1. No category

 Naantali, 20.11.2015 Lausunto ​
HE 80/2015 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi varhaiskasvatuslain sekä lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta Lausunnon antaja​
on toiminnanjohtaja Henna Junttila ● Olen neljän lapsen äiti ja viiden lapsen isoäiti ● Sosiaalikasvattaja, työnohjaaja ja Valviran hyväksymä perhe­ ja psykoterapeutti ● Toiminut MLL:n perhetyön kehittämishankkeissa 11 vuotta ja Sateenkaari Kodon toiminnanjohtajana 18 vuotta ● Vastaan nykyisessä työssäni 6 päiväkodista ja maahanmuuttajaperheiden Opetuskoti Mustikasta ● Olen V­S lastensuojelujärjestöt ry:n perustajajäsen, Turun seudun yksityiset päiväkodit ry:n perustajajäsen ja nykyinen hallituksen puheenjohtaja Sateenkaari Kodon päiväkodit toimivat Turussa ja Uudessakaupungissa, henkilökuntaa on yli 50, perheitä 180, joista lapsia päivähoidossa 240 Palveluseteli on nykyaikainen palveluntuottamisjärjestelmä Päiväkotimme ovat alkuvuosina toimineet yksityisen hoidon tuella, nykyään sillä järjestelmällä toimii vielä Uudenkaupungin yksikkö. Palveluseteli on perheiden valinnanvapautta ja tasavertaista kohtelua hyvin tukeva palveluntuottamisjärjestelmä. Palveluntuottajia se kohtelee yhdenvertaisesti ja edistää laatuun perustuvaa positiivista kilpailua tuottajien kesken. Palvelusetelijärjestelmässä on kehitettävää palveluntuottajan taloudellisen kestävyyden/vakauden näkökulmasta. PSOP ­ järjestelmä on asiakas­, tuottaja­ ja tilaajaystävällinen, tasavertainen ja selkeä. Lausunto Lapsen subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen ei pidä supistaa ­ sille ei ole tarvetta eikä perusteita Perheen näkökulmasta tarkasteltuna Kun vanhemmilla on taloudellisesti ja sosiaalisesti turvattu elämäntilanne, he useimmiten voivat hyvin ja tekevät perhettään suojelevia valintoja. Taannumme hyvin kauas, jos alamme määritellä valintoja perheiden puolesta, eikä sellainen muutos ole linjassa myöskään hallituksen sääntelynpurkutavoitteen kanssa. Lapsiperheköyhyys on yksi merkittävä riski eriarvoistumiseen, vanhempien jaksamattomuutteen ja lasten huonovointisuuteen. Kun vanhemmat ovat työssä, lapsi saa kokonaisen varhaiskasvatuksen. Kun vanhemmat ovat poissa työelämästä, heillä on vähemmän tuloja ja lapsi saa vain osa­aikaista varhaiskasvatusta. Tämä on uhka lapsen hyvinvoinnille. Kun perheen toinen vanhempi on työtön, se merkitsee aina vähintään huolta toimeentulosta, usein vielä epäonnistumisen tunnetta ja häpeää, syrjäytymistä sosiaalisista suhteista ja puutetta palveluista, kuten työterveys. Jos molemmat vanhemmat ovat poissa työelämästä, riskit moninkertaistuvat. Pätkä­ ja osa­aikatyöt lisääntyvät tällä hetkellä vahvasti. Ansiotulot kerätään peräkkäisistä ja rinnakkaisista työsuhteista. Kun vanhempi on vanhempainvapaalla, perhe arvioi muiden lasten hoidon tarpeen tietäen parhaiten omat tarpeensa, vointinsa ja kokonaistilanteen. Vanhempi voi esim. samalla saattaa opintojaan loppuun tai suorittaa niitä lisää. Lapsi voi valvottaa, sairastaa tai vanhemman omat voimat ovat heikoilla. Perheeltä saattaa puuttua sosiaalinen tukiverkosto, jolloin vapaaehtoisen arkiavun puute lisää maksullisten palvelujen tarvetta. Kerhotoiminta on tärkeää ja merkityksellistä perhepalvelua silloin, kun vanhemmat sen valitsevat. Se ei kuitenkaan korvaa varhaiskasvatusta eikä päiväkotia silloin, kun ne on jo valittu lapselle. Sen jälkeen lapsella on oikeus pysyvyyteen, jota tulee varjella. Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää lapsen pysyvien ihmissuhteiden vaalimista. Lapsen näkökulmasta Pedagogiikka on tietoista ja tavoitteellista toimintaa, jolla on selkeä jatkumo. ​
Opetus käsitetään sekä ​
systeemisenä​
ilmiönä että jatkuvana ​
prosessina​
. Kasvatus on sosiaalistumista siihen kulttuuriin ja sosia​
aliseen ympäristöön, jossa lapsi elää. Kasvattajina eivät toimi yksin henkilöt yksilöinä vaan myös sosiaalisten rakenteiden ja instituutioiden edustajat. Leikki on lapsen työtä. Sen avulla hän testaa erilaisia asioita, käsittelee tunteita ja kokemuksia. Varhaiskasvatusiässä lapselle rakentuu kohtuullisen pysyvästi käsitys itsestään yksilönä ja ryhmän jäsenenä sekä kyvyistään oppijana. Esikouluikäisenä hän on jo sisäistänyt kestävän kehityksen mukaisesta toiminnasta niin paljon, että se suuntaa myös jatkossa hänen valintojaa ja tapojaan. Pedagogisesti laadukas leikki on vapaata lapsilähtöistä leikkiä, johon on kyllä taitavasti johdateltu aikuisen toimesta, mutta jonka lapsi rakentaa itse. Lapsi tarvitsee aikaa vähintään 30 minuuttia rakentaakseen leikin, jossa tarpeelliset elementit ovat mukana. Lapsen erityiset ominaisuudet tulevat näkyviksi, kun aikuisella on aikaa pitkäjänteisesti seurata hänen kasvuaan ja kehitystään. Varhaiskasvatuksen perusopetuksessa autetaan lasta monien sellaisten kehitysviiveiden tai haasteiden voittamiseen, jotka aiemmin vaativat erityistä hoitoa tai terapiaa, kuten esim. äänteiden puuttumiset, puheen epäselvyys, psykososiaaliset taitamattomuudet ja impulssiherkkyys. Nämä kaikki erityisen tuen tarpeet vaativat osaamista ja aikaa oikeiden havaintojen tekemiseksi sekä oikeanlaisen tuen tarjoamiseksi. Alle kouluikäiselle lapselle puoli vuotta on pitkä aika. Milloin puutteet eivät ole arjessa hoidettavissa, varhaiskasvatuksella on nopeasti käytössään erityisen tuen polut, menetelmät ja erityisopettajat. Jatkotutkimukset esim. neurologilla riittävän ajoissa auttavat korjaamaan tilanteet kouluikään mennessä ja oppijan käsitys omasta kyvykkyydestään pääsee vahvistumaan sellaiseksi pohjaksi, jonka päälle rakentaa. Maahanmuuttajataustaiset lapset vielä toisessa polvessa ovat erityisen tuen tarvitsijoita. Erityiseksi tueksi riittää varhaiskasvatus, milloin maahanmuuttajataustaisia lapsia on ryhmässä ⅓ lapsista. Kun lapsia on enemmän, heiltä puuttuu ns. tukilapset, joista voi ottaa mallia ja joihin voi samaistua. Tällöin aikuiselta vaaditaan paljon enemmän aikaa ja hitaampia toimintatapoja kuin kantasuomalaisten lasten kanssa toimittaessa. Suomalainen koulu edellyttää suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin osaamista. Kaikki, mitä voidaan tehdä varhaiskasvatusikäisen lapsen ja hänen perheensä kanssa, voidaan pitää ennaltaehkäisevänä. Esikoulu ja koulu voivat vastaanottaa motivoituneita, sosiaalisesti taitavia ja yhteisöissä osaavia