1. No category

Saariston kevät
Kevät on vaihtumassa kesäksi. On valoisampaa, lämpimämpää, värikkäämpää ja
äänekkäämpää. Kiireiset kottaraisemot syöksähtelevät edestakaisin kantaen nälkäisille poikasilleen kasvun eväitä. Räystäspääskyt vasta muuraavat pesiään. Tylli hautoo pesässään naamioituneena rannan kiveksi. Lehdot ja lehdesniityt ovat pilkuttaneet vihreän täkkinsä keltaisella, punaisella ja violetilla kukkamerellä. Auringon painuessa hetkeksi mailleen alkaa satakielten väsymätön konsertti uinuvassa kesäyössä. Luonto elää, kasvaa, kutsuu, houkuttaa ja huiputtaa. Kasvit, linnut, hyönteiset,
käärmeet ja nisäkkäät ahkeroivat uuden sukupolven luomisessa.
Olemme Jungfruskärin Storlandetilla, Saaristomeren kansallispuiston länsireunamilla,
keskellä Kihdin selkää.
1
1. Kihdin selällä
sijaitseva Jungfruskärin kukkaissaari kuuluu
Houtskärin kuntaan. Pääsaarelle
on matkaa viitisentoista kilometriä. Jungfruskärissä viihtyy yli sata uhanalaista ja silmälläpidettävää lajia. Luonto on paljon eteläisempi ja näyttävämpi kuin saaren maantieteellinen sijainti edellyttäisi. Jungfruskär kuuluu Unescon nimeämään Saaristomeren biosfäärialueeseen.
Sakari Manninen
2
2. Nelijalkaisia
maisemanhoitajia
odotellaan. Lampaita on helppo
siirtää ja käsitellä. Lampaat kaluavat myös
vaikeakulkuiset paikat. Naudat ovat valttia
rantaniityillä, koska ne menevät reippaasti
veteen asti. Lintujen pesittyä ja heinän kasvettua, alkaa armoton pureskelu. Maisema
kiittää ja kumartaa.
Kimmo Lahikainen
3
3. Touhukkaat meriharakat ruokailevat rantaniityllä.
Ne näyttävät kuulostelevan tarkkaan. Havaittuaan muutaman
metrin päässä olevan madon ne lähestyvät
paikkaa lähes kissamaisin askelin ja napauttavat punaisella nokallaan erehtymättä maan
alta paikantamaansa matoon. Mitenhän tämä
temppu tehdään? Ruokailu tapahtuu perhekunnittain koko kesän, syksyn muuttoaikaan
asti.
Kimmo Lahikainen
4 4. Vastarannalla
on käynnissä ahkera lisärakentaminen. Räystäspääskyt syöksähtelevät savea nokassaan uudisrakennuksilleen ja taputtelevat
sen huolellisesti räystään alla oleville perustuksille. Muuraustekniikka on moitteetonta,
ovathan umpinaisen savipesän piirustukset
tuttuja jo sadoilta sukupolvilta.
Jarmo Latva
5
5. Tupsupäinen
tupasvilla tanssii
tuulessa rantakallion pienellä kosteikolla. Tuulipölytteinen tupasvilla
huojahtaa liikkeelle kevyessäkin tuulessa. Jo
satoja vuosia sitten huomattiin, että villaa
saadaan muualtakin kuin lampaista. Kasvikuituna tupasvilla eristää hyvin lämpöä ja imee
kosteutta, on kevyttä, eikä ärsytä ihoa. Valkoisia tupsuja on käytetty tyynyjen ja peittojen täytteenä.
8
8. Mustaa rantakäärmenaarasta
eivät kevään kosiomenot vielä ole
koskettaneet. Ennen perheenlisäystä sen on kasvettava vielä vuosi tai parikin,
voimistuttava ja saatava vartaloon lisää tilavuutta tuleville munilleen. Tänä kesänä se
keskittyy paistatteluun ja kalastukseen, viettää sinkun huoletonta kesää.
Jarmo Latva
Jarno Riipinen
6
6. Keto-orvokki
ilahduttaa aina.
Kukan herkkä
olemus on tarkkaan harkittu.
Iloisenkeltainen
keskiö ja tummat mesijuovat ohjaavat pölyttäjien lentosuuntaa. Uutterasti kukkivalla keto-orvokilla on pitkät perinteet. 1680-luvulla
se tunnettiin Colmi Cuckaisena. Kansan
suussa sitä kutsuttiin orvonkukaksi tai orpolapsenkukaksi. Elias Lönnrot lyhensi nimen
orvokiksi.
