Maailman Uudet Tuska

Ruotuväki, PL 25, 00131 HKI MP2 Itella Oyj
Kiinan puolustusministeri Suomessa
Kunniakomppania kiinnosti kenraalin delegaatiota
uutiset, sivu 3
puolustusvoimien uutislehti
53. vuosikerta n:o 13 (1168) 16.7.2015 verkossa > www.ruotuvaki.fi
Yhteiskunnan tukipilari
Huoltovarmuuskeskus, Puolustusvoimien
logistiikkalaitos ja huoltovarmuuskriittiset
yritykset pitävät yhdessä huolta koko Suomen huoltovarmuudesta.
Tavoitteena on turvata yhteiskunnan toiminnot sekä maanpuolustusta tukevan tuotannon edellytykset. Käytännössä tämä tapahtuu muun muassa varastoinnin sekä jatkuvuuden ylläpitämisen kautta.
Esimerkiksi Helen Oy:lla on Helsingin kaupungin alla maanalaista tunneliverkostoa
sekä muita huoltovarmuuskriittisiä tiloja
kymmenien kilometrien verran.
uutiset, sivu 3
Maailman
toiselta puolelta
tultiin Dragsvikiin
uutiset, sivu 4
Uudet
alokkaat ovat varusmiesjohtajan tulikoe
kentällä, sivu 10
Tuska
Kuva: Ville Bröijer
lisää
metallitietoa
vapaalla, sivu 15
2
ruotuväki 13/2015
pääkirjoitus
nurkka
13.7.2015
Mene ja
Tiedä
Tarkoitus vai arvoitus?
Reserviläiskirje on ollut yksi tähänastisen
vuoden merkittävimpiä puheenaiheita ja termi jäänee historiaan yhtenä tämän vuoden
tärkeimmistä uudissanoista.
Kun kirjeet sitten alkoivat pudota kansalaisten postiluukuista, täyttyi sosiaalinen media ihmisten tuntemuksista. Joku oli tyytyväinen, toinen saattoi pettyä. Mutta kaikki reagoivat.
Tehdäänpä pieni ajatusleikki. Mitäpä jos
reserviläiskirje olisi lähetetty kymmenen
vuotta sitten, vuonna 2005? Silloin reserviläiskirjeen kaltainen suurponnistus olisi todennäköisesti otettu vastaan
pelkkänä
pompöösinä vitsinä.
Kun Suomen lähialueilla ei rymise, on helppoa unohtaa puolustusvoimien ja asevelvollisuuden olemassaolon syy. Jos realistisia uhka-
”Jokainen tekee
mieluummin työtä,
jolla on tarkoitus,
kuin työtä, joka on
arvoitus.”
kuvia ei ole, monet kysyvät varmasti itseltään,
onko pienen maan syytä panna arvokkaita verotuloja kalustohankintoihin ja varusmiesten
kouluttamiseen.
velukseen miten tahansa, ei se tee asevelvollisuuden suorittamisesta yhtään vähemmän arvokasta.
* * *
* * *
Mutta kun turvallisuustilanne elää, tuo varautuminen varmuutta.
Heinäkuun 6. päivä palvelukseen astuvat
nuoret miehet ja naiset aloittavat asevelvollisen taipaleensa hyvin erilaisissa tunnelmissa kuin saapumiserä kymmenen vuotta sitten.
Vaikka Suomea ei tällä hetkellä suoraan uhkaakaan mikään, saattaa joidenkin tuoreiden
varusmiesten mieltä painaa maailmanpoliittinen tilanne. Ahdistumiseen ei kuitenkaan ole
syytä. Sen sijaan Itä-Euroopan tapahtumista
voi ammentaa voimaa. Ukrainan kriisi muistuttaa meitä siitä, että asevelvollisten arvokkaalla työllä on tarkoitus.
Varusmiespalvelus kantaa eri ihmisille eri
merkityksiä. Joillekin se on kunnia-asia, joillekin taas pakkopullaa, joka halutaan mahdollisimman nopeasti pois alta. Suhtautui pal-
Asevelvollisen omaiset ja ystävät: älkää pelotelko palveluksen raskaudella, älkääkä vähätelkö sen tärkeyttä. Sen sijaan kannustakaa
soturia antamaan kaikkensa ja ottamaan
myös itselleen kaikki mahdollinen hyöty. Tämä on paitsi puolustusvoimien, myös soturin
itsensä etu. Kun palveluksella on merkitys, on
sen suorittaminenkin kannustavaa ja innostavaa.
Myös puolustusvoimien edustajien on pidettävä huolta siitä, että palvelustehtävät
ovat motivoivia ja sopivan haastavia. Alokkaiden erityistaidot ja toiveet on otettava
huomioon, jotta kukin voi kantaa mahdollisimman suuren korren kekoon. Ajatuksen ja
hengen on oltava sama kuin reserviläiskirjeessä.
Jokainen tekee mieluummin työtä, jolla on
tarkoitus, kuin työtä, joka on arvoitus.
tornitouhua
> [email protected]
Kaksi vuotta sitten kirjoitin tälle
samalle palstalle ammattisotilaasta
siviilimatkailijana
(Ruotuväki
13/2013). Silloin olin juuri palannut matkaltani muun muassa Ukrainasta.
Sen jälkeen on traveller-historiani matkakohteisiin uusina maina liittyneet muun muassa Georgia, Azerbaidzan, Armenia, Serbia,
Marokko ja Uzbekistan. Suomalaisena matkailijana on heti todettava, että asiat eivät monelta osin
todellakaan ole sitä, mitä Suomessa näistä maista on esimerkiksi
mediasta ja etenkin sosiaalisesta
mediasta luettavissa.
Omien kokemusten, myös matkailukokemusten, esille tuominen
on toki aina subjektiivista. Ehkä
jonkun mielestä tällä tavoin esille
tuotuna jopa narsistista. Silti olen
entistä vakuuttuneempi siitä, että
omalla ajallaan ja omalla kustannuksellaan henkilökohtaista tietämystään maailman eri paikoista
laajentava puolustusvoimien työntekijä on työnantajalleen kustannustehokasta ja tärkeää tietopääomaa. Etenkin se korostuu juuri
nyt, kun puolustusvoimat organisaationa painii jatkuvissa resurssihaasteissa.
***
Uudistuneilta puolustusvoimiltamme odotetaan tänä päivänä
muun muassa entistä enemmän
kommunikaatiovalmiuksia sekä
globaalin kulttuurin laaja-alaista
tuntemusta. Näiden valmiuksien
saavuttamiseksi edellytetään nopeaa, konkreettista ja luotettavaa
tietoa maailman eri kolkilta. Yksilön tasolla tieto perustuu silti puolustusvoimissakin vielä valitettavan usein niin sanottuun toisen käden tietoon. Omakohtaisesti han-
kitun tai koetun tiedon sijaan käytetään liian paljon muun muassa
oletuksiin ja ennakko-odotuksiin
perustuvaa ”tietoa”. Nykypäivänä
asiaan tuo haasteensa myös erilaisten sosiaalisten medioiden ja
verkkotoimijoiden tarjoama informaatiotulva. Tulisi aina pitää mielessä, että jatkuvasti elävä ja yksityiskohtaisilta sisällöiltään vaikeasti tarkistettavissa oleva informaatio ei useinkaan ole sama asia
kuin tieto.
Sekä määrällisesti että laadullisesti sen monipuolisimman ja luotettavimman tiedon maailmalta
saa omakohtaisesti näkemällä ja
kokemalla. Kokemuksiin perustuva tieto on ainakin sen alkuperäiselle omistajalle myös sitä yleisintä ” ainoaa oikeaa” ja lähdekriittisintä tietoa.
Jakamaton tieto puolestaan on
turhaa tietoa. Konkreettisella ja
todennetulla yksilön omakohtaisella kokemuksella vahvistettu ja
etenkin muualta maailmasta vapaa-ajalla hankittu tieto on aina
tärkeää hyödyntää myös ammatillisesti. Itse hankittu tieto on yleensä myös juuri siitä tietoa, joka nykyisen informaatiovaikuttamisen
aikakaudella puolustusvoimissammekaan ei ihan ensimmäisenä
murene kaiken maailman trollauksien tai informaatioiskujen kynsissä.
Mene merta edemmäs kalaan
tiedon lähteille ja myös jaa sieltä
hankkimaasi tietoa. Mutta mieti ja
ennen kaikkea tiedä tarkkaan miten, minne ja kenelle sitä kannattaa jakaa.
Vesa Huopana
Majuri
Sotatieteiden maisteri
Pääesikunta
kysymys
Edellisessä lehdessä kysyimme:
Oletko nähnyt suomalaisen Hornetin?
sosiaalisesta mediasta
@EetuOskari 6.7.
Hei te palvelukseen tänään astuvat: älkää luovuttako ensimmäiseen
vastoinkäymiseen. Siinä on se kasvattava elementti. Tsemppiä!
– Jyväskyläläinen Eetu Heiska
kannustaa uusia alokkaita.
@JoonaKosloff 11.7.
Reservissä puoli vuotta, eikä inttijutut tunnu loppuvan. Tänään Vekaranjärvellä omaistenpäivässä ja
kohta RUK-kavereita morjestamaan.
– Viime joulukuussa kotiutunut
Joona Kosloff löytää itsensä varuskunnista palveluksen päätyttyäkin.
@PetrusLundqvist 9.7.
Kiitos puolustusvoimat ja varsinkin #merivoimat hienosta vuosipäivästä!
– Helsinkiläinen Petrus Lundqvist nautti merivoimien vuosipäivästä.
@JuhoMölsa 12.7.
Huomasin juuri olleeni viikon lähes uutispimennossa, mutta nyt alkaa tahti tasaantua intissä ja uutisiakin kerkeää lukea.
– Karjalan prikaatissa palvelevalla alokas Juho Mölsällä palveluksen alku on ollut hektinen.
Kyllä
71%
Ei
29%
Seuraava kysymys:
Onko mielestäsi oikein, että yritysten on mahdollista anoa tärkeille
työntekijöilleen vapautus puolustusvoimien palveluksesta?
Äänestykseen voi osallistua myös Ruotuväen
www-sivuilla osoitteessa > www.ruotuvaki.fi
Osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa #ruotuväki tai lähetä mielipiteesi sähköpostilla [email protected]
TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT:
Puh. 0299 500 718
ISSN 0557-4897 (painettu)
ISSN 1458-8005 (verkkolehti)
PÄÄTOIMITTAJA
Mikko Ilkko
Puh. 0299 500 715
[email protected]
UUTISPÄÄLLIKKÖ
Juha Heikkinen
Puh. 0299 500 716
[email protected]
TOIMITUSSSIHTEERI
Ossian Hartig
Puh. 0299 500 736
[email protected]
arkisin kello 8.00–16.15
[email protected]
Pirkanmaan Lehtipaino Oy
Tampere 2015
Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Pääesikunta, C-rakennus, Fabianinkatu 2, 00130 Helsinki, postiosoite: PL 25, 00131 Helsinki, puhelinvaihde: 0299 800
internet-osoite: > www.ruotuvaki.fi
KUSTANTAJA:
Puolustusvoimat
Seuraava numero ilmestyy
6.8.2015
VERKKOUUTISPÄÄLLIKKÖ
Helena Immonen
Puh. 0299 500 717
[email protected]
LEVIKKISIHTEERI
Kaartinjääkäri Joonas Immonen
Puh. 0299 500 718
[email protected]
TOIMITTAJAT
Alikersantti Juho Korpela
Puh. 0299 500 704
Alikersantti Antti Sarjanen
Puh. 0299 500 739
Korpraali Jussi Vainikka
Puh. 0299 500 617
Kaartinjääkäri Joonas Koivisto
Puh. 0299 500 616
Kaartinjääkäri Kalle Toivonen
Puh. 0299 500 705
[email protected]
GRAAFIKKO
Kaartinjääkäri Sofia Korhonen
[email protected]
VALOKUVAAJA
Kaartinjääkäri Ville Bröijer
Puh. 0299 500 735
[email protected]
3
uutiset
ruotuväki 13/2015
Huoltovarmuus takaa yhteiskunnan toimivuuden
Suomen huoltovarmuus perustuu eri toimijoiden vahvaan yhteistyöhön.
Huoltovarmuuskriittiset yritykset pyrkivät takaamaan jatkuvuuden.
Jussi Vainikka
Varastointi kattaa koko
Suomen
Huoltovarmuuskeskuksen toiminta rahoitetaan sen hoidossa olevasta valtion talousarvion ulkopuolisesta huoltovarmuusrahastosta. Rahat tulevat energiaveron
yhteydessä huoltovarmuusmaksuna. Huoltovarmuuskeskus on
myös suuri varastoija. Laajat polttoainevarastot kattavat koko Suomen.
– Meillä on dieseliä, bensiiniä,
lentobensiiniä, viljaa, erilaisia kemikaaleja, teollisuuden raaka-aineita, komponentteja… Varastoinneilla ostetaan aikaa muiden
järjestelyiden tekoon, jos jokin
häiriötilanne sattuu, Hakola listaa.
Huoltovarmuuskeskuksen yh-
Kuva: Ville Bröijer
Huoltovarmuus pyörii Suomessa
Huoltovarmuuskeskuksen, Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen
ja huoltovarmuuskriittisten yritysten ympärillä. Huoltovarmuuskeskuksen perustuotanto-osaston
johtaja Jyrki Hakola kertoo, että
siinä missä puolustusvoimat hoitaa
sotilaallisen varautumisen ja valmiuden, Huoltovarmuuskeskus
puolestaan keskittyy siviiliyhteiskunnan valmiuksien ylläpitämiseen.
– Toimimme siviiliyhteiskunnan
ja elinkeinoelämän väestön toimeentulon ja siihen liittyvän
maanpuolustusta tukevan tuotannon edellytysten turvaamisen parissa. Kaikki pohjautuu siihen, että
yhteiskunnan toiminnot ja Suomen elinkeinoelämän toimintoedellytykset on turvattu, Hakola sanoo.
Huoltovarmuuskriittiset yritykset liittyvät toimintaan niin sanottujen pooliorganisaatioiden kautta. Poolit ovat eri toimialasektorien alle sijoittuvia, vapaaehtoisuuteen perustuvia asiantuntijaryhmiä. Hakola korostaa, että poolitoimikunnissa toimiminen ei ole
virkatehtävä.
– Pooli arvioi, mitkä yritykset
jonkun tietyn toimialan sisällä
ovat keskeisiä ja kriittisiä. Tällaiset
yritykset listataan, ja poolit ovat
valittuihin yrityksiin yhteydessä.
Yritykset kutsutaan sitten mukaan
järjestelmiin, Hakola avaa poolien
toimintaa.
Huoltovarmuuskeskuksen perustuotanto-osaston johtajan Jyrki Hakolan mukaan Suomen huoltovarmuuden kaltainen järjestelmä on käytössä myös Sveitsissä.
– Aikaisemmin olemme toimineet kaikkien puolustushaarojen
omien logistiikkajärjestelmien
kanssa erikseen. Nyt kun kaikki on
organisoitu Tampereen logistiikkalaitoksen alle, rajapintamme on
selkeämpi, ja kanssakäyminen on
sillä tavalla helpompaa, Hakola
tähdentää.
teistyö puolustusvoimien kanssa
on luonnollisesti laajaa. Hakola
kertoo, että yhteistyö toimii erinomaisesti sekä Pääesikunnan että
tammikuussa perustetun Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen
kanssa. Puolustusvoimauudistus
on muuttanut yhteistyötä selkeämmäksi.
Jatkuvuus on
avainasemassa
Suomen suurimpiin energia-alan
yrityksiin lukeutuva Helen Oy,
entiseltä nimeltään Helsingin
Energia, on yksi parhaista esimerkeistä huoltovarmuuskriittisistä yrityksistä puhuttaessa. Tur-
vallisuuspäällikkö Mats Fagerström vertaa edustamansa yrityksen roolia huoltovarmuudessa
korttitaloon.
– Olemme ikään kuin yksi korttitalon nurkista. Tämä yhteiskunta
on mennyt siihen suuntaan, että
esimerkiksi ilman sähköä ongelmia tulee jo 3–4 tunnissa.
Avainhenkilöt pysyvät töissä myös poikkeusoloissa
Jussi Vainikka
porukka jää töihin. Näitä ammattilaisia ei saa kerättyä mistään
muualta, vaan meillä on tämä väki
sekä rauhan että poikkeusolojen
aikana, Helen Oy:n turvallisuuspäällikkö Mats Fagerström tiivistää.
Varauksia tehdään yrityskohtaisesti tarve ja yhteiskunnan toimivuus huomioiden. Erikoiskoulutuksen saaneita reserviläisiä puolustusvoimat saattaa pitää varauksessaan noin 30 vuoden ikään asti.
