Liian vauhdikas lapsi?
Tuula Portin RISTI VAIN JÄLJELLE JÄÄ www.aikashop.fi Nro 34 20. elokuuta 2015 RV Ristin Voitto Digi- Ristin voitto << PRO2 - Posti Oy << Posti Green UUTUUS w w w. r i s t i n v o i t t o . f i 19. maaliskuuta 2015 ”Tuntui, että kukaan ei ymmärrä minua” Tarkkaavaisuushäiriö leimasi Otto Koivusaaren lapsuutta. Sivu 2 Liian vauhdikas lapsi? »ADHD haastaa myös seurakunnissa Sivut 2, 16–18 »Joensuussa festarit jo 20 vuotta Sivu 5 ■ Venäjä ja Ukraina Sivut 6–7 ■ Jari Sjöstrand on poissa Sivu 13 ■ Vauvat teatterissa Sivut 14–15 Pääkirjoitus » Yhteiskunnan muutos haastaa Sivu 3 » puheenaihe » uutiset » keskustelu » usko ja elämä » ajassa » radio-TV » ilmoitukset 2 puheenaihe 6. elokuuta 2015 RV Kun ADHD määrittelee lapsen ja nuoren elämän RV Opettaja sanoi, että Otto oli tottelemattomin lapsi, johon hän oli koskaan työssään törmännyt. ”Samat säännöt kaikille – huomioiminen auttaa silti” pääkirjoitus 3 6. elokuuta 2015 Ristin Voitto Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Päätoimittaja Leevi Launonen Suomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 104. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi Toimituksen postiosoite rv.toimitus@aikamedia. fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Jäspilänkatu 2, 04250 KERAVA ■ fax (09) 495 676 Yhteiskunnan muutos haastaa Anssi Tiittanen Kolmas neuvo on hyväksyä, ettei tarkkaavaisuushäiriöistä saa aisoihin vain kurilla ja komentamisella. Keskittymistä on tuettava. – Olen joutunut opettelemaan joustavuutta, Juha Koivusaari kertoo. Toimintaa tarvitaan Otto Koivusaari on löytänyt hyvin paikkansa armeijassa. Vanhemmat Sinikka ja Juha Koivusaari neuvovat lapsellaan tarkkaavaisuushäiriötä epäileviä vanhempia hakeutumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lääkärin puheille. Anssi Tiittanen Otto Koivusaaren lapsuudessa juuri mikään ei K pysynyt järjestyksessä. ulunut vuosi on ollut vantaalaisen Otto Koivusaaren elämässä loistava. – Armeija on sopinut mulle. Olen saanut olla ahtaassa muotissa, sissialikersantti kertoo. – Koko käytökseni pohjautuu nyt vahvaan itsekuriin. Armeijaelämään kuuluvat rutiinit ja toistot. On toteltava ylempiä ja alemmat tottelevat sisäistetyn kulttuurin ohjaamina. Tarkkaavaisuushäiriö eli ADHD teki Otto Koivusaaresta erityislapsen ja -nuoren. Armeijassa menneisyys on jäänyt taakse. Asiat pysyvät järjestyksessä. – Kerrankin mua pidetään täysin normaalina, Koivusaari kuvailee. Aseeton vanhempi Oton ollessa päiväkoti-ikäinen vanhemmat Sinikka ja Juha Koivusaari huomasivat, että jokin oli vialla. – Valituksia Oton käyttäytymisestä tuli päivittäin. Juha Koivusaari muistaa iltapäivän kun päiväkodin henkilökunta seisoi eteisessä odottamassa isää hakemaan Ottoa. ”Laita tuo lapsi kuriin”, naishoitaja huusi. Toistui sama kuin niin usein ennenkin. Autossa isä jälleen selitti, tähdensi, opasti ja komensi – tietäen, että mikään ei mene perille. – Muistan olleeni täysin aseeton ja avuton niiden tilanteiden edessä, Juha Koivusaari kuvailee ADHD-lapsen vanhemman tunteita. Vanhempi miettii, miten lapsi voikaan olla niin rauhaton. Miksi on yhtäkkiä sännättävä juoksuun? Miksi hän niin usein ei tunnu kuuntelevan, kun hänelle puhutaan? Miksi lapsi suuttuu hallitsemattomasti, raivoaa ja lyö? Noin 3–6 prosenttia lapsista on diagnosoitavissa tarkkaavaisuushäiriöisiksi. ADHD liittyy aivojen