SOtiLaSaiKaKaUSLehti
Sotilasaikakauslehti JOULUKUU 12 | 2013 Teemana: Kybermaailma SISÄLTÖ N:o 927 Pääkirjoitukset Julkaisija Upseeriliitto ry www.upseeriliitto.fi 88. vuosikerta ISSN 0038-1675 Vastaava päätoimittaja 1. Profilointi luo vaikuttavuutta ja turvallisuutta5 Martti Lehto, päätoimittaja 2. Välitilinpäätös7 Jouko Seitakari, hallituksen puheenjohtaja Martti Lehto gsm 040 525 6630, Fax (014) 310 1331 [email protected] Toimitussihteeri, lehden taitto sekä keltaisten sivujen päätoimittaja Marko Varama puh (09) 6689 4016, gsm 040 844 8255 [email protected] Kybermaailman määrittelyä Martti Lehto, eversti evp., ST Toimittajat Snowden effect is adverse to his intentions Jan Hanska, YTT Jarno Limnéll, ST 18 Sotilaalliset kybersuorituskyvyt 20 2. pääkirjoitus - Jouko Seitakari Kirjallisuus -Sampo Ahto Historia - Ohto Manninen Uusiin tehtäviin -Jari Rantala Polttopiste Juha-Antero Puistola Sotatekniikka - Jyri Kosola Laivastokatu 1 b 00160 Helsinki Puh (09) 6689 4016, Fax (09) 6689 4020 Ilmoitustilan myynti Juha Halminen puh (09) 873 6944, gsm 050 592 2722 fax (09) 873 6955 Kielotie 47, 01350 Vantaa [email protected] Tilaushinnat Vuosikerta 60 EUR. Irtonumero 6 EUR Osoitteenmuutokset ja tilaukset: Toimituksen sihteeri Erja Elopuro (09) 6689 4013 tai (09) 6689 400 [email protected] Aikakauslehtien liiton jäsenlehti Kansikuva: 9 – Toimintaympäristön tarkastelua, osa 1 Kirjoittajaryhmä / Yleisesikuntaupseerikurssi 56 Toimitus Revontulia Kuusamossa. Kuva: Mikko Oikarainen AO-Paino, Mikkeli 2013 2 Artikkelit Viestintä on johtamista – ja siksi vaikeaa Saara Jantunen, ST Maavoimien verkkotaistelukyky – osa voiton kaavaa? Jukka-Pekka Virtanen, everstiluutnantti 55 59 Ratkaisumalli kansalliseen kyberturvallisuuteen Jukka Tuominen 64 Palstat Uusiin tehtäviin Jari Rantala28 Oskari30 Hylsyjä lentää... 12 /2013 2.12.2013 Kirjat Sampo Ahto44 - Markku Jokisipilä, Janne Könönen: Kolmannen valtakunnan vieraat. Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944. - Pekka Visuri: Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat. Suomen johdon ratkaisut jatkosodan käännekohdassa. - Matti Koskimaa: Suomen kohtalon ratkaisut, talvisota ja jatkosota 1939 - 1944. - Juhani Suomi: Mannerheim – viimeinen kortti? Ylipäällikkö - presidentti. Uutisia historiasta Marski puhuttaa Ohto Manninen52 Polttopiste Juha-Antero Puistola66 Perustelujen sietämätön vaikeus Defining the cyber domain Colonel (ret.), Ph.D. in Military Science Martti Lehto Snowden effect is adverse to his intentions Ph.D. (Soc.Sc.) Jan Hanska Ph.D. in Military Science Jarno Limnéll Military cyber performance capabilities - looking at the operating environment Writer team Communications is leadership - and therefore challenging Ph.D. in Military Science Saara Jantunen Sotatekniikka Jyri Kosola69 Taktiset johtamisjärjestelmät leviävät asetasolle The networked fighting capability of the Army - an element of a winning formula? Lieutenant Colonel Jukka-Pekka Virtanen Upseeriliitto tiedottaa A solution model for national cyber security Jukka Tuominen, Account Executive, SAS Security Intelligence/ SAS Institute Pääsihteerin palsta Liittovaltuusto kokoontui Katajanokalla 32 Pääluottamusmiehen palsta Kriisinhallinnan veteraanipolitiikasta 34 Vaaliohje Upseeriliiton osastoille ja jäsenyhdistyksille 35 Ylimääräinen liittokokous 13.3.2014 Puheenjohtajaehdokkaita esittelyssä 36 Mieli oireilee – apua saatavissa 38 Puheenjohtajaehdokkaita esittelyssä 36 Onko evp-upseerilla käyttöä työelämässä? 40 Tervetuloa Kuusamon Konttaisenrantaan 42 Upseeriliiton yhteystiedot 43 Upseeriliiton toimisto on suljettuna 23.12.2013 – 6.1.2014. Hyvää joulua ja menestystä vuodelle 2014! www.upseeriliitto.fi SotilasAikakausLehti 12 | 2013 3 Securing the more than 70% surface of the earth is a question of best technologies and systems. ATLAS ELEKTRONIK Finland Oy is a young, agile and capable provider of tailored Combat and Mission Management Systems for domestic and foreign customers and in-service support for existing systems. We provide Integrated Mission Systems to navies, coast guards and other operators of integrated systems, from large bridge systems to oneconsole systems consisting of navigation, mission management systems and communications (multi-link functionality available) integrated with customer tailored systems. Contact us at ATLAS ELEKTRONIK Finland Oy CEO Jaakko Savisaari Hiomotie 32, 00380 Helsinki, Finland Mobile +358 400 314 927 [email protected] www.atlas-elektronik.com we make your sea a safer place 4 ATLAS ELEKTRONIK FINLAND A company of the ATLAS ELEKTRONIK Group Profilointi luo vaikuttavuutta ja turvallisuutta P rofiloinnista on viimeisten vuosien aikana luotu mediassa haaste yksilön digitaaliselle vapaudelle. Ihmisten luokittelua, profilointia, on ollut aina ihmisten keskinäisessä sekä ihmisten ja instituutioiden välisessä vuorovaikutuksessa. Ongelmaksi tilanne on nähty siksi, että nykyaikana tiedonkeruun mahdollisuudet ovat digitaalisten menetelmien avulla muodostuneet lähes rajattomiksi. Profiloinnissa tarvitaan ymmärrettäviä pelisääntöjä profiloinnin eri toimintaympäristöihin kuten yksityisiin ja julkisiin palveluihin sekä sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen. Yleisellä tasolla ihmisiin kohdistuva profilointi on henkilöiden luokittelua pysyvien ominaispiirteiden tai muuttuvien piirteiden (tavat, mieltymykset ja muut käyttäytymiseen liittyvät seikat) mukaan. Profiloinnissa käytetään uusimpia tietoteknisiä ratkaisuja ja työkaluja. Luokitteludataa kerätessä luodaan suuria datamassoja, joiden käsittelyyn tarvitaan ”big data” -menetelmiä. Tiedonlouhinnan avulla yhdistetään ja vertaillaan haluttuja muuttujia, päättelyprosessissa muodostetaan ihmisen toimintaan liittyviä käyttäytymismalleja ja päätöksenteossa käytetään monitavoiteoptimoinnin menetelmiä. Uusin tietotekniikka on tullut ihmisen avuksi suurien tietomäärien käsittelyssä. Samalla sen käyttöön liittyy virhemahdollisuus - luokittelussa voi tapahtua virheitä tai luokittelua voidaan tulkita väärin. Ratkaisu ei ole profiloinnista luopuminen vaan osaamisen parantaminen profiloinnin koko ketjussa. Yksityiset yritykset luokittelevat henkilöitä optimoidakseen tuotteitaan ja palveluitaan sekä tarjotakseen kohdennettua mainontaa asiakkaan mieltymysten mukaan. Lähtökohtaisesti palveluntarjoajat määrittelevät ja kuvaavat profilointitarpeensa ja asiakkaat hyväksyvät ne kuten muutkin palveluun ja tuotteeseen liittyvät ehdot. Oleellista on, että profilointi on tehty SotilasAikakausLehti 12 | 2013 asiakkaalle ymmärrettäväksi ja selkeäksi. Tilanne ei voi olla kuten televisiovalmistaja LG:n kohdalla, joka on kerännyt tietoa käyttäjien tv:n katselusta, vaikka käyttäjä olisi estänyt LG:n älytelevision tietojen eteenpäin lähetyksen. Avoimesti ja ymmärrettävästi toteutettu profilointi on myyjän ja kuluttajan etu, ja siitä hyötyvät molemmat osapuolet. Julkiset toimijat tarvitsevat profilointia päätöksentekonsa tueksi esim. sosiaali- ja terveystoimessa, maahanmuuttoon ja turvapaikanhakuun liittyvissä kysymyksissä tai tullitarkastuksissa. Profilointi on tärkeä keino kohdentaa viranomaistoiminta kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti. Viranomaisten profilointitietojen kokoaminen ei itsessään ole ongelma - ongelma syntyy vain, mikäli tietojen käyttöä ei ole riittävän hyvin määritelty, viranomaisten osaaminen ei ole kunnossa tai toiminnan tarkoituksenmukaisuutta ei valvota. Poliisille profilointi on rikostutkinnassa käytettävä tutkimustietoon ja tilastoanalyyseihin perustuva tutkimusmenetelmä, jolla pyritään selvittämään esimerkiksi rikoksesta epäillyn ajatuksia, tunteita, luonnetta ja motiiveja. Profilointi on hyödyllinen apuväline sellaisten rikollisten tunnistamisessa, jotka pyrkivät toimimaan näkymättömissä. Profilointia tarvitaan niin terrorismin torjunnassa kuin luvattoman tiedustelutoiminnan torjunnassakin. Turvallisuusviranomaiset tarvitsevat riittävät myös profilointiin liittyvät toimivaltuudet kansallisen turvallisuuden toteuttamiseksi. Media on uutisoinnillaan tehnyt profiloinnista kielteisen ilmiön, mikä on osaltaan luonut ajatuksen profiloinnin täyskiellosta. Järkevästi säänneltynä ja oikein toteutettuna profilointi toimii kansalaisten, liike-elämän, julkishallinnon ja turvallisuustoimijoiden hyödyksi. 5 Toivotamme kaikille asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme rauhallista joulua ja turvallista uutta vuotta! Joulutervehdyksiin tarkoitetut varat lahjoitamme Uusi Lastensairaala 2017 -keräykseen. www.millog.fi H allituksella on uuvuttava vuosi takanaan eikä tilannetta ole helpottanut rakoilevat suhteet liittovaltuustoon. Toivottavasti syksyn aikana hallituksessa toteutetut järjestelyt parantavat tilannetta. Positiivisen signaalin tähän suuntaan antoi syksyn liittovaltuuston kokous 21.-22.11.2013, jonka aikana oli jälleen aistittavissa jo vuosi sitten perään kuulutettua yhteishenkeä. Liittovaltuusto valitsi koko joukon uusia jäseniä hallitukseen, joka sekin on osaltaan tervettä henkilöstön kiertoa. Parhaimmat onnitteluni valituiksi tulleille. Puheenjohtajan eron johdosta ensi vuosi on todellinen liittokokousten luvattu vuosi. Niitä pidetään kaksi eli ylimääräinen 13.3.2014 ja sääntömääräinen vuoden lopulla. Molemmissa kokouksissa liitolle valitaan puheenjohtaja. Keväällä valituksi tulevan henkilön jatko on katkolla vuoden lopussa. Upseeriliiton edellinen ylimääräinen liittokokous järjestettiin vuonna 1989 kun silloinen puheenjohtaja eversti Vihtori Mäkelä menehtyi äkillisesti kesken toimikautensa. Osastoista nopeimmat ovat jo ehtineet nimetä omat puheenjohtajaehdokkaansa. Ehdokkaisiin voi ja kannattaa tutustua lukemalla heidän esittäytymisensä. Koska vara ei venettä kaada niin kehotan osastoja etsimään lisää potentiaalisia puheenjohtajakandidaatteja. Olen vakuuttunut, että jäsenistöstä löytyy osaamista tähänkin haettavana olevaan tehtävään. Hallitus on aloittanut liittokokousvalmistelut nimeämällä vaalilautakunnan, joka ohjeistaa osastoja ehdokasasetteluun ja muuhun vaalin toimittamiseen liittyvissä asioissa. SotilasAikakausLehti 12 | 2013 Upseeriliiton hallitus on aloittanut liiton strategian uusimisen. Sen on tarkoitus olla valmis ensi syksyyn mennessä. Tässä ei nyt ole kyse pelkästä strategian päivityksestä vaan koko työn prosessi on uudistettu. Lopputuloksen kannalta on tärkeää, että työhön osallistujat eivät ole keskinkertaisuuteen kangistuneita. Nyt tarvitaan raikkaita uusia ideoita repäisemään upseereiden edunvalvonta 2010-luvulle. Muuten on vaarana jäädä tuleen makaamaan muun maailman muuttuessa ympärillämme. Tulevina toimintavuosina on korostetusti esillä yleisen eläkejärjestelmän uudistamispaineet ja sen vaikutukset sotilaseläkejärjestelmään. Olen vakuuttunut, että kykenemme yhdessä puolustushallinnon ja puolustusvoimien kanssa perustelemaan nykyisen sotilaseläkejärjestelmän välttämättömyyden puolustuskyvyn kannalta, mutta riittääkö tämä vai tarvitaanko muitakin näkökantojamme tukevia toimenpiteitä? Käsitykseni mukaan meidän on aloitettava vaikuttaminen päätöksentekijöihin ja asian valmistelijoihin, niin poliittisella kuin virkamiestasollakin, heti ensi vuoden alkupuoliskolla eikä odottaa sivussa sitä miten valmistelut muiden toimenpitein etenevät. Nyt on työn täyteisen vuoden jälkeen hyvä hetken hengähtää ja rauhoittua. Haluan omasta puolestani toivottaa jäsenille ja heidän läheisilleen mukavaa Joulun odotusta ja Rauhaisaa Joulua sekä Onnellista Uutta Vuotta 2014. PUHEENJOHTAJALTA Välitilinpäätös Hallituksen puheenjohtaja Everstiluutnantti Jouko Seitakari 7 NLAW ISKEE YLHÄÄLTÄ YHDEN MIEHEN KANNETTAVAN LÄHIPANSSARIN- avulla jalkautuneen kevyen joukon on mahdollista tuhota kaikkein kehittyneinkin taistelupanssarivaunu tehokkaasti, yhdellä ainoalla laukauksella, iskemällä ylhäältä käsin. NLAW:lla voidaan ampua kaikissa olosuhteissa – niin vaikeassa maastossa kuin suljetusta tilastakin. TORJUNTAOHJUKSEN (NLAW) Overfly Top Attack -käytössä (OTA) NLAW osuu maaliin, vaikka se olisi hädin tuskin näkyvissä. Korkeatasoisen sytytinteknologian ansiosta ohjuksella on aina edessään ”kokonainen maali”. Direct-Attack -käytössä (DA) toissijaiset kohteet, kuten panssaroimattomat ajoneuvot sekä rakennuksen sisällä olevat vihollisjoukot ovat tehokkaasti lyötävissä. NLAW tekee minkä tahansa panssarinvaunun toimintakyvyttömäksi – missä tahansa tilanteessa ja mistä tahansa kulmasta. Saab yhteistyökumppaninasi saat käyttöösi tulitukiaseita, jotka tukevat ylivoiman saavuttamisessa ja sen pitämisessä. www.saabgroup.com Martti Lehto Eversti evp., ST Päätoimittaja ja kyberturvallisuuden tutkija Jyväskylän yliopiston tietotekniikan laitoksella. Kybermaailman määrittelyä Tässä artikkelissa kuvataan ja luodaan määrityksiä kybermaailmasta ja sen ilmiöistä. Kehitys kybermaailmassa on ollut nopeaa ja uusia ilmiöitä syntyy jatkuvasti. Tässä kehityksessä määrittelyjen tekeminen on ollut vaikeaa ja siksi alan kirjallisuudessa ja julkaisuissa kybermaailmaa määritellään monin eri tavoin, eikä yleisesti hyväksyttyjä määrittelyjä ole juurikaan käytettävissä. S ana kyber tulee kreikan sanasta ”kybereo” - ohjata, opastaa, hallita. Matemaatikko Norbert Wiener (1894–1964) otti 1940-luvun lopulla käyttöön sanan kybernetiikka kuvaamaan tietokoneita käyttäviä ohjausjärjestelmiä. Hänen mukaansa kybernetiikka kuvasi tieteitä, jotka käsittelevät koneiden ja organismien kontrollointia kommunikaation ja palautteen avulla. Etuliitettä kyber on käytetty tietokoneiden ja robottien yhteydessä esim. kyborgi. Sanan kyberavaruus otti käyttöön tieteiskirjailija William SotilasAikakausLehti 12 | 2013 Gibson vuonna 1984 kirjassaan Neuromancer. Tieteiskirjallisuudessa ja -elokuvissa gibsonilainen kyberavaruus esitetään globaalina informaation tietokoneverkkona, jossa data on koodattu kolmiulotteiseen muotoon, jossa voidaan liikkua virtuaalisesti. Yhdysvaltalainen tutkija Martin C. Libicki on luonut kybermaailmaan rakenteen, jonka idea perustuu perinteiseen OSI-malliin (Open Systems Interconnection Reference Model). OSI-malli kuvaa tiedonsiirtoprotokollien yhdistelmän seitse- mässä kerroksessa. Kukin kerroksista käyttää yhtä alemman kerroksen palvelua ja tarjoaa palveluja yhtä kerrosta ylemmäs. Libickin kybermaailman malli on nelikerroksinen, jossa kerroksina ovat fyysinen, syntaktinen, semanttinen ja pragmaattinen. Fyysiseen kerrokseen kuuluvat tiedonsiirtoverkon fyysiset osat kuten verkkolaitteet, kytkimet, reitittimet sekä langalliset että langattomat yhteydet. Syntaktinen kerros muodostuu erilaisista ohjaus- ja hallintaohjelmista sekä toiminnoista, joilla verkkoon kytketyt laitteet kuten verkkoprotokollat, virheenkorjaus ja kättely ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Semanttinen kerros on Libickin mielestä koko verkon ydin. Siihen kuuluvat verkon käyttäjän päätelaitteissa oleva informaatio ja tietosisällöt sekä erilaiset käyttäjän hallinnassa ovat toiminnot kuten printterin ohjaus. Pragmaattinen kerros kuvaa käyttäjän informaation ymmärrysmaailmaa, maailmaa, jossa informaatiota tulkitaan ja siitä muodostetaan henkilökohtainen ymmärrys ja käsitys. 9 Kybermaailma voidaan määritellä globaaliksi ja moniulotteiseksi tieto- ja kommunikaatioverkoksi, johon käyttäjä (ihminen tai kone) voi kytkeytyä kiinteän tai liikkuvan päätelaitteen avulla ja toimia siellä virtuaalisesti. Kybermaailma on toisin sanoen internetin, muiden fyysisten verkkojen, digitaalisten palveluiden ja virtuaalitodellisuuden yhteen sulautuma – monen käyttäjän virtuaaliympäristö. Kybermaailman muutoksen driverit Usein esitetään kysymys siitä, mikä nykymaailmassa on muuttunut niin, että tarvitaan käsitteellinen ja määritelty kybermaailma. Kybermaailman muutoksen drivereina ovat olleet aika, data, verkko ja äly. Minuutin aikana internetissä jaetaan 216 000 valokuvaa Instagrampalvelussa, Amazonissa tehdään kauppaa 83 000 dollarin arvosta, YouTubeen ladataan 72 tuntia videoita ja Google-hakuja tehdään 2 miljoonaa, 70 uutta domainia rekisteröidään ja 570 uutta websivua luodaan, Facebookissa tapahtuu 1,8 miljoonaa ”tykkäystä”, 204 miljoonaa emailia ja 278 000 twiittiä lähetetään. Yksi esimerkki aikatekijän muutoksesta on Slammer-verkkomato, joka lamautti osan internetin verkkoliikenteestä vuonna 2003. Hyökkäys alkoi aamulla tammikuun 25. päivä ja se saavutti 10–15 minuutissa pääosin ne kohteet, joihin hyökkäys oli kohdistettu. Aikakäsitteen muutosta voi verrata tilanteeseen vuonna 1632, jolloin Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf kaatui Lützenin taistelussa ja tieto hänen kuolemastaan saapui Tukholmaan kolmen viikon kuluttua. Datan määrä on kasvanut eksponentiaalisesti. Googlen toimitus- 10 Kybermaailman neljä kerrosta. johtaja on todennut, että ihmiskunnan alkuajoista vuoteen 2003 mennessä informaatiota on luotu 5 exatavua ja nyt sama määrä luodaan joka toinen päivä. Me tuotamme 2,5 kvintiljoonaa (2.5×1018) tavua joka päivä. Esimerkiksi CERN-laboratorion Large Hadron Colliderin 150 miljoonaa sensoria tuottivat 22 petatavua dataa vuonna 2012. Informaatioteknologian käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti ja muodostanut globaalin verkoston. Vuonna 1998 3,6 prosenttia maailman väestöstä käytti internettiä. Nyt käyttäjiä on noin 2 miljardia (30 % maailman väestöstä). Päivittäin maailmalla lähetetään yli 210 miljardia sähköpostiviestiä, tehdään 0,5 miljardia blogiviestiä ja käytetään Googlen hakukonetta 2,2 miljardia kertaa. Matkapuhelinten käyttäjiä maailmassa on yli 4 miljardia ja 675 miljoonaa älypuhelinta myytiin vuonna 2012. Lähitulevaisuudessa verkottuneita laitteita on triljoona muodostaen esineiden internetin (Internet of Things). Koneiden älykkyys kasvaa ja ne korvaavat yhä useammin ihmisen. Edward Snowdenin tietovarkaus Yhdysvaltain turvallisuusvirastolta (NSA) osoitti ihmisen olevan ”heikoin lenkki” ja siksi NSA:n johtaja kenraali Keith Alexander haluaakin vaihtaa 90 prosenttia järjestelmävalvojistaan koneisiin. Alexanderin mukaan uusi järjestelmä tulee olemaan ohut virtuaalinen pilvipalvelurakenne. Älykkyyden kasvu näkyy myös autoteollisuudessa. Lähes 90 % autojen uusista innovaatioista liittyy ohjelmistoihin ja elektroniikkaan. Kyberuhat Uhat yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja vastaan voivat kohdistua suoraan tai välillisesti kansallisia järjestelmiä ja/tai kansalaisia vastaan maan rajojen sisältä tai ulkoa. Uhkaluokittelu voidaan tehdä monella eri tavalla, mutta yksi käytetyimmistä on tehdä se motiivien perusteella. Oheisessa uhkamallissa uhat on jaettu viiteen tasoon. Tason 1 muodostaa kyberaktivismi, johon kuuluvat kybervandalismi, hakkerointi ja haktivismi. Ne saavat julkisuudessa paljon näkyvyyttä, mutta ovat yleensä vaikutuksiltaan suhteellisen lyhytaikaisia Kyberuhkamalli. ja osin vaarattomia. Yksittäisen yrityksen tai yksilön tasolla toiminta saattaa aiheuttaa merkittäviäkin taloudellisia vahinkoja. Viimeaikainen Anonymous -hakkeriryhmien toiminta on ollut vaikutuksiltaan aikaisempaa tehokkaampaa. Myös tapaukset Manning ja Snowden voidaan nähdä kyberajan aktivismina. Tason 2 muodostaa kyberrikollisuus. Euroopan Yhteisöjen komissio määrittelee kyberrikollisuuden rikoksiksi, ”jotka tehdään sähköisiä viestintäverkkoja ja tietojärjestelmiä hyödyntäen tai jotka kohdistuvat mainittuihin verkkoihin ja järjestelmiin”. Tason 3 muodostaa kybervakoilu. Kybervakoilu voidaan määritellä toimiksi, joilla hankitaan salaisia tietoja (sensitiivinen, yksityisoikeudellinen tai turvaluokiteltu) yksityisiltä ihmisiltä, kilpailijoilta, ryhmiltä, hallituksilta ja vastustajilta poliittisen, 12 sotilaallisen tai taloudellisen edun saavuttamiseksi käyttäen laittomia menetelmiä internetissä, verkoissa, ohjelmistoissa tai tietokoneissa. Tason 4 muodostaa kyberterrorismi, jossa tietoverkkoja käytetään hyökkäyksiin kriittisiä informaatiojärjestelmiä kohtaan ja niiden kontrollointiin. Hyökkäysten tavoitteena on tuottaa vahinkoa ja levittää pelkoa ihmisten keskuuteen sekä painostaa poliittista johtoa taipumaan terroristien vaatimuksiin. Tason 5 kybersodankäynti muodostuu kolmesta kokonaisuudesta: Strateginen kybersodankäynti, taktis-operatiivinen kybersodankäynti ja kybersodankäynti sotaa alemmissa kriiseissä. Kybersodankäyntikäsitteelle ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää ja sitä käytetään hyvinkin laajasti kuvaamaan valtiollisten toimijoiden operaatioita kybermaailmassa. Kybersodankäynti edellyttää valtioiden välistä sotatilaa, jossa kyberoperaatiot ovat osa muita sotilaallisia operaatioita. Esimerkkinä tällaisesta voidaan pitää Venäjän ja Georgian välistä sotaa elokuussa 2008. Kyberaktivismi Kybervandalismi ja hakkerointi tietokoneissa ja tietoverkoissa alkoi tammikuussa 1986, kun pakistanilaisveljekset kehittivät ensimmäisen pc-ympäristöön tarkoitetun tietokoneviruksen nimeltään Brain. Haktivismilla (hacktivism) tarkoitetaan tiekone- ja verkkovälitteisen aktivismin eri muotoja, useimmiten internetissä. Termi koostuu sanoista hakkeri (hacker) ja aktivismi (activism). Sandor Vegh jaottelee tietoverkoissa tapahtuvan aktivismin kahteen päätyyppiin: internet-vahvisteiseen ja internet-perustaiseen. Edellisellä hän tarkoittaa aktivismia, jossa internetiä käytetään pikemmin- kin ylimääräisenä kommunikaatiokanavana tai tietoisuuden levittämisessä. Mobiiliteknologia ja internetin yhteisöpalvelut antavat aivan uusia mahdollisuuksia nykyajan kyberparveiluun. Merkkejä uudesta aktivistien toimintatavasta saatiin jo 1998 Lontoossa ja 1999 Seattlessa, kun internetin avulla joukko aktivisteja koottiin paikalle ja toimintaa johdettiin matkapuhelimilla. Kyberparveilulla on erilaisia muotoja ja motiiveita. Harmittomimpia ovat olleet esimerkiksi nuorten joukkokokoontumiset (Botellón). Vakavampia ovat olleet Iso-Britannian mellakat ja arabimaiden kansannousut. Vuoden 2011 mellakoissa Iso-Britanniassa käytettiin hyväksi sosiaalista mediaa varastelun ja levottomuuksien järjestämisessä, minkä vuoksi maassa harkitaan sosiaalisen median käytön rajoittamista mellakka-alueilla. Egyptissä 25.1.2011 noin 15 000 ihmistä kokoontui Kairon keskustaan osoittamaan mieltä maan johtoa vastaan. Organisoituminen oli tapahtunut sosiaalisessa mediassa. Seuraavana päivänä Egyptin johto esti pääsyn Twitteriin ja Facebookiin ja internet-yhteydet katkaistiin lähes kokonaan perjantain 28.1 vastaisena yönä. Perjantain aikana matkapuhelinverkot lakkasivat tietyillä alueilla toimimasta kokonaan. Hallitus pyrki estämään kyberparveilun avulla tapahtuvan joukkojen organisoitumisen, tilannetietoisuuden ja koordinaation estämällä ihmisten välisen viestinnän. hypo.fi Kyberrikollisuus Tietoverkkorikollisuus voidaan komission mukaan jakaa kolmeen alaryhmään: 1. Perinteiset rikollisuuden muodot, jotka on tehty käyttäen hyväksi SotilasAikakausLehti 12 | 2013 13 sähköisiä viestintäverkkoja ja tietojärjestelmiä. Tällaisia rikoksia voivat olla erilainen häirintä, uhkailu tai taloudellinen hyväksikäyttö. 2. Laittoman sisällön julkaiseminen sähköisissä viestimissä, kuten lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai rasismiin liittyvän materiaalin levittäminen sähköisissä viestimissä. 