1. No category

Aika tarttua yht eistyöhön
Karl Vilhjálmsson
Paikalliset energiayhtiöt ovat isojen haasteiden edessä, sanoo ylijohtaja Esa Härmälä
EU:ssa suunnitteilla olevat uudet
direktiivit sekä kotimaisen lainsäädännön kiristyminen tiukentavat energiayhtiöille asetettavia
vaatimuksia entisestään. Jos yhtiöt eivät selviä tarvittavista investoinneista yksin, niiden kannattaisi hakea yhteistyötä, sanoo työja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Esa Härmälä.
energiapolitiikan on tarjottava edellytykset
kilpailukykyiselle elinkeinoelämälle ja huoltovarmuudelle.
Suomen järjestelmässä energiapolitiikan
laadinnassa on aika selkeä roolijako. Voimassa oleva hallitusohjelma on tietenkin yksi
peruspilareista. ”Kaikki kunnioittavat sitä,”
Esa Härmälä kommentoi, ”mutta tietenkin
on niinkin, kuten pääministeri on todennut,
ettei kuudella hallituspuolueella ole kovin
suurta yhteistä nimittäjää.”
H
Kaksi trendiä ohjaavat
än ei tokikaan halua sekaantua
asiaan. Hän korostaa, että yhtiöt
päättävät toiminnastaan itse.
”Asiakkaat ovat usein tyytyväisimpiä pieniin yhtiöihin. Mutta edellytyksenä on, että
ne pystyvät säilyttämään kilpailukykynsä.
On täysin varmaa, että vaatimukset kiristyvät
ja investointitarve kasvaa”, hän sanoo.
Esa Härmälä on koulutukseltaan agronomi ja virkamiehenä raskassarjalainen. Hänen
ansioihinsa kuuluu pääministeri Esko Ahon
talouspoliittisena erityisavustajana toimiminen vaikeina vuosina 1991–1993. Häntä
voidaan kuvata yhtenä strategianlaatijoista
Suomen EU-tietä valmisteltaessa. Hän toimi
MTK:n eli Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton puheenjohtajana v. 1994–2006.
Toisenlainen merkintä ansiolistaan tuli v.
1995, kun Esa Härmälä voitti väittelytaidon
suomenmestaruuden kilpailussa, joita Äidinkielen opettajain liiton siihen aikaan järjesti.
Taito on varmasti tarpeen energiapoliittisia
paketteja koottaessa.
Mitä Esa Härmälä siis työssään tekee?
”Käytän veronmaksajien rahaa heidän sähkölaskunsa kasvattamiseen”, Härmälä aloittaa kuvauksen hienoisesti hymyillen. ”Vastaamme täällä Suomen energiapolitiikasta,
joka on samalla yhä kiinteämmin yhteydessä
Euroopan ja koko maailman politiikkaan.”
Tehtävä on elintärkeä: ”Emme voi ylläpitää
korkealuokkaista sivilisaatiota tässä maassa
ilman hyvin toimivaa energiahuoltoa.”
Uutta tilanteessa on se, että energiapolitiikka muotoutuu nykyään pitkälti kytköksissä ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan.
Perustavoite ei kuitenkaan ole muuttunut:
40 katternö
Mitkä ovat tämän hetken energiatrendit? Esa
Härmälä mainitsee erityisesti kaksi asiaa:
liuskekaasu-buumi ja vaihtelevan intermittent-sähkön nopea kasvu (eli sähkön, jonka
tuotanto on katkonaista, kuten tuuli- ja aurinkoenergiassa).
Liuskekaasua voidaan tuottaa uudella tekniikalla (fracking, vesisärötys) suhteellisen
helposti ja halvalla, ja sitä on suunnattomia
määriä, joten etenkin Euroopan yhteisen
energiapolitiikan edellytykse muuttuvat sen
myötä radikaalisti. Poliitikot ovat Saksassa ja
Isossa-Britanniassa hiljattain sanoneet vesisärötykselle kyllä, Ranskassa ei.
Loogisesti ajateltuna liuskekaasu painaa
sähkönhintaa alas, mikä ei ehkä kaikille toimijoille ole tervetullutta. Voidaan myös kysyä, mitä liuskekaasu merkitsee niille säröille,
joita EU-maiden kesken energiapolitiikassa
on jo nähtävissä, esimerkiksi sellaisten maiden kesken, jotka haluavat kulkea uusiutuvan
energian etulinjassa, ja niiden, jotka mieluiten kulkevat muutaman askeleen perässä.
