Länsi-Suomen aluesivut - Elintarviketyöläisten vaaliliitto

Elintarviketyöläinen
5
Forssassa nostetaan
työehdot palkan rinnalle
Automaatio ei ole keventänyt liha-alan työtä. Samalla kun raskaita
nostoja on helpotettu tai jäänyt kokonaan pois, tilalle on tullut
pakkotahtisuus.
HK
Ruokatalon Forssan pääluottamusmies Esa Vahlsten näkee vaihtoehdoksi
tauotuksen.
– Työtä tehdään yhä enemmän kylmässä ja staattisesti linjalla. Tauot ovat
ne, joilla rasittavuuteen pystytään vaikuttamaan.
Heikki Pirinen on pitkään toiminut
Forssan HK:n työsuojeluvaltuutettuna.
Hän muistuttaa, että tähän liittyy myös
ehdottoman kielteinen kanta pakolliseen lauantaityöhön.
– Työtä tehdään sellaisissa olosuhteissa, että viikoittaiseen elpymiseen ei
riitä yksi vapaapäivä.
Ammattiosaston puheenjohtaja Janne Nieminen ihmetteleekin niitä, jotka
olisivat valmiita käymään vapaapäivistä
kauppaa työnantajan kanssa.
– Työehtoja myymällä ei työssä jaksaminen eivätkä pidemmän päälle palkatkaan parane.
■ IKÄÄNTYNEIDEN
ASEMAA PARANNETTAVA
Nieminen haluaa nostaa keskusteluun
ikääntymisen. Pirinen muistuttaa, että
tutkimusten mukaan 40–60 ikävuoden
välillä työtehosta katoaa 20 %.
– Työnantajan pitäisi huomioida se,
että ihmiset ikääntyvät ja työ sujuu eri
tavalla, sanoo Nieminen.
Ihmisten pitää voida tehdä kokonainen työura ja päästä terveenä eläkkeelle.
– Kaikista meistä tulee vanhoja, sanoo Liha ja Säilyke Oy:n pääluottamusmies Anne Sulander.
– Kuitenkin vaaditaan, että pitäisi olla
työnkierrossa mukana. Vielä kun on
tehnyt vuosia töitä kylmässä ja vedossa,
se ei ole helppoa.
Ratkaisun forsssalaisten mielestä pitäisi löytyä siitä, että työtehtäviä pystyttäisiin paremmin kierrättämään, myös
jaksamisen mukaan.
■ MÄÄRÄAIKAISUUKSISTA
TULLUT JATKETTU KOEAIKA
Työnantaja pyrkii yhä enemmän käyttämään useita määräaikaisia työsuhteita
ennen vakinaistamista. Tähän kehitykseen pitää pystyä puuttumaan.
– Näistä on tullut eräänlainen jatkettu koeaika. Kun henkilölle tehdään kaksi peräkkäistä puolen vuoden määräaikaisuutta, onkin hänellä ikään kuin vuoden koeaika, sanoo Vahlsten.
– Jos sitten on sairauslomia, niin helposti pistetään pois, mutta kaikilla meillä vuoden aikana on sairauspäiviä.
Sulander muistuttaa, että kaiken perusta pitää olla kokoaikaiset ja toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet. Sulander on joutunut käymään työpaikallaan
viime vuosina useat yt-neuvottelut.
Työnantaja on toistuvasti pyrkinyt saamaan työsuhdemuodoksi tarvittaessa
töihin kutsuttavat.
– Olemme ne porukalla torjuneet,
sellaisessa työsuhteessa työntekijä on
ihan turvaton. Työnantaja voisi sanella
lähes kaiken.
■ AKTIIVISTA
PALKKAPOLITIIKKAA
Työtä tehdään rahan vuoksi, siksi palkan
pitää myös riittää elämiseen. Vahlsten
Kunnon palkankorotukset tarpeen
Ritva Hannonen,
Marko Laakso ja
Petteri Honkanen
ovat itsenäisen
SEL:n kannalla.