Kari Loimu
7
7. Jungfruskärin rantakalliot ovat poikkeuksellisen kiinteitä. Korkeilla kallioilla on paljon vesilätäköitä, joissa vesi seisoo
valumarakojen puuttuessa.
Jungfruskärissä on paljon
vähemmän käärmeitä kuin
saaristossa yleensä. Kalliohalkeamien puuttuessa niillä ei ole turvapaikkoja petojen ja säiden varalle.
Janne Löytömäki
9
9. Kyyt eivät lisäänny joka vuosi,
välillä kerätään
voimia. Kapeaan
vartaloon ei mahdu samaan aikaan
ruokaa ja poikasia. Tuleva kyyemo on syömättä edellisen vuoden syyskuusta seuraavaan loppukesään. Poikasten synnyttyä se
ehtii saalistaa muutaman pikkujyrsijän ennen
uutta horrostusta edeltävää pakollista paastoa. Niukoilla eväillä on sinniteltävä seuraavastakin talvesta.
Petri Asikainen
10
10. Keväällä lapintiirakoiras aloittaa
valittunsa vikittelyn
kalan kantamisella.
Jos hyvin käy, toteaa naaras toivorikkaan sulhoehdokkaan kelvolliseksi huolehtimaan perheestään. Lapintiiroilla on romanttinen soidinlento. Pariskunta kohoaa perhosmaisesti lentäen, tiiviisti lähekkäin, korkealle taivaan sineen kirkuen kiintymystään.
Takaisin tullaan kaarrellen.
Kari Loimu
11
11. Keto-orvokkien
violetti matto koreilee rantaniityn
kallioilla. Iltaauringon pehmeä
valo kietoo maiseman lämpimiin sävyihin. Keväänvihreät
puunlatvat kohoavat kohti korkeuksia ja lintujen konsertti täyttää ilman. Täydellistä? Ei
aivan, tuhansien hyttysten armoton armeija
hakee pistimet tanassa uusia verenluovuttajia.
14
14. Lehdesniityt
kuuluivat perinteiseen saaristolaiselämään. Niiltä
karjalle saatiin
heinää ja lehdeskerppuja, ja asukkaille tarvepuita. Kasvit ja
perhoset viihtyivät avonaisilla ja lämpimillä
niityillä. Elinkeinojen muututtua lehdesniityt
umpeutuivat. Jungfruskärissä ovat ihmiset ja
karja talkoovoimin ennallistaneet lehdesniittyjä ja laitumia jo kymmenien vuosien ajan.
12
12. Ujoksi ei rentukkaa voi moittia.
Kevätkukkien karnevaaleissa sen
isoja, kirkkaankeltaisia kukkia ei voi
olla huomaamatta. Rentukan lehdet ovat
myrkyllisiä. Ne voivat aiheuttaa monenmoisia
oireita; polttavaa tunnetta kurkussa, oksentelua, veriripulia, huimausta ja kouristuksia. Silti länsinaapurimme ovat nauttineet kukkien
nuppuja kapristen tapaan. Outoa, sanoo
suomalainen.
15
15. Luonnossa voi huijata,
kunhan sen tekee taiten.
Punaisena ja keltaisena
keimaileva seljakämmekkä
kukkii jo toukokuussa. Se
tarvitsee varhain liikkeelle
lähteneitä kimalaiskuningattaria pölyttäjiksi. Kuninkaalliset hakeutuvat arvolleen sopivasti koreisiin kukkiin, kuten seljakämmeköihin. Seljakämmekkä lupaa ja houkuttelee, muttei lunasta lupauksiaan, sen kukissa ei ole mettä.
13
13. Yksi, kaksi,
kolme... tuhat leinikkiä. Ainakin.
Rantalepikon kaunottaret saavat
keikistellä rauhassa kutsuvasta ulkonäöstään huolimatta. Ne
maistuvat kitkerälle ja niissä on myrkyllisiä
yhdisteitä. Laiduntavat eläimet jättävät ne
rauhaan kerran maistettuaan. Kuivattuna
myrkky ja kitkerä maku katoavat. Kansanperinteessä leinikkejä on käytetty lääkekasveina.
16
16. Jos kaikki seljakämmekät olisivat samanvärisiä, loppuisi leikki lyhyeen,
kimalainen ei enää välittäisi niistä. Mutta jos punainen Aatami on ollut
turha keikka, se kokeilee
hempeän vaaleaa Eevaa ja
päinvastoin. Seljakämmekkä myös sulautuu ympäristön samanväristen,
mettä tarjoavien kasvien joukkoon, jolloin
kimalaiskuningatar-parka ei opi erottamaan
tyhjätaskua.
