemisen monimuotoista tilaa. Kertoen teoksista, jotka odottavat esille pääsyä – ovat unohdettuj tu a, jopa kadotuj tettuja. Tavoitteeksi nousikin lopulta näyttää kokoelman todellisuutta koskevat kysymykset visuaalisessa muodossa tutkimuksen ja dokumentoinnin keinoin. EMMAn kokoelman tutkimisen ohella meitä kiinnosti myös sen kartuttaminen. Yksi kokoelmaa uhkaavista ongelmista on nopeasti vastaan tuleva varastoinnin haaste. Halusimme kehittää siihen osaltamme ratkaisua antamalla sijaa aineettomalle taiteelle, joka ei ainakaan kuormita varastotiloja. Näin voimme muuttaa puutteet mahdollisuudeksi uuden tekemiseen. Ratkaisu toimii myös itsessään kritiikin muotona, kun käännymme pois traditionaalisen, keräiltävän, fyysisen taiteen parista. Tällä tavoin voimme ehkä luoda jotain sellaista, mitä koimme EMMAn tarvitsevan. Tyhjää T tilaa, mihin rakentaa. • Näyttely Jaa / ei / poissa - kokoelma todellisuuksia a avautuu 13.11.2013. 30 emma taideteos työpaikallani tEKsti / liisa smEds Kuvat / ari KarttunEn, ilpo vainionpää perhonen tammien siimeksessä Emman kokoelmateosten elämää sijoituspaikoissa Kuljen Espoon Iivisniemessä pienen Tammipuistikon poikki, koululaisten oikopolkua pitkin kohti Kaitaan koulua ja lukiota. Puistikon keskellä pysähdyn ihailemaan viiden metrin korkeuteen kohoavaa, neulan lävistämää perhosta, kuvanveistäjä Pekka Jylhän veistosta Siipirikko (2010). Perhosen kiiltävään, teräksiseen pintaan heijastuu auringonvalo, nurmi, tammenoksat, koko ympäröivä luonto. Reikäkuvioidut siivet korostavat vaikutelmaa niin, että perhonen tuntuu sulautuvan kokonaan ympäristöönsä. Olen matkalla haastattelemaan Kaitaan lukion pitkäaikaista kuvataiteen opettajaa, Heljä Kuvataiteen opettaja Heljä Renfors oppilaidensa kanssa. Pekka Jylhän veistos Siipirikko Iivisniemessä Renforsia. Hän osallistui Kaitaan koulun ja lukion veistoshankkeeseen, joka liittyi koulurakennuksen perusparannus- ja laajennusprojektiin 2007–2010. Hiljaisessa luokkahuoneessa Renfors muistelee, että Jylhällä oli viisi veistosehdotusta, ja koulun raati, oppilaat ja henkilökunta, sai osallistua valintaan. Renforsista oli mielenkiintoista seurata monivaiheista valmistusprosessia pienoismallista veistokseksi. Lujuuslaskentavaiheessa teokseen piti tehdä muutoksia turvallisuuden vuoksi, vaikka ne poikkesivat taiteilijan näkemyksistä. Esimerkiksi siivistä oli vedettävä tukivaijerit maahan. Veistoksen sijaintipaikaksi valittiin koulurakennuksen sisäänkäynnin edessä sijaitseva Tammipuistikko. Valinta vahvistaa yhteyttä paikan historiaan, sillä osa puistikon tammista on ollut koulun tontilla aikanaan sijainneen Iivisniemen kartanon pihapuita. Koulun pihapiirin ulkopuolella sijaitsevasta veistoksesta haluttiin myös kaikkien iivisniemeläisten yhteinen taideteos. Veistoshankkeessa mukanaoloaan Renfors aikoo hyödyntää opetuksessa. Hän on ajatellut pitää kurssin, jonka aikana oppilaat suunnittelisivat julkisen taideteoksen Iivisniemeen mahdollisesti jonakin päivänä tulevalle metroasemalle. Pekka Jylhä on kertonut, että hän on halunnut kuvata neulan lävistämällä perhosella luonnon haavoittuvuutta – ja on Renforsin mielestä onnistunut siinä hyvin. Hänestä veistos on erityisen vaikuttava lumisessa asussaan: ”Varsinkin aurinkoisena talvipäivänä veistos on kaunis ja näkyy hienosti hankea vasten, kun valo heijastuu sen siivistä. Se heijastaa kaiken valon, muuttuu alati valon mukaan ja luo myös itse kuvioita hankeen”. • 31 Gallup tEKsti / rEEtta Kalajo Kuva / ari KarttunEn, Emma 1. mistä siipirikko kertoo? 