Presidentti: Emme saa turtua Jousi Yhdysvallat Sotilas
Ruotuväki, PL 25, 00131 HKI MP2 Itella Oyj Presidentti: Emme saa turtua Niinistö varoittaa tottumasta maailman epävakauteen. uutiset, sivu 4 puolustusvoimien uutislehti 54. vuosikerta n:o 8 (1185) 21.4.2016 verkossa > www.ruotuvaki.fi Kuva: Joni Oksanen , Grafiikka: Jenni Liimatta Suojaa selustasi somessa Sosiaalisen median tiedustelusta on tullut yhä yleisempää. Tietovuodot johtuvat usein ihmisten varomattomuudesta eivätkä palveluiden järjestelmäheikkouksista. – Henkilöstö on organisaatiota ylläpitävä voima, mutta toisaalta myös riski. Ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin linkki, prikaatikenraali Markku Myllykangas muistuttaa. UUTISET, SIVU 3 Jousi Yhdysvallat Sotilas- lisää joukkojensa määrää Euroopassa musiikki on maan käyntikortti vaatii tekniikkaa ja keskittymistä MAAILMALLA, SIVU 6 KENTÄLLÄ, SIVU 10 VAPAALLA, SIVU 15 2 ruotuväki 8/2016 PÄÄKIRJOITUS NURKKA 21.4.2016 Propaganda – ruma sana? Propaganda on hyvä termi ja se ymmärretään paremmin kuin esimerkiksi informaatiovaikuttaminen. Valitettavasti propagandaan liittyy kuitenkin vielä paljon arvolatauksia, ja se yhdistetään helposti sodan aikaiseen natsien tai kommunistien viestintään. Jos termi kuitenkin uppoaa paremmin kansaan, olisi aika kaivaa se uudelleen käyttöön. On tärkeää erottaa musta ja valkoinen propaganda toisistaan. Musta on valheellista tai vääristeltyä propagandaa, valkoisessa kerrotaan totuudenmukaisia faktoja. Termiä tärkeämpää on kuitenkin tunnustaa tilanne, että verkossa on runsaasti propagandaa tai informaatiovaikuttamista, mustaakin. Viime viikolla uutisoitiin liettualaisista vapaaehtoisista, jotka pyrkivät korjaamaan mustaa propagandaa esimerkiksi verkkokeskusteluissa. Sa- ”Verkosta on tullut informaatiosodan tanner, josta hyötyvät myös keskusjohtoiset, epädemokraattiset valtiot.” mankaltaista aktiivisuutta on ollut muissakin maissa. * * * 1990-luvun alkuun ajoittuu kaksi mullistavaa tapahtumaa: kylmän sodan päättyminen ja internetin asteittainen muuttuminen kaikkia yhdistäväksi verkoksi. Näitä molempia yhdisti usko länsimaisen demokratian voittokulkuun. Kylmän sodan päätyttyä puhuttiin jopa historian lopusta, maailmanrauhasta. Viimeistään syyskuussa 2001 nämä puheet osoittautuivat haaveiksi. Maailmaa yhdistävien tietoliikenneverkkojen nähtiin edistävän valistusta ja kehitystä. Viimeistään tällä vuosikymmennellä on huomattu verkon mahdollistavan myös tehokkaan yhteydenpidon rikollisille ja epädemokraattisille voimille. Verkosta on tullut informaatiosodan tanner, josta hyötyvät myös keskusjohtoiset, epädemokraattiset valtiot. Nämä ovat usein valtioita, jotka ovat valmiita toteuttamaan mustaa propagandaa. Ennen massatiedotusvälineillä oli rajallinen peitto, nyt lähes kaikki maailman kansalaiset ovat mahdollista yleisöä ja jopa osallistujia. Sotapuheilla ei ole syytä maalata piruja seinille. Mutta sota-käsitettäkin pitää pohtia. Sotatieteiden tohtori Saara Jantunen pohti, onko informaatiosota sotaa. Hänen mukaansa oleellista on informaatiovaikuttamisen päämäärät, ei niinkään keinot. Keskeistä on kysyä, mihin vaikuttamisella pyritään ja kuinka valtiojohtoista se on. * * * Suomalaisten väitetään olevan teknologiaorientoitunutta kansaa. Olemme huolissamme kybermaailmassa viruksista, ja niistä suojautumiseen onkin kotimaassakin huipputeknologiaa. Roskapostit suodattuvat helposti mutta nyt tarvitaan samanlaista suodatinta propagandaan. Siihen ei ole vielä kunnon teknologisia vastauksia, vaikka niitäkin kehitellään. Keskeistä on informaatiovaikuttamisen tunnistaminen ja suodattaminen korvien välissä. Suomessa propagandan tunnistamisessa on luotettu medialukutaitoon. Suojautumisessa keskeistä on luottamus omaan valtioon ja instituutiohin. Tätä tuetaan tarinalla demokraattisesta, läpinäkyvästä ja oikeudenmukaisesta valtiosta. Riittävätkö nämä keinot tunnistamiseen ja suojautumiseen yhä aggressiivisemman propagandan aikakaudella? TORNITOUHUA > [email protected] Vuoristo-Karabah koskettaa sinuakin merkiksi ajatella, että vahvistunut Venäjä on pyrkinyt ruokkimaan Vuoristo-Karabahin konfliktia sitoakseen Armenian ja Azerbaidzhanin itseensä ja epävakauttamalla Kaukasuksen tilannetta estämään EU:n energiahankkeet alueella. Vuoristo-Karabahin taisteluiden käydessä huhtikuun alussa kuumimmillaan ehtivät sekä Venäjä, Turkki että Irankin sotkeutumaan tilanteen selvittelyyn. Käytännössä kaikkien kolmen valtion sekä EU:n että USA:n edut risteävät Kaukasuksen alueella ja mikäli konflikti olisi kärjistynyt entisestään, se olisi hyvinkin voinut laajeta alueelliseksi sodaksi. Tilannetta rauhoitettaessa mitattiin varmasti kaikkien toimijoiden tahto, edut ja vaikutusvalta alueella. Kevätauringon lämmittäessä Kaukasuksen vuoriston rinteitä sulivat tänä keväänä lumien lisäksi myös jäätyneet konfliktit. Huhtikuun alussa Vuoristo-Karabahin väkivaltaisuudet kuohahtivat pinnalle aikaisempaa rajumpina ja tuloksena oli kymmeniä kuolonuhreja niin Armenian tukeman Vuoristo-Karabahin kuin Azerbaidzhanin puolella. Niin kuin pitkään kestäneiden konfliktien luonteeseen kuuluu, maailman mielenkiinto oli melko vähäistä. Neuvostoliiton romahtaessa leimahteli sen alueella 1980–1990 -luvulla taisteluita, joissa purkautuivat erilaiset kansojen väliset ristiriidat. Sisällissotia ja pienimuotoisempia kahakoita käytiin Vuoristo-Karabahin lisäksi useilla muillakin alueilla. Näiden konfliktien tuloksena Venäjän federaation reuna-alueille jäi lukuisia niin kutsuttuja ”jäätyneitä konflikteja.” Jäätyminen tapahtui käytännössä niin, että Venäjä tuki jompaakumpaa osapuolta sotilaallisesti, mikä lopetti taistelut, ja kansainvälisellä tasolla käynnistettiin rauhanneuvottelut, jotka eivät käytännössä ole johtaneet mihinkään ja väkivaltaisuudet ovat jatkuneet. Vastaavanlainen tapahtumasarja on käytännössä käynnissä tällä hetkellä Ukrainassa. * * * Koska jäätyneet konfliktit ovat kestäneet kovin pitkään, eivät ne ymmärrettävistä syistä herätä yhtä paljon huomiota ja mielenkiintoa kuin vaikkapa Pariisin tai Brysselin terrori-iskut. Lukijat eivät klikkaa uutisia, media ei saa mainostuloja ja niinpä uutisointikin jää vähäiseksi. Vuoristo-Karabah tai Ukraina ovat kuitenkin paikkoja, joissa suurvaltojen intressit ja voimasuhteet mitataan. Niiden tapahtumilla on syvät juurensa ja seuraukset voivat koskettaa meitä kaikkia. Niinpä kevätlumien sulaessa kannattaa ajoittain keltavuokkojen sijaan bongata pikku-uutisia maailmalta. Niiden takana voi olla Sinuakin koskettavia tarinoita. * * * Jäätyneet konfliktit toimivat eräänlaisena kansainvälisten suhteiden mittarina, josta voidaan tehdä päätelmiä vaikkapa suurvaltojen välisten suhteiden kehityksestä. Näin ollen muutokset hyvään tai huonoon suuntaan voidaan tulkita muutoksiksi valtioiden voimasuhteissa tai eduissa. Voidaan esi- Juha Kukkola Kapteeni, Strategian opettaja MPKK, Sotataidon laitos KYSYMYS Edellisessä lehdessä kysyimme: Asioitko mielummin sähköisesti vai paperilla? SOSIAALISESTA MEDIASTA 15.4 @miikavakkilaine En edes tiennyt, että jos Kelan tukia nostava #varusmies työskentelee viikonloppuna, menettää hän tukiaan yhtä paljon kuin tienaa. – Pirkkalassa asustava Miika Vakkilainen pohtii varusmiesten toimeentuloa. 26% 17.4 @heikki_hakala Tuntuuko #ValkoVenäjä olevan jossain kovin kaukana? Etäisyys Helsingistä Minskiin on 715 km - saman verran kuin Helsingistä Kemiin. – Ulko- ja turvallisuuspolitiikka tarkasti seuraava Heikki Hakala havainnoillistaa #turpo -keskustelussa välimatkoja. 16.4 @vorobjeff Pitäisikö puolustusvoimin johtaa strategista viestintää aktiivisesti? – Gradunsa vapaaehtoisten johtamista ja tietojärjestelmiä käyttävistä urheilutapahtumista tehnyt Andrei Vorobjeff haastoi keskustelua maamme strategisesta viestinnästä MPK:n infoturvakurssilla. 14.4 @PauliAS Jos Suomi joutuisi sotaan, jäisi muillakin kuin varusmiehillä moni asia kesken.Ja kyllä, ikävältä se hyökkäys tuntuisi. – Aller Median Oy:n toimitusjohtaja ja toimittaja Pauli Aalto-Setälä mietti rauhan ja konfliktin välistä muutosta arkeen. Osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa #ruotuväki tai lähetä mielipiteesi sähköpostilla [email protected] PÄÄTOIMITTAJA Mikko Ilkko Puh. 0299 500 715 [email protected] KUSTANTAJA: Puolustusvoimat Seuraava numero ilmestyy 6.5.2016 TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT: Puh. 0299 500 718 ISSN 0557-4897 (painettu) ISSN 1458-8005 (verkkolehti) arkisin kello 8.00–16.15 [email protected] Pirkanmaan Lehtipaino Oy Tampere 2016 UUTISPÄÄLLIKKÖ Ossian Hartig Puh. 0299 500 716 [email protected] VERKKOUUTISPÄÄLLIKKÖ Helena Immonen Puh. 0299 500 717 [email protected] LEVIKKISIHTEERI Kaartinjääkäri Juho Naula Puh. 0299 500 718 [email protected] VERKKOTOIMITTAJA Kaartinjääkäri Heidi Tuomola Puh. 0299 500 617 [email protected] Paperi 74% Verkko Seuraava kysymys: Oletko koskaan katunut sosiaalisen median julkaisuasi? Äänestykseen voi osallistua Ruotuväen www-sivuilla osoitteessa > www.ruotuvaki.fi TOIMITTAJAT Upseerikokelas Lasse Lipsanen Puh. 0299 500 704 Alikersantti Simo Nuuttila Puh. 0299 500 714 Kaartinjääkäri Aleksi Lahikainen Puh. 0299 500 709 Kaartinjääkäri Alec Neihum Puh. 0299 500 703 Kaaartinjääkäri Matias Haikonen Puh. 0299 500 739 [email protected] GRAAFIKKO Kaartinjääkäri Jenni Liimatta [email protected] VALOKUVAAJA Kaartinjääkäri Joni Oksanen Puh. 0299 500 708 [email protected] Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Pääesikunta, C-rakennus, Fabianinkatu 2, 00130 Helsinki, postiosoite: PL 25, 00131 Helsinki, puhelinvaihde: 0299 800 internet-osoite: > www.ruotuvaki.fi 3 UUTISET ruotuväki 8/2016 Tietovuodot tukkoon päivitys kerrallaan Tiedustelupalvelut ovat entistä kiinnostuneempia sosiaalisesta mediasta tiedonkeruulähteenä. Puolustusvoimat käynnisti tietoturvakampanjan vastauksena muuttuneeseen toimintaympäristöön. Aleksi Lahikainen Halpaa, helppoa ja tehokasta Puolustusvoimien avointen lähteiden tiedustelun toimialajohtaja Peter Himberg sanoo some-tiedustelun olevan kasvava osa-alue muiden tiedustelulajien joukossa. Sitä toteuttavat valtiolliset sekä rikolliset toimijat kaikissa ilmansuunnissa. – Kaikki tiedustelulajit kehitty- Kuva: Joni Oksanen Sosiaalisen median (some) tietovuodot pohjautuvat lähinnä yksilöiden inhimillisiin virheisiin eivätkä tietojärjestelmien heikkoon suojaukseen. Tässä puolustusvoimat ei ole poikkeus. Vastatakseen ongelmaan puolustusvoimat lanseerasi tiedon turvaamisen kampanjan tammikuussa. Kampanjan tavoitteena on muistuttaa henkilöstöä sekä varusmiehiä tietoturvariskeistä, jotka heidän pitäisi huomioida esimerkiksi omassa some-käyttäytymisessään. Pääesikunnan valmiuspäällikkö, prikaatikenraali Markku Myllykangas kertoo aloitteen tulleen puolustusvoimien johdolta. Koulutusidea syntyi usean eri tapahtuman summana. Yksi näistä tapahtui keväällä 2015, jolloin turvaluokiteltua tietoa vuoti julkisuuteen vuorokaudessa. – Puolustusvoimien kriisinhallintajoukoissa palvelleita sotilashenkilöitä uhkailtiin. Laadimme operatiivisella osastolla sisäisen ohjeen. Siinä suosittelimme, ettei ulkona liikuttaisi yksin sotilaspuvussa, mikäli se ei ole välttämätöntä. Tarkoituksena ei ollut pelotella siviilejä, joten asiakirja oli turvaluokiteltu, Myllykangas kertoo. Ohjeistus päätyi kuitenkin lehdistön käsiin ja siitä uutisoitiin laajasti. Mikäli turvaluokiteltua materiaalia päätyy verkkoon, ei sitä sieltä pois saa. Yleisesti ottaen mahdolliset virheelliset toimintatavat syntyvät kuitenkin kiireessä tai epähuomiossa. – Kyse on pienistä arjen asioista, joita yhdistelemällä tiedosta voi koitua haittaa yksilölle tai organisaatiolle, valmiuspäällikkö selittää. Myllykankaan mukaan esimerkiksi operatiivista tietoa sisältäviä kokonaisia asiakirjoja ei ole tullut julkisuuteen. Tiedon turvaamisen -kampanjassa hyödynnetään sarjakuvia, jotka havainnoivat arjen tietoturvariskejä. Prikaatikenraali Markku Myllykankaan mukaan sarjakuvat käyttävät esimerkkejä oikeasta elämästä. vät, mutta tämä on viimeisen viiden vuoden aikana noussut entistä tärkeämmäksi varmasti kaikilla tiedustelupalveluilla. Ei kukaan voi jättää somea seuraamatta, Himberg toteaa. Some-tiedonkeruuta käytetään muun muassa kalliimpien tiedonhankintamenetelmien kohdistamisessa. Somella voidaan myös täydentää muiden tiedustelulajien tuottamia havaintoja. Jos satelliitissa näkyy panssarivaunu metsikössä, voidaan samalta alueelta tulleen some-päivityksen avulla saada tietoa yksikön tehtävästä. – Tiedustelu sosiaalisen median kautta on halpa, helppo ja nopea menetelmä, johon on nykyisin saatavilla hirvittävästi työkaluja jopa kaupallisilta toimijoilta, Himberg jatkaa. Suojelupoliisin tietoverkkoasioiden erikoistutkija Sari Kajantien mukaan some-tiedustelua voidaan toteuttaa aktiivisesti sekä passiivisesti. – Ensin botti, eli automatisoitu ihmistä esittävä tietokoneohjelma, liittyy tuttavaksi vähän kauempaa. Se alkaa vähitellen kerätä kontaktiverkkoa ihmisistä, jotka ovat valmiita kontaktoimaan kenen tahansa kanssa. Botti kerää itselleen kontaktihenkilöitä, joiden avulla pystytään lähestymään varsinaisia kohteita, Kajantie sanoo. Toisaalta passiivisessa tiedustelussa ei pyritä kontaktiin henkilön kanssa, vaan kaikille näkyvää some-sisältöä seurataan kuten sano- malehteä. Himberg kehottaakin käyttäjiä tutustumaan omiin julkisuusasetuksiin somessa huolella, koska tahattomat virheet ovat yleisiä palveluiden muuttuessa jatkuvasti. Avaintoimija on yksilö Tiedustelua kiinnostavat ensisijaisesti aikeet ja tulevat tapahtumat. Some-julkaisujen sijaintitiedot sekä kuvataustat ja henkilömerkinnät tarjoavat hyödyllistä metadataa urkkijoille. – Hyvä tiedustelu painottuu siihen, mitä tulee tapahtumaan. Pahimpia ovat päivitykset, joissa kerrotaan, että lähdemme harjoittelemaan jonnekin näiden kanssa, ja olemme siellä tämän aikaa, toi- mialajohtaja Himberg ohjeistaa. Esimerkiksi suorat Periscope-lähetykset varuskunta-alueelta, Facebook-päivitykset kriisioperaatiosta tai Instagram-kuvat lentolipuista voivat vaarantaa sekä yksilöiden että puolustusvoimien turvallisuuden. Suurin riski organisaatiolle on ihmisten harkitsematon toiminta. Puolustusvoimat suojautuu some-tiedustelulta koulutuksen ja yksilön harkinnan avulla. – Henkilöstö on organisaatiota ylläpitävä voima, mutta toisaalta myös riski. Ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin linkki, valmiuspäällikkö Myllykangas toteaa. Valmiuspäällikkö näkee tietoturvakoulutuksen lähinnä kertauksena perusasiolle, jotka innokas somettaja unohtaa, ja joita kokematon ei ymmärrä. Koulutus annetaan koko puolustusvoimien henkilökunnalle sekä kaikille varusmiehille 2/16 saapumiserästä eteenpäin. Suojelupoliisin Kajantie ohjeistaa some-käyttäytymistä lyhyesti: käytä tervettä järkeä, muista laki, ja älä vaaranna kaveria. Tutkimustyötä hakualgoritmeista tehdään tällä hetkellä paljon, joten tulevaisuudessa yksityisyys voi olla entistä vaikeampi säilyttää. – Kuva, joka tällä hetkellä on piilossa, voi tulevaisuudessa olla löydettävissä. Siksi on tärkeää, ettei laita sosiaaliseen mediaan kuvaa, joka on tarkoitettu vain rajatun joukon nähtäväksi, Kajantie muistuttaa. Rannikkotutkien elinikää jatketaan päivityksellä Kuva: Puolustusvoimien logistiikkalaitos Rannikkotutkan kantama on olosuhteista riippuvainen, ja esimerkiksi räntäsade pienentää sitä. Teoreettisen ylärajan asettaa maapallon kaareutumisesta aiheutuva tutkahorisontti. Lasse Lipsanen Merivoimien käyttämiin BOR-A 550 -rannikkotutkiin hankitaan päivitys, jolla niiden elinkaarta jatketaan vuoteen 2035 asti. Päivitys sisältää vanhentuneiden osakokonaisuuksien korvaamisen sekä kaapeleiden, varaosien, dokumentaation, kuten huoltokirjojen, ja testilaitteiden päivittämisen. Hankintaan kuuluu lisäksi päivitetyn järjestelmän huolto- ja käyttökoulutus sekä varaosia. Hankinnan hinnaksi tulee kahdeksan miljoonaa euroa, ja se kattaa 26 tutkajärjestelmää. Päivitys on osa Meritiedustelukomppania-projektia, jonka tavoitteita ovat muun muassa joukon parempi liikkuvuus ja aiempaa tarkemman tilannekuvan tuottaminen. Rannikkotutka on meritiedustelukomppanian tiedustelun ja valvonnan pääsensori. Päivityksen läpikäyneet tutkat saadaan koulutuskäyttöön vuonna 2018. Tutkat hankittiin puolustusvoimille 2000-luvun alussa. Rannikkotutka kykenee tarvittaessa maalinosoitukseen ampuville yksiköille sekä suojautumaan elektroniselta häirinnältä ja tiedustelulta. Tutkalla kyetään havaitsemaan kohteita niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Komentaja Rami Keinänen Puolustusvoimien logistiikkalaitokselta kertoo BOR-A-tutkan soveltuvan Suomen vaativiin olosuhteisiin mainiosti. – Tutkan kantama mittauskohteesta riippuen on kymmeniä kilometrejä, ja toimintakyky haastavista saaristo-olosuhteista riippumatta on hyvä. Kantama vaihtelee säätilan mukaan. Lumitai räntäsateella se on pienempi, sillä tutkan toiminta perustuu radioaaltoihin. Säteilyn läpäisy ilmakehässä on riippuvainen olosuhteista, Keinänen toteaa. Tyypiltään BOR-A 550 on nykyaikainen hyppivätaajuuksinen dopplertutka. Vaihtuva lähetystaajuus tarkoittaa tutkaryhmän suorituskyvyn kannalta sitä, että ryhmän paikantaminen on hyvin vaikeaa. 4 LYHYESTI Suomi teki tarkkailulennon Venäjälle Seitsenhenkinen tarkkailuryhmä toteutti Open Skies -lennon Venäjällä 11.–15. huhtikuuta. Open Skies -sopimuksen jäsenvaltiot saavat suorittaa aseettomia kuvauslentoja toistensa ilmatiloihin. Tarkkailuryhmää johti suomalainen majuri Timo Heinäaho. Mukana oli myös kuuden hengen ruotsalainen miehistö. Tehtävä lennettiin Ruotsin puolustusvoimien Saab 340B -tarkkailukoneella. – Toimintaan tarvitaan sertifioitu kone, ja Ruotsilla sellainen on. Ruotsalaiset ovat olleet kumppaneitamme jo vuosien ajan, joten vuokraamme konetta heiltä, tehtäväryhmän johtaja Heinäaho kertoo. ALa Hallituksen esitys asevelvollisuuslaista eduskunnalle Laivue 2020 jatkuu aikataulussa Merivoimien taistelualushanke Laivue 2020 sai liikkeelle noin 50 kotimaista ja ulkomaista yritystä. Toimittajat tarjosivat sekä kokonaistoimitusta että osatoimitusta kuten ase- ja sensorijärjestelmiä. Puolustusvoimien lähettämän tietopyynnön vastauksia analysoidaan ja tarjouspyynnöt toimittajille lähetetään tämän vuoden aikana. Alukset suunnitellaan kotimaan puolustuksen tarpeisiin, ja niillä on kyettävä operoimaan myös talvella. Aluksia on suunnitteilla rakentaa neljä. Merivoimien nykyisistä taistelualuksista kuuden elinkaari päättyy 2020-luvun puolessa välissä. Poistuvien alusten elinkaarta ei voida enää jatkaa kustannustehokkaasti. HTu Taposta epäillyt varusmiehet yrittivät Suomeen Turvallisuuspolitiikan näköalapaikka Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuuksissa esitelmöivät kotimaiset ja kansainväliset huiput. Presidentti Niinistö: ”Suomessa halutaan olla mukana ajattelun virroissa.” Mikko Ilkko Tasavallan presidentti Sauli Niinistön esiintyminen houkutteli Maanpuolustuskurssiyhdistyksen vuosikokoukseen noin 850 osallistujaa. Helsingin yliopiston juhlasali oli täynnä ja lisäksi osa seurasi esitelmää naapurisalista videoyhteyden turvin. Yleensä yhdistyksen tilaisuuksissa on noin 500 osallistujaa. Presidentti Niinistö toivoi antavansa virikettä keskusteluun. – On äärimmäisen tärkeää, että Suomessa ajatellaan ja halutaan olla mukana ajattelun virroissa; niin koen läsnäolonne täällä, hän puhutteli yleisöä. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin on suorittanut 55 vuoden aikana yli 8 000 henkilöä, joista lähes kaikki hengissä olevat kuuluvat yhdistykseen. Jäsenmäärä on tällä hetkellä noin 5 500. Metsä Groupin pääjohtaja, vuorineuvos Kari Jordan on toiminut Maanpuolustuskurssiyhdistyksen puheenjohtajana viisi vuotta. Hän sanoo yhdistyksen tarjoavan mahdollisuuden kurssilaisten yhteydenpitoon. – Yhdistys on ensinnäkin merkittävä yhteisö valtakunnallisten maanpuolustuskurssien käyneille. Tämän päivän yhteiskunnassa se on ehkä keskeisin turvallisuuspoliittinen keskustelufoorumi, Jordan tuumii. Jotta kiireiset jäsenet saataisiin tilaisuuksiin mukaan, on tarjottava korkeatasoista ohjelmaa. – Tilaisuuksien ja lehden turvin pyrimme tarjoamaan ajankohtaista ensiluokkaista tietoa turvallisuuspolitiikasta. Jordanin johtama yhdistys kohtaa samanlaisia ongelmia kuin muutkin vapaa-ajan aktiviteetit. Työikäisten vähäisestä vapaa-ajasta kilpaillaan. – Meidän järjestämissä tilaisuuksissa keski-ikä on aika korkea. Nuorempien sukupolvien pitää tasapainoilla työ- ja perhe-elämän sekä verkostoitumisen välillä. Mutta halukkuudesta se ei ole kiinni, sillä nuorillakin on hyvä maanpuolustustahto. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö keskusteli alustuksensa jälkeen pitkään Maanpuolustuskurssiyhdistyksen jäsenten kanssa. Hänen vierellään puheenvuoroja jakavat yhdistyksen puheenjohtaja, vuorineuvos Kari Jordan ja valtakunnallisten maanpuolustuskurssien johtaja, eversti Mika Kalliomaa. Kansainvälisiä vieraita Jordanin mukaan tarkoitus on kansainvälistää puhujakuntaa. Tilaisuuksissa käy puhumassa muun muassa eri maiden asevoimien komentajia, Yhdysvaltain Euroopan joukkojen komentaja, poliitikkoja ja tutkijoita. – Korkeatasoisten kotimaisten puhujien ohella kansainväliset asiantuntijat tuovat uusia näkökulmia kotimaiseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Puhetilaisuudet ovat olleet aina huippuhetkiä. Niissä saa ruokaa ajatuksille ja oppii tuntemaan alansa huippuja. Maanpuolustuskursseilla keskeisintä on kokonaisturvallisuus. Koko yhteiskunnan sitouttaminen turvallisuusasioihin on myös yhdis- tyksen toiminnan taustalla. – Mukana olevilla ihmisillä on kokonaisturvallisuuden kannalta sellainen työ, että heidät on päätetty kutsua kursseille. Pienen maan vahvuuksia on se, että pystytään yhdistämään kaikki voimavarat turvallisuustyöhön ja kriisivalmiuden hoitamiseen, Jordan selventää. Nykymenoon ei saa turtua Maanpuolustuskurssiyhdistyksen vuosikokouksessa huhtikuun alussa puhunut tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistutti kansainvälisen järjestelmän elävän murroskauttaan. Vanhat kriisit eivät tunnu laukeavan, mutta uusia kyllä ilmaantuu. – Alammeko kuitenkin tottua ja hiljalleen ehkä vaarallisesti turtuakin tähän menoon, Niinistö kyseli huolestuneena. Hän pohti, että eri tavoin hankalaa aikaa voi olla edessä pitkään. Presidentin mukaan tärkein tehtävä näissä oloissa on Euroopan turvaaminen järjestyksen, vakauden sekä kansanvallan ja ihmisoikeuksien vyöhykkeenä. Niinistö katsoo jännitteiden lisääntyneen Venäjän ryhdyttyä Ukrainassa voimapolitiikkaan, jota hän kuvaili kansainvälisen oikeuden vastaiseksi. – Vielä laajemmin nähtynä kyse on myös Venäjän kasvaneesta sotilaallisesta kyvystä ja monin paikoin yleiseksi käyneestä arviosta, jonka mukaan sen voimankäytön kynnyskin olisi laskenut. Myös ydinaseen käytöstä on puhuttu tavalla, jota ei taidettu juuri kuulla kylmän sodankaan aikana, ainakaan sen loppuvaiheissa. Suomen kansainvälisessä asemassa Niinistö pitää tärkeänä liikkumavaraa ja sitä, ettei Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka voi olla yhden asian liike. Tätä selventääkseen hän huomautti keskustelun käymisen myös Venäjän johdon kanssa olevan tärkeää. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös puolustusvoimiin Matias Haikonen Puolustusvoimien on tulevaisuudessa varauduttava ilmaston lämpenemisen aiheuttamiin muutoksiin arktisella alueella. Puolustusministeriön projektipäällikkö, kommodori evp Sakari Martimon mukaan ajatukset trooppisesta tulevaisuuden Suomesta saattavat tuntua humoristisilta ja kärjistetyiltä, mutta niissä piilee kuitenkin realismin siemen. TK-Tiedotuskillan tilaisuudessa puhunut Martimo uskoo, että ilmastonmuutos tulee ennen pitkää vaikuttamaan puolustusvoimien toimintaan sekä turvallisuusasioihin. Hän myös muistuttaa, että koko Suomi luokitellaan kuuluvaksi arktiseen alueeseen. – Onneksi muutokset tapahtuvat todella hitaasti, ja kyllä kymmenenkin vuoden säteellä vielä saamme hankkia suksia. Jossain vaiheessa vastaan tulee kuitenkin hetki, että pohjoisessa on enää kuukauden verran lunta. Muutoksen hitaus on kuitenkin avain onneen tässä tilanteessa, Martimo arvioi. Puolustusvoimien on aina täytynyt huomioida koulutuksessaan arktisissa olosuhteissa selviytyminen. Nykyään kuitenkin esimerkiksi kuusi kuukautta palvelevat jääkärit saattavat suorittaa varusmiespalveluksensa hiihtämättä kertaakaan. Martimo pitää tätä valitettavana, muttei kuitenkaan ylitsepääsemättömänä ongelmana. – Vaikka osa varusmiehistä ei tutustukaan talvisissa olosuhteissa selviytymiseen, olen varma, että riittävän suuri osa heistä saa tätä koulutusta esimerkiksi Pohjois-Suomessa, hän toteaa. Arktis yhä tärkeämpi Sotilaallinen toiminta arktisella alueella tulee lisääntymään tu- levaisuudessa. Martimo kertoo, että syynä tähän on hyödyntämättömät luonnonvarat sekä Koillisväylän avautuminen laivaliikenteelle jäiden sulamisen myötä. Tämän ansiosta myös kaupankäynnin määrä alueella kasvaa. Suomi kuuluu kansainväliseen Arktiseen neuvostoon, jossa käsitellään arktisten alueiden asioita ja ongelmia. Suomesta tulee neuvoston puheenjohtajamaa ensi vuonna, ja puheenjohtajuuskausi kestää kaksi vuotta. Arktinen suurlähettiläs Aleksi Härkönen kertoo, että Suomella on nyt uudenlainen mahdollisuus tuoda arktista osaamistaan esille. – Suomi on ollut kerran aiemminkin puheenjohtajamaana 2000-luvun alussa, mutta silloin neuvoston toimintamalli oli hieman erilainen. Tällä kertaa puheenjohtajuus on herättänyt poikkeuksellisen paljon keskustelua, Härkönen kertoo. Kuva: Joni Oksanen Kolmea Venäjän asevoimien varusmiestä epäillään kahden pietarilaisen sairaanhoitajan taposta. Varusmiehet olivat hoidettavana pietarilaisessa sotilasairaalassa henkisten ongelmien takia. Tapot tapahtuivat sairaalassa tiistain 12. huhtikuuta vastaisena yönä, jonka yhteydessä kolme epäiltyä karkasi sairaalasta. Varusmiehet jäivät kiinni Svetogorskin lähellä, aivan Suomen rajan tuntumassa yrittäessään paeta Suomeen. Rajavartijat pysäyttivät heidät normaalin rajavalvonnan yhteydessä. (iltasanomat.fi 12.4.) SNu ruotuväki 8/2016 Kuva: Juhani Kandell Hallitus on antanut eduskunnalle asevelvollisuuslain muutosta koskevan esityksen. Sen yhtenä tarkoituksena on sotilaallisen valmiuden joustava kohottaminen. – Tällä hetkellä kertausharjoituksiin on lähetettävä kutsu kolme kuukautta ennen harjoituksen alkua. Esityksellä pyritään siihen, että tästä voitaisiin tietyissä tilanteissa poiketa, puolustusministeriön hallitussihteeri Perttu Wasenius toteaa. Esityksessä ehdotetaan myös, että kertausharjoitusvuorokausien määrä kaksinkertaistettaisiin nykyisestä. Lain ehdotetaan tulevan voimaan heinäkuussa. MHa UUTISET Puolustusministeriön projektipäällikkö Sakari Martimo ja arktinen suurlähettiläs Aleksi Härkönen korostivat TK-Tiedotuskillan tilaisuudessa arktisen alueen kasvavaa merkitystä. 5 UUTISET ruotuväki 8/2016 Hornetit harjoittelivat ilmatankkausta Lapin lennostossa TÄHTÄIMESSÄ Matias Haikonen Lasse Lipsanen Hornet-monitoimihävittäjien ilmatankkausta harjoiteltiin huhtikuun alussa viikon ajan Pohjois-Suomessa. Harjoituksen päätukikohtana oli Lapin lennosto Rovaniemellä, ja siihen osallistui päivittäin noin kymmenen hävittäjää Lapin, Satakunnan ja Karjalan lennostoista. Harjoitus pidettiin Rovaniemen lisäksi myös Oulun, Kuusamon sekä Kajaanin alueella. Tankkaavia koneita ilmatankkausta varten saapui muun muassa Rovaniemeltä ja Pirkkalasta. Harjoitusta johtanut laivueen komentaja, everstiluutnantti Sami Puuperä kertoo, että varsinainen tankkauskone tuli harjoitukseen Rovaniemeltä. Hän myös huomauttaa, että ilmatankkaus on ilmavoimien toiminnan kannalta äärimmäisen tärkeä asia. – Ilmatankkaus merkitsee käytännössä sitä, että lennolla ilmassa olevan koneeseen otetaan lennon aikana lisää polttoainetta. Tankkaus voidaan suorittaa toiminta-ajan lisäämiseksi lentoon lähdön jälkeen ennen varsinaisen operaation alkua tai sen aikana. Se voidaan tehdä myös operaation jälkeen, jotta varmistetaan polttoaineen riittäminen paluulennolle. Lisäksi ilmatankkauksia käytetään pitkien siirtolentojen aikana toimintamatkan lisäämiseksi, Puuperä toteaa. Harjoituksessa käytettiin Yhdysvaltain Euroopan-ilmavoimien Boeing KC-135-konetta, jonka koti- Pitkän talven taittumisen huomaa varuskunnissa paitsi lumikinosten vaihtumisesta leskenlehtiin myös siitä, että baretit korvaavat karvalakit, ja pakkastakit jäävät tupakaappiin. Jääkäriprikaatin esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Jari Osmonen (JO) ja Uudenmaan prikaatin komendantti, kapteeniluutnantti Kjell Kämpe (KK) avaavat joukko-osastojensa käytäntöjä kesä- ja talvivarustukseen liittyen. Kevät toi varusmiehelle baretin Kuva: ilmavoimat Hornet-hävittäjien ilmatankkausharjoituksia järjestetään yleensä kaksi kertaa vuodessa. Kuvassa viime harjoituksessa käytetty Boeing KC-135-kone. tukikohta on Iso-Britanniassa. Suurimpana syynä tähän oli Puuperän mukaan se, että Suomen ilmavoimilla ei ole omia ilmatankkauskoneita. Puuperä muistuttaa myös, että Yhdysvaltojen kanssa on tehty jo pitkään yhteistyötä. – Olemme tehneet sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa, ja