SotilaSaiKaKaUSlehti

Sotilasaikakauslehti
SYYSKUU 9 | 2012
Puolustusvoimien
henkilöstöjärjestelmän
kehittäminen
Maavoimien taistelu
uudistuu
SISÄLTÖ
N:o 913
Julkaisija Upseeriliitto ry
www.upseeriliitto.fi
87. vuosikerta
ISSN 0038-1675
Vastaava päätoimittaja
Pääkirjoitukset
1. Yhteiskunnan kriittinen infrastruktuuri ja kyberuhat5
Martti Lehto, päätoimittaja
2. Omat koirat purevat?7
Harri Westerlund, puheenjohtaja
Martti Lehto
gsm 040 525 6630, Fax (014) 310 1331
[email protected]
Toimitussihteeri, lehden taitto
sekä keltaisten sivujen päätoimittaja
Marko Varama
puh (09) 6689 4016, gsm 040 844 8255
[email protected]
Toimittajat
2. pääkirjoitus - Harri Westerlund
Kirjallisuus -Sampo Ahto
Historia - Ohto Manninen
Uusiin tehtäviin -Jari Rantala
Polttopiste Juha-Antero Puistola
Sotatekniikka - Jyri Kosola
Toimitus
Laivastokatu 1 b
00160 Helsinki
Puh (09) 6689 4016, Fax (09) 6689 4020
Puolustusvoimien henkilöstöjärjestelmä ja
sen kehittäminen
Sakari Honkamaa, kenraalimajuri
Maavoimien taistelu uudistuu
Veli-Pekka Parkatti, prikaatikenraali
9
11
Kahden ammattisotilaan
kokemuksellista tunnehistoriaa
Heikki Siltala, yksikön johtaja, dosentti
21
Ilmoitustilan myynti
Kulttuurin aseveljet
Tomi Mertanen, FT
Juha Halminen
puh (09) 873 6944, gsm 050 592 2722
fax (09) 873 6955
Kielotie 47, 01350 Vantaa
[email protected]
Kumppanuusohjelman strateginen johtaminen (osa 5)
- Talous ja henkilöstöhallinnon kehittäminen
62
Vesa Kämäri, kenraaliluutnantti, TkT
Tilaushinnat
Vuosikerta 60 EUR. Irtonumero 6 EUR
Osoitteenmuutokset
ja tilaukset:
Toimituksen sihteeri Erja Elopuro
(09) 6689 4013 tai (09) 6689 400
[email protected]
57
Puolustusvoimauudistus Ruotsista katsottuna
Tommi Sikanen, kapteeni
67
Palstat
Aikakauslehtien liiton jäsenlehti
Oskari20
Maihinnousua lakeuksilla
Kansikuva: Pasi -miehistönkuljetusajoneuvo
Uusiin tehtäviin
Jari Rantala25
Kuva: Puolustusvoimat
Kirjat
Sampo Ahto47
AO-Paino, Mikkeli 2012
2
Artikkelit
-
-
-
-
Dimitrij Chmelnizki: Die Rote Walze.
Seppo Porvali: Eversti Armas Kemppi. Sotilaan kujanjuoksu.
Matti Klinge: Tanskan sää. Päiväkirjastani 2012 - 2011.
Claes Olsson (ohj.): Taistelu Näsilinnasta 1918 (elokuva)
9 /2012
3.9.2012
Uutisia historiasta
Talvisodan musta marsalkka
Polttopiste
Ajatuksia rauhasta
Ohto Manninen54
Juha-Antero Puistola74
Sotatekniikka
Sähköä ilman akkuja
Sähköä ilman sähköjohtoja
Polttoainetta akkuihin
Jyri Kosola76
The Defence Forces’ Reform and
development of staff and personnel
Major General Sakari Honkamaa
The battlefield posture of the Army is reviewed
Brigadier General Veli-Pekka Parkatti
On the experience-based emotional history of two
professional soldier
Heikki Siltala, Vice President/AAC Global Oy, Docent
Upseeriliitto tiedottaa
Tervetuloa töihin
27
Pääsihteerin palsta
Upseerien määrä säilyy jatkossakin
28
Pääluottamusmiehen palsta I
Henkilöstösuunnitelmien valmistelut
30
Pääluottamusmiehen palsta II
Haasteellinen syksy
32
Kadettivääpelin kirje uusille kadeteille
34
Edunvalvontaa ja jäsenetuja kadetista kenraaliin
35
Helsinki City Triathlon 2012
36
Upseeriliiton ensimmäinen lippu Sotamuseolle
37
Upseereita kunnallisvaaliehdokkaina
38
Brothers in arms in culture: Finnish-German art
exhibition from the front in the years of the Continuation War
Ph.D. Tomi Mertanen
The development of financial and personnel administration and thoughts about the strategic leadership of the partnership programme (part 5)
Lietutenant General, Ph.D.(Tech.) Vesa Kämäri
The Defence Forces’ Reform from the Swedish
perspective
Captain Tommi Sikanen
Syyskokouskutsuja43
Upseeriliiton järjestöpäälliköksi tai -sihteeriksi?
45
Vierumäen ja Konttaisen arvonnat
45
Merivoimien alueelliseksi pääluottamusmieheksi?
46
Upseeriliiton yhteystiedot
46
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
www.upseeriliitto.fi
3
ATLAS ELEKTRONIK FINLAND OY
SUORITUSKYVYN ELINJAKSONHALLINNAN
PALVELUT – TOIMITUSPROJEKTIT –
ELINJAKSON TUKI SUOMESSA
Vahvuudet
n
tilaajan vaatimusten syvällinen ymmärtäminen
n
yhteistyö muiden alan yritysten piirissä
ATLAS ELEKTRONIK Finland Oy
Hiomotie 32
FI – 00380 Helsinki
Phone +358 40 831 6579
www.atlas-elektronik.com
ATLAS ELEKTRONIK FINLAND
A company of the ATLAS ELEKTRONIK Group
Yhteiskunnan kriittinen
infrastruktuuri ja
kyberuhat
E
rilaiset luonnonkatastrofit ovat aiheuttaneet
suuriakin vahinkoja yhteiskunnan kriittiselle infrastruktuurille, mikä puolestaan on
aiheuttanut haittaa yhteiskunnan elintärkeille toiminnoille. Suomessa myrskytuhot ovat aiheuttaneet
pahimmillaan 10–20 miljoonan euron vahingot pääasiassa kansalaisille ja yrityksille. Monissa luonnonvoimille alttiimmissa maissa tuhot ja niiden eskalaatiovaikutukset voivat olla huomattavasti suuremmat.
Yhdysvalloissa kesällä 2012 Washingtonin alueella
riehuneet myrskyt katkaisivat sähköt 1,5 miljoonalta
käyttäjältä. Sähköverkon häiriöt aiheuttivat häiriöitä
kiinteissä ja mobiileissa viestintäverkoissa. Tämä taas
aiheutti ongelmia pankki- ja luottokorttimaksuliikenteessä, minkä vuoksi ihmiset eivät voineet tehdä
ostoksia tai nostaa rahaa. Pahinta oli yhteyksien katkeaminen hätäkeskukseen juuri niillä alueilla, joissa
palvelua olisi eniten tarvittu.
Yhteiskuntien kriittiselle infrastruktuurille voidaan
aiheuttaa myös kyberhyökkäyksin vastaavia vaikutuksia kuin minkä luonnonvoimat saavat aikaan.
Vaikuttavuutta tehostaa sähköntuotannon ja – jakelun sekä televiestinnän keskittyminen. Teollisen vallankumouksen alkaessa 200 vuotta sitten
tuotantolaitokset ja palveluntarjoajat rakensivat
omat energiantuotantojärjestelmänsä. Myöhemmin
kehittyivät energiayhtiöt sekä sähkö- ja tiedonsiirtoverkot, jolloin asteittain toimijat luopuivat omasta
energiantuotannostaan. Atk-pohjaiset tietojärjestelmät kehittyivät myös aluksi yrityskohtaisiksi, kunnes
tarjolle tuli mahdollisuus ulkoistaa tietopalvelut;
uusimpana erilaiset pilvipalvelut. Nykyisin julkishallinto, elinkeinoelämä ja kansalaiset ovat täysin riippuvaisia näistä verkoista ja niiden toimivuudesta.
Tyypillistä yhteiskunnan kriittisille infrastruktuureille on niiden siirtyminen yhä laajemmin yksityiseen
omistukseen. Länsimaissa tästä infrastruktuurista
80–90 % on yksityisessä omistuksessa, mikä luo
haasteita tehokkaalle varautumiselle.
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
Tehdyt havainnot ja testaukset 2000-luvulla ovat
osoittaneet, että kyberhyökkäyksin voidaan lamauttaa kriittisen infrastruktuurin verkostoja. Uusimpina hyökkäyskohteina ovat olleet tuotantolaitosten
ohjausjärjestelmät, joista esimerkkinä on Iranin
ydinpolttoaineen rikastuslaitokseen iskenyt STUXNET-haittaohjelma. Kybermaailman uhat ovatkin
muuttuneet aikaisemmasta hakkeroinnista ja vandalismista tietoverkoissa enemmän ammattilaisten
toteuttamaan toimintaan, jonka vaikuttavuus vain
kasvaa.
IQPC teki kesällä 2012 julkishallinnon toimijoille suunnatun kansainvälisen tutkimuksen, jonka
tuloksena oli, että suurimpana uhkana pidetään
valtiollisten toimijoiden toteuttamaa hyökkäystä
(32 % vastaajista). Seuraavaksi suurin uhka on järjestäytynyt taloudellinen rikollisuus verkossa (24 %
vastaajista). Aikaisemmin näkyvyyttä ovat saaneet
erilaiset yksittäiset hakkerit tai hakkeriryhmät ja
erilainen laiton aktivismi verkoissa. Nyt todellisena
uhkana ovat valtiolliset toimijat, joilla on rahaa
ja tietotaitoa kehittää ja toteuttaa kyberhyökkäyksiä, joiden kohteena ovat kriittinen infrastruktuuri
ja yhteiskunnan elintärkeät toiminnat. Tällainen
kyberhyökkäyskyky antaa mahdollisuuden myös
erilaisille painostustoimille.
Kybertoimintaympäristö käsittää perinteistä tietoturvallisuutta laajemman kokonaisuuden, jossa
tarvitaan laaja-alaisia varautumis-, suojaamis- ja
torjuntatoimenpiteitä sekä kykyä toimia kyberhyökkäyksen alaisena. Tämä kybermaailman tilanne
edellyttää aikaisempaa parempaa kansallista kybertilannetietoisuutta, reaaliaikaista tietojenvaihtoa eri
toimijoiden välillä, vastatoimenpiteiden koordinointia ja erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin rajat
ylittävää tehokasta yhteistoimintaa.
5
Puolustusvoimien strateginen
kumppani Millog Oy vastaa
maavoimien ajoneuvo-ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista,
modifikaatioista ja kunnossapidosta
sekä osallistuu maavoimien
materiaalihankkeisiin.
Millog Oy
Hatanpään valtatie 30
33100 TAMPERE
Puh. 020 469 7000
www.millog.fi
P
uolustusvoimauudistuksen onnistumisen
kannalta vuosi 2015 on vain ajankohta,
josta lukien uusi organisaatio aloittaa virallisesti toimintansa. Tämän takia mm. Logistiikkalaitoksen osalta perustetaan suunnitteluryhmä jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Se on
jatkossa osa uuden organisaation runkoa, kunnes
tarvittavat säädökset saadaan valmiiksi. Uusien toimintamenetelmien ja tapojen käyttöönotto on suunniteltava ja valmisteltava riittävän ajoissa. Oikeiden
henkilöiden kohdentaminen tiettyihin tehtäviin on
ratkaisevaa tässä esimerkkiorganisaatiossa ja koko
puolustusvoimissa.
Elokuun lopulla luottamusmiesten koulutuspäivillä
tuli esille, että joukoissa on hyvin erilainen suhtautuminen henkilöstön tuleviin tehtäviin. Pääesikunnan linjaus osaamisen ja sopivuuden painottamisesta on ymmärretty useassa paikassa täysin väärin. Lähtökohtana ei näytetä otettavan huomioon
organisaatiomuutoksen merkitystä, sotilasläänin
operatiivisten tehtävien uusjakoa ja aikaisempaa
laajempaa toimintaympäristön tuntemisen tarvetta.
Myös realiteetti siitä, että nyt tehtäviin sijoitettavat suunnittelevat ja toteuttavat muutokset siten,
että tosiasiassa myös vastaavat tuloksesta voi jäädä
utuiseksi haavekuvaksi. Päälinjaukseksi on nousemassa aikaisemman tehtävän hoitajan jatkaminen
tehtävässä, vaikka osaaminen ei vastaisikaan täysin
edellytyksiä.
Epäselvyyttä kentällä lienee herättänyt Pääesikunnan ohjeistus työsuhdeturvaan liittyvästä henkilön ensisijaisesta oikeudesta säilyttää työpaikka,
mikäli tehtävät säilyvät organisaatiossa. Tämä tarkoittaa kuitenkin viime kädessä sitä, että tehtävien
osittainenkin muuttuminen voi edellyttää henkilön
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
siirtämistä toiseen tehtävään ja tarpeellisen koulutuksen antamista. Mitään prosenttiosuuksia tehtävien muuttumisesta ei ole ohjeistettu.
Upseeristolla ei pitäisi uudistuksessa olla huolta
työsuhdeturvastaan, mikäli yksilö pystyy ottamaan
vastaan tarjotun tehtävän. Pääesikunta on linjannut,
että tärkein peruste henkilöstömäärissä on sodan
ajan tarve ja kriisiajan valmius. Toisaalta on linjattu, että aikaisemmat rauhan ajan tehtävät säilyvät
puolustusvoimilla. Sodan ajan puolustusvoimissa on
jatkossa 1,3 prosenttia kaaderiupseereja, kun heitä
on aikaisemmin ollut 0,85 prosenttia. Suomen talvi-, jatko- ja Lapin sodissa suhteellisesti suurimmat
tappiot kohdistuivat upseeristoon. Ne olivat noin
20 prosenttia. Mediassa esitetyt yksittäiset lausumat
kaaderiupseeriston vähentämistarpeesta tuntuvat
tässä valossa asiantuntemattomilta. Nykyisille ja
tuleville osaaville ja ammattitaitoisille reservin upseereillekin on huutava tarve.
Upseeriston rauhan ajan tehtävärakenteen säilyminen uudistuksessa on edellytys sodan ajan upseeriston suorituskyvyn säilymiselle. Ilman toimivaa
tehtävärakennetta ei urapoluilta muodostu riittävää
määrää ammattilaisia organisaation eri tasoille, eikä
heille muodostu mahdollisuutta kehittää rauhan
aikana ominaisuuksiaan kriisiajan tehtäviin. Tämän
puolustusvoimien tarpeen tulee olla tärkein ohjaava
tekijä sijoitettaessa upseereita eri tehtäviin. Yksittäisissä organisaatioissa esimiesten pitäisi ymmärtää,
että tästä ei voida poiketa. Puroista muodostuu
joki. Uudistuksen toimeenpanokäskyssä ei tavoitella
taantumuksellisuutta ja muutoshaluttomuutta.
PUHEENJOHTAJALTA
Omat koirat
purevat?
7
TARJOAMME
SUORITUSKYKYÄ
Uusimman sukupolven ohjusjärjestelmä, RBS15 MK3, mahdollistaa
nopean reaktion ja korkean läpäisykyvyn missä tahansa skenaariossa
avomeriolosuhteista aina rannikkotaisteluihin ja maaoperaatioihin.
Pitkän kantaman ja ohjattavuuden ansiosta hyökkäys voi kohdistua
yhtä hyvin lähietäisyydellä kuin horisontin takana sijaitsevaan maaliin.
Joka sään toimintakyky, kyky toimia vihollisen elektronisen häirinnän
alla ja kyky lentää lähellä meren pintaa luovat yhdessä kokonaisuuden,
jonka avulla vaikeinkin vihollinen on lyötävissä.
RBS15 Mk3 – suorituskykyä ja voitokkuutta.
www.saabgroup.com
anTIcIpaTe TOmORROw
JÄRJESTELMÄ
KANTAMA
TEHOKKUUS
MAASTA MAAHAN
AMMUTTAVA OHJUS
> 200 kM
kORkEA LÄPÄISYkYkY
Sakari Honkamaa
Kenraalimajuri
Puolustusvoimien
henkilöstöpäällikkö
Puolustusvoimien
henkilöstöjärjestelmä ja
sen kehittäminen
Artikkelissa tarkastellaan puolustusvoimien
henkilöstöjärjestelmän kehittämistä ja
vaikuttavuutta puolustusvoimauudistuksen
näkökulmasta.
P
uolustusvoimien henkilöstövoimavarojen johtamisen keskeisenä tehtävänä
on osaavan ja toimintakykyisen
henkilöstön tuottaminen poikkeusolojen suorituskykyjen vaatimusten
mukaisesti. Henkilöstörakenteen
kehittämisen lähtökohtana on poikkeusolojen edellyttämä tarve. Henkilöstörakenteen suunnittelussa otetaan luonnollisesti huomioon poikkeusolojen suorituskyvyn ja joukkorakenteen lisäksi normaaliolojen
hallinnollisten tehtävien asettamat
vaatimukset sekä puolustusvoimien
käytössä olevat resurssit. Resurssit
eivät mahdollista nyt eivätkä tulevaisuudessa kaikkien tarvittavien
sodan ajan tehtävien miehittämistä
palkatulla henkilöstöllä.
Puolustusvoimien sodan ajan
henkilöstörakenteessa (350 000) reserviläisten osuus on 96 %. Puolustusvoimien palkattua henkilöstöä
on sodan ajan vahvuudessa noin
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
4 %. Sotilashenkilöstön osuus on
noin 2,5 %. Puolustusvoimien palkattu henkilöstö on sijoitettu tärkeimpiin puolustusvoimien sodan
ajan tehtäviin.
Puolustusvoimauudistuksen jälkeen reserviläisten määrä on 95 %
sodan ajan henkilöstövahvuudesta
(230 000). Tällöin palkatun henkilöstön määrä sodan ajan joukoissa
on noin 5,5 % ja sotilashenkilöstön osalta noin 3,5 %. Sodan ajan
joukkojen kokonaismäärän laskusta
huolimatta palkatun sotilashenkilöstön kokonaismäärän tarve säilyy nykyisellä tasolla. Tämä johtuu
muun muassa ammattimaisemmista osaamisen vaatimuksista, henkilöstön suuremmista osaamis- ja
toimintakykyvaatimuksista, sotavarustuksen teknistymisestä, tarpeesta kyetä entistä monipuolisempaan viranomaisyhteistyöhön sekä
kansainvälisistä kriisinhallinnan
tehtävistä.
Puolustusvoimien henkilöstörakenteessa varmistetaan kunkin
tehtävätason osaaminen. Tehtävän
edellyttämä osaaminen hankitaan
koulutuksen sekä kokemuksen kautta. Sodan ja rauhan ajan henkilöstörakenteet noudattavat henkilöstöjärjestelmän tavoitetilassa pyramidimuotoa (kuvat seuraavalla sivulla).
Rauhan ajan henkilöstökokoonpanossa jokaiselle henkilölle suunnitellaan sodan ajan tehtävä. Sotilasarvot ja niiden määrä perustuvat
sodan ajan vaatimuksiin. Sotilasarvot osoittavat tehtävänhoitajan vastuuta, koulutusta ja esimiesasemaa
organisaatiossa.
Puolustusvoimien
ylimpien upseereiden
määrä
Puolustusvoimauudistuksessa puolustusvoimien palkatun sotilashenkilöstön määrää tarkasteltaessa on
varmistettava, ettei poikkeusolojen
tehtävien hoitamista vaaranneta.
Suunniteltavat vähennykset painottuvatkin tehtäviin, jotka ovat
helpoiten korvattavissa reserviläisillä.
9
Sodan ja rauhan ajan
henkilöstörakenteet
noudattavat
henkilöstöjärjestelmän
tavoitetilassa
pyramidimuotoa.
Suunniteltavat vähennykset
painottuvatkin tehtäviin,
jotka ovat helpoiten
korvattavissa reserviläisillä.
Sotilaseläkejärjestelmää ei
ole järkevää kehittää samoin
perustein kuin yleistä
eläkejärjestelmää, vaan se
edellyttää erityistarkastelua.
Henkilöstörakenteen
eheyden varmistaminen
Puolustusvoimien ylimpien
tehtävien, kenraalien ja amiraalien
sekä everstien ja kommodorien, lukumäärä on noin 0,05 % puolustusvoimien sodan ajan vahvuudesta.
Näiden henkilöiden tehtävät ovat
normaali- ja poikkeusoloissa samoja.
Ylimmän sotilasjohdon lukumäärä määräytyy jokaisen maan
10
omista tarpeista. Suomessa puolustusvoimien kenraalien ja everstien
määrä on rauhan ajan kokoonpanossa kansainvälisesti vertailtuna
erittäin pieni. Muissa pohjoismaissa, Sveitsissä ja Itävallassa on sekä
määrällisesti että suhteellisesti tarkasteltuna enemmän ylimmän johdon tehtäviä.
Puolustusvoimien sodan ja rauhan
ajan vaatimusten perusteella on välttämätöntä, että puolustusvoimien
henkilöstörakenne vastaa poikkeusolojen vaatimuksia. Tämä edellyttää sotilaseläkejärjestelmää, mikä
varmistaa suorituskykyisen henkilöstön puolustusvoimien sodan ajan
tarpeisiin. Sotilaseläkejärjestelmä
tuottaa poikkeusolojen edellyttämän
johtajareservin. Mikäli eläkeikää
nostetaan, johtajareservi pienenee
samassa suhteessa.
Sotilaseläkejärjestelmää ei ole
järkevää kehittää samoin perustein
kuin yleistä eläkejärjestelmää, vaan
se edellyttää erityistarkastelua.
Puolustusvoimien tavoitteena
on varmistaa, etteivät elinaikakertoimen vaikutukset romuta sotilaseläkejärjestelmän perustaa. Asiaa
valmistellaan parhaillaan työryhmätyössä, johon puolustusministeriö ja
puolustusvoimat osallistuvat.
Veli-Pekka Parkatti
Prikaatikenraali
Maavoimien operaatiopäällikkö
Maavoimien taistelu
uudistuu
Maavoimien taistelutapaa ja joukkoja
uudistetaan omista suomalaisista
lähtökohdista niin, että puolustus voidaan
toteuttaa pienemmällä joukkomäärällä.
Alueellisen puolustuksen perusperiaatteet
säilyvät ja yleinen asevelvollisuus tarvitaan
myös tulevaisuudessa. Uudistus on
kokonaisvaltainen. Se koskee organisaatioita,
materiaalia, toimintatapoja ja henkilöstöä.
P
uolustusvoimauudistuksen lähtökohtia ovat puolustusvoimien nykyisten
tehtävien jatkuminen, yleisen asevelvollisuuden toimivuuden varmistaminen sekä puolustusperiaatteen
kehittäminen alueellisen puolustuksen pohjalta.
Uudistuksen yhteydessä puolustusmenojen käyttö pyritään saamaan
hallittavaan tasapainoon, jolla taataan puolustuskyvyn pitkäjänteinen
ylläpito ja kehittäminen. Puolustus-
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
järjestelmän toimintakyvyn varmistamiseen liittyy välttämätön alueellisten joukkojen uudistaminen.
Alueellisilla joukoilla ja uudistuksen yhteydessä muodostettavilla paikallisjoukoilla varmistetaan,
että koko maata voidaan puolustaa.
Nämä yhdessä muodostavat maapuolustuksen torjuntakyvyn rungon
ja alustan operatiivisten joukkojen
toiminnalle.
Puolustusvoimien sodan ajan
vahvuuden pienetessä 230 000 so-
tilaaseen maavoimien joukkojen
määrä vähenee merkittävästi. Pääosa maavoimien joukoista on puolustusvoimauudistuksen jälkeenkin
alueellisia joukkoja ja paikallisjoukkoja. Niiden ylläpidon ja kehittämisen ongelmana on, että suuri määrä puolustusmateriaalia vanhenee
lähivuosina ja menetettävän suorituskyvyn korvaamiseen on niukasti
varoja. Koko maata on kuitenkin
puolustettava, eikä uhkamalleissa
ja puolustusvoimien tehtävissä ole
näköpiirissä merkittävää muutosta.
Yhtälö ei välttämättä kuitenkaan
ole mahdoton, sillä maavoimissa on
vuodesta 2008 alkaen suunniteltu,
miten tehtävät kyetään toteuttamaan
pienemmällä joukkomäärällä. Tarkastelun alle on otettu joukkojen
organisointi, johtaminen, varustaminen ja taistelutapa. Näitä kaikkia
uudistamalla voidaan muodostaa
toimintakykyiset joukot, kunhan
kriittiset poistuvat suorituskyvyt kyetään korvaamaan.
11
Taistelutavan
uudistamisen perusteet
Maavoimien suunnittelun lähtökohtana ovat uhkamallit, jotka eivät ole
oleellisilta osiltaan muuttumassa.
Yleisen sotateknisen kehityksen mukaisesti asevoimien tiedustelukyky
sekä asejärjestelmien teho ja tarkkuus kehittyvät jatkuvasti. Joukkojen vähetessä suorituskykyjen yhteisvaikutusta käytetään entistäkin
painopisteisemmin syvällä alueella
ja syvin tavoittein. Hyökkääjällä on
aina alkuvaiheessa aloite ja ylivoima
valituissa painopisteissä. Puolustajalla on oltava kyky aloittaa taistelut ja
sitoa hyökkääjä kaikissa suunnissa
sekä keskittää tämän jälkeen eri suorituskykyjen ja joukkojen yhteisvaikutus ratkaisukohtiin.
Maasto ja olosuhteet antavat
suomalaisille mahdollisuuden taistella omilla ehdoilla ja valitulla tavalla.
Taistelu perustuu oman alueen tuntemukseen. Joukot voidaan kouluttaa ja varustaa niille suunniteltujen
tehtävien mukaisesti. Suomalaisille
ominaista oma-aloitteisuutta voidaan parhaiten hyödyntää oloissamme tehtävätaktiikkaa toteuttamalla.
Vähemmistä joukoista on saatava suhteellisesti nykyistä enemmän
tehoa. Taktiikkaa ja sotavarustusta
on kehitettävä käsi kädessä. Edelleenkin suhteellisen suurelle reservistä perustettavalle joukkomäärälle ei
voida hankkia täysimääräisesti kokonaan uutta materiaalia. Suurin osa
materiaalista on vanhaa, perinteistä,
mutta tulevaisuudessakin käyttökelpoista. Elinkaarensa päässä olevien
asejärjestelmien mukana poistuvaa
suorituskykyä on kuitenkin korvattava keskittämällä niukat kehittämisvarat sellaisiin materiaalihankintoihin, joilla on suurin merkitys
kokonaissuorituskyvyn kannalta.
Tällaisia maavoimissa ovat erityisesti johtamiseen ja vaikuttamiseen
liittyvät hankkeet.
Maavoimia kehitetään
kokonaisuutena
Pääesikunnan perusteiden pohjalta on laadittu maapuolustuksen
konsepti, joka määrittää maapuolustuksen suorituskykyvaatimukset.
Suorituskykyvaatimuksiin vastataan
joukkorakenteella, joka on perusteena kehittämisohjelmille ja joukkotuotannolle. Maavoimien johtamisrakenteita, infrastruktuuria ja
toimintaa on kehitettävä niin, että
kokonaisuus toimii kaikissa tehtävissä
suorituskykyvaatimuksia vastaavasti.
Maavoimatutkimus on keskeinen väline kehittämisessä. Taktiikan
tutkimuksessa maavoimien tärkein
työkalu on Maasotakouluun perustettu maataistelukeskus. Siellä on
RAJALINJOJA: 78 433,7 KM
ASUKKAITA: 492 387 344
YKSI KUMPPANI TURVALLISUUSRATKAISUISSA
MAANLAAJUISTA TURVALLISUUTTA. Euroopassa on tuhansia kilometrejä maa- ja merirajoja.
Suuria kaupunkeja ja pieniä kyliä, joissa ihmiset asuvat ja työskentelevät.
Olemme luotettu ja asiantunteva kumppani: autamme viranomaisia ja organisaatioita
huolehtimaan kansalaistensa ja alueidensa turvallisuudesta. www.cassidian.com
DEFENDING WORLD SECURITY
Tervetuloa
vieraaksemme
Turvallisuus ja
Puolustus 2012
-messuille
27. - 29. syyskuuta
Lahden messukeskus
Osasto EG5
jo kolmen vuoden ajan viety läpi
laajaa taistelutavan tutkimusta, jonka perusteet lähtevät maapuolustuksen konseptista. Tutkimuksessa
on selvitetty; kehittämisen reunaehdot huomioiden, miten joukot tulisi
organisoida ja varustaa sekä miten
niiden tulisi taistella, jotta päästäisiin
mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Näin on taistelutavan uudistamiselle saatu mahdollisimman
kestävä teoreettinen perusta.
Maavoimatutkimuksen rinnalla seurataan jatkuvasti maailmalla
tapahtuvaa kehitystä ja tutkimusta.
Suoraa oppia suomalaiseen alueelliseen puolustukseen on kuitenkin
vähän saatavilla. Kaikissa armeijoissa kyllä korostetaan esimerkiksi tehtävätaktiikkaa ja oma-aloitteisuutta,
mutta käytännön toiminta keskittyy
usein kriisinhallintaan ja on usein
hyvin kaavamaista, ylhäältä johdettua ja säädeltyä.
Uudistettua taistelutapaa on jo
viime syksystä alkaen testattu kokeiluharjoituksissa. Ensimmäiset kokemukset ovat olleet lupaavia. Sekä
14
henkilökunta että varusmiehet ovat
ottaneet uudistetut toimintamenetelmät vastaan innolla. Vuonna 2012
kokeiluharjoituksiin osallistuu useita joukko-osastoja ja niissä tutkitaan
joukkue- ja komppaniatason taistelua.
Taistelutavan olemus
Maavoimatutkimuksen perusteella
voidaan kiistatta osoittaa, että taistelutavan uudistuksessa tarkastelluilla
kehittämisohjelman mukaisesti varustetuilla organisaatioilla ja toimintatavoilla päästään nykymalleja
parempiin tuloksiin. Taistelutapa ja
organisaatiot uudistetaan ensimmäisessä vaiheessa alueellisten joukkojen
osalta. Sen jälkeen ovat vuorossa
paikallisjoukot ja operatiiviset joukot, joiden toiminnassa sovelletaan
samoja periaatteita.
Keskeinen uudistuksen kohde on
joukkojen tapa taistella. Uudistetussa
taistelutavassa nykyisestä jäykähköstä
alueiden pitämiseen perustuvasta
taktiikasta siirrytään kohti joustavampaa toimintamallia, jossa pyri-
tään tuottamaan vastustajalle maksimaaliset tappiot oma toimintakyky
säilyttäen.
Uudistetussa taistelutavassa korostuvat aktiivisuus, aloitteellisuus,
liike ja joustavuus. Joukot voivat
käyttää samanaikaisesti eri taistelulajeja. Taistelutilan valmisteluun
kuuluvat keskeisesti suluttaminen,
linnoittaminen ja oman toiminnan
suojaaminen. Tulenkäytöllä ja yllättävillä iskuilla tuotetaan vastustajalle
tappioita, rikotaan sen taistelujärjestys ja pakotetaan se reaktiivisesti muuttamaan suunnitelmiaan.
Toiminta tapahtuu samanaikaisesti koko vastuualueen syvyydessä.
Hyökkääjän sitoutuessa taisteluun
syvällä alueella sen voima ehtyy ja
sitoutuu oman toiminnan ja yhteyksien suojaamiseen. Lopulta hyökkääjän liike pysähtyy.
Vastustajan tulivaikutusta pienennetään joukkoja hajauttamalla,
joukkojen liikkeellä, linnoittamisella,
ryhmitysmuutoksilla ja harhauttamalla sekä maaston oikealla käytöllä.
Joustavan puolustuksen edellytykset
luodaan runsaalla vara-, vale- ja vaihtoasemien määrällä.
Samalla voidaan kyllästää vastustajan maalitiedustelu.
Joukkojen ilmasuojelun ja ilmatorjunnan merkitys erityisesti taisteluhelikoptereita vastaan korostuu.
Aktiivisuus taistelun kaikissa vaiheissa ja kaikilla tasoilla korostuu. Uudet taisteluvälineet kuten lennokit,
johtamisvälineet, valvontajärjestelmät, pimeätoimintavälineet ja erilaiset räjähdyspanokset mahdollistavat
vaikuttamisen parempaan tilannekuvaan perustuen.
Oma-aloitteellisuudelle ja oveluudelle on entistä
enemmän sijaa. Joukolla, joka taistelutilanteessa yllättää
vastustajansa, on hetkellisesti moninkertainen ylivoima.
Tarkkuuskiväärillä tai panssarintorjunta-aseella yllättävästä
suunnasta valmistellusta tuliasemasta ammutun laukauksen osumatodennäköisyys on parempi kuin vastustajan
tulen alta ammuttaessa. Tykistön ensimmäisistä kranaateista syntyy suurimmat tappiot. Ensimmäinen laukeava
panssarimiina aiheuttaa tappioita ja pysäyttää vastustajan.
Mitä enemmän yllätyksiä, ensimmäisiä kranaatteja ja
laukeavia miinoja, sitä enemmän tuotetaan tappioita ja
sekoitetaan vastustajan toimintaa. Parhaaseen vaikutukseen päästään perinteisellä sulutteiden, epäsuoran tulen
ja suora-ammuntatulen yhteisvaikutuksella. Oleellista
on, että yllätyksen suoma etu käytetään maksimaalisesti
hyväksi ja vastustajan vastatoimenpiteitä väistetään.
Hyökkäyksessä ei ole niinkään kysymys jonkun määräalueen valtaamisesta ja pitämisestä, kuin reservinä olevan
suorituskyvyn siirtämisestä vaikuttamaan oikea-aikaisesti
vastustajaan. Silti aina on alueita, jotka on pidettävä hallussa tai sitten niiden käyttö on estettävä vastustajalta sulutteilla
ja tulella. Maavoimilla on myös oltava kyky hyökkääjän
kovan kärjen pysäyttämiseksi aukeavoittoisessa maastossa
kohtaamistaistelussa. Tällainen kyky löytyy taistelupanssarivaunuilla varustetuista mekanisoiduista taisteluosastoista
ja Karjalan Jääkäriprikaatista.
Muut puolustushaarat ja puolustusvoimien yhteiset
suorituskyvyt kuten ilmapuolustus, erikoisjoukot, kaukovaikuttaminen ja elektroninen sodankäynti tukevat maavoimien taistelua. Tuhoamalla ja lamauttamalla tärkeitä
kohteita hyökkääjän syvyydessä luodaan edellytyksiä
torjuntataistelun onnistumiselle. Operatiivisen tulenkäytön erikoisampumatarvikkeilla voidaan yllättävässäkin
tilanteessa vaikuttaa nopeasti myös vastustajan koviin ja
puolikoviin maaleihin.
Kenttäkokeissa on kouluttajien ja johtajien eri tasoilla
löydettävä käytännön keinot esimerkiksi partio- ja panssaritiedustelun vaikeuttamiseksi, puolustusryhmityksen joustavaan muuttamiseen, kärjen toistuvaan pysäyttämiseen ja
vaikutuksen ylläpitämiseen koko taistelun ajan koko vasSotilasAikakausLehti
9 | 2012
hypo.fi
15
tuualueella. Miten salaan ja harhautan, miten houkuttelen hyökkääjän
itselleni edulliseen taistelutilanteeseen,
miten tempaan aloitteen, ovat kysymyksiä, joihin on haettava vastaukset.
Uudistetulla tavalla taistelevien
joukkojen huollon järjestelyt ovat
haasteellisia. Huoltojoukkojen organisoinnilla ja varustamisella pyritään
vastaamaan näihin haasteisiin. Taustalla on laaja maavoimatutkimukseen
liittyvä huollon tutkimustoiminta.
Huollon järjestelyt, suluttaminen ja
linnoittaminen, johtamisvalmiuden
saavuttaminen ja muut puolustusvalmistelujen aikatekijät on myös selvitettävä kenttäkokein.
Materiaali ja
organisaatiot
Pääosa joukkojen käyttämästä materiaalista on jo puolustusvoimien hallussa olevaa tai yhteiskunnalta valmiutta kohotettavassa vuokrattavaa tai
otettavaa. Hankinnat kohdennetaan
suhteelliseen pieneen, toiminnan
kannalta kriittiseen materiaaliin.
16
Joukkojen organisoinnissa pyritään modulaarisuuteen ottaen
huomioon erilaiset tehtävät ja toimintaolosuhteet. Jotkut pataljoonat
varustetaan ja koulutetaan taistelemaan hajautetusti, toiset enemmän
puolustuksellisesti tai hyökkäävästi ja
osa joukoista koulutetaan ja varustetaan Pohjois-Suomen olosuhteisiin.