tiimityöntekijöitä, jos niin halutaan. Varhaiskasvatuksen näkökulma Hyvät oppimistuloksemme perustuvat järjestelmään, jossa subjektiivinen oikeus päivähoidossa on ollut kaikilla. Olemme huolissamme, mitä tapahtuu kun suomalaisen varhaiskasvatuksen peruspilari, aika osallistua ja olla mukana säännöllisessä arjessa, lyhenee vanhempien erilaisten rytmien mukaan. Uudistuvan varhaiskasvatuslain mukaiset tavoitteet on rakennettu 6­8 tuntiseen päivään sopiviksi. Varhaiskasvatuksen laatua on selkeät päivät, ryhmät ja toiminnot. Useat toiminnat päiväkodissa ovat projekteja, jotka etenevät päivistä viikkoon ja kehittyvät vähitellen kohti kasvattajien ja lasten yhdessä asettamia tavoitteita. Leikki toimii parhaiten tutussa ryhmässä. Päiväkotiin syntyy pieniä lasten toimintaryhmiä, joissa erityyppiset lapset hakeutuvat toistensa seuraan toistuvasti kehittyen yhä taitavammiksi toimijoiksi. Kasvattajat ohjaavat näitä ryhmiä niin, että huomaavat, milloin on sisäänajettava uusia jäseniä tai ohjattava toisia uusiin ryhmiin. Kasvattajat rikastuttavat sisältöjä ja tuovat uutta materiaalia lapsen ja ryhmän kasvulle. Hyvin hoidetut konfliktit päiväkodissa opettavat niiden vastuullisen hoitamiseen jatkossakin. Varhaiskasvatusta 4 tuntia päivässä johtaa vasujen rakentamiseen koulumaiseksi ja toimintojen pilkkomista yrittäessä tarjota lapselle kaiken sen näennäisesti mitä 7­tuntinen lapsi saa tavoitesisällöllisesti. Harvan ammattilaisen taito tai fokus tässä vaiheessa on riittävän ajan antamiseen leikkimiseen ja harva vanhempi ymmärtää jos tämä neljä tuntia varhaiskasvatusta kuuluu "vain leikkiin ja muuhun arjen toimintoihin”. Varhaiskasvatussuunnitelmatyön tekeminen 4­tuntiselle lapselle vie saman ajan kuin kokopäiväiselle eli resurssisäästö euroina ja henkilöstössä tuntuu kaikin puolin näennäiseltä. Takapakkia tulee jopa suunnitelmatyön näkökulmasta. Ekaluokan opettajilla saattaa olla neljä tuntia opetusta päivässä, mutta he työskentelevät kokopäiväisesti. Mistä siis säästöt? Kasvatuskumppanuus on tekemistä. Suomalaisten perheiden kanssa siihen menee ennakoitava aika ja fokus on lapsen kasvun ja kehityksen tukemisessa yhteisesti sovittujen keinojen avulla. Kun vanhemmilla ei ole päivähoidon työntekijöiden kanssa yhteistä kieltä eikä suomalainen varhaiskasvatusjärjestelmä ole perheelle tuttu, menee kasvatuskumppanuuden rakentamiseen viikkoja ja paljon työtunteja. Kun luottamus on saavutettu, alkaa perheen vanhemmat lähestyä päiväkodin työntekijöitä mitä moninaisemmilta perheen arkeen liittyvillä lomakkeilla, Kelan selvityspyynnöillä yms. Tämä on luontevaa ja osin kustannustehokastakin, koska on opittu ymmärtämään puhetta puolin ja toisin. Samalla varhaiskasvatuksen työntekijät voivat vahvemmin seurata perheen kotoutumisprosessin kehitystä. Lasten ja perheiden erityisyys pitää ottaa nykyistä paljon paremmin huomioon varhaiskasvatusta järjestettäessä ja ryhmäkokoja arvioitaessa. Yli 3 vuotiaita lapsia voi yhdellä aikuisella on hyvinkin 8, jos näiden lasten sosiaalis­emotionaalinen elämä on kohtuullisesti kunnossa. Lapsella on kaksi tasapainoista vanhempaa, sukulaisia lähettyvillä ja perheen elämäntilanne