Pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen
FACULTY OF ECONOMICS AND BUSINESS ADMINISTRATION Taija Heinonen Pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen Barentsin alueella: Murmanskin ja Pohjois-Suomen yritysten kokemuksia Pro gradu -tutkielma Markkinoinnin koulutusohjelma Joulukuu 2011 2 OULUN YLIOPISTO Taloustieteiden tiedekunta TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Markkinoinnin laitos Tekijä Työn valvoja Heinonen Taija Juga, J. Professori & Kettunen, K. Tohtorikoulutettava Työn nimi Pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen Barentsin alueella: Murmanskin ja PohjoisSuomen yritysten kokemuksia Oppiaine Työn laji Aika Sivumäärä Markkinointi Pro gradu Joulukuu 2011 108 + 2 Tiivistelmä Pro gradu –tutkielman tarkoituksena on kuvata pk‐yritysten liiketoiminnan kansainvälistymisen edellytyksiä Barentsin alueella. Kansainvälistymistä tarkastellaan yritysjohdon näkökulmasta pk‐yritysten liiketoiminnan kokemusten pohjalta. Talouden globalisoituessa maiden välinen yhteistyön merkitys kasvaa pohjois‐alueilla. Barentsin alueen isot investointihankkeet ja Koillisväylän käyttömahdollisuuksien laajentaminen kiinnostaa. Tämän vuoksi pk‐yritysten kansainvälistymisen edellytysten ja mahdollisuuksien tunnistaminen on tärkeä tutkimusaihe. Tässä tutkimuksessa kuvataan Pohjois‐Suomen ja Murmanskin alueen pk‐yritysten kokemuksia kansainvälisen liiketoiminnan motiiveista, haasteista ja resurssitarpeista. Työn tavoitteena on luoda lisää ajankohtaista informaatiota siitä, miten pk‐yritysten kansainvälistyminen edistyy Barentsin alueella. Tavoitteeseen pyritään vastaamaan käyttämällä kansainvälistymisteoriaa, nykytietoa Barentsin alueen liiketoiminta‐ ympäristöstä sekä tarkastelemalla tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat pk‐yritysten kansainvälistymiseen pohjoisessa. Suomen ja Venäjän välisen kaupan ja logistiikan kehittäminen, tullitoiminnan uudistukset sekä 2012 vuoden Venäjän WTO‐jäsenyys ovat tärkeiden tekijöiden etusijalla. Tutkimus on luonteelta laadullinen tapaustutkimus ja siinä käsitellään yksittäisiä tapahtumia niihin osallistuvien ihmisten tai heidän antamien merkitysten perusteella. Keskeinen aineistonkeruumenetelmä on teemahaastattelu, työn empiirinen aineisto sisältää kahdeksan haastattelua sekä Murmanskin Arctic Logistics‐konferenssin aineiston. Tutkimustulokset lisäävät tietoa siitä, miten pk‐yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen edistyy Barentsin alueella ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen. Huomiota kiinnitetään erityisesti ulkoympäristön tekijöihin ja niissä tapahtuviin muutoksiin. Näin tutkimus voi auttaa yrityksiä ja organisaatioita tunnistamaan liiketoiminnan ja yhteistyön kannalta tärkeät tekijät, joihin huomiota kiinnittämällä yritysten kansainvälisen liiketoiminnan mahdollisuudet Barentsin alueella paranevat. Asiasanat Kansainvälistymisen mallit, motiivit, haasteet, resurssit, verkostot, Suomen ja Venäjän välinen kauppa ja logistiikka Muita tietoja 3 SISÄLLYS Tiivistelmä Sisällys Kuviot ja taulukot 1 JOHDANTO ....................................................................................................................................7 1.1 Johdatus aiheeseen ja perustelut aiheen valinnalle...............................................................7 1.2 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset........................................................................9 1.3 Tutkimuksen metodologia .....................................................................................................10 1.4 Tutkimuksen rakenne ............................................................................................................10 2 YRITYSTEN KANSAINVÄLISTYMINEN BARENTSIN ALUEEN LIIKETOIMINTAYMPÄRISTÖSSÄ SUOMESSA JA VENÄJÄLLÄ .....................................11 2.1 Barentsin alueen liiketoimintaympäristö .............................................................................11 2.2 Kansainvälistymismallit.........................................................................................................14 2.2.1 Kansainvälistyminen Uppsalan mallin mukaan ................................................................15 2.2.2 Resurssi- ja verkostoperustainen malli.............................................................................17 2.2.3 Uudet teoreettiset suuntaukset...........................................................................................20 2.3 Pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen Suomen ja Venäjän Barentsin alueella....................................................................................................................22 2.3.1 Suomalaisyritysten liiketoiminta Venäjällä ......................................................................22 2.3.2 Kansainvälisen liiketoiminnan motiivit, mahdollisuudet ja kannustimet Barentsin alueella .......................................................................................................................................25 2.4 Kansainvälistymisen haasteet................................................................................................29 2.5 Vienti kansainvälistymisen muotona....................................................................................33 2.5.1 Suomen ja Venäjän välinen kauppa ..................................................................................34 2.5.2 Suomen ja Venäjän välinen logistiikka .............................................................................38 2.5.3 Barentsin alueen logistiikka ..............................................................................................42 2.6 Yhteenveto..............................................................................................................................46 4 3 EMPIIRISEN TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ..........................................................................49 3.1 Tutkimusmenetelmä...............................................................................................................49 3.2 Aineistonkeruumenetelmä.....................................................................................................50 3.3 Empiirisen aineiston esitys- ja analysointitapa ...................................................................52 3.4 Tutkimukseen osallistuneet yritykset ja organisaatiot .......................................................52 4 EMPIIRISEN AINEISTON ESITTELY JA ANALYSOINTI .................................................54 4.1 Pk-yritysten vienti- ja tuontitoiminta Pohjois-Suomen ja Murmanskin alueen välillä...54 4.1.1 Murmanskin tukkukauppayritysten tuontitoiminta ...........................................................54 4.1.1.1 Yritysten kokemukset kansainvälistymisestä Barentsin alueella ..........................54 4.1.1.2 Liiketoiminnan kannustimia ja motiiveja Suomessa ja Venäjällä .........................55 4.1.1.3 Yrityksen resurssit .................................................................................................56 4.1.1.4 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet.................................................................57 4.1.1.5 Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät................................................58 4.1.2 Pohjois-Suomen vientiyrityksen kansainvälinen liiketoiminta Barentsin alueella ...........58 4.1.2.1 Konsernin toiminnan kuvaus .................................................................................58 4.1.2.2 Yritysryhmän vientitoiminta .................................................................................59 4.1.2.3 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet.................................................................60 4.1.2.4 Kilpailu ..................................................................................................................62 4.1.2.5 Tärkeät resurssit.....................................................................................................62 4.1.2.6 Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät................................................64 4.2 Logistiikka- ja kuljetusalan pk-yritysten kansainvälinen liiketoiminta Barentsin alueella .................................................................................................................65 4.2.1 Murmanskilaisen yrittäjän näkemyksiä rajat ylittävän yhteistyön ja liiketoiminnan kehittämiseen ........................................................................................65 4.2.1.1 Yritysten kokemukset kansainvälistymisestä Barentsin alueella ..........................65 4.2.1.2 Liiketoiminnan kannustimia ja motiiveja Suomessa ja Venäjällä .........................66 4.2.1.3 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet.................................................................67 4.2.1.4 Yrityksen resurssit .................................................................................................67 4.2.1.5 Logistiikka, liikenneyhteydet ja kuljetukset ..........................................................67 4.2.2 Suomalaisen yrittäjän näkökulma .....................................................................................69 4.2.2.1 Yrityksen toiminnan kuvaus ..................................................................................69 4.2.2.2 Yrityksen kansainvälinen liiketoiminta Barentsin alueella ...................................70 4.2.2.3 Erikoiskuljetukset ..................................................................................................72 5 4.2.2.4 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet.................................................................73 4.2.2.5 Tullitoiminta ..........................................................................................................75 4.2.2.6 Kilpailu ..................................................................................................................76 4.2.2.7 Yhteistyökumppanit...............................................................................................76 4.2.2.8 Yrityksen resurssit .................................................................................................77 4.2.2.9 Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät................................................78 4.3 Venäläisyrittäjän etabloituminen Pohjois-Suomessa..........................................................79 4.3.1 Kokemukset.......................................................................................................................79 4.3.2 Motiivit..............................................................................................................................80 4.3.3 Haasteet .............................................................................................................................81 4.3.4 Resurssit ............................................................................................................................82 4.4 Barentsin alueen liiketoimintaympäristön kehittämisedellytykset pk-yritysten kansainvälisen liiketoiminnan kannalta .........................................................82 4.4.1 Isojen projektien luomat mahdollisuudet ..........................................................................82 4.4.2 Infrastruktuurin kehittämissuunnitelmat ...........................................................................84 4.4.3 Uudistusten eteneminen Pohjois-Venäjällä.......................................................................85 4.4.4 Tiedon saanti Venäjän Barentsin alueen nykytilanteesta ..................................................86 4.5 Yhteenveto...............................................................................................................................91 5 JOHTOPÄÄTÖKSET .................................................................................................................94 5.1 Teoreettiset johtopäätökset ...................................................................................................94 5.2 Liikkeenjohdolliset johtopäätökset.......................................................................................99 5.3 Johtopäätökset asiantuntija- ja välittäjäorganisaatioille .................................................100 5.4 Tutkimuksen arviointi ja jatkotutkimusehdotukset .........................................................102 LÄHTEET.......................................................................................................................................104 LIITTEET.......................................................................................................................................109 Liite 1. Haastattelurunko...........................................................................................................109 6 KUVIOT Kuvio 1. Barentsin alue (barentsinfo.fi 2011)................................................................................12 Kuvio 2. Uppsalan malli (Johanson & Vahlne 1977) ....................................................................15 Kuvio 3. Resurssien kehittämistavat kansainvälistyvässä yrityksessä (Ahokangas & Pihkala 2002, 80) ...................................................................................................18 Kuvio 4. Kansainvälisen yrittäjyyden malli (Antoncic & Hisrich 2006).......................................20 Kuvio 5. Venäläisyritysten syyt kaupankäyntiin suomalaisten kanssa (Tiri 2008, 62) .................28 Kuvio 6. Vienti Venäjälle vuonna 2010 (Telasuo & Heiniemi 2011.) ..........................................36 Kuvio 7. Tuonti Venäjältä vuonna 2010 (Telasuo & Heiniemi 2011.)..........................................37 Kuvio 8. Rajanylitysten määrä vuosina 2000 – 2011. (Findikaattori 2011.) .................................41 Kuvio 9. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys: Barentsin alueella kansainvälistymiseen vaikuttavat tekijät ........................................................................................47 Kuvio 10. Barentsin alueella kansainvälistymiseen vaikuttavat tekijät .........................................97 TAULUKOT Taulukko 1. Liikennemäärät Suomen raja-asemilla vuonna 2010 (Tiehallinto 2010)...........................................................................................................................43 Taulukko 2. Liikennemäärät Pohjois-Suomen raja-asemilla 2006-2010 (Tiehallinto 2010)...........................................................................................................................45 Taulukko 3. Tutkimukseen osallistuneet yritykset ja organisaatiot ...............................................53 Taulukko 4. Yritysten ja organisaatioiden kansainvälisen toiminnan motiivit, haasteet ja resurssit Suomen ja Venäjän pohjois-alueilla..............................................................93 7 1 JOHDANTO 1.1 Johdatus aiheeseen ja perustelut aiheen valinnalle Barentsiin alueeseen kuuluu pohjoisia alueita Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Venäjältä. Yhteistyön laajeneminen Barentsin alueella käytännön tasolle on Suomen, Venäjän ja myös EU:n etujen mukaista. Yhteistyön tulisi keskittyä ensisijaisesti talousyhteistyön tiivistämiseen ja laajentamiseen. Yhteisen talousalueen syntyminen merkitsisi huomattavaa askelta EU:n ja Venäjän talouksien integroitumisessa, sillä sen myötä molempien alueiden elinkeinoelämä hyötyisi vapaasta taloudellisesta toiminnasta (Ollus & Torvalds 2005, 21; Narva 2010). Pk-yritysten kansainvälinen liiketoiminta alkoi kehittyä voimakkaasti Luoteis-Venäjällä 90-luvulla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Silloin venäläis-suomalaisia, ruotsalaisia ja saksalaisia yhteisyrityksiä kasvoi kuin sieniä sateella. Myös tuonti ulkomailta lisääntyi aktiivisesti: 90-luvun kaaoksessa Venäjällä oli pula elintarvikkeista, siksi niitä tuotiin Pohjois-Suomesta Murmanskiin, kuten Valion maitotuotteita. Vuoden 1998 finanssikriisi oli kova isku pk-yritysten kansainväliselle toiminnalle, monet ulkomaiset yritykset lähtivät kotimaahan. Kuitenkin muutama vuosi sitten kiinnostus Barentsin alueen liiketoimintamahdollisuuksia kohtaan on kasvanut. Se liittyy varsinkin isojen hankkeiden kehittämiseen Murmanskin alueella: kaasukenttä Shtokman ja Murmanskin satama ja logistiikkakeskus. Pohjois-Suomessakin selvitetään pk-yritysten yhteistyömahdollisuuksia Barentsin alueella. Esimerkiksi Oululainen yritys Barents Group Oy rakentaa yritysverkkoa isojen projektien toteuttamista varten. Mahdollisuuksien lisäksi Barentsin alueen liiketoimintaympäristö tarjoaa haasteitakin. Eino Siuruaisen (2010, 52) mukaan Suomen ja Venäjän välisen yhteydenpidon ja taloudellisen toiminnan suurimpia esteitä ovat huonot liikenneyhteydet, majoitustilojen puute, kielitaidottomuus ja kulttuurien vähäinen tuntemus. Valokaapeliyhteyden saaminen rajan yli Kostamukseen vei lähes kymmenen vuotta. Talouden yhteistyö ei voi kehittyä, ellei ole nopeita liikenneyhteyksiä, viestiliikennemahdollisuuksia ja nykyaikaisviestintäteknologioita. Näillä aloilla edistyminen on ollut tarpeeseen nähden kohtuuttoman kankeaa ja hidasta. 8 Vaikka Venäjä on avautunut ulospäin viimeisten viidentoista vuoden aikana voimakkaasti, niin World Economic Forumin (WEF) vertailu osoittaa Venäjän olevan edelleen yksi maailman suljetuimpia talouksia. Länsimaisilla yritysjohtajilla todetaan olevan hyvin vähän luottamusta maan hallintoon ja lainsäädännön toteutumiseen. Lisäksi Venäjän heikkoa sijoitusta selittävät kaupankäynnin monet rajoitukset ja vientituotteiden monimutkaiset tullimaksut. Venäjällä on kaikilla mittareilla valtavasti parannettavaa. Toisaalta WEF-raportin mukaan pohjoismaat pärjäsivät tutkimuksen vertailussa hyvin. Pohjoismaiden vahvuuksia olivat etenkin hallinnon läpinäkyvyys ja yleisesti ottaen suotuisa ja yrittämistä kannustava liiketoimintaympäristö. (World Economic Forum 2009.) Narvan (2010) mukaan Suomen liiketoimintaympäristö voi tarjota venäläisille yrityksille kasvumahdollisuuksia ja olla merkittävä sillanpääasema länsimarkkinoille. Suomi on mielenkiintoinen sijaintipaikka naapurimaan yrityksille, koska se on lähellä, jollain tavalla tuttu ja tänä päivänä se on osa Euroopan unionia. Suomessa venäläinen yritys saattaa tällöin olla erinomainen asiakas, joka tarvitsee tukea mitä moninaisimpiin tarpeisiin. Suomalaisten yritysten kannattaa aktiivisesti hakeutua länsimarkkinoille myös yhteistyössä venäläisyritysten kanssa samaan aikaan kun kilpailu EU:n sisämarkkinoilla kiristyy. (Hultin 1997, 50; Tiri 2008, 9.) Kansainvälistymistä voi tarkastella eri näkökulmista. Se voidaan nähdä sekä mahdollisuutena että haasteena, joka vaatii yritykseltä voimavaroja, mm. tietoa ja osaamista. Pk-yritysten resurssit ovat yleensä pienet ja rajalliset, siksi on syytä analysoida, millä resursseilla ne vastaavat toimintaympäristön haasteisiin. Yrityksen resursseihin perustuvassa näkökulmassa (R/B, the resource-based model) kansainvälistyminen määritellään prosessiksi, jossa yritykset mobilisoivat, kokoavat ja kehittävät resurssejaan kansainvälistä toimintaansa varten. (Vahvaselkä 2006, 51–53.) Resurssiperustainen näkökulma kansainvälistymiseen liittyvissä tutkimuksissa on lisääntymässä ja pohjautuu olemassa oleviin kansainvälistymismalleihin. Tämä näkökulma tarkastelee kansainvälistymistä yrityksen käytettävissä olevien ulkoisten ja sisäisten resurssien sekä yrityksen kiinnostuksen ja halukkuuden oppia ja kehittää resurssejaan, kannalta. Teoreettiset löydökset tähän lähestymistapaan ovat vielä hyvin alkuvaiheessa. (Antoncic ym. 2006, 486.) 9 1.2 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset Kansainvälistymistutkimusta yleisesti ottaen on tehty paljon, ja tutkimusta on tehty myös liiketoiminnan erityisissä konteksteissa, esimerkiksi kehitysmaiden yritystoiminnan kansainvälistymisestä. Toisaalta on myös sellaisia toimintaympäristöjä, joiden erityispiirteitä ei kansainvälistymistutkimuksessa ole juurikaan tarkasteltu. Esimerkiksi Barentsin alueen erityispiirteiden voidaan arvella vaikuttavan pk-yritysten kansainvälistymiseen. Varsinkin 2000-luvulla Luoteis-Venäjän toimintaympäristössä tapahtuneista muutoksista tarvitaan nykyään lisää tietoa ja tutkimusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä pk-yritysten kansainvälistymisen edellytyksistä Barentsin alueella. Tutkimuksessa pyritään löytämään vastaukset seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Päätutkimuskysymys: Millaisia kokemuksia pk-yrityksillä on kansainvälistymisestä Barentsin alueella? Alatutkimuskysymykset: Miten pk-yritysten kansainvälistyminen edistyy Barentsin alueella? Mitkä tärkeät tekijät vaikuttavat pk-yritysten kansainvälistymiseen? Minkälaisia resursseja pk-yritykset tarvitsevat rajat ylittävään liiketoimintaan PohjoisSuomessa ja Murmanskin alueella? Tutkimuksen aihe rajataan niin, että tutkimuksessa tarkastellaan pk-yritysten kansainvälistymisen edellytyksiä Barentsin alueen liiketoimintaympäristössä. Tutkimuksessa kuvataan kansainvälistymisen malleja sekä motiiveja ja haasteita. Lisäksi selvitetään erilaisten resurssien merkitystä kansainvälistymisessä. Ilmiötä pyritään lähestymään yritysjohdon näkökulmasta. 10 1.3 Tutkimuksen metodologia Tieteenfilosofinen lähestymistapa tähän tutkimukseen on subjektivistinen. Tutkimusasetelmana on induktiivinen, toiminta-analyyttinen tapaustutkimus, jonka kohdeyrityksinä ovat Pohjois-Suomen ja Murmanskin yritykset. Toiminta- analyyttisessa tutkimusotteessa todellisuus on subjektiivista, tulkinnallista, joten tutkijan ja tutkittavan vuorovaikutukselta ei voi välttyä. Empiirinen aineisto tutkimusmenetelmät kerätään ovat vain harvojen monipuolisia. kohdeyksiköiden (Neilimo & Näsi avulla, 1980, mutta 35.) Tutkimusstrategiana on tapaustutkimus, jossa aineisto kerätään puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastateltavan tieto on subjektiivista, yksilöstä riippuvaista, ja tutkijan pyrkimyksenä on tulkita tätä tietoa. Menetelmä edellyttää, että haastateltavalla on ensisijaista tietämystä asiasta. Tutkimusmenetelmä on laadullinen, koska laadullisen tutkimuksen avulla voidaan kerätä runsas ja monipuolinen aineisto pienestä määrästä havaintoja. 1.4 Tutkimuksen rakenne Toisessa luvussa esitellään tutkimuksen teoria. Ensin perehdytään kansainvälistymisen malleihin, jonka jälkeen tarkastellaan kansainvälistymisen prosessia ja tekijöitä, jotka vaikuttavat tähän prosessiin. Kolmannessa luvussa esitellään tapaustutkimuksen toteutusmenetelmä, jonka jälkeen kohdeyritysten liiketoimintaa kuvaillaan tarkemmin. Neljännessä luvussa esitellään ja analysoidaan tutkimuksen empiirinen aineisto. Aineiston analysoinnin jälkeen teoreettiset ja empiiriset päätelmät yhdistetään ja esitetään analyysista yhteenveto johtopäätöksissä. Luvussa 5 arvioidaan myös työn luotettavuutta, mahdollisia rajoitteita sekä esitetään jatkotutkimusehdotuksia. 11 2 YRITYSTEN KANSAINVÄLISTYMINEN BARENTSIN ALUEEN LIIKETOIMINTAYMPÄRISTÖSSÄ SUOMESSA JA VENÄJÄLLÄ Kansainvälistyminen voidaan määritellä prosessiksi, jonka kautta yritys siirtyy toimimaan kansainvälisille markkinoille yksinomaan kotimarkkinoilla toimimisen sijaan (Javalgi, Griffith & White 2003, 186). Kansainvälistymiskäsitteen määrittelyssä on korostunut toisaalta kansainvälistymisprosessin hitaasti kehittyvä luonne, tiedon ja kokemuksen lisääntymiseen perustuva sitoutumiskehitys sekä toisaalta kansainvälistyminen verkostoitumismallin kautta. Kansainvälistymistä voidaan lähestyä eri tavalla ja tarkastella sekä makrotasolla kansantalouden tai toimialan- että mikrotasolla yrityksen tai liiketoiminnan näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa ilmiötä tarkastellaan yrityksen näkökulmasta. Teoreettisten mallien avulla pyritään kuvaamaan pk-yritysten toimintaa Venäjän ja Suomen Barentsin alueella. Tutkimuksessa selvitetään pohjois-alueiden liiketoimintaympäristön vaikutusta kansainväliseen liiketoimintaan, koska esimerkiksi Karhusen ym. (2008, 73) mukaan suomalaisyritysten toiminnan aktiivisuus ja toiminnan muodot Venäjällä ovat olleet vahvasti sidoksissa siihen institutionaaliseen kontekstiin, jossa kulloinkin on toimittu. Tässä luvussa tarkastellaan ensin Barentsin alueen liiketoimintaympäristöä sekä pkyritysten toimintaa pohjois-alueilla. Luvussa analysoidaan kansainvälistymisen teorian ja mallien sovellettavuutta nykykäytäntöön. Sen jälkeen selvitetään, millaisia ovat yritysten kansainvälistymisen motiivit ja esteet sekä millaisia resursseja ne vaativat. 2.1 Barentsin alueen liiketoimintaympäristö Barentsin aleen eräs määrittely on, että se käsittää läänit, alueet ja tasavallat Norjanmereltä Uralvuoristolle napapiirin seudulla. Alueeseen kuuluvat Norjasta Nordlandin, Tromsan ja Finmarkin läänit, Ruotsista Västerbottenin ja Norrbottenin läänit, Suomesta Oulun ja Lapin läänit sekä Venäjältä Murmanskin, Arkangelin ja Nenetsian alueet sekä Karjalan ja Komin tasavallat. (Kuvio 1.) Nimitys Barentsin alueeksi tulee Barentsin merestä, joka puolestaan on nimetty hollantilaisen kartografin, 12 löytöretkeilijän ja merenkulkijan Willem Barentsin mukaan. Hän koki kohtalonsa tuolla merellä etsiessään koillisväylää 1500-luvun lopulla. (Lantto 2006, 29.) Kuvio 1. Barentsin alue (barentsinfo.fi 2011). Koko Barentsin Euroarktisella alueella asuu noin 5,5 miljoonaa asukasta, joista Venäjän alueella asuu noin 3,8 miljoonaa. Väestömäärä on viime vuosina laskenut hitaasti ja suuntauksen uskotaan edelleen jatkuvan. Kuten Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, niin myös Venäjän puoleisella Barentsin alueella väestö keskittyy voimakkaasti kaupunkeihin. Venäjän puoleisten alueiden suurimpia, yli sadantuhannen asukkaan kaupunkeja ovat Murmansk (317 000 asukasta), Arkangeli (355 000 asukasta), Petroskoi (266 000 asukasta), Severodvinsk (195 asukasta), Syktyvkar (230 000 asukasta) ja Uhta (104 000 asukasta). (Gardin ym. 2009, 32.) Nykyään Barentsin alueella avautuu uusiutuva näkymä tulevaisuuteen. Kaasun ja öljyntuotantoa avataan kaivostoiminta vilkastuu Jäämeren kaikissa mannerjalustalla alueen valtioissa ja ikiroudan ja rannikoilla, Koillisväylä otetaan kuljetuskäyttöön. Nykynäkymällä Barentsin alueen lähiajan investointisuunnitelmat ylittävät 100 miljardia euroa. Suunnitelmien toteuttaminen kohdistuu erityisesti Venäjän ja Norjan kehitykseen, mutta vaikuttaa myös Suomen ja Ruotsin pohjoisosiin. Ilmaston lämpeneminen ja taloudellinen yhteistyö aktivoivat koko sirkumpolaarista vyöhykettä. 13 Kanadan ja USA:n ohella Kiina osoittaa kasvavaa mielenkiintoa alueeseen. Vuosien 2008 – 2009 lama on hidastanut investointeja ja sijoittajat odottavat suurten hankkeiden käynnistymistä. (Siuruainen 2010, 9.) Luoteis-Venäjän alueiden talouskehitys on ollut viime vuosina pääosin Venäjän keskiarvoa parempaa, alue on kansainvälistynyt nopeasti ja kansalaisten elintaso paranee ripeästi. Haasteena on kuitenkin alueellisen ja sosiaalisen kehityksen epätasaisuus: Murmanskissa ja Karjalan tasavallassa tilanne on vaikeampi kuin neljällä eteläisemmällä alueella. Pietari ja Leningradin alue kehittyvät nopeimmin, ne hyötyvät sijainnistaan, joka kasvattaa kuljetuksia. Se hyödyntää myös Suomea, sillä noin neljännes Venäjän tuonnista kulkee Suomen kautta. Kuljetuspotentiaali houkuttelee alueelle myös suuria ulkomaisia investointeja, kuten autoteollisuutta, mikä puolestaan luo alihankintamahdollisuuksia suomalaisyrityksille. (Kosonen 2007.) Dudarev ym. (2004, 76-88) ovat tutkineet Luoteis-Venäjän (Komin tasavallasta länteen ja Novgorodista pohjoiseen) etuja eri teollisuudenalojen kannalta. Metsäsektorin etuna ovat ennen kaikkea runsas raaka-aineiden määrä. Luoteis-Venäjällä sijaitsee yli puolet koko Venäjän Euroopan puoleisista metsävaroista. Metsät ovat pääosin havupuuta, joka on tärkeä raaka-aine sahateollisuudelle. Läheinen sijainti ja Suomessa perinteinen ja vahva metsäalan osaaminen luovat erityisetuja suomalaisille yrityksille. Venäjältä viedystä puusta suhteellisen suuri osa on edelleen jalostamatonta, mikä lisää mahdollisuuksia puun jalostamiseen Venäjän puolella halvemmalla kustannustasolla. Kuitenkin Luoteis-Venäjän kehitystä jarruttaa vanhentunut teknologia ja huono infrastruktuuri, ja alueiden talous heilahtelee raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen mukana. Suomi on Karjalan tasavallan tärkeä kauppakumppani. Myös Murmanskissa ulkomaankauppa on kasvanut voimakkaasti, mutta Suomen rooli jäi hollantilaisten ja norjalaisten varjoon. Vaikka Luoteis-Venäjän talous elää yhä muutosvaihetta, voidaan kuitenkin tunnistaa joukko vahvistuvia trendejä. Näitä ovat nopeasti kasvava kilpailu ja sen aiheuttama yrityssektorin ”puhdistaminen”, jolloin harmaa talous ja henkilösuhteet antavat tilaa sopimusperusteisille ja aitoon kannattavuuteen perustuville liikesuhteille. (Kosonen 2007.) Kiristyvästä kilpailusta huolimatta Venäjällä on vielä paljon potentiaalia kaupan lisäämismahdollisuuksissa ja uusien yhteistyökumppaneiden löytämisessä. Mahdollisuudet ovat suuret myös muualla kuin lähialueilla. Mahdollisuudet ovat 14 avoinna luonnollisesti viennissä mutta myös tuonnissa Suomeen sekä Suomessa tapahtuvassa alihankinnassa. Erilaiset yhteistyökuviot ja kiinnostus uusiin kontakteihin suomalaisten kanssa on suurinta Moskovan, Pietarin ja Luoteis-Venäjän alueilla. (Tiri 2008, 8-10.) Lapin kauppakamari on aktiivisesti seurannut kehitystä ja koonnut laajan luettelon yleisesti tunnetuista Barentsin alueen investointisuunnitelmista. Lapista ei nyt ole juurikaan aktiivista yritystoimintaa Barentsin alueella. Oulun ja Lapin toimijat ovat perustaneet Barentskeskus – Finland:in edistämään yritysten pääsyä suuriin hankkeisiin, mutta tuloksista ei ole vielä tietoa. Raahen seudun metalliteollisuus ”Steel Done Group” tekee alihankintatöitä Barentsin alueen telakoille. Oulun kauppakamarin kanssa toimiva ”Barents Group” –yhteistyöryhmä on perustanut yhteistoimintaa Barentsin kohteissa ja pyrkinyt välittämään yrityksiä kyseisille markkinoille. Nykyään Koillisväylän avautuminen muuttaa globaalia kuljetuslogistiikkaa, lyhentää Euroopan ja Aasian välistä kuljetusetäisyyttä sekä siirtää sisämaan kuljetuksia Atlantin ja Jäämeren rannikon satamiin. Tämä lisää kilpailua valtameren logistiikan ja sisäsatamien välillä. Kuljetusten suuntaaminen vaikuttaa logistiikan ohella asutuksen sijoittumiseen ja elinkeinoihin. Barentsin alueella Suomi ja Ruotsi joutuvat tässä löytämään omat yhteistyötavat Norjan ja Venäjän kanssa. Kyseeseen tulevat erityisesti laajentuvan kaivostoiminnan sekä metalli- ja metsäteollisuuden jalostus- ja kuljetusjärjestelmät. Mahdollisten alihankintojen lisäksi Barentsin alue tarjoaa muussa teollisuudessa, rakentamisessa, infrastruktuurin uudistamisessa ja palveluissa kiinnostavia kohteita suomalaisille yrityksille. (Siuruaisen 2010, 10.) 