Mäntykotilainen 1 - Oulun Seudun Mäntykoti ry
Mäntykotilainen 17. vuosikerta No. 1/2013 Hyvää ja lämmintä kesää kaikille! Sisällys Tervehdys Mäntykodista ...................................................................................... 3 Mitä opin Auttavia käsiä ja vierellä oloa -kirjaa kirjoittaessa ................................. 4 Oletko oman onnesi seppä? ................................................................................. 5 Tekeminen pitää virkeänä..................................................................................... 7 Validaation käyttö muistisairaiden hoitotyössä ..................................................... 8 Kyytiä Koskenkotiin yhteistyöllä ........................................................................... 11 Taide terapeuttina – logoterapiasta logoartiin ....................................................12 Juuri saapui Mäntykotiin ....................................................................................14 Työyhteisösovittelun käyttöönotto Oulun Seudun Mäntykoti ry:ssä ........................15 Sanomalehti Kalevan ja Oulun Diakonissalaitoksen kampanja Ilahduta mut.........17 Uusia kannatusjäseniä: ......................................................................................19 Vastaava toimittaja: Marja-Leena Timonen Painopaikka: Oulun Konttori, Painatuskeskus, 2013 Painos: 300 kpl MÄNTYKOTILAINEN 3 Tervehdys Mäntykodista Tiesitkö, että vuosi 2013 on Euroopan kansalaisten teemavuosi? Meitä kaikkia kannustetaan osallistumaan keskusteluun Euroopan unionin tulevaisuudesta ja tutustumaan kansalaisuuden tuomiin oikeuksiin sekä käyttämään niitä. Teemavuosivisioissaan EU-painottaa kansalaisten oikeuksia, niiden hyödyntämistä ja yksilöiden etua. Hyöty tulee EU:n taloudelle ja yhteiskunnalle. Kaikkia kannustetaan osallistumaan ja vaikuttamaan. Tuleviin päätöksiin voi vaikuttaa ja ajankohtaisia kehittämisasioita on monella saralla. Mielestäni vuoden teeman tarkoituksen voi kiteyttää myös toimintojen tarkisteluksi ja päivittämiseksi. Tässä mielessä uudessa Oulussa, Oulun Seudun Mäntykoti ry:ssä, Oulun ensi- ja turvakodissa sekä Lomakoti Onnela ry:ssä miet(t)itään ja ryhdytään tekoihin, jotka hyödyttävät kansalaisten ja koko yhteiskunnan tulevaisuutta. Olemme havahtuneet tietoisuuteen yhteisistä juuristamme Oulun ensi- ja turvakoti ry:n sekä Lomakoti Onnela ry:n kanssa ja miettineet yhteisiä toimintamahdollisuuksia. Voiko yhteinen toimintamme olla meille voimavara tulevaisuudessa. 1950-luvulla järjestötekijöillä ei ollut aineellista hyvää – oli vain tyhjät kädet ja halu tehdä työtä erilaisten ihmisryhmien hyväksi. He lähtivät tekemään hyvää eivätkä lopettaneet vaikeuksista huolimatta. Luja usko työhön esti heittämästä pyyhettä kehään. Ehkä se ei ollut yhdistystemme perustajille vaihtoehto. Löydämmekö tulevaisuudessa yhteisistä juurista yhteistä tekemistä? Tiedämme ennestään, että yhteiskunnassa jaetaan niukkuutta. Sen tiesivät myös järjestöihmiset 1950-luvulla, ajalle sopivaa ja mielekästä tekemistä yhdessä löytyi ja löytyy nytkin, jos sitä haetaan. Siitä voi löytyä myös kilpailukykyä ja menestystä? Olemme ideoineet toimintaa ja mahdollisuuksiamme. Tunnistamme jatkuvasti lisääntyvän tarpeen tehdä asioita, vaikka rahaa on vähän. Naisten aktiivises- ta roolista vapaaehtoistoiminnassa valmistui historiikki vapaaehtoistyönä Riitta Mäkelän toimesta. Luettuaan sen tajuaa, että voimme ja pitää uudistua - ei yksin vaan yhdessä. Uudistumista, osaamista ja yhteistyötä haetaan Oulun ensi – ja turvakoti ry:n sekä Oulun Seudun Mäntykoti ry:n toukokuussa alkaneesta Juuri-hankkeesta vv. 2013 – 2017. Ajankohtaisen hankkeen tarkoituksena on vanhusten kaltoinkohtelun ja lähisuhdeväkivallan vastaisen työn juurruttaminen arjen käytäntöihin. Kehittämishankkeen omistaa Suomen vanhusten turvakoti ry ja sitä rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Ajatus vanhusten kaltoinkohtelun vastaisesta työstä yhdessä on hyväksi meille kaikille. Lämmin kiitos kevätkaudesta kaikille asukkaille, omaisille, luottamushenkilöille, henkilökunnalle sekä aktiiviselle vapaaehtoisten joukolle. Rentouttavaa kesää teille kaikille! Ota hyvä mieli auringosta, onnen korsi heinikosta. Nosta ilonpilke silmäkulmaan; löytyy ratkaisukin joka pulmaan! (lähde: internet/värssyjä) Mäntykodissa 3.6.2013 Marja-Leena Timonen, johtaja 4 MÄNTYKOTILAINEN Mitä opin Auttavia käsiä ja vierellä oloa -kirjaa kirjoittaessa Myös Oulun Seudun Mäntykoti ry:n perustaminen 1952 oli yksityisyritteliäisyyden ja vapaaehtoistyön tulos. Yhdistyksen taustalla oli aivan uskomaton naisryhmä, joka 1940-50-lukujen taitteen Oulussa, sodasta selviytymiskamppailujen keskellä, perusti au-äideille ensikodin, perheenäideille lomakodin ja vanhuksille vanhainkodin. Kansalaisten vapaaehtoistyön aallonpohja koettiin 1970-luvulla, jolloin hyvinvointivaltion piti olla kaikkivoipa. Mutta itse työ kuitenkin eli ja kehittyi taustalla vanhustyön yhdistysten sinnikkäiden jäsenten ideoimana ja organisoimana. Näin Mäntykodissakin. Opin myös, että Oulun Seudun Mäntykoti ry oli maan ensimmäisiä järjestämässä vapaaehtoistyötä suunnitelmallisesti. Palkattiin vapaaehtoistyön ohjaaja 1992. Oulun Seudun Mäntykoti ry:n vapaaehtoistyön historiikin kirjoittaminen oli monikerroksisempi juttu kuin ensin ajattelin. Ensin oli itselle tehtävä selväksi taustoja, mitä vapaaehtois- ja vanhustyö yleensä on ollut ennen ja on nyt. Samaan aikaan, noin vuosi, puolitoista sitten, tiedotusvälineet suorastaan pursuivat uutisia ja keskusteluja vanhuspalvelulain valmistelusta– ja kohua vanhusasioiden huonosta hoidosta nyky-Suomessa. Historiasta opin, että ikivanha syytinkilaitos turvasi vain maatalousväestön vanhuspalvelut. Ruotiukot, huutolaiset, köyhäintalot olivat vanhusten hoidon käsitteitä vielä 1900-luvun alussa. Mutta kansalaiset olivat oma-aloitteisia ja ripeämpiä kuin 1860-70-luvuilla käynnistynyt kunnallishallinto. Yksityiset yhdistykset rakennuttivat vanhainkoteja, esimerkiksi Oulussa yhdistys nimeltä De Gamlas Hem 1896. Myös sen opin, että Oulun Seudun Mäntykoti ry:n vuosikymmenten mittaan kehittämät vapaaehtoistyön muodot ja sisällöt ovat olleet ja ovat edelleenkin vankka pohja koko maan vanhustyössä. Näin esimerkiksi vapaaehtoisten koulutuksessa sekä tukihenkilö- ja vertaisryhmätoiminnassa. Vakuutuin, että yksityiset, vapaaehtoistyötä tekevät kansalaiset ja yhdistykset ovat kautta historian olleet vanhustyötä eteenpäin vievä voima. Kunnat, valtio ja lakipykälät ovat aina tulleet vähän myöhässä. Riitta Mäkelä Hallituksen jäsen Oulun Seudun Mäntykoti ry MÄNTYKOTILAINEN 5 Oletko oman onnesi seppä? toisiaan ja itseään. Heillä oli yhteinen kemia. Nuo naiset olivat saaneet omasta kodistaan mallin ja esimerkin toimia. He olivat oppineet työelämän