yhteisiä harjoituksia on pidetty jo vuosien ajan. Myös koulutuksemme sekä koneiden sertifioinnit ovat yhteensopivia heidän kanssaan toimimista varten, hän kuvailee. Puuperän mukaan ilmavoimat on järjestänyt ilmatankkausharjoituksia viime aikoina kaksi kertaa vuodessa, ja seuraava tullaan pitämään ensi syksynä. Huhtikuun alussa pidetty harjoitus sujui pieniä vastoinkäymi- siä lukuun ottamatta suunnitelmien mukaan. – Tankkausalueilla oli koko viikon ajan erinomaisen hyvä sää. Tankkaaviin Horneteihin tuli muutamia pieniä vaurioita, mutta se on tavallista tämän tyyppisessä harjoittelussa. Esimerkiksi vakavilta vaaratilanteita onneksi vältyttiin harjoituksen aikana, Puuperä kertoo. Starttiryhmä rohkaisee liikkumaan Alec Neihum Kuva: puolustusvoimat Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen esikunnassa Jyväskylässä on taisteltu liikkumattomuutta ja istumatyön haittoja vastaan uusin keinoin alkuvuoden ajan. Vuoden alusta lähtien kokoontunut starttiryhmä on pyrkinyt houkuttelemaan liikunnan pariin etenkin heitä, jotka eivät aiemmin ole liikkuneet juuri lainkaan. Ryhmän kokoojan, keskuksen liikuntakasvatusupseerin, kapteeni Matti Peltolan mukaan tilausta on ollut jo pitkään. – Ajatus syntyi halusta tarjota liikuntalääkettä työntekijöiden terveyteen. Kuten yhteiskunnassa muutenkin, on puolustusvoimissakin heikkokuntoisuutta ja liikkumattomuutta, Peltola toteaa. Ryhmän ohjelmaan on kuulunut Vielä jaksaa! Satu Kaperi (vas.), Annu Porttila ja Mari Kulmala ovat kuntoilleet alkuvuoden ohjaaja Johanna Harjun johdolla. muun muassa spinningiä, kahvakuulajumppaa sekä ulkoliikuntaa. Lisäksi työpaikalle on hommattu kaikille keppijumppakepit ja tau- kojumppaohjeet. Alusta lähtien toimintaan osallistunut Krista Huhtala kehuu starttiryhmän positiivisia vaikutuksia. – Liikunnalla on ollut suoria vaikutuksia terveyteen. Itse olen kevään aikana ollut aiempaa vähemmän sairaslomalla. Yllätyksekseni olen myös varannut personal trainerin ja sitoutunut käymään säännöllisesti salilla, Huhtala valottaa. Liikuntakärpänen on puraissut koko ryhmää. Kymmenestä osallistujasta yksikään ei ole lopettanut toimintaa kesken. – Valmistelut ja kartoitukset tehtiin huolella, ja ryhmä aidosti räätälöitiin osallistujiaan varten. Tuloksena on syntynyt säännöllisyys kuntoiluun. Vaikuttaa siltä, että alunperin liikkumattomista osallistujista on tullut elämäntapaliikkujia, ryhmän kokooja Peltola arvioi. Horneteihin asennetaan uutta aseistusta Matias Haikonen Ilmavoimat siirsi huhtikuun puolessavälissä kaksi Hornet-monitoimihävittäjää Yhdysvaltoihin konekaluston uuden aseistuksen integraatiovaihetta varten. Siirto on osa ilmavoimien hanketta, jossa luodaan Horneteihin ilmasta maahan -toimintakyky. Ilmavoimien suunnittelupäällikön, everstiluutnantti Timo Herrasen mukaan ohjelmiston kehitystä, tarkastuksia ja koelentoja sisältävä aseintegraatio on toimintakyvyn saavuttamiseksi vältttämätön. – Ilmasta maahan -aseistus koostuu pitkän kantaman JASSM-rynnäkköohjuksista, keskipitkän kantaman JSOW-liitopommeista sekä lyhyen kantaman JDAM-pommeista. Aseistuksella voidaan vaikuttaa maalla oleviin kohteisiin tarkasti, Herranen kuvailee. Kaikkiin ilmavoimien 62 Hornetiin tehtävä sarja-asennustyö on edennyt aikataulussa. JASSM-rynnäkköohjuksen integraatiotyö voidaan suorittaa vain aseen valmistajamaassa Yhdysvalloissa. – Kyseessä on rajoitetun saatavuuden ase. Siihen liittyy esimerkiksi sellaisia tietoturvatekijöitä ja osaamiseen liittyviä syitä, joiden vuoksi integraatiotyö on suoritettava Yhdysvalloissa, Her- ranen toteaa. Ilmavoimien koelento-osastoon kuuluu reilut kymmenen henkilöä. Hornet-kaluston täysi ilmasta maahan -toimintakyky saavutetaan vuonna 2018. – Meillä on kuitenkin jo tällä hetkellä mahdollisuus hyödyntää ilmasta maahan -toimintakykyä rajoitetusti, poislukien JASSM-rynnäkköohjukset, Herranen kertoo. Miten puolustusvoimat ohjeistaa kesävarustuksen käytön? JO: – Ohjeistuksen mukaan kyseessä on paikallinen päätös, eli paikalliset olosuhteet otetaan huomioon sitä tehdessä. Helsingissä ei taida olla lunta enää yhtään, mutta meillä täällä Sodankylässä on vielä 80 senttimetriä. Milloin päätös kesävarustukseen siirtymisestä annetaan? JO: – Kun vuorokauden keskilämpötila alkaa olla nolla astetta ja sen yli, ja lumet ovat lähteneet, niin että kesävarustuksessa pystyy liikkumaan maastossa. KK: – Ohjeistuksemme on, että talvivarustusta käytetään joulukuusta helmikuuhun. Marraskuu ja maaliskuu ovat harkinnanvaraisia ja riippuvat säästä. Saako siirtymispäätöksen jälkeen käyttää talvivarusteita ollenkaan? KK: – Meillä Uudenmaan prikaatissa käskyssä on sanottu aina, että yksittäinen sotilas itse katsoo, koska on aika siirtyä kesä- tai talvivarustukseen. Jos varusmiehet liikkuvat osastona, johtaja päättää mitä varustusta käytetään. JO: – Vapaa-ajalla varuskunnan sisällä varusmies saa itse esimerkiksi sotilaskotiin lähtiessään laittaa varustuksen, jonka hän kokee sopivaksi. Joudutaanko varustuksesta huomauttamaan? JO: – Lomatarkastuksessa varmistetaan, että joukko lähtee varuskunnasta lomille yhtenäisessä varustuksessa. Varuskunnan ulkopuolella varusmies tekee itse päätöksen siitä, onko nyt liian kylmä tai kuuma. KK: – Varusmiehet noudattavat ohjeistuksia hyvin. Tosin, jos he itse saisivat päättää, he käyttäisivät rannikkojääkärien vihreää barettia ympäri vuoden. Näin leikillisesti sanottuna. UUTISIA MUUALTA Ilmavoimien pelastusvalmiusharjoitus Kalajoella Kalajoella ihmeteltiin iltakymmenen jälkeen lentänyttä puolustusvoimien helikopteria. Paikalliset asukkaat ehtivät huolestua asiasta. – Alle kolmensadan metrin lentokorkeus voi näyttää matalalta, Taisto Alasimi, Kalajoen ilmailukerhon puheenjohtaja valottaa. Puolustusvoimilta ei ollut tullut ennakkotietoa harjoituksista. Puolustusvoimat tiedottaa harjoituksista, mutta ei yksittäisistä lennoista. Harjoitukseen tullut helikopteri kuuluu Utin jääkärirykmentin helikopteripataljoonalle. – Kyseessä on NH-90, noin 10 000 kiloa painava, keskiraskas kuljetuskopteri. Se on tilattu Lohtajalle ilmavoimien harjoitukseen kohottamaan pelastusvalmiutta, helikopteripataljoonan komentaja, majuri Kimmo Nordberg kertoo.– Kävimme harjoittelemassa Kalajoen niin sanotulla korpikentällä laskeutumisia ja nousuja mahdollisissa pelastustehtävissä, Nordberg kuvailee. Keskipohjanmaa 12.4. Puolustusvoimien kehittämispalveluihin lisäpotkua Puolustusvoimat hankkii Accenturelta PVSAP-järjestelmän kehittämispalveluita yli kahdella miljoonalla eurolla. Hankinnassa käytetään suorahankintaa ilman kilpailutusta. Yhtiöllä on kokemusta puolustusvoimien järjestelmistä ja toimintaprosesseista. Sopimukseen kuuluu toiminnallisuuksien muutoksia ja lisäyksiä sekä dokumentaation laadintaa. Ilman kokemusta sopimusehtojen täyttyminen ei ole puolustusvoimien mukaan mahdollista. Sopimus on voimassa vuoden loppuun. Tivi 13.4. Kranaatti aiheutti vaaratilanteen sellutehtaalla Sellutehtaalle Metsä Boardin Kaskisiin tuli yllättäen puiden mukana sodan aikainen kranaatti, joka aiheutti poikkeustilanteen tehtaalla. Puiden käsittely keskeytyi viideksi tunniksi, kun kranaatti huomattiin metalleja poistavassa magneetissa. Tehtaalle hälytettiin puolustusvoimien asiantuntijat, jotka noutivat räjähteen. Kranaatti oli 80-millinen: jos sitä ei olisi huomattu, olisivat vahingot olleet suuret. Tehtaan johtajan Timo Rissasen mukaan räjähtämätön kranaatin on täytynyt olla tarttuneena puun runkoon ja irronnut kesken puunkäsittelyn. Maaseudun tulevaisuus 15.4. Toimittanut Juho Naula 6 LYHYESTI Yhdysvallat: venäläishävittäjät öykkäröivät Itämerellä Yhdysvaltalaisen sotilaslähteen mukaan venäläiset SU-24 -hävittäjät lensivät useaan otteeseen vaarallisen läheltä yhdysvaltalaista sotilasalusta 11. ja 12. huhtikuuta. Välikohtaukset tapahtuivat Itämeren eteläosissa kansainvälisillä vesillä. Hävittäjät lensivät lähteen mukaan lähimmillään vain yhdeksän metrin päästä yhdysvaltalaisen ohjushävittäjäalus USS Donald Cookin ylitse. Venäläishävittäjistä ei vastattu yhdysvaltalaisten radiokutsuihin. USS Donald Cookin kyydissä ollut puolalaishelikopteri joutui keskeyttämään harjoituksensa hävittäjien takia. (BBC, 13.4.) ANe Venäjä perustaa kansalliskaartin Pohjoiskorealainen eversti loikkasi etelään Pohjois-Korean tiedustelupalvelun eversti on loikannut Etelä-Koreaan. Nimettömien viranomaislähteiden mukaan loikkaus tapahtui mahdollisesti jo viime vuonna. Seoulista ilmoitettiin tapauksesta maanantaina 11. huhtikuuta. Eversti on korkea-arvoisin tiedustelupalvelun viranomainen, jonka tiedetään loikanneen etelään. Hänen uskotaan antaneen Etelä-Korealle tietoja pohjoisen vakoiluohjelmasta. Loikkauksista ei usein ilmoiteta julkisesti, sillä tieto voisi riskeerata asianomaisten henkilöiden turvallisuuden. (The New York Times, 11.4) ALa Yhdysvalloille miehittämätön merialus Katse kääntyy takaisin Eurooppaan Yhdysvallat lisää taistelujoukkojaan Eurooppaan. Kylmän sodan jälkeen yhdysvaltalaissotilaita siirrettiin pois Euroopasta, ja toiminta keskittyi tukitehtäviin. Aleksi Lahikainen Yhdysvallat kasvattaa Euroopan taistelujoukkojaan ensi vuoden helmikuussa. Sotilasvahvuus nousee kolmeen noin 4000 sotilaan täysmiehitettyyn prikaatiin. Tällä hetkellä prikaateja on kaksi. Yhdysvaltain puolustusministeriön alainen United States European Command ilmoitti asiasta keskiviikkona 30. maaliskuuta. USA:n presidentti Barack Obama julkisti European Reassurance Initiative -aloitteen (ERI) vuoden 2014 kesäkuussa. Yksivuotiseksi suunniteltua hanketta on jatkettu, ja 2017 budjetiksi asetettu 3,4 miljardia dollaria. Budjetti nelikertaistettiin verrattuna vuotta aiempaan. ERI aloitettiin reaktiona Venäjän sotilaalliseen aggressiivisuuteen muun muassa Ukrainassa viime vuosien aikana. Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen erikoistutkija Tommi Koivula arvioi, ettei Euroopan turvallisuuspoliittinen asetelma ole muuttumassa lähiaikoina, joten lisäpanostusta kaivataan myös Atlantin toiselta puolen. – ERI tähtää itäeurooppalaisten Nato-maiden puolustuksen vahvistamiseen, ja Yhdysvallat on nopeasti laajentanut projektin rahoitusta. 2000-luvulla USA:n sotilaallinen mielenkiinto siirtyi Tyynenmeren alueelle ja Lähi-itään. Nyt katse on kääntymässä takaisin Eurooppaan. Tulkinnanvarainen perussopimus Vuoden 1997 Nato–Venäjä-perussopimuksessa sovittiin, ettei Kiertävien joukkojen avulla enemmän yhdysvaltalaisia saadaan koulutettua eurooppalaiseen toimintaympäristöön. Rotaatio on myös pysyviä joukkoja halvempi ylläpitää. senhetkisessä turvallisuustilanteessa lisättäisi Euroopassa pysyvien Nato-joukkojen määrää merkittävästi. Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan, Charly Salonius-Pasternakin mukaan poliittis-diplomaattinen ympäristö on muuttunut ratkaisevasti 1990-lu- – Ennakkoon tehty kaluston varastointi Eurooppaan mahdollistaa nopeankin joukkojen siirroon alueella, erikoistutkija Tommi Koivula toteaa. vun loppuun verrattuna. – Tuossa vaiheessa oli ihmisiä, jotka miettivät, että Venäjä voisi liittyä Nato-jäseneksi: tilanne on muuttunut täysin, hän toteaa. Etenkin Iso-Britanniassa ja USA:ssa väitetään, ettei sopimusta ole rikottu. – Kiertävien joukkojen käyttö ikään kuin kiertää tämän pysyvän läsnäolon ongelman, koska joukkoja ei pysyvästi sijoiteta mihinkään maahan, Koivula sanoo. – Verrattuna Irakin ja Afganistanin kokemuksiin yhdysvaltalaiset saavat Euroopassa harjoitusta vähän enemmän konventionaalisemmasta sodankäynnistä. Esimerkiksi Lähi-idässä ei tarvitse hetkeäkään miettiä, kenellä on ilmaherruus, Salonius-Pasternak selittää. Samaan aikaan yhdysvaltalaisjoukot levittävät läsnäoloaan useisiin maihin ja tutustuvat laa- jasti mahdollisiin toiminta-alueisiin Euroopassa. Suomen kannalta näkyvintä on Nato-johtoisten sotaharjoitusten vilkastuminen viime vuosina ja lähitulevaisuudessa. Taistelujoukoista tukitehtäviin Ukrainan kriisin myötä Yhdysvaltain taistelujoukkoja alettiin lisätä Eurooppaan ensimmäistä kertaa kylmän sodan jälkeen. Saksojen yhdistyessä vuonna 1990 yhdysvaltalaisia sotilaita oli Euroopassa noin 320 000. Kun Suomi liittyi EU-jäseneksi viisi vuotta myöhemmin, luku oli kutistunut reiluun 100 000. Seuraavien 17 vuoden aikana vahvuus laski 80 000 sotilaaseen. Salonius-Pasternakin mielestä yksi selitys hidastuneelle laskutrendille aikavälillä 1995–2012 oli USA:n epäsuora tarve tukea operaatioitaan Lähi-idässä. – Yhdysvallat tarvitsi tukikohtia ja infrastruktuuria myös Lähi-idän, etenkin Irakin takia. Esimerkiksi lähin turvallisessa paikassa oleva sotilassairaala oli Saksassa, joten alkuhoidon saatuaan haavoittuneet lähetettiin sinne. USA:n poistuessa Irakista 2007– 2011 ei tukipalveluita tarvittu enää yhtä paljon. Erikoistutkija Koivula muistuttaa yhdysvaltalaisjoukkojen laadullisesta muutoksesta kylmän sodan päätyttyä. – Eurooppaan sijoitettujen joukkojen käytettävyys taisteluihin laski varsin alhaiseksi: tyypillisesti ne olivat taistelujoukkojen sijaan teknistä ja huoltohenkilökuntaa sekä esikuntaväkeä, hän kertoo. Tällä hetkellä Yhdysvaltain asevoimilla on noin 60 000 työntekijää Euroopassa. Ensi vuonna taistelujoukkoja on 10 000–15 000, ja sekä sotilasvahvuus että rahoitus ovat kasvussa. Asevoimien kulut nousussa maailmanlaajuisesti Tutkijan mukaan on yllättävää, että Suomi on vallitsevassa tilanteessa pienentänyt puolustusmenojaan. Simo Nuuttila Maailman valtioiden asevoimien kulut ovat keskimäärin nousussa ensimmäistä kertaa vuoden 2011 jälkeen. Siprin (Stockholm International Peace Research Institute) julkaiseman tutkimuksen mukaan maailman valtioiden asevoimien yhteenlasketut kulut olivat 1 676 miljardia Yhdysaltain dollaria vuonna 2015. Kulut lisääntyivät yhdellä prosentilla edellisvuoteen verrattuna. Luku pitää sisällään asevoimien kokonaisbudjetit, ei ainoastaan asevarustelua. Asevoimien menoja tutkivan projektin johtaja, vanhempi tutkija Sam Perlo-Freeman kertoo, että valtion taloudellinen ja geopoliittinen tilanne vaikuttavat keskeisesti budjetin kokoon. – Menojen suuruuteen vaikuttaa esimerkiksi valtion sisäinen poliittinen tilanne ja se, paljonko varoja on käytössä. Öljyn hinnan romahtaminen on joidenkin valtioiden osalta johtanut asevoimien menojen pienentämiseen. Venäjään liittyvä huoli on lisännyt monien valtioiden asevoimien budjettia. Keski-Euroopan valtioiden asevoimien kulut lisääntyivät keskimäärin 13 prosenttia. Suurimmat budjettilisäykset olivat valtioissa, joilla on yhteistä rajaa Venäjän ja Ukrainan kanssa. – Huomioiden Suomen sijainnin Venäjään nähden on yllättävää, että valtio leikkasi puolustusmenojaan vuonna 