2.2 Kansainvälistymismallit Kansainvälistyminen ei ole uusi ilmiö, vaikka ensimmäiset kansainvälistymistä käsittelevät teoriat on kirjoitettu 1950- ja 1960- lukujen aikana (Ruzzier, Hisrich & Antoncic 2006, 480–481). Aluksi kansainvälistymisteoriat käsittelivät suuria yrityksiä ja niistä keskeisimmät olivat sisäistämisteoria, transaktiokustannusteoria, eklektinen paradigma ja monopolistisen edun teoria. 1970-luvulla ilmestyi toinen kansainvälistymisteorioiden tutkimussuunta, jota kutsutaan Uppsalan koulukunnaksi 15 (Ruzzier ym. 2006, 482). Uppsala-malli (Uppsala internationalization model) sopii hyvin pienten ja keskisuurten yritysten kansainvälisen liiketoiminnan kuvaamiseen. Myöhemmin malli täydennettiin verkosto- ja resurssinäkökulmilla. Nykyään teorian uusin kehityssuunta on kansainväliseksi syntyneet uudet yritykset. (Kankaantähti 2009, 7.) Kansainvälistymisteoriat ja -mallit jaetaan kolmeen ryhmään: suorien sijoitusten mallit, vaihe- ja prosessimallit sekä resursseista tai verkostonäkökulmasta lähestyvät mallit. (Zetting & Benson-Rea 2008, 355.) 2.2.1 Kansainvälistyminen Uppsalan mallin mukaan Uppsala-mallin mukaan (Ruzzier ym. 2006, 482) kansainvälistyminen on vaiheittain etenevä prosessi. Johanson ja Wiedersheim-Paul (1999, 27–28) ovat kehittäneet teorian, joka kuvaa kansainvälistymisprosessin etenemistä satunnaisesta viennistä paikallisen myyntiedustuston perustamiseen ja tuotannon aloittamiseen ulkomailla. Silloin prosessin edetessä yrityksen tieto ja kokemus karttuu, mikä lisää yrityksen sitoutumisen astetta ja käytettyjen resurssien määrää. Toisaalta kasvava sitoutumisen aste lisää tietoa ja kokemusta entuudestaan ja prosessi etenee yhä laajempaan kansainvälistymisen asteeseen (Johanson & Vahlne 1977, 26–27.) Kuvio 2 kertoo kansainvälistymisen tärkeistä osa-alueista, jotka ovat: tieto markkinoista, päätökset sitoutumisesta, nykyinen toiminta sekä markkinoihin sitoutuminen. Kuvio 2. Uppsalan malli (Johanson & Vahlne 1977). 16 Uppsala-mallin mukaisesti yritykset laajentavat toimintaansa alkuvaiheessa psykologiselta etäisyydeltään läheisiin, eli maantieteellisesti ja kulttuurisesti lähellä oleviin maihin ja ovat heikosti sitoutuneita kansainvälistymiseen. Yrityksen saavuttaessa kokemusta ja tietoa kansainvälistymisestä, se kuitenkin sitoutuu enemmän ja saattaa laajentaa toimintaansa yhä kaukaisempiin maihin. (Johanson & Vahlne, 1977; Kankaantähti 2009, 20.) Uppsalan asteittaisen kansainvälistymisen mallissa oletuksena on se, että kunkin markkina-alueen etabloitumista edeltää nelivaiheinen etabloitumisen valmistelu ja kansainvälistyminen toteutetaan asteittain vähittäisillä rakenteellisilla muutoksilla. Etabloitumisen valmisteluun kuuluvat Johansonin ja Vahlnen (1990) mukaan seuraavat vaiheet: 1) Nykytoimintojen vahvuuksien tunnistaminen ja niiden hyödyntämisen suunnittelu. Kansainvälistymisen keskeinen päätöksenteko liittyy henkilöstön ja johdon osaamiseen: tiedollisiin ja kulttuurisiin voimavaroihin ja muihin käytettävissä oleviin resursseihin, kuten aikatauluun ja kustannuksiin. Suunnittelussa keskeisiä muuttujia ovat perusstrategiaa koskevat valinnat, kuten segmentoituminen ja asemoituminen tuote- ja kysyntäsegmenteissä. Reunaehtoina ovat tavoiteltavien markkinoiden koko ja kilpailijoiden kilpailuedut. kansainvälistyminen Uppsalan aloitetaan mallin tyypillisesti lähestymistavan maihin, joissa mukaan kulttuuri eroaa kotimarkkinoista vain vähän, ja sen jälkeen edetään kauemmaksi. 2) Markkinatietämyksen kasvattaminen. Suunniteltavat siirtymät edellyttävät kohdemarkkinoilla vallitsevien liiketoimintakulttuurien analysointia ja tietämyksen kasvattamista. 3) Markkinoille kytkeytymisen valmistelu. Markkinoille kytkeytymisen kysymyksiin kuuluvat strategiset valinnat markkina-alueista, kysyntäsegmenteistä, tuoteryhmistä ja liiketoimintamallien kehittämisestä. 4) Kytkeytymispäätökset. Kytkeytymispäätöksissä tehdään markkinatavoitteet segmentille sekä strategisia valintoja vastaavat organisaatiovahvistukset omiin resursseihin tai verkostoihin ja päätetään muodostettavista arvoketjuista. (Marttila & Ollonqvist 2010.) 17 Uppsalan kansainvälistymisen malli on kehittynyt ajan myötä ja nykyään siinä korostetaan muita tärkeitä osa-alueita kuten tieto liiketoimintamahdollisuuksista, päätökset sitoutumisesta suhteisiin, asema verkostossa sekä oppiminen ja luottamuksen rakentaminen. Tänä päivänä lähtökohtaisesti kansainväliset yritykset toimivat alusta lähtien eri maissa, jotka psykologiselta etäisyydeltään voivat olla sekä lähellä että kaukana, koska painopiste on liiketoimintamahdollisuuksilla, eikä kustannuksilla. Uppsala-malli on kuitenkin ajankohtainen yrityksille, jotka toimivat kohdemarkkinoilla pitkäjänteisen strategian mukaisesti. Kansainvälistymisen haasteisiin vastaamiseen yritys tarvitsee resursseja. Ruzzierin ym. (2006, 486) mukaan kansainvälistymiseen vaikuttavat resurssit voivat olla sisäisiä tai ulkoisia. Sisäiset resurssit liittyvät yrityksen pysyviin, uniikkeihin ja vaikeasti kopioitaviin ominaisuuksiin, jotka tuovat yritykselle kansainvälistä kilpailuetua. Ulkoisilla resursseilla tarkoitetaan niitä resursseja, jotka yritys saavuttaa verkostojensa kautta. Seuraavaksi tarkastellaan resurssi- ja verkostoperustaista mallia. 2.2.2 Resurssi- ja verkostoperustainen malli Resurssiperusteinen malli tarkastelee yrityksen tai verkoston resursseja sekä liiketoiminnan edellytyksiä. Monet tutkijat korostavat tiedon ja oppimisen roolia kansainvälistymisessä. Mallien mukaan kansainvälistyminen on menestyksekkäintä, kun yrityksellä on käytössä riittävä määrä resursseja ja sen organisaatio on kyvykäs ja halukas kehittämään osaamistaan. Organisaation oppimiskykyyn ja tietoon perustuvat resurssit nähdään kilpailuetua luovina tekijöinä. (Ahokangas & Pihkala 2002, 76–77.) Liiketoimintasuhteet ovat tärkeitä yrityksen kasvun ja menestymisen kannalta sekä kotimarkkinoilla kansainvälistä että yritystä ulkomailla. täytyy Johansonin tarkastella ja Mattsonin suhteessa muihin (1988) mukaan kansainvälisessä ympäristössä toimiviin yrityksiin. Kotimaisten verkostojen kautta yritys voi luoda suhteita ulkomaisiin toimijoihin. (Hollensen 2004, 52.) Ahokankaan (2002) malli (Kuvio 3) perustuu verkosto- ja resurssiteoriaan ja se kuvaa kansainvälistymistä erilaisten yritysstrategioiden avulla. Mallin mukaan yritykset kehittävät kansainvälistä osaamistaan oman sisäisen osaamisensa tai ulkopuolelta 18 hankitun osaamisen kautta. Silloin liiketoiminta voi perustua sekä toimintaverkostoon että yrityksen oman osaamiseen. Tämän mukaan mallista erotetaan neljä tapaa kehittää kansainvälistä osaamista sekä kaksi ydinulottuvuutta. Ulottuvuuksien kautta, jotka ovat resurssien keskinäiset riippuvuudet ja kontrollointi, tarkastellaan yrityksen toimintaa. Kuvio 3. Resurssien kehittämistavat kansainvälistyvässä yrityksessä (Ahokangas & Pihkala 2002, 80). Mallin mukaan kansainvälisen osaamisen ensimmäinen kehitystapa perustuu siihen, että yritys kehittää omaa osaamista omiin tarpeisiin. Tällöin yrityksen on mahdollista oppia käytännön kokemuksen kautta välttäen ulkoisten resurssien käytön. Kansainvälisten operaatioiden kontrolli pysyy yrityksellä itsellään. Toisen tavan mukaan yritys kehittää omaa toimintaa ulkopuolisten resurssien avulla. Silloin useampikin yritys voi kontrolloida resursseja ilman, että niiden välille syntyy riippuvuutta. Suhteet tärkeisiin sidosryhmiin kuitenkin korostuvat, kun yritys käyttää muiden osaamista. Kolmas strategia perustuu yhteistyöhön ja pyrkii kehittämään yrityksen osaamista niin, että koko verkosto hyötyy siitä. Verkostosta toimivat esimerkkinä yrityksen jakelijat, kansainvälisiä huoltopalveluja tarjoavat yhteistyökumppanit tai alihankkijat. Vaikka yritysten välillä on riippuvuussuhteita, yritykset itse kontrolloivat omia resursseja. Neljännessä kehitystavassa verkoston rooli kasvaa. Silloin ulkopuolisia resursseja kehitetään paitsi koko verkostoa myös yritystä itseä varten. Verkoston yritykset ovat vahvasti riippuvaisia toisistaan, ne kontrolloivat sekä omia että verkon toisten yritysten resursseja. Esimerkkinä voidaan mainita ulkomaisia yhteisyrityksiä. (Ahokangas & Pihkala 2002, 80–81.) 19 Verkostomallin mukaan kansainväliset yritykset pyrkivät rakentamaan ja vahvistamaan asemansa ulkomaisissa liiketoimintaverkostoissa. Silloin toiminnan menestyminen perustuu ensisijaisesti verkostosuhteisiin. (Coviello & McAuley 1999.) Tätä näkökulmaa hyödynnetään pienten palvelu- tai teknologiasuuntautuneiden yritysten kansainvälistymisen tutkimuksessa. (Kuivalainen 2003, 32.) Yrityksen kansainvälistymisprosessin aikana verkoston eri toimijoiden merkitys vaihtelee. Kun yritys vasta harkitsee kansainvälistymistä, se voi pyytää neuvoja julkisilta toimijoilta. Ollessaan jo mukana kansainvälisessä toiminnassa kilpailutilanne ja kohdemarkkinoiden vaikutukset luovat mahdollisesti tarpeen ulkopuoliselle avulle ja tällöin sidosryhmät ja toiset yritykset voivat toimia sopivina kumppaneina. Olemassa olevat liiketoimintaverkostot voivat toisin sanoen tarjota apuaan kansainvälistyvälle yritykselle. Toisaalta työskentelemällä yhdessä liiketoimintaverkostossa muiden kansainvälistyvien pk-yritysten kanssa niiden on mahdollista käyttää resurssejaan tehokkaammin, saavuttaa kohdemarkkinoilla vaadittavia tietoja ja taitoja sekä jakaa kohdemarkkinoihin liittyviä kustannuksia ja riskejä. Klusterien ja muiden verkostojen mahdollisesti aikaansaamat tehokkaat työnjaot yritysten välillä, paikallisten yritysten tuottavuus ja yhteistyössä toteutettavat markkinointi, kehitys ja innovointi saattavat auttaa kansainvälisiä alliansseja ja verkostoja kehittymään. Verkostot ovat huomattavan suorituskykyisiä, koska ne yhdistävät yritykset taloudellisiin resursseihin, henkilöstön osaamiseen, yhteistyökumppaneihin tavarantoimittajiin ja tietoon. (Wilson 2006, Sihvola 2008, 52–54.) Liiketoiminta ulkomailla on myös riippuvainen aikaisemmasta tiedosta kuten kotimaassakin tapahtuva toiminta, mutta tarvittava tieto on monimutkaisempaa ja siten jakautunut vielä epätasaisemmin eri ihmisten kesken. Usein yrityksellä on jonkunlainen linkki ulkomaiseen verkostoon jo kotimaassa, jos se aikoo lähteä vieraille markkinoille. Kun yrittäjä saa tietoa liiketoimintamahdollisuuksista verkostojen tai muiden lähteiden kautta, hän voi pyrkiä hyödyntämään sitä ja tiedon pohjalta yhdistellä yrityksen omia resursseja kotimaan rajojen ulkopuolella sijaitsevien resurssien kanssa. Yrittäjän täytyy kuitenkin arvioida, onko toiminta kannattavaa ja riittääkö siihen varoja. Yhdistelemällä resursseja uudella tavalla kansainvälinen yrittäjä innovoi uusia tuotteita tai palveluita ja käyttää kokemuksen kautta karttuvaa tietoa tunnistaakseen ja arvioidakseen uusia kansainvälisiä liiketoimintamahdollisuuksia. (Chandra ym. 2009, 40.) 20 2.2.3 Uudet teoreettiset suuntaukset Nykyajan globalisaatio ja kilpailu vaativat uusia lähestymistapoja kansainvälistymiseen. (Ruzzier 2006, 491.) Tutkijat pyrkivät yhdistämään perinteisiä ja uusia ilmiön alueita. (esim. Antoncic & Hisrich 2006.) Uudessa mallissa korostetaan yrittäjyyttä eli yksittäisen yrittäjän henkilökohtaisia ominaisuuksia sekä suhteita ympäristöön (Kuvio 4). Kansainvälisen yrittäjyyden malli rakentuu kansainvälistymiskäsitteen pohjalle. Se sisältää erilaisia tekijöitä, jotka liittyvät yrittäjyyteen, liiketoimintaympäristöön, sekä yrityksen toimintaan ja suorituskykyyn. Kuvio 4. Kansainvälisen yrittäjyyden malli (Antoncic & Hisrich 2006). Tämä malli perustuu pienten ja keskisuurten yritysten kansainvälistymisteoriaan. (Antoncic & Hisrich 2006.) Uudessa mallissa pk-yritykset ovat kansainvälisen yrittäjyyden osa-alueena. Yrittäjän (perustajan / esimiehen) roolia korostetaan ja hänen henkilökohtaisia ominaisuuksia analysoidaan erikseen organisaation ominaisuuksista sekä jaetaan ne kahteen osaan: inhimillinen ja sosiaalinen pääoma. Toinen nykyaikainen merkittävä lähestymistapa kansainvälistymiseen on tietoon perustuva näkökulma (Mejri & Umemoto 2010). Tutkijat etsivät kokonaisvaltaista lähestymistapaa, koska heidän mielestään nykyiset mallit tarjoavat liian yksipuolisen kuvan kansainvälistymisestä. Tieto-näkökulman avulla monitasoista ilmiötä 21 analysoidaan kokonaisuutena. Elämme tietoyhteiskunnan aikana, jossa tieto on erittäin tärkeä resurssi etenkin pk-yrityksille. Tieto ja osaaminen ovat pienten yritysten merkittäviä aineettomia resursseja ja kilpailukyvyn perusta. Teorian mukaan kansainvälistymisen nähdään tiedon ja osaamisen seurauksena. On olemassa erilaisia tietoon perustuvia lähestymistapoja, esimerkiksi Prashanthamin (2005) malli korostaa kahta tekijää: ensimmäinen on sosiaalinen pääoma, joka vaikuttaa kansainvälistymiseen suoraan ja välillisesti erilaisen tiedon kautta, sekä toinen tekijä on informaatioteknologiat kuten Internet, joka vaikuttaa tiedon hankintaan ja siirtämiseen. Kansainvälistymisen tietoperustaisen mallin mukaan yritys tarvitsee erilaista tietoa kansainvälistymisprosessin eri vaiheessa. Tutkijat korostavat neljää osa-aluetta, mistä yritykset hakevat tietoa: markkinat, verkostot, kulttuuri sekä yrittäjyys. Tietoa markkinoista voidaan saada eri lähteistä, myös kirjallisista lähteistä kuten raporteista ja selvityksistä. Tietoa kolmesta muusta osa-alueista eli verkostoista, kulttuurista ja yrittäjyydestä voidaan saada etupäässä oman käytännöllisen kokemuksen kautta. (Mejri & Umemoto 2010, 162.) Tiedon hallinta on yksi tärkeimmistä kehittämiskohteista lukuisissa pk-yrityksissä. Niissä otetaan käyttöön ja kehitetään toiminnanohjausjärjestelmiä, mobiiliratkaisuja ja kuljetusten seurantaa. Yritykset pyrkivät ennakoivuuteen (proaktiivisuus), sillä kun tiedot saadaan mahdollisimman varhain, toimintaa voidaan ohjata ja kehittää pitkäjänteisesti sekä samalla hallita riskejä. (Ritvanen & Koivisto 2007, 85.) Kansainvälistymisen alkuvaiheessa yritys siis etsii tietoa kohdemarkkinoista eri lähteistä. Esimerkiksi verkostojen kautta saatavat tiedot ja resurssit voivat johdattaa yrityksen toimintaa ulkomaille. Sen lisäksi on olemassa monia muitakin kansainvälistymiseen johtavia motiiveja ja kannustimia, joita seuraavaksi tarkastellaan. 22 2.3 Pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen Suomen ja Venäjän Barentsin alueella. Historiallisesti katsottuna suomalaisyritysten kansainvälistymisellä Venäjällä on aina ollut paljon erikoispiirteitä. Suomen ja Neuvostoliiton väliset taloussuhteet perustuivat kauppaan, jota käytiin bilateraalisen clearing-järjestelmän puitteissa. Silloin pienellä ja keskisuurilla yrityksillä ei ollut paljon mahdollisuuksia päästä Luoteis-Venäjän markkinoille. Vasta vuonna 1987 ulkomaalais-neuvostoliittolaiset yhteisyritykset salliva laki astui voimaan ja kaupan rinnalle tuli mahdollisuus etabloitua Neuvostoliittoon yhteisyrityksen muodossa. Nykyään liiketoimintamuodot Venäjällä ovat monipuolistuneet, suurimmissa hankkeissa on edetty yhä enemmän yritysostoin, myös pk-yritysten toimintaedellytykset ovat parantuneet. (Karhunen 2008, 74.) 2.3.1 Suomalaisyritysten liiketoiminta Venäjällä Nykyään suomalaiset yritykset ovat vaihtelevasti mukana Venäjän uusilla markkinoilla. Suuret yritykset toimivat mm. energia-, metalli-, teknologia-, rakennus-, elintarvike- ja kaupanaloilla sekä kaivostoiminnassa ja palvelutuotannossa. Huolimatta tulli-, raja-, verotus- ja oikeuskäytännöistä sekä monimutkaisesta byrokratiasta ja korruptiosta, yritysten määrä ja kaupan volyymi ovat kasvaneet. Pienten ja keskisuurten sekä aloittavien yritysten mukaan pääsy ja menestyminen Venäjän markkinoilla on suuria selvästi vaikeampaa. Kollektiivisen talousjärjestelmän jälkeen maan oma pk-yrittäjyys sekä sen edellyttämät raaka-aine- ja markkinointijärjestelmät ovat vasta kehittymässä. (Siuruainen, 2010, 14.) Ulkomaisten yritysten toimintamuodot Venäjällä ovat heijastelleet maan kulloistakin liiketoimintaympäristöä. Neuvostoliitossa yhteisyritys oli ainoa mahdollinen toimintamuoto. Nykyään liiketoiminnassa edetään useimmiten greenfield -investoinnein ja yritysostoin. Suomen ja Venäjän välinen kauppa- ja investointiaktiviteetti on kasvanut voimakkaasti vuoden 1998 talouskriisin jälkeen. Investoinneissa kyse on ollut erityisesti kilpailukykyiseksi ennakoidun toiminnan laajentamisesta Venäjän markkinoille. (Karhunen 2008.) Suomalaisyritysten maantieteellinen painotus on pikku hiljaa siirtynyt lähialueilta kauemmas. Vuoden 1998 kriisin jälkeen Venäjä-konkarit ovat lähteneet laajentamaan 23 muihin aluekeskuksiin ja jotkut uusista yrittäjistä ovat päättyneet perustamaan tuotantonsa muualle kuin lähialueille Pietariin tai Moskovaan. Venäjälle onkin pikku hiljaa kehittymässä teollisuusklustereita, jotka keräävät tietyn alan ulkomaalaisinvestointeja. Yrityspopulaation osalta Venäjä alkaakin jo muistuttaa normaalia markkinataloutta. (Karhunen 2008.) Laakkonen, Tiusanen & Jumpponen (2005) ovat tutkineet suomalaisten yritysten sijaintipaikkaan Venäjällä vaikuttavia tekijöitä. Tärkein sijaintipaikkaan vaikuttava tekijä kaikkien tutkimuksen yritysten mielestä on markkinapotentiaali. Se on tärkein tekijä riippumatta vastanneen yrityksen koosta, toimialasta ja kansainvälistymismuodosta. Infrastruktuuri ja kustannustaso eivät olleet tärkein kriteeri, vaikka siirtymätalouksia pidetään houkuttelevana investointikohteena nimenomaan edullisten työvoimakustannusten ja raaka-aineiden vuoksi. Maantieteellinen läheisyys Suomeen on myös tärkeä tekijä, vaikka sen merkitys onkin vähentynyt. Investointimuodoilla ei ole juurikaan eroa tekijöiden tärkeysjärjestyksessä. Sen sijan yrityksen koolla on merkitystä tekijöiden järjestyksen asettamisessa. Suuret yritykset antavat suuremman painon markkinapotentiaalille, kun taas pienemmät yritykset painottavat enemmän alhaisia kustannuksia ja resurssien saatavuutta. Suosituimmat sijaintipaikat ovat tutkimuksen mukaan Moskova ja Pietari sekä muut Uralin länsipuoliset alueet. Tämä viittaa selvästi markkinapotentiaaliin, sillä Uralin länsipuolella asuu noin 70 % Venäjän väestöstä. (Laakkonen ym. 2005, 28-29.) Suomen suurten yritysten resurssit mahdollistavat niiden pääsyn Venäjän markkinoille. Pienet ja keskisuuret yritykset sen sijaan ovat usein aloittavia, niiden vähäiset resurssit rajoittavat kansainvälistymisen mahdollisuuksia. On käynyt myös ilmi, että suomalaiset välittäjätahot, mm. neuvonta, rahoitus, lainoitus ja yrittäjien koulutus eivät nykyisellään kohdistu yrittäjien tarpeisiin parhaalla tavalla. Suomen taloudellinen tilanne, yritysten lisäämis- ja uudistumistarve ja kotimarkkinain pienuus edellyttävät kuitenkin tavara- ja palveluvientiä. Suomen talous tarvitsee kipeästi kasvua, uusia yrityksiä ja vientimarkkinoita. Siksi varsinkin pk-yrtystasolla on tärkeää parantaa Venäjän markkinoiden tuntemusta ja kielitaitoa, sekä perehtyä, mitkä ovat Venäjän eri alueiden ja alojen nykyiset ja lähitulevaisuuden keskeisimmät toimialat, joilla tarvitaan kilpailukykyistä osaamista ja tuotantoa. (Siuruainen 2010, 24.) 24 Venäjällä liikesuhteiden ja -verkostojen merkitys liiketoiminnan menestymisen kannalta on suuri. Suomalais-venäläisen kauppakamarin (SVKK 2009) markkinatutkimuksessa venäläisiltä yritysjohtajilta tiedusteltiin, miten venäläisten ja suomalaisten välistä kaupallista yhteistyötä voisi edistää. Venäläiset yritysjohtajat uskovat suuruuden ekonomiaan eli yhteistyön uskotaan vahvistuvan viennin ja tuonnin volyymin kasvaessa. Perusteluiksi kaupankäyntiin suomalaisten kanssa venäläiset mainitsevat ensisijaisesti tavaroiden ja palvelujen laadun ja toiseksi maantieteellisen läheisyyden. Vastaavasti viennin kasvattamiseksi Venäjältä Suomeen venäläisten tulee omasta mielestä panostaa enemmän markkinointiin ja mainontaan Suomessa. Lisäksi pitää olla aktiivisempi myyntityössä ja asiakaspohjan laajentamisessa. Suuryritysten pitää omasta mielestään lisätä tuotantoa, sekä tuoda ja ottaa käyttöön modernia teknologiaa laadun parantamiseksi. Suuryritykset näkevät tehtäväkseen myös tutustua paremmin kauppakumppaneihinsa ja näiden liiketoimintaan ja tarpeisiin. (Narva 2010, 109.) Suomalaisilta odotetaan vastaavasti lisää aktiivisuutta, eli aloitteellista ja tavoitteellista toimintamallia. Tämä tarkoittaa, että suomalaiset ovat yhteydessä venäläisiin yhteistyön kehittämiseksi, markkinoivat tuotteitaan ja palveluitaan, tekevät tarjouksia ja tarjouspyyntöjä. Vastaus- ja yleensäkin prosessiaikoja toivotaan lyhyemmiksi. Suomalaisten tulee reagoida nopeammin. Mainontaa ei myöskään saa unohtaa. Vastavuoroisuuttakin arvostetaan: suomalaisten tulee tavaran- ja palvelunmyynnin lisäksi myös ostaa tavaroita ja palveluita venäläisiltä yrityksiltä. Tällainen vastavuoroisuus voisi venäläisten mielestä jopa tuoda mukanaan edullisempia hintoja. Rahoitus- ja luottotarjoukset edesauttavat kauppojen syntyä. (Tiri 2008, 69.) Vaaran ym. (2009) mukaan yritysten tieto investoinneista ja mahdollisuuksista toimia yli rajojen pohjoisessa on yllättävän vähäistä. Ne joilla tänään on todellisia taloudellisia intressejä toimia yli rajan keskittyvät pääasiassa tavaroiden ja palveluiden kauppaan loppukuluttajalle, ei elinkeinoelämälle. On toivottu näkyviä yhteishenkilöitä, jotka voisivat auttaa yrityksiä, joilla on elinkeinollista kiinnostusta yli rajojen. Pienemmät yritykset eivät tiedä, kenen puoleen kääntyä saadakseen tukea kansainvälistymisen kysymyksissä. On myös havaittu olevan haasteita kielen nähden. Englanti ei ole välttämättä käyttökelpoinen kauppaterminologian hallinnassa. kieli ja on olemassa suuria eroja hyvän 25 2.3.2 Kansainvälisen liiketoiminnan motiivit, mahdollisuudet ja kannustimet Barentsin alueella. Kansainvälistymiseen johtavat motiivit voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin, eli yrityksestä ja sen toiminnasta tulevat motiivit tai ympäristöstä ilmestyvät syyt. Sisäisistä motiiveista tärkeimpinä voidaan pitää yrityksen talouteen liittyviä tarpeita kuten myyntivolyymin lisääminen ja sitä kautta koko yrityksen kasvu. Kasvu on erityisen merkittävä kannustin kansainvälistymiselle silloin, kun kotimarkkinat ovat pienet ja kasvumahdollisuudet rajalliset (Leonidou ym. 2007, 741; Kankaantähti 2009, 13.) Esimerkiksi suomalaisyrityksille yksi tärkeä syy lähteä ulkomaisille markkinoille on kotimarkkinoiden pienuus ja ajatus hyvistä mahdollisuuksista ja kysynnästä ulkomailla. (Äijö 2001, 15.) Karhusen (2008) mukaan Venäjällä suomalaisyritysten liiketoiminnan pääasiallisena motiivina kaikkina aikakausina on ollut Venäjän markkinapotentiaali. Markkinoita avautui tavaraviennin lisäksi palveluille. Lisämotiivina 1990-luvulla toimi Suomen lama, joka söi esimerkiksi rakennusalan urakat kotimaassa. Kaikkina aikakausina suomalaisyrityksiä ovat myös kiinnostuneet Venäjän luonnonvarat. Venäjän pohjois-alueista Murmanskin alue on yksi potentiaalisimmista suomalaisten yritysten kannalta. Alueella käynnistyneet investoinnit jatkunevat taloudellisesti haasteellisista ajoista huolimatta. Alueella toimii länsimaisia yrityksiä, jotka saattavat olla kiinnostuneita länsimaisista yhteistyökumppaneista. (Spiridovitsh 2008.) Murmanskin läänin pääasialliset hankkeet liittyvät kaasu-, öljy- ja kaivosteollisuuteen, merenkulkuun, kalastukseen sekä rakentamiseen ja palvelutuotantoon. Arkangelin lääni tarjoaa yhteistyökumppanuutta metsä- ja puuteollisuudessa, kaivostoiminnassa, metalliteollisuudessa, meriteknologiassa, yliopistoyhteistyössä ja matkailussa. Nenetsian yritysaloja ovat öljy- ja kaasuteollisuus, palvelut, alkuperäiskansan tarpeet ja ympäristönsuojelu. Karjalan tasavallan yhteistyömahdollisuudet ovat monipuolisimmat ja kohdentuvat pääasiallisesti metsä- ja puuteollisuuteen, bioraaka-aineisiin pohjautuvaan lämmön ja sähkötuotannon sekä kaukolämpöjärjestelmien rakentamiseen ja matkailun kehittämiseen. Alueilla panostetaan teknologioiden uudistamiseen ja uusien tuotteiden kehittämiseen. (Siuruainen 2010, 11.) 26 Kotimaan markkinoiden pienentyminen on yleinen ja merkityksellinen motiivi yrityksen kansainvälistymiselle. Jos yritys toimii kotimarkkinoilla tappiollisesti ja kohtaa ankaraa kilpailua, se saattaa johtaa tuotantokapasiteetin ylijäämään ja tuotantokustannusten nousuun. Silloin päätös ulkomarkkinoille siirtymisestä voi olla mahdollisuus parantaa kannattavuutta. Myös kotimaan markkinoiden taloustilanne voi vaikuttaa yrityksen toiminnan tulokseen. Heikossa taloustilanteessa kysyntä ja markkinat pienenevät ja myyntivolyymi laskee. Silloin mahdollisuus toimia vakaammassa tilassa olevilla markkinoilla voi olla motiivina kansainvälistymiselle. Taantuman uhka voi motivoida yritystä kansainvälistymään. (Leonidou ym. 2007, 745.) BEAR-projektin Nordic Innovation Centere -tutkimuksen mukaan Barentsin alueella suurimmat liiketoiminnalliset yhteistyömahdollisuudet ovat kytkeytyneet tulevina vuosina tapahtuviin suuriin investointeihin. Fyysiset investoinnit ovat selvitysten mukaan yli 400 miljardia Ruotsin kruunua, sekä lisäksi on näkyvissä 500 miljardin lisäinvestoinnit. Suurimmat liiketoimintamahdollisuudet kansainvälisessä yhteistyössä ovat kytköksissä huomattavan suureen investointitasoon Pohjois-Euroopan alueella tulevaisuudessa. Korkea investointitaso pohjoisessa johtuu suurista investointiprojekteista, joihin alueen yrityksillä on rajalliset mahdollisuudet osallistua ja on odotettavissa, että yhteistyön aikaansaaminen on tehtävänä priorisoitava korkealle, jotta pohjois-alueiden elinkeinoelämä voi ottaa isomman osan investoinneista. (Vaara ym. 2009.) Valtio ja jotkut organisaatiot saattavat tarjota yrityksille erilaista tukea kansainvälistymiseen kuten tietoa, neuvontaa ja koulutusta, markkinointitukea tai rahoitusta sekä lainojen takausta. Kotimaan julkinen tuki voi olla merkittävä kannustin ulkomarkkinoille lähtevälle yritykselle. Kansainvälistymisen tukeminen perustuu ajatukseen, että sen avulla parannetaan työllisyyttä ja talouskasvua. (Cavusgil & Yeoh 1994, 76.) Työ- ja elinkeinoministeriössä Venäjä-toiminnot ovat innovaatio-osaston vastuulla. INNO:n vastuulla ovat konsernin Venäjä-toimintojen tulostavoitteet ja seuranta. Kansainvälistymistoimijoita ovat lyhenteinä Finpro, SVKK, MEK, IIF, Tekes, FinNode, VTT, FINTRA ja Finnvera ja oma alueorganisaatio. Tavoitteena on kehittää kansainvälistymispalveluja ja innovaatioverkostojen yhteistyötä. Suomen Yrittäjät ja maakunnalliset yrittäjäjärjestöt toimivat yrittäjien edunvalvontajärjestöinä. Yrittäjien keskuudessa haikaillaan Venäjän hankkeisiin hakeutumisesta, mutta pk-yritysten määrä 27 ainakin Pohjois-Suomesta Venäjän markkinoilla on erittäin vähäinen. (Siuruainen 2010, 28.) Ulkomaisen hallinnon vaikutukset on myös otettava huomioon, sillä markkinoiden avautuessa ja kansainvälistymisen esteiden poistuessa toimiminen ulkomailla voi muodostua yhä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. Kansainvälistymisen esteitä voivat olla esimerkiksi tullit, valuuttasäädökset, hintakontrolli ja verotus. Vaikka monissa maissa on poistettu kansainvälistymisen esteitä ja nimellisesti helpotettu ulkomaisten yritysten toimintaa, saattaa esteitä yhä ilmetä esimerkiksi raskaan byrokratian muodossa. Uusimmissa tutkimuksissa kansainvälistymisen esteiden poistaminen on osoittautunut tärkeäksi kannustimeksi. (Kankaantähti 2009, 27.) kohdemarkkinoista voi toimia kohdemarkkinoista liittyy usein erityispiirteiden tuntemiseen kannustimena ulkomaisten tai jonkin Myös tieto kansainvälistymiselle. asiakkaiden tietyn tai Tieto markkinoiden liiketoimintamahdollisuuden tunnistamiseen. (Leonidou ym. 2007, 746.) Murmanskin ja Arkangelin alueiden arktisten investointien vahvat painopistealat tulevat olemaan offshore-teknologia, infrastruktuuri ja logistiikka (tiet, rautatiet ja satamat), Shtokmanin kenttä, energia ja ympäristöteknologiat. Erilaiset energia-alan hankkeet voivat soveltua erinomaisesti myös suomalaisille rakentajille. Alueella on tavoitteena lisätä voimakkaasti sähkön tuotantoa. Olemassa olevien 17 vesivoimalan, yhden vuorovesivoimalan ja Kuolan ydinvoimalan lisäksi alueelle on suunnitteilla rakentaa yksi hiilivoimala ja vuorovesivoimala. Suunnitteilla on myös useita tuulivoimalahankkeita Murmansk-Teriberka-välisen tien varteen. (Zak 2009.) Suomalaisille pk-yrityksille tarjoutuvia potentiaalisia toimialoja ovat perinteisesti vahvat toimialamme kuten liikenneinfrastruktuuri ja sen kehittäminen liikenneturvallisuuteen ja ympäristöalaan liittyvät hankkeet mukaan lukien. Huomiota kannattaa kiinnittää myös kiinteistö- ja siivouspalvelualaan sekä kauppaan ja jakeluun liittyviin palveluihin. Barentsin alueella suomalaisten kannattaisi ennen kaikkea panostaa rakennus-, liikenne- sekä satamahankkeisiin. (Spiridovitsh 2009, 7.) Viimeisimpien tilastojen mukaan seuraavien kolmen vuoden aikana Venäjällä käytetään uudistusprojekteihin julkisia varoja noin 800 mrd ruplaa. Rahoitus suunnataan pääosin 38 projektiin viidellä alalla: avaruustutkimus, IT ja ydinteknologia, lääketeollisuus ja 28 energia-ala sekä innovaatiokeskuksen perustaminen. Anttosen (2010) mukaan modernisaatio Venäjällä merkitsee kolme asiaa: muuttumista entistä enemmän palveluyhteiskunnaksi, investointien osuuden kasvu taloudessa ja integroitumista maailman ja Euroopan talouteen. (Anttonen 2010, 17.) Tiirin (2008) mukaan suomalaisten vahvuuksina kaupankäynnissä pidetään venäläisten pk-yritysten keskuudessa tuotteiden ja palveluiden korkeaa laatua, luotettavuutta ja stabiiliutta. Lisäksi yhteistyön motivaationa ovat toimitusvarmuus, maantieteellisen läheisyyden tuomat edut, kysyntä sekä hyväksyttävät hinnat (Kuvio 5). Kuvio 5. Venäläisyritysten syyt kaupankäyntiin suomalaisten kanssa (Tiri 2008, 62). Venäläisillä yrityksillä ei pääsääntöisesti ole ongelmia suomalaisten kanssa käydyssä kaupassa. Suomen kanssa ulkomaankauppaa käyvät aktiivisimmin moskovalaiset, pietarilaiset ja luoteisvenäläiset yritykset, kunnallistekniikan, logistiikan, IT:n, telekommunikaation ja matkailun toimialoilta sekä graafisen, puunjalostus-, metsä-, kemian ja koneenrakennusteollisuuden aloilta. (Tiri 2008, 62.) Eino Siuruaisen selvitys (2010, 9) osoittaa, että nykyään Venäjän markkinoille ovat tehokkaimmin sijoittuneet teollisuuden, kaupan ja rakennustoiminnan sekä palvelujen suomalaiset ketjut. Sen sijaan pk-yritysten pääsy Venäjän markkinoille on ollut hidasta. Yritysten valmiudet eivät ole riittävät, pääomia ei ole käytettävissä ja yksittäin yritykset ovat hankkeiden kokoon ja riskeihin nähden liian pieniä. Nykyisellään ne eivät ole päässeet, jopa korkeasta osaamisestaan huolimatta, suurten toimijain alihankkijoiksi. 29 Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan panostuksia yrittäjiltä itseltään, yritysten yhteistyöltä, yrittäjäjärjestöiltä sekä kouluttajilta, rahoitukselta ja muilta välittäjäorganisaatioilta. 