Ruotsi jälleenrakentaa puolustusta Miten Veteraanien

Ruotuväki, PL 25, 00131 HKI MP2 Itella Oyj
Ruotsi jälleenrakentaa puolustusta
Puolustusmenoja lisätään 2020 mennessä 10 prosentilla.
maailmalla, sivu 6
puolustusvoimien uutislehti
53. vuosikerta n:o 20 (1173) 12.11.2015 verkossa > www.ruotuvaki.fi
Kuva: puolustusvoimat
Kansainvälisyys
avaa ovia
Kansainvälinen palvelus on olennainen osa ammattisotilaan urakiertoa. Kaikille sotilaille tarjotaan mahdollisuutta palvelemiseen ulkomailla.
Korkeimman johdon tehtävissä kansainvälinen
kokemus on välttämätöntä.
– Kielitaito ja kyky työskennellä kansainvälisessä
ympäristössä ovat edellytyksiä tällä tasolla, toteaa henkilöstöpäällikkö, kenraaliluutnantti Sakari
uutiset, sivu 3
Honkamaa.
Veteraanien Sotilaskokit Miten
rahatilanne
selvitettiin
loihtivat kilpaa
uusia annoksia
maajoukkuepaita
vaikuttaa urheilijaan?
uutiset, sivu 5
kentällä, sivu 10
vapaalla, sivu 15
2
ruotuväki 20/2015
pääkirjoitus
nurkka
12.11.2015
Ruotsin puolustuksen jälleenrakentaminen
Kriisinhallinta
ja säästöt
Hiljattain julkistetun ensi vuoden budjetin ja
seuraavien vuosien kehyksien mukaan kriisinhallintaan kohdistuu tulevien vuosien aikana kovia säästöjä. Pääministeri Juha Sipilän
johtama hallitus teki viiden miljoonan euron
leikkauksen jo edellisen hallituksen määrittämiin tiukkoihin kehyksiin. Vähennykseen on
myös luonnollisia syitä, esimerkiksi operaatioiden muutosten vaikutukset joukkokokoonpanoon, eikä vain kamreerimainen säästö.
Toki on huomioitava, että arviot Suomen
osallistumisesta tehdään kulloisenkin tilanteen perusteella. Yllättävissä tarpeissa lisäbudjetilla rahoittaminen on ollut aiemminkin
paljon käytetty keino. Juuri tästä syystä puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty ei ole huolissaan hallituksen suunnittelemista säästöistä. Jos tarve uusiin operaatioihin ilmenee, päätös niihin osallistumisesta
”Kansainvälistä kokemusta on yhä
tarjolla riittävästi.”
tehdään erikseen.
* * *
Kriisinhallinta on puolustusvoimien yksi
kolmesta laissa määrätystä tehtävästä, ja siksi
siihen kohdistuvia säästöjä ei voida kuitata
pelkällä olankohautuksella. Leikkausten vaikutuksia tulee arvioida. Tässä lehdessä haastatellun puolustusvoimien operaatiopäällikön,
kenraaliluutnantti Mika Peltosen mukaan on
turha kuvitella, että supistuksilla saataisiin
enemmän. Se on aina suorituskyvystä pois –
ja osaamisesta tässä tapauksessa.
Säästösuunnitelmien myötä sotilaiden määrä operaatioissa saattaa tippua merkittävästi.
Operaatioiden määrä tulee vähenemään lähes
varmasti. On puhuttu pienten, sirpaleisten
operaatioiden vähentämisestä. Kehityksestä
huolimatta Suomi tullee olemaan edelleen kokoonsa nähden merkittävä toimija, sillä monet muutkin talouskriiseissä rypevät maat
ovat vähentäneet osallistumistaan.
Levottomilla alueilla toimiminen on kriisimaan turvallisuuden parantamisen lisäksi osa
suomalaisten sotilaiden urapolkua. Puolustusvoimien henkilöstöstöpäällikön, kenraaliluutnantti Sakari Honkamaan mukaan puolustusvoimien ylempiin tehtäviin eteneminen ei ole
mahdollista ilman kansainvälistä kokemusta.
Hän uskoo, että sitä järjestyy jokaiselle halukkaalle sotilaalle vähennyksistä huolimatta.
Toisaalta kansainvälisten tehtävien vähentyessä laskevat myös Suomen mahdollisuudet
päästä mukaan "isoihin pöytiin" päättämään
tärkeistä asioista.
* * *
Kriisit, joihin ei löydetä rauhanomaista ratkaisua, heijastuvat pitkällä tähtäimellä myös
Suomeen. Pakolaiskriisi on tästä hyvä esimerkki. Ohjaamalla apu ja ammattitaito alueelle, jossa sitä tarvitaan, ehkäistään kurjuutta ja sekasortoa. Kriisinhallinta on oikea työkalu tähän.
Kriisinhallinnassa on kyse auttamisesta, turvaamisesta, harjoittelusta ja politiikasta. Liian
moni näistä osa-alueista kärsii, jos rahahanat
kiristetään äärimmilleen.
tornitouhua
puolustuspolitiikkaan. Ruotsissa alkoi kiivas turvallisuusympäristön
uudelleenarviointi. Todettiin, että
turvallisuusympäristö on muuttunut ja Venäjästä on noussut kasvava
uhka Ruotsin lähiympäristössä.
Oman maan puolustaminen nousi
jälleen agendalle, ja keskustelu kansallisen puolustuksen vahvistamisesta alkoi käydä kuumana. Vuonna
2014 taipaleensa aloittanut Ruotsin
hallitus on joutunut nopealla tahdilla pohtimaan, miten Ruotsin
puolustusta tulisi kehittää vastaamaan ”uusiin” uhkakuviin.
Yhtenä keinona on käytetty bilateraalisen yhteistyön syventämistä. Yhteistyötä muun muassa Naton, Yhdysvaltojen sekä varsinkin
Suomen kanssa on painotettu. Uutena aloitteena Ruotsi solmi syyskuussa kahdenvälisen yhteistyösopimuksen Puolan kanssa puolustusyhteistyön syventämiseksi. Kansallisen suorituskyvyn lisäksi ruotsalaiset arvioivat edelleen yhteistyökumppaneiden panosta Ruotsin
turvallisuuden elinehtona.
Tänä päivänä Ruotsissa eletään
tilanteessa jossa reservin kertausharjoitukset on otettu uudelleen
käyttöön, asevelvollisuuden palauttamista selvitetään ja kansalaisten Nato-myönteisyys on kasvanut
merkittävästi. Puolustusmäärärahojen lisäys on toteutettu, ja kalustohankintojen tarkastaminen
on käynnissä. Lokakuun ensimmäisenä päivänä Ruotsin puolustusvoimien komentajana aloittaneella Kenraali Micael Bydénillä
on edessään vähintäänkin haastava tehtävä ruotsalaisen kansallisen
puolustuskyvyn jälleenrakentamisen osalta.
Kylmän sodan päätyttyä länsinaapurissamme todettiin turvallisuusympäristön muuttuneen ratkaisevasti. Ei ollut enää tarvetta panostaa vahvaan kansalliseen puolustukseen, vaan puolustusta oli kehitettävä
kansainvälisempään
suuntaan. 1990-luvun alun määrällisesti vahvasta kansallisesta puolustuksesta luovuttiin ja 1990- ja
2000-luvun aikana puolustuksesta
leikattiin yhä kiihtyvällä tahdilla.
Rahallisesti leikkaukset eivät näy
kruunuissa mitattuina, sillä puolustusbudjetti on esimerkiksi vuodesta 1999 alkaen pysynyt vakaasti 40 miljardin kruunun molemmin
puolin.
Tosiasiallisesti inflaatio sekä
puolustusmateriaalin yleinen hintakehitys huomioiden puolustusmäärärahat ovat laskeneet vuosittain. Ruotsin puolustusmäärärahat olivat vuonna 1999 noin 2,0
prosenttia bruttokansantuotteesta
(BKT), ja ne ovat laskeneet siitä
alkaen vuosittain päätyen noin 1,2
%/BKT tasolle.
> [email protected]
***
Turvallisuusympäristön muutos
ja uhkakuvien päivittäminen johti
tilanteeseen jossa Ruotsin puolustusratkaisua päivitettiin. Painopisteeksi luotiin kansainvälinen toiminta jossa pienet, hyvin varustetut ammattimaiset joukot olisivat
kaiken perusta. Kehitys kohti ammattiarmeijaa johti vuonna 2009
päätökseen jossa yleinen asevelvollisuus jäädytettiin toistaiseksi.
Ruotsin puolustuksen tuli perustua vapaaehtoisuuteen ja ammattiarmeijaan.
Konflikti Ukrainassa ja siihen liittyvät muutokset Venäjän ja Naton
toiminnassa aiheuttivat muutospaineita ruotsalaiseen turvallisuus- ja
Oscar Lassenius
Strategian opettaja
Sotataidon laitos, MPKK
kysymys
Edellisessä lehdessä kysyimme:
Voidaanko kriisinhallinnasta säästää?
sosiaalisesta mediasta
4.11. @TLaunio
“Jess! Tulen 110% motivoituneena antamaan oman osuuteni #turpo
vakauteen. Kiitos Puolustusvoimat
#kertausharjoitus”
– Vänrikki Teemu Launio twiittaa innoissaan kuvan saamastaan
kutsusta kertausharjoituksiin.
4.11. @SimoNuuttila
“Nyt starttaa #MEPU15. Pitkä ja
rankka, mutta varmasti mielenkiintoinen harjoitus edessä.”
– Rannikkoprikaatissa palveleva
aliupseerioppilas Simo Nuuttila
odotti osallistumista merivoimien
vuoden suurimpaan harjoitukseen.
6.11. @MMaenpaa1
Mä ainakin olen kade ressuille.Tasa-arvon nimissä pitäisi sallia
sotaharjoitusparta myös kantahenkilökunnallekin ;)”
– Majuri Mika Mäenpää ehdottaa humoristisesti kantahenkilökunnalle reserviläispartaa.
8.11. @ClaussiErixon
“Erittäin hyvää #isänpäivää meille kaikille isille isänmaan asialla
#MEPU15 harjoituksessa!
Kyllä
55%
Ei
45%
Seuraava kysymys:
– Kapteeniluutnantti Klaus
Ericsson vietti isänpäivää merillä.
Saadaanko kansainvälisistä harjoituksista
kriisinhallintaan rinnastettavaa kokemusta?
Äänestykseen voi osallistua Ruotuväen
www-sivuilla osoitteessa > www.ruotuvaki.fi
Osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa #ruotuväki tai lähetä mielipiteesi sähköpostilla [email protected]
KUSTANTAJA:
Puolustusvoimat
Seuraava numero ilmestyy
26.11.2015
TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT:
Puh. 0299 500 718
ISSN 0557-4897 (painettu)
ISSN 1458-8005 (verkkolehti)
PÄÄTOIMITTAJA
Mikko Ilkko
Puh. 0299 500 715
[email protected]
UUTISPÄÄLLIKKÖ
Ossian Hartig
Puh. 0299 500 733
[email protected]
VERKKOUUTISPÄÄLLIKKÖ
Helena Immonen
Puh. 0299 500 717
[email protected]
LEVIKKISIHTEERI
Kaartinjääkäri Kalle Tornberg
Puh. 0299 500 718
[email protected]
arkisin kello 8.00–16.15
[email protected]
Pirkanmaan Lehtipaino Oy
Tampere 2015
Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Pääesikunta, C-rakennus, Fabianinkatu 2, 00130 Helsinki, postiosoite: PL 25, 00131 Helsinki, puhelinvaihde: 0299 800
internet-osoite: > www.ruotuvaki.fi
TOIMITTAJAT
Upseerikokelas Samuli Virtanen
Puh. 0299 500 714
Alikersantti Juho Korpela
Puh. 0299 500 704
Alikersantti Antti Sarjanen
Puh. 0299 500 739
Kaartinjääkäri Klaus Ashorn
Puh. 0299 570 293
Kaartinjääkäri Niko Pankka
Puh. 0299 500 709
Kaartinjääkäri Antti Raunio
Puh. 0299 500 703
[email protected]
VERKKOTOIMITTAJA
Kaartinjääkäri Miika Kosloff
Puh. 0299 500 617
[email protected]
GRAAFIKKO
Kaartinjääkäri Markus Lehtonen
[email protected]
VALOKUVAAJAT
Upseerikokelas Juho Räty
Puh. 0299 500 708
Kaartinjääkäri Jesse Hiltunen
Puh. 0299 570 289
Kaartinjääkäri Juho Vainonen
Puh. 0299 570 292
[email protected]
3
uutiset
ruotuväki 20/2015
Ammattisotilaiden palvelus kansainvälistyy
Suomalaisia sotilaita ohjataan yhä enemmän kansainvälisiin tehtäviin.
Kansainvälinen kokemus on välttämätöntä korkeimman tason johtotehtäviin etenemisessä.
Samuli Virtanen
Sodan kansainvälistyminen
perustana
Puolustusvoimien operaatiopäällikkö, kenraaliluutnantti Mika Peltonen taustoittaa, että kun kansainvälinen osaaminen oli ennen
lisäarvo, se on nyt välttämätöntä
ammattisotilaille. Peltosen mukaan todennäköisyys moniulotteiseen kriisiin tai sotaan on nyt suurempi kuin rajoitettuun, vain Suomea koskevaan sotaan. Sotaa ei
käydä vain suomen kielellä.
– Todennäköisyys siihen, että
kohtaamamme kriisi on monitahoinen, on paljon suurempi kuin
takavuosina. Siksi on ehdottoman
tärkeää, että harjoittelemme ja
Kuva: Iiro Hirvimäki
Kansainvälisellä palveluksella on
jatkossa yhä suurempi merkitys
ammattisotilaan uralla. Puolustusvoimien henkilöstöstrategian mukaan kansainväliset tehtävät ovat
nykyään osa henkilöstön ammattitaidon kehittämistä ja tehtäväkiertoa kaikissa tehtävissä.
Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, kenraaliluutnantti Sakari Honkamaan mukaan lähes jokainen upseeri palvelee jossakin
uransa vaiheessa ulkomailla. Lisäksi kaikille ali- ja opistoupseereille tarjotaan mahdollisuutta lähteä ulkomaille. Kansainvälinen
palvelus otetaan huomioon jo sotilaan urasuunnittelussa.
– Sotilaita kehotetaan miettimään, milloin heillä on mahdollisuuksia lähteä kansainvälisiin tehtäviin esimerkiksi kriisinhallintaan.
Sotilas itse pitää huolen, että hän on
valmis tehtäviin, ja esimies huolehtii,
että alaiset pääsevät tehtäviin kukin
vuorollaan, Honkamaa kertoo.
Honkamaa painottaa, että ketään ei pakoteta lähtemään ulkomaille, mutta ylimpiin johtotehtäviin ylenemiseksi kansainvälinen
kokemus on välttämätöntä. Käytännössä tämä tarkoittaa everstien
ja kenraalien virkoja.
– Kaikista puolustusvoimien
kolmesta tehtävästä, eli kotimaan
puolustuksesta, kansainvälisestä
kriisinhallinnasta ja viranomaisyhteistyöstä, pitää olla näkemys tällä
tasolla. Se, että pystyy työskentelemään kansainvälisessä ympäristössä ja on kielitaitoa, on edellytys,
Honkamaa toteaa.
YK:n sotilastarkkailijoita koulutetaan Suomessa vuosittain. Suomalaiset sotilaat osallistuvat vastaaviin tehtäviin ulkomailla. Kuva on Niinisalosta kesältä 2012.
kouluttaudumme kansainvälisessä
ilmapiirissä, Peltonen perustelee.
Peltosen mielestä kansainvälinen
palvelus on paitsi osaamista syventävä tekijä, myös sen mittari ja mainosta Suomen puolustusvoimille.
Operaatiopäällikkö kannustaa sotilaita voimakkaasti lähtemään
kansainväliseen palvelukseen. Hän
on tyytyväinen siihen, että yhä useampi onkin hankkinut kokemusta
ja osaamista ulkomailta.
– Sotilaat alkavat ymmärtää, että
kansainvälinen kokemus on valttia
urakehitykselle. Osaan omasta kokemuksestani sanoa, ettei kannata
arkailla omaa osaamista. Suomalainen sotilasosaaminen on yllättävän
kilpailukykyistä, Peltonen julistaa.
sainväliseen palvelukseen, uskoo
kenraaliluutnantti Honkamaa.
Säästöjen seurauksena kriisinhallinnasta joudutaan vähentämään
paikkoja. Henkilöstöpäällikön
mukaan paikkoja operaatioissa
riittää kuitenkin palkatulle henkilöstölle, ja loput menetykset voidaan korvata muilla tehtävillä.
– Kriisinhallinta on koko kansain-
välisestä toiminnasta niin pieni osa,
että jatkossakin kaikki, joiden tarvitsee käydä ulkomailla, tai jotka haluavat kansainvälisiin tehtäviin, voidaan sinne uran jossakin vaiheessa
lähettää, Honkamaa vakuuttaa.
– Meillä on tietyt paikat esimerkiksi EU:n, Naton ja YK:n sotilasrakenteissa ja kahdenvälistä yhteistyötä. Nyt pienenevän Nato-
johtoisen kriisinhallinnan tilalle on
tullut normaalia harjoitustoimintaa, Honkamaa lisää.
Kenraaliluutnantti Peltosen mukaan kriisinhallinnan säästöt eivät
vaikuta suoraan sotilaiden uriin ja
osaamiseen. Kuitenkin operaatioiden vähentäminen jättää pienen
jäljen puolustusvoimien suorituskykyyn.
– Sillä voi olla jonkinlaisia hidastavia vaikutuksia. Suoraa linkitystä
on vaikea vetää, mutta silloin, kun
mahdollisuus kouluttautua on rajallisempi, osaamisesta joudutaan tavallaan tinkimään, Peltonen pohtii.
– Kun jostain supistetaan, on turha kuvitella, että saataisiin enemmän. Se on aina suorituskyvystä pois
– tässä tapauksessa osaamisesta.
Kansainvälinen yhteistyö avasi silmiä
Samuli Virtanen
Kapteeni Mika Mäenpään mielestä
palvelus ulkomailla antaa tärkeää
oppia, jota sotilas ei pelkästään kotimaassa palvelemalla voi saada.