säännöt. He pystyivät yhteistoimin toteuttamaan haaveensa. Jos nyt nuo toiminnan naiset olisivat asiakkaina Mäntykodissa, he varmasti haluaisivat puhua niistä vuosista, kun synnytettiin ajatusta yksityisestä vanhainkodista ja sen rakentamisesta. Varsinkin, kun heillä itsellään ei ollut rahaa sijoittaa tähän yritykseen. Heillä oli vaan omat ajatukset ja oma ammattitaito toimia. Käsillään he osasivat tehdä monenlaista; kutoa sukkia, lapasia, patalappuja, leipoa monenlaisia herkkuja. Ei laskettu tunteja, miten monet talkoot yhdessä tehtiin ja miten ja mistä materiaalit hankittiin sodan jälkeisessä Suomessa, kun kaikesta oli puutetta. Riitta Mäkelä tutki Mäntykodin omais- ja vapaaehtoistyön historiaa ja nykypäivää kirjassaan ”Auttavia käsiä ja vierelläoloa” On mielenkiintoista, että 60 vuotta sitten nuoret naiset kokosivat voimansa ja yhdessä halusivat toimia selkeiden ja konkreettisten tavoitteiden saavuttamiseksi. He halusivat perustaa kodin ikäihmisille. Tavoitteena oli vaalia ikäihmisten hyvinvointia. Lieneekö tavoitteeseen vaikuttanut sota ja kotiin jääneet omat vanhemmat ja heidän pärjäämisensä. Tuohon aikaan vanhemmista huolehtiminen oli lastenkin asia. Naisille oli kirkastunut, että he haluavat toimia yhdessä konkreettisten tavoitteiden saavuttamiseksi tekemällä sitä mitä he osasivat. Samalla he oppivat tuntemaan Mäntykodissa on tälläkin hetkellä monta arjen sankaria. Ikäihmisten kuunteleminen ja heidän elämänsä arvostaminen on puhujaa ja kuuntelijaa rikastuttava kokemus. Siinä molemmat saavat. Kuunteleminen on aktiivista kuulemista ja vuorovaikutusta. Kannattaa kuunnella mitä ikäihminen kertoo, mitä jättää kertomatta ja mitä hiljaisia hetkiä hän pitää omien asioidensa prosessoimiseksi. Tilanteessa voi kysyä haluatko kertoa lisää. Jos ikäihminen ei halua syventää kertomustaan, ei kehotusta puhumisesta kannata jatkaa. Tilanne etenee ikäihmisen ehdoilla. Sinun kuuntelijana kannattaa kartoittaa ikäihmisen ystävät ja sukulaiset, jotka ovat hänen kanssaan vuorovaikutuksessa. Jos lopputulos on se, että sinä olet hänen ainoa kuuntelijansa niin pysähdy miettimään asiaa omalta kannaltasi jos olisit ikäihmisen asemassa. Miten tärkeä rooli sinulla on hänen elämässään. Oman historian selkiinnyttäminen ja merkityksellisten asioiden tunnistaminen avaa ymmärrystä omalle persoonallisuudelle ja sen rakentumiselle ja itseksi tulemi- 6 MÄNTYKOTILAINEN selle. Kuka minä olen, mistä minä olen tulut ja miksi minä käyttäydyn tietyllä tavalla. Vuosien saatossa on kehitelty menetelmiä, joilla ihmisten elämänlaatua kartoitetaan ja nostetaan tietoisuuteen elämän käännekohtia. Niitä itselle merkityksellisiä asioita. Tärkeintä on, että olisi työntekijällä, vapaehtoisella, ihmisellä, aikaa kuunnella ja antaa vaikkapa virikkeitä asioiden esillenousemiselle. Voidaan sanoa, että tälläinen kuuntelu on voimaannuttavaa ja eheyttää ikäihmistä. Tämän vuoksi muistelu on tärkeä menetelmä. Se elvyttää muistia ja puhumista sekä ilmaisee ihmisen arvostamista ja antaa kuuntelijalle ymmärrystä puhujasta ihmisenä. Lisäksi se kertoo niistä tärkeistä alueista, jotka ovat merkityksellisä ikäihmisen elämässä ja joita alueita kannattaisi hyödyntää hänen kanssa toimiessaan. Apuna muistelussa voidaan käyttää kirjallisuutta ja runoja sekä musiikkia. Tärkeät esineet ja valokuvat tuovat asiat konkreettiset mieleen. Esineiden ja valokuvien taustalta löytyvät aina tarinat, jotka kannattaa hyödyntää arjen toiminnoissa. Jos käyttää näitä apuvälineitä, niiden tulee olla sisällöltään samoja, mitä ikäihminen on nuoruudessaan käyttänyt. Ne nostattavat mieleen mieluisia ja ikäviä muistoja, mutta niillä on ollut merkitystä hänen elämälleen. Ne ovat vaikuttaneet häneen ihmisenä ja muovanneet häntä ja hänen asenteitaan. Elämänkaarella voi edetä aikajärjestyksessä teemoittain. Kaikille on ollut tärkeää koti, isä, äiti, siskot ja veljet. Monesti pojat haluavat jatkaa isänsä mallia ja tytöt jatkavat äitinsä toimintatapoja. Puheessa usein toistuu meillä kotona vanhemmat tekivät näin. Samoin on nähtävissä, että pojat arvostavat vaimokseen äitinsä tapaista naista ja tytöt vastaavasti isänsä kaltaista miestä. Ongelmia tulee jos omat taidot eivät vastaa vanhempien taitoja. Kodissa opimme puhumaan. Siellä luodaan siemenet omalle empaattisuudelle ja sosiaalisuudelle. Lapsen asema sisarusparvessa luo tiettyjä luonteenpiirteitä. Vanhin lapsi kasvatetaan huolehtimaan pienemmistään ja nuorin lapsi saa aina olla vauva ja nuorin, josta muut huolehtivat. Toisissa suvussa kulkevat tietyt ammatit sulkupolvelta toiselle. Yrittäjyys kulkee isältä pojalle, käsillä tekminen samoin etenee sukupolvittain. Taitava suutari sukupolvi toisensa jälkeen saattaa 2000-luvulla olla kirurgi -sukupolvi. Käsillätekemisen taito jalostuu. Keskustelin aikanaan miehen kanssa, joka toteutti isänsä vaatimusta jatkaa kouluttautumista insinöörinä kuten aiemmatkin sukupovet olivat tehneet. Hän keskeytti opinnot ja hakeutui lastentarhanopettajaksi. Isä ei ymmärtänyt ja välit menivät poikki. Muutto kotoa ja itsenäistyminen ja ammatin hankkiminen on ollut monelle tärkeä elämänvaihe. Usein tähän on tullut rinnalle harrastukset, jotka kantavat läpi elämän. Seurusteluaika, avioliiton solmiminen ja lasten syntymät ovat voimakkaasti tuntesiin liittyvää aikaa. Yleensä ihmisille ovat merkityksellisimmät onnistumiset ja onnelliset tapahtumat. Vastoinkäymiset, sairaudet ja kuolemat muovaavat ihmistä. Sanotaan, että lasten kuolemat jättävät vanhempiin jäljet, joista he eivät toivu koskaan. Kyllä omien vanhempien kuolema on tapahtuma, josta voi puhua sitten kun on itse sen läpikäynyt. Läpikäymiseen auttaa keskustelu luotettavien ihmisten kanssa. Tässä esimerkkejä teemoista, joita kannattaa käyttää hyväksi keskusteluissa tai arjen toiminnoissa ikäihmisten kanssa. Oman sukupuun tekeminen ikäihmisen ja hänen omaistensa kanssa avaa monia selittämättömiä asioita. Sieltä paljastuu ammatteja, lasten poismenoja, naisten kohtaloita miesten kuoltua sodissa. Sieltä voi tulkita omaa ammatinvalintaa omaa roolia, omia asenteita. Kuka minä olen? Olenko ollut oman onneni seppä? Arkisten asioiden muisteleminen on tärkeää ikäihmiselle. Se on ihmisen arvostamista. Sillä rakennetaan luottosuhdetta. Puhu mitä ikäihminen haluaa puhua. Hän puhuu aina itselle merkityksellisistä asioista. Hän puhuu ihmiselle joka kuuntelee ja arvostaa hänen omia kokemuksiaan. Marja Jussila, KL varapuheenjohtaja, Oulun Seudun Mäntykoti ry MÄNTYKOTILAINEN 7 Tekeminen pitää virkeänä Leena Nordlund aloitti vapaaehtoistoiminnan Koskenkodilla Aino Ruuskan aloitteesta. Oli aika sisustaa Koskenkoti saneerauksen jälkeen. Toiminta alkoi tuolien päällystämisellä, tekstiilit ostettiin ja ommeltiin uudet päälliset. Toiminta jatkui erilaisten tekstiilien ompelulla, tyynyliinoja, peittoja