H1 ratkaisut - WordPress.com

Mitta- ja integraaliteoria
Harjoitus 1, 11.9.2015
1. Näytä, että joukossa X on äärettömän monta alkiota jos ja vain jos on joukko
A ⊂ X, A 6= X, joka on yhtä mahtava kuin X.
Ratkaisu:
” ⇒ ” : Joukon X äärettömän monesta alkiosta voidaan valita jono (x1 , x2 , . . . )
eri pisteitä. Olkoon A = X \ {x1 } ja f : A → X,
(
xk−1 , jos x = xk jollain k = 2, 3, . . .
f (x) :=
x muuten.
Tällöin A ⊂ X, A 6= X ja f : A → X on bijektio, eli A ja X ovat yhtä mahtavat.
” ⇐ ” : Jos X olisi äärellinen joukko ja A sen aito osajoukko, niin mikään
kuvaus f : X → A ei voisi olla injektio kyyhkyslakkaperiaatteen nojalla. Siten
tällaisen yhtämahtavan aidon osajoukon A olemassaolosta seuraa, että joukossa X
on äärettömän monta alkiota.
2. Todista
Lause 1.2 : Jos I on ylinumeroituva indeksijoukko ja ai > 0 kaikilla i ∈ I,
P
niin i∈I ai = ∞.
Ratkaisu:
Olkoon I0 := {i ∈ I : ai > 1} ja kaikilla j = 1, 2, . . .
Ij := {i ∈ I : 2−j < ai ≤ 2−j+1 }.
Tällöin I = I0 ∪ I1 ∪ I2 ∪ · · · , ja jonkin näistä joukoista Ij on oltava ylinumeroituva,
sillä muuten I olisi niiden numeroituvana yhdisteenä itsekin numeroituva. Siten on
k ∈ N jolle Ik on ylinumeroituva, erityisesti ääretön, eli on äärettömän monta lukua
ai > 2−k . Tästä seuraa että
X
X
X
ai ≥
ai =
sup
ai = ∞.
i∈I
i∈Ik
J⊂Ik ,J äärellinen
J
3. Olkoon f : [0, 1] → [0, 1] vähenevä. Näytä, että joukko
A = x ∈ [0, 1] : f ei ole jatkuva pisteessä x
on numeroituva.1
Ratkaisu:
Vähenevällä funktiolla on joka pisteessä toispuoleiset raja-arvot, ja epäjatkuvuuspisteissä
x ∈ A on oltava
ax = lim f (y) − lim f (y) > 0.
y→x−
y→x+
P
Tehdään antiteesi: A on ylinumeroituva. Tällöin lauseen 1.2.
ax = ∞, eriP nojalla
tyisesti on äärellinen pistejoukko x1 < · · · < xn ∈ A joille
axj ≥ 3. Toispuoleisten
1Vihje:
Lause 1.2.
raja-arvojen määritelmästä saadaan pisteet y1 < x1 < z1 < y2 < x2 < z2 < · · · <
yn < xn < zn joille
n
X
f (yj ) − f (zj ) ≥ 2.
j=1
Tämän nähdään kuitenkin johtavan ristiriitaan arvioimalla
1 ≥ f (0) − f (1)
n
X
= f (0) +
−f (yj ) + f (yj ) − f (zj ) + f (zj ) − f (1)
j=1
≥
n
X
f (yj ) − f (zj ) ≥ 2.
j=1
4. Olkoon x ∈ Rn . Näytä, että m∗ ({x}) = 0.
Ratkaisu:
Merkitään x = (x1 , . . . , xn ) ja valitaan testiväleiksi Ij = (x1 − 1j , x1 + 1j )×· · ·×(xn −
1
, xn + 1j ). Ulkomitan määritelmässä voidaan pisteen x numeroituvasti äärettömänä
j
peitteenä käyttää tällaisen välin lisäksi numeroituvan montaa tyhjää joukkoa, ja
saadaan
X
2n
m∗ ({x}) ≤ v(Ij ) +
v(∅) = n
j
N
kaikilla j ∈ N, siis m∗ ({x}) = 0 sillä
2n
jn
→ 0 kun j → ∞.
5. Olkoon A = Q ∩ [0, 1]. Näytä, että A voidaan peittää avoimilla väleillä, joiden
pituuksien summa on enintään 1/10.
Ratkaisu:
Rationaalilukujen numeroituvuuden perusteella voidaan joukko A esittää jonona
A = {q1 , q2 , . . . }. Tälle jonolle saadaan helposti vaadittu peite asettamalla Ij =
(qj − 2j120 , qj + 2j120 ), ja käyttämällä geometrista summaa
∞
X
∞
1 X 1
1
v(Ij ) =
= .
j
10 j=1 2
10
j=1
1
Yläraja 10
on konstruktion kannalta korvattavissa millä tahansa ε > 0, eli erityisesti
∗
m (A) = 0. Sama pätee edelleen kaikille numeroituville avaruuden Rn osajoukoille.
