1. No category

saatesanat
Katseen voima
Oheinen kuva on yksi voimanlähteistäni. Olen siinä vajaan kahden vuoden ikäinen ja käsi kuuluu
ukilleni, joka muistoissani on hieman jäyhä, mutta luotettavan turvallinen pohjalaismies. Siksi tästä
- sinänsä tavallisesta - kuvasta huokuu minun silmissäni lämpöä ja voimaa; siinä määrin, että ripustin sen yhdessä vaikeassa elämänvaiheessa näkyvälle paikalle rohkaisuksi itselleni.
Samaa kuvaa, samaa ihmistä, samaa tilannetta voi katsoa monella eri tavalla. Sivulta 20 alkaen
kerromme Miina Savolaisen voimauttavan valokuvauksen menetelmästä, joka perustuu arvostavaan
katseeseen. Tapasin Miinan ja yhden ”maailman ihanimmista tytöistä” syksyllä Frankfurtissa. Koskettavan keskustelun jälkeen jäin miettimään, mitä minun omassa elämässäni, itsessäni, läheisissäni tulisi opetella katsomaan uusin silmin.
”Sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen”, kertoo profeetta Jesaja Jumalan sanoneen kansalleen (Jes. 43). ”Merkitsi tosi paljon, että sai nähdä itsensä kauniina”, sanoo yksi Miinan kuvaamista tytöistä. Kaunis ja suuriarvoinen – sen näkeminen voi olla uuden alku.
Die Sichtweise macht den Unterschied. Das gleiche Foto sagt jedem etwas anderes, je nachdem,
welche inneren Bilder es in einem hervorruft. So spüre ich beim Betrachten des - an sich gewöhnlichen - Fotos von mir mit der Hand vom „ukki“ Wärme und Kraft.
Wie schaue ich auf mich, meine Liebsten, auf das neue Jahr, auf mein Leben? Kann ich einen liebevollen Blick
lernen? Kann ich auch in schwierigen
Situationen noch einen Sonnenstrahl
erkennen? Schönreden hilft nicht weiter. Aber ein liebender Blick sieht auch
die noch nicht entwickelten Potenziale
und setzt diese frei.
kuva/Foto: M. J. Lammi
Voimauttavia näkökulmia matkallesi,
Ein Jahr voller Möglichkeiten
wünscht Ihnen
Ritva Prinz
Renkaan toimittaja /
Rengas-Redakteurin
01-02 • 2015
| 1
2 |
01-02 • 2015
Kirchentag 2015
Vom 3.-7.6.2015 werden über 100 000 Menschen zum Deutschen
Evangelischen Kirchentag in Stuttgart erwartet. Auch die Finnen
sind wieder dabei: von einem „stillen Gottesdienst“ und Bibliodrama-Workshop bis zu einem ökumenischen Stand gemeinsam mit der
niederländischen Gemeinde. Mehr ab Seite 5.
5
Tukiverkkosi maailmalla
Suomen kirkon ulkosuomalaistyön motto ”Tukiverkkosi maailmalla”
oli pohdintojen kohteena kuluneen syksyn aikana aluepäivillä ja esimerkiksi Dresdenin pienoisseminaarissa. Annaliisa Kühn kertoo keskustelujen tuloksia, ja diakoniasta ja kriisiavusta vastaava pappi Matti
Nikkanen neuvoo, miten toimia kriisitilanteessa (s. 8-9).
8
Vahdinvaihto Merimieskirkossa
Suomen Merimieskirkko ry:n pääsihteeri vaihtuu vuoden 2015 alussa. Rovasti Sakari Lehmuskallio jää eläkkeelle. Uutena pääsihteerinä
aloittaa pastori Hannu Suihkonen. Lue pääsihteerien mietteistä vahdinvaihdon kynnyksellä sivuilta 10-11. Kiitämme Sakari Lehmuskalliota
hyvästä yhteistyöstä ja toivotamme Hannu Suihkosen tervetulleeksi!
10
Eine Geschichte mit Happy End
Im vergangenen Jahr wurde viel über Beziehungen zwischen finnischen Frauen und deutschen Soldaten während des zweiten Weltkrieges geschrieben. Viele dieser Geschichten endeten traurig oder gar
dramatisch. Aber es gab auch welche mit einem guten Ende, wie die
von den Eltern von Lene Pawlik-Hanisch (S. 18-19).
18
Mit Beinprothese für die Armen
„Der Holzmann steht bei Wind und Wetter im Freien und bittet um
Spenden.” Egbert Martins schätzt und fotografiert die finnischen
„Vaivaisukko“-Opferstockfiguren seit über 50 Jahren. Jetzt hat er
seine Fotos und Informationen in einem Buch veröffentlicht. Mehr
dazu ab Seite 23.
23
kuvat/Fotos: DEKT / Vankann, Marija Skara, Ritva Prinz, privat, Egbert Martins
Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe
Ajankohtaista / Aktuelles
Saksan suomalaisten seurakuntien toimintaan kuuluvat oleellisesti lähetystyö ja kansainvälinen
diakonia. Suomalaiset seurakunnat ovat tukeneet vuodesta 2008 alkaen Namibiassa sijaitsevaa
Nkurenkurun koulua Suomen Lähetysseuran kautta ja vuodesta 2013 alkaen Naisten Pankkia
Kirkon Ulkomaanavun kautta. Myös yksityishenkilöiden maksamat lahjoitukset välitetään SKTK:n
kautta em. kohteisiin.
Missionsarbeit und internationale diakonie gehören zu den wesentlichen Aufgaben der finnischen
Gemeinden in Deutschland. Seit 2008 sammeln die finnischen Gemeinden für die Schule in Nkurenkuru / Namibia (über die Finnische Missionsgesellschaft) und seit 2013 für Women’s Bank (über Finn
Church Aid). Auch Spenden von Privatpersonen werden gern entgegengenommen.
Tiliyhteystiedot / Kontoverbindung: S. 64
Lisätietoa / weitere Informationen: www.rengas.de
Lähetystyöstä vastaava pappi / Verantwortliche Pfarrerin:
Päivi Lukkari, [email protected]
suomalaisen kirkollisen työn keskus ry:n vuosikokousviikonloppu /
Wochenende mit der ordentlichen Mitgliederversammlung des
zentrums der finnischen kirchlichen arbeit e. v.
13.-15.3.2015 Chorin
Kokouksessa 14.3. käsitellään sääntöjen § 11 määräämät asiat (SKTK:n säännöt löydät nettisivuiltamme www.rengas.de > Mikä on SKTK > materiaalipankki). Seurakunnan virallisen edustajan pyydämme ilmoittamaan nettisivuiltamme löytyvällä lomakkeella 27.2.2015 mennessä SKTK:n toimistoon.
kuvat/Fotos: Marija Skara, Ritva Prinz
Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen 6.2.2015 mennessä: www.rengas.de
Weitere Informationen und Anmeldung bis 6.2.2015:
www.rengas.de
Tervetuloa! Herzlich willkommen!
Rengas 3-4/2015 ilmestyy KV 9
maalis-huhtikuun tapahtumatiedot
artikkelit: 26.01.2015
seurakuntien tapahtumatiedot oman
seurakunnan tiedottajalle: 26.01.2015
Rengas 5-6/2015 ilmestyy KV 18
touko-kesäkuun tapahtumatiedot
artikkelit: 26.03.2015
seurakuntien tapahtumatiedot oman
seurakunnan tiedottajalle: 26.03.2015
01-02 • 2015
| 3
Tulevaisuuden voima nykyhetkessä
Suhde tulevaisuuteen syntyy ajan paineessa.
Toisissa kulttuureissa ajan merkitys näyttäytyy
eri tavoin kuin länsimaisessa perinteessämme.
Voidaan tehdä karkea jako esimerkiksi eurooppalaisen ja afrikkalaisen aikakäsityksen välillä.
Eurooppalaiset kulkevat pää pystyssä kasvot tulevaisuuden tuulia vasten. Afrikassa ihmiset kulkevat selkä tulevaa kohti, sillä he ammentavat
voimaa katsellessaan ja muistellessaan menneisyyttä. Ihminen hyötyy tulevaisuuteen siirtyessään molemmista kulkutavoista. Parhaan tien etsintä muuttuu helposti fantasiaksi, jos yhteistä
historiaa ei ymmärretä perusteellisesti. Ja pelkkä menneen tarkastelu saattaa jämähdyttää ihmiset paikalleen.
Ihmisen rinnalla kulkee kehdosta hautaan hänen moraalinen kehityksensä. Kristinuskon lisäksi monessa muussa uskonnossa ihmisen elämäntavoitteeksi asetetaan mahdollisimman hyväksi
ihmiseksi kasvaminen. Pahan välttäminen, hyvän
tekeminen ja viisaaksi tuleminen ovat lähes kaikkien ihmisten arvokkaita perustavoitteita.
Jeesuksesta tuli aidon ihmisyyden henkilöitymä. Kaikki, mitä taivaallinen Isä toivoi luomaltaan ihmiseltä, on kristinuskon mukaan nähtävissä Jeesus Nasaretilaisessa. Hän oli yksi Jumalan
luomien joukossa, yksi meistä ihmisistä. Hänelle
riitti, että hän oli olemassa ja eli tavallisessa arjessa. Hän keskusteli kiivaasti, mutta ei katkaissut kaulaa, vaikka toinen ei pyrkinytkään samaan
suuntaan hänen kanssaan. Jeesus oli se todellinen hyvä ihminen, jolle riitti hänen arkensa hyvä,
kaunis ja arvokas eli Luojan hänen omalle ajanhetkelleen antamat lahjat.
Lapsena elämässä löytää joka päivä paljon uutta ja ihmeellistä. Lapsille ominainen uteliaisuus
4 |
01-02 • 2015
ja halu oppia kuitenkin katoavat helposti elämänkokemuksen karttuessa. Aikuisen vaarana on
kangistua ja jähmettyä siten, että elämän ilmiöt kaventuvat omalakisesti aikuistuneen mielen
mukaan. Itsekkyys vaarantaa oman tulevaisuutemme, jos emme ole avoimia Jumalan luovalle
nykyisyydelle. Liian helposti käy niin, että emme
anna ajan avata tulevaisuuden ovea edessämme, vaan määritämme itse seinät ajalle ja muuraamme myös ikuisuuden oman arkipäivämme
ulkopuolelle.
Voima elää aidosti avoimena ihmisenä syntyy
etsimällä yhteyttä Jumalaan, ajan ja elämän Luojaan. Kolmiyhteisen Jumalan läsnäolo on helppo häivyttää elämästä: riittää, kun nostaa kädet
silmille. Mutta kun ihminen seisoo kädet tyhjinä huomisen aamuruskossa, niin hänen silmänsä pääsevät katselemaan sekä menneeseen että
tulevaan – ja näkemään nykyhetkeen kohdistuvan hyvyyden voiman.
anssi eLenius
kuva/Foto: RItva Prinz
Aika vie maailman tulevaisuuteen ja imaisee ihmiset mukaansa. Tulevaa ajatellessaan ihmisen
mieli kohdistuu siihen, mikä on hyvää, kaunista ja arvokasta. Ajanhetkestä riippuu, mitkä asiat nousevat erityisesti tavoiteltavien joukkoon.
”Damit wir klug werden”
Saksan Evankeliset Kirkkopäivät
Stuttgartissa 3.-7.6.2015
Der 35. Deutsche Evangelische Kirchentag wird
2015 in Stuttgart stattfinden. Über 100 000 Menschen kommen zusammen, um ein Fest des Glaubens
zu feiern und über die Fragen der Welt nachzudenken. Das Thema des Kirchentages weist auf Psalm
90, 12: „Lehre uns bedenken, dass wir sterben müssen, auf dass wir klug werden.“ Das Leben ist endlich
und deshalb will es klug gelebt werden. Die Quelle
der Klugheit ist der Glaube an Gott. Denn der Glaube fördert das Verstehen unseres eigenen Lebens.
Was es dann konkret heißt, klug zu handeln und
klug zu leben – ob es um einzelne Menschen oder
um eine menschliche Gesellschaft geht – das soll bei
den über 2500 Veranstaltungen des Kirchentages
auf unterschiedlichster Art erörtert werden. Gottesdienste, Gebete und Bibelauslegungen, Konzerte
aller Musikrichtungen, Theater und Comedy, Ausstellungen, Diskussionsforen laden dazu ein, einmal
innezuhalten und gemeinsam nach der Ausrichtung
und Orientierung für unser Leben zu fragen – nach
den Werten und Normen, die unser Leben regeln –
damit wir klug werden.
Auch wir FinnInnen sind wieder dabei. Die finnischdeutschen Jugendlichen gestalten einen ganz anderen, stillen Gottesdienst und Päivi Lukkari bietet ein
Workshop Bibliolog / Bibliodrama an. Die finnische
Gemeinde in Stuttgart beteiligt sich mit Matti Nikkanen und der niederländischen Gemeinde mit einem
Stand an dem Markt der Möglichkeiten.
kuva/Foto: DEKT Vankann
Alle aktuellen Informationen sind unter www.
kirchentag.de zu finden. Das komplette Programm
kann ab März dort eingesehen werden.
