Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike

Elintarviketieteiden Seuran jäsenlehti
Kehittyvä
6/11
kehittyvaelintarvike.fi
Elintarvike
Kuluttaja toimii
monikanavaisesti
Onko Suomella
elintarvikevientiä
tulevaisuudessa?
Porotalous
satsaa laatuun
Markkinointi &
Kansainvälinen kauppa
MP_KehElin_175x257_Joulu_08_CON 10.11.2008 08:24 Page 1
12.
n
PÄÄKIRJOITUS 6/2011
Uutta virettä
elintarvikemenoon
Toimituksen väki kiittää
lukijoita ja
yhteistyökumppaneita
kuluneesta vuodesta ja
toivottaa Joulurauhaa!
T
ämän numeron teema on Markkinointi & Kansainvälinen kauppa. En kuitenkaan ota sen enempää kantaa tähän teemaan. Riittää, kun lehden hyvät asiantuntijakirjoitukset tuovat useita näkökulmia aiheeseen.
Tosin luen tällä hetkellä Kustannusosakeyhtiö Siltalan kustantamaa
Seppo Konttisen kirjaa Suomalainen ruokalasku. Kirja ravistelee ruokaketjua samaan malliin kuin aikaisemmin tänä vuonna ilmestyneet ja lehden Uutuuskirjoja-palstalla esittelemäni opukset. Joten jos kaipaat joulun pyhiksi sielunsopukoita värisyttävää luettavaa, niin tuo kirja ei jätä kylmäksi.
En ota myöskään kantaa maa- ja metsätalousministeriön asettaman Elintarvikeketjun neuvottelukunnan aikaansaamaan Ruokaketjun toimenpideohjelmaan, joka
julkistettiin lokakuun puolessavälissä. Toivon vain, että kaikki suunniteltu toteutuu.
Toimenpideohjelmaan voi tutustua Laatuketjun kotisivuilla.
Tämä vuosi on ollut monella tavalla raskas ruokaketjun toimijoille, mutta onneksi hyviäkin uutisia on alkanut kuulua, lähinnä vientimarkkinoitten suunnalta. Mutta
en mene tähänkään sen enempää.
Joulun alla moni miettii, että mitähän hyvää voisin tehdä lähimmäiselleni. Niin
ainakin vielä uskon, huolimatta yhä pahenevasta ahneudesta. Vuosikin ehtii vaihtua ennen kuin seuraava lehden numero ilmestyy. Yksi ja toinen pohtii, mihin olen
aikani käyttänyt? Onko se kaikki järkevää, mitä teen? Olisiko vuoden vaihtuessa
hyvä löytää uusia kujeita vai porskutellaanko vanhaan malliin?
Olin lokakuun lopulla Finnish & Businessin (FiBS), kehitysyhteistyöjärjestö Kepan
ja Suomen luonnonsuojeluliiton iltapäiväseminaarissa Yritysten ja kansalaisjärjestöjen uudet yhteistyömuodot. Oli ilahduttavaa kuulla niin järjestöjen kuin yritysten
esityksiä hedelmällisestä yhteistyöstä maailman parantamiseksi ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi.
Miltä tuntuisi ajatus siitä, että yrityksessäsi kerran kuussa jokainen työntekijä
voisi työajalla tunnin verran palvella lähimmäispuhelimessa? Tai yrityksesi toimittaisi tuoretta ruokaa suoraan järjestölle, joka ruokkii vähävaraisia? Tänä päivänähän
nuo järjestöt jakavat pääasiassa kauppojen tiskeistä poistettuja, vanhentumassa
olevia ruokapakkauksia.
Elintarviketieteiden Seura ei ole kansalaisjärjestö. Palvelemme kuitenkin koko
elintarvikealaa, puolueettomasti, ilman voiton tavoittelua. Kaipaatko verkottumista
tai haluaisitko purkaa energiaasi yhteisen hyvän ja paremman elintarviketulevaisuuden eteen? Työtä riittää, ja vapaaehtoisia kaivataan.
Tämäkin lehti on syntynyt suurelta osin vapaaehtoisvoimin. Tiesitkö, että asiantuntijakirjoittajamme eivät yleensä saa mitään korvausta artikkeleistaan?
Yhteistyössä on voimaa ja tulevaisuutta!
Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT
PS. Uutuuskirjapalstalla on vinkkejä hyviksi joululahjoiksi!
Kuva: Saija ahvenainen
www.kehittyvaelintarvike.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
3
Sisältö 6 • 2011
Pääkirjoitus: Uutta virettä elintarvikemenoon, Raija Ahvenainen-Rantala ...................................3
Kolumni: Saako ruualla leikkiä? Heikki Manner ..............................................................................6
Puheenvuoro: Amerikan markkinoita on moneksi, Jari Toivo ........................................................9
Puheenvuoro: Onko Suomella elintarvikevientiä tulevaisuudessa? Veijo Meriläinen ................ 10
Palaute: Kiistellyt hiilihydraatit, Kari Salminen ..............................................................................11
s.15
n Ajankohtaista
Elintarvikkeiden
hiilimerkinnät yleistyvät
Ovatko elintarvikeyritysten riskit hallinnassa? Harry Nordqvist ....................................................... 12
Todellinen muutos uuden ajan työelämän elinehto, Marika Ingman & Tiina Kevätpuro .................. 14
Elintarvikkeiden hiilimerkinnät yleistymässä – konsensusta etsitään,
Hanna Hartikainen, Hannele Pulkkinen & Juha-Matti Katajajuuri .................................................. 15
Marja Innanen: Uusi pohjoismainen ruoka myös julkisiin ammattikeittiöihin,
Pirjo Huhtakangas ............................................................................................................................ 16
Domretorin, Juustoportin ja Vaissin työntekijät suorittivat näyttötutkintoja, Hilkka Tuominiemi ..... 17
Elintarvikkeiden hiilimerkinnät
ovat yleistymässä. Suomalaisyrityksistä Raisio lanseerasi hiilimerkintänsä jo vuonna 2008.
Kuva: t-Media oy
n Teema:
s.24
9.12.2011
Elintarvikeyrityksillä
hyvä maine
Markkinointi & Kansainvälinen kauppa
Näkökulmia elintarvikeketjun arvon muodostukseen, Heli Tammivuori ........................................... 18
Kuluttaja toimii monikanavaisesti, entä yrityksesi? Mikko Sihvonen................................................22
Riku Ruokolahti: Yrityksen maine pohjautuu vahvaan tunnesiteeseen, Pirjo Huhtakangas.............24
Porotaloudella riittää haasteita, Petri Muje ......................................................................................26
Lappilaiset elintarvikkeiden valmistajat panostavat osaamiseen, Hannu Pekkala ...........................28
Porotalous satsaa laatuun, Paula Hyvönen.......................................................................................29
Automaatio tehostaa keräilyä Espanjassa, Paula Ovaskainen..........................................................30
Fazerilla yli 30 lähileipomoa marketeissa, Pirjo Huhtakangas ..........................................................32
Leipomot valtaavat marketteja, Pirjo Huhtakangas ..........................................................................33
Luomua ja teknologiaa Saksan elintarvikekauppoihin, Simo Moisio ................................................34
Anuga-messuilla vähän todellisia uutuuksia, Heikki Manner & Henrik Bruun .................................36
Tekesin Sapuska-ohjelma loppusuoralla – yrityshankkeet tuottavat tulosta, Eeva-Liisa Lehto ........38
Yhteistuumin Venäjälle, Eeva Heikkilä ..............................................................................................40
Hyvä tietotaito hyödyttää kotimarkkinoita ja vientiä, Olga Halme .................................................... 41
Puolukka tiellä kansainvälisyyteen, Marja-Leena Laitinen ...............................................................42
Tie venäläismatkailijan sydämeen käy vatsan kautta, Marjo Särkkä-Tirkkonen ..............................42
Suomen ruokaturvallisuusosaamisesta vientituote, Emma Westerling............................................43
n Tiede
& tutkimus
Ateriapalvelulla iäkkäille monenlaisia merkityksiä, Maarit Repo ......................................................44
Marjat parantavat aterianjälkeistä sokeriaineenvaihduntaa, Riitta Törrönen ...................................46
Väitöksiä, Raija Ahvenainen-Rantala ................................................................................................47
Neuromarkkinointi uusi tapa tutkia asiakkaan toiveita ja odotuksia,
Jarmo Heinonen & Jyrki Suomala......................................................................................................48
Suomen elintarvikeyritykset ovat
hyvässä maineessa, T-Media Oy:n
kehitysjohtaja Riku Ruokolahti
kertoo.
s.38
Sapuskan yrityshankkeet
tuottavat tulosta
Tekesin Sapuska-ohjelman yrityshankkeiden tavoitteet ovat jopa
ylittyneet.
Kuva: juSSi Koivunen, Studia Koivunen oy
n Tapahtumia
Aistinvaraisen tutkimuksen ammattilaiset kokoontuivat Tanskassa,
Milla Alanärä & Raija-Liisa Heiniö.................................................................................................... 51
Leivos ei luovuta, Tarja Luukko..........................................................................................................52
n Palstat
Alkupaloja ............................................................................................................................................8
Uutuuskirjoja .....................................................................................................................................49
Tapahtumakalenteri ...........................................................................................................................53
Haarukassa ........................................................................................................................................54
Hankintaopas.....................................................................................................................................55
Nimityksiä ..........................................................................................................................................59
Tunnustuksia .....................................................................................................................................60
n ETS-sivut
Jäsenesittely: Seppo Heiskanen; Seuran tärkein tehtävä edelleen
ammatillisuuden kehittäminen, Pirjo Huhtakangas.......................................................................... 61
ETS-palsta, Anna Kojo .......................................................................................................................62
s.18
Missä elintarvikeketjun
arvo syntyy?
Kuva: Marjo KoivuMäKi/Studio apriS
Elintarvikkeiden hinnat muodostuvat useista tekijöistä, kuten tuotantopanosten ja raaka-aineiden hinnoista, kysynnästä, tarjonnasta ja sääntelyn määrästä, valitusta strategiasta, tuoteryhmän kilpailutilanteesta
sekä kaupallisista käytännöistä. Kysymyksen ”miten arvo jakautuu” ohella tulisikin kysyä, missä arvo syntyy ja miten mahdollisimman suuri
osuus arvosta saadaan jäämään Suomeen, toimialapäällikkö Heli Tammivuori Elintarviketeollisuusliitosta kirjoittaa.
Vuoden 2012 teemat & erikoisteemat
Nro IlmestyyTeema
1/2012 24.2.
2/2012 25.4.
3/2012 30.5.
4/2012 28.9.
5/2012 31.10.
6/2012 14.12.
Ammattikeittiöt & ravitsemus
Raaka-aineet & lisäaineet,
Valmisruokateollisuus
Jäljitettävyys & analytiikka,
Pakkausteollisuus
Tuotantotilat & koneet, laitteet ja energia,
Makeis- ja juomateollisuus
Kylmätekniikka & hygienia ja turvallisuus,
Elintarviketieteiden seura 65 vuotta
Koulutus, työhyvinvointi & johtaminen
n Mikäli haluat kirjoittaa lehteen, ota hyvissä ajoin yhteyttä toimitukseen, jotta kirjoitukselle voidaan varata tilaa. Kunkin numeron sisältö
päätetään jo noin kolme kuukautta ennen lehden ilmestymistä. Toimitus
pidättää itsellään oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. Lehti ei vastaa
tilaamatta lähetetystä aineistosta. Kirjoituksista ei makseta palkkioita.
Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä mielipiteistä vastaa niiden laatija.
n Kehittyvä Elintarvike -lehteä julkaisee Elintarviketieteiden Seura r.y.
(ETS). Se on maamme suurin elintarvikealan yhdistys. Seura toimii yhdyssiteenä tutkimuksen ja teollisuuden välillä ja kattaa elintarvikekemian,
-teknologian ja -ekonomian sekä ravitsemuksen ja biotekniikan alueet.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
5
kolumni
Saako ruualla leikkiä?
Suomalaiseen ruokakulttuuriin on aina kuulunut lapsille alinomaa toistettu kehotus olla
leikkimättä ruualla. Mutta kun aikuiset leikkivät ruualla pörsseissä, se onkin sallittua. Leikkivälinettä kutsutaan futuuriksi, joka on julkisesti noteerattu ja hinnoiteltu johdannaissopimus. Sillä sitoudutaan ostamaan ja myymään tietty raaka-aine-erä tulevaisuudessa.
Ostetaan ja myydään ruokafutuureita, siis pelataan ruualla. Leikitään, että tulevaisuudessa tonni vehnää, maissia tai soijaa maksaa
jossain maailman sataman siilossa jotain,
useimmiten enemmän kuin tänään.
Tämä ruokapeli on paperilla tai nykyisin paremminkin sähköisessä todellisuudessa tehtävää virtuaalikauppaa. Tarkoituksena on
ruuan hinnan kiinnittäminen johonkin arvoon
ja kyseisen raaka-aineen aseman suojaaminen markkinoilla.
”Futuurit ovat sitovia sopimuksia, joiden
katteena on aina oltava riittävä määrä pörssiin sidottuja käteisvaroja”, kertoo Vilja-alan
yhteistyöryhmän (VYR) opas. Kaupankäyntiin
sisältyy periaatteessa myös todellinen toimitusvelvollisuus pörssin sääntöjen määräämään paikkaan, mutta se toteutuu harvoin,
sillä osto- ja myyntisitoumukset kumotaan
yleensä ennen sovittua toimitusaikaa vastakkaisella kaupalla. Ellei tämä ole pelaamista ja
ruualla leikkimistä, niin mikä sitten on?
Ruokaa, maatalousperäisiä kulutushyödykkeitä ja elintarviketeollisuuden raaka-aineita on ostettu ja myyty aina – jo muinaiset
egyptiläiset sen osasivat, puhumattakaan
roomalaisista, joiden viljalaivat seilasivat pitkin silloisia tunnettuja meriä. Maailmassa on
aina alueita, joilla jokin kasvi kasvaa tai eläin
tuottaa paremmin kuin muualla. Ja ihmisiä,
jotka niitä jossain muualla tarvitsevat.
Jotta näitä maailman eväitä saadaan kaikille kaikkialla, niitä on vaihdettava rahasta tai
tavarasta ja liikuteltava syöjien saataville.
Suotuisten olojen kustannukset ja tuotantomäärät määräävät yleensä hintatason maailmalla, esimerkiksi tanskalainen possunliha
on sikahalpaa. Halvalla työvoimalla tai edullisella automatiikalla tuotetun ruuan matkailu
6
maailmalla on lisäksi halpaa ja muuttuu halvemmaksi, kun laivat alkavat seilata auringon
tai uudelleen tuulen voimalla. Kaukoruoka
voittaakin lähiruuan yleensä hinnalla, mutta
harvoin laadulla.
Maanviljelijä kylvää siemenen peltoon toiveenaan mahdollisimman suuri sato. Futuurisijoittaja sijoittaa rahaa pörssiin toiveenaan
mahdollisimman suuri voitto. Voidaanko tätä
pitää ahneutena, mahdollisimman hyvän tuoton saamista sijoitukselle, olkoon sijoitus pellossa tai pörssissä? Yleisesti pörssien käyttövoimaksi mainitaan ahneus. Maanviljelijän
kohdalla tuotto-odotus muuttuu ahneudeksi
ehkä vasta sitten, kun ylilannoitus lakoonnuttaa viljan.
Aikuisten ruualla leikkimisen vaikutuksesta viljan tai öljykasvien hintaan on eri käsityksiä. Osan mielestä se on omiaan ruokkimaan
hinnannousua. Osan mielestä se hillitsee hintojen nousua, kun tulevaisuuden hinnat tiedetään jo ennakolta, mitä ennustajatkaan
harvoin osaavat. Molempien käsitysten takana ovat sadon vaihtelut, kadon sattuessa futuurien hinnat nousevat ja laarien tulviessa yli
ne laskevat.
Pörssikaupasta on etua eri osapuolille, viljelijä tietää hinnan etukäteen, samoin ostaja.
Parhaimmillaan raaka-ainepörssit vakauttavat markkinoita, mutta entä sitten, kun esimerkiksi viljafutuureista iso osa on elintarvikealan ulkopuolisten rahastosijoittajien hallussa. Tällainen ruokapeli tuskin hyödyttää
tuottajia tai kuluttajia.
Elintarvikeketjun hinnanmuodostukseen
kaivataan läpinäkyvyyttä. Sen seitsemän selvitystä on tehty, mutta hinnasta tunnutaan virallisesti tiedettävän vain, että kuluttajalla
ruoka on kalliimpaa kuin viljelijällä. Ihmetystä
herättää, että mihin näitä selvityksiä on tarvittu, hinnan kertyminenhän näkyy hyvinkin
julkisesti raaka-ainekatsauksissa ja kaupan
hyllyssä. Esimerkiksi tänä syksynä viljelijä on
saanut ruistonnista vajaa 200 euroa, leipuri
maksaa puolikarkeasta ruisjauhosta noin 400
euroa/tonni, kaupassa 70 % jauhoa sisältävän ruisleivän hinta alkaa 1000 eurosta tonni.
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Kuva: heiKKi Mannerin Kuva-arKiSto
Hintojen kauhistelussa on hyvä muistaa,
että elintarvikeketjussa jokaisen toiminnon
täytyy olla kannattavaa. Syytä sen sijaan on
pohtia, pitääkö tien kuluttajan pöytään tässä
suuruuden ekonomian huumassa ja tietotekniikan luvatussa maassa olla niin mutkikas ja
moniportainen. Lähiruuan näkökulmasta on
käsittämätöntä, että Suomessa maidontuotanto on tehty poliittisin päätöksin kannattamattomaksi kulutuksen äärellä. Hajautettu,
kulutusta lähellä oleva tuotanto on omiaan
vähentämään myös ruualla keinottelua ja
ruuan ympäristövaikutuksia, kun suuria raaka-ainemääriä ei tarvitse liikutella maan ja
maailman laidalta toiseen.
Kansainväliseen kauppaan on ehdotettu
valuutansiirtoveroa. Muutamia kokeiluja siihen suuntaan on ollut Englannissa ja Ruotsissa, jossa futuurikauppa väheni ja melkein
loppui osakekauppaveron käyttöönoton jälkeen. Palvelisiko maailman ruokakauppaa futuurikaupan lopettaminen tai futuurivoittojen
verottaminen? Hintojen heilahtelua aiheuttava keinottelu on syytä saada kuriin, mutta miten saada kuriin satovaihteluita aiheuttava
säiden peli? Se nimittäin mahdollistaa keinottelun. π
Heikki Manner
puheenjohtaja
Elintarviketieteiden Seura ry
Kehittyvä
22. vuosikerta
ISSN 0787-8273
Aikakauslehtien liiton
jäsenlehti
JULKAISIJA
Elintarviketieteiden Seura r.y.
TOIMITUS
PL 115, 00241 Helsinki
p./f. (09) 547 47 00
[email protected]
www.kehittyvaelintarvike.fi
PÄÄTOIMITTAJA
Raija Ahvenainen-Rantala
[email protected]
p. 044 082 6118
TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ
Pirjo Huhtakangas
[email protected]
p. 040 822 1370
AVUSTAJAT
Anne Haikonen
Anna Hillgrén
Heikki Manner
Kaisu Meronen
Mari Sandell
Jari Toivo
Virpi Varjonen/Tanska
Ari Virtanen/Etelä-Korea
TOIMITUSKUNTA 6/2011
Raija Ahvenainen-Rantala
Jarmo Heinonen
Pirjo Huhtakangas
Markus Luhtala
Heikki Manner
Heli Tammivuori
Erkki Vasara
NEUVOTTELUKUNTA
Juha Ahvenainen
Sampsa Haarasilta
Matti Kalervo
Eeva-Liisa Lehto
Merja Leino
Jussi Loponen
Heikki Manner
Janne Sallinen
Tarja Suomalainen
Jari Toivo
Päivi Tähtinen
ILMOITUSMYYNTI
Infoteam Oy
p. (09) 441 133
f. (09) 447 427
[email protected]
ULKOASU JA PAINO
Vammalan Kirjapaino Oy
Jyri Leskinen
TILAUSHINTA
Kestotilaus 59€
määräaikaistilaus 65€
oppilaitokset 48€/vuosikerta
6 numeroa vuodessa
irtonumero 9,50€/kpl + postituskulut
vähintään 10 kpl jälkitilaus 2,50€/kpl +
postituskulut
KANSIKUVA
Paliskuntain yhdistys
LEHDEN TILAUKSET JA
OSOITTEENMUUTOKSET
SEKÄ ETS R.Y:N
JÄSENASIAT
Elintarviketieteiden Seura ry.
Anna Kojo
sihteeri-taloudenhoitaja
PL 115, 00241 HELSINKI
p. 050 337 1070, f. (09) 547 4700
[email protected]
www.ets.fi
TÄ
Elintarvike
H
TI
T U OT E
2012
Onko yrityksesi
innovaatio
Tähtituote 2012?
Tähtituote 2012 -kilpailu etsii elintarviketeollisuuden valovoimaisinta tuoteinnovaatiota.
Sytytä uusi tähti voittajien taivaalle!
Ilmoita yrityksesi tuote kilpailuun 27.1.2012
mennessä ja aseta uutuus asiantuntijaraadin arvioitavaksi.
Asiantuntijaraati tutustuu helmi-maaliskuun
aikana tuotteisiin ja valitsee viisi finalistia
yleisöäänestykseen. Kuluttajat valitsevat
maistuvimman ja merkittävimmän tuoteuutuuden äänestämällä suosikkiaan ETL:n
nettisivuilla. Kilpailun voittajaa juhlitaan
8.5.2012 Elintarvikepäivässä.
Lisätiedot: www.etl.fi/tahtituote
Kilpailuun voivat osallistua Suomessa kehitetyt
ja valmistetut vähittäiskauppatuotteet, jotka ovat
tulleet myyntiin vuoden 2011 aikana.
n a L K u p a L o j a
Tutkimusyhteistyö Intian
kanssa vahvistuu
Suomen ja Intian välinen tutkimusyhteistyö
vahvistuu elintarvikebiotekniikassa ja nanomateriaalitutkimuksessa. Suomen Akatemia
ja intialaiset tutkimusrahoitusorganisaatiot
Department of Biotechnology (DBT) ja Department of Science and Technology (DST)
ovat päättäneet rahoittaa kolmea elintarvikebiotekniikan ja kuutta nanomateriaalitutkimuksen hanketta.
Seppo Salmisen (Turun yliopisto) johtamassa tutkimuksessa tutkitaan suoliston
mikrobien kehittymistä maantieteellisesti ja
ympäristöltään erilaisilla alueilla. Maija Tenkasen (Helsingin yliopisto) ja Kati Katinan
(VTT) hankkeessa tutkitaan dekstraanin synteesiin vaikuttavia avaintekijöitä Weissellamaitohappobakteerikannoilla, joiden on havaittu kykenevän tehokkaaseen dekstraanin
tuottoon. Marja-Leena Laukkasen (VTT) johtamassa tutkimuksessa perehdytään allergisoiviin ruoka-aineisiin ja sitä kautta elintarviketurvallisuuteen.
Luomutuotteiden
kysyntä kasvaa yhä
Luomutuotteiden kysyntä kasvaa jatkuvasti.
Vuonna 2010 maailmassa ostettiin luomutuotteita yhteensä 59 miljardin US dollarin
verran. Yhdysvallat on suurin yksittäinen luomutuotteiden markkina, Euroopassa Saksa ja
Ranska ovat suurimpia markkinoita.
Luomutuotteiden BioFach-messut 15.–
18.2.2012 painottavat erityisesti elintarvikete-
ollisuuden ekologista, sosiaalista ja taloudellista kehitystä ja vastuuta. Messut pidetään
yhtä aikaa luonnonkosmetiikka- ja hyvinvointituotteiden messun Vivanessin kanssa. Teemamaana on Intia, jossa panostukset luomutuotannon kehittämiseen lisääntyvät kovaa
vauhtia.
Ensimmäinen Suomessa
kehitetty chililajike sai suojan
Aji Fantasy -niminen chililajike on ensimmäinen Suomessa kehitetty ja suojattu chililajike. Fatalii Gourmet Oy:n chilimestarin Jukka
Kilpisen kehittämä keltainen lajike syntyi yli
viiden vuoden jalostuksen tuloksena. Maultaan Aji Fantasy on mieto, makea ja hedelmäinen.
Keksintöjen patentointiin verrattava kasvinjalostajaoikeus antaa lajikkeen kehittäneelle Fatalii Gourmet Oy:lle yksinoikeuden
hyödyntää lajiketta kaupallisesti.
8
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Lisäaineiden sallituille
käyttömäärille
nettisovellus
EU:n lisäaineasetuksen sallittujen lisäaineiden luettelot julkaistiin 12.11.2011. Samalla
Euroopan komissio avasi englanninkielisen
nettisovelluksen, josta löytyy tietoa lisäaineiden sallituista käyttömääristä elintarvikkeissa. Se on hyvä työkalu sekä elintarvikevalmistajille että valvontaviranomaisille lisäaineiden vaatimustenmukaisen käytön ja markkinoinnin varmistamiseksi. Sovelluksen avulla
myös kuluttajat voivat hakea tietoa lisäaineiden sallituista käyttömääristä eri elintarvikkeissa.
Earthpac Oy
vahvistaa asemaansa
Haapajärvellä pääkonttoriaan pitävä Earthpac Oy on tehnyt merkittävän investoinnin
uuteen lavalinjaan, joka on jo käytössä yrityksen Äänekosken tehtaalla. Uusi lavalinja kolminkertaistaa tuotantokapasiteetin tässä
tuoteryhmässä mahdollistaen 10 000 kuormalavan päiväkohtaisen tuotannon. Investointi vahvistaa yrityksen asemaa Pohjoismaiden johtavana pakkaustuotteiden valmistajana.
Earthpac Oy on Raimo ja Jarmo Jääskeläisen vuonna 1995 perustama perheyritys, jonka tuotevalikoima käsittää kuormalavat, kaulukset ja muut puupakkaukset sekä yleisimmin käytetyt kuljetuspakkaamisen aaltopahvi-, kartonki- ja muoviratkaisut. Lisäksi Earthpac Oy:lla on Epac-palvelukonseptinsa myötä
valmiudet ottaa hoitaakseen asiakkaidensa
pakkausmateriaalien hallinta kokonaisvaltaisesti.
Englanti patenttikieleksi
Suomessa
Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) on ottanut
englannin käyttöön kansallisten patenttihakemusten päätöskielenä suomen ja ruotsin
rinnalle 1.11.2011 alkaen. Suomalaisten patentinhakijoiden hakemusmäärät ovat kasvaneet niin Euroopan patenttivirastossa,
USA:ssa, Japanissa kuin Kiinassakin. Kun
englanti on kansallisten patenttihakemusten
päätöskieli, voidaan hakemukset laatia suoraan englanniksi ja jatkaa samalla kielellä hakua ulkomailla.
n p u h e e n v u o r o
Amerikan markkinoita on moneksi
Meillä on monta kertaa melko yksinkertainen
käsitys amerikkalaisesta kuluttajasta, kun
puhutaan elintarvikkeista ja ruuasta. Mielessämme on usein käsitys ns. roskaruuasta ja
ravinnosta, jossa määrä korvaa laadun. Tätäkin näkee, mutta on hyvä muistaa, että Amerikka ei ole millään tavalla yhtenäinen markkina.
Kuluttajien mieltymykset ja vaatimukset
vaihtelevat kovasti maan eri osissa ja rotupohjaisten kulttuurien myötä – ja tietenkin eri
yhteiskuntaluokissa. Suomalaisilla voisi hyvinkin olla nykyistä enemmän liiketoimintamahdollisuuksia Amerikan markkinoilla, kun
tuotteet ja kohde valitaan huolellisesti. Terveellisyys, turvallisuus ja erikoisuus ovat
avaintekijöitä.
Havaintoja markkinoista
Yhdysvaltojen elintarvikemarkkina on suuruusluokkaa 400 miljardia euroa. Tullihallituksen (Suomen elintarvikevienti ja -tuonti,
5.8.2010) tilastotietojen mukaan vuonna
2009 Suomeen tuotiin elintarvikkeita 3,1 miljardin euron arvosta ja siitä Yhdysvaltojen
osuus oli 0,9 %.
Samaan aikaan Suomen elintarvikevienti
oli 1,1 miljardia euroa ja siitä Yhdysvaltojen
osuus oli neljä prosenttia. Eli suhteellisesti
viemme Yhdysvaltoihin elintarvikkeita enemmän kuin tuomme. Yleisesti ottaen Yhdysvaltojen elintarvikemarkkinoilla tuonnin osuus
on lisääntymässä.
Muutaman vuoden kokemuksella oman
asuinalueen kaupoissa Washington DC:n alueella tottui näkemään joitakin suomalaisia
elintarvikkeita. Tarjolla oli mm. Valion juustoja, Pandan lakritsia, Vaasan hapankorppuja ja
Fazerin suklaakonvehteja. Neljän vuoden aikana hyllyjä tarkkaillessani en oikeastaan havainnut suomalaistuotteiden osalta mitään
muutosta, vaan tuotevalikoima oli kovin vakaa.
Mikä meiltä voisi menestyä?
Kun kävin keskustelua kauppiaiden ja konsulttien – ja tietenkin kuluttajien – kanssa, oli
ainakin yksi asia kovin yhtenäinen: tuotteelta
halutaan erikoisuutta, ja siihen pitää liittyä
tarina. Alkuperää ei nähty tärkeäksi, eli se ei
ole mikään etu, että tuote tulee nimenomaan
Suomesta. Valtti taas voi olla esimerkiksi se,
että tuotteessa on eksoottisena ja terveellisenä pidettyä marjaa, joka puolestaan meillä
voi olla jokapäiväinen.
Olen kysellyt amerikkalaisilta heidän arvioitaan joistakin suomalaisista elintarvikkeista. Osa heistä on ollut elintarvikealan asiantuntijoita. Salmiakkituotteista on tullut epäilyksiä, että ovatkohan tuotteet edes laillisia.
Joka tapauksessa mieltymystä makuun ei ole
ollut näissä yksinkertaisissa kenttäkokeissani. Sen sijaan esimerkiksi meidän marjoihimme pohjautuvat tuotteet ovat saaneet lähes
poikkeuksetta kovasti pluspisteitä. Joistakin
viljatuotteista todettiin, että ne eivät ole pelkästään erikoisia, vaan myös kummallisia.
Erikoisuuskin on siis tarkkaan tunnettava ja
puntaroitava.
Markkinoita etsiessä pitää olla aktiivinen ja
apua kannattaa hakea paikallisista kumppaneista. Hyvä esimerkki on Trader Joe’s, joka on
muista monellakin tapaa poikkeava kauppaketju. Sen yksi tärkeä johtolanka on erikoisuuksien esitteleminen asiakkailleen. Kaupoissa on muun muassa aina menossa tuoteesittelyjä maistiaisineen. Heidän tuotevalikoimansa on kohtuullisen rajallinen ja samalla
jatkuvasti uudistuva, eli tuotteita poistuu valikoimasta koko ajan, kun taas uusia tulee tilalle. Suuri osa tuotteista on valikoimassa
muutaman kuukauden.
Tämä antaa kaupalle mahdollisuuden kokeilla paljon tuotteita ja tehdä rohkeita valintoja myyntiin otettavien tuotteiden suhteen.
Tämä taas antaa mahdollisuuksia uusille toimittajille. Kauppaketju etsii aktiivisesti uusia
tuotteita ympäri maailman, ja yhtä lailla tuottajat esittävät heille aktiivisesti tuotteitaan.
Kauppaketjun myymissä tuotteissa korostuu
erikoisuuden ohella luonnonmukaisuus ja
terveellisyys.
Markkinakohteet on tutkittava
Markkinoille menoa pitää maantieteellisesti
miettiä tarkkaan. Pitää tunnistaa oma asiakaskunta, ja mistä sen parhaiten löytää. Lähtökohtana on, että suomalainen erikoistuote
puhuttelee varmasti parhaiten kuluttajia, jotka etsivät kokonaan uusia terveellisiä ja makukokemuksia tarjoavia tuotteita. Tällöin näitä kuluttajia kannattaa etsiä itä- ja länsirannikoilta, joissa on paljon hyvin toimeentulevia
ja terveyteensä ja hyvinvointiinsa panostavia
ihmisiä. Samalla alueella väestöntiheys on
suuri ja jakelukanavat helpommin järjestettävissä.
Kokemus on osoittanut, että kotityöt kannattaa tehdä huolella. Kaukaisilla markkinoilla yhteistyökumppanien merkitys korostuu.
Kuva: eLina toivo
Markkinaselvitykset ovat tärkeitä, kun mietitään, mitä, kenelle ja miten ollaan myymässä.
Usein kompastuskivenä ovat liian pienet panostukset markkinointiin. Tätä on tapahtunut
suomalaisille. Brandin luominen on sekä työlästä että kallista. Monessa tapauksessa hyvä
vaihtoehto voisi olla kumppanuus, jossa käytetään markkinoilla jo tunnettua brandia,
joko kumppaniyrityksen tai kauppaketjun
omaa merkkiä.
Tekesillä on parhaillaan käynnissä Sapuska-ohjelma, jonka teema on ”kansainvälistä
liiketoimintaa elintarvikkeista”. Ohjelma keskittyy elintarvikealan pk-yritysten kansainvälistymisen aktivointiin tarjoten projektirahoitusta ja palveluja, muun muassa mentorointia. Ohjelma toimii vuoden 2012 loppuun
saakka. Samoin apua kansainvälistymiseen
saa esimerkiksi ELY-keskuksilta.
Moni on lukiessaan varmaankin jo miettinyt, että eihän Suomesta niin vaan lähdetä
Amerikan markkinoille, ja niin se tietenkin onkin. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että
aika moni on löytänyt sieltä hyvin jalansijaa
ja isoilla markkinoilla on varmasti tilaa – kunhan tuotteet ja kohde on oikein sovitettu. π
Jari Toivo
yksikön johtaja
Tekes
Bio- ja terveysteknologiat
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
9
n p u h e e n v u o r o
Onko Suomella elintarvike­
vientiä tulevaisuudessa?
Suomen elintarviketeollisuuden toimintaympäristö ja sen myötä itse teollisuus ovat kokeneet merkittäviä muutoksia EU-jäsenyytemme aikana. Allekirjoittaneella on ollut tilaisuus elää ja kokea muutos aktiivina yhden
Suomen suurimman alan toimijan, Valion,
johtotehtävissä ja meijeriteollisuuden kansainvälisessä edunvalvonnassa.
Vuonna 1995 alkaneen EU-jäsenyyden seurauksena siirryimme suojatusta, raskaasti
tuetusta ja suljetusta markkinasta avoimeen,
aluksi 15 maan, ja myöhemmin 27 maan, yli
530 miljoonan kuluttajan avoimeen yhteismarkkinaan. Tämä tapahtui kertarysäyksellä
1.1.1995. Elintarviketeollisuuteen vaikuttivat
muun muassa seuraavat merkittävät perusmuutokset:
• Maatalouspolitiikassa siirryttiin kansallisesta EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan, joka kaventaa mahdollisuuksia itsenäiseen linjaukseen tuotannon määrästä
ja edellyttää kilpailukykyä alkutuotannossa.
• Kauppapolitiikassa yhteismarkkinat avasivat kotimarkkinan kilpailulle, ja vastaavasti toiminnan rajoitteet poistuivat yhteismarkkinoilla.
• Kaupan keskittyi, ja sen hankintakanavat
muuttuivat avoimiksi.
• Ulkomaiset toimijat kiinnostuivat syrjäisen Suomen markkinoista joko markkinana sinänsä tai astinlautana ns. kolmansille
markkinoille, etenkin Venäjälle.
Näiden seurauksena alkoivat elintarviketeollisuuden merkittävät rakenne- ja omistajuusmuutokset kaikilla sen toimialoilla. Niiden johtavana teemana on ollut kilpailukyvyn
kannattavuuden parantaminen kestävälle tasolle.
Elintarviketeollisuuden
nykykuva on pelkistetty
Elintarviketeollisuuden nykykuva on varsin
pelkistetty. Voidaankin hyvällä syyllä kysyä,
onko monimuotoisuus hävinnyt jo liikaa? Totuus kuitenkin on, että vain kannattavalla toiminnalla on olemassaolon mahdollisuus.
Lopputuloksena on, että suomalaisen kuluttajan vähittäiskaupasta ostamasta ruuasta
noin 80 % on kotimaista. Se on sinänsä kan-
10
sainvälisesti katsottuna hyvä taso. Alkutuotannossa useiden teollisuuden raaka-aineiden omavaraisuusaste on alle 100, merkittävistä tuotteista tai raaka-aineista ainoastaan
sianlihalla ja kananmunalla omavaraisuusaste on yli 100.
Elintarviketoimiala on varsin keskittynyt
muutamaa toimialaa lukuun ottamatta. Useassa yhteydessä todettu lausuma ”Alkutuotannolla ja elintarviketeollisuudella on kohtalon yhteys, sillä ilman raaka-aineen tuotantoa
ei ole paikallista elintarviketeollisuutta” on
käynyt tai käymässä toteen. Tästä on hyvänä
esimerkkinä akuutti tilanne sokerijuurikastuotannon ja kotimaisen sokerituotannon jatkuvuudesta. Omistajuus on jo aikoja sitten
siirtynyt ulkomaille.
Omistajuuden kautta tarkasteltuna isoista
toimijoista suomalaisessa omistuksessa ovat
osuustoiminnalliset liha- ja meijeriteollisuus
ja sekä valitettavasti entistä harvemmat perheyritykset. Muilta osin esimerkiksi panimo-,
makeis-, margariini-, lastenruoka-, sokerijne. teollisuus ovat siirtyneet ulkomaiseen
omistukseen. On ilahduttavaa kuitenkin, että
monet ulkomaiset toimijat ovat säilyttäneet
tuotantoaan Suomessa omista tuottavuustavoitteistaan huolimatta.
Nyt meneillään olevien luomu- ja lähiruokatrendien olisi toivottavaa edesauttavan pienen ja keskisuuren teollisuuden menestymistä. Valitettavasti vaan hinta-argumentit julkisissa ja yksityisissä hankinnoissa kaventavat
niiden kehitysmahdollisuuksia.
Perustotuuksia viennistä ja
kansainvälistymisestä
Aina kun puhutaan ruuasta ja elintarvikkeista, on muistettava, että ollaan herkällä alueella. Kaikki suvereenit kansakunnat tavoittelevat maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa omavaraisuutta. Kaikki myös arvostavat
perustuotteiden osalta kansallisia tuotteita,
ja pitävät niitä laadultaan korkeatasoisina ja
puhtaina. Tämän vuoksi on käytännössä hyvin vaikeaa rakentaa vientituotteita puhtausargumenttien varaan, vaikka analyysein
kiistatta näin olisi.
Viennin tuote- ja markkinointistrategioita
on hyvä mahdollisuus rakentaa tuoteominai-
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
suuksien, maantieteellisen alkuperän tai teknologisen innovaation pohjalle. Kaikkein parasta tietenkin olisi, jos kykenisi yhdistämään
kaksi näistä. Hyvä tällainen esimerkki on Italian Grana Padano – myytävä kova juusto,
parmegiano regiano. Tässä juustossa maidon
jalostusarvo on eräs korkeimpia. Samoin
tuotteen valmistusteknologia on vaikea monistaa, ja tuotteen laatu käyttösovelluksissaan on huipussaan.
Teknologiapohjaisten tuotteiden markkinointi on eräs vaativimpia. Voin kokemuksesta sanoa, että on helpompaa kehittää tutkimuksen kautta uusia tuoteominaisuuksia
kuin tehdä niistä kaupallisia menestyksiä.
Suomessa teknologinen osaaminen on vahvempaa kuin yritysten markkinointi- ja myyntiosaaminen.
Jatkossa uusien tuotekonseptien kehittämisessä on entistä tärkeämpää miettiä niiden
kaupallinen potentiaali ja markkinointistrategia. Liiketoimintastrategian kannalta on syytä
Kuva: veijo MeriLäiSen Kuva-arKiSto
miettiä oma riskinkantokyky. Vaihtoehtoisina
strategioina kannattaa pohtia vaihtoehdot: a)
lisensioinko, b) teenkö verkoston, jota johdan
vai c) teenkö koko operaation itse alusta loppuun.
Näiden vaihtoehtojen riski ja tuottopotentiaali kasvavat järjestyksen mukaan. Tärkeimpänä pidän, että kyetään varmistamaan
myynnillisesti riittävä peitto, kyky investoida
riittävän pitkäjänteisesti markkinointiin ja riittävä jälkihoito. On muistettava, että tulokset
eivät tule hetkessä.
Millä eväillä kansainvälistyä
Kun tarkastellaan Suomesta vietyjen elintarvikkeiden määrää ja arvoa EU-jäsenyyden aikana, voidaan todeta sen polkevan paikallaan. Merkittävistä tuoteryhmistä ainoastaan
alkoholijuomat (kasvu 2,9 kertaa arvossa),
sokerikemian tuotteet (kasvu 4,5 kertaa) ja
maitovalmisteet (kasvu 2,6 kertaa arvossa)
ovat kehittyneet positiiviseksi. Selityksenä tähän on myös elintarvikeyritysten etabloituminen Itämeren alueelle, jolloin tuotanto on
näissä maissa paikallista.
