Tiedote Sijoitussuoja ja sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu EU:n sopimuksissa Marraskuu 2013 Tiivistelmä Uusi alku sijoituksille ja sijoitussuojalle Sijoitussuojaa sekä sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisumenettelyä koskevat määräykset ovat tärkeitä sijoitusvirtojen kannalta, ja yleisesti ottaen ne ovat toimineet hyvin. Järjestelmässä on kuitenkin myös parantamisen varaa. Parannustarpeet liittyvät paremman tasapainon löytämiseen valtioiden sääntelyoikeuden ja sijoittajien suojelemisen välille sekä sen varmistamiseen, että välimiesmenettely on moitteeton esimerkiksi avoimuuden, välimiesten nimittämisen ja menettelyistä aiheutuvien kustannusten suhteen. Lissabonin sopimuksen myötä EU sai toimivallan neuvotella investointisopimuksista. Unionilla on ainutlaatuinen mahdollisuus uudistaa sijoitussuojaa ja sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua koskevia sopimusmääräyksiä. Uudistukset vastaavat myös Euroopan parlamentin kantaa, jonka parlamentti ilmaisi 6. huhtikuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan unionin kansainvälisestä sijoituspolitiikasta tulevaisuudessa. Muuttaessaan sijoitussuojajärjestelmää EU voi hyödyntää kokemuksia, joita välimiesmenettelystä on saatu esimerkiksi jäsenvaltioiden nykyisten 1 400:n sijoitussuojaa koskevan sopimuksen puitteissa. Maailmanlaajuisen taloudellisen painoarvonsa ansiosta EU on hyvässä asemassa vakuuttaakseen kauppakumppaninsa selkeämpien ja parempien normien tarpeesta. Tavoitetta edistetään ensisijaisesti kolmansien maiden kanssa käytävissä kahdenvälisissä neuvotteluissa. EU voi vaikuttaa myös monenvälisissä yhteyksissä, esimerkiksi YK:n kansainvälistä kauppaoikeutta käsittelevässä toimikunnassa (UNCITRAL), jossa on onnistuttu luomaan EU:n omia investointisopimuksia laajemmin sovellettavia avoimuutta koskevia sääntöjä. Sijoitussuoja ja sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu EU:n sopimuksissa – Tiedote Järjestelmän tasapainottaminen – kaksitahoinen lähestymistapa Komissio pyrkii parantamaan järjestelmää kahdella tavalla. 1) Sijoitussuojaa kehittäminen: koskevien sääntöjen selkeyttäminen ja - Sääntelyoikeus: EU:n sopimuksissa vahvistetaan osapuolten oikeus sääntelyyn yleisen edun mukaisten oikeutettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. - ”Välillinen pakkolunastus”: EU:n tuleviin sopimuksiin sisältyy yksityiskohtaisia määräyksiä, joilla ohjeistetaan välimiehiä siitä, milloin valtion toimissa on kyse välillisestä pakkolunastuksesta. Erityisesti silloin, kun valtio pyrkii suojelemaan yleistä etua ketään syrjimättä, valtion sääntelyoikeus olisi asetettava toimenpiteistä sijoittajille aiheutuvien taloudellisten vaikutusten edelle. - ”Kohtuullinen ja oikeudenmukainen kohtelu” on normi, johon sijoittajat usein vetoavat mutta jota ei ole määritelty selkeästi. Välimiestuomioistuimilla onkin ollut periaatteen suhteen merkittävästi tulkinnanvaraa, ja niiden on katsottu antavan sijoittajille välillä liikaa ja välillä liian vähän oikeuksia. EU:n sopimuksissa tullaan määrittelemään tarkasti, mitkä seikat kuuluvat normin piiriin ja ovat siten kiellettyjä. 2) Riitojenratkaisujärjestelmän toiminnan parantaminen:  Sijoittajia estetään nostamasta useita tai perusteettomia kanteita (käsittelyn häviävä sijoittaja velvoitetaan maksamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, myös valtiolle aiheutuneet kulut).  