Huoltovarmuuskriittisten yritysten avainasemassa olevien työntekijöiden panos on huoltovarmuuden kannalta merkittävä myös
poikkeusolojen aikana. Yritykset
anovat lainsäädäntöön perustuen
henkilöstölleen vapautuksen puolustusvoimien palveluksesta ja varaavat heidät jatkamaan normaaliolojen töitään.
– Jos pilliin vihelletään, meidän
–
Yrityksemme
vajaasta
1 200:sta työntekijästä liki 800 on
insinöörejä tai diplomi-insinöörejä. Suurin osa on saanut pitkän
koulutuksen, joten lopputulema
on, että heillä se 30 ikävuotta on
aika lähellä jo töitä aloitettaessa,
Fagerström muistuttaa.
Fagerströmin mukaan Suomen
huoltovarmuutta on 2000-luvun
aikana tarkasteltu yhä kokonaisvaltaisemmin eikä pelkästään puolustusvoimien näkökulmasta. Puo-
lustusvoimien logistiikkalaitos lähestyi kesäkuussa huoltovarmuuskriittisiä yrityksiä tiedotteella. Helen tekee Fagerströmin mukaan muutenkin laajamittaista yhteistyötä puolustusvoimien kanssa.
– Luonnollista yhteistyötä on se,
että käymme Kaartin jääkärirykmentin kanssa neuvotteluja melkein kuukausittain, Fagerström
kertoo.
Helenin toiminta perustuu jatkuvuuteen. Keinovalikoima jatkuvuuden takaamiseksi on Fagerströmin mukaan laaja.
– Meillä on toimintaa 24 tuntia
vuorokaudessa 365 päivänä vuodessa. Täällä on joka yö töissä vajaa 100 henkilöä. Kaiken takana
on pitkä suunnittelu, ja sillä tavalla saamme toimintavarmuutta, Fagerström kertoo.
Helen tarjoaa muun muassa
sähkösopimuksia kaikkialle Suomeen, mutta vastaa pääasiassa
Helsingin alueen lämmöntuotannosta. Jyrki Hakola kertoo, että
alueellisen työn merkitys huoltovarmuudessa korostuu entisestään. Huoltovarmuuskeskus tekeekin paljon yhteistyötä kuntien
kanssa.
– Meillä on meneillään Kuntaliiton kautta iso hanke, jonka tavoitteena on saada kuntien käyttöön varautumisen ja jatkuvuuden
hallinnan valmiussuunnittelun kokonaistyökalupaketti,
Hakola
mainitsee.
Kiinan puolustusministeri
vieraili Suomessa
Antti Sarjanen
Kuva: Sofia Korhonen
Kiinan puolustusministeri, kenraali Chang Wanquan vieraili Suomessa heinäkuun alussa. Puolustusministeri Jussi Niinistö toimi
isäntänä nelipäiväisellä vierailulla. Viikonlopun aikana kenraali
Wanquan tapasi Kultarannassa taKenraali Chang Wanquanin vastaanottaminen oli nopea, mutta juhlallinen tilaisuus. Kuvassa vasemmalla
vierailun isäntä, puolustusministeri
Jussi Niinistö.
savallan presidentti Sauli Niinistön, Niinistön kanssa pöydällä olivat muiden muassa Ukrainan sekä Itä- ja Etelä-Kiinan merialueiden tilanne.
– Keskustelunaiheina tapaamisella olivat muun muassa Suomen
ja Kiinan kahdenväliset suhteet,
sekä turvallisuuspoliittinen tilanne
Aasian ja Euroopan alueilla, majuri Sami Jaakkola kertoo.
Suomen ja Kiinan puolustusministerit tapasivat viimeksi vuonna
2014, kun ministeri Carl Haglund
vieraili Kiinassa.
Kenraali Wanquan otettiin vas-
taan juhlallisesti Hietaniemen
hautausmaan edustalla. Paikalla
oli Kaartin jääkärirykmentin kunniakomppania ja laivaston soittokunta.
Kunniakomppania tervehti kenraali Wanquania, minkä jälkeen
soittokunnalta kuultiin Maammelaulu ja Porilaisten marssi. Viikonlopun aikana vierailtiin myös Turussa tutustumassa puolustusvoimien toimintaan.
Kiinan puolustusministerillä oli
mukanaan
sotilaspäällystöstä
koostunut delegaatio. Delegaatio
oli hyvin kiinnostunut kunnia-
komppanian tarkastuksesta ja oli
yleisesti tyytyväinen järjestelyihin.
– Vierailuilla ylläpidetään Suomen ja Kiinan kahdenvälisiä suhteita ja keskustellaan puolustushallinnollisista seikoista, majuri
Jaakkola kommentoi.
Suomen ja Kiinan välisiä vierailuja on järjestetty jo pidemmän aikaa.
– Puolustusministeriöllä ja puolustusvoimien Pääesikunnalla on
oma suunnitelmansa siitä, millaisia
valtiovierailuja järjestetään, selittää Jaakkola.
4
lyhyesti
Ohjusvene Naantali
takaisin vesille
Korjauksessa ollut Rauma-luokan ohjusvene Naantali palasi
merivoimien vuosipäivänä 9.
heinäkuuta takaisin toimintaan.
Kaikki Rauma-luokan ohjusveneet vedettiin käytöstä alkuvuonna, koska kolmesta löydettiin
rasitusmurtumia.
Kommodori Veli-Pekka Heinonen puolustusvoimien logistiikkalaitokselta korostaa, että murtumat ovat syntyneet normaalissa
käytössä eivätkä ne olleet heikentäneet rungon lujuutta.
Naantali on koeajossa syksyyn
asti. Jos vene on silloin moitteettomassa kunnossa, se palaa normaaliin käyttöön. Muut Raumaluokan ohjusveneet korjattaneen
loppuvuoden aikana.
KTo
Sarviniemen alue
pakkolunastukseen
Useita upseereita
uusiin tehtäviin
Eversti Asko Muhonen siirtyy
Maasotakoulun
johtajaksi.
Eversti Petteri Koskinen siirtyy
Muhosen tilalle maavoimien
uudeksi suunnittelupäälliköksi
Maavoimien esikuntaan.
– Pystyn kehittämään kokemuspohjani ansiosta maavoimia uusissa tehtävissäni, Koskinen kommentoi.
Koskisen siirron myötä Jääkäriprikaatin komentajan tehtävään siirtyy eversti Antti
Lehtisalo Karjalan prikaatin
apulaiskomentajan toimesta.
Lisäksi uusiin tehtäviin määrättiin everstiluutnantti Petri Siivonen. Hän siirtyy Elektronisen
sodankäynnin keskuksen johtajaksi Panssariprikaatiin.
KTo
Akateemiset upseerit astuivat näyttämölle
Suomessa on väitellyt tohtoriksi 81 upseeria.
Tohtoriupseerit järjestäytyivät yhdistykseksi vuonna 2011.
Kalle Toivonen
Kesän alussa julkaistiin ensimmäinen Tohtoriupseerit ry:n julkaisu,
Akateemisuus ja upseerius - tieteen, tutkimuksen ja johtamisen
ristivetoa.
Tohtoriupseerit ry perustettiin
vuonna 2011 tohtorin tutkinnon
suorittaneiden upseerien kasvaneen määrän myötä. Yhdistys kertoo sivuillaan tavoitteekseen edistää jäsenkuntansa tieteellistä toimintaa ja vuorovaikutusta yhteiskunnassa.
Tohtoriupseerit ry:n puheenjohtaja, tekniikan tohtori, everstiluutnantti Rainer Peltoniemen mukaan yhdistyksen ensimmäinen
julkaisu toimii eräänlaisena päänavauksena, joka esittelee upseerien tekemään tutkimukseen liittyviä haasteita.
Suomessa on tohtoriksi väitelleitä upseereita 81. Ensimmäinen
heistä oli Helsingin yliopistosta
teologiasta vuonna 1954 väitellyt
majuri Yrjö Massa. Sittemmin upseereita on väitellyt laajasti eri tieteen aloilta, kuten valtiotieteistä,
yhteiskuntatieteistä, filosofiasta ja
kasvatustieteistä.
Kahden maan kansalaiset
Puheenjohtaja Peltoniemi väitteli
itse tekniikan tohtoriksi vuonna
2007. Hänen väitöskirjansa, jonka
kirjoitustyö kesti aikanaan noin
vuoden, käsitteli Nato-jäsenyyden
mahdollisia vaikutuksia Suomen
puolustusjärjestelmään.
– Olihan se ajoittain uuvuttavaa
työskentelyä. Aihe kuitenkin syvensi ymmärrystäni puolustusvoimien toiminnasta. Jos aihe ei ole
mieleinen, ei työkään voi tuottaa
hedelmää, Peltoniemi pohtii.
Yksi yhdistyksen päätavoitteista
on kannustaa upseereita akateemiseen tutkimukseen ja kirjoittamiseen. Peltoniemen mukaan upseerien tekemä akateeminen työ kehittää myös puolustusvoimia.
– Tutkimustyössä vaadittava
analyyttinen, pitkäjänteinen ja
omatoiminen työskentelyote on
tyypillistä myös eri tason upseeritehtävissä. Nämä kaksi alaa palvelevat mielestäni toisiaan, Peltoniemi erittelee.
Everstiluutnantti evp ja yhteiskuntatieteiden tohtori Arto Nokkala kuvailee akateemisen uran
valinneen upseerin asemaa tasapainoiluksi.
– Tohtoriupseerit ovat kahden
maailman kansalaisia. Toisaalta
toimintaa ohjaavat akateeminen
avoimuus ja kriittisyys sekä toisaalta upseerin normit ja arvot.
Tohtoriupseerit ry. on jo aloittanut toisen julkaisunsa valmistelun.
Teos tulee keskittymään sotatai-
don ytimeen: turvallisuusympäristön muutokseen sekä operaatiotaitoon.
Peltoniemen mukaan seuraavan
julkaisun tavoitteena on koota yhteen alan tutkijoita ja asiantuntijoita yhteisen teeman tutkimukseen sekä tuottaa uutta ja ajankohtaista tietoa sotataidon alalta.
Tietoa vai tieteellisyyttä?
Yhdysvaltalainen tieteensosiologi
Robert K. Merton määritteli 1930luvulla tieteellisyyden normit. Periaatteiden mukaan tieteen tulee
olla koko tiedeyhteisölle avointa
ja se on alistettava tiedeyhteisön
epäilykselle, ennen kuin sitä voi
kutsua tieteeksi.
Teknillisestä korkeakoulusta väitelleen eversti Mika Hyytiäisen
mukaan sotatiede voi vain harvoin
täyttää kaikkia Mertonin ihanteita.
– Tieteellisestä näkökulmasta
ongelma esimerkiksi taktiikan tutkimuksessa on se, että se on usein
salaista. Akateemisessa mielessä
se on ongelmallista julkisuuden
osalta.
Tekniikan tohtori, everstiluutnantti Rainer Peltoniemi korostaa
pyrkimystä mahdollisimman pitkälle jatkuvaan avoimuuteen.
– Kansalaisten tiedonsaantia pitää palvella mahdollisimman avoi-
Erikoiskoulutusta tarjoavat joukko-osastot, kuten kansanväliset
valmiusjoukot Porin prikaatissa ja
laskuvarjojääkärikoulutus Utin
jääkärirykmentissä, vetävät puoleensa varusmiehiä ympäri Suomea.
Alikersantit Axel Ekberg ja
Ben Gran vastasivat isänmaan
kutsuun hieman kauempaa. Ekberg hyppäsi lentokoneeseen Tukholmasta, ja Gran jätti Australian,
molemmat astuakseen palvelukseen Uudenmaan prikaatissa.
Heille Dragsvikin varuskunta oli
luonnollinen valinta ruotsinkielisyyden vuoksi.
Molemmat miehet kertovat läheisiensä suhtautuneen asevelvollisuuteen erittäin myöntäisesti.
– Palveluksessa olen viettänyt
parhaan puolivuotisen elämästäni,
olen saanut paljon uusia ystäviä,
Ekberg selittää.
Hänen suomalainen äitinsä on
ollut todella ylpeä pojastaan. Ekbergin isoisä oli talvisodan veteraani ja myös siksi asepalvelus on
hänelle tärkeä asia.
– Olen päässyt tapaamaan suomalaisia sukulaisiani ja ystäviäni
palvelukseni aikana. Kotonakin
ehdin käydä lähes kuukausittain,
Ekberg jatkaa.
mesti unohtamatta kansallista turvallisuutta. Turvallisuuden taakse
ei kuitenkaan saa piiloutua esimerkiksi puhuttaessa julkisesti
turvallisuusympäristömme muutoksista, Peltoniemi erittelee.
– Tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ei kuitenkaan
välttämättä kärsi tutkimuksen salaamisesta huolimatta.
Yhteiskuntatieteiden tohtori,
majuri Jan Hanska tiivistää akateemista uraa luovan upseerin ongelman seuraavanlaisesti:
– Akateemisen kriittisyyden ja
upseerin kuuliaisuuden yhdistäminen on jokaisen akateemista uraa
luovan upseerin haasteena..
musta elämästä ja vastuusta. Pidän
varusmiehen elämää suurena seikkailuna, sanoo Gran.
– Kotonani on puhuttu ruotsia
ja englantia. Olen Dragsvikissa
parantanut ruotsiani paljon, ja
suomikin on täällä alkanut luistaa
aiempaa paremmin.
Gran kertoo lähteneensä asepalvelukseen myös hankkiakseen
kokemuksia ennen työ- ja perheelämää. Australiassa on myös
mahdollisuus kouluttautua reserviläiseksi, mutta se ei Granin mukaan ole yhtä kattava kuin suomalainen asevelvollisuus.
– Olen alkanut asepalveluksen
aikana ajattelemaan, että asettaisin itseni myös rauhanturvavalmiuteen, sillä arvostan sitä työtä
erittäin paljon, selittää Gran.
”Äiti olen täällä maailman
toisella puolen”
Ben Gran saapui ensikertaa suomeen viime talvena. Opiskelut
Australiassa olivat tulleet päätökseen, joten asevelvollisuudelle löytyi sopiva aika.
– Armeija ja sotilaselämä ovat
kiinnostaneet minua paljon. Australian työllisyystilanne on heikko,
joten päätin lähteä hakemaan kokemusta Suomesta. Suoritettu asevelvollisuus ei kuitenkaan ole vain
hyvä merkintä ansioluettelossa.
Saan palveluksesta paljon koke-
Kuva: Ville Bröijer
Ilmavoimien johtamisen tietojärjestelmäkokonaisuus Ilmaleijonaan kuuluva Ilmaleijona 3.0
on saatu käyttöönottovaiheeseen. Vuoden 2014 puolella alkaneet investoinnit ovat tulleet
päätökseen, ja yhteishinnaksi on
tullut 2,3 miljoonaa euroa.
Logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskuksen insinöörikapteeni Pentti Nousiaisen mukaan kyse on hankinnan laajennuksesta.
– Kyseessä on laajennushankinta vaiheittain rakennettavaa
Ilmaleijona-johtamisjärjestelmää varten. Ilmaleijona 3.0 ja
Ilmaleijona Johtamisen tuki on
hankittu osana tietojärjestelmäkokonaisuutta, kertoo Nousiainen.
JIm
Tohtoriupseerit ry:n puheenjohtajan, tekniikan tohtori, everstiluutnantti Rainer Peltoniemen mukaan akateemista uraa luovan upseerin tutkimusintressinä on
usein puolustusvoimien organisaation toiminnan kehittäminen.
Ulkomaiset varusmiehet asepalveluksessa
Antti Sarjanen
Ilmaleijonaan
2,3 miljoonaa
ruotuväki 13/2015
Kuva: Sofia Korhonen
Puolustusvoimat on aloittanut
ampuma-alueen lähellä Taipalsaaressa sijaitsevan alueen pakkolunastuksen. Kuulutukseen
on aikaa vastata elokuun 20.
päivään asti. Lunastushinnan
tulee määrittämään ulkopuolinen ja riippumaton taho.
Alueen lomakylä tullaan todennäköisesti purkamaan, mutta aluetta ei aiota sulkea. Puolustusministeriön erityisasiantuntijan Matias Warstan mukaan alue
säilyisi virkistyskäytössä.
– Alueen on tarkoitus säilyä
virkistyskäytölle avoinna niin
pitkälti, kuin puolustusvoimien
toiminta turvallisesti sallii,
Warsta tarkentaa.
JKo
uutiset
Alikersantit Ben Gran (vasemmalla) ja
Axel Ekberg ovat pitäneet ajastaan
puolustusvoimissa.
