Konsekutiivi- ja simultaanitulkit vieraiden kielten
Sinikka Hiltunen Tutkimussuunnitelma 15.2.2012 1/10 Konsekutiivi- ja simultaanitulkit vieraiden kielten ekspertteinä: Muisti- ja tarkkaavaisuusprosessien eroavuuksista 1. Väitöstutkimuksen tavoitteet .....................................................................................1 2. Tutkimuksen taustaa.................................................................................................1 3. Tutkimusongelmat ja ensimmäisiä tutkimustuloksia ..................................................4 1. tutkimusvaihe: Konsekutiivitulkin työmuistitutkimukset ..........................................4 2. tutkimusvaihe: Vieraiden kielten ammattilaisten työmuisti-, tarkkaavaisuus- ja temperamenttitutkimukset ....................................................................................5 4. Kolmas tutkimusvaihe: Konsekutiivi- ja simultaanitulkkien EEG-tutkimukset .............6 5. Tutkimuksen aikataulu, toteutuspaikka ja yhteistyötahot...........................................6 Lähteet: ....................................................................................................................8 1. Väitöstutkimuksen tavoitteet Tämän väitöstutkimuksen pääasiallisena tavoitteena on selvittää, millä tavoin simultaanitulkkien ja konsekutiivitulkkien muisti- ja tarkkaavaisuusprosessit poikkeavat toisistaan. Väitöstutkimuksen toivotaan tuottavan uutta tietoa perustutkimukseen (aivojen sisäiset muisti- ja tarkkaavaisuusprosessit), minkä lisäksi siitä koitunee hyötyä simultaani- ja konsekutiivitulkkien koulutuksessa. Empiiristen kokeiden tulosten perusteella voidaan mahdollisesti myös tarkentaa ja uudistaa simultaanitulkkien ja konsekutiivitulkkien olemassa olevia muistimalleja (mm. Mizuno, 2005; Cowan, 2000; Gile, 1997) tai ehkä jopa kehittää uusia, toimivampia malleja. Väitöstutkimus koostuu kolmesta vaiheesta. Kaksi ensimmäistä vaihetta käsittävät lähinnä kokeellisia behavioraalisia muisti- ja tarkkaavaisuustestejä ja kolmas vaihe aivokuvantatutkimukset (EEG). Näistä ensimmäinen vaihe on valmis ja toisen vaiheen tuloksia ollaan juuri purkamassa ja analysoimassa. Ensimmäisen vaiheen tuloksia on esitelty kognitiotieteen pro gradu -työssä (Hiltunen, 2008) ja kotimaisessa artikkelissa (Hiltunen, 2010). Lisäksi kansainvälinen tieteellinen artikkeli on lähetysvaiheessa (Hiltunen ja Krause, 2012). Myös toisesta vaiheesta on joitakin alustavia tuloksia saatavilla (Hiltunen, 2012a, 2012b). Ensimmäiset kaksi tutkimusvaihetta on toteutettu kokonaan ilman ulkopuolista rahoitusta, mikä on hidastanut tutkimuksen valmistumista merkittävästi. Nyt anotaan rahoitusta ennen kaikkea kolmannen, kaikkein vaativimman ja työläimmän tutkimusvaiheen toteutukseen. 2. Tutkimuksen taustaa Tutkimuksen teoreettisena perustana käytetään muun muassa eksperttiystutkimusta. Määritelmän mukaan ekspertti pystyy jatkuvaan huipputasoiseen suoritukseen tietylle erikoisalalle tyypillisissä tehtävissä (Ericsson ja Smith, 1991). Oman erikois- Sinikka Hiltunen Tutkimussuunnitelma 15.2.2012 2/10 alansa tehtävissä ekspertit suoriutuvat poikkeuksellisen hyvin: he ovat nopeampia kuin muut ja pystyvät lähes virheettömään suoritukseen. Heillä on myös kyky tehdä nopeita havaintoja ja huomata pieniäkin vihjeitä, minkä lisäksi heillä on noviiseihin eli aloittelijoihin verrattuna syvälliset ja selkeät sisäiset representaatiot eli muistiedustukset. (Ericsson ja Lehmann, 1996; van Gog ym., 2005). Usein myös eksperttien muisti on jollakin tavalla poikkeuksellinen, mutta se tulee esiin vain oman erikoisalan tehtävissä. Sen sijaan tavanomaisissa, satunnaistetuissa muistijännekokeissa (memory span) heidän suorituksensa ei juuri poikkea keskimääräisestä (Ericsson ja Delaney, 1999; Ericsson ja Williams, 2007; Cavallini ym. 2009; Kalakoski ja Saariluoma, 2001 sekä Liu ym., 2004, simultaanitulkkien osalta). Eksperteillä on enemmän tietämystä omalta alaltaan kuin noviiseilla ja se on paremmin järjestäytynyttä. Tällaisten hyvin järjestäytyneiden tietorakenteiden muodostaminen ja niiden täydentäminen vaatii kuitenkin useita vuosia kestävää, määrätietoista harjoittelua: miniminä pidetään 10 v (Ericsson and Lehman, 1996, Ericsson ym., 1993). Tietorakenteiden syntyä tai niihin vaikuttavia mekanismeja ei kuitenkaan tunneta kovin tarkasti. Esimerkiksi Ericsson ja Williams (2007) ovat kritisoineet sitä, että eksperttien muistintutkimus on tähän saakka perustunut kokeisiin, joihin osanottajat on valittu satunnaisesti muiden kuin eksperttien joukosta ja joissa tietoisen harjoittelun määrä on pidetty alhaisena. Tutkijat kehottavatkin tutkimaan eksperttejä laboratorio-oloissa ja antamaan heille heidän omaa erikoisalansa vastaavia tehtäviä. Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena on aloittaa tällainen muistintutkimus käyttämällä koehenkilöinä muun muassa konsekutiivi- ja simultaanitulkkeja, joiden muistin voisi pelkästään heidän ammattinsa vuoksi olettaa olevan muista poikkeavaa. Konsekutiivitulkkauksessa eli peräkkäistulkkauksessa kuultu lähdeteksti tulkataan kohdekieleen sen jälkeen, kun puhuja on päättänyt oman puhejaksonsa ja pitää tauon (Colin ja Morris, 1996). Sen sijaan simultaanitulkkauksessa puhejaksot tulkataan lähes samanaikaisesti lähdekielisen puheen kanssa: viive kuullun puheen ja tulkkeen välillä on vain 2-3 s (3-4 sanaa) (Anderson, 1994; Barik, 1973). Kansainvälisen yhteistyön lisääntyessä ja voimistuessa (esimerkkeinä EU sekä YK ja sen alajärjestöt) simultaanitulkkauksen merkitys on suuresti voimistunut ja kasvanut, minkä vuoksi sitä on myös tutkittu enemmän kuin konsekutiivitulkkausta. Simultaanitulkkien muistia on tutkittu sekä empiirisiä behavioraalisia kokeita (Köpke ja Nespoulous, 2006; Christoffels, 2006; Christoffels ym., 2006, Liu ym., 2004) että aivokuvantamenetelmiä hyödyntäen (Rinne ym., 2000; Tommola ym., 2000). Simultaanitulkkien työmuisti näyttäisi olevan parempi kuin noviiseilla tai verrokkeina käytetyillä koehenkilöryhmillä. Esimerkiksi Christoffelsin ym. (2006) kokeissa simultaanitulkit selvisivät paremmin kuin vieraiden kielten opettajat ja tulkkiopiskelijat kolmessa työmuistia testaavassa testissä (lukemisjänne, sanajänne ja puhejänne). Köpken ja Nespoulouksen (2006) mukaan taas simultaanitulkit pystyivät palauttamaan muististaan enemmän sanoja kuulemassaan järjestyksessä kuin kaksikieliset verrokit tai opiskelijat, vaikka he olivat toistaneet bla-tavua koko ajan niitä kuunnellessaan. Lisäksi simultaanitulkit selvisivät noviiseja paremmin kuuntelujännetehtävässä sekä tehtävässä, jossa sanoja piti palauttaa muistista semanttisen vihjeen avulla. Sen sijaan lähinnä lyhytkestoista muistia testaavissa numero- ja sanajännetehtävissä (vrt. Unsworth ja Engle, 2006) simultaanitulkit eivät eronneet vertailuryhmistä mitenkään, mikä vastaa hyvin eksperttien muistijännetutkimusten tuloksia (Ericsson ja Delaney, 1999; Ericsson ja Williams, 2007; Cavallini ym., 2009). Sinikka Hiltunen Tutkimussuunnitelma 15.2.2012 3/10 Konsekutiivitulkkien muistista ei kansainvälisestä kirjallisuudesta löydy varteenotettavaa tutkimusta, vaikka myös konsekutiivista tulkkaustapaa käytetään yhä paljon. Tämä on ilmeinen puute, koska aivoprosessien kannalta nämä kaksi tulkkaustapaa poikkeavat ratkaisevasti toisistaan. Simultaanitulkilta vaaditaan ennen kaikkea TARKKAAVAI–SUUDEN JAKAMISTA usean eri prosessin kesken. Tulkin tulee kuunnella ja sisäistää (ymmärtää) lähdekielistä puhetta samanaikaisesti, kun hän tuottaa kohdekielistä puhetta sekä tarkkailee lähdetekstin ja kohdetekstin vastaavuutta ja mahdollisia virheitä. Hänen pitää myös jatkuvasti PÄIVITTÄÄ tarkkaavaisuuden kohteena olevaa tietoa. (esim. Pöchhacker, 2009.) Konsekutiivitulkin taas ei tarvitse jakaa tarkkaavaisuuttaan läheskään samassa määrin: hänen tehtävänään on kuunnella puhetta, poimia siitä olennaiset seikat ja tehdä niistä tarvittaessa muistiinpanoja ja vasta sen jälkeen tuottaa kohdekielinen käännös (tulke). Koska konsekutiivitulkkausta käytetään nykyisin eniten neuvotteluissa, keskusteluissa sekä asioimistulkkauksessa, josta on kyse esimerkiksi silloin, kun maahanmuuttajat asioivat sosiaali- ym. viranomaisten kanssa (Phelan, 2001), tulkattavat puhejaksot ovat yleensä vain muutaman minuutin mittaisia, ja kokenut tulkki saattaa tutulla aihealueella selvitä myös ilman muistiinpanoja. Oleellista kuitenkin on, että viestin keskeisin sanoma, viestin merkitys (sens, Seleskovitch ja Lederer, 1989), välitetään kuulijalle mahdollisimman hyvin (Phelan, 2001; Gile, 1997). Kuunteluvaiheessa konsekutiivitulkilta vaaditaan siis ennen kaikkea kykyä EROTELLA OLENNAINEN tieto epäolennaisesta ja PAINAA MIELEENSÄ olennainen tieto assosiaatioiden avulla aktivoituneeseen muistiin (vrt. Cowanin muistimalli, 2001). Palautusvaiheessa hän PALAUTTAA koko puhejakson sisällön TIIVISTETTYNÄ aktivoituneesta muistista erilaisten muistivihjeiden avulla. Eri tutkijat ovat tulleet hieman toisistaan poikkeaviin johtopäätöksiin siitä, millaisissa työmuisti- ja