2015, Perlo-Freeman arvioi. Suomen puolustusbudjetti oli viime vuonna noin 2,67 miljardia euroa. Tänä vuonna se on korkeampi, noin 2,89 miljardia euroa. Sipri on käyttänyt tiedonhankintaan avoimia lähteitä, kuten raportteja ja budjetteja. Joissain tilanteissa on lähetetty kysely valtiolle yksityiskohtien varmistamiseksi. Asiantuntijat vertaavat saatuja tietoja ristiin ja suhteuttavat niitä aiempien vuosien lukuihin. Muutokset asevoimien kuluissa alueittan vuonna 2014–2015 (%) Maailma Pohjois-Amerikka Luvut: Sipri; Grafiikka: Ruotuväki Yhdysvaltain asevoimien tutkimusorganisaatio Darpan kehittämä miehittämätön pinta-alus kastettiin huhtikuun alussa. Noin 40 metriä pitkä kolmirunkoinen alus on suunniteltu erityisesti sukellusveneiden etsintään ja miinantorjuntaan. Aluksen on sanottu olevan valtamerikelpoinen ja pystyvän kulkemaan jopa 10 000 merimailin matkoja. Aluksen testaaminen alkaa tänä kesänä ja Yhdysvaltain laivasto saa sen käyttöönsä aikaisintaan vuonna 2018. Käyttökustannuksiksi on arvioitu 15 000–20 000 dollaria vuorokaudelta, mikä on kymmeniä kertoja vähemmän kuin miehitetyillä aluksilla. (defense.gov) LLi ruotuväki 8/2016 Kuvat: United States Army Europe Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti 5. huhtikuuta maan perustavan kansalliskaartin. Sisäministeriön joukoista koostettava kaarti on tarkoitettu terrorismismin ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen taisteluun. Kaarti tulee Putinin mukaan jatkamaan sisäministeriön alaisten Omon-mellakkapoliisin ja aseistautuneiden rikollisryhmien vangitsemiseen erikoistuneiden Sobr-joukkojen tehtäviä. Kansalliskaartia tulee johtamaan Putinin henkivartioston entinen päällikkö Viktor Zolotov. (BBC, 6.4.) ANe MAAILMALLA Latinalainen Amerikka ja Karibia Länsi- ja Keski-Eurooppa Itä-Eurooppa Aasia ja Oseania Afrikka -6 -4 -2 0 2 4 6 8 7 REPORTAASI ruotuväki 8/2016 Kuvat: Ville Otsamo Tiedustelijoiden harjoitukseen kuuluu oleellisena osana maastossa selviytyminen, joka pitää sisällään ravinnon hankkimisen. Luppokeiton ja männynneulasteen rinnalla proteiinipitoisempaa ravintoa edustaa poron liha, jonka varusmiehet hankkivat nyljettyään poron kokeneen porotilallisen johdolla. Arman Alizad johdattelee eläintä sen viimeisellä marssilla. Arman Alizad tiedustelijoiden opissa Jääkäriprikaatin arktiset tiedustelijat toimivat haastavissa olosuhteissa joskus hyvinkin niukalla varustuksella. Poikkeukselliseen Sere B -harjoitukseen toi lisämausteensa televisiotuottaja Arman Alizad. Simo Nuuttila Kuusi Jääkäriprikaatin arktisiin olosuhteisiin koulutettavaa tiedusteluryhmää on siirtynyt Sodankylän harjoitusmaastoon. Sere B -harjoitus, yksi tiedustelijan rankimmista koitoksista on alkamassa. Harjoitus on tyypiltään uudenlainen ja poikkeuksellinen, mutta erikoisemmaksi sen tekee siihen osallistuva yllätysvieras: televisiotuottaja Arman Alizad on kuvaamassa uutta televisiosarjaansa Arman Pohjantähden alla. Harjoituksen vääpeli, ylikersantti Henri Miettinen jakaa Ruotuväen toimitukselle maastoon tarvittavat varusteet: trangian ja termospullot, joissa on ”voimajuomaa”. Salaisen reseptin pohjana on lämmin vesi ja sokeri. Puhelin pirahtaa puoli yhdentoista aikaan. – Arman on saapunut, Miettinen toteaa luurin laskettuaan. Arman saapuu paikalle kahden kuvaajan kanssa. Ennen maastoon siirtymistä kuvausryhmä nauttii lounaan. Keskustelu urautuu inttiaikojen muisteluun. Armanin lautaselle jää yksi salaatinlehti. Varusvarastolla kuitattava varustuksen määrä saa maailmaa kuvausmatkoilla kiertäneen TV-tähden häkeltymään. Hän pudistelee epäuskoisesti päätään. – Materiaalia on tolkuttoman paljon. Ei meillä kuvausmatkoilla tällaisia määriä tavaraa ole. On sairaan siistiä nähdä, mitä maastoon otetaan mukaan. Tavarat pakataan fiksusti ja tarkasti. Eiköhän siellä tule äitiä ikävä, Arman naurahtaa. Hän saa kupposen voimajuo- maa Miettiseltä. On aika lähteä maastoon. Ei pelkkää selviytymistä Käynnissä oleva Sere (survival, evasion, resistance and extraction) B -harjoitus on Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen kehitetty harjoitustyyppi, jonka avulla koulutettiin ilmavoimien lentäjiä selviämään maastossa ja järjestämään pääsyn omien joukkojen luo onnettomuustilanteessa tai koneen pudottua vihollisen alueelle. Harjoitustyyppi on myöhemmin levinnyt erikoisjoukkojen ja kriisinhallinnan koulutuspalettiin. Varusmieskoulutuksessa sitä hyödynnetään jatkuvasti enemmän. Harjoituksen johtaja, ylikersantti Jussi Saikkonen kertoo, että Sere on erilainen verrattuna tyypilliseen selviytymisharjoitukseen. – Tavoitteena on oppia selviytymiseen, väistämiseen ja omien joukkojen yhteyteen palaamiseen liittyviä toimenpiteitä. Yhteydenotto omiin joukkoihin noutoa varten treenataan niin viestivälineillä kuin ilmankin. Talvella selviytyminen on keskeisessä asemassa harjoituksessa. Intoa puhkuva Arman toimii harjoituksessa varusmiesten rinnalla samoissa tehtävissä. Toiminta on lumeen kaivettua kieppimajoitusta myöten identtistä. Sotilaat suorittavat tiedustelutehtävää puoliryhmittäin. Pian rinkan kätkemisen jälkeen vastaan tulee vihollisen vartiomies. Tulitaistelun seurauksena joukot toimeenpanevat etukäteen laaditun tehtäväkohtaisen väistämissuunnitelman ja siirtyvät 24 tunnin kokoontumispaikalle. Siellä odotetaan muita joukkoja vuorokauden ajan. Jos siihen mennessä ryhmä ei ole koossa, jatketaan toimintaa väistämissuunnitelman mukaan ja pyritään saamaan yhteys omiin joukkoihin. Arman on uupunut hiihtämisestä ja taistelemisesta. Valkoiset naamiomaalit ovat levinneet ympäri kasvoja. Ohjelman kuvaaja Jan-Niclas Jansson ja Sami Tuunanen kertovat, että haastattelun saaminen saattaa olla kiven alla. Kaiken kokenut mies ei ”500 kilokalorin taistelumuona on selviytymiskeinoista viimeinen.” Tiedustelijan varustus painaa kokonaisuudessaan yli kolmekymmentä kilogrammaa. Materiaalin määrä saa Armanin huokaisemaan häkellyksestä. ole hiihtänyt pitkään aikaan, ja siirtymä puristi mehut. Vaikka harjoituksissa pyritään taistelutaktisesti oikeaan suoritukseen, kuvausteknisistä syistä jotkut asiat tehdään eri tavalla. Kun tuotantoryhmä ei ensiyrittämällä saa rinkan kätkemistä videolle, se tehdään uudestaan. Toisto harjaannuttaa kokeneetkin taistelijat. Luppoajalla luppoa Keskeisenä haasteena maastossa selviytymisessä on ravinnon ja veden hankkiminen. Vettä sotilaat saavat lumesta sulattamalla, mutta ravinnon suhteen tilanne on haastava. Tiedustelijat turvautuvat tarvittaessa luppokeittoon, joka on puun oksilla kasvavasta mustaluposta valmistettu keitos. Monivaiheinen valmistusprosessi kestää kuitenkin lähes kolme tuntia. Keitosta jatketaan esimerkiksi näkkileivällä, jolloin oikea ruoka saadaan riittämään pidempään. Yö kiepissä ilman makuupussia on sotilaalle haastava. Arman luonnehtii tilapäismajoitusta ahdistavaksi, ja unta tulee mittariin vain noin tunnin verran. Lupon hän nauttii aamupalaksi. – Luppokeitto oli todella hyvää. Se ei hirveästi eronnut esimerkiksi merilevästä. Aamu valkenee, ja nälkä kurnii taistelijoiden vatsoissa. On turvauduttava eläinravintoon. Varusmiehet teurastavat, nylkevät ja paloittelevat paikalle tuodon poron kokeneen porotilallisen johdolla. Kalastaminen on myös vaihtoehto, mutta paksu jääpei- te on ongelma. Joku soittaa ja kertoo, että jääpeite on liian paksu. Kalasta saatava energian määrä ei ole yhtä suuri kuin reiän tekemiseen kuluva. Äärimmäistä hätätilannetta varten tiedustelijalla on reisitaskussaan yksi 500 kilokalorin taistelumuona. Se on selviytymiskeinoista viimeinen. Varusmiesten taistelutahto hipoo taivaankantta; he löytävät tahtoa ja intoa tekemiseen, vaikka väsymys ja kylmyys painaa. Arman kertoo, että hänen varusmiesaikanaan tilanne oli toinen. – Kaikki ovat olleet tosi motivoituneita ja kokeneet, että tästä saa jotain irti. Minun aikanani se oli enemmän päivien laskemista, vaikka jälkikäteen ajateltuna se oli mielettömän hieno kokemus. Tämä on puolustamisen arvoinen maa. Arman osallistui Sere B -harjoitukseen samalla tavalla kuin varusmiehet. Maastossa oli kaksi kuvaajaa taltioimassa materiaalia uutta televisio-ohjelmaa varten. Jotkut kohtaukset uusitaan, jos tilannetta ei saada taltioitua tyydyttävästi. 8 ATALANTA-OPERAATIO ruotuväki 8/2016 ATALANTAN OPETUKSET Teksti: Alec Neihum | Kuvat: Puolustusvoimat | Taitto: Jenni Liimatta Keskiviikkona 5. tammikuuta 2011 aamu valkenee Upinniemessä pienessä pakkasessa. Suomi on ottamassa uutta askelta kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Merivoimien lippulaiva, miinalaiva Pohjanmaa miehistöineen ottaa suunnan kohti Intian valtamerta ja Atalanta-operaatiota. Nyt, viisi vuotta jälkeenpäin, Atalantan opetukset alkavat erottua. E U:n Atalanta-operaatio aloitettiin vuonna 2008 turvamaan avustuskuljetuksia sekä muuta vesiliikennettä Adeninlahdella ja Intian valtamerellä. Somalia kärsi sisällissodasta ja nälänhädästä, jota oli pyritty lieventämään esimerkiksi YK:n avustuskuljetuksilla. Kuljetukset, kuten muukin alueen meriliikenne, olivat kuitenkin joutuneet merirosvojen hyökkäysten kohteiksi. Aluksi Suomi osallistui operaatioon vain esikuntaupseereilla. Vuonna 2010 tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta päätti puolustusvoimien osallistumisesta operaatioon alusyksiköllä. Miinalaiva Pohjanmaan pitkä ja kunniakas ura oli saamassa uuden virstanpylvään: se päätettiin lähettää kauas Adeninlahdelle, Somalian rannikolle. Suomalaisia sotilaita ei lähetetä kriisinhallintaoperaatioihin huvin vuoksi. Kriisinhallintajoukon komentajan ja miinalaiva Pohjanmaan päällikön, komentaja Mika Raunun mukaan Atalanta-operaatiolla oli suora vaikutus myös suo- malaisten jokapäiväiseen elämään. – Suomi on tuonnin ja viennin kautta riippuvainen toimivista meriyhteyksistä.Valtaosa hyödykkeistä valmistetaan Aasiassa, ja ne tulevat Euroopan markkinoille Afrikan sarven ohittaen. Meillä on hyvin suora taloudellinen yhteys tilanteeseen. Merirosvous vaikutti kustannuksiin, ja maksaja on aina tuotteen ostava kuluttaja. Afrikkaan annetun materiaaliavun perille menemisestä oli toisaalta ollut epävarmuutta, joten operaatiolla oli myös humanitaarista tilausta. Kuljetuksia suojaamalla varmistettiin, että YK:n avustuskuljetukset menevät perille eivätkä joudu rikollisiin käsiin ainakaan merellä. Merivoimien oma operaatio Miinalaiva Pohjanmaa turvasi noin kolmen kuukauden ajan avustuskuljetuksia Mogadishun ja Keniassa sijaitsevan Mombasan välillä. Myös kauppameriliikennettä suojattiin runsaasti ympäri Adeninlahtea. Alus oli pisimmillään merellä 26 vuoro- kautta yhtäjaksoisesti. Atalanta-operaatio oli ensimmäinen kriisinhallintaoperaatio, jonka johtaminen käskettiin Suomessa merivoimille. Merivoimien henkilöstöä oli osallistunut kriisinhallintaan jo aiemmin, mutta nyt kyseessä oli ehta merioperaatio. – Oli luontevaa, että merivoimat johti operaatiota kansallisesti. Johtaminen ei ollut pyörän keksimistä uudelleen: meillä on pienet puolustusvoimat, joten totta kai hyödyn- kiinnittyessä Upinniemen laituriin toukokuussa 2011. Atalanta-operaatio on ollut onnistunut. Operaation myötä merirosvous Somalian rannikolla on käytännössä loppunut. Avustuskuljetuksia ei ryöstetä, ja aasialaiset hyödykkeet pääsevät Eurooppaan. Hyötyjinä eivät kuitenkaan olleet pelkästään somalialaiset kalastajat ja suomalaiset shoppailijat. Nyt, viiden vuoden jälkeen, myös puolustusvoimien operaatiosta saamat opit erottuvat selkeästi. Testi merivoimien suorituskyvylle Merivoimien aluksen suorituskyvyn mittaus on pitkä prosessi. Kun päätös aluksen tai joukon Atalanta-operaatio oli ensimmäinen kriisinhallintaoperaatio, jonka johtaminen käskettiin Suomessa merivoimille. simme kriisinhallinnan 60-vuotisia kokemuksia, komentaja Mika Raunu kertoo. Yli 20 suojatun avustuskuljetuksen jälkeen Pohjanmaa palasi toukokuussa lähtöpisteeseensä Upinniemeen. Atalanta-operaatio ei loppunut, vaan jatkuu yhä – Suomi on vieläkin aktiivinen operaatiossa esikuntaupseerien kautta. Laaja sotilaallinen läsnäolo päättyi kuitenkin Pohjanmaan sijoittamisesta kansainväliseen joukkolistaukseen ja valmiustehtävään tehdään, pelkästään evaluointiprosessi harjoituksineen vie yleensä kaksi vuotta. Merivoimien operaatiopäällikön, kommodori Olavi Jantusen mukaan Atalanta-operaation ansiosta merivoimien suorituskykyä saatiin mitattua tehokkaasti tositilanteessa ja osana kansainvälistä joukkorakennetta. – Kun mennään operaatioon, on kyseessä kaikkein kovin testi. Pystytäänkö siellä toimimaan? Osataanko kansainväliset prosessit, suunnittelu, toimeenpano ja raportointi? Kun tullaan pois, on kykymme yhteistoimintaan muiden kanssa merkittävästi parantunut. Me tiedämme sen, ja myös muut valtiot tietävät sen, Jantunen painottaa. Somalian rannikolla toimittaessa opittiin toisaalta myös uutta. Esimerkiksi kuumuus ja lämpö pakottivat oppimaan uusia toimintatapoja. Jantusen mukaan merivoimien suorituskyky koheni operaation myötä selvästi. – Kun operaatiossa on oltu, opitaan paljon asioita, joista sopivat jalkautetaan kansalliseen puolustukseen. Atalanta-operaatio näkyy tänä päivänä meidän toimintatavoissa, taistelutekniikassa ja varusteissa. Myös miinalaiva Pohjanmaan päällikkö Mika Raunu tunnistaa selviä suorituskykyyn liittyviä operaatiosta saatuja oppeja. – Saatiin paljon vahvistusta sille, että toimintatapamme ovat oikeita. Alukset kyetään ylläpitämään niin, että niillä voidaan olla puoli vuotta poissa, kaukana Suomesta. Koulutus on ollut onnistunutta, ja pystymme ylläpitämään henkilöstöä toimintakykyisesti pitkäkestoisesti. Kovaan voimankäyttöön, kuten ohjusten ampumiseen tai ilmatorjuntaan liittyen oppeja ei niinkään löydy, mutta materiaaliin ja henkilöstöön liittyen löytyy, Raunu toteaa. Oppeja sovelletaan Välimerellä Adeninlahti ja Itämeri ovat kuin yö ja päivä. Merivoimien suorituskyvyllä ei varauduta ensisijaisesti merirosvojen ryöstöyrityksiin, vaan Suomeen kohdistuvaan aseelliseen hyökkäykseen. Somaliassa kerätyt opit ovat silti hyvin sovellettavissa Suomen puolustamiseen. – Meriliikenteen suojaus on samantyyppistä. Valvotaan aluetta, pidetään se puhtaana ja ongelmien ilmaantuessa puututaan niihin, tarvittaessa ääritilanteessa voimankäytöllä. Tämä on merivoimien ykköstehtävä myös sodanaikana. Nyt meillä on kokemusta ja väkeä, joka on tehnyt sitä myös niin sanotusti kovassa tilanteessa, Jantunen kertoo. Kansainvälinen kriisinhallinta on jatkunut, ja oppeja on sovellettu edelleen. Vuonna 2013 Suomi lähetti Atalanta-operaatioon noin 15 sotilaan vahvuisen alussuojausosaston. Itsenäisesti toiminut osasto suojasi YK:n avustuskuljetusta Caroline Scan -aluksella. Kun Syyrian kemiallisia aseita kuljetettiin tuhottavaksi vuonna 2014, kuljetuksia oli suojaamassa suomalainen itsenäinen alustarkastusosasto. Viimeisimpänä alustarkastussosas- Kuva: Puolustusvoimat Miinalaiva Pohjanmaa vetää perässään merirosvoilta kiinni otettua alusta. 