Pohjois-Suomessa taisteluosastojen
iskuportaat varustetaan telakuorma-autoilla. Etelä-Suomessa osalle
alueellisista joukoista riittää panssaroituja pyöräajoneuvoja ja maastokuorma-autoja, mutta pääosa liikkuu ottoajoneuvoilla.
Keskeinen uudistetun taistelutavan mahdollistaja on johtamisjärjestelmä, joka viedään ryhmä- ja
raskasasetasolle saakka. Ryhmänjohtajat on tarkoitus varustaa radioilla
ja paikkatietoon perustuvan tilannekuvan välittämisen mahdollistavilla
päätelaitteilla. Joukkueen johtaja
voi uusin välinein johtaa äänensä
kantaman ulkopuolella olevia ryhmiään reaaliaikaisen tilannekuvan
ja paikkatiedon perusteella. Käyt-
töön suunniteltu teknologia on jo
olemassa. Esimerkiksi hirvijahdissa
käytetään samankaltaisia kaupallisia
välineitä. Nykyiselle tietotekniikan
tuntevalle sukupolvelle välineiden
käyttö on luontevaa.
Pääosa maavoimien seuraavien
vuosien materiaalihankinnoista liittyy
uudistettuun taistelutapaan. Johtamisjärjestelmien lisäksi mm. kenttätykistön ja raskaan kranaatinheittimistön
tuliyksiköitä varustetaan asekohtaisilla
päätelaitteilla, jotka mahdollistavat
hajautetun tuliasematoiminnan ja siten paremman suojan. Joukkojen suojaa parannetaan myös suojaelementeillä, valelaitteilla sekä naamioverkoilla. Tiedustelu- ja valvontakykyä
parannetaan lennokkijärjestelmillä,
maalinosoitusjärjestelmillä ja pimeätoimintavälineillä. Huoltojärjestelmä
rakennetaan siten, että se mahdollistaa joukkojen nykyistä hajautetumman toiminnan.
Myös joukkojen kokoonpanoja
tarkistetaan. Kokeilukokoonpanoissa
on jalkaväkiryhmän vahvuus kasvatettu yhdeksään sotilaaseen. Ryh-
Mediakortti 2012
SotilaSaikakauSleHti
Maamme johtavaa
sotilasalan
ammattilehteä julkaisee
upseerien akavalainen
ammattijärjestö,
Upseeriliitto ry.
SotilasAikakausLehti
Puolustusvoimat tekee vuositasolla miljoonahankintoja, joista päättävät suomalaiset upseerit
ja valtionhallinnon virkamiehet. He kaikki lukevat Sotilasaikakauslehteä, sotilasalan johtavaa
ammattilehteä.
Sotilasaikakauslehti käsittelee puolustusvoimien hankintoja, koulutusta, turvallisuuspolitiikkaa, strategiaa ja ajankohtaisia aiheita.
9 | 2012
Varaamalla
ilmoitustilaa varmistat yrityksesi näkymisen puolustusvoimien päättäjille.
17
Varmista näkyvyytesi
puolustusvoimien
päättäjille!
Ilmoitushinnat (4-väri)
takakansi
erityispaikat
1/1 s.
2300 €
2100 €
1800 €
1/2 s.
1/4 s.
1100 €
600 €
Ilmoitusmyynti
1/2 sivua ja 1/4 sivua
määräpaikkalisä 20%.
liitteet erikseen sovittavissa.
lehti ei ole alv velvollinen
Ilmestymis- ja aineistoaikataulu
N:o aineisto ilmestyy
1
1.1.2012 n. 15.1.2012
N:o aineisto ilmestyy
8
1.8.
n. 15.8.
2
3
1.2.
1.3.
n. 15.2.
n. 15.3.
9
10
1.9.
1.10.
n. 15.9.
n. 15.10.
4
5
6-7
1.4.
1.5.
1.6.
n. 15.4.
n. 15.5.
n. 15.6.
11
12
1.11.
1.12.
n. 15.11.
n. 15.12.
Juha Halminen
Laivastokatu 1 b
00160 HELSINKI
puh. (09) 8736 944
gsm. 050 592 2722
faksi (09) 6689 4020
[email protected]
Päätoimittaja
Eversti Martti Lehto
puh. 040 5256 630
faksi (09) 6689 4020
[email protected]
Toimitussihteeri
Marko Varama
Laivastokatu 1 b
Ilmoitusten koot
00160 HELSINKI
puh. (09) 6689 4016
lehden koko 200 x 270 mm
1/1 s. 200 x 270 tai 164 x 237 mm
faksi (09) 6689 4020
[email protected]
1/2 s. 164 x 116 tai 80 x 237 mm
1/4 s. 164 x 57 tai 80 x 116 mm
Painopaikka
HuoM! takakannessa postitukseen tarvittava osoiterivi vaatii 30
mm korkean valkoisen/vaalean kaistaleen sivun yläosasta.
Aineisto-ohjeet
AO-Paino
Teollisuuskatu 9
50130 MIKKELI
puh. 044 754 1002
faksi (015) 151 174
ilmoitusaineistot toimitetaan
suoraan painotaloon
Aineisto toimitetaan PDFtiedostona sähköpostilla
osoitteeseen [email protected]
Kuvien resoluutio 200-300 dpi.
PDF-tiedosto tulisi tallentaa
muotoon: pdf/X-1a:2001
puh. 044 754 1002
Tarvittaessa lisätietoja
ilmoitusaineistosta antaa
AO-Paino
Raija Ukkonen
mä voi jakautua kolmen taistelijan
partioihin. Ryhmän aseistukseen
kuuluu kaksi kevyttä konekivääriä ja
tarkkuuskivääri sekä kertasinkoja ja
viuhkapanoksia. Tulivoimaa joukoissa
on muutoinkin kasvatettu olemassa
olevalla materiaalilla. Komppanian
kokoonpanoon kuuluu panssarintorjuntaohjusryhmä ja kolmeputkinen
kevyt kranaatinheitinjoukkue.
Pääosa alueellisista joukoista organisoidaan pataljoonan ja patteriston
taisteluosastoiksi. Osa niistä voi toimia
pataljoonakokoonpanossa. Itsenäiseen toimintaan kykenevällä vahvennetun pataljoonan taisteluosastolla
on kaksitoista raskasta kranaatinheitintä ja kahdeksantoista kenttätykkiä.
Pääosassa pataljoonista siirrytään
nelijakoon myös komppanian sisällä.
Alueellisilla taisteluosastoilla ja pataljoonilla on hyvä lähitaistelukyky, kyky
torjua panssarivaunuja keskitorjuntaetäisyyksille ja suhteellisen vahva
epäsuora tulivoima. Taisteluosastoja
tuetaan operatiivisella tulenkäytöllä
ja muilla ylemmän johtoportaan suorituskyvyillä.
Joukkotuotanto alkaa
kesällä 2013
Toiminta perustuu tehtävätaktiikkaan
kaikilla tasoilla. Johtajalle annetaan
toiminnan päämäärä, tehtävä ja resurssit, jonka jälkeen hän päättää miten toiminta toteutetaan. Johtajilta
ja yksittäisiltä sotilailtakin odotetaan
rohkeuden ja aloitekyvyn lisäksi myös
oveluutta. Heidän kouluttamisensa
ymmärtämään taistelutavan syvin
olemus on keskeinen haaste.
Maavoimien tuleva kokoonpano
mahdollistaa joukkojen tuottamisen tehtävän ja olosuhteiden vaatimusten mukaisesti. Uudistettujen
alueellisten joukkojen tuottaminen
on tarkoitus aloittaa vuoden 2013
saapumiseristä, ensin johtajat ja sitSotilasAikakausLehti
9 | 2012
ten miehistö. Pääosa uudistetuista
alueellisista joukoista tuotetaan aikaisemmasta poiketen varusmiespalveluksen pohjalta. Ennen varusmiespalveluksen aloittamista on luonnollisesti koulutettava kouluttajat ja
uudistettava koulutussuunnitelmat.
Uudet organisaatiot ja niiden
varustus on tunnettava perinpohjaisesti, ennen kuin joukkotuotanto
voidaan aloittaa. Joukko-osastojen
henkilökunnan perehdyttäminen
taistelutapaan on toteutettu Maavoimien Esikunnan johdolla keväällä
2012. Joukkotuotannon valmistelua
ollaan siirtämässä joukko-osastoihin
ja sotakouluissa aloitetaan asteittain
henkilökunnan koulutus.
Joukkojen suorituskykyjen saavuttaminen edellyttää, että miehistön
viiden ja puolen kuukauden palvelusaika käytetään tehokkaasti. Maastovuorokausien määrässä tulisi päästä
noin 40 vuorokauteen ja kertausharjoituksissa vuoden 2010 tasolle.
Tärkein työ taistelutapaa uudistettaessa tapahtuu kentällä. Kaikilla
tasoilla riittää kantahenkilökunnalle pureksittavaa. Aliupseerien tulee hallita ryhmä- ja joukkuetason
toiminta sekä niiden ase- ja johtamisjärjestelmät. Opistoupseerien
ja kandien osaamisessa korostuu
joukkue-komppaniatason hallinta
ja koulutuksen suunnittelu. Maisteritason upseerien tulisi hallita
taisteluosaston kokonaisjärjestelmä.
Yleisesikuntaupseerien tehtävissä
painottuvat alueellisten ja operatiivisten taisteluosastojen ja yhtymien
komentaja- ja esikuntatehtävät.
Jatkossa myös muut
joukot mukaan
Uudistettavien paikallisjoukkojen
tehtäviä ovat joukkojen perustaminen ja koulutus, kohteiden suojaus,
tiedustelu, opastaminen, sivustojen
suojaus, maahanlaskun torjunta ja
rajoittaminen, sissitoiminta ja erikoisjoukkojen vastainen toiminta. Paikallisjoukkojen toiminnan yhteyteen
on myös mahdollista kanavoida vapaaehtoisen maanpuolustuksen sekä
kokonaisturvallisuuden toimintoja.
Muita viranomaisia voidaan tukea
mm. etsintä- ja pelastustehtävissä.
Vaikka sodan ajan joukkojen
määrä pienenee, ovat ne 95 prosenttisesti reserviläisistä muodostettuja. Kaikille sopiville ja halukkaille
reserviläisille on edelleen tehtäviä
sodan ajan puolustusvoimissa.
Tuleva joukkorakenne mahdollistaa reserviläiselle monipuolisen
sotilasuran ja haasteellisia tehtäviä.
Varusmieskoulutuksen jälkeen reserviläisen sijoitus on alueellisissa tai
operatiivisissa joukoissa. Sen jälkeen
tarjolla on tehtäviä maakuntakomppanioissa, perustamisorganisaatiossa, koulutus- ja tukiorganisaatioissa
sekä esikunnissa.
Maavoimien suunnitelmat perustuvat leikattuihin, nyt tiedossa
oleviin rahoituskehyksiin. Jos välttämättömin materiaali jää kuitenkin
hankkimatta, uudistettu taistelutapa toteutuu vajaana ja vain pienen
joukkomäärän osalta. Kertausharjoitusten raju leikkaus lähivuosina
hidastaa myös reservin kouluttamista uusien periaatteiden mukaiseen
toimintaan.
Uudistetun taistelutavan jalkautus on lähtenyt hyvin käyntiin.
Odotukset henkilökunnan, reserviläisten ja varusmiestenkin puolella
ovat korkealla.
Alueellisten joukkojen uudistetun
taistelutavan periaatteet tuodaan
jatkossa myös operatiivisten joukkojen ja paikallisjoukkojen taisteluun.
19
OSKARI
The Future Defence & Security Exhibition is the first of
its kind in the Nordic and Baltic countries.
Parallel to the exhibition we will create seminar and
debates in cooperation with
to link
the political and defence industry with peacekeeping
operations and technical solutions, under the tagline
“Military Operations, Technology Solutions” (MOTS)
20
27-29th November 2012
Stockholmsmässän, Sweden
www.fdsnordic.com
Heikki Siltala
Kirjoittaja työskentelee liiketoimintayksikön johtajana
AAC Global Oy:ssä. Hän on myös johtajuuden
dosentti Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja
sotilaspedagogiikan laitoksella.
Kahden ammattisotilaan
kokemuksellista
tunnehistoriaa
Erikoisjoukkojen veteraanien muistelmat
palvelevat kirjakustantajiensa liiketoimintaa,
mutta palvelevatko ne parhaimmillaan
kirjoittajiensa tai jopa lukijansa
terapeutteina?
Totesihan jo Aristoteles, että pelon ja säälin
kokemuksilla on puhdistava vaikutus.
S
odan kokemushistoria on
yksi niin sanotun uuden
sotahistorian näkökulmia.
Se ei pyri hallitsevaan asemaan
perinteiseen tapahtumahistoriaan
nähden, mutta antaa ainakin lukijalleen – tutkijoista puhumattakaan –
mahdollisuuden päästä lähemmäksi
todellisuutta.
Tässä yhteydessä on syytä välttää
totuus-käsitettä, joka ainakin sotahistorian kontekstissa on abstrakti ilmiö
ja sen etsiminen ikuista ohihuutamista ilman rakentavaa keskustelua.
Sen sijaan on hedelmällistä hyväksyä
ajatus, että sotaan osallistuneet luovat omat todellisuutensa kokemusSotilasAikakausLehti
9 | 2012
tensa pohjalta. Jos kokemukset liittyvät tekojen ja toiminnan motiiveihin
sekä tapahtumiin liittyviin tunteisiin,
meidän on helpompi hyväksyä, miksi sodan sosiaali-, yhteiskunta-, psyko-, kulttuuri-, sukupuoli- tai arjen
historia ovat tervetulleita perinteisen
sotahistorian rinnalle: ei ole ollut
vain yhtä taistelua ja yhtä sotaa.
Totuus on
omaelämänkerran
ensimmäinen uhri
Oman menneisyytensä ja omien
tekojen käsittelylle antaa omaelämänkerran kirjoittaminen hyvän
mahdollisuuden. Lukijan on hyväksyttävä omaelämänkerran subjektiivisuus ja näkökulman kapeus: siinä
puhuu yhden kokijan ääni joko tietoisen harhaan johtavasti, tiedostamattomasti tapahtumia värittäen ja
kertomatta jättäen tai vilpittömästi
omaan kokemukseensa uskoen.
Jos kirjoittaja avaa tunnehistoriaansa, silloin meidän on kunnioitettava tunteita; ne ovat aina oikeassa.
Jos sodan ja taistelun kokenut sotilas
kirjoittaa kokeneensa pelkoa, surua,
iloa tai vihaa, ainakin kirjoittamishetkellään hän on oikeassa ja haluaa
viestittää sillä jotain. Toinen asia on,
mitä hän koki itse tapahtuman aikana ja onko tunnetila enää kirjoittamis- tai julkaisuhetkellä sama, mutta
siihen emme pääse enää käsiksi.
Vertailemalla erilaisten lähteiden antamia tietoja voidaan toki
yrittää ratkaista muistin rajallisuudesta aiheutuvia ongelmia. Mutta
muisti on myös sosiaalista. Sodan
ja taistelun kokeneet yksilöt identifioituvat helposti yhteisölle tärkeisiin
tapahtumiin, vaikka eivät olisi niitä
21
henkilökohtaisesti kokeneetkaan. Silloin niistä tulee osa henkilökohtaista
muistia. Ehkä yksi mielenkiintoisimmista ilmiöistä sodan kokemushistorian kentässä on, että miten samoja
kokemuksia vaikkapa yksittäisestä
taistelusta voidaan muistaa niin eri
tavoin. Tästä hyvänä esimerkkinä on
varsin tuore dokumentoituihin lähteisiin perustuva historiateos Operaatio Hokki (Mikko Porvali, 2011),
jossa jatkosodan yhden viimeisimmän kaukopartion paluusta aselepolinjan Suomen puolelle aselevon
solmimisen jälkeen syyskuussa 1944
on useita eri kokemuksia riippuen
haastateltavasta tai kokemuksistaan
kirjoittaneen kaukopartion jäsenestä.
Sotilaiden omaelämänkerroissa on olennaista menneisyyden ja
nykyhetken eli kirjoittamishetken
välinen vuorovaikutus. Kirjoittajat
yrittävät nykyhetkestä käsin luoda
itsestään tietynnäköisen kuvan tietyssä elämänhistoriallisessa vaiheessa.
Voidaankin tulkita, että siten veteraanit kansallisuudestaan riippumatta nostavat menneisyyden tapahtumista esille ne, jotka ovat heidän
itsensä ja teosten kustantajan mielestä arvokkaita ja merkityksellisiä
nykyhetkessä. Ne eivät välttämättä
näytä henkilöä sellaisena kuin he
olivat tai ovat, vaan mahdollisesti
sellaisena kuin he uskovat ja toivovat
olevansa tai olleensa.
Uudet sodat ja taistelut
tulkinnan kohteina vai
lähteinä?
2000-luvun ensimmäisellä ja toisella vuosikymmenellä käydyt sodat Afganistanissa ja Irakissa ovat
synnyttäneet satoja tuhansia sotaveteraaneja, joten on luonnollista,
että kyseisten veteraanien kirjoit-
22
tamia tai sanelemia elämänkerrallisia teoksia julkaistaan lähes kuukausittain. Niin sanotut ruohonjuuritason kuvaukset dominoivat
näitä kirjallisuusmarkkinoita, joten
sotilasjohtamisesta, taistelutaktiikasta ja -tekniikasta kiinnostuneet
lukijat tarttuvat niihin helposti
odotellessaan esikuntakuntaupseeritasoisten muistelmia. Rivimiesten, aliupseerien tai nuorten
upseerien kirjoittamat muistelmat
sisältävät kuitenkin toimintaa ja
taistelun yksityiskohtaisia kuvauksia ja näin ollen kirjojen kustantajat luottavat näiden sotakuvausten
viihteellisyyteen ja siten lisäävän
niiden myyntiä.
Erikoisjoukkojen sotilaiden
kirjoittamat omaelämänkerrat herättävät aina huomiota. Jos luemme nykyaikaisen ammattisotilaan
muistelmia ja yritämme etsiä niiden
viihteellisiin ja myyttisiin kehyksiin
piilotettua inhimillistä olentoa – ihmistä – esimerkiksi Navy Seal -operaattorin roolin takaa, on meidän
tiedostettava tiettyjä ansoja. Ammattisotilaan ja tässä tapauksessa Yhdysvaltojen merivoimien erikoisjoukkojen sotilaan identiteettiä ei kannata
ottaa annettuna, vaan nähdä niiden
rakentuminen sekä elämänkokemusten että konkreettisten taistelukokemusten kautta.
Onkin syytä ottaa huomioon
yksilön muisti ja ryhmän muisti,
mentaliteetit, tunteet, fantasiat ja
myytit. Esimerkiksi professorit Juha
Siltala ja Peter Englund ovat etsineet omissa tutkimuksissaan selityksiä muun muassa näennäisen
järjettömään aggressiivisuuteen ja
itsetuhoisuuteen sekä tulkinneet sodan raadollisia, itsekkäitä motiiveja
ja toisaalta vilpittömän uhrautuvaa
kamppailua saman asian puolesta.
Sotaisalla väkivallalla ja ryhmäkäyttäytymisellä on omat lakinsa ja tavoitteensa, eivätkä ne siis
aina palvele vain tiettyjä poliittisia
päämääriä. Erikoisjoukkojen sotilas
yksilö- tai ryhmätasolla ei siis toimi
ainoastaan strategisesti määrättyjen
poliittisten rationaliteettien ohjaamina. Motiiveja on aina useita ja
ne saattavat olla paitsi tilannesidonnaisia, mutta myös keskenään
ristiriitaisia. Ne on palautettavissa
helposti ryhmä- ja yksilöpsykologiaan. Yksi tällainen ilmiö on syyllisyyden tunne, joka mielenkiintoisella tavalla on yhteinen nimittäjä sekä
Markus Luttrellin (Lone Survivor,
2007) että Howard D. Wasdinin
(Seal Team Six, 2011) omaelämänkerroissa.
Asiantuntijaorganisaatio
katastrofiin
demokraattisella
johtamisella
Lead petty officer Marcus Luttrer
palveli Navy Seal Team 10:ssa ja
osallistui neljän hengen partiossa
kesäkuussa 2005 operaatio Redwingiin, jonka tarkoituksena oli
vangita tai tappaa yksi al-Qaeda
johtajista Koillis-Afganistanissa Pakistanin rajalla, missä hän oleskeli
Taleban-taistelijoiden suojaamana. Seal-partiota johti luutnantti
Michael Murphy. Paikallistettuaan
kohteen Taleban-liikkeen hallitsemassa kylässä partio jatkoi tiedustelua vuoren rinteellä sijaitsevasta
tähystyspaikastaan käsin, kunnes
kolme vuohiaan paimentamassa
olevaa paikallista afganistanilaista
yllätti Seal-partion.
Luttrerin partio vangitsi vuohipaimenet ja ryhtyi tekemään partion johtaja luutnantti Murphyn joh-
dolla päätöstä kolmen vaihtoehdon
välillä: 1) paimenet tapetaan jälkiä
jättämättä ja ruumiit pudotetaan
vuoren rotkoon, 2) paimenet tapetaan ja ruumiit kätketään, 3) paimenet jätetään henkiin ja päästetään
menemään.
Kaikissa vaihtoehdoissa Seal
-partio poistuisi joka tapauksessa
paikalta ja jättäisi alkuperäisen tehtävänsä suorittamatta. Partion johtaja
äänestytti alaisillaan päätöksen: yksi
partion jäsenistä äänesti tappamisen
puolesta, yksi partion jäsen ei halunnut ottaa kantaa, jolloin partion
johtaja jätti varajohtajalleen Marcus Luttrelille mahdollisuuden antaa ratkaiseva ääni. Luttrel äänesti
paimenten hengissä säilyttämisen ja
vapaaksi päästämisen puolesta.
Partion johtaja oli perustellut tai
oikeastaan johdatellut ryhmäpäätöstä seuraavasti: Al-Quada ja Taleban
hyödyntäisi tapettujen paimentolaisten ruumiita ja tarinaa informaatiosodankäynnissä – viattomat siviiliuhrit olisivat arvokasta materiaalia medialle. Luttrell äänesti viimeisenä ja
Seal-partio laskee afgaanipaimenet
vapaiksi, jonka seurauksena partio
saa peräänsä ison joukon Talebantaistelijoita ja joutuu kiivaaseen
taisteluun. Lopputuloksena kolme
Seal-partion jäsentä saa surmansa
ja ainoastaan vakavasti haavoittunut
Luttrer pääsee pakenemaan. Hän
jää henkiin päätyen lopulta toisen
afgaaniheimon suojelukseen.
Luttrer tuo esiin avoimesti
syyllisyyden tunteen, joka kirjan
kirjoittamishetkellä painaa hänen
mieltään. Kun hän palaa Operaatio Redwingin tapahtumiin ja
erityisesti kriittiseen äänestystilanteeseen paimenten tappamisen tai
hengissä säilyttämisen puolesta,
Lone Survivor -teos antaa syvälli-
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
simmän merkityksensä: keskenään
ristiriitaiset motiivit ja arvot käyvät
kädenvääntöä sotilaan tajunnassa,
joukon johtaja ei tee itsenäistä selkeää päätöstä ja loppujen lopuksi
eettisyys osoittaa paradoksaalisen
ulottuvuutensa sodan toimintaympäristössä. Kenen henki on arvokkaampi: kahden afgaanipaimenen
vai kolmen Yhdysvaltain laivaston
erikoisjoukkojen sotilaan?
”Tapa tai tule tapetuksi” -periaate ei olekaan yksinkertainen
pelisääntö. Vain jälkiviisaus jää
voittajaksi, kun Luttrer toteaa, että
hänen olisi sittenkin pitänyt äänestää paimenten tappamisen puolesta
vastoin kristillistä omaatuntoaan.
Hänen taistelutoverinsa ja samalla
hyvät ystävänsä kuolivat, ja heidän
puolisonsa ja perheensä menettivät
läheisensä. Sotakokemus on näin
ollen mahdollista hahmottaa ja järjestää moraalisia päämääriä silmällä pitäen, jolloin omaelämänkerrasta tulee terapeuttinen väline – henkilökohtainen debriefing-työkalu
kaikkien luettavaksi.
Empatia ja tappaminen
Petty officer Howard D.Wasdin
palveli Navy Seal Team 2:ssa ja sotilasuransa viimeiset vuodet ”eliitin
eliitissä” eli Seal Team 6:ssa.
Wasdinin kohdalla omaelämänkerta tuo tunnehistoriassaan
mielenkiintoisen ulottuvuuden,
joka antaa mahdollisuuden tulkita
hänen valintojaan ja painotuksiaan
ja siten elämän kulkua, kehitystä
ja jopa henkistä kasvua ihmisenä.
Kaiken tappamisen ja tuhoamisen
jälkeen Wasdin haluaa ryhtyä ”korjaamaan” ja parantamaan ihmisiä.
Ensimmäinen piirre tästä henkisestä ja sosiaalisesta ominaisuudesta
paljastuu jo Mogadishun operaation aikana, jolloin hänen tekisi mieli
laittaa kätensä pidätetyn somalialaisen klaanipäällikön olalle, rauhoittaa häntä kertomalla ”älä pelkää,
emme me sinua tapa”. Wasdin on
tietoinen ja tuomitsee luonnollisesti
kyseisen klaanipäällikön sotarikokset, huumausainekaupan ja muut
epämoraaliset saavutukset, mutta
inhimillisellä tasolla kohdatessaan
pelokkaan, vapisevan sotavangin,
empatia saa vallan.
Wasdin kuntoutuu haavoituttuaan Mogadishun taisteluissa 1993,
mutta huomaa, että vammoista
johtuvat jatkuvat kivut syövät tehoa
Seal Team 6:n fyysisestä vaatimustasosta. Jäätyään vapaaehtoisesti
eläkkeelle hän työskentelee erilaisissa turvallisuusalan tehtävissä
konsulttina ja kouluttajana sekä
poliisina. Merkittävä vaihe hänen
henkilökohtaisessa muutoksessaan
on poliisitehtävät, jolloin hänen
empatian kykynsä nousee jälleen
voimakkaasti esille. Hän saa moitteita poliisikollegoiltaan ja esimieheltään luomalla kuuntelevan ja
eläytyvän suhteen ”asiakkaisiinsa”
eli nuorisorikollisiin. Keskustellessaan pelottelun sijaan asiakkaidensa kanssa hän ymmärtää heidän
käyttäytymisen syitä ja haluaa siten
enemmänkin ohjata ja auttaa näitä syrjäytyneitä nuoria. Tällainen
käytös poliisilta on kuitenkin kollegoiden mielestä tuomittavaa, koska
poliisin pelkoon perustuva auktoriteetti on vaarassa kärsiä.
Wasdin eroaa poliisin virasta ja
kouluttautuu yliopistossa kiropraktikoksi, jolloin hän saa lopulta täyttymyksensä saadessaan parantaa ja
hoitaa potilaidensa kipuja. Kirjassa
on uhrattu pitkä luku tähän uuden
uran ja roolin kuvaukseen, jolloin
23
se voidaan tulkita merkitykselliseksi tunnehistorian kuvaukseksi. Jos
hänen potilaansa liikuttuu parantuessaan ja päästessään eroon pitkään
vaivanneesta kivusta, liikuttuu eläkkeellä oleva erikoisjoukkojen tarkkaampuja itsekin; hän sallii itselleen
itkureaktion korjatessaan kohteensa
elämää.
Kärsimyksestä sovintoon
Howard E. Wasdin avaa varsin
yksityiskohtaisesti lapsuutensa ja
nuoruutensa kokemukset 1960-luvulta aina 1980-luvulle asti, joka
on kirjassa nimetty osuvasti ”Hell
is for Children.” Henkilökohtainen
kärsimyshistoria syntyy vanhempien eroamisen myötä ja suhteessa
uuteen isäpuoleen. Isäpuoli pahoinpitelee fyysisesti erittäin raa’asti päivittäin nuorta Howard-poikaa eikä
tässä uusperheessä koskaan halata,
pidetä sylissä tai keskustella, kuten
normaalin perheen vuorovaikutusympäristössä on tapana. Koulun jälkeen kaikki vapaa-aika menee ruumiilliseen työhön hedelmätarhassa,
jossa isäpuolen sadismi pääsee oikeuksiinsa perheensä työnjohtajana.
Wasdin ei kuitenkaan syyllistä
isäpuoltaan tai äitiään, vaan toteaa,
etteivät he olleet vain saaneet riittävästä ymmärrystä ja kykyä kasvattaa
lapsiaan muuten kuin väkivallalla ja
tunneköyhyydellä. Hän jopa toteaa
ironisesti, että lapsuuden ja nuoruuden kokemukset olivat valmistaneet
häntä hyvin Navy Seal -joukkojen
valinta- ja koulutusvaiheeseen. Toki
häneltä löytyy yksi rakentava ihmissuhde; enoltaan hän koki saaneensa
tarvittavaa läheisyyttä lapsuus- ja
nuoruusvuosiensa aikana.
24
Sovitus – ei kostoa
Wasdin ei itse kerro elämänkerrassaan suoraan, että hän haluaa
sovittaa tappamiseen liittyvää syyllisyyttä tai lapsuudessa kokemaansa
kärsimystä.
”Tapa tai tule tapetuksi” on toki
yleismaailmallinen ja yleisesti käytetty periaate, jonka Wasdin ammattilaisena hyväksyy. Seal Team 6:n
tarkka-ampujana hänen toinen ammattimainen periaate oli päättää itse
kohteensa kuoleman aika ja paikka.
Wasdin säilyttää kunnioituksensa
Navy Seal -organisaatiota kohtaan
läpi koko kirjan ja ylpeytensä Team
6:n tarkka-ampujana. Näiden rinnalle hän kuitenkin nostaa vaihto-
ehtoja, joista ensimmäinen on henkilökohtaisen syyllisyyden käsittely
eheyttävällä ammattityöllä, josta on
mahdollista saada psyykkistä tyydytystä. Toinen on, että hän ei jatka
loputtomiin tuhoavaa toimintaa,
vaikka on itse ollut koko lapsuutensa ajan fyysisen väkivallan kohteena.
Psykologisista teorioista tuttu
taakkasiirtymä on siis mahdollista
keskeyttää, jos ei muuten niin ainakin omaelämänkerran avulla, kun
ammattisotilas rikkoo vaikenemisen
taakan.
MPK hakee Keskustoimistoon Helsinkiin
KoulutuspäälliKKöä
Koulutuspäällikkö on MpK:n toiminnanjohtajan
alainen tulosvastuullinen johtaja. Edellytyksenä
kokemusta koulutuksen suunnittelusta, toteutuksesta
ja johtamisesta. työsuhde alkaa 1.2.2013.
tehtävä on 5 vuoden määräaikainen.
MPK hakee Savo-Karjalan maanpuolustuspiiriin Kontiolahdelle
piiripäälliKKöä
piiripäällikkö on MpK:n toiminnanjohtajan alainen
tulosvastuullinen johtaja. Edellytyksenä kokemusta
koulutuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja
johtamisesta. työsuhde alkaa 1.1.2013. tehtävä
on 5 vuoden määräaikainen.
lue ilmoitukset kokonaisuudessaan verkkosivuilta www.mpk.fi
Uusiin tehtäviin...
Everstiluutnantti
Pertti HOLMA
Majuri
Pauli PUKARALAMMI
Tykistökoulun
johtajaksi
Tykistöprikaatiin
1.9.2012.
Satakunnan
Tykistörykmentin
komentajaksi
Tykistöprikaatiin
1.9.2012.
Komentaja
Komentaja
Jukka-Pekka SCHRODERUS Olavi JANTUNEN
Sotilaspastori
Janne HUIKKO
Sotilaspastoriksi
Ilmasotakouluun
1.9.2012.
Erityistehtävään
kansliaan
Merivoimien
Esikuntaan
10.9.2012.
Komentaja
Aki HONKANEN
Everstiluutnantti
Joni LINDEMAN
Huolto-osaston
apulaisosastopäälliköksi
Merivoimien
Esikuntaan
1.10.2012.
Everstiluutnantti
Rainer PELTONIEMI
Tutkimusjohtajaksi suunnitteluosastoon Maavoimien Esikuntaan
1.11.2012.
SotilasAikakausLehti
Tykistökoulun johtajaksi varsinaisen
tehtävänhoitajan
kansainvälisen
tehtävän ajaksi
10.9.2012.
Everstiluutnantti
Paavo KESKIRUUSI
9 | 2012
Eritystehtävään
Puolustusvoimien
Kansainväliseen
Keskukseen
1.10.2012.
Everstiluutnantti
Hannu KOIVISTO
Kaartin Pataljoonan komentajaksi
Kaartin Jääkärirykmenttiin
1.11.2012.
Henkilöstöosaston
osastopäälliköksi
Merivoimien
Esikuntaan
10.9.2012.
Sotilaspastori
Timo WARIS
Kenttärovastiksi
Karjalan
Prikaatiin
1.10.2012.
Everstiluutnantti
Otso HEIKKINEN
Henkilöstöosaston
apulaisosastopäälliköksi Ilmavoimien Esikuntaan
1.1.2013.
25
Yleisesikuntaeversti evp. Martti
Lehdon väitöskirja "Suomen Ilmavoimien johtamisjärjestelmän evoluutio ilmasotateorian, kansallisten
instituutioiden ja johtamisjärjestelmän ulkomaisen kehityksen näkökulmasta" tarkastettiin sotatieteiden
tohtorin tutkintoa varten Maanpuolustuskorkeakoulussa lauantaina 18.
elokuuta 2012.
Lehdon vastaväittäjinä toimivat
professori Kalle Pajunen Turun yliopistosta ja professori Pasi Kesseli
Maanpuolustuskorkeakoulusta. Vastaväittäjät esittivät väitöksen hyväksyttäväksi.
Sotatieteiden alaan kuuluva
väitöskirja julkaistiin Johtamisen ja
sotilaspedagogiikan laitoksen julkaisusarjassa 1.
Marko Varama
Martti Lehto väitteli sotatieteen tohtoriksi
Kustoksena toiminut professori Aki-Mauri
Huhtinen avasi väitöstilaisuuden.
Upseeriliitto ja Sotilasaikakauslehden toimitus onnittelevat päätoimittajaamme hienosta suorituksesta!
Marko Varama
...Uusiin tehtäviin
Everstiluutnantti
Jari VUORELA
Esikuntapäälliköksi
Panssariprikaatiin
1.1.2013.
Everstiluutnantti
Oula ASTELJOKI
Lapin Jääkäripataljoonan
komentajaksi
Jääkäriprikaatiin
1.1.2013.
Everstiluutnantti
Juha HELLE
1) eritystehtävään 27.9.2012
- 31.12.2012 ja
2) Keski-Suomen
Pioneeripataljoonan komentajaksi
Pioneerirykmenttiin 1.1.2013.
Tällä palstalla julkaistaan pääsääntöisesti edeltävän kalenterikuukauden aikana
puolustusvoimain komentajan hyväksymät tehtävään määräykset.
Mikäli et halua tehtävään määräystäsi julkaistavan tällä palstalla ota yhteys palstan
pitäjään sähköpostitse: [email protected]
26
Upseeriliitto tiedottaa
Syyskuu 2012
Tervetuloa töihin
125 kadettia valmistui sotatieteiden kandidaateiksi elokuun lopussa. Tervetuloa töihin tuoreet luutnantit 96.
kadettikurssilta ja 79. merikadettikurssilta. Onnittelut
opintojenne tämän vaiheen suorittamisesta. Nyt on
edessä opittujen taitojen käytännön soveltaminen ja
edelleen työssä oppiminen ja upseerina kehittyminen.
Tervetuloa upseerin uralle myös uudet kadetit 99. kadettikurssilla ja 82. merikadettikurssilla. On hienoa, että olette
puolustusvoimauudistuksen tässä vaiheessa noudattaneet
kutsumustanne lähteä upseeriksi. Tervetuloa myös Upseeriliittoon – edunvalvontajärjestön jäsenyys on nyt ja
tulevaisuudessakin tarpeen.