on rauhallinen ja turvallinen. Näillä lapsilla on leikkitaitoja ja hyviä ystävyyssuhteita. He ovat kivoja kavereita. Jos jokin muuttuu tai puuttuu, se vaikuttaa lapseen. Hänelle syntyy helpommin konflikteja hän taantuu tai vetäytyy. Tällöin hän tarvitsee aikuisen aikaa ja ohjausta enemmän. Jos usealla lapsella on hoivan ja huolenpidon vajausta, koko ryhmä reagoi, jolloin ryhmää pitää voida pienentää. Neuvolapalvelut ovat ylikuormitettuja ja enemmän tätä tehtävää tulisi keskittää varhaiskasvatus­ ja sivistyspalvelujen kautta niin, että terveydenhuoltojärjestelmä pääsee toteuttamaan perustehtäviään. Nyt rajataan mahdollisuutta tämänkin työn tekemiseen juuri niissä elämänvaiheissa, jossa tukea ja verkostoa eniten tarvitaan Olen pyytänyt ajatuksia Sateenkaari Kodon ammattilaisilta ja kokemusasiantuntijoilta: Pk:n johtaja 1 “Subjektiivisen oikeuden poistaminen ja suhdeluvun kasvattaminen vievät varhaiskasvatusta takaisin menneisyyten. Eli palataan lasten säilyttämiseen ja hoitoon, ei kasvatukseen ja opetukseen ( care­ education). Kun lapsella on oikeus päivähoitoon vain vanhemman työn tai opiskelun takia tai muutaman tunnin viriketoimintaan päivässä, näkökulma on aivan toinen. Näin ei vasun tavoitteisiin päästä. Tämä on minusta varsin tympeä asia, ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti koko alaan ja sen arvostukseen. Eikä tämä tilanne ainakaan houkuttele alalle pätevää, kehittämisestä kiinnostunutta porukkaa. Ala ei ole kovin inspiroiva, kun toiminnan edellytyksiä rajataan. Suhdeluvun kasvattaminen vaikuttaa suoraan resursseihin ja vaikeuttaa toiminnan suunnittelua sekä toteutusta lapsen kehitystä tukevalla tavalla. Toiminta painottuu joukkojen liikutteluun ja viihdyttämiseen, yksilölliset tarpeet jäävät huomiotta ja asioihin puuttuminen vaikeutuu. Kun pedagogiikka on toimivaa ja suhdeluku sopiva päästään oikeasti kehittämään lasten taitoja ja tukemaan itsetuntoa. Erityisesti sosiaalisten taitojen, yhteistyökyvyn ja itsensä ilmaisemisen kehittämiseen pystytään oikeasti vaikuttamaan hyvässä ryhmässä. Näiden taitojen tärkeys korostuu tulevaisuudessa. Pysyvät kaveri­ ja aikuissuhteet ovat tutkitusti ensiarvoisen tärkeitä alle kouluikäisen kehityksessä. Minua huolestuttaa erityisesti tavallista isommalla koneistolla toimivat lapset, ts.älykkäät tai motorisesti aktiiviset lapset. Tämä porukka pitkästyy helposti, jos haastetta ei ole tarjolla tarpeeksi tai kun toimintaa ei pystytä eriyttämään. On paljon erityisesti "pikku­insinöörejä" jotka tasapainoilevat innostuksen ja pitkästymisen välillä päiväkodin arjessa. Kun tälle porukalle ei tarjoilla oikeanlaista kehittävää pedagogiikkaa, ollaan helposti väärillä urilla. Ja juuri nämä kaverit usein kaipaavat tukea sosiaalisissa ja ryhmätyötaidoissa. Joten tässä eivät ole väliinputoajina vain perheet joissa sosiaalisia ongelmia, vaan myös ns. kärkijoukko. Pelkään, että suunnitellut muutokset tukevat perinteistä mallia, jossa positiivisen palautteen saa oppilas joka osaa olla hiljaa, huomaamaton ja vaivaton. Kyseenalaistajat, rohkeat ja haastavat ihmiset lytätään, koska ei ole aikaa, saati resursseja panostaa heihin. Tämä on minusta