verenkiertoon sekä välittäjäaine dopamiinin erittymiseen. Dopamiinin tehtävänä on edistää vireyttä ja motivaatiota, tehostaa oppimista, säädellä tunteita ja tahdistaa ihmisen sisäistä kelloa. ”Ei minun lapseni” Otto oli älykäs ja oppivainen lapsi. Pyöräily sujui ilman apupyöriä kolmevuotiaana. Uimaan hän oppi viisivuotiaana, ja samoihin aikoihin myös lukemaan – ilman että kukaan opetti edes aakkosia. Verenperintönä Otto on ollut aina myös musiikillisesti lahjakas. Mutta tarkkaavaisuushäiriö – sen johdosta asiat heittivät päivittäin kuperkeikkaa. ADHD-lapsi on impulssiherkkä, rauhaton, liikuskelevainen, eikä pysty saattamaan asioita loppuun. Yhteispeliin ja sääntöjen noudattamiseen perustuvassa yhteiskunnassa ADHD-lapselle ja -nuorelle on luvassa haasteita. Otto Koivusaari sai ADHDdiagnoosin ensimmäisellä luokalla. – Opettaja sanoi, että Otto oli tottelemattomin lapsi, johon hän oli koskaan työssään törmännyt, Sinikka Koivusaari sanoo. Opettajan huomio oli kiinnittynyt kaksi vuotta vanhempaan Mila-siskoon, joka oli kiltti, tarkkaavainen ja huolellinen. Hän arvasi, ettei Oton rauhattomuudessa voinut olla kyse vain kotikasvatuksen puutteista. Opettaja ehdotti erikoislääkärin konsultaatiota. Kun Koivusaarilta kysyy kolme neuvoa levottoman lapsen vanhemmille, jotka epäilevät tarkkaavaisuushäiriötä, ensimmäinen neuvo onkin hakeutua lääkäriin. – Olimme melko nuoria vanhempia. Emme edes tienneet ADHD:sta, Sinikka Koivusaari kertoo. Toinen neuvo vanhemmille onkin ymmärtää, että asian selvittäminen on lapsen etu. – Ei pidä ajatella, että ei minun lapseni voi kärsiä ADHD:sta. ADHD:n erityisominaisuus on sen kokonaisvaltaisuus. Se vaikuttaa koko perheen sosiaalisiin suhteisiin. ADHD on läsnä kotona, koulussa, mummolassa, kyläreissuilla – myös seurakunnassa. Koivusaaret toivoisivat, että pastorit ja vapaaehtoiset vastuunkantajat lapsi- ja nuorisotyössä tietäisivät ADHD:sta enemmän. Otto sai aikanaan porttikiellot pyhäkouluun ja nuorteniltoihin. Koivusaaret kokevat, että ADHDlapsi tai -nuori voi joutua syrjityksi silmätikuksi. – Olisimme toivoneet, että olisi löytynyt keinot selvitä yhdessä. Koulussa Otto pärjäsi kuitenkin kohtuullisesti. Etenkin ala-aste sujui hyvin, kun kolmannella luokalla aloitettiin keskittymistä helpottava lääkitys. Toiminnallisissa Royal Rangereissa asiat sujuivat pyhäkoulua paremmin. Oli tekemistä, ja Otto sai myös liikkua vapaammin. Erityisopettaja Marsa Perttula haastaakin seurakuntia (haastattelu s. 16) luomaan lapsityöstä sopivan toiminnallista, jolloin myös erityislasten kanssa toimiminen helpottuu. Toisaalta, onko oikein, jos lapsityön oletetaan pyörivän sen kaikkein vilkkaimman ja vaikeimman ehdoilla? – Mun mielestä kaikille täytyy olla samat säännöt, Otto Koivusaari sanoo. Ydinasia on huomioiminen ja joustavuus. Aikuisen tulisi koulutuksen avulla saada eväitä ADHD-lapsen kohtaamiseen. Silloin pyhäkoulu tai kerho ei olisi vain yksi rengas epäonnistumisten ketjussa. – Oton itsetunto oli lapsena todella heikko. Takana oli lukemattomia tilanteita, joissa sanottiin, että et osaa, et pysty, olet huono, olet tottelematon. Itsetunnon tukemiseksi tarvitaan paljon myönteisiä kokemuksia, Juha Koivusaari sanoo. Nuoruusikä haastaa Koivusaarilla on kohdattu tarkkaavaisuushäiriöisyyteen liittyviä pelkoja silmästä silmään. Yksi haasteista on murrosikä. Silloin elämässä kertyneet vastoinkäymiset, huono