Hän on ollut kansainvälisissä tehtävissä kahdesti kymmenvuotisen
palvelusuransa aikana. Hän on toiminut Afganistanissa tarkkailuryhmän johtajana vuonna 2007 ja viimeksi vuonna 2013 Malissa koulu-
Kriisinhallinnan leikkaukset
korvattavissa
Seuraavina vuosina kriisinhallintaan kohdistuvat säästöt eivät juuri vaikuta ammattisotilaiden kan-
tusyksikön päällikkönä.
Mäenpään mukaan Afganistanin komennus antoi hänelle konkreettista kokemusta johtamisesta,
kun hän oli nuorelle ammattisotilaalle tyypillisesti toiminut enimmäkseen kouluttajana. Malissa
hän pääsi hyödyntämään aiempaa
kokemusta sekä ulkomailta että
kotijoukko-osastosta, Maasotakoulusta yksikön päällikkönä.
– Sellaista johtamistilannetta, et-
tä on oma joukko alaisena ja tehdään päivittäin yhdessä töitä, ei
olisi Suomessa noin nuorena tullut. On tietysti hiukan erilaista johtaa kriisialueella sodan kaltaisissa
oloissa kuin kotimaassa. Huolet ja
murheet ovat vähän erilaisia, Mäenpää vertaa.
Mäenpää huomauttaa, ettei ulkomailla palveleminen ole itseisarvo, mutta sillä lienee positiivisia
vaikutuksia hänen uralleen. Kan-
sainväliset kokemukset antoivat
perspektiiviä työskentelyyn sekä
kasvattivat halua lähteä vielä uudelle komennukselle.
– Uramahdollisuudet parantuivat ehkä sitä kautta, että sain lisää
kokemusta ja olen valmiimpi seuraaviin tehtäviin. Jalkaväkisotilaana hyödyin paljon myös ammatillisesti, että olin Malissa jalkaväkiyksikön koulutuksesta vastaava,
Mäenpää miettii.
Kansainvälisyys ja muuttuvat uhat
avainasemassa
Klaus Ashorn
Kuva: Jesse Hiltunen
Puolustusministeri Jussi Niinistön mielestä tuleville vuosille kaavaillut puolustusmäärärahojen lisäykset on kohdistettava materiaalihankintoihin.
Kansainvälinen yhteistoiminta on
tärkeä osa puolustuksen ylläpitämistä, Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg linjasi puheessaan maanpuolustuskurssin avajaisissa. Puolustusministeri Jussi
Niinistö puolestaan korosti muuttuvien uhkakuvien vaikutusta
maanpuolustukseen.
Lindbergin mukaan kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä ovat lisänneet sodan kuvan muutokset sekä
taloudelliset realiteetit. Uudet tek-
nologiat ovat muuttaneet tilannetta ja heikentäneet ennakkovaroitusjärjestelmiä, ja toisaalta säästöpaineet ovat monissa maissa vähentäneet puolustusmäärärahoja.
Säästöpaineista huolimatta kansainvälinen yhteistoiminta on
Lindbergin mukaan vilkkaampaa
kuin koskaan ennen.
– Aloitimme juuri koulutusoperaation Irakissa, ja olemme vahvistamassa panostamme sekä sotilastarkkailijoilla Malissa että alustarkastusosastolla Välimerelle
Sophia-operaatiossa.
Puolustusministeri Niinistö korosti muuttuvaan sodan kuvaan
varautumisen tärkeyttä unohtamatta kuitenkaan perinteisemmän
maanpuolustuskyvyn kehittämistä. Niinistö viittasi keskinäisen
riippuvuuden, uusien teknologioiden ja ihmisten lisääntyneen liikkuvuuden luomiin uudenlaisiin
uhkakuviin.
– Liikekannallepanoon perustuvan järjestelmämme valmiutta
reagoida toimintaympäristössämme tapahtuviin nopeisiin muutoksiin on syytä kehittää.
Niinistön mukaan on varauduttava hybridisodankäynnin uhkiin,
kuten kyberhyökkäyksiin, mutta
myös aikaisempaa nopeampiin ja
pienin, ammattimaisin joukoin toteutettaviin operaatioihin.
– Puolustusvoimissa tämä on
ymmärretty ja esimerkiksi Krimistä on osattu ottaa oppia.
Niinistö kuitenkin muistutti, että nykyisillä määrärahoilla korkeamman valmiuden ylläpitäminen
tai hybridisodankäynnin kykyjen
mittavampi kehittäminen on vaikeaa.
4
lyhyesti
Suomella, Saksalla ja
Yhdysvalloilla yhteisiä lentoharjoituksia
Suomen ilmavoimilla on yhteisiä
lentoharjoituksia Saksan ja Yhdysvaltojen ilmavoimien kanssa
joulukuun alkupuolelle asti. Lennot tapahtuvat Suomen ilmatilassa ja kansainvälisessä ilmatilassa.
Suomi osallistuu yhteistoimintaharjoituksiin Hornet-hävittäjillä, Saksa Eurofighter
Typhoon -hävittäjillä ja Yhdysvallat A-10 Thunderbolt -rynnäkkökoneilla. Jokaisella valtiolla on harjoituksissa käytössä
kahdesta neljään konetta.
– Tavoitteena on lentää kustannustehokkaasti ja harjoitella
kansainvälistä yhteistoimintaa.
Lentämistä harjoitellaan enintään kerran päivässä, everstiluutnantti Jarno Juurakko Karjalalan lennostosta kertoo. ARa
Kuorma-auto
suistui tieltä
MEPU15 käynnistyi
Merivoimien vuoden pääharjoitus, Meripuolustusharjoitus
2015 (MEPU15), käynnistyi
keskiviikkona 4. marraskuuta.
Harjoitukseen osallistuu yhteensä 2100 henkilöä.
Harjoituksessa testiin laitetaan niin uusittu johtamisrakenne kuin joukkojen osaaminen.
– Erityisesti keskitymme esikuntien yhteistyön kehittämiseen testaamalla ja arvioimalla
puolustusvoimauudistuksen
mukana uudistettua johtamisrakennetta. Pyrimme myös kehittämään joukkojen yhteistyötä,
merivoimien tiedotuspäällikkö
Annele Apajakari kertoo. KAs
Suomen kasarmeille
löytyi omistaja
Henkilökunta uudistaa puolustusvoimia
Puolustusvoimat käynnisti kehittämistalkoot parantamaan toimintatapoja.
Kampanjaan jätetyistä ideoista suurin osa oli laadukkaita ja vaivalla mietittyjä.
Miika Kosloff
Puolustusvoimat uudistui vuoden
alussa, ja suuret linjat on saatettu
käytäntöön. Uusien toimintatapojen yksityiskohdissa on kuitenkin
vielä hiottavaa. Puolustusvoimat
käynnisti toukokuussa kampanjan
puolustusvoimien kehittämiseksi ja
parannusehdotusten keräämiseksi.
Puolustusvoimien kehittämistalkoot -kampanja oli koko puolustusvoimien henkilökunnalle suunnattu hanke, jossa kuka tahansa
pystyi jättämään oman parannusehdotuksensa netissä täytettävään vastauslomakkeeseen. Vastausaikaa oli elokuun loppuun asti,
ja reilun kolmen kuukauden aikana parannusideoita jätettiin yhteensä 129 kappaletta.
Pääesikunnan suunnitteluosaston suunnittelijan Ritva Vuoren
mukaan yksi hankkeen tarkoitus
oli antaa henkilökunnalle parempi
mahdollisuus kehittää toimintatapoja ja saada henkilökunta myös
mukaan parantamaan niitä.
Kehitysideoiden jättäminen on
aikaisemminkin ollut mahdollista
puolustusvoimien aloitetoiminnan
kautta, mutta talkoiden järjestäminen on lisännyt hyvien ehdotusten määrää. Talkoot olivat puolustusvoimien ensimmäinen julkisesti järjestetty henkilökunnan sisäinen toiminnankehittämishanke.
– Meille tuli todella hyviä ehdotuksia; hyvin laadittuja, loppuun
mietittyjä ja jopa todella vaativia.
Jouduimme oikeasti miettimään ratkaisuja todella tarkasti,Vuori kertoo.
Kampanjan lopuksi kaikki ideat käsiteltiin ja asiantuntijat valitsivat yhdeksän parasta ideaa, joita
palkittiin rahapalkinnoilla. Ideoissa arvostettiin erityisesti selkeää
esitystä, toimivan ratkaisun löytämistä pelkän ongelman lisäksi sekä esimerkiksi rahallisten, ekologisten tai turvallisuushyötyjen
huomioimista. Tuomaristona toimi
Pääesikunnan suunnitteluosaston
hallinnonkehittämissektori.
Puolustusvoimien lisäksi myös
Valtiovarainministeriöllä on käyn-
Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg onnitteli eversti Mikko Soikkelia (vas.) ja yliluutnantti Niko Muurmania, jotka molemmat palkittiin tuhannella eurolla hyvistä kehitysideoistaan.
nissä suuri henkilöstön sisäinen
#Sinunideasi-niminen kehittämishanke. Kaikki halukkaat valtionhallinnon alaiset organisaatiot,
mukaan lukien puolustusvoimat,
ovat osana hanketta. Kampanjan
loppuun mennessä lokakuussa siihen oli jätetty noin 500 ideaa.
– Tällä kertaa me mentiin puolustusvoimissa niin sanotusti kärki
edellä. Aloitettiin sekä saatiin valmiiksi ensimmäisenä tällainen
hanke. Tämä on tosi mielenkiintoinen buumi mielestäni, Vuori
kommentoi.
Parhaista ideoista rahapalkintoja
Miika Kosloff
Neljä parhaaksi valittua ideaa palkittiin maanantaina 2. marraskuuta
Pääesikunnassa puolustusvoimain
komentajan Jarmo Lindbergin johdolla tuhannella eurolla ja kunniakirjoilla. Sijat 5–9 saivat kunniakirjojen lisäksi kaksisataa euroa.
Taulukoista tietokantoihin
Perusyksiköissä käsitellään tällä
hetkellä varusmiesten tietoja, ku-
ten syntymäaikoja, sotilasarvoja,
tehtäviä, allergioita ja aseiden numeroita, Excel-taulukoissa. Taulukot eivät ole yksiköiden kesken
yhteensopivia keskenään, ja tietojen muuttaminen tai siirtäminen
aiheuttaa todella paljon manuaalista työtä.
Yliluutnantti Niko Muurman
palkittiin tuhannella eurolla kehitysideastaan ottaa käyttöön Microsoft Access -tietokanta, jolla tietojen käsitteleminen olisi nopeampaa, varmempaa ja tehokkaam-
paa. Ratkaisu voisi säästä jokaisessa perusyksikössä jopa sata
henkilötyötuntia kuukaudessa.
Posti oikeille ihmisille
Puolustusvoimien esikunnissa tapahtuva postin käsittely toimii
Johtamisjärjestelmäkeskuksen esikuntapäällikön, eversti Mikko
Soikkelin mukaan sekalaisesti organisaatiopainotteisesti. Postin jakelu monimutkaistuu hierarkkisen
jakeluverkoston myötä, ja postit
kulkevat useiden asiaan kuulumattomienkin henkilöiden kautta.
Soikkeli ehdottaakin, että tulisi
toteuttaa yksityiskohtainen suunnittelu postin käsittelyn kehityksestä sujuvammaksi, esimerkiksi
postijärjestelmän muuttaminen siten, että postit osoitettaisiin suoraan lähetykseen liittyvälle henkilölle tämän organisaation sijasta.
Ehdotus palkittiin tuhannella eurolla, ja sen avulla voitaisiin vähentää myös koko organisaation
kautta kulkevaa asiakirjamäärää.
Virka-apu Torniossa jatkuu
Juho Korpela
Turvapaikanhakijoiden suuren
määrän takia Tornioon komennettu kolmenkymmenen varusmiehen sekä viiden kantahenkilökuntaan kuuluvan henkilön virka-apuosasto jatkaa tehtäviään. Osasto
on ollut toiminnassa syyskuun 22.
päivästä lähtien.
Osaston järjestelyvastuu on Jääkäriprikaatilla. Apulaiskomentaja
Timo Mäki-Rautilan mukaan annettava virka-apu vuorottelee Jääkäriprikaatin sekä Kainuun prikaatin välillä. Kainuun prikaati on
osallistunut virka-avun antamiseen kahden, viikon pituisen jakson verran.
– Vaihdoilla tasataan varusmieskoulutukselle aiheutuvia haittoja.
Myös henkilökunnan käytössä tämä
helpottaa virka-avusta aiheutuvaa
kuormitusta, Mäki-Rautila sanoo.
Virka-apuosaston toimenkuvaan ei ole tullut muutoksia. Varusmiehet avustavat poliisia turva-
paikanhakijoiden tarkastamisessa
sekä ohjaamisessa ja opastamisessa järjestelykeskuksen tiloissa. Viranomaistoimintaa järjestelykeskuksessa johtaa Lapin poliisilaitos.
Sen mukaan järjestelykeskuksessa
avustavissa tehtävissä on tähän
mennessä työskennellyt 370 varusmiestä ja 64 puolustusvoimien
henkilökuntaan kuuluvaa.
Mäki-Rautila toteaa, että virkaavun antaminen jatkuu ainakin
marraskuun loppuun. Tilanteen
arviointi on hänen mukaansa
käynnissä jatkuvasti.
Virka-apu on osa koulutusta
Kainuun prikaatin apulaiskomentaja eversti Heikki Taavitsaisen
mukaan virka-avun antaminen
toimii osana varusmiesten koulutusta. Osaston kokoonpano on
koottu eri yksiköistä
– Kainuun prikaati hoitaa kaikki
sille käsketyt tehtävät reippaasti ja
hyvillä mielin. Neuvottelemme Jää-
Kuva: Poliisi
Hämeenlinnan keskustan tuntumassa sijaitsevat Suomen kasarmeina tunnetut entiset puolustusvoimien kiinteistöt ovat
saaneet uuden omistajan. Senaatti-kiinteistöt myi vuoden
2014 lopussa Länsi-Suomen
Huoltorykmentiltä vapautuneet yli satavuotiaat kiinteistöt
kolmella miljoonalla eurolla
kiinteistökehittäjä Petri YrjöKoskisen Y-K Oy Finlandille.
– Alueesta on tarkoitus luoda yksi Hämeenlinnan keskustan vetovoimaisimpia asuin- ja
liiketoiminta-alueita, joka kunnioittaa vanhaa historiaa liittäen siihen nykyaikaisen elämäntyylin, Yrjö-Koskinen kertoo.
(Hameenlinna.fi, 3.11.)
SVi
ruotuväki 20/2015
Kuva: Jesse Hiltunen
Kainuun prikaatin harjoitukseen osallistunut puolustusvoimien maastokuorma-auto suistui tieltä Kainuussa Ristijärvellä tiistaina 3. marraskuuta.
Pohjois-Suomen viestipataljoonan komentajan, everstiluutnantti Juha Peltomäen mukaan tien pinta oli tapahtumaaikaan erittäin liukas.
Ajoneuvossa oli tapahtumahetkellä 13 varusmiestä. Kuorma-autoa ajoi henkilökuntaan
kuuluva kuljettaja. Ulosajossa
loukkaantuneesta neljästä varusmiehestä kaksi siirrettiin Oulun yliopistolliseen sairaalaan.
– Heidän tilansa on vakaa, eikä hengenvaaraa ole. Loput varusmiehet on siirretty varuskuntasairaalaan ja perusyksiköihin, Peltomäki kertoo. KTo
uutiset
Torniossa virka-avussa on työskennellyt tähän mennessä vajaa 400 varusmiestä.
käriprikaatin ja Maavoimien esikunnan kanssa, mistä osoitteesta
virka-apu konkreettisesti lähtee.
Maahanmuuttoviraston mukaan
Suomessa on rekisteröity tänä
vuonna jo yli 25 000 turvapaikan-
hakijaa. Tornion järjestelykeskukseen saapuneista noin kahdeksankymmentä prosenttia on irakilaisia.
5
uutiset
ruotuväki 20/2015
Sotaveteraanijärjestöjen
varat selvitettiin
tähtäimessä
Antti Raunio
Juho Korpela
Jos veteraanijärjestöt lopettaisivat toimintansa nyt ja kaikki varat jaettaisiin liittojen veteraanijäsenille, ei summa olisi kovinkaan huima. Veteraanijärjestöjen
tuoreen selvityksen mukaan Suomen Sotaveteraaniliitolla ja Rintamaveteraaniliitolla rahaa olisi
annettavissa noin 50 euroa veteraania kohden. Lisäksi selvitettiin
Sotainvalidien Veljesliiton ja Kaatuneitten Omaisten Liiton taloudellinen tilanne.
Elossa olevia veteraaneja on 24
000 ja Sotiemme veteraanit -keräyksen piiriin kuuluu noin 60
000 henkilöä, sillä keräystuloja
käytetään myös puoliso- ja leskijäsenien avuksi. Veteraanijärjestöjen varainhankinnan päällikön
Pia Mikkosen mukaan laajalla
selvityksellä halutaan oikaista
mielikuvia, joiden mukaan järjestöiden tileillä olisi suuria määriä
varallisuutta.
– Nyt on mahdollisuus tarkastaa
suoraan, kuinka paljon varoja veteraaniliitoilla oikeasti on. Toivottavasti fiktiosta päästään eroon.
Selvitys on osa avoimuutta, Mikkonen kertoo.
Kolmihenkisessä työryhmässä
olivat Mikkosen lisäksi mukana
Raimo Sailas ja tilintarjastaja
Hannu Riippi.
– Selvitystyö perustui tilinpäätöksiin eikä veteraaniliitoilla ole
tämän ulkopuolisia varoja, Sailas
kertoo.
Varusmiespalvelus saattaa haitata siviilipuolen harrastuksia tai
luottamustehtävän suorittamista. Onko varusmiehillä kuitenkin oikeus palveluksen ohessa
käydä kokouksissa, tapahtumissa tai ajaa omia mielipiteitään
puolueessa tai järjestössä?
Grafiikka: Markus Lehtonen
Jos Sotainvalidien Veljesliiton varat jaettaisiin vain sotainvalideille, olisi määrä 1 862 euroa. Selvityksessä oli mukana
myös heidän puolisonsa. Kuntoutusmäärärahoihin on tulossa vuodelle 2016 neljän miljoonan euron lisä.
Varat eivät jää
tileille makaamaan
Mikkonen kertoo, että Sotiemme
veteraanit -keräys tuotti reilut
kaksi miljoonaa euroa viime vuonna. Siitä puolustusvoimien varusmieskerääjien osuus oli noin puolitoista miljoonaa.