typerää, koska juuri tuossa porukassa ovat ne tulevaisuuden toivot. Kun halutaan kasvattaa tulevaisuuden osaajia ja selviytyjiä, pitäisi keskittää huomio lasten myönteisen minäkuvan ja sosiaalisuuden tukemiseen. Tämä ei onnistu kun päiväkotitoiminnan pääpaino siirtyy joukkojen hallintaan ja viihdyttämiseen. On turha kehittää hienoja varhaiskasvatussuunnitelmia jos aika ei riitä rauhalliseen vuorovaikutukseen. En epäile etteikö näidenkin muutosten kanssa arjesta selvitä, mutta kehittämisen edellytyksiä se kaventaan merkittävästi. Kun ryhmä on sopiva ja pedagogiikka suunniteltu lasten tarpeiden mukaisesti kehittää toiminta lasten yksilöllisiäkin puolia. Nerot saavat haastetta, ujot ja hiljaiset tilaa kasvaa ja aikuisella on aikaa huomioida kaikki. Myös erityistä tukea tarvitsevat saavat apua nopeammin ja asioihin päästään käsiksi ajoissa. On aika absurdia kuvitella että 13 4­tuntista lasta saisi vastaavaa varhaiskasvatusta, kuin 7 kp lasta.” Pk:n johtaja 2 “Nopeasti kommentoin tässä välissä tuoreella esimerkillä. Meillä kävi tänään VEO arvioimassa 3v­poikaa, jonka perheeseen on tulossa vauva maaliskuussa. Lapsi on suomalainen, mutta hänellä on aivan omat spesifiteettinsä, joita olemme monin tavoin jo ensimmäisten hoitokuukausien aikana huomioineet ja pienin askelin hänen kohdallaan olemme saavuttaneet jo paljon. Lyhyt kuvaus lapsesta: ­ Hitaasti lämpenevä, reagoi (yli)herkästi ääniin ja ihon tuntemuksiin ­ Tarkka omista rajoistaan (ei halua fyysistä kosketusta, eikä esim. halua syliin) ja esim. leikkireviiristään, lisäksi leikkeihinsä valitsee vain tietyn värisiä leluja ­ Leikkii mieluiten yksin, ilmaisee selkeästi, ettei halua muiden lasten ottavan kontaktia häneen ­ Omaehtoinen, pyrkii hallitsemaan (komentamalla, huutamalla) itsestä riippumattomia 'häiriötekijöitä'. ­ Suhtautuu kaikkiin ruokiin epäluuloisesti, aluksi ei syönyt mitään. Ruokailussa omat kuvalliset ohjeet ja palkkiot ­ Olemme antaneet hänelle AIKAA ja nähneet hänen tarpeensa tutustua asioihin ensin sivusta seuraajan roolissa ­> mihinkään uuteen ei ole painostettu. Tulos: Alkuun epämieluisat musiikkihetket sujuvat jo ja lapsi osallistuu lauluihin ja musisointiin innokkaasti ja aktiivisesti ­ Lapsen rajoja on kunnioitettu ja häntä on autettu löytämään 'miellyttäviä' leluja leikkeihinsä ­ Selkeä ja lapsen kannalta ennakoitava struktuuri sekä toimintaa ohjaavat kuvasarjat ovat helpottaneet lapsen suhtautumista esim. siirtymätilanteisiin Olen itse (ja hänen omat päiväkoti­aikuisensa) sitä mieltä, että tämä lapsi edistyy kaiken aikaa, hyötyy pedagogiikastamme ja hänelle jo nyt räätälöidyistä käytännöistä VAIN jos päivähoitojärjestelyt jatkuvat nykyisellään; 5 päivänä viikossa aamu 9:stä iltapäiväulkoiluun (15.30). Hän on jo 'siedättynyt' ja tottunut moniin tilanteisiin, mutta on osoittanut, että pienetkin muutokset päivässä ovat työläitä hyväksyä ja ymmärtää. Päivät sujuvat nyt hyvin ja lapsi on oppinut jo luottamaan päiväkodin aikuisiin, mutta kun hoitoon on tullut pidempi tauko (esim. 5 päivää), lapsi on ikään kuin joutunut aina 'aloittamaan alusta uudelleen'. Eli; jos hoitopäiviä olisi jatkossa aina nykyistä vähämmän tai ne lyhenisivät 4:ään tuntiin/päivä lapsen edistyminen ja hyvä kehitys vaarantuisi. Toisin sanoen, vaikka lapsella ei olisi mitään lääketieteellistä erityisdiagnoosia eikä esim. hänen perhetilannekaan herättäisi mitään selkeää huolta, lapsi voi kuitenkin tasapainoisen kehityksensä turvaamiseksii tarvita päivähoidon ammattilaisten päivittäistä, 'kuntoutuksenomaista' tukea ja työvälineitä​
