Asukki 2 /2011 pdf - Vailla vakinaista asuntoa ry

ASUNNOTTOMAN YKSINELÄJÄN LEHTI VUODESTA 1987
Vailla vakinaista
asuntoa ry
25 vuotta
Tavoite 16.12.1986:
yhteismajoitus
historiaan
Kuinkas sitten kävikään,
kysyy Piilomaan Pikku Aasi
VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY
2/2011
2€
1
Vailla vakinaista asuntoa ry on kansalaisjärjestö, joka toimii asunnottomien arjen apuna
sekä edunvalvojana. Edunvalvojana Vva vaikuttaa yksilötasolla kunkin asunnottoman
tilanteeseen sekä yhteiskunnallisella tasolla lainsäädäntöön. Asunto on perusoikeus,eikä
sen puuttumista voida hyväksyä missään olosuhteissa.
VvaryperustettiinLauttasaarentukikodissavuonna1986YK:njulistamanAsunnottomien
vuodentoimintaaajatellen.Perustajientoiveoli,ettäyhdistyksestätuleetarpeeton:jokainen
tarvitseva tulee saamaan asunnon.Toisin on käynyt,mutta KOTI KUULUU KAIKILLE.
Vva ry toimii asiantuntijajärjestönä mm. Suomen hallituksen
pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa. Yhdistys tekee yhteistyötä Helsingin kaupungin kanssa ja aluetyötä
Suomen suurimpien asunnottomuuskaupunkien toimijoiden
kanssa sekä kuuluu täysjäsenenä eurooppalaiseen asunnottomuusjärjestöjen kattojärjestöön FEANTSAan. Vva ry:n toimintaa
rahoitetaan pääosin Raha-automaattiyhdistyksen turvin; myös
omaa varainkeräystä painotetaan toiminnoissa.
Asukin toimitus
Pekka Peltomäki, pääurkkija
Sanna Lehtonen, vastaava
pääurkkija
Jorma Korhonen
Reijo Pipinen
Kirsti Kangas
Pepe Järvinen
Hanna Piirainen
Carole Brady
Raija Maunula, toimitussihteeri& lehden toteutus
Vailla vakinaista asuntoa ry täyttää joulukuussa 25 vuotta. Yhdistyksemme juhlii pitkin syksyä jatkamalla työtä, jota se on tehnyt
jo neljännesvuosisadan. Tänään työmuodot yhdistyksessä ovat
lisääntyneet ja monipuolistuneet. Syksyn mittaan hiotaan Vva ry:
n osallisuusstrategiaa (asiasta enemmän sivulla xx). Avaimet on
- avaimeton? -kampanja tekee asunnottomuutta ja siihen liittyviä
ilmiöitä tunnetuksi; marraskuussa huutokaupataan kampanjan
keräämistä ylimääräisistä avaimista taideteos asunnottomien oman
toiminnan hyväksi.
Seuraavassa Asukissa Vva ry:n toimintaa ja asunnottomuusnäkymiä
punnitaan edelleen. Kirjoita tai kerro mielipiteesi!
asukki@vvary.fi
Asukin toimittavat yhdessä
entiset ja nykyiset asunnottomuuden kokeneet sekä Vva:n
työntekijät kanssakulkijoina.
Vailla vakinaista asuntoa ry
Kinaporinkatu 2 A 8
00500 Helsinki
puh. 010 5481900 (vaihde)
Faksi 09 7310 4033
www.vvary.fi
Vapaaehtois- ja vertaistoiminnan keskus Vepa
Vaasankatu 5, 00500 Helsinki
puh. 050 443 1065
[email protected]
Laguuni-bussi
Yökahvila Kalkkers
Mäkelänkatu 50, 00510 Helsinki
Puh. 050 443 1068
Yökiitäjä-auto
Puh. 050 528 2013
ajovuorojen aikana
Liikkuva tuki ja palveluohjaus
Ohjaaja Juhani Haapamäki
Puh. 044 520 7870
[email protected]
Asumisasiat
Ohjaaja Ulla Pyyvaara
Puh. 050 443 0102
[email protected]
2
Vapaaehtoistoiminnan vuosi 2011
Syyskuussa juhlitaan vapaaehtoistoimintaa neljän
päivän ajan. Vapaaehtoistoiminnan syysmarkkinat
14.-17.9.2011 Helsingissä on yksi Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuoden päätapahtumista.
14.-16.9. syysmarkkinat täyttyvät mielenkiintoisista työpajoista, koulutuksista ja tietoiskuista.
Tilaisuudet ovat kaikille avoimia ja suunnattu ennen kaikkea vapaaehtoistoiminnan parissa toimiville ja työskenteleville. Tilaisuuksiin on ilmoittautuminen 7.9. mennessä. Osallistujamäärä on
rajoitettu, eli paikka kannattaa varmistaa mahdollisimman pian. Ohjelma, ilmoittautumisohjeet sekä
lisätietoja on osoitteessa www.tuntitili.fi/syysmarkkinat (www.tuntitili.fi/syysmarkkinat).
Lauantaina 17.9. klo 12.00-16.00 esitellään
vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia kaikille
avoimessa toritapahtumassa. Luvassa on esityksiä,
musiikkia, tietoiskuja sekä yli 60 järjestöä esittelemässä toimintaansa. Tarjolla on pieniä ja suuria
tehtäviä vapaaehtoisena.
Tapahtumapaikkana on Eurooppa-sali (Malminkatu 16) ja lauantaina myös Kampintori (Fredrikinkadun ja Malminkadun kulmassa).
Kirjoita Asukkiin! Toimitus ottaa vastaan juttuja,
runoja, kuvia, piirroksia ja ehdotuksia aiheiksi
joista haluaisit lukea tai tietää.
Tuo tai lähetä kirjoitus tai kuvitus tai piirros tai
ehdotus Vva:n toimistolle, Vepaan, Kalkkersiin tai
Asukin sähköpostiin [email protected].
Osallistumisesi on tärkeää.
Asukin neuvonantajina toimivat
Knud S.Larsen,sos.psyk.professori
Reidar Ommundsen,psyk.professori
Kees van derWeer,sos.psyk.professori
IlkkaTaipale,dosentti
Mauri Poikeljärvi,sosiaalineuvos
Lauri Hannikainen,kv-oik.professori ja
Antti Arstila,lääk.tri
ASUKKI 2/2011
Pekka Peltomäki:
Vakiokysymykseen vakiovastaus - demokratia ............................3
Sanna Lehtonen:
Vakinaista kumppania haetaan tositarkoituksella .......................3
Vva 25 vuotta - Koti kaikille.........................................................4
Hieman asuntopolitiikasta ..........................................................5
Osallisena voit vaikuttaa - strategia hioutuu ...............................6
Häätö? Kysymyksiä asumisneuvojalle .........................................7
Oikeus yhteiskuntaan, oikeus omiin kykyihin ..............................8
Kalkkers: siitä se lähti .................................................................9
Asunnottomuus on kohtuutonta sekä
asunnottomalle että kaupungille ................................................10
Puolustus ....................................................................................11
Arska: Kadotettu satanen ............................................................12
Syväpuro uudistuu ......................................................................13
Asumisen sietämätön vaikeus .....................................................13
Graffitien teko tutustutti
erilaisiin elämäntaiteilijoihin ......................................................14
Asunnottomuus asiantuntijatyönä..............................................16
Saksittua ja sulateltua .................................................................17
Johnny-Kai Forssell: Esikuvat kun kaatuvat..................................18
Iso Numero & Virhe ohjelmoinnissa ............................................18
Luostarin puutarha ja muita tarinoita Bergenistä .......................19
Romaniasiaa Hollannista: Näin syntyvät mielikuvat ...................20
Romanit Helsingissä ...................................................................21
Esa Uusi-Kerttula: Disco ...............................................................22
Lähdettiin yhdessä Vartiosaareen ...............................................23
Tutkittu juttu:
tukiluukultakin syrjäydytään.......................................................24
Tervalampi go-go ........................................................................25
Pääkaupunkiseudun asunto-opas ...............................................26
Rappukäytävän ratoksi................................................................26
Ajatollahin horoskooppi ..............................................................27
Avoimet ovet Vinkissä .................................................................21
VVA-info......................................................................................28
Juhla-Kauden
PÄÄtönKIRJOITUS ja muuta asiaa
VAKIOKYSYMYKSEEN VAKIOVASTAUS –
DEMOKRATIA
Päätoimittaja Pekka Peltomäki
Sananmukaisesti termi tarkoittaa kansanvaltaa. Sitä on käytetty väärin lukemattomissa yhteyksissä. Sanotaan, ettei parempaa
järjestelmää voida keksiä. Kuitenkin demokratian autuus on tuottanut mahtavan byrokratian, joka pystyy hukuttamaan alleen
kaiken elämänilon.
Meidän on ponnella keskityttävä ajamaan takaa parempia haavekuvia tasa-arvosta, jotta menestyisimme Paratiisin porttien ulkopuolella. On sanottu, että herrat
Hitler ja Stalin ovat antaneet maailmalle
opetuksen, jonka vaikutukset tuntuvat vielä sukupolvien kuluttua. Nämä kaksi vain
esimerkkinä, muita on viljalti, vaikka he
ovatkin esikuviensa rinnalla näpertelijöitä.
Paras väestönrajoittaja heidän perillisistään
oli kuuluisan presidentti Saddam Husseinin
ministerisukulainen, joka piti Paratiisin
ovea raollaan yli miljoonalle kurdille. Eikä
hän saanut tempuistaan enempää kuin
normaalin eutanistisen tuomion. Tässäkin
kohden on oltu demokraattisia ja menty
pieleen. Sadistinen oikeustaju kertoo että
kärsiäkin pitäisi.
Demokratia on antanut raamit useille
fasistisina pidetyille liikkeille. Elinvoimaa
saivat esimerkiksi Suomessa 1920-luvulla
Vientirauha ry (Pihkalan kaarti, lakonmurtajayritys), ”Kalkki-Petterit”, vuorineuvos
Petter Forströmin joukot ja muutamat
muut fasistisina pidetyt järjestöt.
Suurin osa näistä järjestöistä käytti ponneaineenaan demokratian henkeä. Tasaarvo kelpasi heillekin.
Demokratia on kuin lehmänpaska. Mihin sitä kääntää, sellainen siitä tulee. Esi-
Lämmin kiitos J. V. Laineen muusikoille kesän
soittokeikoilla kerätystä tuotosta!
J.V.Laine: “Meillä on tapana soitella hyväntekeväisyyden nimissä erilaisissa tilaisuuksissa
ja kesäisin myös katusoittajina. Emme tee tätä
työksemme emmekä hankkiaksemme itselle varoja vaan soittamisen ilosta. Mahdolliset tuotot
lahjoitamme edelleen valitsemiimme kohteisiin,
esimerkiksi Itämeren suojeluun ( WWF, John
Nurmisen säätiö), paikalliseen nuorisotyöhön,
vanhusten palveluihin yms.
Akseli Koskela ( ks. mikseri.net ) on myös mukana ja yksi kohteemme voisi olla Vva:n toiminnan tukeminen.”
Edellä oleva oli katkelma siitä mitä
maassamme on tapahtunut viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Jatko näyttää
yhtä epävarmalta, mutta täällä me vannomme demokratian nimiin, emmekä
anna epäilysten heilauttaa kantojamme.
Asunnottomuuttakin voidaan tarkastella
monista näkökulmista.
Helsinki, 22.08.2011
Pekka Peltomäki
VAKINAISTA
KUMPPANIA HAETAAN TOSITARKOITUKSELLA
asuton
”Ei sekään vuode ollut vielä kuolinvuode, vaikka jo ehdin
ajatella kun sydän meni nyrkkiin”
Pentti Saarikosken runosta
It´s a hard day’s night
KIITÄMME
merkiksi perussuomalaisten marssi kansan
tietoisuuteen on kyllästetty demokratian
sulotuoksulla. Natsitkin pääsivät tästä osallisiksi.
Liikkuva tuki/Palveluohjaus
kiittää Kuninkaanmäessä Mittatiellä sijaitsevaa autokorjaamoa joustavuudesta tilanteissa,
joissa Liikkuvan tuen auto on
vaatinut nopeaa huolto/korjauspalvelua. Korjaamoyrittäjä
on asenteellaan auttanut kävijöitämme ja koko yhdistystä,
kun ajoneuvo on saatu pidettyä liikenteessä; ”Vanharouva”
kun ajoittain tarvitsee nopeaa
elvytystä iän mukana tulevien
ongelmien hoidossa.
Liikuvan tuen / Palveluohjauksen työntekijä Juhani
Haapamäki
Yökahvila Kalkkers
Mäkelänkatu 50
Avoinna parittomat viikot
klo 22-06 maanantai-illasta
sunnuntaiaamuun
Seuraavat aukiolot:
vko 35 = ma 29.8. - su 4.9.
(maanantaiaamuun)
vko 37 = ma 12.9.- su 18.9.
(maanantaiaamuun) jne.
Ihmettelin vilkaistessani yhdistyksen perustamisasiakirjaa Vva:n juhlanumeroa varten, että yhdistyksen nimeksi
oli valittu lukuisista kannatusta saaneista ehdotuksista
Vailla vakituista asuntoa ry. Mehän olemme kirjoittaneet nimen koko ajan väärin! No hätä ei ollut tämän
näköinen; rekisteriin se lähti kirjoitusvirheen vuoksi
kuitenkin nimellä Vailla vakinaista asuntoa ry.
Mitäs väliä sillä nyt on ollaanko vailla vakituista
vai vakinaista, onko kumppani vakituinen vai vakinainen?
Vakinainen kumppani kuulostaa pysyvämmältä kuin
vakituinen. Vakituisesta tulee mieleen sellainen joka ei
ole niin vakavaa. Mutta haluavatko kaikki vakinaisen
kumppanin?
Jotenkin sen vakinaisen kumppanin kanssa tulisi
kyetä elämään. Oma itsenäisyys tulisi säilyttää, pitäisi
olla omaa rahaa ja omaa aikaa. Entä jos toisen naama
alkaa kyllästyttää parin vuoden päästä, jos se rajoittaa
menoja? Jos sitä ei ole varaa ylläpitää? Entä jos ruoho
on vihreämpää aidan takana?
tähän että vain tahto ratkaisee. J.P. Sartre sanoisi että
vain teot osoittavat mitä ihminen on tahtonut. Eli on
kysymys siitä että ihmiset tahtovat.
No miten ihmiset saadaan tahtomaan? Kokeillaan
umpimähkään josko osuisi oikea kumppani kohdalle?
Vai katsotaanko päivä kerrallaan josko se toinen alkaisi
jossain vaiheessa kiinnostamaan oikein tosissaan? Vai
purraanko hammasta yhteen kun ei ole muutakaan
vaihtoehtoa näköpiirissä?
Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämis- ja poistamisohjelma vuosille 2009 - 2011 päättyy samana vuonna
kuin yhdistys täyttää 25 vuotta. Asunnottomuusohjelman tavoitteena on ollut saada aikaiseksi pysyviä
asumisratkaisuja pitkäaikaisasunnottomille sekä päästä
eroon asuntola-asumisesta. Uuden ohjelman yhtenä
suurena haasteena on kohtuuhintaisen itsenäisen asumisen mahdollistaminen sellaisille asunnottomille, jotka
eivät tarvitse niin paljon tukea asumiseensa.
Ohjelmasuhdetta voidaan jatkaa, mutta kotitöihin pitää
osallistua edelleen ja tilipussistakin osa pitää kantaa
kotiin.
Sanna Lehtonen
Näihin ja moniin muihin kysymyksiin on löydettävä jokin vastaus, jos halutaan pysyviä suhteita ja jos halutaan,
että ihmiset tahtovat itse pysyä vakinaisessa suhteessa.
Yli 40 vuotta naimisissa ollut pariskunta sanoisi
Vailla vakinaista asuntoa ry: n tarkoituksena on yhteismajoituksessa asuvien elinolojen parantaminen ja vaikuttaminen siihen että jokaiselle järjestyisi mahdollisuus
itsenäiseen asumiseen.
3
Vva ry täyttää 25 vuotta A.D. 2011. Perustamiskokous pidettiin joulukuussa 1986.
Yhdistys juhlistaa olemassaoloaan syyskaudesta 2011 alkaen.
Vartiosaari 1989 - virkistyspaikka rantasaunoineen
KOTI KAIKILLE!
Kohtaamispaikka 1995 - päiväkahvila ja
neuvontapiste vuoteen 2011
Lauttasaaren laituri
Yökahvila Kalkkers 1998 - paikka johon tulla
kun muut ovet ovat kiinni
Suvilahti v. 1998 > Hämeentie, Kurvi v. 1999
> Vaasankatu v. 2003 > Hämeentie 50B v.
2011
Toimisto 2003, Kinaporinkatu 2
Arskan pesula - suihku, pyykki ja puhtaat
vaatteet 2003 vuoteen 2011
Soldis 2005
Yökiitäjä 2006 - neuvontaa ja yökahvila bussissa; etsivän sosiaalityön projekti, vuodesta
2009 vakinaista toimintaa
Sällikoti 2007 - 25 miehen asuinyhteisö;
kokeilevan asumisen projekti
Valtakunnallinen aluetyö 2007
Vapaaehtoistyön hanke Laguuni-bussi: grillikahvila pyörillä
Vertaistoiminnan keskus Vepa 2008
Vailla vakinaista arvostusta -kampanja 2008
Vva ry mukana hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa
2008 -2011
Kohtauspaikka sulautuu Vepaan; palveluohjaus, liikkuva tuki ja asumisasiat Vepan katon
alle 2010-2011
Avaimet on? - Avaimeton? -kampanja 2011
Vva:n vapaaehtoistoiminta haki
ensimmäisen vuoden uomiaan: tekijät
olivat aikaisemmin pikemminkin
olleet vastaavan toiminnan kohteina
kuin itse toimimassa.
Ihka ensimmäisiä yhteisprojekteja oli
rakentaa Lauttasaaren tukikodin rantaan
kauan kaivattu laituri. Rakentamista ei tapahtunut, vaikka kovasti odotettiin. Roiha päätti rakentaa laiturin vaikka yksin ja
järjesti rakennustarpeet venesataman ylijäämistä kaupungin luvalla. Naapuruston
asukkaat alkoivat marmattaa, mutta mitään
laitonta ei ollut tekeillä, ja laituri sai päinvastoin vauhtia.
Vähitellen yhteistoimintaan alettiin uskoa, vaikka käytäntöön pano välillä olikin
monivivahteista. Lisäksi asuntoloissa elävät pelkäsivät alkuun, että aktiivinen yhdistystoiminta tuo harmeja vähäiseenkin
asumiseen.
Asukki syntyy
Asukki-lehden tekemisestä tuli heti yksi
tärkeimmistä yhdistyksen toiminnoista.
Jäsenet hankkivat jutut, toimittivat ne,
taittoivat lehden tuon ajan leikkaa-liimaatekniikalla ja järjestivät painatuksen. Ensimmäisiä lehtiä teki ja taittoi ja vei painoon jäsenten apuna ulkopuolelta kutsuttu
toimitussihteeri. Lehti jaettiin jalkatyönä
yhteismajoituspaikkoihin, sosiaalivirastoon, kaupungin ja valtion päättäjille sekä
järjestöihin.
Ensimmäisenä toimintavuonnaan Vva
järjesti mm. Asukki-lehden arviointitilaisuuksia yömajojen ja muiden yhteismajoituspaikkojen asukeille ja kävi tutustumiskäynnillä mm. Asukasliitossa.
Osallisuusstrategia 2011
Yhteiskunnassa ollaan
Pitkäaikaisasunnottomuuden eri vaiheet
läpikäyneet kokemustutkijat palkattuina
Vva:ssa 2011
V
ailla vakinaista asuntoa ry perustettiin 16.12.1986 vapaaehtoisten voimin. Järjestön
perusti Helsingin Lauttasaaren
tukikodissa joukko asunnottomia miehiä
apunaan kaksi kaupungin sosiaalityöntekijää. Lauttasaaren miehet olivat puuhanneet jo vuoden päivät venettä ja laituria,
joten ajatuksia oli tullut vaihdettua kaikesta
muustakin. Oli tulossa YK:n asunnottomien vuosi 1987 - alas asunnottomuus ja ylös
yhdistystoiminta.
Asunnottomuuteen kiinnitettiin valtakunnallista huomiota YK:n julistamana
kansainvälisenä asunnottomien vuonna
1987. Tuolloin asunnottomia arvioitiin
Suomessa olevan noin 20 000. Holkerin
hallituksen ohjelmassa asetettiin tavoitteeksi asunnottomuuden poistaminen vuoteen
1991 mennessä.
Eiköhän yhdistys pian tee itsensä tarpeettomaksi, leukailivat Lauttasaaren asunnottomat optimistit ja perustajajäsenet,
mukana tuleva toiminnanjohtaja Juhani
Roiha.
4
Vva järjesti yhdessä muiden tahojen kanssa erilaisia tilaisuuksia; kansanedustajat
ja asunnottomien liikkeet tapasivat eduskunnan kahviossa, Helsingin Asuntojonon
kanssa juhlittiin yhdistyksen 1-vuotissyntymäpäiviä teemalla ”Vuosi asuntojonossa
– vuosi vailla vakinaista asuntoa!”. Vva teki
yhteistyötä muiden kanssa aina kun tilaisuus palveli yhdistyksen sääntöjen mukaista
tavoitetta: yhteismajoituksessa asuvien asioiden viemistä eteenpäin.
Tyvestä puuhun
Yhdistyksellä ei alkuaikoina ollut mitään
varsinaista toimitilaa, vaan hallituksen kokoukset pidettiin A-killan kerhohuoneistossa ja Asukkilehden arviointitilaisuudet
Kriminaalihuoltoyhdistyksen kerhotilassa.
Nykyinen toiminnanjohtaja osallistui teinityttönä Vva ry:n pikkujouluihin, joista jäi
mieleen pieni tupakansavua täynnä oleva
tila ja Santtu Seutu soittamassa kitaraa.
Taloudellisesti yhdistyksen toiminta
lähti käyntiin sosiaalihallituksen myöntämällä starttirahalla eli 10 000 markan
kerta-avustuksella. Avustus myönnettiin
asunnottomien lehden kokeiluun. Yhdistys
sai vapaaehtoistyön toimintatukea myös
Helsingin kaupungilta ja Oy Alko Ab avusti
yhdistystä.
Juhani Roiha teki kaupungilla kierroksia ja solmi suhteita. Kun hän päätti ensimmäisen kerran mennä Stakesiin, sosiaali- ja
terveysalan tutkimuskeskukseen, hän istahteli ympyrätalon odotustilojen tuoleilla ja
tutki virkailijoiden nimikylttejä. Sen oven
summeria hän soitti, jonka nimikyltti tuntui ystävällisimmältä.
Vva ry rekisteröitiin vasta 1.2.1998.
Vuonna 1989 yhdistyksen sääntöihin lisättiin mm. se, että yhdistys vaatii yhteiskunnalta toimenpiteitä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien asumisoikeuden
turvaamiseksi. Vva ry järjesti asuntolakierroksia ja yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi.
Vasaroita Vartiosaaressa
Helsingin kaupungin kiinteistölautakunta
vuokrasi vuonna 1989 Vva ry:lle Vartiosaaresta ränsistyneen kesähuvilan pihapiireineen. Paikka kunnostettiin talkoovoimin
päivätoimintakeskukseksi. Sauna oli tilanteessa tärkein, ja se valmistui ensimmäiseksi.
Talkoovoimin tarkoitti sitä, että yhdistyksen edesmennyt toiminnanjohtaja
Juhani Roiha kävi hakemassa miehiä Hakaniemen torilta, kuskasi heidät veneellä
saareen, löi vasaran käteen ja sanoi että nyt
loppui ryyppääminen.
Saaressa viihdyttiin, mutta aina sieltä
joku halusi asioilleen kaupungille, ja jos
asiat kestivät pari vuorokautta ja tuoksuivat
turhan voimakkaasti, Roiha toisti operaationsa. Tällä tavalla kiteytyi sekin Vva:n
ajatus, ettei yhdestä mokasta tuomita. On
saatava yrittää uudelleen. Vartiosaari korjattiin viimeisen päälle ja asiantuntevasti.
Vuodesta 1995 Vartiosaaressa on järjestetty vankilassa rikostaan sovittavien
perhetapaamisia ja perheleirejä. Urheiluseura Ht - Drys, jonka jäsenet koostuivat
asunnottomista ja hoito- ja tukikodeissa
asuvista henkilöistä, järjesti lento- ja jalkapallo-otteluita sekä kalastuskilpailuja
Vartiosaaressa. Vuonna 1995 myös Vartiosaarta vastapäätä olevaa Soldista alettiin
remontoida. Vva ry:n taitojenvaihtoverstas
aloitti toimintansa Soldiksessa ja jatkoi Kriminaalihuoltoyhdistykseltä vuokratuissa
kellaritiloissa Sörnäisissä. Siellä ryhdyttiin
tekemään monenlaisia puu- ja metallitöitä
Juhani Roiha: Asunnottomuus ja asuntopolitiikka, Asukki-lehti 1/1998
Roiha piti oheisen puheenvuoron Feantsan
seminaarissa. Feantsa on eurooppalainen
asunnottomuusjärjestöjen kattojärjestö, johon Vva ry kuuluu täysjäsenenä. Roihan Jussi
oli Vva ry:n toiminnanjohtaja kuolemaansa
2.2.2006 saakka.
asianmukaisin laittein.
Vauhdikkaasti Vaasankadulla
Yhdistys vuokrasi kokoontumistilan vapaaehtoistoiminnalle Vaasankatu 5:stä 1995.
Vuonna 1996 nykyinen toiminnanjohtaja
palkattiin vastavalmistuneena sosiaalikasvattajana Vva ry:n järjestösihteeriksi. Juhani Roiha oli palkattu muutamaa vuotta
aiemmin Vva ry:n projektivastaavaksi. Työ
oli hektistä, kuten vieläkin, ruokatuntia ei
tainnut olla eikä palkkakaan ollut kaksinen.
Töitä paiskittiin: samalla kun toimitettiin
lehteä, hoidettiin ihmisten asumisasioita,
välillä käytiin saaressa ompelemassa verhot
ikkunoihin ja sieltä juostiin eduskuntaan
haastattelemaan kansanedustajaa. Vva ry
juhli 10-vuotissyntymäpäiviään tammikuussa 1997 Kriminaalihuoltoyhdistyksen
tiloissa Kinaporinkadulla.
Yökahvila ja Eurooppa
Vuonna 1998 perustettiin Yökahvila Kalkkers. Sitä oli perustamassa mm. Jussi Lehtonen, joka nyt perustaa Sällikotia. Yksi
ympyrä sulkeutuu. Asukki-lehden toimitussihteerinä toimii taas sama lehdenperustajaporukkaan kuulunut toimitussihteeri.
Vva ry on koko olemassaolonsa ajan
järjestänyt lukuisia erilaisia tilaisuuksia
ja tempauksia sekä osallistunut asunnottomuutta käsittelevään politiikkaan. Ensimmäisen epävirallisen “asunnottomien
yön” järjesti vuonna 1996 TOTU-ryhmä
eli Toimeentulotukiryhmä, joka koostui
sosiaalialan järjestöistä ja alalla työskentelevistä. Ryhmä leiriytyi eduskuntatalon eteen.
Seuraavana vuonna Vva ry alkoi kehittää
TOTU-ryhmän kanssa Asunnottomien yö
-tapahtumaa.
Vuonna 1998 Vva ry liittyi Eurooppalaisten asunnottomuusjärjestöjen kattojärjestön Feantsan jäseneksi, jonka toimintaan
se edelleenkin osallistuu aktiivisesti.
Asiantuntijat kehiin
Vva ry on toiminut asiantuntijajärjestönä
hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden
vähentämisohjelmassa. Näin
myös jatkossa, mikäli rahoitus
järjestyy ohjelmalle. Yhdistyksen päivittäiseen toimintaan
osallistuu joukko asunnottomia ja asunnollisia vapaaehtoisia. Vuoden 2011 loppuun
mennessä hiotaan valmiiksi
Vva:n osallisuusstrategia.