Etenkin Saksassa on tehty valtavia investointeja vaihtelevaan sähköön, mutta valittu
linja sisältää monia ratkaisemattomia teknisiä
ja taloudellisia kysymyksiä. Sähköverkkoja ja
siirtotekniikkaa on esimerkiksi laajennettava
hyvin voimakkaasti, jotta sähköntuotannon
epätasaisuus ei aiheuttaisi vaikeuksia verkossa.
”Katkonaisen sähkön osuus on nyt kasvanut niin suureksi, että sen asettamat vaatimukset alkavat ohjata koko järjestelmää”, Esa
Härmälä sanoo.
Siitä nähtiin esimakua jokin aika sitten
Puolan ja Tšekin ilmoitettua, että ne aikovat
rakentaa mekanismeja, joilla suljetaan sähkönsiirto Saksan sähköverkosta katkonaisuuden tultua liian suureksi. Ne eivät halua joutua huolehtimaan naapurimaan tuulivoiman
aiheuttamista ongelmista.
”Ymmärrän jossain määrin Puolaa ja Tšekkiä. Järjestelmä pitää olla tasapainossa. Ei
ole toivottavaa, että sähkökatkotilanteessa
joutuu ilmoittamaan potilaalle leikkauksen
jatkuvan, kun sähkö on saatu palautettua takaisin.”
Esa Härmälä kertoo esimerkin. Joulu oli
Saksassa tuulinen ja tuulivoimalat kävivät
täyttä vauhtia, seurauksena sähkön ylituotantoa. Sähkönhinta oli sähköntuottajille jonkin
aikaa negatiivinen, -56 euroa megawattitunnilta (ne siis joutuivat maksamaan päästäkseen eroon sähköstä), kun taas uusiutuvan
energian tuki samalla toi niille 53 euroa megawattitunnilta.
Matalasuhdanne
Lisäksi meillä on suuri yleiseurooppalainen
ongelma: matalasuhdanne ja sen poliittiset
syyt, joiden vuoksi investoijat epäröivät.
”Kun suhdanne on epäsuotuisa ja energian hintakehityksestä vallitsee epävarmuutta, voidaan kysyä, millaisella varmuudella
hintataso pystytään ennustamaan vaikkapa
vuoteen 2025. Investoijat haluavat pysyvät
pelisäännöt”, Esa Härmälä sanoo.
Suomella on juuri nyt maailman anteliaimpia järjestelmiä tuulivoimatuotantoa varten.
Syöttötariffi takaa tuottajalle kiinteän sähköhinnan 12 vuodeksi, alkuvuosina 105,30 euroa
ja vuodesta 2015 alkaen 83,50 euroa megawattitunnilta.
Voivatko sähköntuottajat luottaa, että tuki
pysyy samana koko luvatun ajan?
”Voivat”, Esa Härmälä sanoo. ”Se on poliittinen päätös, ja on tärkeää, ettei muutoksilla
spekuloida. Investoijien täytyy voida luottaa
järjestelmään, jotta heillä olisi halu investoida.”
”Jos sähköntuottajat odottavat tukea myös
näiden 12 vuoden jälkeen, silloin kyllä huolestumme täällä ministeriössä, koska tuen
Ylijohtaja Esa Härmälä, syntynyt Pusulassa,
omistaa metsää Paimiossa ja kesämökin
Lohjalla, työhuoneessaan vallan keskuksessa
työ- ja elinkeinoministeriössä Helsingissä.
katternö 41
tarkoituksena on investointimenojen kattaminen.”
Esa Härmälä toteaa kuitenkin samalla, ettei
Suomi kuulu tuulisimpiin maihin. ”Me emme voi tässä suhteessa verrata itseämme esim.
Norjan rannikkoon tai Ruotsin tuntureihin.”
Iso vai pieni?
Isoilla ja pienillä toimijoilla on energia-alalla
erilaiset edellytykset etenkin pätevien osaajien hankinnassa ja rahoituksessa. Mitä se tarkoittaa tulevien haasteiden kannalta?
