Lauantaina 15. elokuuta 2015 10 VIIKON VIERAS KATI UUSITALO ▼ Professori Sakari Knuutilan tutkimusryhmä etsii geenimuutosten profiileista vastausta syövän selättämiseen Helsinki Kati Uusitalo Valokuvassa on 1960- ja 70-luvun vaihteen värit. Nuori mies liimaa jotakin – pöydällä on liimapuikko ja mustavalkoisia kuvia. Tukka on pitkä sen ajan mittapuilla ja jalassa samettihousut. Ilme on keskittynyt, olisiko jopa harras. Nyt, yli 40 vuotta myöhemmin ei enää liimailla paperille kuvia kromosomien raidoista. Geenit, mutaatiot ja solut kulkevat siruilla ja bittivirtoina verkoissa, ja mies itse Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kliinisteoreettisen laitoksen eli Haartman-instituutin käytävillä. – Vielä 10 vuotta sitten ”analysaattori” oli valtava halli, nyt se on pieni laite, professori Sakari Knuutila sanoo. Niinpä onkin. Tutkimushuoneessa on pari jääkaappia, lavuaarit ja hyllyjä, sekä ison mikroaaltouunin kokoinen laite. Sinne syötetään kännykän sim-kortilta näyttävä, vähän paksumpi pala muovia. Siinä on 16 potilaan geenejä. Ja syöpää. SAKARI KNUUTILA ja hänen tutkimusryhmänsä pyrkivät löytämään syövän syntyyn liittyviä keuhko- ja suolistosyöpien geenimuutoksia. ”Sim-korttien” näytteestä eristetään dna, tunnistetaan muutokset geeneissä ja katsotaan, miltä ne näyttävät potilaan syöpätyyppiin ja taudinkuvaan verrattuna. Profiili kunkin potilaan geenimuutoksesta auttaa arvioimaan, mikä on paras hoito millekin potilaalle. – Olen etuoikeutetussa asemassa saadessani olla mukana tutkimuksessa syöpäpotilaiden hyväksi ja nähdä yhä useamman parantuvan. Syöpä on silti edelleen koko maailman yleisin kuolinsyy. Se ei kuitenkaan ole yksi tauti, vaan suuri määrä eri tavalla käyttäytyviä sairauksia. – Jokainen syöpä on erilainen. Yksilöllinen hoito on avain hoitotulosten parantumiseen. Tunnusomaista syövälle on, että geeneissä tapahtuneet muutokset johtavat kontrolloimattomaan solujen kasvuun. Syöpäsolu poikkeaa muista soluista: se ei kuole itsestään, eikä vanhene, mutta pystyy karkaamaan toisaalle elimistöön ja kasvamaan siellä etäpesäkkeinä. Syöpää tutkitaan paljon joka puolella maailmaa. Tietomäärä, jota koko ajan tuotetaan on valtava. Tutkijan työ onkin tiedon louhimista – ja yhteistyötä. – Potilaita hoitavat syöpälääkärit, kirurgit ja fyysikot. Kudosnäytteitä tutkivat patologit. Geenimuutoksia tutkivat solubiologit ja geneetikot. Biljoonia datapisteitä tutkivat ja tietoa louhivat bioinformaatikot, valtavia tietokantoja yhdistelevät ja pakkaavat tietokoneihmiset ja lääkkeitä kehittävät asiantuntijat. SYÖPÄTUTKIMUSTA tehdään paljon, ja tutkimusapurahat ovat äärimmäisen kilpailtuja. Päättäjille saakin Sakari Knuutilan puolesta lähteä sellainen viesti, että tutkimukselle saisi kanavoida enemmän rahaa ja rahoituskin saisi olla pitkäjänteisempää. Vapaata tutkimusta pitää olla, mutta yritysmaailmaa hän toivoo enemmän mukaan. Erityisen tärkeää yhteistyö olisi soveltavassa vaiheessa – silloin kun tutkimusta sovelletaan arkeen. Pisimmillään apurahakaudet ovat viisi vuotta. Monet ovat lyhyempiä. – Koko ajan on näytön paikka, muutoin apurahat tyrehtyvät. Minulla on ollut onni saada sellainen myötäinen, että olen voinut tuottaa omalta osaltani syöpätutkimukseen uutta tietoa ja ”elättää” koko ajan 5–15 opiskelijaa tai tutkijaa viimeisen 30 vuoden aikana. Sakari Knuutilan ryhmä on muun muassa saanut syöpäjärjestöiltä apurahan