Mielekästä arkea kotona asuvalle muistihäiriöiselle ikäihmiselle Kodikas-projektin toimintaraportti 2005 – 2009 Aija Korhonen ja Kaisa Käsmä Tampereen Kaupunkilähetys ry Koulutus-, kehittämis- ja vapaaehtoistyö (KoKeVa) Aleksanterinkatu 31 A 1 33100 Tampere www.tampereenkaupunkilahetys.net www.puolustaja.fi Kuvat: Tampereen Kaupunkilähetys ry Taitto: Kaisa Käsmä ja Aija Korhonen Paino: Multiprint Oy Tampere 2010 Mielekästä arkea kotona asuvalle muistihäiriöiselle ikäihmiselle Toimintaraportti ”Usein muistamme asioita, jotka luulimme unohtaneemme jo ajat sitten. Meillä on paljon tunnekokemuksia, jotka saattavat aktivoitua oikeiden avainten avulla. Muistille onkin hyväksi aivojen aktivoiminen.” (Ateneumin muistipolku – taidenäyttelyn esitteestä) Sisällys ”Ihmisten puolesta ja heitä varten”......................................................6 Arvokasta arkea muistihäiriöiselle ........................................................7 Helpotusta omaishoitajan arkeen .........................................................8 Ihminen on arvokas muistisairaanakin .................................................9 ”Täällä uskaltaa olla oma itsensä” ......................................................10 Valokuvat tuovat muistot elävästi mieleen .........................................16 ”Tuli tunne siitä, ettei ole yksin” ........................................................18 Aikaa kohdata ikäihminen...................................................................19 Vihtatalkoita ja verkostoitumista ........................................................21 Johtopäätöksiä ja kehittämiskohteita .................................................23 Tampereen Kaupunkilähetys ry puolustaa inhimillisyyttä ja yhdenvertaisuutta. Se auttaa ja tukee ihmisiä eri elämäntilanteissa ja –vaiheissa. Tavoitteena on tuoda turvaa ja välittämistä tamperelaisten elämään: ”Ihmisten puolesta ja heitä varten”. Ihmisellä on oikeus tulla kuulluksi ja tuntea kuuluvansa johonkin. Ihmisellä on oikeus olla heikko ja avuton. Ihminen tulee kohdata tasa-arvoisesti, koska jokainen ihminen on arvokas ja ainutlaatuinen. Jokainen on itse omien tarpeittensa paras tuntija. 5 ”Ihmisten puolesta ja heitä varten” Tampereen Kaupunkilähetys uusien toimintamuotojen kehittäjänä Tampereen Kaupunkilähetys ry on toiminut vuodesta 1881 tamperelaisten ihmisten tukena eri elämänvaiheissa ja tilanteissa. Järjestö on Tampereella tunnettu palvelujen tuottaja ja julkisten palvelujen täydentäjä vanhus-, perhe- ja kehitysvammaistyön alueilla. Lisäksi se on edelläkävijä ennakoidessaan tulevia palvelutarpeita ja kehittäessään uusia työmuotoja, alan koulutusta ja vapaaehtoistyötä. Tampereen Kaupunkilähetyksen vanhustyön tavoitteena on, että jokainen ikäihminen saa elää arvokkaasti loppuun saakka. Työtä tehdään Koskikotikeskuksessa, Petäjäkotikeskuksessa ja Peurankalliokeskuksessa. Koulutus-, kehittämisja vapaaehtoistyössä kehitetään kotona asuville ikäihmisille ja heidän läheisilleen tukea tarjoavia palveluja. Kodikas-projekti kuului KoKeVan projekteihin. Projekti sai Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksen vuosille 2005 – 2008 ja vielä jatkorahoituksen vuosille 2008 – 2009 toiminnan juurruttamiseksi osaksi Tampereen kaupungin palvelutuotantoa. Puolustaja – teema kiteyttää koko Kaupunkilähetyksen toimintahistorian ja myös tulevan toiminnan. Puolustamme inhimillisyyttä ja yhdenvertaisuutta. Tuemme ihmisiä eri elämäntilanteissa ja –vaiheissa. Tampereen Kaupunkilähetyksen muut projektitoiminnot ikäihmisille Aamukorva Kuunteleva puhelin aamuisin klo 5-9 Seniori-instituutti-projekti Ikäihmisten yhteisöjen ja yhteisöllisyyden tukeminen Kyttälänkylä-projekti Kyttälän alueen ikäihmisille toimintaa sosiokulttuurisin keinoin Dementiahoito TunteVaksi TunteVa-toimintamallin valtakunnallistamisprojekti Senioripysäkki Mielenterveyden tukipiste 6 Arvokasta arkea muistihäiriöiselle Projektin tavoitteet Projektin tavoitteena oli tukea disorientoituneen vanhuksen ja hänen omaishoitajansa kotona asumista tarjoamalla virkistävää ryhmätoimintaa, omaishoitajapalvelua, täydentämällä tukiverkostoa ja kehittämällä uusia toimintamuotoja. Kohderyhmäksi Raha-automaattiyhdistyksen hakemuksessa määriteltiin Kodikas-projektin taustalla olivat Oma Koti Kullan Kallis -projekti ja Avustajapalvelu-projekti. Näiden projektin pohjalta todettiin, että diskorientoituneiden ikäihmisten palveluita on tarpeellista kehittää. Projektin myötä kohderyhmäksi tarkentuivat kotona asuvat muistihäiriöiset ja –sairaat ikäihmiset. Projektin tavoitteena oli, että sen tarjoamilla palveluilla muodostetaan hoidollinen kokonaisuus, jolla mahdollistetaan ikäihmisten kotona asumisen tukeminen niin pitkään kuin se on inhimillisesti ja turvallisesti mahdollista.  