Läsnäolemisen taito ja liikkujaksi ryhtyminen
Teksti: ANU KANGASNIEMI LÄSNÄOLEMISEN TAITO JA LIIKKUJAKSI RYHTYMINEN: Tietoisuustaidot ja psykologinen joustavuus avaamaan polkuja muutokseen Liikkujaksi ryhtyminen ja totutuista tavoista luopuminen on vaikeaa. Muutos voi tuntua epämukavalta. Siksi voi olla tärkeää löytää motivaatio muutokseen ja kannustimia omista arvostuksista käsin sekä pohtia, millaista on oman näköinen ja hyvä elämä. Millaiset teot edistäisivät juuri sitä, mitä todella arvostat ja pidät tärkeänä. Syyt liikkumiseen saattavat löytyä liikuntaboksin ulkopuolelta. Omia arvoja painottava lähestymistapa saattaa olla erityisen hyödyllinen heille, joita perinteiset liikuntaa ja terveyttä painottavat ohjelmat eivät motivoi. V aikka tietoa liikkumisen hyödyistä tai istumisen haitoista on tarjolla enemmän kuin koskaan, ei fyysinen aktiivisuus näytä lisääntyvän väestössämme. Ihmiset ovat yhä terveystietoisempia, mutta siitä huolimatta omiin tapoihin ja tottumuksiin puuttuminen näyttäytyy ylivoimaisen haastavalta. Mieli on taitava keksimään syitä siihen, miksi lenkille tai kävelylle lähteminen ei olekaan mahdollista. Mitä vaikeammasta asiasta tai muutoksesta on kysymys, sitä enemmän mielellä on tapana terrorisoida toimintaa. Siksi motivaatiolla on myös suuri merkitys siinä, miten valmis ihminen on ponnistelemaan muutoksen eteen ja sietämään siihen liittyvää epämukavuutta. Tässä artikkelissa kuvataan tietoisuustaitoja, hyväksyntää, psykologista joustavuutta erityisesti fyysisen aktiivisuuden edistämisen näkökulmasta. Tavoitteena on oppia uudenlainen ajatusten ja tunteiden käsittelytapa. Motivaatio muutokseen ja epämukavuuden hyväksyntään etsitään ihmisen omista lähtökohdista ja arvoista, joita hän itse pitää tärkeänä. 26 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Artikkeli pyrkii antamaan uudenlaista näkökulmaa liikkumisen edistämiseen, erityisesti liikuntakäyttäytymisen säätelyn näkökulmasta ja siitä, miten edistää motivaatiota ja käyttäytymisen muutosta vähän liikkuvilla aikuisilla. Mindfulness – tietoisuustaidot Tietoisuustaidoilla, jotka tunnetaan usein myös mindfulness (engl.) nimellä Suomessa, tarkoitetaan kykyä olla läsnä tässä hetkessä ja kykyä havainnoida omia ajatuksia, tunteita ja kehollisia tuntemuksia (Kabat-Zinn 2003). Mindfulness viittaa siis eräänlaisen tietoisuuden tapaan, jossa huomio viedään tarkoituksenmukaisesti tähän hetkeen, hyväksyen ja sallien sen hetkiset tuntemukset ja kokemukset sellaisina kuin ne ovat, ilman tarvetta muuttaa tai kontrolloida niitä millään tavalla (Bishop ym. 2004). Tietoisuustaitojen tai läsnä olemisen taito on kiinnostanut tutkijoita, psykologeja ja terapeutteja aikaisemmin ensisijaisesti psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Viime vuosina tietoisuustaitojen hyötyjä on lähdetty selvittämään myös terveys- ja liikuntakäyttäytymisen muuttamisessa. Aikaisempien tutkimusten mukaan tietoisuustaidot ovat yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen (Ulmer, Stetson & Salmon 2010, Gilbert & Waltz 2010, Roberts & Danoff-Burg 2010, Chatzisarantis & Hagger 2007). Hyvät tietoisuustaidot olivat yhteydessä korkeampaan fyysisen aktiivisuuden tasoon (Gilbert & Waltz 2010, Roberts & Danoff-Burg 2010. Paremmat tietoisuustaidot, hyväksyntä ja alhaisempi tarve ajatusten tai tunteiden tukahduttamiseen tai kontrolloimiseen ovat yhteydessä liikuntakäyttäytymisen ylläpitämiseen (Ulmer, Stetson & Salmon 2010). Tietoisuustaitojen on havaittu vaikuttavan myös liikunta-aikomuksen ja