Työehtoja myymällä ei työssä jaksaminen eivätkä pidemmän päälle palkatkaan parane,
korostavat forssalaiset Anne Sulander, Janne Nieminen, Heikki Pirinen ja Esa Vahlsten.
korostaakin, että työehtosopimusten minimien pitää olla kunnossa, ei vain johtajilla.
– Se on sitten eri asia, mitä työpaikoilla sovitaan peruspalkan päälle.
Sulander korostaa, että tessin pitää
olla perälauta, eikä paikallinen sopiminen ole mikään vaihtoehto.
– Paikallisesti haastavaa on jo palkkaryhmistä neuvotteleminen. Ihmiset
pitää saada oikeisiin palkkaryhmiin ja
monityötaitoisuus huomioida palkassa.
Kiitosta saakin se, että SEL:n sopimuksissa yleiskorotuksia ei ole jaettu
paikallisiin eriin, joiden jakaminen saattaisi olla jopa työnantajan päätettävissä.
■ ALOITTEELLISUUTTA
SOSIAALIKYSYMYKSISSÄ
Pirinen toimii aktiivisesti liiton työympäristö- ja sosiaalipoliittisessa jaostossa.
Hän näkee tärkeänä, että liitto panostaa
P
aimion Teurastamolla teurastajana työskentelevä Petteri Honkanen haluaa korotuksia palkkoihin.
– Peruspalkkojen pitää olla kunnolliset, tässä liitolla on tehtävää.
Ennen Paimion Teurastamoa Honkanen työskenteli 18 vuotta HK:lla Forssassa, joten hänellä on kokemusta sekä
suuresta että pienestä työnantajasta.
Honkasella on omakohtaista kokemusta liiton toiminnasta silloin kun
työnantaja toimii vastoin sopimuksia.
Liiton tuki saakin häneltä kiitosta.
– Kyllä sitä huomasi, että ilman liittoa
olisi ollut yksin. Se että liitto pitää jäsentensä puolta antoi lisää potkua toimintaan liiton asioissa.
■ LIITTOA TARVITAAN
Ritva Hannosella on takanaan 36 vuoden työura HK:lla. Kokemus on osoittanut, että ellei liitto puolusta työntekijöitä, ei sitä kukaan muukaan tee. Hän on
tyytyväinen siihen, että SEL on pystynyt
sosiaalikysymyksiin niin työehtosopimuksissa kuin aloitteellisuuteen lainsäädännön suhteen. Pienin askelin
myönteistä kehitystä on tapahtunut. Sulander antaa kiitosta sille, että esimerkiksi osasairauspäiväraha on tullut mahdolliseksi.
– Uudistus on hyvä, jos sillä pystytään keventämään työhön paluuta pitkän sairausloman jälkeen. Se pitää tehdä kuitenkin yhdessä sopimalla.
– Samalla kun lakiin tai sopimuksiin
tulee uusia asioita, niistä pitäisi tulla
myös tulkinnat. Nyt joudutaan aina
vääntämään työnantajan kanssa miten
kertyvät pekkaset, vuosilomat yms.
Myös seuraaviin tes-neuvotteluihin
Sulanderilla on selvä ehdotus: jos molemmat vanhemmat ovat vuorotöissä, ei
riitä, että on oikeus jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta. Pitää olla myös
mahdollisuus itse levätä. ■
hoitamaan jäsentensä asioita.
– Porukalla olemme pystyneet myös
hoitamaan palkka-asioita. Ei siihen kukaan yksin pysty.
Liiton itsenäisyys saa Hannoselta kiitosta.
– Liiton jäsenet ovat aina päättäneet
liiton asioista, eikä niistä ole päätetty
muualla. Näin tulee olla tulevaisuudessakin.
Itsenäinen linja saa kiitosta myös Turun HK:lla töissä olleelta Marko Laaksolta.
– On hyvä, että asioita katsotaan elintarviketyöntekijöiden kannalta.
Ammattiosastojen toimintaan Laakso panostaisi vielä enemmän.