Henkisen suoriutumiskyvyn alenemisesta kärsivät (dementia, masennus ja aivoperäiset sairaudet) vanhukset, jotka ovat riskissä syrjäytyä ja radikaalin kunnon heikkenemisen yhteydessä joutua nopeasti laitoskierteeseen  Iäkkäät omaishoitajat, joiden selviytyminen omaishoitajuudesta uhkaa korkean iän vuoksi omaa terveyttä  Yksinäiset vanhukset, joilla on yksinäisyyden vuoksi lisäksi riski joutua hyväksikäytetyksi tai jäädä heitteille ilman tukihenkilöä. Uusien toimintamuotojen kehittäminen kuului myös projektin tavoitteisiin. Kehittämistyön myötä toimintamuodot ovat lisääntyneet. Tavoitteena oli jo projektia haettaessa, että asiakkaat valikoituvat toiminnan piiriin lähinnä Tampereen kaupungin kotihoidon kautta. Muita tärkeitä yhteistyökumppaneita olivat Tampereen Ammattiopiston sosiaali- ja terveysala, Sopimusvuoren Kiertokoulu ja KoKeVan omat projektit. Asiakkaita tuli myös suoraan esimerkiksi omaisten yhteydenottojen kautta. Hakemuksessa mainitut toimintamuodot olivat Työntekijöinä projektin alussa olivat projektikoordinaattori, ryhmänohjaaja ja tarvittaessa tuntityöntekijöinä omaisavustajat ja verkostohoitaja. Myöhemmin projektiin palkattiin projektityöntekijä. Projekti tarjosi myös sosionomiopiskelijoille harjoittelupaikan. 7  Kotiin menevän avustajan palvelut, jotka tuovat iäkkäälle hoitajalle hengähdysaikaa  Vanhuksen kuntouttava ja virkistävä ryhmätoiminta  Selviytymistä täydentävä tukihoitajapalvelu, jossa paitsi muodostetaan tarvittaessa tukiverkosto, tehdään kotikäyntejä ja tuetaan monipuolisesti ja yksilöllisesti omaishoitajan/vanhuksen sosiaalisuutta ja ”liikkeelle lähtemistä” sekä ehkäistään syrjään vetäytymistä. Helpotusta omaishoitajan arkeen Omaisavustajapalvelu Omaisavustajapalvelussa omaishoitajalla oli mahdollisuus saada avustaja kotiin samassa taloudessa asuvalle muistisairaalle omaiselleen omaishoitajan vapaahetken ajaksi. Palvelu oli toiminnassa jo Kodikasta edeltävässä projektissa. Kodikkaassa se oli mukana projektin ensimmäisessä vaiheessa vuosina 2005 – 2007. Palvelua oli mahdollisuus saada myös arkisin ja viikonloppuisin. Omaisten henkisen jaksamisen tukeminen oli toiminnassa tärkeää. Myös yksilöllinen palveluohjaus kuului kiinteästi toimintaan. Omaisavustajapalvelu tarjosi muistisairaalle virkistävää vaihtelua… Omaisavustajan käynti toi yleensä myös dementoituvalle henkilölle virkistävää vaihtelua. Mahdollisuuksien mukaan aina sama, tutuksi tullut henkilö kävi sairastuneen luona. Omaisavustajapalvelulle ei ollut mahdollisuutta hakea rahoitusta enää jatkohakemuksessa, koska omaisten tukeminen kuuluu kunnan hoidettaviin tehtäviin. Lisäksi se olisi vääristänyt yksityistä palvelutuotantoa. Omaisia pystyttiin palvelun päättymisen jälkeen auttamaan esimerkiksi siten, että sairastunut oli mukana ryhmätoiminnassa, joka mahdollisti omaishoitajalle lepohetken. Lisäksi omaisten ryhmät ja palveluohjaus tukivat omaisia heidän hoitotyössään. … ja omaishoitajalle mahdollisuuden hoitaa asioita, levätä ja virkistäytyä. Omaisavustajapalvelun tilasto Vuosi Asiakaskontaktit 2005 340 8 2006 425 2007 400 Ihminen on arvokas muistisairaanakin TunteVa-toimintamalli Kodikas-projektissa TunteVa-toimintamallin avulla työntekijä on tunnetason vuorovaikutuksessa muistisairaan ikäihmisen kanssa. Pääpaino on arvostavassa kohtaamisessa ja muistisairaan tunteiden ja tarpeiden kuulemisessa ja ymmärtämisessä. TunteVa-toimintamallin perusajatuksia Ihminen on arvokas – muistisairaanakin. Dementoituvalla ihmisellä on, kuten muillakin, tunteet ja tarpeet. Kodikas-projekti käytti TunteVa-toimintamallia työssään muistihäiriöisten ja muistisairaiden ikäihmisten parissa. Toimintamalli pohjaa amerikkalaiseen validaatiomenetelmään, jota on kehitetty suomalaiseen hoitokäytäntöön. Sitä voidaan soveltaa sekä yksilö- että ryhmätyöskentelyssä. Dementoituvan ihmisen kohtaamisessa tarvitaan pysähtymistä ja todellista kuuntelemista, luottamuksen rakentamista. Dementoituvan sanomisella ja tekemisellä on merkitys hänelle. Iäkäs, dementoituva ihminen haluaa olla ”sujut” elämänsä kanssa. Hän haluaa aikanaan kuolla rauhassa. Vaietut, kipeät kokemukset ja tuhahdetut tunteet nousevat esiin. Ne vaativat tulla käsitellyksi tavalla, johon muistisairas ihminen kykenee. TunteVa-hoitaja on pätevöitynyt yksilötyöhön, -ryhmänohjaaja muistihäiriöisten ryhmänohjaajaksi ja -ohjaaja muistihäiriöisen omaisten ryhmän ohjaajaksi. TunteVa-toimintamallin avulla on mahdollista vähentää dementoituvan stressiä sekä auttaa häntä säilyttämään arvokkuus ja elämänhalu. Mallin mukaan ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus ilmaista itseään niin kauan kuin mahdollista. TunteVa-toimintamalli auttaa tässä ja antaa myös työntekijälle uuden näkökulman kohdata muistihäiriöinen ikäihminen. On tärkeää ottaa huomioon, että vaikka henkilön lähimuisti on heikentynyt, toimii hänen tunnemuistinsa yleensä hyvin. On myös tärkeää ymmärtää dementoituvan sisäistä elämysmaailmaa. Tämä on mahdollista arvostavassa, tunteet vastaanottavassa ilmapiirissä, jossa häntä autetaan ilmaisemaan kokemuksiaan ja tunteitaan väheksymättä tai mitätöimättä niitä. Tampereen Kaupunkilähetys järjestää valtakunnallisesti TunteVa-koulutusta ja myy TunteVa-materiaalia. Lisätietoja: www.puolustaja.fi > koulutus- ja kehittämistyö > Dementiahoito TunteVaksi Lähde: TunteVa-omaistenopas. 2008. Tampereen Kaupunkilähetys ry, Kämäräinen. 