On siis itsestään selvää, että tulevaisuudessa ei voida puhua elintarvikealallakaan
viennistä itsestään selvyytenä, vaan kaikki
lähtee yritysten strategiasta. Suomalaisten
elintarvikealan yritysten strategiana on keskeisimmillä toimialoilla ollut ns. Itämeri- tai
lähimarkkina-aluestrategia, joka on varsin
luonnollinen, kun ajatellaan mahdollisuuksia
ja riskejä. Merkittävimmillä yrityksillämme on
toimintaa Ruotsissa, Baltiassa ja Venäjällä.
Strategian toteuttamisen edellytyksenä ja
tavoitteena on ollut etabloitua paikalliseksi
toimijaksi merkkituotteiden, myynnin, logistiikan, tuotannon ja keskeisimpien raaka-aineiden osalta. Toimialoittain katsottuna panimot toimivat pioneereina, ja mm. leipomo-,
liha- ja meijeriala seurasivat perässä.
Kansainvälistymisstrategian toteuttamisessa monet yritykset ovat kehittyneet vientivaiheen kautta yritysostojen avulla paikallisiksi toimijoiksi. Voidaan todeta, että suomalaisten yritysten luonnollinen alue nykypäivänä on Koillis-Eurooppa, ja siinä erityisalueena
Venäjä.
Erityinen huomio jatkossa Venäjään
Katsottaessa eteenpäin tulee suomalaisen
maatalouden ja elintarviketeollisuuden kiinnittää voimakkaampi huomion etenemiseen
ja menestymiseen Venäjällä. Venäjä tulisi valita selkeästi kaikilla alueilla painopistealueeksi ja strategiseksi kehitysalueeksi. Suomalaisuudella ja agro-food-sektorin osaamisella on paljon annettavaa Venäjän kehityksessä koko elintarvikeketjua ajatellen.
Venäjän tavoitteena on kehittää jatkossa
omaa tuotantoaan, etenkin sen infrastruktuuria ja teknologista osaamista. Samoin Venäjällä tullaan jatkossa tarvitsemaan merkittäviä kehitysaskelia ravinnon ja terveyden välisten riippuvuussuhteiden kohentamisessa.
Voidaankin kysyä, miksi Suomi ei tarjoaisi
kokonaisvaltaista osaamispakettia tämän kehityksen tueksi. Tähän tarvitaan poliittista
tahtoa ja tukea. Uskoisin, että yrityselämä jo
saatujen myönteisten kokemusten perusteella on valmis olemaan asiassa mukana. Myös
Suomen jo olemassa oleva positiivinen kuva
ja imago tarjoavat hyvät lähtökohdat jatkokehitykselle. Monet maailmanluokan toimijat
arvioivat Venäjän muodostuvan erääksi Euroopan suurimmaksi kuluttajatuotemarkkinaksi 2020 mennessä.
Suomalaisella elintarvikeviennillä on rajalliset mahdollisuudet kansainvälisillä markkinoilla. Keskeinen kysymys kotimaan tuotannon kannalta tulee olemaan alkutuotannon
toimintaedellytysten jatkuvuus EU CAP -reformin ja budjetin antaminen muutosten suhteen vuonna 2015.
Maitosektorilla esimerkiksi kiintiöiden
poistumiseen on aikaa vajaa kaksi ja puoli
vuotta, ja kun nyt jo maidontuotanto on ollut
useita vuosia tasaisesti laskeva ja lähes 10 %
alle tuotanto-oikeuksien, voi hyvällä syyllä
olla huolestunut muutoksista 2015 jälkeen.
Sama huoli on olemassa muilla elintarviketeollisuuden toimialoilla.
Merkittävimmät elintarvikealan yritykset
ovat kuitenkin etabloituneet lähimarkkinoille,
joista Venäjä antaa mahdollisuuksia menestykselliseen läsnäoloon kansainvälisillä
markkinoilla. Venäjän elintarvikemarkkinoille
suomalaisella agro-food-sektorin osaamisella on paljon osaamispohjaista tietotaitoa menestyksen luomiseen. π
Veijo Meriläinen
Associate
GIRA Consultancy and Research
hallituksen puheenjohtaja
HZPC – Sadokas Oy
n p a L a u t e
Kiistellyt hiilihydraatit
Matti Uusituvan ja Emmikaisa Raussin kirjoitus (Kehittyvä Elintarvike 5/11) käsitteli vähähiilihydraattista ruokavaliota (VHH) korostaen sen mahdollisia haittoja ja epäillen paljolti sen etuja.
Kirjoituksessa toistettiin useasti, ettei
VHH:n vaikutuksista löydy pitkäkestoisia tutkimuksia. Koska näin on, tämän ruokavalion
mahdolliset edut ja haitat ovat molemmat yhtälailla vain mielipiteiden varassa. Kirjoitusta
luettaessa tämä on hyvä pitää mielessä.
Miksei sitten pitkäkestoisia tutkimuksia
ole? Puute selittynee sillä, että runsaat puoli
vuosisataa kaikki huomio ravitsemuksessa
on yksipuolisesti kiinnitetty rasvan vähentämiseen. Jotain on tarvittu rasvan korvaajaksi,
ja siten on virallisesti suositeltu hiilihydraatteja laatuun katsomatta. Se on väistämättä
johtanut ”nopeiden” hiilihydraattien lisääntymiseen ruokavaliossa, mitä kirjoittajatkaan
eivät nyt sitten puolla.
Kuopion yliopistossa tehdään ansiokasta
lihavuuteen ja diabetekseen kohdistuvaa ravitsemustutkimusta. Eikö juuri siellä voitaisi
aloittaa pitkäkestoinen VHH:oon liittyvä tutkimus, jolla varmasti olisi kansainvälisestikin
suurta mielenkiintoa?
Rasvasta puhuttaessa kirjoituksessa käy-
tetään termejä ”pehmeä” ja ”kova”. Ne ovat
fysiikan käsitteitä, ei ravitsemusfysiologian.
Tällainen ylimalkainen rasvojen eritteleminen
ei päde elintarvike- ja ravitsemustieteessä,
vaan on markkinamiesten kaupallista propagandaa. Sitä ei todellakaan toivoisi riippumattomien tutkijoiden käyttävän.
”Pehmeä-kova”-terminologia on johtanut
jo aikoinaan trans-rasvahappojen täysin turhaan ja haitalliseen käyttöön. Nyt sama on
johtamassa vaihtoesteröityjen rasvojen lisääntyneeseen käyttöön. π
Kari Salminen
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
11
n a j a n K o h t a i S t a
Ovatko elintarvikeyritysten
riskit hallinnassa?
Elintarvikealalla tuotteiden
turvallisuudesta ja terveellisyydestä
on huolehdittava alkutuotannosta
kuluttajan ruokapöytään asti ja
pidemmällekin
Suomessakin on esimerkkejä elintarvikeyritysten kaatumisesta, kun tuotteiden mukana
levinnyt bakteeri on aiheuttanut sairastumisia, jopa kuolemantapauksia. On myös yrityksiä, joiden liiketoiminta on keskeytynyt kuukausiksi tai jopa loppunut kokonaan tuhoisan
tulipalon seurauksena.
– Tuotteiden takaisinvedot, salmonellan aiheuttamat ruokamyrkytykset, vakavat työtapaturmat ja muut poikkeustilanteet merkitsevät yritykselle aina rahallisia menetyksiä.
Elintarvikealan keskittyminen, yksikkökokojen kasvaminen ja lisääntyvä automaatio –
lainsäädännön vaatimusten ohella – ovat luoneet tilanteen, jossa vahinkojen välttäminen
on ensiarvoisen tärkeää, asiakaspäällikkö
Risto Sirén Ifin Suurasiakasyksiköstä tietää.
Alkuvuoden 2009 salmonellakriisi maksoi
lehtitietojen mukaan rehuyhtiölle noin kaksi
miljoonaa euroa. Rehutehtaalta salmonella
levisi rehun mukana useisiin munintakanaloihin ja sikaloihin. Näiden puhdistamisesta ja
tuotannon keskeytymisestä aiheutuneet kustannukset olivat mittavat.
Tulipaloista riippuvuuksiin ja
epidemioihin
Omaisuusriskit on otettava huomioon jo laitosta suunniteltaessa. Hygieniasyistä tuotanto- ja varastotilojen rakenteissa käytetään
usein paneeleja, joiden sisällä olevat palavat
eristeet muodostavat suuren, näkymättömän
palokuorman. Ne tulee muistaa, kun esimerkiksi valmistaudutaan tekemään tulitöitä. Palo-osastoinnin merkitys tuli esille, kun Turun
yliopistollisessa keskussairaalassa syttyi tulipalo syyskuun alussa.
Sammutuslaitteistot, paloilmoittimet ja
monet valvontajärjestelmät turvaavat tuotantoa ja toimintaa. Sähkön, lämmön, höyryn,
kylmän ja muiden tuotantohyödykkeiden
12
saanti tulee mahdollisuuksien mukaan varmistaa myös häiriötapauksissa.
Pakkausmateriaalien ja -tarvikkeiden tulee
huippunopeilla pakkauslinjoilla olla laadukkaita.
– On hyvä tarkistaa, ettei tuotantolaitos ole
riippuvainen yhden ainoan pakkaustarviketehtaan tuotannosta. Ja myös niin, ettei tuo
tehdas toimi pelkästään yhden materiaalitoimittajan varassa, riski-insinööri Ville Valta
muistuttaa.
Eräässä elintarvikealan yrityksessä vältettiin hiljattain tuotannon äkillinen ja ehkä pitkäkin keskeytys, kun yritystä palvelevalle jätevesilaitokselle asennettiin Ifin riski-insinöörin Matti Koskenkarin suosituksesta automaattinen paloilmoitin. Ilmoitin antoi hälytyksen, ja pelastuslaitos oli ajoissa paikalla sammuttamassa jo alkaneen palon.
– Ison ja merkittävän logistiikkakeskuksen
palovahinko aiheuttaisi suuria häiriöitä kaikille toimitusketjussa oleville. Näitä vahinkoja
torjutaan parhaiten suojaamalla logistiikkakeskukset automaattisella sprinklerilaitteistolla. Mutta aina on tärkeää laatia jatkuvuussuunnitelmat, jotka päivitetään riittävän
usein, riski-insinööri Anna Maria Vähäkuopus neuvoo.
Kuljetus vaatii huolellisuutta
Elintarvikkeen taival suomalaisen kuluttajan
ruokapöytään voi alkaa raaka-aineen laivamatkalla maapallon toiselta puolelta. Valtaosa kuljetuksista hoituu silti maanteitse.
– Ajoneuvokalusto on yleensä rakennettu
varta vasten eläin- tai elintarvikekuljetuksiin.
Kuljettajat ovat ammattilaisia ja kuljetuskalusto korkeatasoista, Ifin vakuutusasiantuntija Timo Salminen kiittää.
Täysin riskitöntä ei kuljettaminen tietenkään ole. Laivakuljetuksissa olosuhteet eivät
aina ole ihanteelliset, ja lasti voi pilaantua
täysin. Jos kyseessä on iso, useiden kuukausien tuotantoon tarkoitettu erä, voi liiketoiminnalle aiheutuva vahinko olla huomattava.
Huonosti puhdistetussa ajoneuvossa raakaaine on vaarassa saastua, ja kylmäketjun katkeamattomuus on huipputärkeää. Lämpötila
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
voi kuljetuksen aikana nousta liikaa vaikkapa
laitevian takia.
Käsittelyvaiheita ja siten vahinkomahdollisuuksia lisää se, että tuotteita välivarastoidaan matkalla tilalta tehtaalle ja tehtaalta
kauppaan esimerkiksi pakastevarastoissa tai
logistiikkakeskuksissa. Kuljetusketjun eri vaiheiden huolellinen valvonta on tärkeä edellytys tuoteturvallisuuden varmistamiseksi.
Vastuuriskien hallinta tärkeää
Vastuuriskien asiantuntija Matti Sjögren Ifistä korostaa, että vastuuvakuutus antaa turvaa yrityksen toiminnasta aiheutuneiden vahinkojen varalta sovittuun vakuutusmäärään
saakka, mutta vahingonkorvausvastuulla ei
ole mitään yleistä ylärajaa.
Tuotevastuu perustuu yrityksen ankaraan
vastuuseen kuluttajille aiheutuvista vahingoista. Vastuu on laaja: se koskee sekä tuotetta että sen pakkauksia, ohjeita ja markkinointia. Turvallisuudeltaan puutteellisia elintarvikkeita pääsee silloin tällöin kauppaan
asti. Tätä kirjoittaessa on käynnistetty botulinumtoksiinia sisältävän tuontielintarvikkeen
takaisinvetotoimet.
Pitkät alihankintaketjut ja verkottuminen
lisäävät vastuuvahinkojen riskiä. Mitä enemmän tuotantoketjussa on osapuolia, sitä
enemmän on vastuusuhteita ja sopimuksia.
Alihankkijat on valittava tarkoin, ja sopimusten on vastattava riskien jakoa. Lopputuotteen valmistaja vastaa tuotevastuuvahingon
kärsineelle myös alihankkijoidensa puolesta
ja jää sitten itse selvittämään oikeuksiaan
näiden kanssa.
Ulkoistamisessa on hyvä muistaa, että työtapaturmatkin voivat muuttua vastuuvahingoiksi, jos kyse on toisen yrityksen työntekijästä. Teollisuustuotantoon liittyy myös ympäristövahinkojen ja niihin liittyvien vastuiden vaara.
Yrityksen vastuuvakuutus ei turvaa kuin
osan aiheutuneista vahingoista, sillä imagovahinkoa ei voi vakuuttaa. Takeltelu vaikkapa
ympäristövahingosta tiedottamisessa voi vahingoittaa myyntiä ja näkyä tuloksessa pitkään.
Henkilöstö työturvallisuusriskien
kartoitukseen
Elintarvikealalla hyödynnetään automatiikkaa, mutta edelleen tarvitaan paljon käsityötä. Työtapaturmariskit kasvavat, kun ollaan
tekemisissä puukkojen, veitsien, uunien, kuljettimien ja isojen koneiden kanssa.
– Vaikka ammattitaitoinen henkilöstö osaa
asiansa, viiltohaavat, käsivammat, liukastumiset ja allergiat ovat arkipäivää. Tehdas ei
pyöri ilman ihmisiä, ja henkilöstöstä tulee pitää huolta, Risto Sirén sanoo.
Riskienhallinta-asiantuntija Jaana Salo pitää erittäin tärkeänä, että koko henkilökunta
sisäistää hyvän turvallisuustyön merkityksen.
– On olennaista, että työntekijät ovat mukana riskien tunnistamisessa ja paneutuvat
omakohtaisesti turvallisuusasioihin. Kysymyshän on omasta terveydestä ja työpaikasta.
Henkilöstön kytkeminen tiiviisti mukaan
riskienkartoitustyöhön luo aivan uudenlaisen
tilanteen. Työntekijät motivoituvat toisella ta-
valla, kun he pääsevät itse vaikuttamaan.
Työturvallisuuden eteenpäinvieminen on helpompaa, ja tarvittavat korjaavat toimenpiteet tehdään paremmin. Osallistumalla riskienkartoitustyöhön työntekijät oppivat tunnistamaan ja välttämään työympäristönsä
riskejä.
Ifin vakuutusasiantuntija Helena Nurmi
kertoo, että lakisääteisen tapaturmavakuutuksen maksutaso on huomattavasti alhaisempi silloin, kun tapaturmia sattuu vähän.
Tapaturmista koituvat korvausmenot vaikuttavat omalta osaltaan vakuutusmaksun suuruuteen, mutta tärkeämpää on seurata poissaolojen aiheuttamia kustannuksia. Yhden
poissaolopäivän aiheuttamat kokonaiskustannukset työnantajalle ovat useita satoja
euroja.
Miksi riskienhallinta on tärkeää?
odotuksia, jotka sille on asetettu. Riskienhallinnan prosesseissa elintarvikealan yritys
kartoittaa liiketoimintaansa uhkaavat vaaratekijät, poistaa ne riskit, jotka ovat teknisesti ja taloudellisesti järkevällä tavalla poistettavissa ja varautuu vakuutuksin tai muin keinoin riskeihin, joita ei voida poistaa.
Asiantuntevalla riskienhallintatyöllä yritys
varmistaa toimintansa mahdollisimman häiriöttömän jatkumisen kaikissa olosuhteissa.
Tämä työ tuo yritykselle merkittävää lisäarvoa myös elintarvikkeiden turvallisuuden ja
laadun turvaamisessa. Viime kädessä riskienhallinta turvaa osaltaan liiketoiminnan
tavoitteiden saavuttamisen. π
Harry Nordqvist
tiedotuspäällikkö
If Vahinkovakuutus
harry.nordqvist(at)if.fi
Lainsäädäntö ja viranomaisvalvonta sekä yrityksen oma, laadukas toiminta varmistavat,
että elintarvike on turvallinen ja vastaa niitä
Ifin asiakastiimien jäsenet tuntevat hyvin elintarviketeollisuuden riskit. Kuvassa riski-insinööri Matti Koskenkari (vas.), riskienhallintajohtaja
Kari Häkkinen, vakuutusasiantuntija Maarit Lehtinen, riski-insinööri Anna Maria Vähäkuopus sekä vakuutusasiantuntijat Helena Nurmi, Jouni
Pekkala ja Timo Kurki. Kuvasta puuttuvat asiakaspäällikkö Risto Sirén, riski-insinööri Ville Valta, vastuuriskien asiantuntija Matti Sjögren,
riskienhallinta-asiantuntija Jaana Salo sekä vakuutusasiantuntijat Timo Salminen ja Helena Hasi.
Kuva: harry nordqviSt
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
13
n a j a n K o h t a i S t a
Samaan aikaan kun asenteet työssä jatkamiseen 63 ikävuoden jälkeen ovat muuttuneet
myönteisemmiksi, työelämään astuu nuori ja
entistä itsetuntoisempi sukupolvi. Heille ei
riitä itsenäinen, mielenkiintoinen työ ja hyvä
työilmapiiri.
Näille nuorille tärkeää on työnantajan ja
työntekijän molemminpuolinen jousto. Lisäksi he odottavat esimieheltään hyviä vuorovaikutustaitoja, palautetta ja hengenluomista.
Kynnys työpaikan vaihtoon on matala, jos työpaikan arvot ovat ristiriidassa oman arvomaailman kanssa. Tämä käy ilmi Akavan Erityisalojen vuonna 2009 nuorille jäsenilleen toteuttamasta asennetutkimuksesta. (Akavan
Erityisalat 2009)
Muutostahti työelämässä on voimistunut
kahden viime vuosikymmenen aikana, mutta
ovatko organisaatiomme valmiita muutoksille? Todellinen muutos edellyttää itselle vieraiden näkemysten ymmärtämistä ja uudenlaisen ajattelutavan omaksumista. Avaimena tähän on vuoropuhelu, jossa kuuntelu ja omista
ennakkoajatuksista luopumisen merkitys ko-
Kuva: CriStina rijSKaMp
Todellinen muutos uuden ajan työelämän elinehto
Marika Ingman ja Tiina Kevätpuro uskovat ihmiseen. Heidän mukaansa tasapainoinen ja
innostunut ihminen on lähes pohjaton voimavara.
rostuu. Parhaiten tämä onnistuu organisaatioissa, joissa olosuhteet mahdollistavat asioiden perinpohjaisen pohtimisen ja kyseenalaistamisen. Luovuutta tukeva yrityskulttuuri sallii ihmettelyn, antaa aikaa muutokselle
ja sietää riskejä.
Työelämän kehittämisen menetelmiä
Kiireenkesytys
avaa oven oivalluksiin
Kiireenkesytys® on suomalainen, työyhteisövalmentaja ja kirjailija Anja KulovesiLeinon luoma työkulttuurin kokonaisvaltaisen kehittämisen konsepti, jonka tavoitteina on hyvän elämän tasapaino ja työkulttuurin kehittäminen.
Kiireen kesyttäminen vaatii työn tarkastelua uusin silmin ja muutosta myös asenteisiin. Se lähestyy aihetta kokonaisvaltaisesti niin yksilön kuin yhteisönkin näkökulmasta. Kiireen kesyttäminen avaa oven oivalluksiin erilaisten kiirehtijätyylien ja työyhteisön mahdollisuuksien tunnistamisella sekä tarjoaa tilaisuuden vuorovaikutustaitoja kehittävään ja uutta luovaan dialogiin.
Menetelmän työkalut ovat toiminnallisia
ja luovia sekä helposti käytäntöön sovellettavia.
Tasapainon avaimet toiminnan
ymmärtämiseen
Tasapainon Avaimet® on amerikkalaisen
psykologin ja terapeutin Jose Stevensin
(Ph.D.) valmennuskonsepti, jota on Suo-
14
messa kehitetty edelleen. Menetelmä tarjoaa niin esimiehille kuin työntekijöille uusia näkökulmia ymmärtää omaa ja muiden
toimintaa eri tilanteissa.
Menetelmää on sovellettu hyvin tuloksin itsensä johtamisen ja vuorovaikutuksen alueilla. Uusia tapoja voi oppia. Tämän
menetelmän vahvuus on käytännönläheisyys.
Tasapainon avaimia on kaiken kaikkiaan
yhdeksän. Ne jaetaan kolmeen ryhmään:
avaimet kommunikaatioon, motivaatioon
ja tasapainoon. Valmennuskonsepti on
joustava. Valmennus toimii jo muutaman
tunnin mittaisena, jolloin tutustutaan kahteen tai kolmeen avaimeen.
Tasapainossa kiireen keskellä
Keväällä lanseeratussa Tasapainossa Kiireen Keskellä -valmennuksessa yhdistetään Kiireenkesytys® - ja Tasapainon Avaimet® -menetelmiä. Saadun palautteen
mukaan valmennus sopii etenkin kiinteästi yhteistyötä tekeville ja työssään jatkuvaa kiirettä kokeville tiimeille ja esimiehille.
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Johtamiskulttuuri murroksessa
Uusien mahdollisuuksien löytäminen ja muutosprosessin onnistunut läpivieminen edellyttää uudenlaista avoimeen vuorovaikutukseen perustuvaa johtamiskulttuuria. Siinä
johtajan rooli on ennen kaikkea mahdollistaa
asioita, luoda onnistumisen edellytyksiä ja
antaa tilaa luoville ratkaisuille. Uudenlaisessa johtamiskulttuurissa johtajuus ei myöskään ole yksin esimiehen tehtävä, vaan jokainen työntekijä toteuttaa johtajuuttaan oman
toimenkuvansa puitteissa.
Uuden ajan työelämässä ihmisten itsetuntemuksen merkitys korostuu ja ihminen nähdään oikeasti yrityksen tärkeimpänä voimavarana. Ihmisten vahvuuksien tunnistamiseen ja hyödyntämiseen panostetaan entistä
enemmän, ja avoin luottamukseen perustuva
vuorovaikutus on luonnollinen osa työtä. Oppiminen ei ole vain irrallisten kurssien suorittamista, vaan on jatkuvasti läsnä jokaisessa
päivässä. π
Marika Ingman
valmentaja, toimitusjohtaja, ETM, MKT
Coachingman Oy
marika.ingman(at)coachingman.fi
Tiina Kevätpuro
työyhteisövalmentaja, yrittäjä, ETM
Sunspiron Oy
tiina(at)sunspiron.fi
Lähteet:
• Kauppinen t, hanhela r, Kandolin i, Karjalainen
a, Kasvio a, perkiö-Mäkelä M, priha e,
toikkanen j & viluksela M (toim.) 2010. työ ja
terveys Suomessa 2009, työterveyslaitos,
helsinki.
• nuorten jäsenten arvot ja asenteet. akavan
erityisalojen selvitys 2009. (http://www.
akavanerityisalat.fi)
Elintarvikkeiden hiilimerkinnät
yleistymässä – konsensusta etsitään
Ruuan ympäristövaikutukset ovat todistetusti merkittävät. Elintarvikeketjun eri toimijat
tekevätkin ympäristötyötä päästöjensä vähentämiseksi ja niistä viestimiseksi. Erityisesti kasvihuonekaasujen, eli hiilijalanjälkien
laskeminen ja niistä viestiminen ovat yleistyneet.
Ilmastovaikutukset koetaan keskeisinä, ja
niiden laskentamenetelmät ovat pisimmälle
kehitettyjä muihin ympäristövaikutuksiin verrattuna. Lisäksi kasvihuonekaasupäästöt
ovat globaaleja ja siten helpommin viestittävissä.
Organisaatiot ja yritykset eri puolilla maailmaa ovat julkaisseet runsaasti erilaisia hiilimerkintöjä ja niiden laskentaohjeita. Maailmalta eri hiilimerkintöjä löytyy jo lähes kaikista tuoteryhmistä. Esimerkiksi Ranskassa on
lanseerattu kauppaketjujen omia hiilimerkintöjä, ja maassa on valmisteilla laki pakollisesta ympäristömerkinnästä, johon myös hiilijalanjälkien laskenta sisältyy.
Uusia hiilimerkintöjä
lanseerattu tänä vuonna
Suomalaisista elintarvikeyrityksistä Raisio
lanseerasi pioneerina tuotteisiinsa hiilimerkinnät jo vuonna 2008 ja on jo ehtinyt kahteen kertaan kehittämään merkintätapaansa.
Muut elintarvikeyritykset ovat muutaman
MTT:n vetämien hankkeiden
ohjausryhmiin osallistuneet
organisaatiot
Climate Communication I:
SOK, Valio, HK Ruokatalo, Altia, Raisio,
Fazer Leipomot, ympäristöministeriö,
MTK, maa- ja metsätalousministeriö.
Climate Communication II:
Raisio, Primula, Altia, HK Ruokatalo,
SOK, Saarioinen, Vaasan, Fazer, Stora
Enso, Kauppapuutarhaliitto, Yara, Snellman, maa- ja metsätalousministeriö,
ympäristöministeriö, MTK
Foodprint
Tekes, Stora Enso, Fazer, SOK, HK Ruokatalo, Tanhuanpään tila
vuoden hiljaiselon jälkeen lähteneet seuraamaan Raision esimerkkiä. Tämän syksyn aikana Kesko (Pirkka-sarja), Saarioinen ja Potwell
ovat tuoneet hiilimerkinnät tuotteisiinsa. Aiemmin keväällä myös Fazer julkaisi hiilimerkinnän ruispuikulalleen.
Ainakin kuudella suomalaisella elintarvikeyrityksellä on tällä hetkellä pakkauksissaan
hiilimerkintöjä. Lisäksi osa viestii tuotteidensa hiilijalanjäljistä vain kotisivuillaan, ja pari
alan yritystä ilmoittaa kompensoivansa toimintansa hiilijalanjälkiä.
Suomessa myytävistä elintarvikkeista noin
40 tuotteella on nyt hiilimerkintä. Merkittyjä
tuotteita on muun muassa kaurahiutaleissa,
kekseissä, broilerissa, leivässä, perunassa ja
hunajassa. Raision lanseeraama hiilimerkintä-tyyppi on Raision tuotteiden lisäksi Hunajayhtymän hunajalla ja Saarioisten jyväbroilerilla. Fazer käyttää puolestaan tuotteissaan
ns. hiilikukkaa. Myös Keskon ja Potwellin
tuotteissa merkinnät poikkeavat designiltaan
hieman Raision merkinnästä.
Kaikki hiilimerkinnät esittävät kuitenkin
päästöskaalan, millä tarkasteltavan tuotteen
synnyttämät päästöt on osoitettu. Skaala on
kaikissa merkinnöissä sama, mutta osassa
merkinnöistä esitetään myös hiilijalanjäljen
tarkka lukuarvo skaalan rinnalla.
tinnässä haetaan edelleen hiljattain alkaneessa kaksivuotisessa Climate Communication II-hankkeessa. Tahtotilan pohjaksi
suomalaisten kuluttajien käsityksiä ja mielipiteitä hiilimerkinnöistä selvitetään myös
keväällä 2012 hankkeen laajassa kuluttajatutkimuksessa. π
Hanna Hartikainen
tutkija
MTT
p. 040 824 2973
hanna.hartikainen(at)mtt.fi
Hannele Pulkkinen
tutkija
MTT
Juha-Matti Katajajuuri
vanhempi tutkija
MTT
Yhdessä eteneminen välttämätöntä
Hiilijalanjäljistä viestimisen kehittäminen yhtenäiseksi suomalaisesta näkökulmasta on
tarpeen. Näin varmistetaan, että tarjottu informaatio kuluttajille on mahdollisimman selkeää. Etenkin merkintöjen taustalla olevat
laskennat ja niiden yhdenmukaisuuden tärkeys korostuvat merkintöjen yleistyessä. Yhteisiä pelisääntöjä hiilijalanjälkien laskennalle
laaditaankin MTT:n johtamassa Foodprinthankkeessa.
Hiilimerkintäasiassa etenemiseksi ja yhteisen etenemissuunnan löytämiseksi tarvitaan
Suomessa myös avointa keskustelua. MTT:n
johtaman Climate Communication I -hankkeessa pidetyissä työpajoissa ja seminaareissa on ruodittu elintarvikkeiden hiilijalanjälkiä
ja niistä viestimistä yhdessä alan toimijoiden
kesken. Mukana on ollut muun muassa alan
yrityksiä, alkutuottajia, viranomaisia sekä
etu- ja kansalaisjärjestöjä.
Alan toimijoiden yhteistä tahtotilaa vies-
Ylhäältä alas Raision, Fazerin, Potwellin ja
Keskon käyttämät hiilimerkinnät. Saarioinen
ja Hunajayhtymä käyttävät samaa
merkintätapaa kuin Raisio.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
15
n a j a n K o h t a i S t a
Uusi pohjoismainen ruoka myös
julkisiin ammattikeittiöihin
Uusi pohjoismainen ruoka
aiotaan jalkauttaa seuraavaksi
julkisiin ammattikeittiöihin ja
henkilöstöravintoloihin
Helsingissä lokakuussa pidetyssä New Nordic
food -konferenssissa tähdennettiin, että seuraavaksi terveellistä ja maukasta pohjoismaista ruokaa pitää tarjota myös päiväkodeissa, kouluissa ja sairaaloissa.
– Temppu ei ole siinä, että saadaan fine dining -ravintolat tarjoamaan uutta pohjoismaista ruokaa, vaan sitä saadaan henkilöstöravintoloista ja kouluista, Uusi pohjoismainen ruoka -ohjelman johtoryhmän puheenjohtaja Marja Innanen painottaa.
omaisessa maussa, selkeydessä ja tuoreudessa. Vahvana selkärankana on kaikkia pohjoismaita edustavat arvot, jotka heijastuvat
muun muassa eläinten kunnioittamisena ja
eettisenä tapana toimia läpi koko ruuan tuotantoketjun, Marja Innanen kiteyttää.
Uuden pohjoisen keittiön liike on ollut vahva etenkin Tanskassa, josta sen voi sanoa lähteneen liikkeelle, sillä suuret ruokapersoonat
ja kokkimanifestin alullepanijat olivat tanskalaisia.
– Suomessa käsite on vielä monille hyvin
vieras, vaikka muun muassa Ny nordisk mat
-ohjelman lähettiläs Kim Palhus on tehnyt
paljon töitä ja käytännössä elää Hanasaaressa uutta pohjoismaista ruokaa joka päivä,
Marja Innanen kertoo.
Hyvä maku, tuoreus ja
pohjoismaiset arvot
Terveellistä, maukasta ja
ilmastoystävällistä
Uusi pohjoismainen ruoka pohjautuu vanhaan ruokakulttuuriin ja luontaisesti Pohjolassa kasvaviin raaka-aineisiin, jotka saavat
arominsa ja ominaisuutensa vaihtelevasta ilmastosta, vuodenajoista sekä puhtaista
maista ja vesistä.
– Uusi pohjoinen ruoka on tehty meille ominaisilla menetelmillä ja tavoilla. Se perustuu
voimakkaasti sesonkeihin ja uusiin sovelluksiin vanhoista hyvistä raaka-aineista. Se on
lokaalia ja samalla globaalia. Pääidea on erin-
Pohjoismainen kokkimanifesti vuonna 2004
pani alulle liikkeen, joka levisi poliittisiin piireihin ja käynnisti Ny nordisk mat II -ohjelman.
– Pohjoismainen ruokavalio on otettu tutkimuskohteeksi ja havaittu, että se on erittäin
terveellinen, minkä esiäitimme ja -isämme jo
tiesivätkin. Kaiken lisäksi perinteinen ruokakulttuurimme on erittäin ilmastoystävällinen,
Marja Innanen tähdentää.
Helsingissä pidetyssä New Nordic Food
-konferenssissa esiteltiin lukuisia käytännön
innovaatioita muun muassa kaurasta.
– Tuotekehittäjämme Pohjolassa ovat todella innovatiivisia: Kun pystytään yhdistämään uusin tutkimustieto, tehdään onnistunut tuote ja pakataan ja markkinoidaan se,
niin innovaatio on valmis. Systeemitason innovaatioita löytyy julkisen ruokapalvelun
puolelta. Sellainenkin vanha juttu on keksitty
uudelleen, että juotetaan potilaille tai iäkkäille karpalo- tai puolukkamehua ja saadaan
virtsatieinfektiot loppumaan, Innanen toteaa.
Ny Nordisk Mat -hanke jatkuu vuoteen
2014 saakka. π
Lisätietoja:
http://nynordiskmad.org
Ruuan ja aterioiden mahdollisuudet luovassa teollisuudessa
Uusi pohjoismainen ruoka II -ohjelma on
laatinut alustavan selvityksen ruuasta ja
luovasta teollisuudesta ohjelmakoordinaattori Björn Ylipään vetämänä. Hanke toteutetaan yhteistyössä Pohjoismaiden ministerineuvoston ja KreaNordin (Nordic
Creative Economy) kanssa. Raportin tulokset vahvistavat, että ruoka ja ateriat tulisi
lukea luovan teollisuuden piiriin, jotta uusia työpaikkoja, kasvua ja vientiä syntyisi
Pohjoismaihin.
– Vaikka pohjoismainen keittiö on saavuttanut kansainvälistä menestystä, on
edelleen olemassa suuri hyödyntämätön
potentiaali pohjoismaisten yritysten ja lai-
16
tosten kyvyssä nähdä ateriointi markkinoinnin välineenä. Yhteistyö muiden luovan alan yritysten kanssa synnyttää uusia
ja jännittäviä ruoka- ja ateriakokemuksia.
Taiteellisia ilmaisutapoja sekoittamalla ja
uudentyyppisiä tapahtumia luomalla markkinat laajentuvat, Ylipää uskoo.
Raportti osoittaa, että tarve, halu ja tieto
ovat jo olemassa pohjoismaisten kokkien
ja keittiömestareiden parissa. Nyt on kyse
siitä, että ruoka ja ateriat saadaan samalle
kartalle luovan teollisuuden kanssa.
– Ruoka-alan ja luovan teollisuuden toimijoiden täytyy verkostoitua, tehdä yhteistyötä ja jakaa kokemuksia. Meidän on
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
myös harkittava uusia, vakaan rahoituksen
malleja tulevaisuuden luoville ruokahankkeille Pohjoismaissa, Ylipää korostaa.
Lisätietoja:
Björn ylipää
ohjelmakoordinaattori
ny nordisk Mat ii
mg(at)nynordiskmat.org
Måltidsvision
bjorn(at)maltidsvision.se
Domretorin, Juustoportin ja Vaissin
työntekijät suorittivat näyttötutkintoja
Domretor Oy Kauhavalta, Juustoportti Oy Jalasjärveltä ja Vaissi Oy Haapamäeltä ovat kouluttaneet työntekijöitään oppisopimuskoulutuksella yhdessä Sedu Aikuiskoulutuksen
kanssa.
Jalasjärvellä toimiva Juustoportti Oy on
kouluttanut oppisopimuksella elintarvikealan
työntekijöitä Sedu Aikuiskoulutuksen ja Hämeenlinnan meijerioppilaitoksen kanssa.
Kuusi työntekijää suoritti Elintarvikealan perustutkinnon elintarviketeknologian osaamisalalta, johon kytkettiin osia myös meijerialan
osaamisalan tutkinnosta. Heille muokattiin
perustutkinto kahden osaamisalan sisällöistä, jotka kohdistuivat heidän työpaikansa tarpeisiin.
Elintarviketeollisuuden ammattitutkinto on
tarkoitettu elintarvikealan tuotannossa työskenteleville henkilöille, jotka haluavat parantaa ammattitaitoaan. Tutkinnon ammattitaitovaatimukset on muodostettu työelämän tehtävä- ja taitoalueista.
Puolitoistavuotinen koulutus toteutettiin
oppisopimuskoulutuksella elintarvikealan
yrityksissä. Domretorilla näyttötutkinnon
suoritti kuusi ja Vaissilla 12 henkilöä. Molemmissa yrityksissä tutkinnon suorittajat olivat
työskennelleeet pitkään alalla, mutta monelta puuttui alan koulutus.
Tutkintoon valmistavassa koulutuksessa
opiskeltiin mm. laadunvalvontaan, omavalvontaan ja hygieniaan, elintarvikeprosesseihin ja kunnossapitoon kuuluvia sisältöjä, ja
koulutuspäivien välillä opiskelijat tekivät
omiin työtehtäviin liittyviä tehtäviä. Osaaminen arvioitiin tutkintotilaisuudessa kolmikantaisesti: työantaja, työntekijä ja koulutuksen
järjestäjä.
Tutkinto koostuu yhdestä pakollisesta tutkinnon osasta elintarviketeollisuuden toimintaprosessi ja yhdestä valinnaisesta tutkinnon
osasta. Se oli Domretorilla kasvisjalosteiden
tuotanto teollisuudessa ja Vaissilla valmisruokatuotanto teollisuudessa. π
Lisätietoja:
hilkka tuominiemi
projektipäällikkö, kouluttaja
Sedu aikuiskoulutus
hilkka.tuominiemi(at)sedu.fi
kehittyvä elintarvike 2-09.indd 1
Maistuvaa joulun aikaa!
Kiitämme asiakkaitamme
ja yhteistyökumppaneitamme
kuluneesta vuodesta ja toivotamme kaikille
hyvää ja rauhaisaa joulua!
Jouluter vehdyksiin tarkoitetut varat
lahjoitimme tänä vuonna
Naantalin nuor ten vapaa-ajan toiminnalle.
1.4.2009 22:46:14
n t e e M a
Elintarviketeollisuusliiton toimialapäällikkö Heli Tammivuori ehdottaa, että kysymyksen ”miten arvo jakautuu” ohella tulisi kysyä, missä arvo
syntyy ja miten mahdollisimman suuri osuus arvosta saadaan jäämään Suomeen.
Kuva: Marjo KoivuMäKi/Studio apriS
Näkökulmia elintarvikeketjun
arvon muodostukseen
Kaupallisten toimintojen ja elintarvike­
ketjun läpinäkyvyys on A ja O arvon
jakautumisen todentamiseksi.
Kallistuva ruoka ja hinnan jakautuminen elintarvikeketjun toimijoiden kesken puhuttavat.
Osa kuluttajista, yhteiskunnan päättäjistä ja
ketjun toimijoista vaatii elintarvikeketjua nykyistä läpinäkyvämmäksi. Asiaa on myös tutkittu vuosien ajan. Läpinäkyvyyttä vaaditaan
arvon jakautumisen todentamiseksi.
Strategia määrää hinnoittelun
Useimmiten hinnan jakautumisesta elintarvikeketjussa kerrotaan ympyrällä, joka on jaettu erisuuruisiin sektoreihin. Asia havainnollistetaan käyttämällä ympyrän sijaan vaikkapa
18
reikäleipää tai grillimakkaraa. Yksinkertaistettujen arvon jakautumista kuvaavien esimerkkien vaarana on, että oleelliset asiat eivät tule esille. Keskustelu ajautuu harhapoluille tai jää junnaamaan.
Elintarvikkeiden hinnat muodostuvat
useista tekijöistä, kuten tuotantopanosten ja
raaka-aineiden hinnoista, kysynnästä, tarjonnasta ja sääntelyn määrästä, valitusta strategiasta, tuoteryhmän kilpailutilanteesta sekä
kaupallisista käytännöistä. Yksittäisten tuotteiden hinnat muodostuvat riippuen siitä, miten edellä mainittuja elementtejä käytetään
ja pystytään hyödyntämään.
Elintarviketeollisuus ei ole luovuttanut
hintatietoja tutkimuskäyttöön. Syy tähän on
yksinkertainen: hintaelementit sisältävät liikesalaisuuksia. Tuotteet hinnoitellaan vain
yrityksen omassa tiedossa olevan strategian
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
mukaisesti. Tämän vuoksi esimerkiksi luomuleipä voi olla tavallista leipää edullisempaa. Strategian tavoitteena voi olla kysynnän
ohjaaminen luomuleipään. Kun kuluttaja tottuu ostamaan leipänsä luomuna, saattaa
hän kiinnostua myös muista luomutuotteista. Strategioiden liiallinen läpinäkyvyys heikentäisi luultavasti yritysten välistä kilpailua.