Pääsihteerin palsta
Upseerien määrä säilyy jatkossakin
28
Upseeriliiton ensimmäinen lippu Sotamuseoon
37
Upseereita kunnallisvaaliehdokkaina
38
Pääluottamusmiehen palsta I
Henkilöstösuunnitelmien valmistelut
30
Mika Aallon väitöskirja puhuttaa
42
Pääluottamusmiehen palsta II
Haasteellinen syksy
32
Osastojen syyskokouskutsuja
43
Vierumäen ja Konttaisen kevätarvonnat
45
Kadettivääpelin tervehdys
34
Upseeriliitto hakee järjestöpäällikköä tai -sihteeriä 45
Edunvalvontaa ja jäsenetuja kadetista kenraaliin
35
Alueelliseksi pääluottamusmieheksi merivoimiin
46
Kadettien järjestöpäivä
35
Upseeriliiton yhteystiedot
46
Helsinki City Triathlon 2012
36
Upseeriliitto tiedottaa
– keltaiset sivut
Päätoimittaja Marko Varama
Marko Varama
Vakituiset avustajat:
– Hannu Sipilä
– Jari Rantala
– Mikko Valtanen
– Päivi Schroderus
– Kari Haapanen
– Erja Elopuro
KUNNIAMERKIT KUNTOON
•Uudetnauhatjamerkkienasetteluoikeaan
järjestykseen,ompelu
•Pienoiskunniamerkkien,
solkienjakunniamerkkinappienmyynti
Puh.(09)47850209ja47850207Fax(09)47850100
SOTAINVALIDIENVELJESLIITTO
RATAMESTARINKATU9C,00520HELSINKI
VAIHDE(09)478500,S-posti: [email protected]
www.sotainvalidit.fi
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
HYPON EDUT UPSEERILIITON JÄSENILLE
Omaa asuntoa hankittaessa jopa 100 % rahoitus
mahdollista Hypon erityisvakuusjärjestelyllä
Osaomistuskonseptilla vaiheittain kiinni
omaan kotiin ilman omarahoitusosuutta
Asuntovarallisuus turvaa eläkepäivät, Käänteinen
Asuntolaina markkinoiden ylivoimaisin eläkesäästötuote
Kysy lisää asiakaspalvelustamme puh. (09) 228 361!
www.hypo.fi
Suomen Hypoteekkiyhdistys
Suomen AsuntoHypoPankki Oy
Yrjönkatu 9 A, PL 509, 00101 Helsinki, puh. (09) 228 361, [email protected]
27
Pääsihteerin palsta
Hannu Sipilä
Upseerien määrä
säilyy jatkossakin
U
pseerien määrää ei vähennetä
puolustusvoimauudistuksessa.
Vaikka sodan ajan joukkojen määrää pienennetään, upseereista ei tule ylitarjontaa
senkään takia, että tähän asti upseereita ei
ole riittänyt kaikkiin tarvittaviin sodan ajan
tehtäviin. Entistä pienemmän sodan ajan
joukon johtotehtävät voidaan nyt miehittää
hieman paremmin, vaikka jäämme edelleen kauas siitä upseerien suhteellisesta
osuudesta, joka ammattiarmeijoissa on.
Puolustusvoimissa on tähän asti palvellut rauhan aikana noin kolmetuhatta
upseeria ja suunnilleen saman verran
opistoupseereita. Luutnantin ja kenraalin
välisissä sotilasarvoissa on palvellut
kuutisen tuhatta ammattisotilasta. Nyt
opistoupseerikoulutus on lopetettu. Kun
viimeinenkin opistoupseeri on jäänyt
eläkkeelle 2030-luvulla, jäljellä on näillä näkymin vain kolmetuhatta sotilasalan
tutkinnon suorittanutta ammattisotilasta.
Opistoupseerien tilalle on tulossa ja
tullut uutena henkilöstöryhmänä aliupseerit, joilla ei ole tutkintoa, eikä kokemuksenkaan kautta riittävää osaamista
ylempiin sodan ajan johtotehtäviin.
Onneksi meillä on jatkossakin osaavia
28
reserviupseereita esim. komppanianpäälliköiksi.
Upseereilla on laajat valmiudet
Upseerikoulutus sisältää akateemisia
ja ammatillisia opintoja. Akateemisten
opintojen tavoitteena on tarjota valmiudet tieteelliseen ajatteluun, tieteellisen
tiedon ja menetelmien soveltamiseen
sekä alan asiantuntijana ja kehittäjänä
työskentelyyn. Ammatillisten opintojen
päämääränä taas on antaa opiskelijalle
virkatehtävissä tarvittava ammatillinen
pätevyys ja osaaminen. Voidaan todeta,
että upseerin tutkinto antaa hyvät pohjatiedot ja valmiuden koko uran jatkuvaan
elinikäiseen oppimiseen.
Koulutuksen jälkeen virassa palvelevat upseerit hankkivat vähitellen sodassa
tarvittavan ammattitaidon yhä ylempiin
tehtäviin. Tämän takia jokaisen upseerin
on saatava nousujohteisesti haastavia
tehtäviä. Näin hänen kykynsä ja osaamisensa pääsevät kehittymään ja hän
saa mahdollisimman laajalti kokemusta
puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen
eri tehtävistä.
Elokuussa valmistunut upseeri aloittaa uraansa melkoisen myllerryksen
keskellä. Joukko-osastojen ja esikuntien luettelo tulee parissa vuodessa leikkaantumaan ja jäljelle jäävät organisaatiot muuttuvat merkittävästi. Jokaiselle
upseerille tulee kuitenkin löytää mahdollisimman haastava tehtävä. Ei todellakaan ole tarkoituksenmukaista, että
upseeri ei saisi johdettavakseen edes
joukkuetta. Sellaisiakin kaavailuja on,
että upseeri sijoitettaisiin aliupseerin
alaisuuteen. Lienee selvää, että tällainen ei voisi tulla edes kuuloon missään
muualla maailmassa. Kyvykäs aliupseeri voi hakeutua upseerikoulutukseen, mitä kautta voi saada reppuunsa
sen kuuluisan marsalkan sauvan.
Oikoteitä onneen ei tarjota millään
muullakaan alalla: sairaanhoitaja voi
hakeutua lääketieteelliseen tiedekuntaan, jonka suoritettuaan hän pääsee
lääkärin tehtäviin. Puolustusvoimissa ei
todellakaan pidä halveksua koulutuksen
tuomaa osaamista. Vaihtoehtona – ei
onneksi kovin realistisena – on lakkauttaa koulutus, jos se ei tuo mitään
arvonlisää.
Isänmaa tarvitsee puolustajansa
– upseerin.
Upseeri tarvitsee puolustajansa
– Upseeriliiton.
Miten nuori upseeri sitoutetaan?
Nuorille upseereille pitäisi taata pysyvä
virka nykyisen määräaikaisen sijasta. Varmuus tulevaisuudesta lisää sitoutumista
työnantajaan. Pelkona on, että puolustusvoimauudistuksen myllerryksessä liian
moni upseeri kieltäytyy siirtymästä uudelle paikkakunnalle. Etenkin nuori upseeri
voi helposti ajatella, että mitä minä tässä
laitoksessa oikein teen, jos tiedossa on
määräaikainen virka ilman etenemismahdollisuuksia, koska muut henkilöstöryhmät vievät paremmat tehtävät. Kutsumusta
ei kannata laittaa liian tiukalle; se ei ole
maanpuolustuksen edun mukaista.
On liian helppoa kuitata kaikki upseerin uralta ennenaikaisesti pois lähtevät
huonosti motivoituneiksi, siis sellaisiksi
joiden on syytäkin lähteä muihin töihin.
Jos arvostusta ei ole tarjolla kuin juhlapuheissa eikä saatavilla ole edes haastavia
tehtäviä, niin on luonnollista valita sellainen ura, jonka aikana saa esim. asua
samalla paikkakunnalla perheensä kanssa.
Tällä hetkellä luodaan kovaa vauhtia
puolustusvoimia vuodelle 2015 ja siitä
eteenpäin. Kun eri tehtäviin valitaan henkiSotilasAikakausLehti
9 | 2012
löitä, pitäisi periaatteena olla, että upseerit
johtavat puolustusvoimia ja sen eri yksiköitä. Upseerien tulee toimia joka tasolla
ylimmissä tehtävissä. Upseereilla on paras
sotilaskoulutus, paras näkemys kokonaisuudesta ja sotilaista paras kyky oppia
uutta. Upseerien tehtävärakenteen tulee
mahdollistaa nousujohteinen ura mahdollisimman monelle upseerille. Upseerit
ovat sodan ajan joukkojen selkäranka - se
1,3 % joukoista, joka kantaa vastuun sotatoimien onnistuneesta suunnittelusta ja
toteutuksesta.
Paikallisesti voi olla pulaa upseereista, jolloin tehtävään täytyy määrätä väliaikaisesti joku muu. Puolustusvoimien
tulee kuitenkin linjata selkeästi, mihin
tehtäviin milläkin koulutuksella voi sijoittua. Uudistuksen aikana vapautuvia sotilastehtäviä täytettäessä tulee suunnitella,
miten sotilaiden tehtävät tulevaisuudessa
jakautuvat upseerien, erikoisupseerien ja
aliupseerien kesken. Tämä tulee huomioida täytettäessä vuoden 2015 organisaation tehtäviä.
ERIKOISTUNUT UPSEERIEN ASIOIDEN AJAMISEEN
* Palvelus- ja yksityisasioihin liittyvä juridinen neuvonta ja avustaminen
perustuen Upseeriliiton ja asianajotoimiston väliseen sopimukseen.
* Käytettävissä myös liiton jäsenilleen ottama oikeusturvavakuutus.
* Alustavat neuvottelut ja opastus ovat jäsenille maksuttomia.
Toimisto
Vesa Mattila
Pentti Laiho
Olli-Pekka Lindell
02-251 1004
0400-706 615 040-581 4112
0400-826 078
[email protected]
www.asianajotoimistolindell.fi
29
Pääluottamusmiehen palsta I
Jari Rantala
Everstiluutnantti
Henkilöstösuunnitelmien
valmistelut
P
uolustusvoimien hallintoyksiköissä
valmistellaan kuumeisesti suunnitelmia henkilöstön sijoittamiseksi vahvistettuihin vuoden 2015 tehtäväkokoonpanoihin. Maavoimissa ja ilmavoimissa
sekä Logistiikkalaitoksen valmistelutyössä
on perustettu suunnitteluryhmät, joissa
on myös henkilöstöjärjestöjen edustus.
Muualla suunnittelu tehdään virkamiesvalmisteluna ja suunnitelmat esitellään
vasta yt-elimissä. Tästä voi hyvin päätellä, missä henkilöstö pääsee ihan oikeasti
osallistumaan suunnittelutyöhön yt-lain
mukaisesti ja missä ei. Logistiikkalaitoksen osalta tosin toteutus oli surkea. Tieto edustajien asettamisesta tuli samana
päivänä kuin oli ainoa suunnittelukokous.
Henkilöstön sijoittaminen uusiin tehtäväkokoonpanoihin on mittava ja vaativa
työ. On aivan selvää, etteivät kaikki palaset
voi loksahtaa kohdalleen ensimmäisellä
kerralla. Jo pelkkä suunniteltava massa
aiheuttaa kitkaa. Lisäksi samoihin tehtäviin
on tarjolla tämän hetkinen tehtävänhoitaja
sekä vuoden 2015 kokoonpanon mukaisen
osaamisen omaavia henkilöitä. Tehdäänkö
sijoitussuunnitelma, jossa vain lätkitään
olemassa oleva henkilöstö paikoilleen,
vai tehdäänkö henkilöstösuunnitelma, jolla puolustusvoimista saadaan vuodesta
2015 alkaen aikaiseksi puolustusvoimain
komentajan haluama ”soiva peli”?
Kun henkilöstösuunnitelma julkaistaan,
saanee se aikaan irtisanoutumisia ja eläk-
30
keellelähtöjä kun ihmiset eivät halua siirtyä heille mahdottomille paikkakunnille.
Tämä saa aikaan aukkoja suunnitelmaan.
Mikä on täyttöjärjestys näihin tehtäviin
vs. muutoksen alaiset? Kuinka aidosti
otetaan huomioon pakottavat sosiaaliset
syyt? Nämä ja monta muuta kysymystä
Upseeriliitto esitti Pääesikunnan henkilöstöosastolle yhteisessä palaverissamme.
Pääesikunnan vastaukset voi parhaiten
tiivistää seuraavaan. Nyt laadittava henkilöstösuunnitelma on pohja, jota ryhdytään tarkistamaan ja muokkaamaan. Tämä
tarkistustyö toteutettaneen kahdessa eri
vaiheessa loppuvuoden ja ensi kevään
aikana. Tavoitteena on löytää ja korjata
virheet sekä parantaa organisaatioiden toimivuutta. Lähtökohtana tarkistustyölle on
toimintakäsikirja sekä työjärjestysten luonnokset (joiden olisi pitänyt olla lähtökohta
jo suunnittelutyön alussa). Pääesikunnan
mukaan valmistuva henkilöstösuunnitelma
on joka tapauksessa kompromissi parhaan
kokoonpanon, käytössä olevien resurssien
sekä henkilöstön sosiaalisten tarpeiden
kesken.
Luottamusmiehet
puolustusvoimauudistuksessa
Luottamusmiehet ovat erittäin tärkeässä
roolissa puolustusvoimauudistuksen toteuttamisessa. Tuo rooli ei ole vain tärkeä
lähtien irtisanomisuhanalaisten ja pakko-
siirtymään joutuvien tukemisesta päätyen
henkilöstön sijoittamissuunnitelmiin ja
tehtävien vaativuusluokituksiin, vaan myös
työteliäs. On aivan selvää, ettei normaalisti
luottamustehtävään käytetty aika riitä mitenkään. Käsiteltävät asiat ovat myös niin
tärkeitä, että ne ajavat pääosin varsinaisten
työtehtävien ohi. Tästä muodostuu väistämättä tilanne, että tehtävänkuvauksen
mukaiset varsinaiset työtehtävät tulevat
kärsimään ja/tai niitä joudutaan tekemään
ylitöinä.
Luottamusmiesten työpanoksen hyödyntämisestä ja ajankäytön hallinnasta on
keskusteltu Pääesikunnan kanssa. Ensinnäkin Puolustusvoimien yhteistyöelimessä
todettiin, että luottamusmiehet sisältyvät
puolustusvoimauudistuksen henkilöstösuunnittelukäskyn mukaisiin avainhenkilöihin, joille on pyrittävä löytämään tehtävä
henkilöstösuunnittelussa 30.9.2012 mennessä. Tällä menettelyllä luottamusmiehet
vapautetaan toimimaan täysipainoisesti
tehtävässään. Toisekseen on todettu, että
luottamusmiesten työajan käyttö puolustusvoimauudistuksessa ei tarvitse erillistä
lisäohjeistusta. Luottamusmiehet käyttävät
tarvitsemansa työajan tehtävänsä hoitamiseen. Mikäli tämä aiheuttaa ylitöitä pitää
siitä keskustella esimiehen kanssa etukäteen.
Mittavakin panostus luottamusmiestehtävän hoitamiseen ei saa vaikuttaa suoritusarviointiin millään tavalla alentavasti.
Varsinaiset työtehtävät arvioidaan ottaen
huomioon luottamusmiestehtävän vaatima panostus. Jos luottamusmies hoitaa
luottamustehtävänsä hyvin, vaikuttaa se
positiivisesti henkilöstön hyvinvointiin ja
on siten myös työnantajan etu. Esimiesten
ja luottamusmiesten kannattaa keskustella
tehtävien toteuttamisesta mahdollisimman
pikaisesti, mikäli eivät ole sitä jo tehneet.
Kun pelisäännöt ovat yhteiset, ei muodostu turhia konflikteja. Työnantajan edustajien tulee lisäksi muistaa, että virkaehtosopimuksen kohdat siirto- ja palkkasuojasta
koskevat myös luottamusmiestehtävää
tehneitä varaluottamusmiehiä.
vollisten ja heidän puolisoidensa uuden
asunnon hankinta rinnastettaisiin ensiasunnon ostamiseen, jolloin varainsiirtoveroa asunnon ostamisesta ei tarvitse
maksaa.
Esitys on perusteltu, koska näissä
tapauksissa asunnon ostaminen ei ole
asuintason parantamista, eikä hyötymistarkoituksella tehtyä pääoman siirtoa. Toivottavasti asiantilan todellisuus ymmärretään, sillä puolustusvoimauudistuksessa
mahdollisesti yli 2 000 ihmistä joutuu
pakkosiirtymään toiselle paikkakunnalle.
Varainsiirtoveroasian käsittely on nyt erittäin ajankohtainen.
Lausunto varainsiirtoverosta
Oman auton käyttö
Upseeriliitto antoi elokuussa valtiovarainministeriölle lausunnon liittyen hallituksen
esitykseen varainsiirtoveron muuttamiseksi. Lausunnossa tuotiin esille puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen siirtymisvelvolliselle henkilöstölle varainsiirtoveron
aiheuttama kohtuuton lisärasite kaiken
muun siirtoon liittyvän taloudellisen ja
henkisen kuorman lisäksi. Varainsiirtovero
aiheuttaa toistuvasti mittavia kustannuksia
henkilöille, jotka valtion määrääminä joutuvat muuttamaan eri puolille Suomea.
Näissä tapauksissa asunnon myynti ei
perustu heidän haluunsa, vaan välttämättömään pakkoon.
Upseeriliitto esitti lausunnossaan, että
siirtomääräyksellä muuttavien siirtovel-
Valtion matkustussääntö mahdollistaa
oman auton käytön virkamatkoilla. Tilapäisissä oman auton käyttötapauksissa maksetaan joko kilometrikorvaus (45 senttiä
kilometriltä vuonna 2012) tai korvaus sen
mukaan, mitä matka olisi tullut maksamaan yleisiä kulkuneuvoja käyttäen, mikäli
tämä olisi ollut edullisempaa. Korvausta
oman auton käytöstä ei voida suorittaa,
jos matka voidaan tai olisi voitu tehdä
yleisiä kulkuneuvoja käyttäen halvemmin
kokonaiskustannuksin.
Monet valitsevat puolustusvoimissa virkamatkan tekotavaksi oman auton
käytön, vaikka siitä ei maksettaisikaan
kilometrikorvausta, vaan korvaus yleisten
kulkuneuvojen mukaan. Syynä on yleensä
Näe ilman silmälaseja! oman auton käytön helppous sekä saavutettu ajan säästö, sillä puolustusvoimien
omia tai vuokraamia ajoneuvoja ei ole
riittävästi. Omalla autolla ehtii usein yleisiä kulkuneuvoja nopeammin takaisin virkapaikalle tekemään muuten rästiin jääviä
töitä tai kotiin ennen myöhäisiltaa. Perusteena on siis ajan säästäminen, joka on
työnantajakin kannalta erittäin hyödyllistä.
Omaa autoa käytettäessä pitää muistaa
siihen sisältyvät haitat ja riskit. Yleisten
kulkuneuvojen mukaan maksetut korvaukset eivät kata aiheutuneita kustannuksia
täysimääräisesti. Kilometrikorvauksetkaan
eivät kata lyhyillä matkoilla kaikkia auton
käytöstä muodostuvia kustannuksia. Riski
on se, että virkamies käyttää omaa autoaan
täysin omalla vastuulla. Mikäli virkamatkalla tapahtuu kolari, ilkivaltaa, autopalo
tai muuta vastaavaa, niin työnantaja ei
korvaa vahingoista yhtään mitään. Kaikki
jää virkamiehen oman vakuutuksen varaan.
Edellä mainitusta huolimatta suhtaudutaan monissa paikoissa edelleen oman
auton käytön korvaamiseen kuin se olisi
jokin tulonlähde, vaikka totuus on aivan
toinen. Tämä suhtautuminen ilmenee pyrkimyksinä löytää jokin peruste, jolla evätä
edes osa matkustussäännön mukaisista
korvauksista. Tässä kohtaa esimiesten
matkalaskujen hyväksyjinä tulisi olla hereillä. Jos valmistelija on poistamassa
jotain virkamiehen esittämää korvausta,
eikä esimies ole aivan varma asiasta, kannattaa kysyä mielipide omalta luottamusmieheltä. He edustavat ja tukevat yhtälailla
myös esimiehiä kuin alaisia. Vielä lopuksi,
kannattaa miettiä kannattaako omaa autoa
käyttää virkamatkalla.
Medilaser Oy ja Upseeriliitto ovat solmineet yhteistyösopimuksen.
Hyödynnä jäsenetusi* * Laserleikkauksen maksuton esitutkimus (arvo 194 €). * ‐ 5% laser‐ ja ikänäköleikkauksen hinnasta. * Ryhmäalennus ‐10 %, kun ryhmässä on vähintään kolme henkilöä ja toimenpiteet varataan samalle ker‐
taa. Löydä lähin klinikkasi ja varaa aikasi: www.medilaser.fi SotilasAikakausLehti
9 | 2012
www.pohjola.fi
puh. 0303 0303.
31
Pääluottamusmiehen palsta II
Mikko Valtanen
Majuri
Haasteellinen syksy
P
uolustusvoimauudistuksen toimeenpanokäsky annettiin elokuun lopussa. Käskyn keskeisiä henkilöstöä koskevia
periaatteita on käsitelty Puolustusvoimien
yhteistoimintaelimessä kuluneen kevään
ja kesän aikana. Yhteistoimintaelimessä
elokuun 20. päivänä henkilöstöjärjestöjä
kuitenkin hieman ihmetytti, että käskyn
luonnokseen ei aiottu antaa mahdollisuutta
lausua. Henkilöstöjärjestöjen pyynnöstä
käskyn luonnos kuitenkin jaettiin lausuttavaksi. Lausuntoaikaa tosin oli vain kaksi
vuorokautta, ennen sen esittelyä Pääesikunnan päällikölle.
Nurinkurinen prosessi
Kiire aiheuttaa haasteita mm. uusien ja
muuttuvien tehtävänkuvausten laadintaan
ja arviointiin. Haasteellisuutta ei vähennä se, että organisaatiolla ei ole valmiita
työjärjestyksiä tehtävänkuvausten pohjiksi. Tehtäväkokoonpanotkin ovat edelleen
luonnosasteella ja tulevat elämään. Ennen henkilökohtaisia YT-menettelyjä ja
edelleen tehtävään määräämisiä, vaatiluokitukset on kuitenkin tehtävä.
Puolustusvoimien tuleva henkilöstövahvuus lyötiin lukkoon ja määräävimpänä tekijänä olivat taloudelliset resurssit.
Sodanajan tarve ohjasi osaltaan henki-
32
löstörakennetta. Nyt yritetään vääntää
organisaatiot tehtävineen sopimaan tehtäväkokoonpanoihin ja henkilöstörakenteeseen. Tavoitteena uudistuksessa on
”soiva peli”. Näyttää kuitenkin siltä, että
uudistuksen jälkeen kaikkiin Puolustusvoimien ydintehtäviin ei riitä tekijöitä.
Esimerkiksi Merivoimien taistelualukset
eivät liiku ilman päteviä päälliköitä ja vahtipäälliköitä.
Edellisestä rakennemuutoksesta
opittua
Puolustusvoimia uudistettiin edellisen kerran 2000-luvun puolivälissä. Puolustushaaraesikuntien roolia lisättiin, perustettiin
uusina organisaationa mm. Maavoimien
esikunta Mikkeliin, operatiiviset sotilasläänit ja huoltorykmentit. Lisäksi toimintoja
siirrettiin toisille paikkakunnille tai hallinnollista asemaa muutettiin.
Edellisessä muutoksessa uusille organisaatiolle perustettiin rungot, jotka
tekivät suunnittelun uusien, muuttuvien
tai siirtyvien organisaatioiden osalta. Nyt
puolustusvoimauudistuksessa, näitä kokonaisuutta koordinoivia runkoja ei ole
perustettu. Ensimmäisiä suunnitteluryhmiä
ollaan tosin perustamassa, mutta hieman
jälkijättöisesti, koska juna on jo vauhdissa.
Työjärjestyksiä ja tehtävänkuvauksia laaditaan uusiin organisaatioihin jo kovalla
vauhdilla, mutta koordinaatiovastuussa
oleva organisaatio puuttuu.
Puolustusvoimauudistuksen toimenpanokäskyssä tehtävänkuvaus prosessi
on ohjeistettu viereisen sivun esimerkkikuvalla. Esimerkissä kuvataan, kuinka
tulevaan Pääesikunnan alaiseen laitokseen liitettävän Merivoimien laitoksen
tehtävänkuvaus ja vaativuuden arviointi
on tarkoitus toteuttaa. Prosessi on haastava, mutta toteutettavissa, mikäli jollain
tasolla koordinoidaan kokonaisuus ja yhdenmukaistetaan mm. tehtävien koulutus- ja kokemusvaatimukset perustettavan
laitoksen osalta. Tehtäväkokoonpanojen
luonnosten perusteella tätä ei voi tehdä.
Tehtävän sisältö ratkaisee.
Edellisessä muutoksessa viime vuosikymmenen puolivälissä tämän työn tekivät
uusien organisaatioiden rungot, joita nyt
ei ole. Toivottavasti ennen keskustasolla
tehtävää vaativuuden arviointia uusien organisaatioiden suunnitteluryhmät kokoavat
uudet organisaatiot loogisiksi kokonaisuuksiksi. Puolustusvoimauudistuksen
toimeenpanokäskyn tehtävänkuvausten
käsittelyprosessi on haaste. Mikäli uusien
organisaatioiden kokonaisuutta ei koordinoida ennen niiden lähettämistä keskus-
tason arviointiin, työn tekee keskustason
arviointiryhmä.
Muistilista tehtävänkuvauksen laatimiseksi uuteen tehtävään
- Voidaan toteuttaa, kun tehtävä hyväksytty henkilöstö-/ tehtäväkokoonpanossa
TEHKU- aikataulusta
- Suunnitellaan tehtäväsisältö pääpiirtein. Perustana organisaation työjärjestys!
Toimeenpanokäskyn mukaan tehtävänkuvausten laatiminen ja paikallistason
arviointi tulee toteuttaa 15.11.2012 mennessä. Aluetason ja keskustason arviointi
puolestaan 31.12.2012 mennessä. Kaikilla
arviointitasoilla tulee kuitenkin huomata,
että aluetason arviointia ei voida enää tehdä vuoden viimeisenä päivänä.
On täysin epärealistista kuvitella, että
tehtävät saadaan vuoden loppuun mennessä arvioitua, mikäli tehtäviä tulee vielä
uuden vuoden aattona keskustason arvioitavaksi. Keskustason arvioitavaksi tulevat tehtävät on, ainakin JSA-järjestelmän
osalta, oltava keskustasolla viimeistään
joulukuun puoliväliin mennessä.
- Laaditaan tehtävänkuvaus kokonaisuudessa
- Määritetään tehtävän edellyttämä koulutus ja kokemus
- Keskeinen osa henkilöstöhallinnon työtä (työnantajan edustaja)
- Määritetään selkeästi ja realistisesti (erityisosaaminen, minkä tyyppinen
ja laatuinen kokemus, kuinka pitkäaikainen)
- Suoritetaan vaativuudenarviointi eri hallintotasoilla ja vahvistetaan vaativuusluokka
- Rekrytoidaan tehtävänhoitaja
- Käydään YT-menettely
- Annetaan tehtävänmääräys vahvistetun vaativuusluokan mukaiseen tehtävään
- Käydään kehityskeskustelun tavoitteiden asettelu uudessa tehtävässä
- Avoin tehtävän kuvaus siirretään tehtävänhoitajan vaihdolla henkilölle
- Tehdään tarvittaessa tarkennukset tehtävänkuvaukseen
- Vaativuudenarviointi ja vaativuusluokan vahvistaminen
- 6 kk kuluttua tehdään suoritusarviointi
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
33
Kadettivääpelin tervehdys uusille kadeteille
99. KADETTIKURSSIN JA 82. MERIKADETTIKURSSIN KADETIT
Onnittelut valinnastanne astua polulle, jonka päässä häämöttää sotatieteiden kandidaatin tutkinto
ja upseerin ammatti! Tulevat opintonne antavat teille mahdollisuuden kasvaa johtajiksi sekä kehittää
asiantuntijavalmiuksia. Käytännössä se tarkoittaa laaja-alaista opiskelua niin akateemisissa kuin
sotilasammatillisissakin opinnoissa.
Kadetin hyveitä ovat esimerkillisyys, nöyryys, toisten tukeminen ja itsekuri. ”Kärsimysten tie, maille
auringon vie” (W. J. Snellman). Älkää koskaan jättäkö apua tarvitsevaa kadettiveljeä tai ‑sisarta
yksin. Älkää myöskään kulkeko sieltä, missä aita on matalin.
Suhtautukaa opintoihinne alusta asti riittävän vastuullisesti. Opinnoista suoriutuminen, ja mikä
tärkeintä, opiskeltavien asioiden oppiminen on vastuullanne enemmän kuin osaatte ehkä arvatakaan. Osoittakaa kurssinjohtajallenne ja opettajillenne olevanne tämän luottamuksen arvoisia.
Suorittakaa kaikki työnne ja tehtävänne parhaalla mahdollisella tavalla.
Oppikaa tuntemaan kurssiveljenne ja -sisarenne yli puolustushaara- ja aselajirajojen. Vaatteidemme
värit ja toimintaympäristömme erot ovat rikkaus, jota jokaisen tulee oppia arvostamaan. Olkaa siis
rohkeita, tutustukaa toisiinne ja poistukaa mukavuusalueeltanne. Vain te olette vastuussa hyvän
kurssihengen muodostumisesta kurssillanne. Tämä työ tulee ulottumaan paljon kauemmas kuin
tässä vaiheessa pystytte edes kuvittelemaan. Kadettiaikana syntyneisiin siteisiin on helppo turvata
myös myöhemmän palvelusuran aikana.
Puolustusvoimauudistus on luonut epävarmuutta kadettien keskuuteen. Epävarmuus kannattaa
sivuuttaa ja keskittyä suorittamaan omaa tehtäväämme. Uskon vakaasti siihen, että kadeteista ja
nuorista upseereista pidetään huolta muutoksen aikana ja sen jälkeenkin. Kadetilta edellytetään
oma-aloitteisuutta ja halua pyrkiä jatkuvaan itsensä kehittämiseen niin johtajana kuin oppivana
yksilönäkin. Pyrkikää saamaan koulutuksestanne kaikki mahdollinen irti, sillä vain siten voitte
valmistua upseereina, joilla on riittävät valmiudet.
Kadettikouluun astuminen tuo mukanaan paljon uusia asioita, joista merkittävimpien joukossa ovat
upseerikoulutuksen pitkät perinteet. Kuten kaikkeen muuhunkin, suhtautukaa vanhempien kadettien ja upseereiden tarjoamaan perinne- ja upseerikasvatukseen avoimen innokkaasti ja pyrkikää
löytämään asioista niiden syvimmät sisällöt. Perinteet yhdistävät suomalaista upseerikoulutusta
yli 200 vuoden ajalta, joten antakaa niille niiden ansaitsema arvostus. Ottakaa vanhempien kadettien ja upseereiden teille opettamat asiat vastaan siten kuin itse haluaisitte omien alaistenne ne
ottavan. Muistakaa, että tulee aika, jolloin te, nuoret kadetit, vastaatte nuorimman kadettikurssin
kasvattamisesta.
Vaikka opiskelu vie paljon ajastanne, muistakaa myös vapaa-aika. Maanpuolustuskorkeakoulu tarjoaa loistavat puitteet fyysisen toimintakyvyn kehittämiselle. Sen lisäksi Kadettitoverikunta järjestää
vapaa-ajan tapahtumia, joihin kaikki kurssit pääsevät osallistuman. Pitäkää myös huolta läheisistänne!
Läheiset ovat sammumaton voimavara, joten älkää laiminlyökö velvollisuuksianne heitä kohtaan.
Kuten mentorini aikanaan sanoi, ”Kadettikoulu on ihmislapsen parasta aikaa, vaikka hän ei sitä
itse vielä välttämättä tiedä.” Toivotan teille onnea ja menestystä opinnoissanne!
Kadettivääpeli Jere Sjögren
97. Kadettikurssi
34
Edunvalvontaa ja jäsenetuja
kadetista kenraaliin
U
pseeriliitto on upseerien ammattija edunvalvontajärjestö, joka on
keskusjärjestö Akavan perustajäseniä. Se
on samalla myös vastuullinen maanpuolustusaatteellinen yhdistys. Upseeriliittoon
kuuluu palveluksessa olevista upseereista
yli 98 prosenttia. Lähes kaikki heistä ovat
liittyneet jäsenistöömme jo opiskeluaikanaan. Kadeteilla on yhdistyksen jäseninä
samat oikeudet kuin palveluksessa olevilla
upseereillakin.
Liiton vapaa-ajan viettopaikat Vierumäellä ja Konttaisenrannassa Rukalla ovat
kaikkien jäsenten käytössä.
Jäsenillä on mahdollisuus käyttää
useita erilaisia liiton ja sen keskusjärjestön pankkien, vakuutuslaitosten, autovuokraamo Hertz:n, jne. kanssa solmimia
sopimusetuuksia. Upseeriliitto takaa kadettien opintolainoja kolmeen tuhanteen
euroon saakka.
Yhdistys on vaikutuskanava
kadetista kenraaliin
Yhteistyötä Kadettitoverikunnan
ja MPKK:n oppilaskunnan
kanssa
Upseeriliitto neuvottelee jäsentensä taloudellisista ja sosiaalisista etuuksista
sekä valvoo sopimusten noudattamista.
Upseeriliitto tarjoaa jäsenilleen neuvontaa
ja apua oikeudellisissa-, opinto-, vero-,
sosiaali- ja asuntoasioissa.
Kadettien opintososiaalista asemaa kehitetään yhdessä kadettien ja Maanpuolustuskorkeakoulun kanssa. Upseeriliitto,
Kadettitoverikunta ja Maanpuolustuskorkeakoulun oppilaskunta ovat sopineet keskenään yhteistyöstä ja työnjaosta. Yhdessä
olemme vahvoja edunvalvojia ja perinteiden vaalijoita.
Kadettien vaikutuskanava
Liittymällä jäseneksi kadetti tukee upseeriston ja upseeriliiton tavoitteita sekä toimenpiteitä. Upseeriliitto tarjoaa kadeteille
kanavan osallistua ja vaikuttaa. Tärkeintä
Upseeriliiton ja kadetin kannalta on se,
että kadetti opiskelee menestyksellisesti ja
valmistuu upseeriksi. Upseeriliitto on tukemassa tätä prosessia. Kadetin tehtävänä
on tuoda esiin ongelmat ja liiton tehtävänä
on etsiä niihin ratkaisuja. Aktiivisimmille
kadeteille löytyy yhdistyksen toimielimistä
mielekkäitä ja haastavia tehtäviä.
Jäseneduista on kerrottu tarkemmin
liiton verkkosivuilla:
www.upseeriliitto.fi
U
pseeriliitto piti valmistuville kadeteille info-tilaisuuden 20.8.
Santahaminassa ja Katajanokan Kasinolla.
Tilaisuudessa kerrattiin ja opetettiin
virkamiehelle tärkeitä asioita mm. virkaehtosopimuksesta, vastuista ja velvollisuuksista viranhoidossa. Samalla muistutettiin
Upseeriliiton tärkeästä roolista edunvalvonnassa ja liiton muistakin palveluista ja
jäseneduista.
Päivään kuului perinteisesti upseeriillallinen Katajanokan Kasinolla.
Illallallisella oli mukava ja rento tunnelma ja samalla upseerien yleissivistystä
lisättiin mm. Katajanokan Kasinon historiasta kertomalla.
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
Marko Varama
Kadetti-info valmistuvalle kurssille
96. kadettikurssin ja 79. merikadettikurssin järjestöpäivään
kuului upseeri-illallinen Katajanokan Kasinolla.
35
Helsinki City Triathlon 2012
U
pseeriliitto ja Päällystöliitto kutsuivat yhteistyökumppaneita sekä
sidosryhmien jäseniä mukaan Helsinki City Triathloniin, joka suoritettiin lauantaina 25.8.2012.
Kilpailussa uidaan, pyöräillään ja juostaan. Henkilökohtaisessa kilpailussa sama henkilö suorittaa kaikki osuudet. Joukkueviestisarjassa
osuudet suorittavat eri henkilöt. Osallistujia oli tänäkin vuonna molemmissa sarjoissa.
Uinti tapahtuu Uimastadionin altaassa ja pyöräily ja juoksu stadionin
lähimaastossa. Sää oli suosiollinen kisapäivänä, onneksi sääennusteet
Teksti ja kuvat:
eivät tällä kertaa pitäneet paikkaansa.
Marko Varama
Uinti on ensimmäisen osa. Lähtöä odotellaan.
Pyöräosuus uinnin jälkeen. Vauhdissa Harri Westerlund, Liina Vartia ja Hannu Sipilä.
Vielä hymyilyttää Antti Kähköstä ja Atte Löytöstä... mutta loppuosuudella ei enää naurata Attea eikä Ilpo Kärkkäistä.
Urakan jälkeen hymyäkin
taas nähtiin.
Harri Westerlund,
Tuomo Valve,
Atte löytönen ja
Vesa Laine
kilpailun maalialueella
neste- ja ravintotankkauksessa.
36
pseeriliiton ensimmäinen lippu
luovutettiin Sotamuseon kokoelmiin 28.8.2012. Lippua olivat luovuttamassa Harri Westerlund, Hannu Sipilä ja
Marko Varama (kameran kanssa).
Liiton ensimmäinen lippu naulattiin
22.11.1968 ja vihittiin käyttöön 23.11.
liiton täyttäessä 50 vuotta. Lipun ompeli
Suomen Käsityön Ystävät ry.
Nykyisin käytössä olevan Upseeriliiton
lipun naulaus tapahtui 27.11.1998. Täysin
samanlaisen lipun valmisti tälläkin kertaa
Suomen Käsityön ystävät ry..
Marko Varama
Upseeriliiton ensimmäinen
lippu Sotamuseon kokoelmiin
U
Sotamuseon johtaja Harri
Huusko on ottanut vastaan
Upseeriliiton ensimmäisen
lipun Sotamuseon
kokoelmiin liitettäväksi.
