Pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen

FACULTY OF ECONOMICS AND BUSINESS ADMINISTRATION
Taija Heinonen
Pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen Barentsin alueella:
Murmanskin ja Pohjois-Suomen yritysten kokemuksia
Pro gradu -tutkielma
Markkinoinnin koulutusohjelma
Joulukuu 2011
2
OULUN YLIOPISTO
Taloustieteiden tiedekunta
TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ
Yksikkö
Markkinoinnin laitos
Tekijä
Työn valvoja
Heinonen Taija
Juga, J. Professori & Kettunen, K.
Tohtorikoulutettava
Työn nimi
Pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen Barentsin alueella: Murmanskin ja PohjoisSuomen yritysten kokemuksia
Oppiaine
Työn laji
Aika
Sivumäärä
Markkinointi
Pro gradu
Joulukuu 2011
108 + 2
Tiivistelmä
Pro
gradu
–tutkielman
tarkoituksena
on
kuvata
pk‐yritysten
liiketoiminnan
kansainvälistymisen
edellytyksiä
Barentsin
alueella.
Kansainvälistymistä
tarkastellaan
yritysjohdon
näkökulmasta
pk‐yritysten
liiketoiminnan
kokemusten
pohjalta.
Talouden
globalisoituessa
maiden
välinen
yhteistyön
merkitys
kasvaa
pohjois‐alueilla.
Barentsin
alueen
isot
investointihankkeet
ja
Koillisväylän
käyttömahdollisuuksien
laajentaminen
kiinnostaa.
Tämän
vuoksi
pk‐yritysten
kansainvälistymisen
edellytysten
ja
mahdollisuuksien
tunnistaminen
on
tärkeä
tutkimusaihe.
Tässä
tutkimuksessa
kuvataan
Pohjois‐Suomen
ja
Murmanskin
alueen
pk‐yritysten
kokemuksia
kansainvälisen
liiketoiminnan
motiiveista,
haasteista
ja
resurssitarpeista.
Työn
tavoitteena
on
luoda
lisää
ajankohtaista
informaatiota
siitä,
miten
pk‐yritysten
kansainvälistyminen
edistyy
Barentsin
alueella.
Tavoitteeseen
pyritään
vastaamaan
käyttämällä
kansainvälistymisteoriaa,
nykytietoa
Barentsin
alueen
liiketoiminta‐
ympäristöstä
sekä
tarkastelemalla
tärkeitä
tekijöitä,
jotka
vaikuttavat
pk‐yritysten
kansainvälistymiseen
pohjoisessa.
Suomen
ja
Venäjän
välisen
kaupan
ja
logistiikan
kehittäminen,
tullitoiminnan
uudistukset
sekä
2012
vuoden
Venäjän
WTO‐jäsenyys
ovat
tärkeiden
tekijöiden
etusijalla.
Tutkimus
on
luonteelta
laadullinen
tapaustutkimus
ja
siinä
käsitellään
yksittäisiä
tapahtumia
niihin
osallistuvien
ihmisten
tai
heidän
antamien
merkitysten
perusteella.
Keskeinen
aineistonkeruumenetelmä
on
teemahaastattelu,
työn
empiirinen
aineisto
sisältää
kahdeksan
haastattelua
sekä
Murmanskin
Arctic
Logistics‐konferenssin
aineiston.
Tutkimustulokset
lisäävät
tietoa
siitä,
miten
pk‐yritysten
liiketoiminnan
kansainvälistyminen
edistyy
Barentsin
alueella
ja
mitkä
tekijät
vaikuttavat
siihen.
Huomiota
kiinnitetään
erityisesti
ulkoympäristön
tekijöihin
ja
niissä
tapahtuviin
muutoksiin.
Näin
tutkimus
voi
auttaa
yrityksiä
ja
organisaatioita
tunnistamaan
liiketoiminnan
ja
yhteistyön
kannalta
tärkeät
tekijät,
joihin
huomiota
kiinnittämällä
yritysten
kansainvälisen
liiketoiminnan
mahdollisuudet
Barentsin
alueella
paranevat.
Asiasanat
Kansainvälistymisen mallit, motiivit, haasteet, resurssit, verkostot, Suomen ja Venäjän välinen
kauppa ja logistiikka
Muita tietoja
3
SISÄLLYS
Tiivistelmä
Sisällys
Kuviot ja taulukot
1 JOHDANTO ....................................................................................................................................7
1.1 Johdatus aiheeseen ja perustelut aiheen valinnalle...............................................................7
1.2 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset........................................................................9
1.3 Tutkimuksen metodologia .....................................................................................................10
1.4 Tutkimuksen rakenne ............................................................................................................10
2 YRITYSTEN KANSAINVÄLISTYMINEN BARENTSIN ALUEEN
LIIKETOIMINTAYMPÄRISTÖSSÄ SUOMESSA JA VENÄJÄLLÄ .....................................11
2.1 Barentsin alueen liiketoimintaympäristö .............................................................................11
2.2 Kansainvälistymismallit.........................................................................................................14
2.2.1 Kansainvälistyminen Uppsalan mallin mukaan ................................................................15
2.2.2 Resurssi- ja verkostoperustainen malli.............................................................................17
2.2.3 Uudet teoreettiset suuntaukset...........................................................................................20
2.3 Pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen Suomen ja Venäjän
Barentsin alueella....................................................................................................................22
2.3.1 Suomalaisyritysten liiketoiminta Venäjällä ......................................................................22
2.3.2 Kansainvälisen liiketoiminnan motiivit, mahdollisuudet ja kannustimet Barentsin
alueella .......................................................................................................................................25
2.4 Kansainvälistymisen haasteet................................................................................................29
2.5 Vienti kansainvälistymisen muotona....................................................................................33
2.5.1 Suomen ja Venäjän välinen kauppa ..................................................................................34
2.5.2 Suomen ja Venäjän välinen logistiikka .............................................................................38
2.5.3 Barentsin alueen logistiikka ..............................................................................................42
2.6 Yhteenveto..............................................................................................................................46
4
3 EMPIIRISEN TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ..........................................................................49
3.1 Tutkimusmenetelmä...............................................................................................................49
3.2 Aineistonkeruumenetelmä.....................................................................................................50
3.3 Empiirisen aineiston esitys- ja analysointitapa ...................................................................52
3.4 Tutkimukseen osallistuneet yritykset ja organisaatiot .......................................................52
4 EMPIIRISEN AINEISTON ESITTELY JA ANALYSOINTI .................................................54
4.1 Pk-yritysten vienti- ja tuontitoiminta Pohjois-Suomen ja Murmanskin alueen välillä...54
4.1.1 Murmanskin tukkukauppayritysten tuontitoiminta ...........................................................54
4.1.1.1 Yritysten kokemukset kansainvälistymisestä Barentsin alueella ..........................54
4.1.1.2 Liiketoiminnan kannustimia ja motiiveja Suomessa ja Venäjällä .........................55
4.1.1.3 Yrityksen resurssit .................................................................................................56
4.1.1.4 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet.................................................................57
4.1.1.5 Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät................................................58
4.1.2 Pohjois-Suomen vientiyrityksen kansainvälinen liiketoiminta Barentsin alueella ...........58
4.1.2.1 Konsernin toiminnan kuvaus .................................................................................58
4.1.2.2 Yritysryhmän vientitoiminta .................................................................................59
4.1.2.3 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet.................................................................60
4.1.2.4 Kilpailu ..................................................................................................................62
4.1.2.5 Tärkeät resurssit.....................................................................................................62
4.1.2.6 Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät................................................64
4.2 Logistiikka- ja kuljetusalan pk-yritysten kansainvälinen liiketoiminta
Barentsin alueella .................................................................................................................65
4.2.1 Murmanskilaisen yrittäjän näkemyksiä rajat ylittävän yhteistyön
ja liiketoiminnan kehittämiseen ........................................................................................65
4.2.1.1 Yritysten kokemukset kansainvälistymisestä Barentsin alueella ..........................65
4.2.1.2 Liiketoiminnan kannustimia ja motiiveja Suomessa ja Venäjällä .........................66
4.2.1.3 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet.................................................................67
4.2.1.4 Yrityksen resurssit .................................................................................................67
4.2.1.5 Logistiikka, liikenneyhteydet ja kuljetukset ..........................................................67
4.2.2 Suomalaisen yrittäjän näkökulma .....................................................................................69
4.2.2.1 Yrityksen toiminnan kuvaus ..................................................................................69
4.2.2.2 Yrityksen kansainvälinen liiketoiminta Barentsin alueella ...................................70
4.2.2.3 Erikoiskuljetukset ..................................................................................................72
5
4.2.2.4 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet.................................................................73
4.2.2.5 Tullitoiminta ..........................................................................................................75
4.2.2.6 Kilpailu ..................................................................................................................76
4.2.2.7 Yhteistyökumppanit...............................................................................................76
4.2.2.8 Yrityksen resurssit .................................................................................................77
4.2.2.9 Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät................................................78
4.3 Venäläisyrittäjän etabloituminen Pohjois-Suomessa..........................................................79
4.3.1 Kokemukset.......................................................................................................................79
4.3.2 Motiivit..............................................................................................................................80
4.3.3 Haasteet .............................................................................................................................81
4.3.4 Resurssit ............................................................................................................................82
4.4 Barentsin alueen liiketoimintaympäristön kehittämisedellytykset
pk-yritysten kansainvälisen liiketoiminnan kannalta .........................................................82
4.4.1 Isojen projektien luomat mahdollisuudet ..........................................................................82
4.4.2 Infrastruktuurin kehittämissuunnitelmat ...........................................................................84
4.4.3 Uudistusten eteneminen Pohjois-Venäjällä.......................................................................85
4.4.4 Tiedon saanti Venäjän Barentsin alueen nykytilanteesta ..................................................86
4.5 Yhteenveto...............................................................................................................................91
5 JOHTOPÄÄTÖKSET .................................................................................................................94
5.1 Teoreettiset johtopäätökset ...................................................................................................94
5.2 Liikkeenjohdolliset johtopäätökset.......................................................................................99
5.3 Johtopäätökset asiantuntija- ja välittäjäorganisaatioille .................................................100
5.4 Tutkimuksen arviointi ja jatkotutkimusehdotukset .........................................................102
LÄHTEET.......................................................................................................................................104
LIITTEET.......................................................................................................................................109
Liite 1. Haastattelurunko...........................................................................................................109
6
KUVIOT
Kuvio 1. Barentsin alue (barentsinfo.fi 2011)................................................................................12
Kuvio 2. Uppsalan malli (Johanson & Vahlne 1977) ....................................................................15
Kuvio 3. Resurssien kehittämistavat kansainvälistyvässä yrityksessä
(Ahokangas & Pihkala 2002, 80) ...................................................................................................18
Kuvio 4. Kansainvälisen yrittäjyyden malli (Antoncic & Hisrich 2006).......................................20
Kuvio 5. Venäläisyritysten syyt kaupankäyntiin suomalaisten kanssa (Tiri 2008, 62) .................28
Kuvio 6. Vienti Venäjälle vuonna 2010 (Telasuo & Heiniemi 2011.) ..........................................36
Kuvio 7. Tuonti Venäjältä vuonna 2010 (Telasuo & Heiniemi 2011.)..........................................37
Kuvio 8. Rajanylitysten määrä vuosina 2000 – 2011. (Findikaattori 2011.) .................................41
Kuvio 9. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys: Barentsin alueella
kansainvälistymiseen vaikuttavat tekijät ........................................................................................47
Kuvio 10. Barentsin alueella kansainvälistymiseen vaikuttavat tekijät .........................................97
TAULUKOT
Taulukko 1. Liikennemäärät Suomen raja-asemilla vuonna 2010
(Tiehallinto 2010)...........................................................................................................................43
Taulukko 2. Liikennemäärät Pohjois-Suomen raja-asemilla 2006-2010
(Tiehallinto 2010)...........................................................................................................................45
Taulukko 3. Tutkimukseen osallistuneet yritykset ja organisaatiot ...............................................53
Taulukko 4. Yritysten ja organisaatioiden kansainvälisen toiminnan motiivit,
haasteet ja resurssit Suomen ja Venäjän pohjois-alueilla..............................................................93
7
1 JOHDANTO
1.1 Johdatus aiheeseen ja perustelut aiheen valinnalle
Barentsiin alueeseen kuuluu pohjoisia alueita Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja
Venäjältä. Yhteistyön laajeneminen Barentsin alueella käytännön tasolle on Suomen,
Venäjän ja myös EU:n etujen mukaista. Yhteistyön tulisi keskittyä ensisijaisesti
talousyhteistyön tiivistämiseen ja laajentamiseen. Yhteisen talousalueen syntyminen
merkitsisi huomattavaa askelta EU:n ja Venäjän talouksien integroitumisessa, sillä sen
myötä molempien alueiden elinkeinoelämä hyötyisi vapaasta taloudellisesta toiminnasta
(Ollus & Torvalds 2005, 21; Narva 2010).
Pk-yritysten kansainvälinen liiketoiminta alkoi kehittyä voimakkaasti Luoteis-Venäjällä
90-luvulla
Neuvostoliiton
romahtamisen
jälkeen.
Silloin
venäläis-suomalaisia,
ruotsalaisia ja saksalaisia yhteisyrityksiä kasvoi kuin sieniä sateella. Myös tuonti
ulkomailta lisääntyi aktiivisesti: 90-luvun kaaoksessa Venäjällä oli pula elintarvikkeista,
siksi niitä tuotiin Pohjois-Suomesta Murmanskiin, kuten Valion maitotuotteita. Vuoden
1998 finanssikriisi oli kova isku pk-yritysten kansainväliselle toiminnalle, monet
ulkomaiset yritykset lähtivät kotimaahan. Kuitenkin muutama vuosi sitten kiinnostus
Barentsin alueen liiketoimintamahdollisuuksia kohtaan on kasvanut. Se liittyy varsinkin
isojen hankkeiden kehittämiseen Murmanskin alueella: kaasukenttä Shtokman ja
Murmanskin satama ja logistiikkakeskus. Pohjois-Suomessakin selvitetään pk-yritysten
yhteistyömahdollisuuksia Barentsin alueella. Esimerkiksi Oululainen yritys Barents
Group Oy rakentaa yritysverkkoa isojen projektien toteuttamista varten.
Mahdollisuuksien lisäksi Barentsin alueen liiketoimintaympäristö tarjoaa haasteitakin.
Eino Siuruaisen (2010, 52) mukaan Suomen ja Venäjän välisen yhteydenpidon ja
taloudellisen toiminnan suurimpia esteitä ovat huonot liikenneyhteydet, majoitustilojen
puute, kielitaidottomuus ja kulttuurien vähäinen tuntemus. Valokaapeliyhteyden
saaminen rajan yli Kostamukseen vei lähes kymmenen vuotta. Talouden yhteistyö ei voi
kehittyä,
ellei
ole
nopeita
liikenneyhteyksiä,
viestiliikennemahdollisuuksia
ja
nykyaikaisviestintäteknologioita. Näillä aloilla edistyminen on ollut tarpeeseen nähden
kohtuuttoman kankeaa ja hidasta.
8
Vaikka Venäjä on avautunut ulospäin viimeisten viidentoista vuoden aikana
voimakkaasti, niin World Economic Forumin (WEF) vertailu osoittaa Venäjän olevan
edelleen yksi maailman suljetuimpia talouksia. Länsimaisilla yritysjohtajilla todetaan
olevan hyvin vähän luottamusta maan hallintoon ja lainsäädännön toteutumiseen.
Lisäksi Venäjän heikkoa sijoitusta selittävät kaupankäynnin monet rajoitukset ja
vientituotteiden monimutkaiset tullimaksut. Venäjällä on kaikilla mittareilla valtavasti
parannettavaa. Toisaalta WEF-raportin mukaan pohjoismaat pärjäsivät tutkimuksen
vertailussa hyvin. Pohjoismaiden vahvuuksia olivat etenkin hallinnon läpinäkyvyys ja
yleisesti ottaen suotuisa ja yrittämistä kannustava liiketoimintaympäristö. (World
Economic Forum 2009.)
Narvan (2010) mukaan Suomen liiketoimintaympäristö voi tarjota venäläisille
yrityksille kasvumahdollisuuksia ja olla merkittävä sillanpääasema länsimarkkinoille.
Suomi on mielenkiintoinen sijaintipaikka naapurimaan yrityksille, koska se on lähellä,
jollain tavalla tuttu ja tänä päivänä se on osa Euroopan unionia. Suomessa venäläinen
yritys saattaa tällöin olla erinomainen asiakas, joka tarvitsee tukea mitä moninaisimpiin
tarpeisiin. Suomalaisten yritysten kannattaa aktiivisesti hakeutua länsimarkkinoille
myös yhteistyössä venäläisyritysten kanssa samaan aikaan kun kilpailu EU:n
sisämarkkinoilla kiristyy. (Hultin 1997, 50; Tiri 2008, 9.)
Kansainvälistymistä voi tarkastella eri näkökulmista. Se voidaan nähdä sekä
mahdollisuutena että haasteena, joka vaatii yritykseltä voimavaroja, mm. tietoa ja
osaamista. Pk-yritysten resurssit ovat yleensä pienet ja rajalliset, siksi on syytä
analysoida, millä resursseilla ne vastaavat toimintaympäristön haasteisiin. Yrityksen
resursseihin
perustuvassa
näkökulmassa
(R/B,
the
resource-based
model)
kansainvälistyminen määritellään prosessiksi, jossa yritykset mobilisoivat, kokoavat ja
kehittävät resurssejaan kansainvälistä toimintaansa varten. (Vahvaselkä 2006, 51–53.)
Resurssiperustainen näkökulma kansainvälistymiseen liittyvissä tutkimuksissa on
lisääntymässä ja pohjautuu olemassa oleviin kansainvälistymismalleihin. Tämä
näkökulma tarkastelee kansainvälistymistä yrityksen käytettävissä olevien ulkoisten ja
sisäisten resurssien sekä yrityksen kiinnostuksen ja halukkuuden oppia ja kehittää
resurssejaan, kannalta. Teoreettiset löydökset tähän lähestymistapaan ovat vielä hyvin
alkuvaiheessa. (Antoncic ym. 2006, 486.)
9
1.2 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset
Kansainvälistymistutkimusta yleisesti ottaen on tehty paljon, ja tutkimusta on tehty
myös
liiketoiminnan
erityisissä
konteksteissa,
esimerkiksi
kehitysmaiden
yritystoiminnan kansainvälistymisestä. Toisaalta on myös sellaisia toimintaympäristöjä,
joiden erityispiirteitä ei kansainvälistymistutkimuksessa ole juurikaan tarkasteltu.
Esimerkiksi Barentsin alueen erityispiirteiden voidaan arvella vaikuttavan pk-yritysten
kansainvälistymiseen. Varsinkin 2000-luvulla Luoteis-Venäjän toimintaympäristössä
tapahtuneista muutoksista tarvitaan nykyään lisää tietoa ja tutkimusta. Tämän
tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä pk-yritysten kansainvälistymisen
edellytyksistä Barentsin alueella.
Tutkimuksessa pyritään löytämään vastaukset seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
Päätutkimuskysymys:
Millaisia kokemuksia pk-yrityksillä on kansainvälistymisestä Barentsin alueella?
Alatutkimuskysymykset:
Miten pk-yritysten kansainvälistyminen edistyy Barentsin alueella?
Mitkä tärkeät tekijät vaikuttavat pk-yritysten kansainvälistymiseen?
Minkälaisia resursseja pk-yritykset tarvitsevat rajat ylittävään liiketoimintaan PohjoisSuomessa ja Murmanskin alueella?
Tutkimuksen aihe rajataan niin, että tutkimuksessa tarkastellaan pk-yritysten
kansainvälistymisen
edellytyksiä
Barentsin
alueen
liiketoimintaympäristössä.
Tutkimuksessa kuvataan kansainvälistymisen malleja sekä motiiveja ja haasteita.
Lisäksi selvitetään erilaisten resurssien merkitystä kansainvälistymisessä. Ilmiötä
pyritään lähestymään yritysjohdon näkökulmasta.
10
1.3 Tutkimuksen metodologia
Tieteenfilosofinen
lähestymistapa
tähän
tutkimukseen
on
subjektivistinen.
Tutkimusasetelmana on induktiivinen, toiminta-analyyttinen tapaustutkimus, jonka
kohdeyrityksinä
ovat
Pohjois-Suomen
ja
Murmanskin
yritykset.
Toiminta-
analyyttisessa tutkimusotteessa todellisuus on subjektiivista, tulkinnallista, joten
tutkijan ja tutkittavan vuorovaikutukselta ei voi välttyä.
Empiirinen
aineisto
tutkimusmenetelmät
kerätään
ovat
vain
harvojen
monipuolisia.
kohdeyksiköiden
(Neilimo
&
Näsi
avulla,
1980,
mutta
35.)
Tutkimusstrategiana on tapaustutkimus, jossa aineisto kerätään puolistrukturoidun
teemahaastattelun avulla. Haastateltavan tieto on subjektiivista, yksilöstä riippuvaista, ja
tutkijan pyrkimyksenä on tulkita tätä tietoa. Menetelmä edellyttää, että haastateltavalla
on ensisijaista tietämystä asiasta. Tutkimusmenetelmä on laadullinen, koska laadullisen
tutkimuksen avulla voidaan kerätä runsas ja monipuolinen aineisto pienestä määrästä
havaintoja.
1.4 Tutkimuksen rakenne
Toisessa luvussa esitellään tutkimuksen teoria. Ensin perehdytään kansainvälistymisen
malleihin, jonka jälkeen tarkastellaan kansainvälistymisen prosessia ja tekijöitä, jotka
vaikuttavat tähän prosessiin. Kolmannessa luvussa esitellään tapaustutkimuksen toteutusmenetelmä, jonka jälkeen kohdeyritysten liiketoimintaa kuvaillaan tarkemmin.
Neljännessä luvussa esitellään ja analysoidaan tutkimuksen empiirinen aineisto.
Aineiston analysoinnin jälkeen teoreettiset ja empiiriset päätelmät yhdistetään ja
esitetään analyysista yhteenveto johtopäätöksissä. Luvussa 5 arvioidaan myös työn
luotettavuutta, mahdollisia rajoitteita sekä esitetään jatkotutkimusehdotuksia.
11
2 YRITYSTEN KANSAINVÄLISTYMINEN BARENTSIN ALUEEN
LIIKETOIMINTAYMPÄRISTÖSSÄ SUOMESSA JA VENÄJÄLLÄ
Kansainvälistyminen voidaan määritellä prosessiksi, jonka kautta yritys siirtyy
toimimaan kansainvälisille markkinoille yksinomaan kotimarkkinoilla toimimisen
sijaan (Javalgi, Griffith & White 2003, 186). Kansainvälistymiskäsitteen määrittelyssä
on korostunut toisaalta kansainvälistymisprosessin hitaasti kehittyvä luonne, tiedon ja
kokemuksen
lisääntymiseen
perustuva
sitoutumiskehitys
sekä
toisaalta
kansainvälistyminen verkostoitumismallin kautta.
Kansainvälistymistä voidaan lähestyä eri tavalla ja tarkastella sekä makrotasolla
kansantalouden
tai
toimialan-
että
mikrotasolla
yrityksen
tai
liiketoiminnan
näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa ilmiötä tarkastellaan yrityksen näkökulmasta.
Teoreettisten mallien avulla pyritään kuvaamaan pk-yritysten toimintaa Venäjän ja
Suomen
Barentsin
alueella.
Tutkimuksessa
selvitetään
pohjois-alueiden
liiketoimintaympäristön vaikutusta kansainväliseen liiketoimintaan, koska esimerkiksi
Karhusen ym. (2008, 73) mukaan suomalaisyritysten toiminnan aktiivisuus ja toiminnan
muodot Venäjällä ovat olleet vahvasti sidoksissa siihen institutionaaliseen kontekstiin,
jossa kulloinkin on toimittu.
Tässä luvussa tarkastellaan ensin Barentsin alueen liiketoimintaympäristöä sekä pkyritysten toimintaa pohjois-alueilla. Luvussa analysoidaan kansainvälistymisen teorian
ja mallien sovellettavuutta nykykäytäntöön. Sen jälkeen selvitetään, millaisia ovat
yritysten kansainvälistymisen motiivit ja esteet sekä millaisia resursseja ne vaativat.
2.1 Barentsin alueen liiketoimintaympäristö
Barentsin aleen eräs määrittely on, että se käsittää läänit, alueet ja tasavallat
Norjanmereltä Uralvuoristolle napapiirin seudulla. Alueeseen kuuluvat Norjasta
Nordlandin, Tromsan ja Finmarkin läänit, Ruotsista Västerbottenin ja Norrbottenin
läänit, Suomesta Oulun ja Lapin läänit sekä Venäjältä Murmanskin, Arkangelin ja
Nenetsian alueet sekä Karjalan ja Komin tasavallat. (Kuvio 1.) Nimitys Barentsin
alueeksi tulee Barentsin merestä, joka puolestaan on nimetty hollantilaisen kartografin,
12
löytöretkeilijän ja merenkulkijan Willem Barentsin mukaan. Hän koki kohtalonsa tuolla
merellä etsiessään koillisväylää 1500-luvun lopulla. (Lantto 2006, 29.)
Kuvio 1. Barentsin alue (barentsinfo.fi 2011).
Koko Barentsin Euroarktisella alueella asuu noin 5,5 miljoonaa asukasta, joista Venäjän
alueella asuu noin 3,8 miljoonaa. Väestömäärä on viime vuosina laskenut hitaasti ja
suuntauksen uskotaan edelleen jatkuvan. Kuten Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, niin
myös
Venäjän
puoleisella
Barentsin
alueella
väestö
keskittyy
voimakkaasti
kaupunkeihin. Venäjän puoleisten alueiden suurimpia, yli sadantuhannen asukkaan
kaupunkeja ovat Murmansk (317 000 asukasta), Arkangeli (355 000 asukasta),
Petroskoi (266 000 asukasta), Severodvinsk (195 asukasta), Syktyvkar (230 000
asukasta) ja Uhta (104 000 asukasta). (Gardin ym. 2009, 32.)
Nykyään Barentsin alueella avautuu uusiutuva näkymä tulevaisuuteen. Kaasun ja
öljyntuotantoa
avataan
kaivostoiminta
vilkastuu
Jäämeren
kaikissa
mannerjalustalla
alueen
valtioissa
ja
ikiroudan
ja
rannikoilla,
Koillisväylä
otetaan
kuljetuskäyttöön. Nykynäkymällä Barentsin alueen lähiajan investointisuunnitelmat
ylittävät 100 miljardia euroa. Suunnitelmien toteuttaminen kohdistuu erityisesti Venäjän
ja Norjan kehitykseen, mutta vaikuttaa myös Suomen ja Ruotsin pohjoisosiin. Ilmaston
lämpeneminen ja taloudellinen yhteistyö aktivoivat koko sirkumpolaarista vyöhykettä.
13
Kanadan ja USA:n ohella Kiina osoittaa kasvavaa mielenkiintoa alueeseen. Vuosien
2008 – 2009 lama on hidastanut investointeja ja sijoittajat odottavat suurten hankkeiden
käynnistymistä. (Siuruainen 2010, 9.)
Luoteis-Venäjän alueiden talouskehitys on ollut viime vuosina pääosin Venäjän
keskiarvoa parempaa, alue on kansainvälistynyt nopeasti ja kansalaisten elintaso
paranee ripeästi. Haasteena on kuitenkin alueellisen ja sosiaalisen kehityksen
epätasaisuus: Murmanskissa ja Karjalan tasavallassa tilanne on vaikeampi kuin neljällä
eteläisemmällä alueella. Pietari ja Leningradin alue kehittyvät nopeimmin, ne hyötyvät
sijainnistaan, joka kasvattaa kuljetuksia. Se hyödyntää myös Suomea, sillä noin
neljännes Venäjän tuonnista kulkee Suomen kautta. Kuljetuspotentiaali houkuttelee
alueelle myös suuria ulkomaisia investointeja, kuten autoteollisuutta, mikä puolestaan
luo alihankintamahdollisuuksia suomalaisyrityksille. (Kosonen 2007.)
Dudarev ym. (2004, 76-88) ovat tutkineet Luoteis-Venäjän (Komin tasavallasta länteen
ja Novgorodista pohjoiseen) etuja eri teollisuudenalojen kannalta. Metsäsektorin etuna
ovat ennen kaikkea runsas raaka-aineiden määrä. Luoteis-Venäjällä sijaitsee yli puolet
koko Venäjän Euroopan puoleisista metsävaroista. Metsät ovat pääosin havupuuta, joka
on tärkeä raaka-aine sahateollisuudelle. Läheinen sijainti ja Suomessa perinteinen ja
vahva metsäalan osaaminen luovat erityisetuja suomalaisille yrityksille. Venäjältä
viedystä puusta suhteellisen suuri osa on edelleen jalostamatonta, mikä lisää
mahdollisuuksia puun jalostamiseen Venäjän puolella halvemmalla kustannustasolla.
Kuitenkin Luoteis-Venäjän kehitystä jarruttaa vanhentunut teknologia ja huono
infrastruktuuri, ja alueiden talous heilahtelee raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen
mukana. Suomi on Karjalan tasavallan tärkeä kauppakumppani. Myös Murmanskissa
ulkomaankauppa on kasvanut voimakkaasti, mutta Suomen rooli jäi hollantilaisten ja
norjalaisten varjoon. Vaikka Luoteis-Venäjän talous elää yhä muutosvaihetta, voidaan
kuitenkin tunnistaa joukko vahvistuvia trendejä. Näitä ovat nopeasti kasvava kilpailu ja
sen aiheuttama yrityssektorin ”puhdistaminen”, jolloin harmaa talous ja henkilösuhteet
antavat tilaa sopimusperusteisille ja aitoon kannattavuuteen perustuville liikesuhteille.
(Kosonen 2007.)
Kiristyvästä kilpailusta huolimatta Venäjällä on vielä paljon potentiaalia kaupan
lisäämismahdollisuuksissa
ja
uusien
yhteistyökumppaneiden
löytämisessä.
Mahdollisuudet ovat suuret myös muualla kuin lähialueilla. Mahdollisuudet ovat
14
avoinna luonnollisesti viennissä mutta myös tuonnissa Suomeen sekä Suomessa
tapahtuvassa alihankinnassa. Erilaiset yhteistyökuviot ja kiinnostus uusiin kontakteihin
suomalaisten kanssa on suurinta Moskovan, Pietarin ja Luoteis-Venäjän alueilla. (Tiri
2008, 8-10.)
Lapin kauppakamari on aktiivisesti seurannut kehitystä ja koonnut laajan luettelon
yleisesti tunnetuista Barentsin alueen investointisuunnitelmista. Lapista ei nyt ole
juurikaan aktiivista yritystoimintaa Barentsin alueella. Oulun ja Lapin toimijat ovat
perustaneet Barentskeskus – Finland:in edistämään yritysten pääsyä suuriin hankkeisiin,
mutta tuloksista ei ole vielä tietoa. Raahen seudun metalliteollisuus ”Steel Done Group”
tekee alihankintatöitä Barentsin alueen telakoille. Oulun kauppakamarin kanssa toimiva
”Barents Group” –yhteistyöryhmä on perustanut yhteistoimintaa Barentsin kohteissa ja
pyrkinyt välittämään yrityksiä kyseisille markkinoille. Nykyään Koillisväylän
avautuminen muuttaa globaalia kuljetuslogistiikkaa, lyhentää Euroopan ja Aasian
välistä kuljetusetäisyyttä sekä siirtää sisämaan kuljetuksia Atlantin ja Jäämeren
rannikon satamiin. Tämä lisää kilpailua valtameren logistiikan ja sisäsatamien välillä.
Kuljetusten suuntaaminen vaikuttaa logistiikan ohella asutuksen sijoittumiseen ja
elinkeinoihin. Barentsin alueella Suomi ja Ruotsi joutuvat tässä löytämään omat
yhteistyötavat Norjan ja Venäjän kanssa. Kyseeseen tulevat erityisesti laajentuvan
kaivostoiminnan sekä metalli- ja metsäteollisuuden jalostus- ja kuljetusjärjestelmät.
Mahdollisten alihankintojen lisäksi Barentsin alue tarjoaa muussa teollisuudessa,
rakentamisessa, infrastruktuurin uudistamisessa ja palveluissa kiinnostavia kohteita
suomalaisille yrityksille. (Siuruaisen 2010, 10.)
2.2 Kansainvälistymismallit
Kansainvälistyminen ei ole uusi ilmiö, vaikka ensimmäiset kansainvälistymistä
käsittelevät teoriat on kirjoitettu 1950- ja 1960- lukujen aikana (Ruzzier, Hisrich &
Antoncic 2006, 480–481). Aluksi kansainvälistymisteoriat käsittelivät suuria yrityksiä
ja niistä keskeisimmät olivat sisäistämisteoria, transaktiokustannusteoria, eklektinen
paradigma
ja
monopolistisen
edun
teoria.
1970-luvulla
ilmestyi
toinen
kansainvälistymisteorioiden tutkimussuunta, jota kutsutaan Uppsalan koulukunnaksi
15
(Ruzzier ym. 2006, 482). Uppsala-malli (Uppsala internationalization model) sopii
hyvin pienten ja keskisuurten yritysten kansainvälisen liiketoiminnan kuvaamiseen.
Myöhemmin malli täydennettiin verkosto- ja resurssinäkökulmilla. Nykyään teorian
uusin kehityssuunta on kansainväliseksi syntyneet uudet yritykset. (Kankaantähti 2009,
7.) Kansainvälistymisteoriat ja -mallit jaetaan kolmeen ryhmään: suorien sijoitusten
mallit, vaihe- ja prosessimallit sekä resursseista tai verkostonäkökulmasta lähestyvät
mallit. (Zetting & Benson-Rea 2008, 355.)
2.2.1 Kansainvälistyminen Uppsalan mallin mukaan
Uppsala-mallin mukaan (Ruzzier ym. 2006, 482) kansainvälistyminen on vaiheittain
etenevä prosessi. Johanson ja Wiedersheim-Paul (1999, 27–28) ovat kehittäneet teorian,
joka kuvaa kansainvälistymisprosessin etenemistä satunnaisesta viennistä paikallisen
myyntiedustuston perustamiseen ja tuotannon aloittamiseen ulkomailla. Silloin
prosessin edetessä yrityksen tieto ja kokemus karttuu, mikä lisää yrityksen sitoutumisen
astetta ja käytettyjen resurssien määrää. Toisaalta kasvava sitoutumisen aste lisää tietoa
ja kokemusta entuudestaan ja prosessi etenee yhä laajempaan kansainvälistymisen
asteeseen (Johanson & Vahlne 1977, 26–27.) Kuvio 2 kertoo kansainvälistymisen
tärkeistä osa-alueista, jotka ovat: tieto markkinoista, päätökset sitoutumisesta, nykyinen
toiminta sekä markkinoihin sitoutuminen.
Kuvio 2. Uppsalan malli (Johanson & Vahlne 1977).
16
Uppsala-mallin
mukaisesti
yritykset
laajentavat
toimintaansa
alkuvaiheessa
psykologiselta etäisyydeltään läheisiin, eli maantieteellisesti ja kulttuurisesti lähellä
oleviin maihin ja ovat heikosti sitoutuneita kansainvälistymiseen. Yrityksen
saavuttaessa kokemusta ja tietoa kansainvälistymisestä, se kuitenkin sitoutuu enemmän
ja saattaa laajentaa toimintaansa yhä kaukaisempiin maihin. (Johanson & Vahlne, 1977;
Kankaantähti 2009, 20.)
Uppsalan asteittaisen kansainvälistymisen mallissa oletuksena on se, että kunkin
markkina-alueen etabloitumista edeltää nelivaiheinen etabloitumisen valmistelu ja
kansainvälistyminen toteutetaan asteittain vähittäisillä rakenteellisilla muutoksilla.
Etabloitumisen valmisteluun kuuluvat Johansonin ja Vahlnen (1990) mukaan seuraavat
vaiheet:
1) Nykytoimintojen vahvuuksien tunnistaminen ja niiden hyödyntämisen suunnittelu.
Kansainvälistymisen keskeinen päätöksenteko liittyy henkilöstön ja johdon osaamiseen:
tiedollisiin ja kulttuurisiin voimavaroihin ja muihin käytettävissä oleviin resursseihin,
kuten aikatauluun ja kustannuksiin. Suunnittelussa keskeisiä muuttujia ovat
perusstrategiaa koskevat valinnat, kuten segmentoituminen ja asemoituminen tuote- ja
kysyntäsegmenteissä. Reunaehtoina ovat tavoiteltavien markkinoiden koko ja
kilpailijoiden
kilpailuedut.
kansainvälistyminen
Uppsalan
aloitetaan
mallin
tyypillisesti
lähestymistavan
maihin,
joissa
mukaan
kulttuuri
eroaa
kotimarkkinoista vain vähän, ja sen jälkeen edetään kauemmaksi.