jne. Kun ei ollut käytössä suuria rahamääriä, etsittiin liikkeistä huokeita paloja. Oikeastaan päivystettiin ja seurattiin liikkeiden tarjontaa. Sopivien kankaiden löytyminen vei asiaa eteenpäin. Leena Nordlund on pyrkinyt projektien toteuttamiseen. Asialla on ollut alku ja loppu, mutta vuosien aikana projektit ovat seuranneet toisiaan. Yhteistyötä hän on tehnyt paljon Koskenkodilla Riitta Vesalan kanssa. Yksi Leena Nordlundin projekti on ollut mosaiikkiruukkujen valmistaminen. Tiiliruukkujen pintaan liimataan erilaisia paloja, jotka saumataan. Toimintaan liittyy toisten ruukkujen tai astioiden rikkominen ja palasten liimaaminen sekä edelleen saumaaminen. Leena Nordlund ohjasi toimintaa ja osallistui, mutta asiakkaat saivat tehdä ja toteuttaa omia näkemyksiään. Ruukkuja tehtiin kymmeniä ja niitä vietiin myös koteihin. Muistisairaille on vaikea keksiä hyviä toimintamuotoja. Keskustan palvelukeskuksessa Leena Nordlund tutustui terapiavälineisiin, joita ryhtyi myös valmistamaan. Idea on valmistaa kankainen tyynyt tai pussi, jonka pinnalla on erilaisia helmiä, joita voidaan liikuttaa esim. helmikujaa myöten. Mukana ovat myös äänet ja erilaiset kohteet. Tavoite on palvella erilaisia virikkeitä, näkö, sormet, tunto ja äänet. Terapiavälineiden valmistamisessa voidaan hyödyntää erilaisia kierrätysmateriaaleja. Hyötyä terapiavälineistä on kaikkein huonokuntoisimmille. Leena Nordlundin toive olisi, että erilaisia terapiavälineistä olisi asiakkaiden käytössä runsaasti. Niiden paikka ei ole kaapissa, vaan asiakkaiden käsissä. Itse hän on valmistanut Koskenkodille viisi ja Mäntykodille kaksi terapiavälinettä. Leena Nordlund on opettanut käsillä tekemistä myös maahanmuuttajille ja ohjannut heitä toiminnan alkuun. Nykyisin lasten lapset työllistävät Leenaa ja hän tehnyt joitakin tilapäisiä projekteja. Jos olisi enemmän aikaa, niin voisi olla mukana pidempään. Kuitenkin projekteissa syntyy helposti tunteja ja aika vierähtää nopeasti. Kaiken kaikkiaan osallistuminen on ollut mukavaa, ohjaajat ovat olleet myönteisiä ja vain oma ajankäyttö on rajoittanut toimintaa. Leena Nordlundin mielestä muistisairaiden osalta on syytä painottaa sosiaalisen kanssakäymisen lisäksi toiminnallista puolta. Tekemistä pitäisi olla aina, ja vaikka jossain vaiheessa ei valmista synny niin tekeminen pitää mielen virkeämpänä. Useimmat pystyvät toimimaan käsillään ja siksi tätä puolta pitäisi kehittää. Markku Kainulainen Hallituksen jäsen Oulun Seudun Mäntykoti ry Kuvassa Elsa Keränen 8 MÄNTYKOTILAINEN Validaation käyttö muistisairaiden hoitotyössä Siinä he istuvat, vanhainkodin asukas ja hoitaja. Asukas katsoo hoitajaa hymyillen ja kysyy ”Haitko jo ne munat?” Hoitaja katsoo asukasta hieman huvittuneena ”Missähän sinä nyt mahdat olla. Mehän olemme täällä vanhainkoissa. Muistatko?” Asukas kääntää katseensa, tuijottaa surullisena läpi seinien kaukaisuuteen. Kaksi vierasta oli vähällä kohdata, mutta kuitenkin he jäivät valovuosien päähän toisistaan.” Yhdysvaltalainen Naomi Feil kehitti tunteita ymmärtävän validaatiomenetelmän muistisairaiden ihmisten hoidon tueksi. Muistisairaiden hoidossa oli ollut käytössä realiteettiterapia, jonka idea oli sitouttaa muistisairas ihminen kaikin keinoin nykytodellisuuteen. Naomi Feilin kokemusten mukaan tosiasioiden tarjoaminen ei kuitenkaan toiminut muistisairaiden hoidossa. Hän huomasi, että muistisairaan tuominen väkisin nykymaailmaan aiheutti heille vain sisäänpäin vetäytymistä tai jopa vihamielisyyttä. Feil lähti liikkeelle siitä, että muistisairaan ihmisen tunteet ja oma kokemus todellisuudesta ovat sellaisinaan merkittäviä. Tunteiden tunnistaminen, tunnustaminen ja tukeminen sekä muistelu ja musiikki lisäsivät ihmisten yhteenkuuluvuutta, hyvinvointia ja keskinäistä vuorovaikutusta (Pohjavirta 2012, 26.) Kognitiivisen eli tiedollisen toimintakyvyn alenemaa on todettu peräti yhdeksällä kymmenestä pitkäaikaishoidettavasta. Kun ihmisen tiedollinen suorituskyky heikkenee, hänen on vaikea ymmärtää toisten viestejä ja tulla itse ymmärretyksi. Muistisairaalla ihmisellä tieto ei tallennu lyhytaikaiseen muistiin eikä siirry sieltä pitkäaikaiseen muistiin. Uusien asioiden omaksuminen vaikeutuu ja aikaisemmin lähes miettimättä suoritetut tehtävät, kuten kahvinkeitto muuttuu vaikeaksi tai unohtuu (Pohjavirta 2012, 16-17.) Muistisairaalla keskusteleminen, lukeminen ja kirjoittaminen voi olla hankalaa. Voi olla, että hän ei löydä pöydällä olevaa esinettä, ei tunnista omia tai läheistensä kasvoja tai luulee television tapahtumien tapahtuvan kotonaan. Vaikka liikunta- ja toimintakyky olisi tallella voi kuitenkin paikasta toiseen siirtyminen sekä esineiden käyttäminen ja pukeminen olla vaikeaa. Muistisairaan henkilön voi olla hankala suunnitella tulevaa, toimia järjestelmällisesti tai jäsentää kokonaisuuksia (Pohjavirta 2012, 17.) Kuvassa Niina Kerttula Muistisairaalla voi olla vaikeuksia tarkkaavaisuudessa, keskittymisessä ja päätöksien tekemisessä. Suunnitelmat, sopimukset, ohjeet, tekemiset ja tavatut ihmiset unohtuvat. Muistisairas unohtaa, mitä hän on ollut sanomassa, jo sanonut tai mistä on keskusteltu. Hän kyselee samoja asioita, puhuminen voi olla vaikeaa, kun sanat ja ajatus ovat hukassa. Ennen pitkää ajattelu muuttuu yhä konkreettisemmaksi ja hän saattaa ruveta käyttämään itse keksimiään ilmaisuja ja vertauskuvallista, symbolista kieltä (Pohjavirta 2012, 17.) Muistisairauden edetessä tunteet alkavat vähitellen korvata tietämisen tarpeen ja liike puhumisen. Väärinkäsityksiä syntyy ja jotkut muistisairaan sanomat asiat voivat silloin tuntua harkitulta ilkeydeltä. Luonteenpiirteet voivat korostua tai muuttua päinvastaisiksi. Tunneihminen voi muuttua entistä herkemmäksi, lauhkeasta voi tulla äksy tai pisteliäästä herttainen (Pohjavirta 2012,17 – 18 ja 46.) Vanhat, usein kerratut, voimakkaasti tunteisiin vedonneet tapahtumat sekä yliopitut taidot säilyvät tietoisuudessa pitkään. Tästä syystä paluu lapsuuteen ja siellä tapahtuneisiin asioihin käy helposti. Huumorintaju voi olla tallella sekä kyky ilmaista tunteita ja aistia tunnelmia voivat säilyä elämän loppuun asti. Tunnemuistot voivat olla muistisairaan voimanlähde ja keino tavoittaa uudelleen minuutensa kun ote nykytodellisuudesta herpaantuu (Pohjavirta 2012, 18.) Muistisairaalle ihmiselle vuorovaikutuksen laatu on virikkeiden määrää tärkeämpää. Kun hoitaja luo yhteyden muistisairaaseen ja vahvistaa häntä yksilönä, toimijana ja tutun yhteisön jäsenenä voidaan puhua hyvästä vuorovaikutuksesta. Se edellyttää hoitajalta erityistä herkistymistä, pysähtymistä, kuuntelemista ja ymmärrystä. Muistisairas ihminen tarvitsee toista ihmis- MÄNTYKOTILAINEN tä ilmaisunsa tueksi, mutta myös omaksi peilikseen ja tunteiden tulkiksi (Pohjavirta 2012, 18-19.) Muistisairauden