”Meillä on Suomessa runsaat 80 verkkoyhtiötä ja monipuolinen rakenne enkä katso
siitä olevan mitään haittaa. Asiakkaat ovat
usein tyytyväisempiä pieniin yhtiöihin kuin
suuriin. Se näkyi varsinkin viime myrskyjen
jälkeen pienten yhtiöiden selvitessä korjaustöistä paljon nopeammin.”
Nelisenkymmentä paikallisyhtiötä on hiljattain muodostanut oman organisaation,
Paikallisvoima ry:n, mutta Esa Härmälä ei
halua kommentoida sitä lähemmin.
”En halua ottaa kantaa siihen, minkälaisella rakenteella yhtiöt valvovat etujaan. Mutta
odotamme, että etujärjestöt antavat luotettavaa tietoa, osoittavat yhteistyöhalua ja kehittävät tietotekniikkaosaamistaan.”
Viimeksi mainittu käy tarpeelliseksi etenkin EU:n tulevien sähköverkkosäädösten
vuoksi. Älykkäille verkoille ollaan laatimassa
lukuisia direktiivejä.
”On selvää, että niiden täyttäminen voi
olla haastavaa monille yhtiöille. Myös hallinnossa ja liike-elämässä ollaan turhautuneita
EU-säännösten moninaisuuteen ja laatuun.”
’Huonoin’ esimerkki
Energiatehokkuusdirektiivi on ehkä ”huonoin esimerkki”, Esa Härmälä sanoo. Direktiivin toimeenpanoa on ministeriössä valmistelemassa suuri koneisto työryhmineen
ja erilaisine alaryhmineen, jotka käyvät läpi
koko kentän.
”Voin sanoa vain, että valmistelemme energiatehokkuuslakia ja toivomme voivamme
muotoilla sen niin, ettei se pelkästään sisällä
uusia velvoitteita vaan myös sellaista, mitä on
jo suunniteltu ja ehkä jopa toteutettu.”
Mikäli pienillä yhtiöillä ei ole omia resursseja energiatehokkuustoimenpiteisiin ja muihin niille asetettaviin vaatimuksiin, ratkaisuna on ehkä yhteistyö. ”Emme halua opettaa
yhtiöitä siinä suhteessa, mutta on selvää, että
niiden täytyy voida säilyttää kilpailu- ja investointikykynsä.”
Energiatehokkuusdirektiivistä sanotaan
42 katternö
joskus, että se on laadittu Keski-Euroopan
olosuhteiden pohjalta, jossa asutus on tiiviimpää, ilmasto lämpimämpi ja rakennusperinne erilainen. Miten hyvin direktiivi sopii
Suomen olosuhteisiin?
”Meillä on oltava velvoittava suomalainen
laki”, Esa Härmälä sanoo. ”Ei riitä, että sanomme tilanteemme olevan erilainen kuin
muiden. Koska olemme energian suurkäyttäjiä, meillä on myös suurempi vastuu. Lisäksi
osoittamalla kantavamme vastuumme voimme luoda tiettyä liikkumatilaa.”
Jos energiatehokkuuteen pakotetaan lailla,
eikö se ole perustuslakiasia?
”En tiedä, missä menee raja sille, mitä voidaan pakottaa. Filosofiamme kuitenkin on,
että annamme selkeämmän juridisen perustan sille, mitä olisimme muutenkin tekemässä
ja tehneet tähänkin asti, kuten vapaaehtoiset
energiansäästösopimukset. Tästä on kuitenkin liian aikaista sanoa mitään lopullista.”
Alalla on ihmetelty metsähakkeelle v. 2011
käyttöön otettua tuotantotukea, jonka avulla
on tarkoitus saavuttaa uusiutuvan energian 38
%:n raja v. 2020. Miksi siitä leikattiin kolmasosa tämän vuoden alusta?
Esa Härmälä: ”Tuki on sidottu sekä päästöoikeuden hintaan että turpeen verotukseen.
Ne vaikuttavat metsähakkeen kilpailukykyyn. Turpeen verotuksen noustessa tuki
laskee. Hake säilyy kuitenkin turvetta edullisempana vaihtoehtona. Jos näin ei tehtäisi,
tulisi ylikompensaatiota.”