tarkkaavaisuusprosesseissa yksilöt eroavat toisistaan. Unsworthin ja Englen (2007) mukaan parempimuistiset eroavat heikompimuistisista kyvyssään ylläpitää tietoa tarkkaavaisuuden kohteena sekä kyvyssään valikoida oleellista tietoa ja ehkäistä epäolennaista tietoa nousemasta esiin aktivoituneesta muistista (vrt. Cowanin malli, 2001). Näistä prosesseista nimenomaan kaksi jälkimmäistä näyttäisivät olevan konsekutiivitulkilta kuunteluvaiheessa vaadittavia taitoja. Redick ym. (2011) taas ovat havainneet yksilöllisiä eroavuuksia ainakin seuraavissa prosesseissa: tiedon ylläpito aktiivisena (tarkkaavaisuuden kohteena), tiedon palauttaminen aktivoituneesta muistista ja tiedon tehokas päivitys. Kaikki nämä taidot ovat erityisen tarpeen simultaanitulkkauksessa, mutta myös konsekutiivitulkki tarvitsee kykyä palauttaa tietoa aktivoituneesta muistista. Tutkimusten mukaan simultaanitulkkien työmuisti siis näyttäisi olevan tavallista parempi, mutta siitä, millaiset aivojen sisäiset prosessit tukevat tällaista erilaisuutta, ei ole empiiristä tietoa. Vastaavasti konsekutiivitulkin työmuisti näyttäisi joutuvan työtilanteissa äärimmäisen kovalle koetukselle (Moser-Mercer, 2000; Gile, 1997), mutta empiirinen näyttö muistin kuormituksesta tai muistiprosesseista puuttuu lähes kokonaan. Myöskään tarkkaavaisuuden roolia ja sen erilaisia ilmenemismuotoja ei ole tutkittu tulkeilla vielä lainkaan. Juuri näihin tarpeisiin tällä väitöstutkimuksella pyritään vastaamaan. Sinikka Hiltunen Tutkimussuunnitelma 15.2.2012 4/10 3. Tutkimusongelmat ja ensimmäisiä tutkimustuloksia Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena on selvittää seuraavia tutkimusongelmia: 1. Poikkeavatko konsekutiivitulkkien muistitoiminnot muiden vieraiden kielten eksperttien, kuten kielten opettajien tai simultaanitulkkien, muistitoiminnoista? 2. Mikä on tarkkaavaisuuden merkitys tulkkien muistiprosesseissa ja millaiset tekijät (esimerkiksi kielellinen lahjakkuus tai temperamenttipiirteet) voisivat selittää mahdollisia poikkeavia muisti- ja tarkkaavaisuusprosesseja? 3. Voidaanko aivokuvantamenetelmillä, erityisesti EEG:llä, saada näkyviin mahdollisia eroja eri tulkkaustapoja käyttävien tulkkien muistiprosesseista ja mitä mahdolliset eroavuudet ehkä kertovat ihmisen sisäisistä muistiprosesseista yleensä? Vastauksia tutkimusongelmiin haetaan hyödyntäen erilaisia behavioraalisia ja aivokuvantamenetelmiä ja soveltaen tuloksia jo olemassa oleviin työmuistimalleihin, etenkin Englen tutkimusryhmän tarkkaavaisuutta korostavaan malliin (Kane ym., 2007, Unsworth ja Engle, 2007; Unsworth ym. 2009) sekä Ericssonin pitkäkestoisen työmuistin malliin (Ericsson ja Kintsch, 1995; Ericsson ja Delaney, 1999). 1. tutkimusvaihe: Konsekutiivitulkin työmuistitutkimukset Ensimmäisen tutkimusvaiheen tavoitteena oli selvittää, millä tavalla konsekutiivitulkkien muistitoiminnot poikkeavat vieraiden kielten opettajien muistitoiminnoista. Tehtyihin kokeisiin osallistui 15 konsekutiivitulkkia ja 15 kielten opettajaa. Kokeissa saatiin seuraavia, osin yllättäviäkin, tuloksia (Hiltunen ja Krause, 2012, Hiltunen, 2010, Hiltunen, 2008): 1. Konsekutiivitulkkien työmuistijänne mitattuna tarkkaavaisuutta korostavilla sanajännetestillä (Lehto, 1996; Unsworth ja Engle, 2007) ei poikkea vieraiden kielten opettajien muistijänteestä. Aikaisemmissa, simultaanitulkkien ja opettajien muistijännetesteissä (esim. Christoffels ym., 2006) on eroja kuitenkin havaittu. Tämä saattaa viitata siihen, että simultaanitulkkien ja konsekutiivitulkkien muistitoiminnoissa ja etenkin tarkkaavaisuudessa saattaisi olla eroavuuksia työn asettamien erilaisten vaatimusten vuoksi. 2. Sanojen konkreettisuus ei vaikuta konsekutiivitulkkien ja vieraiden kielten opettajien työmuistijänteen suuruuteen. Aikaisemmissa, tavanomaisilla koehenkilöryhmillä tehdyissä kokeissa (Bourassa ja Besner, 1994; Walker ja Hulme, 1999) on kuitenkin todettu, että abstrakteja sanoja muistetaan vähemmän kuin konkreettisia sanoja. Mahdollisesti vieraiden kielten eksperttien sanatason muistiprosessit ovat jotenkin tavanomaisesta poikkeavia. Tällaisen erilaisuuden voidaan olettaa liittyvän kielelliseen lahjakkuuteen (esim. Gardner, 1993, 1999), mikä taas voisi olla osittain synnynnäistä (Ericsson ja Williams, 2007). Kuvauksia tulkkien synnynnäisestä lahjakkuudesta on useita, esimerkiksi Valdés, 2003. Synnynnäisyys on hyvin monitahoinen käsite (Mameli ja Bateson, 2006), joten jatkotutkimuksissa keskitytään vain yhteen sen aspektiin, temperamentteihin (Keltikangas-Järvinen, 2008). 