– Puolustusvoimien keräämät
varat ovat keräyksemme selkäranka. Varusmiesten lipaskeräys on
näkyvin osa keräystä, Mikkonen
neuvonta, ohjaus sekä taloudellisen ja henkisen tuen antaminen.
Varoja käytetään muun muassa
avustajatoimintaan, lääkeavustuksiin ja apuvälineiden hankintaan.
Etenkin kuljetuspalveluiden määrä on viime vuosina noussut.
– Veteraanien keski-ikä on yli 90
vuotta. Kuntoutus ja kotiin vietävät palvelut ovat keskeisiä lakisääteisiä etuuksia veteraaneille tulevina vuosina, Grundström kertoo.
kiittelee.
Kerätyt varat käytetään veteraanien hyväksi, eivätkä rahat jää
veteraaniliittojen tileille makaamaan, kuten selvityksestä käy ilmi.
Suomen Sotaveteraaliiton sosiaalisihteeri Anne Grundström kertoo, että vuonna 2014 veteraanien
kuntoutusmäärärahat olivat 34,6
miljoonaa euroa ja tänä vuonna
30,6 miljoonaa.
Veteraanijärjestöjen päätehtäviä ovat edunvalvontatehtävät,
Aliupseeriliitto kasvattaa merkitystään
Samuli Virtanen
Kuva: Juho Vainonen
Opistoupseerien virkojen vähentyessä aliupseeristosta on tulossa
yhä merkittävämpi ammattikunta
puolustusvoimissa. Kun peräti 95
prosenttia aliupseereista kuuluu
ammattiyhdistykseensä eli Aliupseeriliittoon, myös liiton merkitys
kasvaa. Näin uskoo Aliupseeriliiton johdossa jatkava puheenjohtaja Mika Oranen.
– Näen aliupseeriston tulevaisuuden hyvin valoisana. Meillä jäsenmäärät ovat kasvussa, järjestäytymisaste on hyvin korkea ja
meillä on kehittyvä tehtäväkenttä,
Oranen kommentoi.
Orasen mukaan Aliupseeriliiton
edunvalvontatoiminnan painopiste liittyy jatkossa aliupseerien tehtävä- ja palkkatasojen kehittämiseen. Myös liiton sisäistä toimin-
Pääesikunnan päällikkö, vara-amiraali Juha Rannikko, puolustusministeri Jussi
Niinistö ja kansanedustaja Ilkka Kanerva olivat puheenjohtaja Mika Orasen (alhaalla kolmas vasemmalta) vieraina Aliupseeriliiton 50-vuotisjuhlassa.
nan tehokkuutta lisätään.
– Aliupseerien tehtävien laveneminen ja vaatimustason nousemi-
nen ja siitä huolen pitäminen on tärkeää. Siihen liittyen palkkausjärjestelmää pitää kehittää siihen suun-
taan, että se vastaa näitä vaativoituvia tehtäviä, Oranen tähdentää.
Puheenjohtaja Oranen painottaa, että puolustusvoimien tulee
kiinnittää huomiota myös aliupseerien koulutukseen.
– Aliupseeriston koulutusjärjestelmän pitää kehittyä sekä määrällisesti että laadullisesti, jotta aliupseerit pystyvät ottamaan vastaan yhä vaativampia tehtäviä, joita erityisesti opistoupseeristolta
vapautuu.
Edustajakokouksensa lomassa
Aliupseeriliitto ehti juhlistaa 50vuotista taivaltaan arvokkaassa tilaisuudessa Helsingin yliopistolla.
Tervehdyksensä Aliupseeriliitolle
esittivät juhlassa muun muassa
puolustusministeri Jussi Niinistö ja
puolustusvoimien puolesta Pääesikunnan päällikkö, vara-amiraali
Juha Rannikko.
Suomi kehittää osaamistaan kriisinhallinnassa Crisis Management
Military Exercise -harjoituksella
(Milex). Milex on Euroopan Unionin esikuntaharjoitus, jossa eri esikunnat hiovat osaamistaan Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatioiden käynnistämisessä ja
johtamisessa.
Milex15 harjoitus toteutetaan
2.–13.11.2015. Harjoituksen skenaariona on kriisinhallintaoperaation käynnistäminen Itä-Afrikassa. Harjoituksessa toimitaan
Northwood Operation Headquartersista Iso-Britanniasta ja joukkoesikunnasta Nea Santa Kilkisistä Kreikasta. Suomea harjoituksessa edustaa majuri Paavo Kärnä
Pääesikunnasta.
– Harjoituksen tavoitteena on
Euroopan unionin yhteisen tur-
vallisuus- ja puolustuspolitiikan
mukaisen, EU-johtoisen kokonaisvaltaisen kriisinhallintaoperaation käynnistämisen harjoittelu, komentajakapteeni Markku
Laine kertoo.
Suomelle harjoitus on siitä erityisen tärkeä, että harjoitus mahdollistaa uusien valmiuteen asetettavien henkilöiden harjoittamisen
tehtäviään varten ennen alkavaa
valmiusjaksoa. Tällä hetkellä val-
Onko järjestötoimintaan mahdollisuutta anoa harjoitusvapaita?
– Harjoitusvapaata voidaan
myöntää johdettuihin urheiluseurojen, harrastusjärjestöjen
tai vakiintuneen harrastustoiminnan tapahtumiin sekä asevelvollisten koulutusta yleisesti
hyödyttävään toimintaan. Joukko-osaston komentaja tekee lopullisen päätöksen harjoitusvapaiden käytännön toteutuksesta ja käskee yhdenmukaisen
käytännön joukko-osastossaan
ottaen huomioon paikalliset
olosuhteet, toteaa majuri Ville
Kostian Pääesikunnan koulutusosastolta.
Millaisia vapautuksia luottamustehtävien hoitamiseen on
mahdollista saada?
– Varusmiehelle voidaan
myöntää lupa lyhytaikaisesti
poistua palveluspaikasta henkilökohtaisen pakottavan syyn takia. Syy voi olla esimerkiksi valtiollisten vaalien vaalilautakuntien työhön osallistuminen, lautakuntien kokoukset ja kirkkoneuvoston tai -valtuuston kokoukset. Kunnallisten luottamustehtävien osalta harkintavallan
käyttö on luottamustehtävästä
riippuen mahdollista. Poistumisia ei kirjata loma-ajaksi, Kostian sanoo.
Voiko varusmies osallistua politiikkaan varusmiespalveluksen
aikana ilman rajoituksia?
– Varusmiestä ei ole kielletty
osallistumasta
politiikkaan
omalla vapaa-ajallaan. Kuitenkaan esimerkiksi poliittisen
puolueen kokouksessa ei saa
esiintyä sotilaspuvussa. Se on
sallittua vain, jos varusmiestä on
pyydetty puhumaan puolustusvoimien edustajana ja hänellä
on siihen esimiehen lupa, kertoo
sotilaslakimies Juho Melaluoto
Pääesikunnan oikeudelliselta
osastolta.
uutisia muualta
Kybervarusmiehet
aloittivat
palveluksensa
Puolustusvoimien ensimmäiset kybervarusmiehet ovat aloittaneet
palveluksensa, Keskisuomalainen kertoo. Varusmiehet suorittavat
varusmiespalveluksensa Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksessa Jyväskylässä.
Puolustusvoimien entisen koulutuspäällikön, eversti evp. Hannu
Hyppösen mukaan koulutuksen aloittamista aikaistettiin, sillä toimintaan saatiin riittävä valmius ja vaatimukset täyttävät varusmiehet. Valituilla varusmiehillä on alan opintoja, harrastuneisuutta ja osaamista.
Varusmiesten tehtäviin sisältyy muun muassa ohjelmointia, tietoturvatestausta ja tiedonkeruuta.
(Keskisuomalainen, 31.10.2015)
Asedirektiivi
hankaloittaa
reserviläistoimintaa
Reserviläinen uutisoi reserviläistoimintaa merkittävästi hankaloittavasta Euroopan komission valmistelemasta asedirektiivistä. Sisäministeriön kansliapäällikön Päivi Nergin mukaan direktiivi tulee
toteutuessaan kieltämään siviilien hallussapitämät sarjatuliaseet ja
itselataavat aseet.
Direktiivi on saanut negatiivisen vastaanoton. Reserviläisliiton
puheenjohtajan Mikko Savolan mukaan reservin ampumataitojen
kehittäminen ei tule onnistumaan pelkästään kertausharjoituksilla,
vaan se edellyttää myös itsenäistä aseenkäsittelyä. Noin 95 prosenttia Suomen sodan ajan vahvuudesta koostuu reserviläisistä.
(Reserviläinen, 28.10.2015)
Sijoittamattomat
reserviläiset
väestönsuojeluun?
Suomi mukana EU-harjoituksessa
Klaus Ashorn
Vapautuksia luottamustehtävää varten?
miudessa oleva henkilöstö vaihtuu
1.1.2016.
– Osallistumme harjoitukseen
kehittääksemme operaatioesikuntaan lähetettävän täydennyshenkilökunnan osaamista esikunnnan
tehtävissä.
Karjalainen uutisoi Savossa meneillään olevasta kokeilusta, jossa
reserviläiskirjeessä ilman sijoitusta tai varausta jääneet reserviläiset kutsutaan väestönsuojelun johtotehtäviin.
Pohjois-Savon aluetoimisto ja pelastuslaitos ovat lähettäneet kutsukirjeen 500 sijoittamattomalle reservin upseerille. Marraskuussa
Kuopiossa järjestettävän infotilaisuuden jälkeen kutsutuilla on mahdollisuus ilmoittautua väestönsuojelutehtäviin.
Toiminnan tarkoituksena on Pohjois-Savon aluetoimiston päällikön, everstiluutnantti Ensio Palosaaren mukaan parantaa kokonaisturvallisuutta ja hyödyntää aktiivista reserviä suojelutehtäviin.
Jos järjestelyt toimivat, aiotaan kokeilua laajentaa myös muualle.
(Karjalainen, 29.10.2015)
Toimittanut Kalle Tornberg
6
lyhyesti
Ruotsilla sotaharjoitus Gotlannissa
Ruotsi pitää Gotlannin saarella
sotaharjoituksen, joka ajoittuu
aikavälille 2.–12. marraskuuta.
Ruotsi haluaa harjoituksella
osoittaa, että se ottaa lähialueensa vakavasti heikentyneessä
tilanteessa.
Harjoituksessa on tarkoitus
testata sekä valmiutta että lyhyen ajan kapasiteettia siirtää kalustoa. Harjoitusjohtaja Mattias Brehag kertoo tiedotteessa,
että harjoituksen keskeinen osa
on ilmavoimien, laivaston ja
maavoimien yhteisharjoittelu.
Ruotsi rakentaa Gotlannin
puolustusta uudelleen ja on
aloittanut juuri uuden taisteluosaston rakentamisen saarelle.
(Verkkouutiset.fi, 3.11.) ARa
Venäjän ohjusjärjestelmiä Syyriaan
Yhdysvallat lähettää
joukkoja Syyriaan
Yhdysvallat lähettää erikoisjoukkoja sotilasneuvonantajiksi
Syyriaan tavoitteenaan vahvistaa
Syyrian oppositiotaistelijoita Isisiä vastaan. Kyseessä on ensimmäinen kerta kun Yhdysvallat
lähettää maajoukkoja Syyriaan.
Valkoisen talon tiedottaja
John Earnest kiistää, että Barack Obama olisi pettänyt lupauksensa olla lähettämättä
maajoukkoja Syyriaan. Hänen
mukaansa lähetetyllä joukolla
ei ole taistelutehtävää.
Alle 50 sotilaan joukko sijoitetaan kurdijoukkojen hallussa
olevaan Pohjois-Syyriaan. MKo
Suomalaisten
antama koulutus
tuottaa tulosta
Kansankoti hybridisotaa vastaan
Turvallisuuspoliittisen ympäristön muutos on herättänyt länsinaapurin päättäjät.
Ruotsin puolustusvoimien ylipäällikön mukaan Suomi on yhä tärkeämpi kumppani.
Samuli Virtanen
Kahden vuosikymmenen alasajon
jälkeen Ruotsi kehittää puolustusvoimiaan lisärahoituksen turvin
uuden ylipäällikön, kenraali Micael Bydénin johdolla. Kesällä maan
hallitus päätti lisätä puolustusmenoja vuoteen 2020 mennessä noin
10 prosentilla. Kenraali Bydén nimeää uusien suorituskykyjen rakentamisen tärkeimmäksi tehtäväkseen.
– Pätevien naisten ja miesten
värvääminen on olennaista. Materiaalihankintoja tehdään päivittämällä sotilaiden henkilökohtaista
varustusta, viesti- ja asejärjestelmiä, Bydén kertoi Maanpuolustuskurssiyhdistyksen järjestämässä puhetilaisuudessa.
– Maavoimat parantaa panssarivaunuja ja hankkii uusia kranaatinheittimiä. Merivoimat lisää henkilöstöä ja ilmapuolustuksen investointeja jatketaan, sisältäen keskimatkan ilmatorjuntaohjuksia.
Ruotsin puolustusvoimia on uudistettu perusteellisesti vuodesta
2009. Bydénin mukaan tavoitteena on luoda vahva, ketterä ja liikuteltava voima, joka vastaa tehokkaasti turvallisuushaasteisiin
kotimaassa, Itämeren alueella ja
sen ulkopuolella.
– Korkean valmiuden joukot
varmistavat oikea-aikaisen reagoinnin rauhan ja sodan aikana,
Bydén sanoo.
Itämeren tilanne arvaamaton
Uuden ylipäällikön mukaan uudistuksia jouduttaa haastava turvallisuuspoliittinen tilanne. Venä-
Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg vastaanotti ruotsalaiskollegansa, kenraali Micael Bydénin tämän Helsingin-vierailulla.
jän harjoittama voimapolitiikka
on pakottanut Ruotsin ajattelemaan puolustustaan uudelleen.
– Strateginen kontekstimme on
nyt arvaamattomampi ja haastavampi kuin puoleen vuosisataan.
Syyrian ja Irakin konfliktien aiheuttama pakolaisaalto ja Venäjän
kunnioituksen puute rajoja kohtaan tuovat epävarmuutta lähiym-
Hybridiuhat vaativat läheistä koordinaatiota siviili- ja sotilastoimijoiden välillä, kenraali Bydén totesi Helsingin yliopistolla.
päristöömme, Bydén taustoittaa.
Venäjän poliittinen ja sotilaallinen käytös on palauttanut Bydénin mielestä geopoliittisen ajattelun Itämeren alueelle.
– Tämä on ollut tyly paluu ”strategiselta aikalisältä”, joka ohjasi toimiamme viimeiset parikymmentä
vuotta. Meidän täytyy suunnitella
toimintamme tilanteen mukaisesti.
Uudessa tilanteessa Ruotsi on
ottanut puolustussuunnitteluunsa
takaisin kylmän sodan aikaisen
kokonaismaanpuolustuksen konseptin. Valtiolliset elimet suunnittelevat jatkossa siviilien osallistumista maanpuolustukseen.
– Avainasia on moniulotteinen
ymmärrys poliittisista, taloudellisista, diplomaattisista ja sotilaallisista keinoista, joita vihollinen voi
käyttää tavoitteensa saavuttamiseksi. Meidän pitää edistää nopeaa
päätöksentekoa, joka perustuu sotilas- ja siviilitoimijoiden saumattomaan yhteistyöhön, Bydén kuvailee.
Ennennäkemätöntä
Suomi-yhteistyötä
Materiaali- ja henkilöstöinvestointien ohella kenraali Bydén korostaa harjoitusten tärkeyttä. Ruotsin
puolustusvoimat lisää puolustushaarojen välistä yhteistoimintaharjoittelua. Vuoden 2017 pääharjoituksen on määrä kehittää puolustushaarojen yhteistä suorituskykyä.
Myös kansainvälinen yhteistyö
lisääntyy harjoittelussa. Suomi on
tältä osin tärkeä kumppani – Bydénin mukaan Ruotsin pitkäaikaisin.
– Suomen kanssa pidämme harjoituksia eri puolustushaarojen
kesken ja eri monimutkaisuusasteilla lähes päivittäin. Yhteistyömme Suomen kanssa etenee nyt ennennäkemättömälle tasolle, Bydén
avaa.
Sotaharjoitusten lisäksi yhteistyön syveneminen tarkoittaa
muun muassa laivasto- ja lentotu-
kikohtien yhteistä käyttöä, yhteisten joukkojen perustamista ja tärkeimpänä operatiivista suunnittelua.
Ruotsi on laajentamassa yhteistoimintaa muidenkin eurooppalaisten valtioiden, etenkin Pohjoismaiden ja Baltian maiden sekä
varsinkin Yhdysvaltojen ja Naton
kanssa.
– Turvallisuuspolitiikkamme perustuu yhteistyöhön kumppanien
kanssa, Bydén selventää.
Kenraali kuvailee, että transatlanttinen yhteys on yhä tärkeämpi
Euroopan turvallisuuden kannalta, joten Yhdysvallat on keskeinen
kumppani sekä Ruotsille että Suomelle. Nato-kumppanuutta on Bydénin mukaan tarkoitus jalostaa
entisestään.
– Poliittisena kehyksenä on vielä
kumppanuus, mutta sisältö muuttuu todennäköisesti Naton painopisteen siirtyessä kriisinhallintaoperaatioista harjoituksiin ja operaatioihin Itämerellä, Bydén sanoo.
Nato-yhteistyön tulevaisuus puhuttaa
Avoin keskustelu hyödyistä ja haitoista on tärkeää Nato-jäsenyyttä pohdittaessa.
Klaus Ashorn
Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys on monella tapaa poliittinen
tabu. Aiheesta keskusteltaessa on
kuitenkin tärkeää huomioida
muuttuva turvallisuuspoliittinen
tilanne sekä pyrkiä avoimuuteen
ja faktapohjaisuuteen, pohdittiin
Atlantti-Seuran seminaarissa.
Tilaisuuden puhujat käsittelivät
laajasti poliittisia ja sotilaallisia
muutoksia niin idässä kuin etelässä. Vielä kaksi vuotta sitten oli
odotettu, että nykyisten operaatioiden päätyttyä palattaisiin rauhallisen vakaaseen aikaan ja Nato
voisi vähentää joukkojaan maailmalla. Nyt Nato on kuitenkin ti-
lanteessa, jossa sen täytyy samanaikaisesti keskittyä niin kollektiivisen puolustuksen vahvistamiseen kuin kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin.