3. Rikokset, joita esiintyy ainoastaan sähköisissä verkoissa, kuten hyökkäykset tietoverkkoa vastaan, palvelunesto tai hakkerointi. Nykyisin verkkorikollisuus on ammattimaista toimintaa taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi. Rikolliset toimivat harvoin yksin vaan muodostavat kiinteän tai löyhän verkoston. Toiminnassa rikolliset ovat omaksuneet eri rooleja. Ohjelmoija kirjoittaa haittaohjelmia ja myy niitä edelleen bot-verkon ylläpitäjälle. Ylläpitäjä puolestaan myy verkkonsa palveluja roskapostittajalle tai palvelunestohyökkäyksillä yrityksiä uhkaavalle kiristäjälle. Koska kiinnijäämisen riski on vähäinen, verkkorikollisuus on varsin kannattavaa toimintaa. Kyberhyökkäykset ovat lisääntyneet voimakkaasti viime vuosien aikana. Hyökkäysten määrä on yli kaksinkertaistunut viimeisen kolmen vuoden aikana. Samalla hyökkäysten aiheuttamat taloudelliset menetykset ovat nousseet lähes 40 prosenttia. Keskimääräinen kustannus oli yhdysvaltalaisorganisaatioiden keskuudessa vuonna 2011 8,9 miljoonaa dollaria. Kyberrikollisuudesta aiheutuneet taloudelliset tappiot ovat nykyisin jopa lähes 400 miljardia dollaria vuodessa. Kybervakoilu Kybervakoilulla hankitaan salaisia tietoja yksityisiltä ihmisiltä, kilpailijoilta, ryhmiltä, hallituksilta ja vas- 14 tustajilta poliittisen, sotilaallisen tai taloudellisen edun saavuttamiseksi käyttäen laittomia menetelmiä internetissä, verkoissa, ohjelmistoissa tai tietokoneissa. Kybervakoilua käydään koko ajan. Eri maiden tiedusteluorganisaatiot pyrkivät tunkeutumaan tärkeisiin kohteisiin hankkiakseen tarvitsemaansa strategisen tason tietoa. Snowdenin paljastukset NSA:n ja muiden valtiollisten toimijoiden toiminnasta osoittavat kybervakoilun olevan normaalia tiedusteluorganisaatioiden arkipäivää, jota varten alan suurvallat ovat kehittäneet erilaisia vakoilujärjestelmiä. Kyberterrorismi Kyberterrorismissa käytetään tietoverkkoja hyökkäyksiin kriittisiä informaatiojärjestelmiä kohtaan ja niiden kontrollointiin. Hyökkäysten tavoitteena on tuottaa vahinkoa ja levittää pelkoa ihmisten keskuuteen. Kyberterrorismi on terroristien suorituskykyjen uusi muoto, jonka uudet teknologiat ja verkostot tarjoavat. Kyberterroristi näkee tiedon, tietoliikenteen ja kriittisen infrastruktuurin kohteina, joihin hyökkäämäl- lä voidaan tuottaa pelkoa ja terroria tai kyberterrorioperaatio voi toimia voiman lisääjänä (force multiplier) yhdessä muiden hyökkäysmuotojen kanssa. Kybersodankäynti Kybersodankäynti-käsitettä käytetään hyvinkin laajasti kuvaamaan tapahtumia ja toimia digitaalisessa kybermaailmassa. Kybersota-käsite tuli voimakkaasti esiin vuosina 2008– 2010 osin syrjäyttäen aikaisemmin käytetyn informaatiosodankäyntikäsitteen. Toisille kybersota on sotaa virtuaalimaailmassa, toisille se on vastakohta kineettiselle sodankäynnille. Tutkijat yhtyvät käsitykseen siitä, että kybersodankäynnin määrittelyn tulisi perustua sodan tavoitteisiin ja motiiveihin eikä niinkään kyberoperaatioiden muotoihin. Heidän mielestään sota on aina muodoltaan laaja-alainen käsittäen kaikki sodankäynnin muodot, jolloin kybersodankäynti on yksi sodankäynnin muoto, jota käytetään perinteisen kineettisen vaikuttamisen rinnalla. Kybersodankäynti voidaan tulkita nykymuodossaan sisältävän sekä informaatiosodankäynnin VOLVO – TOSIASIAT RATKAISEVAT Suomi pyörii Volvon voimalla – kaikista maamme liikenteessä olevista yli 10 t:n kuorma-autoista on Volvoja 34 %. Tänä vuonna Volvon markkinaosuus on n. 40 %. Volvon osaava huolto- ja korjaamoverkosto palvelee kaikkialla Suomessa 32:ssa toimipaikassa. Volvon huoltovarmuuden takaa aitojen Volvon varaosien nopea saatavuus vaativissakin olosuhteissa. Volvo on tärkeä työllistäjä Suomessa tarjoten työpaikan yli 700:lle henkilölle. Volvo kuorma-autoja valmistetaan vuosittain n. 100.000 kpl. Suomen liikenteessä Volvoja on ollut jo 85 vuotta. Laatu, turvallisuus ja ympäristöstä huolehtiminen ovat Volvon toiminnan perusarvot. Tosiasiat ratkaisevat. Markkinajohtaja - Volvo! www.volvotrucks.fi Volvo Trucks. Driving Progress että elektronisen sodankäynnin ja muodostavan verkostokeskeisen sodankäynnin mukaisen toimintatapamallin. Kyberajattelun myötä on haluttu tuoda informaatioympäristön keskiössä olevan informaation rinnalle kyberavaruuden rakenteet eli kriittinen infrastruktuuri. Yhteiskunnan kaikki elintärkeät toiminnat ovat enemmän tai vähemmän verkottuneita. Verkottuneisuus tarkoittaa ajasta ja paikasta riippumatonta toimintaa ja toimintojen hallintaa. Informaation ohella verkkorakenteista on tullut tärkeitä. Keväällä 2007 Viroon kohdistui verkkohyökkäysten sarja, jonka kohteina olivat kolmen viikon ajan mm. valtiojohto, poliisi, pankkilaitos, media ja yritysmaailma. Päätoimintamuotoina olivat palvelunestohyökkäykset, joiden kohteina olivat mm. web- serverit, email-serverit, DNS-serverit ja reitittimet. Virolaisten mukaan tätä hyökkäystä ei voida pitää varsinaisena kybersodankäyntinä vaan kyberkonfliktina. Venäjän ja Georgian välinen sota elokuussa 2008 oli Georgian asevoimien ja Etelä-Ossetian armeijan sekä Venäjän federaation joukkojen välillä käyty sota. Tässä lyhyessä sodassa käytettiin kybersotatoimia osana perinteisiä kineettisiä operaatioita. Useat georgialaiset ja eteläossetialaiset verkkosivut joutuivat jo 8. elokuuta palvelunestohyökkäysten kohteiksi. Hyökkäykset kohdistuivat Georgian valtion ja presidentin sivustoille sekä Georgia-online -sivustolle. Georgian viranomaiset päättivät 11. elokuuta taistella ”disinformaatiota” vastaan ja keskeyttivät 16 kaikkien venäläisten televisiokanavien lähetykset maassa. Georgian johtava internetyhteyden tarjoaja Caucasus Online esti pääsyn kaikille ru-päätteen verkkosivulle. Venäjän uutistoimiston RIA Novostin sivuille hyökättiin ja ne kaatuivat muutamaksi tunniksi 10. elokuuta. Venäläisen englanninkielisen tv-kanavan RussiaTodayn sivuille hyökättiin ja ne kaatuivat noin vuorokauden ajaksi. Georgian keskuspankin ja puolustusministeriön sivuille murtauduttiin ja kuvamateriaalia muutettiin. Ero kyberrikollisen, kybertaistelijan ja kyberterroristin välillä on motivaatio. Kyberrikollinen tavoittelee taloudellista hyötyä, kybertaistelija toimii sotilaallisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja kyberterroristi omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Motivaatio ja tavoitteet erottelevat nämä ryhmät toisistaan. Kybertoimijat, kyberoperaatiot ja kyberaseet Kybermaailmassa toimijat voidaan luokitella heidän toimintatapojensa perusteella. Perinteisiä ovat yksittäiset ja itsenäiset hakkerit, jotka toimivat omien henkilökohtaisten motiiviensa perusteella. Yhä vaikuttavampia ovat järjestäytyneet kyberaktivistit ja hakkeriryhmät kuten Anonymous. Tähän kategoriaan voidaan lukea myös patrioottiset hakkeriryhmät, jotka toimivat valtionjohdon ohjauksessa. Rikolliset ovat nykyisin järjestäytyneitä organisaatioita. Joukossa on yksittäisiä toimijoita, mutta pääosin kyberrikolliset muodostavat verkostoja, joissa eri toimijat ovat erikoistuneet kyberoperaatioiden eri sektoreille kuten haittaohjelmien kirjoittamiseen, bot-verkkojen muodostamiseen, salasanojen murtamiseen tai murtautumiseen hyökkäyskohteisiin. Ei-valtiollisia toimijoita ovat esimerkiksi erilaiset terroristi- tai vallankumousorganisaatiot, jotka käyttävät internettiä kommunikaatiovälineenä, rekrytointikanavana ja tarvittaessa toteuttavat kyberoperaatioita haluamiinsa kohteisiin. Valtiolliset toimijat ovat ottaneet kybermaailman uudeksi sodankäynnin ulottuvuudeksi perinteisten maa-, meri-, ilma- ja avaruusulottuvuuden rinnalle. Viimeisimmät uutiset kansallisten tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta kybermaailmassa osoittavat toiminnan laajuuden, suorituskykyisyyden ja resurssi-investointien määrän. Kyberoperaatioissa käytetään kybersuorituskykyjä, joiden käytön perimmäisenä tarkoituksena on sotilaallisten tavoitteiden tai vaikutuksen saavuttaminen kyberavaruudessa. Sotilaalliset kyberoperaatiot voidaan määritellä strategiaksi, jolla horjutetaan vastustajan tieto- ja informaatioperusteisia järjestelmiä samalla, kun suojataan omia sekä defensiivisin että offensiivisin keinoin. Kybersodankäynnissä kyberoperaatiot eivät ole kokonaan itsenäisiä muusta sodankäynnistä erillään olevia operaatioita, vaan kiinteä osa kokonaisoperaatioita. Kyberoperaatiot voidaan jakaa hyökkäyksellisiin toimiin, puolus- Kyberase on samankaltainen kuin tietokonevirus. Se on ohjelmoitu toimimaan eri tavoin erilaisissa hyökkäysmuodoissa. tuksellisiin toimiin ja tiedusteluun tietoverkoissa. Hyökkäykselliset operaatiot käsittävät sellaisia toimia kuin informaation häirintä, käytön esto tai vahingoittaminen, joita toteutetaan tietokoneiden ja tietoverkkojen avulla ja/tai jotka kohdistuvat tietokoneisiin, tietoverkkoihin ja erilaisiin ohjausjärjestelmiin. Kyberpuolustusoperaatiot käsittävät sellaisia tietoverkoissa tapahtuvia toimia kuin suojautuminen, valvonta, analysointi, havainnointi ja vastatoimenpiteiden toteuttaminen. Tietoverkkotiedustelu käsittää toimia ja tiedustelutietojen kokoamista tietoverkkojen avulla vastustajan maaleista tai informaatiojärjestelmistä tai verkoista. Kyberhyökkäyksissä kyberaseita käytetään erilaisiin hyökkäysmuotoihin. Kyberaseella tarkoitetaan tietokoneohjelmaa, joka toimii muissa kuin aseen käyttäjän tietokoneissa, samaan tapaan kuin tietokonevirus. Kyberase voi olla luonteeltaan itsenäisesti liikkuva SotilasAikakausLehti 12 | 2013 ja leviävä virus tai luonteeltaan heikosti ja harkitusti liikkuva. Tehokkaimmat kyberaseet ovat modulaarisia hyökkäysohjelmistoja, joissa haluttu toiminnallisuus on koottu useammasta osasta. Näistä on tunnistettavissa varsinaisen toiminnallisuuden toteuttava taistelukärki ja sitä kuljettava lavettiosa. (kts. Sotilasaikakauslehti 3/2013: Kybersodan taistelukentät). logian avulla voidaan hyödyntää tehokkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Tämän seurauksena yhteiskunta on digitalisoitunut hyvin nopeasti. Erilaiset vuorovaikutteiset sähköiset palvelut ovat saatavissa ajasta ja paikasta riippumatta. Julkishallinto, talous- ja liike-elämä sekä kansalaiset hyötyvät globaalisti verkottuneista palveluista, mutta samalla uusi kybertoimintaympäristön infrastruktuuri ja palvelu sisältävät haavoittuvuuksia, jotka voivat aiheuttaa turvallisuusriskejä kansalaisille, elinkeinoelämälle ja yhteiskunnan elintärkeille toiminnoille. Harrastelijoiden hakkerointia kesti vuoteen 1990-luvun loppupuolelle, jolloin verkkoihin ilmestyivät ensimmäiset ammattilaisten haittaohjelmat. Harrastelijoiden hakkeroinnista on vajaassa 30 vuodessa kehittynyt valtiollisen toimijoiden johtamaa ja toteuttamaa toimintaa globaaleissa tietoverkoissa ja -järjestelmissä. Muutos kybermaailmassa Informaatioteknologian vallankumous on kehittänyt Suomea 1990-luvulta alkaen kohti tietoyhteiskuntaa. Muutoksen voimana on ollut kansallinen tietotekniikkaosaaminen ja tehokas telekommunikaatioklusteri. Kansalaisten ja elinkeinoelämän tarpeista lähtevä tiedon monipuolinen jalostaminen ja hyödyntäminen ovat yhteiskunnan tärkeimpiä menestystekijöitä. Tiedosta on tullut yhteiskunnan keskeinen voimavara, jota informaatiotekno- 17 Jan Hanska Doctor of Social Sciences, General Staff Officer in Finnish Defence Forces Jarno Limnéll Doctor of Military Science Snowden effect is adverse to his intentions Edward Snowden did not restart a cold war nor did he change the reality of international politics. The consequences of his actions will thwart his original intentions. I t is hard to decide whether Edward Snowden is a ‘hero’ or a ‘zero’. He is the latest in a long chain of valuable whistler-blowers who are hailed as a mechanism of democratic control on governments running amuck. Yet amongst the passionate defence of Snowden´s actions, it has been completely forgotten that he chose, all by himself, to decide what highly classified information he would reveal to the public. At present, it seems that he has chosen wisely to publicise information highlighting the inappropriate actions taken by the Government. Had he made his choices differently, truly harmful information could have become public. The results of Snowden´s actions are neither strictly positive nor negative. On the positive side, he has opened our eyes to the realities of the digital age; with every bit of information and communique sent or saved in our networks potentially available for hackers to exploit. Like- 18 wise he has initiated a much needed discussion on the relationship of security and privacy. The equilibrium between the two was altered drastically in the U.S. with 9/11 and the resulting war on terror and legislation, such as the Patriot Act, which emphasized national security above the rights of the citizens.All societies need to discuss to what degree they are willing to cede their privacy to enjoy heightened security. Snowden shows us that today anything can become political and turn into an issue in an instant. While Snowden had the centre stage for a fleeting moment, he is now old news. For citizens, Snowden represents a rallying cry for individual freedom. For the superpowers and emerging powers he is just another pawn in the new Great Game. Snowden can no longer control his political impact. For the U.S. and its allies he is a source of embarrassment, and while he be exploited for some political purposes mostly is creates anxiety of what more is to come. For anti-American nations his revelations are just one more way to prove the immorality of their great adversary, and for Russia, one more way to show that it has a mind of its own, that it will always listen to first. Snowden’s latest leaks are, again, very revealing and arouse worldwide interest and stir problems in the relations U.S. has with the rest of the world. While Snowden has revealed important and previously unknown aspects global surveillance to us, it is likely that the ultimate result will be different than he intended. This period of cyber glasnost is likely to result in frosted glass, where citizens enjoy even less perspicacity of the Government. Why? Because leaks are an old and time-honored tradition of U.S. politics. Manning and Snowden have only added a new aspect to leaking – the dimension of cyber and digital information. Already the U.S. has begun to reduce drastically the number of people with secret or top-secret security clearances and is developing ways to eradicate “Snowdens” from the system and thus attempt to further lessen the possibility of leaks. SotilasAikakausLehti 12 | 2013 perspective of individual citizens and their right it is a “good hurt.” The debate is ongoing and meanwhile disclosing the mechanisms of gathering information allows for more effective means of evasion. Today, the toolkit of media and platforms potential terrorists can use for communication is too diverse to provide any truly effective means of surveillance that would be fool proof. Intelligence agencies have previously attempted to map the networks people build around themselves in the real world. But now, there is a means to map the online networking of people through e-mail address books and contact lists. With enough data gathered, enough computing capacity and suitable logarithms to filter through the vast amount of collected data, it is possible to discern the shape of cyber networks built around the important intelligence targets. If the methods and techniques used by the intelligence agencies are made public, their effectiveness will be reduced. When a system is revealed, it is easier to create coun- ter-measures when one knows the exact means of surveillance. For a terrorist, these leaks mean having to develop new means of communication. For the normal citizen the newest leaks have a positive impact, with the biggest e-mail providers developing tighter security measures such as encryption to make it more difficult for the average hacker to breach your account. In a way the Snowden effect has increased the openness of the intelligence system while decreasing the level of security. There are needs for restraint concerning people’s privacy but simultaneously a need to reach a suitable level of security. New systems of checks should be created to prevent leaks of critical information. Mr. Rusbridger from The Guardian has stated that more stories from Snowden’s leaks will be published – we must only hope that their method of “slowly and responsibly” working through them is practical and will not result in unnecessary and endangering information being made public. U.S. Navy photo This attempt to remove the ‘middle-man’ will lead to more sophisticated automated intelligence analysis with fewer human operators involved. Snowden revealed the existence of programs that collect and store digital data and communications. However, if filtering and analyzing the data can be performed without a human there will be less potential leakers. In this sense the consequences of Snowden´s actions will thwart his original intentions – to disclose information about governmental wrong-doings. What is secret will truly be SECRET in the future with less and less people able to access the information Thus far Snowden has been able to surface time after time with new important information and this is a necessity in order for him to remain politically important. In each case, after a relative short period of time all signs of his impact disappear – after all the world of international politics and U.S. politics have suffered more severe threats than Snowden and never got paralyzed for longer than a moment. We must rise above the heated discussion of today and view Snowden and his effect from a longer-term perspective. The question is whether leaks by Snowden jeopardize national or international security. It is common that the intelligence apparatuses everywhere attempt to keep everything shrouded in secrecy. Snowden has been helping to make surveillance techniques and the extent of their use public. Our governments need to redefine their need for information and the means they use to gather it. “The innocent have nothing to hide” is not a viable excuse for intrusions into privacy of citizens. Snowden’s leaks have hurt the intelligence community but from the Navy Cyber Defense Operations Command. Sailors monitor, analyze, detect and respond to unauthorized activity within U.S. Navy information systems and computer networks. 19 Kirjoittajat: Majuri Petri Huovinen Insinöörimajuri Anssi Kärkkäinen Komentajakapteeni Mikko Lehto Majuri Lauri Noronen Majuri Kimmo Pispa Majuri Ville Viita (Yleisesikuntaupseerikurssi 56/MPKK) Sotilaalliset kybersuorituskyvyt – Toimintaympäristön tarkastelua, osa 1 Kyberulottuvuus on sotilaallisen toimintaympäristön osa maan, meren, ilman ja avaruuden rinnalla. Kyber on jatkuvassa ja saumattomassa vuorovaikutuksessa muiden ulottuvuuksien kanssa sekä myös läpileikkaa ne. Kyky toimia kyberulottuvuudessa on asevoimille ratkaisukohta siinä missä onnistuminen perinteisissä maa-, merija ilmaoperaatioissa. Arvioidaan, että digitalisoituminen ja informaatioteknologian leviäminen kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla jatkuu seuraavan 20 vuoden aikana. Kyber koskettaa jokaista yksilöistä yrityksiin, valtioihin ja liittokuntiin. M onissa maissa kybersuorituskykyjen ja -turvallisuuden kehittäminen ovat painopistealueita – myös asevoimien osalta. Lukuisat kunnianhimoiset valtiolliset kyberstrategiat osoittavat, että kyberin merkitys on tunnistettu ja toimintaympäristössä halutaan määrätietoisesti saada sekä ylläpitää aloite ja toiminnanvapaus. 20 Kyberulottuvuus on toistaiseksi eräänlainen uusi ”villi länsi”, jonka toimintatavat, säädökset ja mahdollisuudet ovat vasta hahmottumassa. Aktiiviset luovat uutta ottamalla tilan haltuunsa ja passiiviset seuraavat perässä. Vuonna 2013 julkaistu Suomen kyberturvallisuusstrategia velvoittaa puolustusvoimia osana yhteiskuntaa suunnitelmalliseen kybersuoritusky- vyn kehittämiseen. Strategiassa esitetyn Suomen kyberturvallisuuden vision mukaan Suomi on jo vuonna 2016 kyberturvallisuuden kärkimaa. Tämä tarkoittaa muun muassa, että Suomi kykenee suojaamaan elintärkeät toimintonsa kaikissa tilanteissa ja on maailmanlaajuinen edelläkävijä kyberuhkiin varautumisessa ja niiden aiheuttamien häiriötilanteiden hallinnassa. Informaatioteknologian nopean muutoksen vuoksi kyberosaamista ja -suorituskykyä ei voi varastoida – eikä myöskään nopeasti luoda vasta tarpeen ilmaantuessa. Amerikkalainen näkemys kyberulottuvuuden linkittymisestä muihin sodankäynnin ulottuvuuksiin. Eri maiden kyberstrategioissa painotetaan kybertoimintaympäristön keskeistä merkitystä nykyaikaiselle tietoyhteiskunnalle ja todetaan uhkien olemassaolo. Strategioille on myös yhteistä, että niissä todetaan yhteistyön tärkeys niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Kyberturvallisuuden edistämisessä keskeisenä nähdään mm. koulutuksen lisääminen, lainsäädännön kehittäminen, tilannekuvan kokoaminen ja tietojenvaihdon lisääminen sekä tietoturvan parantaminen. Tässä artikkelissa keskitytään tarkastelemaan kybertoimintaympäristöä ja sen merkitystä, haasteita ja mahdollisuuksia. Kybertoimintaympäristö linkittää fyysisen ja informaatioympäristön Määriteltäessä kybertoimintaympäristöä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen uhkana sekä mahdollisuutena ja näin ollen sotilaallisena taistelutilana törmätään väistämättä määritelmällisiin (kyberavaruus, kyberulottuvuus yms.) ja toiminnallisiin ongelmiin. Kyberstrategiassa puhutaan kybertoimintaympäristöstä vain sähköisessä muodossa olevan informaation ympäristönä, mutta kyseessä on huomattavasti laajempi kokonaisuus - erityisesti sotilaallisena tarkasteluna. Tällöin on huomioitava kyberavaruuden moninaiset ilmiöt ja liitynnät niin yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kuin verkostoavusteisen puolustusjärjestelmän osalta. Artikkelissa sovelletaan Yhdysvaltain asevoimien kokonaisvaltaista toimintaympäristön ymmärrystä kyberulottuvuuden sotilaallisessa tarkastelussa. Informaatioympäristö (Information Environment) on määritelmän mukaisesti yksilöiden, organisaatiSotilasAikakausLehti 12 | 2013 Maa-, meri-, ilma- ja avaruusulottuvuus ovat vahvasti riippuvaisia kyberulottuvuudesta. oiden ja järjestelmien yhdistelmä, mikä kokoaa, käsittelee, levittää tietoa tai toimii tiedon perusteilla. Yhdistelmä koostuu kolmesta toisiinsa sidoksissa olevista ulottuvuuksista, joita ovat fyysinen, kognitiivinen ja tieto. Tämä määritelmä on abstrakti ja luo perustan Yhdysvaltain asevoimien informaatio-operaatioille ja psykologiselle sodankäynnille. Viimeisen vuosikymmenen aikana informaatioympäristön sisältö on painottunut uudella tavalla, koska yhdysvaltalaisen ohjesäännön Joint Publication 2-01.3 (2009) mukaan merkittävimmäksi tekijäksi on noussut kyberulottuvuus. Kyberulottuvuus menee päällekkäin niin fyysisen kuin tiedon ulottuvuuden kanssa informaatioympäristössä, mutta se vaikuttaa kaikissa operaatioulottuvuuksissa. Kuvassa alla on hahmoteltu kokonaisvaltaista näkökulmaa kybertoimintaympäristöön. Kokonaisvaltainen näkökulma toimintaympäristöön (Lähde: Joint Publication 2-01.3, 2009). Kyberulottuvuus on merkittävin osa nykyisten operaatioiden informaatioympäristöä, joka koostuu toisistaan riippuvaisista verkoista informaatioteknologian infrastruktuureja. Nyt ja tulevaisuudessa kyberulottuvuus vaikuttaa kaikkeen ja kaikkialla alkaen kodinelektroniikasta ja autoista päättyen valtioiden ylläpitämiin järjestelmiin sekä digitaalisiin asejärjestelmiin niin avaruudessa, ilmassa, maalla, merellä kuin pinnan alla. Kyberulottuvuuden monimutkaisuus ja jatkuva muovautuminen aiheuttaa haasteita tietoverkko-operaatioiden suunnitteluun ja toimeenpanoon. Mooren lain mukaisesti tietojärjestelmien prosessoriteho kaksinkertaistuu kahden vuoden syklissä. Lisääntynyt prosessointiteho johtaa monimutkaisempiin ohjelmistoihin ja kooltaan pieneneviä mikropiirejä voidaan asentaa uusiin sovelluskohteisiin. Kyberulottuvuuden muutosten ennakointi pitkällä aikavälillä on lähes mahdotonta. Informaatioympäristön fyysinen ulottuvuus rakentuu johtamisjärjestelmistä ja sitä tukevista infrastruktuureista, jotka mahdollistavat yksilöiden ja organisaatioiden operaatiot avaruuden, ilman, maan sekä merellisissä taistelutiloissa. Fyysinen ulottuvuus käsittää laitteistot ja niitä yhdistävät tietoliikenneverkot, johon kuuluu tiedonsiirron keinot, infrastruktuuri ja teknologia sekä eri ryhmät. Fyysinen ulottuvuus laajenee käytännössä operaatioulottuvuuksien ulkopuolelle sisältäen asevoimien ja kansalliset suorituskyvyt johtamisjärjestelmän sekä päätöksenteon vaatimusten tukena. Fyysisen ulottuvuuden laitteistot koostuvat elektronisista piirikomponenteista, jotka ovat erittäin haavoittuvaisia korkeille lämpötiloille sekä sähkövirran äkillisille muutoksille ja katkoksille. Vir- 21 Stoned-viruksen heksakoodia. tapiikit ja sähkömagneettiset pulssit keinotekoisina (sähkömagneettinen pulssi (EMP) tai suurtehoisina mikroaaltoina (HMP) tai luonnollisista syistä johtuen (salamat tms.) voivat vakavasti alentaa laitteiden toimintaa, jotka ovat vikatilanteessa riippuvaisia varakomponenttien saatavuudesta. Lisäksi tulee huomioida laitteistovalmistajien aiheuttamat valmistuksen ja kokoamisen aikaiset tahattomat tai tarkoitukselliset virheet, jotka aiheuttavat mahdollisia laitteistojen toimintahäiriöitä. Tietoverkot rakentuvat pääsääntöisesti yhteiskunnan tietoliikenneinfrastruktuurille ja ne ovat aina haavoittuvaisia vastustajan tietoverkko-operaatioille sekä fyysiselle tuhoamiselle. Tietoverkkojen haavoittuvuus tämän tyyppisille hyökkäyksille kasvaa, kun eri tietojärjestelmiä liitetään keskenään käyttäen siviiliyhteiskunnan tietoliikenneinfrastruktuuria. Ilman riittäviä suojaustoimenpiteitä tietoverkkojen liitynnät tarjoavat takaportin, jonka avulla vastustaja voi saada luvattoman pääsyn tietojärjestelmiin. Tietojärjestelmiin voidaan päästä mistä tahansa maailmassa ja mikä tärkeintä uskottavan palveluneston toteuttamiseksi mitä reittiä tahansa - globaalisti. Informaatioulottuvuus yhdistää fyysisen ja kognitiivisen ulottuvuuden informaatioympäristössä. Kyberulottuvuuden suorituskykyjen ja 22 tietoverkko-operaatioiden sekä eikyberavaruudellisten keinojen sekä menetelmien kokonaisuudessa on kyse laitteistojen ja ihmisten välisestä informaation kokoamisesta, käsittelystä, levittämisestä, esittämisestä ja turvaamisesta tietokoneohjelmien avulla. Informaatioulottuvuuden tietotekninen haavoittuvuus yhdistettynä vastustajan tietoverkkooperaatioiden kehittyneisyyteen luo perusteet arvioida vastustajan mahdollisia toimintavaihtoehtoja. Tietokoneohjelmat (ts. koodi, softa, sovellus) ovat kaikkien tietojärjestelmien perusta, alkaen tietokonelaitteistojen käyttöjärjestelmistä ja päättyen erityisiin ja monimutkaisiin tiedon käsittelyn sovelluksiin. Tämä riippuvuussuhde tekee tietojärjestelmistä haavoittuvaisia haittaohjelmille, joita on erikseen ohjelmoitu kopioitumaan itsenäisesti ja toimimaan vakoilun, häirinnän tai vastaavaan tarkoitukseen. Haittaohjelmat voivat tarttua tietokoneeseen useilla eri menetelmillä, esimerkiksi itsenäisinä piilo-ohjelmina siirrettävässä massamuistissa, muiden ohjelmien tai tiedostojen piilotettuna haittakoodina ja niin edelleen. Tietokoneohjelmien käsittelemä tieto on eheää ja käyttökelpoista, mikäli se säilyy muuttumattomana. Täten tieto on altis hyökkäyksille joko ennen tietojärjestelmään siirtoa tai sen ollessa taltioituna. Tiedon muuntaminen taltiossa eli yleensä tietokannassa on huomattavasti vaikeampaa, koska se edellyttää pääsyä kyseisen tietokannan tietojärjestelmään. Mikäli pääsy kyetään järjestämään, niin vaikutusmahdollisuudet ovat laajemmat mahdollistaen tiedon lukemisen, muuntamisen, keräämisen sekä poistamisen. Tietojärjestelmien hallinnan menetelmät ja käytännöt on luotu varmistamaan tietoturvallisuus sovellusten avulla (palomuurit, päivitykset, varmuuskopiointi yms.). Automatisoituina ne mahdollistavat tietojärjestelmien eheyden, luottamuksellisuuden ja käytettävyyden, mutta johtuen säännönmukaisuudesta ne mahdollistavat potentiaalisten haavoittuvuuksien hyödyntämisen. Ylläpidosta huolimatta tietojärjestelmän toimintavirheet voivat johtua tahattomasta ihmisen virheestä tai tarkoituksellisesta sabotaasista, mutta nykyaikaisten tietojärjestelmien monimutkaisuus aiheuttaa vaikeuksia erotella näitä kahta toisistaan. Ihmiset - kuten tietojärjestelmän ylläpitäjät, tietokantakäsittelijät, ohjelmoijat sekä käyttäjät mahdollistavat pääsyn tietojärjestelmään, jolloin vastustajan onnistuneella henkilöstön värväystoiminnalla voi olla katastrofaaliset seuraukset. Ihmisten osalta mahdollisia tietojärjestelmähaavoittuvuuksia tulisi tarkastella organisaation henkilöstöturvallisuuden ja käyttäjien pätevyyden kautta. Informaatioympäristön kognitiivinen ulottuvuus käsittää tietoa välittävien, vastaanottavien ja siihen vastaavien tai sen perusteella toimivien henkilöiden tajunnan. Tässä ulottuvuudessa ihmiset ajattelevat, havaitsevat, hahmottavat, ymmärtävät ja tekevät päätöksiä. Kyberulottuvuuden tarkastelu tulisi liittyä aiemmin käsiteltyyn kohtaan ihmiset tietojärjestelmien käyttäjinä ja silloinkin luotettavan ja käyttökelpoisen johtopäätöksen laatiminen voi olla jopa mahdotonta. Kyberulottuvuuden merkitys sotilaallisissa operaatioissa tulisi arvioida tunnistamalla ja priorisoimalla ne tietojärjestelmät ja tiedonsiirtoverkot, joiden katsotaan olevan kaikkein kriittisimpiä niin omalle kuin vastustajan toiminnalle. Riippuen tietojärjestelmän merkityksestä, tietojärjestelmäongelman vaikutukset tai jopa lyhyet käyttökatkokset voivat aiheuttaa pitkällisen heijastevaikutuksen yhteiskunnalle tai sotilasoperaatiolle päiviksi, viikoiksi tai kuukausiksi. Kriittisten järjestelmien suhteellinen haavoittuvuus tulisi arvioida määrittämällä vahvuudet ja heikkoudet kyberulottuvuuden kaikista näkökulmista. Tietojärjestelmän tai -verkon kokonaishaavoittuvuus ei välttämättä määrittele kyseisen järjestelmän kriittisyyttä tai todennäköisyyttä joutua kohteeksi. Kybertaistelutila muodostuu kolmesta kerroksesta Kyberulottuvuus sotilaallisena taistelutilana (huomioiden sen kokonaisvaltainen läpileikkaavuus toimintaympäristön eri taistelutiloihin) voidaan jakaa fyysiseen, loogiseen ja sosiaaliseen kerrokseen (kuva ohessa). Näiden tasojen avulla kyberulottuvuus voidaan - informaatioympäristön mukaisesti - tarkentaa tietoverkko-operaatioiden suorittamiseksi kybertaistelutilaksi. Fyysinen kerros sisältää maantieteelliset osat sekä fyysisen verkon osat. Maantieteelliset osat ovat verkon elementtien fyysisiä sijainteja. Vaikka geopoliittiset rajat voidaan ylittää kyberavaruudessa lähes valonnopeudella, niin silti fyysinen asemointi yhdistää ne toimialueisiin. Fyysisen verkon osat sisältävät SotilasAikakausLehti 12 | 2013 Nykyaikaisessa asejärjestelmässä on useita kyberulottuvuudesta riippuvaisia osajärjestelmiä. Lähde: Puolustusvoimat kaikki laitteistot sekä tietoliikenneinfrastruktuurin, jotka pitävät yllä tietoverkkoja ja niiden fyysisiä liityntöjä. Looginen kerros sisältää loogisen verkon osat, joka on luonteeltaan tietotekninen ja muodostuu loogisista yhteyksistä fyysisen verkon solmujen välillä. Sosiaalinen kerros käsittää persoonan eli käyttäjän sekä kyberpersoonan osat. Persoonat ovat oikeita ihmisiä verkon käyttäjinä. Kyberpersoona on verkossa sähköpostiosoitteen, tietokoneen IP-osoitteen tai vastaavan avulla tunnistettu toimija. Yhdellä käyttäjällä voi olla useita kyberpersoonia ja vastaavasti yhdellä kyberpersoonalla voi olla useita persoonia käyttäjähenkilöinä. Tällä on tärkeä vaikutus tarkasteltaessa kyberulottuvuuden toimintaa ja toimijoita omien tietoverkko-operaatioiden kohteina: oikean vastustajan ominaisuudet tulee vastuullisesti varmentaa myös maalittamisen tuen osalta. Kyberase Paljon puhutun kyberaseen paradigmaa eli tieteen yhteisesti hyväksymää määritelmää kyberaseesta on vaikea löytää. Artikkelin toi- Kybertaistelutilan periaatteellinen jako sekä kyberasejärjestelmän rakenne. 