Alueen historiaa ja arvotus
SOANLAHDENKADUN YMPÄRISTÖN ALUE- JA RAKENNUSINVENTOINTI Osa A: Alueen historiaa ja arvotus Pekka Piiparinen 2014 Arkkitehtitoimisto Torikka & Karttunen 2 SISÄLLYS JOHDANTO 2 KUVAUS 3 ALUEEN HISTORIAA 7 ARVOTUS 20 Aikaisemmat arvotukset 20 Niinivaaran itärinteen ja inventointialueen arvot 21 Rakennusten arvottamisesta 22 Arvoluokka A:n kohteet 23 Arvoluokka B:n kohteet 25 Arvoluokka C:n kohteet 27 LÄHTEET (Osat A ja B) 29 JOHDANTO Tässä esitettävä rakennus- ja alueinventointi liittyy Joensuun kaupungin Niinivaaran kaupunginosassa olevan Soanlahdenkadun ympäristön asemakaavan muutokseen. Kaavahankkeen lähtökohtana on nostaa alueen korttelien rakennustehokkuutta, joka mahdollistaisi sille toteuttavat uudet asunnot ja asuinrakennukset. Tässä esitettävä inventointi on tehty Joensuun kaupungin kaavoitukselle Arkkitehtitoimisto Torikka & Karttunen toimesta. Inventoinnin suoritti marraskuussa 2014 Pekka Piiparinen. Inventointityö toteutettiin kolmessa ja puolessa viikossa. Inventoinnin tarkoituksena on täydentää aikaisemmin vuonna 1990 tehdyn alueen rakennuskannan inventointia. Yksittäisten rakennusten lisäksi tässä esitettävän selvityksen tehtävänä on tarkastella sekä asemakaavamuutosaluetta että jonkin verran myös laajemmin Niinivaaran itärinnettä kulttuuriympäristö- ja suojeluarvojen selvittämiseksi. Selvitys on jaettu A ja B –osaan. Esillä olevassa A-osassa käsitellään Niinivaaran itärinteen alueen historialliset kehityslinjat ja nyt laadittujen inventointitietojen yhteenvetoa. A-osassa esitellään myös kohteiden arvotus sekä aluetasolla että rakennuskohtaisesti. Osassa B esitellään marraskuussa 2014 toteutetut inventoinnit rakennuskohtaisesti. 3 Kaava- ja inventointialueen rajaus. Alue sijaitsee keskellä Niinivaaran itärinnettä ja sen rungon muodostavat puiset omakotitalot. Kuvan omistaa Joensuun kaupungin kaavoitus KUVAUS Kaava- ja inventointialue sijaitsee Joensuun kaupungissa Niinivaaran kaupunginosassa. Pohjoisessa alue rajautuu Karjalankatuun, lännessä Sortavalankatuun, etelässä Pielisensuunkatuun ja idässä Lihrinkujaan ja Loimolankatuun. Kaava- ja inventointialueen rakennuskanta ja kaupunkirakenne ovat osa Niinivaaran pohjoisrinteen omakotitaloaluetta, joka alkaa pohjoisessa Varaslammelta ja päättyy etelässä Ilomantsintielle. Inventointialueella on 34 rakennettua tonttia, joilla 19:ssä on historiallinen eli tässä tapauksessa vuosina 1920-1960 valmistunut päärakennus. Lisäksi yhdellä uudemman päärakennuksen omaavalla tontilla on historiallinen ulkorakennus. Yhteensä vuosina 1920-1960 valmistuneita rakennuksia alueella on 39 kappaletta. Alueen rakennetuista tonteista 59 %:lla on perinteisen puurakentamisen tapaan nojaavaa rakennuskantaa. Historiallisesti ehjin kortteli on numero 535, jossa kaikilla neljällä tontilla on säilynyt historialliset pää- ja ulkorakennukset. Myös korttelissa 526 neljällä tontilla on historialliset puurakennukset, mutta tonteilla olleita ulkorakennuksia poistettu tai muutettu. Nämä kaksi korttelia muodostavat inventointialueen sisällä pienen ja yhtenäisen historiallisen miljöön (ks. valokuva jäljempänä). Inventointi- ja kaava-alueella on myös huomattava määrä modernia rakennuskantaa. Näistä noin puolet on (9 päärakennusta) valmistunut vuosien 1960-1980 välisenä aikana ja puolet vuosien 19802000 välisenä aikana (11 päärakennusta).1 Myös 2000-luvulla on toteutettu uusia ulkorakennuksia ja päärakennuksien laajennuksia. Joensuulaisittain alue on poikkeuksellisen kerroksellista ja rakennuksia alueelle on toteutettu systemaattisesti ainakin 90 vuoden aikana, mahdollisesti kauemminkin. 1 Rakennus- ja huoneistorekisteri. 4 Alueen rakennukset ovat sijoittuneet tonteille eri tavalla. Suurin osa vanhoista päärakennuksista on lähellä katulinjaa, kun taas alueen ensimmäisen asemakaavan eli vuoden 1958 jälkeen rakennetut kohteet on vedetty sisemmäksi tonteille. Näin ollen alueen kaupunkikuva on ajoittain rikkonainen, mutta toisaalta siellä on katuosuuksia, joissa on edelleen perinteisen rakentamisen tavan yhtenäisyyttä. Pisin tällainen katulinja sijaitsee Lunkulankadulla, jonka länsipuoli on kahden korttelin matkalla historiallista puurakennuskantaa. Kartassa kaava- ja inventointialueen vuosina 1920-1960 valmistunut historiallinen rakennuskanta. Karttapohja Joensuun