Elintarviketieteiden Seuran jäsenlehti Kehittyvä 1/2013 kehittyvaelintarvike.fi Elintarvike Suomen laboratoriotarina kaipaa trimmaamista Tuotekehitys harhoista todellisuuteen ANALYTIIKKA & TUOTEKEHITYS www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 1 Kontakteja yli toimialarajojen 3.–5.9.2013 Helsingin Messukeskus Ensi syyskuussa löydät koko arvoketjun saman katon alta, kun Helsingin Messukeskukseen kokoontuu elintarviketeknologian koko tuotantoketju suunnittelusta ja pakkauksista käyttöön ja painokoneista markkinointiin. Neljän ammattitapahtuman samanaikaisuus tarjoaa tilaisuuden luoda asiakas- ja kumppanuussuhteita yli toimialarajojen. Elintarviketeknologia Pakkaaminen ja materiaalinkäsittely Graafinen teollisuus, painoviestintä ja markkinointi Muoviteollisuus Tervetuloa Helsingin Messukeskukseen tapaamaan tuttuja asiakkaita ja solmimaan uusia kontakteja! www.foodtechelsinki.fi | www.pactec.fi | www.graftec.fi | www.plastec.fi BUSINESS Tule kemian ja bioalan tärkeimpään tapahtumaan! Päivitä tietosi laadukkaissa ja maksuttomissa seminaareissa, tutustu yrityksiin ja verkostoidu. NETWORKING INNOVATIONS 20.–21.3.2013 Tutustu ohjelmaan ja rekisteröidy maksutta kävijäksi: www.chembiofinland.fi Avoinna: ke 9–17 ja to 9–16 SAVE THE WORLD Helsingin Messukeskus 2 Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi by Finnish Industry n PÄÄKIRJOITUS 1/2013 Kuva: Saija ahvenainen Malttia haasteitten edessä O lin ihmeissäni, kun toimituskunta mietti käsillä olevan lehden sisältöä marraskuussa. Koolla olleet asiantuntijat olivat lähinnä tuotekehityksestä. Yllätys, yllätys, päällimmäisenä oli uusi kuluttajatietoasetus, kuinka se tuo muutoksia suolamerkintöihin. Ilmassa oli lähes paniikkia, miten asia esimerkiksi viestitään kuluttajille. Toivon mukaan lainsäädäntöneuvos Anne Haikosen kirjoitus tässä lehdessä rauhoittaa edes vähän. Viranomaiset ovat alkaneet miettiä käytännön ratkaisuja. Kannattanee odottaa niitä. Onhan siirtymäaika pakollista ravintoarvomerkintää koskeville vaatimuksille joulukuuhun 2016 asti. Monien tuotteiden pakkaukset uudistunevat joka tapauksessa tässä ajassa. Joten tuskinpa suolamerkintä ym. kuluttajatietoasetuksen aiheuttamat vaateet ovat ainoat pakotteet pakkausten ulkoasun uudistamiseen. Piristysruiske kokouksessa oli erikoissuunnittelija Marjo Särkkä-Tirkkosen innostava alustus nimisuojatuotteista. Suorastaan makupala, jonka voi nauttia lehden kolumniksi paketoituna. Yksi kutsutuista, teknologiajohtaja Matti Harju ei päässyt kokoukseen. Otin häntä hihasta kiinni ja se kannatti. Lehden teemasivuilla Harju patistelee harhoista todellisuuteen tuotekehitysprosessissa jakaen kiitettävän määrän vuosien mittaan kertynyttä hiljaista tietoaan. Lehden teemoina ovat analytiikka ja tuotekehitys. Hyvä analytiikka on muun muassa onnistuneen tuotekehityksen aisapari. Vuoden 2012 toimituskunnissa analytiikasta oli tullut monta juttuideaa, joten niitä ei kyselty marraskuisessa kokouksessa. Mutta jälleen yllätys, yllätys. Syystä tai toisesta jutut eivät konkretisoituneet. Tuli outo tilanne toimitukselle, joka yleensä painiskelee jutturunsauden keskellä. Mistä teemajuttuja? Pysähdyin miettimään, mikä on puhuttanut viime aikoina julkisuudessa ja toisaalta, mikä aina on ollut tärkeää onnistuneelle analytiikalle. Maltti tuotti tulosta. Laboratoriopäällikkö Veli Hietaniemi pohtii puheenvuorossaan, miksi Oy Suomi Ab:n labora- Suomalaista ruokaa pitäisikin katsoa uusin silmin. toriotarina kaipaa trimmaamista ja ETT Susanna Kariluoto kollegoineen kertoo, kuinka luotettava analytiikka on tutkimusprojektin kulmakiviä. Myös uusi juttutyyppi, tiedekatsaus teeman mukaiseen aiheeseen, kertoo yhä nopeammista analytiikan menetelmistä. Surullista todeta, mutta mielestäni Suomessa on tällä hetkellä alakulo niin tuotekehityksessä kuin analytiikassakin. Suomalaista ruokaa pitäisikin katsoa uusin silmin. Kansanedustaja Anne Kalmari antaa lehdessä olevassa haastattelussa joitain tuoreita eväitä suomalaisen ruuan menekin edistämiseksi. Meillä on Suomessa monia hyviä ruokatuotteita, jopa perinneruuan asemaan päässeitä. Mutta jotain toivoisi uusiksi, esimerkiksi entistä kotimaisempaa raaka-ainepohjaa. Nyt pitäisi toden teolla malttaa pohtia, miten alakulosta noustaan, jos mieli pärjätä. Raija Ahvenainen-Rantala päätoimittaja, TkT PS. Lehti on ulkoasultaan ja sisällöltään uudistunut, mutta maltillisesti. Annathan palautetta! PS. Olemme Chembio Finland -näyttelyssä ja Kemian Päivillä 20.–21.3.2013 Suomen Kemian Seuran osastolla 6d77. Tervetuloa piipahtamaan! www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 3 Kuva janne aSiKainen Sisältö 1 • 2013 s.30 22.2.2013 Pääkirjoitus: Malttia haasteitten edessä, Raija Ahvenainen-Rantala ...................................3 Kolumni: Tennistä vai jalkapalloa? Marjo Särkkä-Tirkkonen ..................................................6 Puheenvuoro: Oy Suomi Ab:n laboratoriotarina kaipaa trimmaamista, Veli Hietaniemi .... 16 Pakina: Menestystä ennustamassa, Heikki Manner .............................................................. 21 Lukijalta: Mättöä ja mässäilyä, Anja Lapveteläinen .............................................................. 17 n Ajankohtaista Luomulaadulle laaditaan oma määritelmä, Marja Nuora .......................................................... 12 Uusi laskentasuositus auttaa ilmastovaikutusten vähentämisessä ja viestimisessä ................ 14 Ennustepankki elintarvikemenekin suunnitteluun .................................................................... 15 Kotimainen katuruokamenu Keittiömestareiden, muotoilijoiden ja elintarviketuotekehittäjien yhteistyönä syntyi lähiruokaan keskittynyt katuruokamenu: ruis-spelttiwrap vuohenjuustotäytteellä. n Teema: Analytiikka & Tuotekehitys Anne Kalmari: Nyt on suomalaisen ruuan aika! Pirjo Huhtakangas .......................................... 18 Tuotekehitysprosessissa harhoista todellisuuteen, Matti Harju ...............................................22 Fluoresenssisormenjälki soveltuu nopeaan laadun määritykseen ............................................25 Elintarvikeanalytiikkaa yhä nopeammin, helpommin ja tarkemmin, Mervi Rokka, Tiina Ritvanen & Marika Jestoi ...........................................................................26 Luotettava analytiikka tutkimusprojektin kulmakiviä, Susanna Kariluoto, Anna-Maija Lampi & Velimatti Ollilainen .................................................28 Onnistuuko tuotekehitys tuurilla vai tiukalla ohjeistuksella? Janne Asikainen .........................30 DNA-viivakoodeilla tarkkaa raaka-ainetunnistusta, Helena Korpelainen & Maria Pietiläinen ..................................................................................32 Laadukkaita elintarvikkeita perulaisista raaka-aineista, Maarit Mäki, Tuomo Tupasela & Eila Järvenpää .......................................................................34 n Lainsäädäntö Kuva helena Korpelainen Kuluttajatietoasetus tuo muutoksia suolamerkintöihin, Anne Haikonen..................................36 s.32 DNA-viivakoodaus yleistyy Talous & Markkina Menestyvillä pienyrityksillä laadukkaita erikoistuotteita, Pirjo Huhtakangas ..........................38 Ruokaketju tuo leivän maakunnissa moneen pöytään, Päivi Rönni, Leena Pölkki, Laura Mattinen & Susanna Määttä................................................40 Sapuska rohkaisi kansainvälistymään, Pirjo Huhtakangas ......................................................42 Logistiikkapalvelu valmisteilla Pohjanmaalla ............................................................................43 Tuotekehittäjät sukelsivat lasten maailmaan, Anna Korvenoja .................................................44 n Ravitsemus DNA-viivakoodaus on tarkka menetelmä raaka-aineiden tunnistamisessa. & Terveys Urheilijan haasteet ruokalautasella, Kaisu Meronen ................................................................46 Tiede & tutkimus Taistelumuonien kehittämiseen on tarvetta, Eliisa Kotro ..........................................................48 Ravintosisältöjen tulkitseminen vaatii tietoa ja vaivannäköä, Kaisa Pulkkinen ........................49 Kaurapuuron liika limaisuus ei houkuttele, Laura Innanen, Tanja Liukkonen &Hanna Moisio .....................................................................50 Opinnäytetöitä ...........................................................................................................................52 Kuva: Tiina aalTonen n s.38 Pienyritykset menestyvät erikoistuotteilla Pienet elintarvikeyritykset menestyvät usein valmistamalla erikoistuotteita. Muun muassa ruispatongit maistuvat suomalaisille. 4 Palstat Alkupaloja ....................................................................................................................................8 Uutuuskirjoja .............................................................................................................................53 Tapahtumakalenteri ...................................................................................................................54 Tunnustuksia .............................................................................................................................55 Haarukassa ................................................................................................................................56 Nimityksiä ..................................................................................................................................58 Hankintaopas.............................................................................................................................59 n ETS-sivut Nimisuojatuista tuotteista käynnistyi PDO-työryhmä E3S:ssä, Tuomo Tupasela ......................64 Professori Reino R. Linko in memoriam, Heikki Kallio ..............................................................65 Napping – nokosillako aistiseminaarissa? .................................................................................66 Elintarvikkeiden kuidut esillä Kemian Päivillä............................................................................66 ETS-palsta, Anna Kojo ...............................................................................................................66 Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Kuva: pilvi Sormunen, jl FoTo s.18 Julkiset ruokahankinnat kotimaasta Kansanedustaja Anne Kalmarin kokoaman ruokaryhmän tavoitteena on, että julkiset ruokahankinnat tehdään vähintään 95-prosenttisesti Suomesta ja omassa maakunnassa tuotetun ruuan osuus nousee jopa 50 prosenttiin. Julkisia hankintoja pystyy kilpailuttamaan niin, että kunta voi ostaa myös lähiruokaa, Kalmari vakuuttaa. Teemat & erikoisteemat Nro ilmestyy teema 1/2013 22.2. 2/2013 10.4. 3/2013 11.6. 4/2013 27.9. 5/2013 1.10. 6/2013 11.12. Analytiikka & tuotekehitys Prosessit, ravitsemus & aistittava laatu Kalateollisuus Tuotanto, pakkaaminen & logistiikka Raaka-aineet & lisäaineet Sopimusvalmistus Hygienia & jäljitettävyys Lihateollisuus Yrittäjyys, markkinointi & koulutus n Mikäli haluat kirjoittaa lehteen, ota hyvissä ajoin yhteyttä toimitukseen, jotta kirjoitukselle voidaan varata tilaa. Kunkin numeron sisältö päätetään jo noin kolme kuukautta ennen lehden ilmestymistä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Kirjoituksista ei makseta palkkioita. Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä mielipiteistä vastaa niiden laatija. n Kehittyvä Elintarvike -lehteä julkaisee Elintarviketieteiden Seura r.y. (ETS). Se on maamme suurin elintarvikealan yhdistys. Seura toimii yhdyssiteenä tutkimuksen ja teollisuuden välillä ja kattaa elintarvikekemian, -teknologian ja -ekonomian sekä ravitsemuksen ja biotekniikan alueet. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 5 n KOLUMNI Kuva: anne hyTönen Tennistä vai jalkapalloa? Selkeästi esillä oleva tieto elintarvikkeen alkuperästä on tärkeä kuluttajan valintoja ohjaava tekijä. Alkuperä itsessään ei kuitenkaan välttämättä kerro mitään tuotteen laadusta, vaan vain sen, mistä tuote tai raaka-aine on peräisin. Mietityttää, kuinka meidän omaperäiset ja juurilleen uskolliset suomalaiset tuotteemme säilyttävät paikkansa kaupan hyllyllä, kun kilpailu on kovaa globaalien, geneeristen ja standardoitujen tuotteiden joukossa. Euroopan unionilla on olemassa tällä hetkellä kaksi laatujärjestelmää maataloustuotteille ja elintarvikkeille. Toinen koskee luomutuotantoa. Toinen on maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden nimiä suojaava EU:n nimisuojajärjestelmä, jonka puitteissa nimet voidaan suojata alkuperänimityksinä, maantieteellisinä merkintöinä tai aitoina, perinteisinä tuotteina. EU:n nimisuojajärjestelmän piiriin voi päästä tuote, jota on valmistettu tai tuotettu perinteisesti tietyllä alueella tai tietyllä valmistusmenetelmällä useamman sukupolven ajan. Suojauksen tavoitteena on edistää monipuolista maataloustuotantoa, suojata tuotenimiä väärinkäytöltä ja jäljittelyltä sekä antaa kuluttajille tietoa tuotteen erikoisluonteesta. Nimisuojamerkinnät ovat samojen immateriaalioikeuslakien piirissä kuin tavaramerkit. Kummatkin ovat osoitus tuotteen laadusta ja niiden käytön valvonnasta. Immateriaalioikeuksien osalta on käytännössä kyse aineettomista oikeuksista, kuten hyvästä maineesta. Immateriaalioikeuksien hallinta on oiva työkalu maineen rakentamiseen ja osa liiketoiminnan strategista päätöksen tekoa, millä voi olla laajemmin vaikutusta vaikka koko yhteiskuntaan. Mainekin voi nimittäin olla luonteeltaan kollektiivinen (engl. collective reputation). Tästä nimisuojassa on pohjimmaltaan kyse. Suojaa haetaan yhdessä joidenkin muiden kanssa laa- 6 dultaan ja maineeltaan erityiselle tuotteelle. Kollektiivinen maine tarkoittaa tässä yhteydessä myös sitä, että nimisuojan saanut tuote on laatumielikuvaltaan välittömästi samassa sarjassa Roquefort-juuston, samppanjan ja Parman kinkun kanssa. Yksittäinen yritys ei voi yksin hakea nimisuojausta. Portugalilaisen kollegan mukaan tavaramerkit ovat tenniksen peluuta ja nimisuoja jalkapalloa. Tässä tulee meille yksilölajeista pitäville suomalaisille ehkä se hankalin paikka. Pitäisi nähdä oman etupiirin ulkopuolelle ja koota erilaisista toimijoista koostuva joukkue kasaan. Millainen voisi olla järkevä suomalainen tai pohjoismainen nimisuojastrategia? yli tuhat tuotetta, ja määrä kasvaa tasaisesti koko ajan. Nimisuojatuista tuotteista suurimmat ryhmät muodostavat tällä hetkellä juustot, hedelmät ja vihannekset, liha ja lihajalosteet sekä oliiviöljyt. Suomalaisia tuotteita rekisterissä on kahdeksan. Suosittelen ottamaan nimisuojajärjestelmästä tarkemmin selvää, jos vähänkin kiinnostaa eurooppalainen yhteistyö, suomalaisten tuotteiden vienti ulkomaille tai Suomen kehittäminen houkuttelevana ruokamatkailumaana. Nimisuojajärjestelmän tukemana suomalaisia tuotteita voisi myydä maailmalla tai tehdä suomalaista ruokakulttuuria laajemmin tunnetuksi olemalla mukana erilaissa yhteispromootioissa. Tarvittaisiin vain lisää suomalaisia nimisuojatuotteita ja resursseja hakemusten eteenpäin viemiseen Suomen päässä. Tällä hetkellä hakuprosessissa on jo pitkällä kaksi suomalaiseen järvikalaan liittyvää hakemusta: Kitkan Viisas ja Puruveden Muikku. Mutta kaikki riippuu nyt vähän siitä, kumpi peli valitaan, tennis vai jalkapallo. n Marjo Särkkä-Tirkkonen erikoissuunnittelija Mutta heittäydyn hetkeksi idealistiksi: lihaala Suomessa haastaa Parman kinkun ja yhdistyy hakemaan suojausta Suomalaiselle Saunapalvikinkulle. Maitopuolella taas yhdistytään suojaamaan Suomalainen Leipäjuusto ja leipomosektorilla Suomalainen Ruisleipä. Ja ai niin, myös multi-country-hakemukset ovat mahdollisia, ja Suomi, Ruotsi ja Norja hakevat yhdessä pohjoismaisille metsämarjoille nimisuojia. Millainen voisi olla järkevä suomalainen tai pohjoismainen nimisuojastrategia? EU ylläpitää nimisuojatuotteista DOOR-tietokantaa. Tietokannassa on tällä hetkellä reilusti Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti Kehittyvä Elintarvike 24. vuosikerta Aikakauslehtien liiton ISSN-L 0787-8273 jäsenlehti ISSN 0787-8273 (Painettu) ISSN 2323-458X (Verkkojulkaisu) JULKAISIJA Elintarviketieteiden Seura r.y. TOIMITUS PL 115, 00241 Helsinki p./f. (09) 547 47 00 [email protected] www.kehittyvaelintarvike.fi PÄÄTOIMITTAJA Raija Ahvenainen-Rantala [email protected] p. 044 082 6118 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Pirjo Huhtakangas [email protected] p. 040 822 1370 AVUSTAJAT Anne Haikonen Anna Hillgrén Heikki Manner Kaisu Meronen Mari Sandell Jari Toivo Virpi Varjonen/Tanska Ari Virtanen/Etelä-Korea TOIMITUSKUNTA NEUVOTTELUKUNTA Raija Ahvenainen-Rantala Anneli Hautaniemi Pirjo Huhtakangas Heikki Manner Kari Solala Marjo Särkkä-Tirkkonen Erkki Vasara Juha Ahvenainen Sampsa Haarasilta Eila Järvenpää Matti Kalervo Eeva-Liisa Lehto Merja Leino Jussi Loponen Janne Sallinen Tarja Suomalainen Marleena Tanhuanpää Jari Toivo Tervetuloa alan arvostetuimpaan tapahtumaan! Suomen suurin elintarvikealan koulutustapahtuma Elintarvikepäivä 2013 järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 7.5.2013. Tapahtuma kokoaa jälleen tuhat alan asiantuntijaa kuulemaan huippualustajia, jotka tarjoavat uusia ajatuksia, caseja ja tiedon päivitystä kuudessa rinnakkaisohjelmassa Runsaasti teemoja – pääpuhujana professori Pekka Mattila Muutos on jatkuvaa ja se heijastuu kaikkialle: yrityksiin, kuluttajiin ja koko elintarvikeketjuun. Kasvu kypsillä, keskittyneillä markkinoilla on haasteellista. Ovatko yritykset riittävän ketteriä reagoimaan muutoksiin nykyisillä liiketoimintalogiikoillaan? Millä tavalla asioita tulisi johtaa, jotta muutokset kääntyvät kilpailueduiksi ja kasvuksi sekä yrityksen että yksilön näkökulmasta? Muutosjohtamisen, avoimen innovaation ja strategisen ketteryyden äärelle kuulijat johdattelee Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun vieraileva markkinoinnin professori ja Aalto Executive Educationin toimitusjohtaja, VTT Pekka Mattila. Pääpuheenvuorojen lisäksi rinnakkaisohjelmat tarjoavat kiinnostavia ja ajankohtaisia teemoja markkinointiviestinnästä, lainsäädännöstä, kansainvälistymisestä, vastuullisuudesta sekä tieteen, tutkimuksen ja kehityksen aihepiireistä. Päivi Tähtinen ILMOITUSMYYNTI Infoteam Oy p. (09) 441 133 f. (09) 447 427 [email protected] ULKOASU Mari Kivi PAINO Vammalan Kirjapaino Oy TILAUSHINTA 2013 Kestotilaus 59€/vsk. Tule verkottumaan ja tue alan tutkimusta! Elintarvikepäivässä tärkeää on myös kollegoiden tapaaminen ja uusien kontaktien solmiminen. Ensi keväänä siihen on varattu entistäkin paremmat mahdollisuudet. Päivä huipentuu Tähtituote 2013 -kilpailun voittajan julkistukseen ja yhdessäoloon juhlabuffetin äärellä. määräaikaistilaus 65€/vsk. oppilaitokset 48€/vsk. irtonumero 9,50€ + postituskulut vähintään 10 kpl jälkitilaus 2,50€/kpl + postituskulut Hintoihin lisätään arvonlisävero Elintarvikepäivän järjestää Elintarvikkeiden Tutkimussäätiö yhteistyössä Elintarviketeollisuusliiton kanssa. Päivän tuotto jaetaan elintarvikealan tutkimukseen. KANSIKUVA Plugi LEHDEN TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET SEKÄ ETS R.Y:N JÄSENASIAT Elintarviketieteiden Seura ry. Anna Kojo assistentti-taloudenhoitaja PL 115, 00241 HELSINKI p. 050 337 1070, f. (09) 547 4700 [email protected] www.ets.fi Olet lämpimästi tervetullut laadukkaaseen ja edulliseen tapahtumaan. Ilmoittautuminen on alkanut Voit ilmoittautua osoitteessa www.elintarvikepaiva.fi Elintarvikkeiden Tutkimussäätiö e-mail: [email protected] www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 7 n ALKUPALOJA Tähtituote 2013 -kilpailu heijastaa ajan kuluttajatrendejä Tähtituote 2013 -kilpailu etsii jälleen elintarviketeollisuuden valovoimaisinta vähittäiskaupassa myynnissä olevaa tuoteinnovaatiota. Elintarviketeollisuusliiton vuodesta 1989 järjestämä kilpailu palkitsee vuosittain yrityksiä onnistuneesta tuotekehityksestä. Kilpailun tavoitteena on lisätä uutuustuotteiden tunnettuutta ja esitellä suomalaisyritysten tuotekehityksen tuloksia. Tänä vuonna voittoa tavoittelee yhteensä kolmisenkymmentä viime vuoden aikana myyntiin tullutta tuotetta. – Elintarviketeollisuus muokkaa ja ylläpitää suomalaista ruokakulttuuria kuuntelemalla kuluttajia ja innovoimalla uusia tuotteita markkinoille. Tähtituote-finalistit ovat joka vuosi heijastaneet ajassa vallitsevia trendejä. Viime vuoden teemoja olivat esimerkiksi tuotteiden luonnollisuus ja vaivattomuus. On innostavaa nähdä, mikä tänä vuonna nousee pinnalle, raadissa mukana oleva Elintarviketeollisuusliiton johtaja Marleena Tanhuanpää toteaa. Asiantuntijaraati ja kuluttajat valitsevat yhdessä voittajan Ruoka-alan ammattilaisista koostuva asiantuntijaraati arvioi helmi-maaliskuun aikana kilpailuun osallistuvien tuotteiden innovaatiota, aistittavaa laatua ja kaupallisia näkymiä ja valitsee joukosta finalistit. Tänä vuonna raadissa vaikuttavat pääsihteeri Juha Beurling (Kuluttajaliitto ry), ruokasivuston pitäjä Kati Jaakonen (Hellapoliisi), professori Marja Mutanen (Helsingin yliopisto), johtaja Anu Ora (Suomen Lähikauppa Oy), free lance -toimittaja Suvi Rüster, johtaja Eeva-Liisa Ryhänen (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT), kokki Jyrki Sukula ja johtaja Marleena Tanhuanpää (ETL). Finalistit ja asiantuntijaraadin perustelut julkaistaan Elintarviketeollisuusliiton kotisivuilla myöhemmin keväällä. Kuluttajat valitsevat finalisteista oman suosikkinsa yleisöäänestyksessä. Tähtituote 2013 -voittaja ratkeaa puolik- si raadin arvion ja puoliksi yleisöäänestyksen perusteella. Voittaja julkistetaan 7.5. Elintarvikepäivässä Helsingin Messukeskuksessa. – Tähtituote-voittaja erottuu kaupan hyllyltä ansaitsemallaan tähtitunnuksella. Lisäksi tuote saa myös runsaasti positiivista näkyvyyttä mediassa, Tanhuanpää kertoo. Vuoden 2012 Tähtituote oli Linseed Oy:n VALO 24h paahdettu rouhittu pellava + mustikka. Kilpailun tuloksen laskennassa asiantuntijaraadilla oli ensimmäistä kertaa 50 prosentin ja yleisöäänestyksellä 50 prosentin painoarvo. Yleisöäänestyksessä annettiin yhteensä yli 3000 ääntä. n lisätietoja: www.etl.fi/tahtituote Uusi banaanilaji nimettiin suomalaisen mukaan Linkosuo investoi Merikapteeni ja amatöörikasvitieteilijä Markku Häkkinen ymmärsi jo kauan sitten luonnonvaraisten banaanien merkityksen maailman ravinnontuotannolle. Nyt hänen löytämänsä uusi laji on saanut tieteellisen nimen Musa haekkinenii. Banaani on maailman viidenneksi tärkein ravintokasvi, joten viljeltyjen kantojen pitäminen elinvoimaisina on ensiarvoisen tärkeää. Viljeltävien lajien elinvoimaa ja tautien sietokykyä voidaan lisätä risteyttämällä niitä villien lajien kanssa. Merikapteeni Markku Häkkinen on tutkinut banaanilajeja lähes 40 vuotta ja tehnyt toistakymmentä tutkimusmatkaa Kaakkois-Aasiaan luonnonvaraisten banaanien elinalueille. Eräällä Vietnamin retkellään Häkkinen epäili löytäneensä uuden banaanilajin. Lajinäyte tutkittiin kahdessa arvostetussa luonnontieteellisessä museossa tarkkojen taksonomisten menetelmien mukaan ja kävi ilmi, että laji oli tieteelle uusi. Se sai nimensä löytäjänsä mukaan. Musa haekkinenii on pieni banaanilaji, joka kasvaa vain puolitoistametriseksi. Sen oranssi hedelmä ei sovi ihmisravinnoksi, mutta linnuille ja apinoille se kelpaa. Uutta banaanilajia 8 kasvatetaan tällä hetkellä vain Pariisin kasvitieteellisessä puutarhassa. Uuden banaanilajin kuvaus julkaistiin kasvitieteellisessä Phytotaxa -lehdessä. n Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi uusiin tiloihin Linkosuo Oy investoi 3,7 miljoonaa euroa leipomon uusiin tiloihin ja linjastoihin. Laajennuksen rakennustyöt käynnistyvät keväällä 2013. Uudet uunit ja muut laitteet saapuvat syksyllä, ja ensi vuoden lopulla tuotanto käynnistyy uusissa tiloissa. Investoinnilla kolminkertaistetaan kuivaleipätuotteiden ja leipä-snacksien valmistuskapasiteetti. Näiden tuotteiden myynti kotimaassa kasvaa ja muodostaa tällä hetkellä noin 50 prosenttia Linkosuon leipomon myynnistä. Suomessa Linkosuolla on noin 80 prosentin markkinaosuus kuivaleivän myynnistä. Vienti on uusi kivijalka tulevaisuuden toiminnassa, sillä ruistuotteiden arvostus kasvaa jatkuvasti. Tätä varten syksyllä 2012 palkattiin tuotekehitykseen ja myyntiin uusia työntekijöitä. Tällä hetkellä Snacksejä ja RuisSipsejä viedään Pohjoismaihin, Baltiaan, Venäjälle ja Keski-Eurooppaan. n Koululaisryhmät tutustuivat elintarviketeollisuuteen Elintarviketeollisuusliitto tarjosi yhdessä jäsenyritystensä kanssa koululaisille mahdollisuuden tutustua elintarviketeollisuuden yrityksiin ja työtehtäviin tammikuussa pidetyssä elintarviketeollisuuden esittelypäivässä. Esittelypäivä oli suunnattu elintarvikealasta kiinnostuneille, ammatinvalintaa pohtiville 8.–9.-luokkalaisille ja lukiolaisille sekä heidän opettajilleen. Tapahtumassa oli mukana 15 tuotantolaitosta ja siihen osallistuu 19 koululaisryhmää. Vierailun aikana koululaiset kuulivat yrityksen toiminnasta ja uravaihtoehdoista. Suomen neljänneksi suurin teollisuudenala työllistää 32 500 henkeä noin 1900 toimipaikassa. Tuotantoa on kaikkialla Suomessa, ja työpaikkoja löytyy niin suurista kuin pienistäkin yrityksistä. Elintarviketeollisuudessa aukeaa työpaikka arviolta 3500 uudelle osaajalle, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä. Elintarviketeollisuuden ammatteihin voi tutustua myös verkossa uusien ammattiesittelyvideoiden kautta osoitteessa www.maistuvaammatti.fi/videot. n Omavaraisuus ei riitä ruokaturvan mittariksi Omavaraisuus ei ole riittävä mittari suomalaiselle ruokaturvalle, kertoo MTT:n tuore tutkimus Suomen ruokaturvan ja elintarvikehuollon nykytila ja tulevaisuuden näkymät. Suomen maatalous ja elintarviketeollisuus pystyvät normaalioloissa vastaamaan kuluttajien tarpeisiin hyvin eli omavaraisuusaste on ruuantuotannossa varsin korkea. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä ruokaturvan mittari, sillä kotimainen ruuantuotanto on riippuvainen tuontipanoksista, kuten lannoitteista, polttoaineista ja työkoneista. Energia- ja öljyriippuvaisessa talousjärjestelmässä ruokaturva on vahvasti sidoksissa energiansaannin turvaamiseen. – Energian, erityisesti sähkön huoltovarmuuden sekä tieto- että muun liikenteen infrastruktuurin ja pandemiavalmiuden ylläpitäminen edesauttavat myös elintarvikeketjun selviytymiskykyä, professori Jyrki Niemi MTT:stä kertoo. n NÄINÄ AIKOINA ON PAREMPI OLLA AINA PAREMPI. Vahvista osaamistasi Metropolian aikuiskoulutuksessa Uusittu opas pienteurastamoille Ruoka-Suomi -teemaryhmä on julkaissut uuden oppaan pienteurastamon sivutuotteiden hyödyntämisestä ja hävittämisestä. Opas on tarkoitettu selkeyttämään pienteurastustoimintaan liittyvien sivutuotesäädösten soveltamista käytäntöön. Opas on toteutettu yhteistyössä MMM:n, Eviran ja MTT:n asiantuntijoiden kanssa, ja siinä on huomioitu vuonna 2012 uudistunut sivutuotelainsäädäntö. Opas on sähköisessä muodossa sekä Eviran (www. evira.fi) että Ruoka-Suomen (www.ruokasuomi.fi) kotisivuilta. n Mitään ei voi osata liian hyvin. Metropolian aikuiskoulutuksen avulla olet entistä valmiimpi kohtaamaan työelämän haasteet muuttuvassa ja kehittyvässä maailmassa. Meillä voit suorittaa työn ohessa seuraavan tutkinnon: Bio- ja elintarviketekniikan insinööri (AMK) suuntautumisvaihtoehtoina: • elintarviketuotanto ja bioprosessit • biolääketeknologia* Koulutus on suunnattu sinulle, jolla on vähintään kahden vuoden yleinen työkokemus. *suuntautumisvaihtoehto toteutuu, mikäli osallistujia tulee tarpeeksi Hae opiskelemaan kevään yhteishaussa 4.3.–3.4.2013. Lisätietoja: metropolia.fi/haku Kulttuuri, liiketalous, sosiaali- ja terveysala, tekniikka ja liikenne www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 9 n ALKUPALOJA Kuva: leipäTiedoTuS Tattari on tulevaisuuden kasvi Tattari käyttää tehokkaasti maaperän fosforia hyväkseen, ja sillä on hyödyllisiä terveysvaikutuksia muillekin kuin keliaakikoille. Tattarin viljelyä ja laatua on tutkittu MTT:n Tattarituotannon kehittäminen Ylä-Pirkanmaalla -hankkeessa. – Tattaria voi hyvällä syyllä kutsua tulevaisuuden kasviksi, sillä se on panosten suhteen vaatimaton ja siemenissä on monia terveysominaisuuksia, kuvailee erikoistutkija Marjo Keskitalo. Vuonna 2012 tattarinviljelystä jäi euroja viivan alle välittömien kustannusten jälkeen saman verran kuin monien muidenkin erikoiskasvien viljelystä. Tattari on luontaisesti gluteeniton ja sopii keliaakikoille ja muille gluteenitonta ruokavaliota noudattaville. Siinä on ravitsemuksen kannalta hyvä aminohappokoostumus. Tattari on myös hyvä antioksidanttien lähde. Lisäksi sen kuitujen ja sokereiden on todettu vaikuttavan terveyttä edistävästi mm. sokeriaineenvaihduntaan ja seerumin kolesteroliin. Leivonnassa tattarin gluteiinittomuus on sekä etu että haaste. Tattarista saadaan leipomotuotteisiin kuitua ja muita hyviä ravintoaineita sekä makua, mutta tattarin koostumus ei sellaisenaan riitä hiivalla nostatettujen taikinoiden kuohkean rakenteen säilyttämiseen. Leivonnassa on käytettävä normaalista poikkeavia valmistusteknologioita tai lisättävä taikinaan muita rakennetta tukevia valmistusaineita. Muunlaisiin taikinoihin tattarijauhot ja muut jakeet soveltuvatkin paremmin. n Juomatölkkitehdas Mäntsälään Maailman johtaviin juomatölkkivalmistajiin kuuluva Rexam on avannut uuden tölkkitehtaan Mäntsälään. Tehdas on Rexamin ensimmäinen tuotantolaitos Suomessa ja edustaa noin 82 miljoonan euron investointia kolmen vuoden aikana. Uusi tehdas työllistää noin 100 henkilöä. Rexamin toimitusjohtaja Graham Chipchase avasi ensimmäisen kahdesta suunnitellusta tuotantolinjasta, ja toisen tuotantolinjan suunnitellaan valmistuvan vuonna 2014. Tuolloin Mäntsälässä tuotetaan 330 ja 500 millilitran alumiinitölkkejä. Mäntsälä laitoksen tehtaanjohtajana työskentelee Jussi Parkkali. n Cision listasi Suomen ruokablogit Medianäkyvyyden ja viestintäpalvelujen asiantuntija Cision listasi Suomen ruoka-aiheisten blogien kymmenen kärjen. Vuoden 2013 ensimmäinen blogilistaus koottiin ruoka-aiheisista blogeista, joiden kirjo on Suomessa hyvin laaja. Tämänkertaisen listauksen kärkeen nousi oululaisen pariskunnan ylläpitämä Pastanjauhantaa-blogi. Monipuolisia reseptejä ja muita ruoka-aiheisia postauksia sisältävä Pastanjau- 10 hantaa on jo pitkään lukeutunut Suomen suosituimpiin ruokablogeihin. Kakkossijan nimiinsä vienyt Campasimpukka-blogi koostuu pääosin värikkäällä kuvamateriaalilla elävöitetyistä ruoanvalmistusohjeista. Kolmanneksi listattu Siskot kokkaa -blogi keskittyy postauksissaan reseptien ja käytännön vinkkien jakamiseen. n Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Tuottavuus ei ole iästä kiinni Tuottavuus ei ole iästä kiinni, vaan siitä, miten työt on järjestelty. Näin sanoo professori Juhani Ilmarinen, joka on kirjoittanut TTK:n uuden Työhyvinvointia kaikille sukupolville -verkkojulkaisun. Tuottavuus ja työn laatu yleensä paranevat iän myötä. Tuleeko huipputaso 45 vai 55 vuoden tai jossain muussa elämänvaiheessa, riippuu muun muassa työtehtävistä. Ikääntymisen vaikutukset ihmisen työkykyyn tunnetaan hyvin. Noin 60 prosentilla työkyky säilyy jokseenkin muuttumattomana työuran aikana, noin 10 prosentilla se paranee ja vajaalla 30 prosentilla heikkenee. Monet ihmisen ominaisuudet vahvistuvat iän myötä. Seniorien vahvuuksia ovat muun muassa kyky ajatella strategisesti, terävä-älyisyys, harkitsevaisuus, viisaus, kyky pohdiskella ja perustella, elämänhallinta, kokonaisvaltainen hahmottaminen, kielenkäytön hallinta, korkea oppimismotivaatio, sitoutuminen työhön, uskollisuus työnantajaan ja työkokemus. Nuorten into ja ennakkoluulottomuus sekä varttuneimpien luotettavuus ja uskottavuus on raudankova yhdistelmä. Nuoret tarvitsevat valmentajaa, seniori arvostajaa. Nuoret, keskiikäiset ja vanhemmat ovat yhdessä voittamaton yhdistelmä. n Ravintola-alalle selkokielinen ammattisanasto Ravintola-alan selkokielinen ammattisanasto keittiön käyttöön on valmistunut. TTS julkaisee myöhemmin tänä vuonna vastaavan sanaston ravintolasaliin ja baariin. Nämä saavat rinnalleen netti-/mobiilipelin. Hotelli-, ravintola- ja matkailualojen koulutuksissa maahanmuuttajien osuus kasvaa. TTS:ssa on vuoden 2012 lopussa valmistunut kuvasanakirja, jossa kuvien ja selkosuomenkielisten selitysten opastamana selitetään keittiön laitteita ja ruuanvalmistusmenetelmiä. Kirja on tarkoitettu alan maahanmuuttajaopiskelijoille, kouluttajille ja työssäoppimisen ohjaajille helpottamaan keskinäistä vuorovaikutusta. Vuonna 2013 TTS:ssa tullaan toteuttamaan vastaavanlainen kuvasanakirja ravintolasaliin ja baariin. n Nopeat ja luotettavat laitteet vilja- ja rehuanalytiikkaan Ammattitaitoinen huoltopalvelu Helsingissä, Seinäjoella ja Oulussa Infratec 1241 • vilja-analysaattori, joka voidaan liittää Suomessa toimivaan viljaverkkoon • valmiit kalibroinnit ohralle, kauralle, vehnälle, rukiille, rypsille ja herneelle • mitattavat parametrit: proteiini, kosteus, tärkkelys ja hehtolitrapaino kokojyvästä Infratec Sofia • vilja-analysaattori pienemmille vastaanottopisteille ja tiloille • mitattavat parametrit: kosteus ja proteiini kokojyvästä • kalibroinnit ohralle ja vehnälle, myös kauran ja rukiin kosteus mitattavissa DS2500 NIR • NIR - analysaattori rehujen valmistajille ja meijeriteollisuuteen • aallonpituusalue 400 -2500 nm • laaja valikoima valmiita kalibrointeja; mitattavat parametrit esim. rasva, proteiini, kosteus, kuitu, tuhka, sulavuus ja aminohapot • soveltuu myös nestemäisten ja viskoosien näytteiden mittauksiin www.ordior.fi | [email protected] | +358 9 530 8000 Tervetuloa tutustumaan ORDIOR:n laajaan tuotevalikoimaan Chembiossa 20-21.3.2013! Osasto: 6c39 n AJANKOHTAISTA Luomulaadulle laaditaan oma määritelmä Luomulaadulle laaditaan oma määritelmä, koska markkina kasvaa ja laajenee yhä jalostetumpiin elintarvikkeisiin. Käytännön työkalu arviointiin Luomututkimuksen kansainväliseen yhteistyöhön keskittyvän The International Research Association for Organic Food Quality and Health (FQH) -ryhmän tutkija Johannes Kahl Kasselin yliopistosta esitteli luomujatkojalostuksen konferenssin laatu-työpajassa tutkimusryhmän ehdotusta käytännönläheiseksi työkaluksi luomulle ominaisen laadun arvioimiseen. Työkalu sisältää neliportaisen kehikon laadunarvioinnille. Laadun näkökulmille, tuotantoprosessiin tai tuotteeseen liittyvälle laadulle, määritellään kriteereitä, kuten vaikkapa nautinnollisuus. Kriteereille taas etsitään sopivat indikaattorit, esimerkiksi aistittavat ominaisuudet, joiden arviointiin määritellään parametrit ja metodit. Näiden jatkotyöstäminen on kunkin alan asiantuntijoiden tehtävä. Ehdotus lähtee kokonaisvaltaisemmasta tavasta lähestyä laatua. Taustalla on erilainen tutkimusote. Esimerkiksi kun bio- teknologiassa keskitytään yksittäisten ainesosien tarkasteluun, luomussa halutaan tarkastella tuotteiden ominaispiirteitä yhtenäisenä kokonaisuutena. Toisaalta luomututkimuksessa käytetään lähestymistapaa, jossa hyödynnetään monia erilaisia tutkimusnäkökulmia, joiden avulla tutkimuskohteesta muodostetaan kattava yhtenäinen kokonaisnäkemys. Tutkimusmenetelmiä voidaan hyödyntää eri tieteenaloilta kuten sosiologiasta, ekonomiasta tai ympäristötutkimuksesta. Maidon lämpökäsittelymenetelmien vertailu mallina Laadunarvioinnin työkalua testataan ja kehitetään alan toimijoiden kanssa yhteistyössä. Esimerkkinä tutkimuksessa hyödynnettiin maidon lämpökäsittelymenetelmien vertailututkimusta, jossa arvioitiin käsittelyjen vaikutusta erilaisilla maidon ravitsemuksellisuuteen liittyvillä parametreilla. Vertailu osoitti, miten muutamilla maidon koostumusta mittaavilla parametreilla voidaan arvioida eri lämpökäsittelymenetelmien aiheuttamaa laadun heikkenemistä. Teoreettista pohjaa laadun määrittelyyn kehitettiin kuunnellen kuluttajien ja alan toimijoiden tarpeita ja tavoitteita yhteisissä Kuva: erKKi pöyTäniemi Luomulaadun määritelmää käsiteltiin marraskuussa 2012 pidetyssä luomujatkojalostuksen konferenssissa Saksan Frankfurtissa. Luomualan toimijoiden ja tutkijoiden yhteistyönä järjestetyn konferenssin teemoina olivat luomun laatu, kestävä kehitys ja luotettavuus. Luomumarkkinoilla on noussut tärkeäksi teemaksi uskottavuuden ja yhtenäisen ajattelutavan säilyminen läpi tuotantoketjun. Ongelmaksi on muodostunut luomumaataloudesta tuttujen periaatteiden soveltaminen elintarvikejalostukseen. Esimerkiksi luomuyhdistysten maailmanlaajuinen kattojärjestö IFOAM on listannut luomun periaatteiksi terveellisyyden, ekologisuuden, huolenpidon ja reiluuden. Siihen, miten näitä ymmärretään ja toteutetaan jatkojalostuksessa, toivotaan työkaluja luomun omista, yhteisistä laatukriteereistä. Kansainvälinen luomuruuan määritelmä asettaa tavoitteeksi tuottaa korkealaatuista ruokaa, joka on ihmiselle terveellistä. Terveellisyys pohjautuu luomussa WHO:n määritelmään terveellisyydestä kokonaisvaltaisena fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena hyvinvointina. Tässä näkemyksessä terveys nähdään ennemminkin prosessina kuin sen lopputuloksena, fyysisenä tilana. Saksan suurimman luomutukun ja -kauppaketjun Alnaturan laatupäällikkö Isabell Kuhl, Kasselin yliopiston tutkija Johannes Kahl ja hollantilaisen elintarvikejätti Royal Wessanen holding-yhtiön luomun tuotekehitys- ja laatujohtaja Laurence Beck pohtivat luomun laatua työpajassa. 