23 Kybertaistelutila – haasteita ja mahdollisuuksia Kybertoimijalla voi olla useita kyberpersoonia. mintaympäristö on määritelty analyysin kautta: kybertoiminta keskittyy ja yhdistyy loogisessa kerroksessa, jolloin kyberase voidaan määritellä koodiksi, joka saa aikaan halutun toiminnon tietokoneessa. Joissain lähteissä kyberaseeksi määritellään hakkeri koneineen ja toisissa taas vaikkapa ”bottikone”, mutta näissäkin määritelmissä vaikutus perustuu ohjelmistokoodiin. Kyse ei ole pelkästään perinteisessä mielessä haittaohjelmista, koska suojautuminen edellyttää toisenlaisia kyberaseita kuten tietoturvaohjelmistoja. Näillä perusteilla kyberaseeksi määritellään koodi ja kyberasejärjestelmäksi koodi, koneet ja käyttäjä osana kybertaistelutilaa. Yksinkertainen kyberase voi olla haittaohjelman sisältävä USB-tikku. 24 Kybertaistelutila on valtiollisille toimijoille ongelmallinen ulottuvuus, koska se ilmenee monimuotoisena toimintaympäristönä. Kyberulottuvuuden tarjoamat mahdollisuudet sekä vastaavasti uhat ovat pienellekin maalle suuret, mutta kybertaistelutilassa pieni valtio voi saavuttaa suurvalta-aseman. Tämä edellyttää mahdollisuuksien maksimointia uhkien minimoimiseksi sekä koordinoitua yhteistoimintaa sekä resursseja normaaliolojen ja poikkeusolojen vaatimuksiin. Kybertaistelutilan erottelu sotilaalliseen ja yhteiskunnalliseen osaan mahdollistaa taistelutilan systemaattisemman toiminnan tietoverkko-operaatioiden osalta. Sotilaallinen kybertaistelutila tulee määritellä erityisellä tarkkuudella huomioiden ulottuvuuksien ja kerrosten avulla kokonaisuus, joka alkaa tietokonelaitteistojen mikro- Kuva: Wiki Commons Varauduttiinko Maginot-linjalla torjumaan vanhentunutta uhkaa? siruista ja päättyy tietojärjestelmien käyttäjien ajatusmaailmaan henkilöturvallisuuden osalta. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen sekä merkityksellisten toimintojen osalta tulee määritellä ulottuvuuksien ja kerrosten avulla kriittiset ja haavoittuvat solmut sekä niiden uhkatekijät. Kybertaistelutilan kyberaseet ovat yhteisiä, jolloin uhka ja mahdollisuudet yhtenevät erottelusta huolimatta. Kyberulottuvuudessa suoritettavat tietoverkko-operaatiot SotilasAikakausLehti 12 | 2013 vaativat kybertaistelutila-analyysien lisäksi merkittävän tilannetietoisuuden kyberulottuvuuden ilmiöistä sekä vastatiedustelun tietoteknistä tutkimusta. Erityinen painoarvo tulisikin asettaa omalle tiedustelun, valvonnan sekä vastatiedustelun tuottamalle tiedustelutietojen kokonaisuudelle liittyen kyberulottuvuuteen, jotta potentiaalisten vastustajien toimia voidaan ennakoida. Tietoverkkooperaatioiden rinnalla tulee aina muistaa tarkastella epäsuoria vaikutuskeinoja kybertaistelutilassa - kuten harhauttaminen, fyysinen tuhoaminen sekä erityisesti mahdolliset henkilöiden tahattomat ja tahalliset toimet. Toisaalta tulee tarkastella kyberulottuvuuden avulla vaikuttamista toisiin taistelutiloihin sekä muihin kohteisiin. Kyse on yhdestä toimintaympäristön taistelutilasta, jossa suoritetaan kokonaisoperaatiota tukevia tietoverkko-operaatioita halutun loppuasetelman saavuttamiseksi. Vastustajat kybertaistelutilassa Perinteisestä sodankäynnistä poiketen kybertaistelutilassa ei voida pelkästään eritellä vihollisia vaan on puhuttava vastustajista, jotka toimivat kyberulottuvuudessa koko ajan pyrkien saavuttamaan Verkkorikollisuus on kasvanyt merkittävästi viime vuosina. 25 Kybertaistelutilan periaatteellinen modus operandi. omat päämääränsä käyttäen kyberaseita tai -järjestelmiä. Kybertoimijoina on nähtävä perinteiset hakkerit, jotka joko harrastuksenaan tai asian puolesta aiheuttavat pääsääntöisesti vain harmia omilla toimillaan. Toisena ovat perinteiset rikolliset sekä rikollisiin toimiin luokiteltavat laittomia keinoja käyttävät organisaatiot, joiden määrä on kasvamassa kyberymmärryksen ja -mahdollisuuksien lisääntyessä esimerkiksi teollisuusvakoiluun. Kolmantena toimijana ovat vielä tiettävästi passiiviset terroristit, joiden aktivoituminen omien strategisten päämäärien saavuttamiseksi internetin avulla voi pahimmillaan aiheuttaa joko suoran uhkan tai epäsuoria vaikutuksia yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian (YETTS) mukaisille alueille ja kohteille. Neljäntenä ovat valtiolliset kybertoimijat, jotka voivat pahimmillaan suorittaa aktiivista vakoilua ja valvontaa normaalioloissa sekä valmistautua käyttämään poikkeusoloissa koko kyberarsenaaliaan strategisten päämäärien saavuttamiseksi. Taulukossa 1 on esitetty edellä mainitut toimijat sekä tarkoitukset, kohteet ja keinot. Modus operandi Riippumatta toimijan motiivista kyberulottuvuudessa tapahtuvassa aktiivisen vaikuttamisen operaati- Taulukko 1. Kybertoimijat – motiivit, kohteet ja keinot. 26 ossa noudatetaan pääsääntöisesti yleistä toimintatapaa (modus operandi). Operaation aluksi tiedustellaan ja kartoitetaan vaikuttamisen kohde. Kohteen tiedustelun jälkeen koodataan tarvittava(t) haittaohjelma(t) haluttuihin vaikutuksiin pääsemiseksi. Haittaohjelma toimitetaan kohteelle, jossa käytetään hyväksi pääsääntöisesti käyttäjien huolimattomuutta tai järjestelmän, laitteen, sovelluksen tms. haavoittuvuutta haittaohjelman asentamiseksi. Tämän jälkeen haittaohjelma toimii automaattisesti ja luo toimijalle edellytykset kohteen hallinnalle sekä jatkotoimintojen suorittamiselle - esimerkiksi koh- teiden tiedustelun kautta uuteen toimintatapasykliin. Kybersuorituskykyjen kehittäminen välttämätöntä Tuskin kukaan tänä päivänä pystyy enää kiistämään kybertoimintaympäristön merkitystä. Kyberulottuvuuden välityksellä voidaan vaikuttaa maalle, merelle, ilmaan ja avaruuteen vaikutusten kohdistuessa niin tietoon kuin fyysisiin järjestelmiin. Operointikykyä kyberulottuvuudessa kehitetään määrätietoisesti ja merkittävillä resursseilla monissa maissa. Sotilaallisesti katsottuna kilpailu kybertaistelutilan hyväksikäytöstä on täydessä vauhdissa. Asevoimien resurssien vähetessä etsitään kybersuorituskyvyistä SotilasAikakausLehti 12 | 2013 kustannustehokkuutta sotilaallisen kynnysarvon ylläpitoon ja tulevaisuuden kriisien ratkaisemiseen. Riittämätön varautuminen kyberuhkiin voi muodostua kriittiseksi haavoittuvuudeksi, jota hyödyntämällä vastustaja pääsee iskemään asevoimien ja yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin. Kyberturvallisuuden takaamiseksi on ymmärrettävä ”kyber” toimintaympäristönä ja millaiset ovat sen mahdollisuudet ja uhkat. Kyber toimint aympär istön merkitystä arvioitaessa on kyettävä löytämään ne tekijät, jotka vaativat uudenlaisten toimintatapojen ja menetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa. Uusiin ja osin tunnistamattomiin uhkiin on vaarallista varautua ”vanhoilla” menetelmillä ja välineillä. Historiasta voidaan poimia lukuisia esimerkkejä, joissa varautuminen on perustunut vanhoihin uhkakuviin ja uusien uhkien merkitystä tai realisoitumista on pyritty vähättelemään tai kokonaan kieltämään. Artikkelin toisessa osassa tarkastellaan sotilaallisen kybersuorituskyvyn kehittämistä kansallisesta näkökulmasta sekä suorituskyvyn eri osa-alueiden merkitystä kokonaissuorituskyvyn saavuttamisessa. [Lähteet tekijöillä] Tiedämmekö mihin olemme menossa ja mihin meidän pitäisi varautua? 27 Uusiin tehtäviin... Prikaatikenraali Mauri KOSKELA Prikaatikenraali Kim JÄÄMERI Esikuntapäälliköksi YK:n UNMIL -operaatioon 16.11.2013. Eversti Arto-Pekka NURMINEN Ilmavoimien komentajaksi 1.4.2014. Kommodori Mikko SANTAVUORI Everstiluutnantti Heikki POHJA Etelä-Suomen huoltorykmentin komentajaksi 1.1.2014. Komentaja Jussi VOUTILAINEN Erityistehtävään (puolustusasiamiesvalmennus) Puolustusvoimien tiedustelukeskukseen 1.1.2014. Erityistehtävään (staff officer/ICC/ MPD/SHAPE/ NATO) Puolustusvoimien tiedustelukeskukseen 8.11.2013. Komentaja Taisto VANHAMÄKI Erityistehtävään (Branch Chief E&T/IMS/NATO HQ, Bryssel) Puolustusvoimien tiedustelukeskukseen 1.1.2014. Esikuntapäälliköksi Etelä-Suomen Sotilasläänin esikuntaan 1.1.2014. Everstiluutnantti Timo VILKKO Everstiluutnantti Joni LINDEMAN Tutkijaesiupseeriksi meritaistelukeskukseen Merisotakouluun 1.1.2014. Everstiluutnantti Pekka LAMPÉN Henkilöstöosaston apulaisosastopäälliköksi Pääesikuntaan 1.1.2014. Komentaja Jukka ALAVILLAMO Huolto-osaston apulaisosastopäälliköksi Maavoimien materiaalilaitoksen esikuntaan 1.1.2014. Everstiluutnantti Jari SEPPÄLÄ 1. erityistehtävään (Merivoimien tutkimuslaitoksen lakkauttaminen) Merisotakouluun 1.1.2014 ja 2. valmiuspäälliköksi Suomenlahden meripuolustus alueelle 1.3.2014. Onnittelut kaikille 6.12.2013 ylennetyille! Virallisen kuvan uudessa arvossa ottaa Puolustusvoimien kuvakeskus – muistakaa käydä kuvauttamassa itsenne. 28 Osastoesiupseeriksi suunnittelusektorille johtamisjärjestelmäosastoon Pääesikuntaan 1.1.2014. Kommodori Rami PELTONEN Eversti Manu TUOMINEN Erityistehtävään kansliaan Pääesikuntaan 1.2.2014. Komentajakapteeni Anssi HATAKKA Erityistehtävään (puolustusasiamiesvalmennus) Puolustusvoimien tiedustelukeskukseen 1.1.2014. Everstiluutnantti Petri SIIVONEN Erityistehtävään (puolustusasiamiesvalmennus) Puolustusvoimien tiedustelukeskukseen 1.1.2014. Everstiluutnantti Matti TOIVETTULA Sotatekniikan pääopettajaksi sotatekniikan laitokselle Maanpuolustuskorkeakouluun 1.3.2014. Everstiluutnantti Vesa LAITONEN Kehittämissektorin johtajaksi operatiiviseen osastoon Pääesikuntaan 1.3.2014. 1. sotataidon ja kouluttamisen opettajaryhmän johtajaksi 1.3. 2014 ja 2. osaston joh- Komentaja Arvi TAVAILA Erityistehtävään (puolustusasiamiesvalmennus) Puolustusvoimien tiedustelukeskukseen 1.1.2014. Everstiluutnantti Asko VALTA Osastoesiupseeriksi strategisen suunnittelun sektorille suunnitteluosastoon Pääesikuntaan 1.3.2014. Eversti Pauli RANTAMÄKI Satakunnan lennoston komentajaksi 1.4.2014. tajaksi koulutuskeskukseen Maasotakouluun 1.1.2015. Eversti Mikko PUNNALA Everstiluutnantti Juha KURENMAA Huoltopäälliköksi Ilmavoimien esikuntaan 1.4.2014. Erityistehtävään (kriha-tehtävän ajaksi) henkilöstöosastoon Maavoimien esikuntaan 1.4.2014. Everstiluutnantti Tommi HAAPALA Koulutussektorin johtajaksi henkilöstöosastoon Maavoimien esikuntaan 1.4.2014. Palstalla julkaistaan pääsääntöisesti edeltävän kalenterikuukauden aikana puolustusvoimain komentajan hyväksymät tehtävään määräykset. Tehtävään määräysten suuren lukumäärän takia osa julkaistaan seuraavassa Sotilasaikakauslehden numerossa. Mikäli et halua tehtävään määräystäsi julkaistavan tällä palstalla ota yhteys palstan pitäjään sähköpostitse: [email protected] SotilasAikakausLehti 12 | 2013 29 OSKARI Oma aikataulu, ikkunapaikka ja parasta matkaseuraa Ikkunapaikka Hertz autossa Upseeriliiton jäsenetuhinnoilla ei paljon maksa. Saat hyvän tarjouksen autosta, kun ilmoitat jäsennumerosi Hertz Varauspalveluun. Hertz Varauspalvelu 0200 11 22 33 (0,75 EUR/min+pvm/mpm) Hertz on Upseeriliiton yhteistyökumppani. Lisätiedot www.upseeriliitto.fi 30 Upseeriliitto tiedottaa Joulukuu 2013 Pääsihteerin palsta Liittovaltuusto kokoontui Katajanokalla 32 Pääluottamusmiehen palsta Kriisinhallinnan veteraanipolitiikasta 34 Vaaliohje osastoille ja jäsenyhdistyksille 35 Puheenjohtaja valitaan ylimääräisessä liittokokouksessa Upseeriliitto tiedottaa – keltaiset sivut Päätoimittaja Marko Varama Puheenjohtajaehdokkaita esittelyssä 36 Mieli oireilee – apua saatavissa 38 Onko evp-upseerilla käyttöä työelämässä? 40 Tervetuloa Kuusamon talveen 42 Upseeriliiton yhteystiedot 43 Vakituiset avustajat: – Hannu Sipilä – Jari Rantala – Ville Viita – Päivi Schroderus – Kari Haapanen – Erja Elopuro HYPON EDUT UPSEERILIITON JÄSENILLE Omaa asuntoa hankittaessa jopa 100 % rahoitus mahdollista Hypon erityisvakuusjärjestelyllä Osaomistuskonseptilla vaiheittain kiinni omaan kotiin ilman omarahoitusosuutta Asuntovarallisuus turvaa eläkepäivät, Käänteinen Asuntolaina markkinoiden ylivoimaisin eläkesäästötuote Kysy lisää asiakaspalvelustamme puh. (09) 228 361! www.hypo.fi Suomen Hypoteekkiyhdistys Suomen AsuntoHypoPankki Oy Yrjönkatu 9 A, PL 509, 00101 Helsinki, puh. (09) 228 361, [email protected] Näe ilman silmälaseja! Medilaser Oy ja Upseeriliitto ovat solmineet yhteistyösopimuksen. Hyödynnä jäsenetusi* * Laserleikkauksen maksuton esitutkimus (arvo 194 €). * ‐ 5% laser‐ ja ikänäköleikkauksen hinnasta. * Ryhmäalennus ‐10 %, kun ryhmässä on vähintään kolme henkilöä ja toimenpiteet varataan samalle ker‐ taa. Löydä lähin klinikkasi ja varaa aikasi: www.medilaser.fi SotilasAikakausLehti 12 | 2013 www.pohjola.fi puh. 0303 0303. KUNNIAMERKIT KUNTOON •Uudetnauhatjamerkkienasetteluoikeaan järjestykseen,ompelu •Pienoiskunniamerkkien, solkienjakunniamerkkinappienmyynti Puh.(09)47850209ja47850207Fax(09)47850100 SOTAINVALIDIENVELJESLIITTO RATAMESTARINKATU9C,00520HELSINKI VAIHDE(09)478500,S-posti: [email protected] www.sotainvalidit.fi 31 Pääsihteerin palsta Hannu Sipilä Liittovaltuusto kokoontui Katajanokalla U pseeriliiton hallitus päätti kokouksessaan 21.11.2013, että Upseeriliiton hallituksen puheenjohtajan ja Upseeriliiton puheenjohtajan tehtäviä hoitaa väliaikaisesti varapuheenjohtaja Jouko Seitakari siihen saakka, kunnes ylimääräinen liittokokous valitsee uuden puheenjohtajan 13.3.2014. Seitakari toimii kokopäiväisenä väliaikaisena puheenjohtajana 1.12.2013 - 13.3.2014. Upseeriliiton liittovaltuusto piti syyskokouksen Katajanokan Kasinolla 21. – 22.11.2013. Hyvähenkisessä kokouksessa useat liittovaltuutetut kiittelivät hallitusta päättäväisestä toiminnasta kuluneen vuoden koitoksissa. Moni hallitusveteraani oli ilmoittanut jo etukäteen, että ei ole käytettävissä uudelle kaudelle. Toivoin palstallani pari kuukautta sitten, että ehdokkaita ilmoittautuisi mahdollisimman paljon. Huutoon vastattiin; en muista että viimeiseen tusinaan vuoteen olisi ollut yhtä paljon halukkaita liiton hallitukseen. Äänestyksen jälkeen uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin Kari Nousiainen rajaupseerien osastosta. Myös hallituspaikoista ja varajäsenyyksistä äänestettiin tiukasti. Kaikki valitut kuusi varajäsentä 32 ovat vieläpä täysin uusia hallituksen pöydän ääressä. Onnittelen vielä kerran kaikkia valittuja. Vuonna 2014 hallitus pääsee työskentelemään normaalin edunvalvontatyön parissa. Virkaehtosopimuksia kehitetään jatkuvan neuvotteluperiaatteen mukaisesti. Liitolle on tarkoitus laatia palkkastrategia. Upseerien virka- ja tehtävärakennetta kehitetään. Puolustusvoimauudistuskaan ei ole vielä valmis. Erityisen tärkeäksi asiaksi on nousemassa vaikuttaminen työeläkelainsäädännön valmisteluun sotilaseläkejärjestelmän ja upseerien ikärakenteen kehittämiseksi. Puheenjohtajan vaali tulossa Hallinnon keskeisimmät tapahtumat ovat kaksi liittokokousta, joista ensimmäinen on jo 13.3.2014. Siinä järjestettävään puheenjohtajan vaaliin on jo ilmoittautunut kaksi ehdokasta, Jari Rantala ja Risto Rautava, jotka esittelevät itseään tarkemmin tässä lehdessä. Ehdokkaita voi edelleen asettaa. Vaaliohjeet on jaettu Upseeriliiton paikallisosastoihin ja ne voi lukea myös liiton verkkopalvelun jäsenosiosta. Taloustutkimus on käynnistänyt kerran liittokokouskaudessa tehtävän jäsenkyselyn. Kysely on lähtenyt sähköpostilla kaikille niille jäsenille, joiden ajantasainen sähköpostiosoite on jäsenrekisterissä. Toivon mahdollisimman monen jäsenen vastaavan kyselyyn, jotta tulokset kuvaisivat jäsenten mielipiteitä parhaalla mahdollisella tavalla. Kyselyn tuloksia käytetään liiton strategian tekemisessä ja muutenkin, kun toimintaa linjataan. Valtiovarainministeriö leikkaa työmatkavähennystä Valtion talousarvioesitys ensi vuodelle on 6,7 miljardia euroa alijäämäinen, joka on merkittävä osuus 53,9 miljardin euron määrärahoista. Alijäämä ehdotetaan katettavaksi lainanotolla. Valtionvelan arvioidaan vuoden 2014 lopulla nousevan noin 100 miljardiin euroon. Valtioneuvostossa ahdinko on tiedostettu. Puhutaan kestävyysvajeesta, joka tarkoittaa sitä että julkisen talouden tulot ovat pysyvästi pienemmän kuin menot. Marraskuun lopulla valtioneuvosto päätti tarkemmin rakennepoliittisesta ohjelmasta, jolla on tarkoitus pienentää kestävyysvajetta. Isänmaa tarvitsee puolustajansa – upseerin. Upseeri tarvitsee puolustajansa – Upseeriliiton. Ohjelmasta on ollut paljon juttua mediassa, mutta pari kohtaa on jäänyt vähäiselle huomiolle. Ensinnäkin valtiovarainministeriö aikoo puolittaa työmatkavähennyksen 7000 euron maksimimäärän, koska työmatkavähennys on ”ympäristölle haitallinen tuki”. Olen eri mieltä siitä, onko kyseessä edes tuki. Suomessa on aina ollut periaatteena verottaa vain todellista tuloa, kuten myös Veronmaksajien Keskusliitto huomauttaa. Verotus kohdistuu tällöin tuloon, josta on ensin vähennetty sen hankinnasta aiheutuvat kustannukset. Se, ettei työn tekemisestä syntynyttä kulua veroteta, ei ole mikään tuki. Todellista palkkaa on vasta se, joka jää käteen esim. työmatkakulujen jälkeen. Kiistän myös työmatkavähennyksen haitallisuuden ympäristölle, koska sehän maksetaan julkisen liikenteen taksan mu- kaisesti. Kausilippu junaan ylittää helposti vähennyksen maksimimäärän, kun se on puolitettu valtiovarainministeriön tahdon mukaisesti. Touhussa ei ole tolkkua, jos valtiovallan on tarkoitus kannustaa kansalaisia töihin. Tukiviidakko aiheuttaa jo muutenkin kannustinloukkuja ja työmatkavähennyksen puolittaminen vain pahentaa tilannetta. Jos laskee käteen jäävää rahaa, entistä harvemman kannattaa hakeutua töihin – etenkään jos tarjottu työpaikka on vähänkään kauempana kotoa. Väitän, että työnteko on se, joka tämän maan voi nostaa kestävyysvajeesta takaisin kestävälle uralle. Työntekoa ei pitäisi tehdä vähemmän houkuttelevaksi, vaan päinvastoin alentaa kynnystä ottaa vastaan työtä pidemmänkin matkan päästä. Myös pitkiä työmatkoja tekevät upseerit tulevat kärsimään tästä VM:n raipaniskus- ta. Uuden työpaikan vastaan ottaminen siirtymisvelvollisuuden nojalla on entistä vastenmielisempää, kun joutuu maksamaan työmatkoista entistä enemmän. Muuttoajoneuvot jäävät historiaan Pienempi ongelma on valtiovarainministeriön aie laittaa ns. muuttoajoneuvot verolle. Veronalennuksen määrä on tällä hetkellä enintään 13 450 euroa. Vuodesta 2015 alkaen ei saisi enää tuoda ulkomailla oleskelun jälkeen autoa alennetulla verolla. Tämäkin osuu puolustusvoimiin ja vieläpä kahdella tavalla. Ensinnäkään upseerit ja muut ammattisotilaat eivät saisi enää tuoda autoa alennetulla verolla kriisinhallintatehtävistä palatessaan. Toisekseen arvelen rekrytoinnin kriisinhallintatehtäviin vaikeutuvan ainakin jossakin määrin. Mahdollisuus muuttoajoneuvon tuomiseen on ollut lisäkannustimena monelle. ERIKOISTUNUT UPSEERIEN ASIOIDEN AJAMISEEN * Palvelus- ja yksityisasioihin liittyvä juridinen neuvonta ja avustaminen perustuen Upseeriliiton ja asianajotoimiston väliseen sopimukseen. * Käytettävissä myös liiton jäsenilleen ottama oikeusturvavakuutus. * Alustavat neuvottelut ja opastus ovat jäsenille maksuttomia. Toimisto Vesa Mattila Pentti Laiho Olli-Pekka Lindell 02-251 1004 0400-706 615 040-581 4112 0400-826 078 [email protected] SotilasAikakausLehti www.asianajotoimistolindell.fi 12 | 2013 33 Pääluottamusmiehen palsta Ville Viita Majuri Kriisinhallinnan veteraanipolitiikasta K ansallisesta kriisinhallinnan veteraaniohjelman toimeenpanosta järjestettiin seminaari 15.11.2013 Säätytalolla. Kansallisen veteraaniohjelman laatimisesta on tehty ministeriön päätös jo aikaisemmin ja ohjelma on tarkoitus laatia poikkihallinnollisena sekä useamman viranomaisen välisenä yhteistyönä. Veteraaniohjelma edellyttää alkuvaiheessa puolustusvoimilta toimenpiteitä mm. kriisinhallinnan tuelle (palveluksen jälkeinen tuki, vakuutusturvan täydentäminen ja tukitehtävien perustaminen Suomeen ja Libanoniin). Poikkihallinnollisina toimenpiteinä ohjelmassa ovat mm. sotilastapaturmalainsäädännön kehittäminen ja veteraanikeskusten konseptin kehittäminen. Ministerit jyrähtivät Puolustusministeri Haglund painotti omassa puheenvuorossaan käynnistyneen suunnitelman ensimmäistä vaihetta, jossa etsitään parhaita käytäntöjä ulkomailta sekä kehitetään tukijärjestelmää. Ministeri toi selkeästi ilmi, että tietyistä asioista ei vain voi tinkiä ja tämä ei ole mikään säästökohde! Sosiaali- ja terveysministeri Risikko antoi selkeän vastauksen virkamiehistölle kuinka asiaa tulee kehittää: kriisinhallintahenkilöstölle tulee saada oma tapaturmalaki ja erityisesti olosuhteiden vaikutukset (mm. kuormitus palveluksessa ja siitä aiheutuneet vammat) tulee huomioida 34 jatkossa paremmin. Ministerin mielestä myös kriisinhallinnan kuntoutuksen palvelujärjestelmä tulee olla saumaton. Ministeri Risikko kiinnitti huomiota siihen, ettei kuntoutuksessa ole otettu huomioon olosuhteita eikä vammojen pahentumista. Ministeri jatkoi, että tärkeintä on kuntouttaa, jotta lisävahinkoja ei tulisi. Lisäksi hän totesi, että muutoksenhakuprosessissa tulisi saada myös sotilasasiantuntijuus mukaan tapaturma-asioita käsiteltävään lautakuntaan. Tähän pääluottamusmies Jari Rantala esitti heti muutosta siten, että lautakunta kutsuisi sotilasasiantuntijat kokouksiinsa ja kuulisi heitä asiantuntijoina, vaikka heitä ei olisi vielä saatu nimettyä lautakunnan pysyviksi jäseniksi. Esitys sai laajaa kannatusta, koska uudet säädökset astuisivat voimaan vasta 1.1.2016. Ihmetystä herätti miksi asiantuntijoita ei ole käytetty mukana aikaisemmin – sotilaat kuitenkin tietävät ja tuntevat operaation olosuhteet ja kuormituksen omakohtaisesti. Ministereiden ohjeistuksen jälkeen paikalla ollut ministeriöiden, Valtiokonttorin sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin korkea-arvoinen virkamiehistö totesi, että harvoin saadaan näin selkeätä tahdonilmausta mitä tulisi tehdä. Miten tästä eteenpäin? Käynnistynyt veteraaniohjelma ei ole vielä sellainen veteraanipolitiikka, josta löytyisi selkeä suunnitelma miten edetä. Ohjelma on ensimmäinen askel. Veteraanipolitiikan tulee olla laaja-alainen ohjelma, joka koskettaa kaikkia kriisinhallintatehtävissä palvelleita ja pitää sisällään mm. korvaukset kuoleman- ja haavoittumistapauksissa, terveydenhuollon toimenpiteet operaatiossa ja kotimaassa, työkyvyttömyyseläkkeen tason määrittelyn, koulutus- ja perhetuen sekä säädökset ammattisotilaiden sijoittumisesta puolustusvoimiin työtapaturman tai haavoittumisen jälkeen. Fyysisen ja psyykkisen kuntoutuksen lisäksi tulee huomioida myös kriisinhallinnan veteraanien eläkejärjestelyt. Pohjoismaissa ja muun muassa Virossa veteraanipolitiikkaan panostetaan vahvasti. Kruunu hoitaa asiat, jos ihminen laittaa henkensä alttiiksi. Meidänkin tulee nähdä kunnia-asiana kriisinhallinnan veteraanien palvelu isänmaan eteen. Paljon on vielä tekemättä, mutta tärkeintä on aloittaa tekemään käskettyä työtä – yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa! Lopuksi voi vielä mainita Afganistanissa panssarimiinan räjähdyksessä pahasti vammautuneen Pekka Jylhän kommentti kuinka hän on kokenut haasteet kriisinhallintaveteraanien ”esitaistelijana”: ”Puolustusvoimille kiitos. Kaikki muut ovat pettäneet – mutta ei PV!” Vaaliohje Upseeriliiton osastoille ja jäsenyhdistyksille [Upseeriliiton vaalilautakunnan 25.11.2013 vahvistama.] Liiton puheenjohtajan vaali ylimääräisessä liittokokouksessa.Vaalin ehdokasasettelu. Yleistä Upseeriliiton ylimääräinen liittokokous pidetään torstaina 13.3.2014 Helsingissä. Ylimääräisessä liittokokouksessa valitaan sääntöjen (rekpvm 19.12.2011) ja vaalijärjestyksen 2012-2014 mukaisesti vaalilla eronneen puheenjohtajan tilalle liiton puheenjohtaja toimikauden 2012-2014 loppuun ajalle 13.3.2014 - 31.12.2014. Puheenjohtaja seuraavalle liittokokouskaudelle 1.1.2015-31.12.2017 valitaan sääntömääräisessä liittokokouksessa marraskuussa 2014 erikseen annettavan vaaliohjeen mukaisesti. Liiton hallituksen asettama vaalilautakunta on aloittanut työskentelynsä 25.11.2013. Vaalilautakunnan puheenjohtajana toimii komentajakapteeni Mikko Sistonen ja sihteerinä järjestöpäällikkö Kari Haapanen. Vaalilautakunta kehottaa osastoja ryhtymään tämän ohjeen mukaisiin toimenpiteisiin ehdokkaiden asettamiseksi ja vaaliin valmistautumiseksi. Osastoissa tulee hyvissä ajoin tiedottaa jäsenistölle