VIRVE -haukut 12.10.2012
VIRVE -haukut on Suomen hirvikoirarotujen voittajaluokan (VOI) koirille järjestettävä valtakunnallinen viranomaisille tarkoitettu kilpailu. Tässä ottelussa kilpaillaan koirakohtaisesta paremmuudesta, Suomen Kennelliiton
- Finska Kennelklubben ry:n valtuuston vahvistamien hirvenhaukkukokeiden sääntöjen mukaisesti.
Kokeen voittaja saa ”VIRVE VOITTAJA” arvon.
VIRVE– haukut jaetaan neljään viranomaislohkoon:
SOTILASVIRANOMAISET: Maa-, Meri-, ja Ilmavoimien Sotilasviranomaiset
POLIISIVIRANOMAISET: Valtakunnan kaikki Poliisiviranomaiset
RAJAVIRANOMAISET: Rajavartiolaitoksen Rajaviranomaiset
PELASTUSVIRANOMAISET: Valtakunnan kaikki Pelastusviranomaiset
VIRVE -haukut toimeenpannaan Tikkakoskella Jyväskylän seudun suurriistakoirat ry:n järjestämänä.
Virve– haukut järjestetään yksi (1) päiväsenä kilpailuna 12.10.2012. VIRVE -haukkuihin saa osallistua kolme (3)
voittajaluokan (VOI) koiraa kultakin lohkolta sekä edellisen vuoden VIRVE -voittaja, yhteensä kolmetoista (13)
koiraa. Järjestäjä valitsee osallistujat vuoden 2011 tuloksista. Kunkin lohkon kolme (3) parasta koiraa mittelee
paremmuudesta. VIRVE -haukuissa mitellään myös joukkuemestaruudesta. Kilpailua edeltävänä iltana on kilpailevien koirien esittely ja maastoarvonta Luonetjärven varuskuntakerholla. Osallistuja tuo mukanaan yhden
ryhmätuomari kelpoisen tuomarin. Järjestäjä vastaa maastojen ja toisen tuomarin hankinnasta.
Osallistumismaksu 75 euroa
Ilmoittautuminen 30.9.2012 mennessä Juhani Mönttiselle: puhelin 040 5405251
JYVÄSKYLÄN SEUDUN SUURRIISTAKOIRAT RY
Tikkakoski, Luonetjärven varuskunta, Varuskuntakerho
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
37
Upseereita kunnallisvaaliehdokkaina
Leevi Pajunen
Komentaja evp., kauppat.maist.
Syntynyt 1946
Jarmo Valtimo
Komentaja evp.
Syntynyt 1956
Mikkeli
Kristillisdemokraatit (KD)
Hanko
Kokoomuksen lista,
sitoutumaton
Pelastustarkastaja ja
lääninvalmiusjohtaja
1983 - 2009
Velkaantumiskehitys seis ja
huomio perusasioihin,
kuten nuorison kasvatus,
terveydenhoito ja turvallisuus
Yhteispelillä hankolaisten
hyväksi!
Antti Pekola
Majuri evp., tietokirjailija
Palvellut viimeksi Satakunnan
sotilaspiirin esikunnassa
Syntynyt 1943
Kokoomuksen lista
- Satakunnan maakunta
- Porin kaupunki
(josta valitaan 59 valtuutettua)
Tavoitteeni:
- kunnallistalous terveelle
pohjalle
- verotus järkeviin mittoihin
- velkaantuminen pysäytettävä
- yhteiskunnan painopiste ei
syrjäytyneissä, vaan vahvoissa
yksilöissä, jolloin vähäosaisia
voidaan paremmin auttaa
fi
38
Ari Kuikka
Everstiluutnantti evp.,
reservissä 1.1.2010 alkaen.
Syntynyt 1956
Kari Haapanen
Järjestöpäällikkö
Everstiluutnantti evp.
Syntynyt 1952
Nykyisin Kaakkois-Suomen
maanpuolustuspiirin päällikkö
ja Etelä-Savon koulutus- ja
tukiyksikön päällikkö.
Järvenpää
Uusimaa
Keskustan ehdokaslista,
sitoutumaton
Mikkeli
Kansallinen Kokoomus r.p.
Järvenpää on ollut asuinkuntani vuodesta 1988 alkaen.
Syntynyt Jyväskylässä,
mutta asunut käytännössä
koko ikänsä kotikunnassaan
Mikkelissä.
Sotilaseläkkeeseen päättynyt
sotilasurani vei minut jo urani
aikana upseerien edunvalvontaan sitoutuneena Upseeriliiton järjestöpäälliköksi v 2000
joulukuun alusta. Työsuhteeni
Upseeriliittoon päättyessä lokakuun 2012 lopussa vastoin
tahtoani on aika siirtyä upseerien edunvalvonnasta kuntalaisten edunvalvontaan.
Toiminut Upseeriliiton Mikkelin
osaston puheenjohtajana ja
Mikkelin kaupunginvaltuuston
varajäsenenä sekä
koululautakunnan jäsenenä.
Laajeneva Mikkeli tarvitsee
paikkakunnan asiat hyvin
hallitsevan kokemusta ja uusia
näkemyksiä, jotta kaupungin
vetovoimaisuus kehittyy.
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
Haluan Järvenpäätä kehitettävän tasapainoisesti, pitkäjänteisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Jokaisen kuntalaisen
hyvinvointi on turvaamisen
arvoinen. Järvenpään tulee
olla kaikin puolin turvallinen
ja viihtyisä sekä kaikki riittävät
peruspalvelut tarjoava asumisympäristö. En hyväksy pakkokeinoja kuntaliitoksissa enkä
maankäyttö ja kaavoitusasioissa. Sopimuksin eteneminen on
paras vaihtoehto.
Antero Maunula
Eversti evp.
Syntynyt 1937
Seinäjoki
(Etelä-Pohjanmaa)
Kokoomus
Seinäjoen kaupunginvaltuuston
jäsen vuodesta 1993 lähtien.
Kaupunginhallituksen
varajäsen.
Seinäjoen Koulutuskuntayhtymän yhtymävaltuuston 1. varapuheenjohtaja.
Seinäjoen seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen vuodesta
1995 alkaen.
Vapaussodan ja Itsenäisyyden
Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen kunniapuheenjohtaja.
Etelä-Pohjanmaan Veteraanien
Perintö -toimikunnan varapuheenjohtaja.
Hallituksen/johtokunnan jäsen:
- Seinäjoen seudun
kaatuneitten omaiset
- Pohjanmaan Paasikivi-seura
- Artturi Leinosen seura
- Seinäjoen Suomi-Saksa
-yhdistys
39
Upseereita kunnallisvaaliehdokkaina
Pekka Majuri
Eversti evp.
Syntynyt 1949
Risto Rautava
Komentaja, evp.
Syntynyt 1954
Jarmo Nieminen
Everstiluutnantti evp., tietokirjailija
Syntynyt 1959
Puoliso vuodesta 1973.
Kaksi lasta ja neljä lastenlasta.
Helsinki, Kokoomus
Helsinki, Kokoomus
Olen Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu. Nautin työskentelystä
luottamustehtävissä. Pystyn vaikuttamaan kaupunkimme asioihin.
Kokemus erilaisista tehtävistä
antaa hyvät valmiudet.
Helsingin kaupunginvaltuutettu ja
yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja. Jarmolla on arvostettu asema Helsingin valtuustossa
kansalaisen arjen turvallisuuden
parantajana, katujen kunnossapidon kehittäjänä sekä luonto- ja
ympäristökysymyksissä. Koffin
puiston rauhoittaminen, Operaatio Lumisota ja Rakennusviraston
erityistilintarkastus ovat Jarmon
käynnistämiä.
Jarmo on tehnyt paljon käytännön tekoja Santahamina sotilassaariaseman vahvistamiseksi.
Vuonna 2009 hän julkaisi Sotilassaaren luontoaarteet -teoksen ja
2012 saaren varuskuntahistorian,
Sinivalkoinen saari. Hänen luontoja historiaretkensä, alustusiltansa
ja Santahamina-taidenäyttelynsä
ovat tavoittaneet kymmeniätuhansia helsinkiläisiä. Kymmenet
viranomais- ja toimittajaryhmät
ovat hyödyntäneet Jarmon asiantuntijuutta muun Helsingin sotilaskäytöstä vapautuvan saariston
arvojen selvittämisessä ja tulevaisuuden valmisteluissa.
Helsinki, Kokoomus
Monipuolinen ura puolustusvoimissa ja puolustusministeriössä
1973 - 2003.
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnanjohtaja
2003 - 2008.
TV:stä tuttu kriisiasiantuntija.
Laaja yhteistyöverkosto
Vahva järjestökokemus.
Helsinkiläisten asuinympäristön
viihtyisyys ja turvallisuus ovat
lähellä sydäntäni. Yksikään Helsinkiläinen ei saisi tuntea turvallisuuttaan uhatuksi.
Jokaisella helsinkiläisellä lapsella
ja nuorella on oikeus turvalliseen
ja viihtyisään kasvuympäristöön.
Pääkaupunkiseudun kuntien
yhteistyötä tulee tiivistää.
Vastuunkantaja.
Sillanrakentaja.
Sinun ehdokkaasi lokakuun
kunnallisvaaleissa.
[email protected]
www.pekkamajuri.fi
www.facebook.com/pekkaolavi.majuri
Puolustusvoimat kuuluu pääkaupunkiin. Olen toiminut niin, että
Santahaminan asema puolustusvoimien käytössä turvataan myös
tulevaisuudessa.
Haluan Stadista entistä mukavamman ja turvallisemman paikan asua. Kaupungin toimintaa
voidaan edelleen tehostaa. Olen
puheenjohtajana kaupunginhallituksen jaostossa, joka johtaa
sosiaali- ja terveystoimen yhdistämistä Helsingissä. Uusi, nykyistä
asiakaslähtöisempi organisaatio
aloittaa ensi vuoden alussa.
Olen Uudenmaan maakuntahallituksen jäsen ja edustan Suomea
Euroopan Neuvoston kunta- ja
aluehallintokongressissa maamme
valtuuskunnan puheenjohtajana.
Aikaisemmin olen palvellut mm.
puolustusvoimien päätoimisena
akavalaisena pääluottamusmiehenä ja olen ollut neljän vuoden ajan
Upseeriliiton varapuheenjohtaja.
Arvostan Upseeriliiton toimintaa.
www.ristorautava.net
40
Jarmo on huolissaan kansalaisten
syrjäytymisestä, lähipalveluista ja
liikennejärjestelyistä.
Selkeäpuheinen ja päättäväinen
Jarmo tunnetaan yhteistyön rakentajana yli puoluerajojen.
www.jarmonieminen.fi
www.facebook.com/jarmo.nieminen.hki
Seppo Kanerva
Ye-kommodori evp.
Syntynyt 1941
Matti Kopra
Majuri evp.
Syntynyt 1953
Helsinki
Perussuomalaiset
Helsinki
Perussuomalaiset
Merivartioston komentaja Saaristomerellä 1978 - 1988,
Suomenlahdella 1988 - 1992,
Helsingin kaupungin kiinteistönhoitaja.
Helsingin kaupunginvaltuutettu
1993 - 2000 ja nyt 2009 - >,
kansanedustaja 1996 - 2003,
Helsingin Sotainvalidit ry puheenjohtaja 1998 - sen lopettamiseen
asti 2010 ja nyt Sotainvalidien
Veljesliiton Helsingin Piirin puheenjohtaja.
Olen keskittynyt sotainvalidi- ja
veteraaniasioiden hoitoon ja
erityisesti eläkeläisten asioiden
korjaamiseen esimerkkinä lakialoitteeni LA 54/1997 eläkeläisten
taitetun indeksin poistamiseksi
ja talousarvioaloitteeni v 2013
budjettiin HKL:n ilmaislippujen
myöntömiseksi koko veteraaniikäluokalle.
Vaaliteemani Helsingissä:
- Kansalaisten terveydenhoitoa
kehitettävä
- Vanhusten hoivatyöhön lisää
voimavaroja
- Katuliikenne sujuvaksi ja julkinen
liikenne metrovetoiseksi
- Liikuntalain mukainen ampumaurheilukeskus metsästäjille,
reserviläisille ja kilpa-ampujille
- Perusliikuntaan kaupungin tukea
seura- ja yksilötasolla lisää
Kalle Virtanen
Majuri ja maatalousyrittäjä,
3 lapsen isä, Hämeenlinna
Syntynyt 1964
Hämeenlinnan kaupunki,
Hämeen vaalipiiri
Kokoomuksen lista,
sitoutumaton
Palvelusta puolustusvoimissa 24
vuotta, josta pääosa huollon ja
henkilöstöhallinnon tehtävissä
Panssariprikaatissa, Panssarivarikossa
ja Länsi-Suomen huoltorykmentissä.
Luottamustehtäviä Hämeenlinnan
Suunnistajien puheenjohtaja ja
nuorisopäällikkö Suomen suunnistusvalmentajat ry hallituksen varapuheenjohtaja Suomen Sotilasurheiluliiton hallituksen varajäsen
ja ampumasuunnistusvaliokunnan
jäsen.
Kokemusta johto- ja asiantuntijatehtävistä, urheiluseurojen ja
yhdistysten toiminnasta sekä johtamisesta, yrittäjyydestä.
Tärkeitä asioita ovat mm:
- lasten ja nuorten asiat
- lasten ja nuorten liikunta- sekä
harrastustoiminta; yhdenvertaiset
mahdollisuudet osallistua harrastustoimintaan
- kolmannen sektorin (yhdistysten/vast) hyödyntäminen palvelujen tuottamisessa.
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
41
Mika Aallon väitöskirja puhuttaa
Kaunaisen pamfletin puolustusyritys
”Asioiden epämiellyttävyys ei ole hyväksyttävä syy puolustusvoimia koskevista
ongelmista vaikenemiseen.” Tämän amiraali Kaskealan peräänkuuluttaman hengen mukaisesti sanoo tohtori Mika Aalto
väitöskirjansa kirjoittaneen (SAL 8/2012).
Hän ei kuitenkaan hyväksy väitöskirjaansa
käsiteltävän saman periaatteen mukaisesti.
Hänen vastineensa Hannu Sipilän
kirjoitukseen (SAL 5/2012) henkii heikkoa kritiikin sietokykyä. Hän ei tyydy
kumoamaan väitöskirjaansa kohdistuvaa
kritiikkiä asiaperustein vaan varmuuden
vuoksi teilaa kritiikin esittäjän persoonallisuuden huonosti kätketyillä vihjailuillaan.
Remahdin nauramaan ääneen lukiessani
”tällaisille ihmisille on tyypillistä kieltää
heidän omaan ajatusmaailmaansa huonosti
sopivat epämiellyttävät asiat”. Näin ajattelevat Aallon mukaan ns. perusupseerit,
mutta kaikki upseerit eivät kuulemma ole
tällaisia perusupseereita. Kirjoitus jatkui
tohtori Aallon oman persoonallisuuden
erilaisuuden esittelyllä.
Minun elämänkokemukseni mukaan
kritiikkiin kielteisesti suhtautuminen ei ole
vain ”perusupseerien” synti vaan yleisinhimillinen ominaisuus, joka henkii myös
tohtori Mika Aallon vastineesta. Tästä
poikkeuksen muodostavat vain sellaiset
korkeatasoiset persoonallisuudet, jotka
pystyvät analysoimaan itseensä kohdistuvaa kritiikkiä tunteiluun sortumatta.
Pääsihteeri Hannu Sipilän kirjoituksessa esitetään lukuisia väitteitä Mika Aallon
väitöskirjan virheistä ja epätieteellisyyksistä. Vastineessaan Aalto yrittää kumota
niistä muutaman ja toteaa lopuksi, ettei
Sipilä ole löytänyt yhtään virhettä. Minulle
jäi kyllä aivan päinvastainen kuva.
Oleellista on tietää paitsi se, mitä sanotaan myös miksi sanotaan. Miksi väitöskirjassa verrattiin vain kadettiupseerien
42
määriä ennen ja nyt? Miksi sodan ajan
upseerimääristä jätettiin pois muut kuin
kadettikoulun käyneet ammattiupseerit?
Sipilän mukaan väitöskirja pyrkii osoittamaan, että upseereita on liian paljon.
Tätä väitettä vastine ei kumoa vaan pikemminkin vahvistaa. Lisäksi vastineessa
heitellään epätiedemäisesti, että reserviläiset ovat nyt parempia kuin ennen. – Olisi
muuten mielenkiintoista vertailla tieteellisesti missä suhteessa sodan ajan reserviläiset olivat parempia ja missä huonompia
kuin nykyiset reserviupseerit.
Teknisten asejärjestelmien käyttäjiksi ei
tarvitakaan upseereita vaan nokkela teknisen koulutuksen saanut reserviläinen oppii
niitä käyttämään hyvin nopeasti!!! Manuaali käteen ja asiaan perehtyneet upseerit
joutavat siviiliin – niinkö??
Sipilä peräänkuuluttaa kunnollista vertailua kadettien ja siviiliopiskelijoiden ylioppilasarvosanoista, kun samalla väitetään
nuorten upseerien kykyjen romahtaneen.
Tätä väitettyä puutetta Aallon vastine ei
käsittele lainkaan. Oliko kyseessä ”omaan
ajatusmaailmaan huonosti sopiva epämiellyttävä asia”?
Sipilä väittää Aallon kirjoittaneen virheellisesti upseerien kuntotasovaatimuksesta. Ylennyksen perusteena pitää olla
tietty kuntotaso. Tästä väitteestä vastineessa kiemurrellaan irti sanomalla, ettei puhe
ollut ylennyksistä. Ei tarvitsekaan olla,
mutta kunnon osalta ylennyskelpoisuus
on sama kuin vaatimustaso. Upseereita vähättelevä vastine väittää, ettei upseereilta
edellytetä juuri minkäänlaista kuntotasoa.
Mitähän ne vastineen mukaiset ”ns. normaalivuodet” oikein ovat?
Nykyupseerien akateemis-älylliset
valmiudet ovat kuulemma niin puutteelliset, ettei puolustusvoimien ole tarkoituksenmukaista priorisoida fyysisiä tekijöitä
älyllisten tekijöiden edelle. Olen virkaurani
aikana joutunut moneen kertaan soveltuvuuteni arvioinnin kohteeksi. Ei niissä koskaan priorisoitu fyysisiä tekijöitä, tuskinpa
nytkään näin tehdään.
”Puolustusvoimien kehittämistä
edesauttamaan tarkoitettu tutkimus” avautuu edellä arvioitujen kahden kirjoituksen
valossa seuraavasti: Nykyupseerit ovat
tyhmiä ja huonokuntoisia – tosin fyysisen kunnon merkitystä korostetaan liikaa,
upseereita on liikaa, maanpuolustuskyky
paranee, kun upseerien määrää vähennetään, sotilaallinen vaatimustaso pitää
korvata Bolognan prosessin mukaisen
tiedeyliopiston mallin mukaiseksi. Väitöskirjasta saavat kirjoittaa vain sen kokonaan
lukeneet ja samaa mieltä olevat.
Minun mielilukemistoani ovat kirjaarvostelut, joiden joukossa on myös referaatteja mielenkiintoisista väitöskirjoista.
En aio noudattaa tohtori Aallon kieltoa
lukea väitöskirjaansa kriittisesti suhtautuvia arviointeja. Niistä mielenkiintoisin
on ollut hänen itsensä kirjoittama vastine,
joka vahvisti käsitystäni tieteellisten pamflettien vaihtelevasta tasosta.
Jos Mika Aallon tarkoituksena oli kumota Hannu Sipilän esittämä väite väitöskirjansa epätieteellisyydestä ja kaunaisuudesta, niin vastineessaan hän ampui kyllä
itseään jalkaan.
Martti Haavisto
Syyskokouskutsuja
Upseeriliiton Oulun osaston sääntömääräinen syyskokous torstaina 18.10.2012
kello 15.00 alkaen Artteli -salissa, Veteraanikatu 2, 90100 Oulu.
Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat.
Kokouksessa käsiteltäväksi otettavat muut kuin sääntöjen määräämät asiat tulee ilmoittaa 11.10.2012
mennessä osaston sihteerille, majuri Arto Nurkkalalle
PVAH, [email protected] tai
0299 450500.
Ajankohtaisista asioista kertoo Upseeriliiton pääluottamusmies everstiluutnantti Jari Rantala.
Kokouksen yhteydessä järjestetään myös Oulun Kadettipiirin ja Oulun Upseerikerho Ry:n syyskokoukset.
Kokousten jälkeen järjestöt tarjoavat jäsenistölleen
päivällisen. Ilmoittautumiset 9.10.2012 mennessä
osaston sihteerille.
Tervetuloa
Johtokunta
UpseeriliitonTurun osaston sääntömääräinen
syyskokous M/S Isabellalla (Viking Line) lauantaina 13.10.2012 kello 10.00 alkaen. Lähtö
Turusta 12.10. kello 21.00 ja paluu 13.10.
kello 19.50.
Upseeriliiton Kuopion osaston sääntömääräinen syyskokous maanantaina
22.10.2012 kello 14.00 alkaen PohjoisSavon aluetoimistossa. Puistokatu 29,
Kuopio.
Kokouksessa käsitellään sääntöjen 9 §:n määräämät
asiat.
Kokouksessa käsiteltäväksi esitettävät muut kuin
sääntömääräiset asiat tulee ilmoittaa 15.10.2012
mennessä osaston sihteerille, majuri Mika Kuutsalle,
PVAH:llä, sähköpostilla [email protected] tai puhelimella 0299 23041.
Kokouksessa kuullaan myös ajankohtaisista asioista.
Kokouksen yhteydessä tarjotaan päivällinen, jota
varten pyydetään ilmoittautumiset viimeistään
12.10.2012 mennessä UL:n Kuopion osaston sihteerille majuri Mika Kuutsalle PVAH:llä, sähköpostilla
[email protected] tai puhelimella 0299 230410.
Toivotamme jäsenistömme tervetulleeksi
syyskokoukseen.
Johtokunta
Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat sekä jäsenten erikseen johtokunnalle esittämät asiat. Tarkennukset
risteilystä ilmoittautumisen yhteydessä.
Ilmoittautumiset osaston sihteeri Jenni Kerkelälle sähköpostitse: [email protected] 30.9.2012 mennessä.
Tervetuloa vaikuttamaan ja keskustelemaan.
>>>
Mika Aalto ja upseeriston taso
Mika Aalto kirjoitti SAL 8/12 s 41 kohtuullisen rajun 'puolustuspuheen', jossa
hän perusteli väitöskirjansa perusteemaa
- Suomen upseeristo ei ole akateemisstrategista. Sanon lyhyesti, että Aallon
peruslähtökohta on väärä. Hän lähtee olettamuksesta, että Suomen upseeristo on
monoliittinen möhkäle, joka on samanlainen vuosikymmenestä toiseen, jopa vuosisadasta toiseen. Asianlaita ei tietenkään
ole näin, sillä upseeriston profiili ja kyky
hoitaa leiviskäänsä muuttuu joka vuosi.
Kuinka näin voidaan päätellä.
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
Puolustusvoimat, kuten muutkin valtion laitokset ja yksityiset toimijat, joutuvat joka vuosi kilpailemaan ikäluokkansa
parhaimmistosta. Yksi tärkeimmistä - ei
toki ainoa - houkutin on tietenkin raha ja
muut aineelliset edut. Kyse siis on siitä,
mikä yhdeksännes ikäluokasta hakeutuu
Maanpuolustuskorkeakouluun - onko se
1/9, 5/9 vai 9/9. Kun upseeriston palkat ovat murto-osa akateemisten veljien
palkasta, rasitteena on siirtovelvollisuus,
jota ei mitenkään kompensoida ja vähäisten ammattiin kuuluvien etujen riisu-
minen viimeisten 20 v aikana, onko ihme,
että sinänsä reilun ja suorana ammatin
houkutus on laskenut.
Jos siis upseerin virkaan halutaan ikäluokan paras yhdeksännes, se tapahtuu
juuri edellä mainitut epäkohdat poistamalla. Tämä on yhteiskunnan kannalta välttämätöntä, sillä jos meillä tositilanteessa
on kelvottomat johtajat, voidaan sanoa
hyvää yötä.
Antti Pekola
43
Syyskokouskutsuja
Upseeriliiton Helsingin osaston sääntömääräinen syyskokous tiistaina 30.10.2012
alkaen kello 18.00 Katajanokan Kasinolla.
Upseeriliiton Rajaupseerien osaston
sääntömääräinen syyskokous tiistaina
30.10.2012 alkaen kello 18.00 Upseeriliiton toimistolla, Laivastokatu 1 B, Helsinki
Kokouksessa käsitellään sääntöjen 9 §:n edellyttämät asiat
ja muut asiat, jotka johtokunta on valmistellut tai jäsen tai
jäsenet ovat johtokunnalle vähintään neljä (4) päivää ennen
kokousta esittäneet.
Kokouksessa kuullaan myös toimiston asiantuntijan
esitys ajankohtaisista asioista ja tarjoillaan kerhopala.
Ilmoittautuminen ja esitykset muista asioista on lähetettävä osaston sihteerille Marko Maaluodolle viimeistään
26.10.2012 kuluessa joko sähköpostilla
[email protected] tai postitse
Helsingin osasto c/o Marko Maaluoto, PL 6,
00861 Helsinki.
Kokouksessa käsitellään sääntöjen 9 §:n mukaiset asiat:
- vahvistetaan toimintasuunnitelma ja talousarvio seuraavalle
toimintavuodelle.
- valitaan osaston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä
johtokunnan varsinai­set jäsenet ja heidän henkilökohtaiset
varajäsenensä.
- valitaan yksi toiminnantarkastaja ja kaksi varatoiminnantarkastajaa seuraavaksi toimintakau­deksi.
- päätetään osastokokousten koollekutsumistapa.
- annetaan toimintaohjeet osaston liittovaltuustoedustajille
- käsitellään ne muut asiat, jotka johtokunta on valmistellut
tai jäsenet ovat johto­kunnalle vähintään viisi (5) päivää ennen
kokousta esittäneet.
Tervetuloa päättämään yhteisistä asioista!
Helsingin osaston johtokunta
Kokouksen jälkeen osallistujille on tarjolla päivällinen. Päivällisen ja kokousjärjestelyiden varaamiseksi ilmoittautumiset
sihteerille ([email protected]) 19.10.2012 mennessä.
Upseeriliiton Merivoimien osaston
sääntömääräinen syyskokous maanantaina 8.10.2012 kello 18.00 Katajanokan
Kasinolla.
Tervetuloa!
Käsitellään sääntömääräiset asiat. Ilmoittautuminen 28.9.
mennessä osaston sihteerille Ilona Pitkäselle:
[email protected].
Kerhopalatarjoilu.
Johtokunta
VALTAKIRJA
Valtuutan ____________________________________________________________:n käyttämään
(koko etunimi,sukunimi, painokirjaimin)
äänioikeuttani _________________________________________________________:n
sääntömääräisessä syyskokouksessa _____._____.2012.
______________________________________
(paikka)
______________________________________
(allekirjoitus, koko etunimi)
______________________________________
(nimen selvennys, painokirjaimin)
44
______._________________kuuta 2012.
___________________
(hetu/syntymäaika tai jäsennumero)
Vierumäen ja Konttaisen kevään arvonnat
Syyskuun aikana voi ilmoittautua joulun ja uudenvuoden viikkojen arvontaan.
Vierumäen mökkien Etelä-Suomen hiihtoloman viikon 8 arvontaan ja Konttaisenrannan mökkien kevään
viikkojen 8–16 arvontoihin tulee ilmoittautua lokakuun aikana, ilmoittautumisaika päättyy lokakuun viimeisenä päivänä tasan klo 22.00.
Mainitse ilmoittautumisessasi:
– nimesi, sähköpostiosoitteesi, jäsennumerosi /syntymäaikasi ja gsm-numerosi
– minkä viikon arvontaan ilmoittaudut
– mökkitoivomuksesi (iso/pieni mökki, allergiamökki, lemmikkieläinmökki)
Huom. Hiihtolomaviikon arvottava ajankohta on Vierumäellä 15.–22.2.2013 eli perjantaista perjantaihin.
Konttaisella viikko on lauantaista lauantaihin.
Ilmoittautumiset Vierumäen mökkien arvontaan:
Upseeriliiton toimistoon Upseeriliiton verkkosivujen Vierumäen varauslomakkeella tai sähköpostitse
Päivi Schroderukselle, [email protected] tai puhelimitse puh. (09) 6689 4014.
Ilmoittautumiset Konttaisenrannan mökkien arvontaan:
Loma-Konttaiselle Upseeriliiton verkkosivujen Konttaisenrannan varauslomakkeella tai sähköpostitse
[email protected] tai puhelimitse ma-pe klo 10.00–15.00 puh. 0500 -393 757.
Upseeriliitto hakee järjestöpäällikköä tai -sihteeriä
Upseeriliiton järjestöpäällikön työsuhde päättyy eläkeoikeuden täytyttyä.
Järjestöpäälliköltä tai -sihteeriltä edellytetään että hän palvelee tai on palvellut upseerin virassa. Hakijalle katsotaan eduksi mm. kokemus luottamusmies-, edunvalvonta- ja järjestötoiminnasta, suullinen ja
kirjallinen ilmaisukyky, neuvottelutaito ja sopivuus tiimityöskentelyyn.
Päätehtäväalueina ovat liiton järjestötoiminta, järjestöllinen valmius ja neuvottelutoiminta.
Valittavan henkilön koulutus, kokemus ja osaaminen huomioidaan päätettäessä järjestöpäällikön tai
-sihteerin tehtävänimikkeestä, tarkoista tehtävistä ja palkkauksesta.
Kirjalliset hakemukset, CV ja palkkapyyntö pyydetään lähettämään viimeistään 2.10.2012 osoitteella:
[email protected].
Soveltuvimmat hakijat haastatellaan ennen valintaa. Upseeriliiton hallitus käsittelee valintaa 16.10.2012.
Tavoitteena on, että tehtävän hoitaminen alkaa viimeistään 1.1.2013.
Lisätietoja antavat:
puheenjohtaja Harri Westerlund, (09) 6689 4010, 040 839 5909
pääsihteeri Hannu Sipilä, (09) 6689 4011, 050 340 5670.
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
45
Upseeriliiton yhteystiedot
[email protected]
(09)6689 4010
040 839 5909
Puheenjohtaja
evl Harri Westerlund
Varapuheenjohtajat
evl Jyrki Tulppala
[email protected] maj Jouni Koskinen
[email protected] 0299 510 910
0299 303 527
040 511 3762
[email protected]
(09) 6689 4011
050 340 5670
Pääsihteeri
kaptl Hannu Sipilä
Pääluottamusmies
evl Jari Rantala
maj Mikko Valtanen
[email protected]
(09) 6689 4015
0299 500780
[email protected]
(09) 6689 4040
0299 500781
Järjestöpäällikkö
evl Kari Haapanen [email protected]
(09) 6689 4012
040 778 5095
Tiedotuspäällikkö
komkapt Marko Varama
[email protected]
(09) 6689 4016
040 844 8255
[email protected]
(09) 6689 4013
040 537 1799
Taloussihteeri
Erja Elopuro
Sihteeri
Päivi Schroderus [email protected]
(09) 6689 4014
050 338 8228
Toimisto
Laivastokatu 1 b B,
00160 Helsinki
[email protected]
(09) 6689 400
faksi (09) 6689 4020
Internet www.upseeriliitto.fi
Asianajotoimisto Lindell Oy
Vesa Mattila
Olli-Pekka Lindell
Pentti Laiho
(02) 2511 004
0400 706 615
0400 826 078
040 581 4112
Upseeriliiton Konttaisenranta
Virkkulantie 30
93999 KUUSAMO
Varaukset ma-pe kello 10.00 - 15.00,
Loma-Konttainen, puh. 0500 393 757
[email protected]
Alueelliseksi pääluottamusmieheksi merivoimiin
Merivoimien alueellisen pääluottamusmiehen tehtävä julistetaan hakuun. Tehtävässä on eduksi aiempi
kokemus luottamusmiestehtävästä tai muu palvelussuhteen ehtoihin liittyvä kokemus.
Kirjalliset hakemukset ja ilmoittautumiset vaaliin tulee lähettää 30.9.2012 mennessä osoitteella:
Upseeriliitto ry, Laivastokatu 1 b, 00160 Helsinki
Kuoreen merkintä ”Alueellinen pääluottamusmies”
tai skannattuna sähköpostilla osoitteeseen: [email protected]
Vaali suoritetaan Upseeriliiton hallituksen kokouksessa 16.10.2012. Tehtävän hoitaminen alkaa 1.1.2013.
Lisätietoja alueellisen pääluottamusmiehen tehtävistä, korvauksesta sekä muista valintaan liittyvistä asioista
antaa pääluottamusmies Jari Rantala (0299 500780, [email protected]).
46
Toisenlaista tekstiä Venäjältä
Dimitrij Chmelnizki (julk): Die Rote
Walze. Wie Stalin den Westen überollen
wollte. Pour le Mérite – Verlag für Militärgeschichte.
Selent 2011.
288 sivua.
ISBN 978-3-932381-60-7..
V
enäjästä puhuttaessa kuuluu tapoihin valittaa, miten vaikeaa on
ymmärtää tuon jättiläismaan olemusta ja
tapahtumia. Sinänsä väite tietenkin pitää
paikkansa, ja vaikka arvelen keskimääräistä tasoa enemmän tuntevani kiinnostusta
Venäjän historiaa ja oloja kohtaan, tunnen
kipeästi, että ainakaan minusta ei ole tämän arvoituksen kohdalla edes pinnan
raapijaksi.
Eräs syy asiantilaan on se, että mediamme muutamia erinomaisia poikkeuksia lukuun ottamatta ei ole kunnialla hoitanut tehtävää, jonka huolehtimisesta se
kuitenkin sanoo olevansa ylpeä, nimittäin
monipuolisen tiedon levittämistehtävää.
Siten esimerkiksi nykyvenäläisestä historiankirjoituksesta uutisoitaessa huomataan
kyllä erilaiset kiihkokansalliset ja uusstalinistiset tendenssit kuin varoituksena ikuisesta idän uhasta. Mutta vain harva tietää,
että Venäjällä voidaan kirjoittaa myös aivan
päinvastaisella tavalla, ja kirjoitetaankin.
Mikään sananvapauden ihannedemokratia
Venäjä toki ei ole, mutta harvassa sellaiset
ovat muuallakin.
Jo sotiemme rajantakaisilla taistelupaikoilla kävijä voi havaita, miten moSotilasAikakausLehti
9 | 2012
nella mielellä Venäjällä suhtaudutaan
historiankirjoitukseen. Uhtuan, nykyisen
Kalevalan länsipuolelle kuuluisien KisKis-kukkuloiden viereen ilmestyi pari
vuotta sitten suuri informaatiotaulu, jossa
kerrotaan, että sillä paikalla pysäytettiin
saksalaisfasistien hyökkäys vuonna 1941.
Jo lähettyvillä olevan suomalaismuistomerkin ja lukuisten suomalaisvieraiden
vuoksi Uhtualla tiedetään tietenkin tasan
tarkkaan, keitä pysäytetyt olivat. Silmät
pyöreinä retkeläiset rajan länsipuolelta
joka tapauksessa ihmettelevät tuoretta taulua päätyen johtopäätökseen, että entinen
bolshevikkien historiantulkinta elää ja voi
hyvin Venäjällä.
Pohjoisempana Sallan suunnassa vanhat nuotit sitä vastoin on hylätty. Kuten
muistettaneen, Neuvostoliitossa talvisotaamme ei suostuttu kutsumaan edes
sodaksi, vaan puhuttiin ainoastaan ”rajaselkkauksesta”. Kun Vermanjoella vanhan
rajan takana vuonna 2005 uusittiin toisen
maailmansodan muistomerkki, sinne ilmestyneessä suurikokoisessa taulussa on
kuitenkin asiallinen nimitys ”neuvostoliittolais-suomalainen sota 1939-1940”.
Vastaavalla tavalla ei varsinainen tutkimuskaan ole Venäjällä niin yksioikoista
kuin tavallisesti oletetaan. Siitä on hyvänä
esimerkkinä tässä esiteltävä kirja ”punaisesta jyrästä” eli ”miten Stalin halusi vyöryttää lännen”. Kirjan kymmenestä kirjoittajasta puolet on nykyvenäläisiä tutkijoita.
Muiden joukossa on muun muassa eräs
israelilainen tutkija.
KIRJAT
Sampo Ahto
Kirjan artikkeleiden suuri ja yhteinen
teesi on, että Saksan hyökkäyksen kohteeksi vuonna 1941 joutunut Neuvostoliitto oli kaikkea muuta kuin puolustuksellinen ja rauhaa rakastava valtio. Stalin
oli päinvastoin juuri se mies, joka pitkäjänteisellä politiikallaan pyrki Leninin
opin mukaisesti yllyttämään ”kapitalistit”
toistensa kurkkuun kiinni, kuten hän ja Lenin sanoivat, eli sytyttämään toisen maailmansodan. Kun se sitten Saksan kanssa
elokuussa 1939 solmitun sopimuksen
myötä onnistui, Neuvostoliitto ”nauravana
kolmantena” (jälleen Leninin sanoja) jäi
seuraamaan tilannetta ja valmistelemaan
”ratkaisevan painon heittämistä vaakakuppiin” (Stalinin sanoja) eli sodan uuvuttamien kapitalistivaltioiden tuhoamista
maailman suurimman armeijan turvin.