Välimiesmenettelystä tehdään avoimempi. Uudistukset koskevat asiakirjojen asettamista julkisesti saataville, istuntoihin osallistumista ja asiaan liittyvien osapuolten (kuten kansalaisjärjestöjen) mahdollisuutta toimittaa tietoja.  Käsitellään eturistiriitoja ja varmistetaan välitystuomioiden johdonmukaisuus (esimerkiksi ottamalla käyttöön sitovat menettelysäännöt välimiehille).  Sopimuspuolten hyväksi otetaan käyttöön suojalausekkeita (niiden ansiosta valtiot voivat valvoa, kuinka sijoitusasioita koskevia määräyksiä tulkitaan). Parannuksilla vastataan huoliin siitä, että sijoitussuojaa koskevat säännöt heikentävät valtioiden sääntelyoikeutta. Parannuksilla pyritään muun muassa varmistamaan, ettei valtioiden lainmukaisia poliittisia päätöksiä voida riitauttaa. 17.12.2013 Sivu 2 / 11 Sijoitussuoja ja sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu EU:n sopimuksissa – Tiedote Komissio on jo ottanut parannukset käyttöön EU:n ja Kanadan välisessä vapaakauppasopimuksessa ja neuvottelee vastaavista parannuksista muiden maiden kanssa tekemissään sopimuksissa. I. Johdanto Seuraavassa kerrotaan pääpiirteittäin, miksi sijoitussuojaa koskevia määräyksiä tarvitaan, ja tarkastellaan aiempia kokemuksia sijoitussuojan soveltamisesta. Tekstissä esitellään käytännön parannukset, joita komissio on tehnyt sijoituksia koskeviin määräyksiin EU:n kauppasopimuksissa. Uudistukset sisällytetään myös tuleviin sopimuksiin. Sijoitussuojaa sekä sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisumenettelyä koskevat määräykset ovat tärkeitä sijoitusvirtojen kannalta, ja yleisesti ottaen ne ovat toimineet hyvin. Järjestelmässä on kuitenkin myös parantamisen varaa. Parannustarpeet liittyvät paremman tasapainon löytämiseen valtioiden sääntelyoikeuden ja sijoittajien suojelemisen välille sekä sen varmistamiseen, että välimiesmenettely on moitteeton esimerkiksi avoimuuden, välimiesten nimittämisen ja menettelyistä aiheutuvien kustannusten suhteen. Lissabonin sopimuksen myötä EU sai toimivallan neuvotella investointisopimuksista. Tästä on ajan myötä se hyöty, että EU:n kauppa- ja investointisopimuksiin voidaan sisällyttää kaikkia 28:aa jäsenvaltiota koskevat yhteiset sijoitussuojaan liittyvät säännöt. Toimivallan ansiosta unionilla on myös ainutlaatuinen mahdollisuus uudistaa sijoitussuojaa ja sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua koskevia määräyksiä. Politiikan uudistaminen vastaa myös Euroopan parlamentin kantaa, jonka parlamentti ilmaisi 6. huhtikuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan unionin kansainvälisestä sijoituspolitiikasta tulevaisuudessa. Uudistaessaan sijoitussuojaa koskevaa järjestelmää EU voi hyödyntää kokemuksia, joita välimiesmenettelyn toiminnasta on tähän mennessä saatu. Maailmanlaajuisen taloudellisen painoarvonsa ansiosta EU on hyvässä asemassa vakuuttaakseen kauppakumppaninsa selkeämpien ja parempien normien tarpeesta. Tavoitetta edistetään ensisijaisesti kahdenvälisissä neuvotteluissa. EU voi vaikuttaa myös monenvälisissä yhteyksissä, esimerkiksi YK:n kansainvälistä kauppaoikeutta käsittelevässä toimikunnassa (UNCITRAL), jossa EU on jo onnistunut luomaan avoimuutta koskevia sääntöjä, joita sovelletaan EU:n omia investointisopimuksia laajemmin. 