Saksan suurin kirkollinen tapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestetään vuonna 2015 jo
35. kertaa. Kesäkuun alussa Stuttgartiin odotetaan toistasataatuhatta vierasta – melkoinen haaste vuorten ympäröimälle noin 600 000
asukkaan kaupungille. Stuttgartissa kirkkopäivät järjestetään jo neljättä kertaa vuosien 1952,
01-02 • 2015
| 5
Tervetuloa Stuttgartiin!
Kirkkopäivien avajais- ja päätösjumalanpalvelusten väliin mahtuu hengästyttävän paljon
ja monipuolista ohjelmatarjontaa: konsertteja,
näyttelyitä, keskustelutilaisuuksia, yökahviloita,
hartauksia ja raamattutyöskentelyä. Myös suomalaiset näkyvät kirkkopäivien ohjelmassa. Sasunuoret toteuttavat Anna-Maari Ruotasen ja Päivi
Lukkarin johdolla nk. Mykän jumalanpalveluksen,
ja Päivi Lukkari pitää työpajan bibliodraama/bibliologi. Stuttgartin suomalaisella seurakunnalla
on ständi ”Mahdollisuuksien markkinoilla” yhdessä hollantilaisen seurakunnan kanssa.
Lisätietoa kirkkopäivien ohjelmasta ja tarkemmista aikatauluista löydät osoitteesta:
www.kirchentag.de - tervetuloa mukaan!
6 |
01-02 • 2015
Sasu-nuoret kirkkopäivillä
Tule mukaan Saksan suurimmille kirkkofestareille! Osallistumme Sasu-nuorten kanssa yhdessä
joka päivä joihinkin tapahtumiin, yövymme yhdessä ja toteutamme Mykän jumalanpalveluksen,
joka tunnetaan myös nimellä ”Klovnimessu”. Hinta, 32 €, sisältää yöpymisen, aamupalan, julkisen
liikenteen matkalipun Stuttgartin sisällä kirkkopäivien aikana sekä osallistumislipun kirkkopäiville. Suomalaisen kirkollisen työn keskus (SKTK)
tukee osallistumista maksamalla noin puolet em.
kustannuksista. Matkat Stuttgartiin jokainen joutuu järjestämään itse. Jos haluat tulla mukaan
kirkkopäiville, mutta et halua sitoutua Klovnimessun toteutukseen, osallistuminen maksaa yhteensä 75 € (alle 25-vuotiaiden osallistumislippu 54 € + yöpyminen ja aamupala 21 €) sekä
matkat Stuttgartiin.
Ilmoittaudu 1.3.2015 mennessä nettisivultamme löytyvällä ilmoittautumislomakkeella (www.
rengas.de -> nuoret -> tapahtumakalenteri)!
Sitovat ilmoittautumiset tarvitaan näin aikaisin
kirkkopäiväorganisaation takia. Huom. Paikkoja
on vain rajoitetusti ja täytämme ne ilmoittautumis- ja maksujärjestyksessä!
Lisätiedot: Anna-Maari & Päivi
kuva/Foto: Jens Schultze-lowres
1969 ja 1999 jälkeen. Kirkkopäivien teema ”Damit wir klug werden” (”Että saisimme viisaan sydämen”) viittaa psalmiin 90. Psalmin rukoilija kehottaa itseään pitämään mielessä, että meidän
inhimillinen elämämme on rajallinen. Maanpäällinen elämämme ei jatku loputtomiin. Siksi olemme vastuussa siitä, miten elämämme elämme, mihin aikamme käytämme. Stuttgartin kirkkopäivät
kutsuvat meitä pohtimaan sitä, mitä tämä merkitsee omassa elämässämme, elämässämme läheistemme kanssa ja koko yhteiskunnassamme.
Der Kirchentag bietet ein vielfältiges Angebot für alle Altersgruppen.
kuvat/Fotos: DEKT / Schultze, Vankann
Deutscher evangelischer Kirchentag – das größte Kirchenfestival in Deutschland… und die Sasu-Jugend ist dabei! Stuttgart erwartet dich vom
3.-7.6.2015 mit Konzerten, Diskussionsforen, Gottesdiensten, Theater, Workshops uvm. Mit Sasu-Jugendlichen übernachten wir gemeinsam in
einer Schule, nehmen täglich gemeinsam an einigen Veranstaltungen teil und gestalten mit AnnaMaari und Päivi den „Stillen Gottesdienst“, den
einige von euch von IsoSasu in Göttingen oder
JuureS 2014 schon kennen. Wir werden im Kirchentagsprogramm unter dem Titel „Zeit mit dem
stillen Gast. Meditativer Gottesdienst mit Pantomime“ zu finden sein und werden auftreten unter dem Gruppennamen „Die auf zwei Sprachen
schweigen – finnisch-deutsche Jugendliche“.
men möchtest, gilt für dich der Normalpreis 75 €
(54 € für die Dauerkarte für unter 25-Jährige +
21 € Übernachtung mit Frühstück).
Melde dich an bis zum 1.3.2015 mit dem Anmeldeformular auf der Internetseite (www.rengas.de
> Jugend > Veranstaltungskalender)! Verbindliche Anmeldungen brauchen wir schon so zeitig wegen der Kirchentagorganisation. Bitte beachte: die Plätze werden in der Reihenfolge der
Anmeldungen und Bezahlung gefüllt!
Info: Anna-Maari & Päivi
Päivi Lukkari
Die Kosten für die Teilnahme betragen 32 €. Der
Preis beinhaltet Übernachtung, Frühstück, Fahrkarte für die öffentlichen Verkehrsmittel in Stuttgart während des Kirchentages sowie die Dauerkarte (Teilnahmekarte für alle Veranstaltungen)
mit dem Programmbuch und Liederheft. Das Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit (ZfkA) unterstützt die Teilnahme und trägt ca. die Hälfte
der vorgenannten Kosten. Die Fahrt nach Stuttgart muss selber organisiert werden. Wenn du
zum Kirchentag fahren, aber nicht verbindlich
an der Gestaltung des Gottesdienstes teilneh01-02 • 2015
| 7
Kun kriisi kohtaa
Kriisien kirjo on valtava: näppy nenässä, myöhästyminen, muutto, kielitaidottomuus, sairastuminen, avioliitto, lapsen syntymä, ero, työttömyys, eläke, kuolema. Kehitys- ja elämänkriisit
voi ehkä vielä jotenkin ennakoida: lapsi kasvaa
ja tulee murrosikään, vanhuus tai eläkkeelle jääminenkään eivät tule ihan yllättäen. Muuttoa
ulkomaille suunnitellaan yleensä aika pitkään ja
perusteellisesti. On aikaa valmistautua, hankkia
tietoa, kutoa turvaverkkoa, kiinnittää pauloja ja
luoda säikeitä. Mutta ns. traumaattiset kriisit eivät tule kello kaulassa, vaan vetävät maton jalkojen alta yleensä yllättäen ja joskus niin perusteellisesti, että omat voimat eivät tilanteen
käsittelyyn riitä. Miten korkealta ja millaiseen
verkkoon silloin tipahdan vai rätkähdänkö kuitenkin saksalaiseen asfalttiin?
Nuorten ihmisten verkot näyttävät erilaisilta
kuin vanhempien, pitkään täällä eläneiden verkot
ovat tiheämpiä kuin vasta muuttaneiden, perheiden verkot kattavat muita alueita kuin sinkkujen,
yksinäisten verkot ovat harvempia kuin sosiaalisten. Verkko punoutuu perheen, työn, koulun,
harrastusten, päiväkodin ja kaiken sosiaalisen toiminnan kautta. Silti suomalainen taitaa edelleenkin olla suomalaisen paras kaveri, ainakin siinä
vaiheessa, kun muuttaa ulkomaille. Suomalaiset verkottuvat keskenään nopeasti ja mielellään.
Nykyään apua arjen kysymyksiin haetaan ja saa-
8 |
01-02 • 2015
daan ihan konkreettisesti verkosta, toisilta suomalaisilta.
Suomen kirkon ulkosuomalaistyön mottona on
”Tukiverkkosi maailmalla”. Monenlaatuisten ulkosuomalaisten kriisien ja tarpeiden keskellä tuo
tarjottu tukiverkko vaikuttaa harvalta tai kaukaiselta. Mutta sitä se on vain ensisilmäyksellä.
Suomalaispapit ovat kriiseissä käytettävissämme.
Seurakuntien naapuriapu on luotu tänne jo kauan
ennen Facebookia täyttämään kotimaan sosiaalisen verkon puuttumista. Suomalainen kirkollinen
työ Saksassa on parhaillaan luomassa kriisisuunnitelmaa mahdollisten vakavien kriisitilanteiden
varalta. Me haluamme, ettei yksikään suomalainen täällä tyystin putoa liian harvan turvaverkon läpi, vaan löytää ja saa apua ajoissa. Tämä
on ja pysyy naapuriavun ja meidän kaikkien suurena haasteena.
Annaliisa Kühn
Toiminta kriisitilanteessa
Toivomme jokainen, ettei seurakunnan tilaisuuksissa sattuisi onnettomuuksia. Joskus voi
kuitenkin tapahtua jotakin yllättävää, joka
saattaa yhden tai useamman henkilön vaaraan. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi tulipalo, kiinteiden rakenteiden sortuminen
tai tekninen vika vaikkapa sähkölaitteessa.
Myös sairauskohtaukset tai väentungos voivat johtaa uhkaavaan tilanteeseen. Keksit varmasti itsekin mahdollisia esimerkkejä vaarallisista tilanteista seurakunnassasi. Niihin on
varauduttava!
Kriisitilanteella tarkoitetaan uhkaavaa tai yllättävää yksilöön tai joukkoon kohdistuvaa tapahtumaa, joka estää normaalien toimintojen
jatkumisen ainakin hetkellisesti. Kriisivalmiuden
tarkoituksena on varautua tällaisiin tilanteisiin
siten, että yhteisö kykenisi palaamaan normaa-
Logo: Marija Skara
Suomalainen pärjää aika pitkälle yksin,
apua ei ihan joka hätään kysellä. Kyllä tässä
on omillaan opittu toimeen tulemaan. Mutta aina yksin ei selviä, kriisit eivät valitettavasti jätä rauhaan, niiltä ei kukaan välty, ei
missään elämän vaiheessa. Mikä sitten neuvoksi? Ja vielä ulkomailla? Miltä minun tukiverkkoni täällä Saksassa näyttää? Näitä asioita pohdittiin tämänvuotisilla aluepäivillä ja
esimerkiksi Dresdenin pienoisseminaarissa kuluneen syksyn aikana.
liin toimintaan mahdollisimman pikaisesti ja että
kriisitilanteen yksilöihin jättämät vaikutukset olisivat mahdollisimman lieviä. Seurakunnassa pyrimme siihen, että kirkon perustehtävän toteuttaminen – ihmisten tukeminen Jumalan sanalla,
sakramenteilla ja sielunhoidolla – olisi kaikissa
olosuhteissa mahdollista. Siksi tarvitaan toimenpideluettelo siitä, miten jokaisen meistä tulisi toimia kriisitilanteessa.
Toimi kriisitilanteessa seuraavasti:
1. Säilytä maltti! Toimi harkiten, mutta ripeästi.
2. Onnettomuuden tai uhkaavan tilanteen sattuessa tee ensin nopeasti tilannearvio tapahtuneesta ja vaaran jatkumisen todennäköisyydestä.
3. Toimita sivulliset turvaan.
4. Aloita välitön ensiapu.
5. Hälytä apua.
Mikäli toimintakykyisiä on useampia, tapahtuvat kohtien 3-5 toiminnot samanaikaisesti nopeasti sovitun tehtävänjaon mukaisesti.
Kuva/Foto: Initiative Echte Markt Wirtschaft (IEMW)/pixelio.de
Avun saavuttua:
6. Avusta viranomaisia ja työntekijöitä annettujen ohjeiden mukaisesti.
7. Muista tiedotus.
- Viranomaiset huolehtivat välttämättömästä
tiedotuksesta virkatietä. Ilmoita alueesi papille
tapahtuneesta, mikäli hän ei ole paikalla.
- Ulkoisesta tiedotuksesta ja yhteydenpidosta
mediaan vastaavat ainoastaan SKTK:n toiminnanjohtaja ja tiedottaja.
- Sosiaalisen median välityksellä ei ole suotavaa
julkaista mitään onnettomuus- tai uhkatilanteeseen liittyvää materiaalia, kuten valokuvia tai julkisia kirjoituksia tapahtuneesta. Ne ovat omiaan
hämmentämään ulkopuolisia ja haittaavat organisaatiomme omaa tiedotusta.
- Yksityisistä viesteistä sivullisille esimerkiksi
kännykän välityksellä tulisi pidättyä.