Tämän teesin esitti repäisevällä ja provokatiivisella tavalla jo 1980-luvun lopulla
venäläinen Vladimir Resun, joka paremmin tunnetaan kirjoittajanimellään Viktor
Suvorov. Suvorovin teksteissä oli niiden
kirjoittajan kannalta kuitenkin yksi ja suuri
vika. Vaikutelma tutkimusten luotettavuudesta syntyy nimittäin paljolti myös siitä,
millaiseen tyyliin ne on laadittu. Kiivaileva,
tunnepitoinen, ”populistinen” kirjoitustapa
vie pohjaa pois sinänsä perustelluiltakin
väittämiltä. Näin kävi Suvorovin todistelun,
joka muutenkin oli väliin heppoista.
Mutta oli Suvorovin kirjallinen ulosanti
sitten minkätyylistä tahansa, vastaansa hän
olisi kaikissa tapauksissa saanut ne, joiden sydämessä edelleen elää jonkinlainen
47
KIRJAT
myötätunto ”antifasistista” Neuvostoliittoa
kohtaan. Esiteltävään kirjaan kirjoittaneen
israelilaisen tohtori Uri Milsteinin mielestä
läntisessä maailmassa monet itseään liberaaleiksi kutsuvat tutkijat ovat todellisuudessa oikeita tieteen inkvisiittoreita, jotka
armotta käyvät jokaisen kimppuun, joka
uskaltaa sekoittaa vallalla olevia käsityksiä,
joita he muuten itse ovat olleet luomassa.
Amerikanjuutalaista historioitsija Barbara
Tuchmaniakin kannattaa lainata: ”Älymystöeliitit pitävät jääräpäisesti kiinni vääristä
dogmeista, jotta heidän ei tarvitsisi myöntää, että he ovat erehtyneet.”
Tässä esiteltävä tohtori Dimitri Chmelnizkin toimittama teos on Suvorovin hengenheimolaisten kirjoittama tutkimuskokoelma. Vaikka Venäjän arkistoihin ei
edelleenkään ole vapaata pääsyä, kirjan
venäläiset kirjoittajat ovat kuitenkin pystyneet oleellisesti laajentamaan tietopohjaa,
joka Suvorovilla oli käytettävissään. Sen
murtaminen ei tunnu enää mahdolliselta. Jos vielä kätkössä pidettävät asiakirjat
kuitenkin osoittaisivat Neuvostoliiton tuolloisen rauhantahtoisuuden, ne epäilemättä
olisi annettu tutkimuksen käyttöön.
Teoksen monipuolista sisältöä on tässä
yhteydessä mahdotonta yrittää selostaa
seikkaperäisesti. Suomalaista lukijaa kiinnostavat luonnollisesti maininnat omasta
maastamme, mutta sellaisia kirjassa on
vähän. Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelmat Suomeen talvisodan jälkeen selostetaan lyhyesti, mutta nehän meillä
tunnetaan jo esimerkiksi Ohto Mannisen
tutkimusten ansiosta. Todettakoon silti,
että keväällä 1941, kun puna-armeijaa
ryhdyttiin keskittämään Saksaa vastaan,
Suomen valloittamiseen tarkoitettujen 47
divisioonan lukumäärä vähennettiin kahteenkymmeneenyhteen. Tämä voima riitti
vain puolustautumiseen.
Joitakin itselleni tuntemattomia Suomea koskevia yksityiskohtia kuitenkin
löysin teoksesta. Niinpä Andrei Zdanov
on sanonut kesäkuun alussa 1941. ”Me
olemme tulleet voimakkaammiksi ja niin
voimme ottaa kunnianhimoisempia tavoitteita. Sodat Puolaa ja Suomea vastaan
eivät olleet puolustussotia. Me olemme
ryhtyneet jo hyökkäyksen politiikkaan.”
Mielenkiintoinen on myös Saksan hyökkäyksen 22.6.1941 alettua annettu yleiskäsky, jossa käskettiin neuvostojoukot
”kaikella voimalla ja kaikin käytettävissä
olevin välinein syöksymään vihollisen
päälle” ja tuhoamaan sen. Suomen ja Romanian ilma-alueista huomautettiin, että
ilmahyökkäyksiä ei tullut tehdä ilman eri
käskyjä. Ilmeisesti sellaiset sitten annettiin, koska Suomi kohta joutui massiivisten
pommitusten kohteeksi.
Kirjoittajien mielestä halu olla mustaamatta Neuvostoliiton mainetta ei ole
ainoa syy, jos se on syy ollenkaan, kun
pinnalla olevat läntiset ja varsinkin saksalaiset historiankirjoittajat kieltäytyivät
hyväksymästä ajatusta, että Stalin suunnitteli vuonna 1941 jättiläishyökkäystä
läntiseen Eurooppaan. Pääperuste löytyy
siitä, että Hitler halutaan säilyttää historian
ainoana pahiksena. Führerin maine pirulaisena luonnollisesti kärsisi, jos kävisikin
esimerkiksi ilmi, että suursodan yritteliäs
aikaansaaja istui Kremlissä.
Perinteiseen kuvaan ei sovi sekään,
että Saksan hyökkäys itään olisi ollut Hitlerin silmissä ehkäisyhyökkäys eikä osa
jotain maailmanvalloitussuunnitelmaa.
Chmelnizki siteeraa Hitlerin sanoja kesäkuun 16. päivältä 1941: ” Meidän täytyy
toimia. Moskova haluaa pysytellä sodan
ulkopuolella, kunnes Eurooppa on väsynyt
ja vuodattanut verensä. Silloin haluaisi
Stalin toimia, bolshevisoida Euroopan ja
pystyttää oman hallintojärjestelmänsä…
Mutta Venäjä hyökkäisi kimppuumme, kun
olemme heikentyneet, ja silloin meillä olisi kahdenrintamansota, jonka me estämme
tällä ehkäisytoimenpiteellä. Vasta silloin
on selkäpuolemme vapaa.”
Chmelnizkin teoksen venäläisartikkelit
kertovat täydellisestä henkisestä vapautumisesta neuvostoajan teeseistä. Sikäläinen
tutkimus ei siis ole enää yhteen muottiin puristettua, vaikka sillä rajoituksensa
onkin. Meillä täällä ”lännessä”, missä
angloamerikkalainen tulkinta 1900-luvun
tapahtumista on työntänyt syrjään kaikki
muut näkemykset, ainakin se tiedonvälitys, joka saavuttaa yleisön pääosan, on
huomattavasti monotonisempaa.
Sampo Ahto
Sotilaan kujanjuoksu
Seppo Porvali: Eversti Armas Kemppi.
Sotilaan kujanjuoksu.
Bookwell Oy, Juva 2011, 251 sivua
ISBN 978-952-5767-36-0.
S
eppo Porvali kirjoittanut teoksen
Suomen ”sotahistoriallisesta skandaalista” eli Viipurin menettämisestä
venäläisille lähes taistelutta 20.6.1944.
48
Onnettoman tapahtumaketjun viimeisenä
tuloksena oli II pataljoonan komentajan
majuri Kurt Bäckmannin sekä prikaatin
komentajan eversti Kempin saamat tuomiot. Seppo Porvali kysyy aiheellisesti
– oliko syy kuitenkaan heidän? Teoksesta
voi päätyä myös johtopäätökseen, että
kun joku täytyi uhrata, niin se joku myös
uhrattiin. Ilmeisesti ”pappa Laatikaisen”
lähes flegmaattinen kyky tukea alaistaan
haluttiin peittää tässä asiassa.
Kirjassa ei ole sisällysluetteloa, joka
olisi helpottanut sen lukemista ja selaamista. Siinä on kuitenkin luettelot haastatteluista ja tärkeimmistä kirjallisista
lähteistä. Kirjan kirjoittaja ei ole viitannut
missään kohdin lähteisiin vaan ne ovat
koko ajan vain taustalla. Kirjaa elävöit-
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
Kemppi sai johtaakseen Kollaanjoen puolustamisen Taipaleen lohkolla ja siellä hän
tutustui ja ystävystyi myös Yrjö Jylhään.
Lienevätkö raskaat Taipaleen kokemukset
olleet syynä myös jatkosodan tapahtumiin.
Voi syystä kysyä miten ihminen voi kestää
vuosien taistelut äärimmäisissä olosuhteissa ilman mitään näkyvää vaikutusta.
Talvisodan jälkeen eversti Kemppi
sai komentoonsa JR 7:n, legendaarisen
joukko-osaston, joka tunnettiin jatkosodan
hyökkäysvaiheen Tyrjän alueen raivokkaiden taistelujen jälkeen paremmin Tyrjän
Rykmenttinä. Rykmentin muistomerkki
jää pian yksinään muistuttamaan Kontiorantaan joukko-osaston kunniakkaista
vaiheista kun tämäkin joukko lakkautetaan
poliitikkojen olemattoman pienen säästövaatimuksen takia.
Eversti Kemppi jatkoi joukkonsa komentajana, vaikka toivoi jo pääsyä suuremmankin joukon komentajaksi. Tämä
ei sitten toteutunut ja suurimpana syynä
lienee ollut liiallinen pullon kallistelu
ja siitä johtuneet sekasortoiset tilanteet
sekä esikunnassa että ylimpien suoranaisten esimiesten kritiikittömät haukkumiset. Tämän vuoksi Kemppi laitettiin
jopa neljän kuukauden toipumislomalle.
Sekään ei kuitenkaan auttanut vaan heti
kun hän palasi takaisin niin esimies sai
kuulla kunniansa. Seurauksena oli siirto
paperihommiin pääkaupunkiseudulle ja
tästähän herra ei pitänyt sitten yhteen.
Siirron ansiosta sai oman tilaisuutensa
sitten everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth,
joka johti JR7:n Siiranmäen raivokkaisiin
ja voitokkaisiin torjuntataisteluihin
Lopulta Kemppi sai siirron takaisin komentajaksi 20. Prikaatiin, joka oli syvästi
vajavainen miesten osalta ja jonka kaikilla
pataljoonankomentajilla oli jokin ongelma.
Prikaati sai käskyn siirtyä puolustamaan
Viipuria, josta ei saanut luopua mistään
hinnasta. Siirron yhteydessä prikaatin
komentaja Kemppi ilmoittautui armeijakunnan komentajalle kenraali Taavetti Laatikaiselle ja pyysi prikaatiin vahvistuksia.
Niitä ei hänelle suotu ja jopa prikaatin
taistelukoulutus oli unohdettu täysin asemasodan aikana.
Prikaati saapui Viipuriin Kempin johdolla 19.6 illalla ja aloitti välittömästi
ryhmittymisen taisteluasemiin. Alueen
tiedustelu alkoi samalla, mutta venäläiset olivat jo Viipurin porteilla ja aloittivat
raivokkaan hyökkäyksen kohti kaupunkia.
Viestiyhteyksiä ei ollut ehditty rakentaa,
tykistöltä ja kranaatinheittimistöltä puuttui
yli puolet perusampumatarvikkeista, viestimiehillä oli vain viisi patruunaa kivääriin,
saksalaisia panssarinyrkkejä tai panssarikauhuja saatiin vain näytteeksi, tehokkaat
75 mm panssarintorjuntatykit puuttuivat
kokonaan, ilmatorjunta oli minimaalista.
Kyllä siinä olisi monella komentajalla ollut
mietittävää kun vielä eräskin pataljoonan
komentaja oli lähes sokea ja hänen piti
kiikarilla varmistaa oliko korttelin päässä lähestyvä soturi oma vai venäläinen.
Pyynnöstä huolimatta vieläkään ei tullut
vahvistuksia.
Ampumatarviketäydennystäkään ei
saatu varikolta kun lomake oli vääränlainen. Uusi yritys konepistoolien voimin toi
20 patruunan täydennyksen asetta kohti,
mutta ei tykistö eikä heittimistö saanut
mitään täydennystä. Venäläiset tajusivat
oivallisesti tilanteen ja ajoivat 50 panssarivaunua riviin aloittaen hyökkäyksen
kaupunkiin. Paniikki oli valmis kun vielä
kertaakaan taistelussa ollut pataljoonan
komentaja löi leipälaukun olkapäilleen ja
sanoi – nyt tämä poika lähtee. Esikuntaan
saapuneesta komentajasta Kemppi ei saanut miehestä irti mitään järjellistä sanaa
tämän änkytyksen takia. Tämän jälkeen
Kemppi lähti etsimään Laatikaista ja löysi
hänet monien vaiheiden jälkeen, mutta
Viipuri oli silloin jo menetetty.
Sodan jälkeen Kemppiä ja Bäckmania
kuulusteltiin Viipurin menettämisestä ja
molemmat saivat tuomion. Kemppi sai
hyvin vähäisen arestirangaistuksen lopullisena tuomiona mutta Bäckman tuomittiin raskaasti kuristushuoneeseen. Ennen
KIRJAT
tää kahdeksan sivun valokuvaosasto, joka
päättyy arvokkaasti eversti Armas Kempin
arkun kantamiseen ja hautamuistomerkkiin
Kouvolan hautausmaalla. Otsikoimattomien lukujen tarkoituksena lienee johdattaa lukija vaiheittain jääkärikoulutuksen,
vapaussodan, talvisodan, välirauhan ja
jatkosodan kurimusten kautta Viipurin
menettämisen ”sotahistorialliseen katastrofiin”, kuten marsalkka Mannerheim asian
ilmaisi. Oliko lopulta näin, se on jokaisen
kirjan lukijan pääteltävissä. Luvut muodostavat kuitenkin yhteisen ja katkeamattoman
polun nuorukaisen varttumisesta kokeneeksi ja kovaksi rintamakomentajaksi.
Kirja alkaa kertomalla Armas Kempin
tiestä jääkäreiden koulutusleirille Saksaan ja sieltä siirto edelleen itärintamalle
vaikeisiin suo-olosuhteisiin. Mikään ei
kuitenkaan järkyttänyt nuorta jääkäriä ja
hän tunsi viihtyvänsä hyvin joukossa ja
saksalaisten koulutuksessa. Suurinta ihmetystä ja huolta hänessä aiheutti eräiden
koulutukseen tulleiden jääkäreiden loikkaukset Venäjän puolelle ja jotka samalla
ilmiantoivat tovereitaan Saksan puolella.
Huoli omaisista oli siten hyvin oikeutettu.
Sota päättyi aikanaan ja jääkärit palautuivat
Suomeen ja Vaasaan, jossa oli vastassa
valkoisten ylipäälliköksi nimetty kenraali
Mannerheim. Hän kätteli henkilökohtaisesti jokaisen Saksasta tulleen jääkärin ja
loi näin pysyvän siteen tulevan Suomen
Armeijan johtajiin.
Heti Suomeen saapumisen jälkeen
puhkesi vapaussota, joka muuttui myös
kansalaissodaksi eteläisessä Suomessa
punaisten kaapattua vallan Helsingissä ja
kun vielä Lenin lähetti runsaasti aseapua
kapinallisille oli sekasorto lopullisesti
olemassa. Erinäisten vaiheiden jälkeen
Kemppi johti joukkonsa vaikeiden taistelujen voittoon sodan loppuvaiheessa.
Vapaussotaa seurasi Suomen varustamisen ja myös pienoisen vaurastumisen
aika. Kemppi johti joukkoaan ja koulutti
sitä tulevia kovia aikoja kohti, vaikka kukaan ei niihin uskonut. Talvisodan alkaessa
49
KIRJAT
tuomioiden täytäntöönpanoa Bäckman
teki henkilökohtaisen ratkaisun riistäen
hengen itseltään, eikä tuomiota voitu siten
toteuttaa.
Kirja sisältää hyvin paljon yksityiskohtaista kuvausta varsinkin Tyrjän taisteluista, mutta seurantaa haittaa karttojen ja
piirrosten täydellinen puuttuminen. Tyrjän
taistelujen kuvaaminen on arvokasta ja
yksityiskohtaisia havaintoja arvostavalle se on toki mielenkiintoista. Puutteet
kartoissa ja piirustuksissa ovat kuitenkin
tämän tason teoksessa vakavia vaikeuttavat
kokonaiskuvan hahmottamista..
Sodan jälkeen Kemppi vietti loppuelämänsä ostamallaan maatilalla tehden tilan
töitä. Yhteisiin Tyrjän Rykmentin kokoontumisiin hän ei kuitenkaan lähtenyt mukaan
pyynnöistä huolimatta. Seppo Porvalin
mukaan eversti Kemppi oli ulkoisesti karu
henkilö, jota alaisten oli vaikea lähestyä.
Todellisuudessa karun pinnan alla sykki
lämmin sydän alaisia ja perhettä kohtaan.
Liekö sitten jääkärikoulutus, talvisota ja
jatkosota aiheuttaneet sisäistä painetta,
joka purkautui esikunnassa riehumisena
ja esimiesten haukkumisena. Sodanjohtajana Kemppi oli ehdoton ja urhea upseeri,
jonka takia hän sai kaikkien alaisten ehdottoman luottamuksen osakseen.
Hänen toivomuksensa olivat hiljaiset
hautajaiset, mutta siihen eivät asetoverit
suostuneet vaan kantoivat komentajansa ja aseveljensä haudan lepoon jääkärieversti Eino Polonin johdolla. Eversti
Kempin seppeleessä oli teksti: ”Viimeinen
kunnianteko jalolle ihmiselle. Taipaleen
ja Tyrjän taisteluiden voittoisalle komentajalle. Talvi- ja Jatkosadon aseveljet”.
Teos on lukemisen arvoinen ja antaa
aiheen miettiä onko nykyinen suuntaus
kadettiupseereiden psykologisesta valinnasta sittenkään täysin oikea. Valintojen
tasapuolistaminen saattaa karsia koulutettavista pois niitä, jotka tositilanteessa
pystyvät uskomattomiin suorituksiin kuten
eversti Kemppi monissa taisteluissa. Arvaukseni on, että eversti Kemppi ei olisi
noita testejä alkuunkaan läpäissyt. Sitä me
emme kuitenkaan tiedä lopullisesti ja ehkä
niin on hyväkin.
Juhani Sillanpää
Itsenäisen tien kulkija
Matti Klinge: Tanskan sää. Päiväkirjastani 2010 - 2011..
Siltala. Latvia 2011.
269 sivua.
ISBN 978-952-234-082-5.
K
yky itsenäiseen ajatteluun on
kunnioitettavimpia ominaisuuksia
ihmissielussa. Toki on olemassa myös
häiriintyneitä henkilöitä, jotka taatusti itsenäisellä tavalla uskovat olevansa Napoleonin inkarnaatioita, maailmanlaajuisten
salaliittojen uhreja tai maapallon olevan
litteä ja kuusi tuhatta vuotta vanha. Tervejärkisistä ihmisistä tässä kuitenkin nyt
on puhe.
Valtamedian painotuotteita lukiessa mieleen nousee helposti masentava
ajatus, että taito ajatella itsenäisesti on
harvinainen luonnonvara. Jokseenkin yksiäänisesti jokainen toimittaja on aina samalla asialla, mikä sitten kulloinkin sattuu
olemaan muodissa. Viime aikoina sitä ovat
olleet varsinkin rasismi, homoavioliitot,
naispappeus ja niin sanottu suvaitsevaisuus, joka tarkemmin katsottaessa onkin
suvaitsevaisuutta vain niitä kohtaan, jotka
50
ajattelevat samalla tavalla. Näistä ja muistakin muotiasioista kirjoittavien toimittajien ajatusmaailma tuntuu olevan siinä
määrin yhdensuuntaistettu, että Goebbelsin propagandaministeriökin olisi aikanaan
ollut tyytyväinen vastaavaan saavutukseen
skribenttiensä tuotantoa arvioidessaan.
Kädet-ylös-nostavaan pessimismiin ei
ole kuitenkaan syytä sortua. Kansalaisia,
jotka kaikkialla päälle tunkevasta mielipidemuokkauksesta huolimatta ovat säilyttäneet kyvyn ajatella itsenäisesti, näyttää
nimittäin olevan yllättävän paljon. Niin on
ollut ennenkin. Sotavuosiin kuului selviönä
joka tuutista vuodatettu sotapropaganda,
mutta sen perille meno oli kaikkea muuta kuin sataprosenttista. ”Tuntemattoman
sotilaan” jermujen sanailu kertoo jälkipolvillekin kaunokirjallisessa muodossa siitä,
että melkoinen osa suomalaisista pyrki
tuolloinkin ajattelemaan omilla aivoillaan.
Toinen asia oli, osuttiinko yksipuolisen
informaation ja omien ennakkoasenteiden
vuoksi aina oikeaan, mutta olennaista oli,
että pyrkimys itsenäiseen ajatuksen muodostamiseen oli säilynyt.
Näin tapahtui myös sotien jälkeen, kun
etenkin suomettumisen vuosina niin sanottu neuvostovastaisuus oli pahe, jota
jokainen eteensä katsova journalisti yritti
välttää kuin kuolemantautia. Valtamedian
yksituumaisuudesta huolimatta merkittävä
osa kansaa säilytti silti kriittiset mielipiteensä, vaikka julkisuutta niille löytyi vain
marginaalissa. Nykyään neuvostovastaisuuden tuomiosana on vaihtunut populismin herjakäsitteeksi, mutta ”populistit”
tuntuvat vain jatkavan eloaan sitkeäsi siitä
piittaamatta, että mediaväki lähes yhteen
ääneen pitää heitä kansamme parialuokkana.
Professori Matti Klingeä ei tule mieleen kutsua populistiksi, mihin sanaan
helposti liitetään hipaus rahvaanomaisuutta. Klinge ei ole rahvaanomainen.
Luultavaa on pikemminkin, että rahvaaksi
mielletyt vierastavat hänen kaltaistaan ihmistä. Aina moitteettomasti pukeutunut,
hyviä tapoja vaaliva, perinteitä arvostava,
laajan humanistisen sivistyksen omaksunut, kielitaitoinen ja sanan myönteisessä
merkityksessä eurooppalainen historian
professori ei helposti rinnastu känsäkouraan rakennustyömaalla. Mutta jotain yh-
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
saisi kutsua neekeriksi eikä mustalaista
mustalaiseksi. Mitenkähän tästä meihin
pakkoistutetusta väkinäisyydestä pääsisi
enää eroon?
Entä miten meille välitetyistä tiedoista saisi seulottua esiin sen Galtungin
tutkimustuloksen, jota Klinge siteeraa,
nimittäin sen, että uuden ajan kaikkien
sotaisimmat valtiot suhteessa näiden olemassaoloaikaan ovat Yhdysvallat, Israel,
Ottomaanien valtakunta ja Iso-Britannia
tässä järjestyksessä? Vaikea on tiedotusvälineistämme löytää myöskään epäilyksiä, etteikö ”läntinen” maailmankuva
olisi ainoa oikea, sillä sen oikeellisuudestahan toimittajatkin ovat vakuuttuneet.
Harva näistä kirjoittamista pitää sitäkään
erikoisena, että Yhdysvalloissa maan pyrkimykseen maailmanvallaksi katsotaan
oleva mitä oikeutetuin tavoite. Klingellä
tästä asiasta on kyllä toinen näkemys, sillä
hänen mielestään angloamerikkalaiset länsimaat ovat valheellisuuden ja raakuuden
edustajia.
Selvää on, että Klingeä ei voi lukea
Naton puolestapuhujiin. Niinpä hän päivittelee ”uskomatonta naiiviutta” olettaa,
että Yhdysvallat muka rientäisi sotilaallisesti niiden pienten maiden avuksi, jotka
Venäjän naapureina ovat liittyneet Natoon.
Miten realisti voisi toisin ajatella? Apua
tulee, jos se on kylmästi laskettuna jollekin hyödyksi, oli sitten sopimusta tai ei.
Ja apua ei tule, jos se on vastoin mahdollisen auttajan perusetuja, sanovat sopimukset sitten mitä tahansa. Sen sijaan
rauhan aikana ulkopuolisen painostuksen
vaara on vähäisempi sotilasliiton jäsentä kuin yksin olevaa kohtaan sitä lukuun
ottamatta, että sotilasliitto itse tai ainakin
sen johtava valtio voi jäsenyyteen vedoten
ryhtyä jäsentensä painostajaksi. Kun tuo
johtava valtio on lisäksi hyvin aggressiivinen valtio, tällaistakaan uhkaa ei sovi
sivuuttaa. Ja vaaratonta ei ole sekään, mitä
Venäjällä – Venäjäähän uhkatekijällä aina
tarkoitetaan, vaikka sitä ei tavallisesti sanota ääneen – todennäköisesti ajateltaisiin
naapurivaltiosta, joka liittoutuu maailman
sotaisimman ja messiaaniseen lähetystehtäväänsä uskovan suurvallan kanssa. Ettei
siellä vain tulisi mieleen, että tuo naapurivaltio olisi liittosuhteensa vuoksi konfliktitapauksessa ilmeinen vihollisvaltio?
Miten turvallisuutemme lisääntyisi tämän
todennäköisen päättelyn seurauksena, ei
ole minulle avautunut.
Klingen päiväkirjassa tällaiset turvallisuuspoliittiset pohdiskelut ovat taka-alalla,
mutta ne ovat sieltä silti löydettävissä.
Yhtä mutta sitäkin merkittävämpää seikkaa
lukuun ottamatta ajattelen samaan tapaan
kuin hän. Suhtautumisessaan angloamerikkalaisia suurvaltoja kohtaan Klinge on
vähintäinkin inhorealistinen. Vastaavaa
kriittisyyttä Venäjää tai edes Neuvostoliittoa kohtaan hänellä sitä vastoin ei ole.
Sellainen luonnollisesti vähentää hänen
sanojensa painoarvoa.
Hyvin painavaa sen sijaan on se, mitä
hän kirjoittaa akateemisesta opiskelusta
ja yliopistomaailmasta muutenkin. Onhan
Klinge sen alan asiantuntija jos kukaan.
Hänen suuri huolensa on se, kun kouluja yliopisto-opetusta pyritään alistamaan
välineellisten tavoitteiden palvelijaksi. Sotaväen puolella tällainen vaara on luonnollisesti vieläkin suurempi, koska pakostakin
askartelemme monenlaisten vempeleiden
kanssa. Tympeä teknokraattisuus ei kuitenkaan tuota ensiluokkaista maanpuolustajaa. Sellainen kasvaa opetuksesta,
jossa keskeinen sija on henkisissä tekijöissä. Tekniikan, talouden ja hallinnon
näkökulmista tapahtuva opetus on siihen
verrattuna toissijaista.
Klingen tuorein teos on jo hänen päiväkirjasarjansa kolmastoista osa. Syksyisin ne ovat aina ilmestyneet, ja ainakin
minulle ne ovat tarjonneet muutamaksi
päiväksi pääsyä ulos hengen erämaasta,
jossa tätä maallista vaellusta on muuten
pakko jatkaa.
KIRJAT
teistä monella känsäkouralla ja Klingellä
on. Kumpikin on immuuni massamedian
harjoittamalle mielipiteen ohjaukselle.
Rinnastusta ei pidä viedä kuitenkaan
liian pitkälle. Kun känsäkouran vastustusvoima henkistä yhteen muottiin puristamista vastaan perustuu lähinnä talonpoikaisjärkeen tai ehkä joskus vain
jääräpäiseen itsepintaisuuteen, Klingen
kyvyllä seistä omilla jaloillaan on taustanaan historian syvällinen tuntemus,
yleinen tietorikkaus ja analysoivan älyn
korkea taso. Aamupostia lukiessaan Klinge
tuskin nielee yhtään uutista pohtimatta sen
totuusarvoa ja merkitystä yleensäkin. Julkkisjutuille hän ei kaiketi uhraa hetkeäkään,
vaikka niiden kirkuvaa mainostamista ei
edes hän voine olla huomaamatta.
Kaikkea ei voi kuitenkaan olla lukematta ja kuulematta, ja niin Klinge joutuu
kärsimään sanojensa mukaan ”kulttuuridevalvaatiosta”, joka ilmenee muun muassa kielenkäytön rahvaanomaistumisena
ja radioväen turhanaikaisena höpinänä.
Katukuvassa se näkyy ihmisten pukeutumisessa. Sotaväestämme Klinge ei tässä
yhteydessä puhu, mutta arvaan, mitä hän
ajattelisi esimerkiksi kunniamerkein varustetun maastopuvun käytöstä paraatiasuna.
Itselleni tulee mieleen amerikkalaisperäinen villitys, jolta sotaväkikään ei häpeäkseen ole säästynyt.
Klinge ei luonnollisestikaan väheksy
kaikkea, mikä tulee Yhdysvalloista, mutta se mikä näkyy ”amerikkalaisuutena”
pinnalla ja itse asiassa tunkeutuu syöpänä ajattelumme perustuksiin, on hänelle
vastenmielistä. Sellainen on esimerkiksi
amerikkalaisperäinen käsite ”seksuaalisesta häirinnästä”, jota jokainen poliitikko ja
varsinkin toimittaja tuntuu pitävän maininnan arvoisena. Eläkeläisenä en onneksi voi
saada suurempia jälkiseurauksia, vaikka
joskus uskaltaudunkin sanomaan jollekin
daamille, että hän on pukeutunut hienolla
maulla tai että hän on hyvin valinnut parfyyminsa.
Yhdysvalloista on Klingen mukaan
tullut sekin omituisuus, että neekeriä ei
Sampo Ahto
51
Elokuva-arvostelu:
Taistelu Näsilinnasta 1918
Claes Olssonin komppania ylittää
kosken – ja komeasti
Elokuva Taistelu Näsilinnasta 1918 sai ensiiltansa Tampereella viime maaliskuussa.
Se myös kuvattiin kokonaan Tampereella
toukokuussa 2011 ja mahdollisuuksien
mukaan myös aidoilla tapahtumapaikoilla
kuten Näsilinnan uusbarokkipalatsissa.
Aihekin on suorastaan muodikkaasti
toteutettu, mikrohistoriallinen kuvaus yhden
ainoan asevelvollisen jääkärikomppanian
yhdestä vuorokaudesta Tampereella
huhtikuussa 1918.
Suomessa on hyvin harvinaista tutustua
nykyaikaisiin taisteluihin niiden
tapahtumispaikoilla: Tampereen taistelu
vuonna 1918 on yksi näistä harvoista. Siksi
siitä kertova elokuva on oleellinen osa
sotahistoriaamme.
K
yse on myöhemmin aikamoisen
tarinasikermän ympärilleen saaneesta Melinin komppaniasta. Tämä
vuoden 1918 sodassa ja sen jälkeenkin
erittäin kuuluisa perusyksikkö kuului 2.
jääkärirykmentin VI pataljoonaan. Ensimmäinen hyökkäys, johon myös tämä
rykmentti osallistui, pysähtyi Kalevankankaalle verisenä kiirastorstaina 28.
maaliskuuta. Tämä oli myös Melinin
komppanian tulikaste.
Hyökkäysosaston vahvennukseksi lähetettiin 29. 3. myös 1. jääkärirykmentti.
52
Varsinaisen hyökkäyksen suunnitteluun
osallistui 1. Jääkäriprikaatin komentaja,
Suomen armeijan eversti ja Preussin armeijan kapteeni Eduard Ausfeld soveltaen
saksalaista Stoßgruppe-taktiikkaa. Keskimmäisen, lohko B:n hyökkäyskolonnan kärkijoukkona, iskuryhmänä oli yliluutnantti
Gunnar Melinin 1. (Korsnäsin) komppania.
H-hetki oli 4. huhtikuuta aamuyöllä kello
3, ja sitä edelsi puolituntinen voimaperäinen tykistövalmistelu. Elokuva alkaa
Melinin ennen hyökkäystä komppanialleen
pitämästä puheesta.
Kukaan ei seurannut Melinin miehiä,
sillä heti H-hetken jälkeen komppanian
taakse ryhmitetyssä 3. (Oulun) komppaniassa syntyi pakokauhu: osa miehistä ryntäsi taaksepäin, osa piiloutui ojiin ja osa
pakeni hautausmaalle. Pimeässä syntyi
tulitaistelukin, kun muut valkoiset luulivat
hautausmaan olevan punaisten hallussa.
Hyökkäystä ei voitu enää pimeän aikaan
käynnistää uudelleen. Myös elokuvassa
odotetaan Näsilinnassa turhaan valkoisten
muiden valkoisten saapumista.
Ohjaajan ja toisen käsikirjoittajan Claes
Olssonin elokuva on tavallaan fiktiivinen
dokumentti tai dokumentaarinen fiktio,
sillä se perustuu erittäin tiukasti tositapahtumiin. Siitä huolimatta se on elokuvataiteellisesti itsenäinen, hieno ja vaikuttava
teos. Yksinkertaisesti komea. Käsikirjoittaja Robert (Roope) Alftan käytti hyväkseen
Kansallisarkiston Konrad Vestlinin vuosina
1936−1937 tekemät Melinin komppanian
sotilaiden ja näiden omaisten haastattelut.
Kaikkiaan haastatteluja oli 327 ja sivujakin
yhteensä 520. Käsikirjoitus perustuu pitkälti näihin. Vestlin kirjoitti aiheesta heti
parisataasivuisen kirjan. Söderström &
C:on kustantama Melins kompani (Tammerfors, 1938) suomennettiin välittömästi ja se ilmestyi heti seuraavana vuonna
Otavalta. Vestlinin kirja on erinomaisen
mielenkiintoista luettavaa vuoden 1918
sodasta kiinnostuneille, johon kannattaa
tutustua ennen Olssonin elokuvan katsomista.
Vuoden 1918 sodan kaikki kuusi jääkärirykmenttiä sekä jääkäritykistö ja Karjalan
ratsujääkärirykmentti olivat siis asevelvol-
lisia. Päällystö ja alipäällystö olivat jääkäreitä, samoin joissakin erikoistehtävissä.
Melinin komppania oli kutsuttu väkeen
Pohjanmaan rannikon ruotsalaispitäjistä
(2. K/VI P oli Närpiön komppania ja 3.
K Oulun). Miehet olivat asevelvollisuusikäisiä eli 21−40-vuotiaita. Miehistöä
näyttelevät ovat samoilta seuduilta, samanikäisiä ja ruotsinkielisiä, kokeneita
harrastelijanäyttelijöitä. Kaikki tekevät
varmaa, mielenkiintoista ja liikuttavaakin
työtä. Oman lisänsä antaa elokuvaan sen
valkoisten kieli. Onko maailmassa tehty
toista sotaelokuvaa, jossa miehistö puhuu
Pohjanmaan ruotsia? Närpiötä?
Huomio kiinnittyy Melinin komppanian kirjaviin asusteisiin. Näin oli käsketty.
Päällystö- ja alipäällystö verhoutui vihreiden jääkäripukujen sijasta erilaisiin
siviilivaatteisiin. Käskyn mukaan kaikkien
oli pukeuduttava så tarvligt som möjligt.
Valkoiset käsivarsinauhat ja kaikki muut
sotilastunnukset oli riisuttu pois. Ainoa
tunnus oli kuusenhavu, joita piti pitää sekä
jossakin näkyvillä että myös taskuissa,
jos tunnistamiseen tulee tarvetta. (Lisäksi
määrättiin jokainen kantamaan pahvista
tunnistelappua narusta kaulassa.) Naamioituminen niukkuuden siviileiksi oli oleva todella hyödyllistä yötaistelun aikana:
punaiset eivät kohdatessaan meliniläisiä
olettaneet olevansa tekemisissä valkoisten
kanssa, mikä mahdollisti säännöllisesti
yllätyksen ja tehokkaan toiminnan.
Elokuvasta jää kokonaan pois Melinin
komppanian vetäytyminen Näsilinnasta
Näsijärven jäätä pitkin pois. Kun hyökkäykseen lähti Kalevankankaalta, Messukylän
maantieltä 192 miestä, Näsijärven jäällä, ulosmurtautumisen jälkeen laskettiin
suljettuun järjestykseen kootusta komppaniasta 112 miestä. Tappiot olivat todella isot, mutta kaikki eivät edes ehtineet
mukaan komppanian hurjaan ryntäykseen
halki palavan Tampereen. Rynnäkön aikana kaatui yhdeksän miestä ja haavoittui
kolmetoista. Näsilinnan taistelun aikana
kaatui 17 miestä, haavoittui kuolettavasti
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
kolme ja selviävällä tavalla 32. Kokonaisvahvuudesta tappioprosentti oli siis 28.
Päällystöä näyttelevät ovat ammattilaisia. Nicke Lignell on vakuuttavan tyyni
ja rauhallinen, jopa kylmä Gunnar Melin.
Anton Häggblom (jääkärivaravääpeli Uno
Boström) ja Petter Kevin (jääkäriluutnantti
Sten Holm) ovat kummatkin erittäin vakuuttavia. Siinä sitten olikin komppanian
ylin jääkäripäällystö: Melin, Holm ja Boström. Kahdesta muusta jääkäriupseerista
toinen kaatui yöllä hyökkäyksessä ja toinen
oli kuolettavasti haavoittunut jo kiirastorstaina.