2)
Markkinatietämyksen
kasvattaminen.
Suunniteltavat
siirtymät
edellyttävät
kohdemarkkinoilla vallitsevien liiketoimintakulttuurien analysointia ja tietämyksen
kasvattamista.
3) Markkinoille kytkeytymisen valmistelu. Markkinoille kytkeytymisen kysymyksiin
kuuluvat strategiset valinnat markkina-alueista, kysyntäsegmenteistä, tuoteryhmistä ja
liiketoimintamallien kehittämisestä.
4)
Kytkeytymispäätökset.
Kytkeytymispäätöksissä
tehdään
markkinatavoitteet
segmentille sekä strategisia valintoja vastaavat organisaatiovahvistukset omiin
resursseihin tai verkostoihin ja päätetään muodostettavista arvoketjuista. (Marttila &
Ollonqvist 2010.)
17
Uppsalan kansainvälistymisen malli on kehittynyt ajan myötä ja nykyään siinä
korostetaan muita tärkeitä osa-alueita kuten tieto liiketoimintamahdollisuuksista,
päätökset sitoutumisesta suhteisiin, asema verkostossa sekä oppiminen ja luottamuksen
rakentaminen. Tänä päivänä lähtökohtaisesti kansainväliset yritykset toimivat alusta
lähtien eri maissa, jotka psykologiselta etäisyydeltään voivat olla sekä lähellä että
kaukana, koska painopiste on liiketoimintamahdollisuuksilla, eikä kustannuksilla.
Uppsala-malli on kuitenkin ajankohtainen yrityksille, jotka toimivat kohdemarkkinoilla
pitkäjänteisen strategian mukaisesti.
Kansainvälistymisen haasteisiin vastaamiseen yritys tarvitsee resursseja. Ruzzierin ym.
(2006, 486) mukaan kansainvälistymiseen vaikuttavat resurssit voivat olla sisäisiä tai
ulkoisia. Sisäiset resurssit liittyvät yrityksen pysyviin, uniikkeihin ja vaikeasti
kopioitaviin ominaisuuksiin, jotka tuovat yritykselle kansainvälistä kilpailuetua.
Ulkoisilla resursseilla tarkoitetaan niitä resursseja, jotka yritys saavuttaa verkostojensa
kautta. Seuraavaksi tarkastellaan resurssi- ja verkostoperustaista mallia.
2.2.2 Resurssi- ja verkostoperustainen malli
Resurssiperusteinen malli tarkastelee yrityksen tai verkoston resursseja sekä
liiketoiminnan edellytyksiä. Monet tutkijat korostavat tiedon ja oppimisen roolia
kansainvälistymisessä. Mallien mukaan kansainvälistyminen on menestyksekkäintä,
kun yrityksellä on käytössä riittävä määrä resursseja ja sen organisaatio on kyvykäs ja
halukas kehittämään osaamistaan. Organisaation oppimiskykyyn ja tietoon perustuvat
resurssit nähdään kilpailuetua luovina tekijöinä. (Ahokangas & Pihkala 2002, 76–77.)
Liiketoimintasuhteet ovat tärkeitä yrityksen kasvun ja menestymisen kannalta sekä
kotimarkkinoilla
kansainvälistä
että
yritystä
ulkomailla.
täytyy
Johansonin
tarkastella
ja
Mattsonin
suhteessa
muihin
(1988)
mukaan
kansainvälisessä
ympäristössä toimiviin yrityksiin. Kotimaisten verkostojen kautta yritys voi luoda
suhteita ulkomaisiin toimijoihin. (Hollensen 2004, 52.)
Ahokankaan (2002) malli (Kuvio 3) perustuu verkosto- ja resurssiteoriaan ja se kuvaa
kansainvälistymistä erilaisten yritysstrategioiden avulla. Mallin mukaan yritykset
kehittävät kansainvälistä osaamistaan oman sisäisen osaamisensa tai ulkopuolelta
18
hankitun osaamisen kautta. Silloin liiketoiminta voi perustua sekä toimintaverkostoon
että yrityksen oman osaamiseen. Tämän mukaan mallista erotetaan neljä tapaa kehittää
kansainvälistä osaamista sekä kaksi ydinulottuvuutta. Ulottuvuuksien kautta, jotka ovat
resurssien keskinäiset riippuvuudet ja kontrollointi, tarkastellaan yrityksen toimintaa.
Kuvio 3. Resurssien kehittämistavat kansainvälistyvässä yrityksessä (Ahokangas
&
Pihkala 2002, 80).
Mallin mukaan kansainvälisen osaamisen ensimmäinen kehitystapa perustuu siihen, että
yritys kehittää omaa osaamista omiin tarpeisiin. Tällöin yrityksen on mahdollista oppia
käytännön kokemuksen kautta välttäen ulkoisten resurssien käytön. Kansainvälisten
operaatioiden kontrolli pysyy yrityksellä itsellään. Toisen tavan mukaan yritys kehittää
omaa toimintaa ulkopuolisten resurssien avulla. Silloin useampikin yritys voi
kontrolloida resursseja ilman, että niiden välille syntyy riippuvuutta. Suhteet tärkeisiin
sidosryhmiin kuitenkin korostuvat, kun yritys käyttää muiden osaamista. Kolmas
strategia perustuu yhteistyöhön ja pyrkii kehittämään yrityksen osaamista niin, että
koko verkosto hyötyy siitä. Verkostosta toimivat esimerkkinä yrityksen jakelijat,
kansainvälisiä huoltopalveluja tarjoavat yhteistyökumppanit tai alihankkijat. Vaikka
yritysten välillä on riippuvuussuhteita, yritykset itse kontrolloivat omia resursseja.
Neljännessä kehitystavassa verkoston rooli kasvaa. Silloin ulkopuolisia resursseja
kehitetään paitsi koko verkostoa myös yritystä itseä varten. Verkoston yritykset ovat
vahvasti riippuvaisia toisistaan, ne kontrolloivat sekä omia että verkon toisten yritysten
resursseja. Esimerkkinä voidaan mainita ulkomaisia yhteisyrityksiä. (Ahokangas &
Pihkala 2002, 80–81.)
19
Verkostomallin mukaan kansainväliset yritykset pyrkivät rakentamaan ja vahvistamaan
asemansa ulkomaisissa liiketoimintaverkostoissa. Silloin toiminnan menestyminen
perustuu ensisijaisesti verkostosuhteisiin. (Coviello & McAuley 1999.) Tätä
näkökulmaa hyödynnetään pienten palvelu- tai teknologiasuuntautuneiden yritysten
kansainvälistymisen tutkimuksessa. (Kuivalainen 2003, 32.)
Yrityksen kansainvälistymisprosessin aikana verkoston eri toimijoiden merkitys
vaihtelee. Kun yritys vasta harkitsee kansainvälistymistä, se voi pyytää neuvoja
julkisilta toimijoilta. Ollessaan jo mukana kansainvälisessä toiminnassa kilpailutilanne
ja kohdemarkkinoiden vaikutukset luovat mahdollisesti tarpeen ulkopuoliselle avulle ja
tällöin sidosryhmät ja toiset yritykset voivat toimia sopivina kumppaneina. Olemassa
olevat liiketoimintaverkostot voivat toisin sanoen tarjota apuaan kansainvälistyvälle
yritykselle. Toisaalta työskentelemällä yhdessä liiketoimintaverkostossa muiden
kansainvälistyvien pk-yritysten kanssa niiden on mahdollista käyttää resurssejaan
tehokkaammin, saavuttaa kohdemarkkinoilla vaadittavia tietoja ja taitoja sekä jakaa
kohdemarkkinoihin liittyviä kustannuksia ja riskejä. Klusterien ja muiden verkostojen
mahdollisesti aikaansaamat tehokkaat työnjaot yritysten välillä, paikallisten yritysten
tuottavuus ja yhteistyössä toteutettavat markkinointi, kehitys ja innovointi saattavat
auttaa kansainvälisiä alliansseja ja verkostoja kehittymään. Verkostot ovat huomattavan
suorituskykyisiä, koska ne yhdistävät yritykset taloudellisiin resursseihin, henkilöstön
osaamiseen, yhteistyökumppaneihin tavarantoimittajiin ja tietoon. (Wilson 2006,
Sihvola 2008, 52–54.)
Liiketoiminta ulkomailla on myös riippuvainen aikaisemmasta tiedosta kuten
kotimaassakin tapahtuva toiminta, mutta tarvittava tieto on monimutkaisempaa ja siten
jakautunut vielä epätasaisemmin eri ihmisten kesken. Usein yrityksellä on jonkunlainen
linkki ulkomaiseen verkostoon jo kotimaassa, jos se aikoo lähteä vieraille markkinoille.
Kun yrittäjä saa tietoa liiketoimintamahdollisuuksista verkostojen tai muiden lähteiden
kautta, hän voi pyrkiä hyödyntämään sitä ja tiedon pohjalta yhdistellä yrityksen omia
resursseja kotimaan rajojen ulkopuolella sijaitsevien resurssien kanssa. Yrittäjän täytyy
kuitenkin arvioida, onko toiminta kannattavaa ja riittääkö siihen varoja. Yhdistelemällä
resursseja uudella tavalla kansainvälinen yrittäjä innovoi uusia tuotteita tai palveluita ja
käyttää kokemuksen kautta karttuvaa tietoa tunnistaakseen ja arvioidakseen uusia
kansainvälisiä liiketoimintamahdollisuuksia. (Chandra ym. 2009, 40.)
20
2.2.3 Uudet teoreettiset suuntaukset
Nykyajan globalisaatio ja kilpailu vaativat uusia lähestymistapoja kansainvälistymiseen.
(Ruzzier 2006, 491.) Tutkijat pyrkivät yhdistämään perinteisiä ja uusia ilmiön alueita.
(esim. Antoncic & Hisrich 2006.) Uudessa mallissa korostetaan yrittäjyyttä eli
yksittäisen yrittäjän henkilökohtaisia ominaisuuksia sekä suhteita ympäristöön (Kuvio
4). Kansainvälisen yrittäjyyden malli rakentuu kansainvälistymiskäsitteen pohjalle. Se
sisältää erilaisia tekijöitä, jotka liittyvät yrittäjyyteen, liiketoimintaympäristöön, sekä
yrityksen toimintaan ja suorituskykyyn.
Kuvio 4. Kansainvälisen yrittäjyyden malli (Antoncic & Hisrich 2006).
Tämä malli perustuu pienten ja keskisuurten yritysten kansainvälistymisteoriaan.
(Antoncic & Hisrich 2006.) Uudessa mallissa pk-yritykset ovat kansainvälisen
yrittäjyyden osa-alueena. Yrittäjän (perustajan / esimiehen) roolia korostetaan ja hänen
henkilökohtaisia ominaisuuksia analysoidaan erikseen organisaation ominaisuuksista
sekä jaetaan ne kahteen osaan: inhimillinen ja sosiaalinen pääoma.
Toinen nykyaikainen merkittävä lähestymistapa kansainvälistymiseen on tietoon
perustuva näkökulma (Mejri & Umemoto 2010). Tutkijat etsivät kokonaisvaltaista
lähestymistapaa, koska heidän mielestään nykyiset mallit tarjoavat liian yksipuolisen
kuvan
kansainvälistymisestä.
Tieto-näkökulman
avulla
monitasoista
ilmiötä
21
analysoidaan kokonaisuutena. Elämme tietoyhteiskunnan aikana, jossa tieto on erittäin
tärkeä resurssi etenkin pk-yrityksille. Tieto ja osaaminen ovat pienten yritysten
merkittäviä aineettomia resursseja ja kilpailukyvyn perusta. Teorian mukaan
kansainvälistymisen nähdään tiedon ja osaamisen seurauksena.
On olemassa erilaisia tietoon perustuvia lähestymistapoja, esimerkiksi Prashanthamin
(2005) malli korostaa kahta tekijää: ensimmäinen on sosiaalinen pääoma, joka vaikuttaa
kansainvälistymiseen suoraan ja välillisesti erilaisen tiedon kautta, sekä toinen tekijä on
informaatioteknologiat kuten Internet, joka vaikuttaa tiedon hankintaan ja siirtämiseen.
Kansainvälistymisen tietoperustaisen mallin mukaan yritys tarvitsee erilaista tietoa
kansainvälistymisprosessin eri vaiheessa. Tutkijat korostavat neljää osa-aluetta, mistä
yritykset hakevat tietoa: markkinat, verkostot, kulttuuri sekä yrittäjyys. Tietoa
markkinoista voidaan saada eri lähteistä, myös kirjallisista lähteistä kuten raporteista ja
selvityksistä. Tietoa kolmesta muusta osa-alueista eli verkostoista, kulttuurista ja
yrittäjyydestä voidaan saada etupäässä oman käytännöllisen kokemuksen kautta. (Mejri
& Umemoto 2010, 162.)
Tiedon hallinta on yksi tärkeimmistä kehittämiskohteista lukuisissa pk-yrityksissä.
Niissä otetaan käyttöön ja kehitetään toiminnanohjausjärjestelmiä, mobiiliratkaisuja ja
kuljetusten seurantaa. Yritykset pyrkivät ennakoivuuteen (proaktiivisuus), sillä kun
tiedot saadaan mahdollisimman varhain, toimintaa voidaan ohjata ja kehittää
pitkäjänteisesti sekä samalla hallita riskejä. (Ritvanen & Koivisto 2007, 85.)
Kansainvälistymisen alkuvaiheessa yritys siis etsii tietoa kohdemarkkinoista eri
lähteistä. Esimerkiksi verkostojen kautta saatavat tiedot ja resurssit voivat johdattaa
yrityksen
toimintaa
ulkomaille.
Sen
lisäksi
on
olemassa
monia
muitakin
kansainvälistymiseen johtavia motiiveja ja kannustimia, joita seuraavaksi tarkastellaan.
22
2.3
Pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistyminen Suomen ja Venäjän
Barentsin alueella.
Historiallisesti katsottuna suomalaisyritysten kansainvälistymisellä Venäjällä on aina
ollut paljon erikoispiirteitä. Suomen ja Neuvostoliiton väliset taloussuhteet perustuivat
kauppaan, jota käytiin bilateraalisen clearing-järjestelmän puitteissa. Silloin pienellä ja
keskisuurilla yrityksillä ei ollut paljon mahdollisuuksia päästä Luoteis-Venäjän
markkinoille. Vasta vuonna 1987 ulkomaalais-neuvostoliittolaiset yhteisyritykset salliva
laki astui voimaan ja kaupan rinnalle tuli mahdollisuus etabloitua Neuvostoliittoon
yhteisyrityksen
muodossa.
Nykyään
liiketoimintamuodot
Venäjällä
ovat
monipuolistuneet, suurimmissa hankkeissa on edetty yhä enemmän yritysostoin, myös
pk-yritysten toimintaedellytykset ovat parantuneet. (Karhunen 2008, 74.)
2.3.1 Suomalaisyritysten liiketoiminta Venäjällä
Nykyään suomalaiset yritykset ovat vaihtelevasti mukana Venäjän uusilla markkinoilla.
Suuret yritykset toimivat mm. energia-, metalli-, teknologia-, rakennus-, elintarvike- ja
kaupanaloilla sekä kaivostoiminnassa ja palvelutuotannossa. Huolimatta tulli-, raja-,
verotus- ja oikeuskäytännöistä sekä monimutkaisesta byrokratiasta ja korruptiosta,
yritysten määrä ja kaupan volyymi ovat kasvaneet. Pienten ja keskisuurten sekä
aloittavien yritysten mukaan pääsy ja menestyminen Venäjän markkinoilla on suuria
selvästi vaikeampaa. Kollektiivisen talousjärjestelmän jälkeen maan oma pk-yrittäjyys
sekä sen edellyttämät raaka-aine- ja markkinointijärjestelmät ovat vasta kehittymässä.
(Siuruainen, 2010, 14.)
Ulkomaisten yritysten toimintamuodot Venäjällä ovat heijastelleet maan kulloistakin
liiketoimintaympäristöä.
Neuvostoliitossa
yhteisyritys
oli
ainoa
mahdollinen
toimintamuoto. Nykyään liiketoiminnassa edetään useimmiten greenfield -investoinnein
ja yritysostoin. Suomen ja Venäjän välinen kauppa- ja investointiaktiviteetti on
kasvanut voimakkaasti vuoden 1998 talouskriisin jälkeen. Investoinneissa kyse on ollut
erityisesti
kilpailukykyiseksi
ennakoidun
toiminnan
laajentamisesta
Venäjän
markkinoille. (Karhunen 2008.)
Suomalaisyritysten maantieteellinen painotus on pikku hiljaa siirtynyt lähialueilta
kauemmas. Vuoden 1998 kriisin jälkeen Venäjä-konkarit ovat lähteneet laajentamaan
23
muihin aluekeskuksiin ja jotkut uusista yrittäjistä ovat päättyneet perustamaan
tuotantonsa muualle kuin lähialueille Pietariin tai Moskovaan. Venäjälle onkin pikku
hiljaa
kehittymässä
teollisuusklustereita,
jotka
keräävät
tietyn
alan
ulkomaalaisinvestointeja. Yrityspopulaation osalta Venäjä alkaakin jo muistuttaa
normaalia markkinataloutta. (Karhunen 2008.)
Laakkonen, Tiusanen & Jumpponen (2005) ovat tutkineet suomalaisten yritysten
sijaintipaikkaan Venäjällä vaikuttavia tekijöitä. Tärkein sijaintipaikkaan vaikuttava
tekijä kaikkien tutkimuksen yritysten mielestä on markkinapotentiaali. Se on tärkein
tekijä
riippumatta
vastanneen
yrityksen
koosta,
toimialasta
ja
kansainvälistymismuodosta. Infrastruktuuri ja kustannustaso eivät olleet tärkein kriteeri,
vaikka siirtymätalouksia pidetään houkuttelevana investointikohteena nimenomaan
edullisten työvoimakustannusten ja raaka-aineiden vuoksi. Maantieteellinen läheisyys
Suomeen
on
myös
tärkeä
tekijä,
vaikka
sen
merkitys
onkin
vähentynyt.
Investointimuodoilla ei ole juurikaan eroa tekijöiden tärkeysjärjestyksessä. Sen sijan
yrityksen koolla on merkitystä tekijöiden järjestyksen asettamisessa. Suuret yritykset
antavat suuremman painon markkinapotentiaalille, kun taas pienemmät yritykset
painottavat enemmän alhaisia kustannuksia ja resurssien saatavuutta. Suosituimmat
sijaintipaikat ovat tutkimuksen mukaan Moskova ja Pietari sekä muut Uralin
länsipuoliset alueet. Tämä viittaa selvästi markkinapotentiaaliin, sillä Uralin
länsipuolella asuu noin 70 % Venäjän väestöstä. (Laakkonen ym. 2005, 28-29.)
Suomen suurten yritysten resurssit mahdollistavat niiden pääsyn Venäjän markkinoille.
Pienet ja keskisuuret yritykset sen sijaan ovat usein aloittavia, niiden vähäiset resurssit
rajoittavat kansainvälistymisen mahdollisuuksia. On käynyt myös ilmi, että suomalaiset
välittäjätahot, mm. neuvonta, rahoitus, lainoitus ja yrittäjien koulutus eivät nykyisellään
kohdistu yrittäjien tarpeisiin parhaalla tavalla. Suomen taloudellinen tilanne, yritysten
lisäämis- ja uudistumistarve ja kotimarkkinain pienuus edellyttävät kuitenkin tavara- ja
palveluvientiä. Suomen talous tarvitsee kipeästi kasvua, uusia yrityksiä ja
vientimarkkinoita. Siksi varsinkin pk-yrtystasolla on tärkeää parantaa Venäjän
markkinoiden tuntemusta ja kielitaitoa, sekä perehtyä, mitkä ovat Venäjän eri alueiden
ja alojen nykyiset ja lähitulevaisuuden keskeisimmät toimialat, joilla tarvitaan
kilpailukykyistä osaamista ja tuotantoa. (Siuruainen 2010, 24.)
24
Venäjällä liikesuhteiden ja -verkostojen merkitys liiketoiminnan menestymisen kannalta
on suuri. Suomalais-venäläisen kauppakamarin (SVKK 2009) markkinatutkimuksessa
venäläisiltä yritysjohtajilta tiedusteltiin, miten venäläisten ja suomalaisten välistä
kaupallista yhteistyötä voisi edistää. Venäläiset yritysjohtajat uskovat suuruuden
ekonomiaan eli yhteistyön uskotaan vahvistuvan viennin ja tuonnin volyymin
kasvaessa. Perusteluiksi kaupankäyntiin suomalaisten kanssa venäläiset mainitsevat
ensisijaisesti tavaroiden ja palvelujen laadun ja toiseksi maantieteellisen läheisyyden.
Vastaavasti viennin kasvattamiseksi Venäjältä Suomeen venäläisten tulee omasta
mielestä panostaa enemmän markkinointiin ja mainontaan Suomessa. Lisäksi pitää olla
aktiivisempi myyntityössä ja asiakaspohjan laajentamisessa. Suuryritysten pitää omasta
mielestään lisätä tuotantoa, sekä tuoda ja ottaa käyttöön modernia teknologiaa laadun
parantamiseksi.
Suuryritykset
näkevät
tehtäväkseen
myös
tutustua
paremmin
kauppakumppaneihinsa ja näiden liiketoimintaan ja tarpeisiin. (Narva 2010, 109.)
Suomalaisilta odotetaan vastaavasti lisää aktiivisuutta, eli aloitteellista ja tavoitteellista
toimintamallia. Tämä tarkoittaa, että suomalaiset ovat yhteydessä venäläisiin yhteistyön
kehittämiseksi, markkinoivat tuotteitaan ja palveluitaan, tekevät tarjouksia ja
tarjouspyyntöjä. Vastaus- ja yleensäkin prosessiaikoja toivotaan lyhyemmiksi.
Suomalaisten tulee reagoida nopeammin. Mainontaa ei myöskään saa unohtaa.
Vastavuoroisuuttakin arvostetaan: suomalaisten tulee tavaran- ja palvelunmyynnin
lisäksi myös ostaa tavaroita ja palveluita venäläisiltä yrityksiltä. Tällainen
vastavuoroisuus voisi venäläisten mielestä jopa tuoda mukanaan edullisempia hintoja.
Rahoitus- ja luottotarjoukset edesauttavat kauppojen syntyä. (Tiri 2008, 69.)
Vaaran ym. (2009) mukaan yritysten tieto investoinneista ja mahdollisuuksista toimia
yli rajojen pohjoisessa on yllättävän vähäistä. Ne joilla tänään on todellisia taloudellisia
intressejä toimia yli rajan keskittyvät pääasiassa tavaroiden ja palveluiden kauppaan
loppukuluttajalle, ei elinkeinoelämälle. On toivottu näkyviä yhteishenkilöitä, jotka
voisivat auttaa yrityksiä, joilla on elinkeinollista kiinnostusta yli rajojen. Pienemmät
yritykset eivät tiedä, kenen puoleen kääntyä saadakseen tukea kansainvälistymisen
kysymyksissä. On myös havaittu olevan haasteita kielen nähden. Englanti ei ole
välttämättä
käyttökelpoinen
kauppaterminologian hallinnassa.
kieli
ja
on
olemassa
suuria
eroja
hyvän
25
2.3.2 Kansainvälisen liiketoiminnan motiivit, mahdollisuudet ja kannustimet
Barentsin alueella.
Kansainvälistymiseen johtavat motiivit voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin, eli
yrityksestä ja sen toiminnasta tulevat motiivit tai ympäristöstä ilmestyvät syyt. Sisäisistä
motiiveista tärkeimpinä voidaan pitää yrityksen talouteen liittyviä tarpeita kuten
myyntivolyymin lisääminen ja sitä kautta koko yrityksen kasvu. Kasvu on erityisen
merkittävä kannustin kansainvälistymiselle silloin, kun kotimarkkinat ovat pienet ja
kasvumahdollisuudet rajalliset (Leonidou ym. 2007, 741; Kankaantähti 2009, 13.)
Esimerkiksi suomalaisyrityksille yksi tärkeä syy lähteä ulkomaisille markkinoille on
kotimarkkinoiden pienuus ja ajatus hyvistä mahdollisuuksista ja kysynnästä ulkomailla.
(Äijö 2001, 15.)
Karhusen (2008) mukaan Venäjällä suomalaisyritysten liiketoiminnan pääasiallisena
motiivina kaikkina aikakausina on ollut Venäjän markkinapotentiaali. Markkinoita
avautui tavaraviennin lisäksi palveluille. Lisämotiivina 1990-luvulla toimi Suomen
lama, joka söi esimerkiksi rakennusalan urakat kotimaassa. Kaikkina aikakausina
suomalaisyrityksiä ovat myös kiinnostuneet Venäjän luonnonvarat.
Venäjän pohjois-alueista Murmanskin alue on yksi potentiaalisimmista suomalaisten
yritysten kannalta. Alueella käynnistyneet investoinnit jatkunevat taloudellisesti
haasteellisista ajoista huolimatta. Alueella toimii länsimaisia yrityksiä, jotka saattavat
olla kiinnostuneita länsimaisista yhteistyökumppaneista. (Spiridovitsh 2008.)
Murmanskin läänin pääasialliset hankkeet liittyvät kaasu-, öljy- ja kaivosteollisuuteen,
merenkulkuun, kalastukseen sekä rakentamiseen ja palvelutuotantoon. Arkangelin lääni
tarjoaa yhteistyökumppanuutta metsä- ja puuteollisuudessa, kaivostoiminnassa,
metalliteollisuudessa,
meriteknologiassa,
yliopistoyhteistyössä
ja
matkailussa.
Nenetsian yritysaloja ovat öljy- ja kaasuteollisuus, palvelut, alkuperäiskansan tarpeet ja
ympäristönsuojelu. Karjalan tasavallan yhteistyömahdollisuudet ovat monipuolisimmat
ja
kohdentuvat
pääasiallisesti
metsä-
ja
puuteollisuuteen,
bioraaka-aineisiin
pohjautuvaan lämmön ja sähkötuotannon sekä kaukolämpöjärjestelmien rakentamiseen
ja matkailun kehittämiseen. Alueilla panostetaan teknologioiden uudistamiseen ja
uusien tuotteiden kehittämiseen. (Siuruainen 2010, 11.)
26
Kotimaan markkinoiden pienentyminen on yleinen ja merkityksellinen motiivi
yrityksen kansainvälistymiselle. Jos yritys toimii kotimarkkinoilla tappiollisesti ja
kohtaa ankaraa kilpailua, se saattaa johtaa tuotantokapasiteetin ylijäämään ja
tuotantokustannusten nousuun. Silloin päätös ulkomarkkinoille siirtymisestä voi olla
mahdollisuus parantaa kannattavuutta. Myös kotimaan markkinoiden taloustilanne voi
vaikuttaa yrityksen toiminnan tulokseen. Heikossa taloustilanteessa kysyntä ja
markkinat pienenevät ja myyntivolyymi laskee. Silloin mahdollisuus toimia
vakaammassa tilassa olevilla markkinoilla voi olla motiivina kansainvälistymiselle.
Taantuman uhka voi motivoida yritystä kansainvälistymään. (Leonidou ym. 2007, 745.)
BEAR-projektin Nordic Innovation Centere -tutkimuksen mukaan Barentsin alueella
suurimmat liiketoiminnalliset yhteistyömahdollisuudet ovat kytkeytyneet tulevina
vuosina tapahtuviin suuriin investointeihin. Fyysiset investoinnit ovat selvitysten
mukaan yli 400 miljardia Ruotsin kruunua, sekä lisäksi on näkyvissä 500 miljardin
lisäinvestoinnit. Suurimmat liiketoimintamahdollisuudet kansainvälisessä yhteistyössä
ovat kytköksissä huomattavan suureen investointitasoon Pohjois-Euroopan alueella
tulevaisuudessa.
Korkea
investointitaso
pohjoisessa
johtuu
suurista
investointiprojekteista, joihin alueen yrityksillä on rajalliset mahdollisuudet osallistua ja
on odotettavissa, että yhteistyön aikaansaaminen on tehtävänä priorisoitava korkealle,
jotta pohjois-alueiden elinkeinoelämä voi ottaa isomman osan investoinneista. (Vaara
ym. 2009.)
Valtio
ja
jotkut
organisaatiot
saattavat
tarjota
yrityksille
erilaista
tukea
kansainvälistymiseen kuten tietoa, neuvontaa ja koulutusta, markkinointitukea tai
rahoitusta sekä lainojen takausta. Kotimaan julkinen tuki voi olla merkittävä kannustin
ulkomarkkinoille lähtevälle yritykselle. Kansainvälistymisen tukeminen perustuu
ajatukseen, että sen avulla parannetaan työllisyyttä ja talouskasvua. (Cavusgil & Yeoh
1994, 76.) Työ- ja elinkeinoministeriössä Venäjä-toiminnot ovat innovaatio-osaston
vastuulla. INNO:n vastuulla ovat konsernin Venäjä-toimintojen tulostavoitteet ja
seuranta. Kansainvälistymistoimijoita ovat lyhenteinä Finpro, SVKK, MEK, IIF, Tekes,
FinNode, VTT, FINTRA ja Finnvera ja oma alueorganisaatio. Tavoitteena on kehittää
kansainvälistymispalveluja ja innovaatioverkostojen yhteistyötä. Suomen Yrittäjät ja
maakunnalliset yrittäjäjärjestöt toimivat yrittäjien edunvalvontajärjestöinä. Yrittäjien
keskuudessa haikaillaan Venäjän hankkeisiin hakeutumisesta, mutta pk-yritysten määrä
27
ainakin Pohjois-Suomesta Venäjän markkinoilla on erittäin vähäinen. (Siuruainen 2010,
28.)
Ulkomaisen hallinnon vaikutukset on myös otettava huomioon, sillä markkinoiden
avautuessa ja kansainvälistymisen esteiden poistuessa toimiminen ulkomailla voi
muodostua yhä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. Kansainvälistymisen esteitä voivat
olla esimerkiksi tullit, valuuttasäädökset, hintakontrolli ja verotus. Vaikka monissa
maissa on poistettu kansainvälistymisen esteitä ja nimellisesti helpotettu ulkomaisten
yritysten toimintaa, saattaa esteitä yhä ilmetä esimerkiksi raskaan byrokratian
muodossa. Uusimmissa tutkimuksissa kansainvälistymisen esteiden poistaminen on
osoittautunut tärkeäksi kannustimeksi. (Kankaantähti 2009, 27.)
kohdemarkkinoista
voi
toimia
kohdemarkkinoista
liittyy
usein
erityispiirteiden
tuntemiseen
kannustimena
ulkomaisten
tai
jonkin
Myös tieto
kansainvälistymiselle.
asiakkaiden
tietyn
tai
Tieto
markkinoiden
liiketoimintamahdollisuuden
tunnistamiseen. (Leonidou ym. 2007, 746.)
Murmanskin ja Arkangelin alueiden arktisten investointien vahvat painopistealat tulevat
olemaan offshore-teknologia, infrastruktuuri ja logistiikka (tiet, rautatiet ja satamat),
Shtokmanin kenttä, energia ja ympäristöteknologiat. Erilaiset energia-alan hankkeet
voivat soveltua erinomaisesti myös suomalaisille rakentajille. Alueella on tavoitteena
lisätä voimakkaasti sähkön tuotantoa. Olemassa olevien 17 vesivoimalan, yhden
vuorovesivoimalan ja Kuolan ydinvoimalan lisäksi alueelle on suunnitteilla rakentaa
yksi
hiilivoimala
ja
vuorovesivoimala.
Suunnitteilla
on
myös
useita
tuulivoimalahankkeita Murmansk-Teriberka-välisen tien varteen. (Zak 2009.)
Suomalaisille pk-yrityksille tarjoutuvia potentiaalisia toimialoja ovat perinteisesti
vahvat
toimialamme
kuten
liikenneinfrastruktuuri
ja
sen
kehittäminen
liikenneturvallisuuteen ja ympäristöalaan liittyvät hankkeet mukaan lukien. Huomiota
kannattaa kiinnittää myös kiinteistö- ja siivouspalvelualaan sekä kauppaan ja jakeluun
liittyviin palveluihin. Barentsin alueella suomalaisten kannattaisi ennen kaikkea
panostaa rakennus-, liikenne- sekä satamahankkeisiin. (Spiridovitsh 2009, 7.)
Viimeisimpien tilastojen mukaan seuraavien kolmen vuoden aikana Venäjällä käytetään
uudistusprojekteihin julkisia varoja noin 800 mrd ruplaa. Rahoitus suunnataan pääosin
38 projektiin viidellä alalla: avaruustutkimus, IT ja ydinteknologia, lääketeollisuus ja
28
energia-ala sekä innovaatiokeskuksen perustaminen. Anttosen (2010) mukaan
modernisaatio Venäjällä merkitsee kolme asiaa: muuttumista entistä enemmän
palveluyhteiskunnaksi, investointien osuuden kasvu taloudessa ja integroitumista
maailman ja Euroopan talouteen. (Anttonen 2010, 17.)
Tiirin (2008) mukaan suomalaisten vahvuuksina kaupankäynnissä pidetään venäläisten
pk-yritysten keskuudessa tuotteiden ja palveluiden korkeaa laatua, luotettavuutta ja
stabiiliutta. Lisäksi yhteistyön motivaationa ovat toimitusvarmuus, maantieteellisen
läheisyyden tuomat edut, kysyntä sekä hyväksyttävät hinnat (Kuvio 5).
Kuvio 5. Venäläisyritysten syyt kaupankäyntiin suomalaisten kanssa (Tiri 2008, 62).
Venäläisillä yrityksillä ei pääsääntöisesti ole ongelmia suomalaisten kanssa käydyssä
kaupassa. Suomen kanssa ulkomaankauppaa käyvät aktiivisimmin moskovalaiset,
pietarilaiset ja luoteisvenäläiset yritykset, kunnallistekniikan, logistiikan, IT:n,
telekommunikaation ja matkailun toimialoilta sekä graafisen, puunjalostus-, metsä-,
kemian ja koneenrakennusteollisuuden aloilta. (Tiri 2008, 62.)
Eino Siuruaisen selvitys (2010, 9) osoittaa, että nykyään Venäjän markkinoille ovat
tehokkaimmin sijoittuneet teollisuuden, kaupan ja rakennustoiminnan sekä palvelujen
suomalaiset ketjut. Sen sijaan pk-yritysten pääsy Venäjän markkinoille on ollut hidasta.
Yritysten valmiudet eivät ole riittävät, pääomia ei ole käytettävissä ja yksittäin yritykset
ovat hankkeiden kokoon ja riskeihin nähden liian pieniä. Nykyisellään ne eivät ole
päässeet, jopa korkeasta osaamisestaan huolimatta, suurten toimijain alihankkijoiksi.
29
Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan panostuksia yrittäjiltä itseltään, yritysten yhteistyöltä,
yrittäjäjärjestöiltä sekä kouluttajilta, rahoitukselta ja muilta välittäjäorganisaatioilta.
2.4 Kansainvälistymisen haasteet
Leonidoun (1995, 31) mukaan kansainvälistymisen esteet liittyvät asenteisiin,
rakenteisiin, tavoitteisiin, toimintoihin tai muihin liiketoimintaympäristöstä tai
yrityksestä johtuviin rajoitteisiin. Liiketoiminnan esteitä luokitellaan eri tavalla (Shaw
&
Darroch
2004,
329),
ja
seuraavaksi
käsitellään
sisäisiä
ja
ulkoisia
kansainvälistymisen haasteita. Sisäiset haasteet liittyvät yrityksen toimintaan, ja ne
saattavat
olla
esimerkiksi
tarvittavien
resurssien
puute,
tunnistamattomat
liiketoimintamahdollisuudet tai kansainvälistymiseen liittyvät pelot. Johdon matala
kunnianhimo saattaa johtua joko tyytyväisyydestä nykytilaan kotimarkkinoilla tai
haluttomuudesta
monimutkaistaa
liiketoimintaa
entisestään.
(Korth
1991,
21,
Kankaantähti 2009, 19.)
Kansainvälistymisen esteenä voivat toimia myös yrityksen markkinointistrategiaan
liittyvät haasteet, kuten imagon tai tuotteen sovittaminen kohdemarkkinoille sopiviksi.
Tämän lisäksi esteitä muodostuu muun muassa logistiikan saralla, kun esimerkiksi
yrityksellä ei ole tietoa ulkomaisista jakelijoista. Myös kansainvälistymiseen liittyvät
ylimääräiset kustannukset voivat olla haasteena (Morgan 1997, 74). Monien tutkijoiden
mielestä
(esim.