17.12.2013 Sivu 3 / 11 Sijoitussuoja ja sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu EU:n sopimuksissa – Tiedote 1. Miksi sijoitussuoja sisältyy kauppasopimuksiin? Sijoitukset ovat olennainen osa kasvua ja työpaikkojen luomista. Näin on etenkin EU:ssa, jonka talous perustuu pitkälti siihen, että kauppa on vapaata ja markkinat avoimia sijoituksille. Sijoitukset ovat avainasemassa yritysten ja työpaikkojen luomisessa ja niiden määrän ylläpitämisessä. Sijoitusten avulla yritykset rakentavat maailmanlaajuisia arvoketjuja, joista on nykyisessä kansainvälisessä taloudessa tullut yhä tärkeämpiä. Sen lisäksi, että ketjut luovat uusia kaupankäyntimahdollisuuksia, niiden avulla syntyy myös lisäarvoa, työpaikkoja ja tuloa. Siksi kauppasopimuksilla olisi edistettävä sijoituksia ja annettava yrityksille uusia mahdollisuuksia sijoittaa eri puolille maailmaa. Ulkomaille sijoittavat yritykset törmäävät välillä ongelmiin, joita ei eri syistä johtuen aina voida ratkoa niiden oman kotimaan oikeusjärjestelmän puitteissa. Ongelmia on monenlaisia, kuten harvinaiset mutta dramaattiset tapaukset, joissa isäntämaa toteuttaa pakkolunastuksen voimakeinoin, tai syrjintätapaukset, pakkolunastukset ilman kunnollista korvausta, toimilupien peruutukset ja muut isäntämaan väärinkäytökset aina oikeudenmukaisten menettelyjen puutteesta kansainvälisten pääomansiirtojen estämiseen. Juuri tällaisten riskien vuoksi sijoitussuojaa koskevat määräykset ovat olleet olennainen osa kaikkia EU:n jäsenvaltioiden 1960-luvun lopulta lähtien tekemiä 1 400:aa kahdenvälistä sopimusta. Sijoitussuojaa ja sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisumenettelyä koskevia määräyksiä sisältyy myös energiaperuskirjaa koskevaan sopimukseen, jossa EU on sopimuspuolena. Sijoitusten suojelemista koskevia määräyksiä sisältyy maailmanlaajuisesti yli 3 400:aan voimassa olevaan kahden- tai monenväliseen sopimukseen. Määräykset antavat yrityksille takeet siitä, että niiden sijoituksia kohdellaan oikeudenmukaisesti ja tasavertaisesti kansallisten yritysten kanssa. Koska sijoitussuoja antaa yrityksille oikeusvarmuuden ja luo ennustettavuutta, se on myös keino, jolla valtiot ympäri maailman voivat houkutella suoria ulkomaisia sijoituksia ja pitää niistä kiinni tukeakseen talouttaan. 2. Mitä sijoitussuojaa koskeviin määräyksiin sisältyy? Käytännön tasolla lähes kaikissa asiaan liittyvissä sopimuksissa annetaan ulkomaisille sijoittajille neljä keskeistä taetta suhteessa isäntävaltioon:  suoja syrjintää vastaan (suosituimmuuskohtelu ja kansallinen kohtelu) 17.12.2013 Sivu 4 / 11 Sijoitussuoja ja sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu EU:n sopimuksissa – Tiedote  suoja sellaista pakkolunastusta vastaan, jota ei tehdä yleisen edun vuoksi ja josta ei makseta kohtuullista korvausta  suoja kohtuutonta ja epäoikeudenmukaista kohtelua vastaan, kuten menettelyjen epäoikeudenmukaisuutta vastaan  suoja mahdollisuudelle siirtää pääomaa. Investointisopimuksiin sisältyy myös määräyksiä sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisumenettelystä. Järjestelmää pidetään oleellisena sopimuksilla annetun suojan tehokkaan täytäntöönpanon kannalta. Järjestelmässä sijoittaja voi nostaa isäntävaltion viranomaisia vastaan kanteen kansainvälisessä välimiestuomioistuimessa. Sijoittaja voi kuitenkin viedä tapauksen tuomioistuimen käsiteltäväksi vain, jos se voi väittää, että siinä on rikottu jotakin sopimusmääräystä (esimerkiksi jotakin edellä esitetyistä neljästä keskeisestä