9 ”Täällä uskaltaa olla oma itsensä” TunteVa-ryhmät muistihäiriöisen tukena Ryhmätoiminnassa yksin asuva muistisairas saa sosiaalisia kontakteja, vertaistukea ja mahdollisuuden kokemustensa ja ajatustensa jakamiseen turvallisessa ilmapiirissä. Sosiaalisen verkoston niukkuus tai sen puute on yksi arjesta selviytymisen haasteita. Sosiaaliset kontaktit ovatkin erityisen merkityksellisiä yksin asuvan muistisairaan arjessa selviytymisessä. Vertaistuen merkitys tulee ryhmissä hyvin esille. Ihmiset ovat samanlaisessa elämäntilanteessa, jolloin heillä on yhdessä mahdollisuus oikeuttaa kokemuksiaan ja tuntea eheyttävää yhteisyyttä. Erilaisuuden kokemus voi lievittyä ja hämmentävätkin kokemukset käsitellään yhdessä. TunteVa-ryhmissä yhteinen kahvihetki merkitsi paljon ryhmäläisille ja päätti ryhmäkerran leppoisaan tunnelmaan. uudet asiakkaat olivat joko muistihäiriöisiä, tai heillä oli joku diagnosoitu muistisairaus. Projektin kuluessa kohdennettiin toimintaa enemmän ehkäisevän työn puolelle ja näin ollen pyrittiin löytämään alkuvaiheen muistihäiriöistä kärsiviä ikäihmisiä. Kodikkaan toiminta painottui suurelta osin ryhmiin, joilla pyrittiin ylläpitämään muistihäiriöisen tai muistisairaan ikäihmisen kotona selviytymistä, yhteyttä toisiin ihmisiin ja toimintakykyä. Ryhmissä alettiin soveltaa TunteVa-toimintamallia ja TunteVa-ryhmien rakennetta. Ryhmien ajankohdaksi valittiin iltapäivä, koska monille ikäihmisille varhainen liikkeelle lähteminen on vaikeaa ja hidasta. Koulutus-, kehittämis- ja vapaaehtoistyön yksikön KoKeVan saatua omat toimitilat kaupungin keskustasta, oli Kodikkaalla mahdollisuus järjestää ryhmätoiminta uudella tavalla. Tuossa vaiheessa kohderyhmää tarkennettiin siten, että Aiemmin Peurankalliokeskuksessa kokoontuneet ryhmäläiset jatkoivat myös TunteVa-ryhmissä. Uusia asiakkaita tuli lähinnä kotihoidon kautta. Kaikille uusille ryhmäläisille tehtiin kartoituskäynti heidän kotonaan ennen ensimmäistä ryhmäkäyntiä. Mahdollisesti myös omainen oli mukana tapaamisessa. Samalla annettiin palveluohjausta tarpeen mukaan. TunteVa-ryhmien jäsenille soitettiin edellisenä päivänä, pääsevätkö he tulemaan ryhmään. Jos asiakas ei ollut orientoitunut, niin vaihtoehtoisesti ryhmään tuleminen varmistettiin omaiselta tai kotihoidolta. Ryhmän keskustelutunnilla oli usein vilkas puheensorina kun ryhmäläiset vaihtoivat mielipiteitään päivän aiheesta. 10 Ryhmäläiset haettiin aina taksibussilla kotiovelta. Jos asiakkaan voinnissa huomattiin muutoksia, oltiin yhteydessä joko kotihoitoon tai omaiseen. Ryhmäläisten kanssa sovittiin heille sopivista tehtävistä ja rooleista. He kokivat, että silloin ”saa tuntea ittensä tarpeelliseksi.” Ryhmäläinen voi toimia esimerkiksi emäntänä, laulunaloittajana tai toivottaa väen tervetulleeksi. Ryhmän rakenne, ajankohta ja ohjelma on todettu toimiviksi. Tätä vahvistaa tammikuussa 2009 tehty asiakaspalautekysely, jossa sekä ryhmäläisiltä, omaisilta että kotihoidolta tuli samansuuntaista palautetta. Toiminnallisilla tunneilla oli monenlaista sisältöä, muun muassa tuolijumppaa, musiikkiterapiaa, tietovisoja, muistijumppaa, rentoutumista ja askartelua. Monien mielestä kahvihetki kruunasi päivän. Toiminnallisella tunnilla oli monenlaista sisältöä musiikista liikuntaan, tietokilpailuista muistijumppaan ja taiteeseen. Ryhmätoiminnan keskeisenä tavoitteena on luoda turvallinen ympäristö, jossa ihmiset voivat      TunteVa-ryhmän etuja yksilötyöskentelyyn verrattuna  ilmaista tunteita olla vuorovaikutuksessa sanallisesti ja sanattomasti ratkaista yhteisiä ongelmia toimia sosiaalisissa rooleissa saavuttaa omanarvontunteen   Lähde: Validaatioryhmän opaskirja 2002. Lumijärvi. Ryhmän roolit auttavat kohtaamaan inhimilliset tarpeet Ryhmä antaa identiteetin Ryhmä antaa energiaa Lähde: Validaatioryhmän opaskirja 2002. Lumijärvi. TunteVa-ryhmien tilasto Vuosi Ryhmäkerrat Asiakasmäärät 2006 97 637 2007 56 313 2008 105 654 2009 118 727 Osallistumisprosentti on ollut yli 85 %, josta voidaan päätellä, että ryhmäläiset ovat olleet hyvin sitoutuneita toimintaan. Vuosien aikana vaihtuvuus on ollut erittäin vähäistä. Muutama henkilö on siirtynyt hoitokotiin. 11 Retket ja tapahtumat Vuosien varrella ryhmät ovat päässeet tekemään pieniä retkiä lähiympäristöön. Viimeisenä toimintavuotena saatiin Tampereen kaupungilta toiminta-avustus ryhmäläisten virkistystoimintaan. Maanantain Santeri-ryhmä pääsikin elokuisena hellepäivänä tutustumaan Teiskossa sijaitsevaan Meidän Riiheen. Siellä päästiin aitoon hämäläiseen maalaistunnelmaan haitarimusiikin säestyksellä. Torstain ryhmäläiset olivat toivoneet retkeä jonnekin Tampereen ulkopuoliseen kohteeseen. Toiminta-avustus mahdollistikin Aleksi-ryhmäläisille retken Pyhän Olavin kirkkoon. Retkipäiväksi sattui syksyn kaunein päivä. Jo itse matkustaminen oli elämys. Ohi vilistävät satahämäläiset maisemat virittivät retkeläiset hyvään tunnelmaan. Kirkko oli jääkylmä, mutta sitä vastaan oli varustauduttu huopien ja lämpimän mehun voimalla. Oppaan kertomukset kirkon historiasta herättivät paljon kysymyksiä ja keskustelua. Kodikkaalla oli myös mahdollisuus järjestää joulujuhla kaikille asiakkaille ja heidän omaisilleen Teiskon Aitolahden jouluisiin maisemiin Marttilan Pirtille. Matkalla Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon ryhmä sai nauttia kauniista syyssäästä, maalaismaisemista ja kirkkotaiteesta. Kuuma mehu ja viltit lämmittivät kylmässä kirkossa. Retki Meidän riihelle, Tampereen Teiskoon, toi monille ryhmäläisille muistoja mieleen. Ryhmäläiset nauttivat riihen tunnelmasta ja marjaisista herkuista. 