oireet ilmenevät ihmisillä yksilöllisesti ja sairaus ei etene suoraviivaisesti. Muistikatkoksista huolimatta osa ihmisen taidoista, todellisuudentajusta ja oppimiskyvystä voi säilyä pitkään. Voi olla, että aamuisin muistisairas on täysin orientoitunut, mutta taas iltaisin elää omassa todellisuudessaan. Se millainen ihminen on muistisairauden eri vaiheissa, kertoo paitsi muistisairauden tyypistä, myös ihmisen muusta terveydentilasta, lääkityksen sopivuudesta, persoonallisuudesta, elämänkokemuksesta tai mielialasta, mutta myös sairauden aikana tapahtuvasta vuorovaikutuksesta. Muistisairauden eteneminen voidaan jakaa neljänä vaiheeseen: alkuvaihe, ajan ja paikan tajun hämärtymisen vaihe, toistuvien liikkeiden vaihe ja sisäänpäin kääntymisen vaihe(Pohjavirta 2012,17 ja 46.) Muistisairauden alkuvaiheessa ihminen on vielä todellisuuteen suuntautunut ja yrittää hallita elämäänsä. Hän saattaa pelätä menettävänsä itsenäisyytensä ja elämänhallintansa. Hän ei itse huomaa unohduksiaan ja nolostuu, jos niistä muistutetaan. Voi olla, että hän kätkee muistamattomuutensa tahallisesti tai tahattomasti, niin että ammattilainenkaan ei tunnista sairautta. Alkuvaiheessa olemus saattaa olla stressistä johtuen hyvin jäykkä, ilme tiukka, askel hallittu ja ääni jännittynyt. Toisen katse tai kosketus voi ärsyttää. Muistikatkoksia esiintyy, mutta taitoja on vielä paljon jäljellä. Sanat voivat olla hakusessa, mutta muistisairas näkee, kuulee, liikkuu, lukee, kirjoittaa ja keskustelee sujuvasti. Alkuvaiheessa kokemus, että tavaroita on varastettu, voi kertoa elämänhallinnan menettämisen pelosta ja taas tavaroiden hamstraaminen halusta kokea olonsa turvatuksi (Pohjavirta 2012, 47 – 48.) Alkuvaiheessa olevaa muistisairasta tulee kohdella hienotunteisesti. Ei ole tarpeen oikoa, nolata, todistella tai väitellä hänen kanssaan. Muistisairas ihminen tietää pohjimmiltaan miten asiat ovat, mutta kaipaa tukea siihen tunteeseen, että on menettämässä elämänsä hallinnan. Hän arvostaa kohteliaan kunnioittavaa suhtautumista, oman alueensa huomioimista ja suoraan tunteisiin vetoavien aiheiden välttämistä. Hän tuntee olonsa turvalliseksi kun joku ottaa hänen huolensa todesta ja kuuntelee. Asioita kannattaa selvitellä, kysellä ja kuunnella tarkasti. On tärkeä keskustella niin kauan, että mahdollinen ahdistus on hellittänyt, sen jälkeen hyvästellä vaikka kädenpuristuksella ja muistaa 9 pitää antamansa lupaukset. Muistisairauden alkuvaiheen kohtaamiskeinoja ovat sanojen uudelleen muotoileminen, äärimmäisyyksien kysyminen, ohjaaminen vastakohdan kuvittelemiseen, ensisijaisten aistin huomioiminen sekä muisteleminen. (Pohjavirta 2012, 49 – 50.) Ajan ja paikan tajun hämärtymisen vaiheessa ihminen vetäytyy tunnemuistoihinsa, aikaan jolloin hänen muistinsa vielä toimi. Vetäytymistä menneisyyteen voivat nopeuttaa näön ja kuulon heikkeneminen, mielekkään tekemisen ja seuran ja arvostuksen puute. Muistisairauden edetessä voivat itsekontrolli ja estot hävitä, puheesta voi tulla rivoa tai muuten suorasukaista. Hän saattaa arvostella toisen ulkonäköä tai ominaisuuksia, taustalla voivat olla hänen kokemansa tunteet, kuten viha, rakkaus, eroahdistus ja kuoleman pelko. Muistisairas saattaa viettää aikaa tutun tekemisen parissa: lukea, laulaa, muistella tunteisiin vedonneita tapahtumia tai toimia luontevassa roolissa. Hän saattaa odottaa kiihkeästi kahviaikaa, osallistua juhliin ja kerhoihin. Ominaista voi olla, että hän liikuttuu herkästi ja sallii kosketuksen. Hän tunnistaa toisista ihmisistä, kuka on aito ja kuka teeskentelee (Pohjavirta 2012, 51-52.) Nykyhetken tosiasioiden tarjoamisesta ei ole hyötyä, koska menneisyyden tunteet ovat tärkeämpiä. Kannattaa myötäillä sitä mikä on juuri nyt muistisairaalle ajankohtaista ja auttaa ilmaisemaan itseään. Perustunteiden ja tarpeiden huomioiminen on tärkeää. Sopivia vuorovaikutuksen keinoja ovat keskittyminen, kosketus, katsekontakti ja äänensävy. Ensisijaisen aistin apuna käyttäminen, tunnetilan havainnoiminen, virittäytyminen samalla aaltopituudelle ja tunteen peilaaminen tunteella ovat hyviä keinoja kohdatessa tässä vaiheessa oleva muistisairas. Vuorovaikutustilanteissa voi apuna käyttää sanoman uudelleen muotoilua, kysymysten tekemistä ja äärimmäisyyksien kysymistä. Kysymyksiä voivat olla kuka, mikä, mitä, missä, milloin ja miten? Miksi –kysymys ei toimi, sillä asioiden perusteleminen voi tuntua muistisairaasta vaativalta, ahdistavalta ja syyllistävältä. Keinoja voivat olla myös ohjaaminen vastakohdan kuvittelemiseen sekä moniselitteisyyden käyttö, jolla tarkoitetaan epämääräisten pronominien käyttöä ”se” ja ”ne” (Pohjavirta 2012, 51-53.) Kolmannessa vaiheessa eli toistuvien liikkeiden vaiheessa ihminen ei enää ole täysin tietoinen itsestään henkilönä eikä osana ympäröivää tilaa. Tietoisuuteen voivat nousta pintaan viimeistään nyt torjutut, aiemmin tarkoin hallitut tunteet. Tässä vaiheessa ihmistä voi vai- 10 MÄNTYKOTILAINEN vata se, mitä aikoinaan jäi sanomatta tai tekemättä. Toistuvien liikkeiden vaiheessa muistisairaan sanallinen ilmaisukyky saattaa heiketä ja hän korvaa epäselvän puheensa toistuvien liikkeiden ja äänen avulla. Ääntely, itku, kolkuttelu, vaeltelu ja jopa voimankäyttö ovat tapoja viestiä tunteista. Keinuttelu, silittely, oman vartalon eri osat tai jokin esine kuten nukke, voivat edustaa jotain merkittävää tunneasiaa kuten äidin hoivaa (Pohjavirta 2012, 54.) Kolmannessa vaiheessa auttamismenetelmänä voidaan käyttää tunnetilan havainnoimista tai siihen virittäytymistä. Arvostava ja rakastava kosketus, katsekontakti ja äänensävy ovat tärkeitä. Vuorovaikutustilanteissa voidaan hyödyntää tunnetilan peilaamista tai sen toteamista ääneen. On tärkeä yhdistää käyttäytyminen tarpeeseen. Myös tässä vaiheessa kysymysten tekeminen, sanoman uudelleen muotoilu ja äärimmäisyyksien kysyminen, ohjaaminen vastakohdan kuvittelemiseen ja moniselitteisyyden käyttäminen ovat hyviä keinoja kuten ajan ja paikantajun hämärtymisen vaiheessa. Musiikilla on tässä vaiheessa usein suuri merkitys ja vähäpuheinenkin muistisairas voi otollisessa tilanteessa muistaa vanhan laulun sanat (Pohjavirta 2012, 56.) Sisäänpäin kääntymisen vaihe kertoo muistisairauden etenemisestä, siinä muistisairas sulkee ulkomaailman pois ja vetäytyy tunnemuistoihin. Hän yleensä vain makaa tai istuu, silmät kiinni tai liikkumattomina ja tunneilmaisuja on vaikea havaita. Hän kuitenkin aistii kosketukset, kuulee puheen ja voi nähdä hoitajansa. Vaikka hän ei tunnistaisi omaisiaan eikä kehoaan, voi hän silti muistaa tunnelmia ja reagoida johonkin asiaan silmänliikkeillä tai hymyillen (Pohjavirta 2012, 57.) Jos muistisairaaseen on pystytty rakentamaan luottamussuhde sairauden aikaisemmassa vaiheessa on se mahdollista sairauden loppuvaiheessakin. Tässä