liikuntakäyttäytymisen väliseen yhteyteen. Aikomukset ennustivat vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta niillä, joilla oli korkeat tietoisuustaidot (Chatzisarantis & Hagger 2007). Mistä psykologisessa joustavuudessa on kysymys? Psykologinen joustavuus tarkoittaa vapaasti suomennettuna kykyä toimia omien arvojen tai arvostusten pohjalta sekä kykyä mukauttaa toimintaansa eri tilanteiden asettamiin vaatimuksiin (Hayes 2006). Ihminen, joka on niin ajattelun kuin käyttäytymisenkin tasolla joustava, kykenee toimimaan tässä hetkessä, olemaan tietoinen omista arvoistaan, tunteistaan ja ajatuksistaan sekä olemaan avoin kaikenlaisille, myös epämiellyttäville kokemuksille. Psykologisen joustavuuden käsite kattaa tässä hetkessä elämisen ja sisältää myös muutoksessa keskeisen motivaatio-näkökulman. Hyväksymis- ja omistautumisterapia (engl. Acceptance and Commitment Therapy, ACT) on kognitiivisen käyttäytymisterapian niin sanottuun kolmanteen aaltoon kuuluva tieteellisesti kehitetty kliininen menetelmä. Se pohjautuu psykologisen joustavuuden malliin. Psykologinen joustavuuden malli käsittää kuusi eri osa-aluetta tai taitoa; arvot, sitoutuminen arvojen mukaiseen toimintaan, tässä hetkessä eläminen, kielellisen kontrollin heikentäminen, havainnoiva minä ja hyväksyntä. Näitä kehitetään erilaisten harjoitusten avulla. Hyväksymis- ja omistautumisterapiaa on hyödynnetty muun muassa sairauksien hoidoissa, ohjauksessa ja neuvonnassa, urheilijoiden valmentautumisessa sekä lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen tukemisessa (Biglan, Hayes & Pistorello 2008). Terveyden edistämisessä mallia on menestyksekkäästi sovellettu esimerkiksi tyypin II diabeteksen (Gregg et al. 2007) ylipaino-ongelmien hoidossa (Weineland et al. 2012, Weineland, Hayes & Dahl 2012) sekä tupakoinnin lopettamisessa. Vahvinta vaikuttavuusnäyttöä on saatu kroonisen kivun hoidossa (Wicksell et al. 2008). Suomessa arvo- ja hyväksyntäpohjaisia interventioita on toteutettu melko vähän, mutta mielenkiintoisia tutkimuksia on käynnissä muun muassa depression (Lappalainen el al. 2007, Lappalainen et al. 2014), nukkumishäiriöiden ja työuupumuksen hoidossa sekä terveyttä edistävien elintapojen muutoksessa ja liikkumisen edistämisessä (Kangasniemi ym. 2013; Kangasniemi ym. 2015). Psykologisen joustavuuden mallissa keskeistä on niin kutsuttu hyväksyntä-pohjainen strategia. Siinä päämääränä ei ole suoraan itse ongelman vähentäminen, vaan pyrkimyksenä on vaikuttaa henkilön suhteeseen käsillä olevaan hankalaan asiaan tai muutokseen. Esimerkiksi kivun hoidossa ei vaikuteta suoraan kivun tuntemuksen poistamiseen, vaan hoidossa keskitytään kivun kokemuksen ja tilanteen väliseen suhteeseen. Tavoitteena on oppia uudenlainen ajatusten ja tunteiden käsittelytapa. Motivaatio muutokseen ja epämukavuuden hyväksyntään etsitään ihmisen omista lähtökohdista ja arvoista, joita hän itse pitää tärkeänä. Kun mallia sovelletaan liikkumisen edistämiseen, keskeistä ei ole suoraan liikkumisen lisääminen tai liikkumisen kautta motivoituminen. Työskentely kohdistuu paremminkin automaattisiin ajatus-, (”Takana on pitkä työpäivä, en ehdi liikkumaan”), tunne-, (”Väsyttää ja ei huvita”) -ja käyttäytymisketjuihin (”Tv:n katsominen”). Tarkoituksena on vaikuttaa ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen väliseen suhteeseen sekä hankkia taitoja, joiden avulla on mahdollista oppia ei-reaktiivinen, tietoisempi ja hyväk syvämpi tapa suhtautua omiin estäviin ajatuksiin ja tunteisiin. Itsensä epämukavuusalueelle