itsetunto ja tarkkaavaisuushäiriön oireet alka- vat monella ADHD-nuorella eskaloitua masennuksena ja ahdistuksena. Elämältä voi kadota suunta kokonaan. Tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivien riski esimerkiksi päihderiippuvuuteen on moninkertainen valtaväestöön verrattuna. Useat päihteet lisäävät mielihyvää juuri dopamiinin välityksellä, jolloin ADHD-nuori voi kokea päihtymisen poikkeuksellisen miellyttävänä. – Oli pakko laittaa paljon rajoja, Juha Koivusaari sanoo. Jotkut Oton kavereista käyttivät huumeita. Heidän kanssaan ei saanut lähteä esimerkiksi konsertteihin. – Porukassa paine kokeiluihin olisi voinut käydä ylivoimaiseksi. Otto myöntelee, että rajoitukset olivat paikallaan, vaikka silloin ne tuntuivat ärsyttäviltä. Muutenkin Koivusaarilla on säilynyt lämmin perheyhteys, mikä ei ole itsestäänselvyys. Milan kanssa Otolla on erityisen hyvät välit. Isosiskosta kasvoi aikanaan huolehtija. – Talvella pulkkamäessä Oton kengät ja pipo kastuivat. Mila antoi aina omansa Otolle, ja tuli kotiin itsellään liian pienet, litimärät kengät jalassa ja hattu päässä. Ja veti Oton perässä pulkassa mukana, äiti hymyilee. USKONNONVAPAUS, sukupuolineutraali avioliitto ja monikult- tuurisuus ovat teemoja, jotka haastavat maamme seurakuntia ja kristittyjä. Näiden ja monien muidenkin haasteiden taustalta löytyy Raamatun alkulehdiltä tuttu epäilys Jumalan tahdosta ja sanomisista. Nyt viimeistään on arvioitava, miten kristittyinä suhtaudumme yhteiskunnan muutokseen ja kristillisten arvojen murrokseen. Emme voi enää seurata kehitystä vain sivusta. Olemme itsekin muutoksen keskellä. Kohtaamme entistä useammin asioita, joiden suhteen meidän on kyettävä ilmaisemaan arvomme ja myös toimimaan niiden pohjalta. Tarvitsemme viisautta ja rohkeutta elää Jumalan tahdon mukaisesti myös kohdatessamme eri tavalla ajattelevia ja eläviä lähimmäisiä. Nyt jos koskaan meillä on käyttöä niin kutsutulle tyyneysrukoukselle, jossa pyydetään: ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.” Muistamme, miten Daavid kohtasi filistea laisten Israelin kansalle antaman haasteen. Daavidin arvio ja toiminnallinen ratkaisu perustuivat siihen, että hän tunsi henkilökohtaisesti Jumalan ja hänen voimansa. Daa- Levittääksemme evankeliumia tarvitsemme Pyhän Hengen tuoretta ohjausta ja voimaa. vidia eivät auttaneet veljien neuvot eivätkä myöskään kuningas Saulin tarjoamat ylisuuret varusteet. Jumala antoi Israelin kansalle voiton ohjaamalla Daavidia kohtaamaan haasteet yksilöllisellä tasolla. Tuhat vuotta myöhemmin Pietari ja Johannes kohtasivat ramman miehen. Pietari vastasi hänen avunpyyntöönsä toteamalla, että hopeaa ja kultaa hänellä ei ole, mutta sitä mitä hänellä on, hän voi antaa. Me taas tarjoamme liian usein vain teoreettista hopeaa ja kultaa. Siitä voi tulla hetkeksi itsellemme hyvä mieli, mutta apua tarvitseva jää nostamatta jaloilleen. Selviytyäksemme arvojamme ravistelevista haasteista ja levittääksemme evankeliumia tarvitsemme Pyhän Hengen tuoretta ohjausta ja voimaa. Jeesuksen puheesta sad dukeuksille opimme, että meidän on tunnettava Jumalan sana ja hänen voimansa. Tie Pyhän Hengen täyttämään arkeen ja jatkuvasti uudistuvaan jumalasuhteeseen kulkee Sanan ja rukouksen kautta. Helluntaiherätys on tehnyt oikean ja hyvän valinnan ottaessaan tämän vuoden teemaksi Pyhän Hengen. Aihe on kristityille yksi