Taistelu Näsilinnasta 1918 on merkittävä ja pitkäksi aikaa mieleenpainuva elokuva Tampereen verisestä menneisyydestä.
Se on hyvin todentuntuinen, nopeatempoinen ja kaunistelematon, mutta ei mässäile
verellä ja kaameuksilla. Se on otteeltaan
myös hyvin puolueeton.
Jääkärijohtokolmikon kohtalokin jää
mietityttämään. Mikä katkaisi eversti Melinin uran niin yhtäkkiä vuonna 1940?
Hän oli palvellut kenttätykistön merkittävimmässä rintamatehtävässä, Kannaksen
armeijan tykistökomentajana koko talvisodan ajan ja nimitetty maaliskuussa 1940
maavoimien tykistökomentajaksi. Sitten
siirto pääesikunnan käyttöön ja sieltä kotijoukkoihin, jossa jonkin aikaa jopa yhden
kenttätykistön koulutuskeskuksen päällikkönä. Melin siirtyi kotijoukkojen tykistön
komentajan tehtävästä reserviin pitkien
puukkojen päivinä vuonna 1944.
Uno Boström yleni aikanaan everstiluutnantiksi ja palveli eri huollon tehtävissä, muun muassa koko jatkosodan
17. divisioonan huoltopäällikkönä. Tämä
todella hieno, viidellä vapaudenristillä
palkittu sotilas siirtyi täysin palvelleena
reserviin sodan jälkeen Vaasan sotilaspiirin päällikön virasta vuonna 1949. On
hyvin merkillepantavaa, ettei everstiluutnantti Boströmiä erotettu vuodenvaihteen
1944 - 1945 pitkien puukkojen päivinä,
kun 19 kenraaliakin erotettiin ja siirrettiin
reserviin.
Ja hurja Holm, hän erosi palveluksesta vuonna 1918, toimi teollisuudessa
ja liike-elämässä, meni naimisiin, mutta
erosi, muutti Kanadaan ja lopulta kaikkeen kyllästyneenä ilmeisesti tappoi itsenä
vuonna 1932.
Elokuvassa on myös hitunen omituista,
mutta täysin todellisuuteen perustuvaa
sodan hullunkurisuutta, kun Näsilinnan pihassa hyvin huonossa kunnossa makaava
partainen punikki (Perttu Pesä)neuvoo ääni
kähisten kesken taistelun nuorta lahtarikloppia Boströmia, joka oikeassa elämässä
oli tuolloin 23-vuotias (Anton Häggblom
on nyt 27-vuotias), kuinka käytetään Lewista. Neuvoja antanut punakaartilainen
muuten toimitettiin oikeassa elämässä
sisään palatsiin saamaan hoitoa heti kun
asekoulutus oli ohi. Ase on punakaartin venäläisiltä saama ja nyt jääkäreiden
sotasaaliina käytössä vallankumousta
kukistamassa. Kunhan se vain saadaan
yhteistuumin toimimaan.
Pertti Alanen
53
Uutisia Historiasta
54
Ohto Manninen
Talvisodan musta marsalkka
Meillä runsaasti laajentunut ”keltainen lehdistö”
on viime aikoina innostunut ajatuksesta, että
Suomen marsalkka Mannerheimia voi näytellä
musta mies.Vain harvat kuitenkaan muistanevat,
että talvisotaan lähti trinidadilaissyntyinen
lentäjä, joka ainakin oman ilmoituksensa
mukaan oli sotamarsalkka. Silloisen
normaaliterminologian mukaan hänet on
suomalaisiin papereihin merkitty neekeriksi.
H
ubert Fauntleroy Julian hyväksyttiin Suomen Washingtoninlähetystön suosituksesta ilmapuolustuksen palvelukseen Lentorykmentti 2:een.
Tuolloin hänellä oli Yhdysvalloissa annettu
matkatodistus, jonka mukaan hän ei ollut
minkään maan kansalainen. Kenraalimajuri
Lundquistin allekirjoittamassa ilmoituksessa kerrotaan, että hän omasi abessinialaisen everstin ja kanadalaisen luutnantin
arvon. Suomessa hän sai kapteenin arvon.
Everstiluutnantti Lorentzin kirjoittamaan arviointiin on merkitty myös arvo Abessinian
[Etiopian] kenttämarsalkka. Tähän arviointiin on kirjattu, että Julian oli epäluotettava, sillä hänen kertomuksensa ansioistaan
ja elämästään vaikuttivat epäilyttäviltä ja
olivat ristiriitaisia.
Organisointihaluja
Julian ilmoitti tulleensa ”järjestääkseen
Suomen ilmavoimat uudelleen”. Hän
esitti mielellään neuvoja asioissa, jotka
suomalaisten näkemyksen mukaan meillä
tiedettiin jo paremmin. Hänen kertomustaan tuhansista lentotunneista ei uskottu,
kun hän eksyi Turun ilmatilassa kirkkaalla
säällä ja sakkasi pahasti laskussa.
”Marsalkalle” ei tavallinen ruoka maittanut: hän vaati ruoan oman reseptinsä
mukaan. Koreilunhaluinenkin hän oli.
Laskut hän jätti ”kaikkialla” maksamatta,
mm. Hotelli Kämpissä, Hotelli Tammerissa
ja Stockmannin vaatturilla. Valtio maksoi
laskut, kunnes ravintoloissa hankitut naistuttavuudet tulivat esittämään vaatimuksia.
Julian käyttäytyi väliin erittäin sotilaallisesti mutta saattoi yhtäkkiä muuttua röyhkeäksi. Hän kävi junassa käsiksi
erääseen reserviupseeriin, joka ei riittävän
nopeasti tarjonnut paikkaansa. Julian vapautettiin muutaman lennon jälkeen Lentorykmentti 2:sta täysin hyödyttömänä.
Ilmapuolustuksen esikunnan kirjoissa hän
oli vielä toukokuun lopulla 1940. Hänen
myöhemmät kertomuksensa osallistumisesta ilmataisteluihin punalentäjiä vastaan
olivat perättömiä.
Ilmailuinnostuksen herääminen
Julianin ensimmäisistä vuosikymmenistä kirjoitetut tiedot poikkeavat toisistaan,
mutta pääpiirteet pitänevät paikkansa. Herbert Fauntleroy -nimet kasteessa 1897
saanut poika kasvoi kaakaoplantaasin ilmeisen varakkaan tilanhoitajan perheessä Port-au-Princessä. Siellä hän aloitti
koulunkäynnin ja siirtyi sitten jatkamaan
Ennätyslentäjäksi
Wikipedia
ja ennätyslentojen maailmassa. Hän esitti laskuvarjolla näytöshyppyjä, ja keräsi
yleensä onnistumatta rahaa. Kun Julian
valmistautui vuonna 1929 Atlantin-ylitykseen, Calypso-laulaja Sam Manning
sanoitti New Yorkissa värillisen väestön
ylpeyttä kannustavan laulun ”Lieutenant
Wikipedia
Julian oli ennen Suomeen tuloaan todella
saavuttanut mainetta. Hän oli aluksi ainoa
mustaihoinen 1920-luvun ilmanäytösten
Suomalaisten lentäjien joukossa Hubert F. Julian.
Morane Saulnier MS 406
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
Julian”. Siinä hän vertasi Juliania Atlantin
ylittäneeseen Charles Lindberghiin – Julian, urhoollinen musta mies, oli laulussa
lentämässä ikuisuuteen. Manning viittaa
laulussa ilmeisesti myös siihen, että calypso-musiikki jo oli ”lentänyt” Saksaan.
Lentonäytösten maine oli kiirinyt Afrikkaan, ja vuonna 1930 Julian matkusti
kutsusta keisari Haile Selassien kruunajaisjuhliin. ”Harlemin Musta kotka” laskeutui lentonäytöksessä laskuvarjolla keisarin jalkojen juureen, ja sai tältä Etiopian
kansalaisuuden, Menelikin kunniamerkin
ja everstin arvon. Kruunajaisten harjoituksissa Julian kuitenkin romutti keisarin
oman Moth-lentokoneen, ja hänen nelikuukautinen uransa Etiopian ilmavoimissa
päättyi siihen.
Palattuaan Harlemiin Julian vuonna
1931 ensimmäisenä afroamerikkalaisena lensi Yhdysvaltojen sisällä rannikolta
rannikolle, ja samana vuonna hän saavutti
kestävyyslentoennätyksen lentämällä 84
tuntia ja 33 minuuttia ilman polttoainetäydennystä. Sen lisäksi hän jonkin aikaa lensi kieltolakia uhmaten whiskyä Kanadasta
Yhdysvaltain itä rannikolle.
Herbert F. Julianin lentotaidosta ei liene epäilyksiä mutta sen tasosta kylläkin.
Vuonna 1925 hän joutui New Yorkissa
Uutisia Historiasta
Englantiin. Maailmansodan sytyttyä perhe
kuitenkin 1914 muutti Kanadaan.
Lentäjä-ässä Bill Bishopilta Herbert
sai 1919 Kanadassa ensimmäisen kontaktinsa ilmailuun. Hän väitti sittemmin
toimineensa luutnantin arvossa Kanadan
ilmavoimissa. Viimeistään New Yorkiin
muutettuaan hän oli jo oppinut lentämisen, ja hänestä oli vuoteen 1921 mennessä tullut ”herrasmieslentäjä”, joka
käytti tyylikkäitä vaatteita, mistä hänet
tunnettiin loppuelämänsä. Lento-onnettomuuksien lukuisuus sai hänet patentoimaan 1921 ”Lentokoneen turvavälineen”.
Se oli laskuvarjon ja potkurin yhdistelmä,
jonka oli määrä jarruttaa lentokoneen törmäystä. Laitteen nimi oli ”parachuttagravepreresistra”.
55
Uutisia Historiasta
tappeluun erään yksityisetsivän kanssa,
joka oli paljastanut, että häneltä puuttui
lentäjän lupakirja. Vuodelta 1931 on tieto,
että hän oli saanut ohjaajan lupakirjan, ja
vuodelta 1934 toinen, jonka mukaan hän
oli saanut Englannissa lentäjän lupakirjan
ensimmäisenä mustaihoisena.
Kahinoiva ”sotamarsalkka”
Italian hyökättyä 1935 Etiopiaan Julian
matkusti takaisin Etiopiaan. Hänestä tuli
Etiopian ilmavoimien komentaja. Tämän
rupeaman jälkeen hän käytti väliin sotamarsalkan arvoa. Ennen häntä oli sinne
saapunut floridalaissyntyinen John C.
Robinson, ”Ruskea Kondorikotka”, jonka
lentotaito oli merkittävä. Kotka ja Kondorikotka päätyivät kilpailutilanteeseen,
niin että he eräässä tilanteessa joutuivat
jopa tappeluun: Julian löi – oman kuvauksensa mukaan – tuolilla päähän puukolla
uhkaavaa Robinsonia. Juliania ei saamastaan keisarin anteeksiannosta huolimatta
päästetty edes lähelle lentokonetta, vaan
hän sai tehtäväkseen harjoittaa 3000 paljasjalkamiestä.
Tappelun ja talousrikosepäilysten takia Julianin oli taas poistuttava Afrikasta,
hyvissä ajoin ennen italialaisten voittoa.
Kerrotaan, että hänellä oli saapuessaan
joulukuussa 1935 valtamerilaivalla New
Yorkiin päällään majavankarvatakki ja
päässään derby-hattu. Ellis-saarella meni
aikaa selvitettäessä, oliko hän Etiopian vai
Britannian kansalainen.
Filmituottajana ja sotien liepeillä
Etiopiasta palattuaan Julian antautui aktiivisesti eri aloille. Hän toimi mm. elokuvaalalla tuottajana. Keväällä 1939 valmistui
elokuva ”Lying Lips” ja vuodenvaihteessa
1940/41 elokuva ”The Notorious Elinor
Lee”.
Maailmantilanteen kiristyessä Julianista tuli New York Amsterdam Newsin
kirjeenvaihtaja. Hän poistui kuitenkin Eu-
56
roopasta syyskuussa 1939 toisen maailmansodan puhjettua. Talvisodassa Julian
oli ”viimeistä kertaa lentokoneen ohjaimissa”.
Talvisodan jälkeen Julian niitti mainetta
haastamalla – menestyksettä – marsalkka
Hermann Göringin ilmakaksintaisteluun
kanaalin yläpuolella – Saksan rasistisen
linjan takia. Mustan lentäjän seuraava
mahdollisuus tuli loppuvuodesta 1941
Yhdysvaltain liityttyä toiseen maailmansotaan. Julian liittyi vapaaehtoisena Tuskageen kaupungissa koulutettavaan Yhdysvaltain 99. hävittäjälaivueeseen. Sieltä
hänet kuitenkin siirrettiin pois ”ilman
loppututkintoa”. Hänet muistettiin mm.
siitä, että hän käytti muotoja vastaamatonta everstin univormua, vaikka hänellä
ei ollutkaan tätä arvoa Yhdysvaltain armeijassa. Hän palveli sitten sodan loppuajan jalkaväessä, ja sai kunniallisen eron
toukokuussa 1945. Tämän jälkeen hän
toimi hallintotehtävissä Detroitissa lentokonetehtaalla, ja perusti sitten kansainvälisillä linjoilla toimivan rahtilentoyhtiön.
Kansainvälinen asekauppias
Jo aikaisemmissa toimissaan Julian oli
sekaantunut asekauppoihin, mm. Etiopian matkallaan 1935. Vuonna 1949 hän
perusti yhtiön Black Eagle Enterprises,
ja hankki sille asekauppaoikeudet. Aluksi
yritys myi ylijäämätavaraa, mutta siirtyi
sittemmin suurempiin kuvioihin. Asekauppa oli tuottoisaa, ja Julianista tuli oman
näkemyksensä mukaan ”rikkaampi kuin
huvijahdillinen kreikkalaisia”. Hän ilmeisesti viittasi kuuluisaan Onassikseen ja
tämän kollegoihin.
Uransa myöhemmissä vaiheissa Julian
päätyi viranomaisseurantaan, hän kun järjesteli asekauppoja levottomille alueille,
mm. latinalaiseen Amerikkaan. Tuossa
vaiheessa hän oli jo Yhdysvaltain kansalainen, sillä hän oli menettää sen myytyään
aseita kommunistivaltioon. Syyte kuitenkin
peruttiin, kun hän onnistui osoittamaan,
ettei hän ollut huomannut Guatemalan
muuttuneen kommunistiseksi.
Monesti kaupat varmaan onnistuivat,
mutta eräät kiinnostusta herättäneet projektit epäonnistuivat. Näihin kuului yritys auttaa Kongon kriisin aikana Moise
Tshomben Katangan valtiota. Nelisen
kuukautta hän vietti 1960 Leopoldvillen
vankilassa.
Asekaupat ainakin päällisin puolin jätettyään sokeritukkukauppias Julian yritti
1974 ostaa Etiopian sotilasjuntalta vallasta
syöstyn Haile Selassien vapaaksi. Hän
katsoi olevansa sen velkaa oman näkyvän
asemansa saatua alkunsa ”Hänen Keisarillisen Majesteettinsa hyväntahtoisuudesta”.
“Musta Kotka” kuoli luonnollisen kuoleman New Yorkin Bronxissa 86-vuotiaana
19.2.1983. Talvisotaa ja marsalkka Mannerheimia hän tuskin enää muisti.
Lähteitä
K.W. Janarmo: Varminta on olla
liikaa luottamatta vieraan apuun
(1964)
Anssi Vuorenmaa, Abessinian Musta kotka teki mahalaskun (1990).
Tomi Mertanen
FT
Kirjoittaja on tutkinut muun muassa Suomen ja
kansallissosialistisen Saksan kultuurisuhteita.
Kulttuurin aseveljet
Suomalais-saksalainen
rintamataidenäyttelyvaihto
jatkosodan vuosina
Sotilaiden ohella myös suomalaisen ja
saksalaisen kulttuuriväen välillä vallitsi
tiivis yhteys toisen maailmansodan
aikana. Artikkelissa tarkastellaan tätä
kulttuurivaihtoa Suomessa ja Saksassa
järjestettyjen taidenäyttelyiden
näkökulmasta.
E
ri taiteenalojen edustajia vieraili säännöllisesti
molemmissa maissa, ja
suomalaista kulttuuria suorastaan
jumaloitiin Hitlerin Saksassa. Suomalainen käännöskirjallisuus eli
kulta-aikaansa saksalaisella kielialueella ja täkäläisen musiikin konsertit
eri puolilla Saksaa keräsivät täysiä
saleja sotatilasta huolimatta. Suomalainen kulttuuri kiinnosti, koska
uuden Saksan edustajat katsoivat
sen perusvireen olevan lähellä muun
muassa maanläheisyyteen ja kansallisromantiikkaan pohjannutta
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
kansallissosialistien Blut und Boden
-ideologiaa.
Musiikin ja kirjallisuuden ohella
kuvataiteesta muodostui jatkosodan
aikana yksi vilkkaimmista kulttuurivaihdon muodoista. Määrällisesti
ei tosin päästy lähellekään esimerkiksi musiikkivaihtoa, mutta maiden välillä järjestettiin muutamia
suuria taidenäyttelyitä, joissa olisi
ollut tekemistä jopa rauhan aikana.
Merkittävillä esiintymisillä haluttiin
puolin ja toisin osoittaa sitoutumista
yhteisiin päämääriin sekä tunnustaa molemminpuolista aseveljeyttä.
Jatkosodan aikana näyttelyvaihto
haluttiin ulottaa aina rintamataiteilijoiden ja TK-piirtäjien teoksiin asti.
Taiteilevat sotilaat
Toisen maailmansodan aikana saksalaiset organisoivat propagandansa perin pohjin ja ammattimaisesti.
Puolaan hyökkäyksestä lähtien lehtikirjoitukset ja valokuvat varustettiin PK-merkinnällä (Propakanda
Kompanie), millä viestitettiin toimittajien ja kuvaajien olleen paikan päällä sotatoimialueella, osana taistelevia joukkoja. Saksalaiset
PK-miehet eivät olleet reporttereita
vaan oleellinen osa aseellisia joukkoja. PK-mieheksi ei päässyt ilman
rintamakokemusta. Heidän kauttaan kotirintamalle välittyi tunnelma
taistelualueelta, ja koko saksalainen
yhteiskunta pääsi jakamaan rintaman menestyksen.
Myös suomalaiset tiedotusmiehet hakivat jatkosodan oppinsa Sak-
57
sasta. Saaduista kokemuksista muokattiin suomalainen, maanläheinen
tapa hoitaa niin kotirintaman kuin
joukkojenkin mielialoja.
Kesäkuussa 1941 perustettiin yhdeksän tiedotuskomppaniaa, minkä
lisäksi oli muutamia tiedotusjoukkueita. Komppaniat sijoitettiin maavoimien jokaiseen armeijakuntaan,
ilma- ja merivoimiin sekä kotijoukkoihin ja ne alistettiin suoraan päämajan tiedotusosastolle.
Pääesikunnan Kuvalaitos (myöhemmin kuvaosasto) johti tiedotuskomppanioiden valokuvaus- ja
elokuvaustoimintaa. Suomalaiset
TK-miehet (Tiedotuskomppania)
olivat kuvauksissaan saksalaisia esikuviaan realistisempia ja valtuuksiltaan itsenäisempiä. Kertomusten
ja valokuvien lisäksi tiedotus- ja
propagandakomppanioiden soturit
laativat toisinaan myös piirroksia ja
maalauksia. TK-piirtäjiltä edellytettiin ennen kaikkea sotatapahtumista
kertovia mustavalkoisia piirroksia,
jotka soveltuivat artikkelien kuvitukseksi. Vaihtoehtona olivat myös
pastelliliiduin ja vesi- tai peitevärein
väritetyt kuvat.
Näyttely Ateneumissa
Toukokuun 16. päivänä 1942 avattiin Ateneumissa suomalais-saksalainen rintamataiteilijoiden näyttely,
jonka järjesti osaltaan henkisestä sodankäynnistä vastannut Propaganda-Aseveljet.
Kaikkiaan esillä oli lähes 500
teosta. Saksalaisten PK-miesten
maalaukset ja piirrokset olivat olleet esillä jo Roomassa, Milanossa
ja Madridissa, ja Helsingistä teokset
jatkoivat Zagrebiin, Budapestiin ja
Bukarestiin. Suomalaisten teoksia
58
puolestaan oli tarkoitus viedä näytille Berliiniin tulevana syksynä.
Näyttelytoimikunnan puheenjohtaja oli Propaganda-Aseveljien
puheenjohtaja, eversti Lasse Leander. Jäseninä oli suomalaisia ja saksalaisia upseereita, muun muassa
kontra-amiraali Reimar von Bonin.
Maiden tiedotusmiesten ammattimaisuuden aste kävi ilmi näyttelyn
teoksissa. Saksalaisten töissä kuvattiin lähinnä sotatilanteita ja suurin
osa niistä oli maalauksia. Suomelta
esillä oli 249 teosta, joista vain 17 oli
maalauksia, loput olivat piirroksia
ja valokuvia. Suomalaisten töissä
saattoi muutoinkin olla paljon parantamisen varaa, sillä esimerkiksi
näyttelyssä vierailleen Olavi Paavolaisen mukaan saksalaisten työt veivät kirkkaasti voiton suomalaisista:
hänestä saksalaisten osalta saattoi
oikeasti puhua taiteesta. Silti Paavolainen suhtautui kriittisesti saksalaisten töihin, lähinnä niiden sotaa
ihannoivaan kuvamaailmaan.
Tiedotuskomppanioissa palvelleiden suomalaistaiteilijoiden toiminta jättikin kaiken kaikkiaan varsin vaatimattoman jäljen sotavuosien historiaan. Taiteilijoiden määrä
tiedotuskomppanioissa ei ollut suuri,
kaikkiin komppanioihin heitä ei alun
perin edes sijoitettu. Sodan jatkuessa
miehiä siirreltiin paikasta toiseen.
Mukana oli kolmisenkymmentä
vapaata taiteilijaa, piirtäjää ja mainosgraafikkoa. Isänmaallisen innostuksen houkuttelemina joukkoon tuli
myös palveluksesta vapautettuja tai
palvelusiän jo ylittäneitä.
Osa oli saavuttanut nimeä ennen sotaa, muutamista tuli tunnettuja sodan jälkeen. Tunnetuimpia
olivat taiteilijat Onni Oja ja Uuno
Eskola sekä taidegraafikot Erkki
Tanttu ja Aarne Nopsanen. Sen sijaan esimerkiksi Lennart Segerstråle
ja Tapio Wirkkala toimivat valistusupseereina.
Taiteellinen taso kirjavaa
Teosten taiteellinen taso oli lopulta kirjava ja epätasainen. Mukaan
mahtui niin hienoja kuin vähemmän
mairittelevia töitä. Ateneumin rintamataidenäyttelyn ohessa oli erillinen
puhdetyönäyttely, johon oli tuotu
esille muun muassa ruutitynnyrin
päällä istuva Churchill, jolle paholainen toi pelastusrengasta.
Ateneumin näyttelyn merkitystä
maiden suhteille osoitti se, että tasavallan presidentti Risto Ryti vieraili
seurueineen avajaisissa parin tunnin
ajan. Paikalla olivat myös pääministeri Jukka Rangell, puolustusministeri Rudolf Walden, opetusministeri
Antti Kukkonen, kulkulaitosten- ja
yleisten töiden ministeri Vilho Annala ja sekä kansanhuoltoministeri
Väinö Arola. Saksaa tilaisuudessa edusti lähetystöneuvos Erich
Zechlin. Lisäksi paikalla olivat Italian, Japanin, Kroatian, Bulgarian ja
Romanian lähettiläät sekä useiden
eri maiden sotilasasiamiehet. Ulkomaalaisia vieraita kiinnostivat erityisesti suomalaiset puhdetyöt.
Itse näyttelypaikka oli koristeltu
Suomen ja Saksan lipuin ja vaakunoin sekä Rytin, Mannerheimin
ja Hitlerin rintakuvin. Avauksen
suoritti puolustusministeri Walden,
joka kehui PK- ja TK-miesten toimia sodan luonteen kuvaamisessa.
Hänestä teokset olivat taiteellisesti
ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita,
koska ne kuvasivat sotaa autenttisesti. Saksalaisosapuolen kiitokset esitti
Zechlin, joka piti näyttelyä osoituk-
sena ”suomalaisten ja saksalaisten
toveruudesta ja aseveljeydestä, joka
osaltaan vahvistaa kansojemme välisiä poliittisia ja kulttuurisuhteita”.
Tilaisuus radioitiin sekä Suomeen
että Saksaan, ja saksalaisen UFA:n
filmiryhmä kuvasi sen viikkokatsaukseensa. Saksalaisosapuoli järjesti
Suomalais-saksalaisen Seuran jäsenille erillisen mahdollisuuden tutustua teoksiin saksalaisen oppaan
välityksellä. Näyttely oli joltinenkin
menestys.
Suomitaidetta KeskiEurooppaan?
Jo ennen toukokuun näyttelyä
suomalaiset olivat syksyllä 1941
suunnitelleet oman TK-näyttelyn
järjestämistä Saksassa. Syyskuussa
1941 Helsingin Taidesalongissa oli
pidetty suomalainen TK-näyttely,
jonka teoksista Berliinin-lähetystön
lähetystösihteeri H.R. Martola oli
tuolloin kiinnostunut. Hän kyseli ulkoministeriöltä mahdollisuutta saada kyseisestä katselmuksesta töitä
Saksaan vielä saman syksyn aikana,
sillä saksalaisetkin halusivat nähdä
suomalaisten teoksia. Mitkä tahansa työt eivät tosin kelvanneet, vaan
niiden piti Martolan mukaan olla
riittävän korkeatasoisia saksalaisten
innostamiseksi. Tason parantamiseksi tarvittaessa Martola ehdotti
näyttelyn täydentämistä talvisotaa
esittävillä maalauksilla ja piirroksilla.
Ulkoministeriöstä Taidesalongin
näyttely oli kuitenkin sekava ”sekä
määrältään että laadultaan”, eikä
se suositellut sen siirtämistä sellaisenaan Saksaan. Ministeriön mukaan
rintamalta oli kohdakkoin tulossa
uusi erä TK-töitä, joista parhaimmilla näyttelyä voisi parantaa ja siten
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
sen lähettäminen Saksaan olisi ehkä
mahdollista.
Lokakuun 1941 lopulla Martola
ilmoitti ulkoministeriölle keskustelleensa asiasta Saksan ulkoministeriön (Auswärtiges Amt, AA) virkamiesten kanssa ja kuulleensa näiltä
ulkoministeriön tiedottaneen hankkeesta Helsingin-lähetystöä. Sitä oli
pyydetty ryhtymään toimenpiteisiin
näyttelyn saamiseksi Berliiniin. AA
halusi tehdä näyttelystä virallisen
tilaisuuden, eikä se halunnut ”kiinnittää huomiota näytteillepantujen
tuotteiden taiteelliselle arvolle, vaan
on pääasiaksi katsottava sitä seikkaa,
että tuotteet ovat rintamamiesten
laatimia ja taisteluaiheita esittäviä.”
Tästä lähtien suomalaisten alulle panemaa hanketta ajoi Saksan
ulkoministeriö. Samalla näyttelyn
ajankohta siirtyi huomattavasti myöhemmäksi, syksyyn 1942, jolloin se
oli määrä järjestää Berliinissä Tulilinjojen taidetta -nimellä.
Talven hanke eli suvantovaihetta. Huhtikuussa 1942 Martola
kirjoitti ulkoministeriölle Berliininlähetystön saaneen kymmenen
muun maan ohella Wehrmachtilta
kutsun osallistua 15.8.–30.9.1942
Wienin Künstlerhausissa järjestettävään Krieg und Kunst -näyttelyyn. Näyttelyn kustannuksista
vastasi Saksan sotavoimien yleisesikunta OKW.
Wienin jälkeen näyttely siirtyisi
Dresdeniin, Düsseldorfiin ja Königsbergiin. Saksalaiset halusivat
suomalaisten toimittavan lähinnä sotilaiden tekemiä tauluja ja
ehkä muutaman puhdetyöesineen,
kaikkiaan noin 10–15 kappaletta.
Tarkoituksena oli tuoda näytille
sotaa esittäviä kuvia, mieluusti taistelukuvauksia. Töiden piti mie-
luusti olla öljy- ja vesiväritöitä tai
piirustuksia, mutta myös sotatilanteessa tapahtumapaikalla laaditut
hahmotelmat kävivät. Erityisesti
OKW toivoi, että kuvat kertoisivat itärintaman taisteluista ja että
ne olisivat taiteellisesti korkealaatuisia. Harrastajatason teoksia ei
Saksaan saanut lähettää, sillä toiveissa oli, että työt voitaisiin myös
myydä halukkaille ostajille. Kuvat
piti toimittaa Saksaan kesäkuun
puoliväliin mennessä. Wehrmachtin organisoima näyttely muistutti
luonteeltaan selvemmin taidenäyttelyä kuin syksyllä 1941 käynnistetty hanke, jonka taiteelliselle tasolle
ei ollut asetettu kriteereitä. Koska
AA:n omimasta hankkeesta ei ollut
kuulunut mitään, puolsi Martola
osallistumista OKW:n ehdottamaan näyttelyyn.
Vastauksessaan ulkoministeriö ilmoitti suhtautuvansa ”periaatteellisista syistä” näyttelyyn
myönteisesti ja haluavansa lähettää
siihen muutaman teoksen. Samalla Martolalle valiteltiin, etteivät
suomalaiset taidearvostelijat olleet
tutustuneet kaikkiin mahdollisiin
näyttelyesineisiin. Jo nyt kuitenkin
näytti siltä, etteivät työt olleet kovin korkeatasoisia – taiteilijoita oli
rintamalla vähän, koska heitä oli
mobilisoitu muihin tehtäviin. Ulkoministeriö totesi saavansa näyttelyyn korkeintaan viisi teosta.
Kesäkuun alussa Martola kuitenkin ilmoitti saksalaisten antaneen
näyttelystä uusia ohjeita, joissa jokaisen maan toivottiin lähettävän
noin 20 esinettä. Maalausten lisäksi
näytille voitiin asettaa myös patsaita, veistoksia sekä muuta taidetta.
Teosten oli mieluusti oltava kaikista
aselajeista, ja taulut piti lähettää ke-
59
hystettyinä. Kuljetukset eri maista
hoiti Saksan sotilasasiamies, jolla oli
myös oikeus vaikuttaa teosten valintaan. Työt oli toimitettava vielä
kuun loppuun mennessä.
Ilmoitus sai suomalaisiin vauhtia. Ulkoministeriö välitti saamansa tiedot Valtion tiedotuslaitokselle
(VTL), joka vastasi näyttelyvaihtotoiminnasta.
Tiedotuslaitos pyysi sekä Helsingin Taidehallin intendentti
Bertel Hintzeä että Ateneumin
taidekokoelmien amanuenssi Aune
Lindströmiä arvioimaan näyttelyyn
lähetettävien teosten laadun sekä
keräämään riittävän edustavan kokoelman. Hintze ja Lindström ryhtyivät työhön välittömästi, mutta
eivät olleet tyytyväisiä tarjontaan.
Koska ehdolla olleet teokset
olivat heistä täysin ala-arvoisina,
esittivät he otettavaksi mukaan
myös päämajan omistamia TKpiirtäjien töitä. Päämajan tiedotusosasto ei kuitenkaan halunnut
antaa teoksiaan Wieniin, sillä se
oli kaikessa hiljaisuudessa jatkanut
syksyllä 1941 aloitettua hanketta
puhtaasti suomalaisen TK-näyttelyn saamiseksi Berliiniin, missä se oli määrä avata lokakuussa
1942. Tiedotusosastosta ei ollut
lainkaan varmaa, ennättivätkö
teokset Wienistä Berliiniin ajoissa,
joten se kieltäytyi antamasta niitä.
Kuultuaan asian saamasta käänteestä Hintze ja Lindström pitivät
VTL:n kokoelmiin kuuluneita tavallisten sotilaiden töitä niin heikkotasoisina, ettei niitä kannattanut
Wieniin lähettää. Tähän vedoten
VTL ilmoitti ulkoministeriölle,
ettei Suomi ala-arvoisten töiden
vuoksi osallistu Wienin näyttelyyn.
Ministeriö ilmoitti VTL:n kannan
60
Berliinin-lähetystölle pyytäen sitä
välittämään tiedon edelleen saksalaisille.
Näyttely valmistuu
viimein
Suomen Berliinin-lähetystö ei hyväksynyt kielteistä vastausta, sillä
vain viikkoa myöhemmin ulkoministeriö otti yhteyttä päämajaan
pyytäen tiedotusosastoa uudelleen
harkitsemaan osallistumista Wienin
näyttelyyn. Lähetystö piti osallistumista erittäin tärkeänä, ja se oli
huomauttanut, ettei suomalaisen
TK-näyttelyn järjestäminen Berliinissä tarvinnut olla mikään este,
sillä esineet voitiin helposti siirtää
näyttelystä toiseen. Saksalaisille annetun lupauksen peruminen teki
lähetystön mielestä ikävän vaikutuksen.
Reilun viikon verran asiaa mietittyään päätti tiedotusosasto heinäkuun puolivälissä suostua ulkoministeriön vaatimukseen ja antoi sille
omistamiaan teoksia lainaksi. Koska
toimitus oli jo yli kaksi viikkoa myöhässä, lähetti tiedotusosasto VTL:n
kuvapalveluosaston välityksellä
oman näyttelynsä, 30 sotatapahtumaa kuvailevaa teosta (21 piirrosta,
3 öljymaalausta, 4 akvarellia ja 3
valokuvaa), suoraan OKW:lle Berliiniin sotilastietä pitkin.
Kun vaikeudet oli viimein voitettu, esiteltiin suomalaisten TK-miesten töitä Saksassa kahdessa erillisessä näyttelyssä kaikkiaan viidellä
paikkakunnalla syksyn 1942 aikana.
Molemmat näyttelyt toteutuivat lopulta suunnitelmien mukaisesti ja
sujuivat erinomaisesti. Kyseiset teokset olivat uudelleen esillä Wienissä
keväällä 1944.
Jatkosodan aikaisen rintamataidenäyttelyvaihdon merkitys oli
kaikkea muuta kuin taiteellinen.
Osapuolilla oli kuitenkin omat intressinsä. Suomalaiset halusivat osallistua näyttelyihin lähinnä siksi, että
aseveljet sitä heiltä erikseen pyysivät.
Lähteistä käy selvästi ilmi, ettei osin
taiteellisesti heikkotasoisia teoksia
olisi muuten haluttu viedä KeskiEurooppaan näytille.
Saksalaiset puolestaan halusivat
suomalaiset mukaan ennen kaikkea
propagandavalttina. Sotavuosina
Saksassa järjestettyjä kulttuuritapahtumia käytettiin näkyvästi ulkomaanpropagandassa. Mitä laajempi osallistujakunta olisi, sitä voimakkaammalta näyttäytyisi Saksan johtama
liittouma ulkopuolisten silmissä.
Tosin samalla näyttelyvaihto toimi
omalta pieneltä osaltaan merkkinä
aseveljien suhteiden läheisyydestä,
myös kulttuurin alalla.
SECURING
THE
FUTURE
With reliability and
accuracy in our
technology, processes
and business
Ammunition
Rocket Motors
Shoulder Launched Weapons
Demilitarization
Hand Grenades
Fuzes
Warheads
Pyrotechnics
Gas Generators and Catapults
Ballistic Devices
www.nammo.com
Civilian Products
Testing and Services
Vesa Kämäri
Kenraaliluutnantti evp., TkT
Kumppanuusohjelman
strateginen johtaminen (osa 5)
– Talous- ja henkilöstöhallinnon
kehittäminen sekä kumppanuusohjelman arviointia
Puolustusministeri ohjeisti maaliskuussa
2002 taloushallinnon kehittämisalueen
kehittämisperiaatteet. Ne esiteltiin
pilottihankkeita käsittelevässä kirjoituksessa
(SAL 3/2012). Kehittämisalueella toteutettiin
kolme hanketta: palkkahallinnon pilottihanke,
palkkahallinnon hanke ja taloushallinnon
hanke. Lopputuloksena syntyi yksi talous- ja
henkilöstöhallinnon palvelukeskus.
P
alkka- ja taloushallinnon
kehittämishankkeen läpivienti tapahtui suurissa
puitteissa varsin tarkoituksenmukaisesti, mutta selkeä ongelma oli aikajänne. Kehittämishanke kesti puolustushallinnon sisällä vuoden 2001
loppukesästä vuoden 2008 alkuun
asti. Suunnitteluresursseja sidottiin
hankkeeseen yli kuusi vuotta, välillä
jopa runsaasti. Kokonaisvaltainen
suunnittelu puuttui ja se näkyy prosessissa.
62
Kuviossa 1 on hahmoteltu prosessin päävaiheet. Palkkahallinto toteutettiin pääesikunnan johdossa ja
taloushallinto puolustusministeriön
johdossa.