5
uutiset
ruotuväki 13/2015
Merivoimat koolla
merkkipäivänään
tähtäimessä
Kalle Toivonen
Joonas Koivisto
Merellä on pitänyt kiirettä
Merivoimien alkuvuosi on ollut
työntäyteinen. Merivoimien komentaja, kontra-amiraali Kari Takanen nostaa merivoimien alku-
Laitteet, jotka tarvitsevat joka ilta latausta ovat kasarmilla arkipäivää. Jokainen varusmies kantaa tälläistä mukanaan, joten latauspaikat mietityttävät.
Kysymyksiin latamismahdollisuuksista vastaa Puolustushallinnon rakennuslaitokselta projektiarkkitehti Turkka Ehramaa.
Kuva: Ville Bröijer
Helsingin Eteläsatamassa vietettiin merivoimien vuosipäivää aurinkoisissa tunnelmissa 9. heinäkuuta.
Eteläsatamaan saapuivat merkkipäiväksi miinalaiva Uusimaa,
miinantorjunta-alus Purunpää, ohjusvene Hamina, ohjusvene Naantali sekä miinalautta Porkkala.
Laivoilla riitti tungosta, sillä sateisen ja sumuisen alkuviikon jälkeen
herännyt aurinko oli laittanut ihmiset liikkeelle.
Varusmiehet päivystivät kärsivällisesti palveluspaikkojensa kansilla vastaamassa turistien kysymyksiin sekä kuuntelemassa reserviläisten tarinointia omista inttimuistoistaan.
– Puunasimme laivat prikulleen
parin viime päivän aikana, mutta
mukavaa pysyä touhukkaana, alikersantti Altti Siltala myhäili Uusimaan kannella.
Merkkipäivää vietetään 9. heinäkuuta, koska samana päivänä
vuonna 1790 Ruotsin ja Venäjän
välillä käytiin Ruotsinsalmen toinen meritaistelu. Yhteenotto oli
yksi suurimmista Itämerellä käydyistä taisteluista.
Tuvasta virtaa
älylaitteisiin?
Helsingin Eteläsatamaan kiinnittyneet sotalaivat keräsivät runsaasti kiinnostuneita.
vuoden merkittävimmiksi tapahtumiksi Suomen ja Ruotsin yhteisen harjoittelun sekä alkukesällä
pidetyn BALTOPS-harjoituksen.
Myös tunnistustehtäviä on ollut
Itämerellä paljon. Ulkomaalaisten
valtionalusten liikenne Itämerellä
on vilkastunut kymmenisen prosenttia vuodessa jo parin vuoden
ajan. Takasen mukaan liikenteen
kasvu johtuu sekä Venäjän että
Naton lisääntyneestä toiminnasta.
– Merivoimat on joutunut reagoimaan eli toimimaan yhä use-
ammissa tunnistustehtävissä, Takanen selventää.
– Muun muassa miinalaiva Hämeenmaa sekä jo käytöstä poistunut miinalaiva Pohjanmaa korvataan uusilla laivoilla. Laivue 2020
-hanke tulee olemaan miljardiluokkaa, mutta laivatilaus pyritään
tekemään kotimaisilta valmistajilta, Takanen erittelee.
– Suomi ei voi ostaa sotalaivojaan käytettynä, koska Suomen
rannikkoalue on niin ainutlaatuinen. Tarvitsemme täällä esimerkiksi aluksia, jotka voivat sekä kulkea jäissä että miinoittaa.
Kokka kohti Laivue 2020
-hanketta
Takanen kertoi Laivue 2020 hankkeen tuovan tullessaan näillä
näkymin neljä uutta sotalaivaa.
Tarkoituksena on, että uudet laivat tulevat olemaan teräsrunkoisia
ja yli 90 metriä pitkiä. Hallitus tehnee päätöksen tilauksesta tämän
vuoden aikana.
Ohjushävittäjä kolmen päivän vierailulla
Ohjushävittäjä on alustyyppi,
jonka tehtävänä on saattaa suuremmista aluksista koostuvia laivastoja, saattueita ja taisteluosastoja. Hävittäjät suojelevat näitä
pienempien alusten hyökkäyksiltä.
Joonas Koivisto
Nimi kätkee perinteitä
Kuva: Ville Bröijer
Ohjushävittäjä USS Jason Dunham vieraili Suomessa. Alus oli
kolme päivää kiinnittyneenä Länsisatamaan. Alus suoritti ennen
kiinnittymistä yhteisharjoituksen
ohjusvene Tornion ja vartiolaiva
Turvan kanssa.
Vierailun yhteysupseerin, luutnantti Sami Leinosen mukaan harjoitus oli niin sanottu PASSEXharjoitus.
– PASSEX-harjoitus voidaan
järjestää ohikulkumatkalla, satamasta poistuttaessa tai sinne tultaessa yhdessä isäntämaan kanssa.
Alukselta tuli erityisesti kiitosta
siitä, kuinka helposti harjoitus saatiin käyntiin ilman alkuhankaluuksia.
Vierailun perusteena oli Yhdysvaltojen suurlähetystön mukaan
USS Jason Dunham on 160 metrin pituinen ja sen syväys on yli 10 metriä.
maan turvallisuuspoliittisten intressien tukeminen Euroopassa.
Alus suoritti operaatioita myös
,muiden Itämeren valtioiden kans-
sa. Operaatioissa alus on harjoitellut yhteistä toimintaa Nato-maiden ja muiden Yhdysvaltojen
kumppanimaiden kanssa.
Ohjushävittäjä on nimetty Irakin
sodassa ansioituneen alikersantin
Jason Dunhamin mukaan. Dunhamille myönnettiin ansioistaan postuumisti kunniamitali.
Dunham menehtyi vammoihin,
jotka tulivat hänen peittäessään
kranaatin ja suojellessaan muita
merijalkaväen taistelijoita. Aluksen mastoon on piilotettu osa
Dunhamin kypärästä ja aluksen
kastoi Dunhamin äiti, Debra Dunham.
Intti ilman tupakkaa ja nuuskaa -kisa ratkesi
Joonas Immonen
Suomen Hengitysliiton, Filha ry:n ja
Suomen Syöpäyhdistys ry:n järjestämä Intti ilman tupakkaa ja nuuskaa -kilpailu on saatu päätökseen.
Kilpailun voitti 2/14 saapumiserässä palveluksensa aloittanut
Aapo Korolainen, joka kotiutui reservin vänriikkinä 18. kesäkuuta.
Voittonsa ansiosta hän sai 1 000 euron arvoisen rahapalkinnon. Korolainen sai tietää voitostaan vain
noin viikko ennen kotiutumistaan.
– Tottakai siitä tulee hyvä fiilis
kun tuollaisia summia voittaa, ei voi
olla muuta kuin iloinen, Korolaine
kertoo.
Hän päätti osallistua kilpailuun
kaverinsa kanssa, nähtyään sotilaskodin seinällä kilpailua mainostaneen julisteen.
– Kysyimme järjestäjiltä, olisiko
kilpailuun mahdollista osallistua tupakoimattomana. He kertoivat, että se on mahdollista siten, ettei aloi-
ta tupakoimista varusmiespalveluksen aikana.
Korolaisen mukaan ei ollut vaikeaa olla aloittamatta tupakointia,
vaikka siihen tarjoituikin mahdollisuuksia. Korolainen haluaa kiittää
kilpailun järjestäjiä.
– Uskon, että kilpailulla voi olla
pieniä vaikutuksia palveluksen savuttomuuteen, en kuitenkaan tiedä
minkälaisia konkreettisia seurauksia sillä on sellaisten henkilöiden tupakoimattomuuteen, jotka ovat
polttaneet jo ennen inttiä, Korolainen pohtii.
Intti ilman tupakkaa ja nuuskaa
on varusmiehille avoin ja myös tupakoimattomat henkilöt voivat
osallistua. Seuraava Intti ilman tupakkaa ja nuuskaa -kilpailu alkaa
17.8. ja päättyy 16.11. Palkintona
kilpailussa arvotaan osallistuneiden
kesken 1 000 euron rahapalkinto. Ilmoittautuminen kilpailuun 16.8.
mennessä osoitteessa: www. stumppi.fi/portal/intti/ilmoittautuminen/
Miten mobiililaitteiden yleistyminen ja virrantarve on otettu
huomioon uusia kasarmeja
suunnitellessa? Otetaanko muiden mahdollisten laitteiden, kuten esimerkiksi kannettavien
tietokoneiden käyttö huomioon
tupia ja kasarmeja suunnitellessa?
– Viimeisimmissä kasarmien
perusparannushankkeissa tupiin
on toteutettu laitteiden latausja säilytyskaappi, jossa on jokaiselle tupalaiselle lukittava lokero. Lokeron sisällä on pistorasiat, joten oman laitteen tai laitteet voi jättää päivän palveluksen tai sotaharjoituksen ajaksi
latautumaan. Lisäksi tupien ikkunaseinälle, tupapöydän lähei-
syyteen on toteutettu noin 10
pistorasiaa esimerkiksi kannettavien tietokoneiden käyttöä
varten. Lisäksi osalle kasarmeista on toteutettu WLAN-verkko
vapaa-ajankäyttöön.
Onko pistorasioiden määrä tuvissa vakio suhteessa tupaan
majoittuvien määrään? Määrääkö jokin asetus virrankulutuksen tai esimerkiksi pistorasioiden määrää?
– Virrankulutusta tai pistorasioiden määrää tuvissa ei ohjata määräyksillä tai ohjeilla. Pistorasioiden määrän ja sijoituksen suunnittelussa huomioidaan
aiempien hankkeiden kokemukset sekä kyseessä olevan
joukko-osaston tarpeet ja toiveet.
Mitä muuta merkittäviä asioita
uudistetut kasarmit ovat tuoneet ja tuovat tullessaan?
– Perusparannusten yhteydessä kaikki kasarmien talotekniset
järjestelmät uusitaan nykyaikaisiksi. Merkittävimpänä näistä
on ilmanvaihtojärjestelmän uusiminen, joka parantaa tupien
sisäilmaa huomattavasti.
uutisia muualta
Simputus historiaan
Ilta-Sanomat kirjoittaa simputuksen jääneen historiaan. Lehden mukaan puolustusvoimissa keskitytään entistä enemmän syväjohtamiseen ja henkilökunnan sekä varusmiesjohtajien rooliin kasvattajana.
Puolustusvoimien koulutuspäällikkö, eversti Hannu Hyppönen
kertoo puolustusvoimien jatkavan siitä mihin koti ja koulu ovat jääneet. Puolustusvoimissa on harjoitettu syväjohtamista jo vuodesta
1998. Hyppösen mukaan tulosta on myös syntynyt. Varusmiesjohtajia koulutetaan innostamaan alaisiaan. Tähän ei kuulu simputuksen
kaltainen esimiesaseman väärinkäyttö.
Simputusta on pikkutarkkuus vähemmän merkityksellisissä asioissa, kuten punkan täydellisyydessä. Sallittua pikkutarkkuus toisaalta on esimerkiksi siinä, ettei sormea pidetä liipasimella, ellei olla
ampumassa.
Ilta-Sanomat 7.7.
Kyberturvallisuutta
on kehitettävä
Puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty puhui Mikkelissä
järjestetyssä Päämajan kesäsymposiumissa muuttuneesta turvallisuusympäristöstä sekä kyberuhkista. Hänen mukaansa Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut radikaalisti viime vuosien aikana.
Osana tätä muutosta ovat olleet myös kyberuhat, joihin tulisi hänen
mielestään vastata kehittämällä kyberturvallisuutta. Räty toivoo, että valtio laittaisi enemmän rahaa kyberturvallisuuteen.
Hänen mukaansa Suomella on kykyä vastata uhkiin hyödyntämällä suomalaisten yritysten sekä yliopistotason kybertietoisuutta.
Nykyinen hallituskausi on Rädyn mukaan ratkaiseva sen kannalta, miten Suomi voi varautua muuttuviin turvallisuusvaatimuksiin,
kirjoittaa Keskisuomalainen.
Keskisuomalainen 9.7.
Varusmiessoittokunta
teki historiaa
Puolustusvoimien varusmiessoittokunta esiintyi Tangomarkkinoiden
yhteydessä ennätyksellisen suurella kokoonpanolla. Kyseessä oli Olavi Virran muistoksi järjestetty juhlakonsertti. Soittokunta oli mukana 70
soittajan vahvuudella, jonka lisäksi mukana olivat Etelä-Pohjanmaan
Mieslaulajat Jussit 51 laulajan voimin sekä vierailevia tähtiartisteja.
Konsertissa tehtiin suomalaisen soittokuntamusiikin historiaa. Kapellimestarina toiminut yliluutnantti Tommi Suutarinen kertoo, että
mukana olivat puolustusvoimien puolesta sekä puhallin- että jousiorkesterit täysmittaisina.
Jättiläismäinen kokoonpano esitti juhlakonserttia varten räätälöityjä Olavi Virran tuotannosta valikoituja sovituksia, Pohjalainen kirjoittaa.
Pohjalainen 9.7.
Toimittanut Joonas Immonen
6
lyhyesti
Ruotsille uusia
sukellusveneitä
Ruotsi hankkii uusia vaikeasti
havaittavia
sukellusveneitä.
Ruotsin puolustusmateriaalilaitoksen ja Saabin solmiman lähes kahden miljardin euron arvoisen sopimuksen mukaan uusia sukellusveneitä valmistetaan
kaksi. Lisäksi kaksi vanhaa sukellusvenettä kunnostetaan.
Saabin mukaan uudet A26mallin sukellusveneet tulevat
vaikean havaittavuuden lisäksi
olemaan kestäviä ja helposti
ohjattavia kaikissa vesissä. Niiden elinkaaren aikaiset kustannukset arvioidaan pieniksi. Veneiden on määrä valmistua
vuonna 2022. (IS 30.6.)
JVa
Sotilaskone putosi –
141 kuoli
Yhdysvaltain
armeijalle uusi
maastopuku
Yhdysvaltain armeija on ottamassa käyttöön uudelleen
suunnitellun ”Operational Camouflage Pattern” maastopuvun. New York Times -lehti kertoo sen suunnitteluprosessin olleen historian kattavin. Maastopuvun uskotaan olevan historian tehokkain ja turvallisin.
Tullessaan käyttöön puku
korvaa vuodelta 2004 peräisin
olevan UCP ja vuoden 2010
Multicam maastopuvut. Aiemmat puvut korvataan, sillä käyttäjäkunta on ollut tyytymätöntä.
Puvussa on yhdistetty Multicamin ja UCP:n parhaita puolia ja
maastokuvion pikselöintiä on
vähennetty. (NYTimes 1.7.) ASa
EU aloittaa
valvontaoperaation
Välimerellä
Miinanraivaus pelastaa ihmisiä
Miinanraivaus mahdollistaa paluumuuton ja vähentää köyhyyttä.
Suomi tukee miinanraivausta vuosittain noin kuudella miljoonalla eurolla.
Helena Immonen
– Jos saamme tarpeeksi rahaa,
voimme raivata kaikki maailman
miinakentät vuoteen 2025 mennessä.
Väite on kova, ja sen tekee Halo Trust -järjestön johtaja, Simon
Conway. Conway on saapunut
Suomeen neuvottelemaan järjestön jatkorahoituksesta ulkoministeriön kanssa.
Suomi on tukenut Halo Trustia
vuodesta 1995 saakka. Viime
vuonna kuuden miljoonan euron
miinanraivausbudjetista 2,7 miljoonaa euroa meni Halo Trustille.
Conway myöntää, että hänen
esittämänsä tavoite on kova.
– Se on mahdollista ainoastaan,
jos valtiot ovat valmiita käyttämään rahaa siihen, Conway lisää.
Humanitaarinen miinanraivaus
perustuu Ottawan jalkaväkimiinat
kieltävään yleissopimukseen. Suomi liittyi sopimukseen vuonna 2012,
mutta on tukenut miinanraivausta
jo ennen kuin ratifioi sopimuksen.
Sopimuksen humanitaarisiin
velvoitteisiin kuuluu muun muassa
jalkaväkimiinoista eroon pyrkivien maiden sekä miinojen uhrien
taloudellinen tukeminen. Humanitaariseen miinanraivaukseen
kuuluu jalkaväkimiinojen lisäksi
muut sodan räjähtämättömät ammukset.
Ulkoministeriön humanitaarisen avun ja politiikan yksikön
päällikkö Anna Gebremedhin
kertoo, että Suomen päätavoite on
köyhyyden vähentäminen ja paluumuuton tukeminen.
Miinoja voi olla aivan asutuksen lähellä ja miinojen raivaaminen helpottaakin arkielämää monissa kylissä. Kuvassa miinanraivaaja Somaliassa.