.” Pk:n johtaja 3 “Keskusteluissa usein pyöritään niiden perheiden ympärillä, joilla on "vaikeaa" tai lapsella tunnistettuja/ neuvolan tai muun asiantuntijatahon tunnustamia erityispiirteitä. Heidän huomioiminen on tärkeää, mutta uudistuksella ei olla vaikuttamassa heihin vain ihan kaikkiin. On todella surullista ajatella, että lapsi joka on saanut ystäviä ja viihtyy heidän seurassaan päiväkodissa, joutuu jäämään kotiin uuden lapsen ja äidin äitiysloman myötä. Toki meille kaikille perhe on tärkeä, mutta kukapa ei kaipaisi heidän lisäkseen myös itse valitsemien ystävien seuraa ja yhdessä tekemistä. Toisaalta, väliin putoaa myös kaikki älyköt ja tulevat yhteiskunnan rakentajat ja päättäjät. He harvemmin ovat niitä kilttejä, normeihin sopeutuvia, hiljaisia ryhmän jäseniä. He kaipaavat haastetta ja sitä, että aikuinen näkee ja ennen kaikkea kuule heitä jo pienenä. Massaan sopeuttamisella ei pitkälle pötkitä. No sitten työntekijän ja johtajan näkökulmasta tämä on myös todella näköalatonta. Aikaa ei noilla ryhmäkoilla todellakaan jää kehittämiseen, saatikka yksittäisen lapsen ajattelemiseen ja lämpimään kohtaamiseen. Ryhmän kuulemisesta ja siihen vastaamisesta puhumattakaan.” Pk:n johtaja 4 “ ​
Miten subjektiivisen oikeuden rajaaminen vaikuttaa niihin lapsiin, joilla kotiolot eivät ole kunnossa. Heille oikeus päivähoitoon ja "normiarkeen" on välttämätöntä. Juuri lastensuojeluperheet ovat niitä, joiden vanhemmat ovat useimmiten kotona. Onko tosiaan siis niin, että nämäkin lapset ovat jäämässä kotihoitoon? Kyllä tulee kasvamaan paineet sosiaalityöntekijöiden kentillä ja perheet alkaa voimaan yhä huonommin. Vai ruvetaanko päivähoito­oikeutta tarjoamaan kuitenkin sosiaalisin perustein? Kenellä on työnsä puolesta aikaa ruveta näitä tilanteita arvioimaan. Kamala ajatus on sekin, että päiväkotiin, siellä oleviin kavereihin ja aikuisiin tottunut lapsi, joutuu katkaisemaan tärkeät suhteensa esim. siinä tapauksessa, että perheeseen syntyy vauva. Aivan järjen vastaista. Kirjoittelin tuosta lastensuojelun näkökulmasta, koska se on meitä täällä paljon puhuttanut ja mietityttänyt. Meillä täällä Ukissa ainakin sosiaalitoimi on jo nyt todella pulassa, koska resursseja tehdä tuota työtä on luvattoman vähän. Tarkoitus ei ollut korostaa "ongelmaperheiden" tarvetta päivähoitoon. Olen ehdottoman samaa mieltä, että aivan samalla tavalla tulee satsata kiltteihin, osaaviin ja tasapainoisiin lapsiin. Myös meillä on lukuisia esimerkkejä lapsista, joiden asiat ovat kotona mallillaan ja erityisen tuen tarvetta ei ole. Siitä huolimatta heidän olisi todella tärkeää pysyä päivähoidon piirissä, jotta pysyisivät "samanlaisina" ja kehittyisivät edelleen. Jokaisella on kuitenkin jokin osa­alue, joka kaipaa tukea ja opettelua. Itse olen meillä korostanut kovasti viime aikoina sosiaalisten taitojen ja vahvan itsetunnon merkitystä. Ajattelen niin, että näitä taitoja tullaan tänä päivänä tarvitsemaan enemmän kuin koskaan, jotta pärjäämme hyvin. Juuri näihin pystymme merkittävällä tavalla varhaiskasvatuksessa vaikuttamaan. Edellyttäen kuitenkin, ettei lasten mahdollisuuksia osallistua päivähoitoon evätä. ​