2. minkälainen taide sopii koulun pihalle? 3. tarvitaanko kouluympäristössä taidetta? Samuli Kerminen, 17 1. mä katson, että siipirikko kertoo vapaudesta. jos osaa lentää, se tarkoittaa, että on vapaa. 2. nykytaide sopii mun mielestä koulun ympäristöön. joku, mikä ei ole tylsää, ehkä vähän abstraktimpaa, kuten kollaasit esimerkiksi, graffitia tai liikkuvaa. 3. Kyllä taidetta tarvitaan, koska me ollaan kuvislukiossa. Ei tarvitse katsoa pelkästään harmaata arkea, vaan on jotain mistä saa inspiraatiota. taide piristää. Juuli Rönkä, 17 1. se kertoo mun mielestä läheisyydestä luontoon. ja niin kuin samulikin sanoi, niin vapaudesta, mutta vapaudesta ilmaista itseään. se luo kuvaa siitä, että me ollaan kuvispainotteinen lukio. 2. Koulun pihalla pitäisi olla jotain sellaista taidetta, mitä ei voi sabotoida esimerkiksi töhrimällä. ja sellaista, että kun sitä katsoo, niin tulee hyvä mieli. 3. En mä tiedä onko se nyt erityisen tarpeellista, mutta taide tekee ympäristön eloisammaksi. Kun koulun pihalle valittiin teosta, mä pidin pekka jylhän ilmapalloa muistuttavasta veistoksesta, mutta se ei sopinut, kun sen olisi voinut rikkoa tai töhriä. Lia Wolke, 18 1. mä en tiedä yhtään. 2. just sellainen taide, kun siipirikko on. se ei ole levoton. se on puiden keskellä ja sopii ympäristöön. 3. Kyllä taide on tarpeellista, koska se tekee koulun viihtyisämmäksi ja koska Kaitaan lukio on taidepainotteinen, niin on hyvä, että se erottuu taiteen avulla. Lasse Alho, 18 1. siipirikossa näkyy aika vahvakin symboliikka: perhonen ja neula. perhonen on kahlittu maahan. se on jollain tavalla ahdistavaakin. mulle tulee mieleen mun isovanhempien ystävän, perhoskeräilijän, pitkät perhosrivit kiinni alustassaan. 2. mun mielestä koulun ympäristö vaatii tietynlaista edustuskelpoisuutta taiteelta. taiteilijan pitää näyttää, että se osaa myös arvostaa sitä ympäristöä, mihin taideteos tulee. 3. Ei välttämättä tarvita, mutta kyllä se tuo elämää ja elävöittää koulun harmaata rakennusta. mä olin yläasteella, kun siipirikko tuli ja mun mielestä se oli hieno. se luo kuvaa, että me ollaan parempien lukioiden joukossa. Aleksi Aromaa, 17 1. siipirikko-veistos mielestäni kertoo perhosten keräilemisestä ja sen vaikutuksesta ihmiseen ja luonnon väliseen suhteeseen. 2. Kouluun tai koulun pihalle sopii melkein kaikenlainen taide. Kaikista taiteen muodoista pihalle sopii kumminkin parhaiten veistokset tai patsaat näyttävyyden ja kestävyyden takia. veistosten ja patsaiden aiheet voivat vaihdella laidasta laitaan, kunhan aiheet pysyvät asiallisina. Koulun sisällä taas voidaan sijoittaa muitakin taiteen muotoja, koska taiteen säilyvyys tai kestävyys ei ole este. Kunhan aiheet pysyvät kouluun sopivina. 