takeesta). Tämä tarkoittaa sitä, että sijoittaja ei esimerkiksi voi saada korvauksia pelkästään siksi, että hänen voittonsa ovat pienentyneet valtion toteuttaman sääntelyuudistuksen kuten elintarvikelisäainesääntöjen tiukennuksen vuoksi. Sijoittajan olisi voitava osoittaa, että isäntävaltio on rikkonut sijoituksia koskevia sopimusmääräyksiä esimerkiksi harjoittamalla syrjintää tai epäämällä oikeussuojan. Tärkein syy sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumenettelyn olemassaoloon on se, että monissa maissa kansallisissa tuomioistuimissa ei voida suoraan vedota investointisopimuksiin. Siksi sijoittaja, johon kohdistuu syrjintää tai jonka sijoitus pakkolunastetaan, ei voi hakea korvausta kansallisesta tuomioistuimesta sijoitussuojaa koskeviin sääntöihin vedoten. Sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumenettelyn ansiosta sijoittajat voivat turvautua suoraan sääntöihin, joilla on nimenomaan pyritty suojelemaan heidän sijoituksiaan. EU:n sijoittajat ovat hyvin ahkeria käyttämään riitojenratkaisumenettelyjä, ja niiden nostamien kanteiden määrä on kasvussa. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) tuoreiden tilastojen mukaan maailmassa vuosina 2008–2012 rekisteröidyistä tiedossa olevista 214 riitojenratkaisutapauksesta 53 prosenttia eli 113 tapausta koski EU:n sijoittajia. Hollantilaiset, saksalaiset ja britannialaiset sijoittajat turvautuivat menettelyyn ahkerimmin. Kun tarkastellaan viimeaikoina nostettuja kanteita, riitojenratkaisumenettelyn käytön nopea yleistyminen EU:n sijoittajien keskuudessa näkyy vieläkin selvemmin. Vuonna 2012 vireille pannuista 52 menettelystä 60 prosentissa oli kantajana EU:n sijoittaja. Yhdysvaltalaissijoittajien osuus oli vain 7,7 prosenttia. 3. Nykyjärjestelmän puutteet Välimiesmenettelyssä käsiteltävien tapausten määrä on pieni verrattuna päivittäin tehtäviin satoihin tuhansiin sijoituspäätöksiin, jotka hyödyttävät sekä isäntävaltioita että niihin sijoittavia yrityksiä. Tästä huolimatta osa tuoreimmista 17.12.2013 Sivu 5 / 11 Sijoitussuoja ja sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu EU:n sopimuksissa – Tiedote sijoittajien valtioita vastaan nostamista kanteista on antanut aihetta huoleen. Suurin huolenaihe on, että nykyisiä sijoitussuojaa koskevia sääntöjä voidaan käyttää väärin ja siten estää valtioita tekemästä oikeutettuja poliittisia valintoja. Suuren yleisön huomion ovat kiinnittäneet muun muassa käynnissä olevat tapaukset, joista toisessa ovat vastakkain Vattenfall ja Saksa ja toisessa Philip Morris ja Australia. Ruotsalainen energiayhtiö Vattenfall nosti energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen nojalla kanteen Saksan hallitusta vastaan tämän päätettyä vuonna 2011 nopeuttaa merkittävästi ydinvoiman tuotannon lopettamista. Amerikkalaisomisteinen yritys Philip Morris puolestaan haastoi Australian hallituksen sen kiellettyä tavaramerkkien ja tuotenimien käytön savukepakkauksissa kansanterveyssyistä (niin kutsuttuja neutraaleja pakkauksia koskeva toimenpide). Asioissa ei ole vielä annettu päätöksiä. Saksan hallitus ja Vattenfall eivät ole julkistaneet mitään asiaan liittyviä asiakirjoja. Philip Morris -asiasta on saatavilla joitakin asiakirjoja. On mahdotonta arvioida, miten tapauksissa käy. On kuitenkin selvää, että Saksa ja Australia eivät ole muuttaneet politiikkaansa sijoittajien nostamien kanteiden vuoksi