Elintarviketyöläinen 5 Forssassa nostetaan työehdot palkan rinnalle Automaatio ei ole keventänyt liha-alan työtä. Samalla kun raskaita nostoja on helpotettu tai jäänyt kokonaan pois, tilalle on tullut pakkotahtisuus. HK Ruokatalon Forssan pääluottamusmies Esa Vahlsten näkee vaihtoehdoksi tauotuksen. – Työtä tehdään yhä enemmän kylmässä ja staattisesti linjalla. Tauot ovat ne, joilla rasittavuuteen pystytään vaikuttamaan. Heikki Pirinen on pitkään toiminut Forssan HK:n työsuojeluvaltuutettuna. Hän muistuttaa, että tähän liittyy myös ehdottoman kielteinen kanta pakolliseen lauantaityöhön. – Työtä tehdään sellaisissa olosuhteissa, että viikoittaiseen elpymiseen ei riitä yksi vapaapäivä. Ammattiosaston puheenjohtaja Janne Nieminen ihmetteleekin niitä, jotka olisivat valmiita käymään vapaapäivistä kauppaa työnantajan kanssa. – Työehtoja myymällä ei työssä jaksaminen eivätkä pidemmän päälle palkatkaan parane. ■ IKÄÄNTYNEIDEN ASEMAA PARANNETTAVA Nieminen haluaa nostaa keskusteluun ikääntymisen. Pirinen muistuttaa, että tutkimusten mukaan 40–60 ikävuoden välillä työtehosta katoaa 20 %. – Työnantajan pitäisi huomioida se, että ihmiset ikääntyvät ja työ sujuu eri tavalla, sanoo Nieminen. Ihmisten pitää voida tehdä kokonainen työura ja päästä terveenä eläkkeelle. – Kaikista meistä tulee vanhoja, sanoo Liha ja Säilyke Oy:n pääluottamusmies Anne Sulander. – Kuitenkin vaaditaan, että pitäisi olla työnkierrossa mukana. Vielä kun on tehnyt vuosia töitä kylmässä ja vedossa, se ei ole helppoa. Ratkaisun forsssalaisten mielestä pitäisi löytyä siitä, että työtehtäviä pystyttäisiin paremmin kierrättämään, myös jaksamisen mukaan. ■ MÄÄRÄAIKAISUUKSISTA TULLUT JATKETTU KOEAIKA Työnantaja pyrkii yhä enemmän käyttämään useita määräaikaisia työsuhteita ennen vakinaistamista. Tähän kehitykseen pitää pystyä puuttumaan. – Näistä on tullut eräänlainen jatkettu koeaika. Kun henkilölle tehdään kaksi peräkkäistä puolen vuoden määräaikaisuutta, onkin hänellä ikään kuin vuoden koeaika, sanoo Vahlsten. – Jos sitten on sairauslomia, niin helposti pistetään pois, mutta kaikilla meillä vuoden aikana on sairauspäiviä. Sulander muistuttaa, että kaiken perusta pitää olla kokoaikaiset ja toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet. Sulander on joutunut käymään työpaikallaan viime vuosina useat yt-neuvottelut. Työnantaja on toistuvasti pyrkinyt saamaan työsuhdemuodoksi tarvittaessa töihin kutsuttavat. – Olemme ne porukalla torjuneet, sellaisessa työsuhteessa työntekijä on ihan turvaton. Työnantaja voisi sanella lähes kaiken. ■ AKTIIVISTA PALKKAPOLITIIKKAA Työtä tehdään rahan vuoksi, siksi palkan pitää myös riittää elämiseen. Vahlsten Kunnon palkankorotukset tarpeen Ritva Hannonen, Marko Laakso ja Petteri Honkanen ovat itsenäisen SEL:n kannalla. Työehtoja myymällä ei työssä jaksaminen eivätkä pidemmän päälle palkatkaan parane, korostavat forssalaiset Anne Sulander, Janne Nieminen, Heikki Pirinen ja Esa Vahlsten. korostaakin, että työehtosopimusten minimien pitää olla kunnossa, ei vain johtajilla. – Se on sitten eri asia, mitä työpaikoilla sovitaan peruspalkan päälle. Sulander korostaa, että tessin pitää olla perälauta, eikä paikallinen sopiminen ole mikään vaihtoehto. – Paikallisesti haastavaa on jo palkkaryhmistä neuvotteleminen. Ihmiset pitää saada oikeisiin palkkaryhmiin ja monityötaitoisuus huomioida palkassa. Kiitosta