———
Seuraavista tehtävistä selviää, miksi Lebesguen ulkomitan määritelmässä käytetään
äärettömän montaa peittävää väliä.
Joukon A ⊂ R Jordanin ulkomitta on
k
k
nX
o
[
J (A) = inf
v(Ii ) : Ii on avoin väli kaikilla i = 1 . . . k, A ⊂
Ii ,
i=1
i=1
missä v(I) = (b − a) on välin I =]a, b[ pituus.
6. Olkoot A, B ⊂ R. Osoita, että J (A ∪ B) ≤ J (A) + J (B).
Ratkaisu:
Olkoon ε > 0. Valitaan avoimet välit I1 , I2 , . . . , Ik ja I10 , I20 , . . . , Il0 joille
A⊂
k
[
Ij ,
B⊂
j=1
l
[
Ij0
j=1
ja
k
X
v(Ij ) ≤ J (A) + ε,
l
X
v(Ij0 ) ≤ J (B) + ε.
j=1
j=1
0
Tällöin A ∪ B ⊂ I1 ∪ · · · ∪ Ik ∪ ∪ · · · ∪ Il ja
J (A ∪ B) ≤ v(I1 ) + · · · + v(Ik ) + v(I10 ) + · · ·
I10
+ v(Il0 ) ≤ J (A) + J (B) + 2ε,
mistä väite seuraa kun ε valittiin mielivaltaisesti.
7. Osoita, että J (A) = J (A) kaikilla A ⊂ R.
Ratkaisu:
Olkoon A ⊂ R. Selvästi J (A) ≤ J (A), sillä A ⊂ A ja isomman joukon peite
on aina myös sen jokaisen osajoukon peite. Jos J (A) = ∞, on epäyhtälö toiseen
suuntaan triviaali. Oletetaan siis J (A) < ∞. Olkoot ε > 0 ja I1 = (a1 , b1 ), . . . , Ik =
P
S
P
(ak , bk ) avoimia välejä, joille A ⊂ Ij ja kj=1 v(Ij ) = kj=1 bj − aj ≤ J (A) +
S
ε. Vastaavien suljettujen välien äärellinen yhdiste [aj , bj ] on suljettu ja sisältää
joukon A, joten joukon sulkeuman määritelmän nojalla sisältää myös sen sulkeuman
ε
ε
A. Siten muodostamalla välit Ij0 = (aj − 2k
, bj + 2k
) saadaan
[
[
A⊂
Ij ⊂
Ij0 ,
ja siten
J (A) ≤
k
X
j=1
v(Ij0 )
=ε+
k
X
v(Ij ) ≤ J (A) + 2ε.
j=1
Koska mielivaltaisella ε > 0 pätee J (A) ≤ J (A)+2ε, niin yhdessä toisen epäyhtälön
kanssa saadaan J (A) = J (A).
8. Näytä joukon Q ∩ [0, 1] avulla, että subadditiivisuus ei päde “ulkomitalle” J :
Ratkaisu:
Edellisen tehtävän nojalla
J (Q ∩ [0, 1]) = J (Q ∩ [0, 1]) = J ([0, 1]) = 1,
missä viimeinen yhtäsuuruus voidaan perustella seuraavasti:
2Vihje:
Tehtävä 7. Näytä, että J (Q ∩ [0, 1]) = 1 mutta J ({q}) = 0 kaikilla q ∈ Q ∩ [0, 1].
2
Mielivaltaiselle välin [0, 1] äärelliselle peitteelle avoimilla väleillä I1 = (a1 , b1 ), . . . , Ik =
(ak , bk ) Jordanin ulkomitan määritelmässä on olemassa j1 siten, että aj1 < 0. Samoin löytyy j2 jolle aj2 ≤ bj1 , ja näin edeten viimeistään k. vaiheessa on lisäksi
oltava 1 < bjl jollain l = 1, 2, . . . , k. Siten saadaan
k
X
j=1
v(Ij ) ≥
l
X
bji − aji ≥ 1.
i=1
Tämä pätee mielivaltaiselle määritelmän peitteelle, joten luku 1 on alaraja myös
infimumille ja siis J ([0, 1]) ≥ 1. Koska kaikilla ε > 0 väli [−ε, 1 + ε] on sellaisenaan
peite, on J ([0, 1]) = 1.
Toisaalta jokaisella x ∈ R pätee J ({x}) = 0, mikä voidaan osoittaa samoin kuin
Lebesguen ulkomitalle tehtävässä 4.
Edellisten nojalla J ei ole subadditiivinen, sillä kun Q ∩ [0, 1] = {q1 , q2 , . . . }, niin
∞
∞
X
[
J ({qj }) = 0 < 1 = J (Q ∩ [0, 1]) = J ( {qj }).
j=1
j=1