Lisse Tarnanen
Katja Nikkinen
Lisse Tarnanen
Janne Löytömäki
Petri Kortelainen
Petri Kortelainen
17
17. Kevätesikkoon on
koottu koko kevään heleys
ja elämänriemu. Kevätesikko on vakiintunut ja alkuperäinen, tai muinaistulokas, vain LounaisSuomessa. Muualla se on
vilistänyt puutarhasta vapauteen. Kekseliäs vanha
kansa on siirtänyt kevätesikon heleän värin
paloviinaan ja nuuskaan. Kukista on valmistettu viiniä ja lehtiä syöty salaattina.
20
20. Vitivalkea, iloisen takkutukkainen tiikerisiilikäs
näkyy kauas. Jos näyttää
huutomerkiltä, tarkoittaa
se luonnossa varoitusta.
Tiikerisiilikkään elimistössä
on histamiineja, jotka eivät
kelpaa linnuille. Yöaktiivinen perhonen viihtyy kosteilla ja avoimilla niityillä ja lepäilee päivät.
Munittuaan noin 400 munaa naaras on täyttänyt tehtävänsä ja kuolee.
18
18. Suurten puiden varjot
siivilöivät valon kukille ja
vihreälle polulle. Voi melkein kuvitella Edelfeltin aikaisen kaunottaren sipsuttavan polulla päivänvarjoineen. Turvallisempaa kuitenkin on harppoa pitkävartisissa kumisaappaissa
lahkeet varren sisään tungettuina. Heinillä
huojuvat puutiaiset odottavat tilaisuutta ponnahtaa ohikävelevälle ruoka-annokselle.
21
21. Soikkokaksikon pienet,
kellanvihreät kukat sulautuvat ympäristöönsä. Kun
ulkoasulla ei voi koreilla,
on pölytys varmistettava
muilla keinoin. Kukissa on
heikko myskin tuoksu ja
mesi kutsuvasti esillä.
Soikkokaksikko kukkii kauan, kesäkuusta heinäkuuhun. Näin pitopöytä
on pitkään tarjolla kaikenmallisille pölyttäjille.
19
19. Katsoa saa, muttei
koskea. Lehtokielokaunotar
on myrkyllinen. Jo parinkin
marjan syönnistä voi tulla
sydänoireita. Tyylikäs ja
kookas lehtokielo on kielojen aatelia ja kasvaa harvinaisena eteläisissä lehtometsissä. Sen varsi ei
ole särmikäs kuten arkisen kalliokielon. Vihertävänvalkoisia, torvimaisia kukkiakin on
samassa nipussa enemmän kuin kalliokielolla.
22
22. Maisema kuin
postikortti, värikäs,
selkeä ja avara.
Vanhat tervalepät
ja saarnit kurottavat korkealle, alla
aaltoilee kukkameri. Rehevät rikkaruohot ja
tiheät pensaat on raivattu tai syöty parempiin suihin. Kalkkipitoinen maaperä, maaston
avonaisuus ja talkoolaisten vuosikymmenien
uurastus tarjoavat kotipaikan monelle harvinaiselle kasville ja hyönteiselle.
Petri Kortelainen
Katja Nikkinen
Janne Löytömäki
Katja Nikkinen
Lisse Tarnanen
Kari Niemeläinen
23
23. Pihakorennon,
ainoan aikuisena
talvehtivan harsokorennon, häkellyttävä vihreys korostuu metsäkurjenpolven kukalla. Talvella mitättömän kellanruskea pihakorento puhkeaa keväällä uuteen
loistoon. Se ei haise, kuten useimmat lähilajinsa. Naaraalla on hauska tapa munia.
Munat huojuvat yksitellen pitkien salkojensa
päissä, salot se kiinnittää kasvin lehteen.
26
26. Keltasirkun tapaa varmimmin
asutuksen ja viljelysten läheisyydessä. Kauranjyvät
ovat keltaisen
siementen nokkijan ykkösherkkua. Onkohan
se vielä muuttomatkan jäljiltä kartoittamassa
kesäistä pesäpaikkaa? Kyllä saarestakin siemeniä löytyy, jos vähän joustaa mausta.
24
24. Jo nuoren
tervalepän kuori
on rosoinen ja
halkeillut. Vauhtiin
päästyään tervaleppä kasvaa jopa
metrin vuodessa. Vanhana sen latvus on leveä ja vahvaoksainen kuten tammella. Lepän
juurissa elää ilmasta happea sitovia sädesieniä. Syksyllä lepän ei tarvitsekaan varastoida typpeä, se pudottaa huolettomasti lehtensä vihreinä. Typpi leviää myös maaperään
ja muodostaa ravinteikasta multaa.