8. Järjestä kriisitilanteessa mukana olleiden tukeminen.
- Onnettomuus tai uhkaava tilanne vaikuttaa kaikkiin niihin, jotka olivat tavalla tai toisella osallisina tilanteessa. ”Kännykkäkurista” huolehtiminen on erityisen tärkeää, jotta osallisten
määrä saadaan rajattua niihin, jotka olivat fyysisesti läsnä vaaratilanteessa.
- Defusing-keskustelun järjestäminen on suositeltavaa kaikille yhteisenä tilanteena. Sen tarkoituksena on käydä tapahtunut läpi ja normalisoida tilanteeseen liittyvät tunteet.
- Paikalla oleva työntekijä tai joku muu ammatillisesti pätevä arvioi erikseen, onko tarvetta laajemmalle, yhteiselle kriisituelle (esim. debriefingistunto) tai yksilöön kohdistuvalle tuelle (esim.
kriisisielunhoito).
- Apua saa pyytää kuka tahansa ja sen pyytämiseen tulee kannustaa. Ketään ei saa painostaa
avun vastaanottamiseen.
9. Vältä tilanteen muodostumista ”torikokoukseksi”.
- Yhteisen purkutilanteen jälkeen ei yleensä ole
tarvetta sille, että osalliset jäävät oleskelemaan
tapahtumapaikalle.
- Erikseen sovitaan siitä, miten tapahtuneen
jälkiselvittelyt (esim. raivaus, vahinkoilmoitukset kiinteistöhallinnolle ja vakuutusyhtiölle) hoidetaan.
Puuttuuko listasta jotakin? Onko jotakin jäänyt ottamatta huomioon? Otan mielelläni vastaan parannusehdotuksia!
Matti Nikkanen
diakoniasta ja kriisiavusta vastaava pappi
[email protected]
01-02 • 2015
| 9
Vahdinvaihto Merimieskirkossa
Suomen Merimieskirkko ry:n pääsihteeri
vaihtuu vuoden 2015 alussa. Rovasti Sakari Lehmuskallio jää eläkkeelle 24:n vuoden
pääsihteerikauden jälkeen. Uutena pääsihteerinä aloittaa pastori Hannu Suihkonen. Suomen Merimieskirkon 11. pääsihteeriksi hän
siirtyy Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän
diakoniajohtajan toimesta. Kokemusta merimieskirkkotyöstä Hannu Suihkonen on kerännyt mm. toimiessaan Hampurin merimieskirkon johtajana ja merimiespappina vuosina
1997–2002.
Sakari Lehmuskallio, millä mielellä lähdet?
Lähden hyvällä mielellä. Olen täyttänyt 65
vuotta ja kansalaisvelvollisuuteni suorittanut.
Elämä jatkuu; niin minun elämäni eläkkeellä kuin
elämä Merimieskirkossa ilman minua.
Merimieskirkkotyössä on aina jotain menossa,
muuta niinhän asia on järjestötoiminnassa yleensäkin. Olen ollut mukana eri järjestöissä nuoruusvuosieni partiotoiminnasta lähtien, joten olen op-
pinut, ettei työ tule koskaan valmiiksi. Jos sitä
jäisin odottamaan, en voisi lähteä koskaan.
Merimieskirkko ei ole irrallaan sitä ympäröivästä
yhteiskunnasta, vaan sen lait, nousu- ja laskukaudet koskevat myös meitä. Mutta en ole huolissani.
Yli 50 vuotta järjestötoiminnassa on opettanut,
että nousu- ja laskukaudet seuraavat toisiaan
tietyllä syklillä.
Pääsihteerikauteni aikana erityisesti toiminta
ulkosuomalaisten parissa on laajentunut. Työmme
kontaktien määrä on kaksinkertaistunut ja on tällä hetkellä 270 000-275 000 kontaktia vuodessa.
Myös työmme ammatillinen laatu on parantunut.
Olemme pystyneet peruskorjaamaan kiinteistöjä,
mm. Rotterdamissa. Lisäksi luottamus työtämme
kohtaan Suomessa on vähintäänkin hyvä ja toiminnan henkinen tuki erinomainen.
Miten yhteistyö Merimieskirkon ja SKTK:n välillä on toteutunut sen jälkeen, kun Hampurissa ei ole enää ollut merimiespappia?
Kuva/Foto: Ritva Prinz
Am 1.1.2015 übernimmt Pfr. Hannu Suihkonen das Amt des Generalsekretärs der Finnischen Seemannskirche. Sein Vorgänger Propst h. c. Sakari Lehmuskallio geht nach 24 Jahren als Generalsekretär in den Ruhestand.
10 |
01-02 • 2015
Yhteistyö on kehittynyt positiivisesti ja sen
kaunein kukka ovat sitoutuneet työntekijät molemmin puolin.
Kirkon työtä ei ole vain papin työ. Jokainen
kastettu kristitty tekee omalla paikallaan kirkon
työtä. Hampurissa on Merimieskirkon ja EKD:n
palkkaamia työntekijöitä sekä lukuisia vapaaehtoisia maallikoita, joiden panos on tärkeää ja
leimaa-antavaa. Pappi on vain yksi Merimieskirkossa toimivista ammattiryhmistä, myös muut
osaajat ovat tärkeitä.
Mikä työurallasi oli palkitsevinta?
Kenttätyö merimiespappina Hampurissa oli ammatillisesti elämäni parasta aikaa. Laaja-alainen
ekumeeninen yhteistyö avasi minulle uusia näköaloja, opetti, miten monenlaisissa kehyksissä
voidaan tehdä samaa kirkon työtä. Turhat vastakkainasettelut kuluttavat energiaa; rakentavampaa on etsiä sitä, mitä voidaan tehdä yhdessä.
Olen saanut palvella seurakunnassa, merimiespappina, kirkkohallituksessa ja pääsihteerinä ja
nähnyt näin monia eri työkulttuureja. Se on lisännyt joustavuutta, ymmärrystä siitä, että hyvään lopputulokseen voidaan päästä eri tavoin.
Yhdistystoiminta rakentuu vapaaehtoisten sitoutumisen varaan. Merimieskirkkotyö tai seurakuntatoiminta ulkomailla ei olisi mahdollista
ilman tätä!
Hannu Suihkonen, millä mielellä otat uuden
tehtävän vastaan?
Innostuneella mielellä. Tiedän, että tehtävä on
vaativa, sillä maailma muuttuu ja meidän on oltava mukana muutoksessa.
Mikä työnäky sinulla on?
Toivon, että voimme kohdata ihmiset merimieskirkkotyössä aidosti läsnä ollen, kuunnellen ja
osoittaen vieraanvaraisuutta.
Otatko vaikean pestin säästöpaineiden alla?
Tilanne on haastava, mutta Merimieskirkolla on
monia mahdollisuuksia päästä eteenpäin. Vuoden 2015 kuluessa teemme strategista linjausta
tulevaisuuden suhteen.
Minkälaista?
Siitä on vielä liian aikaista sanoa sen tarkempaa. Strategian tehtävä on ohjata työtä eteenpäin ja antaa Merimieskirkossa toimiville uskottava ja motivoiva näky toimia.
Mitä mieltä olet siitä, ettei Hampurissa enää
ole merimiespappia?
Yhteistyö toimii käsitykseni mukaan nykyisellään erittäin hyvin. Hyötysuhde on erinomainen ja suomalaiset ovat sitoutuneet tähän toimintaan.
Miten yhteistyötä Merimieskirkon ja SKTK:n
välillä tulisi kehittää?
Kun lähtökohtana pidetään Suomen kirkon ja
Merimieskirkon suhdetta, paikallinen yhteistyö
toimii hyvin. On tärkeää ajatella laajempia kokonaisuuksia ja miettiä, mitä uusia muotoja yhteistyö voi saada.
Mitä toivot Saksan suomalaisilta?
Merimieskirkko toimii Saksassa Hampurin ja
Lyypekin alueilla ja toivon, että se saa olla paikka, mihin suomalaiset mielellään tulevat, missä
he mielellään osallistuvat toimintaan.
Sakari Lehmuskallio, mitä jätät evääksi seuraajallesi?
Toivon Hannulle terveyttä ja pitkää ikää. Tämä
tehtävä on vaativa, mutta yksi parhaita tehtäviä, mihin kirkon koulutuksen saanut voi tulla
kutsutuksi.
Meillä on elinvoimainen organisaatio, jonka voimavara ovat ihmiset; päätoimiset, osa-aikaiset
ja vapaaehtoiset työntekijät. Työmme perustuu
holistiseen ihmiskuvaan, jossa niin hengelliset
kuin sosiaaliset tarpeet huomioidaan. ”Raaka”
diakoninen työ, esim. päihteiden käytön laivoilla aiheuttamat ongelmat, on vähentynyt. Mutta kohtaamme uusia haasteita, kuten ulkosuomalaisten ikääntyminen ja yksinäisyys, jotka on
otettava vakavasti. Ja tässä Hannu on raskaan
sarjan ammattilainen.
Haastattelu:
Ritva Prinz
01-02 • 2015
| 11
Jäsen 360° –hanke tuo uutta tietoa
kirkon jäsenistä
Perusteellisen jättitutkimuksen tuloksena neljä
miljoonaa kirkkoon kuuluvaa suomalaista voidaan
jakaa neljään pääluokkaan, jotka puolestaan jaKirkossa käydään monista syistä. Joku voi käydä ihailemassa rakennusta, toinen hakee henkistä rauhoittumista. Kirkon jäsenten
suhdetta kirkkoon on selvitetty Suomessa.
kautuvat kymmeneen alaluokkaan. Irrallisia, kirkosta etäällä olevia jäseniä on 43% eli puolitoista
miljoonaa. Maltillisia eli perinteisiä arvoja kunnoittavia on 800 000 eli viidesosa. Avomielisiä
eli liberaaleja, henkisiä etsijöitä on vajaa puoli miljoonaa eli kymmeneosa. Neljänteen luokkaan eli uskollisiin kuuluu reilu miljoona eli neljäsosa kirkon jäsenistä. Jälkimmäisistä suuri osa
on kirkon aktiivijäseniä. Uskolliset ovat pääasiassa ikääntyviä, maaseudun ja taajamien asukkaita. Irrallisten joukossa on puolestaan eniten nuoria kaupunkilaisia.
Yksityiskohtaista tietoa jokaisesta ryhmästä
sekä aluekohtaiset jakautumiset eri segmenttien
välillä on saatavilla Jäsen 360° –nimisen kaupallisen työkalun välityksellä. Uutta työkalussa on
tiedon käytettävyys, sillä mallilla voidaan ennustaa minkä tahansa alueen väestön suhde hengellisyyteen ja kirkollinen aktiivisuus. Näitä tietoja
voidaan hyödyntää kirkollisen työn suunnittelussa, jotta toimintaa ja viestintää voidaan kohdistaa tilanteen mukaan joustavasti eri ryhmien
tarpeisiin. Muutamat seurakunnat ovat jo ottaneet työkalun käyttöönsä. Asiakaskartoituksen
perusidea on lainattu yritysmaailmasta, mutta
hankkeen toteutuksessa kirkko on ollut edelläkävijä: näin laajaa aineistoa ja
monipuolista analyysia ei ole Suomessa vielä koskaan aiemmin nähty. Tiedolle jäsenyyden perusteista on tarvetta.
Kirkosta erotaan herkästi, ja yksittäiset
kirkkoa käsittelevät uutisotsikot saattavat aiheuttaa jopa eropiikkejä. On
selvää, että 2010-luvulla seurakunnan
ja kirkon jäsenyys on erilaista kuin ennen. Jäsen 360° –hanke osoittaa, että
kirkko ottaa ilmiön vakavasti ja pyrkii
kuuntelemaan eri jäsentensä odotuksia.
Päivi Vähäkangas
12 |
01-02 • 2015
kuva/Foto: Daniela Baack / pixelio.de
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä on viimeisen vuosikymmenen ollut laskusuunnassa. Kirkkoon kuuluu silti yhä 75 % väestöstä.
Jumalanpalveluksiin osallistuu säännöllisesti vain
kymmenesosa kirkon jäsenistä. Noin puolet käy
kirkossa kerran, pari vuodessa. Keitä ovat nämä
satunnaiset kävijät sekä ne, joita ei näy, mutta
jotka haluavat silti pysyä kirkon jäseninä? Mikä on
heidän suhteensa kirkkoon ja mitä he siltä odottavat? Kirkonkirjoihin ja väestörekisteriin kirjatuista perustiedoista ei saa informaatiota, joka
auttaisi ymmärtämään seurakuntalaisten arkea
paremmin. Tästä syystä Kotimaa-yhtiö (kirkon
kustannus- ja viestintäyhtiö) alkoi vuonna 2001
suunnitella ja toteuttaa laajaa kyselyä kirkon jäsenten arvomaailmasta ja odotuksista yhdessä
Kirkon tutkimuskeskuksen, Fonectan ja TNS Gallupin kanssa. Yli 5000 henkeä vastasi 800:n kysymyksen kyselyyn.