2.4 Kansainvälistymisen haasteet Leonidoun (1995, 31) mukaan kansainvälistymisen esteet liittyvät asenteisiin, rakenteisiin, tavoitteisiin, toimintoihin tai muihin liiketoimintaympäristöstä tai yrityksestä johtuviin rajoitteisiin. Liiketoiminnan esteitä luokitellaan eri tavalla (Shaw & Darroch 2004, 329), ja seuraavaksi käsitellään sisäisiä ja ulkoisia kansainvälistymisen haasteita. Sisäiset haasteet liittyvät yrityksen toimintaan, ja ne saattavat olla esimerkiksi tarvittavien resurssien puute, tunnistamattomat liiketoimintamahdollisuudet tai kansainvälistymiseen liittyvät pelot. Johdon matala kunnianhimo saattaa johtua joko tyytyväisyydestä nykytilaan kotimarkkinoilla tai haluttomuudesta monimutkaistaa liiketoimintaa entisestään. (Korth 1991, 21, Kankaantähti 2009, 19.) Kansainvälistymisen esteenä voivat toimia myös yrityksen markkinointistrategiaan liittyvät haasteet, kuten imagon tai tuotteen sovittaminen kohdemarkkinoille sopiviksi. Tämän lisäksi esteitä muodostuu muun muassa logistiikan saralla, kun esimerkiksi yrityksellä ei ole tietoa ulkomaisista jakelijoista. Myös kansainvälistymiseen liittyvät ylimääräiset kustannukset voivat olla haasteena (Morgan 1997, 74). Monien tutkijoiden mielestä (esim. Johansonin ja Wiedersheim-Paulin 1999, 28) suurimmat kansainvälistymisen sisäiset esteet syntyvät erilaisten resurssien kuten tiedon ja osaamisen puutteesta. Muita kansainvälisen toiminnan kannalta tärkeitä resursseja voivat olla esimerkiksi johdon käytettävissä oleva aika, rahoitus, tuotantokapasiteetti tai kansainvälistymisessä tarvittavat taidot. Tietoresurssien puutteesta johtuvia esteitä voidaan poistaa lisäämällä yrityksen tietoa kohdemarkkinoista ja toimintamahdollisuuksista. (Kankaantähti 2009, 19.) Tietoa täytyy osata hyödyntää, silloin käytännön kokemusta tarvitaan. Osaamisen ja tiedon lisäämisen tehokkain keino on toimiminen ulkomailla (Johanson & Vahlne 1999, 43). Usein kansainvälistymiseen liittyvät esteet johtuvat yrityksen ulkoympäristöstä. Ne voivat liittyä esimerkiksi vähäiseen kotimaan tukeen, byrokratiaan tai vaikeuteen saada 30 rahoitusta kansainvälisiin liiketoimiin. Ulkoympäristöstä tulevia esteitä voivat olla esimerkiksi eriävät liiketoimintakäytännöt, kohdemaan tuontimääräykset, puutteelliset jakelukanavat ja -verkostot sekä intensiivinen kilpailu. Haasteena voivat olla myös erilaiset lait ja säädökset, jotka rajoittavat ulkomaisten toimijoiden markkinoille pääsyä tai omistusta sekä hinnoittelun vapautta. Jakelukanaviin liittyvät haasteet tulevat joko niiden rakenteellisista puutteista tai vaikeuksista löytää sopivia yhteistyökumppaneita ja verkostoja (Javalgi ym. 2003, 189). Pohjois-Pohjanmaan yrittäjät r.y. teki jäsenkuntansa keskuudessa laajan (3314 yritystä) kansainvälistymiskyselyn keväällä 2010. Vastausprosentti jäi 10%:iin, mikä tulos saattaa osoittaa vähäistä kiinnostusta yleensä kansainvälistymiseen. Selvityksessä pkyritysten pääsuuntana olivat Pohjoismaat tai muu Eurooppa (68%). Venäjälle suuntautuvaa yhteistyötä oli tai oli ollut 22%:lla vastanneista yrityksistä. Toimialoittain Venäjälle suuntautuvat yritykset jakautuvat tasaisesti kaupan, rakennustoiminnan ja teollisuuden kesken. Vaikka selvitykseen kuului myös Oulun seutu, vastanneista yksikään IT-alan yritys ei ollut hakeutumassa Venäjän markkinoille. Kiinnostuksensa Venäjän suuntaan ilmaisi kuitenkin 41,5% kyselyyn vastanneista. Venäjän alueista Barentsin alue kiinnosti eniten (80%) ja jakautui tasan Karjalan ja Kostamuksen sekä Kalottialueen kesken. Suurin toive kansainvälistymisessä kohdistuu rahoitukseen, yhteistyökumppanin löytämiseen ja kohdemaan asiantuntijapalveluihin. Suurimpana esteenä kansainvälistymisessä on yritysten pienuus, rahoitus ja partnerin puute. Kansainvälistyneet yritykset toimivat useimmiten vientirenkaissa ja markkinointiyhteistyöverkostoissa. (Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät 2010; Siuruainen 2010, 28.) Laukkasen (2010) mukaan suurimpana kaupanteon esteenä ovat useimmiten asiakkaan rahoitusongelmat. Venäjällä pk-yritystoiminnan käynnistäminen on ollut hidasta muilla kuin kaupan sekä ravintolapalvelujen aloilla. Pk-yrityksille ei ole syntynyt vielä raakaaineiden, työvoiman kouluttamisen eikä tuotteiden jakelun logistiikkaa. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus näkee SWOT-analyysissään (Berg 2010) alueensa yritysten venäjäyhteistyön heikkouksina mm. ”osaavan henkilöstön ja rahoituksen puute, yritystason suhteiden vähäisyys, rajallinen kielitaito, asenteet ja skandinaavinen kaupankäyntitapa, suomalaisen kustannustason korkeus, pk-yritysten resurssien ja intressien soveltumattomuus suuriin kokonaisuuksiin, ulkomaiset sopimuspartnerit, pk- 31 yritystä puhuttelevan viestin löytäminen: miten päästään mukaan ja kuka luo yrittäjälle konkretian?” (Siuruainen 2010, 29.) Suomalaisten suurimpia kompastuskiviä Venäjällä on ollut julkisen sektorin luoma toimintaympäristö. Vaikka 2000 luvulla poliittiset ja taloudelliset riskit ovat vähentyneet, verotus yksinkertaistunut ja harmaa talous pienentynyt, sen sijaan mittava byrokratia ja lainsäädännön sekavuus luovat yhä varjonsa toimintaympäristöön. Ongelmia on onnistuttu yrityksissä lieventämään panostamalla riittävään hallintohenkilöstöön sekä luomalla henkilökohtaiset suhteet virkamiehiin. Alueesta riippuen henkilösuhteiden merkitys saattaa olla investoinnin kannalta ratkaiseva. (Karhunen ym. 2008). Moskovassa, Pietarissa ja muilla nopean kasvun alueilla kilpailu on kova ja mukana olo edellyttää suuria volyymejä, tiivistä yhteistyötä keskenään tai yhteistyötä suurten yritysten kanssa. Pienillä paikkakunnilla hankkeita käynnistyy hitaasti, ne usein edellyttävät investointeja ja tuettuina päätyvät usein venäläisten yritysten toteuttamiksi. Mitä pienemmistä markkinaehtoisesti. alueista Pienillä, on kyse, vähävaraisilla sen vähemmän paikkakunnilla hankkeet etenevät hallintojen merkitys hankkeiden toteuttamisessa on suuri, mutta samalla niiden hyväksyntä suojaa hankkeiden onnistumista ja yritystoiminnan jatkuvuutta. (Siuruainen, 2010, 14.) Viime aikoina Venäjän teollisuuspolitiikassa on korostettu suurten valtionyritysten roolia eri tuotannonalojen kehittämisessä (Solanko 2007). Kansallisia etuja suojaamaan pyrkivä protektionismi on lisääntynyt vuosien 2008-2009 aikana. Selvimmin se näkyy tuontitullien korotuksissa sekä tullausmenettelyissä ja sertifioinnissa. Tuontiriippuvuuden merkittävä vähentäminen ja korvaaminen kotimaisella tuotannolla on kirjattu tavoitteeksi vuoteen 2020 ulottuvaan kehityssuunnitelmaan. (Simola 2009.) EU:n komission raportin mukaan kaupan esteet ovat Venäjällä kansainvälisen vertailun mukaan suuret, mutta uudistuksia on tapahtunut viime aikoina. Byrokratia ja korruptio ovat tunnetusti edelleen hankalia. Muut haasteet mm. ovat: 1. Tariffit, menettelyt, arvonmääritys, harmaa tuonti ja sähköisen tullauksen hidas eteneminen. 2. Tuoteturvallisuus- ja muu regulaatio sekä sertifiointi. 3. Yritystoimintaan ja investointeihin liittyvä byrokratia ja tarkastukset sekä infrastruktuurin puutteet. 4. 32 Venäläisten yritysten suosinta julkisissa hankinnoissa ja 5. Viisumi- ja työlupien hankinta. (Siuruainen 2010, 24.) Suomalais-venäläisen kauppakamarin kyselytutkimuksen mukaan myös venäläiset yritykset kokevat ongelmia ja haasteita suomenkaupan harjoittamisessa. Ongelmat eivät niinkään kohdistu infrastruktuuriin, suomalaisiin pääsääntöisesti kauppakumppaneihin tullimääräyksiin. kuin kaupankäynnin Venäläisyritykset mainitsivat suurimmiksi esteiksi muun muassa korkeat tullit, tullauksen viivästyminen ja jonot sekä hallinnolliset esteet kuten viisumien saannin. (Tiri 2008, 68.) Ulkoasiainministeriön teettämästä tutkimuksesta (Vuola ym. 2009) käy ilmi, että suomalaisyritykset kokevat paljon erilaisia ongelmia Venäjälle viennissä. Selvityksen mukaan eniten esteitä suomalaisyritykset kohtaavat tullissa. Venäjän tullikäytännössä on paljon epäjohdonmukaisuutta, ennalta arvaamattomuutta, hitautta sekä vaihtelevuutta. (Narva 2010, 53.) Ihmisten ja tavaroiden liikkumista vaikeuttavat kuljetusinfrastruktuurin kehittymättömyys, maantieverkoston heikko taso sekä lentokenttä- ja satamakapasiteettien riittämättömyys. Huomattavia riskejä sisältyy lainsäädännön keskeneräisyyteen ja muun muassa siitä johtuvaan riittämättömään investointi- ja omistussuojaan. Varsin korkea inflaatio ei sekään helpota tilannetta. (Spiridovitsh 2009, 7.) Vaaran ym. (2009) tutkimuksen mukaan Pohjoiskalotin työvoima on suhteellisen liikkuvaa. Työntekijät käyttävät useimmiten omia ajoneuvoja, jotka on rekisteröity kotimaassa. Kun työntekijä on ollut ulkomailla enemmän kuin 180 päivää, hänen täytyy rekisteröidä ajoneuvo työntekomaahan huolimatta siitä, vaikka on ollut kotimaassa joka pyhänseutu. Tämä aiheuttaa suuret kustannukset työntekijälle ja on näin suuri este työvoiman liikkuvuudelle. Pohjoisessa on olemassa potentiaalia pk-yritysten kansainvälisen kaupan tason huomattavalle nostamiselle. Jotta pk-yritykset Barentsin alueella pystyisivät ottamaan isomman osuuden tulevista investoinneista, on tarve pitemmälle menevään yritysten kansainväliseen yhteistyöhön. Yhteistyötä tekevät järjestöt, jotka edustavat suurta määrää pk-yrityksiä pohjois-alueilla, ovat sitä mieltä, että tärkeintä pk-yritysten kannalta kansainvälisessä yhteistyössä on, että olosuhteet järjestetään paremmin, luodaan reunaehdot ja vähennetään esteitä. (Vaara ym. 2009.) 33 2.5 Vienti kansainvälistymisen muotona Yrityksen laajentaessa toimintaansa kotimaan ulkopuolelle tulee harkittavaksi useita eri vaihtoehtoja, jotka riippuvat ensi sijassa yrityksen tavoitteista ja resursseista, kohdemaan markkina- ja kilpailutilanteesta sekä siellä vallitsevasta yleisestä tilanteesta. (Nykänen 2001, 16.) Kansainvälistymisen eri muotoja ovat vienti, lisensointi, franchising, sopimusjohtaminen, alihankinta ja sopimusvalmistus, projektitoiminta sekä tytäryhtiö ja yhteistoimintayritykset. Viennillä tarkoitetaan tilannetta, jossa tuotteen valmistus tapahtuu yrityksen kotimarkkinoilla tai kolmannessa maassa ja se viedään suoraan tai epäsuorasti kohdemarkkinoille. (Hollensen 2007, 339.) Jos yrityksellä ei ole paljon kokemusta ja tietoa kohdemarkkinoista, silloin epäsuora vienti, jossa joku ulkopuolinen taho hoitaa vientiä, voi olla parempi vaihtoehto. Suora vienti edellyttää yrityksen itsenäistä yhteyttä ostajaan sekä toimintaa kohdemarkkinoilla. Tämä toiminta vaatii enemmän tietoa ja resursseja kuin epäsuora vienti. Näiden lisäksi on olemassa välitön vienti, kun valmistaja myy ja toimittaa tuotteet suoraan ulkomaiselle loppukäyttäjälle. (Luostarinen 1990, 27). Muihin kansainvälistymisen muotoihin verrattuna vienti vaatii yritykseltä vähemmän resursseja, se on turvallisempi ja joustavampi vaihtoehto varsinkin pienten yritysten kannalta. (Leonidou ym. 2007, 737.) Vienti- ja tuontitoiminnassa tulevat kysymykseen vaihtoehtoisina kuljetustapoina laivakuljetus, autokuljetus, rautatiekuljetus, lentokuljetus, putkikuljetus sekä yhdistetyt kuljetukset. Kuljetustavan valintaan vaikuttavat lähinnä kuljetuskustannukset, kuljetusvarmuus, kuljetusnopeus sekä kuljetustarjonta. Näihin liittyy useita osatekijöitä, kuten tavaran määrä, laatu, arvo, nimike sekä lähtö- ja määräpaikka. Tuotantokuljetuksissa valintatekijöiden tärkeysjärjestys vaihtelee. Mitä lähempänä raaka-ainelähteitä ollaan, sitä suurempi paino on taloudellisuudella. Kuluttajaa lähellä oleva teollisuus joutuu taas kiinnittämään suurta huomiota tavaran toimitusnopeuteen, pystyäkseen mukautumaan kulutuksen sesonkeihin ja muutoksiin. (Pehkonen 2000, 113.) 34 2.5.1 Suomen ja Venäjän välinen kauppa 1990-luvun alkupuolella Venäjän markkinoiden avautuessa, tarve erilaisista tuotteista ja palveluista oli suurimmillaan, ja suomalaisilla yrityksillä oli perinteiden ja läheisen sijaintinsa vuoksi hyvät edellytykset harjoittaa vientiä, etenkin lähialueille. Tätä kehityssuuntaa oli edesauttamassa myös kotimaan heikentyneet markkinat, jolloin yritykset etsivät uusia markkina-alueita. Kilpailutilanteen kiristyttyä myös Venäjällä ja sen oman tuotannon kehityttyä sekä elokuussa 1998 alkaneen talouskriisin seurauksena useiden vientiyritysten toiminta supistui huomattavasti ja useat yritykset lopettivat viennin Venäjälle kokonaan. Myös Venäjälle pysyvämmin sitoutuneet yritykset joutuivat lopettamaan Venäjän toimintojaan eikä taloustilanteen tasaantumisesta huolimatta ole kyetty palaamaan 1990-luvun parhaiden vuosien tasolle. Vaikka tämänkaltainen tilanne oli jossain määrin ennustettavissa, antoi se selvän kuvan niistä riskeistä ja muutoksista, joita voi tapahtua Venäjällä ja muissa siirtymätalousmaissa. (Nykänen 2001, 16.) Vuonna 2000 Suomen ja Venäjän viennistä noin viidennes oli välitysvientiä eli muualta maailmasta tulevien tavaroiden vientiä. Suomen EU-jäsenyys ei lisännyt merkittävästi kaupan esteitä. Suomalaisten yritysten mielestä kaupan suurimpia esteitä laajentamisen ja sen hoidon tiellä ovat Venäjällä erilaiset verot, tullin korotukset, tuontimaksut ja muut käyttöön otetut kotimaisen teollisuuden ja valtion budjetin paikkaamiseen tarkoitetut suojatoimenpiteet. Oma lukunsa on Venäjän sertifiointijärjestelmä, joka aiheuttaa rajalla viivytyksiä. Säännöt muuttuvat arvaamattomasti ja yksittäisten viranomaisten harkintavalta sääntöjen soveltamisessa käytäntöön on suuri. (Pehkonen, 2000, 20.) Tuontitavarat Venäjältä ovat perinteisesti olleet hyvin raaka-ainevoittoisia ja tärkeimpinä tuotteina ovat olleet raakaöljy, kaasu, kemian tuotteet ja raakapuu. Lisäksi malmin, metalliromun ja eri metallien tuonti on ollut huomattavaa. Vientitavaroiden laatu on vaihdellut eri aikoina paljon ja on ollut selvästi tuontia monipuolisempaa. Suurimpina vientiryhminä ovat olleet viestintävälineet, elektroniikka, kemian tuotteet, koneet ja laitteet, elintarvikkeet ja paperi. (Nykänen 2001, 11.) Suomen ja Venäjän välinen kauppa on kasvanut voimakkaasti vuodesta 2003 lähtien. Kasvun myötä Venäjä on noussut Suomen tärkeäksi kauppakumppaniksi. Tuonti- ja vientimaana Venäjä on ollut 2000-luvulla kolmen suurimman kauppakumppanimaiden 35 joukossa Saksan ja Ruotsin kanssa. Tuonti Venäjältä Suomeen on volyymiltaan huomattavasti Suomen Venäjä-vientiä suurempaa. Tuonnin arvon kasvun takana ovat kohonneet kaasun ja öljyn hinnat. Vuosina 2000-2007 vienti yli nelinkertaistui, kun samanaikaisesti tuonnin volyymi kolminkertaistui. Laskelmien mukaan noin neljännes Suomen Venäjän viennin kasvusta muodostuu kauttakulkuliikenteestä (Ollus ym. 2006). Tällöin tulot sekä työllisyysvaikutus ovat huomattavasti pienemmät verrattuna omaan vientiin. Vaikka kauttakuljetusvienti jätetään laskusta, on Venäjän vienti kasvanut nopeammin kuin vienti minkään muun Suomen kauppakumppanin kanssa. (Karhunen ym. 2008, 38.) Suomalais-venäläinen kauppakamari (SVKK 2009) suoritti vuonna 2008 laajan markkinakartoituksen venäläisten yritysjohtajien keskuudessa. Kartoituksella selvitettiin Suomen ja Venäjän välisen kaupan asiakasnäkökulmaa sekä kaupallisen yhteistyön taustatietoja. Tulokset osoittavat, että venäläisyritysten halutuin yhteistyömuoto on tuonti Suomesta. Enimmäkseen tuodaan teollisuuskoneita ja -laitteita, auton lisälaitteita, työstökoneita, huonekaluja, kulutustuotteita, rakennustarvikkeita, maaleja ja lakkoja sekä puunjalostustuotteita. Vientituotteista Suomeen mainittakoon puu ja puutuotteet, kulutustuotteet (elintarvikkeet), teollisuuslaitteet ja sellu- ja paperituotteet. (Tiri 2008, 35-62.) Vuoden 2009 alussa Suomen vienti Venäjälle on puolittunut vuodesta 2008. Maailmanlaajuisen talouskriisin vuoksi ulkomaankaupan volyymit ovat supistuneet kaikilla aloilla. Vuonna 2009 volyymit olivat kääntyneet hienoiseen nousuun. Kriisin takia moottoriliikenteessä erityisesti ammattimainen liikenne on suuri kärsijä. Raskaan liikenteen suoritteet ovatkin voimakkaasti laskeneet. (Vehviläinen 2009.) Venäjällä palveluiden vienti ja tuonti vähenivät vuonna 2009 18 prosenttia vuoteen 2008 verrattuna. Palveluviennissä suurin sektori ovat kuljetukset ja palvelutuonnissa matkailu. (Viikkokatsaus 2010). Suomen tullin mukaan Suomen ja Venäjän välinen kauppa kasvoi tasaisesti vuosina 2002 – 2008 ennen talouskriisiä. Vuonna 2009 oli pudotus sekä viennissä että tuonnissa, mutta jo vuonna 2010 varsinkin tuonti Venäjältä kasvoi nopeasti. Suomen vienti Venäjälle kasvoi vuonna 2010 lähes 4,7 miljardiin euroon ja oli 17 prosenttia korkeampi edellisvuoteen verrattuna. Tuonnin arvo, yli yhdeksän miljardia euroa, oli 36 reilut kaksi miljardia eli 31 % suurempi kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2011 kasvu jatkui: tammi-maaliskuussa vienti kasvoi 37% ja tuonti 35%. (Suomen tulli 2011.) Vuonna 2010 melkein kaikkien tärkeiden tavararyhmien vienti ja tuonti nousivat selvästi (Kuvio 6). Poikkeuksena voidaan mainita autojen vienti, joka puolittui ja 15 % laskenut viestintälaitteiden vienti. Metallituotteiden vienti oli sen sijaan erittäin vahvassa kasvussa. Elintarvikkeiden vienti nousi 27 prosenttia. Öljyn ja öljytuotteiden tuonnin arvo kasvoi 38 % ja kemian teollisuuden tuonti nousi lähes kolmanneksen. Tuonnista yli 80 % on energiatuotteita. Venäjä oli viime vuonna (2010) selvästi Suomen suurin tuontimaa, sen osuus tuonnista oli 17,8 prosenttia. (Suomen tulli 2011.) Öljytuotteiden viennin arvo (221 milj. euroa) kasvoi 8 % lähinnä hinnan nousun vuoksi. Paperin ja pahvin viennin arvo oli 455 milj. euroa ja vienti nousi 17 % vuonna 2010. Muita tärkeitä vientitavaroita olivat erityisesti elintarvikkeet, jotka olivat yli neljänneksen kasvussa. Maitotaloustuotteita vietiin 206 miljoonalla eurolla, kasvua oli 52 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Perunoiden vienti kasvoi erittäin nopeasti ja viennin arvo oli viime vuonna jo yli 10 miljoonaa euroa. Sianlihan vienti jatkoi nopeata laskuaan, mutta siipikarjan lihan vienti kasvoi moninkertaiseksi. Painotuotteiden vienti (45 milj. euroa) jatkoi laskusuuntaansa. (Telasuo & Heiniemi 2011.) Kuvio 6. Vienti Venäjälle vuonna 2010 (Telasuo & Heiniemi 2011.) Suomalais-venäläisen kauppakamarin tuoreen taloustutkimuksen (2011) mukaan suomalaisten yritysten vienti Venäjälle on kasvussa. Puolet yrityksistä kertoi vientinsä 37 kasvaneen puolen vuoden aikana, ja 41 prosentilla yrityksistä se säilyi ennallaan. Yli viidennes suomalaisista yrityksistä kasvatti tuontiaan Venäjältä ja 64 prosentilla se oli puolen vuoden takaisella tasolla. Tuonnin toimialoja ovat seuraavat: raaka-aineet, metalli, palvelut, ICT, kuljetus/huolinta, talopaketit/rakennustarvikkeet ja –projektit, kulutustavarat, energia ja polttoaineet sekä metsä- ja paperi. (SVKK 2011.) Vuonna 2010 Venäjä oli perinteiseen tapaan Suomen suurin energian toimittaja (Kuvio 7). Energiatuotteiden osuus koko tuonnista Venäjältä nousi yli 81 %:iin. Energiatuotteiden hinnat nousivat nopeasti ja niiden tuonnin arvo nousi viime vuonna yli kolmanneksen suuremmaksi kuin vuotta aikaisemmin. (Telasuo & Heiniemi 2011.) Kuvio 7. Tuonti Venäjältä vuonna 2010 (Telasuo & Heiniemi 2011.) Vuoden 2011 tammi-maaliskuussa lähes kaikkien tärkeiden tavararyhmien tuonti jatkoi nopeata kasvuaan. Poikkeuksena oli sähkön tuonnin kasvu, joka jäi kolmeen prosenttiin. Sekä öljyn että kaasun tuonnin arvo on noussut yli neljänneksen. Myös muiden kuin energiatuotteiden tuonti on kasvanut alkuvuodesta. Metallien tuonti nousi huimasti, kemiallisten aineiden ja –tuotteiden tuonti lisääntyi 43 prosenttia. Puutavaran tuonti myös lisääntyi. (Suomen tulli 2011.) Taloustutkimuksen mukaan suurimmat ongelmat viennissä Venäjälle liittyvät tullaukseen / tullilainsäädäntöön sekä byrokratiaan. Kuitenkin noin 70 prosenttia yrityksistä odottaa viennin kasvavan seuraavan 6 kk:n aikana ja neljännes uskoi sen 38 pysyvän ennallaan. Jopa 87 prosenttia odottaa Venäjän talouden kasvavan. (SVKK 2011.) Tullihallituksen ennakkotietojen (8.8.2011) mukaan Suomen viennin nousu lähes pysähtyi kesäkuussa. Edellisten kuukausien tavoin öljyn ja öljytuotteiden ulkomaankaupan arvon nopea kasvu selitti merkittävän osan varsinkin tuonnin kasvusta. Tuoteryhmän tuonti- ja vientihinnat ovat nousseet huomattavasti vuoden takaista korkeammaksi. Tuonti EU:n ulkopuolelta kasvoi yhä selvästi, mutta EU-tuonti pysähtyi kesäkuussa. Viennissä sekä sisä- että ulkokaupan kasvu oli lähellä nollaa. Suurista vientimaista Venäjän osuus pysyi ennallaan, mutta vienti muihin tärkeisiin vientimaihin, muun muassa Saksaan ja Ruotsiin, oli laskussa. Yhdysvallat, Kanada ja Norja olivat vahvimmassa kasvussa tuonnissa. Muita suuria tuonnin kasvumaita olivat Venäjä ja Kiina. Viimeisen talouskriisin aikana vuonna 2008 kuljetuskustannukset ovat nousseet merkittävästi ja työvoimaa on jouduttu vähentämään ulkomaankaupan alalla. Venäjällä monet pienet ja keskisuuret logistiikkakeskukset ovat joutuneet lopettamaan toimintaansa talousongelmien takia. Nykyään sekä Suomessa että Venäjällä logististen kustannusten alentaminen on yksi tärkeimmistä kehityskohteista logistiikkayrityksissä. Suurimmat uhat ovat kysynnän vähentyminen ja kustannusten nousu. Tulevaisuudessa informaatiologistiikan kehittäminen, logistiikkapalvelujen sekä varastoinnin ulkoistaminen uskotaan edelleen yleistyvän. Yhteistyöverkostojen ja asiakaspalvelun kehittäminen ovat nousseet logistiikka-alalla tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi. (Ruokola 2009.) 2.5.2 Suomen ja Venäjän välinen logistiikka Suomen logistinen sijainti EU:ssa on muuttunut jäsenmaiden määrän lisääntyessä ja markkinoiden pääpainon siirtyessä kohti Keski-Eurooppaa ja itää. Suomen suhteellisten kilpailuetujen nähdään liittyvän etenkin osaavaan työvoimaan, korkeatasoiseen infrastruktuuriin ja gateway-asemaan Itä-Euroopan, ja varsinkin Venäjän, suuntaan. (Silander ym. 1997.) Suurimmat kuljetusvirrat ja EU:n päämarkkinat sijaitsevat suhteellisen etäällä, mutta toisaalta myös Itämeren ympärillä on suuri markkinapotentiaali. Yhteistyö ja kaupankäynti EU:n ja Venäjän välillä tulee 39 todennäköisesti tulevaisuudessa kasvamaan merkittävästi Venäjän talouskasvun myötä, mikä saattaa osoittautua tärkeäksi Suomen logistista sijaintia parantavaksi tekijäksi. (Rantanen 2006.) Erityisesti transito-kuljetukset ovat kuitenkin herkkiä talouden suhdannevaihteluille. Ennen maailmanlaajuisen taantuman iskua Venäjän talous kasvoi vuositasolla nopeasti (vuonna 2008 BKT kasvoi 5,6%), minkä odotettiin lisäävän Suomen kautta kulkevia transito-kuljetuksia merkittävästi 2000-luvun jälkipuoliskolla. Talouden taantuma kuitenkin käänsi talouskasvun suunnan tilapäisesti myös Venäjällä, mutta Suomen Pankin mukaan loppuvuodesta 2009 alkoi jo näkyä merkkejä talouskasvusta ja viennin piristymisestä. (BOFIT Venäjä-tilastot 2010.) Suomella on logistisessa mielessä heikkouksia. Kuljetusmatka Keski-Euroopasta Suomen kautta Venäjälle on pitempi kuin väylät Baltian maiden kautta ja suorat maakuljetukset. Myös eräät yksikkökustannukset kuten palkat, polttoaineet, väylämaksut jne. – ovat korkeammat kuin eteläisempien kilpailijoiden. Suomen liikennevirrat pirstoutuvat monille kilpaileville satamille ja niiden pienille toimijoille, mikä alentaa tehokkuutta ja johtaa päällekkäisiin investointeihin. Toisaalta Suomen asemaa kauttakulkumaana mahdollisuus vahvistaa kuljetusvirtojen korkea yhdistämiseen. ulkomaankaupan kuljetuskäytävänä kilpailukykyiseen infrastruktuuriin, logistiikkapalvelujen Suomen perustuu kuljetusten taso kilpailukyky maantieteelliseen nopeuteen, sekä Venäjän läheisyyteen, turvallisuuteen, lisäarvopalveluihin ja logistiseen osaamiseen sekä synergiaetuihin suomalaisen ulkomaankaupan kuljetusten kanssa. (Hernesniemi, Auvinen & Dudarev 2005.) Suomen omien vienti- ja tuontikuljetusten ja osittain matkustajaliikenteen ansiosta Suomen ja Manner-Euroopan sekä Suomen ja Ruotsin välillä on tiheäfrekvenssinen liikenne, jota voidaan käyttää myös transitotavaroiden kuljettamiseen. Sama pätee myös Venäjän kanssa käyvään kauppaan, joka on poikkeuksellisen suurta kansainvälisesti verraten ja tarjoaa kuljetuskapasiteettia myös kauttakulkuliikenteen käyttöön. Samoista kuljetusresursseista ja infrastruktuurista saadaan enemmän tulosta, kun niissä yhdistyvät useat kuljetusvirrat ja saadaan aikaiseksi meno-paluukuljetuksia. Vastaavaa kilpailuetua ei Baltian mailla ole, koska niiden oma vienti ja tuonti ovat huomattavasti vähäisempää. Oman ulkomaankaupan tavaravirrat tekevät Suomen myös vähemmän alttiiksi Venäjän 40 liikenteeseen tyypillisesti liittyville äkillisille riskeille. (Hernesniemi, Auvinen & Dudarev 2005, 9.) Suomesta Venäjälle tapahtuvassa kumipyöräkuljettamisessa suurin ongelma on rajan ylitys. Silloin kun myyty tavara on myyty asiakkaalle vapaasti varastossa ja kuljetustoiminnan hoitava yritys on venäläinen, ei rajanylitysprosessi ole ongelma suomalaisille huolitsijoille. Kuljetusten ruuhkautuminen rajalla ja pitkät odotusajat heikentävät Suomen reitin palvelunopeutta ja vahingoittavat siten kilpailukykyä. Ruutikaisen ym. (2006) tutkimuksessa haastatellut kokevat byrokratian rajan ylityksessä ongelmana. Lomakkeiden kirjavuus ja monimutkaisuus koettiin ongelmaksi erityisesti pienemmissä yrityksissä. Maantiekuljetuksissa Suomesta Venäjälle menevä rekka joutuu pysähtymään rajalla vähintään kahdeksan kertaa. Viranomaiset käsittelevät 19 erilaista asiakirjaa yhteensä 57 kertaa. Tavaran käsittelyyn liittyviä asiakirjoja on 33. Suomen puolella dokumentteja tarkastetaan viisi kertaa ja Venäjän puolella 52 kertaa. Nopeimmillaan rajan ylitys vie aikaa 1,5 tuntia ja hitaimmillaan 16 tuntia. Rajan ylitykseen vaikuttavat tarkastusten organisoinnin lisäksi liikennejärjestelyt. Rautatiekuljetuksissa kaksi suurinta ongelmaa ovat pula venäläisistä vaunuista ja Moskovaan suuntautuvissa kuljetuksista tullaus määräasemalla. (Ruutikainen ym. 2006, 29.) Suomen logistiikkatoiminnot ovat verrattain halpoja. Siirtymätalousmaiden kustannustaso nousee ja lähenee Suomen hintatasoa. Merirahdit ovat Suomen reitillä edullisempia kuin Baltian maissa. Tämä johtuu linjareittien kuljetusmääristä ja konttien tehokkaasta käytöstä. Suomen satamien, varustamojen ja varastonpitäjien maksut on koottu paketeiksi, jotka ovat kilpailukykyisiä. Lisäksi toimintajärjestelmät ovat läpinäkyviä ja selkeitä. Selvityksen perusteella Suomen satamien reitti säilyttänee asemansa arvotavaran kuljetusreittinä myös tulevaisuudessa. Aseman säilyttäminen vaatii kuitenkin koko ajan reitin osatekijöiden kehittämistä. Keskeisiä toimenpiteitä ovat infrastruktuurin kehittäminen, rajan ylityksen nopeuttaminen ja kustannustason kurissa pitäminen. (Ruutikainen ym. 2006, 34.) Tavarakuljetusten lisäksi myös matkustajaliikenne Suomen ja Venäjän välillä on kasvanut viime ja tänä vuonna (Kuvio 8). Vuoden 2010 aikana viisumivelvollisten henkilöiden rajanylitysten määrä nousi vuodesta 2009. Maailman talouden tilanteen parantuminen lisäsi taloudelliseen toimintaan ja vapaa-ajan viettoon liittyviä 41 rajanylityksiä. Suomen itärajan ulkorajaliikenne kasvoi 13,7 %. Suomen ulkoasiainministeriö myönsi vuonna 2010 enemmän viisumeita kuin koskaan aikaisemmin. Myös lentoasemien ulkorajaliikenne kasvoi vuonna 2010. Satamien ulkorajaliikenne kasvoi selvästi, kun Helsinki – Pietari välillä aloitettiin säännölliset laivavuorot. Vuoden 2010 lopulla ovat alkaneet nopeat junayhteydet Helsinki – Pietari välillä. Vuoden 2011 alkupuolella liikenteen kasvu itärajalla on jatkunut vuotta 2010 voimakkaampana. Useamman vuoden tähtäimellä ulkorajat ylittävän rajanylitysliikenteen määrän odotetaan edelleen jatkavan kasvuaan. (Findikaattori 2011.) Kuvio 8. Rajanylitysten määrä vuosina 2000 – 2011. (Findikaattori 2011.) Nykyään voidaan odottaa myös Suomen kautta kulkevien Venäjän-kuljetusten kasvavan ja Suomen logistisen aseman vahvistuvan Venäjän-kuljetusten reitillä. BOFITin mukaan Suomenlahden satamien merkitys Venäjän vientivetoisessa merenkulussa on kasvussa uusien satamien käyttöönoton ja vanhojen satamien laajentamisen myötä. (BOFIT 2010.) Suomen kannalta oleellista on kyetä vastaamaan Venäjän tuontikysynnän kasvuun sekä säilyttää ja kehittää reitin kilpailukykyä. Asiaan vaikuttaa myös Venäjän oman infrastruktuurin ja logistiikan toimintaedellytyksien paraneminen. Arkangelin käytävä (Arkangel-Kotskoma-Vartius-Oulu) saattaa olla tulevaisuudessa kilpailukykyinen 42 vaihtoehto raakapuun, sahatavaran sekä paperiteollisuuden tuotteille. Myös rautapelletien kuljetus Eurooppaan tulee kasvamaan. Pohjois-Ruotsissa sijaitseva puunjalostusteollisuus on kiinnostunut raakapuun tuonnista Luoteis-Venäjältä. Reitin joustavuutta Suomen ja Ruotsin rajalla edesauttaa koekäytössä oleva raideleveyden vaihtojärjestelmä. (Ruutikainen ym. 2006, 35.) Nykyään Venäjällä on menossa tullin kehittämisohjelma, jonka mukaan rajojen läheisyydessä perustetaan 50 TLT- tullilogistista terminaalia ja laajennetaan sähköistä tulli-ilmoittamista. Vuonna 2011 Venäjä siirtyy Suomen tavoin kahden viranomaisen malliin rajanylityskontrollissa. Beljaninovin (2010) mukaan ohjelman toteuttaminen tulee lisäämään Venäjän tullirajan yli kuljetettavien tavaravirtojen määrää myös Suomen vastaisella rajaosuudella. EU:n ja Venäjän välillä rajanylityksiä pyritään helpottamaan yhteisen tullistrategian avulla. Strategia sisältää kolme toisiaan täydentävää osaa: rajainfrastruktuurin kehittäminen, sähköinen tullisiirron sekä liikenteen sujuvuutta edistävät toimet Venäjällä (Väyrynen 2010, 10). 