Ruotsi jälleenrakentaa puolustusta Miten Veteraanien
Ruotuväki, PL 25, 00131 HKI MP2 Itella Oyj Ruotsi jälleenrakentaa puolustusta Puolustusmenoja lisätään 2020 mennessä 10 prosentilla. maailmalla, sivu 6 puolustusvoimien uutislehti 53. vuosikerta n:o 20 (1173) 12.11.2015 verkossa > www.ruotuvaki.fi Kuva: puolustusvoimat Kansainvälisyys avaa ovia Kansainvälinen palvelus on olennainen osa ammattisotilaan urakiertoa. Kaikille sotilaille tarjotaan mahdollisuutta palvelemiseen ulkomailla. Korkeimman johdon tehtävissä kansainvälinen kokemus on välttämätöntä. – Kielitaito ja kyky työskennellä kansainvälisessä ympäristössä ovat edellytyksiä tällä tasolla, toteaa henkilöstöpäällikkö, kenraaliluutnantti Sakari uutiset, sivu 3 Honkamaa. Veteraanien Sotilaskokit Miten rahatilanne selvitettiin loihtivat kilpaa uusia annoksia maajoukkuepaita vaikuttaa urheilijaan? uutiset, sivu 5 kentällä, sivu 10 vapaalla, sivu 15 2 ruotuväki 20/2015 pääkirjoitus nurkka 12.11.2015 Ruotsin puolustuksen jälleenrakentaminen Kriisinhallinta ja säästöt Hiljattain julkistetun ensi vuoden budjetin ja seuraavien vuosien kehyksien mukaan kriisinhallintaan kohdistuu tulevien vuosien aikana kovia säästöjä. Pääministeri Juha Sipilän johtama hallitus teki viiden miljoonan euron leikkauksen jo edellisen hallituksen määrittämiin tiukkoihin kehyksiin. Vähennykseen on myös luonnollisia syitä, esimerkiksi operaatioiden muutosten vaikutukset joukkokokoonpanoon, eikä vain kamreerimainen säästö. Toki on huomioitava, että arviot Suomen osallistumisesta tehdään kulloisenkin tilanteen perusteella. Yllättävissä tarpeissa lisäbudjetilla rahoittaminen on ollut aiemminkin paljon käytetty keino. Juuri tästä syystä puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty ei ole huolissaan hallituksen suunnittelemista säästöistä. Jos tarve uusiin operaatioihin ilmenee, päätös niihin osallistumisesta ”Kansainvälistä kokemusta on yhä tarjolla riittävästi.” tehdään erikseen. * * * Kriisinhallinta on puolustusvoimien yksi kolmesta laissa määrätystä tehtävästä, ja siksi siihen kohdistuvia säästöjä ei voida kuitata pelkällä olankohautuksella. Leikkausten vaikutuksia tulee arvioida. Tässä lehdessä haastatellun puolustusvoimien operaatiopäällikön, kenraaliluutnantti Mika Peltosen mukaan on turha kuvitella, että supistuksilla saataisiin enemmän. Se on aina suorituskyvystä pois – ja osaamisesta tässä tapauksessa. Säästösuunnitelmien myötä sotilaiden määrä operaatioissa saattaa tippua merkittävästi. Operaatioiden määrä tulee vähenemään lähes varmasti. On puhuttu pienten, sirpaleisten operaatioiden vähentämisestä. Kehityksestä huolimatta Suomi tullee olemaan edelleen kokoonsa nähden merkittävä toimija, sillä monet muutkin talouskriiseissä rypevät maat ovat vähentäneet osallistumistaan. Levottomilla alueilla toimiminen on kriisimaan turvallisuuden parantamisen lisäksi osa suomalaisten sotilaiden urapolkua. Puolustusvoimien henkilöstöstöpäällikön, kenraaliluutnantti Sakari Honkamaan mukaan puolustusvoimien ylempiin tehtäviin eteneminen ei ole mahdollista ilman kansainvälistä kokemusta. Hän uskoo, että sitä järjestyy jokaiselle halukkaalle sotilaalle vähennyksistä huolimatta. Toisaalta kansainvälisten tehtävien vähentyessä laskevat myös Suomen mahdollisuudet päästä mukaan "isoihin pöytiin" päättämään tärkeistä asioista. * * * Kriisit, joihin ei löydetä rauhanomaista ratkaisua, heijastuvat pitkällä tähtäimellä myös Suomeen. Pakolaiskriisi on tästä hyvä esimerkki. Ohjaamalla apu ja ammattitaito alueelle, jossa sitä tarvitaan, ehkäistään kurjuutta ja sekasortoa. Kriisinhallinta on oikea työkalu tähän. Kriisinhallinnassa on kyse auttamisesta, turvaamisesta, harjoittelusta ja politiikasta. Liian moni näistä osa-alueista kärsii, jos rahahanat kiristetään äärimmilleen. tornitouhua puolustuspolitiikkaan. Ruotsissa alkoi kiivas turvallisuusympäristön uudelleenarviointi. Todettiin, että turvallisuusympäristö on muuttunut ja Venäjästä on noussut kasvava uhka Ruotsin lähiympäristössä. Oman maan puolustaminen nousi jälleen agendalle, ja keskustelu kansallisen puolustuksen vahvistamisesta alkoi käydä kuumana. Vuonna 2014 taipaleensa aloittanut Ruotsin hallitus on joutunut nopealla tahdilla pohtimaan, miten Ruotsin puolustusta tulisi kehittää vastaamaan ”uusiin” uhkakuviin. Yhtenä keinona on käytetty bilateraalisen yhteistyön syventämistä. Yhteistyötä muun muassa Naton, Yhdysvaltojen sekä varsinkin Suomen kanssa on painotettu. Uutena aloitteena Ruotsi solmi syyskuussa kahdenvälisen yhteistyösopimuksen Puolan kanssa puolustusyhteistyön syventämiseksi. Kansallisen suorituskyvyn lisäksi ruotsalaiset arvioivat edelleen yhteistyökumppaneiden panosta Ruotsin turvallisuuden elinehtona. Tänä päivänä Ruotsissa eletään tilanteessa jossa reservin kertausharjoitukset on otettu uudelleen käyttöön, asevelvollisuuden palauttamista selvitetään ja kansalaisten Nato-myönteisyys on kasvanut merkittävästi. Puolustusmäärärahojen lisäys on toteutettu, ja kalustohankintojen tarkastaminen on käynnissä. Lokakuun ensimmäisenä päivänä Ruotsin puolustusvoimien komentajana aloittaneella Kenraali Micael Bydénillä on edessään vähintäänkin haastava tehtävä ruotsalaisen kansallisen puolustuskyvyn jälleenrakentamisen osalta. Kylmän sodan päätyttyä länsinaapurissamme todettiin turvallisuusympäristön muuttuneen ratkaisevasti. Ei ollut enää tarvetta panostaa vahvaan kansalliseen puolustukseen, vaan puolustusta oli kehitettävä kansainvälisempään suuntaan. 1990-luvun alun määrällisesti vahvasta kansallisesta puolustuksesta luovuttiin ja 1990- ja 2000-luvun aikana puolustuksesta leikattiin yhä kiihtyvällä tahdilla. Rahallisesti leikkaukset eivät näy kruunuissa mitattuina, sillä puolustusbudjetti on esimerkiksi vuodesta 1999 alkaen pysynyt vakaasti 40 miljardin kruunun molemmin puolin. Tosiasiallisesti inflaatio sekä puolustusmateriaalin yleinen hintakehitys huomioiden puolustusmäärärahat ovat laskeneet vuosittain. Ruotsin puolustusmäärärahat olivat vuonna 1999 noin 2,0 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT), ja ne ovat laskeneet siitä alkaen vuosittain päätyen noin 1,2 %/BKT tasolle. > [email protected] *** Turvallisuusympäristön muutos ja uhkakuvien päivittäminen johti tilanteeseen jossa Ruotsin puolustusratkaisua päivitettiin. Painopisteeksi luotiin kansainvälinen toiminta jossa pienet, hyvin varustetut ammattimaiset joukot olisivat kaiken perusta. Kehitys kohti ammattiarmeijaa johti vuonna 2009 päätökseen jossa yleinen asevelvollisuus jäädytettiin toistaiseksi. Ruotsin puolustuksen tuli perustua vapaaehtoisuuteen ja ammattiarmeijaan. Konflikti Ukrainassa ja siihen liittyvät muutokset Venäjän ja Naton toiminnassa aiheuttivat muutospaineita ruotsalaiseen turvallisuus- ja Oscar Lassenius Strategian opettaja Sotataidon laitos, MPKK kysymys Edellisessä lehdessä kysyimme: Voidaanko kriisinhallinnasta säästää? sosiaalisesta mediasta 4.11. @TLaunio “Jess! Tulen 110% motivoituneena antamaan oman osuuteni #turpo vakauteen. Kiitos Puolustusvoimat #kertausharjoitus” – Vänrikki Teemu Launio twiittaa innoissaan kuvan saamastaan kutsusta kertausharjoituksiin. 4.11. @SimoNuuttila “Nyt starttaa #MEPU15. Pitkä ja rankka, mutta varmasti mielenkiintoinen harjoitus edessä.” – Rannikkoprikaatissa palveleva aliupseerioppilas Simo Nuuttila odotti osallistumista merivoimien vuoden suurimpaan harjoitukseen. 6.11. @MMaenpaa1 Mä ainakin olen kade ressuille.Tasa-arvon nimissä pitäisi sallia sotaharjoitusparta myös kantahenkilökunnallekin ;)” – Majuri Mika Mäenpää ehdottaa humoristisesti kantahenkilökunnalle reserviläispartaa. 8.11. @ClaussiErixon “Erittäin hyvää #isänpäivää meille kaikille isille isänmaan asialla #MEPU15 harjoituksessa! Kyllä 55% Ei 45% Seuraava kysymys: – Kapteeniluutnantti Klaus Ericsson vietti isänpäivää merillä. Saadaanko kansainvälisistä harjoituksista kriisinhallintaan rinnastettavaa kokemusta? Äänestykseen voi osallistua Ruotuväen www-sivuilla osoitteessa > www.ruotuvaki.fi Osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa #ruotuväki tai lähetä mielipiteesi sähköpostilla [email protected] KUSTANTAJA: Puolustusvoimat Seuraava numero ilmestyy 26.11.2015 TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT: Puh. 0299 500 718 ISSN 0557-4897 (painettu) ISSN 1458-8005 (verkkolehti) PÄÄTOIMITTAJA Mikko Ilkko Puh. 0299 500 715 [email protected] UUTISPÄÄLLIKKÖ Ossian Hartig Puh. 0299 500 733 [email protected] VERKKOUUTISPÄÄLLIKKÖ Helena Immonen Puh. 0299 500 717 [email protected] LEVIKKISIHTEERI Kaartinjääkäri Kalle Tornberg Puh. 0299 500 718 [email protected] arkisin kello 8.00–16.15 [email protected] Pirkanmaan Lehtipaino Oy Tampere 2015 Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Pääesikunta, C-rakennus, Fabianinkatu 2, 00130 Helsinki, postiosoite: PL 25, 00131 Helsinki, puhelinvaihde: 0299 800 internet-osoite: > www.ruotuvaki.fi TOIMITTAJAT Upseerikokelas Samuli Virtanen Puh. 0299 500 714 Alikersantti Juho Korpela Puh. 0299 500 704 Alikersantti Antti Sarjanen Puh. 0299 500 739 Kaartinjääkäri Klaus Ashorn Puh. 0299 570 293 Kaartinjääkäri Niko Pankka Puh. 0299 500 709 Kaartinjääkäri Antti Raunio Puh. 0299 500 703 [email protected] VERKKOTOIMITTAJA Kaartinjääkäri Miika Kosloff Puh. 0299 500 617 [email protected] GRAAFIKKO Kaartinjääkäri Markus Lehtonen [email protected] VALOKUVAAJAT Upseerikokelas Juho Räty Puh. 0299 500 708 Kaartinjääkäri Jesse Hiltunen Puh. 0299 570 289 Kaartinjääkäri Juho Vainonen Puh. 0299 570 292 [email protected] 3 uutiset ruotuväki 20/2015 Ammattisotilaiden palvelus kansainvälistyy Suomalaisia sotilaita ohjataan yhä enemmän kansainvälisiin tehtäviin. Kansainvälinen kokemus on välttämätöntä korkeimman tason johtotehtäviin etenemisessä. Samuli Virtanen Sodan kansainvälistyminen perustana Puolustusvoimien operaatiopäällikkö, kenraaliluutnantti Mika Peltonen taustoittaa, että kun kansainvälinen osaaminen oli ennen lisäarvo, se on nyt välttämätöntä ammattisotilaille. Peltosen mukaan todennäköisyys moniulotteiseen kriisiin tai sotaan on nyt suurempi kuin rajoitettuun, vain Suomea koskevaan sotaan. Sotaa ei käydä vain suomen kielellä. – Todennäköisyys siihen, että kohtaamamme kriisi on monitahoinen, on paljon suurempi kuin takavuosina. Siksi on ehdottoman tärkeää, että harjoittelemme ja Kuva: Iiro Hirvimäki Kansainvälisellä palveluksella on jatkossa yhä suurempi merkitys ammattisotilaan uralla. Puolustusvoimien henkilöstöstrategian mukaan kansainväliset tehtävät ovat nykyään osa henkilöstön ammattitaidon kehittämistä ja tehtäväkiertoa kaikissa tehtävissä. Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, kenraaliluutnantti Sakari Honkamaan mukaan lähes jokainen upseeri palvelee jossakin uransa vaiheessa ulkomailla. Lisäksi kaikille ali- ja opistoupseereille tarjotaan mahdollisuutta lähteä ulkomaille. Kansainvälinen palvelus otetaan huomioon jo sotilaan urasuunnittelussa. – Sotilaita kehotetaan miettimään, milloin heillä on mahdollisuuksia lähteä kansainvälisiin tehtäviin esimerkiksi kriisinhallintaan. Sotilas itse pitää huolen, että hän on valmis tehtäviin, ja esimies huolehtii, että alaiset pääsevät tehtäviin kukin vuorollaan, Honkamaa kertoo. Honkamaa painottaa, että ketään ei pakoteta lähtemään ulkomaille, mutta ylimpiin johtotehtäviin ylenemiseksi kansainvälinen kokemus on välttämätöntä. Käytännössä tämä tarkoittaa everstien ja kenraalien virkoja. – Kaikista puolustusvoimien kolmesta tehtävästä, eli kotimaan puolustuksesta, kansainvälisestä kriisinhallinnasta ja viranomaisyhteistyöstä, pitää olla näkemys tällä tasolla. Se, että pystyy työskentelemään kansainvälisessä ympäristössä ja on kielitaitoa, on edellytys, Honkamaa toteaa. YK:n sotilastarkkailijoita koulutetaan Suomessa vuosittain. Suomalaiset sotilaat osallistuvat vastaaviin tehtäviin ulkomailla. Kuva on Niinisalosta kesältä 2012. kouluttaudumme kansainvälisessä ilmapiirissä, Peltonen perustelee. Peltosen mielestä kansainvälinen palvelus on paitsi osaamista syventävä tekijä, myös sen mittari ja mainosta Suomen puolustusvoimille. Operaatiopäällikkö kannustaa sotilaita voimakkaasti lähtemään kansainväliseen palvelukseen. Hän on tyytyväinen siihen, että yhä useampi onkin hankkinut kokemusta ja osaamista ulkomailta. – Sotilaat alkavat ymmärtää, että kansainvälinen kokemus on valttia urakehitykselle. Osaan omasta kokemuksestani sanoa, ettei kannata arkailla omaa osaamista. Suomalainen sotilasosaaminen on yllättävän kilpailukykyistä, Peltonen julistaa. sainväliseen palvelukseen, uskoo kenraaliluutnantti Honkamaa. Säästöjen seurauksena kriisinhallinnasta joudutaan vähentämään paikkoja. Henkilöstöpäällikön mukaan paikkoja operaatioissa riittää kuitenkin palkatulle henkilöstölle, ja loput menetykset voidaan korvata muilla tehtävillä. – Kriisinhallinta on koko kansain- välisestä toiminnasta niin pieni osa, että jatkossakin kaikki, joiden tarvitsee käydä ulkomailla, tai jotka haluavat kansainvälisiin tehtäviin, voidaan sinne uran jossakin vaiheessa lähettää, Honkamaa vakuuttaa. – Meillä on tietyt paikat esimerkiksi EU:n, Naton ja YK:n sotilasrakenteissa ja kahdenvälistä yhteistyötä. Nyt pienenevän Nato- johtoisen kriisinhallinnan tilalle on tullut normaalia harjoitustoimintaa, Honkamaa lisää. Kenraaliluutnantti Peltosen mukaan kriisinhallinnan säästöt eivät vaikuta suoraan sotilaiden uriin ja osaamiseen. Kuitenkin operaatioiden vähentäminen jättää pienen jäljen puolustusvoimien suorituskykyyn. – Sillä voi olla jonkinlaisia hidastavia vaikutuksia. Suoraa linkitystä on vaikea vetää, mutta silloin, kun mahdollisuus kouluttautua on rajallisempi, osaamisesta joudutaan tavallaan tinkimään, Peltonen pohtii. – Kun jostain supistetaan, on turha kuvitella, että saataisiin enemmän. Se on aina suorituskyvystä pois – tässä tapauksessa osaamisesta. Kansainvälinen yhteistyö avasi silmiä Samuli Virtanen Kapteeni Mika Mäenpään mielestä palvelus ulkomailla antaa tärkeää oppia, jota sotilas ei pelkästään kotimaassa palvelemalla voi saada. Hän on ollut kansainvälisissä tehtävissä kahdesti kymmenvuotisen palvelusuransa