Reipasta menoa
Risto Räppääjän tahtiin
Risto Räppääjä on täällä taas! Risto on punatukkainen poika, joka asuu tätinsä Rauhan luona
ja päätyy parhaan ystävänsä Nelli Nuudelipään
kanssa erinäisiin seikkailuihin ja kommelluksiin.
Suomessa erittäin suosittu kirjasarja on ehtinyt
14. osaansa, ja parhaillaan on tekeillä jo viides
sarjaan perustuva elokuva.
Sarjan tapahtumat perustuvat arkisiin tilanteisiin, ja usein tapahtumat käynnistyvät hauskojen väärinkäsitysten myötä. Sarjassa on muun
muassa matkustettu jäätelötötterön perässä ja
taisteltu finnejä ja huijareita vastaan. Kirjojen
huumori on monitasoista ja viihdyttää niin lapsia kuin aikuisiakin.
kuva/Foto: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Toiminnasta ei ole puutetta sarjan tuoreimmassakaan kirjassa, sillä ”Risto Räppääjä ja Sevillan
saituri” on muutaman päivän ajalle sijoittuva tiivis seikkailu. Kaukainen sukulainen harkitsee tekevänsä Ristosta perijänsä ja saapuu Espanjasta
Suomeen tutustuakseen poikaan. Saiturin monivuotinen palvelija Arnold ei kuitenkaan pidä
suunnitelmasta, vaan pyrkii tekemään sen tyhjäksi. Herkullista tilannekomediaa syntyy, kun tiukka
Elvi-täti yrittää tehdä Ristosta salonkikelpoista
perijää, Rauha haaveilee siitä, mihin perintörahat
voisi käyttää ja Saiturin talo osoittautuu kummitustaloksi täynnä salakäytäviä ja –ovia.
Tarina etenee varsin nopeassa tempossa, ja sitä
vauhdittavat Christel Rönnsin mainiot kuvitukset.
Ei ole mikään ihme, että Risto Räppääjää ylistetään Suomessa siitä, että tämä on saanut pojatkin lukemaan. ”Risto Räppääjä ja Sevillan saituri” on hyvä lisä hauskaan kirjasarjaan, josta omat
suosikkini ovat ”Risto Räppääjä ja kuuluisa Kamilla” sekä ”Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli”.
Sarjan teoksia on käännetty 16 kielelle, mutta
niitä ei ole julkaistu saksaksi.
Heidi Viherjuuri
Heidi Viherjuuri opettaa suomea Kölnin yliopistossa ja kirjoittaa blogia osoitteessa
www.viherjuuri.blogspot.com
Sinikka ja Tiina Nopola:
Risto Räppääjä ja Sevillan saituri
Tammi 2014
ISBN 9789513179977
Teos perustuu paljolti siihen, että lukija tuntee henkilöt ja voi heittäytyä heidän mukaansa.
Kirjasarjan voi silti aloittaa mistä kirjasta tahansa. Rauha on yhtä höpsäkkä kuin aina, naapurin
Lennart paljastuu jälleen antisankariksi ja rivakka
Elvi-täti ottaa lopulta ohjat omiin käsiinsä. Nelli on aina siellä, missä Ristokin, ja tälläkin kertaa
lapset onnistuvat selvittämään, mikä kummitustalossa ja sen asukkaissa on vikana. Jännittävien käänteiden jälkeen kaikki loppuu hyvin, kuten sarjan kirjoissa on tapana.
01-02 • 2015
| 13
toripaikka / Marktplatz
Vuokrataan hyviä, lämpimiä rantamökkejä.
H. Laurila Lempäälä p. +358-3-3750147, fax
+358-3-3753147, www.saunalahti.fi/hein
Yöpymismahdollisuus Berliinin Suomikeskuksessa. Schleiermacherstr. 24 a, 10961
Berlin, alk. 30 €/yö, www.suomikeskus.de,
[email protected]
Teijon kansallispuiston Mathildedalin
ruukkikylässä nopeasti rakennettavia
tontteja. Hirsitalo ja hyvä suunnitelma!
Oma tupa Suomeen! Info auch auf
Deutsch! [email protected]
Suomalainen 25-vuotias väitöskirjantekijä
(Max Planck/neurotiede) etsii pitkä-aikaista
asuntoa Münchenistä. +358 44 5577017
tai +49 176 31547390 / Pia
Yksityisopetusta mm. saksan ja suomen
kielessä. Tarjoan saksan, ruotsin, suomen
ja englannin yksityisopetusta Berliinissä tai
Skype-videopuhelun kautta innostuneella
ja ammattimaisella otteella. Myös tukiopetus (Nachhilfe), käännökset, tulkkaus (saksa-suomi, suomi-saksa) ja oikoluvut. 10.12.
alkaen. Olen ruotsin ja saksan opettaja, jolla paljon opetuskokemusta myös englannista. [email protected] /
+358 504322686
GOOD NIGHT, BETTER DAY.
Runkosängyt · Jenkkisängyt · Petauspatjat
Sängynpäädyt · Helmalakanat · Pussilakanat
Hanauer Landstrasse 161 - 173 · 60314 Frankfurt
Puh. 069 - 904 398 510 · Fax 069 - 904 398 529
[email protected] · www.fennobed.de
Frankfurt · München · Düsseldorf · Berlin
Stuttgart · Hamburg · Wien · Zürich
14 |
01-02 • 2015
Finnisch-Schwedisch-Englisch
Spanisch-Deutsch u.a. Sprachen
WM Dolmetsch- und Übersetzungsbüro
Ökon.mag./KTM Gunn Wasenius-Mahn
vereidigte Dolmetscherin und Übersetzerin/
valantehnyt kielenkääntäjä
Spittweg 3, 26160 Bad Zwischenahn
Tel. 04486 12 95 Fax 04486 506
Mobiltel. 0172 421 09 54
Email: [email protected]
www.wm-uebersetzungsbuero.de
Psychologische Beratung und Psychotherapie
Psykologista neuvontaa ja psykoterapiaa
Suomeksi, saksaksi ja englanniksi
Marita Helkimo­-Hauser
Heilpraktikerin Psychotherapie
Frankfurt am Main
www.psyshrink.com
www.psychotherapie­-maritahelkimohauser.com
Mobil +49 176 47591468
Palveluhakemisto / Dienstleistungen
Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti
Finnische Hebamme und Systemische Therapeutin
traumaterapeutti – Traumatherapeutin
Taina Palokangas-Büsing
Psychologische Einzel- & Paarberatung
auf Deutsch, Finnisch und Englisch
Satu Marjatta Massaly
Steinbruchstr. 15, 30629 Hannover, 0511-55 97 54
[email protected], www.hebamme-therapie.de
HP Psychotherapie • 50935 Köln • Guldenbachstraße 1
Mobil 01522 9267514 • [email protected]
Analyyttinen lasten- ja nuorisoterapeutti
suomalainen yleislääketieteen erikoislääkäri
Barbro Rampl
Puh./Tel.: 01575-6083360 [email protected]
Braunstrasse 40, 50933 Köln
Psychotherapie auf Deutsch, Schwedisch und Finnisch
Suomalainen hammaslääkäri Hannoverissa
Zahnarztpraxis
Marianne Lienard
Sanna Rauhala-Parrey
Bahrenfelder Steindamm 37
/ Ecke Thomasstraße, 22761 Hamburg
Puh. 040-85371188, Fax 040-85371312
avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12,
to 9-12 ja 15-18 sekä pe 9-14
Suomalainen psykoterapeutti
Hauptstr. 42, Ortsteil Wettbergen, 30457 Hannover
www.praxislienard.com, Telefon: 0511-92070650
Dr.med. Carita Schneider
Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin
Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki)
Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch
ELINA OLDENBOURG
Tel. 069-671109 Fax 069-6708690
Güntherstr. 4, 60528 Frankfurt a.M.
[email protected]
Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK
Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin
Friedensallee 62a, 22765 Hamburg
Puh./Tel.: 040-89018823
Lento-ja laivaliput, seuramatkat
Eija Kassner, TravelNet
Tel. 09131-994350, 0172-9472801,
[email protected]
www.travelnet-online.de/reisen/eija.kassner
Tarv. myös iltaisin ja viikonloppuisin!
RITVA JAKOILA
Treisberger Str. 8, 60439 Frankfurt a.M.
Tel. 069-53086975 Fax 069-53087061
[email protected]
Viralliset käännökset, tulkkauspalvelu
SUOMI <> SAKSA, RUOTSI > SAKSA
Liisa Heinze
Vereidigte Übersetzerin u. Dolmetscherin, MA
Leonorenweg 11, 75045 Walzbachtal
[email protected], +49 (0)1515 553 1515
§§
www.verotus.de
Veroja suomeksi ja saksaksi
Deutsch - Finnisches Steuerrecht
Steuerberatung Trosien
Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien
Tel. 06081-576 99 50, Fax: -51, Email: [email protected]
Vereidigte Übersetzerin und Dolmetscherin
Virallinen kääntäjä ja tulkki (FM Helsinki)
MAILA PILTZ
An den sieben Bäumen 20
65760 Eschborn (bei Frankfurt a.M.)
Tel. 06173-62054 Mobil 0160-4456209
[email protected]
Saunaöfen • Saunen • Infrarotkabinen
Gesamtkatalog anfordern: Tel. 06174-963671
www.harviasauna.com
01-02 • 2015
| 15
Suomi soi Saksassa
seuraavat vuodet
Frankfurtin kirjamessujen Suomi-kampanja on
erittäin onnistuneesti ohi, mutta Suomi ei aio vaipua unholaan. Kirjallisuus vaihtuu säveliin: suomalainen musiikki näkyy ja kuuluu saksankielisessä Euroopassa seuraavien kahden vuoden ajan
paremmin kuin varmaan koskaan ennen. Suomalaisen musiikin vientiorganisaatio Music Finland
on valinnut saksankielisen Euroopan tiedotus- ja
vientiprojektinsa pääkohteeksi 2015-2016.
Sveitsin albumilistan ykköseksi ja pysyi viikkoja
listan kärkisijoilla.
Suomalaisella musiikilla on Saksassa kysyntää.
Jo nyt Saksa on suomalaismusiikin suurin vientimaa, seuraavina tulevat Japani ja muut Pohjoismaat.
Uusia ”samuhabereita” on tulossa paitsi popissa,
myös kaikissa musiikin tyylilajeissa. Music Finlandin tehtävä on palvella kaikkia. Suurimman osan
rahoituksestaan se saa julkisista varoista.
Esimerkki Music Finlandin onnistuneesta toiminnasta on suomalaismuusikko Samu Haber.
Hän sai aikanaan apua ja tukea yrittäessään päästä saksalaisille musiikkimarkkinoille. Tällä hetkellä Haber on tunnetuin suomalainen pop-taiteilija. Hänen yhtyeensä Sunrise Avenuen lokakuussa
julkaistu ”Fairytales - Best Of Sunrise Avenue”
-albumi nousi julkaisuviikollaan sekä Saksan että
Musiikkibisneksessä liikkuvat suuret rahat
Samu Haber ”Voice of Germany:n“ yhtenä tuomarina ja Sunrise
Avenuen solistina on Saksassa huippusuosittu.
Sunrise Avenue -yhtyeen kappale ”Fairytale Gone Bad” oli soitetuin hitti Saksan radioissa
lähes koko viime vuosikymmenen (2000-2009).
Ja yhtyeen menestys jatkuu. Kappale ”Hollywood
Hills” oli vuoden 2011 soitetuimpia kappaleita
saksalaisilla radioasemilla.
Saksalaisille musiikkimarkkinoille pyrkiminen on
meidän tavallisten veronmaksajien etu. Vuonna
2013 saksalaiset käyttivät musiikkiin yli 6 miljardia euroa, siitä 2,7 miljardia konserttilippuihin.
Täkäläisillä estradeilla tunnetuimpia suomalaisia kapellimestareita ovat Esa-Pekka Salonen ja
Sakari Oramo, esittäviä taiteilijoita Karita Mattila ja Soile Isokoski, jazzmuusikoita Iiro Rantala
ja Verneri Pohjola, nykymusiikin säveltäjiä Kaija
Saariaho ja Magnus Lindberg.
MeRja sundstRÖM
lähetystöneuvos
Kulttuurivinkit löydät Suomen suurlähetystön verkkosivuilta www.finnland.de
16 |
01-02 • 2015
Kuva/Foto: Bernhard Ludewig
Sibeliusta ei taida kukaan ylittää tunnettuudessa vielä pitkään aikaan - hyvä esimerkki hänkin
suomalaisen musiikin mahdollisuuksista. Sibeliusta soitetaan tänä vuonna 2015 sadoissa tilaisuuksissa eri puolilla Saksaa, onhan kansallissäveltäjän 150-vuotisjuhlavuosi.