3. Konsekutiivitulkkien työmuistitoiminnot poikkeavat vieraiden kielten opettajien muistitoiminnoista, kun testausmenetelmänä käytetään proosamuotoisen tekstin muistiinpalautusta mitattuna merkityksellisillä yksiköillä (idea unit, Mills ym., 1993). Konsekutiivitulkit pystyivät palauttamaan muistista kuultua puhetta paremmin kuin kielten opettajat. Erityisen selvästi ryhmien välinen ero tuli esiin palautettaessa muistista abstraktia puhuttua tekstiä. Tämä viitannee siihen, että tekstin abst- Sinikka Hiltunen Tutkimussuunnitelma 15.2.2012 5/10 raktiutta ei voida mitata yksinomaan tekstissä esiintyvien sanojen abstraktiudella, vaan asiaan vaikuttanevat myös tekstin juonellinen selkeys ja looginen eteneminen. Tekstin (puhejakson) olennaisten seikkojen (juonen) hoksaamisen taas voi olettaa olevan yksi nimenomaan konsekutiivitulkkien vahvuuksista (vrt. kohta 2). 2. tutkimusvaihe: Vieraiden kielten ammattilaisten työmuisti-, tarkkaavaisuus- ja temperamenttitutkimukset Toisen tutkimusvaiheen tavoitteena oli täydentää ja tarkentaa ensimmäisessä tutkimusvaiheessa saatuja tuloksia sekä tutkia lisäksi tarkkaavaisuutta ja temperamenttejä. Yhteensä tähän vaiheeseen osallistui 93 koehenkilöä: 22 konsekutiivi- ja 22 simultaanitulkkia, 26 vieraiden kielten opettajaa ja 24 henkeä muita kuin vieraiden kielten ammattilaista (esimerkiksi tekniikan ja kaupan alojen sekä humanististen ja kulttuurialojen asiantuntijoita). Tutkimuksessa käytettiin kolmea erilaista muisti- ja tarkkaavaisuustestiä sekä tehtiin temperamenttikysely: 1. Tarkkaavaisuutta korostava sanajännetesti konkreettisilla ja abstrakteilla ärsykkeillä (Lehto, 1996; vrt. myös Hiltunen, 2008). 2. Kuullun, proosamuotoisen abstraktin tekstin muististapalautuskoe (vrt. Hiltunen ja Krause, 2012, Hiltunen 2010, Hiltunen, 2008) 3. Tarkkaavaisuustesti (dikoottinen kuuntelu, Conway ym., 2001) 4. Seuraavien temperamenttipiirteiden kartoitus (Cloninger, 1994): • sinnikkyys (Persistence) • elämyshakuisuus (Novelty Seeking) • turvallisuushakuisuus (Harm Avoidance) • kiitoksenkaipuu (Reward Dependency) • seurallisuus (Sociability) • häirittävyys (Distractability) Kohdassa 1 mainituista sanajännekokeista on saatavissa alustavia tuloksia (Hiltunen 2012a, 2012b). Niiden mukaan, sanojen konkreettisuusasteesta riippumatta, molempien tulkkiryhmien ja vieraiden kielten opettajien sanajänne oli suurempi kuin eikieli-eksperttien sanajänne. Käytetty sanajänne (suurin oikein muististapalautettu sanasarja) mittaa lähinnä lyhyiden sanasarjojen (keskimäärin 4-6 sanaa) muistamista ja ne voidaan palauttaa tarkkaavaisuuden kohteena olevista sanoista (Cowan, 2001) fonologisten prosessien avulla. Tällöin sanojen merkitys ja siten konkreettisuus jää ehkä havaitsematta. Myös kokonaisjänteellä mitattaessa (kaikkien sanasarjojen oikein palautettujen sanojen lukumäärä yhteensä) ryhmien välillä oli havaittavissa tilastollisesti merkitsevä ero: molempien tulkkiryhmien ja kielten opettajien suhteellinen kokonaisjänne oli suurempi kuin ei-kieli-eksperttien vastaava. Tällä mittarilla myös sanojen konkreettisuusvaikutus on selkeä. Kokonaisjänteessä ovat mukana myös pitkät sanasarjat (7-10 sanaa). Pitkän sanasarjan loppuosa palautetaan tarkkaavaisuuden kohteena olevasta muistista, kuten lyhyetkin sarjat. Mutta pitkän sarjan alkupään sanat joudutaan palauttamaan nk. aktivoituneesta muistin osasta, koska ne eivät enää mahdu olemaan tarkkaavaisuuden kohteena. Tällöin käytetään apuna merkitykseen liittyviä ja muita assosiaatioita. (Cowan, 2001.) Tulosten mukaan vaikuttaa siltä, että kaikki tutkitut ryhmät osaavat palauttaa konkreettisia, merkityksellisiä sanoja aktivoituneesta muistista tehokkaammin kuin abstrakteja sanoja. Simultaanitulkkien sanajänne oli suurin molemmilla mittareilla mitattuna ja sanojen konkreettisuudesta riippumatta. Sinikka Hiltunen Tutkimussuunnitelma 15.2.2012 6/10 4. Kolmas tutkimusvaihe: Konsekutiivi- ja simultaanitulkkien EEGtutkimukset Väitöstutkimuksen kolmannessa vaiheessa tutkimusmenetelmänä käytetään elektroenkefalografiaa (EEG), joka pystyy mittaamaan aivoprosessien eroja muutamien kymmenien millisekuntien tarkkuudella. Kokeet valitaan toisen vaiheen tulosten perusteella mutta päätavoitteena on kohdentaa testit nimenomaan sellaisiin aivoprosesseihin, jotka kuvastavat parhaiten mahdollisia muisti- ja tarkkaavaisuusprosessien eroavuuksia konsekutiivi- ja simultaanitulkkien välillä. Toisen vaiheen tutkimustulosten perusteella (Hiltunen 