aikana. Hän on toiminut Afganistanissa tarkkailuryhmän johtajana vuonna 2007 ja viimeksi vuonna 2013 Malissa koulu- Kriisinhallinnan leikkaukset korvattavissa Seuraavina vuosina kriisinhallintaan kohdistuvat säästöt eivät juuri vaikuta ammattisotilaiden kan- tusyksikön päällikkönä. Mäenpään mukaan Afganistanin komennus antoi hänelle konkreettista kokemusta johtamisesta, kun hän oli nuorelle ammattisotilaalle tyypillisesti toiminut enimmäkseen kouluttajana. Malissa hän pääsi hyödyntämään aiempaa kokemusta sekä ulkomailta että kotijoukko-osastosta, Maasotakoulusta yksikön päällikkönä. – Sellaista johtamistilannetta, et- tä on oma joukko alaisena ja tehdään päivittäin yhdessä töitä, ei olisi Suomessa noin nuorena tullut. On tietysti hiukan erilaista johtaa kriisialueella sodan kaltaisissa oloissa kuin kotimaassa. Huolet ja murheet ovat vähän erilaisia, Mäenpää vertaa. Mäenpää huomauttaa, ettei ulkomailla palveleminen ole itseisarvo, mutta sillä lienee positiivisia vaikutuksia hänen uralleen. Kan- sainväliset kokemukset antoivat perspektiiviä työskentelyyn sekä kasvattivat halua lähteä vielä uudelle komennukselle. – Uramahdollisuudet parantuivat ehkä sitä kautta, että sain lisää kokemusta ja olen valmiimpi seuraaviin tehtäviin. Jalkaväkisotilaana hyödyin paljon myös ammatillisesti, että olin Malissa jalkaväkiyksikön koulutuksesta vastaava, Mäenpää miettii. Kansainvälisyys ja muuttuvat uhat avainasemassa Klaus Ashorn Kuva: Jesse Hiltunen Puolustusministeri Jussi Niinistön mielestä tuleville vuosille kaavaillut puolustusmäärärahojen lisäykset on kohdistettava materiaalihankintoihin. Kansainvälinen yhteistoiminta on tärkeä osa puolustuksen ylläpitämistä, Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg linjasi puheessaan maanpuolustuskurssin avajaisissa. Puolustusministeri Jussi Niinistö puolestaan korosti muuttuvien uhkakuvien vaikutusta maanpuolustukseen. Lindbergin mukaan kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä ovat lisänneet sodan kuvan muutokset sekä taloudelliset realiteetit. Uudet tek- nologiat ovat muuttaneet tilannetta ja heikentäneet ennakkovaroitusjärjestelmiä, ja toisaalta säästöpaineet ovat monissa maissa vähentäneet puolustusmäärärahoja. Säästöpaineista huolimatta kansainvälinen yhteistoiminta on Lindbergin mukaan vilkkaampaa kuin koskaan ennen. – Aloitimme juuri koulutusoperaation Irakissa, ja olemme vahvistamassa panostamme sekä sotilastarkkailijoilla Malissa että alustarkastusosastolla Välimerelle Sophia-operaatiossa. Puolustusministeri Niinistö korosti muuttuvaan sodan kuvaan varautumisen tärkeyttä unohtamatta kuitenkaan perinteisemmän maanpuolustuskyvyn kehittämistä. Niinistö viittasi keskinäisen riippuvuuden, uusien teknologioiden ja ihmisten lisääntyneen liikkuvuuden luomiin uudenlaisiin uhkakuviin. – Liikekannallepanoon perustuvan järjestelmämme valmiutta reagoida toimintaympäristössämme tapahtuviin nopeisiin muutoksiin on syytä kehittää. Niinistön mukaan on varauduttava hybridisodankäynnin uhkiin, kuten kyberhyökkäyksiin, mutta myös aikaisempaa nopeampiin ja pienin, ammattimaisin joukoin toteutettaviin operaatioihin. – Puolustusvoimissa tämä on ymmärretty ja esimerkiksi Krimistä on osattu ottaa oppia. Niinistö kuitenkin muistutti, että nykyisillä määrärahoilla korkeamman valmiuden ylläpitäminen tai hybridisodankäynnin kykyjen mittavampi kehittäminen on vaikeaa. 4 lyhyesti Suomella, Saksalla ja Yhdysvalloilla yhteisiä lentoharjoituksia Suomen ilmavoimilla on yhteisiä lentoharjoituksia Saksan ja Yhdysvaltojen ilmavoimien kanssa joulukuun alkupuolelle asti. Lennot tapahtuvat Suomen ilmatilassa ja kansainvälisessä ilmatilassa. Suomi osallistuu yhteistoimintaharjoituksiin Hornet-hävittäjillä, Saksa Eurofighter Typhoon -hävittäjillä ja Yhdysvallat A-10 Thunderbolt -rynnäkkökoneilla. Jokaisella valtiolla on harjoituksissa käytössä kahdesta neljään konetta. – Tavoitteena on lentää kustannustehokkaasti ja harjoitella kansainvälistä yhteistoimintaa. Lentämistä harjoitellaan enintään kerran päivässä, everstiluutnantti Jarno Juurakko Karjalalan lennostosta kertoo. ARa Kuorma-auto suistui tieltä MEPU15 käynnistyi Merivoimien vuoden pääharjoitus, Meripuolustusharjoitus 2015 (MEPU15), käynnistyi keskiviikkona 4. marraskuuta. Harjoitukseen osallistuu yhteensä 2100 henkilöä. Harjoituksessa testiin laitetaan niin uusittu johtamisrakenne kuin joukkojen osaaminen. – Erityisesti keskitymme esikuntien yhteistyön kehittämiseen testaamalla ja arvioimalla puolustusvoimauudistuksen mukana uudistettua johtamisrakennetta. Pyrimme myös kehittämään joukkojen yhteistyötä, merivoimien tiedotuspäällikkö Annele Apajakari kertoo. KAs Suomen kasarmeille löytyi omistaja Henkilökunta uudistaa puolustusvoimia Puolustusvoimat käynnisti kehittämistalkoot parantamaan toimintatapoja. Kampanjaan jätetyistä ideoista suurin osa oli laadukkaita ja vaivalla mietittyjä. Miika Kosloff Puolustusvoimat uudistui vuoden alussa, ja suuret linjat on saatettu käytäntöön. Uusien toimintatapojen yksityiskohdissa on kuitenkin vielä hiottavaa. Puolustusvoimat käynnisti toukokuussa kampanjan puolustusvoimien kehittämiseksi ja parannusehdotusten keräämiseksi. Puolustusvoimien kehittämistalkoot -kampanja oli koko puolustusvoimien henkilökunnalle suunnattu hanke, jossa kuka tahansa pystyi jättämään oman parannusehdotuksensa netissä täytettävään vastauslomakkeeseen. Vastausaikaa oli elokuun loppuun asti, ja reilun kolmen kuukauden aikana parannusideoita jätettiin yhteensä 129 kappaletta. Pääesikunnan suunnitteluosaston suunnittelijan Ritva Vuoren mukaan yksi hankkeen tarkoitus oli antaa henkilökunnalle parempi mahdollisuus kehittää toimintatapoja ja saada henkilökunta myös mukaan parantamaan niitä. Kehitysideoiden jättäminen on aikaisemminkin ollut mahdollista puolustusvoimien aloitetoiminnan kautta, mutta talkoiden järjestäminen on lisännyt hyvien ehdotusten määrää. Talkoot olivat puolustusvoimien ensimmäinen julkisesti järjestetty henkilökunnan sisäinen toiminnankehittämishanke. – Meille tuli todella hyviä ehdotuksia; hyvin laadittuja, loppuun mietittyjä ja jopa todella vaativia. Jouduimme oikeasti miettimään ratkaisuja todella tarkasti,Vuori kertoo. Kampanjan lopuksi kaikki ideat käsiteltiin ja asiantuntijat valitsivat yhdeksän parasta ideaa, joita palkittiin rahapalkinnoilla. Ideoissa arvostettiin erityisesti selkeää esitystä, toimivan ratkaisun löytämistä pelkän ongelman lisäksi sekä esimerkiksi rahallisten, ekologisten tai turvallisuushyötyjen huomioimista. Tuomaristona toimi Pääesikunnan suunnitteluosaston hallinnonkehittämissektori. Puolustusvoimien lisäksi myös Valtiovarainministeriöllä on käyn- Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg onnitteli eversti Mikko Soikkelia (vas.) ja yliluutnantti Niko Muurmania, jotka molemmat palkittiin tuhannella eurolla hyvistä kehitysideoistaan. nissä suuri henkilöstön sisäinen #Sinunideasi-niminen kehittämishanke. Kaikki halukkaat valtionhallinnon alaiset organisaatiot, mukaan lukien puolustusvoimat, ovat osana hanketta. Kampanjan loppuun mennessä lokakuussa siihen oli jätetty noin 500 ideaa. – Tällä kertaa me mentiin puolustusvoimissa niin sanotusti kärki edellä. Aloitettiin sekä saatiin valmiiksi ensimmäisenä tällainen hanke. Tämä on tosi mielenkiintoinen buumi mielestäni, Vuori kommentoi. Parhaista ideoista rahapalkintoja Miika Kosloff Neljä parhaaksi valittua ideaa palkittiin maanantaina 2. marraskuuta Pääesikunnassa puolustusvoimain komentajan Jarmo Lindbergin johdolla tuhannella eurolla ja kunniakirjoilla. Sijat 5–9 saivat kunniakirjojen lisäksi kaksisataa euroa. Taulukoista tietokantoihin Perusyksiköissä käsitellään tällä hetkellä varusmiesten tietoja, ku- ten syntymäaikoja, sotilasarvoja, tehtäviä, allergioita ja aseiden numeroita, Excel-taulukoissa. Taulukot eivät ole yksiköiden kesken yhteensopivia keskenään, ja tietojen muuttaminen tai siirtäminen aiheuttaa todella paljon manuaalista työtä. Yliluutnantti Niko Muurman palkittiin tuhannella eurolla kehitysideastaan ottaa käyttöön Microsoft Access -tietokanta, jolla tietojen käsitteleminen olisi nopeampaa, varmempaa ja tehokkaam- paa. Ratkaisu voisi säästä jokaisessa perusyksikössä jopa sata henkilötyötuntia kuukaudessa. Posti oikeille ihmisille Puolustusvoimien esikunnissa tapahtuva postin käsittely toimii Johtamisjärjestelmäkeskuksen esikuntapäällikön, eversti Mikko Soikkelin mukaan sekalaisesti organisaatiopainotteisesti. Postin jakelu monimutkaistuu hierarkkisen jakeluverkoston myötä, ja postit kulkevat useiden asiaan kuulumattomienkin henkilöiden kautta. Soikkeli ehdottaakin, että tulisi toteuttaa yksityiskohtainen suunnittelu postin käsittelyn kehityksestä sujuvammaksi, esimerkiksi postijärjestelmän muuttaminen siten, että postit osoitettaisiin suoraan lähetykseen liittyvälle henkilölle tämän organisaation sijasta. Ehdotus palkittiin tuhannella eurolla, ja sen avulla voitaisiin vähentää myös koko organisaation kautta kulkevaa asiakirjamäärää. Virka-apu Torniossa jatkuu Juho Korpela Turvapaikanhakijoiden suuren määrän takia Tornioon komennettu kolmenkymmenen varusmiehen sekä viiden kantahenkilökuntaan kuuluvan henkilön virka-apuosasto jatkaa tehtäviään. Osasto on ollut toiminnassa syyskuun 22. päivästä lähtien. Osaston järjestelyvastuu on Jääkäriprikaatilla. Apulaiskomentaja Timo Mäki-Rautilan mukaan annettava virka-apu vuorottelee Jääkäriprikaatin sekä Kainuun prikaatin välillä. Kainuun prikaati on osallistunut virka-avun antamiseen kahden, viikon pituisen jakson verran. – Vaihdoilla tasataan varusmieskoulutukselle aiheutuvia haittoja. Myös henkilökunnan käytössä tämä helpottaa virka-avusta aiheutuvaa kuormitusta, Mäki-Rautila sanoo. Virka-apuosaston toimenkuvaan ei ole tullut muutoksia. Varusmiehet avustavat poliisia turva- paikanhakijoiden tarkastamisessa sekä ohjaamisessa ja opastamisessa järjestelykeskuksen tiloissa. Viranomaistoimintaa järjestelykeskuksessa johtaa Lapin poliisilaitos. Sen mukaan järjestelykeskuksessa avustavissa tehtävissä on tähän mennessä työskennellyt 370 varusmiestä ja 64 puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluvaa. Mäki-Rautila toteaa, että virkaavun antaminen jatkuu ainakin marraskuun loppuun. Tilanteen arviointi on hänen mukaansa käynnissä jatkuvasti. Virka-apu on osa koulutusta Kainuun prikaatin apulaiskomentaja eversti Heikki Taavitsaisen mukaan virka-avun antaminen toimii osana varusmiesten koulutusta. Osaston kokoonpano on koottu eri yksiköistä – Kainuun prikaati hoitaa kaikki sille käsketyt tehtävät reippaasti ja hyvillä mielin. Neuvottelemme Jää- Kuva: Poliisi Hämeenlinnan keskustan tuntumassa sijaitsevat Suomen kasarmeina tunnetut entiset puolustusvoimien kiinteistöt ovat saaneet uuden omistajan. Senaatti-kiinteistöt myi vuoden 2014 lopussa Länsi-Suomen Huoltorykmentiltä vapautuneet yli satavuotiaat kiinteistöt kolmella miljoonalla eurolla kiinteistökehittäjä Petri YrjöKoskisen Y-K Oy Finlandille. – Alueesta on tarkoitus luoda yksi Hämeenlinnan keskustan vetovoimaisimpia asuin- ja liiketoiminta-alueita, joka kunnioittaa vanhaa historiaa liittäen siihen nykyaikaisen elämäntyylin, Yrjö-Koskinen kertoo. (Hameenlinna.fi, 3.11.) SVi ruotuväki 20/2015 Kuva: Jesse Hiltunen Kainuun prikaatin harjoitukseen osallistunut puolustusvoimien maastokuorma-auto suistui tieltä Kainuussa Ristijärvellä tiistaina 3. marraskuuta. Pohjois-Suomen viestipataljoonan komentajan, everstiluutnantti Juha Peltomäen mukaan tien pinta oli tapahtumaaikaan erittäin liukas. Ajoneuvossa oli tapahtumahetkellä 13 varusmiestä. Kuorma-autoa ajoi henkilökuntaan kuuluva kuljettaja. Ulosajossa loukkaantuneesta neljästä varusmiehestä kaksi siirrettiin Oulun yliopistolliseen sairaalaan. – Heidän tilansa on vakaa, eikä hengenvaaraa ole. Loput varusmiehet on siirretty varuskuntasairaalaan ja perusyksiköihin, Peltomäki kertoo. KTo uutiset Torniossa virka-avussa on työskennellyt tähän mennessä vajaa 400 varusmiestä. käriprikaatin ja Maavoimien esikunnan kanssa, mistä osoitteesta virka-apu konkreettisesti lähtee. Maahanmuuttoviraston mukaan Suomessa on rekisteröity tänä vuonna jo yli 25 000 turvapaikan- hakijaa. Tornion järjestelykeskukseen saapuneista noin kahdeksankymmentä prosenttia on irakilaisia. 