ESS / Vesa Tapiola Älkää olko huolissanne! L ähes päivälleen 20 vuotta sitten äimistelin ensimmäisen kerran Esan Viestikarnevaaleja. Toimituksen kantapeikkojen ohjeet kesämiehelle olivat selkeät: ”Ota lehtiö, haastattele kaikkea liikkuvaa ja muista pyytää kisakansliasta tulokset!” Arkistolehti (tiistai 30.5.1989) paljastaa, että stadionilla ei tarvinnut nakottaa yksin. Urheilusivuille kasattiin viiden toimittajan ja kahden valokuvaajan voimin kahden sivun lukupaketti. Oli jäänyt vähän vaihde päälle talven MM-hiihdoista. Toukokuun lopun arkinen urheilupäivä oli tavallista vilkkaampi. Lahden NMKY menetti Juha Luhtasen Panttereille, Olli Rahnasto eteni toiselle kierrokselle Ranskan avoimissa ja Hollanti valmistautui kaatamaan Suomen jalkapallon MM-karsintapelissä. Kivimaan kentällä kohtasivat 3. divisioonan ottelussa Palloseiskat ja RiPS. Muuallakin tapahtui. Lahden kaupunginvaltuusto tyrmäsi Merrasjärven rantaan puuhatun viherparatiisin, Mukkulan kirjailijakokous odotti puoltasataa ulkomaalaista vierasta, ja Christer Pettersson sai syytteen Olof Palmen murhasta. Lukijan sanassa haukuttiin uudet puhelinluettelot, TV 3 lähetti myöhäisleffana Dustin Hoffmannin tähdittämän Maratoonarin. Mukkulan yhtenäiskoulun Piia Pyykkönen lähettää joukkuetoverinsa Kristiina Kontusen katuviestin viidennelle osuudelle. Hikeä ilman verta ja kyyneleitä Etlarin viestikarnevaaleissa juostiin hymyssä suin ESS–Teemu Stubin Lahti Koululaisurheilu – Taidettiin olla kakkosia. Odotellaan nyt kuitenkin vielä kuulutusta, pohtii Jalkarannan ala-asteen kakkosluokkalaisten opettaja Pirjo Jussila. Polvenkorkuiset kisailijat istuvat urheilukeskuksen nurmella jännittyneinä, ja kyselevät opettajaltaan jatkuvasti mitalin väriä. Viimein kuuluttaja kertoo ykkösja kakkosluokkalaisten 10 x 80 metrin sukkulaviestin palkintojenjaon nokkimisjärjestyksen. Riemu on rajaton, eikä joukkue ole juhlinnaltaan lähteä palkintokorokkeen taakse lainkaan – Jalkarantalaisten odottama hopeinen mitali kirkastuu kullaksi. – Kyllä tämä oli odotettu voitto, vaikka tiukille menikin, hehkuttaa voittajien ankkuriosuuden juossut Jere Pankka. Kisa hopealle tulleiden liipolalaisten kanssa oli viime metreille saakka todella tiukka. Reippaassa jalkapalloileva Pankka hiukan jännitti ankkuriosuuttaan, mutta hoiti sen kunnialla loppuun. – Kai tätä voisi ihan harrastaakin, kun näin hyvin meni. Voitto ei tärkeintä Tänä vuonna 29. kerran järjestetyt viestikarnevaalit keräsivät paikalle ennätysmäärän osallistujia. Koko Päijät-Hämeen kouluista saapui paikalle 177 joukkuetta peruskouluja lukioikäisiä juoksijoita. Lahden Ahkeran toiminnanjohtaja Janne Harjula on tyytyväinen tapahtuman ilmapiiriin. – Täällä meno ei ole liian tiukkapipoista. Liikunnan ilo näkyy niin, että päättäjätkin näkevät hyvän syyn tukea nuorisoliikuntaa. Kaikki joukkueet toki tavoittelevat viestikarnevaaleissa voittoa, mutta tärkeämpää on viettää mukava päivä. Möysän koulu on paikalla kahdeksan joukkueen voimin, mutta näkyy silti osallistujista parhaiten. ”Möysä, Möysä, Möysä” -huudot kaikuvat katsomosta selvästi ylitse muiden. Värikkäästi kirjailtujen aaltopahvien takana ovat myös viime vuoden huutosakkikisan voitossa mukana olleet Anette Grönfors ja Aino Kontinen. – Kyllä me voitetaan tänäkin vuonna, Grönfors painottaa itsevarmasti. Viime vuonna kisan voittajat saivat palkinnoksi suuret makeissäkit, jotka kyllä maistuivat, vaikka itse joukkueet eivät mitaleille sijoittuneetkaan. – Täällä on hyvä ottaa keväästä ilo irti, sillä koulumme kevätjuhla oli eilen, rehtori Kirsikka Saresma-Osanen kertoo. Suosio säilyy Lasten riemu lämmittää karnevaaleissa myös vanhempaa sydäntä. Tiirismaan peruskoulun liikunnanopettaja Pirjokaarina Juvonen on nähnyt yhtä vaille kaikki 29 tapahtumaa. – Vaikka lajivalikoima on alkuajoista hieman muuttunut, tapahtuman hyvä henki on pysynyt samana. Juvosen mukaan oppilaita ei ole koskaan ollut vaikeaa saada mukaan juoksemaan. Suurimmalle osalle kokemus urheilemisesta suuren yleisön edessä saattaa muodostua ainutkertaiseksi. – Juoksu ei suinkaan ole tässä tapahtumassa kaikki kaikessa. Monet