Johansonin
ja
Wiedersheim-Paulin
1999,
28)
suurimmat
kansainvälistymisen sisäiset esteet syntyvät erilaisten resurssien kuten tiedon ja
osaamisen puutteesta. Muita kansainvälisen toiminnan kannalta tärkeitä resursseja
voivat olla esimerkiksi johdon käytettävissä oleva aika, rahoitus, tuotantokapasiteetti tai
kansainvälistymisessä tarvittavat taidot. Tietoresurssien puutteesta johtuvia esteitä
voidaan
poistaa
lisäämällä
yrityksen
tietoa
kohdemarkkinoista
ja
toimintamahdollisuuksista. (Kankaantähti 2009, 19.) Tietoa täytyy osata hyödyntää,
silloin käytännön kokemusta tarvitaan. Osaamisen ja tiedon lisäämisen tehokkain keino
on toimiminen ulkomailla (Johanson & Vahlne 1999, 43).
Usein kansainvälistymiseen liittyvät esteet johtuvat yrityksen ulkoympäristöstä. Ne
voivat liittyä esimerkiksi vähäiseen kotimaan tukeen, byrokratiaan tai vaikeuteen saada
30
rahoitusta kansainvälisiin liiketoimiin. Ulkoympäristöstä tulevia esteitä voivat olla
esimerkiksi eriävät liiketoimintakäytännöt, kohdemaan tuontimääräykset, puutteelliset
jakelukanavat ja -verkostot sekä intensiivinen kilpailu. Haasteena voivat olla myös
erilaiset lait ja säädökset, jotka rajoittavat ulkomaisten toimijoiden markkinoille pääsyä
tai omistusta sekä hinnoittelun vapautta. Jakelukanaviin liittyvät haasteet tulevat joko
niiden rakenteellisista puutteista tai vaikeuksista löytää sopivia yhteistyökumppaneita ja
verkostoja (Javalgi ym. 2003, 189).
Pohjois-Pohjanmaan yrittäjät r.y. teki jäsenkuntansa keskuudessa laajan (3314 yritystä)
kansainvälistymiskyselyn keväällä 2010. Vastausprosentti jäi 10%:iin, mikä tulos
saattaa osoittaa vähäistä kiinnostusta yleensä kansainvälistymiseen. Selvityksessä pkyritysten pääsuuntana olivat Pohjoismaat tai muu Eurooppa (68%). Venäjälle
suuntautuvaa yhteistyötä oli tai oli ollut 22%:lla vastanneista yrityksistä. Toimialoittain
Venäjälle suuntautuvat yritykset jakautuvat tasaisesti kaupan, rakennustoiminnan ja
teollisuuden kesken. Vaikka selvitykseen kuului myös Oulun seutu, vastanneista
yksikään IT-alan yritys ei ollut hakeutumassa Venäjän markkinoille. Kiinnostuksensa
Venäjän suuntaan ilmaisi kuitenkin 41,5% kyselyyn vastanneista. Venäjän alueista
Barentsin alue kiinnosti eniten (80%) ja jakautui tasan Karjalan ja Kostamuksen sekä
Kalottialueen kesken. Suurin toive kansainvälistymisessä kohdistuu rahoitukseen,
yhteistyökumppanin löytämiseen ja kohdemaan asiantuntijapalveluihin. Suurimpana
esteenä kansainvälistymisessä on yritysten pienuus, rahoitus ja partnerin puute.
Kansainvälistyneet
yritykset
toimivat
useimmiten
vientirenkaissa
ja
markkinointiyhteistyöverkostoissa. (Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät 2010; Siuruainen
2010, 28.)
Laukkasen (2010) mukaan suurimpana kaupanteon esteenä ovat useimmiten asiakkaan
rahoitusongelmat. Venäjällä pk-yritystoiminnan käynnistäminen on ollut hidasta muilla
kuin kaupan sekä ravintolapalvelujen aloilla. Pk-yrityksille ei ole syntynyt vielä raakaaineiden, työvoiman kouluttamisen eikä tuotteiden jakelun logistiikkaa.
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus näkee SWOT-analyysissään (Berg 2010) alueensa
yritysten venäjäyhteistyön heikkouksina mm. ”osaavan henkilöstön ja rahoituksen
puute, yritystason suhteiden vähäisyys, rajallinen kielitaito, asenteet ja skandinaavinen
kaupankäyntitapa, suomalaisen kustannustason korkeus, pk-yritysten resurssien ja
intressien soveltumattomuus suuriin kokonaisuuksiin, ulkomaiset sopimuspartnerit, pk-
31
yritystä puhuttelevan viestin löytäminen: miten päästään mukaan ja kuka luo yrittäjälle
konkretian?” (Siuruainen 2010, 29.)
Suomalaisten suurimpia kompastuskiviä Venäjällä on ollut julkisen sektorin luoma
toimintaympäristö. Vaikka 2000 luvulla poliittiset ja taloudelliset riskit ovat
vähentyneet, verotus yksinkertaistunut ja harmaa talous pienentynyt, sen sijaan mittava
byrokratia ja lainsäädännön sekavuus luovat yhä varjonsa toimintaympäristöön.
Ongelmia
on
onnistuttu
yrityksissä
lieventämään
panostamalla
riittävään
hallintohenkilöstöön sekä luomalla henkilökohtaiset suhteet virkamiehiin. Alueesta
riippuen henkilösuhteiden merkitys saattaa olla investoinnin kannalta ratkaiseva.
(Karhunen ym. 2008).
Moskovassa, Pietarissa ja muilla nopean kasvun alueilla kilpailu on kova ja mukana olo
edellyttää suuria volyymejä, tiivistä yhteistyötä keskenään tai yhteistyötä suurten
yritysten kanssa. Pienillä paikkakunnilla hankkeita käynnistyy hitaasti, ne usein
edellyttävät investointeja ja tuettuina päätyvät usein venäläisten yritysten toteuttamiksi.
Mitä
pienemmistä
markkinaehtoisesti.
alueista
Pienillä,
on
kyse,
vähävaraisilla
sen
vähemmän
paikkakunnilla
hankkeet
etenevät
hallintojen
merkitys
hankkeiden toteuttamisessa on suuri, mutta samalla niiden hyväksyntä suojaa
hankkeiden onnistumista ja yritystoiminnan jatkuvuutta. (Siuruainen, 2010, 14.)
Viime aikoina Venäjän teollisuuspolitiikassa on korostettu suurten valtionyritysten
roolia eri tuotannonalojen kehittämisessä (Solanko 2007). Kansallisia etuja suojaamaan
pyrkivä protektionismi on lisääntynyt vuosien 2008-2009 aikana. Selvimmin se näkyy
tuontitullien
korotuksissa
sekä
tullausmenettelyissä
ja
sertifioinnissa.
Tuontiriippuvuuden merkittävä vähentäminen ja korvaaminen kotimaisella tuotannolla
on kirjattu tavoitteeksi vuoteen 2020 ulottuvaan kehityssuunnitelmaan. (Simola 2009.)
EU:n komission raportin mukaan kaupan esteet ovat Venäjällä kansainvälisen vertailun
mukaan suuret, mutta uudistuksia on tapahtunut viime aikoina. Byrokratia ja korruptio
ovat tunnetusti edelleen hankalia. Muut haasteet mm. ovat: 1. Tariffit, menettelyt,
arvonmääritys, harmaa tuonti ja sähköisen tullauksen hidas eteneminen. 2.
Tuoteturvallisuus- ja muu regulaatio sekä sertifiointi. 3. Yritystoimintaan ja
investointeihin liittyvä byrokratia ja tarkastukset sekä infrastruktuurin puutteet. 4.
32
Venäläisten yritysten suosinta julkisissa hankinnoissa ja 5. Viisumi- ja työlupien
hankinta. (Siuruainen 2010, 24.)
Suomalais-venäläisen kauppakamarin kyselytutkimuksen mukaan myös venäläiset
yritykset kokevat ongelmia ja haasteita suomenkaupan harjoittamisessa. Ongelmat eivät
niinkään
kohdistu
infrastruktuuriin,
suomalaisiin
pääsääntöisesti
kauppakumppaneihin
tullimääräyksiin.
kuin
kaupankäynnin
Venäläisyritykset
mainitsivat
suurimmiksi esteiksi muun muassa korkeat tullit, tullauksen viivästyminen ja jonot sekä
hallinnolliset esteet kuten viisumien saannin. (Tiri 2008, 68.)
Ulkoasiainministeriön teettämästä tutkimuksesta (Vuola ym. 2009) käy ilmi, että
suomalaisyritykset kokevat paljon erilaisia ongelmia Venäjälle viennissä. Selvityksen
mukaan eniten esteitä suomalaisyritykset kohtaavat tullissa. Venäjän tullikäytännössä
on
paljon
epäjohdonmukaisuutta,
ennalta
arvaamattomuutta,
hitautta
sekä
vaihtelevuutta. (Narva 2010, 53.) Ihmisten ja tavaroiden liikkumista vaikeuttavat
kuljetusinfrastruktuurin
kehittymättömyys,
maantieverkoston
heikko
taso
sekä
lentokenttä- ja satamakapasiteettien riittämättömyys. Huomattavia riskejä sisältyy
lainsäädännön keskeneräisyyteen ja muun muassa siitä johtuvaan riittämättömään
investointi- ja omistussuojaan. Varsin korkea inflaatio ei sekään helpota tilannetta.
(Spiridovitsh 2009, 7.)
Vaaran ym. (2009) tutkimuksen mukaan Pohjoiskalotin työvoima on suhteellisen
liikkuvaa. Työntekijät käyttävät useimmiten omia ajoneuvoja, jotka on rekisteröity
kotimaassa. Kun työntekijä on ollut ulkomailla enemmän kuin 180 päivää, hänen täytyy
rekisteröidä ajoneuvo työntekomaahan huolimatta siitä, vaikka on ollut kotimaassa joka
pyhänseutu. Tämä aiheuttaa suuret kustannukset työntekijälle ja on näin suuri este
työvoiman
liikkuvuudelle.
Pohjoisessa
on
olemassa
potentiaalia
pk-yritysten
kansainvälisen kaupan tason huomattavalle nostamiselle. Jotta pk-yritykset Barentsin
alueella pystyisivät ottamaan isomman osuuden tulevista investoinneista, on tarve
pitemmälle menevään yritysten kansainväliseen yhteistyöhön. Yhteistyötä tekevät
järjestöt, jotka edustavat suurta määrää pk-yrityksiä pohjois-alueilla, ovat sitä mieltä,
että tärkeintä pk-yritysten kannalta kansainvälisessä yhteistyössä on, että olosuhteet
järjestetään paremmin, luodaan reunaehdot ja vähennetään esteitä. (Vaara ym. 2009.)
33
2.5 Vienti kansainvälistymisen muotona
Yrityksen laajentaessa toimintaansa kotimaan ulkopuolelle tulee harkittavaksi useita eri
vaihtoehtoja, jotka riippuvat ensi sijassa yrityksen tavoitteista ja resursseista,
kohdemaan markkina- ja kilpailutilanteesta sekä siellä vallitsevasta yleisestä tilanteesta.
(Nykänen 2001, 16.)
Kansainvälistymisen
eri
muotoja
ovat
vienti,
lisensointi,
franchising,
sopimusjohtaminen, alihankinta ja sopimusvalmistus, projektitoiminta sekä tytäryhtiö ja
yhteistoimintayritykset. Viennillä tarkoitetaan tilannetta, jossa tuotteen valmistus
tapahtuu yrityksen kotimarkkinoilla tai kolmannessa maassa ja se viedään suoraan tai
epäsuorasti kohdemarkkinoille. (Hollensen 2007, 339.)
Jos yrityksellä ei ole paljon kokemusta ja tietoa kohdemarkkinoista, silloin epäsuora
vienti, jossa joku ulkopuolinen taho hoitaa vientiä, voi olla parempi vaihtoehto. Suora
vienti
edellyttää
yrityksen
itsenäistä
yhteyttä
ostajaan
sekä
toimintaa
kohdemarkkinoilla. Tämä toiminta vaatii enemmän tietoa ja resursseja kuin epäsuora
vienti. Näiden lisäksi on olemassa välitön vienti, kun valmistaja myy ja toimittaa
tuotteet suoraan ulkomaiselle loppukäyttäjälle. (Luostarinen 1990, 27).
Muihin kansainvälistymisen muotoihin verrattuna vienti vaatii yritykseltä vähemmän
resursseja, se on turvallisempi ja joustavampi vaihtoehto varsinkin pienten yritysten
kannalta. (Leonidou ym. 2007, 737.)
Vienti- ja tuontitoiminnassa tulevat kysymykseen vaihtoehtoisina kuljetustapoina
laivakuljetus, autokuljetus, rautatiekuljetus, lentokuljetus, putkikuljetus sekä yhdistetyt
kuljetukset.
Kuljetustavan
valintaan
vaikuttavat
lähinnä
kuljetuskustannukset,
kuljetusvarmuus, kuljetusnopeus sekä kuljetustarjonta. Näihin liittyy useita osatekijöitä,
kuten
tavaran
määrä,
laatu,
arvo,
nimike
sekä
lähtö-
ja
määräpaikka.
Tuotantokuljetuksissa valintatekijöiden tärkeysjärjestys vaihtelee. Mitä lähempänä
raaka-ainelähteitä ollaan, sitä suurempi paino on taloudellisuudella. Kuluttajaa lähellä
oleva teollisuus joutuu taas kiinnittämään suurta huomiota tavaran toimitusnopeuteen,
pystyäkseen mukautumaan kulutuksen sesonkeihin ja muutoksiin. (Pehkonen 2000,
113.)
34
2.5.1 Suomen ja Venäjän välinen kauppa
1990-luvun alkupuolella Venäjän markkinoiden avautuessa, tarve erilaisista tuotteista ja
palveluista oli suurimmillaan, ja suomalaisilla yrityksillä oli perinteiden ja läheisen
sijaintinsa vuoksi hyvät edellytykset harjoittaa vientiä, etenkin lähialueille. Tätä
kehityssuuntaa oli edesauttamassa myös kotimaan heikentyneet markkinat, jolloin
yritykset etsivät uusia markkina-alueita. Kilpailutilanteen kiristyttyä myös Venäjällä ja
sen oman tuotannon kehityttyä sekä elokuussa 1998 alkaneen talouskriisin seurauksena
useiden vientiyritysten toiminta supistui huomattavasti ja useat yritykset lopettivat
viennin Venäjälle kokonaan. Myös Venäjälle pysyvämmin sitoutuneet yritykset
joutuivat lopettamaan Venäjän toimintojaan eikä taloustilanteen tasaantumisesta
huolimatta ole kyetty palaamaan 1990-luvun parhaiden vuosien tasolle. Vaikka
tämänkaltainen tilanne oli jossain määrin ennustettavissa, antoi se selvän kuvan niistä
riskeistä ja muutoksista, joita voi tapahtua Venäjällä ja muissa siirtymätalousmaissa.
(Nykänen 2001, 16.)
Vuonna 2000 Suomen ja Venäjän viennistä noin viidennes oli välitysvientiä eli muualta
maailmasta tulevien tavaroiden vientiä. Suomen EU-jäsenyys ei lisännyt merkittävästi
kaupan esteitä. Suomalaisten yritysten mielestä kaupan suurimpia esteitä laajentamisen
ja sen hoidon tiellä ovat Venäjällä erilaiset verot, tullin korotukset, tuontimaksut ja
muut käyttöön otetut kotimaisen teollisuuden ja valtion budjetin paikkaamiseen
tarkoitetut suojatoimenpiteet. Oma lukunsa on Venäjän sertifiointijärjestelmä, joka
aiheuttaa rajalla viivytyksiä. Säännöt muuttuvat arvaamattomasti ja yksittäisten
viranomaisten harkintavalta sääntöjen soveltamisessa käytäntöön on suuri. (Pehkonen,
2000, 20.)
Tuontitavarat Venäjältä ovat perinteisesti olleet hyvin raaka-ainevoittoisia ja
tärkeimpinä tuotteina ovat olleet raakaöljy, kaasu, kemian tuotteet ja raakapuu. Lisäksi
malmin, metalliromun ja eri metallien tuonti on ollut huomattavaa. Vientitavaroiden
laatu on vaihdellut eri aikoina paljon ja on ollut selvästi tuontia monipuolisempaa.
Suurimpina vientiryhminä ovat olleet viestintävälineet, elektroniikka, kemian tuotteet,
koneet ja laitteet, elintarvikkeet ja paperi. (Nykänen 2001, 11.)
Suomen ja Venäjän välinen kauppa on kasvanut voimakkaasti vuodesta 2003 lähtien.
Kasvun myötä Venäjä on noussut Suomen tärkeäksi kauppakumppaniksi. Tuonti- ja
vientimaana Venäjä on ollut 2000-luvulla kolmen suurimman kauppakumppanimaiden
35
joukossa Saksan ja Ruotsin kanssa. Tuonti Venäjältä Suomeen on volyymiltaan
huomattavasti Suomen Venäjä-vientiä suurempaa. Tuonnin arvon kasvun takana ovat
kohonneet kaasun ja öljyn hinnat. Vuosina 2000-2007 vienti yli nelinkertaistui, kun
samanaikaisesti tuonnin volyymi kolminkertaistui. Laskelmien mukaan noin neljännes
Suomen Venäjän viennin kasvusta muodostuu kauttakulkuliikenteestä (Ollus ym. 2006).
Tällöin tulot sekä työllisyysvaikutus ovat huomattavasti pienemmät verrattuna omaan
vientiin. Vaikka kauttakuljetusvienti jätetään laskusta, on Venäjän vienti kasvanut
nopeammin kuin vienti minkään muun Suomen kauppakumppanin kanssa. (Karhunen
ym. 2008, 38.)
Suomalais-venäläinen kauppakamari (SVKK 2009) suoritti vuonna 2008 laajan
markkinakartoituksen venäläisten yritysjohtajien keskuudessa. Kartoituksella selvitettiin
Suomen ja Venäjän välisen kaupan asiakasnäkökulmaa sekä kaupallisen yhteistyön
taustatietoja. Tulokset osoittavat, että venäläisyritysten halutuin yhteistyömuoto on
tuonti Suomesta. Enimmäkseen tuodaan teollisuuskoneita ja -laitteita, auton lisälaitteita,
työstökoneita, huonekaluja, kulutustuotteita, rakennustarvikkeita, maaleja ja lakkoja
sekä puunjalostustuotteita. Vientituotteista Suomeen mainittakoon puu ja puutuotteet,
kulutustuotteet (elintarvikkeet), teollisuuslaitteet ja sellu- ja paperituotteet. (Tiri 2008,
35-62.)
Vuoden 2009 alussa Suomen vienti Venäjälle on puolittunut vuodesta 2008.
Maailmanlaajuisen talouskriisin vuoksi ulkomaankaupan volyymit ovat supistuneet
kaikilla aloilla. Vuonna 2009 volyymit olivat kääntyneet hienoiseen nousuun. Kriisin
takia moottoriliikenteessä erityisesti ammattimainen liikenne on suuri kärsijä. Raskaan
liikenteen suoritteet ovatkin voimakkaasti laskeneet. (Vehviläinen 2009.) Venäjällä
palveluiden vienti ja tuonti vähenivät vuonna 2009 18 prosenttia vuoteen 2008
verrattuna. Palveluviennissä suurin sektori ovat kuljetukset ja palvelutuonnissa
matkailu. (Viikkokatsaus 2010).
Suomen tullin mukaan Suomen ja Venäjän välinen kauppa kasvoi tasaisesti vuosina
2002 – 2008 ennen talouskriisiä. Vuonna 2009 oli pudotus sekä viennissä että tuonnissa,
mutta jo vuonna 2010 varsinkin tuonti Venäjältä kasvoi nopeasti. Suomen vienti
Venäjälle kasvoi vuonna 2010 lähes 4,7 miljardiin euroon ja oli 17 prosenttia
korkeampi edellisvuoteen verrattuna. Tuonnin arvo, yli yhdeksän miljardia euroa, oli
36
reilut kaksi miljardia eli 31 % suurempi kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2011 kasvu
jatkui: tammi-maaliskuussa vienti kasvoi 37% ja tuonti 35%. (Suomen tulli 2011.)
Vuonna 2010 melkein kaikkien tärkeiden tavararyhmien vienti ja tuonti nousivat
selvästi (Kuvio 6). Poikkeuksena voidaan mainita autojen vienti, joka puolittui ja 15 %
laskenut viestintälaitteiden vienti. Metallituotteiden vienti oli sen sijaan erittäin
vahvassa kasvussa. Elintarvikkeiden vienti nousi 27 prosenttia. Öljyn ja öljytuotteiden
tuonnin arvo kasvoi 38 % ja kemian teollisuuden tuonti nousi lähes kolmanneksen.
Tuonnista yli 80 % on energiatuotteita. Venäjä oli viime vuonna (2010) selvästi
Suomen suurin tuontimaa, sen osuus tuonnista oli 17,8 prosenttia. (Suomen tulli 2011.)
Öljytuotteiden viennin arvo (221 milj. euroa) kasvoi 8 % lähinnä hinnan nousun vuoksi.
Paperin ja pahvin viennin arvo oli 455 milj. euroa ja vienti nousi 17 % vuonna 2010.
Muita tärkeitä vientitavaroita olivat erityisesti elintarvikkeet, jotka olivat yli
neljänneksen kasvussa. Maitotaloustuotteita vietiin 206 miljoonalla eurolla, kasvua oli
52 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Perunoiden vienti kasvoi erittäin nopeasti ja
viennin arvo oli viime vuonna jo yli 10 miljoonaa euroa. Sianlihan vienti jatkoi nopeata
laskuaan, mutta siipikarjan lihan vienti kasvoi moninkertaiseksi. Painotuotteiden vienti
(45 milj. euroa) jatkoi laskusuuntaansa. (Telasuo & Heiniemi 2011.)
Kuvio 6. Vienti Venäjälle vuonna 2010 (Telasuo & Heiniemi 2011.)
Suomalais-venäläisen kauppakamarin tuoreen taloustutkimuksen (2011) mukaan
suomalaisten yritysten vienti Venäjälle on kasvussa. Puolet yrityksistä kertoi vientinsä
37
kasvaneen puolen vuoden aikana, ja 41 prosentilla yrityksistä se säilyi ennallaan. Yli
viidennes suomalaisista yrityksistä kasvatti tuontiaan Venäjältä ja 64 prosentilla se oli
puolen vuoden takaisella tasolla. Tuonnin toimialoja ovat seuraavat: raaka-aineet,
metalli, palvelut, ICT, kuljetus/huolinta, talopaketit/rakennustarvikkeet ja –projektit,
kulutustavarat, energia ja polttoaineet sekä metsä- ja paperi. (SVKK 2011.)
Vuonna 2010 Venäjä oli perinteiseen tapaan Suomen suurin energian toimittaja (Kuvio
7). Energiatuotteiden osuus koko tuonnista Venäjältä nousi yli 81 %:iin.
Energiatuotteiden hinnat nousivat nopeasti ja niiden tuonnin arvo nousi viime vuonna
yli kolmanneksen suuremmaksi kuin vuotta aikaisemmin. (Telasuo & Heiniemi 2011.)
Kuvio 7. Tuonti Venäjältä vuonna 2010 (Telasuo & Heiniemi 2011.)
Vuoden 2011 tammi-maaliskuussa lähes kaikkien tärkeiden tavararyhmien tuonti jatkoi
nopeata kasvuaan. Poikkeuksena oli sähkön tuonnin kasvu, joka jäi kolmeen prosenttiin.
Sekä öljyn että kaasun tuonnin arvo on noussut yli neljänneksen. Myös muiden kuin
energiatuotteiden tuonti on kasvanut alkuvuodesta. Metallien tuonti nousi huimasti,
kemiallisten aineiden ja –tuotteiden tuonti lisääntyi 43 prosenttia. Puutavaran tuonti
myös lisääntyi. (Suomen tulli 2011.)
Taloustutkimuksen mukaan suurimmat ongelmat viennissä Venäjälle liittyvät
tullaukseen / tullilainsäädäntöön sekä byrokratiaan. Kuitenkin noin 70 prosenttia
yrityksistä odottaa viennin kasvavan seuraavan 6 kk:n aikana ja neljännes uskoi sen
38
pysyvän ennallaan. Jopa 87 prosenttia odottaa Venäjän talouden kasvavan. (SVKK
2011.)
Tullihallituksen ennakkotietojen (8.8.2011) mukaan Suomen viennin nousu lähes
pysähtyi
kesäkuussa.
Edellisten
kuukausien
tavoin
öljyn
ja
öljytuotteiden
ulkomaankaupan arvon nopea kasvu selitti merkittävän osan varsinkin tuonnin kasvusta.
Tuoteryhmän tuonti- ja vientihinnat ovat nousseet huomattavasti vuoden takaista
korkeammaksi. Tuonti EU:n ulkopuolelta kasvoi yhä selvästi, mutta EU-tuonti pysähtyi
kesäkuussa. Viennissä sekä sisä- että ulkokaupan kasvu oli lähellä nollaa. Suurista
vientimaista Venäjän osuus pysyi ennallaan, mutta vienti muihin tärkeisiin
vientimaihin, muun muassa Saksaan ja Ruotsiin, oli laskussa. Yhdysvallat, Kanada ja
Norja olivat vahvimmassa kasvussa tuonnissa. Muita suuria tuonnin kasvumaita olivat
Venäjä ja Kiina.
Viimeisen talouskriisin aikana vuonna 2008 kuljetuskustannukset ovat nousseet
merkittävästi ja työvoimaa on jouduttu vähentämään ulkomaankaupan alalla. Venäjällä
monet pienet ja keskisuuret logistiikkakeskukset ovat joutuneet lopettamaan
toimintaansa talousongelmien takia. Nykyään sekä Suomessa että Venäjällä logististen
kustannusten alentaminen on yksi tärkeimmistä kehityskohteista logistiikkayrityksissä.
Suurimmat uhat ovat kysynnän vähentyminen ja kustannusten nousu. Tulevaisuudessa
informaatiologistiikan
kehittäminen,
logistiikkapalvelujen
sekä
varastoinnin
ulkoistaminen uskotaan edelleen yleistyvän. Yhteistyöverkostojen ja asiakaspalvelun
kehittäminen ovat nousseet logistiikka-alalla tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi.
(Ruokola 2009.)
2.5.2 Suomen ja Venäjän välinen logistiikka
Suomen logistinen sijainti EU:ssa on muuttunut jäsenmaiden määrän lisääntyessä ja
markkinoiden pääpainon siirtyessä kohti Keski-Eurooppaa ja itää. Suomen suhteellisten
kilpailuetujen nähdään liittyvän etenkin osaavaan työvoimaan, korkeatasoiseen
infrastruktuuriin ja gateway-asemaan Itä-Euroopan, ja varsinkin Venäjän, suuntaan.
(Silander ym. 1997.) Suurimmat kuljetusvirrat ja EU:n päämarkkinat sijaitsevat
suhteellisen
etäällä,
mutta
toisaalta
myös
Itämeren
ympärillä
on
suuri
markkinapotentiaali. Yhteistyö ja kaupankäynti EU:n ja Venäjän välillä tulee
39
todennäköisesti tulevaisuudessa kasvamaan merkittävästi Venäjän talouskasvun myötä,
mikä saattaa osoittautua tärkeäksi Suomen logistista sijaintia parantavaksi tekijäksi.
(Rantanen 2006.)
Erityisesti transito-kuljetukset ovat kuitenkin herkkiä talouden suhdannevaihteluille.
Ennen maailmanlaajuisen taantuman iskua Venäjän talous kasvoi vuositasolla nopeasti
(vuonna 2008 BKT kasvoi 5,6%), minkä odotettiin lisäävän Suomen kautta kulkevia
transito-kuljetuksia merkittävästi 2000-luvun jälkipuoliskolla. Talouden taantuma
kuitenkin käänsi talouskasvun suunnan tilapäisesti myös Venäjällä, mutta Suomen
Pankin mukaan loppuvuodesta 2009 alkoi jo näkyä merkkejä talouskasvusta ja viennin
piristymisestä. (BOFIT Venäjä-tilastot 2010.)
Suomella on logistisessa mielessä heikkouksia. Kuljetusmatka Keski-Euroopasta
Suomen kautta Venäjälle on pitempi kuin väylät Baltian maiden kautta ja suorat
maakuljetukset.
Myös
eräät
yksikkökustannukset
kuten
palkat,
polttoaineet,
väylämaksut jne. – ovat korkeammat kuin eteläisempien kilpailijoiden. Suomen
liikennevirrat pirstoutuvat monille kilpaileville satamille ja niiden pienille toimijoille,
mikä alentaa tehokkuutta ja johtaa päällekkäisiin investointeihin. Toisaalta Suomen
asemaa
kauttakulkumaana
mahdollisuus
vahvistaa
kuljetusvirtojen
korkea
yhdistämiseen.
ulkomaankaupan
kuljetuskäytävänä
kilpailukykyiseen
infrastruktuuriin,
logistiikkapalvelujen
Suomen
perustuu
kuljetusten
taso
kilpailukyky
maantieteelliseen
nopeuteen,
sekä
Venäjän
läheisyyteen,
turvallisuuteen,
lisäarvopalveluihin ja logistiseen osaamiseen sekä synergiaetuihin suomalaisen
ulkomaankaupan kuljetusten kanssa. (Hernesniemi, Auvinen & Dudarev 2005.)
Suomen omien vienti- ja tuontikuljetusten ja osittain matkustajaliikenteen ansiosta
Suomen ja Manner-Euroopan sekä Suomen ja Ruotsin välillä on tiheäfrekvenssinen
liikenne, jota voidaan käyttää myös transitotavaroiden kuljettamiseen. Sama pätee myös
Venäjän kanssa käyvään kauppaan, joka on poikkeuksellisen suurta kansainvälisesti
verraten ja tarjoaa kuljetuskapasiteettia myös kauttakulkuliikenteen käyttöön. Samoista
kuljetusresursseista ja infrastruktuurista saadaan enemmän tulosta, kun niissä yhdistyvät
useat kuljetusvirrat ja saadaan aikaiseksi meno-paluukuljetuksia. Vastaavaa kilpailuetua
ei Baltian mailla ole, koska niiden oma vienti ja tuonti ovat huomattavasti vähäisempää.
Oman ulkomaankaupan tavaravirrat tekevät Suomen myös vähemmän alttiiksi Venäjän
40
liikenteeseen tyypillisesti liittyville äkillisille riskeille. (Hernesniemi, Auvinen &
Dudarev 2005, 9.)
Suomesta Venäjälle tapahtuvassa kumipyöräkuljettamisessa suurin ongelma on rajan
ylitys. Silloin kun myyty tavara on myyty asiakkaalle vapaasti varastossa ja
kuljetustoiminnan hoitava yritys on venäläinen, ei rajanylitysprosessi ole ongelma
suomalaisille huolitsijoille. Kuljetusten ruuhkautuminen rajalla ja pitkät odotusajat
heikentävät Suomen reitin palvelunopeutta ja vahingoittavat siten kilpailukykyä.
Ruutikaisen ym. (2006) tutkimuksessa haastatellut kokevat byrokratian rajan ylityksessä
ongelmana. Lomakkeiden kirjavuus ja monimutkaisuus koettiin ongelmaksi erityisesti
pienemmissä yrityksissä. Maantiekuljetuksissa Suomesta Venäjälle menevä rekka
joutuu pysähtymään rajalla vähintään kahdeksan kertaa. Viranomaiset käsittelevät 19
erilaista asiakirjaa yhteensä 57 kertaa. Tavaran käsittelyyn liittyviä asiakirjoja on 33.
Suomen puolella dokumentteja tarkastetaan viisi kertaa ja Venäjän puolella 52 kertaa.
Nopeimmillaan rajan ylitys vie aikaa 1,5 tuntia ja hitaimmillaan 16 tuntia. Rajan
ylitykseen
vaikuttavat
tarkastusten
organisoinnin
lisäksi
liikennejärjestelyt.
Rautatiekuljetuksissa kaksi suurinta ongelmaa ovat pula venäläisistä vaunuista ja
Moskovaan suuntautuvissa kuljetuksista tullaus määräasemalla. (Ruutikainen ym. 2006,
29.)
Suomen
logistiikkatoiminnot
ovat
verrattain
halpoja.
Siirtymätalousmaiden
kustannustaso nousee ja lähenee Suomen hintatasoa. Merirahdit ovat Suomen reitillä
edullisempia kuin Baltian maissa. Tämä johtuu linjareittien kuljetusmääristä ja konttien
tehokkaasta käytöstä. Suomen satamien, varustamojen ja varastonpitäjien maksut on
koottu paketeiksi, jotka ovat kilpailukykyisiä. Lisäksi toimintajärjestelmät ovat
läpinäkyviä ja selkeitä. Selvityksen perusteella Suomen satamien reitti säilyttänee
asemansa arvotavaran kuljetusreittinä myös tulevaisuudessa. Aseman säilyttäminen
vaatii kuitenkin koko ajan reitin osatekijöiden kehittämistä. Keskeisiä toimenpiteitä ovat
infrastruktuurin kehittäminen, rajan ylityksen nopeuttaminen ja kustannustason kurissa
pitäminen. (Ruutikainen ym. 2006, 34.)
Tavarakuljetusten lisäksi myös matkustajaliikenne Suomen ja Venäjän välillä on
kasvanut viime ja tänä vuonna (Kuvio 8). Vuoden 2010 aikana viisumivelvollisten
henkilöiden rajanylitysten määrä nousi vuodesta 2009. Maailman talouden tilanteen
parantuminen lisäsi taloudelliseen toimintaan ja vapaa-ajan viettoon liittyviä
41
rajanylityksiä.
Suomen
itärajan
ulkorajaliikenne
kasvoi
13,7
%.
Suomen
ulkoasiainministeriö myönsi vuonna 2010 enemmän viisumeita kuin koskaan
aikaisemmin. Myös lentoasemien ulkorajaliikenne kasvoi vuonna 2010. Satamien
ulkorajaliikenne kasvoi selvästi, kun Helsinki – Pietari välillä aloitettiin säännölliset
laivavuorot. Vuoden 2010 lopulla ovat alkaneet nopeat junayhteydet Helsinki – Pietari
välillä. Vuoden 2011 alkupuolella liikenteen kasvu itärajalla on jatkunut vuotta 2010
voimakkaampana.
Useamman
vuoden
tähtäimellä
ulkorajat
ylittävän
rajanylitysliikenteen määrän odotetaan edelleen jatkavan kasvuaan. (Findikaattori
2011.)
Kuvio 8. Rajanylitysten määrä vuosina 2000 – 2011. (Findikaattori 2011.)
Nykyään voidaan odottaa myös Suomen kautta kulkevien Venäjän-kuljetusten kasvavan
ja Suomen logistisen aseman vahvistuvan Venäjän-kuljetusten reitillä. BOFITin
mukaan Suomenlahden satamien merkitys Venäjän vientivetoisessa merenkulussa on
kasvussa uusien satamien käyttöönoton ja vanhojen satamien laajentamisen myötä.
(BOFIT 2010.)
Suomen kannalta oleellista on kyetä vastaamaan Venäjän tuontikysynnän kasvuun sekä
säilyttää ja kehittää reitin kilpailukykyä. Asiaan vaikuttaa myös Venäjän oman
infrastruktuurin ja logistiikan toimintaedellytyksien paraneminen. Arkangelin käytävä
(Arkangel-Kotskoma-Vartius-Oulu) saattaa olla tulevaisuudessa kilpailukykyinen
42
vaihtoehto
raakapuun,
sahatavaran
sekä
paperiteollisuuden
tuotteille.
Myös
rautapelletien kuljetus Eurooppaan tulee kasvamaan. Pohjois-Ruotsissa sijaitseva
puunjalostusteollisuus on kiinnostunut raakapuun tuonnista Luoteis-Venäjältä. Reitin
joustavuutta Suomen ja Ruotsin rajalla edesauttaa koekäytössä oleva raideleveyden
vaihtojärjestelmä. (Ruutikainen ym. 2006, 35.)
Nykyään Venäjällä on menossa tullin kehittämisohjelma, jonka mukaan rajojen
läheisyydessä perustetaan 50 TLT- tullilogistista terminaalia ja laajennetaan sähköistä
tulli-ilmoittamista. Vuonna 2011 Venäjä siirtyy Suomen tavoin kahden viranomaisen
malliin rajanylityskontrollissa. Beljaninovin (2010) mukaan ohjelman toteuttaminen
tulee lisäämään Venäjän tullirajan yli kuljetettavien tavaravirtojen määrää myös
Suomen vastaisella rajaosuudella. EU:n ja Venäjän välillä rajanylityksiä pyritään
helpottamaan yhteisen tullistrategian avulla. Strategia sisältää kolme toisiaan
täydentävää osaa: rajainfrastruktuurin kehittäminen, sähköinen tullisiirron sekä
liikenteen sujuvuutta edistävät toimet Venäjällä (Väyrynen 2010, 10).