5 uutiset ruotuväki 20/2015 Sotaveteraanijärjestöjen varat selvitettiin tähtäimessä Antti Raunio Juho Korpela Jos veteraanijärjestöt lopettaisivat toimintansa nyt ja kaikki varat jaettaisiin liittojen veteraanijäsenille, ei summa olisi kovinkaan huima. Veteraanijärjestöjen tuoreen selvityksen mukaan Suomen Sotaveteraaniliitolla ja Rintamaveteraaniliitolla rahaa olisi annettavissa noin 50 euroa veteraania kohden. Lisäksi selvitettiin Sotainvalidien Veljesliiton ja Kaatuneitten Omaisten Liiton taloudellinen tilanne. Elossa olevia veteraaneja on 24 000 ja Sotiemme veteraanit -keräyksen piiriin kuuluu noin 60 000 henkilöä, sillä keräystuloja käytetään myös puoliso- ja leskijäsenien avuksi. Veteraanijärjestöjen varainhankinnan päällikön Pia Mikkosen mukaan laajalla selvityksellä halutaan oikaista mielikuvia, joiden mukaan järjestöiden tileillä olisi suuria määriä varallisuutta. – Nyt on mahdollisuus tarkastaa suoraan, kuinka paljon varoja veteraaniliitoilla oikeasti on. Toivottavasti fiktiosta päästään eroon. Selvitys on osa avoimuutta, Mikkonen kertoo. Kolmihenkisessä työryhmässä olivat Mikkosen lisäksi mukana Raimo Sailas ja tilintarjastaja Hannu Riippi. – Selvitystyö perustui tilinpäätöksiin eikä veteraaniliitoilla ole tämän ulkopuolisia varoja, Sailas kertoo. Varusmiespalvelus saattaa haitata siviilipuolen harrastuksia tai luottamustehtävän suorittamista. Onko varusmiehillä kuitenkin oikeus palveluksen ohessa käydä kokouksissa, tapahtumissa tai ajaa omia mielipiteitään puolueessa tai järjestössä? Grafiikka: Markus Lehtonen Jos Sotainvalidien Veljesliiton varat jaettaisiin vain sotainvalideille, olisi määrä 1 862 euroa. Selvityksessä oli mukana myös heidän puolisonsa. Kuntoutusmäärärahoihin on tulossa vuodelle 2016 neljän miljoonan euron lisä. Varat eivät jää tileille makaamaan Mikkonen kertoo, että Sotiemme veteraanit -keräys tuotti reilut kaksi miljoonaa euroa viime vuonna. Siitä puolustusvoimien varusmieskerääjien osuus oli noin puolitoista miljoonaa. – Puolustusvoimien keräämät varat ovat keräyksemme selkäranka. Varusmiesten lipaskeräys on näkyvin osa keräystä, Mikkonen neuvonta, ohjaus sekä taloudellisen ja henkisen tuen antaminen. Varoja käytetään muun muassa avustajatoimintaan, lääkeavustuksiin ja apuvälineiden hankintaan. Etenkin kuljetuspalveluiden määrä on viime vuosina noussut. – Veteraanien keski-ikä on yli 90 vuotta. Kuntoutus ja kotiin vietävät palvelut ovat keskeisiä lakisääteisiä etuuksia veteraaneille tulevina vuosina, Grundström kertoo. kiittelee. Kerätyt varat käytetään veteraanien hyväksi, eivätkä rahat jää veteraaniliittojen tileille makaamaan, kuten selvityksestä käy ilmi. Suomen Sotaveteraaliiton sosiaalisihteeri Anne Grundström kertoo, että vuonna 2014 veteraanien kuntoutusmäärärahat olivat 34,6 miljoonaa euroa ja tänä vuonna 30,6 miljoonaa. Veteraanijärjestöjen päätehtäviä ovat edunvalvontatehtävät, Aliupseeriliitto kasvattaa merkitystään Samuli Virtanen Kuva: Juho Vainonen Opistoupseerien virkojen vähentyessä aliupseeristosta on tulossa yhä merkittävämpi ammattikunta puolustusvoimissa. Kun peräti 95 prosenttia aliupseereista kuuluu ammattiyhdistykseensä eli Aliupseeriliittoon, myös liiton merkitys kasvaa. Näin uskoo Aliupseeriliiton johdossa jatkava puheenjohtaja Mika Oranen. – Näen aliupseeriston tulevaisuuden hyvin valoisana. Meillä jäsenmäärät ovat kasvussa, järjestäytymisaste on hyvin korkea ja meillä on kehittyvä tehtäväkenttä, Oranen kommentoi. Orasen mukaan Aliupseeriliiton edunvalvontatoiminnan painopiste liittyy jatkossa aliupseerien tehtävä- ja palkkatasojen kehittämiseen. Myös liiton sisäistä toimin- Pääesikunnan päällikkö, vara-amiraali Juha Rannikko, puolustusministeri Jussi Niinistö ja kansanedustaja Ilkka Kanerva olivat puheenjohtaja Mika Orasen (alhaalla kolmas vasemmalta) vieraina Aliupseeriliiton 50-vuotisjuhlassa. nan tehokkuutta lisätään. – Aliupseerien tehtävien laveneminen ja vaatimustason nousemi- nen ja siitä huolen pitäminen on tärkeää. Siihen liittyen palkkausjärjestelmää pitää kehittää siihen suun- taan, että se vastaa näitä vaativoituvia tehtäviä, Oranen tähdentää. Puheenjohtaja Oranen painottaa, että puolustusvoimien tulee kiinnittää huomiota myös aliupseerien koulutukseen. – Aliupseeriston koulutusjärjestelmän pitää kehittyä sekä määrällisesti että laadullisesti, jotta aliupseerit pystyvät ottamaan vastaan yhä vaativampia tehtäviä, joita erityisesti opistoupseeristolta vapautuu. Edustajakokouksensa lomassa Aliupseeriliitto ehti juhlistaa 50vuotista taivaltaan arvokkaassa tilaisuudessa Helsingin yliopistolla. Tervehdyksensä Aliupseeriliitolle esittivät juhlassa muun muassa puolustusministeri Jussi Niinistö ja puolustusvoimien puolesta Pääesikunnan päällikkö, vara-amiraali Juha Rannikko. Suomi kehittää osaamistaan kriisinhallinnassa Crisis Management Military Exercise -harjoituksella (Milex). Milex on Euroopan Unionin esikuntaharjoitus, jossa eri esikunnat hiovat osaamistaan Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatioiden käynnistämisessä ja johtamisessa. Milex15 harjoitus toteutetaan 2.–13.11.2015. Harjoituksen skenaariona on kriisinhallintaoperaation käynnistäminen Itä-Afrikassa. Harjoituksessa toimitaan Northwood Operation Headquartersista Iso-Britanniasta ja joukkoesikunnasta Nea Santa Kilkisistä Kreikasta. Suomea harjoituksessa edustaa majuri Paavo Kärnä Pääesikunnasta. – Harjoituksen tavoitteena on Euroopan unionin yhteisen tur- vallisuus- ja puolustuspolitiikan mukaisen, EU-johtoisen kokonaisvaltaisen kriisinhallintaoperaation käynnistämisen harjoittelu, komentajakapteeni Markku Laine kertoo. Suomelle harjoitus on siitä erityisen tärkeä, että harjoitus mahdollistaa uusien valmiuteen asetettavien henkilöiden harjoittamisen tehtäviään varten ennen alkavaa valmiusjaksoa. Tällä hetkellä val- Onko järjestötoimintaan mahdollisuutta anoa harjoitusvapaita? – Harjoitusvapaata voidaan myöntää johdettuihin urheiluseurojen, harrastusjärjestöjen tai vakiintuneen harrastustoiminnan tapahtumiin sekä asevelvollisten koulutusta yleisesti hyödyttävään toimintaan. Joukko-osaston komentaja tekee lopullisen päätöksen harjoitusvapaiden käytännön toteutuksesta ja käskee yhdenmukaisen käytännön joukko-osastossaan ottaen huomioon paikalliset olosuhteet, toteaa majuri Ville Kostian Pääesikunnan koulutusosastolta. Millaisia vapautuksia luottamustehtävien hoitamiseen on mahdollista saada? – Varusmiehelle voidaan myöntää lupa lyhytaikaisesti poistua palveluspaikasta henkilökohtaisen pakottavan syyn takia. Syy voi olla esimerkiksi valtiollisten vaalien vaalilautakuntien työhön osallistuminen, lautakuntien kokoukset ja kirkkoneuvoston tai -valtuuston kokoukset. Kunnallisten luottamustehtävien osalta harkintavallan käyttö on luottamustehtävästä riippuen mahdollista. Poistumisia ei kirjata loma-ajaksi, Kostian sanoo. Voiko varusmies osallistua politiikkaan varusmiespalveluksen aikana ilman rajoituksia? – Varusmiestä ei ole kielletty osallistumasta politiikkaan omalla vapaa-ajallaan. Kuitenkaan esimerkiksi poliittisen puolueen kokouksessa ei saa esiintyä sotilaspuvussa. Se on sallittua vain, jos varusmiestä on pyydetty puhumaan puolustusvoimien edustajana ja hänellä on siihen esimiehen lupa, kertoo sotilaslakimies Juho Melaluoto Pääesikunnan oikeudelliselta osastolta. uutisia muualta Kybervarusmiehet aloittivat palveluksensa Puolustusvoimien ensimmäiset kybervarusmiehet ovat aloittaneet palveluksensa, Keskisuomalainen kertoo. Varusmiehet suorittavat varusmiespalveluksensa Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksessa Jyväskylässä. Puolustusvoimien entisen koulutuspäällikön, eversti evp. Hannu Hyppösen mukaan koulutuksen aloittamista aikaistettiin, sillä toimintaan saatiin riittävä valmius ja vaatimukset täyttävät varusmiehet. Valituilla varusmiehillä on alan opintoja, harrastuneisuutta ja osaamista. Varusmiesten tehtäviin sisältyy muun muassa ohjelmointia, tietoturvatestausta ja tiedonkeruuta. (Keskisuomalainen, 31.10.2015) Asedirektiivi hankaloittaa reserviläistoimintaa Reserviläinen uutisoi reserviläistoimintaa merkittävästi hankaloittavasta Euroopan komission valmistelemasta asedirektiivistä. Sisäministeriön kansliapäällikön Päivi Nergin mukaan direktiivi tulee toteutuessaan kieltämään siviilien hallussapitämät sarjatuliaseet ja itselataavat aseet. Direktiivi on saanut negatiivisen vastaanoton. Reserviläisliiton puheenjohtajan Mikko Savolan mukaan reservin ampumataitojen kehittäminen ei tule onnistumaan pelkästään kertausharjoituksilla, vaan se edellyttää myös itsenäistä aseenkäsittelyä. Noin 95 prosenttia Suomen sodan ajan vahvuudesta koostuu reserviläisistä. (Reserviläinen, 28.10.2015) Sijoittamattomat reserviläiset väestönsuojeluun? Suomi mukana EU-harjoituksessa Klaus Ashorn Vapautuksia luottamustehtävää varten? miudessa oleva henkilöstö vaihtuu 1.1.2016. – Osallistumme harjoitukseen kehittääksemme operaatioesikuntaan lähetettävän täydennyshenkilökunnan osaamista esikunnnan tehtävissä. Karjalainen uutisoi Savossa meneillään olevasta kokeilusta, jossa reserviläiskirjeessä ilman sijoitusta tai varausta jääneet reserviläiset kutsutaan väestönsuojelun johtotehtäviin. Pohjois-Savon aluetoimisto ja pelastuslaitos ovat lähettäneet kutsukirjeen 500 sijoittamattomalle reservin upseerille. Marraskuussa Kuopiossa järjestettävän infotilaisuuden jälkeen kutsutuilla on mahdollisuus ilmoittautua väestönsuojelutehtäviin. Toiminnan tarkoituksena on Pohjois-Savon aluetoimiston päällikön, everstiluutnantti Ensio Palosaaren mukaan parantaa kokonaisturvallisuutta ja hyödyntää aktiivista reserviä suojelutehtäviin. Jos järjestelyt toimivat, aiotaan kokeilua laajentaa myös muualle. (Karjalainen, 29.10.2015) Toimittanut Kalle Tornberg 6 lyhyesti Ruotsilla sotaharjoitus Gotlannissa Ruotsi pitää Gotlannin saarella sotaharjoituksen, joka ajoittuu aikavälille 2.–12. marraskuuta. Ruotsi haluaa harjoituksella osoittaa, että se ottaa lähialueensa vakavasti heikentyneessä tilanteessa. Harjoituksessa on tarkoitus testata sekä valmiutta että lyhyen ajan kapasiteettia siirtää kalustoa. Harjoitusjohtaja Mattias Brehag kertoo tiedotteessa, että harjoituksen keskeinen osa on ilmavoimien, laivaston ja maavoimien yhteisharjoittelu. Ruotsi rakentaa Gotlannin puolustusta uudelleen ja on aloittanut juuri uuden taisteluosaston rakentamisen saarelle. (Verkkouutiset.fi, 3.11.) ARa Venäjän ohjusjärjestelmiä Syyriaan Yhdysvallat lähettää joukkoja Syyriaan Yhdysvallat lähettää erikoisjoukkoja sotilasneuvonantajiksi Syyriaan tavoitteenaan vahvistaa Syyrian oppositiotaistelijoita Isisiä vastaan. Kyseessä on ensimmäinen kerta kun Yhdysvallat lähettää maajoukkoja Syyriaan. Valkoisen talon tiedottaja John Earnest kiistää, että Barack Obama olisi pettänyt lupauksensa olla lähettämättä maajoukkoja Syyriaan. Hänen mukaansa lähetetyllä joukolla ei ole taistelutehtävää. Alle 50 sotilaan joukko sijoitetaan kurdijoukkojen hallussa olevaan Pohjois-Syyriaan. MKo Suomalaisten antama koulutus tuottaa tulosta Kansankoti hybridisotaa vastaan Turvallisuuspoliittisen ympäristön muutos on herättänyt länsinaapurin päättäjät. Ruotsin puolustusvoimien ylipäällikön mukaan Suomi on yhä tärkeämpi kumppani. Samuli Virtanen Kahden vuosikymmenen alasajon jälkeen Ruotsi kehittää puolustusvoimiaan lisärahoituksen turvin uuden ylipäällikön, kenraali Micael Bydénin johdolla. Kesällä maan hallitus päätti lisätä puolustusmenoja vuoteen 2020 mennessä noin 10 prosentilla. Kenraali Bydén nimeää uusien suorituskykyjen rakentamisen tärkeimmäksi tehtäväkseen. – Pätevien naisten ja miesten värvääminen on olennaista. Materiaalihankintoja tehdään päivittämällä sotilaiden henkilökohtaista varustusta, viesti- ja asejärjestelmiä, Bydén kertoi Maanpuolustuskurssiyhdistyksen järjestämässä puhetilaisuudessa. – Maavoimat parantaa panssarivaunuja ja hankkii uusia kranaatinheittimiä. Merivoimat lisää henkilöstöä ja ilmapuolustuksen investointeja jatketaan, sisältäen keskimatkan ilmatorjuntaohjuksia. Ruotsin puolustusvoimia on uudistettu perusteellisesti vuodesta 2009. Bydénin mukaan tavoitteena on luoda vahva, ketterä ja liikuteltava voima, joka vastaa tehokkaasti turvallisuushaasteisiin kotimaassa, Itämeren alueella ja sen ulkopuolella. – Korkean valmiuden joukot varmistavat oikea-aikaisen reagoinnin rauhan ja sodan aikana, Bydén sanoo. Itämeren tilanne arvaamaton Uuden ylipäällikön mukaan uudistuksia jouduttaa haastava turvallisuuspoliittinen tilanne. Venä- Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg vastaanotti ruotsalaiskollegansa, kenraali Micael Bydénin tämän Helsingin-vierailulla. jän harjoittama voimapolitiikka on pakottanut Ruotsin ajattelemaan puolustustaan uudelleen. – Strateginen kontekstimme on nyt arvaamattomampi ja haastavampi kuin puoleen vuosisataan. Syyrian ja Irakin konfliktien aiheuttama pakolaisaalto ja Venäjän kunnioituksen puute rajoja kohtaan tuovat epävarmuutta lähiym- Hybridiuhat vaativat läheistä koordinaatiota siviili- ja sotilastoimijoiden välillä, kenraali Bydén totesi Helsingin yliopistolla. päristöömme, Bydén taustoittaa. Venäjän poliittinen ja sotilaallinen käytös on palauttanut Bydénin mielestä geopoliittisen ajattelun Itämeren alueelle. – Tämä on ollut tyly paluu ”strategiselta aikalisältä”, joka ohjasi toimiamme viimeiset parikymmentä vuotta. Meidän täytyy suunnitella toimintamme tilanteen mukaisesti. Uudessa tilanteessa Ruotsi on ottanut puolustussuunnitteluunsa takaisin kylmän sodan aikaisen kokonaismaanpuolustuksen konseptin. Valtiolliset elimet suunnittelevat jatkossa siviilien osallistumista maanpuolustukseen. – Avainasia on moniulotteinen ymmärrys poliittisista, taloudellisista, diplomaattisista ja sotilaallisista keinoista, joita vihollinen voi käyttää tavoitteensa saavuttamiseksi. Meidän pitää edistää nopeaa päätöksentekoa, joka perustuu sotilas- ja siviilitoimijoiden saumattomaan yhteistyöhön, Bydén kuvailee. Ennennäkemätöntä Suomi-yhteistyötä Materiaali- ja henkilöstöinvestointien ohella kenraali Bydén korostaa harjoitusten tärkeyttä. Ruotsin puolustusvoimat lisää puolustushaarojen välistä yhteistoimintaharjoittelua. Vuoden 2017 pääharjoituksen on määrä kehittää puolustushaarojen yhteistä suorituskykyä. Myös kansainvälinen yhteistyö lisääntyy harjoittelussa. Suomi on tältä osin tärkeä kumppani – Bydénin mukaan Ruotsin pitkäaikaisin. – Suomen kanssa pidämme harjoituksia eri puolustushaarojen kesken ja eri monimutkaisuusasteilla lähes päivittäin. Yhteistyömme Suomen kanssa etenee nyt ennennäkemättömälle tasolle, Bydén avaa. Sotaharjoitusten lisäksi yhteistyön syveneminen tarkoittaa muun muassa laivasto- ja lentotu- kikohtien yhteistä käyttöä, yhteisten joukkojen perustamista ja tärkeimpänä operatiivista suunnittelua. Ruotsi on laajentamassa yhteistoimintaa muidenkin eurooppalaisten valtioiden, etenkin Pohjoismaiden ja Baltian maiden sekä varsinkin Yhdysvaltojen ja Naton kanssa. – Turvallisuuspolitiikkamme perustuu yhteistyöhön kumppanien kanssa, Bydén selventää. Kenraali kuvailee, että transatlanttinen yhteys on yhä tärkeämpi Euroopan turvallisuuden kannalta, joten Yhdysvallat on keskeinen kumppani sekä Ruotsille että Suomelle. Nato-kumppanuutta on Bydénin mukaan tarkoitus jalostaa entisestään. – Poliittisena kehyksenä on vielä kumppanuus, mutta sisältö muuttuu todennäköisesti Naton painopisteen siirtyessä kriisinhallintaoperaatioista harjoituksiin ja operaatioihin Itämerellä, Bydén sanoo. Nato-yhteistyön tulevaisuus puhuttaa Avoin keskustelu hyödyistä ja haitoista on tärkeää Nato-jäsenyyttä pohdittaessa. Klaus Ashorn Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys on monella tapaa poliittinen tabu. Aiheesta keskusteltaessa on kuitenkin tärkeää huomioida muuttuva turvallisuuspoliittinen tilanne sekä pyrkiä avoimuuteen ja faktapohjaisuuteen, pohdittiin Atlantti-Seuran seminaarissa. Tilaisuuden puhujat käsittelivät laajasti poliittisia ja sotilaallisia muutoksia niin idässä kuin etelässä. Vielä kaksi vuotta sitten oli odotettu, että nykyisten operaatioiden päätyttyä palattaisiin rauhallisen vakaaseen aikaan ja Nato voisi vähentää joukkojaan maailmalla. Nyt Nato on kuitenkin ti- lanteessa, jossa sen täytyy samanaikaisesti keskittyä niin kollektiivisen puolustuksen vahvistamiseen kuin kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Keskustelussa tuotiin esille myös kansainvälisten harjoitusten ja kriisinhallintaoperaatioiden tärkeyttä yhteistoimintakyvyn rakentamisessa. Mediassa uutisoitujen kriisinhallintaoperaatioiden kululeikkausten vaikutuksesta ei kuitenkaan oltu huolissaan. – En puhuisi leikkauksista. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että sotilaallisen kriisinhallinnan määrärahat heijastavat jo tehtyjä osallistumispäätöksiä. Vakiintunut käytäntö on, että uusiin operaatioihin osallistuminen rahoitetaan lisäbudjetein, puolustusministeriön puolustuspolitiikkayksikön johtaja Helena Partanen sanoo. Tilaisuudessa korostettiin avoimen kansalaiskeskustelun tärkeyttä pohdittaessa jäsenyyden etuja ja haittoja. Kiitosta keräsi myös hallitusohjelmaan kirjattu selvitys mahdollisen jäsenyyden vaikutuksista Suomelle. Suomalaisjoukkojen yhteistoimintakykyä arvioidaan Nato-evaluoinneilla. Kuvassa evaluointi Nordic Battle Group -taisteluosastoa varten. Kuva: Ali Rinta-Jaskari Suomi osallistuu Daeshin vastaiseen kansainväliseen yhteistyöhön antamalla koulutusta peshmerga-osastoille Kurdistanin itsehallintoalueella. – Tappiot ovat koulutuksen seurauksena vähentyneet, kertoo maavoimien operaatiopäällikkö, prikaatikenraali Petri Hulkko. Suomalaiset kouluttajat koostuvat pääosin reserviläisistä. Poliittinen mandaatti koulutuksien järjestämiseen jatkuu ensi vuoden elokuun loppuun asti. – Saamme rintamalta jatkuvasti palautetta, miten koulutus on mennyt perille. Näin pystymme mahdollisimman tehokkaasti kohdentamaan sitä oikeaan suuntaan, Hulkko päättää. NPa ruotuväki 20/2015 Kuvat: Jesse Hiltunen Venäjän ilmavoimien komentaja Viktor Bondarev kertoi Komsomolskaja Pravda -lehdessä Venäjän lähettäneen ohjusjärjestelmiä Syyriaan. Bondarevin mukaan ilmatorjuntaohjuksilla suojataan venäläiskoneita, jotka tekevät ilmaiskuja Syyriassa. – Olemme laskeneet kaikki mahdolliset uhat. Olemme lähettäneet hävittäjien, pommikoneiden ja helikopterien lisäksi myös ohjusjärjestelmiä, Bondarev kertoi lehdelle. Komentaja Bondarevin mukaan on mahdollista, että ilmaiskuja tekeviä venäläiskoneita yritetään siepata Syyrian naapurimaissa tai että niiden kimppuun yritetään hyökätä. (Yle 5.11.) JKo maailmalla 7 reportaasi ruotuväki 20/2015 Kuvat: Juho Räty Laskuvarjojääkärit ovat oppineet, että marsseilla rinkka pidetään maassa tauon viimeiseen minuuttiin asti. Tällä tavoin painavaa kantamusta ei tule kannettua yhtään ylimääräistä sekuntia. Maraton alkulämmittelynä 40 kilometriä, kuusi tuntia, 30 kilon rinkka – tämä on arkipäivää laskuvarjojääkäreille. Selviääkö Ruotuväen valokuvaaja Suomen kovimpien jääkäreiden matkassa? Juho Räty Laskuvarjojääkärikomppanian varapäällikkö naurahtaa varusvaraston ovella. – Tultiin hakeen pojalle vähän varusteita. Pyysi kurjuutta ja meiltähän sitä saa! Saan mukaani täsmälleen samat varusteet kuin laskuvarjojääkäreillä. Rinkan, retkikeittimen, m/62-maastopuvun ja tiedusteluliiveiksi kutsutun rinkan kantoon soveltuvan taisteluvyön. Varapäällikkö naurahtaa mietteillemme sateen mahdollisuudesta – Sen mitä sade ei kastele, sen Auvosenkoski kyllä kastelee! Osallistun Utin jääkärirykmentin laskuvarjojääkärikomppanian perinteikkääseen Pahkajärvenmarssiin, jonka tällä kertaa suorittaa 54. laskuvarjojääkärikurssi. Pahkajärvenmarssi aloittaa neljäpäiväisen tasokokeen. Laskuvarjojääkärit suorittavat yhteensä kolme tasokoetta. Ainoastaan läpäisemällä kaikki tasokokeet voi kurssilta valmistua laskuvarjojääkäriksi. Laskuvarjojääkärikomppania on kaikista ennakko-odotuksistani huolimatta normaali yksikkö. Asekaapit seinillä, laattalattia ja tuvat, aivan kuin kaikkialla muualla. Ainoa ero muihin yksiköihin on viininpunainen baretti päivystäjän päässä. Päivystäjä nousee välittämästi pystyyn, kun varapäällikkö astuu sisään. Vastauksissa ei ole tuttua päivystäjän takeltelua ja jännitystä, vaan ne tulevat hyytävän rauhallisesti ja varmasti. Päivystäjä saa käskyn auttaa minua majoittumaan ja pakkaamaan rin- kan lähtövalmiiksi. Muut laskuvarjojääkärit ovat aamulla lähteneet harjoitukseen marssin aloituspaikalle, joten yksikkö huokaa tyhjyyttään. Erikoisjoukko luo yhteishenkeä Saavun marssin aloituspaikalle Vekaranjärvelle Juurikon harjoitusalueen polttosuojeluradalle yksikön henkilökunnan kyydillä. Ehdin hädin tuskin ottamaan rinkan auton takakontista, kun kajahtaa huuto: lähtöön aikaa viisi minuuttia. Järjestymme kolmeen riviin tieuralle. Yksikön päällikkö pitää aluksi puheen perinteikkäästä marssista ja kertoo muille, että mukana tallusteleva, kameralla varustettu taistelija on upseerikokelas Ruotuväki-lehdestä. Saamme puoli minuuttia aikaa kiinnittää heijastimet hihoihin, koska tulemme käyttämään pääsääntöisesti tieuria, kuten pikamarsseilla on tapana. Jokainen puoliminuuttinen, joka ylittää annetun aikamääreen, tarkoittaa 100 metrin matkaa vastakkaiseen suuntaan. Tämä tuo pienen virneen niiden huulille, joiden heijastin on rinkan alimmaisena. Kukaan ei kuitenkaan avaa suutaan, hoputa tai ärsyynny, vaikka marssimme kokonaispituus on juuri lisääntynyt kilometrilla. Ensimmäisellä tauolla, noin 50 minuutin marssin jälkeen kiroan käyttämiäni kumisaappaita. Vauhti noin kolmenkymenen kilon rinkka selässä on hurja. Olemme edenneet jo kauas Vekaranjärven harjoitusalueilta, kun ensimmäinen tauko pidetään. Tiedustelen onko laskuvarjojääkäreille normaalia juosta tässä varustuksessa. Vastaus on selvä: kyllä on. Kyseinen taistelija ei olisi voinut olla enempää oikeassa, aika-ajoin joudun juoksemaan, että pysyn muiden perässä. Mikä saa hakeutumaan erikoisjoukkoihin? Yhden vastauksen minulle antaa vieressäni kävelevä varusmies. Hänelle syy tänne hakeutumiseen oli pienenä luetut Legioonalainen Peters -kirjat. Ne ovat myös toimineet kannustimena kovassa koulutuksessa. Joukon erittäin kova yhteishenki auttaa jokaista heistä jaksamaan, kaverille ei anneta edes mahdollisuutta ajatella luovuttamista. Eikä näköjään edes vierailevalle tähdelle. Kun kerron krampeista jaloissani noin 20 kilometrin marssin jälkeen, kuulen vierestäni vastauksen. – Älä edes ajattele luovuttamista, ollaan jo yli puolenvälin! Minut kuitenkin valtaa epäusko, vielä olisi toinen mokoma jäljellä. ”Älä edes ajattele luovuttamista, ollaan jo yli puolenvälin!” keen pidämme viiden minuutin tauon. Viidessä minuutissa ihminen ehtii tekemään paljon. Laittamaan paksun partiohaalarin päälle ja syömään tarvittavia ravinteita, kuten suolaa ja sokeria. Marssi tuntuu jatkuvan melkein loputtomiin, tiet pienenevät ja komppanian kolmijono kaventuu parijonoksi. Laskuvarjojääkärit jatkavat tauosta toiseen väsymättä. Välillä juoksen porukan kärkeen kävelemään, jossa minut ottaa vastaan yksikön varapäällikkö. Usein häntä ei meinaa erottaa pimeässä varusmiehestä täsmälleen saman varustuksen takia. Samalla, kun varapäällikkö tsemppaa minua eteenpäin ja tarjoaa suolapäh- kinöitä, huomaan miettiväni, mikseivät kaikki kouluttajat ole samanlaisia. Joukosta huomaa, että kouluttajien tahto ja kova kannustus ajavat miehiä eteenpäin. Jokainen laskuvarjojääkäri haluaa säilyttää kouluttajien luottamuksen ja kunnioituksen. Eräs kouluttajista tarkistaa sykemittarinsa, ja toteaa harjoituksen olevan rasitustasoltaan helppo niin kouluttajille kuin myös laskuvarjojääkäreille koulutuksen lopussa. Muoto pysyy! Huuto kajahtelee aika-ajoin ja alamme taas tarkistaa ruotuja. Sivulla oleva kävelee vieressäni oikeaoppisesti ja huokaisen helpo- tuksesta. Kun kolmirivi saapuu kasarmin portille, olen heitä vastassa. Katson heidän kävelyään ohitseni, jokaisen kasvoilta paistaa ylpeys joukosta johon he kuuluvat. Kasarmille päästyäni painun heti suihkuun, jaloissani on nyrkin kokoisia rakkoja kumisaappaista, enkä ole pystynyt varaamaan toiselle jalalleni enää hetkeen. Samaan aikaan kun minä pakkaan kameran laukkuun ja menen nukkumaan, laskuvarjojääkärit valmistautuvat uuta lähtöä varten. Maratonin mittainen alkulämmittely on heidän osaltaan nyt ohitse, mutta tasokoe jatkuu vielä seuraavat kolme päivää. Viisi minuuttia lepoa! Marssi on tahditettu hyvin, jokainen huomaa ensimmäisen kahden tunnin aikana, että kävelemme putkeen 55 minuuttia ja tämän jäl- Vaikka matka oli pitkä ja vauhti kova, komppanian muoto pysyi kasarmin porteille asti. 8 HISTORIALLINEN ONNETTOMUUS ruotuväki 20/2015 VOIMAKAS MYRSKY ESTI LOKAKUUSSA 1925 MATKAAN LÄHTENEEN LAIVUEEN PÄÄSYN PÄÄMÄÄRÄÄNSÄ. YHDELLE NELJÄSTÄ LAIVASTA KÄVI MUITA HUONOMMIN: TORPEDOVENE S2 TEKI ENSIMMÄISEN JA VIIMEISEN SUKELLUKSENSA JA UPPOSI PORIN EDUSTALLA. SAMALLA KOKO MIEHISTÖ PAINUI ALUKSEN MUKANA MERENPOHJAAN. TEKSTI: ANTTI RAUNIO TAITTO JA KUVITUS: MARKUS LEHTONEN MATKA 3.10.1925 kello 15. Neljän aluksen laivue lähti matkaan Lypertön ankkuripaikasta Lounais-Suomen saaristosta perinteiselle syyspurjehdukselleen kohti Pohjanmaata. Kärjessä matkaa taittoi tykkivene Klas Horn ja sitä seurasi toinen tykkivene Hämeenmaa. Torpedoveneet S1 ja S2 täydensivät laivueen S2:n pitäessä perää. Kirjastonjohtaja Antero Honkasalo on perehtynyt S2:n vaiheisiin. Hänen mukaansa purjehdus tehtiin koulutustarkoituksessa, jotta myös Pohjanlahti tulisi tu- sää aiheutti suuria ongelmia torpedoveneille: niiden vuoksi laivueen nopeutta vähennettiin ensin kymmeneen ja sitten kahdeksaan solmuun. Honkasalo kertoo, että torpedoveneitä ei ollut suunniteltu avomeripurjehduksia varten. Ne oli tarkoitettu nopeisiin syöksyihin ja rungot olivat silloin kapeita ja pitkiä. Näistä syistä torpedoveneet kärsivät heikkenevästä säästä tykkiveneitä enemmän. Laivueen päällikkönä toimi komentaja Roos, joka johti joukkoa Klas Hornilta käsin. Hän antoi kiistellyn ja tulkinnanvaraisen käskyn kello 23 jälkeen: ”Kaikki laivat pysyvät tuulessa parhaansa KERTOMUS 53 MENEHTYNEESTÄ MERIMIEHESTÄ Tornio T Vastaus kuoleman kanssa kamppailleelta alukselta oli hyytävä: “Ei voi työskennellä nyt!” tuksi. Alukset yleensä purjehtivat rannikolla sekä Suomenlahdella. Alkumatka sujui suunnittellusti. Alukset etenivät jonossa 12 solmun eli 22 kilometrin tuntinopeudella yhden kaapelinmitan eli noin 185 metrin väleillä. Keli oli hyvä ja sen odotettiin jopa paranevan. – Sää oli kohtuullisen hyvä matkan alkaessa. Maininki haittasi hieman torpedoveneitä, mutta ei suuresti, Honkasalo kertoo. Tuuli alkoi yltyä auringon laskiessa ja kello 18 aikaan laivojen välimatkaa pidennettiin kahteen kaapelinmittaan. Heikkenevä mukaan”. Samoihin aikoihin torpedoveneiden matkanteko alkoi vaikeutua entisestään. Laivojen päälliköt tulkitsivat käskyä eri tavoin. Hämeenmaa päätteli, että Klas Hornia ei ole pakko seurata. Se kuitenkin lähti kärkialuksen perään. Torpedoveneet puolestaan luulivat, että heidän oli yhä seurattava johtoalusta, vaikka olosuhteet olivat muuttuneet myrskyksi. Vuorokauden vaihduttua tykkiveneet olivat kadonneet torpedoveneiden näkyvistä ja tuuli yltynyt kymmeneen boforiin eli noin 25 metriin sekunnissa. UPPOAMINEN kan päässä. Apu oli tavoittamattomissa pyynnön ollessa lähinnä moraalinen, Honkasalo pohtii. S2:lla oli lähes koko ajan viestiyhteys Klas Horniin ja mantereelle Vaasaan. Vielä kello 13 Vaasa kutsui S2:ta ja se vastasi, viimeistä kertaa. Vastaus kuoleman kanssa kamppailleelta alukselta oli hyytävä: ”Ei voi työskennellä nyt!” Peli oli menetetty. Vain muutama minuutti viestistä Reposaaren luotsiaseman tornista S2 nähtiin vielä pinnalla ja liikkeessä. Aluksen peitti suuri hyökyaalto, joka kaatoi torpedoveneen kyljelleen. S2 tuli vielä kerran näkyviin, mutta pian sen jälkeen upposi kohti pohjaa – Tapahtumasta on silminnäkijähavainto, jonka mukaan hyökyaallon jälkeen alus upposi nopeasti, Honkasalo taustoittaa. – Yhdenkin ihmisen pelastaminen olisi ollut lähes mahdotonta. Suuret aallot repivät kaiken kannella olleen tavaran irti ja pelastusveneiden laskeminen olisi ollut tavattoman hankalaa. Taistelu oli päättynyt tappioon - näin tapahtui Suomen merivoimien suurin rauhanajan onnettomuus, josta on kulunut 90 vuotta. Klas Horn otti vastaan viestin S2:lta, jonka mukaan torpedoveneen keulaosassa oli vettä ja vauhtia oli entisestään pakko hidastaa. Myös hiilenkulutus oli tavallista paljon runsaampaa. Näköyhteyttä ei enää ollut muihin aluksiin, kun S1 pyrki vielä saamaan tykkiveneitä kiinni. Roos päätti lähettää hätäsanomaa S2:n ongelmista ja kaksi pelastusalusta saikin viestin. Vaasassa ollut pelastusalus Protector ja Ruotsin puolella ollut Helios lupasivat apua. Myös S2 alkoi lähettämään SOS-sanomaa. Laivan päällikkö Sjöman otti vielä yhteyttä Klas Horniin kertoen, että laiva ei pääse eteenpäin. Kello kahdeksan aikaan aamulla S2 ilmoitti keulan olevan täynnä vettä. Apua luvattiin myös Reposaaresta, mutta myrsky esti avun saapumisen paikalle. Yksikään pelastusaluksista ei voinut myrskyn vuoksi lähteä pelastustoimiin. – Pelastusalukset olivat tavattoman kaukana. Vaasassa ollut Protector olisi ollut tuntien mat- Vaasa V Outoorin matalikko Lypertö Pori/Reposaari U Uusikaupunki Lähteet: http://www.mpkl.fi/jasenyhdistys/pohjanlahden-laivastokilta-ry/ https://fi.wikipedia.org/wiki/Torpedovene_S2 http://personal.inet.fi/palvelu/mare/HIST/s2_1.htm Rannikon puolustaja -lehti, nro 3/2015 ruotuväki 20/2015 9 HISTORIALLINEN ONNETTOMUUS TORPEDOVENE S2 rakennettiin Venäjällä ja se kuului Venäjän keisarikunnan laivastoon ensimmäiset vuotensa. Ensimmäisessä maailmansodassa alus muutettiin nopeaksi miinanraivaajaksi. Alus siirtyi Suomen laivaston käyttöön 1918 neljän muun Sokol-luokan torpedoveneen kanssa, sillä Venäjä ei pystynyt kuljettamaan alusta jäätilanteen vuoksi. Alustyyppi: Sokol-luokan torpedovene Vesillelasku: 3.7.1899 Käytössä Suomen laivastossa: 1918-1925 Pituus: 57,9 m Leveys: 5,6 m Syväys: 2,3 m Nopeus: 26 solmua eli n. 48 km/h