“ Pk:n johtaja 5 “ Olimme todella ylpeitä siitä, että Hennaa on pyydetty kertomaan kantaansa valiokuntaan. Taputimme sille vkopalaverissa ja keskustelimme lyhyesti meidän näkökulmasta lakiin ajatellen monikulttuurisia ja monikielisiä perheitä. Tässä meidän työryhmän tiivistettyjä näkökulmia: Varhaiskasvatus on osa lapsen ja perheen kotouttaista (kieli, tavat, tasapaino). Varhaiskasvatus on moniulotteinen, intensiivinen ja pitkävaikutteinen kasvatuksellinen prosessi, joka vaikuttaa siihen minkälainen ihminen ja yhteiskunta meillä on lähitulevaisuudessa. Jos yhteiskunta haluaa meistä terveitä, työtä tekeviä, ahkeria, sosiaalisia ihmisiä, on sen intensiivisesti osallistuttava tähän prosessiin jo varhaisvuosina Vanhempien tuki ja ohjaus on erityisen tärkeää maahanmuuttajataustaisille lapsille (tavat, kulttuuri, kieli jne) Miten lapsi voi osallistua oppivelvollisuuteen ja kouluttautua ilman intensiivistä varhaiskasvatusta Ennaltaehkäisevä työ on halvempaa ja inhimillisempää. Kuntouttava arki on parasta lääkettä ja hoitoa. Kehitysviivästymien arviointi, ohjaus, hoito Kehityksen tukeminen ja tasapainoisen kasvun turvaaminen Vanhempien osallisuuden lisääminen: Mahdollisuus työllistyä. Rasismin ja syrjäytymisen ehkäisy, suvaitsevaisuus­ ja kansainvälisyyskasvatus” Sateenkaari Koto ry:n puheenjohtaja Satu Husso “Säästöjen ja kustannusten laskeminen hoito­oikeuden rajaamiseen perustuen on lyhytnäköistä, sillä oikeuden rajaaminen samalla pakottaa tekemään byrokraattista hallinnointityötä entistä enemmän: olisi siis oltava valvontaelin, joka tarkastaa perheen muuttuvan työ­ ja opiskelutilanteen ja lapsen oikeuden hoitoon. Erityisesti perusteetonta tämä on nykyisen työelämän pirstaleisuuden tuntiessa. Miten ja kuka/mikä voisi valvoa näitä freelance­tyyppisiä pätkä­ ja silpputyön jaksoja ja pituuksia. Pirstaleisuus työsuhteissa on lisääntymässä kaikilla aloilla. Miksi asettaisimme entistä vahvemmin erilaisissa työsuhteissa, esimerkiksi yrittäjinä tai apurahalla työskentelevien tai opiskelijoiden lapset eriarvoiseen asemaan? Entä maahanmuuttajaperheiden lasten oikeus ja samalla yhteiskunnan velvollisuus "kotouttaa" lapset kouluvelvollisuusikään mennessä? Suomella ei ole varaa tarkoitushakuisesti edistää perheiden eriarvoisuuden kuilua.” Liite Turun seudun yksityiset päiväkodit ry on hallituksen kokouksessaan 24.9.2015 on ilmaissut huolensa esityksestä uudeksi varhaiskasvatuslaiksi. Päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi Suomalaista varhaiskasvatusta on vuosia määrätietoisesti kehitetty vastaamaan lapsen oikeuksia ja kestävän kehityksen mukaisia valtakunnallisia linjauksia. Nyt kun vihdoin saadaan kauan odotettu ajassa oleva Varhaiskasvatuslaki, sillä ei saa romuttaa näitä tavoitteita vaan edistää niiden toteutumista. Yksityisen päivähoidon edustajat haluavat ilmaista huolensa perheiden eri­arvoistamisesta subjektiivista päivähoito­oikeutta rajaamalla. Päivähoito­oikeuden rajaaminen työttömien tai kotona toista lasta hoitavien osalta Lasten oikeudet tasa­arvoiseen varhaiskasvatukseen eivät toteudu, jos vanhempien muuttuvat olosuhteet vaikuttavat lasten oikeuteen omaan pysyvään varhaiskasvatukseen, kaverisuhteisiin ja turvallisen kasvuympäristön jatkumoon. 