2012b) on alustavasti pääteltävissä, että simultaanitulkit hyödyntäisivät myös irrallisia sanoja mieleenpainaessaan työssä oppimiaan semanttisia ja kontekstisidonnaisia prosesseja ja olisivat tehokkaita työmuistitiedon päivittäjiä (vrt. Redick ym., 2011). Tämä näkyy muun muassa siinä, että simultaanitulkit tekivät muita ryhmiä vähemmän transpositio- ja intruusiovirheitä, ts. palauttivat muistista edellisten sanaryhmien sanoja väärän sanaryhmän kohdalla tai sanoivat sanoja, joita ei oltu esitetty (vrt. Unsworth ja Engle, 2006; 2007). Konsekutiivitulkit taas nojannevat enemmän fonologisiin ja siten automaattisiin prosesseihin (vrt. Hiltunen 2012a). Konsekutiivit tekivät myös, sanojen konkreettisuudesta riippumatta, kaikkia virheitä enemmän kuin simultaanitulkit, mikä näyttäisi todistavan työmuistin päivitysprosessien heikkoudesta (Redick ym., 2001). Näillä näkymin EEG-vaiheen muistitestit lienee hyvä valita niin, että ne erottelevat hyvin toisistaan automaattisia fonologisia prosesseja (konsekutiivit) ja aivojen sisäisiä merkitys- ja päivitystason prosesseja (simultaanit) (Camos ym., 2009; Redick ym., 2011). Aikaisemmista EEG-tutkimuksista tiedetään esimerkiksi, että aivoaaltojen synkronisaatio kasvoi etuotsalohkon alueiden (tarkkaavaisuuden ohjaus) ja taempien aivoalueiden (merkityksen aktivoituneet representaatiot) välillä, kun koehenkilöille esitettiin merkityksellisiä lauseita verrattuna ei-merkityksellisiin (Haarman ja Cameron, 2005). Grossin ym. (2004) tutkimusten mukaan taas otsa-, päälaen- ja ohimolohkon alueiden välillä oli havaittavissa laajaa beta-aktivaatiota (13―30 Hz), jota oletettavasti käytettiin tarkkaavaisuuden ohjaukseen. Tällaisia tarkkaavaisuuden ohjaukseen sekä työmuistin päivitykseen liittyviä ilmiöitä saatettaisiin havaita erityisen voimakkaina simultaanitulkeilla, jos annettu muistitehtävä vastaisi mahdollisimman hyvin simultaanitulkkauksen eri on-line-prosesseja (kuuntelu, ymmärtäminen ja eri prosessien samanaikainen tarkkailu). Lisäksi kolmannessa vaiheessa otetaan huomioon tarkkaavaisuustestien ja ennen kaikkea tekstikokeen tulokset niiden valmistuttua. Hypoteettisesti voitanee olettaa jo tässä vaiheessa, että konsekutiivitulkkien erityisvahvuudet ovat tekstitason prosesseissa, toisin sanoen juonen semanttis-syntaktisessa prosessoinnissa, mikä merkitsee viestin kannalta oleellisten seikkojen huomaamista ja mieleenpainamista. Juonen tärkeyteen viittaa myös ensimmäisen tutkimusvaiheen tulokset (Hiltunen ja Krause, 2012; Hiltunen, 2010). Juonen havaitsemista voisivat kuvata esimerkiksi eritasoisilla relatiivilauseilla tehdyt tutkimukset (Isham 1994, 2000). Aivokuvantatutkimuksista esimerkiksi Weissin ym. (2005) tutkimukset osoittavat, että gammataajuudet (30―48 Hz) heijastivat tarkkaavaisuutta, etenkin vaikeampien relatiivilauseiden prosessoinnin aikana, kun taas theta- ja beta-aktivaatio ilmeni vasta relatiivilauseiden jälkeen. Monissa tutkimuksissa (esim. Karrasch ym. 2004; Pesonen ym., 2006) on havaittu myös alfataajuuksien (7―12 Hz) ERS/ERD-vaihtelua muistitehtävän kulloisenkin ti- Sinikka Hiltunen Tutkimussuunnitelma 15.2.2012 7/10 lanteen mukaan. Kielen ymmärtämisessä alfa-desynkronaatio näyttäisi liittyvän dynaamisiin tarkkaavaisuusprosesseihin silloin, kun tehtävänä on useampia samanaikaisia tehtäviä (Bastiaansen ja Hagoort, 2006). Hsiehin ym. (2011) mukaan taas parempimuistisilla alfa-aktivaatio olisi heikompimuistisiin verrattuna suurempaa taemman päälaenlohkon ja lateraalisen takaraivonlohkon alueella ylläpitoprosessien aikana. Jos taas jonkin tehtävän aikana vaaditaan pidättymistä vastauksen antamisesta (vrt. tiedon valikointi ja tarpeettoman tiedon ehkäisy), se näkyy Klimeschin mukaan (2007) alfa-ERS-aktivaation voimistumisena kyseisellä aivoalueella. Sittemmin (Sauseng ym., 2010) myös theta-taajuuksia (4―7 Hz) on ehdotettu työmuistin toiminnanohjauksen välittäjäksi ja laajojen aivoalueiden integraation toteuttajaksi, tosin ehkä pikemminkin episodisen eli tapahtumamuistin kohdalla (Klimesch ym. 2010). Tämänkaltaista aktivaatiota voitaisiin odottaa etenkin konsekutiivitulkeilta kuunteluvaiheessa: tärkeän tiedon erottelu, juonen havaitseminen ja tiivistäminen sekä tiivistetyn kokonaisuuden ylläpidon aikana. 