2.5.3 Barentsin alueen logistiikka Barentsin alueen perinteinen logistiikka on nykytarpeisiin puutteellinen ja tiestön osalta hyvin huonokuntoinen. Neuvostoliiton aikana Moskova oli logistisen toiminnan ja hallinnon keskus, ja raja länteen oli suljettu ja tarkasti vartioitu. Barentsin suuntaan kansainvälinen rajanylityspaikka avattiin v.1968 Rajajooseppiin, josta huono tieyhteys johti Murmanskiin. Vasta 1990-luvun alkupuolella avattiin Kuhmossa Vartiuksen rajanylityspaikka, vaikka jo 1970-luvulla raja oli valikoivasti avoinna Kostamuksen kaivoskombinaatin rakentamisen johdosta. Myöhemmin pohjoisessa ovat avautuneet Salla - Alakurtti ja Kuusamo - Suoperä kansainväliselle liikenteelle. (Liikenneministeriö 1995; Siuruainen 2010, 50.) Nykyään liikenneyhteyksien puutteista huolimatta Murmanskin alue on helpommin saavutettavissa kuin jotkin muut Barentsin alueen Venäjän puoleiset osat. Murmanskin alueella on tieliikenteelle kolme rajanylityspaikkaa: Rajajooseppi/Lotta (VenäjäSuomi), Salla (Venäjä-Suomi) ja Borisoglebsk (Venäjä-Norja). Viimeisen 15 vuoden aikana tieverkolla kuljetetun rahdin määrä on laskenut merkittävästi ja sen rooli koko alueen tavaraliikenteessä on pudonnut alle prosenttiin koko tavaraliikenteestä. Suurin 43 osa Murmanskin alueen tavaraliikenteestä kuljetetaan Murmanskin sataman kautta ja sen osuus kokonaistavaraliikenteestä kasvaa joka vuosi. (Gardin ym. 2009, 36.) Tiehallinnon (2011) mukaan liikennemäärä Suomen ja Venäjän raja-asemilla vuonna 2010 jakautunut seuraavasti (Taulukko 1). Taulukon luvut kertovat, että etelässä naapurimaiden välisen liikenteen määrä on paljon suurempi kuin pohjoisessa. Esimerkiksi Vaalimaan raja-asemaa ylitti yhteensä 106169 autoa, kun Rajajoosepin kautta kulki 3606 autoa. Kulkuneuvoista suurin ryhmä on henkilö- ja pakettiautot, toiseksi suurin on kuorma-autojen liikenne. Linja-autojen määrä vaihtelee yhdestä kappaleesta Rajajoosepilla 2020 Nuijamaalla. Liikenteen suunnasta voidaan sanoa, että Venäjälle ja Suomeen menevien autojen määrän luvut ovat lähellä toisiaan, paitsi että Imatran raja-aseman kautta Venäjälle kulkevien kuorma-autojen määrä (6475) on kolme kertaa suurempi kuin Suomeen päin menevien (2354). Pohjoisessa Sallan ja Rajajoosepin asemilla Venäjälle menevien kuorma-autojen määrä (yht. 120) on noin puolet pienempi kuin Suomeen saapuvien (yht. 214). Tämä ilmiö voi liittyä venäläisten tuontiyritysten toimintaan: heidän kuorma-autot tulevat Suomeen Sallan kautta, mutta Murmanskiin elintarvikkeiden kanssa menevät Vartiuksen kautta, koska siellä on elintarvikkeiden tarkastusviranomaisia. Sallan raja-asemalla on suunniteltu elintarvikkeiden tarkastusviranomaisten toiminnan aloittamista vuoden 2011 syksystä lähtien. Suunta Asema VAALIMAA NUIJAMAA IMATRA NIIRALA VARTIUS SALLA RAJAJOOSEPPI Venäjälle Suomeen Venäjälle Suomeen Venäjälle Suomeen Venäjälle Suomeen Venäjälle Suomeen Venäjälle Suomeen Venäjälle Suomeen Hlö- ja pakettiautot 35196 42509 35675 36199 18615 26810 23192 23023 9242 8773 2641 2905 1872 1502 Linjaautot 486 305 514 1506 122 274 91 77 16 22 10 7 0 1 Kuormaautot 14442 13231 6155 7257 6475 2354 1870 1934 1043 940 30 73 90 141 Yhteensä 50124 56045 42344 44962 25212 29438 25153 25034 10301 9735 2681 2985 1962 1644 Taulukko 1. Liikennemäärät Suomen raja-asemilla vuonna 2010 (Tiehallinto 2010) 44 Pohjois-Suomen Sallan ja Rajajoosepin raja-asemilla liikennemäärä on kasvanut tasaisesti vuosina 2006-2010 (Taulukko 2). Sallan kautta menevien henkilö- ja pakettiautojen määrä on kaksinkertaistunut neljässä vuodessa. Linja-autojen määrä Sallalla on kasvanut kahdesta autosta vuonna 2006 17 autoon vuonna 2010. Kuormaautojen määrä on jonkin verran vähentynyt molemmilla raja-asemilla. Maantieliikenne on pohjoisilla haja-asutusalueilla erittäin tärkeä sekä tavara- että henkilöliikenteen osalla. Suomen tieyhteydet Murmanskiin Raja-Joosepin ja Kantalahden kautta ovat parantuneet, mutta pitkien etäisyyksien vuoksi yhteydenpito vaatii aikaa ja aiheuttaa kustannuksia. Tie Vienan Karjalaan Kuusamo – Suoperän kautta on parannusten tarpeissa Suoperä – Pääjärvi- tien erityisen huonon kunnon vuoksi. Toinen ongelma liittyy raja-aseman sähköisen tiedonsiirtoon. Vaikka vielä 90luvun puolivälissä maiden välisen yhteistyön tavoitteena oli rakentaa toimivia itälänsisuuntaisia maantie- ja rautatieyhteyksiä, kehittää satamia ja yrittää käynnistää alueiden välillä välttämätöntä lentoliikennettä. Suunnitelmissa oli edistää trans-Venäjärautatietä Perämeren satamista sekä Norjan ja Ruotsin puolelta Karjalan kautta Arkangeliin, Komiin ja Permin kautta Vladivostokiin vievään rautatiehen. Kuitenkin radan käyttö on jäänyt verrattain vähäiseksi tavaraliikenteeksi (Oulu-Karjala-ArkangeliKomi-käytävä 1995). Tuohon aikaan toimi lentoliikenne Rovaniemen, Murmanskin ja Arkangelin välillä. Finnair lensi Helsingistä Joensuun kautta Petroskoihin. Myöhemmin lentoliikenne on kuihtunut ja Barentsin alueelle lennot ovat olleet mahdollisia ainoastaan Pietarin ja Moskovan kautta. Barentsin alueen talouden todellinen elpyminen edellyttää toimivaa lentoliikennettä. (Siuruainen 2010, 53.) 45 Suunta 2010 SALLA Venäjälle Suomeen RAJAJOOSEPPI Venäjälle Suomeen 2009 SALLA Venäjälle Suomeen RAJAJOOSEPPI Venäjälle Suomeen 2008 SALLA Venäjälle Suomeen RAJAJOOSEPPI Venäjälle Suomeen 2007 SALLA Venäjälle Suomeen RAJAJOOSEPPI Venäjälle Suomeen 2006 SALLA Venäjälle Suomeen RAJAJOOSEPPI Venäjälle Suomeen Hlö- ja Linja- Kuormapakettiautot autot autot Yhteensä 2641 2905 1872 1502 10 7 0 1 30 73 90 141 2681 2985 1962 1644 1962 2170 1437 1092 7 5 0 2 57 63 118 132 2026 2238 1555 1226 1713 1644 2139 1310 13 12 2 4 52 65 84 111 1778 1721 2225 1425 1494 1518 1501 1232 9 9 0 1 58 64 112 123 1561 1591 1613 1356 1358 1338 1318 819 1 1 2 0 63 65 111 125 1422 1404 1431 944 Taulukko 2. Liikennemäärät Pohjois-Suomen raja-asemilla 2006-2010 (Tiehallinto 2010) Ilmaston lämpeneminen muuttaa globaalia kuljetuslogistiikkaa ei ainoastaan merellä, vaan myös mantereilla. Amerikkalaisen arvion mukaan pohjoisten rannikkokaupunkien merkitys kasvaa. Niihin suunnataan sisämaan kuljetuksia käyttämään mittaluokaltaan suurempia laivoja uusilla kuljetusreiteillä. Tutkijat selvittävät Koillisväylän laivareitin syvyyksiä, koska on arvioita, että Koillisväylän paikoittaisen mataluuden vuoksi laivakoko rajoittuisi tulevaisuudessa samaan kokoluokkaan kuin Panama ja Suez rajoittavat. Barentsin alueella kaikki merkit viittaavat siihen, että Luoteis-Euroopan sulien satamien merkitys kuljetusreitteina kasvaa sisämerien satamien kustannuksella. Venäjä on perustanut yhteistyössä Norjan kanssa Koillisväylän kuljetusten logistiset keskukset ”hubit” Kirkkoniemeen, Murmanskiin, Arkangeliin, Naryan-Mariin ja Kamchatkan pääkaupunkiin Petro-Pavlovskiin. (Siuruainen 2010, 54.) 46 2.6 Yhteenveto Kansainvälistyminen on monitasoinen ilmiö, siksi sitä voidaan lähestyä eri näkökulmista. Erilaiset teoriat ja mallit kuten vaihemalli, resurssi- ja verkostoperustaiset teoriat sekä yrittäjyys- ja tieto-mallit korostavat ilmiön eri osa-alueita. Nykyään tutkijat pyrkivät kehittämään kokonaisvaltaista mallia. Esimerkiksi tietonäkökulma perustuu tärkeään resurssiin eli tietoon, muttei ota tarpeeksi hyvin huomioon muita osa-alueita. Toisaalta kansainvälistymiseen liittyviä asioita on vaikeaa erottaa toisistaan: tieto ja verkostot voidaan nähdä sekä resurssina että mahdollisuutena tai kannustimena. Siis ilmiön eri puolet liittyvät tiivisti toisiinsa, siksi teoreettisen mallin olisi hyvä korostaa kaikkia niitä tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat kansainvälistymiseen, sekä kuvata niiden välisiä suhteita. Teorian mukaan tekijöitä jaetaan sisäisiin – yrityksistä ja sen toiminnasta johtuviin, sekä ulkoisiin – liiketoimintaympäristöstä johtuviin. Kansainvälistymisprosessi alkaa kun yritys saa tietoa kansainvälisen liiketoiminnan mahdollisuudesta. Tämä tieto voi tulla eri lähteistä, kuten verkostosta, mediasta tai kirjallisesta raportista. Yrittäjän kyky havaita mahdollisuuksia riippuu hänen henkilökohtaisista ominaisuuksista eli kokemuksesta, osaamisesta, tietopohjasta tai kiinnostuksesta. Tiedosta voi syntyä motiivi tai idea liiketoiminnasta ulkomailla. Seuraavaksi yrittäjä analysoi tilannetta: hän etsii tietoa kohdemarkkinoista, maan liiketoimintaympäristöstä ja muista olosuhteista. Tässä vaiheessa arvioidaan haasteita ja kannustimia sekä resurssien riittävyyttä: pystyykö yritys vastaamaan mahdollisuuksiin. Sen pohjalta yritys tekee päätöksen, lähteekö se ulkomaille. Kansainvälisesti laajentuminen tarjoaa pk-yrityksille mahdollisuuden kasvaa ja saavuttaa lisäarvoa. Siltikin kansainvälistymisstrategian toimeenpano ja toteutus on haastavaa. Menestystä voivat rajoittaa henkilöstön kyvyt ja resurssit, tuotantokapasiteetti sekä suppea tieto markkinoista ja asiakkaista. Lisäksi esteenä voivat toimia heikot taloudelliset resurssit, pitkän aikajänteen suunnittelutaitojen puute, kyvyttömyys hyödyntää tietoa sekä heikot taidot kansainvälistymisessä ja markkinoinnissa. (Kuivalainen 2003, 36.) Barentsin alueen liiketoimintaympäristö on haastava etenkin Luoteis-Venäjällä. Suomen ja Venäjän välisen rajan ylittäminen, liikenneyhteydet ja infrastruktuuri asettavat monenlaisia esteitä kansainväliselle liiketoiminnalle. Tutkimusten mukaan myös tiedonkulku Barentsin alueella on ongelmallista, eikä yritykset aina saa ajankohtaista 47 tietoa liiketoimintamahdollisuuksista. Venäjä on jatkuvassa muutostilassa käynnissä olevien poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten vuoksi. Liiketoimintoja Venäjälle suunniteltaessa tulee sikäläisiin olosuhteisiin perehtyä kunnolla. Tietämys tulee päivittää mieluimmin käyttäen asiantuntijaorganisaation palveluja. (Iivari 2007, 7.) Kansainvälistymisvaiheessa yritys tarvitsee tietoa kohdemaan verkostoista, kulttuurista ja yrittäjyydestä, tieto lisääntyy kokemuksen kautta. Jos yritys pystyy hyödyntämään tietoa ja kokemusta, tällöin sen suhdeverkosto laajenee, toiminta kehittyy, yritys pääsee kasvutavoitteisiin ja saa uusia mahdollisuuksia. Toiminnan menestymisen kannalta on tärkeää seurata jatkuvasti ympäristön ja markkinatilanteen muutoksia sekä saada tietoa riskeistä ja ennaltaehkäistä ongelmia. Seuraavaan kuvioon (Kuvio 9) on koottu tutkimuksessa tähän saakka esiin tullut aiheen kannalta olennainen teoreettinen tieto. Se muodostaa samalla tämän tutkimuksen viitekehyksen, jonka pohjalta tullaan tarkastelemaan ja analysoimaan tutkimuksen empiiristä aineistoa. Kuvio 9. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys: Barentsin alueella kansainvälistymiseen vaikuttavat tekijät. 48 Venäjän kasvava ja monipuolistuva talous näyttää olevan etäällä suomalaisten yritysten näkökulmasta. Varsinkin pk-yritysten suhtautumiseen vaikuttavat tulli- ja rajaongelmat, byrokratia, korruption pelko, lainsäädännön puutteet ja tulkinnat, sekava tarkastustoimi, mafia ja huonot liikenneyhteydet sekä investointivaatimukset. Tilanne on kuitenkin monilta osin parantumassa. Talouden kasvualueilla markkinat mukautuvat kansainväliseen käytäntöön ja köyhemmillä alueilla hallinnoilla on halu kehittää yritysten toimintaolosuhteita entistä luotettavammiksi. Neuvottelut WTO:n mahdollisesta jäsenyydestä ovat jo nyt selkiinnyttäneet tilannetta. (Siuruainen, 2010, 11.) Suomen ja Venäjän välinen kauppa on kehittynyt 2000-luvulla myönteisesti, ja viimeisten tilastojen mukaan sekä vienti että tuonti jatkavat kasvua tänäkin vuonna. Sekä liiketoimintaympäristöön että yritykseen liittyvät tekijät vaikuttavat eri tavalla kansainvälistymiseen, jossa mahdollisuudet ja haasteet edellyttävät yritykseltä erilaisia resursseja. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tekijöitä, jotka ovat tärkeitä Barentsin alueella tapahtuvan kansainvälistymisen kannalta. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, millaista tietoa, osaamista, verkostosuhteita toimintaympäristö vaatii yrityksiltä pohjois-alueilla. ja muita resursseja haastava 49 3 EMPIIRISEN TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tässä luvussa käsitellään tutkimuksen metodologisia valintoja ja pohditaan tutkimusmenetelmän valintaan vaikuttavia tekijöitä. Luvussa esitellään, kuinka aineisto tätä tutkimusta varten on kerätty, ja miten se on analysoitu. 3.1 Tutkimusmenetelmä Työn tutkimusstrategiana on laadullinen tapaustutkimus. Sen avulla voidaan ymmärtää monipuolista, dynaamista todellisuutta valitussa ympäristössä. Tapaustutkimus onkin yleensä nykyaikaan sijoittuva, esimerkiksi liikesuhteita tarkasteleva tutkimus (Perry 1998, 787). Tutkimusmenetelmän valinta riippuu valitusta tutkimustehtävästä tai tutkimuksen ongelmasta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää pk-yritysten kansainvälistymiseen liittyviä kokemuksia Pohjois-Suomessa ja Murmanskin alueella. Mukana on täten tietty konteksti, jossa ilmiötä, kansainvälistymistä, pyritään tutkimaan. Tätä ilmiötä pyritään kuvaamaan kokonaisvaltaisesti, jotta saadaan selville, miten se etenee ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen. Laadullinen menetelmä sopii hyvin tähän tutkimukseen, koska sen avulla pyritään kuvaamaan todellisia tapahtumia ja niiden riippuvuussuhteita. Empiirisessä osiossa käsitellään muutama tapaus, josta pyritään tekemään tätä hetkeä ja lähitulevaisuutta koskevia päätelmiä, jotka voivat auttaa pk-yrityksiä kansainvälistymisessä. Tutkimuksen avulla halutaan lisätä tietoa pk-yritysten kansainvälisestä liiketoiminnasta Barentsin alueella. Koska tutkimusotteessa todellisuus on tulkinnallista, tutkimusmetodina empiirisessä osuudessa käytetään tulkitsevaa tapaustutkimusta. Tulkitsevassa tutkimuksessa juuri tulkitseminen on keskeisessä asemassa ja sen avulla pyritään selittämään aineistosta tehtyjä havaintoja. Tutkimuskohteet ovat subjekteja, ihmisiä, joita haastattelemalla aineisto kerätään tapaustutkimukseen. Ihmisiä ja heidän todellisuuttaan tutkimalla tulkinta voikin olla keskeisessä asemassa (Alasuutari 2001, 52). 50 3.2 Aineistonkeruumenetelmä Aineistonkeruumenetelmäksi tähän tutkimukseen on valittu haastattelu, sillä se on joustava, ja sopii moniin lähtökohtiin ja tarkoitusperiin. Haastattelu on nykyisin varsin suosittu aineistonkeruumuoto laadullisessa tutkimuksessa. (Hirsijärvi & Hurme 2001.) Tässä tutkimuksessa jokaisessa haastattelussa käytettiin teemahaastattelua. Nimensä mukaisesti haastattelu kohdennetaan tiettyihin teemoihin. Yksityiskohtaiset kysymykset jäävät pois. Tutkittaessa merkitysrakenteita eli sitä, miten ihmiset hahmottavat ja jäsentävät asioita, on tärkeää, että he puhuvat asioista omin sanoin (Alasuutari 2001). Siis, tässä tutkimuksessa haastateltavat saivat vapaasti kertoa kokemuksistaan kansainvälisen liiketoiminnan harjoittamisesta Barentsin alueella. Keskustelua ohjattiin teoreettisen viitekehyksen pohjalta luotujen teemojen mukaisesti. Tutkimusaineiston kerääminen toteutettiin huhtikuusta elokuuhun vuonna 2011. Tutkimukseen valittiin harkintavaraisesti henkilöitä, joilla on kokemusta ja tietoa liiketoiminnasta Barentsin alueella. Ensimmäiset haastattelut järjestettiin tutkijan Murmanskin matkan aikana (4.10.04.2011), Arktisen alueen logistiikka -konferenssin (7.04.2011) yhteydessä. Ennen matkaa otettiin yhteyttä Murmanskin yhteistyökumppaniin Socium+ ja pyydettiin järjestämään tapaamisia paikallisten yrittäjien kanssa, joilla on liiketoimintaa Suomessa tai yhteistyötä suomalaisten yritysten kanssa. Murmanskissa tehtiin viisi haastattelua sekä nauhoitettiin konferenssin puheenvuoroja. Toisessa vaiheessa haastateltiin yrittäjiä Pohjois-Suomesta. Haastattelupyynnöt lähetettiin s-postilla tutkimukseen valituille. Oulussa keskusteltiin media- ja kauppaalan yrittäjien kanssa heidän liiketoiminnasta Venäjällä ja Suomessa. Rovaniemellä haastateltiin kuljetus-alan yrityksen toimitusjohtajaa. Haastatelluista kuusi toimivat omien pk-yritystensä toimitusjohtajana, yksi on Murmanskin logistiikka-yhdistyksen johtaja, yksi on öljy- ja kaasutuotannon toimittajin yhdistyksen johtaja ja yksi on Murmanskin kauppakamarin johtaja. Kaikilla haastateltavilla henkilöillä on useiden vuosien liiketoiminnasta ja / tai yhteistyöstä Barentsin alueella. kokemus kansainvälisestä 51 Haastattelut suoritettiin tutkimukseen osallistuneen työpaikalla ja Oulun yliopistossa, osa haastatteluista nauhoitettiin, kahdesta kirjoitettiin muistiinpanoja. Haastattelurunko perustuu kysymyssarjoihin, jotka on laadittu kolmen keskeisen teeman alle. Empiirinen aineisto perustuu seuraaviin teemoihin: 1. Kokemukset kansainvälistymisestä Barentsin alueella 2. Yrityksen resurssit kansainvälistä liiketoimintaa varten 3. Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät Ensimmäisen teeman alle koottiin kysymyksiä, joilla pyrittiin kartoittamaan yritysten kokemuksia Barentsin alueen liiketoimintaympäristöstä Suomessa ja Venäjällä. Teeman kysymyksiä olivat esimerkiksi seuraavat: Millaista kansainvälistä liiketoimintaa yrityksellä on ollut? Tarjoaako Barentsin alueen ympäristö liiketoimintamahdollisuuksia? Mitkä ovat ympäristön kannustimia Suomessa ja Venäjällä? Minkälaisia haasteita ja ongelmia on ilmentynyt? Toisen teeman kysymykset yrityksen resurssitarpeista käsittelivät aineettomia ja aineellisia resursseja sekä tukiresursseja. Esimerkiksi, millaista tietoa ja osaamista tarvitaan kansainvälisen liiketoiminnan eri vaiheessa? Millä resursseilla vastataan ympäristön haasteisiin? Pyrittiin myös selvittämään liikesuhteiden ja yritysverkostojen merkitystä eri maissa. Teemaan kuului kysymyksiä suhteista muihin yrityksiin ja viranomaisiin, sekä paikallisten ja ulkomaisten verkostojen rakenteista. Kolmannen teeman alle laadittiin kysymykset nykyisen toiminnan kehittämisestä ja jatkosuunnitelmista: Onko supistamisesta/suunnan kehittämiseen? yrityksellä vaihtamisesta? suunnitelmia Mitä toiminnan vaikuttaa laajentamisesta/ myönteisesti toiminnan 52 3.3 Empiirisen aineiston esitys- ja analysointitapa Laadulliselle aineistolle on ominaista sen monimuotoisuus, kompleksisuus ja ilmaisullinen rikkaus. Aineisto koostuu näytteistä, joiden avulla tutkija hahmottaa todellisuutta. Kerättyä aineistoa pidetään tutkittavan todellisuuden osana, ei suorana väittämänä todellisuudesta. Tutkimusaineiston analysoinnissa ei keskitytä kieleen tai tilanteen ominaisuuksiin vaan haastattelun sisältöön. Aineistoa tarkastellaan vain valitusta teoreettis-metodologisesta näkökulmasta, jonka jälkeen tulokset tulkitaan viittaamalla samalla aiemmista tutkimuksista johdettuihin malleihin. Tutkimuksessa pyritään tulkitsemaan tuloksia, joten päättelyketjua osoitetaan lukijalle suorien lainauksien avulla. (Alasuutari 2001, 84–85.) Haastattelut analysoidaan tässä tutkimuksessa käytetyn teoreettisen viitekehyksen perusteella. Analyysiosassa teoria ja empiria käyvät vuoropuhelua keskenään, ja näin pyritään saamaan vastaukset tutkimuskysymyksiin. Analyysin pohjalta kehitetään aiempaa teoriaa paremmin vastaamaan nykypäivää ja tulevaisuuden kehitystä. 3.4 Tutkimukseen osallistuneet yritykset ja organisaatiot Tutkimukseen osallistui Murmanskin logistiikkayhdistyksen johtaja S.Shukin. Yhdistykseen kuuluu Kuolan alueen kuljetusalan yrityksiä, jotka kuljettavat sekä tavaraa että matkustajia. Yhdistys on asiantuntijaorganisaatio, joka konsultoi yrityksiä, puolustaa kuljetusyritysten intressejä ja oikeuksia sekä auttaa ongelmien ratkaisemisessa. Murmanskista tutkimukseen osallistuivat myös Strelec ja Everest – tukkukauppayritysten johtajat. Vuodesta 2007 yritykset harjoittavat elintarvikkeiden tuontia Suomesta Murmanskiin. Yritysten johtajilla on ulkomaankaupan kokemusta 1990-luvulta asti. Murmanskissa haastateltiin Murmanshelf - öljy- ja kaasutuotannon toimittajin yhdistyksen johtajaa G.Stratij. Yhdistys on perustettu 5 vuotta sitten vuonna 2006. Sen perustamiseen osallistuivat Murmanskin paikallishallinto, teollisuusliitto ja kauppakamari. Yhdistyksen tehtävä on paikallisten yritysten valmentaminen ja kansainvälisen yhteistyön kehittäminen isoja investointiprojekteja varten. Murmanskin Kauppakamarin johtaja A. Glushkov kertoi Oulu-vierailun aikana (26.5.2011) Venäjän raja-toiminnan ja infrastruktuurin uudistamisesta. Oulussa haastateltiin media-alan yrityksen johtajaa, joka on kotoisin Venäjältä ja on perustanut yhteisyrityksen PohjoisSuomessa. Tutkimukseen osallistui myös kuljetusalan yritys Huolintalinja Oy 53 Rovaniemeltä ja vihannesten myyntiyritys Luonnosta Oy Oulusta. Lisäksi Oulussa haastateltiin Barents-keskuksen toimitusjohtajaa. (Taulukko 3.) Henkilö Yritys / organisaatio, sijainti Toimiala / toiminta Toimintaaika Henkilökunta Shukin S.V., toimitusjohtaja Logistiikkayhdistys, Murmansk Mormysh A., johtaja Goncharov V., Kuljetukset Venäjällä, Suomessa ja Norjassa 17 v. - Venäjä ja PohjoisEurooppa Tukkukauppayritys Everest, Murmansk Elintarvikkeiden tuonti Suomesta 4 v. 2 Murmansk ja Tyrnävä Tukkukauppayritys Strelec, Murmansk Elintarvikkeiden tuonti Suomesta, Hollannista ja Venäjältä 0,5 v 7 Murmansk ja koko Suomi Stratij G., pääjohtaja Murmanshelf yhdistys, Murmansk Öljy- ja kaasutuotannon edistäminen 5 v. 6 Murmanskin alue, jäseniä on 160 maasta Glushkov A., pääjohtaja Kauppakamari, Murmansk Yritysten liiketoiminnan tukeminen 21 v. Osadchiy I., johtaja Osakeyhtiöt Simossa ja Oulussa, yritys Murmanskissa Media-ala 2 v. 3 Murmansk ja Pohjois-Suomi Schroderus H., toimitusjohtaja Kuljetusyritys Huolintalinja Oy, Rovaniemi Kuljetukset ja huolinta 17 v. 4 Barentsin alueet Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä (Murmansk ja Karjala) Aunola A., toimitusjohtaja Tukkukauppa Luonnosta Oy Tyrnävä Vihannesten myynti 14 v. 5 Suomi, Ruotsi ja Venäjä Martti Hahl, toimitusjohtaja Barentskeskus, Rovaniemi Liiketoiminnan ja yhteistyön kehittäminen Barentsin alueella 1 v. 1 Barentsin alue toimitusjohtaja Toiminnan alue Murmansk ja pohjois-alueet Taulukko 3. Tutkimukseen osallistuneet yritykset ja organisaatiot. 54 4 EMPIIRISEN AINEISTON ESITTELY JA ANALYSOINTI Tässä luvussa analysoidaan haastattelujen avulla kerättyä empiiristä aineistoa. Haastatteluissa käytettiin etukäteen laadittua teemahaastattelurunkoa (Liite 1.), joka perustuu työn teoreettiseen viitekehykseen. Teemoista suunniteltiin suuntaa-antavia kysymyksiä yrityksen toiminnasta, joihin haastateltavat vastasivat vapaamuotoisesti. Tämän lisäksi tilanteessa syntyi spontaaneja lisäkysymyksiä. Haastattelut on nauhoitettu ja litteroitu, minkä jälkeen aineistoa on analysoitu luodun viitekehyksen avulla. Tulostettuun litteroituun aineistoon on tehty merkintöjä teemojen mukaisesti analysoinnin helpottamiseksi. Tutkimusta varten haluttiin saada sekä yleisempää tietoa Barentsin alueen liiketoimintaympäristöstä että yksityiskohtaisempaa tietoa pk-yritysten kansainvälistymisen kokemuksista Murmanskissa ja Pohjois-Suomessa. Näin ollen tutkimuksessa on mukana yhdeksän eri keskustelua aiheesta. 4.1 Pk-yritysten vienti- ja tuontitoiminta Pohjois-Suomen ja Murmanskin alueen välillä 4.1.1 Murmanskin tukkukauppayritysten tuontitoiminta Luku 4.1.1 perustuu Murmanskin tuontiyritysten Everest ja Strelec toimitusjohtajien haastatteluihin Murmanskissa (5-6.4.2011). 4.1.1.1 Yritysten kokemukset kansainvälistymisestä Barentsin alueella Murmanskin tukkukauppayritys Everest on ostanut neljä vuotta perunaa Tyrnävän myyntiliikkeeltä Luonnosta Oy:ltä. Everestin liiketoiminta sujuu hyvin, viime vuonna Venäjän niukan sadon takia perunan tuonti Suomesta on kasvanut. Nykyään kuormaauto käy Suomessa kaksi kertaa viikossa ja tuo 40 tonnia perunaa. Yritys vie elintarviketta 25 Murmanskin kauppaan. Ihmiset ovat tyytyväisiä suomalaisen perunan makuun ja laatuun, siksi yritykselle on muodostunut oma asiakaskunta eli ne, jotka ovat valmiina maksamaan korkeamman hinnan laadukkaista elintarvikkeista. Aiemmin vain kaksi yritystä toi perunaa Suomesta, viime vuonna vielä neljä yritystä aloitti tätä toimintaa. Everestin kilpailuetuna on kuitenkin pitkät asiakassuhteet ja 55 kokemus: se toi suomalaisia elintarvikkeita mm. maito- ja lihatuotteita vielä 90-luvulla. Silloin yrityksellä oli kaksi omaa rekka-autoa, joilla se vei kalaa Moskovaan ja toi sieltä elintarvikkeita. Kuitenkin vuoden 1998 kriisin jälkeen toiminta loppui, kun yrittäjä menetti paljon rahaa eikä elintarvikkeiden tuonti ulkomailta enää ollut kannattavaa hinnan rajun nousun takia. Everestin kilpailija on Strelec – yritys, joka myös tuo vihanneksia Suomesta. Strelec on isompi tukkukauppayritys, se on kolmen yrityksen yhteistyöverkko. Se ostaa vihanneksia Venäjältä, Suomesta ja Hollannista. Rosatomflot -pohjoislaivaston jäänmurtajat, sekä päiväkodit ja koulut ovat sen asiakkaita. Yrityksen historia muistuttaa Everestin tarinaa: sen tuontitoiminta alkoi 90-luvun alussa, sitten päättyi 98kriisin jälkeen ja alkoi taas vuonna 2007. Aiemmin yritys hanki venäläisiä vihanneksia, mutta viime syksyllä huonon sadon takia se aloitti vihannesten tuontia Suomesta. Yrityksellä on muutama toimittaja, mm. Tyrnävän Luonnosta Oy sekä Rovaniemen Lapiko Oy. 4.1.1.2 Liiketoiminnan kannustimia ja motiiveja Suomessa ja Venäjällä Viime vuonna Venäjällä oli huono perunasato, siksi Murmanskin tukkukauppayritykset alkoivat tutkia Suomen markkinoita. He löysivät Internetin ja suhdeverkoston kautta tietoa suomalaisista yrityksistä ja solmivat sopimuksia heidän kanssa (Luonnosta Oy, Lapiko Oy). Everestin johtajalle tieto Tyrnävän tukkukauppayrityksestä tuli venäläiseltä tuttavalta, jolla on yhteyksiä Suomeen. Vuosina 2010 – 2011 tuonnin kannustimena oli myös valtion tuki, kun perunan 15% tullimaksuja poistettiin heinäkuun 2011 saakka. Murmanskin yritysten johtajilla on positiivinen kuva yhteistyöstä suomalaisyritysten kanssa, joillakin on hyvää aiempaa kokemusta rakennus- ja teknologia-alalla. Tuontiyritykset haluavat laajentaa yhteistyötä suomalaisyritysten kanssa, esimerkiksi Murmanskissa tarvitaan uutta länsimaista vihannes- ja hedelmävarastoinnin teknologiaa. ”Meidän perunavarasto on rakennettu Neuvostoliiton aikana, se on vanha, ja sen lämpötila ja ilmankosteus eivät sovi perunan säilyttämiseen. Murmanskissa Evroros on paikallinen iso kauppaketju, johon kuuluu 45 kauppaa. Heidän varastot on rakennettu länsimaisen teknologian mukaan – kaupunki maan alla.” 56 4.1.1.3 Yrityksen resurssit Liikesuhteiden ja verkostojen kautta yritykset saavat arvokasta tietoa liiketoimintamahdollisuuksista. Tietoa pitää osata hyödyntää, eli yrittäjän täytyy suunnitella, tehdä työtä ja analysoida tuloksia. ”Murmansk ei ole kovin iso kaupunki, kaikki tuntevat toisiinsa bisneksessa. Se, jolla on suhteet, ei halua menettää asiakaskuntaa. Resurssit – oma pää ja työkyky, täytyy tehdä työtä ja miettiä.” Yritysten kannalta tärkeitä ovat paikalliset myyntikanavat ja verkostot. Yrityksillä on paljon pitkäaikaisia asiakkaita, mutta kilpailu kiristyy koko ajan ja asiakassuhteisiin täytyy panostaa. Verkostojen kautta saadaan hyödyllistä tietoa. Esimerkiksi tuttavapiiriltä, jolla on yhteyksiä Suomeen, voi saada tietoa liiketoimintamahdollisuuksista. ”Tuttavan poika asuu Suomessa, jotain pientä myydään, kysyin, mitä voi Suomesta tuoda – sain tuttavalta tietoa myös Tyrnävän yrityksestä.” Murmanskin yritysten johtajat yleensä hoitavat asioita suomalaisten toimittaja-yritysten kanssa puhelimella tai s-postin kautta, joskus he käyvät Suomessa keskustelemassa liikeasioista. Aiemmin yhteisymmärrystä vaikeuttanut heikko kielitaito. Liiketoiminta alkoi kehittyä ja liikevaihto on kasvanut silloin kun toimittaja-yritykseen palkattiin venäjänkielisen työntekijän. ”Ennen kommunikoimme tulkin kautta, nyt suomalaisessa yrityksessä on venäjänkielinen työntekijä. Se helpottaa paljon yhteistyötä ja ymmärrystä. Hyvä että suomalaiset ymmärsivät, että tällaista työntekijää tarvitaan. Liikevaihto on kasvanut. Ennen oli vaikeampi, en osaa englantia hyvin, piti etsiä venäjänkielisiä henkilöitä. Emme tapaa paljon, puhelimen kautta keskustellaan. Sopimukset englannin ja venäjän kielellä kirjoitetaan ja lähetetään suomalaiselle yritykselle allekirjoitettavaksi. Neuvoteltiin pari kertaa, kun menimme lomalle Suomeen, silloin keskusteltiin.” Yrittäjillä oli jonkinlaisia yhteyksiä Suomeen ennen toiminnan aloittamista, heillä on myös kansainvälisen liiketoiminnan kokemusta 90-luvulta. Liiketoiminnan kehittämistä varten tarvitaan taloudellisia resursseja, mutta rahoituksen tai ulkopuolisten tukiresurssien saaminen Venäjällä ei ole helppoa. ”Rahoitus? Minulle ei kukaan antanut kopeekkakaan, ei alussa eikä myöhemmin. Kävin kerran jossain toimistossa tukea hakemassa, mutta piti tuoda paljon papereita, etten ryhtynyt siihen. Pääasia, että meitä ei häiritä, me tehdään bisnestä ja maksetaan verot.” 57 4.1.1.4 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet Tuontiyritysten haasteena on elintarvikkeiden hinnan nopea nousu Suomessa. Myös kuljetuskustannukset kasvavat, esimerkiksi polttoaineiden hinta nousee. Nykyään elintarvikkeita tuodaan Venäjälle monista maista, siksi tuontiyritysten välinen kilpailu Venäjän markkinoilla kiristyy. ”Perunan hinta on korkea, nyt on 46 ruplaa, kun viime vuonna oli 15 ruplaa Murmanskin kaupoissa. Suomalaiset perunaviljelijät nostivat hintoja. Kolme kertaa hinta on noussut. Nyt puhutaan hinnan alentamisesta. Pietariin tuodaan vihanneksia Hollannista ja muista maista, siellä hinta on alhaisempi.” Rajan ylittämisestä voi tulla esteitä ja ongelmia sekä Venäjän että Suomenkin puolella. Mainitaan erilaisia yksittäisiä tapauksia tullin toiminnan esteistä. Venäjän tullilla on paljon tarkastusviranomaisia, mutta jos heitä ei ole raja-asemalla, siellä ei voi kuljettaa elintarvikkeita tai puutavaraa. Silloin auton pitää mennä toisen rajanylityspaikan kautta, kustannukset nousevat ja kuljetukset kallistuvat. ”Meidän kuorma-autot tulevat Suomeen Sallan tai Rajajoosepin asemien kautta, mutta takaisin Murmanskiin elintarvikkeiden kanssa menevät Karjalan Vartiuksen kautta, koska sen raja-asemalla on eläinlääkäri. Tullissa punnitaan auto, ja jos perunan säkki painaa enemmän tai vähemmän kuin 25 kiloa, yritystä sakotetaan.” Vuoden 1998 kriisiä pidetään kovana iskuna pk-yritysten kansainväliselle liiketoiminnalle. Yrittäjät menettivät tuloja ja liiketoiminta pysähtyi pitkäksi ajaksi. Vaikka sen jälkeen 2000-luvulla taloudellinen tilanne parani Venäjällä, sen oma tuotanto ei ole kehittynyt, vaan tuloja saadaan pääasiassa raaka-aineiden viennistä ulkomaille. Toiminta ei ole kovin pitkäjänteistä, siksi valtio yrittääkin muuttaa tilannetta modernisaation avulla. Nykyään kehittyy vain kaupallinen toiminta, mutta kaivataan omaa tuotantoa, teollisuutta, uusia toimialoja ja mahdollisuuksia. ”Venäjällä on rahaa, koska viedään raaka-aineita (kalaa, puuta, marjoja, öljyä, kaasua ym.) ulkomaille. Meidän pitää kehittää omaa tuotantoa.” Monien mielestä hyvinvointi täytyy rakentaa kestävälle pohjalle, ei vain raaka-aineiden viennille ulkomaille. ”Nyt kriisiä ei ollut Venäjällä, koska ei ole tuotantoakaan. Kaikki tuodaan Kiinasta, ajan kiinalaisella autolla. Meillä on rahaa, öljy ja kaasu. Mutta se on väliaikaista, koska meidän kansan kokemus ja äly häviävät, jos ei ole mitään tekemistä. Mitä sitten? Pelottava prosessi. Uskotko modernisaatioon? Täällä ei ole mitään hyvää: ilmasto on huono, ei ole mitään kehitystä, kaupunki kuolee, mitä oli aikaisemmin: kala- ja muuta teollisuutta, ei ole enää. Ei ole mitään 58 tekemistä nuorille, lähtevät Pietariin ja Moskovaan. Paljon ongelmia Venäjällä. Kehitykseen tarvitaan rahaa.” 4.1.1.5 Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät Yritykset haluavat jatkaa nykyistä toimintaa ja jopa kehittää ja laajentaa sitä. Everestin johtaja haluaa aloittaa myös vientiä ja myydä puutavaraa Suomeen. Tukkukauppayritys Strelec aikoo laajentaa toimittajaverkkoa ja lisätä tällä tavalla hintakilpailua. Se suunnittelee nykyaikaisen elintarvikevaraston rakentamista. Suunnitelmat edellyttävät länsimaista teknologiaa sekä yhteistyötä suomalaisyritysten kanssa. Nykyään tuontitoiminnan jatkuminen riippuu elintarvikkeiden hinnoittelusta. Aiemmin kannustimena oli perunan tullimaksun poistaminen. Jos heinäkuussa tullimaksut palaavat takaisin, toiminta ei ehkä ole enää kannattavaa. Siinä tapauksessa Strelec aikoo tuoda vihanneksia Venäjältä. Everestillä on kuitenkin asiakkaita, jotka ovat valmiina maksamaan suomalaisen perunan laadusta, siksi heille tuodaan jatkossakin elintarvikkeita Suomesta. Tuontiyritysten johtajien mielestä suomalaisen tytäryhtiön tai yhteisyrityksen perustaminen vaatii isoja investointeja, eikä pienen yrityksen resursseja tähän riitä. Toisaalta sopivat liikekumppanit voivat yhdistää resursseja ja laajentaa liiketoimintaa ulkomailla. 