2.5.3 Barentsin alueen logistiikka
Barentsin alueen perinteinen logistiikka on nykytarpeisiin puutteellinen ja tiestön osalta
hyvin huonokuntoinen. Neuvostoliiton aikana Moskova oli logistisen toiminnan ja
hallinnon keskus, ja raja länteen oli suljettu ja tarkasti vartioitu. Barentsin suuntaan
kansainvälinen rajanylityspaikka avattiin v.1968 Rajajooseppiin, josta huono tieyhteys
johti Murmanskiin. Vasta 1990-luvun alkupuolella avattiin Kuhmossa Vartiuksen
rajanylityspaikka, vaikka jo 1970-luvulla raja oli valikoivasti avoinna Kostamuksen
kaivoskombinaatin rakentamisen johdosta. Myöhemmin pohjoisessa ovat avautuneet
Salla - Alakurtti ja Kuusamo - Suoperä kansainväliselle liikenteelle. (Liikenneministeriö
1995; Siuruainen 2010, 50.)
Nykyään liikenneyhteyksien puutteista huolimatta Murmanskin alue on helpommin
saavutettavissa kuin jotkin muut Barentsin alueen Venäjän puoleiset osat. Murmanskin
alueella on tieliikenteelle kolme rajanylityspaikkaa: Rajajooseppi/Lotta (VenäjäSuomi), Salla (Venäjä-Suomi) ja Borisoglebsk (Venäjä-Norja). Viimeisen 15 vuoden
aikana tieverkolla kuljetetun rahdin määrä on laskenut merkittävästi ja sen rooli koko
alueen tavaraliikenteessä on pudonnut alle prosenttiin koko tavaraliikenteestä. Suurin
43
osa Murmanskin alueen tavaraliikenteestä kuljetetaan Murmanskin sataman kautta ja
sen osuus kokonaistavaraliikenteestä kasvaa joka vuosi. (Gardin ym. 2009, 36.)
Tiehallinnon (2011) mukaan liikennemäärä Suomen ja Venäjän raja-asemilla vuonna
2010 jakautunut seuraavasti (Taulukko 1). Taulukon luvut kertovat, että etelässä
naapurimaiden välisen liikenteen määrä on paljon suurempi kuin pohjoisessa.
Esimerkiksi Vaalimaan raja-asemaa ylitti yhteensä 106169 autoa, kun Rajajoosepin
kautta kulki 3606 autoa. Kulkuneuvoista suurin ryhmä on henkilö- ja pakettiautot,
toiseksi suurin on kuorma-autojen liikenne. Linja-autojen määrä vaihtelee yhdestä
kappaleesta Rajajoosepilla 2020 Nuijamaalla. Liikenteen suunnasta voidaan sanoa, että
Venäjälle ja Suomeen menevien autojen määrän luvut ovat lähellä toisiaan, paitsi että
Imatran raja-aseman kautta Venäjälle kulkevien kuorma-autojen määrä (6475) on kolme
kertaa suurempi kuin Suomeen päin menevien (2354). Pohjoisessa Sallan ja
Rajajoosepin asemilla Venäjälle menevien kuorma-autojen määrä (yht. 120) on noin
puolet pienempi kuin Suomeen saapuvien (yht. 214). Tämä ilmiö voi liittyä venäläisten
tuontiyritysten toimintaan: heidän kuorma-autot tulevat Suomeen Sallan kautta, mutta
Murmanskiin elintarvikkeiden kanssa menevät Vartiuksen kautta, koska siellä on
elintarvikkeiden
tarkastusviranomaisia.
Sallan
raja-asemalla
on
suunniteltu
elintarvikkeiden tarkastusviranomaisten toiminnan aloittamista vuoden 2011 syksystä
lähtien.
Suunta
Asema
VAALIMAA
NUIJAMAA
IMATRA
NIIRALA
VARTIUS
SALLA
RAJAJOOSEPPI
Venäjälle
Suomeen
Venäjälle
Suomeen
Venäjälle
Suomeen
Venäjälle
Suomeen
Venäjälle
Suomeen
Venäjälle
Suomeen
Venäjälle
Suomeen
Hlö- ja
pakettiautot
35196
42509
35675
36199
18615
26810
23192
23023
9242
8773
2641
2905
1872
1502
Linjaautot
486
305
514
1506
122
274
91
77
16
22
10
7
0
1
Kuormaautot
14442
13231
6155
7257
6475
2354
1870
1934
1043
940
30
73
90
141
Yhteensä
50124
56045
42344
44962
25212
29438
25153
25034
10301
9735
2681
2985
1962
1644
Taulukko 1. Liikennemäärät Suomen raja-asemilla vuonna 2010 (Tiehallinto 2010)
44
Pohjois-Suomen Sallan ja Rajajoosepin raja-asemilla liikennemäärä on kasvanut
tasaisesti vuosina 2006-2010 (Taulukko 2). Sallan kautta menevien henkilö- ja
pakettiautojen määrä on kaksinkertaistunut neljässä vuodessa. Linja-autojen määrä
Sallalla on kasvanut kahdesta autosta vuonna 2006 17 autoon vuonna 2010. Kuormaautojen määrä on jonkin verran vähentynyt molemmilla raja-asemilla.
Maantieliikenne on pohjoisilla haja-asutusalueilla erittäin tärkeä sekä tavara- että
henkilöliikenteen
osalla.
Suomen
tieyhteydet
Murmanskiin
Raja-Joosepin
ja
Kantalahden kautta ovat parantuneet, mutta pitkien etäisyyksien vuoksi yhteydenpito
vaatii aikaa ja aiheuttaa kustannuksia. Tie Vienan Karjalaan Kuusamo – Suoperän
kautta on parannusten tarpeissa Suoperä – Pääjärvi- tien erityisen huonon kunnon
vuoksi. Toinen ongelma liittyy raja-aseman sähköisen tiedonsiirtoon. Vaikka vielä 90luvun puolivälissä maiden välisen yhteistyön tavoitteena oli rakentaa toimivia itälänsisuuntaisia maantie- ja rautatieyhteyksiä, kehittää satamia ja yrittää käynnistää
alueiden välillä välttämätöntä lentoliikennettä. Suunnitelmissa oli edistää trans-Venäjärautatietä Perämeren satamista sekä Norjan ja Ruotsin puolelta Karjalan kautta
Arkangeliin, Komiin ja Permin kautta Vladivostokiin vievään rautatiehen. Kuitenkin
radan käyttö on jäänyt verrattain vähäiseksi tavaraliikenteeksi (Oulu-Karjala-ArkangeliKomi-käytävä 1995). Tuohon aikaan toimi lentoliikenne Rovaniemen, Murmanskin ja
Arkangelin välillä. Finnair lensi Helsingistä Joensuun kautta Petroskoihin. Myöhemmin
lentoliikenne on kuihtunut ja Barentsin alueelle lennot ovat olleet mahdollisia
ainoastaan Pietarin ja Moskovan kautta. Barentsin alueen talouden todellinen elpyminen
edellyttää toimivaa lentoliikennettä. (Siuruainen 2010, 53.)
45
Suunta
2010
SALLA
Venäjälle
Suomeen
RAJAJOOSEPPI Venäjälle
Suomeen
2009
SALLA
Venäjälle
Suomeen
RAJAJOOSEPPI Venäjälle
Suomeen
2008
SALLA
Venäjälle
Suomeen
RAJAJOOSEPPI Venäjälle
Suomeen
2007
SALLA
Venäjälle
Suomeen
RAJAJOOSEPPI Venäjälle
Suomeen
2006
SALLA
Venäjälle
Suomeen
RAJAJOOSEPPI Venäjälle
Suomeen
Hlö- ja
Linja- Kuormapakettiautot autot
autot
Yhteensä
2641
2905
1872
1502
10
7
0
1
30
73
90
141
2681
2985
1962
1644
1962
2170
1437
1092
7
5
0
2
57
63
118
132
2026
2238
1555
1226
1713
1644
2139
1310
13
12
2
4
52
65
84
111
1778
1721
2225
1425
1494
1518
1501
1232
9
9
0
1
58
64
112
123
1561
1591
1613
1356
1358
1338
1318
819
1
1
2
0
63
65
111
125
1422
1404
1431
944
Taulukko 2. Liikennemäärät Pohjois-Suomen raja-asemilla 2006-2010 (Tiehallinto
2010)
Ilmaston lämpeneminen muuttaa globaalia kuljetuslogistiikkaa ei ainoastaan merellä,
vaan myös mantereilla. Amerikkalaisen arvion mukaan pohjoisten rannikkokaupunkien
merkitys kasvaa. Niihin suunnataan sisämaan kuljetuksia käyttämään mittaluokaltaan
suurempia laivoja uusilla kuljetusreiteillä. Tutkijat selvittävät Koillisväylän laivareitin
syvyyksiä, koska on arvioita, että Koillisväylän paikoittaisen mataluuden vuoksi
laivakoko rajoittuisi tulevaisuudessa samaan kokoluokkaan kuin Panama ja Suez
rajoittavat. Barentsin alueella kaikki merkit viittaavat siihen, että Luoteis-Euroopan
sulien satamien merkitys kuljetusreitteina kasvaa sisämerien satamien kustannuksella.
Venäjä on perustanut yhteistyössä Norjan kanssa Koillisväylän kuljetusten logistiset
keskukset ”hubit” Kirkkoniemeen, Murmanskiin, Arkangeliin, Naryan-Mariin ja
Kamchatkan pääkaupunkiin Petro-Pavlovskiin. (Siuruainen 2010, 54.)
46
2.6 Yhteenveto
Kansainvälistyminen on monitasoinen ilmiö, siksi sitä voidaan lähestyä eri
näkökulmista. Erilaiset teoriat ja mallit kuten vaihemalli, resurssi- ja verkostoperustaiset
teoriat sekä yrittäjyys- ja tieto-mallit korostavat ilmiön eri osa-alueita. Nykyään tutkijat
pyrkivät kehittämään kokonaisvaltaista mallia. Esimerkiksi tietonäkökulma perustuu
tärkeään resurssiin eli tietoon, muttei ota tarpeeksi hyvin huomioon muita osa-alueita.
Toisaalta kansainvälistymiseen liittyviä asioita on vaikeaa erottaa toisistaan: tieto ja
verkostot voidaan nähdä sekä resurssina että mahdollisuutena tai kannustimena. Siis
ilmiön eri puolet liittyvät tiivisti toisiinsa, siksi teoreettisen mallin olisi hyvä korostaa
kaikkia niitä tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat kansainvälistymiseen, sekä kuvata
niiden välisiä suhteita. Teorian mukaan tekijöitä jaetaan sisäisiin – yrityksistä ja sen
toiminnasta johtuviin, sekä ulkoisiin – liiketoimintaympäristöstä johtuviin.
Kansainvälistymisprosessi alkaa kun yritys saa tietoa kansainvälisen liiketoiminnan
mahdollisuudesta. Tämä tieto voi tulla eri lähteistä, kuten verkostosta, mediasta tai
kirjallisesta raportista. Yrittäjän kyky havaita mahdollisuuksia riippuu hänen
henkilökohtaisista ominaisuuksista eli kokemuksesta, osaamisesta, tietopohjasta tai
kiinnostuksesta.
Tiedosta voi syntyä motiivi tai idea liiketoiminnasta ulkomailla.
Seuraavaksi yrittäjä analysoi tilannetta: hän etsii tietoa kohdemarkkinoista, maan
liiketoimintaympäristöstä ja muista olosuhteista. Tässä vaiheessa arvioidaan haasteita ja
kannustimia sekä resurssien riittävyyttä: pystyykö yritys vastaamaan mahdollisuuksiin.
Sen pohjalta yritys tekee päätöksen, lähteekö se ulkomaille.
Kansainvälisesti laajentuminen tarjoaa pk-yrityksille mahdollisuuden kasvaa ja
saavuttaa lisäarvoa. Siltikin kansainvälistymisstrategian toimeenpano ja toteutus on
haastavaa.
Menestystä
voivat
rajoittaa
henkilöstön
kyvyt
ja
resurssit,
tuotantokapasiteetti sekä suppea tieto markkinoista ja asiakkaista. Lisäksi esteenä voivat
toimia heikot taloudelliset resurssit, pitkän aikajänteen suunnittelutaitojen puute,
kyvyttömyys
hyödyntää
tietoa
sekä
heikot
taidot
kansainvälistymisessä
ja
markkinoinnissa. (Kuivalainen 2003, 36.)
Barentsin alueen liiketoimintaympäristö on haastava etenkin Luoteis-Venäjällä. Suomen
ja Venäjän välisen rajan ylittäminen, liikenneyhteydet ja infrastruktuuri asettavat
monenlaisia esteitä kansainväliselle liiketoiminnalle. Tutkimusten mukaan myös
tiedonkulku Barentsin alueella on ongelmallista, eikä yritykset aina saa ajankohtaista
47
tietoa liiketoimintamahdollisuuksista. Venäjä on jatkuvassa muutostilassa käynnissä
olevien poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten vuoksi. Liiketoimintoja
Venäjälle suunniteltaessa tulee sikäläisiin olosuhteisiin perehtyä kunnolla. Tietämys
tulee päivittää mieluimmin käyttäen asiantuntijaorganisaation palveluja. (Iivari 2007, 7.)
Kansainvälistymisvaiheessa yritys tarvitsee tietoa kohdemaan verkostoista, kulttuurista
ja yrittäjyydestä, tieto lisääntyy kokemuksen kautta. Jos yritys pystyy hyödyntämään
tietoa ja kokemusta, tällöin sen suhdeverkosto laajenee, toiminta kehittyy, yritys pääsee
kasvutavoitteisiin ja saa uusia mahdollisuuksia. Toiminnan menestymisen kannalta on
tärkeää seurata jatkuvasti ympäristön ja markkinatilanteen muutoksia sekä saada tietoa
riskeistä ja ennaltaehkäistä ongelmia. Seuraavaan kuvioon (Kuvio 9) on koottu
tutkimuksessa tähän saakka esiin tullut aiheen kannalta olennainen teoreettinen tieto. Se
muodostaa samalla tämän tutkimuksen viitekehyksen, jonka pohjalta tullaan
tarkastelemaan ja analysoimaan tutkimuksen empiiristä aineistoa.
Kuvio 9. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys: Barentsin alueella kansainvälistymiseen
vaikuttavat tekijät.
48
Venäjän kasvava ja monipuolistuva talous näyttää olevan etäällä suomalaisten yritysten
näkökulmasta. Varsinkin pk-yritysten suhtautumiseen vaikuttavat tulli- ja rajaongelmat,
byrokratia, korruption pelko, lainsäädännön puutteet ja tulkinnat, sekava tarkastustoimi,
mafia ja huonot liikenneyhteydet sekä investointivaatimukset. Tilanne on kuitenkin
monilta
osin
parantumassa.
Talouden
kasvualueilla
markkinat
mukautuvat
kansainväliseen käytäntöön ja köyhemmillä alueilla hallinnoilla on halu kehittää
yritysten
toimintaolosuhteita
entistä
luotettavammiksi.
Neuvottelut
WTO:n
mahdollisesta jäsenyydestä ovat jo nyt selkiinnyttäneet tilannetta. (Siuruainen, 2010,
11.) Suomen ja Venäjän välinen kauppa on kehittynyt 2000-luvulla myönteisesti, ja
viimeisten tilastojen mukaan sekä vienti että tuonti jatkavat kasvua tänäkin vuonna.
Sekä liiketoimintaympäristöön että yritykseen liittyvät tekijät vaikuttavat eri tavalla
kansainvälistymiseen, jossa mahdollisuudet ja haasteet edellyttävät yritykseltä erilaisia
resursseja. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tekijöitä, jotka ovat tärkeitä Barentsin
alueella tapahtuvan kansainvälistymisen kannalta. Tutkimuksessa pyritään selvittämään,
millaista
tietoa,
osaamista,
verkostosuhteita
toimintaympäristö vaatii yrityksiltä pohjois-alueilla.
ja
muita
resursseja
haastava
49
3 EMPIIRISEN TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
Tässä
luvussa
käsitellään
tutkimuksen
metodologisia
valintoja
ja
pohditaan
tutkimusmenetelmän valintaan vaikuttavia tekijöitä. Luvussa esitellään, kuinka aineisto
tätä tutkimusta varten on kerätty, ja miten se on analysoitu.
3.1 Tutkimusmenetelmä
Työn tutkimusstrategiana on laadullinen tapaustutkimus. Sen avulla voidaan ymmärtää
monipuolista, dynaamista todellisuutta valitussa ympäristössä. Tapaustutkimus onkin
yleensä nykyaikaan sijoittuva, esimerkiksi liikesuhteita tarkasteleva tutkimus (Perry
1998, 787).
Tutkimusmenetelmän valinta riippuu valitusta tutkimustehtävästä tai tutkimuksen
ongelmasta.
Tämän
tutkimuksen
tarkoituksena
on
selvittää
pk-yritysten
kansainvälistymiseen liittyviä kokemuksia Pohjois-Suomessa ja Murmanskin alueella.
Mukana on täten tietty konteksti, jossa ilmiötä, kansainvälistymistä, pyritään tutkimaan.
Tätä ilmiötä pyritään kuvaamaan kokonaisvaltaisesti, jotta saadaan selville, miten se
etenee ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen.
Laadullinen menetelmä sopii hyvin tähän tutkimukseen, koska sen avulla pyritään
kuvaamaan todellisia tapahtumia ja niiden riippuvuussuhteita. Empiirisessä osiossa
käsitellään muutama tapaus, josta pyritään tekemään tätä hetkeä ja lähitulevaisuutta
koskevia
päätelmiä,
jotka
voivat
auttaa
pk-yrityksiä
kansainvälistymisessä.
Tutkimuksen avulla halutaan lisätä tietoa pk-yritysten kansainvälisestä liiketoiminnasta
Barentsin alueella.
Koska tutkimusotteessa todellisuus on tulkinnallista, tutkimusmetodina empiirisessä
osuudessa käytetään tulkitsevaa tapaustutkimusta. Tulkitsevassa tutkimuksessa juuri
tulkitseminen on keskeisessä asemassa ja sen avulla pyritään selittämään aineistosta
tehtyjä havaintoja. Tutkimuskohteet ovat subjekteja, ihmisiä, joita haastattelemalla
aineisto kerätään tapaustutkimukseen. Ihmisiä ja heidän todellisuuttaan tutkimalla
tulkinta voikin olla keskeisessä asemassa (Alasuutari 2001, 52).
50
3.2 Aineistonkeruumenetelmä
Aineistonkeruumenetelmäksi tähän tutkimukseen on valittu haastattelu, sillä se on
joustava, ja sopii moniin lähtökohtiin ja tarkoitusperiin. Haastattelu on nykyisin varsin
suosittu aineistonkeruumuoto laadullisessa tutkimuksessa. (Hirsijärvi & Hurme 2001.)
Tässä tutkimuksessa jokaisessa haastattelussa käytettiin teemahaastattelua. Nimensä
mukaisesti haastattelu kohdennetaan tiettyihin teemoihin. Yksityiskohtaiset kysymykset
jäävät pois. Tutkittaessa merkitysrakenteita eli sitä, miten ihmiset hahmottavat ja
jäsentävät asioita, on tärkeää, että he puhuvat asioista omin sanoin (Alasuutari 2001).
Siis, tässä tutkimuksessa haastateltavat saivat vapaasti kertoa kokemuksistaan
kansainvälisen liiketoiminnan harjoittamisesta Barentsin alueella. Keskustelua ohjattiin
teoreettisen viitekehyksen pohjalta luotujen teemojen mukaisesti.
Tutkimusaineiston kerääminen toteutettiin huhtikuusta elokuuhun vuonna 2011.
Tutkimukseen valittiin harkintavaraisesti henkilöitä, joilla on kokemusta ja tietoa
liiketoiminnasta Barentsin alueella.
Ensimmäiset haastattelut järjestettiin tutkijan Murmanskin matkan aikana (4.10.04.2011), Arktisen alueen logistiikka -konferenssin (7.04.2011) yhteydessä. Ennen
matkaa otettiin yhteyttä Murmanskin yhteistyökumppaniin Socium+ ja pyydettiin
järjestämään tapaamisia paikallisten yrittäjien kanssa, joilla on liiketoimintaa Suomessa
tai yhteistyötä suomalaisten yritysten kanssa. Murmanskissa tehtiin viisi haastattelua
sekä nauhoitettiin konferenssin puheenvuoroja.
Toisessa vaiheessa haastateltiin yrittäjiä Pohjois-Suomesta. Haastattelupyynnöt
lähetettiin s-postilla tutkimukseen valituille. Oulussa keskusteltiin media- ja kauppaalan yrittäjien kanssa heidän liiketoiminnasta Venäjällä ja Suomessa. Rovaniemellä
haastateltiin kuljetus-alan yrityksen toimitusjohtajaa.
Haastatelluista kuusi toimivat omien pk-yritystensä toimitusjohtajana, yksi on
Murmanskin logistiikka-yhdistyksen johtaja, yksi on öljy- ja kaasutuotannon toimittajin
yhdistyksen johtaja ja yksi on Murmanskin kauppakamarin johtaja. Kaikilla
haastateltavilla
henkilöillä
on
useiden
vuosien
liiketoiminnasta ja / tai yhteistyöstä Barentsin alueella.
kokemus
kansainvälisestä
51
Haastattelut suoritettiin tutkimukseen osallistuneen työpaikalla ja Oulun yliopistossa,
osa haastatteluista nauhoitettiin, kahdesta kirjoitettiin muistiinpanoja.
Haastattelurunko perustuu kysymyssarjoihin, jotka on laadittu kolmen keskeisen teeman
alle. Empiirinen aineisto perustuu seuraaviin teemoihin:
1.
Kokemukset kansainvälistymisestä Barentsin alueella
2.
Yrityksen resurssit kansainvälistä liiketoimintaa varten
3.
Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät
Ensimmäisen teeman alle koottiin kysymyksiä, joilla pyrittiin kartoittamaan yritysten
kokemuksia Barentsin alueen liiketoimintaympäristöstä Suomessa ja Venäjällä. Teeman
kysymyksiä olivat esimerkiksi seuraavat: Millaista kansainvälistä liiketoimintaa
yrityksellä
on
ollut?
Tarjoaako
Barentsin
alueen
ympäristö
liiketoimintamahdollisuuksia? Mitkä ovat ympäristön kannustimia Suomessa ja
Venäjällä? Minkälaisia haasteita ja ongelmia on ilmentynyt?
Toisen teeman kysymykset yrityksen resurssitarpeista käsittelivät aineettomia ja
aineellisia resursseja sekä tukiresursseja. Esimerkiksi, millaista tietoa ja osaamista
tarvitaan kansainvälisen liiketoiminnan eri vaiheessa? Millä resursseilla vastataan
ympäristön haasteisiin? Pyrittiin myös selvittämään liikesuhteiden ja yritysverkostojen
merkitystä eri maissa. Teemaan kuului kysymyksiä suhteista muihin yrityksiin ja
viranomaisiin, sekä paikallisten ja ulkomaisten verkostojen rakenteista.
Kolmannen teeman alle laadittiin kysymykset nykyisen toiminnan kehittämisestä ja
jatkosuunnitelmista:
Onko
supistamisesta/suunnan
kehittämiseen?
yrityksellä
vaihtamisesta?
suunnitelmia
Mitä
toiminnan
vaikuttaa
laajentamisesta/
myönteisesti
toiminnan
52
3.3 Empiirisen aineiston esitys- ja analysointitapa
Laadulliselle aineistolle on ominaista sen monimuotoisuus, kompleksisuus ja ilmaisullinen rikkaus. Aineisto koostuu näytteistä, joiden avulla tutkija hahmottaa todellisuutta. Kerättyä aineistoa pidetään tutkittavan todellisuuden osana, ei suorana väittämänä todellisuudesta. Tutkimusaineiston analysoinnissa ei keskitytä kieleen tai tilanteen
ominaisuuksiin vaan haastattelun sisältöön. Aineistoa tarkastellaan vain valitusta
teoreettis-metodologisesta näkökulmasta, jonka jälkeen tulokset tulkitaan viittaamalla
samalla aiemmista tutkimuksista johdettuihin malleihin. Tutkimuksessa pyritään
tulkitsemaan tuloksia, joten päättelyketjua osoitetaan lukijalle suorien lainauksien
avulla. (Alasuutari 2001, 84–85.) Haastattelut analysoidaan tässä tutkimuksessa
käytetyn teoreettisen viitekehyksen perusteella. Analyysiosassa teoria ja empiria käyvät
vuoropuhelua keskenään, ja näin pyritään saamaan vastaukset tutkimuskysymyksiin.
Analyysin pohjalta kehitetään aiempaa teoriaa paremmin vastaamaan nykypäivää ja
tulevaisuuden kehitystä.
3.4 Tutkimukseen osallistuneet yritykset ja organisaatiot
Tutkimukseen
osallistui
Murmanskin
logistiikkayhdistyksen
johtaja
S.Shukin.
Yhdistykseen kuuluu Kuolan alueen kuljetusalan yrityksiä, jotka kuljettavat sekä
tavaraa että matkustajia. Yhdistys on asiantuntijaorganisaatio, joka konsultoi yrityksiä,
puolustaa
kuljetusyritysten
intressejä
ja
oikeuksia
sekä
auttaa
ongelmien
ratkaisemisessa. Murmanskista tutkimukseen osallistuivat myös Strelec ja Everest –
tukkukauppayritysten johtajat. Vuodesta 2007 yritykset harjoittavat elintarvikkeiden
tuontia Suomesta Murmanskiin. Yritysten johtajilla on ulkomaankaupan kokemusta
1990-luvulta asti. Murmanskissa haastateltiin Murmanshelf - öljy- ja kaasutuotannon
toimittajin yhdistyksen johtajaa G.Stratij. Yhdistys on perustettu 5 vuotta sitten vuonna
2006. Sen perustamiseen osallistuivat Murmanskin paikallishallinto, teollisuusliitto ja
kauppakamari. Yhdistyksen tehtävä on paikallisten yritysten valmentaminen ja
kansainvälisen yhteistyön kehittäminen isoja investointiprojekteja varten. Murmanskin
Kauppakamarin johtaja A. Glushkov kertoi Oulu-vierailun aikana (26.5.2011) Venäjän
raja-toiminnan ja infrastruktuurin uudistamisesta. Oulussa haastateltiin media-alan
yrityksen johtajaa, joka on kotoisin Venäjältä ja on perustanut yhteisyrityksen PohjoisSuomessa. Tutkimukseen osallistui myös kuljetusalan yritys Huolintalinja Oy
53
Rovaniemeltä ja vihannesten myyntiyritys Luonnosta Oy Oulusta. Lisäksi Oulussa
haastateltiin Barents-keskuksen toimitusjohtajaa. (Taulukko 3.)
Henkilö
Yritys /
organisaatio,
sijainti
Toimiala /
toiminta
Toimintaaika
Henkilökunta
Shukin
S.V.,
toimitusjohtaja
Logistiikkayhdistys,
Murmansk
Mormysh
A., johtaja
Goncharov
V.,
Kuljetukset
Venäjällä,
Suomessa ja
Norjassa
17 v.
-
Venäjä ja
PohjoisEurooppa
Tukkukauppayritys Everest,
Murmansk
Elintarvikkeiden
tuonti Suomesta
4 v.
2
Murmansk ja
Tyrnävä
Tukkukauppayritys Strelec,
Murmansk
Elintarvikkeiden
tuonti
Suomesta,
Hollannista ja
Venäjältä
0,5 v
7
Murmansk ja
koko Suomi
Stratij G.,
pääjohtaja
Murmanshelf
yhdistys,
Murmansk
Öljy- ja
kaasutuotannon
edistäminen
5 v.
6
Murmanskin
alue, jäseniä on
160 maasta
Glushkov
A.,
pääjohtaja
Kauppakamari,
Murmansk
Yritysten
liiketoiminnan
tukeminen
21 v.
Osadchiy
I., johtaja
Osakeyhtiöt
Simossa ja
Oulussa, yritys
Murmanskissa
Media-ala
2 v.
3
Murmansk ja
Pohjois-Suomi
Schroderus
H.,
toimitusjohtaja
Kuljetusyritys
Huolintalinja
Oy, Rovaniemi
Kuljetukset ja
huolinta
17 v.
4
Barentsin alueet
Ruotsissa,
Suomessa ja
Venäjällä
(Murmansk ja
Karjala)
Aunola A.,
toimitusjohtaja
Tukkukauppa
Luonnosta Oy
Tyrnävä
Vihannesten
myynti
14 v.
5
Suomi, Ruotsi ja
Venäjä
Martti
Hahl,
toimitusjohtaja
Barentskeskus,
Rovaniemi
Liiketoiminnan
ja yhteistyön
kehittäminen
Barentsin
alueella
1 v.
1
Barentsin alue
toimitusjohtaja
Toiminnan alue
Murmansk ja
pohjois-alueet
Taulukko 3. Tutkimukseen osallistuneet yritykset ja organisaatiot.
54
4 EMPIIRISEN AINEISTON ESITTELY JA ANALYSOINTI
Tässä luvussa analysoidaan haastattelujen avulla kerättyä empiiristä aineistoa.
Haastatteluissa käytettiin etukäteen laadittua teemahaastattelurunkoa (Liite 1.), joka
perustuu työn teoreettiseen viitekehykseen. Teemoista suunniteltiin suuntaa-antavia
kysymyksiä yrityksen toiminnasta, joihin haastateltavat vastasivat vapaamuotoisesti.
Tämän lisäksi tilanteessa syntyi spontaaneja lisäkysymyksiä. Haastattelut on nauhoitettu
ja litteroitu, minkä jälkeen aineistoa on analysoitu luodun viitekehyksen avulla.
Tulostettuun litteroituun aineistoon on tehty merkintöjä teemojen mukaisesti analysoinnin helpottamiseksi.
Tutkimusta varten haluttiin saada sekä yleisempää tietoa Barentsin alueen
liiketoimintaympäristöstä
että
yksityiskohtaisempaa
tietoa
pk-yritysten
kansainvälistymisen kokemuksista Murmanskissa ja Pohjois-Suomessa. Näin ollen
tutkimuksessa on mukana yhdeksän eri keskustelua aiheesta.
4.1 Pk-yritysten vienti- ja tuontitoiminta Pohjois-Suomen ja Murmanskin alueen
välillä
4.1.1 Murmanskin tukkukauppayritysten tuontitoiminta
Luku 4.1.1 perustuu Murmanskin tuontiyritysten Everest ja Strelec toimitusjohtajien
haastatteluihin Murmanskissa (5-6.4.2011).
4.1.1.1 Yritysten kokemukset kansainvälistymisestä Barentsin alueella
Murmanskin tukkukauppayritys Everest on ostanut neljä vuotta perunaa Tyrnävän
myyntiliikkeeltä Luonnosta Oy:ltä. Everestin liiketoiminta sujuu hyvin, viime vuonna
Venäjän niukan sadon takia perunan tuonti Suomesta on kasvanut. Nykyään kuormaauto käy Suomessa kaksi kertaa viikossa ja tuo 40 tonnia perunaa. Yritys vie
elintarviketta 25 Murmanskin kauppaan. Ihmiset ovat tyytyväisiä suomalaisen perunan
makuun ja laatuun, siksi yritykselle on muodostunut oma asiakaskunta eli ne, jotka ovat
valmiina maksamaan korkeamman hinnan laadukkaista elintarvikkeista.
Aiemmin vain kaksi yritystä toi perunaa Suomesta, viime vuonna vielä neljä yritystä
aloitti tätä toimintaa. Everestin kilpailuetuna on kuitenkin pitkät asiakassuhteet ja
55
kokemus: se toi suomalaisia elintarvikkeita mm. maito- ja lihatuotteita vielä 90-luvulla.
Silloin yrityksellä oli kaksi omaa rekka-autoa, joilla se vei kalaa Moskovaan ja toi sieltä
elintarvikkeita. Kuitenkin vuoden 1998 kriisin jälkeen toiminta loppui, kun yrittäjä
menetti paljon rahaa eikä elintarvikkeiden tuonti ulkomailta enää ollut kannattavaa
hinnan rajun nousun takia.
Everestin kilpailija on Strelec – yritys, joka myös tuo vihanneksia Suomesta. Strelec on
isompi tukkukauppayritys, se on kolmen yrityksen yhteistyöverkko. Se ostaa
vihanneksia Venäjältä, Suomesta ja Hollannista. Rosatomflot -pohjoislaivaston
jäänmurtajat, sekä päiväkodit ja koulut ovat sen asiakkaita. Yrityksen historia
muistuttaa Everestin tarinaa: sen tuontitoiminta alkoi 90-luvun alussa, sitten päättyi 98kriisin jälkeen ja alkoi taas vuonna 2007. Aiemmin yritys hanki venäläisiä vihanneksia,
mutta viime syksyllä huonon sadon takia se aloitti vihannesten tuontia Suomesta.
Yrityksellä on muutama toimittaja, mm. Tyrnävän Luonnosta Oy sekä Rovaniemen
Lapiko Oy.
4.1.1.2 Liiketoiminnan kannustimia ja motiiveja Suomessa ja Venäjällä
Viime vuonna Venäjällä oli huono perunasato, siksi Murmanskin tukkukauppayritykset
alkoivat tutkia Suomen markkinoita. He löysivät Internetin ja suhdeverkoston kautta
tietoa suomalaisista yrityksistä ja solmivat sopimuksia heidän kanssa (Luonnosta Oy,
Lapiko Oy). Everestin johtajalle tieto Tyrnävän tukkukauppayrityksestä tuli venäläiseltä
tuttavalta, jolla on yhteyksiä Suomeen. Vuosina 2010 – 2011 tuonnin kannustimena oli
myös valtion tuki, kun perunan 15% tullimaksuja poistettiin heinäkuun 2011 saakka.
Murmanskin yritysten johtajilla on positiivinen kuva yhteistyöstä suomalaisyritysten
kanssa, joillakin on hyvää aiempaa kokemusta rakennus- ja teknologia-alalla.
Tuontiyritykset haluavat laajentaa yhteistyötä suomalaisyritysten kanssa, esimerkiksi
Murmanskissa
tarvitaan
uutta
länsimaista
vihannes-
ja
hedelmävarastoinnin
teknologiaa.
”Meidän perunavarasto on rakennettu Neuvostoliiton aikana, se on vanha, ja sen
lämpötila ja ilmankosteus eivät sovi perunan säilyttämiseen. Murmanskissa
Evroros on paikallinen iso kauppaketju, johon kuuluu 45 kauppaa. Heidän
varastot on rakennettu länsimaisen teknologian mukaan – kaupunki maan alla.”
56
4.1.1.3 Yrityksen resurssit
Liikesuhteiden
ja
verkostojen
kautta
yritykset
saavat
arvokasta
tietoa
liiketoimintamahdollisuuksista. Tietoa pitää osata hyödyntää, eli yrittäjän täytyy
suunnitella, tehdä työtä ja analysoida tuloksia.
”Murmansk ei ole kovin iso kaupunki, kaikki tuntevat toisiinsa bisneksessa. Se,
jolla on suhteet, ei halua menettää asiakaskuntaa. Resurssit – oma pää ja työkyky,
täytyy tehdä työtä ja miettiä.”
Yritysten kannalta tärkeitä ovat paikalliset myyntikanavat ja verkostot. Yrityksillä on
paljon pitkäaikaisia asiakkaita, mutta kilpailu kiristyy koko ajan ja asiakassuhteisiin
täytyy panostaa. Verkostojen kautta saadaan hyödyllistä tietoa. Esimerkiksi
tuttavapiiriltä,
jolla
on
yhteyksiä
Suomeen,
voi
saada
tietoa
liiketoimintamahdollisuuksista.
”Tuttavan poika asuu Suomessa, jotain pientä myydään, kysyin, mitä voi
Suomesta tuoda – sain tuttavalta tietoa myös Tyrnävän yrityksestä.”
Murmanskin yritysten johtajat yleensä hoitavat asioita suomalaisten toimittaja-yritysten
kanssa puhelimella tai s-postin kautta, joskus he käyvät Suomessa keskustelemassa
liikeasioista. Aiemmin yhteisymmärrystä vaikeuttanut heikko kielitaito. Liiketoiminta
alkoi kehittyä ja liikevaihto on kasvanut silloin kun toimittaja-yritykseen palkattiin
venäjänkielisen työntekijän.