eivätkä välimiesoikeudet voi pakottaa niitä siihen. Tapausten aiheuttama yleinen huoli on perusteltua, ja sen suhteen on toimittava. On varmistettava, että välimiesoikeudet tulkitsevat sääntöjä niin kuin osapuolet alun alkaen tarkoittivat. Vaikka osa välimiesoikeuksista on tulkinnut sääntöjä vahvistaen valtioiden oikeuden yleisen edun mukaiseen sääntelyyn (katso tietoruutu 1) ja siten vapauttaneet valtiot korvausvelvollisuudesta, osa niistä ei ole ottanut kantaa yhtä selvästi. Tietoruutu 1. Otteita sijoittajan ja valtion välisten riitojen ratkaisemista varten perustettujen välimiesoikeuksien päätöksistä, jotka koskevat valtion sääntelyoikeutta Saluka Investments B.V. vastaan Tšekki (2006) Kansainvälisessä oikeudessa on vahvistettu, että valtioiden ei tarvitse maksaa korvauksia ulkomaiselle sijoittajalle, jos ne tavanomaista sääntelyvaltaansa käyttäessään antavat vilpittömässä mielessä ja ketään syrjimättä säännöksiä, joiden tavoitteena on yleinen hyvinvointi. Methanex vastaan Yhdysvallat (2005) Yleisen kansainvälisen oikeuden mukaan yleisen edun mukaisia syrjimättömiä säännöksiä, jotka on annettu oikeudenmukaista menettelyä noudattaen ja jotka vaikuttavat muun muassa ulkomaiseen sijoittajaan tai sijoitukseen, ei katsota pakkolunastuksen kaltaiseksi ja korvattavaksi toimeksi ellei sääntelystä vastaava hallitus ole aiemmin antanut silloiselle oletetulle sijoittajalla nimenomaisia sitoumuksia siitä, että hallitus pidättäytyy kyseisestä sääntelystä. 17.12.2013 Sivu 6 / 11 Sijoitussuoja ja sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu EU:n sopimuksissa – Tiedote On kuitenkin hyvä muistaa, että sijoittajan ja valtion välisessä menettelyssä välimiehet toimivat tietyissä puitteissa ja heidän on sovellettava investointisopimukseen sisältyviä erityisiä sääntöjä. Tämä tarkoittaa sitä, että välimiesten päätökset voivat olla vain yhtä hyviä kuin säännöt, joita heitä pyydetään soveltamaan. Epäselvissä säännöissä on tulkinnanvaraa. Siksi on varmistettava seuraavien seikkojen toteutuminen: 1) Investointisopimusten sisältämät sijoitusten suojaa koskevat määräykset on määriteltävä selkeästi ja niin, ettei niiden tulkinnassa ole epäselvyyksiä. Tämä on erityisen tärkeää, kun kyseessä on valtion oikeus yleisten etujen mukaisia tavoitteita koskevaan sääntelyyn. 2) Välimiesten työskentelyn on perustuttava selkeisiin menettelytapoihin, joilla varmistetaan oikeudenmukainen menettely ja avoimuus. Tietyt keskeiset sijoitussuojaa koskevat määräykset ovat epäselviä. Niiden muotoilutapa on johtanut väitteisiin, että määräykset heikentävät valtioiden mahdollisuuksia yleisten etujen mukaiseen sääntelyyn. Monissa voimassa olevissa investointisopimuksissa ei esimerkiksi täsmennetä keskeisten asiasisältöä koskevien normien, kuten välillisen pakkolunastuksen tai kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kohtelun, merkitystä ja soveltamisalaa, vaikka juuri kyseiset asiat ovat syynä useimpiin sijoittajien nostamiin kanteisiin. Riitojenratkaisun käytännön toteutustavat vaihtelevat nekin. Suurimmassa osassa voimassa olevia kahdenvälisiä investointisopimuksia määrätään, että asiat käsitellään suljetuin ovin, elleivät osapuolet toisin sovi. Osa yrityksistä myös vain koettaa onneaan ja yrittää nostaa perusteettomia kanteita. Tapaukset jätetään yleensä lopulta käsittelemättä, mutta asianomaisilta valtioilta kuluu niihin silti aikaa ja rahaa. Siksi kanteita voidaankin pitää keinona painostaa valtioita olemaan toteuttamatta tiettyjä toimenpiteitä. Vaikka välimiehet hylkäävätkin suurimman osan tällaisista uhkarohkeista kanteista, tapaukset voivat silti antaa kuvan, että järjestelmä uhkaa sääntelyoikeutta. 