puheenjohtajan valitsemistavasta, ehdokasasettelujen vaatimuksista ja osaston ehdokasasettamisen kokouksen ajankohdasta. Vaalien ehdokasasettelu on myös syytä käynnistää välittömästi aidon vaalin järjestämiseksi. On huomattava, että vaaliaikataulu edellyttää ylimääräisten osastokokousten pitämistä siten, että vaaliasiakirjat on toimitettava perille liiton toimistoon 31.1.2014 kuluessa kaikilta osin. Upseeriliiton puheenjohtajaehdokkaat Liiton puheenjohtajan vaalissa noudatetaan liiton vahvistettujen sääntöjen 10 ja 18 §:n ja liiton vaalijärjestyksen (20122014) 9 -15 §:ien määräyksiä. Vaalikelpoinen on jokainen jäsenrekisterin mukainen Upseeriliiton varsinainen jäsen. Lisäksi vaalikelpoisuus edellyttää Yhdistyslain 35 § kelpoisuusehtojen täyttymistä. Ehdollepano suoritetaan liiton hallituksen vahvistamien osaston sääntöjen ja edellä mainittujen määräysten mukaisesti pääsääntöisesti osastokokouksissa. Ehdokkaita voi asettaa myös vähintään 50 varsinaisen jäsenen perustama valitsijamiesyhdistys kokouksessaan. Ylimääräisen liittokokouksen ajoittaminen edellyttää osastoja ja jäsenyhdistyksiä pitämään ylimääräisen osastokokouksen ehdokkaiden asettamiseksi, ellei ehdokasta ole asetettu jo myöhäisessä v 2013 syyskokouksessa. Osasto voi asettaa useammankin kuin yhden ehdokkaan. Osaston asettaman ehdokkaan ei tarvitse olla oman osaston/jäsenyhdistyksen jäsen. Ehdokkaiden asettaminen osastoissa ei ole pakollista. Vaaliin liittokokouksessa voivat osallistua vain osastokokouksessa, jäsenyhdistyksen kokouksessa tai perustetun valitsijamiesyhdistyksen kokouksessa määräaikaan mennessä asetetut ehdokkaat. Vaalijärjestyksen 9 §:n 2 mom:n määrittämät asiapaperit tulee toimittaa vaalilautakunnalle liiton toimistoon viimeistään 31.1.2014 kuluessa. Ehdokkaalta on saatava kirjallinen suostumus. Ehdokaslistojen yhdistelmä lähetetään osastoille 15.2.2014 mennessä ja se julkaistaan samaan aikaan verkkosivuilla sekä lisäksi SAL:n helmikuun numerossa vkolla 7. Ehdokaslistojen yhdistelmä on oltava tiedossa osastoissa kaksi viikkoa (26.2.2014 alkaen) ennen varsinaista liittokokousta. Samassa aikataulussa julkaistaan ohjeet toiminnasta ylimääräisen liittokokouksen vaalissa sekä käytettävä valtakirjalomake. Vaali liittokokouksessa suoritetaan, mikäli on asetettu kaksi tai useampia ehdokkaita. Vaali suoritetaan enemmistövaalina, jossa valituksi tulevan on saatava ehdoton enemmistö annetuista äänistä. Mikäli ehdokkaita on enemmän kuin kaksi, eikä kukaan ehdokkaista saa ensimmäisellä äänestyskierroksella yli 50 % annetuista äänistä, äänestetään toisella kierroksella kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä. Tasatuloksessa ratkaisee arpa. Vaalissa liiton varsinainen jäsen saa äänestää valtakirjalla enintään 50 poissa olevan varsinaisen jäsenen puolesta. Valtakirjat pyydetään toimittamaan liiton toimistoon tarkastusta varten viimeistään 11.3.2014 kuluessa, jotta kokouksen järjestäytyminen 13.3. sekä vaalitoimitus olisi mahdollisimman sujuva. Vaaliluettelona käytetään jäsenluetteloa 1.10.2013 tilanteen mukaisena. Liittokokouksessa käytettävä valtakirjamalli täyttöohjeineen sekä ohjeet valtakirjojen antamisesta ja käytöstä julkaistaan ja jaetaan osastoille helmikuun 2014 kuluessa. Lisätietoja vaalien järjestämisestä voi kysyä Vaalilautakunnan puheenjohtajalta Mikko Sistoselta (puh. 0299 341702) tai järjestöpäällikkö Kari Haapaselta (puh. (09) 6689 4012. Liiton säänöt, vaaliohje ja vaalijärjestys ovat luettavissa Upseeriliiton verkkosivujen jäsenosiossa. www.upseeriliitto.fi Vaalilautakunta SotilasAikakausLehti 12 | 2013 35 Jari Rantala: Kuunnellen ja kuullen jäsenistöä O len käytettävissä Upseeriliiton puheenjohtajan vaalissa, ja muutama osasto on minut jo asettanut ehdokkaaksi. Otan ehdokkuuden vastaan nöyränä, mutta päättäväisenä. Jos minut valitaan puheenjohtajaksi, tulen tekemään parhaani kuunnellen ja kuullen jäsenistöä. Upseeriliiton tulee olla sellainen liitto kuin jäsenet sen haluavat olevan. Upseeriliitto ei ole puheenjohtaja, ei toimisto, eikä hallitus. Upseeriliitto on yhtä kuin sen jäsenet, eli me kaikki. Puheenjohtajana toimisin kaikkien jäsenten edunvalvojana. Erilaisten intressien yhteensovittaminen ei ole helppoa, mutta siksi hallitukseen ja liittovaltuustoon onkin valittu päteviä henkilöitä sovittamaan tarpeet yhteisiksi tavoitteiksi ja keinoiksi. Tuo osaaminen pitää hyödyntää täysimääräisesti. Avoin, innostava, arvostava, kuunteleva ja yhteen hiileen puhaltava ilmapiiri sekä tekeminen liittovaltuuston, hallituksen ja toimiston kesken on yksi tärkeimmistä puheenjohtajan työkaluista. puolustusvoimien erimielisyysneuvottelut Pääesikunnan kanssa. Olen Juko ry:n edustajana valtion matka- sekä jaksotyöryhmissä. Olen lisäksi jäsenenä tai läsnäolo- ja puheoikeudella monissa muissa neuvotteluympäristöön liittyvissä neuvottelukunnissa tai työryhmissä. Minulla on hyvät suhteet Juko toimistoon. Yhteistoiminta Jukon valtion neuvottelupäällikön kanssa on muodostunut hyväksi ja luottamukselliseksi. Minulla on hyvät ja toimivat suhteet kaikkien puolustushallinnon henkilöstöjärjestöjen kanssa. Erittäin hyvää yhteistoiminta on ollut Päällystöliiton edunvalvojien kanssa. Suhteet työnantajapuolelle ovat kunnossa ja varsinkin puolustusministeriön kuin puolustusvoimien henkilöstöjohtoon sekä erityisesti valmistelijoihin. Neuvottelutoiminnan ja Jukon sisäisen yhteistoiminnan kautta olen verkottunut ja luonut hyvät suhteet juuri niihin tahoihin, joissa käytännössä päätetään ja valmistellaan pääosa jäsenten edunvalvontaa koskevista asioista. Yhdessä tehden Upseeriliiton hallitus, liittovaltuusto ja toimisto ovat olleet viimeisen kahden vuoden aikana kovan paineen alla. Hallitus ja liittovaltuusto ovat vaikeissa tilanteissa tehneet merkittäviä päätöksiä. Muutos on tapahtunut ja nyt on aika keskittyä tulevaisuuteen toimien yhdessä, yhteisesti ja demokraattisesti päätettyjen päämäärien ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Minulla on vankka kokemus toiminnasta Upseeriliiton edunvalvonnassa. Eri luottamustehtäviä on yhtämittaisesti vuodesta 1991 alkaen. Olen ollut pääluottamusmiehenä lähes kahdeksan vuoden ajan neuvottelemassa yhdessä puheenjohtajan kanssa puolustusvoimien sopimuksia. Olen ollut vastuullisena neuvottelemassa puolustusministeriön tarkentavia virkaehtosopimuksia. Olen lisäksi neuvotellut 36 Puheenjohtaja vastaa kokonaisuudesta, asiantuntijat vastuualueistaan Puheenjohtaja johtaa liittoa, toimii hallituksen puheenjohtajana ja on Upseeriliiton pääneuvottelija, jonka tulee hallita neuvottelukokonaisuus. Puheenjohtajalla tulee hyvän johtamisen lisäksi olla osaamista ja ominaisuuksia neuvotella. Liiton toimisto toimeenpanee ja valmistelee hallituksen päätökset sekä vastaa toimialoittain tehtävistään. En ole käytettävissä vain loppukauden puheenjohtajaksi, vaan myös varsinaiselle seuraavalle kaudelle. Haluan antaa osaamiseni Upseeriliiton käyttöön pitkäjänteisesti. Minulla ei ole tavoitteita ylemmäs tai muualle. Olen aina tehnyt työni koko sydämellä ja luottamustehtävissä nimenomaan jäsenten edun mukaisesti. Pitkäjänteisen edunvalvontatyön myötä tiedän mistä puhun tai kirjoitan. Tiedän, mitä ja miten toiminnassa pitäisi kehittää, jotta tulokset pysyvät hyvinä ja jopa paranevat. Saamani palautteen mukaan olen onnistunut työssäni erittäin hyvin. Uskon onnistuvani hyvin myös puheenjohtajan tehtävässä – en yksin, vaan yhdessä tehden. - www.facebook.com/Jari Rantala UL puheenjohtajaehdokas Tehtävät Upseeriliitossa: UL pääluottamusmies 2006 Hallituksen jäsen 2001 - 2005 Hallituksen varajäsen 1997 - 2000 Liittovaltuuston varajäsen/jäsen 1994 - 2005 Hämeenlinnan os vpj/pj 1997 - 2003 Hämeenlinnan os johtokunta 1991-1997 Työhistoria VOSU SUUNNSEKT/PESUUNNOS 2004 - 2006 FINO:n pääll KFOR 2004 TRS-sektjoht LMPAE 2002 - 2004 Osastoesiups OPOS/LMPAE 1999-2001 EUK ja YEK 1997 - 1999 Ykspääll ja AUKjoht JTR 1995-1997 Opetusups PSK 1994-1995 Kapteenikurssi 1994 Varapääll 1993 AUK:n linjanjohtaja 1991 - 1993 Kouluttaja JTR 1990 - 1991 Risto Rautava: Upseerien palveluksessa Puheenjohtajana haluaisin muun muassa: - Kehittää ja turvata upseerin ammatin arvostusta suomalaisessa yhteiskunnassa - Parantaa upseerien palvelussuhteen ehtoja niin kotimaassa kuin kansainvälisissä tehtävissä - Kuunnella jäsenistön toiveita herkällä korvalla - Nostaa upseerien näkemykset esille merkittävissä muutoshankkeissa, kuten sotilaseläkejärjestelmän uudistuksessa - Tuoda Upseeriliittoon yhteistyön henkeä ja hyvää työilmapiiriä, joiden avulla päästään parhaisiin tuloksiin M erkittäviä Puolustusvoimia ja Rajavartiolaitosta - ja täten myös upseereita - koskettavia päätöksiä tehdään valtioneuvostossa, eduskunnassa, ministeriöissä ja poliittisissa päätöksentekoelimissä. Tällaisia ovat monet valtion budjettia ja esimerkiksi eläkejärjestelmää koskevat päätökset. Olen aktiiviurani aikana ja yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössä tutustunut lukuisiin upseereille tärkeisiin sidosryhmiin ja niiden vastuuhenkilöihin. Ovet aukeavat ja neuvottelut sujuvat paremmin, kun vastassa on henkilö, jonka kanssa tietää voivansa hoitaa asioita. Yhteistyösuhteeni ylittävät puoluerajat. On innostava ajatus päästä käyttämään tätä pääomaa Upseeriliiton edunvalvontatyössä. Neuvottelutaidot Minulla on pitkä kokemus Upseeriliiton vaikuttamis- ja neuvottelutoiminnasta akavalaisten päätoimisena pääluottamusmiehenä ja Upseeriliiton varapuheenjohtajana. Olen ollut toteuttamassa ja johtamassa useita merkittäviä muutoshankkeita niin Puolustusvoimissa kuin kunnallisissa luottamustehtävissä. Toimiessani esimerkiksi Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtajaSotilasAikakausLehti 12 | 2013 na vahvuutenani on pidetty kykyä löytää yhteinen ratkaisu toisistaan poikkeaviin näkemyksiin. Neuvottelutaitoja tarvitaan rakentaessamme Upseeriliiton sisäistä työrauhaa ja liiton työssä upseerien palvelusolosuhteiden puolesta. Upseeriliitto edellä On kysytty miksi haen tätä tehtävää, vaikka toimin myös muissa luottamustehtävissä. Arvostan ammattikuntaamme ja olen innostunut mahdollisuudesta johtaa Upseeriliittoa. Jos minut valitaan Upseeriliiton puheenjohtajaksi, se on päätehtäväni ja menee muiden tehtävien edelle. Otan vastaan vain sellaisia tehtäviä, jotka voin hoitaa hyvin. Jos minut valitaan, jätän pois muita luottamustehtäviä ja yritystoimintani jää taka-alalle. Olen oikeasti innoissani mahdollisuudesta toimia upseerien edunvalvojana. On kysytty, lähdenkö seuraavissa eduskuntavaaleissa vuonna 2015 ehdokkaaksi jos minut valitaan puheenjohtajaksi. En lähde. Jos minut valitaan maaliskuussa puheenjohtajaksi loppuvuodeksi, tulen hakemaan puheenjohtajuutta myös vuosille 2014-2016. Sitä seuraaville kausille en hae. Risto Rautava, komentaja. Upseerin virassa vuosina 1979 - 2006. Tehtävinä mm. yksikönpäällikkö, huoltokeskuksen päällikkö, hankepäällikkö. Yli 4 vuotta puolustusvoimien akavalaisten päätoimisena pääluottamusmiehenä. Upseeriliiton varapuheenjohtaja 19982001 Naimisissa. Kaksi aikuista lasta. Uusperheessä 3 koululaista alaasteelta lukioon. Kokemusta mm. Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtajana, kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana, Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana Euroopan Neuvoston kunta- ja aluehallintokongresissa Ota yhteyttä: ristorautava.net, sähköposti: [email protected], puh. 040 504 5851 37 Mieli oireilee – apua saatavissa Nyky-yhteiskunnassa tiedostetaan ettei vain ihmisen keho sairastu, loukkaannu tai väsy. Ihmismielelle voi käydä samoin. Monesti mieli tai keho sairastuu ensin, sairastuttaa sitten toisen ja yhteisvaikutus voi olla katastrofaalinen. O man elämäni kulussa tapahtui mullistus, kaksi läheisen ihmisen kuolemaa lyhyen ajan sisällä. Ensimmäinen äkillisenä, täysin odottamatta ja toinen odotettavissa ollut. Hautajaisjärjestelyjen tuoman toiminnan päätyttyä putosin tyhjyyteen. Istuin yksin kotona, avasin aamulla TV:n ja silmät lautasina katselin välkkyvää ruutua monet päivät mitään ohjelmasisällöstä tajuamatta. Itsesyytösten määrä ja voima, miksen tehnyt niin, miksi jätin tekemättä, miksi sanoin joskus pahasti tai osoitin muutoin mieltäni – nämä ja monet muut asiat kasvoivat mittoihin, joita en osannut käsitellä. Ei auttanut enää sekään, kuten joskus ennen, että kirjoitin pahan oloni syitä paperille. Aiempina vuosina henkisen pahoinvointini käsittelyssä hyväksi keinoksi kokemani raa-an kovan fyysisen harjoitteen tekeminenkään ei tullut kyseeseen rapistuneen kroppani vuoksi. En myöskään halunnut tai kehdannut turvautua läheisiini tai ystäviini. Katsoin, että heillä oli oma elämänsä, en halunnut viedä heille murheitani. Sanouduin irti lähes kaikista harrastus- ja luottamustoimistani. Näin jatkui muutaman kuukauden. Onnekseni osasin lopulta lähteä hakemaan yhteiskunnan tarjoamaa henkistä apua. Ammattina auttaja ”Ihmisen elämän käännekohdat, kriisit, kuten läheisen kuolema, avioero, vakava fyysinen vamma tai sairastuminen ovat monesti ihmismielen järkkymisen syitä. Tällaisten kriisien yhteydessä aktivoituu usein muitakin kunkin omaan elämän- 38 historiaan liittyviä asioita.” Näin aloittaa psykologi Pia Saikkonen, jonka vastaanotolle pääsin häntä haastattelemaan tätä kirjoitusta varten. Heti perään hän luettelee lisää syitä: ”Pitkään kestänyt henkinen paine ja kuormitus esimerkiksi työpaikalla voi vähitellen sairastuttaa. Myös positiiviset elämänmuutokset voivat aiheuttaa stressiä ja laittaa mielen koetukselle. Tästä voisi olla esimerkkinä lapsen syntymä, jonka jälkeen äiti tai isä saattaa havaita olevansa sekä onnellinen että parisuhdekriisissä. Lapsen syntymä voi tuoda mieleen myös omia elämänhistorian kipukohtia. Eläkkeelle jääminen siihen valmistautumatta aiheuttaa monesti jonkinasteisen henkisen lamaantumisen, minkä yli ei tahdo päästä. Alkoholin liikakäyttö voi ylläpitää mielenterveyden ongelmia tai pahentaa niitä.” Pia Saikkonen työskentelee Säkylässä, pienen vajaan 5000 asukkaan kunnassa ja työnantaja on Säkylän ja Köyliön terveydenhuollon kuntayhtymä. Kahden kunnan yhteiseen mielenterveyden työryhmään kuuluu kaksi psykologia ja yksi psykiatrinen erikoissairaanhoitaja. Psykologien tehtävä on edistää kaikenikäisten kuntalaisten mielenterveyttä – vauvasta vaariin. Erikoissairaanhoitajan pääasiallisella vastuualueella ovat aikuiset työikäiset ja ikääntyvät ihmiset. Psykologin ja sairaanhoitajan vastaanotolle pääsee ilman lääkärin lähetettä. Pia Saikkosen mukaan keskusteluavun tarpeeseen ei ole olemassa yhtä erityistä syytä. Terveyskeskukseen ihmiset tulevat monesti esimerkiksi unihäiriöiden, korkean verenpaineen, rintakipujen, migreenin tai muiden särkyjen vuoksi. Tarkemmissa tutkimuksissa lääkäri saattaa huomata, että henkilö on ahdistunut, paniikkioireinen ja uupunut. Hän saattaa nukkua huonosti, syödä epäterveellisesti, käyttää liikaa alkoholia tai liikkua liian vähän – itsestä huolehtiminen, ehkä itsearvostuskin ja aktiivisuustaso ovat siis heikentyneet. Ihminen ei ole välttämättä oppinut käsittelemään ja ilmaisemaan negatiivisia tunteita, jolloin tunteet ilmoittavat olemassa olostaan fyysisinä oireina. Luetellut syyt eivät tietenkään aina esiinny kaikki yhdellä ihmisellä. Häpeä Pia Saikkonen jatkaa: ”Vielä nykyäänkin on trendi tulla hakemaan apua henkisiin ongelmiin liian myöhään. Tästä syystä ongelmat voivat kroonistua, jolloin toipuminen kestää pidempään ja on vaikeampaa. Kun osaa hakea apua riittävän ajoissa, voi välttyä lääkitykseltä ja saada lisäksi uusia keinoja selviytyä tulevistakin kriiseistä. Parhaimmassa tapauksessa vointi alkaa kohentua nopeastikin. Häpeä mielenterveysasioissa estää monesti ihmistä hakeutumasta ajoissa vastaanotolle. Moni miettii, että pidetäänkö minua hulluna, kun tarvitsen psykologin apua. Olenko erilainen kuin muut, kun joudun hoitoon. Mutta olisi hyvä kyetä ajattelemaan, että psyykkisesti oireilevia ihmisiä on paljon kuten on fyysisiä oireitakin potevia. Moni omaa avuntarvettaan häpeilevä asiakas saattaisi yllättyä, jos tietäisi miten moni kaduilla vastaantulevista ihmisistä on hakenut joskus tai ainakin suunnitellut hakevansa keskusteluapua. Niinhän se on, että tyylikkäinkin Volvo hajoaa aikanaan ja uuden tietokoneen käyttöjärjestelmä pitää aikanaan päivittää. Samoin psyyke pakottaa ajoittain ihmisen hakemaan erilaisten kriisien kautta uutta näkökulmaa elämäänsä, ja toisinaan tarvitaan ammattilaisen apua, jotta piuhat Kuva: Olavi Mäkinen Psykologi Pia Saikkonen oli Olavi Mäkisen haastateltavana. saadaan yhdisteltyä takaisin toimivaksi kokonaisuudeksi. Keskustelu ongelmista täysin ulkopuolisen henkilön, esimerkiksi psykologin kanssa, auttaa monesti. Apua hakeva saa puhua asioistaan ilman yhteiskunnan asettelemia rooliodotuksia. Ihmissuhteissammehan olemme äitejä, isiä, puolisoita, alaisia, esimiehiä, naapureita, ja nämä roolit yleensä määrittelevät sitä, että millä tasolla kenenkin kanssa keskustelemme.” Isät, miehet Vanhemmaksi tulo on suuri haaste nuorelle aikuiselle, mikä tulee esiin myös terveyskeskustyössä. Ei vain lapsen hoitoon liittyvien syiden vuoksi vaan myös siksi, että tapahtuma asettaa vanhemmat uuteen rooliin. Useimmiten äiti jää kotiin ja isä jatkaa töissä käymistä, näkökulmaerot siis kasvavat. Näin toteaa Pia ja valottaa asiaa lisää: ”Äidistä voi tuntua, ettei isä ymmärrä, millaista kotiäitiys kaikkine puolineen on. Isä taas saattaa kokea, ettei puoliso arvosta riittävästi hänen työssäkäyntiään ja saattaa kokea ulkopuolisuuden tunnetta perheessä, koska on siellä muita vähemmän läsnä. Perheissä, joissa toinen vanhempi tekee työtään upseerin ammatissa, toisen poissaolot töiden vuoksi ovat usein tavallista pidempiä. Tällöin on erityisen tärkeää säilyttää hyvä keskusteluyhteys SotilasAikakausLehti 12 | 2013 puolisoiden välillä, jotta kumpikin ymmärtää mitä toiselle tahollaan kuuluu, ja saadaan säilytettyä tunne ”meistä”. Ensimmäiset puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen asettavat parisuhteelle aivan erityisen selviytymishaasteen. Jos tänä aikana pariskunnan näkökulmaerot alkavat viedä puolisoita kovin etäälle toisistaan ja yhteiset keskustelutaidot eivät riitä, on suurta viisautta hakea ulkopuolista tukea yhteisen sävelen palauttamiseksi. Pienten lasten äidit hakevat edelleen herkemmin apua kuin isät. Kysyessäni työhön liittyvistä mielenterveysongelmista Pia toteaa, että erilaiset riidat esimiehen ja alaisen välillä tai työkavereiden kesken herättävät usein vaikeita tunteita. Yhteisön johtamisessa voi olla ongelmia, joita ei huomata eikä tiedosteta riittävän ajoissa. Samassa työyhteisössä työtovereiden keskuudessa voi esiintyä kiusaamista. Näin syntyy huono työilmapiiri. Jos näitä työyhteisöön ja työhön liittyviä tunteita ei onnistuta käsittelemään, työntekijät voivat alkaa oireilla eri tavoin, kuten ahdistumalla, saamalla paniikkioireita, sairastelemalla jne. Aina tällaiset työpaikalla ilmenevät oireet eivät johdu tietenkään työpaikasta ja onkin tärkeää selvittää, että mikä on työntekijän oireilun alkuperä. En ole käsitellyt alussa mainitsemiani kuolema-, avioero- tai alkoholisoitumisasioita lainkaan. Alue on laaja, yhtään samanlaista tapausta ei ole. Näissä asioista miehetkin hakeutuvat kenties helpommin keskustelemaan”. Haastatteluhetki päättyy Pia Saikkosen toteamukseen: ”Kun ihminen ei tunnista tai myönnä itselleen, että nyt voin huonosti, niin oireiluun yhtyy usein keho tavalla tai toisella. Kun huono olo kulkee jatkuvana seuralaisena, on syytä lähteä hakemaan apua ammattiauttajilta.” kuksen käytäviä. Mutta pakko oli mennä tapaamiseen. Koin sen ainoaksi ja viimeiseksi keinoksi. Sain ystävällisen vastaanoton, minut kartoitettiin, minä tutkailin vastapäätä istuvaa ihmistä ja mietin, miten suhtautua tapaamiseen. Jossain vaiheessa huomasin puhua pulputtavani, ulostin suustani kaikkea sitä, mitä oli mieleeni kuukausien aikana patoutunut. Kun ensimmäinen tapaaminen päättyi, ajattelin, että näin lyhyt aika, muutama minuutti. Todellisuudessa aikaa oli kulunut yli puolitoista tuntia. Kotiin kävellessäni mietin mitä kaikkea olinkaan suustani suoltanut. Sen kuitenkin muistin, kun psykologi aivan aluksi oli todennut, että hänellä on vaitiolovelvollisuus kaikesta siitä mitä tapaamisessa puhutaan. Se hiukan helpotti. Kahden tapaamiskerran jälkeen tuntui, etten minä näistä mitään apua saa. Turhaa touhua. Mutta olen varmasti onnekas, koska kuunteleva ihminen ja hänen varovaisesti ohjailemansa keskustelut auttoivat minua. Muistaakseni viidennen tapaamiskerran jälkeen esitin istuntojen lopettamista ja päädyimme yhteisymmärryksessä niin tekemään. Eihän suru ja tuntemisen tuskat mihinkään ole hävinneet kuluneen kahden vuoden aikana enkä ole vielä yksinäisyyteenkään sopeutunut. Mutta sain oppia siitä, miten niitä voi käsitellä ja tervehdyttää mieltä. Aiheen tähän juttuun sain UL:n evpseminaarissa 29.- 30.10. 2013 siellä käsiteltyjen aiheiden ja evp-työryhmän puheenjohtajan Pentti Väänäsen vinkistä sekä keskusteltuani liiton tiedotuspäällikön Marko Varaman kanssa. Olavi Mäkinen Everstiluutnantti evp. Lopuksi Ensimmäiselle käynnilleni psykologin luo mennessäni kuljin hiukan häpeillen, yritin kulkea näkymättömänä pitkin terveyskes- 39 Onko evp-upseerilla käyttöä työelämässä? Mikäli upseeri haluaa töihin sotilaseläkkeellä, hänen kannattaa hakeutua ajoissa palvelukseen pääkaupunkiseudulle, valmistautua reserviin siirtymiseen ja uuteen työhönsä sekä verkottua, muuten on vaikea saada täitä kotipaikkakunnalta. U pseeriliiton perinteinen evp-seminaari pidettiin lokakuun lopussa Tallinnassa. Seminaariin osallistui osastojen evp-yhteyshenkilöt ja evp-työryhmä. Seminaarin pääaiheena oli: Evp-upseerit työelämässä. ennen sitä luomaan uutta uraa. Sotilaseläkkeellä ei tehdä enää uutta uraa, vaan siviiliuran perään pitää lähteä reserviin noin 30-vuotiaana. Stressin paikka Sotilaiden muita alhaisempi eläkeikä lähtee sodan ajan tarpeesta ja on siten osa puolustuspolitiikka, ei sosiaalipolitiikkaa. Tämän kaikki upseerit tiedostavat ja hyväksyvät, vaikka osa haluaisikin olla pidempään palveluksessa. Upseeriliiton jäsenkyselyn mukaan noin puolet evp-upseereista hakeutuu mukaan työelämään ainakin osa-aikaisesti tai tilapäisesti. Sotilaseläkkeellä olevista lähes 75 % on myös ollut jonkin aikaa töissä. Näin evp-upseerit haluavat parantaa huoltosuhdetta ja olla pitempään vireinä ja hyväkuntoisina reservissä pahan päivän varalta. Mikäli päätät jäädä eläkeläiseksi, sekin on yleensä pitkän pohdiskelun ja harkinnan tulos. Tällöin on hyvä kysyä itseltään, kuinka olen eläkkeellä. Vuoden päästä evp-seminaari pohtii tätä kysymystä. Eläkkeelle jäämisen sanotaan aiheuttavan stressiä yhtä paljon kuin oma vakava sairastuminen, avioero tai puolison kuolema. Jollekin reserviin siirtyminen on hyppy tuntemattomaan tai tyhjään mustaan aukkoon. Toisille se on pitkän odotuksen täyttyminen. Upseerille reserviin siirtyminen ei tule yllättäen, joten siihen voi valmistautua ja siihen pitää valmistautua ajoissa. Joku aloittaa valmistautumisen heti Kadettikoulun jälkeen ja toinen vasta juuri ennen viimeistä työpäivää. Seminaarissa sai kannatusta valmistautumisen aloittaminen vähintään viisi vuotta ennen viimeistä työpäivää. Upseerin on valmistauduttava itse uuteen elämänvaiheeseen. Miettimistä ja suunnittelua ei tee kukaan muu hänen puolestaan, mutta läheisten kanssa kannattaa keskustella asiasta. Isoin kysymys on, kuinka aiot olla reservissä – eläkeläisenä vai mukana työelämässä. Tämä kysymys pitää ratkaista riittävän ajoissa. Vielä tätäkin ennen on pohdittava ja päätettävä, palvelenko ainakin siihen saakka, kunnes saan sotilaseläkkeen, vai lähdenkö 40 Töihin vai eläkkeelle Minne töihin ja miten valmistautua? Evp-upseereita on paljon yhdistys-, järjestö- ja urheiluseuratoiminnassa. Heidät on saatettu pyytää harrastuksen kautta lähes talkoolaiseksi tai kulukorvauksia vastaan omalle kotipaikkakunnalleen. Upseereita ja puolustusvoimien antamaa koulutusta arvostetaan siviilissä. Upseerin hankima erityisosaaminen ja laaja-alainen työkokemus saattaa johtaa siihen, että evp-upseeria pidetään joskus ylikoulutettuna hakijana. Upseeri ei ole tottunut hakemaan töitä eikä menemään työpaikkahaastatteluun tai psykologiseen testiin. Vaativamman tai pysyvän työpaikan hakijalle nämä tulevat vastaan ehkä ensimäistä kertaa vasta sotilaseläkkeellä. Työpaikkahakemus on vähän erilainen kuin koulussa opetettiin ja vanhasta ansioluettelosta ei taida olla paljoakaan apua. Haastatteluun kannattaa valmistautua myös hyvin. Haastattelija saattaa olla omien lasten ikäluokka eikä aina ymmärrä ukin ajatuksia tai empii käskytysorganisaatiosta tulevan sopeutumista nykyaikaiseen työyhteisöön. Upseerin on osattava myydä taitojaan jos haluaa töihin. Emme ole tottuneet kehumaan, missä olen hyvä, mitkä ovat vahvuuteni, mitkä ovat kädentaitoni ja millainen on osaamistasoni muilla kuin sotilasalalla sekä mitä olen saanut aikaan. Nämä pitää tulla esille työpaikkahakemuksessa ja haastattelussa. Työhönottohaastatteluun kannattaa valmistautua kaverin kanssa. Selvitä millaiseen yritykseen tai virastoon ja tehtävään olet menossa töihin sekä organisaatio. Tuo selvästi esille, että olet valmis panemaan itsesi likoon. Varaudu esimerkiksi englanninkieliseen haastatteluun. Pääosa työpaikoista on pääkaupunkiseudulla, jossa halukkaat evp-upseerit ovat työllistyneet kohtuudella. Muualla haetaan töihin lääkäreitä, sairaanhoitajia ja siivoajia. Pienillä paikkakunnilla töitä ei ole tarjolla yli 50-vuotiaille ja töitä saa vain verkostojen kautta tai pitää olla tunnettu Kuva: Marko Varama Evp-seminaariin 29.