”Ennen kommunikoimme tulkin kautta, nyt suomalaisessa yrityksessä on
venäjänkielinen työntekijä. Se helpottaa paljon yhteistyötä ja ymmärrystä. Hyvä
että suomalaiset ymmärsivät, että tällaista työntekijää tarvitaan. Liikevaihto on
kasvanut. Ennen oli vaikeampi, en osaa englantia hyvin, piti etsiä venäjänkielisiä
henkilöitä. Emme tapaa paljon, puhelimen kautta keskustellaan. Sopimukset
englannin ja venäjän kielellä kirjoitetaan ja lähetetään suomalaiselle yritykselle
allekirjoitettavaksi. Neuvoteltiin pari kertaa, kun menimme lomalle Suomeen,
silloin keskusteltiin.”
Yrittäjillä oli jonkinlaisia yhteyksiä Suomeen ennen toiminnan aloittamista, heillä on
myös kansainvälisen liiketoiminnan kokemusta 90-luvulta. Liiketoiminnan kehittämistä
varten tarvitaan taloudellisia resursseja, mutta rahoituksen tai ulkopuolisten
tukiresurssien saaminen Venäjällä ei ole helppoa.
”Rahoitus? Minulle ei kukaan antanut kopeekkakaan, ei alussa eikä myöhemmin.
Kävin kerran jossain toimistossa tukea hakemassa, mutta piti tuoda paljon
papereita, etten ryhtynyt siihen. Pääasia, että meitä ei häiritä, me tehdään
bisnestä ja maksetaan verot.”
57
4.1.1.4 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet
Tuontiyritysten haasteena on elintarvikkeiden hinnan nopea nousu Suomessa. Myös
kuljetuskustannukset kasvavat, esimerkiksi polttoaineiden hinta nousee. Nykyään
elintarvikkeita tuodaan Venäjälle monista maista, siksi tuontiyritysten välinen kilpailu
Venäjän markkinoilla kiristyy.
”Perunan hinta on korkea, nyt on 46 ruplaa, kun viime vuonna oli 15 ruplaa
Murmanskin kaupoissa. Suomalaiset perunaviljelijät nostivat hintoja. Kolme
kertaa hinta on noussut. Nyt puhutaan hinnan alentamisesta. Pietariin tuodaan
vihanneksia Hollannista ja muista maista, siellä hinta on alhaisempi.”
Rajan ylittämisestä voi tulla esteitä ja ongelmia sekä Venäjän että Suomenkin puolella.
Mainitaan erilaisia yksittäisiä tapauksia tullin toiminnan esteistä. Venäjän tullilla on
paljon tarkastusviranomaisia, mutta jos heitä ei ole raja-asemalla, siellä ei voi kuljettaa
elintarvikkeita tai puutavaraa. Silloin auton pitää mennä toisen rajanylityspaikan kautta,
kustannukset nousevat ja kuljetukset kallistuvat.
”Meidän kuorma-autot tulevat Suomeen Sallan tai Rajajoosepin asemien kautta,
mutta takaisin Murmanskiin elintarvikkeiden kanssa menevät Karjalan Vartiuksen
kautta, koska sen raja-asemalla on eläinlääkäri. Tullissa punnitaan auto, ja jos
perunan säkki painaa enemmän tai vähemmän kuin 25 kiloa, yritystä sakotetaan.”
Vuoden
1998
kriisiä
pidetään
kovana
iskuna
pk-yritysten
kansainväliselle
liiketoiminnalle. Yrittäjät menettivät tuloja ja liiketoiminta pysähtyi pitkäksi ajaksi.
Vaikka sen jälkeen 2000-luvulla taloudellinen tilanne parani Venäjällä, sen oma
tuotanto ei ole kehittynyt, vaan tuloja saadaan pääasiassa raaka-aineiden viennistä
ulkomaille. Toiminta ei ole kovin pitkäjänteistä, siksi valtio yrittääkin muuttaa tilannetta
modernisaation avulla. Nykyään kehittyy vain kaupallinen toiminta, mutta kaivataan
omaa tuotantoa, teollisuutta, uusia toimialoja ja mahdollisuuksia.
”Venäjällä on rahaa, koska viedään raaka-aineita (kalaa, puuta, marjoja, öljyä,
kaasua ym.) ulkomaille. Meidän pitää kehittää omaa tuotantoa.”
Monien mielestä hyvinvointi täytyy rakentaa kestävälle pohjalle, ei vain raaka-aineiden
viennille ulkomaille.
”Nyt kriisiä ei ollut Venäjällä, koska ei ole tuotantoakaan. Kaikki tuodaan
Kiinasta, ajan kiinalaisella autolla. Meillä on rahaa, öljy ja kaasu. Mutta se on
väliaikaista, koska meidän kansan kokemus ja äly häviävät, jos ei ole mitään
tekemistä. Mitä sitten? Pelottava prosessi. Uskotko modernisaatioon? Täällä ei
ole mitään hyvää: ilmasto on huono, ei ole mitään kehitystä, kaupunki kuolee,
mitä oli aikaisemmin: kala- ja muuta teollisuutta, ei ole enää. Ei ole mitään
58
tekemistä nuorille, lähtevät Pietariin ja Moskovaan. Paljon ongelmia Venäjällä.
Kehitykseen tarvitaan rahaa.”
4.1.1.5 Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät
Yritykset haluavat jatkaa nykyistä toimintaa ja jopa kehittää ja laajentaa sitä. Everestin
johtaja haluaa aloittaa myös vientiä ja myydä puutavaraa Suomeen. Tukkukauppayritys
Strelec aikoo laajentaa toimittajaverkkoa ja lisätä tällä tavalla hintakilpailua. Se
suunnittelee nykyaikaisen elintarvikevaraston rakentamista. Suunnitelmat edellyttävät
länsimaista teknologiaa sekä yhteistyötä suomalaisyritysten kanssa.
Nykyään tuontitoiminnan jatkuminen riippuu elintarvikkeiden hinnoittelusta. Aiemmin
kannustimena oli perunan tullimaksun poistaminen. Jos heinäkuussa tullimaksut
palaavat takaisin, toiminta ei ehkä ole enää kannattavaa. Siinä tapauksessa Strelec aikoo
tuoda vihanneksia Venäjältä. Everestillä on kuitenkin asiakkaita, jotka ovat valmiina
maksamaan
suomalaisen
perunan
laadusta,
siksi
heille
tuodaan
jatkossakin
elintarvikkeita Suomesta.
Tuontiyritysten johtajien mielestä suomalaisen tytäryhtiön tai yhteisyrityksen
perustaminen vaatii isoja investointeja, eikä pienen yrityksen resursseja tähän riitä.
Toisaalta sopivat liikekumppanit voivat yhdistää resursseja ja laajentaa liiketoimintaa
ulkomailla.
4.1.2 Pohjois-Suomen vientiyrityksen kansainvälinen liiketoiminta Barentsin
alueella
Luku perustuu Luonnosta Oy:n toimitusjohtajan Aki Aunolan haastatteluun 17.08.2011
Tyrnävällä. Osa materiaalista perustuu Kantaperunan toimitusjohtaja Jussi Karjulan
haastatteluun (Suolanen 2007) sekä yritysten Internet-sivuille.
4.1.2.1 Konsernin toiminnan kuvaus
Kantaperuna-yritysryhmään kuuluu kolme yritystä: siemenperunaa markkinoiva
Pohjoisen Kantaperuna Oy, ruokaperunaa markkinoiva Luonnosta Oy ja Venäjän
vientiin erikoistunut Sadokas Export Oy. Emoyhtiö Pohjoisen Kantaperuna Oy on
perustettu vuonna 1987, ja nykyään se on Suomen johtava siemenperunatalo.
59
Kantaperuna tuottaa sertifioitua siemenperunaa asiakkaidensa tuotantopanoksiksi.
Tytäryhtiö HZPC Kantaperuna AB perustettiin Ruotsiin lokakuussa 2007. Yrityksestä
on tullut merkittävä toimija Ruotsin markkinoilla. Ryhmään kuuluu vielä Vihannissa
perunajalostetuotteita tekevä Profood, josta Kantaperuna omistaa 49 %.
Yritysryhmään kuuluu lisäksi Venäjän kauppaan erikoistunut HZPC Sadokas Oy, jolla
on tytäryhtiö Pietarissa. HZPC Sadokas myy Suomessa, Hollannissa ja Venäjällä
tuotettua
siemenperunaa
muun
muassa
maailman
suurimmille
perunateollisuusyrityksille. Sekä Ruotsin että Venäjän yhtiöissä on osakkaana maailman
johtava lajikejalostaja HZPC Holland. HZPC on myös Suomessa Kantaperunan tärkeä
yhteistyökumppani.
Yhteistyön ansiosta Suomalainen perunasektori pysyy etulinjassa uusien lajikkeiden
testauksessa. Ryhmän kasvu on kovaa. Esimerkiksi siemenperunan kokonaistuotanto on
kohonnut vuoden 1991 miljoonasta kilosta vuoden 2005 yli 10 miljoonaan kiloon.
Siemenperunasta tulee myös valtaosa ryhmän noin 10 miljoonan euron liikevaihdosta.
Perunaa liikkuu vuosittain yli 20 miljoonaa kiloa. (Suolanen 2007.)
Luonnosta Oy on perustettu 90-luvun alussa. Vuodesta 2005 Luonnosta Oy on
Kantaperunan
tytäryhtiö,
joka
omistaa
60
%
yhtiöstä
ja
loput
omistavat
sopimusviljelijät. Tytäryhtiö Perunakauppa Luonnosta Oy on kehittynyt yhdeksi
Suomen nopeimmin kasvavista ruokaperunayhtiöistä. Yritys viljelyttää ja ostaa
asiakkaittensa tarvitsemia ruokaperunalajikkeita.
4.1.2.2 Yritysryhmän vientitoiminta
Kasvua yritysryhmä hakee myös viennistä. Tärkeimmät vientimaat ovat Ruotsi, Norja,
Viro ja Turkki. Venäjälle Kantaperuna vie siemenperunan lisäksi ruokaperunaa
tarkoitusta varten perustamansa Sadokas Exportin kautta. Sadokkaan toimitusjohtaja
Jaakko Rahkon mukaan Venäjän perunatuotanto on toiseksi laajinta maailmassa, eli se
on iso markkina, mutta myös erittäin vaikea. Siellä on mahdollisuuksia. Myös
keskieurooppalaiset perunatalot arvostavat yrityksen osaamista Venäjän markkinoilla.
Luonnostan myynnistä merkittävä osa on vientiä. Nykyään sen tärkeimmät vientimaat
ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro.
60
”Venäjä on tärkein vientimaa, se on lähialue, ja Sadokas on vienyt sinne
siemenperunaa yli 15 vuotta. Meidän firma on aloittanut vähän laajemman
perunan viennin Venäjälle vuonna 2009. Ensin veimme Murmanskin alueelle.
Murmanskin tukkukauppayritys Everest oli ensimmäinen asiakas. Nyt siellä on
kahdeksan yritysasiakasta. Moskovassa on pari asiakasta, joille myydään pieniä
määriä vihanneksia. Pietariin menee myös useammalle asiakkaalle tavaraa.
Viedään Karjalaankin, meillä Petroskoissa ja Kostamuksessa on ostajia.”
Vuosina 2009-2010 yhtiö on myynyt Venäjälle 12 miljoonaa kiloa perunaa, ja viime
talvena vuonna 2011 myytiin jo 20 miljoonaa kiloa. Se on noin tuhat rekkakuormaa, ja
sesonkiaikana Venäjälle menee yli 30 rekkaa viikossa. Kysynnän kasvu Venäjällä johtui
kuivasta kesästä. Peruna on päätuote, mutta viedään myös pieniä eriä kaalia, porkkanaa
ja muita vihanneksia.
” Myynti riippuu markkinatilanteesta, yhtenä vuonna on hyvää ja toisena on
huonoa. Suurin osan myynnistä tehdään syys- kesäkuun aikana. Viime vuonna
venäläiset ostivat paljon perunaa, koska siellä oli kuiva kesä ja huono sato. Kun
ei ollut omaa perunaa, oli pakko ostaa täältä. Tänä vuonna ennustetaan, että he
ostavat Suomesta parempaa laatua ja suurempaa kokoa, kysyntä varmasti liikkuu
2009-2010 vuosien tasolla.”
Bisnestä tehdään puhtaasti Suomesta. Yhtiöllä ei ole tytäryhtiötä Venäjällä, vaan
kauppaa tehdään suoraan asiakkaan kanssa. Maanviljelijöillä on sopimus yhtiön kanssa
myynnin hinnasta, ja yhtiö myy perunaa eteenpäin ulkomaille sekä hoitaa sertifiointi- ja
vientikirjat.
”Me ollaan vain myyntiliike, emme edes näe perunaa, ja viljelijät myös itse
pakkaavat vihanneksia.”
4.1.2.3 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet
Yhtiöllä ei ole omia kuorma-autoja, ja vihanneksia viedään joko asiakkaan tai
kuljetusliikkeiden autoilla. Nykyään rekat Murmanskista tulevat Sallan kautta Suomeen
ja menevät takaisin Vartiuksen kautta, koska siellä raja-asemalla on eläinlääkäri. Tällöin
matka pitenee huomattavasti, mikä nostaa kuljetuskustannuksia. Haasteita lisää teiden
huono
kunto
kehittymättömät
Venäjän
puolella.
liikenneyhteydet
Luonnosta
maiden
Oy:n
välillä
toimitusjohtajan
rajoittavat
mielestä
kansainvälistä
liiketoimintaa, vaikka Venäjän lähialueilla olisikin toimintamahdollisuuksia.
”Murmansk meille on hirveän tärkeä. Mutta vaikka tuntuu, että Murmansk on
likellä, se on kuitenkin oikeasti tosiaan kaukana, koska sinne on hankalaa mennä.
Olisi nätti, jos pääsisi tästä lentämään, mutta lentoyhteydet ovat hyvin
61
epävarmoja. Se on haastava alue päästä sinne, vaikka siellä olisi kiva olla jotakin
liiketoimintaa.”
Haasteita tulee rajan ylittämisen ja tullauksen yhteydessä. Tullilla Pietarissa ei saa olla
perunasäkin alipainoa ja Murmanskissa ei saa olla ylipainoa, vaan säkkipainon täytyy
olla tasan 25 kiloa. Joskus se tuo hankaluksia ja asiakas joutuu maksamaan sakkoja.
Esimerkiksi
Murmanskin
tullilla
oli
pari
kertaa
ongelmia,
ja
Murmanskin
tukkukauppayrityksen johtaja joutui maksamaan sakkoja. Säännöt muuttuvat ja asia
riippuu siitä, miten asiakas osaa toimia tullivirkailijoiden kanssa. Vaikka asiakas toimisi
laillisesti sääntöjen mukaan, hän voi kuitenkin joutua maksamaan sakkoja.
Ongelmatilanteissa yhtiökin voi joutua korvaamaan lisäkustannuksia.
”Jos tavarakuorma seisahtuu tulliin tai siellä tulee jonkunlainen ongelma, jos
esimerkiksi leima näyttää väärältä, se on hyvin äkkiä meidän ongelma sitten. Kun
asiakas soittaa, että auto ei pääse lähtemään, ja mitä pitää tehdä ja kuka
maksaa? Se on äkkiä tavaranlähettäjän ongelma. Ongelmia ratkaistaan
tapauskohtaisesti, jos näyttää, että se on meidän virhe, ja sakkoja tulee, silloin
joudumme maksamaan. Jos auto seisoo tullissa kaksikin päivää tullin virheen
takia, tulli ei korvaa mitään, ja asiakas maksaa. Sopimukset pitää olla niin
tarkkoja, ettei tulee ongelmia, sitä on opeteltu ja kehitetään lisää.”
Kun kyse on luonnon tuotteista, reklamaation riski on aina olemassa, koska kyseessä on
elävä tuote, jota myydään isona määränä. Sitä riskiä pitää pyrkiä minimoimaan
tarkistamalla tavaraa etukäteen. Toimitusjohtajan mielestä toimintaa helpottaisi paljon,
jos Venäjällä olisi joku yritykseen kuuluva henkilö, joka voi tarkistaa saapuvaa tavaraa
paikan päällä.
Venäjän protektionismia nähdään riskinä ja haasteena. Tällaiset riskit täytyy ottaa
huomioon, eikä liiketoimintaa voi pelkästään Venäjä-kauppaan laskea. Nykyään on
vaikea ennustaa, miten Venäjän mahdollinen WTO:n jäsenyys vaikuttaa tulevaisuudessa
kansainväliseen liiketoimintaan.
”Koko ajan riski on olemassa, että raja voi mennä kiinni milloin vain. Saattaa
jonakin vuonna tyssätä johonkin kasvitauteihin, niin kuin kesällä Saksan
epidemian takia oli tuontikielto, ja toiminta voi yhtäkkiä loppua. Tosiaan, jos
Venäjä liittyy jossain vaiheessa WTO:hon, se helpottaisi tuommoisten riskien
hallintaa. Toisaalta se samalla helpottaisi myyntiä Venäjälle muualtakin, jolloin
se saattaisi pienentää meidän markkinarakkoa. Eli molemmista löytyy hyviä ja
huonoja puolia. Mutta se protektionismi sinällään se on riski, koska Venäjän
valtion ajatus on pyrkiä omavaraisuuteen ja mahdollisimman pieni tuonti on sen
perusajatus. Jos he keksivät keinon, miten he pystyy elää ilman tuontia, he kyllä
käyttävät sitä.”
62
4.1.2.4 Kilpailu
Kilpailu peruna-alalla on rajua. Peruna kilpailee kuluttajien valinnoista riisin ja pastojen
kanssa. Uusia, entistä laadukkaampia perunalajikkeita eri tarkoituksiin tulee koko ajan.
Perunantuottajan menestys perustuu yhä parempiin perunalajikkeisiin. Suomalainen
peruna kilpailee Keski-Euroopan perunan kanssa, koska venäläisten oman perunan
satoa ja laatua ei riitä koko Venäjälle.
”Myynti riippuu siitä, minkälainen sato on Keski-Euroopassa, koska Venäjän
omaa satoa ei riitä ja perunan laatu ei myöskään riitä parhaaseen segmenttiin, eli
esimerkiksi Pietarin marketteihin. Jos Keski-Euroopassa on paljon perunaa,
silloin sen hinta putoa alas. Tarjonta tulee sieltä ja se vaikuttaa meihin. Mutta jos
siellä vähän perunaa, se parantaa meidän mahdollisuuksia.”
Venäjä on niin iso markkina, että sieltä löytyy tilaa jokaiselle, mutta haasteena on
markkinahinta, joka vääristyy. Suomalaiset kilpailevat laadulla, nopeudella ja
luotettavuudella. Kuljetukset Suomesta Venäjälle ovat kilpailukykyisiä läheisen
sijainnin ja toimivan logistiikan takia. Vihanneksia viedään Venäjälle rekka-autoilla.
Laivakuljetuksia ei käytetä, koska se vaatii omaa yksikköä ja talvella on myös olemassa
jääriski Itämerellä.
”Jos venäläiset saavat maailmanmarkkinoilta edullista perunaa, he ostavat.
Miten suomalaiset pystyvät täällä näyttäytymään ja saavat parempaa hintaa?
Pitää pystyä todistamaan, että tuotteen laatu on parempi. Pitää olla nopeampi,
luotettavampi, silloin voi saada pikkusen ekstra. Suomalaisilla etuna on läheinen
sijainti, autolla pysty viemään kuormaa päivässä. Laivakuljetukset muualta
kestävät pidemmän aikaa ja talvella Suomen lahti on usein jäässä, mikä luo
ongelmia Pietarin satamalle. Yhtiöllä ei ollut koskaan laivakuljetuksia
Venäjälle.”
4.1.2.5 Tärkeät resurssit
”Ensin piti oppia, miten raja ja tulli toimivat. Miten logistiikka toimii tai ei toimi,
minkälaiset sopimukset pitää tehdä, miten rahaliikenne kulkee. Kaikkea opeteltu
kantapään kautta.”
Venäjän kielen taito ja kulttuurin tuntemus ovat hyvin tärkeitä. Englannilla kyllä pärjää
Pietarin ja Moskovan isoissa yrityksissä, mutta pohjoisessa kuten Karjalassa ja
Murmanskissa ei englannin kielen taidosta paljon hyötyä ole. Nykyään asiakassuhteita
Venäjän suuntaan yhtiö hoitaa venäjän kielellä.
63
”Yksi tärkeä asia, että taloon pitää hommata joku, joka puhuu hyvin venäjän
kieltä. Ennen kun Olga tuli meille viime marraskuussa, ei kukaan puhunut meillä
venäjää. Oli todella haastavaa tietyissä asioissa saada ymmärrystä läpi.
Murmanskin suunnasta englantia käytännössä ei kukaan puhu. Venäjän
kulttuurituntemustakin tarvitaan. Se on iso ja ihmeellinen venäläinen kulttuuri.
Me olemme tottuneet erilaiseen, ja on hirveän vaikeaa tajuta, mitä siellä tapahtuu
ja miten ihmiset suhtautuvat asiaan. Kävin Venäjällä 4-5 kertaa parin viime
vuoden aikana. En ollut koskaan pitempään käymässä siellä ja tutustumassa sen
kulttuuriin. Pietarin alueella osataan paremmin englantia, siellä pysty
kommunikoimaan englannillakin.”
Konserni on aktiivisesti mukana Pohjois-Pohjanmaan rannikolle rakentuvassa
perunatuotannon osaamiskeskittymässä. Hanke toteutetaan muun muassa Oulun,
Helsingin ja Turun yliopistojen sekä MTT Ruukin ja alan yritysten yhteistyönä.
Kantaperunan toimitusjohtaja Jussi Karjulan mukaan menestyminen maataloudessa
tulevaisuudessa perustuu yhä enemmän osaamiseen ja korkealuokkaisiin tuotteisiin.
Yrityksen on tuotettava lisäarvoa, sisällöntuotantoa asiakkaille.
”Me näemme myös agribisneksessä todellisia menestymisen mahdollisuuksia
Suomessa. Niitä löytyy erityisesti eri toimialojen rajapinnoilta. Korkealuokkaista
teknologiaa hyödyntämällä perunassa on tulevaisuus.”
Sadokkaalla oli 2000-luvun alussa Finnveran ja ulkoministeriön kanssa hanke
siemenperunantuotannon aloittamiseksi Luoteis-Venäjällä Pietarin alueella. Yhteistyö
on ollut hyvää, ja tulevaisuudessa yritys haluaa päästä mittavampiinkin hankkeisiin
Venäjällä. Finnvera oli mukana yritysjärjestelyssä, jossa kaksi kilpailijaa eli Pyhäjoen
Kantaperuna ja tyrnäväläinen Sadokas yhdistyivät. Järjestelyssä muodostui nykyinen
Pohjoisen Kantaperuna. Finnvera oli myös mukana, kun Kantaperuna hankki
omistukseensa Luonnosta Oy:n. Toimitusjohtajan mielestä yhteistyö riskirahoittajan
kanssa on ollut yritykselle erittäin positiivinen asia, koska Finnveralla on
instrumentteja, jotka sopivat nimenomaan kasvuyritykselle ja koko elinkeinoelämän
kehittämiseen.
Pohjoisen
Kantaperuna
on
käyttänyt
kaikkien
nykyisen
Kasvuyrityspalvelun jäsenten Finnveran, Tekesin, TE-keskuksen ja Finpron palveluja
erilaisissa kehityshankkeissaan. Toimitusjohtaja peräänkuuluttaa rahoittajilta enemmän
yhteistyötä paremman tiedonkulun vuoksi. Karjula haluaisi karsia turhaa byrokratiaa
varojen jakamisessa ja hyödyntämisessä. Myös Luonnosta Oy:n toimitusjohtajan
Aunolan mielestä tukirahoitusta kannattaa hyödyntää, vaikka sen hankkiminen ja
saaminen ei ole helppoa.
64
”Mietimme, miten voisimme käyttää tukirahaa hyväksi. Kantaperuna käytti
tukirahoitusta, kun perusti tytäryhtiön Ruotsiin. Sadokkaalla oli projekteja
Venäjälle 2000-luvun alkupuolelle asti, muttei ollut viime vuosina. Näiden
hankkeiden iso miinus on erittäin raskas byrokratia Suomessa. Silloin pitää olla
hirveän tarkkaa kirjanpitoa ja sääntöjä ja muuta. Kannattaisi olla yksinkertainen
tukijärjestelmä. Toki pitää olla tarkkana, että rahan käyttö menee oikein, mutta
että ei menisi liian viilaamiseksi, ja sitten se ei kannusta enää hakemaan tukea.
Suomen paperibyrokratia toimii kuitenkin sääntöjen mukaan, mutta EU:sta tulee
niin tarkat säännöt, ja niiden soveltaminen yritysmaailmaan on hankalaa.”
4.1.2.6 Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät
Nykyään
konsernissa
pohditaan
jalostetuotteiden
vientiä
Venäjälle.
Perunan
jalostetuotteille ei tällä hetkellä Venäjällä ole vielä niin isoa markkinaa, että sitä pystyisi
myymään kilpailukykyisesti. Tulevaisuudessa jalostetuille tuotteille ehkä voi tulla
mahdollisuuksia
Luoteis-Venäjän
suurhankkeissa.
Niitä
tuotteita
voisi
viedä
työmaaruokalaan esimerkiksi Shtokman rakennusmaalle. Toimitusjohtaja suunnittelee
matkaa Murmanskiin syyskuussa.
”Olisi hyvin mielenkiintoista tavata Murmanskissa kauppakamarin johtaja. Myös
Murmanshelf yhdistyksen johtoa olisi hyvää tavata Murmanskin matkalla. Tosi
mahtava kauppamahdollisuus voi olla, jos tarjotaan heille valmista tuotetta tai
raakatavaraa. Jos Venäjän talous kehittyy eteenpäin, he ehkä ostavat perunaa
pienissä erissä, kuten kahden kilon pusseja 25 kilon säkkien sijaan. Hinnan
kannalta se on parempi vaihtoehto meille, koska pieni perunapussi on kalliimpi,
se tuo parempaa katetta.”
Yhtiö toimii Suomessa verkostossa. Venäjällä ei tuoteta mitään, mutta Ruotsista sekä
ostetaan että myydään Ruotsiin perunaa. Tulevaisuudessa halutaan laajentaa toimintaa
Venäjälle, ja saada jalansijaa sieltä. Jos Venäjälle perustetaan tytäryhtiö, silloin yritys
pystyy itse varastoimaan ja tullaamaan tavaraa, hoitamaan reklamaatiota. Yhtiön
sijaintipaikka tulee varmasti olemaan Pietarissa.
”Mutta yrityksen perustaminen Venäjälle on pikkuisen monimutkaisempaa kuin
vaikkapa Ruotsiin tai Suomeen. Ja kynnys tehdä se on isompi. Pitää olla tarkat
laskelmat, miten se kannattaa. Ja se kaikki epävarmuus, mikä liittyy siihen, kaikki
ne riskit, mitä voi tulla vastaan, ne pitää hyvin tutkia. Jos perustetaan tytäryhtiö
Venäjälle, se tulee olemaan ehkä Pietarissa, koska siellä on paljon ihmisiä,
asiakkaita. Pietari on kuitenkin tärkein paikka.”
65
4.2 Logistiikka- ja kuljetusalan pk-yritysten kansainvälinen liiketoiminta
Barentsin alueella
4.2.1 Murmanskilaisen yrittäjän näkemyksiä rajat ylittävän yhteistyön ja
liiketoiminnan kehittämiseen
Luku perustuu Kuolan kuljettajaliiton yhdistyksen johtajan Sergej V. Shukinin
haastatteluun Murmanskissa (5.4.2011).
4.2.1.1 Yritysten kokemukset kansainvälistymisestä Barentsin alueella
Barentsin alueella Suomen ja Venäjän pk-yritysten kansainvälisen liiketoiminnan
yleisin muoto on tuonti ja vienti. Venäjältä Suomeen viedään raaka-aineita kuten
puutavaraa ja marjoja. Suomesta tuodaan elintarvikkeita, nykyään pääasiassa perunaa.
Toiminta ei ole kovin laajaa, esimerkiksi Murmanskissa on alle 10 pk-yritystä, joilla on
jatkuvaa liiketoimintaa Suomen kanssa. Jotkut yritykset tekevät yksittäisiä ostoja
Suomesta, ostavat koneita tai uutta teknologiaa. Pohjoisessa pk-yritysten maiden
välinen liiketoiminta ja yhteistyö eivät ole kehittyneet paljon.
”Pk-yritysten yhteistyötä Suomen kanssa ei ole paljon, Murmanskissa on 7
yritystä, jotka tuovat perunaa Suomesta. Vienti – metsä ja marjat, raaka-aineet,
puulaudat, jotain koneita ja teknologia – yksittäiset ostot. Aiemmin oli paljon
Valion tuotteiden tuontia. Kriisin 1998 jälkeen tuontitoiminta väheni paljon
(toiminta lakkasi), nykyään Valion tuotteita tuodaan Pietarin kautta.”
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 90-luvulla Murmanskin alueella perustettiin
paljon kansainvälisiä yhteisyrityksiä: venäläis-suomalaisia, ruotsalaisia, saksalaisia.
Esimerkiksi ikkunatehdas Arktiktiivi perustettiin vielä Neuvostoliiton aikana 80-luvun
lopulla, ja se toimii tänäkin päivänä. Muut yhteisyritykset lopettivat toimintaansa
vuoden 1998 kriisin jälkeen. Kun ruplan arvo romahti, monet yritykset menivät
konkurssiin ja tuonti ulkomailta loppui.
”Murmanskin ainoa suomalainen yritys on Arktiktiivi, Haapajärveltä –
ensimmäinen yhteisyritys Murmanskissa. Se perustettiin vuonna 1988. Nordvest –
saksalais-venäläinen yhteisyritys, ja kolmas oli ruotsalais-venäläinen Otrans. 90luvulla oli paljon yhteisyrityksiä, vaikka byrokratia oli raskas ja rekisteri piti
tehdä Moskovassa. Nykyään yhdistyksellä on hyvät suhteet ruotsalaisen
kuljetusyrityksen kanssa, koska 90-luvulla meillä oli kuljetusalan venäläisruotsalainen yhteisyritys.
Vuoden 98 kriisin jälkeen yritykset lopettivat
toimintansa. Monet menettivät paljon rahaa. Tuonti loppui, mutta vienti jatkui,
kun oli ruplan devalvointi. Vienti Venäjältä oli paremmassa asemassa, jotkut jopa
hyötyivät kriisistä. Vuoden 1998 kriisi tapahtui sen takia, että Venäjä otti ison
lainan ulkomailta, sitten kupla puhkesi.”
66
90-luvulla kansainvälistä yhteistyötä oli enemmän, silloin Suomesta suoraan
Murmanskiin tuotiin paljon Valion maitotuotteita. Nykyään suomalaisia elintarvikkeita
tuodaan Pietarin kautta. Se liittyy Venäjän tullitoimintaan: korkeisiin tullimaksuihin ja
tullin tarkastusviranomaisiin.
”Tullimaksut ovat korkeita, siksi suomalaisia elintarvikkeita tuodaan Pietarista.
Viime vuonna poistettiin perunan tullimaksuja 15%, siksi se on nyt kannattavaa
toimintaa, mutta poisto on voimassa heinäkuuhun 2011 saakka. Nykyään perunaa
tuodaan Suomesta, koska Venäjällä oli huono sato ja Suomessa oli parempi.
Suomesta on lyhyempi matka Murmanskiin, eli noin 1000 km, Pietarista on 1500
km. Suomalaisen perunan hinta kolminkertaistettiin Venäjän markkinoille.
Kaaliakin tuodaan, mutta tarvitaan varastointiteknologian parantamista. Venäjän
muilla alueilla myös tarvitaan länsimaista vihannes- ja hedelmävarastoinnin
teknologiaa.”
4.2.1.2 Liiketoiminnan kannustimia ja motiiveja Suomessa ja Venäjällä
Kaikkien yrittäjien mielestä Suomen ja Venäjän liiketoimintaympäristön välillä on
paljon eroavaisuuksia, maiden businesskulttuuritkin ovat erilaisia. Nyt Venäjällä
helpotetaan yritysten perustamiseen liittyvää toimintaa, vähennetään byrokratiaa.
Myönteinen tekijä on Moskovan huomio, valtion politiikka. Valtio tukee pienten
yritysten toimintaa, esimerkiksi yksinkertaistetaan verojärjestelmää, kirjanpitoa. Myös
pk-yritysten lainakorkoa yritetään laskea. On muutoksia, mutta hitaita ja joskus
epäjohdonmukaisiakin: esimerkiksi tänä vuonna yrittäjien veroja on nostettu Venäjällä
26 prosentista 34 prosenttiin, pk-yrityksillä 14 prosentista 34:ään, mitä heikentää pkyritysten kehitysedellytyksiä. (Pöyhönen, 2011.)
”Moskovan huomio on positiivinen tekijä. Nyt Venäjällä valtio tukee pk-yrityksiä,
mutta tukemisessa ei aina ole johdonmukaisuutta. Pankkirahoituksessa
alennetaan lainan korkoa, ja toisaalta tänä vuonna yrittäjävero nousi noin 2
kertaa. Siis pk-yritysten työllistämismahdollisuudet ja kehitysedellytykset
heikkenevät. Venäjän ongelmana on se, ettei ole omaa tuotantoa. Vain
kaupallinen toiminta kehittyy. Vaikka kaupat nykyään ovat täynnä tavaraa,
kuitenkin esimerkiksi vaateostoksien kanssa on tullut jatkuvasti ongelmia, koska ei
tuoteta mitään uutta. Venäjällä on rahaa, koska viedään ulkomaille
elintarvikkeita ja raaka-aineita (kalaa, puuta, marjoja, öljyä, kaasua ym.). Tämä
ei ole pitkäjänteistä toimintaa, koska oma tuotanto ei kehity, ei ole jalostusta, eikä
tuotteita.”
67
4.2.1.3 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet
Venäläisten pk-yritystoiminnan kannalta haasteeksi on muodostunut pankkitoiminta ja
rahoitus. Lainan korko on noin 18-20%. Pienen yrityksen ja pitkäjänteisen toiminnan
kannalta se on liian suuri. Siksi uuden teknologian hankinta tai vaikkapa perunavaraston
rakentaminen ei ole helppoa.
”Venäjällä yritysten pääongelmana on rahoitus. Jos rahoituksessa lainan korko
olisi 4-6%, silloin kaikki olisi helpompaa. Nyt korko on noin 20%, eli viidessä
vuodessa pitää maksaa kaksikertainen hinta. Vienti- ja tuontitoiminnassa tulli- ja
sertifiointiongelmat voidaan ratkaista. Rahoitusongelmat johtuvat pankkiirien
ahneudesta, mentaliteetista. Heillä on kovat tulot, siksi heidän lainojen korko on
14 – 18%. Kehittyykö pk-yritysten toiminta? Valtio tukee lainakoron alentamista
pk-yrityksille, mutta käytännössä pankkijärjestelmä ei toimi sen mukaan.
Neuvostoliiton aikana prosentit olivat paremmat.”
4.2.1.4 Yrityksen resurssit
Liiketoiminta Venäjällä perustuu suurelta osin henkilökohtaisiin suhteisiin. Yrittäjin
mielestä julkiset organisaatiot eivät tue yrityksiä riittävästi, eivät ole kovin aktiivisia.
Kansainvälisistä asioista pitää keskustella ministeritasolla kuten Venäjän ja Norjan
välisessä yhteistyössä. Nykyään norjalaisilla yrityksillä on laajaa yhteistyötä ja
verkostoitumista Murmanskin alueella.
”Venäjällä 80 prosenttia liiketoiminnan suhteista perustuu henkilökohtaisiin
suhteisiin. Organisaatiot eivät tee paljon yritysyhteistyön kehittämiseksi,
seminaarit kerran 2 vuodessa. Ennen vuonna 2007 oli enemmän projekteja,
Kolarktik, jossa järjestettiin koulutus yrittäjille Venäjällä ja Suomessa. Nyt ei
mitään. Paitsi että Murmanskin Kauppakamari yrittää tukea pk-yrityksiä. Vuonna
2007 Kemissä järjestettiin iso konferenssi, jossa puhuttiin mm. Shtokmanista.
Ministerit eivät ole aktiivisia Suomessa, eikä suomalaiset tehneet tarjouksia.
Norjalaiset ovat aktiivisempia.”
4.2.1.5 Logistiikka, liikenneyhteydet ja kuljetukset
Koko Venäjän logistiikka on rakennettu Moskovan kautta. Etelä-Suomessa on vilkas
kansainvälinen liiketoiminta Venäjän suuntaan. Helsingin ja Pietarin välillä on paljon
tavarakuljetuksia
ja
matkustajaliikennettä.