Palkkahallinnon
palvelukeskus
Hämeenlinnaan perustettu puolustusvoimien palkkahallinnon pilottiyksikkö, Hämeen Palvelukeskus,
aloitti toiminnan maaliskuussa 2003.
Se tarjosi mahdollisuuden testata
palkkahallinnon uusien prosessien
toimivuutta. Pääesikunta ei jäänyt
odottamaan pilottihankkeen lopullisia tuloksia, vaan lähti kehittämään
palkkahallinnon palvelukeskusta pilotoinnin rinnalla heti, kun oli osoitettu palvelukeskuksen toimivuus.
Pääesikunnan päällikkö ohjeisti lokakuussa 2003 palkkahallinnon ja
siihen liittyvien henkilöstöhallinnon
prosessien kehittämistä seuraavasti:
- ”Tavoitetilassa vuosina 2006
- 2007 puolustusvoimien palkkahallinnossa on uusi keskitetty toimintamalli, joka keventää
joukko-osastojen (vast.) työtä ja
mahdollistaa henkilöresurssien
osittaisen uudelleen kohdentamisen.”
- ”Palkkahallinto keskitetään yhteen perustettavaan palvelukeskukseen,…”
- ”Palvelukeskuksen toiminta pyritään aloittamaan vuoden 2004
kuluessa.”
palkansaajaa kohti ja käsiteltyjen
palkansaajien lukumäärä jokaista
palkkahallinnon henkilötyövuotta
kohti. Palkkahallinnon kehittäminen
eteni paremmin kuin oli itse asiassa
suunniteltu. Vuoden 2008 loppuun
mennessä palvelukeskuksen tuottavuus kaksinkertaistui asetettuihin
tavoitteisiin verrattuna, kuten kuviosta 2 (seuraavalla sivulla) voidaan
todeta.
Puolustusministeriön ja puolustusvoimien vuosiraporteista löytyy
kuitenkin varsin niukasti lukuja
PHPK:n tuottamista todellisista kustannussäästöistä puolustusvoimille.
Syy heikkoon raportointiin löytyy
vuoden 2008 taloushallinnon kehittämis- ja organisointihankkeen
(Tako-hanke) päätösmuistiosta. Vasta tässä hankkeessa laadittiin seurantatyökalu talous- ja henkilöstöhallinnon hyötyjen todentamiseksi. Seurantajärjestelmän hyödyntäminen
tuli mahdolliseksi vuodesta 2008
alkaen. Tilanteesta kertoo paljon
Kuvio 1: Puolustushallinnon palvelukeskuksen perustamisprosessi
Tako-hankkeen raportissa esitetty
palkkahallinnon henkilötyövuosien
kehitys: vuonna 2002 henkilötyövuosien määrä oli 177 ja kasvoi viidessä vuodessa 234 htv:een. Koko
hankkeen alulle paneva voima jäi
siis useiksi vuosiksi unohduksiin.
Puolustushallinnon strategisen
johtamisen ote oli palkkahallinnon
suunnitteluvaiheessa varsin selkeä
siitäkin huolimatta, että valtionhallinnossa palvelukeskuksia ei vielä
ollut käytössä ja puolustushallinnon
kumppanuusstrategia oli tekemättä. Palkkahallinnon tärkein ja myös
lähes ainoa tavoite oli resurssien
vapauttaminen ydintoimintoihin.
Selite:
Siinä epäonnistuttiin hankkeen enPHPK: Palkkahallinnon Palvelukeskus (1.3.2005 alkaen)
simmäisinä vuosina, koska linjaorgaPVPK: Puolustusvoimien Palkka- ja Taloushallinnon Palvelukeskus (1.6.2006 alkaen)
nisaatio keskittyi lähes yksinomaan
PHPH: Puolustushallinnon palvelukeskus (1.1.2008 alkaen)
palvelukeskuksen perustamiseen
TAKO: Taloushallinnon kehittämis- ja organisointihanke puolustusvoimissa
ja sen toiminnan käynnistämisen
Kesäkuussa 2004 pääesikunnan päällikkö päätti, että henkilöstöesikunta jatkaa palkkahallinnon
palvelukeskuksen perustamisen valmistelua kumppanuusohjelman ulkopuolella. Päätös oli siinä mielessä
mielenkiintoinen, että puolustusministeri oli keväällä 2002 perustanut
taloushallinnon kehittämisalueen.
Päätöstä voi pitää perusteltuna vain
siinä tapauksessa, että puolustusvoimien palkkahallinnon palvelukeskus
nähtiin lopullisena kehittämistavoitteena eikä puolustusministeriön esittämänä välitavoitteena edettäessä
kohti mahdollista ulkoistamista eikä
ensimmäisenä vaiheena talous- ja
henkilöstöhallinnon kokonaisuuden
kehittämistä. Päätös oli yksi niistä
tekijöistä, joiden seurauksena kumppanuusohjelma lakkasi toimimasta
vuoden 2004 aikana.
Palvelukeskuksen perustaminen
osoittautui tehtyjen selvitysten pe-
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
rusteella puolustusvoimille taloudellisesti ja toiminnallisesti hyvin tarkoituksenmukaiseksi toimenpiteeksi.
Suunnittelu- ja päätösasiakirjojen
mukaan tärkein tavoite oli kustannussäästöt, joiden saavuttamisen
myötä olisi mahdollista kohdentaa
resursseja tukitoiminnoista ydintoimintoihin. Puolustusministerin
päätöksellä perustettiin puolustusvoimien palkkahallinnon palvelukeskus Hämeenlinnaan 1.3.2005 lukien
pääesikunnan alaiseksi laitokseksi.
Päätöksen mukaan palvelun tilaajan
ja palvelun tuottajan välille tehdään
palvelusopimus ja palvelut hinnoitellaan siten, että ne kattavat kaikki
palvelukeskuksen toiminnasta aiheutuvat kustannukset.
Palkkahallinnon Palvelukeskuksen (PHPK) toiminnan ja prosessien
onnistumisen seurantaa varten otettiin käyttöön tehokkuusmittareina
mm. palkkahallinnon kustannukset
63
ohjaamiseen, ei palkkahallinnon
kokonaisvaltaiseen kehittämiseen,
esimerkiksi palkkahallinnon supistamisvelvoitteita ei kohdennettu joukko-osastoille (vast). Palkkahallinnon
kehittämiselle olisi ollut eduksi, jos
olisi perustettu palkkahallinnon ohjausryhmä.
Kuvio 2: Palkkahallinnon tuottavuuden tunnuslukujen kehitys
Taloushallinnon
palvelukeskus
Puolustusministeriö valmisteli taloushallinnon kehittämistä kolmessa
vaiheessa (ks. kuvio 1):
- TASE I: Selvitysmies kartoitti
taloushallinnon kehittämisen
vaihtoehdot
- TASE II: Taloushallinnon
palvelukeskuksen suunnittelu
- TASE III: Palkka- ja taloushallinnon palvelukeskuksen
perustaminen
Kehittämisprosessin johtosuhteiden periaatteellinen ratkaisu oli,
että palkkahallinnon kehittäminen
tapahtui pääesikunnan johdossa ja
taloushallinto puolustusministeriön johdossa. Hankkeita toteutettiin
osittain samanaikaisesti. TASEhankkeen strategisen johtamisen
arvioinnissa yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi nousee puolustusministeriön rooli ja toiminta. Ensinnäkin
on pohdittava johtosuhteita. Puolustusministeriö otti taloushallinnon
johtoonsa nimeämällä ensin selvitysmiehen ja sitten hankejohtajan
omasta organisaatiostaan. Työn teki
puolustusvoimat ja palkattu konsulttiyritys. Mihin tarvittiin ”työnjohto” puolustusministeriöstä? Epäilikö
puolustusministeriö, että puolustusvoimissa ei ole sopivaa hankepäällikköä? Tästä tuskin voi olla
kysymys. Epäilikö ministeriö, että
hanke viivästyisi puolustusvoimien
johdossa? Tuskin tästäkään saattoi
olla kysymys, koska resurssit oli joka
64
tapauksessa haettava puolustusvoimien sisältä. Kysymys oli siis vain
yleisestä luottamuksen puutteesta
tai halusta johtaa. Mukaan saattoi
luonnollisesti liittyä myös henkilökohtaisia tekijöitä.
Asiaa voi lähestyä aluksi puolustusministeriön hallinnonalan taloushallinnon kustannusten kautta. Ne
jakautuivat esiselvityksen laadinnan
aikaan seuraavasti:
- Puolustusvoimat:
20,5 Meur/ 475 htv
- Puolustushallinnon
Rakennuslaitos
1,4 Meur/ 34 htv
- Puolustusministeriö
1,0 Meur / 14 htv
Voidaan siis jopa sanoa, että puolustusministeriö johti taloushallinnon
kehittämisen puolustusvoimille. Se
ei voine olla kovin tarkoituksenmukaista.
Oman erikoisen lisänsä toi ohjausryhmän kokoonpano. Puolustusministeriö miehitti Tase-hankkeen
ohjausryhmän puolustusministeriön ja henkilöstöjärjestöjen henkilöstöllä. Puolustusvoimista kutsuttiin yksi henkilö. Tase-hankkeissa
käsiteltiin kuitenkin ensisijaisesti ja
lähes yksinomaan puolustusvoimien
taloushallinnon kehittämistä, mutta
pääkohteesta oli vain yksi edustaja.
Puolustusvoimien edustus ohjausryhmässä ei tukenut puolustusvoimien näkökantojen esille tuloa riittävässä määrin. Tämä johti siihen,
että ohjausryhmän mielenkiinto
suuntautui kokousmuistioiden perusteella palvelukeskukseen, ei hankekokonaisuuteen.
Strategisen johtamisen kannalta taloushallinnon kehittämisessä
tapahtui paljon myönteistä. Ensinnäkin hanke tuotti yksityiskohtaiset
toimenpidesuositukset ja toteutusvaiheen työsuunnitelman. Toiseksi
taloushallinnolle luotiin yhtenäiset
prosessit koko puolustushallintoon.
Prosessit ja tietohallinnon ratkaisut
sopeutettiin yhteen. Kolmanneksi
strategiset tavoitteet loivat hyvät
edellytykset ohjata ja johtaa palvelukeskusta puolustushallinnon kokonaisetu huomioon ottaen.
Puolustusministeri päätti vuonna
2006, että puolustusministeriön hallinnonalan talous- ja henkilöstöalan
palvelukeskustehtävät organisoidaan
osaksi Hämeenlinnassa toimivaa
Palkkahallinnon Palvelukeskusta. En
käsittele tässä yhteydessä toimialueelle tapahtuneita organisaatiomuutoksia. Totean vain, että valtioneuvosto päätti perustaa vuonna 2009
seuraavan vuoden alusta alkaen
valtiovarainministeriön johtoon Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon
palvelukeskuksen, johon yhdistettiin
myös puolustushallinnon vastaava
palvelukeskus. Siirrolla täytettiin valtionhallinnon tuottavuusohjelman
velvoitteita. Puolustushallinnosta väheni 127 htv. Samalla hallinnonalan
kiinteitä kustannuksia muunnettiin
muuttuviksi.
Kritiikkinä strategisen johtamisen toimivuudesta talous- ja henkilöstöhallinnon kehittämisessä voidaan esittää seuraavat näkökohdat:
- Kehittämisalueelta puuttui strategia, minkä seurauksena syntyi
kaksi eri hankekokonaisuutta, joita
johdettiin ja ohjattiin eri paikoista.
- Tase I-hankkeen selvitysmiehen
rooli ja hankejohtaminen ovat
kaksi eri asiaa. Niiden yhdistämisen seurauksena puolustusministeriö johti ja ohjasi taloushallinnon
suunnittelua puolustusvoimille.
- Tase-hankkeiden ohjausryhmän
kokoonpano ei ollut puolustusvoimien taloushallinnon kehittämistä
tukeva. Tämän seurauksena ohjausryhmä ei myöskään nähnyt
taloushallinnon kokonaisuutta.
Edellä esitetystä kritiikistä huolimatta on todettava, että talous- ja
henkilöstöhallinnon kehittämisessä
tapahtui paljon positiivista. Kehittämisalueen vaiheittain kehittäminen ei ollut huono asia. Kolmivaiheinen kehittämismalli oli hyvä ja
tarkoituksenmukainen ratkaisu.
Pilottihankkeilla voitiin testata uusien menetelmien toimivuus ja palvelukeskusvaiheessa oli mahdollista
tarkastella koko järjestelmän toimivuutta puolustusvoimissa ja tarkistaa
henkilöstösuunnitelmat käyttäjätaSotilasAikakausLehti
9 | 2012
solla. Kehittämishankkeessa saatiin
luotua uudet, toimintaa tehostavat
toimintatapamallit. Tietotekniikan
hyödyntäminen oli yksi avaintekijöistä hankkeessa. Väitöskirjan valmistumisen aikoihin näytti siltä, että
hankkeelle asetetut tuottavuushyödyt
on mahdollista saavuttaa.
Kumppanuusohjelman
arviointi
Kumppanuusohjelman strateginen
johtaminen ei toiminut parhaalla
mahdollisella tavalla. Siihen oli vaikuttamassa neljä keskeistä tekijää.
Ensinnäkin kumppanuusohjelma
hajosi hankkeiksi jo vuoden 2004
aikana. Ohjausryhmä ja koordinointiryhmä lakkasivat toimimasta.
Ohjausvastuuta ei myöskään siirretty pääesikunnalle. Puolustusministeriö alkoi käsitellä tukitoimintojen
kehittämisiä erillisinä, toisistaan irrallisina hankkeina.
Toiseksi puolustusministeriö ei
missään vaiheessa laatinut yhtenäistä kumppanuusstrategiaa. Vajavaisesti määritelty strategia ei muodostanut perustaa kumppanuushankkeiden hajautetulle suunnittelulle,
päätöksenteolle eikä hankkeiden
ohjaukselle, ei varsinkaan kumppanuusohjelman ohjaus- ja kumppanuusryhmien toimintojen päättymisten jälkeen. Tämän seurauksena kirjaamatta jäi myös, miten
selonteoissa, tuottavuusohjelmassa
ja palvelukeskushankkeessa esitetyt
näkökohdat tulisi ottaa huomioon.
Valmistelijoille ei voinut syntyä yhtenäistä käsitystä siitä, millaisia hyötyjä
hankkeilla tavoiteltiin.
Kolmanneksi puolustusministeriö jakoi aloitusvaiheessa kumppanuusohjelman seitsemään kehittämisalueeseen, mutta kehittämisalue
jäi käsitteenä epäselväksi. Toimialueen kokonaisuus jäi selvittämättä.
Hankehenkilöstölle ei voinut syntyä
kokonaisvaltaista käsitystä hankkeen
toimintaympäristöstä, kehittämismahdollisuuksista eikä kehittämisvaihtoehdoista. Hankkeissa keskityttiin liiaksi ulkoistamisiin, kumppanuuksiin ja palvelukeskuksiin,
kun olisi pitänyt keskittyä toimialan
kehittämiseen.
Neljänneksi hankkeiden ohjaaminen jäi hankkeiden omistajille,
käytännössä hankkeen omistavalle
pääesikunnan esikunnalle. Puolustushallinnossa on sitkeässä uskomus
siitä, että hankkeen omistajaksi määritetty taho omaa riittävän tiedon.
Hankeorganisaatio omasi uudessa
asiassa sen verran suuren tietomäärän konsulttiyritysten avustuksella,
että hankkeen omistaja ei halunnut
tai ei kyennyt kyseenalaistamaan
hankkeiden johtoryhmien esityksiä.
Hankkeiden ohjaamisen järjestelyt
eivät olleet toimivat ja hankkeiden
esitysten kyseenalaistaminen päätöstilanteissa oli vähäistä. Maavoimien
materiaalin kunnossapitohankkeen
loppuvaiheeseen ja taloushallintohankkeeseen nimettiin ohjausryhmät. Niillä oli ehdottomasti positiivinen vaikutus hankkeiden systemaattiseen etenemiseen ja hankkeiden
kestoon sekä päätösten synnyttämiseen.
Kumppanuusohjelman jokainen
tutkittu hanke eteni täysin erilaisia
kehittämispolkuja:
- Maavoimien materiaalin kunnossapitohankkeessa ajettiin kerralla toteutettavaa, mahdollisimman suurta ulkoistamista ainoana
mahdollisen vaihtoehtona.
- Puolustusvoimien ruokahuoltohankkeessa valittiin sisäistäminen
ainoaksi vaihtoehdoksi ilman sen
kummempia selvityksiä. Sisäistämistä ei esitetty missään vaiheessa
ulkoistamisen ensimmäiseksi vaiheeksi, vaikka PURU nyt kuuden
65
vuoden jälkeen yhtiöitettiin ja ulkoistettiin.
- Puolustusvoimien vaatetushuoltohankkeessa luovuttiin laajasta
vaatetushuollon ulkoistamisesta,
vaikka selvityksen mukaan siihen
sisältyi suurin säästömahdollisuus.
Vaatetushuollossa ulkoistettiin yhden vaatetuskorjaamon toiminta
ja tiivistettiin organisaatiota. Kehittäminen on edelleen kesken.
- Puolustushallinnon palkkahallinnon hanke ja taloushallinnon hanke olivat kaksi erillistä ja eri johtoportaan johtamaa ja ohjaamaa
hanketta, jotka lopuksi yhdistettiin
yhdeksi talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskukseksi.
Hankkeiden etenemispoluille löytyy
osittain selittäviä tekijöitä. Maavoimien materiaalin kunnossapitohankkeessa puolustusministeriö oli
huolissaan puolustustarviketeollisuuden kyvystä toimia kannattavasti
Suomessa. Teollisuudelta puuttui
jatkuva tasainen kuormitus ja siltä
puuttui osaamista. Tämä selittää
puolustusministeriön toiminnan ainakin osittain. Talous- ja henkilöstöhallinnon loppuvaiheen kehitys
tapahtui valtionhallinnossa käynnissä olleen kehityslinjauksen mukaisesti. Se ei kuitenkaan selitä hankkeen
hajoamista kahdeksi, eri paikoissa
johdetuksi hankkeeksi.
Hankkeen suunnittelu- ja valmistelukustannuksia käsiteltiin
hankkeiden raporteissa varsin vähän. Jonkinlaisen suuruusluokan
saa maavoiminen materiaalin kunnossapitohankkeen yhden vaiheen
perusteella. Akku-hankkeen raportissa maavoimien oman henkilöstön
ja ulkoisten asiantuntijapalveluiden
kustannukset olivat yhteensä 1,8 M
eur hieman yli vuoden kestäneessä
hankkeessa. Hankkeiden venyminen
66
ei ole missään tapauksessa puolustusvoimille edullista.
Näemme vasta tulevina vuosina,
mikä merkitys strategisessa kumppanuudessa on toiminnallisilla tekijöillä kuten toimivalla tilaaja-tuottajamallilla, keskittymisellä ydintoimintoihin, maamme teollisuuden (vast.)
sitouttamisella maanpuolustusta
tukevaan toimintaan ja resurssien
optimoinnilla.
Tulevissa organisaatiouudistuksissa puolustusvoimille tullee olemaan merkittävää hyötyä siitä, että
kumppanuusohjelman alkuperäisten
tavoitteiden mukaisesti strategisilla
kumppanuussopimuksilla on ollut
mahdollista vapautua joustamattomista ja kiinteitä kustannuksia aiheuttavista toiminnoista pitämällä kuitenkin koko palveluketjun hallinta ja
ohjaus puolustushallinnossa. Tämä
hyöty on lunastettavissa kuitenkin
vain, jos teollisuus onnistutaan integroimaan puolustusvoimien toimintaan hyvin. Siitä on etua sekä
kehittämisessä että kunnossapidossa.
Toisaalta jos teollisuuden onnistutaan integroimaan vain osittain
puolustusvoimien kokonaistoimintaan, siitä muodostuu suuri riski.
Palveluita tilataan ja ne maksetaan
suoritteiden perusteella, mutta todellista integroitumista ei tapahdu.
Pelataan siis ostopalveluiden säännöillä, mutta nyt vain pitkäaikaisilla sopimuksilla. Tämä johtaa esimerkiksi maavoimien materiaalin
kunnossapidon taantumiseen. Se
tulee esille vasta ajan kuluessa mm.
koulutuksessa käytettävän kaluston
lisääntyvänä huoltotarpeena, kasvavina vauriolukuina pitkissä harjoituksissa ja kovapanosammuntojen
lisääntyvinä asevaurioina ja onnettomuusmäärinä. Huonosti hoidettu
integroituminen maavoimien toi-
mintaan johtaa myös kasvaviin transaktiokustannuksiin.
Lopuksi on syytä todeta, että
vaikka edellä on esitetty kritiikkiä
strategisen johtamisen suhteen,
kumppanuusohjelman hankkeet
ovat edenneet lopputulosten perusteella arvioituna oikeaan suuntaan.
Yksikään tarkastelluista kohteista
ei osoittanut, että ratkaisut olisivat
olleet selvästi vääriä. Kokonaiskustannusten pysyminen ulkoistamisessa suuruusluokkana samalla tasolla
kuin itse suoritettuna ei välttämättä
tarkoita sitä, että ulkoistaminen ja
strategisen kumppanuuden luominen olisi ollut huono ratkaisu.
Ulkoistamisessa kustannusten
lisäksi tulee tarkastella toiminnallisia tekijöitä. Niistä erityisesti kaksi
nousee tulevaisuudessa tärkeiksi:
teollisuuden integroituminen puolustusvoimien toimintaan ja puolustusvoimien kehittämisedellytysten
paraneminen.
Tommi Sikanen
Kapteeni
Kirjoittaja on ollut opintovapaalla ja opiskellut kansainvälistä
politiikkaa Tampereen yliopistossa, sekä työskennellyt
yliopistoharjoittelijana Suomen Tukholman suurlähetystössä
1.5. - 31.7.2012.
Puolustusvoimauudistus
Ruotsista katsottuna
”Ruotsin tie on meidän tiemme” – lausahdusta on eri
muodoissa kuulunut ja näkynyt julkisuudessa Suomessa
viime vuosina. Tämä näkökulma on liitetty myös
nyt käynnissä olevaan puolustusvoimauudistukseen.
Vertailusta usein kuitenkin puuttuvat faktat ja asiaa
käsitellään enemmän ajatustasolla. Tämän artikkelin
tarkoituksena on avata Ruotsissa tapahtunutta
kehitystä, sen tämänhetkistä vaihetta haasteineen ja
mahdollisuuksineen.Asia on erittäin laaja ja monisyinen,
ja näin ollen täysin kattavaa tarkastelua on mahdotonta
tehdä yhdessä artikkelissa.
Artikkeliin on poimittu tärkeimpiä kohtia ja epäkohtia
Ruotsissa tapahtuneesta kehityksestä. Referenssinä
ovat kirjoittajan omat kokemukset, sekä ruotsalainen
julkinen keskustelu asioiden tiimoilta.
P
oliittisesti Ruotsin ratkaisut
liittyvät uhkakuviin, jotka
eroavat Suomen vastaavista. Ruotsin maantieteellisellä ja
geopoliittisella sijainnilla on luonnollisesti suuri merkitys tehtyihin
päätöksiin. Merkittävä siirtolaisten
osuus ja heidän kytköksensä Ruotsiin ja kotimaihinsa luovat hieman
erilaisen kansainvälisen näkökulman
tarkasteluihin. 1990- ja 2000-lukujen aikana Ruotsissa todettiin, että
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
suurelle ”invaasiopuolustukselle” ei
ole tarvetta. Käsitteellisesti vuonna 2000 tapahtui siirtymä ”suorituspuolustukseen”. Perusteluina
on käytetty kehitystä maailmalla ja
Euroopassa, sekä sitä tosiasiaa, että
myöskään Ruotsissa ei ollut riittävää
varustusta kaikille joukoille. Tämä
kehitys kulminoitui lopulta vuoden
2009 puolustuspäätökseen. Toisin
kuin julkisuudessa usein mainitaan,
ei Ruotsi luopunut asevelvollisuu-
desta, vaan se asetettiin ”lepäämään”. Se on siis mahdollista aktivoida tarvittaessa. Päätös perustuu
arvioihin, missä Ruotsia vastaan ei
kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa
kymmenen vuoden perspektiivissä.
Asevelvollisuuden uudelleen
käynnistämisen arvioidaan vievän
tuon kymmenen vuotta. Joka tapauksessa puolustusvoimat määrättiin
siirtymään ammattiarmeijajärjestelmään hyvin nopealla aikataululla.
Päätöksen ja sen toimeenpanon
nopeus yllätti kaikki. Nopea päätös
olikin osittain sisäpoliittisesti motivoitunut. Mielipiteet asiasta olivat
hyvin jakautuneita, ja seuraavat vaalit olivat tulossa syksyllä 2010. Hallituskoalitio toteutti omat tavoitteensa
tämän asian osalta. Viimeinen varusmiesikäluokka kotiutui kesäkuun
lopussa 2010. Toki on huomioitava,
että viimeisinä asevelvollisuuden
vuosina vain noin 15 % miespuolisesta ikäluokasta koulutettiin. Tämä
käytännössä tarkoitti sitä, että kaikki
halukkaat eivät edes päässeet palvelukseen. Palvelukseen tulleiden taso
oli tässä mielessä kova.
Erityisen merkityksellistä poliittisesta näkökulmasta on Ruotsin
2009 antama solidaarisuusjulistus,
67
missä Ruotsi ilmoitti että se ei jää
passiiviseksi jos EU:n jäsenvaltio tai
pohjoismaa joutuu hyökkäyksen tai
katastrofin kohteeksi. Lisäksi Ruotsi
odottaa vastaavaa toimintaa muilta.
Tämän vuoksi Ruotsi valmistautuu
antamaan ja vastaanottamaan tukea, mikä voi olla myös sotilaallista.
Tällöin viimeistään Ruotsi virallisesti luopui sitä ”hyvin palvelleesta” puolueettomuudesta tai kriisin
ajan puolueettomuuspyrkimyksestä.
Ruotsissa ei ole kovin hyvin sisäistetty vieläkään sitä tosiasiaa, että Ruotsi
ei ole tosiasiallisesti ollut puolueeton
enää pitkään aikaan.
Ruotsin puolustuksen kehitys poliittisesta näkökulmasta noudattelee
samaa linjaa monien muiden Euroopan maiden kanssa. Ruotsin kannalta
tilanteen tekee haastavaksi sotilaallinen liittoutumattomuus. Tämä onkin
noussut keskusteluun viime vuosina.
Vuoden 2009 puolustuspäätöksen
piti ilmestyä jo vuonna 2008, mutta
Georgian sodan vuoksi sitä lykättiin
muutamilla kuukausilla, koska turvallisuusympäristön analyysi tehtiin
uusiksi. Tästä tekijästä osaltaan on
seurauksena myös puolustusvoimien
kotimaan puolustuksen suunnittelun
ja valmistelun ”uudelleen käynnistäminen” viime vuosina.
Kehitys Ruotsissa
– organisaatioita ja
henkilöstöä
Ruotsin puolustusvoimien rakenne
on muuttunut dramaattisesti kuluneiden kahden vuosikymmenen
aikana. Tähän muutokseen ovat
kuuluneet massiiviset varuskuntien lakkauttamiset ja henkilöstöjärjestelmän muutokset. Esimerkiksi
vuodesta 1990 rauhanajan tykistörykmenttien määrä on vähentynyt
kahdeksasta yhteen ja jalkaväkirykmenttien määrä 15 yhteen (muut jäl-
68
jellä olevat jalkaväkijoukot ovat mekanisoituja tai panssarijoukkoja). Jäljellä on 10 % kokoonpanosta, mutta
käytössä on edelleen 90 % budjetista.
Ruotsi siirtyi yhtenäispäällystöön jo
1980-luvulla peruskoulutetun henkilöstön osalta. Vuonna 2007 tehtiin poliittinen päätös palaamisesta
upseerit – aliupseerit rakenteeseen.
Ruotsissa aliupseeristoa kutsutaan
tosin spesialisteiksi. Myöskään Ruotsissa siirtymä kaksiportaiseen järjestelmään ei ole tapahtunut nopeasti.
Tällä hetkellä upseereiden ja aliupseereiden suhteellinen osuus on noin
70 % / 30 %.
Ammattiarmeijaan siirtyminen
loi uusia henkilöstöryhmiä. Näitä
uusia ammattisotilaita ovat sotilaat,
merisotilaat ja ryhmäpäällystö.
Nämä jakautuvat jatkuvassa palveluksessa oleviin sopimussotilaisiin ja
ajoittain palveleviin valmiussotilaisiin. Valmiussotilaat työskentelevät
muualla, ja palvelevat joitain päiviä
tai viikkoja vuodessa. Myös heitä
voidaan käyttää kriisinhallintatehtäviin. Palvelusajat ovat rajattuja kaikissa ryhmissä.
Henkilöstöjärjestelmässä on
myös muita merkittäviä haasteita
kuten keski-iän merkittävä nousu.
Suoritusorganisaatioon tarvittaisiin
runsaasti nuoria upseereita, mutta
se ei kuitenkaan onnistu käytännössä
koska järjestelmä ei kykene palkkaamaan enempää. Osalla vanhemmista upseereista on niin kutsuttu
”kuninkaan valtakirja”, mikä on
käytännössä tarkoittanut sitä, että
heitä ei voi irtisanoa. Ruotsin puolustusvoimissa on lähes puolet vähemmän upseereita palveluksessa
kuin 1995, mutta kuitenkin enemmän everstiluutnantteja ja puolet
vähemmän luutnantteja. Muutos vie
aikaa ja maksaa paljon.
Organisatorisesti ammattiarmeijajärjestelmän tavoitteena on niin
kutsuttu ”suoritusorganisaatio 2014”
(Insatsorganisation 14, IO14). Tällöin esimerkiksi maavoimat koostuvat seitsemästä pataljoonasta, joista
kuusi on mekanisoituja (lisäksi kahdeksantena on amfibiopataljoona).
Nämä kuusi voidaan organisoida
kahteen prikaatirunkoon yhdessä
aselajijoukkojen kanssa. Kokonaisuudessaan Ruotsin asevoimien vahvuus täydessä sodan ajan kokoonpanossa tulisi olla 50 000 sotilasta,
joista 22 000 on kodinturvajoukkoja.
Tilanne Ruotsissa tänään
- politiikkaa
Edellä kuvattu tilanne on poliittisesti
johtanut asetelmaan, missä Ruotsi
on monin eri tavoin riippuvainen
muista. Ruotsi onkin aktiivisesti
mukana yhteistyössä eri toimijoiden
kanssa. Tämä on kuitenkin herättänyt keskustelua Ruotsissa toiminnan
leviämisen järkevyydestä. Toiminta
ja keskustelu liikkuu tällä hetkellä
Naton, EU:n, pohjoismaisen yhteistyön (NORDEFCO) ja bilateraalisen yhteistyön välillä. Missä on
painopiste, ja meneekö tällä tavalla
enemmän resursseja hukkaan kuin
mitä säästetään? Kaikkien tekijöiden osalta poliittisesti niitä pidetään
toisiaan täydentävinä, ei kilpailijoina.
Ruotsissa on avoimesti todettu,
että Natolla on keskeinen merkitys
Ruotsin turvallisuudelle. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että kaikki
Ruotsin naapurivaltiot Itämeren
alueella Suomea lukuun ottamatta
ovat Naton jäseniä, ja näin ollen artiklan 5 alaisia. Lisäksi vain Naton
kehyksessä käytännössä kyetään järjestämään suuria harjoituksia tällä
hetkellä Euroopassa. Tätä harjoitusja koulutusyhteistyötä Ruotsi tarvitsee. Yhteistyön merkitys tulee vain
kasvamaan, kun ISAF-operaatio
päättyy Afganistanissa. Suhteessa
solidaarisuuslausumaan tutkijoiden
piirissä todetaan Naton käytännössä olevan ainoa organisaatio, joka
kykenee Ruotsia tukemaan tarvittaessa, tai koordinoimaan tukea muille. Kun tämä yhdistetään Ruotsin
maantieteelliseen asemaan, on johtopäätöksiä helppo vetää.
Nato-keskustelu Ruotsissa tällä
hetkellä on hyvin samankaltaista
kuin Suomessa. Siinä missä Suomessa sanotaan, että pitää tarkkailla
Ruotsin päätöksiä, niin sanotaan
Ruotsissa, että pitää tarkkailla
Suomen. Poliittisesti todetaan, että
Ruotsi ei ole jäsenyyden tiellä vaan
painopiste on mahdollisimman syvässä kumppanuudessa. Nato-kriittisissä piireissä hallitusta syytetäänkin
Ruotsin ujuttamisesta Natoon pikku hiljaa syvenevän kumppanuuden
kautta. Myös Ruotsissa puolustus ja
talous ovat olleet erittäin sidottuja
toisiinsa viime vuosina. Poliittisesti
muistetaan mainita, että Ruotsi on
ainoa pohjoismaa joka ei ole säästänyt puolustuksesta, eli leikannut
puolustusmenoja finanssikriisin aikana.
Tilanne Ruotsissa
tänään – reaalitaloutta,
organisaatioita ja
henkilöstöä
Reaalitalous on iskemässä Ruotsin
puolustukseen kovaa tällä hetkellä.
Ammattiarmeijaan siirtymisen ja
yleisen puolustusmateriaalin kallistumisen myötä kustannukset ovat
merkittävässä nousussa. Henkilöstön osalta tätä ei ole täysin osattu
ennakoida. Ammattisotilasjärjestelmän kokonaiskustannukset ovat
olleet merkittävästi ennakoituja suuremmat. Tämä johtuu esimerkiksi
jatkuvasta rekrytoinnin tarpeesta.
Materiaalisesti vuoden 2008 jälkeen
puolustusvoimat on tasapainottanut
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
talouttaan hyllyttämällä ja lakkauttamalla useita merkittäviä kalusto- ja
materiaalihankkeita. Nyt nämä paineet ovat kertautumassa lähivuosina
samalla, kun yhä uusia hankintoja ja
päivitystarpeita tulee ajankohtaiseksi. Tänä keväänä puolustusvoimat
julkaisi oman arvionsa seuraavien
vuosien rahoituskehyksen tarkastuksen tarpeesta. Puolustusvoimat
esittää lisätarpeeksi kahta miljardia
kruunua (n. 220 milj. euroa) henkilöstökustannuksiin ja 1,2 miljardia
kruunua (n. 135 milj. euroa) materiaalihankintoihin vuodesta 2014
eteenpäin, jotta poliittisesti asetetut
tavoitteet saadaan täytettyä. Ruotsin
puolustusbudjetti on ollut noin 45
miljardia kruunua (5 miljardia euroa) vuosittain, mikä on noin 1,3 %
bkt:sta. Suomessa vastaavat lukemat ovat noin 2,8 miljardia euroa ja
1,5 % bkt:stä.
Merkittävin yksittäinen materiaalihanke on JAS-39 Gripen hävittäjäkoneen päivittäminen tai mahdollinen uusi versio. Tämä projekti tulee ajankohtaiseksi 2020-luvun alussa. Ruotsin puolustusteollisuudella
olisi luonnollisesti halua rakentaa
uusi ”Super-Gripen”. Tämä projekti
tulisi kuitenkin olemaan erittäin kallis. Tällä hetkellä näyttää siltä, että
poliittista tahtoa massiiviselle lisärahoitukselle ei ole. Vaikka Ruotsissa
tyydyttäisiin päivitettyyn versioon
Gripenistä, tulisi tämä käytännössä
halvaannuttamaan puolustusvoimien materiaalihankinnat pitkäksi aikaa. Komentaja kenraali Göranson
on arvioinut julkisuudessa, että vain
60–80 konetta riittäisi tulevaisuudessa Ruotsin ilmapuolustukseen.
Ruotsin puolustusvoimien huollon rakennetta ollaan myös muuttamassa merkittävästi. Päätökset on
käytännössä tehty ja yksityiskohtien
suunnittelu on käynnissä. Käytännössä pääosa huollon toiminnoista
siirtyisi puolustuksen materiaalilaitoksen (FMV) siipien alle, ja myöhemmin ulkoistettavaksi osittain.
FMV on riippumaton siviiliviranomainen ja näin ollen muutos on
merkittävä. Suuri määrä sotilaita on
tätä kautta siirtymässä siviilivirkoihin, mikä ei luonnollisestikaan ole
ongelmatonta.
Operatiivisesti suorituskykyjen
rakentamisen aikataulun suoritusorganisaatioon 2014 on havaittu olleen
aivan liian optimistinen. Todennäköisempää onkin, että ”valmista” on
vuonna 2019.
Tähän liittyy keskustelu Ruotsin puolustusvoimien tehtävistä.
Tavoitteena ovat joukot, mitkä ovat
käytettävissä tehtävään kuin tehtävään missä päin maailmaa tahansa.