vieminen aiheuttaa usein ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta. Siksi on tärkeää löytää syy tai merkitys muutoksiin omista arvostuksista ja arvoista. Jos liikkumisen lisääminen edistää olennaisesti jotakin sellaista, joka on itselle tärkeää, ihminen on valmiimpi sietämään myös muutoksen tuomaa epämukavuutta. Liikkuminen nähdään näin arvojen mukaisena tekona ja keinona edistää jotakin itselle merkityksellistä asiaa, eikä välttämättä ensisijaisena tavoitteena. Lisäksi arvo- ja hyväksyntäpohjaisessa työskentelyssä on keskeistä tarkastella olemassa olevia virallisia tai epävirallisia ohjeita ja suosituksia sen pohjalta, ovatko ne omassa elämässä hyödyllisiä, omaa muutosta tukevia, vai kenties jollakin tapaa LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 27 kahlitsevia tai jopa muutosta estäviä. Ei ole järkevää pitäytyä jäykästi esimerkiksi tavoitteessa kävellä 10 000 askelta päivässä, jos se ei oman kokemuksen mukaan juurikaan koskaan toteudu eikä kannusta tai motivoi eteenpäin. On tärkeää löytää omiin arvoihin sopiva tavoite, johon on mahdollista sitoutua. Tavoitteena on löytää yksilöllisempiä ratkaisuja ja tavoitteita, jotka istuvat ihmisen omaan elämään tai arkeen. Pientäkin muutosta on helpompi kasvattaa, kun usko omiin kykyihin vahvistuu kokemuksen karttuessa. Teot konkretisoivat arvojen mukaisen elämän. Aktiivisilla liikkujilla paremmat tietoisuustaidot ja parempi psyykkinen hyvinvointi LIKES-tutkimuskeskuksen toteuttaman tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tietoisuustaitojen, psykologisen joustavuuden, psykologisten oireiden eroja vähän liikkuvilla ja aktiivisesti liikkuvilla aikuisilla. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen kanssa. Tutkimuksessa oli mukana 58 vähän liikkuvaa ja 50 aktiivisesti liikkuvaa 30–50 -vuotiasta aikuista. Jako ryhmiin tehtiin terveysliikuntasuosituksen pohjalta, jossa alle 2,5 tuntia viikossa liikkuvat luokiteltiin vähän liikkuviksi ja vähintään 2,5 tuntia viikossa liikkuvat aktiivisiksi liikkujiksi. Tietoisuustaitoja, psykologista joustavuutta ja psykologisia oireita kysyttiin kyselylomakkeilla. Lisäksi tutkittavien fyysistä aktiivisuutta mitattiin kiihtyvyysmittarilla ja itseraportoidusti kuluneen seitsemän päivän aikana. Fyysisesti aktiivinen ryhmä liikkui vähintään kohtuukuormitteisesti keskimäärin 38 minuuttia enemmän, ja siitä niin kutsuttua terveysliikunta-aikaa oli noin puoli tuntia enemmän verrattuna vähän liikkuvien aikuisten ryhmään. Myös askelilla mitattuna aktiivisilla oli yli 5 000 askelta enemmän päivässä verrattuna tutkimuksessa mukana olleeseen vähän liikkuvien aikuisten ryhmään. Tutkimustulokset osoittivat, että fyysisesti aktiivisemmilla liikkujilla oli paremmat tietoisuustaidot, korkeampi psykologinen joustavuus ja vähemmän psykologisia oireita verrattuna vähän liikkuviin aikuisiin. Ero ryhmien välillä säilyi merkitsevänä tietoisuustaitojen ja psykologisten oireiden suhteen myös sen jälkeen, kun analyyseissä kontrolloitiin mahdolliset sekoittavat tekijät, kuten esimerkiksi kehon painoindeksi (BMI) ja diagnosoitujen sairauk sien lukumäärä, sekä näiden tekijöiden yhteisvaikutukset. Tulokset vahvistivat käsitystä siitä, että fyysisellä aktiivisuudella on yhteys tietoisuustaitoihin ja psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimus osoitti uuden yhteyden myös objektiivisesti mitatun liikkumisen ja tietoisuustaitojen välillä. Interventio muokkasi ajattelutapaa myönteisemmäksi ja lisäsi pysyvyyttä muutoksiin ”Suurin muutos