Pohjois-alueilla
maiden
välinen
infrastruktuuri ja liikenneyhteydet eivät ole paljon kehittyneet. Murmanskin ja Oulun
välillä on noin 800 kilometriä matkaa, mutta matkustaminen ei ole helppoa. Pohjoisessa
Suomen ja Venäjän välillä on kaksi rajanylityspaikkaa: Salla ja Lotta (Rajajooseppi).
68
Julkisilla kulkuneuvoilla voi mennä Ivaloon ja sieltä kolme kertaa viikossa pikkubussi
lähtee Murmanskiin. Tiet rajalta Murmanskiin ovat aika huonossa kunnossa.
”Murmanskavtotrans -yrityksen matkustajakuljetusreitit rajan yli pohjoisessa
ovat Kandalaksha – Kemijärvi – Rovaniemi ja Ivalo – Murmansk. Rajalta
Murmanskiin tiet ovat huonossa kunnossa, koska teiden rakentamisen teknologiat
ovat huonoja, ei ole laatua. Vuosien 1998 ja 2008 kriisit ovat hidastaneet teiden
rakentamista, siksi tien rakentaminen voi kestää vaikka 10 vuotta. Nykyään tiet on
päällistetty asfaltilla, mutta kuoppia on paljon.”
90-luvulla Murmanskin ja Ivalon välillä alkoi säännöllinen linja-autoliikenne. Aiemmin
bussi kulki viisi kertaa viikossa, nykyään kolme kertaa: maanantaina, keskiviikkona ja
perjantaina. Ennen bussiliikenteen aloittamista 1,5 vuotta tutkittiin sen toiminnan
kannattavuutta, matkustajamäärää, haettiin paljon lupia Moskovasta ja Helsingistä. Piti
myös sovittaa, miten tuloja jaetaan. Venäläinen osapuoli halusi avata reitin Murmansk –
Rovaniemi,
mutta
ei
saanut
lupaa
Suomesta.
Osapuolet
eivät
päässeet
yhteisymmärrykseen. Nykyään Murmanskin kuljettajayhdistyksellä on yhteistyötä
ruotsalaisen kuljetusyrityksen kanssa, he kuljettavat turistiryhmiä Ruotsista ja
Venäjältä. Matkailu-alalla yhteistyön kehittäminen pohjoisessa näyttää lupaavalta.
Tämä kuitenkin vaatii maiden välisten liikenneyhteyksien ja infrastruktuurin
parantamista.
”Ongelmana on se, että maiden välisessä liikenteessä on vaikeaa sopia reiteistä
ja tulojen jakamisesta, eli se on myös luottamuskysymys. Nykyään matkailun
kehitys Murmanskissa näyttää lupaavalta, ja liikenneyhteyksien kehittäminen on
tärkeää matkailun kannalta. Meillä on paljon yhteistyötä ruotsalaisen
kuljetusfirman kanssa. He tuovat turistiryhmiä busseilla Ruotsista Murmanskiin.
Jos tulee ongelmia, esimerkiksi bussi menee rikki, me autamme toisiamme.
Tuodaan ja viedään ihmisiä konferensseihin ja seminaareihin. Matkailu kehittyy
nykyään, mutta matkailussakin on vaikeaa sopia, miten tuloja jaetaan. Venäläisen
matkatoimiston on haasteellista saada suomalaisia kiinnostumaan. Täytyy
kehittää markkinointia ja mainontaa sekä toiminnan luottamusta. Siinä on
yhteistyön mahdollisuuksia.”
Pohjoisessa Suomen ja Venäjän kaupunkien välillä ei ole suoraa lentoyhteyttä.
Helsingistä Murmanskiin lentää Nordavian pieni kone. Toinen vaihtoehto on lentoreitti
Pietarin kautta, siinä tapauksessa Murmanskista Ouluun pääsee kolmella lentokoneella.
Finnair aikoo kesänä 2011 lentää Helsingistä Murmanskiin, mutta Oulusta lippu maksaa
yli 300 euroa, eli se on kaksikertainen hinta verrattuna henkilöautolla matkustamisen
kustannuksiin.
69
”Tieyhteys on ongelmallinen Suomen rajalta Murmanskiin. Lotan kautta on
huonompi tie, Sallan kautta parempi. Ehkä Norjan kautta parempi tie. Lentokone?
Lentoliikenne Oulun ja Murmanskin välillä ei ehkä nykyään ole kannattavaa
liiketoimintaa, koska matkustajien määrä ei riitä kustannusten kattamiseen.
Kysymys on kannattavuudessa: jos joku kompensoisi vaikkapa 10%. Mikä on
reaalihinta: halutaanko rikastua vai kehittää lentoyhteyttä. Lyhytnäköinen
toiminta, ehkä kolmeksi vuodeksi, sitten lopetetaan. Autolla on edullisempi
matkustaa – polttoaine maksaa vähemmän kuin lentolippu.”
4.2.2 Suomalaisen yrittäjän näkökulma
Luku
perustuu
Huolintalinja
Oy:n
toimitusjohtajan
Hannele
Schroderuksen
haastatteluun 27.06.2011 Rovaniemellä.
4.2.2.1 Yrityksen toiminnan kuvaus
Huolintalinja Oy perustettiin vuonna 1994 Venäjä-kuljetusten tarpeisiin, kun
huomattiin, että kuljetusten määrä Suomesta Venäjän Kuolan alueelle kasvoi jatkuvasti.
Ensin tavaraa viettiin Murmanskiin ja lähialueille, myöhemmin toiminta-alue on
laajentunut ja mukaan tulivat Kantalahti, Kirovsk, Zapoljarnij ja muut pohjoiset
paikkakunnat. 90-luvulla tilauksia oli paljon, silloin kuljetettiin kaikkia tavaroita, myös
tuoreita elintarvikkeita kuten perunaa ja banaaneja. Nykyään tuoreita elintarvikkeita ei
enää kuljeteta. Pohjois-Venäjälle menee paljon kaivoskoneita ja niiden varaosia, sekä
rakennustarvikkeita, varsinkin Monchegorskiin ja Kirovskiin. Vuoteen 2009 saakka
kaivoskoneet ja niiden varaosat olivat yrityksen viennin pääartikkelina.
Nykyään Rovaniemellä ei ole virallista tullitoimipaikkaa. Huolintalinja Oy yrityksen
entinen tulliterminaali on muuttunut huhtikuun 2011 alussa viralliseksi tullivarastoksi.
Yrityksellä on valtuutetun vastaanottajan oikeus, ja asiakas voi vastaanottaa ja lähettää
edelleen tavaraa kolmansiin maihin tullaamatta sitä välillä Suomeen. Yritys kuljettaa
monenlaisia kuljetuksia pienestä kappaletavarakuljetuksista täysiin autokuormiin sekä
kotimaassa että ulkomailla. Monipuolinen kalusto soveltuu hyvin kaiken muun tavaran
paitsi elintarvikkeiden kuljettamiseen. Kappaletavarakuljetukset lastataan terminaalista
Rovaniemeltä eri puolille maailmaa. Yrityksen oma kalusto kuljettaa Venäjälle, Kuolan
niemimaalle ja Kostamukseen sekä kotimaassa. Kuljetukset muualle maailmaan
hoituvat yhteistyökumppaneiden avulla.
70
Huolintalinja
Oy
tarjoaa
alaan
liittyviä
asiantuntijapalveluja,
kuten
ADR-
turvallisuusneuvonantajapalvelut, EKL-palvelut, vienti- ja tuontitullaukset sekä
tulkkaus- ja käännöspalvelut.
Kun asiakas vie tavaraa Suomesta kolmansiin maihin, hänen täytyy toimittaa yritykselle
vientilasku tai proformalasku tullia varten ja kuljetusmuodon tunnistustiedot
(maankuljetuksessa auton rekisteritunnus). Vientilaskusta tulee ilmetä lähettäjän ja
vastaanottajan tarkat yhteystiedot ja y-tunnukset. Laskuun tulee eritellä tavaran tarkka
kuvaus, yksikköhinta, netto- ja bruttopaino, kokonaishinta ja –paino sekä tavaroiden
tullinimike. Lisäksi on hyvä olla pakkauslista jokaiselle pakkaukselle erikseen ja
yhteenveto. Tämä vaatimus koskee erityisesti Venäjälle vietäviä tavaroita. Venäjälle
vietäessä lasku ja pakkauslista tulee allekirjoittaa.
Kauppalasku on ainoa ihan pakollinen asiakirja. Se mitä muita asiakirjoja vaaditaan,
määritellään kauppasopimuksessa. Yleensä ne ovat erilaisia sertifikaatteja ja
alkuperäistodistuksia. Kun asiakas haluaa tuoda tavaraa Suomeen, hänen tulee saada
lähettäjältä kauppalasku sekä alkuperäistodistus. Lisäksi tarvitaan mahdollisia muita
todistuksia, jotka määräytyvät tavaran tullinimikkeen mukaan. Siis kansainvälistä
kuljetustoimintaa varten pk-yritys tarvitsee Barents-erikoisosaamista ja tietoa.
4.2.2.2 Yrityksen kansainvälinen liiketoiminta Barentsin alueella
Talouskriisin jälkeen tilauksien määrä on vähentynyt merkittävästi.
”Aiemmin saattoi viikossa mennä kaksikin auton tavarakuormaa, mutta nyt
viimeisen talousromahduksen jälkeen viedään pari kertaa kuukaudessa pienen
tavaran kuormaa.”
Pienet tavarakuljetukset tarkoittavat pieniä lähetyksiä useammalta lähettäjältä
useammalle vastaanottajalle. Erikseen menevät täydet tavarakuormat: yhdeltä
asiakkaalta yhdelle asiakkaalle. Takaisin Venäjältä auto pääsääntöisesti tulee tyhjänä,
joskus satunnaisesti voi tulla kuorma, koska yleensä ei ole mitään tuottavaa Venäjältä.
Vielä vuonna 2009 Venäjän ja muun ulkomaan liikenteestä yrityksen liikevaihdosta tuli
75%. Vuonna 2010 se oli vain 25%. Kotimaan kuljetukset eivät kasvaneet, ja
liikevaihdosta yli puolet lähti pois.
71
”Me kiristimme vyötä sen verran, että selvisimme tästä. Kuitenkin Venäjän
liikenne romahti aivan täysin.”
Ennen kriisiä yrityksellä oli hyväksytty tarjous kuljettaa kaivoskoneita Venäjälle. Se ei
kuitenkaan toteutunut, koska vuonna 2009 tuli lainmuutos työkoneiden tullaamisesta
Pietarissa tai Moskovassa. Lain mukaan isot työkoneet pitää tuoda Pietarin kautta.
Yrityksen käytössä on TIR-katsastettu pakettiauto, jolla toimitetaan pienet (max. 1000
kg)
ja
kiireelliset
lähetykset
terminaalin
saapumispäivän
aikana
kaikkialle
Pohjoiskalotin alueelle. Venäjälle, Kuolan niemenmaalle ja Kostamukseen lähetykset
saapuvat seuraavaksi päiväksi.
Yrityksen tullauspalvelut ovat: vientiasiakirjat sähköisessä muodossa, tuontiasiakirjat,
TIR CARNET –asiakirjat, CMR ym. rahtikirjat. Huolintalinja Oy auttaa myös muiden
asiakirjojen kuten alkuperäistodistuksien, ATA CARNET –asiakirjojen ja sertifikaattien
hankkimisessa. Vienti- ja tuontitullauksessa riittää, kun viejä / tuoja lähettää yritykselle
alkuperäisen laskun, jossa on lähettäjän ja vastaanottajan tiedot, tavaran kuvaus, paino,
tullinimike sekä viejän / tuojan y-tunnus.
”Me kuljetetaan tavaraa TIR Carnet passitusjärjestelmällä. Kun TIR Carnet
avataan Suomessa, tulli laittaa sinetin autoon, ja silloin auton pitäisi päästä
kaikkien rajojen yli ilman että tehdään tarkastuksia kuormaan eikä oteta pois
sinettiä. Venäjällä kuitenkin poistetaan sinetti ja katsotaan kuormaa. TIR
Carnet’in myöntää Suomen kuljetus ja logistiikka yhdistys, joka kuuluu
kansainväliseen tiekuljetusjärjestelmään. Mutta TIR Carnet on myös tullin
asiakirja siitä huolimatta, että se tulee liitolta. Siinä on ristiriita.”
ATA CARNET asiakirjaa myöntää Kauppakamari. Sillä voi väliaikaisesti viedä tavaraa,
esimerkiksi koneita, vuodeksi Venäjälle ja sitten tuoda takaisin. Kun tavaraa tuodaan
Venäjältä, silloin tehdään deklaraatio, tullaus ennakkoon. Suomessa tullitoiminta on
sähköinen, yksinkertainen järjestelmä. Tuonti on helpompaa, jos tavara ja paperit
täsmäävät.
Venäjälle yritys vie tavaraa joko tulliterminaaliin, josta asiakas hakee sen, tai viedään
kuorma suoraan asiakkaalle. Huolintalinja Oy:n autot menevät Murmanskiin Sallan tai
Rajajoosepin raja-asemien kautta.
”Jos kuorma lähtee Kirovskiin, auto menee Sallan raja-aseman kautta. Jos
lähdetään Zapoljarniin tällöin kierretään Norjan kautta. Yleensä mennään Sallan
kautta, koska auto pääsee lähtemään Rovaniemeltä sen verran myöhään, ettei
kerkeä Rajajoosepin asemalle. Sallan tullin virkailijat ovat ehkä tottuneempia
täyttämään asiakirjoja. Lisäksi yrityksen autot pystyvät ajamaan venäläisellä
72
polttoaineella, joka on vielä edullisempi. Negatiivisena aspektina on se, että
Sallan kautta tie Murmanskiin on pidempi Venäjän puolella, mutta nykyään tie
Kantalahdesta on kohtuullisen hyvässä kunnossa, koska se korjattiin vuonna
2009.”
Nykyään tullauksen kanssa on paljon hankaluuksia, koska monet tullit poistettiin, kuten
Olenegorskista ja Kantalahdesta. Silloin kun kuorma lähtee ihan pohjoiseen, se viedään
Borisoglebskin kautta, joka on pohjoisin Norjan ja Venäjän välinen rajanylityspaikka.
Jos auto menee Zapoljarnissa sijaitsevalle Pechenga Nikel –kombinaatille, tavaraa
tullataan Borisoglebskin rajaylityspaikalla, koska Zapoljarnissa ei ole enää tullia.
Aiemmin
tullit
sijaitsivat
Kirovskissa,
Monchegorskissa,
Kantalahdessa,
Olenegorskissa, Murmanskissa ja Zapoljarnissa.
”Kuorma Olenegorskiin menee Monchegorskin tullin kautta. Yksi meidän asiakas
on Kolan ydinvoimala. Kun niille tuodaan kuormaa, ajetaan ensin Kirovskiin eli
toista sataa kilometriä tehdään ekstra-mutkaa. Tavaraa tullataan myös
Borisoglebskissa kun viedään Kantalahden ydinvoimalle. Eli tavaran tullaaminen
voi olla monimutkainen asia, jos kohdepaikalla ei ole tullia, ja silloin tavaraa
joutuu kiertämään toisen kaupungin kautta.”
Huolintalinja Oy toimii Barentsin pohjoisalueilla, koska täällä se pystyy seuramaan
omia kuormia, miten autot menevät rajojen yli maasta toiseen. Yritys ei ole kiinnostunut
toiminnasta Pietarin ja Moskovan alueilla, koska siellä on kova kilpailu.
4.2.2.3 Erikoiskuljetukset
Huolintalinja Oy tarjoaa erikoiskuljetuspalveluja, suorittaa VAK/ADR-kuljetukset ja
kuljettaa leveitä, korkeita, pitkiä tai ylipainoisia kuormia kaikkialla Pohjoiskalotilla sekä
Kuolan alueella. Yritys kuljettaa vaarallisia aineita, kaikkia vaarallisuusluokkia 1-9,
sekä kotimaassa että ulkomailla kappaletavarana ja täysinä kuormina. Sillä on
vuosikymmenen kokemus mm. kaivosräjähteiden kuljettamisesta Ruotsista Venäjälle.
”Kuljetetaan tavaraa vielä Kostamukseen Vartiuksen raja-aseman kautta.
Kostamus on erikoinen kohde, sinne kuljetetaan kaivosräjähteet. Vaarallisten
aineiden kuljettaminen Ruotsista Venäjälle Suomen kautta on oma juttu: täytyy
ottaa huomioon kolmen maan lainsäädäntö. Suomi ja Ruotsi kuuluvat EU:hun,
siksi niillä on samantyyppiset lait. Venäjä on ratifioinut sen sopimuksen, mutta
silti siellä on omia kansallisia säännöksiä ja erikoispiirteitä ADR- kuljetusten
osalta.”
73
Erikoiskuljetus Suomesta Venäjälle voi tuoda paljonkin yllätyksiä ja haasteita, vaikka
yrityksellä olisi kuljetuslupa Venäjän viranomaisilta ja kustannuksista olisi sovittu
etukäteen.
”Kerran talvella viettiin 5,5 metriä iso kuljetus. Suomesta Murmanskiin veimme
lämpölaitoksen osan, joka meni sitten laivalla Murmanskin satamasta Siperian
Dudinkaan. Silloin Sallan raja ei virallisesti ollut vielä auki. Venäjän tullin
puolella tie ei ollut aurattu, viranomaiset eivät tehneet asialle mitään. Meidän piti
itse aurata tie, mistä me veimme kuljetuksen. Suomesta kävimme hakemassa
koneet, millä me aurasimme tullin pihan ja tien. Ja se jäi meidän kustannuksiksi,
ei kukaan maksanut meille sitä. Meillä oli kuljetuslupa ja luvassa määrättiin
Venäjällä saatto-auto, joka tulisi eteen varoitusautona. Sanottiin, että se tulee
aamu kahdeksalta rajalle. Kun me tulimme kello kahdeksan rajalle, ensin
aurasimme tien ja odotimme saatto-autoa, mutta ei se tullut. Se pääsi
rajavyöhykkeelle, 10 km päähän rajalta. Tietenkin meidän rajanylitys viivästyi,
olimme myöhään iltapäivällä Venäjällä. Venäjällä on sellainen laki, että
erikoiskuljetuksia ei saa kuljettaa yöllä, jouduimme yöpymään Kantalahdessa.
Kun saimme laskun Venäjän viranomaisilta tästä saatto-autosta, se oli kymmenen
kertaa isompi kuin mikä oli tarjous. Lähdimme neuvottelemaan sinne, että
jouduimme auraamaan tietä ja tullialuetta. Meille sanottiin vain: Mitä sitten? Ei
se kuulu kenellekään. Kysyimme varajohtajalta, saammeko alennusta tästä
laskusta. Se vastasi, että maksakaa vain lasku tai ette saa enää lupaa.”
4.2.2.4 Kansainvälisen liiketoiminnan haasteet
Nykyään kuljetusalalla hintakilpailu on kasvanut. Huolintalinja Oy:llä on kuitenkin
tullivarastonoikeudet Pohjois-Suomessa ja oma terminaali, johon kerätään tavaraa
pieniä kuljetuksia varten.
”Viime aikana Venäjän liikenne on romahdusmaisesti pudonnut meidän osalta.
Nykyään se on venäläisten omissa käsissä. Emme pysty siihen vastaamaan, kun
hintaero on niin kova. Pienten tavarakuljetusten osalta en kuullut, että venäläiset
tekisivät niitä Suomessa, koska se vaatii terminaalia, mihin tavaraa kerätään, se
voi olla hankalaa.”
Vuonna 2009 Venäjällä otettiin käyttöön laki, että kun Venäjälle tuodaan itse liikkuvia
koneita, niin ennen tullaamista niitä täytyy rekisteröidä Pietarissa tai Moskovassa.
Vaikka koneita viedään Pohjois-Suomesta Pohjois-Venäjälle, niitä pitää kiertää Pietarin
tai Moskovan kautta. Ennen tätä lakia yritys vei koneita Murmanskiin suoraan
Rajajoosepin raja-aseman kautta.
”Kun vuonna 2009 tuli voimaan laki, jonka mukaan isot työkoneet pitää tuoda
Pietarin kautta, ensin käytettiin alihankkijoita, jotka veivät koneet Pietariin, mutta
sitten luovuimme näistä kuljetuksista.”
74
Yrityksellä
on
jatkuvasti
ilmentynyt
haasteita
viisumien
saamisessa,
eikä
viisumikäytäntö ole helpottunut viime vuosina.
”Viisumien saantiin menee 1-2 kuukautta, se riippuu, onko viisumihakemuksessa
kutsu jostakin Venäjän organisaatiosta. Jos kutsu on olemassa, silloin viisumin
saa nopeammin ja edullisemmin. Usein käy niin, että vaikka anot viisumia
vuodeksi, se annetaan 11 kuukaudeksi ja viisumin alkamispäivä siirretään pari
viikkoa eteenpäin.”
Venäjällä on kovasti vähennetty tullitoimipaikkoja, esimerkiksi Kostamuksessa ei ole
enää tullia, vaan se on Petroskoissa.
”Tulliasiakirjat voi jossain tapauksessa lähettää Petroskoihin sähköisesti, tai
muuten pitää viedä tavara Petroskoihin. Venäjällä on menossa protektionismi:
suojellaan omaa kansantaloutta, teollisuutta tai sen kehittämistä, mutta meneekö
se sitten liiallisuuksiin?”
Venäjän tullin toiminta aiheuttaa yritykselle lisää kustannuksia, varsinkin jos asiakirjat
eivät kelpaa tulliviranomaisille. Tullitoiminnasta johtuvat kuljetusten myöhästymiset ja
ylimääräiset laskut vahingoittavat asiakassuhteita.
”Jos rajalla tullaus ja lasku eivät vasta toisiaan, se on katastrofi. Siellä sitten voi
joutua odottamaan päätöstä kaksikin päivää, ja päätös voi olla, että koko tullaus
tehdään uudestaan. Zapolarniin kun palataan, voi tullauksessa mennä kolmekin
päivää. Se ei ole mitään halpaa, maksaa meille hirveästi. Joudumme velottamaan
maksut asiakkailta, ja se maksaa lähettäjälle hirveästi. Meille se vahingoittaa
markkinointia, koska asiakas muistaa vain, kuinka kallis kuljetus se oli.”
Nykyään tullikäytäntöä yritetään kehittää ja yksinkertaistaa, mutta toisaalta uusi
järjestelmä voi mahdollisesti jopa aiheuttaa lisää ongelmia.
”Nyt kehitetään uusi systeemi, että kun kuorma tulee rajalle, siellä maksetaan
kaikki verot ja tullimaksut, tullataan se. Sen jälkeen se on kuin kotimainen
kuljetus ja aivan samaa, mihin se menee ja missä se puretaan. Mutta minun
mielestä se lisää rikollisuutta, koska nehän on vapaita kuormia rosvojen hyökätä.
Viime aikana olen kuullut, että etelässä kaapataan paljon autoja, jossa on kallista
elektroniikkaa. Sen jälkeen kun se rajalla tullataan, sehän on vapaata riistaa. No
täällä pohjoisessa ei ole samalla tavalla, on vähän liikennettä.”
Venäjän mahdollinen WTO:n jäsenyys ei ehkä helpota käytäntöä pohjoisessa.
”Murmanskin tulli on oma maailma. Nykyään ei edes työkoneiden varaosia saa
viedä suoraan, vaan pitää mennä Pietarin tullin kautta.”
75
4.2.2.5 Tullitoiminta
Yritykselle rajan ylittäminen ja tullitoiminta Venäjällä luovat erilaisia ongelmatilanteita
käytännön jatkuvien muutoksien ja viranomaisten muuttuvien vaatimusten muodossa.
Vaikka pohjoisessa kansainvälistä liikennettä Suomen ja Venäjän välillä on
huomattavasti vähemmän kuin etelässä, se ei nopeuta kuorma-auton pääsyä Venäjälle.
”Etelän rajanylityspaikoilla on pitkät jonot, siksi autoja tarkistetaan nopeasti.
Mutta pohjoisessa on vähän liikennettä, siksi tulliviranomaiset ovat hirveän
tarkkoja. Siksi pitää tosi huolellisesti täyttää kuljetusasiakirjoja. Kuitenkin samat
yritykset tekevät samat virheet. Kuorman ja paperin täytyy vastata tasan tarkkaan
toisiaan. Jos esimerkiksi kuljetat 10 varaosaa, pitää kirjoittaakin 10 eikä 12 tai 8.
Kannattaa laskea.”
Venäjän lainsäädännön sekavuus lisää haasteita. Kun esimerkiksi uusi tullilaki tulee
voimaan, silloin entistä lakia ei kuitenkaan kumota. Riitatilanteessa virkamiehestä
riippuu, mitä lakia hän käyttää. Hän voi käyttää uutta tai vanhaakin lakia, jos se ei ole
kumottu. Eli tullivirkailijasta riippuu, tuleeko yritykselle rajalla ongelmia, miten niitä
ratkaistaan ja miten lakeja tulkitaan.
”Kerran veimme rajalle kontissa tavaraa, jolla oli yksi tullinimike, ja se meni
vain eteenpäin Murmanskiin ilman ongelmia. Seuraavalla viikolla viettiin
samanlaista tavaraa, jolla on sama tullinimike. Eri tullivirkailija määräsi, että
jokaiselle tavaralle täytyy hakea oman tullinimikkeen, koska laki sanoo näin. Eikä
kumpikaan virkailija ole väärässä. On se samalla tavalla tarkka homma, kun
tuodaan tavaraa Venäjältä Suomeen tai EU:hun. Mutta pitäisi olla maalaisjärki
mukana. Lähtöajatuksena on se, että jossain pitää olla joku virhe. Venäjälle kun
mennään, tullimiehet heti alkavat hakea, missä täällä on virhe.”
Tullaaminen voi viedä paljon aikaa. Kun rajalla tai tullissa ongelmia ilmestyy, kuljettaja
soittaa yritykseen ja sieltä soitetaan Venäjän asiakkaalle ja kerrotaan asiasta. Usein kun
tullissa huomataan joku virhe ja sen takia tulee ongelmia, silloin auto voi seisoa koko
päivän siellä, eikä virhettä korjata heti.
”Kun kaksi viikkoa sitten veimme kuormaa Murmanskiin, se ensin meni
Kirovskiin, sitten Murmanskiin ja takaisin Rovaniemelle. Matkalla se kävi Sallan
tullin, Kirovskin tullin ja Murmanskissa vielä kaksi tullia. Murmanskissa Rosteknimisen tulliterminaalin virkamies huomasi, että SIM-rahtikirjaan tuli
autorekisteriin virhe. Muut tullit eivät kiinnittäneet siihen huomiota, kun sillä ei
ole mitään merkitystä. Rostekin tullin mielestä se oli väärin, ja auto seisoi sen
takia tullissa koko päivän. Siitä kirjoitettiin muutama protokolla.”
Nykyään Venäjällä halutaan yksinkertaistaa tullitoimintaa ja tehdä rajalla sähköinen
passitus. Uusi järjestelmä ei kuitenkaan toimi silloin, kun asemalla ei ole sähköä.
76
Muunkin viestintäteknologian kuten faksin tai s-postin käyttö on rajoitettu Venäjän
puolella.
”Me tullaan Venäjälle TIR- CARNET asiakirjalla. Kaikki tiedot rahtikirjasta ja
laskuista syötetään koneelle, eli tehdään jonkinasteinen tullaus ja lähetetään se
sähköisesti Murmanskin tulliin. Mutta kun menimme Sallan kautta, sähkö ei
toiminut. Siksi nykyään otetaan vuorokauden ekstra, mennään maanantaina, ja
jos sähkö ei toimi silloin, ehkä se toimii tiistaina. Ja taas me maksetaan, kukaan ei
korvaa sellaista. Onko se sitten helpotus, jos järjestelmä ei toimi käytännössä?”
”Sallan rajanylityspaikalla Venäjän puolella on faksi, jolla ei voi lähettää faksia
Rovaniemelle, koska se ei toimi ulkomailla. Faksi Rovaniemeltä lähetetään
Murmanskin kautta, tai me lähetetään asiakirjat s-postilla Sallan Suomen puolen
tullille, he tulostavat ne ja antavat sopivalle rajanylittäjälle, että hän vie paperit
Venäjän puolelle.”
”Tulli väittää, että tullauksen voi tehdä päivässä, jos asiakirjat ja kuorma
täsmäävät, mutten sellaista ole nähnyt.”
4.2.2.6 Kilpailu
Nykyään yrityksen kilpailijoita ovat sekä suomalaiset että venäläiset kuljetusliikkeet.
Kilpailu perustuu hintaan ja kustannuksiin. Kuljetushinnat ovat laskeneet jatkuvasti,
vaikka kuljettamisen kustannukset nousevat koko ajan. Kuitenkin venäläisten
kuljettajien palkat ja asumiskustannukset ovat matalampia kuin suomalaisten
kuljettajien.
”Meillä on sellainen kilpailutilanne venäläisten kanssa, joudutaan
hinnoittelemaan sen mutkaan matkaa. Meillä ei ole varaa seisottaa autoa
Venäjällä, eikä pitää kuljettajaa siellä. Venäläiset kuljetusliikkeet hinnoittelevat
vain yhden sivun, koska kuljettajat on yleensä venäläisiä jostakin PohjoisVenäjältä. He voivat ajaa kotiseudulle ja odottaa siellä kuormaa ja tulla mistä
vain takaisin. Se on yksi kilpailutekijä.”
”Pohjois-Suomessa on yrityksiä, jotka myyvät taloja ja mökkejä Venäjälle.
Talojen elementtejä vievien kuljetusyritysten keskeinen hintakilpailu on kovaa.
Nytkin tarjouksen sai yritys, jolla on venäläinen kuljettaja ja sen takia vähemmän
kustannuksia. Asiakkailla on kovat vaatimukset kuljetusliikkeelle, mutta ei haluta
maksaa oikeaa hintaa.”
4.2.2.7 Yhteistyökumppanit
Huolintalinja Oy:llä on suomalainen yhteistyökumppani Vantaalla, ja alihankkijalta
kysytään tarjouksia kun kuljetukset suuntautuvat etelään. Yrityksellä ei ole nykyään
77
yhteistyökumppaneita Venäjällä. Tavaraa kuljetetaan suoraan loppuasiakkaalle, siksi ei
tarvita muita toimijoita. Aiemmin yrityksellä oli venäläinen kuljettaja, joka ei
kuitenkaan toiminut vastuullisesti, eikä huolehtinut autoista.
”Meillä on pääasiassa kappaletavarakuljetukset, eli kumppanin täytyy olla tosi
luotettava, muuten ei uskalla luottaa, että kaikki menee oikein. Kerran meillä oli
yksi venäläinen alihankkija, kun veimme Ruotsista sahalaitoksen osia
Kostamukseen, noin 140 kuormaa. Se teki omia juttuja välillä. Jouduimme
maksamaan sakkoja tullille, kun kerran kuljettaja jätti kärryn tullille ja lähti
viikonloppulomalle Petroskoihin. Hän palasi vasta maanantaina iltapäivällä
tullille, ja jouduimme maksamaan noin tuhat euroa sakkoja. Siksi päätimme, ettei
enää oteta venäläisiä alihankkijoita.”
Yksi yrityksen asiakkaista on Norilsk Nikel -konserni. Sen myyntikonttori sijaitsee
Moskovassa, jossa tehdään sopimukset ja kaupat. Konsernin toimipisteet ovat
Montchegorskissa, Zapolarnissa ja Murmanskissa. Murmanskin logistiikka-osasto kerää
tavaraa laivalastiin ja vie Dudinkaan, jossa on nikkelin kaivosalue ja päätoimipaikka.
Laivat vievät sinne Murmanskista kaikenlaista tavaraa, myös elintarvikkeita. Ison
organisaation tiedonkulku ei kuitenkaan ole ongelmatonta.
”Ei se auta, vaikka Moskovassa tehdään hienot päätökset. Moskovassa
määritellään, miten tehdään asiakirjat, laskut ja muita papereita. Mutta kun
mennään papereiden kanssa rajalle, mitään ei onnistu ja paperit eivät kelpaa.
Soitetaan Zapolarniin Svetlana tuotepäällikölle, hän kertoo, miten paperit täytyy
tehdä ja me muutetaan ne. Kun lähettäjä Moskovasta sanoo, milloin tavaraa pitää
olla perillä, me kysymme Svetlanalta, täytyykö meidän tulla silloin kuten
Moskovassa sanottiin. Hän vastaa, että ei missään tapauksessa silloin, vaan hän
sanoo uuden päivämäärän. Nykyään ennen kuin lähdetään viemään kuormaa,
ensin aina kysymme vastaanottajalta, miten asiat ovat, millainen aikataulu on.
Muuten auto seisoo siellä.”
4.2.2.8 Yrityksen resurssit
Huolintalinjassa työskentelee 4 henkilöä: 3 vakituista ja 1 määräaikainen. Yrityksellä on
suomalaiset kuljettajat ja kalusto: on terminaali, kolme autoa ja kaksi kuljettajaa. Nyt
yksi auto on myynnissä. Kun se seisoo, se on pois rekisteristä, eikä tuota kuluja. Joskus
sitä tarvitaan projektiluonteisia kuljetuksia varten, silloin se laitetaan rekisteriin.
Kansainvälisessä liiketoiminnassa tarvitaan kielitaitoa ja kulttuurien tuntemusta:
yrityksen toimitusjohtaja puhuu englantia, ruotsia ja jonkin verran venäjää. Hänellä on
myös työkokemusta Ruotsista.
78
Pienellä yrityksellä tulot eivät ole suuria, eikä menojakaan saa olla paljon. Yrityksen
asiakassuhteiden perusteella ovat luotettavuus ja täsmällisyys.
”Meillä on pieni yritys ja meidän markkinavoima on siinä, että ollaan täsmällisiä
ja pidetään asiakkaan tavaroista sekä autoista huolia. Isoilla logistiikka-taloilla
on eri tilanne, he voivat vaikka särkiäkin autoja, mutta meillä ei ole siihen varaa.
Meidän täytyy toimia aikataulun mukaan, eikä myöhästyä, ja Venäjällä pitää
pelata samalla tavalla kuin Suomessa.”
Yrityksellä on kaksi lavanostinta, myös nosturilla pannaan tavaraa lavalle. Sitä voidaan
käyttää myös henkilönosturina esimerkiksi rakentamisessa, jos siihen laitetaan kori.
Taloelementtien nostot vaativat ammattitaitoa ja tarkkuutta.
4.2.2.9 Nykytoiminnan kehitys ja tulevaisuuden näkymät
Kesän loma-aikana on hiljaista. Aiemmin yrityksen toiminta oli suunnattu etupäässä
Venäjälle. Mutta nykyään yritys ei aio enää panosta Venäjän liikenteeseen, ehkä
tulevaisuudessa hankitaan pienempi auto kuljetuksia varten.
”Murmanskin liikenne ei varmasti enää paljon nousee. Viimeinen lama aiheutti
niin paljon muutoksia, venäläiset kuljetusliikkeet pääsevät niskan päälle. Pitää
vielä vähän aikaa jaksaa. Eläkeikä lähestyy, mutta meillä ei ole yritykselle
jatkajaa, etsimme myöhemmin ostajaa.”
Toisaalta on vaikeaa ennakoida, millaisia muutoksia on tulossa Venäjällä. Jos
esimerkiksi Kuolan ydinvoimalaa aletaan kunnostaa, se lisää yrityksen kuljetuksia.
Yrityksellä on pitkäaikaisiakin asiakassuhteita Venäjällä, esimerkiksi Kostamukseen
viedään räjähteitä 4-5 kuormaa vuodessa.
Yritysjohto suhtautuu Barentsin alueen logistiikkaan ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin
hyvin skeptisesti, koska käytännössä toiminta ei kehity. Pohjois-Venäjän suuret
hankkeet kuten Shtokmanin kaasukentän rakentaminen ei vaikuta Huolintalinja Oy:n
toimintaan.
”Isot projektit Murmanskissa ovat hämärää tulevaisuutta. Shtokmanista on
puhuttu 25 vuotta, paljon aikaa menee, ennen kuin se toteutuu. Emme paljon
niiden isojen projektien varaan lasketa omaa toimintaa. Kaikennäköisiä hienoja
hankkeita piti olla, kuten alumiinitehtaan rakentaminen Kantalahteen, muttei
kuulu mitään. Murmanskin sataman laajentaminen ei työllistä meitä
valitettavasti.”