12 ”Olen saanut täältä paljon, vaikka olin jo luullut, etten saa elämässä enää mitään.” ”Semmonen henkireikä” – ryhmäläisten kokemuksia Ryhmäläisten kokemuksia kartoitettiin tammikuussa 2009 siten, että omaisille ja kotihoidolle lähetettiin kyselylomake. Lisäksi ryhmäläisten kokemuksia kysyttiin yksilöhaastattelussa loka-marraskuussa 2009. Tuolloin TunteVa-ryhmäläisiä haastatteli ulkopuolinen henkilö. Toimintaan osallistuneiden ihmisten kokemukset kertovat omalla tavallaan, kuinka lähelle asetettuja toimintapäämääriä on päästy. Yksilö- ja ryhmähaastatteluissa saadut tulokset olivat hyvin samansuuntaisia, joten ne käsitellään samassa yhteenvedossa. Useammassa vastauksessa korostui, että ryhmään osallistuminen oli odotettu juttu. Se, että näkee toisia ihmisiä ja pääsee juttelemaan heidän kanssaan, oli myös tärkeää. Yhteiset juttuhetket alkoivat jo matkan aikana: ”Kiva tulla autossa, niin saa jutella muiden kanssa, kun muuten on paljon kotona yksin.” Palautteissa korostuu erityisesti yhdessäolon ja toisten ihmisten merkitys, ei niinkään toiminnan sisältö. Myös ohjaajien positiivinen rooli käy vahvasti ilmi. Lisäksi mielipiteiden julkituominen, ryhmän ilmapiiri ja avoimuus olivat ryhmälle tärkeitä. Vain yksi ryhmäläinen koki ”hankaluutta” herätä niin aikaisin ja toivoi, että ryhmä alkaisi klo 14. Keskustelut muiden ihmisten kanssa tuntuivat tarpeellisilta. Toi”Parasta on tämä silta sai henki, mikä on tässä hyviä vinkkejä ja kerhossa. Se on ryhmässä mahdottoman hyvä oli mahdolja virkistävä. Se lista sanoa oma mielisäilyy kotonakin pide. Ryhmäläisiltä tiedusteltiin kokemuksia mm. ryhmätoiminnan ajankohdasta, ryhmäkerran kestosta ja tilasta. Tapaamisten ajankohtaa pidettiin kaikissa vastauksissa hyvänä. ”On ihan jämpti” kuvannee hyvin useammankin mielipidettä. Ryhmätilaa pidettiin sopivana, ainoastaan sinne kaivattiin radiota. koko illan.” Ryhmätapaamiset olivat odotettuja ja ryhmä antoi arkeen tarmoa. Oma ryhmä tarjosi tärkeän mahdollisuuden toteuttaa itseään tutussa porukassa ja antoi tilaisuuden tuntea itsensä tarpeelliseksi. ”Täällä on joka tavalla hyvä olla” kommentti kuvaa myös toisten ryhmäläisten kokemuksia. Tärkeimpänä haastattelujen tavoitteena oli koota ryhmäläisten kokemuksia ryhmätoiminnasta, ohjaajista ja toisista ryhmäläisistä, ryhmään sitoutumisesta ja ryhmän vaikutuksesta heidän arkeensa. Kukaan ei sanonut harkinneensa missään vaiheessa ryhmästä pois jäämistä. Tärkeimmät tekijät ryhmässä jatkamiseen ovat olleet ”tutut ja mukavat ihmiset”, kotihoidon apu; ”aina välillä on väsynyt, niin kotihoito auttaa lähtemään” sekä kuljetus; ”ilman sitä ei pääsisi tulemaan. Ihmiset kokivat tulleensa kuulluiksi. He myös pitivät tärkeänä että toisillekin annettiin tilaa puhua. Huumoria pidettiin tärkeänä osana ryhmätoimintaa ja ryhmässä koettiin yhteenkuuluvuutta. Myös arvostavaa kohtelua pidettiin tärkeänä. Useat ryhmäläiset kertoivat ryhmätoiminnan olevan ”semmonen henkireikä”. ”Jos on paljon yksin kotona, niin tulee pöpperöinen olo.” 13 Kun ryhmäläisiltä kysyttiin toiveita, mitä he lisäisivät ryhmätoimintaan, niin he olivat pääasiallisesti tyytyväisiä ryhmätoiminnan sisältöön; ”ryhmä on niin hyvä kuin me olemme”. Joitakin toiveita ryhmäläiset esittivät: ”enemmän vaihtelevuutta vois olla”, ”tekisi mieli päästä joskus kokeilemaan jotain uutta”, ”kesällä käyntejä ja retkiä puistoon tai uimarannalle” ja ”olisi mukavaa, jos joskus tulisi joku vierailija esim. hartaushetkeä pitämään”. Ryhmäläisiltä kysyttiin suosittelisivatko he ryhmä muille ikäihmisille, ja jos suosittelisivat, niin miksi. Vastauksissa korostui mukavat ihmiset ja ohjaajat sekä kiva paikka, jossa voi vapaasti jutella omista ja muiden asioista. Toisaalta ryhmää ei haluttu suositella, koska ”omaan ryhmään ei haluta lisää porukkaa”, joka osaltaan kertonee ryhmäläisten välille muodostuneista kiinteistä tunnesiteistä. ”Kun muistaa naurun, on hyvä olla!” ”Tässä ryhmässä palautuu mieleen sellaisia asioita, joita en ole aikoihin muistanut. Siitä tulee ihan hyvä mieli.” Jos edellä kuvattua ryhmätoimintaa ei olisi ollenkaan, näyttäisi vain muutamalle henkilölle löytyvän tilalle kodin ulkopuolisia aktiviteetteja. Moni kertoi, että kokisi elämän yksitoikkoiseksi ilman ryhmää, katselisi vain televisiota, olisi yksinäisempi tai että elämässä ei olisi mitään muuta ryhmän tilalle. Kotihoidon kokemuksia TunteVa-ryhmistä Omaisten kokemuksia TunteVa-ryhmistä Kotihoidon työntekijöiden palautteissa kävi ilmi, kuinka positiivinen vaikutus ryhmään osallistumisella on ollut asiakkaan kaikkeen toimintakykyyn. Asiakkaat olivat olleet virkeämpiä ja odottivat ryhmätapaamisia. Omaisten mielestä TunteVa-ryhmä-toiminnan vaikutuksia oli se, että muistihäiriöinen oli virkeämpi ja oma-aloitteisempi. Lisäksi omainen havaitsi, että muistihäiriöiselle ryhmä oli tärkeä ja odotettu ja että ryhmäläinen lähti mielellään TunteVa-ryhmään. Omaishoitajalle oli myös helpotus, että hän pääsi hoitamaan asioitaan tai sai pienen lepohetken. Ryhmä koettiin omaisten näkökulmasta harmonisena, rauhoittavana ja ystävällisenä. Omaisilta ei tullut kehittämisideoita. Kehittämisehdotuksia kysyttäessä kotihoidosta vastattiin kahdessakin lomakkeessa, että olisi hyvä jos hoitaja pääsisi seuraamaan ryhmän toimintaa sen kokoontuessa, tai että ryhmässä voisi olla tutustumispäivä. Kotihoito toi myös esille, että ryhmätoiminta voisi alkaa tuntia myöhemmin, sillä nyt aamutoimissa ja lounastamisessa tulee joillakin kiire. 