Ydinvoimasta hän kommentoi, että Olkiluoto 3 pitäisi saada käyttöön mahdollisimman pian. ”Emme voi ministeriössä vaikuttaa
asiaan. Mutta Suomi tarvitsisi tätä sähköntuotantoa jo nyt.”
Fennovoimahankkeen toteutuminen
on luonnollista eduskunnan tehtyä asiasta
myönteisen periaatepäätöksen. ”Mutta tämän
asian hallinta kuuluu investoijille.”
Kohti 38 prosenttia
Pohjoismaiset markkinat
Bioenergia on Suomessa erityisen kiinnostava teema. Poliitikot ovat luvanneet, että 38 %
energiatuotannostamme voidaan luokitella
uusiutuvaksi v. 2020.
”Olemme Suomessa kulkemassa tavoitetta
kohti”, Esa Härmälä kommentoi.
Teoria ja käytäntö eivät kuitenkaan aina
kohtaa, sen osoittaa Alholmens Kraft, joka on
bioenergian uranuurtajia. Edelleen 12 vuoden käytön jälkeen biopolttoainetta ei saada
koottua riittävästi, mikä pakottaa käyttämään
kivihiiltä.
”Meillä on Suomessa riittävästi raaka-ainevaroja kansalliseen tavoitteeseen, mukaan lukien teollisuusprosessien jäännöstuotteet. Ja
lisäksi turvetta. Mutta tietenkin on kyse myös
liiketalouslogiikasta ja logistiikasta”, Esa Härmälä kommentoi.
Turpeen käyttöä pitäisi voida helpottaa,
hän katsoo. Hallitus on yksimielinen turpeen käytöstä energialähteenä myös jatkossa,
10–20 vuotta, nykyisissä voimalakattiloissa
vähintään 12–13 TWh:n tasolla; lisäksi että joka syksy kerätään 50 % vuositarvetta vastaava
turvereservi.
Ongelmana on lupaprosessi. Vaikka hallitus on vahvistanut soiden luonnontilaisuuden luokitusjärjestelmän, käsittely on liian
hidasta myös vähäisen (0–2) suojeluarvon
alueilla (asteikolla 0–5), Esa Härmälä sanoo.
”Tämän ongelman olemme luoneet Suomessa itse. Viranomaisten ei pitäisi joutua
käyttämään resursseja vähäisen suojeluarvon
soihin. Mutta niinhän se on, että suomalaiset
tekevät mielellään valituksia.”
Esa Härmälä suhtautuu myönteisesti pohjoismaisiin sähkön vähittäismarkkinoihin,
jotka suunnitelmien mukaan toteutuvat ensi
vuonna.
Hän ottaa laskutusmallin puheeksi itse.
Tanska on jo päättänyt ottaa käyttöön ns.
yhden laskun mallin ja Ruotsi ja Norja ovat
ilmaisseet aikovansa tehdä samoin. Yhden
laskun mallissa sähkökauppias laskuttaa loppuasiakkaalta myös verkonkäytön.
”Olemme keskustelleet tästä muiden maiden kanssa. Asiasta ollaan montaa mieltä, ja
sitä pitää vielä analysoida”, Esa Härmälä sanoo.
”Pelkään yhden laskun mallin johtavan siihen, että sähköverkkojen omistajilta katoaa
yhteys asiakkaisiinsa. Kun asiakkaalle sitten
tulee sähkökatkos tai muu verkkoon liittyvä
ongelma, paras malli ei voi olla se, että asiakkaan pitää soittaa sähkönmyyjälle”, Esa Härmälä sanoo.
”Pienet yhtiöt ovat tärkeitä. Jos teemme niiden asemasta alisteisen, vaikeutamme niiden
työtä. Vaarana on, että suuret toimijat jakavat
pohjoismaiset markkinat ajan myötä keskenään.”
”Peräkylän Sähköäkin tarvitaan. Sekä me
että ruotsalaiset kollegamme katsomme vaalivamme niiden etuja. Mutta päädymme eri
johtopäätöksiin”, Esa Härmälä sanoo.
Emme halua opettaa yhtiöitä, mutta on selvää,
että niiden täytyy pystyä säilyttämään kilpailuja investointikykynsä, ja silloin ehkä kannattaa
harkita erilaisia yhteistyön muotoja, Esa Härmälä
sanoo.
Karl Vilhjálmsson
svenolof karlsson
katternö 43