-30.10.2013 osallistui n. 30 jäsentämme. Luentojen ja ryhmätöiden teemana oli evp-upseerin asema työmarkkinoilla. tai on tuttuja työnantajia. Laajasta ja monipuolisesta siviiliverkostosta on tässäkin asiassa hyötyä. Muutanko kotipaikkakunnalta töiden perään pääkaupunkiseudulle, kun en palveluksessa ollessakaan sinne halunnut mennä? Moni ei varmaankaan halua enää tässä vaiheessa lähteä eikä ainakaan reppuriksi. Jos lapset ovat muuttaneet etelään ja jos puoliso saa sieltä töitä, paikkakunnan vaihto voi olla hyvä ratkaisu. Paikkakunnan muutto lienee monisäikeisin kysymys. Kun olet päättänyt, mille alalle hakeudut, hanki tarvittava koulutus ja osaaminen sekä verkostoidu jo palveluksessa ollessasi. Esimerkiksi isännöitsijän tehtävään pyrkivän upseerin kannattaa hakeutua taloyhtiön hallitukseen, käydä isännöitsijän kurssi ja hankkia energiatodistuksen laatimislisenssi. Evp-upseerin on varauduttava jatkuvaan työssä oppimiseen, erilaiseen työkulttuuriin ja moraaliin, ennakkoluuloihin, arvosteluun, aikamäärien ja täsmällisyyden eroihin, ennestään tuntemattomiin työkavereihin, työtulosten jatkuvaan arviointiin sekä työsuhteen yllättävään loppumiseenkin. Millaisiin töihin, perustanko yrityksen? Upseereita löytyy erilaisista konsultti- ja projektitehtävistä, hallinto- ja henkilös- SotilasAikakausLehti 12 | 2013 töhallinnon parista, virkamiehinä ja kansainvälisistä tehtävistä, kriisihallinnan ja siviilikriisinhallinnan aloilta, johto- ja suunnittelutehtävistä, turvallisuus- ja kiinteistöaloilta sekä politiikan ja tietohallinnon parista. Joku rohkea on perustanut oman yrityksen tai lähtenyt toimitusjohtajaksi. Heistä onnistuneet lienevät tehneet myös parhaan tilin. Evp-upseerit ovat enimmäkseen töissä osa-aikaisesti tai tilapäisesti. Monelle harrastuksesta on tullut sopiva eläkeläisen työ. Joku taas on löytänyt sopivan koko- päiväisen ja itselleen haasteellisen viran tai työtehtävän. Oma yritys tai toiminimi voi olla järkevä ratkaisu jo verotuksellisesti. Palveluksessa olevien kannattaa ajoissa miettiä toimiala ja käydä yrittäjäkurssit sekä järjestää taloushallinnon ja tietohallinnon asiat kuntoon. Kädentaitajille näyttää olevan ainakin remonttitöitä pääkaupunkiseudulla. Laulussakin sanotaan: Puuseppää aina tarvitaan... Pentti Väänänen Kutsu ylimääräiseen osastokokoukseen Upseeriliiton Helsingin osaston ylimääräinen osastokokous pidetään tiistaina 21.1.2014 kello 18.00 alkaen Katajanokan Kasinolla. Kokous kutsutaan koolle sääntöjen 7 §:n mukaisesti. Ylimääräisessä osastokokouksessa päätetään osaston ehdokkaasta Upseeriliiton puheenjohtajaksi 13.3.-31.12.2014 väliselle toimikaudelle. Kokouksessa voidaan käsitellä muita asioita, jotka johtokunta on valmistellut tai jäsen tai jäsenet ovat johtokunnalle vähintään neljä (4) päivää ennen kokousta esittäneet. Kokouksessa kuullaan myös Upseeriliiton ajankohtaisista asioista ja tarjoillaan kerhopala. Ilmoittautuminen ja esitykset muista asioista on lähetettävä osaston sihteerille Marko Maaluodolle viimeistään 17.1.2014 kuluessa joko sähköpostilla [email protected] tai postitse Helsingin osasto c/o Marko Maaluoto, Ratamopolku 4, 00950 Helsinki. Tervetuloa päättämään yhteisistä asioista! Helsingin osaston johtokunta 41 Tervetuloa Kuusamon Konttaisenrantaan! T alvi on tullut Kuusamoon ja Konttaisenranta kutsuu jäseniäm- ja kysellä Loma-Konttaiselta vapaita mökkejä! Vaikka sesonkiviikot me kauniiseen lumimaisemaan rentoutumaan mökkilomalle. on jo arvottu, otetaan varalle jonoon viikoille 7-17 jatkuvasti, koska Konttaisenranta tarjoaa loistavat majoitus- ja hiihtomahdollisuudet. peruutuksia voi tulla lyhyelläkin varoitusajalla. Loma-Konttainen ottaa Kaikki mökit ovat hyvin varustettuja. Mökkeihin kuuluu täydellinen varallaolijoihin heti yhteyttä ilmoittautumisjärjestyksessä, mikäli astiasto, WC/talouspaperit ja laudesuojat sekä siivoustarvikkeet ja mökki vapautuu. Lisäksi varalla voi olla useammallakin viikolla! Hiihdä kodin peruselektroniikka. Mökkikylään on rakennettu uusi langaton halvalla kaudella on hyvä pitää perhejuhlia, kurssitapaamisia jne. laajakaistaverkko. Laajakaistayhteys toimii nyt jokaisesta mökistä. Suk- hauskaa yhdessäoloa. sille on oma huoltohuone rannan huoltorakennuksessa. Avantouinnin ystäville on jälleen katettu talviavanto käytettävissä. Hiihtoladuista pääreitit avataan heti kun reiteillä on tarpeeksi lunta ja riittävästi jäätä latukoneelle. Pidemmät sivureitit avataan viikolla 8 alkaen. Hiihtolatu lähtee aivan rannasta ja yhtyy latuverkostoon, joka kattaa monipuolisia hiihtoreittejä Ruka – Kuusamo alueella käsittäen jopa 400 km latua. Ruka tarjoaa laskettelijoille monipuoliset rinteet ja palvelut. Rukalle lasketteluun Upseeriliitto on hankkinut 40 kpl yhtiökorttia, jotka jaetaan varauksen yhteydessä kysynnän mukaan tasan, 70€/ viikko/ kpl. Rukalla on lapsiperheille hyvät harjoittelurinteet, puuhapihat ja pulkkamäet myös perheen pienimmillekin. Rukan itäpuolella on tilava parkkipaikka, josta osa pääsee helposti rinteeseen ja osa suksille murtomaahiihtoon. Rukakylässä on hyvin monipuoliset aktiviteetti-, ruokailu-, sekä shoppailumahdollisuudet. Lisätietoja: www.ruka.fi Loppiaisen jälkeen on hyvin tilaa ”hiihdä halvalla” -jaksolla, aina viikolle 7 saakka. Varauksia voi tehdä vaikka päivän varoitusajalla 42 Mökin varaaminen Majoitusvaraukset ja laskutuspalvelun hoitaa Kuusamossa LomaKonttainen ky Ma - Pe klo 10-15. p. 0500-393757 tai sähköposti: [email protected] Tarjoamme myös asiakkaille erikseen sovittaessa liinavaatesetin vuokrausta ja siivouspalvelun, joista on eri hinta. Upseeriliiton nettisivuilla on hyvä kuva-aineisto mökeistä ja ajankohtainen varaustilanne. Loma-ajan lehdet voi kääntää mökille: Oma Nimi Virkkulantie 30 93999 KUUSAMO Kiitämme jäsenistöä ja Upseeriliitoa hyvästä yhteistyöstä ja toivotamme Hyvää Joulua ja Menestystä Vuodelle 2014 Loma-Konttainen ky, Maija ja Mikko Oikarainen Upseeriliiton yhteystiedot [email protected] (09) 6689 4010 050 386 9101 Puheenjohtaja evl Jouko Seitakari Varapuheenjohtaja maj Jouni Koskinen [email protected] 0299 303 527 040 511 3762 Pääsihteeri kaptl Hannu Sipilä [email protected] (09) 6689 4011 050 340 5670 Pääluottamusmies evl Jari Rantala maj Ville Viita [email protected] (09) 6689 4015 0299 500 780 [email protected] (09) 6689 4040 0299 500 781 Järjestöpäällikkö evl Kari Haapanen [email protected] (09) 6689 4012 040 778 5095 Tiedotuspäällikkö komkapt Marko Varama [email protected] (09) 6689 4016 040 844 8255 Taloussihteeri Erja Elopuro [email protected] (09) 6689 4013 040 537 1799 Sihteeri Päivi Schroderus [email protected] (09) 6689 4014 050 338 8228 Toimisto Laivastokatu 1 b B, 00160 Helsinki [email protected] (09) 6689 400 faksi (09) 6689 4020 RVL:n pääluottamusmies maj Kari Hämeenaho [email protected] 071 872 2014 Asianajotoimisto Lindell Oy Vesa Mattila Olli-Pekka Lindell Pentti Laiho (02) 2511 004 0400 706 615 0400 826 078 040 581 4112 Upseeriliiton Konttaisenranta Virkkulantie 30 93999 KUUSAMO Varaukset ma-pe kello 10.00 - 15.00, Loma-Konttainen, puh. 0500 393 757 [email protected] fi SotilasAikakausLehti 12 | 2013 43 KIRJAT Sampo Ahto Näinkö puhuu ”tiedeyhteisö”? Markku Jokisipilä, Janne Könönen: Kolmannen valtakunnan vieraat. Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 1944. Otava, Keuruu 2013, 602 sivua. ISBN 978-951-1-26881-9. K irjoittajakaksikko Markku Jokisipilä ja Janne Könönen kirjoittavat teoksensa johdanto-osassa, että ”mustavalkoinen pyrkimys jaotella historian toimijat hyviin ja pahoihin sekä paine typistää menneisyyden monimutkaisuus moraalisiksi tuomioiksi ovat tehokkaita historiallisen ymmärryksen esteitä”. Näin on, mutta itse eivät kirjoittajat ole hienosta viisaudestaan paljoakaan piitanneet. päästäneen vain, kun kaikki toisen maailmansodan uhrit pistetään Hitlerin tiliin. Göringin syntilistaan kasataan muun muassa Berliinin valtiopäivätalon poltto, mikä osoittaa, että kirjoittajilla ei ole mitään tietoa eräistä keskeisistä Kolmatta valtakuntaa koskevista tutkimuksista. Tämä heijastuu kirjan koko sisältöön. Arvoitukseksi jää, miten Helsingin Sanomien toimittaja Veli-Pekka Leppänen voi Kanava-lehdessä kirjaa kehuessaan sanoa, että ”ei tarvitse narista lähdevajeesta”. Todellisuudessa esimerkiksi se kansainvälinen tutkimuskirjallisuus, jota tämän lehden palstoilla olen silloin tällöin yrittänyt esitellä, puuttuu teoksen lähdeluettelosta sataprosenttisesti. Voittajien propagandaa Oma ”viisaus” unohtui Jo teoksen alkuosasta selviää, että kirjoittajilla on ollut selkeä viholliskuva. Saksa se paha oli, mutta ei vain Hitlerin Saksa vaan myös keisarillinen Saksa, ”..autoritaarisen poliittisen kulttuuri, suvaitsemattoman saksalaisnationalismin, militarismin, taantumuksellisen konservatismin sekä jyrkkien sosiaalisten ja etnisten raja-aitojen leimaama maa”. Näkemys on kuin suora lainaus liittoutuneiden tuolloisesta ja myöhemmästäkin propagandasta. Hitlerin valtakunnan suhteen tällaista näkemystä edustavilta kirjoittajilta ei luonnollisestikaan voi odottaa muuta kuin vieläkin jyrkempää tuomiota. Maa oli kuulemma vastuussa kymmenien miljoonien ihmisten surmaamisesta, mihin lukuun 44 Göringistä kirjoittaessaan kirjoittajakaksikko yltyy toimimaan Nürnbergin niin sanotun kansainvälisen sotarikostuomioistuimen äänitorvena. Todellisuudessa tätä voittajavaltioiden, joista jokainen oli itsekin syyllistynyt sotarikoksiin, järjestämää ja mitä kyseenalaisimmin menetelmin läpiajamaa näytösoikeudenkäyntiä pidetään nykyään yleisesti vain poliittisena oikeudenkäyntinä ja siten häpeätahrana todellisen oikeudenkäytön historiassa – paitsi tietenkin niissä piireissä, joista Jokisipilä ja Könönen näyttävät näkemyksensä ammentavan. Kirjoittajakaksikon käsitykset Hitlerin strategiasta ovat suunnilleen sitä, mitä näkemystä Nürnbergin syyttäjät edustivat. Uudesta ja toisenlaisesta tutkimuksesta kirjoittajilla ei näytä olevan minkäänlaista mielikuvaa. Sama koskee Neuvostoliiton strategiaa, joka nähdään pelkästään puolustuksellisena. Todellisuudessahan Neuvostoliiton tarkoituksena oli Leninin ja Stalinin sanoin kiihottaa kapitalistivaltiot sotaan keskenään ja kun ne olisivat tarpeeksi heikentäneet toisiaan, Neuvostoliitto heittäisi vaakaan ratkaisevan punnuksen eli puna-armeijan. Tätä taustaa vasten venäläisten toiminta Suomeakin vastaan olisi tietysti nähtävä. Kirjoittajat eivät kaiketi ole edes kuulleet tällaisesta tai halunneet kuulla, vaikka muuten spekuloivat kaikenlaisella. Hurja spekulaatio on esimerkiksi se, että Hitler olisi halunnut Neuvostoliiton hyökkäävän Suomeen. Syynä olisi ollut se, että siten suomalaiset saataisiin suuttumaan, jolloin heistä tulisi hyvä liittolainen Hitlerin itsensä suunnittelemalle hyökkäykselle. Näin Hitleristä tehdään syntipukki talvisotaankin. Toinen syntipukki olivat luonnollisesti suomalaiset itse, jotka neuvostovastaisuudellaan ja saksalaismyönteisyydellään herättivät oikeutettuja epäluuloja itänaapurissamme. Sivistyneistössämme erityisen pahaa jälkeä jättivät kirjailijat Maila Talvio, V. A. Koskenniemi ja säveltäjä Yrjö Kilpinen, jotka kohoavat teoksen negatiivisiksi päähenkilöiksi. Edesvastuutonta väkeä olivat myös upseerit ja varsinkin jääkäriupseerit. Heitä yhdistivät Kolmanteen valtakuntaan muun muassa ”kurin, järjestyksen ja kuuliaisuuden hyveellisyyttä painottanut sotilaallinen maailmankuva, munaskuita myöten sisäistetty antibolsevismi ja neuvostovastaisuus, Populistisia sanavalintoja Mitään erityisen vakuuttavaa jääkäriupseereiden kauheudesta kirjoittajat eivät kuitenkaan ole löytäneet, ellei sellaiseksi lasketa esimerkiksi toukokuussa 1939 Hohenlockstedtissa pidettyä jääkärimuistomerkin paljastustilaisuutta, viimeistä rauhanajan ”nostalgiahuudatusta”, jonne oli saapunut 200 jääkärin ”poppoo”. Liika idänpoliittinen harkinta ei jääkäreitä kuulemma vaivannut silloinkaan, kun heille jaettiin ansioristit heidän taisteltuaan ensimmäisessä maailmansodassa itärintamalla venäläisiä vastaan. Miten jääkäreiden olisi tullut menetellä? Kysymyksessähän oli ensimmäisen maailmansodan rintamamiehille tarkoitettu muistoristi, joka vastasi vaikkapa meidän talvi- ja jatkosotamme muistomitaleja. Olisiko saksalaisille pitänyt ilmoittaa, että pitäkää itse ristinne? Alatyylisen ”poppoo”-sanan käyttö kertoo siitä, miten surullisella tavalla iltapäivälehtien viihteellisyyttä tavoitteleva ja nuorisoa kosiskeleva tyyli on tunkeutumassa muodikkaina itseään pitävien ”tieteellistenkin” kirjoittajien sananvalintojen joukkoon. Mannerheimin 70-vuotispäiviä vuonna 1937 kirjoittajat kuvaavat sanalla ”hulabaloo”, 75-vuotispäivien saadessa määreekseen ”radanvarsipippalot”. Vastaavia tyylikukkasia on teoksessa niin paljon, että jo se tekee kirjasta kiusallisen kokemuksen. Ei nimittäin voi olla huomaamatta ylimielistä halveksuntaa, joka sananvalintojen takana piilee. Samainen arroganssi näkyy sanan ”tiedeyhteisö” käytössä. Itsensä kirjoittajat luonnollisesti lukevat tähän tarkemmin määrittelemättömään yhteisöön muiden ollessa kaiketi paarialuokkaa. Asia toistetaan niin monta kertaa, että se pakostakin jää mieleen. Kovin suvaitsevainen tämä yhteisö ei kuitenkaan taida olla, sillä ”ennakkoehto nykyeurooppalaisiin historiakeskusteluihin osallistumiselle” on nykyisen näkökannan omaksuminen niin sanotusta holokaustista. Itse olen luullut, että kaiken, pyhimpinäkin pidettyjen asioiden kyseenalaistaminen olisi perusedellytys tieteen eteenpäinmenolle alalla kuin alalla. Eräistä kauniista sanoistaan huolimatta kirjoittajakaksikko tulkitsee yli 70 vuoden takaisia tapahtumia nykyisestä 2010-luvun näkökulmasta, jollaiseksi he oman näkemyksensä ovat tulkinneet. Sitä ei edes peitellä, vaan asia toistetaan lukuisia kertoja hieman eri sanoin. Onneksi kirjoittajat eivät ole antiikin tai vaikkapa keskiajan tutkijoita. Sopasta taitaisi tulla vaikeasti nieltävä, kun esimerkiksi Caesarin toimia arvioitaisiin nykyisten muotivirtauksien mittapuulla. Muun muassa suojeluskuntien ja Lotta Svärd -järjestön, valkoisen Suomen ”mahtiorganisaatioiden arvomaailman tukipilareiden” lakkauttaminen oli Jokisipilän ja Könösen silmissä myönteinen asia: ”Saksalaismielisyys menetti olemassaolonsa edellytykset, kun siltä katosi organisatorinen selkänoja”. ”Jälkikäteisessä tarkastelussa”, kaksikko kirjoittaa, ”jatkosodan häviön voi nähdä Suomen valtiolliselle kehitykselle suorastaan välttämättömänä tapahtumana, jota maa tarvitsi kehittyäkseen kohti normaalia parlamentaarista demokratiaa.” Tähän viisauteen en halua lisätä mitään. En paljoa seuraavaankaan: ”Jatkosodassa Suomi menetti sekä talvisodassa hankkimansa myötätunnon että kaiken moraalisen oikeutuksen enää myöhemmin vaatia Karjalaa ja muita menetettyjä alueita takaisin, koska se tällä kertaa hävisi ne itse aloittamassaan hyökkäys- ja valloitussodassa.” Ehkä kuitenkin on syytä palauttaa mieleen sitaatti kirjoitukseni alkuosasta, jossa kaksikko toteaa moraaliset tuomiot tehokkaiksi historiallisen ymmärryksen esteiksi. Mikä on muuten moraalinen oikeutus, jolla Karjalan nykyinen haltija pitää aluetta hallussaan? Jokisipilän ja Könösen itseään toistavan ja jäsentelyltään sekavan tiiliskivipamfletin lukeminen oli rankka urakka jo sellaisenaan. Sisältö pisti puolestaan pohtimaan poliittisesti korrektin suomalaisen historiankirjoituksen nykytilaa. Suosittelen kirjaa masokismiin taipuvaisille lukijoille. KIRJAT tietty perusepäluulo parlamentarismia, demokratiaa ja erityisesti sosiaalidemokratiaa vastaan”. Sampo Ahto Suomi petollisena liittolaisena P Pekka Visuri: Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat. Suomen johdon ratkaisut jatkosodan käännekohdassa. Docendo Oy, Jyväskylä 2013, 297 sivua. ISBN 978-952-291-008-0. SotilasAikakausLehti 12 | 2013 rofessori Pekka Visuri on tehnyt uraauurtavaa työtä saattaakseen suomalaisen sotahistorian eurooppalaisen sotahistorian puitteisiin. Visurin uusin kirja jatkaa sitä trendiä, mikä on näkynyt hänen tuotannossaan jo koko tämän vuosituhannen ajan. Kirja on tutkimus, vaikka siinä ei ole paria poikkeusta lukuun ottamatta arkistoviitteitä, vaan lähes kaikki viitteet ovat kirjallisuusviitteitä. Taustalla on kuitenkin pitkä arkistotyö Berliinissä, Lontoossa, Marylandissa ja kotimaisissa 45 KIRJAT 46 arkistoissa. Visuri on jopa jakanut näitä arkistolöytöjään pyyteettömästi tiedoksi myös muille tutkijoille. Uusin kirja sopii samalla tavalla oppikirjaksi kuin hänen väitöskirjansa jälkeinen tuotanto. Se on helppolukuinen ja menee suoraan asiaan. Visuri tuo esiin, että hyökkäysvaiheen tappiot olivat vuoden 1941 loppuun mennessä 26 000 kaatunutta ja kadonnutta, mikä oli enemmän kuin koko talvisodassa. Hyökkäykseen ryhdyttiin pitkällä sytytyslangalla ja odotettiin, että Neuvostoliitto tekisi aloitteen. Oletettiin että sillä on merkitystä rauhanteossa. Seurauksena oli, että kaikkialla suomalaiset joutuivat hyökkäämään linnoittautunutta vihollista vastaan. Myös Itä-Karjalan valtauksesta oli väärä käsitys, että se voi toimia panttina rauhanneuvotteluissa; juuri miehitys oli nimenomaan raskauttavaa liittoutuneiden arvioissa. Mutta mainitsematta jää, että torjuntataisteluissa 1944 menetettiin vielä 20 000 kaatunutta ja kadonnutta, kun suurhyökkäykseen oli valmistauduttu väärästä suunnasta. Visuri on tehnyt paljon työtä sen todistamiseksi, että Suomi ei käynyt erillissotaa Neuvostoliittoa vastaan 1941–44. Suomi ei ollut ajopuu tai koskivene eivätkä Suomen johtajat olleet pölkkypäitä. Suomi toimi silloisen logiikkansa varassa, mikä sitten tapahtumahistorian edetessä osoittautui strategisten virhearvioiden sarjaksi. Kylmän sodan jälkeisessä tutkimuksessa on virinnyt uusi aalto, mikä etsii perusteita Suomen sodanaikaisten johtajien esittämille perusteluille ikään kuin uusina tutkimustuloksina. Tällöin perspektiivi helposti katoaa, kun tapahtumahorisontti kaareutuu. Historiantutkimuksessa noudatetaan kontrafaktuaalisen konditionaalin kieltoa, koska asiat tapahtuivat siten kuin tapahtuivat, koska ne eivät voineet tapahtua muulla tavalla. Selittely ei siten vie tutkimusta eteenpäin. Tässä suhteessa Visuri tavallaan nostaa junaa takaisin raiteilleen ja tuo asiat esiin sellaisina kuin ne ilmenivät, vaikka muistinpalautus ei ole kaikilta osin mieluisaa. Suomihan ei lopulta edes saanut pitää ennakkoon hartaasti ja huolella valmisteltua puolustuspuheenvuoroaan Pariisin rauhankonferenssissa, missä olisi selitetty harjoitettua politiikkaa ikään kuin koolla olisi ollut maailman käräjäoikeuden istunto. Niinpä Pariisin rauhansopimuksen johdanto (10.2.1947) on yksiselitteisen selvää tekstiä: ”Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta, Australia, ValkoVenäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta, Kanada, Tsekkoslovakia, Intia, Uusi-Seelanti, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta ja Etelä-Afrikan Unioni, valtioina, jotka ovat sodassa Suomen kanssa ja jotka huomattavin sotavoimin aktiivisesti osallistuivat sotaan eurooppalaisia vihollisvaltoja vastaan, ja joista jäljempänä käytetään nimitystä ’Liittoutuneet ja Liittyneet Vallat’, toiselta puolen, ja Suomi toiselta puolen; katsoen siihen, että Suomi, tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä Kuningaskuntaa ja muita Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa tästä sodasta…” Liittoutumiussopimusta ei löydy Vaikka sellaista sopimusta ei ole löydetty, millä Suomi sidottiin Saksan hyökkäykseen Neuvostoliiton tuhoamiseksi, on liittolaisuus selvä viimeistään Joachim von Ribbentropin välityksellä Hitlerin saaman presidentti Risto Rytin kirjallisen vakuutuksen (26.6.1944) jälkeen. Täten sellaisen sopimuksen löytyminen, millä Suomi liittyi hyökkäykseen 22.6.1941, on toisarvoista. Vahvistettakoon tässä kuitenkin, että sellaista sopimusta ei sisälly myöskään puna-armeijan poliittisen hallinnon Berliinistä toukokuussa 1945 takavarikoimiin johtajan bunkkerin, valtakunnankanslian tai Saksan liittopäivien asiakirjoihin. Tämän olen itse varmistanut ja siitä minulla on NKP:n arkiston (nyk. RGASPI) johtajan A.K.Sorokinin kirjallinen vahvistus, että sopimusta ei löydy. Itse tapahtumahistoriat todistavat, että mistään sattuman johdatuksesta ei toki ollut kyse. Alkuperäisiin Suomen sodanpäämääriin eivät lukeutuneet torjuntavoitto tai itsenäisyyden, vapauden ja valtiojärjestelmän säilyttäminen, vaan alkuperäisinä sodanpäämäärinä olivat talvisodassa menetettyjen alueiden takaisin valtaaminen, osallistuminen Neuvostoliiton uhan pysyvään poistamiseen, lisäalueiden valtaaminen, että saavutetaan turvalliset rajat (kolmen kannaksen linja), ja lisäksi eduskunnassa tavoitteena oli Itä-Karjalan ja koko Kuolan niemimaan pysyvä liittäminen Suomeen. Nämä olivat ne syyt, miksi Britannia julisti Suomelle sodan, ja Yhdysvallatkin katkaisi lopulta diplomaattisuhteet. Toisin kuin Visurin kirjan TV-uutisointi antoi ymmärtää, Visuri ei syyllistä Suomen johtoa tai ylipäällikkö C.G.E.Mannerheimia, vaan käsittelee viileän tiedemiesmäisesti sitä, miksi punaarmeijan suurhyökkäys tuli yllätyksenä ylijohdolle 9.6.1944. Visuri käsittelee perusteellisesti ylipäällikön ja hänen lähipiirinsä johtamisvirheitä päämajassa kirjansa sivuilla 216–220. Mannerheim toimi parhaan kykynsä mukaan, mutta hänellä oli vaikeuksia ymmärtää strategisen yleistilanteen nopeaa muutosta vuosina 1943–44 ja tehdä uusia johtopäätöksiä. Ei ole reilua arvioida Visurin kirjaa siitä, mitä siitä puuttuu, mutta yksi tietolaatikko marsalkan sotilaskoulutuksesta olisi ollut eduksi. Mannerheim pyrki, mutta ei nimittäin koskaan päässyt Venäjän keisarillisessa armeijassa sota-akatemiaan. Häneltä puuttui yleisesikuntaupseerin koulutus ja tutkinto. Hänen ylennyksensä olivat seurausta avioliitosta, menestymisestä ratsukilpailuissa ja palvelupaikkojen osumisessa; vuosien 1904–05 ja 1914–17 sotapalveluksessa hänelle kertyi enemmän epäonnistumisia kuin onnistumisia. Man- määritellyt rauhanehdot Suomelle, jotka sittemmin toteutettiin. Myös syyllisyyttä arvioitiin liittoutuneiden valtojen yhteisten periaatepäätösten nojalla. Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotakollegio ei tuntenut 10 vuoden kuritushuonetuomioita neuvostovastaisista rikoksista. Neuvostoliiton rikoslain mukaan kyseeseen tuli vain yksi tuomio: kuolemantuomio ampumalla (rasstrel). Neuvostoliiton rikoslaki ei myöskään tuntenut mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen, johon Ryti pääsi 1949. Ratkaisevaa oli, että vaikka sota hävittiin Pariisissa, sotasyyllisyysoikeudenkäynnit voitettiin, kun presidentti J.K.Paasikivi ja oikeusministeri Urho Kekkonen onnistuivat pitämään oikeudenkäynnit omissa käsissä. Ei ole historiantutkijoiden tehtävä tutkia, oliko muita mahdollisia vaihtoehtoja. Näin vain toimittiin ja seuraukset tunnetaan. Saksa oli Suomen ainoa tuki ja turva, minkä Suomi palkitsi petoksella. Lopulta Suomen oli pakko suostua ehtoihin, jotka keskusteluttavat edelleen. Suomi selvisi Romaniaan, Unkariin, Italiaan, Slovakiaan, Itävaltaan ja tietysti Saksaan verrattuna kuitenkin vähällä tarkastellaanpa asiaa miten tahansa. KIRJAT nerheim ei henkilönä kaikilta osin vastaa mainettaan. Siinä missä suomalaiset tunaroivat kaikessa mahdollisessa, saksalaiset antoivat ylivertaista apua uskoen ja luottaen – turhaan – että Suomi pysyy rivissä. Jos Neuvostoliiton johtajien Stalinin, Molotovin ja Zhdanovin tahto olisi toteutunut, olisi sotasyyllisyysoikeudenkäynnit käyty – ainakin Rytin osalta – itse ”rikoksentekopaikalla” eli Moskovassa, koska vuoden 1940 pääministeri Ryti oli Moskovan rauhan allekirjoittaja. Visuri on ensimmäisenä suomalaistutkijana tuonut aikoinaan julkisuuteen liittoutuneiden Teheranin konferenssissa (1.12.1943) Markku Salomaa Matti Koskimaan tilinpäätös Matti Koskimaa: Suomen kohtalon ratkaisut, talvisota ja jatkosota 1939 1944 Docendo Oy, Saarijärvi 2013, 538 sivua. ISBN 978-952-291-011-0. E versti evp Matti Koskimaa on reserviin siirryttyään keskittynyt sotahistoriaan. Tuloksena on useita tutkimuksia. Muun muassa ovat kirjat Veitsen terällä, Murtajan tykistö ja Syväriltä Nietjärvelle. Hänen kirjallinen tuotantonsa keskittyy ensi sijassa jatkosotaan ja sen ratkaisuvaiheisiin. Nyt on Koskimaalta ilmestynyt kirja, joka vetää yhteen aikaisemmat tutkimukset. Alkuaan lyijykynällä kirjoitetusta käsikirjoituksesta on jalostunut 23 vuodessa sotahistoriateos, jonka kattavuus on vertaansa vailla. Kirjan nimessä käsitellään myös talvisotaa, mutta yli 500 sivusta talvisodalle on omistettu vain 32 sivua. Sen on kirjoittanut everstiluutnantti, FT Petteri Jouko, joka toimii Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen johtajana. Mutta talvisodastakin on tehty teräviä johtopäätöksiä. Suomalaisten vastarinta ja sisäinen kiinteys sekä upseeripuhdistusten heikentämän Puna-armeijan heikohko suoSotilasAikakausLehti 12 | 2013 rituskyky vesittivät suunnitelman nopeasta sotilaallisesta ja poliittisesta voitosta. Suomalaisten suurin virhearviointi oli sotilaallinen. Hyökkäysten laajuus Laatokan pohjoispuolella oli karmea yllätys Päämajalle ja ylipäällikölle, jolla oli johdossaan valtakunnan kokoon nähden vaatimattomat reservit. Sodan ajan puolustusvoimat täyttivät tehtävänsä luomalla raskailla torjuntataisteluilla edellytykset poliittisen ratkaisun tekemiselle, aivan kuten ne tulivat tekemään kesällä 1944. Hinta itsenäisyyden säilyttämisestä oli korkea. Antti Juutilaisen ja Anssi Vuorenmaan mukaan talvisodan sotatoimissa kuoli noin 26 600 henkilöä. Tämän lisäksi 957 siviiliä menehtyi kotialueen pommituksissa ja kauppalaivaston aluksien upotusten yhteydessä. Mitä tarkoitti 28 000 kuollutta? Se tarkoitti mittaamatonta määrää surua, jonka vain aika voi jossain määrin parantaa. Mutta kokonaisuuden ja Suomen kannalta 28 000 ihmisen veriuhri tarkoitti vapauden voittoa tyranniasta ja orjuudesta. Jatkosota Jatkosodan käsittely on huomattavasti perusteellisempaa ja yksityiskohtaista. Tämä varmaan johtuu siitä, että Koskimaa on pilkkonut jo tätä ennen tutkimuksissaan jatkosodan moniin osatutkimuksiin. Kenttätykistön upseerina Koskimaa aina pitää mukana myös tykistön ryhmityksen. Tykistökomentajat ovat kuvineen esillä, eivät vain komentajat. Kirjan kuvitus on mittava. Monia tuttuja upseereita vilahtelee kuvissa. Mutta parasta kirjassa ovat kartat. Jokaisessa Koskimaan kirjassa kartat ovat olleet huippuluokkaa. Tilannekarttojen selkeys tässä kirjassa on esimerkillistä. Docendo on digitoinut kirjaa varten yli sata käsin piirrettyä tilannekarttaa. Tässä kirjassa ei ole peruskriittinen näkökulma. Kyllä kritiikkiäkin esiintyy, kun siihen on aihetta, mutta varsinaisesti asenne on sellainen että sodassa ei aina käy niin kuin toivotaan. Suomen Marsalkkaan asenne on kunnioittava, vaikka joitakin hänen ratkaisujaan kritisoidaankin. Suuriin poliittisiin kysymyksiin Koskimaa on perinteisellä kannalla. ”Tämän kirjan kirjoittaja ei ole mistään lukemistaan lähteistä löytänyt vastausta kysymyksiin: Milloin ja missä Suomi on solminut liittosopimuksen Saksan kanssa? Ketkä ovat 47 KIRJAT allekirjoittaneet sopimuksen ja mikä on sen sisältö? Jotkut nykypolven tutkijat ja alan harrastajat ovat pyrkineet marginaalisilla tapahtumilla ja todistamattomilla väitteillä osoittamaan Suomen ja Saksan välisen liiton olleen olemassa”. ”Tämän kirjan kirjoittaja on eri mieltä niiden historiantutkijoiden kanssa, jotka esittävät, presidentti Risto Rytin yksin allekirjoittama ja 26. kesäkuuta 1944 Hitlerille