Teho: 3 800 hv Aseistus: 2 kpl 75 mm tykkejä, 2 kpl konekiväärejä, 1 kpl 380 mm torpedoputkia, syvyyspommeja, miinoja MIKSI ONNETTOMUUS TAPAHTUI? Kun tapahtuu suuronnettomuus, löytyy siihen johtaneita syitä. Niin myös S2:n kohdalla. Luonto osoitti jälleen voimansa: lopulta S2 oli voimaton äkillisesti nousseen myrskyn edessä. Asiaa tutkineet ovat sitä mieltä, että aluksen uppoamispaikalla, Outoorin matalikolla, on iso merkitys aluksen uppoamiseen. Uppoamispaikalla merenpohja nousee jyrkästi, mikä synnyttää länsi- ja luoteismyrskyllä korkean ja terävän ristiaallokon. Iso syy oli myös se, että torpedoveneitä ei ollut suunniteltu avomeripurjeduksiin. Myös tiedon puute aluksista oli vajavaista. S1 ja S2 olivat venäläisiltä perittyjä, eikä niiden meriomi- TAPAUS ROOS Laivueen komentaja Roosin asema syiden tutkinnassa on erittäin keskeinen. Häntä on syytetty niin epämääräisestä käskystä kuin heikosta reagoinnista myrskyn puhjetessa. Roos antoi aiemmin mainitun käskyn, jota eri laivojen johtajat tulkitsivat eri tavoin. Yksiselitteisellä käskyllä Roos olisi voinut viestittää muille tilanteesta selkeämin, että he voivat jatkaa parhaaksi katsomaansa suuntaan. Myös reagointi olisi voinut olla toisenlaista. Myrskyn puhjetessa laivue olisi voinut suunnata Repo- ONNETTOMUUDEN JÄLKEEN Kolme muuta alusta pelastuivat. Klas Horn selvisi myrskystä ja päätyi Ruotsin rannikolle, Hämeenmaa Vaskiluodon satamaan ja S1 pääsi Mäntyluotoon. Kaikki S2:lla olleet 53 miehistön jäsentä saivat surmansa lokakuun neljäntenä. Hylkyä nostaessa 23 ruumista löydettiin ja heidät haudattiin 5.8.1926 yhteishautaan Reposaaressa. Muiden viimeiseksi leposijaksi jäi vetinen hauta. Kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen suunnittelema muistomerkki onnettomuuden uhreille paljastettiin Reposaaren kirkon edustalla vuonna 1930. Aluksen hylky saatiin nostettua vuoden 1926 kesällä ja se rahdattiin Helsinkiin romutettavaksi. Hylystä on vielä muutamia osia tallessa muistuttamassa histori- naisuuksia tunnettu läpikotaisin. Muun muassa vakavuustaulukoita ja painolastilaskelmia ei ollut. Laivueella ei ollut matkaan lähdettäessä ajantasaisia sääennusteita, vaikka sen hankkiminen olisi ollut mahdollista. Honkasalo kertoo, ettei sääennusteiden hankinta ollut vielä siihen aikaan rutiinia, vaan luotettiin enemmän ilmapuntariin sekä omiin aisteihin. Sotamuseon RT- ja laivastomateriaalin kokoelmanhoitaja Juha Joutsi kertoo, että lopullista totuutta ei saada todennäköisesti koskaan selville, mutta hän pitää suurena syynä aluksen mataluutta ja kovaa aallokkoa. – Korkeat aallot löivät konehuoneen ilmanottotorviin vettä ja lopulta kattilahuone täyttyi. Se johti kaatumiseen, Joutsi kertoo. saaren satamaan ja myös S2 olisi pelastunut. – Roosin tekemisistä on paljon spekuloitu, oliko se hyvää johtamista. Näin jälkikäteen voi todeta, että matka olisi täytynyt keskeyttää, Honkasalo jakaa näkemyksensä. Roosin toimet lokakuun kolmannen ja neljännen päivän aikana veivät miehen sotaoikeuteen, jossa käsiteltiin hänen syyllisyyttään S2:n uppoamisessa. Oikeuden istuntoa ei kuitenkaan koskaan ehditty käymään, sillä Roos menehtyi elokuussa 1926 häkämyrkytykseen ollessaan Ahvenluokan yhteysveneen kajuutassa. an käänteistä. Joutsi kertoo, että torpedoheitin on tallessa Sotamuseossa Suomenlinnassa ja toinen höyrykattila on Forum Marinumissa Turussa. Suuri onnettomuus keräsi aikoinaan laajan huomion ihmisten ja median keskuudessa. Tapahtuma oli historiallisen suuri aikanaan, ja on sitä edelleen. – Uppoaminen oli jatkuvasti etusivun uutinen mediassa. Se oli iso asia vielä hylyn nostonkin aikaan, Joutsi kertoo. Suuren mediakohun johdatuksena perustettiin vuonna 1926 Suomen Laivastoyhdistys, joka tunnetaan nykyään nimellä Meriliitto. Yhdistyksen alkuaikojen tehtävä oli etenkin ajanmukaisen sotalaivaston hankinta Suomelle. Myös laivastolaki säädettiin S2:n uppoamisen seurauksena, vuonna 1927. 10 lyhyesti Vuoden aliupseeri Ilmavoimien soittokunnasta Vääpeli Jani Saaranen Ilmavoimien soittokunnasta on valittu vuoden aliupseeriksi. Aliupseeriliitto palkitsi Saarasen liiton edustajakokouksen yhteydessä. Hän on ensimmäinen tittelin ansainnut sotilasmuusikko. Hän työskentelee Ilmavoimien soittokunnassa konserttimestarina. Saaranen arvostaa nimitystään vuoden aliupseeriksi. Hänen mielestään palkinto on merkittävä koko sotilasmusiikkialalle. – Tämä on hieno juttu, että sotilasmusiikkialaa aletaan arvostaa enemmän ja enemmän. Nykyään ymmärretään paremmin sotilasmusiikin ja PR-työn tärkeys koko puolustusvoimien toiminnassa, Saaranen kommentoi. SVi RUK 247 sai nimensä Reserviupseerikurssin 247 oppilaskunnan hallitus valitsi kurssin nimeksi Valmius kurssilaisten antamien nimiehdotusten pohjalta. Kurssin oppilaskunnan puheenjohtajan upseerioppilas Jaakko Laitisen mukaan nimi pyrittiin valitsemaan kurssia kuvaavaksi ollen samalla RUK:n arvolle sopiva. – Valmius-sana kuvaa kykyä itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan yllättävissäkin tilanteissa, ja nämähän kuuluvat reserviupseerin valmiuksiin, Laitila täsmentää. Laitilan mukaan nimi viittaa myös hyvin jatkuvaan valmiuteen kantaa vastuuta isänmaastamme ja kansalaisten turvallisuudesta. MKo Kaartin jääkärirykmentin harjoitus on käynnissä ympäri vuorokauden 3.–13.11 Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Tuusulassa. Harjoituksessa käytetään paukkupatruunoita. – Tarkoituksena on harjoitella yksiköiden välistä toimintaa sodanajan tehtävissä rakennetun alueen taisteluun liittyen, kertoo kapteeni Ilkka Kuusisto Kaartin jääkärirykmentistä. Harjoitukseen osallistuu enimmillään noin 800 sotilasta, joista 700 on varusmiehiä. – Palvelusajan loppuun on tärkeää saada isompia harjoituksia, joissa voidaan harjoitella yhteistoimintaa eri aselajien välillä, Kuusisto kertoo. NPa Varusmies loukkaantui vahingonlaukauksessa Uudenmaan prikaatissa Syndalenin ampumaradalla tapahtui 28. lokakuuta vahingonlaukaus. Sovelletun ammunnan harjoituksessa sattuneen vahingonlaukauksen seurauksena varusmies loukkaantui jalkaan luodin osumasta. Ase laukesi vahingossa ja oli loukkaantuneen varusmiehen oma ase. Hän palvelee Uudenmaan prikaatissa. Varusmies sai ensiavun harjoitusalueella, ja hänet vietiin sairaalaan hoidettavaksi. ARa ruotuväki 20/2015 Kokit sodassa Varuskuntaruokailuun haettiin uusia ruokalajeja puolustushaarojen välisen kokkisodan kautta. Voittaja-annos otetaan osaksi varuskuntaravintoloiden ruokalistoja. Klaus Ashorn jeilla. Uutuutena ovat esimerkiksi erilaiset kebab-annokset. Kilpailun pääasillisena tarkoituksena onkin pyrkiä kehittelemään ja parantelemaan varusmiehille tarjottuja ruokia. – Koitamme tämän avulla etsiä uusia ideoita ruokalistoille varusmiehiltä itseltään. Pyrkimyksenä on tuoda voitokas annos ruokalistoille vielä ennen seuraavia kotiutumisia ainakin jonkinlaisena teema-annoksena ja mahdollisuuksien mukaan myös ihan osana kiertävää ruokalistaa, Sauvola kertoo. Leijona Cateringin toimitusjohtaja Paavonsalon mielestä varusmiesten esittelemät annokset vaikuttivat lupaavilta. – Mielellämme tuomme näitä osaksi ruokalistojamme. Tietenkin on eri asia valmistaa yksittäinen annos kokkisodassa kuin kymmeniätuhansia varuskuntaravintoloissa, joten reseptejä joudutaan varmaankin soveltamaan. Aikamääreen umpeutuessa kajahtaa käsky: – Kauha käteen, olalle vie! Taisteluun käy! Keskiviikkona 28.10 käytiin puolustusvoimien, Savonia ammattikorkeakoulun ja Leijona Catering Oy:n järjestämä kokkisota. Tarkoituksena oli kehittää varusmiesten ruoka-annoksia innovatiivisesti – puolustushaarojen välisellä mittelöllä. Joukkueita kilpailussa oli neljä: yksi varusmiesjoukkue maavoimista, merivoimista ja ilmavoimista kustakin sekä yksi kantahenkilökunnan joukkue Parolan Panssariprikaatista. Joukkueiden tehtävänä oli suunnitella ja valmistaa valmistaa heidän näkemyksensä uudesta varuskuntaravintolan annoksesta. Kovatasoinen kilpailu Kuopion Savonia ammattikorkeakoulussa järjestetyssä kilpailussa voiton ja mestarikokin tittelin veivät lopulta luutnantit Pasi Järvinen ja Jaakko Nummela Parolasta peruna-bataatti-porkkanapyreellä ja siskonmakkarakastikkeella. Varusmiesjoukkueiden häviö ei tosin jäänyt kiinni ainakaan osaamisesta: puolet heistä oli ammattikokkeja. Turussa fine dining -ravintolassa työskennellyt jääkäri Erik Lindell suhtautui kilpailuun rennosti, vaikka joutui joukkukaverin sairastumisen vuoksi työskentelemään yksin. – Ihan liikaa antaneet meille aikaa. Eihän tässä tule kiire yhtään. Teen tämmöisen tagliatelle-pastan kanalla. Voittoa ei kuitenkaan tullut ravintolatason annoksilla – kenties osittain siksi, että annoksen soveltuvuus varuskuntien muonituskeskuksiin oli yksi arviointikriteereistä. Lisäksi arvioitiin makua ja nautittavuutta, terveellisyyttä ja kotimaisuutta, tehokasta työskentelyajan hyödyntämistä ja annoksen ulkonäköä. Voittanutta annosta kehuttiin maukkauden lisäksi erityisesti siitä, että sen voisi toteuttaa jopa kenttäolosuhteissa. Annoksia tuomaroi kolmesta varusmiestä, Savonia AMK:n Yhteistyötä opiskelijoiden kanssa Kuva: Juho Räty Sotaharjoitus pääkaupunkiseudulla kentällä Luutnantit Jaakko Nummela ja Pasi Järvinen Parolan Panssariprikaatista veivät kilpailun voiton. Harmaasävyinen kilpailyasu suunnitteltiin Panssariprikaatia silmällä pitäen Savonian ammattikorkeakoulussa. edustaja, Leijona Cateringin toimitusjohtaja Ritva Paavonsalo sekä majuri Juha Karjalainen pääesikunnan logistiikkaosastolta. – Hienoa, että meidätkin on otettu mukaan kehittämään varusmiesruokailua. Ehkä isoimpana juttuna olisi vaihtelevuuden lisääminen. Ruoka on kyllä ihan hyvää, ei mitään valittamista sen suhteen, aliupseerioppilas Alex Westerholm arvioi. Kehitystä palautteen pohjalta Leijona Cateringin tuotekehityksestä vastaava Jaakko Sauvola korosti varusmiehiltä saadun palautteen tärkeyttä. – Uudistamme listoja ainakin kahdesti vuodessa, joten nopeastikin voidaan reagoida palautteeseen. Saamme palautetta varusmiehiltä jonkin verran, mutta mie- lellämme ottaisimme vastaan enemmänkin. Palautetta voi jättää palautelaatikkoihin varuskuntaravintoloissa tai sitten netissä sivujemme kautta, Sauvola vinkkaa. Viime vuosina ruokalistoja onkin varusmiespalautteen perusteella uudistettu esimerkiksi niin, että vähemmälle suosiolle jääneet ruuat, kuten kaalilaatikko ja veriletut, on jätetty listoilta kokonaan pois ja korvattu toisilla ruokala- kolumni Antti Raunio > [email protected] Antiikkista voimaa Jo antiikin kreikkalaiset tiesivät, millainen ihanteellisen miesvartalon täytyisi olla. Nykypäivään säilyneet historialliset todisteet kertovat lihaksikkaan ja hyväkuntoisen vartalon jumaloinnista. Miksi antiikin aikana haluttiin kiekonheittäjä-patsaan mallisia vartaloita? Oman kylän puolustusta varten. Kuinka sitä tavoitteltiin? Urheilemalla! Kansallislajimme pesäpallo yhdistää vaativan urheilumuodon sekä sotilaan perustaidot. Heittokäden jatkeena voi olla joko pallo tai kranaatti, syöksyä voi pesälle tai poteroon. Kokkisota ei ollut ensimmäinen kerta, kun Savonian restonomiopiskelijat ovat olleet kehittämässä ruokalistoja. – Toteutimme samanlaisen projektin pari vuotta sitten kouluruuan kehittämiseksi täällä Kuopiossa. Olemme olleet muutenkin yhteistyössä Leijona Cateringin kanssa, Savonian restonomi ja liiketalouden koulutusvastuupäällikkö Jari Linden kertoo. Savonian opiskelijat olivat vahvasti mukana tapahtuman järjestämisessä: järjestelyistä vastanneet restonomiopiskelijat tekivät projektin osana opintojaan, vaatetussuunnittelun opiskelija suunnitteli kullekin joukkueella puolustushaaran mukaisen kilpailuasun ja musiikin opiskelijat vastasivat voittajien fanfaareista. – Meillä opiskelee yhteensä noin 6000 opiskelijaa, joista 400 restonomikoulutuksessa. Tänne tullaan niin lukio- kuin ammattikoulupohjalla. Kannattaa tulla tänne opiskelemaan, Linden vinkkaa naurahtaen. Kilpailijat kiittelivät puolustusvoimien aloitetta varuskuntaravintoloiden ruuan kehittämiseksi. – Erinomaisen kiva tilaisuus, lisää näitä, luutnantti Järvinen summaa. Palveluksen aikana ei voi muovata patsaanmallisia atleetteja. Jo näiden esimerkkien perusteella voi todeta, että urheilu ja maanpuolustus kulkevat rinnakkain. Se pätee myös Suomen puolustamisessa: avainasemassa on hyväkuntoinen taistelija. Liikuntakoulutus on keskeinen osa varusmiesten koulutusta. Palveluksen aikana ei voi muovata patsaanmallisia atleetteja, vaan tavoitteet ovat innostavia ja ylläpitäviä, osalle toki myös kuntoa kohottavia. Rennot jalkapallopelit estävät ”pään jäätymistä” ja samalla terävät spurtit tuovat nopeuskestävyyttä. Iso syy liikuntakoulutuksen kannattavuudelle on sen innostava momentti. Parhaimmillaan roihahtava liekki kantaa siviiliin ja tällöin puhutaan jo kansanterveystyöstä. Isketäänpä mietintämyssy syvemmälle päähän. Kuinka liikuntakoulutuksesta saisi irti lisää? Puolustusvoimissa on siirrytty pkaudella jaottelemaan joukkueet kuntotason mukaan. Tasoryhmissä tehtävä liikuntakoulutus hyödyttäisi kaikkia: liikunta olisi kaikille tehokkaampaa tähdäten parempaan taistelukuntoon. Liikuntakoulutusta voisi myös uudistaa radikaalisti: se on asia, minkä voisi ulkoistaa. Asiantuntijoihin turvautuminen on nykypäivää. Koripalloharjoitteeseen paikallisen seuran valmentaja voisi tuoda uusia virikkeitä. Pääesikunnan koulutusosasto on tutkinut palvelukseen astuvien kuntoa ja tulokset ovat karut. Esimerkiksi cooper-tulokset ovat laskeneet 35 vuodessa 329 metriä! Kärki on yhä terävä, mutta heikkokuntoisten määrä on kasvanut. Tulokset alleviivavat laadukkaan liikuntakoulutuksen tärkeyttä. Tosiasia on, että hyväkuntoinen sotilas jaksaa taistella paremmin. Se periaate oli jo antiikissa, jolloin oli lähes häpeäksi, jos nuori mies ei ollut kiinnostunut urheilun iloista. Ei tarvitse olla ammattiurheilija, mutta liikunnalliset perustaidot täytyy hallita. Silloin myös avaimet laadukkaaseen maanpuolustamiseen ovat käsissä. Osallistu keskusteluun Twitterissä #Ruotuväki 11 kentällä ruotuväki 20/2015 palveluksessa Urheilukoululla uusi koti Urheilukoulu on ensimmäistä vuotta Kaartin