– Raivaamalla maata miinoista
ja räjähteistä saamme viljelyskelpoista maata ihmisille ja kyläyhteisölle. Tällä toiminnalla on suoranaisia köyhyyden vähentämiseen liittyviä vaikutuksia, Gebremedhin kertoo.
Suomen tavoite on köyhyyden vähentäminen: raivaamalla miinoja maata vapautuu esimerkiksi viljelyskäyttöön.
Miinanraivaus työllistää
Halo Trust on kansainvälinen,
Skotlannissa pääkonttoria pitävä
järjestö, joka raivaa miinoja 17 eri
maassa. Suomi on tukenut järjestön
toimintaa Afganistanissa, Angolassa, Kambotzassa ja Somaliassa.
– Esimerkiksi Kambotzassa
olemme raivanneet 48 000 miinaa
Suomen rahoituksella. Se on aika
monta miinoilta pelastettua ihmistä, Conway kertoo.
Järjestö kouluttaa paikallisia ihmisiä miinanraivaukseen ja antaa
heille tarvittavat välineet työn suorittamiseen. Miinanraivauksella
on siis myös paikallisia ihmisiä
työllistävä vaikutus.
– Esimerkiksi Afganistanissa on
alueita, jotka ovat niin miinoitettuja, ettei maata voi käyttää mihinkään. Me annamme koulutuksen ja
työvälineet alueiden raivaamiseen.
Kyse on myös työpaikkojen tarjoamisesta. Hyvässä työssä oleva henkilö ei kovin helposti lähde taiste-
lemaan, Conway selittää.
Gebremedhinin mukaan konkreettisen raivauksen lisäksi tehdään myös ennaltaehkäisevää valistustyötä.
– Pidämme tärkeänä, että yritetään auttaa miinan uhreja takaisin
normaaliin elämään. Kun ihmiset
vammautuvat, he syrjäytyvät helposti. Etenkin yhteiskunnissa, joissa vammaisuuteen liittyy stigmaa.
Taistelu on voitettu
Suomi tukee miinanraivausta esimerkiksi YK:n ja erilaisten yksityisten järjestöjen, kuten Halo
Trustin, kautta. Ulkoministeriö
seuraa järjestöjen toimintaa säännöllisesti: vuosittain järjestöt toimittavat raportit, joista selviää, miten tavoitteisiin on päästy ja mitä
haasteita on kohdattu. Paikan
päällä käydään joko Suomen
omilla tai avunantajien yhteisillä
kenttämatkoilla.
Gebremedhin kertoo, että yksi
haasteista miinanraivauksessa on
epävarmat turvallisuusolosuhteet
kohdemaissa, kuten Afganistanissa. Yksi tuettavien järjestöjen
edellytys onkin, että järjestö pystyy ottamaan turvallisuusriskit
huomioon riittävällä tavalla.
– Odotamme, että Suomen rahoittamilla järjestöillä on riittävät
riskienhallintajärjestelmät. Halo
Trust on ollut hyvin riskitietoinen
järjestö, ja heillä henkilöstöön kohdistuvat onnettomuudet ovat hyvin
alhaisia, Gebremedhin kertoo.
Simon Conwoy uskoo, että taistelu miinoja vastaan on oikeastaan
jo voitettu. Ottawan sopimus on
hänen mukaansa onnistunut tavoitteissaan: jalkaväkimiinojen
tuotanto ja myynti on käytännössä
lakannut.
– Miinoja ei enää kaupata kansainvälisesti. Niitä käytetään enää
Syyriassa, Irakissa, Ukrainassa ja
ehkä joissain osissa Afrikkaa kuten Malissa. Mutta vielä on töitä
tehtävänä.
Suomi lainasi hävittäjän Puolalle
Cauldron C.714 lähtee Krakovaan osaksi toisen maailmansodan päättymisen 70-vuotismuistojuhlaa.
Zofia Grodzinska-Klemetti
Suomen sotamuseo lainasi toisen
maailmansodan aikaisen hävittäjän neljäksi vuodeksi Puolan ilmailumuseolle Krakovaan huhtikuun lopulla. Cauldron C.714 -hävittäjä asetetaan näytille osana
toisen maailmansodan päättymisen 70-vuotismuistojuhlia.
Sotamuseon johtaja Harri
Huusko kertoo, että pyyntöön
suostuttiin ilomielin. Ennen lainaa
hävittäjät olivat olleet säilytyksessä Vesivehmaan vanhassa lentokonehangaarissa.
– Puolan historia koneen kanssa on erityinen. Nyt kone pääsee
hyviin olosuhteisiin ja kunnolla
näytteille, Huusko toteaa.
Vuoden 2014 helmikuussa alkaneisiin neuvotteluihin kului yli
vuosi, ja niihin osallistui Puolasta
kaksi eri sotilasasiamiestä: komentaja Książek Krzysztof aloitti
neuvottelut ja hänet korvannut
everst Jeleński Grzegorz päätti
ne.
Alunperin ranskalaisten
lahja
Ranska lahjoitti alunperin koneen
Suomelle vuonna 1940 talvisodan
aikana. Yhteensä Suomi sai Ranskalta kuusi hävittäjää, joista yhtäkään ei käytetty taisteluissa.
Konetta ei koettu käyttökelpoiseksi muun muassa sen puisen
rungon takia. Täten hävittäjään ei
esimerkiksi kyetty asentamaan tehokkaampaa moottoria tai muita
painavia varusteita.
Vuoden 1940 toukokuussa
Ranska toimitti myös 35 Cauldron-hävittäjää puolalaisille. Puolalaiset käyttivät hävittäjiä Ranskan puolustamiseen ja saavuttivat
useita voittoja Saksaa vastaan.
Puolassa koneilla koetaan olevan tärkeä merkitys: ne muistuttavat nuoria siitä, ettei itsenäisyyttä saa ikinä pitää itsestään selvänä, vaan itsenäisyys täytyy voittaa.
Kuva: Zofia Grodzinska-Klemetti koti-arkisto/J.G
Euroopan unioni aloittaa valvontaoperaation Välimerellä
tavoitteenaan estää ihmissalakuljettajien pakolaistuonti Eurooppaan merikelvottomilla
aluksilla. Asiasta päätettiin kesäkuun lopulla EU-maiden ulkoasiainneuvoston kokouksessa Luxemburgissa.
Kaikki EU-maat tekevät
osallistumispäätöksensä Eunavfor Med -nimeä kantavaan
operaatioon itsenäisesti. Suomen osallistuminen on parhaillaan suunnittelussa. Päätös Suomen mahdollisesta osallistumisesta tehdään sotilaallisesta
kriisinhallinnasta annetun lain
mukaisesti.
JVa
ruotuväki 13/2015
Kuvat: Halo Trust
Indonesian armeijan kuljetuskone putosi asuinalueelle maan
kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Medinassa Sumatran
saarella.
Kone putosi tuntemattomasta
syystä vain pari minuuttia nousun jälkeen muutaman kilometrin päähän lentokentästä. Silminnäkijälausuntojen mukaan
kone liekehti ja savutti ennen
törmäystä. Koneessa oli törmäyshetkellä sotilashenkilöstöä sekä heidän perheenjäseniään yhteensä 122 henkeä. Kaikki koneessa olleet menehtyivät.
Kone putosi vilkkaalle asuinalueelle, joten myös maassa tuli kuolonuhreja. Yhteensä onnettomuudessa menehtyi 141
henkeä. (YLE 30. 6)
KTo
maailmalla
Krakovan ilmailumuseon johtaja Krzysztof Radwan (vasemmalla) ja Suomen sotamuseon johtaja Harri Huusko solmimassa sopimusta.
7
reportaasi
ruotuväki 13/2015
Kuvat: Ville Bröijer
Evakuoitava kadetti nousee Vartiolentolaivueen Super Puma -helikopteriin vartiolaiva Uiskon kannella seisovan pintapelastajan avulla. Massiivisessa meripelastusharjoituksessa pelastettiin 73 uhria neljällä helikopterilla.
Helikopteripelastajat näyttivät kyntensä
Vartiolentolaivueen massiivinen evakuointiharjoitus koeponnisti Suomen meripelastuskykyä.
Neljä Rajavartiolaitoksen helikopteria evakuoi 73 ihmistä Suomenlahdelta Malmin lentokentälle.
Joona Haataja
Meripelastuksessa kehitystä
Aallot lipuvat tasaisesti Suomenlahden ulapoilla. Jotain poikkeavaa
on kuitenkin tapahtumassa. Iso
matkustaja-alus joutuu onnettomuuteen Porkkalanniemen edustalla ja alkaa upota. Rajavartiolaitoksen Vartiolentolaivueen helikopterit on hälytetty apuun Turusta ja Helsingistä.
Tällä kertaa yksikään mies ei
kuitenkaan tule poistumaan muonavahvuudesta, vaan on alkamassa
Rajavartiolaitoksen massiivinen
meripelastusharjoitus.
Vartiolaiva Uiskon kannella on
60 Maanpuolustuskorkeakoulun
kadettia ja tusinan verran muuta
evakuoitavaa henkilöstöä. Sää on
pilvinen ja tuulinen. Tunnelmat vaikuttavat hillityn innostuneelta, kun
moni pääsee ensimmäistä kertaa
elämässään lentämään helikopterilla.
Evakuoitavat otetaan kokoon
peräkannelle, jossa aluksen päällikkö kysyy, poteeko kukaan meritautia. Kukaan ei nosta kättä – tai ei ainakaan kehtaa.
– Tällaista ei kovin usein pääse
kokemaan, kadetti Vesa Savela
pohtii aluksen lähdettyä kohti merta.
Vartiolaivaa seuraa yksi Merivartioston partiovene ja pienempi
apuvene. Pian vartiolaiva hidastaa
vauhtia, ja pelastuslautat miehistöineen lasketaan veteen.
Laiva kulkee kauemmas kohti
avomerta ja pysähtyy paikoilleen.
Lautat näkyvät enää vain satunnaisesti aaltojen lomasta. Alkaa pelastajien odottaminen.
Vartiolentolaivueen apulaiskomentajan Matti Lallukan mukaan harjoituksen tarkoituksena on ensisijaisesti johtaa suuren ihmismäärän
evakuointia mereltä pelkästään helikoptereiden avulla.
– Meripelastustilanteissa johtovastuu on Merivartiostolla, mutta
tämä harjoitus on tehty puhtaasti
Vartiolentolaivueen tarpeita varten, hän kertoo.
Lallukan mukaan Suomen meripelastuksessa on Estonian onnettomuuden jälkeen tapahtunut huomattavasti kehitystä.
– Isoin parannus on meripelastuksen johtamisjärjestelmän uudistuminen, hän sanoo.
Kuluu joitain kymmeniä minuutteja, kun kopterit Turusta ja Helsingistä kiiruhtavat kohti onnettomuusaluetta.
– Kopteri näkyvissä, joku huudahtaa aluksen kannella.
lentämään. Kopterista laskeutuu
vaijeria pitkin pintapelastaja, joka
viittoo ensimmäistä pelastettavaa
luokseen. Kliks, ja vinssattava on
valmis nousemaan ilmaan.
”Tämä harjoitus on
tehty puhtaasti
Vartiolentolaivueen
tarpeita varten.”
Ensimmäinen pelastettava alkaa
nousta ylös. Hitaasti, mutta varmasti uhreja nostetaan samaan aikaan
myös kaukana häämöttävistä pelastuslautoista. Näky on ainutlaatuinen. Näin suurta meripelastushar-
joitusta ei ole järjestetty vuosiin.
– Itse asiassa vinssattavia maalihenkilöitä ei ole ollut harjoituksissa
koskaan näin paljon, Lallukka kertoo.
Kestää kahdesta kolmeen tuntia,
ennenkuin tulee viimeisten kopterivinssauksien aika. Olen pelastuspuku päällä aluksen lämpimissä sisätiloissa. Vesitiivis pelastuspuku
hiostaa kiitettävästi.
– Kutsukaa heidät ulos, joku
huutaa ovelta.
Odotus huipentuu lentoon
Laivan päälle lentää toinen Super
Puma -helikopteri. Pintapelastajan
laskeuduttua peräkannelle hän
vyöttää valjaat kainaloitteni alle.
Mies näyttää minulle kysyvästi
peukkua. Nyökkään.
Vaijeri alkaa kiristyä, ja pian nousen ilmaan. Maisema alapuolellani
pienenee, kun lähestyn yläpuolellani pärisevää konetta. Jään kuitenkin hetkeksi aluksen alapuolelle
roikkumaan. Pääni on jäämässä
kopterin laskutelineen alle. Menee
hetki, kun pyörähdän oikein päin,
ja lopulta vaijeri vetää minut koneen luukusta sisälle.
Otan valjaat pois, ja minulle osoitetaan paikka aluksen matkustamosta, jonka totean yllättävän tilavaksi. Hiljalleen kaikki loputkin
kuusi pelastettavaa on nostettu
kopteriin, ja suunta kääntyy kohti
Helsinki-Malmin lentoasemaa.
Rannikon harmaa ja kallioinen
maisema muuttuu pian Helsingin
keskustaksi. Kaikki tutut kohteet,
kuten Presidentin linna ja Katajanokka, näyttävät mitättömän pieniltä. Pian merimaisema vaihtuu
kerrostalolähiöihin, ja kone alkaa
menettää korkeutta. Lentokenttä
näkyy ikkunasta.
Laskeutuminen tapahtuu pehmeästi. Kone rullaa Vartiolentolaivueen helikopterihallien eteen.
Kaikki uhrit on turvallisesti evakuoitu pelastettujen kokoamiskeskukseen, jossa sotilaskodin kahvit
ja leivät odottavat. Jos tätä harjoitusta ei muista koko elämää, niin ainakin vielä huomenna.
Historiallisen suuri harjoitus
Ensimmäinen kopteri lähestyy laivaa Helsingin suunnalta, ja pian toinenkin näkyy horisontissa. Lopuilla Turusta saapuvilla koptereilla
kestää hieman pidempään saapua
paikalle. Alkaa ihmisien nostaminen koptereihin, eli meripelastuskielellä vinssaus.
Yksi koptereista lentää noin
kymmenen metrin korkeuteen vartiolaivan peräkannen päälle. Loput
keskittyvät kaukana häämöttäviin
pelastuslauttoihin. Kopterin aiheuttama jylinä peittää kaiken äänen
alleen, ja ilmavirta saa vesipisarat
Partiovene ja apuvene seuraavat vartiolaiva Uiskoa varmistaessaan harjoituksen turvallisuutta.
Osa ihmisistä evakuoidaan pelastuslautoille, josta heidät nostetaan helikoptereihin.
8
SALIL EKA, SALIL VIKA
ruotuväki 13/2015
Treenaa itsesi inttikuntoon
Teksti: joonas koivisto
Kuvat: ville bröijer
taitto: sofia korhonen
• Puolustusvoimissa fysioterapeuttina työskennellyt personal trainer teki
varusmiehelle tunnin kuntosaliohjelman.
• Ohjelma on aloittelijaystävällinen, mutta voi auttaa kaikkia.
Varusmiespalvelus on monelle
ensimmäinen kerta, kun fyysinen
kunto joutuu koetukselle. Heikkokuntoisen on mahdollista kehittää lihaskuntoaan myös palveluksen aikana. Hyvästä lihakunnosta
on monissa tehtävissä hyötyä.
Ruotuväki pyysi avuksi Kuntokompassissa
valmentajana
työskentelevän Sampsa Kauton.
Hän on työskennellyt puolitoista
vuotta fysioterapeuttina Ilmailulääketieteen keskuksessa.
Kautto suunnitteli kuntosaliharjoittelua
aloittelevalle varusmiehelle noin tunnin
pituisen ohjelman. Ohjelman
liikkeet auttavat jaksamaan paremmin esimerkisi marsseilla ja
taistelukoulutuksessa.
Kautolla on erityistä osaamista
sotilaslentäjien tukirankavaivojen
ennaltaehkäisystä ja hoidosta. Hänen mielestään kuntosalilta saa
hyvää tukea palveluskunnolle.
– Kuntosali on loistava paikka
harjoitella kehon perusliikemalleja, joita varusmies tarvitsee palveluksen aikana, Kautto sanoo.
Näitä ovat Kauton mukaan
nostaminen, kyykistyminen, vetäminen ja työntäminen. Hänen
mukaansa säännöllinen saliharjoittelu lisäksi ennaltaehkäisee
rasitusvaivoja, erityisesti polvi- ja
selkävaivoja.
– Aloittelijalle riittää usein
kahdesta kolmeen koko kehoa
rasittavaa kuntosaliharjoitusta viikossa. Kropalle jää aikaa palautua
treeneistä.