vaiheessa on tärkeää pyrkiä säilyttämään yhteys. Hän tarvitsee edelleen rakastavaa puhetta, kosketusta, huomioita ja hoivaa. Hänelle kannattaa puhua, jutella asioista joista hän pitää ja kertoa hänen elämänhistoriaansa. Tämän tavoitteena on saada hänet ilmaisemaan itseään tavalla tai toisella, häntä on helpompi tukea kun hän ilmaisee tunteitaan. Vuorovaikutuksen tavoitteena on saada tunnereaktio aikaan, hänet voi saada hyräilemään, hymyilemään tai liikuttamaan jäseniään. Sisäänpäin kääntymisen vaiheessa on tärkeä käyttäytymisen ja tarpeen välisen yhteyden löytäminen. Musiikkia on mahdollista käyttää apuna kohtaamisessa (Pohjavirta 2012, 58.) Mäntykodin ja Koskenkodin hoitajia osallistui Diakoniaopiston järjestämälle kurssille ”Validoivan hoidon perusteet” On tärkeää, että hoitajilla on kykyä ymmärtää ja tukea muistisairasta ihmistä tunteiden tasolla. Validaation hyödyntäminen hoitotyössä ei edellytä pitkiä opintoja, vaan pikemminkin asennetason oivalluksia. Siinä hoitajalla on mahdollisuus saada persoonansa ja taitonsa yhteisön käyttöön. Muistisairaalla saattaa olla käytösoireita ja ne saattavat aiheuttaa haasteellisia tilanteita arjessa. Jotta näistä tilanteista selvitään, on tärkeää, että hoitaja tuntee asukkaan elämänhistorian ja hyödyntää validaation perusteita olemalla turvallinen, selkeä, luotettava, kärsivällinen, arvostava ja hyväksyvä. Hoitaja voi lohduttaa, tarjota läheisyyttä, myötäillä muistisairaan rytmiä, peilata ja vahvistaa hänen viestejään siinä todellisuudessa, jossa hän elää. Nina Kerttula, sairaanhoitaja, Jet, tiimivastaava Asukkaan kädet hakkaavat polvia tasaisella rytmillä. Silmistä kuvastuu kauhu, hän on eksyksissä. Vieressä vieras, kuka lie. Hoitaja asettuu kyykkyyn vastapäätä asukasta. Katseet kohtaavat. ”Oliko teillä paljon kanoja?” Validaation käyttö muistisairaiden hoitotyössä ”Paljon, paljon”, hokee asukas. Siinä he istuvat, vanhainkodin asukas ja hoitaja. Asukas katsoo hoitajaa hymyillen ja kysyy Asukas katsoo hoitajaa silmiin: ”minä, minä ja sisko”. ”Haitko jo ne munat?” katsoo asukasta hieman huvittuneena ”Missähän sinä nyt mahdat olla. Mehän Hoitaja ottaa asukasta kädestä jaHoitaja auttaa ylös tuolista: olemme täällä vanhainkoissa. Muistatko?” ”Munien kerääminen on tarkkaa hommaa, ettei riko niitä. Asukas kääntää katseensa, tuijottaa surullisena läpi seinien kaukaisuuteen. Kaksi vierasta Siinä oli varmaan paljon työtä sinulla ja siskolla?” oli vähällä kohdata, mutta kuitenkin he jäivät valovuosien päähän toisistaan.” Asukas nousee ja katsoo hyväksyvästi hoitajaa. Oli joku, joka kuuli… Lähteet: Hillervo Pohjavirta (toim.) 2012. Onko tänään eilen. Tampereen kaupunkilähetys ry. Yhdysvaltalainen Naomi Feil kehitti tunteita ymmärtävän validaatiomenetelmän muistisairaiden ihmisten hoidon tueksi. Muistisairaiden hoidossa oli ollut käytössä realiteettiterapia, jonka idea oli sitouttaa muistisairas ihminen kaikin keinoin nykytodellisuuteen. Naomi Feilin kokemusten mukaan tosiasioiden tarjoaminen ei kuitenkaan toiminut muistisairaiden hoidossa. Hän huomasi, että muistisairaan tuominen väkisin nykymaailmaan aiheutti heille MÄNTYKOTILAINEN 11 Kyytiä Koskenkotiin yhteistyöllä Yhtäkkiä ajateltuna kuljetukset Koskenkotiin tuntuvat ihan itsestäänselvyydeltä. Mutta tarkemmin ajateltuna sujuvuuden takaa löytyy paljon erilaisia toisille näkymättömiä, mutta tärkeitä asioita: suunnittelua, organisointia ja ammattitaitoa. Ajattelijalle alkaa kirkastua kuljetusten todellinen luonne: sehän onkin tärkeä kuin talon kivijalka. Ilman kuljetusta Koskenkotiin ei saataisi montaakaan asiakasta. Pete esittelee auton sisätiloja. Kuva: Riitta Vesala den kuntouttava päivätoiminta. Voisiko kuljetuksia järjestää jokin toinen taho? Jäisikö meille enemmän resursseja tehdä varsinaista asiakastyötä? Pitkien eri tasojen keskinäisten ja poikkinaisten keskustelujen pohjalta päätettiin kokeilla kuljetuksen ulkoistamista. Kuljetuskokeilu Oulun Pienkuljetus Oy:n kanssa järjestettiin keväällä/kesällä -12. Kokeilun aluksi kokoonnuimme laajalla kokoonpanolla keskusteKoskenkotia perustettaessa 1991 Petri Moilanen puh. 044 550 4816 lemaan ja suunnittelemaan toikuljetus järjestettiin omana työmintaa yhdessä: paikalla oli työnnä. Talolle hankittiin oma 8-paikjohtoa ja työntekijöitä puolin ja kainen Peugeot, jonka ratin taakse asettui Eero Junno. toisin. Uuteen liittyy tietysti myös epäilyjä. Niihin paPioneerityönä Eero kuljetti asiakkaita: kaikki sujui hyneuduimme erityisellä huolella. Oulun Pienkuljetuksesvin. Eero tykkäsi asiakkaista ja asiakkaat Eerosta. Mutta nimettiin meillä 3 kuljettajaa perehdytettäväksi täta aivan erityinen suhde Eerolla oli Mäntykodin silloihän työhän. Käyttöömme annettiin 14 -paikkainen masen asukkaan, Arttu Leskelän kanssa. Perheettömän Artalalattiabussi. tun luottamustehtävä kun oli olla Eeron apukuljettaKuljetuskokeilu tehtiin hyvässä yhteistyön hengessä. Asijana. Eero, Arttu ja Peugeot olivat tärkeä osa Koskenakkaiden reaktiokin oli positiivinen. Käytössämme oli kodin tiimiä. Eeron eläköityessä 2000-luvun vaihteessa, uusi tilavampi auto, ammattitaitoiset kuljettajat ja tutulivat myös Peugeotin kilometrit täyteen ja Arttukin altut puhelinnumerot ja Koskenkodin tiimiläiset. Mitään koi hieman sairastella. kauheaa ei tapahtunutkaan, vaan kokeilutaival sujui Eeroa ja Peugeotia seurasivat Raimo Vörlin ja Ford Tranhyvin. Hyvän kokemuksen siivittäminä käynnistettiin kilsit. Raimon kärsivällinen, vastuullinen ja jämäkkä ote pailutusprosessi kuljetuksen järjestämiseksi. Kilpailutukvastuu-kuljettajana kesti reilut 10 vuotta. Tuohon aisen voitti Oulun Pienkuljetus Oy. kaan kuljettajilla oli Koskenkodin kuljetusten lisäksi hoiTätä kirjoittaessani takanamme on ensimmäinen vuosi dettavana myös muita asioita niin Mäntykotiin kuin hyvää yhteistyötä Oulun Pienkuljetuksen kanssa. OlemKoskenkotiin, mm ruokakuljetukset ja retkikuljetukset. me juuri arvioineet mennyttä vuotta tilaajan ja toimitKoskenkodin visiona oli ”Elämän haitekkia Koskenkotajan kesken. Arvioinnista saimme paljon uutta ajadilta”. Visiomme oli teipattuna mm Transitin peräikkuteltavaa ja kehitettävää yhteistyölle myös tulevaisuunaan. Raimon aikana kuljetettavien määrä alkoi nousdessa. Tavoitteena on kehittää kuljettajien osaamista ta ja entistä huonokuntoisempien muistisairaiden kulmuistisairaiden kohtaamisessa mm. yhteisen koulutukjettaminen vaati paljon myös kalustolta. Ihastelin aina sen muodossa. Asiakkaille järjestetään tyytyväisyyskyRaimon jaksamista työelämässä aina lähes 68 vuoden sely myös kuljetuksen osalta. Uusien haasteiden johikään saakka. Todellinen Transitmies huolehti autostaan dosta yhteistyötä kehitetään asiakkaiden eduksi. Myös esimerkillisesti ja Transitkin vain kesti ja kesti, vaikka kiKoskenkodin tiimi on ollut varsin