79
Nykyään Huolintalinja Oy:n kansainvälisen liiketoiminnan tavoite on rahtivälitys
ympäri maailmaa. Lapista lähetetään tavaraa yrityksen kautta maailmalle tai
vastaanotetaan tavaraa ulkomailta. Jatkossakin tarjotaan asiakkaille huolintapalveluja,
eli tehdään tuonti- ja vientiasiakirjat. Kaksi vuotta sitten yritys on hankkinut
nosturiauton, koska Rovaniemen ympäristölle suunnitellaan isoja rakennusprojekteja.
Nosturiautoa aiotaan käyttää Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, siksi nykyään yritys
panostaa sen markkinointiin Euroopan pohjois-alueilla.
”Meidän liiketoiminta on veitsen terällä olemista, ei ole koskaan varmuutta, mitä
seuraava vuosi tuo tulleessa. Toiminta jatkuu, jos vain asiakkaita riittää. Emme
enää investoi Venäjän kuljetuksiin. Vaikka voi se vilkastuakin vielä. Mutta meillä
ei ole paljon odotuksia. Pohja on käyty ja tästä vain ylöspäin. Aiemmin meidän
koko toiminta oli suunnattu Venäjälle. Mutta kaksi vuotta sitten tilanne on
muuttunut, kun me hankimme toiseksi tukijaloksi nosturiauton. Se oli
osaamisalue, mihin me saimme mennä, ja kaikki muu on kauhean kilpailtua.
Laman aikana otettiin suuri laina, meidän oli pakko ottaa riskiä, koska Venäjän
liikenne on vähentynyt kovasti. Ollaan nyt hyvin optimistisia ja nykyään
panostetaan liiketoimintaan Suomen puolella.”
4.3 Venäläisyrittäjän etabloituminen Pohjois-Suomessa
Luku perustuu media-alan yrittäjän Igor Osadchiyn haastatteluun Oulussa (toukokuu
2011).
4.3.1 Kokemukset
Viennin ja tuonnin lisäksi venäläiset yrittäjät perustavat omia tai yhteisyrityksiä
Pohjois-Suomessa. Pari vuotta sitten media-alan yrittäjä Murmanskista perusti
suomalaisten partnereiden kanssa yhteisyrityksen Simoon. Nykyään hänellä on
liiketoimintaa Murmanskissa ja Oulussa. Venäjällä hänellä on pitkä kokemus mediaalan yritysten johtamisesta sekä laaja suhdeverkosto. Tällä hetkellä hän laajentaa
verkostoa Suomessa ja kehittää kansainvälistä liiketoimintaa.
”Suomessa oman yrityksen perustamisen idea oli yksinkertainen. Minulla on
hyvät liikekumppanit Pohjois-Suomessa ja me perustimme yhteisyrityksen
Simossa. Murmanskin ilmasto ja elinolosuhteet ovat vaikeita, siksi halusimme
muuttaa pois.”
Tänä
vuonna
(2011)
suunnitellaan
yhteisyrityksen
murmanskilaiselle liikemiehelle, joka tulee asumaan Suomeen.
osakkeiden
myyntiä
80
Tällä hetkellä Oulussa on menossa verkkokauppa-projekti, jossa kehitellään sähköisiä
myyntimuotoja Venäjälle. Jos tavaraa viedään Venäjälle rajan yli, silloin täytyy maksaa
korkeita tullimaksuja. Verkkokaupassa tavaraa lähetetään postin kautta, ja se on
edullisempi vaihtoehto, koska myyjä palauttaa asiakkaalle ALV:n.
4.3.2 Motiivit
Suomessa
kannustimena
mainitaan
yrityksen
perustamisen
yksinkertaisuutta.
Yrittäminen on helppoa, kun yrittäjä tuntee pelisääntöjä ja noudattaa lakeja.
”Suomessa saa kaikkia tietoa yrityksen perustamisesta englanninkin kielellä.
Yrityksen rekisteröinti maistraatissa ja pankissa on helppoa. Ei ole minkälaisia
ongelmia liiketoiminnan järjestämisessä, jos tiedät, mitä haluat ja osaat tehdä
täällä.”
Suomessa saa toimintaan tukea eri tahoilta, mm. yrityspalveluista (Business Oulu),
viranomaisilta ja yhteistyökumppaneilta. Motiivina voi olla myös puhdas luonto,
mukava elinympäristö, businesskulttuuri ja käyttäytyminen, eli ihmisten välinen
luottamus ja toisten huomioon ottaminen. Palveluviennin motiivina on se, että
yritykselle, joka on perustettu Suomessa ja vie palveluja Venäjälle, palautetaan ALV.
Matkailu ja verkkokauppa ovat yrittäjän mielestä turvallisia kansainvälistymisen
muotoja Suomen ja Venäjän välillä. Nykyään venäläisten turistien määrä pohjoisessakin
kasvaa vuosi vuodelta, ja Rovaniemi on markkinoinut itseä Venäjällä jo kauan. Sen
sijan Oulua Venäjällä ei tunneta niin hyvin turistikohteena, vaikka täällä olisi paljon
tarjottavaa sekä loma- ja viihde- että kauppamatkailun alalla.
Yrittäjällä on positiivinen kuva Suomen liiketoimintaympäristöstä. Venäjällä hänen
mielestä
liiketoiminnan
esteenä
ovat
ihmisten
asenteet,
mm.
viranomaisten
suhtautuminen yrittäjyyteen ja luottamuksen puute. Sen, joka haluaa kehittää
yhteistyötä
ja
liiketoimintaa
Venäjällä,
täytyy
ymmärtää
hyvin
venäläistä
businesskulttuuria.
”Venäjällä esteenä voi tulla arkkipäiväisiä ongelmia, koska elinympäristö ei ole
kehittynyt länsimaisille tasolle, eikä ole mukavuuksia. Suomessa ristiriitoja
yritysten välillä pyritään ratkaisemaan yleensä win-win –periaatteella. Venäjällä
ei ole luottamusta ihmisten välillä ja liiketoiminta on lyhytnäköistä, koska
halutaan nopeasti rikastua tai saada nopea voittoa ja lopettaa toimintaa.”
81
4.3.3 Haasteet
Yrittäjän mielestä Suomen ja Venäjän viranomaisten yhteistyö ei johda nykyään
kansainvälisen liiketoiminnan ja yhteistyön laajentamiseen. Neuvostoliiton aikana oli
erilainen malli, joka nykyään ei toimi.
”Vaikka järjestetään projekteja, seminaareja ja asiantuntijoiden tapaamisia, se ei
auta yrityksiä kansainvälistymisessä. Todellinen yhteistyö alkaa, kun yrittäjät ovat
kiinnostuneita tapaamaan toisiaan ja puhumaan konkreettisista asioista.”
90-luvulla oli paljon yhteisyrityksiä Murmanskissa, mutta vuoden 98 kriisi oli raskas
kielteinen kokemus monille yrittäjille. He menettivät paljon rahaa ja lähtivät pois
Venäjältä. Siksi nykyään suhtaudutaan varovasti Venäjä-yhteistyöhön.
”Monet suomalaiset ja ruotsalaiset liikemiehet olivat pettyneitä ja lähtivät
kotimaahan. Norjalaiset yritykset tulivat Murmanskiin myöhemmin 2000-luvulla,
heillä ei ole ollut kriisin negatiivista kokemusta, siksi nykyään he ovat aktiivisia ja
perustavat yrityksiä Venäjälle.”
Venäjän tullin byrokratia on suuri este kansainväliselle liiketoiminnalle. Oululaisella
yrittäjällä oli ongelmia myös Suomen tullin kanssa, kun virkailija ei laittanut leimaa
ostoskuitille, jolla ostajalle voidaan palauttaa ALV.
Maiden välisiä liikenneyhteyksiä pohjois-alueilla täytyy parantaa, jos halutaan edistää
yhteistyötä. Nykyään suunnitellaan suoraa lentoyhteyttä Murmanskin ja PohjoisSuomen välillä.
”Suomen ja Venäjän pohjois-alueiden välillä oli suora lentoyhteys vuoden 2006
saakka (Nordavia, Air Baltik, Finnair –lentoyhtiöt). Nykyään Air Baltik
suunnittelee Oulun ja Murmanskin välillä lentoreitin aloittamista vuonna 2012.”
Kun venäläinen yrittäjä perustaa oman yrityksen Suomessa, hän pärjää kyllä englannin
kielellä, mutta silti haluaa oppia suomea, koska se auttaa häntä sekä arkielämässä että
liikesuhteissa. Kielikysymykset koskevat myös yrittäjän lapsia, koska hän haluaa
säilyttää ja kehittää lasten äidinkieltä eli venäjää.
”Lapset oppivat nopeasti suomea, mutta myös unohtavat venäjää. Haluan, että he
osaavat molempia kieliä, vaikka venäjän opetusta ei nykyään riitä hyvän
kielitaidon kehittämiselle.”
82
4.3.4 Resurssit
Murmanskin media-alan yrittäjällä oli laaja suhdeverkosto ja suomalaiset businesspartnerit vielä ennen kansainvälisen liiketoiminnan aloittamista Suomessa. Hyvät
liikesuhteet johtivat kolmen yrityksen resurssien yhdistämiseen ja yhteisyrityksen
perustamiseen Pohjois-Suomessa.
”Toimin media-alalla, siis tunnen kaikki ja kaikki tuntevat minut.”
Päätökseen oman yrityksen perustamisesta Suomessa vaikutti maantieteellinen
läheisyys, Suomen elinympäristö ja sen tuntemus sekä laajan verkoston tuki. Yrittäjä on
saanut tukea (tietoa, neuvontaa asioiden hoitamisessa) sekä viranomaisilta että muilta
organisaatioilta, kuten Business Oulusta ja verotoimistosta.
Murmanskissa businessresurssina toimii Internetin keskustelufoorumi, jossa voi kertoa
omasta kokemuksesta, kysyä neuvoa ja saada tietoa. Foorumin avulla pyritään
ratkaisemaan erilaisia kysymyksiä, varsinkin jos ongelma johtuu tiedon puutteesta.
Kaksi vuotta sitten venäjänkielinen keskustelufoorumi (senovosti.fi) perustettiin myös
Pohjois-Suomessa.
4.4 Barentsin alueen liiketoimintaympäristön kehittämisedellytykset pk-yritysten
kansainvälisen liiketoiminnan kannalta
4.4.1 Isojen projektien luomat mahdollisuudet
Luku perustuu Murmanshelf – öljy- ja kaasutuotannon toimittajien yhdistyksen
pääjohtajan Grigorij Stratijn haastatteluun Murmanskissa 8.04.2011.
Nykyään yhdistyksen jäseniä on 240 yritystä, joista 60 on ulkomailta. Yhdistyksen
jäsenet ovat etupäässä pk-yrityksiä. Yhdistyksen hallinto koostuu jäsenyritysten
johtajilta. Yhdistyksen hallinnon johtaja on Murmanskin Duuman puheenjohtaja E.
Nikora. Yhdistys järjestää erilaisia tapahtumia ja tapaamisia isojen projektien
etenemiseksi ja sen yritys-jäsenien intressien mukaan.
”Viidessä vuodessa Murmanshelf järjesti yli 30 seminaaria, neljä isoa
kansainvälisen tason konferenssia ja paljon muita tapaamisia yhdistyksen jäseniä
varten. Meillä on suuret tavoitteet, olemme perusorganisaatio isojen yritysten
kuten Shtokman Developmenti:n toiminnan markkinointia varten. Shtokman on
tärkein projekti, mutta on olemassa muitakin. Tavoitteena on myös länsimaisen
(mm. suomalaisen ja norjalaisen) businesskulttuurin kehittäminen venäläisissä
83
yrityksissä. Tätä varten me kutsumme seminaareihin venäläisiä ja ulkomaalaisia
asiantuntijoita kertomaan omista kokemuksista, esimerkiksi toimittajien
kilpailuttamisesta, verojärjestelmästä ja muista liikeasioista. Haluamme nostaa
venäläisten yritysten businesskulttuurin tasoa. Esimerkiksi eiliseen Arktinen
logistiikka –konferenssiin osallistujat tulivat 11 eri maasta.”
80-luvulla perustettiin säätiö isojen projektien etenemistä varten. Säätiön varat
käytettiin tehtaan rakentamiseen ja tieteellisiin tutkimuksiin Kuolan tieteellisessä
keskuksessa. Yhdistyksellä on kansainvälisiä sopimuksia ja yhteistyötä Ranskan,
Kanadan, Iso-Britannian ja Suomen (Finpro) välittäjä-organisaatioiden kanssa. Sillä on
hyvä monivuotinen kokemus kansainvälisiin projekteihin osallistumisesta.
”Nykyään tutkitaan Kanadan kokemuksia, miten öljy- ja kaasutuotanto vaikuttaa
alueelliseen kehitykseen. Kanadassa tuotanto vaikutti pääasiassa myönteisesti
paikallisasukkaiden elinolosuhteisiin, paitsi että asuntojen hinnat nousivat.
Tulevaisuudessa Murmansk kehittyy öljy- ja kaasutuotannon keskukseksi.
Nykyään venäläiset yritykset oppivat ulkomaisilta yhteistyökumppaneilta, mutta
myöhemmin yhteistyö suunnataan globaaleille markkinoille.”
Muutama vuosi sitten toteutettu venäläis-suomalainen yhteishanke auttoi yrityksiä
löytämään partnereita toisesta maasta ja aloittamaan yritystoimintaa ulkomailla.
Pohjois-Venäjän isojen projektien onnistuminen riippuu ulkomaisten ja venäläisten
toimijoiden yhteistyöstä. Nykyään yhdistyksellä on 13 suomalaista yritystä, kun vielä
kolme vuotta sitten oli vain kaksi yritystä Suomesta. Eniten ulkomaisia yrityksiä on
Norjasta, Suomi on toisella sijalla. Yhteistyö on elävä prosessi, jotkut yritykset lähtevät
yhdistyksestä ja uusia jäseniä tulee jatkuvasti. Yhdistyksellä on kuitenkin olemassa
pysyviä jäseniä.
Murmanshelf-yhdistys kuuluu järjestöön, joka tukee pk-yrityksiä. Jäsenyritysten
toiminta yleensä liittyy öljyn ja kaasun tuotantoon tai rakentamiseen, koska tavoitteena
on infrastruktuurin kehittäminen (Finbarents). Yhdistyksen toiminnan pääsuunnat ovat
teknologiat, innovaatiot, koulutus ja turvallisuus Arktisella alueella.
”Toiminnan päämääränä on Shtokman-hankkeen kehittäminen. Yhdistys ilmaisee
sen jäsenyritysten intressejä, jotka liittyvät isoihin projekteihin (kuten Shtokman,
Murmanskin logistiikka-keskus ja Prirazlomnij) osallistumiseen. Esimerkiksi tällä
hetkellä Rosneft etsii yhdistyksen kautta partneria, jonka kanssa voi osallistua
Shtokman-hankkeeseen.”
Suuret projektit vaativat paljon resursseja, ja siihen tarvitaan erikoisasiantuntemusta.
Jotkut yhdistyksen jäsenet tekevät tieteellisiä tutkimuksia tai niiden toimialalla ei ole
suoraa yhteyttä öljy- ja kaasutuotantoon. Esimerkiksi yksi jäsenistä on Kalatuotannon
84
liitto, joka nostaa ekologisia kysymyksiä eli miten projekti vaikuttaa ympäristöön ja
kalastukseen. Se on tärkeä elinkeinon ja ympäristösuojelun kannalta. Projektin
toteuttamista varten tarvitaan paljon urakoitsija- ja alihankkijayrityksiä.
”Voimme esimerkiksi piirtää Shtokmanin projektin toimittajapyramidin, jossa
ylhäällä on operaattori Shtokman Development, seuraavalla tasolla on 50
pääurakoitsijaa, sitten 300 aliurakoitsijaa ja 700 alihankkijaa. Siis yhteensä
tarvitaan yli 1000 yritystä. Nykyään yhdistyksessä on vain 240 yritystä, eivätkä ne
kaikki voi osallistua urakoitsijana tai alihankkijana.”
Osallistumismahdollisuus riippuu yritysten ja välittäjäorganisaatioiden aktiivisuudesta.
Esimerkiksi norjalaisilla yrityksillä Murmanskissa on oma yhdistys, joka tukee
kansainvälistä liiketoimintaa. He loivat kokonaisen järjestelmän, joka pyrkii viemään
yritysten kansainvälistymistä eteenpäin.
Murmanshelfilla on yhteistyökumppaneita Suomen kanssa. Finpro on yksi tärkeimmistä
kanavoista, organisaatiolla on toimisto Murmanskissa. Yhdistyksellä on myös hyviä
suhteita Suomen Kauppakamarin ja Konsulaatin kanssa.
”Lapin Kauppakamarin kanssa meillä on pitkäaikaisia ja hyviä suhteita, kävin
vähän aikaa sitten puhumassa businesskonferenssissa Rovaniemellä. Vaikka
meidän pääsuuntana on öljy- ja kaasutuotanto, samalla yhdistys on perusta
vuorovaikutukselle ja integraatiolle. Tehtävämme on informoida yrityksiä
toimintamahdollisuuksista, mutta emme voi tehdä strategisia päätöksiä heidän
puolesta. Kun Shtokman käynnistyy, siellä voi olla 15 000 ihmistä työssä.
Päivässä heille täytyy laittaa 45 000 ruoka-annosta. Murmanskin ruoka-varastot
eivät ehkä pysty vastaamaan tähän yksinään. Silloin suomalaisetkin yritykset
voivat osallistua tähän.”
4.4.2 Infrastruktuurin kehittämissuunnitelmat
Luku perustuu Murmanskin Duuman puheenjohtaja E. Nikoran Arctic Logistics –
konferenssin (7.04.2011) puheenvuoroon.
Venäjällä Arktisen alueen merkitys on kasvanut nykyään. Koillisväylällä tarvitaan uusia
kuljetusreittejä ja tehokkaita jäänmurtajia. Infrastruktuurin uudistamisen yhteydessä
suunnitellaan Murmanskin logistiikkakeskuksen rakentamista. Myös aiotaan kehittää
Murmanskin sataman toimintaa.
”Öljy- ja kaasutuotannon kehittämistä varten täytyy luoda kuljetusreittejä. Me
suunnitellaan oman toiminnan lisäämistä Arktisella alueella, mutta otetaan
huomioon muidenkin maiden intressejä. Tätä varten rakennetaan uusia
85
jäänmurtajia. Murmanskin sataman uudistamisen ja logistiikkakeskuksen
rakentamisen budjetti on 117 miljardia ruplaa.
Murmanskin logistiikkakeskuksen haluamme rakentaa kokonaisuutena, joka
hyödyntäisi koko pohjois-aluetta. Luodaan noin 3000 uutta työpaikkaa, nostetaan
paikallisväestön elintasoa, kehitetään kansainvälisiä taloussuhteita. Isoja
projekteja varten tarvitaan kotimaista ja ulkomaista teknologiaa.
Shtokman ja muut isot projektit toimivat alueellisen kehityksen veturina. Ne
kasvattavat vientipotentiaalia muillakin Barentsin alueilla kuten Arkangelissa ja
Nenetsiassa. Nykyään Arktisella alueella kehitellään merikuljetusreittiä.
Murmanskin erikoistalous-satama-alueen luomiseen varataan 43 miljardia
ruplaa.”
4.4.3 Uudistusten eteneminen Pohjois-Venäjällä
Luku perustuu Murmanskin Kauppakamarin johtajan A. Glushkovin haastatteluun
Oulussa (26.5.2011) sekä Logistics in the Barents region –seminaarin puheenvuoroon
Murmanskissa (23.11.2011).
Nykyään Venäjällä on menossa tullitoiminnan uudistuksia, mm. sähköiseen
tullausjärjestelmään siirtäminen. Vuonna 2012 Venäjästä tulee WTO-jäsen. Myös sen
takia täytyy vähentää kaupankäyntiin ja rajan ylittämiseen liittyviä esteitä. Pohjoisessa
maiden välisten liikenneyhteyksien kehittäminen on ajankohtainen aihe. Uudistuksia
kuitenkin jarrutetaan Venäjän Federaation tasolla.
”Viime vuosina on parannettu Murmanskin teiden kuntoa, suomalaiset yritykset
ovat mukana teiden rakentamisessa. Nykyään Lotan tie on kokonaan asfaltoitu.
Kun Sallan ja Lotan tiet rajalta korjataan, sitten siirretään niitä federaation
alaisuuteen. Tulevaisuudessa kehitetään lentoyhteyksiä pohjoisessa. Maiden
välisten kuljetusten, infrastruktuurin ja liikenneyhteyksien kehittäminen on tärkeä.
Täytyy luoda tavaroiden kuljettamiseen ja ihmisten matkustamiseen erilaisia
vaihtoehtoja.
Nykyään halutaan kehittää Venäjän Lappia yhteistyössä Pohjoismaiden kanssa.
Lisäksi uudistetaan rajanylityspaikkoja ja tulleja. Venäjän tavoitteita ovat
viisumikäytännön kehittäminen ja tulevaisuudessa matkustaminen ulkomaille
ilman viisumeja. Tähän pitää valmistautua ja parantaa nykyistä infrastruktuuria
ja logistiikkaa sekä vähentää byrokratiaa. Rajalle jäävät vain rajavartijat ja
tulliviranomaiset.
Nykyään
rajaylityspaikoilla
siirrytään
sähköiseen
tullausjärjestelmään, jolloin tavararekat eivät pysähdy rajalle pitkäksi ajaksi,
eikä muodostu enää jonoja.
Pohjois-Venäjän liiketoimintaympäristössä voidaan huomata positiivisia piirteitä,
kriisin jälkeen vuonna 2011 työttömyys alueella on laskenut, tällä hetkellä se on
noin 3 %. Sekä venäläiset että ulkomaiset yritykset saavat samanlaisia
86
tukimuotoja Venäjällä. Isot öljy- ja kaasutuotannon projektit tarvitsevat
lähitulevaisuudessa erilaisia rakennusmateriaaleja, kuten betonia, tiiliä ja muita
tarvikkeita. Murmanskin nykyistä kapasiteettia ei tähän riitä.
Nykyään tullilainsäädäntö muuttuu jatkuvasti, ja se lisää hankaluksia. Viimeinen
laki tullitoiminnan uudistamisesta kumottiin Federaation tasolla, koska he eivät
halua yksinkertaistaa tullitoimintaa. Se on rakenteellinen ongelma Venäjällä.”
4.4.4 Tiedon saanti Venäjän Barentsin alueen nykytilanteesta
Luku perustuu Barents-keskuksen toimitusjohtajan Martti Hahlin haastatteluun
15.9.2011 Oulun yliopistossa.
Barents-keskus on kaikkien Pohjois-Suomen kaupunkien ja maakuntaliittojen omistama
yritys, joka pitää yhteyksiä valtiojohtoon Barentsin alueella Ruotsin, Suomen ja
Venäjän puolella ja koordinoi toimenpiteitä, mutta ei hoida eikä käytä hankerahoitusta.
Tavoitteena on saada tietoa isojen hankkeiden rahoituksesta ja etenemisestä LuoteisVenäjällä.
”Tavoitteena on saada aikaan liiketoimintaa. Nykyään Murmanskissa on kaksi
suomalaisyritystä. Värtsilän huoltotelakka, joka meni sinne ilman
hankerahojakin. Ja toinen on Finpro, edustusto. Arkangelissa on kaksi,
Petroskoissa on kuusi ja Pietarissa on 397 suomalaista yritystä. Pienimuotoista
toimintaa on olemassa, mutta investointitoimintaa ei suomalaisten toimesta ole
siellä. Olemme palaneet pienimuotoiseen kaupankäyntiin.”
Venäjällä suunnitellaan isojen projektien käynnistämistä, mutta todellisuudessa
ongelmana on rahoitus. Nykyään Venäjän valtio tukee projekteja, jotka liittyvät
modernisaatio-ohjelmaan.
”Alueen potentiaaliksi lasketaan, että se on 150 miljardia euroa, eli se on
investointien tarve Luoteis-Venäjällä. Jos siitä otetaan pois Shtokman, ja otetaan
se, mihin Venäjän Federaatio ja alueen hallinto on sitoutunut, eli antaneet
vakuuden, tai on olemassa niin kutsuttu budjetti-posti, silloin tullaan lukuun, joka
on huomattavasti pienempi eli noin kymmenen miljoona euroa. Ja ainoat
projektit, joilla on nykyään Federaation vakuudet, liittyvät modernisaatioohjelmaan ja siellä sektoreina energiatehokkuus, energian säästö, juomavesi,
jätevesi ja jätehuolto. Ne on alueet, joihin on mahdollista saada
budjettivarausvakuutus, joka sallii kansainvälisten rahoituslaitosten ja
rahoitusinstrumenttien käyttöä, koska venäläistä julkista tai yksityistä rahaa ei
siellä ole. Moskova on jättänyt Luoteis-Venäjää omaan rauhaansa.”
87
Nykyään pohditaan, miten ja kenen kanssa kehitetään pohjoista ulottavuutta. Venäjän ja
Norjan välillä on tiivistä yhteistyötä. Liiketoiminnan ja yhteistyön kannalta yrityksen
täytyy varmistaa, että sen toimintaa on hyväksytty alueellisella ja Federaation tasolla, ja
toiminnasta maksetaan sopimusten mukaan.
”Suomessa kysytään, mihin hankerahat kannattaa ohjata, esimerkiksi Norjaan,
jos kehittää Norjan kanssa pohjoista ulottavuutta. Suomalaisilla on mahdollisuus
päästä isoihin projekteihin, jos he maksavat ja tekevät ne itse. Mutta jos tehdään
yhdessä projekteja Venäjän köyhällä alueella, jossa korruptio on niin voimakas,
että raha menee korruption ylläpitämiseen. Silloin liiketoiminta loppuu ennen
mitään hyötyä, jos sinulla ei ole federaation tai aluehallinnon reaalivakuutta,
joka tarkoittaa, että heillä on velkavastuu johonkin kansainväliseen
rahoituslaitokseen, ja federaatio huolehtii siitä, että se aluetasolla tehdään.
Luoteis-Venäjän köyhät alueet ovat kaikki konkurssissa, eikä heillä ole
mahdollisuutta käyttää verorahoja projekteihin. Esimerkiksi Karjalan
tasavallasta kaikki verorahat menevät Moskovaan, ja sitten Moskova allokoi ne
rahat, mitä on pakko maksaa ihmisten hengessä pitämiseksi. Ylimääräisiä rahoja
aluehallinto voi käyttää alueen kehittämiseen, mutta viime 3 vuotta ylimääräisiä
rahoja ei ollut. Silloin he anovat budjettiposti-rahaa. Se rahaa täytyy käyttää
modernisaatio-ohjelman mukaan.
Venäjällä neuvottelut käydään loppuun asti, vaikka ei ole rahoja. Vasta silloin
kun sopimusta pitää allekirjoittaa, venäläiset sanovat, että heillä ei ole varoja
maksaa hankkeita. Eli suomalaisten täytyy alusta lähtien arvioida tarjouskilpailun
vaiheessa, mikä on rahoituksen tarve, kuinka pitkälle ajalle ja maksetaanko se
konsessiona tai lainana takaisin, tai millä muulla tavalla. Eli ensin pitää sopia
rahoituspaketista, ei osaamisesta puhua.”
Barents-keskus seuraa jatkuvasti reaaliaikaista tilannetta Luoteis-Venäjällä, eli mitkä
tenderit aukeavat, mitkä ovat niiden tavoite ja rahoitus, kuka päättää ja kuinka pitkään
se kestää. Venäjällä isot yritykset hoitavat yhteiskunnallisia asioita.
”Kuitenkin siellä on paljon isoja yrityksiä, joilla on rahaa, ja jotka hoitavat
yhteiskunnallisia vastuita, esimerkiksi Norilsk Nikel, Severstal. Se on heidän
toimilupansa edellytys, että he ottavat vastuun yhteiskunnasta. Vodokanal ja muut
yritykset toimivat länsimaisen mallin mukaan. Nykyään Vodokanal on voittoa
tuottava yritys, joka hoitaa vesihuollon projekteja Luoteis-Venäjällä. Pietarissa
on parannettu juomaveden laatua, mutta se ei ole juomakelpoista huonojen
vesiputkien takia. Mutta jätevedet on puhdistettu korkealla tasolla.”
Silloin kun yritys neuvottelee hankkeista ja liiketoiminnasta, sen pitää olla realisti, ja
tietää, kenellä on päätösvaltaa sekä saada tietoa reaalirahoituksesta. Isot projektit kuten
Shtokman, Murmanskin sataman uudistaminen, etenevät hitaasti. Ne kuuluvat
strategisiin investointiprojekteihin, joihin ulkomaisten yritysten on vaikeaa päästä.
Suomalaisten kannattaa keskittyä perusasioihin, elinolosuhteisiin. Kuten rakentaminen,
88
vesihuolto ja muun perusinfrastruktuurin luominen, koska siellä pitää saada oikeat
vesiputket, kaukolämpö, asunnot, sairaalat.
”Shtokman nyt toteutetaan saksalaisella ja ranskalaisella rahalla. Siellä on
apportti-käytäntö, kun venäläiset antavat työvoimaa ja vähän tavaraa, mutta
Shtokman on ollut samassa pisteessä jo 20 vuotta, eikä alkanut vieläkään.
Jamalin alueella on 40 kertaa suurempi kaasuesiintymä, joka toimii.
Shtokmanista on pitkä matka Murmanskiin, mutta kaikki tehdään Murmanskissa.
Vaikka esimerkiksi Murmanskin satama ei ole paljon kehittynyt, sama kuin
vuonna 1918. Murmanskin logistiikkakeskus on budjetoitu 3 miljardiin euroon,
mutta sen rahoitus on täysin avoin. Jos Shtokmanin hanke lähtee käyntiin, täytyy
rakentaa 3000 uutta asuntoa. Nyt ei ole asuntoja, ei kouluja eikä muuta
perusinfrastruktuuria. Se ei kiinnostaa liikemiehiä. Suomalaisten ei kannata
mennä federaation strategisiin investointiprojekteihin, koska Venäjän federaatio
ei päästä ulkomaalaisia isoihin projekteihin. Länsimaalaiset maksavat siitä, että
he saavat olla mukana mahdollisessa toiminnassa.”
Suomesta puuttuu bisnesorientoitunut tieto julkisen sektorin projekteista, koska suuret
venäläiset yritykset tekevät siellä paljon, ja se, mitä liittyy ihmisiin, hyvinvointiin,
päivittäisen toimintaan, eli yhteiskuntatoimintaan, siinä suomalaisilla on ihan selkeästi
mahdollisuus tuoda osaamista.
”Luoteis-Venäjän työmaa ei lopu edes 20 vuodessa. Miljardiprojektien sijaan
voimme puhua esimerkiksi lasten päiväkodin kunnostamisesta. Saamme
rahoitusta projektiin, jolla parannetaan ympäristövaikutuksia, esimerkiksi
vähennetään energiakulutusta. Hyvinvointiteknologiat, rakentaminen –
mahdollisia aloja. Konepajateollisuudella ja metalliteollisuudella on
mahdollisuuksia, kun Murmanskin satamassa työt alkavat. Päätöksen työn
alkamisesta piti tulla heinäkuussa, muttei se tullut.”
2000-luvulla Luoteis-Venäjän liiketoimintaympäristön tilanne on huonontunut selvästi,
koska alueiden paikallistaloutta on hoidettu huonosti. Pitää olla yhteys alueella, täytyy
varmistaa Ulkoministeriön kautta, että henkilö, jonka kanssa neuvottelet, on
aluehallinnon ja Kehitysministeriön hyväksymä, ja on pätevä tekemään päätöksiä
liiketoiminnasta.
”Aluekehitysministeriö kontrolloi alueita, ei ole enää paikallista itsenäisyyttä,
päättövaltaa, se tarkoittaa, että suomalaisten on hyvin vaikeaa päästä tekemään
todellista liiketoimintaa. Pitää varmistaa, että päätös on hyväksytty federaation
tasolla. Tärkeää tietää, ketkä tekee päätöksiä, ettei tarvitse istua väärissä
pöydissä väärien ihmisten kanssa puhumassa oikeista asioista. Barents-keskuksen
rooli on kartoittaa, ketkä päättävät asioista federaatio- ja aluetasoilla. Alueilla
tarjouskilpailut, jotka kuuluvat modernisaatio-ohjelmaan, sopivat suomalaisille,
koska siinä on rahoitus.”
89
Pk-yritysten kannattaa selvittää ensin, mitä venäläiset haluavat, mitä he tarvitsevat ja
mikä heidän on pakko tehdä. Koska sen takana, mikä on pakko tehdä, on federaation
vakaukset ja modernisaation ohjelma. Todellisuudessa suomalaisyritysten kannattaa
osallistua tarjouskilpailuihin, ilmoittaa itsestä ja olla mukana.
”Nykyään kaikkien julkisten hankkeiden tarjouskilpailut pitää olla Internetissä. Ja
ne pitää kilpailuttaa kahdessa vaiheessa. Ensiksi projektisuunnittelu ja sitten
esisuunnittelun pohjalta avataan tarjouskilpailun. Ja siihen saavat yritykset
osallistua. Jos suomalainen yritys osallistuu tarjouskilpailun toiseen vaiheeseen,
se ei koskaan voita sitä. Suomalainen yritys saa referenssitason. Sen jälkeen
venäläiset saavat tietoa, mitä se maksaa kansainvälisellä tasolla. Ja se, joka
maksaa parhaat lahjukset, se saa sen projektin. Sitten he ottavat rahat ja
häipyvät. Mutta aluehallinnon täytyy kuitenkin toteuttaa suunnitelmia ja näyttää
federaatiojohdolle, että projekti etenee. Silloin suomalaiset pääsevät mukaan,
koska nyt se on toteuttava ja on pakko saada se läpi aikataulun mukaan.”
Venäläisiä toimijoita olisi hyvää kutsua tänne ja näyttää, mitä meillä on, mitä me
osaamme tehdä. Venäläisille täytyy antaa mahdollisuus tuoda oma visio siitä, miten
yhteistyö toimii.
”Venäläisiä täytyy kutsua tänne Suomeen vaikka pariksi päiväksi. Tavoitteiden
mukaan pitää järjestää heille ohjelmaa ja tutustuttaa paikallisosaamiseen ja
toimintaan. Yhteinen illallinen ja heidän shoppaalu ovat myös tärkeitä. Eli
kontakteja tarvitaan, jotta asiat sujuvat paremmin. Suomalaisten täytyy oppia
olemaan eurooppalaisia. Perhekeskeisyys myös auttaa.”
Venäjällä on kolme valtiota valtiossa: tulli, armeija ja nomenklatuuri (byrokratia).
Byrokratia ja korruptio ovat rakenteellinen ongelma Venäjällä. Täytyy olla hyvä
edustustili Venäjällä, jos haluat osallistua suuriin projekteihin.
”Pk-yritysten kohdalla se toimii hyvien ystävyyssuhteiden, tapaamisien kautta.
Asioita pitää hoitaa huomionosoituksella ja hyvällä suhteella, esimerkiksi
suklaarasia, kukkia, syntymäpäiväonnittelut auttavat jopa veroasioiden
hoitamisessa.”
Eri organisaatioilla ja ihmisillä on erilaisia näkökulmia Venäjään, mutta todellisuudessa
asiaa täytyy katsoa venäläisten näkökulmasta.
”Jos ei ole rahaa, ei ole valtaa. Aluehallinnoilla ja kaupungeilla ei ole rahaa,
eikä siis valtaakaan. Aluekehitysministeriössä ja federaatiossa on rahaa. Rahaa
löytyy julkisista projekteista. Meidän pitää oppia toimimaan interaktiivisesti, eli
auttaa heitä ja saada hyötyä yhteistyöstä. Pitää ymmärtää, mitä aluehallinnon
johtajat tarvitsevat, jotta heidän kuvansa paranee federaation silmissä ja alueella
asuvien ihmisten silmissä.”
90
Suomalaisten ja venäläisten yritysten yhteistyö pohjois-alueilla voi perustua
suomalaisten osaamisen ja teknologian hyödyntämiseen Venäjällä. Venäläisillä
yrityksillä vielä kaikki perustarpeet tyydyttämättä, kaikesta on pula. Venäläiset ovat
hyvin valistuneita ja haluavat aina uutta teknologiaa, vaikka usein heillä ei ole
osaamista, kuinka hyödyntää korkeaa teknologiaa. Suomalaisilla on joillakin sektoreilla
osaamista ja parasta teknologiaa, mutta ei ole Venäjä-osaamista. Yritysten kannattaa
kehittää markkinointia Venäjällä. Toisaalta venäläisillä yrityksillä on hyvin vähän tietoa
suomalaisten osaamisesta. Siksi suomalaisille on tärkeää, että heillä on partneri, joka
osaa toimia arkipäivän elämässä Venäjällä.