14 Kotihoidon palautteista ilmeni ryhmän positiivinen vaikutus heidän asiakkaidensa toimintakykyyn. muiden ryhmäläisten luoma hyväksyntä, tuki, ilo, lohtu ja turva ovat muistihäiriöiselle tärkeitä piirteitä arjessa, jossa muutoin voi kokea kaaosta muistamattomuuden vuoksi. Työntekijöiden tekemien havaintojen ja ryhmäläisten antamien palautteiden valossa ryhmätoiminta tukee ikääntyneen muistihäiriöisen sosiaalisten suhteiden ja taitojen säilymistä sekä myönteistä mielialaa. Ennen kaikkea ryhmätoiminta tukee muistihäiriöisen identiteettiä ja omanarvontuntoa: muistihäiriöstä huolimatta hänet hyväksytään ja hän on arvokas. Samalla hän huomaa muiden ryhmäläisten kokevan samantapaisia asioita ja kokemuksia erilaisuuksistaan ja taustoistaan huolimatta. Ryhmän ja työntekijöiden antama psykososiaalinen tuki on muistihäiriöisen toimintakyvyn tukemisessa ensiarvoisen tärkeää. Virkistyneemmän ja piristyneemmän olon näkee ryhmäläisen olemuksessa, kun hän on ollut ryhmässä ja lähtee ryhmän jälkeen kotiin. - Mitä parempi toimintakyky, sitä paremmin ihminen pärjää kotonaan. Työntekijöiden kokemuksia TunteVa-ryhmistä TunteVa-ryhmien ohjaaminen vaatii työntekijältä monenlaista ammattitaitoa samanaikaisesti: ryhmänohjaamisen taittoja, tietoa muistihäiriöistä ja TunteVamallin mukaisen vuorovaikutuksen osaamista. Parhaimmillaan ammattitaitoinen ohjaaja osaa luoda monien erilaisten yksilöiden välille toimivan, tunnelmaltaan turvallisen ja lämpimän ryhmähengen. Saman ohjaajan säilyminen ryhmässä on etenkin muistihäiriöisten kohdalla tärkeää, sillä ryhmään sitoutuminen pohjautuu ryhmäläisten välisten tunnesiteiden lisäksi myös ohjaajan ja kunkin ryhmäläisen väliseen tunnesiteeseen. Tämä näkyy ryhmäläisten vahvana kiintymyksenä ohjaajiaan kohtaan. Ohjaajan ja TunteVa-toimintamallin ja ryhmätoiminnan esittely YLE1:n AamuTV:ssä: http://video.imageworks.fi/player.php?videoID=081125_TunteVa 15 Valokuvat tuovat muistot elävästi mieleen Muistojeni valokuvat -ryhmä set ryhmäläisille kuin edellä mainitun opinnäytetyön tutkimusryhmässä. Näiden kokemusten ja Ikäihmisen voimakuva -menetelmän pohjalta vuosina 2008 - 2009 kehitettiin muistihäiriöisille suunnattua valokuvien käyttöön perustuvaa ryhmätoimintamallia vielä kolmessa eri ryhmässä. Niissä kokeiltiin erilaisia aiheita ja toimintatapoja, ryhmäkertojen määrää sekä ryhmätapaamisten tiheyttä. Omat valokuvat ovat käytännönläheinen, konkreettinen ja ennen kaikkea ihmiselle itselleen merkityksellinen keino muistella elettyä elämää. Valokuvat toimivat loistavasti muistin tukena, kun muistihäiriö on alkuvaiheessa ja muistihäiriöinen kykenee tunnistamaan valokuvista asioita ja itsensä. Omien valokuvien ja muistelun kautta voidaan tukea identiteettiä ja voimavaroja. Omat valokuvat vievät muistelun ja keskustelun henkilökohtaiselle ja merkitykselliselle tasolle. Ryhmäkokeilut antoivat rohkaisevia tuloksia. Muistihäiriöisten ryhmässä ilmeni, että käsiteltäviä aiheita täytyy olla vähemmän, keskustelu etenee hitaammin ja toistuu jossain määrin. Näistä syistä keskustelua ja toimintaa täytyi ohjata enemmän muistihäiriöisten ryhmässä. Vuonna 2008 haluttiin kehittää ryhmätoimintaa ennaltaehkäisevään suuntaan. Samaan aikaan Pirkanmaan ammattikorkeakoulusta valmistuneet sosionomit Jenni Arola ja Kaisa Käsmä tutkivat valokuvien soveltumista ikäihmisten pienryhmään opinnäytetyössään ”Ikäihmisen voimakuva-menetelmä. Valokuvien mahdollisuudet voimavarojen tukemisessa” (Piramk 2008.) Muistihäiriöisten ryhmissä päätettiin painottaa enemmän muistelua, konkreettisempia aiheita ja identiteetin tukemista. Ryhmämalli sai nimekseen Muistojeni valokuvat – ryhmä. Pienryhmässä muistihäiriöiset saivat toisiltaan tukea ja kokivat yhteenkuuluvuutta. Lisäksi valokuvat konkretisoivat muisteltavia asioita ryhmäläisille. ”Ryhmäläisten omat valokuvat liittyvät heidän elämäntarinoihinsa, muistoihinsa, tunteisiinsa ja kokemuksiinsa. Lähde: Arola, Käsmä. Ikäihmisen voimakuvamenetelmä.Ohjaajan opas. 2008 Opinnäytteen tekijät tulivat harjoittelujaksolle Tampereen Kaupunkilähetykseen ja jatkoivat myöhemmin työntekijöinä. Ensin kokeiltiin Ikäihmisen voimakuvaryhmää muistihäiriöisille. Siinä havaittiin, ettei yksinäisille, muistiltaan terveille ikäihmisille suunnattu ryhmätoimintamalli soveltunut täysin muistihäiriöisille. Teemoja ja ryhmäkertojen sisältöjä täytyi selkiyttää. Perusperiaatteet ja idea valokuvien kautta toteutuvasta, identiteettiä tukevasta muistelusta toimivat erittäin hyvin. Kokeiluryhmässä havaittiin todeksi samat valokuvien merkityk- Kukin ryhmäläinen kokosi Muistelualbumin omista valokuvistaan, mieleisistään runoista ja laulunsanoista, mietelauseista ja kiiltokuvista. Tyyli oli vapaa ja kaikkien albumit olivat tekijöidensä näköisiä. 