tyytyväinen, luottamus lometrejä ja vuosia alkoi kertyä senkin harteille. puolin ja toisin on syntynyt ja yhteistyö on ollut sauRaimon jäädessä hyvin ansaituille eläkepäiville, oli sopimatonta ja kitkatonta. Kiitos Peten, Antin ja Veli-Matin va hetki tarkastella Koskenkodin kuljetuksien järjestelysekä Harri Leppäsen. jä. Koskenkodin tiimin ydinosaamista on muistisairaiRiitta Vesala, Koskenkodin tiiminvetäjä 12 MÄNTYKOTILAINEN Taide terapeuttina – logoterapiasta logoartiin ” Mitä saavutamme mielessämme, muuttaa ulkoista todellisuutta” –Plutarch kälti väitöskirjakin, jonka kirjoittaminen ja toisten vankien auttaminen auttoivat Viktoria säilyttämään elämänhalunsa. Kaikki nämä koettelemukset antoivat Franklinin kärsimykselle tarkoituksen. Ihminen voi löytää tarkoituksen elämälleen luomalla jonkin teoksen, tekemällä jonkin työn, kokemalla hyvyyttä, totuutta ja kauneutta sekä nauttimalla luonnosta ja kulttuurista tai kohtaamalla toisen ainutlaatuisen olennon koko ainutlaatuisuudella – toisin sanoen rakastamalla häntä. Franklin huomasi, että tekemällä työtä, vangit saivat tarkoitusta elämäänsä ja että he selvisivät vankeudesta paremmin, kuin ne vangit, joilla ei ollut tätä mahdollisuutta. Toivo rakkaiden näkemisestä toi myös vangeille voimaa. He selvisivät myös paremmin kuin ne joilla ei ollut mitään mitä odottaa. Logoterapian tärkeimmät opinkappaleet ovat Kuvassa Seija Hyvärinen Koskenkodissa järjestämme kuntouttavaa päivätoimintaa muistisairaille oululaisille. Toiminta tukee kotihoitoa. Psyko-sosiaalinen kuntoutus sai uutta lisäarvoa, kun lähihoitaja Seija Hyvärinen valmistui Logoart taideohjaajaksi syksyllä 12. Logoart perustuu logoterapian kehittäjän Viktor E Franklinin ajatuksiin. Sana logoterapia tulee Kreikan kielen sanasta logos, tarkoitus. Viktor E Franklin eli v.19051997. Hän oli itävaltalainen neurologi ja psykiatri. Juutalaisvainot Euroopassa koettelivat Franklinin perhettä voimakkaasti: ainoastaan Viktor säilyi hengissä. Viktor oli aloittanut väitöskirjansa tekemisen logoterapiasta ennen 2. maailmansotaa, mutta paperit hävisivät sodan melskeessä. Paperit kyllä löytyivät myöhemmin, mutta Viktor ehti kirjoittaa väitöskirjansa uudelleen. Keskitysleirillä Viktorin oli onnistunut saada lyijykynän pätkiä ja paperilappusia, joihin hän öisin merkkasi viitesanojaan. Näiden muistiinpanojen pohjalta syntyi pit- Nämä näkökulmat toteutuvat myös kohdattaessa muistisairaita ihmisiä. 1.Ihminen on kokonaisuus, joka muodostuu kehosta, mielestä ja hengestä. 2.Elämä on elämisen arvoista kurjimmissakin olosuhteissa. 3.Kaikki etsivät tarkoitusta elämälle. 4.Ihmisellä on vapaus kaikissa olosuhteissa etsiä elämän tarkoitusta ja löytää se. 5.Elämä kysyy ja ihminen vastaa tarkoituksen mukaisesti. 6.Jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Logoart Brasilialainen Maria da Silva Prado perusti Logoartin ja toi sen Suomeen. LOGOART on taideterapian muoto, jossa käytetään hyväksi erilaisia taiteellisia ilmaisumuotoja niin, ettei työskentelyyn liity taiteellisia tavoitteita. Yleisimmät tekniikat ovat maalaus, savityöt ja muotopiirustus. Taideterapiassa ei ole oikeaa tai väärää, kaunista tai rumaa. Tavoitteena on myös mieltä rauhoittava vaikutus. Taideterapian avulla tutustumme omaan si- MÄNTYKOTILAINEN säiseen maailmaamme. Jokainen työ heijastaa sen hetkistä sielunmaisemaamme. Riittää, että ihminen kiinnostuu taiteesta ja antautuu ihmettelemään, hiljaiseen vuorovaikutukseen sen kanssa, kuuntelipa musiikkia tai katseli kuvataidetta. Taideterapian yksi tehtävä on myös että sen avulla on mahdollista saada muoto pelolle tai vihalle ja tuoda esiin ristiriitoja. Koskenkodilla on pidetty Logoart ryhmiä aina Seijan valmistumisesta alkaen. Ryhmä kokoontuu keskimäärin kerran viikossa. Osallistujia on 2-4 kerrallaan. Tavoitteena on taideryhmäläisten aktivoituminen ja energisoituminen, hyvinvoinnin lisääntyminen ja ahdistuksen vähäneminen. Ryhmässä lähekkäin istuminen, katse ja kosketus antavat myös voimaa. Puhuminen, kuuntelu ja ajatusten ja kokemusten jakaminen yhdessä palauttavat mieleen muistot menneisyydestä ja nykyisyydestä. Työnjohdon ja toisten työntekijöiden tuki on välttämätön, jotta Logoartista tulee pysyvä osa toimintaamme Koskenkodilla. Siksi on tärkeää kertoa myös siitä mitä Logoart menetelmä on ja mitkä ovat ryhmän tavoitteet. Opiskelijat ja työkaverit voivat osallistua Logoart ryhmiin apuohjaajina, jolloin ymmärrys ryhmien merkityksestä laajenee myös yhteisön sisällä. Kun työkaverit tietävät enemmän ryhmien sisällöstä, hekin havainnoivat vanhuksia tarkemmin ja kohtelevat heitä yksilöllisemmin. Koko yhteisö voi paremmin. Teksti: Seija Hyvärinen lh, Logoart- ohjaaja ja Riitta Vesala th. Kuvat otti Seija Hyvärinen Logoart ryhmäläisten töistä. 13 14 MÄNTYKOTILAINEN Juuri saapui Mäntykotiin Toukokuun 2013 alussa käynnistyi Juuri-hanke Mäntykodilla. Hankkeen sisältä löytyy kolme eri toimijaa: Suomen vanhusten turvakotiyhdistys ry ( Suvanto ry ), Oulun Seudun Mäntykoti ry ja Oulun ensi- ja turvakotiyhdistys ry. Hanke-työntekijöinä Oulussa aloittivat toukokuussa terveydenhoitaja Riitta Vesala Mäntykodilta ja psykiatrinen sairaanhoitaja Maria Lappalainen Ensija turvakodilta. Juuri-hankkeen hallinnollisesta ja valtakunnallisesta vetovastuusta huolehtii Suomen vanhusten turvakotiyhdistys. Hanke saa RAY:n tukea. Oulussa paikallisina toimijoina ovat Oulun Seudun Mäntykoti ry ja Oulun ensija turvakoti ry. Mäntykoti ja Ensi- ja turvakoti sijaitsevat naapureina, Tuiran kaupunginosassa. Toimijoilla on myös yhteistä historiaa syntyvaiheidensa kautta. Samat oululaiset perustajanaiset löytyvät molempien talojen taustalta. Tästä joukosta löytyvät perustajanaiset sekä Mäntykotiin, että Ensi- ja turvakotiin kuin myös Lomakoti Onnela ry:hynkin. Juuri-hanke keskittyy vanhusten kaltoinkohtelun ja lähisuhdeväkivallan vastaisen työn juurruttamiseen arjen käytäntöihin. Juurruttamisesta tulee hankkeen nimi: Juuri-hanke. Iäkkäisiin ihmisiin kohdistuva kaltoinkohtelu on laaja ja monimuotoinen ilmiö. Maailman terveysjärjestö WHO:n (2005) määritelmän mukaan vanhusten kaltoinkohtelulla tarkoitetaan luottamuksellisessa suhteessa tapahtuvaa tekoa tai tekemättä jättämistä, joka aiheuttaa yli 65-vuotiaalle henkilölle kärsimystä tai tuskaa, uhkaa hänen terveyttään, loukkaa hänen ihmisoikeutta tai heikentää hänen elämänlaatuaan. Vanhusten kaltoinkohtelun vastaisen työn tekemiseksi ja käytäntöön juurruttamiseksi tarvitaan yhteistyötä ja verkostoitumista hyvin laaja-alaisesti. Juuri-hanke toimii kahden hyvin erilaisen toimintakentän rajapinnassa. Mäntykodin osaaminen vanhustyöstä ja Ensi- ja turvakodin osaaminen väkivaltatyöstä täydentävät hankkeessa hyvällä tavalla toisiaan.” Lähekkö nää völöjyyn, niin tehhään yhessä” on oululainen määritelmä yhteistyölle. Juuri-hanke