9 ATALANTA-OPERAATIO ruotuväki 8/2016 ERILAISTA TULKIN TYÖTÄ Atalanta-operaatioon lähdettäessä suomalaisten sotilaiden ja somalialaisten välissä oli tuhansien meripeninkulmien lisäksi kielimuuri. Merirosvojen, mutta myös kalastajien ja muun kansan kanssa oli voitava kommunikoida heidän äidinkielellään: somaliksi. Miinalaiva Pohjanmaan miehistön mukaan nousi somalin kielen tulkki Moustapha Bileh. – Olin ensimmäistä kertaa merellä, jos ruotsinlaivaa ei lasketa. Se oli hyvin vaativaa. Kun meni kannelle ja katsoi ulos, ei heti pystynyt edes käsittämään, kuinka isolla alueella toimimme, Bileh kertoo. Somaliassa syntynyt Bileh muutti Suomeen kahdeksanvuotiaana. Varusmiespalveluksen hän suoritti vuonna 2004 Kotkassa rannikkotykistössä. Ennen laivalle päätymistä hän toimi muun muassa nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajana sekä taksinkuljettajana. Tulkkina hän ei ollut toiminut päivääkään. – Pistin ihan tavallisen työhakemuksen. Kävin rekrytointitilaisuudessa, olin vain oma itseni ja minut otettiin tehtävään. Bileh toimi toisena laivan tulkeista. Työ koostui pääasiassa kalastajien ja muiden alusten miehistöjen somalinkielisen puheen tulkkaamisesta suomeksi.Toiminta oli välillä todella hankalaa meren pauhatessa ja koneiden huutaessa. – Se oli mahdoton tehtävä, joka meidän piti tehdä, ja joka tehtiin. Atalanta-operaatio oli haaste myös puolustusvoimille. Miinalaiva Pohjanmaa toimi kaukana kotoa, eksoottisissa olosuhteissa konfliktialueen kupeessa. Bileh pääsi todistamaan merivoimien toimintaa aitiopaikalta, ja kehuukin suoritusta vuolaasti. – Puolustusvoimien toiminta näytti rehdiltä ja reippaalta, mitä nyt suomalaisilta voi odottaa. Jos saisin päättää, ketkä lähetetään Somalian rannikolle ehkäisemään merirosvousta, lähettäisin sinne suomalaisia. Minusta kaikki näytti hyvin järjestelmälliseltä, Bileh toteaa. Tavallisten ihmisten asialla Atalanta-operaatiossa tulkin työ ei ollut pelkästään harmaata toimistopuurtamista. Pääasiassa tulkattavana oli kalastajia ja muita rauhanomaisia vesilläliikkujia. Joskus tulkattavaksi päätyi kuitenkin myös henkilöitä, joiden toiminta ei ollut kestänyt päivänvaloa. Merirosvous oli todellinen ongelma Somalian aluevesillä 2010-luvun alussa. Atalanta-operaatio pyrki suojaamaan avustuskuljetuksia ja muuta meriliikennettä merirosvoilta. 6. huhtikuuta 2011 miinalaiva Pohjanmaan sotilaat ottivat kiinni 18 epäiltyä merirosvoa. Vasta varoituslaukaukset pysäyttivät meri- Moustapha Bileh oli miinalaiva Pohjanmaalla lähes ensimmäistä kertaa merellä. Hän päätyi tulkiksi sukulaisten rohkaistua häntä hakemaan paikkaa. Kuva: Juho Naula sekalaista porukkaa. He näyttivät ihan normaaleilta ihmisiltä, Bileh muistelee. Atalanta-operaation myötä merirosvous Somalian rannikolla loppui käytännössä kokonaan. Bileh arvostaakin suuresti operaation avulla hänen synnyinmaansa Somalian merialueille saatua rauhaa. Tulkin työstä saadusta kokemuk- sesta on ollut myös henkilökohtaista hyötyä, sillä Bileh on jatkanut tulkin töitä myös Suomessa. Operaatio oli Moustapha Bilehille kaikin puolin unohtumaton kokemus. – Kun lähdimme operaatioon, ajattelin että lähdemme vain hakemaan ”merkkareita”. Loppujen lopuksi operaatioon kuului paljon rannikolla kalastaneiden ja erit- täin peloissaan olleiden ihmisten suojaamista. Tavallisten ihmisten päivän parantaminen muodostui minulle operaation tärkeimmäksi hommaksi. Oli hienoa päästä sanomaan, että ”Moi, me ollaan täällä teidän kanssa, me jeesataan.” suoraan siirrettävissä Sophiaan. Atalanta-operaatio on antanut paljon Somalialle. Kalastajien ja kauppalaivojen ei enää tarvitse jatkuvasti pelätä merirosvoja. Operaatio on ollut antoisa kuitenkin myös puolustusvoimille. Merivoimat on saanut komentaja Raunun mukaan paljon hyödyllistä oppia kansainvälisestä kriisinhallinnasta. – Osaaminen on varmasti korkeampaa, kuin mitä se oli ennen Atalanta-operaatiota. Puolustusvoimat on jälleen suunnitellut ja toteuttanut yhden operaation. Vaikuttaa siltä, että tulevaisuu- dessa nopeat ja yllättävät tilanteet tulevat korostumaan, ja kokonaisuudesta on opittu. Merivoimien operaatiopäällikkö Olavi Jantunen on samoilla linjoilla. – Osaamme merivoimissa laittaa operaation pystyyn, ja meillä on nyt hyvä osaaminen kansainvälisistä prosesseista. Meillä on kyky reagoida etelässä tapahtuviin asioihin niin logistisesti kuin viestinnällisestikin. Tämä ei ole enää niin ihmeellistä ja eksoottista, me olemme oppineet. Kuva: Puolustusvoimat rosvot, joiden alukselta löytyi aseita ja muuta merirosvoukseen liittyvää materiaalia. Bileh ei vaikuta kuitenkaan olleen milläänsäkään merirosvoista – tai ”merkkareista”, kuten hän niitä itse kutsuu. – Olin mukana kiinniotossa. Tilanne meni rauhallisesti ja mukavasti, vaikka kaikki tapahtuikin nopeasti. Merirosvot olivat Miinalaiva Pohjanmaan miehistöä tekemässä alustarkastusta Adeninlahdella. to on lähetetty Sophia-operaatioon Välimerelle viime joulukuussa. Miinalaiva Pohjanmaa suojasi avustuskuljetuksia, Välimerellä on taas pyritty auttamaan Eurooppaan pyrkiviä hädänalaisia ihmisiä sekä estämään ihmissalakuljetus. Operaatiopäällikkö Jantusen mu- kaan operaatiot ovat kuitenkin toiminnallisesti samantyypisiä. – Sophia-operaatiossa on toiminnallisesti hyvin paljon yhtymäkohtia Atalanta-operaatioon. Pitää löytää merellä oleva kohde, ja ottaa se haltuun.Atalantan opit ovat operaation nykyisessä vaiheessa 10 KENTÄLLÄ LYHYESTI Kymmenet varusmiehet kotihoitoon Sodankylässä sijaitsevassa Jääkäriprikaatissa on ollut kymmeniä varusmiehiä kotihoidossa. Sodankylän terveysaseman päällikkölääkärin Katja Pulskan mukaan pääsyy on viruksen aiheuttamat hengitystieinfektiot. Normaalisti kyseinen sairaus ei edellytä kotihoitoon lähettämistä, mutta varuskunnan terveysasema on ollut väistötiloissa viime kesästä asti sisäilmaongelmien vuoksi. Tämän vuoksi varuskunnassa ei ole lepo-osastoa. – Sairastapausten määrä ei ole poikkeuksellinen. Jos meillä olisi lepo-osasto, kotihoitoon lähetettäisiin pääsääntöisesti keuhkokuumeiset potilaat, Pulska kertoo. SNu 663 taistelijaa matkalle reserviupseeriksi Reserviupseerikoulun aloitti perjantaina 15. huhtikuuta 663 varusmiestä ympäri Suomea. Naisia heistä on 38. Vuodesta 1920 aloitetun koulutuksen on läpikäynyt yli 175 000 taistelijaa. RUK:ssa koulutetaan vuosittan noin 1400 reserviupseeria sodanajan tehtäviin. Koulutukseen pääsee noin seitsemän prosenttia palveluksen aloittaneista varusmiehistä. Alkava kurssi on järjestyksessään 248. – Valitut varusmiehet ovat osoittaneet peruskokeissa hyvää johtamis- ja paineensietokykyä, Reserviupseerikoulun johtaja, eversti Markku Hutka kuvailee kurssilaisia. HTu Etelä-Suomen aluehallintavirasto on myöntänyt ympäristöluvan Santahaminan varuskunta-alueen ampumatoiminnoille. Puolustusvoimilla on päätöksen johdosta lupa jatkaa esimerkiksi raskaiden aseiden, kuten kertasinkojen ammuntoja alueella. Ampumatoiminnoilla ei ole aiemmin ollut ympäristölupia, ja niistä on valitettu useita kertoja viime vuosien aikana. Kaartin jääkärirykmentin esikuntapäällikön, everstiluutnantti Jari Haatajan mukaan päätös vahvistaa vakiintuneita käytäntöjä. – Olemme tyytyväisiä siitä, että ympäristöluvat on nyt myönnetty ja voimme jatkaa toimintaamme, Haataja kertoo. Sotilas edustaa maataan myös musiikissa Musiikillisista eroista huolimatta suomalaisten ja amerikkalaisten yhteistyö sujuu kitkatta. Sotilasmusiikilla on tärkeä merkitys kansallistunteen nostattamisessa. Niko Pankka Yhdysvaltain merijalkaväen soittokunta on maan vanhin ammattilaisyhtye. Soittokunta tunnetaan paremmin tittelillä ’’The President’s Own’’. Nimi juontaa juurensa vuoteen 1801, jolloin silloinen Yhdysvaltain presidentti John Adams kutsui soittokunnan esiintymään kartanoonsa. Majuri Michelle Rakers – Yhdysvaltain merijalkaväen soittokunnan apulaisjohtaja – laskee kätensä polvelleen. – Kulujen vuoksi soittajamme eivät matkusta usein ulkomaille, vaan enemmänkin Yhdysvaltojen sisällä, Rakers kertoo hymyillen ja vilkaisee taakseen Finlandia-talon harjoitussaliin. Suomeen matkustamisen syynä oli 22. maaliskuuta Temppeliaukion kirkolla pidetty Töölö II -konsertti, jossa Rakers toimii kapellimestarina. Työskentely suomalaisten muusikoiden kanssa on sujunut ongelmitta. – Konsertissani suomalaiset soittavat vaikeaa ohjelmistoa. Tilanne on samanlainen, jos minä yrittäisin soittaa suomalaista musiikkia amerikkalaisella tavalla. Etenemisen harjoituksissa huomaa kuitenkin päivittäin, mikä on yksi ammattilaisen ominaisuuksista. Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Jyrki Koskinen, tunnistaa myös eri kulttuurien erilaiset tavat tulkita musiikkia. Sotilasmusiikin kehitykseen ovat vaikuttaneet samat kulttuurivirtaukset kuin yleisestikin maamme musiikkikulttuuriin. – Suomessa sotilasmusiikkiin on juurtunut hieman rennompi ja viihdyttävämpi rooli aina sotavuosien viihdytyskiertueista alkaen. Lisäksi meillä on käytössä vetävä askel ja marssitempomme on selkeästi nopeampi kuin esimerkiksi Englannilla, Koskinen havainnoi. Kansainvälinen osaaminen osana kehitystä Viime vuosina Suomen puolustusvoimat on tuonut musiikillista osaamistaan yhä aktiivisemmin yleisön tietoon. Esimerkiksi kansainvälisissä Tattoo-tapahtumissa suomalaiset pääsevät vertailemaan osaamistaan kansainväliseen tasoon. Esitettävät ohjelmistot ovat Koskisen mukaan laajentuneet Kuva: Joni Oksanen Ammunnat saavat jatkua Santahaminassa ruotuväki 8/2016 Michelle Rakersin johtama Töölö II -konsertti järjestettiin yhteistyössä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kanssa. niin määrällisesti kuin myös tyyliltään ja laadultaan. – Suomalaisen musiikkioppilaitosjärjestelmän kehittymisellä on ollut erittäin suuri merkitys myös suomalaisen sotilasmusiikin kehittymiseen. Koulutustaso ja samalla osaaminen on parantunut viimeisten vuosikymmenten aikana niin soittajien kuin myös kapellimestarien osalta. Rakers taas palaa historiassa pitkälle Thomas Jeffersonin hallintokauteen, jolloin amatöörimuusikkonakin tunnettu presidentti käski Yhdysvaltojen puolustusvoimien komendanttia rekrytoimaan italialaisia muusikoita merijalkaväkeen. – Vuosikymmenten saatossa soittokuntamme on vain kasvanut. Tällä hetkellä soittokunta koostuu 154 henkilöstä, joista 134 on muusikoita, Rakers tarkentaa. vemmän vaikutuksen henkilöön. Erilaiset maailmanpoliittiset tapahtumat herättävät säveltäjissä, sanoittajissa ja muissa musiikintekijöissä tarpeen käsitellä ja tulkita tapahtuneita asioita. Esimerkiksi Jean Sibeliuksen tuotantoon vaikuttivat merkittävästi Venäjän sortotoimet ja maamme itsenäistyminen. – Erityisesti ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana soittokuntien tarkoitus oli kasvattaa isänmaallisuuden tunnetta sekä kerätä rahaa amerikkalaisilta. Monenkirjavia tunnevärinöitä Yksi musiikin alkuperäisistä tavoitteista on ihmisiin vaikuttaminen. Muisto yhdistettynä musiikkiin aiheuttaa usein jopa sy- Edelleen käymme joka vuoden lokakuussa kiertueella, jonka tarkoituksena on edustaa erityisesti merijalkaväkeä, Rakers taustoittaa. Sotilas ei välttämättä tarvitse kivääriä voidakseen edustaa maataan. Tämä on näkynyt kaikkien maiden puolustusvoimissa läpi historian. Joskus sanoman välittämiseen riittää vaikkapa viulu. – Suomalainen sotilas edustaa aina Suomea ja suomalaisuutta. Tämän esille tuominen on luontevaa myös musiikissa, Koskinen tiivistää. ANe Suomen Hornetit tankkaavat Ruotsin Herculeksesta Ilmavoimien Hornet-monitoimihävittäjät ovat suorittaneet koelentokampanjan Ruotsin ilmavoimien Hercules-ilmatankkauskoneen kanssa. Kampanjan tavoitteena oli todentaa koneiden välinen tekninen yhteensopivuus sekä hyväksyttävät lento-ominaisuudet ilmatankkaustoiminnassa. – Koelentokampanja sujui odotusten mukaan, ja tarvittavat sertifioinnit on tehty, everstiluutnantti Tuure Lehtoranta Satakunnan lennostosta kertoo. Lentovaihe kesti viikon ajan, ja tankkauskontakteja suoritettiin noin 90. MHa KOLUMNI Alec Neihum Varuskunnissa ei ole B-luokan töitä Yleensä varusmiesruokailun huipentaa kiittäminen. Kiitos on sanottava puhtaasti siitä syystä, että joku ylempiarvoinen käski joskus toimia niin. Plussapisteitä saa, jos mumisee sanan ilmoille mahdollisimman epäselvästi. Ruokahan tunnetusti ilmestyy linjastoihin itsestään. Kunnioituksella ja sen vaatimisella on puolustusvoimissa pitkät perinteet. Kenraalikuntaa kunnioittaa jokaikinen. Yksiköissä toimivaa kantahenkilökuntaa varusmiehet katsovat joskus hiukan salaa ylöspäin. Jopa upseerikokelaan tai alikersantin natsoilla voi Myönnän, etten itsekään välttämättä tunnista kaikkea kasarmialueen näkymätöntä työtä. päästä kunnioituksen kohteeksi. Voisikin luulla, että arvonanto ja kunnioitus iskostuvat viimeistään varusmiespalveluksessa jokaisen takaraivoon. Kaikille kumarruksia ei kuitenkaan riitä. Kasarmialueella tehdään paljon työtä, jota ei osata arvostaa tarpeeksi. Ilmiötä voi todistaa varusvarastolla. Viikosta toiseen työntekijät vaihtavat likaiset ja rikkinäiset varusteet ja mahdollistavat näin jokaiselle turvalliset palvelusolosuhteet. Tuntemattomaan sotilaan Mäkilään, saitaan ja itsepäiseen talousaliupseeriin verrattuna asiakaspalvelu on yleensä toista maata. Varusmiehet mainitsevat varusvaraston työntekijät silti usein vain rikkinäistä nappia tai muuta varusteongelmaa kirotessa. Muonituskeskuksen enkelit te- kevät pitkiä päiviä tiskivuorten ja nirsojen varusmiesten keskellä – ilman sädekehää. Palkka ei huimaa päätä, mutta varusmiesten vatsat täyttyvät vuoden jokaikisenä päivänä. Sotilaskodeissa munkkeja myydään uutterasti vapaaehtoisvoimin. Myönnän, etten itsekään välttämättä tunnista kaikkea kasarmialueen ”näkymätöntä työtä”. Tiettyjen töiden kunnioituksen puute ei ole ilmiönä täysin kummallinen – samaa tapahtuu siviilissäkin. Siivoojat ja kassamyyjät ovat arvohierarkiassa kaukana lääkäreiden ja lakimiesten alapuolella. Varuskunnissa samat asenteet voivat kohdis- > [email protected] tua esimerkiksi muonituskeskuksen tai varusvaraston työntekijöihin. Ilman heitä varusmiespalvelus ei kuitenkaan olisi millään lailla mahdollinen – NBA-koripalloilija Kevin Durantin sanoin he ovat ”oikeita MVP:itä”, varuskunta-alueen arvokkaimpia pelaajia. Kun seuraavan kerran kiität muonituskeskuksen työntekijää ruoan jälkeen, älä tee sitä vain alikersantin