saakin se, että SEL:n sopimuksissa yleiskorotuksia ei ole jaettu paikallisiin eriin, joiden jakaminen saattaisi olla jopa työnantajan päätettävissä. ■ ALOITTEELLISUUTTA SOSIAALIKYSYMYKSISSÄ Pirinen toimii aktiivisesti liiton työympäristö- ja sosiaalipoliittisessa jaostossa. Hän näkee tärkeänä, että liitto panostaa P aimion Teurastamolla teurastajana työskentelevä Petteri Honkanen haluaa korotuksia palkkoihin. – Peruspalkkojen pitää olla kunnolliset, tässä liitolla on tehtävää. Ennen Paimion Teurastamoa Honkanen työskenteli 18 vuotta HK:lla Forssassa, joten hänellä on kokemusta sekä suuresta että pienestä työnantajasta. Honkasella on omakohtaista kokemusta liiton toiminnasta silloin kun työnantaja toimii vastoin sopimuksia. Liiton tuki saakin häneltä kiitosta. – Kyllä sitä huomasi, että ilman liittoa olisi ollut yksin. Se että liitto pitää jäsentensä puolta antoi lisää potkua toimintaan liiton asioissa. ■ LIITTOA TARVITAAN Ritva Hannosella on takanaan 36 vuoden työura HK:lla. Kokemus on osoittanut, että ellei liitto puolusta työntekijöitä, ei sitä kukaan muukaan tee. Hän on tyytyväinen siihen, että SEL on pystynyt sosiaalikysymyksiin niin työehtosopimuksissa kuin aloitteellisuuteen lainsäädännön suhteen. Pienin askelin myönteistä kehitystä on tapahtunut. Sulander antaa kiitosta sille, että esimerkiksi osasairauspäiväraha on tullut mahdolliseksi. – Uudistus on hyvä, jos sillä pystytään keventämään työhön paluuta pitkän sairausloman jälkeen. Se pitää tehdä kuitenkin yhdessä sopimalla. – Samalla kun lakiin tai sopimuksiin tulee uusia asioita, niistä pitäisi tulla myös tulkinnat. Nyt joudutaan aina vääntämään työnantajan kanssa miten kertyvät pekkaset, vuosilomat yms. Myös seuraaviin tes-neuvotteluihin Sulanderilla on selvä ehdotus: jos molemmat vanhemmat ovat vuorotöissä, ei riitä, että on oikeus jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta. Pitää olla myös mahdollisuus itse levätä. ■ hoitamaan jäsentensä asioita. – Porukalla olemme pystyneet myös hoitamaan palkka-asioita. Ei siihen kukaan yksin pysty. Liiton itsenäisyys saa Hannoselta kiitosta. – Liiton jäsenet ovat aina päättäneet liiton asioista, eikä niistä ole päätetty muualla. Näin tulee olla tulevaisuudessakin. Itsenäinen linja saa kiitosta myös Turun HK:lla töissä olleelta Marko Laaksolta. – On hyvä, että asioita katsotaan elintarviketyöntekijöiden kannalta. Ammattiosastojen toimintaan Laakso panostaisi vielä enemmän. – Se toisi liittoa entistä enemmän tutuksi ja edesauttaisi liittoon liittymistä. Tästä on Turussa hyviä kokemuksia, kertoo Laakso. – Nyt pitää kaikin voimin tarttua määräaikaisten työntekijöiden asemaan, evästää Ritva Hannonen liiton tulevaa edunvalvontaa. ■ Elintarviketyöläisten vaaliliiton e Vaalipiiri on yhteinen Häme-Keski-Suomen alue Leipomo 17 20 Maija-Liisa Heikkilä leipuri, kondiittori, pääluottamusmies Porin Leipä Sarpi, Pori 26 21 Ville Lehto lähettämötyöntekijä, työsuojeluvaltuutettu Leipomo Salonen, Turku 28 Rauno Tikka leipomotyöntekijä, varapääluottamusmies Porin Leipä, Pori 22 Maarit Lundgren kondiittori, pääluottamusmies Veraisen Leipomo, Mynämäki Rauno Mäkinen eläkeläinen, kondiittori Turku Janne Raita leipomotyöntekijä, pääluottamusmies Fazer Leipomot, Ulvila Lue lisää kaikista ehdokkaista: www.elintarviketyolaiset.