16 Muistojen valokuvat- ryhmästä muodostui niin sanottu matalan kynnyksen ryhmä, jossa jo varhaisessa vaiheessa voidaan muistelun ja omien valokuvien kautta tukea identiteettiä ja voimavaroja. Valokuvaryhmäläisten palaute Osana kehittämistyötä ryhmäläisiltä kerättiin sekä ryhmäpalaute että yksilöpalaute. Tämän lisäksi ohjaajat tekivät arviointia ryhmän toiminnasta. Ryhmäläiset kokivat, että valokuvat muistuttivat asioista ja ajoista, jotka olivat jo unohtuneet. Valokuvat toivat asiat menneisyydestä elävänä mieleen. Ryhmäläiset etsivät valokuvia valmiiksi seuraavalle ryhmäkerralle ja he kokivat, että jo albumeiden selailusta ja läpikäymisestä tulee paljon asioita mieleen; sekä hyviä ja mukavia muistoja että raskaitakin kokemuksia. Ryhmäläiset kokivat mielenkiintoisena nähdä toistensa valokuvia ja kuulla toisten kokemuksia. Kaikkein tärkeintä oli monelle kuitenkin omien valokuvien näyttäminen ja niistä kertominen toisille. Omien valokuvien katseleminen yhdessä toisten kanssa ja kiinnostuksen ja ymmärryksen saaminen toisilta tuotti ryhmäläiselle tunteen, että hän ja hänen elämänsä on tärkeä. Tämä tuki ja joidenkin kohdalla jopa eheytti heidän omanarvontuntoaan. Moni ryhmäläinen halusi kertoa valokuviensa ja Muistelualbumin kautta jälkipolvilleen itsestään ja elämästään. Omien Muistelualbumien esittely ja kuvien, runojen ja koristeluiden merkityksestä kertominen oli tärkeä osa ryhmätoiminnan päätöskertaa. Samankaltaiset elämänkokemukset yhdistivät ryhmäläisiä. Palautteissa ilmeni se, kuinka oma osa elämässä tuntui helpommalta, kun kuuli kuinka raskasta toisilla oli ollut. Toisaalta raskaita muistoja mukanaan kantava löysi ryhmästä tukea ja ymmärrystä – joku muukin oli kokenut samankaltaista. Parhaana ryhmässä pidettiin yhdessäoloa ja keskustelua. Myös omaisten kommenteissa tuli esille, että ryhmäläinen oli selvästi virkistynyt aina ryhmän jälkeen. ”Ei koskaan tullut tunnetta, että koskahan tämä loppuu”. 17 ”Tuli tunne siitä, ettei ole yksin” TunteVa-ryhmät omaisille symbolinen käyttäytyminen ja kokemukset validoivasta suhtautumisesta. Omaiset kertoivat huomanneensa ryhmässä, etteivät olekaan yksin vaan muillakin on samoja ongelmia. Ryhmän yksi tärkeimpiä merkityksiä oli se, että omaiset saattoivat jakaa omia kokemuksiaan ja kuulla vastaavasti toisten kokemuksia. Omaiset kokivat, että heille ohjatuissa vertaistukiryhmissä oleellisinta oli omien kokemusten jakaminen ja toisten kokemusten kuuleminen – tunne siitä, ettei ole yksin. Omaiset kokivat, että  Kodikkaan omien asiakkaiden omaisilta kysyttiin asiakastyytyväisyyskyselyssä tammikuussa 2009, olisiko heillä kiinnostusta hankkia lisätietoa muistisairaan kohtaamiseen. Useassa vastauksessa näin oli. Kodikas pitikin viimeisenä toimintavuotenaan kaksi TunteVa-omaistenryhmää. Keväällä kokoontui yksi kuuden tapaamiskerran ryhmä ja loppuvuodesta toinen ryhmä. Ryhmissä käytettiin TunteVa-toimintamallin mukaista omaisten ohjauksen prosessia. Ryhmät pitänyt työntekijä oli saanut Tunteva-ohjaajakoulutuksen.     Käytännön vinkit muilta ryhmän jäseniltä olivat tärkeitä Kuunteleminen, kärsivällisyys ja rauhallisuus ovat lisääntyneet On ollut hyödyllistä ymmärtää omia tunteita ja ahdistusta Ymmärrys on lisääntynyt ja TunteVaa on voinut soveltaa kotona Ryhmässä oppii näkemään asioita sairastuneen henkilön näkökulmasta Omaiset kokivat, että TunteVa-toimintamalli on kiinnostava ja laaja aihe, jonka soveltaminen kotioloissa on haasteellista omaishoitajan väsymyksen ja arjen uuvuttavuuden vuoksi. Useampi omainen oli halukas syventämään tietoaan TunteVasta ja he toivovat jatkoa kokoontumisiin. Kuudella ryhmätapaamisella teemoina olivat tutustuminen ja tavoitteiden asettaminen, kuuleminen, identiteetin tukeminen, arkipäivän haasteet, symbolit ja ”Ymmärtämiseni on lisääntynyt ja ”pinnani” on pidentynyt. Oma jaksamiseni on parantunut”. Ryhmäläinen, omaishoitajana 5 vuotta 18 Aikaa kohdata ikäihminen Verkostohoitajatoiminta Verkostohoitajatoiminnassa lähihoitajaopiskelijat tekivät kotikäyntejä yksin asuvan vanhuksen luokse tavoitteenaan tarjota seuraa ja virikkeitä sekä laajentaa vanhuksen tukiverkostoa. Kodikkaalla oli koko toiminnan ajan myös yksi tuntityöntekijä verkostohoitajana. Kodikasta edeltävässä projektissa Oma Koti Kullan Kallis tehtiin oppilaitosyhteistyötä ns. verkostohoitajatoimintana. Kodikas jatkoi toimintaa samalta pohjalta. Lisäksi projektissa oli koko toiminnan ajan verkostohoitaja tuntityöntekijänä. Hänellä oli TunteVa-hoitajakoulutus. kaupungin kotihoidon kautta. Myös Kodikkaan omia asiakkaita oli toiminnassa mukana. Muistihäiriöinen ikäihminen ei ehkä ole tottunut käsittelemään tunteitaan, hänellä voi olla käsittelemättömiä asioita, jotka painavat mieltä ja vaikuttavat arkeen. Työntekijät säännölliset käynnit ovat mahdollistaneet luottamuksellisen vuorovaikutuksen ja auttanut mieltä painavien asioiden käsittelyssä. Syksystä 2008 lähtien yhteistyötä tiivistettiin entisestään myös kotihoidon kanssa. Tarkoituksena oli selkeyttää asiakasrekrytointia. Opiskelijoiden toiminta-alueeksi rajautui Kyttälä-Hämeenkatu –alue. Etuna oli se, että opiskelijat olivat yhden ja saman kotihoidon esimiehen alueella. Hänen alueensa omahoitajat toimivat opiskelijoiden perehdyttäjinä. Yhteistyötä tehtiin Tampereen Ammattiopiston sosiaali- ja terveysalan kanssa koko projektin ajan. Heidän vanhustyöhön erikoistuvat lähihoitajaopiskelijat olivat mukana toiminnassa. Opiskelijat kävivät lukuvuoden ajan vanhuksen luona noin kerran viikossa jopa 2 – 3 tuntia kerrallaan. Verkostohoitajakäyntien lisäksi Kodikas järjesti opiskelijoille aiheeseen liittyvää koulutusta. Käydessään vanhuksen luona tunnit hyväksyttiin osaksi laitosharjoittelujaksoa. Opiskelijoilla oli mahdollisuus koko verkostohoitajatoiminnan ajan olla yhteydessä omahoitajaan, kotihoidon esimieheen tai Kodikkaan työntekijään. Työtekijät kävivät myös väli- ja loppuarvioinneissa, jolloin myös opettaja oli paikalla. Verkostohoitajien nasta Yhteistyötä oppilaitoksen kanssa kehitettiin syksyksi 2007 siten, että koko kurssi oli mukana verkostohoitajatoiminnassa. Toiminnassa mukana olleita