Elokuussa 2011 yhdistykseen
palkattiin Valokuvataiteen
museon huutokaupasta kertynein lahjoitusvaroin kaksi
entistä asunnotonta, nykyistä
kokemustutkijaa.
Ilman Raha-automaattiyhdistyksen tukea Vva ry:n
toiminta ei olisi mahdollista nykyisessä laajuudessaan,
joten suurin kiitos kuuluu
sinne.
Alla Vailla vakinaista asuntoa ry:n
perustamiskokouksen pöytäkirja
Hieman asuntopolitiikasta
A
ravajärjestelmän avulla on rahoitettu
1949-2005 727 000 asunnon rakentaminen. Sodan jälkeen oli asutettava
400 000 ihmistä uudelleen. Asuntoja
rakennettiin kuitenkin vain 50 000. Vielä vuosikymmenen vaihteessa (1949-1950) Helsingissä asui
15 000 ihmistä pommisuojissa.
Koko 1950-luvun ajan rakennettiin asuntoja n. 30 000 vuodessa. Sen jälkeen volymi nousi
1960-luvun alun 30 000 asunnosta 50 000 asuntoon
vuonna 1970. Huippu saavutettiin 1974, jolloin
rakennettiin 73 300 asuntoa. 1980-luvulla rakennettiin vuosittain runsaat 40 000 asuntoa.
1990 aloitettiin 69 000 asunnon rakentaminen.
1996 rakennettiin enää 19 000 asuntoa. Tämän jälkeen on rakennettu vuoteen 2006 30 000 asunnon
vauhtia.
Asuntoja on rakennettu, mutta rakenteellinen
muutos on teettänyt sen, että asunnot on eri paikassa kuin ihmiset. Suomen teollisuuden alasajo
ja ammattien muuttuminen yhä enemmän palveluammateiksi on ajanut ihmiset kasvukeskuksiin,
joissa sitten syntyy pulaa asunnoista.
Kerrostaloa on paha siirtää Kainuun korvista
kasvukeskuksiin. On siis yhtä aikaa tyhjiä kerrostaloja ja asunnoista pula. Esimerkiksi Espoon, Vantaan ja Helsingin talousalueella on todellinen pula
asunnoista. Asunnottomia on rekisteröity 3550
toinen mokoma rekisteröimättä. Suomen asunnottomien määrä on 8500
Reijo Pipinen
Kokemustutkija Reijo Pipinen
tutustumismatkalla Bergenissä 2011
5
Osallisena voit vaikuttaa
Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminta
on rakentunut alusta asti asunnottomien
ja asunnottomuutta kokeneiden omalle
aktiivisuudelle. Asunnottomat ovat useimmiten heikommassa yhteiskunnallisessa kuin
henkilöt, joilla on asunto.
Asunnottomuus muuttuu usein kodittomuudeksi, kun se on pitkäkestoista. Ihmisen omat
valmiudet pitää yllä kotia rapautuvat useita
vuosia kestäneen asunnottomuuden aikana
ja asunnottomuustilanteen ulkopuoliset
sosiaaliset verkostot katoavat.
Jotta yhdistyksessä toteutettu osallisuus
saadaan näkyväksi yhdistyksen jäsenille, kävijöille, työntekijöille, yhteistyökumppaneille
ja rahoittajille, strategia kirjataan ja se ohjaa
päätöksentekoa yhdistyksessä tehtävässä
työssä.
Osallisuus on kuulunut Vva ry:n toimintaan
jo kauan ennen kuin osallisuudesta on alettu
puhua uutena käsitteenä ja käytännön
oikeutena yhteiskunnassa. Nyt yhdistyksen
toimintatavat kirjataan yhdessä osallisuusstrategiaksi. Samalla selkeytyvät entisestään
tekemisen mahdollisuudet, vastuut ja pelisäännöt. Tätä varten Vva ry:ssä toteutetaan
osallisuusprojekti, jonka työnimi on ”Osallisena voit vaikuttaa”.
V
ailla vakinaista asuntoa ry:
n perustivat asunnottomat ja
asunnottomuutta kokeneet 25
vuotta sitten; he ovat osallistuneet yhdistyksen toiminnan pyörittämiseen
ensimmäiset kymmenen vuotta. Kokonaan
vapaaehtoisvoimin yhdistys toimi vuosina
1986-1993, seuraavien 15 vuoden ajan toimittiin palkattujen työntekijöiden kanssa
yhdessä. Kun järjestön palkattujen työntekijöiden lukumäärä kasvoi 90-luvun lopussa ja 2000-luvulla (enimmillään palkattuja
työntekijöitä oli 21), Vva:n kävijöiden osallisuus oli hetkellisesti pienempää. Yhdistyksen toiminnanjohtajana oli kuitenkin
vuoteen 2005 asti itse asunnottomuutta
kokenut.
Vuoden 2006 alussa jäsenet ja kävijät
osallistuivat tapahtumiin ja yhdistyksen
vaikuttamistoimintaan useimmiten päihtyneinä. Tähän haluttiin muutos;
kävijöitä alettiin pyytää järjestelmällisesti mukaan yhdistystoiminnan toteuttamiseen ja
mukaan erilaisiin tapahtumiin
ja tilaisuuksiin. Pikkuhiljaa
kävijät alkoivat osallistua toimintoihin selvin päin, vaikka
sitä ei heiltä erikseen pyydetty
tai edellytetty. Esimerkiksi yhdistyksen kaksipäiväisen seminaarin toteuttamiseen Wäiskilaivalle osallistui vuonna 2007
yli kymmenen järjestön kävijää
selvin päin.
Vuosina 2007-2009 yhdistyksessä luovuttiin asiakas-sanan käytöstä asianosaisuuden ja osallisuuden lisäämiseksi.
Henkilökunta sitoutettiin käytäntöön:
kaikissa kirjallisissa tuotoksissa käytetään
sanaa kävijä sanan asiakas asemesta.
Osallisuus järjestön tehtävissä
Järjestön työntekijät alkoivat pyytää
Vartiosaaressa jää viimeistään unholaan
puhe veneen alla asujista. Veneen alla ollaan
vain huoltotöissä. Ja tänä kesänä hankittiin
uusi vene loppuun asti huolletun tilalle.
Kuvat: Juhani Haapamäki
6
kävijöitä järjestelmällisesti mukaan tekemään järjestössä olevia työtehtäviä. Kävijöitä on pyydetty hallituksen jäseniksi,
mukaan ulkomaille, työryhmiin ja seminaareihin, tilaisuuksiin, organisaation
kirjallisten tuotosten tekoon, yhdistyksen
esittelemiseen jne.
Osallisuusstrategiasta on pidetty palavereja, koko henkilöstöä on informoitu ja
osallisuus on kirjattu toimintasuunnitelmaan. Vva ry vastaa asunnottomien palveluiden kehittämishankkeessa Nimi Ovessa
-hankkeessa kokemusasiantuntijoiden
osallisuudesta. Valtakunnallisen vaikuttajaverkoston perustaminen on aloitettu.
Helsingin kaupunginmuseon valokuvahuutokaupasta kertynein lahjoitusvaroin
yhdistykseen on palkattu kaksi kokemusasiantuntijaa elokuussa 2011.
Vva:n kävijät ovat osallistuneet mm.
Helsingin kaupungin asumisyksikkökonseptikilpailuun. Kokemusasiantuntija on
osallistunut pitkäaikaisasunnottomuuden
vähentämis- ja poistamisohjelman suppean
ohjausryhmän työhön. Yhdistyksen toiminnanjohtaja on ollut vuodesta 2007 eurooppalaisen asunnottomien kattojärjestön
Feantsan osallisuusryhmän jäsen ja vienyt
yhdistyksen toimintamalleja ryhmän käyttöön ja päinvastoin.
Vartiosaaren osallisuus
Vartiosaari on ollut ensimmäinen yhdistyksen oma osallisuuden näytön paikka.
Asunnottomat miehet löysivät purkukunnossa olevan Berguddin tilan Vartiosaaresta ja keksivät kunnostaa ja vuokrata sen.
Työtä johti edesmennyt toiminnanjohtaja
Juhani Roiha. Kukaan ei uskonut hankkeen onnistumiseen, mutta nyt huvila on
loistokunnossa ja yhdistyksen jäsenten ja
kävijöiden käytössä.
Var tiosaaren toiminta perustuu
vapaaehtoiseen päihteettömään osallistumiseen. Vartiosaaressa ei ole omaa
henkilökuntaa; yhdistyksen puolelta on
nimetty vastuutyöntekijä joka koordinoi
vapaaehtoistoimintaa ja saaren osallisuustoimintaa. Vastuu saaren toiminnasta on
jaettu kävijöiden kesken. Yhteisökokoukset
pidetään joka viikko saaressa. Vartiosaaren
osalta pidettiin palaveri kesäkuussa 2011,
johon osallistuivat Vartiosaaressa olijat ja
yhdistyksen kokemusasiantuntijat.
Soldis on mantereen puolella oleva
virkistyspaikka, jonka toiminnasta vastaa päihteetön yhteisö. Yhteisö toimii
vapaaehtoistyön pohjalta ja järjestää vertaistukiryhmiä, talkoita ja muuta virkistystoimintaa.
Vapaaehtois- ja vertaistoiminnan keskus
Vepa/Kohtaamispaikka
Kohtaamispaikan toiminta sulautettiin alkuvuodesta 2011 Vepan toimintaan
enemmän vertaispainoitteiseksi. Ohjaajan
ammattiapu on saatavilla. Kävijät sisustivat
paikan omien mieltymystensä mukaan.
Vepassa pidetään kerran viikossa kävijäkokous, jossa päätetään ja tiedotetaan
yhteisesti asioista. Vepa tarjoaa työharjoittelu- ja työelämävalmennuspaikan.
Laguuni-projekti lähti vapaaehtoisen
ideasta ja se toteutettiin vuoden 2010 aikana.
Yökiitäjä
Osallisuus on toteutunut lumipallomenetelmänä ja kadulla oleskelevilta
saatujen tietojen vaihtona. Yhdistyksen
kävijöitä käynyt myös Yökiitäjän matkassa
osallistumassa etsivään työhön.
Yökahvila Kalkkers
Kalkkersin työ on monilta osin henkilöstövetoista monilta: kävijät ovat enemmän avunsaajina. Toiminnan alussa
yökahvila remontoitiin kävijävoimin sekä
siivottiiin aamuisin kävijävoimin ns. toimintarahalla. Yökahvilan ylläpitoa osin
vapaaehtois- ja vertaistyön avulla on ehdotettu.
Sällikoti
Sällikodin toiminta on kehitetty asukkaiden osallisuuden ympärille, jota tukevat
mm. viikottaiset yhteisökokoukset. Täysipainoisen osallistumisen esteenä on välillä
ollut liian vahva päihtymistila. Asukkaat
ovat osallistuneet aktiivisemmin yhdistyksen muuhun toimintaan kuten konseptikilpailuun, Vartiosaaren toimintaan ja Vepan
toimintaan. Henkilökunnan määrää on
vähennetty ja asukkaiden vastuuta lisätty.
Osallisuusprojektin tavoitteena on kirjata yhdistyksen toimintaa ohjaavat osallisuuden pelisäännöt ja pitkän aikavälin
suunnitelmat: tämä muodostaa osallisuustrategian. Kirjataan yhdistyksen tavat
toimia osallisuuden edistämiseksi, ns.
yhteiset pelisäännöt, jotta kaikilla yhdistyksen toimintaan osallistuvilla tai
siitä kiinnostuneilla on mahdollisuus
saada selkeä käsitys siitä, mitä osallisuus Vva ry:ssä tarkoittaa ja miten sitä
käytännössä toteutetaan; miten osallistua
päätöksentekoon, vaikuttamiseen, tiedonsaantiin. Välillisenä tavoitteena on
yhteiskunnallisen osallisuuden lisääntyminen, toimeentulon parantuminen
ja elämän mielekkyyden kokemuksen
lisääntyminen.
Osallisuustavoitteiden kirjaaminen
osallisuusstrategiaksi selkeyttää kävijöille ja jäsenille miten ja millä ehdoin he
voivat osallistua yhdistyksen toimintaan,
mitkä ovat ns. ”pelisäännöt”, mahdollisuudet, esteet jne. Henkilöstön osalta
osallisuusstrategian tavoite on vahvistaa
organisaatiossa toteutettavaa osallisuuden toimintakulttuuria kaikissa toimipisteissä sekä siirtää yhdistyksen työtapa
organisaation osaamiseksi.
Luottamusjohdolle osallisuusstrategia
tuottaa tietoa päätösten tueksi. Yhteistyökumppaneille sen avulla voidaan kertoa
ja tehdä näkyväksi yhdistyksessä tehtävä
työ; rahoittajille voidaan kertoa toiminnan
tuloksista ja vaikutuksista.
Osallisuusprojektin lopputuloksena
on selkeä toimintamalli osallisuuden toteuttamisesta yhdistyksessä. Heikossa asemassa olevien kansalaisten osallistumisen
mahdollistuu. Kun strategia on kirjattu, se
otetaan huomioon kaikissa yhdistyksen toimipisteissä tehtävässä työssä sekä kaikissa
toimintaan liittyvissä päätöksissä.
Yhdistyksen toiminnassa mukana
oleville henkilöille tai mukaan tuleville on
näin helpompi kertoa miten yhdistyksessä
toimitaan.
Yhdistyksen on helpompi kertoa tuloksistaan ja toiminnan vaikutuksista
ulkopuolisille ja sidosryhmille. Sidosryhmät ja yhteistyökumppanit voivat soveltaa
mallia omissa organisaatioissaan.
Projekti
Organisointi ja vastuut: Yhdistyksen
toiminnanjohtaja organisoi osallisuustrategian etenemisen ja johtaa sen toteutuksen.
Hallitus hyväksyy strategian. Aluetyöntekijä ja kokemusasiantuntijat, henkilöstö ja
jäsenet osallistuvat omien työtehtäviensä/
toimipisteidensä palavereihin ja kirjaamiseen. Aluetyöntekijä toimii Nimi ovessa hankkeen koordinaattorina ja toimittaa
tiedon strategiasta hankkeen käyttöön.
Työvaiheet: Nykytilanteen kuvaaminen, palaverit toimipisteittäin ja strategian
kirjaaminen ja hyväksyntä. Arviointikriteerien valinta ja seuranta.
Aikataulu: Palaverit toimipisteittäin kevään, kesän ja syksyn 2011 aikana. Strategia
valmis joulukuussa 2011 ja se hyväksytään
yhdistyksen kevätvuosikokouksessa 2012.
Seuranta: Strategian kirjaamisen yhteydessä kehitetään arviointimalli ja kriteerit.
Myös muita arviointimalleja voidaan
toteuttaa. Caf 2006-itsearviointimallin
hyödyntämistä tutkitaan. Seuranta kuukausittaisissa henkilöstön kokouksissa ja
osavuosikatsauksissa sekä vuosikertomuksessa.
Yhdistyksen tuloksia ja toiminnan
vaikuttavuutta voidaan myös peilata sen
kautta:
- Yhdistyksen toiminnanjohtaja kuuluu
eurooppalaisen asunnottomien järjestöjen
kattojärjestöjen Feantsan osallisuuden
työryhmään ja esittelee strategian työryhmälle.
- Vva ry on mukana Tekesin rahoittamassa Nimi Ovessa -hankkeessa, jossa
Vva ry vastaa kokemusasiantuntijoiden
osallisuudesta asunnottomien palveluiden
suunnittelemisessa. Osallisuusstrategiaa voi
käyttää esimerkkinä asunnottomien palveluissa ja niiden suunnittelemisessa.
- Vva ry on hakenut rahoitusta innovatiiviseen 3-vuotiseen projektiin, jossa
asunnottomuutta kokeneet osallistuvat
uuden asunnottomuusohjelman hankkeisiin kolmessa eri kaupungissa.
Strategian etenemisestä informoidaan
kuukausittaisissa henkilöstön kokouksissa, hallituksen kokouksissa, yhdistyksen
syysvuosikokouksessa jäsenille, yhdistyksen internetsivuilla, Asukki-lehdessä sekä
vuosiraportissa.
Sanna Lehtonen
HÄÄTÖ?
Asukin toimitus kysyy:
1) Mitä neuvoja voit antaa, kun häätö
uhkaa?
2) Onko häätöuhka yleisin yhteydenoton syy?
3) Onko mitään lakia, millä häätöuhan
alaista ihmistä voi auttaa?
4) Sujuuko yhteistyö isännöitsijän
kanssa joustavasti ja oletko onnistunut
estämään häätöjä?
Asumisneuvoja vastaa:
1) Pääasialliset häädön syyt ovat vuokravelka tai asumishäiriöt. Asiakkaat, joilla
on vuokravelkaa ja joiden asian kiinteistöyhtiö on lähettämässä Helsingin käräjäoikeuteen, ovat suurempi asiakasryhmä kuin
asumishäiriöistä käräjäoikeuteen lähetetyt.
Molemmissa ongelmissa pyritään puuttumaan asiaan mahdollisimman varhaisessa
vaiheessa.
Vuosaaren Kiinteistöt Oy:n asunnoissa
asuu noin 7500 asukasta ja huoneistoja
on 3192. Kyseessä on Helsingin kaupungin suurin kiinteistöyhtiö, joten kaikkia
vuokravelkaisia asukkaita en pysty automaattisesti tapaamaan. Vuokravalvonnassa
on ammattitaitoa seuloa ne asukkaat, jotka
tarvitsevat sosiaalialan ammattilaisen tapaamista. Esimerkkeinä pienituloiset lapsiperheet, osa maahanmuuttajista, nuoret,
päihteiden käyttäjät sekä erilaisissa elämän
kriiseissä olevat asukkaat.
Lisäksi jokainen, joka itse varaa luokseni ajan, pääsee selvittelemään vuokravelkatilannettaan.
Ennen kuin vuokravelka- asia lähetetään käräjäoikeuteen, teen asiakkaani
kanssa tarkan maksusuunnitelman. Tapaamisessa käydään läpi asiakkaan tulot ja
menot sekä oikeudet esim. asumistukeen tai
toimeentulotukeen. Myös talous- ja velkaneuvonnan tarve kartoitetaan tarvittaessa.
Olen koulutukseltani sosionomi ja sosiaaliviraston palveluksessa. Teen tiivistä yhteistyötä Itäisen sosiaaliaseman Vuosaaren
toimipisteen kanssa. Asiakas voidaan siis
tavata yhdessä sosiaaliaseman sosiaaliohjaajan kanssa.
ASUMISNEUVOJA AUTTAA
Asumisneuvojan työssä estetään häätöjä ennakolta
Pidämme myös säännöllisesti yhteistyökokouksia sosiaaliaseman aikuissosiaalityön, kiinteistöyhtiön edustajan, lastensuojelun, varhaisen tuen ja kotihoidon
kanssa.
Mikäli asiakkaan maksusuunnitelma
pettää ja asia lähetetään käräjäoikeuteen
vuokrasopimuksen purkamista varten, on
velka mahdollista hoitaa vielä tuomiota
odoteltaessa. Tällaisessa tilanteessa asumisen tulee muilta osin sujua moitteettomasti
eli asumishäiriöitä tai huoneiston huonoa
hoitoa ei sallita.
Asumishäiriöihin puutun kirjeitse tai
tapaamalla asukasta.
Keskustelemme siitä, kuinka kerrostalossa asutaan toiset huomioon ottaen.
Erityisen tärkeäksi koen nuorten ja
nuorten aikuisten kanssa työskentelyn.
Nuoret ovat usein ajattelemattomia ja
nuoruuteen kuuluukin ajan viettäminen
porukassa. Usein asiat korjaantuvat juttelemalla yhdessä. Mikäli häiriöt jatkuvat,
nuorelle asetetaan tarkat aikarajat: määritellään, mikä on se viimeinen piste, jolloin
kiinteistöyhtiö ryhtyy oikeustoimiin vuokrasuhteen purkamiseksi. Eli mitä sitten kun
jäät ilman asuntoa, KOTIA? Kun asumishäiriöt johtuvat jatkuvasta ja pitkäaikaisesta
päihteiden käytöstä, on suunnan muutos
hankalampaa, toki mahdollista.
2) Häätöuhka ei ole yleisin yhteydenoton syy. Tässä kiinteistöyhtiössä tehdään
todella paljon sen eteen, että vuokravelkatilanteissa häädöiltä vältyttäisiin. Häätötilanteisiin toki joudutaan, mutta tätä
on velkatilanteissa voinut edeltää pitkäkin
työskentely.
Vuokravelat, asumishäiriöt, naapuririidat, päihteiden käytöstä syntyvät ongelmat
ja lieveilmiöt, huoneistojen huono hoito
sekä erilaiset kulttuurikonfliktit työllistävät
asumisneuvojaa.
dellinen häätöuhka, ohjataan sosiaaliasemalle sosiaalityöntekijän ajanvaraukselle.
Lapsiperheen ollessa kyseessä lastensuojelulaki velvoittaa tekemään ilmoituksen häätöuhasta lastensuojeluun.
4)Yhteistyö Vuosaaren Kiinteistöt
Oy:n isännöitsijöiden kanssa on muotoutunut reilussa viidessä vuodessa erittäin sujuvaksi, samoin vuokravalvonnan
kanssa.
Käräjäoikeusasioita hoitavan työntekijän kanssa teemme myös erittäin tiivistä
yhteistyötä lähes päivittäin.
Häätöjä estetään yhdessä asukkaan
kanssa aina kun sille on edellytykset. Vuonna 2009 pantiin vireille 160 huoneenvuokra- asiaa vuokravelan vuoksi. Täytäntöönpantuja häätöjä oli 9.
Maksusopimukset tuottavat hyvää tulosta. Yksi työskentelytapa on tehdä oikeudessa purettujen vuokrasopimusten
tilalle määräaikaisia vuokrasopimuksia.
Määräaikana asumisen tulee sujua sopimuksen mukaisesti: vuokrat on maksettava
sovittuina aikoina ja asumisen on oltava
häiriötöntä.
Tämä vaatii asukkaalta erittäin suurta sitoutumista asunnon säilyttämiseen.
Asukas saa määräaikana tukea ja ohjausta
asumiseensa. Mikäli määräaika sujuu hyvin,
palautetaan vuokrasopimus toistaiseksi voimassa olevaksi. Määräaikaisena vuokrasopimus pidetään yleensä vähintään vuoden
ajan riippuen siitä miten asuminen sujuu.
Asumishäiriöissä määräaikaisuutta ei
käytetä. Kun asia päätetään asumishäiriön vuoksi lähettää oikeuteen vuokrasopimuksen purkamista varten, on tilannetta
edeltänyt sen kaltainen työskentely, ettei
asumiselle katsota olevan enää edellytyksiä.
Oikeusprosessi asumishäiriöasioissa on paljon raskaampi kuin vuokravelka-asioissa.
Maria Nordman
3) Ajattelen, että sosiaalihuoltolaki ja
erityislait antavat asiakkaalle tietyn turvan asunnottomuuden uhatessa. Onkin
erityisen tärkeää, että henkilö, jolla on to-
7
Oikeus yhteiskuntaan
Oikeus omiin kykyihin
Jokaisella tulee olla oikeus osallisuuteen omien kykyjen mukaan itsensä näköisenä ihmisenä.
Osallisuus ei aina ole mutkatonta. Järjestössä ei tarvitse sulkea todellisuuden ristiriitoja toiminnan
ulkopuolelle.
O
sallisuuden toteutumisen tarve
on todellinen, kuunnellaanpa
kävijöidemme tahtoa tai katsotaanpa asiaa inhimillisen
oikeutuksen näkökulmasta. Osallisuusmahdollisuuksien työstäminen yhdessä
kävijöidemme kanssa ei silti aina ole saumatonta.
Järjestö, jossa työskentelen, pyrkii löytämään erilaisia vaihtoehtoja osallisuuden
toteuttamiseksi: jotkut kävijöidemme ehdotukset projektien käynnistämiseksi ovat
olleet hyviä ja lähes uskomattomia oivalluksia. Osasta kävijöiden ehdotuksia on tehty
jatkoselvityksiä järjestön työntekijöiden
kanssa ja osa niistä on myös johtanut käytännön toteutukseen.
On kuitenkin myös tilanteita, joissa
suunnitelmien eteenpäinvieminen ja kehit-
tely hankaloituu tai estyy kävijöiltämme.
Esteeksi nousevat arkielämän päihteiden käytön haitat. Osallistumishankkeita
torpedoivasta päihteiden käytöstä puhuminen on aina luonnollisesti vaikea ja haastava
aihe. Kukapa meistä olisi järin tyytyväinen,
kun jostakin meitä itseämmekin vaivaavasta tai kuormittavasta asiasta alettaisiin puhumaan saati sitten kirjoittamaan lehteen.
Kumppanuutta ja kipuja
Tämän artikkelin tavoite on herättää
pohdiskeluun myös niitä, jotka tarkastelevat asioita sivusta ja etäämmältäkin. Osallisuuden oikeutusta on pidettävä esillä silloinkin, kun sen järjestäminen päihtyneille
voi vaikuttaa järjettömältä tai taloudellisten
resurssien haaskaukselta: elettäessä arkea
yhteiskunnan muutosten äärellä. Mahdollisten syyllisten pohtimisesta ei siis
nyt ole kyse vaan yksiselitteisestä
kannanotosta osallisuuden puolesta. Myös silloin, kun kävijöidemme
mahdollisuudet ajoittain hiipuvat
päihteiden vuoksi niin monissa
heidän itsensä hahmottelemissaan
osallisuusprosesseissa.
Epäonnistumisissa on kyse
vain osasta kävijätyön tavoitteita
ja toimintakokonaisuutta vuoden
aikana, mutta tätäkin pohdintaa
on aiheellista nostaa ajoittain esille
osallisuuskäsitteen yhteydessä. Siis
sitä, miltä kenestäkin kävijästämme itsestään mahtaa tuntua, kun
paljon keskustelua, suunnittelua
ja pohjustavaa työtä pyritään siirtämään käytäntöön ja kävijöiden
oman osallisuuden olemassaoloa
tarvittaisiin nimenomaisesti heidän omien suunnitelmiensa toteuttamiseksi.
Näissä käänteissä olemme
usein juuri siinä kohti osallisuusprosessia, jossa päihteiden osuus
vaikuttaa kokonaisuuteen ennalta
arvaamattomalla tavalla ja mitätöi
jo aikaansaatua työtä. Inhimillisen
osallisuuden oikeutusta yhteiskunnassamme ei voida vetää pois kuitenkaan sitä mukaa kuin ihmisiä
syrjäytyy ja jää oletetun normitoimintamallin ulkopuolelle.
Olisi varmasti syytä saada yhdessä aikaan osallisuudelle raamit:
ne voivat syntyä kävijöiden itsensä
ehdottamien toimintatavoitteiden
avulla yhteistyössä järjestön työntekijöiden kanssa.Tällöin voitaisiin
vähentää niitä seurauksia, joiden
kokemuksia ovat turhautuminen, mielekkyyden väheneminen
omassa työssä ja jossakin määrin
näköalattomumuuden työntymi-
Uudet harrastukset
(Kuvat: Esa Palenius)
8
nen aiempien odotusten tilalle. Vaihtoehtonahan voisi kuitenkin olla jo aiemmin
lähtökohtana ollut osallisuuden ja onnistumisen kokemus.
Osallisuus kuuluu inhimillisyyteen
Osallisuuden esteenä ei saisi olla lievä päihdetila, joka on monelle se ainoa keino sietää
tai kestää omia tuntemuksiaan. Tuntemusten taustalla eivät suinkaan ole omat suunnitelmalliset tavoitteet tuhota tai vaarantaa
omaa terveyttä vaan monet traumaattiset
kokemukset elämänhistoriassa.
Tuntuuko lukijasta, että tuon esiin
asiasisältöjä ja painotan sellaisten ongelmien olemassaoloa, jotka ennemminkin
edustavat täysin ratkaisemattoman yhtälön osatekijöitä? Taivummeko yhteiskuntamme oletuksiin moniongelmaisuuden
ratkaisemattomuudesta vai päädymmekö
edelleen jatkamaan työtämme uskoen löytävämme yhteisen tavoiteohjelman matkallamme kohti osallisuuden oikeutusta?