12 Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi työpajoissa. Toisaalta tarvitaan selkeä laadullinen ero tavanomaiseen, toisaalta liian tiukka näkemys tukahduttaa kehityksen. Työlle asetettiin tavoitteeksi, että laadun määrittelyn ja laadunarvioinnin on tuettava jalostusmenetelmien arviointia ja uusien tuotantomenetelmien kehittämistä luomun tavoitteiden pohjalta. Tavanomaiseen laatuajatteluun verrattuna tuodaan mukaan uusia näkökulmia, jotka tukevat luomujatkojalostuksen kehitystä sen omien tavoitteiden mukaisesti. Luomulaadun erityispiirteet esiin Tutkimuksessa täsmennettiin uutta laajempaa viitekehystä kuvaamaan luomulaadun ominaispiirteitä, jotta luomun periaatteet ja erilainen lähestymistapa voisivat näkyä laadun määrittelyssä. Taustaaineiston perusteella luomutuotannon perustana olevat periaatteet ovat luonnollisuus, terveellisyys, kestävä kehitys, sekä tuotteen että tuotantoprosessin tarkastelu ja systeeminen lähestymistapa. Se hyödyntää luonnontieteissä käytössä olevaa analyyttistä lähestymistapaa, mutta myös synteettistä, kokonaisnäkemykseen pyrkivää lähestymistapaa. Tässä laatutarkastelussa on huomioitu kuluttajalähtöiset ulkoiset laadun kriteerit, jotka liittyvät yleensä tuotantoprosessiin, kuten kestävän kehityksen mukaiset tavoitteet. Itse tuotteeseen liittyviä laadun kriteerejä voivat olla myös aineettomat kriteerit kuten kuluttajien luottamus. Erityisesti luomua kuvaavia kriteerejä ovat elämää ylläpitävät ominaisuudet, luomun kokonaisvaltainen yhtenäisyys ja aitous. Vaikka nämä mainitaan EU:n luomusäännöissä, niille ei ole selkeitä määritelmiä. Tutkimuksen tehtävänä on luoda pohjaa sen ymmärtämiselle, mistä näissä laatukriteereissä on kysymys ja miten niiden toteutumista voidaan mitata. Vuoden 2012 työpajojen pohjalta muokattu uusi versio työkalu-suunnitelmasta lähetetään alan toimijoiden kommentoitavaksi maalis-toukokuun aikana alan oman teknologiayhteisön TP Organicsin kautta (www.tporganics.eu). n Marja Nuora Kirjoittaja seuraa ja kommentoi luomutapahtumia yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksella ja ylläpitää luomusalonki.fi -sivustoa. artikkeli on kirjoitettu maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa luomujatkojalostus vauhtiin -hankkeessa. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 13 n AJANKOHTAISTA Uusi laskentasuositus auttaa ilmastovaikutusten vähentämisessä ja viestimisessä Luotettava tieto tuotteiden ilmastovaikutuksista auttaa kuluttajia tekemään ympäristöystävällisiä valintoja ja yrityksiä vähentämään päästöjä. Ohjeistus kattaa kaikki elintarvikeryhmät ja sisältää kaikki tuotteen ilmastovaikutukseen vaikuttavat tekijät alkutuotannosta kauppaan ja kotitalouksiin asti. − Tämäntasoista ohjeistusta ei ole vielä käytössä muualla maailmassa, MTT:n tutkija Hannele Pulkkinen kertoo. Kattavuutensa lisäksi suositus tarjoaa suomalaisille yrityksille yhtenäisiä ja yksityiskohtaisempia ohjeita kuin muut käytössä olevat hiilijalanjäljen laskentastandardit ja -ohjeet. Se ohjeistaa yrityksiä laskemaan olennaiset tiedot jokaisesta elinkaaren vaiheesta sekä erottamaan, milloin tiedot kerätään tuotteen tuotantoketjusta ja milloin voidaan käyttää kirjallisuustietoja. Esimerkiksi maatilojen merkittävimpien panosten ja tuotosten määristä sekä pääraaka-aineiden ja arvioitavan tuotteen jalostuksesta tulee suosituksen mukaan käyttää tiloilta kerättyä tietoa. Sen sijaan energian, polttoaineiden ja pakkausten tuotannosta riittävät kirjallisuustiedotkin. Suositus perustuu elinkaariarviointiin, jota käytetään tuotteiden ympäristövaikutusten selvittämiseen. Elinkaariarvioinnin avulla tarkasteltavan tuotteen tuotantoketjusta voidaan löytää ne olennaiset päästölähteet, joihin kannattaa puuttua, jotta ketjun päästöjä voidaan tehokkaasti vähentää. Vertailukelpoisuutta kuluttajille Nykyisin käytössä olevat standardit sisältävät useita mahdollisuuksia valintoihin. Tuloksia on vaikea tulkita, ja ne eivät ole 14 Kuva: aniTa polKuTie Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on kehittänyt Foodprinthankkeessa elintarvikkeiden ilmastovaikutusten laskentasuosituksen. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on kehittänyt Foodprint-hankkeessa elintarvikkeiden ilmastovaikutusten laskentasuosituksen. keskenään yhteismitallisia. Yritysten ja elintarvikkeiden vertailu on ollut kuluttajalle hankalaa. − Uudella menetelmällä saatavien tulosten yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus on merkittävä parannus. Laskennan luotettavuus on tärkeä arvo myös yrityksille. Suositusta onkin tehty tiiviissä yhteistyössä elintarvike- ja pakkausalan yritysten kanssa. MTT:n yhteistyökumppaneina ovat olleet muun muassa Fazer, HK Ruokatalo, SOK, Stora Enso ja Tanhuanpään tila, Pulkkinen selvittää. Fazer, HK Ruokatalo ja SOK laskivat suosituksen laatimisen yhteydessä ilmastovaikutukset kahdelle omalle tuotteelleen. Näin varmistettiin, että suositus on yrityksille mahdollisimman käytännöllinen ja yksiselitteinen. Ilmastovaikutusten hallinta osa vastuullisuutta Elintarvikkeiden ja niiden tuotantoketjujen ilmastovaikutusten laskenta ja hillintä sekä Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi niistä viestiminen ovat tulleet jäädäkseen niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Niistä on pikku hiljaa muodostumassa yrityksille arkista, ennakoivaa tekemistä. − Jo riskienhallinnan kannalta yritysten on tarpeen tuntea hyvin omien tuotteiden tuotantoketjut ja niiden ympäristöä rasittavimmat kohdat. Siksi laskentasuositukset tulevat hyvin todennäköisesti osaksi yritysten elintarvikkeiden ilmastovaikutusten laskentaa ja viestintää, MTT:n tutkimuspäällikkö Juha-Matti Katajajuuri ennakoi. Vastuullisesti toimivat edelläkävijäyritykset saavatkin kehitetyllä työkalulla kuluttajille luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa tuotteiden hiilijalanjäljestä. Lisäksi tiedon saanti koko ketjun ilmastovaikutuksista parantaa huomattavasti mahdollisuuksia kehittää koko elintarvikealan vastuullisuutta. − Laskentamalli parantaa suomalaisen ruuan kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla, joilla ympäristöasioiden merkitys vaikuttaa kasvavan. Kehitystyö jatkuu myös vesi- ja ravinnejalanjäljissä Yli kolme vuotta kestäneessä hankkeessa syntyi kansainvälisen ja kotimaisen tiedon, tieteellisyyden ja käytännöllisyyden yhdistävä suositus. Se perustuu elinkaariarvioinnin kansainvälisiin standardeihin, mutta tarjoaa suomalaiselle elintarvikealan yrityksille enemmän valmiita käytännön ratkaisuja laskennan helpottamiseksi. Laskentasuositus ohjeistaa sisällyttämään arviointiin myös elintarvikkeiden raaka-aineiden, kuten palmuöljyn ja soijan viljelyn aiheuttamat maankäytön muutokset. Arviointien yhteydessä tulee laskea myös niistä johtuvat päästöt. − Seuraavana etappina ovat kattavien ja luotettavien tietokantojen ja eri toimijoille soveltuvien yksinkertaisten laskurien kehittäminen, Katajajuuri kertoo jatkotoimenpiteistä. − Kehitystyötä on jatkettava myös vesi- • Kuvastaatuotteenkokoelinkaaren aikaistenkasvihuonekaasujen aiheuttamaailmastovaikutusta. • Ilmaistaanhiilidioksidiekvivalentteina,CO2-ekv. • Kasvihuonekaasujenilmastokuormituksetyhteismitallistetaankarakterisointikertoimienavulla. • Karakterisointikertoimet:hiilidioksidi =1,metaani=25,typpioksiduuli= 298. Elintarvikkeiden hiilijalanjälkiin eniten vaikuttavat tekijät • Lannoituksenaiheuttamamaaperän typpioksiduulipäästö • Kalkituksenaiheuttamamaaperän hiilidioksidipäästö • Viljelynmaankäytönmuutoksista aiheutuvatpäästöt • Märehtijöidenruuansulatuksenja eläintenlannanmetaanipäästöt • Eläintenrehunakuluttamienkasvien viljely • Lannoitteidenvalmistuksenpäästöt • Alkutuotannonjajalostuksenenergiankulutus • Jalostuksenraaka-aineenhyötysuhde • Kaupankylmäketjut • Raaka-aine-jaruokahävikkiruokaketjunkaikissavaiheissa • Ruuanvalmistusjakylmäsäilytys ja ravinnejalanjäljissä. Kehitystyössä on otettava huomioon yhä enemmän erilaisia näkökulmia, esimerkiksi luomutuotannon erityispiirteet. Haasteina ovat hiilen sidonnan, monimuotoisuuden ja eko- ja ihmistoksisten vaikutusten arvioinnin sisällyttäminen laskentaan, ravitsemusnäkökulman liittäminen ympäristötarkasteluihin ja laajemman kokonaisvastuullisuuden huomioon ottaminen. Näiden osa-alueiden kehittämistä tehdään jo osittain yhtenä päätavoitteena MTT:n Vastuullinen ruokaketju – hyvinvoiva kuluttaja -tutkimusalueella. n lisätietoja: hannele pulkkinen tutkija mTT [email protected] juha-matti Katajajuuri tutkimuspäällikkö mTT [email protected] www.mtt.fi/foodprint Ennustepankki elintarvikemenekin suunnitteluun Suurkeittiöiden elintarvikemenekin suunnittelussa ollaan jo pitkään oltu kummallisen haasteen edessä. Vaatimukset tiukentuvaan ketjunohjaukseen ovat parantaneet tuotteiden kulutuksen ennustettavuutta. Toisaalta sama trendi on lisännyt mittavia ja vaikeasti ennakoitavia menekkipiikkejä tavarantoimittajille ja elintarviketeollisuudelle, kun suuri määrä keittiöitä tilaa vaikkapa lihapullia samalle päivälle. Ongelmaa on yritetty ratkoa melko työläästi. Toimittajille on lähetetty ruokalistoja tai Excel-listauksia, mutta saavutettu ennustetarkkuus on jäänyt vaatimattomaksi. Logica Suomi Oy ja RELEX Finland ovatkin käynnistäneet kansallisen hankkeen (FS Ennustepankki), jossa ruokalistoista laskettuja tarve-ennusteita kerätään keskitettyyn ennustepankkiin ja jaetaan sieltä elintarviketoimittajille ja -valmistajille. Tämän mallin avulla tuotanto- ja toimitusketjussa päästään hyödyntämään tarkinta mahdollista tietoa tulevasta kulutuksesta mahdollisimman pienellä työmäärällä. – Ennustepankki tarjoaa merkittäviä hyötyjä. Hävikin määrä tuotanto- ja toimitusketjussa vähentyy, samoin aikaa vievä käsityö menekin suunnittelussa. Pikaisille suunnitelmamuutoksille ei myöskään ole enää yhtä suurta tarvetta. Pidemmällä aikavälillä suunnitelmallisempi toiminta tul- lee johtamaan myös kaikkien osapuolien parempaan kustannustehokkuuteen, RELEXin toimitusjohtaja Mikko Kärkkäinen arvioi. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa toimintamallia testataan johtavien ruokapalvelutoimijoiden sekä elintarvikevalmistajien ja -toimittajien kanssa. Pilottihanke toteutetaan kevään 2013 aikana. Mukana ovat elintarvikevalmistajista muun muassa HK Ruokatalo ja Saarioinen, keskusliikkeistä Tuko Logistics ja ruokapalveluiden tarjoajista Leijona Catering sekä Espoon ja Turun kaupungit. Osallistujat pitävät erityisesti hankkeen kokonaisvaltaisuudesta ja mahdollisuudesta parantaa kaikkien osapuolien toimintaa. – Tarkemman ja yhtenäisen tiedon avulla pystymme tehostamaan koko toimitusketjun toimintaa. Olen erityisen iloinen siitä, että tässä hankkeessa pyritään optimoimaan kokonaisuuksia ja tehdään yhteistyötä loppuasiakkaan eteen organisaatiorajoista välittämättä, summaa Tuko Logisticsin suunnittelupäällikkö Lauri Loikkanen. n lisätietoja: mikko Kärkkäinen toimitusjohtaja relex Finland [email protected] Ennusteiden jakomalli 1) Ruokapalvelut tekevät kulutusennusteen keskitetysti tarvesuunnittelulla. Kuva relex Finland Mikä on hiilijalanjälki? 3) Ennustepankista välitetään kullekin toimittajalle ja valmistajalle hänen tuoteidensa ennusteet 2) Asiakaskohtaiset kulutusennuseet siiretään ennustepankkii. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 15 n TEEMA PUHEENVUORO Kuva: jaana lindForS Oy Suomi Ab:n laboratoriotarina kaipaa trimmaamista Muutamia vuosia sitten yhdeltä johtamiskoulutuksen kurssilta jäi vahvasti mieleeni yhteen lauseeseen tiivistetty elämän viisaus: tarinoilla, elämyksillä ja tunnelmilla on arvoa. Työelämän eri kokemuksista syntyy tarinoita ja yritysten brändien sekä tuotteiden taustalta löytyy usein jokin tarina. Korostetaan, että tarinan pitää olla sen kuulijoille tai lukijoille uskottava. Voimmeko kertoa laboratorioalan toimijoille, asiakkaille ja kansalaisille uskottavan tarinan myös Oy Suomi Ab:n laboratoriosta vuonna 2013? Uskottavan laboratoriotarinan perustan rakentaisin ainakin osaavan ja hyvinvoivan henkilöstön, hyvän infrastruktuurin, jatkuvan ja tarpeita vastaavan menetelmäkehityksen sekä sertifioidun laatujärjestelmän varaan. Tämä kokonaisuus on pitänyt tai ainakin olisi pitänyt pystyä pitämään koossa kaiken sen myllerryksen keskellä, jota Oy Suomi Ab:n laboratoriotoiminta on saanut tai joutunut kokemaan uuden vuosituhannen alkuvuosina. Pomottamisesta aitoon vuorovaikutukseen Viime vuosina lukuisia selvityksiä on tehty esimerkiksi siitä, miten valtion ja kuntien laboratoriotoiminta pitäisi järjestää, miten lisätä niiden tuottavuutta, kannattavuutta ja koordinaatiota, keskittääkö vai hajauttaako laboratorioiden toiminta. Paljon hyvää on saatu aikaan, mutta runsaasti on myös tuhlattu voimavaroja luoden hämmennystä ja tyytymättömyyttä henkilöstön ja asiakkaiden keskuudessa. Kuitenkin yhä enemmän eri organisaatioissa puhutaan asiakaslähtöisestä toiminnasta sekä työntekijöistä tärkeimpänä voimavarana sekä heidän ydinosaamisestaan ja ydinkyvykkyydestä. Viimemainittu onkin johtamisen suurimpia haasteita, joka vaatii paljon, mutta onnistuessaan antaa myös paljon ja takaa organisaation jatkuvan kehittymisen ja menestymisen. Johtaminen voidaan jakaa kahteen päälajiin, 16 asioiden tai prosessien johtamiseen ja ihmisten johtamiseen. Asioiden johtamiselle tyypillistä on mm. suunnittelu, budjetointi, organisointi, päätöksenteko ja valvonta. Ihmisten johtamiselle keskeistä on suunnan näyttäminen, oikeudenmukaisuus, ihmisten motivointi ja innostaminen sekä oppimisedellytysten luominen ja osaamisen kehittäminen. Jatkuva menetelmäkehitys on osa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Usein operatiivinen johtaminen toimii, mutta henkilöstöjohtamisessa on vakavia puutteita. Korostaisin tulevaisuuden menestystekijänä strategista henkilöstövoimavarojen johtamista, jossa henkilöstön työhyvinvointi ja osaaminen sekä sen kehittäminen on kytketty organisaation kokonaisvaltaiseen strategiseen johtamiseen. Tällöin voimme kääntää ongelmia tavoitteiksi ja aidon vuorovaikutuksen kautta saamme henkilöstön luovuuden esiin. Näytteiden esikäsittelyyn uusia menetelmiä Laboratoriotoiminta on kallista, tarvitaan erikoistiloja ja mittauslaitteet maksavat maltaita. Monen organisaation ja yrityksen painiessa taloudellisissa vaikeuksissa hyvän laboratorioinfrastruktuurin ylläpito ja kehittäminen vaativat riskinottoa ja uskoa tulevaisuuteen. Tämän kivijalan laiminlyönti ei välttämättä tule esiin heti, mutta pidemmällä aikavälillä Oy Suomi Ab:n laboratorio notkahtaa pahasti ja kivijalka Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi murentuu. Mittauslaitteiden tuotekehitys on jatkuvaa, herkkyyttä tulee lisää, ohjelmistot kehittyvät, automaattinen näytteensyöttäjä kuuluu pakettiin ja laitteet ovat pienikokoisia. Missä on tutkimus- ja tuotekehityksen panostukset näytteiden esikäsittelyä nopeuttaviin menetelmiin tai laitteisiin? Niitäkin on, etenkin kliinisessä analytiikassa esimerkkejä löytyy. Elintarvike- ja ympäristöanalytiikassa olisi tilaa monikäyttöisille esikäsittelymenetelmille ja toimiville automaattisille esikäsittelylaitteistoille. Panostukset kohdistettava menetelmäkehitykseen Toimintaympäristön jatkuvasti muuttuessa kysyn, missä asioissa meidän on vielä ehdottomasti onnistuttava? Kemisteiltä vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä – menetelmäkehityksessä. Jatkuva menetelmäkehitys on osa tutkimusja kehittämistoimintaa, joka syventää osaamista, edistää uuden teknologian käyttöönottoa ja varmistaa laboratorion tulevaisuuden kilpailukyvyn. Valitettavan usein 2000-luvun laboratoriosta kuulen kommentin, että meillä menetelmäkehitykseen tai laitetekniikkaosaamiseen on panostettu viime aikoina vähemmän, kun työlle ei ole maksajaa. Toisin sanoen strategista liikkumavaraa ei ole tai sitä ei haluta käyttää laboratorion menestymisen kannalta kaikkein keskeisimmälle toiminnalle. Pysähdyn hetkeksi miettimään, miksi olemme olemassa, mistä otamme vastuun ja millaista tulevaisuutta haluamme? Voisiko jättää käynnistämättä jonkun itseään toistavan laboratorioselvityksen, kehittämishankkeen tai organisaatiojärjestelyn ja siirtää siihen arvioitu henkilötyövuosimäärä menetelmäkehityspankkiin? Pankista voisi sopivan hetken tullessa ottaa talletukset käyttöön, kehittää Oy Suomi Ab:n laboratoriossa uuden harmonisoidun ja standar- n LUKIJALTA Mättöä ja mässäilyä diin tai asiantuntijatarkastettuun julkaisuun perustuvan huolellisesti validoidun menetelmän tai viedä jo olemassa olevaa menetelmää tai laitetekniikkaa eteenpäin näytteiden läpimenoaikojen lyhentämiseksi ja kustannusten alentamiseksi. Toinen merkittävä havaintoni liittyy erikoisanalytiikan osaajien vähentyneeseen määrään, supistuneeseen osaamispohjaan ja jatkuvuuden varmistamiseen. Tästä voisi esimerkkinä mainita orgaanisten vierasaineiden kuten dioksiini- ja polysyklisten aromaattisten hiilivety-yhdisteiden analytiikan, ravintokuitu- tai tiettyjen vitamiinimääritysten tarjonnan vähäisyys. Laadunhallintaa ei voi korostaa liikaa Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä Oy Suomi Ab:n laboratorion kivijalkana on laadun- ja tiedonhallinta. Sertifioidun laatujärjestelmän SFS-EN ISO/IEC 17025:2005 ja FINASin auditointien ansiosta analyysitulostemme oikeellisuutta, toiminta-ajatustamme, päämääräämme ja arvojamme testataan koko ajan eli lupausta siitä, mitä laboratorio lupaa ja takaa asiakkailleen, keskeisille sidosryhmilleen ja omistajilleen. Laatutyö korostaa tuloksellisen toiminnan ohella henkisten voimavarojen hallintaa ja kehittämistä sekä asiakaslähtöisen toiminnan merkitystä ja kehittämistä. Laadunhallinnan kanssa käsi kädessä kulkee laboratorion tiedonhallintajärjestelmä (LIMS). Oy Suomi Ab:n laboratorion tulevaisuus ja menestyminen on meitä kaikkia, sekä laboratoriohenkilöstöä että sidosryhmiämme, kiinnostava tarina, jonka onnellisen lopun haluamme kuulla. Onnellinen loppu ja uusi entistä ehompi Oy Suomi Ab:n laboratorio on akkreditoitu ja sen toiminnassa korostetaan asiakaslähtöisyyttä ja hyvää strategista johtamista, joka pitää aidosti huolta henkilöstön hyvinvoinnista sekä varmistaa strategisen liikkumavaran käytön toiminnan kehittämiseen ja hyvän infrastruktuurin ylläpitoon. Motivoituneen ja osaavan henkilöstön sekä onnistumisten kautta tuottavuus ja kustannustehokkuus lisääntyvät, päällekkäisyydet karsiutuvat, menetelmä- ja laitetekniikkaosaamista kehitetään, ja verkostoituminen on päivän sana. π Veli Hietaniemi laboratoriopäällikkö MTT veli.hietaniemi(at)mtt.fi Vaikutuin noin vuosi sitten Food Technology -lehdessä (3/2012) olleesta David Lundahlin artikkelista. Siinä kehotettiin hyödyntämään sosiaalista mediaa tutkittaessa kuluttajien käyttäytymistä tai tuotteiden käyttöyhteyksiä tuotekehityksen ja markkinoinnin ajureiksi. Tämän suuntauksen suomalaiset hedelmät räjäyttivät tajuntani vuoden vaihteessa: hampurilaisketju mainostaa MegaMättöä, ja kauppaketju kehottaa kokoamaan vitosella Mässykassin ja mässäilemään. Apua! Nuo viestit iskevät kuin märkä rätti vasten sellaisen kuluttajan kasvoja, joka vielä jaksaa puhua kohtuullisuuden, tietoisen syömisen ja ruuasta nauttimisen puolesta. Mikä viesti lapsille, nuorille, aikuisille! Mätä ja mässäile, who cares anyway. Sitten tulee epäilys. Olenko vain niin vieraantunut nuorempien kielestä ja elämäntyylistä, että hermostun turhasta? Mutta silläkin uhalla, että minua pidettäisiin fossiilisena tanttana, peräänkuulutan ympäristössäni sellaisia ruokaan liittyviä viestejä, jotka perustuvat eettisyyteen, yhteiskuntavastuuseen ja hyviin ruokatapoihin. Vaan löytyy tästä jotain hyvääkin: nostaahan tämä kohderyhmän syömiskäyttäytymisen ja sen merkityksen keskiöön. Mässäily ja mättäminen ovat mainonnan kautta tuotu hyväksyttyinä ilmiöinä parrasvaloihin, ja samalla ne ilmaisuina arkipäiväistyvät. Niistä voi hävitä ns. kielletyn hedelmän maku. Puhe mätöstä ja mässäilystä saattaa tulla kaikille ymmärrettävämmäksi, kuin asiantuntijoiden ilmaisema huoli ”syömishäiriöiden lisääntymisestä aikuisväestössä”. Ai – koskeeko tuo minuakin? Tai edustamaani yritystä? Mielikuvitukseni ei riitä keksimään seuraavia extreme-ilmauksia, mikäli viestintä jatkuu samansuuntaisena. Mutta voin hyvinkin kuvitella, että markkinoinnin ammattilaisilla voisi olla paljon annettavaa toisensuuntaiseen ravitsemus- ja terveysviestintään. Saatan olla taivaanrannan maalari, mutta odotan innolla megaviestejä, jotka ovat aidon hyvän, itsestä ja toisista välittämisen sekä elämän voiman puolella. π Anja Lapveteläinen yliopistotutkija, dosentti Itä-Suomen yliopisto Kansanterveyden ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Oikaisu Kehittyvä Elintarvike-lehden numerossa 6/2012 julkaistuun seuran juhlaseminaaria koskevaan juttuun s. 61 oli lipsahtanut asiavirhe. Vaissi Oy ei valmista kaikkia Suomessa myytäviä kaalikääryleitä. Toimitus pahoittelee virhettä. Kehittyvä Etsi tietoa lehtiarkistosta Elintarvike www.kehittyvaelintarvike.fi www.kehittyvaelintarvike.fi ▶ lehtiarkisto www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 17 n T E E M A A N A LY T I I K KA & T U O T E K E H I T Y S Ruokaryhmä kävi viime vuonna presidentti Sauli Niinistön luona toivoen, että valtakunnan julkisissa tilaisuuksissa tarjottaisiin suomalaista ruokaa ja maakuntien herkkuja. Tämä toteutui muun muassa Suomen itsenäisyyspäivän juhlassa. Myös maan hallitus on tehnyt linjauksen suosia suomalaista ruokaa tarjoiluissaan. Nyt on suomalaisen ruuan aika! Kansanedustaja Anne Kalmarin kokoaman ruokaryhmän tavoitteena on säilyttää ruuantuotanto Suomessa ja taata, että julkiset ruokahankinnat pohjautuvat kotimaisiin tuotteisiin ja lähiruokaan. 18 Kalmarin mukaan lähiruoka on ensisijaisesti lähialueen ruokaa, jonka tuottaja tunnetaan. Toissijaisesti lähiruoka on kotimaassa tuotettua ruokaa. − On idioottimaista kuskata maitoa, lihaa tai viljaa maasta toiseen, jos sitä on kotimaasta saatavilla. Myös katkarapuja, seitä ja riisiä voidaan korvata kotimaisilla elintarvikkeilla. Haluamme, että julkiset Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi ruokahankinnat tehdään vähintään 95-prosenttisesti Suomesta ja omassa maakunnassa tuotetun ruuan osuus nousee jopa 50 prosenttiin, Anne Kalmari tarkentaa. Koko elintarvikeketju työllistää Suomessa edelleen noin 300 000 ihmistä: 12 prosenttia työllisestä työvoimasta. Alan tuotannon bruttoarvo on 11,3 miljardia euroa. − Kun noin 40 prosenttia siitä on erilaisia CopyrighT © TaSavallan preSidenTin KanSlia Ruokaryhmän jäsenet Ruokaryhmään kuuluvat keittiömestari Heikki Ahopelto, kansanedustaja Anne Kalmari, tutkimuskoordinaattori Sari Iivonen (Ruralia-instituutti), hankepäällikkö Irma Ikäheimo (EkoCentria), maalaislääkäri Tapani Kiminkinen, kokki, ruokakirjailija Jaakko Kolmonen, puheenjohtaja Raili Koroma (Suomen Gastronominen Seura), toiminnanjohtaja Tiina Lampisjärvi (Ruokatieto Yhdistys), puheenjohtaja Ulla Liukkonen (Suomen Keittiömestarit ry), puheenjohtaja Kaisu Merilä (Utajärven maa- ja kotitalousnaiset), toiminnanjohtaja Liisa Niilola (Maa- ja kotitalousnaiset ry), toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä (Martat), tutkija Jaakko Nuutila, toimitusjohtaja Tuulia Pelli (Lahden Ateria), projektipäällikkö Leena Pölkki (Pro Ruokakulttuuri -hanke), projektipäällikkö Ville Relander (Helsingin kaupungin ruokakulttuuristrategia), toimitusjohtaja Pekka Rusila (Suomen Luomupekka), koordinaattori Anna Sarkkinen (lähiruokapiiri JAPA ry), ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi (MTK), projektipäällikkö Päivi Töyli (Aitoja makuja II -hanke), koordinaattori Heidi Valtari (Ruoka-Suomi-teemaryhmä) ja lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen. Kotimaisen ruuan asiaa kannattelee myös eduskunnan lähiruokakerho, johon kuuluu kymmeniä kansanedustajia. π Kuva: pilvi Sormunen, jl FoTo veroja, niiden osuus on noin neljä miljardia euroa, Anne Kalmari muistuttaa. Julkisiin hankintoihin voi vaikuttaa Ruuantuotanto säteilee elinvoimaa maakuntiin ja kuntiin. Ruokaryhmän mielestä jonkun kunnanvaltuutetun tai valtuustoryhmän pitää tehdä valtuustoaloite lähellä tuotetun ruuan käytön lisäämisestä julki- sissa hankinnoissa ja huolehtia, että sen taakse lähtee yli puolet valtuustosta. − Kunnan elintarvikehankintastrategialla voidaan toteuttaa kestäviä ruokahankintoja ja suosia suomalaista, lähellä tuotettua ja luomua. Ruokaryhmällä on valmiina vetoomuskirje, jossa on perustelut läheltä tulevan ruuan suosimiseksi sekä valtuustoaloitepohja, joka johti toimenpiteisiin esimerkiksi omassa kotikunnassani Kivijärvellä, Anne Kalmari selvittää. Hän tähdentää, että julkisia hankintoja pystyy kilpailuttamiin niin, että kunta voi ostaa myös lähiruokaa. − Jos halutaan ostaa kotimaisia marjoja, tarjouspyynnöissä voi olla ehto, että ne ovat käyttökelpoisia kuumentamatta. Leipätarjoukseen voi liittyä tuoreusehto ja perunatarjoukseen ehto, mikä aika saa kulua kuorimisesta tilaukseen saamiseen. Lihaostojen ehtoja voi olla, ettei sen tuottamisessa ole käytetty hormonaalisia kasvunedistäjiä, Kalmari opastaa. Kauppatavat ovat muuttumassa Ruokaryhmäläiset kaipaavat potkua myös maakunnallisiin suoramyyntikeskuksiin. Ruokahävikkiä pitää pienentää koko elintarvikeketjussa ja kodeissa, sillä roskiin heitetty ruoka on kuluttanut luontoa koko ketjun ajan turhaan. Ruokaryhmän vetäjä, kansanedustaja Anne Kalmari on valmis taistelemaan elintarvikebyrokratiaa vastaan, mikä estää järkevän toiminnan ruokahävikin pienentämisessä. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 19 n T E E M A A N A LY T I I K KA & T U O T E K E H I T Y S − Suomessakin osataan, jos on kanavia. Lähiruuan ja kotimaisen ruuan kysyntä on nyt päällä: nyt pitää toimia, Kalmari hoputtaa. Hän uskoo, että ruuan hankintatavat muuttuvat. Nousussa ovat muun muassa ruokapiirit ja nettimyynti. Kalmarin suosikkeja ovat suoramyyntitorit, joista hyvä esimerkki on Heinolan Heila. Suoramyyntikeskus pitäisi saada liikenteen solmukohtiin kautta maan. − Yksinkertaisinta olisi, jos lähikaupat ja isot marketit kokoaisivat maakunnan makujen ja suomalaisen ruuan osastoja. Vähintä olisi, että ne olisi merkitty selkeästi hyllyihin, eikä alkuperää olisi peitelty. Jos näin ei toimita, kauppa tullaan ohittamaan lähiruuan jakeluportaana yhä useammin, Kalmari arvioi. Hän sanoo, että jos kaupat eivät taivu, syntyy toisenlaisia myyntitapoja: suora- ja lähiruokakeskuksia, nettiruokakauppoja, ruokapiirejä, ruokaosuuskuntien myymälöitä jne. Hyvä esimerkki helposti netin kautta toimivasta ruokapiiristä on JAPA ry Jyväskylässä. Suomalainen kuluttaja on etuoikeutettu Anne Kalmarin mielestä suomalainen kuluttaja on etuoikeutettu, koska kotimainen ruoka on turvallista ja perheviljelmiin pohjautuva tuotantotapa luontolähtöinen. Siitä huolimatta eurooppalaisetkaan ruokaskandaalit eivät ole hyödyttäneet suomalaista elintarvikkeiden laatuketjua. − Emme ole onnistuneet kertomaan suomalaisesta ruuan laatuketjusta kuluttajille ja siitä, että hyvästä kannattaa maksaa. Jos elintarvike on liian halpa, on riistetty luontoa, eläimiä tai ihmisiä, Kalmari vakuuttaa. Hänen mukaansa suomalaisen ruokaketjun tulisi olla ylpeä elintarvikkeiden turvallisuudesta. Suomessa on tehty ja tehdään paljon työtä sen eteen, että kuluttajat voivat luottavaisin mielin käyttää kotimaisia tuotteita. − Turvallisuus lähtee jo tiloilta, jotka tuottavat raaka-aineita jatkojalostukseen. Elintarviketoimijat pitävät laadun. Kun käyttää suomalaisia elintarvikkeita, ei pääsääntöisesti tarvitse pelätä salmonellaa, ko- lia, eheciä eikä muitakaan taudinaiheuttajia, Kalmari muistuttaa. Hänen mielestään suomalaisesta tuotantotavasta kannattaa pitää kiinni. Suomessa ei käytetä glyfosaattia viljojen pakkotuleennuttamiseen eli pystyyn kuivattamiseen, vaan kuivataan vilja kuivureissa. Perunaa ei säteilytetä, vaan säilötään kylmässä. Suomessa käytetään vähemmän kasvinsuojeluaineita hehtaaria kohti kuin muualla Euroopassa. − Opiskeluharjoittelutilallani Ranskassa pellot ruiskutettiin 4−7 kertaa vuodessa, eikä meillä tulisi kuuloonkaan kohdella tuotantoeläimiä kuten Belgiassa, missä vierailin Belgian sinisen tuotantoyksikössä. Rotu ei voi poikia luonnollisesti, koska se on jalostettu lihasmassakimpuksi. Kun vasikat on keisarinleikattu, ne saavat antibioottiannoksen ternimaidon sijaan. Kun emoa ei lypsetä, sen hormonitoiminta mahdollistaa tiineeksi tulemisen ja vasikoinnin jo kymmenen kuukauden päästä, Kalmari kertoo kokemuksistaan. π Pirjo Huhtakangas Kuva: anne Kalmarin Kuva-arKiSTo Maatilalta yliopistoon ja eduskuntaan Kansanedustaja Anne Kalmari valmistui maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi vuonna 1991. Hän sanoo, että opiskelu on auttanut ymmärtämään kokonaisuuksia ja luonnon lainalaisuuksia. Anne Kalmarin tietä keskisuomalaiselta maatilalta eduskuntaan on sävyttänyt ruokalähettilään työ. – Tulen piskuiselta maatilalta, perheestä, jossa ruokaa arvostet- 20 tiin. Kun sain kiertää sekä yliopiston harjoitteluaikana että MTK:n maaseutunuorten puheenjohtajana eurooppalaisia maatiloja, vakuutuin siitä, että eläimiä ja ympä- Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi ristöä kunnioittava ja perheviljelmiin pohjautuva tuotantotapamme kannattaa säilyttää, Kalmari painottaa. Hän muistuttaa, ettei elintarvikkeiden turvallisuus ole itsestäänselvyys, vaan koko ketjun osaajien, taitavien käsiparien ja pitkäjänteisen laatutyön tulos. Vuonna 1991 maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi valmistunut Kalmari teki pro gradu -työnsä vehnän leipoutuvuusominaisuuksista Englannissa. – Opiskelu on auttanut ymmärtämään kokonaisuuksia ja luonnon lainalaisuuksia. Kannattaa muistaa, että maata ei valmisteta lisää ja luonnon kantokyky asettaa rajat kasvulle. Ruuan omavaraisuudesta on syytä pitää kiinni, kun maailmaan syntyy joka viikko pääkaupunkiseudun väkimäärän verran uusia suita ruokittavaksi, Kalmari sanoo. Hän toivoo, että suomalaisilla lapsilla on mahdollisuus syödä puhdasta ja turvallista ruokaa jatkossakin globaalista kilpailusta huolimatta. – Valitsemalla suomalaista ruokaa kuluttaja auttaa myös työn säilymistä suomalaisten elintarviketyöntekijöiden taitavissa käsissä, Kalmari toteaa. Hän on ollut kansanedustajana vuodesta 2007 lähtien ja maidontuottajayrittäjä vuodesta 1991 alkaen. Kotona Kivijärvellä on 37 lehmän parsinavetta, jota hoitaa Kalmarin puoliso yhdessä palkatun työntekijän kanssa. Harrastuksena tilalla on lihakarjaa: Ylämaan nautoja. – Normaalin elintarvikeketjun kautta tuottajahinta on 2,20–3 euroa kilolta. Reitti pienteurastamon kautta paikalliseen, lähiruokaa myyvään ruokakauppaan antaa tuplahinnan normaaliketjuun verrattuna, Kalmari kertoo. π n PAKINA Menestystä ennustamassa Jo ihmiskunnan alkuhämäristä ruuan on pitänyt vaihdella. Jos luolamies toi perheelleen joka päivä hirveä, purnaus oli ennen pitkää hirveä. Vesistöjen ranta-asukkaiden piti saada välillä muutakin kuin kalaa, jollei muuten niin pyytämällä maariistaa salaa. Tänä pohjoismaisen yltäkylläisyyden aikana ei ole pulaa vaihtelusta, kaikkea on tarjolla: lähi-, kauko- ja keskipitkän etäisyyden ruokaa. Kun aikoinaan lähiruokaa tuotettiin liikaa, oli muotia tuoda kaukoruokaa ja viedä kotoista lähiruokaa, niin voi-, sokeri-, muna, ihra- ja ohravuoriakin kaukomaille. Nämä vuoret ovat sittemmin rapautuneet miltei puutteiksi, mitä nyt vähän ylimääräistä ohraa ja vehnää muutamassa laarissa silloin tällöin pyörii. Nyt kun kaukoruokaa saa jos jonkinlaista, onkin muotia suosia lähiruokaa. Aikoinaan appelsiini oli jotain aivan ihmeellistä, siinä oli c-vitamiiniakin ihan kerrassaan paljon. Kun on tehty muutakin kuin hutkittu, on huomattu, että kotoisissa marjoissa sitä vasta vitamiineja on! Ruuan eettisyyspitoisuus on tämän päivän sisältötarkastelua, jossa vielä toistaiseksi harvoin mennään pintaa syvemmälle. Yksi jos toinenkin kotoinen elintarvike täyttää pyöreitä vuosia, tunnettua sulatejuustoa on tehty 80 vuotta, jälkiuunileipää on paistettu vuosikymmenet ja maksalaatikko alkaa lähestyä eläkeikää, eikä niiden viimeinen käyttöpäivä ole suosiosta päätellen vielä edes näkyvissä. Mahtoivatkohan silloiset tuotekehittäjät arvata pitkää käyttöikää? Muodit vaihtelevat, dieettejä tulee ja me- nee. Karppaus on nyt menneen talven lumia. Kulutuslukemakehityksestä päätellen hörppäystäkin suosii yhä harvempi nuori. Kun 1960-luvulla ennakoitiin avaruuspilleriruokavaliota 2000-luvun syömisiksi, kävikin päinvastoin; suosimme nyt alkuperäisistä atomeista tehtyä ehtaa ruokaa. Kivikauden ruokavaliota on arveltu seuraavaksi muodiksi, mutta ainoat merkit siitä ovat muutamat puolipimeät luolaa muistuttavat ravintolat. Tosin täytyy muistaa, että ruokatuulet ovat meille puhaltaneet useimmiten juuri ravintoloiden ovista. Pizza, kebab ja viimeisimpänä lähiruoka ovat kotiutuneet meille syöttämöiden kautta. Syötävän valmistuksessa on kehitetty kovin vähän mitään uutta sitten kalvosuodatusten keksimisen. Kun lähiruuan tuotannon aikoihin keksittiin sterilointi ja pastörointi, alettiin ruokaa kuljettaa maailman ääriin ja tarvittiin nuo rankat prosessoinnit. Nyt halutaankin lähiruokaa ja mahdollisimman vähän prosessointia. Mutta ruuan tuotanto on etäytynyt kauas kuluttajista. Etäisyyksien takia eväiden on oltava prosessoituja ja kuljetuksen kestäviä. Pitkän elinkaarien tuotteita yhdistävät perinteet, tähteet ja nykykriteerein tarkasteltuna toisarvoinen raaka-aine. Sulatejuuston vanhemmat ovat juustonkantit ja sakkainen, hapan viini. Maksalaatikko on mitä perinteisin suomalainen tuote, siinä kuin englantilaisten munuaispiiras ja skottien sisälmyshakkelus; kaikki ne on tehty teurastuksessa tähteiksi jäävistä ruhonosista. Jälkiuunileipä hyödynsi alun perin uunin tähteeksi jääneen jälkilämmön, mutta siihen tarvitaan myös sakoluvultaan alhaista ruista. Jos elintarvikealalla menneisyydestä voi ennustaa, niin ennustakaa tähteistä ja perinteestä! Aina ei tähteiden hyödyntäminen kuitenkaan ole onnistunut. Muun muassa 1980-luvulla tutkittiin paljon tuotteiden kasaamista uudelleen pilkkomis- ja paloittelutähteistä. Parina viime vuonna on puhuttu pihvien teosta lihaliimalla. Rekombinoitu porkkana ei saavuttanut suosiota, eikä taida uudelleen yhdistetystä pihvistäkään tulla menestystä, vaikka kalapuikot ovatkin suomalaisen kouluruuan kestosuosikki. Tuotekehitys onnistuu parhaiten, kun tietää, mitä ruokia syömme ensi vuonna, viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Ennustajat ennustavat kahvinporoista, siis tähteistä. Jos elintarvikealalla toteutuneesta menneisyydestä voi ennustaa, niin ennustakaa tähteistä ja perinteestä! π Heikki Manner varapuheenjohtaja Elintarviketieteiden Seura ry www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 21 n T E E M A A N A LY T I I K KA & T U O T E K E H I T Y S Tuotekehitysprosessissa harhoista todellisuuteen Onnistunut tuotekehitysprosessi on monen tekijän summa ja välillä toisiinsa nähden ristiriitaistenkin tekijöitten yhteensovittamista. Jos konsultit tarjoavat nopeaa, kuluttaja- ja markkinalähtöistä, innovatiivista, vastuullista, kustannustehokasta, aina onnistuvaa tuotekehitysprosessia, kannattaa poistaa varmistin. Sellainen prosessi on kyllä helppo suunnitella kaavioina ja kuvina, mutta käytännön työssä jäädään aika kauas tarjotusta toivetilasta. Siksi kyseenalaistan lupaukset helposta tuotekehitysprosessista. Omien 38 Valio-vuoteni opettamana kerron, mikä on mahdollista ja mitä kannattaa yrittää. TUMA vastaa trendeihin Valioon ilmestyi 1960-luvun lopulla uusi toiminto nimeltään markkinointi. Ensimmäiset tuotekehittäjät aloittivat 1970-luvun alkupuolella. Siihen asti tuotteiston uusiminen oli ollut sivutoimista. Viitisentoista vuotta sitten Valiolla todettiin, että yrityksessä on kaksi ydinprosessia. Tilaus-toimitusketju vastaa siitä, että maito kerätään joka päivä tiloilta, jalostetaan tuotteiksi sekä myydään ja jaellaan kauppoihin. Tässä prosessissa on mukana suurin osa Valion henkilökunnasta. Koska kuluttajan mieltymykset muuttuvat, tarvitaan lisäksi toinen prosessi, Valion kielellä tuote-markkinointiprosessi (TUMA). Se vastaa siitä, että tuotteisto koko ajan uudistuu kulutustrendien ja teknologian tarjoamien uusien mahdollisuuksien mukaan. Toisaalta uusien tuotteiden tieltä on jatkuvasti poistettava sama määrä vanhoja huonosti myyviä ja huonosti kannattavia tuotteita. Nopeus on sivuseikka Tietokone- ja matkapuhelinmaailmassa tuotteiden elinkaari on vuoden luokkaa. Silloin puolen vuoden myöhästyminen on jo kohtalokas. Valitettavasti nopeutta ruvettiin korostamaan 2000-luvulla myös elintarvikkeiden tuotekehityksessä. Valiolla tuotteiden elinkaari on kuitenkin jopa kymmeniä vuosia, jolloin on paljon tärkeämpää, että uusi tuote on todella valmis. Kännykkä on kertaostos, jonka kanssa on elettävä, vaikka harmittaakin. Elintarvike ostetaan usein monta kertaa viikossa. Jos ensimmäinen ostos on pettymys, uusintaostosta ei tule. Jos elintarvikeuutuuden toisen kuukauden myynti on ensimmäistä alhaisempi, peli on jo menetetty. 3,0% RASVAPITOISUUS 2,5% 2,0% 1,5% 1,0% 0,5% 0,0% 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Kuva 1: Valion tuoretuotteiden keskimääräisen rasvapitoisuuden kehitys kertoi ensimmäisenä kevyttrendin päättymisen. 22 Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Kuluttajalähtöisyys voi olla haastatteluharha Kuluttaja- ja markkinalähtöisyys tarkoittaa käsittääkseni sitä, että tuotteistoa kehitetään trendien mukaan. Trendi voi olla keveys, luonnollisuus, käyttömukavuus jne. Helposti käy kuitenkin niin, ettei trendiä hyödynnetä tehokkaasti, koska olemassa olevat trendin mukaiset tuotteet myyvät jo hyvin. Myyntitavoitteet saavutetaan ja ollaan tyytyväisiä. Tässä vaiheessa tuotevalikoiman laajentaminen kuitenkin toisi vielä lisämyyntiä ja -tuottoja. Sen sijaan markkinointitoimenpiteitä kohdistetaan helposti tuotteisiin, joiden myynti on laskussa. Jos myynnin laskun syynä on trendin vastaisuus, toimenpiteistä ei ole mitään hyötyä. Koska trendit ovat tärkeitä, niitä kannattaa seurata tarkasti. Valion tapaisessa laajan tuotevalikoiman yrityksessä paras ja nopeimmin reagoiva trendianturi on omien tuotteiden myyntiluvut. Luomutrendin nousut ja laskut näkyvät luotettavasti vain ja ainoastaan myyntiluvuista ja kevyttrendin päättyminen näkyi oman tuotteistomme myynnin muutoksista 2−3 vuotta aikaisemmin kuin markkinatutkimusyritykset sen havaitsivat (kuva 1). Kuluttajatutkimuksessa kyselyitä ja haastatteluja voisi mielestäni vähentää reippaasti ja keskittyä paljon enemmän ostokäyttäytymisen eli myyntilukujen analysointiin. Lompakko on ihmistä rehellisempi. Sosiaalisessa mediassa käydään kärjekkäitä keskusteluja, mutta usein ne ovat pienen piirin aikaansaamia. Esimerkiksi raakamaidon erinomaisuudesta ja meijeriprosessien vahingollisuudesta on paljon kirjoiteltu. Sen pohjalta Valio toi markkinoille homogenoimattoman täysrasvaisen maidon, mutta sen myynti on jäänyt vähäiseksi. Joskus trendimuutokset ovat nopeita. Karppaus tuli hyvin nopeasti, mutta suurin kiihko hiipui pian. Tämä saattoi olla hankalaa leipomoille, jotka eivät ehtineet kunnolla muutokseen mukaan. Toisaalta proteiinipitoisten tuotteiden kysyntä jatkuu korkeana, joten proteiinipitoisilla leivillä voi olla jatkossakin kysyntää. Kuva: nina dodd Valion teknologiajohtaja Matti Harju kyseenalaistaa konsulttien lupaukset helposta tuotekehitysprosessista. n T E E M A A N A LY T I I K KA & T U O T E K E H I T Y S Innovatiivisuuden voi vain tappaa Vastuullisuus on helposti viherpesua Vastuullisuudesta on tullut viime aikoina monimutkaista, kun innovatiivisesti keksitään yhä uusia jalanjälkiä. Nykyaikaiset elintarvikkeet ovat niin monimutkaisia, että jonkun hiilijalanjäljen rehellisestä laskemisesta tulee toivoton tehtävä. Helposti otetaankin opportunistinen asenne ja lasketaan mahdollisimman edullinen jalanjälki. Esimerkiksi maidon pakkaamisessa kilpailevat kartonki, muovi ja lasi. Jokainen teollisuuden haara on tehnyt oman elinkaarianalyysinsä ja todennut tietenkin oman pakkauksensa parhaaksi. Valiokin voi vastuullisuuteensa vedoten valita minkä tahansa pakkauksen. Vastuullisuudesta tulee helposti viestintäkisa, ja sosiaalinen media toivottavasti tuomitsee pahimmat ylilyönnit. 60 LIIKEVAIHTO (milj. €) 50 40 30 20 10 11 4/ 20 11 5/ 20 11 6/ 20 11 7/ 20 11 8/ 20 11 9/ 20 11 10 /2 01 1 11 /2 01 1 12 /2 01 1 1/ 20 12 2/ 20 12 3/ 20 12 4/ 20 12 5/ 20 12 6/ 20 12 7/ 20 12 8/ 20 12 9/ 20 12 10 /2 01 2 11 /2 01 2 3/ 20 11 1/ 20 11 0 2/ 20 Innovaatio on ollut viime vuosien muotisana. Sitä on peräänkuulutettu ja kaikenlaisia menetelmiä sen esiin kaivamiseksi on kehitetty. Oman kokemukseni mukaan innovaatioita ei kuitenkaan saada aikaan menetelmillä. Sen sijaan monen yrityksen tuotekehitysprosessiin on rakennettu niin monta go/no go-päätösvaihetta, että todelliset innovaatiot varmasti tapetaan. Myönnän, että ideoita ja projekteja pitää karsia. En kuitenkaan usko, että missään yrityksessä osattaisiin tehdä vain oikeita valintoja. Valiolla isoja innovaatioita on syntynyt keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Niitä tarkemmin analysoidessa paljastuu, että niillä on ollut hyvin kivinen tie kuljettavanaan ja markkinoille pääsyyn on tarvittu myös hyvää onnea. Valiota kehutaan usein innovatiiviseksi. Itse kutsuisin sitä innovaatioita huonosti tappavaksi yritykseksi. 70 Kuva 2: Valion alle 1-vuotiaitten uutuustuotteiden liikevaihdolla mitataan TUMA-prosessin tuottavuutta. Vastuullisuuteen liittyvät myös elintarkkeiden kansanterveydelliset vaikutukset. Tämäkin alue on monimutkaistunut, kun viralliset ravitsemussuositukset eivät enää ohjaa kuluttajatrendiä vaan päinvastoin. Jos haluaa uuden tuotteen menestyvän, kannattaa kuitenkin seurata trendiä. Muutenkin pitäisi muistaa, että kuluttajan dieetti koostuu kymmenistä tuotteista, joten suositusten soveltaminen yksittäiseen tuotteeseen ei ole järkevää. Parasta vastuullisuutta on luultavasti rehellinen ja liikoja lupaamaton toiminta. Kuluttajille on syytä tarjota vaihtoehtoja, joista he itse valitsevat ideologiaansa sopivimmat tuotteet. Aina ei voi onnistua Uusien tuotteiden markkinoille tuonti on aina riski. Kaikki ymmärtävät, että aina ei voi onnistua. Onnistumisprosentin pitäisi kuitenkin olla riittävä, että tuotekehitysprosessi maksaisi itsensä. Valiolla olemme seuranneet asiaa mittaamalla, kuinka suuri osa uutuuksista pysyy hengissä kaksi vuotta. Näin mitaten olemme päässeet noin 50 prosentin onnistumistasoon, johon olemme aika tyytyväisiä. Vaihtelu vuosittain on ollut 30 ja 70 prosentin välillä. En rehellisesti sanoen tiedä, mille tasolle kannattaisi pyrkiä, koska olemme korkeaan prosenttiin pyrkiessämme luultavasti tappaneet taas jonkun potentiaalisen innovaation. Itse kannattaisin tästä syystä isompaa riskinottoa ja alhaisempaa onnistumisprosenttia. Teknologiatyöntö on tärkeää Olen ollut melkein koko urani kehittämäs- Kustannustehokkuuden tilalle tuottavuuden mittaaminen Tutkimus ja tuotekehitys joutuvat usein yrityksissä tulilinjalle, kun kustannuksia pitää karsia. Koska useimmat yritykset joutuvat vuorollaan tähän tilanteeseen ja T&Ktoiminnon uudelleen rakentaminen on vaikeaa, elintarviketeollisuuden resurssit tällä alueella ovat pienet. Yleensä yritykset panostavat alle prosentin liikevaihdostaan 24 tähän. Siksi T&K-kulujen merkitys yritykselle on mitätön, ja tässä toiminnassa pitäisikin keskittyä pelkästään tuottavuuden parantamiseen. Uudistamalla tuotteistoa aktiivisesti yritys pääsee myös hinnoittelemaan tuotteet uudelleen. Toiminta tulee kannattavammiksi ja tuotekehityskustannukset saadaan helposti takaisin. Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Tuotteiston uusimisessa tarvitaan kuitenkin myynnin, markkinoinnin, tuotekehityksen ja tuotannon hyvää yhteispeliä. Tätä aluetta on syytä myös mitata ja asettaa sille tavoitteet. Uusilla tuotteilla aikaansaatu liikevaihto (kuva 2) ja tulos sekä prosessiparannuksilla aikaansaadut säästöt ovat hyviä mittareita. Valiolla seuraamme myös alle viisivuotiaitten tuotteiden osuutta liikevaihdosta. Uusien tuotteiden osuuden kasvattaminen parantaa suoraan yrityksen kannattavuutta, jos uutuudet on hinnoiteltu vanhoja kannattavammaksi niin kuin pitäisi. Tätäkin asiaa kannattaa yrityksessä seurata. π sä uusia teknologioita, jotka ovat sitten tarjonneet mahdollisuuksia todellisten uutuustuotteiden kehittämiselle. Teknologian kehittäminen mahdollistaa myös patentoinnin, jolla voidaan ainakin jonkin aikaa saada suojaa kilpailulta. Meillä on erittäin hyviä kokemuksia teknologiatyöntöisistä hankkeista. Esimerkiksi laktoositon maitojuoma oli tällainen. Valitettavasti teknologialähtöisiä projekteja on todellakin työnnettävä, että ne etenisivät. Mitä mullistavammasta teknologiasta on kyse, sitä suurempi vastustus syntyy yrityksen sisällä. Sitä voi jopa käyttää testinä. Jos vastustus on voimakasta, tiedät, että nyt voi olla kyseessä todellinen innovaatio. Vastustus kyllä murtuu aikanaan, kunhan asiaa jaksaa ottaa uudelleen esiin tarpeeksi monta kertaa. Viivytys voi olla asialle myös eduksi, sillä uutuustuote saattaa olla edellä aikaansa. Esimerkiksi Valion tytäryhtiö Kuivamaito Oy toi markkinoille korkealuokkaiset pakkaskuivatut marjatuotteet yli 20 vuotta sitten. Ne eivät silloin menestyneet, mutta nyt tilanne voisi olla toinen. Valitettavasti kuivuri on ehditty myydä pois, eikä uuteen investointiin hevin riitä uskallusta. Meijeriteollisuuteen on tällä hetkellä tulossa paljon uutta teknologiaa, esimerkiksi erilaisia kalvotekniikoita, jotka voivat mullistaa perinteiset valmistusmenetelmät ja mahdollistaa aivan uudenlaisten tuotteiden kehittämisen. Toivottavasti riskinottokykyä löytyy, ja syntyy uusia innovaatioita. Mitä jäi jäljelle? Ei paljonkaan noista konsulttijutuista, mutta tuotekehitysprosessia kannattaa, suorastaan pitää, mitata. Jos tulokset ovat hyviä, se on erittäin kannustavaa ja palkitsevaa. Jos jää paljon parannettavaa, tietää, että yrityksen on tehtävä muutoksia. Helposti syytetään tuotekehitystä, mutta luultavasti tärkeämpi asia on eri toimintojen yhteistyön kehittäminen. Valiolla edellytetään, että jokaisessa tuotekehitysprojektissa pitää olla sekä tuotepäällikkö, tuotekehittäjä ja tuotannon edustaja. Näin varmistetaan, että tuotantokin saa näkemyksensä esiin jo kehitysvaiheessa. Elintarviketeollisuudessa kannattaisi resursseja mieluummin lisätä kuin karsia, kuten usein valitettavasti tehdään. π Matti Harju teknologiajohtaja Valio Oy matti.harju(at)valio.fi Fluoresenssisormenjälki soveltuu nopeaan laadun määritykseen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti oli mukana hiljattain päättyneessä ERA-NET/ Core Organic-tutkimushankkeessa Quality Analysis Critical Control Points (QACCP). Siinä selvitettiin muun muassa niin sanotun front face -fluoresenssianalytiikan soveltuvuutta pikamenetelmäksi arvioitaessa prosessoinnin ja varastoinnin vaikutusta raaka-aineen laatuun. Tavoitteena oli kehittää menetelmä, joka on useita laatuindikaattoreita samanaikaisesti ennustava ja perustuu kvantitatiiviseen fluoresenssi-informaatioon. Fluoresenssiä on perinteisesti hyödynnetty absorboivien aineiden pitoisuuksia analysoitaessa. Front face -fluoresenssimenetelmä poikkeaa tavanomaisesta erityisesti siinä, että näytteitä ei tarvitse esikäsitellä ja näyte voi olla kiinteä tai samea. Tästä syystä menetelmä on nopea ja mahdollistaa prosessinaikaisen näytteenoton analysointeineen ja on siten käyttökelpoinen esimerkiksi tuotekehityksessä ja prosessien optimoinnissa. Herkkä menetelmä pienilläkin pitoisuuksilla Menetelmä on herkkä ja soveltuu myös hyvin pienien pitoisuustasojen määrittämiseen. Yhteistyökumppanilta Spectralys Innovationilta on tällä hetkellä saatavissa antureita muun muassa akryyliamidin määrittämiseen prosessoiduista tuotteista. Muutoksia emissiospektrissä aiheuttavat esimerkiksi kuumennuskäsittelyt, fermentointiprosessi, muutokset mikrobiologisessa laadussa, lisäaineet, saasteet tai erilaiset jäämät. Kyseessä on käytännössä tilastollista analyysiä hyödyntävä kemometrinen määritys. Kalibrointimallin avulla saadaan laadullista informaatiota tuotteen fysikaalis-kemiallisesta tilasta ja prosessoinnin ja varastoinnin vaikutuksesta. Front face -fluoresenssi soveltuu muun muassa proteiinien, vitamiinien, karotenoidien, rasvojen hapettumisreaktion ja Maillardin reaktiossa syntyvien yhdisteiden, kuten furosiinin analysointiin. Toisinaan Maillardin reaktio voi olla toivottukin, mutta voi synnyttää myös ei-toivottuja maku- tai aromiyhdisteitä ja jopa toksisia yhdisteitä tuotteeseen. Tutkimuskohteena porkkana ja porkkanasose Tutkimuksessa elintarvikkeen kokonaislaadun kannalta tärkeät tekijät huomioitiin valitsemalla yksi tuote (porkkana) ja yksi prosessi (lastenruokateollisuuden porkkanasose), jota seurattiin pellolta pöytään. Tavoitteena oli parantaa tuotekohtaista laadunhallintaa tiloilla (aitous/authencity) ja jatkojalostuksessa (aitous ja kestävä jatkojalostus). Lisäksi tavoitteena oli optimoida luomutuotantoa ja -jatkojalostusta siten, että ravitsemuksen ja terveellisyyden kannalta tärkeiden tekijöiden osuus kuluttajille päätyvissä lopputuotteissa lisääntyy. Ketjuanalyysin avulla selvitettiin kokonaislaadun kannalta oleelliset yhteydet pellolta pöytään ja luotiin kokonaislaadun huomioiva analyysijärjestelmä. lisätietoja: marjo Särkkä-Tirkkonen erikoissuunnittelija helsingin yliopisto ruralia-instituutti marjo.sarkka-tirkkonen(at)helsinki.fi ines Birlouez toimitusjohtaja Spectralys innovation ines.birlouez(at)spectralys.fr www.spectralys.fr Kuva: pirjo huhTaKangaS Front face -fluoresenssi soveltuu mm. proteiinien, vitamiinien, karotenoidien, rasvojen hapettumisreaktion ja Maillardin reaktiossa syntyvien yhdisteiden, kuten furosiinin analysointiin. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 25 n T E E M A A N A LY T I I K KA & T U O T E K E H I T Y S Elintarvikeanalytiikkaa yhä nopeammin, helpommin ja tarkemmin Peruskoostumukseen liittyviä määrityksiä on tehty samoilla analytiikan periaatteilla jo vuosikymmenet. Uudet laitteistot kuitenkin parantavat työturvallisuutta, nopeuttavat analyyseja ja kuluttavat vähemmän liuottimia ja työaikaa. Viimeisimpien ravitsemustutkimusten myötä on esimerkiksi rasvahappoanalytiikalta vaadittava erotuskyky kasvanut. Kolonnit ovat pidentyneet sataan metriin ja 2-ulotteinen (2-D) kaasukromatografia auttaa isomeerien erotuksessa. Saatavilla on myös uudenlainen erittäin polaarinen kolonni, joka sopii erityisesti cis/trans-isomeerien erotukseen. Infrapunasäteilyn (IR) mittaukseen perustuvat pikamenetelmät ovat laajalti käytössä elintarviketeollisuudessa. Uusimmissa sovelluksissa on käytetty esimerkiksi NIR:iä yhdistettynä kuvantamis- ja monimuuttujamenetelmiin luomaan lihanäytteen koostumuksesta kolmiulotteinen kuva perinteisen pistemäisen datan sijaan (Kamruzzaman ym. 2012). Elintarvikkeiden analysoinnissa käytetään myös erilaisia ydinmagneettinen resonanssi (NMR) -tekniikoita. Vaikka elintarvikkeet ovat täynnä erilaisia vetyä sisältäviä yhdisteitä, 1H-NMR:llä analyysi onnistuu näytteen esikäsittelyn ja spektrikirjastojen avulla. Tekniikka sopii hyvin kemometrisiin sovelluksiin kuten näytteen alkuperän, laadun ja aitouden tutkimiseen (Mannina ym. 2012). 31P-NMR soveltuu fosforia sisältävien yhdisteiden määrittämiseen, mutta myös monimuuttujamenetelmiin perustuviin sovelluksiin kuten näytteen alkuperän selvittämiseen (Spyros ja Dais, 2009). Matalatehoinen ultraääni (LPU) on edullinen mittausmenetelmä esimerkiksi laaduntarkkailuun tuotannon tai varastoinnin aikana. Sillä saadaan näytettä tuhoamatta arvio sekä kiinteiden että nestemäisten näytteiden rakenteesta tai koostumuksesta (Awad ym. 2012). Fotometrille voidaan rakentaa lukemattomia elintarvikesovelluksia nopeuttamaan ja automatisoimaan analyyseja. Yhdellä laitteella voidaan tehdä kolorimetrisiä, entsymaattisia ja elektrokemiallisia mittauksia, mm. sokereiden, happojen ja kokonaisproteiinin määrittämiseksi. Eri yhdisteiden analytiikka tarkentuu Elintarvikkeiden proteiinin analysoinnissa uusin trendi on peptidomiikka, joka sisältää bioaktiivisten peptidien identifioinnin ja määrittämisen. Karakterisointi perustuu yleensä nestekromatografiseen erotukseen ja massaspektrometriseen (MS) tunnistukseen ja kvantitointiin, minkä lisäksi tarvitaan fraktiointi esimerkiksi geelielektroforeesilla. Myös kapillaarielektroforeesi (CE) on laajalti käytetty proteiinien erotukseen (Zhu ym. 2012). Hiilihydraatteja analysoidaan usein nestekromatografisesti, mutta niitäkin voidaan määrittää CEmenetelmin (Wang ym. 2012). Vitamiinianalytiikassa pääasiallisena määritysmenetelmänä on jo pitkään ollut perinteinen nestekromatografia (HPLC). Tämän tekniikan rinnalle on otettu käyttöön pikamenetelmiä, esim. C-vitamiinin määrittäminen tomaateista mikrotiitterilevyiltä (Stevens ym. 2006), missä rauta pelkistetään Fe 3+:sta Fe 2+ näytteen askorbaatin avulla. On huomattava, että näytteessä voi olla muitakin pelkistäviä yhdisteitä. Myös MS:n käyttö vitamiinianalytiikassa on yleistymässä, koska pienten pitoisuuksien määrittäminen monimutkaisista näytemateriaaleista on usein aiheuttanut ongelmia perinteisiä menetelmiä käytettäessä. MS:n yksi merkittävä etu on näytteen esikäsittelyn väheneminen, koska näytemateriaalista tulevaa taustaa voidaan minimoida havainnoimalla vain tutkittavaa yhdistettä. Abernethyn (2012) menetelmässä D-vitamiini määritetään maitonäytteestä, joka ensin uutetaan ja sen jälkeen analysoidaan derivoituna. Vitamiinianalytiikassa elintarvikenäyte vaatii kuitenkin usein tyypillisen näytteen esikäsittelyn (esim. saippuointi, uutto, SPE-puhdistus) (Huang ym. 2009; Phinney ym. 2011). Multimenetelmät säästävät rahaa Sopivan analyysimenetelmän valinnassa on muistettava, että samaa yhdistettä ei välttämättä pystytä määrittämään kvantitatiivisesti useasta erilaisesta näytemateriaalista samalla menetelmällä. 26 Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi MS:a on hyödynnetty myös elintarvikkeiden haitallisten aineiden analysoinnissa (esim. luontaiset toksiinit, ympäristömyrkyt, prosessoinnin tai säilytyksen aikana muodostuvat yhdisteet). Koska näiden yh- disteiden lukumäärä on suuri, voidaan MS:n ominaisuutta käyttää hyväksi kehittämällä nk. multimenetelmiä, joilla kyetään analysoimaan samanaikaisesti kymmeniä - jopa satoja - yhdisteitä. Wu ym. (2011) analysoivat eläinperäisistä elintarvikkeista 109 kasvinsuojeluainetta GC-MS:lla yhdistettynä nopeutettuun nesteuuttoon ja automatisoituun geelipermeaatioon. Multimenetelmien kehittäminen keskittyy kuitenkin pääsääntöisesti (U)HPLC-MS -menetelmiin, joilla voidaan analysoida samanaikaisesti kemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaisia yhdisteitä – toisin kuin GC:ssä. Esimerkiksi Romero-González ym. (2011) raportoivat menetelmän 258 yhdisteen (sis. kasvinsuojeluaineita, eläinlääkkeitä, hometoksiineja ja kasvitoksiineja) määrittämiseksi elintarvikkeista. Multimenetelmien käyttöönoton ovat mahdollistaneet paitsi laitetekniset muutokset myös geneeristen näytteen esikäsittely menetelmien (erit. QuEChERS, Quick, Easy, Cheap, Effective, Rugger, Safe) kehittyminen. Multimenetelmien etuja ovat taloudelliset hyödyt (laboratoriotoiminnan tehostuminen, lyhyemmät analyysiajat, pienemmät liuotinkustannukset) ja ympäristönäkökulmat (liuotinjätteiden vähentyminen). Spesiaatioanalyyseja turvallisuustutkimuksissa Kuten useiden muiden haitallisten yhdisteiden kohdalla myös raskasmetallien määrityksissä haasteita luovat niiden pienet pitoisuudet, kemialliset ominaisuudet ja pysymättömyys. Uusimmissa menetelmissä onkin pyritty kehittämään mahdollisimman yksinkertaisia näytteen esikäsittelymenetelmiä yhdistettynä erilaisiin erotustekniikoihin ja induktiivisesti kytketty plasma (ICP)-MS -analyysitekniikkaan. Näitä menetelmiä hyväksikäyttäen kyetään nk. spesiaatioanalyyseihin, joissa erotetaan mm. epäorgaanisten yhdisteiden eri hapetusasteita. Spesiaatioanalyyseillä on erityisen suuri merkitys elintarviketurvallisuuteen liittyvissä analyyseissä, sillä esim. elohopean ja arseenin osalta tiedetään, että ainoastaan tietyt muodot ovat toksikologisesti merkittäviä. π Mervi Rokka1 tutkija mervi.rokka(at)evira.fi Tiina Ritvanen1 tutkija tiina.ritvanen(at)evira.fi Marika Jestoi 2 ylitarkastaja marika.jestoi(at)evira.fi elintarviketurvallisuusvirasto evira, Kemian ja toksikologian tutkimusyksikkö 2 elintarviketurvallisuusvirasto evira, Tuoteturvallisuusyksikkö 1 viitteet: • abernethy (2012): a rapid analytical method for cholecalciferol (vitamin d3) in fortified infant formula, milk and milk powder using dielsalder derivatisation and liquid chromatographytandem mass spectrometric detection. anal. and Bioanal. Chem. 403(5):1433-1440. • awad ym. (2012): applications of ultrasound in analysis, processing and quality control of food: a review. Food res. int. 48:410-427. • huang ym. (2009): measurement of vitamin d in foods and nutritional supplements by liquid chromatography/tandem mass spectrometry. j. aoaC int. 92(5):1327-1335. • Kamruzzaman ym. (2012): non-destructive prediction and visualization of chemical composition in lamb meat using nir hyperspectral imaging and multivariate regression. inn. Food Sci. emerg. Tech. 16:218226. • mannina ym. (2012): liquid state 1h high field nmr in food analysis. progress in nmr Spectr. 66:1-39. • phinney ym. (2011): isotope dilution liquid chromatography – mass spectrometry methods for fat- and water-soluble vitamins in nutritional formulations. anal. Chem. 83:92-98. • romero-gonzález ym. (2011): Simultaneous determination of pesticides, biopesticides and mycotoxins in organic products applying a quick, easy, cheap, effective, rugged and safe extraction procedure and ultra-high performance liquid chromatography-tandem mass spectrometry. j. Chrom. a 1218: 14771485. • Stevens ym. (2006): Technique for rapid, smallscale analysis of vitamin C levels in fruit and application to a tomato mutant collection. j. agric. Food Chem. 54:6159-6165. • Spyros & dais (2009): 31p nmr spectroscopy in food analysis. progress in nmr Spectr. 54:195207. • Wang ym. (2012): analysis of compositional carbohydrates in polysaccharides and foods by capillary zone electrophoresis. Carbohydrate polymers, 88:754-762. • Wu ym. (2011): analysis of multi-pesticide residues in the foods of animal origin by gC-mS coupled with accelerated solvent extraction and gel permeation chromatography cleanup. Food Chem. 126:646-654. • Zhu ym. (2012): protein separation by capillary gel electrophoresis: a review. anal. Chim. acta 709:21-31. Monimuotoista analytiikkaa Elintarvikeanalytiikka on laaja käsite sisältäen kehitystyötä ja sovelluksia tuottaa erilaista elintarvikkeisiin liittyvää tietoa esimerkiksi niiden koostumuksesta, rakenteesta sekä fysikaalisista ja aistinvaraisista ominaisuuksista. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää paitsi tuotekehityksessä myös esimerkiksi arvioitaessa, täyttääkö elintarvike sille asetetut ravitsemukselliset ja lainsäädännölliset vaatimukset. Vaikka useat elintarvikeanalytiikassa käytetyt menetelmät ja tekniikat ovat olleet jo pitkään vakiintuneita, uudet teknologiat ovat kuitenkin lisänneet erilaisia keinoja mittausten tehostamiseen ja nopeuttamiseen. Elintarvikeanalyyttisten mittausten kehittyessä analyysitulosten valmistuminen nopeutuu entisestään. Samoin mittalaitteiden ollessa entistä herkempiä kyetään hyvinkin pienet muutokset yhdisteiden pitoisuuksissa havaitsemaan esim. ajan funktiona. Nykyisillä analyysilaitteiden datankäsittelyohjelmilla on myös mahdollista hyödyntää vanhaa tulosdataa myöhemmin, esimerkiksi tutkittaessa uusia yhdisteitä jo aikaisemmin analysoiduista näytteistä. Myös elintarviketeollisuuden omavalvonta vaatii analyysimenetelmältä yhä enemmän nopeutta ja kustannustehokkuutta. Viime vuosina kehitystä on tapahtunut erityisesti immunokemiaan perustuvien biosensorien kohdalla, mutta myös perinteisimmille NIR/ NIT-tekniikoille on kehittymässä uusia sovelluksia. Edellä mainitut elintarvikkeiden analyysimenetelmät ovat vain muutamia esimerkkejä siitä valtavasta ja yhä kasvavasta menetelmäkirjosta, jota elintarvikeanalytiikassa käytetään. Sopivan analyysimenetelmän valinnassa on muistettava, että samaa yhdistettä ei välttämättä pystytä määrittämään kvantitatiivisesti useasta erilaisesta näytemateriaalista samalla menetelmällä. Analyysimenetelmän valintaan vaikuttaa myös se, mihin saatua analyysitulosta käytetään. Määritettäessä entistä pienempiä pitoisuuksia analyysimenetelmän mittausepävarmuus saattaa kasvaa, mikä osaltaan vaikuttaa tulosten luotettavuuteen. Analyysimenetelmien kehittyessä elintarvikeanalyytikon tuleekin yhä syvemmin tuntea tuottamansa tuloksen laadukkuus. π www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 27 Kuva: Tuuli KoivumäKi n T E E M A A N A LY T I I K KA & T U O T E K E H I T Y S Tutkija Minnamari Edelmann sentrifugoimassa folaattinäytteitä. Luotettava analytiikka tutkimusprojektin kulmakiviä Elintarvikkeiden koostumusta selvittelevissä tutkimushankkeissa joudutaan usein kehittämään ja varmentamaan analyysimenetelmät, ennen kuin päästään tekemään itse tutkimusta. Kehitystyö vaatii vankkaa analytiikan osaamista. Professori Vieno Piirosen johtama Helsingin yliopiston elintarvikekemian tutkimusryhmä pääsi vuonna 2005 mukaan viisivuotiseen EU:n 6. puiteohjelman HealthGrain -hankkeeseen, jossa tutkimusryhmän tehtävä oli tutkia viljanäytteistä eräitä bioaktiivisia yhdisteitä. Tutkimusryhmä sai näin mahdollisuuden käyttää folaatti- ja kasvisterolitutkimuksissa hankittua analyyttista osaamista laajaan näyteaineistoon. Näytteitä oli tulossa useita satoja neljän vuoden aikana, joten ryhmä oli aivan uuden haasteen edessä: Ovatko käytössä olevat määritysmenetelmät riittävän luotettavia, soveltuvatko ne suurten näytemäärien tutkimiseen ja miten voidaan varmistaa analyysitason pysyminen vakaana koko hankkeen ajan. Kasvisterolimääritysten haasteena oli, ettei käytettävissä ollut varmennettuja vertailumateriaaleja tai vertailumenetelmiä. 