opiskelijoita on vuosittain ollut 18 lukukaudessa. palaute toimin- Yhteenvetona palautteista vuosilta 2006 – 2009 voi havaita, että opiskelijoiden hyvä perehdyttäminen ja ohjaus ennen asiakkaan luokse menoa olivat tärkeitä asioita. Tarkoituksena jo alun alkaen oli, että he eivät tee varsinaisia kotihoidon tehtäviä vaan ovat vanhuksen tukena ja seurana ja kartoittavat hänen mahdollista palvelutarvettaan. Tuolloin tarkennettiin myös koulutusta. Asiakkaat tulivat pääasiassa Tampereen 19 verkostohoitajina ja asiakkaat tulivat pääosin Kodikkaasta. Tällöin Kodikas perehdytti opiskelijat toimintaan ja asiakkaisiin. Tampereen kaupungin kotihoidon tultua tiiviimmin mukaan, ja koko vanhustyöhön erikoistuvien lähihoitajaopiskelijoiden kurssin tultua mukaan toimintaan yhteistyö painottui kotihoitoon. Tällöin Kodikkaan tehtävänä oli pääasiassa TunteVa-koulutuksen järjestäminen ja toiminnan koordinointi. ”Alussa tuntui, että toimin kotihoidon apulaisena, ja vanhukset pitivät minua hoitajana. Mutta loppua kohden muutuin vanhuksen ”ystäväksi”. Palautteissa opiskelijat korostivat sitä, että asiakkaan taustatietojen ja elämänhistorian tuntemus on tärkeää ennen asiakkaan kohtaamista. Kotihoidon joustavuus ja avuliaisuus sai joiltakin verkostohoitajilta kiitosta. Opiskelijat saivat kahdeksan tunnin kestoisen TunteVa-perehdytyksen, jonka piti Kaupunkilähetyksen TunteVa-kouluttaja. Verkostohoitajatoiminnassa opiskelijat kertoivat oppineensa vanhuksen kohtaamista. Toki palautteissa tuli myös vastakkaisia mielipiteitä verkostohoitajatoiminnasta. Joku opiskelija ei pitänyt mielekkäänä sitä, että he kävivät ”seurustelemassa” vanhuksen luona, mikä vei aikaa laitosharjoittelujaksosta. Suurimmalta osalta kuitenkin palaute oli myönteistä. Yhteistyö omaisten kanssa oli vaihtelevaa. Opiskelijoilta tuli paljon hyvää palautetta. Monet omaiset ottivat verkostohoitajan lämmöllä vastaan ja olivat mielellään yhteistyössä. Verkostohoitajat korostivat hyvän tiedonkulun tärkeyttä. Kotihoidon, omaisten ja verkostohoitajan välillä esimerkiksi viestivihko ja puhelin olivat käytössä. Viestivihon perusteella harvemmin vanhuksen luona käyvät omaiset saivat tietoa verkostohoitajan käynneistä. ”Olen saanut monipuolista kokemusta kotihoidosta, vanhuksen kohtaamista ja aktivointia, sekä tukemista arjessa selviytymiseen.” Yhteistyö Kodikkaan ja opiskelijoiden kanssa oli projektin alussa tiiviimpää, koska opiskelijat olivat vapaaehtoisesti Opiskelijoiden palaute TunteVa-koulutuksesta syksyltä 2009 ”TunteVa-koulutus ollut erittäin mielenkiintoinen ja lähihoitajakoulutusta tukeva, varsinkin vanhustyöhön erikoistuvilla.” ”TunteVa-koulutusta olisi voinut olla enemmän.” ”Kyllä koulutuksista ollut apua vanhuksen kohtaamiseen.” ”Koulutus on tukenut toimintaa ja sitä on mielestäni ollut riittävästi.” ”TunteVa-koulutuksesta en asiakkaani kohdalla kokenut hyötyä, mutta työelämään on ollut hyvää täydennystä.” 20 Vihtatalkoita ja verkostoitumista Yhteistyötä eri toimijoiden kanssa Kodikas-projektissa on tehty laajaa yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Yhteistyön tuloksena on järjestetty lukuisia eri tapahtumia muistihäiriöisille ja heidän omaisilleen. Verkostoitumisen ansiosta asiakkaille on osattu kertoa eri toimijoiden tarjoamista tukimuodoista ja heitä on ollut helppo ohjata sopivien palvelujen piiriin. Kodikas-projektin ohjausryhmän vakinaiset jäsenet olivat lehtori Seija Ahola Tampereen Ammattiopistosta, johtava sosiaalityöntekijä Mia Kanninen Tampereen kaupungilta ja kotihoidon esimies Terhi Kallonen Tampereen kaupungilta. Kodikas oli mukana Tampereen Muistiverkostossa, aikaisemmalta nimeltään Tampereen Dementiaverkosto. Sen jäseniä ovat Pirkanmaan Muistiyhdistys, Ikäpiste, Sopimusvuorisäätiö, Dementiapäiväkoti, Nääsville ry, Tammelan palvelukeskuksen Päiväkeskus Kullervo ja Kaupin sairaalan muistipoliklinikka. Verkosto on kokoontunut vuoden aikana noin 3 – 4 kertaa. Se on muun muassa järjestänyt vuosittain kesäkuun alkupuolella perinteiset Vihtatalkoot Teiskon Vähäsillassa. Toimintaan on kuulunut myös syksyisin vuosittainen Alzheimer-päivän tapahtuman järjestäminen, jossa on jaettu tietoa verkoston palveluista. Opiskelijayhteistyötä tehtiin Ammattiopiston lisäksi myös Pirkanmaan ammattikorkeakoulun kanssa. Se oli Kodikkaalle antoisaa ja toi uuden, virkistävän näkökulman projektityöhön. Osa opiskelijoista jäi jollain tavalla Kaupunkilähetyksen toimintaan mukaan. Esimerkiksi eräs sosionomi-opiskelija oli harjoittelujaksolla ja hän jäikin sitten Kaupunkilähetykseen vapaaehtoistyöhön. Myös keväällä 2007 oli sosionomi-opiskelija harjoittelujaksolla, joka valmistuttuaan työllistyi Kodikkaan projektityöntekijäksi. 