5. Tutkimuksen aikataulu, toteutuspaikka ja yhteistyötahot Tutkimus -vaihe Tutkimuksen aihe Aineiston keräys, purku ja analyysi Tulosten raportointi 1 Konsekutiivitulkkien muistikapasiteetin mittaus sekä proosamuotoisen tekstin muististapalautus, konkr. ja abstraktit ärsykkeet 2007-2009 - kognitiotieteen pro gradu 2008 (toinen tutkinto) - Hiltunen ja Krause, 2012 - Hiltunen, 2010 2 Ammattitulkkien, opettajien ja muiden kuin kielten ammattilaisten muisti- ja tarkkaavaisuustestit sekä temperamenttikysely 2010-2012 3 Konsekutiivi- ja simultaanitulkkien EEG-tutkimus ja väitös 2013-2014 Artikkelit: - sana- ja tarkkaavaisuustestit, kevät 2012 - temperamentit, syksy 2012 - proosamuotoinen teksti, syksy 2012 tieteellinen artikkeli 2014 syksy väitös 2015, kevät Tutkimuksen toteutuspaikka: Tutkimus tehdään Helsingin yliopiston psykologian laitoksen kognitiotieteen yksikössä ja etätyönä kotona (Akaa). Behavioraaliset kokeet on tehty pääsääntöisesti koehenkilöiden kotipaikkakunnilla: Tampere, Helsinki, Turku, Vaasa, Oulu (tulkit), Tampere, Hämeenlinna, Akaa, Iisalmi, Naantali, Salo (opettajat) sekä Tampere, Hämeenlinna ja Hyvinkää (ei-kieli-ekspertit). EEG-mittaukset tehdään CBRU:n tutkimusyksikön tiloissa (psykologian laitos, http://www.cbru.helsinki.fi/). Yhteistyötahot: Tutkimuksen ohjaajina toimivat kognitiotieteen professori Christina Krause (Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteiden laitos, Kognitiotiede) ja yliopistonlehtori GunViol Vik-Tuovinen (Vaasan yliopisto, Filosofinen tiedekunta, Pohjoismaiset kielet). Kokeet on toteutettu yhteistyössä asioimistulkkauskeskusten, käännöstoimistojen, Suomen Kääntäjien ja Tulkkien Liiton (SKTL), lukioiden ja kesäyliopistojen sekä eri teollisuudenalojen ammattiyhdistysten kanssa. Tämän väitöstutkimuksen kanssa samanaikaisesti väitöstutkimuksen tekijä osallistuu tamperelaiseen psykofysiologiseen tutkimusprojektiin, jossa tutkitaan omaelämäkerrallisten mielikuvien visuaalis-spatiaalisen rakenteen vaikutusta tunnekokemuksen Sinikka Hiltunen Tutkimussuunnitelma 15.2.2012 8/10 voimakkuuteen (Hiltunen, ym. 2007, Kiviaho ym., 2008). Projektiin osallistuu useita psykologian ja kognitiotieteen tutkijoita ja se toteutetaan Finnmedin laboratoriossa Tampereella. Tämän tutkimuksen ensimmäinen tieteellinen artikkeli tullee julkaisuun vuoden 2012 aikana ja hakija on sen ensimmäinen kirjoittaja. Visuaalisspatiaalisella koodauksella on merkitystä myös muistitoiminnoissa (Engelkamp ja Zimmer, 1994), joten tältä osin tutkimukset tukevat toisiaan. Lähteet: Anderson, L., 1994: Simultaneous interpretation: Contextual and translation aspects. Teoksessa S. Lambert, B. Moser-Mercer (toim.), Bridging the gap: Empirical research in simultaneous interpretation, 101–120, Amsterdam: John Benjamins. Barik, H. C. (1973). Simultaneous interpretation: Temporal and quantitative data. Language and speech, 16, 237–270. Bastiaansen, M., Hagoort, P., 2006: Oscillatory neuronal dynamics during language comprehension, Progress in Brain Research, 159, 179–196. Bourassa D.C., & Besner D., 1994: Beyond the articulatory loop: A semantic contribution to serial order recall of subspan lists, Psychonomic Bulletin & Review, 1:1, 122–125. Camos, V., Lagner, P., & Barrouillet, P., 2009: Two maintenance mechanisms of verbal information, Journal of Memory and Language, 61, 457–469. Cavallini, E., Cornoldi, C., & Vecchi, T., 2009: The effects of age and professional expertise on working memory performance, Applied Cognitive Psychology, 23, 382–295. Christoffels I.K., 2006: Listening while talking: The retention of prose under articulatory suppression in relation to simultaneous interpreting, European journal of cognitive psychology, 18:2, 206–220. Christoffels I.K., de Groot A.M.B., & Kroll J.F., 2006: Memory and language in simultaneous interpreters: The role of expertise and language proficiency, Journal of Memory and Language, 54, 324–345 Cloninger C.R., Przybeck T.R., Svrakic D.M., & Wetzel R.D., 1994: The temperament and character inventory (TCI): a guide to its development and use, Washington University, Center for psychobiology of Personality, St Louis. Colin J., & Morris R., 1996: Interpreters and the Legal Process, Winchester: Waterside Press. Conway A.R.A., Cowan N., & Bunting M.F., 2001: The cocktail party phenomenon revisited: The importance of working memory capacity, Psychonomic Bulletin & Review, 8:2, 331–335. Cowan, N., 2000: Processing Limits of Selective Attention and Working Memory, Interpreting, 5:2, 117–146. Cowan, N., 2001. The magical number 4 in short-term memory: A reconsideration of mental storage capacity, Behavioral and Brain Sciences, 24(1), 87–114. Engelkamp J., & Zimmer H.D., 1994: The Human Memory, A Multi-Modal Approach, Seattle: Hogrefe & Huber. Ericsson K.A., & Delaney P.F., 1999: Long-term Working Memory As an Alternative to Capacity Models of Working Memory in Everyday Skilled Performance, Teoksessa A.Miyake ja P.Shah (toim.), Models of Working Memory. Mechanisms of Active Maintenance and Executive Control, 257–297, Cambridge: University Press Ericsson K. A., & Kintsch, W., 1995: Long-term working memory, Psychological Review, 102:2, 211–245. Ericsson K. A., & Krampe R. Th., Tesch-Römer C., 1993: The role of deliberate practice in acquisition of expert performance. Psychological Review, 100, 363–406. Ericsson, K. A., Lehmann, A.C., 1996: Expert and exceptional performance: Evidence of maximal adaptation to task constraints, Annual Revue of Psychology, 47, 273–305. Ericsson K.A., & Smith J., 1991: Prospects and limits in the empirical study of expertise, Teoksessa K.A. Ericsson, J. Smith (toim.), Toward a General Theory of Expertise: Prospects and Limits, Cambridge: Cambridge University Press, 1–38. Sinikka Hiltunen Tutkimussuunnitelma 15.2.2012 9/10 Ericsson K.A., & Williams A.M., 2007: Capturing naturally occurring superior performance in the laboratory: Translational research on expert performance, Journal of Experimental Psychology: Applied, 13:3, 115–123. Gardner, H., 1993: Multiple Intelligences: The theory in practice. New York: Basic Books. Gardner, H., 1999: Intelligence Reframed. Multiple intelligences for the 21st century, New York: Basic Books. Gile D., 1997: Conference Interpreting as a Cognitive Management Problem, Teoksessa J. H. Danks, G. M. Shreve, S. B. Fountain, M. K. McBeath, Cognitive Processes in Translation and Interpreting, Thousand Oaks, CA: Sage Publications. van Gog T., Ericsson K.A., Remy M., Rikers P., Paas F., 2005: Instructional design for advanced learners: Establishing connection between the theoretical frameworks of cognitive load and deliberate practice, Educational Technology Research & Development, 53:3, 73–81. Gross J., Schmitz F., Schnitzler I., Kessler K., Shapiro K., Hommel B, Schnitzler A., 2004: Modulation of long-rage neural synchrony reflects temporal limitations of visual attention in humans, Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 101, 13050– 13055. Haarmann H.J., Cameron K.A., 2005: Active maintenance of sentence meaning in working memory: Evidence from EEG coherences, International Journal of Psychophysiology, 57, 115–128. Hiltunen S., 2008: Tarkkaavaisuuden merkitys konsekutiivitulkin muistitoiminnoissa. Kognitiotieteen pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, Psykologian laitos. Hiltunen, S., 2010: Konsekutiivitulkit ja tekstin muistaminen, kokeellinen tutkimus, MikaEl, Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumin verkkojulkaisu, 4/2010, http://www.sktl.fi/@Bin/40695/Hiltunen_MikaEL2010.pdf Hiltunen, S., Juujärvi, P., Kiviaho, M., Vikeväinen-Tervonen, L., & Hietanen, J., 2007: Autobiografisten mielikuvien rakenteen muutoksen vaikutus tunnekokemuksen voimakkuuteen, Julkaisematon tutkimussuunnitelma, Tampere. Hiltunen, S., 2012a: Muistitestin tuloksia, sanajänteet, http://www.muistikuisti.net/tutkimus/Tulokset_sana-_ja_kokonaisjanteet.pdf Hiltunen, S. 2012b: Muistitestin tuloksia, sanakokeen virheet, http://www.muistikuisti.net/tutkimus/Tulokset_virheet.pdf Hiltunen, S. & Krause, Ch., 2012: Consecutive interpreters – Experts in effective construction of situation models? Memory span and prose recall of consecutive interpreters, Journal of Memory and Language – lähetetty julkaistavaksi. Hsieh, L.-T., Ekstrom, A.D., Ranganath, Ch., 2011: Neural oscillations associated with item and temporal order maintenance in working memory, The Journal of Neuroscience, 31(30), 10803– 10810. Isham, W.P., 1994: Memory for sentence form after simultaneous interpretation: Evidence both for and against deverbalization, Teoksessa S. Lambert, B. Moser-Mercer (toim.), Bridging the gap: Empirical research in simultaneous interpretation, 191–212, Amsterdam: John Benjamins. Isham, W.P., 2000: Phonological interference in interpreters of spoken-languages: An issue of storage or process?, Teoksessa B.E. Dimitrova, K. Hyltenstam, Language processing and simultaneous interpreting, 133–150, Amsterdam: John Benjamins Kane, M.J., Conway A.R.A., Hambrick D.Z., Engle R.W., 2007: Variation in working memory capacity as variation in executive attention and control, Teoksessa A.R.A. Conway, C.Jarrold, M.J. Kane, A. Miyake, J.N. Towse (toim.), Variation in Working Memory, 21–48, NY: Oxford University Press. Karrasch M., Laine M., Rapinoja P., Krause C.M., Effects of normal aging on event-related desynchronization/synchronization during a memory task in humans, Neuroscience Letters, 366, 18– 23. Kalakoski, V., & Saariluoma, P. (2001). Taxi drivers' exceptional memory of street names. Memory & Cognition, 29 (4), 634–638. Keltikangas-Järvinen Liisa, 2008: Temperamentti, stressi ja elämänhallinta, Helsinki: WSOY, 2008 Kiviaho, Vikeväinen-Tervonen, & Hiltunen, 2008: Mielikuvat vaikuttamisen välineinä, tutkimuksen ja käytännön kosketuskohtia, Teoksessa R.