on tapahtunut pääni sisällä, vaikka ulospäin ei näy mitään. Ajatukseni ovat liikkumisen suhteen myönteisempiä tai voisi kai sanoa, että myönteisempiä itseäni kohtaan liikkujana, koska en ole tähänkään asti ollut liikunnan vastustaja. Ajattelen siis positiivisemmin itsestäni ja olen huomattavasti enemmän läsnä, tietoinen. Se kai olisi oikea sana.” Tutkimushankkeen toinen kokonaisuus koostui satunnaistetusta ja kontrolloidusta koeasetelmasta, jonka kohderyhmänä olivat vähän liikkuvat aikuiset (N=138). Vähän liikkuvat aikuiset satunnaistettiin kahteen eri ryhmään, arvopohjaiseen ryhmään ja palau teryhmään. Palauteryhmä sai palautetta fyysisestä aktiivisuudestaan tutkimuksen alussa sekä kolmen ja kuuden kuukauden seurannassa. Arvopohjainen ryhmä sai saman palautteen kuin edellä ja osallistui ryhmämuotoiseen hyvinvointiohjelmaan. Tämän lisäksi arvopohjaiseen ryhmään osallistujat saivat käyttöönsä askelmittarit yhdeksän viikon intervention ajaksi. Palkkioksi kaikki tutkittavat saivat mahdollisuuden osallistua kehonkoostumusanalyysiin tutkimuksen alussa ja lopussa. Pienryhmätapaamisia oli yhteensä kuusi, kestoltaan noin 1,5 tuntia kerta. Interventio pohjautui hyväksymis- ja omistautumisterapian periaatteisiin ja tavoitteena oli psykologisen joustavuuden kehit täminen arvoja, hyväksyntää ja tietoisuustaitoja hyödyntäen. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin sekä kiihtyvyysmittareilla että itseraportoidusti. Tutkittavien liikkumisen liittyvää minäpystyvyyden tunnetta, suunnittelun taitoja sekä liikuntaan liittyviä epämiellyttävien psykologisten ja fyysisten tuntemusten hyväksyntää tutkittiin tutkimuksen alussa sekä kolmen ja kuuden kuukauden seurannassa. Fyysinen aktiivisuus lisääntyi molemmissa ryhmissä kolmen ja kuuden kuukauden seurannassa, eikäfyysisen aktiivisuuden keskiarvoihin pohjautuvissa muutoksissa ollut eroa ryhmien välillä (ks. kuvio 1). Objektiivisesti mitattuna muutos arvopohjaisessa ryhmässä oli 39 minuuttia lisää terveysliikunta-aikaa viikossa, itseraportoituna fyysistä aktiivisuutta tuli 68 minuuttia lisää. Vastaavat muutokset terveysliikunta-ajassa pelkkää palautetta saaneessa ryhmässä olivat objektiivisesti mitattuna 32 minuuttia lisää viikossa ja itseraportoidusti 51 minuuttia lisää viikkoa kohden. Yksilölliset vaihtelut Psyykkinen hyvinvointi ja tietoisuustaidot liittyvät fyysisesti aktiivisempaan elämäntapaan. 28 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 muutoksessa olivat kuitenkin suuria. Ero objektiivisten ja itseraportoidun muutoksen välillä selittyy osin objektiivisen mittarin puutteista mitata esimerkiksi pyöräilyä, lihaskuntojumppaa tai uintia. Lisäksi tutkittiin liikkumiseen liittyvän ajattelu- ja suhtautumistavan muutosta. Arvopohjaisessa ryhmässä tutkittavien minäpystyvyyden tunne kasvoi enemmän kuin palauteryhmässä. Pystyvyyden tunne liittyi liikkumisen omaksumiseen ja koettuihin esteisiin, liikuntaan liittyvään suunnitteluun. Myös liikkumiseen liittyvien epämiellyttävien ajatusten, tunteiden ja fyysisten tuntemusten hyväksyntä kohe ni enemmän verrattuna palauteryhmään. Arvopohjainen ryhmäintervention toi yksilölliseen muutokseen lisää pysyvyyttä, kun taas pelkkää palautetta saaneessa ryhmässä yksilötason pysyvyyttä kolmen ja kuuden kuukauden seurannan välillä ei ollut juuri ollenkaan havaittavissa. Motivaatio muutokseen arvotyöskentelyn avulla ”Liikkuminen on myönteistä ja olen läsnä kun liikun. Se on paljon. Olen oppinut eniten itsestäni, arvoistani ja KUVIO 1. Muutos objektiivisesti mitatussa