käskystä. Tee se, koska todella arvostat hänen työpanostaan. B-luokan töitä ei varuskunta-alueella ole. Osallistu keskusteluun Twitterissä #Ruotuväki 11 KENTÄLLÄ ruotuväki 8/2016 PALVELUKSESSA Upseerit postimerkkien huumassa Postimerkkeilyllä on upseerien keskuudessa pitkät perinteet. Joukko-osastojen lakkautukset ovat vaikuttaneet myös upseerifilatelisteihin. Heidi Tuomola TOIMENKUVA Nordefco-vaihtoupseeri ASUINPAIKKA Helsinki jäsenmaksun mahtavan harrastusporukan lisäksi, yhdistyksen puheenjohtaja Kai Vaisio väläyttää. Taistelu jäsenistä Perinteikäs yhdistys kamppailee varsin tyypillisiä ongelmia vastaan. Jäsenmäärä on ollut tasaisessa laskussa useita vuosia. Nyt yhdistyksellä on 36 jäsentä, joista kymmenkunta asuu yli sadan kilo- metrin päässä. Jäsenmäärässä Upseerifilatelistien kulta-aika sijoittuu 1980-luvun alkuun. – Määrään vaikuttaa moni tekijä. Yksi suurimmista on tietenkin ikääntyminen, mutta mukaan täytyy laskea myös upseerikunnan väheneminen. Joukko-osastojen ja esikuntien lakkauttaminen on vaikuttanut siihen, että on muutettu pois pääkaupunkiseudulta, Varsio pohtii. Valtakunnallisen yhdistyksen jäsenet koostuvat kaikenlaisista upseereista vänrikistä kenraaliin, mutta mukaan toimintaan voi tulla jo upseerikokelaana. Kuten monissa muissakin harrastuksissa, ansioiden kerääminen kuuluu myös filateliaan. Yhdistyksen jäsenet ovat saaneet useita alalla merkittäviä palkintoja ja toimineet useissa tuomaristotehtävissä niin kotimaisissa kuin ulkomaisissakin kilpailuissa. Tuleeko Eila ammuttavaksi? Kuva: Ruotuväki Muuten siitä voisi nopeasti tulla merenkululle vaarallinen hylky, sanoo Aspinjaakko. Rannikkotykistö harjoittelee liikkuvaan maaliin, eikä ison aluksen hinaaminen ole Aspinjaakon mukaan sekään aivan yksinkertainen asia. Eila on tällä hetkellä toimettomana ankkurissa Hanasaaren edustalla Espoon ja Helsingin rajavesillä. Laivan yksityinen omistaja on tarjonnut sitä Espoon kaupungin ostettavaksi. Espoo ei kuitenkaan ollut kiinnostunut kaupasta eikä huolinut Eilaa edes lahjoituksena. Koska pykäliä ei tunnu löytyvän rapistuneen aluksen häätämiseksi nykyiseltä paikaltaan, kaupunki keksi ehdottaa yhteydenottoa puolustusvoimiin. ETEENPÄIN Tavoitteena tarkka kokonaiskuva Lasse Lipsanen Majuri Janne Kempas aloitti osastoesiupseerina Pääesikunnan logistiikkaosaston järjestelmäsektorilla huhtikuussa. Aiemmin hän on toiminut Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen Järjestelmäkeskuksessa maajärjestelmäosastolla ilmatorjuntasektorin johtajana. Kadettikoulussa valitsin aselajikseni ilmatorjunnan ja valmistumiseni jälkeen vuonna 2000 aloitin Varsinais-Suomen ilmatorjuntarykmentissä, jossa palvelin sen lakkauttamiseen saakka vuoden 2002 loppuun. Tämän jälkeen siirryin Panssariprikaatiin. Olen toiminut myös Pirkanmaan aluetoimistossa operatiivisella sektorilla osastoesiupseerina ja sektorin johtajana sekä Maavoimien materiaalilaitoksen esikunnassa suunnittelupäällikkönä ja sektorin johtajana. Edellinen tehtäväni Järjestelmäkeskuksessa ilmatorjuntasektorin johtajana tukee selkeästi tätä nykyistä tehtävää. Aikaisemmat työtehtäväni ovat valmistaneet minua nykyiseen tehtävääni siten, että tiedän, mitä niin sanotulla ruohonjuuritasolla näissä hankkeissa tehdään. Se helpottaa tätä työtä samoin kuin se, että tuntee ne ihmiset, jotka tätä työtä siellä tekevät. Uusi tehtäväni vaatii tuntemusta puolustusvoimien hankkeista ja suunnittelujärjestelmästä siten, että ymmärtää, miten hankkeet ja hankinnat liittyvät kokonaisuuteen. Työ vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pääsen katsomaan hankkeita eri näkökulmasta kuin edellisissä tehtävissä. Täällä näkee puolustusvoimien hankkeiden koko kirjon. Pyrin kuuntelemaan asianosaisten näkemyksen asiasta, ennen kuin teen päätöksen. Haluan nähdä isomman kuvan, johon jokin asia liittyy, jotta tiedän, miten se vaikuttaa kokonaisuuteen. Kuva: puolustusvoimat Valintani lähteä sotilasuralle oli varmaan osittain sattuman kauppaa. Ajatus sotilasurasta syntyi varusmiespalveluksen aikana, jolloin hain kadettikoulun pääsykokeisiin ja tulin valituksi kadettikurssille. Valintaa en ole katunut, sillä se on tarjonnut erittäin monipuolisen uran. PALVELUSPAIKKA KOULUTUS Yleisesikuntaupseeri JOTAIN MUUTA, MITÄ? ”Työilmapiiri Pääesikunnassa on lämminhenkinen kuin saunassa.” Pääesikunta, Helsinki Juhlakokouksen meklarina huutokauppakansaa suitsi yhdistyksen aktiivinen jäsen Kaj Hellman, joka huudettavien kohteiden välissä kertoi mielenkiintoisia tarinoita kaupan olevista merkeistä. RUOTUVÄKI 40 VUOTTA SITTEN Pääkaupunkiseudulla kyseenalaista kuuluisuutta saavuttanutta Eila-laivaa pitäisi Espoon kaupunginhallituksen mielestä tarjota puolustusvoimille. Jos ajatus toteutuisi, tulisi puukylkisen sillilaivan viimeiseksi tehtäväksi palvella rannikkotykistön maalina. – Tuollainen 40-metrinen laiva näkyisi jo etäältä. Olisihan siinä eroa käyttämiimme maalilauttoihin, jotka ovat alle kymmenen metrin mittaisia. – Laivan käyttö maalina edellyttäisi, että se tehtäisiin styroksilla tai vastaavalla uppoamattomaksi. IKÄ 54 NIMI JA SOTILASARVO Komentaja Kalevi Wikström Kuva: Heidi Tuomola Upseerien oma postimerkkikerho perustettiin Katajanokan upseerikerholla vuonna 1946. Suurena innoittajana oli jo sotien aikana Äänislinnassa postimerkkien pariin kokoontuneet upseerit. Filatelistit eivät kuitenkaan edesmenneen jäsenensä Juhani Hämäläisen mukaan syöneet ja ryypänneet tarpeeksi, joten kokoukset siirtyivät muualle 1960-luvulla. Seitsemänkymmentä vuotta perustamisensa jälkeen valtakunnallinen upseerifilatelistien yhdistys kokosi jäsenensä yhteen juhlistamaan pitkää taivaltaan. Yhdistyksen jäsenet ovat vuosien saatossa harmaantuneet, mutta innostus keräilyä kohtaan on edelleen vahva. Harrastuksen sitovuudesta kertoo paljon se, että monet jäsenet ovat kuuluneet seuraan jo useita kymmeniä vuosia. Tällä hetkellä pitkäaikaisin jäsen on Jouko Kottila, joka on ollut yhdistyksen toiminnassa mukana 55 vuotta. Juhlajuoman kilistelyn yhteydessä naureskellaan, että jäsenet tunnistaa siitä, että vanhana upseerilta lähtee kuulo ja postimerkkeilyssä lähtee näkö. Aktiivinen yhdistys vaalii kerhotoimintansa perinteitä. Kahdesti kuussa jäsenet yhdistävä kokous jatkaa alkuperäisellä kaavalla luentoineen ja keskusteluineen. Yrityksistä huolimatta miehet eivät ole saaneet vuosien varrella mukaansa ensimmäistäkään naisjäsentä. – Olemme päättäneet, että ensimmäinen naisjäsen saa ilmaisen Merellinen vaihtoupseeri Lasse Lipsanen Komentaja Kalevi Wikström Ruotsin puolustusvoimista muutti vanhempiensa mukana Suomesta Ruotsiin ollessaan vasta lapsi. Suomessa vietettyjen lapsuuden kesien lisäksi synnyinmaa on nyt tuttu myös työn kautta. Wikström on työskennellyt Pääesikunnassa vaihtoupseerina viime elokuusta saakka. Pohjoismaisen puolustusyhteistyörakenne Nordefcon alla tehtävän vaihtoupseeritoiminnan tarkoituksena on linkittää Pohjoismaiden puolustusvoimien esikuntia toisiinsa entistä tiiviimmin ja tukea yhteistyötä. Toistaiseksi vain Suomi ja Ruotsi hyödyntävät tämän mahdollisuuden. Wikströmin tausta on laivastossa. Urallaan hän on ehtinyt toimia moninaisissa tehtävissä eri aluksilla. Kokemusta Pohjoismaiden yhteen pelaamisesta on jo ajalta aluspalveluksessa. Ollessaan aluksen päällikkönä 1990-luvulla harjoitukset Suomen merivoimien kanssa tulivat Wikströmille tutuiksi. – Omat kokemukseni yhteisistä laivastoharjoituksista suomalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten kollegojen kanssa ovat todella myönteisiä, Wikström kehuu. Kaipaus merelle jäytää toimistotehtäviin rantautunutta laivastoupseeria toisinaan. Wikström kertoo laivapalveluksen ahtaine tiloineen ja pienine miehistöineen luoneen työyhteisöön toverihenkeä, jota muualta on vaikea tavoittaa. Merellä olemisen kaipuuta hän pyrkii lievittämään viettämällä vapaa-aikaansa purjehduksen parissa, jos vain mahdollista. Monimuotoista yhteistyötä Pohjolassa Pohjoismainen yhteistyö on Wikströmin mukaan vankalla perustalla. Hän muistuttaa, ettei Nordefco ole ainoa tie yhteistoimintaan. – Nordefco on yksi yhteistyöfoorumi muiden joukossa. Se täydentää yhteistyötä esimerkiksi EU:n tai Naton rauhankumppanuuden puitteissa. Lisäksi on toimintaa puhtaasti Suomen ja Ruotsin välillä sekä YK:n lipun alla. Nordefco on osoittanut hyödylliseksi alueelliseksi yhteistyöfoorumiksi puolustusasioissa, Wikström toteaa. Pohjoismaiden kumppanuuden etuna Wikström pitää yhteistä arvopohjaa. – On tärkeää, että meillä on samanlaiset perusarvot, ihan siitä alkaen, miten kohtelemme toisia humanitäärisestä näkökulmasta, Wikström sanoo. Vaikka eroavaisuudet ovat niin Suomen ja Ruotsin kuin muidenkin Pohjoismaiden välillä kansainvälisesti vertaillen pieniä, ovat ne olemassa. Sen lisäksi, että Ruotsi on siirtynyt ammattiarmeijaan, on ruotsalaisten suhtautuminen puolustusvoimiinsa erilaista kuin Pohjanlahden tällä puolen. Wikström epäilee sen johtuvan maiden erilaisesta historiasta. – Ruotsi on ollut sivussa sodista yli 200 vuoden ajan, joten sillä on väkisinkin merkitystä kansan asenteeseen puolustusvoimia kohtaan. Merellisten tehtävien lisäksi Wikström on ennen vaihtoupseeriuttaan ehtinyt toimia viisi vuotta Ruotsin puolustusvoimien pääesikunnassa. Kriisinhallintaoperaatiotkin tulivat tutuiksi kahdella Kosovon komennuksella. – Sotilaana kansainvälisellä kentällä toimiminen vaatii oman maan puolustusvoimien perusteellista tuntemusta, kykyä kuunnella ja myös taitoa tuoda oma näkemys selkeästi esille, Wikström kertoo. Tehtävät Suomessa ovat vakuuttaneet Wikströmin kansainvälisten tehtävien mielenkiintoisuudesta. Tulevaisuuden suunnitelmista kysyttäessä hän pitääkin auki mahdollisuuden jatkaa töitä Ruotsin ulkopuolella, esimerkiksi Brysselissä. 12 KENTÄLLÄ ruotuväki 8/2016 Hornetit saavat uudet omasuojasoihdut Uusi BOL-omasuojaheitinjärjestelmä otetaan käyttöön lähiaikoina. Omasuojasoihduilla häiritään lämpöhakeutuvien ohjuksien liikkeitä. Matias Haikonen myös verrata esimerkiksi valopistoolin ammuksiin, Heikkinen vertailee. Hänen mukaansa edellisessä järjestelmässä on 120 omasuojaheitettä. BOL-heittimessä heitteitä riittää tuottamaan pidempiaikaisen suojan hävittäjälle ja ne ovat aiempaa tehokkaampia. Heittimet kiinnitetään Hornet-hävittäjän siipien alla oleviin ripustimiin. – Heitteet on pakattu BOL:in sisällä jonossa olevaksi nipuksi, ja erilaisen pakkaustavan vuoksi niitä saa sinne huomattavan suuren määrän. Tällöin silppua ja soihtua voidaan annostella aiempaa monipuolisemmin, Heikkinen kertoo. Hornet-monitoimihävittäjiin on hankittu uudet omasuojaheitteet. Omasuojaheitteillä pyritään häiritsemään ohjuksien liikkeitä. Heitteitä on kahdenlaisia: silppu- ja soihtuheittimiä. Silppu on hyvän tutkaheijasteen tuottavaa metallikuitua. Palavista materiaaleista koostuvat pyrotekniset soihdut harhauttavat hävittäjän tuottaman lämpöjäljen perusteella hakeutuvia ohjuksen hakupäätä. Uusi BOL-omasuojaheitinjärjestelmä asennettiin hävittäjien MLU2 (Mid-Life Update)-päivityksessä. Tällä parannetaan hävittäjien omasuojaa soihtu- ja silppuheittimien osalta. Everstiluutnantti Aki Heikkinen Ilmavoimien esikunnasta kertoo, että BOL-asennuksen avulla voidaan muun muassa kasvattaa omasuojaheitteiden lukumäärää. – Kyseessä on erilainen tapa heittää silppua ja soihtua. Tekniikka ei ratkaisevasti eroa Hornetien perinteisistä omasuojaheittimistä, mutta heitteiden lukumäärä on huomattavasti suurempi. BOL:iin niitä saa jopa satoja, Heikkinen toteaa. Varusmiehiä lataustöihin Kehittyneempää tekniikkaa Kuva: ilmavoimat Uuden omasuojasoihtujärjestelmän avulla voidaan tehdä heiteohjelmia aiempia heittimiä kehittyneemmällä tavalla. – Hornet-hävittäjien heitekasetit ovat kuin uuden vuoden ilotulitepatoja. ”Padasta” voi laukaista yhden ammuksista kerrallaan, ja ammuksina on omasuojaheitteitä. Soihtuheitteitä voi Uuden BOL-järjestelmän avulla Horneteissa voidaan käyttää omasuojaheitteitä entistä tehokkaammin. BOL on ruotsalainen Saabin kehittämä omasuojaheitin. Hankinta on kuitenkin tehty Yhdysvalloista Hornet-integroinnin vuoksi. Tulevaisuudessa BOL-järjestelmällä operoivat hävittäjä- ja lentotekniikkalaivueet. Heikkinen huomauttaa, että uusien omasuojasoihtujen asennus voi tulla näkymään myös varusmiesten arjessa. – Apumekaanikot saattavat osallistua omasuojaheittimien lataamiseen. Prosessi on osa ampumatarvikehuoltoa, Heikkinen toteaa. Patria tekee edelleen MLU2-jaksopäivityksiä. Suurin osa laivueesta on jo käytössä, mutta Heikkisen mukaan uutta omasuojasoihtujärjestelmää ei ole otettu vielä vakituiseen käyttöön. Tämä tulee kuitenkin tapahtumaan lähiaikoina. DIGI HUOMIO! Kysymyksiä kaikesta – Redditin AMA-keskustelut Alec Neihum Lähetä meille osoitteeseen [email protected] oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta saa palkinnon. Kuva: Joni Oksanen Kuva: Juho Naula Serpentiiniammuntojen kovapanosvaihe alkaa. Suojatkaa kuulonne! Kuka on Barack Obaman suosikkikoripalloilija? Entä minkä supervoiman Madonna haluaisi? Vastaus näihin ja lukemattoman moniin muihin kysymyksiin löytyy Reddit-keskustelupalstan Ask Me Anything -keskusteluista. Nimensä mukaisesti Ask Me Anything – eli AMA-keskustelut – tarjoavat tavallisille tallaajille tilaisuuden kysyä kuuluisilta, menestyneiltä tai muuten vain mielenkiintoisilta ihmisiltä mitä ikinä mieleen juolahtaa. Kyselemään pääsee helposti Redditiin rekisteröitymällä. Palstan normaalit käytännöt ovat voimassa: hyville kysymyksille voi antaa ”upvoten”, jolloin vastaaja huomaa ne huonoja todennäköisemmin. Toiminnon ansiosta kysymykset ovat yleensä kiinnostavia – AMA-keskustelussa käsitellään usein asioista, joista perinteinen media ei tajua tai uskalla kysyä. Nettiyleisön tentattavaksi on vuosien saatossa päässyt megaluokan taiteilijoita, poliitikkoja ja urheilijoita Bernie Sandersista ja Harrison Fordista Bill Gatesiin ja Roger Federeriin. Keskustelut ovat päivittäisiä, joten kyselemään Kyssäreitä? Redditin AMA-keskusteluihin lähetetään parhaimmillaan tuhansia kysymyksiä vastajaa kohden. pääsee myös pienemmiltä nimiltä. Huhtikuun lopulla vieraaksi on tulossa esimerkiksi legendaarisen merentutkija ja Ranskan merivoimien upseeri Jacques Costeaun poika Philippe Costeau sekä hiphop-artisti Astronautalis. Joskus vieraat eivät ole etukäteen millään lailla tunnettuja. Tällöin heillä on kuitenkin mielenkiintoinen elämäntarina, tai he ovat esimerkiksi todistaneet läheltä jotakin suurta tapahtumaa. Missään muualla tuskin pääsee esittämään kysymyksiä vaikkapa 92-vuotiaalle Auschwitzista selvinneelle juutalaiselle. Redditin AMA-keskustelut tarjoavatkin usein henkilökohtaisen tason näkemystä kiinnostaviin historiallisiin tai yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Vieraiden laajan kirjon johdos- ta AMA-keskusteluissa käsitellään kaikkia mahdollisia aiheita maan ja taivaan väliltä. Hienona ominaisuutena keskustelut jäävät myös jälkikäteen luettaviksi. AMA-keskusteluja lukemalla voikin niin sivistää kuin viihdyttää itseään. Applea perustamassa olleen Steve Wozniakin kiinnostavassa AMA-keskustelussa käytiin läpi yhtiön historiaa ja teknologian asemaa nykymaailmassa. Viihdyttävämpää päätä taas edusti rap-artisti Snoop Doggin AMA, jossa muusikko vastaili kysymyksiin omalla pilvenkepeällä huumorillaan. Jos kysyjän sijasta kiinnostaakin vastaajan asema, on Casual AMA -osio oikea paikka. Kyseisessä osiossa myös vastaajat ovat täysin tavallisia pulliaisia. Osiosta löytyykin esimerkiksi erään suomalaisen alikersantin keskustelu, jossa kiinnostuneet ulkomaalaiset kyselevät häneltä englanniksi inttielämästä. Kantahenkilökuntaa ei osiossa ole valitettavasti näkynyt – ainakaan vielä. AMA-keskustelut löytyvät osoitteesta www.reddit.com/r/iama , ja Casual AMA -keskustelut osoitteesta www.reddit.com/r/casualiama . 