Tuotekehitys ja brändin
rakentaminen kasvattavat arvoa
Kysymyksen ”miten arvo jakautuu” ohella tulisikin kysyä, missä arvo syntyy ja miten mahdollisimman suuri osuus arvosta saadaan jäämään Suomeen. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA on tutkinut arvon syntymistä mobiiliteknologian arvoketjussa. Tutkimus osoitti, että keskeisimmät lisäarvon lähteet ovat
Elintarvikkeiden kulutustieto
raavitaan kasaan eri lähteistä
Mikä on elintarvikemarkkinoiden koko, kehitys ja kehityksen suunta? Mitkä ovat suurimmat tuoteryhmät, ja missä tuoteryhmässä tapahtuu suurin kasvu? Mikä on
food service -sektorin osuus päivittäistavaramarkkinoista ja mikä sektori tuo siellä
kasvua?
Elintarvikemarkkinoista kysytään paljon
tietoa, mutta vastauksia on vähän. Ymmärrys kokonaismarkkinoista on ollut hukassa
vuodesta 2008 alkaen, jolloin Nielsenin
Scantrack-seuranta jäi pois käytöstä. Markkinatiedolla on keskeinen merkitys tuotekehityksessä, innovoinnissa, valikoimasuunnittelussa sekä yritystoiminnan ohjauksessa. Myös viranomaiset tarvitsevat
markkinatietoa päätöstensä ja tutkimustensa tueksi. Kaupalla on suuri markkinatiedon portinvartijan rooli, koska luotettava kulutustieto voidaan saada vain kaupoilta.
Seuraava tieto elintarvikkeiden kokonaismarkkinoista on koottu useasta eri lähteestä ja on tällä hetkellä paras mahdollinen käytettävissä oleva tieto. Elintarviketeollisuusliitto kehittää yhteistyössä
Analyse2:n kanssa elintarvikemarkkinoiden seurantapalvelu SELMAa sekä Food
Service -seurantaa, joiden tehtävänä on
tarjota avointa ja luotettavaa tietoa elintarvikemarkkinoiden koosta, kehityksestä ja
kehityksen suunnasta.
Suomalaiset kuluttajat ostavat elintarvikkeita ja muita päivittäistavaroita sekä
syövät kodin ulkopuolella vuodessa yhteensä noin 221 miljardin euron edestä.
Tästä kokonaisuudesta päivittäistavarakauppaan ohjautuu 14,5 miljardia euroa2,
loppuosan jakavat yksityiset ja julkiset ruokapalvelutoimijat.
Päivittäistavarakaupassa arvoltaan suurimmat tuoteryhmät ovat lihan, maitotalo-
uden ja leipomotuotteiden tuoteryhmät.
Arvoltaan suuria tuoteryhmiä ovat myös
juomat, rasvat, valmisruoat, makeiset ja
jäätelöt.3 Kaupassa käydessään kuluttaja,
jonka tuloista vajaa 13 % kuluu ruokaan,
ostaa keskimäärin 19,60 euron edestä tuotteita. Keskimääräinen ostoskori sisältää
kolmentoista tuoteryhmän tuotteita, joista
yhdeksän on elintarvikkeita.4 Ostoskorin
sisällön ja sen hinnan määrittelevät kaupan keskusliikkeet, joiden myymälöissä
kuluttajat vierailevat keskimäärin 3,6 kertaa viikossa.5
Yhä useammin kuluttaja nauttii elintarvikkeita myös kodin ulkopuolella. Keskimäärin joka toinen päivä kuluttaja syö aterian muualla kuin kotona. Ateria syödään
useimmin yksityisessä kahvilassa tai ravintolassa. Julkisen sektorin, kunnan ja valtion, keittiöissä valmistetaan joka viides
kaikista kodin ulkopuolella syödyistä aterioista6. Monimuotoisempi ruokapalvelusektori on kehittyvä ala, joka tarjoaa kuluttajalle päivittäistavaramarkkinoita enemmän
valinnanmahdollisuuksia.
Heli Tammivuori
arvio päivittäistavaramarkkinoiden koosta,
lähteinä nielsen, etL ja pty
2
nielsen myymälärekisteri 2011
3
nielsen market trends 2008
4
nielsen kotitalouden ostoskorin rakenne 2009
5
nielsen Kuluttajapaneeli, pty
6
taloustutkimus oy horeCa-rekisteri 2010
1
Kaupassa käydessään kuluttaja ostaa
keskimäärin 19,60 euron edestä tuotteita.
Tuloista vajaa 13 prosenttia kuluu ruokaan.
Kuluttaja syö keskimäärin joka toinen päivä
aterian muualla kuin kotona.
Kuva: pirjo huhtaKangaS
Kuva: pirjo huhtaKangaS
suunnittelu, rahoitus, logistiikka, markkinointi sekä huolto ja ylläpito. Suurimman osan yrityksen arvo-osuudesta tuovat toiminnot, jotka eivät kohdistu tuotantoon.
Jatkotutkimuksissa ETLA tarkastelee elintarvikeketjun arvonmuodosta. Alustavissa tuloksissa ruokaketjussakin valtaosa lisäarvosta muodostuu immateriaalisista toiminnoista,
kuten tuotekehityksestä, markkinoinnista ja
brändin rakennuksesta.
Elintarviketeollisuuden suuri arvo-osuus
kertoo elintarviketeollisuuden merkityksestä
ja keskeisestä roolista ruokaketjun arvon luojana. Mitä suuremmasta määrästä tuotteeseen liittyvistä toiminnoista elintarviketeollisuusyritys vastaa, sitä suurempi arvo-osuus
yritykselle jää.
Immateriaalisen arvon osuutta kuvaa hyvin
brändiarvo: mitä vahvempi brändi yrityksellä
on, sen suurempi on yrityksen kyky pärjätä
markkinoilla ja lisätä omaa sekä tuoteryhmän
arvoa. Kaupan omien merkkien lisääntyneet
osuudet pienentävät elintarviketeollisuuden
arvo-osuutta, koska kaupan panostus tuotekehitykseen on usein elintarviketeollisuutta
pienempi. Samasta syystä suuret private label-osuudet voivat vaikuttaa tuoteryhmien
kokonaiskehitykseen negatiivisesti.
Myös kaupan osuus arvon jakautumisessa
osoittautui suureksi. Kaupan lisäarvo syntyy
investoinneilla kauppapaikkoihin, logistiikkaan, kanta-asiakasjärjestelmiin ja valikoimiin. Kaupan läheisyydellä ja valikoimien laajuudella on kuluttajalle suuri merkitys. Myös
kuluttajien uskollisuus kauppaketjuja sekä
yksittäistä kauppapaikkaa kohtaan on suuri.
Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi kilpailun
lisääntyminen elintarviketeollisuudessa,
tuonnin kasvu ja kaupan omien merkkien voimakas kehittäminen ovat vahvistaneet kaupan asemaa ja lisänneet neuvotteluvaltaa
elintarvikeketjussa.
Rakennemuutoksessa kaupalliset
käytännöt jäykistyneet
Sopimussuhteet ja kaupalliset käytännöt vaikuttavat keskeisesti elintarvikeketjun toimintaan ja toimivuuteen. Yritysten väliset kaupalliset käytännöt standardoivat yritysten välisen toimintatavan ja helpottavat päivittäistä
kaupankäyntiä. Hyviin kaupallisiin käytäntöi- >>
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
19
n t e e M a
>>
hin kuuluvat tasapuoliset, kohtuulliset ja luottamusta lisäävät toimintatavat, jotka edistävät liiketoimintaa, kestävää kehitystä sekä innovointia. Näitä ovat muun muassa tasapuoliset sopimusehdot, luottamus kauppakumppaneiden käytössä olevaan tietoon ja tiedon
salassapito. Hyviin käytäntöihin kuuluu myös
riskin jakautuminen tasapuolisesti. Parhaimmillaan kaupalliset käytännöt edistävät kilpailua, toimintojen jatkuvuutta sekä kuluttajan
etua.
Vakiintuneet kaupalliset käytännöt ovat kehittäneet suomalaisen elintarviketeollisuuden tuottavuutta. Tutkimusten mukaan suomalaisen elintarviketeollisuuden tuottavuus
on parempi kuin EU15-alueella keskimäärin,
ja se on kasvanut vahvemmin kuin vertailumaissa. Elintarviketeollisuuden kansainvälinen kustannuskilpailukyky on Suomessa parantunut huomattavasti 1990-luvulta lähtien.
Kaupan yrityksillä on keskeinen rooli myönteisessä kehityksessä.
Kaksi vuosikymmentä sitten kauppa ryhtyi
tehostamaan logistiikkaa ja kehittämään ketjuohjattua toimintamallia. Kauppa investoi logistiikkakeskuksiin, kauppapaikkoihin sekä
tieto- ja toiminnanohjausjärjestelmiin. Kaupan tehostumisen ja keskittymisen myötä
myös elintarviketeollisuus on vastannut muutokseen tehostamalla ja keskittymällä. Tuottavuutta on saatu aikaiseksi investoimalla
tuotanto- ja tietoteknologioihin sekä supista-
malla henkilöstöä.
Tehostaminen on lisännyt keskittymistä,
joka on luonut kaupan alalla oligopolitilanteen. Keskittyminen on puolestaan lisännyt
yksipuolisuutta ja vähentänyt läpinäkyvyyttä.
Keskittymisen seurauksena yksittäinen kaupan yritys voi määritellä hankintaan liittyvät
toimintamallit itselleen sopiviksi. Muille elintarvikeketjun osapuolille muutos on merkinnyt osin yksipuolisia, toimintaa jäykistäviä
sekä kustannuksia lisääviä käytäntöjä.
Tämä on vaikuttanut elintarviketeollisuuden kustannuskilpailukykyyn sekä esimerkiksi siihen, miten nopeasti raaka-aineiden hintamuutokset kyetään siirtämään kuluttajahintoihin. Keskittymisen ja neuvotteluvallan kas-
Miten ruokalasku muodostuu?
Suomalaiset käyttävät ruokaan ja alkoholittomiin juomiin yli 14 miljardia euroa vuodessa. Miten kulutusmenot jakautuvat elintarvikeketjun sektorien (kotimainen maatalous, kotimainen elintarviketeollisuus,
tuonti, verot sekä kauppa ja ravintolapalvelut) välillä ja miten eri sektorien osuudet
ovat muuttuneet 2000-luvulla? Näihin kysymyksiin vastataan PTT:n tuoreessa raportissa Voimasuhteiden kehitys Suomen ruokamarkkinoilla.
Tulosten mukaan kotimaisen maatalouden osuus ruuan kokonaiskulutusmenoista oli vuonna 2009 hieman yli kymmenen
prosenttia. Vuodesta 2000 maatalouden
osuus on pudonnut neljä prosenttiyksikköä. Maatalouden merkitys elintarvikeketjussa on siis pienentynyt selvästi 2000-luvulla. Kehitystä taustoittavat monet tekijät:
muun muassa maatalouspolitiikan muutokset, pitkälle jalostettujen tuotteiden kulutusosuuden kasvu sekä elintarviketeollisuutta ja kauppaa nopeampi tuottavuuden
kasvu.
Tuonnin, kaupan ja ravintoloiden
osuus on kasvanut
Kotimaisen elintarviketeollisuuden osuus
ruuan kokonaiskulutusmenoista oli vuonna 2009 noin 28 %. Vuonna 2000 kyseinen
osuus oli vielä 34 %. Elintarviketeollisuuden osuuden huomattava lasku on toisaalta yllättävä, koska samaan aikaan elintar-
20
vikkeiden jalostusaste on noussut.
Tulosten perusteella voidaankin todeta,
että elintarviketeollisuuden asema kotimaan markkinoilla on ollut haastava. Kotimarkkinoiden integroituessa kansainvälisiin markkinoihin elintarviketeollisuus on
joutunut kilpailemaan tiiviisti ulkomaisten
tavarantoimittajien kanssa vähittäismyyntimarkkinoilla. Tuontituotteiden osuus suomalaisten elintarvikkeisiin käyttämistä kokonaiskulutusmenoista on 2000-luvulla
kasvanut pari prosenttiyksikköä. Vuonna
2009 tuontituotteiden osuus oli noin 19 %.
Kaupan ja ravintoloiden osuus ruuan kokonaiskulutusmenoista oli vuonna 2009
keskimäärin yli 29 %. Kasvua vuodesta
2000 on kymmenen prosenttiyksikköä.
Kaupan ja ravintolapalveluiden osuus ylittää siis jo elintarviketeollisuuden osuuden.
Osa kasvusta selittyy sillä, että ravintolasyöminen on kasvanut jonkin verran kotona
syömistä nopeammin. Integroituvien markkinoiden kilpailupaine ei ole ulottunut kaupan vähittäismyyntiportaaseen samassa
määrin kuin maatalouteen ja teollisuuteen.
Tutkimuksen tulokset tukevat monissa tutkimuksissa esitettyä johtopäätöstä: vähittäiskaupan asema elintarvikeketjussa on
vahvistunut.
Rakenteellinen muutos merkittävä
Ruuan kulutusmenojen jakautuminen elintarvikeketjun eri sektoreille ja kulutusme-
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
no-osuuksien kehitys heijastavat elintarvikeketjussa tapahtunutta merkittävää rakenteellista muutosta. Laskelmien avulla ei
kuitenkaan voida sanoa, miten havaittuun
kehitykseen ovat vaikuttaneet esim. sektorien väliset tuottavuuden kasvuerot tai
markkinoinnin ja logistiikan merkitysten
kasvu elintarvikemarkkinoilla.
Vertailu yhdeksän maan (Espanja, Italia,
Iso-Britannia, Ranskan, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja USA) välillä kertoo, että elintarvikemarkkinoiden kehitys on ollut samansuuntaista kaikissa tarkasteltavissa
maissa. Suurimmat muutokset elintarvikeketjun eri sektorien osuuksissa ovat tapahtuneet Pohjoismaissa sekä Ranskassa.
Näissä maissa kaupan, ravintolapalveluiden ja verojen yhteenlaskettu osuus on
kasvanut 2000-luvulla yli kymmenen prosenttiyksikköä. Tämä on tarkoittanut 3–5
prosentin keskimääräistä vuotuista kasvua.
Hanna Karikallio
ekonomisti
Pellervon taloustutkimus PTT
hanna.karikallio(at)ptt.fi
vaessa sopimussuhteiden tasapuolisuus on vähentynyt.
Entiset hyvät kaupalliset käytännöt ovat rakennemuutoksessa muuttuneet epäreiluiksi.
Kaupallisiin käytäntöihin halutaan läpinäkyvyyttä
Kaupallisten käytäntöjen epätasapuolisuus on ollut tiedossa jo kauan. Koska käytäntöihin liittyy paljon taloudellisia
intressejä, puuttumiskynnys vallitsevaan tilanteeseen on
ollut korkea. Kaupallisilla käytännöillä on kuitenkin suora
yhteys elintarvikeketjun kilpailukykyyn.
Käytäntöjä tutkitaan tällä hetkellä laajasti Euroopassa.
EU:n komissio on asettanut elintarvikkeiden High Level Forumin, jonka tavoitteena on elintarvikeketjun kilpailukyvyn
ja kestävän kehityksen edistäminen. Parhaillaan määritellään Euroopan laajuisia tasapuolisia sopimussuhteita ja
hyviä kaupallisia käytäntöjä. Samalla arvioidaan täytäntöönpanokeinoja, jotka olisivat tehokkaita, mutta eivät rajoittaisi liiketoimintaa liikaa.
Useassa maassa kilpailuvirasto on tutkinut elintarvikeketjun tai sen osan toimintaa. Myös Suomessa kilpailuvirasto tarkastelee päivittäistavarakaupan käytäntöjä. Tarkasteluilla lisätään elintarvikeketjun läpinäkyvyyttä ja pyritään eliminoimaan kasvua ja kilpailua rajoittavia käytäntöjä.
Läpinäkyvyys myös elintarvikeketjuun
Tämän päivän tietoiset kuluttajat vaativat mahdollisimman
suurta läpinäkyvyyttä yhteiskunnan kaikkiin osiin. Läpinäkyvän tiedon avulla kuluttaja tekee itse omalta kannaltaan
parhaan analyysin asioiden oikeasta laidasta. Läpinäkyvyys
on osa vastuullista toimintaa myös ruokaketjussa.
Markkinoiden kehityksestä johtunut neuvotteluvallan
kasvu ei ole pitkällä aikavälillä kestävää. Neuvotteluvalta
toimii oikein silloin, jos hyöty koituu kuluttajan hyväksi.
Neuvotteluvallan negatiiviset puolet näkyvät elintarvikeketjun muiden osien kannattavuuden heikentymisenä ja
näivettymisenä. Tämän vuoksi elintarvikeketjun rakenteiden läpinäkyvyys on tärkeää. Rakenteiden, kuten kaupallisten käytäntöjen läpinäkyvyys tasapainottaa ketjun eri
osien neuvotteluasemia ja siten auttaa lisäämään ketjun
tehokkuutta, kilpailukykyä ja vastuullisuutta.
Elintarvikeketjun merkitys Suomen kansantaloudelle ja
suomalaisten hyvinvoinnille on keskeinen. Kotimaisista raaka-aineista valmistetun ja myydyn tuotteen arvosta jopa yli
90 % voi jäädä Suomeen. Tehokas, kannattava ja kilpailullisesti hyvin toimiva ruokaketju tuottaa runsaasti hyvinvointia ympäröivälle yhteiskunnalle.
Elintarvikeketjun rakenteiden läpinäkyvyys tasapainottaa elintarvikeketjun voimasuhteita ja voi vaikuttaa siihen,
miten osuudet ruokaketjussa jatkossa jakaantuvat. Keskeisempää on kuitenkin kakun kasvattaminen: tasapainoisella elintarvikeketjulla on suurempi kyky saada aikaiseksi talouskasvua. π
Heli Tammivuori
toimialapäällikkö
Elintarviketeollisuusliitto
heli.tammivuori(at)etl.fi
Kotimaisista raaka-aineista valmistetun ja myydyn tuotteen arvosta jopa
yli 90 % voi jäädä Suomeen, toimialapäällikkö Heli Tammivuori muistuttaa.
Kuva: pirjo huhtaKangaS
Elintarvikkeiden hinnat muodostuvat useista tekijöistä, kuten tuotantopanosten ja raaka-aineiden hinnoista, kysynnästä, tarjonnasta ja sääntelyn määrästä, valitusta strategiasta, tuoteryhmän kilpailutilanteesta
sekä kaupallisista käytännöistä.
Kuva: pirjo huhtaKangaS
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
21
n t e e M a
Kuluttaja toimii moni­
kanavaisesti, entä yrityksesi?
Uusimmat teknologiat ja monikanavaisuus
ovat muuttaneet merkittävästi kuluttajakäyttäytymistä vasta viime aikoina. Tasapaino kivijalkakaupan ja muiden kanavien välillä on
muuttumassa. Ennusteen* mukaan vuoteen
2015 mennessä yli puolet kaikista vähittäiskaupan ostoista tehdään verkkokaupoissa,
tai verkolla on merkittävä rooli ostoprosessissa.
Forrester ennustaa, että USA:n ja Euroopan
verkkokaupan vähittäismarkkinat tulevat
kasvamaan noin 10 % vuosittain nousten yhteensä noin 335 miljardiin euroon vuonna
2015. Deloitten uuden tutkimuksen Consumer Food and Product Insights Survey 2011
mukaan joka kolmas älypuhelimen omistaja
Yhdysvalloissa on viimeisen vuoden aikana
käyttänyt vähintään kerran langattomia sovelluksia elintarvikkeiden ostamiseen tai ostoprosessiin liittyviin toimintoihin. Yli 20 %
älypuhelimien omistajista aikoo lisätä sovellusten käyttöä ensi vuonna.
Yhdysvallat ja Englanti ovat verkkokaupan
ja ostoprosessiin liittyvien mobiilisovellusten
edelläkävijöitä. Muutoksen vaikutukset näkyvät kuitenkin myös Suomessa, sillä yhä useammat yritykset ovat ilmoittaneet avaavansa
verkkokaupan tai miettivänsä sen avaamista.
Uudessa alati verkottuvien kuluttajien
maailmassa sosiaalinen media, mobiilitekno-
Useista kanavista ostavat kuluttavat tuoteryhmästä riippuen jopa yli 80 % enemmän
ostotapahtumaa kohden kuin vain kivijalkakaupoissa asioivat, konsultti Mikko Sihvonen
muistuttaa.
logiat ja monikanavaisuus ovat muuttaneet
kuluttajan suhdetta brändeihin. Saumattomampi asiakaskokemus yhdistää kuluttajat
tuotteisiin ja informaatioon eri kanavien kautta.
Monikanavaisuuden paradoksi on, että samalla kun siitä on tullut tämän hetken merkittävin mahdollisuus vähittäiskaupalle, se
Hyväksi koettuja ohjeita matkalle
kohti monikanavaisuutta
1. Luo täysin integroitu kanavastrategia.
Siiloissa olevien kanavien aika on ohi.
Tehokkuus ja onnistuminen vaativat
verkottuneessa liiketoimintaympäristössä vahvaa strategiaa ja kaikkien kanavien saumatonta yhteispeliä.
2. Kerää, analysoi ja hyödynnä informaatiota kaikista kanavista. Kanavien saumattomuuden etuja on jokaisesta kuluttajasta saatava kokonaiskuva. Tieto on hyödyllistä ainoastaan, jos sitä
käytetään.
22
3. Tee tiedonkeruu ja maksaminen kuluttajalle mahdollisimman helpoksi. Kerätessään tuotetietoa tai ostaessaan
tuotteita kuluttajat hakevat erityisesti
mobiilimaailmassa helposti opittavaa
ja toistettavaa prosessia.
4. Tunnista sosiaalisen median merkitys.
Sosiaalinen media määrittelee jo nyt,
kuinka tuotteesi ja brändisi koetaan –
olitpa siitä tietoinen tai et.
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
myös antaa aikaisempaa enemmän valtaa kuluttajalle. Kuluttajien kauppauskollisuus laskee, sillä nykyteknologia mahdollistaa esimerkiksi tutustumisen tuotteisiin ensin kivijalkakaupassa ja halvimman hinnan hakemisen kilpailijoiden verkkokaupoista.
Sosiaalinen media
– Damokleen miekka
Bränditalojen tulee jatkuvasti ajatella, miten
parhaiten vaalia brändejään yhä verkottuneemmassa maailmassa. Kuluttajan tyytymättömyys missä tahansa vuorovaikutuksen
vaiheessa voi johtaa kokemusten leviämiseen hyvinkin laajassa sosiaalisen median
verkostossa. Vain onnistuneilla asiakaskohtaamisilla kaikissa ostoprosessin vaiheissa
varmistetaan positiivinen asiakaskokemus.
Yrityksen tulee kuunnella ja ottaa aktiivisesti osaa keskusteluihin, joita asiakkaat käyvät sen brändeistä sosiaalisissa medioissa.
Omien työntekijöiden merkitystä brändin
puolestapuhujina ei tule aliarvioida: heidän
kauttaan voi kenties helpoiten vaikuttaa asiakkaisiin positiivisesti tai menettää heidät.
Henkilöstö ei ole suoraan asiakkaiden kanssa
tekemisissä vain osana työtään. Työntekijät
Kuva: deLoitte
keskustelevat myös työnsä ulkopuolella kollegoidensa ja kuluttajien kanssa yrityksestä
ja sen tuotteista, palveluista, menettelytavoista ja muista asioista.
Sana kiirii niin sähköpostin ja Facebookin
välityksellä kuin kahvihuoneissa – virtuaalisissa tai oikeissa. Valtuutettuina ja oikein
koulutettuina työntekijät kohtaavat asiakkaan positiivisesti, ja heidän toimintansa sosiaalisessa mediassa saadaan tukemaan yrityksen brändilupausta. Oikein kohdattuina
kuluttajista on mahdollista saada brändin sanansaattajia.
Suomalaisista elintarvikeyrityksistä esimerkiksi Valiolla on yritys- ja tuotekohtaisia
sivuja Wikipediassa, tilit Twitterissä ja Youtubessa. Valion johtoryhmän jäsenen Rauno
Hiltusen mukaan ”Valio haluaa olla läsnä
siellä, missä kuluttajat keskustelevat Valiobrändistä, maidosta ja maitotuotteista. Sosiaalinen media on kohtaamispaikka, jossa
tunnesuhdetta kuluttajaan ylläpidetään ja rakennetaan.”
Hiltunen tietää, mistä puhuu, sillä Valiolla
on jo lähes 30 000 seuraajaa Facebookissa.
Hiltusen mielestä sosiaalinen media on tuonut mukanaan uudenlaisia edellytyksiä,
Menneisyys
Kivijalkamyymälät
"Asiakkaat tulevat
luoksemme"
Lähimenneisyys
Joka kolmas älypuhelimien omistaja Yhdysvalloissa on viimeisen vuoden aikana käyttänyt vähintään kerran
langattomia sovelluksia elintarvikkeiden ostamiseen tai ostoprosessiin liittyviin toimintoihin
Enemmän kuin
kerran
kerran
Käyttänyt
kauppalistaa
tai reseptiä
Käyttänyt
kuponkeja tai
erikoistarjouksia
Etsinyt
Kommunikoinut
elintarvikkeiden ruokakaupan
hinta- tai
kanssa
tuotetietoja
Kommunikoinut
elintarvikkeiden
tuottajien tai
valmistajien
kanssa
Maksanut
mobiilisti
ruokakaupassa
Ostanut
elintarvikkeita
internetissä
Älypuhelinten käyttö elintarvikkeiden ostoprosessissa USA:ssa.
mahdollisuuksia ja vastuita verkossa toimimiseen, joten valiolaisille on laadittu ohjeet sosiaalisessa mediassa toimimiseen.
Kuinka luoda arvoa
muuttuneessa maailmassa?
Bränditalojen, vähittäiskaupan ja ruokapalvelujen tarjoajien on nyt erityisen tärkeää luoda
Nykyhetki
Monikanavaisuus
Verkkokaupat
"Meidän on myytävä netissä"
Osallistunut
kantaasiakasohjelmaan
"Asiakkaat käyttävät useita eri
kanavia ostosten tekoon"
Tulevaisuus
Verkostoituneisuus
"Toiminnallisuus ja yhteydet
saatavilla tarpeen mukaan"
Kivijalkamyymälät
Elektroninen
kaupankäynti
tehokkaat strategiat verkottuakseen kuluttajien kanssa, erottuakseen brändillään ja luodakseen ostoajureita jatkuvasti muuttuvassa
kuluttajakäyttäytymiskentässä.
Yhdenmukaiset viestit kaupassa ja sen ulkopuolella ovat tärkeämpiä kuin koskaan. Vähittäiskaupan toimijat ovat tässä suhteessa
edelläkävijöitä, mutta nykyisessä verkottuneessa markkinointiympäristössä myös bränditalojen on murrettava markkinoinnin ja
myynnin raja-aitoja. Näin päästään hyödyntämään kuluttajatietoa ja välittämään vahvemmin oma arvolupaus vähittäiskaupalle, ruokapalvelujen tarjoajille ja ennen kaikkea kuluttajille.
Kuluttaja toimii monikanavaisesti, entä yrityksesi? Nyt on aika toimia. π
Mikko Sihvonen
konsultti
Kuluttajatuotteet ja elintarviketeollisuus
Deloitte Oy
mikko.sihvonen(at)deloitte.fi
Mobiili
Sosiaaliset
verkostot
Sijaintiin perustuvat
sovellukset
Verkottuminen on johtanut liiketoiminnan dramaattiseen muutokseen, jossa eri kanavat ovat
entistä monimutkaisempia ja toisiinsa kytkeytyneitä.
*direct to Consumer Commerce in the age of the
Connected Consumer, deloitte
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
23
n t e e M a
Yrityksen maine pohjautuu
vahvaan tunnesiteeseen
T-Media Oy:n kehitysjohtaja Riku Ruokolahti
vakuuttaa, että yrityksen maine perustuu
pohjimmiltaan yrityksen kykyyn tuottaa sidosryhmilleen arvokkaita asioita. Sidosryhmissä syntyy ajan myötä käsitys yrityksestä:
tunneside yhtiöön.
– Kärjistetysti voi sanoa, että yrityksen kilpailukyky on kiinni sen suhteellisesta kyvystä
saavuttaa avainresurssien tuki: asiakkaiden,
yhteistyökumppaneiden, työntekijöiden, pääoman ja yhteiskunnan, Ruokolahti tiivistää.
Yrityksen maine syntyy muun muassa siitä,
miten yritys arvostaa asiakkaitaan, työntekijöitään ja liikekumppaneitaan, eli millainen
fiilis yrityksestä muodostuu. Jos fiilis on hyvä,
asiakkaat ostavat yrityksen tuotteita ja palveluja ja suosittelevat niitä, partnerit ovat tyytyväisiä, ja poliittiset päättäjät arvostavat yritystä ja sen toimialaa. Ihmiset hakeutuvat hyvämaineisiin yrityksiin töihin, ja yrityksen nykyiset työntekijät puurtavat mielellään näissä
yrityksissä.
– Yrityksen interaktioista sidosryhmiensä
kanssa syntyy informaation mosaiikki, jonka
palasia vastaanottajat käsittelevät itsenäisesti. Yrityksen jokainen kohtaaminen, suora
tai epäsuora, lisää tiedon palasen tähän
mosaiikkiin. Palasista syntyvä kokonaisuus
muodostaa käsityksen yrityksen toiminnasta,
johon tunneside perustuu, Ruokolahti tarkentaa.
Maineen seitsemän osa-aluetta
Suoralla kosketuksella, kuten asiakaspalvelulla on voimakkain vaikutus maineeseen.
Myös epäsuorat tavat vaikuttavat, kuten
markkinointi, mainonta ja PR-työ. Kolmas näkökulma (toimittajat, blogit, facebook jne.)
luo yrityksestä käsityksen, johon yrityksen on
vaikea vaikuttaa. Sosiaalinen media demokratisoi viestinnän ja toimii kriiseissä voimistajana.
Yritykseen liittyvä tunneside – maine – selittyy seitsemän osa-alueen kautta. Helmikuussa 2011 myös suomalaiset yritykset mitattiin ensimmäistä kertaa osana Reputation
Instituten maailmanlaajuista RepTrak-tutkimusta.
Sen mukaan käsitykset tuotteiden ja palveluiden laadusta selittävät keskimäärin hieman reilun viidenneksen yrityksen maineesta.
Yrityksen innovatiivisuuden/kekseliäisyyden
osuus on reilu 12 % ja työnantajakuvan noin
14 %. Yrityksen hallinnon (mm. läpinäkyvyys)
vaikutus on reilu 14 %, yrityskansalaisuuden
(mm. vastuullisuus) samoin reilu 14 %. Talou-
dellisen suorituskyvyn osuus on 12,5 % ja johtamisen noin 11 %.
– Vastuullisuus on arvokas asia yrityksille,
sillä se on suurimpia mainetta selittäviä asioita, Ruokolahti tähdentää.
Maine näkyy kassassa ja
osakekurssissa
Maine ei muutu hetkessä edes huonompaan
suuntaan. Kun osakekursseja seurattiin yritysten katastrofeissa, osakekurssi nousi yli
lähtötason alle 50 päivässä yli puolessa kriisiyhtiöissä, mutta toinen puoli jäi kiirastuleen.
– Johdon kyky hoitaa kriisi toimi, ja luottamus säilyi. Kurssi ulosmittasi aineellisen vahingon hyvin nopeasti. Mutta niissä yrityksissä, joissa yrityksen johto osoitti erinomaista
kriisinhallintakykyä, kurssi myös nousi vauhdilla. Sijoittajien luottamus yrityksen johtoon
oli lopulta arvokkaampaa kuin syntynyt aineellinen vahinko, Ruokolahti selittää tutkimustulosta.
Hän sanoo, että yritysjohto pelkää kriisejä
turhaankin: Jos yrityksellä on oikeasti hyvä
maine, se säilyy myös kriiseissä, jos niihin
pystytään vastaamaan.
Taantuma- ja lama-aikoina työnantajakuva
Mikä tutkimus?
• Reputation Institute on maailman
johtava maineen konsultointiyritys,
jota edustaa Suomessa T-Media Oy.
• Reputation Institute syntyi huippuyliopistojen tutkimusverkostosta ajatuksella, että aineetonta pääomaa pitää johtaa.
• Yksi instituutin tutkimustyökaluista
on Global Rep Trak™ Pulse, jolla on
tutkittu noin 2500 yrityksen maine yli
40 maassa.
• Finland Rep Trak™ Pulse -tutkimuksella mitataan ja vertaillaan kansainvälisesti suomalaisyritysten mainetta
ja sen eri ulottuvuuksia.
Kilpapurjehduksessa yhdessä tekeminen ja hyvä fiilis näkyy ja tuntuu. Sama pätee myös
yritysmaailmassa.
Kuva: t-Media oy
24
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
on tärkein mainetta selittävä tekijä. Yt-neuvottelut ja irtisanomiset heikentävät tätä kuvaa, kun työntekijöistään huolta pitävien yritysten maine vain kasvaa. Riku Ruokolahti
veikkaa, että tulevassa laskusuhdanteessa
arvot korostuvat ja työnantajakuvan merkitys
kasvaa.
Elintarvikeyrityksillä hyvä maine
Elintarvikealan yritykset pärjäävät hyvin mainetutkimuksissa Suomessa ja maailmalla.
Monet niistä ovat perheyrityksiä, joilla on
usein pitkä ja johdonmukainen työskentelytapa. Esimerkiksi 120-vuotiaan Fazerin tuotteet ovat pidettyjä, ja se on välttynyt kriiseiltä.
– Suomen elintarvikeala on tosi hyvässä
maineessa, mutta herkuilla pärjää muuallakin, Riku Ruokolahti kehuu.
Hän muistuttaa samalla, että ulkomailla ei
saa hyvää mainetta, ellei ole hyvämaineinen
kotimaassaan. Maineen eteen kannattaa tehdä myös töitä. Kauppajätti Wallmart nosti
mainepisteitään 10:llä yhdessä vuodessa,
kun se teetti jokaiselle työntekijälleen ja tavarantoimittajalleen kestävän kehityksen suunnitelman. Tällä tavalla Wallmart onnistui vähentämään vuodessa kahdeksan miljoonaa
Yhdysvaltain teillä ajettuvia rekkakilometriä!
Suomen RepTrak™ Pulse 2011 -tutkimuksen kymmenen parhaan yrityksen joukossa
on kolme elintarviketeollisuusyhtiötä. Fazer
on selkeä ykkönen, Valio kolmas ja Atria kymmenes. Lisäksi S-ryhmä on top 10 -listan kahdeksas. Fazer on koko maailmassa tällä tavalla mitaten hyvämaineisin yritys. π
Suomen elintarvikeala on tosi hyvässä
maineessa, kehitysjohtaja Riku Ruokolahti
kehuu.
Kuva: hanna reiniKainen
Pirjo Huhtakangas
Kotimarkkinat ja
kansainvälistyminen tukevat toisiaan
Raaka-aineita, lisä- ja apuaineita ym.
sekä tuotekehityspalvelua
 leipomoteollisuudelle
 lihateollisuudelle
 einesteollisuudelle
 meijeriteollisuudelle
 hillo- ja makeisteollisuudelle
ammattitaidolla ja vuosien kokemuksella
niin Suomessa kuin Euroopassa ja Aasiassa!
Leipurin Oy
PL 40 (Kutojantie 4), 02631 Espoo
Puh. (09) 521 70 • Fax. (09) 521 2121
www.leipurin.com
KehittyväElintarvike_1111_175x128mm_Kansainvälinen.indd 1
Elintarviketeollisuuden
kansainvälinen
osaaja ja
toimittaja
ISO 9001
BUREAU VERITAS
Certification
10.11.2011 9:34:40
n t e e M a
Porotaloudella riittää haasteita
Porotalouden vuotuinen alle 20 miljoonan euron tulo on varsin pieni, kun sitä
verrataan esimerkiksi Lapin 500 miljoonan euron matkailutuloon. Mutta mitä
Pohjois­Suomi olisi ilman poronhoitokulttuuriin nojaavaa saamelaisuutta, poroja
tai lautasella höyryävää poronkäristystä.
Poronlihan tuotanto eroaa muusta kotieläintuotannosta erityisesti siinä, että sen määrä
riippuu laidunalueiden kestokyvystä. Tällä
hetkellä eloporojen eli teuraskauden jälkeen
eloon jäävien porojen määrä on rajattu maaja metsätalousministeriön päätöksellä hieman yli 200 000 yksilöön.
Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että
vuotuinen teurastettavien yksilöiden määrä
on ollut noin 100 000 yksilöä, joista valtaosa
on saman vuoden vasoja. Saatava lihamäärä
on ollut vastaavasti 2–2,5 miljoonaa kiloa –
vähemmän kuin poronhoitoalueelta saatavan
hirvenlihan määrä.
Poronlihan määrä vakio
Poronlihan osuus Suomen lihantuotannosta
on 0,7 %:n luokkaa ja käyttö alle 0,5 kiloa/
asukas. Markkinoille tulevan kotimaisen poronlihan määrä on kutakuinkin vakio, eikä siinä ole tulevaisuudessakaan odotettavissa
nousua – kyse on tuotteesta, jossa tuotanto
on kulutusta rajoittava tekijä.
Kilomäärä on noin puolet 1990-luvun huippuvuosista, jolloin myös eloporojen lukumäärä oli nykyistä korkeampi. Myös poronomistajien määrä on laskenut: kymmenen vuotta sitten omistajia oli noin 6 000, nyt noin 4 600.
Saamelaisia poronomistajista on Suomessa
noin 20 %. Ruotsissa ja Norjassa porotalous
on saamelaisten hallussa.
Tarhaporoa ja villiporoa
Erityisesti porojen talvilaidunten tila on heikentynyt huomattavasti kulumisen ja jäkälän
vähentymisen vuoksi. Tämä on johtanut lisääntyneeseen porojen talviruokintaan joko
maastossa tai kotitarhoissa. Nousseet ruokintakustannukset ovat puolestaan heikentäneet porotalouden kannattavuutta. Ylimääräiset ruokintakustannukset riippuvat poroille syötetyn rehun hinnasta ja toisaalta ruokinnalla saavutetuista hyödyistä.
Joissakin yhteyksissä on keskusteltu kotimaisen porotuotannon jakaantumisesta eteläisen poronhoitoalueen ”tarhatuotantoon”
ja pohjoisen alueen ”villiporon” tuotantoon.
Ajatus olisi mielenkiintoinen ainakin tilan-
26
teessa, jossa poronlihasta tulisi selkeä puute
ja tarhaus lisäisi tuotantomääriä.
Oma asiansa on se, kilpailisiko ”tarhaporo”
esimerkiksi ulkomailta tuodun saksanhirven
kanssa samoista markkinoista. Nykyisellään
ympärivuotista porotarhausta ei käytännössä
ole. Nyt poron ja edullisemman (tarhatun)
saksanhirven käytöllä ja imagolla on selkeä
ero. Eroa voisi verrata vaikkapa siihen imagoeroon, joka on luonnonvesistä saatavalla taimenella ja viljelyllä kirjolohella tai alkuperäisellä jokiravulla ja täpläravulla.
Elinkeino petojen armoilla?
Petojen arvioidaan tappavan vuosittain jopa
20 000 poroa, joista vain noin 20 % löydetään. Poronhoitoalueen petojen ja myös petojen tappamien porojen määrä on viime vuosina ollut tasaisessa nousussa. Viimeisen 15
vuoden aikana poronhoitoalueen karhujen
määrä on kaksinkertaistunut, ilvesten kolminkertaistunut ja ahmojenkin määrä on
noussut ainakin viidenneksen.
Petovahingot ovat pahimmillaan kaakkoisella poronhoitoalueella, jossa ne uhkaavat
koko poronhoitoelinkeinon tulevaisuutta. Petovahinkojen vuoksi teurastuksissa saatavan
poronlihan määrä on laskenut huomattavasti.
Viimeisen viiden vuoden aikana eloporoa
kohti laskettu vuotuinen lihamäärä on laskenut keskimäärin kaksi kiloa. Petoasia herättää monenlaisia intohimoja, eikä esimerkiksi
julkisuudessa käsitellyn petojen (luvallisen ja
luvattoman) metsästyksen merkitystä asiakkaiden kokemalle porotalouden imagolle voida sivuuttaa.
Myös liikenteessä kuolee runsaasti poroja,
tällä hetkellä noin 3 000 yksilöä vuosittain.
Petovahinkoihin verrattuna erona on kuitenkin se, että liikennevahingoissa kuolleista poroista omistajat saavat pääsääntöisesti korvauksen. Petovahingoissa ongelmana on petojen kokonaan syömien porojen määrän arviointi.
Lihantuotanto tärkein tulonlähde
Porotaloudessa on lihantuotanto edelleen tärkein tulonlähde muodostaen noin 60 % tulois-
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
ta. Peto- ja liikennekorvaukset sekä tuet muodostavat noin kolmanneksen ja muut tuotot
(mm. matkailutuotteet) loput 10 %. Tässä laskelmassa ei ole kuitenkaan otettu huomioon
poron imagomerkitystä Lapin matkailulle.