kaupunki, visualisointi Pekka Piiparinen Sekä kaava- ja inventointialue että laajemmin Niinivaaran itärinne ovat pientalovaltaista aluetta. Kuvan omistaa Joensuun kaupungin kaavoitus 5 Ortoilmakuvaan on väritetty useita historiallisia puurakennuksia omaavat tontit. Oranssilla ovat ne tontit, joilla on päärakennuksen lisäksi kaksi historiallista ulkorakennusta. Keltaisella värillä on osoitettu ne tontit, joissa on päärakennuksen lisäksi yksi historiallinen ulkorakennus. Ilmakuvan omistaa Joensuun kaupunki, visualisointi Pekka Piiparinen Korttelit 526 ja 535 muodostavat alueen sisällä kokonaisuuden, jossa kaikilla tonteilla on perinteiseen puurakentamiseen nojaava päärakennus. Kuvan omistaa Joensuun kaupungin kaavoitus 6 Lunkulankadun länsiosa on inventointi- ja kaava-alueen pisin yhtenäinen historiallisista rakennuksista muodostuva katuosuus. Kuva Pekka Piiparinen (2014) Koska uudempi rakennuskanta on vedetty sisään tonteille, korostuvat kaupunkikuvassa vanhat puiset asuinrakennukset. Ne sijoitettiin aikoinaan lähes kiinni katutilaan. Kuvassa Soanlahdenkatua. Kuva Pekka Piiparinen (2014) 7 Soanlahdenkadun ja Sortavalankadun risteysaluetta. Kuvassa vasemmalla on vuonna 1930 valmistunut omakotitalo. Taustalla Soanlahdenkadun varrella on vihreä 1930-luvun jälkipuoliskolla valmistunut rakennus. Oikealla näkyy alueen identiteetille tärkeää Karjalanpuistoa. Kuva Pekka Piiparinen (2014) ALUEEN HISTORIAA Niinivaaran itärinne kuului Liperin kuntaan vuoteen 1857 saakka, minkä jälkeen se oli osa Kontiolahden kuntaa. Pielisensuun kunta itsenäistyi Kontiolahdesta vuonna 1922. Pielisensuun ja Joensuun kuntaliitos toteutettiin vuonna 1954. Niinivaaran itärinteen alueelle ei ole muodostunut historian saatossa vakiintunut nimikäytäntöä. Historiallisista karvoista voidaan huomata, että yleensä alue on nimetty yksinkertaisesti Niinivaaraksi. Nykyisen Niinivaaran kaupunginosan pienalueet nimettiin yleensä kuitenkin tarkemmin, kuten Eteläinen Sirkkala tai Tikkamäki. Myöhemmin nimi Niinivaara on alkanut käsittää laajemmin Joensuun kaupungin Pielisjoen itäpuoleista aluetta ruutukaavakeskustaa vastapäätä. Itärinteen taaja-asutusalue on muodostunut pääasiassa kahden tilan maille. Tässä esitetty inventointialue kuului kantatilaan numero 6 ja tilan nimenä 1800-luvulta aina 1920-luvun lopulle saakka oli Pitkälä.2 Toinen kantatila sijaitsi Pitkälän eteläpuolella ja sen nimi oli Juhanalan tila (nro. 23). Historian saatossa siitä on käytetty myös nimitystä Osuusmeijeri Juhanalan tila tai Joensuun ympärysmeijerin maatila.3 Niinivaaran itärinteen asutus levisi myös Juhanalan tilan maille. 2 Ote Maarekisteristö. Tila nro. 6, Pitkälän tila. Merja Waseniuksen arkisto. Esim. maantiekartta vuodelta 1931. Joensuun kaupungin keskusarkisto; Elsinen 1986, 437; Ote Maarekisteristö. Tila nro. 6, Pitkälän tila. Merja Waseniuksen arkisto. 3 8 Pitkälän tilan maita alettiin lohkoa useiksi palstatiloiksi 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Vuonna 1897 lohkotut seitsemän palstaa olivat omakotitalotontteja, jotka sijoittuivat nykyisen Niinivaarantien varteen. Vuonna 1907 tämä kokonaisuus täydentyi kahdeksalla tontilla.4 Näin Niinivaaran itärinteen taajamatyyppisen omakotitaloalueen alku sijoittuu vuosisatojen taitteeseen. Vuonna 1848 laadittu kartta kertoo, että inventointialue (punainen ympyrä) käsitti pääasiassa kangasmaastoa, kaskimaata (vaaleanpunainen alue) ja se rajautui myös pieneen peltoalueeseen (keltainen väri). Pitkälän tilan pihapiiri sijaitsi lähellä Pielisjokea. Kartta Joensuun maakunta-arkisto 4 Ote Maarekisteristö. Tila nro. 6, Pitkälän tila. Merja Waseniuksen arkisto. 9 Osa Pitkälän tilan maista vuonna 1869. Lammen läheisyydessä oli peltomaata (keltainen väri) ja mitä ilmeisimmin niittyjä (vihreä väri). Tässä oleva inventointialue on ollut pääosin vaaleanpunaisella alueella, joka lienee ollut metsää tai kaskimaata. Kartasta ei käy ilmi, oliko inventointialueella tuolloin asutusta. Kartta Tiina ja Jarkko Riikosen arkisto Vuosina 1897 ja 1907 Pitkälän tilan maista lohkotut palstat nykyisen Niinivaarantien varrella ja sen läheisyydessä. Palstat muodostivat alkujuuren rinteeseen rakentuvalle laajemmalle omakotitaloalueelle. Osa vuonna 1927 laaditusta kartasta. Joensuun kaupunginarkisto Tässä esitettävän kaava- ja inventointialueen ja samalla