Kautto kehottaa varusmiehiä
liikkumaan monipuolisesti myös
palveluksen aikana. Hyvää liikun-
taa kuntosalin lisäksi ovat esimerkiksi pallopelit, esterata, hiihto,
uinti ja juoksu.
– Kuntosalilla varusmiehen
kannattaa suosia liikkeitä, joissa joutuu hallitsemaan kehoaan
koko liikkeen ajan. Esimerkiksi
punnerrukset, vaakasoudut, leuanvedot sekä erilaiset kyykyt ja
nostot ovat tällaisiä, hän listaa.
Syö oikein
Kauton mukaan ravinnon ja omien ruokailutapojen perusta on
syytä saada kuntoon, jotta treenistä saa kaiken irti. Tärkeintä on
syödä säännölisesti, monipuolisesti ja tarpeeksi tavallista kotiruokaa sekä karsia ruokavaliosta
turhat energianlähteet.
– Hyvä, säännöllinen ateriaryt-
mi on neljä monipuolista ateriaa
päivässä. Tarvittaessa voi lisäksi
nauttia yhden tai kaksi välipalaa.
Joka annokselle kannattaa lisätä
värikästä ravintoa: kasviksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä. Suositusten mukaan näitä tulisi saada
puolesta kilosta kiloon päivässä.
Rasittuvalle keholle suositellaan proteiinia päivässä noin
puolestatoista kahteen grammaa
painokiloa kohden. Joka aterialla
olisi hyvä olla jokin proteiinin lähde. Hyviä lähteitä ovat esimerkiksi
kananmuna, vaalea ja punainen
liha, vähärasvaiset maitotuotteet
ja tonnikala.
– Ei silti kannata liioitella. Keho varastoi ylimääräisen energian
rasvaksi, oli se hiilihydraatteja tai
proteiinia, Kautto täsmentää.
Viimeiset ravintoneuvot Kau-
tolta ovat riittävä hyvien rasvojen
saanti sekä turhien sokerien ja liiallisen teollisen rasvan välttäminen. Pahimpia turhien aineiden
lähteitä ovat esimerkiksi munkit,
karkit, limsat, energiajuomat ja
alkoholi.
Mikäli ravinnosta ei jostain
syystä saa riittävästi proteiinia,
on heraproteiini Kauton mukaan
fiksuin vaihtoehto lisäproteiiniksi.
Se tukee tehokkaasti lihasten palautumista ja hyvinvointia.
Maastossa proteiinin saantia
voi helpottaa välipaloilla. Kautto suosittelee mukaan proteiinipatukoita ja maustamattomia
pähkinöitä.
– Proteiinipatukoita en tosin
suosittele päivittäiseen käyttöön
ainakaan kasarmilla, sillä ne
yleensä sisältävät yhtä paljon so-
keria kuin suklaapatukat.
Kun oman syömisen perustat
ovat kunnossa, voi miettiä tarkemmin optimointia ja muiden
lisäravinteiden, kuten kreatiinin
tai välttämättömien aminohappojen käyttöä. Magnesiumista
voi olla varusmiehelle hyötyä, jos
lihasten palautuminen ja krampit
vaivaavat.
Kauton mukaan lisäravinteita
tärkeämpää on huolehtia riittävän levon, järkevän harjoittelun
ja syömisen pyhästä kolminaisuudesta. Kannattaa keskittyä
olennaisiin ja unohtaa turhuudet
varsinkin harjoittelun alussa.
– Kaikki kahdeksan tuntia, jotka varusmiehille annetaan nukkuma-aikaa kannattaa käyttää hyödyksi. Lepo on tärkeä osa harjoittelusta hyötymistä ja kehittymistä.
Lämmittely
Valakyykky
Aktiivinen ja passiivinen roikkuminen
• 8–10 kyykkyä kepin/tangon kanssa
• Pidä polvet samaan suuntaan varpaiden kanssa koko
liikkeen ajan
• Vältä kallistumista eteenpäin ja pidä keppi tai tanko
koko ajan pään yläpuolella. Keskivartalo napakkana
• Muista myös välttää alaselän notkon suurenemista
tai liiallista pyöristymistä
• Voit helpottaa liikettä laittamalla korokkeet kantapäiden alle
• 30–45 sekuntia kerrallaan tasosta
riippuen
• Passiivinen asento: Hartiat nousevat
lähelle korvia ja kädet ovat aivan suorina
• Aktiivinen asento: Hartioita painetaan
alaspäin, jolloin jännityksen pitäisi tuntua
lapojen alla ja lapojen välisissä lihaksissa
• Vältä alaselän menemistä suuremmalle
notkolle
Mittarimato
• 10 toistoa
• Aloita punnerrusasennosta. Ota jaloilla lyhyitä askelia eteenpäin, jolloin takapuoli nousee kohti kattoa
• Kun kädet ovat suorina pään vieressä, olet ääriasennossa. Pidä tämä muutama sekunti ja kävele sen jälkeen käsillä takaisin punnerrusasentoon ja toista liike
• Kehittää liikkuvuutta ja koko kehon lihaskuntoa
Toista lämmittelyliikkeet 2–3 kierrosta.
9
SALIL EKA, SALIL VIKA
ruotuväki 13/2015
Työsarjojen ensimmäinen osa
Ensimmäistä osaa 3–4 kierrosta. Liikkeiden välissä 30 sekunnin tauko, kierrosten välillä 45 sekuntia–minuutti taukoa.
Maastaveto raskaalla kahvakuulalla
• 10 toistoa
• Liike on järkevää aloittaa kahvakuula korokkeella, jotta nostaessa saa tuntuman pakaran isoihin lihaksiin
• Tavoite on opetella nostamaan turvallisesti. Vahvistaa erityisesti pakaroiden ja selän isoja lihaksia
• Pidä painopiste koko jalkapohjilla hieman kantapäävoittoisesti
Pystypunnerrus korposta
• 8 toistoa molemmilla käsillä
• Ota alkuasennoksi ryhdikäs korpo, eli korkea
polviasento.
• Sen puolen polvi maassa, kummassa paino on
Toinen osa
• Alkuasennossa pidä takapuoli mahdollisimman takana ja nosta
tuomalla takapuoli voimakkaasti eteenpäin
• Palautus viemällä takapuoli takaisin mahdollisimman taakse
• Vältä hartialinjan menemistä taakan etupuolelle, sillä painopiste siirtyy todennäköisesti täällöin päkiöille
• Myös alaselän pyöristymistä tulee välttää noston aikana
• Pidä nostettava taakka aina mahdollisimman lähellä kehoa
• Työnnä käsi suoraksi pään vierelle niin, että kyynärpää
osoittaa eteenpäin koko liikkeen ajan
• Palauta rauhallisesti lähtöasentoon
• Pidä keskivartalo napakkana koko liikkeen ajan. Vältä
alaselän notkon suurenemista
Toista osaa 3–4 kierrosta. Liikkeiden välissä 30 sekunnin tauko, kierrosten välillä 45 sekuntia–minuutti taukoa.
Vaakasoutu
• 10 toistoa
• Säädä vartalonkulma oikein: Mitä pystympänä olet, sitä
helpompi liike. Vastaavasti mitä lähempänä vaakatasoa
sitä raskaampi
• Vedon alkuvaiheessa pidä kädet suorina ja jännitä lavat
kevyesti yhteen. Tämän jälkeen vedä tanko rinnan alaosan
kohdalle. Pysäytä liike yläasentoon hetkesi ja laske sitten
rauhallisesti
• Säilytä keskivartalo napakkana koko liikkeen ajan
• Takapuoli ei saa pudota kesken liikkeen
Bulgarialainen kyykky
• 8 toistoa molemilla jaloilla
• Ota alkuasennossa riittävän pitkä askel eteenpäin. Pidä
taaimmainen jalka tukevasti penkillä
• Voit tehdä liikkeen käsipainojen kanssa, tai ilman
• Laske takapuolta alaspäin hiljalleen. Vartalo voi samalla
kallistua hieman eteenpäin. Noustessa jännitä pakaran lihaksia voimakkaasti
• Linjaa polvi kyykistyessä saman jalan toista varvasta kohti
• Pidä alaselkä luonnollisella notkolla
• Vältä polven liiallista eteentyöntymistä
Kolmas osa
Tee viimeistä liikettä kolme kierrosta. Jokainen kierros kestää 45 sekuntia. Pidä kierrosten välissä yhdestä kahteen minuuttia palautumista.
”Stir the pot”
• Mene polvet maassa tai ilmassa kyynärnojaan jumppapallon päälle. Aktivoi
lavat nostamalla rintakehää pallosta
poispäin ja pidä keskivartalo napakkana
• Kun asento on tukeva, lähde tekemään rauhallista ympyrää pallolla
vaihtaen suuntaa välillä
• Vältä alaselän menoa notkolle liikkeen aikana
Loppujäähdyttelyksi 5–10 minuuttia kävelyä, cross traineria, uintia tai muuta vastaavaa mahdollisuuden mukaan.
10
lyhyesti
Maavoimat kehittää
valmiuttaan
Puolustusvoimat on kehittämässä joukkojensa valmiutta.
Maavoimien valmiuspäällikkö, eversti Pekka Saariaho kertoo kehitettävien joukkojen
olevan normaaleja, pääosin reserviläisistä koostuvia maavoimien joukkoja, joiden valmiutta
kehitetään nopeammaksi ja
joustavammaksi.
– Joukkoja voidaan käyttää
nopeasti kehittyviin tilanteisiin
tai uhkiin koko maan alueella
niin normaali- kuin poikkeusoloissa, Saariaho kertoo.
Suomeen ei Saariahon mukaan tällä hetkellä kohdistu erityistä uhkaa, mutta toimintaympäristö on muuttunut. Mahdolliset uhkat voivat konkretisoitua
entistä nopeammin ja niihin on
kyettävä vastaamaan.
JIm
Kontiorannan
raivaustyöt
päätökseen
tältä kesältä
Vuonna 2013 lakkautetun Kontiorannan varuskunnan lähiharjoitusalueella sijaitsevan Sairaalasuo-Tykistömäki-alueen raivaaminen on saatu kuluvan
vuoden osalta päätökseen. Alueelta raivattiin kevään ja alkukesän aikana lukuisia räjähtämättömiä ampumatarvikkeita
sekä muuta metallimateriaalia.
Teknikkokapteeni
JukkaPekka Nurmela Maavoimien
esikunnasta kertoo, että alueelta paikannettiin erilaisia kranaatteja sekä valo- ja savuammuksia. Yhteensä räjähteitä löytyi 18. Vuonna 2013 aloitettuja
raivaustöitä on tarkoitus jatkaa
jälleen ensi vuonna.
JVa
Puolustusvoimissa on otettu
käyttöön uusia linjauksia tunnustuksellisuuteen liittyen.
Sotilaspappien ohjeistusta on
päivitetty. Kirkkoon kuuluvan
ei enää ole pakko osallistua
kenttäjumalanpalveluksiin ja
sotilaspapin oppitunnit ovat virallisesti tunnustuksettomia.
Kaartin jääkärirykmentin sotilaspastori Risto Kaakinen kertoo, että puolustusvoimissa ei ole
ennen uudistustakaan ollut varsinaisesti uskonnon opetusta.
– Uudet linjaukset ovat lähinnä tuoneet näkyväksi sen,
joka on ollut jo voimassa monessa varuskunnassa, Kaakinen
kommentoi.
JIm
ISMS keräsi ennätysmäärän tutkimuksia
Suomessa ensikertaa järjestetty
International Society of Military Sciences -konfrenssi keräsi
ennätykselliset 86 tieteellistä
tutkimusta. Järjestyksessään
kuudes, ensimmäistä kertaa
Suomessa järjestetty tapahahtuma, lähentelee osallistujamäärältään kahtasataa noin
kymmenestä eri maasta.
Sotatieteiden tutkijat saivat
lähettää konfrenssiin pidemmän artikkelin tai lyhyemmän
abstraktin. Hyväksytettämisen
jälkeen työt esiteltiin konfrenssin aikana työryhmissä.
ASa
ruotuväki 13/2015
Varusmiesjohtajien näytön paikka
Uudet alokkaat asettavat varusmiesjohtajat ensimmäistä kertaa vastuulliseen asemaan.
Varusmiesjohtajat jännittävät peruskoulutuskauden alkua siinä missä alokkaatkin.
Maiju Jalkanen
Jotta taistelija kuitenkin pääsisi
mahdollisimman mielekkäisiin
tehtäviin, alokkailta kysytään useampaa toivetta. Erityisesti halukkuutta johtajakoulutukseen saatetaan kysyä monta kertaa ennen lopullisten päätösten tekoa.
Kola ja Sirviö toivovat, että varusmiehenä suoritetusta johtajakoulutuksesta on hyötyä myös siviilielämässä. He suosittelevat varusmiesjohtajaksi hakeutumista
kaikille, joilla on edes pientä kiinnostusta asiaan.
–Varusmiespalvelus on ainutlaatuinen hetki elämässä ja kannattaa tehdä parhaansa sen aikana, Sirviö lisää. – Tärkeintä on
osallistua kaikkeen, hyvällä asenteella ja normaalilla peruskunnolla pääsee jo pitkälle.
Saapumiserä 2/15 astui palvelukseen heinäkuussa. Ruotuväki seurasi Karjalan lennostossa alikersanttien tunnelmia alokkaiden
saapuessa.
Ennen ensimmäisten alokkaiden saapumista on Karjalan lennoston suojauskomppanian päällikon oppitunti alikersanteille, jotka
ovat nyt ensimmäistä kertaa palvelusaikanaan johtamassa alaisia.
Kapteeni Lauri Keinänen muistuttaa varusmiesjohtajia vastuun
kasvamisesta ja reilusta käytöksestä alaisia kohtaan. Hän kehottaa johtajia olemaan esimerkkeinä
alokkaille niin hiuksien siisteyden
kuin täsmällisyydenkin suhteen.
Suurin osa lennoston viime tammikuussa palvelukseen astuneista
varusmiehistä on kokoontunut oppitunnin jälkeen aurinkoiselle pihalle seuraamaan alokkaiden saapumista.
– Alokkaita on odotettu innolla
jo monta viikkoa, sanovat alikersantit Katja Sirviö ja Antti Kola
valmistautuessaan ohjaamaan uusia tulokkaita.
Sirviö ja Kola ovat palanneet
Karjalan lennostoon Ilmasotakoulussa suoritetun aliupseerikurssin
jälkeen juuri ennen juhannusta.
Kola muistelee aliupseerikurssilta sitä päivää, kun alokkaiden
saapumiseen oli sata päivää.
– Silloin tuntui, että menee vielä
pitkä aika ennen kesän saapumiserää. Mietimme, että millaista porukkaa sieltä oikein on tulossa.
– On kivaa, mutta samalla myös
outoa palata kotivaruskuntaan
johtajana.Toivon, että voisin olla
uusille naisten vapaaehtoista palvelusta suorittaville mahdollisimman hyvä roolimalli, Sirviö pohtii
uutta rooliaan.
– Nyt ensimmäiset viikot olemme koko ajan uusien ihmisten
edessä, se jännittää hieman. Odotan kuitenkin alokkaiden kouluttamista innolla!
Kukaan ei ole armeijassa
yksin
Kola ja Sirviö toimivat suojauskomppanian toisen joukkueen varusmiesjohtajina ja he toivovat tulevilta alokkailtaan reipasta mieltä.
– Sopeutuminen armeijan arkeen voi olla alkuun hankalaa, Ko-
Vapaa-aika kannattaa käyttää
lepäämiseen
Kuva: Ville Bröijer
Muutoksia
uskonnollisiin
tilaisuuksiin
kentällä
Alokkaat kuljettamassa varusteitaan yksikköön alikersantin johdolla.
la myöntää. – Kun tulee vaikeaa,
on tärkeää muistaa, ettei täällä kukaan ole yksin.
– Jos tuntuu, etteivät omat tupatai joukkuekaverit ole sopivia juttukavereita, voi vaikeista asioista
puhua myös oman joukkueen joh-
tajille, Sirviö jatkaa.
Alikersantit painottavat, että
kaikessa on palveluksen aikana
omat hyvät ja huonot puolensa.
Kolan mielestä on tärkeää ottaa
ilo irti hyvistä hetkistä, vaikka palvelustehtäväksi tai -ajaksi määräy-
tyisi jokin muu kuin mitä itse alunperin toivoo.