Keskustelussa tuotiin esille
myös kansainvälisten harjoitusten
ja kriisinhallintaoperaatioiden tärkeyttä yhteistoimintakyvyn rakentamisessa. Mediassa uutisoitujen
kriisinhallintaoperaatioiden kululeikkausten vaikutuksesta ei kuitenkaan oltu huolissaan.
– En puhuisi leikkauksista. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että sotilaallisen kriisinhallinnan määrärahat heijastavat jo tehtyjä osallistumispäätöksiä. Vakiintunut käytäntö on, että uusiin operaatioihin
osallistuminen rahoitetaan lisäbudjetein, puolustusministeriön
puolustuspolitiikkayksikön johtaja Helena Partanen sanoo.
Tilaisuudessa korostettiin avoimen kansalaiskeskustelun tärkeyttä pohdittaessa jäsenyyden etuja ja
haittoja. Kiitosta keräsi myös hallitusohjelmaan kirjattu selvitys
mahdollisen jäsenyyden vaikutuksista Suomelle.
Suomalaisjoukkojen yhteistoimintakykyä arvioidaan Nato-evaluoinneilla.
Kuvassa evaluointi Nordic Battle
Group -taisteluosastoa varten.
Kuva: Ali Rinta-Jaskari
Suomi osallistuu Daeshin vastaiseen kansainväliseen yhteistyöhön antamalla koulutusta
peshmerga-osastoille Kurdistanin itsehallintoalueella.
– Tappiot ovat koulutuksen
seurauksena vähentyneet, kertoo
maavoimien operaatiopäällikkö,
prikaatikenraali Petri Hulkko.
Suomalaiset kouluttajat koostuvat pääosin reserviläisistä. Poliittinen mandaatti koulutuksien
järjestämiseen jatkuu ensi vuoden elokuun loppuun asti.
– Saamme rintamalta jatkuvasti palautetta, miten koulutus
on mennyt perille. Näin pystymme mahdollisimman tehokkaasti kohdentamaan sitä oikeaan
suuntaan, Hulkko päättää. NPa
ruotuväki 20/2015
Kuvat: Jesse Hiltunen
Venäjän ilmavoimien komentaja Viktor Bondarev kertoi
Komsomolskaja Pravda -lehdessä Venäjän lähettäneen ohjusjärjestelmiä Syyriaan.
Bondarevin mukaan ilmatorjuntaohjuksilla suojataan venäläiskoneita, jotka tekevät ilmaiskuja Syyriassa.
– Olemme laskeneet kaikki
mahdolliset uhat. Olemme lähettäneet hävittäjien, pommikoneiden ja helikopterien lisäksi myös ohjusjärjestelmiä, Bondarev kertoi lehdelle.
Komentaja Bondarevin mukaan on mahdollista, että ilmaiskuja tekeviä venäläiskoneita yritetään siepata Syyrian
naapurimaissa tai että niiden
kimppuun yritetään hyökätä.
(Yle 5.11.)
JKo
maailmalla
7
reportaasi
ruotuväki 20/2015
Kuvat: Juho Räty
Laskuvarjojääkärit ovat oppineet, että marsseilla rinkka pidetään maassa tauon viimeiseen minuuttiin asti. Tällä tavoin painavaa kantamusta ei tule kannettua yhtään ylimääräistä sekuntia.
Maraton alkulämmittelynä
40 kilometriä, kuusi tuntia, 30 kilon rinkka – tämä on arkipäivää laskuvarjojääkäreille.
Selviääkö Ruotuväen valokuvaaja Suomen kovimpien jääkäreiden matkassa?
Juho Räty
Laskuvarjojääkärikomppanian varapäällikkö naurahtaa varusvaraston ovella.
– Tultiin hakeen pojalle vähän
varusteita. Pyysi kurjuutta ja meiltähän sitä saa!
Saan mukaani täsmälleen samat
varusteet kuin laskuvarjojääkäreillä. Rinkan, retkikeittimen,
m/62-maastopuvun ja tiedusteluliiveiksi kutsutun rinkan kantoon
soveltuvan taisteluvyön. Varapäällikkö naurahtaa mietteillemme sateen mahdollisuudesta
– Sen mitä sade ei kastele, sen
Auvosenkoski kyllä kastelee!
Osallistun Utin jääkärirykmentin laskuvarjojääkärikomppanian
perinteikkääseen Pahkajärvenmarssiin, jonka tällä kertaa suorittaa 54. laskuvarjojääkärikurssi.
Pahkajärvenmarssi aloittaa neljäpäiväisen tasokokeen. Laskuvarjojääkärit suorittavat yhteensä kolme
tasokoetta. Ainoastaan läpäisemällä kaikki tasokokeet voi kurssilta
valmistua laskuvarjojääkäriksi.
Laskuvarjojääkärikomppania
on kaikista ennakko-odotuksistani huolimatta normaali yksikkö.
Asekaapit seinillä, laattalattia ja
tuvat, aivan kuin kaikkialla muualla. Ainoa ero muihin yksiköihin
on viininpunainen baretti päivystäjän päässä. Päivystäjä nousee välittämästi pystyyn, kun varapäällikkö astuu sisään. Vastauksissa ei
ole tuttua päivystäjän takeltelua ja
jännitystä, vaan ne tulevat hyytävän rauhallisesti ja varmasti. Päivystäjä saa käskyn auttaa minua
majoittumaan ja pakkaamaan rin-
kan lähtövalmiiksi. Muut laskuvarjojääkärit ovat aamulla lähteneet harjoitukseen marssin aloituspaikalle, joten yksikkö huokaa
tyhjyyttään.
Erikoisjoukko
luo yhteishenkeä
Saavun marssin aloituspaikalle Vekaranjärvelle Juurikon harjoitusalueen polttosuojeluradalle yksikön henkilökunnan kyydillä. Ehdin
hädin tuskin ottamaan rinkan auton takakontista, kun kajahtaa huuto: lähtöön aikaa
viisi minuuttia.
Järjestymme
kolmeen riviin
tieuralle. Yksikön päällikkö pitää aluksi puheen perinteikkäästä marssista ja kertoo muille,
että mukana tallusteleva, kameralla varustettu taistelija on upseerikokelas Ruotuväki-lehdestä.
Saamme puoli minuuttia aikaa
kiinnittää heijastimet hihoihin,
koska tulemme käyttämään pääsääntöisesti tieuria, kuten pikamarsseilla on tapana. Jokainen
puoliminuuttinen, joka ylittää annetun aikamääreen, tarkoittaa 100
metrin matkaa vastakkaiseen
suuntaan. Tämä tuo pienen virneen niiden huulille, joiden heijastin on rinkan alimmaisena. Kukaan ei kuitenkaan avaa suutaan,
hoputa tai ärsyynny, vaikka marssimme kokonaispituus on juuri lisääntynyt kilometrilla.
Ensimmäisellä tauolla, noin 50
minuutin marssin jälkeen kiroan
käyttämiäni kumisaappaita. Vauhti noin kolmenkymenen kilon
rinkka selässä on hurja. Olemme
edenneet jo kauas Vekaranjärven
harjoitusalueilta, kun ensimmäinen tauko pidetään. Tiedustelen
onko laskuvarjojääkäreille normaalia juosta tässä varustuksessa.
Vastaus on selvä: kyllä on. Kyseinen taistelija ei olisi voinut olla
enempää oikeassa, aika-ajoin joudun juoksemaan, että pysyn muiden perässä.
Mikä saa hakeutumaan erikoisjoukkoihin? Yhden vastauksen
minulle antaa vieressäni kävelevä varusmies. Hänelle
syy tänne hakeutumiseen oli pienenä
luetut Legioonalainen Peters -kirjat.
Ne ovat myös toimineet kannustimena kovassa
koulutuksessa. Joukon erittäin kova yhteishenki auttaa jokaista
heistä jaksamaan, kaverille ei anneta edes mahdollisuutta ajatella
luovuttamista. Eikä näköjään edes
vierailevalle tähdelle. Kun kerron
krampeista jaloissani noin 20 kilometrin marssin jälkeen, kuulen
vierestäni vastauksen.
– Älä edes ajattele luovuttamista, ollaan jo yli puolenvälin!
Minut kuitenkin valtaa epäusko,
vielä olisi toinen mokoma jäljellä.
”Älä edes ajattele
luovuttamista,
ollaan jo yli
puolenvälin!”
keen pidämme viiden minuutin
tauon.
Viidessä minuutissa ihminen ehtii tekemään paljon. Laittamaan
paksun partiohaalarin päälle ja
syömään tarvittavia ravinteita, kuten suolaa ja sokeria.
Marssi tuntuu jatkuvan melkein
loputtomiin, tiet pienenevät ja
komppanian kolmijono kaventuu
parijonoksi. Laskuvarjojääkärit
jatkavat tauosta toiseen väsymättä. Välillä juoksen porukan kärkeen kävelemään, jossa minut ottaa vastaan yksikön varapäällikkö.
Usein häntä ei meinaa erottaa pimeässä varusmiehestä täsmälleen
saman varustuksen takia. Samalla,
kun varapäällikkö tsemppaa minua eteenpäin ja tarjoaa suolapäh-
kinöitä, huomaan miettiväni, mikseivät kaikki kouluttajat ole samanlaisia. Joukosta huomaa, että
kouluttajien tahto ja kova kannustus ajavat miehiä eteenpäin. Jokainen laskuvarjojääkäri haluaa säilyttää kouluttajien luottamuksen
ja kunnioituksen. Eräs kouluttajista tarkistaa sykemittarinsa, ja toteaa harjoituksen olevan rasitustasoltaan helppo niin kouluttajille
kuin myös laskuvarjojääkäreille
koulutuksen lopussa.
Muoto pysyy!
Huuto kajahtelee aika-ajoin ja
alamme taas tarkistaa ruotuja. Sivulla oleva kävelee vieressäni oikeaoppisesti ja huokaisen helpo-
tuksesta. Kun kolmirivi saapuu kasarmin portille, olen heitä vastassa. Katson heidän kävelyään ohitseni, jokaisen kasvoilta paistaa ylpeys joukosta johon he kuuluvat.
Kasarmille päästyäni painun heti suihkuun, jaloissani on nyrkin
kokoisia rakkoja kumisaappaista,
enkä ole pystynyt varaamaan toiselle jalalleni enää hetkeen. Samaan aikaan kun minä pakkaan
kameran laukkuun ja menen nukkumaan, laskuvarjojääkärit valmistautuvat uuta lähtöä varten.
Maratonin mittainen alkulämmittely on heidän osaltaan nyt
ohitse, mutta tasokoe jatkuu vielä
seuraavat kolme päivää.
Viisi minuuttia lepoa!
Marssi on tahditettu hyvin, jokainen huomaa ensimmäisen kahden
tunnin aikana, että kävelemme
putkeen 55 minuuttia ja tämän jäl-
Vaikka matka oli pitkä ja vauhti kova, komppanian muoto pysyi kasarmin porteille asti.
8
HISTORIALLINEN ONNETTOMUUS
ruotuväki 20/2015
VOIMAKAS MYRSKY ESTI LOKAKUUSSA 1925 MATKAAN LÄHTENEEN LAIVUEEN PÄÄSYN PÄÄMÄÄRÄÄNSÄ. YHDELLE NELJÄSTÄ LAIVASTA KÄVI MUITA
HUONOMMIN: TORPEDOVENE S2 TEKI ENSIMMÄISEN JA VIIMEISEN SUKELLUKSENSA JA UPPOSI PORIN EDUSTALLA. SAMALLA KOKO MIEHISTÖ PAINUI
ALUKSEN MUKANA MERENPOHJAAN.
TEKSTI: ANTTI RAUNIO
TAITTO JA KUVITUS: MARKUS LEHTONEN
MATKA
3.10.1925 kello 15.
Neljän aluksen laivue lähti matkaan Lypertön ankkuripaikasta
Lounais-Suomen saaristosta perinteiselle syyspurjehdukselleen
kohti Pohjanmaata. Kärjessä matkaa taittoi tykkivene Klas Horn
ja sitä seurasi toinen tykkivene
Hämeenmaa. Torpedoveneet S1
ja S2 täydensivät laivueen S2:n
pitäessä perää.
Kirjastonjohtaja Antero Honkasalo on perehtynyt S2:n vaiheisiin. Hänen mukaansa purjehdus
tehtiin koulutustarkoituksessa,
jotta myös Pohjanlahti tulisi tu-
sää aiheutti suuria ongelmia torpedoveneille: niiden vuoksi laivueen nopeutta vähennettiin ensin
kymmeneen ja sitten kahdeksaan
solmuun.
Honkasalo kertoo, että torpedoveneitä ei ollut suunniteltu avomeripurjehduksia varten. Ne oli
tarkoitettu nopeisiin syöksyihin ja
rungot olivat silloin kapeita ja pitkiä. Näistä syistä torpedoveneet
kärsivät heikkenevästä säästä tykkiveneitä enemmän.
Laivueen päällikkönä toimi komentaja Roos, joka johti joukkoa
Klas Hornilta käsin. Hän antoi
kiistellyn ja tulkinnanvaraisen
käskyn kello 23 jälkeen: ”Kaikki
laivat pysyvät tuulessa parhaansa
KERTOMUS 53 MENEHTYNEESTÄ MERIMIEHESTÄ
Tornio
T
Vastaus kuoleman kanssa kamppailleelta alukselta oli hyytävä:
“Ei voi työskennellä nyt!”
tuksi. Alukset yleensä purjehtivat
rannikolla sekä Suomenlahdella.
Alkumatka sujui suunnittellusti. Alukset etenivät jonossa 12
solmun eli 22 kilometrin tuntinopeudella yhden kaapelinmitan
eli noin 185 metrin väleillä. Keli
oli hyvä ja sen odotettiin jopa
paranevan.
– Sää oli kohtuullisen hyvä matkan alkaessa. Maininki haittasi
hieman torpedoveneitä, mutta ei
suuresti, Honkasalo kertoo.
Tuuli alkoi yltyä auringon laskiessa ja kello 18 aikaan laivojen
välimatkaa pidennettiin kahteen
kaapelinmittaan. Heikkenevä
mukaan”. Samoihin aikoihin torpedoveneiden matkanteko alkoi
vaikeutua entisestään.
Laivojen päälliköt tulkitsivat
käskyä eri tavoin. Hämeenmaa
päätteli, että Klas Hornia ei ole
pakko seurata. Se kuitenkin lähti
kärkialuksen perään. Torpedoveneet puolestaan luulivat, että heidän oli yhä seurattava johtoalusta,
vaikka olosuhteet olivat muuttuneet myrskyksi. Vuorokauden
vaihduttua tykkiveneet olivat
kadonneet torpedoveneiden näkyvistä ja tuuli yltynyt kymmeneen boforiin eli noin 25 metriin
sekunnissa.
UPPOAMINEN
kan päässä. Apu oli tavoittamattomissa pyynnön ollessa lähinnä
moraalinen, Honkasalo pohtii.
S2:lla oli lähes koko ajan viestiyhteys Klas Horniin ja mantereelle Vaasaan. Vielä kello 13
Vaasa kutsui S2:ta ja se vastasi,
viimeistä kertaa. Vastaus kuoleman kanssa kamppailleelta alukselta oli hyytävä: ”Ei voi työskennellä nyt!” Peli oli menetetty.
Vain muutama minuutti viestistä Reposaaren luotsiaseman
tornista S2 nähtiin vielä pinnalla
ja liikkeessä. Aluksen peitti suuri hyökyaalto, joka kaatoi torpedoveneen kyljelleen. S2 tuli vielä
kerran näkyviin, mutta pian sen
jälkeen upposi kohti pohjaa
– Tapahtumasta on silminnäkijähavainto, jonka mukaan
hyökyaallon jälkeen alus upposi
nopeasti, Honkasalo taustoittaa.
– Yhdenkin ihmisen pelastaminen olisi ollut lähes mahdotonta. Suuret aallot repivät kaiken
kannella olleen tavaran irti ja pelastusveneiden laskeminen olisi
ollut tavattoman hankalaa.
Taistelu oli päättynyt tappioon
- näin tapahtui Suomen merivoimien suurin rauhanajan onnettomuus, josta on kulunut 90 vuotta.
Klas Horn otti vastaan viestin
S2:lta, jonka mukaan torpedoveneen keulaosassa oli vettä ja
vauhtia oli entisestään pakko
hidastaa. Myös hiilenkulutus oli
tavallista paljon runsaampaa. Näköyhteyttä ei enää ollut muihin
aluksiin, kun S1 pyrki vielä saamaan tykkiveneitä kiinni.
Roos päätti lähettää hätäsanomaa S2:n ongelmista ja kaksi
pelastusalusta saikin viestin. Vaasassa ollut pelastusalus Protector
ja Ruotsin puolella ollut Helios
lupasivat apua.
Myös S2 alkoi lähettämään
SOS-sanomaa. Laivan päällikkö
Sjöman otti vielä yhteyttä Klas
Horniin kertoen, että laiva ei
pääse eteenpäin.
Kello kahdeksan aikaan aamulla S2 ilmoitti keulan olevan
täynnä vettä. Apua luvattiin
myös Reposaaresta, mutta myrsky esti avun saapumisen paikalle. Yksikään pelastusaluksista ei
voinut myrskyn vuoksi lähteä
pelastustoimiin.
– Pelastusalukset olivat tavattoman kaukana. Vaasassa ollut
Protector olisi ollut tuntien mat-
Vaasa
V
Outoorin
matalikko
Lypertö
Pori/Reposaari
U
Uusikaupunki
Lähteet:
http://www.mpkl.fi/jasenyhdistys/pohjanlahden-laivastokilta-ry/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Torpedovene_S2
http://personal.inet.fi/palvelu/mare/HIST/s2_1.htm
Rannikon puolustaja -lehti, nro 3/2015
ruotuväki 20/2015
9
HISTORIALLINEN ONNETTOMUUS
TORPEDOVENE S2 rakennettiin
Venäjällä ja se kuului Venäjän
keisarikunnan laivastoon ensimmäiset
vuotensa. Ensimmäisessä maailmansodassa alus muutettiin nopeaksi
miinanraivaajaksi. Alus siirtyi Suomen
laivaston käyttöön 1918 neljän muun
Sokol-luokan torpedoveneen kanssa,
sillä Venäjä ei pystynyt kuljettamaan
alusta jäätilanteen vuoksi.