– Se toisi liittoa entistä enemmän tutuksi ja edesauttaisi liittoon liittymistä.
Tästä on Turussa hyviä kokemuksia,
kertoo Laakso.
– Nyt pitää kaikin voimin tarttua
määräaikaisten työntekijöiden asemaan,
evästää Ritva Hannonen liiton tulevaa
edunvalvontaa. ■
Elintarviketyöläisten vaaliliiton e
Vaalipiiri on yhteinen Häme-Keski-Suomen alue
Leipomo
17
20
Maija-Liisa Heikkilä
leipuri, kondiittori,
pääluottamusmies
Porin Leipä Sarpi, Pori
26
21
Ville Lehto
lähettämötyöntekijä,
työsuojeluvaltuutettu
Leipomo Salonen, Turku
28
Rauno Tikka
leipomotyöntekijä,
varapääluottamusmies
Porin Leipä, Pori
22
Maarit Lundgren
kondiittori, pääluottamusmies
Veraisen Leipomo,
Mynämäki
Rauno Mäkinen
eläkeläinen, kondiittori
Turku
Janne Raita
leipomotyöntekijä,
pääluottamusmies
Fazer Leipomot, Ulvila
Lue lisää
kaikista ehdokkaista:
www.elintarviketyolaiset.fi
29
Timo Vainio
leipuri, pääluottamusmies
Leipomo Rosten, Turku
24
Tapio Virtanen
leipuri, työtön
Turku
Liha
24
25
Jukka Alanko
laitosmies, pääluottamusmies
Honkajoki Oy, Honkajoki
30
Rami Kumlander
teurastamotyöntekijä,
osaston luottamusmies
HK Ruokatalo, Eura
39
Jukka-Pekka Sunnila
lihanleikkaaja,
pääluottamusmies
Länsi-Kalkkuna, Säkylä
31
26
Ritva Hannonen
eläkeläinen, nakkiruiskuttaja
Turku
33
Marko Laakso
lihanleikkaaja
Turku
42
Esa Vahlsten
teurastaja,
pääluottamusmies
HK-Ruokatalo, Forssa
27
Ossi Hirvonen
elintarviketyöntekijä,
pääluottamusmies
HK Ruokatalo, Säkylä
Petteri Honkanen
teurastaja
Paimion Teurastamo,
Paimio
34
Keijo Mäkitalo
pakkaaja,
osaston luottamusmies
HK Ruokatalo, Eura
35
Janne Nieminen
teurastaja,
varapääluottamusmies
HK Ruokatalo , Forssa
43
Arto Vettenranta
eläkeläinen,
elintarviketyöntekijä
Pori
Heikki Pirinen
lihanleikkaaja,
työsuojeluvaltuutettu
HK Ruokatalo, Forssa
44
Eira Ylitalo-Salo
siipikarjanlihantarkastaja,
pääluottamusmies
HK Ruokatalo, Eura
29
Karol Kula
teurastaja, pääluottamusmies
HK Ruokatalo, Mellilä
38
Anne Sulander
elintarviketyöntekijä,
pääluottamusmies
Liha ja Säilyke Oy Atria, Forssa
45
Satu Åman
lähettämötyöntekijä,
pääluottamusmies
Kivikylän Kotipalvaamo, Huittinen
hdokkaat Länsi-Suomen alueella.
een kanssa. Tässä ovat oman alueesi ehdokkaat.