tärkeimmistä. Juhannuskonferenssin teema ”Pyhä Henki – lupaus voimassa” vaikuttakoon meissä edelleen ja auttakoon meitä tekemään evankeliumin työtä edessämme olevien haasteidenkin keskellä. Janne Lahti Kirjoittaja on helluntaiseurakuntien kotimaantyötä tukevan Hyvä Sanoma ry:n toiminnanjohtaja. Kun jalka uppoaa suohon Nyt nuorena aikuisena Otto Koivusaari on analysoinut lapsuuttaan levottomana sieluna. Kun ADHD-diagnoosia aikanaan oltiin tekemässä, ekaluokkalainen kysyi, että ”nytkö musta tulee vammanen”. Tarkkaavaisuushäiriöisen leima voi olla todella kova. Toisaalta sen kanssa olisi opeteltava elämään, että moni tietää omasta erityisyydestä. Iän myötä ADHD-nuoren tilannetaju kehittyy. Hän oppii esimerkiksi huomaamaan, milloin oma käytös ärsyttää muita ja pystyy kontrolloimaan omaa toimimistaan paremmin. Tunteiden hallinnan opettelu on yksi häiriön kanssa elämisen avainasioita. Hiljattain Oton osasto marssi suolla. 18 tuntia marssia oli jo takana. – Jalka upposi suohon miljoonannen kerran. Siinä oli lähellä, että tavarat olisi lentäneet. Pyysin kuitenkin juomataukoa ja rauhoituin. Sitten taas jatkettiin marssia, Otto Koivusaari sanoo. Kuulostaa hyvältä. Välttämättä moni ei-ADHD-ihminen ei olisi selvinnyt yhtä mallikkaasti. Tarvitaanko seurakunnissa käsikirjaa? SUOMEN Helluntaikirkko on laatinut Seurakunnallisten toimitusten kirjan, joka julkaistaan syksyn aikana. Siinä annetaan vinkkejä toimitusten suorittajille yleisimpiin seurakunnallisiin toimituksiin liittyen. Tällaisia ovat muun muassa vihkiminen, lapsen siunaaminen, kaste, ehtoollinen ja hautaan siunaaminen. Lisäksi oppaassa on ohjeita esimerkiksi vihittävien kanssa käytäviin keskusteluihin. MIKSI tällainen opas on nähty tarpeelliseksi tehdä, työryhmän puheenjohtaja, Markku Ojaniemi? – Opasta tarvitaan perustyövälineeksi niille, jotka suorittavat toimituksia harvoin ja joilla toimitusten yleiset muodot ja sisällöt eivät ole vielä rutiininomaisesti hallussa. – Toiseksi oppaassa on runsaasti materiaalia varsinkin vihkimisestä, ja aineisto auttaa vihkimiseen liittyvissä asioissa myös varsinaisen toimituksen ulkopuolella. – Kolmanneksi opas antaa seurakunnallisista toimituksista vastaaville ajatuksia, jotka voivat innostaa heitä kehittämään toimituksia edelleen. Opas tekee toimitukset myös omalla tavallaan näkyviksi ja tuo esille helluntailiikkeen oppia niiden suhteen. Näkyvänä asioita on helpompi tarkastella ja tarvittaessa myös muuttaa. Helluntaiherätystä on pidetty vapaana maallikkoliikkeenä, joka vierastaa sakraalitoimitusten kaavoja. Onko tämä vanha käsitys nyt syytä unohtaa, kun Seurakunnallisten toimitusten käsikirja ilmestyy? – Ei. Ensinnäkään kyseessä ei ole toimituskaavoja sisältävä käsikirja, vaan toimituksiin apua tarjoava opas. Sisällössä olemme tarkoituksellisesti välttäneet toimituskaavoja, joita pitäisi noudattaa. – Luonnollisesti esimerkiksi vihkitoimituksessa, johon laki määrittää tietyt pakolliset osiot ja jossa on vahva yleinen perinne, lähestytään joiltain osin kaavan muotoa. Toisaalta helluntaiherätys ei ole mielestäni muutenkaan vierastanut kaavoja; nehän ovat meillä olemassa käytännön toiminnassa muotoutuneina tapoina. Enemmänkin helluntaiseurakunnissa vierastetaan kaavojen kirjoitettuja muotoja, ja siksi mekään emme halunneet tässä oppaassa niitä tehdä. (RV) Kyseessä on toimituksiin apua tarjoava opas.
© Copyright 2024