Alustyyppi:
Sokol-luokan torpedovene
Vesillelasku: 3.7.1899
Käytössä Suomen
laivastossa: 1918-1925
Pituus: 57,9 m
Leveys: 5,6 m
Syväys: 2,3 m
Nopeus: 26 solmua eli n. 48 km/h
Teho: 3 800 hv
Aseistus: 2 kpl 75 mm tykkejä, 2
kpl konekiväärejä, 1 kpl
380 mm torpedoputkia,
syvyyspommeja, miinoja
MIKSI ONNETTOMUUS
TAPAHTUI?
Kun tapahtuu suuronnettomuus,
löytyy siihen johtaneita syitä.
Niin myös S2:n kohdalla. Luonto
osoitti jälleen voimansa: lopulta
S2 oli voimaton äkillisesti nousseen myrskyn edessä.
Asiaa tutkineet ovat sitä mieltä, että aluksen uppoamispaikalla, Outoorin matalikolla, on iso
merkitys aluksen uppoamiseen.
Uppoamispaikalla merenpohja
nousee jyrkästi, mikä synnyttää
länsi- ja luoteismyrskyllä korkean ja terävän ristiaallokon.
Iso syy oli myös se, että torpedoveneitä ei ollut suunniteltu
avomeripurjeduksiin. Myös tiedon puute aluksista oli vajavaista. S1 ja S2 olivat venäläisiltä
perittyjä, eikä niiden meriomi-
TAPAUS ROOS
Laivueen komentaja Roosin asema syiden tutkinnassa on erittäin
keskeinen. Häntä on syytetty niin
epämääräisestä käskystä kuin
heikosta reagoinnista myrskyn
puhjetessa.
Roos antoi aiemmin mainitun
käskyn, jota eri laivojen johtajat
tulkitsivat eri tavoin. Yksiselitteisellä käskyllä Roos olisi voinut
viestittää muille tilanteesta selkeämin, että he voivat jatkaa parhaaksi katsomaansa suuntaan.
Myös reagointi olisi voinut olla
toisenlaista. Myrskyn puhjetessa
laivue olisi voinut suunnata Repo-
ONNETTOMUUDEN JÄLKEEN
Kolme muuta alusta pelastuivat.
Klas Horn selvisi myrskystä ja
päätyi Ruotsin rannikolle, Hämeenmaa Vaskiluodon satamaan
ja S1 pääsi Mäntyluotoon.
Kaikki S2:lla olleet 53 miehistön jäsentä saivat surmansa lokakuun neljäntenä. Hylkyä nostaessa 23 ruumista löydettiin ja heidät
haudattiin 5.8.1926 yhteishautaan
Reposaaressa. Muiden viimeiseksi leposijaksi jäi vetinen hauta.
Kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen
suunnittelema muistomerkki onnettomuuden uhreille paljastettiin Reposaaren kirkon edustalla
vuonna 1930.
Aluksen hylky saatiin nostettua
vuoden 1926 kesällä ja se rahdattiin Helsinkiin romutettavaksi.
Hylystä on vielä muutamia osia
tallessa muistuttamassa histori-
naisuuksia tunnettu läpikotaisin.
Muun muassa vakavuustaulukoita ja painolastilaskelmia ei ollut.
Laivueella ei ollut matkaan
lähdettäessä ajantasaisia sääennusteita, vaikka sen hankkiminen
olisi ollut mahdollista. Honkasalo kertoo, ettei sääennusteiden
hankinta ollut vielä siihen aikaan
rutiinia, vaan luotettiin enemmän ilmapuntariin sekä omiin
aisteihin.
Sotamuseon RT- ja laivastomateriaalin kokoelmanhoitaja Juha
Joutsi kertoo, että lopullista totuutta ei saada todennäköisesti
koskaan selville, mutta hän pitää
suurena syynä aluksen mataluutta ja kovaa aallokkoa.
– Korkeat aallot löivät konehuoneen ilmanottotorviin vettä
ja lopulta kattilahuone täyttyi. Se
johti kaatumiseen, Joutsi kertoo.
saaren satamaan ja myös S2 olisi
pelastunut.
– Roosin tekemisistä on paljon spekuloitu, oliko se hyvää
johtamista. Näin jälkikäteen voi
todeta, että matka olisi täytynyt
keskeyttää, Honkasalo jakaa
näkemyksensä.
Roosin toimet lokakuun kolmannen ja neljännen päivän aikana veivät miehen sotaoikeuteen,
jossa käsiteltiin hänen syyllisyyttään S2:n uppoamisessa. Oikeuden istuntoa ei kuitenkaan koskaan ehditty käymään, sillä Roos
menehtyi elokuussa 1926 häkämyrkytykseen ollessaan Ahvenluokan yhteysveneen kajuutassa.
an käänteistä. Joutsi kertoo, että
torpedoheitin on tallessa Sotamuseossa Suomenlinnassa ja toinen
höyrykattila on Forum Marinumissa Turussa.
Suuri onnettomuus keräsi aikoinaan laajan huomion ihmisten
ja median keskuudessa. Tapahtuma oli historiallisen suuri aikanaan, ja on sitä edelleen.
– Uppoaminen oli jatkuvasti
etusivun uutinen mediassa. Se oli
iso asia vielä hylyn nostonkin aikaan, Joutsi kertoo.
Suuren mediakohun johdatuksena perustettiin vuonna 1926
Suomen Laivastoyhdistys, joka
tunnetaan nykyään nimellä Meriliitto. Yhdistyksen alkuaikojen
tehtävä oli etenkin ajanmukaisen
sotalaivaston hankinta Suomelle. Myös laivastolaki säädettiin
S2:n uppoamisen seurauksena,
vuonna 1927.
10
lyhyesti
Vuoden aliupseeri
Ilmavoimien
soittokunnasta
Vääpeli Jani Saaranen Ilmavoimien soittokunnasta on valittu
vuoden aliupseeriksi. Aliupseeriliitto palkitsi Saarasen liiton
edustajakokouksen yhteydessä.
Hän on ensimmäinen tittelin
ansainnut sotilasmuusikko. Hän
työskentelee Ilmavoimien soittokunnassa konserttimestarina.
Saaranen arvostaa nimitystään vuoden aliupseeriksi. Hänen mielestään palkinto on
merkittävä koko sotilasmusiikkialalle.
– Tämä on hieno juttu, että
sotilasmusiikkialaa aletaan arvostaa enemmän ja enemmän.
Nykyään ymmärretään paremmin sotilasmusiikin ja PR-työn
tärkeys koko puolustusvoimien
toiminnassa, Saaranen kommentoi.
SVi
RUK 247 sai
nimensä
Reserviupseerikurssin 247 oppilaskunnan hallitus valitsi
kurssin nimeksi Valmius kurssilaisten antamien nimiehdotusten pohjalta. Kurssin oppilaskunnan puheenjohtajan upseerioppilas Jaakko Laitisen mukaan nimi pyrittiin valitsemaan
kurssia kuvaavaksi ollen samalla RUK:n arvolle sopiva.
– Valmius-sana kuvaa kykyä
itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan yllättävissäkin tilanteissa, ja nämähän kuuluvat reserviupseerin valmiuksiin, Laitila täsmentää.
Laitilan mukaan nimi viittaa
myös hyvin jatkuvaan valmiuteen kantaa vastuuta isänmaastamme ja kansalaisten turvallisuudesta.
MKo
Kaartin jääkärirykmentin harjoitus on käynnissä ympäri vuorokauden 3.–13.11 Helsingissä,
Espoossa, Vantaalla ja Tuusulassa. Harjoituksessa käytetään
paukkupatruunoita.
– Tarkoituksena on harjoitella yksiköiden välistä toimintaa
sodanajan tehtävissä rakennetun alueen taisteluun liittyen,
kertoo kapteeni Ilkka Kuusisto
Kaartin jääkärirykmentistä.
Harjoitukseen
osallistuu
enimmillään noin 800 sotilasta,
joista 700 on varusmiehiä.
– Palvelusajan loppuun on
tärkeää saada isompia harjoituksia, joissa voidaan harjoitella yhteistoimintaa eri aselajien
välillä, Kuusisto kertoo.
NPa
Varusmies loukkaantui vahingonlaukauksessa
Uudenmaan prikaatissa Syndalenin ampumaradalla tapahtui
28. lokakuuta vahingonlaukaus.
Sovelletun ammunnan harjoituksessa sattuneen vahingonlaukauksen seurauksena varusmies loukkaantui jalkaan luodin osumasta.
Ase laukesi vahingossa ja oli
loukkaantuneen varusmiehen
oma ase. Hän palvelee Uudenmaan prikaatissa. Varusmies sai
ensiavun harjoitusalueella, ja
hänet vietiin sairaalaan hoidettavaksi.
ARa
ruotuväki 20/2015
Kokit sodassa
Varuskuntaruokailuun haettiin uusia ruokalajeja puolustushaarojen välisen kokkisodan kautta.
Voittaja-annos otetaan osaksi varuskuntaravintoloiden ruokalistoja.
Klaus Ashorn
jeilla. Uutuutena ovat esimerkiksi
erilaiset kebab-annokset. Kilpailun pääasillisena tarkoituksena onkin pyrkiä kehittelemään ja parantelemaan varusmiehille tarjottuja ruokia.
– Koitamme tämän avulla etsiä
uusia ideoita ruokalistoille varusmiehiltä itseltään. Pyrkimyksenä
on tuoda voitokas annos ruokalistoille vielä ennen seuraavia kotiutumisia ainakin jonkinlaisena teema-annoksena ja mahdollisuuksien mukaan myös ihan osana kiertävää ruokalistaa, Sauvola kertoo.
Leijona Cateringin toimitusjohtaja Paavonsalon mielestä varusmiesten esittelemät annokset vaikuttivat lupaavilta.
– Mielellämme tuomme näitä
osaksi ruokalistojamme. Tietenkin
on eri asia valmistaa yksittäinen
annos kokkisodassa kuin kymmeniätuhansia varuskuntaravintoloissa, joten reseptejä joudutaan
varmaankin soveltamaan.
Aikamääreen umpeutuessa kajahtaa käsky:
– Kauha käteen, olalle vie! Taisteluun käy!
Keskiviikkona 28.10 käytiin
puolustusvoimien, Savonia ammattikorkeakoulun ja Leijona Catering Oy:n järjestämä kokkisota.
Tarkoituksena oli kehittää varusmiesten ruoka-annoksia innovatiivisesti – puolustushaarojen välisellä mittelöllä.
Joukkueita kilpailussa oli neljä:
yksi varusmiesjoukkue maavoimista, merivoimista ja ilmavoimista kustakin sekä yksi kantahenkilökunnan joukkue Parolan Panssariprikaatista. Joukkueiden tehtävänä oli suunnitella ja valmistaa
valmistaa heidän näkemyksensä
uudesta varuskuntaravintolan annoksesta.
Kovatasoinen kilpailu
Kuopion Savonia ammattikorkeakoulussa järjestetyssä kilpailussa
voiton ja mestarikokin tittelin veivät lopulta luutnantit Pasi Järvinen ja Jaakko Nummela Parolasta
peruna-bataatti-porkkanapyreellä
ja siskonmakkarakastikkeella.
Varusmiesjoukkueiden häviö ei
tosin jäänyt kiinni ainakaan osaamisesta: puolet heistä oli ammattikokkeja. Turussa fine dining -ravintolassa työskennellyt jääkäri
Erik Lindell suhtautui kilpailuun
rennosti, vaikka joutui joukkukaverin sairastumisen vuoksi työskentelemään yksin.
– Ihan liikaa antaneet meille aikaa. Eihän tässä tule kiire yhtään.
Teen tämmöisen tagliatelle-pastan
kanalla.
Voittoa ei kuitenkaan tullut ravintolatason annoksilla – kenties
osittain siksi, että annoksen soveltuvuus varuskuntien muonituskeskuksiin oli yksi arviointikriteereistä. Lisäksi arvioitiin makua ja nautittavuutta, terveellisyyttä ja kotimaisuutta, tehokasta
työskentelyajan hyödyntämistä ja
annoksen ulkonäköä. Voittanutta annosta kehuttiin maukkauden lisäksi erityisesti siitä, että
sen voisi toteuttaa jopa kenttäolosuhteissa.
Annoksia tuomaroi kolmesta
varusmiestä, Savonia AMK:n
Yhteistyötä
opiskelijoiden kanssa
Kuva: Juho Räty
Sotaharjoitus pääkaupunkiseudulla
kentällä
Luutnantit Jaakko Nummela ja Pasi Järvinen Parolan Panssariprikaatista veivät kilpailun voiton. Harmaasävyinen kilpailyasu suunnitteltiin Panssariprikaatia silmällä pitäen Savonian ammattikorkeakoulussa.
edustaja, Leijona Cateringin toimitusjohtaja Ritva Paavonsalo sekä majuri Juha Karjalainen pääesikunnan logistiikkaosastolta.
– Hienoa, että meidätkin on
otettu mukaan kehittämään varusmiesruokailua. Ehkä isoimpana juttuna olisi vaihtelevuuden lisääminen. Ruoka on kyllä ihan hyvää, ei mitään valittamista sen suhteen, aliupseerioppilas Alex Westerholm arvioi.
Kehitystä
palautteen pohjalta
Leijona Cateringin tuotekehityksestä vastaava Jaakko Sauvola korosti varusmiehiltä saadun palautteen tärkeyttä.
– Uudistamme listoja ainakin
kahdesti vuodessa, joten nopeastikin voidaan reagoida palautteeseen. Saamme palautetta varusmiehiltä jonkin verran, mutta mie-
lellämme ottaisimme vastaan
enemmänkin. Palautetta voi jättää
palautelaatikkoihin varuskuntaravintoloissa tai sitten netissä sivujemme kautta, Sauvola vinkkaa.
Viime vuosina ruokalistoja onkin varusmiespalautteen perusteella uudistettu esimerkiksi niin,
että vähemmälle suosiolle jääneet
ruuat, kuten kaalilaatikko ja veriletut, on jätetty listoilta kokonaan
pois ja korvattu toisilla ruokala-
kolumni
Antti Raunio
> [email protected]
Antiikkista voimaa
Jo antiikin kreikkalaiset tiesivät,
millainen ihanteellisen miesvartalon täytyisi olla. Nykypäivään säilyneet historialliset todisteet kertovat lihaksikkaan ja hyväkuntoisen vartalon jumaloinnista.
Miksi antiikin aikana haluttiin
kiekonheittäjä-patsaan mallisia
vartaloita? Oman kylän puolustusta varten. Kuinka sitä tavoitteltiin? Urheilemalla!
Kansallislajimme pesäpallo yhdistää vaativan urheilumuodon sekä sotilaan perustaidot. Heittokäden jatkeena voi olla joko pallo tai
kranaatti, syöksyä voi pesälle tai
poteroon.
Kokkisota ei ollut ensimmäinen
kerta, kun Savonian restonomiopiskelijat ovat olleet kehittämässä ruokalistoja.
– Toteutimme samanlaisen projektin pari vuotta sitten kouluruuan kehittämiseksi täällä Kuopiossa. Olemme olleet muutenkin yhteistyössä Leijona Cateringin
kanssa, Savonian restonomi ja liiketalouden koulutusvastuupäällikkö Jari Linden kertoo.
Savonian opiskelijat olivat vahvasti mukana tapahtuman järjestämisessä: järjestelyistä vastanneet
restonomiopiskelijat tekivät projektin osana opintojaan, vaatetussuunnittelun opiskelija suunnitteli
kullekin joukkueella puolustushaaran mukaisen kilpailuasun ja
musiikin opiskelijat vastasivat
voittajien fanfaareista.
– Meillä opiskelee yhteensä
noin 6000 opiskelijaa, joista 400
restonomikoulutuksessa. Tänne
tullaan niin lukio- kuin ammattikoulupohjalla. Kannattaa tulla
tänne opiskelemaan, Linden vinkkaa naurahtaen.
Kilpailijat kiittelivät puolustusvoimien aloitetta varuskuntaravintoloiden ruuan kehittämiseksi.
– Erinomaisen kiva tilaisuus, lisää näitä, luutnantti Järvinen summaa.
Palveluksen aikana
ei voi muovata
patsaanmallisia
atleetteja.
Jo näiden esimerkkien perusteella voi todeta, että urheilu ja
maanpuolustus kulkevat rinnakkain. Se pätee myös Suomen puolustamisessa: avainasemassa on
hyväkuntoinen taistelija.
Liikuntakoulutus on keskeinen
osa varusmiesten koulutusta. Palveluksen aikana ei voi muovata
patsaanmallisia atleetteja, vaan tavoitteet ovat innostavia ja ylläpitäviä, osalle toki myös kuntoa kohottavia. Rennot jalkapallopelit
estävät ”pään jäätymistä” ja samalla terävät spurtit tuovat nopeuskestävyyttä.
Iso syy liikuntakoulutuksen kannattavuudelle on sen innostava momentti. Parhaimmillaan roihahtava
liekki kantaa siviiliin ja tällöin puhutaan jo kansanterveystyöstä.
Isketäänpä mietintämyssy syvemmälle päähän. Kuinka liikuntakoulutuksesta saisi irti lisää?
Puolustusvoimissa on siirrytty pkaudella jaottelemaan joukkueet
kuntotason mukaan. Tasoryhmissä tehtävä liikuntakoulutus hyödyttäisi kaikkia: liikunta olisi kaikille tehokkaampaa tähdäten parempaan taistelukuntoon.
Liikuntakoulutusta voisi myös
uudistaa radikaalisti: se on asia,
minkä voisi ulkoistaa. Asiantuntijoihin turvautuminen on nykypäivää. Koripalloharjoitteeseen paikallisen seuran valmentaja voisi
tuoda uusia virikkeitä.
Pääesikunnan koulutusosasto
on tutkinut palvelukseen astuvien
kuntoa ja tulokset ovat karut. Esimerkiksi cooper-tulokset ovat laskeneet 35 vuodessa 329 metriä!
Kärki on yhä terävä, mutta heikkokuntoisten määrä on kasvanut.
Tulokset alleviivavat laadukkaan
liikuntakoulutuksen tärkeyttä.
Tosiasia on, että hyväkuntoinen
sotilas jaksaa taistella paremmin.
Se periaate oli jo antiikissa, jolloin
oli lähes häpeäksi, jos nuori mies
ei ollut kiinnostunut urheilun iloista. Ei tarvitse olla ammattiurheilija, mutta liikunnalliset perustaidot
täytyy hallita. Silloin myös avaimet
laadukkaaseen maanpuolustamiseen ovat käsissä.