terveysliikunta-ajassaa tutkimuksen alussa, kolmen ja kuuden kuukauden seurannassa arvopohjaisessa ryhmässä ja palauteryhmässä. aTerveysliikunta-aika on vähintään kohtuukuormitteista fyysistä aktiivisuutta, jossa tutkittava on aktiivisena vähintään 10 minuuttia kerrallaan. KUVIO 2. Terveysliikunta-ajan pysyvyys yksilöllisesti tarkasteltuna tutkimuksen alusta, kolmen ja kuuden kuukauden seurantaan A) palauteryhmässä B) arvopohjaisessa ryhmässä ei-masentuneilla tutkittavilla LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 29 asenteistani sekä positiivisuutta ja itsensä arvostusta. Tavoitteet ovat minun itseni näköisiä, ei toisten tavoitteita.” Interventio-ohjelman tavoitteena oli osallistujien motivaation ja käyttäytymisen muutoksen tukeminen osallistujien psykologista joustavuutta kehittämällä. Psykologisen joustavuuden mallissa moti vaatio muutoksiin rakennetaan arvotyöskentelyn avulla. Käytännössä arvotyöskentelyssä keskitytään omien arvojen ja itselle tärkeiden asioiden pohdintaan ja selkiyttämiseen sekä näiden pohjalta tehtyjä valintojen ja konkreettisten tekojen toteuttamiseen. Oli tärkeää, että jokainen osallistuja laati omat suunnitelmansa arvotyöskentelyn pohjalta. Näin ollen muutokset, olivat ne sitten minkäkokoisia tahansa, olivat arvokkaita. Olennaista oli rakentaa itsensä näköinen, omaan elämäntilanteeseen istuva kokonaisuus. Arvo- ja hyväksyntäpohjaisessa lähestymistavassa ensisijainen tarkoitus ei ole puuttua suoraan liikkumiseen, vaan löytää tai kirkastaa niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja merkityksellisiä elämässä. Siksi tämä lähestymistapa saattaa olla sopiva heille, joita liikkuminen ei itsessään motivoi. Arvotyöskentelyn kautta on mahdollista löytää liikunnalle ja muille terveyttä edistäville elämäntavoille syvempi merkitys, mikäli perinteinen liikuntatavoitteiden asettaminen ei motivoi, eivätkä liikkumissuositukset sisäisty osaksi omaa elämäntapamuutosta. Tietoisuustaidot mahdollistavat muutoksen ”Aikaisemmin olin todella hyvä keksimään esteitä mahdolliselle liikkumiselle, mutta nyt tilanne on toinen. Lähdettyä tulee, eikä edes pienet sateet tai ”huonot” kellonajatkaan haittaa.” Interventio-ohjelmassa keskeistä oli tutkittavien tietoisuustaitojen harjoittaminen. Harjoitusten avulla oli mahdollista tulla tietoisemmaksi omasta tavastaan ajatella ja reagoida sekä tehdä eroa usein hyvin automatisoituneeseen, ajattelu- ja käyttäytymisketjuun. Tämä taito mahdollistaa esimerkiksi kyvyn tulla tietoisemmaksi omasta esteajattelustaan ja opettaa tekemään enemmän havaintoja arviointien tai tulkintojen sijaan. Tietoisuustaidot auttavat myös tekemään valintoja tässä hetkessä ja ohjaavat huomaamaan erityisesti itselle vaikeiden asioiden edessä tyypillistä ”sitten–kun” -ajattelua. Tietoisuustaitoharjoitteluun liittyy olennaisesti myös hyväksyvä ja empaattinen suhtautumistapa omaa itseä, omia ajatuksia ja tuntemuksia kohtaan. Hyväksyvällä suhtautumistavalla tarkoitetaan aktiivista omien ajatusten ja tunteiden vastaanottamista juuri sellaisina kuin ne ovat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita esimerkiksi omien tavoitteiden tai suunnitelmien edessä luovuttamista, tai periksi antamista, vaan pikemminkin taitoa havainnoida empaattisesti sitä, mitä oma mieli kulloisenakin hetkenä tuottaa. Hyväksyntää voisi kuvata myös eräänlaisena eteenpäin vieväksi lempeäksi voimaksi, joka kannattelee ja antaa ymmärrystä omille reagointitavoille hankalien tilanteiden edessä. Käyttäytymisen joustavuus ja arvokkaat