useammin kuin kukaan muu suomalainen tutkija. Apurahojen saanti jatkuu; Työsuojelurahasto myönsi Löytyykö vastaus syövän selättämiseen täältä? Siru sisältää potilaiden geenejä, joista löytyvistä muutoksista etsitään avainta kullekin parhaaseen hoitoon. Loimaalaissyntyinen professori Sakari Knuutila on tutkinut syöpää 40 vuotta ja on muun muassa ryhmineen saanut syöpäjärjestöiltä apurahan useammin kuin kukaan muu suomalainen tutkija. Tutkijaksi sopivan ei tarvitse olla mikään ylinero. On ymmärrettävä, että meillä syöpätutkimuksessa on yhteinen päämäärä: parantaa yhä useampi potilas ja viime kädessä selättää syöpä kokonaan. ryhmälle juuri tuntuvan 100 000 euron apurahan keuhkosyöpätutkimukseen. – Hyvä ryhmän johtaja, jota väitän olevani, saa parhaimmillaan ryhmän uskomattomiin saavutuksiin. – Olen ollut mukana lukuisissa EU:n monikansallisissa projekteissa. Ryhmästäni on ohjaukses- sani väitellyt toistaiseksi 30 tutkijaa ja tämän vuoden aikana väittelee kolme lisää. Eräät oppilaistani ovat Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Suomessa professoritason tutkijoina ja kasvattamassa uutta tutkijapolvea. Mutta enpä vain vieläkään malta lähteä kokonaan eläkkeelle. TUTKIJAKSI SOPIVAN ei tarvitse olla mikään ylinero. Töitä pitää olla valmis tekemään, ja vieläpä pitkäjänteisesti. Tietynasteista kunnianhimoakin tarvitaan. Samoin stressinsietokykyä. – Pettymyksiä tulee paljon, ja niitä pitää olla valmis kestämään, hän sanoo ja heittää esimerkiksi lääketieteen julkaisut, joihin tutkijat yrittävät päästä artikkeleillaan. Artikkelia voi joskus joutua työstämään uudelleen ja uudelleen, ennen kuin se viimein kelpaa, vaikka sen itse näkisi jo olevan valmis. Pettymykset pitääkin nopeasti nollata, ja vielä tärkeämpää on pystyä onnistumisen jälkeen nauttimaan siitä. – Yhteisen onnistumisen jälkeen on aina pienen juhlan paikka. Juhlahetket ovat olleet vuorostaan uusien ideoiden synnyttämisen kehtoja. Tärkeää on myös nopeus rea- goida uusiin asioihin ja valmius hypätä uusille raiteille. – Tarvitaan rohkeutta ja jonkin verran riskinottoa. Pelle Peloton -mentaliteettia. Nykytutkijoilla myös kansainväliset kontaktit ovat vahvoja. Verkottuminen on tärkeää. – Jo tässä kampuksella. Tutkijoiden maailma on raju, hän toteaa. Kyynärpäitäkin käytetään. – Monessa amerikkalaisessa yliopistossa opiskelijat pannaan kilpailemaan keskenään. Sillä saatetaan saada hyviä tuloksiakin, mutta sillä on myös kääntöpuolensa. – Kuinka moni nuori siinä tuhoutuu, professori kysyy. Hän suree myös monia lahjakkaita tutkijoita, jotka polttavat itsensä loppuun. Hänenkin on pitänyt opetella sanomaan ei. – Jotkut sortuvat siihen, että ottavat liikaa hallinnollista työtä. Hyvä tutkija iloitsee muiden menestyksestä ja auttaa muita. – On ymmärrettävä, että meillä syöpätutkimuksessa on yhteinen päämäärä: parantaa yhä useampi potilas ja viime kädessä selättää syöpä kokonaan. Vanhoilla päivilläni olen vasta oppinut, että mitä enemmän autan muita tutkijoita, sitä enemmän he auttavat minua. 