Niinivaaran itärinteen rakentaminen alkoi melko vapaasti. Niinivaaran itärinteen kehitys on tyypillinen suomalaisille esikaupunkialueille 1800-luvun lopulta toiseen maailmansotaan saakka. Tuolloin sekä kaupunkien että teollisuustaajamien ympäristöön muodostui suunnittelematonta rakentamista. Suomessa tunnetuin esimerkki tästä kehityksestä on Tampereen Pispala. Joensuun Niinivaaran itärinnettä voidaan pitää pohjoiskarjalaisittain merkittävimpänä ja laajimpana esimerkkinä tähän päivään säilyneistä vapaasti toteutetuista omakotitaloalueista. Niinivaaran itärinteen rakentumiselle tärkeä seikka oli Karjalan radan avaaminen Joensuuhun vuonna 1894. Vuosikymmenten saatossa monet rautatieläiset rakensivat talonsa Niinivaaran itärinteelle. 5 Kuten aikaisemmin todettiin, alkoi Niinivaaran itärinteen rakentuminen Pitkälän tilasta lohkotuista palstoista. Maita vuokranneet alkoivat ostaa niitä itselleen 1930-luvulla.6 Vuonna 1928 Varaslammen eteläpuolinen alue siirtyi Karl Voldemar Nystènin perillisille ja sinne laadittiin noin sata tonttia käsittävä lohkomiskaava. Sen sisälle jää myös tässä oleva inventointi- ja asemakaava-alue. Nystènin perillisten maille lohkotut tontit olivat melko suuria, kokoluokaltaan 1 735-2 412 m2.7 Vuoteen 1937 mennessä Nystenin perillisten maa-alueelle oli tehty 30 vuokrakirjaa.8 Vuonna 1927 laadittu kartta kertoo, että Varaslammen eteläpuolelle hahmoteltiin ruutuasemakaavan mukaista pienaluetta, joka myös toteuteui. Varsinainen kaavoitus sai kuitenkin vielä odottaa. Kartta Joensuun kaupungin keskusarkisto 5 Joensuun kulttuuri- ja rakennushistorialliset kohteet 1995, 137. Elsinen 1986, 436. 7 Elsinen 1986, 436-437. 8 Elsinen 1986, 437. 6 11 Vuoden 1931 kartassa nykyistä Pielisensuunkatua linjattiin Niinivaaran ja Kettuvaaran väliseksi yhdysliikenneväyläksi. Tie valmistui vuonna 1933.9 Kartasta huomataan, miten Varaslammen eteläpuolinen alue oli jo suunniteltu ruutukaavan periaatteilla toteutettavaksi. Tontteja erottamaan esitettiin palokujia. Kartta Joensuun kaupungin keskusarkisto Viimeistään 1920-luvulla Pielisensuun kunnassa päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin hallitsemattoman rakentamisen estämiseksi. Tämän johdosta valtuusto päätti vuonna 1933, että se laadituttaisi kuntaan rakennussuunnitelman. Asia venyi ja vasta vuonna 1945 maaherra määräsi rakennussuunnitelman toteutettavaksi suureen osaan Pielisensuuta. Samalla kunnan taajama-alueita laitettiin rakennuskiellon alaisuuteen, tähän kuului myös Niinivaara. Rakennuskielto jatkui kunnan loppumiseen saakka. Näin itsenäinen Pielisensuun kunta ei ehtinyt toteuttaa rakennussuunnitelmaa ja myös Niinivaaran itärinteen yksityiskohtaisempi yhdyskuntasuunnittelu jäi Joensuun kaupungin harteille.10 Kuitenkin myös rakennuskiellon aikana Niinivaaran itärinteelle toteutettiin uudiskohteita. Tämä tapahtui lääninhallituksen myöntämien poikkeuslupien nojalla.11 9 Elsinen 1986, 480. Elsinen 1986, 439 ja 441 ja 442. 11 Esim. Asemamies Yrjö Hacklinille lääninhallituksen myöntämä poikkeuslupa rakentamiseen 19.5.1952. Merja Waseniuksen arkisto. 10 12 1950-luvun alkuun tultaessa Pielisensuun kunnan taajamista Niinivaara oli kasvanut suurimmaksi. Sen perässä tulivat suuruusjärjestyksessä Mutala, Karsikko-Kettuvaara, Hukanhauta ja Utra. Näissä kussakin asui vähintään 500 asukasta.12 Niinivaaralla asutus oli keskittynyt pitkälti sen itärinteen omakotitaloalueelle. Kunnallistekniikan osalta merkittävää oli, että vuonna 1952 Pielisensuun kunta ja yksityiset kuluttajat tekivät sopimuksen Niinivaaran liittymisestä Joensuun kaupungin vesijohtoverkkoon.13 Tuolloin myös monet tässä esitettävän inventointialueen tonttien omistajista toteuttivat taloonsa vesijohdot. Kartta Niinivaaran itärinteen pientaloalueesta 1940-luvun jälkipuoliskolta. Tässä esitettävä inventointialue on merkitty karttaan punaisella. Vaaleanpunaiset kohteet ovat puisia asuinrakennuksia ja ruskeat ulkorakennuksia. Kartta Joensuun maakunta-arkisto 12 13 Elsinen 1998, 29. Elsinen 1986, 449. 