27
27. Punajalkaviklon
poikaset lähtevät
pesästä pian kuoriuduttuaan. Emoilla onkin työtä niiden paimentamisessa. Ne lennähtävät poikasia lähestyvän
tunkeilijan yläpuolelle, kirkuvat ja räpistelevät.
Tarkoitus on johdattaa vaaran aiheuttaja
etäämmälle poikasista. Äidinvaistot kuitenkin
hupenevat jo heinäkuussa, naaraat muuttavat ja jättävät isät huolehtimaan poikueista.
25
25. Jos linnuilla
olisi oma oopperansa, saisi kottarainen kiinnityksen
koska vain. Se jäljittelee taiturimaisesti ympäristönsä ääniä. Kuuntelemalla keväistä kottaraisen laulua, voidaan sävelistä
päätellä sen talvehtimispaikan äänimaailma.
Junan vihellys tai kanan kotkotus sujuvat
tuosta vain. Ongelmiakin on syntynyt, jalkapallo-ottelu on jouduttu keskeyttämään erotuomarin asiattomien vihellysten takia.
28
28. Tässä istuu
urheilijanalku. Aikuisena se kiihdyttää pikamatkalla
60 kilometrin nopeuteen, on erinomainen uimari ja maastojuoksija. Se on
pienestä alkaen oppinut tulemaan toimeen
omillaan. Emo jättää poikaset tuntikausiksi ja
palaa vain imettämään. Poikaset ovat lähes
hajuttomia, mikä suojaa niitä pedoilta. Metsäjäniksen tapaa yhä harvemmin. Viimeisimmässä Punaisessa kirjassa se on merkitty
silmälläpidettäväksi lajiksi.
Kimmo Lahikainen
Petri Asikainen
Jarmo Latva
Kimmo Lahikainen
Sakari Manninen
Petri Asikainen
29
29. Sammaleet
ovat vallanneet
kasvupaikat, joilla
muut kasvit olisivat heikoilla. Kasvualustalla ei ole väliä, kun
ei ole juuriakaan. Sammaleet ottavat ravinteensa suoraan ulkopintansa läpi. Kasvukin
käy kätevästi. Yläosan kasvaessa alaosa näivettyy, sammalmatto säilyy tasaisen matalana. Itiöpesäkeaikaan muuttuu nuokkuvarstasammalmatto fakiirien piikkimatoksi.
Kari Loimu
31
31. Arktiset pilkkasiivet talvehtivat
Itä- ja Pohjanmerellä avomeren
matalikoilla. Poikaset kuitenkin kuoriutuvat vasta heinäkuussa vesien lämmettyä.
Ehkä niiden kuoriutumisaikataulu etelämpänäkin noudattaa pohjoisten pesijöiden aikataulua. Punaisessa kirjassa pilkkasiivet on
luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Minkit,
metsästys ja öljyvahingot ovat suurimpina
peikkoina.
Sakari Manninen
30
30. Kurkien Espanjan matka on takana ja kevättanssiaiset edessä. Luvassa on monenlaisia askelkuvioita; hypähdyksiä, nyökkäilyä, hyökkäilyjä ja väistöjä.
Herkulliset sammakot ovat kausiruokaa ja
tähän aikaan niitä on mukavasti tarjolla.
Myöhemmin ruokavalio monipuolistuu matoihin, etanoihin, pikku jyrsijöihin, marjoihin ja
maahan pudonneisiin viljanjyviin.
Sakari Manninen
32
32. Maisemakin
on ylellisyyttä. Aina siihen ei ole
ollut varaa. 1850luvulla Jungfruskärin torpparien päivät olivat ympäripyöreitä. Pyydettiin kalaa,
haettiin hylkeitä ulkoluodoilta, peiteltiin perunat pieniin peltotilkkuihin. Haettiin oman karjan talviruuat hankalista paikoista. Hyppeisten isännille tehtiin niittotöitä ja kerättiin
mehevät lehtikerput. Illalla rojahdettiin sänkyyn, josta jo muutamien tuntien päästä oli
noustava päivän töihin.
Janne Löytömäki
Helsinkiläinen kameraseura Luontokamerat teki kevätretken Jungfruskärin saariryhmän 120
hehtaarin suuruiselle Storlandetille kesäkuun alussa 2011. Näyttelyn kuvat ovat tältä retkeltä.
Kuvat: Petri Asikainen, Petri Kortelainen, Kimmo Lahikainen, Jarmo Latva, Kari Loimu, Janne
Löytömäki, Sakari Manninen, Kari Niemeläinen, Katja Nikkinen, Jarno Riipinen, Lisse Tarnanen
Tekstit: Lisse Tarnanen
Kiitämme Finnfotoa saamastamme tuesta.