Tuotettavasta poronlihasta päätyy jatkojalostukseen 60–70 % loppujen päätyessä suoramyyntiin ja talouksien omaan käyttöön. Jalostukselle on ominaista varsin suuri keskittyminen. Viimeisenä esimerkkinä on keväällä
2011 tapahtunut ruotsalaisen Polarican ja Lapin Lihan yhdistänyt yrityskauppa.
Määrällisesti jalostajia on varsin paljon,
mutta suurten tuottajien merkitys on volyymin osalta ratkaiseva. Poroteurastamoja Lapissa on 14 laitosta. Suurimpia omassa luokassaan poroa jalostavia yrityksiä ovat Lapin
Liha, Rönkä/Lapin Palvi ja Kylmänen Food.
Lapissa on lisäksi seitsemän poroa pää-
Porotaloudessa lihantuotanto on edelleen
tärkein tulonlähde muodostaen noin 60
prosenttia tuloista.
Kuva: Kari henttunen
Porofaktaa
•
•
•
•
•
Suomessa on 56 paliskuntaa ja noin
4600 poronomistajaa.
Poronlihasta reilu puolet myydään
isolle ostoliikkeelle. Loppu menee
porotilalta tapahtuvaan suoramyyntiin ja poronomistajien omaan käyttöön.
Suurin sallittu eloporomäärä koko
poronhoitoalueella on 203 700. Todellinen eloporomäärä on alle
200 000.
Vuosittain teurastetaan noin 100 000
poroa. Petovahinkojen takia teurasporojen määrät ovat laskeneet
joillakin alueilla.
Poronhoitoalueen pinta-ala on
114 000 neliökilometriä, eli 36 %
koko Suomen pinta-alasta.
Lähde: paliskuntain yhdistys
Poronkäristys maistuu muusin ja puolukoiden kera. Kuva: paLiSKuntain yhdiStyS
tuotteenaan jalostavaa yritystä, joiden liikevaihto on 200 000–500 000 euroa ja 23 alle
200 000 euron liikevaihdolla toimivaa yritystä. Lisäksi maakunnassa on 12 poroa muun
lihan tai kalan ohella jalostavaa yritystä sekä
yli 40 poronlihan suoramyyjää. Poronjalostusala on muutoksessa, ja yritysten määrä
muuttuu koko ajan. Lapin osalta ajantasaisimmat tiedot saa Lappi Luo -hankkeesta
(www.mtt.fi/lappi luo).
Tuottajien välinen yhteistyö ei ole ollut kovinkaan tiivistä. Poronlihan tuottajahinta on
toki noussut selvästi viime vuosina, mutta
edelleen suurinta osaa porotalousyrityksistä
voidaan pitää heikosti tuottavina tai kannattamattomina. Kannattavuuteen vaikuttaa niin
poronlihan tuottajan maantieteellinen sijoit-
tuminen (ruokintatarve, pedot) kuin porokarjan kokokin.
Paineita poronlihanhinnan nostoon on niin
alkutuotannossa kuin jalostuksessakin – toisaalta poronlihan hintaa pidetään jo nyt korkeahkona. Myös petojen määrän nykyistä tiukempaa säätelyä on esitetty ratkaisuksi porotalouden kannattavuusongelmiin.
Lisää valikoimaa ja poroajelua
Porontuottajia on viimeisten vuosien aikana
koulutettu mm. lihan käsittelyssä (lihanleikkaus- ja hygieniaosaaminen), mikä näkyy
myös markkinoille tulevan suoramyydyn lihan
laadussa. Myös jalostuspuolella on pyritty lisäämään tuotekirjoa mm. tarjoamalla yhä
enemmän siivutettuja (esim. kuivaliha, kyl-
mä- ja lämminsavu) pienpakkauksia sekä toisaalta poronlihan kuljetuspalveluja ympäri
maata.
Kuluttajat kokevat poronlihan maukkaana
ja terveellisenä, mutta saatavilla olevan tuotevalikoiman kuitenkin suppeahkona. Myös
hinta koetaan korkeahkoksi, mutta toisaalta
poro ymmärretään hinnakkaaksi erikoistuotteeksi, jolla on vaikkapa jokirapuihin verrattava luksusimago.
Porolla on elintarviketuotannon ohella tärkeä merkitys myös matkailussa ja alueen
asukkaiden kulttuurissa. Poron hyödyntäminen matkailussa on selkeässä nousussa turistimäärien noustessa: porotilavierailut ja
-ajelut ovat yhä useammalle poroelinkeinon
harjoittajalle merkittävä ja joillekin jopa merkittävin osa porosta saatavaa tuloa. Matkailu
näyttäisi olevan se osa-alue, jonka kautta porotalouden taloudellinen merkitys ja tuottavuus voisivat vielä tulevaisuudessa nousta.
Alkuperällä on väliä
Porolla on elintarviketuotannon ohella tärkeä merkitys myös matkailussa ja alueen
asukkaiden kulttuurissa.
Kuva: tarja KonStig
Poronliha mielletään selkeästi pohjoisen alueen ja erityisesti Lapin elintarvikkeeksi, jota
voidaan Helsingissäkin markkinoida kotimaisena lähiruokana. Poron ja porotuotteiden
erityislaatu on tunnustettu myös EU-tasolla.
Suomen poronhoitoalueella syntyneistä ja
kasvaneista poroista saadulle lihalle ja siitä
tuotetuille Lapin poron kuivalihalle ja Lapin
poron kylmäsavutuotteille on annettu EU:n
suojattu alkuperänimitys (SAN).
Alkuperänimityksen nykyistä parempi hyödyntäminen yhdistettynä tuotteisiin liittyviin
tarinoihin (esim. kasvattajaan, alueeseen ym.
liittyvät tarinat) on asia, jolla poron arvostus- >>
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
27
n t e e M a
Lappilaiset elintarvikkeiden valmistajat
panostavat osaamiseen
Lappilaiset elintarvikealan ammattilaiset ja
yrittäjät kehittävät tuotteitaan panostamalla
osaamiseen. Keväällä 2011 valmistui yhteensä
18 lihatuotteiden valmistajaa, ja viimeisen
seitsemän vuoden aikana on valmistunut
kaikkiaan 74 oppilasta oppisopimuskoulutuksena elintarvike- ja liha alalta. Lapin oppisopimuskeskus on ollut koulutusten järjestäjänä
ja Lapin ammattiopisto teoriakouluttajana.
Lisäksi Lapin ammattiopisto kouluttaa päiväkoulutuksena noin 12 opiskelijaa kolmessa
vuodessa elintarvike- ja lihapuolella, ja leipomopuolella on kerrallaan kolme luokkaa: kaksi luokkaa nuorten koulutuksen puolella ja
yksi aikuiskoulutuksen puolella.
Nykyaikaiset opetustilat
Lapin ammattiopiston nykyaikaiset tilat valmistuivat vuonna 2004. Yhteensä 1345 neliömetrin tilasta noin puolet on leipomon käytössä. Toisessa puolikkaassa ovat tuotekehityskeittiö ja lihankäsittelyhuone, jossa on
pienimuotoinen makkaratehdas laitteineen.
Tilat sijaitsevat Lapin ammattiopiston Jänkätien toimipisteessä Rovaniemellä.
Elintarvikealan perustutkinnossa elintarvikkeiden valmistajat ovat osoittaneet osaamisensa elintarvikkeiden valmistusprosesseista laajasti raaka-aineen käsittelystä tuotteiden pakkaamiseen. Koulutuksen tutkintovastaavan Hannu Pekkalan mielestä tutkinnon suorittamisella kehitetään lappilaista
elintarvikeklusteria ja sen painoaloja, kuten
>> ta ja siitä saatavaa hintaa on mahdollisuus
nostaa ainakin matkailuun liittyvässä elintarviketuotannossa. Alkuperän merkitys tullee
jatkossa korostumaan, kun meille tuodaan
yhä enemmän poronlihaa muista maista. Alkuperän rinnalla olisi hyvä myös kertoa kuluttajille pohjoisen poronlihan puhtaudesta,
koostumuksesta ja terveellisyydestä.
Kilpailua maankäytöstä
Porotalous vaatii varsin laajoja laidunalueita.
Matkailun, metsätalouden ja nyttemmin
myös kaivostuotannon kehittyminen vaativat
myös omat alueensa. Esimerkiksi kaivosten
itsessään vaatima alue on varsin pieni, mutta
muun infrastruktuurin (tiet ym.) vaatima alue
28
Makkaran valmistusta kutterilla.
Kuva: Lapin aMMattiopiSto
puhtaita tuotteita, Lapin erikois- ja elämyselintarvikkeita sekä lähiruokaa.
– Elintarvikkeet ovat olennainen osa Lapin
vetovoimaa, Pekkala toteaa.
Koulutuksessa perehdytään tuotteiden
ominaisuuksiin ja tutkitaan niiden vaikutusta
kokonaislaatuun. Tutuksi ovat tulleet mm. poron teurastaminen, lihanleikkaus, säilykkeet,
erilaiset makkarat, marjatuotteet ja muut
luonnonkeruutuotteet ja niiden jalostus, erikoistuotteet sekä työturvallisuus, ergonomia
ja yritystoiminnan haasteet. π
Lisätietoja:
hannu pekkala
elintarvikeopettaja, tiimivastaava
Lapin ammattiopisto
hannu.pekkala(at)lao.fi
jo mittavampi. Ongelmana on laidunalueiden
pienentymisen ohella mm. porojen perinteisten vaellusreittien katkeaminen ja vuodenkierron häiriintyminen.
Porotalouden vuotuinen alle 20 miljoonan
euron tulo on varsin pieni, kun sitä verrataan
vaikkapa Lapin vuotuiseen 500 miljoonan euron matkailutuloon. Puhtaasti rahallisesti porotalouden olemassaoloa onkin vaikea puolustaa. π
Petri Muje
projektipäällikkö
Tunturi-Lapin osaamiskeskus Ruralpolis
Tunturi-Lapin Kehitys ry
petri.muje(at)ulapland.fi
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Suomen poronhoitoalueella syntyneistä ja
kasvaneista poroista saadulle lihalle ja siitä
tuotetuille Lapin poron kuivalihalle ja Lapin
poron kylmäsavutuotteille on annettu EU:n
suojattu alkuperänimitys (SAN).
Porotalous satsaa laatuun
Inarin Tolosen kylän poronomistajat aloittivat
syksyllä 2008 oppisopimusperustaisen kolmivuotisen elintarvikealan koulutuksen. Toukokuun toisella viikolla oli näyttökokeen aika:
kolmetoista kurssilaista valmisti porobalkania. Näyttökoetta valvoi ja arvioi Lapin ammattioppilaitoksesta Tapani Koski, näyttötutkintomestari Markku Seppänen ja työntekijöiden edustajana poromies Jarmo Mikkola.
Kaikki kolmetoista läpäisivät näyttökokeen
erinomaisesti.
Koulutuksen aloittaneista ja loppuun suorittaneista suurin osa on yrittäjiä. Yksi heistä,
Vilho Kustula, on vanhin Lapin ammattioppilaitoksessa tutkinnon suorittanut. Näyttökoe
oli kaksipäiväinen koitos – ensimmäisenä päivänä valmistettiin Aurajuustobalkania ja toisena Vilhon kehittämää porobalkania.
Näyttökokeen jälkeen kyläläiset järjestivät
päättäjäisjuhlan Tolosen Pirtillä. Mukana olivat opettajat, kurssilaiset, sukulaiset ja ystävät, ja ruokaa ja juomaa riitti. Illan emännät
olivat loihtineet pöytään kaikki mahdolliset ja
mahdottomatkin poroherkut kuten väinönputkimeetvurstin. Tuote toisensa jälkeen oli
toistaan parempi!
Keväällä 2011 elintarvikealan perustutkinnon saivat suoritetuksi Laila, Oula, Arvi ja
Merita Kustula, Virpi ja Leo Kumpula, Maire
ja Simo Aikio, Pasi ja Sari Mikkola, Anneli
Kuhmonen ja Petri Muotkajärvi.
Simo Aikio porobalkanin raaka-aineen
käsittelyssä näyttökokeessa.
Kuvat: pauLa hyvönen
Perheiden yhteinen yritys
Ivalojoen Poro Oy on 22 perheen yhteinen yritys, joka leikkaa vuosittain noin 2500 teurasporoa. Poronomistajat hoitavat poronhoidon, teurastuksen, leikkaamisen, savustamisen, porovalmisteiden teon sekä luiden jatkokäsittelyn itse. Suurin osa leikatusta lihasta
vakumoidaan ja kuljetetaan suoraan kylmiöön Saariselän ravintoloille. Poron kokolihan
lisäksi kylmä- ja lämminsavustettu poro ovat
matkailijoiden ehdottomia suosikkeja.
Vajaa kymmenen prosenttia lihasta prosessoidaan porovalmisteiksi kuten hyytelöksi,
poromeetvurstiksi, veri- ja grillimakkaraksi,
balkanmakkaraksi, lihapyöryköiksi, maksapateeksi ja -makkaraksi erilaisilla mausteilla.
Perinteisesti hiertämällä suolatulla ilmakuivatulla poronlihalla on EU:n suojaama tuotemerkki. Luut jatkokäsitellään koiran makupaloiksi, millä pystytään kattamaan yhden työntekijän palkka ja laitoksen sähkökulut. Vuoden töistä 80 prosenttia tehdään loka-marraskuulla, jolloin porot kootaan, teurastetaan
ja ruhot leikataan leikkaamolla.
Ivalojoen Poro Oy:n tilat ovat malliesimerkki hyvin suunnitellusta, toimivasta ja hygieenisestä laitoksesta. Toiminta laitoksessa on
kurinalaista ja yhteen hiileen puhaltaminen
on ilmeistä – kukin perhe leikkaa ja prosessoi
omat poronruhonsa, mutta siitä huolimatta
toimitaan yhdessä. Osakkaista suurin osa on
Kustulan perheestä, joka allasevakkona siirtyi Ivalonjoen varteen viljelemään, pitämään
lypsykarjaa ja poroja.
Työt tehdään yhdessä työtunteja laskematta, ja yhdessä lähdettiin myös kouluttautumaan liha-alan ammattilaisiksi. Ivalojoen
Poro Oy:n osakkaat ovat oivaltaneet, että
osaaminen, laatu, tuotekehitys, palvelualttius ja lähiruuan mukana tuoma jäljitettävyys
sekä poronlihan jalostaminen ja sivutuotteiden järkevä hyödyntäminen takaavat tasaisen, turvallisen ja maukkaan tuotteen.
Omat kokemukseni poroteurastuksesta
juontavat 70-luvulle, joten pystyn näkemään
porotalouden huiman kehityksen erityisesti
teurastuksessa ja tuotteiden jalostuksessa.
Toiminta-ajatuksena on hoitaa koko ketju
”jängältä pöytään” omana työnä osaavasti ja
laadukkaasti. π
Paula Hyvönen
läänineläinlääkäri
Itä-Suomen aluehallinto
paula.hyvönen(at)avi.fi
Oppisopimuskoulutuksen päättäjäisissä juhlapöytä notkui poroherkuista.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
29
n t e e M a
Roboteilla tehtävä keräily paransi kiertonopeutta ja lisäsi nopeasti pilaantuvien hedelmien ja vihannesten myyntiaikaa kaupoissa.
Kuvat: eroSKi
Automaatio tehostaa keräilyä Espanjassa
Espanjalainen kaupan alan jätti Eroski
automatisoi keräilytoimintonsa viime
vuonna – ensimmäisenä supermarke­
ketjuna maassaan. Jakelukeskuksen
tulos kasvoi automaation myötä
kaksinkertaiseksi, ja projekti sai
osakseen laajaa huomiota myös yhtiön
ulkopuolelta.
Monialaisen Eroskin liiketoiminta käsittää yli
2 300 liikettä ympäri Espanjaa, aina hypermarketeista urheiluliikkeisiin ja kosmetiikkamyymälöistä matkatoimistoihin. Kahdeksan
miljoonan liikevaihdollaan ja yli 40 000 työntekijällään Eroski onkin Espanjan merkittävimpiä kaupan alan toimijoita. Yksi menestyksen salaisuuksista on jakelujärjestelmä, joka
palvelee massiivista verkostoa.
Vuonna 2006 Eroski organisoi tuoretuotteiden jakelun uudelleen. Yhtiö päätti keskittää
suurimman osan varasto- ja jakelutoiminnoistaan Madridissa sijaitsevaan 28 000 neliömetrin keskusvarastoon. Kuljetuksien kilo-
30
metrimäärät putosivat nopeasti jopa 30 prosentilla ja tuotteet seisoivat varastossa entisen 1,2 päivän sijaan vain 0,3 päivää. Vuonna
2010 Eroski otti seuraavan logistiikkaloikan ja
automatisoi tuoretuotetilaustensa keräilyn.
Kolme keskeistä päämäärää
Eroskin jakelukeskusten logistiikkajohtaja
Imanol Alberdi kertoo, että ensisijaisena projektia ohjaavana päämääränä oli halu minimoida käsin tapahtuva tuotteiden käsittely.
– Halusimme välttää käsin tapahtuvan keräilyn mukanaan tuomat ergonomiaongelmat. Lisäksi etsimme joustavaa ratkaisua,
jonka avulla voisimme pienentää jakelutoimintojen kuluja. Nyt käyttöön otettu järjestelmä vastaa tavoitteisiimme täydellisesti, ja
olemme erittäin tyytyväisiä muutokseen.
Aiemmin jakelukeskukseen saapuvien
tuotteiden lajittelu, puskurivarastojen toiminnot ja tilausten keräily hoidettiin kaikki käsin.
Työntekijät käyttivät trukkeja ja tiedot tilauksista kulkivat radiotaajuuspäätteiden kautta.
Suuret laatikko- ja korimäärät hallin lattialla
olivat ongelmallisia sekä työnteon että tilankäytön kannalta.
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Ergonomian parantaminen oli yksi
uudistuksen tavoitteista, ja siinä onnistuttiin,
kiittää jakelukeskusten logistiikkajohtaja
Imanol Alberdi.
Eroskin, Euro Pool Systemin, Ulma Handling Systemsin
ja Cimcorpin yhteistyönä toteutettu automaatiojärjestelmä mullisti jakelukeskuksen. Euroopan suurin muovilaatikkovalmistaja Euro Pool System suunnitteli uudet automaatiokäyttöön sopivat laatikot. Ulma Handling Systems
suunnitteli automaattiset keräilyratkaisut ja tilasi Cimcorpilta portaalirobotteihin perustuvan keräilyjärjestelmän
muovilaatikoissa toimitettaville tuoretuotteille.
Robottijärjestelmä vähensi eniten manuaalista käsittelyä Eroskin lähettämön kylmätiloissa. Se perustuu suuren
liikealueen robotteihin, joiden keräilykapasiteetti on 150
000 laatikkoa päivässä. Robotit käsittelevät 35 % Madridin
lähettämöstä lähtevistä tuotteista eli ne, jotka toimitetaan
sekalavoina, ei täysinä lavoina. Robotit kutsuvat keräiltävät tuotteet työalueelle korkeavarastosta ja keräilevät lähetettävät lavat asiakastilausten mukaan.
Ergonomiaa ja säästöjä
Keräilyn automatisointi on mahdollistanut virheettömät
toimitukset ja lyhentänyt huomattavasti toimitusaikoja.
Se onkin oleellisen tärkeää tuottavuuden kannalta, kun
kyse on lyhyen eliniän elintarvikkeista. Lisäksi hellävarainen robottikäsittely eliminoi tuotevauriot ja parantaa tuotteiden laatua.
– Keräämme nyt päivittäin automaattisesti 300 tonnia
tuotteita, jotka ennen keräiltiin käsin. Kolmenkymmenen
keräilijän sijaan pärjäämme nyt viidellä järjestelmää valvovalla työntekijällä, Eroskin logistiikkajohtaja Imanol Alberdi kertoo.
Sinustako Elintarvikealan tuotekehittäjä?
ELINTARVIKEALAN TUOTEKEHITYSASIANTUNTIJA (F.E.C.) 24 OP
Rekrytoiva koulutusohjelma, Helsinki 27.2.- 9.10.2012
Koulutusohjelmalla haetaan elintarvikealan tuotekehityksessä kiinnostuneita koulutettavia pk-yritysten käytännön tuotekehitystehtäviin.
Koulutusohjelman tavoitteena on uuteen osaamiseen perustuva pysyvä
työsuhde. Koulutus on Uudenmaan ELY -keskuksen hankkimaa työvoimapoliittista aikuiskoulutusta
Rekrytointiohjelmaan sisältyy yrityksen tuotekehitystä tukevaa täydennyskoulutusta yhteensä 2,5 kuukautta ja tuotekehitystyötä yrityksissä
4,5 kuukautta. Lisäksi ohjelmaan kuuluu osallistuminen kansainvälisille
Inter-Food -messuille Pietariin. Koulutus on tarkoitettu elintarvikeketjun
akateemisille tai ammattikorkeakoulun suorittaneille työttömille tai
työttömyysuhan alaisille alan ammattilaisille. Haku päättyy 1.2.2012.
Työvoimahallinnon koulutusnumero on 635 767.
TIEDUSTELUT
Aija Kortesmaa, [email protected]
p. 09 191 54158 tai 040 569 4262
Irma Isotalo, [email protected]
p. 09 191 54076 tai 040 825 6751
www.palmenia.helsinki.fi
www.mol.fi
Joustavuus ylös, kulut alas
Muutoksen myötä jakelukeskuksen toimintaa on voitu sovittaa entistä paremmin palvelemaan myymälöiden yksilöllisiä toiveita.
– Käsittelemme päivittäin lähes miljoona tuotepakkausta yli 1 200 liikkeelle. Se on jatkuvaa kilpajuoksua kelloa
vastaan. Monipuolinen automaatiojärjestelmä onkin tuonut siinä suhteessa kiistattomia etuja, kertoo Alberdi.
– Madridin jakelukeskus on pilottiprojekti. Sen pohjalta
päätetään, jatkammeko samanlaisella konseptilla muissa
jakelukeskuksissamme. Tavoitteena on luopua tuoretuotteiden käsinkeräilystä ja viedä automaatiota myös kuivatuotteiden puolelle.
Uudella jakelukeskuskonseptilla pyrittiin myös kustannustehokkuuden ja ergonomian parantamiseen. Jakelukustannuksia on saatu alennettua yli 20 prosentilla aiempiin vuosiin verrattuna.
ELINTARVIKETILA UUSI 1250 m2 ,
Hyvällä paikalla Turku- Helsinki moottoritien varrella
Turussa. Myydään tai vuokrataan.
H: 890.000€
040 4472606, [email protected]
Logistiikkapalkinto
Espanjan logistiikkaorganisaatio Club de Logistica myönsi Eroskin hankkeelle hiljattain parhaan logistiikkaprojektin palkinnon. Kunnianosoituksen perusteluissa painotettiin nimenomaan automaattisen keräilyjärjestelmän tehokkuutta sekä yritysten onnistunutta yhteistyötä uraauurtavan projektin toteutuksessa. π
Paula Ovaskainen
Marketing Manager
Cimcorp Oy
paula.ovaskainen(at)cimcorp.com
NAANTALI Merenrannalla 1800 m2,
hyvällä sijainnilla. 2 kpl isoja 1000 m3 altaita.
Toimisto, työtilaa. Myydään tai vuokrataan .
H: 1.300.000 €
040 447 2606, [email protected]
n t e e M a
Pullaa leivotaan Helsingin Itäkeskuksen
Prisman Fazer leipomossa.
Kuvat: eSKo rahKonen
Fazer Leipomot Oy:llä
yli 30 lähileipomoa marketeissa
Fazerilla on jo 34 leipomoa
Prismoissa, Citymarketeissa ja
Supermarketeissa ympäri Suomea.
Niissä valmistetaan uunituoretta leipää
ja kahvileipää parilla kymmenellä
paikkakunnalla. Pohjoisin leipomo
sijaitsee Rovaniemellä.
– Tavoitteena on noin 50 Fazer leipomoa vuoteen 2015 mennessä. Kaupoissa olevat Fazer
leipomot ovat kasvava ja näkyvä osa koko Fazer Leipomoiden kokonaisuutta. Liiketoiminnan kannalta oleellista on riittävä asiakasvirta, jota palvellaan aina, kun kauppa on auki.
liiketoimintajohtaja Tiia Kujanpää Fazer Leipomot Oy:stä kertoo.
Tukee lähiruokaperinnettä
Fazerin lähileipomoissa on tarjolla 70–90 tuotetta, joista jopa kolmannes valmistetaan paikalliseen makuun ja tarpeeseen. Loput tuot-
32
Luomutuotevalikoima laajenee valtakunnalliseksi kevään 2012 aikana.
teet ovat Fazerin valtakunnallisesta tuotevalikoimasta.
Esimerkiksi Helsingin Kannelmäen Prisman
lähileipomossa lähityöpaikkojen työntekijät
käyvät ostamassa paljon pullaa ja välipaloja
päiväkahville ja kokouksiin. Itä-Suomessa
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
syödään paljon karjalanpiirakoita ja Kajaanissa ja Oulussa nyrkkirieskaa. Toisaalta pääkaupunkiseudulla iso tuote on vesirinkeli, ja
Joensuussa myydään paljon tomaattileipää.
– Aika on otollinen pienille leipomoille, kun
lähiruuan merkitys on korostunut. Fazer lähi-
leipomot tukevatkin paikallista ruokakulttuuria, Kujanpää tähdentää.
Pieniä jauholeipomoita
Tiia Kujanpää sanoo, että muun muassa karjalanpiirakoita ja Dallas-pullaa valmistetaan
pakasteista, mutta muuten taikinoita ei kuljeteta, vaan tuotteet leivotaan paikan päällä.
– Kyse on selkeästä leipomoprosessista,
vaikka mittakaava on perinteistä leipomoa
pienempi, hän tarkentaa.
Markettien Fazer leipomot ovat oikeita
”jauholeipomoita”, joissa leivotaan samoilla
koneilla ja laitteilla kuin perinteisissä leipomoissa, mutta lisäksi käsinleivontataito korostuu vahvasti.
Lähileipomoiden valikoimat ovat toistaiseksi leipä- ja kahvileipävaltaisia. Moni asiakas kuitenkin odottaa valikoiman laajentuvan
myös konditoriatuotteisiin, mikä vaatii enemmän käsityötä ja edellyttää kylmäsäilytystiloja.
Täydentää kaupan valikoimaa
Kujanpään mukaan on tärkeää varmistaa,
että kuluttajat saavat leipomoista tuoreita
sekä paikallisten makumieltymysten mukaisia tuotteita. Syksyllä Fazer lanseerasi pääkaupunkiseudulla myös luomutuotteita, joista ensin tulivat myyntiin luomusekaleipä ja
-sämpylät. Luomutuotevalikoima laajenee
valtakunnalliseksi kevään 2012 aikana.
– Tavoitteena on kasvattaa koko kaupan
leivän myyntiä ja tarjota valikoimaa, joka täydentää kaupan muuta leipämyyntiä, Kujanpää toteaa.
Markettien Fazer leipomoissa työskentelee
yleensä esimies ja 3–6 vakituista työntekijää.
Tällä hetkellä Fazer leipomoissa on reilut 200
alan ammattilaista.
Pirjo Huhtakangas
Käsinleivontataito korostuu lähileipomoissa
Elosella on tällä hetkellä yhdeksän myymäläleipomoa. Kuvassa on Keljon
myymäläleipomo ja kahvio Jyväskylässä.
Kuva: jari eLonen
Leipomot valtaavat marketteja
Yhä useammassa ruokamarketissa toimii
myös leipomo. Niitä on jo nyt useita kymmeniä, ja määrä noussee yli sataan parin
vuoden kuluessa.
Suomen Leipuriliiton hallituksen puheenjohtaja, Elonen Oy:n toimitusjohtaja
Jari Elonen kertoo, että myymäläleipomoita on jo nyt noin 65–70 ympäri Suomea.
– Lisäksi on noin 20 kevyempää versiota, jossa hieman pelataan jauhon kanssa.
Suurimmat tekijät ovat Fazer, Elonen, Perheleipurit sekä lisäksi joitakin yksittäisiä
leipomoita, Jari Elonen tarkentaa.
Hän arvioi, että myymäläleipomoiden
määrä nousee vielä 20–30:llä parin vuoden kuluessa. Elosella on tällä hetkellä
yhdeksän myymäläleipomoa: kolme sekä
Tampereella että Jyväskylässä, kaksi Lahdessa ja yksi Seinäjoella.
– Pysymme keskeisen Suomen alueella. Muutama myymälä voi tulla lisää, jos
hyviä yhteistyökumppaneita löytyy, Elonen kertoo oman yrityksensä parin lähivuoden näkymistä.
Elosen myymäläleipomoissa leivotaan
päivittäin 30–40 erilaista tuotetta: ruokaleipiä, sämpylöitä, kahvileipiä, pitkoja,
piirakoita ja pasteijoita sekä karppausleipää.
– Tulevaisuudessa on tarjolla enemmän
kokojyvätuotteita ja kuitupitoisempia leipiä, ehkä ruokaisampia tuotteita.
Leipomomyymälä kaikkiin
isoihin marketteihin
taan kaiken aikaa ja muutetaan kysynnän
mukaan.
– Lämmin leipä on varmasti kiristyvässä kilpailussa vahvasti esillä. Uskon, että
kaikissa suuremman volyymin marketeissa on jonkinlainen leivän leivontakonsepti tulevaisuudessa. Volyymituotteet leivotaan suurilla linjoilla, mutta erikoistuminen ja lämmin leivän tuoksu tuodaan varmasti moneen kauppaan sisälle, Jari Elonen vakuuttaa.
Hän uskoo, että myymäläleipomoiden
monipuolinen tarjonta parantaa kauppojen leipäosastojen valikoimia, ja samalla
pystytään vastaamaan nopeisiin kysyntäpiikkeihin.
– Myymäläleipomoiden osuus leivän
myynnistä kaupan sisällä on nyt noin 20–
40 prosenttia kaupasta riippuen, Jari Elonen kertoo.
Hän muistuttaa, että myymäläleipomon konekanta on periaatteessa samanlainen kuin perinteisessä pienessä leipomossa. Myymäläleipomoissa työskentelee keskimäärin 4–6 työntekijää, mutta
määrä riippuu muun muassa kaupan aukioloajoista ja myymäläleipomon konseptista.
– Ammattileipureista alkaa olla pulaa
niin myymäläleipomoissa kuin normaalileipomoissakin. Tulevaisuudessa voi työvoiman saanti olla hyvinkin rajoittava tekijä korkealuokkaisten myymäläleipomoiden lisääntymiselle, Elonen toteaa. π
Pirjo Huhtakangas
Myymäläleipomoiden valikoimaa seura-
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
33
n t e e M a
Tuotteiden onnistunut markkinointi on A ja O. Marjatuotteiden esillepano oli tehty messuosastolla huolella. Kuva: SiMo MoiSio
Luomua ja teknologiaa
Saksan elintarvikekauppoihin
Saksassa suomalaisten
elintarvikeyritysten on helpointa
saada tuotteensa myyntiin pieniin
kauppaketjuihin tai yksittäisiin
kauppoihin, koska ne voivat hankkia
tuotteensa itse.
Saksan elintarvikealan päätrendejä ovat terveellisyys, alueellisuus, luonnollisuus ja alhainen hiilijalanjälki. Kuluttajat ovat kiinnostuneita siitä, missä tuotteet on valmistettu,
miten työntekijöitä kohdellaan, miten tuotteet kuljetetaan ja myydään. Ympäristöystävällisyys on Saksassa ollut jo pitempään trendinä. Sen sijaan esimerkiksi karppaaminen ei
ole saanut kuluttajien keskuudessa samanlaista suosiota kuin Suomessa.
Tehotuotantoa halutaan vastustaa, ja keskustelua on käyty paljon ruuan heittämisestä
jätteisiin. Saksassa asiakas heittää ruokaa
jätteisiin 80 kiloa henkeä kohti vuodessa, kun
34
kauppa vain neljä kiloa. Kaupan järjestelmä
toimii siten paremmin.
Tällä hetkellä Saksassa keskustellaan
myös parasta ennen -päiväyksen merkitsemistarpeesta. Osa kuluttajista vaatii sen jättämistä pois pakkauksista, koska he tulkitsevat parasta ennen -merkinnät viimeiseksi
myyntipäiväksi ja heittävät tuotteen liian aikaisin jätteisiin.
Uutta teknologiaa on tuotetietojen saanti
kännykkään. Kännykällä voi kaupassa kuvata
elintarvikkeen koodin, jonka avulla näkee
tuotetiedot. Tarkemmat tiedot voi lihatuotteissa nähdä myös kuviokoodista, jolloin löytyy myös valmistusolosuhteet ja tarkasti tuotantotila.
on mahdollista päästä. Esimerkiksi Edekalla
on 4 500 kauppiasta, ja yksittäisiin kauppiaisiin voi olla suoraan yhteydessä.
Marjatuotteille saadaan lisäarvoa, jos ne
esitellään käsin poimittuina, käsittelemättöminä, terveellisinä ja aitoina. Tällöin kuluttajat ovat tuotteista valmiimpia maksamaan
enemmän kuin perustuotteista. Osa kuluttajista arvostaa käsityönä aikaansaatua laatua.
Esimerkiksi yhdellä Edeka-kauppiaalla on
olutpanimo kaupan sisällä. Olutta saa vain
hänen kymmenestä supermarketistaan. Yhdessä kaupassa on myös kaupan oma kahvipaahtimo. Itse paahdettua kahvia saa seitsemästä supermarketista.
Käsityötä arvostetaan
Basic-kauppaketju on sopivan pieni suomalaiselle suurelle luomuvalmistajalle. Yritys on
kiinnostunut ottamaan valikoimiin suomalaisten yritysten valmistamia luomutuotteita.
Kauppa on perustettu vuonna 1997. Tällä
Suomalaisyrityksillä on vaikea päästä kymmenen suurimman kauppaketjun valikoimiin.
Pienet kauppaketjut tai yksittäiset kaupat sen
sijaan voivat hankkia tuotteensa itse, ja niihin
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Lupaava kohde Basic -luomukauppa
Saksan elintarvikekauppa pähkinänkuoressa
Saksassa väestön määrän on ennustettu
laskevan 80 miljoonasta 70 miljoonaan
vuoteen 2050 mennessä. Yhden hengen
kotitalouksien määrä kasvaa, tuotekoot
pienenevät ja valmisruokien käyttö kasvaa.
Vuonna 2010 elintarvikekaupan liikevaihto oli 128 miljardia euroa.
Myymälät voidaan jakaa edullisiin laatikkomyymälöihin, joita ovat esimerkiksi
Lidlin, Aldin ja Norman myymälät. Niissä
on 2000–3000 artikkelia myymälää kohti
ja markkinaosuus on 45 prosenttia. Aldin
erikoisuus on, että lähes koko valikoima
koostuu kaupan omista merkeistä.
Supermarketeissa on 20 000 artikkelia,
hetkellä yrityksellä on 26 myymälää Saksassa
ja kaksi Itävallassa. Suurin myymälä on Kölnissä. Lähes kaikki tuotteet ovat luomua, ja
ne tulevat sekä Saksasta että muualta maailmasta.
Laaja luomutuotevalikoima mahdollistaa
sen, että asiakkaat voivat tehdä kaikki ostoksensa samasta paikasta. Luomukuluttaja haluaa noudattaa monipuolista ruokavaliota.
Tuoretuotteet ovat eniten myyty tuoteryhmä,
mutta myös lastenruoka sekä liha- ja juustotiskin tuotteet ovat kysyttyjä.
Tällä hetkellä kysyntä kasvaa erityisesti
lasten ruuissa, vaikkakin sekä lapsiperheiden
äidit, nuoret opiskelijat että iäkkäämmät ihmiset ovat kaupan vakioasiakkaita. Hintaerot
ovat suurimmat luomulihassa, muissa tuoteryhmissä on pienemmät erot. Kauppaketjun
valikoimissa on kaikkiaan 22 000 tuotetta,
vierailumyymälässä tuotteita oli 9 000.
Yrityksen perusti alkujaan neljä luomupioneeria, joiden tavoitteena oli tarjota kuluttajille mahdollisuus ostaa luomutuotteet yhdestä paikasta. Siksi tuotevalikoima on suuri
ja ostoilmapiiri moderni. Basic-ketjun perustamisvaiheessa oli Alt Natura -luomuketju
heidän mielestään liian yksipuolinen, koska
he markkinoivat tuotteita apteekkien kautta
ja tuotevalikoima kattoi vain 5 000 tuotetta.
ja niiden markkinaosuus on kolmannes kokonaismyynnistä. Tyypillinen supermarket
on kooltaan noin tuhatneliöinen. Supermarketit poikkeavat valikoimansa ja tuotteiden laadun osalta halpamyymälöistä.
Itsepalvelutavarataloja on myös runsaasti. Niiden osuus elintarvikemarkkinasta on 15 prosenttia. Laajan tuotevalikoiman kaupoissa on noin 5 000 neliötä ja
malliesimerkkinä Kaufhof ja Karstad.
Alle 400-neliöiset pikkumarketit myyvät
neljä prosenttia ruuasta. Niiden on vaikea
pärjätä kilpailussa ilman erikoistumista.
Esimerkiksi luomuruokaan erikoistuneet
supermarketit ovat niin pieniä toimijoita,
etteivät ne yllä tilastoihin. Pienet luomu-
löissä on tavarantoimittajien tuotemaistatuksia. Myös viini-iltoja järjestetään ja osallistutaan Biofach-messuille, joissa tavoitetaan kuluttajia ja tavarantoimittajia.
Kauppaketjussa työskentelee kuusi sisäänostajaa. Basic vastaa myös alueellisuuden vaatimukseen ja tuotteet hankitaan mahdollisimman läheltä. Ne ovat pääasiassa saksalaisia.
Kaupan merkkien osuus on luomukaupassa pieni, vain 350 tuotetta, mutta se laajenee.
Oman tuotemerkkinsä avulla Basic hakee
myös uutta jalansijaa.
Ulkomaisella tavarantoimittajalla on helpointa päästä tuottamaan Private Label -tuotteita kaupan omalla tuotemerkillä. Mutta
myös yritysten omilla tuotemerkeillä olevia
marketit kasvattavat kuitenkin osuuttaan,
vaikka Saksassa luomutuotteiden osuus
elintarvikkeiden kokonaismarkkinoista on
vasta viisi prosenttia.
Kokonaisuutena myymälöiden lukumäärä on laskussa. Neljässä vuodessa
myymälöiden määrä on laskenut 44
000:sta 40 000:een. Myymälöiden koko
suurenee, ja pienet supermarketit menettävät osuuksiaan ja lopettavat kauppoja.
Myynti siirtyy isompiin yksiköihin, 3000–
4 000 neliön kauppoihin, joihin mahtuu
riittävän laaja tuotevalikoima. Ketjuista
suurin on Edeka, sitten tulevat Rewe Gruppe, Metro Gruppe, Swarz Gruppe, Aldi jne.
tuotteita sisältyy valikoimaan runsaasti.
Suunnitteilla on myös tavallisiin supermarketteihin Basic-hyllyn perustaminen. Münchenissä on meneillään pilotti, jossa tavanomaiset supermarketit ovat ottaneet myymälän sisään Basic-hyllyn. π
Simo Moisio
johtaja
Arktiset Aromit ry
simo.moisio(at)arktisetaromit.fi
artikkeli perustuu vierailun antiin Basic-kaupassa
ja tutkimusinstituutti johtaja Michael gerlingin
esitykseen suomalaisvieraille Saksan
elintarvikekaupan trendeistä anuga-messujen
seminaarissa lokakuussa. gerling työskentelee
Saksan elintarvikekaupan liiton Bundesverband
des deutschen Lebensmittelhandels BvL
tutkimusinstituutin ehi:n johtajana.
>>
Hankinta ja markkinointi ovat
keskitettyjä
Markkinointi on Basic -ketjulla keskitettyä, ja
pääkonttorissa markkinoinnissa työskentelee 22 henkilöä. He toimittavat Bionews-lehteä, jonka avulla välitetään kuluttajille teemoittain tietoa kestävästä kehityksestä, allergioista jne. Lisäksi tarjouslehtiset jaetaan
kahden viikon välein kotitalouksiin ja myymä-
Kohderyhmämarkkinointi on maailmalla yleisempää kuin Suomessa. Tässä lapsille
kohdennettuja tuotteita.
Kuva: SiMo MoiSio
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
35
n t e e M a
Anuga­messuilla vähän
todellisia uutuuksia
Uusien innovaatioiden saamiseksi
pienille yrityksille tulisi luoda
mahdollisuus osallistua Anuga­
messuille edullisemmin tai jopa
ilmaiseksi kutsuttuna hakemusten
perusteella.
Anuga-elintarvikemessut käy neljännelle
vuosikymmenelle. Se on kasvanut pienestä
lähinnä eurooppalaisen ja eritoten saksalaisen ruuan katselmuksesta maailman elintarvikemessuiksi, jossa nykyisin varsinkin kehittyvien talouksien tuotteita esitellessä vain
mielikuvitus – ei edes messuosaston pintaala – vaikuttaa olevan rajana. Egyptin tai Turkin osastot taitelijoineen vaikuttivat siltä kuin
olisi satsattu puolet vuoden kansantuotteesta. Italian panostus teemamaana oli sekin
kansantuoteluokkaa.