itsensä näköiset arjen valinnat Tutkimustulosten mukaan liikuntakäyttäytymisen muuttaminen näyttäisi olevan mahdollista hetkellisesti hyvin pienelläkin interventiolla, kuten esimerkiksi tämän tutkimuksen vertailuryhmässä, pelkän palautteen avulla. Mutta se, miten muutos saadaan pysymään pidemmällä aikavälillä ja miten vaikuttaa liikkumista edistävään ajattelutapaan, näyttäisi vaativan erilaisia strategioita. Tutkimustulosten mukaan kiihtyvyysmittarilla mitatun fyysisen aktiivisuuden muutokset olivat yksilöllisesti tarkasteltuna pysyvämpiä arvopohjaisessa ryhmässä verrattuna palauteryhmään niiden osallistujien joukossa, jotka eivät olleet masentuneita (kuvio 2.). Kiihtyvyysmittarin tulokset osoittivat selvästi liikkumisen määrän muutoksessa tapahtuvan ”heiluriefektin”, jossa tyypillisesti intervention alussa muutosta tapahtui, mutta jo puolen mittausajankohdassa muutokset palautuivat osalla samalla vauhdilla takaisin. Tätä heiluntaa vähensi arvo- ja hyväksyntäpohjainen työskentely. Siten yksilöllisesti tarkasteltuna muutos oli pysyvämpää. Arvo- ja hyväksyntäpohjaiseen ryhmäohjelmaan osallistuneita kannustettiin valitsemaan omaan, arkiseen elämään sopivia tavoitteita. Ryhmään osallistuneita autettiin myös oppimaan huomaamaan liikuntaan liittyvä ajattelutapa ja siinä piilevät viral- ”Liikkuminen on myönteistä ja olen läsnä kun liikun. Se on paljon. Olen oppinut eniten itsestäni, arvoistani ja asenteistani sekä positiivisuutta ja itsensä arvostusta. Tavoitteet ovat minun itseni näköisiä, ei toisten tavoitteita.” 30 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 liset tai oman mielen tuottamat säännöt tai säännönmukaisuudet. Niiden tiedetään usein kangistavan käyttäytymistä ja toimivan joskus jopa muutoksen esteenä. Osallistujia kannustettiin tavoittelemaan muutokseen joustavuutta vastakohtana sille, että muutos nojaisi voimakkaasti rajoittaviin ja tiukasti määrättyihin sääntöihin, normeihin, toimintatapoihin ja ohjeistuksiin. Itsensä näköiseen hyvään elämään Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että psyykkinen hyvinvointi ja tietoisuustaidot liittyvät fyysisesti aktiivisempaan elämäntapaan. Arvoja, hyväksyntää, ja tietoisuustaitoja painottavan lähestymistavan avulla on mahdollista tukea fyysisesti aktiivisempaan elämäntapamuutokseen liittyvää ajattelutapaa sekä edistää fyysisen aktiivisuuden muutosten pysyvyyttä. Arvo- ja hyväksyntäpohjainen lähestymistapa auttaa ymmärtämään käyttäytymisen muutosta ja tarjoaa uudenlaisia työkaluja liikunta- ja terveysalan ammattilaisille liikkumisen ja terveyden edistämiseksi. Ihmisen omia arvoja ja hyväksyntää painottava lähestymistapa saattaa olla erityisen hyödyllinen juuri heille, joita perinteiset liikuntaa ja terveyttä painottavat ohjelmat eivät motivoi. Psykologisen joustavuuden mallissa ja siihen liittyvissä harjoitteissa korostuvat toimivuus ja koke muksellisuus. Fyysisen aktiivisuuden tärkeyden tai terveyden sijaan malli korostaa henkilön itseä motivoivia muutoksia ja ratkaisuja, elämänlaatua ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Työskentelyssä on olennaista normien, sääntöjen ja ohjeiden sijaan muutosten ja ratkaisujen toimivuus arjessa. Tavoitteena on itsensä näköinen, hyvä elämä. ANU KANGASNIEMI Tutkija Terveyspsykologian erikoispsykologi, sert. Liikunta- ja urheilupsykologi LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: [email protected] LÄHTEET: Biglan, A. Hayes, S. C. & Pistorello, J. 2008. Acceptance and com- Kangasniemi, A.M. Lappalainen, R., Kankaanpää, A. Tolvanen