Toteutammeko kansakuntana osallisuutta
mahdollistavien tekijöiden taloudellista
tukemista myös kansantalouden turvin?
Viimeksimainitusta seikasta on tässä artikkelissa pitkälti kyse.
Inhimillisyys ja sen välittömään läheisyyteen kytkeytyvät tavoitteet ja arvomaailma eivät ole yksinomaan ideologiaa vaan
ihmisyyden luontaisinta olemassaolon ilmenemistä. Siihen osallisuus kuuluu olennaisena osana.
Elämän kuormittuminen
Hyvinvointivaltiossa osallisuuden tulisi olla
jo lähtökohtaisesti kansalaisoikeus, eikä mikään ihmisen elämäntilannetta kuormittava tekijä tai inhimillinen tekijä tai niiden
seuraus saisi sulkea ihmistä yhteisöllisyyden
ja muun sosiaalisen elämän ulkopuolelle.
Globaalisti tulisi osallisuutta ja sen oikeutusta kunnioittaa riippumatta siitä, arvioidaanko jokin valtio hyvinvointivaltioksi vai
ei. Osallisuuden rajapintoja määritellään
omassa yhteiskunnassamme lainsäädännön
ja laintulkinnan ohjauksessa.
Hyvinvointivaltion lakeihin ei kuitenkaan sisälly tavoitetta yksilön asettamisesta
pysyvästi osallisuuden ulkopuolelle, vaan
myös rikosseuraamuksellisesti tai terveydentilan heikettyä tavoitteena on aina
saattaa yksilö jossakin vaiheessa osalliseksi
jostakin laillisesta yhteisöstä ja sen yhteisöllisyydestä. Ulkopuolelle jääminen tai sen
uhka aiheuttaa äärimmäisen kuormittavaa
mitätöitymisen tunnetta oman ihmisyyden
kokemuksessa. Ulkopuolisuuden tunne ja
käsitys yhteiskunnassa ”eristetyksi” tulemisesta kumoaa tehokkaasti osallisuuteen
pyrkimisen motivaation.
Päihteet toimivat negaationa prosesseissa, joita suunnittelevat ja käynnistävät juuri
ne ihmiset, jotka taistelevat ulkopuolisiksi
jäämistä vastaan. Näillä ihmisillä on käytössään hiljaista tietoa, jota voitaisiin siirtää
yhteiskuntamme voimavaraksi useammin-
kin, jos erilaiset riippuvuudet eivät tarpeettoman usein torpedoisi erittäin merkittäviä hankemahdollisuuksia. Tarkasteltaessa
osallisuuden erilaisia toteutumismuotoja ja
yhdistyksen alkuperäisiä tavoitteita emme
näin ollen voi hyväksyä ajatusta osallisuusmahdollisuudesta ainoastaan täysin päihteettömänä. Yhdistyksessämme painopiste
on kuitenkin päihteettömyyttä tukevissa ja
päihteettömyyden mahdollisuutta lisäävissä
toimintamuodoissa.
Työskentelen kansalaisjärjestössä, jonka
tavoite ja pyrkimys on avata mahdollisuuksia myös niille kansalaisille joiden elämäntilanne ei ole muutettavissa minkään ”lyhyen kaavan” kautta. Mahdollisuus muuttaa
omia toimintamalleja voi olla heille inhimillisesti liian raskas ja monimuotoinen
prosessi. Aika on se tekijä, joka osoittaa
moniongelmaisuuden ja ongelmien taakoittaman ihmisen muutosmahdollisuuden. Tutkimuksen tai kokemuksen varassa
tehty arviointi ja mahdollisten myönteisten
muutosten kyseenalaistaminen ei tue yksilön kunnioittamista yksilönä.
Kykyjä ja kokemuksia
Olen nähnyt kävijöidemme arjessa kykyä
syvään inhimillisen oivaltamiseen. Osallisuuden toteuttamisen kehityskenttä on
laaja: yhdistyksessämme on kävijöitä, jotka
tuovat mukanaan vahvaa ja syvältä luotaavaa ymmärrystä, ja vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka omaavat tietoa ja näkemystä jota ei
ole vielä edes oppikirjallisuuteen painettu.
Näiden ihmisten ymmärrys ja näkemykset ovat pysyvässä suhteessa muuttuvaan
maailmaan; siksi aiemmin esiin noussutta
ymmärrystä ja viisautta kirjoitetaankin
päivittäin jatkuvasti uudeksi kokemusasiantuntijuudeksi.
Yhteiskuntatieteistä on suomalaisessa
yhteiskunnassa kirjoitettu paljon, meillä on
väitelleitä tutkijoita, joilla on myös laajaa
kansainvälistä arvostusta. Elämään kuuluvat kuitenkin muutokset, joihin henkilökohtaiset kokemukset menneisyydestä
ja nykyisyydestä sekä käsitykset tulevasta
tuovat aivan oman erityisosaamisen alueen
ja asiantuntijuuden.
Tuo erityisosaaminen on kasvanut yhteiskunnassamme, joka on kulttuurihistoriallisesti meille suomalaisille itsemme
näköinen. Nimenomaan itsemme näköinen
se tulee olemaan myös eri kansallisuuksien
tultua osaksi yhteistä Suomeamme.
Ilmaisutapojen kuunteleminen
Avointa yhteiskuntaa voidaan ravita asennoitumalla ottamaan jokainen yksilö mukaan. Kansallinen hyvinvointi kehittyy pyrittäessä yhdenvertaisuuteen heikoimman
ja vahvimman yksilön välillä.
Osallisuuskäsitteen ymmärtäminen
edellyttää yksilön olemassaolon kunnioittamista ja valmiutta turvata hänen mahdollisuuksiaan osallisuuteen. Kehittäkäämme kuuntelevaa foorumia niiden ihmisten
ilmaisulle, joilla on kokemus osallisuuden
ulkopuolelle jätetyksi tulemisesta yhteiskunnassamme. Jos tahtotilamme on edellämainitun mukainen, päihdetilan merkitystä
yhtenä osallisuuden esteenä täytyy pohtia
edelleen. Meidän on pyrittävä yhteisesti
määrittelemään jokin yhteisesti hyväksytty
päihdetilan taso sekä ne osallisuushankkeet, joissa tuo taso on mahdollista yksilölle
sallia.
Juhani Haapamäki
Vva ry, Liikkuva tuki / Palveluohjaus
Kuva: Hartti Ahola
Kalkkers: siitä se lähti
E
lettiin hiukan alle vuosilukua 2000. Olin
jo eronnut ja ollut siellä sun täällä eli ollut
yötä erilaisissa paikoissa, ennen kuin sitten
päädyin yöksi silloiseen Kalkkersiin, joka
sijaitsi Kurvissa. Yöllä oli tosi kylmä, pakkasta noin 15
astetta, eikä olo ollut paras mahdollinen mutta parani
kyllä huomattavasti, kun sinne sisälle pääsi.
Porukkaa oli paljon, vain istumapaikoille pääsi
sitten sisään. Olin ihan ensimmäistä kertaa paikan
päällä. Porukka etupäässä nukkui istuallaan, pää oli
pöytää vasten. Jotkut pelasivat huutopussia, johon
tarvitaan neljä pelaajaa. Sen huomasin, että jossain
sivu pöydällä oli iso mehupönikkä, josta sai mehua
juodakseen. Joku oli kysynyt, että onko tossa viiniä
juotavaksi, joten heti aluksi kerrottiin, että se on vain
mehua ja että ei yökahvilassa saa kuin kahvia, teetä,
mehua ja vettä.
Siinä sitten minäkin istuin ja olin hiljakseen. Katsoin vähän aikaa ympärille eli mikä oli pelin henki?
Samalla siinä eräs mies tuli vähän kyselemään, kun ei
ollut aikaisemmin nähnyt minua. Hän oli Jussi Roiha.
Kerroin, että olin asunnoton ja asunut siellä sun täällä
eli kavereiden luona.
Roiha kertoi päällisin puolin, että Kalkkers on yökahvila, jossa etupäässä monet asunnottomat oleilivat
yön yli. ”Mutta mulla on toimisto, ja päivä paikka ihan
nurkan takana, missä voi toimittaa henkilökohtaisia
asioita, vaikka soittaa Kelaan ja sosiaalitoimistoon.
Voit tulla sinne huomenna ja katsotaan sitten siitä
eteenpäin.”
No joo, mulla oli kyllä aikamoinen väsymys päällä
ja rupesin nukkumaan.
Menin sinne päiväpaikkaan vasta muutaman päivän kuluttua. Siellä oli porukkaa kahvilla ja tupakalla,
sillä siihen aikaan sai tupakoida sisällä. Maisa Kuikka
tuli esittelemään itsensä ja kertoi samalla päiväpaikan
toiminnasta. Koko juttu oli mulle ihan uutta, mutta
tuntui jotenkin kotoisalta, että ihan ruohonjuuritasolla olevia ihmisiä autetaan kaikin tavoin, miten vain
pystytään. Apua sai vuokra-asunnon hakemisessa
eli Helsingin kaupungille paperit vetämään, mutta
ennen kaikkea siksi aikaa hankittiin jostain yöpaikka
eli asuntolasta paikka.
Siinä samalla Maisa sanoi: ”Meillä on Asukkilehti, johon voi kirjoitella asunnottomuudesta tai
kirjoittaa runoja ja piirtää piirustuksia. Neljä kertaa
vuodessa ilmestyvä lehti, joka menee päättäjille luettavaksi, ja se on valtakunnallinen lehti. No luin lehteä,
ja mielestäni se oli hyvä lehti.
Ensimmäinen juttuni oli vuonna 2000 Veikko
Hurstin joulujuhlasta kisahallissa, jossa oli paljon
väkeä, etenkin asunnottomia sekä työttömiä ja juuri
ja juuri toimeentulevia.
S
iitä se alkoi sillä jutulla, ja pikkuhiljaa alkoi
syntyä Asukki-lehteen
asunnottomuuden
näkökulmia ja toisten asunnottomien haastatteluja ruohonjuuritasolla.
Tietenkin lisäksi oli vielä
vapaaehtoistyö, joka näkyi
kokonaisuudessaan Asunnottomien yön tapahtumassa. Siellä on mukana aina
paljon vapaaehtoisia. Mutta
tarvitaan niitä vapaaehtoisia
ympäri vuoden erilaisissa tapahtumissa.
Vva ry on ollut minulle tukena etenkin asunnon
pitämisessä antamalla pelivihjeitä, olen saanut neuvoja kuinka toimia. Ja olen
saanut soittaa puhelimella
virastoihin, samoin kuulla
paikan päällä muiden juttuja, kuulla miten heillä menee,
juoda kahvia sekä osallistua
erilaisiin tapahtumiin. Olen
sanonut, että silloin, kun ihmisellä ei ole sitä asuntoa,
hän on paikan päällä, mutta sitten, kun hän saa sen
asunnon, silloin unohtuu tämä Vva ry. Kun minä sain
sen vuokra-asunnon ja sain töitä, mulla tämä juttu
meni Asukki-lehden välityksellä eli aina ei päässyt
paikan päälle, mutta tein juttuja lehteen.
Etenkin vapaaehtoistyötapahtumat ovat kaikkein
tärkein asia. Pystyy auttamaan muita ihmisiä, kun
on saanut apua. Osaa arvostaa sitä.
Tässähän tämä aika on mennyt, ja me ajan mukana, mutta eteenpäin sitä on mentävä, kummiskin
hyvällä ajatuksella.
Vepa on se ruohonjuuritason paikka, joka on
päivisin auki, ja siellä työntekijöitä ja vapaaehtoisporukkaa, joiden kanssa
voi jutella päivän
asioista. Vva r y :n
toiminnan puitteissa
olen saanut kavereita.
Samoin muutkin vapaaehtoistyöntekijät,
jotka ovat tulleet Vva:
n toiminnan piiriin.
Jorma Korhonen
Kuva: Esa Palenius
9
rakentaminen.
Kuva: Mimmu Tuovinen
Katupoika
Linnassa huumetuomiosta istunut kaveri:
”Totta vitussa kadulla täytyy olla tarkkana –
lähtökohtaisesti kehenkään ei voi luottaa.”
Puolustus
PETE (nimi muutettu)
MIELUUMMIN KADULLA
KUIN ORJUUDESSA
YMPÄRISTÖ-
ministeriössä
V
Asunnottomuus on kohtuutonta
sekä asunnottomalle
että kaupungille
V
iime vuoden elokuusta lukien
olen ollut tekemisissä 14 asunnottoman henkilön kanssa.
Asunnottomana pitää itseään
yhtä hyvin henkilö, joka asuu tilapäisesti
tuttunsa luona, mutta myös rappukäytävissä yöpyvä tai päihdeongelmaisten palvelutalossa asumisen mahdottomaksi kokeva
henkilö.
Asunnottomuuden kesto ja mahdollisuudet saada asunto ns. vapailta vuokramarkkinoilta tai kaupungilta vaihtelevat
henkilöstä toiseen. Huonoimmassa asemassa ovat luottohäiriömerkinnän saaneet
henkilöt ja toimeentulotuen varassa elävät
maahanmuuttajat. Kaikki yhteyttä ottaneet
ovat toivoneet omaa, tavallista kotia mistä tahansa Helsingistä. Lähes kaikilla on
asuntohakemus vireillä ainakin kaupungin
asuntoihin.
Yhteyttä ottavat odottavat apua asunnon hankkimisessa, mutta sosiaalitoimen
keinoin ei asialle juurikaan ole paljon tehtävissä. Tietyin edellytyksin Kela maksaa
asumismenoihin asumistukea ja sosiaalivirasto myöntää toimeentulotukea vuokraan
ja vuokravakuuteen. Mutta pääsääntöisesti
jokaisen tulee kuitenkin hankkia asunto
itse.
Helsinki on vetovoimainen kaupunki ja monet tulevat tänne, vaikka asuntoa
ei olekaan tiedossa. Aluksi he majoittuvat
sukulaisten tai ystävien luo ajatuksenaan lyhytaikainen järjestely. Kun asuntoa ei sitten
löydykään, on asunnottomuus uhkana, koska vain harvalla on ylimääräistä tilaa niin,
että voisi majoittaa perheen ulkopuolisia
pitkäaikaisesti.
Sosiaalivirastosta apua hakeva asunnoton ohjataan Hietaniemen palvelukeskukseen, jossa voi asua tilapäisesti, ruokailla
ja peseytyä sekä keskustella sosiaalityöntekijän kanssa ja saada terveydenhoitoa.
Palvelukeskuksen tavoitteena on, että sinne
hakeutunut asunnoton voisi mahdollisimman pian löytää sopivan asunnon. Jotkut
siellä yöpyneistä ovat kertoneet minulle,
että he mieluummin nukkuvat rappukäytävässä kuin menevät Hietaniemeen. Maahanmuuttajat epäilevät, että on tapahtu-
10
nut jokin erehdys, kun heille on osoitettu
paikka alkoholisteille tarkoitetusta paikasta.
Joillekin asunnottomaksi jääneille, lähinnä
perheellisille asiakkaille sosiaalivirasto voi
myöntää maksusitoumuksia päivä- ja viikkovuokraa periviin majoitusliikkeisiin.
Sosiaalitoimi selvittää laiminlyönnit
Asunnottomaksi jääminen on vuokrien
maksamatta jättämisen johdonmukainen
seuraus. Mikäli henkilön toimeentulotukilaissa määritellyt tulot ja varat eivät riitä, on
hänellä oikeus saada sosiaalivirastosta toimeentulotukea kohtuuhintaisen vuokran
maksamiseen. Jos taas tulot ja varat olisivat
riittäneet, mutta henkilö onkin käyttänyt ne
johonkin muuhun tarkoitukseen, voidaan
toimeentulotukihakemus hylätä ja seurauksena on asunnottomaksi joutuminen.
Kyseisenlaisissa tilanteissa sosiaalitoimen keinoina on selvitellä, mistä vuokrien maksamisen laiminlyönti johtuu ja
voidaanko ehkäisevää toimeentulotukea
myöntämällä pelastaa asunto ja välttää
asunnottomuuden aiheuttama ahdistus
ja väliaikaismajoituksen moninkertaiset
kustannukset. Sosiaalitoimi voi varmistaa
vuokranmaksua perustamalla asiakkaalle välitystilin. Uudehko ammattiryhmä,
asumisneuvojat pyrkivät myös tukemaan
asunnon säilyttämistä muun ohella neuvottelemalla vuokranantajan kanssa ongelmatilanteissa.
Toimintakyvyttömyyteen saa apua
Aina vuokrarästejä maksamallakaan ei voi
saada häätöä peruutetuksi. Asunnottomuuden ehkäisy olisi kaikkien etu, mutta usein
asunnottomaksi jäänyt on jo pitkään ollut
syystä tai toisesta niin toimintakyvytön, että
hakee apua vasta, kun on saanut haasteen
käräjäoikeudesta ja vuokranantaja ei suostu
enää neuvottelemaan. Asunnottomuuden
alettua voimavarat usein vähenevät entisestään ja esimerkiksi velkaneuvontaan hakeutuminen voi tuntua ylivoimaiselta.
Sosiaalihuoltolain 23 §: mukaan asumispalveluja annetaan henkilölle, joka tarvitsee
erityisestä syystä apua tai tukea asumisensa
järjestämisessä. Helsingissä sosiaaliviraston
asumisen tuki-yksikkö käsittelee yksinäisten täysi-ikäisten päihde- tai mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden asuntohakemuksia. Asiakkaan toimintakyvyn
ja käytettävissä olevien paikkojen mukaan
henkilö voi saada asunnon tukikodista,
soluasunnosta tai yksiön. Päätös myöntää
tällaista asumispalvelua perustuu aina ns.
SAS (sijoita-arvioi-seuraa) -ryhmän arvioon asiakkaan tuen tarpeesta.
Asumisen tuki -yksikön päätöksellä asumaan
Helsingin kaupunki on myös sitoutunut
valtakunnalliseen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaan muun muassa järjestämällä asumisyksikköjä, joista
voi saada asunnon asumisen tuki-yksikön
päätöksellä. Tällainen yksikkö on esimerkiksi joulukuussa valmistunut 125-paikkainen Aurora-talo, josta pitkäaikaisesti
asunnoton voi saada yksiön.
Lähes poikkeuksetta asunnottomien
kanssa keskustellessa ilmenee, että häätöön
johtaneen vuokramaksun laiminlyönnin
tai häiritsevän elämäntavan taustalla on
hoitamatonta masennusta tai neurologisia
häiriöitä, joihin voi liittyä liiallista päihteiden käyttöä. Usein tilanne on myös se, että
omaiset ja ystävät ovat niin väsyneitä tilanteeseen, että asunnoton jää yksin monin
tavoin kohtuuttomaan tilanteeseen.
Toivoa asunnon saamisesta ei kannata
kuitenkaan koskaan menettää. Esimerkiksi
verkko-osoitteissa (oikotie.fi, etuovi.com)
on tarjolla yksityisten vuokranantajien
kohtuuhintaisia asuntoja. Kaikki yksityiset
vuokranantajat eivät tarkista luottotietoja
tai vaikka tarkistaisivatkin, voivat kuitenkin
henkilökohtaisen tapaamisen perusteella
luottaa siihen, että vuokrat tulevat maksetuksi ja että asuminen muuten sujuu.
Pienituloiselle ja varattomalle henkilölle
sosiaalivirasto myöntää maksusitoumuksen
vuokravakuuteen, minkä myös monet yksityiset vuokranantajat ovat hyväksyneet.
Helsngin kaupungin
vs. sosiaaliasiamies Suvi Lepoluoto
astaanottajat on tuttuja
paljon kaduilla kulkeneelle – ehkä kuitenkin
fiksuimmasta päästä,
mutta tärkeitä henkilöitä, omasta
mielestään tietenkin ja arvonsa tuntevia. Kavereille voi kertoa olevansa
ministeriössä työssä. Palkkiota siitä
työstä ei kannata kertoa, nauraisivat
ryökäleet.
Kun on opastettu mistä kulmasta oikeaan tai portaista alas,
ehkä hissillä ylös. niin vielä lukittujen ovien pitää löytää vallan
virkamieskammarit, joita isompia
kutsutaan kokoushuoneiksi tai peräti kabiniteiksi. Kyllä oli katupojan
huuli pyöreänä ja vähän vierastinkin tilannetta. Ei ehtinyt edes istua,
kun jo oli kiidätetty ravintolatasoa
olevat voileivät. En sitten tiedä onko
vallasväki tottunut moiseen serveeraukseen, mutta hiipi epäilys, että
on hyvinkin tottunut. Hävetti oma
aamuevästys kotona – ranskanleipää ja halvinta edamia- mutta
eivät nämä ihmiset sitä tienneet,
enkä kertonut. Kevyen jutustelun
jälkeen aloitettiin kokous, joka oli
hyvin valmisteltu virkamiestyönä.
Kokouksen osanottajat oli myös
hyvin valikoitu, lukuun -ottamatta katupoikaa, joka oli ikään kuin
livahtunut takaoven kautta toiminnanjohtajan völjyssä.
Asiaa siellä puhuttiin asiantuntevasti, mutta välillä terminologialla josta katupoika ei aina kaikkea
ymmärtänyt, ammattisanastoa tai
virkakieltä, josta ei tolkkua saa välillä itse Erkkikään. Katupojalta ei
tietenkään kysytty mitään yhdessäkään kokouksessa, mutta kai he tiesivät mistä ja keistä puhuivat. Eihän
katupojalla ollut kuin kokemus kadun kovuudesta, asuntoloista, ensisuojasta, asunnottomuuden musertavasta arjesta sekä osattomuudesta.
Kokenut on – asiantuntija omassa
asiassaan , mutta kukaan ei kysynyt,
mitä sitä tyrkyttämään älykkäille
ihmisille.
Reijo Pipinen
ALKUSANAT
P
uolustus valottaa esteitä ja puutteita, joihin asunnoton ja asunnottomuutta kokenut ihminen
voi arjessaan törmätä. Kirja kertoo siitä, miten ja miksi perustarpeiden
puuttuminen - lämmin suihku, ravinto,
terveys, oma koti ja sivistys - vaikuttavat ihmisen minäkuvaan sekä käsitykseen itsestä.
Puolustus on viesti siitä, kuinka asuntolaasuminen voi syödä ihmistä, kuinka vanhakantainen läpinäkymätön, autoritaarinen
hallintotapa ja diktaattorimainen rajattu
hiljainen tieto alistavat ja uuvuttavat, kuinka kontrollikulttuuri, joskus viranomaisten automaattisesti negatiivinen asenne ja
jäykät vuosisadan alusta voimassa olevat
käytännöt asunnottomien ”auttamiseksi”
leviävät kansan mielipiteisiin ja saattavat ilmetä velttoutena asunnottomien auttamista
koskevassa poliittisessa päätöksenteossa.
Valhe, pitkä putki, itsensä pelistä pois
jättäminen ja pako arjesta voivat auttaa
ajoittain kestämään tuskaa irrallisuudesta, mutta koskaan et voi tietää, milloin ja
kenen mitta on täysi: rakenteet sortuvat,
stressaantunut keho vaatii ainetta ja nuppi
turpoaa kuuroksi paskantärkeälle lähikulttuurille, yhteiskunnan vaatimuksille
ja usein liian objektiivisille ja kliinisille
keinoille tuottaa lisää jonotuslippuja,
harkinnanvaraista
tukea, väliaikaisia
asumisratkaisuja ja
peliaikaa. Hän joka
pyrkii takaisin yhteiskuntaan saattaa
olla kuka tahansa
meistä.
Usein kaduille
itsensä luovuttanut ihminen ruoskii itseään säälimättömästi ja käy
kohtaamisissa läpi
elämänsä katkeria
käänteitä, vaiheita
ja asioita, joita on
vaikea perustella ja
sivullisen ymmärtää. Kuunteleminen,
eläytyminen, rinnalla kulkeminen ja
heikkoihin signaaleihin tarttuminen
voivat helpottaa
vaikeassa tilanteessa olevaa ihmistä ja
auttaa pienen matkan eteenpäin.
Puolustus keskittyy kuuntelemaan
asunnottomien kokemuksia ja Vva ry:n
kävijöiden mielipiteitä siitä, kuinka asunnoton ihminen elää ja ajattelee. Asunnoton on usein kriittinen ja tarkkanäköinen,
impulsiivinen mutta voimakastahtoinen
ja hyvin herkkä reagoimaan epäoikeudenmukaisuuteen, eriarvoisuuteen, ihmisten
itsekkyyteen ja tavaroita ja materiaa ihannoivaan asennekulttuuriin. Usein asunnottoman ihmisen tarinoiden taustalla
on epävarmuutta omasta pärjäämisestä,
vanhemmuuden puuttumista tai liikaa kipeitä asioita lapsuushistoriasta, kasapäin
epäonnistumisia sekä rankkoja kokemuksia
viranomaisten toiminnasta ja erilaisista yhteisöistä jo koulumaailmasta lähtien.
Kodittomien ja kodittomuutta kokeneiden näkökulmaa avataan elävästä todellisuudesta, samoin ammattilaisen kokemuksina Helsingin Kalliosta: kirjoittaja
kohtaa liian nuoria asunnottomia ihmisiä,
työttömyyttä, juurettomuutta, yksinäisyyttä, päihde- ja mielenterveysongelmia,
sairauksia ja köyhyyttä ilman ajanvarauskirjaa. Tyypillisimmillään asunnoton on
keski-ikäinen, eronnut, päihde- ja mielenterveysongelmainen mies, joka on jättänyt
menneisyytensä taakseen. Naisista noin
kolme kymmenestä käy matalan kynnyksen kohtaamispaikassa, nuoria heistä on
saman verran.
Kirjan syntyyn vaikuttaneen työryhmän
jäsenet ovat asunnottomuudesta selvinneitä
kokemustutkijoita, muutoin asunnottomuuden kokeneita tai työn kautta vähävaraisten ja asunnottomien ihmisten kanssa
tekemisissä olevia henkilöitä. Kirja kertoo
riistosta ja rikollisuudesta, kurjuudesta ja
siitä, kuinka ihminen alistuu ja lopulta luovuttaa. Kirja on myös monen asunnottoman puheenvuoro tai tai selviytymistarina,
joka tuo esiin palvelujärjestelmän asenteellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia kuten
talkoohenkeä ja innovatiivisuutta, edistyksellisyyttä, tahtoa sekä sosiaalityön tuloksia
sosiaalista tukea ja asuntoja tarvitsevien
ihmisten auttamiseksi. Kadulla vallitsevat
säännöt ja kontrolli, roolit ja nokkimisjärjestys. Kirja toimii viestinä opiskelijoille,
viranomaisille ja asiantuntijoille siitä, miksi
epäkohtiin on puututaan ja kuinka ympyrä
sulkeutuu.
ASEMISSA
Varmuudeksi asemissa, joku voi yllättää
edestä tai takaa. Ajoitus baariin, ajoitus
vessaan, kadulle - ajoitus asunnottomien
sosiaalipalvelujen piiriin. Ennen estoon
ja assoon, tänään astuun. Ajoitus takaisin
baarin takimmaiseen pöytään – ei koskaan
selin avonaisen oviaukon läheisyydessä.
Aina naama kohti valoa, ihmisiä, hereillä
ja pää kylmänä. Ei koskaan pimeässä ilman pako- tai varasuunnitelmaa. Aina esillä
vaihtoehdot syyttömyyden vakuutteluun,
vaikka koko homman kanssa ei olisi mitään
tekemistä. Nöyrässä kumarassa katseilta
piilossa ja yllättäen hereillä. Aseman suojissa talvipakkasella yksi ympärivuorokautinen lämmin sisätila, jossa vartijat antavat
olla rauhassa. Vaihtoehdot ovat vähissä.
En provosoidu. En. Mutta täytyyhän minun nähdä ja kohdata ihmiset selkä seinää
vasten. Silti pääperiaatteena luottamuksen
38-vuotiaan kävijän lapsuus purkautuu
Kohtaamispaikan ikkunapaikalla ohjaajan
kuultavaksi: äiti auktoriteettina on ampunut monta mustaa, kavalaa sanallista ja sanatonta luotia - simpauttaen pienen pojan
nurkkaan häpeämään. Joskus nuoruudestaan muistaa tunteen isosta ja pelottavasta,
täyttämättömästä tilasta tulevaisuuden uhkana ja muistaa elävänsä mielessään täynnä
ikuista suurta surua ja katkeruutta, kun
kukaan ei arvostanut eikä kukaan välittänyt
– äiti valehteli, halveksi ja kidutti ja onnistui
lopulta katkomaan niitä työkaluja, joiden
avulla Matti Meikäläiset halkovat maisemia.