Anugaan on tullut myös oheistapahtumia,
joista seminaarit ja erilaiset tiedotustilaisuu>>
det ovat suosituimpia. Oheisohjelma seminaareineen, maisteluineen ja kilpailuineen oli
paljolti keskittynyt saksalaiseen tematiikkaan, kuten ”saksalainen laatu kohtaa maailmanmarkkinat” tai luomumarkkinoiden nykytilanteeseen. Messuilla valittiin vuoden kokki,
maisteltiin oliiviöljyjä (missä oli rypsiöljy?),
luotiin keittotaidon visioita tai jäljitettiin luomun jäljitettävyyttä vähittäiskauppafoorumissa.
Vaikka kävijöitä ei ollutkaan aivan huippuvuosien määrää, se tuottaa ainakin vilkkaimpina päivinä ongelmia, jotka vähentävät intoa
vierailla Anugassa. Ruuhkat käytävillä vaikeuttavat liikkumista ja pääsyä osastoille,
joista osaan oli jonoja ruuhkaksi asti.
Hotellihinnat Kölnissä nousevat messujen
aikana pilviin, yhden hengen huoneesta pyydettiin messualueen lähellä jopa 600 euroa
vuorokaudelta. Edullisempi ratkaisu on majoittua lähialueilla tai lähikaupungeissa, mutta aikaa menee liikkumiseen – Kölnin tiet ja
Saksalaisia Iso-Britanniassa tuotettuja
peruna- ja kasvipohjaisia luomukeittoja.
Saksassa mahdollisuuksia
myös business to business ­vientiin
Saksalainen yritys Sinalco on myös mielenkiintoinen vientimahdollisuus. Yritykselle
voitaisiin Suomesta toimittaa lähinnä mehukonsentraatteja, mikäli hintataso onnistutaan sovittamaan kansainvälisen yrityksen maksamia hintoja vastaavaksi.
Yritys on aloittanut kivennäisvesien valmistuksella vuonna 1902. Tuotteita myydään yli 50 maassa Euroopassa, Lähi-idässä ja Etelä-Amerikassa. Reseptejä on noin
360 erilaista. Saksassa tunnettuus on 91
prosenttia.
Yritys toimii franchising -periaatteella ja
etsii yhteistyöyrityksiä myös Pohjoismaista.
Sinalco on valittu kärkikaartiin vuonna
2007 vuosisadan tuotemerkkejä koskeneessa vertailussa. Ravintoloihin yritys toimittaa tuotteet lasipulloissa, kuluttajille
kierrätettävissä muovipulloissa. Muovipullot kiertävät Saksassa keskimäärin 30 ker-
36
taa. Ulkomailla joutuvat käyttämään kertakäyttöpulloja.
Nykysuuntauksena on käyttää entistä
enemmän luontaisia väriaineita sekä virvoitusjuomissa, että energia- ja urheilujuomissa. Saksassa ei tuotteissa käytetä
säilöntäaineita lainkaan. Energiajuomat
pakataan nuorille pääasiassa tölkkeihin,
iäkkäämmille henkilöille pulloihin. Sinelco
valmistaa nuorille myös oluen kaltaisia
juomia, joissa on 10 prosentin hedelmä- tai
marjapitoisuus. Kansainvälisenä sloganina
on Schmekt.
Yritys kertoi eri maissa toteutetuista
mainoskampanjoista, joiden sisällössä
otetaan huomioon kunkin maan kulttuuritekijät. Mainontaa harjoitetaan länsimaissa paljon myös internetissä ja sosiaalisessa mediassa sekä runsaasti erilaisia urheilutapahtumia sponsoroimalla. Esimerkkeinä yritys esitti koripallon MM-kisojen, jal-
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
kapallon maajoukkueen ja beach-volley kisojen sponsorointimateriaalit.
Pääyritys valmistaa 700 miljoonaa litraa
erilaisia juomia vuodessa, työntekijöitä on
450, pullotuslinjoja kahdeksan, joista kaksi linjaa on kertakäyttöpulloille. Yrityksen
vesi otetaan 270 metriä syvästä kaivosta
luonnonsuojelualueelta. Veden suodatus
tapahtuu hiekka- ja hiilisuodatuksena.
Vastaavat suuret kaivot ovat myös Lidlin ja
Aldin kauppaketjuilla.
SImo Moisio
Anuga­messut lukuina
• ANUGA-elintarvikemessut pidettiin 31. kerran Kölnissä
8–12.10.2011.
• Messuilla oli noin 15 5000 kävijää, missä oli hienoinen lisäys
edelliseen tapahtumaan.
• Kävijöistä 62 % tuli Saksan ulkopuolelta.
• Näytteilleasettajia oli 6 596 kaikkiaan 100 maasta (86 % ulkomaisia).
• Näyttelypinta-ala oli 284 000 m2.
• Tämän vuoden teemamaa oli Italia, josta oli yli 1000 näytteilleasettajaa.
Tuttuun tapaan messuilla oli paljon juustoja esillä.
Kuvat: henriK Bruun
kadut ovat jo muutenkin ruuhkaiset, saati sitten messujen aikaan. Juna on sujuvin liikkumismuoto, vaikka ruuhkaista on niissäkin.
Erikoisuuksia Taste 11 -osastolla
Anugaa markkinoidaan ”Taste the future”
-tunnuksella. Taste 11 -osastolle oli koottu 54
erilaisia maku- ja pakkausinnovaatioita.
Huippuinnovaationa esiteltiin myös juusto,
johon oli lisätty kolmasosa olutta. Sen ja
muutaman muunkin kohdalla jäi miettimään
valinnan perustetta Taste 11:een. Tässä seurassa suomalaisille tuotteille olisi ollut sijaa
ja tilaa! Mikäli näitä on uskominen, erikoistuotteilla on tulevaisuutta: erikoistuotteilla,
joita mm. monet suomalaiset valmistajat tekevät. Tarvitaan vain aktivoitumista!
Anugasta on tullut maailman suurin elintarvikenäyttely ja liki instituutio. Näytteilleasettajan kustannukset ovat kasvaneet messujen
mittakaavan myötä. Pienillä, usein innovatiivisilla yrityksillä on vähän mahdollisuuksia
saada tuotteitaan näytteille tällaiseen jättitapahtumaan, vaikka juuri sitä ne tarvitsisivat
kasvaakseen suuriksi. Mittakaavasta kärsii
myös Anugan laatu. Siitä on tullut tavanomaisen, jokapäiväisen, vanhoilla rutiineilla ja
koetelluilla prosesseilla valmistetun ruuan
massakonsulenttiesittely. Uutuudet ja todelliset innovaatiot esitellään muilla areenoilla.
kin. Ehkäpä messuorganisaatio myös miettii,
miten kehittää tapahtumaa kävijöitä entistä
paremmin palvelevaan suuntaan. π
Pienille sijaa
Henrik Bruun
toimitusjohtaja
Pieni Kirahvi Oy Ab/
Kanniston Leipomo
Yksi messujen kehittämismahdollisuus on
luoda pienillekin yrityksille mahdollisuus
osallistua messuille edullisemmin tai jopa ilmaiseksi kutsuttuna hakemusten perusteella. Voisi olla erityinen todellisten ja uusien innovaatioiden osasto ”radikaalit innovaatiot”,
vähän samaan tapaan kuin messut on jo jaettu eri osa-alueisiin vuodesta 2003 alkaen. Siten Anuga voisi saada takaisin sitä edelläkävijän mielikuvaa, joka sillä on alun perin ollut.
Vaikkei Anugassa mitään kovin mullistavaa
ollut, enempää tuotteita kuin pakkauksiakaan, hyöty tulee keskusteluista ja asiantuntijoiden tapaamisista. Kuten yksi kollega totesi, siellä ovat kaikki, niin asiakkaat, raakaainetoimittajat, asiantuntijat kuin päämiehet-
Heikki Manner
puheenjohtaja
Elintarviketieteiden Seura ry
Taste 11 osastolle oli koottu 54 erilaisia
maku- ja pakkausinnovaatioita.
Esimerkkejä Anugan Taste 11 -innovaatioista.
Tuotenimi
Drink Vinegar
Natvia
Màntua
Apfel Kernöl
Espresso Rub
Muffin Piping bag
Bergspitzsalami
Gerstenbrot
Tuote
viinietikkajuoma
vähäenerginen Stevia -makeutusjauhe
hawaijilainen nestesuola
omenan siemenöljy
paneerausjauhe
valmis muffinsmassa massapussissa
valkohomesalami
ohratäysjyväleipä
Tuottaja
Acetaia Giuseppe Cremonini, Italia
Natvia, Australia
Acetificio Mengazzoli, Italia
Gegenbauer, Itävalta
Stonewall Kitchen
Rolph & Rolph S.A
Meinen AG
Pema Vollkorn-Spezialitäten
Heinrich Leupoldt KG
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
37
n t e e M a
Tekesin Sapuska­ohjelma loppusuoralla
– yrityshankkeet tuottavat tulosta
Sapuska­ohjelmassa on synnytetty
kansainvälistä liiketoimintaa
uudenlaisella valmisruokakonseptilla,
vastuullisilla likööreillä on menty
maailmalle ja sinisestä perunasta on
tulossa vientihitti.
Sapuskan ohjelmapäällikkö Kari Venäläinen
loistaa tyytyväisyydestä ohjelman tuloksiin.
Tavoitteet on saavutettu, jopa ylitetty.
– Yrityshankehakemusten määrä ja laatu
on ollut Tekesille positiivinen yllätys, kiitos
siitä kuuluu yrityksille ja lisäksi Sapuska-tiimille ja muulle välittäjäverkostolle. On ollut
mukava huomata myös ohjelmapalveluiden,
kuten opintomatkojen, mentorointien ja tilaisuuksien jatkavan elämäänsä yritysten liiketoiminnoissa uusien syntyneiden kontaktien
ja verkostojen myötä, Venäläinen myhäilee.
Suurin yrityshyöty ja tehokkuus hankkeista
saadaan yritysvetoisissa hankkeissa, joissa
sitoutuminen on aitoa omien luottamuksellisten tavoitteiden ja omarahoituksen kautta.
Euroina koko ohjelman suunniteltu volyymi
oli 35 miljoonaa euroa kattaen kaiken eli
hankkeet ja ohjelman palvelut.
– Tässä vaiheessa 27 miljoonan euron kokonaisuus on koossa pelkästään hankkeissa,
joten emme voi muuta kuin olla tyytyväisiä.
Rahan määrää oleellisempaa on tietenkin se,
mitä hankkeissa saadaan aikaan. Yritykset tulevat halutessaan yksittäisten tulostensa
kanssa julkisuuteen. Kokonaisuutena on syntynyt oikeaa vientikauppaa, kansainvälistymistä, verkostoja ja apua pk-elintarvikealan
yrityksen aidosti kannattavan tulevaisuuden
suunnitteluun, Venäläinen kiteyttää.
Palveleva valmisruokakonsepti
maailmalle
R-Menu on R-Menu Oy:n kehittämä konsepti,
jossa tarjotaan koko palveluketju asiakkaan
käyttöön.
– Toimitamme erikoisuunin ja ruoka-annokset suoraan asiakkaalle sekä valmiin markkinointimateriaalin markkinoinnin tueksi, toimitusjohtaja Juha Vainionpää kertoo.
R-Menun Tekes-rahoitteinen hanke Kansainvälistä liiketoimintaa elintarvikkeista tähtää tämän konseptin kansainvälistämiseen,
ensivaiheessa Ruotsiin ja Norjaan.
38
R-menu Oy on kehittänyt Sapuska-ohjelmassa erilaisia maukkaita ruoka-annoksia.
Kuva: juSSi Koivunen, Studio Koivunen oy
– Hankkeen aikana olemme Ruotsissa tehneet markkinoihin, paikalliseen ruokakulttuuriin ja kaupallistamiseen liittyviä selvityksiä
tämäntyyppisen konseptin lanseeraamiseksi.
Selvitysten perusteella R-Menu Oy on kehittänyt ruoka-annoksia sekä täysin uusia tuotteita Ruotsin markkinoille sopiviksi. Tuloksena
on toimituksia jo useamman asiakkaan kanssa. Asiakkaat ovat pienempiä ja isompia ketjuja, mm. huoltoasemien deli-pisteitä.
– Seuraavaksi tähtäämme Norjan markkinoille. Tekesin rooli tämän projektin toteuttamisessa on ollut merkittävä: rahoitus rohkaisee pienempääkin yritystä lähtemään uusille
kansainvälisille alueille, johon muuten uskallusta ei ehkä riittäisi, Vainionpää tunnustaa.
R-Menu Oy on vuonna 2008 Juha ja Raija
Vainionpään perustama Kangasalla sijaitseva
perheyritys. Liikevaihto on 2,8 miljoonaa euroa, ja yritys työllistää 18 henkilöä.
Sapuska ­ Kansainvälistä liiketoimintaa
elintarvikkeista
• Ohjelma tukee pk-elintarvikeyrityksiä kansainvälistymiseen tähtäävässä liiketoiminnan ja tuotteiden kehittämisessä.
• Käynnistyi marraskuussa 2008 ja päättyy 2012 lopussa.
• Ohjelmassa on ollut 18 aluetilaisuutta, 13 teemallista tilaisuutta ja 5 opintomatkaa.
Näihin on osallistunut yhteensä tuhansia henkilöitä.
• Tekes on rahoittanut ohjelmassa 74 yrityshanketta ja 18 tutkimushanketta. Hankesalkun kokonaisvolyymi on 27 miljoonaa euroa.
• Ohjelman mentorointipalvelussa on 30 yritystä.
• Aktivointipalvelun kautta on syntynyt yli 20 yrityshanketta.
• Yritykset voivat hakea rahoitusta sekä maksutonta mentorointia ja aktivointia jatkuvasti.
• Tulossa mm: vuosiseminaari 11.1.2012 ja Pohjoiset Pöperöt Gastro-messuilla
14.3.2012.
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Vastuullista likööriä
Eteläpohjalainen perheyritys Pramia Oy valmistaa lonkeroita, siidereitä, likööreitä ja
muita maustettuja alkoholituotteita johtoajatuksenaan kestävä kehitys ja ympäristön
huomioiminen. Tekes on rahoittanut hanketta
Pramian liiketoiminnan kehittäminen.
– Hankkeen päätavoitteena oli yrityksen
kansainvälistyminen ja viennin käynnistäminen. Tähän liittyen lähdimme kehittämään
erityisesti vientiin sopivia tuotteita ja pakkauksia, vientipäällikkö Minja Kivinen valaisee
tavoitteita.
Oleellista hankkeessa oli myös vientimaiden alkoholijuomamarkkinoiden logistiikan
ja tukkureiden toimintaperiaatteiden tutkiminen.
– Koska kestävä kehitys on yrityksemme
ajattelun kulmakivi, halusimme selvittää ekologiset tuotantotavat ja vaihtoehdot. Tavoitteena oli myös yrityksen ja tuotteiden tunnettuuden kehittäminen.
Hankkeen tuloksena kansainvälistymisen
näkymät osoittautuivat niin lupaaviksi, että
yritykseen palkattiin vientipäällikkö. Juuri
ekologisuus osoittautui avaintekijäksi mahdollisilla vientimarkkinoilla. Pramia erottuu
kilpailijoistaan ekologisena edelläkävijänä
pienen hiilijalanjäljen ja muovipullo-osaamisen ansiosta. Pramian muovipullon hiilijalanjälki on 70 % perinteistä lasipulloa pienempi
kuljetuksen osalta.
– Hankerahoituksen lisäksi olemme saaneet Sapuska-ohjelmassa mentoroinnin
avustuksella neuvontaa luomutuotteiden
kansainvälistymisessä, kontakteja tutkimus-
Jaakkola Potatofarm Oy:n toimitusjohtaja Arvo Jaakkola (vasemmalla) esittelemässä
Pietarissa yrityksen perunatuotteita, mm. sinistä perunaa Jussi Ylitalolle (executive chef,
Sokos Hotel Palace Bridge).
Kuva: virve anttiLa, FoodweSt oy
laitoksiin sekä uusia tuotekehitysideoita.
Olemme lisäksi osallistuneet ohjelmassa järjestettyyn luomuteemalla toteutettuun Saksan opintomatkaan sekä hyödyllisiin seminaareihin, Kivinen summaa.
Perunalle lisäarvoa
Jaakkola Potatofarm Oy tavoittelee kansainvälistä toimintaa perunatuotteilla. Sininen
peruna on yksi mahdollinen erikoistuote vientimarkkinoille. Lajikkeen nimi on Blue Congo.
– Tähtäämme uusilla pitkälle jalostetuilla
puolivalmiilla perunakomponenttituotteilla
erityisesti suurtaloussektorille. Projekti käynnistyi kesäkuussa 2009. Tähän mennessä
vientiin sopivat tuotteet ja niiden teknologia
on kehitetty, toimitusjohtaja Arvo Jaakkola
kertoo.
Parhaillaan yritys investoi uusiin laitteisiin
ja tuotantotiloihin. Projektin viimeisessä vaiheessa lähdetään rakentamaan liiketoimintamallia, jolla tähdätään Pohjoismaiden sekä
mahdollisesti Venäjän ja Keski-Euroopan
markkinoille.
Ilman Tekesin rahoitusta projektia ei olisi
voitu toteuttaa tässä laajuudessa, tuki pienelle yritykselle oli aivan ratkaiseva. Myös ohjelman opintomatkat, seminaarit ja muut tapahtumat ovat tarjonneet uutta tietoa sekä verkostoitumismahdollisuuksia toisten yrittäjien
ja asiantuntijoiden kanssa.
– Osallistumme myös Sapuska-ohjelman
tutkimushankkeeseen Perunalle lisäarvoa –
terveelliset yhdisteet tehokäyttöön ja uusiksi
tuotteiksi, Jaakkola täsmentää. π
Eeva-Liisa Lehto
Sapuska-ohjelman koordinaattori
Foodwest Oy
eeva-liisa.lehto(at)foodwest.fi
Pramia erottuu kilpailijoistaan ekologisena edelläkävijänä pienen hiilijalanjäljen ja muovipulloosaamisen ansiosta.
Lisätietoja:
Sapuska-ohjelman päällikkö Kari venäläinen,
tekes, p. 040 722 1632
Kuva: riitta LuKKarinen
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
39
n t e e M a
Yhteistuumin Venäjälle
Venäläisille maistuu suomalainen ruoka. Suomalaisen elintarvikeyrityksen katse suuntautuukin usein itään, kun yrityksen strategiaan
kirjataan kasvu ja vienti. Valtavat Venäjän
markkinat houkuttelevat, Pietari on lähellä ja
monet kollegat ovat jo vientipuuhissa. Miten
tuore venäjänviejä oikein pääsee alkuun?
Vuonna 2010 Suomen elintarvikeviennin
1,2 miljardin euron potista 27,7 % suuntautui
Venäjälle. Viennin arvo oli noin 333 miljoonaa
euroa, josta maitovalmisteiden osuus oli kaksi kolmasosaa.
Muiden tuoteryhmien osuudet ovat selvästi pienempiä. Kahvia, lihaa ja lihavalmisteita,
rehuja, maataloustuotteita, alkoholijuomia ja
viljatuotteita viedään kutakin noin 10–14 miljoonan euron edestä. (lähde: Tullihallitus,
Elintarviketeollisuusliitto).
Vientirenkaan avulla alkuun
Myös pienet ja keskisuuret elintarvikealan
yritykset ovat aktivoituneet. Helppo tapa
päästä alkuun on mennä kimpassa ja lähteä
mukaan vientirenkaaseen.
– Vientirenkaan ideahan on se, että useampi yritys palkkaa yhteisen vientipäällikön ja
jakaa näin kustannuksia, Firoskos Europe
Oy:n toimitusjohtaja Jouni Kosloff kertoo.
– Toisaalta yritykset saavat monenlaista tu-
Vientirengassopimus
pähkinänkuoressa
• Mukana 4–6 yritystä, jotka eivät
suoranaisesti kilpaile keskenään.
Yritysten taustatiedot, vientituotteet ja -palvelut kirjataan sopimukseen.
• Sovitaan kunkin yrityskohtaiset tavoitteet ja vientirenkaan yhteiset tavoitteet.
• Yritykset sitoutuvat hankkeeseen
vähintään 6 kuukaudeksi, enimmillään 42 kuukaudeksi.
• Kuvataan tavoiteltava asiakaskunta.
• Kirjataan kilpailuedut sekä myyntija markkinointitoimenpiteet.
• Sovitaan yhteisistä pelisäännöistä.
• Sovitaan toteuttamisen aikatauluista ja yhteisistä seuranta- ja raportointikäytännöistä.
40
Venäläisiltä elintarvikemarkkinoilta löytyy niin uutta kuin vanhaa tapaa myydä tuotteita.
Elintarvikkeita kaupataan vielä paljon toreilla. Kuva: eSa teräväinen, joLKipaLKi oy
kea toisiltaan. Vientirengas on myös tehokas
tapa aloittaa vientiponnistelut ja sopii myös
suuremmille yrityksille.
Vientirengas on varsin vakiintunut tapa
kansainvälistyä ja on erityisesti pienten yritysten suosiossa. Vientirengas auttaa kansainvälistymisen alkutaipaleella ja uusien
myyntikanavien avaamisessa. Kokenut vientipäällikkö antaa suomalaisen yrityksen käyttöön osaamisen ja verkostonsa. Vientipäällikkö tuntee maan ja kaupankäyntitavat.
Vientirenkaan muodostaa 4–6 ei-kilpailevan yrityksen muodostama yhteenliittymä,
jolla organisoidaan yhteinen viennin toteutus
kokonaispakettina. Edellytyksenä on, että yritysten tuotteet ja palvelut sopivat yhteen, yritykset ovat kiinnostuneita samasta markkinaalueesta ja yrityksillä on yhteensopivat tavoitteet.
Uusi vientirengas käynnistymässä
Helsinki Business and Science Park Oy on rakentamassa paraikaa vientirengasta ja palkkaamassa yhteisvientipäällikköä kuudelle
päivittäistavarakaupan yritykselle. Yritysten
rekrytointi aloitettiin keväällä 2011, ja elo-
Mitä pitää ottaa huomioon, kun lähtee Venäjälle?
1. Emoyhtiön taloudellinen tilanne on oltava kunnossa.
2. Tutki markkinat etukäteen.
3. Tunne vieraan maan kulttuuri, tavat ja
kieli.
4. Muista ystävyyssuhteiden merkitys.
5. Hoida luvat ja sertifikaatit.
6. Hanki itsellesi luotettava partneri.
7. Muista myös hyvät suhteet viranomaisiin.
8. Hoida asiakassuhteita hyvin.
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
9. Muista työntekijöihin liittyvät riskit niin
kotimaassa kuin vientimaassakin.
10. Etsi hyvät ulkopuoliset avustajat ja neuvonantajat.
11. Valitse luotettava, tasokas logistiikka ja
varmat kuljetukset.
12. Tarkistuta vuokrasopimukset asiantuntijalla.
Lähde: esa teräväinen, jolkipalki oy,
www.jolkipalki.fi
Hyvä tietotaito hyödyttää
kotimarkkinoita ja vientiä
kuussa puitteet yritysten kesken oli neuvoteltu.
– Kuukausittain maksettavalla summalla ei
kukaan voi yksinään rekrytoida pätevää vientipäällikköä, toimitusjohtaja Pia Westerling
toteaa.
Työ- ja elinkeinoministeriö tukee yritysten
vientiponnisteluja yhdessä Varsinais-Suomen
Ely-keskuksen kanssa. Tuki riippuu yrityksen
koosta ja on enimmillään 65 %.
– Meidän roolimme on saattaa sopivat yritykset yhteen, rekrytoida pätevä vientipäällikkö ja hoitaa byrokratiaa viranomaisiin päin.
Tämä vientirengas on nyt kiinni, mutta uusia
muodostetaan, jos halukkaita löytyy, Westerling vakuuttaa.
– Venäjälle kannattaa lähteä, kun pitää
mielessään muutaman asian, toimitusjohtaja
Esa Teräväinen Jolkipalki Oystä vahvistaa.
Teräväisellä on parinkymmenen vuoden
kokemus Venäjän markkinoista erityisesti rahoitusalalta. π
Eeva Heikkilä
projektipäällikkö, KTM
Elintarvikekehityksen OSKE
Helsinki Business and Science Park Oy/
Viikki Food Centre
eeva.heikkila(at)viikkifoodcentre.fi
Ammattikeittiöt &
ravitsemus
-teemanumero
ilmestyy 24.2.2012
Lisäjakelu GASTROmessuilla 14.–16.3.
osastolla 6d63
Eri markkina-alueilla on omat eronsa kulttuurissa, makutottumuksissa, talouden kehityksessä ja kuluttajien ostovoimassa, mutta kuluttajien ostopäätökset perustuvat pitkältikin
samoihin trendeihin, kuten tuoteturvallisuuteen, miellyttävään makuun ja ulkonäköön
sekä terveyteen ja hyvinvointiin.
Johtaja Olga Halme Leipurin Oy:n elintarviketeollisuusmyynnistä tähdentää, että kansainvälistyminen edellyttää taitoa nähdä metsä puilta ja reagoida nopeasti kuluttajamarkkinoiden trendeihin.
– Tytäryhtiöissämme kerätty tietotaito auttaa kehittämään myös suomalaisten itävientiä harjoittavien elintarvikeyritysten tuotekonsepti- ja raaka-aineratkaisuja, Olga Halme
kertoo.
joiden valmistusprosessi ja maku ovat olleet
tuttuja kuluttajille jo yli 40 vuotta, on tuonut
mahdollisuuden toteuttaa kokonaisvaltaista
osaamistamme tuoteidean kokonaisratkaisijana, tuotekehitysyhteistyökumppanina, kuluttajaväitteiden kehittäjänä sekä raaka-aineiden ja teknologian kilpailukykyisenä ja tehokkaana toimittajana, Olga Halme sanoo.
Valmisruokateollisuudessa Leipurin ”taikinasta täytteisiin” -osaamista on vahvistettu
yhdistämällä leipomo- ja elintarviketeollisuuden tietotaitoa.
– Lähitulevaisuudessa perinteinen saunapalviviipale tai kotimainen meetvurstiviipale
kruunaa ruispalaleipää venäläisen perheen
yhteisessä aamuteehetkessä, Olga Halme tarkentaa.
Ruis- ja kauraleipäperinnevientiä
Liikevaihdosta yli puolet ulkomailta
Kansainvälisiltä markkinoilta kertyy myös tietotaitoa, joka auttaa kasvattamaan olemassa
olevia asiakkuuksia ja löytämään uusia mahdollisuuksia.
– Leipurin on ollut viemässä suomalaista
ruis- ja kauraleipäperinnettä Venäjälle rakentamalla ruisleivän kulutuskulttuurin uutta renessanssia Venäjän leipomoteollisuuden ja
ravitsemusviranomaisten ja asiantuntijoiden
kanssa sekä lanseeraamalla terveellistä ja
maukasta kauraleipäleivontaa. Liha- ja valmisruokapuolelle on tuotu muun muassa prebioottiset kuidut ja probioottiset bakteerit
sekä suojabakteerit mm. perinteisten säilöntäaineiden tilalle, Halme selvittää.
Myös IVY-maissa yhä useammat alan toimijat etsivät perinteisiä makuja ja valmistusteknologiaa.
– Viime vuosina paluu GOST- tuotteisiin,
Vuonna 1917 leipurien perustama Leipurin Oy
aloitti kansainvälistymisen vuonna 1994 Virossa. Nykyään konserni toimii kotimaan lisäksi Virossa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Venäjällä, Ukrainassa, Kazakstanissa ja
Valko-Venäjällä. Hieman yli puolet konsernin
liikevaihdosta tulee jo ulkomailta. Venäjä on
kasvumarkkinoiden kärjessä.
Puolassa, Baltiassa ja IVY-maissa työskentelee 220 työntekijää 16 toimipisteessä palvellen asiakaskuntaa, johon kuuluu yli 1700
leipomo-, liha- ja meijeriasiakasta. π
Lisätietoja:
olga halme
johtaja
elintarviketeollisuusmyynti
Leipurin oy
olga.halme(at)leipurin.com
Varaa paikka ilmoitukselle
23.1. mennessä!
Infoteam Oy
p. (09) 441133,
[email protected]
Kehittyvä
Elintarvike
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
41
n t e e M a
Puolukka tiellä
kansainvälisyyteen
Kansainvälisille markkinoille tähtäävät markkinointipanostukset ovat suuria yksittäiselle
yritykselle. Suomalaiset elintarvikealan pk- ja
suuryritykset tekevät tiivistä yhteistyötä hyvän kansainvälisen näkyvyyden saavuttamiseksi Tekesin Sapuska-ohjelman rahoittamassa Kv-markkinointistrategialla uutta liiketoimintaa marja-alalle -yritysryhmähankkeessa. Ryhmälle kehitetään yhteistä kansainvälisen markkinoinnin strategiaa.
ta, markkinointi ja helppokäyttöisyys.
– Salaisuus piilee näiden kuuden tekijän
yhdistämisessä – niiden avulla pystymme
asettamaan itsemme tarinoita ja mielikuvia
ostavan kuluttajan rooliin. Hankeyrityksille
tuottamamme markkinointistrategia auttaa
näiden mielikuvien ja kertomusten luomisessa, Invenire Market Intelligencen toimitusjohtaja Patricia Wiklund sanoo.
Visiona superfruit
Osaamiskeskusohjelma auttoi yrityksiä hankevalmistelussa ja työn koordinoinnissa. Elintarvikekehityksen klusteri toteutti esiselvityksiä puolukan flavorista, kemiallisesta koostumuksesta ja kuluttajamieltymyksistä. Tutkimushankkeena aloitettu työ muuttui yritysten toiveista kymmenen yrityksen ryhmähankkeeksi.
Suunnitteluvaiheessa mukaan tuli tutkimustahoja ja palveluyrityksiä. Kehitettyjä toimintamalleja voidaan jatkossa hyödyntää
myös muiden marjojen liiketoimintapotentiaalin kehittämiseen.
– Työ käynnistettiin yritystarvelähtöisesti.
Mukana olevat yritykset toteuttavat nyt aktiivisesti toimenpiteitä yhteistyössä keskenään
ja yrityskohtaisesti ryhmän yhteisen tavoit-
Yhteistyöllä nostetaan suomalaisten marjojen jalostusastetta ja tehdään alan osaamista
tunnetuksi maailmalla. Ensimmäiseksi kohteeksi valittiin puolukka sen kansainvälisen
markkinauutuuden, helpon kerättävyyden,
tarpeeksi suuren volyymin, pohjoisen imagon
ja potentiaalisten terveysvaikutusten vuoksi.
– Visionamme on luoda puolukasta kansainvälisesti arvostettu ja kysytty superfruit,
josta valmistetuista tuotteista voidaan pyytää
hyvä hinta. Näin yritykset voivat luoda uutta
ja kannattavaa liiketoimintaa, Kiantama Oy:n
toimitusjohtaja Vernu Vasunta kertoo.
Työn pohjana toimivat superfruit-strategian kuusi osa-aluetta: uutuus, terveyshyöty,
aistittavat ominaisuudet, raaka-aineen hallin-
Yritysten tarpeet antavat suunnan
Marja-alan kansainvälistymisstrategian
ensimmäiseksi kohteeksi valittiin puolukka
sen kansainvälisen markkinauutuuden ja
muiden superfruit-ominaisuuksien vuoksi.
Kuva: Marja-Leena Laitinen
teen ja vision toteuttamiseksi, kiittelee Kuopio Innovation Oy:n elintarvikekehityksen kehitysjohtaja Marja-Leena Laitinen.
Mukana hankkeessa ovat Eckes-Granini
Finland Oy Ab, Kiantama Oy, Lapin Liha Oy,
Norbiox Oy, Pharmia Oy, Polarica Finland Oy,
Polarforma Oy, Riitan Herkku Oy, Valio Oy ja
Oy Valioravinto Ab. π
Lisätietoja:
Marja-Leena Laitinen
kehitysjohtaja
elintarvikekehitys
Kuopio innovation oy
p. 045 657 9569
marja-leena.laitinen(at)kuopioinnovation.fi
Tie venäläismatkailijan sydämeen käy vatsan kautta
Elintarvikkeet ja ruokailu ovat tärkeä osa venäläisten matkailua ja lomanviettoa. Tutkimusten mukaan venäläiset käyttävät lomallaan toiseksi eniten rahaa ruokaan eri tuoteryhmiä vertailtaessa.
Tähän saakka venäläismatkailijoiden arvostuksia koskeva laadullinen tieto on ollut
vähäistä ja irrallista. Tietoa on kaivattu etenkin mahdollisuuksista markkinoida paikallisia
elintarvikkeita ja ruokapalveluita nykyistä paremmin. Myös venäläismatkailijoiden käsitykset luomutuotteista kiinnostavat.
Tietoa yritysten markkinoinnin ja tuotekehityksen avuksi tuotetaan kaksivuotisessa Tekesin Sapuska-ohjelman FoodRus-hankkees-
42
sa. Tutkimusryhmän muodostaa neljä eri organisaatiota, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Aalto-korkeakoulusäätiö, MTT ja Mikkelin Ammattikorkeakoulu, sekä 15 yritystä.
Hanke jatkuu syyskuulle 2012 asti.
Teemoina paikallisuus ja luomu
Hankkeen kärjet, paikallisuus- ja luomuteema, ovat tärkeitä alan kehittämiskohteita
Suomessa. Tavoitteena on, että saadun tutkimustiedon avulla yritykset osaavat viestiä venäläismatkailijoiden tärkeinä pitämiä tuoteominaisuuksia nykyistä paremmin ja saavat
nämä käyttämään enemmän paikallisia palveluita ja tuotteita. Tutkimustiedon pohjalta
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
kootaan suosituksia tuoteviestinnän kehittämiseksi ja palveluprosessien tuotteistamiseksi.
Tutkimushaastattelujen mukaan venäläisten matkailijoiden suomalaista ruokaa kohtaan tuntema luottamus on vahva. Tähän vaikuttaa erityisesti usko suomalaisen elintarvikekaupan, -logistiikan ja -valvonnan toimivuuteen. Elintarvikkeiden paikallisuutta arvostetaan, mutta paikallisuus sekoittuu helposti suomalaisuuteen. Venäjän mittakaavassa kaikki voi olla Suomessa ”riittävän paikallista”. Käsitteenä sertifioitu luomutuote on
venäläisille varsin tuntematon, ja luomutuotanto rinnastuu puutarhaviljelyyn: paikallis- ja
Suomen ruokaturvallisuus­
osaamisesta vientituote
Suomalainen ruokaturvallisuusosaaminen on herättänyt kiinnostusta eri puolilla maailmaa, ja sitä voidaan hyödyntää myös
kaupallisesti. Tämä oivallus on myös Elintarviketurvallisuus
vientituotteeksi 2011–2013 -hankkeen taustalla.
Hankkeen tavoitteena on vahvistaa suomalaisen elintarviketurvallisuusosaamisen kaupallista hyödyntämistä kansainvälisillä markkinoilla. Se tapahtuu kokoamalla yhteen keskeiset tutkimus- ja tiedontuottajatahot sekä alan yritykset EteläSuomen alueelta. Hanketta rahoittaa Etelä-Suomen alueen
Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), ja sen kokonaisbudjetti
on 1,2 miljoonaa euroa.
Projektin kohdealueita ovat erityisesti Kiinan ja Venäjän kaltaiset maat, joissa elintarviketuotantoa ja alan lainsäädäntöä
ollaan uudistamassa vastaamaan mm. EU:n tai WTO:n vaatimuksia.
Monenlaista hyötyä yrityksille
Hankkeessa mukana olevat yritykset voivat hyötyä siitä mm.
saamalla käyttöönsä elintarviketurvallisuusalan yritys- ja yhteistyöverkoston, kontaktit kiinalaisiin viranomaisiin ja yrityksiin, mahdollisuuden yhteismarkkinointiin, Matchmaking-matkan Kiinaan ja tietoa Kiinan markkinoista esimerkiksi valmennusohjelman avulla.
Lisäksi on mahdollisuus esitellä elintarviketurvallisuusratkaisuja yritysten yhteisessä Showroomissa ja osallistua omalla ständillä Suomessa vuonna 2013 järjestettävään kansainväliseen Food Safety & Traceability -seminaariin.
Hankekumppaneita on viisi: Helsinki Business and Science
Park Oy Ltd/Viikki Food Centre, Vantaan Innovaatioinstituutti
Oy, Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Metropolia ammattikorkeakoulu ja Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus. π
KLERAT-
palasyötti
Rotan ja hiiren
torjuntaan
elintarviketeollisuudessa,
siististi ja
helposti!
Käyttöohje:
Valmistetta
käytetään
sellaisenaan.
Sijoita palasyötit
lukittaviin
syöttilaatikoihin.
Lisätietoja:
emma westerling
projektipäällikkö
emma.westerling(at)viikkifoodcentre.fi
luomutuotteiden tunnistaminen on heikkoa.
Venäläismatkailijoille kohdistettujen palvelujen ja tuoteviestinnän kehittäminen on kuitenkin tärkeää. He paneutuvat
ruuanlaittoon ja laatuun lomallaan ja ostavat merkittäviä
määriä ruokia tuliaisiksi ja kotiin viemisiksi. Tätä kautta tuotteiden markkinointi voi käytännössä ulottua myös Venäjän
puolelle. π
Lisätietoja
Marjo Särkkä-tirkkonen
hankkeen koordinaattori
helsingin yliopiston ruralia-instituutti
marjo.sarkka-tirkkonen(at)helsinki.fi
hankkeessa kaikilla tutkimusorganisaatioilla on omat, itsenäiset
hankkeensa. aalto-yliopiston yhteyshenkilö on tutkija Sinikka
Mynttinen, Mtt:n tutkija johanna Logrén ja Mikkelin
ammattikorkeakoulun lehtori teija rautiainen.
• Hyvin säilyvä ja maittava palasyötti
• Tehokas, tehoaa jo kertasyönnillä
• Valmistettu ISO 9002 standardin
mukaan
Käytä biosidejä turvallisesti. Lue aina etiketti ja valmistetiedot
ennen käyttöä.
Neuvonta 0207 91 4040
Klerat_palasyötti_90x270mm.indd 1
10.10.2005 12:18:49
n t i e d e & t u t K i M u S
Ateriapalvelulla iäkkäille
monenlaisia merkityksiä
Aterialla ja henkilökohtaisella palvelulla
on ravitsemuksellinen ja sosiaalinen
merkitys ikääntyneille henkilöille.
Ateriapalvelun tarjoama ruoka on
usealle iäkkäälle päivän ainoa lämmin
ateria.
Tämä ilmeni Jyväskylän ammattikorkeakoulun palveluliiketoiminnan koulutusohjelman
ylemmän AMK:n opiskelijan Maarit Revon
opinnäytetyön "Ko on tämmönen mahollisuus vanahuksille” Aterian ja palvelun merkitys iäkkäille - tuloksista.
Opinnäytetyöllä selvitettiin Ylivieskan seurakunnan tiloissa tarjottavan ateriapalvelun
merkitystä yli 70-vuotiaille asiakkaille. Seurakunnan ateriapalvelu on avoin kaikille ikääntyneille, jotka pääsevät tulemaan paikalle.
Opinnäytetyön ohjasi FT, THM, KM, yliopettaja Enni Mertanen.
Arkisin auki olevaa ateriapalvelua käytti
säännöllisesti 20–25 iäkästä, satunnaisesti
1–10 henkilöä. Vanhimmat heistä olivat yli
90-vuotiaita. Aterioimaan pääsi myös saattajan kanssa. Saattajalle ruoka maksoi 6,50 euroa/ateria, jos hän oli alle 65-vuotias, ateria-
palvelun käyttäjälle 5,50 euroa sisältäen pääruuan, kaksi salaattia, leivät, juomat ja jälkiruuan. Kala- ja broilerpäivinä oli myös toinen
ruokavaihtoehto, muulloin yksi.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin havainnoimalla, osallistuvalla havainnoinnilla ja ryhmäkeskusteluilla. Havainnoitavia oli 20 ja
ryhmäkeskusteluihin osallistui 16 iäkkäintä
ateriapalvelua käyttävää miestä ja naista. Aineistoa kerättiin syksyllä 2010 syyskuun alusta joulukuun loppuun asti. Tavoitteena oli kehittää ateriapalvelua siten, että se vastaa
ikääntyneiden tarpeita ja että mahdollisimman moni ikääntynyt voisi kerran päivässä
tulla ruokailemaan seurakunnan järjestämään ruokapalveluun.
Tietoperusta koostuu ikääntyneen näkökulmista olevista tekijöistä kuten ikääntymisen tuomista muutoksista toimintakykyyn, ravitsemukseen ja palveluiden tarpeeseen.
Suomalaisen palvelumallin lisäksi tarkastellaan ruotsalaista ja tanskalaista palvelumallia
yleisesti ja ateriapalvelun näkökulmasta. Aterian merkitystä selvitetään tieteellisesti ja ravitsemussuosituksien mukaisesti. Mukana on
joukko kansainvälisiä ja suomalaisia tutkimuksia. Kehittämistyökaluna käytettiin ruot-
Atmosphere/tunnelma + muut aineettomat tekijät
Management Control System/kaikki ne resurssit ja muut
tekijät, joita tarvitaan ateriapalvelun toiminnan
ylläpitämiseen
Room/tila
Meeting/kokous
Product/tuote
Atmosphere/tunnelma + muut aineettomat tekijät
Kuva 1. FAMM-ateriamalli eli viiden kohdan malli lisättynä aineettomilla tekijöillä (Edwards &
Gustafsson 2008, 8)
44
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
salaista (kuva 1) FAMM-ateriamallia (Five Aspects Meal Model).