28 Miten siis varmistaa määritysten laatu? Tulosten oikeellisuus oli osoitettava takaisinsaantokokein ja vertaamalla aiempiin tuloksiin. Toistettavuus tutkittiin muutaman viljanäytteen avulla. Mistä vertailumenetelmät? Menetelmän valintaa selkeytti tieto siitä, että kaikki näytteet tulisivat olemaan keskenään samantyyppisiä. Sterolit esiintyvät niissä joko vapaina yhdisteinä, estereinä tai glykosideinä, ja ne ovat viljamatriisissa kovien proteiini- ja kuituverkostojen suojaamana. Elintarvikekemian tutkimusryhmä halusi tietää yksittäisten sterolien määrät, jolloin oli mahdollista tutkia sterolikoostumusten eroja. Tämän vuoksi lähtökohdaksi valittiin menetelmä, jossa sterolit uutettiin liuotinseoksella happo- ja emäskäsittelyjen jälkeen, puhdistettiin kiinteäfaasiuutolla sekä määritettiin kaasukromatografisesti. Kumpaakaan hydrolyysiä ei voitu jättää pois tulostason laskematta, mutta onneksi näytteiden ja reagenssien määrät saatiin puolitettua. Tämä oli mahdollista, koska näytteet olivat hyvin edustavia ja tasalaatuisia. Kaikki jyvät ja useimmat viljatuotteet oli jauhettu kaikkia tutkimusryhmiä varten samaan partikkelikokoon yhdessä paikas- Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi sa. Näin kaikkien tutkimusryhmien saamat näytteet olivat keskenään samanlaisia ja tulokset vertailukelpoisia. Lisäksi viljanäytteiden huolellinen ja toistettava jauhaminen näkyi hyvin pienenä vaihteluna rinnakkaismääritysten välillä, minkä ansiosta rinnakkaismääritysten määrä pystyttiin myös pienentämään kahteen. Folaatin määritykseen oli olemassa standardimenetelmiä. Elintarvikekemian tutkimusryhmä oli ollut myös kehittämässä ja kommentoimassa eurooppalaista standardia folaatin määrittämiseksi elintarvikkeista. Hyväksytyt menetelmät perustuvat kuitenkin mikrobiologiseen määritykseen, kun taas eri folaattimuotojen (vitameerien) määritykseen tarvitaan kromatografisia menetelmiä. Lisäksi standardimenetelmätkin sallivat tiettyjä vapauksia esimerkiksi analyysissä käytettävien entsyymikäsittelyjen suhteen. Tutkimusryhmän käyttämät määritysmenetelmät, niin mikrobiologinen kuin HPLC-menetelmä sekä näytteen esikäsittely ja puhdistus, oli kehitetty yliopiston elintarvikekemian laboratoriossa elintarvikekemiallisia tutkimuksia varten. Myös näytteiden ja näyteuutteiden säilyttämiseen vaadittavat olosuhteet oli selvitetty, jotta merkittävää folaattihävikkiä ei tapahtuisi. Entä vertailunäytteet? Menetelmien toimivuus oli jo aiemmissa tutkimuksissa varmennettu mm. takaisinsaantokokein, käyttämällä vertailunäytteitä ja osallistumalla kansainvälisiin menetelmävertailututkimuksiin. Varmennettuja vertailunäytteitä, jotka edustavat erilaisia elintarvikematriiseja ja pitoisuusalueita, oli ja on saatavilla, mutta vertailunäytteiden sisältämille folaattivitameereille ei yleensä ole annettu vertailuarvoa, vaan vertailuarvona on mikrobiologisesti määritetty kokonaisfolaattipitoisuus. Niinpä etenkin HPLC-menetelmän validoinnissa ja toimivuuden varmistamisessa oli oltava erityisen huolellinen, lähtien spektrofotometrisesti tarkistetuista standardiyhdisteistä ja saantokokeista aina yhdisteiden tunnistukseen ja kvantitointiin. Menetelmien toimivuuden varmentamisen jälkeen luotiin malli analyysitason varmentamiseksi. Folaattimäärityksiä varten oli olemassa varmennettu vertailunäyte, täysjyvävehnäjauho BCR®121, jonka kokonaisfolaattipitoisuus tiedettiin ja jota oli jo aikaisemmissa tutkimuksissa hyödynnetty. Varmennettua arvoa ja sen mittausepävarmuutta oli kätevä käyttää valvontakortin pohjana. Kasvisteroleille ei vastaavaa materiaalia ollut saatavilla, joten jouduttiin tyytymään laboratorion omaan vertailunäytteeseen. Elintarvikekemian tutkimusryhmä ehdotti hankkeen muille tutkimusryhmille yhteisen vertailunäytteen valmistamista. Sellaiseksi valittiin Unkarissa jauhettu täysjyvävehnäjauho, joka toimitettiin pakkaskuljetuksena Suomeen. Jauho jaettiin pieniin pusseihin ja pakastettiin, ja uusi pussi sulatettiin pakkasvarastosta vertailunäytteeksi tietyin aikavälein. Vertailunäytteelle laadittiin useina päivinä tehtyjen määritysten perusteella valvontarajat, joita käytettiin määrityssarjojen analyysitason tarkkailuun. Folaattimäärityksissä käytettiin kahta vertailunäytettä: laboratorion oman vertailunäytteen kelpoisuus todennettiin varmennettua vertailunäytettä vastaan analysoimalla varmennettu vertailumateriaali kahden viikon välein näytesarjojen yhteydessä. solla. Siksi kahden vuoden kuluttua projektin alkamisesta hankittiin uusi, edellistä vastaava vertailunäyte. Jokaiseen määrityssarjaan kuuluneen vertailunäytteen tulos oli armoton: jos se poikkesi sallitusta, koko määrityssarja oli uusittava. Vaikka uusintoja oli aika ajoin tehtävä, vertailunäytteen käyttö kannatti. Se osoitti, oliko reagensseissa, laitteissa tai työskentelyssä tapahtunut tuloksia heiluttavia muutoksia. Lisäksi tasaisten vertailunäytetulosten ansiosta niin hankkeen ensimmäisten kuin viimeistenkin näytteiden tulokset olivat vertailukelpoisia. π Vertailunäytettä on päivitettävä dosentti, ETT Folaatti on yksi herkimmin hajoavista vitamiineista. Tutkimuksen aikana havaittiinkin, että laboratorion oman vertailunäytteen folaattipitoisuus alkoi vähitellen pienentyä, vaikka varmennetun vertailunäytteen tulokset pysyttelivät vakaalla ta- Susanna Kariluoto ETT Anna-Maija Lampi dosentti, ETT Velimatti Ollilainen Helsingin yliopisto Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos Elintarvikekemian osasto lisätietoja: Susanna Kariluoto, susanna.kariluoto(at)helsinki.fi Millä eväillä tutkimuksesta tietokantaan? Tutkimuksessa pyritään saamaan uutta tietoa jostakin aiheesta, mutta kenelle ja miten tämä tieto tarjotaan hyödynnettäväksi? Perinteinen tapa luonnontieteiden alalla on ollut tulosten julkaiseminen vertaisarviointia käyttävissä tieteellisissä sarjajulkaisuissa. Elintarvikealalla tehdään huomattavan paljon tutkimusta, joka liittyy elintarvikkeiden koostumuksen selvittämiseen. Nämä yksittäiset elintarvikkeiden koostumukseen liittyvät tulokset ovat vaikeasti hahmotettavina ”palasina” alan julkaisuissa. Esimerkiksi HealthGrain -hankkeessa selvitettiin viljojen steroli- ja folaattipitoisuuksia ja niihin vaikuttavia teki- jöitä, ja tulokset julkaistiin alan parhaissa julkaisuissa. Työssä oli tavoitteena selvittää perimän ja ympäristötekijöiden vaikutusta viljan bioaktiivisiin yhdisteisiin. Miten tutkimuksessa saatua tulosaineistoa sitten voidaan hyödyntää tietokannoissa? Monet elintarvikkeiden koostumustietokannat, esimerkiksi Fineli taikka USDA:n Food Composition Database, ovat julkisia ja kaikkien halukkaiden käytettävissä. Nämä tietokannat muodostavat sen tiedon perustan, jota eri alojen asiantuntijat omilla aloillaan voivat hyödyntää. EU:n kuudennen puiteohjelman EuroFIR -hankkeessa harmonisoi- tiin eurooppalaisia elintarvikkeiden koostumustietokantoja. Hankkeessa laadittiin yhteiset kriteerit, joita tieteellisissä julkaisuissa julkaistujen menetelmien tuli täyttää. Yhtenä keskeisenä osana tätä oli näytteenoton arviointi. Kerättäessä aineistoa ja arvioitaessa sen käytettävyyttä tietokantoihin julkaisuja arvioitiin muun muassa sillä perusteella, miten ja mistä näytteet oli kerätty, kuinka vuodenaikais- taikka maantieteellinen vaihtelu oli otettu huomioon, oliko materiaali kuvattu yksiselitteisesti: sen kypsyysaste tai fysiologinen tila, mikä kasvi ja sen osa oli kyseessä jne. Usein näytteenotto oli näissä tut- kimuksissa kuvattu tai tehty puutteellisesti. Huomattava osa biologisen materiaalin näytteenoton virheestä johtuu materiaalin heterogeenisyydestä. Tämä puolestaan vaikuttaa kerättävien osanäytteiden lukumäärään: mitä suurempaan tarkkuuteen pyritään näytteen pitoisuuden mittaamisessa, sitä useampia osanäytteitä materiaalista tarvitaan. Tähän tarkkuuteen ei voida enää laboratoriossa vaikuttaa. Tämän vuoksi jo tutkimusta suunniteltaessa näytteenottoon tulee kiinnittää aivan erityistä huomiota ja miettiä tulosten hyödynnettävyyttä myös koostumustietokannoissa. π www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 29 n T E E M A A N A LY T I I K KA & T U O T E K E H I T Y S Kuva: joona louhi Kuva: Saara järvinen Kestävän kehityksen mallin mukaisesti ruokatäydennyksien kuljetus tapahtumapaikalle Koepala-katukeittiöön toteutettiin lihasvoimalla, hankkeen johtaja, muotoilija Janne Asikainen esittelee. Onnistuuko tuotekehitys tuurilla vai tiukalla ohjeistuksella? Onko uusien ja menestyvien elintarviketuotteiden kehitys edelleenkin sattumankauppaa, vai voiko tuotekehitykseen tuoda uusia toimintatapoja menestyksen takeeksi? Tätä kysymystä pohdimme, kun aloimme suunnitella Helsingin designpääkaupunkivuoden viralliseen ohjelmaan kuulunutta Snack & Pack -hanketta, jossa kehitimme katuruokailua Koepala-katukeittiökokonaisuuden avulla. Halusimme kyseenalaistaa tuotekehityksen totuttuja toiminKuva: joona louhi tatapoja ja miettiä katuruokakulttuurin uudistamista kaupunkiympäristössä. Päätimme esitellä katuruokailukokonaisuuden teemavuoden designtapahtumissa, joissa vielä kehitteillä oleva kokonaisuus tuotiin yleisön testattavaksi ja arvioitavaksi. Tuotekehitys on yrityksen toiminnan ytimessä Perinteisesti tuotekehitys on niin pienen kuin suurenkin yrityksen suurimpia ja tarkimmin vartioituja salaisuuksia. Elintarviketeollisuudessa pienen yrityksen toiminta voi perustua jopa kokonaisuudessaan yhteen ainoaan kaupallisesti hyödynnettävään keksintöön, tuotekehityksessä syntyneeseen innovaatioon. Pienempiin toimijoihin verrattuna suuryrityksessä tuotekehitys on erilaisten tekijöiden hallintaa, hallittujen sattumien hyödyntämistä tiukasti määriteltyjen toimintatapojen, suunnitelmien ja aikataulujen puitteissa. Tuotekehitystä tehdään tietyn Kuvassa on ruis-spelttiwrap kotimaisella vuohenjuustotäytteellä. 30 Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi mallin ja yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan. Molemmissa tapauksissa tuotekehitys toimii kuitenkin yrityksen kantavana perustana. Suomessa tuotekehitys hallitaan yrityksen koosta riippumatta prosessina, ja omien tuotteiden kehitys- ja tutkimustoimintaan suhtaudutaan usein hyvin intohimoisesti. Luumäeltä voi löytyä visio kotimaisesta ilmakuivatusta sianlihatuotteesta. Helsingin Punavuoressa toimivan leipomon tuotekehitystä ohjaa vahva näkemys uudistaa kotimaista leipomoalaa kansainvälisillä tuulahduksilla. Kaarinassa huippuluokan asiantuntemus marja-, vihannes- ja hedelmätäysmehujen valmistuksessa on johtanut omaleimaisen funktionaalisen elintarvikkeen syntyyn. Kuitenkin myös näissä yrityksissä tiedetään, että ideasta on vielä pitkä matka kaupalliseksi tuotteeksi ja monenlaisia haasteita riittää matkan varrella. Suurimmat haasteet ideoinnissa ja kaupallistamisessa Suomalaisittain suurimmat haasteet ovat tuotekehityksen ääripäissä: alussa ideoin- Ruoka-annoksien raaka-aineet valittiin lähi- ja kausiruokaan pohjautuen ja annosten tarjoiluun käytettiin ekologisia ja kierrätettäviä pakkausmateriaaleja. Kestävien arvojen lisäksi Koepalakatukeittiössä tutkittiin ruuan, juoman sekä pakkauksen välistä suhdetta ruokailutilanteessa. tivaiheessa sekä lopussa uutuustuotetta kaupallistettaessa. Kaupallistamisessa mm. ruotsalaiset ovat huomattavasti suomalaisia elintarvikeyrityksiä edellä. Myynti- ja markkinointiosaaminen on Ruotsissa edelleen aivan toisella tasolla kuin Suomessa, varsinkin toimittaessa kansainvälisillä markkinoilla. Kaupallistamisen lisäksi Suomessa kiinnitetään liian vähän huomiota menetelmien ja tuotteiden immateriaalioikeuksien (IP-oikeuksien) hallintaan sekä ennakoivaan lähestymistapaan jo uutuustuotteita ideoitaessa. Tuotekehityksen alkuvaiheessa on erityisen tärkeää kyetä haarukoimaan oman alan markkinoita sekä seurata alansa kilpailijoiden liikkeitä. Helpointa on lähteä hakemaan ideoita ulkomailta, vierailla messuilla, tutkia kilpailijoiden tuotteita ja seurata markkinoiden kehitystä. Pitkällä tähtäimellä voi kuitenkin olla vaarallista turvautua pelkästään olemassa oleviin ratkaisuihin. Suomalaisen elintarviketeollisuuden perisynti on tarttua toimeen vasta silloin, kun on pakko: kun kilpailija on jo löytänyt avaimen menestykseen. Tietysti myös poikkeuksia löytyy. Mikäli ei oteta riskejä, voi tuskin odottaa suuria mullistuksia menestyksenkään suhteen, mutta riskinoton lisäksi perusasioiden on oltava kunnossa. Yksi olennainen asia on tuotekonseptien kaupallistaminen, joka on jo pitkään ollut suomalaisten yritysten kompastuskivi. Liikkeellä on monenlaisia harhaluuloja ja ennakkoasenteita. Usein ajatellaan, että koko prosessista selvitään omin voimin, eikä ulkopuolista osaamista olla valmiita käyttämään tai osata edes hakea. Yrityksen ulkopuolinen ammattitaito on kuitenkin monen menestyvän tuotteen taustalla. Uutuustuotteen kilpailuetu voi löytyä esimerkiksi yrityksen ulkopuolella hankitusta tieteellisestä tutkimuksesta tai pakkausmuotoilun asiantuntemuksesta. Toisinaan vallalla on ajatus, että pelkkä huolellinen ja pitkäjänteinen kehitystyö riittää menestykseen. Pienenkin yrityksen markkinat voivat kuitenkin laajentua usein hyvin nopeastikin kansainvälisiksi, jolloin IP-oikeudet tulisi ymmärtää osana yrityksen liiketoimintastrategiaa. Yleensä vain suojatulla keksinnöllä on kaupallista arvoa yrityksen liiketoiminnassa. Olisikin tärkeää muistaa, että IP-oikeuksien hallinta on merkittävä osa tuotekehityksen kaupallistamisprosessissa. Suomessa näissä asioissa ollaan vielä kokemattomia. Kokemuksen puute näkyy usein myös siinä, että kotimaisessa tuotekehityksessä ajatukset pyörivät liiaksi pelkän ydintuotteen ympärillä, kun maailmalla ymmärretään asian laajempi mittakaava. Olennai- Ruokailijat antoivat avoimesti rakentavaa palautetta kokonaisuudesta, mikä kannusti hankkeen tiimiä jatkamaan kokonaisuuden kehittämistä. Kuvassa on ruokailijoita Design Market -tapahtumasta, Kaapelitehtaalta Helsingistä. Kuva: janne aSiKainen Suomalaista katuruokakulttuuria uudistamassa Helsingin designpääkaupunkivuoden viralliseen ohjelmaan kuuluneessa Snack & Pack -hankkeessa toteutettiin Koepala-katukeittiökokonaisuus, jossa yleisö pääsi arvioimaan vielä kehitteillä olevaa katuruokakokonaisuutta ja vaikuttamaan sen jatkokehitykseen. Hankkeessa tarjottiin kaupunkilaisille tulevaisuuden katuruokaelämys sekä pyrittiin herättämään keskustelua muotoilusta, ekologisuudesta ja lähiruuasta vaihtoehtona kansainvälisille pikaruokakonsepteille. Hankkeessa kehitettiin pikaruokamenu ruoka- ja pakkausmuotoilun keinoin. Lopputulos syntyi kolmen keittiömestarin, usean muotoilijan sekä elintarviketuotekehityksen ammattilaisten yhteistyönä. Asiantuntija-, materiaali- ja raaka-aineapua reseptien kehitykseen saatiin monilta yrityksiltä leipomosta mehuvalmistajiin. Erityisen panoksen projektin suunnittelu- ja toteutusvaiheen antoi pakkausteollisuusyrityksien tuki. Mukana hanketta tukemassa olivat Metsä Board, Metsä Tissue SAGA-brändillä sekä Lamican ja Pyroll, jotka kaikki toimivat vahvasti elintarvikepakkausten ja pakkausmateriaalien alueella. SAGA Ruoanlaittopaperia käytettiin ruoka-annosten valmistuksesta, säilytyksestä ja kypsennyksestä aina tarjoiluun asti. Metsä Boardin kartonkisessa tarjoiluastiassa korostui ekologinen ajattelu myös pakkauksen jatkokäyttömahdollisuuksien huomioimisena. Pakkaus toimi ruokailun jälkeen postikorttina, jonka postimaksu oli maksettu ennakolta kaikkialle maailmassa. Kartonkipakkausten painatuksessa hyödynnettiin Pyrollin painoteknistä osaamista sekä viimeisintä digipainotekniikkaa. Lamicanin ekologinen kartonkitölkki puolestaan antoi mahdollisuuden yhdistää tarjoiltava juoma ja ruoka yhteen pakkaukseen. Koepala-katukeittiön tapahtumissa tarjotun tomaattimehun pakkaamisesta kartonkitölkkiin huolehti Bullberry Oy. Koepala-katukeittiökonseptin kaupallista potentiaalia aletaan seuraavaksi selvittää tapahtumissa vierailleen yleisön palautteen ja tapahtumissa kerättyjen havaintojen perusteella. Saamamme palautteen perusteella kuluttajat ovat selvästi halukkaita osallistumaan tuotekehitykseen, jos vain annamme heille siihen mahdollisuuden. Hankekokonaisuuden jatkokehittämistä varten etsitään sekä julkista rahoitusta että yksityisiä rahoittajia. Tavoitteena on tarjota kuluttajille uusia katuruokaelämyksiä jo ensi kesänä. π www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 31 n T E E M A A N A LY T I I K KA & T U O T E K E H I T Y S sena osana ovat niin pakkaus kuin koko palvelukokonaisuus, jonka tuote kuluttajalleen tarjoaa. Näiden tulisi kulkea mukana läpi koko tuotekehityksen. Kuluttajat aidosti mukaan tuotekehitykseen Tuotekehitys vaatii kattavaa yhteistyötä ja monipuolista osaamista, muuten ei kehitystyöltä voida odottaa kovinkaan paljoa. Tuotekehittäjät, suunnittelijat ja muotoilijat muodostavat yhteistyön tukijalan yhdistellessään eri alojen asiantuntemuksen konkreettiseen muotoon. Kaikkein tärkeintä tässä prosessissa on avoin kommunikaatio. Kommunikaatiota tarvitaan tuotekehitystiimissä sisäisesti, mutta tuotekehityksen kannalta tärkeintä on luoda avoin yhteys ennen kaikkea tuotteen kuluttajiin. Kaikista palkitsevinta on vuorovaikutteisuus, jossa myös kuluttajat kokevat heidän palautteensa aidosti merkittäväksi. Myös elintarviketeollisuudessa käytetään nykyään erilaisia toimintatapoja crowd sourcing -menetelmistä kuluttajapaneeleihin. Toimintamalleja voisi kuitenkin jalostaa vielä pitemmälle ja siirtyä laboratorioympäristöstä ja keinotekoisista testausjärjestelyistä aitojen kulutustilanteiden tarkasteluun. Tällä tavoin tuotekehityksessä päästään hyödyntämään aitoja kuluttajien kokemuksia mielikuvien, mallien ja arvioiden sijaan. Surkuttelemme usein kotimaisen markkinamme rajallisuutta, mutta kotimarkkinamme voisivat toimia oivallisena testausalueena uusille, rajoja rikkoville tuotteille, mikäli kuluttajat saataisiin aktivoitua vahvemmin mukaan tuotekehitykseen jo sen alkuvaiheissa. Tuotekehitykseen tarvitaan mittaustulosten ja haastattelututkimusten lisäksi myös aitoja havaintoja oikeissa ympäristöissä. Miksemme käyttäisi kotimarkkinoitamme ponnahduslautana uusille ideoille? Täytyykö meidän jatkossakin mennä tuotekehityksessä sieltä, mistä aita on matalin? π DNA-viivakoodeilla tarkkaa DNA-viivakoodi on tietyssä genomin osassa oleva lyhyt sekvenssi, jonka perusteella lajit voidaan erottaa toisistaan vastaavasti kuin kaupalliset tuotteet omien viivakoodiensa avulla. Viivakoodialueen DNA:n emäsjärjestys on lajin sisällä enemmän tai vähemmän vakio, mutta muuntelee lajien välillä. DNA-viivakooditiedolla on lukuisia käyttömahdollisuuksia. Biologisia lajeja määritetään monissa yhteyksissä, kuten luonnon monimuotoisuustutkimuksissa, laittomien ja uhanalaisten lajien tunnistamisessa, haitallisten tuholaislajien seurannassa sekä elintarvikkeiden ja muiden kaupallisten tuotteiden sisällön selvittämisessä. Perinteisten ulkonäköön perustuvien morfologisten menetelmien avuksi voidaan ottaa käyttöön geneettiset menetelmät. Erilaisiin lajintunnistuksen tarpeisiin on kehitetty tehokas menetelmä, DNA-viivakoodaus (DNA barcoding) eli DNA-pohjaisten lajitunnisteiden tuottaminen. International Barcode of Life -yhteistyöverkosto (iBOL, www.ibol.org) edistää DNAlajitunnisteiden käyttöä kansainvälisenä standardina. Vuoden 2011 alussa joukko suomalaisia tutkijoita ja asiantuntijoita KuvaT: helena Korpelainen Janne Asikainen bio- ja elintarviketekniikan insinööri pakkausmuotoilija (AMK) Pakkaussuunnittelutoimisto Koepala Design Studio janne(at)koepala.com www.koepala.com 32 Kaksi yrttijuomasekoitusta, joista eroteltiin erinäköiset kasvinkappaleet DNA:n eristystä varten. Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi raaka-ainetunnistusta muodosti FinBOL-konsortion (www.finbol. org), joka on osa iBOL-verkostoa. Parhaillaan rakennetaan mittavaa DNAviivakooditietokantaa maailman eliölajistolle. Tulevaisuudessa minkä tahansa eliön tai sen osan laji voidaan selvittää vertaamalla sen DNA-viivakoodia tietokantoihin. Kansainvälinen DNA-viivakoodihanke on maailman suurin genominen biodiversiteettihanke, ja sen piiriin kuuluu satoja, ellei tuhansia tutkijoita useasta kymmenestä maasta. Standardit DNA-viivakoodialueet lajikohtaisia Tunnisteena käytettävän DNA-alueen tulee vaihdella kohtuullisesti ja olla helposti hallittava, ts. DNA:n sekvensoinnin eli lajitunnisteen selvittämisen pitää onnistua tarpeeksi helposti ja varmasti hyvin monenlaisista näytteistä. Kansainvälisesti sovituista geenialueista hankittu DNA-tieto muokataan tunnisteeksi siten, että kukin eliölaji saa oman ai- nutlaatuisen koodinsa. Eduksi on myös, jos kyseisestä genomin alueesta on eliön perimässä monta kopiota. Tällöin tutkiminen onnistuu huonolaatuisestakin näytteestä, jonka DNA voi olla osin hajonnutta. Koska mitokondrioiden ja kasvisolujen viherhiukkasten genomeista on suuri määrä kopioita kussakin solussa, niiden sisältämä DNA on ollut erityisen sopiva ehdokas viivakoodialueita etsittäessä. Laajojen kokeiden perusteella on selvinnyt, ettei eläimille, kasveille ja sienille löydy yhtä yhteistä DNA-viivakoodialuetta. Standardoitu DNA-alue sijaitsee eläimillä mitokondrion DNA:ssa (osa CO1-geeniä), kasveilla viherhiukkasen DNA:ssa (osa rbcL- ja matK-geenejä) ja sienillä tuman genomissa (ei-koodaava ITS-alue). Vaikka ITS-alue sijaitsee tuman genomissa, siitä on useita kopioita jokaisessa solussa. Myös muuntelunsa puolesta se soveltuu hyvin nimenomaan sienten lajintunnistukseen. Viivakoodin selvittämi- nen sisältää DNA:n eristämisen, viivakoodialueen monistamisen PCR-menetelmällä käyttämällä apuna alukkeita eli lyhyitä, synteettisiä DNA-pätkiä sekä monistetun alueen emäsjärjestyksen määrittämisen sekvensaattorilla. Jatkuvasti kehittyvät sekvensointimenetelmät mahdollistavat nykyisin laajojen meta-analyysien tekemisen, ts. mittavien sekvenssiaineistojen samanaikaisen tuottamisen. π Helena Korpelainen dosentti helena.korpelainen(at)helsinki.fi Maria Pietiläinen FM Maataloustieteiden laitos Helsingin yliopisto maria.pietilainen(at)helsinki.fi DNA-viivakoodaus paljasti yrttijuomapakkausten raaka-aineet Yrttijuomien koostumusta käsittelevään tutkimukseen valittiin kaupan hyllyltä seitsemän yrttijuomapakkausta, joista kaksi oli pakattu Suomessa, yksi Saksassa, yksi Isossa-Britanniassa ja yksi Yhdysvalloissa. Kahden pakkauksen kohdalla mainittiin suomalainen valmistuttaja, mutta pakkausmaata ei kerrottu. Osassa pakkauksia oli useampia yrttisekoituksia pakattuna erillisiin teepusseihin. Eri sekoitusten kokonaismäärä oli 16. Jokaisesta sekoituksesta eroteltiin silmämääräisesti erinäköiset kasvinkappaleet, jolloin saatiin yhteensä 51 näytettä DNA:n eristämistä varten. Kaikille DNA-näytteille suoritettiin rbcL-viivakoodialueen monistaminen PCR-menetelmällä ja osalle myös matK-viivakoodialueen monistaminen. Onnistuneet PCR-tuotteet sekvensoitiin viivakoodialueen tarkkaa emäsmääritystä varten. Onnistunut DNA-viivakooditieto saatiin 22 näytteestä (43 %). Saatuja DNA-viivakoodisekvenssejä verrattiin kansainvälisen GenBank-tietokannan sekvensseihin, jolloin saatiin selville jokaisen näytteen ”identiteetti”. Vertailussa määritettiin seuraavat 12 eri kasvia (ainesosaa): fenkoli, inkivääri, kamomilla, laventeli, mate, minttu, nokkonen, omena, revonhäntä, ruusunmarja, sitrushedelmä ja sitruunaruho. Osalla näytteistä oli identtinen DNA-viivakoodi, ts. ne edustivat samaa kasvilajia. Tuotetietojen mukaan yrttijuomasekoituksissa oli lisäksi 14 muuta ainesosaa: ananas, ginseng, honeybush, jasmiini, kaakao, kamelia, kaneli, lakritsijuuri, lapacho, lehmuksenkukka, malva, orapihlaja, sitruunamelissa ja vadelma. Oli yllättävää, että yhden Suomessa pakatun yrttisekoituksen joukosta löytyi kahta kasvia, minttua ja revonhäntää, joita ei pakkaustietojen mukaan olisi pitänyt olla tuotteessa. Tarkempi erinäköisten kasvin- kappaleiden erottelu DNA:n eristämistä varten sekä DNA:n eristysmenetelmän ja PCR-monistusreaktioiden optimointi ja toistojen lisääminen olisivat todennäköisesti lisänneet onnistuneiden viivakoodimääritysten osuutta. Siitä huolimatta tämä suppea koe osoitti DNA-viivakoodien käyttökelpoisuuden elintarvikkeiden sisällön määrittämisessä. Vastaavaa menetelmää on käytetty Yhdysvalloissa. Ravintoloissa tarjoiltavan sushin joukosta löydettiin useita tapauksia, joissa kala oli eri lajia kuin sen sanottiin olevan. Menetelmän käyttö yleistyy elintarvikealalla Dosentti Helena Korpelaisen mukaan DNA-viivakoodaus yleistyy lähivuosina. – Ehkä noin viiden vuoden päästä on jo erityislaitteita, jotka määrittävät käytännössä välittömästi lajin, hän tarkentaa. Tällä hetkellä DNA-viivakoodausta sovelletaan yleisesti biodiversiteettitutkimuksissa kehittyneissä maissa sekä paljon myös esimerkiksi Kiinassa. Elintarvikealan sovellukset ovat vielä marginaalisia, mutta yleistymässä. – Potentiaalisimmat käyttökohteet elintarvikealalla ovat luontaistuotteet, lääkekasvit ja seafood. DNA-viivakoodien avulla määritetään paikoin varsin yleisesti seafood-tuotteiden lajeja. Testeissä arviolta 20–50 % niistä oli väärin ilmoitettuja. Viivakoodeja on käytetty myös luontaistuotteiden määrittämiseen. Esimerkiksi kanadalaisen tutkimuksen mukaan virheellisiä ilmoituksia oli 19 %. Pienimuotoista testausta on tehty myös Kosher-ruuan puhtauden selvittämiseksi, Helena Korpelainen kertoo. π www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 33 n T E E M A A N A LY T I I K KA & T U O T E K E H I T Y S Laadukkaita elintarvikkeita perulaisista raaka-aineista MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus ja perulainen National Agrarian University La Molina (Universidad Nacional Agraria La Molina, UNALM) aloittivat vuoden 2010 syyskuussa kolmivuotisen ICI -hankkeen Improving nutrition of Andean population: Health - Promoting bioactive compounds in Andean food materials and diets. Ulkoasiainministeriön rahoittamaa hanketta koordinoivat professori Hannu J. Korhonen (MTT) ja tohtori Ritva RepoCarrasco (UNALM). Sen tavoitteena on vahvistaa UNALMin yliopiston tutkijoiden ja opettajien tutkimusosaamista koskien Andien ja Amazonian alueiden alkuperäisten ravintokasvien ominaisuuksia ja käyttöä Perun väestön ravitsemuksen ja terveyden edistämisessä. Koe-elintarvikkeet esillä EXPOFIAL 2012 -tapahtumassa Vanhempi tutkija Maarit Mäki ja Tuomo Tupasela sekä erikoistutkija Eila Järvenpää osallistuivat syksyllä 2012 hankkeen aktiviteettiin Novel and traditional food processing (for functional foods). Sen ensimmäinen osa toteutettiin UNALMin opettajien kaksiviikkoisena koulutuksena MTT:llä Jokioisilla elokuussa 2012. Toinen osa järjestettiin UNALMissa Limassa loka-marraskuussa siten, että ensimmäiseen koulutukseen osallistuneet opettajat pitivät saman opintojakson omille opiskelijoilleen. Koulutukseen sisältyi teoriaa ja käytännön töitä sekä vierailukäyntejä. Kurssin kanssa samalle viikolle ajoittui Expofial 2012 -tapahtuma, jossa suomalaiset pääsivät mukaan koetuotteiden arviointiraatiin. Expofial 2012 on UNALMin elintarviketieteiden ja teknologian tiedekunnan yhteinen, vuosittainen ”tell and show” -opiskelijatapahtuma, jossa eri vuosikurssien oppilaat esittelevät opintojaksojen aikana valmistuneita tutkimuksiaan ja koetuotteitaan. Joidenkin opintojaksojen tutkimukset esitettiin myös postereina, mikä on monissa suomalaisissa yliopistoissa ollut pro gradu -vaiheen käytäntönä jo kymmeniä vuosia. Tiedekunnan dekaani Fanny Ludeña Urquizo kuvaili tapahtuman merkitystä yliopiston lehdessä jotakuinkin seuraavasti: ”Expofialissa opiskelijat joutuvat harjoittelemaan asiantuntijarooliaan elintarviketeollisuudessa normaaleissa tilanteissa. He esittelevät omia tuotteitaan ja osaamistaan yleisölle ja asiantuntijaraadin jäsenille kirjallisesti (esitteet, lyhennelmät), suullisesti sekä tuotemaistiaisia tarjoten.” Maukkaita tuotteita Tuotteiden arviointiraatiin osallistui yhteensä 11 henkilöä, tuotteita oli noin 60 ja Kuva: eila järvenpää Perulaista tehdaseksotiikkaa Kuva: eila järvenpää Kuva: eila järvenpää Kuivattua hummusta veteen sekoitettuna, tässä tarjolla keksien kanssa. Juomia hiilidioksidilla ja ilman. Tähtituote Camupic-sose Tuomo Tupaselalla tarkasteltavana. 34 Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi kunkin tuotekehitysprojektissa oli ollut mukana 3−5 opiskelijaa. Arvioitavana oli mm. terveysvaikutteisia juomia, muita juomia ja mehuja, hedelmäsoseita, leivonnaisia, makeisia, proteiinikonsentraatteja ja kasviuutteita (ml. mikrokapseloidut), maustekastikkeita, maito- ja lihajalosteita. Arviointikriteereinä olivat tuotteiden omaperäisyys, tuoteidean potentiaalisuus markkinoilla, tutkimusmenetelmät, tulosten esittämistapa ja päätelmät, aistittava laatu, ravitsemuksellinen laatu ja tuotteen esilletuonti: pakkaus, pakkausmerkinnät, esitteet, selkeys, uskottavuus. Arvosteluasteikko oli 1−5, maksimi 30 pistettä. Tuotteissa oli käytetty paljon lähialueilta saatavissa olevia raaka-aineita, ja pääasiassa vain perulaisia raaka-aineita. Tuotteille oli yhteistä hyvä aistittava laatu – opiskelijoiden valmistamat koetuotteet olivat sen puolesta valmiita markkinoille. Monissa oli huomioitu ravitsemuksellisten ja/tai funktionaalisten ominaisuuksien, mm. vitamiinien ja proteiinien, säilyminen hyvälaatuisina raaka-aineesta tuotteeseen. Oheisissa kuvissa on esitetty joitakin esimerkkejä. Perulaisille elintarvikeyrityksien uusille tuotteille tarkoitettu tähtituotekilpailu Concurso de Innovación, järjestetään syyskuussa Expoalimentaria-elintarvikemessujen yhteydessä (http://www.expoalimentariaperu. com/). Perussa suomalaiset vierailivat ALICORP S.A.A.:n kahdessa Liman alueen tehtaassa sekä UNALMin omassa meijerissä ja INDDA-kehittämiskeskuksessa (Agro-Industrial Development Institute). Alicorp S.A.A. on monialayritys. Vierailukohteina olivat yrityksen keksitehdas ja kasviöljyjen jalostamo, jossa tehtiin öljyistä kaikenlaisia tuotteita, ruokaöljystä majoneesiin ja saippuoihin asti. Yritys muistutti 1980-luvun Huhtamäki Oy:tä. Samalla tontilla oli myös kahvipaahtimo. Alicorp valmistaa tuotteita kotimaan markkinoille ja vie runsaasti muihin Etelä- ja Väli-Amerikan maihin ja joitakin tuotteita myös Yhdysvaltoihin. Käytetyt teknologiat, laitteet ja prosessointitilat olivat vas- Expofial 2012 -tapahtuman parhaat tuotteet ja posterit Parhaat tuotteet: 1. Sose camu camusta, passionhedelmästä ja ananaksesta 2. Jauhemainen proteiinivalmiste amarantista (Amaranthus caudatus), kinoasta (Chenopodium quinoa) ja kaniwasta (Chenopodium pallaudicalle) 3. Terveysjuoma idätetystä kinoasta (Chenopodium quinoa) 4. Virvoitusjuoma eksoottisista hedelmistä (ananaskirsikka, camu camu, luumu ja passionhedelmä) 5. Uutettu minttuoleoresiini alkoholijuomia varten 6. Kuivattu hummus instant-elintarvikkeeksi Parhaat posterit: 1. Kaakaon kosteusmäärityksen pikamenetelmän validointi 2. Sokerisiirapin tuottaminen inkivääristä ja soveltaminen alkoholiteollisuuteen Lisätietoja: Gaceta Molinera http://www.lamolina.edu.pe/Gaceta/edicion2012/notas/nota211.htm taavia kuin Euroopassa. Osa laitteista oli jopa Euroopasta. Keksitehtaan jäähdyttämö oli hauska: pakattujen keksien suklaatäyte ja -päällyste stabiloitiin kylmässä ennen varastointia ja kuljetuksiin lähtöä. Automatisointiaste ei ollut kaikilta osilta pitkälle viety, mutta sitä oltiin kehittämässä. Keksitehtaassa oli hurjasti ihmisiä töissä. Yksikköprosessit kaipaisivat ehdottomasti rationalisointia. Eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna Etelä-Amerikan tuotteissa pakkausmerkinnät ovat villejä. Jos perulaiset haluavat EU:n markkinoille uusia tuotteita, ei pelkästään raaka-aineita, he varmasti tarvitsevat opastusta terveysvaikutusten osoittamiseen ja EU-lainsäädännön kiemuroihin, ja sitähän ICI-hanke osaltaan tekeekin. Äskettäin uutisissa ollut Inca Inchi -öljyn terveysväittämä perustuu ranskalaisen firman hakemukseen ja on hyväksytty EU:ssa, koska öljyn (rasvahappo)koostumuksen katsotaan olevan olennaisesti samanlainen kuin pellavan (esim. http:// incainchi.es/home.htm). Lähempänä Perua ovat Yhdysvaltojen markkinat, jotka ovat ehkä helpompia paikallisille yrityksille. Yhdysvalloissa on jo valmiina suuri joukko kuluttajia, jotka ovat tottuneet perulaisiin tuotteisiin. π Maarit Mäki vanhempi tutkija Tuomo Tupasela vanhempi tutkija Eila Järvenpää erikoistutkija MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus Bioprosessointi-tiimi Jokioinen www.algolchemicals.fi eurooppaLainen asiantuntijaverkostomme tukee asiakkaitamme tuotekehityksessä kymmenessä eri maassa. n L A I N S Ä Ä D Ä N T Ö Kuluttajatietoasetus tuo muutoksia suolamerkintöihin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille (kuluttajainformaatioasetus) tuli voimaan joulukuussa 2011. Siirtymäaika pakollista ravintoarvomerkintää koskeville vaatimuksille on joulukuuhun 2016 asti. Kun kuluttajatietoasetusta aletaan soveltaa ja aiemmin voimassa olleet EU-säädökset kumotaan, myös vastaavat kansalliset säädökset kumotaan. Ravintoarvomerkinnästä tulee pakollinen Kuluttajatietoasetuksen mukaan ravintoarvomerkintä on lähtökohtaisesti pakollinen. Merkintävaatimuksen ulkopuolelle jäävät asetuksen liitteessä luetellut elintarvikeryhmät sekä yli 1,2 tilavuusprosentin alkoholijuomat. Pakollisessa ravintoarvomerkinnässä ilmoitetaan energiasisältö sekä rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, hiilihydraatin, sokereiden, proteiinin ja suolan määrä. Nykyisen natriumin sijasta ravintoarvomerkinnässä ilmoitetaan tulevaisuudessa suola, jolla tarkoitetaan suolaekvivalenttia (suola = 2,5 x Na), johon lasketaan kaikki eri lähteistä tuleva ja myös elintarvikkeessa luontaisesti oleva natrium. Ravintoarvomerkinnän läheisyyteen voi liittää maininnan, että suolapitoisuus johtuu yksinomaan tuotteessa luontaisesti esiintyvästä natriumista. Ravintoarvomerkinnässä ilmoitettavat arvot ovat keskiarvoja, jotka perustuvat joko valmistajan analyyseihin tai erilaisiin taulukoihin, tietokantoihin, kuten Fineliin tai vastaaviin perustuviin laskelmiin. Finelin ylläpitoon tulisikin varmistaa riittävät resurssit. Kansalliset merkintävaatimukset arvioitava uudelleen Jäsenvaltiolla on EU:n perussopimuksen mukaan oikeus asettaa tuontiin vaikuttavia kansallisia vaatimuksia, jos ne ovat perusteltuja esimerkiksi ihmisten terveyden suojelemiseksi. Kansallisten toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltavaan etuun nähden. Suomen kansallinen lainsäädäntö edellyttää ruokasuolan (natriumkloridi) määrän ilmoittamista eräissä elintarvikeryhmissä, jotka ovat suolan saannin kannalta olennaisia. Lisäksi tietyt elintarvikkeet täytyy ilmoittaa voimakassuolaiseksi, jos suolapitoisuus ylittää lainsäädännössä asetetut elintarvikeryhmäkohtaiset rajat. Kansallisia suolamerkintöjä koskevia säännöksiä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla sekä Suomessa valmistettuihin että Suomeen tuotaviin elintarvikkeisiin. Kansallisten merkintämääräysten tarkoittama ruokasuolapitoisuus on määritetty pääsääntöisesti kloridipitoisuuteen perustuen, koska se on analyyttisesti helpomKuva: pirjo huhTaKangaS paa ja vähemmän laiteresursseja vaativaa. Ruokasuolan määrän ilmoittamista koskeva kansallinen vaatimus on kuluttajatietoasetuksen mukaisen pakollisen ravintoarvomerkinnän kanssa päällekkäinen ja myös ristiriitainen. Tästä syystä vaatimus kumotaan ennen pakollista ravintoarvomerkintää koskevan siirtymäajan päättymistä. Voimakassuolainen-merkinnän kohtalo joudutaan arvioimaan uudelleen. Jos merkintää pidetään edelleen tarpeellisena, merkinnän kriteerit täytyy arvioida uudelleen. Yksi mahdollisuus on kytkeä merkintä edelleen lisätyn ruokasuolan määrään. Keskustelu kansallisten suolamerkintävaatimusten tulevaisuudesta aloitettiin tammikuussa. Keskusteluissa mietitään myös, tulisiko joiltain pakkaamattomilta elintarvikkeilta vaatia ravintosisältöä koskevien tietojen, kuten suolan ilmoittamista. Kuluttajatietoasetuksen pakollista ravintoarvomerkintää koskevia vaatimuksia aletaan soveltaa vasta joulukuussa 2016, joten hirveä kiire ei vielä ole. Toimijoilla tuntuu kuitenkin olevan kova halu alkaa tehdä uusien sääntöjen mukaisia merkintöjä jo aikaisemmin. Sen takia kansalliset suolamerkintämääräykset pitäisi yrittää saada ajan tasalle aikaisemmin kuin mihin asetuksen siirtymäaika velvoittaa. Tiedottaminen kuluttajille tarpeen Kuluttajatietoasetuksen myötä suolaa koskeva informaatio elintarvikkeiden merkinnöissä muuttuu joka tapauksessa. Kun ravintoarvomerkinnässä ilmoitetaan suolaekvivalenttina kaikki elintarvikkeessa oleva natrium, luku poikkeaa huomattavasti nykyisin ravintoarvomerkinnöissä ilmoitettavan natriumin määrästä, vaikka resepti olisi ennallaan. Kuluttajille on tarpeen tiedottaa mahdollisimman tehokkaasti, mitä uusi ravintoarvomerkintä käytännössä tarkoittaa. Tavoitteena on, että jokin viranomaistaho toteuttaisi tiedotuskampanjan. Mikä taho se olisi ja miten kampanja toteutetaan, selviää käynnissä olevissa keskusteluissa. π Anne Haikonen Ravintoarvomerkinnässä ilmoitetaan tulevaisuudessa suola, jolla tarkoitetaan suolaekvivalenttia (suola = 2,5 x Na), johon lasketaan kaikki eri lähteistä tuleva ja myös elintarvikkeessa luontaisesti oleva natrium. 