13 VAPAALLA ruotuväki 8/2016 Kuvat: Joni Oksanen Kapteeni Niko Koivulan yläpuolella karatehierarkiassa Suomessa on noin viisi henkilöä. Mustan vyön saavuttamiseen menee keskimäärin noin kymmenen vuotta, ja taitojen kehittyessä siihen voi hankkia syvempää osaamista osoittavia daneja kansainvälisissä graduoinneissa. Maija Laaksonen (vas.) on Koivulan kamppailupari harjoitellessa. Kolmen danin karatekapteeni Kaikenikäisille sopiva kokovartalolaji on sotilaalle mainio osaamisen ja rentoutumisen lähde. Simo Nuuttila Karateottelu alkaa, kun kamppailijat kumartavat toisilleen. Kapteeni Niko Koivula kertoo, että tapa on erottamaton osa lajia ja havainnollistaa siihen kuuluvaa nöyryyttä ja vastustajan kunnioittamista. – Vastustajalle kumartaminen on kuin sotilaan tervehtiminen, Koivula havainnollistaa. Koivula on intohimoinen karateka eli karaten harrastaja. 1990-luvulla aloitettu harrastus on muodostunut pysyväksi osaksi upseerin arkea. Vuosikymmenten saatossa saavutetusta taitotasosta kielii musta vyö, jonka upseeri sitoo vyötärölleen ennen harjoitusta. Musta väri edustaa alun perin japanilaisen kamppailulajin taitohierarkian korkeinta tasoa. Kehittyneimmät kamppailijat voivat saavuttaa vyöhönsä vielä kehittyneempiä tasoja, daneja, joita voi enimmillään olla kymmenen. Ne merkitään vyöhön usein raitoina. – Minulla on kolmen danin musta vyö, joten olen sensei eli kansainvälisesti tunnustettu karateopettaja, Koivula kertoo. Sensei Koivula on edustamansa karatesuunnan, wadoryun, Suomen parhaimmistoa. Jopa 25 tuntia upseerin viikosta kuluu harrastuksen parissa. Pääsääntöisesti hän valmentaa mustan vyön kamppailijoita. Vastapainoa ja tukea sotilaalle Koivula on sotilasurallaan toiminut muun muassa yksikön päällikkönä ja opettajana taktiikan laitoksella Maanpuolustuskorkeakoulussa. Hän on soti- tupavisa 1. Mihin käyttöön Kaartin kasarmi alunperin suunniteltiin? 2. Kuinka pitkälle sotilaan on kyettävä heittämään käsikranaatti seisten? 3. Minkä joukko-osaston tunnus on kuvassa? 4. Mikä on kevyt kertasinko 66 KES 88 panssariteräksen läpäisykyky? 5. Milloin Linnanmäen legendaarinen puinen vuoristorata otettiin käyttöön? 6. Kuka oli Suomen kahdeksas presidentti? 7. Mitä lentokonetta ilmavoimat käyttää alkeiskoulukonekalustona? 8. Kuka aloitti rannikkoprikaatin komentajana 1.4.2016? 9. Minä vuonna perustettiin Suomen Sotaveteraaniliitto ry? 10. Kenen joukot kukistivat talonpojat Nuijasodassa 1597? vastaukset lastyönsä ohella toiminut järjestöaktiivina Suomen karateliitossa, viimeisimpänä liiton varapuheenjohtajana. Nyt hän opiskelee yleisesikuntaupseerikurssilla. – Lajin kehittäminen ja huippu-urheilun muutosryhmissä toimiminen on opettanut aivan toisen puolen harrastuksesta. Pidän kuitenkin taukoa järjestötoiminnasta opiskelujen aikana, mutta harjoittelemista en ole vähentänyt juuri lainkaan. Karatekapteenin mukaan esimerkiksi varusmiesten kamppailulajikoulutukset ovat jääneet hänen vastuulleen, mutta harrastus on hyödyttänyt muunkinlaisessa kouluttamisessa. – Karate on tekninen laji. Siinä opetettavia motorisia taitoja voi helposti soveltaa sotilaan motoristen taitojen opettamisessa, kuten asekäsittelyssä ja syöksymisessä, Koivula vertaa. Laji hyödyttää sotilasta henkiselläkin tasolla. – Karate vaatii perehtymistä, nöyryyttä ja esiintymistaitoa. Kamppailuissa on pidettävä pää kylmänä, mitä on varmasti hyötyä sotilaan ammatissa. Karate on minulle työn vastapaino; kun valmennan tai itse harjoittelen, arkihuolet saavat totaalisesti jäädä. Sensei Koivulan arjessa karate vie melkein yhtä paljon aikaa kuin sotilaan työ. – Nyt olen reipas kurssilainen yleisesikuntaupseerikurssilla, Koivula hymyilee. Maailmanlaajuinen jokamiehenlaji Karate on levinnyt maailmanlaajuisesti. Kun sille haettiin olympiakelpoi- suutta, arvioitiin, että harrastajia on 100 miljoonaa yli 200 maassa. Sitä ei kuitenkaan hyväksytty kilpailulajiksi olympialaisiin, mikä voi Koivulan mukaan johtua lajin sirpaleisuudesta ja tyylilajien erilaisuudesta. Alkuperäisiä, vanhoja tyylilajeja on neljä. Karate on myöhäisen huippu-urheilun laji, eli paras kilpailukunto saavutetaan vasta kahdenkymmenen vuoden paremmalla puolella. Liikesarjakilpailuissa varttuneempikin karateka voi menestyä. Koivula kertoo, että laji sopii vanhemmallakin iällä aloitettavaksi. – Lajia voi harrastaa monella tavalla: asettamalla joko fyysiset, henkiset tai taidolliset ominaisuudet keskiöön. Kyseessä on liikuntamuotona tehokas kokovartalolaji. Ei ole liian myöhäistä ikää aloittaa. 1. Teatteri, 2. 30 m, 3. Karjalan lennosto, 4. 300 mm, 5. 1951, 6. Urho Kekkonen, 7. Valmet L-70 Vinka, 8. Kommondori Vesa Tuominen, 9. 1964 , 10. Klaus Fleming 14 VAPAALLA LEFFAT ruotuväki 8/2016 VALOKUVATAIDE Batman v Superman: Dawn of Justice Ohjaaja Zack Snyder Pääosissa Ben Affleck, Henry Cavill, Amy Adams Ensi-ilta 23.3. jen armottomin ja kovaotteisin Batman. Elokuvan alkaessa hän on toiminut supersankarina jo 20 vuotta, ja tämä on jättänyt mieheen jälkensä. Affleckin roolisuorituksen nähtyään elokuvastudio näytti vihreää valoa uudelle Batman-elokuvatrilogialle. Elokuvan nimikkotaistelu ei lopulta ole niin suuri spektaakkeli kuin toivoi odottaa – eikä edes elokuvan suurin taistelukohtaus. Sääli, sillä todellinen lopputaistelu pohjustetaan niin pintapuolisesti, ettei katsojalle muodostu siihen minkäänlaista tunnesidettä. Studion leffalle asettamien tavoitteiden valossa Snyder onnistuu suhteellisen hyvin. Erityistä kiitosta ansaitsee elokuvan ulkoasu. Osa kohtauksista on kuin suoraan sarjakuvalehden sivuilta repäisty. Myös taistelukoreografiat ovat ehtaa nannaa. Ossian Hartig Viidakkokirja Paperittomat ja karkotetut -kuvasarja keskittyy ihmisiin, jotka joutuvat asumaan piilossa ilman oikeuksia. Näyttelyn kuvat ovat osa Katja Tähkän tulevaa Karkotetut-kirjaa, joka ilmestyy syksyllä. Kuvassa sanattomat voimat vaikuttavat Ohjaaja Jon Favreau Pääosissa Bill Murray, Neel Sethi Ensi-ilta 13.4. Rudyard Kiplingin legendaarinen klassikkotarina Viidakkokirja on nähnyt jälleen päivänvalon, tällä kertaa Disneyn osittain näyteltynä versiona. Muun muassa Iron Man -elokuvista tutun Jon Favreaun ohjaamassa uudessa filmatisoinnissa todellinen maailma kohtaa tietokoneanimoidut viidakon hahmot. Elokuvan ainoassa näytellyssä roolissa, pääosassa Mowglina nähdään Neel Sethi. Elokuvassa susien kasvattama ihmislapsi Mowgli joutuu napit vastakkain ilkeän tiikerin Shere Khanin (Idris Elba) kanssa. Tästä syystä hän joutuu erkanemaan susilaumasta, ja vaarallinen matka kohti ihmisten asutusta alkaa. Tällä matkalla Mowglia auttavat ystävällinen Baloo-karhu (Bill Murray) sekä isällinen Bagheera-pantteri (Ben Kingsley). Jon Favreaun näkemys Vii- Kuva: Heidi Tuomola Harvoin on elokuvaa odotettu niin hartaasti kuin Batmanin ja Supermanin maaliskuista kohtaamista. Ja harvoin on elokuvalle asetettu näin monta tehtävää: Batman v Supermanin piti olla paitsi lippukassamagneetti, myös esitellä suurelle yleisölle uusi Batman-näyttelijä (Ben Affleck) ja luoda pohja tuleville sarjakuvajulkaisija DC:n hahmoihin perustuville elokuville Hoppu saada Marvelin elokuvat kiinni paistaa läpi ohjaaja Zack Snyderin jäljestä kuin lepakkosignaali Gothamin taivaalla. Batman v Superman olisi ollut helppo jakaa kahdeksi tai useammaksi erilliseksi elokuvaksi. Etenkin Supermanin sielunmaiseman kuvaus jää liian pintapuoliseksi ja vaikuttaa päälle liimatulta. Tämä on sääli, sillä Henry Cavillista saisi enemmänkin irti. Batman sen sijaan varastaa show’n. Affleckin Bruce Wayne on kaikkein aiko- dakkokirjasta on riemastuttavan raikas yhdistelmä vanhaa ja uutta. Elokuva yhdistelee todellista ja animoitua maailmaa ennennäkemättömällä tavalla. Lisäksi Sethi tekee vilpittömän ja aidontuntuisen roolin Mowglina. Käsikirjoitus on toteutettu siten, että niin päähenkilö Mowgli kuin muutkin hahmot kehittyvät vajaan kaksituntisen aikana katsojalle läheisiksi. Toisaalta joidenkin hahmojen, kuten esimerkiksi Scarlett Johanssonin ääninäyttelemän Kaa-käärmeen ruutuaika jää harmillisen lyhyeksi. Viidakkokirja on miellyttävän sadunomainen ja hyvin toteutettu elokuva kaikenikäisille. Toivottavasti Disney jatkaa tällä linjalla myös tulevissa satuelokuvissaan. Matias Haikonen Poliittisen valokuvan festivaali haastaa katsojansa pohtimaan kotimaan käsitettä. Näyttely on esillä Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä. Festivaali on kolme vuotta kestävä valokuvataiteen tutkimushanke. Hankkeen tarkoitus on virkistää keskustelua valokuvilla vaikuttamisesta, sekä pyrkiä määrittelemään, mitä sana ”poliittinen” valokuvan yhteydessä merkitsee, ja mikä tekee valokuvasta poliittisen. Valokuvien etsiminen näyttelyä varten ei valokuvataiteilija Sanni Sepon mukaan ollut helppoa. Esille haluttiin nostaa kuvaajia, jotka haluavat ottaa kantaa ja tarjota esittämilleen epäkohdille ehdotuksia paremmasta. – Etsimme kuvaajia neljän hengen työryhmässä. Tarjontaa on kyllä, mutta olennaista on se, kuinka saada mielenkiintoinen kokonaisuus ja mahdollisimman erilaisia lähestymistapoja, Seppo kertoo. Esillä olevat kuvat leikittelevät kuvajournalismin ja valokuvatai- teen välillä. Kaikkien kuvien kohdalla ei löydä journalistista tai taiteellista tunnelmaa, vaan ne jättää pohtimaan, onko kuva ennemminkin otettu kotialbumista. Tämä tuo kuvissa esiintyvät henkilöt vielä lähemmäs katsojaa. Kuviin liittyvät alustustekstit auttoivat selvästi monessa kohtaa viestittämään kuvaajan ajatuksen paremmin. – Politiikka ja poliittisuus ovat tulleet lähemmäksi meitä kaikkia. Sen myötä tuntuu, että tämän tyyppiselle näyttelylle on ollut tarvetta, Seppo arvioi. Kotimaa-näyttely on ollut Suomen valokuvataiteen museon menestyksekkäimpiä näyttelyitä kävijämäärässä laskettuna. Festivaali ei kuitenkaan rajoitu tänäkään vuonna vain tähän näyttelyyn, sillä tarjolla on ollut muun muassa luentoja ja elokuvailtoja sekä rinnakkaisnäyttelyitä. Monipuolinen leikkaus PS4, Xbox One, PC MXGP 2 sesta hetkittäin hauskaa. Hyppyristä muiden kuskien sekaan liitäessä pääsee hetkeksi tuntemaan ajamisen huumaa. Kokemusta pilaa kuitenkin esimerkiksi puolivillaisesti toteutetut fysiikat: moottoripyörät käyttäytyvät usein epärealistisesti, eivätkä esimerkiksi radan eri pinnoitteet tunnu juuri miltään. Grafiikat ovat vain keskinkertaista tasoa, eivätkä missään vaiheessa saa pelaajaa haukkomaan henkeään. Pelimuodoiltaan MXGP 2 on varsin perinteinen. Mukana ovat niin yksittäiset kisat, omaa aikaa vastaan ajaminen kuin uramoodikin. Eri muodot tarjoavat loppujen lopuksi samaa pakettia eri kääreissä – muodosta riippumatta painopiste on aina ajamisessa. Vastoin kaikkia ajopelien kirjoittamattomia sääntöjä, MXGP 2 ei tarjoa splitscreen-moninpeliä. Pääsääntöisesti kehystämättömissä töissä on esillä muun muassa Oksana Yushkon ottama kuvasarja Venäjän Beslanin nuorista vuosikymmen koulukaappauksen jälkeen. Adrian Pacin puhutteleva kuvat maalattuine taustoineen, ovat kertomuksia ihmisten kohtaamista välitiloista. Niistä välittyy haalistuvat muistot ja leijuva tunne hahmottomista toiveista. – Poliittisen valokuvan ei tarvitse olla politiikkaa tai suoranaisen kriittinen ja kantaa ottava. Katsojille tarjotaan mahdolisuus kurkata asioiden taakse, Seppo pohtii. Näyttelyn yhteyteen toimitettu lehti on hieno lisä festivaalin antiin. Lehden pääkirjoituksessa käsitellään valokuvan voimaa viestinnässä. Esimerkiksi nostetaan muun muassa se, miten Isis on käyttänyt mediape- ”Isis on käyttänyt mediapelissään valokuvaa taitavalla tavalla.” lissään valokuvaa taitavalla tavalla. Seppo uskoo, että valokuvataide voi olla uusi foorumi vaikuttaa yhteiskuntaa ja ajatusmalleihin. Sepon ja hänen tyttärensä Kerttu Matinpuron osuus näyttelystä paljastaa karun kauniisti länsisaharalaisten, eli shraweiden kolmatta sukupolvea kestäneen ahdingon Saharan autiomaassa. – Esimerkiksi minun ja tyttäreni Valokuvilla hiljaisuutta vastaan -kokonaisuus on saanut paljon palautetta siitä, miksi shraweiden oikeuksista ei ole valtamediassa puhuttu, Seppo valottaa. Heidi Tuomola Poliittisen valokuvan festivaalin Kotimaa-näyttelyssä Suomen valokuvataiteen museolla on huhtikuun loppuun asti. Esillä teoskokonaisuudet seuraavilta valokuvaajilta: Adrian Paci, Danila Tkachenko, Katja Tähjä, Kerttu Matinpuro, Sanni Seppo, Laura Böök, Maria Gruzdeva, Mattia Insolera, Miia Autio, Oksana Yushko ja Tuomo Manninen. PELIT Xbox One,PS4, PC Quantum Break Remedy Entertainment Espoolaisstudio Remedyn kehittämässä Quantum Breakissa maailmankirjat ovat sekaisin. Päähenkilö Jack Joycen ystävä yrittää aikamatkustusta, mutta jokin menee pieleen. Jack saa kyvyn hallita aikaa, mutta maailmanloppu on yhtäkkiä lähellä, eivätkä mystisen Monarch-yhtiön aggressiiviset palkkasotilaat helpota tilannetta. Quantum Break on Suomen videopelialan historian kallein tuotanto. Max Payne -sarjasta ja Alan Wakesta tuttu Remedy luottaa pelissä perinteiseen kaavaansa: Quantum Break on kolmannen persoonan toimintapeli. Välillä vain seikkaillaan scifihtävässä maailmassa, välillä taistellaan Monarchin palkkasotilaita vastaan. Juoni on kiinnostava ja lajityypilleen varsin – ehkä välillä liiankin – perinteinen. Hienoa on, että pelaajan omat valinnat vaikuttavat myös juonen etenemiseen. Tarinan eri mahdollisuudet lisäävätkin varsin lyhyen pelin uudelleenpeluuarvoa huomattavasti. Pelin parhaimpia hetkiä edustavat lukuisat