jääkärirykmentin alainen joukkoyksikkö. Yhteistyö eri tahojen kanssa on alkanut hyvin. Antti Raunio NIMI JA SOTILASARVO Kokelas Konsta-Eemeli Lautamäki ASUINPAIKKA Turku Urheiluakatemiayhteistyö tärkeää Suuri muutos Urheilukoululle on ollut yhteistyön aloittaminen Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian kanssa. – Urheiluvalmennuksen suhteen urheiluakatemia on ollut pelastus päivittäisvalmennuksen toteuttamisessa, yhteistyö myös Olympiakomitean ja lajiliittojen kanssa pelaa, Svanberg iloitsee Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian toiminnanjohtaja Simo Tarvonen on ollut myös erittäin tyytyväinen alkaneeseen yhteistyöhön. – Tiesimme, että alussa on tiettyjä haasteita uuden toiminnan käynnistämisessä, mutta puolustusvoimien kanssa yhteistyön tekeminen on ollut hyvää, Tarvonen antaa tunnustusta. Käytännön asteella harjoittelumahdollisuuksien luominen on urheiluakatemian ja Urheilukoulun yhteistyötä parhaimmillaan. – Yhdessä Helsingin liikuntaviraston kanssa mahdollistamme isolle osalle urheilijoista harjoituspaikat. He muun muassa pystyvät integroitumaan valmennusryhmiimme, mikä takaa laadukkaan harjoittelun, Tarvonen kertoo. Hyvä esimerkki valmennusryhmien hyödyntämisestä löytyy lentopallon parista. Aliupseerioppilas Arttu Lehtimäellä on yhteistyöstä hyviä kokemuksia. – Minulla on mahdollista käydä liigajoukkue Korson Vedon harjoituksissa, jos en pääse oman joukkueeni mukaan. na, koska silloin huomattava määrä traktoreista joudutaan ottamaan puolustusvoimien käyttöön. Hevosmiehiä on maassamme tällä hetkellä ja ilmeisesti myös vuonna 1985 puolustusvoimien tarvetta vastaava määrä. Näistä tosin huomattavan monella on omaa kokemusta pelkästään urheiluhevosten parista. Puolustusvoimissa saa vuosittain kolmisensataa varusmiestä opetusta hevosten käsittelyssä ja hoidossa. Eläinlääkityskoulussa saa 18 varusmiestä vuodessa kengitysseppäkoulutuksen. Kuva: Ruotuväki sitävastoin uskotaan kasvavan niin, että ravureita ja ratsuja on kymmenen vuoden kuluttua yhteensä 14 500. Lämminverihevoset soveltuvat kuitenkin huonosti puolustusvoimien käyttöön, mutta niitä voidaan käyttää jossain määrin esimerkiksi yhteystehtäviin. Kriisin aikana suomenhevonen voi antaa puolustusvoimissa tehokkaimman työpanoksen erikoistehtävissä, joissa joudutaan toimimaan vaikeakulkuisessa ja tiettömässä maastossa. Myös maaja metsätalouden piirissä hevosen käyttötarve lisääntyy kriisin aika- Pääopettajasta kansainvälisen keskuksen johtajaksi timme yhdessä ystäväni kanssa hakea opiskelupaikkaa kadettikoulusta. Näin tapahtuikin, ja molemmat meistä pääsivät lopulta sisään. Alanvaihdon taustalla oli suurempi kiinnostus toimintaa kuin teoriaa kohtaan. Ennen nykyistä tehtävääni olen työskennellyt Suomen puolustusvoimissa moninaisissa koulutus- ja turvallisuusalatehtävissä. Arvostan paljon aikaisempien tehtävieni vaihtelevuutta, olen saanut olla niin sanotusti monessa mukana. Uusissa tehtävissä on aina haasteena uudenlaisten toimintatapojen opettelu. Uskon, että aikaisemmalla koulutus- ja työtaustallani on ollut merkitystä nykyisen virkani valintaprosessissa. Minulle on tärkeää, että henkilöstö tekee laadukasta työtä tarkoituksenmukaisella tavalla. Kansainvälinen toiminta on arvostettua, ja tämä arvostus tulee säilyttää. Toisaalta voimme kansainvälisestä keskuksesta käsin auttaa Maanpuolustuskorkeakoulua kansainväliseen kriisinhallintaan liittyvissä asioissa. Vastaavasti Maanpuolustuskorkeakoulu pystyy tukemaan meitä ja antamaan meille akateemisen statuksen. Tavoitteenani on hoitaa tehtäväni mallikkaasti, loput hoituu ammattitaitoisten “fincenttiläisten” kanssa kuin itsestään. Kuva: puolustusvoimat Suoritin varusmiespalvelukseni vuonna 1984 Suomenlinnan rannikkotykistörykmentissä. Palvelusajan parhaimpia muistoja ovat linnakkeen tarjoamat vastuulliset tehtävät. Opiskellessani Helsingin yliopistossa matematiikkaa pää- JOTAIN MUUTA, MITÄ? Maastossa asiat kunnolla, niin kasarmilla saa ottaa rennommin. Juho Korpela eteenpäin Komentaja Jukka-Pekka Schroderus aloitti ensimmäinen lokakuuta tehtävät Suomen puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen johtajana Maanpuolustuskorkeakoulussa. Aikaisemmin hän on toiminut johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen pääopettajana. KOULUTUS Talonrakentaja Porin prikaati, Säkylä Komppanian äiti huolehtii täydennyksistä Hevoset riittävät ainakin 10 vuodeksi Niko Pankka PALVELUSPAIKKA Urheilukoululaiset koulutetaan tiedustelijoksi, menossa on taistelupelastajakurssin käytännön koe. Apua antaa aliupseerioppilas Mallberg ja autettavana on alikersantti Puro. ruotuväki 40 vuotta sitten Kymmenvuotiskauden aikana on maamme hevosten määrä pudonnut 185 000:sta noin 50 000:een, ilmenee Pääesikunnan eläinlääkintätoimiston suorittamasta tutkimuksesta. Tämän tutkimuksen valossa näyttää työkuntoisia hevosia, sopivia hevosvarusteita sekä ajotaitoisia hevosmiehiä riittävän puolustusvoimien käyttöön ainakin seuraavan kymmenen vuoden ajaksi. Tutkimuksen mukaan suomenhevosten lukumäärän arvioidaan laskevan vuoteen 1985 mennessä 50 prosentilla, jolloin niitä on 20 000. Lämminverihevosten määrän IKÄ 20 TOIMENKUVA Pioneeri, komppanian vääpeli Kuva: Jesse Hiltunen Puolustusvoimauudistuksen myötä puolustusvoimien Urheilukoulu siirtyi vuoden 2015 alussa Lahdesta osaksi Kaartin jääkärirykmenttiä. Osa lumilajien edustajista suorittaa varusmiespalveluksen Kainuun prikaatissa, mutta valtaosa urheilijoista palvelee Santahaminan saarella. Urheilukoulun johtajana viimeiset kaksi vuotta toiminut everstiluutnantti Eero Svanberg siirtyi lokakuun alussa uusiin tehtäviin Maanpuolustuskorkeakoululle, hänen seuraajansa on everstiluutnantti Marko Hirsimäki. Svanberg ehti kuitenkin johtaa Urheilukoulun siirron ja sen alkuajan Santahaminassa. – Urheilukoulu on uusi toimija Santahaminassa. Tutustumme asioita tehdessämme ihmisiin, organisaatioon ja toimintatapoihin, ja samalla muokkaamme omaa tapaamme toimia, Svanberg tuumii ja kuvailee Urheilukoulun ensimmäistä vuotta hiihtovertauksella. – Olemme edenneet umpihankeen välillä vetäen myös ahkiota perässämme. Se helpottaa tulevia saapumiseriä, nyt kannattaa jatkaa tehtyä latua pitkin. Urheilukoulussa koulutetaan tiedustelijoita sekä tiedustelujohtajia. Vuodessa on saapumiserät erikseen kesä- ja talvilajien edustajille. Svanbergin mukaan sotilaskoulutuksessa punainen lanka on löytynyt hienosti. Komentaja Jukka-Pekka Schroderus haluaa säilyttää kansainvälisen toiminnan arvostuksen Konsta-Eemeli Lautamäki ei olisi päässyt suorittamaan varusmiespalvelusta, jos hän olisi tyytynyt siviililääkärin antamaan lausuntoon palveluskelvottomuudesta. Palvelus kuitenkin alkoi omasta tahdosta. Nyt Turusta kotoisin oleva Lautamäki on upseerikokelas ja komppanian vääpeli Porin prikaatissa, Säkylässä. – Minulla todettiin kuusi vuotta sitten polvessa rustovaurio. Oli arvoitus, kestääkö polvi juoksemista. Loppupeleissä kaikki on päästä kiinni, eli siitä, haluatko tehdä jotain. Kyllä polvi kestää, Lautamäki sanoo. – Tiesin heti palveluksen alussa, että haluaisin saada johtajakoulutuksen. Pioneerejä meillä on suvussa ollut paljon, joten sekin oli luonnollinen valinta. Olen saanut palveluksen aikana paljon kavereita varsinkin reserviupseerikurssilta. Lautamäki kävi huoltoupseerikoulutuksen reserviupseerikurssin jälkeen Haminassa, jossa opittiin kuinka toimitaan sodan aikana komppanian vääpelinä. Hän kertoo pitävänsä huollollisista asioista. – Kaverini ehdottivat minua vääpeliksi ja tulinkin valituksi. Tässä hommassa riittää paljon vastuuta. Tehtäviini kuuluu komentopaikalla päivystäminen ja yleisten huollollisten asioiden hoitaminen. Esimerkiksi harjoituksissa ajoneuvojen käytössä on kova sumpliminen, Lautamäki sanoo. – Tehtävääni ei kuitenkaan kuulu juosta kadonneiden esineiden perässä. Se on varusmiesten oma asia, jos jotain hukkuu. Panos- ja muut täydennykset ovat sitten asia erikseen. Tehtävien jakaminen eteenpäin on myös tässä hommassa tärkeää. Muuten oma työ tulee liian raskaaksi. Lautamäki toteaa, että hänen johtamisfilosofiansa on suhteellisen kaveeraava. – Minua kutsutaankin usein komppanian äidiksi. Jos jotain puuttuu, niin minulta sitä tullaan usein kysymään. Yritän parhaani mukaan pitää alaisistani hyvää huolta. Huoltoisku suunnitteilla Lautamäen mielestä pioneerinä toiminen on ihmisläheisempää kuin monessa muussa aselajissa. Kun metsässä asiat hoitaa ammattitaitoisesti ja huolellisesti, ei kasarmille palatessa tunnelma ole enää niin jäykkä. Porin prikaatissa koulutettavat pioneerit erikoistuvat kaupunkiolosuhteissa toimimiseen. Heidän sodanajan tehtävänsä ovatkin usein pääkaupunkiseudulla. Lautamäki kertoo, että edessä on vielä ainakin yksi sotaharjoitus Etelä-Suomessa. – Räjäyttelemme esimerkiksi ovia kaupunkijääkäreiden tieltä ja tuemme heidän liikettään. Vuoden lopussa kotiutuvalla Lautamäellä on jäljellä vielä muutama sotaharjoitus. Loppupalvelukseen hänelle on kertynyt paljon käyttämättömiä lomapäiviä, joten viimeiset kasarmiaamut kuluvat hänellä pääosin lomaillessa. Siviilissä hankittu talonrakentajan koulutus sopii Lautamäen mukaan hyvin pioneerille. Varusmiespalveluksen jälkeen hänellä on tavoitteena töihin pääsyn lisäksi koulupaikka ensi syksylle, tähtäimenä rakennusinsinööriksi kouluttautuminen. Lautamäki ehtii antamaan haastattelun, vaikka pioneerit harjoittelevatkin täyttä häkää Säkylän maastossa. Haastattelun jälkeen hän kertoo lähtevänsä suunnittelemaan huoltoiskua, jossa varusteiden kunto ja tila tarkistetaan. Kaiken pitää olla kunnossa, että homma toimii. 12 kentällä ruotuväki 20/2015 Tulenjohto siirtyy 2010-luvulle Puolustusvoimat hankkii MPL15-maalinpaikannuslaitteita 27 miljoonalla eurolla. Laitteen tekniikka mahdollistaa kohteen sijainnin määrittämisen ilman kartanluku- ja laskutaitoa. Miika Kosloff esimerkiksi tykistön käytettävissä, Vuorenpää selittää MPL15 sisältää tavallisen valoisassa toimivan kameran lisäksi lämpökameran, joka mahdollistaa näkemisen myös pimeässä ja auttaa tunnistamaan luontoon maastoutuneet ihmiset päivälläkin. Laitteella pystyy myös ottamaan valokuvia tai videokuvaa samaan aikaan tallentaen paikkatiedot ja ajankohdan laitteen sisäiseen tallennustilaan. Sieltä ne voidaan siirtää nopeasti tabletille tai tietokoneelle. – Laite kestää upottamisen metrin syvyyteen ja laajoja lämpötilaeroja, eli se toimii rankassakin sotilasympäristössä, Vuorenpää korostaa. Monikäyttöisessä laitteessa on myös lisävarustekisko, joka laajentaa käyttömahdollisuuksia entisestään. – Laitteeseen voidaan kiinnittää tarvittaessa esimerkiksi GPS-kompassi, akustisia sensoreita, punapistetähtäin tai lisävarustekiskostandardia tukevia laitteita, Vuorenpää lisää. Tablettien ja tietokoneiden kanssa synkronoituva uusi maalinpaikannusjärjestelmä on 2010-luvulle sopiva sotateknologiavaruste. Käytetty teknologia on tunnettu jo vuosia, mutta laite on moderni uudistus tulenjohdon ja tiedustelijoiden tehtäviin. Turvallinen epäsuoran tulen käyttäminen on mahdollista vain täsmällisten koordinaattien, eli tarkkojen mittausten, taitavan kartan lukemisen ja huolellisten laskutoimitusten avulla. Uudet tulenjohtosensorit mahdollistavat aikaisemmin hitaan prosessin suorittamisen ilman, että taistelijan tarvitsee laskea, lukea karttaa tai mitata mitään itse. Maalinpaikannuslaite MPL15 tekee kaiken automaattisesti, välittömän nopeasti ja muutaman napin painalluksella. Puolustusvoimat solmi viime vuonna Patrian tytäryhtiön Millogin kanssa noin 27 miljoonan euron arvoisen sopimuksen maalinpaikannuslaitteiden toimittamisesta. Laitteiden toimitukset ovat käynnissä, ja viimeiset laitteet toimitetaan puolustusvoimille vuoden 2017 aikana. MPL15 on noin kolme kilogrammaa painava kiikareita muistuttava laite. Se pystyy määrittämään oman sijaintinsa matkapuhelimista tutulla GPS:llä, kohteen etäisyyden laserilla ja suunnan kompassilla. Näiden tietojen avulla laite laskee valitun kohteen tarkat koordinaatit, jotka voidaan siirtää nopeasti eteenpäin joko USB-portin, RS232-portin tai bluetoothin kautta. Toimintatapa riippuu käyttötarkoituksesta, Millogin optroniikkayksikön päällikkö Timo Vuorenpää kertoo. Nopeaa tiedonsiirtoa Kuva: Millog – Tiedot voidaan siis syöttää suoraan yhdellä laitteella tulenjohtojärjestelmiin, jolloin koordinaatit ovat helposti ja yksinkertaisesti huomio! MPL15 on matkapuhelimistakin tuttua tekniikkaa sisältävä, kiikareita muistuttava laite. digi Suoratoistosta kannattaa maksaa Juho Korpela Lähetä meille osoitteeseen [email protected] oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta saa palkinnon. Kuva: Jesse Hiltunen Kuva: Jesse Hiltunen P-kauden kipinävuoro Säkylässä. Musiikin suoratoistopalvelut ovat muuttaneet musiikin kuuntelua ja kulutusta radikaalisti. Enää laajojen musiikkikirjastojen omistaminen ei vaadi metritolkulla hyllytilaa, vaan jopa ilmainen kymmenien miljoonien kappaleiden musiikkiarkisto voi olla käytössäsi. Vertailimme kolmea eri musiikin suoratoistopalvelua: suurinta ja tunnetuinta ruotsalaista Spotifya, Applen melko tuoretta Music -palvelua sekä ranskalaista Deezeriä. Spotifya on pidetty jo pitkään lähes synonyymina musiikin suoratoistapalvelulle. Kuitenkin vertailemalla muihin sovelluksiin Spotify ei tarjoa yhtään sen uniikimpaa käyttö- tai kuuntelukokemusta kuin sen kilpailijatkaan. Palvelut ovat hyvin samankaltaisia. Eroavaisuuksien etsiminen on vaikeaa, muttei mahdotonta. Erityisesti Apple Music haastaa ruotsalaisyhtiön tosissaan. Apple Musicilla on muutama valttikortti kilpailijaansa verrattuna. Kuuntelija voi kommentoida ja tykätä artistien julkaisemista lisämateriaaleista. Kilpailijoilla vastaavaa toimintoa ei yhtä kattavasti ole. Suoratoistopalveluissa kymmenien miljoonien musiikkikirjastot ovat vain nettiyhdeyden päässä. Ilmaisversioissa rajoituksia Jokaisesta vertailuun osallistuneesta ohjelmasta löytyy sekä ilmainen versio että kymmenisen euroa maksava versio, jolla musiikkia pystyy kuuntelemaan rajoituksetta. Ilmaisversioissa haittana ovat kappaleiden välissä toistettavat mainokset sekä rajatut mobiilitoiminnat. Apple tarjoaa kaksi kuukautta enemmän ilmaista kokeiluaikaa ja päihittää Spotifyn perhealennuksellaan. Viisihenkinen perhe saa tunnukset omikseen lähes puolet halvemmalla. Spotify sekä Deezer toimivat monipuolisesti eri alustoilla. Moniin vahvistimiin on integroitu Spotifyn toimintoja ja tätä voidaankin pitää merkittävänä kilpailuvalttina. Toisaalta, jos kotoa löytyy jo Applen muuta laitteistoa, on sen oma musiikkipalvelu hyvin yhteensopiva niin kannettavan tietokoneen, puhelimen kuin Applen television kanssa. Kaikista kolmesta palvelusta löytyy miljoonittain kappaleita. Deezerin ja Applen reilut 30 miljoonaa kappaletta vievät voiton vertailtaessa yksistään lukuja. Kuunneltava musiikki ei kuitenkaan lopu yhdestäkään palvelusta hetkessä. Deezer on profiloitunut vahvasti kattavilla ja elävillä soittolistoillaan. Vaikka kilpailijat tulevatkin omilla toiminnoillaan lähelle, päihittää Deezerin käyttäjän musiikkimakuun mukautuva listaus muut. Spotifyn vahvuus on monipuolisuus ja tunnettavuus: Palvelu on tasaisen vahva jokaisella osaalueella ja varsinkin sen työpöytäsovellus on yksinkertaisen selkeä. Musiikin kuuntelu onnistuu kaikissa palveluissa myös offline-tilassa. Tätä toimintoa ei kuitenkaan saa käyttöönsä ilman, että maksaa palvelusta. Testatut musiikin suoratoistopalvelut ovat kaikki toimivia ratkaisuja. Makuasiat määrittelevät pitkälti käytettävän ohjelman: Spotify on tuttu ja turvallinen, Apple Music trendikäs ja sosiaalinen ja Deezer laaja sekä mukautuva. Palveluista kannattaa ottaa kaikki irti käyttämällä maksullista versiota. Kymmenen euroa kuussa ei ole paha hinta taskussa kulkevasta kattavasta musiikkikirjastosta. 