yhdistääkin kaksi erilaista asiantuntijuutta yhteiseksi monipuoliseksi ja uudeksi osaamiseksi. Hyvällä yhteistyöllä olemme samalla asialla turvallisen ja ihmisarvoisen vanhuuden puolesta, väkivaltaa ja kaltoinkohtelua vastaan. Kuvassa (vas.) Maria Lappalainen, Riita Vesala, Leena Serpola-Kaivo-Oja ja Susanna Rikkinen ”Hynttyyt lyötiin yhteen” oululaisittain ja käytännön toteutuksesta vastaavat Riitta Vesala ja Maria Lappalainen pääsivät aloittamaan työnsä. Juuri-hankkeen yhteinen työtila sijaitsee Mäntykodilla. Hankkeessa palattiin samalla monen muunkin asian juurille. Kaksi erilaista taloa työskentelee jälleen yhdessä kuten talojen alkuvaiheessa. Hanketta viedään eteenpäin vanhusten turvallisuuden puolesta vierekkäin, hyvinä naapureina, rinta rinnan: erilaisina mutta samanarvoisina. Juurihankkeessakin ollaan uuden asian äärellä, tulevaisuuden äärellä. Väistämättä mieleeni tulee perustajanaisten peräksi antamaton asenne tärkeänä pitämäänsä asiaa kohtaan. Asioiden hoitaminen ei ollut aina helppoa ja elämä oli työlästä. Silloin ei ehtinyt ajatella, miten kaikesta selvitään. Piti vain luottaa itseensä. Eikä siinä mitään ihmeellistä ollutkaan. Terve ihminen kyllä selviytyi, eikä työnteko pilannut ketään. Elämän alkuvaiheet voidaan löytää ensi- ja turvakodilta. Elämän loppuvaiheet voidaan löytää Mäntykodilta. Talojen välissä ei ole pitkää matkaa. Mutta siihen väliin mahtuu koko elämän kirjo. Tarkkaavainen lukija on voinut huomata että allekirjoittanut on mainittu lehdessä myös Koskenkodin tiiminvetäjänä. Mutta sitähän se elämä on: elämä kysyy ja elämä asettaa meille uusia haasteita. Niihin haasteisiin olemme Marian kanssa ryhtymässä, kahden osaavan, turvallisen talon huomassa. YHTEYSTIEDOT: Riitta Vesala p. 050 439 8017, riitta.vesala(at)mantykoti.fi Maria Lappalainen p. 040 842 1800, maria.lappalainen(at)oetk.fi Tietoja hankkeen vaiheista löytyy myös kotisivuiltamme ja Facebookista. MÄNTYKOTILAINEN 15 Marja-Liisa Mettovaara, vastaava hoitaja TtM, työyhteisösovittelun erityisosaajakoulutus 2012-2013 Työyhteisösovittelun käyttöönotto Oulun Seudun Mäntykoti ry:ssä Työyhteisösovittelulla ymmärryksen kautta rakentaviin ratkaisuihin yhteisen oppimisen prosessia, jossa jokainen säilyttää kasvonsa ja arvonsa. Työyhteisösovittelu tekee tuloaan työpaikan ristiriitatilanteiden ratkaisemiseksi. Tarkoituksena on soveltaa muun muassa rikossovittelussa hyväksi koettua toimintamallia myös työelämään. Kokemukset osoittavat, että sovittelun avulla työyhteisöissä voidaan aukaista hyvinkin haasteellisia solmuja. Sovittelun keskeisiä periaatteita ovat luottamus, jous- Ristiriidat työyhteisöissä alkavat usein pienistä asioista ja perustuvat monesti väärinkäsityksiin ja juoruihin. Konfliktit kuitenkin kasvavat monesti suuriksi ja elävät pitkään, koska niihin ei puututa riittävän ajoissa. Väärät tulkinnat ja puhumattomuus ruokkivat tulehtunutta tilannetta. Sovitteluprosessin eteneminen Työyhteisösovittelun väliintulo voi muuttaa kielteisen kehityksen oppimismahdollisuudeksi. Sovittelu on muutosja oppimisprosessi, joka antaa voimaa työyhteisöihin. (Työsuojelurahasto. Sovinnontekijät. 14.4.2013.) Kun työyhteisössä on konflikti, se tarjoaa mahdollisuuden oppimiseen. Ristiriitatilanteessa ulkopuolisen puolueettoman sovittelijan rooli voi olla keskeinen, jotta ihmiset kykenisivät taas puhumaan toisilleen ja keskittymään olennaiseen – työhönsä. Työyhteisösovittelu on ratkaisukeskeisyyteen ja restoratiiviseen oikeuskäsitykseen perustuva konfliktinhallintamenetelmä. Se tarjoaa sekä vaihtoehtoisen tavan että työvälineen kohdata ja ratkoa työyhteisön ristiriitoja silloin, kun varhaisen välittämisen malli ei enää riitä. Tavoitteena on puuttua työyhteisössä esiintyviin ristiriitoihin, lisätä työyhteisön vuorovaikutustaitoja, palauttaa työrauha ja parantaa työilmapiiriä. Konfliktien hallinnalla tarkoitetaankin tässä yhteydessä nimenomaan tavuus, avoimuus, puolueettomuus, yhteistoiminnallisuus, arvon ja aseman palauttaminen, anteeksianto, toisen kunnioittaminen, sopiminen ja asioiden korjaaminen. Rauha on tahdon asia. (Valtiokonttori. Työyhteisösovittelu. 14.4.2013.) 1. Sovittelija kartoittaa toimeksiantajan kanssa, miten sovitteluprosessista voisi olla hyötyä kyseisessä konfliktissa. Sovitaan prosessin aloittamisesta sekä kartoitetaan keitä kaikkia tilanne koskee ja keiden tulisi olla mukana sovittelussa. 2.Informoidaan sovitteluun osallistuvia henkilöitä sovitteluprosessin vaiheista ja sovittelun tarkoituksesta. 3.Jokaisen konfliktin osapuolen kanssa käydään henkilökohtainen luottamuksellinen haastattelu. Haastattelun tarkoitus on valmistaa osallistujia yhteiseen tapaamiseen ja rakentaa luottamusta sovittelijan ja asianosaisten välille. 4.Yhteistapaamisessa on kaksi osaa: A) Jokaiselle annetaan mahdollisuus kertoa oma kokemuksensa siitä, miten konfliktitilanne on muodostunut ja mikä siinä on hänelle oleellista. Sovittelija ohjaa prosessin etenemistä ja pitää huolen tasapuolisesta kuuntelemisesta. B) Toinen osa muodostuu konfliktin ratkaisemisesta ja sopimisesta. Sovittelija ohjaa keskustelua sopimuksen suuntaan. 5.Sopimusta muokataan, kunnes jokainen osapuoli kokee voivansa allekirjoittaa sen. Sopimukseen kirjataan myös seurantatapaamisen ajankohta. 16 MÄNTYKOTILAINEN 6.Sopimuksen synnystä kerrotaan toimeksiantajalle sekä kaikille muille, joille asian tiedottamista pidetään tärkeänä. 7.Kun konflikti on ratkaistu, sovittelu päättyy. 8. Seurantatapaaminen pidetään noin 2-3 kk sovittelun jälkeen. Tapaamisessa keskustellaan, miten sopimuksen noudattaminen on sujunut, miten toiminta on muuttunut ja mitä on opittu. Lopuksi sovitaan prosessin päätöksestä tai tarvittaessa sen jatkamisesta. tin osapuolet kohtaavat yksilöllisen kuulemisen jälkeen kasvokkain, jolloin vuorovaikutuksen avulla voidaan lisätä keskinäistä ymmärrystä ja poistaa vääriä tietoja ja tulkintoja. Sovittelun ideologia perustuu korjaavaan oikeuteen, jossa konfliktin osalliset tietävät parhaiten miten asioista voidaan sopia. Sovittelijat toimivat ratkaisujen löytämisessä osapuolten ohjaajina ja tukijoina tuottamatta itse niitä. (Solmut auki sovittelulla. Varma.14.4.2013) Ei ole olemassa ongelmaa, josta puhumatta jättäminen auttaisi sen ratkaisemisessa. (Suomen sovittelufoorumi. Työyhteisösovittelu. 