3. taide ei ole pakollista koululle tai sen pihalle, mutta koulun ilme paranee taiteen myötä ja sitä kautta myös ilmapiiri ja henki. • emma tulevaa ohjelmistoa Keväällä 2014 syksyllä 2014 rudolf steiner / arjen alkemiaa tuomas a. laitinen näyttely nostaa esiin kysymyksen, mitä on sosiaalinen design ja mikä on designin merkitys ihmiselle ja hänen hyvinvoinnilleen. vitra design museon kokoama näyttely pohtii designin suhdetta arkkitehtuuriin, taiteeseen ja ympäristöön filosofi rudolf steinerin jalanjäljillä. näyttely koostuu steinerin ajattelusta, siitä vaikutteita saaneesta muotoilusta ja taiteesta sekä steinerin omasta tuotannosta. Kansainvälisten videoprojektien parissa työskentelevälle Tuomas A. Laitiselle (s. 1976) myönnettiin keväällä ensimmäinen suomen taideakatemian säätiön palkinto. osana sitä hänen ajankohtaisiin sosiaalisiin kysymyksiin pureutuva, videoinstallaatioista koostuva näyttelynsä nähdään Emmassa syksyllä 2014. tuomas a. laitinen on valmistunut suomen taideakatemian koulusta tila-aikataiteen laitokselta v. 2008. hän asuu ja työskentelee yhdysvalloissa. Eniten projekteja hän on toteuttanut Kiinassa, jossa globaalin maailman muutokset ovat selkeimmin nähtävissä. laitisen töitä on ollut esillä myös mm. australiassa, japanissa ja turkissa. Keväällä 2014 feel the spirit! arjen alkemiaa -näyttelyn yhteydessä tullaan näkemään laaja kokoelma abstraktin taiteen pioneereihin kuuluvan ruotsalaisen Hilma af Klintin (1862-1944) teoksia ja lisäksi muita modernin ja nykytaiteen edustajia. roGEr Gustafsson 32 Palkittu kuvataiteilija Tuomas A. Laitinen. syksyllä 2014 victor vasarely - tribuutti Hilma af Klint, Kyyhkynen, nro 11, 1915. Sarja UW, Ryhmä 9. Stiftelsen Hilma af Klints Verk. näyttely on laaja katsaus op-taiteen pioneereihin lukeutuvan Victor Vasarelyn (1906–1997) maalaustaiteeseen. abstraktin sommittelun mestari rakensi maalauksensa geometrisista kuvioista, kirkkaiden värien rinnastuksista, kineettisista verkoista ja viivastoista luoden vaikuttavia optisia kohokuvioita ja liikkeen tuntua. vasarelyn kinetismin perintöä suomessa jatkavan Matti Kujasalon tuotantoa tuodaan myös esille näyttelyn yhteydessä. Kiertonäyttely tehdään yhteistyössä musée d’ixellesin (Bryssel) ja museum haus Konstruktiven (Zürich) kanssa. Kuraattorina on Serge Lemoine. 33 program hösten 2013 nyhet från och med oktober: smaKliGa landsKap (makumaisemia)! måla med smaker er och ffärger. Guidningar och förfrågningar må-fr kl. 9-12, tfn (09) 8163 049 eller på nätet www.emma.museum/sv/ bokaguidning på EGEn hand Bland annat detta förgyller upplevelsen på konstmuseet: EvEnEmanG närmare e inf information: www.emma.museum/ tapahtumat E enemangen och Ev föreställningarna ingår i inträdesbiljettens pris. 14.9 samlarnas EftErmiddaG (Keräilyn iltapäivä) ä) > E Evenemang under helsinki design esign W Week Kl. 13–15.30 samlare berättar: v vad ligger bakom deras samlingsiver? v vad gör ett föremål f fasciner ande? 12.10 violfaBriKEn i araBiahimlEn (orvokkitehdas arabian taiv t aassa) utställningsrunda på Emma och busstransport till arabia, där konstnärerna berättar om sin arbetsmiljö. heljä liukkosundström presenterar Birger Kaipiainens gamla ateljé. av a giftsbelagd (inkl. inträde äde till W WeeGee-huset och busstransporten till arabias as ffabrik). tidtabellen preciseras senare. 26.10 musiK på Emma Kom och koppla av i konstens värld, smaka på landskap och upplev hur man kan måla med ljud. följ med på en upptäcktsfärd! tsf tsfärd! mer detaljerat program: www.emma. museum/emmasoi få ut mer av konsten! 11.12. kl 18.30 Kaipiainen 8.1. kl 18.30 Kaipiainen 5.2. kl 18.30 Cumma / samlingen vErKstä t dEr tä verkstäder med f handsbokning för E enemanget ingår i inEv trädesbiljetten till museet. 