13 Kartta vuodelta 1941 kertoo, että alueen kaikkia suunniteltuja katulinjoja (ks. edellinen kartta) ei ollut vielä avattu. Alueen yksi tiiviimmin rakennetuista kaduista oli nykyinen Pielisensuunkatu. Kartta Joensuun maakunta-arkisto Ilmavalokuvasta vuodelta 1950 huomataan, että nykyinen Karjalanpuisto oli tuolloin keskeinen kaupunkitila. Alue toimi mitä ilmeisimmin torialueena. Kuva Joensuun kaupungin keskusarkisto 14 Niinivaaran laajalle levinnyttä omakotitaloasutusta kaupunginosan itärinteellä arviolta 1950-luvun puolivälistä. Kuva Pohjois-Karjalan museo Suureen osaan Niinivaaraa hyväksyttiin ensimmäinen asemakaava vuonna 1958 (ks. kartta jäljempänä). Tähän alueeseen kuului myös kaupunginosan itärinteen omakotitaloalue ja tässä selvityksessä käsiteltävä inventointialue. Niinivaaran itärinteelle asemakaava oli ensimmäinen. Tämä kaupunginarkkitehti Unto Tupalan laatima kaava vahvisti suurimman osan olemassa olleista kaduista, joskin joitakin katuosuuksia kaava oikoi. Viimeistään nyt kaikki kadut nimettiin virallisesti.14 Tonttien osalta kaava lisäsi niiden rakennuspinta-aloja, toisin sanoen tonteille sallittiin aikaisempaa tehokkaampaa rakentamista. Ajan hengen mukaisesti olemassa olleita puutaloja ei pidetty säilyttämisen arvoisina. Asemakaava määräsi, että uusien omakotitalojen tuli sijaita sisempänä tontilla katuun nähden kuin aikaisemmin toteutetut talot. Näin alueen katutilaa pyrittiin leventämään ja saamaan asuintalojen ja kadun väliin pienet vihervyöhykkeet. Sinänsä rakennukset sijoitettiin kaupunkikuvallisesti yhtenäisiksi riveiksi.15 Asemakaavassa kiinnitettiin huomiota myös henkilöautoliikenteen järjestelyihin. Uudisrakentamisen yhteydessä tuli esittää suunnitelma vähintään yhden pysäköintipaikan ja yhden autokatoksen sijoittamisesta yhtä asuinhuoneistoa kohti. Nykyisen Karjalanpuiston kaava osoitti pitkälti liikerakentamisen tarpeisiin.16 14 Niinivaaran asemakaava 25.6.1958. Joensuun kaupungin kaavoituksen arkisto. Niinivaaran asemakaava 25.6.1958. Joensuun kaupungin kaavoituksen arkisto. 16 Asuinhuoneiston kooksi määriteltiin 200 neliötä. Niinivaaran asemakaava 25.6.1958 ja asemakaavan määräykset. Joensuun kaupungin kaavoituksen arkisto. 15 15 Asemakaavan myötä Niinivaaran itärinteen kaupunkikuva alkoi hajota, joskaan rakennuskannan uusiutuminen ei ilmeisesti tapahtunut niin nopeasti mitä kaupunkisuunnittelu tavoitteli. Kaavoituksen jälkeen uudet rakennukset sijoitettiin siis uusin periaattein, mutta vielä tänäkin päivänä alueella on huomattava määrä ennen vuotta 1958 valmistuneita kohteita, jotka ovat lähes kiinni katulinjassa ja jotka ovat pinta-alaltaan pienempiä kuin nuoremmat kohteet. Ajankohta oli itärinteen rakennettuun ympäristöön toisessakin mielessä merkittävä, sillä 1950-1960lukujen taitteesta lähtien omakotitalorakentaminen alkoi kokea modernisaatiota. Tämä näkyi muun muassa rakennusmateriaalien monipuolistumisena, rakennusten toteuttamisena yksikerroksisina, rakennusmassojen muuttumisena neliönmuotoisista pinta-aloista suorakaiteisiksi sekä ikkunoiden suurentumisina ja niiden toteuttamisena vaakasuuntaisina. Uuden asemakaavan lisäksi siis myös uusi arkkitehtuuri alkoi rikkoa yhtenäiseksi muodostunutta puukaupunkirakennetta. Osa Niinivaaran asemakaavakartasta vuodelta 1958. Siinä inventointialue on esitetty punaisen rajauksen sisään. Kaava vahvisti inventointialueen ruutuasemakaavaan perustuvan kaupunkirakenteen. Katutilaa pyrittiin kuitenkin leventämään, ja rakennusten ja kadun väliin suunniteltiin viherkaistoja. Kartta Joensuun kaavoituksen arkisto 16 Vuonna 1969 otetusta ilmakuvasta nähdään, miten inventointialue oli nivoutunut kiinteäksi osaksi Niinivaaran itärinteen laajahkoa pientalojen aluetta. Kuva Joensuun kaupungin keskusarkisto 17 Niinivaaran kaupunkirakennetta 1970-luvun alussa otetussa viistoilmakuvassa. Inventointialue on rajattu punaisella. Kuva Pohjois-Karjalan museo Seuraava inventointialuetta koskeva asemakaava laadittiin vuonna 1972 (ks. kartta jäljempänä). Osittain vahvistettu kaava salli kortteleihin toteutettavaksi kaksikerroksia omakoti- tai rivitaloja. Kaava nosti tonttien tehokkuutta ja samalla alueen historiallinen puurakennuskanta ajateltiin korvattavan uudisrakennuksilla.17 Kaavan myötä entinen Nysteninkatu poistettiin ja siitä tehtiin alueen halkaiseva läpikulkutie. Uusi linjaus nimettiin Karjalankaduksi. Lunkulankatua kaava esitti toteutettavaksi osittain puistoalueena.18 Asemakaava uudistettiin jälleen seuraavan vuosikymmenen lopulla (ks. kartta jäljempänä). Vuonna 1988 vahvistetussa kaavassa tonttitehokkuuksia laskettiin. Toisin kuin edellisessä kaavassa, nyt rakennusalat merkittiin selkeästi näkyviin. Kortteleihin tavoiteltiin pääasiassa L-kirjaimen 17 Niinivaaran kortteleiden 505-537 ja 588 sekä katu- ja puistoalueen asemakaavan muutos 21.3.1972. Joensuun kaupungin kaavoituksen arkisto. 