36 Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi lainsäädäntöneuvos Maa- ja metsätalousministeriö anne.haikonen(at)mm.fi LUOVU ÖLJYSTÄ VAIHDA KAASUUN Tehokasta ja puhtaampaa energiaa yrityksesi tarpeisiin. Käyttääkö yrityksesi polttoöljyä lämmityksessä tai tuotannossa? Nyt on aika selvittää, onko tarjolla energiaratkaisuja, jotka vastaavat yrityksesi tarpeita paremmin kuin öljy. KOSAN GAS FINLAND OY Neilikkatie 17 01300 VANTAA [email protected] T: 09-3484 4400 www.kosangas.fi Skannaa koodi ja katso lyhyt filmi polttoöljyn vaihtamisesta nestekaasuun tai lue lisää osoitteessa: www.kosangas.fi/oljystakaasuun Puhtaampia siipikarjatuotteita kuluttajille Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa on kehitetty analyysimenetelmä, jolla viranomaiset ja rehuteollisuus voivat taata kuluttajille nykyistä puhtaammat siipikarjatuotteet. Siipikarjanrehussa käytetään lisäaineena kokkidiostaatteja, joilla ehkäistään Eimeria-loisen esiintymistä. Koska kokkidiostaattien aiheuttamasta saastumisesta ei rehuteollisuudessa ole päästy eroon, on EU asettanut jäämille enimmäismäärät. Muniville kanoille kokkidiostaattien käyttö on kielletty. Kokkidiostaatteja saa käyttää broilereiden, kananuorikoiden ja kalkkunoiden rehussa hyväksymisasetuksissa annetuin ehdoin, jotka koskevat vähimmäis- ja enimmäispitoisuuksia ja varoaikaa. Säädöksillä pyritään siihen, ettei kokkidiostaattien jäämiä esiinny siipikarjasta saatavissa elintarvikkeissa. Rajoituksista huolimatta kokkidiostaattien jäämiä on löytynyt niin kananmunista kuin siipikarjan lihasta. Yhtenä syynä tähän on ollut rehun saastuminen rehunvalmistuksen yhteydessä. Kokkidiostaatit ovat pölyäviä ja sähköisiä, joten ne saattavat jäädä rehunvalmistuslinjalle huolellisista puhdistuksista huolimatta. Tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että jo hyvin alhaiset kokkidiostaattipitoisuudet rehussa aiheuttavat havaittavia jäämiä. Tutkimuksessa kehitettiin nestekromatografia-massaspektrometri (LC-MS) -menetelmä, jolla voidaan määrittää kokkidiostaatteja EU:n asettamilla enimmäispitoisuustasoilla. Tutkimuksessa selvitettiin myös, kuinka nopeasti kokkidiostaatit häviävät rehunvalmistuksen sekoitus- ja rakeistuslinjalta, kun kokkidiostaattia sisältävän rehun jälkeen linjalla valmistettiin ilman kokkidiostaattia olevia rehuja. π lisätietoja: tutkija mervi rokka kemian ja toksikologian tutkimusyksikkö, p. 0400 622 371 Innovaatioboksi nopeasti käyttöön Suomi uhkaa menettää pidemmällä aikavälillä 30−50 prosenttia aineettomista oikeuksista ja niiden tuottamasta yhteisöveropohjasta. Laajan, aineettomia oikeuksia koskevan verokannustimen eli ns. innovaatioboksin toteuttamisen vaikutukset ovat kuitenkin edullisemmat kuin kustannukset, jos mitään ei tehdä. Arvio ilmenee työ- ja elinkeinoministeriön julkistamasta aineettomien oikeuksien verokannustinta koskevasta selvityksestä. Verokannustin on käytössä jo useissa keskeisissä kilpailijamaissa, ja aineettomat oikeudet liikkuvat helposti rajojen yli. − Korkean arvonlisän tuottaminen Suomessa edellyttää, että toimintaympäristö on houkutteleva ja riittävän kilpailukykyinen sekä tukee työllistämistä, EK:n rahoitusasiantuntija Tommi Toivola sanoo. π www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 37 n TALOUS & MARKKINA Menestyvillä pienyrityksillä laadukkaita erikoistuotteita Kuva: Tiina aalTonen Kaupalla on valmiudet toimia myös pienten tavarantoimittajien kanssa, kunhan ne toimivat ammattimaisesti ja täydentävät kaupan valikoimaa. Tämä on tärkein johtopäätös juuri päättyneestä Elintarvikealan mikroyritysten valmentaminen päivittäistavarakaupan yhteistyökumppaneina -koulutushankkeesta. Johtaja Ilkka Nieminen Päivittäistavarakauppa ry:stä (PTY) tarkentaa, että myös pienvalmistajien tuotteiden pitää olla turvallisia, pakkausmerkintöjen kunnossa ja kylmäketjun toimia. Laadukkaan, kilpailijoista erottuvan tuotteen ja toimitusvarmuuden lisäksi menestyviä pienyrityksiä yhdistää usein panostaminen brändiin ja paikallisuuteen. − Pienyritysten tuotteet ovat usein erikoistuotteita, jotka puhuttelevat pienempää asiakaskuntaa laadullaan, erilaisuudellaan tai tarinallaan. Markkinoinnin näkökulma on ydintä. Me too -tyyppinen ajattelu ei toimi: pieni yritys ei voi kopioida muiden ideoita, Nieminen tähdentää. Koulutushanke on satanut pienjalostajien laariin. Koulutukseen osallistuneista yrityksistä 65 prosenttia ilmoitti liikevaihdon kasvaneen, kun vertailuryhmässä kasvuprosentti oli 46. Koulutuksiin osallistuneet yritykset ovat myös lanseeranneet keskimäärin enemmän uusia ja jalostusarvoltaan parempia tuotteita. Tuotekortti käytännön työkaluksi Hankkeessa kehitettiin pienten yritysten osaamista muun muassa kontaktien luomisessa kaupan päättäjiin, markkinoinnissa sekä pakkaukseen ja logistiikkaan liittyvissä asioissa. Alueellisiin seminaareihin ja työpajoihin osallistui yhteensä noin 500 elintarvikealan yrittäjää ja heidän työntekijäänsä. − Hankkeessa on konkretisoitu kaupan toiveita tavarantoimittajille ja parannettu heidän kilpailukykyään. Koettua kynnystä kaupan valikoimiin on kyetty madaltamaan. Jos tuote on hyvä ja yritys haluaa kehittää toimintaansa, sillä on hyvät mah- 38 Maatilatoreilla pienvalmistajien tuotteet pääsevät hyvin esille. dollisuudet kaupan valikoimiin, Ilkka Nieminen vakuuttaa. Hankkeessa kehitettiin pienyrityksille räätälöity tuotekortti. Sen avulla pienjalostaja voi suunnitella tuotteeseen ja sen logistiikkaan liittyvät asiat valmiiksi ennen tuotteen tarjoamista kaupalle. Samalla yritys voi arvioida tuotettaan samoilla kriteereillä, joita kauppa käyttää arvioidessaan uusia tuotteita. Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Tammikuussa julkaistiin Mikroyritykset menestyvät kaupan yhteistyökumppaneina -esite. Siinä kerrotaan tarkemmin, miten kaupan valikoimat muodostuvat ja miten pieni elintarvikeyritys voi tehdä omasta tuotteestaan menestystarinan. Esite on suunnattu erityisesti 1−10 henkilöä työllistäville yrityksille. Menestystarinat innostavat Hanke toi esiin monia, menestyviä pienyrityksiä. Ilkka Niemisen mukaan näissä yrityksissä on paljon verkottumiskykyä ja -halua. Ne ovat halunneet hoitaa asiansa kuntoon ja hakeneet ulkopuolista apua. Esimerkiksi myyntityö on voitu ulkoistaa, kuten teki Ylä-Lapin Kala Oy. Yrityksen tuotanto on Ivalossa, suurimmat asiakkaat pääkaupunkiseudulla. Tuote voidaan erilaistaa myös tarinalla. Esimerkiksi Ylä-Porkkalan tila on kehittänyt Porkkamäki-brändin logoineen. − Brändin rakentaminen kesti 6−7 vuotta, mutta se on maksanut itsensä takaisin. Yritys on käyttänyt hyväkseen lähiruokaimagoaan, Ilkka Nieminen kertoo. Jämsäläisen tilan asiakkaita ovat Jyväskylän seudun vähittäiskaupat ja ravintolat, joille toimitetaan mehujen lisäksi kausituotteita, kuten mämmiä, kotisimaa ja laatikkoruokia. Muhoslainen Koivulan kotijuustola on tehnyt aktiivista myyntityötä ja kasvattanut asiakasmääränsä sekä kehittänyt uuden tuotteen vähittäiskauppajakeluun. Perinteisen juustokeiton lisäksi valikoimaan kuuluvat terniuunijuusto ja tilamaito. Yrityksen markkina-aluetta on Oulun seutu, mutta tuotteita on myyty myös rovaniemeläiskaupoissa. Jalasjärveläinen Taivalkosken mylly sai syksyllä 2012 ISO 9001 -laatujärjestelmäsertifikaatin. Yritys on kehittänyt toimintaansa jatkuvasti tuotantoteknisillä ratkaisuilla ja erikoistuotteilla. Myllytuotteiden valtakunnallinen toimittaja palvelee sekä päivittäistavarakauppaa että muita elintarvikeyrityksiä. Päätuotteita ovat talkkunajauhot ja murot. Jatkohanke ja oma opetussuunnitelma? PTY suunnittelee jatkoa päättyneelle koulutushankkeelle uudessa hankkeessa. − Toisen hankkeen johtoajatuksena on luoda keskitettyjä valmennusaineistoja, joita eri kouluttajat voivat hyödyntää omissa koulutuksissaan. Teemoina voisivat olla esimerkiksi kaupan valikoimahallinta ja toimintaprosessi sekä sähköisten työkalujen hyödyntäminen toimintaprosessissa, Ilkka Nieminen linjaa. Hän sanoo, että paperi ja puhelin ovat edelleen käytössä kaupan ja tavarantoimittajien kesken. Tuotekorttikin voi olla paperisena, mutta sähköiset työkalut tarjoavat uusia mahdollisuuksia. Ilkka Niemisen mukaan lähiruoka on pienten yritysten tekemää ruokaa, maantieteellinen läheisyys tulee vasta toisena kriteerinä. − Voidaanko sähköisellä tuotekortilla helpottaa pienten yritysten tuloa Sinfostuotetietopankkiin vai pitääkö ne huomioida omanlaisellaan tietosisällöllä? Nieminen pohtii. Jatkohankkeessa on tarkoitus yhtenäistää pienten yritysten liiketoimintaosaamista. Mukaan koulutuksen suunnitteluun halutaan kaikki tahot, jotka järjestävät koulutusta pienille yrityksille. − Voisiko kansallinen opetussuunnitelma pienyrityksille olla osa hanketta tai kulkea sen rinnalla? Ilkka Nieminen miettii. Pienyritysneuvottelukunta koolle Jatkohankkeeseen liittyen PTY:n hallitus on päättänyt kutsua koolle pienyritysneuvottelukunnan. Se varmistaisi, että pienille yrityksille suunnattu koulutusaineisto on oikeanlaista ja aihepiirit ajankohtaisia. Toimikunta olisi myös varaventtiili, jossa voisi keskustella pienten yrittäjien asioista, jos kaupan toimintatavoissa on huomautettavaa. − Usein kauppatavat syntyvät vuosien mittaan kummankin osapuolen aloitteesta ja hyväksynnällä. Tarvittaessa niihin voidaan puuttua. Myös kaupan intressi on, ettei kaupan ja pienten yritysten välille synny ilmapiiriä tulehduttavia asioita, Ilkka Nieminen vakuuttaa. π Tammikuussa julkaistussa esitteessä kerrotaan, miten kaupan valikoimat muodostuvat ja miten pieni elintarvikeyritys voi tehdä omasta tuotteestaan menestystarinan. Mikä hanke? • Elintarvikealan mikroyritysten valmentaminen päivittäistavarakaupan yhteistyökumppaneina -koulutushanke toteutettiin 1.1.2011–28.2.2013. • Pääpaino oli mikroyrityksissä, mutta hanke oli avoin kaikille kaupan pienille ja keskisuurille elintarvikkeiden tavarantoimittajille. • Hankkeeseen osallistuivat Päivittäistavarakauppa ry, Elintarviketeollisuusliitto, MTK, ECR Finland ja Ruoka-Suomi-teemaryhmä. • Hanke liittyi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan 2007– 2013. EU osallistui hankkeen rahoitukseen. • Hankkeessa lanseerattiin tuotekortti kaupan ja pienten yritysten yhteistyön välineeksi ja järjestettiin seminaareja ja työpajoja eri puolilla maata. • Hankkeessa kehitetty tuotekortti ja Mikroyritykset menestyvät kaupan yhteistyökumppaneina -esite löytyvät osoitteista www.pty.fi ja www. ruokasuomi.fi Pirjo Huhtakangas www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 39 n TALOUS & MARKKINA Ruokaketju tuo leivän maakunnissa moneen pöytään Alkutuotanto, jatkojalostus, tukku- ja vähittäiskauppa sekä ravitsemistoiminta työllistävät Varsinais-Suomessa, Kanta- ja Päijät-Hämeessä sekä KeskiSuomessa yhteensä suoraan lähes 40 000 henkeä. Vaikuttavuus alueiden työllisyyteen ja talouteen voisi olla vielä huomattavasti suurempi, jos maakunnissa hyödynnettäisiin paikallisia raaka-aineita ja jalostustoimintaa nykyistä enemmän. Tiedot ilmenevät Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin toteuttamista maakunnallisista ruokaketjujen talous- ja työllisyysvaikutuksia koskevista selvityksistä, joiden pohjana oli maakuntien elintarvikkeita jalostaville yrityksille ja alueiden merkittävimmille hankintarenkaille lähetetty kysely. Selvitysten tilaajat − MTK Hämeen Kasvua Hämeessä -teemaohjelmahanke, Jyväskylän ammattikorkeakoulun Pro Ruokakulttuuri -kehittämishanke ja Turun yliopiston Varsinais-Suomen ruokaketjun -kehittämishanke − välittävät tuloksia alueellisen päätöksenteon tueksi ja perusteluiksi paikallisesti tuotetun ja jalostetun ruuan puolesta. Kun otetaan huomioon selvityksissä käytetyn RegFin-aluemallin mukaiset kerrannaisvaikutukset, suurin merkitys ruokaketjussa talouteen ja työllisyyteen on elintarvikkeiden kaupalla kaikissa neljässä maakunnassa. Yksi elintarvikekaupan työntekijä työllistää itsensä lisäksi kolmesta neljään henkeä. Elintarviketeollisuudessa työllisyyskerroin on alkutuotantoa suurempi. Keski-Suomessa yksi työntekijä työllistää itsensä lisäksi teollisuudessa 2,2 henkeä ja alkutuotannossa 0,6 henkeä. Varsinais-Suomessa vastaavat luvut ovat 2,7 ja 0,6. Kanta-Hämeessä yksi elintarviketeollisuuden työpaikka luo työtä 1,6:lle ja Päijät-Hämeessä kahdelle henkilölle. Alkutuotanto työllistää ruokaketjuun ja muille toimialoille Kanta-Hämeessä 0,5 ja Päijät-Hämeessä 0,2 henkilöä. Silti ilman alkutuotantoa alueilla ei todennäköisesti olisi kauan myöskään elintarviketeollisuutta. Julkiskeittiöt käyttävät vähän paikallisia elintarvikkeita Hankintarenkaille kohdistettujen kyselyjen mukaan Keski-Suomessa vain viisi prosenttia elintarvikkeista hankitaan omasta maakunnasta. Päijät-Hämeessä oman maakunnan osuus on 15 prosenttia. VarsinaisSuomessa ja Kanta-Hämeessä noin 20 prosenttia julkiskeittiöiden käyttämistä elintarvikkeista hankitaan omasta maakunnasta. Keski-Suomessa julkiskeittiöt käyttävät kuitenkin pääsääntöisesti kotimaisia elintarvikkeita, kun taas Kanta-Hämeessä peräti 30 prosenttia elintarvikkeista tulee ulkomailta. Tuoteryhmistä paras paikallinen tarjonta julkiskeittiöissä on leipomotuotteissa, mutta leipomopuolella paikallisia raaka- Taulukko 1. Ruokaketjun eri osien nykyiset vaikutukset maakuntien BKT:hen ja työllisyyteen. Kanta-Häme Päijät-Häme Varsinais-Suomi Keski-Suomi BKT milj. euroa Alkutuotanto 223,3 142,5 842,6 260,5 Elintarviketeollisuus 666,7 824,5 1451,3 438,3 Elintarvikkeiden kauppa 1235,2 1320,7 3745,3 1990,8 Ravitsemistoiminta 137,1 196,0 904,4 384,9 BKT prosenttiyksikköä Alkutuotanto 4,1 2,3 5,7 3,2 Elintarviketeollisuus 12,2 13,2 9,7 5,4 Elintarvikkeiden kauppa 27,2 25,5 27,5 27,3 Ravitsemistoiminta 2,5 3,2 6,1 4,7 3 044 2 136 9 159 3 881 Työllisyys henkilötyövuotta Alkutuotanto Elintarviketeollisuus 5 210 4 877 10 832 4 010 Elintarvikkeiden kauppa 7 145 6 041 21 024 7 145 Ravitsemistoiminta 2 031 2 599 8 894 4 306 Työllisyys prosenttiyksikköä lisyys prosenttiyksikköä Alkutuotanto 4,4 2,7 4,7 3,7 Elintarviketeollisuus 7,5 6,0 5,5 3,8 Elintarvikkeiden kauppa 10,2 7,5 11,2 9,2 Ravitsemistoiminta 2,9 3,2 4,6 4,1 40 Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Elintarviketeollisuus voi nostaa BKT:tä tuntuvasti Paikallisen ruuantuotannon vaikuttavuuden selvitykset osoittavat, että ruokaketjuilla on huomattava merkitys yhteiskuntaan. Tulosten perusteella toimialan toimintaedellytysten tukeminen ja paikallisesti tuotetun sekä jalostetun ruoan käytön lisääminen julkisissa palveluissa parantavat työllisyyttä ja tuovat euroja maakuntiin. Kyselyyn vastanneiden yritysten vuoteen 2020 ulottuvien tulevaisuusnäkymien perusteella Varsinais-Suomessa elintarviketeollisuuden vaikutus maakunnan bruttokansantuotteeseen voi nousta neljänneksellä eli noin 344 miljoonalla eurolla nykytilanteeseen verrattuna, Päijät-Hämeessä noin 186 miljoonalla, Kanta-Hämeessä ja Keski-Suomessa vajaalla 100 miljoonalla eurolla. π Kuva: jyri Kiuru, pro ruoKaKulTTuuri -KehiTTämiShanKe Viitasaarelainen Honkarannan Leipä käyttää vain kotimaista luomuruista, joka sekin tulee pääosin naapuritiloilta. Isäntäpari Risto ja Päivi Tuhkanen jauhaa viljat omassa myllyssä juuri ennen leipomista. Ruisleipää myydään suoramyyntipiste Nestorin lisäksi useissa keskisuomalaisissa marketeissa, mutta Tuhkasilla on halukkuutta myös kasvattaa tuotantoaan. aineita voisi käyttää huomattavasti enemmän. Kala on julkisissa keittiöissä hyvin suuressa määrin ulkomaista alkuperää. Tilanne ei parane hetkessä, sillä Hämeessä ja Keski-Suomessa paikallista kalastusta sekä kalanjalostusta tulisi lisätä merkittävästi. Kala on raaka-aineena yksi Varsinais-Suomen vahvuuksista, silti maakunnassa jalostettavasta kalasta 60 prosenttia tulee ulkomailta. Varsinais-Suomessa hankintarenkaat ostavat 60 prosenttia kalajalosteista maakunnasta. Kaikissa neljässä maakunnassa julkiskeittiösektorin oman maakunnan elintarvikkeiden käytön arvioitiin lisääntyvän tulevaisuudessa. Paikallisuuden toivotaan kasvavan erityisesti kasviksissa, marjoissa, kalassa ja lihassa. Raaka-aineistakin vain pieni osa omasta maakunnasta Selvityksessä ilmenee, että Keski-Suomessa elintarviketeollisuuden yritykset ostavat vain noin 20 prosenttia alkutuotannon raaka-aineista omasta maakunnasta. Toisaalta alueen myllytuotteiden valmistajat käyttävät paljon oman maakunnan raakaaineita, keskimäärin 75 prosenttia. KeskiSuomessa myös kalanjalostusyritykset ostavat 85 prosenttia alkutuotannon raaka- aineista omasta maakunnasta, mutta siitä huolimatta julkiskeittiöissä paikallista kalaa ei selvityksen mukaan käytetä. Kanta-Hämeessä vastaava osuus elintarviketeollisuuden yritysten ostoista on noin 20 prosenttia, Päijät-Hämeessä 30 prosenttia ja Varsinais-Suomessa 40 prosenttia. Keski-Suomessa suuret yritykset ostavat vain vähän oman maakunnan raakaaineita, pienet suhteessa selvästi enemmän. Varsinais-Suomessa tilanne on hivenen toisenlainen. Kasvisten ja marjojen jalostuksessa raaka-aineista 85 prosenttia tulee omasta maakunnasta. Myös kasvirasvojen ja -öljyjen jalostukseen sekä mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistukseen 70 prosenttia raaka-aineista hankitaan alueelta. Luvut viittaavat osaltaan vahvoihin sopimusviljelykäytänteisiin. Sopimusviljely mahdollistaa pitkäjänteisen yhteistyön sekä yhteisen tuotekehityksen korkealuokkaisten raaka-aineiden pohjalta. Leipomoteollisuus käyttää vähän paikallisia raaka-aineita − Päijät-Hämeen osalta mielenkiintoista on, että alueella sijaitseva Suomen suurin vilja-alan keskittymä ei selvityksen mukaan hyödynnä alueen raaka-ainepohjaa enempää, huomioi MTK Hämeen ohjelmapäällikkö Päivi Rönni. Leipomoteollisuudessa oman alueen raaka-aineen osuudeksi arvioitiin vain 10 prosenttia. Ainoa toimiala, josta viljakeskittymästä on nähtävissä selviä positiivisia viitteitä, on juomien valmistus. Koko maan mallasohran viljelyalasta 23 prosenttia sijaitsee Hämeessä, mikä todennäköisesti näkyy myös juomien valmistuksessa käytettävän raaka-aineen suhteellisen korkeana omavaraisuusasteena. Juomien valmistuksessa raaka-aineesta tulee Päijät-Hämeestä 50 prosenttia ja Kanta-Hämeestä jopa 75 prosenttia. Leipomoteollisuudella on suurimmat haasteet hyödyntää paikallista ja kotimaista alkuperää olevaa viljaa tuotteissaan. Sekä Häme että Varsinais-Suomi ovat merkittäviä viljantuottajia. Varsinais-Suomessa julkisella ruokasektorilla on tavoitteena hankkia vuonna 2020 lähes kaikki leipomotuotteet paikallisesti. Paikalliset raakaaineet olisivat mahdollisuus maakuntien viljaketjuille. − Raaka-aineen jäljitettävyyden ja ketjun läpinäkyvyyden esiintuominen on tulevaisuudessa paikallistaloudellinen mahdollisuus, linjaa Pro Ruokakulttuuri -hankkeen projektipäällikkö Leena Pölkki. π Päivi Rönni ohjelmapäällikkö MTK Häme paivi.ronni(at)mtk.fi Leena Pölkki projektipäällikkö Jyväskylän ammattikorkeakoulu leena.polkki(at)jamk.fi Laura Mattinen projektipäällikkö Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahea laura.mattinen(at)utu.fi Susanna Määttä projektisuunnittelija Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti susanna.maatta(at)helsinki.fi Kaikki ruoantuotannon vaikuttavuus -raportit löytyvät sähköisinä versioina seuraavista osoitteista: • http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/ raportteja89.pdf • http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/ raportteja90.pdf • http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/ raportteja93.pdf www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 41 n TALOUS & MARKKINA Meillähän on paljon hyviä jalkautuneita esimerkkejä kansainvälisille markkinoille: Sinistä pottua, rypsiöljyä, urheilujuomaa, sieniä, puolukkaa, luomuviinaa… Tekesin Sapuska-ohjelma rohkaisi entistä laajemman elintarvikealan pk-yritysten joukon aitoon kansainvälistymiseen. − On syntynyt kansainvälistä kauppaa, vuorovaikutusta, uusia verkostoja ja toimintamalleja, jopa kokonaisia strategian muutoksia. Yhä laajempi yritysjoukko tunnistaa kansainvälistymisen aidoksi, positiiviseksi mahdollisuudeksi, ei vain oman mukavuusalueen ulkopuolella olevaksi kakkosvaihtoehdoksi: vieraaksi peikoksi, Sapuskan-ohjelman päällikkö Kari Venäläinen kiteyttää. Hän tarkentaa, että yritysten parantuneiden tunnuslukujen esittäminen vain Sapuskan ansioksi ei ole relevanttia. − Vaikutus kohdistuu Tekesin rahoituksessa ja Sapuskan ohjelmapalveluissa yritysten kansainvälistymisvalmiuksien kehittämiseen. Toki yleistilastot kertovat viennin lisääntyneen ja tuonnin vielä enemmän, mutta niissä euroluvuissa dominoivat suuret pelurit. Kannattaa tutustua Sapuskan yrityskohtaisiin caseihin, Venäläinen kehottaa. Nuori sukupolvi yrittäjähenkinen Kari Venäläisen mielestä elintarvikeyrityksillä on aitoa halua kansainvälistyä. − Se on kasvava trendi, johon innostamiseen Sapuskallakin oli roolinsa. Kansainvälistymisen ja nuoremman yrittäjäsuku- piirroS: jan ÅqviST, mainoSToimiSTo avalon Sapuska rohkaisi kansainvälistymään polven välille on selvä yhteys. Heille kansainvälistyminen on normaali, panostettava, positiivinen ja jopa iloinen asia. Kansainvälistyminen ei ole kuitenkaan korvaava vaihtoehto sille, jos kotipesässä mättää, Venäläinen täsmentää. Hän sanoo, että elintarvikealalla on perinteisesti monia pitkän historian ja elämäntyön omaavia perheyrityksiä, joille riittää vähempikin. − Niissä tavoitellaan mieluummin omin voimin hillittyä kasvua tai stabiilia olotilaa kuin epävarmaa, isoa kasvua omalla riskillä tai haalimalla nälkäisiä sijoittajia yrityksen sisäpiiriin. Poikkeuksiakin toki löytyy, Venäläinen sanoo. Mitä Sapuskan jälkeen? Sapuska-ohjelmassa Tekes rahoitti vuosien 2009–2012 aikana yhteensä 115 hanketta, joista 97 oli yrityshankkeita ja 18 tutkimushankkeita. Ohjelmatilaisuuksia, muun muassa seminaareja, opintomatkoja ja työpajoja, järjestettiin noin 50. Niihin osallistui satoja elintarvikealan ammattilaisia. Sapuskassa 40 yritystä sai mentorointia ja 39 apua kansainvälistymispolullaan hankeaktivointipalvelun kautta. Sapuska-ohjelmassa oli kolme osa-aluetta: kansainvälinen ver- 42 kostoituminen, tuotekehitys ulkomaisiin tarpeisiin sekä kansainvälisten trendien ja muutosten ennakointi. Sapuskan kokonaisvolyymi (Tekesin rahoitus, Tekes-rahoituksen saajien omarahoitus ja ohjelmapalvelut) oli noin 34,5 miljoonaa euroa. Jatkossa elintarvikealan toimijat voivat hakea Tekesin hankerahoitusta ja ohjelmapalveluita Tekesin muista ohjelmista. Innovatiivisille, kansainvälistymiseen tähtääville yrityshankkeille voi hakea Tekesin innovaatiorahoitusta. Tutkimusor- Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi ganisaatioiden hankkeita rahoitetaan hakuaikojen puitteissa. Tekesin kotisivuilla olevassa Tunnustelupalvelussa voi ensin testata uutta ideaansa ja sen jälkeen ottaa yhteyttä Tekesin asiantuntijaan. Elintarvikealan toimijoille sopivia ohjelmia ovat mm. Fiiliksestä fyrkkaa (Liiketoimintaa tietoa, tunnetta ja teknologiaa yhdistämällä 2012–2018), Green Growth (Tie kestävään talouteen 2011–2015), Liideri (liiketoimintaa, tuottavuutta ja työniloa 2012–2018) ja Bio-IT (Biologisen tiedon hallinta 2012– 2014). Ohjelmien uutiskirjeen postituslistalle pääsee osoitteessa http://tekes.pvmailer.net/ Tekes rahoittaa kasvuun ja uuteen liiketoimintaan tähtäävien innovaatioiden kehittämistä ja uuden osaamisen luomista. Asiakkaita ovat yritykset, tutkimusorganisaatiot ja julkisten palvelujen tarjoajat. Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina noin 550 miljoonaa euroa tutkimus- ja kehitysprojektien rahoitukseen. π Pohjoismainen ruoka iso mahdollisuus Suomalainen elintarvikejalostus on samassa tilanteessa kuin muukin valmistava teollisuus Euroopassa. Suuret tuotanto-, logistiikka-, markkinointi- ja raaka-ainekustannukset ovat rajattomassa maailmassa hankala yhtälö ja kilpailu todella kovaa, mutta vahvuuksia on. − Suomalaisuus on aito lisäarvo sekä suomalaiselle että Pietarin alueen venäläiselle. Elintarvikeala on kuitenkin aina jossakin määrin luontaiseen alueeseen sidottua, sillä kaikkea ei voi tuoda. Se riittää Suomessa, Kari Venäläinen toteaa. Toisaalta oman paikan löytäminen ja erikoistuminen on jo Sapuskan aikana edennyt monessa yrityksessä huimasti. − Toimeentulonsa alalta saavat yrittäjät ja yritysten johtohenkilöt ovat fiksua porukkaa. Isot ja pienet asiat osataan erottaa toisistaan lööppien palstamillimetreistä huolimatta, ja yrityksen toimintaa ohjataan aidosti asiakasohjautuvasti, Venäläinen tarkentaa. Hän arvioi, että lisäarvon tuottamisessa asiakkaalle on yhä mahdollisuuksia. Oleellista siinä on nopeus, erilaisuus, tarpeeseen vastaaminen ja viestin perillemeno, mikä ei tarkoita viestintää ja markkinointia. − Näen isona mahdollisuutena suuremman sitoutumisen pohjoismaalaisuuteen ja pohjoismaiseen keittiöön. Oleellista on, että yritykset tarttuvat uusiin mahdollisuuksiin. Me julkiset toimijat voimme korkeintaan tukea, ohjata ja antaa asiantuntemustamme. Työ jatkuu Sapuskan jälkeen Työ elintarvikeyritysten hyväksi jatkuu Tekesin muissa ohjelmissa Sapuskan jälkeen. Kari Venäläinen antoi Sapuskan loppukiertueella useita palvelulupauksia. − Tekes rahoittaa elintarvikealan yrityshankkeita myös jatkossa, ja tutkimusta rahoitetaan teemojen ja hakuaikojen puitteissa. Lisäksi tekes.pvmailer.net on tärkeä nettiosoite, ja kannattaa heti liittyä ainakin Fiiliksestä fyrkkaa -ohjelman postituslistalle. Uudemmat Tekesin ohjelmat tarjoavat kansainvälistymiseen liittyviä palveluja myös elintarvikeyrityksille. Sapuskan opintomatkoillekin on luvassa jatkoa muiden toimijoiden palveluissa, esimerkiksi Itämeriverkosto (BSR Food Cluster Network) -hankkeessa. Ja meihin sapuskalaisiin saa olla suoraan yhteydessä kuten ennenkin, Kari Venäläinen lupaa. π Pirjo Huhtakangas Logistiikkapalvelu valmisteilla Pohjanmaalla Seinäjoella päättyneessä hankkeessa on selvitetty pohjalaisten elintarvikeyritysten logistisia mahdollisuuksia toimia valtakunnallisilla markkinoilla. Hankkeessa selvitettiin, minkälaisella logistiikkaratkaisulla pienempien tuoretuotteita valmistavien elintarvikeyritysten toimitukset voitaisiin yhdistää alueella toimivien suurten yritysten tavaravirtaan ja valtakunnalliseen jakeluun. − Pääasiassa selvitettiin mallia, jossa A-Logistiikka tarjoaisi fyysisen logistiikkapalvelun yhdistämällä pienempien yritysten toimituksia olemassa olevaan logistiikkavirtaan, projektipäällikkö Ilkka Muilu Foodwest Oy:stä kertoo. Muilun mukaan logistiikkapalvelun kustannukset riippuvat muun muassa yrityksen volyymista, tuotteista ja toimintamalleista. Palvelun avulla logistiikka voidaan kuitenkin toteuttaa kustannustehokkaammin. Kustannustehokkuus saavutetaan automatisoiduilla logistiikkatoiminnoilla sekä yhdistämällä useamman valmistajan toimitukset samoihin logistiikkavirtoihin. Erikoistuotteille on kysyntää Ilkka Muilu muistuttaa, että markkinoilla on yhä enemmän kysyntää erikoistuotteille. − Olisi hienoa, jos tämä kysyntä voitaisiin täyttää kotimaisilla erikoistuotteilla ulkomaisten sijaan. Toteutuessaan palvelu toisi monia pienempiä, kotimaisia elintarvikeyrityksiä lähemmäksi kuluttajaa. Palvelu tukisi kotimaisia elintarvikevalmistajia yleisesti ja voisi parantaa pohjanmaalaisten, mutta myös monien muiden Etelä-Suomen ulkopuolisten yritysten logistista kilpailukykyä, Muilu arvioi. Yrityskohtaiset parannukset riippuvat kunkin yrityksen nykymallista. − Parhaimmillaan yritys voisi ostaa palveluna tieto- ja tavaraliikenteen kokonaan ja käyttää omia työntekijäresurssejaan muihin toimintoihin kuten valmistukseen, myyntiin tai markkinointiin. Palvelun avulla voitaisiin toimittaa pieniäkin eriä minne tahansa Suomeen toi- mituksia yhdistelemällä, Muilu uskoo. Hänen mukaansa palvelun tulevaisuuden näkymät riippuvat pitkälti markkinoista ja valmistajayritysten kehittymisestä. Ratkottavana monia haasteita Selvityksen mukaan logistiikkapalvelun käynnistämiseen liittyy haasteita, joista merkittävimpiä on erilaisten tuoteryhmien sovittaminen olemassa olevaan logistiikkamalliin. − Esimerkiksi miten kala- ja juustotuotteet saadaan sovitettua lihatuotteille optimoituun logistiikkamalliin. Palvelun käynnistämisen kannalta kriittistä on myös riittävän volyymin saaminen toiminnan kannattavuuden mahdollistamiseksi, Muilu sanoo. Hän tähdentää, että palvelun käynnistämiseksi tarvitaan vielä lisäselvityksiä. − Hankkeen aikana palvelun aloittamista ei ole vielä päätetty, vaan A-Logistiikka syventää selvityksiä käytännön mahdollisuuksista. Palvelu koskisi ensivaiheessa yrityksiä, jotka ovat palvelusta kiinnostuneita ja joiden toimintamalli soveltuu palveluun parhaiten. π lisätietoja: ilkka muilu projektipäällikkö Foodwest oy ilkka.muilu(at)foodwest.fi Pohjalainen lähiruoka - Valtakunnallista tehokkuutta -hanketta koordinoi Foodwest oy. atrian logistiikkapalveluja hoitava a-logistiikka oy toi hankkeeseen elintarvikealan logistiikkaosaamista. etelä-pohjanmaan elykeskus myönsi hankkeelle rahoitusta eu:n manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. hankkeen rahoitukseen osallistui myös pohjanmaan ely-keskus. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 43 n TALOUS & MARKKINA T: va Ku Tuotekehittäjät sukelsivat lasten maailmaan rii KK a q nd Su T viS Annika Mäyrä ja Annaleena Hakatie olivat haaveilleet yrityksen omasta brändistä jo useamman vuoden. Unelma toteutui viime syksynä lanseeratun, lapsille suunnatun Berrypicker-tuoteperheen muodossa. Uuteen tulokkaaseen liittyy monta kiinnostavaa seikkaa: siinä yhdistyvät luomu ja terveellisyys, hauska, mielenkiintoinen pakkaus ja viestintä sekä uudenlainen toimintamalli elintarvikeyritysten verkostossa. – Samalla kun olemme konsultoineet muita elintarvikealan yrityksiä, on mielessä muhinut koko ajan ajatus omasta brändistä. Pari vuotta sitten päätimme ryhtyä sanoista tekoihin. Halusimme tehdä suomalaisesta luomusta innovatiivisen brändituotteen, Verso Finland Oy:n toimitusjohtaja Annika Mäyrä valottaa suunnitelmien taustoja. Ideointiin vaikutti ajankohtainen keskustelu lasten ylipaino-ongelmista sekä huoli pikaruuan kulutuksesta ja epäterveellisistä, runsaasti sokeria sisältävistä välipaloista. Samoihin aikoihin luomuinnos- Lapsille suunnatuissa Berrypickertuotteissa yhdistyvät muun muassa luomu ja terveellisyys, hauska, mielenkiintoinen pakkaus ja viestintä. tus lisääntyi myös Suomessa ja kiinnostus nimenomaan lapsille suunnattuja luomutuotteita kohtaan kasvoi. Verso yhdisti terveellisyyden, luomun sekä tietämyksensä lasten ruokavaliosta – ja idea Berrypickertuoteperheelle oli valmis. Suunnitelmat pohjautuivat alusta alkaen myös kansainvälisyydelle. − Tarkoituksenamme ei ole tehdä tuotteita pelkästään Suomen markkinoille, joten brändi on englanninkielinen. Kunnianhimoisena tavoitteenamme on brändätä suomalaisia hienoja raaka-aineita ja tuotteita kansainvälisille markkinoille, Annika Mäyrä ja luova johtaja Annaleena Hakatie kertovat. Tarkkaan suunniteltuja lasten herkkuja Versossa on ollut tapana tuoda työstettävän elintarvikkeen koostumukseen jotain uutta ja erilaista. Berrypickerin kohdalla tämä näkyy makeutuksessa. Tuotteissa ei ole käytetty sakkaroosia, vaan uutta soke- ria isomaltuloosia. Sitä löytyy luonnosta pieniä määriä muun muassa hunajasta ja sokeriruo’osta. Isomaltuloosin erikoisuus on sen hajoamis- ja imeytymisprosessissa: sen glykemiaindeksi (GI) on alhainen. Verensokeri ei siis nouse ja laske nopeasti, minkä ansiosta näläntunne pysyy pidempään poissa ja mieli vireänä. Lisäksi isomaltuloosi on ensimmäinen hammasystävällinen sokeri, joka ei ruoki karies-bakteereita. Tuotteet ovat ravitsemuksellisesti monipuolisia ja lasten tarpeiden mukaan rakennettu. Kasvulle ja kehitykselle välttämättömät Omega 3-rasvahapot pitävät huolen solujen hyvinvoinnista ja tuotteiden erittäin runsas mustikka- ja puolukkamäärä edesauttaa vitamiinien riittävää saantia. Kaikki tuotteet ovat runsaskuituisia pohjautuen suomalaisiin luomuviljoihin. Yritysverkostojen tärkeys korostuu Jotta ideasta on syntynyt konkreettinen tuote, on matkan varrelle täytynyt hyvien Tuotekehitystä ja brändäystä KuvaT: riiKKa SundqviST Verso Finland Oy on vuonna 2006 perustettu elintarvikealan T&K&D - yritys. Sen toimitusjohtajana toimii Annika Mäyrä ja luovana johtajana Annaleena Hakatie. Verso tekee konsultointia suomalaisille elintarvikeyrityksille. Verson palveluihin kuuluu tuotekehitystä, brändisuunnittelua, pakkausmuotoilua ja Berrypicker-mustikkapipanoita. 44 Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi markkinointia. Täten yrityksen konsultointityötä tukee niin elintarviketutkimus, markkinointiosaaminen kuin teollinen ja graafinen muotoilukin. Verson rakentamia tuotekokonaisuuksia ja brändejä ovat mm. jo tunnetut Kieku ja VALO24h sekä syksyllä 2012 markkinoille tullut OATrim. π suunnitelmien lisäksi hankkia monta raaka-aineiden tuottajaa ja tuotteiden valmistajaa. Tuotesarjaan kun tarvitaan luomuviljoja ja -marjoja, muroja sekä suklaata. Annika Mäyrä kertoo, ettei raaka-ainetuottajien ja lopputuotteiden valmistajien löytäminen ole ollut kovin vaikeaa. Verso on tehnyt töitä vuosien varrella monen yrityksen kanssa, joten suomalainen elintarvikekenttä on tuttu. Yhteistyöyritysten osaaminen ja kokemus onkin tärkeä osa kokonaisuutta. − Tarkoituksenamme on, että tämän brändin kautta syntyisi toimiva yhteistyöverkosto. Mukana olevat yritykset saavat Berrypickerin kautta tuotantoonsa uusia tuotteita ja toivottavasti pääsemme yhdessä kansainvälisille markkinoillekin. Yrityksessä ollaan avoimia myös kaikille uusille ideoille. Tavoitteena onkin, että tuoteryhmä laajenisi uusilla tuotteilla ja mukaan saataisiin lisää kotimaisia elintarvikeyrityksiä. Monta uutta tuotetta on jo kehitysvaiheessa. Pakkaussuunnittelun ytimessä erilaistaminen Annika Mäyrä ja Annaleena Hakatie eivät kuitenkaan tyytyneet pelkkään hyvään tuoteideaan. Samalla kun tuotteita kehitettiin, mietittiin brändin ydintä, eli markkinointia, viestintää ja visuaalista ilmettä: miten jokainen osa-alue tukee toistaan, ja millä keinoin sekä aikuisten että lasten mielenkiinto saadaan heräämään. Kokonaisuudesta haluttiin hauska ja erilainen. Markkinajohtajia ei ole siten seurattu myöskään graafisessa suunnittelussa. – Kauppojen hyllyt ovat täynnä toinen toistensa kaltaisia pakkauksia. Kopiointi ei erilaista, toteaa brändin pakkausmuotoilusta ja grafiikasta vastaava Annaleena Hakatie. Kotimaiset raaka-aineet ja erityisesti luomumarjat johdattivat ideoinnissa suomalaiseen metsään ja sieltä löytyivät myös tuoteryhmän eläinhahmot. Lopulta karhun ja sen ystävien kautta oli luonteva toteuttaa pakkauksien sarjakuvat, joissa metsän eläimet kertovat eri raaka-aineiden terveellisyydestä lapsellekin ymmärrettävällä tavalla. − Visuaalisessa ilmeessä on haettu kontrastia ja erottuvuutta. Siinä yhdistyy samaan aikaan tuttu metsä japanilaishenkisine eläinhahmoineen ja raikas minimalistinen grafiikka, jotka molemmat tukevat brändin tarinaa, Hakatie kertoo. Erityisen iloisia Verso Finland Oy:ssa ollaan siitä, että Suomen WWF piti tuoteideasta ja sen valloittavista eläinhahmoista niin paljon, että syntyi yhteistyö Saimaannorpan tukemiseksi. Jokaisesta myydystä pakkauksesta annetaan norpalle suojeluavustusta. π Anna Korvenoja HuK, VTK patogeenit ravintosisältö hygieniaindikaattorit lisäaineet haitta-aineet Tietoa taidolla pintaa syvemmältä Monipuolista elintarvikkeiden kemiallista ja mikrobiologista analytiikkaa tutkimuksen, tuotekehityksen ja laadunvalvonnan tueksi. MetropoliLab Oy, Viikinkaari 4, 00790 Helsinki puh. +358 10 391 3410, www.metropolilab.fi Kehittyvä Elintarvike Olemme mukana kevään ammattitapahtumissa: KEMIAN PÄIVÄT & CHEMBIO osastolla 6d77 20.–21.3. Helsingissä ELINTARVIKEPÄIVÄ 7.5. Helsingissä Lisätietoja: www.kemianseura.fi www.chembiofinland.fi www.etl.fi/etp anna.korvenoja(at)helsinki.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 45 n RAVITSEMUS & TERVEYS KAISU MERONEN Urheilijan haasteet ruokalautasella Laadukas, ravintotiheä ja monipuolinen ruoka on liikkujan ravitsemuksen perusta. Liikunta lisää energian ja ravintoaineiden tarvetta. Kuntoliikkujalle sopii tavallinen suositustenmukainen ruokavalio, mutta huippusuorituksiin tähyävän on hyvä varmistua riittävästä vitamiinien, kivennäisaineiden ja energian saannista. Ravintoaineiden ja energian tarve vaihtelee myös lajin mukaan, ja esimerkiksi teholajit asettavat omat haasteensa riittävälle proteiininsaannille. Myös harjoitusmäärän kasvaessa tulisi syödä enemmän. Ravitsemusasiantuntija, ETM Olli Illanderin mukaan urheilija voi pääsääntöisesti luottaa siihen, että tavallisesta ruuasta saa tarpeeksi ravintoaineita. − Tämä edellyttää riittävää energiansaantia. Ongelmia syntyy, jos syö niukasti, vaikka söisi laadukasta ruokaa. Samoin käy luonnollisesti, jos ruuan laatu on heikko tai syö yksipuolisesti, Illander sanoo. D-vitamiinia urheilija tarvitsee purkista siinä missä muutkin, ja naisilla rautavarastot kaipaavat usein täydennystä. tehostaa myös suorituskykyä ja palautumista. Proteiineista saatavia aminohappoja tarvitaan myös immuunipuolustuksen toimintaan. Tasaisesta ravinnon saannista lisähyötyä Yksi yleinen ravitsemusvirhe on Illanderin mukaan se, että urheilija ei syö laadukasta proteiinia välipaloilla ja aamupalalla, vaan esimerkiksi vain puuroa aamulla ja ainoastaan hedelmää välipalaksi. Tai sitten ajaudutaan toiseen ääripäähän. − Kuvitellaan, että proteiinia tulisi syödä hirmu paljon, ja hiilihydraatteja saatetaan puolestaan vältellä turhaan. Eli otetaan vaikutteita laihdutusmaailmasta, mikä tietenkään ei ole perusteltua. Monet urheilijat kiinnittävätkin huomiota liikaa kehon koostumukseen ja painoon jaksamisen, kehityksen ja terveyden sijaan. − Painokeskeisyys alkaa helposti stressata. Painonnousun pelossa syömistä kont- Aterioinnin säännöllisyys on urheilijoilla erityisen tärkeää. Hyvä harjoitteluvire säilyy ja voi välttyä pitkiltä raskaiden aterioiden sulattelutauoilta. Säännölliset ateriat ja välipalat auttavat helpommin varmistamaan myös sopivan energiansaannin. − Tavoitteena on, että palautumiseen ei tulisi katkoksia, vaan keholla olisi jatkuvasti käytettävissä laadukkaita ravintoaineita palautumiseen ja kehitykseen. Erityisesti proteiinia tulisi saada joka aterialla, koska sitä keho ei pysty varastoimaan, Illander muistuttaa. Proteiinia tarvitaan erityisesti lihasten rakennusaineeksi, mutta sen hyvä saanti Virhekäsityksiä laihduttajilta Kuva: plugi Optimaalinen urheilijan ruokavalio sisältää paljon proteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita. Proteiinia tarvitaan erityisesti lihasten rakennusaineeksi, mutta sen hyvä saanti tehostaa myös suorituskykyä ja palautumista. Proteiineista saatavia aminohappoja tarvitaan myös immuunipuolustuksen toimintaan. 46 Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi rolloidaan liikaa, mikä synnyttää lisästressiä ja vie voimavaroja. Liian tiukka asenne syömiseen aiheuttaa ahdistusta, Illander pohtii. Proteiineja monesta lähteestä Säännöllinen ateriarytmi ja proteiinipitoisen ruuan nauttiminen joka aterialla takaa lihaksille tasaisen aminohappojen saannin, joten proteiinilisien käyttö ei kilpatasollakaan ole välttämätöntä. Hyviä proteiininlähteitä ovat erityisesti liha, maitovalmisteet, kananmuna ja kala, sillä niissä on kaikkia välttämättömiä aminohappoja. HK Ruokatalon ravitsemusasiantuntija Soile Käkösen mukaan proteiini on urheilijoille tärkeä ja kiinnostava ravintoaine. − Liha ja lihavalmisteet ovat suomalaisten ruokavaliossa paras proteiininlähde. Lähdemme siitä, että urheilijat koostavat ruokavalionsa peruselintarvikkeilla, joista vähärasvaiset leikkeleet, liha ja siipikarja sopivat urheilijoille erityisen hyvin. Pyrimme korostamaan näitä tuotteita viestiessämme. Proteiinien eroja tutkitaan Tutkimusten mukaan lihasten palautumisen ja kehittymisen kannalta laadultaan optimaalista on proteiini, jonka aminohapoista noin puolet on välttämättömiä aminohappoja. Tällainen on muun muassa maitovalmisteiden heraproteiini, joka imeytyy nopeasti verenkiertoon. − Heraproteiini sisältää runsaasti leusiini-aminohappoa, joka aktivoi tehokkaasti lihasproteiinin muodostusta, ravitsemussuunnittelija, ETT Marika Laaksonen Valiolta kertoo. Laaksosen mukaan leusiinitutkimukset ovat toistaiseksi pääosin solu- ja eläinkokeita, mutta mielenkiintoista näyttöä on myös ihmisillä. Valio onkin tuonut markkinoille proteiinijuomat, jotka on rikastettu tuoreesta maidosta erotetulla heraproteiinilla. Tuotteet on suunnattu proteiinin saantia ruokavaliossaan huomioiville kuten aktiivisille liikkujille, painonhallitsijoille ja ikääntyville. Nuorilla ja voimalajeissa erityishaasteita Voimalajeissa proteiinia kuluu noin kolminkertaisesti kuntoliikkujan kulutukseen nähden. Aikuisiin verrattuna nuoret kasvuikäiset urheilijat tarvitsevat noin kolmanneksen enemmän proteiinia. Esimerkiksi lajeissa, joissa tarvitaan nopeaa ja rä- jähtävää voimaa kuten pikajuoksussa ja painonnostossa, poikien tulisi saada proteiinia noin 1,5 grammaa painokiloa kohti päivässä. Proteiinin riittävyydestä urheilijan on hyvä huolehtia, jottei elimistön omaa lihasproteiinia hajoa turhaan energiaksi. Lihasten kehittymisen kannalta optimaalista on, jos proteiinin saanti jaetaan noin 20–30 gramman annoksiin eri aterioille. Ravintolisien tehosta ei näyttöä Suorituskyvyn, palautumisen ja kehittymisen optimoinnissa eri ravintoaineiden riittävä saanti on tärkeää. Vuosikymmenet ravitsemustieteilijöitä ja urheilijoita on askarruttanut, onko ravintolisistä hyötyä urheilijalle. Ravitsemustutkija, FT Jaakko Mursu Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että tutkimuksia aiheesta on suhteellisen vähän, ja ne ovat keskittyneet muutaman yhdisteen, lähinnä C- ja E-vitamiinien ympärille. Vitamiini- ja antioksidanttilisillä ei näyttäisi olevan suoraa vaikutusta suorituskykyyn. Toisaalta ravintolisien mahdollisia hyötyjä ei voida sulkea pois. − C-vitamiini ei paranna suoraan suorituskykyä, ellei C-vitamiinista ole selvää puutosta, joka on yleensä harvinaista. Tutkimusnäyttö C-vitamiinin vaikutuksista liikunnan aiheuttamaan oksidatiiviseen stressiin, lihasvaurioiden syntymiseen ja palautumiseen on hyvin ristiriitaista. C-vitamiinilisä saattaa hieman ehkäistä flunssaa ja vaimentaa sitä. Flavonoideihin kuuluvalla kversetiinillä on saatu lupaavia, alustavia tuloksia maksimaalisen suorituskyvyn ja kestävyyden suhteen. − Ravinnon vitamiineista ja antioksidanteista on todennäköisesti hyötyä palautumisen ja terveyden ylläpidon kannalta, joten runsas kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö on suositeltavaa. D-vitamiinin puute vaivaa urheilijoitakin Urheilijoilla D-vitamiinin puutos on yhtä yleistä kuin muullakin väestöllä, ja erityisesti sisälajien harrastajat ja tummaihoiset ovat vitamiinin suhteen riskiryhmiä. Puutoksen korjaus ravintolisien avulla on tärkeää. Mursu pitää nykysuositusta seitsemän mikrogrammaa vuorokaudessa konservatiivisena. − Urheilijoille suosittelisin noin 20−50 mikrogrammaa vuorokaudessa ravintoli- sänä läpi vuoden, tosin kesällä voi pitää taukoa, jos viettää paljon aikaa ulkona. π lähteet: • ravitsemusvalmennus urheilijan polulla -seminaarin aineistot 26.−27.10.2012 • asiantuntijoiden haastattelut • urheiluravitsemuksen asiantuntijoiden nettisivut www.urheiluravitsemus.fi lisätietoja: • hK ruokatalon nettisivut http://www. tiesydameen.fi, muun muassa kuntoilijan opas, proteiinitietoa ja proteiinilaskuri. • valion nettisivut http://ammattilaiset.valio.fi, ravitsemusosiossa proteiinitietoutta Urheiluravitsemuksen asiantuntijat verkostoituvat Varalan Urheiluopisto koordinoi vuosina 2011–2013 opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa laatu- ja kehittämishanketta, jonka tavoitteena on viedä tutkittuun tietoon perustuvia käytäntöjä urheilijoiden ravitsemusvalmennukseen nuoresta huipputasolle saakka. Tavoite toteutuu valtakunnallisen urheiluravitsemuksen asiantuntijaverkoston avulla. Urheiluravitsemuksen asiantuntijat ovat ravitsemustieteiden ammattilaisia (TtM tai ETM), jotka toimivat oman alueensa urheiluravitsemuksen asiantuntijoina, yksilöohjaajina, kouluttajina ja paikallisen urheiluravitsemustoiminnan kehittäjinä. Verkoston avulla lajiliitot, urheiluakatemiat, yksittäiset urheilijat, valmentajat, seurat ja oppilaitokset voivat saada yhtenäistä ja ammattitaitoista ravitsemuksen ohjaus- ja koulutuspalveluja. Ravitsemusohjauksen tueksi on koottu myös yhteiset koulutusmateriaalit. Verkoston valtakunnallinen ohjausryhmä koostuu kilpa- ja huippu-urheilun ja ravitsemuksen ammattilaisista, ja se kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. π lisätietoja: www.urheiluravitsemus.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 47 n TIEDE & TUTKIMUS Taistelumuonien kehittämiseen on tarvetta Kuva: päivi KanSonen Taistelumuonien energiasisältöä on saatava tiheämmäksi. Mikkelin ammattikorkeakouluun vuonna 2011 tehdyssä opinnäytetyössä selvitettiin nykyisten taistelumuonien käytettävyyttä ja energian riittävyyttä taisteluharjoituksessa. Aineisto kerättiin Rajavartiolaitoksen varusmiesyksiköissä Webropol-kyselyohjelmalla sekä Firstbeat -sykemittareita käyttäen. Lisäksi taistelumuonapussien käytettävyydestä kysyttiin varusmiesten kouluttajilta. Vastauksia saatiin 137 varusmieheltä ja 20 kouluttajalta. Mukaan otettavia muonia valikoidaan Vajaa viidennes vastaajista ilmoitti ottavansa mukaan kaiken jaetun taistelumuonan aina, ja kolmannes joskus. Lähes puolet ei ota koskaan mukaan kaikkea annettua taistelumuonaa reppua pakatessaan. Suurin hylkäämisen syy on maku. Lähes puolet vastaajista piti makua tärkeimpänä hylkäyskriteerinä. Muita pääasiallisia syitä olivat pussin liika paino, näkkileivän tai muun ruuan liiallinen määrä. Kouluttajien mukaan taistelumuonapussit ovat nykyisellään liian painavia, vaihdellen 1,1 kilosta kahteen kiloon sen mukaan onko enemmän kuiva- vai säilykemuonaa. Taistelumuonapussien pussien sisällössä ilmeni myös ongelmia: oli vanhentuneita tai rikkinäisiä komponentteja sekä erilaisissa pusseissa samoja tai samantapaisia pääruokakomponentteja. Kouluttajien ja varusmiesten mielestä ongelmia ovat myös suuri jätteen määrä ja jäätyvät säilykkeet. Pääruokien makua koskevassa vertailussa oli viisi pääruokaa ja nuudelit. Lisäksi kysyttiin mielipidettä lämminkuppi -tuotteiden mausta ja Elovena-puurosta sekä kaakaon, suklaan, näkkileivän ja kinkkupasteijan mausta. Varusmiesten mielestä hernekeitto oli maultaan paras, toisena hedelmäinen soija-riisipata ja sitten pasta bolognese. Pääruokien huonoimmiksi tulivat pastaria chevre rukola ja tomaatti-basilikakeitto. Lämminkuppituotteista omenakeitto oli pidetyin, ja mustikkakeitto ja Elovena-puu- 48 Taistelumuonapussien sisältöä. ro olivat lähes tasoissa maun suhteen. Muut kuin pääruuat-sarjassa suosikkeja olivat kaakao, katkarapunuudelit ja näkkileipä. Suklaan maku, tässä pakkauksessa Kalev, jakoi mielipiteet tasan puolesta ja vastaan. Samoin kävi kinkkupasteijalle. Nykyisten muonapussien energiansisältö ei riitä Taisteluharjoituksessa mitattu energian kulutus osoittautui huomattavasti suuremmaksi kuin ravitsemissuosituksessa on arvioitu energian tarpeeksi ollen keskimäärin 5665 kcal vuorokaudessa (vaihteluväli 4845–6505 kcal). Käytössä olevien yhden vuorokauden taistelumuonapussien sisältämä energiamäärä on keskimäärin 4056 kcal (3770−5069 kcal). Vuorokautinen energiansaanti on riittämätön, vaikka varusmiehet ottaisivat mukaan kaikki harjoituksiin jaettavat ateriakomponentit. Energiavajetta syntyy viiden vuorokauden harjoituksen aikana keskimäärin 2980 kcal. Koska kaikkia jaettuja ateriakomponentteja ei oteta mukaan harjoituksiin, energiavaje on vieläkin suurempi. Kouluttajille tehdyssä kyselyssä selvisi, että käy näin ”Jos käsketään varusmiehiä ottamaan kaikki mukaan, niin polkevat suohon”. Kyselyn perusteella varusmiehet ottavat Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi taisteluharjoituksiin mukaan omia eväitä. Vastaajista lähes puolet ottaa mukaan makeisia, joista saatava sokeri nostaa verensokeria hetkellisesti, eikä ole näin ollen terveellinen vaihtoehto raskaaseen harjoitukseen. Reilu kolmannes ottaa harjoitukseen mukaan leipää ja leikkeleitä. Tuotekehityshaasteita Taistelumuonapussien sisällössä näyttää olevan kehitettävää. Erikoisrajajääkärikomppanian käyttöön pitäisi kehittää energiapitoisuudeltaan runsaampia pusseja, joiden sisältö olisi maukkaampaa ja nopeampaa käyttää kuin nykyisten pussien. Makujen suhteen tulisi olla myös vaihtelevuutta. Pussin painon minimoimiseksi tulisi olla enemmän kuivamuonavaihtoehtoja. π Eliisa Kotro lehtori Mikkelin ammattikorkeakoulu eliisa.kotro(at)mamk.fi lähde: Kansonen päivi 2012. Taistelumuonien energian riittävyys taisteluharjoituksessa. opinnäytetyö. mikkelin ammattikorkeakoulu. Ravintosisältöjen tulkitseminen vaatii tietoa ja vaivannäköä Opinnäytetyön Sopiiko tuote painonhallintaan? Kuluttajat pakkausinformaation tulkitsijoina tulokset antavat viitteitä siitä, että Sydänmerkki on monelle suomalaiskuluttajalle käyttökelpoinen apu tulkittaessa tuotteiden sopivuutta myös painonhallintaan. Asiaa tutkittiin kaupan ruuanvalintatilannetta jäljittelevällä Internet-kyselyllä, jossa oli mukana kolme Sydänmerkki-tuotetta. Vastaajilta selvitettiin mielikuva tuotteiden sopivuudesta painonhallintaan sekä mitkä pakkauksen etu- ja takasivun tiedot keskeisimmin viestivät sopivuudesta ja miten tärkeitä nämä tiedot olivat ostopäätöksen kannalta. Lopuksi selvitettiin, muuttiko pakkausinformaation tarkastelu mielikuvaa tuotteesta. Aktiivikäyttäjät huomaavat Sydänmerkki-tuotteet Tuotteiden aktiivikäyttäjät kiinnittivät huomiota Sydänmerkkiin selvästi useammin kuin henkilöt, joilla ei ollut aiempia käyttökokemuksia Sydänmerkki-tuotteista. Symbolin käyttö arvioitaessa tuotteiden sopivuutta painonhallintaan kuvasteli epäsuorasti merkin valinneiden vastaajien parempaa ravitsemusta koskevaa tietämystä. Sydänmerkkiä arvioinnissa käyttäneet vastaajat esimerkiksi hyödynsivät enemmän myös muuta pakkauksen etusivun informaatiota. He valitsivat ravintoarvotietojen sijaan painonhallinnasta irrallaan olevia tietoja harvemmin, ja heidän GDAmerkinnän tuntemuksensa oli parempi Opinnäytetyön perusteella kuluttajat haluavat tyypillisesti arvioida tuotteiden sopivuutta painonhallintaan mahdollisimman nopeasti ja helposti. Tuotteesta riippuen 25−42 prosenttia yhteensä 1985 vastaajasta piti Sydänmerkkiä painonhallinnan kannalta keskeisenä pakkausmerkintänä. Sydänmerkin ohella rasvapitoisuus, energian määrä annosta tai 100g kohti ilmaistuna sekä ainesosaluettelo olivat tuotearvioinnissa useimmin käytettyjä tietoja. PULLAVA1) (n=1011) Valittu tieto tai vastaus E SAUNAPALVI1) (n=982) (n=936) FREKV % FREKV 664 68 470 49 GDA-kuvake (kcal/annos)2) 712 70 504 51 614 64 Tuotenimi 218 22 Sydänmerkki 423 42 383 39 Rasva% % Suola% "Nyt entistä lihaisampi, 85 %" 298 Energia/100g 349 35 313 FREKV % 241 25 179 19 202 21 321 34 32 Rasva/100g 278 27 373 38 260 27 Ainesosat 224 22 292 30 244 26 Hilihydraatit/100g 259 26 147 15 179 19 Energia/GDA 231 23 186 19 218 23 189 19 166 17 Rasva/GDA 152 15 EOS/takasivu 145 14 Merkkien määrä pakkauksissa tulee kasvamaan Sydänmerkki on Suomessa toistaiseksi ainoa elintarvikepakkausten symboli, joka viestii tuotteiden ravitsemuksellisesta laadusta. Sydänmerkin ansiosta tuotteen voi tunnistaa sekä suolan määrän että rasvan 30 "Omega-3rasvahappoja" T VIATHAI1) verrattuna ryhmään, joka ei käyttänyt Sydänmerkkiä. Lisäksi kävi ilmi, että pakkausinformaation tarkastelu kohensi tuotteisiin liitettyjä painonhallintamielikuvia enemmän ryhmässä, joka käytti arvioinnissa Sydänmerkkiä. Jo pelkkä tuotteen noteeraaminen Sydänmerkki-tuotteeksi voi hälventää jonkin verran epäluuloa tuotteen sopivuudesta painonhallintaan. On hyvä huomioida, että tutkimusasetelmasta johtuen painonhallinnan kannalta keskeisiksi raportoitujen pakkausmerkintöjen painoarvo ostopäätöksen kannalta saattoi kohota suhteessa merkintöihin, joita tosielämässä pidetään tärkeinä ostopäätöstä tehdessä. Todellisen valinnan hetkellä kaupassa erilaisten tilannetekijöiden vaikutus, kuten ajanpuute, pakkausinformaation suuri määrä, tiedon vaikea tulkittavuus tai tekstin liian pieni fonttikoko, saattavat haitata ravintoarvomerkintöjen käyttöä. Silti opinnäytetyön perusteella voi sanoa, että jo entuudestaan tunnettu ja laajalti käytetty Sydänmerkki voi saada lisäarvoa viestittämällä tuotteen ravitsemuksellisesta laadusta myös painostaan huolehtiville kuluttajille. E = etusivun tiedot; T = takasivun tiedot, joilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tietoja, jotka vastaajalle esitettiin ravintosisältötaulukossa (/100g), GDA -merkinnässä (/annos) ja ainesosaluettelona; FREKV= vastaajien lukumäärä; % = vastaajien prosenttiosuus tuotekohtaisten vastaajien lukumäärästä; EOS= en osaa sanoa. 1) PULLAVA= Pullava-pitko, Oy Karl Fazer Ab; SAUNAPALVI= Ohuen ohut Saunapalvikinkku, HK Ruokatalo Oy; VIATHAI= Via Thai Kana-curry, HK Ruokatalo Oy. 2) Poikkeuksena ViaThai -tuote, jossa etusivulla vastaajalle esitettiin 8-kuvakkeinen GDA -merkintä kokonaisuudessaan. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 49 n TIEDE & TUTKIMUS määrän ja laadun suhteen tuoteryhmässään paremmaksi valinnaksi kertavilkaisulla. Näitä parempia valintoja löytyy lähes jokaiselta ruokakaupan osastolta miltei tuhannen tuotteen valikoimana. Tarve kertoa kuluttajille tuotteen ravitsemuksellisesta laadusta tarpeeksi nopeasti, helposti ja yksinkertaisesti on ilmiselvästi lisäämässä merkkien määrää pakkauksissa etenkin sen etusivulla. Yhä on kuitenkin epäselvää, millainen merkintätapa kohtaa parhaiten kohderyhmän kuluttajien ymmärryksen, huomion ja kiinnostuksen. Jotta tulevaisuudessa päästäisiin entistä tarkemmin käsiksi pakkausinformaation merkitykseen kuluttajan ostopäätöksiä ohjaavana tekijänä, ovat monialaisuus, yhteistyö tutkimuksen ja käytännön työkentän välillä sekä eri tutkimusotteiden ja -menetelmien yhdistäminen avainasemassa jatkotutkimuksia suunniteltaessa. Opinnäytetyön aineisto kerättiin keväällä 2011 osana Itä-Suomen yliopiston koordinoimaa Kuluttajat painonhallinnan markkinoilla (KULUMA) -hanketta. Sen tavoitteena oli kuvata ja analysoida poikkitieteellisesti painonhallintaan liittyvää kuluttajakäyttäytymistä sekä arjen ruokavalintoja. Kaisa Pulkkinen Ravitsemussuunnittelija laillistettu ravitsemusterapeutti, TtM Oulun kaupunki Hyvinvointipalvelut/ Ikäihmisten hyvinvointi kaisa.pulkkinen(at)ouka.fi lisätietoja: • pulkkinen K. 2012. Sopiiko tuote painonhallintaan? Kuluttajat pakkausinformaation tulkitsijoina. pro gradu -tutkielma, ravitsemustiede, Terveystieteiden tiedekunta, itä-Suomen yliopisto. http://epublications.uef.fi/ • Sydänliitto 2012. Suomen Sydänliitto ry. Sydänmerkki -internet-sivusto. helsinki. http://www.sydanmerkki.fi/sydanmerkki_ tuotteet/etusivu/fi_Fi/etusivu/. • Kantanen T & lapveteläinen a (toim.). 2012. Kuluttajat painonhallinnan markkinoilla. loppuraportti. reports and Studies in health Sciences, no 8, publications of the university of eastern Finland. http://epublications.uef. fi/ Kaisa pulkkinen on saanut elintarviketieteiden Seuran opinnäytestipendin syksyllä 2012 pro gradu -tutkielmastaan Sopiiko tuote painonhallintaan? Kuluttajat pakkausinformaation tulkitsijoina. 50 Kaurapuuron liika limaisuus ei houkuttele Kaurapuuron ominaisuudet riippuvat hiutaleista ja valmistustavasta. Hiutaleiden koko, paksuus, kovuus ja vedensidontakyky vaikuttavat puuron laatuun. Näitä ominaisuuksia muokataan kaurahiutaleiden valmistusprosessissa. Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksella tehdyssä tutkimuksessa vertailtiin neljän valmistajan kaurapuurojen ominaisuuksia sekä niiden vaikutusta tuotteen miellyttävyyteen ja hyväksyttävyyteen. Kaurahiutaleiden markkinajohtajan lisäksi tutkittiin suuren tuottajan luomuhiutaleita, toisia tavanomaisia hiutaleita sekä pienen tuottajan höyryttämättömiä ja leikkaamattomia luomuhiutaleita. Näytteet tarjoiltiin lämpiminä, valmistusohjeiden mukaisesti veteen keitettyinä puuroina (kuva 1), jotka maustettiin samalla määrällä suolaa. Tutkimus aloitettiin kuvailevalla analyysillä. Yhdeksän henkilön raati loi arviointia varten sanaston, jota käyttäen se arvioi puurojen ominaisuuksia. Kuvailevalla analyysillä puuroille saatiin aistinvaraiset profiilit (kuva 2), joista ominaisuuksien eroja voi tarkastella. Kuvailevan analyysin lisäksi tehtiin kuluttajatutkimus, johon vastasi 41 henkilöä, joista neljä oli miehiä. Suurin osa oli Helsingin yliopiston opiskelijoita ja henkilökuntaa Viikin kampukselta. Näistä yli puolet ilmoitti syövänsä puuroa viikoittain. Näytteet esitettiin vastaajille ilman markkinanimiä, jokaiselle satunnaistetussa järjestyksessä. Puurojen miellyttävyyttä arvioitiin 7-portaisella, sanallisesti ankkuroidulla asteikolla (1 = erittäin epämiellyttävä, 7 = erittäin miellyttävä), minkä lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus antaa vapaamuotoista palautetta puuroista. Puurot ominaisuuksiltaan samankaltaisia ja miellyttäviä Puurot olivat hyvin samankaltaisia. Pienen tuottajan luomukaurahiutaleista valmistettu puuro poikkesi muista puuroista Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi eniten, joskin ero oli tilastollisesti merkitsevä vain limaisuuden suhteen (p < 0,001). Puuro näytti erottuvan ulkonäöltään vaaleampana ja tasaisempana sekä maultaan vähiten viljaisena (kuvat 1 ja 2). Puurojen hajuominaisuuksia ei arvioitu, koska niissä ei havaittu eroja. Kaikkia kaurapuuroja pidettiin miellyttävänä, mutta pienen tuottajan luomupuuro miellytti vähiten ja oli liian limaista vastaajien makuun. Hiutalointiprosessin lämpökäsittelyillä on vaikutusta beetaglukaanin ja tärkkelyksen reologisiin ominaisuuksiin. Pienen tuottajan luomuhiutaleet olivat höyryttämättömiä, mikä voi selittää sen limaisempaa rakennetta. Limaista suutuntumaa aiheuttava beetaglukaani muodostaa lämmitettäessä veden kanssa kaurapuurolle ominaisen geelimäisen rakenteen. Beetaglukaani on kauran liukoinen kuitu, jonka Euroopan elintarvikeviranomainen EFSA katsoo edesauttavan normaalin veren kolesterolin ylläpitämistä säännöllisessä käytössä. Vapaista kommenteista kävi ilmi, että puuron rakenne vaikutti miellyttävyyden arviointiin. Sillä, kuinka usein vastaaja söi kaurapuuroa, ei ollut vaikutusta siihen, kuinka miellyttäviksi puurot koettiin. Kotiin ostetaan tuttu pakkaus, mutta luomuhiutaleet kiinnostavat Pakkausten kuvat näytettiin puurojen arvioimisen jälkeen, jotta tuotenimet eivät vaikuttaisi arviointiin. Vastaajat arvioivat hiutalepakkausten tuttuutta, houkuttelevuutta ja omaa ostohalukkuuttaan. Kaikki tunnistivat markkinajohtajan hiutalepakkauksen, ja sitä pidettiin houkuttelevimpana. Pienen tuottajan luomuhiutalepakkaus oli yksinkertainen paperipussi, joka loi aidon vaikutelman. Näitä hiutaleita ei myydä pääkaupunkiseudulla, joten vastaajat pitivät tuotetta uutena ja kiinnostavana. Ostopäätökseen vaikutti eniten kaurahiutaleiden pakkaus (kuva 3). Tärkeäksi koettiin myös tuotteen tuttuus, mutta toisaalta uusi tuote kiinnosti. Vapaista kommenteista nousi esille vastaajien kiinnostus ravitsemukseen ja terveellisyyteen, kos- Kuva: Tanja liuKKonen Suuren tuottajan kaurahiutale (LUOMU) Markkinajohtajan kaurahiutale Pienen tuottajan kaurahiutale (LUOMU) Tavanomainen kaurahiutale Kuva 1. Puurot arvioitiin valmistusohjeiden mukaisesti valmistettuna. Suuren tuottajan kaurahiutale (LUOMU) Markkinajohtajan kaurahiutale Tavanomainen kaurahiutale Ryynimäisyys (Ulkonäkö) Voimakkuus (Maku) Pienen tuottajan kaurahiutale (LUOMU) Väri (Ulkonäkö) Ryynimäisyys (Rakenne) Voimaisuus (Maku) ka osalle vastaajista tärkeä ostoperuste oli kuitupitoisuus, lisäaineettomuus ja tuotteen kotimaisuus. Tavanomaisten kaurahiutaleiden pakkauksessa korostettu runsaskuituisuus sekä selvästi ilmoitettu annoksen energiasisältö houkutteli vastaajia. Luomuhiutaleista oltiin kiinnostuneita, mutta niiden arveltiin olevan huomattavasti kalliimpia. Vastaajat arvelivat ostavansa kotiin tutun ja turvallisen markkinajohtajan hiutalepakkauksen. π Laura Innanen etyo, ins. (AMK) Limamaisuus*** (Rakenne) Suolaisuus (Maku) laura.innanen(at)helsinki.fi Tanja Liukkonen Pehmeys (Rakenne) Viljavuus (Maku) etyo, ins. (AMK) Kuva 2. Kaurapuurojen kuvailevan analyysin keskiarvot perustuvat 18 arvioon (n = 9, mukana 1 toisto). Ominaisuuksia arvioitiin asteikolla ei lainkaan – erittäin, paitsi väriä arvioitiin asteikolla vaalea – tumma ja pehmeyttä asteikolla pehmeä – erittäin pehmeä. *** p<0,001 tanja.liukkonen(at)helsinki.fi Hanna Moisio etyo, ins. (AMK) hanna.moisio(at)helsinki.fi Pakkaus Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos Tuttuus Helsingin yliopisto Luomu lähteet saatavissa kirjoittajilta. Uusi tuote kuluttajalle Tutkimusaineisto kerättiin aistinvaraisen tutkimuksen perusteet -kurssin (eTT230) projektityönä. Kirjoittajien lisäksi tutkimukseen osallistui etyo markku lamminen. aiheen antoi eTm otto Kaukonen raisio oy:ltä. Työtä ohjasivat professori hely Tuorila ja tohtorikoulutettava, Fm outi Törnwall, jotka kommentoivat ja tekivät korjausehdotuksia kirjoituksen luonnoksiin. Kuitupitoisuus Lisäaineetomuus Aitous Kotimaisuus 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 Kuva 3. Ostopäätöksiin vaikuttavia perusteita, joita 37 vastaajaa mainitsi. Kuvassa ovat useammin kuin kerran esitetyt kommentit. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 51 n TIEDE & TUTKIMUS OPINNÄYTETÖITÄ DI Terhi Aaltonen väitteli tammikuussa Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Cheesemaking by full concentration of milk with membrane filtration and evaporation. Perinteisessä juustonvalmistusprosessissa maitoa tarvitaan kymmenkertainen määrä juustokiloon nähden. Siinä maidon pääproteiini, kaseiini, sekä maidon rasva muodostavat juuston ja samalla suuri osa muista maidon proteiineista, heraproteiineista, erottuu heraksi. Noin 40 vuotta sitten ranskalaiset tutkijat J.