24.11 lärKsamlarEn (Kiurujen keräilijä) värdering av Kaipiainens v konstverk, en del av WeeGees julevenemang. W Kl. 13-16 konsthistoriker t a peltomaa från auktuij tionshuset hagelstam. för sin eget keramikverk med för värdesattningen. 4.1.2014 dEn mystisKa världEn (mystinen maailma) Konstnären laura pehkonens verkstad musik i bysantinsk anda, i utställningslokalen. pytsloppis. tidtabellen preciseras senare. KonstKvart på svenska: 9.10. kl 18.30 samlingen: rött 6.11. kl 18.30 Kaipiainen www.emma.museum/ sv/tyopajat Bekanta dig med utställningen genom att göra själv! i lärKornas natt - aktivitetsrum på utställningsvåningen på Emma mma 19.6.2013-12.1.2014 GEnväGarBrosChyrErna leder besökaren genom konstsamlingen En audioGuidE skapar stämning på samlingsutställningar WEEGEEs ryGGsäCKsrEsor för barn, ffås i biljettkassan utan extra avgift KonstvErK som man får röra sagoberättarstolen tolen och Konsthanden hittas vid Emma-shopen 34 emma Enemmän irti taiteesta! la-su 19.-20.10. dimanche rouge –fe f stivaali fe omin pä p in monenlaista virikettä taidemuseokokemuksen rikastamiseksi KiurujEn yössä toiminnallinen ilmE-tila näyttelytilassa 12.1. saakka. tilassa on myös aalto-yliopistolaisten tekemä kosketeltava seinäreliefi. Kansainvälisiä, kokeellisia a perf performansse a EMMAn tiloissa (katso myös s. 4). sej oiKotiE-EsittEEt avaavat reittejä te tejä kokoelmaripustukseen. ääniopas ilpo tiihosen äänimaisema luo tunnelmia näyttelykäynnille. WEEGEEn rEppurEissut lapsille voi pyytää veloituksetta lipunmyynnistä. KosKEtEltavat taidEtEoKsEt sadutustuoli tuoli ja taidek t äsi löytyvät Emma-shopin luota. la 26.10. emma soi t tapahtumapäiv änä voit rentoutua taiteen parissa, maistaa maisemaa ja seurata äänillä maalaamista. lähde löytöretkelle! t empi ohjelma: tark www.emma.museum/emmasoi. .emma.museum/ .emma.museum/emmasoi. tapahtuma sisältyy museolipun t hintaan. hoK-asiakasomistajapäivä: s-etukortilla 10 € (norm. 12 €) TAPAHTUMAT Lisää tietoa: www.emma.museum/ tapahtumat Tapahtumat ja esitykset sisältyvät pääsylipun hintaan. syksy 2013 la 14.9. Keräilyn iltapäivä Helsinki Design Week -tapahtuma / Klo 13-15.30 Keräilijät kertovat: Mikä saa heidät keräämään? Miksi esine lumoaa? la 12.10. orvokkitehdas arabian taivaassa Arabian taideyhdistys ry / Näyttelykierros EMMAssa ja bussikuljetus Arabiaan, jossa taiteilijat kertovat työskentely-ympäristöstään. Heljä Liukko-Sundström esittelee Birger Kaipiaisen entistä ateljeeta. Maksullinen (sis. sisäänpääsyn WeeGeetaloon sekä bussikuljetuksen Arabian tehtaalle). Aikataulu ja ilmoittautuminen EMMAn verkkosivuilla. su 24.11. Kaipiaisen keramiikan arviointitilaisuus osana WeeGeen joulutapahtumaa / klo 13-16 Hagelstamin huutokauppakamarin intendentti, taidehistorioitsija Tuija Peltomaa arvioi Birger Kaipiaisen keramiikkaa. Tuo omasi arvioitavaksi. klo 12-16 Yölliset kiurut saavat siivet, avoin paja la 4.1.2014 mystinen maailma Aiheena Bysantti / T Taiteilij a Laura Pehkosen avoin työpaja Musiikkia Bysantin hengessä, näyttelytilassa Kippokirppis Aikataulu tarkentuu myöhemmin. lokakuusta lähtien ryhmille makumaisemia! UUTUUS ryhmille! Maista maisemaa! sulo sivEltimEn draamaKiErroKsEt lapsillE HYPPää TAITEILIJA SULo SIVELTIMEN MATKAAN IHMETTELEMääN JA TUTKIMAAN TAIDETTA. MISTä TAIDETEoKSESTA KUULUU AALToJEN KoHINAA? MILTä MAALAUKSESSA TUoKSUU? EMMAN JA TEATTERI HEVoSENKENGäN ToTEUTTAMA DRAAMAKIERRoS oN SUUNNATTU 4-8-VUoTIAILLE