Peruskoulutuskauden lopussa
tehtävät jatkokoulutusvalinnat perustuvat puolustusvoimien tarpeisiin, ja usein käy niin, ettei taistelija pääse toivomansa tehtävään.
kolumni
Kalle Toivonen
> [email protected]
Purnaus karkottaa kivun
Varusmiespalvelustaan suorittavien lempiharrastuksia on verrata,
kenellä on rankin taival kurkkusalaateissa. Juoksutukset, valvomiset, marssien pituudet tai pinkkalakanan taittelun perusteet kasvavat tarinoissa kuin kalareissuilla
saadut vonkaleet.
Purnaamisen määrä ei suinkaan
ole verrannollinen palveluspaikan
kurjuuteen, vaan pikemminkin vakio. Ruoho on aina piinallisen vihreää kasarmin porttien toisen puolen, eikä ihminen ole koskaan tyytyväinen osaansa.
Koetusta kurjuudesta ollaan
kierolla tavalla ylpeitä. Kärsimyk-
Alokkaat ovat kiinni ensimmäisen
viikonloppunsa armeijassa, mikä
tarkoittaa että he pääsevät lomalle
vasta toisen tai kolmannen viikon
jälkeen. Ensimmäisenä viikonloppuna on tapana järjestää läheisille
mahdollisuus tulla käymään varuskunnassa palveluksen aloittaneiden luona. Viikonloppulomat suositellaan erityisesti peruskoulutuskaudella käytettävän lepoon sekä
fyysisestä että henkisestä kuormituksesta palautumiseksi.
Fyysistä kuntoaan kannattaa pitää yllä palveluksen aikana urheilemalla ja venyttelemällä säännöllisesti. Venyttely ja kevyt liikunta
auttavat palautumaan raskaista
harjoituksista ja ehkäisevät varusmiehen yleisimpiä terveysongelmia, kuten selkä- ja lonkkakipuja.
Kahdeksan viikkoa kestävä peruskoulutuskausi on tiivis paketti
sotilaan perustaidoista. Tiukka aikataulu jatkuu alikersanteilla
myös niinä hetkinä, kun alokkailla
on vapaata. He suunnittelevat ja
valmistelevat tulevia koulutuksia
yhdessä henkilökunnan kanssa,
keräävät palautteita ja täyttävät
johtajakansioitaan. Kola hoitaa vapaa-aikanaan myös Karjalan lennoston varusmiestoimikunnan
vastuutehtäviä.
– Pitää käyttää lepohetket hyödykseen, vaikka onhan tähän rutistukseen valmistauduttu jo kuukausien ajan, Sirviö miettii.
– Kyllä näistä on ennenkin selvitty, Kola sanoo rennosti.
Kun kaikilla on yhtä
ikävää, kaikki ovat
samassa veneessä.
set nähdään vahvistavana kokemuksena.
Varsinkin reservistä käsin katsottuna vaikeimmat hetket saavat
ympärilleen myyttisen sädekehän.
Huurteinen kourassa on hauska
muistella kamalimpia hetkiä ja
pohdiskella, että olihan se ihan
kamalaa, mutta siitäkin selvittiin.
Purnaaminen on kautta aikain
ymmärretty väärin. Sen on ajateltu
merkitsevän epäkunnioitusta tai
lietsovan kapinamielialaa. Mutta
ei nyrkkeilijäkään vihaa säkkiä,
vaikka sitä runtelee.
Avautuminen ei heikennä moraalia ja yhteishenkeä vaan päinvastoin. Purnaaminen toimii liimana miehistön keskuudessa.
Kurjuus yhdistää. Kun kaikilla on
yhtä ikävää, kaikki ovat samassa
veneessä.
Kansallisrunoilijamme J. L. Runeberg maalasi suomalaiselle sotilaalle suuren sydämen ja tyhjän
pään. Sven Dufvan kaataneet luo-
dit eivät kajonneet heikkoon ja
huonoon otsaan, vaan lensivät jaloon rintaan. Pyhä yksinkertaisuus
ei purnaa vaan pokkuroi.
Kaikki muuttui, kun Finlaysonin
Tampereen tehtaan karstaaja Väinö Linna julkaisi kolmannen kirjansa. Tuntemattoman sotilaan jermut eivät jääneet asettelemaan
pikkukiviä polkujen pieliin ja Runebergin Von Döbeleistä laskettiin leikkiä.
Linnan teoksen saaman vastakaiun myötä yksinkertaisen, mutta
kuuliaisen sotilaan myytti alkoi
murentua. Suuri sydän ei kadonnut mihinkään – se vain sai kump-
panikseen pään.
Totuus on, että Suomi ei ole
Sparta eikä Preussi. Eikä ole koskaan ollutkaan. Suomalainen sotilas purnaa ja avautuu. Asialliset
hommat kuitenkin hoidetaan eikä
olla kuin ellun kanat.
Turhauttavissa olosuhteissa patoutuu paineita, joiden on purkauduttava jotenkin. Ei ole sattumaa,
että puhutaan valituksen virren
veisaamisesta. Kunnon avautuminen ajaa synninpäästön asian.
Keskustele aiheesta lisää
Twitterissä #ruotuväki
11
kentällä
ruotuväki 13/2015
palveluksessa
Varusmiesyhtye keikkaili Oslossa
Kohteena oli Suomen Norjan suurlähetystö lippujuhlan päivänä.
Ohjelmistoa löytyi Abbasta Sinatraan ja Sibeliukseen.
Marco Caruso
Kaartin soittokunnassa palvelevilla varusmiehillä on välillä keikkoja ulkomailla asti. Näin kävi esimerkiksi kun kaartinjääkärit Benjamin Klemettinen, Olli Niemelä
ja Tomi Juustila pyydettiin esiintymään Suomen Norjan-suurlähetystön ja puolustusasiamiehen toimiston järjestämällä vuosittaisella
lippujuhlan vastaanotolla Oslossa.
Kolme vuotta puolustusasiamiehenä toiminut, komentaja Mika Immonen isännöi vastaanottoa
viimeistä kertaa ennen siirtymistään muihin tehtäviin. Myös hänen seuraajansa, everstiluutnantti
Janne Sarpoma osallistui juhlallisuuksiin. Puheessaan komentaja
Immonen muistutti asevelvollisuuden olevan Suomen puolustusvoimien selkäranka ja oli tyytyväinen saadessaan varusmiehiä
paikalle juhliin.
NIMI JA SOTILASARVO
Samuli Saario, alikersantti
TOIMENKUVA
Lääkintäaliupseeri Suomen kansainvälisissä joukoissa
ASUINPAIKKA
Porvoo
Kuva: puolustusvoimat
Vaikuttava esitys
Olli Niemelä ja Benjamin Klemettinen viihdyttivät yleisöä Jean Sibeliuksen tahtiin.
Ohjelmassa oli kaksi noin 15 minuutin mittaista soitto-osuutta,
joista ensimmäiseen oli Jean Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi valittu erityisen hienoja kappaleita
säveltäjän tuotannosta. Kansainvälinen yleisö seurasi vaikuttuneena, kun Klemettisen ja Niemelän
sovitus majesteettisesta Jääkärimarssista kaikui suurlähetystön tiloissa.
– Kappaleet oli mietitty yhdessä komentajan kanssa ja ne sopivat tilaisuuteen erittäin hyvin, so-
listina toiminut Klemettinen kertoi.
Ensimmäisen osuuden jälkeen
pidettiin noin tunnin mittainen
tauko, jonka aikana varusmiehet
keskustelivat vieraiden kanssa taiteesta ja musiikista. Yleisö vaikutti tyytyväiseltä näkemäänsä ja varusmiehiltä kyseltiinkin paljon tulevista Oslon konserteista.
Monipuolista ohjelmistoa
Toisessa osuudessa solistina toimi
kaartinjääkäri Tomi Juustila. Samalla vaihtui myös musiikin tyylilaji. Esitys aloitettiin vahvasti Abban Waterloolla. Seuraavaksi soitetulla, Frank Sinatran Fly me to
the moonilla on pitkät perinteet
varusmiesyhtyeessä – se on esitetty lukemattomia kertoja erinäisissä tilaisuuksissa.
Juustilan ja Niemelän esiintymiset olivat musiikillisesti laadukkaita, vaikka eivät aivan yltäneet vaikuttavuudessa ensimmäisen osuuden tasolle.
Suurlähettiläs Erik Lundberg
oli tyytyväinen kuulemaansa ja
palkitsi soittajat Suomen Oslonsuurlähetystön historiikilla.
Konsertin jälkeen varusmiehet
pääsivät tutustumaan Oslon nähtävyyksiin. Erityisen kiinnostavia
olivat kuninkaallisen linnan edustalla seisoneet paikalliset sotilaat.
Paluu Suomeen tapahtui jo samana iltana.
Vieraita oli toistatuhatta, sunnuntain tilaisuuksissa runsaasti
myös tavallisia haminalaisia.
Kuva: Ruotuväki
Päävastuu RUK:n kurssijuhlan järjestämisestä on aina yhden miehen harteilla. Tällä kertaa juhlatoimikunnan
puheenjohtajana toimi ups.opp. Juha
Nurminen, jolta on kulunut juhlapuuhassa aikaa ja tupakkaa.
Monipuolisen ilmatorjunnan näköalapaikalle
Kapteeni Sami Espo siirtyi Karjalan prikaatista 1. kesäkuuta lukien Maavoimien esikunnan henkilöstöosaston koulutussektorin
aselajikoulutustiimin ilmatorjunta-aselajin koulutusupseeriksi.
Tehtävässäni valmistelen ilmatorjunnan koulutukseen, varomääräyksiin ja ohjesääntöihin liittyviä
asioita sekä ilmatorjunnan henkilöstön urasuunnittelua.
Siirto toiselle paikkakunnalle
mietitytti aluksi, sillä asun perheineni Korialla Kouvolan vieressä ja päivittäinen työmatkani
kaksinkertaistui siirron myötä.
Nykyisessä tehtävässä on kuitenkin mahdollisuus tehdä osa työpäivistä hajautettuina, joten joka
päivä ei tarvitse ajaa Mikkeliin.
Uravalintani kristallisoitui varusmiespalvelusaikana ja puolustusvoimat tuntui työnantajana
mielenkiintoiselta. Ennen palvelusta suunnitelmissa oli myös
opettajan ammatti, mutta työ
puolustusvoimissa vei voiton.
Puolustusvoimissa vallitseva selkeys ja järjestelmällisyys sekä
yleinen ilmapiiri ja toimintatavat
tuntuivat omilta. Tähänastinen
ura on sisältänyt virkaurakurssit
ja perinteiset nuoren upseerin
tehtävät joukko-osastossa perusyksiköstä joukko-osaston esikuntaan.
Nykyinen tehtävä on hyvä näköalapaikka aselajissa ja tarjoaa
mahdollisuuden tutustua ja osallistua monen ilmatorjuntaan liittyvän asian tai tapahtuman valmisteluun. Maavoimien esikuntaa työpaikkana on kehuttu ja ainakin ensimmäiset viikot ovat
vahvistaneet mielikuvaa. Tehtävä
on monipuolinen ja siinä saa olla
JOTAIN MUUTA, MITÄ?
"Kun tehdään jotain, se tehdään
kunnolla."
Alikersantti Samuli Saario suorittaa palvelustaan Suomen kansainvälisissä joukoissa Porin prikaatissa. Hän haki koulutukseen
tammikuussa ja läpäisi alkutestit.
Kansainvälisiin joukkoihin
Saario hakeutui, koska on kiinnostunut uusista kokemuksista ja
elämyksistä.
– Halusin kansainvälisiin joukkoihin sen takia, että on mahdollisuus päästä ulkomaille saamaan
kokemuksia, joita ei saa mistään
muualta. Lisäksi on kiinnostavaa
päästä vieraaseen maahan tekemään yhteistyötä muista maista
lähetettyjen rauhanturvaajien
kanssa, Saario kertoo.
eteenpäin
Joonas Immonen
KOULUTUS
Lukio
Joonas Immonen
Nuijamiehet juhlivat
48:n edustaja, joka toi tervehdyksen sadan kurssin takaa.
Iltajuhlassa esiintyivät myös
oppilaskunnan kuoro ja viulukvarinetti.
Toisena juhlapäivänä upseerioppilaat daameineen risteilivät
vesibusseilla ja veivät tervehdyksensä Varvara-patsaalle. Ohjelmassa oli kaksi puistokonserttiakin, puhallinkonsertti ja hengellisen musiikin konsertti.
Sunnuntaina oli oppilaiden tyttöystävillä ja vanhemmilla tilaisuus tutustua poikien elinoloihin
kasarmissa.
monessa mukana.
Nykyisessä tehtävässä kuluu
aluksi aikaa uuteen työpaikkaan
ja sen toimintatapoihin perehtymiseen ja työn todellinen kuva ja
sen myötä päivärutiinit selviävät
ajan kuluessa. Uskon kuitenkin,
että jokaisessa tehtävässä on
edelleen mahdollista kehittää toimintaa isoissa tai pienemmissä asioissa.
PALVELUSPAIKKA
Porin prikaati,
Säkylä
Lääkintäaliupseerina
valmiusjoukoissa
ruotuväki 40 vuotta sitten
Seitsemällä linja-autolla tuotiin
tyttöjä RUK:n Nuijamieskurssin
perinteiseen juhlaan kesäkuun
alussa. Läheltä ja kaukaa saapuneet tyttöystävät rahdattiin erityiselle kokoamispaikalle koulun
päärakennuksen edessä olevalle
kentälle.
Nuijamies-kurssi eli RUK:n
kurssi numero 148 oli saanut
kurssijohtajan tanssiaisiin kokoon
oman orkesterin. Muu ohjelma
oli arvokasta.
Pääjuhlassa puhuivat koulun
pois siirtyvä johtaja, eversti Pentti Lehtonen sekä kurssi numero
IKÄ
20
Vaihteleva ja monipuolinen
koulutus
Koulutus erikoisjoukoissa on
Saarion mukaan rankkaa, mutta
monipuolista. Se sisältää monia
erilaisia tehtäviä pioneerista sotilaspoliisiin.
– Koulutuksen monipuolisuuden ja hyvän ryhmähengen ansiosta ei ole koskaan ollut tylsää
päivää, Saario naurahtaa.
Koulutuksen myötä tulevat
tutuksi muun muassa miinanraivaus, taistelu rakennetulla alueella ja vartiossa valvotut metsäyöt.
Saarion mukaan päivittäin oppii uutta ja on keskityttävä kunnolla jatkuvasti.
– Ei tänne ole tultu kiviä potkimaan. Asiat tehdään kunnolla
ja kaikilla tänne pyrkineillä on
motivaatio kohdallaan, Saario
vakuuttaa.
J-kauden jälkeen alkavan kansainvälisen kauden aikana valmiusjoukot harjoittelevat toimintaa
olosuhteissa, jotka muistuttavat
rauhanturvatehtävissä vallitsevia
olosuhteita.
Harjoitusten aikana koulutettavat pääsevät muun muassa
harjoittelemaan rauhanturvaolosuhteita simuloivassa ympäristössä ja yöpymään lämmitetyissä
konteissa. Myöhemmin osa koulutettavista lähtee ulkomaille
rauhanturvaajiksi.
Lääkintä lähellä
sydäntä
Saario suoritti myös lääkintäaliupseerikurssin, joka tukee hänen urasuunnitelmiaan siviilissä
ja sopii hänen luonteenpiirteisiinsä.
– Aion opiskella ensihoitajaksi. Tykkään auttaa ihmisiä ja olen
pienestä asti ollut luonteeltani
auttavainen, Saario kertoo.
Reserviupseerihaaveet Saario
joutui jättämään unholaan, mutta lääkintäaliupseerikurssi on hänen mukaansa yhtä hyvä vaihtoehto.
– Lääkintä-alan varusmiespalvelus oli hyvä vaihtoehto tulevaisuuden ammattia ajatellen, Saario ilmaisee.
Vertaisjohtaminen, haastavaa
mutta opettavaista
Erikoisjoukkojen komppaniassa
ei ole alokkaita. Kaikki komppanian miehistöstä ovat alikersantteja, joten vertaisjohtaminen on
tullut tutuksi.
– Toimimme toistemme johtajina kaiken aikaa. Se on välillä
haastavaa, sillä vertaisiaan on
vaikeampi johtaa, kuin esimerkiksi alokkaita.
Vertaisjohtamisessa oppii Saarion mukaan johtamaan tavalla,
joka ei ole liian määräilevä eikä
toisaalta liian löysä. Saario kertoo, että johtamisestaan saa
usein myös suoraa palautetta
johdettavilta.
12
kentällä
ruotuväki 13/2015
Nukke täynnä tekniikkaa
50 000 euroa maksavalla potilassimulaationukella koulutetaan muun muassa lääkintäreserviupseerikurssilaisia.
Nukkea ohjataan täysin langattomasti valvomosta käsin.