tykkäävät myös siitä, että saa näyttäytyä. Viestikarnevaaleihin 1989 osallistuneista nuorimmat lähestyvät nyt hyvää vauhtia kolmenkympin kriisejään ja vanhimmat ovat keski-iän kynnyksellä. Heidänkin lapsiaan pinkoi eilen Hiihtostadionilla. Joku katsomossa saattoi salaa vertailla aikojakin. Vanhan lehden tulosluettelo vilisee ainakin varttuneemmalle väelle tuttuja eri lajien urheilijoita: Henna Raita, Pertti Karjalainen, Teppo Arola, Jaakko Aaltonen, Venla Saarelma, Annukka Mallat, Mirka Maunula, Jari Tuominen, Pekka Ilmivalta, Paula Lindeberg, Jukka Koskinen... Jotkut heistä juoksivat Viestikarnevaaleissa jo kun ne järjestettiin ensimmäisen kerran 1980. Aika rientää kuin hirvi. Eilen tunnelmaa takonut DeeJii Mikko oli kaksikymmentä vuotta sitten kaksivuotias ja noin 130 senttiä lyhyempi. Tämän kirjoittajalla oli enemmän tukkaa ja vähemmän läskiä. Janne Ahonen oli juuri täyttänyt 12 vuotta, eilen hän kuikuili ravintola Voiton ikkunasta stadionille ja pohti, että juokseekohan se meidänkin poika tänään täällä... Joku jossain on tämänkin vuoden Viestikarnevaalien tiimoilta laittanut otsan ryppyyn ja ollut huolissaan nuorison fyysisestä kunnosta. Mikä on kun liikunta ei maita? Tuoreeksi aihetta ei voi sanoa, koska sitä pohdittiin ESS:n Viestikarnevaalisivuilla myös 1989. – On mahdotonta sanoa, kuinka moni nuori saa kimmokkeen karnevaaleista. Heitäkin varmasti löytyy... mutta kyse on kokonaisuudesta, jonka osasia on vaikea hahmottaa, totesi Ahkeran yleisurheilujaoston puheenjohtaja Hannu Nurminen tuolloin. Näin se meni silloin, näin se menee nytkin. Viestikarnevaalien perimmäinen tavoitehan ei ole kohottaa nuorison fyysistä kuntoa, vaan tarjota koululaisille vauhdikas koulupäivä ja vähän juoksukipinää. Tässä Pesa Vuorion luomus ei ole ainakaan epäonnistunut: jos seuraa vaikkapa massajuoksutapahtumien osanottajamääriä, 1980-luvun nuoret juoksevat aikuisina enemmän kuin koskaan. Omalla parinkymmenen vuoden kokemuksellani väitän, että Viestikarnevaaleissa tosissaan juoksevien, huumorimielellä osallistuvien, katsomossa läppää heittävien ja takavasemmalle poistuvien salatupakoitsijoiden suhde on pysynyt jotakuinkin vakiona. Tätä eivät nuoret itsekään usko, mutta tulevia himokuntoilijoita löytyy viimeisestäkin ryhmästä. Älkää huoliko, tytöt ja pojat, ei se niin vaarallista ole sekään. Jari Kuuluvainen [email protected] Sukkulaviesti sujuu paljainkin jaloin. Ilmassa myös kilpailua Karnevaaleissa juostaan kieli poskella, mutta täyttä vauhtia ESS–Teemu Stubin Lahti Lahden keskustassa juostava 7-osuuksinen katuviesti on tuonut Vuorikadun vaihtopaikalle oppilaita aivan pienimpiä koululaisia lukuun ottamatta kaikista ikäluokista. Mukkulan yhtenäiskoulun yhdeksättä luokkaa käyvä Kristiina Kontunen valmistautuu lähtemään joukkueensa viidennelle osuudelle. – Tunnelma täällä vaihtopaikalla on hieman kireä. Mukana on myös melko vakavamielisiä kilpailijoita, Kontunen kuvailee. Kontunen itse on aktiivinen lenkkeilijä, joten aivan kylmiltään hän- kään ei lähde omalle 380 metrin mittaiselle osuudelleen. Jotkut koulut järjestävät karsintoja saadakseen liikkeelle parhaan mahdollisen joukkueen. Lahden Ahkeran toiminnanjohtajan Janne Harjulan mukaan se on osittain hyväksikin. – Jos joka koulu lähettäisi matkaan ison määrän joukkueita, aikataulutus menisi melko mahdottomaksi. Vaikka tapahtuman henki on rento ja tarkoitus on pitää hauskaa, myös Mukkulan joukkue on liikkeellä voitto mielessään. Seiskaluokkalainen Piia Pyykkönen saapuu päästämään Kris- tiina Kontusen omalle osuudelleen, omasta mielestään valitettavan myöhään. Mukkula on neljällä ensimmäisellä osuudella jäänyt kärjestä melko paljon, joten voitto näyttää jäävän haaveeksi. Suunnistusta harrastavasta Pyykkösestä suoritus ei kuitenkaan jää kiinni. Hänellä on myös Kontuseen vahva luotto. – Kyllä tuossa matkalla ainakin yksi tuli ohitettua. Viestikarnevaalien kuvagalleria ja Petri Kurjen haastattelu osoitteessa ess.fi. Kulta maistui ankkuri Jere Pankalle ja muille Jalkarannan ala-asteen tokaluokkalaisille. Edes sadekuuro ei lannistanut innokkaita juoksijoita ja kannustusjoukkoja.