Maito
Teollisuus
35
10
Markku Alajärvi
eläkeläinen, aluesihteeri
Turku
Pirjo Nurmi
eläkeläinen
Pori
40
41
Jesse Järveläinen
elintarviketyöntekijä,
pääluottamusmies
Felix Abba, Turku
49
Päivi Keskinen
valmistustyöntekijä
Nestlé, Turku
57
Ritva Railo
elintarviketyöntekijä
Kalaset, Uusikaupunki
58
Markku Silvonen
huoltoasentaja
Kaarina
Mikael Summe
varastotyöntekijä,
pääluottamusmies
Pernod Ricard Finland,
Turku
37
Esa Erkkilä
sähköasentaja,
työsuojeluvaltuutettu
Apetit Pakaste, Säkylä
44
50
Niina Palonen
elintarviketyöntekijä
Saarioinen, Huittinen
36
Jesse Lindgren
elintarviketyöntekijä,
pääluottamusmies
Salaatix, Rusko
51
Päivi Rantamaa
elintarviketyöntekijä,
varapääluottamusmies
Leaf Suomi, Aura
59
Jari Suominen
linjamestari,
pääluottamusmies
Eckes-Granini Finland,
Turku
38
Henna-Riikka Heikkilä
prosessinhoitaja,
pääluottamusmies
Hankkija-Maatalous, Turku
46
Jyrki Nurmi
pakkaaja,
pääluottamusmies
Ravintoraisio, Raisio
52
Pekka Rihko
koneenhoitaja,
osaston luottamusmies
Bayer, Turku
60
Ari Tamminen
elintarviketyöntekijä,
työsuojeluvaltuutettu
Lunden Jalostaja, Turku
Kari Jakonen
trukinkuljettaja,
ao:n puheenjohtaja
Sinebrychoff, Pori
48
Esa Paganus
rehunvalmistaja,
pääluottamusmies
Hankkija-Maatalous,
Säkylä
53
Kirsi Roos
elintarviketyöntekijä,
pääluottamusmies
Apetit Pakaste, Säkylä
63
Heidi Vehmanen
elintarviketyöntekijä,
pääluottamusmies
Wikholm Food Trade, Pori
8
Elintarviketyöläinen
Paikallisen leivän puolesta
Länsi-Suomen leipomotyöntekijät ovat yhtä mieltä siitä, että paikallista leipää kannattaa ostaa,
se on leipomoalan elinehto.
A
lueellisilla sekä isoilla että pienillä
leipomoilla nähdään mahdollisuutensa, kun alan kaksi suurta toimijaa on sulkenut yksiköitään. Leipureiden ammattiylpeydellä perätään myös
tuoretta leipää kauppaan. Pitkät kuljetusmatkat pilaavat tuotteet, on yhteinen
käsitys.
Kaupan hallitsemille markkinoille on
vaikea päästä. Pikkuhiljaa kauppojen leipähyllyihin on tullut vaihtoehtoja. Se
vaatii kuitenkin sitä, että kuluttajat vaativat kaupoilta paikallisia tuotteita.
Hiljattain sekä Vaasan että Fazer ovat
sulkeneet leipomot Turussa ja Kaarinassa. Turun Vaasan Oy:n pääluottamusmies Tapio Virtasella on takanaan 32
vuoden leipomoura.
Virtasen mukaan syksyllä tapahtuneen lopetuksen jälkeen osa on saanut
alan töitä muista leipomoista, osa on
päättänyt alan vaihdosta.
– On tietysti niitäkin, jotka ovat päättäneet vetää hetken henkeä ja katsoa mitä alkavat tekemään.
Lopettamiseen johtaneita yt-neuvotteluita Virtanen kommentoi kuten
yleensä yt-neuvotteluita.
– Kyllä päätökset oli jo ennalta tehty.
Niihin asioihin, joihin halusimme vaikuttaa, neuvottelijat joutuivat aina kysymän pääkonttorista kannan.
■ NUORIIN PITÄÄ LUOTTAA
Monet turkulaiset selliläiset tuntevat yli
48 vuotta leipomoalalla työskennelleen
Rauno Mäkisen vahvana persoonana.
Vaikuttamisen halu neljätoistavuotiaana
leipomossa aloittaneesta (oikeasti!) veteraanista ei ole kadonnut.
Mäkinen on valittu liiton edustajakokouksiin useasti. Edelleen hän haluaa
vaikuttaa siihen, että työpaikoilta kertynyt tieto ja osaaminen siirtyisi nuoremmille.