Haasteena onkin viime aikoina ollut
kansallisen puolustuksen suorituskyvyn kehittäminen, mikä on noussut
takaisin agendalle. Ruotsissa ehti
käytännössä tapahtua niin, että koko
puolustusvoimat nopeassa tahdissa
orientoitui kriisinhallintaan. Tämä
osaltaan johtui tehdyistä poliittisista
priorisoinneista. Kansalliseen puolustukseen kuitenkin panostetaan
tällä hetkellä huomattavasti suunnittelu- ja harjoitustoiminnassa. Tähän
liittyy keskustelu esimerkiksi Gotlannin uudelleenvarustamisesta. Ruotsissa Gotlanti nähdään Itämeren
lukkona. Kuka hallitsee Gotlantia,
hallitsee merenkulkua Itämerellä.
Tiukimmissa poliittisissa vaatimuksissa vaaditaan joukko-osaston uudelleenperustamista Gotlantiin. Tähän tuskin mennään. Hallitus päätti
2009 sijoittaa yhden varastoidun
panssarivaunukomppanian vaunut
(14 x Leopard 2) Gotlantiin. Joukko
ei luonnollisestikaan ole operatiivinen tällä hetkellä.
Henkilöstöhallinnon osalta
Ruotsin puolustusvoimissa ollaan
merkittävien mullistusten vuodes-
69
sa. Tänä vuonna puolustusvoimien koko organisaatio tarkastetaan
henkilön tarkkuudella. Lisäksi koko
henkilöstö joutuu osoittamaan osaamisensa SAP:in ja itse kirjoitetun
CV:n avulla. Tämän jälkeen sijoitetaan ”sopivin henkilö tehtävään”.
Tiettyjä tehtäviä tarkastellaan
valtakunnallisesti, osaa paikallisesti. Samalla henkilöstörakennetta
muutetaan siten, että pitkän tähtäimen tavoite upseereiden ja aliupseereiden suhteen osalta on 40 %
/ 60 %. Tämä merkitsee sitä, että
suurelle joukolle upseereita tullaan
tarjoamaan aliupseerin virkaa. He
saanevat pitää sotilasarvonsa. Joka
tapauksessa niille, joille ei löydy
töitä uudesta organisaatiosta, tai ei
ota uutta tehtävää vastaan on edessä irtisanominen vuodenvaihteessa
2012–2013.
Henkilöillä, joilla on ensi vuoden vaihteessa vähemmän kuin neljä
vuotta jäljellä eläkkeeseen tarjotaan
mahdollisuutta jäädä ennenaikaiselle eläkkeelle 70 % eläkkeellä. Tämä
ei kuitenkaan ole automaatio, vaan
järjestelmä tarkastelee osaamistarvetta suhteessa hakemuksiin. Tätä
ennenaikaista eläkettä hakeneiden
määrä (noin 450) on yllättänyt puolustusvoimat, ja päätösprosessi on aikataulusta jäljessä. Noin 350:lle tullaan myöntämään aikaistettu eläke.
Uusien ammattisotilaiden osalta vasta kesäkuun alussa 2012 astui voimaan laki, missä määritettiin
palveluksen kestot. Sotilaiden osalta
maksimipalvelusaika on 16 vuotta,
mistä maksimissaan 12 jatkuvassa
palvelussuhteessa. Tilapäisesti palveleville tuli lakiin irtisanomissuoja
palveluksen ja kriisinhallintapalveluksen ajaksi. Irtisanomisaika määrittyi kolmeksi kuukaudeksi.
Sotilaiden rekrytoinnissa on ilmennyt useita haasteita. Sotilaan
peruspalkka on niin alhainen, että
70
sillä pärjääminen on ongelmallista. Tietyillä suurilla paikkakunnilla ongelmaksi on muodostunut se,
että palkkatasolla ei pysty vuokraamaan asuntoa itselleen. Pienemmillä
paikkakunnilla haasteena on se, että
vuokra-asuntoja ei löydy tarpeeksi.
Lainaa ei myöskään ole käytännössä
mahdollista saada riittäviä määriä
alhaisella palkatta ja kohtuullisen
lyhyellä määräaikaisella työsuhteella. Näihin ongelmiin ratkaisuja on
tulossa vasta muutamien vuosien
kuluessa.
Lisäksi on ollut havaittavissa
trendi, että nuoret sotilaat värväytyvät vain muutamaksi vuodeksi päästäkseen kriisinhallintaoperaatioon.
Kokonaispoistuma onkin ollut lähes
kaksinkertainen arvioituun verrattuna. Tämä vaikeuttaa joukkojen
muodostumista ja pakottaa järjestelmän jatkuvaan rekrytointiin ja
täydentämiseen.
Myös kriisinhallintapalkkauksessa on haasteita. Suomalainen ja
ruotsalainen rynnäkkökiväärimies
ansaitsevat yhtä paljon Afganistanissa, mutta suomalaiselle jää käteen tuhat euroa enemmän kuussa
johtuen verottomasta päivärahasta.
Ruotsalaisilla lähes koko ansio on
veronalaista tuloa. Operaatioissa,
missä suomalainen päiväraha on
pienempi, kääntyy suhde ruotsalaisten eduksi.
Tällä hetkellä vaatimuksena sotilaskoulutukseen pääsyyn on ylioppilastutkinto. Puolustusvoimat on
esittänyt vaatimuksen laskemista,
mutta poliittisesti sitä ei hyväksytty.
Toistaiseksi halukkaita on riittänyt,
mihin osaltaan vaikuttanee viimeisten asevelvollisuusvuosien alhaiset
suoritusprosentit. Toisaalta sotilaiden taso pysyy tällä tavalla yleisesti
ottaen korkeana. Tulevaisuutta ei
kyetä ennustamaan. Tähän vaikuttanee se, kuinka Ruotsin puolustuk-
sen ”ankkurointi kansaan” eli suomeksi maanpuolustustahto kehittyy
ammattimaistumisen myötä.
Lähitulevaisuus Ruotsissa
Seuraavan puolustuspäätöksen valmistelu on käynnistymässä Ruotsissa. Se pitäisi julkaista 2014, ennen
seuraavia eduskuntavaaleja. Lehdistön, tutkijoiden ja politiikkojen
puheenvuoroissa vaaditaan tiukkaa
analyysiä yllä mainitusta kokonaiskehyksestä ja myös Venäjän kehityksestä. Myös erillistä Nato-selvitystä
on haluttu tehtäväksi. Hallituksen
kanta on tuottaa yksi kattava tilannekatsaus.
Merkittäviä päätöksiä jouduttanee tekemään sekä poliittisesti, että
sotilaallisesti. Näitä ovat suhtautuminen Nato-jäsenyyteen, suhtautuminen yhteistyöhön kaikilla eri tasoilla,
puolustusvoimien tehtävien ja suoritusvaatimuksien suhde ja merkittävät
kalustohankkeet, joilla on poliittista
merkitystä. Voidaankin todeta, että
Ruotsissa ollaan taas poliittisesti ja
sotilaallisesti muutosten ja tiukkojen
päätösten edessä. Osaltaan tähän
ovat johtaneet aiemmat päätökset.
Kysymys kuuluukin kuinka radikaaleihin johtopäätöksiin tilanne
johtaa? Tosiasia on se, että kansainvälisissä suhteissa harvat asiat tapahtuvat nopeasti.
Mitä tämä tarkoittaa
Suomelle, vai
tarkoittaako se mitään?
Edellä esitellyt asiat ovat vain pintaraapaisuja erittäin monimutkaisesta
kokonaisuudesta. Lisäksi politiikkaa
on aina vaikea arvioida ja erityisesti ennustaa, mikä tässä tapauksessa
vaikuttaa olennaisesti moniin seikkoihin. Joka tapauksessa Ruotsin
kehityksestä on mahdollista vetää
* Mainitse varauksen yhteydessä upseeriliiton jäsenyys
ja varaudu esittämään jäsenkorttisi.
tiettyjä yleistyksiä ja johtopäätöksiä
joilla on vaikutusta Suomeen, tai ne
toimivat vertailukohtana Suomen
tulevaisuuden ratkaisuja mietittäessä.
Poliittisesti näyttää siltä, että
Suomen ja Ruotsin polut ovat hyvin yhtenevät. Siinä missä Ruotsissa
ratsastetaan suhteessa Natoon sillä,
että osallistuttiin menestyksekkäästi Libya-operaatioon, harmitellaan
Suomessa että ei osallistuttu. Ruotsissa taas käytetään esimerkkinä
tavoitteista päästä vaikuttamaan
Natossa Suomen osallistumista
NRF-toimintaan, missä Ruotsi ei
ainakaan vielä ole mukana. Joka
tapauksessa yhteinen paperi Naton Chicagon huippukokouksessa
kumppanuuden kehittämisestä on
osoitus erittäin samankaltaisista tavoitteista Naton osalta.
Poliittinen keskustelu on myös
hyvin yhtenevää. Jäsenyyskysymys
ja yhteistyö ovat kaksi aivan eri asiaa, ja jäsenyys ei ole ajankohtainen
(tällä vaalikaudella). Monissa käytännön asioissa olisi mahdollista bilateraalisiin synergioihin. Esimerkiksi
voidaan nostaa ilmapuolustuksen
järjestelyt 2025 jälkeen. Näin konkreettisissa ja merkittävissä hankkeissa on toki aina mukana poliittinen
kysymys suvereniteetin eriasteista.
Olemmeko me tai Ruotsi valmiita
luopumaan kansallisista merkittävistä suorituskyvyistä talouden paineiden edessä? Tällöin esille nousevat suuremmat ympyrät, eli EU
ja NATO. Ehkä todennäköisempää
konkretiaa ovat maavoimien ja merivoimien pienemmät kalustohankkeet. Tässä suoralla bilateraalisella
yhteistyöllä on hyvät onnistumisen
mahdollisuudet. Mitä vähemmän
osallistujamaita kalustohankkeissa
on, sitä todennäköisempää on, että
tarpeet saadaan sovitettua. Tämä
bilateraalinen yhteistyö ei kuitenkaan käynnisty, ellei molemmissa
maissa ole tosiasiallista poliittista ja
konkreettista tahtoa. Tällä hetkellä
keskustelu tuntuu olevan tunnustelevaa ja kauniita ajatuksia.
Yhteistyön osalta ei tule unohtaa esimerkiksi EU:n taisteluosastoja. Ruotsi on johtovaltiona NBG
15:sta, mihin Suomikin tulee osallistumaan. Ruotsin panostukset tähän
toimintaan ovat mittavia, johtuen
asevoimien tehtävistä. Suomi on korostanut esimerkiksi turvallisuus- ja
puolustuspoliittisissa selonteoissa ja
kriisinhallinnan strategioissa EU:n
raamissa tapahtuvan toiminnan
merkitystä. Mikä tulee olemaan
Hyödynnä jäsenetusi*
• Laserleikkauksen maksuton
esitutkimus (194 €)
• -5 % laser- ja linssileikkauksen
hinnasta
• Ryhmäalennus -10 %, kun ryhmässä
on vähintään 3 henkilöä ja toimenpiteet varataan samalla kertaa
Silmäsi ovat meille sydämen asia.
Medilaser auttaa sinua näkemään kirkkaasti kaikissa
elämän vaiheissa.
Kun haluat nähdä ilman silmälaseja, hoitaa kaihin heti
ensimmäisten oireiden ilmetessä tai etsit apua ikänäköön,
meillä olet turvallisissa ja luotettavissa käsissä.
Näe elämä uusin silmin laser-, kaihi- tai ikänäköleikkauksella.
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
Palvelemme sinua valtakunnallisesti. Varaa aikasi: www.medilaser.fi
71
Suomen kontribuutio seuraavaan
taisteluosastoon? Ratkaiseeko osallistuminen talouden ristipaineissa, vai
asetammeko joukkoon jotain, millä
on todellista merkitystä NBG:n sekä
kansallisen puolustuksen näkökulmasta?
Ruotsissa suunnitellaan oman
maan puolustamista 50 000 sotilaalla. Tällöin uhkakuva perustuu
siihen, että myöskään hyökkääjällä
ei ole käytössään ”invaasiojoukkoja”. Tällöin kyetään puolustamaan
avainkohteita ja ottamaan apua
vastaan. Tästä näkökulmasta tulee
olemaan mielenkiintoista nähdä,
miten Suomen puolustamisen ajatus
muotoillaan ja avataan uudessa selonteossa. 230 000 sotilaan joukoilla
on samankaltainen perusajatus lähes
selviö.
Kaikki kallistuu ja ammattiarmeija ei ole halpa, jos ei ole asevelvollisuusarmeijakaan. Tämä on
ollut kaikkien tiedossa Suomessakin jo pitkään. Ruotsissa on taloudellisesti ja yhteiskuntapoliittisesti
suuria haasteita ylläpitää vajaan
20 000 henkilön pysyvää asevoimaa. Toki monet tekijöistä olisivat
olleet ennakoitavissa, mikäli aikaa
olisi ollut. Rekrytoinnin haasteita
on lähes mahdotonta ennakoida.
Suomen osalta tämä on suuntaa antavaa informaatiota. Suomalainen ja
ruotsalainen yhteiskunta ovat niin
samanlaisia, että samankaltainen
kehitys olisi todennäköinen myös
Suomessa. Esimerkiksi kriisinhallintatehtävien osalta se toteutuu jo nyt.
Samat muutama sata reserviläistä
kiertää operaatioita ja taisteluosastoja vuodesta toiseen. Nämä henkilöt
toimivat lähes kuten ammattisotilaat
pois lukien, että joukkoa heistä ei
muodostu koskaan.
Ruotsissa on päädytty hyvin radikaaleihin toimenpiteisiin henkilöstörakenteen vinouman korjaamisek-
72
si. Suomessa toimenpiteet ovat olleet
maltillisempia. Joka tapauksessa tehtyjen henkilöstöpäätösten seuraamuksia on ollut Ruotsissa vaikea ennakoida suunnitteluvaiheessa. Usein
on käynyt niin, että arviot ovat olleet
liian optimistisia. Aiemmin kun on
tarjottu irtisanoutumis- ja eläkepaketteja, ovat pois lähteneet olleet
niitä joiden ei olisi haluttu lähtevän.
Tämän vuoksi nyt päätös pidetään
puolustusvoimilla. Suomessa ei vieläkään ole ollut tarvetta upseeriston
supistuksiin. Ruotsin toimenpiteitä
ja seurauksia kannattanee pitää tarkasti silmällä.
Muutos on jatkuvaa
Ruotsalainen yhteiskunta on sinänsä selvinnyt puolustusvoimien
rajuista supistuksista hyvin. Näin
käynee Suomessakin. Toki puolustusvoimien läsnäolon hiipuminen
vaikuttaa maanpuolustustahtoon ja
”kansan ankkurointiin”, mutta varuskunta on vain yksi tekijä monien
joukossa. Yhtä merkityksellistä, ellei
merkityksellisempää on veteraanien
poistuminen joukostamme sekä alati
pienevä asepalveluksen suorittaneiden prosentti. Eikä pelkkä suorittamisprosentti sinänsä kuvaa laatua
millään tavalla. Laatukeskustelua
tuntuu olevan Suomessa hyvin vaikeaa käydä.
Muutos on siis jatkuvaa. Tällä
hetkellä näyttää siltä, että millään
päätöksillä ei kyetä puolustuksen
osalta saavuttamaan neljää-viittä
vuotta pidempää tasapainoa kummassakaan maassa. Tämä on sinänsä mielenkiintoista, koska merkittäviä mullistuksia turvallisuusympäristössä ei ole tapahtunut kymmeneen
vuoteen
Ruotsissa politiikan ja puolustuksen suhde on huomattavasti
monitahoisempi ja julkisempi kuin
Suomessa. Puolustus on politiikkaa
julkisesti. Tämä ilmenee monilla eri
tavoilla. Puolustusvoimiin esimerkiksi nimitettiin pääjohtaja komentajan
rinnalle pitämään huolta taloudesta
ja poliittisesta suunnasta.
Yleisesti ottaen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen keskustelu Ruotsissa on avoimempaa ja
vilkkaampaa kuin Suomessa. Poliitikot osallistuvat keskusteluun aktiivisesti laajalla rintamalla. Useat eri
institutionaaliset toimijat järjestävät
jatkuvasti seminaareja ja toimittavat
ansiokkaita vuosikatsauksia tilanteesta.
Puolustusvoimat osallistuu keskusteluun julkisuudessa ja blogeissa
ylimmästä johdosta alkaen. Keskustelu poliitikkojen ja puolustusvoimien välillä on avointa. Puolustusvoimien viestintäpäällikkö päätoimenaan itse ottaa kantaa pieniinkin
yksityiskohtiin. Ruotsissa tämä päätös perustuu pitkälti tehtyyn puolustusratkaisuun. Puolustusvoimat
on pakotettu olemaan aktiivinen jo
rekrytointimielessä. Ammattiarmeijaan siirtyminen ei siis ole vähentänyt tiedottamisen tarvetta, vaan
päinvastoin.
Suomessa on helppo ratkaisu
jatkaa samalla niukan keskustelun ja
tiedottamisen linjalla kuin aiemmin.
Puolustus on itsestään selvyys ja se
ei mukamas ole politiikkaa. Maailma on kuitenkin muuttumassa myös
Suomessa ja ”kansan ankkurointi”
tulee olemaan entistä haastavampaa. Tässä saattaisikin olla opittavaa
lähitulevaisuutta silmällä pitäen. Se
vaatinee kuitenkin merkittävän toimintakulttuurin muutoksen.
Lahden Messukeskus
- Lahti
Fair Centre, Finland
RAKSA - kaikki
rakentamisesta!
TURVALLISUUS
JA PUOLUSTUS 2012
Yhteiskunnan turvallisuuden erikoismessut
Lahden Messukeskuksessa 27.-29.9.2012
Kansallinen seminaari perjantaina 28.9.2012 Lahden Messukeskuksessa
Yhteiskunnan
turvallisuusfoorumi
2012
Tietoa Suomen kokonaisturvallisuudesta ja
erityisesti ajankohtaisista hankkeista niin yhteiskunnan kuin elinkeinoelämän kannalta. Foorumi
tarkastelee yhteiskunnan turvallisuutta viimeaikaisten kokemusten valossa.
Kohderyhmä: Yhteiskunnan ja elinkeinoelämän
päättäjät ja asiantuntijat sekä asiasta erityisesti
kiinnostuneet.
Hinta: EUR 212 + alv. sisältäen seminaarin
lounaineen, messujen pääsymaksun sekä
Turvallisuus ja riskienhallinta -lehden sekä Suomen
Sotilas -lehden messunumerot.
Huom! Messut ovat avoinna pe 28.9. klo 20.00:een.
Ilmoittautumiset: www.lahdenmessut.fi/tupu2012
Foorumilounas 12.00 –13.00
Foorumi alkaa klo 13.00
Foorumin puheenjohtaja Peter Nyman, MTV 3
13.05 –13.10 Seminaarin avajaissanat
Puolustusministeri Carl Haglund
13.10 –13.35 Onko Suomen kokonaisturvallisuus kunnossa?
Turvallisuus- ja puolustusasiainkomitean puheenjohtaja Arto Räty
13.35 –14.00 Suomi kyberturvallisuuden kärjessä – realistinen tavoite?
Sitran yliasiamies Mikko Kosonen
14.00 –14.30 Corporate Governance ja yritysturvallisuus?
Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä
14.30 –15.00 Kahvitauko
15.00 –15.20 Vastaako kriisijohtaminen ja kriisiviestintä aikamme vaatimuksia?
Valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen
15.20 –15.40 Rapautuuko sisäinen turvallisuus?
Sisäasiainministeriön valtiosihteeri Marjo Anttoora
15.40 – 16.05 Suomen huoltovarmuus – historiallinen jäänne vai vastaus arjen
huoltovarmuuteen? Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Ilkka Kananen
16.05 –16.25 Onko talous uhka Suomen kokonaisturvallisuudelle?
Johtaja Jaakko Kiander, Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen
Foorumin päättäminen
Foorumin puheenjohtaja Peter Nyman
www.lahdenmessut.fi
POLTTOPISTE
74
Juha-Antero Puistola
Komentaja
Ajatuksia rauhasta
S
ota on rauhaa näkyvämpää. Jos me
emme ole sodassa, niin joku muu
on. Ja jos ei ole, niin ainakin valmistautuu siihen. Suorastaan rakastamme sotarumpujen kuminaa muuten hiljaisessa
maailmassa.
Tämä kolumni perustuu erinomaiseen John Gittingsin elokuussa 2012
Oxford Research Groupille kirjoittamaan
artikkeliin: ”The Narrative of Peace:
What We Can Learn From the History
of Peace Thought” sekä tietyiltä osin
everstiluutnantti Torsti Sirénin statuspäivityksiin ja kommentteihin Facebookissa.
Everstiluutnantti Sirén ei näytä
kaihtavan vallitsevien ajatusrakenteiden haastamista vaikeissakaan kysymyksissä. Hänen toimintansa on myös
yksi esimerkki siitä, kuinka perinteisten
julkaisukanavien ulkopuolelle on muodostunut verkostoja, joissa ajatuksia
jaetaan, perustellaan, vasta-argumentoidaan ja muutetaan.
Sosiaalinen media on nykyisin jo
paljon muutakin kuin fiilistelypaikka.
Voi olla, että yksi mahdollisista ja merkittävimmistä muutoksista nykymaail-
massamme – Kiinan valtiojärjestelmän
murtuminen – tulee olemaan sosiaalisen median ylläpitämää.
Mielikuvien taistelua
Sota myy. Ainakin menneinä vuosina
isänpäivän kirjatarjonta notkui sotaromaaneja. Sotaelokuvat ovat vuosittaisia menestystarinoita. Mannerheimkin
saattaisi olla nykyistä harvemman elokuvatuotannon kohde, jos hän ei olisi
hakeutunut sotilasuralle.
Kenties sodan suosio johtuu siitä,
että ajattelemme sodan luovan selviytymis- ja menestymistarinoita? Niin
epäilemättä on, mutta jotenkin tuntuu siltä, että sekä selviytymistä että
menestymistä rauha edesauttaa sotaa
enemmän. Rauha on kuitenkin tylsää.
Päivittäistä puurtamista kriisieurojen
kartuttamiseksi. Siihenkin on ehditty jo
kaivata talvisodan henkeä. Miksei jälleenrakennuksen? Sotien jälkeen Suomi
voitti rauhan.
Rauhanaatetta on markkinoitu yhtä
pitkään kuin sotataitoa. Siinä missä
Sunzi kirjoitti monilla yöpöydillä le-
päävän ”Sodankäynnin taidon”, hänen
aikalaisensa Mengzi hengenheimolaisineen argumentoi sotaa vastaan. Valtiaan
pitäisi hallita humaanisti ja oikeudenmukaisesti – ei pelon ja terrorin avulla. Jos kansalaisia kohdellaan hyvin,
he puolustautuvat aggressiota vastaan.
Hyvä hallinto ei ole pelkästään moraalisesti oikein, vaan myös paras puolustus.
Valloitussodat pelkästään täyttävät pellot
ja kadut ruumiilla ja maa saa syödä ihmisen lihaa.
John Gittings nostaa artikkelissaan
hienosti esille myös varhaiskristittyjen
henkisen kamppailun uskonnon ja tosimaailman odotusten välillä. Rooman
keisari vaati palvelukseensa miekkoja,
mutta uskonto edellytti niiden hylkäämistä. Kristinuskon alkuajoilta on ensimmäinen dokumentoitu tapaus, jossa
mies kieltäytyy asepalveluksesta mielipiteeseen (uskontoon) vedoten.
Kristittyjen vielä nykyäänkin jatkuva pohdiskelu tiivistyi hienosti pyhän
Agustinuksen kirjoituksissa. Jopa sotilaan, jonka on tartuttava aseisiin tulisi
tehdä verenvuodatuksen välttämisestä
tärkeimmän tehtävänsä. Jokainen, joka
Modernin sodan kauhut
herättävät ihmiset
Valistuksen aikana rauhantyötä jatkettiin. Monet oppineet esittivät ajatuksiaan
sotien ratkaisemisesta ja välttämisestä
diplomatian keinoin. Argumentoinnin
katsotaan saavuttaneen huippunsa Immanuel Kantin teoksessa ”Ikuiseen rauhaan” vuonna 1795. Kirjassaan Kant
luonnosteli Kansainliiton käyttäen ensimmäisenä kyseistä nimeä, vastusti
salaisia sopimuksia ja palkkasotureiden
käyttöä. Kantin näkemyksen mukaan
maailmanrauhan ylläpitäminen on yhtei-
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
nen ponnistus ja hän tunnusti, että sen
ylläpitoon tarvittava yhteinen pakotekyky
puuttuu. Hänen mukaansa ikuinen rauha
ei ole väistämätön lopputulos maailman
tapahtumissa mutta kuitenkin tavoitettavissa.
1800-luku antoi rauhanliikkeille
massaa. Siinä missä aiemmin vain kourallinen oppineita puhui sotaa vastaan,
Napoleonin sotien jälkeen joukkoon liittyi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Sodat
olivat koskettaneet samanaikaisesti laajempia alueita ja lukuisampia ihmisiä.
Rauhanpuolustajat tosin saatiin nopeasti
vaiennettua uusien sotien sytyttäessä
patriotismin liekkejä, mutta he pulpahtivat uudelleen pintaan aina, kun sotien
inhimillistä ja aineellista hintaa jälkeenpäin arvioitiin.
1800-luvun rauhanaate on kenties jäänyt historiankirjoissa jatkuvien sotien ja militarismin jalkoihin.
On kuitenkin muistettava, että Haagin
ensimmäisessä rauhankonferenssissa
vuonna 1899 saavutettiin jo käytännön
sopimuksia sovitteluun ja sodankäynnin sääntöihin. Rauha ja aseriisunta sijoitettiin pysyvästi kansainvälisen politiikan asialistalle. Lisäksi varsin veriset
ja jopa älyttömiksi luonnehditut sodat
johtivat ensiaskeleisiin kansainvälisen
humanitaarisen lain muovaamiseksi
sekä Kansainvälisen Punaisen Ristin
perustamiseksi.
Nykyisin sodan ja rauhan puntarointi
on yhtä vaikeaa kuin ennenkin. Pelkistetysti päätöksissä pyritään laskemaan
mahdollisen sodan hyödyt ja haitat.
Toistuvasti laskelmat ovat menneet pieleen, kun lyhyen tähtäimen edut ovatkin
kuihtuneet pitkän ajan mukanaan tuomiin haittoihin. Siksi meistä jokaisen
pitäisi vaivautua ainakin kuuntelemaan
niitä lukuisia ihmisiä, joiden mielestä
loppujen lopuksi rauha palvelee ihmisten etuja sotaa paremmin.
Sodan mies rauhan
asialla?
Näin artikkelin lopussa tulee mieleen,
miksi minä halusin kirjoittaa rauhasta? Loppujen lopuksi olen suomalaisen
yhteiskunnan aseellisen kriisin varalle kouluttama upseeri. Se johtuu siitä,
että olen osaltani pohtinut Erasmuksen
puolustuspuhetta rauhalle: ”Tuskin mikään rauha on niin huono, että se häviää
kaikkein parhaiten oikeutetulle sodalle.”
Minä pystyn kuvittelemaan rauhan,
joka olisi puolustussotaa huonompi vaihtoehto. Toisaalta pystyn kuvittelemaan rauhan, jota ylläpidetään riittävän vahvojen,
puolustukseen tarkoitettujen, asevoimien
avulla. Pystyn myös kuvittelemaan rauhan,
jonka takuuna on hyvän hallinnon ja oikeudenmukaisuuden yhdistämän kansakunnan
maanpuolustustahto.
Olen rauhan mies.
Uskon, että sinäkin olet.
POLTTOPISTE
pystyy käymään sotaa tuntematta sydäntäsärkevää tuskaa on menettänyt kaikki
inhimilliset tunteet. Agustinuksen ajatukset tuntuvat suorastaan tutuilta nykyaikaisessa kriisinhallinnassa käytettäviltä
voimankäytön säännöiltä.
Nykyaikaisen vuoropuhelun sodasta
ja rauhasta katsotaan alkaneen renessanssin aikana, jolloin kaksi merkittävää
oppinutta, Niccolò Machiavelli (14691527) and Desiderius Erasmus (14661536), olivat vastakkaisilla kannoilla.
Molemmat antoivat neuvonsa hallitsijalle. Siinä missä lukijoille epäilemättä
tuttu Machiavelli painotti sodan merkitystä hallitsijan opinnoissa ja vallankäytössä, Erasmus totesi: ”Ensimmäinen ja
tärkein tavoite kruununperijän opetuksessa on viisaassa hallinnossa rauhan
aikana. Hänen on menestyttävä siinä
välttääkseen kaikki tulevaisuuden tarpeet
sotatieteissä.”
Gittingsin mukaan näistä kahdesta
oppineesta Erasmus oli aikalaisilleen
tunnetumpi. Nykyisin hänen tuotantonsa
– joka voitaisiin tiivistää noin 400 sivuiseksi kirjaksi - on kuitenkin vaipunut
unhon yöhön Machiavelliin verrattuna.
Machiavellin sota jyräsi Erasmuksen
rauhan myös kirjamarkkinoilla.
75
SOTATEKNIIKKA
Jyri Kosola
Insinöörieverstiluutnantti
Sähköä ilman akkuja
BAE Systems on kehittänyt hiilikuituteknologiaan perustuvan akun. Tällainen
akku voidaan rakentaa mihin muotoon
tahansa. Se voi siten muodostaa osan
ajoneuvon, lentokoneen tai lennokin
runkoa, tai jonkin laitteen koteloa. Eurosatory -näyttelyssä esillä oli taskulamppu, joka ei tarvinnut paristoja. Se sai
valaisimen tarvitseman sähkön kuoreen
varastoidusta sähköenergiasta.
Yhtiö on myös valmistanut minilen-
nokin, jonka tarvitsema sähköenergia
varastoidaan suoraan sen runkoon ja
siipiin.
Nikkelipohjainen akkuteknologia on kuitenkin vielä kehitteillä. Sen
painohyötysuhde – siis kuinka paljon
energiaa voidaan varastoida tietyn painoiseen akkuun – on noin kolmannes
auton akusta ja vain noin kymmenesosa
BAE Systems:n taskulamppu, jonka
kuori toimii akkuna. (J. Kosola)
76
siitä, mihin litium-pohjaisissa akuissa
päästään. Laboratorioasteella olevissa versioissa päästään yhtiön mukaan
jo samaan tehotiheyteen kuin auton
akuissa. Kehitteillä on myös litium- ja
litiumpolymeeri-teknologioihin perustuvia akkuteknologioita, joita voitaisiin
integroida hiilikuitu- tai lasikuituvahvistettuihin muovi-materiaaleihin.
Vaikka rakenneakun suorituskyky
on vielä kaukana matkapuhelimissa ja
kannettavissa tietokoneissa käytettävistä litium-akuista, on huomattava, että
sotilaskäyttöön tulevan akun on oltava
pitkäikäinen ja palovarma. Merkittävin
hyöty rakenteellisesta akusta on tietenkin se, ettei erillistä akkua – siis lisäpainoa, tilaa ja mahdollista vikakohdetta
– tarvita.
Tavoitteena on myös kehittää ratkaisu
varastoi-da sähköenergiaa joustaviin
kuiturakenteisiin, kuten kankaisiin. Tällöin esimerkiksi valaistuk-seen, lämmitykseen tai vaikkapa hätäpaikannukseen
tarvittava energia voitaisiin varastoida
telttakankaaseen, huopaan tai pelastusliiviin.
Taistelija saattaa kantaa huomattavan
määrän erilaisia kaapeleita mukanaan.
Tulevaisuudessa yleistyvien henkilökohtaisten radioiden, pää-kuulopuhelinten,
johtamissovellusten päätelaitteiden, pimeänäkölaitteiden, paikannus- ja omatunnistuslaitteiden sähkön syötön sekä
tiedonvälityksen tarvitsema johtomäärä
on melkoinen.
Yhtenä ratkaisuna on käyttää erittäin lyhyen kantaman langatonta tiedonsiirtoa,
kuten Blue Toothia tai muita kaupallisia
sovelluksia. Langattomassa tiedonsiirrossa on kuitenkin kaksi perusongelmaa:
se on altis sähkömagneettisille häiriöille, kuten lähellä toimiville radiolähettimille, eikä sen avulla voida siirtää
laitteiden tarvitsemaa sähköenergiaa.
Englantilainen Intelligent Textiles on
kehittänyt sähköä siirtävän kankaan. Sen
valmistusprosessissa tavallisten kangaskuitujen sekaan voidaan kutoa erilaisia
sähköä johtavia kuituja. Menetelmä
mahdollistaa erilaisten päälle puettavien
sovellusten massamaisen ja siten edullisen tuottamisen. Se, mihin tällaista
kangasta voidaan käyttää, riippuu täysin
käytettävästä sähköä johtavasta kuidusta.
Hyvin kaikissa olosuhteissa sähköä
johtava kuitu mahdollistaa sähköenergian siirron paristolta sovelluksille tai
signaalien välittämisen yhdeltä sovellukselta toiselle. Tällöin ei tarvita tehonsyöttö- eikä signaalikaapeleita.
Kankaan avulla voidaan välittää myös
signaaleita ja siten korvata taistelijan
varustuksessa olevia johtonippuja. BAE
Systems:n Q Warrior -demonstraattorissa kaapelit on korvattu Intelligent
SotilasAikakausLehti
9 | 2012
Demonstraatio, jossa sähköä siirtävällä kankaalla
on eliminoitu pariston (vasemmalla) ja valaisimen
(oikealla) välinen tehonsyöttökaapeli. Kunhan pariston
ja valaisimen välillä on jokin yhteys, kangas siirtää
valaisimen tarvitseman sähkön, vaikka siinä on reikiä ja
se on osin repeytynyt.
(J. Kosola)
Textiles:n sähköä siirtävällä kankaalla.
Ratkaisu vähentää taistelijan varustuksen
painoa, helpottaa liikkumista, lisää tais-
telunkestoa ja parantaa kokonaisuuden
luotettavuutta.
SOTATEKNIIKKA
Sähköä ilman sähköjohtoja
www.oricopa.fi
Menestys on yhteistyötä
Valitse hankkeisiin aito kumppani, jonka kanssa saavutat
tavoitteesi ja menestyt.
Nerokkaat ratkaisumme ja palvelumme:
Hankkeet
• Järjestelmien kokoonpano ja integrointi
• Modifikaatiot ja modernisoinnit
• Suojaratkaisut
Kunnossapito
• Puolustuslaitteiden ja –järjestelmien ylläpito
Asiantuntijapalvelut
• Suunnittelu (järjestelmä ja HW)
• Dokumentointi
77
SOTATEKNIIKKA
Käytettävä sähköä johtava kuitu voidaan valita myös sellaiseksi, että se muuttaa ominaisuuksiaan esimerkiksi lämpötilan,
venymän, paineen, kosteuden tai jonkin muun fysikaalisen
ilmiön perusteella. Tämä mahdollistaa esimerkiksi laitteiden
ohjaamisen älykkään hansikkaan avulla, kun hansikas tuntee
ranteen ja sormien asennon. Myös radion tangentti sekä johtamissovellusten näppäimistöt voidaan valmistaa kankaasta – tai
kutoa suoraan taisteluasuun.
Toinen ilmiselvä sovellus on vaatteisiin integroitu taisteluvammojen, shokin ja hypotermian tunnistus. Sähköä johtavaa voidaan
myös käyttää hyväksi vastaanotin- ja lähetinantennina, jolloin
taistelijan tarvitsema lyhyen kantaman kommunikaatio toteutetaan
paidan tai taisteluliivin avulla.
Sähköä johtavana kuituna voidaan käyttää myös resistiivistä
materiaalia. Tämä mahdollistaa itsensä lämmittävän kankaan
valmistamisen. Sillä voidaan esimerkiksi lämmittää telttoja, valmistaa lämmittävät käsineet sekä pitää taistelija kuivana kaikissa
olosuhteissa hikoilusta ja ympäristön kosteudesta riippumatta
BAe Systemsin Q Warrior ei tarvitse
johtoja. Olalla oleva radio kiinnitetään
taisteluliiviin nepparilla, samoin kuin
lonkalla oleva johtamispaikkalaite.
Tiedonsiirto näiden välillä tapahtuu kankaan
kautta. Sähköenergia tulee keskusparistosta
samoin kankaan välittämänä. (J. Kosola)
Polttoainetta akkuihin
SAGEM esitteli kesän Eurosatory -näyttelyssä hybridipolttokennon, jossa on yhdistettynä Litium-ioniakku ja polttokenno.
Vastaavan tehoiseen Litium-ioniakkuun verrattuna hybridiakku
on 30 % kevyempi. Tai saman painoisella hybridiakulla voidaan
lisätä taistelijan akun kestoa kolminkertaiseksi.
Esimerkiksi ranskalaisen FELIN-taistelijan virtalähteenä tämä
hybridiakku tuottaa yhdellä latauksella energian kolmeksi vuorokaudeksi. Perinteisillä litium-akuilla varustetun taistelijan toimintaaika oli vain 24 h.
SAGEMin integroitu paristo ja polttokenno.
(J. Kosola)
78
rakenna oma työkalusi
erikoishintaan koodilla
upseerille
voittamaton.com
turvallisuus ja puolustus 2012 osasto ea1
Turvallisuus ja Puolustus 2012
80