Osallistu keskusteluun
Twitterissä #Ruotuväki
11
kentällä
ruotuväki 20/2015
palveluksessa
Urheilukoululla uusi koti
Urheilukoulu on ensimmäistä vuotta Kaartin jääkärirykmentin alainen joukkoyksikkö.
Yhteistyö eri tahojen kanssa on alkanut hyvin.
Antti Raunio
NIMI JA SOTILASARVO
Kokelas Konsta-Eemeli Lautamäki
ASUINPAIKKA
Turku
Urheiluakatemiayhteistyö
tärkeää
Suuri muutos Urheilukoululle on
ollut yhteistyön aloittaminen Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian kanssa.
– Urheiluvalmennuksen suhteen urheiluakatemia on ollut pelastus päivittäisvalmennuksen toteuttamisessa, yhteistyö myös
Olympiakomitean ja lajiliittojen
kanssa pelaa, Svanberg iloitsee
Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian toiminnanjohtaja Simo
Tarvonen on ollut myös erittäin
tyytyväinen alkaneeseen yhteistyöhön.
– Tiesimme, että alussa on tiettyjä haasteita uuden toiminnan
käynnistämisessä, mutta puolustusvoimien kanssa yhteistyön tekeminen on ollut hyvää, Tarvonen
antaa tunnustusta.
Käytännön asteella harjoittelumahdollisuuksien luominen on urheiluakatemian ja Urheilukoulun
yhteistyötä parhaimmillaan.
– Yhdessä Helsingin liikuntaviraston kanssa mahdollistamme
isolle osalle urheilijoista harjoituspaikat. He muun muassa pystyvät
integroitumaan valmennusryhmiimme, mikä takaa laadukkaan
harjoittelun, Tarvonen kertoo.
Hyvä esimerkki valmennusryhmien hyödyntämisestä löytyy lentopallon parista. Aliupseerioppilas
Arttu Lehtimäellä on yhteistyöstä
hyviä kokemuksia.
– Minulla on mahdollista käydä
liigajoukkue Korson Vedon harjoituksissa, jos en pääse oman
joukkueeni mukaan.
na, koska silloin huomattava määrä traktoreista joudutaan ottamaan puolustusvoimien käyttöön.
Hevosmiehiä on maassamme
tällä hetkellä ja ilmeisesti myös
vuonna 1985 puolustusvoimien
tarvetta vastaava määrä. Näistä tosin huomattavan monella on omaa
kokemusta pelkästään urheiluhevosten parista.
Puolustusvoimissa saa vuosittain kolmisensataa varusmiestä
opetusta hevosten käsittelyssä ja
hoidossa. Eläinlääkityskoulussa
saa 18 varusmiestä vuodessa kengitysseppäkoulutuksen.
Kuva: Ruotuväki
sitävastoin uskotaan kasvavan
niin, että ravureita ja ratsuja on
kymmenen vuoden kuluttua yhteensä 14 500. Lämminverihevoset
soveltuvat kuitenkin huonosti
puolustusvoimien käyttöön, mutta
niitä voidaan käyttää jossain määrin esimerkiksi yhteystehtäviin.
Kriisin aikana suomenhevonen
voi antaa puolustusvoimissa tehokkaimman työpanoksen erikoistehtävissä, joissa joudutaan
toimimaan vaikeakulkuisessa ja
tiettömässä maastossa. Myös maaja metsätalouden piirissä hevosen
käyttötarve lisääntyy kriisin aika-
Pääopettajasta kansainvälisen keskuksen johtajaksi
timme yhdessä ystäväni kanssa hakea opiskelupaikkaa kadettikoulusta. Näin tapahtuikin, ja molemmat meistä pääsivät lopulta sisään.
Alanvaihdon taustalla oli suurempi kiinnostus toimintaa kuin teoriaa kohtaan.
Ennen nykyistä tehtävääni olen
työskennellyt Suomen puolustusvoimissa moninaisissa koulutus- ja
turvallisuusalatehtävissä. Arvostan
paljon aikaisempien tehtävieni
vaihtelevuutta, olen saanut olla
niin sanotusti monessa mukana.
Uusissa tehtävissä on aina haasteena uudenlaisten toimintatapojen opettelu. Uskon, että aikaisemmalla koulutus- ja työtaustallani on ollut merkitystä nykyisen
virkani valintaprosessissa.
Minulle on tärkeää, että henkilöstö tekee laadukasta työtä tarkoituksenmukaisella tavalla. Kansainvälinen toiminta on arvostettua, ja tämä arvostus tulee säilyttää. Toisaalta voimme kansainvälisestä keskuksesta käsin auttaa
Maanpuolustuskorkeakoulua kansainväliseen kriisinhallintaan liittyvissä asioissa. Vastaavasti Maanpuolustuskorkeakoulu pystyy tukemaan meitä ja antamaan meille
akateemisen statuksen. Tavoitteenani on hoitaa tehtäväni mallikkaasti, loput hoituu ammattitaitoisten “fincenttiläisten” kanssa kuin itsestään.
Kuva: puolustusvoimat
Suoritin varusmiespalvelukseni vuonna 1984
Suomenlinnan rannikkotykistörykmentissä. Palvelusajan parhaimpia muistoja ovat linnakkeen tarjoamat vastuulliset
tehtävät. Opiskellessani Helsingin
yliopistossa matematiikkaa pää-
JOTAIN MUUTA, MITÄ?
Maastossa asiat kunnolla, niin
kasarmilla saa ottaa rennommin.
Juho Korpela
eteenpäin
Komentaja Jukka-Pekka Schroderus aloitti ensimmäinen lokakuuta
tehtävät Suomen puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen johtajana Maanpuolustuskorkeakoulussa. Aikaisemmin hän on toiminut johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen pääopettajana.
KOULUTUS
Talonrakentaja
Porin prikaati,
Säkylä
Komppanian äiti huolehtii täydennyksistä
Hevoset riittävät ainakin 10 vuodeksi
Niko Pankka
PALVELUSPAIKKA
Urheilukoululaiset koulutetaan tiedustelijoksi, menossa on taistelupelastajakurssin käytännön koe. Apua antaa aliupseerioppilas Mallberg ja autettavana on alikersantti Puro.
ruotuväki 40 vuotta sitten
Kymmenvuotiskauden aikana on
maamme hevosten määrä pudonnut 185 000:sta noin 50 000:een, ilmenee Pääesikunnan eläinlääkintätoimiston suorittamasta tutkimuksesta. Tämän tutkimuksen valossa
näyttää työkuntoisia hevosia, sopivia hevosvarusteita sekä ajotaitoisia
hevosmiehiä riittävän puolustusvoimien käyttöön ainakin seuraavan
kymmenen vuoden ajaksi.
Tutkimuksen mukaan suomenhevosten lukumäärän arvioidaan
laskevan vuoteen 1985 mennessä
50 prosentilla, jolloin niitä on 20
000. Lämminverihevosten määrän
IKÄ
20
TOIMENKUVA
Pioneeri, komppanian vääpeli
Kuva: Jesse Hiltunen
Puolustusvoimauudistuksen myötä puolustusvoimien Urheilukoulu siirtyi vuoden 2015 alussa Lahdesta osaksi Kaartin jääkärirykmenttiä. Osa lumilajien edustajista
suorittaa varusmiespalveluksen
Kainuun prikaatissa, mutta valtaosa urheilijoista palvelee Santahaminan saarella.
Urheilukoulun johtajana viimeiset kaksi vuotta toiminut
everstiluutnantti Eero Svanberg
siirtyi lokakuun alussa uusiin tehtäviin Maanpuolustuskorkeakoululle, hänen seuraajansa on everstiluutnantti Marko Hirsimäki.
Svanberg ehti kuitenkin johtaa
Urheilukoulun siirron ja sen alkuajan Santahaminassa.
– Urheilukoulu on uusi toimija
Santahaminassa. Tutustumme asioita tehdessämme ihmisiin, organisaatioon ja toimintatapoihin, ja
samalla muokkaamme omaa tapaamme toimia, Svanberg tuumii
ja kuvailee Urheilukoulun ensimmäistä vuotta hiihtovertauksella.
– Olemme edenneet umpihankeen välillä vetäen myös ahkiota
perässämme. Se helpottaa tulevia
saapumiseriä, nyt kannattaa jatkaa
tehtyä latua pitkin.
Urheilukoulussa koulutetaan
tiedustelijoita sekä tiedustelujohtajia. Vuodessa on saapumiserät
erikseen kesä- ja talvilajien edustajille. Svanbergin mukaan sotilaskoulutuksessa punainen lanka on
löytynyt hienosti.
Komentaja Jukka-Pekka Schroderus
haluaa säilyttää kansainvälisen toiminnan arvostuksen
Konsta-Eemeli Lautamäki ei olisi päässyt suorittamaan varusmiespalvelusta, jos hän olisi tyytynyt siviililääkärin antamaan
lausuntoon palveluskelvottomuudesta. Palvelus kuitenkin alkoi omasta tahdosta. Nyt Turusta
kotoisin oleva Lautamäki on upseerikokelas ja komppanian vääpeli Porin prikaatissa, Säkylässä.
– Minulla todettiin kuusi vuotta sitten polvessa rustovaurio. Oli
arvoitus, kestääkö polvi juoksemista. Loppupeleissä kaikki on
päästä kiinni, eli siitä, haluatko
tehdä jotain. Kyllä polvi kestää,
Lautamäki sanoo.
– Tiesin heti palveluksen alussa, että haluaisin saada johtajakoulutuksen. Pioneerejä meillä
on suvussa ollut paljon, joten sekin oli luonnollinen valinta. Olen
saanut palveluksen aikana paljon
kavereita varsinkin reserviupseerikurssilta.
Lautamäki kävi huoltoupseerikoulutuksen reserviupseerikurssin jälkeen Haminassa, jossa
opittiin kuinka toimitaan sodan
aikana komppanian vääpelinä.
Hän kertoo pitävänsä huollollisista asioista.
– Kaverini ehdottivat minua
vääpeliksi ja tulinkin valituksi.
Tässä hommassa riittää paljon
vastuuta. Tehtäviini kuuluu komentopaikalla päivystäminen ja
yleisten huollollisten asioiden
hoitaminen. Esimerkiksi harjoituksissa ajoneuvojen käytössä on
kova sumpliminen, Lautamäki
sanoo.
– Tehtävääni ei kuitenkaan
kuulu juosta kadonneiden esineiden perässä. Se on varusmiesten oma asia, jos jotain hukkuu.
Panos- ja muut täydennykset
ovat sitten asia erikseen. Tehtävien jakaminen eteenpäin on myös
tässä hommassa tärkeää. Muuten
oma työ tulee liian raskaaksi.
Lautamäki toteaa, että hänen
johtamisfilosofiansa on suhteellisen kaveeraava.
– Minua kutsutaankin usein
komppanian äidiksi. Jos jotain
puuttuu, niin minulta sitä tullaan
usein kysymään. Yritän parhaani
mukaan pitää alaisistani hyvää
huolta.
Huoltoisku suunnitteilla
Lautamäen mielestä pioneerinä
toiminen on ihmisläheisempää
kuin monessa muussa aselajissa.
Kun metsässä asiat hoitaa ammattitaitoisesti ja huolellisesti, ei
kasarmille palatessa tunnelma
ole enää niin jäykkä.
Porin prikaatissa koulutettavat
pioneerit erikoistuvat kaupunkiolosuhteissa toimimiseen. Heidän sodanajan tehtävänsä ovatkin usein pääkaupunkiseudulla.
Lautamäki kertoo, että edessä on
vielä ainakin yksi sotaharjoitus
Etelä-Suomessa.
– Räjäyttelemme esimerkiksi
ovia kaupunkijääkäreiden tieltä
ja tuemme heidän liikettään.
Vuoden lopussa kotiutuvalla
Lautamäellä on jäljellä vielä
muutama sotaharjoitus. Loppupalvelukseen hänelle on kertynyt
paljon käyttämättömiä lomapäiviä, joten viimeiset kasarmiaamut kuluvat hänellä pääosin lomaillessa.
Siviilissä hankittu talonrakentajan koulutus sopii Lautamäen
mukaan hyvin pioneerille. Varusmiespalveluksen jälkeen hänellä
on tavoitteena töihin pääsyn lisäksi koulupaikka ensi syksylle,
tähtäimenä rakennusinsinööriksi kouluttautuminen.
Lautamäki ehtii antamaan
haastattelun, vaikka pioneerit
harjoittelevatkin täyttä häkää
Säkylän maastossa. Haastattelun
jälkeen hän kertoo lähtevänsä
suunnittelemaan huoltoiskua,
jossa varusteiden kunto ja tila
tarkistetaan. Kaiken pitää olla
kunnossa, että homma toimii.
12
kentällä
ruotuväki 20/2015
Tulenjohto siirtyy 2010-luvulle
Puolustusvoimat hankkii MPL15-maalinpaikannuslaitteita 27 miljoonalla eurolla.
Laitteen tekniikka mahdollistaa kohteen sijainnin määrittämisen ilman kartanluku- ja laskutaitoa.
Miika Kosloff
esimerkiksi tykistön käytettävissä,
Vuorenpää selittää
MPL15 sisältää tavallisen valoisassa toimivan kameran lisäksi
lämpökameran, joka mahdollistaa
näkemisen myös pimeässä ja auttaa tunnistamaan luontoon maastoutuneet ihmiset päivälläkin.
Laitteella pystyy myös ottamaan
valokuvia tai videokuvaa samaan
aikaan tallentaen paikkatiedot ja
ajankohdan laitteen sisäiseen tallennustilaan. Sieltä ne voidaan siirtää nopeasti tabletille tai tietokoneelle.
– Laite kestää upottamisen metrin syvyyteen ja laajoja lämpötilaeroja, eli se toimii rankassakin
sotilasympäristössä, Vuorenpää
korostaa.
Monikäyttöisessä laitteessa on
myös lisävarustekisko, joka laajentaa käyttömahdollisuuksia entisestään.
– Laitteeseen voidaan kiinnittää
tarvittaessa esimerkiksi GPS-kompassi, akustisia sensoreita, punapistetähtäin tai lisävarustekiskostandardia tukevia laitteita, Vuorenpää lisää.
Tablettien ja tietokoneiden
kanssa synkronoituva uusi maalinpaikannusjärjestelmä on 2010-luvulle sopiva sotateknologiavaruste. Käytetty teknologia on tunnettu jo vuosia, mutta laite on moderni uudistus tulenjohdon ja tiedustelijoiden tehtäviin.
Turvallinen epäsuoran tulen käyttäminen on mahdollista vain täsmällisten koordinaattien, eli tarkkojen mittausten, taitavan kartan
lukemisen ja huolellisten laskutoimitusten avulla.
Uudet tulenjohtosensorit mahdollistavat aikaisemmin hitaan
prosessin suorittamisen ilman, että
taistelijan tarvitsee laskea, lukea
karttaa tai mitata mitään itse.
Maalinpaikannuslaite MPL15 tekee kaiken automaattisesti, välittömän nopeasti ja muutaman napin painalluksella.
Puolustusvoimat solmi viime
vuonna Patrian tytäryhtiön Millogin kanssa noin 27 miljoonan euron arvoisen sopimuksen maalinpaikannuslaitteiden toimittamisesta. Laitteiden toimitukset ovat
käynnissä, ja viimeiset laitteet toimitetaan puolustusvoimille vuoden 2017 aikana.
MPL15 on noin kolme kilogrammaa painava kiikareita muistuttava laite. Se pystyy määrittämään oman sijaintinsa matkapuhelimista tutulla GPS:llä, kohteen
etäisyyden laserilla ja suunnan
kompassilla. Näiden tietojen avulla laite laskee valitun kohteen tarkat koordinaatit, jotka voidaan
siirtää nopeasti eteenpäin joko
USB-portin, RS232-portin tai
bluetoothin kautta. Toimintatapa
riippuu käyttötarkoituksesta, Millogin optroniikkayksikön päällikkö Timo Vuorenpää kertoo.
Nopeaa tiedonsiirtoa
Kuva: Millog
– Tiedot voidaan siis syöttää suoraan yhdellä laitteella tulenjohtojärjestelmiin, jolloin koordinaatit
ovat helposti ja yksinkertaisesti
huomio!
MPL15 on matkapuhelimistakin tuttua tekniikkaa sisältävä, kiikareita
muistuttava laite.
digi
Suoratoistosta kannattaa maksaa
Juho Korpela
Lähetä meille osoitteeseen [email protected] oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta saa palkinnon.
Kuva: Jesse Hiltunen
Kuva: Jesse Hiltunen
P-kauden kipinävuoro Säkylässä.
Musiikin suoratoistopalvelut ovat
muuttaneet musiikin kuuntelua ja
kulutusta radikaalisti. Enää laajojen musiikkikirjastojen omistaminen ei vaadi metritolkulla hyllytilaa, vaan jopa ilmainen kymmenien miljoonien kappaleiden musiikkiarkisto voi olla käytössäsi. Vertailimme kolmea eri musiikin suoratoistopalvelua: suurinta ja tunnetuinta ruotsalaista Spotifya, Applen melko tuoretta Music -palvelua
sekä ranskalaista Deezeriä.
Spotifya on pidetty jo pitkään
lähes synonyymina musiikin suoratoistapalvelulle. Kuitenkin vertailemalla muihin sovelluksiin
Spotify ei tarjoa yhtään sen uniikimpaa käyttö- tai kuuntelukokemusta kuin sen kilpailijatkaan.
Palvelut ovat hyvin samankaltaisia. Eroavaisuuksien etsiminen on
vaikeaa, muttei mahdotonta. Erityisesti Apple Music haastaa ruotsalaisyhtiön tosissaan.
Apple Musicilla on muutama
valttikortti kilpailijaansa verrattuna.
Kuuntelija voi kommentoida ja tykätä artistien julkaisemista lisämateriaaleista. Kilpailijoilla vastaavaa
toimintoa ei yhtä kattavasti ole.
Suoratoistopalveluissa kymmenien miljoonien musiikkikirjastot ovat vain nettiyhdeyden päässä.
Ilmaisversioissa rajoituksia
Jokaisesta vertailuun osallistuneesta ohjelmasta löytyy sekä ilmainen versio että kymmenisen
euroa maksava versio, jolla musiikkia pystyy kuuntelemaan rajoituksetta. Ilmaisversioissa haittana
ovat kappaleiden välissä toistettavat mainokset sekä rajatut mobiilitoiminnat. Apple tarjoaa kaksi
kuukautta enemmän ilmaista kokeiluaikaa ja päihittää Spotifyn
perhealennuksellaan. Viisihenkinen perhe saa tunnukset omikseen
lähes puolet halvemmalla.