4.1.2 Pohjois-Suomen vientiyrityksen kansainvälinen liiketoiminta Barentsin alueella Luku perustuu Luonnosta Oy:n toimitusjohtajan Aki Aunolan haastatteluun 17.08.2011 Tyrnävällä. Osa materiaalista perustuu Kantaperunan toimitusjohtaja Jussi Karjulan haastatteluun (Suolanen 2007) sekä yritysten Internet-sivuille. 4.1.2.1 Konsernin toiminnan kuvaus Kantaperuna-yritysryhmään kuuluu kolme yritystä: siemenperunaa markkinoiva Pohjoisen Kantaperuna Oy, ruokaperunaa markkinoiva Luonnosta Oy ja Venäjän vientiin erikoistunut Sadokas Export Oy. Emoyhtiö Pohjoisen Kantaperuna Oy on perustettu vuonna 1987, ja nykyään se on Suomen johtava siemenperunatalo. 59 Kantaperuna tuottaa sertifioitua siemenperunaa asiakkaidensa tuotantopanoksiksi. Tytäryhtiö HZPC Kantaperuna AB perustettiin Ruotsiin lokakuussa 2007. Yrityksestä on tullut merkittävä toimija Ruotsin markkinoilla. Ryhmään kuuluu vielä Vihannissa perunajalostetuotteita tekevä Profood, josta Kantaperuna omistaa 49 %. Yritysryhmään kuuluu lisäksi Venäjän kauppaan erikoistunut HZPC Sadokas Oy, jolla on tytäryhtiö Pietarissa. HZPC Sadokas myy Suomessa, Hollannissa ja Venäjällä tuotettua siemenperunaa muun muassa maailman suurimmille perunateollisuusyrityksille. Sekä Ruotsin että Venäjän yhtiöissä on osakkaana maailman johtava lajikejalostaja HZPC Holland. HZPC on myös Suomessa Kantaperunan tärkeä yhteistyökumppani. Yhteistyön ansiosta Suomalainen perunasektori pysyy etulinjassa uusien lajikkeiden testauksessa. Ryhmän kasvu on kovaa. Esimerkiksi siemenperunan kokonaistuotanto on kohonnut vuoden 1991 miljoonasta kilosta vuoden 2005 yli 10 miljoonaan kiloon. Siemenperunasta tulee myös valtaosa ryhmän noin 10 miljoonan euron liikevaihdosta. Perunaa liikkuu vuosittain yli 20 miljoonaa kiloa. (Suolanen 2007.) Luonnosta Oy on perustettu 90-luvun alussa. Vuodesta 2005 Luonnosta Oy on Kantaperunan tytäryhtiö, joka omistaa 60 % yhtiöstä ja loput omistavat sopimusviljelijät. Tytäryhtiö Perunakauppa Luonnosta Oy on kehittynyt yhdeksi Suomen nopeimmin kasvavista ruokaperunayhtiöistä. Yritys viljelyttää ja ostaa asiakkaittensa tarvitsemia ruokaperunalajikkeita. 4.1.2.2 Yritysryhmän vientitoiminta Kasvua yritysryhmä hakee myös viennistä. Tärkeimmät vientimaat ovat Ruotsi, Norja, Viro ja Turkki. Venäjälle Kantaperuna vie siemenperunan lisäksi ruokaperunaa tarkoitusta varten perustamansa Sadokas Exportin kautta. Sadokkaan toimitusjohtaja Jaakko Rahkon mukaan Venäjän perunatuotanto on toiseksi laajinta maailmassa, eli se on iso markkina, mutta myös erittäin vaikea. Siellä on mahdollisuuksia. Myös keskieurooppalaiset perunatalot arvostavat yrityksen osaamista Venäjän markkinoilla. Luonnostan myynnistä merkittävä osa on vientiä. Nykyään sen tärkeimmät vientimaat ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. 60 ”Venäjä on tärkein vientimaa, se on lähialue, ja Sadokas on vienyt sinne siemenperunaa yli 15 vuotta. Meidän firma on aloittanut vähän laajemman perunan viennin Venäjälle vuonna 2009. Ensin veimme Murmanskin alueelle. Murmanskin tukkukauppayritys Everest oli ensimmäinen asiakas. Nyt siellä on kahdeksan yritysasiakasta. Moskovassa on pari asiakasta, joille myydään pieniä määriä vihanneksia. Pietariin menee myös useammalle asiakkaalle tavaraa. Viedään Karjalaankin, meillä Petroskoissa ja Kostamuksessa on ostajia.” Vuosina 2009-2010 yhtiö on myynyt Venäjälle 12 miljoonaa kiloa perunaa, ja viime talvena vuonna 2011 myytiin jo 20 miljoonaa kiloa. Se on noin tuhat rekkakuormaa, ja sesonkiaikana Venäjälle menee yli 30 rekkaa viikossa. Kysynnän kasvu Venäjällä johtui kuivasta kesästä. Peruna on päätuote, mutta viedään myös pieniä eriä kaalia, porkkanaa ja muita vihanneksia. ” Myynti riippuu markkinatilanteesta, yhtenä vuonna on hyvää ja toisena on huonoa. Suurin osan myynnistä tehdään syys- kesäkuun aikana. Viime vuonna venäläiset ostivat paljon perunaa, koska siellä oli kuiva kesä ja huono sato. Kun ei ollut omaa perunaa, oli pakko ostaa täältä. Tänä vuonna ennustetaan, että he ostavat Suomesta parempaa laatua ja suurempaa kokoa, kysyntä varmasti liikkuu 2009-2010 vuosien tasolla.” Bisnestä tehdään puhtaasti Suomesta. Yhtiöllä ei ole tytäryhtiötä Venäjällä, vaan kauppaa tehdään suoraan asiakkaan kanssa. Maanviljelijöillä on sopimus yhtiön kanssa myynnin hinnasta, ja yhtiö myy perunaa eteenpäin ulkomaille sekä hoitaa sertifiointi- ja vientikirjat. ”Me ollaan vain myyntiliike, emme edes näe perunaa, ja viljelijät myös itse pakkaavat vihanneksia.” 4.1.2.3 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet Yhtiöllä ei ole omia kuorma-autoja, ja vihanneksia viedään joko asiakkaan tai kuljetusliikkeiden autoilla. Nykyään rekat Murmanskista tulevat Sallan kautta Suomeen ja menevät takaisin Vartiuksen kautta, koska siellä raja-asemalla on eläinlääkäri. Tällöin matka pitenee huomattavasti, mikä nostaa kuljetuskustannuksia. Haasteita lisää teiden huono kunto kehittymättömät Venäjän puolella. liikenneyhteydet Luonnosta maiden Oy:n välillä toimitusjohtajan rajoittavat mielestä kansainvälistä liiketoimintaa, vaikka Venäjän lähialueilla olisikin toimintamahdollisuuksia. ”Murmansk meille on hirveän tärkeä. Mutta vaikka tuntuu, että Murmansk on likellä, se on kuitenkin oikeasti tosiaan kaukana, koska sinne on hankalaa mennä. Olisi nätti, jos pääsisi tästä lentämään, mutta lentoyhteydet ovat hyvin 61 epävarmoja. Se on haastava alue päästä sinne, vaikka siellä olisi kiva olla jotakin liiketoimintaa.” Haasteita tulee rajan ylittämisen ja tullauksen yhteydessä. Tullilla Pietarissa ei saa olla perunasäkin alipainoa ja Murmanskissa ei saa olla ylipainoa, vaan säkkipainon täytyy olla tasan 25 kiloa. Joskus se tuo hankaluksia ja asiakas joutuu maksamaan sakkoja. Esimerkiksi Murmanskin tullilla oli pari kertaa ongelmia, ja Murmanskin tukkukauppayrityksen johtaja joutui maksamaan sakkoja. Säännöt muuttuvat ja asia riippuu siitä, miten asiakas osaa toimia tullivirkailijoiden kanssa. Vaikka asiakas toimisi laillisesti sääntöjen mukaan, hän voi kuitenkin joutua maksamaan sakkoja. Ongelmatilanteissa yhtiökin voi joutua korvaamaan lisäkustannuksia. ”Jos tavarakuorma seisahtuu tulliin tai siellä tulee jonkunlainen ongelma, jos esimerkiksi leima näyttää väärältä, se on hyvin äkkiä meidän ongelma sitten. Kun asiakas soittaa, että auto ei pääse lähtemään, ja mitä pitää tehdä ja kuka maksaa? Se on äkkiä tavaranlähettäjän ongelma. Ongelmia ratkaistaan tapauskohtaisesti, jos näyttää, että se on meidän virhe, ja sakkoja tulee, silloin joudumme maksamaan. Jos auto seisoo tullissa kaksikin päivää tullin virheen takia, tulli ei korvaa mitään, ja asiakas maksaa. Sopimukset pitää olla niin tarkkoja, ettei tulee ongelmia, sitä on opeteltu ja kehitetään lisää.” Kun kyse on luonnon tuotteista, reklamaation riski on aina olemassa, koska kyseessä on elävä tuote, jota myydään isona määränä. Sitä riskiä pitää pyrkiä minimoimaan tarkistamalla tavaraa etukäteen. Toimitusjohtajan mielestä toimintaa helpottaisi paljon, jos Venäjällä olisi joku yritykseen kuuluva henkilö, joka voi tarkistaa saapuvaa tavaraa paikan päällä. Venäjän protektionismia nähdään riskinä ja haasteena. Tällaiset riskit täytyy ottaa huomioon, eikä liiketoimintaa voi pelkästään Venäjä-kauppaan laskea. Nykyään on vaikea ennustaa, miten Venäjän mahdollinen WTO:n jäsenyys vaikuttaa tulevaisuudessa kansainväliseen liiketoimintaan. ”Koko ajan riski on olemassa, että raja voi mennä kiinni milloin vain. Saattaa jonakin vuonna tyssätä johonkin kasvitauteihin, niin kuin kesällä Saksan epidemian takia oli tuontikielto, ja toiminta voi yhtäkkiä loppua. Tosiaan, jos Venäjä liittyy jossain vaiheessa WTO:hon, se helpottaisi tuommoisten riskien hallintaa. Toisaalta se samalla helpottaisi myyntiä Venäjälle muualtakin, jolloin se saattaisi pienentää meidän markkinarakkoa. Eli molemmista löytyy hyviä ja huonoja puolia. Mutta se protektionismi sinällään se on riski, koska Venäjän valtion ajatus on pyrkiä omavaraisuuteen ja mahdollisimman pieni tuonti on sen perusajatus. Jos he keksivät keinon, miten he pystyy elää ilman tuontia, he kyllä käyttävät sitä.” 62 4.1.2.4 Kilpailu Kilpailu peruna-alalla on rajua. Peruna kilpailee kuluttajien valinnoista riisin ja pastojen kanssa. Uusia, entistä laadukkaampia perunalajikkeita eri tarkoituksiin tulee koko ajan. Perunantuottajan menestys perustuu yhä parempiin perunalajikkeisiin. Suomalainen peruna kilpailee Keski-Euroopan perunan kanssa, koska venäläisten oman perunan satoa ja laatua ei riitä koko Venäjälle. ”Myynti riippuu siitä, minkälainen sato on Keski-Euroopassa, koska Venäjän omaa satoa ei riitä ja perunan laatu ei myöskään riitä parhaaseen segmenttiin, eli esimerkiksi Pietarin marketteihin. Jos Keski-Euroopassa on paljon perunaa, silloin sen hinta putoa alas. Tarjonta tulee sieltä ja se vaikuttaa meihin. Mutta jos siellä vähän perunaa, se parantaa meidän mahdollisuuksia.” Venäjä on niin iso markkina, että sieltä löytyy tilaa jokaiselle, mutta haasteena on markkinahinta, joka vääristyy. Suomalaiset kilpailevat laadulla, nopeudella ja luotettavuudella. Kuljetukset Suomesta Venäjälle ovat kilpailukykyisiä läheisen sijainnin ja toimivan logistiikan takia. Vihanneksia viedään Venäjälle rekka-autoilla. Laivakuljetuksia ei käytetä, koska se vaatii omaa yksikköä ja talvella on myös olemassa jääriski Itämerellä. ”Jos venäläiset saavat maailmanmarkkinoilta edullista perunaa, he ostavat. Miten suomalaiset pystyvät täällä näyttäytymään ja saavat parempaa hintaa? Pitää pystyä todistamaan, että tuotteen laatu on parempi. Pitää olla nopeampi, luotettavampi, silloin voi saada pikkusen ekstra. Suomalaisilla etuna on läheinen sijainti, autolla pysty viemään kuormaa päivässä. Laivakuljetukset muualta kestävät pidemmän aikaa ja talvella Suomen lahti on usein jäässä, mikä luo ongelmia Pietarin satamalle. Yhtiöllä ei ollut koskaan laivakuljetuksia Venäjälle.” 4.1.2.5 Tärkeät resurssit ”Ensin piti oppia, miten raja ja tulli toimivat. Miten logistiikka toimii tai ei toimi, minkälaiset sopimukset pitää tehdä, miten rahaliikenne kulkee. Kaikkea opeteltu kantapään kautta.” Venäjän kielen taito ja kulttuurin tuntemus ovat hyvin tärkeitä. Englannilla kyllä pärjää Pietarin ja Moskovan isoissa yrityksissä, mutta pohjoisessa kuten Karjalassa ja Murmanskissa ei englannin kielen taidosta paljon hyötyä ole. Nykyään asiakassuhteita Venäjän suuntaan yhtiö hoitaa venäjän kielellä. 63 ”Yksi tärkeä asia, että taloon pitää hommata joku, joka puhuu hyvin venäjän kieltä. Ennen kun Olga tuli meille viime marraskuussa, ei kukaan puhunut meillä venäjää. Oli todella haastavaa tietyissä asioissa saada ymmärrystä läpi. Murmanskin suunnasta englantia käytännössä ei kukaan puhu. Venäjän kulttuurituntemustakin tarvitaan. Se on iso ja ihmeellinen venäläinen kulttuuri. Me olemme tottuneet erilaiseen, ja on hirveän vaikeaa tajuta, mitä siellä tapahtuu ja miten ihmiset suhtautuvat asiaan. Kävin Venäjällä 4-5 kertaa parin viime vuoden aikana. En ollut koskaan pitempään käymässä siellä ja tutustumassa sen kulttuuriin. Pietarin alueella osataan paremmin englantia, siellä pysty kommunikoimaan englannillakin.” Konserni on aktiivisesti mukana Pohjois-Pohjanmaan rannikolle rakentuvassa perunatuotannon osaamiskeskittymässä. Hanke toteutetaan muun muassa Oulun, Helsingin ja Turun yliopistojen sekä MTT Ruukin ja alan yritysten yhteistyönä. Kantaperunan toimitusjohtaja Jussi Karjulan mukaan menestyminen maataloudessa tulevaisuudessa perustuu yhä enemmän osaamiseen ja korkealuokkaisiin tuotteisiin. Yrityksen on tuotettava lisäarvoa, sisällöntuotantoa asiakkaille. ”Me näemme myös agribisneksessä todellisia menestymisen mahdollisuuksia Suomessa. Niitä löytyy erityisesti eri toimialojen rajapinnoilta. Korkealuokkaista teknologiaa hyödyntämällä perunassa on tulevaisuus.” Sadokkaalla oli 2000-luvun alussa Finnveran ja ulkoministeriön kanssa hanke siemenperunantuotannon aloittamiseksi Luoteis-Venäjällä Pietarin alueella. Yhteistyö on ollut hyvää, ja tulevaisuudessa yritys haluaa päästä mittavampiinkin hankkeisiin Venäjällä. Finnvera oli mukana yritysjärjestelyssä, jossa kaksi kilpailijaa eli Pyhäjoen Kantaperuna ja tyrnäväläinen Sadokas yhdistyivät. Järjestelyssä muodostui nykyinen Pohjoisen Kantaperuna. Finnvera oli myös mukana, kun Kantaperuna hankki omistukseensa Luonnosta Oy:n. Toimitusjohtajan mielestä yhteistyö riskirahoittajan kanssa on ollut yritykselle erittäin positiivinen asia, koska Finnveralla on instrumentteja, jotka sopivat nimenomaan kasvuyritykselle ja koko elinkeinoelämän kehittämiseen. Pohjoisen Kantaperuna on käyttänyt kaikkien nykyisen Kasvuyrityspalvelun jäsenten Finnveran, Tekesin, TE-keskuksen ja Finpron palveluja erilaisissa kehityshankkeissaan. Toimitusjohtaja peräänkuuluttaa rahoittajilta enemmän yhteistyötä paremman tiedonkulun vuoksi. Karjula haluaisi karsia turhaa byrokratiaa varojen jakamisessa ja hyödyntämisessä. Myös Luonnosta Oy:n toimitusjohtajan Aunolan mielestä tukirahoitusta kannattaa hyödyntää, vaikka sen hankkiminen ja saaminen ei ole helppoa. 64 ”Mietimme, miten voisimme käyttää tukirahaa hyväksi. Kantaperuna käytti tukirahoitusta, kun perusti tytäryhtiön Ruotsiin. Sadokkaalla oli projekteja Venäjälle 2000-luvun alkupuolelle asti, muttei ollut viime vuosina. Näiden hankkeiden iso miinus on erittäin raskas byrokratia Suomessa. Silloin pitää olla hirveän tarkkaa kirjanpitoa ja sääntöjä ja muuta. Kannattaisi olla yksinkertainen tukijärjestelmä. Toki pitää olla tarkkana, että rahan käyttö menee oikein, mutta että ei menisi liian viilaamiseksi, ja sitten se ei kannusta enää hakemaan tukea. Suomen paperibyrokratia toimii kuitenkin sääntöjen mukaan, mutta EU:sta tulee niin tarkat säännöt, ja niiden soveltaminen yritysmaailmaan on hankalaa.” 4.1.2.6 Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät Nykyään konsernissa pohditaan jalostetuotteiden vientiä Venäjälle. Perunan jalostetuotteille ei tällä hetkellä Venäjällä ole vielä niin isoa markkinaa, että sitä pystyisi myymään kilpailukykyisesti. Tulevaisuudessa jalostetuille tuotteille ehkä voi tulla mahdollisuuksia Luoteis-Venäjän suurhankkeissa. Niitä tuotteita voisi viedä työmaaruokalaan esimerkiksi Shtokman rakennusmaalle. Toimitusjohtaja suunnittelee matkaa Murmanskiin syyskuussa. ”Olisi hyvin mielenkiintoista tavata Murmanskissa kauppakamarin johtaja. Myös Murmanshelf yhdistyksen johtoa olisi hyvää tavata Murmanskin matkalla. Tosi mahtava kauppamahdollisuus voi olla, jos tarjotaan heille valmista tuotetta tai raakatavaraa. Jos Venäjän talous kehittyy eteenpäin, he ehkä ostavat perunaa pienissä erissä, kuten kahden kilon pusseja 25 kilon säkkien sijaan. Hinnan kannalta se on parempi vaihtoehto meille, koska pieni perunapussi on kalliimpi, se tuo parempaa katetta.” Yhtiö toimii Suomessa verkostossa. Venäjällä ei tuoteta mitään, mutta Ruotsista sekä ostetaan että myydään Ruotsiin perunaa. Tulevaisuudessa halutaan laajentaa toimintaa Venäjälle, ja saada jalansijaa sieltä. Jos Venäjälle perustetaan tytäryhtiö, silloin yritys pystyy itse varastoimaan ja tullaamaan tavaraa, hoitamaan reklamaatiota. Yhtiön sijaintipaikka tulee varmasti olemaan Pietarissa. ”Mutta yrityksen perustaminen Venäjälle on pikkuisen monimutkaisempaa kuin vaikkapa Ruotsiin tai Suomeen. Ja kynnys tehdä se on isompi. Pitää olla tarkat laskelmat, miten se kannattaa. Ja se kaikki epävarmuus, mikä liittyy siihen, kaikki ne riskit, mitä voi tulla vastaan, ne pitää hyvin tutkia. Jos perustetaan tytäryhtiö Venäjälle, se tulee olemaan ehkä Pietarissa, koska siellä on paljon ihmisiä, asiakkaita. Pietari on kuitenkin tärkein paikka.” 65 4.2 Logistiikka- ja kuljetusalan pk-yritysten kansainvälinen liiketoiminta Barentsin alueella 4.2.1 Murmanskilaisen yrittäjän näkemyksiä rajat ylittävän yhteistyön ja liiketoiminnan kehittämiseen Luku perustuu Kuolan kuljettajaliiton yhdistyksen johtajan Sergej V. Shukinin haastatteluun Murmanskissa (5.4.2011). 4.2.1.1 Yritysten kokemukset kansainvälistymisestä Barentsin alueella Barentsin alueella Suomen ja Venäjän pk-yritysten kansainvälisen liiketoiminnan yleisin muoto on tuonti ja vienti. Venäjältä Suomeen viedään raaka-aineita kuten puutavaraa ja marjoja. Suomesta tuodaan elintarvikkeita, nykyään pääasiassa perunaa. Toiminta ei ole kovin laajaa, esimerkiksi Murmanskissa on alle 10 pk-yritystä, joilla on jatkuvaa liiketoimintaa Suomen kanssa. Jotkut yritykset tekevät yksittäisiä ostoja Suomesta, ostavat koneita tai uutta teknologiaa. Pohjoisessa pk-yritysten maiden välinen liiketoiminta ja yhteistyö eivät ole kehittyneet paljon. ”Pk-yritysten yhteistyötä Suomen kanssa ei ole paljon, Murmanskissa on 7 yritystä, jotka tuovat perunaa Suomesta. Vienti – metsä ja marjat, raaka-aineet, puulaudat, jotain koneita ja teknologia – yksittäiset ostot. Aiemmin oli paljon Valion tuotteiden tuontia. Kriisin 1998 jälkeen tuontitoiminta väheni paljon (toiminta lakkasi), nykyään Valion tuotteita tuodaan Pietarin kautta.” Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 90-luvulla Murmanskin alueella perustettiin paljon kansainvälisiä yhteisyrityksiä: venäläis-suomalaisia, ruotsalaisia, saksalaisia. Esimerkiksi ikkunatehdas Arktiktiivi perustettiin vielä Neuvostoliiton aikana 80-luvun lopulla, ja se toimii tänäkin päivänä. Muut yhteisyritykset lopettivat toimintaansa vuoden 1998 kriisin jälkeen. Kun ruplan arvo romahti, monet yritykset menivät konkurssiin ja tuonti ulkomailta loppui. ”Murmanskin ainoa suomalainen yritys on Arktiktiivi, Haapajärveltä – ensimmäinen yhteisyritys Murmanskissa. Se perustettiin vuonna 1988. Nordvest – saksalais-venäläinen yhteisyritys, ja kolmas oli ruotsalais-venäläinen Otrans. 90luvulla oli paljon yhteisyrityksiä, vaikka byrokratia oli raskas ja rekisteri piti tehdä Moskovassa. Nykyään yhdistyksellä on hyvät suhteet ruotsalaisen kuljetusyrityksen kanssa, koska 90-luvulla meillä oli kuljetusalan venäläisruotsalainen yhteisyritys. Vuoden 98 kriisin jälkeen yritykset lopettivat toimintansa. Monet menettivät paljon rahaa. Tuonti loppui, mutta vienti jatkui, kun oli ruplan devalvointi. Vienti Venäjältä oli paremmassa asemassa, jotkut jopa hyötyivät kriisistä. Vuoden 1998 kriisi tapahtui sen takia, että Venäjä otti ison lainan ulkomailta, sitten kupla puhkesi.” 66 90-luvulla kansainvälistä yhteistyötä oli enemmän, silloin Suomesta suoraan Murmanskiin tuotiin paljon Valion maitotuotteita. Nykyään suomalaisia elintarvikkeita tuodaan Pietarin kautta. Se liittyy Venäjän tullitoimintaan: korkeisiin tullimaksuihin ja tullin tarkastusviranomaisiin. ”Tullimaksut ovat korkeita, siksi suomalaisia elintarvikkeita tuodaan Pietarista. Viime vuonna poistettiin perunan tullimaksuja 15%, siksi se on nyt kannattavaa toimintaa, mutta poisto on voimassa heinäkuuhun 2011 saakka. Nykyään perunaa tuodaan Suomesta, koska Venäjällä oli huono sato ja Suomessa oli parempi. Suomesta on lyhyempi matka Murmanskiin, eli noin 1000 km, Pietarista on 1500 km. Suomalaisen perunan hinta kolminkertaistettiin Venäjän markkinoille. Kaaliakin tuodaan, mutta tarvitaan varastointiteknologian parantamista. Venäjän muilla alueilla myös tarvitaan länsimaista vihannes- ja hedelmävarastoinnin teknologiaa.” 4.2.1.2 Liiketoiminnan kannustimia ja motiiveja Suomessa ja Venäjällä Kaikkien yrittäjien mielestä Suomen ja Venäjän liiketoimintaympäristön välillä on paljon eroavaisuuksia, maiden businesskulttuuritkin ovat erilaisia. Nyt Venäjällä helpotetaan yritysten perustamiseen liittyvää toimintaa, vähennetään byrokratiaa. Myönteinen tekijä on Moskovan huomio, valtion politiikka. Valtio tukee pienten yritysten toimintaa, esimerkiksi yksinkertaistetaan verojärjestelmää, kirjanpitoa. Myös pk-yritysten lainakorkoa yritetään laskea. On muutoksia, mutta hitaita ja joskus epäjohdonmukaisiakin: esimerkiksi tänä vuonna yrittäjien veroja on nostettu Venäjällä 26 prosentista 34 prosenttiin, pk-yrityksillä 14 prosentista 34:ään, mitä heikentää pkyritysten kehitysedellytyksiä. (Pöyhönen, 2011.) ”Moskovan huomio on positiivinen tekijä. Nyt Venäjällä valtio tukee pk-yrityksiä, mutta tukemisessa ei aina ole johdonmukaisuutta. Pankkirahoituksessa alennetaan lainan korkoa, ja toisaalta tänä vuonna yrittäjävero nousi noin 2 kertaa. Siis pk-yritysten työllistämismahdollisuudet ja kehitysedellytykset heikkenevät. Venäjän ongelmana on se, ettei ole omaa tuotantoa. Vain kaupallinen toiminta kehittyy. Vaikka kaupat nykyään ovat täynnä tavaraa, kuitenkin esimerkiksi vaateostoksien kanssa on tullut jatkuvasti ongelmia, koska ei tuoteta mitään uutta. Venäjällä on rahaa, koska viedään ulkomaille elintarvikkeita ja raaka-aineita (kalaa, puuta, marjoja, öljyä, kaasua ym.). Tämä ei ole pitkäjänteistä toimintaa, koska oma tuotanto ei kehity, ei ole jalostusta, eikä tuotteita.” 67 4.2.1.3 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet Venäläisten pk-yritystoiminnan kannalta haasteeksi on muodostunut pankkitoiminta ja rahoitus. Lainan korko on noin 18-20%. Pienen yrityksen ja pitkäjänteisen toiminnan kannalta se on liian suuri. Siksi uuden teknologian hankinta tai vaikkapa perunavaraston rakentaminen ei ole helppoa. ”Venäjällä yritysten pääongelmana on rahoitus. Jos rahoituksessa lainan korko olisi 4-6%, silloin kaikki olisi helpompaa. Nyt korko on noin 20%, eli viidessä vuodessa pitää maksaa kaksikertainen hinta. Vienti- ja tuontitoiminnassa tulli- ja sertifiointiongelmat voidaan ratkaista. Rahoitusongelmat johtuvat pankkiirien ahneudesta, mentaliteetista. Heillä on kovat tulot, siksi heidän lainojen korko on 14 – 18%. Kehittyykö pk-yritysten toiminta? Valtio tukee lainakoron alentamista pk-yrityksille, mutta käytännössä pankkijärjestelmä ei toimi sen mukaan. Neuvostoliiton aikana prosentit olivat paremmat.” 4.2.1.4 Yrityksen resurssit Liiketoiminta Venäjällä perustuu suurelta osin henkilökohtaisiin suhteisiin. Yrittäjin mielestä julkiset organisaatiot eivät tue yrityksiä riittävästi, eivät ole kovin aktiivisia. Kansainvälisistä asioista pitää keskustella ministeritasolla kuten Venäjän ja Norjan välisessä yhteistyössä. Nykyään norjalaisilla yrityksillä on laajaa yhteistyötä ja verkostoitumista Murmanskin alueella. ”Venäjällä 80 prosenttia liiketoiminnan suhteista perustuu henkilökohtaisiin suhteisiin. Organisaatiot eivät tee paljon yritysyhteistyön kehittämiseksi, seminaarit kerran 2 vuodessa. Ennen vuonna 2007 oli enemmän projekteja, Kolarktik, jossa järjestettiin koulutus yrittäjille Venäjällä ja Suomessa. Nyt ei mitään. Paitsi että Murmanskin Kauppakamari yrittää tukea pk-yrityksiä. Vuonna 2007 Kemissä järjestettiin iso konferenssi, jossa puhuttiin mm. Shtokmanista. Ministerit eivät ole aktiivisia Suomessa, eikä suomalaiset tehneet tarjouksia. Norjalaiset ovat aktiivisempia.” 4.2.1.5 Logistiikka, liikenneyhteydet ja kuljetukset Koko Venäjän logistiikka on rakennettu Moskovan kautta. Etelä-Suomessa on vilkas kansainvälinen liiketoiminta Venäjän suuntaan. Helsingin ja Pietarin välillä on paljon tavarakuljetuksia ja matkustajaliikennettä. Pohjois-alueilla maiden välinen infrastruktuuri ja liikenneyhteydet eivät ole paljon kehittyneet. Murmanskin ja Oulun välillä on noin 800 kilometriä matkaa, mutta matkustaminen ei ole helppoa. Pohjoisessa Suomen ja Venäjän välillä on kaksi rajanylityspaikkaa: Salla ja Lotta (Rajajooseppi). 68 Julkisilla kulkuneuvoilla voi mennä Ivaloon ja sieltä kolme kertaa viikossa pikkubussi lähtee Murmanskiin. Tiet rajalta Murmanskiin ovat aika huonossa kunnossa. ”Murmanskavtotrans -yrityksen matkustajakuljetusreitit rajan yli pohjoisessa ovat Kandalaksha – Kemijärvi – Rovaniemi ja Ivalo – Murmansk. Rajalta Murmanskiin tiet ovat huonossa kunnossa, koska teiden rakentamisen teknologiat ovat huonoja, ei ole laatua. Vuosien 1998 ja 2008 kriisit ovat hidastaneet teiden rakentamista, siksi tien rakentaminen voi kestää vaikka 10 vuotta. Nykyään tiet on päällistetty asfaltilla, mutta kuoppia on paljon.” 90-luvulla Murmanskin ja Ivalon välillä alkoi säännöllinen linja-autoliikenne. Aiemmin bussi kulki viisi kertaa viikossa, nykyään kolme kertaa: maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Ennen bussiliikenteen aloittamista 1,5 vuotta tutkittiin sen toiminnan kannattavuutta, matkustajamäärää, haettiin paljon lupia Moskovasta ja Helsingistä. Piti myös sovittaa, miten tuloja jaetaan. Venäläinen osapuoli halusi avata reitin Murmansk – Rovaniemi, mutta ei saanut lupaa Suomesta. Osapuolet eivät päässeet yhteisymmärrykseen. Nykyään Murmanskin kuljettajayhdistyksellä on yhteistyötä ruotsalaisen kuljetusyrityksen kanssa, he kuljettavat turistiryhmiä Ruotsista ja Venäjältä. Matkailu-alalla yhteistyön kehittäminen pohjoisessa näyttää lupaavalta. Tämä kuitenkin vaatii maiden välisten liikenneyhteyksien ja infrastruktuurin parantamista. ”Ongelmana on se, että maiden välisessä liikenteessä on vaikeaa sopia reiteistä ja tulojen jakamisesta, eli se on myös luottamuskysymys. Nykyään matkailun kehitys Murmanskissa näyttää lupaavalta, ja liikenneyhteyksien kehittäminen on tärkeää matkailun kannalta. Meillä on paljon yhteistyötä ruotsalaisen kuljetusfirman kanssa. He tuovat turistiryhmiä busseilla Ruotsista Murmanskiin. Jos tulee ongelmia, esimerkiksi bussi menee rikki, me autamme toisiamme. Tuodaan ja viedään ihmisiä konferensseihin ja seminaareihin. Matkailu kehittyy nykyään, mutta matkailussakin on vaikeaa sopia, miten tuloja jaetaan. Venäläisen matkatoimiston on haasteellista saada suomalaisia kiinnostumaan. Täytyy kehittää markkinointia ja mainontaa sekä toiminnan luottamusta. Siinä on yhteistyön mahdollisuuksia.” Pohjoisessa Suomen ja Venäjän kaupunkien välillä ei ole suoraa lentoyhteyttä. Helsingistä Murmanskiin lentää Nordavian pieni kone. Toinen vaihtoehto on lentoreitti Pietarin kautta, siinä tapauksessa Murmanskista Ouluun pääsee kolmella lentokoneella. Finnair aikoo kesänä 2011 lentää Helsingistä Murmanskiin, mutta Oulusta lippu maksaa yli 300 euroa, eli se on kaksikertainen hinta verrattuna henkilöautolla matkustamisen kustannuksiin. 69 ”Tieyhteys on ongelmallinen Suomen rajalta Murmanskiin. Lotan kautta on huonompi tie, Sallan kautta parempi. Ehkä Norjan kautta parempi tie. Lentokone? Lentoliikenne Oulun ja Murmanskin välillä ei ehkä nykyään ole kannattavaa liiketoimintaa, koska matkustajien määrä ei riitä kustannusten kattamiseen. Kysymys on kannattavuudessa: jos joku kompensoisi vaikkapa 10%. Mikä on reaalihinta: halutaanko rikastua vai kehittää lentoyhteyttä. Lyhytnäköinen toiminta, ehkä kolmeksi vuodeksi, sitten lopetetaan. Autolla on edullisempi matkustaa – polttoaine maksaa vähemmän kuin lentolippu.” 4.2.2 Suomalaisen yrittäjän näkökulma Luku perustuu Huolintalinja Oy:n toimitusjohtajan Hannele Schroderuksen haastatteluun 27.06.2011 Rovaniemellä. 4.2.2.1 Yrityksen toiminnan kuvaus Huolintalinja Oy perustettiin vuonna 1994 Venäjä-kuljetusten tarpeisiin, kun huomattiin, että kuljetusten määrä Suomesta Venäjän Kuolan alueelle kasvoi jatkuvasti. Ensin tavaraa viettiin Murmanskiin ja lähialueille, myöhemmin toiminta-alue on laajentunut ja mukaan tulivat Kantalahti, Kirovsk, Zapoljarnij ja muut pohjoiset paikkakunnat. 90-luvulla tilauksia oli paljon, silloin kuljetettiin kaikkia tavaroita, myös tuoreita elintarvikkeita kuten perunaa ja banaaneja. Nykyään tuoreita elintarvikkeita ei enää kuljeteta. Pohjois-Venäjälle menee paljon kaivoskoneita ja niiden varaosia, sekä rakennustarvikkeita, varsinkin Monchegorskiin ja Kirovskiin. Vuoteen 2009 saakka kaivoskoneet ja niiden varaosat olivat yrityksen viennin pääartikkelina. Nykyään Rovaniemellä ei ole virallista tullitoimipaikkaa. Huolintalinja Oy yrityksen entinen tulliterminaali on muuttunut huhtikuun 2011 alussa viralliseksi tullivarastoksi. Yrityksellä on valtuutetun vastaanottajan oikeus, ja asiakas voi vastaanottaa ja lähettää edelleen tavaraa kolmansiin maihin tullaamatta sitä välillä Suomeen. Yritys kuljettaa monenlaisia kuljetuksia pienestä kappaletavarakuljetuksista täysiin autokuormiin sekä kotimaassa että ulkomailla. Monipuolinen kalusto soveltuu hyvin kaiken muun tavaran paitsi elintarvikkeiden kuljettamiseen. Kappaletavarakuljetukset lastataan terminaalista Rovaniemeltä eri puolille maailmaa. Yrityksen oma kalusto kuljettaa Venäjälle, Kuolan niemimaalle ja Kostamukseen sekä kotimaassa. Kuljetukset muualle maailmaan hoituvat yhteistyökumppaneiden avulla. 70 Huolintalinja Oy tarjoaa alaan liittyviä asiantuntijapalveluja, kuten ADR- turvallisuusneuvonantajapalvelut, EKL-palvelut, vienti- ja tuontitullaukset sekä tulkkaus- ja käännöspalvelut. Kun asiakas vie tavaraa Suomesta kolmansiin maihin, hänen täytyy toimittaa yritykselle vientilasku tai proformalasku tullia varten ja kuljetusmuodon tunnistustiedot (maankuljetuksessa auton rekisteritunnus). Vientilaskusta tulee ilmetä lähettäjän ja vastaanottajan tarkat yhteystiedot ja y-tunnukset. Laskuun tulee eritellä tavaran tarkka kuvaus, yksikköhinta, netto- ja bruttopaino, kokonaishinta ja –paino sekä tavaroiden tullinimike. Lisäksi on hyvä olla pakkauslista jokaiselle pakkaukselle erikseen ja yhteenveto. Tämä vaatimus koskee erityisesti Venäjälle vietäviä tavaroita. Venäjälle vietäessä lasku ja pakkauslista tulee allekirjoittaa. Kauppalasku on ainoa ihan pakollinen asiakirja. Se mitä muita asiakirjoja vaaditaan, määritellään kauppasopimuksessa. Yleensä ne ovat erilaisia sertifikaatteja ja alkuperäistodistuksia. Kun asiakas haluaa tuoda tavaraa Suomeen, hänen tulee saada lähettäjältä kauppalasku sekä alkuperäistodistus. Lisäksi tarvitaan mahdollisia muita todistuksia, jotka määräytyvät tavaran tullinimikkeen mukaan. Siis kansainvälistä kuljetustoimintaa varten pk-yritys tarvitsee Barents-erikoisosaamista ja tietoa. 