4. Miten EU pyrkii parantamaan sijoitussuojaa koskevia sääntöjä? Komissio pyrkii parantamaan tilannetta kahdella tavalla: 1) selkeyttämällä ja parantamalla sijoitussuojaa koskevia sääntöjä ja 2) kehittämällä riitojenratkaisujärjestelmän toimintaa. Parannuksilla vastataan huoliin siitä, että sijoitussuojaa koskevat säännöt heikentävät valtioiden sääntelyoikeutta. Niillä on tarkoitus muun muassa varmistaa, että yritykset eivät voi nostaa kanteita, jotka koskevat valtioiden yleisen edun vuoksi toteuttamaa sääntelyä. 17.12.2013 Sivu 7 / 11 Sijoitussuoja ja sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu EU:n sopimuksissa – Tiedote 1. Sijoitussuojaa koskevien sääntöjen selkeyttäminen ja kehittäminen Kaikissa EU:n vapaakauppasopimuksissa vahvistetaan perusperiaatteena osapuolten sääntelyoikeus ja oikeus tavoitella yleisen edun mukaisia oikeutettuja päämääriä. Tällaisia tavoitteita ovat esimerkiksi yhteiskuntaan, ympäristöön, turvallisuuteen ja kansanterveyteen liittyvät tavoitteet sekä kulttuurien monimuotoisuuden edistäminen ja varjeleminen. Periaatetta sovelletaan myös EU:n sopimuksiin sisältyviin sijoitussuojaa koskeviin määräyksiin. Lisäksi EU:n kauppasopimuksiin on kirjattu keskeiset sijoitussuojaa koskevat vaatimukset, jotka on määritelty yksityiskohtaisesti ja täsmällisesti. Niissä tehdään erityisesti selväksi, että valtioiden sääntelyoikeus turvataan. Tässä yhteydessä selvennetään kahta keskeistä määräystä: - Välillinen pakkolunastus on yksi sijoitussuojaa koskevan järjestelmän kiistanalaisimmista määräyksistä. Välillisestä pakkolunastuksesta on kyse silloin, kun hallituksen toimenpiteillä ei suoranaisesti viedä omaisuutta mutta niillä on vastaava vaikutus (esimerkiksi tehtaan toimintaan vaaditun toimiluvan peruuttaminen). Sijoittajat ovat hyödyntäneet määräystä riitauttaessaan päätöksiä, joilla viranomaiset ovat kieltäneet kemiallisten tuotteiden käytön terveyssyistä tai tiukentaneet ympäristölainsäädäntöä. EU:n tuleviin sopimuksiin sisältyy yksityiskohtaisia määräyksiä, joilla ohjeistetaan välimiehiä siitä, milloin hallituksen toimissa on kyse välillisestä pakkolunastuksesta. Tavoitteena on estää järjestelmän väärinkäyttö. Erityisesti silloin, kun valtio pyrkii suojelemaan yleistä etua ketään syrjimättä, valtion sääntelyoikeus olisi asetettava toimenpiteistä sijoittajille aiheutuvien taloudellisten vaikutusten edelle. Kipeästi kaivatuilla selvennyksillä varmistetaan, että yritykset eivät voi saada korvauksia vain siksi, että niiden voitot ovat pienentyneet yleisen edun vuoksi annettujen säännösten vaikutuksesta. Komissio on neuvotellut Kanadan ja Singaporen kanssa määräyksistä, joissa tämä tehdään selväksi, ja samoja ilmaisuja käytetään myös tulevissa sopimuksissa. - Kansainvälisessä oikeudessa ei ole määritelty selkeästi kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kohtelun vaatimusta, johon sijoittajat usein vetoavat. Välimiestuomioistuimilla onkin ollut periaatteen suhteen merkittävästi tulkinnanvaraa, ja niiden on katsottu antavan sijoittajille välillä liikaa ja välillä liian vähän oikeuksia. EU:n sopimuksissa määritellään