ﬁ 29 Timo Vainio leipuri, pääluottamusmies Leipomo Rosten, Turku 24 Tapio Virtanen leipuri, työtön Turku Liha 24 25 Jukka Alanko laitosmies, pääluottamusmies Honkajoki Oy, Honkajoki 30 Rami Kumlander teurastamotyöntekijä, osaston luottamusmies HK Ruokatalo, Eura 39 Jukka-Pekka Sunnila lihanleikkaaja, pääluottamusmies Länsi-Kalkkuna, Säkylä 31 26 Ritva Hannonen eläkeläinen, nakkiruiskuttaja Turku 33 Marko Laakso lihanleikkaaja Turku 42 Esa Vahlsten teurastaja, pääluottamusmies HK-Ruokatalo, Forssa 27 Ossi Hirvonen elintarviketyöntekijä, pääluottamusmies HK Ruokatalo, Säkylä Petteri Honkanen teurastaja Paimion Teurastamo, Paimio 34 Keijo Mäkitalo pakkaaja, osaston luottamusmies HK Ruokatalo, Eura 35 Janne Nieminen teurastaja, varapääluottamusmies HK Ruokatalo , Forssa 43 Arto Vettenranta eläkeläinen, elintarviketyöntekijä Pori Heikki Pirinen lihanleikkaaja, työsuojeluvaltuutettu HK Ruokatalo, Forssa 44 Eira Ylitalo-Salo siipikarjanlihantarkastaja, pääluottamusmies HK Ruokatalo, Eura 29 Karol Kula teurastaja, pääluottamusmies HK Ruokatalo, Mellilä 38 Anne Sulander elintarviketyöntekijä, pääluottamusmies Liha ja Säilyke Oy Atria, Forssa 45 Satu Åman lähettämötyöntekijä, pääluottamusmies Kivikylän Kotipalvaamo, Huittinen hdokkaat Länsi-Suomen alueella. een kanssa. Tässä ovat oman alueesi ehdokkaat. Maito Teollisuus 35 10 Markku Alajärvi eläkeläinen, aluesihteeri Turku Pirjo Nurmi eläkeläinen Pori 40 41 Jesse Järveläinen elintarviketyöntekijä, pääluottamusmies Felix Abba, Turku 49 Päivi Keskinen valmistustyöntekijä Nestlé, Turku 57 Ritva Railo elintarviketyöntekijä Kalaset, Uusikaupunki 58 Markku Silvonen huoltoasentaja Kaarina Mikael Summe varastotyöntekijä, pääluottamusmies Pernod Ricard Finland, Turku 37 Esa Erkkilä sähköasentaja, työsuojeluvaltuutettu Apetit Pakaste, Säkylä 44 50 Niina Palonen elintarviketyöntekijä Saarioinen, Huittinen 36 Jesse Lindgren elintarviketyöntekijä, pääluottamusmies Salaatix, Rusko 51 Päivi Rantamaa elintarviketyöntekijä, varapääluottamusmies Leaf Suomi, Aura 59 Jari Suominen linjamestari, pääluottamusmies Eckes-Granini Finland, Turku 38 Henna-Riikka Heikkilä prosessinhoitaja, pääluottamusmies Hankkija-Maatalous, Turku 46 Jyrki Nurmi pakkaaja, pääluottamusmies Ravintoraisio, Raisio 52 Pekka Rihko koneenhoitaja, osaston luottamusmies Bayer, Turku 60 Ari Tamminen elintarviketyöntekijä, työsuojeluvaltuutettu Lunden Jalostaja, Turku Kari Jakonen trukinkuljettaja, ao:n puheenjohtaja Sinebrychoﬀ, Pori 48 Esa Paganus rehunvalmistaja, pääluottamusmies Hankkija-Maatalous, Säkylä 53 Kirsi Roos elintarviketyöntekijä, pääluottamusmies Apetit Pakaste, Säkylä 63 Heidi Vehmanen elintarviketyöntekijä, pääluottamusmies Wikholm Food Trade, Pori 8 Elintarviketyöläinen Paikallisen leivän puolesta Länsi-Suomen leipomotyöntekijät ovat yhtä mieltä siitä, että paikallista leipää kannattaa ostaa, se on leipomoalan elinehto. A lueellisilla sekä isoilla että pienillä leipomoilla nähdään mahdollisuutensa, kun alan kaksi suurta toimijaa on sulkenut yksiköitään. Leipureiden ammattiylpeydellä perätään myös tuoretta leipää kauppaan. Pitkät kuljetusmatkat pilaavat tuotteet, on yhteinen käsitys. Kaupan hallitsemille markkinoille on vaikea päästä. Pikkuhiljaa kauppojen leipähyllyihin on tullut vaihtoehtoja. Se vaatii kuitenkin sitä, että kuluttajat vaativat kaupoilta paikallisia tuotteita. Hiljattain sekä Vaasan että Fazer ovat sulkeneet leipomot Turussa ja Kaarinassa. Turun Vaasan Oy:n