Spotify sekä Deezer toimivat
monipuolisesti eri alustoilla. Moniin vahvistimiin on integroitu
Spotifyn toimintoja ja tätä voidaankin pitää merkittävänä kilpailuvalttina. Toisaalta, jos kotoa löytyy jo Applen muuta laitteistoa, on
sen oma musiikkipalvelu hyvin yhteensopiva niin kannettavan tietokoneen, puhelimen kuin Applen
television kanssa.
Kaikista kolmesta palvelusta löytyy miljoonittain kappaleita. Deezerin ja Applen reilut 30 miljoonaa
kappaletta vievät voiton vertailtaessa yksistään lukuja. Kuunneltava
musiikki ei kuitenkaan lopu yhdestäkään palvelusta hetkessä.
Deezer on profiloitunut vahvasti kattavilla ja elävillä soittolistoillaan. Vaikka kilpailijat tulevatkin
omilla toiminnoillaan lähelle, päihittää Deezerin käyttäjän musiikkimakuun mukautuva listaus
muut. Spotifyn vahvuus on monipuolisuus ja tunnettavuus: Palvelu
on tasaisen vahva jokaisella osaalueella ja varsinkin sen työpöytäsovellus on yksinkertaisen selkeä.
Musiikin kuuntelu onnistuu kaikissa palveluissa myös offline-tilassa. Tätä toimintoa ei kuitenkaan saa käyttöönsä ilman, että
maksaa palvelusta.
Testatut musiikin suoratoistopalvelut ovat kaikki toimivia ratkaisuja. Makuasiat määrittelevät
pitkälti käytettävän ohjelman: Spotify on tuttu ja turvallinen, Apple
Music trendikäs ja sosiaalinen ja
Deezer laaja sekä mukautuva. Palveluista kannattaa ottaa kaikki irti
käyttämällä maksullista versiota.
Kymmenen euroa kuussa ei ole paha hinta taskussa kulkevasta kattavasta musiikkikirjastosta.
13
vapaalla
ruotuväki 20/2015
Kuva: Mikko Hallamaa
Yliluutnantti Tommi Suutarinen toimi kapellimestarina Olavi Virta -konsertissa Seinäjoen Tangomarkkinoilla.
Musiikin mukana kotona ja kasarmilla
Yliluutnantti Tommi Suutarinen on ollut jo 26 vuotta sotilasmusiikkiuralla.
Miika Kosloff
tupavisa
1) Kuinka monta kiloa palvelukseen
astuvien miesten keskimääräinen
paino on kasvanut vuosien 1993–
2014 välillä?
2) Mikä välikohtaus aiheutti Suomen
ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen purkautumisen
marraskuussa 1939?
3) Millä paikkakunnalla Lenin ja Stalin
tapasivat ensimmäistä kertaa?
4) Kuka voitti jalkapallon
Veikkausliigan maalikuninkuuden
kuluneella kaudella?
5) Missä maassa puolustusvoimien
käytössä oleva Defender-maastohenkilöauto on valmistettu?
6) Kuinka monessa sotilaallisessa kriisinhallintaoperaatiossa Suomi on
tällä hetkellä mukana?
7) Kuinka monta Rambo-elokuvaa on
tehty?
8) Mikä on reserviupseerikurssi 247:n
nimi?
9) Kuinka monta naista haki vapaaehtoiseen asepalvelukseen vuonna
2015?
10) Mikä kunniamerkki kuvassa on?
vastaukset
johtaen noin kahdeksaakymmentä
nuorta ammattitasoista varusmiesmuusikkoa. Tänä vuonna he ovat
keikkailleet muun muassa Hartwall Arenalla, Provinssirockissa ja
Ruotsissa Malmössä. He pyrkivät
käymään vähintään kerran vuodessa myös ulkomailla.
– Ensi vuonna meille tulee todella suuri saapumiserä ja saadaan
ensimmäistä kertaa täysimittainen
jousiorkesteri, Suutarinen kertoo.
Tekemistä riittää
Kuva: Miika Kosloff
Psykedeeliset kappaleet Myrskyluodon Maija ja Cristo Redentor
herättävät ajatuksia. Kappaleet
ovat Saimaa-yhtyeen lokakuun lopussa julkaisemalta uudelta albumilta ”Matka mielen ytimeen”.
Levyllä jousten kapellimestarina,
orkestroijana ja soittajana toiminut yliluutnantti Tommi Suutarinen sanoo levyä vaatimattomasti
jammailun tuloksena syntyneeksi
harrastukseksi.
Hippirockia jäljittelevä levy suorastaan pakottaa kuuntelemaan
koko levyn, ja kuvaukset energisistä ja omituisista ikivihreiden jäljennöksistä osuvat sen ytimeen. Alun
perin kappaleita piti olla kymmenen sijasta vain neljä, mutta tuotta-
ja Matti Mikkola kumppaneineen
hieman innostuivat. Suutarinen
odottaa innolla yleisön reaktioita ja
keikkakiertue käynnistyy heti ensi
vuoden alussa.
– Noustaan sitten isosti Saimaan
kanssa Tavastian lavalle maaliskuussa 2016.
Suutarinen on ollut koko elämänsä mukana musiikkimaailmassa niin työnsä kuin harrastustensakin puolesta. Sotilasmusiikkiura alkoi jo 26 vuotta sitten soitto-oppilaana. Sitä ennen hän toimi punk–rock-rumpalina ja sotilasmusiikin pariin ajautumista
Suutarinen pitää itsekin lähinnä
sattumana.
Tällä hetkellä Suutarinen toimii
Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan apulaiskapellimestarina
Tuleva vuosi vaikuttaa todella kiireiseltä työn puolesta, ja tälläkin
Yliluutnantti Tommi Suutarinen tekee
kapellimestarin töitä varusmiessoittokunnassa.
hetkellä Suutarisen lähes kaikki
vapaa-aika kuluu musiikin parissa.
Sinfonisen puhallinorkesterin lisäksi
Varusmiessoittokuntaan
kuuluu muun muassa Jazz Combo,
ShowBand ja viihdeorkesteri.
Kaikkien esiintyvien yhtyeiden
eteen täytyy tehdä täyspäiväisesti
töitä.
Työmäärästä huolimatta – ja toisaalta myös siitä johtuen – Suutarinen on todella iloinen tekemästään työstä. Ammattitaitoisten ja
innokkaiden varusmiesten kanssa
on hänen mukaansa mielekästä
työskennellä.
– Sen verran mukava paikka tämä on ollut, että olen yksitoista
vuotta työskennellyt apulaiskapellimestarina.
Tittelistään huolimatta Suutari-
nen tekee puolustusvoimilla kapellimestarin töitä ja sovittaa kappaleita soittokuntien käyttöön.
Hän oli esimerkiksi suunnitteli ja
tuotti Olavi Virta- konsertin, jota
Varusmiessoittokunta soitti reserviläisvahvistuksilla Seinäjoen Tangomarkkinoilla heinäkuussa.
Siviilipuolella Suutarinen on sovittanut kappaleita muun muassa
Laura Närhelle, Jesse Kaikurannalle ja Paula Koivuniemelle sekä
toimi suuressa roolissa Pepe &
Saimaa -levyllä sovittajana. Myös
lapsinäyttelijänä useissa tv-sarjoissa ollut Suutarinen nähdään ensi
vuonna julkaistavassa Apulantaelokuvassa näyttelemässä rockmuusikko Toni Wirtasen isää.
1. 6,8 kiloa, 2.Mainilan laukaukset, 3. Tampereella, työväentalolla vuonna 1905, 4. Aleksandr
Kokko, 17 maalia, 5. Isossa-Britanniassa, 6. 13, 7. neljä , 8. Valmius, 9. 796, 10. Vapaudenristin
ritarikunnan 2. luokan Mannerheim-risti
14
vapaalla
elokuvat
ruotuväki 20/2015
kirja
007 Spectre
Ohjaus Sam Mendes
Pääosissa Daniel Craig, Christoph Waltz, Monica
Bellucci, Léa Seydoux
Ensi-ilta 30.10.
Miksi juonta on pedattu kolmen
täysipitkän elokuvan verran, jos
mitään merkittävää ei todellisuudessa tapahdu?
Spectre loppuu kohtalaisen
kiinnostavaan paljastukseen
007:n menneisyydestä, eikä kukaan voi Bond-elokuvan lopussa olla hymyilemättä. Kokonaisuudessaan elokuva jättää kuitenkin vaisun vaikutelman.
Bond-elokuvien tuottajien on
ymmärrettävä, ettei fanien luottamukseen voi uskoa loputtomiin, jos taso ei tästä parane.
Casino Royale jää toistaiseksi
Daniel Craigin ainoaksi muistettavaksi Bondiksi.
Antti Sarjanen
Heikki Tiilikaisen Hybridisota kertoo muun muassa propagandan keinoista ja vaikutuksesta. Tiilikainen on pitkän linjan tykistöupseeri ja toimi Ruotuväen päätoimittajana vuodet 1971–1976.
The Walk
Uudet termit, vanhat temput
Ohjaus Robert Zemeckis
Pääosissa Joseph Gordon-Levitt, Charlotte Le
Bon, Ben Kingsley
Ensi-ilta 6.11.
Forrest Gumpin ohjaajan Robert
Zemeckisin uusin teos The Walk
tavoittelee kirjaimellisesti taivaita. Elokuva kertoo tarinan ranskalaisesta nuorallakävelijästä,
Philippe Petitistä (Joseph Gordon-Levitt), joka jatkuvasti etsii
paikkaa, johon ripustaa narunsa.
Kun hän kuulee WTC-tornien
valmistumisesta New Yorkissa,
hänen unelmansa seuraavasta
nuorallakävelystä syntyy.
The Walk ottaa vaikutteita
klassisista ryöstöleffoista, kuten
Snatch – hävyttömät ja Ocean's
Eleven. Petitin ja hänen kumppaniensa tavoitteena ei ole kuitenkaan tyhjentää pankkeja,
vaan ainoastaan päästä ensimmäisen tornin huipulle huomaamatta ja asentaa Petitille nuora
toiseen torniin.
Visuaalisesti elokuva on komeaa katseltavaa. Suuret korkeuserot välittyvät katsojan vatsanpohjaan asti, ja The Walk on
yksi harvoista elokuvista, joissa
Kuva: Jesse Hiltunen
Kolmessa
viimeisimmässä
Bond-elokuvassa on ollut paljon
puhetta, monta tuntia elokuvaa
ja noin kolme juonenkäännettä.
On todellinen sääli, että tosifanin on katsottava Spectre siinä
toivossa, että seuraava elokuva
veisi tarinaa oikeasti eteenpäin.
Elokuva luo odotuksia heti
kättelyssä. Bondimaiseen tapaan alkumetreillä nähdään takaa-ajoa, räjähdyksiä ja tiukkaa
tulitusta. Lupaavan alun jälkeen
elokuva vaipuu kuitenkin horrokseen. Asiat etenevät hiljakseen ja vaikka mukaan mahtuu
muutama mielenkiintoinenkin
kohtaus, joutuu yöllä hieman
vähemmän unta saanut varusmies taistelemaan nukkumattia
vastaan. Kovatasoisetkaan näyttelijät eivät vakuuta katsojaa
roolisuorituksillaan.
On merkillistä, että aiemman
Skyfall-elokuvan suurin juonenkäänne mainitaan uusimmassa
Bondissa tasan yhden kerran.
3D oikeasti toimii ja tuo katselukokemukseen lisää sisältöä.
Erityisesti loppukohtaukseen
on saatu vangittua samaan aikaan henkeäsalpaavat maisemat ja jatkuvasti läsnä oleva
vaaran tunne.
Gordon-Levittin suoritusta
uhkarohkeana Petitinä ei voi
kuin ylistää. Taiteilijan intohimo
välittyy katsojalle jokaisella
ranskalaisen aksentin sävyttämällä vuorosanalla. Katsoja pystyy samaistumaan ranskalaisen
miehen unelmaan, jota hän itse
osuvasti nimittää valloitukseksi.
Vaikka katsojalle on alusta alkaen ilmiselvää, mitä kohti The
Walkin juoni jatkuvasti rakentuu, tämä ei vie yhtään pois elokuvan taiteellisista ansioista.
Niko Pankka
Heikki Tiilikaisen uutuuskirja
Hybridisota on asiantuntijakatsaus nykyaikaisen propagandan ja
ampumasodan yhteen kietoutumisesta. Tiilikainen kertoo propagandan kehityksestä, mutta syväluotaa myös henkisen sodankäynnin historiaa ja tuo esille sen, miten paljon sodan osapuolet ovat
yrittäneet vaikuttaa toisiinsa propagandan keinoin jo kauan ennen
tämänpäiväisiä kriisejä.
Tiilikainen itse kertoo propagandan voivan hyvin, välineestä
riippumatta. Internet on mahdollistanut sen, että nykypäivänä
päästään kiinni jokaiseen älypuhelimen omistajaan.
– Itse propagandaa on käytetty
aseena jo tuhansia vuosia, Tiilikainen kertoo.
Teos käy askel askeleelta läpi
Suomen puolustusvoimien tehtävät,
puolustushaarat ja haasteet. Tiilikainen käsittelee henkistä pääomaa
ja kalustoa sekä selventää niiden
käyttöhistoriaa ja -tarkoituksia.
Mielenkiinnon herättää ehdotto-
masti lista suomalaisten sodissaan
käyttämistä ja tulevaisuudessa mahdollisista ”likaisista tempuista”.
Teoksessa kerrotaan neuvostolaivaston tulenjohdon hämäämisestä omien räjähteiden avulla,
rantakallioiden rasvaamisesta vaseliinilla maihinnousun varalta ja
magnesiumilla varustettujen ”peloteammusten” käytöstä ilmatorjuntatykeissä. Tulevaisuutta varten
on tarjolla monenlaisia kikkoja
vastustajan propagandan häiritsemiseksi ja sen toiminnan hankaloittamiseksi.
Suomalaisista ”finninaamaisista
ja ylipainoisista” nuorista voisi
koota oman ”sosiaalisen median
pataljoonan”, jonka tehtävänä olisi huhujen levittäminen internetissä ja kybersodankäynti.
luonteelle sovikkaan. Suomalaisten
on oltava susia susien joukossa.
Hän ehdottaa entisten suojeluskuntien tehtävään perustettavia kodinturvajoukkoja, joihin voidaan ottaa mallia Norjan vastaavista Hemvärnet-joukoista. Kapasiteettia Suomesta kuulemma löytyisi, sillä
osaamista on moneen eri suuntaan.
Yli 35-vuotiaita reserviläisiä ei
Tiilikaisen mukaan juurikaan kutsuta kertaamaan, mutta heidän tai-
Suojeluskunnat takaisin
doilleen olisi muuta maanpuolustuksellista käyttöä. Insinöörit,
markkinoijat ja erityisosaajat voisivat luoda hybridisodankäynnillisen brändin, jota Suomi voisi myydä myös ulkomaille.
Tiilikaisen mukaan suomalaisten
on otettava entistä varmempi ote
puolustuksestaan hybridisotaan varautuessaan, vaikkei se kaikkien
”Insinöörit, markkinoijat ja erityisosaajat
voisivat luoda hybridisodankäynnillisen
brändin.”
Hybridisodankäynti on kirja joka
kannattaa lukea. Tiilikaisen kokemus puolustusvoimista, tiedotuksesta ja kaupallisista sota-aiheisista julkaisuista huokuu hänen viimeisimmästä teoksestaan.
Kourallinen mukaan livahtaneita
kirjoitusvirheitä ei loppujenlopuksi
haittaa lukukokemusta liikaa ja kirjaa huomaa selaavansa monta kertaa. Hybridisodankäynti toimii
myös hyvänä väittelyiden ratkaisijana, kun keskustellaan maailman nykyisestä turvallisuustilanteesta.Tarinat neuvokkaista ratkaisuista propagandan ja sodankäynnin saralla
luovat kiinnostavia keskusteluita
varusmiesten ja sodankäynnillisistä
asioista kiinnostuneiden kesken.
Hybridisodankäynti on asiantuntevaa, helppolukuista ja kiinnostavaa luettavaa nojatuolikenraaleille, kotisohva-asiantuntijoille ja varusmiehille.
Antti Sarjanen
pelit
Xbox One / PS4 / PC
Fallout 4
Bethesda Game Studios
Ydinpommien räjähtäessä vuonna
2077 perheesi evakuoidaan holviin
numero 111 odottamaan säteilyvaaran poistumista. Kaikki holvin
asukkaat jäädytetään täksi ajaksi
kryouneen. Kaksisataa vuotta
myöhemmin herätys ei ole mieluisa: kumppanisi on tapettu ja lapsesi kaapattu. Näin alkaa pelaajan
eeppinen matka ydintuhon jälkeiseen maailmaan.
Fallout 4 sisältää pelattavaa sadoiksi tunneiksi. Post-apokalyptinen maailma on armoton ja tarjoaa pelaajalle tunnelmalliset puitteet lukemattomille erilaisille teh-
täville. Etukäteen parjattu grafiikkamoottori suoriutuu tehtävästään kiitettävästi ja tunnelma raunioiden keskellä on käsin kosketeltava. Sivutehtävät eivät kuitenkaan vedä pelaajaa mukanaan esimerkiksi The Witcher 3: Wild Huntin tapaan. Sivuhahmoissa ei ole
erityisemmin syvyyttä, ja tehtävissä tehdyt valinnat eivät vaikuta
juonenkehitykseen tarpeeksi ollakseen mielenkiintoisia.
Itse pääjuoni on sivutehtäviin
verrattuna kiinnostavampi mutta
lähtee liikkeelle tuskastuttavan hitaasti. Muutama ensimmäinen tunti pelin parissa kuluu ainoastaan
hahmon kykypuun ja asearsenaalin kehittämisessä. Vasta tämän jälkeen on realistista lähteä suorittamaan isompia juonitehtäviä.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta Fallout 4 on hyvä peli. Suu-
Xbox One
Halo 5: Guardians
343 Industries
rin osa ''pettymyksistä'' johtuu
puhtaasti peliin kohdistuneista
valtavan epärealistisista ennakkoodotuksista. ''Kerää kaikki'' -efekti on vahvasti läsnä Bethesdan aikaisempien pelien The Elder
Scrolls V: Skyrimin ja Fallout 3:n
tapaan. Vaikka tarinallisen puolen
syvyys jossain määrin puuttuu, pelin jää koukkuun hyvinkin pitkäksi aikaa.