Tämä mies ei liiku, kun ei uskalla – mutta
tietoinen valinnan vapaus on ääneen kerrottu ja yhdessä on todettu oma tieto ja
tunne, josta mies ei luovu mistään hinnasta:
”Mielummin kadulla kuin orjuudessa.”
MIELI MUSTANA
Lapsena kuulin vain, kuinka hienot rouvat
syö, ite oottelin lnurkassa kunnes juhlat
olivat ohi, ihan vaan siksi, et mun mutsin
ei tarvitsisi hävetä mua. ”Jos ei nurkassa
ollut joku, joka valitti, niin mutsi repes repes siitä, jos mulla meni hetken vähän
paremmin”.
Kysyn, näetkö äitiäsi enää. ”Tosi harvoin, mut ne muijat ja niiden syyttävät
sormet eivät jätä mua koskaan rauhaan,
ne seuraa mua mun uniin ja joka koloon
– näin yks yö unta sellaisist mustatukkaisista naisista, jotka vääntelivät naamojansa
ja kaikki ne nauroivat mulle.”
NÄLKÄ
”Eräs aamu oli huutava nälkä ja jano,
mä mietin, miten mä saan tonnikalaa 75
sentillä, kun tonnikalapurkki maksaa Kkaupassa 80 senttiä. Vettä saa yleisest veskist halvimmillaan 50 sentillä tai jos joku
poistuu veskistä ni voin mennä sinne samal ovenavauksel, se maksais nolla euroo,
päätin sit pummata joltain viis senttiä – et
usko Ulla miten vaikeeta oli saada se saatanan viissenttinen. Aattele saatana, kun
seutulippukin maksaa yli 80 euroa ja mun
pitäis käydä kattomassa mun faijaa, kun se
makaa Hyvinkään sairaalan vuodeosastolla
aivoinfarktin jälkeisellä kuntoutusjaksolla.”
Tiedän, että tämä ihminen sai sosiaalityön
tekijältä harkinnan varaista matka/kahvirahaa ensivisiitille sairaalaan, mutta jatko
olikin sitten oman taloustilanteen varassa.
Vähäisiksi jäivät tämänkin kävijän retket
isänsä tykö.
”Ai niin ja kiitos taas suihkusta, leivästä ja
muustakin”, lausahti laihakasvoinen pieneksi jäänyt mies, joka ei ollut saanut paljoakaan kotilämpöä lähtiessään 16-vuotiaana
maailmalle. Nyt neljäviisi mittarissa eikä
mitään suuntaa elämälle, kuin elävä muistutus nimellä Vaellus eestaas. Hän jaksaa
lähtiessään hymyillä silmiin sanoin ”kiitos,
että jaksoit jakaa vitustani”.
JÄTTILÄISMÄINEN ÖÖGA
Kukaan ei jalostu köyhyydessä, turha kärsimys näivettää ja tekee apaattiseksi. Kukaan
ei ole syntynyt kadulle eikä kukaan toivonut
11
”Tänään voin hyvin.” Jorman kuvasi Arto
Timonen.
itselleen huonoa kohtelua eikä välinpitämättömyyttä viestiviä kammoyhteisöjä,
tiukkoja hirmuhallitsijaisiä ja -äitejä.
”Äitini hymyili sadistista hymyään ja pakotti mut ja mun pikkubroidin syömään meidän lemmikkikanin, jonka hän oli meille
varta vasten keittänyt.”
Toivottavasti epäonnistut elämässäsi, etkä
ikinä pärjää missään, oli äidin toivotus.
Mikä hulluinta, myös naapurin tädit säestivät tätä kylällä arvostettua voimanaista.
”Sulkiessani kotioven viimeisen kerran olin
vain 16-vuotias.”
Tämän äidin aikuisiksi varttuneet pojat
ovat nykyään molemmat kadulla ja elävät
kädestä suuhun hyvin vaatimatonta elämää
lääkkeet ja alkoholi tuttipullonaan. Toisella
on voimakkaita pelkotiloja, pahoja unia
menneisyydestä ja paniikkihäiriö ja toisesta
en tiedä kuin sen, että elossa on.
Syväpuron hoitokoti Liljendalissa jatkaa toimintaansa. ”Tämän pienen kesäloman jälkeen Syvis
jatkaa 15-17 paikkaisena yksikkönä”, kertoo
toiminnanjohtaja Mauri Poikeljärvi.
Arska
Kadotettu satanen
Arska kyseli Onskalta aamulla, että onko
nähnyt satasta.
Mitä satasta?
No sitä mistä hallitus rummuttaa ja ihmiset kovasti puhuvat.
Onskan otsa rypistyy. Ai sitä satasta.
Mä kuule luulen, et sitä ei oo vielä edes
painettu.
Arska miettii. Mun on kysyttävä asiaa
edunvalvojalta. Kai se tietää.
Onska toteaa asian olevan selvä kuin
pläkki, kyl se tietää.
Arska lähtee asiaa kysymään ja tulee
kahden päivän päästä lehtilaatikoille ja
Onska siinä kyselemään kadonneen satasen
arvoitusta. Arska kertoo, että asia ei koske
meitä, ku ollaan toimeentuloasiakkaita.
Onska toteaa siihen: ”Sinne katos sekin satanen, viikon fyrkka.”
ELÄMÄN KEVÄÄT
RUBIKIN KUUTIOSSA
Sain eka kerta täyden lasillisin täystuoremehua vasta kun olin aikuinen. Tuoremehu oli
kova juttu joskus 70-luvulla. Äitini tykkäs
kiduttaa, se joi itse ja antoi meille lapsille
pohjat ja silloinkin oli syyllinen olo, jos satuin juomaan pisarankin liikaa, niin mutsi
sai kauheen raivarin. Tiiäksä, mä keksin just
miten ton vois tiivistää: ”Kun sä laitat kaks
muurahaista samaan kuppiin, niin lopulta
ne syövät toisensa.”
Jotenkin mulla oli sellainen olo, että tein
kaiken väärin. Kerran meil oli koulukuvaus
ja toin äidille kuvani näytettäväks. Mulle
tuli just sama fiilis kun jouduin näyttämään
huonon arvosanan, pelkoni oli todellinen,
sillä heti siel eteisessä mutsi sai kauheen raivarin: ” Miten tollaista naamaa voi kukaan
katsoa, miten sä kehtaat tuoda mulle noita
kamalan näkösiä kuvia mun maksettavaksi!” Aattele, mun mutsi oli kylällä pidetty
perhepäivähoitaja.
JORMA, 50 v
”Taakseni jätin hääkuvan, vihkiraamatun
ja kotiavaimet.”
Olen Riistaveden poikia. Vietin lapsuuteni
posket punaisina ja iloisena veikkosena,
jonka silmät loistivat kuin tähdet. Olen
pelannut lapsesta saakka jalkapalloa, olin
kiltti poika ja tykkäsin kirkkiksestä, rovesta
ja pollarista, hyppelin narua, koska se sattui
olemaan in. Tykkäsin muutenkin kaikista
kivoista yhteisöllisistä leikeistä ja urheilusta.
Tarkkaa oli, kun äiti vaati ruokailemaan ja
joskus harmitti.
Olen ollut hieman vilkas, mutta elämänasenteeni on pohdiskeleva ja olen mielestäni löytänyt oman paikkani. Identiteettini
on ollut koetuksella, mutta kaikesta olen
selvinnyt. Nuoruudesta on jäljellä ylioppilastutkinto ja ravintolakoulua.
Kun yksinäinen poikamies jäi lomille
töistä, tulikin ongelmia: välillä alkoholi verotti muutamia päiviä, myöhemmin poissaoloja kertyi liikaa. Eteenpäin piti päästä.
Työpaikka meni ja vastoinkäymiset tulivat
tilalle. Ihmissuhteet olivat hatarat, vaikka
porukkaa oli aina ympärillä. Mitään vakavaa suhdetta ei siihen aikaan ollut kunnes
sitten tapasin naisen, josta tuli vaimoni.
Suhteemme oli diplomaattisesti rakkauspohjalla.
Avioliiton aikana yhteiselo oli työntekoa ja raittiutta, en ottanut mitään puoleen
vuoteen, mutta sitten viina alkoi taas silloin
tällöin maistumaan. Näin löysin itseni jälleen vapaana miehenä ja iso kassi olallani.
Syväpuro uudistuu
Arska tiukan paikan edessä
Kiitokseni teille!
Pitkän sisäisen itkun ja masennuksen
jälkeen aloittelin uutta sivua elämässäni.
Ratkaiseva avain selviytymiseeni on ollut
ympäristön tuki ja hyvät suhteeni lähiomaisiini kuten äitiini, isääni, siskooni sekä
kaukaiseen serkkuuni.
Minun selviytymistäni ovat auttaneet
AA-kerhot, naisystäväni, perhesiteet, Sillanpirtin hoitojakso ja Tervalammen kuntoutuskeskus, jossa ympäristö oli rauhallinen.
Tervalampi vietti kartanon 75-vuotis syntymäpäivää 12.08.2011, jolloin suomenlippu
hulmusi salossa ja tunnelma oli katossa.
Olin kiitollinen tutulle henkilökunnalle
kuten Veikko Mikkoselle, joka on ollut minulle erittäin arvokas vertaistuki silloin,
kun minulla oli vaikeuksia, sekä muille tutuille henkilöille, jotka ovat käyneet samoja
asioita läpi. Liikutuin nähdessäni heidät
tutussa ympäristössä. Kokemusasiantuntijakoulutus on auttanut todella paljon.
Silloin kun ihminen on asunnoton, on
vaarana, että kynttilää tulee poltettua molemmista päistä. Tukihenkilö olisi ollut tarpeen. Minun tapauksessani rakkaus naiseen
auttoi lopulta uuteen päivään. Seitsemän
vuotta meni kärvistellessä. Kiitokseni myös
Vailla vakinaista asuntoa ry:n henkilökunnalle. Mielessäni säilyy aina edesmennyt
Juhani Roiha, tärkeä perustajajäsen ja oman
kokemuksensa kautta ohjausta, apua ja
tukea asunnottomille antanut ihminen.
Muistan lämmöllä järjestösihteeri Maisa
Kuikkaa, jonka sukunimi viittaa omiin juuriini; kuikka on lintu ja sukujuuret usein
Karjalasta. Arvostan myös nykyisiä järjestön ihmisiä, kuten Sanna ja Jussi Lehtosta,
aluetyöntekijä Carole Bradya sekä monia
muita lähellä olevia.
Kolikko
Kolikosta löytyi toinen puoli,
samanlainen se olikin,
en minä kummiskaan sitä huoli,
vaikka sitä tyrkytät väkisin.
Jos se olisikin onnenlantti,
heti minä kyllä sen ottaisin,
en tiedä kestäisikö mulla kantti,
kun toivomuskaivoon sen heittäisin.
En tiedä, mitä siitä mahtais tulla,
kun lantin kaivoon heitinkin,
yksinkertainen toivomus mulla,
kun uskalsin sen heittää sinne viimeinkin.
Tuskan hiki ja pelko oli mulla,
kun viimein unestani heräsin,
ihmisten ilmoille uskalsin jo tulla,
kun tuttua kolikkoa
taskussani tunnustelin.
Pullojen ja tölkkien kerääminen on hidasliikkeiselle miehelle hankalaa, kun vikkeläliikkeiset romanitytöt ehättävät ensin
apajille. Vievät lähes kaiken nenän edestä,
kun on hitaanpuoleinen, eikä fyysinen kunto-kaan ole oikein tikissä.
Arska oli kuullut Isosta Numerosta ja
lähti metsästämään niitä. Vikkelät romanialaiset olivat jälleen Arskan edellä. Ei ollut
hänelle asti tätäkään keinoa käytettävissään.
Leipäjonoakaan ei Hesarilla ole ainakaan
toistaiseksi.
Mikä nyt neuvoksi? Aivoissa piirtyy
kuva Vaasankadusta ja VVA:n Vepasta. Eiku
sinne. Hyvässä lykyssä saat- taisi lyötyä sätkäkin huuleen. Ruokaakin on lähes aina
tarjolla.
Pummaaminen on mennyt vaikeaksi
eikä onnistu entiseen tapaan, kun joku on
joka kulmassa kupin kanssa. Ihmiset tympääntyvät, kun lisäksi kadulla on myös feissarit. Kasvoista kasvoihin Arskakin ennen
muinoin on kerjännyt saadakseen taudin
kuvaan kuuluvan pullon ja lenkin pätkän.
Tupakat väsättiin tumpeista. Uusi laki helpotti tupakkitilannetta, kun määräsi, että
niiden on sammuttava itsestään. Muutama
Arskan kaverikin on taatusti pelastunut
tästä syystä. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.
--Kesä 2011 Helsingissä, asunnottomana ja
rahattomana: ”Eipä tässä kummempia.
Pelkästään pelastusarmeijan leipäjono
oli koko kesän auki sekä tuo Myllypuron
paikka. Leirintäalueet oli ihan täynnä, varsinkin Rastilan leirintäalue. Hietaniemen
palvelukeskuksessakin oli täyttä. Ilmat oli
hyvät niin että jaksoi kävellä.”
Toimintaa lopeteltiin kesäkuussa ja asukkaat
kuljetettiin Helsinkiin palvelutaloon. Vastuuhenkilön koulutus ehti muodostua Syväpuron
kynnyskysymykseksi. Helsingin kaupungin
uudet säännöt olisivat edellyttäneet toiminnanjohtaja Mauri Poikeljärveltä muodollista
pätevyyttä palvelujen ostamiseksi. ”Nyt voin
jatkaa toiminnanjohtajana, kun vastuuhenkilöksi saatiin muodolliset pätevyysvaatimukset
täyttävä lääkäri”, sanoo Maukka Poikeljärvi.
Jatkossa Syväpuron vastuuhenkilönä toimii yleislääketieteen erikoislääkäri, lääk. lis.
Bernhard Edgren. Hän on jo pitemmän aikaa
toiminut Syväpuron lääkärinä ja ollut paikalla
noin kerran kuukaudessa. Edgren uskoo että
Syväpuron tyyppisille hoitokodeille on tarvetta
jatkossakin.
Syväpuro tarjoaa raitista kuntoutusta ja valmennusta itselliseen asumiseen. Kaikki huoneet
on remontoitu yhden hengen huoneiksi. Kaikki
on uusittu kalusteita ja petivaatteita myöten.
Keittiöstä vastaa ravintolakoulun käynyt ammattilainen.
Syväpuro on toiminut jo yli 30 vuotta, ensin
Siuntiossa ja 1980-luvun alkupuolelta lähtien
Liljendalissa. Hoitovuorokausia on kertynyt yli
300 000. Suurimmillaan Syväpuron asukasmäärä oli 1980-90 –luvun vaihteessa, kun asukkaita
oli yli 40. -RM
Asumisen sietämätön vaikeus
S
yväpuron pihatalon remontti on
valmis. Uutuuttaan hohtavat WC
ja suihku sekä keittiön kalusteet
häikäisevät entisen virallisen asujan silmät. Uudet kalusteet, spoileri ja lattian eristys hoidettu asianmukaisella tavalla.
Huoneet maalattu ja muutettu yhden hengen huoneiksi. Entinen 16 hengen yksikkö
on muutettu 8 hengen yksiköksi, minkä
tyydytyksellä panen merkille. Jokaiselle
oma huone. Yhteiset tilat siistejä ja viihtyisiä. Yksikkö on valmis vastaanottamaan
asukkaansa.
Päätaloon on valmistumassa naisille
neljä paikkaa, mikä yhteisössä on uutta.
Hajanaisia paikkoja on ollut aikaisemmin, mutta ei paikkaa, jossa naiset voivat
olla keskenään silloin kun siltä tuntuu.
Remontti on hyvällä alulla, mutta ei vielä
valmis.
Tallirakennuksessa valmistuu parhaillaan 2-3 paikkaa sekä tallin päätyyn ”surffi”, jossa myös 2-3 paikkaa.
Upea maalaismiljöö on entisensä. Ulkoisesti rakennukset ovat hyvässä kunnossa ja piha kukkineen kaunis.
Reijo Pipinen
Syväpuroon valmistuu myös naisten puoli. Kaikki huoneet on remontoitu.
V
ailla vakinaista asuntoa ry on vuosien saatossa seurannut
asunnottomien arkea, välittänyt viestiä epäkohdista,
kannustanut ihmisiä yrittämään. Osallistanut ja osallistunut.
Edellisen hallituksen asettaman pitkäaikaisasunnottomuuden
poistamisohjelman tavoitteet ovat pitkälti samoja, joista VVA on
pitänyt ääntä jo 25 vuoden ajan. ”Asuminen on perusoikeus eikä
sen puuttumista voida hyväksyä missään tilanteessa.”
Entä nyt, kun valtio rahoittaa erityisasumista ja viimeisetkin
rantojen miehet saavat oman oven?
Päihteettömyys ei enää ole asumisen ehto ja ”jokaiselle asuntoa
vailla olevalle pyritään tarjoamaan kohtuulliset kriteerit täyttävä
asunto kohtuullisessa ajassa”.Katuasunnottomien määrä on vähentynyt ja tilastot kertovat ohjelman tuottaneen hedelmää. Pitkäaikaisasunnottomuus vähenee. Virkamiehet taputtavat toisiaan
selkään. Rakennuttajille ja palveluntuottajille virtaa rahaa.
Erityisasumisen palvelumaksut ovat korkeita ja asukkaille on
epäselvää, mistä he todellisuudessa maksavat. Monet saavat asumistukea ja sossu maksaa loput välitystilin kautta, joten asukkaan
ei tarvitse itse huolehtia vuokranmaksusta. Silti korkeat hinnat
herättävät asukkaiden keskuudessa ihmettelyä.
Vaikeasti asutettavien asuminen vaatii vahvan tuen ja työntekijät ovat tunnetusti Suomessa kalliita. Vartiointipalvelut, siivous ja
muu ylläpito vievät rahaa; näin ollen neliöhinta ei juurikaan eroa
perinteisestä asuntola-asumisesta. Monet asukkaat kokevat valvonnan edelleen ongelmaksi. Mikä siis muuttui ohjelman myötä ?
Asuinyksiköitä on rakennettu lisää; jokaiselle tarjotaan omaa
ovea, ei enää yhteismajoitusta. Tässä on menty parempaan suuntaan. Tuki on ammatillisempaa, asuinyksiköiden työntekijät ovat
sosiaali- ja terveysalan koulutuksen saaneita ammattityöntekijöitä.
Myös asukkaita pyritään kuulemaan entistä enemmän ja ohjelman
työryhmissä on kuultu myös asunnottomuuden kokeneita kokemusasiantuntijoita.
Viime aikoina Vailla vakinaista asuntoa ry:hyn on tullut useita
yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat jäämässä ilman asuntoa. Heillä
ei ole päihdeongelmaa eikä muitakaan arjen hallinnan ongelmia.
Asunnottomuuteen johtavat syyt ovat moninaiset ja jokainen tarina
on aina omansa.
On vaikeaa vastata kysymykseen, mistä voi saada asunnon,
kun asuntoja ei ole riittävästi tarjolla. Pieniä ja kohtuuhintaisia
asuntoja ei ole juurikaan rakennettu viime vuosina. Kaupungit
houkuttelevat mieluummin asukkaikseen niitä, joilla on varaa asua
vähän väljemmin ja kalliisti.
Elinkustannusten nousu vaikuttaa suoraan vuokrien hintoihin
ja ne onnekkaat, joilla on vuokra-asunto, joutuvat miettimään
kuinka moneen vuokrankorotukseen heillä on varaa.
Tilanne käy sietämättömäksi. Asunnottomuuden uhka on
vahva ja lisää eriarvoistumista yhteiskunnassa.
Kaikki eivät tarvitse erityis- tai palveluasumista. Kaikki asuntoa vailla olevat eivät ole päihdeongelmaisia, elämänhallintansa
menettäneitä pitkäaikaisasunnottomia. Missä he asuvat, tavalliset
työssä käyvät ihmiset. Vaikka olisi varaa maksaa vuokraa, se ei silti
takaa asunnon saamista, varsinkaan yhden henkilön talouksissa.
Kovin outoa on, että tähän kasvavaan kaupunkilaisten yksineläjien
tarpeeseen ei vastata millään tavalla.
Myös maahanmuuttajien asuntotilanne on käsittämättömän
huono. Väite siitä, että ”tänne ne tulevat ja vievät asunnot, naiset
ja työt”, ei pidä paikkaansa minkään mittapuun mukaan.
Kielitaidottomana, yhteiskuntaa ja palvelujärjestelmää tuntemattomana on hyvin vaikeaa saada asuntoa. Myöskään suomalaisten ennakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan eivät helpota
asunnon saamista yksityisiltä vuokranantajilta. Maahanmuuttajien
ja ulkomaalaistaustaisten yhteydenotot Vva:han ovat myös lisääntyneet viime aikoina.
Nuoret ja vankilasta vapautuneet ovat myös hankalassa asemassa asunnon saamisen suhteen eivätkä he kuulu varsinaisesti
erityisasumisen piiriin.
Asunnottomuutta ja asumisen epäkohtia on edelleen, vaikka
pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman tavoitteet toteutuvaisitkin.
Asunnottomuuden poistamiseen tarvitaan vahva rakenteellinen muutos ja poliittiista tahtoa oivaltaa, miten tärkeää on, että
ihmisellä on KOTI. Jää nähtäväksi, miten nykyinen hallitus aikoo
ongelmaan paneutua.
Pitkäaikaisasunnottomuus voi jäädä historiaan, mutta asunnottomuus ja asumisen epäkohdat eivät vielä sillä ratkea. Niinpä
Vailla vakinaista asuntoa jatkaa ansioitunutta työtää asunnottomien äänitorvena tuoden esiin uusia ongelmia, jotta ne voidaan
tulevaisuudessa ratkaista.
Onnea Vailla vakinaista asuntoa ry:lle! H.P.
12
13
Graffitien teko tutustutti
erilaisiin elämäntaiteilijoihin
Helena Laine
kukin sen näkevä ihminen kokee. Tietysti toivon
viisarin heilahtavan empatian puolelle. Samalla
kuitenkin tiedän, että joissakin sama kuva aiheuttaa, jossei täysin päinvastaisen niin ainakin
voimakkaan torjuvan reaktion.
”Kun esitän osana teoskokonaisuuttani kuvan
kadulla makaavasta kodittomasta miehestä, en voi määrätä mitä tunteita kukin sen
näkevä ihminen kokee. Tietysti toivon viisarin
heilahtavan empatian puolelle. Samalla
kuitenkin tiedän, että joissakin sama kuva voi
aiheuttaa voimakkaan torjuvan reaktion.”
M
ies makaa betonilla. Valtava
graffiti kirkuu seinällä.
Toisessa kuvassa on vanerin- ja pahvinpalasista
kyhäilty nukkumapaikka.
Sami Pennanen, 38-vuotias paljasjalkainen helsinkiläinen taiteilija, käsittelee töissään marginaalissa eläviä ihmisiä, kaduilta
ja roskiksista yösijaansa etsiviä.
Graffitikulttuurista alkuun
– Kiinnostuin taiteesta 1980-luvulla, kun
graffiti-kulttuuri saapui Suomeen. Olin
mukana siinä ensimmäisessä teini-ikäisten
aallossa, joka alkoi aktiivisesti toimia hiphop -kulttuurin elementtien – breakdance,
graffiti, rapmusiikki - pohjalta luoden omaa
ilmaisuaan niiden parissa.
Nähdäkseen tai tehdäkseen graffiteja
täytyi liikkua tietynlaisissa paikoissa. Maalaamisen laittomuus ja toisaalta maalauspohjiksi haluttujen junien tai juniin näkyvien betoniseinien sijainti sai nuoret maalarit
tutkimaan tarkkaan kaikenlaisia sillanalusia
ja radanvarren rakenteita.
– Myös autiotalot, rakennustyömaiden
liepeet ja joutomaat olivat kiintoisia alueita ja antoivat mahdollisuuksia maalata
’semilaillisesti’. Näillä alueilla liikuttaessa
näki sen osan kaupungista, jota suurin osa
ihmisistä ei päivittäisessä elämässään näe.
Siellä myös kohtasi usein elämän marginaaliin yhteiskunnasta irronnutta väkeä, asunnottomia, alkoholisteja, elämäntaiteilijoita
kaikissa muodoissaan.
Metsien miehet opettivat
– Nämä kohtaamiset opettivat nuorelle
ummikolle aika nopeasti sen, ettei näitä
ihmisiä tarvinnut pelätä. Itseasiassa muistan useampia tapauksia, joissa ns. ”metsien
miehet” suoranaisesti auttoivat reviirilleen
eksyneitä hoppareita.
Omalta kohdaltaan Sami Pennanen
muistaa esimerkiksi tilanteen, jossa hän
oli kuvaamassa edellisenä viikonloppuna
maalattuja teoksia Kulosaaren sillan alla.
– Siinä paikkeilla majaillut herrasmies
aloitti kanssani keskustelun taiteesta ”kun
näyttää nuo maalaukset kiinnostavan”.
Värien keskinäisestä käyttäytymisestä ja
muista maalaamisen sisäisistä asioista tuli
itse asiassa niin asiantuntevaa kommenttia,
että huomasin asiassa olevan itselleni vielä
paljon opeteltavaa.
Vaikka hän itse lopetti laittoman maalaamisen jo 1990-luvun alkuun mennessä,
hän on jatkanut kyseisen maailman sivusta
seuraamista ja dokumentointia.
– Samalla, kun on tullut todistettua
tietyn taidemuodon matkaa useamman
14
vuosikymmenen ajalta, on saanut todeta
tuon elämän marginaalin pysyvyyden. Mitä
pidempään olen seurannut tätä yhteiskunnan haluttomuutta oikeasti toimia esimerkiksi asunnottomien hyväksi, sitä enemmän
oman taiteellisen toimintani sisältö on liikkunut vaikuttamishaluisempaan (kenties
poliittiseen) suuntaan.
Monenlaista vastaanottoa
taan kovin paljon tässä asiassa. Ainakin jos lasketaan varsinaiset poliittiset
ja talouselämän päättäjät ja median
välillistä valtaa omaavat joukosta pois.
Kansalaisjärjestö-/vapaaehtoistoiminnan kautta voi jokainen vaikuttaa
suoraan, äänestämällä ja kulutusvalinnoillaan välillisesti ja taiteellaan tai
muuten ilmaistuilla mielipiteillään/
tunteillaan yksilötasolla.
Voiko taiteilija vaikuttaa asunto- ja sosiaalipolitiikkaan?
– Eivät kai ihmiset ammattiensa
puolesta eroa vaikutusmahdollisuuksil-
– Kun minä esimerkiksi esitän
osana teoskokonaisuuttani kuvan kadulla makaavasta kodittomasta miehestä, en voi määrätä mitä tunteita
Juuri tämä monimerkityksisyys on Pennasen
mielestä taiteessa vahvuus.
Sama teos voi antaa yhdelle samaistumisen
kohteen, toiselle motivaatiota toimia asioiden
edistämiseksi, ja kolmannelle se voi toimia muistutuspiikkinä lihassa asiasta, joka ei jätä rauhaan.
Osaa ihmisistä sen tuoma epävarmuus pelottaa.
– Kun pitäisi itse päättää mitä jokin merkitsee,
piilotellaan ”taiteesta minä en mitään ymmärrä”
-lauseen kaltaisten defenssien eli ’minän’ puolustuskeinojen takana. Vaikka oikeastihan meistä
jokainen on taiteen täysmittainen asiantuntija.
Sen kun katsot ja päätät, toimiiko vai ei, pidätkö
vai etkö. Miten tahansa, osut aina oikeaan omalta
kohdaltasi ja se riittää, mihin tahansa.
Tunnetko itse joitakuita asunnottomia ihmisiä?