21 Kodikas-seminaari 12.3.2009 Ohjelma Seminaarin tarkoituksena oli koota muistihäiriöisten ihmisten kanssa työskenteleviä yhteen ja kertoa tukimuodoista, joita Kodikas-projektin toiminnan aikana on kehitetty. Paikalla oli vanhustyön päättäjiä ja käytännön työtä tekeviä. Kahvitarjoilu ja musiikkia Tilaisuuden avaus johtaja Satu Sipola Tampereen kaupungin tervehdys tilaajapäällikkö Eeva Päivärinta Dementiatyön laatusuositukset kunnille TunteVa-ryhmiin johdattelu, Kodikas-toiminnan vaikuttavuus muistihäiriöisten arkeen projektikoordinaattori Aija Korhonen Kodikas-toiminta Tampereen kaupungin palveluvalikoimassa kotihoidon esimies Terhi Kallonen Omaisen puheenvuoro Riitta Erämaa Keskustelua ja yhteenveto seminaarista 22 Johtopäätöksiä ja kehittämiskohteita Ryhmäläisten palautteita yksilöhaastattelusta: Toiminnan painopisteinä olivat alusta asti varhainen puuttuminen ja ehkäisevä työ. TunteVa-ryhmätoiminnan tarpeellisuus on aivan ilmeinen. TunteVa-ryhmä luo osallistujille positiivisia merkityksiä, tukee identiteettiä ja toimintakykyä ja sitä kautta kotona asumista. Muistihäiriöisten kohdalla kuljetuspalvelut ja avustaja ovat tärkeitä tekijöitä, jotta he pääsevät sosiaalisten kontaktien piiriin. Vapaaehtoistyön osuutta ryhmätoiminnan järjestämisessä tulee jatkossa kehittää.        ”Ryhmässä on oma paikka ja siellä saa arvostavaa kohtelua.” ”Kun näkee toisia, se avaa silmät.” ”Tuntuu kuin pää olisi valaistunut.” ”Ihmiset ovat rikastuttaneet elämää.” ”Saa jakaa asioita ja kuulla toisten ongelmia.” ”Hiljaisemmat ihmiset tykkäävät katsella ja kuunnella.” ”Turvallisessa ympäristössä uskaltaa olla oma itsensä.” Kodikkaan perustoimintana ovat olleet sen TunteVa-ryhmät, joiden malli kehitettiin projektin saatua jatkorahoituksen ja omat ryhmätilat. Asiakaspalautteet ovat vahvistaneet sitä, että ryhmämalli on toimiva. TunteVa-ryhmät lujittavat muistihäiriöisen identiteettiä ja omanarvontuntoa. Ryhmäläiset ovat myös vahvasti sitoutuneet toimintaan eikä vaihtuvuutta juuri ollut. Merkittävä tekijä oli myös se, että ryhmäläisillä oli taksibussikuljetus. Se mahdollisti heidän osallistumisensa ryhmiin. Konkreettisen kuljetushyödyn ohella yhteiset matkat koettiin myös tunnelman luojiksi. Muistihäiriöisten kohdalla kuljetuspalvelut ja avustaja ovat tärkeitä tekijöitä, jotta he pääsevät sosiaalisten kontaktien piiriin. Lisäksi kynnys lähteä kotinurkista muiden ihmisten pariin madaltuu, kun avustajana on tuttu henkilö. Tärkeää on muistaa, että vain pieni osa muistisairaista pystyy itse kulkemaan ryhmiin, vaikka he olisivat fyysisesti hyväkuntoisia. Kuljetukset ovat olleet vaivattomia ja ihmiset ovat ottaneet ilon irti myös matkoista. Merkittävimmät muutokset alkuperäisen Raha-automaattiyhdistykselle tehdyn hakemuksen päämääriin ja tavoitteisiin verrattuna olivat Tunteva-toimintamallin järjestelmällinen käyttöönotto kaikissa projektin toiminnoissa ja kohderyhmän tarkentaminen koskemaan pelkästään muistihäiriöisiä tai muistisairaita. Projektin aikana työntekijät saivat vähintään TunteVa-hoitajakoulutuksen. Projektitikoordinaattori suoritti myös TunteVa-ryhmänohjaajan ja –omaistenohjaajan koulutukset. TunteVa-menetelmä kiinnosti myös mukana olleita yhteistyökumppaneita siinä määrin, että heitä kouluttautui TunteVa-hoitajiksi ja joku myös TunteVa-ryhmänohjaajaksi. TunteVa-perehdytyksestä ja verkostohoitajatoiminnasta lähihoitajaopiskelijat saivat lisää valmiuksia ja tietoa muistihäiriöisen ihmisen kohtaamiseen. Lisäksi heille jäi mahdollisesti kiinnostus jatkossa kouluttautua esimerkiksi työpaik- Toiminta vastaa omalta osaltaan ikääntyvän ihmisen tarpeeseen toteuttaa itseään ja liittyä johonkin yhteisöön. Toiminnassa ihminen luo ja rakentaa itseään iästä riippumatta. 23 kansa kautta TunteVa-hoitajiksi ja –ryhmänohjaajiksi. vuotena tarjous ryhmätoiminnoista jätettiin toukokuussa 2009 Tampereen kaupungin tilaajayksikköön. Viiden toimintavuoden aikana joukko tamperelaisia muistihäiriöisiä ikäihmisiä sai virkistystä ja vertaistukea arkeensa. Se on jo arvo sinänsä. Tulevaisuuden haasteena on vapaaehtoistyön toimintamuotojen kehittäminen ja vapaaehtoistyöntekijöiden kouluttaminen kotona asuvien muistihäiriöisten ja heidän omaistensa tueksi. Uusien toimintamuotojen kehittämisen osalta Muistojeni valokuvat –ryhmä on havaittu toimivaksi ja hyödylliseksi ryhmämuodoksi muistihäiriöisille tai alkuvaiheen muistisairaille ihmisille. Ryhmämallin hyödyntäminen ja kehittäminen jatkuu Kaupunkilähetyksessä. Tarkoituksena on kouluttaa Kyttälänkylä-projektin ja Seniori-instituutin kautta vapaaehtosia ryhmänohjaajiksi. Olisi tärkeää kehittää toimintamuotoja tukemaan juuri muistisairauden alkuvaiheessa olevia, yksinäisiä ihmisiä, jotta syrjäytyminen ei pääsisi uhkaamaan heidän arkeaan. Heille sopivaa säännöllistä ryhmätoimintaa ei juurikaan ole olemassa. Myös omaishoitajien jaksamiseen tulisi edelleenkin panostaa. Kuljetuspalvelujen kustannusten mahdollisesti rajoittaessa ryhmien järjestämistä, olisi kotiin vietäviä palveluja kehitettävä, jotta muistisairas ihminen saisi sosiaalisia kontakteja. Ystävä- ja avustajapalvelu on mahdollista toteuttaa vapaaehtoistyönä. Ulkoilukaverina ja seurana olon lisäksi vapaaehtoinen voisi esimerkiksi saattaa asiakkaansa ryhmiin ja sieltä takaisin kotiin. Kaikki ihmiset eivät halua olla mukana ryhmätoiminnoissa, joten vapaaehtoisen käynti sairastuneen kotona mahdollistaisi etenkin yksinäiselle ihmiselle sosiaalisen kontaktin. Tärkeää olisi kuitenkin vapaaehtoisten perehdyttäminen muistisairaan kohtaamiseen ja työnohjauksellinen toiminta. Vuodelle 2009 projektin päätavoite oli toimintojen juurruttaminen tuotteiksi ja osaksi Tampereen kaupungin palvelutuotantoa. Projektin viimeisenä toiminta24 Kiitos kaikille ryhmäläisille, omaisille ja yhteistyökumppaneille Kodikkaan vuosista 2005 – 2009! Puolustamme inhimillisyyttä ja yhdenvertaisuutta joka päivä. Tuemme ihmisiä eri elämäntilanteissa ja -vaiheissa. Välitämme, annamme turvaa ja autamme selviytymään arjessa.