Juho Korpela
muun tekniikan hinta nousee lisävarusteista riippuen noin 50 000–
60 000 euroon. Nuken käyttöajanodote on noin viisi vuotta.
– Nämä ovat hyvin toimintavarmoja laitteita. Kovan käytön vuoksi välillä saattaa osia irtoilla, mutta
henkilökunta on koulutettu myös
tarvittaessa nuken huoltoon, simulaatiokouluttaja Markkanen toteaa.
Potilassimulaattorinukke puhuu ja
hengittää. Se vuotaa verta, itkee ja
sykekin tuntuu. Riihimäen varuskunnassa Sotilaslääketieteen keskuksessa sijaitseva ensihoitosimulaattori potilassimulaationukkeineen edustaa Suomen uusinta tekniikkaa sotilaslääketieteen alalla.
Puolustusvoimauudistuksen
myötä tämän vuoden alussa Lahdesta Riihmäelle siirtynyt simulaatioharjoittelu keskittyy pääasiassa lääkintäreserviupseerikurssilaisiin sekä puolustusvoimien kantahenkilökunnan kouluttamiseen.
Noin tuhannen vuosittaisen käyttäjän joukossa on myös siviililääkäreitä.
Nuken parissa työskentelee viisi henkilöä: kolme simulaatiokouluttajaa ja kaksi lääkäriä. Heidän
tehtävänään on valvomosta käsin
tarkkailla ja simuloida kuviteltua
ensihoitotilannetta ja säädellä ohjausyksiköltä nuken elintoimintoja.
Simulaatiokouluttaja
Sari
Markkanen korostaa hoitotilanteiden realistisuutta:
– Tehtävät suunnitellaan tarkasti etukäteen ja niistä pyritään tekemään mahdollisimman todenmukaisia. Näin opitaan oikeat toimenpiteet todellista tilannetta varten.
Ympäristö auttaa eläytymään
Simulaattorihuoneissa tapahtuvissa harjoitustilanteissa pyritään luomaan mahdollisimman todenmukainen ympäristö. Toiseen huoneista saadaan nappia painamalla
aikaiseksi äänitehosteiden ja videokuvan lisäksi lumisade, tuuli,
valot ja miinojen pauke.
Simulaatiokeskuksen johtaja,
ensihoidon ylilääkäri Juha Kuosmasen mukaan varusmiehet pystyvät eläytymään pelinomaiseen
tilanteeseen nopeammin kuin vanhemmat ihmiset. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että nuorempi
sukupolvi on jo tottunut simulaattoreihin ja virtuaalitodellisuuteen.
Puitteet kunnossa
Kevyt ja kallis
Kuva: Ville Bröijer
Yhdysvalloissa valmistettu nukke
painaa noin 45 kiloa. Sen rintaketää liikuttaa kompressori. Mahaan
upotetut akut ovat herkkiä kylmälle ja siksi nukke ei ole parhaimmillaan ulkotiloissa kovien
pakkasten aikana.
Yhden nuken ja siihen kuuluvan
Yhdysvaltalaisvalmisteisen nuken hengitystä ja muita elintoimintoja voidaan säädellä erilaisten ensihoitotilanteiden mukaan.
huomio!
– Puolustusvoimauudistus oli meidän kannaltamme onnistunut asia.
Saimme olla mukana uusien tilojen suunnittelussa ja mielestäni tiloista tuli toimivat, Kuosmanen
kertoo.
Myös muilla Pohjoismailla on
ensihoitosimulaattoreita.
– Suomi oli pitkään ainut Pohjoismaa, jossa oli tämän tyyppistä
simulaattoriharjoittelua. Nykyään
tanskalaisilla on jopa oma simulaatiokylä harjoittelua varten,
Kuosmanen toteaa.
digi
Virtaa missä ja milloin tahansa
Lähetä meille osoitteeseen [email protected] oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta saa palkinnon.
Lisäominaisuudet nostavat
hintaa
Onko mitään tehtävissä, jos puhelimesta loppuu akku, kun viikon
kestävän harjoituksen aikana olisi
mukavaa sopivalla hetkellä soittaa
kotiväelle tai tyttöystävälle? Mitä
jos tuvan kaikki pistorasiapaikat
ovat jo käytössä? Nykytekniikalla
näitä ongelmia ei ole vaikea paikata.
Akun lataamiseen ei välttämättä tarvitse pistorasiaa, jos käytössä
on varavirtalähde eli tuttavallisemmin akkupankki. Verkkokauppa.comin ostopäällikkö Ari
Sistonen tiivistää akkupankkien
toiminnan kaikessa yksinkertaisuudessaan.
– Varavirtalähteellä voi ladata
puhelimen tai tabletin, kun sähkövirtaa ei ole saatavilla. Ne toimivat
toki myös muiden USB:lla ladattavien laitteiden lataamiseen.
Tehosta riippuen akkupankkien
hinnat huitelevat noin kymmenen
ja sadan euron välillä. Mahdolliset
lisäominaisuudet luonnollisesti
nostavat hintaa. Tällaisia ovat Sistosen mukaan esimerkiksi kiintolevy tai varusmiehille hyvinkin
käytännöllinen taskulamppu.
– Akkupankit soveltuvat varusmiehille vallan mainiosti, sillä nykyajan puhelimissa akku ei kovin
kauan kestä. Esimerkiksi kumipintainen roiskevesisuojattu malli
kestää metsäolosuhteet ja pysyy
tukevasti kädessä, Sistonen selittää.
Kaartin jääkärirykmentissä palvelevan ja palveluksensa aikana
akkupankkia käyttäneen kaartinjääkäri Ville Vaajasen kokemukset varavirtalähteistä ovat pääosin
hyviä. Kylmissä olosuhteissa edes
akkupankit eivät kuitenkaan juuri
auta.
– Maastoharjoituksessa oli sen
verran kova pakkanen, ettei varavirtalähteestä juuri hyötyä ollut.
Sekä akkupankista että puhelimesta loppui kylmässä akku hyvin
nopeasti, Vaajanen toteaa.
Koko ja kapasiteetti
vaihtelevat
Akkupankkimalleja löytyy moneen lähtöön. Tärkein ominaisuus
lienee teho, joka määrittää, kuinka monta kertaa puhelimen pystyy
Kuva: Ville Bröijer
Kuva: Ville Bröijer
Jokavuotinen uuden saapumiserän lentokoulutus aloitettiin Santahaminassa.
Jussi Vainikka
Akkupankkimalleja löytyy aina taskukokoisista vähän järeämpiin kapistuksiin.
kyseisellä mallilla lataamaan ennen kuin itse varavirtalähde on ladattava uudelleen. Sistonen kertoo, että kapasiteetit vaihtelevat
eri malleissa noin 2 000 ja 16 000
milliampeeritunnin välillä.
– Fyysinen koko vaihtelee puolikkaasta puhelimesta tuplasti puhelimen kokoiseen, Sistonen kuvaa.
Keskimääräiseksi akkupankin
kooksi Sistonen arvioi kapasiteetiltaan noin 5 000 milliampeeritun-
nin version. Samalla hän muistuttaa, että esimerkiksi puhelimia
enemmän virtaa tarvitsevia tabletteja ladatessa kannattaa varmistaa,
että virtalähde varmasti antaa tarpeeksi virtaa.
– Normaalisti sellaisella mallilla
puhelimen voi ladata kaksi tai jopa
kolme kertaa. Kapasiteetiltaan
noin 15 000 milliampeeritunnin
mallissa tehoa voi riittää jopa
kymmeneen latauskertaan, Sistonen arvioi.
13
vapaalla
ruotuväki 13/2015
Kuva: Tomi Natri/Liiga
Innolla palvelukseen lähtenyt Otso Rantakari on päässyt harjoittelemaan hyvin.
Palveluksessa vuoden tulokkaana
Jääkiekon SM-liigan vuoden tulokkaaksi valittu Otso Rantakari suorittaa nyt asepalvelustaan.
Jussi Vainikka
Nappikausi yllätti kaikki
Rantakarin edustaman Bluesin
päättynyt kausi oli monivaiheinen.
Alkukaudella pitkään sarjajumbona majailleet espoolaiset äityivät
vuodenvaihteessa pitkään voitto-
tupavisa
1. Missä sijaitsee Merisotakoulu?
2. Mitkä kolme prikaatia kouluttavat
ilmatorjunta-aselajin varusmiehiä?
3. Montako alokasta astui palvelukseen 2/15 saapumiserässä?
4. Missä järjestettiin sotilasjalkapallon SM-kisat vuonna 2014?
5. Kuinka monta varuskuntaa on
Suomessa?
6. Minä vuonna Suomenlinna liitettiin
Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon?
7. Missä kahdessa joukko-osastossa
aloitti heinäkuun alussa eniten
alokkaita?
8. Minkä mukaan merivoimien uudet
vastaukset
Jehu-nimiset veneet ovat nimettyjä?
9. Minä vuonna ilmestyi Väinö Linnan
Tuntematon sotilas -romaani?
10. Kuka on kuvassa?
1. Suomenlinnassa, Helsingissä , 2. Panssariprikaatissa, Karjalan prikaatissa ja
Jääkäriprikaatissa, 3. 12 500, 4. Riihimäellä, 5. 24, 6. 1991 7. Karjalan ja Kainuun Prikaatissa, 8.
Noin 845–818 eKr vaikuttaneen Jehu-nimisen Israelin kuninkaan mukaan, 9. 1954, 10.
Puolustusministeri Jussi Niinistö.
Kuva: Jussi Vainikka
Viime syksy oli Otso Rantakarille
uusien tuulien aikaa. Edessä oli
ensimmäinen kausi jääkiekon SMliigassa Espoon Bluesin riveissä.
Kaikkien yllätykseksi puolustajana pelaava Rantakari voitti tulokkaiden pistepörssin ja pokkasi
kauden päätteeksi Jarmo Wasaman nimeä kantavan vuoden tulokkaan palkinnon.
Uudet tuulet puhalsivat jälleen
huhtikuussa, kun 21-vuotias Rantakari aloitti varusmiespalveluksensa puolustusvoimien Urheilukoulussa Kaartin jääkärirykmentissä.
– Lähdin inttiin hyvin mielin. En
oikein tiennyt mitä odottaa, Rantakari kertaa lämpimänä kesäpäi-
vänä Santahaminassa.
Urheilukoulu mahdollistaa palveluksen suorittamisen ja uuteen
kauteen valmistautumisen samanaikaisesti. Järjestelyt saavat Rantakarilta kiitosta.
– Harjoittelu hoituu hyvin. Puitteet ovat kunnossa ja treenaamiselle on löytynyt aikaa. Joukkueharjoituksiinkin on jotenkuten
päässyt, mutta palvelus on velvollisuus, ja se hoidetaan tietysti etusijalla.
putkeen, mutta kausi päättyi lopulta pettymykseen pudotuspeleissä. Rantakarin henkilökohtainen nappikausi yllätti miehen itsensäkin.
– Ihan rehellisesti eihän sellaista
kautta varmaan kukaan osannut
odottaa. Pääsin tulemaan vähän
puskista, Rantakari sanoo.
Nykypäivän jääkiekossa nuoret
pelaajat siirtyvät yhä useammin liigapeleihin suoraan juniorisarjoista. Rantakarin tie korkeimmalle
sarjatasolle kävi Mestiksen kautta.
Hän pitää divaripelejä ainutlaatuisina kehittymisensä kannalta.
Otso Rantakari voitti heti ensimmäisellä liigakaudellaan tulokkaiden pistepörssin tehoin 11+18=29.
– Jos en Mestistä olisi päässyt
pelaamaan, niin en olisi tässä missä nyt olen, Rantakari toteaa.
Rantakarin junioriuralta löytyy
mielenkiintoinen yksityiskohta. Hän
pelasi junnukiekkoa Salzburgissa
Itävallassa kaudella 2008–2009.
– Elämänkokemuksena se oli
hieno. Vuosi ulkomailla siinä 15
vuoden ikäisenä opetti toimimaan
itsenäisesti, Rantakari pohtii.
Maltillisin odotuksin uutta
kautta kohti
Blues tunnetaan seurana, jossa
nuoret pelaajat saavat kantaa isoa
vastuuta. Yhden kauden perusteella Rantakari allekirjoittaa väitteen täysin.
– Nuorille annetaan mahdolli-
suuksia ja vastuuta, jos sen ansaitsee, Rantakari tiivistää.
Tulevalle kaudelle Rantakarin
odotukset ovat menestyksekkäästä edelliskaudesta huolimatta maltilliset.
– Itseltäni odotan pääseväni pelaamaan ja joukkueelta tietenkin
sitä, että menestymme mahdollisimman hyvin.
Varusmiespalvelusta Rantakarilla on jäljellä vielä nelisen kuukautta. Tähän mennessä mieleenpainuvimpana inttimuistona Rantakari mainitsee PH1-harjoituksen.
– Se oli aika rankka setti. Toisena yönä vettä tuli kuin saavista
kaataen. Tuntui kuin olisi ollut
Amazonin sademetsässä siellä teltassa!
14
vapaalla
kirjat
ruotuväki 13/2015
kesäteatteri
Suomi selviytyy
Kirjoittaja Tapani Ruokanen
Kustantaja Docendo
Julkaisuvuosi 2015
tuksia herättäviä. Kirjailija puhuu
hurmoksellisesti Suomesta maana, jolla on kyky nousta suosta.
Hehkutus onkin tarpeen, sillä taloudellisissa asioissa kirja puolestaan antaa kovaa kyytiä maamme päättäjille. Annettu kritiikki
on hyvin perusteltua.
Suomi selviytyy -teoksen parasta antia on sen ajankohtaisuus.
Ruokanen on nähnyt pitkällä
urallaan paljon ja omistaakin ehkä juuri siksi vahvoja mielipiteitä. Yhteiskunnallista keskustelua
seuraavalle osa kirjan ehdotuksista saattaa kuitenkin kuulostaa
jo vanhan toistamiselta. Kirja tuskin on enää muutaman vuoden
päästä ajankohtainen ja jää hyllyyn pölyttymään ensimmäisen
lukukerran jälkeen.
Juho Korpela
Kehitysavun kirous
Teatteriryhmä Nimettömien Tuntemattomasta sotilaasta ei puuttunut vauhtia eikä vaarallisia tilanteita.
Ulkoilmateatterit Suomen kesässä
Kirjoittaja Matti Kääriäinen
Kustantaja Into-kustannus
Julkaisuvuosi 2015
Kehitysavun kirouksessa näkyy
kehitysyhteistyön raskaansarjalaisen Matti Kääriäisen elämäntyö –
sekä hyvässä että pahassa. Kirjan
ankaralle, hyvin perustellulle sekä
tuoreen näkökulman tarjoavalle
kritiikille antaa pontta Kääriäisen
40 vuoden kokemus kehitysyhteistyöstä muun muassa Suomen
Mosambikin-suurlähettiläänä.
Kolikon kääntöpuolena lukukokemusta häiritsee liika subjektiivisuus, jonka sekaan asialliset
teesit aika ajoin hukkuvat. Kääriäinen nostaa itsensä eräänlaiseksi oikeamieliseksi kabinettivehkeilyn diplomaattisankariksi.
Teos tuntuu koko ikänsä tuulimyllyjä vastaan taistelleen turhautuneelta purkaukselta. Mutta
mitä ovat nämä kehitysavun tuulimyllyt ja kuinka niitä vastaan voi
taistella? Kääriäinen tuo esille sekä kehitysavun ongelmia että
malleja niiden ratkaisemiseksi.
Kääriäinen katsoo länsimaiden
kehitysapumantrojen taakse ja pitää niitä tekopyhinä ja tyhjinä. Kehitysapu on ollut hänen mukaan-
Kuva: Joonas Immonen
Tapani Ruokasen Suomi selviytyy pureutuu kärkkäästi Suomen
haasteisiin ja ongelmiin. Se sisältää paljon suoria parannusehdotuksia hyvinkin ajankohtaisiin
asioihin, kuten sote-uudistukseen
ja verotukseen.
Kun kirjan alussa mainitaan
"uusi Nokia" yli viisi kertaa, eivät
odotukset loppukirjasta nouse
kovin korkealle. Tämä mediassa
loppuun kulutettu sanapari kertoo hyvin jo eläköityneen Suomen Kuvalehden päätoimittajan
taustoista. Monet kirjassa käytetyt argumentit ovatkin pitkälti
kuin kopioita lehtien palstoilta.
Kirja hyppii analyyttisen pohdiskelun ja minä-muotoisen tarinankerronnan välillä. Tälläiset
muutokset tulevat tekstissä yllättäen.