18 Niinivaaran kortteleiden 505-537 ja 588 sekä katu- ja puistoalueen asemakaavan muutos 21.3.1972. Joensuun kaupungin kaavoituksen arkisto. 18 muotoisia pientaloja, jotka olisivat tehneet kortteleista aikaisempaa umpinaisempia. Myöskään tämä kaava ei antanut suojaa vanhoille puurakennuksille vaan lähtökohta oli edelleen, että alueen puinen rakennuskanta tulisi ajan myötä uusiutumaan modernilla rakentamisella.19 Vuoden 1988 asemakaava on edelleen voimassa suuressa osassa inventointialuetta, kolmea poikkeusta lukuun ottamatta. Inventointialueen itäisimmän osan eli korttelin numero 5108 asemakaavan muutos vahvistetiin vuonna 1999. Kaupunkirakenteellisesti merkittävää muutoksessa oli, että siinä avattiin nykyinen Kitelänkuja autoliikenteelle.20 Viimeisin asemakaavan muutos inventointialueelle hyväksyttiin vuonna 2004. Siinä korttelin 5107 Soanlahdenkadun ja Tiurinkadun kulmauksessa olevalle tontille (Soanlahdenkatu 25) laadittiin asemakaava. Vaikka kaava ei suojellutkaan vuonna 1952 valmistunutta omakotitaloa, määräsi se tontille toteutettavat laajennukset ja piharakennukset sopeutumaan olemassa olevaan asuinrakennukseen.21 Tämä oli ensimmäinen kaava inventointialueella, jossa otettiin huomioon vanha historiallinen rakennuskanta. Tämä johtui siitä, että Niinivaaran koillis-itärinne oli arvotettu vuonna 1996 valmistuneessa yleiskaavassa arvokkaaksi miljöökohteeksi.22 Nykyinen Karjalanpuisto alueelle muodostettiin vuonna 1989 hyväksytyssä asemakaavan muutoksessa.23 Suullisen tiedon mukaan aukio olisi toiminut aikoinaan torialueena.24 Kohdetta oli kutsuttu myös nimellä Niinivaarantori. Vaikka vuoden 1989 asemakaavan muutoksessa alueesta tuli pitkälti puisto, sallittiin aukion eteläosaan toteutettavaksi pieni yksikerroksinen liikerakennus.25 Soanlahdenkadun ympäristöä ja nykyistä kaavaaluetta vuoden 1974 peruskartassa. Tuolloin alueelle ei ollut vielä toteutettu itä-länsisuunnassa kulkevaa Karjalankatua. Kartta Maanmittaushallitus, visualisointi Pekka Piiparinen 19 Niinivaaran kortteleiden 525-527, 536, 537, 5107-5109 ja korttelin 535 osa sekä virkistys- ja katualueiden asemakaavan muutos. Suunniteltu 14.1.1988 ja vahvistettu 18.8.1988. Joensuun kaupungin kaavoituksen arkisto. 20 Niinivaaran kortteleiden 538, 5108, 5109, ja 5127 sekä kortteleiden 539, 549 ja 5104 osien sekä katu-, virkistys-, liikenne-, vaara- ja erityisalueiden asemakaavan muutos. Vahvistettu 29.7.1999. Joensuun kaupungin kaavoituksen arkisto. 21 Niinivaaran korttelin 5107 osan asemakaavan muutos. Hyväksytty 13.12.2004. Joensuun kaupungin kaavoituksen arkisto. 22 Joensuun yleiskaava 2010 (laadittu 23.5.1996). Joensuun kaupungin kaavoituksen arkisto. 23 Niinivaaran kortteleiden 528, 529, 530, 532, 534 ja korttelin 535 osan sekä katu-, tori- ja virkistysalueiden asemakaavan muutos. Vahvistettu 27.4.1989. Joensuun kaupungin kaavoituksen arkisto. 24 Soanlahdenkatu 14 omistajien suullinen tieto 7.11.2014. 25 Niinivaaran kortteleiden 528, 529, 530, 532, 534 ja korttelin 535 osan sekä katu-, tori- ja virkistysalueiden asemakaavan muutos. Vahvistettu 27.4.1989. Joensuun kaupungin kaavoituksen arkisto. Vuonna 1972 laaditussa asemakaavassa tonttien tehokkuutta nostettiin ja niille sai rakentaa kaksikerroksisia rivi- tai omakotitaloja. Tarkkoja rakennusaloja kaavaan ei määritelty. Kartta Joensuun kaupungin kaavoituksen arkisto Suuressa osassa inventointialuetta on voimassa vuonna 1988 vahvistetuttu asemakaavan muutos. Kaavassa määriteltiin myös rakennusalat, jotka olivat useimmiten L-kirjaimen muotoisia. Kartta Joensuun kaupungin kaavoituksen arkisto 20 ARVOTUS Aikaisemmat arvotukset Vuonna 2005 Outi Suoranta laati Joensuun seudun kulttuuriympäristöselvityksen. Siinä Niinivaaran koillis-itä -rinteen omakotitaloalue määriteltiin seudullisesti arvokkaaksi alueeksi.26 Voimassa olevaan Joensuun seudun yleiskaava 2020:een alue piirrettiin myös seudullisesti arvokkaaksi. Ensimmäisen kerran alue arvotettiin 1990-luvun puolivälissä. Tuolloin toteutettiin yleiskaavaa varten Joensuun kulttuuri- ja rakennushistorialliset kohteet –selvitys, jossa