selkeästi, mitkä toimet eivät ole sallittuja. Kiellettyjä ovat esimerkiksi ilmeinen mielivaltaisuus, epäasiallinen kohtelu (pakottaminen, painostus tai häirintä) ja oikeudenmukaisen menettelyn perusperiaatteiden laiminlyönti. Kohtuullinen ja 17.12.2013 Sivu 8 / 11 Sijoitussuoja ja sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu EU:n sopimuksissa – Tiedote oikeudenmukainen kohtelu määritellään täsmällisesti Kanadan ja Singaporen kanssa tehtyjen sopimusten teksteissä, ja määritelmät tullaan sisällyttämään EU:n sopimuksiin myös tulevaisuudessa. 2. Riitojenratkaisujärjestelmän toiminnan parantaminen  Sijoittajien tekemien useiden tai perusteettomien kanteiden estäminen Ensinnäkin EU kieltää kahdenlaisen kanteen nostamisen samaan aikaan eri välimiesoikeuksissa. Rinnakkaisten kanteiden välttämisellä estetään sijoittajia voittamasta kahdesti. Siten voidaan myös välttää tilanteita, joissa kaksi eri välimiesoikeutta päätyy samojen tosiasioiden pohjalta erilaisiin ratkaisuihin. Estääkseen sijoittajia nostamasta uhkarohkeita ja perusteettomia kanteita EU on sopinut määräyksistä, joilla annetaan välimiestuomioistuimille mahdollisuus hylätä kyseiset kanteet nopeasti ja edellytetään häviävän osapuolen maksavan kaikki oikeudenkäyntikulut. Nykyjärjestelmässä valtio voi joissakin tapauksissa joutua maksamaan huomattavat oikeudenkäyntikulut, vaikka voittaisi käsittelyn. Jos sijoittaja joutuu hävitessään maksamaan kaikkien osapuolten oikeudenkäyntikulut, sijoittajien into uhkarohkeiden kanteiden nostamiseen saattaa laantua.  Välimiesmenettelyn avoimuuden parantaminen EU on onnistunut lisäämään avoimuutta kansainvälisellä tasolla. EU on ollut johtavassa asemassa YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) puitteissa käydyissä neuvotteluissa, joissa valtiot ovat sopineet säännöt kansainvälisten sijoituksia koskevien menettelyjen avoimuudesta. Säännöillä varmistetaan, että kansainvälisten välimiestuomioistuinten menettelyt ovat avoimia. Sääntöjen ansiosta asiakirjat ovat kansalaisten saatavilla, istuntoihin voi osallistua ja asianomaiset osapuolet (kuten ympäristöasioiden parissa toimivat kansalaisjärjestöt) voivat toimittaa tuomioistuimille tietoja. EU on jo ottanut UNCITRALin asettamat avoimuutta koskevat velvoitteet käyttöön Kanadan kanssa tekemässään sopimuksessa ja pyrkii sisällyttämään vastaavia määräyksiä myös muihin sopimuksiinsa.  Eturistiriitoihin puuttuminen ja välimiesmenettelyn ratkaisujen johdonmukaisuuden varmistaminen EU on ottanut käyttöön menettelysäännöt, joissa määritetään välimiehiä koskevat täsmälliset ja pakolliset velvoitteet. Menettelysäännöt sisältyvät jo Kanadan kanssa neuvoteltuun sopimukseen, ja EU pyrkii sisällyttämään ne myös tuleviin investointisopimuksiinsa. Velvoitteet koskevat eturistiriitoja ja välimiesten eettisiä sääntöjä koskevia laajempia kysymyksiä eli sitä, miten välimiesten tulisi toimia eri tilanteissa. 17.12.2013 Sivu 9 / 11 Sijoitussuoja ja sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu EU:n sopimuksissa – Tiedote EU:n ja Kanadan väliseen kauppasopimukseen sisältyy luettelo molempien osapuolten hyväksymistä henkilöistä, jotka voivat toimia välimiehinä tietyissä riita-asioissa. Henkilöt valitaan heidän asiantuntemuksensa perusteella, ja heidän on noudatettava menettelysääntöjä. Siten voidaan välttää oman edun ajamista. EU pyrkii laatimaan vastaavat luettelot myös muiden neuvottelukumppaniensa kanssa. EU pyrkii luomaan riitojenratkaisumenettelyyn myös toisen uuden osan eli muutoksenhakujärjestelmän, jonka avulla voidaan varmistaa johdonmukaisuus ja parantaa järjestelmän hyväksyttävyyttä alistamalla ratkaisut tarkistuksille.  