– Työpaikoilla pitää olla vastuuta nuorista. Se koskee sekä työnantajia että ay-
liikettä. Osaava työnantaja ymmärtää
nuoria ja ay-liikkeen pitää pystyä siirtämään edunvalvonnan perinne nuorille.
SEL järjestää Kiljavan opistolla aykoulutusta selliläisille yli 1300 kurssipäivää vuodessa. Ville Lehto oli 19-vuotias aloittaessaan Leipomo Salosen työsuojeluvaltuutettuna.
– Omistajan ja johtajien kanssa palaverissa oli aika yksinäinen olo ja mietin,
että mitähän pitäisi sanoa tai tehdä.
Maailma muuttui aika paljon ensimmäisen Kiljavan tsv-kurssin jälkeen.
– Viikon aikana sai kiinni siitä, mitä
pitäisi tehdä ja näki kolmekymmentä
muuta samassa tilanteessa olevaa, se oli
iso apu, sanoo Lehto.
Nyt muutaman vuoden tsv-kokemuksella Lehto tietää jo, että neuvotteluasema työnantajan kanssa kasvaa pikkuhiljaa ja pienin askelin asioihin voi
vaikuttaa.
Lehto on Mäkisen kanssa samaa
mieltä siitä, että vain yhdessä porukan
kanssa päästään tuloksiin.
– Mitä enemmän porukka pitää yhtä,
sitä parempiin tuloksiin ajan kanssa
päästään, sanoo Lehto.
■ TYÖSUOJELU MUUTTUNUT
Mynämäkeläisen Veraisen Leipomon
pääluottamusmies Maarit Lundgren ehti toimia aiemmin kymmenen vuotta
työsuojeluvaltuutettuna
Aschanilla.
Työolosuhteet ovat Lundgrenin uran aikana muuttuneet paljon.
– Aiemmin ei ollut työvaatteita tai
-jalkineita, jokainen oli töissä omassa
vaatetuksessaan. Tälläkin hetkellä isoissa leipomoissa varmaankin kuljetaan
työsuojelussa edellä, mutta koko ajan
asiat kehittyvät myös pienemmissä leipomoissa.
Porilaisen Sarpi Oy:n pääluottamusmies Maija-Liisa Heikkilällä on selvä näkemys leipomoalan tulevista tavoitteista:
peruspalkkoja on korotettava.
– Monissa varsinkin meidän kaltaisissa leipomoissa, joissa tehdään pelkkää päivää, peruspalkka on yksinkertaisesti liian pieni. Muutaman tunnin iltalisät eivät ansioita paljon nosta.
– Ei tästä juurikaan sukan varteen jää
ja kyllä palkan pitäisi olla sellainen, että
sillä pystyy elämään.
– Lapsiperheilläkin tulee aina jotain
yllättäviä menoja, joita ei ole pystynyt
ennakoimaan ja on tosi hankalaa, jos
koko ajan joutuu miettimään, mistä
minkäkin hankinnan maksaa.
Porin Leivän varapääluottamusmies
Rauno Tikka on Heikkilän kanssa samaa mieltä.
– Päivätyötä tekevän ansiot jäävät
keskiansioista jälkeen. Se on asia, joka
pitää saada korjattua.
Tärkeäksi Tikka näkee myös palkkatasa-arvon työpaikoilla.
– Palkan tulee olla tehtävien mukaan
samansuuruinen. Samalta koneelta sama palkka, on reilu vaatimus.
■ ITSENÄISELLE LIITOLLE KIITOSTA
Heikkilä antaa kiitosta liiton itsenäiselle
päätöksenteolle.
– On voinut olla varma siitä, että liiton päätökset ovat meidän omiamme.
Kun liittovaltuusto tai -hallitus Helsingissä päättää jotain, se tapahtuu meidän
omien ihmisten voimin. Ovat päätökset
sitten hyviä tai huonoja, niitä tekevät aina jäsenten sinne valitsemat edustajat.
Pidän sitä isona asiana, että meitä ei ohjailla ulkopuolelta, sanoo Heikkilä.