pääluottamusmies Tapio Virtasella on takanaan 32 vuoden leipomoura. Virtasen mukaan syksyllä tapahtuneen lopetuksen jälkeen osa on saanut alan töitä muista leipomoista, osa on päättänyt alan vaihdosta. – On tietysti niitäkin, jotka ovat päättäneet vetää hetken henkeä ja katsoa mitä alkavat tekemään. Lopettamiseen johtaneita yt-neuvotteluita Virtanen kommentoi kuten yleensä yt-neuvotteluita. – Kyllä päätökset oli jo ennalta tehty. Niihin asioihin, joihin halusimme vaikuttaa, neuvottelijat joutuivat aina kysymän pääkonttorista kannan. ■ NUORIIN PITÄÄ LUOTTAA Monet turkulaiset selliläiset tuntevat yli 48 vuotta leipomoalalla työskennelleen Rauno Mäkisen vahvana persoonana. Vaikuttamisen halu neljätoistavuotiaana leipomossa aloittaneesta (oikeasti!) veteraanista ei ole kadonnut. Mäkinen on valittu liiton edustajakokouksiin useasti. Edelleen hän haluaa vaikuttaa siihen, että työpaikoilta kertynyt tieto ja osaaminen siirtyisi nuoremmille. – Työpaikoilla pitää olla vastuuta nuorista. Se koskee sekä työnantajia että ay- liikettä. Osaava työnantaja ymmärtää nuoria ja ay-liikkeen pitää pystyä siirtämään edunvalvonnan perinne nuorille. SEL järjestää Kiljavan opistolla aykoulutusta selliläisille yli 1300 kurssipäivää vuodessa. Ville Lehto oli 19-vuotias aloittaessaan Leipomo Salosen työsuojeluvaltuutettuna. – Omistajan ja johtajien kanssa palaverissa oli aika yksinäinen olo ja mietin, että mitähän pitäisi sanoa tai tehdä. Maailma muuttui aika paljon ensimmäisen Kiljavan tsv-kurssin jälkeen. – Viikon aikana sai kiinni siitä, mitä pitäisi tehdä ja näki kolmekymmentä muuta samassa tilanteessa olevaa, se oli iso apu, sanoo Lehto. Nyt muutaman vuoden tsv-kokemuksella Lehto tietää jo, että neuvotteluasema työnantajan kanssa kasvaa pikkuhiljaa ja pienin askelin asioihin voi vaikuttaa. Lehto on Mäkisen kanssa samaa mieltä siitä, että vain yhdessä porukan kanssa päästään tuloksiin. – Mitä enemmän porukka pitää yhtä, sitä parempiin tuloksiin ajan kanssa päästään, sanoo Lehto. ■ TYÖSUOJELU MUUTTUNUT Mynämäkeläisen Veraisen Leipomon pääluottamusmies Maarit Lundgren ehti toimia aiemmin kymmenen vuotta työsuojeluvaltuutettuna Aschanilla. Työolosuhteet ovat Lundgrenin uran aikana muuttuneet paljon. – Aiemmin ei ollut työvaatteita tai -jalkineita, jokainen oli töissä omassa vaatetuksessaan. Tälläkin hetkellä isoissa leipomoissa varmaankin kuljetaan työsuojelussa edellä, mutta koko ajan asiat kehittyvät myös pienemmissä leipomoissa. Porilaisen Sarpi Oy:n pääluottamusmies Maija-Liisa Heikkilällä on selvä näkemys leipomoalan tulevista tavoitteista: peruspalkkoja on korotettava. – Monissa varsinkin meidän kaltaisissa leipomoissa, joissa tehdään pelkkää päivää, peruspalkka on yksinkertaisesti liian pieni. Muutaman tunnin iltalisät eivät ansioita paljon nosta. – Ei tästä juurikaan sukan varteen jää ja kyllä palkan pitäisi olla sellainen, että sillä pystyy elämään. – Lapsiperheilläkin tulee aina jotain yllättäviä menoja, joita ei ole pystynyt ennakoimaan ja on tosi hankalaa, jos koko ajan joutuu miettimään, mistä minkäkin hankinnan maksaa. Porin Leivän varapääluottamusmies Rauno Tikka on Heikkilän kanssa samaa mieltä. – Päivätyötä tekevän ansiot jäävät keskiansioista jälkeen. Se on asia, joka pitää saada korjattua. Tärkeäksi Tikka näkee myös palkkatasa-arvon työpaikoilla. – Palkan tulee olla tehtävien mukaan samansuuruinen. Samalta