-L. Maubois ja G. Mocquot esittivät juuston valmistusprosessin, jossa maito tiivistettiin juuston lopulliseen kuiva-aineeseen eikä perinteistä heran erottelua tehty. Terhi Aaltonen kehitti juustonvalmistusprosessin, jossa tätä täyskonsentrointia päästään kunnolla hyödyntämään. − Täyskonsentrointimenetelmän etuja ovat juuston valmistusprosessin vaiheiden ja laitetarpeen vähentäminen. Lisäksi menetelmää käyttämällä juustonvalmistus on täysin hallittua, jolloin tuotevaihtelua voidaan pienentää, Terhi Aaltonen kertoo. Täyskonsentrointimenetelmää on käytetty pehmeiden juustojen valmistuksessa, mutta puolikovia ja kovia juustoja valmistettaessa juustoon jäävät heraproteiinit heikentävät juuston makua ja rakennetta. − Suodatusmenetelmien kehittymisen myötä maidon komponenttien erottelu tuli mahdolliseksi ja juuston peruskompo- Kuva: Terhi aalTonen Juustoa hallitusti yksinkertaistetulla prosessilla Kuvassa on suodatin laitteisto, jonka avulla voidaan valmistaa täyskonsentrointiprosessiin vakioitua tiivistettä. nentit, rasva ja kaseiini, oli mahdollista konsentroida käyttämällä mikrosuodatusta ja näin erottaa heraproteiineista. Kehittämässäni juustonvalmistusprosessissa hyödynnetään täyskonsentrointia käyttämällä komponenttien erottelua eli suodatus- ja haihdutusvaihetta, Aaltonen kertoo. Täyskonsentrointimenetelmän hyödyntäminen juuston valmistuksessa erottaa juustonvalmistus- ja heranvalmistusprosessit toisistaan. Heran laatu paranee, kun juuston valmistuksessa lisättävät yhdisteet, kuten hapatteet ja juoksete, eivät päädy heraan. − Juuston valmistuksessa syntyvää vaihtelua voidaan pienentää, sillä kaikkien yhdisteiden koostumus voidaan vakioida. Juustonvalmistusprosessin yksinkertaistaminen myös vähentää prosessin vaiheita. Terhi Aaltonen selvitti väitöstutkimuksessaan, kuinka yhdisteiden vakiointi voidaan tehdä sekä miten vakiointi ja maidon tiivistäminen vaikuttavat maidon yhdisteisiin ja fysiologisiin ominaisuuksiin. Nämä selvitykset olivat tärkeitä täyskonsentrointiprosessia suunniteltaessa. Täyskonsentrointiprosessilla valmistettujen juustojen kypsyminen oli hidasta ja sitä voitiin parantaa lisäämällä proteiineja pilkkovaa entsyymiä juustomassaan. Täyskonsentrointimenetelmällä valmistetut juustot vastaavat maultaan ja laadultaan perinteisesti valmistettuja juustoja. Terhi Aaltosen mukaan tutkimus oli alkuraapaisu täyskonsentrointimenetelmän uudelleen kehittämiseen, joten työtä on vielä runsaasti jäljellä ennen kuin tuotteet ovat kaupan hyllyillä. − Toivoisin kuitenkin, että vuonna 2015 myynnissä olisi jo joitain juustolaatuja, jossa tätä täyskonsentrointiprosessia on hyödynnetty, Aaltonen visioi. π lisätietoja: [email protected] Uutta tietoa luomumaidon tuotantotiloista Suomalaisista luomumaidontuotantotiloista ja tilojen toimintatavoista on kerätty monipuolista uutta tietoa. Katri Paakki selvitti opinnäytetyössään, minkälaisia käytänteitä luomumaitotiloilla on ja mitkä ovat tuottajien kokemukset luomumaidontuotannosta. Paakki valmistuu Hämeen ammattikorkeakoulun maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmasta agrologiksi (AMK). Työn toimeksiantaja on Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Opinnäytetyön tulokset ovat myös kaikkien tuottajien käytettävissä. Selvitys toteutettiin kyselymenetelmällä, joka lähetettiin kaikille Suomen 147 luomu- 52 maitotilalle keväällä 2012. Kyselyn vastausprosentti oli 39,3 %. Kyselyyn vastanneet luomumaidontuotantotilat olivat suuria peltopinta-alaltaan sekä lypsylehmämäärältään. Keskimääräinen peltopinta-ala oli 102 hehtaaria ja keskilehmäluku 40,3 lypsylehmää/tila. Keskituotos oli 7803 kg ja tuotettu maito laadullisesti hyvää. Lypsylehmien keskipoikimakerta oli keskimäärin 2,77. Luomulypsylehmiä ruokitaan monipuolisesti ja karkearehuvaltaisesti. Laidunnurmen ja säilörehun lisäksi rehustukseen kuuluu väki- ja valkuaisrehuja. Luomukarjojen väkirehuprosentti oli keskimäärin 30,2 % ja re- Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi huomavaraisuus tiloilla keskimäärin 86 %. Eläinten terveystiedoista kävi ilmi, ettei luomulypsylehmien terveys eroa tavanomaisessa tuotannossa olevista lypsylehmistä. Utaretulehdukset ja hedelmällisyysongelmat ovat yleisimpiä eläinlääkärin hoitoa vaatineita sairauksia niin luomumaidontuotannossa kuin valtakunnallisen terveystarkkailun tuloksissakin. π lisätietoja: Katri paakki, p. 040 836 8271 n UUTUUSKIRJOJA RAIJA AHVENAINEN-RANTALA Hyvä ja paha ruoka Gaudeamuksen kustantama Hyvä ja paha ruoka tarjoaa monipuolisen läpileikkauksen ajankohtaisesta ruokakeskustelusta ja auttaa lukijoita ymmärtämään ravinnon tuotannon ja kulutuksen yhteiskunnallisia ulottuvuuksia ja ympäristövaikutuksia. Teoksen ovat toimittaneet FL, YTT Tuija Mononen ja VTT Tiina Silvasti. Mononen työskentelee yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopistossa ja Silvasti puolestaan yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopistossa. Kaiken kaikkiaan teosta ovat olleet kirjoittamassa 13 alan meritoitunutta asiantuntijaa yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Kirjassa tarkastellaan yhteiskunnallista elintarviketutkimusta, ruoka- politiikkaa, globaalia ruokakriisiä ja globaalin elintarvikejärjestelmän ekologisia haasteita, mutta myös mm. luomuruokaa, geeniteknistä ruokaa, lähiruokaa, kotieläintuotantoa, terveysvaikutteisia elintarvikkeita ja kriisiajan ruokahuoltoa Suomessa. Vuosien mittaan olen lukenut muutaman Worldwatch-instituutin Maailman tila -teoksen. Hyvä ja paha ruoka -kirja muistuttaa tyyliltään ja lähestymistavaltaan Maailman tila -teoksia. Teos ei päästä lukijaansa helpolla, varsinkin jos on ihannoinut geeniruokaa. Kirjan viimeinen luku skotlantilaisesta mallasviskistä on vähän erikoinen, varsinkin absolutistille. Viski on enemmänkin nautintoaine kuin ruokaa. Tässä luvussa tuodaan myös esiin se ajatus, että ruoka voi olla yhtä aikaa sekä hyvä että paha. Pitemmälle ajateltuna luku innoittaa miettimään kiinnostavia, salaperäisiäkin taustatarinoita elintarvikkeille niiden markkinoimiseksi kuluttajille. Tässä meillä suomalaisilla on vielä paljon tekemistä. Kirjan lopussa on mittava kirjallisuusluettelo. Kirja sopii niin alan opiskelijoille, toimittajille kuin ruokaasioista kiinnostuneille kuluttajille ja vaikuttajille. π lainen on haastatellut myös eläinsuojelijoita, hyvinvointitutkijoita ja eläinlääkäreitä ja käynyt läpi nipun erilaisia julkaisuja. Kutakuinkin kuukauden sisällä ilmestymisestä kirja oli palkittu jo kolmesti. Teos nappasi Kanava-tietokirja, Tieto-Finlandia ja eläinsuojelun Topelius palkinnot. Eikä ihme. Esitystapa on selkeää, asiallista ja rohkeaa, ilman hysteriaa ja sensaationhakuisuutta. Paikka paikoin kirja on lähes jännitysromaaniin verrattava. Jopa aineiston kasaamiseen on liittynyt oma jännityksensä. Ilman Lappalaisen sitkeyttä kirja tuskin olisi syntynyt. Tuotantotiloille pääsy ei nimittäin ollut itsestään selvää. Kustantajan olisi toivonut panostavan enemmän kirjan ulkoiseen habitukseen. Kirja tuoksuu voimakkaasti painomusteelle ja on pehmeäkantinen. Kirja sopii jokaiselle vastuulliselle kuluttajalle, niin nuorille kuin vanhoille. Mielestäni myös peruskoulun ja lukion opettajien tulisi hyödyntää kirjaa oppimateriaalina. Mutta erityisesti viranomaisten ja lainsäätäjien tulisi ottaa vakavasti kirjan sanoma. π lisätietoja: www.gaudeamus.fi Syötäväksi kasvatetut Atena Kustannus Oy toi lokakuussa kirjamarkkinoille taloustoimittaja Elina Lappalaisen kirjoittaman teoksen Syötäväksi kasvatetut. Kirja kertoo suomalaisten tuotantoeläinten, nautojen, kanojen, broilerien ja sikojen, elämästä ja kuolemasta. Lappalainen tarjoaa kirjassaan myös konkreettisia ja järkeenkäypiä parannusehdotuksia suomalaisille karjankasvattajille. Kirja sisältää myös kaksi nelivärikuvaliitettä, joissa on kuvamateriaalia suomalaisilta tuotantotiloilta. Kirja perustuu pääosin tuotantotiloilla kerättyyn aineistoon, mutta Lappa- lisätietoja: www.syotavaksikasvatetut.fi TäSSä LEHDESSä KANNATTAA ILMOITTAA Kehittyvä • Kehittyvä Elintarvike sijoittuu tärkeimmäksi ammattilehdeksi lehtien välisessä vertailussa www.kehittyvaelintarvike.fi • 88 % vastaajista lukee lehden ilmoituksia • 82 % kokee saavansa ilmoituksista hyödyllistä tietoa • Kehittyvä Elintarvike- lehti on selkeästi tärkein ETS:n tarjoamista jäseneduista Lähde: ETS:n jäsenkysely huhtikuu 2012 Focus Master Oy Elintarvike Ota yhteyttä ilmoitusmyyntiin, kerromme mielellämme lisää. Infoteam Oy, p. (09) 441133, [email protected] www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 53 n TAPAHTUMAKALENTERI Suomessa easyFairs Ravintola & Fastfood & Cafe 27.–28.2.2013 Helsinki, www.finnexpo.fi Ravintolisät - lainsäädäntö ja sen soveltaminen 14.3.2013 Helsinki, www.ael.fi Kansainvälinen kuluttajan oikeuksien päivä 15.3.2013 Healthy to go – Food Innovation -verkkokurssi 15.3.–10.5.2013, www.oncampus.de Tuotevalvontakoulutus 20.3.2013 Helsinki, www.elintarvikejaterveys.fi ChemBio Finland & Kemian Päivät 20.–21.3.2013 Helsinki, www.chembiofinland.fi, www.kemianseura.fi Esimies & henkilöstö 20.–21.3.2013 Helsinki, www.easyFairs.com/henkilosto Maailman kotitalouspäivä 21.3.2013 Elintarvikealan tutkintojen kehittämispäivä 21.3.2013 Helsinki, www.oph.fi/koulutus Oiva tulee – oletko valmis? 21.3.2013 Helsinki, www.elintarvikejaterveys.fi Kurkkuviikko 8.–14.4.2013 Suomen Eläinlääkäriliton maakuntakierros 2013 10.4. Lahti, 11.4. Jyväskylä, 16.4. Turku, 17.4. Kokkola, 18.4. Rovaniemi ja 23.4. Joensuu, www.sell.fi Flexoforum 16.4.2013 Jyväskylä, www.flexoforum.fi FinnGraf, FinnVisual, FinnMark & FinnPack 17.–19.4.2013 Jyväskylä, www.jklpaviljonki.fi Valtakunnallinen kotimaisen ruuan päivä 20.4.2013 Lähiruoka & Luomu 26.–28.4.2012 Helsinki, www.finnexpo.fi Elintarvikepäivä 2013 7.5.2013, Helsinki, www.elintarvikepaiva.fi Tomaattiviikko 13.–19.5.2013 Keliakia 2013 17.–18.5.2013 Tampere, www.keliakialiitto.fi Verkko mullistaa toimialoja – nyt on kaupan vuoro 21.5.2013 Helsinki, www.kauppa.fi Nordic Workshop in Sensory Science 22.–23.5.2013 Helsinki, http://nsw2013.vtt.fi Ulkomailla Copenhagen Food Fair 24.–27.2.2013, www.tema2013.dk 4th MoniQA International Conference 26.2.–1.3.2013 Budapest, www.moniqa.org Second International Congress of Translational Research in Human Nutrition 8.–9.3.2013 Clermont-Ferrand, Ranska, www.ictrhn2013.com 2nd IIR International Conference on Sustainability and the Cold Chain 2.–4.4.2013 Pariisi, www.iccc2013.com InsideFood Symposium 2013 9.–12.4.2013 Leuven, Belgia, www.insidefood.eu/ symposium.awp Plastteknik 2013 10.–11.4.2013 Malmö, www.easyfairs.com Pack & Emballage & Logistik & Automation 2013 17.–18.4.2013, Malmö, www.easyfairs.com BIO 2013 22.–25.4.2013 Chicago, ww.bonvention.bio.org PARTEC - International Congress on Particle Technology 23.–25.4.2013 Nuremberg, www.partec.info IFFA 4.–9.5.2013 Frankfurt, www.iffa.messefrankfurt.com Tapahtumakalenteriin voi lähettää uusia tapahtumia osoitteella [email protected] Kehittyvä PROSESSIT, RAVITSEMUS & AISTITTAVA LAATU -teemanumero erikoisteema KALATEOLLISUUS Lisäjakelu: Elintarvikepäivä 7.5. Varaa paikka ilmoitukselle 8.3. mennessä! Infoteam Oy p. (09) 441 133, [email protected] 54 Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Elintarvike n TUNNUSTUKSIA Kansanterveyspalkinto HK Ruokatalolle Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on palkinnut HK Ruokatalon sydänterveyttä edistävästä toiminnasta Kansanterveyspalkinnolla 2012. Järjestyksessä toinen Kansanterveyspalkinto nostaa esille valtakunnallisen terveysteon tai työn, joka edistää suomalaista kansanterveyttä. Tunnustuksen taustalla on HK Ruokatalossa vuonna 2007 suunniteltu ravitsemusstrategia, jonka ansiosta tuotteiden suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa on vähennetty määrätietoisesti asteittain ravitsemussuosituksiin perustuen. Tavoite vähentää kovan rasvan määrää johti HK Ruokatalon innovoimaan Rypsiporsaan, jota käytetään raaka-aineena yli 150 HK:n porsaanlihaa sisältävässä tuotteessa. Kaikkien näiden tuotteiden rasvan laatu on nyt suositustenmukainen. – Suomalaisten lautasilta katosi kovaa rasvaa yli 100 000 kiloa ja suolaa 60 000 kiloa vuonna 2011 näiden tuotteiden ansiosta. Viime vuonna kovan rasvan väheneminen lähes tuplaantui, sillä tuotteita tulee koko ajan lisää ja kysyntä kasvaa, ravitsemusasiantuntija Soile Käkönen HK Ruokatalosta iloitsi. Hän oli vastaanottamassa palkintoa Helsingissä IX Valtakunnallisilla Kansanterveyspäivillä. Rypsiporsaan avulla voittoon Käkösen mukaan ravitsemusstrategia määrittelee jokaiselle tuotteelle entistä tarkemmat kriteerit tuotekehitykseen. Tavoitteena on myös samalla porsaanlihan arvostuksen nostaminen ja markkinaosuuden kasvu. – Kovan rasvan väheneminen on lähes kokonaan Rypsiporsaan ansiota. Tavoitteena oli, että se menee raaka-aineena perustuotteisiin, Käkönen kertoi. Suolan vähennys yksittäisten tuotteiden kohdalla oli yleisimmin 0,1–0,2 prosentin luokkaa. Ravitsemusstrategian ansiosta siipikarja- Kansanterveyspalkinnon ottivat vastaan HK Ruokatalon ravitsemusasiantuntija Soile Käkönen ja HKScanin toimitusjohtaja Hannu Kottonen (oik.). Vasemmalla tohtori Tapani Kiminkinen, THL:n ylijohtaja Erkki Vartiainen (toinen vas.) ja pääjohtaja Pekka Puska (kesk). tuotteiden mausteseoksissa suolaa vähennettiin jopa 20 prosenttia. HK Ruokatalon tuotevalikoimassa myös Sydänmerkki- tuotteiden osuus on kasvanut. Maksullinen Sydänmerkki kertoo, että tuote on tuoteryhmässään rasvan laadun ja määrän sekä suolan määrän kannalta ravitsemuksellisesti parempi valinta. Vaikuttavaa työtä kansanterveydelle THL ei halua pääjohtaja Pekka Puskan mukaan palkita yksittäisiä kampanjoita tai innovaatioita, vaan koko väestöön kohdistuvaa vaikuttavaa työtä. – Suomalaisten sydämille ja koko kansan terveydelle on tehnyt hyvää tuotteiden muuttaminen ravitsemussuositusten perusteella. Se, että iso yritys on koko väestön laajasti kuluttamissa tuotteissaan vähentänyt kovaa rasvaa ja suolaa huomattavan määrän, on kansanterveydellisesti paljon merkittävämpää, kuin sinänsä hyödyllisten, mutta kalliimpien ja vain pienen väestöryhmän käyttämien funktionaa- listen elintarvikkeiden kehittäminen. Merkittävä on myös eläinten ruokinnan muutos käyttämällä rypsiöljyä, Puska perusteli tunnustusta. Tunnustus kannustaa jatkamaan Ravitsemusasiantuntija Soile Käkösen kanssa kansanterveyspalkinnon vastaanotti HKScankonsernin toimitusjohtaja Hannu Kottonen, joka kiitti THL:ää rohkeasta päätöksestä. – HK Ruokatalo on tehnyt jo vuosia systemaattista työtä suolan vähentämiseksi ja rasvan laadun parantamiseksi yhtiön valmistamissa tuotteissa hyvää makua unohtamatta. Tunnustus on ilman muuta vuoden kohokohta ohjelmaan osallistuneilla tiloilla työskenteleville kuten myös yhtiön tuotannossa, tuotekehityksessä, jakelussa, myynnissä ja markkinoinnissa työskenteleville kaikkiaan tuhansille henkilöille. Olen iloinen ja ylpeä saadusta tunnustuksesta ja tiedän, että se kannustaa jatkamaan eteenpäin tätä arvokasta ja vastuullista työtä kansanterveyden hyväksi, Kottonen totesi. Mallasohran viljelykilpailun voitto Hollolaan Maanviljelijä Juha Uotila Hollolasta voitti mallasohran viljelykilpailun. Sinebrychoff, Viking Malt ja Raisioagro käynnistivät jo toisen kerran mallasohran viljelykilpailun, jonka tavoitteena on lisätä kotimaisen mallasohran tunnettuutta ja nostaa suomalaisen oluen arvostusta. Kilpailun voitti maanviljelijä Juha Uotila, joka viljelee Kylä-Tikkalan tilaa Hatsinan kylässä Hollolassa. Hänen laadukkaasta Barke-mallasohrastaan valmistuu tänä syksynä Sinebrychoffin Jouluolut. Kilpailuun osallistui yhdeksän Viking Maltin ja Raisioagron sopimusviljelijää. Voittajan valinnassa korostui mallasohran laadun lisäksi viljelijän asenne ja innostus suomalaisen olutkulttuurin rakentamiseen. Palkintona on muun muassa näkyvyys Sinebrychoffin Jouluoluen 2013 kuluttajapakkauksissa. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 55 n HAARUKASSA Luonnonjogurttia Ahvenanmaalta Ålandsmejeriet on tuonut perinteisillä menetelmillä valmistetun luonnonjogurttinsa Manner-Suomen markkinoille. Mahdollisimman vähän prosessoitu jogurtti tehdään maidosta, jonka rasvaprosentti vaihtelee välillä 3,9– 4,5 %. Jogurtissa ei ole stabilointiaineita eikä lisäaineita. Tuotteen pakkaus on koristettu kevätesikon, Ahvenanmaan maakuntakukan, kuvalla. lisätietoa: Stefan Blomqvist, myyntipäällikkö, Ålandsmejeriet, [email protected] Ruokapalveluja kehittämässä Yliopettaja Enni Mertanen on toimittanut vuonna 2012 alallaan varsin ainutlaatuisen ja arvokkaan julkaisun Ruokapalveluja kehittämässä, Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 129. Kirja on tarkoitettu ruokapalvelujen kehittäjille, jotka voivat poimia siitä kokemuksia ja työvälineitä omaan työhönsä ja ruokapalvelujen kehittämiseen. Julkaisu on artikkelikokoelma palveluliiketoiminnan ylemmistä ammattikorkeakoulututkintojen opinnäytetöistä. Artikkelien aihepiireinä ovat ruokapalvelujärjestelmän suunnittelu, tehostaminen ja seuranta, toiminnan suunnittelu, tuotevalikoiman hallinta, tuotannon ja palvelun suunnittelu ja ruokapalvelun toteutus. Lihaisa lenkkimakkara Snellmanin Kunnon lenkkimakkarassa on runsaasti lihaa ja vähemmän lisäaineita. Kunnon lenkkimakkara sisältää 100 % suomalaista lihaa. Lihapitoisuus on 77 %. Tuote on laktoositon ja gluteeniton, eikä se sisällä lisättyä fosfaattia eikä kamaraa. lisätietoja: johanna Salo, [email protected] lisätietoja: www.jamk.fi/julkaisut SGN Group juhlii graafisesti SGN Group on julkistanut juhlavuotensa kunniaksi nuorten taidegraafikoiden kutsukilpailun teemalla ”kasvu” sekä perheyrityksen historiasta kertovan kirjan. Kilpailuun on kutsuttu mukaan kahdeksan 25–35-vuotiasta kuvataiteilijaa: Mia Esterinen, Markku Haanpää, Mari Hallapuro, Valpuri Kylmänen, Kati Lehtonen, Sanna Pappila, Ari Pelkonen ja Tomas Regan. Kutsukilpailun lopputuloksena kolme parasta teosta valitaan mukaan grafiikkasalkkuun. Valitut taiteilijat julkistetaan kevään aikana ja salkku syyskuussa. Juhlavuoden kunniaksi on julkaistu myös kirja nimeltä SGN Group - Kasvutarina. Konsernin 80-vuotisen tarinan on kirjoittanut kirjaksi Markku Jalava. Kirjaan voi tutustua osoitteessa www.sgn.fi/historia Ympäristöystävällistä merkintää Informa ja Macsa ID ovat tehneet sopimuksen Macsa-lasermerkintälaitteiden edustuksesta Suomessa. Macsa ID S.A on laser-tuotemerkinnän pioneeri ja tekniikan kehittäjä. Esimerkiksi päiväys- ja erämerkinnöissä Macsa-laserit ovat hyvä vaihtoehto korvata liuotinpohjaiset mustesuihkut. Käyttökustannuksiltaan ne ovat edullisia ja lähes huoltovapaita. lisätietoja Karin Sädevirta, [email protected] 56 Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Vitamiinivettä Acti Water on trendikäs, Suomessa valmistettava vitamiinivesituoteperhe: Balance (pitahaya - mandariini), DayCare (punainen greippi) ja Everything (passionhedelmä). Vitamiinijuomat sisältävät lähdevettä, vitamiineja ja kivennäisaineita ja saavat makunsa luontaisista aromeista. Jokaisella Acti Water -juomalla on oma vitamiini- ja kivennäisainekoostumuksensa. Vähäkaloriset juomat on makeutettu kevyesti hedelmäsokerilla. lisätietoja: www.actiwater.fi Uusi tekniikka suojaa häiriöiltä Suomen ensimmäiset ulkokanojen munat Honeywellin System Sensoria on uusi savunhavaitsemislaite. Tehdasilmastoissa, joissa ilmassa on runsaasti pienhiukkasia, esimerkiksi jauhoa, viljaa ja tiivistynyttä kosteutta, perinteiset savuilmaisimet tulkitsevat hiukkaset virheellisesti savuksi ja laukaisevat hälytyksen. Imunäytteenottoon perustuvissa savunhavaitsemislaitteissa käytetään hiukkaserotusprosesseja, optista kaksoistekniikkaa ja acclimate-drift-kompensaatiotilaa, joiden avulla kukin hiukkanen voidaan tarkastaa kolmitasoisesti. Hälytys laukeaa vain silloin, kun havaitaan savua. Vaahteramäen tilalla Somerolla on Suomen ensimmäinen ulkokanala. Helmikuun alusta kuluttajien ulottuville tulleet ulkokanojen munat ovat toivottu uutuus kananmunahyllyllä. Ulkokanat asustavat lattiakanalassa, jossa ne saavat liikkua vapaasti ja muodostaa kuppikuntia myös sisätiloissa. Ulkona kana voi lepuuttaa terassin suojassa tai käyskennellä isolla, aidatulla laitumella. Suomen ensimmäiset ulkokanojen munat pakkaa laitilalainen Munax Oy. lisätietoja: project consultant maiju hamunen, apCo Worldwide, [email protected] Rotukarjan lihaa kotiovelle Tammisen Lihalaatikko toimittaa Rotukarjan lihaa tuoreena kotiinkuljetuksella. Verkkopalvelun osoite on lihalaatikko.tamminen.fi. Tuotteet myydään kymmenen kilon laatikoissa. Alussa laatikoita on kolme erilaista, erityyppisille kuluttajille ja erilaisiin tilanteisiin. Tehokas kuljetusverkko takaa tuoreen lihan kylmäkuljetuksen lähes koko maahan. Lihan kylmäketjusta kuljetuksen aikana vastaa Itellan uusi Termo-palvelu. lisätietoja: lihalaatikko.tamminen.fi lisätietoja: markkinointipäällikkö maria Koponen, munax oy, p. 0400 264 110. Kalibrointilaboratorio uudistui Teknocalor on saanut päämiehensä TSI Incin sertifioinnin kalibrointitoiminnoilleen. Sertifioinnin yhteydessä käytiin läpi Teknocalorin kalibrointilaitteet sekä niiden tarkkuus ja järjestelmä asetettiin toimimaan TSI:n kalibrointiohjelmistolla. Sertifioinnin jäl jälkeen Suomessa voidaan ensimmäistä kertaa tehdä myös laitteiden ohjelmistopäivitykset ja vaihtaa yleisimmät varaosat. Sertifioinnin yhteydessä otettiin myös käyttöön uusi barometrisen paineen kalibrointistandardi. lisätietoja: www.teknocalor.fi/fi/mittauslaitteet/kalibrointi-ja-huolto. Rajamäen ulkoasu-uudistus laajenee Uusi kahvirasia Juhla Mokka -kahvirasiakilpailun voittaja on kuvittaja Elina Warsta. Kilpailuun saatiin lähes 600 ehdotusta. Niistä kolme valittiin finaaliin, jonka voittaja ratkaistiin kahvikansan yleisöäänestyksellä. Elina Warstan kuvitus ”Kahvipannun taikaa” koristaa kesäkuussa 2013 ilmestyvää kuudetta Juhla Mokka -kahvirasiaa. lisätietoja: oy gustav paulig ab, minna Saari, Senior Brand manager, [email protected] Rajamäen tuoteperheen ulkoasun uudistuminen jatkuu. Nyt vuorossa ovat 120-vuotiaan merkkituotteen viinietikat sekä vaalea balsamietikka. Ne ovat saaneet jo aiemmin uusiutuneiden väkiviinaetikoiden mukaisen ulkokuoren. Uusien viinietikoiden tunnusmerkkejä ovat iso R-kirjain sekä uusi, vahva värimaailma. lisätietoja: tuoteryhmäpäällikkö daniela Berner-ax, [email protected] Triplakuivain Vähemmän karkkikaloreita SINI Triplakuivain on kätevä kolmeteräinen kuivain, joka kerää veden sekä kuivaa ja viimeistelee pesutilojen kaikki pinnat. Uutuustuotteen erikoisuutena on mahdollisuus kuivata myös työntämällä lastaa. Nivelen ansiosta työskentely on helppoa pienissäkin tiloissa. Kuivain ulottuu myös kalusteiden alle ja muihin ahtaisiin paikkoihin. Kuivain on Suomessa valmistettu avainlipputuote. Haribon salmiakkilakritsimakeinen ei sisällä lainkaan sokeria. Stevi-Lakrids on ensimmäinen steviakasvista makeutensa saava salmiakkimakeinen Suomen markkinoilla. Salmiakin maku on saatu lakritsijuuren ja miedon anisaromin yhdistelemällä. Uutuusmakeiset sisältävät 40 % vähemmän kaloreita kuin sokerilla makeutetut lakritsit. Haribo Stevi-Lakridsit ovat saatavilla 100 g makeispusseissa. lisätietoja: markkinointipäällikkö marika ojapalo, [email protected] www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 57 n NIMITYKSIÄ • MTT:n johtokunta on nimittänyt MTT:n ympäristötalouden professoriksi MMT Eija Poudan 1.2.2013 alkaen. • Luomuinstituutin johtajaksi on valittu 1.2.2013 alkaen professori Pirjo Siiskonen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista. Luomuinstituutin johtajan työsuhde on määräaikainen vuoden 2016 loppuun ja johtaja työskentelee Mikkelissä. • Vesa Parikka on nimitetty Algol Chemicals Oy:ssä tuotepäälliköksi. • KHT-tilintarkastaja, varatuomari Minna Tyrväinen on nimitetty Leipomo Rosten Oy:n talousjohtajaksi. • Yo-merkonomi Jukka Väisänen on nimitetty Meira Oy:ssä VK-edustajaksi Etelä-Suomen alueelle, barista Antti Suomela baristakouluttajaksi, ETM Johanna Martikainen tuoteryhmäpäälliköksi vastuualueinaan projektit ja kehitys, KTM Marleena Bask kahvien tuoteryhmäpäälliköksi ja DI Patrik Lindholm kahvipaahtimon tehtaanjohtajaksi ja Meiran johtoryhmän jäseneksi. • FM Mari Jääskeläinen on nimitetty Elintarviketeollisuusliitto ry:n elintarvikeasiantuntijaksi. ETL:n tiedottajan tehtäviä hoitaa FM Noora Niemelä tiedottaja Liisa Tikkasen jäätyä alkuvuodesta äitiysvapaalle. • Göran Holm on nimitetty HKScanin Skandinavian kuluttajaliiketoiminnoista vastaavaksi johtajaksi ja HKScanin johtoryhmän jäseneksi 3.12.2012 alkaen ja KTM Markku Krutsin innovaatio- ja teknologiajohtajaksi HKScanin teknologian ja tuotannon kehittämisen toimintoon 1.11.2012 alkaen. • ETM Marjut Savolainen on nimitetty Linkosuon Leipomo Oy:n tuotekehityspäälliköksi 2.1.2013 alkaen. • Marko Fonsén on nimitetty Kotipizza Oyj:n operatiiviseksi johtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi. Vesa P. Pollari on nimitetty Kotipizza Oyj:n uuden Business Intelligence -yksikön kehitysjohtajaksi, ja hän jatkaa yhtiön varatoimitusjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. • Tradenomi Emilia Storås on nimitetty Suomen Lähikauppa Oy:n järjestelmäpäälliköksi, FM Henna-Riikka Kettunen analyytikoksi, Veijo Liimatainen Turku 2 -alueen myyntipäälliköksi, Jouko Pilkkakangas Tampere 1 -alueen myyntipäälliköksi ja Pekka Arhenius Kaupallisten toimintojen Palveluttiimiin Veikkaus-yhteistyön kehittämisestä vastaavaksi projektipäälliköksi. • Timo Koivunen on nimitetty Paulig-konsernin Kahviryhmän Head of IT:ksi. • Valio Oy:n Konserniviestintään viestintäpäälliköksi on nimitetty KTM Sari Fredriksson ja tiedottajaksi KTM Kaisa Keronen. • Ravitsemusteknikko Taija Haiko on nimitetty myyntipäälliköksi Atrian Food Service -organisaatioon ja ETM Laura Hartzell-Kinnunen Atria Suomen Deli Product Manageriksi. KTM Jonne Kupi on nimitetty Atria Suomen Deli Country Manageriksi vastuualueenaan Deli-tuotteiden myynti- ja markkinointi Suomessa. • KTM Jari Alanen on nimitetty Keskon aluetoiminnoista ja Ruokakeskon kauppapaikkainvestoinneista vastaavaksi johtajaksi. Hän jatkaa myös Keskon Pirkanmaan aluejohtajan tehtävässä. • Hanna Sivenius on nimitetty Oy Hartwall Ab:n lakimieheksi, Kari Sjölund ostojohtajaksi talouden organisaatioon ja Jukka Houtsonen kenttäpäälliköksi Hartwa-Traden myyntiorganisaatioon. • Sirpa Haapala on nimitetty myynti- ja markkinointiassistentiksi Aromtech Oy:n markkinointitiimiin Tornion tehtaalle. Hän vastaa yhtiön tilaustoimitusprosessista maailmanlaajuisesti. • Työturvallisuuskeskuksen teollisuuden asiantuntijaksi on valittu työsuojeluopettaja, vararehtori Vesa Kotaviita. • Vladimir Kalyavin on nimitetty OAO Fazerin toimitusjohtajaksi Venäjällä ja Fazer Brands -liiketoiminta-alueen Commercial Execution -johtoryhmän jäseneksi 1.3.2013 alkaen. • Valion hallintoneuvosto vahvisti kokouksessaan 11.12.2012 hallituksen jäsenten lukumäärän ja valitsi hallituksen jäsenet toimikaudeksi 2013–2015. Valio-konsernin hallitukseen kuuluvat vuonna 2013 maanviljelijät Antti Rauhamaa (Kärkölä); Jarmo Juutinen (Vieremä); Vesa Kaunisto (Veteli) ja Sauli Lähteenmäki (Rusko). • Kaupan liiton uudeksi työmarkkinajohtajaksi on valittu oikeustieteen kandidaatti Anna Lavikkala. • Suomen Leipuriliiton hallituksen puheenjohtajana aloitti toisen 3-vuotiskautensa 1.1.2013 alkaen Jari Elonen (Elonen Oy Leipomo, Jämsä). Leipuriliiton valtuuskunnan puheenjohtajana toimii Anders Bondén (Oy Ecce-Re Ab, Vöyri). • Taloustieteiden maisteri Anne Sointu on 4.2.2013 alkaen nimitetty Viking Malt Oy:n talousjohtajaksi. Hän vastaa myös koko Polttimo-konsernin taloushallinnosta. • Elintarviketeollisuusliiton tietohallintopäälliköksi on nimetty Harry Nordman 11.2.2013 ja talousja henkilöstöassistentiksi Tiina Virtanen 1.2.2013 alkaen. Kehittyvä Elintarvike www.kehittyvaelintarvike.fi ELINTARVIKEALAN AMMATTILEHTI • Kestotilaus 59 €, oppilaitokset 48 €/vuosikerta + ALV • Jälkitilaus vähintään 10 kpl: 2,50 €/kpl + ALV +postituskulut • Näytenumero ja tilaukset: [email protected] ILMAINEN LEHTIARKISTO • Etsi hakusanalla juttuja lehtiarkistosta • Lataa näköislehtiä vuoden viiveellä numeron ilmestymisestä www.kehittyvaelintarvike.fi koko elintarvikealan kattava ammattilehti 58 Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Kehittyvä Elintarvike -lehden hankintaopas tarjoaa tietoa elintarvikealan laite-, palvelu- ja raaka-ainetoimittajista. Kysy lisää lehtemme ilmoitusmyynnistä Infoteam Oy:stä, puh. (09) 441 133, faksi (09) 447 427, [email protected] Hankintaopas AAKKOSOSA BEMIS VALKEAKOSKI OY PL 120 27510 KAUTTUA Puh. 010 430 500 email: [email protected] www.ar-carton.com www.ccpack.se AINES SUOMI OY PL 15 11101 RIIHIMÄKI Puh. 0207 463 990 Fax 0207 463 999 www.aines.fi ALERT-TUHOELÄINTORJUNTA OY Laulurastaanpolku 6 00780 HELSINKI Puh. (09) 505 3011 Fax (09) 505 3148 email: [email protected] www.alert.fi ALGOL CHEMICALS OY PL 13 (Karapellontie 6) 02611 ESPOO Puh. (09) 50 991 Fax (09) 5099 250 email: [email protected] www.algol.fi AMIHELP OY Otsolantie 7 B 36100 KANGASALA AS. Puh. 0400 – 729 721 Fax (03) 4518 0053 email: [email protected] www.amihelp.fi BERNER OY Elintarvikeraaka- ja lisäaineet PL 15 (Eteläranta 4 B) 00131 HELSINKI Puh. 0207 914 332 Fax 0207 914 380 www.berner.fi/agentuuri BERNER OY Berner Pro Puh. 020 690 761 Fax 0207 914 241 email: [email protected] www.berner.fi/pro BUSCH VAKUUMTEKNIK OY HELSINKI BUSINESS AND SCIENCE PARK OY/VIIKKI FOOD CENTRE Duni Oy Elimäenkatu 29 00510 Helsinki puh. (09) 8689 810 fax. (09) 1462133 [email protected] www.duni.fi OY ECOLAB AB PL 80 (Piispanportti 10) 02201 ESPOO Puh. 020 7561 400 Fax 020 7561 498 Myyntipalvelu 0800-1-39655 Tilaukset: [email protected] www.fi.ecolab.eu FAERCH PLAST A/S Rannikkolaivurintie 8 D 00850 HELSINKI Puh. 050-413 8058 email: [email protected] www.faerchplast.com Sinikellontie 4 01300 VANTAA Puh. (09) 774 6060 Fax (09) 774 60 666 email: [email protected] www.busch.fi FINN FOOD TECH CALDIC FINLAND OY OY FOODFILES LTD Huopalahdentie 24 00350 HELSINKI Puh. 020 741 5992 Fax 020 741 5993 email: [email protected] www.caldic.com Vaasantie 11 60100 SEINÄJOKI Puh. 0400 417 447 email: [email protected] www.finnfoodtech.fi Neulaniementie 2 L 6 70210 KUOPIO Puh. 044 7001200 Fax (017) 288 1269 email: [email protected] www.foodfiles.com OY CELEGO AB AMMERAAL BELTECH OY Sarankulmankatu 14 33900 TAMPERE Puh. 0207 911 400 Fax 0207 911 450 email: [email protected] www.ammeraalbeltech.fi Eteläinen Salmitie 1 02430 MASALA Puh. (09) 348 6900 Fax (09) 853 2100 email: [email protected] www.celego.fi CONDITE OY OY ATLAS COPCO KOMPRESSORIT AB Tuupakankuja 1 01740 VANTAA Puh. 0207 189 200 Fax 0207 189 201 www.atlascopco.fi AURAPRINT OY PL 131 20101 TURKU Puh. 0207 917 700 Fax 0207 917 650 email: [email protected] www.auraprint.fi Bedika Oy PL 92 (Hiekkakiventie 7) 00701 HELSINKI Puh. (09) 41355300 Fax (09) 41355320 email: [email protected] www.bedika.fi PL 51 (Lisenssikatu 5) 21101 NAANTALI Puh. (02) 436 5900 Fax (02) 435 6950 email: [email protected] www.condite.fi Viikinkaari 4 00790 HELSINKI Puh. 050 4654 887 email: [email protected] www.viikkifoodcentre.fi FOODWEST OY Vaasantie 1 C 60100 SEINÄJOKI Åkerlundinkatu 2 A (3 krs.) 33100 TAMPERE Puh. (06) 4210 000 www.foodwest.fi GIVAUDAN INTERNATIONAL SA sivuliike Suomessa Niemenkatu 73 15140 LAHTI Puh. +46 (0) 46 23 5800 Fax +46 (0) 46 211 4330 www.givaudan.com HUNAJAYHTYMÄ OY Kojonperäntie 13 32250 KOJONKULMA Puh. 0207 76 9680 Fax (02) 767 6225 email: [email protected] www.hunaja.fi INFORMA OY Tillinmäentie 1 B 02330 Espoo Puh. +358 207 208 200 Fax. +358 207 208 203 email [email protected] www.informa.fi www.rullatarrat.fi JAUHETEKNIIKKA OY Alasuutarintie 22 48400 KOTKA Puh. (05) 2184 270 Fax (05) 2184 290 email: [email protected] www.jauhetekniikka.fi KERMETAR OY Kumitehtaankatu 5 E 04250 KERAVA Puh. (09) 242 5898 Fax (09) 242 6464 Email: [email protected] www.kermetar.fi KIILTOCLEAN OY PL 157 20101 TURKU Puh. 0207 710 400 Fax 0207 710 402 www.kiiltoclean.fi HAGSON-PROVITEK OY CORTEx OY Kutojantie 5 02630 ESPOO Puh. (09) 7590 770 Fax (09) 7590 7799 email: [email protected] www.cortex.fi DOSETEC ExACT OY Vaakatie 37 15560 NASTOLA Puh. (03) 871 540 Fax (03) 871 5410 email: [email protected] www.dosetec.fi PL 74 02631 ESPOO Puh. (09) 439 3070 Fax (09) 439 30720 email: [email protected] www.provitek.fi OY M. HALOILA AB 21250 MASKU Puh. (02) 437 6111 Fax (02) 437 6211 email: [email protected] www.haloila.com www.itwmima.eu www.octopuscompact.com KLÜBER LUBRICATION NORDIC A/S Hämeentie 3 00530 HELSINKI Puh. 0207 497 970 Fax 0207 497 971 email: [email protected] www.klueber.com LAIHIAN MALLAS OY Länsitie 372 66400 LAIHIA Puh. (06) 475 2111 Fax (06) 476 2555 email: [email protected] www.laihianmallas.fi LAITOSJALKINE OY 35320 HIRSILÄ Puh. (03) 336 3111 Fax (03) 336 3300 email: [email protected] www.laja.com Hankintaopas A&R CARTON OY PL 70 37601 VALKEAKOSKI Puh. 0207 51 3100 Fax 0207 51 3309 email: [email protected] www.bemis-europe.com LARSCON OY Antreantie 10 B 02140 ESPOO Puh. 010 239 2480 Gsm 050 540 2882 email: [email protected] www.larscon.fi LEIPURIN OY Tahkotie 1 E 2 01530 VANTAA Puh. (09) 521 70 Fax (09) 521 2121 www.leipurin.com LIHATEOLLISUUDEN TUTKIMUSKESKUS LTK OSUUSKUNTA PL 56 (Luukkaankatu 8) 13101 HÄMEENLINNA Puh. 020 761 9480 Fax (03) 570 5499 www.ltk.fi LIHEL OY Mänkimiehentie 21 02780 ESPOO Puh. (09) 819 0110 Fax (09) 8190 1199 email: [email protected] www.lihel.fi LINSEED OY Pellavakuja 3 61850 KAUHAJOKI Puh. 040 775 8918 Fax (06) 527 1197 email: [email protected] www.linseed.fi MEDIQ SUOMI OY NUTRINET OY Puh. 040 758 2521 email: [email protected] www.nutrinet.fi ORAT OY Pikkupurontie 4–6 00880 HELSINKI Puh. (09) 755 6577 Fax (09) 788 800 email: [email protected] www.orat.fi ORBIS OY PL 15 00421 HELSINKI Puh. 020 478 830 Fax 020 478 8011 email: [email protected] www.orbis.fi ORGANIC FOOD FINLAND Puolikuu 3 D 02210 Espoo Puh 050 5505225, 050 5862697 email: [email protected] www.organic-finland.com PA-HU OY Teollisuustie 2 02880 VEIKKOLA Puh. 0207 89 1000 Fax 0207 89 1099 email: [email protected] www.pa-hu.fi RAKSYSTEMS ANTICIMEx Vetotie 3 A 01610 VANTAA Puh. 0207 495 706 Fax. 0207 495 600 email: [email protected] www.racx.fi RAVATEK OY Itälahdenkatu 20 00210 HELSINKI Puh. (09) 6818430 Fax (09) 675877 email: [email protected] www.ravatek.fi ROQUETTE NORDICA OY Ahventie 4 a 20 02170 ESPOO Puh. (09) 3158 5700 Fax (09) 8632 113 Länsiportintie 15 13430 HÄMEENLINNA Puh. 020 186 7000 Fax 020 186 7351 email: [email protected] www.paccor.fi MEKITEC OY PIRKANMAAN LAATUETIKETTI OY SATAFOOD KEHITTÄMISYHDISTYS RY Viialankatu 25 32700 HUITTINEN Puh. (02) 620 6319 Fax (02) 620 6339 email: [email protected] www.satafood.net Teollisuustie 12 65610 MUSTASAARI Puh. (06) 322 7300 Fax (06) 322 7320 email: [email protected] www.packcompany.fi Keskitie 3 33470 YLÖJÄRVI Puh. 010 440 3900 Fax 010 440 3909 email: [email protected] www.laatuetiketti.fi OY SCANDIC TRANS AB VAASA – TURKU – HELSINKI Puh. 020 1202 500 Fax 020 1202 515 www.scandictrans.fi SEALED AIR OY Työpajankatu 6 A 00580 HELSINKI Puh. (09) 7257 4411 Fax (09) 7257 4430 [email protected] www.sealedair-emea.com SEFO-KONSULTOINTI Lapinlahdenkatu 23 00180 HELSINKI Puh. (09) 726 0270 email: [email protected] www.sefo-konsultointi.fi OY MESMEC AB PPT PÖLYNPOISTOTEKNIIKKA OY Hakamäentie 7 48400 KOTKA Puh. 010 841 6000 Fax 010 841 6019 email: [email protected] www. ppt-filter.com MP-MAUSTEPALVELU OY Hankintaopas PL 56 (Luukkaankatu 6) 13101 HÄMEENLINNA Puh. Vaihde: (03) 217 3413 Fax (03) 570 5209 www.maustepalvelu.com MULTIVAC