4h / päivä tai 2,5 päivää / viikko ei mahdollista lakiin kirjattujen (Varhaiskavatuslaki §2a) tavoitteiden toteutumista ja näin asettaa lapset eriarvoiseen asemaan lapsesta itsestä riippumattomista syistä. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset tekevät pitkäjänteistä työtä. Varhaiskasvatussuunnitelmat etenevät vuosittain kuukausi­ ja viikkokohtaisina suunnitelmina, selkeänä kokonaisuutena, jolloin edelliset opetettavat taidot tukevat seuraavia. Näin lasten kasvua ja kehitystä pystytään seuraamaan ja arvioimaan jatkuvasti kaikilla eri osa­alueilla sekä käynnistämään tarvittavat tukitoimet riittävän ajoissa oppimisen edistymisen turvaamiseksi. Rajaaminen ei tuota merkittäviä säästöjä, sillä siinä missä oikeus rajataan lailla, täytyy rakentaa järjestelmä, joka arvioi ja tekee päätökset kokopäivähoidon tarpeesta “perheen pääasiallisen elämäntilanteen perusteella”. Kyseessä on käytännön varhaiskasvatustyön säästöistä syntyneiden kulujen vyöryttäminen virkamiestahoille ja pahimmillaan kulujen lisääntyminen lastensuojelun ja sosiaalityön puolella. Osa­päiväryhmän kulut verrattuna kokopäiväryhmään ovat suhteessa korkeat. Vaikka lapsi olisi päiväkodissa vain 4h/pv, edellyttää tämä kuitenkin tilojen, infrastruktuurin sekä varhaiskasvatustyön järjestämisen kokopäivähoidossa olevan lapsen veroisesti. Ruokailun osalta lounas on 90% päivän ruokakuluista. Pahimmillaan pienissä yksityisissä päiväkodeissa voi toiminta tulla taloudellisesti kannattamattomaksi. Tälläkään hetkellä kaikki tuottajat eivät tarjoa vaihtoehtona 11 päivää kuukaudessa, joka käytännössä tarkoittaa 4h/päivä, koska se koetaan lapsen edun vastaiseksi ja kalliiksi järjestää. Ryhmäkoon merkitys varhaiskasvatuslain tavoitteiden toteutumiseen Varhaiskasvatuksen tavoitteiden toteutuminen ei ole kiinni siitä, onko ryhmässä 7 tai 8 lasta. Kyse on lasten kasvuolosuhteiden huomioimisesta ja oppimisen haasteiden määrästä. Ryhmäkoko on paikallisen sopimisen asia. Lasten olosuhteet ja taustat ovat moninaiset. Parhaiten ne otetaan huomioon antamalla arviointivastuu asiantuntijoille; varhaiskasvatuksen henkilökunnalle ja päiväkotien johtajille. Varhaiskasvatus täytyy jatkossa resurssoida paikallisten erityispiirteiden mukaan. Jos suomen kieli on vähemmistönä päiväkodissa, on tilanne aivan toinen kuin jos lähes kaikkien lasten kieli on yhteinen. Kasvatuskumppanuuden toteuttamiseen riittää näin myös enemmän aikaa. Riittävät ja laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut sekä subjektiivinen päivähoito­oikeus on edullisin ja tasa­arvoisin ennaltaehkäisevä lastensuojelukeino. Turussa, 25.9.2015 Turun seudun yksityiset päiväkodit ry:n puolesta Henna Junttila Puheenjohtaja