11 Lauantaina 15. elokuuta 2015 KIRJOITTAJAVIERAS Raitoja taivaan sinessä I ▼ Sakari Knuutila toteuttaa nuoruudessa oppimaansa vielä professorinakin Helsinki Kati Uusitalo Oppikoulu Loimaalla ja sen opettajat. Heitä Sakari Knuutila muistaa lämmöllä. Äidinkielen opettaja Lippo Lahti ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ovat jääneet mieleen. – Myöhemmin tajusin, että sehän noudattaa täysin tieteellisen tutkimuksen kaavaa johdantoineen, diskussioineen ja johtopäätöksineen. Kuvaamataidon opettaja Aili Jaakkola toi opiskeluun luovuutta ja biologiaa opettanut Kalevi Hautala empiiristä faktaa. – Hautala haki poliisilaitokselta kuolleen kissan ja avasimme sen, Sakari Knuutila muistelee. – Oiva Hyhkö oli loistava opettaja, innostava ja otti kaikki esimerkit arkipäivästä, hän sanoo ja miettii, että oliko heillä kemiassa ja fysiikassa oppikirjaakaan. Samaa Sakari Knuutila yrittää toteuttaa omassa työssäänkin: innostaa, kannustaa, luoda kipinää. Olla tukena nuorille, jotka etsivät omaa alaansa. Antaa toisille sitä, mitä on saanut itse. SUURIMPIA virheitä tutkijalla on Sakari Knuutilan mukaan se, ettei aivoille anneta lepoa ja aikaa havaintojen syntymiseen – vedetään vieteri liian kireälle, jolloin koneisto pysähtyy kokonaan. – Omalla urallani, kun lapset olivat pieniä, tutkijakollegat aina ihmettelivät, että lähdin laboratoriosta aina ennen kello viittä perheen yhteiselle päivälliselle, enkä enää tullut yötä myöten kuhkimaan labraan, ja silti olin äärimmäisen tuottoisa ja paljon julkaiseva. – He eivät ymmärtäneet sitä tosiasiaa, että yhdek- sän tuntia tehokasta työtä on useimmille meille äärisuoritus. Olo perheen kanssa ja perheen harrastuksiin osallistuminen oli lepoa aivoille. – Toimin esimerkiksi futiksen apuvetäjänä, kun poikani Mikko oli kouluiässä. Nyt kun lapset ovat aikuisia, olo perheen kanssa muistetaan. Se taas on omalta osalta kannustin ikääntyville aivoille hyviin suorituksiin. Hän muistuttaa, että kun ollaan töissä, ollaan töissä, ja kun ollaan kotona, ollaan kotona. Sakari Knuutilan työssä analysaattorit ovat pienentyneet, mutta yksi pysyy: tuotteliaan työn takaa vapaa-ajan lepo ja liikkuminen. LEPOA ON ollut myös liike. Sakari Knuutila pyöräilee ja retkiluistelee, ja tallentaa mielellään maailmaa kuviin – erityisesti luonnon ja sen kuvaaminen liikkeessä kiehtoo. Syyksi harrastuksille ja työllekin hän jäljittää Saviseudun ja kodin perinnön: maalaisympäristöstä ovat peräisin kiinnostus luontoon ja luonnon ilmiöihin, sen monimuotoisuuteen. Kodin arvoista ja kulttuurista tulee oma tapa ajatella. – Todennäköisesti olisin jonkinlainen tutkija, sukututkija tai historiantutkija, hän vastaa kysymykseen, mitä olisi, jos syöpätutkimus ei olisi vienyt mennessään. KILOMETREJÄ oli pyöräilystä ja luistimilla ehtinyt jo 60-vuotiaana kertyä niin, että maailman olisi saanut kierrettyä useampaan kertaan samoilla luvuilla, ja Tour De Francenkin yli 30 kertaa. Ja kilometrejä kertyy muuten koko ajan lisää. Opiskelijatkin kuulemma tietävät neuvoa muita siitä, miten hänen tutkimusryhmäänsä pääsee. – Opiskelijat sanovat, että pitää kertoa professorille, että pyöräilee. EESTIN SUHTAUTUMINEN on ollut tiedotusvälineissä kovin kitkerää rajanaapuriaan Venäjää kohtaan. Kannanottoja muuan eestiläinen tuttuni luonnehti satiirisesti: ”Koerakutsikas haugub elevandile.” Eli koiranpentu räkyttää norsulle… Naapurimaalla on siis jonkin aikaa ollut mm. 16 koneen verran sotilasliiton hävittäjiä rauhoittamassa mieliä ja raidoittamassa sinitaivastaan. Mutta kas, saman elokuun 6. päivän Õhtuleht välittää The Guardianlehden uutisen:16 lentokoneesta on jäämässä Eestin alueelle vain puolet eli kahdeksan! Lehden kolumnisti kirjoittaa: ”Uutinen synnyttää Eestin kansalaisissa lievää levottomuutta. Saammehan