– Tuttavapiiristä löytyy ihmisiä, jotka ovat
jossakin elämänvaiheessa olleet asunnottomina.
Pääosin kyseessä on kyllä ollut ennemmin väliaikainen tilanne, jossa kavereiden sohva- tai lattiamajoitusta on joku käyttänyt hieman totuttua
pidempään. Parista vakavammasta tapauksesta
olen kuullut vasta niiden löydettyä surullisen
päätöspisteensä.
Maalarien metsästystä
Pennanen kertoo olevansa itse keskiluokkaisen
perheen kasvatti, joka on saanut lähipiiristä aina
ymmärrystä ja tukea kaikkien elämänvalintojensa
kanssa. Siis myös taloudellista tukea, joten epäkaupallisenkin taiteen tekeminen päätoimisesti
on ollut mahdollista.
– Oma aktiiviaika laittomien graffitienkin
parissa sijoittui myös onnekseni ilmiön alkuvaiheisiin, jolloin yhteiskunnallinen suhtautuminen
aiheeseen oli aivan erilaista kuin nykyään.
Ymmärrystä ja median myötäsukaista mielenkiintoa riitti, suuriakin laillisia maalausprojekteja
toteutettiin julkisella rahalla ja jos minkäänlaiseen
sovitteluratkaisuun ei päästy, olivat laittomista
maalauksista langetetut korvaukset lähes nimellisiä.
– Sittemmin seurasi oikea kylmänsodan aikakausi, jolloin ainakin pääkaupunkiseudulla
graffitimaalareita metsästettiin oikein urakalla
(ja vartioliikkeiden sisäisten bonuspalkkiojärjestelmien motivoimana). Samaan aikaan otettiin
käyttöön linja, jossa pienimmästäkin rikkeestä haettiin vaihtoehdoitta suurinta mahdollista
tuomiota, korvaussummien noustessa samalla
eksponentiaalisexponentiaalisesti.
– Olen esimerkiksi kuullut, miten sama henkilö oli saanut ensin noin 1?000 markan korvaukset
maksettavikseen ja vuosikymmen myöhemmin
lähes identtisen teon hinnaksi lyötiin yli 20?000
euroa.
Siis kymmenessä vuodessa teon korvaushin-
Sami Pennanen käsittelee töissään marginaalissa eläviä
ihmisiä, kaduilta ja roskiksista yösijaansa etsiviä.
ta oli 120-kertaistunut. Tässä
henkisessä ilmastonmuutoksessa onkin
sitten usealta
varsinkin junia
maalanneelta
mennyt elämä
niin sanotusti
raiteiltaan.
– Siinä missä
itse 80-luvulla
sain turvallisesti
kurkistaa jännittävän maalausharrasteen parissa myös oikeasti
syrjäytyneiden
ihmisten elämään, yritettiin
seuraavan sukupolven maalareita systemaattisesti syrjäyttää
yhteiskunnasta.
Pennanen toteaa, että nämä toimet kohdistuivat pääosin juuri aikuistumisen kynnyksellä oleviin suojattomiin nuoriin.
–Hurjia voittoja selkeällä ylihinnoittelulla ja virkamiestasolta tehtyjen hyvävelisopimusten avulla takovien suojelu- ja
puhdistusfirmojen kylmäverisyys hipoo jo
sosiopatiaa.
Kuvataide tekee näkyväksi
Millaisia asioita voi käsitellä kuvataiteessa?
– Välillä tuntuu siltä, että taiteessa puuhastellaan liikaa oikeasta elämästä vieraantuneiden asioiden kanssa. Mutta ”oikea elämä” on melko subjektiivinen käsite. Käsitel-
köön siis jokainen taiteessaan niitä asioita,
joista heillä on eniten tärkeää sanottavaa.
Silloin sanomisen tasonkin luulisi pysyvän
korkealla.
Kuvataide tekee asioita näkyviksi, ja voi
osoittaa asioissa uusia katsontatapoja ja sisältöjä. Se voi tehdä myös jonkin välillisesti
näkymättömän näkyväksi.
– Itse yritän toteuttaa
tätä ajatusta
niin, että kuvaan teoksissani asioita jotka
ovat osa todellisuutta, mutta
joita kaikki
eivät näe, joita useimmat
eivät pysähdy
ajatuksella tarkastelemaan
ja joita jotkut
eivät haluasi
nähdä. Asunnottomuus on
muiden sosiaalisten ongelmien tapaan juuri
tämän kaltainen ilmiö. Sen syyt ovat niin
moninaiset, että niiden lopullinen poistaminen lienee mahdotonta.
– Sen sijaan oireiden hoitamiseen olisi
huomattavasti paremmin mahdollisuuksia,
kuin mitä nykytilanne antaa ymmärtää.
Median ja taiteen yhtenä tehtävänä on pitää
kaikkia niitä kissoja pöydillä, joiden oikeuksien valvominen varsinaisilta päättäjiltä
tuntuu unohtuvan aina talouden suhdanteiden ja henkilökohtaisen suosion tavoittelun niin vaatiessa.
Sami Pennasen seuraava näyttely on Helsingissä MUU Galleriassa 2.9. – 25.9.2011,
osoite Lönnrotinkatu 33, 00180 Helsinki,
avoinna ti-pe 12-17, la-su 12-16.
15
SAKSITTUA & SULATELTUA...
Kokemusasiantuntijoilla on takanaan itse
eletty asunnottomuus ja useimmilla kokemustutkijakoulutus: vertaistyön, haastattelutekniikan ja elämänkertakirjoittamisen
opiskelua.
Reijo oli asunnottomana kolme vuotta.
“Takana oli toinen ero liitosta jota olin ajatellut loppuelämäksi. Meni perhe ja asunto.
Kaverin kämpässä olin kaksi kuukautta,
sitten yritin käydä töissä yökahvila Kalkkersista. Työkin meni.”
Kanahäkki ja karrelle keitetyt perunat
”Välillä asuin Nubiksessa kanahäkissä kaverina venäläinen, joten juttua ei juuri syntynyt kielimuurin takia.”
Nubiksessa, vanhassa Pursimiehenkadun asuntolassa Helsingissä, oli ikkunattomien koppien yläreunassa verkko, josta
kajasti etäinen päivänvalo. Verkon reunasta
jotkut työntyivät varastamaan sen vähän
mitä kopeista löytyi.
Vielä töissä ollessaan Reijo oli jo hakenut kaupungilta asuntoa ja sai jonotettua
yksiön uudesta talosta.
”Duuni meni ja alkoholia meni kaksin
käsin kiskoen. Kaikki meni mikä tuli. Juomisesta huolimatta olin kuosissa ja pidin
asunnon kaksi ja puoli vuotta. Sitten keitin perunat kaksi kertaa pohjaan kun olin
viettänyt päivän ostarilla. Join keskikaljaa
ja nukahdin telkkarin eteen. Vahinkoa ei
tullut, mutta tuli varoitukset. Ei siitä että
olisin häiriköinyt tai särkenyt paikkoja.
Minähän siivosinkin. Mutta köyhät eivät
aina ole toisilleen solidaarisia vaan keräävät
nimilistoja.”
Vuokralla asuessaan Reijo ehti auttaa
naapurioven perhettä. Hän soitti Helsingin
sosiaaliasiamiehelle ja onnistui estämään
perheen häädön. Häädön hän sai sitten itse,
vaikka sosiaalityöntekijä yritti puhua hänen
puolestaan isännöitsijälle.
”Asunnottomuusohjelman myötä on
LUKIJALTA
Palveluohjaustoiminnalle laatukriteerit
Asunnottomuus
asiantuntijatyönä
”Olen ensisuojasta
noussut ja moni
tuntuu vieläkin
ajattelevan, että
ei tuo mitään
ymmärrä,”, sanoo
Reijo Pipinen.
Isompi ongelma
hänelle kuitenkin
juuri nyt on löytää
kunnolliset housut.
Ministeriöön ei ole
tullut aiempina
vuosina asiaa, suoria prässihousuja
ei ole tarvittu.
Reijo on nykyisin yksi Vailla
vakinaista asuntoa
ry:n kokemusasiantuntijoista.
Hän osallistuu
mm. hallituksen
pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelmaan ja
verkostotapaamisiin.
...TAPAHTUNUTTA & TARKKAILTUA
saatu asumisneuvojia. Jos heitä olisi ollut silloin, häätöä ei
olisi minulle tullut.
Hyvä että heitä on
nyt, vaikkakin vielä
liian vähän.”
”Laskin että häätöni
tuli lopulta maksamaan kaupungille
yli 40 000 euroa.
Häätöjen ennaltaehkäisy on sekä tärkeää että kannattavaa toimintaa.”
Häädön jälkeen
seurasi katkaisuhoito ja Tervalammen huoltola, sitten
repsahdus ja vienti
päihtyneiden ensisuojaan. Ensisuoja
on Reijolle yhtä
kuin katuoja. Tätä seurasi sijoittuminen
Syväpuron hoitokotiin yli kahdeksi vuodeksi. Syväpurosta Reijo pääsi Helsingin
kaupungin tukiasuntoon soluhuoneeseen.
Raittiin uudelleenrakennustyö
”Tukiasunto oli hankalin paikka. Siellä
oli todella yksin. Takana oli kaksi vuotta
täysraittiutta, entisiin porukoihin ei ollut
menemistä. Kävin kaupassa ja katsoin sitä
30 euron telkkaria joka minulla on vieläkin.
Välillä kävin äitiä tapaamassa, mutta eihän
semmoinen ihmissuhteita korvaa.”
Tukiasunnon toisen huoneen asukas oli
kurjassa jamassa. Toisen kurjuus kääntyi
Reijon onneksi.
”Se oli sellainen solukaveri, peikko joka
veti viinat ja pillerit sekaisin, että se herätti jo kaupungin huomion. Tukiasunnon
valvojat alkoivat järjestää minulle omaa
asuntoa.”
Uusi elämä ei asunnottomana olleelle
ja itseään alkoholilla lääkinneelle ole raitistumisen jälkeen itsestäänselvästi iloa ja
auvoa. Reijolla on kaupungin yksiö osaketalossa, mutta kaikki entiset seurapiirit
jäivät matkasta: juopporemmit siinä kuin
suku ja läheisetkin.
“Vielä viime pitkäperjantai oli tosi pitkä. Aamukuudesta puoleen päivään ajelin
Helsingin julkisilla kulkuneuvoilla. Metrolla, ratikalla, bussilla. Kuusi tuntia. Sitten
menin nukkumaan.”
Keväästä Reijo oli Vva ry:ssä työelämävalmennuksessa, nyt hän on toinen
yhdistykseen palkatuista kokemusasiantuntijoista.
“Vuosia kuljin työkkärissä. Tuli kolme
työtarjousta, soitin paikkoihin heti, ne oli
aina jo täytetty. Lopulta ainoa tarjous oli
ryömiä autojen alla kuusikymppisenä yhdeksän euron orjana tai pudota koko touhusta. Siinä vaiheessa työelämävalmennus
tarjottiin Vva ry:stä. Sain aloittaa mielekkään työn. Pikkuhiljaa on samalla rakentunut koko sosiaalinen verkostoni uusiksi.”
Teksti: Raija Maunula
Kuva: Juhani Haapamäki
Pullovero - mätäkuun juttu?
Asunnottomuusuutisia Euroopasta
Uskottava on, että köyhän kurittaminen
jatkuu, olkoonkin, että tuo pullonkeräysjuttu on toivoton tapaus ja idoottien
julkisuuteen laittama. Luulen, ettei siihen kukaan reagoi ja vielä luultavammin moinen askartelu vain jatkuu, että
saadaan huomio pois todella pahoista
veronperintään liittyvistä ongelmista.
Jumalàuta, ettei pikkuvirka-miehillä ole
muuta puuhasteltavaa!
Tanska
Kauppatorin ahkerat puurtajat ovat torin yölliset kunkut. Ulkona nukkuminenkaan ei heitä nujerra, vaan asialliset
hommat, kuten torikärryjen yöllä tapahtuva paikalleen työntö sujuu ammattitaidolla. Veijareiden apua arvostetaan.
Kauppatori on veijareiden, ei niin kuin
Hagis, joka on virolaisten hallussa. RP
Kööpenhaminan kaduilla elää 400
muualta tullutta asunnotonta, etupäässä
romanialaisia ja puolalaisia. Kolme suurinta
tanskalaista asunnottomuustoimijaa on ottanut yhteyttä Euroopan parlamentin edustajiin selvittääkseen, onko tilanteen helpottamiseksi mahdollista saada EU:n tukea.
Ajatuksena on solmia Tanskan, Romanian
ja Puolan välinen kumppanuussopimus,
johon sisältyy vastaanotto- ja terveyskeskuksen perustaminen Kööpenhaminan
itäeurooppalaisille asunnottomille.
Puola
Pullopanttiverotuksesta käytiin useilla
foorumeilla keskustelua:
”Pullonkerääjälle antamani tai roskiksen
viereen jättämäni tyhjät pullot ovat lahjoja mahdolliselle kerääjälle. Lahjat ovat
verovapaita 4000 euroon saakka. Miksi
verottaja verottaa antamaani lahjaa ansiotulona?”
”Seuraavaksi verottaja olisi varmaankin
lätkäisemässä roskisdyykkareille veroja
dyykkaamistaan tuotteista. Hekin saavat
dyykatessaan taloudellista etua, mikä on
rinnastettavissa ansioihin! Kääk! Äkkiä
puuttumaan tähän harmaan talouden
ilmiöön!”
Puolassa toteutetaan lakimuutos, jonka
mukaan asuntonsa omistavat eivät enää saa
asumistukea. Omassa asunnossa asuvia ei
pidetä enää vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevina, koska heillä on realisoitavaa
omaisuutta. Lakiuudistuksen pyrkimyksenä on suunnata raha varsinaisesti köyhälle
väestönosalle.
Uuden lain tultua voimaan asumistuki lakkautetaan asteittain kahden vuoden
aikana. Tällä hetkellä 40% asumistuen
saajista omistaa asuntonsa mutta elää kuitenkin taloudellisessa epävarmuudessa.
Paikallisviranomaiset pelkäävät asunnottomien määrän kasvavan, kun väliinputoajat
eivät enää pysty maksamaan asuntojensa
ylläpitokustannuksia. Nykyinen asumistuki on keskimäärin 162 Puolan zlotya eli
40€ kuukaudessa.
Kansanedustajat puhuvat
itselleen
Sveitsi
Professori Kyösti Pekonen on tutkinut
tapaa, jolla kansanedustajat puhuvat
eduskunnassa. Kirjassaan Puhe eduskunnassa hän selvittää, mikä on puheen
merkitys eduskunnassa, ketä kansanedustajat edustavat ja miten he voivat
puheillaan vaikuttaa.
Teos valaisee edustuksellisen demokratian ongelmia mm. tunnettujen
eduskuntavaikuttajien haastattelujen
näkökulmasta. Kansanedustajien haastattelut paljastavat mielenkiintoisia näkemyksiä siitä, missä, kenelle ja miten
poliitikon kannattaa puhua.
Pekonen löytää haastatteluista tukea
käsitykselle, jonka mukaan lainsäädäntövallan ja toimeenpanovallan välisessä
valtatasapainossa vaaka on kallistunut
vahvasti hallituksen puolelle. Eduskunnan enemmistön on pikemminkin
nautittava hallituksen luottamusta kuin
päinvastoin. Lisäksi 70-luvulla valta oli
tasavallan presidentillä, Kekkosella.
Pekosen mukaan haastattelujen perusteella näyttää siltä, että eduskunnan
täysistunto on yksinpuhumisen, monologin paikka. Puheet eivät ole keskustelevia eikä niillä pyritä vaikuttamaan
edustajien mielipiteisiin. Mielipiteet on
lyöty lukkoon hallituksen ja opposition
rajalinjaa pitkin.
Eduskunnan ja kansanedustajien
aseman paras mittari on se, pidetäänkö kansakunnan kannalta tärkeimmät
poliittiset puheet eduskunnassa vai jossakin muualla.
Sveitsissä hätämajoitukseen hakeutuvien nuorten määrä on lisääntynyt. Asunnottomien nuorten hätämajoituskeskus
Nemosta todetaan, että nuorten asunnottomuusluvut ovat jatkuvasti suuria ja hätämajoituksen vuodepaikat täynnä.
Esimerkiksi Bernissä 13 prosenttia kaduilla elävistä on iältään 18-25 –vuotiaita.
Köyhyyden koko kuva
Wisconsinin yliopiston tutkijat julkaisivat
hiljattain hätkähdyttävän tutkimuksen:
aivojen hippokampuksen tilavuutta vertailtiin lapsilla, joiden perheet olivat taloudellisesti erilaisessa asemassa. Siinä havaittiin, että jos vanhempien taloudellinen ja
yhteiskunnallinen asema oli huono, lasten
hippokampuskin oli pienempi. Köyhyys oli
kutistanut lasten aivoja.
Köyhien aivoja syö pääasiassa stressi.
Tutkimuksissa köyhiltä lapsilta on mitattu
johdonmukaisesti korkeita stressihormonin
tasoja. Pysyvästi korkealla oleva stressihormoni on myrkkyä aivoille. Se katkoo hermoyhteyksiä, tappaa hermosoluja ja estää
korvaavien hermosolujen kasvua. Tähän
ei vaadita elämänmittaista altistusta stressitekijöille.
Jos kantavaa apinaa stressataan soittamalla sille autontorvea päivittäin 10 minuutin ajan, äidin stressi näkyy poikasen
aivoissa. Sillä on vähemmän hermosoluja
syntyessään.
Tutkijat ovat havainneet, että aseman
mukaan portaittain alaspäin mentäessä
jokainen luokka kadehtii ylempänä olevaa. Alapuolella oleva on aina köyhempi ja
sairaampi. Köyhän stressi ei tule pelkästään
taloudellisesta ahdingosta, vaan siitä, että
köyhä on pohjimmaisena.
Tutkijat puhuvat statusahdistuksesta.
Ahdistus syntyy siitä, että jollain menee
paremmin kuin itsellä. Se koskettaa kaikkia,
joiden yläpuolella on joku, mutta pahiten
se iskee köyhiin, joiden alapuolella ei ole
ketään.
Primus motor, joka tätä statusahdistusta pitää yllä, on eriarvoisuus. Tutkimukset
ovatkin osoittaneet, että ihmisten terveys
on parempi tasa-arvoisissa kuin eriarvoisissa yhteisöissä.
(Jani Kaaron artikkeli, HS 20.6.2011)
.
Reijo Pipinen: ”En kyllä usko että köyhälle
aiheuttaa stressiä, että joku Björn Wahlroos
on niin sikarikas. Statusahdistus tuntuu
enemmänkin luksusahdistukselta ihmiselle,
joka rämpii jokapäiväisissä toimeentuloongelmissaan. Ei siinä tilassa jaksa kadehtia.
Kansa on jo niin kahtia jakautunut, että ei
sitä naapurin ferraria enää jakseta ajatella. Jaksetaan ajatella, mistä saa seuraavan
ranskanleivän. Parempiosaiset ovat liian
kaukana, että voisi edes kadehtia.”
”Jos joku saa kaksi ranskanleipää tai
kaksi lakanaa ja kaverilla on pussilakana tai
ulkona parempi puska jossa yöpyä tai peräti
teltta – kauhistuksen kanahäkki!”
Mister X: ”Pitkään ulkona yöpyneet asunnottomat ovat tasa-arvoisesti sairaita.”
Palveluohjaustoiminta on ajanmukaistumassa: sille luodaan työskentelyä
selkiyttäviä tavoitteiden määrityksiä.
Uudistus on uskoakseni tervetullut sekä
tätä työtä tekevien että niiden tahojen
näkökulmasta, joiden kohdalla palveluohjausta toteutetaan.
Yksittäisen asiakkaan ja työntekijän
välisen palveluohjaustyön arvioimiseen sopivat laatukriteerit julkaistaan
myöhemmin. Suomen palveluohjausyhdistys (Personligt ombud i Finland)
perustettiin 17.05.2011.
Liikkuvan tuen ja palveluohjauksen työntekijänä sain tiedon palveluohjausyhdistyksestä Huuko-mielipäivillä keväällä 2011. Onnittelut nuorelle,
mutta tärkeälle yhdistystulokkaalle.
Juhani Haapamäki
Liikkuvan tuen ja
palveluohjauksen työntekijä
mietelmä
Teidän on ymmärrettävä, että
yksikään ihminen ei ole laiton.
Se on käsitteellinen ristiriita.
Ihmiset voivat olla kauniita tai
vielä kauniimpia.
He voivat olla oikeudenmukaisia
tai epäoikeudenmukaisia. Mutta
laittomia? Miten ihminen voi
olla laiton? -Eliel Wiesel-
Alennuskortti
köyhille!
Minusta köyhille voisi alkaa puuhata opiskelijakortin kaltaista alennuskorttia. Se
myönnettäisiin sosiaalitoimiston toimeentulotuen säännöllisille asiakkaille. VVA voisi
neuvotella Matkahuollon kanssa alennuksia
matkalipuista tällä kortilla, jotta köyhilläkin
olisi varaa matkustaa. Samaten voisi tehdä
sopimuksia tiettyjen lounasravintoloiden
(esim. Unicafe) kanssa, että tällä kortilla
saisi halpahintaista lounasta ruuhka-aikojen ulkopuolella. HSL:n kanssa voitaisiin
yrittää neuvotella halvempia arvolippuja
päiväsaikaan vähävaraisille työttömille.
Kristian Kemppainen
Asunnottomalle
vinkkejä?
Minut lempattiin pois kotoa ihan syystäkin kun olin 19-vuotias. Siitä lähtien olen
asunut valtion tilapäismajoituksessa sen
kaksi vuotta. Nyt olen tilanteessa jossa olen
lentämässä pihalle, koska en suostu valtion
tarjoamaan tukiasuntosekoiluun jossa joku
suojatyöpaikan saanut ääliö pannaan opastamaan kymmentä 20-vuotiasta VUODEN
pituisella aikajaksolla.
Siksi olenkin kysymässä, että mihin
kaikkeen asunnottoman pitäisi varautua.
Asun pääkaupunkiseudulla. Olen suunnitellut ostavani teltan ja majoittuvani lähelle
bussipysäkkiä josta menee suora linja asutuskeskukseen, mutta metsäalueen pitäisi
olla suht. autiota eikä nukkumispaikalta
saisi näkyä tielle talvisinkaan. Ja siitä sitten kolmen vuoden sisällä aukeaisi toivon
mukaan asunto jostain niistä lukuisista paikoista johon olen laittanut hakemuksen
Iso-Britannia
Iso-Britannian asuntoministeri julkisti
heinäkuun alussa katuasunnottomuusohjelman. Iso-Britannian hallitus on lupautunut paikallishallinnon ja vapaaehtoissektorin kanssa yhteistyöhön, jolla varmistetaan ettei kenenkään tarvitse enää yöpyä
kaduilla.
Iso-Britannian hallitus on arvioinut
uudelleen suunnitelmiaan kieltää talonvaltaus: kielto voisi lisätä ulkona elävien
asunnottomien määrää ja kriminalisoisi
asunnottomuutta. Oikeusministeriö katsoo,
että kielto osuisi ihmisiin joiden elämä jo
nykyisellään on kriisiytynyt esim. mielenterveysongelmien ja riippuvuuksien vuoksi.
Poliisin ja paikallisten viranomaisten tulisi
löytää häädetyille muu majoitusvaihtoehto.
-RM
Tervetuloa VEPAan, vertaistoiminnan ja vapaaehtoistyön keskukseen. Vepassa pidetään viikoittain
kokous, jossa jokaisen kävijän näkemys pääsee
esille ja otetaan huomioon. Vepassa syödään joka
päivä. Laitamme itse lämpimän ruuan. Jos jonain
päivänä ei ole lämmintä ruokaa, on tarjolla aina
jotain purtavaa. Temme kaiken lahjoitetuista
ruokatavaroista. Vatsa tulee täyteen. Samalla voi
jutella kaikista asioista maan ja taivaan välillä.
Liikkuva tuen ohjaaja Juhani lähtee mukaan virastoihin ja vaikka sairaalaan jos on tarvis, asioita
ei tarvitse yrittää pähkäillä yksin vaikka olisivat
solmussa. Ohjaaja Ulla auttaa asuntohakemusten täyttämisessä ja papereiden selvittelyssä ja
neuvoo muutenkin.
Kyösti Pekonen: Puhe eduskunnassa,
Vastapaino 2011
16
17
JOHNNY-KAI FORSSELL
Esikuvat kun kaatuvat
Norjalainen seinä Kuva:Hanna Piirainen
Luostarin puutarha
ja muita tarinoita Bergenistä
M
ISO NUMERO
Asukin viime numerosta on aikaa kulunut ja Vantaasta vettä virrannut tällä
välin. Iso numero sai valtavan suosion
hyvän julkaisutiedotuksen ansiosta.
Valtakunnan media huomasi, että jotain uutta ja mielenkiintoista tapahtuu
julkaisurintamalla.
Isoveli Big Issue oli valistuneitten
kansalaisten tiedossa ulkomaanmatkoilta. Moni siihen viittasikin ja oli
odottanut koska Suomessa saadaan jotain vastaavaa aikaiseksi. Monet ostajat
myös toivoivat jatkoa Isolle numerolle.
Tätä toivon minäkin ja Vva:n väki.
Oma lukunsa on sitten lehden
jako myyjille ja myyminen. Nyt kyllä
kävi hieman nolosti hitaammille, kun
Romanian romanit ehtivät tyhjentämään lähes kaikkien jakelupaikkojen
lehdet, ennen kuin me härmän hitaat
ehdimme kissaa sanoa. Tässä on selvästi parantamisen varaa seuraavaa lehteä
ajatellen. Myös paikat joista lehtiä on
saatavilla, on harkittava uudestaan.
Tämä rakentavana kritiikkinä. Lehteä oli mukava myydä kun se sai niin
hyvän vastaanoton ostajilta. Jäämme
odottamaan seuraavaa Isoa numeroa.
O le t ko ilm a n o s o i te t t a ? Ti l a a A s ukki!
Pääotsikot iltapäivälehdissä 25.8.2011 klo 8.00
Hauska ja koskettava Spede-lehti ilmestyi!
Kilpailu: Onko sinulla suloisin leikkimökki?
Katso, miltä näyttää Grace Kelly barbina
Moottoripyöräilijä kuoli törmättyään henkiöautoon
Ruuskasen passi oli tehdä tepposet
TS: Kiinteistöverotuksen kiristyminen kirpaisee pienituloisia
Onneksi meillä on tämä revolverisanomalehdistö, joka pystyy
reagoimaan todella nopeasti samana päivänä esiin tulleisiin
aiheisiin. Asukki puolestaan täyttää yhteiskunnallisen tehtävänsä ilmestymällä neljä kertaa vuodessa.
TILAA ASUKKI!
Jos sinulla ei ole omaa osoitetta, jossa olet kirjoilla ja johon
posti voi toimittaa lehden, me toimitamme Asukki-lehden
sinulle. Kerro kuka olet ja mistä sinut parhaiten tavoittaa. Se
riittää. Kaikki osoitteettomat voivat tilata Asukin ilmaiseksi.
Reijo Pipinen

O nko Sin u l l a o s o i te ? Ti l a a A s u k ki!
KYLLÄ, LIITYN VAILLA VAKINAISTA
ASUNTOA RY:N JÄSENEKSI
Jäsenmaksu 10 € vuodessa. Jäsenenä
saan Asukki-lehden neljä vuosittaista
numeroa postitettuna osoitteeseeni.
Tilaan Asukin neljä seuraavaa numeroa hintaan 25€, tällä kertaa en
liity jäseneksi
Nimi
Osoite (jos on)
POSTIMERKKI
Vailla vakinaista asuntoa ry
Kinaporinkatu 2 A 8
00500 HELSINKI
Lehden tilaus, jäseneksi liittyminen ja muutokset sähköpostitse: toimisto@vvary.fi
Virhe
ohjelmoinnissa
Elämän häiriötilanne: ero, työttömyys,
asunnottomuus, alkoholismi, mielenterveysongelma ym. suistaa ihmispolon
sellaiseen syöksykierteeseen, että paremmasta ei väliä. Tilanne voi muodostua niin vaikeaksi, että tilanteesta
muodostuu pysyvä. Tämä on täysin
mahdollista yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta.