Suojalausekkeiden käyttäminen osapuolten hyväksi EU:n ja Kanadan välisessä sopimuksessa on sovittu myös suojalausekkeista, joiden nojalla sopimuksen allekirjoittaneet valtiot voivat yhdessä sopia, miten sopimusta tulkitaan. Lausekkeet sallivat sijoittajan kotimaan esittää huomautuksia käynnissä olevissa menettelyissä. Lausekkeet antavat lisäsuojan ja mahdollistavat sen, että sopimuksen osapuolet voivat vaikuttaa tulkintoihin ja korjata välimiesoikeuksien mahdollisia virheellisiä tulkintoja, sillä valtiot voivat vaikuttaa siihen, miten sijoituksia koskevia määräyksiä tulkitaan. ***** Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu: perustiedot ja tilastot *perustuu UNCTADin tilastoihin I. Sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisumenettelyä koskevien määräysten hyödyntäminen Tiedossa olevat 514 riitojenratkaisumenettelyä (ratkaistua ja käynnissä olevaa) jakautuvat seuraavasti: 24 %:ssa kantajana yhdysvaltalaissijoittaja (124 tapausta) 26 %:ssa kantajana EU:n sijoittaja (ainakin 132 tapausta) NL: 50 17.12.2013 Sivu 10 / 11 Sijoitussuoja ja sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu EU:n sopimuksissa – Tiedote UK: 30 DE : 27 FR: 7 Muu EU:n jäsenvaltio: 18 Viittä viime vuotta (vuosia 2008–2012) koskevat tilastot osoittavat EU:n sijoittajien nostamien kanteiden määrän kasvaneen voimakkaasti. Kaikista maailmassa kirjatuista ja tiedossa olevista 214:stä sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisumenettelystä EU:n sijoittajat olivat osallisina 52 prosentissa (113 tapausta). Näistä 113 tapauksesta 27 prosenttia oli EU:n sisäisiä riitoja (19 perustui kahdenvälisiin investointisopimuksiin) ja perustui energiaperuskirjaa koskevaan sopimukseen liittyviin tapauksiin (12). Riitojenratkaisumenettelyn käytön yleistyminen EU:n sijoittajien keskuudessa ilmenee hiljattain vireille pantuja menettelyjä koskevista tilastoista. Vuonna 2012 vireille pantujen 52 uuden ja yhä keskeneräisen menettelyn kantajat jakaantuvat seuraavasti: EU:n sijoittajat: 60 % kaikista vireillepanoista (31) Yhdysvaltojen sijoittajat: 7,7 % (4) Venäjä: 5,8 % (3) Kanada: 3,8 % (2) Muut (Australia, Egypti, Barbados, Kiina, Turkki): 22,7 % (12) Eniten käytetyt riitojenratkaisuvälineet - NAFTA: 66 tapausta (19 Yhdysvaltoja vastaan, 28 Kanadaa vastaan, 19 Meksikoa vastaan) (vuoden 2010 loppuun mennessä) - Energiaperuskirjaa koskeva sopimus: 37 tapausta (vuoden 2013 loppuun mennessä) - Argentiinan ja Yhdysvaltojen kahdenvälinen investointisopimus: 17 tapausta (vuoden 2012 loppuun mennessä) - Argentiinan, Venezuelan ja Ecuadorin kanssa tehdyt kahdenväliset investointisopimukset: 109 tapausta (vuoden 2012 loppuun mennessä) EU:n sijoittajat ovat panneet vireille suurimman osan energiaperuskirjaa koskevaan sopimukseen perustuvista menettelyistä: lähes 80 prosenttia eli 29 kappaletta vuosina 2001–2013 vireille pannuista 37 menettelystä. Menettelyt jakautuvat maittain seuraavasti: Yhdistynyt kuningaskunta: 5, Alankomaat: 5, Kypros: 5, Ruotsi: 3, Puola: 2, Itävalta: 2, Italia: 1, Kroatia: 1, Ranska: 1, Belgia: 1, Kreikka: 1, Latvia: 1, Tšekki: 1. 17.12.2013 Sivu 11 / 11