kuulla, kuinka Venäjän ilmavoimien hävittäjät ylittävät rajojamme tai lentävät suurilla nopeuksilla rajan välittömässä läheisyydessä.” Ja toimittaja Laur Uudam irvailee, että ” ilmavoimiemme ylipäällikön lausunto, jonka mukaan kahdeksan hävittäjää on täysin riittävä määrä, kuulostaa Orwellin ´Eläinten vallankumouksen´ repliikiltä: 16 hävittäjää hyvä, kahdeksan parempi!” Sakari Knuutila on myös loimaalaislähtöisten pääkaupunkiseudulla asuvien Saviseuran jäsen. Seura kävi taannoin vierailulla hänen työpaikallaan. FAKTA Syöpä on... ■ Syöpä on maailman yleisin kuolinsyy. ■ Maailmanlaajuisesti syöpätapauksia todetaan joka vuosi noin 12,4 miljoonaa. Suomessa todetaan noin 24 000 uutta syöpätapausta vuodessa. ■ Miesten sairastavuus on hieman suurempi kuin naisten. ■ Noin 60 prosenttia syöpään sairastuneista on yli 60-vuotiaita. ■ Tällä hetkellä yli puolet syöpään sairastuneista paranee. Hankalimpia hoidettavia ovat keuhkosyöpä ja haimasyöpä. ■ Erilaisia syöpätauteja tunnetaan yli 2 000, osa on varsin harvinaisia. ■ Miehillä yleisimmät syöpä- hmeellistä – siis tänä, lähes jo edesmenneenä suvena ihmeellistä - että aurinko kerrankin helottaa, lauttasataman lahti heijastaa päivän paistetta, ja kaiken kaikkiaan tuntuu kesältä. On elokuun kuudes päivä. Kolmen päivän päästä on elokuun 9:s. Sotahistoriansa osaava muistaa kyllä noiden päivämäärien merkityksen. Noina päivinä USA pudotti vuoden 1945 kesän elokuussa maailmanhistorian ensimmäiset, Herralle kiitos ainakin vielä ainoat, atomipommit Japaniin, Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkeihin. Siitä on kulunut tasan 70 vuotta. Mutta me seisoskelemme eestiläisessä lauttasatamassa odottelemassa kyytiä Hiidenmaalle. Vasta hetken kuluttua huomaamme sen: huikaisevan sininen taivas on raitainen kuin pyyheliinakangas, sinisellä pohjalla valkeita viivoja ristiin rastiin. Mitä ihmettä? No, nehän ovat ilmeisesti Naton hävittäjien aamuisella harjoituslennollaan jättämiä kaasuhäntiä, ja niitä on paljon. Eesti on pieni maa ja pieni kansa. Sen historia pursuaa muistoja eri suunnilta tulleiden valloittajien ja ylikävelijöiden sortotoimista. Hivenen hysteeriseltä on tuntunut silti näin tavallisen suomalaisen näkökulmasta se päämäärätietoisuus, jolla Eesti on hakeutunut ”lännen” ja sotilasliiton kainaloon. Mutta, kuten sanottu, historia opettaa. tyypit ovat eturauhassyöpä, keuhkosyöpä ja suolistosyövät. Naisilla todetaan eniten rintasyöpää, suolistosyöpiä ja kohtusyöpää. ■ Syövän syitä on useita, sekä ulkoisia syitä että solunsisäisiä syitä, mutta jotta kasvain muodostuu, tarvitaan monta ja erityyppistä muutosta. ■ Syövän ehkäisyn kannalta merkittävin asia olisi tupakoinnin lopettaminen – tupakoinnilla on selkeä syy-yhteys syövän syntyyn. Tupakassa on 200 erilaista haitallista ainetta. ■ Muita syitä ovat uv-säteily, papillooma-virus, alkoholi ja ionisoiva säteily sekä erilaiset virukset ja bakteerit. Liikkumattomuudella ja lihavuudella on myös yhteys syövän syntyyn. HM. ILMAPIIRI on alkanut kuumeta kovin 30-lukulaiseen tapaan. Diplomatia jää taka-alalle. Sota ei sytyttyään tunnetusti sotimalla lopu, vain toisen osapuolen totaalinen nujertaminen esimerkiksi atomiaseella Japaniin tai liittoutuneitten tulisateella Hitlerin Saksan kulttuurikaupunkeihin näyttää riittävän. Siksi ne vähitellen haipuvat raidat kesäisellä sinitaivaalla näyttävät pahaenteisiltä. Rauni Virtanen
© Copyright 2024