4.2.2.2 Yrityksen kansainvälinen liiketoiminta Barentsin alueella Talouskriisin jälkeen tilauksien määrä on vähentynyt merkittävästi. ”Aiemmin saattoi viikossa mennä kaksikin auton tavarakuormaa, mutta nyt viimeisen talousromahduksen jälkeen viedään pari kertaa kuukaudessa pienen tavaran kuormaa.” Pienet tavarakuljetukset tarkoittavat pieniä lähetyksiä useammalta lähettäjältä useammalle vastaanottajalle. Erikseen menevät täydet tavarakuormat: yhdeltä asiakkaalta yhdelle asiakkaalle. Takaisin Venäjältä auto pääsääntöisesti tulee tyhjänä, joskus satunnaisesti voi tulla kuorma, koska yleensä ei ole mitään tuottavaa Venäjältä. Vielä vuonna 2009 Venäjän ja muun ulkomaan liikenteestä yrityksen liikevaihdosta tuli 75%. Vuonna 2010 se oli vain 25%. Kotimaan kuljetukset eivät kasvaneet, ja liikevaihdosta yli puolet lähti pois. 71 ”Me kiristimme vyötä sen verran, että selvisimme tästä. Kuitenkin Venäjän liikenne romahti aivan täysin.” Ennen kriisiä yrityksellä oli hyväksytty tarjous kuljettaa kaivoskoneita Venäjälle. Se ei kuitenkaan toteutunut, koska vuonna 2009 tuli lainmuutos työkoneiden tullaamisesta Pietarissa tai Moskovassa. Lain mukaan isot työkoneet pitää tuoda Pietarin kautta. Yrityksen käytössä on TIR-katsastettu pakettiauto, jolla toimitetaan pienet (max. 1000 kg) ja kiireelliset lähetykset terminaalin saapumispäivän aikana kaikkialle Pohjoiskalotin alueelle. Venäjälle, Kuolan niemenmaalle ja Kostamukseen lähetykset saapuvat seuraavaksi päiväksi. Yrityksen tullauspalvelut ovat: vientiasiakirjat sähköisessä muodossa, tuontiasiakirjat, TIR CARNET –asiakirjat, CMR ym. rahtikirjat. Huolintalinja Oy auttaa myös muiden asiakirjojen kuten alkuperäistodistuksien, ATA CARNET –asiakirjojen ja sertifikaattien hankkimisessa. Vienti- ja tuontitullauksessa riittää, kun viejä / tuoja lähettää yritykselle alkuperäisen laskun, jossa on lähettäjän ja vastaanottajan tiedot, tavaran kuvaus, paino, tullinimike sekä viejän / tuojan y-tunnus. ”Me kuljetetaan tavaraa TIR Carnet passitusjärjestelmällä. Kun TIR Carnet avataan Suomessa, tulli laittaa sinetin autoon, ja silloin auton pitäisi päästä kaikkien rajojen yli ilman että tehdään tarkastuksia kuormaan eikä oteta pois sinettiä. Venäjällä kuitenkin poistetaan sinetti ja katsotaan kuormaa. TIR Carnet’in myöntää Suomen kuljetus ja logistiikka yhdistys, joka kuuluu kansainväliseen tiekuljetusjärjestelmään. Mutta TIR Carnet on myös tullin asiakirja siitä huolimatta, että se tulee liitolta. Siinä on ristiriita.” ATA CARNET asiakirjaa myöntää Kauppakamari. Sillä voi väliaikaisesti viedä tavaraa, esimerkiksi koneita, vuodeksi Venäjälle ja sitten tuoda takaisin. Kun tavaraa tuodaan Venäjältä, silloin tehdään deklaraatio, tullaus ennakkoon. Suomessa tullitoiminta on sähköinen, yksinkertainen järjestelmä. Tuonti on helpompaa, jos tavara ja paperit täsmäävät. Venäjälle yritys vie tavaraa joko tulliterminaaliin, josta asiakas hakee sen, tai viedään kuorma suoraan asiakkaalle. Huolintalinja Oy:n autot menevät Murmanskiin Sallan tai Rajajoosepin raja-asemien kautta. ”Jos kuorma lähtee Kirovskiin, auto menee Sallan raja-aseman kautta. Jos lähdetään Zapoljarniin tällöin kierretään Norjan kautta. Yleensä mennään Sallan kautta, koska auto pääsee lähtemään Rovaniemeltä sen verran myöhään, ettei kerkeä Rajajoosepin asemalle. Sallan tullin virkailijat ovat ehkä tottuneempia täyttämään asiakirjoja. Lisäksi yrityksen autot pystyvät ajamaan venäläisellä 72 polttoaineella, joka on vielä edullisempi. Negatiivisena aspektina on se, että Sallan kautta tie Murmanskiin on pidempi Venäjän puolella, mutta nykyään tie Kantalahdesta on kohtuullisen hyvässä kunnossa, koska se korjattiin vuonna 2009.” Nykyään tullauksen kanssa on paljon hankaluuksia, koska monet tullit poistettiin, kuten Olenegorskista ja Kantalahdesta. Silloin kun kuorma lähtee ihan pohjoiseen, se viedään Borisoglebskin kautta, joka on pohjoisin Norjan ja Venäjän välinen rajanylityspaikka. Jos auto menee Zapoljarnissa sijaitsevalle Pechenga Nikel –kombinaatille, tavaraa tullataan Borisoglebskin rajaylityspaikalla, koska Zapoljarnissa ei ole enää tullia. Aiemmin tullit sijaitsivat Kirovskissa, Monchegorskissa, Kantalahdessa, Olenegorskissa, Murmanskissa ja Zapoljarnissa. ”Kuorma Olenegorskiin menee Monchegorskin tullin kautta. Yksi meidän asiakas on Kolan ydinvoimala. Kun niille tuodaan kuormaa, ajetaan ensin Kirovskiin eli toista sataa kilometriä tehdään ekstra-mutkaa. Tavaraa tullataan myös Borisoglebskissa kun viedään Kantalahden ydinvoimalle. Eli tavaran tullaaminen voi olla monimutkainen asia, jos kohdepaikalla ei ole tullia, ja silloin tavaraa joutuu kiertämään toisen kaupungin kautta.” Huolintalinja Oy toimii Barentsin pohjoisalueilla, koska täällä se pystyy seuramaan omia kuormia, miten autot menevät rajojen yli maasta toiseen. Yritys ei ole kiinnostunut toiminnasta Pietarin ja Moskovan alueilla, koska siellä on kova kilpailu. 4.2.2.3 Erikoiskuljetukset Huolintalinja Oy tarjoaa erikoiskuljetuspalveluja, suorittaa VAK/ADR-kuljetukset ja kuljettaa leveitä, korkeita, pitkiä tai ylipainoisia kuormia kaikkialla Pohjoiskalotilla sekä Kuolan alueella. Yritys kuljettaa vaarallisia aineita, kaikkia vaarallisuusluokkia 1-9, sekä kotimaassa että ulkomailla kappaletavarana ja täysinä kuormina. Sillä on vuosikymmenen kokemus mm. kaivosräjähteiden kuljettamisesta Ruotsista Venäjälle. ”Kuljetetaan tavaraa vielä Kostamukseen Vartiuksen raja-aseman kautta. Kostamus on erikoinen kohde, sinne kuljetetaan kaivosräjähteet. Vaarallisten aineiden kuljettaminen Ruotsista Venäjälle Suomen kautta on oma juttu: täytyy ottaa huomioon kolmen maan lainsäädäntö. Suomi ja Ruotsi kuuluvat EU:hun, siksi niillä on samantyyppiset lait. Venäjä on ratifioinut sen sopimuksen, mutta silti siellä on omia kansallisia säännöksiä ja erikoispiirteitä ADR- kuljetusten osalta.” 73 Erikoiskuljetus Suomesta Venäjälle voi tuoda paljonkin yllätyksiä ja haasteita, vaikka yrityksellä olisi kuljetuslupa Venäjän viranomaisilta ja kustannuksista olisi sovittu etukäteen. ”Kerran talvella viettiin 5,5 metriä iso kuljetus. Suomesta Murmanskiin veimme lämpölaitoksen osan, joka meni sitten laivalla Murmanskin satamasta Siperian Dudinkaan. Silloin Sallan raja ei virallisesti ollut vielä auki. Venäjän tullin puolella tie ei ollut aurattu, viranomaiset eivät tehneet asialle mitään. Meidän piti itse aurata tie, mistä me veimme kuljetuksen. Suomesta kävimme hakemassa koneet, millä me aurasimme tullin pihan ja tien. Ja se jäi meidän kustannuksiksi, ei kukaan maksanut meille sitä. Meillä oli kuljetuslupa ja luvassa määrättiin Venäjällä saatto-auto, joka tulisi eteen varoitusautona. Sanottiin, että se tulee aamu kahdeksalta rajalle. Kun me tulimme kello kahdeksan rajalle, ensin aurasimme tien ja odotimme saatto-autoa, mutta ei se tullut. Se pääsi rajavyöhykkeelle, 10 km päähän rajalta. Tietenkin meidän rajanylitys viivästyi, olimme myöhään iltapäivällä Venäjällä. Venäjällä on sellainen laki, että erikoiskuljetuksia ei saa kuljettaa yöllä, jouduimme yöpymään Kantalahdessa. Kun saimme laskun Venäjän viranomaisilta tästä saatto-autosta, se oli kymmenen kertaa isompi kuin mikä oli tarjous. Lähdimme neuvottelemaan sinne, että jouduimme auraamaan tietä ja tullialuetta. Meille sanottiin vain: Mitä sitten? Ei se kuulu kenellekään. Kysyimme varajohtajalta, saammeko alennusta tästä laskusta. Se vastasi, että maksakaa vain lasku tai ette saa enää lupaa.” 4.2.2.4 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet Nykyään kuljetusalalla hintakilpailu on kasvanut. Huolintalinja Oy:llä on kuitenkin tullivarastonoikeudet Pohjois-Suomessa ja oma terminaali, johon kerätään tavaraa pieniä kuljetuksia varten. ”Viime aikana Venäjän liikenne on romahdusmaisesti pudonnut meidän osalta. Nykyään se on venäläisten omissa käsissä. Emme pysty siihen vastaamaan, kun hintaero on niin kova. Pienten tavarakuljetusten osalta en kuullut, että venäläiset tekisivät niitä Suomessa, koska se vaatii terminaalia, mihin tavaraa kerätään, se voi olla hankalaa.” Vuonna 2009 Venäjällä otettiin käyttöön laki, että kun Venäjälle tuodaan itse liikkuvia koneita, niin ennen tullaamista niitä täytyy rekisteröidä Pietarissa tai Moskovassa. Vaikka koneita viedään Pohjois-Suomesta Pohjois-Venäjälle, niitä pitää kiertää Pietarin tai Moskovan kautta. Ennen tätä lakia yritys vei koneita Murmanskiin suoraan Rajajoosepin raja-aseman kautta. ”Kun vuonna 2009 tuli voimaan laki, jonka mukaan isot työkoneet pitää tuoda Pietarin kautta, ensin käytettiin alihankkijoita, jotka veivät koneet Pietariin, mutta sitten luovuimme näistä kuljetuksista.” 74 Yrityksellä on jatkuvasti ilmentynyt haasteita viisumien saamisessa, eikä viisumikäytäntö ole helpottunut viime vuosina. ”Viisumien saantiin menee 1-2 kuukautta, se riippuu, onko viisumihakemuksessa kutsu jostakin Venäjän organisaatiosta. Jos kutsu on olemassa, silloin viisumin saa nopeammin ja edullisemmin. Usein käy niin, että vaikka anot viisumia vuodeksi, se annetaan 11 kuukaudeksi ja viisumin alkamispäivä siirretään pari viikkoa eteenpäin.” Venäjällä on kovasti vähennetty tullitoimipaikkoja, esimerkiksi Kostamuksessa ei ole enää tullia, vaan se on Petroskoissa. ”Tulliasiakirjat voi jossain tapauksessa lähettää Petroskoihin sähköisesti, tai muuten pitää viedä tavara Petroskoihin. Venäjällä on menossa protektionismi: suojellaan omaa kansantaloutta, teollisuutta tai sen kehittämistä, mutta meneekö se sitten liiallisuuksiin?” Venäjän tullin toiminta aiheuttaa yritykselle lisää kustannuksia, varsinkin jos asiakirjat eivät kelpaa tulliviranomaisille. Tullitoiminnasta johtuvat kuljetusten myöhästymiset ja ylimääräiset laskut vahingoittavat asiakassuhteita. ”Jos rajalla tullaus ja lasku eivät vasta toisiaan, se on katastrofi. Siellä sitten voi joutua odottamaan päätöstä kaksikin päivää, ja päätös voi olla, että koko tullaus tehdään uudestaan. Zapolarniin kun palataan, voi tullauksessa mennä kolmekin päivää. Se ei ole mitään halpaa, maksaa meille hirveästi. Joudumme velottamaan maksut asiakkailta, ja se maksaa lähettäjälle hirveästi. Meille se vahingoittaa markkinointia, koska asiakas muistaa vain, kuinka kallis kuljetus se oli.” Nykyään tullikäytäntöä yritetään kehittää ja yksinkertaistaa, mutta toisaalta uusi järjestelmä voi mahdollisesti jopa aiheuttaa lisää ongelmia. ”Nyt kehitetään uusi systeemi, että kun kuorma tulee rajalle, siellä maksetaan kaikki verot ja tullimaksut, tullataan se. Sen jälkeen se on kuin kotimainen kuljetus ja aivan samaa, mihin se menee ja missä se puretaan. Mutta minun mielestä se lisää rikollisuutta, koska nehän on vapaita kuormia rosvojen hyökätä. Viime aikana olen kuullut, että etelässä kaapataan paljon autoja, jossa on kallista elektroniikkaa. Sen jälkeen kun se rajalla tullataan, sehän on vapaata riistaa. No täällä pohjoisessa ei ole samalla tavalla, on vähän liikennettä.” Venäjän mahdollinen WTO:n jäsenyys ei ehkä helpota käytäntöä pohjoisessa. ”Murmanskin tulli on oma maailma. Nykyään ei edes työkoneiden varaosia saa viedä suoraan, vaan pitää mennä Pietarin tullin kautta.” 75 4.2.2.5 Tullitoiminta Yritykselle rajan ylittäminen ja tullitoiminta Venäjällä luovat erilaisia ongelmatilanteita käytännön jatkuvien muutoksien ja viranomaisten muuttuvien vaatimusten muodossa. Vaikka pohjoisessa kansainvälistä liikennettä Suomen ja Venäjän välillä on huomattavasti vähemmän kuin etelässä, se ei nopeuta kuorma-auton pääsyä Venäjälle. ”Etelän rajanylityspaikoilla on pitkät jonot, siksi autoja tarkistetaan nopeasti. Mutta pohjoisessa on vähän liikennettä, siksi tulliviranomaiset ovat hirveän tarkkoja. Siksi pitää tosi huolellisesti täyttää kuljetusasiakirjoja. Kuitenkin samat yritykset tekevät samat virheet. Kuorman ja paperin täytyy vastata tasan tarkkaan toisiaan. Jos esimerkiksi kuljetat 10 varaosaa, pitää kirjoittaakin 10 eikä 12 tai 8. Kannattaa laskea.” Venäjän lainsäädännön sekavuus lisää haasteita. Kun esimerkiksi uusi tullilaki tulee voimaan, silloin entistä lakia ei kuitenkaan kumota. Riitatilanteessa virkamiehestä riippuu, mitä lakia hän käyttää. Hän voi käyttää uutta tai vanhaakin lakia, jos se ei ole kumottu. Eli tullivirkailijasta riippuu, tuleeko yritykselle rajalla ongelmia, miten niitä ratkaistaan ja miten lakeja tulkitaan. ”Kerran veimme rajalle kontissa tavaraa, jolla oli yksi tullinimike, ja se meni vain eteenpäin Murmanskiin ilman ongelmia. Seuraavalla viikolla viettiin samanlaista tavaraa, jolla on sama tullinimike. Eri tullivirkailija määräsi, että jokaiselle tavaralle täytyy hakea oman tullinimikkeen, koska laki sanoo näin. Eikä kumpikaan virkailija ole väärässä. On se samalla tavalla tarkka homma, kun tuodaan tavaraa Venäjältä Suomeen tai EU:hun. Mutta pitäisi olla maalaisjärki mukana. Lähtöajatuksena on se, että jossain pitää olla joku virhe. Venäjälle kun mennään, tullimiehet heti alkavat hakea, missä täällä on virhe.” Tullaaminen voi viedä paljon aikaa. Kun rajalla tai tullissa ongelmia ilmestyy, kuljettaja soittaa yritykseen ja sieltä soitetaan Venäjän asiakkaalle ja kerrotaan asiasta. Usein kun tullissa huomataan joku virhe ja sen takia tulee ongelmia, silloin auto voi seisoa koko päivän siellä, eikä virhettä korjata heti. ”Kun kaksi viikkoa sitten veimme kuormaa Murmanskiin, se ensin meni Kirovskiin, sitten Murmanskiin ja takaisin Rovaniemelle. Matkalla se kävi Sallan tullin, Kirovskin tullin ja Murmanskissa vielä kaksi tullia. Murmanskissa Rosteknimisen tulliterminaalin virkamies huomasi, että SIM-rahtikirjaan tuli autorekisteriin virhe. Muut tullit eivät kiinnittäneet siihen huomiota, kun sillä ei ole mitään merkitystä. Rostekin tullin mielestä se oli väärin, ja auto seisoi sen takia tullissa koko päivän. Siitä kirjoitettiin muutama protokolla.” Nykyään Venäjällä halutaan yksinkertaistaa tullitoimintaa ja tehdä rajalla sähköinen passitus. Uusi järjestelmä ei kuitenkaan toimi silloin, kun asemalla ei ole sähköä. 76 Muunkin viestintäteknologian kuten faksin tai s-postin käyttö on rajoitettu Venäjän puolella. ”Me tullaan Venäjälle TIR- CARNET asiakirjalla. Kaikki tiedot rahtikirjasta ja laskuista syötetään koneelle, eli tehdään jonkinasteinen tullaus ja lähetetään se sähköisesti Murmanskin tulliin. Mutta kun menimme Sallan kautta, sähkö ei toiminut. Siksi nykyään otetaan vuorokauden ekstra, mennään maanantaina, ja jos sähkö ei toimi silloin, ehkä se toimii tiistaina. Ja taas me maksetaan, kukaan ei korvaa sellaista. Onko se sitten helpotus, jos järjestelmä ei toimi käytännössä?” ”Sallan rajanylityspaikalla Venäjän puolella on faksi, jolla ei voi lähettää faksia Rovaniemelle, koska se ei toimi ulkomailla. Faksi Rovaniemeltä lähetetään Murmanskin kautta, tai me lähetetään asiakirjat s-postilla Sallan Suomen puolen tullille, he tulostavat ne ja antavat sopivalle rajanylittäjälle, että hän vie paperit Venäjän puolelle.” ”Tulli väittää, että tullauksen voi tehdä päivässä, jos asiakirjat ja kuorma täsmäävät, mutten sellaista ole nähnyt.” 4.2.2.6 Kilpailu Nykyään yrityksen kilpailijoita ovat sekä suomalaiset että venäläiset kuljetusliikkeet. Kilpailu perustuu hintaan ja kustannuksiin. Kuljetushinnat ovat laskeneet jatkuvasti, vaikka kuljettamisen kustannukset nousevat koko ajan. Kuitenkin venäläisten kuljettajien palkat ja asumiskustannukset ovat matalampia kuin suomalaisten kuljettajien. ”Meillä on sellainen kilpailutilanne venäläisten kanssa, joudutaan hinnoittelemaan sen mutkaan matkaa. Meillä ei ole varaa seisottaa autoa Venäjällä, eikä pitää kuljettajaa siellä. Venäläiset kuljetusliikkeet hinnoittelevat vain yhden sivun, koska kuljettajat on yleensä venäläisiä jostakin PohjoisVenäjältä. He voivat ajaa kotiseudulle ja odottaa siellä kuormaa ja tulla mistä vain takaisin. Se on yksi kilpailutekijä.” ”Pohjois-Suomessa on yrityksiä, jotka myyvät taloja ja mökkejä Venäjälle. Talojen elementtejä vievien kuljetusyritysten keskeinen hintakilpailu on kovaa. Nytkin tarjouksen sai yritys, jolla on venäläinen kuljettaja ja sen takia vähemmän kustannuksia. Asiakkailla on kovat vaatimukset kuljetusliikkeelle, mutta ei haluta maksaa oikeaa hintaa.” 4.2.2.7 Yhteistyökumppanit Huolintalinja Oy:llä on suomalainen yhteistyökumppani Vantaalla, ja alihankkijalta kysytään tarjouksia kun kuljetukset suuntautuvat etelään. Yrityksellä ei ole nykyään 77 yhteistyökumppaneita Venäjällä. Tavaraa kuljetetaan suoraan loppuasiakkaalle, siksi ei tarvita muita toimijoita. Aiemmin yrityksellä oli venäläinen kuljettaja, joka ei kuitenkaan toiminut vastuullisesti, eikä huolehtinut autoista. ”Meillä on pääasiassa kappaletavarakuljetukset, eli kumppanin täytyy olla tosi luotettava, muuten ei uskalla luottaa, että kaikki menee oikein. Kerran meillä oli yksi venäläinen alihankkija, kun veimme Ruotsista sahalaitoksen osia Kostamukseen, noin 140 kuormaa. Se teki omia juttuja välillä. Jouduimme maksamaan sakkoja tullille, kun kerran kuljettaja jätti kärryn tullille ja lähti viikonloppulomalle Petroskoihin. Hän palasi vasta maanantaina iltapäivällä tullille, ja jouduimme maksamaan noin tuhat euroa sakkoja. Siksi päätimme, ettei enää oteta venäläisiä alihankkijoita.” Yksi yrityksen asiakkaista on Norilsk Nikel -konserni. Sen myyntikonttori sijaitsee Moskovassa, jossa tehdään sopimukset ja kaupat. Konsernin toimipisteet ovat Montchegorskissa, Zapolarnissa ja Murmanskissa. Murmanskin logistiikka-osasto kerää tavaraa laivalastiin ja vie Dudinkaan, jossa on nikkelin kaivosalue ja päätoimipaikka. Laivat vievät sinne Murmanskista kaikenlaista tavaraa, myös elintarvikkeita. Ison organisaation tiedonkulku ei kuitenkaan ole ongelmatonta. ”Ei se auta, vaikka Moskovassa tehdään hienot päätökset. Moskovassa määritellään, miten tehdään asiakirjat, laskut ja muita papereita. Mutta kun mennään papereiden kanssa rajalle, mitään ei onnistu ja paperit eivät kelpaa. Soitetaan Zapolarniin Svetlana tuotepäällikölle, hän kertoo, miten paperit täytyy tehdä ja me muutetaan ne. Kun lähettäjä Moskovasta sanoo, milloin tavaraa pitää olla perillä, me kysymme Svetlanalta, täytyykö meidän tulla silloin kuten Moskovassa sanottiin. Hän vastaa, että ei missään tapauksessa silloin, vaan hän sanoo uuden päivämäärän. Nykyään ennen kuin lähdetään viemään kuormaa, ensin aina kysymme vastaanottajalta, miten asiat ovat, millainen aikataulu on. Muuten auto seisoo siellä.” 4.2.2.8 Yrityksen resurssit Huolintalinjassa työskentelee 4 henkilöä: 3 vakituista ja 1 määräaikainen. Yrityksellä on suomalaiset kuljettajat ja kalusto: on terminaali, kolme autoa ja kaksi kuljettajaa. Nyt yksi auto on myynnissä. Kun se seisoo, se on pois rekisteristä, eikä tuota kuluja. Joskus sitä tarvitaan projektiluonteisia kuljetuksia varten, silloin se laitetaan rekisteriin. Kansainvälisessä liiketoiminnassa tarvitaan kielitaitoa ja kulttuurien tuntemusta: yrityksen toimitusjohtaja puhuu englantia, ruotsia ja jonkin verran venäjää. Hänellä on myös työkokemusta Ruotsista. 78 Pienellä yrityksellä tulot eivät ole suuria, eikä menojakaan saa olla paljon. Yrityksen asiakassuhteiden perusteella ovat luotettavuus ja täsmällisyys. ”Meillä on pieni yritys ja meidän markkinavoima on siinä, että ollaan täsmällisiä ja pidetään asiakkaan tavaroista sekä autoista huolia. Isoilla logistiikka-taloilla on eri tilanne, he voivat vaikka särkiäkin autoja, mutta meillä ei ole siihen varaa. Meidän täytyy toimia aikataulun mukaan, eikä myöhästyä, ja Venäjällä pitää pelata samalla tavalla kuin Suomessa.” Yrityksellä on kaksi lavanostinta, myös nosturilla pannaan tavaraa lavalle. Sitä voidaan käyttää myös henkilönosturina esimerkiksi rakentamisessa, jos siihen laitetaan kori. Taloelementtien nostot vaativat ammattitaitoa ja tarkkuutta. 4.2.2.9 Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät Kesän loma-aikana on hiljaista. Aiemmin yrityksen toiminta oli suunnattu etupäässä Venäjälle. Mutta nykyään yritys ei aio enää panosta Venäjän liikenteeseen, ehkä tulevaisuudessa hankitaan pienempi auto kuljetuksia varten. ”Murmanskin liikenne ei varmasti enää paljon nousee. Viimeinen lama aiheutti niin paljon muutoksia, venäläiset kuljetusliikkeet pääsevät niskan päälle. Pitää vielä vähän aikaa jaksaa. Eläkeikä lähestyy, mutta meillä ei ole yritykselle jatkajaa, etsimme myöhemmin ostajaa.” Toisaalta on vaikeaa ennakoida, millaisia muutoksia on tulossa Venäjällä. Jos esimerkiksi Kuolan ydinvoimalaa aletaan kunnostaa, se lisää yrityksen kuljetuksia. Yrityksellä on pitkäaikaisiakin asiakassuhteita Venäjällä, esimerkiksi Kostamukseen viedään räjähteitä 4-5 kuormaa vuodessa. Yritysjohto suhtautuu Barentsin alueen logistiikkaan ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin hyvin skeptisesti, koska käytännössä toiminta ei kehity. Pohjois-Venäjän suuret hankkeet kuten Shtokmanin kaasukentän rakentaminen ei vaikuta Huolintalinja Oy:n toimintaan. ”Isot projektit Murmanskissa ovat hämärää tulevaisuutta. Shtokmanista on puhuttu 25 vuotta, paljon aikaa menee, ennen kuin se toteutuu. Emme paljon niiden isojen projektien varaan lasketa omaa toimintaa. Kaikennäköisiä hienoja hankkeita piti olla, kuten alumiinitehtaan rakentaminen Kantalahteen, muttei kuulu mitään. Murmanskin sataman laajentaminen ei työllistä meitä valitettavasti.” 79 Nykyään Huolintalinja Oy:n kansainvälisen liiketoiminnan tavoite on rahtivälitys ympäri maailmaa. Lapista lähetetään tavaraa yrityksen kautta maailmalle tai vastaanotetaan tavaraa ulkomailta. Jatkossakin tarjotaan asiakkaille huolintapalveluja, eli tehdään tuonti- ja vientiasiakirjat. Kaksi vuotta sitten yritys on hankkinut nosturiauton, koska Rovaniemen ympäristölle suunnitellaan isoja rakennusprojekteja. Nosturiautoa aiotaan käyttää Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, siksi nykyään yritys panostaa sen markkinointiin Euroopan pohjois-alueilla. ”Meidän liiketoiminta on veitsen terällä olemista, ei ole koskaan varmuutta, mitä seuraava vuosi tuo tulleessa. Toiminta jatkuu, jos vain asiakkaita riittää. Emme enää investoi Venäjän kuljetuksiin. Vaikka voi se vilkastuakin vielä. Mutta meillä ei ole paljon odotuksia. Pohja on käyty ja tästä vain ylöspäin. Aiemmin meidän koko toiminta oli suunnattu Venäjälle. Mutta kaksi vuotta sitten tilanne on muuttunut, kun me hankimme toiseksi tukijaloksi nosturiauton. Se oli osaamisalue, mihin me saimme mennä, ja kaikki muu on kauhean kilpailtua. Laman aikana otettiin suuri laina, meidän oli pakko ottaa riskiä, koska Venäjän liikenne on vähentynyt kovasti. Ollaan nyt hyvin optimistisia ja nykyään panostetaan liiketoimintaan Suomen puolella.” 4.3 Venäläisyrittäjän etabloituminen Pohjois-Suomessa Luku perustuu media-alan yrittäjän Igor Osadchiyn haastatteluun Oulussa (toukokuu 2011). 4.3.1 Kokemukset Viennin ja tuonnin lisäksi venäläiset yrittäjät perustavat omia tai yhteisyrityksiä Pohjois-Suomessa. Pari vuotta sitten media-alan yrittäjä Murmanskista perusti suomalaisten partnereiden kanssa yhteisyrityksen Simoon. Nykyään hänellä on liiketoimintaa Murmanskissa ja Oulussa. Venäjällä hänellä on pitkä kokemus mediaalan yritysten johtamisesta sekä laaja suhdeverkosto. Tällä hetkellä hän laajentaa verkostoa Suomessa ja kehittää kansainvälistä liiketoimintaa. ”Suomessa oman yrityksen perustamisen idea oli yksinkertainen. Minulla on hyvät liikekumppanit Pohjois-Suomessa ja me perustimme yhteisyrityksen Simossa. Murmanskin ilmasto ja elinolosuhteet ovat vaikeita, siksi halusimme muuttaa pois.” Tänä vuonna (2011) suunnitellaan yhteisyrityksen murmanskilaiselle liikemiehelle, joka tulee asumaan Suomeen. osakkeiden myyntiä 80 Tällä hetkellä Oulussa on menossa verkkokauppa-projekti, jossa kehitellään sähköisiä myyntimuotoja Venäjälle. Jos tavaraa viedään Venäjälle rajan yli, silloin täytyy maksaa korkeita tullimaksuja. Verkkokaupassa tavaraa lähetetään postin kautta, ja se on edullisempi vaihtoehto, koska myyjä palauttaa asiakkaalle ALV:n. 4.3.2 Motiivit Suomessa kannustimena mainitaan yrityksen perustamisen yksinkertaisuutta. Yrittäminen on helppoa, kun yrittäjä tuntee pelisääntöjä ja noudattaa lakeja. ”Suomessa saa kaikkia tietoa yrityksen perustamisesta englanninkin kielellä. Yrityksen rekisteröinti maistraatissa ja pankissa on helppoa. Ei ole minkälaisia ongelmia liiketoiminnan järjestämisessä, jos tiedät, mitä haluat ja osaat tehdä täällä.” Suomessa saa toimintaan tukea eri tahoilta, mm. yrityspalveluista (Business Oulu), viranomaisilta ja yhteistyökumppaneilta. Motiivina voi olla myös puhdas luonto, mukava elinympäristö, businesskulttuuri ja käyttäytyminen, eli ihmisten välinen luottamus ja toisten huomioon ottaminen. Palveluviennin motiivina on se, että yritykselle, joka on perustettu Suomessa ja vie palveluja Venäjälle, palautetaan ALV. Matkailu ja verkkokauppa ovat yrittäjän mielestä turvallisia kansainvälistymisen muotoja Suomen ja Venäjän välillä. Nykyään venäläisten turistien määrä pohjoisessakin kasvaa vuosi vuodelta, ja Rovaniemi on markkinoinut itseä Venäjällä jo kauan. Sen sijan Oulua Venäjällä ei tunneta niin hyvin turistikohteena, vaikka täällä olisi paljon tarjottavaa sekä loma- ja viihde- että kauppamatkailun alalla. Yrittäjällä on positiivinen kuva Suomen liiketoimintaympäristöstä. Venäjällä hänen mielestä liiketoiminnan esteenä ovat ihmisten asenteet, mm. viranomaisten suhtautuminen yrittäjyyteen ja luottamuksen puute. Sen, joka haluaa kehittää yhteistyötä ja liiketoimintaa Venäjällä, täytyy ymmärtää hyvin venäläistä businesskulttuuria. ”Venäjällä esteenä voi tulla arkkipäiväisiä ongelmia, koska elinympäristö ei ole kehittynyt länsimaisille tasolle, eikä ole mukavuuksia. Suomessa ristiriitoja yritysten välillä pyritään ratkaisemaan yleensä win-win –periaatteella. Venäjällä ei ole luottamusta ihmisten välillä ja liiketoiminta on lyhytnäköistä, koska halutaan nopeasti rikastua tai saada nopea voittoa ja lopettaa toimintaa.” 81 4.3.3 Haasteet Yrittäjän mielestä Suomen ja Venäjän viranomaisten yhteistyö ei johda nykyään kansainvälisen liiketoiminnan ja yhteistyön laajentamiseen. Neuvostoliiton aikana oli erilainen malli, joka nykyään ei toimi. ”Vaikka järjestetään projekteja, seminaareja ja asiantuntijoiden tapaamisia, se ei auta yrityksiä kansainvälistymisessä. Todellinen yhteistyö alkaa, kun yrittäjät ovat kiinnostuneita tapaamaan toisiaan ja puhumaan konkreettisista asioista.” 90-luvulla oli paljon yhteisyrityksiä Murmanskissa, mutta vuoden 98 kriisi oli raskas kielteinen kokemus monille yrittäjille. He menettivät paljon rahaa ja lähtivät pois Venäjältä. Siksi nykyään suhtaudutaan varovasti Venäjä-yhteistyöhön. ”Monet suomalaiset ja ruotsalaiset liikemiehet olivat pettyneitä ja lähtivät kotimaahan. Norjalaiset yritykset tulivat Murmanskiin myöhemmin 2000-luvulla, heillä ei ole ollut kriisin negatiivista kokemusta, siksi nykyään he ovat aktiivisia ja perustavat yrityksiä Venäjälle.” Venäjän tullin byrokratia on suuri este kansainväliselle liiketoiminnalle. Oululaisella yrittäjällä oli ongelmia myös Suomen tullin kanssa, kun virkailija ei laittanut leimaa ostoskuitille, jolla ostajalle voidaan palauttaa ALV. Maiden välisiä liikenneyhteyksiä pohjois-alueilla täytyy parantaa, jos halutaan edistää yhteistyötä. Nykyään suunnitellaan suoraa lentoyhteyttä Murmanskin ja PohjoisSuomen välillä. ”Suomen ja Venäjän pohjois-alueiden välillä oli suora lentoyhteys vuoden 2006 saakka (Nordavia, Air Baltik, Finnair –lentoyhtiöt). Nykyään Air Baltik suunnittelee Oulun ja Murmanskin välillä lentoreitin aloittamista vuonna 2012.” Kun venäläinen yrittäjä perustaa oman yrityksen Suomessa, hän pärjää kyllä englannin kielellä, mutta silti haluaa oppia suomea, koska se auttaa häntä sekä arkielämässä että liikesuhteissa. Kielikysymykset koskevat myös yrittäjän lapsia, koska hän haluaa säilyttää ja kehittää lasten äidinkieltä eli venäjää. ”Lapset oppivat nopeasti suomea, mutta myös unohtavat venäjää. Haluan, että he osaavat molempia kieliä, vaikka venäjän opetusta ei nykyään riitä hyvän kielitaidon kehittämiselle.” 82 4.3.4 Resurssit Murmanskin media-alan yrittäjällä oli laaja suhdeverkosto ja suomalaiset businesspartnerit vielä ennen kansainvälisen liiketoiminnan aloittamista Suomessa. Hyvät liikesuhteet johtivat kolmen yrityksen resurssien yhdistämiseen ja yhteisyrityksen perustamiseen Pohjois-Suomessa. ”Toimin media-alalla, siis tunnen kaikki ja kaikki tuntevat minut.” Päätökseen oman yrityksen perustamisesta Suomessa vaikutti maantieteellinen läheisyys, Suomen elinympäristö ja sen tuntemus sekä laajan verkoston tuki. Yrittäjä on saanut tukea (tietoa, neuvontaa asioiden hoitamisessa) sekä viranomaisilta että muilta organisaatioilta, kuten Business Oulusta ja verotoimistosta. Murmanskissa businessresurssina toimii Internetin keskustelufoorumi, jossa voi kertoa omasta kokemuksesta, kysyä neuvoa ja saada tietoa. Foorumin avulla pyritään ratkaisemaan erilaisia kysymyksiä, varsinkin jos ongelma johtuu tiedon puutteesta. Kaksi vuotta sitten venäjänkielinen keskustelufoorumi (senovosti.fi) perustettiin myös Pohjois-Suomessa. 4.4 Barentsin alueen liiketoimintaympäristön kehittämisedellytykset pk-yritysten kansainvälisen liiketoiminnan kannalta 4.4.1 Isojen projektien luomat mahdollisuudet Luku perustuu Murmanshelf – öljy- ja kaasutuotannon toimittajien yhdistyksen pääjohtajan Grigorij Stratijn haastatteluun Murmanskissa 8.04.2011. Nykyään yhdistyksen jäseniä on 240 yritystä, joista 60 on ulkomailta. Yhdistyksen jäsenet ovat etupäässä pk-yrityksiä. Yhdistyksen hallinto koostuu jäsenyritysten johtajilta. Yhdistyksen hallinnon johtaja on Murmanskin Duuman puheenjohtaja E. Nikora. Yhdistys järjestää erilaisia tapahtumia ja tapaamisia isojen projektien etenemiseksi ja sen yritys-jäsenien intressien mukaan. ”Viidessä vuodessa Murmanshelf järjesti yli 30 seminaaria, neljä isoa kansainvälisen tason konferenssia ja paljon muita tapaamisia yhdistyksen jäseniä varten. Meillä on suuret tavoitteet, olemme perusorganisaatio isojen yritysten kuten Shtokman Developmenti:n toiminnan markkinointia varten. Shtokman on tärkein projekti, mutta on olemassa muitakin. Tavoitteena on myös länsimaisen (mm. suomalaisen ja norjalaisen) businesskulttuurin kehittäminen venäläisissä 83 yrityksissä. Tätä varten me kutsumme seminaareihin venäläisiä ja ulkomaalaisia asiantuntijoita kertomaan omista kokemuksista, esimerkiksi toimittajien kilpailuttamisesta, verojärjestelmästä ja muista liikeasioista. Haluamme nostaa venäläisten yritysten businesskulttuurin tasoa. Esimerkiksi eiliseen Arktinen logistiikka –konferenssiin osallistujat tulivat 11 eri maasta.” 