Niinivaaran koillisitärinne määriteltiin III luokan miljöökohteeksi. Selvityksen arvoluokat olivat seuraavat: I, II ja III. Kolmannen luokan miljööt määriteltiin seuraavasti: ”Alueet, joilla on merkitystä miljöön ja kaupunkikuvan kannalta. Aluekokonaisuuksien säilyminen on suotavaa. Lisärakentamista ja korjaustoimenpiteitä suoritettaessa on aluekokonaisuuksien luonne pyrittävä säilyttämään.”27 Kartta voimassa olevasta Joensuun seudun yleiskaavasta. Kartassa sinisillä vaakaviivoilla esitetään Niinivaaran koillis-itä –rinteen arvokas alue. Punaisella on rajattu tässä esitettävä inventointialue. Kartta Joensuun kaupungin kaavoitus 26 27 Suoranta 2005, 20. Joensuun kulttuuri- ja rakennushistorialliset kohteet 1995, 143-144. 21 Niinivaaran itärinteen ja inventointialueen arvot Seuraavassa käsitellään inventointi- ja kaavahankealueen nykyisiä arvoja. Arvottaminen koskee sekä inventointialuetta ja laajemmin Niinivaaran itärinnettä että inventointialueen rakennuskohteita. Kaava-alue ja laajemmin Niinivaaran itärinteen omakotitaloalueen varhaisimmat vaiheet kertovat Joensuun ympärille syntyneestä melko vapaasti muodostuneesta omakotitalorakentamisesta. Tällaisia alueita syntyi suomalaisten kaupunkien ja teollisuustaajamien liepeille 1800-luvun lopulta toiseen maailmansotaan saakka. Niinivaaran itärinteen vapaasti rakentuva aika päättyi vuoteen 1945, jolloin alueelle tuli rakennuskielto. Kontrolloidun kaupunkisuunnittelun piiriin itärinne tuli vuonna 1958, jolloin alue sai ensimmäisen asemakaavan. Näin inventointi- ja asemakaava-alue ja itärinne laajemmin kertovat omalta osaltaan joensuulaisen kaupunkisuunnittelun ja –rakentamisen historiasta. Sekä kaava-alueelle että laajemmin itärinteen alueelle liittyy sosiaalihistoriallisia arvoja, sillä aikoinaan suuri osa asukkaista oli rautatieläisiä. Alueen historia liittyy siis vuonna 1894 avattuun Karjalan rataan. Niinivaaran itärinteestä rakentuikin pitkälti työväestön asuinalue. Joensuun ja sen ympäristössä olleista entisistä työväen omakotitaloalueista Niinivaaran itärinne on säilynyt maantieteellisesti laajimpana. Kaupungista ei myöskään voi löytää yhtä laajaa pientalojen aluetta, jossa on vastaavaa rakennusten ajallista kerroksellisuutta. Sekä itärinteellä että inventointialueella on katuosuuksia, joilla on tavallista vahvempaa kulttuurihistoriallista arvoa. Inventointialueen sisällä näitä ovat Lunkulankatu ja sen länsipuolella olevat tontit rakennuksineen sekä Soanlahdenkatu ja ennen kaikkea kadun eteläpuolella olevat tontit rakennuksineen (ks. kartta alla). Alueen identiteettiin kuuluu sen sijainti rinnemaastossa, joka on joensuulaisittain poikkeuksellista. Maaston vaihtelevuus tuo alueelle miellyttävää visuaalista ilmettä. Kaupunkikuvallisesti ja kulttuuriympäristön kannalta arvokkaat katuosuudet on väritetty keltaisella. Niiden varsilla olevat arvokkaat rakennukset on väritetty punaisella. Kartta Joensuun kaupunki, visualisointi Pekka Piiparinen 22 Rakennusten arvottamisesta Tässä selvityksessä kaava- ja inventointialueen 39 historiallista puurakennusta on arvotettu niiden harvinaisuuden, tyypillisyyden (historiallinen tyypillisyys alueelle), edustavuuden (aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset piirteet), alkuperäisyyden, historiallisen todistusvoiman, historiallisen kerroksellisuuden, rakennustaiteellisen ja kaupunkikuvallisen merkityksen kautta. Pääsääntöisesti rakennusten fyysistä kuntoa ei ole otettu arvottamisessa huomioon. Inventointialueen vuosina 1920-1960 valmistuneet rakennukset on arvotettu kolmeen arvoluokkaan: A, B ja C. Arvoluokan A kohteet ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaampia kuin arvoluokan B ja C luokkien kohteet. Koska tonttien päärakennuksilla on yleisesti ottaen enemmän historiallista todistusvoimaa ja ne ovat kaupunkikuvallisesti näkyvämmällä paikalla, on niitä arvotettu korkeammalle kuin ulkorakennuksia. Näin olleen kaikki päärakennukset ovat arvoluokissa A tai B, kun taas lähes kaikki ulkorakennukset ovat arvoluokassa C. Myös rakennusten ikä vaikuttaa arvottamiseen. Alueen ensimmäisen vaiheen rakennukset (vuoteen 1945 valmistuneet) nähdään tässä selvityksessä muita kohteita arvokkaampina. Useita päärakennuksia on laajennettu vuosikymmenten saatossa. Mikäli alkuperäinen massa on selkeästi erotettavissa, kohteen