Lähes kaikille päivän ainoa
lämmin ateria
Opinnäytetyön tuloksista selviää, että ateriapalvelun aterialla oli ravitsemuksellinen merkitys. Lähes kaikille, niin miehille kuin naisille,
ateriapalvelun tarjoama ruoka oli päivän ainoa lämmin ateria. Iäkkäät tiedostivat myös
itse monipuolisen aterian arvon tärkeänä hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Otettu tai
laitettu ruoka-annos myös syötiin kokonaan.
Perinteiset suomalaiseen ruokakulttuuriin
kuuluvat ruuat olivat mieluisia, mutta tulosten mukaan kaikki ruokalistalla olleet ruuat
maistuivat asiakkaille.
Listalla oli perinteisiä suomalaisia ruokia,
kuten lihapullia, keittoruokia, kiisseleitä, maitopohjaisia puuroja, kala- ja broileriruokia
sekä laatikoita. Ruokalista oli kiertävä viiden
viikon lista, jota uudistettiin jonkin verran viiden viikon välein.
Henkilökohtaisella palvelulla oli myös ravitsemuksellinen merkitys, koska osa iäkkäistä asiakkaista ei olisi pystynyt ruokailemaan
ateriapalvelussa ilman henkilökohtaista palvelua. Osalle iäkkäistä henkilöistä ateria laitettiin valmiiksi ja tuotiin pöytään. Henkilökohtaista palvelua arvostettiin, vaikka kynnys
sen vastaanottamiselle oli aluksi korkea.
Ateriapalvelulla myös
yhteisöllistä merkitystä
Ateriapalvelun palvelulla oli tärkeä sosiaalinen merkitys, joka tuli selvimmin esille henkilökohtaisissa palvelutilanteissa. Henkilökunnan viedessä valmiin aterian pöytään iäkkäillä henkilöillä oli mahdollisuus keskustella
kahdestaan henkilökohtaisista asioista,
muun muassa omasta voinnista. Tätä mahdollisuutta käyttivät lähes kaikki ateriapalvelun iäkkäät asiakkaat. Iäkkäät arvostivat, että
heitä kuunneltiin ja samalla he tunsivat olevansa tärkeitä.
Aterialla oli myös sosiaalinen ja yhteisöllinen merkitys, koska iäkkäät muodostivat ja
ylläpitivät sosiaalisia verkostoja aterioinnin
yhteydessä. Iäkkäät istuivat aina samoilla
paikoilla muodostaen pieniä viiden kuuden
henkilön ryhmiä. Tuttu istumajärjestys oli osa
turvallisuuden tunnetta, ja järjestyksen muutokset eivät olleet kovin toivottuja. Yhteisöllisyys ilmeni siinä, että ryhmien jäsenet keskustelivat keskenään aterian äärellä ja olivat
kiinnostuneita ja huolestuneita, jos joku ryhmän jäsenistä puuttui.
Iäkkäät kokivat, että ateriapalvelussa oli
mahdollisuus luoda ja ylläpitää sosiaalisia
verkostoja ja tavata toisia samanikäisiä. He
kokivat ateriapalvelun paikaksi, johon oli
helppo tulla. Ateriapalvelu tuntui olevan monelle päivän odotetuin tapahtuma, joka jäsensi päivän kulkua. Selkeimmin tämä ilmeni
siinä, että ruokailua tultiin odottamaan reilusti ennen sen alkamista. Odotteluaika käytettiin sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuten
keskusteluun niin muiden asiakkaiden kuin
seurakunnan siivoushenkilöstön kanssa. Monet iäkkäistä jatkoivat keskustelua keskenään vielä ruokailun jälkeen.
Ruokailuympäristön
viihtyisyys tärkeää
Ateriapalvelun ympäristöllä, kuten viihtyisyydellä oli merkitystä. Arkinen ruokailuympäristö oli turvallisemman tuntuinen kuin juhlava
ruokailuympäristö. Juhlaruokailussa ruokasalin pöytien järjestyksen muuttaminen osoitti,
että iäkkäät hakeutuivat samoihin ryhmiin
kuin arkisessa ruokailutapahtumassa. Kuitenkin ruokajonossa ja istumajärjestyksissä
Ateriapalvelun valmiiksi laittama keittolounas.
Kuva: Maarit repo
vallitsi tietty etiketti ja hierarkia. Miehet tulivat aina ensimmäisinä, olivat ruokajonossa
ensimmäisinä ja istuivat omassa pöydässä
omana ryhmänä samoin kuin naiset. Kartoissa (kuvat 2–3) on esitettynä arki- ja juhlaruokailun istumajärjestykset.
Työn tavoitteena on saatujen tulosten perusteella kehittää ateriapalvelua muun muas-
Kuva2. Kartta miesten ja naisten istumajärjestyksestä arkiruokailussa.
sa lisäämällä mahdollisuuksia sosiaaliseen
vuorovaikutukseen niin, että esimerkiksi seurakunnan vapaaehtoiset työntekijät ovat mukana ruokailutapahtumassa. Ikääntyneille
voitaisiin tarjota heidän toiveitaan ja tarpeitaan vastaavaa palvelua. Toiveena esitettiin
muun muassa lisää kalaruokia ruokalistalle.
Tuloksista on hyötyä, kun lähdetään kehittämään muidenkin palvelun tarjoajien kuin seurakunnan tuottamia ateriapalveluita.
Ateriapalveluiden kehittäminen on tärkeää, koska Suomessa iäkkäiden määrä kasvaa
nopeasti ja he vaativat entistä enemmän henkilökohtaista palvelua ja henkilökunnan aikaa itselleen. Samalla kun ateriapalveluita
käyttävien henkilöiden määrä kasvaa, yhteiskunta velvoittaa iäkkäitä asumaan aiempaa
pidempään kotona tuettujen palvelujen turvin. Yksi tällainen tukimuoto on kotiin toimitettu ateriapalvelu.
Opinnäytetyö antoi myös jatkotutkimusaiheita. Yksi aihe on ateriapalvelun asiakkaiden
ravitsemustilan selvittäminen. Ateriapalveluita käyttävien iäkkäiden ravitsemustilaa on
selvitetty vähän, mutta muiden tutkimustulosten pohjalta voi olettaa, että aliravitsemusta esiintyy myös ateriapalvelun asiakkailla. π
Maarit Repo
pääemäntä
Ylivieskan seurakunta
maarit.repo(at)evl.fi
tutkimus on luettavissa osoitteessa
www.theseus.fi
Kuva3. Kartta miesten ja naisten istumajärjestyksestä juhlaruokailussa.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
45
Marjat ovat erinomainen valinta terveyttä
edistävään ruokavalioon. Marjatuotteet sisältävät usein sokeria. Tutkimus osoittaa, että
marjojen kanssa nautitulla sokerilla on maltillisempi vaikutus aterianjälkeisiin verensokeri- ja insuliinipitoisuuksiin kuin samalla
määrällä sokeria sellaisenaan.
Marjat kuuluvat pohjoismaiseen ruokakulttuuriin ja ovat tärkeä osa ns. Itämeren ruokavaliota. Niitä olisi hyvä syödä päivittäin vähintään kaksi desiä (100 g), josta nykyinen kulutuksemme on vain alle puolet. Marjat sisältävät vähän energiaa ja ovat parempia vitamiinien ja kuidun lähteitä kuin tuontihedelmät.
Kotimaiset marjat ovat myös parhaita polyfenolien lähteitä ruokavaliossamme. Suomessa ja muualla tehdyt tutkimukset ovat
osoittaneet, että marjojen terveysvaikutukset
ovat monipuoliset ja niiden säännöllisestä
käytöstä voi olla apua sekä infektioiden että
kroonisten sairauksien ehkäisyssä.
Marjat itsessään sisältävät suhteellisen vähän sokereita, suunnilleen saman verran kuin
monet vihannekset ja juurekset ja selvästi vähemmän kuin tuontihedelmät, jotka ovat kotimaisia marjoja makeampia. Ilman pientä sokerilisää happamat marjat saattaisivat jäädä
kokonaan syömättä ja niiden arvokkaat ravintoaineet hyödyntämättä. Sokeri onkin olennainen osa monia marjatuotteita. Marjojen
kanssa nautitun sokerin vaikutuksia elimistön sokeriaineenvaihduntaan ei ole kuitenkaan aikaisemmin tutkittu.
Marjat vähentävät
verensokerin nousua
Itä-Suomen yliopiston, Foodfilesin ja Suomen
Sokerin yhteistyönä on tutkittu marjojen
kanssa nautitun sokerin vaikutuksia aterianjälkeisiin veren glukoosi- ja insuliinipitoisuuksiin. Tutkimukseen osallistui 12 tervettä, normaalipainoista tai lievästi ylipainoista henkilöä (10 naista ja 2 miestä), joiden keski-ikä oli
58 vuotta.
He nauttivat satunnaistetussa järjestyksessä kaksi erilaista tutkimusateriaa. Toinen ateria sisälsi 150 g marjasosetta, johon oli lisätty
35 g sokeria eli sakkaroosia, ja toinen vettä,
johon oli lisätty täsmälleen sama määrä sakkaroosia sekä marjojen omia sokereita. Marjasoseessa oli yhtä suuret määrät mustikkaa,
mustaherukkaa, karpaloa ja mansikkaa.
Ensimmäinen verinäyte otettiin ennen aterian nauttimista ja seuraavat näytteet 15, 30,
45, 60, 90 ja 120 minuutin kuluttua aterian
aloittamisesta.
Sokeriliuoksen nauttimisen jälkeen veren
glukoosi- ja insuliinipitoisuudet nousivat nopeasti. Pitoisuudet olivat suurimmillaan 30
min kuluttua sokerin nauttimisen aloittamisesta, minkä jälkeen ne laskivat nopeasti, glukoosi jopa paastotason alapuolelle.
Sen sijaan marjasoseen mukana nautittu
sokeri nosti molempia pitoisuuksia hitaammin ja vähemmän, ja lisäksi huipun jälkeen
pitoisuudet alenivat hitaammin. Verensokerin
huippupitoisuus oli 30 prosenttia matalampi
sokeriliuokseen verrattuna. Marjojen kanssa
nautitulla sokerilla oli siten maltillisempi vaikutus verensokeri- ja insuliinipitoisuuksiin
kuin samalla määrällä sokeria sellaisenaan.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että marjat parantavat aterianjälkeistä sokeriaineenvaihdunnan säätelyä ja tasoittavat sokerin aiheuttamaa verensokerin vaihtelua. Se on terveyden kannalta hyödyllinen vaikutus.
Riitta Törrönen
dosentti, yliopistotutkija
Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus
Kansanterveystieteen ja kliinisen
ravitsemustieteen yksikkö
riitta.torronen(at)uef.fi
viite:
törrönen r, Sarkkinen e, niskanen t, tapola n,
Kilpi K & niskanen L. 2011. postprandial glucose,
insulin and glucagon-like peptide 1 responses to
sucrose ingested with berries in healthy subjects.
British journal of nutrition, Sep 20:1-7. [epub
ahead of print]
9
Sokeroitu marjasose
20
Sokeriliuos
15
10
5
15
30
45
60
90
120
Aika (min)
Glukoosi (mmol/l
25
Insuliini (mU/l)
Marjojen edullinen vaikutus aterianjälkeiseen
sokeriaineenvaihduntaan johtuu todennäköisesti niiden sisältämistä polyfenoleista, jotka
hidastavat sokerin sulamista ja imeytymistä
verenkiertoon. Sakkaroosi on disakkaridi,
joka pilkkoutuu ohutsuolessa alfa-glukosidaasin (sakkaraasin) avulla glukoosiksi ja
fruktoosiksi. Vapautuva glukoosi imeytyy
ohutsuolesta verenkiertoon erilaisten kuljetusmekanismien avulla nostaen verensokeritasoa. Aikaisemmissa in vitro -tutkimuksissa
marjat ja niiden polyfenolit ovat estäneet
sekä alfa-glukosidaasin toimintaa että glukoosin imeytymistä.
Tutkimus jatkuu Tekesin ja EAKR:n (EU:n
aluekehitysrahaston) rahoittamassa SOMAprojektissa Itä-Suomen yliopistossa. Siinä
tutkitaan useiden marjojen ja mehujen vaikutuksia sekä sakkaroosin että tärkkelyksen
(vehnä- ja ruisleivän sekä makean leivonnaisen) aiheuttamiin glukoosi- ja insuliinivasteisiin. π
Glukoosi
Insuliini
0
Marjojen polyfenolit hidastavat
sokerin imeytymistä
Sokeroitu marjasose
8
Sokeriliuos
7
6
5
4
15
30
45
60
90
120
Aika (min)
Veren glukoosi- ja insuliinipitoisuudet sokeriliuoksen ja sokeroidun marjasoseen nauttimisen jälkeen. Molemmissa oli 35 g sakkaroosia.
46
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
teppo johanSSon
Marjat parantavat aterianjälkeistä
sokeriaineenvaihduntaa
Kuva: KotiMaiSet KaSviKSet ry,
n t i e d e & t u t K i M u S
n v ä i t ö K S i ä | Koonnut raija ahvenainen-rantala
Listerian torjunnassa pitää huomioida kaikkein kestävimmät kannat
Linnuista eristettyjä kantoja
elintarvikkeissa
L. monocytogenestä esiintyi yleisesti luonnonvaraisissa linnuissa sekä sianlihan tuotantoketjussa ja tuotantolaitoksessa. Yleisimmin patogeeni esiintyi kaatopaikan linnuissa, luomutiloilla, nielurisoissa ja liemisuolaukseen liittyvissä sianlihan tuotantovaiheissa. Linnuista eristettyjä kantoja esiintyi
myös elintarvikkeissa, ruuantuotantolaitoksissa ja muissa eläinlajeissa ja linnut voivat
levittää Listeriaa elintarvikeketjuun.
Samoja kantoja eristettiin yksittäisen sikalan useista sioista ja samanlaisia kantoja
esiintyi niin tuotantotilalla kuin myöhemmin
teurastamossa, joten Listeria levisi tilalla ja
tilalta peräisin oleva patogeeni voi levitä
edelleen ruuantuotantoketjussa.
Sianlihan tuotantolaitoksen raaka-aineista
eristettiin Listeriaa, ja samoja kantoja esiintyi
tuotantotiloissa ja elintarvikkeissa, joten raaka-aineet ovat todennäköisesti merkittävä
Listarian lähde elintarvikkeiden tuotantotiloihin. Sianlihan tuotantolaitoksessa L. mono-
cytogeneksen esiintyvyys kasvoi suolauksen
yhteydessä osoittaen, että suolaus on merkittävä kontaminaatiolähde tuotantoprosessissa.
L. moncytogenes-kannoissa oli eroja niiden
kyvyssä säilyä salaatissa erilaisten pesujen
yhteydessä ja kestomakkarassa kypsytyksen
aikana. Joidenkin kantojen kyky kestää hyvin
elintarvikkeiden tuotantoprosesseja on haaste elintarviketeollisuudelle. Patogeenien torjunta pitää suunnitella huomioiden kaikkein
kestävimmät kannat.
Oikeilla tuotantomenetelmillä
Listeria hallintaan
L. monocytogeneksen hallintaa voidaan toteuttaa koko elintarvikeketjussa pellolta pöytään. Sikaloiden toimintatavat vaikuttivat L.
monocytogeneksen esiintyvyyteen, ja hyvillä
toimintatavoilla voidaan vähentää Listerian
esiintyvyyttä jo alkutuotannossa ja mahdollisesti siten myöhemmin elintarvikeketjussa.
Hyvällä sianlihantuotantolaitoksen suunnittelulla voidaan myös ehkäistä patogeenin
leviämistä. Listeriaa esiintyi vähiten alueilla,
joissa materiaalivirrat eivät risteilleet. Tuotantolaitoksessa erityisesti liemisuolaukseen liittyvillä alueilla tarvitaan tehokasta puhdistusta ja desinfiointia. Tuotantoprosessissa tulisi
harkita liemisuolauksen vaihtamista kuivasuolaukseen.
Pesuaineilla pystyttiin vähentämään Listerian määrää salaatissa enemmän kuin vedellä, mutta niilläkään Listeriaa ei saatu eliminoi-
Kuva: pLugi
ELL Sanna Hellström väitteli syyskuussa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Contamination routes
and control of Listeria monocytogenes in
food production.
Väitöstutkimuksessaan Hellström selvitti
L. monocytogeneksen leviämisreittejä ja hallintakeinoja elintarvikkeiden tuotantoketjussa.
tua. Pilkottujen ja pestyjen vihannesten turvallisuutta ei voida taata desinfektioaineilla,
vaan laadukkaat raaka-aineet ja hygieeniset
tuotantotavat ovat tärkeitä.
L. monocytogeneksen pitoisuudet laskivat
kaikissa kestomakkaroissa alle 100/g, mutta
pitoisuudet olivat alhaisimpia makkaroissa,
joissa käytettiin pediosiinia tuottavaa suojakantaa. Suojakantoja voidaan käyttää yhtenä
osatekijänä Listerian hallinnassa kestomakkaroiden valmistuksessa. π
Lisätietoja:
sanna.hellstrom(at)helsinki.fi
Campylobacter jejuni ja E.coli suomalaisessa siipikarjatuotannossa
ELL Päivikki Perko-Mäkelä väitteli elokuussa
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä
tiedekunnassa aiheesta Campylobacter jejuni
and C. coli in Finnish poultry production. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kampylobakteerin esiintymistä kotimaisessa siipikarjanlihan tuotannossa.
Väitöstutkimuksessa kalkkunan tuotantoketjua seurattiin puolentoista vuoden ajan.
Näytteitä otettiin vanhempaispolven parvesta, hautomolta, tuotantopolven tiloilta sekä
teurastamolla eri pisteissä.
Tutkimuksessa kampylobakteereita ei eristetty vanhempaispolven parvesta eikä hautomonäytteistä. Tiloilla kahdestatoista kasvatuserästä kuudesta ei todettu kampylobakteeria, mutta vain kaksi eristä oli negatiivisia
teurastettaessa. Kampylobakteerin esiintyvyys teurastamon eri pisteissä vaihteli nollasta 94 prosenttiin. Teurastusprosessin merkittävimmät kontaminaatiokohdat olivat suolistus ja vesijäähdytys. Kaikki eristetyt kannat
olivat C.jejuni -lajia.
Tutkimuksessa kampylobakteerikantoja
tyypitettiin eri genotyypitysmenetelmillä. Hyvin läheisiä tyyppejä todettiin sekä ihmisistä
että siipikarjasta eristetyistä kannoista. Kalkkunoista eristetyissä kannoissa esiintyi usein
parvelle tyypillinen genotyyppi, joka säilyi samana kasvatustilalta aina teurastamoon ja
leikattuun lihaan asti.
Kampylobakteerin alhainen esiintyvyys
broileriteurastuserissä raportoitiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1999. Tilanne on säilynyt
Suomessa yhä hyvänä. Seurattaessa kampylobakteerin esiintymistä kalkkunantuotantoketjussa todettiin tilatasolla negatiivisten
parvien kontaminoituvan helposti teurastamolla.
Hyvä teurastamohygienia ja laitteiden puhtaanapito ovat merkittäviä tekijöitä pyrittäessä välttämään kontaminaatiota teurastamolla. Suomessa ehkä tehokkain keino vähentää
kampylobakteeri-positiivista siipikarjanlihaa
on estää kasvatusparvien tartunnat tilatasolla. Tähän pyritään hyvällä tuotantohygienialla
ja tautisuojauksella. π
Lisätietoja:
paivikki.perko-makela(at)evira.fi
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
47
Kuva: pLugi
n t i e d e & t u t K i M u S
Neuromarkkinointi
uusi tapa tutkia asiakkaan
toiveita ja odotuksia
Neuromarkkinointitutkimukset
tuottavat kuluttajista sellaista tietoa,
joihin ei aikaisemmin edes päästy
käsiksi.
Neuromarkkinoinnissa (NeuroMarketing) katsotaan jollain aivotutkimusmenetelmällä
suoraan aivoista asiakkaan mieltymyksiä. Käsitteenä se on Suomessa vielä uusi, mutta
saa koko ajan lisää jalansijaa tutkimusmaailmassa ja asiakastutkimuksissa. Neuromarkkinointitutkimukset ovat vähitellen tulleet
halvemmiksi ja nopeammiksi. Ne tuottavat
kuluttajista täysin uutta tietoa.
Tutkimusmenetelmällä merkitystä
Markkinoinnissa pääajatuksena on tuotteiden ja kuluttajien saattaminen oikealla tavalla yhteen – eli tuotteiden pitäisi tavoittaa kuluttajien odotukset. Tuottajien ja kuluttajien
odotukset ja toiveet tuotteesta eivät aina osu
yksiin, tai jatkuvasti muuttuva ympäristö luo
uusia toiveita tuotteisiin.
Kuten minkä tahansa yritystoiminnan kanssa, tuottaja yrittää maksimoida tuotteensa
menekin markkinoilla ja jos itse tuote ei tavoita oikeita kuluttajia, markkinointitutkimuksen keinoin saadaan mahdollisesti selville,
mitä nämä odotukset ovat (Kotler & Armstrong 2007). Tai ainakin suuri toive on, että
markkina- tai markkinointitutkimukset ratkaisisivat nämä ongelmat.
Tavallisimmin yrityksiä kiinnostavat paras
hinta markkinoilta, minkälaisella sortimentilla kuluttajia kannattaa lähestyä ja mitä tuotteen ominaisuuksista kannattaa korostaa.
Kaikkeen tähän liittyvät mainonnat, tuotepromootiot, myynninedistämishankkeet ja kampanjat. Markkinatutkimuslaitoksilla on käytössään monenlaisia menetelmiä, joilla tarkastella kuluttajien odotuksia, tottumuksia
tai toiveita. Ryhmähaastattelut, yksittäiset
haastattelut, paneelit ja lomakehaastattelut
tilastollisine analyyseineen ovat tutkimuslaitoksille tuttuja lähestymistapoja.
Kuitenkin, vaikka otantamenetelmät valitaan huolellisesti, jotta otos tarkkaan kuvaisi
perusjoukkoaan, herää tutkijan mieleen epäilys tulosten oikeellisuudesta (Ariely & Berns
48
Maksimoijat lähettävät useamman CV:n työpaikkailmoituksiin kuin tyytyväiset ja saavat
yleensä suurempaa palkkaa kuin tyytyväiset, jotka tekevät pienellä palkalla itselle mieluista
työtä. Maksimoijia löytyy paljon mm. pörssimeklareista ja yrityksen johdosta.
2010, 284). Ainahan on mahdollisuus, että
vastaaja vastaa tutkijaa miellyttääkseen toisella tavalla kuin miten vastaisi neutraaleissa
olosuhteissa tai jokin menetelmällinen keino
olisi edesauttanut parempien tietojen kaivamisessa.
Vastaaja ei myöskään ole aina aivan rehellinen vastatessaan. Kotimaassa yllättävän iso
ero löytyy vaikkapa todellisten palkkojen ja
tutkimuksessa ilmoitettujen välillä tai rakkauselämäämme luotaavien tutkimusten tuloksissa – emme me aivan kaikkea kerro itsestämme, vaikka tutkimus tehtäisiin kuinka
hyvin tahansa.
On olemassa perusmenetelmiä tarkempia
monimuuttujamenetelmiä, joilla päästään lähelle reaalimaailmaa, ulos laboratorio-olosuhteista. Näitä ovat esimerkiksi markkinasimulointimallit, conjoint -analyysit ja hintavertailumallit, joilla on saatu todella lähes samoja tuloksia, mitä reaalimaailmassakin tulee.
Mutta kuitenkin, mitä vastaajan pääkopassa
valintatilanteessa todella tapahtuu?
Neuromarkkinatutkimuksissa
pintaa syvemmälle
Neuroekonomia (neuroeconomics) on tiede,
joka kytkee yhteen lääke-, talous- ja tilastotieteen sekä psykologian. Neuroekonomia on
monialaista tiedettä, kytkeytyen sopivassa
suhteessa toisiinsa.
Neurotaloustieteessä päätöksenteko kytkeytyy rahaan ja sen käyttöön. Neuromarkkinoinnissa sen sijaan jokin tuotemerkki saattaa tuoda mielikuviimme muitakin odotuksia
kuin sen pelkkä kalleus tai statusarvo. Neuromarkkinointitutkimuksissa vaihdannan väline
voi olla esimerkiksi ruoka rahan sijaan.
Mikä sitten on erikoista neuromarkkinoin-
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
nissa tutkimuksellisesti verrattuna muihin
menetelmiin? Tunnetuimmissa markkinatutkimusmenetelmissä kyselemällä tai toimintaa
havainnoimalla voidaan tarkastella ulkopuolisena, miten asiakas toimii tai saattaa reagoida.
Neuromarkkinointitutkimuksilla mennään
syvemmälle, sillä aivoissamme tapahtuu
koko ajan asioita, joista emme itsekään ole
aina tietoisia. Jotkut päätöksistämme ovat tietoisia, toisinaan ostopäätöksemme saattavat
syntyä intuition varassa. Aivomme rekisteröivät tuotteesta tai meille tarjotusta palvelusta
jotain sellaista, joka saa päämme sisällä aktivoitumaan muistumia jostain muustakin, kuin
mitä itse tuote tai palvelu viestii: muistikuvamme saattavat sekoittaa kylmän objektiivisia päätöksiämme. Aivomme rekisteröivät
sen ja esimerkiksi funktionaalisella magneettikuvauslaitteella (fMRI) mittaamalla voimme
havaita ne alueet, jotka aktivoituvat suhteessa esitettyyn ärsykemateriaaliin.
Kuitenkin teemme päätöksemme itsenäisesti, ja toimintatapamme ovat yksilöllisiä.
Toiset meistä maksimoivat hyötynsä, toiset
taas tyytyvät siihen, mitä saamme. Nämä syvään juurtuneet tapamme saattavat vaikuttaa
siihenkin, miten aivomme toimivat – tai toisinpäin. π
Jarmo Heinonen
yliopettaja, FT, ETL
Laurea-Ammattikorkeakoulu
jarmo.heinonen(at)laurea.fi
Jyrki Suomala
dosentti, KT
jyrki.suomala(at)laurea.fi
aikaisemmin Kehittyvä elintarvike-lehdessä:
heinonen, j. 2010. viisailla markkinointikeinoilla
potkua elintarvikemyyntiin. Ke 2/2010, 40−41.
n uutuSKirjoja
Maksimoivien ja tyytyjien
aivotoiminta eroaa toisistaan
Suomalan ym. 2011 tutkimuksessa 1209 vapaaehtoisen joukosta valittiin
yhdeksän sellaista henkilöä, jotka maksimoivat hyötynsä ja yhdeksän sellaista, jotka tyytyivät saamaansa. Heidän aivotoimintaansa tutkittiin päätöksentekotilanteessa fMRI-mittauksella (Functional Magnetic Resosance
Imaging/ toiminnallinen magneettikuvaus). Osallistujia pyydettiin hyväksymään tai hylkäämään tarjottu palkkaehdotus. Palkkatarjous rakennettiin jo 70-luvulta tunnetun prospec-teorian (Tversky & Kahneman, 1992)
pohjalta. Prospect-teoria perustuu S-käyrän muotoiseen arvottamismalliin.
Prospect-teorian mukaan kiinnostuksemme kasvaa tuotetta tai palvelua kohtaan sitä enemmän, mitä lähemmäksi tulemme ostohetkeä. Sillä
hetkellä, kun olemme maksaneet tuotteen, kiinnostus tuotetta kohtaan
laimenee. Oletuksena tässä tutkimuksessa oli, että subjektiivisella palkkatasolla on suhteellisen pysyvä odotusarvo ja tutkimusasetelmalla päästiin tarkastelemaan odotusarvon muutosta. Tehdyssä tutkimuksessa vastaajien oma ilmoittama palkka sijoitettiin S-käyrän nollapisteeseen ja
palkkatarjoamat seurasivat prospect-teorian mukaista vähenevää tai kasvavaa käyrää. Vastaajat saivat korvauksen valintansa perusteella.
Aikaisemmassa tutkimuksessa (Heinonen ym. 2010) todettiin, että päätöksentekotilanteen aikana aivoissa aktivoituvissa alueissa näkyi prospect-teorian mukainen käyrä. Aktivoituneiden alueiden betat- ja prospectteorian mukaisesti laaditut käyrät seurasivat pitkälti toisiaan, eli käyrä
korreloitui tulosten kanssa.
Maksimoijien ja tyytyvien aivotoiminta erosi toisistaan. Maksimoijien
aivotoiminta korreloi positiivisesti OMPFC:ssä (otsalohkossa, orbital ja
medial prefrontal cortexissa) palkkatarjoamien kasvaessa, mutta tyytyvillä sama aivoalue ei aktivoitunut. Lisäksi huomattiin, että päätöksentekosignaali oikean aivolohkon superior temporal gyruksessa, supermarginal
gyruksessa ja insulassa korreloivat positiivisesti vähenevien palkkatarjoamien kanssa maksimoijien ryhmässä ja aivosignaali vahvistui dorsal posterior sekä superior cerebellumin aktivoitumisena tyytyvien aivolohkoissa.
Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että maksimoijien ja tyytyvien käyttäytyminen eroaa todellisissa päätöstilanteissa reaalimaailmassa. Suomalan ym. 2011 tutkimus osoitti, että ero näkyy myös neurofysiologisella tasolla. Mahdollinen selitys on, että kulttuurisidonnainen käyttäytyminen vaikuttaa aivoissamme myös asioiden arvottamiseen (Bechara & Damasio 2005).
Lähteet:
•
•
•
•
•
•
ariely d. & Berns g.S. 2010 neuromarketing: the hope and hype of
neuromarketing business. nature. Macmillan publishers Ltd. april 2010, vol.
11, 284−292.
Bechara a. & damasio a.r. 2005. the somatic marker hypotesis: a neural
theory of economic decision. games and econ. Behav. 52, 336−372.
heinonen j., Suomala j., palokangas L., & numminen j. 2010. the neural
basis of wage valuation in economic search under uncertainty.
neuroeconomics 2010: decision Making and the Brain. 8th annual Meeting
evanston, illinois, uSa.
Kotler p. & armstrong g. 2007. principles of Marketing. 12. eds. pearson
education. uK
Suomala j., heinonen j., palokangas L. & numminen j. 2011. value Signals in
the human oMpFC network distinguish Maximizers from Satisfiers during
goal decision-Making. (tulokset esiteltiin neuroeconomics konferenssissa
29.9.–2.10.2011 Chicagossa)
tversky, a. & Kahneman d. 1992. advances in prospect theory: cumulative
representation of uncertainty. j. risk and uncertain 5, 297−323.
Kaksi kirjaa rasvoista
Ruoka-alan kirjoja riittää. Kesällä on ilmestynyt kaksi kirjaa, jotka kumpikin vakuuttavat lukijansa rasvojen tarpeellisuudesta.
Gummeruksen kustantamassa teoksessa Parantavat
rasvat yleis- ja verisuonikirurgi Taija Somppi ja liikuntafysiologi Jani Somppi todistavat myös, ettei valtimoahtaumista löydy merkittäviä määriä kolesterolia ja rasvaa,
vaan kalkkia. Somppien mukaan kolesterolin yksi tärkeä
tehtävä on korjata soluvaurioita ja osallistua solukalvon
rakentamiseen. Iäkkäiden ihmisten soluissa on paljon
korjaamista. Jo pelkästään Suomessa on tehty useita tutkimuksia, joissa on osoitettu, että vanhoilla ihmisillä nykysuosituksia suurempi kolesteroliarvo ja hiukan kohonnut verenpaine ennustavat selvästi keskivertoa pidempää
ja terveempää elämää.
Parantavat rasvat -teoksen mukaan elimistöä happamoittavia ruoka-aineita pitäisi myös välttää, sillä kehon
happamuus vaurioittaa soluja ja kudoksia. Sompit painottavat myös, että kaikki rasvat eivät kestä kuumennusta.
Lisäksi kirjassa pohditaan vähähiilihydraattista ruokavaliota (VHH). Kirjoittajat määrittelevät VHH:n myös toisin,
eli he puhuvat hiilihydraattitietoisesta
ruokavaliosta. Viljoista he nostavat
esiin myös sen puolen, että ainakin
150 erilaista sairautta voidaan yhdistää herkkyyteen gluteenille ja muille
viljaproteiineille. Kirjan lopussa on
pitkä lähdeluettelo.
Ravitsemusterapeutti ja terveystieteiden maisteri Pirjo Saarnia valottaa Otavan kustantamassa kirjassaan
Rasvoilla parempaa terveyttä samoja
asioita kuin Sompitkin, mutta ehkä vielä
käytännöllisemmällä tavalla, miksi vähärasvainen ruokavalio ei aina ole terveellinen, milloin kasviöljy muuttuu terveydelle haitalliseksi, ja mitä eroa eri öljyillä on?
Mistä rasvahapoista löytyy apua niveltulehdukseen, ihottumaan, hormonitoimintaan tai mielialaan?
Suosittelen molempia kirjoja luettavaksi ja pohdittavaksi. Varsinkin jälkimmäinen kirja on hyvin miellyttävästi kirjoitettu. Lisäksi se on kuvitettu ja taitettu kauniisti.
Siksi kirja sopii myös hyvin lahjaksi omaa ravitsemustaan >>
pohtivalle ystävälle. π
Lisätietoja:
www.gummerus.fi
www.otava.fi
Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
49
n uutuSKirjoja
Kirjoja aistinvaraisen osaamisen tueksi
>>
Elintarvikkeiden aistinvaraisista menetelmistä on monia käytännön ohjekirjoja, mutta
vuoteen 1998 asti alalta puuttui laaja yliopistollinen oppikirja. Tuolloin professorit Harry
Lawless (Cornell University, USA) ja Hildegarde Heymann (University of California, Davis, USA) julkaisivat kirjan, jossa esiteltiin
menetelmäkuvausten lisäksi teoreettinen
tausta. Vuosi sitten ilmestyi Springerin kustantamana toinen, parannettu painos (Sensory evaluation of food. Principles and practices. 2. painos. Springer, New York, USA,
2010.)
Kirjan rakenne on pääosin ennallaan. Sen
19 lukua käsittelevät aistinvaraisen tutkimuksen fysiologista ja psykologista taustaa,
keskeisiä mittausmenetelmiä ja tilastollista
testausta sekä ulkonäön ja rakenteen mittaamisen erityispiirteitä. Säilyvyystutkimuksen
osuutta on laajennettu ja strateginen aistinvarainen tutkimus on käsitelty omana lukunaan. Runsaista viitteistä noin kolmasosa on
uusia.
Parannettu rakenne ja taitto, selkeät otsikot ja alaotsikot sekä päivitetty tieto ja kirjallisuus lisäävät kirjan käyttöarvoa. Sivut ovat
kaksipalstaisia ja niissä on selailua helpottava juokseva otsikointi. Kukin luku alkaa sisällön kuvauksella ja nokkelalla tai syvällisellä
sitaatilla ydinasiasta.
Kirjan keskeinen sisältö kuuluu Helsingin
yliopiston yleisen elintarviketeknologian
maisteriopintojen tutkintovaatimuksiin. Kandidaattiopinnoissaan opiskelijat ovat suorittaneet laboratoriotyöt ja tenttineet suomenkielisen oppikirjan. Muutoin Lawless & Heymann olisikin haastava tentittävä. Kirja sopii
silti alaa avaavaksi lähdeteokseksi perusasiat osaavalle.
Sarah Kemp, Tracey Hollowood ja Joanne
Hort kirjoittavat samasta aihepiiristä edustaen käytännönläheistä brittilinjaa. Kemp ja
Hollowood ovat kokeneita konsultteja ja Hort
Nottinghamin yliopiston aistinvaraisen tutkimuksen apulaisprofessori.
Kirja (Sensory evaluation. A practical handbook. Wiley-Blackwell, Chichester, UK, 2009)
tarjoaa esimerkkejä tutkimusasetelmista ja
-lomakkeista, listaa hajujen ja makujen opetteluun sopivia yhdisteitä ja pitoisuuksia ja
neuvoo menetelmän valinnassa ja perustilastotieteessä. Se myös ohjeistaa välttämään
sudenkuoppia selkeiden tee näin/ älä näin
-listojen avulla. Menetelmät käydään läpi
kattavasti - uudehkoista esimerkiksi TDS
(temporal dominance of sensations, hallitsevien aistimusten mittaus) ja kuluttajatutkimuksen kvalitatiivisia menetelmiä. Kirjan lopussa on sanasto selityksineen.
Kirja on tervetullut päivitys alaa jo osaavalle. Oppikirjaksi se on liian tiivis, eikä ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Aistinvaraisen tutkimuksen hyvät käytännöt ja eettiset näkökohdat on käsitelty hyvin. Tekijät ovatkin olleet
laatimassa Elintarviketieteiden Seuran brittiläisen sisaryhdistyksen IFST:n vuonna 2005
julkaistuja eettisiä ohjeita. π
Hely Tuorila
professori
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
Helsingin yliopisto
hely.tuorila(at)helsinki.fi
Maatilayritysten menestystarinoita
ProAgria Keskusten Liiton Maatilayritysten
menestystarinoita -kirjaan on koottu kahdeksan menestyneen maatilayrityksen tarinat.
Julkaisu kertoo, miten yritykset ovat valinneet
toimintatapansa, tehneet tulosta ja kehittäneet toimintaansa. Kirjaan valittujen yritysten
menestystä on arvioitu systemaattisesti standardisoidulla arviointimenettelyllä, maatilayritysten kilpailukykyarvioinnilla.
Kirja johdattaa menestyksen lähteille innostavien tarinoiden avulla, joista ilmenee
mahdollisuuksien moninaisuus. Yrittäjä voi
menestyä tekemällä eri tavalla kuin muut tai
panostamalla vahvasti toiminnan kustannustehokkaaseen kehittämiseen. Johdonmukainen ja määrätietoinen tuotannon kasvattami-
nen, asiakkaiden kuunteleminen tai kestävän
kehityksen mukainen toiminta tulevat lisäksi
esille kirjassa. Yrittäjän menestystä voi avittaa
myös uuden teknologian käyttöönotto tai prosessien tehokas hallinta.
Erityisesti elintarviketuotantoon keskittyneitä maatilayrityksiä kirjassa on esitelty kuusi tilaa: Benjamin Lihatori Oy, Iitti (viljapossun
kasvatus ja myynti), Pekka Vehviläinen, Siilinjärvi (sipulin viljely ja jatkojalostus), Ari ja
Marjo Yrjölä, Lehmonkärki, Asikkala (majoitus-, ruoka- ja ohjelmapalvelut), Vapolan tila,
Uusikaupunki (emolehmätuotanto ja jalostuseläinten myynti), Punahovi, Vieremä (maidonja nurmentuotanto sekä metsätalous) ja
Paappalan tila, Lieto (vehnän ja rypsin viljely
• Kestotilaus 59€, oppilaitokset 48€,
määräaikaistilaus 65€/vsk. (sis. ALV)
• Jälkitilaus vähintään 10 kpl 2,50€/kpl + postituskulut
• Tilaukset: [email protected] tai
www.kehitttyvaelintarvike.fi > tilaa lehti
50
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
sekä kananmunantuotanto).
Lähes 200 värivalokuvalla kuvitettu kovakantinen kirja sopii myös upeaksi lahjaksi jokaiselle suomalaisesta ruuasta ja maaseudusta kiinnostuneelle.
Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT
Kehittyvä
Elintarvike
www.kehittyvaelintarvike.fi
n t a p a h t u M i a
Aistinvaraisen tutkimuksen
ammattilaiset kokoontuivat Tanskassa
Tanskassa järjestettiin lokakuussa neljännentoista kerran Nordic Workshop in Sensory
Science. Tilaisuuteen osallistui vajaat 90 aistinvaraisen tutkimuksen ammattilaista pohjoismaisista tutkimuslaitoksista ja elintarvikeyrityksistä.
Suomesta paikalla olivat akatemiatutkija
Mari Sandell (Turun yliopisto), erikoistutkija
Raija-Liisa Heiniö (VTT), markkinatutkimuspäällikkö Aimo Tiilikainen (VTT Expert Services), tuotelaatujohtaja Ulla Suhonen (Valio
Oy) ja markkinatutkija Milla Alanärä (Foodwest Oy), joista esityksen pitivät Sandell, Heiniö ja Tiilikainen.
Karvaus vaikuttaa ruuan valintaan
Mari Sandellin esitys käsitteli sitä, miten karvas maku voi vaikuttaa ruokavalintoihin ja
jopa olla tärkeimpiä syitä välttää tiettyjä ruokia. Hän kertoi, että jotkut ihmiset ovat erityisen herkkiä karvaalle maulle, ja he maistavat
esimerkiksi hyvin monissa kasviksissa herkemmin karvautta.