Niko Pankka
Galaksin rauha on jälleen vaarassa tuntemattomien muukalaisten
herätessä syvästä unestaan. Samaan aikaan Master Chief lähtee
vastoin käskyjä selvittämään mystisen, Cortanalta saadun viestin alkuperää ja joutuu tämän vuoksi
kumppaneineen Jameson Locken
johtaman Osiris-joukon jahtaamaksi.
Vaikka tarinan henkilöiden lähtökohdat ja taustat ovat mukaansatempaavia, Halo 5: Guardiansin
kampanja ei täytä kaikkia odotuksia. Juonenkäänteisiin ja hahmonkehitykseen ei syvennytä tarpeeksi, ja erityisesti etukäteen ylistetty
Master Chiefin ja Locken välinen
vastakkainasettelu jää pintapuoliseksi. Pelisuunnittelultaan kampanja esittelee aikaisempiin osiin
verrattuna avoimempia peliympäristöjä, jotka tarjoavat pelaajalle
huomattavasti enemmän etenemisreittejä. Vihollisten tekoälyä
on myös korjailtu, mikä tekee pelaamisesta huomattavasti tasapainoisempaa.
Fanien harmiksi jaetun ruudun
moninpeli loistaa poissaolollaan,
mutta neljän pelaajan yhteistyötila
paikkaa tätä ansiokkaasti. Varsinainen nettimoninpeli sen sijaan
on täyttä rautaa. Perinteisten pelimuotojen lisäksi uusi Warzone-pelitila koukuttaa. Warzonessa on
useita eri objektiiveja, joiden suorittamisesta oma joukkue saa pisteitä. Esimerkiksi vastustajan tukikohdan kaappaaminen, tekoäly-
vastustajien tai toisten pelaajien
eliminoiminen voivat kaikki toimia yksinään tai yhdessä voittavina strategioina. Vaikka Halo 5:
Guardiansin tarinassa on hukattua
potentiaalia, pelikokemus on erinomainen. Visuaalisesti peli on
näyttävä ja loppuun asti hiottu
moninpeli tarjoaa pelattavaa pitkäksi aikaa.
Niko Pankka
Teksti: Antti Raunio
Kuvat: Juho Vainonen
Taitto: Markus Lehtonen
Mikä saa kallispalkkaisen huippuammatilaisen
pukeutumaan Suomi-paitaan?
Jääkiekon Karjala-turnaus alkoi Leijonilta
maukkaalla Venäjä-voitolla.
uomen jääkiekkomaajoukkueen hyökkääjä
Jani Lajunen kiihdyttää
luistimillaan
kovaan
vauhtiin. Hänen kohteenaan on venäläinen puolustaja
kaukalon kulmassa. Lajunen pamauttaa kovan taklauksen koko
energiallaan. Ja samassa vaihdossa
uudestaan! Keskushyökkääjä esittelee asennetta ja energialisää, jota
suomalainen urheilija saa edustaessaan siniristilippua.
S
15
VAPAALLA
ruotuväki 20/2015
vahvistuu ulkoisen uhan noustessa.
Tunnetaan, että koko kansaa tarvitaan, jotta vaikeuksista selvitään.
– Sama toimii myös urheilussa.
Uhka voi olla esimerkiksi naapurimaa, kuten Ruotsi, tai kilpaileva
kunta, Haapea pohtii.
Pimeä marraskuun ilta ei nosta
kansallistunnetta äärimmilleen,
mutta Hartwall Arenalla alkavassa Euro Hockey Tourin ottelussa Suomi–Venäjä se ei haittaa.
Maamme-laulu soi ylpeydellä,
tää kiihtyvällä valonnopeudella
puolustamaan heti hyökkäyksen
loputtua. Miksi? Koska halu voittaa omalle maalle on niin kova.
kiekossa yleisön muodostamaan
kuudenteen kenttäpelaajaan.
PSYKOLOGINEN VIRTAPIIKKI
Katsomo syttyy rytmikkääseen
Suomi-huutoon. Omille halutaan
antaa tukea, kansallistunne toimii molempiin suuntiin: Leijonat
sytyttää yleisön taklauksillaan ja
fanit antavat lisävirtaa taistelevalle joukkueelle.
Suomi–Venäjä on tasatilanteessa 1–1. Lasse Kukkonen toi
suomalaiset tasoihin avauserässä
ja näytti kapteenin esimerkkiä.
Päätöserässä Leijonilla on ylivoi-
Suomen olympiakomitean urheilupsykologi Hannaleena Ronkainen työskentelee ja keskustelee
huippu-urheilijoiden kanssa.
– Kansallistunne on todella
tärkeä asia urheilijoille ja edustamista pidetään kunnia-asiana. Se
vahvistaa omalta osaltaan urheilijoiden itseluottamusta, Ronkainen kuvailee.
ONNISTUMISEN HUUMAA
Kun Maamme-laulu soi, menevät
kylmät väreet läpi kehon.
Väsymys katoaa täysin, kun
vetää Suomi-paidan päälle.
Petri Kontiola
Pekka Jormakka
Kansallistunne on myyttinen
seikka urheilupiireissä. Kun urheilijan pelipaidan rintaan ommellaan Suomen lippu, vaikutus
otteisiin ja mielenlaatuun on kiistaton. Leijonien luottohyökkääjä
Petri Kontiola vahvistaa väitteen.
– Onhan Suomen edustaminen
eräänlaista isänmaanpuolustushommaa. Tottakai siinä on aina
lisäkipinää, Kontiola tunnelmoi.
Suomen urheilupsykologisen
yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka
Haapea toteaa, että kansallistunne
laulaja ja yleisö venyttävät etenkin
sanaa ”pohjoinen” antaumuksella.
– Kun Maamme-laulu soi, menevät kylmät väreet läpi kehon.
Maajoukkueen edustaminen on
ollut unelma. Leijonien mukana
on oltu jo pikkupojasta asti pihapeleissä, Kontiola kuvailee Suomen edustamisen merkitystä.
SUOMI-PAITA KIINNOSTAA
Mikä on se houkutin, joka saa
kiekkoammattilaisen lähtemään
pelaamaan Leijona-paitaan?
– Leijonat on auttanut minut
maailmalle, siinä on sitten takaisinmaksun paikka. Pääsee edustamaan omaa maataan, se on se
suurin juttu, Kontiola kertoo.
– Koen, että Suomen edustaminen on etuoikeus, sillä kaikki eivät
pääse sitä kokemaan, puolustaja
Teemu Laakso maalailee.
Pelaajat eivät ajattele rahaa,
kun on mahdollisuus pelata Suomelle. Heille oman maan edusta-
Oskar Osalalle (26) Venäjä on tuttu vastus, sillä hänen
seurajoukkueensa on venäläinen Metallurg Magnitogorsk.
minen on isoin asia.
Suomen edustaminen on sitkeyttä. Se on halua ja asennetta, periksiantamattomuutta. Taistelua.
Tunnetta. Ylpeyttä!
– Väsymys katoaa täysin,
kun vetää Suomi-paidan päälle,
hyökkääjä Pekka Jormakka tuumii, miksi Suomen edustaminen
kiinnostaa.
Halu pelata lipulle näkyy tavallistakin kovempana yrittämisenä.
Hyökkääjä Kristian Kuusela sän-
Ilkka Haapea ottaa esille myös
paineet ja suuret odotukset, joita
Suomi-lippu tuo.
– Urheilija voi miettiä suoritusta tuloksellisesti. Kun lisätään
paineet ja media, voi tulla ”pakko
onnistua” -fiilis. Oma optimaalinen suoritus ei tule tällöin esiin
niin helposti, Haapea taustoittaa.
– Voi olla myös, että lisäenergia
tekee suorituksista maajoukkueessa parempia kuin normaalisti.
Edustamisesta saatava lisälataus
on verrattavissa esimerkiksi jää-
maa ja peli pyörii vahvasti Venäjän maalivahdin Ilya Sorokinin
nenän edessä.
Yleisö odottaa johtomaalia ja
katsomo hiljenee. Kontiola saa
kiekon ja tällää sen maalin perukoille. Katsomo räjähtää! Leijonat
riemuitsevat ja Kontiola saa extrakopautukset joukkuetovereilta.
Suomi voittaa lopulta 2–1.
Joukkue kiittää seisoen aplodeja
antavaa yleisöä. Urheilun huumaa
parhaimmillaan - kiihkeällä kansallistunteella maustettuna!
Kapteeni Lasse Kukkosen edellisestä maajoukkuemaalista oli kulunut yli yhdeksän vuotta.
16
takakansi
ruotuväki 20/2015
potretti
Uuden sukupolven sotahistoriaa
Otso Pohjalainen
Laadukasta tutkimusta
Karjalaista itseään on koko tutkijanuran ajan kiinnostanut erityisesti suomalaisten päämajan toiminta talvi- ja jatkosodan aikana.
Kuvat: Jesse Hiltunen
Mikko Karjalaisen työ ja harrastus ovat kulkeneet harvinaisella
tavalla käsi kädessä. Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon
laitoksella sotahistoriaa ja sotataidon historiaa tutkivan erikoistutkijan työ ei jätä miestä rauhaan vapaa-ajallakaan, vaan töiden ohella hän uhraa aikaa Suomen Sotahistorialliselle Seuralle,
jonka puheenjohtajana Karjalainen on toiminut viime huhtikuusta. Aiemmin jokapäiväinen
leipä löytyi Kansallisarkistosta ja
siihen vuonna 2008 liitetystä Sota-arkistosta.
– Sotahistoria tavalla tai toisella on mukanani 24/7, ja teeman
kiinnostavuus auttaa jaksamaan
myös töissä, Karjalainen sanoo.
Suomen Sotahistoriallinen seura on 72-vuotias yhdistys, jolla on
noin 1100 jäsentä ympäri maan.
Erityisen hyvin se on tunnettu
vuosittain ilmestyvästä, yhdessä
Sotamuseon kanssa julkaistavasta Sotahistoriallisesta aikakauskirjasta. Esitelmätilaisuuksia,
luentosarjoja, seminaareja ja
matkoja järjestävästä seurasta
löytyy Karjalaisen sanoin ”jokaiselle jotakin”. Pääkaupunkiseudulta seura jalkautuu maailmalle
maakuntaseminaarien ja ulkomaanmatkojen muodossa. Seuran järjestämien aktiviteettien
pääpaino on talvi- ja jatkosodan
historian harrastuksessa, vaikka
myös vanhempaa, Ruotsin ja Venäjän aikaista sotahistoriaa käsitellään aika ajoin.
– Meillä on ollut esimerkiksi
viime vuonna esitelmä Kustaan
sodasta 1700-luvulta.
Ulkomaiden sotahistoriaakaan
ei ole täysin unohdettu: ensi keväänä seura järjestää matkan Vietnamiin. Aiemmin reissulla on
käyty niin Moskovassa kuin Normandiassakin.
Erikoistutkija Mikko Karjalainen ahmii sotahistoriaa käsittelevää tietoa. Välillä kirjastolla tulee vietettyä pitkiä päiviä.
Mikkelin tapahtumissa riittää
yhä tutkittavaa, ja aiheesta on
määrä ilmestyä yleisesitys vuoden 2018 loppuun mennessä.
– Aina saamme kuulla siitä, mitä ylipäällikkö Mannerheim teki
tai jätti tekemättä, mutta nämä
kommentit ovat perustuneet
enemmän tai vähemmän ei-tutkittuun tietoon. Nyt pyrin selvittämään, miten päämajan yleisesikunta taustalla toimi, Karjalainen
kertoo.
Tässäkin tutkimusteemassa
näkökulmat tarkentuvat uuden
tutkimuksen myötä, ja tiedonmuruset linkittyvät toisiinsa.
– Vaikka me näemme ja kuulemme Mannerheimin teoista,
näemme vain lopputuloksen, käskyn. Kaikkia asioita oli kuitenkin
valmisteltu päämajan sisällä eri
osastoilla, ja taustatyötä oli tehty
hyvin pitkään.
Yhä uudet tutkijasukupolvet
jatkavat edellisten työtä, mutta
Karjalaisen mukaan vanha lausuma pitää yhä paikkansa: meillä ei
tutkimusaiheiden näkökulmasta
ole omassa sotahistoriassamme
mitään hävettävää. Dramaattista
sukupolvijakoa vanhojen ja nuorten historiantutkijoiden välillä
Karjalainen ei näe, joskin uusi sukupolvi aina jollain tavoin haastaa vanhan ja kirjoittaa siten
oman historiansa. Esimerkkinä
äärimmäisen laadukkaasta uudemman sukupolven tutkimuksesta Karjalainen pitää Ville Kivimäen toisen maailmansodan aikaista sotilaspsykiatriaa käsittelevää väitöskirjaa ja Tieto-Finlandia-voittajaa Murtuneet mielet:
Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945.
– Paljon puhutaan niin sanotusta uudesta sotahistoriasta, esimerkiksi uusista näkökulmista
talvi- ja jatkosotaan, mutta samalla mielestäni unohdetaan, että edelliset tutkijasukupolvet
ovat olleet aivan yhtä älykkäitä
kuin mekin. On vain nähtävä aikakausi ja yhteiskunta, joissa
aiempi tutkimus on tehty, ja ammennettava siitä oma pohja.
Karttasovellus matkailijalle
Uusia tutkimuksia ja teoksia sotahistoriasta ilmestyy kirjakauppojen hyllyille tuon tuosta. Karjalaisen mukaan Suomen Sotahistoriallisen Seura seuloo tutkimuksesta kiinnostavia aiheita,
joita voi tarjoilla makupaloina
seuran jäsenille, innokkaille alan
harrastajille. Tutkimuksen ja aktiiviharrastajien määrään saattavat heijastua niin isovanhempien
tarinat kuin varusmiespalveluksen kokemuksetkin.
– Talvi- ja jatkosota nähdään
Suomessa tietyllä tavalla oikeutettuina, ja kiinnostus sotahistoriaan nähdään positiivisena, Karjalainen pohtii.
Jottei historia unohtuisi tuleviltakaan sukupolvilta, Suomen Sotahistoriallinen Seura pyrkii jatkuvasti tavoittamaan uusia jäseniä, myös nuoria. Eräs nuoria ehkä kiinnostavista projekteista on
seuran luoma taistelupaikkasovellus, jossa koordinaattien avulla on mahdollista vierailla sadoilla ulkomaiden taistelupaikoilla.
poiminta
Älypuhelimen avulla suomalainen turisti voi muistella historiaa
vaikkapa paikalla, jolla Adolf
Hitlerin bunkkeri kauan sitten sijaitsi.
Mikko Karjalainen
• Ikä:
38 vuotta
• Asuinpaikka:
Espoo
• Ammatti:
Erikoistutkija
• Koulutus:
Filosofian tohtori
• Sotilasarvo:
Kersantti reservissä
• ”Onnea ja menestystä!”
kalenteri
23.–24.11.2015
Kaartin soittokunta juhlii perinteitään
Kalle Tornberg
Kuva: puolustusvoimat
Pääesikunnan järjestämät Finlandia
- sotilasmusiikin perinnepäivän konsertit esitetään Musiikkitalossa Helsingissä maanantaina 23. marraskuuta ja Sibeliustalossa Lahdessa tiistaina 24. marraskuuta kello 19. Konserteissa esiintyvät Kaartin soittokunnan lisäksi Cantores Minores -poikakuoro ja sopraano Anu Komsi.
Puolustusvoimien sotilasmusiikkialan intendentin Marjo Riihimäen
mukaan konserteissa kuullaan Jean
Sibeliuksen lisäksi kantaesitys Ilari
Hylkilän säveltämästä teoksesta.
– Luvassa on myös hieno John
Rutterin säveltämä Requiem, jossa
mukana on orkesterin ja poikakuoron lisäksi sopraanosolisti. Konsertit kunnioittavat sotilasmusiikin pe-
rinteitä, mutta luvassa on myös sinfonista puhallinmusiikkia.
Konsertti huipentuu Kaartin
soittokunnan ja Cantores Minores kuoron tulkitsemaan Finlandiaan.
Puolustusvoimien edustussoittokuntana tunnetussa Kaartin soittokunnassa soittaa 48 muusikkoa, jotka esiintyvät puolustusvoimien tilaisuuksien ohella myös valtiollisissa tapahtumissa.
Vuosittain järjestettävän sotilasmusiikin perinnepäivän konsertin
juuret juontavat Venäjän tsaarin 24.
marraskuuta vuonna 1880 antamaan
julistukseen, jossa määritellään Kaartin soittokunnan soitinkokoonpano.
Sotilasmusiikin perinnepäivät
23.11. Helsingissä, 24.11 Lahdessa.
> www.puolustusvoimat.fi
Sibeliusta soittokunnissa
Soittokunnat juhlistavat Jean
Sibeliuksen 150-juhlavuotta.
Lapin sotilassoittokunta konsertoi Jaakko Nurilan johdolla 17.
marraskuuta Madetojan salissa
Oulussa, 18. marraskuuta
Kaukametsän salissa Kajaanissa
ja 20. marraskuuta Korundissa
Rovaniemellä. Konsertit alkavat
kello 19. Konsertin solistina laulaa Juha Ketola.
Myös Laivaston soittokunta esiintyy Sibeliuksen ja Carl Nielsenin
merkkivuosien tahtiin 26. marraskuuta Konserttitalossa Turussa ja
27. marraskuuta Laurentius-salissa Lohjalla kello 19.
> konserttikalenteri.puolustusvoimat.fi
Kyberiä Katajanokalla
Helsingin Reserviupseerien
Viestiosaston järjestämä esitelmä aiheesta
Johtamisjärjestelmäalan uudet
suorituskyvyt – M18 ja kyber
pidetään keskiviikkona 25. marraskuuta Katajanokan Kasinolla
kello 18.15 alkaen. Luennon
pitää puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen operaatipäällikkö, everstiluutnantti
Jarkko Karsikas.
> www.hrup.fi
Reserviupseerikurssin
omaistenpäivä
Reserviupseerikurssin 247 omaistenpäivät järjestetään 21.–22.
marraskuuta Haminassa.
Lauantaina ja sunnuntaina vieraita ottavat vastaan eri yksiköt.
Tarkista puolustusvoimien verkkosivulta, milloin mikäkin yksikkö on
vierailuvuorossa. Vierailun aikana
omaisille esitellään reserviupseerikoulun tiloja ja toimintaa.
> www.puolustusvoimat.fi