13 vapaalla ruotuväki 20/2015 Kuva: Mikko Hallamaa Yliluutnantti Tommi Suutarinen toimi kapellimestarina Olavi Virta -konsertissa Seinäjoen Tangomarkkinoilla. Musiikin mukana kotona ja kasarmilla Yliluutnantti Tommi Suutarinen on ollut jo 26 vuotta sotilasmusiikkiuralla. Miika Kosloff tupavisa 1) Kuinka monta kiloa palvelukseen astuvien miesten keskimääräinen paino on kasvanut vuosien 1993– 2014 välillä? 2) Mikä välikohtaus aiheutti Suomen ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen purkautumisen marraskuussa 1939? 3) Millä paikkakunnalla Lenin ja Stalin tapasivat ensimmäistä kertaa? 4) Kuka voitti jalkapallon Veikkausliigan maalikuninkuuden kuluneella kaudella? 5) Missä maassa puolustusvoimien käytössä oleva Defender-maastohenkilöauto on valmistettu? 6) Kuinka monessa sotilaallisessa kriisinhallintaoperaatiossa Suomi on tällä hetkellä mukana? 7) Kuinka monta Rambo-elokuvaa on tehty? 8) Mikä on reserviupseerikurssi 247:n nimi? 9) Kuinka monta naista haki vapaaehtoiseen asepalvelukseen vuonna 2015? 10) Mikä kunniamerkki kuvassa on? vastaukset johtaen noin kahdeksaakymmentä nuorta ammattitasoista varusmiesmuusikkoa. Tänä vuonna he ovat keikkailleet muun muassa Hartwall Arenalla, Provinssirockissa ja Ruotsissa Malmössä. He pyrkivät käymään vähintään kerran vuodessa myös ulkomailla. – Ensi vuonna meille tulee todella suuri saapumiserä ja saadaan ensimmäistä kertaa täysimittainen jousiorkesteri, Suutarinen kertoo. Tekemistä riittää Kuva: Miika Kosloff Psykedeeliset kappaleet Myrskyluodon Maija ja Cristo Redentor herättävät ajatuksia. Kappaleet ovat Saimaa-yhtyeen lokakuun lopussa julkaisemalta uudelta albumilta ”Matka mielen ytimeen”. Levyllä jousten kapellimestarina, orkestroijana ja soittajana toiminut yliluutnantti Tommi Suutarinen sanoo levyä vaatimattomasti jammailun tuloksena syntyneeksi harrastukseksi. Hippirockia jäljittelevä levy suorastaan pakottaa kuuntelemaan koko levyn, ja kuvaukset energisistä ja omituisista ikivihreiden jäljennöksistä osuvat sen ytimeen. Alun perin kappaleita piti olla kymmenen sijasta vain neljä, mutta tuotta- ja Matti Mikkola kumppaneineen hieman innostuivat. Suutarinen odottaa innolla yleisön reaktioita ja keikkakiertue käynnistyy heti ensi vuoden alussa. – Noustaan sitten isosti Saimaan kanssa Tavastian lavalle maaliskuussa 2016. Suutarinen on ollut koko elämänsä mukana musiikkimaailmassa niin työnsä kuin harrastustensakin puolesta. Sotilasmusiikkiura alkoi jo 26 vuotta sitten soitto-oppilaana. Sitä ennen hän toimi punk–rock-rumpalina ja sotilasmusiikin pariin ajautumista Suutarinen pitää itsekin lähinnä sattumana. Tällä hetkellä Suutarinen toimii Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan apulaiskapellimestarina Tuleva vuosi vaikuttaa todella kiireiseltä työn puolesta, ja tälläkin Yliluutnantti Tommi Suutarinen tekee kapellimestarin töitä varusmiessoittokunnassa. hetkellä Suutarisen lähes kaikki vapaa-aika kuluu musiikin parissa. Sinfonisen puhallinorkesterin lisäksi Varusmiessoittokuntaan kuuluu muun muassa Jazz Combo, ShowBand ja viihdeorkesteri. Kaikkien esiintyvien yhtyeiden eteen täytyy tehdä täyspäiväisesti töitä. Työmäärästä huolimatta – ja toisaalta myös siitä johtuen – Suutarinen on todella iloinen tekemästään työstä. Ammattitaitoisten ja innokkaiden varusmiesten kanssa on hänen mukaansa mielekästä työskennellä. – Sen verran mukava paikka tämä on ollut, että olen yksitoista vuotta työskennellyt apulaiskapellimestarina. Tittelistään huolimatta Suutari- nen tekee puolustusvoimilla kapellimestarin töitä ja sovittaa kappaleita soittokuntien käyttöön. Hän oli esimerkiksi suunnitteli ja tuotti Olavi Virta- konsertin, jota Varusmiessoittokunta soitti reserviläisvahvistuksilla Seinäjoen Tangomarkkinoilla heinäkuussa. Siviilipuolella Suutarinen on sovittanut kappaleita muun muassa Laura Närhelle, Jesse Kaikurannalle ja Paula Koivuniemelle sekä toimi suuressa roolissa Pepe & Saimaa -levyllä sovittajana. Myös lapsinäyttelijänä useissa tv-sarjoissa ollut Suutarinen nähdään ensi vuonna julkaistavassa Apulantaelokuvassa näyttelemässä rockmuusikko Toni Wirtasen isää. 1. 6,8 kiloa, 2.Mainilan laukaukset, 3. Tampereella, työväentalolla vuonna 1905, 4. Aleksandr Kokko, 17 maalia, 5. Isossa-Britanniassa, 6. 13, 7. neljä , 8. Valmius, 9. 796, 10. Vapaudenristin ritarikunnan 2. luokan Mannerheim-risti 14 vapaalla elokuvat ruotuväki 20/2015 kirja 007 Spectre Ohjaus Sam Mendes Pääosissa Daniel Craig, Christoph Waltz, Monica Bellucci, Léa Seydoux Ensi-ilta 30.10. Miksi juonta on pedattu kolmen täysipitkän elokuvan verran, jos mitään merkittävää ei todellisuudessa tapahdu? Spectre loppuu kohtalaisen kiinnostavaan paljastukseen 007:n menneisyydestä, eikä kukaan voi Bond-elokuvan lopussa olla hymyilemättä. Kokonaisuudessaan elokuva jättää kuitenkin vaisun vaikutelman. Bond-elokuvien tuottajien on ymmärrettävä, ettei fanien luottamukseen voi uskoa loputtomiin, jos taso ei tästä parane. Casino Royale jää toistaiseksi Daniel Craigin ainoaksi muistettavaksi Bondiksi. Antti Sarjanen Heikki Tiilikaisen Hybridisota kertoo muun muassa propagandan keinoista ja vaikutuksesta. Tiilikainen on pitkän linjan tykistöupseeri ja toimi Ruotuväen päätoimittajana vuodet 1971–1976. The Walk Uudet termit, vanhat temput Ohjaus Robert Zemeckis Pääosissa Joseph Gordon-Levitt, Charlotte Le Bon, Ben Kingsley Ensi-ilta 6.11. Forrest Gumpin ohjaajan Robert Zemeckisin uusin teos The Walk tavoittelee kirjaimellisesti taivaita. Elokuva kertoo tarinan ranskalaisesta nuorallakävelijästä, Philippe Petitistä (Joseph Gordon-Levitt), joka jatkuvasti etsii paikkaa, johon ripustaa narunsa. Kun hän kuulee WTC-tornien valmistumisesta New Yorkissa, hänen unelmansa seuraavasta nuorallakävelystä syntyy. The Walk ottaa vaikutteita klassisista ryöstöleffoista, kuten Snatch – hävyttömät ja Ocean's Eleven. Petitin ja hänen kumppaniensa tavoitteena ei ole kuitenkaan tyhjentää pankkeja, vaan ainoastaan päästä ensimmäisen tornin huipulle huomaamatta ja asentaa Petitille nuora toiseen torniin. Visuaalisesti elokuva on komeaa katseltavaa. Suuret korkeuserot välittyvät katsojan vatsanpohjaan asti, ja The Walk on yksi harvoista elokuvista, joissa Kuva: Jesse Hiltunen Kolmessa viimeisimmässä Bond-elokuvassa on ollut paljon puhetta, monta tuntia elokuvaa ja noin kolme juonenkäännettä. On todellinen sääli, että tosifanin on katsottava Spectre siinä toivossa, että seuraava elokuva veisi tarinaa oikeasti eteenpäin. Elokuva luo odotuksia heti kättelyssä. Bondimaiseen tapaan alkumetreillä nähdään takaa-ajoa, räjähdyksiä ja tiukkaa tulitusta. Lupaavan alun jälkeen elokuva vaipuu kuitenkin horrokseen. Asiat etenevät hiljakseen ja vaikka mukaan mahtuu muutama mielenkiintoinenkin kohtaus, joutuu yöllä hieman vähemmän unta saanut varusmies taistelemaan nukkumattia vastaan. Kovatasoisetkaan näyttelijät eivät vakuuta katsojaa roolisuorituksillaan. On merkillistä, että aiemman Skyfall-elokuvan suurin juonenkäänne mainitaan uusimmassa Bondissa tasan yhden kerran. 3D oikeasti toimii ja tuo katselukokemukseen lisää sisältöä. Erityisesti loppukohtaukseen on saatu vangittua samaan aikaan henkeäsalpaavat maisemat ja jatkuvasti läsnä oleva vaaran tunne. Gordon-Levittin suoritusta uhkarohkeana Petitinä ei voi kuin ylistää. Taiteilijan intohimo välittyy katsojalle jokaisella ranskalaisen aksentin sävyttämällä vuorosanalla. Katsoja pystyy samaistumaan ranskalaisen miehen unelmaan, jota hän itse osuvasti nimittää valloitukseksi. Vaikka katsojalle on alusta alkaen ilmiselvää, mitä kohti The Walkin juoni jatkuvasti rakentuu, tämä ei vie yhtään pois elokuvan taiteellisista ansioista. Niko Pankka Heikki Tiilikaisen uutuuskirja Hybridisota on asiantuntijakatsaus nykyaikaisen propagandan ja ampumasodan yhteen kietoutumisesta. Tiilikainen kertoo propagandan kehityksestä, mutta syväluotaa myös henkisen sodankäynnin historiaa ja tuo esille sen, miten paljon sodan osapuolet ovat yrittäneet vaikuttaa toisiinsa propagandan keinoin jo kauan ennen tämänpäiväisiä kriisejä. Tiilikainen itse kertoo propagandan voivan hyvin, välineestä riippumatta. Internet on mahdollistanut sen, että nykypäivänä päästään kiinni jokaiseen älypuhelimen omistajaan. – Itse propagandaa on käytetty aseena jo tuhansia vuosia, Tiilikainen kertoo. Teos käy askel askeleelta läpi Suomen puolustusvoimien tehtävät, puolustushaarat ja haasteet. Tiilikainen käsittelee henkistä pääomaa ja kalustoa sekä selventää niiden käyttöhistoriaa ja -tarkoituksia. Mielenkiinnon herättää ehdotto- masti lista suomalaisten sodissaan käyttämistä ja tulevaisuudessa mahdollisista ”likaisista tempuista”. Teoksessa kerrotaan neuvostolaivaston tulenjohdon hämäämisestä omien räjähteiden avulla, rantakallioiden rasvaamisesta vaseliinilla maihinnousun varalta ja magnesiumilla varustettujen ”peloteammusten” käytöstä ilmatorjuntatykeissä. Tulevaisuutta varten on tarjolla monenlaisia kikkoja vastustajan propagandan häiritsemiseksi ja sen toiminnan hankaloittamiseksi. Suomalaisista ”finninaamaisista ja ylipainoisista” nuorista voisi koota oman ”sosiaalisen median pataljoonan”, jonka tehtävänä olisi huhujen levittäminen internetissä ja kybersodankäynti. luonteelle sovikkaan. Suomalaisten on oltava susia susien joukossa. Hän ehdottaa entisten suojeluskuntien tehtävään perustettavia kodinturvajoukkoja, joihin voidaan ottaa mallia Norjan vastaavista Hemvärnet-joukoista. Kapasiteettia Suomesta kuulemma löytyisi, sillä osaamista on moneen eri suuntaan. Yli 35-vuotiaita reserviläisiä ei Tiilikaisen mukaan juurikaan kutsuta kertaamaan, mutta heidän tai- Suojeluskunnat takaisin doilleen olisi muuta maanpuolustuksellista käyttöä. Insinöörit, markkinoijat ja erityisosaajat voisivat luoda hybridisodankäynnillisen brändin, jota Suomi voisi myydä myös ulkomaille. Tiilikaisen mukaan suomalaisten on otettava entistä varmempi ote puolustuksestaan hybridisotaan varautuessaan, vaikkei se kaikkien ”Insinöörit, markkinoijat ja erityisosaajat voisivat luoda hybridisodankäynnillisen brändin.” Hybridisodankäynti on kirja joka kannattaa lukea. Tiilikaisen kokemus puolustusvoimista, tiedotuksesta ja kaupallisista sota-aiheisista julkaisuista huokuu hänen viimeisimmästä teoksestaan. Kourallinen mukaan livahtaneita kirjoitusvirheitä ei loppujenlopuksi haittaa lukukokemusta liikaa ja kirjaa huomaa selaavansa monta kertaa. Hybridisodankäynti toimii myös hyvänä väittelyiden ratkaisijana, kun keskustellaan maailman nykyisestä turvallisuustilanteesta.Tarinat neuvokkaista ratkaisuista propagandan ja sodankäynnin saralla luovat kiinnostavia keskusteluita varusmiesten ja sodankäynnillisistä asioista kiinnostuneiden kesken. Hybridisodankäynti on asiantuntevaa, helppolukuista ja kiinnostavaa luettavaa nojatuolikenraaleille, kotisohva-asiantuntijoille ja varusmiehille. Antti Sarjanen pelit Xbox One / PS4 / PC Fallout 4 Bethesda Game Studios Ydinpommien räjähtäessä vuonna 2077 perheesi evakuoidaan holviin numero 111 odottamaan säteilyvaaran poistumista. Kaikki holvin asukkaat jäädytetään täksi ajaksi kryouneen. Kaksisataa vuotta myöhemmin herätys ei ole mieluisa: kumppanisi on tapettu ja lapsesi kaapattu. Näin alkaa pelaajan eeppinen matka ydintuhon jälkeiseen maailmaan. Fallout 4 sisältää pelattavaa sadoiksi tunneiksi. Post-apokalyptinen maailma on armoton ja tarjoaa pelaajalle tunnelmalliset puitteet lukemattomille erilaisille teh- täville. Etukäteen parjattu grafiikkamoottori suoriutuu tehtävästään kiitettävästi ja tunnelma raunioiden keskellä on käsin kosketeltava. Sivutehtävät eivät kuitenkaan vedä pelaajaa mukanaan esimerkiksi The Witcher 3: Wild Huntin tapaan. Sivuhahmoissa ei ole erityisemmin syvyyttä, ja tehtävissä tehdyt valinnat eivät vaikuta juonenkehitykseen tarpeeksi ollakseen mielenkiintoisia. Itse pääjuoni on sivutehtäviin verrattuna kiinnostavampi mutta lähtee liikkeelle tuskastuttavan hitaasti. Muutama ensimmäinen tunti pelin parissa kuluu ainoastaan hahmon kykypuun ja asearsenaalin kehittämisessä. Vasta tämän jälkeen on realistista lähteä suorittamaan isompia juonitehtäviä. Kaikesta edellä mainitusta huolimatta Fallout 4 on hyvä peli. Suu- Xbox One Halo 5: Guardians 343 Industries rin osa ''pettymyksistä'' johtuu puhtaasti peliin kohdistuneista valtavan epärealistisista ennakkoodotuksista. ''Kerää kaikki'' -efekti on vahvasti läsnä Bethesdan aikaisempien pelien The Elder