Laura Hirvi
− Ethnologin und Deutsch-Finnin
In Mannheim aufgewachsen, in Jyväskylä
promoviert: mit Laura Hirvi übernimmt erstmals eine Ethnologin die Leitung des Finnland-Instituts. An Stationen in Berlin, Indien, Kalifornien und Helsinki machte sie neben
Studium und Wissenschaft auch berufliche
Erfahrungen in Verwaltung, Projektarbeit,
Übersetzung und Sprachunterricht. Laura Hirvi zieht mit ihrem Mann und ihren zwei Töchtern nach Berlin.
Was haben Sie als künftige Leiterin des Finnland-Instituts vor, auch im Hinblick auf Ihren
Hintergrund als Ethnologin?
In den kommenden Jahren würde ich gern einen Schwerpunkt auf das Thema „Mobilität“ legen. Das umfasst u.a. auch die Idee, sich näher
mit dem Thema Migration zu befassen, das ja gerade in der heutigen Welt eine aktuelle Angelegenheit ist und unser Verständnis von Kultur und
Grenzen hinterfragt.
Kuva/Foto: privat
Was bedeutet es für Sie, als Deutsch-Finnin
aufgewachsen zu sein?
Hm, gute Frage. Dadurch entwickelte ich ein
verstärktes Verständnis, dass es nicht nur eine
Dr. Laura Hirvi ist die neue Leiterin des Finnland-Instituts in Deutschland ab Januar 2015.
Art und Weise gibt, Dinge zu betrachten und zu
bewerten - oder Feste zu feiern. Für meinen finnischen Opa war z. B. immer mein Namenstag
von viel größerer Bedeutung als mein Geburtstag.
Erziehen Sie Ihre Töchter in deutscher und finnischer Sprache?
Für mich und meinen Mann war von Anfang an
klar, dass wir unsere Kinder in einem deutsch-finnischen Sprachfeld aufwachsen lassen wollen.
Ich versuche so konsequent wie möglich mit unseren Mädchen Deutsch zu sprechen, und mein
Mann Finnisch. Als wir noch in Finnland wohnten,
waren uns jährliche Besuche nach Deutschland
und deutschsprachige Bücher, Filme, Musik und
Hörbücher wichtig. In Berlin werden wir dieses
zweisprachige Leben fortsetzen, zu Beginn auch
mit der Unterstützung eines finnischen Au-Pairs.
Mit 33 Jahren Institutsleiterin - wie stehen
Sie zu dieser Herausforderung?
Zunächst einmal habe ich natürlich großen Respekt vor dieser Aufgabe. Aber gleichzeitig sehe
ich dies auch als Ermutigung und als Zeichen dafür, dass der Vorstand der Stiftung für das Finnland-Institut mir diese Position auch zutraut. Mit
33 Jahren habe ich das Gefühl, in meiner professionellen Laufbahn an einem Punkt zu sein, an dem
ich noch einiges dazu lernen kann. Gleichzeitig
bringe ich aber auch schon einen Koffer voll von
erlerntem Wissen und Können mit, und ein über
die Jahre hinweg aufgebautes Netzwerk. Von all
diesem werde ich in meiner neuen Position bestimmt profitieren können. Außerdem freue ich
mich sehr auf eine gute Zusammenarbeit mit den
erfahrenen Kolleginnen und Kollegen des Finnland-Instituts!
Interview:
Marion Holtkamp
Dr. Laura Hirvi erreichen Sie unter
Tel. 030-520026012 und [email protected]
Mehr zum Finnland-Institut unter
www.finnland-institut.de
01-02 • 2015
| 17
Onnellinen rakkaustarina
Während des zweiten Weltkrieges diente KarlHeinz Pawlik bei der Marine und war in Kotka,
Finnland eingesetzt. Dort lernte er Eila Granroth kennen und die jungen Leute verliebten
sich ineinander. Die gemeinsamen Tage waren
jedoch gezählt: Karl-Heinz wurde weiterversetzt,
Deutschland und Finnland wurden von Verbündeten zu Feinden und alle Kontakte waren unmöglich. Am Ende des Krieges geriet Karl-Heinz
in Kriegsgefangenschaft in Ägypten. Als er Ende
1948 wieder frei kam, schrieb er seiner Geliebten nach Finnland.
Und diese machte
Ilman mustia
sich auf einen unmatto ei olisi
gewissen und abenteuerlichen Weg „ins
Feindesland“. „Als meine Mutter Finnland verließ, musste sie unterschreiben, dass sie nie
wieder zurückkehren würde“, erzählt Lene, die
heute in Norddeutschland lebt. Durch viele Umwege fand Eila tatsächlich Karl-Heinz. Die zukünftigen Schwiegereltern waren nicht erfreut,
aber er stand zu seiner Liebe und sie heirateten.
Als die politische Lage sich etwas beruhigt hatte, zogen sie nach Finnland.
„Vanhempani eivät sodasta ja sen jälkeisestä
ajasta mielellään puhuneet“, muistelee Lene. Joitakin asioita hän kuitenkin on saanut selville, osin
siksi, että hänen omat lapsensa alkoivat varttuessaan kysellä isovanhemmilta, jotka päättivät
vastata ”lasten korville sopivalla tavalla”, mutta
totuudessa pysyen. Ӏiti on kertonut, kuinka he
Kotkan tytöt mielellään katselivat komeita sak18 |
01-02 • 2015
salaisia sotapoikia. Häneen teki vaikutuksen, kun
hän näki urheilullisen isäni hyppäävän laivan keulasta mereen uimaan.” Riiustelu toi sodan keskellä iloa nuorten elämään, joka oli välillä käsittämättömän rankkaa. Eila Granroth toimi lottana
ja sai nähdä asioita, joista hän ei koskaan halunnut puhua. Kun Karl-Heinz Pawlik oli joutunut lähtemään Kotkasta, ei hänen mielitiettynsä
kuullut miehestä mitään moneen vuoteen. Sodan keskellä ei ollut mitään selvyyttä edes siitä,
oliko toinen elossa. ”Biskajan lahdella isän laiva
ainakin sai osuman ja hän selvisi hengissä kuin
ihmeen kaupalla”, tietää Lene.
Kun Karl-Heinz sitten kirjoitti päässeensä vankeudesta ja selvinneensä kotiin, pakkasi Eila laukkunsa ja lähti kohti Saksaa. ”Äiti oli määrätietoinen ja ehkä sota oli
raitoja räsy- tehnyt hiukan rämäpäiseksi – kun sodasniin kaunis.
ta oli selvitty, tuntui,
että selvittäisiin kaikesta muustakin”, pohtii tytär silloin alle kolmekymppisen äitinsä sielunmaisemaa. Monen mutkan kautta Eila löysi perille, mutta ei koskaan
oikein sopeutunut saksalaiseen perheeseensä.
Lene arvelee sen johtuneen suurelta osalta siitä,
että sekä äiti että isoäiti olivat vahvoja naisia.
”Äiti oli ammatti-ihminen, farmaseutti, eikä hän
suostunut olemaan tossun alla, niin kuin jotkut
saksalaiset miniät, joita anoppi komenteli. Isoäiti puolestaan oli haudannut sodan aikana kolme lastaan ja tottunut pitämään perheen koossa
ja huolehtimaan tarvittaessa kovallakin otteella siitä, että selvittiin. Tämmöiset Niskavuoren
emännän tyyppiset jyryt naisihmiset ovat usein
pelastaneet perheensä. Ihmistä ei mielestäni koskaan saisikaan tuomita hänen käytöksensä perusteella, ilman että tietää, mitä hän on joutunut kokemaan.”
kuva/Foto: privat
Lene Pawlik-Hanisch ist das Kind eines deutschen Soldaten und einer finnischen Frau, die
sich im Schatten des Krieges ineinander verliebten. Nur im Gegensatz zu vielen anderen
hat ihre Geschichte ein glückliches Ende.
Lene vanhempiensa kanssa.
Vuonna 1949 Eila ja Karl-Heinz muuttivat Kotkaan, jossa Lene myöhemmin syntyi. Isä opiskeli
suomea sanomalehteä lukemalla ja sai töitä teknikkona Vaasan myllystä. Iloinen ja huumorintajuinen Karl-Heinz sopeutui Suomeen hyvin, ja
Lene muistaa isän usein istuneen kotitalon rappusilla ihastelemassa, kuinka ihanaa kaikki on.
Sen verran synkät olivat sodan varjot kuitenkin
vielä, että luokkakaverit nimittelivät Leneä natsikakaraksi, kun halusivat häntä kiusata. ”Sattuihan se, mutta ei siitä minulle mitään elinikäistä
traumaa tullut. Minulla oli turvallinen koti ja asia
puhuttiin selväksi. Äidille en kylläkään nimittelystä kertonut kuin kerran, sillä hän vimmastui siitä
kauheasti.” Lene kertoo myöhemmin ymmärtäneensä, että eiväthän kaverit itsekään edes tajunneet, mitä sanoivat, toistelivat vain aikuisilta
oppimaansa. Hän jääkin pohtimaan, mitä mahtoi niiden vanhempien mielissä liikkua, jotka semmoisia lapsilleen opettivat. Hän myöntää näiden
tapahtumien jälkeen valinneensa ystävänsä aika
tarkkaan. Ehkä mukana oli ripaus kateuttakin,
sillä saksalaisen suvun kautta Lenellä oli etuoikeuksia, joita monella silloin vielä köyhässä Kotkassa ei ollut.
Kun vanhemmat vuonna 1966 palasivat taas
Saksaan, jäi Lene Suomeen tädin huostaan. Myöhemmin hän tuli Göttingeniin opiskelemaan, tutustui Bremenissä lääkärinä työskennellessään
nykyiseen mieheensä ja jäi sille tielleen, vaikka
olikin jo ”taas pohjoiseen päin menossa”. ”Mitä
vanhemmaksi olen käynyt, sitä tärkeämmäksi suomalaisuus on minulle tullut”, toteaa Lene,
jonka lapsillekin Suomen mökki kuuluu elämään
erottamattomana osana. Juuri Suomen mummolta hän itse aikanaan oppi luottamusta tulevaisuuteen: ”Katso räsymattoa, jos siinä ei olisi
mustia raitoja, ei se olisi niin kaunis. Onnettomuus voi olla pitkä, mutta elämä on pitempi”.
Ritva Prinz
01-02 • 2015
| 19
Maailman ihanin tyttö
”Kaikki alkoi siitä, kun menin sosiaalikasvattajaopiskelijana töihin lastenkotiin”, Miina Savolainen muistelee. ”Ajattelin, että on tärkeää kertoa
pahoja asioita kokeneille lapsille, että mikään tapahtuneesta ei ole heidän vikansa. Pian huomasin
kuitenkin, ettei ole olemassa tarpeeksi lohduttavaa kieltä, verbaaliset keinot eivät riittäneet, vaan
20 |
01-02 • 2015
minun piti etsiä toinen lähestymistapa.” Miina
pohti, miten välittäisi lapselle sen kauniin ja arvokkaan, mitä hän tässä näki. Jos lapsesta ottaisi valokuvan, näkisikö hän sen sitten?
Ensimmäiset kuvat eivät tuottaneet toivottua
tulosta, mutta Miina ei luovuttanut. Hän antoi
lapsille aikaa, kuunteli ja kuvasi heitä kuten he itse
halusivat – satumaisissa rooliasuissa, heidän toivomassaan ympäristössä. Ja yhtäkkiä se tapahtui:
”Katse kutsui poiskääntyneet lapset yhteyteen;
murheelliseen katseeseen syntyi eloa.” Rakastava, hellä katse on Miinan mukaan juuri se, mistä
niin monet lapset ovat jääneet paitsi. Kuvaustilanteessa kuvaaja voi jollain lailla korvata isän ja
äidin rakastavan katseen puutetta, kun hän opettelee katsomaan kuvattavaa rakastavasti hyväksyen. Ja kun lapsi itse näkee kuvan, joka on juuri
sellainen, kuin hän halusi, hän kokee mielihyvää,
joka saa hänet katsomaan myös itseään rakastavasti. Joskus kuvat koskettavat hoitavasti myös
lasten vanhempia: niin kuin sitä isää, jonka padotut tunteet purkautuivat itkuna, kun hän näki
kuva/Foto: Milla Makkonen & Miina Savolainen
„Katse on parantava asia“, sanoo Miina Savolainen ja katsoo silmiin, rauhallisesti, tunkeilematta, mutta syvälle. Miina on hyväksyvään katseeseen pohjautuvan voimauttavan
valokuvauksen kehittäjä. ”Otamme kuvia rakastamistamme ihmisistä, koska koemme, että
toinen on niin ihana. Valokuva on yritys tallentaa rakkaus, kertoa, miten tärkeä toinen
ihminen on minulle. Mutta helposti rakas ihminen ei tunnistakaan itseään kuvassa. Emme
ole rakastaneet hänen maailmastaan, vaan
omastamme käsin.” Voimauttava valokuvaus
kääntää valokuvauksen dynamiikan päälaelleen: kuvaaja kuuntelee, miten kuvattava haluaa tulla nähdyksi.