Vaikka Ruokanen sortuu teoksessaan välillä turhien kliseiden toisteluun, hänen tietämyksensä yhteiskunnallisista asioista
on huikeaa. Tarkat analyysit kattavine tilastoineen esimerkiksi
nuorten syrjäytymisestä ovat aja-
sa alusta lähtien lähes pelkästään
ylijäämätuotannon lähettämistä
Afrikkaan ja vaikutusvallan hankkimista kehittymättömien valtioiden hallitsijoiden parista.
Kääriäinen pohtii jopa kehitysavun poistamista. Suuria rakenteellisia muutoksia ainakin tarvitaan. Pääoman pako kehitysmaista länsimaihin tulisi estää. Länsimaiden olisi luovuttava ylimielisestä tavasta, jossa kehittyneet valtiot pakkosyöttävät kehitysmaille
omaa yhteiskuntamalliaan.
Teos on puutteistaan ja liiallisesta subjektiivisuudestaan huolimatta arvokasta luettavaa. Kehitysapu, maailmanpankki sekä
Paavo Väyrynen saavat nenilleen
– vaihtoehtoisten ratkaisumallien
esittelyä unohtamatta.
Kalle Toivonen
Suomi, kesäteattereiden luvattu
maa. Rakastetut kesäteatterit ovat
tärkeä osa kulttuuriamme. Paikallisia kesäteattereita on lähes joka
kunnassa, ja niissä käyminen kuuluu monien suomalaisten kesään.
Komediapainotteisesta ohjelmistostaan tunnettujen kesäteattereiden teossa tärkeimmässä roolissa
ovat harrastajat, mutta myös ammattilaisia on mukana tuomassa
panoksensa kesän projekteihin.
Teatterin monet keinot
Helsingin yliopiston teatteritieteen
lehtori Riikka Korppi-Tommola
kertoo kesäteatterilla olevan vaikutuksia yksilöön sekä yhteisöön.
– Teatteri on terapeuttista toimintaa. Se on eläytymistä tarinoihin ja niiden jakamista muiden
kanssa.
Sodan aikaan teatterilla oli
Korppi-Tommolan mukaan erityinen merkitys. Sotateattereilla pyrittiin helpottamaan rintamalla taistelevia suomalaisten oloa ja viemään
ajatukset välillä muualle.
Kesäteatteri voi parhaillaan toimia myös maakuntahengen lujittajana ja kertoa tarinaa kansakunnan
historiasta lisäten itsetietoisuutta.
Ulkoilmateatteriesitykset voivat lisäksi Korppi-Tommolan mukaan
kulttuurisella arvollaan lisätä kunnan näkyvyyttä.
den soittokunta, ja ääniefekteistä
huolehtivat nuoret äänimiehet.
Esityksiä varten oli harjoiteltu jo
talvesta asti ja kova työ palkittiinkin ensi-illassa, johon saapui noin
150 ihmistä. Ensi-ilta sujui näytelmän ohjaajan Riitta Pasasen mukaan hienosti.
täni rauhaa puolustava teos. Keskityin myös siihen mitä sota tuo tullessaan ja miten ryhmähenki sotilaiden keskuudessa syntyy, Pasanen
kertoo.
Näytelmän dramatisointi oli Mika Myllyahon versio vuodelta 2007.
Teatteriryhmä Nimettömien
Tuntematon sotilas
”Teatteri on
terapeuttista
toimintaa.”
Kaiken ikäiset mukana
Varkaudessa vaikuttava teatteriryhmä Nimettömät esitti kesä–heinäkuun vaihteessa omaa versiotaan
klassisesta Väinö Linnan Tuntematon sotilas -näytelmästä Taipaleen
kanavan kauniissa maisemissa.
Näyttelijät heittäytyivät rooleihinsa rohkeasti ja sisukkaasti. Ensimmäisen puoliajan lopussa alkanut rankkasadekaan ei heikentänyt
tunnelmaa, vaan näyttelijät antoivat kaikkensa taistellen esityksen
loppuun asti.
Sotilaat oli puettu vanhoihin armeijan harmaisiin, ja puvustus oli
muutenkin hoidettu viimeisen
päälle. Musiikista vastasi Varkau-
– Olin tyytyväinen näkemääni, ja
sekin on ehkä joku mittari, että ensi-iltayleisö nousi seisomaan aplodien aikana, Pasanen kertoo.
Siviilien näkökulmaa sota-ajasta
Kesän 2015 Tuntematon sotilas oli
ohjattu Väinö Linnan alkuperäisiä
tekstejä kunnioittaen. Se oli juurilleen uskollinen tuoden silti omana
lisänään muun muassa kansan näkökulmaa sotaan siviilikohtausten
kansanromanttisella kuvauksella.
– Tuntematon sotilas on mieles-
Projektissa oli mukana harrastajia
8-vuotiaista aina senioreihin. Koskelaa näytellyt Jussi Immonen kertoo, että yksi Nimettömien perusperiaatteista on, että kaikki halukkaat pääsevät osallistumaan.
– Pyritään löytämään kaikille
paikka, jossa he voivat toteuttaa itseään omalla tavallaan, Immonen
sanoo.
Yläkoulussa opiskeleva Kariluotoa näytellyt Riku Koponen kertoo
roolinsa olleen samalla haastava,
mutta myös palkitseva.
– Projektin myötä olen oppinut
arvostamaan enemmän niitä ihmisiä, jotka ovat palvelleet sodan aikana, Koponen kertoo.
Joonas Immonen
levyt
Asap Rocky:
At.Long.Last.Asap.
RCA Records
Asap mob -kollektiivin kirkkain
jalokivi Asap Rocky kiillottaa timanttisten
hammasrautojensa
hohtoa entisestään toisella pitkäsoitollaan At.Long.Last.Asap.
Paremman puoliskonsa Kim
Kardashianin takamuksen varjoon
jääneen Kanye Westin uusinta ilmestystä odotellessa taistelu 2010luvun hiphopin valtiaan paikasta
on ollut kahden kauppa, Kendrick
Lamarin ja Asap Rockyn.
Vaikeiden nuoruusvuosien lisäksi räppäreitä yhdistää soundi,
jossa on samaan aikaan elementtejä uudesta ja vanhasta. Kappaleissa elävät rinta rinnan vinyyliltä
luupatut soulkuorot sekä likaisen
etelän rumasti potkivat trap-biitit.
Tämän vihaisen nuoren miehen
maailmaan toivotetaan tervetulleeksi kappaleella Holy Ghost.
Kappaleen mouruava kitara ja
Ennio Morriconen soundtrackit
mieleen tuovat kirkonkellot pitävät kuuntelijan raukeana, mutta
silti varpaillaan.
Tietyt albumin kappaleista, kuten Lil Waynen määkimisellään lähes pilaama M’s tai internetin alamaailman rakastaman Bonesin
featin sisältävä Canal St. ovatkin
ihka aitoa vihaista nuorta miestä.
Vihaisia nuoria gangstaräppäreitä mahtuu 13 tusinaan. Mutta Asap
Rocky korottaa itsensä kuolemattomien lauluntekijöiden joukkoon
levyn parhaimmilla kappaleilla kuten hittibiisi Everyday, huuruinen
LSD tai jo mainittu Holy Ghost.
High on Fire:
Luminiferous
El Music
At.Long.Last.Asap on kuin uusi muuntohuume amerikkalaisen
hiphop-skenen verenkierrossa.
Asap Rocky nostaa kuulijan vuoroin korkeuksiin ja sitten paiskaa
sieltä alas. Yli tunnin mittainen levy päihdyttää, muttei yliannostukseen asti. Siitä pitää huolen Asap
Rockyn maanläheisen persoonan
karisma – levyn tarinat eivät ole
pelkkää hiphopin folkloristiikkaa,
vaan myös täyttä totta.
Kalle Toivonen
Joskus yhtye vaatii käymisaikaa,
ennen kuin musiikki osuu nappiin.
Näin on käynyt yhdysvaltalaiselle
High on Firelle. Seitsemäs albumi
Luminiferous on toistaiseksi yhtyeen musiikillinen huippu.
Lumineferous on yhä yhtyeelle
ominaista stoner metallin ja doom
metallin sekoitusta, mutta nyt musiikin punainen lanka on todella
kaivettu esiin. Nopeat sekä teknisesti näyttävät riffit ja bassorumpujen vauhdikas tykitys sekoittuu
loistavasti laiskaan ja hidastempoiseen jytinään.
Yhtyeen edellisiä albumeja vaivanneet kiusalliset kokeilunhalui-
set hetket on heivattu romukoppaan. Musiikilliset elementit kytkeytyvät toisiinsa ilman turhia välikappaleita.
Stoner metallin laiskuus ja
doom metallin tuomiolliset riffit
ovat löytäneet paikkansa. Albumi
sopii sekä huomaamattomaksi
taustamusiikiksi että vauhdikkaaksi keikkamusiikiksi, joka laittaa pitkätukkien päät heilumaan.
Nopeamman metallin ystävälle
albumin ehdoton huippukohta on
neljäntenä kappaleena raikaava
Slave the Hive. Laiskuus jää taakse, ja jalustalle nousevat yhtyeen
soittotaito sekä musiikin raaka nopeus.
Hitaampitempoisen metallin
kuuntelijaa palvelee erityisesti yli
seitsemän minuuttia kestävä eepos
The Cave. Kappale on juuri niin
laiska ja vetelä, kuin stoner metal-
lin perinteisiin kuuluu. Välillä tuntuu, ettei raita etene mihinkään ja
laulaja oisi vajonnut apatiaan.
Nopeutta ja hitautta yhdistää
täydellisesti albumin viimeinen
raita – lähes yhdeksän minuuttia
kestävä The lethal chamber. Tästä
kappaleesta löytyy kaikki se, mikä
tekee Luminiferousista yhtyeen
uran kovimman tuotoksen. Kun
hidas jytinä katkeaa nopeaan riffiin, on kuulijan nautinto taattu.
Joonas Koivisto
15
VAPAALLA
ruotuväki 13/2015
HEVIKANSAN KESÄINEN KOKOONTUMINEN
Nahkavaatteet, bändipaidat ja farkkuliivit kylpivät aurinkoisessa Helsingin
Suvilahdessa. Perinteeksi muodostunut metallifestivaali Tuska oli jälleen yleisön
mieleen. Noin 25 000 kävijää kerännyt festivaali järjestettiin nyt 18. kertaa.
Moshpit on tärkeä osa Tuska-kokemusta.
Monen muun ennen raskaammasta tarjonnasta tunnetun festivaalin, kuten samaan aikaan Seinäjoella järjestetyn Provinssirockin,
muututtua ”jokaiselle jotakin”
-tyyppiseen suuntaan, on Tuska
jäänyt metallimusiikin suurimmaksi soihdunkantajaksi.
Viikonlopun aikana Suvilahtea
kansoitti moni kova artisti. Yllättävää oli vahva ruotsalaisedustus.
Pääesiintyjinä nähtiin järjestyksessä Sabaton, In Flames ja
Alice Cooper. Kaksi ensimmäistä ovat ruotsalaisia ja löysivätkin hyvin huumoria rakkaasta
naapurimaastaan.
Kovimmat suomalaisnimet olivat Amorphis, Mokoma ja Stratovarius, jotka olivat jokainen
selvästi yleisön mieleen. Festarilla
nähtiin lisäksi muutama muu nimekäs yhtye ja paljon pienempiä
nousua havittelevia kokoonpanoja. Pienille yhtyeille annettu
tila on Tuskalta hieno teko.
Yleisö seurasi esiintyjiä mielenkiinnolla. Tunnelma oli asianmukainen. Festivaali näyttäytyi
tänä vuonna edellisiä enemmän
metalliskenen tapahtumana kuin
kasana konsertteja. Moni löytää
paikalle myös ilman oman suursuosikin läsnäoloa. Tämän takia
Tuska on monille pienemille yhtyeille tärkeä näytön paikka.
Perjantain pääesiintyjän Sabatonin basisti Pär Sundström
toteaakin, että suomalainen metallikulttuuri on yksi kovimmista
maailmassa.
Ruudinkatkuista metallia Ruotsista
Sabatonin keulahahmo Joakim Brodén sai yleisön haltuun nopeasti.
– Joskus on sanottu,
ettemme voisi laulaa
jostain aiheesta.
Sabaton vyörytti Suvilahteen näyttävät pyrotekniikat ja oman panssarivaununsa.
Ruotsalainen metallijyrä Sabaton
on nyt nousukiidossa. Euroopassa
yhtyeen voi nähdä pääesiintyjänä
mantereen suurimmilla metallifestivaaleilla, heillä on oma risteily ja omaa nimeä kantava ulkoilmafestivaali kotikaupungissaan
Falunissa.
Kovasta kasvusta huolimatta
yhtye nauttii pienestä naapurimaastaan. Ennen Tuskan festivaalialueelle saapumista he kävivät
saunomassa Lopella. Yhtyeen
basistin Pär Sundströmin mukaan
suomeen on aina mukava tulla ja
palvelut pelaavat artistille hyvin.
Sabaton on tullut tunnetuksi
sotaisaan historiaan nojaavasta
metallistaan. Yhtyeen kappaleet
käsittelevät pääasiassa toista maailmansotaa, mutta myös muista sodista löytyy tarinoita.
Sabatonin musiikkia käytetään
monesti esimerkiksi historian
opiskelun tukena. Sundström
kertoo saavansa paljon yhteydenottoja ja kiitoksia esimerkiksi
opettajilta.
Osasyy Sabatonin suurelle suosiolle Suomessa on kotimaamme
historiasta kertovat kappaleet.
Yhtyeen albumeille on ikuistettu tarinat tarkka-ampuja Simo
Häyhästä ja värikkäästä kolmen
armeijan taistelijasta, Lauri Törnistä. Näiden lisäksi oman nimikkokappaleen on saanut talvisota.
Sundström ei suostu paljasta-
maan onko tekeillä olevalle albumille tulossa kappaletta suomesta.
– Meillä on paljon hyviä aiheita,
joista valita. Suomen sotahistoria
on kiinnostavaa ja sitä on kiinnostava tutkia, koska Ruotsin ja
Suomen historiat ovat todella lähekkäin. Fanit ehdottavat meille
paljon aiheita, joista haluaisimme
laulaa. Emme ole kuitenkaan
vielä valinneet kaikkia tulevan
pitkäsoiton aiheita.
Sotatarinat ovat kappaleissa
arka aihe. Sabaton saakin aika
ajoin kritiikkiä kappaleidensa
aihevalinnoista.
– Joskus on sanottu, ettemme
voisi laulaa jostain aiheesta. Vastaamme yleensä, että kyllä voimme. Kerromme kappaleissamme
tarinoita joita olemme kuulleet,
emme mielipiteitämme, Sundström painottaa.
Yhtye välttää liian tuoreita
tapahtumia eikä ole tehnyt juurikaan kappaleita, jotka sijoittuisivat Vietamin sotaa lähemmäs
nykyhetkeä, sillä bändin jäsenet
haluavat välttää poliittisuutta.
Kappaleidensa aiheista johtuen
yhtye saa paljon yhteydenottoja
eri maiden asevoimilta. Sundströmin mukaan he ovat kiertueillaan
pääseet vierailemaan monissa
sotilakohteissa.
– Yksi mieleenpainuva hetki oli,
kun meidät kutsuttiin Yhdysvalloissa käymään Fort Woltersissa,
jossa To Hell And Back kappaleemme inspiraatio Audie Murphy aloitti palveluksensa. Monet
paikat esittelevätkin meille historiaansa mielellään.
– Ennen kuin esitimme Puolassa käydystä Wiznan taistelusta
kirjoittamamme kappaleen ensi
kertaa livenä, oli konserttialueella
taistelun uudelleennäytelmä. Se
alkoi taistelun vuosipäivänä samalla kellonlyömällä.
Sundström näkee tiettyjä yhtäläisyyksiä sotilaiden ja kiertueella olevan yhtyeen elämissä.
Molemmissa korostuu yhteistyö
ja tiivis yhdessäolo. Hän näkeekin
sotilaiden arvomaailmassa hienoa
ja itselleen sopivia asioita, kuten
perinteiden ja historian kunnioittamisen. Silti hän on vannoutunut
rauhan mies.
Sunsdström toivottaa pari
viikkoa palvelleille alokkaille ja
palvelustaan jatkaville onnea. Viimeiseksi kappaleeksi lomalta kasarmille palatessa hän suosittelee
Primo Victoriaa.
– Olemme soittaneet sen ilmestymisestä lähtien jokaisella keikalla. Siitä tulee meille aina hyvä
fiilis, toivottavasti myös muille.
Teksti: Joonas Koivisto
Kuvat: Ville Bröijer
Taitto: Sofia Korhonen
16
takakansi
ruotuväki 13/2015