Scrolls V: Skyrimin ja Fallout 3:n tapaan. Vaikka tarinallisen puolen syvyys jossain määrin puuttuu, pelin jää koukkuun hyvinkin pitkäksi aikaa. Niko Pankka Galaksin rauha on jälleen vaarassa tuntemattomien muukalaisten herätessä syvästä unestaan. Samaan aikaan Master Chief lähtee vastoin käskyjä selvittämään mystisen, Cortanalta saadun viestin alkuperää ja joutuu tämän vuoksi kumppaneineen Jameson Locken johtaman Osiris-joukon jahtaamaksi. Vaikka tarinan henkilöiden lähtökohdat ja taustat ovat mukaansatempaavia, Halo 5: Guardiansin kampanja ei täytä kaikkia odotuksia. Juonenkäänteisiin ja hahmonkehitykseen ei syvennytä tarpeeksi, ja erityisesti etukäteen ylistetty Master Chiefin ja Locken välinen vastakkainasettelu jää pintapuoliseksi. Pelisuunnittelultaan kampanja esittelee aikaisempiin osiin verrattuna avoimempia peliympäristöjä, jotka tarjoavat pelaajalle huomattavasti enemmän etenemisreittejä. Vihollisten tekoälyä on myös korjailtu, mikä tekee pelaamisesta huomattavasti tasapainoisempaa. Fanien harmiksi jaetun ruudun moninpeli loistaa poissaolollaan, mutta neljän pelaajan yhteistyötila paikkaa tätä ansiokkaasti. Varsinainen nettimoninpeli sen sijaan on täyttä rautaa. Perinteisten pelimuotojen lisäksi uusi Warzone-pelitila koukuttaa. Warzonessa on useita eri objektiiveja, joiden suorittamisesta oma joukkue saa pisteitä. Esimerkiksi vastustajan tukikohdan kaappaaminen, tekoäly- vastustajien tai toisten pelaajien eliminoiminen voivat kaikki toimia yksinään tai yhdessä voittavina strategioina. Vaikka Halo 5: Guardiansin tarinassa on hukattua potentiaalia, pelikokemus on erinomainen. Visuaalisesti peli on näyttävä ja loppuun asti hiottu moninpeli tarjoaa pelattavaa pitkäksi aikaa. Niko Pankka Teksti: Antti Raunio Kuvat: Juho Vainonen Taitto: Markus Lehtonen Mikä saa kallispalkkaisen huippuammatilaisen pukeutumaan Suomi-paitaan? Jääkiekon Karjala-turnaus alkoi Leijonilta maukkaalla Venäjä-voitolla. uomen jääkiekkomaajoukkueen hyökkääjä Jani Lajunen kiihdyttää luistimillaan kovaan vauhtiin. Hänen kohteenaan on venäläinen puolustaja kaukalon kulmassa. Lajunen pamauttaa kovan taklauksen koko energiallaan. Ja samassa vaihdossa uudestaan! Keskushyökkääjä esittelee asennetta ja energialisää, jota suomalainen urheilija saa edustaessaan siniristilippua. S 15 VAPAALLA ruotuväki 20/2015 vahvistuu ulkoisen uhan noustessa. Tunnetaan, että koko kansaa tarvitaan, jotta vaikeuksista selvitään. – Sama toimii myös urheilussa. Uhka voi olla esimerkiksi naapurimaa, kuten Ruotsi, tai kilpaileva kunta, Haapea pohtii. Pimeä marraskuun ilta ei nosta kansallistunnetta äärimmilleen, mutta Hartwall Arenalla alkavassa Euro Hockey Tourin ottelussa Suomi–Venäjä se ei haittaa. Maamme-laulu soi ylpeydellä, tää kiihtyvällä valonnopeudella puolustamaan heti hyökkäyksen loputtua. Miksi? Koska halu voittaa omalle maalle on niin kova. kiekossa yleisön muodostamaan kuudenteen kenttäpelaajaan. PSYKOLOGINEN VIRTAPIIKKI Katsomo syttyy rytmikkääseen Suomi-huutoon. Omille halutaan antaa tukea, kansallistunne toimii molempiin suuntiin: Leijonat sytyttää yleisön taklauksillaan ja fanit antavat lisävirtaa taistelevalle joukkueelle. Suomi–Venäjä on tasatilanteessa 1–1. Lasse Kukkonen toi suomalaiset tasoihin avauserässä ja näytti kapteenin esimerkkiä. Päätöserässä Leijonilla on ylivoi- Suomen olympiakomitean urheilupsykologi Hannaleena Ronkainen työskentelee ja keskustelee huippu-urheilijoiden kanssa. – Kansallistunne on todella tärkeä asia urheilijoille ja edustamista pidetään kunnia-asiana. Se vahvistaa omalta osaltaan urheilijoiden itseluottamusta, Ronkainen kuvailee. ONNISTUMISEN HUUMAA Kun Maamme-laulu soi, menevät kylmät väreet läpi kehon. Väsymys katoaa täysin, kun vetää Suomi-paidan päälle. Petri Kontiola Pekka Jormakka Kansallistunne on myyttinen seikka urheilupiireissä. Kun urheilijan pelipaidan rintaan ommellaan Suomen lippu, vaikutus otteisiin ja mielenlaatuun on kiistaton. Leijonien luottohyökkääjä Petri Kontiola vahvistaa väitteen. – Onhan Suomen edustaminen eräänlaista isänmaanpuolustushommaa. Tottakai siinä on aina lisäkipinää, Kontiola tunnelmoi. Suomen urheilupsykologisen yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Haapea toteaa, että kansallistunne laulaja ja yleisö venyttävät etenkin sanaa ”pohjoinen” antaumuksella. – Kun Maamme-laulu soi, menevät kylmät väreet läpi kehon. Maajoukkueen edustaminen on ollut unelma. Leijonien mukana on oltu jo pikkupojasta asti pihapeleissä, Kontiola kuvailee Suomen edustamisen merkitystä. SUOMI-PAITA KIINNOSTAA Mikä on se houkutin, joka saa kiekkoammattilaisen lähtemään pelaamaan Leijona-paitaan? – Leijonat on auttanut minut maailmalle, siinä on sitten takaisinmaksun paikka. Pääsee edustamaan omaa maataan, se on se suurin juttu, Kontiola kertoo. – Koen, että Suomen edustaminen on etuoikeus, sillä kaikki eivät pääse sitä kokemaan, puolustaja Teemu Laakso maalailee. Pelaajat eivät ajattele rahaa, kun on mahdollisuus pelata Suomelle. Heille oman maan edusta- Oskar Osalalle (26) Venäjä on tuttu vastus, sillä hänen seurajoukkueensa on venäläinen Metallurg Magnitogorsk. minen on isoin asia. Suomen edustaminen on sitkeyttä. Se on halua ja asennetta, periksiantamattomuutta. Taistelua. Tunnetta. Ylpeyttä! – Väsymys katoaa täysin, kun vetää Suomi-paidan päälle, hyökkääjä Pekka Jormakka tuumii, miksi Suomen edustaminen kiinnostaa. Halu pelata lipulle näkyy tavallistakin kovempana yrittämisenä. Hyökkääjä Kristian Kuusela sän- Ilkka Haapea ottaa esille myös paineet ja suuret odotukset, joita Suomi-lippu tuo. – Urheilija voi miettiä suoritusta tuloksellisesti. Kun lisätään paineet ja media, voi tulla ”pakko onnistua” -fiilis. Oma optimaalinen suoritus ei tule tällöin esiin niin helposti, Haapea taustoittaa. – Voi olla myös, että lisäenergia tekee suorituksista maajoukkueessa parempia kuin normaalisti. Edustamisesta saatava lisälataus on verrattavissa esimerkiksi jää- maa ja peli pyörii vahvasti Venäjän maalivahdin Ilya Sorokinin nenän edessä. Yleisö odottaa johtomaalia ja katsomo hiljenee. Kontiola saa kiekon ja tällää sen maalin perukoille. Katsomo räjähtää! Leijonat riemuitsevat ja Kontiola saa extrakopautukset joukkuetovereilta. Suomi voittaa lopulta 2–1. Joukkue kiittää seisoen aplodeja antavaa yleisöä. Urheilun huumaa parhaimmillaan - kiihkeällä kansallistunteella maustettuna! Kapteeni Lasse Kukkosen edellisestä maajoukkuemaalista oli kulunut yli yhdeksän vuotta. 16 takakansi ruotuväki 20/2015 potretti Uuden sukupolven sotahistoriaa Otso Pohjalainen Laadukasta tutkimusta Karjalaista itseään on koko tutkijanuran ajan kiinnostanut erityisesti suomalaisten päämajan toiminta talvi- ja jatkosodan aikana. Kuvat: Jesse Hiltunen Mikko Karjalaisen työ ja harrastus ovat kulkeneet harvinaisella tavalla käsi kädessä. Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksella sotahistoriaa ja sotataidon historiaa tutkivan erikoistutkijan työ ei jätä miestä rauhaan vapaa-ajallakaan, vaan töiden ohella hän uhraa aikaa Suomen Sotahistorialliselle Seuralle, jonka puheenjohtajana Karjalainen on toiminut viime huhtikuusta. Aiemmin jokapäiväinen leipä löytyi Kansallisarkistosta ja siihen vuonna 2008 liitetystä Sota-arkistosta. – Sotahistoria tavalla tai toisella on mukanani 24/7, ja teeman kiinnostavuus auttaa jaksamaan myös töissä, Karjalainen sanoo. Suomen Sotahistoriallinen seura on 72-vuotias yhdistys, jolla on noin 1100 jäsentä ympäri maan. Erityisen hyvin se on tunnettu vuosittain ilmestyvästä, yhdessä Sotamuseon kanssa julkaistavasta Sotahistoriallisesta aikakauskirjasta. Esitelmätilaisuuksia, luentosarjoja, seminaareja ja matkoja järjestävästä seurasta löytyy Karjalaisen sanoin ”jokaiselle jotakin”. Pääkaupunkiseudulta seura jalkautuu maailmalle maakuntaseminaarien ja ulkomaanmatkojen muodossa. Seuran järjestämien aktiviteettien pääpaino on talvi- ja jatkosodan historian harrastuksessa, vaikka myös vanhempaa, Ruotsin ja Venäjän aikaista sotahistoriaa käsitellään aika ajoin. – Meillä on ollut esimerkiksi viime vuonna esitelmä Kustaan sodasta 1700-luvulta. Ulkomaiden sotahistoriaakaan ei ole täysin unohdettu: ensi keväänä seura järjestää matkan Vietnamiin. Aiemmin reissulla on käyty niin Moskovassa kuin Normandiassakin. Erikoistutkija Mikko Karjalainen ahmii sotahistoriaa käsittelevää tietoa. Välillä kirjastolla tulee vietettyä pitkiä päiviä. Mikkelin tapahtumissa riittää yhä tutkittavaa, ja aiheesta on määrä ilmestyä yleisesitys vuoden 2018 loppuun mennessä. – Aina saamme kuulla siitä, mitä ylipäällikkö Mannerheim teki tai jätti tekemättä, mutta nämä kommentit ovat perustuneet enemmän tai vähemmän ei-tutkittuun tietoon. Nyt pyrin selvittämään, miten päämajan yleisesikunta taustalla toimi, Karjalainen kertoo. Tässäkin tutkimusteemassa näkökulmat tarkentuvat uuden tutkimuksen myötä, ja tiedonmuruset linkittyvät toisiinsa. – Vaikka me näemme ja kuulemme Mannerheimin teoista, näemme vain lopputuloksen, käskyn. Kaikkia asioita oli kuitenkin valmisteltu päämajan sisällä eri osastoilla, ja taustatyötä oli tehty hyvin pitkään. Yhä uudet tutkijasukupolvet jatkavat edellisten työtä, mutta Karjalaisen mukaan vanha lausuma pitää yhä paikkansa: meillä ei tutkimusaiheiden näkökulmasta ole omassa sotahistoriassamme mitään hävettävää. Dramaattista sukupolvijakoa vanhojen ja nuorten historiantutkijoiden välillä Karjalainen ei näe, joskin uusi sukupolvi aina jollain tavoin haastaa vanhan ja kirjoittaa siten oman historiansa. Esimerkkinä äärimmäisen laadukkaasta uudemman sukupolven tutkimuksesta Karjalainen pitää Ville Kivimäen toisen maailmansodan aikaista sotilaspsykiatriaa käsittelevää väitöskirjaa ja Tieto-Finlandia-voittajaa Murtuneet mielet: Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945. – Paljon puhutaan niin sanotusta uudesta sotahistoriasta, esimerkiksi uusista näkökulmista talvi- ja jatkosotaan, mutta samalla mielestäni unohdetaan, että edelliset tutkijasukupolvet ovat olleet aivan yhtä älykkäitä kuin mekin. On vain nähtävä aikakausi ja yhteiskunta, joissa aiempi tutkimus on tehty, ja ammennettava siitä oma pohja. Karttasovellus matkailijalle Uusia tutkimuksia ja teoksia sotahistoriasta ilmestyy kirjakauppojen hyllyille tuon tuosta. Karjalaisen mukaan Suomen Sotahistoriallisen Seura seuloo tutkimuksesta kiinnostavia aiheita, joita voi tarjoilla makupaloina seuran jäsenille, innokkaille alan harrastajille. Tutkimuksen ja aktiiviharrastajien määrään saattavat heijastua niin isovanhempien tarinat kuin varusmiespalveluksen kokemuksetkin. – Talvi- ja jatkosota nähdään Suomessa tietyllä tavalla oikeutettuina, ja kiinnostus sotahistoriaan nähdään positiivisena, Karjalainen pohtii. Jottei historia unohtuisi tuleviltakaan sukupolvilta, Suomen Sotahistoriallinen Seura pyrkii jatkuvasti tavoittamaan uusia jäseniä, myös nuoria. Eräs nuoria ehkä kiinnostavista projekteista on seuran luoma taistelupaikkasovellus, jossa koordinaattien avulla on mahdollista vierailla sadoilla ulkomaiden taistelupaikoilla. poiminta Älypuhelimen avulla suomalainen turisti voi muistella historiaa vaikkapa paikalla, jolla Adolf Hitlerin bunkkeri kauan sitten sijaitsi. Mikko Karjalainen • Ikä: 38 vuotta • Asuinpaikka: Espoo • Ammatti: Erikoistutkija • Koulutus: Filosofian tohtori • Sotilasarvo: Kersantti reservissä • ”Onnea ja menestystä!” kalenteri 23.–24.11.2015 Kaartin soittokunta juhlii perinteitään Kalle Tornberg Kuva: puolustusvoimat Pääesikunnan järjestämät Finlandia - sotilasmusiikin perinnepäivän konsertit esitetään Musiikkitalossa Helsingissä maanantaina 23. marraskuuta ja Sibeliustalossa Lahdessa tiistaina 24. marraskuuta kello 19. Konserteissa esiintyvät Kaartin soittokunnan lisäksi Cantores Minores -poikakuoro ja sopraano Anu Komsi. Puolustusvoimien sotilasmusiikkialan intendentin Marjo Riihimäen mukaan konserteissa kuullaan Jean Sibeliuksen lisäksi kantaesitys Ilari Hylkilän säveltämästä teoksesta. – Luvassa on myös hieno John Rutterin säveltämä Requiem, jossa mukana on orkesterin ja poikakuoron lisäksi sopraanosolisti. Konsertit kunnioittavat sotilasmusiikin pe- rinteitä, mutta luvassa on myös sinfonista puhallinmusiikkia. Konsertti huipentuu Kaartin soittokunnan ja Cantores Minores kuoron tulkitsemaan Finlandiaan. Puolustusvoimien edustussoittokuntana tunnetussa Kaartin soittokunnassa soittaa 48 muusikkoa, jotka esiintyvät puolustusvoimien tilaisuuksien ohella myös valtiollisissa tapahtumissa. Vuosittain järjestettävän sotilasmusiikin perinnepäivän konsertin juuret juontavat Venäjän tsaarin 24. marraskuuta vuonna 1880 antamaan julistukseen, jossa määritellään Kaartin soittokunnan soitinkokoonpano. Sotilasmusiikin perinnepäivät 23.11. Helsingissä, 24.11 Lahdessa. > www.puolustusvoimat.fi Sibeliusta soittokunnissa Soittokunnat juhlistavat Jean Sibeliuksen 150-juhlavuotta. Lapin sotilassoittokunta konsertoi Jaakko Nurilan johdolla 17. marraskuuta Madetojan salissa Oulussa, 18. marraskuuta Kaukametsän salissa Kajaanissa ja 20. marraskuuta Korundissa Rovaniemellä. Konsertit alkavat kello 19. Konsertin solistina laulaa Juha Ketola. Myös Laivaston soittokunta esiintyy Sibeliuksen ja Carl Nielsenin merkkivuosien tahtiin 26. marraskuuta Konserttitalossa Turussa ja 27. marraskuuta Laurentius-salissa Lohjalla kello 19. > konserttikalenteri.puolustusvoimat.fi Kyberiä Katajanokalla Helsingin Reserviupseerien Viestiosaston järjestämä esitelmä aiheesta Johtamisjärjestelmäalan uudet suorituskyvyt – M18 ja kyber pidetään keskiviikkona 25. marraskuuta Katajanokan Kasinolla kello 18.15 alkaen. Luennon pitää puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen operaatipäällikkö, everstiluutnantti Jarkko Karsikas. > www.hrup.fi Reserviupseerikurssin omaistenpäivä Reserviupseerikurssin 247 omaistenpäivät järjestetään 21.–22. marraskuuta Haminassa. Lauantaina ja sunnuntaina vieraita ottavat vastaan eri yksiköt. Tarkista puolustusvoimien verkkosivulta, milloin mikäkin yksikkö on vierailuvuorossa. Vierailun aikana omaisille esitellään reserviupseerikoulun tiloja ja toimintaa. > www.puolustusvoimat.fi
© Copyright 2024