80-luvulla perustettiin säätiö isojen projektien etenemistä varten. Säätiön varat käytettiin tehtaan rakentamiseen ja tieteellisiin tutkimuksiin Kuolan tieteellisessä keskuksessa. Yhdistyksellä on kansainvälisiä sopimuksia ja yhteistyötä Ranskan, Kanadan, Iso-Britannian ja Suomen (Finpro) välittäjä-organisaatioiden kanssa. Sillä on hyvä monivuotinen kokemus kansainvälisiin projekteihin osallistumisesta. ”Nykyään tutkitaan Kanadan kokemuksia, miten öljy- ja kaasutuotanto vaikuttaa alueelliseen kehitykseen. Kanadassa tuotanto vaikutti pääasiassa myönteisesti paikallisasukkaiden elinolosuhteisiin, paitsi että asuntojen hinnat nousivat. Tulevaisuudessa Murmansk kehittyy öljy- ja kaasutuotannon keskukseksi. Nykyään venäläiset yritykset oppivat ulkomaisilta yhteistyökumppaneilta, mutta myöhemmin yhteistyö suunnataan globaaleille markkinoille.” Muutama vuosi sitten toteutettu venäläis-suomalainen yhteishanke auttoi yrityksiä löytämään partnereita toisesta maasta ja aloittamaan yritystoimintaa ulkomailla. Pohjois-Venäjän isojen projektien onnistuminen riippuu ulkomaisten ja venäläisten toimijoiden yhteistyöstä. Nykyään yhdistyksellä on 13 suomalaista yritystä, kun vielä kolme vuotta sitten oli vain kaksi yritystä Suomesta. Eniten ulkomaisia yrityksiä on Norjasta, Suomi on toisella sijalla. Yhteistyö on elävä prosessi, jotkut yritykset lähtevät yhdistyksestä ja uusia jäseniä tulee jatkuvasti. Yhdistyksellä on kuitenkin olemassa pysyviä jäseniä. Murmanshelf-yhdistys kuuluu järjestöön, joka tukee pk-yrityksiä. Jäsenyritysten toiminta yleensä liittyy öljyn ja kaasun tuotantoon tai rakentamiseen, koska tavoitteena on infrastruktuurin kehittäminen (Finbarents). Yhdistyksen toiminnan pääsuunnat ovat teknologiat, innovaatiot, koulutus ja turvallisuus Arktisella alueella. ”Toiminnan päämääränä on Shtokman-hankkeen kehittäminen. Yhdistys ilmaisee sen jäsenyritysten intressejä, jotka liittyvät isoihin projekteihin (kuten Shtokman, Murmanskin logistiikka-keskus ja Prirazlomnij) osallistumiseen. Esimerkiksi tällä hetkellä Rosneft etsii yhdistyksen kautta partneria, jonka kanssa voi osallistua Shtokman-hankkeeseen.” Suuret projektit vaativat paljon resursseja, ja siihen tarvitaan erikoisasiantuntemusta. Jotkut yhdistyksen jäsenet tekevät tieteellisiä tutkimuksia tai niiden toimialalla ei ole suoraa yhteyttä öljy- ja kaasutuotantoon. Esimerkiksi yksi jäsenistä on Kalatuotannon 84 liitto, joka nostaa ekologisia kysymyksiä eli miten projekti vaikuttaa ympäristöön ja kalastukseen. Se on tärkeä elinkeinon ja ympäristösuojelun kannalta. Projektin toteuttamista varten tarvitaan paljon urakoitsija- ja alihankkijayrityksiä. ”Voimme esimerkiksi piirtää Shtokmanin projektin toimittajapyramidin, jossa ylhäällä on operaattori Shtokman Development, seuraavalla tasolla on 50 pääurakoitsijaa, sitten 300 aliurakoitsijaa ja 700 alihankkijaa. Siis yhteensä tarvitaan yli 1000 yritystä. Nykyään yhdistyksessä on vain 240 yritystä, eivätkä ne kaikki voi osallistua urakoitsijana tai alihankkijana.” Osallistumismahdollisuus riippuu yritysten ja välittäjäorganisaatioiden aktiivisuudesta. Esimerkiksi norjalaisilla yrityksillä Murmanskissa on oma yhdistys, joka tukee kansainvälistä liiketoimintaa. He loivat kokonaisen järjestelmän, joka pyrkii viemään yritysten kansainvälistymistä eteenpäin. Murmanshelfilla on yhteistyökumppaneita Suomen kanssa. Finpro on yksi tärkeimmistä kanavoista, organisaatiolla on toimisto Murmanskissa. Yhdistyksellä on myös hyviä suhteita Suomen Kauppakamarin ja Konsulaatin kanssa. ”Lapin Kauppakamarin kanssa meillä on pitkäaikaisia ja hyviä suhteita, kävin vähän aikaa sitten puhumassa businesskonferenssissa Rovaniemellä. Vaikka meidän pääsuuntana on öljy- ja kaasutuotanto, samalla yhdistys on perusta vuorovaikutukselle ja integraatiolle. Tehtävämme on informoida yrityksiä toimintamahdollisuuksista, mutta emme voi tehdä strategisia päätöksiä heidän puolesta. Kun Shtokman käynnistyy, siellä voi olla 15 000 ihmistä työssä. Päivässä heille täytyy laittaa 45 000 ruoka-annosta. Murmanskin ruoka-varastot eivät ehkä pysty vastaamaan tähän yksinään. Silloin suomalaisetkin yritykset voivat osallistua tähän.” 4.4.2 Infrastruktuurin kehittämissuunnitelmat Luku perustuu Murmanskin Duuman puheenjohtaja E. Nikoran Arctic Logistics – konferenssin (7.04.2011) puheenvuoroon. Venäjällä Arktisen alueen merkitys on kasvanut nykyään. Koillisväylällä tarvitaan uusia kuljetusreittejä ja tehokkaita jäänmurtajia. Infrastruktuurin uudistamisen yhteydessä suunnitellaan Murmanskin logistiikkakeskuksen rakentamista. Myös aiotaan kehittää Murmanskin sataman toimintaa. ”Öljy- ja kaasutuotannon kehittämistä varten täytyy luoda kuljetusreittejä. Me suunnitellaan oman toiminnan lisäämistä Arktisella alueella, mutta otetaan huomioon muidenkin maiden intressejä. Tätä varten rakennetaan uusia 85 jäänmurtajia. Murmanskin sataman uudistamisen ja logistiikkakeskuksen rakentamisen budjetti on 117 miljardia ruplaa. Murmanskin logistiikkakeskuksen haluamme rakentaa kokonaisuutena, joka hyödyntäisi koko pohjois-aluetta. Luodaan noin 3000 uutta työpaikkaa, nostetaan paikallisväestön elintasoa, kehitetään kansainvälisiä taloussuhteita. Isoja projekteja varten tarvitaan kotimaista ja ulkomaista teknologiaa. Shtokman ja muut isot projektit toimivat alueellisen kehityksen veturina. Ne kasvattavat vientipotentiaalia muillakin Barentsin alueilla kuten Arkangelissa ja Nenetsiassa. Nykyään Arktisella alueella kehitellään merikuljetusreittiä. Murmanskin erikoistalous-satama-alueen luomiseen varataan 43 miljardia ruplaa.” 4.4.3 Uudistusten eteneminen Pohjois-Venäjällä Luku perustuu Murmanskin Kauppakamarin johtajan A. Glushkovin haastatteluun Oulussa (26.5.2011) sekä Logistics in the Barents region –seminaarin puheenvuoroon Murmanskissa (23.11.2011). Nykyään Venäjällä on menossa tullitoiminnan uudistuksia, mm. sähköiseen tullausjärjestelmään siirtäminen. Vuonna 2012 Venäjästä tulee WTO-jäsen. Myös sen takia täytyy vähentää kaupankäyntiin ja rajan ylittämiseen liittyviä esteitä. Pohjoisessa maiden välisten liikenneyhteyksien kehittäminen on ajankohtainen aihe. Uudistuksia kuitenkin jarrutetaan Venäjän Federaation tasolla. ”Viime vuosina on parannettu Murmanskin teiden kuntoa, suomalaiset yritykset ovat mukana teiden rakentamisessa. Nykyään Lotan tie on kokonaan asfaltoitu. Kun Sallan ja Lotan tiet rajalta korjataan, sitten siirretään niitä federaation alaisuuteen. Tulevaisuudessa kehitetään lentoyhteyksiä pohjoisessa. Maiden välisten kuljetusten, infrastruktuurin ja liikenneyhteyksien kehittäminen on tärkeä. Täytyy luoda tavaroiden kuljettamiseen ja ihmisten matkustamiseen erilaisia vaihtoehtoja. Nykyään halutaan kehittää Venäjän Lappia yhteistyössä Pohjoismaiden kanssa. Lisäksi uudistetaan rajanylityspaikkoja ja tulleja. Venäjän tavoitteita ovat viisumikäytännön kehittäminen ja tulevaisuudessa matkustaminen ulkomaille ilman viisumeja. Tähän pitää valmistautua ja parantaa nykyistä infrastruktuuria ja logistiikkaa sekä vähentää byrokratiaa. Rajalle jäävät vain rajavartijat ja tulliviranomaiset. Nykyään rajaylityspaikoilla siirrytään sähköiseen tullausjärjestelmään, jolloin tavararekat eivät pysähdy rajalle pitkäksi ajaksi, eikä muodostu enää jonoja. Pohjois-Venäjän liiketoimintaympäristössä voidaan huomata positiivisia piirteitä, kriisin jälkeen vuonna 2011 työttömyys alueella on laskenut, tällä hetkellä se on noin 3 %. Sekä venäläiset että ulkomaiset yritykset saavat samanlaisia 86 tukimuotoja Venäjällä. Isot öljy- ja kaasutuotannon projektit tarvitsevat lähitulevaisuudessa erilaisia rakennusmateriaaleja, kuten betonia, tiiliä ja muita tarvikkeita. Murmanskin nykyistä kapasiteettia ei tähän riitä. Nykyään tullilainsäädäntö muuttuu jatkuvasti, ja se lisää hankaluksia. Viimeinen laki tullitoiminnan uudistamisesta kumottiin Federaation tasolla, koska he eivät halua yksinkertaistaa tullitoimintaa. Se on rakenteellinen ongelma Venäjällä.” 4.4.4 Tiedon saanti Venäjän Barentsin alueen nykytilanteesta Luku perustuu Barents-keskuksen toimitusjohtajan Martti Hahlin haastatteluun 15.9.2011 Oulun yliopistossa. Barents-keskus on kaikkien Pohjois-Suomen kaupunkien ja maakuntaliittojen omistama yritys, joka pitää yhteyksiä valtiojohtoon Barentsin alueella Ruotsin, Suomen ja Venäjän puolella ja koordinoi toimenpiteitä, mutta ei hoida eikä käytä hankerahoitusta. Tavoitteena on saada tietoa isojen hankkeiden rahoituksesta ja etenemisestä LuoteisVenäjällä. ”Tavoitteena on saada aikaan liiketoimintaa. Nykyään Murmanskissa on kaksi suomalaisyritystä. Värtsilän huoltotelakka, joka meni sinne ilman hankerahojakin. Ja toinen on Finpro, edustusto. Arkangelissa on kaksi, Petroskoissa on kuusi ja Pietarissa on 397 suomalaista yritystä. Pienimuotoista toimintaa on olemassa, mutta investointitoimintaa ei suomalaisten toimesta ole siellä. Olemme palaneet pienimuotoiseen kaupankäyntiin.” Venäjällä suunnitellaan isojen projektien käynnistämistä, mutta todellisuudessa ongelmana on rahoitus. Nykyään Venäjän valtio tukee projekteja, jotka liittyvät modernisaatio-ohjelmaan. ”Alueen potentiaaliksi lasketaan, että se on 150 miljardia euroa, eli se on investointien tarve Luoteis-Venäjällä. Jos siitä otetaan pois Shtokman, ja otetaan se, mihin Venäjän Federaatio ja alueen hallinto on sitoutunut, eli antaneet vakuuden, tai on olemassa niin kutsuttu budjetti-posti, silloin tullaan lukuun, joka on huomattavasti pienempi eli noin kymmenen miljoona euroa. Ja ainoat projektit, joilla on nykyään Federaation vakuudet, liittyvät modernisaatioohjelmaan ja siellä sektoreina energiatehokkuus, energian säästö, juomavesi, jätevesi ja jätehuolto. Ne on alueet, joihin on mahdollista saada budjettivarausvakuutus, joka sallii kansainvälisten rahoituslaitosten ja rahoitusinstrumenttien käyttöä, koska venäläistä julkista tai yksityistä rahaa ei siellä ole. Moskova on jättänyt Luoteis-Venäjää omaan rauhaansa.” 87 Nykyään pohditaan, miten ja kenen kanssa kehitetään pohjoista ulottavuutta. Venäjän ja Norjan välillä on tiivistä yhteistyötä. Liiketoiminnan ja yhteistyön kannalta yrityksen täytyy varmistaa, että sen toimintaa on hyväksytty alueellisella ja Federaation tasolla, ja toiminnasta maksetaan sopimusten mukaan. ”Suomessa kysytään, mihin hankerahat kannattaa ohjata, esimerkiksi Norjaan, jos kehittää Norjan kanssa pohjoista ulottavuutta. Suomalaisilla on mahdollisuus päästä isoihin projekteihin, jos he maksavat ja tekevät ne itse. Mutta jos tehdään yhdessä projekteja Venäjän köyhällä alueella, jossa korruptio on niin voimakas, että raha menee korruption ylläpitämiseen. Silloin liiketoiminta loppuu ennen mitään hyötyä, jos sinulla ei ole federaation tai aluehallinnon reaalivakuutta, joka tarkoittaa, että heillä on velkavastuu johonkin kansainväliseen rahoituslaitokseen, ja federaatio huolehtii siitä, että se aluetasolla tehdään. Luoteis-Venäjän köyhät alueet ovat kaikki konkurssissa, eikä heillä ole mahdollisuutta käyttää verorahoja projekteihin. Esimerkiksi Karjalan tasavallasta kaikki verorahat menevät Moskovaan, ja sitten Moskova allokoi ne rahat, mitä on pakko maksaa ihmisten hengessä pitämiseksi. Ylimääräisiä rahoja aluehallinto voi käyttää alueen kehittämiseen, mutta viime 3 vuotta ylimääräisiä rahoja ei ollut. Silloin he anovat budjettiposti-rahaa. Se rahaa täytyy käyttää modernisaatio-ohjelman mukaan. Venäjällä neuvottelut käydään loppuun asti, vaikka ei ole rahoja. Vasta silloin kun sopimusta pitää allekirjoittaa, venäläiset sanovat, että heillä ei ole varoja maksaa hankkeita. Eli suomalaisten täytyy alusta lähtien arvioida tarjouskilpailun vaiheessa, mikä on rahoituksen tarve, kuinka pitkälle ajalle ja maksetaanko se konsessiona tai lainana takaisin, tai millä muulla tavalla. Eli ensin pitää sopia rahoituspaketista, ei osaamisesta puhua.” Barents-keskus seuraa jatkuvasti reaaliaikaista tilannetta Luoteis-Venäjällä, eli mitkä tenderit aukeavat, mitkä ovat niiden tavoite ja rahoitus, kuka päättää ja kuinka pitkään se kestää. Venäjällä isot yritykset hoitavat yhteiskunnallisia asioita. ”Kuitenkin siellä on paljon isoja yrityksiä, joilla on rahaa, ja jotka hoitavat yhteiskunnallisia vastuita, esimerkiksi Norilsk Nikel, Severstal. Se on heidän toimilupansa edellytys, että he ottavat vastuun yhteiskunnasta. Vodokanal ja muut yritykset toimivat länsimaisen mallin mukaan. Nykyään Vodokanal on voittoa tuottava yritys, joka hoitaa vesihuollon projekteja Luoteis-Venäjällä. Pietarissa on parannettu juomaveden laatua, mutta se ei ole juomakelpoista huonojen vesiputkien takia. Mutta jätevedet on puhdistettu korkealla tasolla.” Silloin kun yritys neuvottelee hankkeista ja liiketoiminnasta, sen pitää olla realisti, ja tietää, kenellä on päätösvaltaa sekä saada tietoa reaalirahoituksesta. Isot projektit kuten Shtokman, Murmanskin sataman uudistaminen, etenevät hitaasti. Ne kuuluvat strategisiin investointiprojekteihin, joihin ulkomaisten yritysten on vaikeaa päästä. Suomalaisten kannattaa keskittyä perusasioihin, elinolosuhteisiin. Kuten rakentaminen, 88 vesihuolto ja muun perusinfrastruktuurin luominen, koska siellä pitää saada oikeat vesiputket, kaukolämpö, asunnot, sairaalat. ”Shtokman nyt toteutetaan saksalaisella ja ranskalaisella rahalla. Siellä on apportti-käytäntö, kun venäläiset antavat työvoimaa ja vähän tavaraa, mutta Shtokman on ollut samassa pisteessä jo 20 vuotta, eikä alkanut vieläkään. Jamalin alueella on 40 kertaa suurempi kaasuesiintymä, joka toimii. Shtokmanista on pitkä matka Murmanskiin, mutta kaikki tehdään Murmanskissa. Vaikka esimerkiksi Murmanskin satama ei ole paljon kehittynyt, sama kuin vuonna 1918. Murmanskin logistiikkakeskus on budjetoitu 3 miljardiin euroon, mutta sen rahoitus on täysin avoin. Jos Shtokmanin hanke lähtee käyntiin, täytyy rakentaa 3000 uutta asuntoa. Nyt ei ole asuntoja, ei kouluja eikä muuta perusinfrastruktuuria. Se ei kiinnostaa liikemiehiä. Suomalaisten ei kannata mennä federaation strategisiin investointiprojekteihin, koska Venäjän federaatio ei päästä ulkomaalaisia isoihin projekteihin. Länsimaalaiset maksavat siitä, että he saavat olla mukana mahdollisessa toiminnassa.” Suomesta puuttuu bisnesorientoitunut tieto julkisen sektorin projekteista, koska suuret venäläiset yritykset tekevät siellä paljon, ja se, mitä liittyy ihmisiin, hyvinvointiin, päivittäisen toimintaan, eli yhteiskuntatoimintaan, siinä suomalaisilla on ihan selkeästi mahdollisuus tuoda osaamista. ”Luoteis-Venäjän työmaa ei lopu edes 20 vuodessa. Miljardiprojektien sijaan voimme puhua esimerkiksi lasten päiväkodin kunnostamisesta. Saamme rahoitusta projektiin, jolla parannetaan ympäristövaikutuksia, esimerkiksi vähennetään energiakulutusta. Hyvinvointiteknologiat, rakentaminen – mahdollisia aloja. Konepajateollisuudella ja metalliteollisuudella on mahdollisuuksia, kun Murmanskin satamassa työt alkavat. Päätöksen työn alkamisesta piti tulla heinäkuussa, muttei se tullut.” 2000-luvulla Luoteis-Venäjän liiketoimintaympäristön tilanne on huonontunut selvästi, koska alueiden paikallistaloutta on hoidettu huonosti. Pitää olla yhteys alueella, täytyy varmistaa Ulkoministeriön kautta, että henkilö, jonka kanssa neuvottelet, on aluehallinnon ja Kehitysministeriön hyväksymä, ja on pätevä tekemään päätöksiä liiketoiminnasta. ”Aluekehitysministeriö kontrolloi alueita, ei ole enää paikallista itsenäisyyttä, päättövaltaa, se tarkoittaa, että suomalaisten on hyvin vaikeaa päästä tekemään todellista liiketoimintaa. Pitää varmistaa, että päätös on hyväksytty federaation tasolla. Tärkeää tietää, ketkä tekee päätöksiä, ettei tarvitse istua väärissä pöydissä väärien ihmisten kanssa puhumassa oikeista asioista. Barents-keskuksen rooli on kartoittaa, ketkä päättävät asioista federaatio- ja aluetasoilla. Alueilla tarjouskilpailut, jotka kuuluvat modernisaatio-ohjelmaan, sopivat suomalaisille, koska siinä on rahoitus.” 89 Pk-yritysten kannattaa selvittää ensin, mitä venäläiset haluavat, mitä he tarvitsevat ja mikä heidän on pakko tehdä. Koska sen takana, mikä on pakko tehdä, on federaation vakaukset ja modernisaation ohjelma. Todellisuudessa suomalaisyritysten kannattaa osallistua tarjouskilpailuihin, ilmoittaa itsestä ja olla mukana. ”Nykyään kaikkien julkisten hankkeiden tarjouskilpailut pitää olla Internetissä. Ja ne pitää kilpailuttaa kahdessa vaiheessa. Ensiksi projektisuunnittelu ja sitten esisuunnittelun pohjalta avataan tarjouskilpailun. Ja siihen saavat yritykset osallistua. Jos suomalainen yritys osallistuu tarjouskilpailun toiseen vaiheeseen, se ei koskaan voita sitä. Suomalainen yritys saa referenssitason. Sen jälkeen venäläiset saavat tietoa, mitä se maksaa kansainvälisellä tasolla. Ja se, joka maksaa parhaat lahjukset, se saa sen projektin. Sitten he ottavat rahat ja häipyvät. Mutta aluehallinnon täytyy kuitenkin toteuttaa suunnitelmia ja näyttää federaatiojohdolle, että projekti etenee. Silloin suomalaiset pääsevät mukaan, koska nyt se on toteuttava ja on pakko saada se läpi aikataulun mukaan.” Venäläisiä toimijoita olisi hyvää kutsua tänne ja näyttää, mitä meillä on, mitä me osaamme tehdä. Venäläisille täytyy antaa mahdollisuus tuoda oma visio siitä, miten yhteistyö toimii. ”Venäläisiä täytyy kutsua tänne Suomeen vaikka pariksi päiväksi. Tavoitteiden mukaan pitää järjestää heille ohjelmaa ja tutustuttaa paikallisosaamiseen ja toimintaan. Yhteinen illallinen ja heidän shoppaalu ovat myös tärkeitä. Eli kontakteja tarvitaan, jotta asiat sujuvat paremmin. Suomalaisten täytyy oppia olemaan eurooppalaisia. Perhekeskeisyys myös auttaa.” Venäjällä on kolme valtiota valtiossa: tulli, armeija ja nomenklatuuri (byrokratia). Byrokratia ja korruptio ovat rakenteellinen ongelma Venäjällä. Täytyy olla hyvä edustustili Venäjällä, jos haluat osallistua suuriin projekteihin. ”Pk-yritysten kohdalla se toimii hyvien ystävyyssuhteiden, tapaamisien kautta. Asioita pitää hoitaa huomionosoituksella ja hyvällä suhteella, esimerkiksi suklaarasia, kukkia, syntymäpäiväonnittelut auttavat jopa veroasioiden hoitamisessa.” Eri organisaatioilla ja ihmisillä on erilaisia näkökulmia Venäjään, mutta todellisuudessa asiaa täytyy katsoa venäläisten näkökulmasta. ”Jos ei ole rahaa, ei ole valtaa. Aluehallinnoilla ja kaupungeilla ei ole rahaa, eikä siis valtaakaan. Aluekehitysministeriössä ja federaatiossa on rahaa. Rahaa löytyy julkisista projekteista. Meidän pitää oppia toimimaan interaktiivisesti, eli auttaa heitä ja saada hyötyä yhteistyöstä. Pitää ymmärtää, mitä aluehallinnon johtajat tarvitsevat, jotta heidän kuvansa paranee federaation silmissä ja alueella asuvien ihmisten silmissä.” 90 Suomalaisten ja venäläisten yritysten yhteistyö pohjois-alueilla voi perustua suomalaisten osaamisen ja teknologian hyödyntämiseen Venäjällä. Venäläisillä yrityksillä vielä kaikki perustarpeet tyydyttämättä, kaikesta on pula. Venäläiset ovat hyvin valistuneita ja haluavat aina uutta teknologiaa, vaikka usein heillä ei ole osaamista, kuinka hyödyntää korkeaa teknologiaa. Suomalaisilla on joillakin sektoreilla osaamista ja parasta teknologiaa, mutta ei ole Venäjä-osaamista. Yritysten kannattaa kehittää markkinointia Venäjällä. Toisaalta venäläisillä yrityksillä on hyvin vähän tietoa suomalaisten osaamisesta. Siksi suomalaisille on tärkeää, että heillä on partneri, joka osaa toimia arkipäivän elämässä Venäjällä. ”Suomalaisilla on tarjolla laadukasta toimivaa tekniikkaa, tuotantoa, mitä me osataan ja hallitaan. Suomalaisten etu on se, että se on todistettu, että se toimii, myös palvelukonseptissa esimerkiksi turismissa. Puhutaan teknologiasta, eli juomavesi, jätevesi, energiansäästö, energiatehokkuus. Meillä on tehty se kaikki. Mutta emme osaa toimia venäläisessä ympäristössä. Siksi tarvitsemme venäläisen partnerin. Nyt venäläiset pyysivät tietoa, mitä suomalaiset yritykset ovat valmiina tekemään, mitä he osaavat. He tarvitsevat laadukasta toimivaa pakettia, ja Barents-keskus on valmis toimittamaan sen heille.” Venäjällä suhdeverkostot ja sosiaalinen media ovat tärkeitä markkinointikanavia. Nykyään naiset ovat usein johtotehtävissä venäläisissä yrityksissä. He kommunikoivat keskenään myös sosiaalisen median kautta, jossa kertovat kokemuksista ja välittävät tietoa toisille. ”Venäjällä menestyvät naiset kommunikoivat keskenään sosiaalisessa mediassa ja kertovat kokemuksista, heillä on erittäin hyvä kontaktiverkko. Se on tehokas markkinointikeino Suomen kannalta, esimerkiksi Lapin matkailun kehittämisessä. Lapissa venäläiset perheet kulkevat usein yhdessä muutamalla autolla. Ja yritysmaailmassa se tapahtuu samalla tavalla. Pääkirjanpitäjä venäläisessä yrityksessä 70 prosentissa on nainen. Yrityksen nimenkirjoitusoikeus Venäjällä on pääjohtajalla ja pääkirjanpitäjällä.” Suomen ja Venäjän välistä yhteistyötä pohjoisessa voidaan kehittää myös koulutuksen avulla, jotta tulevaisuudessa yritysten johtajat ja asiantuntijat tuntevat naapurimaiden toimintaympäristöä sekä luovat kansainvälisiä kontaktiverkoja. ”Ainoa tapa tehdä yhteistyötä pitkällä tähtäimellä, joka todellisuudessa onnistuu, niin että me aloitetaan aktiivinen yhteistyö Luoteis-Venäjän kanssa. Ammattikorkeakoulutasolla ja yliopiston tasolla voimme tarjota englanninkielistä koulutusohjelmaa venäläisille, jotka asuvat Luoteis-Venäjällä. Norjalaiset ottavat 200 uutta opiskelijaa joka lukukausi Tromssaan. Kuinka paljon venäläisiä saavat koulutusta Norjasta ja kenen kanssa he käyvät kauppaa tulevaisuudessa? ” 91 4.5 Yhteenveto Kansainvälisen yhteistyön ja liiketoiminnan esteenä pohjoisessa on markkinoiden pienuus. Tytäryhtiön perustaminen Venäjälle vaatii tarkkoja laskelmia, kannattavuuden ja riskien tutkimista. Venäjän Barentsin alueelle yhteisyrityksen tai tytäryhtiön perustaminen ei ole paras vaihtoehto pohjoissuomalaisten yrittäjien mielestä. Vasta Pietarin iso markkina-alue, jossa kysyntää ja asiakkaita riittää, mahdollistaa liiketoiminnan laajentamisen. Pietarissa on noin 400 suomalaista yritystä, kun taas Murmanskissa, Arkangelissa ja Petroskoissa yhteensä on noin 10 yritystä Suomesta. Suomen ja Venäjän pohjois-alueiden yritykset harjoittavat nykyään pienimuotoista kaupankäyntiä. Turvallisuutta pidetään Barentsin alueen etuna. Suomen, Ruotsin ja Venäjän pohjoisalueilla toimiva kuljetusyritys mainitsee yhtenä toiminnan motiivina sen, että yritys pystyy seuramaan omia kuormia ja kontrolloimaan kuljetuksia. Pietarin ja Moskovan alueilla tilanne on erilainen, siellä on vähemmän turvallisuutta ja enemmän kilpailua. Venäläisten yrittäjien mielestä Suomen ja Venäjän välinen viranomaisyhteistyö ei ole nykyään niin tehokasta kuin Neuvostoliiton aikana, eikä se johda kansainvälisen liiketoiminnan laajentamiseen. Suomen liiketoimintaympäristö houkuttelee venäläisiä yrittäjiä perustamaan tänne omia tai yhteisyrityksiä, vaikka maiden businesskulttuurit ovat erilaisia. Kuitenkin molemmissa maissa yhteistyön ja liiketoiminnan kehittämiseen tarvitaan liikesuhteita, luottamusta ja vuorovaikutusta. Siksi kulttuurien tuntemus, kielitaito sekä pelisääntöjen ymmärtäminen on tärkeää menestymisen kannalta. Esimerkiksi venäjänkielentaitoisen työntekijän palkkaaminen vientiyritykseen on paljon helpottanut liikeasioiden sujuvuutta. Barentsin alueen Pohjois-Suomen ja Venäjän välillä kansainvälisiä liiketoimintamahdollisuuksia löytyy mm. matkailun ja verkkokaupan alalla. Esimerkiksi Rovaniemellä venäläisten turistien määrä kasvaa vuosi vuodelta. Yrittäjien mielestä myös Oulua kannattaa markkinoida Venäjällä, koska kaupunkia ei tunneta turistikohteena, vaikka täällä on paljon tarjottava sekä loma- että kauppamatkailijoille. Raja- ja tullibyrokratia muodostaa suuren esteen pk-yritysten kansainväliselle liiketoiminnalle, koska se usein vaatii paljon lisäresursseja ja aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Kuitenkin pienen yrityksen tulot eivät yleensä ole suuria, mikä rajoittaa 92 käytettävissä olevia resurssejakin. Silloin kilpailuetuna ovat mm. osaaminen, luotettavuus, täsmällisyys ja toiminnan nopeus. Erilaiset byrokraattiset esteet voivat kuitenkin rajoittaa kilpailuetujen hyödyntämistä. Ongelmien ennaltaehkäiseminen vaatii tarkkoja kauppasopimuksia yritysten välillä. Vientiyrityksen pitää ensin oppia, miten raja, tulli ja logistiikka toimivat, miten rajaliikenne kulkee. Oppiminen on jatkuva prosessi, koska tietoja muokataan ja päivitetään yrityksessä koko ajan. Kysynnän kasvu kohdemaassa on vahva tekijä, joka vaikuttaa kansainvälisen liiketoiminnan laajentamiseen. Esimerkiksi elintarvikkeiden vienti Suomesta Murmanskin alueelle on moninkertaistunut vuosina 2010 - 2011 kysynnän nousun takia. Joidenkin elintarvikkeiden tullimaksujen poisto kannusti tuonti- ja vientiyrityksiä toiminnan laajentamiseen. Nykyään suomalaiset yritykset kilpailevat Venäjän markkinoilla myös ulkomaisten yritysten kanssa. Esimerkiksi venäläisten oman vihannessatoa ja laatua ei riitä koko maalle, siksi elintarvikkeita tuodaan ulkomailta. Suomalainen peruna joutuu kilpailemaan Keski-Euroopan perunan kanssa. Kuitenkin suomalaisten etuna on läheinen sijainti. Usein pitää pystyä todistamaan, että tuotteen laatu on parempi. Kansainvälisen liiketoiminnan menestyminen perustuu osaamiseen ja korkealaatuisiin tuotteisiin. Asiakkaiden tarpeisiin pitää vastata tuottamalla lisäarvoa. Yrittäjien mielestä yhteistyö välittäjäorganisaatioiden kanssa on ollut erittäin positiivinen asia, vaikka turhaa byrokratiaa varojen hyödyntämisessä halutaankin karsia. Tukirahoitusta kannattaa hyödyntää, vaikka sen hankkiminen ja saaminen ei ole helppoa. Kokemuksen mukaan yritykset harkitsevat uusia liiketoimintamahdollisuuksia, esimerkiksi peruselintarvikkeiden lisäksi harkitaan myös jalostetuotteiden vientiä Venäjälle. Luoteis-Venäjän suurhankkeiden toteuttaminen lupaa lisää mahdollisuuksia elintarvikkeiden viennille tulevaisuudessa. Tänä päivänä Venäjällä sosiaalisen median rooli markkinointikanavana kasvaa, suhdeverkostojen kautta ihmiset kertovat kokemuksista ja välittävät tietoa toisilleen. Alan asiantuntijan mielestä kansainvälistä liiketoimintaa ja yhteistyötä Barentsin alueella voidaan lisätä koulutuksen avulla. Esimerkkinä voi olla nykyinen opiskelijavaihto Pohjois-Norjan ja Venäjän välillä. Yhteisen koulutuksen ja tutkimuksen perusteella voidaan rakentaa yrittäjien ja asiantuntijoiden kansainvälistä kontaktiverkkoa. 93 Henkilö Yritys / organisaatio, sijainti Motiivit / kannustimet Haasteet Resurssit Shukin S.V., toimitusjohtaja Logistiikkayhdistys, Murmansk Kansainväliset yhteistyöhankkeet Pankkirahoituksen ongelmat Venäjällä Julkinen tuki, liikesuhteet, kumppanit Ruotsissa Mormysh A., johtaja Tukkukauppayritys Everest, Murmansk Suomen läheinen sijainti, elintarvikkeiden laatu Tullin byrokratia Pitkäaikaiset asiakassuhteet Toimitusjohtaja Tukkukauppayritys Strelec, Murmansk Tullimaksujen poisto Hintojen ja kustannusten nopea kasvu Yritysten yhteistyö ja ketjutoiminta Stratij G., pääjohtaja Murmanshelf yhdistys, Murmansk Länsimainen businesskulttuuri, teknologiat ja innovaatiot Venäjän kaasuhankkeiden eteneminen Valtion tuki, laaja verkostotoiminta Glushkov A., pääjohtaja Kauppakamari, Murmansk Maiden välisen liikenneyhteyksien kehittäminen Barentsin alueella Byrokratia ja heikko infrastruktuuri Pohjois-Venäjällä Valtion tuki Osadchiy I., johtaja Osakeyhtiöt Simossa ja Oulussa, yritys Murmanskissa Laajan suhdeverkoston tuki, Suomen businesskulttuuri Venäjän byrokratia, asiakkaiden pieni määrä Liikekumppanit Suomessa ja Venäjällä Schroderus H., toimitusjohtaja Kuljetusyritys Huolintalinja Oy, Rovaniemi Pitkäaikaiset asiakassuhteet, tilaukset ja kokemus Byrokratia ja kasvava kilpailu kuljetus-alalla Venäjällä Luotettavuus, nopeus ja täsmällisyys, sekä asiakkaiden luottamus Aunola A., toimitusjohtaja Tukkukauppa Luonnosta Oy Tyrnävä Kysyntä Venäjällä, isot hankkeet Murmanskissa Kilpailun kiristyminen Venäjän markkinoilla, hintojen lasku Yhteistyö Suomessa, elintarvikkeiden laatu, venäjänkielinen työntekijä Martti Hahl, toimitusjohtaja Barentskeskus, Rovaniemi Tiedon saanti liiketoimintamahdollisuuksista Venäjällä Protektionismi ja rahoitusongelmat Laaja suhdeverkosto, vahva kokemus liiketoiminnasta Venäjällä Taulukko 4. Yritysten ja organisaatioiden kansainvälisen toiminnan motiivit, haasteet ja resurssit Suomen ja Venäjän pohjois-alueilla. 94 5 JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksen tarkoituksena on syventää ymmärrystä pk-yritysten kansainvälistymisen edellytyksistä Barentsin alueella. Samalla pyritään löytämään ne taustatekijät, jotka vaikuttavat pk-yritysten toimintaan Suomen ja Venäjän pohjoisalueilla. Teoreettinen viitekehys kuvaa kansainvälistymiseen vaikuttavia tekijöitä. Viitekehyksen avulla tarkastellaan yrityksen motiivien, haasteiden ja resurssien välistä suhdetta. Teoreettista mallia täydennetään empirian avulla, jossa selvitetään Murmanskin ja Pohjois-Suomen pk-yritysten kokemuksia kansainvälisestä liiketoiminnasta ja yhteistyöstä. 5.1 Teoreettiset johtopäätökset Kansainvälistyminen on laaja ilmiö ja sitä voidaan tarkastella monella tavalla. Pkyritysten kannalta ilmiötä kannattaa lähestyä mahdollisuuksien, haasteiden ja resurssien näkökulmasta. Pienen yrityksen voimavarat ovat yleensä rajalliset, siksi on tärkeää analysoida, millä resursseilla se vastaa liiketoimintaympäristön mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia ovat kansainvälistymisen motiivit ja esteet sekä millaisia resursseja ne vaativat Barentsin alueen liiketoimintaympäristössä Pohjois-Suomessa ja Murmanskin alueella. Tutkijoiden mielestä (Ollus & Torvalds 2006, 21; Narva 2010) talousyhteistyön tiivistäminen ja laajentaminen Barentsin alueella käytännön tasolle on Suomen, Venäjän ja myös EU:n etujen mukaista, koska alueiden elinkeinoelämä hyötyisi vapaasta taloudellisesta toiminnasta. Todellisuudessa kansainväliselle liiketoiminnalle pohjoisessa on olemassa sekä mahdollisuuksia että esteitä. Esimerkiksi suuret investointiprojektit Luoteis-Venäjällä kiinnostavat yrityksiä, mutta hankkeiden rahoitus ja aikataulut ovat epävarmoja. Venäjällä jotkut toimialat luokitellaan strategisiksi alueiksi, ja ulkomaisten yritysten niihin pääseminen on käytännössä hankalaa. Eräs Suomen ja suomalaisyritysten kannalta huolestuttava ilmiö on Venäjän poliitikkojen ja talouselämän yksituumaisuus omien sisäisten markkinoiden suojaamiseksi protektionistisin keinoin. Venäjä on taantuman seurauksena ryhtynyt manageroimaan talouttaan suoja- ja tukitoimilla, jotka vääristävät markkinoita (Haukkasalo 2009, 3). 95 Yritysten kansainväliseen liiketoimintaan Barentsin alueella liittyy erilaisia motiiveja: luonnollisesti taloudelliset motiivit kuten toimeentulon ja liikevaihdon kasvu ovat tärkeitä. Yhtä tärkeitä ovat hyvinvointiin liittyvät motiivit: Pohjois-Suomen elinympäristö, kulttuuri ja luonto houkuttelevat yrittäjiä perustamaan tänne yrityksiä. Suomessa arvostetaan ympäristön stabiiliutta, turvallisuutta ja ystävällisiä asenteita pkyrityksiä kohtaan. Venäläiset yrittäjät, jotka perustivat yhteis- tai omia yrityksiä Pohjois-Suomessa, mainitsevat sellaisia motiiveja kuin laajan suhdeverkoston tai suomalaisen kumppanin tuki. Tutkimuksen aikana selvitettiin, että pohjoisessa pk-yritysten maiden välinen liiketoiminta ja yhteistyö eivät ole kehittyneet paljon. Nykyään Suomen ja Venäjän pkyritysten välillä Barentsin alueilla on olemassa pienimuotoista kaupankäyntiä: Venäjältä tuodaan raaka-aineita ja Suomesta viedään elintarvikkeita, pääasiassa perunaa. Jotkut venäläiset yritykset tekevät yksittäisiä ostoja Suomesta, ostavat mm. koneita ja muuta teknologiaa. Pk-yritysten kansainvälisen liiketoiminnan vähäisyys Pohjois-Suomen ja Venäjän välillä johtuu monenlaisista haasteista. Suurimpia esteitä ovat mm. huonot liikenneyhteydet, raskas byrokratia, kielitaidottomuus ja kulttuurien vähäinen tuntemus. Talouden yhteistyön kehittämiseksi tarvitaan nopeita liikenneyhteyksiä, viestiliikennemahdollisuuksia ja nykyaikaisen viestintäteknologian toimivuutta ja yhteensopivuutta. (Siuruainen 2010, 52.) Byrokratian ylimääräisten muodollisuuksien vähentäminen Venäjän puolella olisi suuri askel kohti vapaata taloudellista toimintaa Barentsin alueella. Haasteita kansainväliselle liiketoiminnalle asettavat myös rahoitusongelmat. Venäjällä pieni yritys ei yleensä pysty ottamaan pankkilainaa, koska lainan korkoprosentti on liian korkea. Ulkomaisen yrityksen kannattaa varmistaa venäläisen asiakkaan maksukyky ennen neuvottelujen aloittamista, koska monet Luoteis-Venäjän Barentsin alueet ovat nykyään konkurssissa, ja ne saavat rahoitusta Venäjän Federaatiolta. Tällä hetkellä Federaatio rahoittaa projekteja, jotka liittyvät modernisaatio-ohjelmaan. Esimerkiksi energiatehokkuuden ja infrastruktuurin parantaminen kuuluu tähän ohjelmaan. Nykyään Venäjän Aluekehitysministeriö kontrolloi voimakkaasti pohjois-alueita, ja 2000-luvulla paikallinen itsenäisyys on vähentynyt. Se vaikeuttaa myös suomalaisten yritysten pääsyä Venäjän Barentsin alueille. 