Vitsit käyvät vähiin, jos näin käy.
Vaatii lujaa tahtoa ja yritystä selviytyä
mahdottomasta tilanteesta. Ponnistelemalla voi kuitenkin päästä selville
vesille. Luovuttamalla menettää itsekunnioituksensa, mahdollisesti ainokaisensa, henkensä.
Asioilla on tapana järjestyä. Jos eivät
järjesty, niin asioiden on tapana mutkistua. Mutkistuessaan pitkittyvät.
Suomen hallitus muodostui, mutta
pitkistyessään asia mutkistui. Vaikea
alku, lopputulos jää sitten nähtäväksi.
Helppoa ei ollut eikä tule olemaan sillä
kokoonpanolla, joka on kasassa. Aika
näyttää mikä on lopputulos, jos neljä
vuotta istuvat. Olen hieman epäileväinen sen suhteen, että kykenevät pitkään
yhteistyöhön.
Reijo Pipinen
inulla oli
työhuoneeni
nurkassa matkalaukku, jossa
olivat kaikki Jorma
Ojaharjun kirjoittamat
taikka toimittamat kirjat. Laukku odotti siinä
kaksi vuotta Helsinkiin
lähtöä. Tarkoitukseni
oli hakea niihin kirjailijalta omistuskirjoitukset. Tokihan kävin
usein Helsingissä, mutta aina laukku unohtui
nurkkaan. Taikka ajattelin, että otan sen siitä toisella kerralla. Tiesin, että Jompan tapasi talvella
Itäkeskuksessa sijatsevasta kahvilasta ja kesällä hän
piti hoviaan Hakaniemen torin kahvikioskissa.
Pari kesää sitten sain vieraakseni tukijani ja
opettajani Erkki Wessmanin. Jostakin syystä Erkin
tapaaminen jännitti kovin. Kirjoittajamestarin
askel oli hidastunut, mutta sanan säilä säikehti.
Erkki Wessmanilla oli edelleen se vankka teesi,
jota ei enää nykyisin kirjoittajapiireissä tapaa: Kirjoitin minkä kirjoitin! Vuosien varella, kun olin
epävarma teksteistäni, soitin Erkki Wessmanille.
Vastaus oli aina sama: Anna mennä vain. Toipumassa olevana päihdeongelmaisena itsetuntoni ei
ollut kovin korkealla. Erkki nosti sitä huimasti.
Arvo Salo oli idolini jo 1960-luvulta saakka.
Kun Love Recordsin ensimmäinen LP ilmestyi,
muutti se myös maailmankuvaani. Loiri ja Holmberg sekä Kaisa Korhonen lauloivat Arvo Salon
tekstejä. Jokainen sana, rivi ja riimi pamahtivat
takaraivooni asumaan. Kun Arvo kärräytti itsensä
Merikarvialla Ouraoopperan katsomoon, nousin
vaistomaisesti seisomaan.
Aappo I. Piippo jäi sanoittajana Vainion ja
Weksin varjoon, mutta ei yhtään huonompana.
Merimiehenä maailmaa nähnyt Aappo osasi sukeltaa suurten tuntojen mereen ja hän teki myös
hienoja käännöstöitä. Jos itse yrittelin riimitellä
jotakin lauluntapaista, soitin Aappo I Piipolle.
Vastaukset ja neuvot tulivat lankoja pitkin niin
etten ollut perässä pysyä.
Nämä miehet ovat lähteneet tummien varjojen
maahan. Pekka Nurmi,Kekin Arska, Salosen Erkki
ovat lähteneet. Minun on vain muistettava, että
oma kansaneläkeikäni on jo niin ovella, ettei ole
ulos päästä.
Johnny-Kai Forssell
[email protected]
L
uostarin Puutarha, mikä ihana nimi hotellille! Hotelli on perustettu
vanhaan luostariin kauniiseen Bergeniin. Hotellin logossa on kuvattu
lehti, joka luo mielikuvaa puhtaudesta ja rauhasta.
Valoisat aulatilat on sisustettu selkeälinjaiseen skandinaaviseen tyyliin. Huoneiden tekstiilit ovat paikallista käsityötä.
Hotelli on yleisilmeeltään erittäin siisti ja viihtyisä. Mottona kuuluukin
”tyytyväiset vieraat- tyytyväiset työntekijät” . Täällä pidetäänkin huolta myös
työntekijöistä.
Hotellin henkilökunta koostuu yhdestä palkatusta projektin vetäjästä ja useista työttömiksi jääneistä prostituoiduista. Norja kielsi seksin myynnin vuonna
2008. Tällöin alettiin miettiä näille naisille mahdollisuuksia sopeutua takaisin
työelämään.
Projekti-idea entisten prostituoitujen pyörittämäksi hotelliksi sai alkunsa.
Samanlaisella ajatuksella toimii Kööpenhaminassa hotelli, jossa työskentelee
huumeiden käyttäjiä.
Rahoitus järjestyi ja projekti saatiin käyntiin. Tilaksi löytyi tämä vanha luostarirakennus, jonka remontoiminen hotellikäyttöön aloitettiin. Rakennuksen
valmistuttua ja hotellin avattua ovensa alkoi hurja mediamylläkkä ja hotellia
uutisoitiinkin huorahotellina. Mistään bordellista ei todellakaan ole kysymys
vaan tasokkaasta hotellista, joka on ylpeydenaihe ja osoitus onnistumisesta sen
työntekijöille.
Hotelli tarjoaa puitteet turvalliselle työharjoittelulle, jossa jokainen osallistuja
saa tarvitsemansa koulutuksen. Osallistujien asioita hoidetaan kokonaisvaltaisesti
siten, että harjoittelun jälkeen osalllistujilla olisi mahdollisuus palata takaisin työelämään; mm. naisten terveyteen liittyvät asiat kuten hammashuolto hoidetaan
harjoittelun aikana. Lisäksi pyritään miettimään syitä vaikean elämäntilanteen
ja mahdollisen päihdeongelman taustalla.
Taustalla toimiva organisaatio ALF järjestää työtoimintaa syrjäytyneille. Työtoiminta kattaa hotellin pesulan ja kaikki teksitiilit tulevat käsityöpajasta. Lisäksi
ALF järjestää matalankynnyksen palveluohjausta ja ryhmätoimintaa. Päivittäin
on myös tarjolla lämmin ateria työtoimintaan osallistuville.
Norjan korkea elintaso näkyy katukuvassa selkeästi. Rakennettu ympäristö on
siisti. Virallisen tilaston mukaan Norjassa ei ole asunnottomia. Kaikille järjestyy
asuntolapaikka. Ongelma piileekin siinä, että asuntolat ovat usein huonotasoisia
ja levottomia. Ihmiset eivät halua niissä asua. Monet jäävät kadulle tai leirintäalueille, vaikka heille olisikin osoitettu paikka asuntolasta.
Alkoholi on Norjassa kallista ja alkoholimyymälöitä on vähän. Niinpä huumeongelma on katukuvassa näkyvämpää. Bergenin keskustan tuntumassa on vanha
puistoalue, jonne narkomaanit kokoontuvat pitämään avoimia markkinoita. Siellä
tavara vaihtaa omistajaa ja kaikkea on tarjolla. Myös narkomaaneille tarkoitettut
palvelut kuten neulojen ja ruiskujen vaihtopiste
sijaitsee lähellä puistoa.
ALFin työntekijät tekevät lähityötä puistossa kahtena päivänä viikossa ja kannustavat
käyttäjiä osallistumaan puiston siivoukseen.
Silti käyttövälineitä näkyy olevan puistossa
siellä täällä.
Poliisi ei juurikaan puutu puiston toimintaan; käyttäjät ovatkin saaneet olla siellä melko
rauhassa. Osa kaupunkilaisista haluaisi silti
”siivota” puiston ja siirtää käyttäjät syrjemälle.
Poissa silmistä, poissa mielestä. Puisto onkin
kuin suuri musta aukko. Ongelmat eivät kuitenkaan poistu vaikka ne piilotetaan. Toisaalta
puiston huono maine ei varmaankaan houkuttele perheitä eväsretkelle.
Rakenteeltaan Norjan sosiaalipalvelujärjestelmä on onnistunut esimerkki pohjoismaisesta
hyvinvointivaltiosta. Heikommassa asemassa
olevia autetaan tarjoamalla mahdollisuuksia
rakentaa elämä yhteiskunnan normeja vastaavaksi. Ja heitä, jotka eivät tähän pysty tai tätä
halua, autetaan pärjäämään.
Kansakuntana norjalaisista huokuu ikiaikainen viisaus ja yhteenkuuluvuuden tunne.
Vanha kulttuuri ja kaunis luonto synnyttävät ainutlaatuisen miljöön, josta jokainen norjalainen voi
syystä olla ylpeä.
Vielä ennen lähtöämme kuulimme tykinlaukaukset prinssin synttäreiden kunniaksi. Vanhat sadut
muinaisista prinsseistä, prinsessoita,kuninkaista ja kuningattarista heräsivät hetkeksi eloon. Vuonoilla
saattaa myös asustaa lohikäärmeitä!
Hanna Piirainen
18
Vva ry:n vapaaehtoisia ja työntekijöitä kävi Bergenissä tutustumassa pohjoimaiseen hotellimalliin.
19
Kees van der Veer
Hollannin rnomadiväestö on kulttuurieroavuuksistaan
huolimatta niputettu yhden romaninimilapun alle. Monitahoisista yhteiskunnallisista ongelmista pelkistetty puoluepoliittinen kiistakysymys.
K
un Hollannissa puhutaan romaneista, tarkoitetaan yleensä
ihmisiä jotka vapaaehtoisesti
asuvat asuntovaunuissa, enimmäkseen kuntien osoittamilla erityisillä
leiripaikoilla.
Nämä nomadit, useimmiten kulkureiksi
tai mustalaisiksi, ovat taustaltaan eri sosiaali- ja kansallisuusryhmiin kuuluvia.
Omina kansanryhminään voidaan pitää
mm. romaneja, sintiläisiä, kaldarascheja
ja ursaneita, mutta usein kaikkia ryhmiä
nimitetään virheellisesti pelkästään romaneiksi.
Ryhmistä suurimmilla, sintiläisillä ja
romaneilla, on oma kielensä (romanian eri
muunnokset) ja heidän esivanhempansa
olivat syntyisin muista maista, enimmäkseen Itä-Euroopasta.
On kuitenkin ihmisiä, joiden esivanhemmat ovat asuneet Alankomaissa vuosisatojen ajan ja joiden nomadielämäntapa
on verrattavissa sintiläisiin ja romaneihin.
Näillä eri sosiaaliryhmillä on yhteistä myös
ongelmallinen suhde viranomaisiin ja Hollannin yhteiskuntaan sinänsä.
Kuten ei useimmissa Euroopan maissa,
ei myöskään Hollannissa ole etnistä henkilörekisteriä, joten on vaikeaa tai täysin mahdotonta tietää kuka nomadeista kuuluu
mihinkin sosiaaliseen ryhmittymään. Ts.
virallisia lukuja ryhmittymiin kuuluvista
ei ole olemassa.
Hollannin tilastokeskus (CBS) ja muut
lähteet arvioivat Hollannissa vuonna 2011
olevan noin 4000 sintiläistä ja 2000 romania. Lähes kaikilla on Hollannin passi, vain
muutama on vailla kansalaisuutta tai heillä
on jonkin toisen Euroopan maan passi, esimerkiksi Bulgarian tai Romanian.
St i gm a
Mielikuva nomadeista alkoi muodostua
Länsi-Euroopassa jo 1400-luvulla. Nomadeja pidettiin ja heitä kohdeltiin rikollisina,
vakoojina tai kerjäläisinä. Lyhyesti sanoen
luusereina jotka murentavat yhteiskuntaa.
20
Näin syntyvät
mielikuvat
Sintit ja romanit eivät voineet asiaintilalle
mitään, sillä heidän yhteiskunnallinen asemansa oli marginaalinen.
Hollantilaisjulkaisut 1800luvulta sisältävät
stereotypioita,
joissa on sekä
romanttisväritteisiä positiivisia
että negatiivisia
elementtejä. Jälkimmäiset ovat
hallitsevia.
Esimerkiksi:
“He tanssivat ja
musisoivat sievästi, mutta viime
kädessä heitä ei
voida lukea ihmisten joukkoon; he pysyvät sivistymättöminä,
loisivina barbaareina, jotka varastelevat ja
pakottavat lapsensa samaan.”
Dirk van Ooijen kuvaa vallinnutta kohtelua hyvin kirjassaan Nyt teidän on mentävä, tänne on tulossa ihmisiä asumaan:
romani- ja kulkuripolitiikka Alankomaissa
1890-1990 (Haag, SDU-kustannus, 1993).
Toisen maailmansodan aikana monia
romaneja ja sintejä murhattiin natsien
keskitysleireillä. Sodan jälkeen Hollannin
politiikka on keskittynyt näiden vähemmistöryhmien integroimiseen Hollannin
yhteiskuntaan, koulunkäynnin lisäämiseen
ja parempaan asemaan työmarkkinoilla.
Toimenpiteet ovat olleet onnistuneita. Nykyisin lähes kaikki romani- ja sintilapset
käyvät koulua 18 vuoden ikään saakka.
Jotkut jatkavat opiskeluaan yliopistoissa
tai teknisissä korkeakouluissa, tosin määrä
on vielä vähäinen verrattuna muihin hollantilaisnuoriin.
Tämä kehitys on oletettavasti vaikuttanut perinteisten stereotypioiden murenemiseen, vaikkakaan ne eivät ole täydelleen
hävinneet. Ja - kuten yleisestikin etnisten
stereotypioiden kyseessä ollen - tuskin kukaan osaa erottaa jonkin etnisen ryhmän
edustajaa syntyperäisestä hollantilaisesta.
Poliit t ine n ohje lma
Lokakuussa 2010 presidentti Sarkozy
aloitti romanien ja muiden kulkureiden
karkottamisen Ranskasta: he aiheuttivat
sekä kunnan että valtion viranomaisten
mukaan kaikenlaista harmia. Samaan aikaan Hollannissa Vapauspuolue (PVV)
muodosti koalitiohallituksen.
Vapauspuolue on maahanmuuttovastainen puolue, joka haluaa pysäyttää
muslimien maahanmuuton sekä karkottaa
laittomat rikolliset maahanmuuttajat, samoin rikoksiin syyllistyneet joilla on kaksoiskansalaisuus.
Hollannin kansalaisuuden lisäksi heillä
on useimmiten Marokon tai Turkin kansalaisuus.
Neuvottelujen aikaan keskihollantilaisen Nieuwegeinin pikkukaupungin pormestari halusi romanien etnisen taustan
merkittäväksi henkilörekisteriin, koska jotkut paikallisella asuntovaunuleirillä oleskelevat oli yhdistetty rikoksiin.
Muutamaa viikkoa myöhemmin Kristillisdemokraattisen puoleen parlamenttiedustaja Miriam Sterk kertoi Hollannin
radiouutisten haastattelussa (Radio 1), että
myös Hollannin tulisi ryhtyä karkottamaan
rikollisia romaneja. Perusteluna oli, että ”he
tekevät rikoksia ja pakottavat 12-vuotiaat
tyttärensä naimisiin”. Kun toimittaja tiedusteli rikollisuustilastoa, vastaus oli, että
tilastoituja lukuja ei juuri nyt ollut saatavilla, mutta ”me emme yksinkertaisesti voi
sietää tällaista käytöstä”.
Mainitut Miriam Sterkin toteamukset
antoivat jo sinänsä aihetta käydä haastattelemassa häntä parlamentissa Haagissa.
Lisäksi hänen lausuntonsa aiheuttivat levottomuuksia, samoin runsaasti negatiivista palautetta Radio 1:n päätoimittajalle
internetin foorumeilla. Ihmiset olivat sitä
mieltä että lausunnot olivat hatusta revittyjä, selkeä perustelu puuttui.
Median s yytökset
Kun kysyn Miriam Sterkiltä romanien asemasta Alankomaissa, hän toteaa välittömästi poliitikoille tyypilliseen tapaan, että
media on tulkinnut hänen sanomisiaan
täysin väärin. Siispä jatkan:
Kuinka paljon romaneja on nykyisin
Hollannissa ja kuinka moni heistä on maassa
laittomasti – siis kuinka moni jää Hollantiin
turistiviisumin voimassaolon lakattua tai on
täällä ilman laillisia papereita?
S: Luotettavia lukuja ei ole olemassa,
mutta oman arvioni mukaan muutamia
satoja kuuluu tähän kategoriaan.Suurin osa
heistä on Bulgarian tai Romanian kansalaisia tai vailla mitään kansalaisuutta.
Millaista harmia he aiheuttavat ja millaisiin rikoksiin he syyllistyvät?
S: Enimmäkseen he tekevät autovarkauksia, syyllistyvät kotiväkivaltaan ja
järjestävät avioliittoja noin 12-vuotiaille
tyttärilleen.
Avioliittoon pakottaminen on yksi rikoksista, jotka mainitsit romanien karkotusperusteeksi radiohaastattelussa. Kuinka
laaja tämä ongelma on ja kuinka monesta
tämänikäisestä tytöstä nyt on kysymys?
S: “No, kun emme rekisteröi perheitä
etnisin perustein, ei lukuja tällä hetkellä
ole saatavilla.”
Nuorten tyttöjen karkotus ei varmaankaan paranna heidän mahdollisuuksiaan
elämässä eikä luultavasti estä aikuisia nappaamasta heitä avioliittoon senkään jälkeen?
Kuinka romanialaiskysymys on huomioitu
poliittisissa esityksissä? Joitakin satunnaisia
tapauksia lukuunottamatta radio, tv ja muu
media ei juuri ole kiinnittänyt tähän ryhmään minkäänlaista huomiota viimeisten
kymmenen vuoden aikana.
S: ”Tuo ei täysin pidä paikkaansa. Asiasta on keskusteltu parlamentissa jo aiemmin,
esimerkiksi 12 vuotta täyttäneistä lapsista
(tässä iässä peruskoulu päättyy Alankomaissa, KvdV) jotka eivät tule kouluun.
Jos he jatkavat koulunkäyntiä ylemmille asteille, he syrjäytyvät koulunkäynnin
seuraamusten vuoksi. työmahdollisuudet
ovat rajoitettuja ja työttömyysluvut ovat
heidän joukossaan korkeammat. Se mitä
viranomaiset sitten voivat tehdä on esimerkiksi ottaa heidät huostaan laitoksiin
tai sijaiskoteihin, jotta koulunkäyntiä olisi
mahdollista jatkaa.
Eli mitä ongelmia aiheuttaville romaneille halutaan tehdä? Radiohaastattelussa kerroitte, että haluatte karkottaa heidät
enemmän tai vähemmän samalla tavoin
kuin Sarkozy Ranskassa.
S: Tämä on väärinkäsitys. Emme karkota ihmisiä etnisin perustein kuten Ranska tekee, vaan vain ne jotka ovat rikoksiin
syyllistyneitä laittomia maahanmuuttajia.
Politiikkamme on ollut jo monta vuotta
lähettää heidät takaisin tulomaahansa lukuunottamatta tietysti henkiöitä joilla ei ole minkään maan kansalaisuutta. Ja tämä on jo käytäntö kaikkialla
Euroopassa riippumatta siitä mistä
laittomat rikolliset maahanmuuttajat
tulevat ja mihin etniseen ryhmään
he kuuluvat.
Kuinka Euroopan tulisi ratkaista
laittomien rikollisten romanien asia?
S: Sekä EU-maiden hallitusten
että Euroopan parlamentin tulisi olla
paremmin selvillä romanien keskeisistä verkostoista ja romanien etujen
puolustajista. Romanikulttuuri on
hyvin määräävä, siitä tulisi koota lisää tietoa, samoin luoda vähintään
nuoria romaneja koskeva kouluspolitiikka.
Haluatteko te kansallisuuden
merkittäväksi henkilörekisteriin Alankomaissa jotta pystymme paremmin
jäljittämään etnisten ryhmien tekemiä
rikoksia, kuten Wilders (rasistisen Vapauspuolueen puheenjohtaja, KdvD)
haluaa?
S: Emme, se ei ainoastaan ole
mahdotonta toteuttaa vaan myös periaatteidemme vastaista.
näkemästä.
Entä nyt? Kuinka romanien asiaa
seurataan?
S: Alkuvuodesta 2011 parlamentissa tullaan käymään keskustelu
rikoksiin syyllistyneistä laittomista
maahanmuuttajista yleensä ja siitä
kuinka asiassa tulisi menetellä.
Junassa paluumatkalla Haagista alkaa tuntua siltä, että ovela poliitikko
on johdatellut minut alkuperäisestä
poikkevalle polulle. Hänen kaavansa
yhteiskunnallisessa keskustelussa näyttää
toimivan näin:
Poliitikko, joka luultavimmin on edistämässä uraansa, aloittaa muutamalla radiolle antamallaan vankalla lausunnolla. Näin
hän osoittaa, että myös kristillisdemokraatit ovat tarpeeksi pystyviä ja päättäväisiä
karkottamaan tietyn ihmisryhmän samoin
kuin Vapauspuolue haluaa karkottaa muslimit. Uuden hallituskoalition tultua valtaan
alkuperäisiä lausuntoja sitten pehmennetään eriasteisia vivahteita käyttäen.
Entäpä nyt?
Mitä tapahtui luvatulle parlamenttikeskustelulle? Tätä kirjoitettaessa on huhtikuu
2011 eikä kukaan ole kuullut keskustelusta tai raportoinut siitä. Romanien asia on
kadonnut poliittisesta päiväjärjestyksestä
lähes yhtä nopeasti kuin se sinne ilmestyi.
Joidenkin kristillisdemokraateiksi kutsuttujen kovan linjan poliitikkojen uudelleen
luoma kielteinen kuva romaneista ei sen
sijaan ole kadonnut mihinkään.
Vaikka asiaa ei voida todistaa, on täysin selvää, että Alankomaiden poliittinen
tilanne sai kristillisdemokraatit ottamaan
romaniasian esille: he alkoivat flirttailla rasistisen Vapauspuolueen kanssa saadakseen
enemmän valtaa.
Mutta moni hollantilainen on huolissaan tällaisesta kehityksestä. Nyt on alettu
ihmetellä, kenestä tulee seuraava syntipukki
tarpeen vaatiessa.
Kees van der Veer
Suomentanut RM
4
KO MMENT TI
Romanit Helsingissä
H
elsingin kaupunginhallitus
teki keväällä 2011 päätöksen
kaikkien olemassa olevien ja
tulevien romanileirien purkamisesta. Kaupunginhallitus linjasi päätöksensä kaupunginjohtaja Jussi Pajusen asettaman kerjäläistyöryhmän loppuraportin
mukaan. Vuoden ajan toiminnassa olleen
sosiaaliviraston johtavan asiantuntijan Jarmo Räihän johtaman työryhmän ratkaisut
Helsingin kaupungin ”kerjäläisongelmaan”
ovat leirien purku ja suositus kerjäläisten
EU:n tuella auttamisesta heidän omassa
kotimaassaan.
Leirien perustamista ei pidetä vaihtoehtona, sillä sen ei koeta ratkaisevan
ongelmaa. Työryhmän mukaan muista
maista saadut esimerkit osoittavat, että
leirien perustaminen on syventänyt ja vaikeuttanut asian ratkaisemista. Osa työryhmän jäsenistä matkustikin Romaniaan
selvittämään romanikerjäläisten asemaa.
Matkasta uutisoitiin laajalti. Voitaneen
kyseenalaistaa Romanian opintomatkan
hyödyllisyys Helsingin tilanteen selvittämiseksi jo vähintään siitä syystä, että Romanian kyvyttömyys tarjota vaihtoehtoja
kroonisesti köyhälle romaniväestölleen on
siirtolaisten lähdön syy. Euroopan unionin
perusoikeusviraston selvityksen mukaan
Romaniassa 72 %:ssa romanien asunnoista
ei ole viemäröintiä, 73 % on ilman juoksevaa vettä, 12 % ilman sähköä ja 14 %
käyttää kotinsa lämmittämiseen jätettä tai
ei lainkaan lämmitä kotejaan. (FRA 2009C,
67).
Opintomatkan kerjäläistyöryhmä olisi
voinut tehdä Hollantiin. Kuten Kees Van
Der Veerin Asukissa julkaistusta artikkelista ilmenee, osa maan ”omasta” nomadiväestöstä asuu leireissä ja on romanialaisia
paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa.
Nantesin kaupungissa Ranskassa perustettiin kolme karavaanileiriä järjestöjen ja viranomaisten yhteistyöllä. Asuntovaunut,
perusfasiliteetit sekä tulkin ja vastaanotosta huolehtivan asiamiehen palkat maksettiin kaupungin, maakunnan ja säätiöiden
yhdessä rahoittaman projektin varoista.
Aluehallinto tukee taloudellisesti myös kansalaisjärjestöjen työtä asiassa. (Romeurope
2008, 16–17) Madridin kaupunki on tukenut vuosikymmenen ajan vähemmistöjen
integraatioprojektia, jonka kohteena ovat
pääasiassa Itä-Euroopan romanit – se on
kuitenkin avoin myös muille ryhmille. Kansalaisjärjestön järjestämä projekti tarjoaa
väliaikaisia suojia juuri saapuneille. Perheille tarjotaan myös koulutusta ja hoitoa sekä
apua viranomaisten kanssa asioimisessa,
kielenopetusta, tukea työnhaussa jne. Perheitä autetaan oman vuokra-asunnon hankkimisessa. (FRA 2009A, 161)
Kerjäläistyöryhmä pelkää myös, että
majoitusmahdollisuuden tarjoaminen lisäisi Suomeen saapuvien siirtolaisten määrää.
Kuhunkin yllämainitusta kolmesta maasta
- Hollantiin, Ranskaan ja Espanjaan - on
enemmän halukkaita tulijoita, sillä niissä
siirtolaisilla on täkäläisiä paremmat toimeentulomahdollisuudet. Ihmiset liikkuvat
toimeentulonsa, eivät majoituspaikkojen
perässä. Suomeen lähtöä hankaloittaa siirtolaisen taustasta riippumatta Suomen
maantieteellinen sijainti, työmarkkinoiden
sulkeutuneisuus sekä pieneen kieliryhmään
kuuluva kieli.
Sosiaalikeskus Sataman pihalla jo kahden vuoden ajan ollut leiri häädetään lopullisesti lähipäivien tai viikkojen aikana.
Viranomaiset eivät ole ilmoittaneet tarkkaa ajankohtaa leirin asukkaille. Leiri on
ollut ainoa Helsingin kaupungin alueella
sijaitseva leiri, jossa on edes osa perusfasiliteeteista. Kaupunki tarjoaa leiriläisille majoitusvaihtoehdoksi Rastilan leirintäaluetta,
vaikka sen tiedetään olevan varattomalle
liian kallis. Neljän aikuisen majoittuminen
yhteen telttaan maksaa Rastilassa 990e/kk.
Muita mahdollisia ratkaisuja kieltäydytään
Helsingin alueelle perustettava matalan kynnyksen leirintäalue tai majoitustila, johon
kaupungin palveluiden piiriin
kuulumattomat varattomat
voisivat hakeutua, ei rajaisi käyttäjäkuntaa etnisin perustein, vaan
tarjoaisi taustasta riippumatta
mahdollisuuden asettua aloilleen
väliaikaisia asumuksia inhimillisempiin oloihin. Järjestetty asuminen minimoisi myös mahdollisten rikollisten osuuden. Mitä
marginaalisempiin oloihin köyhät
ajetaan, sitä enemmän heidän ahdingostaan hyötyä hakevat saavat
mahdollisuuksia käyttää köyhiä
hyväkseen. Tosiasia on, että kroonisesti köyhät ihmiset etnisestä
taustastaan riippumatta toimivat
vaikeassa tilanteessa ja vaihtoehtojen puuttuessa parhaaksi katsomallaan tavalla oman ja lastensa tulevaisuuden vuoksi.
Vaikka se veisi ojasta allikkoon.