-L. Punamäki, P. Nieminen, M. Kiviaho (toim.), Mieli ja terveys: ilon ja muutoksen psykologiaa, Tampere: Tampereen yliopistopaino Sinikka Hiltunen Tutkimussuunnitelma 15.2.2012 10/10 Klimesch, W., Freunberger, R., & Sauseng, P., 2010: Oscillatory mechanisms of process binding in memory, Neuroscience and Biobehavioral Reviews, 34, 1002–1014. Klimesch W., Sauseng P., & Hanslmayr S., 2007: EEG alpha oscillations: The inhibition-timing hypothesis, Brain research reviews, 53:1, 63–88. Köpke B., & Nespoulous J., 2006: Working memory in expert and novice interpreters, Interpreting, 8:1, 1–23. Lehto J., 1996: Are Executive Function Tests Dependent On Working Memory Capacity? The Quarterly Journal Of Experimental Psychology, 49A:1, 29–50. Liu M., Challert D.L., & Carrloll P.J., 2004: Working memory and expertise in simultaneous interpreting, Interpreting, 6:1, 19–42. Mameli M., Bateson P., 2006: Innateness and the sciences, Biology and Philosophy, 21, 155–188. Mills C.B., Diehl V.A., Birkmire D.P., & Mou L., 1993: Procedural text: Predictions of importance ratings and recall by models of reading comprehension, Discourse Processes, 16, 279–315. Mizuno A., 2005: Process Model For Simultaneous Interpreting And Working Memory, Meta, 50:2, 11–15. Moser-Mercer, B. (2000): Simultaneous interpreting. Cognitive potential and limitations, Interpreting, 5:2, 83–94. Pesonen M., Haarala-Björnberg C., Hämäläinen H., & Krause C.M., 2006: Brain oscillatory 1–30 Hz EEG ERD/ERS responses during the different stages of an auditory memory search task, Neuroscience Letters, 399, 45–50. Phelan, M., 2001: The interpreter’s resource. Clevedon: Multilingual Matters. Pöchhacker, F., 2009: Introducing interpreting studies, London: Taylor & Francis. Redick, T.S., Calvo, A., Gay, C.E, Engle R.E., 2011: Working memory capacity and go/no-go task performance: Selective effects of updating, maintenance, and inhibition, Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition, 37:2, 308–324. Rinne J.O, Tommola J., Laine M., Krause B.J., Schmidt D., Kaasinen V., Teräs M., Sipilä H., & Sunnari M., 2000: The Translating Brain: Cerebral Activation Patterns During Simultaneous Interpreting, Neuroscience Letters, 294:2, 85–88. Seleskovitch D., & Lederer M., 1989: Pédagogie raisonnée de l’interprétation, Bruxelles. Sauseng, P., Griesmayr, B., Freunberger, R., & Klimesch, W, 2010: Control mechanisms in working memory: A possible function of EEG theta oscillations, Neuroscience and Biobehavioral Reviews, 34, 1015–1022. Tommola J., Laine M., Sunnari M., & Rinne J.O., 2000: Images of shadowing and interpreting, Interpreting, 5:2, 147–167. Unsworth, N., & Engle, R.W., 2006. Simple and complex memory spans and their relation to fluid abilities: Evidence from list-length effects, Journal of Memory and Language, 54, 68–80. Unsworth N., & Engle R.W., 2007: The nature of individual differences in working memory capacity: Active maintenance in primary memory and controlled search from secondary memory, Psychological Review, 14:1, 104–132. Unsworth, N., Redick, T.S., Heitz, R.P., Broadway, J.M., & Engle, R.W. (2009). Complex working memory span tasks and higher-order cognition: A latent-variable analysis of the relationship between processing and storage, Memory, 17 (6), 635–654. Valdés, Guadalupe (2003). Expanding Definitions of Giftedness: The Case of Young Interpreters from Immigrant Communities. Mahwah, N.J.: Lawrence Erlbaum. Walker I., & Hulme C., 1999: Concrete words are easier to recall than abstract words: evidence for a semantic contribution to short-term serial recall, Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition, 25:5, 1256–1271. Weiss S., Mueller H.M., Schack B., King J.W., & Kutas M., Rappelsberger P., 2005: Increased neuronal communication accompanying sentence comprehension, International Journal of Psychophysiology, 57, 129–141.
© Copyright 2024