ulkoinen olemus voidaan määritellä alkuperäiseksi. Joissakin tapauksissa – joissa laajennukset ovat sopeutuneet poikkeuksellisen hyvin rakennuksen vanhaan osaan ja joissa alkuperäinen vanha osa on tunnistettavissa – muutoksien voidaan nähdä jopa nostavan rakennuksen historiallista arvoa. Arvottaminen on suoritettu 28.11.2014 selvityksen laatija Pekka Piiparisen ja arkkitehti Osmo Karttusen toimesta. Arvottamisen ja selvityksen tuloksena esitetään, että ainakin arvoluokissa A ja B olevat kohteet olisi suotava säilyttää. Tarkemmat tiedot arvoluokissa olevista kohteista ja rakennusinventoinneista ovat tämän selvityksen osassa B. 23 Arvoluokka A:n kohteet Osoite ja nimi Valm. aika Arvot Soanlahdenkatu 14, päärakennus 1930 Alkuperäisyys, tyypillisyys, edustavuus ja sijainti kaupunkikuvallisesti merkittävällä paikalla Soanlahdenkatu 22, päärakennus 1920 Alkuperäisyys, tyypillisyys ja edustavuus Soanlahdenkatu 17, päärakennus 1938 Alkuperäisyys, tyypillisyys ja edustavuus Soanlahdenkatu 18, päärakennus 1940 Harvinaisuus (alueellisesti itärinteellä) ja kaupunkikuvallisesti näkyvä sijainti. Pitkälti myös alkuperäisessä asussa Pielisensuunkatu 13, 1930-1945 päärakennus Tyypillisyys ja edustavuus (vanha osa) sekä rakenteiden kerroksellisuutta ja sijainti kaupunkikuvallisesti merkittävällä paikalla. Rakennuksen vanha massa on alkuperäisessä muodossa. Laajennusosa on sopeutettu poikkeuksellisen hyvin vanhaan osaan Valokuva 24 Pielisensuunkatu 15, 1930 päärakennus Tyypillisyys, edustavuus, sijainti kaupunkikuvallisesti merkittävällä paikalla ja rakennustaiteelliset arvot Pielisensuunkatu 19, 1940 päärakennus Tyypillisyys, edustavuus ja rakenteiden kerroksellisuutta. Lisäksi kohteessa on säilynyt paljon alkueräisyyttä Sortavalankatu 9, päärakennus 1940 Tyypillisyys, edustavuus ja rakenteiden kerroksellisuutta. Lisäksi kohteessa on säilynyt paljon alkueräisyyttä Soanlahdenkatu 11, päärakennus 1930 Tyypillisyys ja edustavuus ja rakenteiden kerroksellisuutta. Lisäksi kohde sijaitsee kaupunkikuvallisesti merkittävällä paikalla Soanlahdenkatu 16, päärakennus 1938 Tyypillisyys ja edustavuus ja rakenteiden kerroksellisuutta. Lisäksi kohde sijaitsee kaupunkikuvallisesti merkittävällä paikalla 25 Arvoluokka B:n kohteet Osoite ja nimi Valm. aika Arvot Nysteninkatu 4, päärakennus 1942 Tyypillisyys ja rakenteiden kerroksellisuutta. Vanhan rakennusosan massa on pitkälti alkuperäisessä muodossa Nysteninkatu 3, päärakennus 1945 Tyypillisyys ja edustavuus. Vanhan rakennusosan massa on pitkälti alkuperäisessä muodossa Lunkulankatu 3, päärakennus 1953 Tyypillisyys, edustavuus ja rakenteiden kerroksellisuutta. Rakennuksen vanha massa on pitkälti alkuperäisessä muodossa Soanlahdenkatu 15 1959-1960 Alkuperäisyys ja sijainti kaupunkikuvallisesti merkittävällä paikalla Pielisensuunkatu 15, ulkorakennus 1930 Pielisensuunkatu 19, ulkorakennus 1939 Soanlahdenkatu 24 1953 Tyypillisyys ja edustavuus, mutta toisaalta rakennustaiteellisesti tavanomaista laadukkaampi ulkorakennus (inventointialueen sisällä) Tyypillisyys ja edustavuus, mutta toisaalta rakennustaiteellisesti tavanomaista laadukkaampi ulkorakennus (inventointialueen sisällä) Tyypillisyys, edustavuus ja sijainti kaupunkikuvallisesti merkittävällä paikalla Valokuva 26 Soanlahdenkatu 25 1953 Tyypillisyys, edustavuus ja sijainti kaupunkikuvallisesti merkittävällä paikalla Tiurinkatu 8 (Asunto Oy Joensuun Tassumäki), päärakennus 1952 Tyypillisyys, edustavuus ja sijainti kaupunkikuvallisesti merkittävällä paikalla Soanlahdenkatu 29 1959 Alkuperäisyys, tyypillisyys ja edustavuus Soanlahdenkatu 32 1954 Alkuperäisyys, tyypillisyys ja edustavuus 27 Arvoluokka C:n kohteet Nysteninkatu 4, ulkorakennus 1940-luvun alku Tyypillisyys, edustavuus ja rakenteiden kerroksellisuutta. Rakennuksen massa on pitkälti alkuperäisessä muodossa Alkuperäisyys, tyypillisyys ja edustavuus. Lisäksi kohde sopeutuu hyvin pihapiirin muihin rakennuksiin Pielisensuunkatu 13, sauna 1930- ja 1940-lukujen taite Sortavalankatu 9, ulkorakennus 1940 Alkuperäisyys, tyypillisyys ja edustavuus. Lisäksi kohde sopeutuu hyvin pihapiirin muihin rakennuksiin Sortavalankatu 9, sauna 1940 Alkuperäisyys, tyypillisyys ja edustavuus. Lisäksi kohde sopeutuu hyvin pihapiirin muihin rakennuksiin Soanlahdenkatu 11, ulkorakennus 1949 Alkuperäisyys, tyypillisyys