Romanisiirtolaisista käytävässä keskustelussa on unohdettu erään osapuolen
näkökulma kokonaan: leireissä asuvien
siirtolaisten. Lisäksi keskustelua ei käydä
lainkaan siitä, etteivät kaikki leireissä majoittautuvat henkilöt edes ole etniseltä
taustaltaan romaneita. Vailla vakinaista
asuntoa ry:n toiminnassa hyväksi koettu
käytäntö on painottaa vertaistukea ja kokemusasiantuntijuutta tehtäessä ratkaisuja
asunnottomien palveluista. Käytäntö tulisi
ulottaa kaikkiin asunnottomiin. Euroopan
sisällä liikkuvia köyhiä siirtolaisia tarkastellaan vain ulkopuolisena haittana. Heillä ei
ole mitään sanottavaa itseään koskevissa
asioissa. Usein unohdetaan, että ihmiset
liikkuvat, jotta heidän asemansa paranisi.
Olennaista onkin kysyä leirien asukeilta,
kuinka he kokevat hankalan asumistilanteensa ja köyhyyskierteensä. Ratkaisuja
tulee hakea leiriläisten, oman tilanteensa
asiantuntijoiden kanssa.
Keiju Oksanen
Kirjoittaja on toiminut sosiaalikeskus
Sataman pihalla olevan leirin parissa aktiivisesti koko leirin olemassaolon ajan ja
käynyt lukemattomia keskusteluja erilaisissa
elämäntilanteissa olevien ja eri leireissä asuvien siirtolaisten, muiden aktiivien sekä jutussa mainitsemattomien virkamiesten kanssa. Kirjoittaja toivoo näkevänsä enemmän
itseorganisoituja, osallisten omilla ehdoilla
toimivia tiloja, yhteisöjä ja projekteja.
21
ESA UUSI-KERTTULA
DISCO
1970-luvun loppupuoli, discon ja Boney
M:n kulta-aika Suomessa. Seisoskelen liian
pieneksi käymässä olevassa ylioppilaspuvussani tunnetun nuorisoravintolan edustalla.
Paikallisen koululaisherätyksen ajat alkavat
olla takanapäin, seurakunnan nuortenillat
ovat vaihtumassa ravintolaelämään. Huomaan tutun hahmon; entinen opettajani kävelee jonon sivuitse. Hän tunnistaa minut ja,
taustani tietäen, katsoo silmiin ja tokaisee:
”Eti kuule parempia paikkoja!”
Y
li 30 vuotta myöhemmin muistan vielä hyvin nuo sanat. Tuon
ajan ilmapiiri muistuu mieleen,
vastakkainasettelu ”hengellisen”
ja ”maailmallisen” välillä. Nuorta kristittyä uhkasivat monet vaarat: popmusiikki,
meikkaaminen, alkoholi, tanssi ja avioliiton
ulkopuolinen seksi, homoseksuaalisuudesta
puhumattakaan. Oli selvää, että juuri ravintolaelämä moninkertaistaisi edellä mainitut
riskit. Jotteivät ne toteutuisi, ei kompromisseja sallittaisi. Ainoa tie olisi parannus
synneistä, paluu puhdassydämisenä Kristuksen syliin. Jokaiselle katuvalle olisi armo
tarjolla, mutta keinottelijat; heitä uhkasi
hirmuinen tuomion kiivaus. Millä hetkellä
tahansa Jumalan kärsivällisyys saattaisi loppua; syntielämää hän oli sietänyt jo liiankin
kauan. Valinta oli tehtävä NYT; jo ensi yönä
kello saattaisi lyödä, juuri minulle.
Edelleen, yli 30 vuotta myöhemmin, tuo
ilmapiiri tekee vaikutuksen aitoudellaan.
Samalla kuitenkin asioiden taustat asettuvat uuteen valoon. Minusta tuntuu, että
monille nuorille ylivoimaisten vaatimusten
takana eivät suinkaan olleet Isä, Poika ja
Pyhä Henki, vaan – aikuisten yhteiskunta.
Se halusi muokata nuorten tulevaisuutta
mieleisekseen, vaikka sitten hengellisten
uhkakuvien avulla. Kukaan ei ollut nuorille
kertomassa aikuisen elämän pahimmista
uhkakuvista, niiiden joukossa – tarkoituksettomuudesta. Nuoruuteen väistämättä
On paikka nimeltä Vartiosaari,
takana loistavana näkyy kaunis sateenkaari,
juuri on ollut kova ukonilma,
sätkä suussa sen sanoi ystävämme Hilma.
Kaunis paikka on todella tää,
jossa voi viettää rauhallista elämää,
ei mitään kiirettä, vaan rennosti vaan,
välillä voi jotain tehdä, sitten tuonnempana huilataan.
Porukka koossa ja henki päällä,
sen tietää ne, jotka ovat käyneet täällä,
jokainen tekee sen, minkä vain pystyy,
ja keittiössä hiljalleen lihapata uunissa kypsyy.
Nytten pyydän kaikkia olemaan hiljaa siis,
elokuussa Vva ry täyttää vuodet kakskyt viis.
Piirros: Marja
kuuluva etsintä ei ollut suotavaa, sillä olihan valmiita vastauksia riittävästi! Niistä
piti valita, niihin tuli tarttua, onttoudesta
ja sisällyksettömyydestä huolimatta. Tarkoitusten kysyminen oli turhanaikaista
– olihan tehtävää niin paljon!
Vallankäytöstä kirkossa puhutaan paljon. Se voi olla murskaavaa ja kohdistua
yhteisön heikoimpiin.
Jos se puetaan Kristuksen vaatteisiin,
sitä vastaan on miltei mahdoton taistella.
Se voi puhua Kristuksen äänellä: ”Ystävä
hyvä, tämä on iankaikkiseksi parhaaksesi!”
Kovuus Jumalan kaavussa on huono seuralainen – se ei siedä etsintää, kyselyä, tarkoitusten vaihtamista parempiin tarkoituksiin.
Niin tulisi olla, siltä varalta, että elämämme
nykyinen tarkoitus sattuisi vaatimaan päivittämistä!
M
utta nyt takaisin discoon
ja ravintoloihin! Elämässäni olen koettanut ”ettiä
parempia paikkoja” - hyvällä menestyksellä. Discoa pidän kuitenkin
edelleen hyvin mielenkiintoisena paikkana.
En kuitenkaan suosittele sitä kenellekään,
joka etsii sieltä jotain ”aitoa” tai ”todellista”.
Disco yksinkertaistaa, ja siihen asiat ovat
aivan liian monimutkaisia. Jos joku sanoo
lähtevänsä sinne toivioretkelle, minua pelottaa – sillä on myös kova ja julma puolensa. ”Olet yhtä kiinnostava kuin viimeinen
tanssisi.” Seinäkukkasia discoissakin kyllä
riittää - ja heitä, joille ympäristö on aivan
liian vaativa ilman alkoholia. Sen sijaan
– laadukas disco tarjoaa mainion läpileikkauksen suomalaisesta yhteiskunnasta. Se
on myös eräänlainen seurakunta – kuuluvathan monet kävijöistä kirkkoon.
Kuulun siihen sukupolveen, jonka ei
enää vanhetessaan tarvitse ostaa mopoa tai
keinutuolia. Voin elää hyvinkin samantyyppistä elämää kuin kaksi- tai kolmikymppisenä – toivottavasti pahimmat sudenkuopat
välttäen. Olen varmasti erilainen kristitty
kuin tuolloin – onneksi. Aidosti surullinen olen kuitenkin sen suhteen, minkä jo
nuoren miehen mieleni näki: suomalainen
yhteiskunta on osoittautumassa juuri niin
jähmeäksi kuin silloin pelkäsin. Sellaisessa
yhteiskunnassa riskinotto on turhaa – kynttilät puhalletaan sammuksiin, kukinnot
riivitään, serpentiinien aika on vain kerran
vuodessa. Raamattu kysyy meiltä: ”Kuka
pitää halpana pienten alkujen päivää?” - me
kaikkiko?!
Tarkoituksen etsimiseen ja löytämiseen
tarvitaan rohkeutta ja riskinottoa, valtavirrasta poikkeamisen uhallakin . Se ei
ole nuorten yksinoikeus – kenen tahansa
elämäntilanne voi muuttua nopeastikin.
Nykyinen yhteiskunta sietää huonosti neuvottomuutta – uudet asiat vyöryvät yli, jos
entisiin ei saada riittävän ajoissa selvyyttä.
Kenen käteen tarttua tilanteessa, joka oikeastaan ylittää edellytykseni? Uskon rohkeasti, että sellaisessa tilanteessa itse Jumala
tarjoaa auttavan kätensä. Ja vielä enemmän:
hän pitää kynttiläni palamassa, hoitaa kukintojani ja vakuuttaa: serpentiinien aika
on NYT! Tällaista iloa ja tarkoitusta Jumalassa toivon Sinullekin, hyvä lukijani!
Jorkki
”Vartiosaari on hieno paikka.
Saaren rauhassa hermo lepää.
Syntyy ajatuksia tulevaisuutta
varten.”
”Helsingin kovasta menosta on
parempi välillä lähteä vähän
sivuun, ikuinen pyöriminen
katkeaa ja järkevässä kunnossa
ihminen löytää tärkeitä asioita.”
”Saaressa on vertaistukea, siellä
saa rauhassa jutella keskenään.
Saa viettää tavallista mökkielämää. Tärkeintä on porukan
henki, se syntyy kaikista läsnäolijoista.”
Kirjoittaja on 55-vuotias työnohjaaja ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Hän
työskentelee kunnossapitotyöntekijänä VR
Track -yhtiön palveluksessa.
esa.uusi-kerttula@helsinki.fi
Asunnottomuus on hävettävää
- asunnottoman ei pidä hävetä
Maassamme ja kaupungissamme asunnottomuus on sosiaalinen ongelma, joka
koskee hyvin konkreettisesti ja kipeästi liian monia kansalaisia. Vuosien sisällä ei
ole saatu aikaan mitään todella huomattavaa asian parantamiseksi. Asunnottomuus
ei ole tuntuvasti vähentynyt, vaikka on ollut erinäisiä ohjemia sen suhteen, esim.
asunnottomuuden puolittamisohjelma.
Nuorten kohdalla tilanne on pahentunut hälyttävästi ja oppilasasuntoihinkin on
pitkät jonot. Etenkin yksinäisille sopivasta kohtuuhintaisista yksiöistä on huutava
pula, toisaalta isompia asuntoja on vapaana ja ne ovat sikakalliita.
Tuettu asuminen auttaa tietysti tietyssä elämänvaiheessa, mutta tilanteet muuttuvat. Jatkossa moni kykenisi asumaan itsenäisesti, mutta onkin jo eri asia, löytyykö
sitä kotia.
Epäsosiaalista on myös omistusasumisen painottaminen. Asuntotuotanto on
jätetty liikaa markkinoiden armoille ja kun ne heilahtelevat, niin siinä menossa asunnoton kansalainen unohdetaan totaalisesti. Asuntopolitiikkaa ei saa hoitaa pelkästään
pankkien ja maanomistajia palvellen!
Suomessa tarvitaan vuokrasäätely, jotta vuokralaiset eivat ole markkinoiden
armoilla ja vuokrat saadaan kuriin. Olisi syytä palata aravajärjestelmään joka on
markkinaehtoista parempi. Kaupungin ei pidä myydä tonttimaata asuntokeinottelijoille, vaan sen olisi perustettava omaa vuokra-asuntotuotantoa.
Asuntolainojen korkovähennysoikeudelle tulee asettaa katto, joka ei koske tavanomaista omassa asunnossa asumista, mutta rajaa vähennyoikeutta SIJOITUS- ja
ÖKYASUMISESSA. Keinoja kyllä löytyy jos vain on todellista poliittista tahtoa.
Asunnottomuus on häpeäpilkku joka on poistettava ja ihmisen ainutkertaista elämää
on kunnioitettava!
Kirsti Kangas, Helsinki
22
Lähdettiin yhdessä Vartiosaareen
K
esäkuun lopulla olimme Vartiosaaressa käymässä: Reijo, Carole, Sanna ja minä. Kesäpäivä
oli pilvetön ja aurinkoinen. Olin
muistaakseni viimeksi käymässä saaressa
noin viisi vuotta sitten. Paikka oli kyllä
muuttunut paljon siitä, kun viimeksi olin
siellä käynyt.
Rantaan meitä vastaan tuli Jorma meitä veneellä hakemaan ja hän otti kyytiin
ainoastaan pari kerralla, jotta ei tapahtuisi
mitään vahinkoa, eli varman päälle. Eihän
meillä ollut kiirettä minnekään. Paikan
päällä juotiin kahvit ja asetuttiin taloksi.
Katselimme vähän ympärille, sillä metsäinen ympäristö ja etenkin meren sinertävä
läheisyys olivat todella kaunis näky.
Hetken päästä oli pienimuotoinen Vartiosaaren palaveri, jossa käsiteltiin saaren
sisäisiä asioita. Kyseltiin miten on mennyt
saarella ja oliko mitään kysymyksiä, joista ei
ollut helposti ulospääsykeinoa. Kun palaveri oli päättynyt, alkoi sitten ”vapaa” aika, ja
siihen kuuluivat esim. saunominen, makkaran paisto ja metsätikanheitto, muuten
sitten auringonottaminen, kalastaminen
rannasta sekä maton peseminen laiturilla.
Saaressa on niille, jotka haluavat tulla
yöksi, iso talo ja vähän syrjemmällä muutama pienempi aitta. Ainahan on tulijoita
kesäiseen aikaan, joten pitää kummiskin
kysyä, mahtuuko yöpymään ja vähäksi
aikaa oleilemaan. Asiasta tietävät Vva:n
henkilökunnasta Juhani Haapamäki sekä
Sällikodin vastaava Jussi Lehtonen.
Saunan viereen oli tehty iso pino valmiiksi hakattuja puita, joita sitten käytettiin
saunan lämmittämiseen, ja muutenkin oli
ympäristöä siistitty sekä laitettu parempaan
kuntoon. Uusi paikan päälle rakennettu
grillikota oli näyttävän näköinen ja sopi
todella hyvin metsäiseen ympäristöön.
Nyt oli parhaillaan tekeillä varasto- ja
huoltorakennus, joka sitten valmistuisi
jonkin ajan päästä. Ulkovessa sijaitsi aivan päärakennuksen vieressä. Vielä olisi
tekemistä, vaikka mitä, vaikkapa risujen
keräämistä, niitähän aina löytyy, kun kova
tuuli pudottaa niitä puista.
Sitten oli salaattia ja makkaraa tarjolla meren rannalla ja sinne kokoonnuttiin.
Kova liikenne oli meneillään aivan rannan
vieressä, oli purjeveneitä, moottoriveneitä,
kanootteja. Tietenkin lintuja oli jokunen
yksilö, lokkeja, tiiroja sekä sorsia. Ja silloinhan niitä lensi, kun aloimme syömään, sillä
pöydän grillimakkaran tuoksu teki tehtävänsä.
Siinähän aika meni mukavasti ja aurinko paistoi kirkkaalta siniseltä taivaalta.
Pitemmän päälle se alkoi tuntua, rusketusta
alkoi kehittyä ihon pinnalle. Tulihan sitä
metsätikkaa heitettyä Nikon kanssa, 38 oli
paras tulokseni, joka tietenkin ilahdutti minua, kun siitä on pitkä aika, kun viimeksi
olen heittänyt tikkaa. Seuraavana päivänä
oli heittokäsi vähän kipeä kyynärvarren
kohdalta.
Sehän oli selvää, että taloon sisään
mentäessä jätettiin kengät ulos, ja tietenkin tupakoitiin ulkona. Talolla on omat
järjestyssäännöt, ja talonpojan järkeä saa
käyttää tilanteen mukaan.
No päivä vierähti nopeasti, kun oli sitä
pientä toimintaa ja sai katsoa ympärillensä kaunista luontoa, ja sitä merellistä
maisemaa, ja taivaalla lentäviä lintuja
kirkkaassa auringonpaisteessa. Jorma sitten lopuksi saattoi perämoottori veneellä
meidät vastarannalle, josta matkamme
jatkui omia kotejamme kohti.
Jorma Korhonen
Kuvat: Juhani Haapamäki
23
Tutkittu juttu:
tukiluukultakin syrjäydytään
TERVALAMPI GO-GO
Byrokratia karkottaa apua tarvitsevat köyhät
A
sukki tarkasteli tuoretta tamperelaista tutkimusta miesten osalta. Tutkimuksen mukaan miehet
ovat yksilöitä, joiden menestys
tai epäonnistuminen on pitkälti omissa
käsissä. Epäonnistuminen merkitsee syvää
henkilökohtaista tappiota, josta joutuu elämässään maksamaan kovan hinnan, syvän
häpeän. Häpeä on mahtava kulttuurinen
voima. Miehinen itsetunto perustuu päivästä toiseen itselle ja toisille annettuihin
miehisyyden näyttöihin. Epäonnistumisen
pelosta seuraa jatkuva itse-epäily ja riittämättömyyden tunne.
S
uomalaisella miehellä on perinteisesti ollut ja näyttää olevan edelleenkin kaksi päätapaa vastata elämänsä pettymyksiin ja kriisitilanteisiin, sitoa ahdistustaan, ns. vitutustaan.
Ensimmäinen on toiminta, mielellään pako
työhön, mutta kaikki toiminta on tärkeää.
Toinen, ensimmäistä täydentävä ja joskus
myös sitä korvaava, on viina, juopottelu.
Ammattiauttajiin suomalainen mies
ei häpeä- ja nöyryyttämiskokemusten
vuoksi oikein tahdo luottaa. Hän haluaa
kulkea omia polkujaan taistellen koko ajan
riippumattomuutensa puolesta. Itse asiassa
erilaiset auttamot koetaan vähän samalla
tavoin kuin Aleksis Kiven seitsemän veljestä kokivat lukkarin ”punaisen puustellin,
liekehtivän perkelten pesän” opetellessaan
tämän kovassa komennossa lukemaan.
Tukkapöllyä ja nurkkakomennuksia tulee
tiuhaan.
Miehet asettuvatkin usein vastahankaan joutuessaan asioimaan näissä
auttamoissa: ”unohtavat” sääntöjä, tekeytyvät tietämättömiksi ja ”tyhmiksi”, eivät
ymmärrä sitä, mistä puhutaan, ylipäätään
aloittavat hiljaisen vastarinnan, eräänlaisen
”pirunkurin” kuten Tuntemattoman sotilaan rintamamiehet – Honkajoki, Rokka
ja kumppanit – saadessaan järjettömiä käskyjä vaikkapa luutnantti Lammiolta. Tämä
kansanomaisen kulttuurin peruspiirre on
miehillä periytynyt sukupolvelta toiselta,
ukilta isälle ja isältä pojalle.
Miesten kokemukset erilaisista yhteiskuntaan sosiaalistavista ja samalla
kontrolloivista auttamoista ovat monilta osin kielteisiä. Heti kun palveluissa on
kysymys kontrollista, kun niissä astutaan
ylhäältäpäin miesten omalle reviirille, kokevat kaikkien sukupolvien työläismiehet
monet ammattiauttajat ja heidän ”kirjoista opetellut” ammattikäytäntönsä koulumaisiksi kasvatusinstituutioiksi, joiden
auttamiskyky perustuu pääosin kirjoista
opittuun, päntättyyn ja samalla miesten
todelliselle arkielämälle vieraaseen tietoon
ja toimintakäytäntöön, joka ei palvele heidän etujaan.
”Sosiaalitoimistossa ne kyselee, mutta eihän
ne ole lainkaan samalla aaltopituudella, ne
ajattelee täysin eri tavalla.”
Miehet kritikoivat avoimesti palvelujen
sellaisia ammattikäytäntöjä, joissa sovelletaan liian yksisilmäisesti sosiaalitieteellistä
tietoa normaaliudesta, poikkeavuuden syistä ja poikkeavuuden käsittelyn menetelmis-
24
S
osiaalityöntekijöiden
kiire sekä järjestelmän
monimutkaisuus ja sirpaleisuus vaikeuttavat
köyhien ihmisten turvautumista yhteiskunnan apuun. Asiointi
sosiaalitoimistossa koetaan turhauttavaksi ja vastenmieliseksi
tiukkojen toimeentulotukinormien ja toimiston byrokraattisten käytäntöjen vuoksi.
Tiedot käyvät ilmi Tampereen yliopiston tuoreesta tutkimuksesta ”Köyhä byrokratian
rattaissa”. Köyhimmät kansalaiset syrjäytyvät jopa sosiaalitoimen tukiluukuilta, vaikka
he tarvitsevat apua kipeimmin.
Työn alla on tutkimus, joka pureutuu köyhimpien kansalaisten
arkikokemuksiin ja kunnallisen
palvelujärjestelmän kykyyn auttaa heitä.
tä. Miehet ajattelevat, että kaikkia miehiä ei
tulisi pakottaa tiettyihin samoihin normaaliuden malleihin. ”Sapluunaa” ja katsetta
ympäröivään maailmaan tulisi laajentaa.
Niin sanotun asiantuntijan kirjajärkeä on,
mutta miten sen soveltaminen käytäntöön
toimii?
Kysymys on liiallisen asiantuntijavallan
kritiikistä ja toisaalta halusta nostaa esille
aikaisempaa enemmän asiakaslähtöisyyttä, asiakkaan ja työntekijän vuoropuhelua.
Kirsi Juhila puhuu tältä osin kumppanuudesta, huolenpidosta ja vuorovaikutuksesta.
Tällaisessa asetelmassa miesten elämälle
vieraalla puheella ei ole auktoriteettia, jota
he saattaisivat ymmärtää ja kuunnella. Siksi vastarinta, kiistämisen kulttuuri leimaa
ammattiauttajien ja miesten tapaamisia.
Tästä on kovin pitkä matka aitoon vuoropuheluun.
”Kaikki oikeastaan liittyy siihen, ettei tule kuulluksi omassa
asiassaan. Kaikkein tärkein asia
olisi, että tulisi kuulluksi.”
Kasvattaminen ja kouluttaminen saavat miehet kavahtamaan. Tämä on aivan perusasioita suomalaisessa kansanomaisessa kulttuurissa. Erityisesti tällainen asenne korostuu
silloin, kun palvelutyöntekijä
varsinkin sosiaalityössä ottaa vahvan moraalinvartijan
roolin ja yrittää määritellä
miesasiakkaille heidän hyväksyttävän tapansa elää ja olla eli
ylhäältäpäin yrittää kasvattaa
heitä olemaan niin sanotusti
kunnolla.
Vastarinta tiivistyy silloin,
kun miehiä kontrolloidaan ja
normalisoidaan yhteiskunnan
asettamiin tiukkoihin sosiaalisiin rooleihin ja hallitseviin
normeihin ja odotuksiin. Ja sosiaalityössähän erityisesti viimekätinen tavoite on
useimmiten juuri kasvattaminen: tottelevainen, sääntöjä ja määräyksiä noudattava
kiltti ja kuuliainen kansalainen.
Tutkimushankkeessa on tarkasteltu köyhyyttä kolmen ihmisryhmän
- yksinäiset miehet, yksinhuoltajanaiset ja vanhukset - ja sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta.
Sosiaalityöntekijät ovat sitä
mieltä, että selvitäkseen tukiviidakossa asiakkailla pitäisi olla henkilökohtainen koordinaattori, jonka
luokse voisi mennä katsomaan,
mitä apua tarvitaan ja mitä tukia
voisi hakea.
Yksinäiset miehet ehdottavat
syrjäytymiskierteen ehkäisemiseksi
mahdollisuutta kouluttautua uuteen ammattiin sekä ammatillista ja
yksilöllisesti räätälöityä kuntoutusja tukipalvelujen ketjua.
Miehet esittävät myös yhden
luukun periaatetta vaihtoehtona
nykyiselle, huonosti toimivalle Bermudan kolmiolle: työmarkkinatuki
– asumistuki – toimeentulotuki.
E
lotreffien lähtö tapahtui Isolta
talolta Toiselta linjalta. Ilmassa
oli suuren urheilujuhlan tuntua
ja tosiaan linja-autossa oli hyvä
tunnelma. Jännitys alkoi hiipiä puseroon,
kun edellinen reissu Tervalammelle oli ollut
luonteeltaan täysin toinen.
Takana oli silloin pitkä juomaputki,
joka oli kestoltaan kolme ja puoli vuotta.
Ei sentään yötä päivää , mutta kaikki juotiin
mitä irti saatiin. Tämä tapahtui syksyllä
2004. Paluu ”normaaliin elämään” kesti
lähes yhtä kauan kuin juominen.
Tervalampi on puitteiltaan upea paikka, onhan se vanha historiallinen kartano.
Kaikesta näkee, että siitä myös huolehditaan kuin omasta ja pidetään moitteettomassa kunnossa.
Ohjelma paikan päällä oli erittäin monipuolinen, musisoinnilla höystettynä.
Kuultiin muun muassa Terva-lampi rock
ja omaa bändiä. Ruokahuolto pelasi niin
kuin aina, joten nälkä ei päässyt tulemaan
kenellekään.
Toveripiiri kantoi myös kortensa
kekoon, kun ulkona oli teltta, josta sai
makkaraa, kahvia,munkkia ja virvoitusjuomia. Lisäksi punatiilirakennuksen kahvila palveli treffiläisiä.
Vanha kartanorakennus oli saanut uutuuttaan hohtavan maalin. Siellä myös esitettiin pieni näytelmä kartanon historiasta.
Yleisö kulki huoneesta toiseen ja lopulta
ulos, seuraten paloja historiasta.
Oli haikeaa lähteä takaisin Stadiin ja
kartano taas vuodeksi, mutta ensi vuonna
nähdään Tervis!
Reijo
Näin asui muuan miesTöölössä muutama
vuosi sitten. Kuva: Mimmu Tuovinen
”Jos mua pakotetaan johonkin, niin silloin mää en
tee mitään. Vaikka tekisin sen homman muuten ihan
mielellään. Mut jos mulle sanotaan, et sun on pakko
tehdä… ”
Äärimmillään köyhän miehen elämä on potutusta, jossa ”joko tai -napsahdus” vaanii koko ajan.
Napsahdus tarkoittaa sitä, että tekee joko itselleen
jotakin tai sitten ympäristölle. Eräs haastelluista
miehistä ryösti keskellä päivää viisi ruokakauppaa
Tampereen keskustassa selvin päin, ilman naamiota. Koska kukaan ei kuunnellut, kukaan ei auttanut,
kukaan ei ottanut tosissaan. Ryöstöjen jälkeen yhteiskunta kyllä reagoi, mutta tuskin välitti. Kyseinen
mies kuitenkin selvisi koettelemuksistaan ja pärjäilee nykyisin mukavasti. Apua löytyi Pelastusarmeijan hoitokodista, sosiaalitoimistosta ja lopulta
tehostetun tuen asumisen yksiköstä.
”Että tällä hetkellä, sanotaan näin, että tällä hetkellä
on asiat niin hyvin kuin ne voi ikinä köyhällä ihmisellä olla. Ettei tunne olevansa edes köyhä. ”
Pohjalla mies on silloin, kun edes
tupakkaan ei ole rahaa.
”Että kyllä tässä on nähty kaikki
köyhyyden muodot. Siinä vaiheessa
rupee pikkuhiljaa ittelläkin menee
naama norsunvitulle, kun kattelee
jossakin Pelastusarmeijan hoitokodissa, paskaisessa tupakkahuoneessa
saatana, kun äijä kaivaa piippuunsa
röökin puruja tupakkahuoneen lattialta. Että saa piippuunsa röökiä.
Niin kyllä siinä rupee näyttää jo aika
kurjalta.”
Kooste artikkelista
Otteet tutkimuksesta
Irene Roivainen - Jari Heinonen - Satu Ylinen:
Köyhä byrokratian rattaissa
Kunnallisalan kehittämissäätiö 2011
Reijo, Pekka ja Keiju
Perjantaipäivänä 12.8.2011 vietettiin Tervalammen elotreffejä sekä
kartanon 75-vuotissyntymäpäiviä.
Kuvat: Jorma Korhonen
V
aikka vettä tuntui tulevan taivaalta välillä kuuroina,
oli porukkaa tullut arviolta nelisensataa henkeä viettämään kartanon 75-vuotissyntymäpäiviä. Tuttuja
tervehtiessä meni varmaan joiltakin ihmisiltä aikaa,
kun eivät olleet pitkään aikaan nähneet toisiansa. Mikäs sen
parempi paikka olisi tavata kuin kaunis, rauhallinen Tervalammen kartano.