96 Alueiden paikallishallinto ja organisaatiot (esimerkiksi Murmanskin kauppakamari) pyrkivät parantamaan raja- ja tullitoimintaa sekä helpottamaan ihmisten ja tavaroiden liikkumista rajan yli. Pohditaan rautatie- ja lentoliikenteen mahdollisuutta Barentsin alueella maiden välillä. Kysymys on kannattavuudesta, eli kuinka paljon käyttöä reiteille tulee olemaan tulevaisuudessa. Toisaalta hyvien liikenneyhteyksien puute jarruttaa alueiden taloudellista kehitystä pohjoisessa. Päätökset Venäjän Barentsin alueiden asioista, kuten liikenneyhteyksistä ja tullitoiminnasta tehdään kuitenkin Venäjän Federaation tasolla eli Moskovassa. Nykyään toivoa asioiden etenemisestä lisää se, että ensi vuoden puolivälissä astuu voimaan sopimus Venäjän jäsenyydestä Maailman kauppajärjestö WTO:ssa Venäjän ratifioitua sen. Asiantuntijat (mm. Anttonen 2011) arvioivat, että Venäjän WTO-jäsenyys avaa suomalaisyrityksille entistä paremmat mahdollisuudet sijoittua Venäjälle ja tekee kaupankäynnistä ennustettavan. Tutkimuksessa selvitettiin, että kilpailu kohdemarkkinoilla on tärkeä tekijä, joka vaikuttaa pk-yritysten kansainvälistymisprosessiin. Viime aikoina kilpailu Venäjän markkinoilla joillakin toimialoilla, esimerkiksi kuljetus-alalla, on kiristynyt. Ulkomaiset yritykset kilpailevat sekä venäläisten että muiden ulkomaisten ja globaalien yritysten kanssa. Hintakilpailu ei aina ole tehokasta, koska venäläisten yritysten kustannukset, kuten polttoaine- ja palkkakustannukset, ovat vielä matalampia kuin Pohjoismaiden yrityksillä. Tieto liiketoimintamahdollisuuksista ulkomailla on tärkeiden tekijöiden joukossa. Venäjän markkinoilla suomalaisyrityksillä on mahdollisuus tuoda osaamista aloilla, jotka liittyvät hyvinvointiin ja yhteiskuntatoimintaan, koska Venäjällä tarvitaan esimerkiksi vanhan infrastruktuurin uudistamista tai ihan uuden rakentamista. Hyvinvointiteknologiat, matkailu sekä metsä- ja metalliteollisuus ovat potentiaalisia alueita, joilla pk-yritysten on mahdollista kehittää liiketoimintaa ja yhteistyötä pohjoisessa. Barentsin alueen haastava liiketoimintaympäristö asettaa pk-yritykselle erilaisia resurssivaatimuksia. Yrityksellä täytyy olla riittävästi sisäisiä ja ulkoisia, aineellisia ja aineettomia resursseja, jotta se pystyy vastaamaan sekä ympäristön haasteisiin että asiakkaiden tarpeisiin. Sekä Suomessa että Venäjällä pk-yrityksen toiminta edellyttää liikesuhteiden ja tukiverkostojen lisäksi ympäristön hyvää tuntemusta. Siksi tieto ja kokemus ovat tärkeiden tekijöiden etusijalla. Yrittäjälle, joka on perustanut oman yrityksensä kohdemaahan, haasteena voi olla orientointi ympäristössä ja siihen 97 sopeutuminen. Joskus yhteisymmärrykseen pääseminen ei ole helppoa. Luottamus ja hyvä imago luovat vahvan perustan kansainväliselle liiketoiminnalle ja yhteistyölle. Teoreettisten mallien (Uppsalan, verkosto- ja resurssiperustaiset mallit) mukaan kansainvälistyminen on vaiheittain etenevä prosessi. (Ruzzier ym. 2006, 482.) Prosessin edetessä yrityksen tieto, osaaminen ja kokemus karttuu, mikä lisää yrityksen sitoutumisen astetta ja käytettyjen resurssien määrää. Sitoutuminen lisää tietoa ja kokemusta, liiketoiminta kehittyy ja etenee yhä laajempaan kansainvälistymisen asteeseen (Johanson & Vahlne 1977, 26–27.) Nykyiset kansainvälistymisen mallit korostavat muitakin tärkeitä osa-alueita kuten tieto liiketoimintamahdollisuuksista, päätökset sitoutumisesta suhteisiin, asema verkostossa sekä oppiminen ja luottamuksen rakentaminen. Kuviossa 10. on esitelty tutkimuksen lopullinen viitekehys ja tiivistetty vastaus tutkimuskysymyksiin. Pk-yrityksen kansainvälistymisprosessiin vaikuttavat monenlaiset tekijät. Barentsin alueen haastavassa toimintaympäristössä seuraavien tekijöiden merkitys korostuu. Kuvio 10. Barentsin alueella kansainvälistymiseen vaikuttavat tekijät. 98 Varsinkin pk-yrityksen kansainvälistymisen alkuvaiheessa kielitaito ja kohdemarkkinoiden toimintaympäristön tuntemus ovat tärkeitä pohjois-alueilla. Esimerkiksi logistiset haasteet sekä henkilö- että tavaraliikenteessä saattavat muodostua konkreettisiksi esteiksi kansainvälisen liiketoiminnan aloittamiselle tai laajentamiselle. Yrityksen täytyy myös välittäjäorganisaatioiden luoda rooli kanavia korostuu. kohdemarkkinoille, Barentsin alueella ja silloin pk-yritysten kansainvälistymisen edistämiseksi tarvitaan Luoteis-Venäjän toimintaympäristön parantamista. Kiristyvä kilpailu ja protektionismi vaikeuttavat ulkomaisten yritysten toimintaa Venäjällä. Kuitenkin Venäjän WTO-jäsenyyden toteuttaminen vuonna 2012 voi vaikuttaa myönteisesti kansainvälisen yhteistyön kehittämiseen ja poistaa ylimääräisiä esteitä. Nykyään erilaiset haasteet kuten esimerkiksi vähäinen englannin kielen taito, erikoinen businesskulttuuri ja tullibyrokratia vaikeuttavat pk-yritysten kansainvälistä liiketoimintaa Venäjän Barentsin alueilla. Siksi tarvitaankin Venäjä-erikoisosaamista. Suunnitelmallisuus, selkeät tavoitteet sekä paikallistuntemus ja käytännössä maan kielen taito ovat välttämättömiä, jos yritys pyrkii Venäjän markkinoille. Silloin pitää panostaa omien tuotteiden/palvelujen markkinointiin kohde-alueella. Tätä varten yritysten kannattaa palkata kielitaitoisia alan ammattilaisia, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään kansainvälistä liiketoimintaa ja yhteistyötä. Voidaan sanoa, että tutkimuksen empiirinen aineisto tukee aiempaa teoriaa. Kuten Uppsala-mallissakin tieto, kokemus, verkostot ja oikeat yhteistyökumppanit ovat avaintekijöitä menestykseen myös Barentsin alueella. Toisaalta täytyy ottaa huomioon liiketoimintaympäristön edellytykset kansainväliselle liiketoiminnalle, kuten markkinaja kilpailutilanne, sekä ympäristöstä johtuvat kannustimet ja haasteet. Vasta silloin kun ulkoympäristö tukee pk-yritysten kansainvälistä liiketoimintaa, eikä aseta liikaa esteitä, pk-yritys pystyy hyödyntämään tietoa, osaamista ja verkostosuhteita rajat ylittävän liiketoiminnan kehittämisessä. 99 5.2 Liikkeenjohdolliset johtopäätökset Tämä tutkimus voi auttaa pk-yrityksiä ymmärtämään kansainvälistymisen edellytyksiä ja haasteita Barentsin Suomen ja Venäjän alueilla. Tieto toimintaympäristön nykytilasta voi tukea yrittäjää kansainvälisen liiketoiminnan kehittämisessä, mahdollisuuksien hyödyntämisessä ja haasteisiin varautumisessa. Ennen liiketoimintaa yrittäjän kannattaa perehtyä maan kieleen ja liikekulttuurin ominaisuuksiin. Suomalaisyritykset voivat hyödyntää Suomessa asuvien venäläisten alan ihmisten kielitaitoa ja toimintaympäristön tuntemusta kontaktiverkoston luomisessa Venäjällä. Oman alan näyttelyjen ja messujen avulla Suomessa ja Venäjällä voidaan solmia uusia kontakteja ja perustaa liikesuhteita. Yrittäjän tulee tarkastella omaa liiketoimintaa perusteellisesti ja pohtia, millä tavalla ja alueilla sillä on mahdollisuuksia menestyä. Kannattaa hahmottaa asiakassegmenttejä omalle tuotteelle. Yhteistyö ulkomaisten liikepartnerien kanssa voi tukea investointeja isoja aloittavaa yrittäjää jakelukanavien tai alihankintasuhteiden luomisessa. Nykyään Luoteis-Venäjällä tarvitaan hankkeita varten. Modernisaatio-ohjelman mukaan Venäjän Federaatio tukee projekteja, jotka liittyvät energiatehokkuuteen, energian säästöön, juomaveteen, jäteveteen ja jätehuoltoon. Kun suomalainen yritys lähtee tarjouskilpailuun, sen tulee alusta lähtien arvioida, mikä on rahoituksen tarve, kuinka pitkäksi ajaksi ja millä tavalla se maksetaan. Eli ensin pitää varmistaa asiakkaan maksukyky ja rahoituspaketti. Neuvotteluvaiheessa kannattaa myös selvittää, kenellä on päätösvaltaa. Siksi on hyvä olla yhteys alueella ja Ulkoministeriöllä. Ulkomaisten yritysten on vaikeaa päästää Venäjän strategisiin investointiprojekteihin, mutta suomalaisyritykset voivat keskittyä perusasioihin, kuten rakentamiseen, vesihuollon ja muun infrastruktuurin luomiseen. Suomalaisten on mahdollista tuoda osaamista suurten venäläisten yritysten kautta, jotka tukevat yhteiskuntatoimintaa ja hyvinvointia. Venäläistä liikekulttuuria voidaan tarkastella venäläisten näkökulmasta, eli raha ja valta kuuluvat yhteen. Rahaa löytyy julkisista projekteista Federaation tasolla. Yhteistyön kehittämiseen tarvitaan vuorovaikutusta, joka hyödyntää molempia osapuolia. Yhteistyö pohjoisalueilla voi perustua esimerkiksi suomalaisyritysten osaamisen ja teknologian hyödyntämiseen Venäjällä. Venäläiset haluavat ja tarvitsevat uutta korkeaa teknologiaa, mutta usein he eivät pysty hyödyntämään sitä. Toisaalta suomalaisten yritysten 100 kannattaa päivittää Venäjä-osaamista ja markkinointia. Venäläisetkään eivät aina tiedä suomalaisyritysten osaamisesta, siksi tarvitaan usein partneria, joka osaa toimia Venäjän liiketoimintaympäristössä, luoda kontakteja ja välittää tietoa eteenpäin. Kun pk-yritys on kiinnostunut Venäjän markkinoiden mahdollisuuksista, sen tulee selvittää ensin venäläisten asiakkaiden tarpeita ja haluja, sekä se, mikä venäläisten on pakko tehdä. Koska sen takana on Federaation vakaukset ja rahoitus. Yritysten kannattaa osallistua tarjouskilpailuihin, ilmoittaa itsestä ja osaamisesta. Yhteistyötä varten tarvitaan kontakteja, siksi venäläisiä toimijoita kannattaa kutsua Suomeen ja näyttää, mitä osaamme tehdä. Venäjän byrokratia ja korruptio on iso haaste kansainväliselle liiketoiminnalle, ja se on rakenteellinen ongelma. Kuitenkin hyvät suhteet ja kontaktit auttavat pk-yrityksiä asioiden hoitamisessa. Ehkä lähitulevaisuudessa monet kaupankäyntiin liittyvät ongelmat jäävät historiaan, kun Venäjä liittyy WTO:hon. Silloin Venäjä sitoutuu alentamaan tietyllä aikataululla tulleja ja päästämään ulkomaiset yritykset markkinoilleen kansainvälisin ehdoin. Kaupankäyntiä häirinneiden esteiden määrä vähenee Venäjän sitoutuessa samoihin kansainvälisen kaupan sääntöihin muiden maiden kanssa. 5.3 Johtopäätökset asiantuntija- ja välittäjäorganisaatioille Murmansk on tärkeä alue sekä Venäjän että Suomen kannalta. Pohjois-Suomen yritysten näkökulmasta se on läheinen ja aika iso markkina-alue. Siellä on suuri satama, ja merenkulkuliikenne kasvaa sen mukaan, kun Koillisväylä sulaa ja laivojen on mahdollista kulkea sillä ympäri vuoden. Suuret energiahankkeet kiinnostavat ulkomaisiakin yrityksiä, esimerkiksi norjalaiset ja hollantilaiset laajentavat yhteistyötä ja liiketoimintaa Pohjois-Venäjällä. Paikallishallinnon organisaatiot, esimerkiksi Murmanshelf, yrittävät viedä isoja hankkeita, kuten Shtokman ja Murmanskin logistiikkakeskuksen rakentaminen, eteenpäin, mutta vasta Venäjän valtion hallinto ja suuret konsernit päättävät hankkeiden etenemisestä. Pk-yritysten asema Murmanskin alueella ei näytä olevan vahva. Pienten yritysten määrä on vähentynyt 2000-luvulla, ja vuonna 2006 niiden määrä oli samalla tasolla kuin vuonna 1997 (Helppikangas ym. 2006). Pohjois-alueiden kehitykselle pitäisi saada myös inhimillisiä kasvoja, eli kiinnittää huomiota ihmisten hyvinvointiin, elintasoon 101 sekä ympäristöongelmien ratkaisuun. Pk-yritysten aseman parantaminen ja kansainvälisen liiketoiminnan laajentaminen luo edellytyksiä talouden kehitykselle pohjoisessa. Barentsin alueen yhteistyön ja liiketoiminnan edistäminen vaatii usean tason toimenpiteitä. Tärkeää on, että valtiot tukevat rajat ylittävän talousalueen kehittämistä omissa päätöksissään. Alueiden sisällä ja alueiden välillä tulee nähdä kokonaisuus ja muodostaa tavoitteiden ja toteuttamisen tahtotila. Esteet ja hankaluudet tulee tunnistaa ja toimia niiden poistamiseksi. Yhteistoiminnasta tulee syntyä hyötyä Barentsin talousalueelle. Tavoitteiden ja toimenpiteiden tulisi olla selkeitä ja pitkäjänteisiä. Hallintojen tulee luoda edellytyksiä yritysten vakaalle toiminnalle, yhteistyöverkostojen muodostumiselle ja kansalaisten väliselle innovatiiviselle yhteistyölle. (Siuruainen 2009.) Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen SWOT-analyysin (Berg 2010) mukaan alueen pkyritysten haasteet Venäjä-yhteistyössä ovat mm. yritystason suhteiden vähäisyys, rajallinen kielitaito sekä pk-yritysten resurssien ja intressien soveltumattomuus suuriin kokonaisuuksiin. Peruskysymyksenä on, miten päästään mukaan ja kuka luo yrittäjälle konkretian? Eli tiedon ja kontaktien vähäisyys tai puute muodostaa esteen kansainväliselle liiketoiminnalle pohjoisessa, koska yrittäjät eivät saa reaaliaikaista tietoa business-mahdollisuuksista. Myös tämän tutkimuksen empiirisessä osiossa todettiin, että tarvitaan lisää vuorovaikutusta ja luottamusta ihmisten välillä. Toisaalta voidaan kysyä, kuinka paljon ollaan kiinnostuneita yhteistyöstä? Onko esteitä liikaa? Sen lisäksi yhteistyölle on olemassa erilaisia ulkoisia haasteita, kuten esimerkiksi Venäjän julkisen sektorin luoma toimintaympäristö. Tullitoiminnan, byrokratian ja lainsäädännön sekavuuden ongelmat pystytään ratkaisemaan luomalla henkilökohtaiset suhteet virkamiehiin, alue- ja federaation hallintoon. Uusimmissa tutkimuksissa kansainvälistymisen esteiden poistaminen on osoittautunut tärkeäksi kannustimeksi. Venäjän WTO-jäsenyyden myötä monien kaupankäynnin esteiden tulee poistua. Se lisää kiinnostusta Venäjän markkinoita kohtaan myös pk-yritysten keskuudessa. Siksi nyt on tärkeää seurata tilannetta Barentsin alueella ja välittää reaaliaikaista tietoa liiketoimintamahdollisuuksista yrittäjille. Barentsin alueen kansainvälistä liiketoimintaa ja yhteistyötä on haitannut viestintä- ja kulkuväylien puute sekä heikko laatu. Edelleenkin matkat vaativat paljon aikaa. 102 Barentsin alueen sisällä lentoyhteyksiä ei juurikaan ole. Rautatieyhteydet ovat puutteellisia ja kuljetustariffien erilaisuus asettaa ongelmia. Maanteiden kunto on monin paikoin heikko. Toimiva ja turvallinen logistiikka luo edellytyksiä talouden kehitykselle. Liikenneolojen ja talouden kehitys tapahtuu samanaikaisesti. Tehokkaiden logistiikkaratkaisujen toteuttaminen lisää kilpailuetua. Logistiikan alalla tulee edistää liikenneväylien parantamista, tehokkuutta lisääviä ratkaisuja reittien ja satamien käytössä. Tariffipolitiikkaa tulee kehittää joustavammaksi. Barentsin alueen on kaikissa ratkaisuissaan parannettava syrjäisen seudun kilpailukykyä valtioidensa sisällä ja globaalimarkkinoilla. Työvoiman saatavuus, taso, työteho ja hinta osaltaan säätelevät yhteisyritysten mahdollisuuksia. Samalla on huolehdittava raja- ja tullausmenettelyjen selkeydestä, luotettavuudesta, laskutusten oikeellisuudesta, lupien saannista, verotuksen tasoista sekä kehittämisen pitkäjänteisyydestä. Monilla aloilla on tapahtunut myönteistä kehitystä. Luonnonvaroiltaan vauraan, mutta syrjäisen Barentsin alueen yhteistyö voi turvata talouskasvun myös globaalitalouden depressiokausina. (Siuruainen 2009.) 5.4 Tutkimuksen arviointi ja jatkotutkimusehdotukset Laadullisessa tutkimuksessa tutkija itse on tutkimusväline ja luotettavuuden kriteeri. (Eskola ym. 2001, 210.) Tutkimuksen laatua ja uskottavuutta arvioidaan validiteetti ja reliabiliteetti käsitteiden mukaan. Kysymys on siinä, kuinka tutkija pysty kuvaamaan objektiivista todellisuutta ja totuutta. Validiteetilla todetaan tutkimuksen pätevyyttä ja yleistettävyyttä, eli kuinka hyvin on onnistuttu tutkimaan ja tulkitsemaan kohdeilmiötä. (Hirsijärvi & Hurme 2001, 184.) Tapaustutkimuksen arvioinnissa käytetään usein sisäistä validiteettia, ulkoista ja konstruktiovaliditeettia. Sisäisellä validiteetilla tarkoitetaan tulkinnan loogisuutta ja ristiriidattomuutta. Ulkoisella validiteetilla mitataan, kuinka hyvin tuloksia voidaan yleistää tutkittujen tapauksien ulkopuolelle. Konstruktiovaliditeetilla tarkastellaan, tutkittiinko asioita niille sopivilla menetelmillä. (Koskinen ym. 2005, 255.) Tässä tutkimuksessa konstruktiovaliditeettia varmistettiin käyttämällä sekä primaari- että sekundaaridataa. Empiirisen osan haastattelujen, Internet-sivujen ja muun median lähteiden käyttö myös lisää tutkimuksen konstruktiovaliditeettia. Konferenssissa ja seminaareissa tehdyt muistiinpanot auttoivat kokonaiskuvan hahmottamisessa. 103 Sekä teoreettisessa että empiirisessä osassa tarkasteltiin samaa kohdeilmiötä eli pkyritysten liiketoiminnan kansainvälistymistä Barentsin alueella. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään pk-yritysten kansainvälistymisen edellytyksiä Pohjois-Suomessa ja Murmanskin alueella. Teoreettinen viitekehys perustuu aikaisempiin tutkimuksiin, mikä parantaa tämän tutkimuksen sisäistä validiteettia. Vaikka tutkimuksen tulosten perusteella on vain muutama tapaus, voidaan pitää tuloksia yleistettävinä, koska empiirisen aineiston haastatteluista löytyy yhtenevät tekijät. Kaikissa tapauksissa yritysjohtajien ja asiantuntijoiden kanssa keskusteltiin samoista aiheista, eli Barentsin alueen pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistymisen kokemuksista, mm. motiiveista, haasteista ja resursseista. Tutkimuksen ulkoista validiteettia on pyritty parantamaan kuvaamalla tapausyritysten toiminta mahdollisimman tarkasti. Tiedon reliabiliteettia luottiin tarjoamalla lukijalle mahdollisuuden hahmottaa tutkimuksen edistyminen tutkimuskysymysten asettelusta, aineiston keruuseen ja johtopäätöksiin. (Yin 2003, 106.) Empiiristä aineistoa on pyritty käsittelemään huolellisesti ja kuvaamaan sen käsittely. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja jaettiin teemoihin. Haastattelurunko on liitetty tutkimukseen (Liite 1.). Nämä toimenpiteet lisäävät tulosten reliabiliteettia. Tutkimusilmiötä on pyritty lähestymään yritysjohdon näkökulmasta, koska haluttiin saada reaaliaikaista tietoa yritysten kansainvälistymisen kokemuksista pohjoisessa. Vaikka teoreettinen ja empiirinen osat sopivat yhteen ja täydentävät toisiaan, painopistealue on mielestäni empiirisellä aineistolla. Tutkimuksen tulokset kertovat Barentsin alueen pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistymisen nykytilasta, sen haasteista ja edellytyksistä, siksi toivon, että tuloksista on hyötyä muillekin tästä asiasta kiinnostuneille yrityksille ja organisaatioille. Lähitulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta siitä, kuinka nykyiset muutokset (tullitoiminnan uudistukset, energiahankkeiden käynnistäminen ja Venäjän WTO-jäsenyys) vaikuttavat pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistymisen edellytyksiin pohjoisessa. 104 LÄHTEET Ahokangas, P. & Pihkala, T. 2002. Kansainvälistyvä yritys. Helsinki: Edita Prima. Alasuutari, P. 2001. Laadullinen tutkimus. Tampere: Osuuskunta vastapaino. Antoncic, B., Hisrich, R. & Ruzzier, M. 2006. SME internationalization research: past, present and future. Journal of Small Business and Enterprise Development No. 4, 476– 497. Anttonen, M. 2011. Tulliongelmat historiaan. Suurlähettiläs Anttonen: Venäjän WTOjäsenyys vuoden paras talousuutinen. Kaleva 12.11.2011. Beljaninov, A. 2010. Venäjän FTL:n pääjohtaja. Haastattelu. Tulliviesti 2/2010, s. 9 10. Berg, P. 2010. Luoteis-Venäjän liiketoimintamahdollisuudet. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. BOFIT. Venäjä-tilastot. 2010. Saatavissa: http://www.bof.fi/bofit/seuranta/venajatilastot/index.htm [viitattu 12.2.2010]. Cavusgil, S. T. & Yeoh, P-L. 1994. Public Sector Promotion of US Export Activity: A Review and Directions for the Future. Journal of Public Policy & Marketing 13 (1), 76– 84. Chandra, Y., Styles, C. & Wilkinson, I. 2009. The Recognition of First Time International Entrepreneurial Opportunities: Evidence from Firms in Knowledge-based Industries. International Marketing Review 26 (1), 30– 61. Coviello & McAuley 1999. Internationalization of SME: A reading in terms of resources and competencies. Aix Marseille III. France. http://www.cirmapfea.org/fichiers/iibc-slaghzaoui.pdf Dudarev, G., Boltramovich, S.,Filippov, P. & Hernesniemi, H. 2004. Advantage Northwest Russia. Helsinki. SITRA. Eckhardt, J. T. & Shane, S. A. 2003. Opportunities and Entrepreneurship. Journal of Management 29 (3), 333–349. Eskola, J. & Suoranta, J. 2001. Johdatus laadulliseen tutkimukseen (5. painos). Jyväskylä: Vastapaino. Findikaattori 2011. http://www.findikaattori.fi/ Finpro. 2010. Maaraportit. Viitattu FI/Market+Information/Country+Information/ 16.12.2010 http://www.finpro.fi/fi- Gardin, M., Harju, P., Isotalus, A., Lotvonen, E., Okkonen, J., Pennanen, M., Rautajoki, T. & Seikkula, A. 2009. Elinkeinopainotteinen Barents-strategia, Venäjä. Euroopan aluekehitysrahasto. 105 Haukkasalo, A. 2009. Pääkirjoitus 21.9.2009. Tekniikka & Talous, 4. Helsinki. Talentum Media Oy. Helppikangas, P., Kotomin, A., & Urponen, K. 2006. Pohjoinen raja II. Lapin yliopisto. Helsinki. Hakapaino Oy. Hernesniemi, H., Auvinen S. & Duraev G. 2005. Suomen ja Venäjän logistinen kumppanuus. Helsinki: Taloustieto Oy. Hirsijärvi, S. & Hurme, H. 2001. Tutkimushaastattelu: Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino. Hollensen, S. 2004. Global Marketing – A market-responsive approach. 2. painos. Pearson Education, Harlow. Hultin, T. 1997. Uuden Venäjän kaupan opas. Helsinki. Hakapaino Oy. Iivari, P. 2007. Yritysturvallisuus ammattikorkeakoulun julkaisuja. ja Venäjä. Rovaniemi. Rovaniemen Javalgi, R. G., Griffith, D. A. & White, D. S. 2003. An Empirical Examination of Factors Influencing the Internationalization of Service Firms. Journal of Services Marketing 17 (2), 185–201. Johanson, J. & Vahlne, J-E. 1977. The Internationalization Process of the Firm – A Model of Knowledge Development and Increasing Foreign Market Commitments. Journal of International Business Studies 8 (1), 23–32. Johanson, J. & Vahlne, J.-E. 1999. The Mechanism of Internationalization. The International Business, 7 (4): 11–24. Johanson, J. & Wiedersheim-Paul, F. 1999. The Internationalization of the Firm: Four Swedish Case Studies. Teoksessa P. J. Buckely & P. N. Ghauri. (toim.) The Internationalization of the Firm. (2. painos) Lontoo: Thomson Learning, 27–42. Kankaantähti, P & Kankaantähti, S. 2009. ABC-maat suomalaisen kansainvälisen yrittäjyyden kohteena. Pro gradu –tutkielma. Jyväskylä. Yliopistopaino. Karhunen, P., Kosonen, R., Logren, J. & Ovaska, K. 2008. Suomalaisyritysten strategiat Venäjän muuttuvassa liiketoimintaympäristössä. Helsinki. Helsingin kauppakorkeakoulu. Julkaisuja. Karrus, K. 1998. Logistiikka. Porvoo: WSOY Kauppakamarin Internet-sivut, www.oulu.chamber.fi Korth, C. M. 1991. Managerial Barriers to US Exports. Business Horizons 34 (2), 18– 26. Koskinen, I., Alasuutari, P. & Peltonen, T. 2005. Laadulliset menetelmät kauppatieteissä. Jyväskylä: Vastapaino. Kosonen, R. 2007. Luoteis-Venäjän haasteet ja mahdollisuudet. Tilastokeskus. http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-04-18_006.html?s=0 106 Kuivalainen, O. 2003. Knowledge-based view of internationalisation – studies on small and medium-sized information and communication technology firms. Lappeenrannan teknillinen yliopisto: Digipaino. Laakkonen, V., Tiusanen, T. & Jumpponen, J. 2005. Venäjälle – mutta minne? Suomalaisyritysten investoinnin sijaintipaikan valintaan vaikuttavat ulkoiset tekijät. Lappeenranta. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Julkaisuja. Lantto, H. 2006. Paikkatietoteknologiaa Barentsin alueelle. Maankäyttö 4/2006 Laukkanen, T. 2010. Venäjän kauppa nousuun. Venäjän aika 2/2010 Leonidou, L. C., Katsikeas, C. S., Palihawadana, D. & Spyropoulou, S. 2007. An Analytical Review of the Factors Stimulating Smaller Firms to Export. International Marketing Review 24 (6), 735–770. Logistiikkaselvitys 2009. Suomen liikenne- ja viestintäministeriö. Saatavissa: http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=339549&name=DLFE6903.pdf&title=Logistiikkaselvitys 2009 Luostarinen, R. 1990. International business operations. Helsinki. Hakapaino Oy. Marttila, J. & Ollonqvist, P. 2010. Puurakentamisen suomalais-venäläinen liiketoiminta Venäjällä–vientikaupastaverkostoihin. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp151.htm Mejri, K. & Umemoto, K. 2010. Small- and medium-sized enterprise internationalization: Towards the knowledge-based model. Journal of International Entrepreneurship 8:156–167. Morgan, R. E. 1997. Export Stimuli and Export Barriers: Evidence from Empirical Research Studies. European Business Review 97 (2), 68–79. Narva, K. 2010. Itäetabloitumisen haasteet Lapin pk-yrityksissä. Jyväskylä. Kopijyvä Oy. Neilimo, K. & Näsi, J. 1980. Nomoteettinen tutkimusote ja suomalaisen yrityksen taloustiede. Tampere: Yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitoksen julkaisuja. Niemelä, S. 2002. Menestyvä yritysverkosto. Helsinki. Edita Prima Oy. Nykänen, P. 2001. Vienti- ja tuontitoiminta Suomen ja Venäjän välisessä kaupassa. Lappeenranta. Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu. Ollus, S. & Torvalds, N. 2006. Kaupasta kumppanuuteen, Suomen Venäjätalousstrategia, Sitran raportteja 55. Helsinki. Edita Prima Oy. Pehkonen, E. 2000. EU-Suomen vienti- ja tuontitoiminta. Porvoo: WSOY. Perry, C. 1998. Processes of a case study methodology for postgraduate research in marketing. European Journal of Marketing, 32(9/10) 785-802. Prashantham, S. 2005. Toward a knowledge-based conceptualization internationalization. Journal of International Entrepreneurship 3(1):37–52. of 107 Ritvanen, V. & Koivisto, E. 2007. Logistiikka pk-yrityksissä. Hankinta kilpailutekijänä. WSOY Oppimateriaalit Oy. Ruokola, S. 2009. Logistiikkaselvitys. http://www.lvm.fi/web/fi/tiedote/-/view/839802 Ruutikainen P, Inkinen T, Tapaninen U. 2006. Suomen ja Venäjän välinen kuljetuslogistiikka. Yrityshaastattelut. Turun yliopisto. Merenkulkualan tutkimuskeskus. Julkaisuja. Ruzzier, M., Hisrich, M. D. & Antoncic, B. 2006. SME Internationalization Research: Past, Present, and Future. Journal of Small Business and Enterprise Development 13 (4), 476–497. Shaw, V. & Darroch, J. 2004. Barriers to Internationalisation: A Study of Entrepreneurial New Ventures in New Zealand. Journal of International Entrepreneurship 2 (4), 327–343. Sihvola, J. 2008. Verkostot pk-yrityksen kansainvälistymisessä. Viitattu 20.12.2010. http://www.tritonia.fi/?d=244&l=1&g=abstract&abs=2925 Silander, M., Tervo, H. & Niittykangas, H. 1997. Uusi aluepolitiikka ja yritysten sijaintikäyttäytyminen. Jyväskylä. Tutkimuskeskuksen julkaisuja. Simola, H. 2009. Protektionistiset paineet voimistuvat Venäjälläkin. Focus/Opinion 3/2009. Suomen Pankki. 2 s. Saatavissa: http://www.bof.fi/NR/rdonlyres/C48EA4157251-46FB-AD71-FFDE2CD3DB60/0/ focus0309s.pdf. Siuruainen, E. 2010. Barentsin alueen uusiutuvat rakenteet. Suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksista Luoteis-Venäjällä. Oulu. http://www.tem.fi/files/29016/Barents_web012011.pdf Siuruainen, E. 2009. Barentsin alue osa globaalia avointa maailmantaloutta – Löydetäänkö kilpailuvahvuudet? Koulutus ja tutkimus sekä logistinen yhteistyö silta innovatiiviseen tulevaisuuteen. Teoksessa De Urbe Uloa 2008. Barentsin alueen tulevaisuuskonferenssi. Oulun konttori. Painatuskeskus. Solanko, L. 2007. Kansallisiin menestyjiin perustuva politiikka ja Venäjän kilpailukyky. Focus/Opinion 6/2007. Suomen Pankki. Saatavissa: http://www.bof.fi/NR/rdonlyres/6AF14EA4-B643-4086-88D6-3B66FCDBDC64/0/focus0607s.pdf. Spiridovitsh, S. (toim.) 2009. Aluekatsaus Murmanskin alue. Helsinki. Finpro ry. Suolanen, J. 2007 Kasvubisnestä siemenperunalla. Viitattu 14.8.2011. http://www.finnvera.fi/Kansainvaelistyminen/Tutustuyritystarinoihin/Kasvubisnestaesiemenperunalla Talouskatsaus. Suhdanteet. 2010. Elinkeinoelämän keskusliitto. http://www.ek.fi/www/fi/talous/talouskatsaus/kuvat/katsaus.pdf Saatavissa: Telasuo, C. & Heiniemi, M. 2011. Suomen ja Venäjän välinen kauppa. www.tulli.fi Tiehallinto 2010. http://alk.tiehallinto.fi/alk/ 108 Tiri, M. 2008. Asiakasnäkökulma: Yhteistyö suomalaisten kanssa, venäläisten yritysjohtajien näkemykset ja arviot. Suomalais-Venäläinen kauppakamari. Moskova. Tsupari, P. 2004. Yritysten liiketoimintasuhteet: selvitys liiketoimintasuhteista ja verkostoitumisesta Suomessa. Helsinki. Tilastokeskus. Vaara, M.-L., Rönqvist, A. & Nilsen, U. 2009. Pk-yritysten strateginen yhteistyö Barentsin euroarktisella alueella. BEAR. Nordic Innovation Centre. Vahvaselkä, I. 2006. Strategic behaviour and performance in internationalisation of SMEs. Acta Wasaensia, No. 169. Business Administration 70, Marketing. Vaasa: Universitas Wasaensis. Vehviläinen, I. 2009. Energiatehokkuus kansainvälisesti. Helsinki: Sitra. Venäjän kaupan barometri. Kevät 2011. SVKK. Taloustutkimus Oy. Vuola, A., Kangas, S., Sormunen, A. & Vilhunen, L.(toim.) 2009. Suomalaisyritysten kohtaamat kaupan esteet ja keinot niiden poistamiseksi. Helsinki. Ulkoasiainministeriön julkaisuja. Väyrynen, P. 2010. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri. Haastattelu. Logistiikka 4/2010, s.10. Wilson, R. M. S. & Gilligan, C. 2006. Strategic Marketing Management: Planning, Implementation and Control. (3. painos) Oxford: Elsevier Butterworth-Heinemann. World Economic Forum 2009. http://www.weforum.org/issues/global-competitiveness Yin, R. K. 2003. Case Study Research: Design and Methods. Thousand Oaks, California: Sage Publications. Zak, A. 2009. Finpro Murmanskissa, palvelut Barents-hankkeisiin pyrkiville yrityksille. Murmansk. Zetting, P. & Benson-Rea, M. 2008. What Becomes of International New Ventures? A Coevolutionary approach. European Management Journal 26 (6), 354–365. Äijö, T. 2001. Suomalaisyritys kansainvälistyy. Strategiat, vaihtoehdot ja suunnittelu. 4. uusittu painos. Helsinki: Yliopistopaino. 109 LIITE 1. Teemahaastattelurunko Pohjois-Suomen ja Murmanskin yrityksiä varten, joilla on kansainvälistä liiketoimintaa / yhteistyötä Barentsin alueella. Yrityksen nimi, toimiala, taustatiedot. Toimintamuodot: - millaista kv. toimintaa on ollut: o vienti/ tuonti o palvelut o yhteisyritykset o tytäryhtiöt Toimintaympäristö: - liiketoimintaympäristö Suomessa/ Ruotsissa ja Venäjällä: o ympäristön kannustimet o haasteet o riskit o millaisia ongelmia on ollut ja miten ne ratkaistaan esim. tullin toiminta, yhteydet, kuljetukset, luvat. Suhteet ja verkostot: - suhteiden ja verkostoitumisen merkitys liiketoiminnan kannalta eri maissa o suhteet muihin yrityksiin o suhteet viranomaisiin o paikalliset ja ulkomaiset verkostot Yrityksen resurssit: - millaisia resursseja yritys tarvitsee kv. liiketoimintaa varten o aineettomia 110 tieto (esim. liiketoimintamahdollisuuksista ja kohdemarkkinoista) osaaminen verkostot ja muut o aineellisia pääoma teknologiat ja muut o tukiresurssit Nykytoiminta ja tulevaisuuden näkymät: - miten toiminta jatkuu o kehittyy/ supistuu/ vaihtaa suuntaa o onko suunnitelmia kv. liiketoiminnan laajentamisesta o millaiset tekijät vaikuttavat myönteisesti toiminnan kehittämiseen
© Copyright 2024