kirjeen muodossa lähettämä lupaus oli poliittinen liittosopimus. Sitä se ei ollut, koska sitä ei edes esitetty Suomen eduskunnan hyväksyttäväksi”. Kirja on hyvin huolellista työtä. Se, että vähäisiä yksittäisiä lapsuksia on putkahtanut kirjaan, ei vähennä kirjan arvoa. Vihollisesta on seikkaperäiset tiedot suunnitelmia myöten. Arvioita ja johtopäätelmiä jatkosodasta Kun jatkosota alkoi, ylipäällikkö teki järkevän ratkaisun suunnatessaan hyökkäyksen aloitettavaksi ensin Laatokan pohjoispuolelle. Jo jatkosodan aikana ja varsinkin sen jälkeen on kirjoitettu paljon aiheesta, oliko Suomen kannalta järkevää edetä Tarton rauhan rajan yli. Tämän kirjan kirjoittajan mielestä se oli järkevää. Jos Suomen joukot olisivat pysähtyneet rajalle, vihollinen olisi ollut 150 - 250 kilometriä lähempänä valtakunnan sydänalueita. Tämä matka osoittautui elintärkeäksi kesän 1944 ratkaisutaisteluissa. Neljä divisioonaa ja kaksi prikaatia eivät olisi ehtineet siirtyä torjumaan suurhyökkäystä. Nytkin niiden perillepääsy oli hiuskarvan varassa. Suomen marsalkka teki keskeisen tärkeän ratkaisun, kun hän 14.6.1944 määräsi kenraaliluutnantti Karl Lennart Oeschin Kannaksen joukkojen komentajaksi. Viipurin nopea menetys oli karjalaisille ja lähes koko Suomen kansalle ankara isku. Se ei kuitenkaan ollut Suomen kohtalon ratkaisun päivä. Suomen kohtalo ratkaistiin Talin-Ihantalan suurtaistelussa, ei Viipurissa. Suurtaistelut käydään läpi johtopäätöksin. Tali-Ihantala, Viipurinlahti, Vuosalmi, Äyräpää, Nietjärvi ja erityisesti Ilomantsi. Koskimaan arvioiden mukaan II Armeijakunnan komentaja, kenraalimajuri Einar Mäkinen alaisine komentajineen ja joukkoineen hoiti vaikean viivytyssotatoimen parhaiten kaikista suomalaisista armeijakunnista. II Armeijakunta oli antanut erittäin merkittävän panoksen Isänmaamme itsenäisyyden ja kansamme olemassaolon säilymisen puolesta. Kirjan loppusanat kertovat, mitä arvomaailmaa kirja edustaa. ”Olkoon tämä kirja kunnianosoitus sankarivainajille sekä sotiemme veteraaneille, lotille ja sotureille. Te säilytitte isänmaamme itsenäisyyden ja pelastitte kansamme tuholta. Kunnioituksemme ansaitsee myös lujana ja lähes yksituumaisena pysynyt kotirintama”. Heikki Tilander Mannerheimin synnit Juhani Suomi: Mannerheim – viimeinen kortti? Ylipäällikkö-presidentti. puolestaan vihasaarnaajana ihmiskunnan pimeimpiä hahmoja. Kustannusosakeyhtiö Siltala, painettu Tallinnassa 2013, 836 sivua, ISBN 978-952-234-72-3. J okaisella mitalilla on kääntöpuolensa. Tämä usein toistettu totuus pätee myös ihmismieleen. Arvostan esimerkiksi Fredrik Suurta, filosofia valtaistuimella ja erästä historian merkittävimmistä sotapäälliköistä. Siitä huolimatta en olisi halunnut elää tämän kiukkuisen yksinvaltiaan lähellä. Varsinaisista pyhimyksistä otettakoon esiin vaikkapa Pyhä Birgitta, joka yleisenä naistyyppinä olisi kauhistus. Luterilaisen kirkkomme monessa suhteessa esikuvallinen Martin Luther oli 48 Suurmiehetkin ovat ihmisiä Jokainen Suomen historiaa vähänkin tarkemmin paneutunut on perillä siitä, että omillakin niin sanotuilla suurmiehillämme on ollut myös se puoli, josta ei ainakaan hautajaispuheissa kuuluteta. Ihmisiähän hekin ovat olleet. Omaan ihmislajiimme kuului myös Suomen marsalkka Mannerheim. Koska vuosikymmenien mittaan olen lukenut jokseenkin kaiken kirjallisuuden, mitä marsalkasta on kirjoitettu, en ole voinut mitenkään välttyä havainnoilta, että hankala mies on myös hän osannut olla. Huonosti olisin varmaan pärjännyt hänen kanssaan, kun vikoihini on kuulunut aina jonkinmoinen vastarannankiiskisyys. Sellainen ominaisuus näyttää olevan myös professori Juhani Suomella sitä sentään lukuun ottamatta, että yhden pyhän miehen hän on säilyttänyt jalustallaan, nimittäin Urho Kekkosen. Siellä Urho Kaleva säilyy kuin antiikin marmoripatsas tässä Suomen tuoreessa Mannerheim-tutkimuksessakin. Marsalkka sen sijaan saa molemmille korvilleen oikein isän kädestä. Tämä ei tarkoita sitä, että Suomen kirjaa pitäisi tutkimuksena vähätellä. Perusteellisempaa ja uutterampaa tutkijaa kuin Juhani Suomi on, saa hakea. Mannerheim-kirjaansakin varten hän on ahkeroinut tunnetulla tavalla, ja jo loppuun Vikoja löytyy, jos ahkerasti etsii Vähemmän vakuuttavan vaikutuksen tekee se – mielikuva ei ole vältettävissä – että Suomi on jo työtään aloittaessaan asettanut sille selkeän tavoitteen, nimittäin osoittaa, että Mannerheim oli pelokas, turhamainen, pikkumainen, vain itseään ajatteleva, viinaan menevä ja pitkävihainen mies ja presidenttinä ailahteleva, päätöksiin kykenemätön, maailmaa ymmärtämätön ja vastuuta kaihtava. Tällaisia ja muitakin vikoja Suomi on marsalkastamme löytänyt. Ja miksei olisi löytänyt, kun hän suurennuslasi kädessään ei muuta ole tehnytkään kuin etsinyt valtavasta lähdemateriaalistaan sitä, mitä Mannerheimissa voisi arvostella? Kaikkea tapahtunutta voi lisäksi tulkita hyvin päin tai pahantahtoisesti, ja hyvin päin Suomi ainakaan ei ole yrittänyt asioita selittää. Kun itse olen arvellut ja arvelen yhä, että marsalkkaa muistelmiaan laatiessaan hallitsi kaikille muistelijoille ominainen selittämisen tarve mutta myös halu tukea Suomen itsenäisyyden säilymistä ja varoittaa maailmaa bolshevismin vaarasta, Suomen näkemys on raadollisempi: Muistelmista saatava raha oli Mannerheimille keskeinen motiivi. Historiantutkimus ei voi tuoda menneisyyttä aidosti esiin, ellei tutkija kykene menemään sisään siihen ajatusmaailmaan, jossa entiset päättäjät aikanaan elivät. Tätä puolta Suomi on luonnollisesti tavoitellut ja on siinä paljolti onnistunutkin. Tuskin Mannerheim sentään hysteerinen oli, mutta kyllä Suomi siinä varmasti on oikeassa, kun hän toistamiseen osoittaa marsalkan aidosti pelänneen Neuvostoliittoa. Mutta ”pelkäsikö” Mannerheim Neuvostoliittoa sen vuoksi, että hän ylipäätään oli arka mies? Käsittääkseni Suomi SotilasAikakausLehti 12 | 2013 ei ole ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää sitä, mikä oli Stalinin Neuvostoliiton todellinen luonne. Stalinin valtakunta ei ollut ”normaali” valtakunta, jollaisena Suomi sitä käsittelee. Se oli maailmanhistorian pahin massamurhaajavaltio, jonka ohitse on todennäköisesti mennyt vain Mao Tse-tungin Kiina, kommunistimaa sekin. Mannerheim oli hyvin tietoinen Neuvostoliiton tästä puolesta jo sen vuoksi, että suuri ellei suurin osa hänen entisistään tuttavistaan, tsaariperhe mukaan luettuna, oli saanut surullisen lopun bolshevikkien toimesta. Katynin paljastuneet upseerimurhat osoittivat tuoreeltaan, mikä saattoi olla Stalinin käsiin joutuneiden ulkomaisten upseereiden kohtalo. Mediamme tuolloisesta vaiteliaisuudesta huolimatta marsalkalta ei voinut jäädä täysin pimentoon, miten neuvostojoukot käyttäytyivät valtaamillaan Saksan alueilla. Venäläisten puolelle siirtynyt saksalaisupseeri kreivi von Einsiedelkään ei voinut pidätellä kyyneleitään kuvatessaan tätä ”hunnien rynnäkköä” Eurooppaan: ”Asukkaat ovat kokeneet tuhoamisorgian, jollaista yksikään sivistynyt maankolkka ei tähän mennessään ole kokenut”. Molotov, Zhdanov, Savonenkov ja muut toverit kuvataan Suomen kirjassa kuten normaalit ihmiset kuvataan. En tarkoita sitä, että kirjoittajan olisi pitänyt sortua moralisoivaan sormella osoittamiseen, mutta joku sananen olisi ollut paikallaan ainakin vihjeeksi siitä, että lievimmässäkin tapauksessa kyseisiä miehiä on oikeus kutsua kirjoituspöytämurhaajiksi. Kun Molotov niin sanotuissa neuvotteluissa Moskovassa päin kasvoja sanoi suomalaisministereille Suomen hallituksen olevan ”verisen ja rikollisen”, hänen sanansa objektiivisesti katsoen luonnehtivat osuvimmin hänen omaa hallitustaan. Tällaiset asiat Mannerheim tietenkin tiesi, mutta Suomi puhuu niistä kuin vanhuudenhöperön kuvitelmista. Suomen mieleen ei ole tullut myös- kään, että jotain periaatteellista olisi ollut syytä sanoa niin sanottujen sotasyyllisyysoikeudenkäyntien todellisesta luonteesta. Nyt hän käsittelee niitä vain hieman erikoisena tapahtumana antaen jopa ymmärtää, että kaikkein syyllisin olisi ollut Mannerheim, jonka Stalin – ja Kekkonen – kuitenkin pelastivat oikeudenkäynniltä. Totta tietenkin on, että Moskovan näkökulmasta katsoen sotiamme johtaneen ja Moskovalle siten ikävän esteen muodostaneen Mannerheimin olisi pitänyt olla pääsyytetyn, vaikka oikeat sotasyylliset istuivatkin Kremlissä. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa oikeudenkäyntejä tarmolla ajanut ”kenraalieversti” – miehellä ei ollut takanaan päivääkään sotilaskoulutusta – Zhdanov, joka oli Mainilan laukausten järjestäjiä. Jos tuon ajan neuvostojohtoon olisi voitu soveltaa samaa mittapuuta kuin saksalaisiin Nürnbergissä, hirsipuulta olisi välttynyt tuskin kukaan. KIRJAT kalutuksi ajatellusta aiheestaan hän on saanut irti uskomattoman paljon uutta ja yllättävää joskaan ei aina vakuuttavaa. Upseerietiikka tekijälle vierasta Mutta kun Suomi on otsikoinut ”oikeudenkäyntiä” koskevan luvun sanoilla ”Syyllisyyden taakka”, hän ei tarkoita neuvostojohtoa vaan Mannerheimia. Suomi toteaa, että ”kautta vuosikymmenten marsalkka piti tiivistä yhteyttä henkikaartin ulaanirykmentin vielä elossa oleviin jäseniin” ja säilytti kotonaan kunniapaikalla keisari Nikolai II:n valokuvaa. Se kirjoittajalta on jäänyt huomaamatta, että Mannerheim kantoi paraatipuvussaan toiseen maailmansotaan saakka myös Nikolain hänelle myöntämiä korkeita kunniamerkkejä, mikä ei 1930-luvun Suomessa ollut erityisen opportuuni asia. Suomen mielestä tällainen kiintymys ja sitoutuminen olivat ”selittämättömältä vaikuttavia”. Näin varmaan tuntuukin miehestä, jolle perinteinen upseerietiikka on vierasta. Turhaa tätä asiaa on enempää selittää. Sanoma ei menisi kuiten- 49 KIRJAT kaan perille. Tietysti Suomi ei hyväksy sitäkään, että Mannerheim piti vanhoilla päivillään yhteyttä monivuotiseen saksalaiseen aseveljeensä, kenraali Erfurthiin. Kun Mannerheim puhui kunniasta, Suomen mielestä marsalkka ajatteli vain omaa jälkimainettaan. Niinkin varmaan oli, mutta eiköhän päävaikutin ollut kuitenkin siinä, että Mannerheim oli aidosti sisäistänyt sen, mitä sotilaskunnia perinteisessä mielessä on aina merkinnyt todellisille sotilaille. Kun marsalkka oman maan edun nimissä joutui toistamiseen tekemään monenlaista vastoin omia kunniakäsitteitään, sen on täytynyt vaikuttaa painajaisena vanhan miehen mieleen. Tästä näkökulmasta Suomi ei marsalkan ”kiukuttelua”, ”hurskastelua” ja ”mitä hillittömintä käyttäytymistä” kuitenkaan arvioi. Lurjuksethan maailmaa ovat yleensä johtaneet ja johtivat myös toisen maailmansodan päättyessä, mutta Mannerheim ei heidän joukkoonsa sopeutunut. Maalleen ja varsinkin itselleen hän siinä tilanteessa aiheutti vaikeuksia, mutta pysyvämpää oli se, että hänen ansiostaan kunniallisen käyttäytymisen perinne ei Suomesta kokonaan hävinnyt. Samaan suuntaan vaikutti myös niin sanottu asekätkentä, josta Juhani Suomen mieleen ei ole tullut mitään myönteistä. Rauhanvoimien ”viisaat” Sitäkin viisaampina kirjassa esiintyvät niin sanotut rauhanvoimat, jotka Suomen kuvauksen mukaan järkensä käteen ottaen pyrkivät luomaan välttämättömät hyvät suhteet Neuvostoliittoon. Valitettavasti näitä teoksessa Mannerheimin vastapooliksi otettuja voimia ei esitellä tarkemmin Paasikiveä ja jossain määrin myös Kekkosta lukuun ottamatta. Paasikiven ajattelumaailma tosin tunnetaan jo hänen päiväkirjansa perusteella varsin hyvin, eikä hän itsenäisenä sieluna oikeastaan ”rauhanvoimiin” kuulunutkaan. 50 Itse asiassa hän oli bolshevikeista paljolti samaa mieltä kuin Mannerheim, mutta toisin kuin marsalkalla hänellä oli selkeä selviytymisstrategiansa. Paasikiveä oleellisesti lipevämpi Urho Kekkonen oli ongelmallisempi tapaus, eikä Suomen Kekkosihailu ongelmaa ratkaise. Päätä pidempänä hän silti erottuu muista ”rauhanvoimista”, jotka kirjassa kyllä esiintyvät nimeltä mainiten ja sitaattien muodossa lukuisia kertoja, mutta jotka silti jäävät vain nimiksi. Todellisuudessahan heistä merkittävä osa oli Neuvostoliiton eriasteisia agentteja tai ainakin tiedottajia ja jopa suoranaisia maanpettureita. Joukossa oli myös moraalisesti kyseenalaisia henkilöitä, ja yllättävän monen ongelmana oli alkoholi. Kun nämä rauhanmiehet ja -naiset sodan jälkeen kuitenkin nousivat yhteiskunnassamme merkittäviin asemiin, he pystyivät luomaan historiankirjoitukseemme itsestään myönteisen kuvan, ja sitä kuvaa Juhani Suomi näyttää edelleen hellivän. Syynä on ehkä se, että Kekkosenkin päälle voisi roiskua jotain, jos avoimesti kerrottaisiin, mitä väkeä rauhanvoimissa oli mukana. Suomi moittii Mannerheimin eristäytymistä ja sulkeutumista vain omaan pieneen piiriinsä. Syyn pitäisi olla kuitenkin selvä. Kaikkeahan Mannerheim ei voinut tietää, mutta kyllä hän siitä oli selvillä, miten epämääräistä joukkoa hän oli saanut ympärilleen. Hän saattoi olla jokseenkin varma siitä, että sanoi hän tässä seurassa mitä tahansa, se tiedettiin jo seuraavana päivänä Moskovassa. Miltä tuntui keskustella ministerin kanssa, joka oli äskeinen käpykaartilainen tai jonka epäiltiin kielineen jo sodan aikana tietonsa vihollisleiriin? Sen sijaan, että Suomi arvostelee Mannerheimia syrjään vetäytymisestä, hän olisi voinut ihmetellä sitä, miten hyvin marsalkka sittenkin osasi peittää inhonsa tuntemukset. Poliittisen historian tietäjänä Suomi on pistämätön, mutta sama asiantunte- mus ei näytä ulottuvan varsinaisen sotahistorian alueelle. Muuten hän tuskin olisi kuvannut sotilaallista tilannetta rintamillamme elokuun alussa 1944 sanoilla ”puna-armeijan eteneminen hidastui, joillakin rintamanosilla jopa pysähtyi”. Erikoinen on myös Lapin sodan päätösvaiheen kuvaus, jonka mukaan suomalaiset jatkoivat hyökkäystään Norjan rajalla olevalle Jehkastunturille, joka ”vallattiin kiivaiden taisteluiden jälkeen”. Omaan tietooni ei Jehkastunturin ”taistelusta” ollut tähän mennessä tihkunut muuta kuin eversti Puroman ilmoitus viereiseltä Maasselvaarrilta (Muurivaara), jonka mukaan partiomme ”saapui klo 1.30 saksal. leirialueelle telttojen vielä palaessa, tutki koko alueen ja totesi asemat tyhjiksi”. Saksan ulkoministerin toimistopäälliköksi esitelty Kleist ei ollut Bruno vaan Peter Kleist. Nürnbergin ”oikeudenkäynnissä” monenlaista tunnustanut Erich Buschenhagen ei ollut eversti enää aikoihin, vaan oli jalkaväenkenraali. Hänen ”tunnustuksensa” aiheuttivat Suomen ”sotasyyllisille” aikanaan harmaita hiuksia, kuten Suomikin kertoo.Olisi ehkä ollut syytä mainita, että venäläisten sotavangiksi joutunut Buschenhagen oli altis tunnustamaan mitä vain kuteen yleensä muutkin Stalinin leireille joutuneet. 1950-luvulla vapauduttuaan Buschenhagen perui sen, mitä Nürnbergissä oli tullut kerrottua. Sampo Ahto Joulutervehdys Puolustusvoimille Asianajotoimisto LIUKSILA Ky RAVATEK OY Itälahdenkatu 20, 00210 HELSINKI puh. (09) 681 8430, www.ravatek.fi Kauppiaskatu 5, 20100 Turku, puh. (02) 2515 777 Valmistamme korkealaatuisia TIMANTTI-HYLLYSTÖJÄ Uutuutena SISUSTUSPANEELIT www.paneelit.net P. Rotola-Pukkila Oy 61800 Kauhajoki Puh. (06) 230 1000 Fax (06) 230 1060 Sähköposti: timantti@kauhajoki.fi www.timantti.com Nojanmaan teollisuusalue 57210 Savonlinna Puh. (015) 576 770 Fax (015) 576 7710 www.norelco.fi Kiitämme Hyvästä yhteistyöstä ja toivotamme Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014 Teollisuustie 2, 02880 Veikkola Puh. 020 789 1000, fax 020 789 1099 E-mail: [email protected] www.pa-hu.fi www.forcit.fi SotilasAikakausLehti 12 | 2013 51 Uutisia Historiasta Ohto Manninen Marski puhuttaa – Tuokiokuvia Päämajasta ja marsalkan kotoa Tämäkin syksy on osoittanut, että Suomen marsalkka Mannerheimista riittää puhumista ja väittelemistä. On siis syytä hämmentää keskustelua julkaisemalla muutamia huonosti tunnettuja aikalaiskuvauksia. Yksi syksyn keskustelunaiheista on ollut Suomen ja Saksan suhde talvisodan edellä. V aikutusvaltainen saksalainen sotamarsalkka Hermann Göring valitti (24.11.1939) suomalaiselle Saksanystävälle professori Bernhard Vuolteelle, että Suomi oli kylmentänyt välinsä Saksaan. Hän kertoi kutsuneensa kaksi kertaa Mannerheimin ”metsästysmatkalle”, jotta he voisivat keskustella politiikasta, mutta Mannerheim oli asettunut täysin välinpitämättömälle kannalle. Saksan lähettiläs W. von Blücher oli syyskuussa 1939 kuullut, että Mannerheim oli hermostunut Göringin lähetettyä hänelle valokuvansa: ”Mitä tuo ajattelee.” Ystävän neuvo rauhoitti marsalkan, kenraali Heikki Kekoni näet sanoi, ettei valokuvaa tarvitsisi laittaa esille – sen voisi panna laatikkoon. ”Boheemi” marsalkka Mikkelin päämajassa Mannerheimin johtamistavasta sai käsityksen hänen adjutanttinsa Ragnar Grönvall, joka talvisodan aikana oli vielä ylipäällikön ainoa adjutantti. Hän kertoi vuonna 1977: 52 ”Marsalkka oli luonteeltaan – niin kummalliselta kuin se kuulostaakin – tavallaan myös boheemi. Ainakin hänellä oli aivan suunnaton taito hetkessä tai lyhyessä ajassa improvisoida. Hän toimi aina tilanteen mukaan, olkoon tämä tilanne sitten sotilaallinen tilanne tai sanokaamme siviilitilanne taikka mikä tilanne hyvänsä vaikka niinkin hyvin arkisissa asioissa kuin ruokatilanne – niin hän toimi aina improvisoiden. Aina sen mukaan mitä tarve vaati hänen mielestään. Mannerheim kiinnitti kaikista sen aikaisista sotilaallisista johtajista eniten huomiota juuri sodan humanitäärisiin puoliin, siis sotavankien kohteluun ja myös omien joukkojen ylläpitoon jne. ja vihollisten edustajien arvokkaaseen kohteluun jne. Nämä asiat menivät osittain Punaisen Ristin ja osittain Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta.” Talvisodan aikana Mannerheimia avustajina, sihteereinä, Grönvallin lisäksi varatuomari Georg Enckell, Lastensuojeluliiton sihteeri, kouluneuvos Erik Mandelin ja vuoden 1940 puolella kenraali Heikki Kekoni. Mandelinin vanikka ja päiväkäsky influenssassa ”Kouluneuvos Mandelin avusti Mannerheimia talvisodan päämajassa, joskin varsin lyhyitä aikoja. Hän matkusteli Helsingin ja Mikkelin väliä ja myös Helsingin ja Tukholman väliä näissä kaikissa asioissa ja tällä alalla marsalkka piti häntä hyvin kyvykkäänä henkilönä. Hänellä oli omat erikoisuutensa mutta eiköhän niitä ole itse kullakin. Niistä jonkin kerran saattoi syntyä aikamoinen leikinlaskukin. Hyvin elävästi muistan, kun siinä pienessä piirissä tuolla Mikkelissä syötiin jokin ateria, niin Mandelinilla oli tapana syödä tuollaista niin kuin sotilaat kutsuivat faneerileipää [näkkileipää] ja niin äänekkäästi. Eihän sitä hiljaa voi syödä, ja marsalkka usein huomautti hänelle istuessaan siinä pöydässä, että kyllä kouluneuvoksenkin sopisi syödä jotain muuta taikka sitten niin hiljaa että mekin pystymme puhumaan tässä näin pöydän ääressä. Tällaisia letkauksia hän mielellään antoi milloin kullekin ja mielellään juuri Mandelinille, sillä hän luotti häneen näissä asioissa ja hän piti suuressa arvossa hänen tekemäänsä työtä mutta myöskin näki näitä muutamia hänen erikoisuuksiaan eikä yksinomaan faneerileivän syönnissä.” (Grönvall 1977) ”Jos menemme siihen päiväkäskyyn, joka syntyi silloin kun talvisota päättyi. Kolme ryyppyä päivässä Ylipäällikön ikääntyminen ja terveys olivat jatkosodankin aikana huolen aiheina. Tämä ilmenee siitä, että Päämajassa käyneet usein huomauttivat, ehkä hieman ihmetellen, hänen vireydestään. Tämä näkyi myös Kotijoukkojen esikunnan toimistopäällikön Eljas Erkon muistiinpanoista. SotilasAikakausLehti 12 | 2013 Kuva osoittaa ”Marskin” kyvyn mukautua olosuhteisiin, vrt. Grönvallin lausuma ”Eversti Tiainen, joka toi minulle mm. hyvän havannan Päämajasta, kertoi hyvästä ruoasta ja että Marski oli hyvässä vireessä tehden työtä 9 - 24, ottaen vaan 3 tunnin ruokapaussin (1 ryyppy aamiaiseksi ja 2 päivälliseksi). Havannat maistuvat edelleen.” (15.11.1941) ”Lokissa [so, päämajassa] oli hyvä ilma. Marski otti vastaan klo 11; piti tunnin. Kysyi vain vangeista. Työhuone koulun opettajain huone, jonka keskellä suuri pöytä. Vähän papereita. Näkyi olevan hyvässä vireessä. Jonkun verran vanhentunut. Kutsui aamiaiselle Mikkelin klubiin. Hyvä aamiainen, yksi ryyppy. Illalla olin marskin vieraana edelleen päivällisellä. Hyvä ruoka, kaksi ryyppyä, olutta, kahvia. Marski hyvällä tuulella. Keskustelu liikkui Japanissa, saksalaisissa, Norjassa. Mannerheim ihaili japanilaisia, kertoi 1905 sodasta. Birmasta. Saksalaisista oli varovainen. Kysyi mitä Ruotsi tekee jos tulee maihinlasku Pohjois-Norjaan. Sanoin, että jos mieliala on sellainen kuin se nyt on, tulee Ruotsi ottamaan Venäjän kannan. Edellyttäen että se ensin tekee voitavansa välttyäkseen sodasta. Tuli hiljaisuus jonka jälkeen kuului Marskin suusta kuin jonkun ajatuskulun loppupäätelmänä ”stackars engelsmän”! - -. Airo näkyi olevan ainoa, joka koko seurassa uskalsi olla oma itsensä. Pieni detalji. Kun Marski ei tyhjentänyt toista ryyppyään, ei kukaan koskenut omaansa. Lähestyttiin jälkiruokaa. Silloin Airo tokaisi: Sotamarsalkka, mitenkäs ryypyn kanssa, otetaanko se vasta jälkiruoan kanssa? johon marski: Kenraali on oikeassa. ja nauroi. Marski puhui aina Airon kanssa suomea, ja Airo ei koskaan puhunut muuta. Illalla tuli tieto että Majevskin pitkällä partiolla oli muutamia haavoittuneita ja että ambulanssikone oli lähetettävä sinne. Silloin Marski huomautti, että järvi on liian lähellä Suurjärveä, jossa ryssillä lentokenttä ja että sen vuoksi oli konetta suojattava hävittäjäkoneilla.” (12.2.42) Uutisia Historiasta Marsalkka oli tuolloin Inkilässä. Hän oli sairaana, Kekoni oli sairaana, hänen vävynsä Michael Gripenberg – erittäin loistava ja miellyttävä apulainen hänkin noina aikoina – hänkin oli sairaana. Tuosta joukosta minä olin ainoa terve. Se päiväkäsky oli mitä suurinta porukkatyötä. Ja alku - ensimmäinen versio – oli kyllä senlaatuinen, jos minä niitä konsepteja olisin säilyttänyt – mitä minä luulen että ei tehty, minä en tiedä joutuivatko ne Kekonille, Gripenbergille tai joutuivatko ne ehkä minulle. Kun neljästä miehestä kolme oli sairaana ja neljäs niistä oli tässä mielessä ehkä vähäpätöisin, niin kyllä se ensimmäinen teksti oli, ellei nyt ala-arvoinen, niin kuitenkin niissä oloissa vähemmän paikallaan julkaistavaksi. Silloin, minä muistan ihan elävästi, marski teki kyllä rivi riviltä tärkeitä korjauksia ja joskin hän oli sairaana tuolloin, ehkei nyt niin vakavasti mutta kamalassa influenssassa. Siinä muodossa kun se julkaistiin niin kyllä siinä oli tärkein tekijä Mannerheimin osuus, noissa oloissa ja yleensä ainakin, sillä ei hän sellaista tekstiä hyväksynyt omanaan, johonka hän ei ollut täydellisesti tyytyväinen ja tämä oli niin luonnollista, ettei sitä kukaan ottanut pahaksi vaikka tulikin korjauksia, mutta yleensähän nämä hänen apulaisensa yrittivät tehdä asiat niin hänen mielensä mukaisiksi ja myöskin hänen tyylinsä mukaisiksi, ettei nyt yleensä niin paljon korjauksia ollut. Enkä minä muista myöskään sellaista asiakirjaa syntyneen, jossa olisi ollut niin monta vaihetta kuin tässä nyttemmin tunnetussa ja ehkä arvossa pidetyssäkin päiväkäskyssä.” (Grönvall 1977) 53 Uutisia Historiasta 54 Marski arvosti mutta ei ylistänyt Erkon mainitseman Airon lisäksi on Mannerheimin lähimiehistä paljon keskusteltu Erik Heinrichsistä. Tästä todisti Ragnar Grönvall 1977: ”Näistä marsalkan alaisista kenraali Heinrichsillä oli aivan erikoinen asema. Hän oli ehkä tärkein luottamusmies marsalkan näkökulmasta katsoen tässä kirjavassa joukossa. Tämä kävi ilmi myös niistä sanonnoista, siitä kielenkäytöstä, jota marsalkka käytti kun hän puhui kenraali Heinrichsistä, hänen tehtävistään ja hänen suorituksistaan, ylipäänsä hänestä sotilaallisena johtajana. - - Mitään mairittelevia lausuntoja en hänen suustaan ole kuullut. Ylipäänsä kesken tehtävien suoritusta hänellä ei ollut tapana mitään ylistävää lausuntoa antaa. Eikä aina jälkeenpäinkään silloin kun hän katsoi asiakseen esittää kiitoksen jollekulle.” Hitlerin muotokuva Mannerheimin vireydestä kertoi Yhdysvaltain asiainhoitaja McClintock 11.5.1943: ”Marsalkan ulkonäkö ja elinvoima osoittivat täysin vääräksi sen melko epävarman tiedon, jonka olin saanut sanomassani (7.5.) mainitulta kenraalilta. Keskustelumme paljasti myös kenraali Kekonin olleen 100-prosenttisesti väärässä, kun hän antoi ymmärtää, ettei vapaaherra Mannerheimiä ole pidetty selvillä Suomen hallituksen aikomuksista. Marsalkka oli hoikempi kuin hänet viimeksi nähdessäni, mutta hän näytti saaneen takaisin terveytensä ja hänen henkensä oli kristallinkirkas. Kun marsalkka Mannerheim näytti minulle taloaan, huomasin Hitlerin öljyvärimuotokuvan asetettuna erään tuolin selkänojaa vasten. Vapaaherra Mannerheim sanoi Hitlerin antaneen sen hänelle syntymäpäivänä tilaisuudessa, jota hän nimitti ”Hitlerin odottamattomaksi vierailuksi luonani viime vuonna”. Hän huomautti, että ”ihmiset, jotka tuntevat näitä asioita, sanovat sen taiteelliselta kannalta katsottuna olevan sangen hyvää työtä.” Hitlerin muotokuva oli ainoa huoneessa oleva maalaus: kaikki muut oli irrotettu kehyksistään ja viety pois pommituksen varalta. Huomautin, että marsalkka on korjannut talteen arvokkaammat maalaukset. Hän myönsi ja sanoi niiden olevan säilössä erään pankin holvissa. Hitlerin kasvoissa oli ilme, jossa havaitsi korvikeankaruuden ja päättäväisyyden tavanmukaisen yhdistelmän, ne muistuttivat mystikon kasvoja, joka on nielaissut karvaan palan.” Maailman paras pieni armeija? Mannerheimin näkemyksistä McClintock raportoi: ”Saksalaisten painostuksesta marsalkka Mannerheim sanoi kategorisesti, etteivät saksalaiset ole koskaan uhanneet miehittää Suomea. Hän sanoi melko yrmeästi, että hän tulee vastustamaan miehitystä, tulkoonpa se miltä taholta tahansa. Kun huomautin, että Suomen armeija on kenties maailman paras pieni armeija, vanha gentlemanni hymyili säteilevästi ja sanoi: ’Melkein’. Hänen politiikkansa pääkohdat voitaneen esittää seuraavasti: Hän on päättänyt käyttää hyväkseen kanssasotijan suhdetta Saksaan saadakseen viimeistä rahtua myöten sen tuen, jota se antaa Suomelle Venäjää vastaan, ja sitten luottaen siihen, että Suomi pystyy omien sotavoimiensa avulla selviytymään sodasta. Meidän oikeutta rakastavien amerikkalaisten tulisi hänen käsityksensä mukaan antaa Suomen olla rauhassa ja ymmärtää sen aseman suunnattomia vaikeuksia.” Mannerheim kielen käyttäjänä Kenraali Grönvall valotti vuonna 1977 myös Mannerheimin muistelmaprojektin varhaisvaiheita: ”Mannerheim puhui Grönvallin kanssa muistelmistaan ja siitä, kuka voisi sen hänen puolestaan tehdä, hänen sanelunsa mukaan tai hänen muistiinpanojensa varassa. Kerrankin oli sellainen suunnitelma, että Frans G. Bengtsson tekisi sen. Lähinnä siinä mielessä, että silloin kielenkäyttökin tulisi sellaiseksi, että ruotsia taitavat lukisivat sen suuremmalla nautinnolla kuin ehkä Mannerheim itse tai joku muu apulainen siihen pystyisi. Kahdenkeskisissä keskusteluissa oli puhe tästä Bengtssonista ja marski oli erittäin hänen kannallaan, sillä ilmeisesti hän ihaili hänen tyyliään yhtä paljon kuin Grönvall, tyyliään ja tapaa kirjoitella melko leikiten vakavistakin asioista, mutta täsmällisesti. Mutta tähän ehdotukseen Mannerheim minun sanomattakin loppujen lopuksi huokaillen sanoi jotain sen tapaista, että eihän tällaista itsenäistä tiedemiestä ja kirjailijaa voi vaivata tämäntapaisilla asioilla. Sehän on sula mahdottomuus, jättäkäämme tämä ajatus. Muistelmiin piti materiaalia kerätä sieltä täältä. Milloin Mannerheim jotain kirjoitti, olkoon että hänellä oli moniakin apulaisia, siis teknisiä työntekijöitä, niin jokaiseen asiakirjaan - pitkään ja lyhyeen hän aina lopullisesti painoi oman leimansa. Ja näin ollen minulla on semmoinen omakohtainen kokemuskin niistä sadoista ehkä tuhansistakin asiakirjoista, jotka minä jouduin hänen puolestaan kirjoittamaan - kun ottaa kaikki pikku paperit lukuun niin niitä tulee näin monia - niin yhden ainoan hän hyväksyi sellaisenaan ja se oli päiväkäskykohdan ja siitä minä olin erittäin ylpeä. Mutta se oli ainoa. Muihin hän. aina lisäsi jonkin sanan, pyyhki toisen pois. Melko vähäpätöisiä korjauksia näin pintapuolisesti katsoen, mutta kun näki lopputuloksen niin ne aina olivat asiallisia. Hän oli tälläkin alalla taituri.” Saara Jantunen Sotatieteiden tohtori Viestintä on johtamista – ja siksi vaikeaa Asevoimien viestintä elää uudenlaisessa viestintäkulttuurin maailmassa. Se ravistelee asevoimien mainetta ja uskottavuutta. Asevoimissa paine viestinnän kulttuurimuutokseen kasvaa “informaatiotaistelu” kerrallaan.Tämä artikkeli tiivistää viestinnän tutkimuksen näkökulmasta sen, mikä tämän hetken strategisen viestinnän käytännöissä on ongelmana ja millaisia haasteita ne ovat tuoneet Yhdysvaltain asevoimille. Näiden ongelmien tunnistaminen on myös tie niiden ratkaisuun. A s e vo i m a t j o u t u v a t kamppailemaan uskottavuudestaan yhä avoimemman ja hallitsemattomamman viestintäkulttuurin aikana, jolloin muutostarve perinteisestä hierarkkisesta viestinnän johtamiskäsityksestä monisäikeisiin vuoropuheluihin on ilmeinen. Strategisessa viestinnässä, josta tässä artikkelissa käytetään esimerkkinä Yhdysvaltain konseptia, SotilasAikakausLehti 12 | 2013 tätä ei kuitenkaan ole pystytty huomioimaan. Kysymyksen siitä, kuinka viestintä liittyy sotilaiden toimintaan tai sotilasjohtamiseen kuulee aina silloin tällöin. Samaan aikaan on ihmetelty, miksi Afganistanin ja Irakin sotien strateginen viestintä on epäonnistunut, vaikka resurssit onnistuneeseen viestintäkampanjaan ovat koko ajan olleet olemassa. Hol- lywoodin viihdekoneisto, CNN ja muu mediateollisuus on tehokkaasti valjastettu tukemaan amerikkalaista tarinaa 2000-luvun sodista. Viestinnän kehitys 1900-luvulla Jotta strategisen viestinnän ongelmien laatu olisi ymmärrettävissä, on katse käännettävä hetkeksi viestinnän tutkimuksen historiaan ja siinä 1960-luvun jälkeen tapahtuneisiin muutoksiin. Usein sota- ja kriisiajan viestinnän yhteydessä Lasswelliin ja hänen aikalaistensa propagandamalliin viitataan leikkisästi “klassikkona”. Vitsi syntyy siitä ajatusleikistä, että voisimme nykypäivänä tuottaa puhtaasti omien tarpeidemme mukaista, tehokkaisiin vaikutuksiin pyrkivää viestintää, ja vieläpä käyttää siitä tätä negatiivisen mielleyhtymän aiheuttavaa propaganda-käsitettä. Kuitenkin propaganda on tosiasiassa lähempänä asevoimien viestintää kuin haluamme myöntääkään. 