Kartanonaukion pisteet olivat toiminnassa klo 12-18: oli
Info/Myyntipiste, toverikunnan myyntipiste, luontoryhmä sekä
vertaistoimijoiden esittelypisteet, johon meidän Vva:n esittelypisteemme kuului. Kartanonaukion laidasta oli hyvä näköyhteys
päivän tapahtumiin ja elotreffien kävijät huomasivat helposti
vertaistoimijoiden esittelypisteet.
Vva:n pisteessä meillä oli näytillä tietenkin Asukkilehtiä, kalentereita ja vuosikertomuksia. Pitkin päivää siinä
kävi asiakkaita kyselemässä kaikenlaista Vva:sta ja me parhaamme mukaan vastailimme kysymyksiin. Lehdet, jotka
olivat pöydällä, olivat tietenkin ilmaisia.
Esiintymislavalla avajaistervehdykset esittivät Tervalampi-Tervis Go!/ Rele Kosunen sekä johtaja Pia Pulkkinen, sen
jälkeen tuli sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen
puheenvuoro ja sokerina pohjalla Terviksen
Hyvää Syntymäpäivää Sig-yhtyeen versiosta
lainattuna. Jokaiselle kävijälle annettiin ohjelmaesite, josta sitten sai tarkkailla ohjelman
etenemistä aikataulun mukaan.
Tapahtumia alueella oli paljon. Infopisteessä sai arvata kurkun painon, lastenohjelmaa oli Punaisessa tuvassa, kartanon museo oli
avoinna, saapasta heitettiin jalkapallokentällä,
oli poniajelua, teatteriesitys kartanorakennuksessa, kirpputori ja loppu päivästä Tervalammen kartanon legendaarinen lentopallo-ottelu,
jossa aina on aitoa ottelutunnelmaa.
Monenlaista nähtävää oli tarjolla, kunhan
vain jaksoi kävellä katsomassa paikasta toiseen,
sillä Tervalammen kartanon alue on laaja. Sää suosi Elotreffejä, sillä koko aikana ei satanut yhtään vettä, vaan oli
pilvipoutaista. Välillä se ”aarinko” paistoi pilvien lomasta.
Ohjelman välissä oli järjestetty kävijöille ilmainen
ruokailu. Kävijöitä oli runsaasti, mutta koko homma meni
mukavasti, sillä kellään ei ollut mitään kiirettä. Kartanon 75
vuotissyntymäpäivien kunniaksi keittiöpäällikkö Maija oli
organisoinut vieraille seisovan kalapöydän, jossa oli tarjolla
mm. silakkarullia, tomaatti- ja sinappisilliä sekä niiden
kanssa keitetyt perunat. Jälkiruokana tarjottiin synttärikakkukahvit. Salin estradille oli laitettu hienosti vuosimäärä 75
isoilla numeroilla ruokailijoitten nähtäväksi.
Suomen lippu oli koko juhlapäivän ajan salossa, näkymä oli
todella vaikuttava. Mutta kaikkihan loppuu aikanaan, niin nytkin,
ja tuli kotiinlähdön aika. Kiitän koko Tervalammen
henkilökuntaa sekä Tervalammen yhdistystä: järjestitte tosi
hienon kartanon syntymäpäiväjuhlan. Kiitos myös Tervalammen asiakkaille ja niille vapaaehtoisille, jotka olivat hengessä
mukana.
Jorma Korhonen
ASUNTO-OPAS
F
undamentalistisia horoskooppeja tarvitaan! ”Mädätköön kuolematon
ruumiini jos vähänkin voin asioitanne edistää. Olen delegoinut suomalaissyntyiselle (erikoistuva) shamaaninäkijälle Irsto Onanias Korven-Kontiolle
kaiken astrologisen tietoni, jota voin antaa.”
”Sain juuri äsken Allahilta erikoistehtävän, jonka tarkoituksena on lopettaa elämä kaikkialta. Vain kasvottomat taivaankappaleet ja kivimurskat kiertävät autioilla radoillaan, eivätkä aiheuta yhtään epäjärjestystä jumalallisiin
tähtikuvioihin. Elämä aiheuttaisi ja silloin olisi kaikki paskana.” Näin toteaa
Ajatollah El Pascalla.
Vuokra-asuntoja pääkaupunkiseudulla
Helsingin kaupungin vuokra-asunnot
Asuntopalvelupiste vuokra-asunnon hakijoille: Itämerenkatu 3
Avoinna ma klo 9–17, ti–pe klo 9–15
(kesäaikana 15.6.–15.8. ma klo 9–15)
Netissä: www.stadinasunnot.fi/
Puhelinpalvelu ma–pe klo 9–15
Vuokra-asuntoasiat: (09) 310 13030
VVO-kotikeskus
Mannerheimintie 168a
00300 Helsinki
puh. 020 508 3400
Avoinna ma-pe 9-16
SATO www.sato.fi
Asiakaspalvelu
Puh. 0201 344 344
asiakaspalvelu@sato.fi
Avoinna
ma-to klo 8-18 pe klo 8-16
Nuorisoasuntoliitto
alle 29-v. työssäkäyville nuorille aikuisille
Takaniitynkuja 11
00780 Helsinki
Puh. (09) 774 0280
www.nal.fi
Nuorisotiedotuskeskus Kompassi
www.kompassi.info/
Sähköposti: kompassi(at)hel.fi
Facebook:
Nuorisotiedotuskeskus Kompassi
Nuorisosäätiö
Hiihtäjäntie 5
00810 Helsinki
Puh. 755 24 700
www.nuorisosaatio.fi
Oranssi Asunnot Oy
Kaasutehtaankatu 1
00580 Helsinki
Oranssin asuntoja voivat hakea alle 25 vuotiaat nuoret ja nuoret perheet.
www.oranssi.net
oranssiasunnot (ät) oranssi.net
HOAS opiskelijan koti
Pohjoinen Rautatiekatu 29
00100 Helsinki
Asiakaspalvelu puh. 549 900
www.hoas.fi
Sininauhasäätiö
Keskustoimisto
Hämeentie 62 C 39, 00500 Helsinki
Puh. 040 7580 105 (asunnonhakuun liittyvä neuvonta)
www.sininauhaliitto.fi
Asuntotuki Alku ry
Käyntiosoite
Puistolanraitti 5 A, 00760 HELSINKI
Puhelin
041-5107511
Kevyt lenkki täyttää vatsan
Asuntosäätiö
Kalevalantie 6
02100 Espoo (Tapiola)
Puh. (09) 809 3210
Tarveasunnot Oy
Sinikalliontie 14
02630 Espoo
(09) 5491 911 Puh. (09) 5491 911, (09)
5491 9420
www.tarveasunnot.fi
Asukasliitto Ry
Vuorikatu 22 A 11
00100 Helsinki
Puh. (09) 2533 0500
www.asukasliitto.fi
sähköposti:
asukasliitto@asukasliitto.fi
Helsingin kaupungin
ASUMISEN TUKI -YKSIKKÖ
Toinen linja 4 H, 00530 Helsinki
Puhelinvaihde 310 4011
SOSIAALIPÄIVYSTYS puh. 0206 96006
Reppu-Reiska ja Kassi-Alma olivat telttailemassa kesäisessä metsä-Suomessa. Seuraava tarina on niin sanotusti vitsillinen
tarina eli fiktiota: ruoka, jota ei tarvitse
maksaa.
Asunnoton pariskunta heräsi teltasta
makuupusseistansa ja nälkä oli kova. Pari
päätti lähteä ruokalenkille. - Haluatko
kävellä puolikkaan vaiko koko lenkin?
mies kysyi. - Koko lenkin tietysti, tuleehan
ainakin vatsa täyteen, nainen tokaisi.
Siinä käveltiin muutama satakunta
metriä, miehen entinen heila tuli vastaan,
ja samassa meni iho aivan kananlihalle. Vaihdetaan siis puolta, niin että on
turvallista kävellä, samalla mies laittaa
lippalakkiaan syvemmälle silmien pääl-
Vantaan seurakunnat
Unikkotie 5 b
01300 Vantaa
Puh. (09) 83 061
Mitkä kaksi lintulajia eivät viihdy
samalla reviirillä?
Viskisieppo ja selvä pyy.
Espoon kaupunki
Puh.vaihde (09) 81621 tai (09) 816 5011
Tarpoila
Kahdeksanpaikkainen päihteetön yhteisö
Puh. (09) 234435
Kuntien Eläkevakuutus
Puh. 020 614 2542
Käyntios. Unioninkatu 43 Helsinki
www.keva.fi
Apteekkien eläkekassa
Kalevankatu 13 00100 Helsinki
Puh. (09) 612 6270
www.aekassa.fi
Kaksi vanhaa asunnotonta jätkää,
istuu puiston penkillä ilman sätkää,
mistähän sitä tupakkaa saisi,
äsken, joku polttava henkilö ohi kulkea
taisi,
mutta nyt minä muistin juuri,
oli hyvä, kun kävi tuuri,
taskussa mulla on löytö aski,
jossa tupakkaa on kaikkiaan kaksi,
nyt tupakaksi vaan,
istutaan penkille,
ja helteisestä päivästä nautitaan.
S-Asunnot Oy
Läntinen Brahenkatu 2, 3.krs,
00510 Helsinki
Puh. 010 837 5300 vaihde
info@s-asunnot.fi
Piilikuja 1-3, 00700 Helsinki, Malmin Ässäkodit
Eliel Saarisen tie 15, 00400 Helsinki, Pohjois-Haagan Ässäkodit
Apteekkarinkatu 10, 00790 Helsinki, Viikin
Ässäkodit
Muuralanportti 3, 02770 Espoo, Muuralan
Ässäkodit
Itäviitta 5-7, 02330 Espoo, Saunalahden
Ässäkodit
Hietaniemenkadun palvelukeskus: Hietaniemenk. 5 B,
00100 Helsinki, käynti sisäpihan puolelta. Puh. 09 3104
011, vaihde
Kiinteistö-Fennia Oy
Palvelunumero 010 389 6000
(arkisin klo 9-15)
vuokra-asunnot www.newsec.fi
Päivätoiminta avoinna joka päivä klo 7.15-19. Asumispäivystys avoinna joka päivä klo 18-8.
Asumispalvelujen osalta neuvontaa ja ohjausta antaa
Asunnottomien sosiaalipalvelujen neuvonta,
puh. 09 3107 4065.
26
Vuokralaisten keskusliitto ry
Velkuanpolku 1 E
00300 Helsinki
Päivystys arkisin klo 9-11 puh. (09) 4770
3607
Puh. 0600 915 15 (1.67e/min + pvm) neuvoo kaikissa vuokrasuhteisiin liittyvissä
asioissa
Kun aiot ryypätä, tee se kunnolla. Yksi pullo
kirkasta ei ole lainkaan pahitteeksi. Tämä ohje on
suoraan Ajatollahilta. Ei hänenkään suunsa ole
tuohesta tehty. Irsto ja Allan ovat samaa mieltä.
Härä
Etkö perkele saa mulkosilmiäsi kiinni vai täytyykö ne muurata umpeen sokaisevan suomalaisella sisulla. Ei äijä sitä tarkoittanut, että näet pelkkiä
rumia asioita. Pakko nähdä kauniita, mikäli aiomme märehtiä yhdessä.
Kaksikko
Allan-upseeri: kaksin aina kaunihimpi. Käymme Ruotsissa aina rinnakkain ihan niin kuin iskelmässä sanotaan. Tähdistä ei puhuta mitään. Lopputuloksena on uupunut onni. Siihen on meidän
tyytyminen.
Asukin gurmee-osasto
Lähiruokaa
kesäkeittiössä
Tupakan tuska
YH-Suomi
Retkeilijänkatu 11
00980 Helsinki
Puh. 020 177 4500
www.yhsuomi.fi
Oinut
Jorkki
Vantaan kaupunki
Puh.vaihde (09) 83 911
Jorkki
Hatusta vedettyä
Kaveri oli ollut yli yön poissa kotoa eikä
oikein uskaltanut ihan heti mennä kotiin. Niinpä hän kysyi neuvoa hyvältä
ystävältään.
Ystävä sanoi: ”Kun sinulla on hattu
päässä, niin mene kotiovelle, avaa ovi ja
heitä se hattu sisälle. Jos hattu jää sisälle,
se tarkoittaa, että siellä ei olla täysin vihaisia, kulku on vapaa. Mutta jos hattu
tulee välittömästi ulos, niin siellä ei olla
ihan hyvällä tuulella.”
Kaveri oli vähän viinaan menevä ja
hänellä oli ongelmana meno ravinteliin,
kun se sattui kohdalle. Miten hän siitä
pystyisi ohi kulkemaan? No, kaveri antoi hänelle hyvän neuvon: ”Osta kuule
tosi kallis hattu ja kun olet sen ravintelin kohdalla, niin heitä se hattusi tosi
pitkälle. Kun menet hakemaan hattusi
takaisin, niin heitä vielä kerran hattusi
eteenpäin. Ja kas kummaa, olet ohittanut
sen ravintelin, sen kuin jatkat matkaa
eteenpäin. Näin tästä ongelmasta selviää.
Muista aina heittää ravintelin kohdalla
hattusi eteenpäin. ”
Jorkki
Horoskooppikirjoitus A.D. 2011
Irsto Onaniaan kommentti: ”Äijäraukka tuntuu ihan selvästi uskovan omiin
sanoihinsa ja näyttää myös liikuttuvan niistä. Antaa ukon olla tyytyväinen
itseensä, paremmin hän pysyy hyvällä tuulella. En minä aio hänen toiveitaan
toteuttaa, aionpahan vain kiinnittää lukijoiden huomiota tavallisiin konstellaatioihin ja siihen tarvitsen avukseni ruotsalaisen kollegan Hejsan-Allanupseerin, joka kertoo tarinoita Kiirunan avaruuskeskuksen tulenhehkuisan
taivaan alta ja Härjedalin ihanista öistä.”
Mennään asiaan:
le. Kuin kissa kuumaa puuroa kiertäen
tilanne menee nopeasti ohi.
Tämä koko lenkin syöminen on todellakin vaikeaa kuivin suin. Mutta jostakin
tuli selvästi kahvin tuoksu - juotiinpas
ripeästi ”kahvit” siinä samalla. Ketunleipiä näkyi olevan maantien varrella runsain määrin, muutama otettiin tietenkin
mukaan.
Lenkki alkoi olla jo loppusuoralla,
vatsa oli täyttynyt yllättävän nopeasti.
Hikipisarat tippuivat pitkin kasvoja, ja
pitihän lopuksi kasvot ja kädet pestä, sillä
puhtaus on jo puoli ruokaa. Niin sitten
lopuksi kävi, että kävelylenkin päätteeksi
pariskunta hivuttautui teltan perukoille
ja alkoi lepäillä kesäisessä metsän siimeksessä.
Ajatollahin haukahdus
kuulaaseen syysilmaan
Kesäaikaan asunnottoman elintila laajenee rappukäytävistä kaduille ja puistoihin. Viime aikoina
niin kutsuttu elämäntavan leppoistaminen on ollut
tapetilla. Asunnoton ei tee tapetilla mitään, mutta
leppoistaminen sopii hyvin kesään.
On mukavaa taas päästä puuhailemaan ulkokeittiössä. Nyt on trendikästä vetäytyä omaan rauhaan
vilpoisten ja suojaavien puskien katveeseen nauttimaan lähiruokaa: villivihanneksia ja luomulihaa.
Kallion kuumissa leipäjonoissa seisoskelu ei kannata. Tungos herättää helposti levottomuutta kanssaihmisissä. Hiljaisuus kohottaa mieltä, kun vatsan
kurinaa säestää vain kypsyvän aterian tuoksu.
Kätevän kesäkeittiön voi rakentaa tynnyristä.
Jotta kokkaaminen sujuu, poltettavaa materiaalia voi
keräillä pitkin kaupunkia lojuvista roskalavoista.
Täytetään siis tynnyri palavalla materiaalilla.
Päälle asennetaan ritilä. Tynnyri kannattaa sijoittaa
sellaiseen paikkaan, ettei se sulata reikää asfalttiin.
Valmistettavat ruokatarvikkeet kannattaa dyykata lähimarketin roskiksesta. Jos haluaa varmistaa
että liha on tuoretta, vapaana loikkivat citykanit
ovat erinomaista lähiruokaa. Myös varpusia löytyy
kaupunkiluonnosta helposti. Varpuset ovat suurta
herkkua useissa Euroopan keittiöissä, ja tätä gourmet-herkkua meillä on tarjolla runsaasti.
Maukkaan villivihannessalaatin ainekset poimii
tuossa tuokiossa jostain syrjäisestä pusikosta, jota
liikenne ei ole saastuttanut. Maitohorsmaa, vuohenputkia, hietasavikkaa ja tähtimöä. Poimi kyseiset
kasvit ja syö. Jos haluat valmistaa lämpimän aterian,
hauduta hetki sopivassa astiassa ja syö vasta sitten.
Sopii erinomaisesti varpuspaistin lisukkeeksi.
Jokiäyriäinen
Teet pyrstölläsi rakkausliikkeen ja pienet munasi rupeavat värisemään häntäsi alla. Ajatollah
pelkää biologiaa. Hän ei millään muotoa haluaisi
lisääntyä. Tämä haaremeista huolimatta. Irsto puhuu mielellään elimellisestä lisääntymisestä. Hän
tasapainottaa tilannetta, on bioskoopin ystävä.
Jellona
Tämä tulee suoraan Ajatollah Pascalin suulla.
Sinulta menee viha hampaiden ohitse, mikäli
jatkat turhaa purukumikauttasi. Ja sitten et kelpaa
yhtään mihinkään. Vain jalo sydämesi sykkii omaa
tahtiaan.
Impi
Tasaisena luonteena tiedät kyllä miten vastakkaista sukupuolta kohdellaan. Lisäksi avuihisi
kuuluu, että kohtelet heitä diskreetillä tavalla. Mitä
Allankin sanoo jos sinivalkoinen osapuoli kehuu
yhden merkin ominaisuuksia lähes islamilaisin ottein. Täytyy löytää negatiivisiakin piirteitä. Enempää ei Irsto osaa sanoa, hän vasta erikoistuu.
Puntari
Ajatollah: tasaista rataa yli maailmankaikkeuden.
Baanaa riittää kyllä.
Irsto ja Allan ovat skandinaavista viileää näkökulmaa käyttäen päätyneet toisenlaiseen ratkaisuun.
Äijä on heidän silmissään käymässä jumalattoman
seniiliksi ja nyt olisi aika kiristää tahtia, raottaa paratiisin ovia.
Skorppari
Olet intohimojesi ruoska, sillä räimit itseltäsi
tajun helvettiin. Olet kokenut tämän lapsuudessasi
ja nyt koet taas. Kokemus on erilainen kuin koet
naapurin rysää: tämä kihelmöi iholla, jonka on syytä
olla kauniisti erilaisten kuvien peittämä.
Jousiampuja
Tähtää suoraan kohti, osuminen on varmempaa.
Ajatollah näkee taivaankuvioista, että kätesi vapisevat toden tullen. Eikä se ole suinkaan hyväksyttävää
maallisessa armeijassa jossa vainolaiselta pitäisi
viedä henki yhdellä kutilla.
Sarvihyppääjä
Nyt älä hanki herkimpiin elimiisi minkäänlaista
tulehdusta, sillä antibioottikuuria et saa. Parantajat
ovat päätyneet siihen, että olet saanut kylliksesi. Keskity vain hyppyihin viereisille raiteille. Onni saattaa
sinut valtaansa tälläkin konstilla. Näin arvelevat
kaikki kolme ennustajaa.
Hikipää
Niskaasi syyhyttää, raavi vapaasti jos sinulle on
siitä apua. Vähän pelkäämme, että joudut kortisonikuurille, joka voi ohentaa niskasi punertavaa ihoa.
Jäät historiaan jäykkänä harjastukkana etkä ohuena
niskaihona. Toivottavasti se riittää sinulle.
Lahna
Me kolme taivaanmiestä ja avaruuden prinssiä olemme päättäneet antaa sinulle jäykän kalan
maineen. Kun kudet, et liikuta pyrstöäsi tai siivilöi
evilläsi happitasapainoa. Sinä yksinkertaisesti olet
ja tällä lailla saavutat suurimman onnen. Sinä olet
kuin jäykkä kala.
Hymyä huuleen
Entisessä Pääskylänrinteen päiväkeskuksessa
oli lounas meneillään. Eräs miesasiakas meni
myymälän kassalle ja kysyi: ”Mitä lounasta teillä
mahtaa olla?” Kassaneiti vastasi siihen: ”Meillä
on hyvää ja erittäin hyvää.”
Kuopiossa eräs naisihminen meni kauppahalliin
ostamaan tuoretta kalaa. Hän meni suoraan
kalaosastolle ja kysyi myyjältä: ”Onko teillä
tuoretta kalaa, haluaisin ostaa kalan?” Siihen
miesmyyjä tokaisi: ”Hyvä rouva, näittehän juuri,
että kala iski teille silmää, kyllä se on takuulla
tuoretta.”
Kaveri oli kysellyt toiselta, että oletko nähnyt niitä citykaneja viime aikoina.
Toinen vastasi:” En ole muuten, mutta
minusta tuntuu, että ne ovat siirtyneet joukolla kanikonttoriin.”
Jorkki.
27
VVA
INFO
www.vvary.fi
Tulossa:
Steissi
Vva:n kävijöiden ja jäsenten itse ideoima
vertaistyömuoto tavoittaa asunnottomia
Helsingin rautatieaseman liepeiltä ja ydinkeskustasta. Kohderyhmänä ovat muualta
tulleet asunnottomat - ns. junan tuomat
- sekä välittömän asunnottomuusuhan alla
olevat henkilöt.
Hanke edistää Vva ry:n tavoitetta lisätä kävijöidemme ja syrjäytyneiden
kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa
yhteiskunnassa. Samalla se lisää kokemuksellista tietoa siinä asunnottomuuden, syrjäytymisen ja köyhyyden vastaisessa työssä,
jota vertaistyöntekijät tekevät.
Steissi-hankkeessa nimenomaan vertaistyöntekijät kohtaavat asunnottoman,
eivät ammattilaiset. Vertaisilla on hiljaista
tietoa, jota ei ole mahdollista löytää kirjoista. Tämä antaa mahdollisuuden madaltaa
ihmisen kohtaamisen kynnystä.
Vertaistyötä tehdään päihteettömänä.
Taustaorganisaatio tuodaan selkeästi esiin.
Vertaistyöntekijöillä on vaitiolovelvollisuus.
Vertaistyöntekijän ja ammattilaisen välinen
ero tuodaan selkeästi esiin. Keskeinen toimintatapa on ohjata kohdattavia asunnottomia ammattilaisten luokse.
Tavoitteena ei ole ohjata muualta tulleita vaihtamaan kotikuntaa vaan löytämään
ongelmien ratkaisemiseksi asianmukainen
paikka.Yhteistyöstä tiedotetaan ajantasaisesti. Toiminnasta mm. käydään kertomassa paikoissa, joihin kohdattavia ohjataan.
Kohdattaville jaetaan taskuun mahtuva
yhteystieto- ja infomateriaali.
Ohjaaja Juhani Haapamäki
Omasta avaimesta
on kysymys
Vailla vakinaista asuntoa ry:n “AVAIMET
ON? – AVAIMETON?” -kampanja kestää toukokuusta 2011 vuoden loppuun.
Kampanjan aikana yksityisiltä ja yrityksiltä
kerätään lahjoituksina turhia, ylimääräisiä, oudoksikin jääneitä avaimia. Näistä
avaimista kampanjaan mukaan ilmoittautuneet taiteilijat luovat taideteoksen, joka
huutokaupataan muun lahjoitetun taiteen
ohella marraskuussa Savoy-teatterissa. Illan
aikana kertynyt summa ohjataan lyhentämättömänä asunnottomien oman toiminnan hyväksi.
Kampanja tukee Vva ry:n toimintaa
lisäämällä tietoa asunnottomuudesta ja
vähentämällä asunnottomuuteen ja köyhyyteen liittyviä ennakkoluuloja. Mahdollisuus kampanjan toteuttamiseen tarjoutui helsinkiläisen mainostoimiston uuden
Facebook-markkinointiyhteistyön kautta. Mainostoimisto lahjoittaa kampanjan
suunnittelun ja visuaalisen toteutuksen.
Mukaan saatiin myös helsinkiläinen tapahtumajärjestäjä GreenEvent.
28
Toimisto avoinna klo 8.30 - 16.00
Kinaporinkatu 2 A 8
00500 Helsinki
Puh. 010 548 1900 vaihde
Faksi 09 7310 4033
Yhdistyksen sähköposti:
toimisto(at)vvary.fi
Asukki-lehti
[email protected]
toimitussihteeri 0404170734
VEPA, vapaaehtois- ja vertaistoiminnan
keskus avoinna ark. klo 7 alkaen
Vaasankatu 5
Puh. 050 443 1065
Sähköposti:
vepa.vva(at)gmail.com
Myös suihku ja puhtaat vaatteet
Yökahvila Kalkkers
Mäkelänkatu 50, 00510 Helsinki
Avoinna klo 22-06 parittomat viikot
Puh. 050 443 1068
Sähköposti: kalkkers (at)vvary.fi
Seuraavat aukiolot:
vko 15 ma 11.4. - su 17.4. (maanantaiaamuun) vko 17 ma 25.4. - su 1.5. (maanantaiaamuun) vko 19 jne.
Kuva: Hanna Piirainen, Bergen
Yökiitäjä liikkuu myös Espoossa
Vva ry teki toukokuussa 2011 sopimuksen
etsivästä työstä Espoon kaupungin kanssa.
Yökiitäjä-auto liikkuu edelleen Helsingin
reiteillä sekä joinakin öinä Espoon alueella
etsimässä asunnottomia henkilöitä, kaikkiaan noin 5 - 6 kertaa kuukaudessa. Yökiitäjä
on liikkunut Espoon keskuksen, Suvelan,
Olarinluoman,
Tapiolan ja Leppävaaran alueilla.
Kuvissa on ”Penan” koti Espoon
luonnosssa. Pena
on ollut jo vuosikymmeniä asunnottomana Espoon
alueella ja hän tietää miten hakeutua
palveluiden piiriin.
Kuitenkin Pena on
oman tiensä kulkija ja on tyytyväinen olotilaansa. Tosin kylmä talvi jos tulee niin voi
mieli muuttua - ainakin talven ajaksi. Pena
on mielestämme todellinen selviytyjä, joka
ei pienistä vastoinkäymisistä välitä. Antaa
mennä vaan.
Yökiitäjä jatkaa
radalla ja tässä
hiljattain juhlisti 700:n toimintayön rajapyykin ylittämistä juomalla
pullakahveet
Eläintarhan
Nesteellä.
Yökiitäjät
Matalan kynnyksen toiminta
Palveluohjaus / Asumisasiat
Puh. 050 443 0102
Sähköposti:
asumisasiat.vva(at)gmail.com
Liikkuva tuki / Palveluohjaus
Puh. 044 520 7870
Sähköposti:
liikkuvatuki.vva(at)gmail.com
Vartiosaari:
Tietoja Vva ry:n toimistolta
Sällikoti
Helsinginkatu 50, D-talo
00530 Helsinki
Puh. 050 443 1064
Sähköposti: sallikoti(at)vvary.fi
Puh. toimisto/henkilökunta 050 443 1060
Kokemusasiantuntijat, tukihenkilö
Jorma Korhonen p. 050 407 9701
arkisin klo 8-16
Reijo Pipinen p. 044 767 1445
YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen
vastainen päivä ja
Asunnottomien yö 17.10.2011
www.asunnottomienyo.fi
Yökiitäjä on tavannut ulkosalla eläviä asunnottomia vuodesta 2006. Luottamus on ansaittu. Yökiitäjä ottaa
mielellään vastaan vihjeitä mahdollisista asunnottomista henkilöistä.
Puh 050 528 2013 (ajovuorojen aikana), sähköposti: [email protected]. Ks. aikataulu ja reitti www.vvary.fi