ja edustavuus. Lisäksi kohde sopeutuu hyvin pihapiirin muihin rakennuksiin Soanlahdenkatu 11, entinen autotalli ? Alkuperäisyys, tyypillisyys ja edustavuus. Lisäksi kohde sopeutuu hyvin pihapiirin muihin rakennuksiin Nysteninkatu 3, sauna 1948 Alkuperäisyys, tyypillisyys ja edustavuus. Lisäksi kohde sopeutuu hyvin pihapiirin muihin rakennuksiin Nysteninkatu 3, ulkorakennus 1940 Alkuperäisyys, tyypillisyys ja edustavuus. Lisäksi kohde sopeutuu hyvin pihapiirin muihin rakennuksiin 28 Soanlahdenkatu 17, ulkorakennus 1940- ja 1950-luvut Tyypillisyys ja edustavuus. Kohteessa on myös paljon alkuperäisyyttä Soanlahdenkatu 14, ulkorakennus 1930/1981 Tyypillisyys ja edustavuus. Kohteessa on myös paljon alkuperäisyyttä Soanlahdenkatu 16, ulkorakennus 1938 Alkuperäisyys, tyypillisyys ja edustavuus Soanlahdenkatu 18, ulkorakennus ? Alkuperäisyys, tyypillisyys ja edustavuus Soanlahdenkatu 20, ulkorakennus 1 ? Alkuperäisyys, tyypillisyys ja edustavuus. Lisäksi kohde sopeutuu hyvin pihapiirin muihin rakennuksiin Soanlahdenkatu 20, ulkorakennus 2 ? Tyypillisyys ja edustavuus. Lisäksi kohde sopeutuu hyvin pihapiirin muihin rakennuksiin Soanlahdenkatu 22, sauna ? Tyypillisyys ja edustavuus Soanlahdenkatu 22, ulkorakennus ? Tyypillisyys ja edustavuus Soanlahdenkatu 24, ulkorakennus 1950-luvun puoliväli Tyypillisyys ja edustavuus sekä vanhimman massan alkuperäisyys 29 Tiurinkatu 8 (Asunto Oy Joensuun Tassumäki), ulkorakennus 1951 Alkuperäisyys, tyypillisyys ja edustavuus LÄHTEET (Osat A ja B) Kirjallisuus: Ahonen, Kalevi: Joensuun kaupungin historia II-IV. Joensuun 1986. Elsinen, Pertti: Pielisensuun kunta 1922-1952 teoksessa ”Joensuun kaupungin historia II-IV”. Joensuun 1986. Elsinen Pertti: Joensuun historia osa VI, vuodet 1954-1980. Jyväskylä 1998. Painamattomat lähteet: Joensuun kulttuuri- ja rakennushistorialliset kohteet. 1995. Suoranta, Outi: Joensuun seudun kulttuuriympäristöselvitys. 2005. Arkistolähteet: Pohjois-Karjalan museo - vuonna 1990 toteutetut inventoinnit valokuva Niinivaaralta 1970-luvun alusta valokuva Niinivaaralta 1950-luvun puolivälistä Joensuun maakunta-arkisto - kartta Pielisensuun taajama-alueista 1946-1947 kartta Joensuun kaupungin alueen ympäristöstä 1848 sotilaskartta Joensuun ympäristöstä 1941 Joensuun kaupungin keskusarkisto - kartta Joensuun kaupungista ja ympäristöstä 1927 kartta Niinivaara-Kettuvaara –tielinjauksesta 1931 ilmavalokuva vuodelta 1950 ortoilmakuva vuodelta 1969 30 Joensuun kaupungin kaavoituksen arkisto - - Niinivaaran asemakaava 25.6.1958 Niinivaaran kortteleiden 505-537 ja 588 sekä katu- ja puistoalueen asemakaavan muutos 21.3.1972 Niinivaaran kortteleiden 525-527, 536, 537, 5107-5109 ja korttelin 535 osa sekä virkistys- ja katualueiden asemakaavan muutos. Suunniteltu 14.1.1988 ja vahvistettu 18.8.1988 Niinivaaran kortteleiden 538, 5108, 5109, ja 5127 sekä kortteleiden 539, 549 ja 5104 osien sekä katu-, virkistys-, liikenne-, vaara- ja erityisalueiden asemakaavan muutos. Vahvistettu 29.7.1999 Niinivaaran korttelin 5107 osan asemakaavan muutos. Hyväksytty 13.12.2004 Niinivaaran kortteleiden 528, 529, 530, 532, 534 ja korttelin 535 osan sekä katu-, tori- ja virkistysalueiden asemakaavan muutos. Vahvistettu 27.4.1989 Rakennus- ja huoneistorekisteri Maanmittaushallitus - Joensuun alueen peruskartta 1974 Janne Häkiön ja Sanna Hattusen arkisto - päiväämätön lehtiartikkeli, jossa kerrotaan Sortavalankatu 9:n historiasta valokuva Tiina ja Jarkko Riikosen arkisto - valokuvia historiallinen kartta Pitkälän tilan maista Eijaliisa ja Anssi Raitalan kokoelma - Soanlahdenkatu 16 rakennuspiirustus Merja Waseniuksen arkisto - Soanlahdenkatu 25 rakennuspiirustukset Soanlahdenkatu 25:een liittyviä asiakirjoja 31 Suulliset tiedot: - Pielisensuunkatu 13 omistajat 5.11.2014 Pielisensuunkatu 19 omistaja 5.11.2014 Pielisensuunkatu 9 omistaja 3.11.2014 Soanlahdenkatu 11 omistaja 3.11.2014 Nysteninkatu 4 omistajat 6.11.2014 Soanlahdenkatu 15 omistaja 3.11.2014 Soanlahdenkatu 17 omistajat 7.11.2014 Soanlahdenkatu 14 omistajat 7.11.2014 Soanlahdenkatu 16 omistajat 6.11.2014 Soanlahdenkatu 24 omistajat 5.11.2014 Soanlahdenkatu 25 omistajat 7.11.2014 Tiurankatu 8 toisen puoliskon omistaja 6.11.2014 Soanlahdenkatu 29 omistaja 5.11.2014 Mauri Söder 3.11.2014 Vieno Pajarinen 5.11.2014
© Copyright 2024