mitment: Implications for prevention science. Prevention Science A. & Tammelin, T. 2015. Towards a physically more active lifestyle 9 (3), 139–152. based on one´s own values: the results of a randomized controlled Bishop, S. R. Lau, M., Shapiro, S. Carlson, L. Anderson, N. D. trial among physically inactive adults. BMC Public Health, 15:260. Carmody, J. Segal, Z. V. Abbey, S. Speca, M. & Velting, D. 2004. DOI: 10.1186/s12889-015-1604-x Mindfulness: A proposed operational definition. Clinical psycholo- Lappalainen, P. Granlund, A. Siltanen, S. Ahonen, S. Vitikainen, gy: Science and practice 11 (3), 230–241. M. Tolvanen, A. & Lappalainen, R. 2014. ACT Internet-based vs Chatzisarantis, N. L. & Hagger, M. S. 2007. Mindfulness and the face-to-face? A randomized controlled trial of two ways to deliver intention-behavior relationship within the theory of planned beha- Acceptance and Commitment Therapy for depressive symptoms: vior. Personality and Social Psychology Bulletin 33 (5), 663–676. An 18-month follow-up. Behaviour Research and Therapy 61, 43–54. Gilbert, D. & Waltz, J. 2010. Mindfulness and health behaviors. Lappalainen, R. Lehtonen, T. Skarp, E. Taubert, E. Ojanen, M. Mindfulness 1, 227–234. & Hayes, S. C. 2007. The Impact of CBT and ACT Models Using Gregg, J. A. Callaghan, G. M. Hayes, S. C. & Glenn-Lawson, J. Psychology Trainee Therapists A Preliminary Controlled Effective- L. 2007. Improving diabetes self-management through acceptance, ness Trial. Behavior Modification 31 (4), 488–511. mindfulness, and values: a randomized controlled trial. Journal of Roberts, K. C. & Danoff-Burg, S. 2010. Mindfulness and health Consulting and Clinical Psychology 75 (2), 336. behaviors: is paying attention good for you? Journal of American Hayes, S. C. Luoma, J. B., Bond, F. W. Masuda, A. & Lillis, J. 2006. College Health 59 (3), 165–173. Acceptance and commitment therapy: Model, processes and out- Ulmer, C. S. Stetson, B. A. & Salmon, P. G. 2010. Mindfulness and comes. Behaviour Research and Therapy 44 (1), 1–25. acceptance are associated with exercise maintenance in YMCA Kabat-Zinn, J. 2003. Mindfulness-Based Interventions in Context: exercisers. Behaviour Research and Therapy 48 (8), 805–809. Past, Present, and Future. Clinical psychology: Science and Practice Weineland, S. Hayes, S. & Dahl, J. 2012. Psychological flexibility 10 (2), 144–156. and the gains of acceptance-based treatment for post-bariatric Kangasniemi, A. Lappalainen, R. Kankaanpää A. & Tammelin, T. surgery: six-month follow-up and a test of the underlying model. 2014. Mindfulness skills, psychological flexibility, and psychological Clinical Obesity 2 (1–2), 15–24. symptoms among physically less active and active adults. Men- Wicksell, R. K. Ahlqvist, J. Bring, A. Melin, L. & Olsson, G. L. tal Health and Physical Activity 7 (3), pp. 121-127. DOI: 10.1016/j. 2008. Can Exposure and Acceptance Strategies Improve Fun- mhpa.2014.06.005. ctioning and Life Satisfaction in People with Chronic Pain and Kangasniemi, A.M. Lappalainen, R., Kankaanpää, A. Kulmala, J. Whiplash-Associated Disorders (WAD)? A Randomized Controlled Hakonen, H. & Tammelin, T. 2013. Towards a physically more active Trial. Cognitive Behaviour Therapy 37 (3), 169-182. lifestyle based on one´s own values: study design of a randomized controlled trial for physically inactive adults. BMC Public Health, 13: 671. DOI: 10.1186/1471-2458-13-671. LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 31
© Copyright 2024