OY Posliinitehtaankatu 5 04260 KERAVA Puh. 0207 921 300 Fax 0207 921 371 email: [email protected] www.multivac.com MUNAKUNTA Piispanristintie 8 20760 PIISPANRISTI Puh. (02) 214 420 Fax (02) 214 4222 email: [email protected] www.scanegg.fi TANKKI OY Oikotie 2 63700 ÄHTÄRI Puh. (06) 510 1111 Fax (06) 510 1200 www.tankki.fi TARRATUOTE OY Vesimyllynkatu 4 33310 TAMPERE Puh. (03) 254 7800 email:[email protected] www.tarratuote.fi PL 100 (Ratastie 2) 01621 VANTAA Puh. (09) 3291 0200 Fax (09) 3291 0301 email: [email protected] www.thermofisher.com/microbiology TIETO OYJ PACK COMPANY OY Måttisenkatu 3 67700 KOKKOLA Puh. 0207 280 680 Fax. 06 8326 811 email: [email protected] www.mesmec.fi Hiojankuja 5 02780 Espoo Puh. 020 7420 740 Fax 020 7420 759 [email protected] www.tallberg.fi\tallbergtech THERMO FISHER SCIENTIFIC PACCOR FINLAND OY PL 115 02201 ESPOO Puh. 020 112 1500 Fax 020 112 1501 email: [email protected] [email protected] www.mediq.fi Teknologiantie 3 90590 OULU Puh. 0207 410 990 Fax 0207 410 991 email: [email protected] www.mekitec.com TALLBERG TECH OY AB PROMINENT FOOD GMP Lintulammenkatu 1 04250 KERAVA Yhteydenotot: Carl-Bertil Borg Puh. 040 501 7250 email: [email protected] www.prominentfood.com PYROLL PAKKAUKSET Kalliotie 2 04360 Tuusula Puh. 030 624 2450 email: [email protected] www.pyroll.com SENSON OY PL 95 15141 LAHTI Puh. (03) 864 364 Fax (03) 781 8918 www.senson.fi SOFTWARE POINT Metsäneidonkuja 6 02130 ESPOO Puh. (09) 4391 320 email: [email protected] www.softwarepoint.com SUOMEN COBRA SYSTEMS OY Asesepänkuja 3 00620 HELSINKI Puh. (09) 7288 340 Fax (09) 7288 3434 email: [email protected] www.cobrasys.fi SUOMEN VUOKRAKONTTI OY Yrityspuistontie 2 05200 RAJAMÄKI Puh. (09) 7258 8700 040 508 4803 email: [email protected] www.vuokrakontti.fi Aku Korhosen tie 2-6 00440 HELSINKI Puh. 0207 2010 Fax 020 726 8898 email: [email protected] www.tieto.com TT-TÄRYLAITE OY Linnanpajantie 7 00950 HELSINKI Puh. (09) 755 2730 Fax (09) 755 4505 email: [email protected] www.tarylaite.fi UVA FINLAND Ollaksentie 12 02940 ESPOO Puh: 040 900 18 38 email: [email protected] www.uvisable.com VALIO OY PL 10 00039 VALIO Puh. 010 381 2457 Fax 010 381 2630 www.valio.fi/ammattilaiset/teollisuus VESANTTI OY Tulppatie 26 00880 HELSINKI Puh. (09) 5491 6000 Fax (09) 5491 6050 email: [email protected] www.vesantti.fi WORLD COURIER (FINLAND) OY Puutarhatie 20 01300 VANTAA Puh (24h): (09) 8700 3300 Fax (09) 8700 3350 email: [email protected] www.worldcourier.com R. ÖSTERLUND KY KB PL 99 (Laippatie 19 B) 00811 HELSINKI Puh. (09) 586 8170 Fax (09) 736 452 email: [email protected] www.osterlund.com TUOTERYHMÄOSA MAUSTEET, AROMIT, MUUT LISÄAINEET ANNOSTELUJÄRJESTELMÄT JA VAA’AT Dosetec Exact Oy (Vaakakoskinen) - punnitus- ja annostelujärjestelmät – säiliövaa’at – lattiavaa’at – pöytävaa’at Oy Atlas Copco Kompressorit Ab – kaasu- ja paineilmakompressorit, jälkikäsittelylaitteet ja typpigeneraattorit Aines Suomi Oy Tallberg Tech Oy Ab – Liimausjärjestelmät – entsyymit – kalsium – kuitu – lipidit – vitamiinit Multivac Oy – monipäävaa’at – tarkastusvaa’at – annostelujärjestelmät – vaa’at ja vaakahinnoittelujärjestelmät – huolto- ja ylläpitopalvelut ATK-LAITTEET JA -JÄRJESTELMÄT – säiliöt, sekoittimet, hoitotasot Bedika Oy TT-Tärylaite Oy Busch Vakuumteknik Oy Vesantti Oy – elintarviketeollisuuden koneet – pakkauskoneet ja –materiaalit – röntgenlaitteet – tyhjiöpumput Cortex Oy Software Point – tärykomponentit heti varastosta – annostelu-, syöttö-, seulontalaitteet – tärytekniset erikoislaitteet – lihavalmiste- ja valmisruoka- teollisuuden koneet KULJETUS- JA LOGISTIIKKAPALVELUT – leipomo- ja pakkauskoneet – merkintälaitteet – pakkausmateriaalit Tiedonhallintaohjelmistot laboratorioon: - LABVANTAGE LIMS ja WiLabLIMS - Laboratory Intelligence –ratkaisut - konsultoinnit ja käyttöönotot Oy Scandic Trans Ab An ITW Company Oy M. Haloila Ab – lavankäärintäkoneet – lämpösäädellyt vienti- ja tuontikuljetukset Skandinaviassa – logistiikkapalvelut ja varastointi – pikakuljetukset Helsinki/Turku – Tukholma vv. Suomen Cobra Systems Oy – ALPHA MANAGER -toiminnanohjaus – elintarviketeollisuuden ja -tukkujen logistiset kokonaisratkaisut – CSB-ohjelmistojen edustus Jauhetekniikka Oy – jauheiden annostelulaitteet – nesteiden annostelulaitteet – suursäkkien tyhjennyslaitteistot – raaka-aineiden annostelujärjestelmät Kermetar Oy – elintarviketeollisuuden letkut ja liittimet GECItech, ISO9001 hyväksytyt Tieto Oyj – tietotekniikka-, tuotekehitysja konsultointipalvelut – ketteryyttä toimitusketjuun KEMIKAALIT, KEMIALLISET TUOTTEET JA HYGIENIARATKAISUT Oy Ecolab Ab – elintarviketeollisuuden ja ammattikeittiöiden pesu-, puhdistus- ja desinfiointiaineet – pesu- ja annostelujärjestelmät – hygieniakonsultointi ja –koulutus sekä neuvonta KiiltoClean Oy – elintarviketeollisuuden pesu- ja desinfiointiaineet – pesu- ja annostelujärjestelmät – hygieniakartoitukset ja -koulutukset UVA Finland – UV-lamppuja hygieniatarkkailuun KONEET, LAITTEET, MUU VARUSTUS Mekitec Oy - laadunvalvontajärjestelmät - kylmä- ja pakastekontit Globaali erikoiskuriiripalvelu: – lämpötilasäädellyt kuljetukset – näytelähetykset (myös vaaralliset) – pakkausjärjestelmät ja viilenteet – ISO9001 & 14001 sertifioitu LABORATORIO-TUOTTEET – räätälöidyt kokonaisratkaisut eri massojen käsittelyyn – siilot/säiliöt, ruuvi-, hihna- ja lamellikuljettimet – sekoittajat – kippaus- ja nostolaitteet – molla- ja laatikkopesukoneet – desinfiointi-asemat, kenkäpesurit – metallinpaljastimet, röntgentarkastus ja tarkistusvaa´at – mekaaninen, sähkö- ja automaatiosuunnittelu – kokonaisvaltaiset huolto- ja asennuspalvelut Multivac Oy – pakkauskoneet – etiketöintikoneet – siivutuskoneet – monipäävaa’at – tarkastusvaa’at – metallinilmaisimet – röntgenlaitteet – nahkomakoneet – jäähilekoneet Orat Oy – elintarviketeollisuuden linjaratkaisut – elintarvikkeiden kuutiointi, muotoilu ja siivutus – liemitys- ja leivityskoneet – luunerottelu- ja rasvanmäärityslaitteet – pakkauskoneet – pesu- ja käsittelyjärjestelmät – savustus, keitto, paisto ja jäähdytys – huolto- ja ylläpitopalvelut – konenäkö, älykamerat ja koodinlukijat – elintarviketeollisuuden hihnat PPT Pölynpoistotekniikka Oy - pölynpoistolaitteita - keskussiivousjärjestelmiä - silpunpoistojärjestelmiä Berner Oy Agentuuriosasto – elintarvikeraaka- ja lisäaineet – luontaiset elintarvikevärit – vehnätärkkelys ja -gluteeni – gluteeniton vehnätärkkelys – meri-, vuori-, vakuumi- ja erikoissuolat – hedelmämehutiivisteet ja -pyreet – nopea toimitus suoraan varastoltamme Caldic Finland Oy – hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet – stabilointiaineet – emulgointiaineet – riisituotteet – sokerikulööri – maito-, hera- ja lihaproteiinit ja hydrolysaatit – kuidut – pintakiillokkeet – makeutusaineet – ravintolisäraaka-aineet – mantelit, pähkinät, siemenet jne – muut elintarvikelisäaineet – räätälöidyt seokset – pakkaamispalvelut World Courier (Finland) Oy Oy Mesmec Ab Orbis Oy Ammeraal Beltech Oy Suomen Vuokrakontti Oy Algol Chemicals Oy – elintarvikeraaka- ja lisäaineet suoraan varastosta Berner Oy Berner Pro – vesimikrobiologiaan IDEXX Colilert, Enterolert-E ja Quanti-Disk – kotimaiset SERVANT petrimaljat, sauvat, silmukat ja näytetölkit – ATAGO-refraktometrit ja -polarimetrit – ANSELL-suojakäsineet – desinfektiotuotteet – KSG-autoklaavit – HEIDOLPH ravistelijat ja sekoittajat – LAUDA-vesihauteet – INFORS-ravistelijat Oy Celego Ab – aromit – luonnolliset väriaineet – makeutusaineet – stabilisointiaineet – lesitiini – mehukonsentraatit – säilöntäaineet – muut lisäaineet Givaudan International SA sivuliike Suomessa – aromit Hunajayhtymä Oy – kotimaista ja ulkomaista hunajaa elintarviketeollisuudelle Mediq Suomi Oy – mikrobiologiset reagenssit – elintarvikkeiden testikitit – elatusainekeittimet ja maljanvalulaitteet – laboratoriolaitteet ja –tarvikkeet – OxoidTM and RemelTM mikrobiologian tuotteet – uusi SureTectTM uuden sukupolven PCR patogeenien testaukseen – paranna työskentelyä tehokkaasti Dry-BagTM tuotteilla – vähennä hoitokustannuksia PathoProofTM Mastitis PCR testauksella MP-Maustepalvelu Oy – mausteet ja mausteuutteet – aromit ja arominvahventeet – fosfaatit – sakeuttamisaineet – muut elintarvikelisäaineet ja seokset Prominent Food GMP elintarviketeollisuus-, HoReCa,sk- ja leipomosektoreille: – mausteet, yrtit, pippurit – keitto- ja pata-ainekset – kastike- ja kylmäkastikeainekset – jälkiruoka-ainekset ja tärkkelykset Orat Oy – mausteseokset ja marinadit – lihaproteiinit Hankintaopas Orat Oy Tankki Oy Vesantti Oy – Wiberg-mausteseokset PACCOR Finland Oy - Apet, PP, PS ja PLA rasiat, pikarit ja kannet - kartonkivaippapikarit R. Österlund Ky Kb – aromit ja konsentraatit – elintarvikevärit – emulgointi- ja sakeuttamisaineet – kaakaotuotteet – hedelmäjauheet ja -palat – vihannestuotteet – juomapohjat – lakritsiuutteet – makeutusaineet PAKKAAMINEN Pa-Hu Oy – elintarvikepakkaukset – myynti- ja kuljetuspakkaukset kartongista ja aaltopahvista – pakkaustarvikkeet – myyntipistemateriaalit – mausteet ja mausteseokset – valmistus- ja lisäaineet – fosfaatit – marinadit ja marinadiseokset – asiakaskohtaisesti räätälöidyt seokset Linseed Oy – painetut ja blanco etiketit ja tarrat – liimapaperinauhat ja liitospaperit – käsiapplikaattorit ja pöytätelineet Pyroll Pakkaukset – kartonkipakkaukset – muovipussit ja -kassit – paperipussit, -kassit ja -kääreet – ratakalvot – valmistus- ja lisäaineet – asiakaskohtaisesti räätälöidyt seokset - Scanegg-munajalosteet - Kultamuna-kuorimunat Organic Food Finland – luomuraaka-aineet joustavasti ja edullisesti – hollantilaisen DO IT:n edustus Ravatek Oy – pakkauskoneet ja -järjestelmät – avosuisten pussien ja säkkien suljenta – ompelu-, liimaus- ja saumauslaitteet ja tarvikkeet - Cryovac-pakkausjärjestelmät - Cryovac-kutistepussit - Cryovac-pakkauskalvot ja –rasiat – vakuumi- ja suojakaasupakkauslaminaatit elintarviketeollisuudelle Tarratuote Oy – elintarviketeollisuuden rullatarrat – blancot varastointiin, kolleihin ja lavoihin – tuote-, kerros-, vaakaetiketit ym. RAAKA-AINEET Duni Oy - pakkauskoneet ja suljentakalvot - GN-mitoitetut ja take-away rasiat - räätälöidyt pakkausratkaisut – aromit, värit Faerch Plast A/S Condite Oy – CPET, AMPET, APET, PP, PS ja PLA rasiat ja kannet – Top Seal kuumasaumattavat kalvot Hagson-Provitek Oy – keinosuolet (myös mauste- ja savusuolet) – luonnonsuolet – vakuumi- ja kuristepussit – kinkkuverkot Hankintaopas Informa Oy – etiketit, tarrat, kääreet ja tulostustarvikkeet – merkintäjärjestelmät teollisuuteen – merkintäjärjestelmien huolto- ja ylläpitopalvelut Multivac Oy Leipomo ja elintarviketeollisuuden raaka-aineet ja aineosat – jauhot ja hiutaleet – leipä-, kahvileipä- ja konditoriaseokset – leivänparanteet – peruna- , maissi- ja soijatuotteet – riisit ja riisijauho -– mantelit ja pähkinät – siemenet ja siemenseokset – mausteet ja suolat – kuivatut hedelmät -– suklaa- ja rasvakuorrutteet – hedelmä- ja marjatäytteet – margariinit – hedelmä-ja marjatäytteet – margariinit – hedelmäsäilykkeet -– sokerit,sokerikoristeet ja siirapit -– munavalmisteet – mallastuotteet – erikoismaltaat – tummat ja vaaleat mallasuutteet – pakkauspalvelu – natiivit ja modifioidut tärkkelykset – tärkkelyssiirapit – poliolit (xylitoli, sorbitoli, maltitoli ja mannitoli) – proteiinit – kuidut – proteiinit – kuidut Senson Oy - mallas- ja viljauutteet - maltaat ja mallasjauhot - emulgointi- ja stabilointiaineet - entsyymit, mm. laktaasit - funktionaaliset raaka-aineet - aromit ja värit - antioksidantit - analyyttiset kitit ja reagenssit - suodatuksen apuaineet - hedelmäpalat ja -pastat Leipurin Oy – leipomoteollisuuden raaka-aineet – elintarviketeollisuuden maku- ja rakenneaineet Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Helsinki Business and Science Park Oy / Viikki Food Centre – tuotekehityspalvelut – kuluttaja- ja markkinatutkimukset – liiketoiminnan kehittäminen – Yrityshautomo- ja kaupallistamispalvelut Larscon Oy – HACCP, laatu- ja ympäristöjärjestelmät – HACCPdoc® dokumentointijärjestelmä – lämpötilanvalvonta ja lämpömittarit – tiedonkeruulaitteet ja - järjestelmät Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK osuuskunta – HACCP-, omavalvonta- ja laatujärjestelmäkonsultointi – koulutuspalvelut – kuluttajatestaukset – laboratoriopalvelut – lihatutkimuspalvelut – teknologia- ja tuotekehityspalvelut Nutrinet Oy – ravitsemusasiantuntijapalvelut – ravitsemusviestintä, käännökset – asiantuntijamarkkinointi – ravintosisältölaskenta – ravitsemuskoulutus Raksystems Anticimex Valio Oy Teollisuusmyynti – maidot, kermat ja muut maitotuotteet – juustot – maito- ja herajauheet – marmeladit ja hillot – voi SOPIMUSPAKKAAMINEN Pack Company Oy – monipuolinen valikoima kuivien tuotteiden sekottamiseen ja rahtipakkaamiseen – elintarvikehygieniapalvelut – koulutus – näytteenottopalvelut – tuhoeläintorjunta Satafood Kehittämisyhdistys ry – elintarvikealan kehityspalvelut – laaja-alaiset ympäristöteknologian palvelut SEFO-konsultointi – Elintarvikehygienian perusteet-kirja, muut oppimateriaalit usealla kielellä – hygieniakoulutukset ja –testit usealla kielellä TYÖHYGIENIA JA TURVALLISUUS ALERT-Tuhoeläintorjunta Oy – tuhoeläintorjunta SUUNNITTELU, KEHITYS, KONSULTOINTI AmiHelp Oy Orat Oy 62 Kasvua ja kumppanuutta – kuluttajatutkimukset – tuotekehitys – laadunhallinta – tuotetietopalvelut Roquette Nordica Oy Laihian Mallas Oy – pakkaus- ja etiketöintikoneet – kammio- rasia- ja ratakoneet – snorkkelikoneet – pakkausrobotit – koneiden huolto- ja ylläpitopalvelut – makkarankuoret – kutiste- ja laminaattipussit – kutistekalvot (mm. terveysväitteet, uuselintarvikkeet) MP-Maustepalvelu Oy Munakunta Sealed Air Oy – Cryovac Bemis Valkeakoski Oy – kliininen tutkimus – elintarvikkeiden rekisteröinti Pirkanmaan Laatuetiketti Oy Auraprint Oy – tarrat, tuote-etiketit – RFID-tarrat – sleeverit wrap-around-etiketit – kampanjatarrat Oy Foodfiles Ltd Foodwest Oy Suomen korkealuokkaisimmat pellavaraaka-aineet ja asiantuntemus A&R Carton Oy - elintarvikepakkauksia - kartonkikotelot ja holkit - kartonki- ja alumiinivuuat Lihel Oy – yritysjohdon sparraus – liiketoimintasuunnitelmien päivitys – uudet tuoteideat ja asiakasryhmät – tavoitteiden asettaminen ja seuranta Finn Food Tech - elintarvikealan kehitystyöt SF & EE Laitosjalkine Oy – työ-, suoja- ja turvajalkineet elintarviketeollisuuteen ja laboratorioihin VOITELUAINEET Klüber Lubrication Nordic A/S - elintarvikehyväksytyt voiteluaineet - teollisuuden voiteluaineet Opetusalan kiistaton ykkösmedia Tavoittaa kaikki opettajat varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen 174 000 lukijaa KMT Syksy 2011 / Kevät 2012 Levikki 98 118 kpl LT 14.1.2013 Kohdista sanomasi opetusalan päättäjille ja vaikuttajille Mediatiedot Mediamyynti-Jyrki Ehnqvist Oy Puhelin 09 350 5350 [email protected] www.opemedia.fi Opettaja_lehti_ilmo_Kehittyva_El1 1 25.1.2013 17:14:39 www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 63 n ETS-SIVUT Nimisuojatuista tuotteista käynnistyi PDO-työryhmä E3S:ssa Nimisuojattujen tuotteiden ympärille käynnistyi PDO-työryhmä Brysselissä viime vuoden maaliskuussa. PDO-lyhenne tulee sanoista Protected Designation of Origin. Työryhmä on osa ES3-toimintaa (European Sensory Science Society). Brysselin tapaamiseen osallistui seitsemän ryhmän jäsentä, ja tavoitteena oli valmistella COST-hakemusta aiheesta Sensory network for the harmonization and application of sensory and consumer research to Geographical Indication food products – SENSGEOFOOD. COST-hankkeelle on olemassa selvät tarpeet. PDO- ja PGI (Protected Geographical Indication) -tuotteille ei olemassa harmonisoituja aistinvaraisia menetelmiä, ja moniin ko. tuotteiden sertifiointiin ei sisälly aistinvaraista arviointia. COST-hankkeen tavoitteena on luoda ja koordinoida EU-tasoinen aistinvaraisten asiantuntijoiden ja kuluttajatutkimuksen verkosto. Tämän verkoston kautta luodaan harmonisoidut aistinvaraiset menetelmät kummallekin edellä mainitulle tuoteryhmälle. Työryhmä kokoontui toisen kerran syyskuussa Bernissä tilaisuuden 5th European Conference on Sensory and Consumer Research yhteydessä. PDO-ryhmä järjesti kongressin viimeisenä päivänä oman seminaarinsa 1st PDO Seminar E3S Working Group PDO products ALP:n (Research Station Agroscope Liebefeld-Posieux) tiloissa, LiebefeldPosieuxissa, Bernissä. Hyvä laatu varmistettava aistinvaraisilla menetelmillä Seminaarissa oli viisi esitelmää. Seminaarin ensimmäisen esitelmän pitäjä, tohtori Mario Zannoni (PDO -ryhmän koordinaattori) Italiasta kertoi PDO-tuotteiden nykytilasta EU:ssa. Valtaosa PDO-tuotteista tuotetaan Etelä-Euroopassa: Italia, Ranska, Espanja ovat johtavia maita ko. tuotteiden osalta. PDO- ja muita nimisuojatuotteita on Etelä-Euroopassa arviolta 700−800 kappaletta, joten niillä on suuri merkitys EU-tasolla. Mitä pohjoisemmaksi EU:ssa mennään, sen vähäisempää on PDO-tuotteiden määrä. Ranskassa on käytössä yleisiä aistinvaraisia arviointimenetelmiä PDO-tuotteille. Italiassa ei taas ole olemassa mitään yleisiä ohjeita PDO-tuotteiden aistinvaraiseen arviointiin. Yleensä ottaen aistinvaraiset ominaisuudet haluttaisiin nostaa yhdeksi tärkeimmäksi PDO-tuotteiden laatukriteerik- si. Pelkkä PDO-status ei vielä riitä antamaan tuotteille riittävää kilpailukykyä, jos aistinvaraiset ominaisuudet eivät tavoita kuluttajia. Muut esitykset käsittelivät PDO-viinejä, -juustoja ja aistinvaraisten arviointimenetelmien käyttöönoton myötä saatuja hyviä tuloksia. Näillä esimerkeillä oli tarkoitus esittää seminaarin osallistujille, mitä käytännön hyötyä on ottaa aistinvarainen arviointi osaksi PDO-tuotteiden laadun seurantaa. Idiazabal-juustoa käsittelevä esitys valotti omalta osaltaan tilannetta Espanjassa ja samalla Euroopassa. Idiazabal-juustolle on olemassa sertifioitu arviointimenetelmä ja aistinvaraiset laatukriteerit. Samaan aikaan on kuitenkin suuri joukko muita PDO-juustoja, joilla ei olemassa selkeitä laatukriteerejä, eikä laadun valvontaa. EU:ssa on siis olemassa PDO-tuotteita, joille on laadittu melko kattavia aistinvaraisia laatukriteerejä. Toisaalta on olemassa suuri joukko tuotteita, joiden aistinvarainen laatu on enemmän tai vähemmän tuotteiden valmistajien käsissä ja tuotteen aistinvarainen laatu ja ominaisuudet eivät välttämättä ole tuottajan ykköskiinnostuksen kohde. Em. erilaiset painotukset eivät Kuva: ueli BüTiKoFer Bernin kokouksessa syyskuussa vallitsi iloinen tunnelma. Allekirjoittanut on takarivissä ja edessä seminaarin muita osallistujia. 64 Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi n IN MEMORIAM Kuva: paijula Professori Reino R. Linko ole tuottajien eivätkä kuluttajien etu. Siksi PDO-ryhmä haluaa kehittää ja nostaa PDO-tuotteiden aistinvaraiset laatuominaisuudet yhdeksi tärkeimmäksi PDOtuotteiden laatuominaisuudeksi. π Tilaisuuden jälkeen oli pyöreän pöydän keskustelua esityksiin ja PDO-toimintaan liittyen. Tuomo Tupasela tutkija MTT PDO-ryhmän jäsen tuomo.tupasela(at)mtt.fi E3S kokoaa aistinvaraisen arvioinnin asiantuntijat European Sensory Science Society (E3S) on voittoa tavoittelematon organisaatio, joka perustettiin Firenzessä, Italiassa toukokuussa 2011. Perustajina olivat kansalliset aistinvaraisen arvioinnin seurat 12 eri maasta: Itävalta, Tanska, Italia, Suomi, Ranska, Saksa, Norja, Espanja, Ruotsi, Sveitsi, Alankomaat ja Iso-Britannia. Elintarviketieteiden Seura ry on jäsenmäärältään suurin perustajajäsen. Yhdistyksen tavoitteena on kerätä yhteen kaikki kansalliset, eurooppalaiset aistinvaraisen arvioinnin parissa työskentelevät seurat. E3S:n tehtävät, tavoitteet ja aktiviteetit löytyvät parhaiten seuran nettisivuilta (www.e3sensory.eu). Seuralla on tällä hetkellä kaksi toimivaa työryhmää: Koulutus sekä PDO (Protected Designation of Origin), nimisuojatut tuotteet. Tuomo Tupasela valittiin PDO-työryhmän jäseneksi keväällä 2012. Työryhmässä on tällä hetkellä 32 jäsentä, joista noin 20 on Ranskasta, Italiasta tai Espanjasta. Muut jäsenet ovat Sveitsistä, Itävallasta, Englannista ja Suomesta. Tupasela on ainoa pohjoismaalainen ryhmän jäsen. PDO-ryhmän toiminnasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä häneen. π Turun yliopiston elintarvikekemian professori Reino R. Linko kuoli 23.11.2012. Hän oli syntynyt Turussa 11.1.1926. Tultuaan ylioppilaaksi Turun Suomalaisesta Yhteiskoulusta sotavuonna 1944 Linko aloitti Turun yliopistossa kemian opintonsa ja valmistui filosofian kandidaatiksi pääaineenaan orgaaninen kemia vuonna 1952. Filosofian tohtorin tutkinnon hän suoritti niin ikään orgaanisessa kemiassa silakan rasvojen koostumuksesta vuonna 1968. Väitöskirjatyöllään hän käytännössä aloitti kromatografiaa soveltavan lipidikemian tutkimuksen Turun yliopistossa. Linko osallistui jatkosotaan vuosina 1943−44. Sotilasarvoltaan hän oli korpraali. Jo opintoja suorittaessaan Linko työskenteli elintarviketeollisuudessa kemistin tehtävissä erityisesti tuotekehityksen ja laadunvalvonnan tukena. Tukkukauppojen Oy:n assistenttina ja laboratoriopäällikkönä hän toimi vuosina 1957–1965 ja jatkoi työtään Huhtamäki Oy Jalostajan laboratoriopäällikkönä ja tutkimusosaston johdossa 1965–1970. Ennen nimitystään Turun yliopiston elintarvikekemian ensimmäiseksi apulaisprofessoriksi biokemian laitokselle vuonna 1970 Linko toimi opetustehtävissä elintarvikekemian dosenttina. Turun yliopiston elintarvikekemian professoriksi Linko nimitettiin vuonna 1982. Siitä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1.9.1989. Professori Lingolla oli lukuisia luottamustehtäviä yliopistoissa, valtionhallinnossa, kansainvälisissä järjestöissä, tiedeyhteisöissä, tieteellisissä seuroissa ja ennen kaikkea elintarviketeollisuudessa. Hän oli myös Turun Elintarviketutkijain Seura ry:n TETSin kunniajäsen. Hän hyödynsi tuloksellisesti tutkimus- ja kehitystyöhön liittyviä taitojaan ja kokemustaan perustaessaan elintarvikekemian tieteenalan Turun yliopistoon. Yliopiston perustehtäviä, opetusta ja tieteellistä tutkimusta toteuttaessaan Linko oli myös soveltavan tutkimuksen edelläkävijä. Vaikeana murroskautena 1970-luvun lopulla hän joutui edelläkävijän asemassa puolustamaan päättäväisesti elinkeinoelä- mää hyödyntävän soveltavan tutkimuksen tekemistä yliopistossa. Osa yliopiston henkilökunnasta ja jopa ylioppilaskunta vastustivat tuolloin teollisuusyhteistyötä liiallisen riippuvuuden pelossa. Lingolla oli merkittävä tehtävä suunnan näyttäjänä Turun yliopiston elintarviketieteiden kehittymisessä nykyiseen mittaansa. Lingon aloittama Itämeren silakan ja sen ravintoketjun kemiallinen tutkimus jatkuu edelleen osana laajaa, pohjoiseurooppalaista, monitieteistä yhteistyötä. Åbo Akademi ja Turun yliopisto tekivät niin ikään uraauurtavaa yhteistyötä jo 1970-luvulla kapillaarikolonnien kehittämisessä kaasukromatografista analytiikkaa varten. Tässäkin Linko oli yliopistojen välisen yhteistyön rakentaja ja takuumies. Linko kannusti oppilaitaan asettamaan pitkän aikavälin päämäärät hetkellisten mielitekojen ja intohimojen edelle. Yksi hänen tavoitteistaan oli vahvan ja monipuolisen elintarviketieteen koulutuksen, tutkimuksen ja osaamisen vakiinnuttaminen Turun yliopistoon ja Varsinais-Suomen elinkeinoelämään. Professori Linko näkyy onnistuneen tavoitteissaan hyvin. Professori Lingon poismenoa jäivät kaipaamaan puoliso ja tyttäret perheineen ja laaja joukko ystäviä ja työtovereita. Heikki Kallio ja Jukka Kaitaranta Reino Lingon oppilaita, työtovereita ja ystäviä www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013 65 n ETS-SIVUT ANNA KOJO Vuosikokous 9.4. Ässäkeskuksessa Seuran vuosikokous järjestetään 9.4.2013 klo 16 alkaen Ässäkeskuksessa Helsingin Vallilassa (Fleminginkatu 34, 00510 Helsinki). Ennen varsinaista vuosikokousta kuullaan kaksi Oiva-järjestelmän käytännön toteutusta koskevaa esitystä. Ylitarkastaja Marina Häggman Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta kertoo Oiva-järjestelmän riskiperusteisuudesta ja suunnittelujohtaja Mika Lyytikäinen SOK:sta Oivasta vähittäiskaupan omavalvonnassa. Ilmoittautumiset vuosikokoukseen perjantaihin 5.4.2013 mennessä sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Jaostoista ainakin ETMJ pitää oman vuosikokouksensa seuran vuosikokouksen yhteydessä. Muiden jaostojen vuosikokouksista tiedotetaan sähköpostilla. Toimintakertomus ja -suunnitelma seuran kotisivuilla Vuoden 2013 toimintasuunnitelman syyskokouksessa vahvistettu versio ja vuoden 2012 toimintakertomuksen luonnos ovat luettavissa seuran internet-sivuilla osoitteessa www.ets.fi. Vuoden 2013 tapahtumia Vuonna 2013 seura ja lehti ovat esillä kolmessa tapahtumassa. ChemBio & Kemian Päivät järjestetään 20.–21.maaliskuuta, Elintarvikepäivä 7. toukokuuta ja FoodTec & PacTec 4.–5.syyskuuta. Kaikki tapahtumat pidetään Helsingin Messukeskuksessa. Jaostojen toimintaa Kevääksi 2013 on luvassa useita vierailuja. EHJ järjestää 8. maaliskuuta yritysvierailuista ja luennoista koostuvan retken Turkuun. Yritysvierailu suuntautuu Eckes Granini Finlandille ja Turun yliopistollisen keskussairaalan ravintokeskukseen. Tämän jälkeen kuullaan seminaari, jonka aihe on Elintarvikevälitteisten virusten havaitseminen ja torjunta elintarviketeollisuudessa. ETMJ vierailee Viking Linella huhti-toukokuussa, ja PTJ suunnittelee ekskursiota Kantvikiin kevään aikana. Vierailuista tiedotetaan myöhemmin sähköpostilla. ATJ järjestää yhdessä VTT:n kanssa 22.−23.5.2013 Nordic Sensory Workshop in Sensory Science -seminaarin. Lisätietoja semi- naarista osoitteessa www.sensorik.dk. TETS piti vuosikokouksensa 5. helmikuuta KiiltoClean Oy:n tiloissa Turussa. Ennen kokousta tutustuttiin KiiltoCleanin toimintaan ja etenkin sen elintarviketoimialaan. TETSin vuosikokouksessa jaettiin kaksi opiskelijastipendiä. Stipendit myönnettiin FM Maaria Kortesniemelle ja FM Heini Rouskulle. Kortesniemen työn aihe on Tanniinit marjoissa ja hedelmissä sekä fenoliyhdisteiden karakterisointi intiankarviaismarjasta (Phyllanthus emblica L.) ja Rouskun Biologian ja kotitalousopettajien asenteet ja käsitykset geenitekniikkaa ja sen sovelluksia kohtaan. Jaostot tiedottavat toiminnastaan sähköpostilla, Kehittyvä Elintarvike -lehdessä sekä seuran kotisivulla www.ets.fi π Aurinkoisia kevättalven päiviä toivottaen, Anna Kojo Napping – nokosilleko Elintarvikkeiden kuidut esillä Kemian Päivillä aistiseminaariin? Napping, TDS (Temporal Dominance of Sensations), Stroy telling/Role playing, Virtual Aroma Synthesizing. Siinäpä avainsanoja uusille aisti- ja kuluttajatutkimuksen menetelmille, joiden periaatteisiin ja sovelluksiin pääsee tutustumaan Helsingissä 22.−23.5. Joka toinen vuosi järjestettävän pohjoismaisen seminaarin, Nordic Sensory Workshop, vetovastuu osuu tänä vuonna VTT:lle. Ensimmäinen seminaaripäivä keskittyy uusiin menetelmiin napping-työpajoineen, ja 66 toisena päivänä pohditaan kuluttajaryhmien erityispiirteisiin ja segmentointiin. Seminaari on sopivan pienimuotoinen (yleensä osallistujia noin 80) osallistujien luontevalle kommunikoinnille. Tilaisuuden kieli on englanti. Ohjelma on räätälöity erityisesti teollisuuden tarpeita ajatellen. Myös merkittävimmät alan ohjelmistojen tarjoajat tulevat paikalle. Added Value by Sensory Approaches -seminaarin ohjelma löytyy osoitteesta http://nsw2013. vtt.fi π Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Kemian Päivien elintarvikekemian seminaari 20. maaliskuuta keskittyy elintarvikkeiden kuitujen kemiaan, modifiointiin ja analytiikkaan. Pääpuhuja on kuituasiantuntija Kommer Brunt (Eurofins, Hollanti). Hän kertoo muun muassa kuituanalytiikan uusimmista menetelmistä ja niiden soveltuvuudesta erilaisille elintarvikekuiduille. Aihetta valottavat myös kotimaiset asiantuntijat. Seminaarin järjestävät Elintarviketieteiden Seuran Elintarvikeanalytiikan jaosto ja Suomen Kemian Seura. Samana päivänä aamupäivällä tutkimusteknologi Mauri Yli-Kyyny Fazer-konsernista puhuu Plazalla aiheesta Tarvit- seeko kuluttaja enemmän tietoa hiilihydraateista? Kemian Päivät pidetään 20.−21.3. Helsingin Messukeskuksessa samanaikaisesti ChemBio-messujen kanssa. Elintarviketieteiden Seura ja Kehittyvä Elintarvike -lehti ovat esillä messuilla Suomen Kemian Seuran osastolla 6d77. π lisätietoja: www.kemianseura.fi www.chembio.fi ETS:n kannattajajäsenet ja edut Ammeraal Beltech Oy Apetit Pakaste Oy Atria Suomi Oy Caldic Finland Oy Elintarviketeollisuusliitto ry Eurofins Scientific Finland Oy Fazer Leipomot Oy Felix Abba Oy Ab Finnbakels Oy Givaudan Finland HK Ruokatalo Group Hosmed Oy If Vahinkovakuutus Oy Kauppamyllyjen Yhdistys ry KiiltoClean Oy Ky R. Österlund Kb Leipurin Oy Logica Suomi Oy Maustaja Oy Ordior Oy Oy Foodfiles Ltd Pieni Kirahvi Oy Ab / Kanniston Leipomo Polttimo Yhtiöt Oy Ravintoraisio Oy Roquette Nordica Oy Ruokakesko Oy Kutsu vuosikokoukseen Saarioinen Oy Sinebrychoff Oy Ab VAASAN Oy Valio Oy World Courier (Finland) Oy Mitä Oiva-järjestelmä tarkoittaa käytännössä? TETSin kannattajajäsen Condite Oy Elintarviketieteiden Seuran vuosikokous pidetään tiistaina 9.4.2013 klo 16 alkaen ETS:n kannattajajäsenedut Ässäkeskuksessa Helsingin Vallilassa (Fleminginkatu 34, 00510 Helsinki). Sen yhteydessä käsitellään Oiva-järjestelmän käytännön toteuttamista. Ilmoittautumiset vuosikokoukseen sähköpostilla [email protected] perjantaihin 5.4.2013 mennessä. • Kannattajajäsenestä tehdään esittelyjuttu Kehittyvä Elintarvike -lehteen. • Kannattajajäsen saa ETS:n kotisivuille yrityksensä/yhteisönsä logon, josta on linkki kannattajajäsenen kotisivuille. • Kannattajajäsen saa yhden Kehittyvä Elintarvike -lehden vuosikerran jäsenmaksua vastaan + halutessaan lisäksi 1–5 kestotilausvuosikertaa 50 % alennuksella. • Kannattajajäsenten edustajat saavat 25 % alennuksen ETS:n järjestämiin maksullisiin seminaareihin. Muutoksia yhteystiedoissa? Kokouksen ohjelma 16.15−17.00 Oiva-järjestelmä ja riskiperusteisuus ylitarkastaja Marina Häggman Elintarviketurvallisuusvirasto Evira 17.00−17.20 Oiva vähittäiskaupan omavalvonnassa suunnittelujohtaja Mika Lyytikäinen, SOK Muistathan ilmoittaa, kun osoitteesi ja muut yhteystietosi (ml. sähköpostiosoite) muuttuvat! • Jos Kehittyvä Elintarvike -lehti ei tule perille, osoitteesi on todennäköisesti vanha. • Myös ajantasainen sähköpostiosoite kannattaa ilmoittaa osoitteella info(at)ets.fi, sillä seura ja jaostot laittavat tietoja tapahtumistaan usein vain sähköpostilla. Elintarviketieteiden Seuran yhteystietoja 2012 Elintarviketieteiden Seuran hallitus FT Eila Järvenpää MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus Myllytie 1, 31600 JOKIOINEN p. 040 513 3574 [email protected] KTM Suvi Luoma Foodwest Oy Vaasantie 1 C 60100 SEINÄJOKI p. 044 374 1700 [email protected] MMM Heikki Manner varapuheenjohtaja Jovant Oy Räätälintie 2, 07880 LILJENDAL p. 050 338 2930 [email protected] ELT Elina Säde Helsingin yliopisto Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto Eläinlääketieteellinen tiedekunta PL 66, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 57 118 [email protected] ETM Paula Koivisto Valio Oy PL 30 (Meijeritie 4) 00039 VALIO p. 050 398 7041 [email protected] ETM Erkki Vasara MTT, Biotekniikka- ja elintarviketutkimus 31600 JOKIOINEN p. 0400 699 209 [email protected] MMM Tiina Luoma Inex Partners Oy Karantie 2, 02630 ESPOO p. 040 703 8848 [email protected] Elintarviketieteiden seuran toimihenkilöt TtM Anne-Mari Ottelin Stockmann Oyj PL 147 (Stockmannintie 1 H) 00381 HELSINKI p. 050 389 0121 [email protected] HuK, tradenomi Anna Kojo assistentti, taloudenhoitaja PL 115, 000241 HELSINKI p. 050 337 1070 [email protected] PS. Jaostojen johtoryhmien yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.ets.fi Kahvitarjoilu 16.00 Elintarviketieteiden Seura ry:n vuosikokous Esityslista 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. Kokouksen avaus Kokouksen puheenjohtajan ja sihteerin valinta Kahden pöytäkirjan tarkastajan ja kahden ääntenlaskijan valinta Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen Esityslistan hyväksyminen Vuoden 2012 toimintakertomuksen hyväksyminen Vuoden 2012 tilinpäätöksen vahvistaminen Vastuuvapauden myöntäminen Uusien hallituksen jäsenten valinta Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinta Seuran puheenjohtajan palkkion vahvistaminen Tilintarkastajan valinta Jäsenasiat Muut asiat Kokouksen päättäminen Elintarvikealan talous- ja markkinajaoston (ETMJ) vuosikokous Aika: 9.4.2013 noin klo 18.00 alkaen Paikka: Ässäkeskus Helsingin Vallilassa, os. Fleminginkatu 34, 00510 Helsinki Kokouksen esityslista 1. Kokouksen avaus 2. Kokouksen päätösvaltaisuuden toteaminen 3. Toimintakertomus 2012 4. Toimintasuunnitelma 2013 5. Muut asiat 6. Kokouksen päättäminen Huolehdi lämpötiloistasi ja säästä rahaa LANGATTOMAN lämpötilaseurantaohjelman avulla pystyt seuraamaan liiketoiminnallesi tärkeitä lämpötiloja mistä tahansa ja WebAx Temp-ohjelma lähettää sinulle hälytyksen, mikäli lämpötiloissa tapahtuu muutoksia. Tällä tavalla vältät mahdolliset taloudelliset menetykset. WEBAX TEMPIN HYÖDYT OVAT: AUTOMAATTINEN LÄMPÖTILAN SEURANTA JA TALLENNUS MAHDOLLISUUS TARKASTAA LÄMPÖTILOJA VERKKO-OHJELMAN KAUTTA MYÖS MATKAPUHELIMELLA SÄHKÖPOSTI- TAI TEKSTIVIESTIHÄLYTYSMAHDOLLISUUS MAHDOLLISUUS PIENENTÄÄ ENERGIAKULUTUSTA SEKÄ TUOTTEIDEN HÄVIKKIÄ Tilaa heti! Ota yhteyttä jo tänään. Asiakaspalvelu | p. 0207 495 706 | [email protected] | www.racx.fi
© Copyright 2024