55 Klassinen propagandamalli edustaa aikakautta, jona viestinnän tutkimus keskittyi joukkoviestintään, eli suurille massoille viestimiseen. Viestinnän teoriakenttää leimasivat behavioristiset käsitykset ihmisestä viestinnän vastaanottajana (stimulus > object > response) sekä viestinnästä tiedon yksisuuntaisena siirtona. Tällä aikakaudella kuitenkin myös testattiin ja kumottiin viestinnän tutkimuksen alkuvaiheessa asetettuja hypoteeseja: viestinnän vaikutukset osoittautuivatkin vähäisemmiksi kuin oli aikaisemmin luultu. Aikakautensa tuotteena viestinnän tutkimus keskittyi vaikutusten tutkimukseen, sillä mielipiteiden muokkaamiselle oli luonnollisesti 30- ja 40-luvuilla käyttöä. 1900-luvun ensimmäinen puolikas olikin niin sanotun prosessi- eli siirtonäkökulman aikaa. Tätä aikakautta leimasivat propagandan lisäksi informaation ja tiedottamisen käsitteet, joihin sisältyi ajatus ylhäältä alas siirtyvästä tiedosta, joka pyrittiin saattamaan vastaanottajan hyväksymäksi ja jonka avulla yleisöön voitaisiin vaikuttaa halutulla tavalla. Siirryttäessä 1970-luvulle viestinnän tutkimuksessa, kuten muissakin sosiaalitieteissä, tapahtui suuri muutos. Viestinnän tutkimuksessa tämä muutos merkitsi ennen kaikkea sitä, että ajatus viestinnästä mittaritieteenä hylättiin. Viestinnän tutkimuksen kentällä ymmärrettiin, että viestintä on monimutkainen, sosiaalinen prosessi, jonka syy- ja seuraussuhteet eivät ole suoraviivaisia ja siksi sellaisenaan mitattavia. Siirtonäkökulmaa edustava koulukunta havahtui viestinnän vaikutusten mittaamisen mahdottomuuteen. Ymmärrettiin, että ainoa tapa tutkia ihmisten kokemusta on hei- 56 dän viestimänsä kokemuksen tulkinta. Tämä niin sanottu kielellinen käänne ohjasi tutkimuksen ihmisten tuottamien diskurssien analyysiin. Näin siirtonäkökulman rinnalle syntyi merkityskoulukunta, joka ymmärsi viestinnän ennen kaikkea yhteisyytenä, sen diskursiivisena tuottamisena ja tämän tuottamisen tulkintana. Syntyi ymmärrys siitä, että viestinnän suorien vaikutusten mittaamisen sijaan olisi päästävä ihmisten “pään sisään” - ja että se onnistuisi ainoastaan heidän tuottamiensa diskurssien kautta. Viestinnän vaikutusten tutkimus siirtyi laboratorioista yhteiskuntaan. Kun nyt tässä valossa tarkastelemme esimerkiksi Yhdysvaltojen vuoden 2009 strategisen viestinnän konseptia, on yhdennäköisyys viestinnän “old school”-malliin ällistyttävä. Konsepti ilmoittaa viestinnän olevan viestin siirtoa viestijältä vastaanottajalle, joka puolestaan tulkitsee viestin omista lähtökohdistaan, ja sitten joko hyväksyy tai hylkää sen. Tässä kohtaa konseptin lähdeviite osoittaa viestinnän teoriaoppaaseen, joka on julkaistu vuonna 1960. On ilmeistä, että Yhdysvaltain asevoimilla on syynsä pitää kiinni joukkoviestinnän toimintamallista, joka on alun perinkin syntynyt palvelemaan mitattavien joukkovaikutusten luomisen tarvetta. Tässä on kuitenkin omat ongelmansa. Strategisen viestinnän ongelmat Strategisen viestinnän nykymallit ovat ongelmallisia monella tapaa. Ensimmäinen ja kenties ilmiselvin lienee selväsanainen kiinnittyminen viestinnän vanhaan malliin. Tämä tarkoittaa sitä, että behavioristiseen ihmiskuvaan ja viestinnän malliin sitoutunut organisaatio on hyvin yksinäinen aikana, jona muut toimijat kilpailevat yleisöstä dialogisen ja jatkuvasti avoimemman vuorovaikutuksen avulla. Toinen ongelma on asevoimien keskittyminen viestinnän vaikutusten mittaamiseen: kuinka mitata vaikutuksia, jos luotettavaa mittaustapaa ei ole? Tämä ongelma on yhteinen niin 1900-luvun alun viestinnän tutkimukselle kuin 2000-luvun kineettisille ja ei-kineettisille vaikutuskeskeisille doktriineille yleisesti. Effects Based Operations on esimerkki doktriineista, joiden kriitikoiden lista on pitkä juuri mittaamisen ongelmallisuuden takia. Strateginen viestintä on osa vaikutuskeskeistä keinovalikoimaa, joka pitää asevoimia kiinni vanhassa viestinnän käsityksessä. Mikäli strategista viestintää kehitettäisiin kuten viestintää asevoimien ulkopuolella, se joutuisi hylkäämään joukkoviestintäaikakauden teorian ja korvaamaan sen päivitetyllä näkökulmalla, joka ei enää perustu viestinnän kontrolloitavuuteen, mittaamiseen, ennustettavuuteen tai suoraviivaiseen vaikuttamiseen. Toisin sanoen strateginen viestintä painiskelee samojen kysymysten ja ongelmien kanssa, jotka tekivät lopun vastaavasta tutkimusperinteestä 1960-luvulla. Käsitys kontrollista määrittää asevoimien viestintää hyvin pitkälle. Asevoimissa vallalla oleva kontrollin kulttuuri perustuu käskyille ja valvonnalle. Tällä hetkellä yhteisyyttä pyritään tuottamaan yhden sanoman strategialla, jossa oleellista ei ole itse sanoma, vaan yhtenäisyyden hallintakeinot. Yhtenäisen sanan ja sanoman sijaan yhtenäisyyttä on keskustelu- yhteyden löytyminen. Viestinnän haasteita ei pidä pyrkiä ratkaisemaan lakaisemalla ongelmia yksisuuntaisen yhtenäisyys-viitan alle. Perustavanlaatuinen ongelma on hallintaan ja kontrolliin perustuvan toimintamallin ja 2000-luvun viestinnän todellisuuden ristiriita. Miksi kehittää toimintamalleja, jotka perustuvat rajoituksiin, kun kulttuuri ja teknologinen kehitys ovat jo kauan tavoitelleet entistä nopeampia ja yksilökeskeisempiä viestinnän käytäntöjä? Kun viestintä perustuu yhtenäistämisen ja sanoman “synkronisoimisen” periaatteille, jää pyrkimys hiljentää ristiriitaa aiheuttavat äänet ainoaksi hallinnan keinoksi. Tämän tyyppinen epäsymmetrian tavoittelu toimii kuitenkin itseään vastaan. Vaikenemisen sijaan aikaansaadaan epävirallisten tarinoiden ennalta-arvaamattomia purskahduksia, jotka syntyvät, kun yksilöt etsivät vaihtoehtoisia tapoja ilmaista itseään, omilla ehdoillaan. Nykypäivänä se ilmenee mm. mediakulttuurissa, johon sotilaatkin osallistuvat. He kertovat omaa tarinaansa toimintaympäristöstään, eivätkä heidän tarinansa ole läheskään aina virallisen strategisen kertomuksen mukaisia. Ihmisillä on halu päästä mukaan keskusteluun, eivätkä he välttämättä halua toistaa strategisen viestinnän virallista totuutta. Kulttuurin lisäksi viestinnän ongelmat näkyvät siis käytännöissä. Läpinäkyvyys puuttuu. Strategisella tasolla kerrotaan tarinoita hyvistä teoista ja aikeista, mutta tarinoiden takaa löytyy kuitenkin valheita ja kyseenalaisia tekoja. Strategisen ja taktisen tason välillä on kuilu, ja strategisen viestinnän yksi suurimmista käytännön on- SotilasAikakausLehti 12 | 2013 gelmista onkin niin sanottu saydo gap. Kentällä saatetaan toimia toisin kuin julkisuuteen halutaan kertoa, esimerkiksi kiduttaa vankeja tai pilailla vihollisen ruumiilla. Kun kuvat kyseisistä tapahtumista löytyvät myöhemmin internetistä, murenee koko operaation strateginen kertomus. Läpinäkyvyys ei toteudu, kun todellisuus ei vastaa virallista totuutta ja sen asettamia ihanteita. Sen seurauksena Saksassa on pistetty sivuun puolustusministeri, ja Yhdysvalloissa käydään taistelua tietovuotajasotilaiden toimia vastaan. Ratkaisu 1:Viestintä on johtamista Tohtori Richard I. Lesterin Yhdysvaltain Ilmavoimien eri organisaatioissa palvelevien yli 500 johtajan keskuudessa toimeenpaneman tutkimuksen mukaan “ineffective communication was rated as the number one concern.” Viestintä on asevoimien huolen aiheena syystä. Se on ainoa konkreettinen johtamisen resurssi. Sen avulla siirretään tieto strategiselta tasolta sekä organisaation ulkopuolelle, että taktiselle ja operatiiviselle tasolle. Viestintä on myös ainoa keino rakentaa yhteys eri toimijoiden välille ja vaikuttaa muiden ihmisten toimintaan. Se on hyvin konkreettinen johtamisen työkalu, jolla ei välttämättä voiteta sotia, mutta jonka puutteiden ja epäonnistumisten takia sotia hävitään. Hyvä ja toimiva viestintä tukee organisaation strategisten päämäärien tavoittamista, mutta huono ja toimimaton viestintä tekee päämäärät tavoittamattomiksi. Viestintä- ja johtamiskulttuurissa on eittämättä tapahtunut muu- tos, eikä nykyaikainen johtaminen enää perustu käskyihin, hierarkiaan, tai muodolliseen arvovaltaan, johon sotilaskulttuuri on aina perustunut. Viestinnän oireet ja ongelmat ovat kaikki jollakin tavalla kytköksissä tähän kulttuurinmuutokseen, eikä mikään asevoima tule menestymään, jollei tätä muutosta huomioida viestinnän strategian suunnittelussa ja toteutuksessa. Asevoimat eivät enää ole johtoasemassa sodan ja kriisien viestinnässä, vaan joutuvat kilpailemaan ja tekemään yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Jos asevoimat pelaavat puhtaasti omilla säännöillään, ne saavat pelata hyvin yksinäistä peliä. Viestintä tulee ymmärtää proaktiiviseksi maineenhallinnaksi, jolla legitimoidaan oma asema ja toiminta. Maine voi kehittyä vain vuorovaikutuksessa muiden toimijoiden kanssa. Ratkaisu 2: Informaatiosta vuorovaikutukseen Yhdysvaltain strategisen viestinnän konsepti on esimerkki viestinnän konseptista, joka on puhtaasti prosessi- ja johtamismalli. Se määrittelee vastuut ja toimintatavat, mutta ottaa sisältöihin kantaa hyvin rajallisesti. Ollakseen toimiva, viestinnän strategian on kuitenkin otettava kantaa sekä toteutukseen että sisältöihin. Strategisen viestinnän tyyppisten prosessimallien ongelma on siinä, että ne korostavat tiedon siirtämisen merkitystä enemmän kuin sisältöjä, jolloin tullaan siihen ongelmaan, josta myös strategista viestintää on kritisoitu. Viestinnän tehokkuus perustuu siihen, kuinka hyvin se 57 pystyy tukeutumaan kontekstiin ja tuottamaan tiedollisesti mielekkäitä merkityksiä. Jos viestejä viljellään ilman, että niiden merkityksekkääseen tulkintaan sopivaa kontekstia ei samaan aikaan aktiivisesti rakenneta, muuttuvat viestit merkityksettömäksi hälinäksi informaatioympäristössä. Tämä siirtokoulukunnan ongelma on korjattavissa siirtymisellä merkityskoulukunnan puolelle. Siirtyminen kuitenkin edellyttää viestinnän hallinnan ja kontrollin periaatteista luopumista, sekä sen ajatuksen hyväksymistä, että viestintä on vuorovaikutusta, eikä niinkään suoraviivaista vaikuttamista. Kun asetetaan vastakkain käsitteet informaatio ja vuorovaikutus, sotilasviestinnän ongelma ja tämän ongelman ratkaisu alkavat selkeytyä. Asevoimien sisäisissä diskursseissa on perinteisesti puhuttu juuri informaatiosta. Se on tietoa, jota vastaanotetaan ja jota tuotetaan, se on luonteeltaan aina yksisuuntaista, eikä siihen liity minkäänlaista sosiaalista vuorovaikutusta. Strateginen viestintä sisältää kuitenkin myös sosiaalisen ulottuvuuden esimerkiksi sidosryhmäviestinnässä, jolloin informaatio-käsite täytyisi pystyä korvaamaan kaksisuuntaisella vaihtoehdolla, kuten dialogilla tai vuorovaikutuksella. Tämä ei merkitse epäsymmetrisen asetelman täydellistä hylkäämistä, vaan se on yksi työkalu viestinnän keinovalikoimassa. Vaikutuksiin voidaan pyrkiä dialogin avulla. Tällä hetkellä vallalla oleva vaikuttamisen käsite on teoreettinen ennemmin kuin käytännönläheinen. Tä- 58 män takia sen jalkauttaminen strategiasta käytäntöön on ollut ongelmallista ja aiheuttanut ennemminkin toteuttamisen monimutkaistumista, kuin tuonut sille käytännön toteuttamiskeinoja. Vuorovaikutuksen mallia ei pitäisi nähdä uhkana vallitsevaa asiantilaa kohtaan, vaan mahdollisuutena koeajaa uusia toimintatapoja. Tällöin voidaan keskustella yhdessä siitä, millainen viestintä on päämäärän parhaaksi. Vuorovaikutuksen kulttuuri huolehtisi siitä, että kriitikot eivät leimautuisi vastustajiksi – mikä taas on riskinä hierarkkisessa, yksisuuntaisessa mallissa. Suomi ja sen puolustusvoimat on sen verran omaperäinen ja pieni, että voisimme kehittää viestinnän toimintatapoja hyvinkin nopeasti. Suomessa ei tule “benchmarkata” viestinnän konsepteja muilta. Silloin syyllistyisimme kopioimaan muiden virheet, emmekä tunnistaisi sitä tosiasiaa, että Suomi elää hyvin erilaisessa turvallisuuskulttuurissa kuin sotaakäyvät maat. Meidän tulee osata soveltaa, kehittää ja innovoida uudenlaista viestintäkulttuuria, joka perustuu vuorovaikutukselle – niin kuin olemme historian saatossa ennenkin osanneet tehdä. Vuoropuhelu on Suomen tie Lisää aiheesta: - Jantunen, Saara. 2013. Strategic communication : practice, ideology and dissonance. Maanpuolustuskorkeakoulu, Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos, julkaisusarja 1: No. 11. - Pietilä, Veikko. 1997. Joukkoviestintätutkimuksen valtateillä: tutkimusalan kehitystä jäljittämässä. Tampere, Vastapaino. - Rosanvallon, Pierre. 2008. Vastademokratia: Politiikka epäluulon aikakaudella. Suom. Tapani Kilpeläinen. Tampere, Vastapaino. Elämme aikaa, jota ranskalainen politiikantutkija Pierre Rosanvallon nimittää kirjassaan Vastademokratia “epäluulon aikakaudeksi”. Epäluulo nykyyhteiskunnassa on Rosanvallonin mukaan johtanut siihen asetelmaan, että kansa kohdistaa erilaisia pakotteita valtaapitäviä kohtaan. Nämä pakotteet voivat olla valvontaa, ilmiantamista, tai arvostelua. Käytännössä nämä keinot ovat tapoja haastaa valtaapitävä vuoropuheluun ja pakottaa se dialogin avulla lunastamaan legitimiteettinsä. Ilman vuoropuhelua legitimiteettiä ei nyky-yhteiskunnassa enää ole. Länsimaisten asevoimien viestintää vaivaa se ongelma, että niissä ei ole ymmärretty kielellistä käännettä. Kielellinen käänne tarkoittaa siirtymistä yksisuuntaisesta viestinnästä kaksisuuntaiseen, aitoon vuoropuheluun. Jukka-Pekka Virtanen Everstiluutnantti Kirjoittaja palvelee Maavoimien esikunnan suunnitteluosastolla Maavoimien verkkotaistelukyky – osa voiton kaavaa? Verkkojen merkitys sodankäynnissä on ymmärretty jo aika päiviä sitten - vai onko sittenkään? Tässä artikkelissa tarkastellaan maavoimien verkkotaistelukykyä osana Maavoimien taistelu 2015 -konseptia. Uudet verkottuneet viesti- ja tietojärjestelmät muodostavat yhdessä muiden taistelukentän järjestelmien kanssa yhä monitahoisemman ja -kerroksisemman systeemisen kokonaisuuden, jonka hallinta edellyttää sekä johtajilta että taistelijoilta entistä parempaa osaamista. A sian arkipäiväistyessä, näyttää verkoista aiheutuva uhka unohtuvan aika ajoin, nousten esille erinäisten tapahtumien yhteydessä. Esimerkkeinä Edward Snowdenin paljastama Yhdysvaltain tiedusteluohjelma, sähköpostin käyttöä häirinneet salasanakyselyt tai vaikkapa haittaohjelma, joka ilmoittaa poliisin lukinneen tietokoneesi lapsipornon johdosta. Lähihistoriassa verkkosodankäynti on näyttäytynyt varsin teknisenä SotilasAikakausLehti 12 | 2013 kokonaisuutena ja vasta viime vuosina mukaan on tuotu strategisia, jopa operatiivisia ajatusmalleja. Myös ihmisten välisen kanssakäymisen merkitys on ymmärretty. Maavoimien uudistaessa taistelutapaansa pohdittavaksi jääkin onko tekniikoiden ja strategis-operatiivisten toimintatapamallien väliin jäämässä kuilu, joka vaikeuttaa ratkaisevasti verkkosodankäynnin tehokasta kehittämistä ja ennen muuta toimeenpanoa osana maavoimien taistelu 2015:ttä? Johtamisjärjestelmien ratkaiseva merkitys Muun verkoissa tapahtuvan toiminnan tavoin, on verkkotaistelu kehittynyt satunnaisten henkilöiden ja ryhmien puuhastelusta kohtia suuresti resursoitua ammattimaista järjestelmällisyyttä. Muutos jatkuu, mutta perusasetelmassa verkkotaistelun tulisi myös tulevaisuudessa olla väline – ei päämäärä. Uhkan ja miksipä ei myös mahdollisuuksien näkökulmasta tarkastellen on syytä korostaa sitä, ettei verkkosodankäyntitoimenpiteitä tehdä pelkästään verkoissa, vaan keinot ovat moninaiset kattaen kaikki taistelulajit ja -tavat. Ei ole heikkous tunnustaa, että tähän monimutkaisuuden kokonaisuuteen kytkeytyy valtaisa määrä asioita, joiden täydellinen tunnistaminen ei liene koskaan mahdollista? Mielenkiintoiseksi ja samalla ajankohtaiseksi tietoverkko- ja kybersodankäyntikykyjen kehittämisen tekee vuoden 2015 alussa voimaan astuva puolustusvoimauudistus, joka on paljon muutakin kuin organisaa- 59 www.thenewsribe.com Yhdysvaltalaisen teknikon Edvard Joseph Snowdenin paljastama Yhdysvaltain tiedustelupalvelun huippusalainen tiedusteluohjelma on esimerkki verkoissa käytävistä ”sotatoimista” ja siitä, miten media käsitteellistää aiheen inhimillisellä ulottuvuudella. tioiden alasajoa. Maavoimat uudistaa vastaavalla aikataululla alueellisten joukkojen taistelukonseptia, joka tunnetaan nimellä ”Maavoimien taistelu 2015”. Konsepti uudistaa taistelutavan ohessa joukkorakennetta, johon käynnissä olevat hankkeet tuottavat mittavan määrän uusia suorituskykyjä. Maavoimat ei esimerkiksi hanki johtamisjärjestelmäänsä hyllytavarana, vaan kehittää rohkeasti omista lähtökohdistaan seuraavan sukupolven viesti- ja tietojärjestelmiä kiinteässä yhteistyössä yritysten ja tiedeyhteisöjen kanssa. Taistelukonseptin toimeenpanossa johtamisjärjestelmät ovat merkittävässä asemassa ja voidaan perustellusti todeta, ettei uudistetun taistelutavan toimeenpano onnistu ilman käynnissä olevaa johtamisjärjestelmämuutosta. Johtamisjärjestelmien korostunut merkitys nostaa verkkosodankäynnin elementit aivan uuteen asemaan. Kiihtyvän teknologiakehityksen ja lyhenevien elinkaarien rinnalla haasteen tai miksipä ei jopa mahdollisuuden juuri verkkosodankäynnin 60 näkökulmasta tuo uusimuotoisten taisteluosastojen rinnalle jäävät vanhemmalla kalustolla varustetut joukot, joita maavoimien sodan ajan vahvuudessa säilyy varsin mittava määrä. Toinen ehkä vieläkin mielenkiintoisempi näkökulma syntyy pääesikuntajohtoisista yhteisen vaikuttamisen resursseista, jotka näyttelevät merkittävää roolia erityisesti sotatoimien ratkaisuvaiheissa. Tämä korostaa myös puolustushaarojen välistä yhteistoimintaa, joka sekin perustuu lähes täysin verkkoihin sekä järjestelmien ja laitteiden yhteentoimivuuteen. Myös kehitystyön kohteena oleva paikallispataljoonakonsepti tuo tähän uudenlaista näkökulmaa. Kieltämättä juuri tekniikoiden alati kiihtyvä kehitys korostaa verkostopuolustuksen merkitystä ja on omalta osaltaan pakottanut rakentamaan kybersodankäynnin suorituskykyjä. Toisaalta tämä ei ole nykypäivänä pelkästään sotaväen haaste, vaan sen tärkeyteen on herätty laajasti koko tietoyhteiskunnassa. Ihmisten teknologiaosaami- nen on syventynyt ja tietotekniikan hyödyntäminen kuuluu lähes jokaisen kansalaisen perustoimintoihin. Tietotekniikka on arkipäiväistynyt merkittävällä tavalla, joka kehityspolkuna voidaan tunnistaa myös puolustusvoimissa. Kaupallisen teknologian käytön yleistyessä kehitys jalkauttaa taistelunjohtojärjestelmät perusyksiköihin ja päätelaitteet lähes jokaiselle taistelijalle. Toki matkaviestimet ja erityisesti älypuhelimet ovat tehneet tämän siviilimaailmassa jo aika päiviä sitten. Suomalainen verkkosodankäynti – huono kopio suurempien mallista? Sanomattakin on selvää, että tietoverkot ovat keskeinen osa tämän päivän taistelukenttää – tulevaisuudesta puhumattakaan. Vastaavalla tavalla, kun meillä on oikeus puolustaa maa- , meri- ja ilmatilaamme vihollisen hyökkäyksiltä, tulee meillä olla oikeus puolustaa tietoyhteiskunnan verkkoja ja järjestelmiä – tarvittaessa myös sotilaallisin keinoin. Arvatenkin asia on äärimmäisen haasteellinen ja edellyttää politiikoilta rohkeita päätöksiä jo syvässä rauhan tilassa – tässä on hyvä seurata millaisia päätöksiä lähialueella olevat valtiot tekevät. Verkkosodankäynnin luonteesta ja toimintatavoista johtuen on siihen valmistauduttava kaikilla tasoilla niin siviili- kuin sotilasyhteisöissä. Tähän pätee varsin mainiosti sanonta ”yhtä vahva, kuin heikoin lenkki”, sillä on turha uskotella, että verkkoulottuvuus jäisi vastustajalta käyttämättä. Pohdintoihin nouseekin kysymys: Mitä on suomalainen verkkosodankäynti tai tietoverkkopuolustus? Kopioimmeko edelleen- J-P Virtanen Vain yksinkertaiset ratkaisut toimivat sodassa Maavoimat ei hanki seuraavan sukupolven M18-johtamisjärjestelmään hyllytavarana, vaan kehittää sitä integraatio- ja kenttätestein omista lähtökohdistaan kiinteässä yhteistyössä yritysten ja tiedeyhteisöjen kanssa. kin suurvaltojen toimintamalleja sellaisenaan, jotka aktiivisimmat pyrkivät lähes väkipakolla jalkauttamaan meikäläisiin toimintamalleihin? Toki tässä on paljon hyvääkin – ”pyörää ei kannata keksiä uudelleen” ja ”rusinat kannattaa kerätä pullasta”, mutta tunnistan myös uhkan, jossa juuri kansallisista lähtökohdista ja ennen muuta resursseista tehty kriittinen tarkastelu jää liian vähälle. Onnistumisen edellytyksenä on huolellisesti rakennettu vastuunjako ministeriön, Pääesikunnan ja puolustushaarojen välillä. Käytännön tasolla verkkosodankäynti kytkeytyy ratkaisevasti operaatioturvallisuuden kokonaisuuteen. Kysymys on ennen muuta tiedon eheydestä, käytettävyydestä ja luottamuksellisuudesta. Perusteiksi meidän on arvioitava, mistä tiedoista olemme itse toiminnan kannalta riippuvaisia. Vastaava pohdinta on tehtävä viholliselle elintärkeästä tiedosta. Liittämällä näihin tiedon ajallinen tarve, eli se milloin tieto pitää olla käytössä, voidaan jo varsin malSotilasAikakausLehti 12 | 2013 likkaasti rakentaa toiminta-ajatusta verkkorakenteista, tiedonsiirtotarpeista sekä salaus- ja taltiointiratkaisuista. Rinnalla voimme pohtia sitä, vastaako johtamisen konsepti ja toimintamallit tilanteisiin, joissa yhteydet ovat poikki ja sähköiset järjestelmät lamautuneita. Pitämällä tehtävätaktiikan periaatteet keskiössä, voimme myös perustellusti arvioida, milloin ylemmän johtoportaan komentopaikan puuttuminen verkoista alkaa oikeasti vaikuttaa alemman johtoportaan toimintaan ja milloin viimeistään tarvitaan ”peliliikkeitä”? Hyvä on myös pohtia sitä, pitääkö kaiken tiedon olla järjestelmissä vai voisiko osa siitä olla edelleenkin taltioituna pelkästään ihmisten aivoihin, joista viime vuosina on tullut enintään varmuuskopiointiin soveltuvia tietovoimaloita. Ja tulisiko tärkeimmät asiat hoitaa jollain muilla tavoin kuin järjestelmiä hyödyntäen – esimerkiksi henkilökohtaisina tapaamisina? Paraskaan järjestelmä kun ei korvaa alaisten tuntemusta ja suullisen käskyn tehokkuutta. Viestijärjestelmien näkökulmasta tarkastellen on tietoverkkosodankäynnin toimintaympäristössä tapahtunut muutakin kuin pelkkää teknistä kehitystä. Vielä viime sodissa vallitsi vahva viestiyhteyskeskeinen ajattelumalli. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä siirryimme materiaalitilanteen kehittyessä verkkoajatteluun, jolloin tosiasiallisesti elementit verkko-operaatioihin alkoivat pikku hiljaa syntyä. Viestitoiminnan rinnalla kehittyi myös elektroninen sodankäynti, joka alkuaan keskittyi radioyhteyksien kuunteluun ja tulkintaan laajentuen aikojen saatossa myös vaikuttamisen osa-alueille. Elektronista sodankäynti voidaankin hyvällä syyllä pitää verkkosodankäynnin esiasteena. Teknisen kehityksen edetessä verkkoajattelu muuttui yhtymän viestijärjestelmähankintojen siivittämänä järjestelmäajatteluksi. Verkkoja ja järjestelmiä oli ryhdyttävä valvomaan, joka tietotaidon ja tekniikan kehittyessä avasi mahdollisuuden myös verkkojen avulla tapahtuvaan vastustajan johtamisjärjestelmien tiedusteluun ja häirintään. Tietoliikenteen, järjestelmien ja ohjelmistojen lisäksi verkkosodan kohteena ovat niin ylläpitäjät kuin käyttäjätkin. Järjestelmiin tunkeutuminen ja haittaohjelman asentaminen on mahdollista yhtälailla normaali- kuin poikkeusoloissa. Haittaohjelma voidaan syöttää järjestelmiin esimerkiksi normaaliolojen aikaisessa ylläpidossa laitteiden ollessa verkkovarastoituna. Virus voi päästä järjestelmiin myös inhimillisen virheen tai selkeän laiminlyönnin seurauksena. Samoin 61 poikkeusolojen aikaisten huolto- ja täydennystoimenpiteiden yhteydessä suoritettavat laite- ja ohjelmistopäivitykset tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden vastustajalle. Tämän seurauksena järjestelmät eivät toimi halutulla tavalla – tykistö ei ammu tai ampuu pahimmassa tapauksessa haittaohjelman saastuttamalla maalitiedolla omia joukkoja! Teknisestä kehityksestä huolimatta kansallinen puolustus rakentuu tulevaisuudessakin reserviläisten ja heidän osaamisensa varaan. Kaadereiden vähäisyys ja sodan kitka korostavat tietoverkkosodankäyntikykyjen kehittämisessä valittujen teknisten ja toiminnallisten ratkaisumallien yksinkertaisuutta. Teknisinä keinoina voidaan käyttää muun muassa jakelunhallintaa, palveluluetteloita, verkkovarastointia osana ohjelmoitavan elektroniikan ylläpitoa, pääsyoikeuksien rajaamista sekä tietoliikenteen ja palveluiden valvontaa, jonka tulisi olla mahdollisimman pitkälle automatisoitua. Toiminnallisesta näkökulmasta menestyminen verkkotaistelukentällä edellyttää ajantasaista tietoturvaohjeistusta, sen mukaisesti rakennettuja ja ylläpidettyjä järjestelmiä sekä ennen muuta henkilöstön jatkuvaa kouluttamista, jossa myös asenteellinen näkökulma saa riittävän huomion. Johtamisen perusteet eivät muutu Miten verkkotaisteluja johdetaan? Onko meille syntymässä ristiriitatilanne nykyisen johtamiskulttuurin ja verkkosodankäynnin johtamisen asettamien vaatimuksien välille? Vain ihmistä voi johtaa, josta lähtökohdasta arvioiden minkään ei pitäisi perusteiltaan muuttua. Kokemukset verkkotaistelujen johtamisesta ja suunnitelmien toimivuudesta ovat vasta karttumassa, mutta kehitys kulkee vääjäämättä eteenpäin. Tässä, kuten monessa muussakin tekniikan ja tilannekuvan kehittymiseen kytkeytyvässä asiakokonaisuudessa saattaa vaarana olla mikromanagerointi, jolloin kokonaisuus ja verkkosodankäynnin kytkeytyminen siihen saattavat hämärtyä. Pidettäköön verkkosodankäynti edelleenkin tukevassa roolissa, koska sillä ei tulla nyt, eikä myöskään näkyvässä olevassa tule- Verkkosodankäyntikykyjen kehittäminen on kiinteä osa johtamisjärjestelmien kehittämistä. Tutkimus- ja kehitysvaiheessa arviot tekniikan kehittymisestä hyvinkin pitkälle tulevaisuuteen näyttelevät tärkeää osaa, johon meidän tulee resursoida riittävästi voimavaroja. Totuus kuitenkin lienee, että olemme myös tulevaisuudessa tekniikan kehityksestä aina askeleen jäljessä. [Viestikoulu] 62 vaisuudessa ratkaisemaan ainuttakaan sotaa. Johtamisprosessin kehittämiselle on aina tarvetta. Verkkosodankäynti on linkitettävä osaksi prosesseja, joissa taisteluista vastaavien komentajien on kyettävä asettamaan yksilöityjä vaatimuksia muun muassa operaatioiden turvallisuudelle. Olemmekin varsin mielenkiintoisessa tilanteessa. Samanaikaisesti, kun maavoimat näyttäytyy uudessa doktriinissa sotatoimien taktisena tasona muiden puolustushaarojen tapaan, olemme ottaneet käyttöön FINGOP-suunnitteluprosessin. Työkalun, joka pakottaa meidät keräämään perusteita taktisen tason lisäksi niin operatiiviselta kuin jopa poliittis-strategiselta tasolta. Tämä uusi prosessi pakottaa perusteellisuuteen ja tarjoaa erinomaisen työkalun myös verkkosodankäynnin suunnitteluun. Maavoimien taistelu 2015 korostaa taistelukentän valmistelujen merkitystä, johon myös verkkotaisteluvalmistelut on syytä kytkeä. Konseptiin sisällytetyt ajatukset aktiivisesta, yllätykseen pyrkivästä ja syvästä tappiota kumuloivasta taistelusta, johon kytkeytyvät vahvasti menestyksen hyväksikäyttö sekä oveluuden ja harhauttamisen elementit istuvat hyvin myös verkkotaistelukonseptin kehittämiseen. Konsepti pitää rakentaa yhdessä, mutta sisään on ehdottomasti kirjattava kyky ”saarekkeisesta”, täysin muista erillään tapahtuvasta toiminnasta. Passiivisella, syviin poteroihin perustuvalla linjapuolustuksella ei huomispäivän taistelussa ole mahdollisuuksia menestyä. Puolustuksen on oltava syvä, koko yhteiskunnan käsittävä ja siihen on sisällytettävä vaikuttamisen elementtejä – hyökkäys kun on edelleenkin paras puolustus! Verkkosodankäynti näyttäytyy monilla tavoin myös tietoyhteiskun- takehityksessä. Verkkosodankäynnin suorituskykyjä ei ole mahdollista, eikä edes järkevää rakentaa pelkästään puolustusvoimalähtöisesti. Verkottuneen yhteiskunnan kehittämisen tueksi on valtioneuvoston johdolla rakennettu kansallinen kyberturvallisuusstrategia, jolla hallinnonalojen toimenpiteitä koordinoidaan. Merkittäviä toimenpiteitä käynnistetty jo mittava määrä. Pääesikuntaan on perustettu aiheelle omistettu sektori. Olemme siirtymässä erillisistä, varsin omaehtoisesti ja vaihtelevalla menestyksellä toteutuneista tietoliikenneratkaisuista yhteiseen kaikkia tarvitsijoita palvelevaan turvallisuusverkkoratkaisuun. Kybersuorituskyvyt ovat prioriteetissa kansainvälisiä yhteistyömuotoja ja painotuksia tarkasteltaessa. On hyvä muistettava, että olemme edelleen sidoksissa kansalliseen infrastruktuuriin ja voimavaroihin. Esimerkiksi tele- ja tietotekniikka-alan yritysten merkitystä poikkeusoloissa ja niihin varautumisessa ei pisä aliarvioida tai laiminlyödä. Verkkosodankäynnin lähtökohdat, tavoitteet ja päämäärät yhtyvät muuhun sodankäyntiin. Merkittävin ero on siinä, että taistelukentäksi muodostuvat verkot ja niissä toimivat järjestelmät sekä tietovarannot. Verkkotaistelukenttä ei tunne maantieteellisiä rajoja, vaan näyttäytyy globaalina, jonka käsitteellistämistä vihollisen epämääräisyys vaikeuttaa merkittävästi. Mutta yhtä kaikki tehtävänä on muiden operaatioiden tukeminen, jonka voi pelkistää oman toiminnan suojaamiseksi ja vihollisen toiminnan vaikeuttamiseksi. Käytettävissä olevat välineet määräytyvät hankittavien järjestelmien, niiden suorituskykyjen ja erityisesti käytettävissä olevien toimivaltuuksien mukaan, johon kytkeytyy myös vahva poliittinen ulottuvuus. Verkkosodankäynti haastaa myös valmiuslainsäädännön kehittäjät. Verkkoulottuvuus tulee ottaa huomioon etupainoisesti valmiuden säätelyn eri vaiheissa, jottemme kriisin syvetessä jää J-P Virtanen Maavoimien taistelu 2015 yhdessä uusien viesti- ja tietojärjestelmien kanssa siirtää meidät yhä syvemmälle järjestelmäajattelun polulla. Tähän kokonaisuuteen kytkeytyy vahvasti puolustusvoimien yhteiset suorituskyvyt, joita muun muassa raketinheittimet edustavat. tuleen makaamaan ja joudu valmistautumattomana tulikasteen yllättämäksi. Maavoimien taistelu 2015 yhdessä uusien viesti- ja tietojärjestelmien kanssa siirtää meidät yhä syvemmälle järjestelmäajattelun polulla – uhkineen ja mahdollisuuksineen. Kehityksen pohjaksi valittu taistelutapa korostaa taistelukentän valmistelujen merkitystä, johon myös verkkotaisteluvalmistelut on kytkettävä. Viimeistään internet protokollan yleistyminen on poistanut loputkin tekniset esteet verkkosodankäynnin läpimurrolta. Järjestelmät älyllistyvät ja taistelutila tyhjenee, jonka seurauksena yksittäisten henkilöiden osaamisen merkitys nousee entistäkin tärkeämpään asemaan. Tämä ei sulje pois sitä, etteikö johtajien tulisi osata edelleen käyttää joukkoja ja välineitä tilanteen vaatimalla ja mahdollisimman innovatiivisella tavalla. Ja mikä hienointa käynnissä oleva kehitystyö synnyttää käyttöömme elementtejä, joilla on lähes rajattomat mahdollisuudet rakentaa juuri sitä peräänkuulutettua suomalaista verkkosodankäyntiä. SotilasAikakausLehti 12 | 2013 63 Jukka Tuominen Account Executive, SAS Institute/SAS Security Intelligence Ratkaisumalli kansalliseen kyberturvallisuuteen Tietoteknologia on luonut fyysisen ympäristön rinnalle maantieteelliset rajat rikkovan kyberympäristön, jonka turvaaminen on elinehto myös yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kannalta. Haasteelliseksi tehtävän tekee osittain se, että kyberpuolustukseen liittyvien tehtävien määrä kasvaa ja vaikeutuu jatkuvasti, eivätkä mahdolliset uhat enää ole torjuttavissa muuten kuin viranomaisorganisaatioiden vastuurajat ylittävällä yhteistyöllä.Tässä artikkelissa kuvataan SAS Institute:n ratkaisumalli kansallista kyberturvallisuutta kehitettäessä. K yberturvallisuus on toiminto, jossa tarvitaan koko tiedusteluketjun kattavaa ratkaisua. Suomen kyberturvallisuusstrategiassa todetaan, että kyberuhkiin varautuminen ja niiden torjuminen edellyttää yhteiskunnan kaikilta osapuolilta entistä 64 nopeampaa, läpinäkyvämpää ja paremmin kontrolloitua toimintaa. Turvallisuusviranomaiset painivat kaikkialla maailmassa saman haasteen kanssa. Perinteisesti turvallisuusorganisaatioiden välinen tietojenvaihto on voitu hoitaa keskinäisillä tietopyynnöillä ja yhteistoimintamalleilla. Kyberympäristön tietotulvassa ja käsittämättömän nopeassa rytmissä nämä toimintamallit ovat kuitenkin liian hitaita. Kybernäkökulmasta katsottuna viranomaisilla käytössä olevat tiedot makaavat erilaisin tietojärjestelmin ja tallennusmuodoin vahvistetuissa siiloissa. Tilannekuva, ennakointi Puolustuksellisesti riittävän tarkan ja ajantasaisen kokonaiskuvan hahmottaminen edellyttää, että myös siiloutunutta tietoa pystytään yhdistämään, käsittelemään ja analysoimaan tehokkaasti. Varsinkin kun yhteiskunnallisilta haittavaikutuksiltaan merkittävät uhat voidaan torjua vain tunnistamalla ennakkosignaalit hyvissä ajoin ennen varsinaisen hyökkäyksen alkamista. Kansainvälinen SAS Institute on kehittänyt nimenomaan turvallisuusviranomaisten käyttöön soveltuvan järjestelmän, joka tukee kaikkia tiedustelun elinkaaren avainvaiheita. Sen avulla tietojen kerääminen, käsittely, analysointi ja auditointi harppaavat uudelle tasolle. Lokakuussa Lontoossa järjestetyssä seminaarissa johtaja Joanne Taylor esitteli SAS Security Intelligence ratkaisun tarjoamia mahdollisuuksia puolustus- ja turvallisuusalan kansainväliselle lehdistölle. Tietojen yhdistäminen ja analysointi Esitellyn ratkaisun avulla on mahdollista yhdistää ja analysoida hyvinkin erilaisista lähteistä saatavia tietoja ilman että olemassa olevaa infrastruktuuria tarvitsee muuttaa. Järjestelmän perusidea on auttaa kansallisen turvallisuuden toimijoita löytämään ja tunnistamaan sellaiset kyberympäristössä havaittavat tapahtumien, asioiden ja henkilöiden väliset yhteydet, jotka muuten jäisivät huomaamatta – tai löytyisivät vasta viiveellä. Vastaava SASin järjestelmä on jo käytössä useissa eri maissa ja valtiollisissa organisaatioissa. Poliisitoimen puolelta hyvä esimerkki on Yhdysvaltojen Michiganiin perustama Fusion Center, jonka kautta voidaan hakea ja analysoida kaikkea rikollisuuteen ja terrorismiin liittyvää tiedustelutietoa. Kyseinen keskus palvelee yli 600 poliisilaitosta, yli 20 000 poliisiviranomaista ja SotilasAikakausLehti 12 | 2013 lukuisia muita viranomaistahoja. Toinen, rajavartiotoimintaan ja terrorismin torjuntaan liittyvä esimerkki löytyy LähiIdästä, jossa SAS Intelligence Management ratkaisua hyödyntäen pystytään yhden keskuksen kautta käsittelemään ja hyödyntämään kaikkea terrorismin torjuntaan liittyvää tietoa. Järjestelmä tarjoaa kokonaiskuvan, joka vuositasolla muodostuu maahanmuuttoviraston 25 miljoonasta ja poliisin 9 miljoonasta tietotallenteesta. Näiden lisäksi järjestelmä hyödyntää noin 20 miljoonaa liikenteeseen, ajoneuvoihin ja kuljettajiin liittyvää tietotallennetta sekä noin kolmea miljoonaa hotellivaraustietoa vuosittain. Kyberturvallisuuden saralta hyvä esimerkki löytyy Yhdysvalloista. Organisaatio, jonka tehtävänä on tarkkailla ja koordinoida lukuisten kansainvälisten tietoverkkojen puolustusta, tarvitsi ratkaisun jolla toimintaa voitaisiin keskittää ja tehostaa. SAS Security Intelligencen avulla uhat on pystytty tunnistamaan aiemmin kuin koskaan ennen, turhat hälytykset ja niiden aiheuttama työmäärä ovat vähentyneet, analyytikot pystyvät tutkimaan tapahtumia aiempaa nopeammin ja tilannetietoisuus kyberympäristöstä on merkittävästi ajantasaisempi kuin aiemmin. SASin ratkaisun keskeinen vahvuus on sen kyky hyödyntää sekä varsinaisia tapahtumatietoja että korrelaatiotieto- ja useista erilaisista lähteistä. Tältä pohjalta mahdollistuvat myös esimerkiksi uhkakohtaiset historia-analyysit, ennusteet, visualisoinnit ja syväanalyysit. Lisäksi analysoinnissa hyödynnettävät tiedot päivittyvät automaattisesti 15 minuutin välein, jolloin tulokset ja kokonaiskuva voidaan pitää jatkuvasti ajan tasalla. Käytännössä SASin järjestelmää voidaan hyödyntää kansallista turvallisuutta koskevan kyber ympär istön reaaliaikaisena puolustusjärjestelmänä, joka hälyttää automaattisesti tunnistaessaan toimenpiteitä edellyttävän uhan. Hälytykset myös saadaan varhaisemmassa vaiheessa ja täsmällisemmin kuin muilla keinoilla, sillä järjestelmä pystyy tehokkaasti tunnistamaan ja analysoimaan tietoliikenteen poikkeamista ja erillisissä tietolähteissä sijaitsevien tietojen korrelaatioista uhan todennäköisyyden ja vakavuusasteen. 65 POLTTOPISTE 66 Juha-Antero Puistola Komentaja Perustelujen sietämätön vaikeus L uin runsaasti uutisoidun Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomuksen sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Toisin kuin nopeimmat nettikommentaattorit tosiaan luin kyseisen kertomuksen. Siksi jäin ihmettelemään, kuinka kyseistä asiakirjaa voidaan millään tavalla käyttää oikeuttamaan ”Suomi pois maailmalta” -ajattelua. Päinvastoin. Kuten kertomuksessa todetaan: ”... sotilaallisen kriisinhallinnan ohjausmenettelyt ovat kohtuullisen toimivat, mutta niitä voidaan vielä selvästi parantaa ja näin tukea paremmin sotilaallisen kriisinhallinnan tuloksellista toimeenpanoa.” Tarkastuskertomuksen tiivistelmä toki alkaa terävällä kritiikillä: ”Tarkastuksen perusteella kriisinhallinnalle esitetyt tavoitteet eivät ole kattavat, riittävät ja loogisesti toisiinsa yhteydessä.” En nyt tukeudu monille tutun kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan strategian esittämiin tavoitteisiin ja periaatteisiin, vaan pohdin sotilaallisen kriisinhallinnan tavoitteita yleismaailmallisemmin. Pohdintoihini jää varmasti aukkoja, yleistyksiä, keveyttä tai jopa virheitä. Siinä mielessä poikkeusta tavanomaiseen nettikirjoitteluun tuskin syntyy. Valtiolliset tavoitteet Suomi haluaa asemoitua aktiiviseksi toimijaksi kansainvälisen turvallisuuden ylläpitäjänä. Suomi osoittaa halua ja kykyä yhteisiin ponnistuksiin osallistumiseen. Sotilaallinen kriisinhallinta on selkeä osa ulkopolitiikkaamme. Onnistunut ulkopolitiikka kokonaisuudessaan ylläpitää vakautta ja mahdollistaa esimerkiksi joidenkin järjestelmien hankkimisen vaikkapa Yhdysvalloista. Kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden kansakuntien roolin korostaminen on luonnollinen valinta pienelle valtiolle. Kyseessä on normatiivinen selkänoja mahdollista suurempien valtioiden painostusta tai uhkaa vastaan. Kaikki ymmärtävät, ettei kyseessä ole aukoton suoja aggressiota vastaan, mutta moraalinen kilpi nyt ainakin. Yhdistyneiden kansakuntien suojasateenvarjoa pyritään tiivistämään osallistumalla Euroopan unionin ja Naton operaati- oihin. Suomi tavallaan pyrkii rakentamaan lojaalisuusvelkaa, joka pahana päivänä maksettaisiin Suomelle osoitettuna tukena. Euroopan unionin osalta lisäpönkkänä ovat myös jäsenten väliset sopimukset, jotka tulkinnoista riippuen lisäävät valtioiden välistä avunantoherkkyyttä enemmän tai vähemmän. Naton osalta vastaavaa sopimusta Suomella ei ole. Sopimuksen puuttuminen ei kuitenkaan estä yhteistoimintaa, jonka edelleen toivotaan johtavan vähintään myötämielisyyteen Suomea kohtaan. Lojaalisuusvelka on tietysti vähemmän konkreettista mietittävää kuin kriisinhallinnan muut suorat ja epäsuorat vaikutukset Suomen valtiolliseen turvallisuuteen. Aseelliset selkkaukset on syytä pitää niin kaukana kuin mahdollista Suomen rajoista. Jokainen sammutettu tai estetty kriisi palvelee suoraan tuota tarkoitusta. Lisäksi Suomi on riippuvainen ulkomaankaupasta, joten eri alueiden epävakaus heijastuu lisääntyvinä kustannuksina päivittäiseen tavarakauppaamme. Ihmisillä on myös taipumus paeta selkkausalueilta. Pakolaiset osaltaan Puolustusvoimien tavoitteet Puolustusvoimien ensisijainen tehtävä tai tavoite ei ole kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistuminen. Jos ja kun poliittinen johto tekee päätöksen operaatiosta, on luonnollista, että Puolustusvoimat pyrkii ulosmittaamaan mahdollisimman suuren hyödyn kansallista puolustusta varten. Osa hyödystä on marginaalista. Esimerkiksi erikoismateriaalia voidaan ostaa pienten joukkomäärien tarpeisiin. Tuota merkittävämpää on tietysti operaatioissa saadut kokemukset erilaisten koneiden, välineiden ja materiaalien toimivuudesta taistelukentällä. Oikein kerättynä tietoa voidaan käyttää myös kansallisen puolustuksen hankintojen apuna. Osa hyödystä on vielä vaikeammin mitattavaa. Esimerkiksi suomalaisten taistelijoiden osoittama ammattitaito haastavissa olosuhteissa. Sen voi olettaa toimivan sekä luottamusta lisäävänä elementtinä yhteistyömaille että pelotteena mahdollisille vastustajille. Suomalaisten onnistuminen kriisinhallintaoperaatioissa vaikuttaa epäilemättä myös omien kansalaisten näkemykseen Puolustusvoimista. Valitet- SotilasAikakausLehti 12 | 2013 tavasti tekniset, taktiset ja operatiiviset onnistumiset jäävät usein medianäkyvyydessä strategisten epäonnistumisten varjoon. Strategisilla epäonnistumisilla tarkoitan tässä tapauksessa monikansallisen kriisinhallintaoperaation venymistä määräämättömän pitkäaikaiseksi ilman konkreettista loppuasetelmaa. Merkittävin hyöty on koko organisaation saama kokemus suunnittelusta, johtamisesta, huollosta ja monikansallisesta yhteistoiminnasta. Vaikutus ei rajoitu vain operaatioihin osallistuneisiin henkilöihin. Erilaisia toimintatapoja opetellaan ja parhaat palat siirretään kansalliseen koulutukseen. Jokainen uusi sotilasjohtajasukupolvi saa kansainvälisistä operaatioista kumuloitunutta tietoa jo koulunpenkillä. Suoraa vertausta ei tietenkään voi tehdä, mutta vastaavalla tavalla sodankäyneet miehet siirsivät oppinsa seuraajilleen toisen maailmansodan jälkeen. Organisaation lisäksi myös yksilöt saavat kokemusta vaativissa olosuhteissa toimimisesta. Väheksymättä tämän hyödyn merkitystä, on kuitenkin muistutettava päätehtävämme edellyttävän suurten joukkojen hyvää toimintaa yksilöllisten huippusuoritusten asemesta. Kehitettävää riittää Suomalaisten poliittisten ja sotilaallisten johtajien tulisi kyetä kertomaan kunkin operaation tavoitteet riittävän selvästi, jotta kansalaiset ymmärtävät resurssien käytön. Poliittiset tavoitteet ovat luonnollisesti merkittävämmät, mutta juuri niiden muotoilu on usein kovin pehmeätä. Varsinkin pelkkiin tynkäuutisiin tyytyvä kansalainen tuskin perkaa eduskunnan tai valtioneuvoston asiakirjoja jokaisen piilomerkityksen löytämisen toivossa. Eihän sen pitäisi sinänsä vaikeaa olla. Minne menemme? Miksi? Arvioidut riskit ja hyödyt. Milloin tulemme pois? Vaa- dittavat resurssit. Viivan alla erikseen kustannukset. Valitettavasti meille ei ole ainakaan vielä juurtunut sellainen keskustelukulttuuri, että päätöksenteon perusteista puhuttaisiin mahdollisimman vapaasti. Erityisesti Naton mainitseminen perusteluasiakirjassa jollain muulla tavalla kuin YK:n mandatoiman operaation toteuttajana on kovin kiusallista. Puolustusliitosta puhumista pelätään ilmeisesti tulkittavan henkilökohtaisena halukkuutena liittymisanomuksen jättämiseen. Sotilaallisten tavoitteiden kertominen on luonnollisesti erittäin haastavaa operaatioturvallisuuden vuoksi. Lisäksi sotilaallista kriisinhallintaa ei haluta sekoitettavan sotaan. Jo nyt osa suomalaisista väittää Suomen sotivan Afganistanissa viitaten kintaalla sille, että myös uusimmissa YK:n operaatioissa kriisinhallintajoukot ovat selvästi selkkauksen jonkin osapuolen kannalla. Sotaa ei ole sanana määritelty, joten sitä voidaan tietysti hyödyntää halutulla tavalla. Jos haluaa Suomen irtautuvan kansainvälisestä sotilaallisesta kriisinhallinnasta, kannattaa sitä kutsua sodaksi. Vielä parempi on, jos sitä voi kutsua siirtomaasodaksi. Heikentyneistä PISA-tuloksista huolimatta suomalaiset eivät ole yksinkertaisia. He ansaitsevat heppoisia painavampia perusteluja myös sotilaalliselle kriisinhallinnalle. POLTTOPISTE rasittavat Suomea, joka on sitoutunut sekä auttamaan ihmisiä paikanpäällä että vastaanottamaan suurimmassa hädässä olevia. Koemme sekä humanitaarista velvollisuutta antaa apua että taloudellista painetta tehdä se mahdollisimman kustannustehokkaasti. Jos kriisinhallintaoperaatiolla voidaan estää kärsimystä ja pakolaisuutta, niin molemmat reunaehdot täyttyvät. Kuten eversti Timo Mäki-Rautila totesi: ”Kriisinhallintaoperaatioon osallistumisen tärkein syy ja hyöty on se, että kansainvälinen yhteisö pyrkii rauhoittamaan ja vakiinnuttamaan kriisialueen olot normaaleiksi. Se puolestaan mahdollistaa humanitaarisen avun.” 67 Sinivalkoinen Scania – suomalaisempi kuin uskotaan! Scanian tehtaiden vuotuisten komponenttiostojen arvo Suomesta on noin 100 miljoonaa euroa. Scanian ja Suomen välinen kauppa on Suomelle ylijäämäinen. Scanialla on maailmanlaajuinen huoltoverkosto, mikä varmistaa kriisinhallinta- ja rauhanturvatehtävissä käytettävän kaluston kustannustehokkaat huolto- ja korjaustoiminnot eri puolilla maailmaa. Scania Suomi oy on suomalainen yhtiö, joka maksaa veronsa Suomeen. Viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana yhtiö on maksanut veroja Suomen valtiolle yhteensä lähes 137 miljoonaa euroa. Scania pystyy toimittamaan kuorma-autoja myös panssaroituna ja miinasuojattuna muun muassa rauhanturvajoukkojen käyttöön. Scania Suomi oy työllistää Suomessa noin 540 Scania toimittaa moottoreita esimerkiksi Patrialle, joka käyttää niitä AMV-vaunuissaan. henkilöä 19 omassa palvelukeskuksessa. Kaikki Scaniatoimipisteet on määritelty Puolustusvoimien huoltovarmuuden kannalta merkittäviksi. Scania Suomella on sopimus Huoltovarmuuskeskuksen kanssa varaosien turvavarastoinnista. Scanian modulaarisen tuotantojärjestelmän ansiosta huolto-, korjaus- ja varaosatoiminnot ovat kustannustehokkaita. SuomeSSa päällirakennettavien Scania-kuorma-autojen kotimaisuusaste ylittää useimmiten 50 prosenttia. Taktiset johtamisjärjestelmät leviävät asetasolle D igitaaliteknologian yleistymisen myötä taktiset reaaliaikaiset johtamisjärjestelmät ovat leviämässä komppania-joukkuetasan taistelun hallintakäyttöä matalammalle tasolle. Colt Canada esitteli AUSA-näyttelyssä (Association of the U.S. Army) eli Yhdysvaltain maavoimien ”hankepäivillä” käsiaseille tarkoitetun johtamisjärjestelmän. Yhtiön SWORD-järjestelmä (Sniper Weapon and Observer Reconnaissance SotilasAikakausLehti 12 | 2013 Devices) käsittää aseeseen integroidun paikannus- ja navigointi- sekä maalinosoituspalvelut. Aseessa on pienikokoinen GPS-vastaanotin sekä inertiapaikannin tilanteisiin, joissa satelliittinavigointisignaalia ei ole saatavissa, kuten rakennusten sisällä. Viime aikoina on esitetty paljon erilaisia tarkka-ampujan vastaisia ”anti-sniper” -sovelluksia, mutta tällä kertaa esittelyn kohteena oli nimenomaan tarkka-ampujien tulenjohtoon keskittyvä järjestelmä. SWORD:n avulla tarkka-ampujapartion tai ryhmän tähystäjä voi osoittaa maaleja SOTATEKNIIKKA Jyri Kosola Insinöörieversti AUSA-näyttelyssä esitellyssä SWORD:ssa on aseeseen kiinnitetty Android puhelin, jossa on Systematicin Edge-johtamisjärjestelmä. [Kuva Giles Ebbutt] 69 SOTATEKNIIKKA 70 SitaWare on tarkoitettu taktisen ja taisteluteknisen johtamisen edellyttämän tilannetietoisuuden luomiseen ja komentojen jakamiseen. [Kuva Systematic] useille ampujille. Ampujat voivat myös välittää keskenään tilannekuvaa ja sopia maalien jakamisesta. SWORD-konseptissa on aseeseen kiinnitettyyn itsensä paikantavaan tähtäimeen liitetty laseretäisyysmittari. Tähtäin on integroitu Android-käyttöjärjestelmää käyttävään älypuhelimeen perustuvaan johtamisjärjestelmään. Johtamissovelluksena käytetään Systematicin Edge-järjestelmää. Edge on jalkaväkitaistelijalle tarkoitettu kevyt ja helppokäyttöiseksi suunniteltu johtamisjärjestelmä. Sen ajatuksena on tarjota taisteluteknisellä tasalla tarvittava välttämätön reaaliaikainen jaettu tilannekuva ja palvelut, kuten omien joukkojen paikka, tilannekuva ja siihen liittyvät ilmoitukset, kartta, vastuu- ja vaara-alueet, taktiset suunnitelmat ja sanomanvälitys radiorajapinnan yli. Edge on samaa tuoteperhettä kuin Suomen kriisinhallintajoukkojen käytössä oleva Systematicin SitaWare. SWORD-järjestelmään voidaan liittää myös ulkoisia sensoreita, kuten katvealueita valvovia ip-kameroita tai taistelukentän yllä lentäviä lennokeita. Colt Canadan tuote on osa luontaista kehitystä, jossa sensoreiden pienentyminen ja lähes kaikkien teknisten laitteiden verkottuminen ”esineiden internetiksi” tulee mahdollistamaan kokonaan uudenlaisen suorituskyvyn myös jalkaväkitaistelijoille sekä tarkka-ampujille. Taisteluhelikoptereista ja panssarivaunuista tuttu ”hunter - killer” -työnjako, jossa toinen etsii maaleja ja toinen tulittaa niitä, leviää myös käsiaseisiin. Ryhmänjohtaja voi myös keskittää ryhmänsä tulen SWORD:n kaltaisella järjes- telmällä myös silloin kun taistelun melu estää puheella tapahtuvan käskytyksen ja tilanteissa, joissa kaikki eivät suoraan näe maalia. Maalia kuvaava sensori voi olla partion johtajan käsissä, tai se voi olla katvetta valvova liikkuva robotti tai lennokki. Kaupallisen teknologian kehitys on jo laskenut tällaisessa järjestelmässä tarvittavien laitteiden kustannukset alle käsiaseen hinnan. Konseptit, joita on aiemmin pidetty lähinnä teknoarmeijaan kuuluvina, ovat leviämässä myös ”kansanarmeijoille”. SotilaSaikakauSlehti Sotilasalan johtava ammattilehti Tavoita kohteesi nopeasti ja tehokkaasti! Puolustusvoimat ja rajavartiolaitos tekevät vuositasolla miljoonahankintoja, joista päättävät suomalaiset upseerit ja valtionhallinnon virkamiehet. he lukevat Sotilasaikakauslehteä, sotilasalan johtavaa ammattilehteä. lehti käsittelee tekniikkaa, koulutusta, turvallisuuspolitiikkaa, strategiaa ja ajankohtaisia aiheita. ota yhteys ilmoitusmarkkinointiimme: Juha Halminen 09-8736 944 [email protected] Varaamalla ilmoitustilaa varmistat näkyvyyden puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen päättäjille. 72
© Copyright 2024