Jokaisella on oikeus kokea itsensä
rakastetuksi ja arvokkaaksi.
kuvat/Fotos: Jenna Pystö & Miina Savolainen, Petra Parvikoski & Miina Savolainen
tyttärensä kuvia valokuvanäyttelyssä. Ja tytölle
puolestaan isän reaktio oli rakkaudentunnustus.
Kymmenen vuotta sitten lastenkotilasten parissa alkanut projekti jatkuu edelleen. Kuvausmatkoja Miinalle on kertynyt 200 000 kilometriä. Pienistä tytöistä on varttunut nuoria naisia,
jotka esittäytyvät auringonlaskussa rakennustyömaalla, aamuruskossa keskellä lumista lakeutta, hääpuvussa kalliolla, keijuna vihreässä metsässä… Näyttelyssä he vaikuttavat yhtä aikaa
voimakkailta ja haurailta. Kuvat ovat satumaisen kauniita, mutta samalla niissä on pysäyttä-
vää vakavuutta. ”Kun nyt katson kuvia minusta,
koen olevani voimakas ja ehjä”, toteaa yksi näistä ”maailman ihanimmista tytöistä”.
Miina selittää syntynyttä positiivista kierrettä: ”Kun lasta tai nuorta ei tarkastella nippuna
ongelmia, kaikesta siitä käsin, mikä on hankalaa,
vaan häntä katsotaan hyväksyvästi, hän alkaa
nähdä itsensä toisin ja myös käyttäytyä toisin.
Kuvaajan tehtävä on kertoa kuvattavalle, miten
hieno juuri tämä kuvaushetki on, miten koskettavalta kuvattavan olemus näyttää. Juuri sillä
hetkellä kuvassa on jotain maailman tärkeintä –
sellaista, mitä ei vielä näy.”

Keväällä ja kesällä 2015 Miina Savolainen
vetää Kainuun opistolla Paltamossa kolme kaikille avointa työpajaa: ”Omakuva,
elämäntarina ja oman itsen lempeä katsominen”
21.-24.2.2015 (työkielenä suomi)
22.-25.6.2015 (työkielenä suomi)
8.-11.8.2015 (työkielenä englanti)
Ilmoittautumiset:
Kainuun Opisto, +358-207856833,
[email protected],
www.kainuunopisto.fi/kurssit
Lisätietoja:
koulutusassistentti Pauliina Vuorinen,
[email protected],
www.voimauttavavalokuva.net
01-02 • 2015
| 21
Ritva Prinz
Die finnische Fotografin, Kunst- und Sozialpädagogin Miina Savolainen hat die Methode der
ermächtigenden Fotografie (empowering photography) entwickelt. Ausgangspunkt waren ihre
Erfahrungen bei der Arbeit in einem Kinderheim:
Verbale Kommunikation erwies sich häufig als
unzulänglich, um Kindern, deren Vertrauen mit
Worten mehrfach gebrochen wurde, zu helfen. In
der dialogischen Beziehung zwischen Fotografin
und Subjekt wird das Medium der Fotografie zu
einem Instrument individueller Selbstentdeckung.
Diese Methode wird in Finnland inzwischen bei
Fortbildungen von Pflegepersonal und Sozialarbeitern, aber auch für Teamkommunikation eingesetzt.
”Voimauttava valokuva” on valokuvaaja, taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolaisen kehittämä
palkittu sosiaalipedagoginen menetelmä, jossa voimautumisen käsitteen sisältämät ehdot (itsemäärittelyn oikeus, valta-asetelmien purkaminen ja vastavuoroisuus) määrittelevät ne eettiset
raamit, joiden sisällä valokuvaa voidaan käyttää turvallisesti terapeuttiseen identiteettityöhön
ja vuorovaikutustaitojen parantamiseen perheessä, vertaisryhmässä, työyhteisössä tai ammattilaisen ja asiakkaan välillä.
”Maailman ihanin tyttö” on vuodesta 1998 alkaen jatkunut yhteisöllinen valokuvaprojekti, jonka Miina Savolainen on toteuttanut yhteistyössä kymmenen Hyvösen lastenkodissa kasvaneen
nuoren naisen kanssa. Eri vuosina otetut valokuvat dokumentoivat nuorten kasvua. Valokuvien
puhdas, eheä maailma rinnastuu tyttöjen elämäntarinan raskaisiin kokemuksiin, suruun omien
vanhempien rakkauden ja hoivan menettämisestä sekä nuorten päivittäin kohtaamaan visuaaliseen kulttuuriin, jossa nuoret naiset esitetään yksipuolisesti muiden ihmisten halujen kohteina. Maailman ihanin tyttö -valokuvissa nuoret ovat opetelleet katsomaan itseään lempeämmin,
korjaamaan itse häpäisevien katseiden jälkiä ja kantamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.
22 |
01-02 • 2015
kuva/Foto: Nina Laurin & Miina Savolainen
Toiminta lasten ja nuorten parissa ei kuitenkaan ole ainoa voimauttavan valokuvan käyttöalue. ”Se on oivallinen metodi sosiaali- tai hoitoalalla toimiville, mutta sitä käytetään myös
esimerkiksi työyhteisökoulutuksessa vuorovaikutuksen parantamiseksi”, selvittää Miina, joka
opettaa kursseillaan voimauttavaa valokuvausta eri alojen ammattilaisille. ”Välillä tapahtuu ihmeitä, kun luovutaan alitajuisesta valtataistelusta. Kun uskallan päästää irti niistä kuvista, joita
minulla on asiakkaasta tai työkaverista ja maltan
keskittyä kuuntelemaan toista, hänen voimavaransa vapautuvat ja hän pystyy näyttäytymään
sellaisena, kuin hän todella on.”
Mit Beinprothese
für die Armen
Von der Faszination der
„Vaivaisukko“-Figuren
kuva/Foto: Egbert Martins
„Der Holzmann steht bei Wind und Wetter
im freien und bittet um Spenden. Durch einen Schlitz in der Brust erhält er das Geld. Es
fällt dann durch eine Art Röhre in einen Kasten hinter dem Rücken der Figur. In der Mehrzahl der Fälle steht diese Geldbüchse gut gesichert im Turm, in einigen Fällen auch hinter
der Außenwand eines alten Getreidemagazins bei der Kirche. [...]Leider ist der Job offenbar gefährlich. Von vielen Opferstockfiguren ist überliefert, dass sie mindestens einmal
geraubt wurden.“ „Vaivaisukot“ sind finnische
fast lebensgroße Holzfiguren, die vor dörflichen Kirchen Geld für Arme sammeln. Egbert
Martins schätzt und fotografiert diese Opferstockfiguren seit über 50 Jahren.
Herr Martins, wie lernten Sie die „Vaivaisukko“Figuren“ kennen?
Vom Ende der 1960er bis Anfang der 1970er
Jahre arbeitete ich in Finnland als Architekt.
Während dieser Zeit unternahm ich viele Reisen
durch das Land, um neue und alte finnische Architektur kennen zu lernen. Bei der Besichtigung
einer modernen Kirche, gebaut von meinem damaligen Chef, Heikki Sirén, hatte ich zufällig an
dem alten Glockenturm der Kirche in Orivesi die
erste Begegnung mit einem „Vaivaisukko“.
Ich wusste bei dieser ersten „Sichtung“ nichts
über solche Figuren, aber ich fand die Figur sowohl wegen ihrer sehenswerten Patina, wie auch
der überraschend feinen Bekleidung des Herrn,
aber vor allem wegen seines Holzbeines, seiner
Beinprothese, sehr bemerkenswert. Mir wurde, als
ich von meinem Erstaunen berichtete, von Finnen erklärt, dass es an vielen finnischen Kirchen
solche Figuren gäbe.
Vaivaisukko in Kälviä, Schnitzer Erkki Lassila,
1820, Höhe 161 cm
01-02 • 2015
| 23
In einer Buchhandlung fand ich dann ein gerade erschienenes Buch, in dem ca. 70 dieser Opferstockfiguren abgebildet waren. Darin gab es auch einen englischen Text, der mir
geholfen hat, zu verstehen, worum es bei diesen Figuren geht. Außerdem hatte das Buch
ein Register, mit all den Orten, in denen die
abgebildeten Figuren zu finden sind.
Haben Sie eine Lieblingsfigur? Warum gerade die?
Das versteht sich von selbst bei so einem ausgefallenen Hobby. Zuerst war es die Figur aus Ähtä24 |
01-02 • 2015
Die Lieblingsfigur von Egbert Martins ist der Vaivaisukko
in Töysä (Schnitzer Heikki Mikkilä, 1835).
ri, wegen ihres Gesichtes mit den leicht verhangenen Augen und der gut sichtbaren Holzmaserung
auf den Wangen, aber weniger die ganze Figur.
Dann war es der fast wie ein Pilger wirkende
Herr aus Kälviä, der so steif dasteht, einen kleinen merkwürdigen Beutel am Gürtel trägt und
einen lustigen Schnurrbart hat. Leider ist er kürzlich furchtbar restauriert worden.
Heute aber ist meine Lieblingsfigur wohl die aus
Töysä, bei der ich drei Anläufe machen musste,
bis ich sie endlich in einem der beiden Museen
in Töysä gefunden hatte und dort eine exklusive
Führung erhielt. Hier ist es die Frisur, die noch original erhaltene und sehr zurückhaltend aufgetragene Farbe, das Gesicht, der Schnurrbart. Bei der
Figur stimmt alles, um sie zu mögen. Sie ist charmant und kein bisschen ein „armer alter Mann“.
Irgendwann fingen Sie dann doch an, die Opferstockfiguren in Deutschland bekannt zu machen. Wie kam das?
kuva/Foto: Egbert Martins
Warum interessieren Sie sich für die Figuren?
Ich fand die erste und bald danach die zweite und dritte dieser Figuren so außergewöhnlich; teils einfach schön, teils interessant wegen ihrer Patina, teils wegen der gewissen
Unbeholfenheit des Schnitzers, die manche
Gestalt zeigte. Es gab viele recht unterschiedliche Figuren. Deshalb habe ich mit dem Register aus dem Buch bei Fahrten durch das
Land versucht, möglichst weitere Figuren an
ihren Arbeitsplätzen zu besuchen. Von Anfang an habe ich die Herren fotografiert und systematisch immer eine Reihe von Fotos gemacht,
sowohl die ganze Figur, wie auch besonders interessante Details, z.B. eine schöne Schleife um
einen offenbar verletzten Fuß, und in jedem Fall
ein Porträt des Herren aus Holz.
So hatte ich aus meiner Zeit in Finnland und
später von regelmäßigen Reisen ins Land eine
ständig wachsende Sammlung von Fotos dieser
Figuren. Allerdings fand ich die „Vaivaisukot“ so
exotisch, dass ich mir schwer vorstellen konnte,
diese Bilder Fremden zu zeigen. Die Vorstellung,
mit meinen Bildern neue Freunde für die Opferstockfiguren zu finden, bzw. jemand mit meiner
Begeisterung für diese Figuren „anstecken“ zu
können, erschien mir hoffnungslos. Die Figuren
waren in meinen Augen für Mitteleuropäer einfach zu fremdartig.
Ein 2001 erschienenes Buch von der Architektin
Kaija Santaholma hat mich überzeugt, dass sich
außer mir vielleicht doch noch andere für die Opferstockfiguren begeistern könnten. Danach habe
ich systematischer „Vaivaisukot“ aufgesucht und
Pastoren dieser Gemeinden interviewt. Als Ergebnis entstand ein Artikel in der Zeitschrift der
DFG (fast identisch in Rengas 1-2/2011 erschienen) und eine Ausstellung mit Fotos. Durch viele
Gespräche und Kontakt zu Museovirasto (Denkmalamt) habe ich immer mehr über die Geschichte und Bedeutung der Figuren gelernt und dabei
wunderbare Gespräche erlebt. Anfang 2013 bekam ich auch Kontakt zu den Organisatoren einer umfangreichen Ausstellung mit „Vaivaisukot“
in Kerimäki. Diese Kontakte haben dann zu meinem Buch geführt. Zum Glück hat der Verleger
den Mut gehabt, zu diesem ausgefallenen Thema ein Buch zu machen.
kuvat/Fotos: Egbert Martins, privat
Welche Reaktionen haben Sie erlebt?
Die finnischen Verwandten meiner Frau wundern sich etwas über das Interesse dieses Deutschen für die eigentümlichen finnischen Figuren,
sammeln aber Zeitungsartikel über „Vaivaisukot“
für mich und versorgen mich mit aktuellen Nachrichten.
Reaktionen von Besuchern bei drei Ausstellungen, die ich machen konnte, waren sehr schön
und für mich wichtig. Dabei haben Finninnen von
ihren Erlebnissen mit solchen Figuren in ihrer
Kindheit erzählt, wie sie beim sonntäglichen Kirchenbesuch mit Eltern oder Großeltern der Opferstockfigur begegneten. Sie haben auch von
einer gewissen Angst vor dem „Vaivaisukko“ berichtet, wenn man ihm beim Geldeinwurf so nahe
kommt. Offensichtlich haben viele Menschen in
Kopf des Vaivaisukko in Ähtäri, Schnitzer Heikki Mikkilä,
1830er Jahre.
den Gemeinden emotionelle Beziehung zu ihrem
„Vaivaisukko“. Solche persönlichen Erinnerungen
habe ich leider nicht. Deshalb sind für mich die
Reaktionen der Ausstellungsbesucher so wertvoll. Auch deswegen möchte ich gern weiter bei
Ausstellungen meine Bilder zeigen.