koneelta sama palkka, on reilu vaatimus. ■ ITSENÄISELLE LIITOLLE KIITOSTA Heikkilä antaa kiitosta liiton itsenäiselle päätöksenteolle. – On voinut olla varma siitä, että liiton päätökset ovat meidän omiamme. Kun liittovaltuusto tai -hallitus Helsingissä päättää jotain, se tapahtuu meidän omien ihmisten voimin. Ovat päätökset sitten hyviä tai huonoja, niitä tekevät aina jäsenten sinne valitsemat edustajat. Pidän sitä isona asiana, että meitä ei ohjailla ulkopuolelta, sanoo Heikkilä. ■ TYÖHYVINVOINTIIN HUOMIOTA Kannattaako työnantajan laittaa semmoiseen asiaan rahaa, joka ei tuota, kysyy turkulaisen Leipomo Rostenin pitkäaikainen pääluottamusmies Timo Vainio, ja vastaa omaan kysymykseensä, että kannattaa. Työhyvinvointi syntyy hänen mukaansa monesta pienestä asiasta. Mitä enemmän porukka pitää yhtä, sitä parempiin tuloksiin ajan kanssa päästään, sanoo Ville Lehto. – Jos ei killinkiäkään laiteta mihinkään ”ylimääräiseen”, vaan aina katsotaan tuottaako se jotain, se varmasti vaikuttaa työntekijöiden motivaatioon ja sitoutumiseen. Ajan henki vain tuntuu monessa yrityksessä, ei vain leipomoalalla, olevan se, että kaikki lasketaan viimeisen päälle. – Ilmaiset kahvit ja firman juhlat tuottavat varmasti pitkän päälle. Motivoitunut työväki on myös tarvittaessa valmiimpi neuvottelemaan asioista. Monessa leipomossa on yöleivonnan osuutta vähennetty. Sen sijaan vuorotöiden määrä on kasvanut. Vainion mukaan vuorotöiden lisääntyminen on monella tavalla huono asia. – Epäinhimilliset työajat lisääntyvät ja kun väkeä on vähän, esimerkiksi sairauspoissaolojen korvaaminen aiheuttaa enemmän stressiä kuin ennen. Tämäkin on seikka, johon työnantajien kannattaisi kiinnittää huomiota ja pyrkiä inhimillistämään työoloja. ■ Kotimainen panimoteollisuus käymistilassa K otimainen panimoteollisuus on kaksissa pihdeissä. Toisaalta puristaa keskittynyt kauppa ja toisaalta ylikansallinen teollisuus. – Kotimaisen pitää pärjätä laadulla ja osaamisella, hinnalla ei voi kilpailla, sanoo Markku Silvonen. Silvonen ehti olla Hartwallilla Kaarinassa 18 vuotta ennen pestiään Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla ja sen pääluottamusmiehenä. Laitila noteerataan nyt Suomen neljänneksi suurimmaksi panimoksi. Käytännössä koko kehityksen nähnyt Silvonen sanoo, ettei sitä alussa olisi kukaan uskonut. – Vaatihan se yritykseltä hulluutta ja rohkeutta. Alkuun Laitilassa teimme vuodessa sen mitä Hartwallilla tunnissa. Yrityksen koko ei saa Silvosen mukaan vaikuttaa siihen miten työntekijöiden edunvalvonta hoidetaan. – Jokaisessa yrityksessä pitäisi olla luottamusmies, jolla on mahdollisuus hoitaa porukan asioita. Silvonen näkee tärkeänä liiton aluesihteereiden roolin pienten työpaikkojen jäsenten tukemisessa. ■ IRTISANOMISEN HINTA SAMALLE VIIVALLE Jokaiseen yritykseen tarvitaan luottamusmies hoitamaan jäsenten asioita, painottavat Markku Silvonen ja Kari Jakonen. Porin Koffin pääluottamusmiehenä Kari Jakonen kävi useammat yt:t kansainvälisen juomajätin järjestellessä tehtaitaan. Jakonen vaatii ay-liikkeeltä toimia. – Kaikessa teollisuudessa on nähty, että yritysten kannattaa lopettaa toiminta Suomessa, vaikka palkkakustannukset olisivat samaa tasoa. Jakonen uskoo, että palkkaerot Eu- roopassa tasaantuvat jollain aikavälillä, joten ei ole kenenkään etu, jos yritykset pääsevät pelaamaan tehtaiden lopettamisten edullisuudella. ■