Suomalaisista 11 prosentin arvioidaan olevan erityisen herkkiä tietyille karvautta aiheuttaville yhdisteille, ja he voivat jopa rajoittaa
kasvisten käyttöä karvauden vuoksi. Toisaalta karvauden aistiminen on hyvin yksilöllistä,
joten karvauden vaikutus voi olla myös positiivinen.
Margrethe Hersleth norjalaisesta Nofima-tutkimuslaitoksesta esitti, millaisia haasteita
kontekstisidonnaisuus tuo kuluttajien makumieltymysten mittaamiseen. Esimerkiksi hienossa vastaanottotilassa maistellut viinit saivat kuluttajilta selvästi paremmat arviot verrattuna laboratorio-olosuhteissa maisteltuihin samoihin viineihin.
Koska syömistilanteella on niin suuri merkitys ruuan aistimiseen, tuotetesteissä voi
olla joskus järkevää simuloida tuotteen kulutustilannetta esimerkiksi kuvalla, videolla tai
kirjoitetulla skenaariolla. Simulointi sopii erityisesti testatessa johonkin erityistilanteeseen tarkoitettuja tuotteita. Mutta monenlaisiin tilanteisiin sopivia tuotteita testattaessa
on parempi olla herättelemättä kuluttajan
mielikuvia tietystä kulutustilanteesta.
Kokumi – kuudes perusmaku?
Tuoteasiantuntija Frank Meijer DSM:ltä Hollannista kertoi, että mahdollisesti on olemassa kuudeskin perusmaku, kokumi. Umamin
tavoin kokumin juuret ovat Japanissa. Sana
tarkoittaa herkullisuutta ja autenttisuutta.
Kokumin makua kuvataan voimakkaaksi, täyteläiseksi, pyöreäksi, herkulliseksi ja rikkaaksi.
Se, onko kokumi uusi perusmaku vai efekti, kuten eräs aiheeseen paneutunut osallistuja sitä kommentoi, jää nähtäväksi.
Seuraava Workshop Suomessa 2013
Seuraava Nordic Workshop in Sensory Science järjestetään Helsingissä 14.–15.5.2013,
päävastuullisena tahona VTT yhteistyössä Valion kanssa. Keskeisenä teemana on muun
muassa, miten erilaiset kuluttajasegmentit
voidaan ottaa paremmin huomioon elintarvikkeiden tuotekehityksessä. π
Milla Alanärä
markkinatutkija
Foodwest Oy
milla.alanara(at)foodwest.fi
Raija-Liisa Heiniö
erikoistutkija
VTT
raija-liisa.heinio(at)vtt.fi
Ruuan aistiminen on hyvin
suhteellista
Tutkija Asgeir Nikolai Nilsen Örebron yliopistosta (Grythyttan) kertoi puheenvuorossaan
siitä, kuinka monet asiat vaikuttavat ruuan
aistimiseen ja kuinka aistiminen on aina suhteellista. Esimerkiksi umami on olennainen ja
tärkeä perusmaku, mutta sitä ja sen muutoksia on hyvin vaikea mitata. Umamin olemassaolo on hankala tunnistaa, mutta sen poissaolo on helppo huomata.
Umamin maistaminen on myös hyvin kulttuurisidonnaista: länsimaissa melko tuntematon maku on hyvin tunnettu Japanissa.
Elintarvikkeen aistimiseen vaikuttaa merkittävästi myös se, mitä on syöty juuri ennen,
minkä kanssa tuote syödään ja minkä lämpöisenä se syödään. Maku muuttuu usein myös
suussa, tuotteen nauttimisen jälkeen.
Myös syömistilanteella ja paikalla on suuri
merkitys ruuan aistimiseen. Erikoistutkija
Workshopissa jokainen luennoija palkittiin tanskalaisella kuohuviinipullolla. Akatemiatutkija
Mari Sandell (Turun yliopisto) ihailee palkkiotaan yhdessä tutkija Karin Wendinin (SIK,
Institute för Livsmedel och Bioteknik AB) ja tutkijoitten Stine Möllerin (Danisco) ja Gerner
Hansenin (DTI, Danish Technological Institute, selin kuvassa) kanssa.
Kuva: KarSten KraMer vig, dti
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
51
n t a p a h t u M i a
Leivos ei luovuta
Elintarviketeollisuus 2011 -messut kokosi valtakunnan sokerileipurit Tampereelle mittelemään Suomen mestaruuksista. Tuloksia odotellessa messuyleisö ihaili kilpailutöitä ja
nuorten lupausten fantasiakakkuja. Keskustelut kääntyivät vähähiilihydraattisten ja konditoriatuotteiden väliseen kilpajuoksuun.
Lempääläläinen yrittäjä Heikki Jortikka
kertoi oman näkemyksensä. Perinteisenä käsityöleipomona tunnetussa Liisan Leipomossa valikoimaa on kasvatettu asiakkaiden tarpeita vastaaviksi.
– Kehitimme karppileivän jo vuosi sitten.
Nyt on tulossa markkinoille kokonainen tuoteperhe. Karppileipämme on myydyin tuotteemme, ja sitä tilataan ympäri Suomea.
Vuoden kondiittori -tittelistä itsekin kisannut leipuri-kondiittorimestari Reijo Heinonen
Pirkanmaan ammattiopistosta uskoo karppausilmiön olevan ohimenevä. Yksilöllisyys ja
asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen laadukkailla tuotteilla tulevat kasvamaan tulevaisuudessa. Heinonen tekee oppilaidensa
kanssa paljon oikeita tilaustöitä, ja suuntaus
on hänen mukaansa vääjäämätön.
– Ihmiset haluavat kauniita ja yksilöllisiä
tuotteita. Räätälöityihin tuotteisiin ollaan
myös aiempaa valmiimpia satsaamaan, Reijo
Heinonen muistuttaa.
Kakku paloissa pakettiin
Liisa Leipomossakin pintansa pitävät edelleen hyvistä raaka-aineista valmistetut perin-
Konditoriatuotteiden yksilöllisyys on kasvava trendi myös Suomessa. Marilynin kakkuun
maalasi Nelli Saarti Kangasalta.
teiset kerrostäytekakut. Hyytelökakut hiipivät
hyllyille suosion hiljalleen kasvaessa. Ja kun
asiakas on kerran saanut taatusti tuoretta,
hän tulee ostoksille toisenkin kerran.
Kun konditorian ovikello kilahtaa, kassalla
jo arvaillaan asiakkaan aikeita. Sukupolvien
mieltymyksissä on selviä eroja. Perinteiset
pullat, perunaleivokset ja koiranluut maistuvat etenkin vanhenevalle väestölle.
– Uusin kiinnostusta herättänyt tuote on
Leipomoalan SM­mestaruudet jaettiin Tampereella
Suomen Leipuriliitto järjesti yhteistyökumppaneineen leipomoalan SM-kilpailujen finaalin Elintarviketeollisuus-messujen
yhteydessä Tampereella lokakuun lopulla.
Vuoden Leipuriksi 2011 ruokaleipäsarjassa valittiin Timo Kyllinen (Timo Kyllinen Oy,
Puolanka). Muut sijoitukset olivat 2. Joachim Wunsch (Fazer Leipomot Oy, Helsinki),
3. Pasi Ahlgren (Salon Lämminleipä Oy,
Salo), 4. Jorma Uusitalo (Elonen Oy Leipomo, Jämsä), 5. Jenni Junkkila (Mummin Pullapuoti Oy, Jyväskylä) ja 6. Hannu Lapinlampi (Kurkelan Rieskaleipomo Oy, Oulu).
Vuoden Kondiittori 2011 -tittelin konditoriasarjassa voitti Veli-Matti Ahvenharju
(Helsingin palvelualojen oppilaitos, Helsinki). Muut sijoitukset olivat 2. Riitta Tyni
52
(CoCo Konditoria Ay, Kotka), 3. Mika Parviainen (Oy Fredr. Edv. Ekberg Ab, Helsinki),
4. Miia Mikkilä (CoCo Konditoria Ay, Kotka),
5. Reijo Heinonen (Pirkanmaan ammattiopisto, Kangasala), ja 6. Johanna Uusitalo
(Prassen Konditoria Ky, Rauma).
Kahvileipäsarjassa Vuoden Leipurina
2011 palkittiin Katri Mäkinen (Elonen Oy
Leipomo, Jämsä). Muut sijoitukset olivat 2.
Markus Kuonanoja (Elonen Oy Leipomo,
Jämsä), 3. Tytti Tukiainen (Linkosuon Leipomo Oy, Kangasala), 4. Jari Viljamaa (Harjun
Leipomo Oy, Kokkola), 5. Raimo Liedes (Ramin Konditoria Leipomo, Mikkeli) ja 6. Pekka Eskelinen (HerkkuPekka Oy, Savonlinna).
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Timo Kyllisen ruiskukka-leipä.
Kuva: eLina MatiKainen
n
ta pa h t u M a K a L e n t e r i
Suomessa
palakakku. Mukaansa voi ostaa niin monta palaa kakkua
kuin haluaa, Heikki Jortikka kertoo.
Nuorten taidonnäytteet ihastuttivat
Yleisö hiljeni kuuntelemaan Leipuriliiton järjestämän kilpai
lun tuloksia. Ruokaleipäsarjan voittaja on Timo Kyllinen
Puolangalta. Vuoden kondiittori -tittelin vei HELPA Roihuvuoreen Veli-Matti Ahvenharju.
Reijo Heinonen ei jäänyt murehtimaan tuloksia, vaan riensi valmennettaviensa pariin. Heinonen toi messuille omat
opiskelijansa näytetöineen. Viidentoista toinen toistaan upeampaa konditoriatyötä ilahduttivat kävijöitä.
– Messut on oivallinen tilanne antaa opiskelijoille uusia
haasteita ja oppia tekemällä. Pieni paine yleisön edessä
työskentelemiseen tuo hyvää kokemusta. Samalla nuoret
oppivat ja näkevät laajemmin elintarvikealan kokonaisuutta.
π
Tarja Luukko
tiedottaja
Pirkanmaan koulutuskonsernikuntayhtymä (PIRKO)
Antifraud – väärinkäytösriskien ennaltaehkäisy 9.–10.1.2012, Helsinki,
www.talentumevents.fi
Lääkäripäivät 9.–12.1.2012 Helsinki, www.laakaripaivat.fi
Maataloustieteen päivät 2012 10.–11.1.2012 Helsinki, www.smts.fi
Sapuska-ohjelman vuosiseminaari 11.1.2012 Helsinki,
www.tekes.fi/sapuska
Pakkausalan peruskurssi nro 75 18.–19.1.2012 Kirkkonummi,
www.pakkaus.com
Ruoka 25.–26.1.2012 Helsinki, www.talentumevents.fi
The Nutrition Winterschool for Young
Champions 31.1.–3.2.2012 Pyhätunturi, www.nutritionwinterschool.fi
Tie hyvinvointiin -messut 10.–11.2.2012 Seinäjoki,
www.epmessut.fi, www.foodandlife.fi
Tavoitteena turvallinen juomavesi 16.2.2012 Espoo,
www.vesi-instituutti.fi
Lahden Lähiruokamessut 18.–19.2.2012,
www.lahdenmessut.fi
Luomulla lisäarvoa ammattikeittiöille 14.3.2012 Helsinki,
www.luomuliitto.fi
Gastro 2012 14.–16.3.2012 Helsinki,
www.finnexpo.fi
Pakkaustutkimuspäivä 2012 22.3.2012
Helsinki, www.ptr.fi
Ulkomailla
First ICC India International Crain Conference 16.–18.1.2012 New Delhi,
http://india2012.icc.or.at
Upakovka/Upak Italia 24.–27.1.2012 Moskova,
www.upakovka-ipakitalia.com
Næringsmiddeldagene 2012 25.–27.1.2012 Oslo,
www.teknologiskmatforum.no
ISM 29.1.–1.2.2012, Köln,
www.ism.cologne.com
ProSweets Cologne 29.1.–1.2.2012 Köln,
www.prosweets-cologne.com
Fish International 12.–14.2.2012 Bremen,
www.fishinternational.de
BioFach & Vivaness 15.–18.2.2012 Nürnberg, www.nuernbergmesse.de
IPACK-IMA 2012 28.2.–3.3.2012 Milano,
www.ipack-ima.it
ExpoHoReCa 1.–3.3.2012 Pietari,
www.en.farexpo.ru/horeca2012
Europain 3.–7.3.2012 Pariisi,
www.europain.com
Second International Congress of Translational Research in
Human Nutrition 9.3.2012 Clermont-Ferrand, Ranska, www.nutritech.fi
Ingredients Russia 13.–16.3.2012 Moskova, www.food-exhibitions.com
Meat&Dairy Industry 13.–16.3.2012 Moskova, www.food-exhibitions.com
Emma Mahlamäki Kangasalta on tulevaisuuden lupaus.
Hänen taidonnäytteensä osoittaa poikkeuksellista
kärsivällisyyttä ja omaksumiskykyä.
Lisää tapahtumia osoitteessa
• www.kehittyvaelintarvike.fi → tapahtumia.
• Tapahtumakalenteriin voi lähettää uusia tapahtumia osoitteella
[email protected]
Kuvat: tarja LuuKKo
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
53
haarukassa
Stevialla makeutettuja juomia
Designkahvia
Hartwall Jaffa Super -uutuusjuomat ovat ensimmäisiä Suomessa myyntiin tulevia stevialla makeutettuja juomia. EU:n marraskuussa elintarvikkeiden makeuttajaksi hyväksymä stevia yhdistää kaksi ominaisuutta: se on jopa 300 kertaa tavallista sokeria makeampi ja kaloriton ja sitä saadaan luonnosta.
Jaffa Super -juomien maku on hiottu lisäämällä juomiin stevian ohella ripaus hedelmäsokeria. Uutuusjuomissa on energiaa 20 kcal/100 ml. Hartwall Jaffa Veriappelsiini on
jatkossa Super. Hartwall Jaffa Super Sitrus -juomassa maistuvat appelsiini ja sitruuna.
Stevialla ja hedelmäsokerilla makeutetut Hartwall Jaffa Super Veriappelsiini ja Sitrus
-virvoitusjuomat tulivat kauppoihin joulukuun alkupuolella. Aluksi tuotteita on saatavilla 0,5 litran kierrätysmuovipulloissa. Tammikuun lopulla Jaffa Super -juomia saa myös
1,5 litran pulloissa. Juomat erottaa muista Hartwall Jaffa -juomista pullojen vihreästä
korkista, vihreätaustaisesta etiketistä sekä stevia-tunnuksesta.
Tammikuun lopussa kauppojen hyllyille ilmestyvät uudistuneet Novelle Friss Sitrus ja Marja-Sitrus -juomat, joiden makeus saadaan steviasta ja hedelmäsokerista. Juomat
ovat stevian ansiosta 30 % nykyistä kevyempiä. Juomissa on vain 7 kcal/100 ml, ja niitä
myydään 0,5 litran sekä 1,5 litran kierrätysmuovipulloissa.
Paulig Selected -kahveissa on käytetty maailman
halutuimpiin kuuluvia Cup
of Excellence -kahvipapuja. Kahvit tulivat myyntiin
marraskuussa Suomessa ja
Venäjällä. Paulig Selected
on myös World Design Capital Helsinki 2012 -vuoden virallinen designkahvi. Kahvit
on luotu kuluttajille, jotka arvostavat huippulaatua ja puhuttelevia makuelämyksiä.
Lisätietoja:
Marja touri, paulig Selected taste
designer, [email protected]
Lisätietoja: http://www.stevia.fi/
Lisäaineeton ensinaksu luomuna
Suomalaisen Real Snacksin valmistamat suolattomat ja
lisäaineettomat Junior-maissinaksut ovat saaneet rinnalleen luomuversion. Junior Luomu -maissinaksut valmistetaan eurooppalaisesta luomumaissista. Naksut on
suunnattu pienille lapsille neljän kuukauden iästä
eteenpäin. Ne ovat lisäaineettomia, suolattomia, laktoosittomia, maidottomia ja gluteenittomia ja pakattu 90 g
pussiin.
Lisätietoja: www.realsnacks.fi/junior
Tähdet tuikkivat kattauksissa
Huhtamäen uusi kerta-astiamallisto Bibo Collection Tuike
tuo näyttävyyttä alkutalven juhlapöytiin. Tuike-sarjan uutuus on täysin biohajoava kartonkilautanen Chinet Tuike.
Lautanen kuuluu BioWare-tuotevalikoimaan. EN13432-sertifioidut BioWare-astiat ovat täysin kompostoituvia teollisissa olosuhteissa. Lisäksi sertifikaatti varmistaa, että maatuessaan tuotteista muodostuva kompostimulta on hyvälaatuista. Tuike-astioiden myynnillä tuetaan Joulupukkisäätiötä, joka lahjoittaa vuosittain maailman lapsille Joulupukin
lahjan. Tänä vuonna säätiö osallistuu maailman suurimman
kummijärjestön World Visionin Auta Joulupukkia -kampanjaan. Kampanjan
tarkoituksena on kerätä 100 000 euroa Itä-Afrikan lapsille.
Lisätietoja:
Maisa Katila, markkinointipäällikkö/FS nordic, huhtamaki Foodsercvice
Finland oy, [email protected]
Designmaitoja
Kahdeksan suomalaista muotoilijaa on luonut näkemyksensä maidosta Valion
perus- ja luomumaitotölkkeihin: Eero Aarnio, Tuomas Erikoinen, Klaus Haapaniemi, Kristiina Lassus, Jenni Reuter, Paola Suhonen, Oiva Toikka ja Tiia
Vanhatapio. Designtyöt ilahduttavat suomalaisia Valion maitotölkeissä huhtikuun 2012 loppuun asti kestävässä valtakunnallisessa kampanjassa.
Valion designmaitotölkkejä painetaan noin 130 miljoonaa kappaletta. Designmaitotölkkeihin sekä muotoilijoiden maitotarinoihin ja videoihin voi tutustua osoitteessa www.valio.fi/maito. Tammikuussa 2012 avataan nettihuutokauppa, jossa myydään muotoilijoiden tekemät uniikkityöt. Huutokaupan
tuotto ohjataan lyhentämättömänä SOS-Lapsikylä ry:n toimintaan Suomessa.
Vastuullisempi energiajuoma
TILT on tuonut markkinoille näkyvästi ikärajoitetut energiajuomat, joissa kofeiinin määrää on leikattu. TILT-energiajuomat ovat ikärajoitettuja niissä olevien piristävien ainesosien määrien mukaan. Ikäsuositukset on myös merkitty näkyvästi pulloihin: 7, 12 ja 18. Esimerkiksi yli 12-vuotiaille suositellussa
juomassa on kofeiinia puolet vähemmän kuin kahden desilitran kahvikupillisessa. Yli 7-vuotiaiden juomassa ei kofeiinia ole ollenkaan. Juomasarjan valmistaja on Duell Yhtiöt Oy.
Lisätietoja: www.tiltenergy.fi
54
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Hankintaopas
AAKKOSOSA
Kehittyvä Elintarvike -lehden hankintaopas tarjoaa tietoa
elintarvikealan laite-, palvelu- ja raaka-ainetoimittajista.
Kysy lisää lehtemme ilmoitusmyynnistä Infoteam Oy:stä,
puh. (09) 441 133, faksi (09) 447 427, [email protected]
HAARLA ENGINEERING
AINES SUOMI OY
ALERT-TUHOELÄINTORJUNTA OY
Laulurastaanpolku 6
00780 HELSINKI
Puh. (09) 505 3011
Fax (09) 505 3148
email: [email protected]
www.alert.fi
ALGOL CHEMICALS OY
PL 13 (Karapellontie 6)
02611 ESPOO
Puh. (09) 50 991
Fax (09) 5099 250
email: [email protected]
www.algol.fi
AMIHELP OY
Otsolantie 7 B
36100 KANGASALA AS.
Puh. 0400 – 729 721
Fax (03) 4518 0053
email: [email protected]
www.amihelp.fi
AMMERAAL BELTECH OY
Sarankulmankatu 14
33900 TAMPERE
Puh. 0207 911 400
Fax 0207 911 450
email: [email protected]
www.ammeraalbeltech.fi
ARCTIC CIRCLE DELIGHT OY
Munkkaniementie 75
97540 TIAINEN
Puh. 045 125 5064
OY ATLAS COPCO
KOMPRESSORIT AB
Tuupakankuja 1
01740 VANTAA
Puh. 0207 189 200
Fax 0207 189 201
BERNER OY
Terveys ja Tutkimus
PL 15 (Sahaajankatu 24)
00131 HELSINKI
Puh. 0207 914 672
Fax 0207 914 241
email: [email protected]
www.berner.fi/tt
BRENNTAG NORDIC OY
Äyritie 16
01510 VANTAA
Puh. (09) 5495 640
Fax (09) 5495 6411
email: [email protected]
www.brenntag-nordic.com
BUSCH
VAKUUMTEKNIK OY
Sinikellontie 4
01300 VANTAA
Puh. (09) 774 6060
Fax (09) 774 60 666
email: [email protected]
www.busch.fi
CALDIC FINLAND OY
Huopalahdentie 24
00350 HELSINKI
Puh. 020 741 5990
Fax 020 741 5993
email: [email protected]
www.caldic.com
DIGIA OYJ
Valimotie 21
00380 HELSINKI
Puh. 010 313 3000
Fax 010 313 3700
email: [email protected]
www.digia.fi
DIVERSEY
PL 11 (Kaurakatu 48 B)
20101 TURKU
Puh. 020 7474200
Fax 020 7474202
email: [email protected]
www.diversey.com
DOSETEC ExACT OY
Vaakatie 37
15560 NASTOLA
Puh. (03) 871 540
Fax (03) 871 5410
email: [email protected]
www.dosetec.fi
Juvantie 66
51900 JUVA
Puh. (015) 452 911
Fax (015) 453 964
email: [email protected]
www.drinkconsult.com
www.suurkeittio.fi
www.hoyrynkehitin.fi
Eteläinen Salmitie 1
02430 MASALA
Puh. (09) 348 6900
Fax (09) 853 2100
email: [email protected]
www.celego.fi
FAERCH PLAST A/S
Rannikkolaivurintie 8 D
00850 HELSINKI
Puh. 050-413 8058
Fax (09) 677 183
email: [email protected]
www.faerchplast.com
CHRISTIAN BERNER OY
FINN FOOD TECH
CLINICAL LIFE SCIENCES OY
Linnankatu 6
87100 KAJAANI
Puh. 040 746 7475
email: [email protected]
www.clsoy.fi
PL 11
60101 SEINÄJOKI
Puh. 0400 417 447
email: [email protected]
www.finnfoodtech.fi
OY FOODFILES LTD
Neulaniementie 2 L 6
70210 KUOPIO
Puh. 044 7001200
Fax (017) 288 1269
email: [email protected]
www.foodfiles.com
CONDITE OY
BANG & BONSOMER GROUP OY
email: [email protected]
www.condite.fi
PL 93 (Itälahdenkatu 18 A)
00210 HELSINKI
Puh. (09) 681 081
Fax (09) 692 4174
www.bangbonsomer.fi
BEMIS VALKEAKOSKI OY
PL 70
37601 VALKEAKOSKI
Puh. 0207 51 3100
Fax 0207 51 3309
email: [email protected]
www.bemis-europe.com
BERNER OY
Elintarvikeraaka- ja lisäaineet
PL 15 (Eteläranta 4 B)
00131 HELSINKI
Puh. 0207 914 332
Fax 0207 914 380
PL 51 (Lisenssikatu 5)
21101 Naantali
Puh. (02) 436 5900
Fax (02) 435 6950
CORTEx OY
Kutojantie 5
02630 ESPOO
Puh. (09) 7590 770
Fax (09) 7590 7799
email: [email protected]
www.cortex.fi
DANISCO SWEETENERS OY
Sokeritehtaantie 20
02460 KANTVIK
Puh. 010 431 030
Fax 010 431 4422
www.danisco.com/sweeteners
PL 74
02631 ESPOO
Puh. (09) 439 3070
Fax (09) 439 30720
email: [email protected]
www.provitek.fi
OY M. HALOILA AB
21250 MASKU
Puh. (02) 437 6111
Fax (02) 437 6211
email: [email protected]
www.haloila.com
www.itwmima.eu
www.octopuscompact.com
HUNAJAINEN SAM OY
Porslahdentie 23 H
00980 HELSINKI
Puh. (09) 877 0330
email: [email protected]
www.hunajainensam.fi
HUNAJAYHTYMÄ OY
Kojonperäntie 13
32250 KOJONKULMA
Puh. 0207 76 9680
Fax (02) 767 6225
email: [email protected]
www.hunaja.fi
IMCD FINLAND OY
HTC Keilaniemi, Keilaranta 19
02150 ESPOO
Puh (09) 25 15 160
Fax (09) 25 15 1699
email: [email protected]
www.imcd.fi
FOODWEST OY
JAUHETEKNIIKKA OY
Alasuutarintie 22
48400 KOTKA
Puh. (05) 2184 270
Fax
(05) 2184 290
email: [email protected]
www.jauhetekniikka.fi
GIVAUDAN SUISSE SA
sivuliike Suomessa
JM-MULTIPROJECT OY
Moreenitie 15 B
04250 KERAVA
Puh. (09) 2709 0400
Fax (09) 2741 022
www.multiproject.fi
AURAPRINT OY
PL 131
20101 TURKU
Puh. 0207 917 700
Fax 0207 917 650
email: [email protected]
www.auraprint.fi
HAGSON-PROVITEK OY
DRINK CONSULT FINLAND OY
OY CELEGO AB
PL 12 (Rajavoudinkuja 1a)
01741 VANTAA
Puh. (09) 276 6830
Fax (09) 890 920
email: [email protected]
www.christianberner.com
Pyhäjärvenkatu 5 A
33200 TAMPERE
Puh. (03) 3399 1302
Fax (03) 3399 1350
email: [email protected]
www.haarla.fi
Vaasantie 1 C
60100 SEINÄJOKI
Puh. (06) 4210 000
www.foodwest.fi
Svinhufvudinkatu 23 A
15110 LAHTI
Puh. (09) 3434 860
Fax (09) 3434 8650
www.givaudan.com
KERMETAR OY
Kumitehtaankatu 5 E
04250 KERAVA
Puh. (09) 242 5898
Fax (09) 242 6464
Email: [email protected]
www.kermetar.fi
HAARLA OY
Pyhäjärvenkatu 5 A
33200 TAMPERE
Puh. (03) 3399 1309
Fax (03) 3399 1350
email: [email protected]
www.haarla.fi
KIILTOCLEAN OY
PL 157
20101 TURKU
Puh. 0207 710 400
Fax 0207 710 402
www.kiiltoclean.fi
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
55
Hankintaopas
PL 15
11101 RIIHIMÄKI
Puh. 0207 463 990
Fax 0207 463 999
www.aines.fi
KLÜBER LUBRICATION
NORDIC A/S
Hämeentie 3
00530 HELSINKI
Puh. 0207 497 970
Fax 0207 497 971
email: [email protected]
www.klueber.com
LABNET OY
Viikinkaari 4
00790 HELSINKI
Puh. 020 741 3170
Fax 020 741 3189
email: [email protected]
MULTIVAC OY
Posliinitehtaankatu 5
04260 KERAVA
Puh. 0207 921 300
Fax 0207 921 371
email: [email protected]
www.multivac.com
MUNAKUNTA
Piispanristintie 8
20760 PIISPANRISTI
Puh. (02) 214 420
Fax (02) 214 4222
email: [email protected]
www.scanegg.fi
LAIHIAN MALLAS OY
Länsitie 372
66400 LAIHIA
Puh. (06) 475 2111
Fax (06) 476 2555
email: [email protected]
www.laihianmallas.fi
LAITOSJALKINE OY
35320 HIRSILÄ
Puh. (03) 336 3111
Fax (03) 336 3300
email: [email protected]
www.laja.com
LARSCON OY
Antreantie 10 B
02140 ESPOO
Puh. 010 239 2480
Gsm 050 540 2882
email: [email protected]
www.larscon.fi
LEIPURIN OY
PL 40
(Kutojantie 4)
02631 ESPOO
Puh. (09) 521 710
Fax (09) 521 2121
www.leipurin.com
LIAG / Laufer International
Masonkuja 14
36420 SAHALAHTI
Puh. (03) 253 3520
Fax (03) 253 3523
email: [email protected]
www.laeufer-ag.de
LIHATEOLLISUUDEN
TUTKIMUSKESKUS LTK
OSUUSKUNTA
PL 56 (Luukkaankatu 8)
13101 HÄMEENLINNA
Puh. 020 761 9480
Fax (03) 570 5499
www.ltk.fi
LIHEL OY
Mänkimiehentie 21
02780 ESPOO
Puh. (09) 819 0110
Fax (09) 8190 1199
email: [email protected]
www.lihel.fi
Hankintaopas
MEDIQ SUOMI OY
PL 115
02201 ESPOO
Puh. 010 429 99
Fax 010 429 3117
email: [email protected]
[email protected]
www.mediq.fi
MP-MAUSTEPALVELU OY
PL 56 (Luukkaankatu 6)
13101 HÄMEENLINNA
Puh. Vaihde: (03) 217 3413
Fax (03) 570 5209
www.maustepalvelu.com
NORDIC ID OY
Myllyojankatu 2 A
24100 SALO
Puh. (02) 727 7700
Fax (02)7277720
email:[email protected]
www.nordicid.com
ORAT OY
Pikkupurontie 4–6
00880 HELSINKI
Puh. (09) 755 6577
Fax (09) 788 800
email: [email protected]
www.orat.fi
Viialankatu 25
32700 HUITTINEN
Puh. (02) 620 6319
Fax (02) 620 6339
email: [email protected]
www.satafood.net
Taivaltie 5
01610 VANTAA
Puh. 020 478 830
Fax 020 478 8010
email: [email protected]
Kotisivu: www.orbis.eu
PA-HU OY
Teollisuustie 2
02880 VEIKKOLA
Puh. 0207 89 1000
Fax 0207 89 1099
email: [email protected]
www.pa-hu.fi
PACCOR FINLAND OY
Polarpakintie 4 B
13300 HÄMEENLINNA
Puh. 020 186 7000
Fax 020 186 7351
email: [email protected]
www.paccor.fi
PACK COMPANY OY
Teollisuustie 12
65610 MUSTASAARI
Puh. (06) 322 7300
Fax (06) 322 7320
email: [email protected]
www.packcompany.fi
PIRKANMAAN
LAATUETIKETTI OY
Keskitie 3
33470 YLÖJÄRVI
Puh. 010 440 3900
Fax 010 440 3909
email: [email protected]
www.laatuetiketti.fi
PPT PÖLYNPOISTOTEKNIIKKA OY
Hakamäentie 7
48400 KOTKA
Puh. 010 841 6000
Fax 010 841 6019
email: [email protected]
www.ppt-filter.com
RAVATEK OY
Itälahdenkatu 20
00210 HELSINKI
Puh. (09) 6818430
Fax (09) 675877
email: [email protected]
www.ravatek.fi
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
TIETO OYJ
Aku Korhosen tie 2-6
PL 38
00441 HELSINKI
Puh. 0207 2010
Fax 020 726 8898
www.tieto.com
TT-TÄRYLAITE OY
OY SCANDIC TRANS AB
VAASA – TURKU – HELSINKI
Puh. 020 1202 500
Fax 020 1202 515
www.scandictrans.fi
SEALED AIR OY
Työpajankatu 6 A
00580 HELSINKI
Puh. (09) 7257 4411
Fax (09) 7257 4430
[email protected]
www.sealedair-emea.com
SEFO-KONSULTOINTI
Lapinlahdenkatu 23
00180 HELSINKI
Puh. (09) 726 0270
Fax (09) 726 0272
email: [email protected]
www.sefo-konsultointi.fi
ORBIS OY
SALTIA OY
Ratamokuja 2
30420 FORSSA
Puh: 040 728 4705
[email protected]
www.saltia.com
56
SATAFOOD
KEHITTÄMISYHDISTYS RY
Linnanpajantie 7
00950 HELSINKI
Puh. (09) 755 2730
Fax (09) 755 4505
email: [email protected]
www.tarylaite.fi
UVA FINLAND
Ollaksentie 12
02940 Espoo
Puh: (09) 863 21 21
040 900 18 38
email: [email protected]
www.uvisable.com
VALIO OY
PL 10
00039 VALIO
Puh. 010 381 2457
Fax 010 381 2630
email: [email protected]
www.valio.fi/ammattilaiset/teollisuus
VERSO OY
SENSON OY
PL 95
15141 LAHTI
Puh. (03) 864 364
Fax (03) 781 8918
www.senson.fi
SOFTWARE POINT OY
Valkjärventie 1
02130 ESPOO
Puh. (09) 4391 320
email: [email protected]
www.softwarepoint.com
SUOMEN COBRA SYSTEMS OY
Asesepänkuja 3
00620 HELSINKI
Puh. (09) 7288 340
Fax (09) 7288 3434
email: [email protected]
www.cobrasys.fi
Kansakoulukatu 5 B 14
00100 Helsinki
Puh. 040-549 7114
email: [email protected]
www.versofinland.fi
VESANTTI OY
Tulppatie 26
00880 HELSINKI
Puh. (09) 5491 6000
Fax (09) 5491 6050
email: [email protected]
www.vesantti.fi
VIIKKI FOOD CENTRE
Viikinkaari 4
00790 Helsinki
Puh. (09) 319 36543
Fax (09) 319 36554
email: [email protected]
www.viikkifoodcentre.fi
OY WOIKOSKI AB
SUOMEN VUOKRAKONTTI OY
Yrityspuistontie 2
05200 RAJAMÄKI
Puh (09) 7258 8700
040 508 4803
email: [email protected]
www.vuokrakontti.fi
TANKKI OY
Oikotie 2
63700 ÄHTÄRI
Puh. (06) 510 1111
Fax (06) 510 1200
www.tankki.fi
TARRATUOTE OY
PL 6 (Vesimyllynkatu 4)
33331 TAMPERE
Puh. (03) 254 7800
Fax (03) 254 7811
www.tarratuote.fi
OY TEO-PAL AB
Luoteisrinne 4
02270 ESPOO
Puh. (09) 819 0560
Fax (09) 8190 5642
email: [email protected]
www.teopal.fi
THERMO FISHER SCIENTIFIC
PL 100 (Ratastie 2)
01621 VANTAA
Puh. (09) 3291 0200
Fax (09) 3291 0301
email: myynti.fi@
thermofisher.com
www.thermofisher.com
Pääkonttori
PL 1
47901 VUOHIJÄRVI
Puh. (015) 7700 700
email: [email protected]
www.woikoski.fi
Tukea tulevaisuuden
menestystarinoille
WORLD COURIER (FINLAND) OY
Puutarhatie 20
01300 VANTAA
Puh (24h): (09) 8700 3300
Fax
(09) 8700
3350 liiketoiminnan ratkaisuja
Tarjoamme
innovatiivisia
email:
[email protected]
tuotekehitykseen,
tuotannon optimointiin, laadun
www.worldcourier.com
kehitykseen ja kaupallistamiseen.
Viikki Food Centre on valittu toteuttamaan kansallista
Elintarvikekehityksen klusteri (OSKE) -ohjelmaa.
Kysy lisää lupaavista OSKE-hankkeistamme!
www.viikkifoodcentre.fi
R. ÖSTERLUND KY KB
PL 99 (Laippatie 19 B)
00811 HELSINKI
Puh. (09) 586 8170
Fax (09) 736 452
email: [email protected]
www.osterlund.com
TUOTERYHMÄOSA
Dosetec Exact Oy (Vaakakoskinen)
- punnitus- ja annostelujärjestelmät
– säiliövaa’at
– lattiavaa’at
– pöytävaa’at
– listeria ym. saneeraussiivousten
valvonta ja konsultointi
– hygieniakoulutukset ja –kartoitukset
– hyönteispyydykset ja torjunta-asemat
UVA Finland
– UV-lamppuja hygieniatarkkailuun
ATK-LAITTEET JA
-JÄRJESTELMÄT
KONEET, LAITTEET,
MUU VARUSTUS
– elintarviketeollisuuden tietojärjestelmien kokonaisratkaisut
– operatiivisia
toiminnanohjausjärjestelmiä
– kokonaisvaltaisia sähköisen
liiketoiminnan ratkaisuja
– langattomia- ja integraatioratkaisuja
sekä niihin liittyviä palveluja
jauheiden annostelulaitteet
nesteiden annostelulaitteet
suursäkkien tyhjennyslaitteistot
raaka-aineiden annostelujärjestelmät
Multivac Oy
– annostelujärjestelmät
– vaa’at ja vaakahinnoittelujärjestelmät
– huolto- ja ylläpitopalvelut
DIGIA OYJ
–
–
–
–
– LIAG-putkiporsasjärjestelmät
Oy Woikoski Ab
– elintarvikekaasut
– teolliset kaasut
– erikoiskaasut
– kuivajää
– kaasun sekoitus- ja jakelujärjestelmät
Orat Oy
Jauhetekniikka Oy
LIAG / Laufer International
Multivac Oy
– monipäävaa’at
– tarkastusvaa’at
Labnet Oy
Saltia Oy
Ammeraal Beltech Oy
– elintarviketeollisuuden hihnat
Arctic Circle Delight Oy
– Vito syväpaistoöljyn
suodatinjärjestelmä
–
–
–
–
–
–
–
–
–
pakkauskoneet
etiketöintikoneet
siivutuskoneet
monipäävaa’at
tarkastusvaa’at
metallinilmaisimet
röntgenlaitteet
nahkomakoneet
jäähilekoneet
Orat Oy
– elintarviketeollisuuden linjaratkaisut
– elintarvikkeiden kuutiointi, muotoilu ja
siivutus
– liemitys- ja leivityskoneet
– luunerottelu- ja rasvanmäärityslaitteet
– pakkauskoneet
– pesu- ja käsittelyjärjestelmät
– savustus, keitto, paisto ja jäähdytys
– huolto- ja ylläpitopalvelut
Orbis Oy
– konenäkö, älykamerat ja koodinlukijat
Tankki Oy
Nordic ID Oy
Kotimainen langattomien tuotteiden
valmistaja
– langattomat anturit ja järjestelmät
omavalvontaan
– käsitietokoneet inventointiin yms:
– RFID-lukijat
– viivakoodilukijat
– 2D-lukijat
Software Point Oy
– WiLabLIMS ja LabVantage Sapphire LIMS
– TasteBOSS aistinvaraiseen arviointiin
– konsultoinnit ja käyttöönotot
Oy Atlas Copco
Kompressorit Ab
– paineilmakompressorit, jälkikäsittelylaitteet ja typpigeneraattorit
Busch Vakuumteknik Oy
– tyhjiöpumput
Christian Berner Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
pakkauskoneita
merkkauslaitteita
pumppuja
prosessilaitteita
tyhjiötekniikka
tekniset muovit
tärinän vaimennus
monipäävaa´at
prosessien mittauslaitteet
– säiliöt, sekoittimet, hoitotasot
TT-Tärylaite Oy
– kaikki tärykomponentit
– annostelu-, syöttö-, seulontalaitteet
– tärytekniset erikoislaitteet
Vesantti Oy
– lihavalmiste- ja valmisruokateollisuuden koneet
KULJETUS- JA
LOGISTIIKKAPALVELUT
Suomen Cobra Systems Oy
– ALPHA MANAGER -toiminnanohjaus
– elintarviketeollisuuden ja -tukkujen
logistiset kokonaisratkaisut
– leipomo- ja pakkauskoneet
– merkintälaitteet
– pakkausmateriaalit
– lämpösäädellyt vienti- ja tuontikuljetukset Skandinaviassa
– logistiikkapalvelut ja varastointi
– pikakuljetukset Helsinki/Turku – Tukholma vv.