LAPSILLE. ESITYKSET: 16.11.2013–11.1.2014 KATSo TARKEMMAT TIEDoT: WWW.EMMA.MUSEUM/SEURAASULoA 35 puhEEnvuorot v ratta va tav ta avat vat pajat ylEisöopastuKsEt Ke 2.10. klo 18 t toinen tila -näyttelyn kuraattorikierros kahdella kierteellä - Aarne ja Arj Ar a Jämsä Ke 6.11. vesiputouss v ateenkaari-näyttelyn taiteilijat Grönlund & Nisunen t tutus tu näyttelyyn tekemällä itse! sis. pääsylipun hintaan. taidEsilta lauantaisin klo 14. Kesto 45 min. taidEvartti sunnuntaisin klo 13 ja 16. lastEn vartti sunnuntaisin klo 14. Kesto 15 min. t toinen tila -näyttelyn yhteydessä monitaiteellinen Leila Halkeama pitää opastettuja kierroksia 6.10. klo 14, 9.11. klo 12 ja 15.12. klo 14. Kurkistuksia aK Kyllä/ yllä/ei/poissa yllä/ei - kokoelma todellisuuksia –näyttelyyn sekä Emman taidekokoelmaan taiteilija Frej re a Bäckmanin johdolla. rej seuraa nettisivuiltamme päivittyviä tietoja puheenvuoroista: www.emma. museum/puheenvuorot aiKuis- ja yritysryhmillE lokakuusta lähtien uutuutena maKumaisEmia! maista maisemaa! taidEKuohut pirskahtelevan hauskaa yhdessä tekemistä, kuohuvaa juomaa ja herkkupaloja sis.delin keittiöstä. Kesto 1,5 h www.emma.museum/ taidekuohut lapsillE alK. 4 v lastEn pajaKutsut seikkaillaan näyttelyssä ja tehdään omin käsin pajassa. lopuksi juhlaateria sis.delissä. Kesto: Emmassa 1,5 h + ruokailu www.emma.museum/ pajakutsut varat a tava at tavat avat opastuKsEt taidEvartti, WirKKala–taidEvartti, taidEtunti, taidEsilta, lastEn tunti ja lastEn vartti v rauKsEt ja va ilmoitta t utumisEt ta ma-pe klo 9-12, p. (09) 8163 0493 v aukset myös netissä: var www.emma.museum/ opastusvaraus saav a utEtta av tav ta avuus Emma on liikkumisesteetön. opastukselle on mahdollisuus varata käyttöön oppaan ääntä vahvistava laite. lisätietoa: www.emma.museum/ info/saavutettavuus KouluillE t tarkis ta tar tarjonta netistä: www.emma.museum/ kouluille sy yksy yllä emmassa musiikkia, keramiikkaa sekä perfo f rmanssitaidetta. fo muutokset mahdollisia. Espoo musEum of modErn art veranta video Galleria portaat vEsiputoussatEEnKaari ja muita tapahtumia luonnossa saastamoisen säätiön kokoelmat agora BirGEr KaipiainEn 19.6.2013-12.1.2014 toinEn tila 25.9.2013-12.1.2014 raitti punainEn 27.10. asti salonki hissi ilme-paja Emma liput / BiljEttEr pl 6661, 02070 Espoon KaupunKi WEEGEE, ahErtajantiE 5, tapiola (09) 8165 7512 WWW.Emma.musEum WEEGEE-lippu 12/10 € (KoKo talo = 5 musEota) / WEEGEE-BiljEtt 12/10 € (hEla husEt = 5 musEEr) s-EtuKortilla 11 € / mEd s-förmånsKort 11 € allE 18 v. ja yli 70 v. maKsutta / undEr 18 år oCh övEr 70 år Gratis avoinna / öppEt ti, to, pE 11–18 / ti, to, frE 11–18 KE 11–20, ilmaisilta 18–20 / on 11–20, fritt 18–20 la, su 11–17 / lö, sö 11–17 opastusvarauKsEt / GuidEBoKninGar ma-pE Klo 9-12 / må-frE Kl. 9-12 (09) 8163 0493 WWW.Emma.musEum/ opastusvaraus WWW.Emma.musEum/sv/ BoKaGuidninG Bussit / Bussar hElsinGin Kampista / från KampEn i hElsinGfors: 106, 110 Espoon sisäisEt Bussit / Bussar inom EsBo 15, 18, 18Z WWW.hsl.fi thE musEum’s maGaZinE Emma is also puBlishEd in EnGlish / ordEr your frEE Copy / [email protected] or rEad thE maGaZinE onlinE / WWW.Emma.musEum/En näyttElyKEsKus WEEGEE / utställninGsCEntrEt WEEGEE viisi musEota, GallEria, musEoKauppoja, sis.dEli + Café, KoKoustiloja / fEm musEEr, GallEri, musEiButiKEr, sis.dEli + Café / (09) 8163 1818 mitä Emmassa tapahtuu?