tulitaistelut. Päähenkilön kykyä kontrolloida aikaa hyödynnetään bullet time -tyylisesti erilaisissa räiskintää tukevissa tekniikoissa. Taistelu on hauskaa, innovatiivista ja testaamassamme konsoliversiossa graafisesti näyttävää. Uudenlaisena ratkaisuna pelin juonta pääsee seuraamaan myös näyteltyä TV-sarjaa katsomalla. Pelaamisen keskeyttävä Hol- Milestone lywood-sarja on ideana kiinnostava, mutta toteutus ontuu. Näyttelijäsuoritukset ovat pitkälti keskinkertaisia, ja sarjaa katsoessa tekeekin vain mieli päästä itse taas ohjaksiin. Pelinä Quantum Break on ehdottoman onnistunut. Toimintaseikkailujen ja aikamatkustuksen ystäville kyseessä on pakko-ostos. TV-sarja ei sykähdytä, mutta pelinä Quantum Break on erinomainen – myös ilman sinivalkoisia laseja. Alec Neihum Ajopeleihin erikoistuneen italialaisen Milestonen kehittämä MXGP 2 päästää pelaajan kaahaamaan motocross-moottoripyörällä sielunsa kyllyydestä. Sora lentää, moottorit pärisevät ja radalla riittää ruuhkaa. Peli tituleeraa itseään ”viralliseksi motocross-peliksi”. MXGP 2:een onkin mallinnettu aimo liuta motocrossin maailmanmestaruussarjan ratoja, kuskeja ja kustomoitavia pyöriä. Suurelle yleisölle esimerkiksi kuskit lienevät suhteellisen tuntemattomia, mutta motocross-fanit voivat olla mielissään. Onnistuneet radat tekevät ajami- Esimerkiksi moottoripyöräpelisarja Trialsin kaltaisista riemukkaista moninpelielämyksistä ei kannata haaveilla. Online-pelimuodot ovat tervetulleita, mutta paikallisen moninpelin puute surettaa. Pelimuotojen ja itse ajamisen puutteista johtuen MXGP 2 ei ole kovin upea pelikokemus. ”Virallista motocross-peliä” voi suositella vain kaikista kovimmille motocross-faneille, jos heillekään. Alec Neihum 15 VAPAALLA ruotuväki 8/2016 an roop n Eu y s ä pä issä a väl s s e l uo un p htiku u h i itt en vo tilain u u J o Mikk ihin. pailu l i k s aruu mest Ruot uväe n lev ikkis ihtee ri- valo kuva aja J uho Naul a tar ttui jousi pyss yyn e nsi k erran . NAPAKYMPPI Jousiammunta koukuttaa monet rauhallisuudellaan ja haastavuudellaan. Harrastusseurojen kokeilutunnit madaltavat kynnystä aloittaa lajin harrastaminen. Teksti: Heidi Tuomola | Kuvat: Heidi Tuomola, Juho Naula | Taitto: Jenni Liimatta Nuolet iskeytyvät maaliin kallion sisälle louhitussa harjoittelutilassa Helsingin Sörnäisissä. Paikalle on tullut parikymmentä tulevaa Robin Hoodia helsinkiläisen Wilhelm Tell -jousiammuntaseuran alkeisammuntatunnille. Tapio Rautavaaran maailmanmestaruuteen siivittänyt kotiseura on varmasti hyvä ympäristö tutustua lajiin. – Laji on hyvä vastapaino monen kiireiselle arjelle. Tässä joutuu keskittymään ja kuuntelemaan omaa kroppaansa, seuran pitkäaikainen valmentaja Timo Hietanen selvittää. Tunnelma hallissa on keskittynyt. Jokainen jännittää omaa joustaan hartaasti. Keskittyminen näkyy ampujien silmistä. Jousiammunta on taitolaji, joka houkuttelee kai- kenikäisiä harrastajia, niin miehiä kuin naisiakin. Suomessa lajia voi harrastaa lähes kaikkialla maassa. Hallissa ikäjakauma on laaja, nuorimmat ampujat ovat 10-vuotiaita. – Jousiammunta ei ole missään nimessä voimalaji, jousen jännittämiseen tarvitaan oikeaa tekniikkaa, jousiammuntaa kansainvälisellä tasolla kilpaileva Mikko Juutilainen selvittää. Olemme saaneet Juutilaisen ja Hietasen opastamaan meitä ammunnan saloihin. Usko omaan ja kuvaajan ampumataitoihin on vahva, sillä olemmehan ampuneet vuodenvaihteen jälkeen rynnäkkökiväärillä useamman kerran peruskoulutuskaudella. Jousiammunnan harrastamiseen kuuluu paljon muutakin kuin pelkkä ampuminen. Opastuskierroksella pääsemme kurkistamaan pieneen huoneeseen, jossa on kaikki tarvittava nuolten tekemiseen. On muovisia sulkia, teräskärkiä ja työkaluja. Juutilaisen mukaan nuolten tekeminen on varsin terapeuttista yön pimeinä tunteina, kun ei nukuta. – Hyvin tehdyt nuolet ovat kestäviä, kilpakäytössäkin niiden käyttöikä on hyvinkin vuosi. Joskus tietysti tulee sellaisia osumia, jotka rikkovat jotain, mutta jokaisen ampumisen jälkeen ei tarvitse tehdä uusia, Juutilainen kertoo. Valmistautuminen ja keskittyminen Ennen ensimmäistä ampumista kiinnitetään muovinen suoja ranteen ja kyynärpään väliin kuminauhoin, sekä nahkainen suoja oikean käden keskimmäisiin sormiin. Lanteilla keikkuvassa nahkaisessa kotelossa on kolme nuolta, jotka olisi tarkoitus ampua noin seitsemän metrin päässä olevaan maaliin. Jousiammunta on perinteikäs olympiaurheilulaji. Erilaisia jousia on useita. Saimme vaistojousen, joka muistuttaa etäisesti lapsuuden intiaanileikeistä. Se on perinteinen vastakaarijousi, jonka molemmat kärjet kaartuvat kohti maalia. – Tällainen jousi on kevyt käsitellä. Itse painon lisäksi jänne on niin kevyt, että lapsetkin pystyvät hyvin harrastamaan lajia, Juutilainen valottaa. Aloitamme kuivaharjoittelun jousella. Mieleen muistuvat ensimmäiset rynnäkkökivääriammunnat peruskoulutuskauden alussa tammikuun kovilla pakkasilla. Haetaan oikea ampuma-asento ja suoristetaan ryhti, jonka jälkeen jännitetään jousi. Tässä kohtaa ymmärrän, että jousiammunta eroaa rynnäkkökiväärillä ampumisesta täysin.Yhteis- minkäänlaista jännitystä, Hietanen neuvoo. Lapaluiden välissä suorastaan kiristää ja jousen kevyestä painosta huolimatta alkaa käsi tottumattomalla väsyä. Mitä enemmän ammumme, sitä huonompia tuloksia saamme. Laji todella vaatii keskittymistä ja tekniikan hallintaa. Ammattilaisen ottein Ampumisen jälkeen pyydämme Juutilaista näyttämään, miten taljajousella ammutaan. Hänen jousensa näyttää siltä kuin siihen olisi kiinnitetty kaikki mahdolliset lisävarusteet. Siinä on vakaajia ja tähtäin. Ampuma-asento löytyy hetkessä, Yhdessä illassa ei opi Robin Hoodin ampumataitoja tä on korkeintaan hengitystekniikka ja se, että ammunnan loputtua ase lasketaan ampujan jalkojen eteen valmiuden merkiksi. – Jännettä vetäessä käytetään selkälihaksia. Kädessä ei pitäisi olla ja metallisella apuvälineellä jänne jännittyy kevyesti. Nuoli paukahtaa maaliin niin, että sen noin puolimetrisestä varresta näkyy arviolta kymmenen senttiä. Omat nuolemme menivät maaliin osuessaan saman verran sisään. – Jänteessä on noin 27 kilogramman vastus, jonka on kolme kertaa teidän joustanne enemmän. Sen vuoksi nuolet menevät noin syvälle, Juutilainen lohduttaa. Isän vanavedessä harrastukseen pariin löytänyt Juutilainen ampuu jousella lähes päivittäin ja on kilpaillut useamman vuoden tavoitteellisesti. Olemme juuri jättämässä Juutilaisen harjoittelemaan tulevia kisoja varten, kun eräs herra tulee kysymään haluammeko kokeilla oikeaa Robin Hood -jousta. Puinen jousi ja sen puiset nuolet houkuttavat kuvaajaa kokeilemaan. Ampumaasento ja tähtääminen muuttuvat selvästi, kun jousi vaihtuu. Puinen nuoli lähtee voimakkaasti maaliin ja pitää aivan erilaista ääntä kuin ohut hiilikuitunuoli. Lähtiessämme pois metallinen palo-ovi kolahtaa kiinni takanamme ja rajaa innostuneen keskustelun pois kuuloetäsyydeltä. Ymmärrämme molemmat kuvaajan kanssa, että yhdessä illassa ei opi Robin Hoodin ampumataitoja, mutta Juutilainen on harjoittelutahdillaan hyvin lähellä niitä. 16 TAKAKANSI ruotuväki 8/2016 POTRETTI Kersantti syttyy olympiarenkaista Antti Raunio Edelmann varttui Annaberg-Buchholzin kaupungissa lähellä Tšekin rajaa. Hän asui mäkihyppytornin vierellä, joten hyppäämisestä tuli luonnollinen osa nuorukaisen liikuntarepertuaaria. Edelmann kertoo rakastavansa myös hiihtoa, joten lajiksi valikoitui yhdistetty. Käytyään koulut loppuun täytyi Edelmannin ajatella lupaavaa urheilu-uraansa uudelta kantilta – rahallisesti. Hän liittyi Bundeswehriin 18-vuotiaana ja on ollut siitä lähtien ammattisotilas urheilu-uransa ohella. – Olen ollut Bundeswehrissä pitkään, jo 11 vuotta. Liityttyäni Kuva: Lehtikuva Poika hyppyrimäen juurelta Kuva: Jesse Hiltunen Saksalainen Tino Edelmann ei ole tyytyväinen. Yhdistetyn maailmancupin osakilpailu Lahdessa on kokeneelle urheilijalle jälleen uusi näytön paikka, mutta mäkiosuus ei ole sujunut miehen odotusten mukaisesti. Sukset koskivat lunta jo 113 metrin kohdalla ja Edelmann joutuu lähtemään hiihto-osuudelle vasta sijalta 27, yli kaksi ja puoli minuuttia kärjen takaa. Kaudella 2015–16 Edelmann ei ole ollut normaalilla tasollaan. Olympiamitalisti on Maailmancupin kokonaiskilpailussa vasta 20. sijan kohdilla. Edelmannin erottaa urheilijamassasta myös toinen yksityiskohta kuin heikko kausi: hän on ammattiurheilija sekä ammattisotilas samaan aikaan. Syy miksi Tino Edelmann liittyi Bundeswehriin eli Saksan asevoimiin, on perinteinen nuorelle saksalaiselle urheilijalle. Yksityiseltä puolelta sponsorirahan hankkiminen yksilölajin urheilijalle on usein liian kova kanto kaskessa. Niinpä elantoa on haettava muuta kautta. Edelmannin ja useiden muiden nuorten saksalaisurheiljoiden onneksi Bundeswehr rahoittaa huippu-urheilua kymmenillä miljoonilla euroilla vuosittain. Liittymällä asevoimiin Edelmann sai mahdollisuuden harjoitella ammattimaisesti ja samalla hän voi ostaa leipää pöytään. Maailman kirkkain kärki on karannut tällä kaudella Tino Edelmannilta, eikä häntä nähty Sotshin olympialaduilla 2014 mukana kuin yhdessä kilpailussa. Tämän kauden paras sijoitus henkilökohtaisessa kilpailussa on neljäs. suoritin peruskoulutuksen. Bundeswehr on iso osa elämääni enkä olisi pystynyt menestyksekkääseen uraani ilman sitä, 30-vuotias Edelmann muistelee. Edelmann oli junioritähti. Mitalikaappiin kertyi yhteensä kahdeksan junioreiden MM-mitalia. 2005 Rovaniemellä Edelmann nappasi kolme metallista kaulakorua. Hän debytoi miesten Maailmancupissa jo 2003 18-vuotiaana. Saksalaisesta on tullut vuosien varrella vakiokasvo niin Saksan maajoukkueessa kuin ympäri maailmaa hiihtolatujen ja hyppyrimäkien luona. Aikuisten tasolla kuitenkin suurimmat voitot ovat kiertäneet häntä. MM-kilpailuista Edelmannille on lohjennut peräti kuusi hopeaa, Oslosta 2011 jopa kolme yksissä kisoissa. Korkeimmalle korokkeelle hän on noussut aikuisten arvokisoissa vain kerran: viime keväällä Ruotsin Falunissa joukkuekilpailussa. Suurin saavutus on 2010 Vancouverin olympialaisten joukkuekisan pronssi. Olympiarenkaiden arvostus on suurta. – Oman maansa edustaminen olympialaisissa on upea hetki ja pääasia urheilijalle, sen vuoksi teemme tätä. Etenkin kun lajissamme ei ole seurajoukkuekulttuuria, on maajoukkueen merkitys valtava, Edelmann kertoo. Hermokeskus Oberhofissa Bundeswehr tarjoaa urheilijalle muutakin kuin taloudellista var- muutta. Kun Edelmann ei kilpaile ympäri maailmaa, on hänellä majapaikka Oberhofin talviurheilukeskuksessa. – Siellä voin viettää aikaa ja syödä harjoitusten ja kilpailuiden välillä. Myös muut fasiliteetit ovat käytössäni, kuten kuntosali ja fysioterapia. Olosuhteet ammattimaiseen harjoitteluun ovat todella hyvät: siellä on esimerkiksi hyppyrimäki ja hiihtomahdollisuus sisätiloissa. Vaikka Edelmann on sotilas, ei hän tee normaaleja sotilaiden tehtäviä käytännössä ollenkaan. Urheilijasotilaan tärkein tehtävä on olla ammattiurheilija. – Sotilaallinen osa on hyvin pieni. Lähinnä peruskoulutusta sekä mahdollisesti leirejä kevääl- lä kilpailukauden jälkeen. Urheilun ohella olen roolimalli nuorille, Edelmann havainnoi. Viime vuosina Edelmann ei ole päässyt parhaiden vuosiensa tasolle, jos Falunin kulta jätetään huomiotta. Täksi kaudeksi harjoittelussa tapahtui isoja muutoksia. – Mäkihyppy on aina ollut parempi lajini. Tällä kaudella olen panostanut hiihtoon, mutta nyt hyppääminen on kärsinyt. Yhdistetyn suola on löytää tasapaino kahden lajin välillä. Tulevaisuudessa kersantin silmissä siintävät kuitenkin vuoden 2018 olympialaiset Etelä-Korean Pyeongchangissa. – Olen ollut onnekkaassa tilanteessa, että olen päässyt olym- POIMINTA pialaisiin jo kahdesti. Toivottavasti kolmas kerta on tulossa. Aion taistella sen puolesta, Edelmann lupaa. Tino Edelmann • Ikä: 30 vuotta • Ammatti: urheilija ja sotilas • Sotilasarvo: kersantti • Laji: Yhdistetty • Aikuisten arvokisamitalit: Olympialaiset: pronssi 2010 MM-kisat: kultaa 2015; hopeaa 2007, 2009, 2009, 2011, 2011, 2011; pronssia 2013 KALENTERI 15.4.–13.5. Johtajien erityistehtävien haku käynnistyy Juho Naula Kuva: Ville Otsamo Haluaisitko ottaa enemmän irti intistä ja hyödyntää omaa osaamistasi, syventää taitojasi ja hankkia työkokemusta sekä uusia kontakteja tulevaisuutta varten? Erityistehtävähaku on nyt auki kaikille aliupseeri- ja reserviupseerikurssilaisille. – Varusmiesjohtajahaku on käytännössä täydentävä haku. Pyrimme kartoittamaan, jos näistä varusmiesjohtajista olisi vielä erityistaitoja omaavia henkilöitä, jotka eivät ymmärtäneet hakea peruskoulutuskaudella, majuri Ville Kostian selittää. – Erityisesti kybererityistehtäviin ja tiedusteluosastolle mediaseuraajan tehtäviin kaivataan nyt varusmiesjohtajia, Kostian lisää Johtajakoulutuksen jälkeen palvelus jatkuu erityistehtävissä varusmiesjohtajana. Palveluksen kesto on 347 päivää. Täytä lomake osoitteessa http://varusmies. fi/erityistehtavat ja toimita hakemus täytettynä yksikön päällikölle tai vääpelille. Erityistehtävien varusmiesjohtajahaku on 15. huhtikuuta – 13. toukokuuta. Johtajahaussa on mahdollista hakeutua myös Ruotuväen toimittajaksi. Johtajien erityistehtävähaku > http://varusmies.fi/erityistehtavat Kyberturvallisuus puhuttaa jälleen Aalto-yliopistossa järjestetään 3. toukokuuta klo 17.00 yleisöluento ”Suomi kyberturvallisuuden kärkimaita 2016?”. Luennon paikkana toimii Mellin Sali Espoossa. Luentoa pystyy seuraamaan myös live-lähetyksenä ja tallenteita voi katsoa myöhemmin. Luento on vimeinen ”Kyberturvallisuus koskettaa meitä kaikkia” -luentosarjasta. Itsepuolustautumispäivä naisille Rovaniemellä Maanpuolustuskorkeakoulun järjestämä naisten itsepuolustuskurssi on 14. toukokuuta klo 11.00–16.00. Kurssille ilmoittautuminen loppuu 6.5. ja hinta on 22 €. Kurssi on tarkoitettu kaiken ikäisille naisille ja sijaitsee Somerharjun varuskunnassa Rovaniemellä. Itsepuolustuskurssilla tullaan käymään läpi teoriaa ja käytäntöä itsepuolustamisesta sekä fyysisiä harjoitteita. Marssille Liminkaan Maanpuolustuskorkeakoulu järjestää Pohjois-Pohjanmaalla Limingassa 28. huhtikuuta kaikille halukkaille marssikurssin. Kurssille voi ilmoittautua viimeistään 28. huhtikuun teoriaosuuden yhteydessä. Kurssilla tullaan antamaan katsaus marssihistoriaan ja perustietoa moottori- ja jalkamarssimisesta sekä ensiapukoulutuksesta. Marssi on 28. toukokuuta ja alkaa 230 kilometrin moottorimarssilla ja jatkuu 18 kilometrin jalkamarssilla. Oikaisu Viime lehdessä oli virheellisesti kalenterissa Kenraalintie-marssi 23. toukokuuta. Marssin oikea päivä on 23. huhtikuuta. Ruotuväen toimitus pahoittelee virhettä.
© Copyright 2024