Interview: Ritva Prinz
Zitat am Anfang aus dem Buch von Egbert Martins.
Erstmalig in Deutschland hat Egbert Martins über 60 der Opferstockfiguren, ihren geschichtlichen Hintergrund und ihre
Bedeutung in einem Buch vorgestellt.
Egbert Martins, Vaivaisukot – Opferstöcke in menschlicher Gestalt
Heiner Labonde Verlag 2014
ISBN 978-3-937507-42-2
Informationen über Möglichkeiten, die „Vaivaisukko“-Fotoausstellung
zu buchen: [email protected]
01-02 • 2015
| 25
Retroa ja dokumentteja
Siinä ne olivat, Lyypekin elokuvapäivät 2014.
Yleisöennätys rikottiin jälleen (n. 29 000 katsojaa) ja elokuvien määrä kasvoi (172 elokuvaa, palkinnoista kilpaili 18 kokoillan elokuvaa). Murros, uudelleen suuntautuminen
elämänkohtaloissa, oli tämän vuoden tuotannon selvin sanoma. Ajankohtainen elokuva heijastaa elämää tässä ja nyt, ja Pohjoismaat pysyvät uskollisina perinteelleen pitää
esillä yhteiskuntakriittistä näkökulmaa.
ein kleiner Film über Oulu in den 50er Jahren)
esiin läpileikkauksen sodanjälkeisen Oulun ja Pohjois-Suomen kehityksestä. Siitä, miten merkittävä kaupunki Oulu satamineen ja tervankuljetuksineen on ollut myös kulttuurisesti, tuli tietoiseksi,
kun v. Bagh luetteli Oulun Lyseon kasvatteja ja
heidän merkitystään koko Suomen kulttuuri- ja
talouselämälle. Aikojen muuttumista ajatellen
Peter von Bagh siteerasi psykiatri-isäänsä: „Nokiat katoaa, psykiatria jää.“ Miten totta!
Suomen elokuvatuotanto oli päivien keskipisteessä. Gaalaillassa jaetuista palkinnoista suomalaiset pääsivät osallisiksi ilahduttavasti: Jukka
Kärkkäisen ja Sini Liimataisen dokumenttielokuva ”Näin unta elämästä“ (Früher träumte ich vom
Leben) sai Lyypekin Ammattiyhdistysten palkinnon. Lasten ja nuorten elokuvapalkinto myönnettiin Ulrika Bengtsille työstä ”Oppipoika“ (Der
Lehrjunge). Kunniamaininnan sai J.-P. Valkeapään
ohjaus ”He ovat paenneet“ (Auf der Flucht).
Heikki Huttu-Hiltusen ohjaama ”Himmlerin
kanteleensoittaja“ kertoo, kuinka Himmler oli vakuuttunut kalevalaisen runonlaulun arjalaisesta
alkuperästä, eli siitä, että Karjalan laulumailta
löytyvät arjalaisuuden juuret. Berliinissä oli SSAhnenerbe-niminen laitos, jonka kautta suomalainen kansantutkija-opiskelija Yrjö von Grönhagen lähetettiin toisen tutkijan kanssa Karjalaan
keräämään sävelmiä, runoja, loitsuja ja itkuvirsiä.
Von Grönhagen lähti matkaan, tapasi karjalaisia
runonlaulajia, teki muistiinpanoja ja äänitteitä.
Sodan päättyessä von Grönhagen joutui liittoutuneiden vangiksi Osloon. Nürnbergin oikeudenkäynneissä hänet vapautettiin syyttömänä.
Äskettäin edesmennyt suomalaisen elokuvan
grand old man ja kulttuurivaikuttaja, Peter von
Bagh, toi laajassa dokumentissaan ”Muisteja –
pieni elokuva 50-luvun Oulusta“ (Erinnerung –
Inga Sjölund (vas.), Inkeri Kosunen-Bittner ja Asta Flegler nauttivat elokuvapäivien korkeatasoisesta tarjonnasta.
26 |
01-02 • 2015
Kolmas dokumentti, latvialaisen Askolds Saulitiksen ohjaama ”Atmodas Antologija“, käsittelee
Baltian maiden poliittista kehitystä Neuvostoliiton hajoamisvaiheessa, kun Itä-Euroopan vapausliikkeet, „laulava kansanrintama“ Virossa, Latviassa ja myöhemmin Liettuassa voimistuivat ja
kehitys DDR:ssä kulminoitui kynttilämielenosoituksiin, maanantairukoushetkiin Leipzigissa ja lopulta 25 vuotta sitten Berliinin muurin murtumiseen. Yhteistä tässä kehityksessä on paljon:
rauhanomaisuus, demokraattisuus, väkivallan
torjuminen, mutta paljolti myös se, että kaikissa Baltian maissa - Puolaa unohtamatta – keskeisiä vapausliikkeen ja vallankumouksen edistäjiä olivat useat evankeliseen kirkkoon kuuluvat
kristityt, kuten papit ja muut kirkon työntekijät,
kuva/Foto: Solveig Scholz
56. Pohjoismaiset elokuvapäivät 2014 NFL Nordische Filmtage Lübeck
seurakuntalaiset, kirjailijat, taiteilijat yhdessä ns.
tavallisen kansan kanssa: ”Wir sind das Volk!“
Nuoruusmuistoihin palasin kohdatessani retroelokuvissa sen aikaisia tähtiä (Antti Litja, Kirsti Wallasvaara), elokuvien yhteisenä nimittäjänä
olivat yhteiskuntakomediat vuosilta 1917–2007:
naurun, (mustan) huumorin ja farssin vapauttava
voima työelämän, rakkauden, ympäristön ja perheen ongelmia ratkottaessa. Mottona: ”Die reine
Vernunft ist letzte Nacht um elf Uhr verstorben“.
Filmiharvinaisuuksista ehkä jännittävimmät olivat Suomessa syntyneen ja näyttelijänä työskennelleen Mauritz Stillerin ohjaamat ”Erotikon“ sekä
”Thomas Graals bästa film“, molemmat mykkäfilmejä pianosäestyksen kera ja/tai uudelleen sovitettuina Lyypekin Musiikkikorkeakoulun opiskelijoiden esittäminä. Retroon mahtuivat Markku
Pölösen ”Emmauksen tiellä“ (Auf dem Weg nach
Emmaus), Risto Jarvan ”Jäniksen vuosi“ (Das Jahr
des Hasen) ja ”Mies joka ei osannut sanoa ei“
Näin unta elämästä / Früher träumte ich vom Leben
pohjalla oli Saara Cantellin ”Onneli ja Anneli“ pienten ja vähän vanhempienkin tyttöjen turkoosi-pinkki-toiveidentäyttymys-satu. Se sai juonen
edetessä pikku näyttelijöistä ja väreistä nauttimalla aikaan pelkästään hyvää mieltä!
Majakanvartija (Niklas Groundstroem) pitelee poikaansa Gustafia (Patrik Kumpulainen) elokuvassa
”Oppipoika“.
kuvat/Fotos: SES, Mouka Filmi Oy
Oliver (Esa Nikkilä) ja isoäiti (Susanna Haavisto)
elokuvassa ”Aikuisten poika“.
(Der Mann, der nicht Nein sagen konnte), Matti
Kassilan ”Komisario Palmun erehdys“ (Kommissar Palmus Irrtum), Mikko Niskasen ”Kahdeksan
surmanluotia“ (Acht tödliche Schüsse), Valentin
Vaalan ”Juurakon Hulda“ (Hulda Juurakko) sekä
Teuvo Tulion ”Laulu tulipunaisesta kukasta” (Das
Lied von der blutroten Blume).
Lasten ja nuorten elokuvat kertoivat koskettavia tarinoita: ”Korso“ (ohj. Akseli Tuomivaara),
Sami Laitisen ”Muutoksii“ (Wechselspiele) ja Ulrika Bengtsin ”Oppipoika“ (Lehrjunge). Sokerina
Den großen und kleinen Filmenthusiasten ist zu
wünschen, dass sie den Weg in die Kinos bzw. in
die Videothek finden, um ein Stück spannende
Unterhaltung und einen Einblick in das Leben im
hohen (finnischen) Norden zu finden. Wir sehen
uns wieder im Herbst 2015!
Useat tämän vuoden Lyypekissä esitetyistä
elokuvista tulevat teattereihin jo ennen vuoden
2014 loppua. Ensi syksynä tavataan: sama paikka, sama aika 2015!
Inkeri Kosunen-Bittner
Informationen auf Deutsch:
www.filmtage.luebeck.de
01-02 • 2015
| 27
Aikuisten poika
Juha Lehtola (s. 1966) on tunnettu käsikirjoittaja ja elokuva- ja teatteriohjaaja. Hän on
työskennellyt pitkään sekä Kansallisteatterissa että KOM-teatterissa Helsingissä ja tehnyt käsikirjoituksia sekä ohjannut elokuvia
ja sarjoja televisioon. Lyypekin elokuvapäivillä hän esitteli ensimmäisen kokoillan elokuvansa ”Aikuisten poika”, joka kertoo 11-vuotiaasta pojasta, joka menettää vanhempansa
autokolarissa.
Juha Lehtola, miten itse näet filmin teeman
ja toteutuksen?
Tämä on iloinen elokuva surusta. Vakava aihe,
leikkisä ulkokuori. Kuolema, suru ja tummat tunteet löytyvät kyllä, mutta elokuva näyttää, että
suru voi viedä myös uuteen ajatteluun ja murhe voi jopa purkautua riemuna. Vaikka tämä on
tavallaan myös leikkisä elokuva, on se aikuisille tehty.
Suru on vaikea aihe, koska vastausta syntyviin
kysymyksiin ei ole. Kun joku on kuollut, hän on
kuollut. Surun kokee silloin, kun tajuaa, että keskustelu on päättynyt, näitä ihmisiä, joiden kanssa
haluaisi keskustella, ei enää ole. Surun aiheuttamat kysymykset voivat askarruttaa kauan, koko
elämän. Suru ei ole yksi selvä prosessi, vaan on
monta tapaa surra. Helpottavaa surevalle on, jos
joku uskaltaa sanoa faktat suoraan ja tarjota laajempaa perspektiiviä.
Oliverille oli tärkeä asia, että vanhat miehet,
joiden elokuvateatterissa hän oli apurina, eivät
surkutelleet. Aivan filmin lopussa, kun Oliver romahtaa, hänen uusi ystävänsä Joonas ottaa hä28 |
01-02 • 2015
Juha Lehtolan mielestä saksalainen yleisö esittää paljon
hyviä kysymyksiä.
net syliinsä ja selittää, että Oliver on tässä turvassa, vastuu kuuluu aikuisille, he hoitavat asiat.
Tässä koemme lapsen oikeuden saada olla lapsi.
Samassa kohdassa myös Joonas kasvaa.
Ketkä ovat antaneet inspiraatiota työllesi?
Ennen kaikkea Fassbinder ohjaajana. Pidän häntä nerona. Opetan teatterikorkeakoulussa usein
Fassbinderin filmien kautta. Tšehov kirjailijana.
Nuorten filmitekijöitten töitä katselen mielelläni, myös täällä Lyypekin filmifestareilla.
Näetkö suuntaa antavaa kehitystä työssäsi?
En näe suoraa kehitystä. Sattumalla on työssäni suuri merkitys. Yritän olla valmistautunut siihen, että mitä tahansa, kamalaakin, voi tapahtua
koska vaan. Tässä on jotakin suomalaisuutta, että
aina odotetaan, että taivas voi koska vaan pudota niskaan. Sattuma tuo yllättäviä asioita eteen.
Tässä filmissä on tavallaan montakin kolaria.
Vanhempien kuolema saa pojan elämän rämähtämään käsiin. Kahden vanhan miehen elokuvateatteri romahtaa taloudellisista syistä ja Joonaksen mieskuva romahtaa, samoin kuin hänen
naisystävänsä Katrin perhe-elämä. Nämä kaikki
olivat pöydällä ja minä katsoin, mitä siitä tulee.
kuva/Foto: Solveig Scholz
Lämminhenkisessä elokuvassa päähenkilö Oliver (Esa Nikkilä) jättää ensin surun sivuun ja pyrkii todistamaan, että kolari ei johtunut siitä, että
isä olisi ajanut liian lujaa. Hän löytää uusia ystäviä, jotka auttavat häntä monellakin tavalla.
Raskaasta teemasta huolimatta filmi on elämänmyönteinen ja positiivinen ja tekee katsojaan syvän vaikutuksen. Tämä elokuva herättää ajatuksia ja keskustelua vielä kauan katsomisen jälkeen.