14.4.2013.) Kehittämistehtävä Kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa (ahtisaari 2008) Työyhteisösovittelu on yleisiin sovittelun malleihin ja ratkaisukeskeisyyteen perustuva menetelmä. Sovitteluprosessi on avoin ja luonteva tapa poistaa ihmisten välisiä työyhteisöissä ilmeneviä ristiriitoja. Prosessi kannustaa esimiehiä ja työyhteisöjen jäseniä avoimeen ristiriitojen kohtaamiseen, käsittelyyn ja ratkaisujen löytämiseen yhteistyössä. Työyhteisösovittelussa puolueeton henkilö, sovittelija auttaa riidan osapuolia sovittelumenettelyn avulla löytämään kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Sovittelussa merkityksellistä on kuuleminen ja korjaaminen. Sovittelija ei osallistu erimielisyyden ratkaisuun vaan toimii sovinnon mahdollistajana. Sovittelija ohjaa prosessia, jonka lopputuloksena asianosaiset itse löytävät ratkaisun. Hän mahdollistaa kuulluksi tulemisen sekä sallii tunteiden käsittelyn, moraalisen pohdinnan ja arvokeskustelun. Sovitteluprosessissa, keskustelujen kautta, pyritään saamaan aikaan sopimus, jonka kaikki osapuolet hyväksyvät ja allekirjoittavat. Sovittelun hyödyt ovat: Sovittelulla saadaan aikaan kestäviä ratkaisuja. Sovittelu on tehokasta. Sovittelu on konflikteja ehkäisevää toimintaa. Sovittelu säilyttää suhteet tai määrittää ne uudella terveemmällä tavalla. Sovittelu on henkilökohtainen ja luottamuksellinen. (Interniemi Oy 14.4.2013) Jokaisen tarina on tärkeä Usein työelämän konfliktien taustalla piilee puhumattomuus. Siksi sovittelussa onkin tärkeää, että konflik- Työyhteisössäni Oulun Seudun Mäntykodissa on tarkoitus ottaa käyttöön työyhteisösovittelu konfliktien ratkaisemisessa. Minun on tarkoitus laatia opas työyhteisösovittelun käyttöönotosta Työyhteisösovittelun erityisosaaja –koulutukseeni liittyen. Timo Pehrmanin mukaan sovittelu on vapaaehtoinen konfliktinhallintamenetelmä, jossa puolueeton ulkopuolinen henkilö, sovittelija, auttaa riidan osapuolia erityisen sovittelumenettelyn avulla löytämään molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Sovittelija ei osallistu erimielisyyden ratkaisuun vaan toimii sovinnon mahdollistajana. Sovittelija ohjaa prosessia, jonka lopputuloksena asianosaiset itse löytävät ratkaisun. Hän ei ole passiivinen vetäytyjä vaan aktiivinen kuuntelija. Sovittelija sallii myös tunteiden käsittelyn, moraalisen pohdinnan ja arvokeskustelun. Sovittelija ei tuomitse, mutta huolehtii kuitenkin siitä, että sopimus on osapuolille kohtuullinen. Sovittelu on tulevaisuuteen suuntautuvaa sosiaalista toimintaa, jolla aktiivisesti etsitään pysyviä myönteisiä ratkaisuja. Sovittelu on oppimisprosessi. (Suomen Sovittelu Foorumi 2008.) Sovittelu on oppimisprosessi. Sovittelussa opitaan: - luovaa ongelmanratkaisutaitoa - kokonaisvaltaista ajattelua - erilaisuuden ymmärrystä - sovitteluprosessin johtamista -ryhmätyöskentelyä -rohkeutta -objektiivisuutta - kuuntelutaitoa (Pehrman 2006) Vain ihmiset, jotka voivat rakentaa rauhan, voivat olla konfliktin osapuolia. Ja juuri he ovat vastuussa konfliktista ja sen seurauksista. Heidän pitäisi olla kantamassa vastuuta ja tunnustamassa rauhaa. (Ahtisaari 2008.) MÄNTYKOTILAINEN 17 Sanomalehti Kalevan ja Oulun Diakonissalaitoksen kampanja Ilahduta mut Oulun kaupunginteatterin näyttelijöitä Mäntykodissa 1.) Oulun kaupunginteatterin näyttelijät, 19.4.2013 klo 14.00 Kari Ristolainen oli yhteyshenkilö. Lauloivat, laulattivat ja soittivat. Meidän talon vapaaehtoiset kertoivat että mukavaa oli ollut! Juotiin yhdessä päiväkahvit ja juteltiin.Lapsille oli jäätelöt. Meidän vapaaehtosiet mukana mm. istuttamassa orvokeita. 2.) Merikosken yläkoulu, Jopo luokaa, 23.4.2013klo 1012, 5 opiskelijaa ja yksi opettaja: ulkoiltiin, paistettiin makkaraa ja meidän talon fysioterapeuttii veti jumpan ulkona. Jumpattiin yhdessä. Seurusteltiin. Ilma ei oikein suosinut, mutta mieliala oli korkealla. Meidän omat vapaaehtoiset mukana. 3.) Partiolippukunta Koskiveikot 28.4.2013 14.-15.30, ihanaa meidän asiakkaat pääsivät sunnuntaina ulos, ulkoiltiin, juotiin päiväkahvit ulkona ja paistettiin makkarat.Partiolaiset vetivät jumpan ja esittivät tanssin. Meitä oli kaiken kaikkiaan ulkona 30 henkilöä.Ilma suosi. 4.) Apulaiskaupunginjohtajat Sinikka Salo ja Pia Rantala-Korhonen sekä Kisakentän päiväkodin lapset 3.5.2013 klo 13.00-14.30 Sinikka lausui runon, Pia oli leiponut päiväkahville pullat ja Kisakentän lapset lauloivat. Apulaiskaupunginjohtajat Rantala-Korhonen ja Salo 18 MÄNTYKOTILAINEN 5. Suomalainen Naisliitto, Oulun osasto Terttu Välikangas ja Sisko Kuikka olivat mukana Mäntykodin äitienpäiväjuhlassa, Sisko lausui runoja. 6.) Ammattiopisto Luovi, 13.5.2013 klo 13.30-15.30 olivat mukana liikuta minua tapahtumassa avustamassa meidan asukkaita. Liikuta minua tapahtuma suunniteltiin yhdessä Tuiran kartanon kanssa, ulkoiltiin yhdessä, havannoitiin luonnon ääniä, ohjelmassa haitarin soittoa , tanssiesitys sekä mehut ja makkarat. Mukava tapahtuma ! 7.) Oulun Seudun Setlementti, Naisten koulu. Meidän talon kaksi maahanmuuttaja työntekijää esittelivät oman urapolkunsa, talon esittely sekä ulkoiltiin yhdessä ja juotiin päiväkahvit ulkona. Musiikkia, tanssia seurustelua. Tapahtumat menivät mukavasti ja saimme uusia tuttavuuksia. Toivotimme vieraat tervetulleiksi uudestaan ja myös vapaaehtoisiksi Mäntykotiin. Tapahtumat olivat huhti-toukokuun vaihteessa ilahduttamaan tulevien aikatauluista johtuen. Minusta tämä oli onnistunut kampanja. Kiitos Minna Ruokangas ja Sanomalehti Kalevan väki! Kaisa Öhman, Vapaaehtositoiminnanohjaus Oulun Seudun Mäntykoti ry Kangastie 11, 90500 OULU [email protected] p. 044-5504 808 tai 044-5504 829 Kuva on posliininmaalarien kevätnäyttelystä Arvoisa kannatusjäsenyydestä kiinnostunut Toivotamme teidät lämpimästi tervetulleeksi Oulun Seudun Mäntykoti ry:n kannatusjäseneksi. Yhdistyksen sääntöjen mukaan kannattajajäseneksi voivat liittyä henkilöt tai oikeuskelpoiset yhteisöt. Hallitus hyväksyy kannatusjäsenet hakemuksen perusteella. Yhdistyksen syyskokous hyväksyi 30.11.2010 jäsenmaksun suuruudeksi henkilöjäseniltä 20€/vuosi ja yhteisöjäseniltä 100€/vuosi. Toimitamme pankkisiirtolomakkeen kannatusjäseneksi liittyneelle. Yhdistys pitää kannatusjäsenistä yhdistyslain vaatimaa luetteloa. Yhdistys käyttää kannatusjäsenmaksutuotot vapaaehtois- ja tukihenkilötoimintaan ja sen kehittämiseen. Maksu ei velvoita teitä maksamaan sitä seuraavina vuosina. Lisätietoja saa puh. 044-5504 801/Marja-Leena Timonen. UUSIA KANNATUSJÄSENIÄ: 90 vuotta 1923-2013 UUDET HENKILÖJÄSENET: Maija-Liisa Anttonen Reijo Anttonen autoalan edelläkävijä vuodesta 1 923 TYÖSSÄ ON HYVÄ OLLA Onnistunut rekrytointi vanhustenhuoltoon –projekti tarjoaa työttömille työnhakijoille mahdollisuuksia työllistyä palkkatuella vanhustyön avustaviin työtehtäviin. Selvitämme parhaillaan mahdollisuutta osallistua hoiva-avustajakoulutuksen järjestämiseen Oulun seudulla. Ota yhteyttä: Projektiohjaaja Anu Välikangas [email protected] 044 550 4836 Onnen avain Osaa olla onnellinen edes pienen minuutin. Osaa olla auttavainen edes sekunnin. Siinä sulle onnen avain, älä ole ottamatta. Lukon auot lempeästi, siten löydät etsimäsi. Anna kättä köyhälle, tervetulleeks toivottele. Auvo valtaa sydämesi, rauha tulee tunnollesi. Anja Kustaava
© Copyright 2024