■ TYÖHYVINVOINTIIN HUOMIOTA
Kannattaako työnantajan laittaa semmoiseen asiaan rahaa, joka ei tuota, kysyy turkulaisen Leipomo Rostenin pitkäaikainen pääluottamusmies Timo
Vainio, ja vastaa omaan kysymykseensä,
että kannattaa.
Työhyvinvointi syntyy hänen mukaansa monesta pienestä asiasta.
Mitä enemmän porukka pitää yhtä, sitä
parempiin tuloksiin ajan kanssa päästään,
sanoo Ville Lehto.
– Jos ei killinkiäkään laiteta mihinkään ”ylimääräiseen”, vaan aina katsotaan tuottaako se jotain, se varmasti vaikuttaa työntekijöiden motivaatioon ja sitoutumiseen. Ajan henki vain tuntuu
monessa yrityksessä, ei vain leipomoalalla, olevan se, että kaikki lasketaan viimeisen päälle.
– Ilmaiset kahvit ja firman juhlat
tuottavat varmasti pitkän päälle. Motivoitunut työväki on myös tarvittaessa
valmiimpi neuvottelemaan asioista.
Monessa leipomossa on yöleivonnan
osuutta vähennetty. Sen sijaan vuorotöiden määrä on kasvanut. Vainion mukaan vuorotöiden lisääntyminen on monella tavalla huono asia.
– Epäinhimilliset työajat lisääntyvät
ja kun väkeä on vähän, esimerkiksi sairauspoissaolojen korvaaminen aiheuttaa enemmän stressiä kuin ennen. Tämäkin on seikka, johon työnantajien
kannattaisi kiinnittää huomiota ja pyrkiä inhimillistämään työoloja. ■
Kotimainen panimoteollisuus käymistilassa
K
otimainen panimoteollisuus on
kaksissa pihdeissä. Toisaalta puristaa keskittynyt kauppa ja toisaalta ylikansallinen teollisuus.
– Kotimaisen pitää pärjätä laadulla ja
osaamisella, hinnalla ei voi kilpailla, sanoo Markku Silvonen.
Silvonen ehti olla Hartwallilla Kaarinassa 18 vuotta ennen pestiään Laitilan
Wirvoitusjuomatehtaalla ja sen pääluottamusmiehenä.
Laitila noteerataan nyt Suomen neljänneksi suurimmaksi panimoksi. Käytännössä koko kehityksen nähnyt Silvonen sanoo, ettei sitä alussa olisi kukaan
uskonut.
– Vaatihan se yritykseltä hulluutta ja
rohkeutta. Alkuun Laitilassa teimme
vuodessa sen mitä Hartwallilla tunnissa.
Yrityksen koko ei saa Silvosen mukaan vaikuttaa siihen miten työntekijöiden edunvalvonta hoidetaan.
– Jokaisessa yrityksessä pitäisi olla
luottamusmies, jolla on mahdollisuus
hoitaa porukan asioita.
Silvonen näkee tärkeänä liiton aluesihteereiden roolin pienten työpaikkojen jäsenten tukemisessa.
■ IRTISANOMISEN HINTA
SAMALLE VIIVALLE
Jokaiseen yritykseen tarvitaan luottamusmies hoitamaan jäsenten asioita, painottavat
Markku Silvonen ja Kari Jakonen.
Porin Koffin pääluottamusmiehenä Kari Jakonen kävi useammat yt:t kansainvälisen juomajätin järjestellessä tehtaitaan. Jakonen vaatii ay-liikkeeltä toimia.
– Kaikessa teollisuudessa on nähty,
että yritysten kannattaa lopettaa toiminta Suomessa, vaikka palkkakustannukset olisivat samaa tasoa.
Jakonen uskoo, että palkkaerot Eu-
roopassa tasaantuvat jollain aikavälillä,
joten ei ole kenenkään etu, jos yritykset
pääsevät pelaamaan tehtaiden lopettamisten edullisuudella. ■