Suomen Vuokrakontti Oy
– kylmä- ja pakastekontit
Drink Consult Finland Oy
Tieto Oyj
– tietotekniikka-, tuotekehitysja konsultointipalvelut
– ketteryyttä toimitusketjuun
KEMIKAALIT, KEMIALLISET
TUOTTEET JA
HYGIENIARATKAISUT
–
–
–
–
–
–
–
–
pumput, säiliöt, sekoittajat
pakkauskoneet; nesteet, jauhot
merkkaus- ja etikettikoneet
prosssilaitteet, kuivurit
annostelijat; nesteet, jauhot
pastörointi- ja suodatuslaitteet
höyrynkehittimet
pullotus- ja korkituskoneet
Haarla Engineering
Diversey
– pesu- ja desinfektioaineet kaikkiin
elintarviketeollisuuden tarpeisiin
– pesukemikaalien annostelulaitteet
– prosessien hygieniakartoitukset
KIILTOCLEAN OY
– elintarviketeollisuuden pesu- ja
desinfiointiaineet
– pesu- ja annostelujärjestelmät
– hygieniakartoitukset ja -koulutukset
–
–
–
–
–
–
annostelujärjestelmät
automaatioprojektointi
konenäköjärjestelmät
tuotannon modernisoinnit
tuottavuusanalyysit sekä konsultointi
valvomo-ohjelmistot ja -laitteet
An ITW Company
Oy M. Haloila Ab
– lavankäärintäkoneet
Mediq Suomi Oy
– mikrobiologiset reagenssit
– elintarvikkeiden testikitit
– elatusainekeittimet ja
maljanvalulaitteet
– laboratoriolaitteet ja –tarvikkeet
Oy Teo-Pal Ab
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
kosteusanalysaattorit
laboratoriovaa’at
lämpö- ja viljelykaapit
pH/johtokyky/lämpömittarit ja
-elektrodit
sentrifugit
ultraäänipesulaitteet
ravistelijat ja sekoittajat
polarimetrit ja refraktometrit
vesi- ja kuivahauteet
termogravimetrit
Thermo Fisher Scientific
– automaattiset analysaattorit ja
reagenssit elintarvikeanalytiikkaan:
Arena
– Oxoid ja Remel mikrobiologian tuotteet
– Finnpipetit ja Finntip -kärjet
– kylmälaitteet, sentrifugit, soluviljely,
kylmäkuivaus, haihduttimet, uunit,
lämpökaapit, laminaarit,
mikrokuoppalevylaitteet
MAUSTEET, AROMIT,
MUUT LISÄAINEET
Aines Suomi Oy
–
–
–
–
–
entsyymit
kalsium
kasvisuutteet
kuitu
lipidit
Algol Chemicals Oy
Oy Scandic Trans Ab
Cortex Oy
– mikrobiologiset elatusaineet
– elintarvikkeiden testikitit
–lämpötilamittauksetelintarvikkeista
–pH-jajohtokykymittarit
–petrimaljatjavalmiitmaljat
–laboratoriolasit
–näytteenottovälineet
–laboratoriolaitteet
World Courier (Finland) Oy
Globaali erikoiskuriiripalvelu:
– lämpötilasäädellyt kuljetukset
– näytelähetykset (myös vaaralliset)
– pakkausjärjestelmät ja viilenteet
– ISO9001 & 14001 sertifioitu
LABORATORIO-TUOTTEET
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
asetaatit
bentsoaatit
erikoissuolat
etikkahappo
hapettumisen esto- ja ph:n säätöaineet
hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet
juustonsulatesuolat
kuidut
makeuttamisaineet
mononatriumglutamaatti
paakkuuntumisenestoaineet
sitruunahappo ja sitraatit
sorbaatit
suolat
vaahdonestoaineet
vanilja ja vanilliini
Berner Oy
Agentuuriosasto
–
–
–
–
–
–
elintarvikeraaka- ja lisäaineet
luontaiset elintarvikevärit
vehnätärkkelys ja -gluteeni
gluteeniton vehnätärkkelys
meri-, vuori-, vakuumi- ja erikoissuolat
hedelmämehutiivisteet ja -pyreet
Brenntag Nordic Oy
– elintarviketeollisuuden raaka-aineet
Caldic Finland Oy
Berner Oy
Terveys ja tutkimus
– vesimikrobiologiaan IDEXX Colilert,
Enterolert-E ja Quanti-Disk
– kotimaiset SERVANT petrimaljat,
sauvat, silmukat ja näytetölkit
– ATAGO-refraktometrit ja -polarimetrit
– ANSELL-suojakäsineet
– desinfektiotuotteet
– KSG-autoklaavit
– HEIDOLPH ravistelijat ja sekoittajat
– LAUDA-vesihauteet
– INFORS-ravistelijat
– hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet
– stabilointiaineet
– lesitiini
– riisitärkkelys, -jauhot, -proteiinit, -kuitu
– sokerikulööri
– maito- ja heraproteiinit ja
hydrolysaatit
– pintakiillokkeet
– mantelit, pähkinät, siemenet jne
– muut elintarvikelisäaineet
– seokset
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
57
Hankintaopas
ANNOSTELUJÄRJESTELMÄT
JA VAA’AT
PAKKAAMINEN
Bang & Bonsomer Group Oy
Oy Celego Ab
–
–
–
–
–
aromit
värit ja värjäävät elintarvikkeet
makeutusaineet
säilöntäaineet
muut lisäaineet
Auraprint Oy
– tarrat, tuote-etiketit
– RFID-tarrat
– sleeverit. wrap-around-etiketit
– sakeutus- ja hyytelöimisaineet
– soijaproteiinit
– vehnäproteiinit
– hiivauutteet
– juustojauheet
– kasvirasvat
–suklaatäytteet ja -kuorrutteet
– aromit, värit
Givaudan Suisse SA
sivuliike Suomessa
Valio Oy
Teollisuusmyynti
–
–
–
–
–
maidot, kermat ja muut maitotuotteet
juustot
maito- ja herajauheet
marmeladit ja hillot
voi
SOPIMUSPAKKAAMINEN
– aromit
Pack Company Oy
Condite Oy
Haarla Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
antioksidantit
aromit, värit ja vanilliini
leivonnan apuaineet
luontaiset kasviuutteet
luontaistuotteet
makeutusaineet
sidonta- ja emulgointiaineet
säilöntäaineet
tärkkelykset ja tärkkelysjohdannaiset
BEMIS VALKEAKOSKI OY
– vakuumi- ja suojakaasupakkauslaminaatit elintarviketeollisuudelle
Drink Consult Finland Oy
– lasipullot ja –purkit
– korkit ja kutistekapsyylit
– pakkauskoneet
Faerch Plast A/S
– CPET, AMPET, APET, PP, PS ja PLA
rasiat ja kannet
– Top Seal kuumasaumattavat kalvot
Leipomo ja elintarviketeollisuuden raaka-aineet
– jauhot ja leipäseokset
– mausteet ja aromit
– mantelit ja pähkinät
– siemenet ja hiutaleet
– riisit
– kuivatut hedelmät
– suklaa- ja rasvakuorrutteet
– hedelmä- ja marjatäytteet
– margariinit
– säilykkeet
– sokerit ja siirapit
– suolat
Danisco Sweeteners Oy
Hunajainen SAM Oy
– hunajaa elintarviketeollisuudelle
Hunajayhtymä Oy
– kotimaista ja ulkomaista hunajaa
elintarviketeollisuudelle
Hagson-Provitek Oy
– keinosuolet (myös mauste- ja
savusuolet)
– luonnonsuolet
– vakuumi- ja kuristepussit
– kinkkuverkot
Labnet Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
aromit
elintarvikevärit
happamuudensäätöaineet
kuidut
makeutusaineet
maunvahventeet
sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet
säilöntäaineet
tärkkelykset
vitamiinit ja vitamiiniseokset
karotenoidit
– pakkaus- ja etiketöintikoneet
–
–
–
–
–
–
–
kammio- rasia- ja ratakoneet
snorkkelikoneet
pakkausrobotit
koneiden huolto- ja ylläpitopalvelut
makkarankuoret
kutiste- ja laminaattipussit
kutistekalvot
PACCOR Finland Oy
- Apet, PP, PS ja PLA rasiat, pikarit ja
kannet
- kartonkivaippapikarit
Pa-Hu Oy
– elintarvikepakkaukset
– myynti- ja kuljetuspakkaukset
kartongista ja aaltopahvista
– pakkaustarvikkeet
– myyntipistemateriaalit
Haarla Oy
MP-Maustepalvelu Oy
Hankintaopas
–
–
–
–
–
mausteet ja mausteuutteet
aromit ja arominvahventeet
fosfaatit
sakeuttamisaineet
muut elintarvikelisäaineet ja seokset
Orat Oy
– mausteseokset ja marinadit
– lihaproteiinit
Vesantti Oy
– Wiberg-mausteseokset
–
–
–
–
–
–
–
–
–
– painetut ja blanco etiketit ja tarrat
– liimapaperinauhat ja liitospaperit
– käsiapplikaattorit ja pöytätelineet
Ravatek Oy
– pakkauskoneet ja -järjestelmät
– avosuisten pussien ja säkkien suljenta
– ompelu-, liimaus- ja saumauslaitteet
Clinical Life Sciences Oy
– kliininen tutkimus
Finn Food Tech
Elintarvikealan kehityspalvelut:
– tuotannon kehittäminen
– pakkaamisen kehittäminen
– kehitysprojektit ja hankkeet
Oy Foodfiles Ltd
Laihian Mallas Oy
Foodwest Oy
– erikoismaltaat
– tummat ja vaaleat mallasuutteet
– pakkauspalvelu
– kliininen tutkimus
– elintarvikkeiden rekisteröinti
(mm. terveysväitteet, uuselintarvikkeet)
Elintarvikekehityksen edelläkävijä
– tuotekehitys
– markkinatutkimus
– laadunhallinta
– tekniset palvelut
JM-Multiproject Oy
LIHEL Oy
–
–
–
–
–
mausteet ja mausteseokset
valmistus- ja lisäaineet
fosfaatit
marinadit ja marinadiseokset
asiakaskohtaisesti räätälöidyt seokset
MP-Maustepalvelu Oy
– valmistus- ja lisäaineet
– asiakaskohtaisesti räätälöidyt
seokset
Munakunta
- Scanegg-munajalosteet
- Kultamuna-kuorimunat
Sealed Air Oy – Cryovac
- Cryovac-pakkausjärjestelmät
- Cryovac-kutistepussit
- Cryovac-pakkauskalvot ja –rasiat
Tarratuote Oy
– vaakatarrat
– tuotetarrat
– lavatarrat ym.
Arctic Circle Delight Oy
– Kala ja riistatuotteita Lapin puhtaasta
aromit ja konsentraatit
luonnosta
elintarvikevärit
emulgointi- ja sakeuttamisaineet
kaakaotuotteet
hedelmäjauheet ja -palat
vihannestuotteet
juomapohjat
lakritsiuutteet
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
makeutusaineet
58
– mentorointi ja johdon sparraus
– liiketoimintasuunnitelmat
– T&K -projektit ja
markkinointistrategiat
– markkina- ja tuotealueen laajentaminen
– prosessi- ja laitossuunnittelu
– projektinhoito
Larscon Oy
– HACCP, laatu- ja ympäristöjärjestelmät
– HACCPdoc® dokumentointijärjestelmä
lämpötilanvalvonta,
tiedonkeruupäätteet
Pirkanmaan Laatuetiketti Oy
RAAKA-AINEET
R. Österlund Ky Kb
--- AmiHelp Oy ------
AmiHelp Oy
– erikoisjauhot, siemenet, rouheet,
litisteet, hiutaleet sekä seokset
– etikat ja etikkahappo
– kuidut, ravinteet ja vitamiinit
– maito- ja heraproteiinit
– perunahiutaleet ja –rakeet
– sopimustuotanto
– öljyt, rasvat ja margariinit
Leipurin Oy
– leipomoteollisuuden raaka-aineet
– elintarviketeollisuuden maku- ja
rakenneaineet
SUUNNITTELU,
KEHITYS,
KONSULTOINTI
Multivac Oy
Orat Oy
IMCD Finland Oy
– sakeuttajat ja stabilointi
– säilöntäaineet ja happamuudensäätöaineet
– fosfaatit, kuidut ja tärkkelykset
Erikoismakeuttajat ja rakenneraakaaineet elintarvike- ja lääketeollisuudelle
– fruktoosi
– ksylitoli
– laktitoli
– Litesse-polydekstroosi (ravintokuitu)
– monipuolinen valikoima kuivien
tuotteiden sekottamiseen ja
rahtipakkaamiseen
Lihateollisuuden tutkimuskeskus
LTK osuuskunta
– HACCP-, omavalvonta- ja
laatujärjestelmäkonsultointi
– koulutuspalvelut
– kuluttajatestaukset
– laboratoriopalvelut
– lihatutkimuspalvelut
– teknologia- ja tuotekehityspalvelut
Satafood Kehittämisyhdistys ry
Senson Oy
-
mallas- ja viljauutteet
maltaat ja mallasjauhot
emulgointi- ja stabilointiaineet
entsyymit, mm. laktaasit
funktionaaliset raaka-aineet
aromit ja värit
antioksidantit
analyyttiset kitit ja reagenssit
suodatuksen apuaineet
hedelmäpalat ja -pastat
– elintarvikealan kehityspalvelut
– laaja-alaiset ympäristöteknologian
palvelut
SEFO-konsultointi
– Elintarvikehygienian perusteet-kirja,
muut oppimateriaalit usealla kielellä
– hygieniakoulutukset ja –testit usealla
kielellä
– hygieniapassit tutkinnon perusteella
– HACCP-koulutukset
Verso Oy
– T&K ideasta markkinoille
– brändin rakennus, pakkaussuunnittelu,
viestintä ja kuluttajatutkimukset
Viikki Food Centre
– tuotekehitys- ja teknologiapalvelut
– kuluttaja- ja markkinatutkimukset
– liiketoiminnan kehittäminen
TYÖHYGIENIA JA
TURVALLISUUS
ALERT-Tuhoeläintorjunta Oy
– tuhoeläintorjunta
Laitosjalkine Oy
– työ-, suoja- ja turvajalkineet
elintarviketeollisuuteen ja
laboratorioihin
Tukea tulevaisuuden
menestystarinoille
Tarjoamme innovatiivisia liiketoiminnan ratkaisuja
tuotekehitykseen, tuotannon optimointiin, laadun
ja kaupallistamiseen.
PPTkehitykseen
Pölynpoistotekniikka
Oy
– pölynpoistolaitteita
Viikki Food Centre on valittu toteuttamaan kansallista
– keskussiivousjärjestelmiä
Elintarvikekehityksen klusteri (OSKE) -ohjelmaa.
Kysy lisää lupaavista OSKE-hankkeistamme!
VOITELUAINEET
www.viikkifoodcentre.fi
Kermetar Oy
- Elkalub voiteluaineet (NSF)
Klüber Lubrication Nordic A/S
- elintarvikehyväksytyt voiteluaineet
- teollisuuden voiteluaineet
LATAA
MEDIAKORTTI:
kehitttyvaelintarvike.fi
>mediakortti
Kehittyvä
Elintarvike
n
niMityKSiä
• DI Jaakko Takala on nimitetty Atria Suomi Oyj:n toimitusketjunohjauksen johtajaksi 1.10.11 alkaen.
• Atria Suomi Oyj:n tuotekehityspäällikkö Heimo Hattulan vastuualuetta on laajennettu 1.8.2011 alkaen.
Hänen vastuualueeseensa kuuluvat aikaisemman
vastuualueen (liha ja siipikarja) lisäksi valmisruuan
tuotekehityspäällikön tehtävät.
• FM Marika Viitala on nimitetty Atria Suomen ryhmänvetäjäksi vastuualueenaan kuluttajapakatun lihan ja siipikarjan tuotekehitys 26.9.2011 alkaen, keittiömestari, restonomi (AMK) Emma-Kaisa Rautio ryhmänvetäjäksi vastuualueenaan valmisruokatuoteryhmän yhden hengen ateriat ja fast food -tuotekehitys,
elintarviketekniikan insinööri Heli Åby ryhmänvetäjäksi vastuualueenaan valmisruokatuoteryhmän aterian komponentit ja jaettavat perheateriat -tuotekehitys, ETM Anu Saranpää valmisruuasta vastaavaksi
tuoteryhmäpäälliköksi sekä Lasse Peltokangas ja
Pekka Korpeinen ohjauspäälliköiksi.
• DI Tauno Perälä on nimitetty Atria Suomi Oy:n logistiikkapäälliköksi 24.10.2011 alkaen, Harri Laukkanen Atria Conceptin operatiiviseksi kenttäpäälliköksi
vastuualueenaan Länsi- ja Pohjois-Suomen Sibyllatoiminta, KM Sanna Hovila Atria Suomen rekrytointipäälliköksi, Markku Hirvijärvi lihaliiketoiminnan tuotantojohtajaksi, Tuomas Viita Nurmon sikalinjan yksikön tuotantopäälliköksi ja Antti Laukkonen kuluttajapakattuliha-yksikön tuotantopäälliköksi.
• KTM Katarina Enholm on nimitetty 1.11.2011 alkaen
Brunberg Oy:n toimitusjohtajaksi.
• FT Taru Pilvi on nimitetty Valion uusiutumisjohtajaksi, FT Riina Kekkonen innovaatiojohtajaksi ja FT
Tiina Jauhiainen kehityspäälliköksi Valion Uudistuminen-toimintoon 10.10.2011 alkaen.
• Lassila & Tikanojan hallitus on nimittänyt yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi Pekka Ojanpään. Ojanpää
aloitti tehtävässään 1.11.2011. Juha Harju on nimitetty
elintarvikehygieniayksikön asiakkuuspäälliköksi
Tampereelle ja Risto Tuurala asiakkuuspäälliköksi
Siivous- ja käyttäjäpalveluiden myyntitoiminnon asiakkuusjohtaminen-yksikköön.
• Kuusakoski Oy:n hallitus on nimittänyt yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi DI Petri Halosen 12.10.2011
alkaen.
• Haribo Lakrids Oy Ab on nimittänyt Marika Ojapalon uudeksi markkinointipäällikökseen.
• ETM Petteri Niemi on nimitetty Ruokakesko Oy:n
Tavarakauppa-yksikön johtajaksi 1.12.2011 alkaen.
• Vesa Pirnes on nimitetty Antell Leipomot Oy:n johtajaksi vastuualueenaan liiketoiminnan ohjaus ja investoinnit.
• ETM Tommi Leander on nimitetty Finnbakels Oy:n
toimitusjohtajaksi 1.10.2011 alkaen.
• ETT Mikael Fogelholm on aloittanut ravitsemustieteen professorina Helsingin yliopiston elintarvike- ja
ympäristötieteiden laitoksella.
• ETM Hannu Korpivaara on nimitetty Fazer Leipomot
Oy:ssä Brand & Category Manageriksi.
• KTM Soile Seppälä on nimitetty Ingman Ice Cream
Oy Ab:n markkinointijohtajaksi.
• Markku Tiili on nimitetty Meckelborg Oy:n myyntijohtajaksi.
• Sanna Hokkanen on nimitetty Altia Oyj:n henkilöstöjohtajaksi.
• Juhani Kankaanpää on nimitetty Felix Abba Oy:n logistiikkajohtajaksi.
• Jouni Palokangas on nimitetty Nestlé Sveitsin jäätelö- ja pakasteliiketoiminnan johtajaksi ja Johanna
Sewón-Kievari Suomen jäätelöliiketoiminnan johtajaksi ja Nestlé Nordicin johtoryhmän jäseneksi.
• KTM Emma Aer on nimitetty Valion Juustot, rasvat ja
teollisuustuotteet -liiketoiminta-alueen markkinointijohtajaksi ja DI, eMBA Raul Lönnström kehitysjohtajaksi.
• TkT Kari Ullakko on nimitetty Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimusjohtajaksi LUT Savo -yksikköön.
• DI Minna Eloheimo on nimitetty Arla Ingmanin tuoteviestintäpäälliköksi. Hän tuottaa terveyteen ja ravitsemukseen liittyvää tietoa ja vastaa laatuun ja
tuotteisiin liittyvästä asiakas- ja mediaviestinnästä.
• FT Sirpa Thessler on valittu Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä LYNETin uudeksi
pääsihteeriksi. Hän aloitti viisivuotisen työnsä marraskuun alusta.
• MTT:n johtokunta on täyttänyt kolme kutsuprofessuuria MTT:ssä. Tehtäviin on kutsuttu MMT Perttu
Virkajärvi (nurmitutkimus), TkT Heikki Lehtonen
(maatalouden kestävyyttä edistävien ohjauskeinojen
taloudellinen arviointi ja mallintaminen) ja FT Juha
Kantanen (kotieläinten genomisten resurssien ja
eläinrotujen geneettisen monimuotoisuuden tutkimus). Viisivuotiset professuurit alkoivat 1.11.2011.
• Sonja Vartiala on nimitetty Finnwatchin toiminnanjohtajaksi.
• Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut valtion
ravitsemusneuvottelukunnan kolmivuotiskaudeksi
lokakuusta 2011 lokakuuhun 2014. Neuvottelukunnan puheenjohtajaksi nimettiin pääjohtaja Jaana Husu-Kallio Evirasta ja varapuheenjohtajaksi ylijohtaja
Erkki Vartiainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.
• Keskon pääjohtaja, vuorineuvos Matti Halmesmäki
on valittu Kaupan liiton hallituksen puheenjohtajaksi.
Halmesmäki aloittaa tehtävässään 1.1.2012.
• Helsingin yliopiston kansleri on nimittänyt valtiotieteiden tohtori, dosentti Johanna Mäkelän ruokakulttuurin professoriksi 1.1.2012 alkaen. Professuuri
on alan ensimmäinen Suomessa ja maailmanlaajuisestikin harvinainen. Mäkelä toimii tällä hetkellä Kuluttajatutkimuskeskuksessa tutkimuspäällikkönä.
Lahjoitusprofessuuri perustettiin lahjoitusvaroin
käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan. Rahoittajia
on yhteensä viitisenkymmentä: säätiöitä, yhdistyksiä, yrityksiä ja yksityisiä henkilöitä.
• Fazerin konsernijohtaja Karsten Slotte jatkaa Elintarviketeollisuusliiton puheenjohtajana 2012.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
59
n tunnuStuKSia
Marjavasu Oy vuoden innovatiivisin
maaseudun elintarvikeyritys
Kuopiolainen Marjavasu Oy on saanut valtakunnallisen InnoElma-palkinnon ELMA-maaseutumessuilla Helsingissä. Suomen Messusäätiön lahjoittama 3 000 euron palkinto
myönnettiin innovatiiviselle maaseudun elintarvikeyritykselle.
Marjavasu Oy valmistaa ja pakkaa Delimaxtuotemerkillä juomatuotesarjoja juoma-automaatteihin, joita käytetään mm. hotelleissa,
ravintoloissa, liikenneasemilla ja julkisen ruokapalvelun yksiköissä. Saajan valitsi ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi
MTK:sta.
– Marjavasu on lähtenyt rohkeasti kilpailemaan tuotteillaan tuoteryhmiin, joissa suomalaisia tuotteita on todella vähän tai ei ollenkaan. Laajan tuoteperheen lisäksi uutena
aluevaltauksena yrityksellä on urheilujuomat,
joiden valttina on aito maku. Urheilujuomamarkkinoilla Marjavasun Fatburner-rasvanpolttojuoma on ensimmäinen suomalaisuudesta kertovalla Joutsenlipulla varustettu
marjapohjainen urheilujuoma maassamme,
Syväniemi perustelee.
Mehuissa käytettävät mustaherukat tulevat toimitusjohtaja Esa Vainikaisen kotitilalta
Kuopion Niemisjärveltä. Muita raaka-aineita
hankitaan lähialueen marjanviljelijöiltä ja pakastamoilta. Marjapohjaisten urheilujuomien
tuotekehityksessä on hyödynnetty myös sisäsavolaista marja-alan erityisosaamista. Makuyhdistelmiä on kehitetty ja testattu SisäSavon seutuyhtymän elintarvikealan kehittämishankkeissa.
Uusia Maakuntien Parhaita
ProAgria Keskusten Liitto on myöntänyt kotimaisuudesta ja laadusta kertovan Maakuntien Parhaat -laatumerkin kolmelle uudelle yritykselle: Kohtalo Travel Oy:n majoituspalveluille, Kuvalan Lihan paistovalmiille ja kypsille
sianlihatuotteille, makkaroille ja nakeille sekä
Heikkilän Yrttitilan yrttituotteille, makusokereille ja kuivatuille suppilovahveroille.
Kuvala on 1800-luvulta lähtien toiminut sukutila, jolla Heidi ja Janne Haajanen kasvattavat viljaporsaita Mäntyharjun Voikoskella. Tilalle valmistui teurastamo vuonna 2000. Porsaita teurastetaan tilalla kerran viikossa, ja
tuoreet lihat matkaavat käsiteltynä lähiseu-
dun kauppoihin. Valikoimiin kuuluvat paistovalmiit suikaleet, pihvit ja leikkeet, paistit, jauheliha, pekoni, palvituotteet sekä makkaravalmisteet.
Heikkilän Yrttitilalla viljellään ja pakataan
kotimaisia yrttejä Mikkelin Rahulassa yrittäjäpariskunnan Jussi ja Terhi Saarisen voimin.
Kotimaisia yrttejä ja yrttituotteita myydään
omasta tilamyymälästä ja nettikaupasta sekä
tarkkaan valittujen jälleenmyyjien kautta. Tuotevalikoimaan kuuluvat mm. yrtit, yrttiteet,
yrttimaustesekoitukset ja -dipit, sienet sekä
kylvyt ja tuoksut.
Vuoden Luomuyritys Kiven Säästöpossu
Luomuliitto on palkinnut Vuoden Luomuyrityksenä Kiven Säästöpossun. Karkkilalainen
tila on erikoistunut luomusianlihan suoramyyntiin kotitalouksille. Kesällä possut ovat
ulkotarhassa, ja asiakkaat voivat katsella niitä
samalla, kun käyvät ostamassa lihaa.
Tilateurastamon toiminta alkoi vuonna
1991 Tarja-Leena ja Seppo Kiven keksiessä
uutta toimintaa maatilalleen lihasikojen kasvatuksen lisäksi. Maatilan peltoja oli viljelty
luomuna vuodesta 1989 alkaen ja 1999 myös
tilan sikatalous siirtyi luomuun.
60
Vuonna 2005 tila siirtyi Reetta Kivelle ja
Timo Kolille. Teurastamon pyörittämisen
ohessa tilalla on sittemmin rakennettu ahkerasti: mm. kuivalantala, uusi luomulihasikala
ja teurastamon pakkasvarasto. Yhteistyö luomurehuviljan tuottajien kanssa on vakiintunut
toimivaksi. Tulevaisuudessa Kiven Säästöpossussa aiotaan panostaa toiminnan laadun kehittämiseen. Asiakaspalvelua halutaan kehittää ja panostaa lihan tasaiseen menekkiin ympäri vuoden.
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Teollisuustarra Oy:lle
HD­Flexo­sertifikkaatti
Vantaalainen Teollisuustarra Oy on saavuttanut fleksopainomaailmassa arvostetun HDFlexo -sertifikaatin syyskuussa 2011. Muun
muassa laminaatteja ja tarraetikettejä painavan yrityksen HD-Flexo -partnersertifikaatti
on saatu yhteistyössä fleksoreprotalo Marvacon kanssa. Teollisuustarra on Suomen ensimmäinen tarrapaino, joka hyödyntää Marvacon FAST round -painoholkkeja mm. jatkuvapainatusdesigneissaan.
HD-Flexo -sertifikaatti on osoitus korkeiden
laatukriteereiden täyttämisestä painatuksissa. HD-Flexo on belgialaisen EskoArtworkin
kehittämä menetelmä, joka mahdollistaa
mm. aiemmin fleksopainamisessa haastavina
pidettyjen rajattomasti nollaan päättyvien
häiveiden toteuttamisen.
Leipäkauppa­finalistit
2012 valittu
Suomen Leipuriliiton järjestämä Vuoden 2012
Leipäkauppa -kilpailu on edennyt finalisti-vaiheeseen. Leipuriliiton paikallisyhdistysten
asettamien maakunnallisten ehdokaskauppojen joukosta on valittu kolme finalistia: K-citymarket Seppälä Jyväskylästä, K-citymarket
Pilkko Joensuusta ja Stockmann Herkku Helsingistä.
n jäSeneSitteLy
ETS:n kunniajäsen Seppo Heiskanen:
Seuran tärkein tehtävä edelleen
ammatillisuuden kehittäminen
Elintarviketeollisuusliiton johtajan tehtävästä
syyskuun alussa eläkkeelle jäänyt Seppo
Heiskanen tähdentää, että Elintarviketieteiden seuran tärkein tehtävä on edelleen ammatillisesti kehittävien tilaisuuksien järjestäminen.
– Kokouksiinkin tarvitaan kiinnostavia esitelmien pitäjiä, sillä pelkät kokoukset eivät
vedä kiireisiä jäseniä, hän muistuttaa.
Seppo Heiskanen muistelee liittyneensä
ETS:n jäseneksi vuonna 1970 tai 1971, kun
professori Pekka Koivistoinen suositteli tuolloin valmistumassa oleville opiskelijoilleen
seuraan liittymistä.
– Noudatin professorin neuvoa. Siitä lähtien olen osallistunut varsin aktiivisesti seuran
järjestämiin koulutustapahtumiin ja saanut
niistä tietoa, jota on voinut hyödyntää työssään. Myös kokousten yhteydessä pidetyt,
seuran palkitsemaa väitöskirjaa tai gradua
esittelevät alustukset ovat usein olleet mielenkiintoisia ja uutta tietoa antavia.
Nyt Seppo Heiskanen sanoo, että 40 vuoden työura saa riittää elintarviketieteen aktiivisessa seuraamisessa. Seurassa mukana olo
kiinnostaakin häntä henkilöyhteyksien takia,
ei enää ammatillisessa mielessä.
– Aktiivinen järjestö vaatii aina joukon innokkaita jäseniä, omaa aikaansa uhraavia
puuhaihmisiä. Toivon, että seurassa on jatkossakin heitä riittävästi.
tarvitsee moniosaajia, kun tutkimus tähtää
syvälle suppealla alueella.
– Kompromissi tähän ristiriitaan hakee ratkaisuaan, Heiskanen toteaa.
Hän on tehnyt työuransa näköalapaikalla
ennen ja jälkeen EU-kauden. EU-jäsenyyden
aiheuttamat muutokset ovat suurelta osin jo
toteutuneet elintarvikealalla ja vahvuudet
selkiytyneet.
– Elintarviketeollisuudessa on toimialoja,
joissa logistiikka ja/tai tuotteen tuoreus ovat
lyömätön etu. Pienyritysten asema parantunee. Suurilla yrityksillä ratkaisee toiminnallinen tehokkuus. Venäjä on myös monille keskisuurille yrityksille mahdollisuus. Läntisen
Euroopan valloitukseen en suomalaisilla tuotteilla ja kustannustasolla usko, Heiskanen kiteyttää.
Teollinen ruoka maistuu
Heiskasen perheessä on suosittu aina teollista ruokaa trendeistä huolimatta.
– Lapsetkin aina ihmettelivät, miksi koulussa opetetaan kotitalouden historiaa eikä nykyaikaa. Luomussa en näe mitään lisäarvoa.
Suomalaiset yritykset toimivat vastuullisesti,
enkä näe myöskään siitä vouhkaamisessa mitään lisäarvoa. Lisäaineista on viime vuosina
tehty pelote, ja yritykset saavat syyttää siitä
suurelta osin itseään. Lisäaineettomuutta korostetaan nyt jopa laadun kustannuksella,
Heiskanen varoittelee. π
Pirjo Huhtakangas
Suomessa osaamista ja puutteita
Seppo Heiskasen mielestä suomalaisten elintarvikeammattilaisten mikrobiologinen osaaminen, sekä hyöty- että haittamikrobien, ja
aistittavan laadun tutkimus ovat korkeaa tasoa.
– Kemian korkeatasoistenkin tutkimustulosten hyödyntäminen ei ole helppoa. Teknologian alueella ongelma on Suomen laite- ja
koneteollisuuden vähäisyys, mikä näkyy tutkimuksessakin, hän harmittelee.
Elintarvikealan koulutuksen sisältö ja muutostarpeet ovat ikuisuuskysymys. Teollisuus
Seppo Heiskanen siirtyi eläkkeelle 40 vuoden työuran jälkeen syyskuun alussa. Hän kävi
haistelemassa uusia tuulia jo loppukeväästä Zürichin vuoristomaisemissa.
Kuva: Seija heiSKanen
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
61
n e t S - p a L S t a | anna Kojo
Vuoden 2012 tapahtumia
Vuonna 2012 seura ja lehti ovat esille omalla
osastollaan neljässä tapahtumassa.
Gastro-messut pidetään 14 –16.3. Helsingin
Messukeskuksessa.
Vuoden suurin elintarvikealan koulutustapahtumia, Elintarvikepäivä, järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 8.5.
Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät järjestetään 8.–9.10. Marina Congress Centerissä Helsingissä.
Eläinlääkäripäivät pidetään 28.–30.11. Helsingissä Messukeskuksessa.
Kuulumisia seuran syyskokouksesta
Seuran sääntömääräinen syyskokous järjestettiin keskiviikkona 2.11. klo 16 alkaen Tieteiden talolla. Kokouksessa käsiteltiin seuran
budjetti ja toimintasuunnitelma vuodelle
2012. Toimintasuunnitelma on luettavissa
seuran internet-sivuilla osoitteessa www.ets.
fi.
Professori Marina Heinonen kertoi syyskokouksessa EFSAn tuoreimmat kuulumiset.
Kokouksessa julkistettiin lisäksi kaksi stipendiä ansioituneille opinnäytetyön tekijöille:
ETM Sanna Luoto, Helsingin yliopisto. Työn
aihe: Aspergillus niger -proliiniendopeptidaasi prolamiinien eliminoinnissa, 400 euroa.
FM Ilkka Ojansivu, Turun yliopisto. Työn
aihe: Novel foods: The concept of ’History of
safe use’ with case examples, 400 euroa.
Sanna Luoto esitteli opinnäytetyönsä tuloksia
syyskokouksessa.
Jaostojen toimintaa
ATJ järjesti yritysvierailun 8.11. klo 14 Hartwallin Lahden tuotantolaitokselle.
Vuonna 2012 ATJ järjestää yhteistyössä
ETMJ:n kanssa seminaarin 1.2. Tarkemmat tiedot seminaarista löydät seuran internet-sivuilta www.ets.fi lähempänä ajankohtaa.
EAJ järjesti Allergeeni-seminaarin 23.11. klo
9–15 Tieteiden talolla.
IPSJ järjesti 23.11. jäsenillan Pohjois-Savon
Luonnontieteiden Akateemisten Liiton ja Pohjois-Savon Agronomien kanssa. Jäsenillassa
pidettiin luento aiheella Molekyyligastronomia.
PTJ järjestää seminaarin maaliskuussa
2012. Seminaarin aihe on Proteiinit vs. hiilihydraatit. PTJ järjestää lisäksi ekskursion Itä-
Suomeen toukokuussa 2012. Tarkemmat tiedot seminaarista ja ekskursiosta löydät seuran internet-sivuilta lähempänä ajankohtaa.
TETS järjesti syysretken 10.11. Euraconille
Raumalle ja Apetit Oy:lle Säkylään.
Uusia jäseniä
Uusiksi jäseniksi hyväksyttiin hallituksen kokouksessa 18.10. Tiia Vainio, Elina Laaksonen, Johanna Kähkönen, Hilkka Tuominiemi
ja Markku Mikola.
Tervetuloa mukaan seuran toimintaan!
Jaostot tiedottavat toiminnastaan sähköpostilla, Kehittyvä Elintarvike -lehdessä sekä
seuran kotisivulla www.ets.fi
Pysykää kuulolla!
Kirpakkaa loppuvuotta ja rauhallista joulua
toivotellen
Anna Kojo
ETS:n kannattajajäsenet
ILMAINEN LEHTIARKISTO
• Etsi hakusanalla juttuja
lehtiarkistosta
• Lataa näköislehti vuoden viiveellä
numeron ilmestymisestä
• Anna juttuvinkki tai palautetta
Kehittyvä
Elintarvike
www.kehittyvaelintarvike.fi
62
Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Ammeraal Beltech Oy
Apetit Pakaste Oy
Atria Suomi Oy
Caldic Finland Oy
Clinical Life Sciences Oy
Elintarviketeollisuusliitto ry
Fazer Leipomot Oy
Felix Abba Oy Ab
Foodfiles Oy Ltd
Givaudan Finland
HK Ruokatalo Group
Hosmed Oy
If Vahinkovakuutusyhtiö Oy
Kauppamyllyjen yhdistys ry
KiiltoClean Oy
Ky R. Österlund Kb
Labnet Oy
Leipurin Oy
Logica Suomi Oy
Maustaja Oy
Ordior Oy
Polttimo Yhtiöt Oy
Raisio Oyj
Roquette Nordica Oy
Ruokakesko Oy
Saarioinen Oy
Sinebrychoff Oy Ab
VAASAN Oy
Valio Oy
World Courier (Finland) Oy
TETSin kannattajajäsen
Condite Oy
Seniorit kuluttajina -seminaari 1.2.2012
Aistinvaraisen tutkimuksen ja Elintarvikealan talous- ja markkinajaosto järjestävät yhteisen koko
päivän seminaarin 1.2.2012 Tieteiden talolla Helsingin keskustassa. Seminaarin aihe on Seniorit
kuluttajina.
Lisätietoa seminaarista ja seminaarin koko ohjelma löytyvät seuran internet-sivuilta osoitteesta
www.ets.fi lähempänä seminaarin ajankohtaa.
Olethan maksanut jäsenmaksusi?
Olethan muistanut maksaa jäsenmaksusi? Jäsenmaksun
maksamatta jättäminen tulkitaan seuran sääntöjen mukaisesti eroamiseksi seurasta.
Voit tiedustella jäsenmaksusi tilannetta seuran sihteeriltä
sähköpostitse [email protected].
TETS syysretkellä
Raumalla ja Säkylässä
TETS järjesti 10.11. syysretken Turun alueen ulkopuolelle Raumalle ja Säkylään. Turusta lähti 11 seuran jäsentä yhteisellä bussikuljetuksella vierailuille. Rauman Lapissa vierailtiin Euracon
Oy:ssä, missä varatoimitusjohtaja Pauli Aaltonen ja laatupäällikkö Juha-Pekka Valo esittelivät Euraconin toimintaa ja tuotteita sekä laadunvalvontaa.
Euracon valmistaa mm. ruuanvalmistukseen ja säilyttämiseen
tarkoitettuja tuotteita Suomeen ja ulkomaille. Suomessa tuttuja päivittäistavaratuotteita ovat esimerkiksi Bruno-tuoteperheen suodatinpussit ja leivosvuoat, Eskimo-pakasterasiat ja
-pussit ja foliovuoat sekä Elmukelmu. Tällä hetkellä Euraconilla
on käynnissä Eskimo-tuoteperheen uudistus ja laajennus: tarkoitus on yhdistää muita merkkejä Eskimo-perheeseen.
Euraconilta siirryttiin Säkylään Lännen Tehtaille vierailemaan
Apetit Pakaste Oy:ssä, jossa laatupäällikkö Maritta Pyysalo
esitteli Apetitin toimintaa ja tuotteita. Erityisesti Apetitin vihannes-, peruna- ja ruokapakasteet tulivat tutuiksi. Jäsenet tutustuivat myös vihannesten kulkuun pellolta pakasteiksi. Myös
Apetitin pakasteissa laadunvalvonta ja -tarkkailu on tärkeässä
asemassa.
Säkylästä jatkettiin takaisin Turkuun. Bussimatkan aikana
vahvistettiin TETSin vuosikokouksessa esitetyt sääntömuutokset, jotka koskivat TETSin sääntöjen yhdenmukaistamista ETS:n
sääntöjen kanssa.
Oskar Laaksonen
puheenjohtaja
Turun Elintarviketutkijain seura
Muutoksia yhteystiedoissa?
Muistathan ilmoittaa, kun osoitteesi ja muut
yhteystietosi (ml. sähköpostiosoite) muuttuvat!
Jos Kehittyvä Elintarvike -lehti ei tule perille, osoitteesi on
todennäköisesti vanha.
Myös ajantasainen sähköpostiosoite kannattaa ilmoittaa
osoitteella sihteeri(at)ets.fi, sillä jaostot laittavat tietoja
tapahtumistaan usein vain sähköpostilla.
Elintarviketieteiden Seuran yhteystietoja 2011
Hallitus
MMM Heikki Manner
puheenjohtaja
Jovant Oy
Räätälintie 2
07880 LILJENDAL
p. 050 338 2930
[email protected]
Aistinvaraisen
tutkimuksen jaoston
johtoryhmä
ETT Kaisu Vuokko
puheenjohtaja
Taloustutkimus Oy
Lemuntie 9, 00510 HELSINKI
p. 040 726 4651
[email protected]
Elintarvikeanalytiikan
jaoston johtoryhmä
FT Mika Tuomola
puheenjohtaja
p. 040 732 6700
[email protected]
Elintarvikehygienian
jaoston johtoryhmä
ETM Tiina Partanen
puheenjohtaja
Paulig Oy
Satamakaari 20
00981 HELSINKI
p. 040 560 7562
[email protected]
Elintarvikealan talous- ja
markkinajaoston
johtoryhmä
Itä- ja Pohjois-Suomen
jaoston johtoryhmä
FM Jani Koponen
puheenjohtaja
Ympäristöterveyden osasto
Terveyden ja hyvinvoinnin
laitos
PL 95, 70701 KUOPIO
p. 0206 106 350
[email protected]
Prosessiteknisen jaoston
johtoryhmä
ETM Hanna Ikonen
puheenjohtaja
Viikki Food Centre, VFC
Viikiinkaari 4
00790 HELSINKI
p. 040 560 4025
hanna.ikonen@
viikkifoodcentre.fi
Turun Elintarviketutkijain
seuran hallitus
FM Oskar Laaksonen
Biokemian ja elintarvike­
kemian laitos
Vatselankatu 2
20014 TURUN YLIOPISTO
p. (02) 333 6816,
040 744 1067
[email protected]
Elintarviketieteiden
seuran toimihenkilöt
HuK Anna Kojo
sihteeri­taloudenhoitaja
PL 115, 00241 HELSINKI
p. 050 337 1070
[email protected]
FT, ETL Jarmo Heinonen
Laurea Ammattikorkeakoulu
Vanha maantie 9
02650 ESPOO
p. 040 536 1437
[email protected]
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011
63