Patong girl
Susanna Salonen (s. 1966) on suomalaissyntyinen dokumenttikuvaaja, joka 6-vuotiaana muutti perheen mukana Lyypekkiin, missä
hän eli lapsuusvuotensa ja kävi koulut. Lyypekin filmifestivaaleilla hän esitteli ensimmäisen koko-illan elokuvansa ”Patong girl”, joka
tulee Saksan markkinoille jouluna 2014. Elokuva on hauska ja syvällinen tarina, joka herättää paljon keskustelua ja valottaa kulttuurieroja Saksan ja Thaimaan välillä.
Minkälainen filmisi on?
Se on kertomus nuoresta saksalaisesta miehestä, joka joululomalla Thaimaassa rakastuu ihastuttavaan thai-naiseen. Vanhemmat ja veli luulevat naista vain baaritytöksi ja ovat epäileväisiä.
Elokuva kertoo koko perheen reaktiosta ja suhtautumisesta vieraassa kulttuurissa ja lopulta
muutoksista, joita yllätyksellinen kehitys päähenkilöiden välillä saa aikaan.
Olen itse ollut Thaimaassa 2 vuotta sukellusopettajana ja kuvaan Thaimaata kuten minä sen
koin. Siellä on paljon ihmisiä eri maista, myös
kuva/Foto: Solveig Scholz
Susanna Salosen elokuva ”Patong girl” tulee elokuvateattereihin Saksassa jouluviikolla.
Suomesta. Minua kiinnostavat kansainväliset paikat, se johtuu varmasti myös siitä, että itse olen
kasvanut kahden kansalaisuuden välissä. Olen aikaisin oppinut, että tietyssä maassa voidaan hoitaa asiat näin ja toisaalla aivan toisella tavalla.
Onko filmilläsi sanomaa?
Ennen kaikkea se, että elämä ei ole mustaa ja
valkoista, vaan siinä on monia vivahteita. Kaikkia asioita ei voida selittää, eikä se ole tärkeintäkään. Mitä enemmän maailmaa olen nähnyt,
sitä enemmän olen tajunnut, että maailmassa
on paljon seikkoja, joille ei ole selitystä. Mielestäni ei pidä kysyä, mikä on mahdollista, vaan kysyä, onko tämä inhimillistä, pidänkö tästä, miltä se tuntuu. Aistillisempi lähestyminen asioihin
oli mielessäni tätä filmiä tehdessä.
Filmi kertoo matkasta, matkustamisen ideasta ja seikkailustakin. Mitä matka antaa, on aina
henkilökohtainen asia, matkustaminen voi myös
tarkoittaa uusien ulottuvuuksien löytämistä itsestään.
Mitä pidät Suomesta ja Saksasta?
Olen asunut Saksassa 42 vuotta ja pikkuhiljaa
rupean ymmärtämään saksalaisia. Täällä kaipaan
huumorintajua, kanssakäymisen keveyttä. Esim.
USA:ssa tämä on aivan toisin. Olen matkustellut paljon ja huomannut, että mitä enemmän eri
maissa matkailen, sitä enemmän löydän – sekä
kaunista että rumaa.
Eri tavat elää ja kokemuksien paljous on sävähdyttävää. Matkustaminen saa myös arvostamaan
enemmän kotimaata. Esim. luotettavuus ja hyvin
tehty työ on Saksassa hienoa.
Suomesta en tiedä paljoakaan. En ole ollut Suomessa pitkään aikaan. Asun Berliinissä ja siellä tapaan paljon suomalaisia taiteilijoita. Berliinissä
elämä on halvempaa, kansainvälistä ja vapaata.
Haastattelut:
Solveig Scholz
Tekstit lyhennetty, lue jutut kokonaisuudessaan
rengas.de-sivustolta.
01-02 • 2015
| 29
kielikoulu
H�vä � � �tt � �� ot t� 20
15!
suomi-koulujen opettajien
koulutuspäivillä heräsi kesk
ustelu suomi-koulun ja perheen rooleista lasten kielen ja
kult tuurin säilyttämisessä. Yhä
useammat oppilaat ovat
ns. kolmannen polven suomal
aisia, eivätkä kuule ja käy tä
kovinkaan paljon suomea
arjessaan. On todella hienoa,
että perheet haluavat lastens
a kuuluvan suomalaisyhteisöön ja tutustuvan suomen
kieleen ja kult tuuriin. suomikoulusta lapsi saa innostavan vertaisr yhmän sekä kipi
nän kehittää omaa kielitaitoa
an. kuitenkin, jos kerran
viikossa tai har vemmin pide
ttävä suomi-koulu jää lapsen
ainoaksi kontaktiksi suomen kieleen, tulokset jäävät
aika laihoiksi. tärkeää on myö
s opettajien ja vanhempien välinen kommunikointi
suomi-koulun tavoitteista ja
vanhempien odotuksista,
jotta kaikilla on sama realistin
en käsitys asioista.
haluammekin kannustaa kaik
kia suomalaisia isoäitejä ja
isoisiä, äitejä ja isiä antamaan (lapsen)lapselleen upe
an lahjan: puhukaa, leikkikää,
lukekaa, laulakaa, loruilkaa
suomeksi, kehitelkää omia suo
menkielisiä rituaaleja, katsoka
a suomalaisia elokuvia,
kuunnelkaa suomalaisia laul
uja ja äänikirjoja... vaikka laps
i ei vastaisikaan suomeksi,
kaikki kuultu ja koettu jää ”ha
utumaan” ja putkahtaa esille
yllättävissäkin tilanteissa!
vedetään yhtä köy ttä ja jatk
etaan keskustelua - kommen
tteja voi lähettää mielellään allekirjoittaneelle!
terveisin
saksan suomi-koulujen neu
voston puolesta (ent. pedago
ginen neuvosto,
vaihdoimme nimemme yhteise
llä päätöksellä augsburgissa)
MaRi aaLtO
Pääsiäismatka Helsinkiin
saksan 12-18-vuotiaille suomikoululaisille
28.3.-2.4.2015
Lähde tutustumaan suomalaisten nuorten elämään ja koulunkäyntiin, Helsinkiin ja sen ympäristöön!
Jokainen järjestää Suomeen saapumisensa itse. Saksan Suomi-koulujen neuvosto järjestää paikan
päällä majoituksen suomalaisessa isäntäperheessä, koulunkäynnin isäntäperheen lapsen kanssa sekä
yhteistä vapaa-ajan ohjelmaa. Matkat ovat ikimuistoisia, usein vierailu on ollut pitkän ystävyyden
alku. Yhteisen ajan jälkeen voi jäädä viettämään pääsiäispyhiä omien sukulaisten luokse Suomeen.
Sitova ilmoittautuminen 15.1.2015 mennessä Saksan Suomi-koulujen neuvoston jäsenelle Ritva
Schultheissille. Ilmoittautumislomakkeet on lähetetty kouluihin, pyydä sellainen opettajaltasi! Osallistumismaksu 80 euroa kattaa matkanjohtajan/-johtajien kulut sekä osan Helsingissä tehtävien retkien
kuluista. Toimi nopeasti, sillä paikkoja on rajoitetusti! Mukaan pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä.
Info: www.rengas.de/kielikoulut ja pj. Pia Godderis, [email protected]
Saksan Suomi-koulujen nuorisoryhmille (12-18-v.) on järjestetty pääsiäismatkoja Helsinkiin jo yli
30 vuotta. Matkan järjestää Saksan Suomi-koulujen neuvosto, jonka jäsenten yhteystiedot löydät
sivulta 62.
30 |
01-02 • 2015
Hommat haltuun laulaen, leikkien ja liikkuen (ja junista viis)
Saksan suomalaisten kielikoulujen opettajien koulutuspäivät järjestettiin Augsburgissa
7.–9.11.2014. Vaikka veturinkuljettajien lakko mutkisti monen matkaa, sisukkaita Suomikoulujen opettajia ei niin vain nujerrettu ja lähes kaikki pääsivät lopulta perille.
Päivät järjesti Saksan pedagoginen neuvosto
yhdessä Münchenin ja Augsburgin Suomi-koulujen kanssa, ja kaikesta näki, että yhteistyö oli
saumatonta. Münchenin Suomi-koulun opettajistosta löytyy monen alan osaajia; siten loistavat kouluttajat löytyivät oman koulun riveistä.
kuvat/Fotos: Sanna Pohjalainen-Krall
Koulutusosuuden avasivat Suvi Seitola ja Linda
Bergbreiter tarjoten keinoja leikki-ikäisten ryhmänohjauksen haasteisiin. Yhteenvetona kouluttajat totesivat, että homma on hanskassa,
kun lapset ymmärtävät tehtävän, miten ja missä se tehdään ja kun tehtävä vastaa heidän taitotasoaan. Anne Oldengarmin ja Jaana Trummin johdolla pantiin kehot liikkumaan ja kielet
kehittymään. Onnistuneeseen liikuntatuokioon
ei tarvita kalliita vempaimia, mielikuvitus riittää. Millainen liikuntaleikki syntyy sanomalehdestä, ilmapalloista, hernepusseista tai huiveista? Lopuksi heittäydyttiin musiikin maailmaan.
Hanni Selbherr nosti laulun opetuksen keskiöön,
sillä musiikki tunnetusti koskettaa ja ilahduttaa
ja musiikin kuuntelu on suoraan yhteydessä äidinkielen oppimiseen. Mikä onkaan mukavampi
tapa välittää oppilaille suomalaisuutta kuin uusi
ja vanhempikin suomalainen musiikki. Suurkiitos
Uusi pedagoginen neuvosto (vas.) Anne Mäkelä,
Pia Godderis, Ritva Schultheiss, Mari Aalto
kouluttajille virikkeistä ja vinkeistä! Eikä musiikki tähän päättynyt, vaan saimme vielä nauttia
Münchenin suomikoululaisten vanhempien komeasta kuoroesityksestä.
Augsburgin opastetun kierroksen jälkeen annoimme aivojen levätä Brauhaus Riegelen panimoravintolassa. Sunnuntaina Paula Selenius kertoi kuulumisia Suomi-Seurasta, Maila Eichhorn
Suomi-koulujen tuki ry:stä ja Leila Imppola tutkimuksen kentältä. Inka Kuusela piti tietoiskun ulkosuomalaisparlamentista ja Etelä-Saksan pappi
Matti Nikkanen puhui uskonnonvapauden merkityksestä Suomi-kouluopetuksessa.
Seuraavat koulutuspäivät järjestetään Berliinissä 25.–27.9.2015. Pankaa päivämäärä jo korvan taakse. Tervetuloa sankoin joukoin pääkaupunkiin!
Anne Mäkelä, Taina Sivonen
Berliinin Suomi-koulu
Opettajien koulutuspäivillä riitti vauhtia ja uusia
virikkeitä.
01-02 • 2015
| 31
kirkolliset ilmoitukset
KASTETUT
ville Röthemeyer
synt. 31.03.2013 Bielefeld
kast. 10.12.2014 Herford
tuulia Becker
synt. 10.03.2014 Hannover
kast. 15.11.2014 Hannover
sami Röthemeyer
synt. 11.09.2009 Bielefeld
kast. 10.12.2014 Herford
kira aino Matilainen
synt. 19.08.2014 Lörrach
kast. 15.11.2014 Grenzach
Arkkipiipa Kari Mäkinen
korkeita kunniamerkkejä arkkipiispa kari Mäkiselle
ja kunniakonsuli alexander Riesenkampffille
Onnittelemme arkkipiispa Kari Mäkistä, jolle Tasavallan presidentti Sauli
Niinistö on myöntänyt itsenäisyyspäivän korkeimman kunniamerkin, Suomen Leijonan Ritarikunnan suurristin sekä Hessenin kunniakonsuli Prof. Dr.
Alexander Riesenkampffia, jolle Suomen Saksan-suurlähettiläs Päivi Luostarinen luovutti Suomen Leijonan Ritarikunnan komentajamerkin FrankHonorarkonsul Prof. Dr.
furt am Mainissa 4.12.
Alexander Riesenkampff
Dem finnischen Erzbischof Dr. Kari Mäkinen wurde anlässlich des finnischen Unabhängigkeitstages vom Präsidenten der Republik, Sauli Niinistö
das Großkreuz des Ordens des Löwen von Finnland verliehen. Dem Honorarkonsul von Finnland in Hessen, Prof. Dr. Alexander Riesenkampff wurde das
Komturkreuz des Ordens des Löwen von Finnland durch Finnlands Botschafterin in Deutschland, Päivi Luostarinen am 4.12. in Frankfurt am Main überreicht. Wir gratulieren herzlich!
32 |
01-02 • 2015
kuvat/Fotos: St. Kackowski / pixelio.de, istockphoto - hidesy, Pasi Leino, Outi Kyytsönen
Leevi Manuel Malinen
synt. 25.07.2014 Turku
kast. 30.11.2014 Hampurin merimieskirkko