”Suomalaisilla on tarjolla laadukasta toimivaa tekniikkaa, tuotantoa, mitä me
osataan ja hallitaan. Suomalaisten etu on se, että se on todistettu, että se toimii,
myös palvelukonseptissa esimerkiksi turismissa. Puhutaan teknologiasta, eli
juomavesi, jätevesi, energiansäästö, energiatehokkuus. Meillä on tehty se kaikki.
Mutta emme osaa toimia venäläisessä ympäristössä. Siksi tarvitsemme venäläisen
partnerin. Nyt venäläiset pyysivät tietoa, mitä suomalaiset yritykset ovat valmiina
tekemään, mitä he osaavat. He tarvitsevat laadukasta toimivaa pakettia, ja
Barents-keskus on valmis toimittamaan sen heille.”
Venäjällä suhdeverkostot ja sosiaalinen media ovat tärkeitä markkinointikanavia.
Nykyään naiset ovat usein johtotehtävissä venäläisissä yrityksissä. He kommunikoivat
keskenään myös sosiaalisen median kautta, jossa kertovat kokemuksista ja välittävät
tietoa toisille.
”Venäjällä menestyvät naiset kommunikoivat keskenään sosiaalisessa mediassa ja
kertovat kokemuksista, heillä on erittäin hyvä kontaktiverkko. Se on tehokas
markkinointikeino Suomen kannalta, esimerkiksi Lapin matkailun kehittämisessä.
Lapissa venäläiset perheet kulkevat usein yhdessä muutamalla autolla. Ja
yritysmaailmassa se tapahtuu samalla tavalla. Pääkirjanpitäjä venäläisessä
yrityksessä 70 prosentissa on nainen. Yrityksen nimenkirjoitusoikeus Venäjällä on
pääjohtajalla ja pääkirjanpitäjällä.”
Suomen ja Venäjän välistä yhteistyötä pohjoisessa voidaan kehittää myös koulutuksen
avulla, jotta tulevaisuudessa yritysten johtajat ja asiantuntijat tuntevat naapurimaiden
toimintaympäristöä sekä luovat kansainvälisiä kontaktiverkoja.
”Ainoa tapa tehdä yhteistyötä pitkällä tähtäimellä, joka todellisuudessa onnistuu,
niin että me aloitetaan aktiivinen yhteistyö Luoteis-Venäjän kanssa.
Ammattikorkeakoulutasolla ja yliopiston tasolla voimme tarjota englanninkielistä
koulutusohjelmaa venäläisille, jotka asuvat Luoteis-Venäjällä. Norjalaiset ottavat
200 uutta opiskelijaa joka lukukausi Tromssaan. Kuinka paljon venäläisiä saavat
koulutusta Norjasta ja kenen kanssa he käyvät kauppaa tulevaisuudessa? ”
91
4.5 Yhteenveto
Kansainvälisen yhteistyön ja liiketoiminnan esteenä pohjoisessa on markkinoiden
pienuus. Tytäryhtiön perustaminen Venäjälle vaatii tarkkoja laskelmia, kannattavuuden
ja riskien tutkimista. Venäjän Barentsin alueelle yhteisyrityksen tai tytäryhtiön
perustaminen ei ole paras vaihtoehto pohjoissuomalaisten yrittäjien mielestä. Vasta
Pietarin iso markkina-alue, jossa kysyntää ja asiakkaita riittää, mahdollistaa
liiketoiminnan laajentamisen. Pietarissa on noin 400 suomalaista yritystä, kun taas
Murmanskissa, Arkangelissa ja Petroskoissa yhteensä on noin 10 yritystä Suomesta.
Suomen ja Venäjän pohjois-alueiden yritykset harjoittavat nykyään pienimuotoista
kaupankäyntiä.
Turvallisuutta pidetään Barentsin alueen etuna. Suomen, Ruotsin ja Venäjän pohjoisalueilla toimiva kuljetusyritys mainitsee yhtenä toiminnan motiivina sen, että yritys
pystyy seuramaan omia kuormia ja kontrolloimaan kuljetuksia. Pietarin ja Moskovan
alueilla tilanne on erilainen, siellä on vähemmän turvallisuutta ja enemmän kilpailua.
Venäläisten yrittäjien mielestä Suomen ja Venäjän välinen viranomaisyhteistyö ei ole
nykyään niin tehokasta kuin Neuvostoliiton aikana, eikä se johda kansainvälisen
liiketoiminnan laajentamiseen. Suomen liiketoimintaympäristö houkuttelee venäläisiä
yrittäjiä perustamaan tänne omia tai yhteisyrityksiä, vaikka maiden businesskulttuurit
ovat erilaisia. Kuitenkin molemmissa maissa yhteistyön ja liiketoiminnan kehittämiseen
tarvitaan liikesuhteita, luottamusta ja vuorovaikutusta. Siksi kulttuurien tuntemus,
kielitaito sekä pelisääntöjen ymmärtäminen on tärkeää menestymisen kannalta.
Esimerkiksi venäjänkielentaitoisen työntekijän palkkaaminen vientiyritykseen on paljon
helpottanut liikeasioiden sujuvuutta.
Barentsin
alueen
Pohjois-Suomen
ja
Venäjän
välillä
kansainvälisiä
liiketoimintamahdollisuuksia löytyy mm. matkailun ja verkkokaupan alalla. Esimerkiksi
Rovaniemellä venäläisten turistien määrä kasvaa vuosi vuodelta. Yrittäjien mielestä
myös Oulua kannattaa markkinoida Venäjällä, koska kaupunkia ei tunneta
turistikohteena, vaikka täällä on paljon tarjottava sekä loma- että kauppamatkailijoille.
Raja- ja tullibyrokratia muodostaa suuren esteen pk-yritysten kansainväliselle
liiketoiminnalle, koska se usein vaatii paljon lisäresursseja ja aiheuttaa ylimääräisiä
kustannuksia. Kuitenkin pienen yrityksen tulot eivät yleensä ole suuria, mikä rajoittaa
92
käytettävissä olevia resurssejakin. Silloin kilpailuetuna ovat mm. osaaminen,
luotettavuus, täsmällisyys ja toiminnan nopeus. Erilaiset byrokraattiset esteet voivat
kuitenkin rajoittaa kilpailuetujen hyödyntämistä. Ongelmien ennaltaehkäiseminen vaatii
tarkkoja kauppasopimuksia yritysten välillä. Vientiyrityksen pitää ensin oppia, miten
raja, tulli ja logistiikka toimivat, miten rajaliikenne kulkee. Oppiminen on jatkuva
prosessi, koska tietoja muokataan ja päivitetään yrityksessä koko ajan.
Kysynnän kasvu kohdemaassa on vahva tekijä, joka vaikuttaa kansainvälisen
liiketoiminnan
laajentamiseen.
Esimerkiksi
elintarvikkeiden
vienti
Suomesta
Murmanskin alueelle on moninkertaistunut vuosina 2010 - 2011 kysynnän nousun takia.
Joidenkin elintarvikkeiden tullimaksujen poisto kannusti tuonti- ja vientiyrityksiä
toiminnan laajentamiseen.
Nykyään suomalaiset yritykset kilpailevat Venäjän markkinoilla myös ulkomaisten
yritysten kanssa. Esimerkiksi venäläisten oman vihannessatoa ja laatua ei riitä koko
maalle, siksi elintarvikkeita tuodaan ulkomailta. Suomalainen peruna joutuu
kilpailemaan Keski-Euroopan perunan kanssa. Kuitenkin suomalaisten etuna on
läheinen sijainti. Usein pitää pystyä todistamaan, että tuotteen laatu on parempi.
Kansainvälisen liiketoiminnan menestyminen perustuu osaamiseen ja korkealaatuisiin
tuotteisiin. Asiakkaiden tarpeisiin pitää vastata tuottamalla lisäarvoa.
Yrittäjien mielestä yhteistyö välittäjäorganisaatioiden kanssa on ollut erittäin
positiivinen asia, vaikka turhaa byrokratiaa varojen hyödyntämisessä halutaankin karsia.
Tukirahoitusta kannattaa hyödyntää, vaikka sen hankkiminen ja saaminen ei ole
helppoa. Kokemuksen mukaan yritykset harkitsevat uusia liiketoimintamahdollisuuksia,
esimerkiksi peruselintarvikkeiden lisäksi harkitaan myös jalostetuotteiden vientiä
Venäjälle. Luoteis-Venäjän suurhankkeiden toteuttaminen lupaa lisää mahdollisuuksia
elintarvikkeiden viennille tulevaisuudessa.
Tänä päivänä Venäjällä sosiaalisen median rooli markkinointikanavana kasvaa,
suhdeverkostojen kautta ihmiset kertovat kokemuksista ja välittävät tietoa toisilleen.
Alan asiantuntijan mielestä kansainvälistä liiketoimintaa ja yhteistyötä Barentsin
alueella voidaan lisätä koulutuksen avulla. Esimerkkinä voi olla nykyinen
opiskelijavaihto Pohjois-Norjan ja Venäjän välillä. Yhteisen koulutuksen ja
tutkimuksen perusteella voidaan rakentaa yrittäjien ja asiantuntijoiden kansainvälistä
kontaktiverkkoa.
93
Henkilö
Yritys /
organisaatio,
sijainti
Motiivit /
kannustimet
Haasteet
Resurssit
Shukin
S.V.,
toimitusjohtaja
Logistiikkayhdistys,
Murmansk
Kansainväliset
yhteistyöhankkeet
Pankkirahoituksen
ongelmat
Venäjällä
Julkinen tuki,
liikesuhteet,
kumppanit
Ruotsissa
Mormysh
A., johtaja
Tukkukauppayritys Everest,
Murmansk
Suomen läheinen
sijainti,
elintarvikkeiden
laatu
Tullin byrokratia
Pitkäaikaiset
asiakassuhteet
Toimitusjohtaja
Tukkukauppayritys Strelec,
Murmansk
Tullimaksujen
poisto
Hintojen ja
kustannusten
nopea kasvu
Yritysten
yhteistyö ja
ketjutoiminta
Stratij G.,
pääjohtaja
Murmanshelf
yhdistys,
Murmansk
Länsimainen
businesskulttuuri,
teknologiat ja
innovaatiot
Venäjän kaasuhankkeiden
eteneminen
Valtion tuki,
laaja verkostotoiminta
Glushkov
A.,
pääjohtaja
Kauppakamari,
Murmansk
Maiden välisen
liikenneyhteyksien
kehittäminen
Barentsin alueella
Byrokratia ja
heikko
infrastruktuuri
Pohjois-Venäjällä
Valtion tuki
Osadchiy
I., johtaja
Osakeyhtiöt
Simossa ja
Oulussa, yritys
Murmanskissa
Laajan
suhdeverkoston
tuki, Suomen
businesskulttuuri
Venäjän
byrokratia,
asiakkaiden pieni
määrä
Liikekumppanit
Suomessa ja
Venäjällä
Schroderus
H.,
toimitusjohtaja
Kuljetusyritys
Huolintalinja
Oy, Rovaniemi
Pitkäaikaiset
asiakassuhteet,
tilaukset ja
kokemus
Byrokratia ja
kasvava kilpailu
kuljetus-alalla
Venäjällä
Luotettavuus,
nopeus ja
täsmällisyys,
sekä
asiakkaiden
luottamus
Aunola A.,
toimitusjohtaja
Tukkukauppa
Luonnosta Oy
Tyrnävä
Kysyntä
Venäjällä, isot
hankkeet
Murmanskissa
Kilpailun
kiristyminen
Venäjän
markkinoilla,
hintojen lasku
Yhteistyö
Suomessa,
elintarvikkeiden
laatu,
venäjänkielinen
työntekijä
Martti
Hahl,
toimitusjohtaja
Barentskeskus,
Rovaniemi
Tiedon saanti
liiketoimintamahdollisuuksista
Venäjällä
Protektionismi ja
rahoitusongelmat
Laaja
suhdeverkosto,
vahva kokemus
liiketoiminnasta
Venäjällä
Taulukko 4. Yritysten ja organisaatioiden kansainvälisen toiminnan motiivit, haasteet ja
resurssit Suomen ja Venäjän pohjois-alueilla.
94
5 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tutkimuksen tarkoituksena on syventää ymmärrystä pk-yritysten kansainvälistymisen
edellytyksistä Barentsin alueella. Samalla pyritään löytämään ne taustatekijät, jotka
vaikuttavat pk-yritysten toimintaan Suomen ja Venäjän pohjoisalueilla. Teoreettinen
viitekehys kuvaa kansainvälistymiseen vaikuttavia tekijöitä. Viitekehyksen avulla
tarkastellaan yrityksen motiivien, haasteiden ja resurssien välistä suhdetta. Teoreettista
mallia täydennetään empirian avulla, jossa selvitetään Murmanskin ja Pohjois-Suomen
pk-yritysten kokemuksia kansainvälisestä liiketoiminnasta ja yhteistyöstä.
5.1 Teoreettiset johtopäätökset
Kansainvälistyminen on laaja ilmiö ja sitä voidaan tarkastella monella tavalla. Pkyritysten kannalta ilmiötä kannattaa lähestyä mahdollisuuksien, haasteiden ja resurssien
näkökulmasta. Pienen yrityksen voimavarat ovat yleensä rajalliset, siksi on tärkeää
analysoida, millä resursseilla se vastaa liiketoimintaympäristön mahdollisuuksiin ja
haasteisiin. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia ovat kansainvälistymisen motiivit
ja esteet sekä millaisia resursseja ne vaativat Barentsin alueen liiketoimintaympäristössä
Pohjois-Suomessa ja Murmanskin alueella.
Tutkijoiden mielestä (Ollus & Torvalds 2006, 21; Narva 2010) talousyhteistyön
tiivistäminen ja laajentaminen Barentsin alueella käytännön tasolle on Suomen, Venäjän
ja myös EU:n etujen mukaista, koska alueiden elinkeinoelämä hyötyisi vapaasta
taloudellisesta
toiminnasta.
Todellisuudessa
kansainväliselle
liiketoiminnalle
pohjoisessa on olemassa sekä mahdollisuuksia että esteitä. Esimerkiksi suuret
investointiprojektit Luoteis-Venäjällä kiinnostavat yrityksiä, mutta hankkeiden rahoitus
ja aikataulut ovat epävarmoja. Venäjällä jotkut toimialat luokitellaan strategisiksi
alueiksi, ja ulkomaisten yritysten niihin pääseminen on käytännössä hankalaa. Eräs
Suomen ja suomalaisyritysten kannalta huolestuttava ilmiö on Venäjän poliitikkojen ja
talouselämän
yksituumaisuus
omien
sisäisten
markkinoiden
suojaamiseksi
protektionistisin keinoin. Venäjä on taantuman seurauksena ryhtynyt manageroimaan
talouttaan suoja- ja tukitoimilla, jotka vääristävät markkinoita (Haukkasalo 2009, 3).
95
Yritysten kansainväliseen liiketoimintaan Barentsin alueella liittyy erilaisia motiiveja:
luonnollisesti taloudelliset motiivit kuten toimeentulon ja liikevaihdon kasvu ovat
tärkeitä. Yhtä tärkeitä ovat hyvinvointiin liittyvät motiivit: Pohjois-Suomen
elinympäristö, kulttuuri ja luonto houkuttelevat yrittäjiä perustamaan tänne yrityksiä.
Suomessa arvostetaan ympäristön stabiiliutta, turvallisuutta ja ystävällisiä asenteita pkyrityksiä kohtaan. Venäläiset yrittäjät, jotka perustivat yhteis- tai omia yrityksiä
Pohjois-Suomessa, mainitsevat sellaisia motiiveja kuin laajan suhdeverkoston tai
suomalaisen kumppanin tuki.
Tutkimuksen aikana selvitettiin, että pohjoisessa pk-yritysten maiden välinen
liiketoiminta ja yhteistyö eivät ole kehittyneet paljon. Nykyään Suomen ja Venäjän pkyritysten välillä Barentsin alueilla on olemassa pienimuotoista kaupankäyntiä: Venäjältä
tuodaan raaka-aineita ja Suomesta viedään elintarvikkeita, pääasiassa perunaa. Jotkut
venäläiset yritykset tekevät yksittäisiä ostoja Suomesta, ostavat mm. koneita ja muuta
teknologiaa. Pk-yritysten kansainvälisen liiketoiminnan vähäisyys Pohjois-Suomen ja
Venäjän välillä johtuu monenlaisista haasteista. Suurimpia esteitä ovat mm. huonot
liikenneyhteydet, raskas byrokratia, kielitaidottomuus ja kulttuurien vähäinen tuntemus.
Talouden
yhteistyön
kehittämiseksi
tarvitaan
nopeita
liikenneyhteyksiä,
viestiliikennemahdollisuuksia ja nykyaikaisen viestintäteknologian toimivuutta ja
yhteensopivuutta. (Siuruainen 2010, 52.) Byrokratian ylimääräisten muodollisuuksien
vähentäminen Venäjän puolella olisi suuri askel kohti vapaata taloudellista toimintaa
Barentsin alueella.
Haasteita kansainväliselle liiketoiminnalle asettavat myös rahoitusongelmat. Venäjällä
pieni yritys ei yleensä pysty ottamaan pankkilainaa, koska lainan korkoprosentti on liian
korkea. Ulkomaisen yrityksen kannattaa varmistaa venäläisen asiakkaan maksukyky
ennen neuvottelujen aloittamista, koska monet Luoteis-Venäjän Barentsin alueet ovat
nykyään konkurssissa, ja ne saavat rahoitusta Venäjän Federaatiolta. Tällä hetkellä
Federaatio rahoittaa projekteja, jotka liittyvät modernisaatio-ohjelmaan. Esimerkiksi
energiatehokkuuden ja infrastruktuurin parantaminen kuuluu tähän ohjelmaan. Nykyään
Venäjän Aluekehitysministeriö kontrolloi voimakkaasti pohjois-alueita, ja 2000-luvulla
paikallinen itsenäisyys on vähentynyt. Se vaikeuttaa myös suomalaisten yritysten
pääsyä Venäjän Barentsin alueille.
96
Alueiden paikallishallinto ja organisaatiot (esimerkiksi Murmanskin kauppakamari)
pyrkivät parantamaan raja- ja tullitoimintaa sekä helpottamaan ihmisten ja tavaroiden
liikkumista rajan yli. Pohditaan rautatie- ja lentoliikenteen mahdollisuutta Barentsin
alueella maiden välillä. Kysymys on kannattavuudesta, eli kuinka paljon käyttöä
reiteille tulee olemaan
tulevaisuudessa. Toisaalta hyvien liikenneyhteyksien puute
jarruttaa alueiden taloudellista kehitystä pohjoisessa. Päätökset Venäjän Barentsin
alueiden asioista, kuten liikenneyhteyksistä ja tullitoiminnasta tehdään kuitenkin
Venäjän Federaation tasolla eli Moskovassa. Nykyään toivoa asioiden etenemisestä
lisää se, että ensi vuoden puolivälissä astuu voimaan sopimus Venäjän jäsenyydestä
Maailman kauppajärjestö WTO:ssa Venäjän ratifioitua sen. Asiantuntijat (mm.
Anttonen 2011) arvioivat, että Venäjän WTO-jäsenyys avaa suomalaisyrityksille entistä
paremmat mahdollisuudet sijoittua Venäjälle ja tekee kaupankäynnistä ennustettavan.
Tutkimuksessa selvitettiin, että kilpailu kohdemarkkinoilla on tärkeä tekijä, joka
vaikuttaa pk-yritysten kansainvälistymisprosessiin. Viime aikoina kilpailu Venäjän
markkinoilla joillakin toimialoilla, esimerkiksi kuljetus-alalla, on kiristynyt. Ulkomaiset
yritykset kilpailevat sekä venäläisten että muiden ulkomaisten ja globaalien yritysten
kanssa. Hintakilpailu ei aina ole tehokasta, koska venäläisten yritysten kustannukset,
kuten polttoaine- ja palkkakustannukset, ovat vielä matalampia kuin Pohjoismaiden
yrityksillä. Tieto liiketoimintamahdollisuuksista ulkomailla on tärkeiden tekijöiden
joukossa. Venäjän markkinoilla suomalaisyrityksillä on mahdollisuus tuoda osaamista
aloilla, jotka liittyvät hyvinvointiin ja yhteiskuntatoimintaan, koska Venäjällä tarvitaan
esimerkiksi vanhan infrastruktuurin uudistamista tai ihan uuden rakentamista.
Hyvinvointiteknologiat, matkailu sekä metsä- ja metalliteollisuus ovat potentiaalisia
alueita, joilla pk-yritysten on mahdollista kehittää liiketoimintaa ja yhteistyötä
pohjoisessa.
Barentsin alueen haastava liiketoimintaympäristö asettaa pk-yritykselle erilaisia
resurssivaatimuksia. Yrityksellä täytyy olla riittävästi sisäisiä ja ulkoisia, aineellisia ja
aineettomia resursseja, jotta se pystyy vastaamaan sekä ympäristön haasteisiin että
asiakkaiden tarpeisiin. Sekä Suomessa että Venäjällä pk-yrityksen toiminta edellyttää
liikesuhteiden ja tukiverkostojen lisäksi ympäristön hyvää tuntemusta. Siksi tieto ja
kokemus ovat tärkeiden tekijöiden etusijalla. Yrittäjälle, joka on perustanut oman
yrityksensä kohdemaahan, haasteena voi olla orientointi ympäristössä ja siihen
97
sopeutuminen. Joskus yhteisymmärrykseen pääseminen ei ole helppoa. Luottamus ja
hyvä imago luovat vahvan perustan kansainväliselle liiketoiminnalle ja yhteistyölle.
Teoreettisten mallien (Uppsalan, verkosto- ja resurssiperustaiset mallit) mukaan
kansainvälistyminen on vaiheittain etenevä prosessi. (Ruzzier ym. 2006, 482.) Prosessin
edetessä yrityksen tieto, osaaminen ja kokemus karttuu, mikä lisää yrityksen
sitoutumisen astetta ja käytettyjen resurssien määrää. Sitoutuminen lisää tietoa ja
kokemusta, liiketoiminta kehittyy ja etenee yhä laajempaan kansainvälistymisen
asteeseen (Johanson & Vahlne 1977, 26–27.) Nykyiset kansainvälistymisen mallit
korostavat muitakin tärkeitä osa-alueita kuten tieto liiketoimintamahdollisuuksista,
päätökset sitoutumisesta suhteisiin, asema verkostossa sekä oppiminen ja luottamuksen
rakentaminen.
Kuviossa 10. on esitelty tutkimuksen lopullinen viitekehys ja tiivistetty vastaus
tutkimuskysymyksiin.
Pk-yrityksen
kansainvälistymisprosessiin
vaikuttavat
monenlaiset tekijät. Barentsin alueen haastavassa toimintaympäristössä seuraavien
tekijöiden merkitys korostuu.
Kuvio 10. Barentsin alueella kansainvälistymiseen vaikuttavat tekijät.
98
Varsinkin
pk-yrityksen
kansainvälistymisen
alkuvaiheessa
kielitaito
ja
kohdemarkkinoiden toimintaympäristön tuntemus ovat tärkeitä pohjois-alueilla.
Esimerkiksi logistiset haasteet sekä henkilö- että tavaraliikenteessä saattavat muodostua
konkreettisiksi esteiksi kansainvälisen liiketoiminnan aloittamiselle tai laajentamiselle.
Yrityksen
täytyy
myös
välittäjäorganisaatioiden
luoda
rooli
kanavia
korostuu.
kohdemarkkinoille,
Barentsin
alueella
ja
silloin
pk-yritysten
kansainvälistymisen edistämiseksi tarvitaan Luoteis-Venäjän toimintaympäristön
parantamista. Kiristyvä kilpailu ja protektionismi vaikeuttavat ulkomaisten yritysten
toimintaa Venäjällä. Kuitenkin Venäjän WTO-jäsenyyden toteuttaminen vuonna 2012
voi vaikuttaa myönteisesti kansainvälisen yhteistyön kehittämiseen ja poistaa
ylimääräisiä esteitä.
Nykyään erilaiset haasteet kuten esimerkiksi vähäinen englannin kielen taito, erikoinen
businesskulttuuri
ja
tullibyrokratia
vaikeuttavat
pk-yritysten
kansainvälistä
liiketoimintaa Venäjän Barentsin alueilla. Siksi tarvitaankin Venäjä-erikoisosaamista.
Suunnitelmallisuus, selkeät tavoitteet sekä paikallistuntemus ja käytännössä maan
kielen taito ovat välttämättömiä, jos yritys pyrkii Venäjän markkinoille. Silloin pitää
panostaa omien tuotteiden/palvelujen markkinointiin kohde-alueella. Tätä varten
yritysten kannattaa palkata kielitaitoisia alan ammattilaisia, jotka ovat kiinnostuneita
kehittämään kansainvälistä liiketoimintaa ja yhteistyötä.
Voidaan sanoa, että tutkimuksen empiirinen aineisto tukee aiempaa teoriaa. Kuten
Uppsala-mallissakin tieto, kokemus, verkostot ja oikeat yhteistyökumppanit ovat
avaintekijöitä menestykseen myös Barentsin alueella. Toisaalta täytyy ottaa huomioon
liiketoimintaympäristön edellytykset kansainväliselle liiketoiminnalle, kuten markkinaja kilpailutilanne, sekä ympäristöstä johtuvat kannustimet ja haasteet. Vasta silloin kun
ulkoympäristö tukee pk-yritysten kansainvälistä liiketoimintaa, eikä aseta liikaa esteitä,
pk-yritys pystyy hyödyntämään tietoa, osaamista ja verkostosuhteita rajat ylittävän
liiketoiminnan kehittämisessä.
99
5.2 Liikkeenjohdolliset johtopäätökset
Tämä tutkimus voi auttaa pk-yrityksiä ymmärtämään kansainvälistymisen edellytyksiä
ja haasteita Barentsin Suomen ja Venäjän alueilla. Tieto toimintaympäristön nykytilasta
voi tukea yrittäjää kansainvälisen liiketoiminnan kehittämisessä, mahdollisuuksien
hyödyntämisessä ja haasteisiin varautumisessa.
Ennen liiketoimintaa yrittäjän kannattaa perehtyä maan kieleen ja liikekulttuurin
ominaisuuksiin. Suomalaisyritykset voivat hyödyntää Suomessa asuvien venäläisten
alan
ihmisten
kielitaitoa
ja
toimintaympäristön
tuntemusta
kontaktiverkoston
luomisessa Venäjällä. Oman alan näyttelyjen ja messujen avulla Suomessa ja Venäjällä
voidaan solmia uusia kontakteja ja perustaa liikesuhteita. Yrittäjän tulee tarkastella
omaa liiketoimintaa perusteellisesti ja pohtia, millä tavalla ja alueilla sillä on
mahdollisuuksia menestyä. Kannattaa hahmottaa asiakassegmenttejä omalle tuotteelle.
Yhteistyö
ulkomaisten
liikepartnerien
kanssa
voi
tukea
investointeja
isoja
aloittavaa
yrittäjää
jakelukanavien tai alihankintasuhteiden luomisessa.
Nykyään
Luoteis-Venäjällä
tarvitaan
hankkeita
varten.
Modernisaatio-ohjelman mukaan Venäjän Federaatio tukee projekteja, jotka liittyvät
energiatehokkuuteen, energian säästöön, juomaveteen, jäteveteen ja jätehuoltoon. Kun
suomalainen yritys lähtee tarjouskilpailuun, sen tulee alusta lähtien arvioida, mikä on
rahoituksen tarve, kuinka pitkäksi ajaksi ja millä tavalla se maksetaan. Eli ensin pitää
varmistaa asiakkaan maksukyky ja rahoituspaketti. Neuvotteluvaiheessa kannattaa myös
selvittää, kenellä on päätösvaltaa. Siksi on hyvä olla yhteys alueella ja
Ulkoministeriöllä. Ulkomaisten yritysten on vaikeaa päästää Venäjän strategisiin
investointiprojekteihin, mutta suomalaisyritykset voivat keskittyä perusasioihin, kuten
rakentamiseen, vesihuollon ja muun infrastruktuurin luomiseen. Suomalaisten on
mahdollista tuoda osaamista suurten venäläisten yritysten kautta, jotka tukevat
yhteiskuntatoimintaa ja hyvinvointia.
Venäläistä liikekulttuuria voidaan tarkastella venäläisten näkökulmasta, eli raha ja valta
kuuluvat yhteen. Rahaa löytyy julkisista projekteista Federaation tasolla. Yhteistyön
kehittämiseen tarvitaan vuorovaikutusta, joka hyödyntää molempia osapuolia. Yhteistyö
pohjoisalueilla voi perustua esimerkiksi suomalaisyritysten osaamisen ja teknologian
hyödyntämiseen Venäjällä. Venäläiset haluavat ja tarvitsevat uutta korkeaa teknologiaa,
mutta usein he eivät pysty hyödyntämään sitä. Toisaalta suomalaisten yritysten
100
kannattaa päivittää Venäjä-osaamista ja markkinointia. Venäläisetkään eivät aina tiedä
suomalaisyritysten osaamisesta, siksi tarvitaan usein partneria, joka osaa toimia Venäjän
liiketoimintaympäristössä, luoda kontakteja ja välittää tietoa eteenpäin.
Kun pk-yritys on kiinnostunut Venäjän markkinoiden mahdollisuuksista, sen tulee
selvittää ensin venäläisten asiakkaiden tarpeita ja haluja, sekä se, mikä venäläisten on
pakko tehdä. Koska sen takana on Federaation vakaukset ja rahoitus. Yritysten
kannattaa osallistua tarjouskilpailuihin, ilmoittaa itsestä ja osaamisesta. Yhteistyötä
varten tarvitaan kontakteja, siksi venäläisiä toimijoita kannattaa kutsua Suomeen ja
näyttää, mitä osaamme tehdä. Venäjän byrokratia ja korruptio on iso haaste
kansainväliselle liiketoiminnalle, ja se on rakenteellinen ongelma. Kuitenkin hyvät
suhteet
ja
kontaktit
auttavat
pk-yrityksiä
asioiden
hoitamisessa.
Ehkä
lähitulevaisuudessa monet kaupankäyntiin liittyvät ongelmat jäävät historiaan, kun
Venäjä liittyy WTO:hon. Silloin Venäjä sitoutuu alentamaan tietyllä aikataululla tulleja
ja
päästämään
ulkomaiset
yritykset
markkinoilleen
kansainvälisin
ehdoin.
Kaupankäyntiä häirinneiden esteiden määrä vähenee Venäjän sitoutuessa samoihin
kansainvälisen kaupan sääntöihin muiden maiden kanssa.
5.3 Johtopäätökset asiantuntija- ja välittäjäorganisaatioille
Murmansk on tärkeä alue sekä Venäjän että Suomen kannalta. Pohjois-Suomen
yritysten näkökulmasta se on läheinen ja aika iso markkina-alue. Siellä on suuri satama,
ja merenkulkuliikenne kasvaa sen mukaan, kun Koillisväylä sulaa ja laivojen on
mahdollista kulkea sillä ympäri vuoden. Suuret energiahankkeet kiinnostavat
ulkomaisiakin yrityksiä, esimerkiksi norjalaiset ja hollantilaiset laajentavat yhteistyötä
ja liiketoimintaa Pohjois-Venäjällä. Paikallishallinnon organisaatiot, esimerkiksi
Murmanshelf, yrittävät viedä isoja hankkeita, kuten Shtokman ja Murmanskin
logistiikkakeskuksen rakentaminen, eteenpäin, mutta vasta Venäjän valtion hallinto ja
suuret konsernit päättävät hankkeiden etenemisestä.
Pk-yritysten asema Murmanskin alueella ei näytä olevan vahva. Pienten yritysten määrä
on vähentynyt 2000-luvulla, ja vuonna 2006 niiden määrä oli samalla tasolla kuin
vuonna 1997 (Helppikangas ym. 2006). Pohjois-alueiden kehitykselle pitäisi saada
myös inhimillisiä kasvoja, eli kiinnittää huomiota ihmisten hyvinvointiin, elintasoon
101
sekä
ympäristöongelmien
ratkaisuun.
Pk-yritysten
aseman
parantaminen
ja
kansainvälisen liiketoiminnan laajentaminen luo edellytyksiä talouden kehitykselle
pohjoisessa.
Barentsin alueen yhteistyön ja liiketoiminnan edistäminen vaatii usean tason
toimenpiteitä. Tärkeää on, että valtiot tukevat rajat ylittävän talousalueen kehittämistä
omissa päätöksissään. Alueiden sisällä ja alueiden välillä tulee nähdä kokonaisuus ja
muodostaa tavoitteiden ja toteuttamisen tahtotila. Esteet ja hankaluudet tulee tunnistaa
ja toimia niiden poistamiseksi. Yhteistoiminnasta tulee syntyä hyötyä Barentsin
talousalueelle. Tavoitteiden ja toimenpiteiden tulisi olla selkeitä ja pitkäjänteisiä.
Hallintojen tulee luoda edellytyksiä yritysten vakaalle toiminnalle, yhteistyöverkostojen
muodostumiselle ja kansalaisten väliselle innovatiiviselle yhteistyölle. (Siuruainen
2009.)
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen SWOT-analyysin (Berg 2010) mukaan alueen pkyritysten haasteet Venäjä-yhteistyössä ovat mm. yritystason suhteiden vähäisyys,
rajallinen kielitaito sekä pk-yritysten resurssien ja intressien soveltumattomuus suuriin
kokonaisuuksiin. Peruskysymyksenä on, miten päästään mukaan ja kuka luo yrittäjälle
konkretian? Eli tiedon ja kontaktien vähäisyys tai puute muodostaa esteen
kansainväliselle liiketoiminnalle pohjoisessa, koska yrittäjät eivät saa reaaliaikaista
tietoa business-mahdollisuuksista. Myös tämän tutkimuksen empiirisessä osiossa
todettiin, että tarvitaan lisää vuorovaikutusta ja luottamusta ihmisten välillä. Toisaalta
voidaan kysyä, kuinka paljon ollaan kiinnostuneita yhteistyöstä? Onko esteitä liikaa?
Sen lisäksi yhteistyölle on olemassa erilaisia ulkoisia haasteita, kuten esimerkiksi
Venäjän julkisen sektorin luoma toimintaympäristö. Tullitoiminnan, byrokratian ja
lainsäädännön sekavuuden ongelmat pystytään ratkaisemaan luomalla henkilökohtaiset
suhteet virkamiehiin, alue- ja federaation hallintoon. Uusimmissa tutkimuksissa
kansainvälistymisen esteiden poistaminen on osoittautunut tärkeäksi kannustimeksi.
Venäjän WTO-jäsenyyden myötä monien kaupankäynnin esteiden tulee poistua. Se
lisää kiinnostusta Venäjän markkinoita kohtaan myös pk-yritysten keskuudessa. Siksi
nyt on tärkeää seurata tilannetta Barentsin alueella ja välittää reaaliaikaista tietoa
liiketoimintamahdollisuuksista yrittäjille.
Barentsin alueen kansainvälistä liiketoimintaa ja yhteistyötä on haitannut viestintä- ja
kulkuväylien puute sekä heikko laatu. Edelleenkin matkat vaativat paljon aikaa.
102
Barentsin alueen sisällä lentoyhteyksiä ei juurikaan ole. Rautatieyhteydet ovat
puutteellisia ja kuljetustariffien erilaisuus asettaa ongelmia. Maanteiden kunto on monin
paikoin heikko. Toimiva ja turvallinen logistiikka luo edellytyksiä talouden
kehitykselle. Liikenneolojen ja talouden kehitys tapahtuu samanaikaisesti. Tehokkaiden
logistiikkaratkaisujen toteuttaminen lisää kilpailuetua. Logistiikan alalla tulee edistää
liikenneväylien parantamista, tehokkuutta lisääviä ratkaisuja reittien ja satamien
käytössä. Tariffipolitiikkaa tulee kehittää joustavammaksi. Barentsin alueen on kaikissa
ratkaisuissaan parannettava syrjäisen seudun kilpailukykyä valtioidensa sisällä ja
globaalimarkkinoilla. Työvoiman saatavuus, taso, työteho ja hinta osaltaan säätelevät
yhteisyritysten mahdollisuuksia. Samalla on huolehdittava raja- ja tullausmenettelyjen
selkeydestä, luotettavuudesta, laskutusten oikeellisuudesta, lupien saannista, verotuksen
tasoista sekä kehittämisen pitkäjänteisyydestä. Monilla aloilla on tapahtunut myönteistä
kehitystä. Luonnonvaroiltaan vauraan, mutta syrjäisen Barentsin alueen yhteistyö voi
turvata talouskasvun myös globaalitalouden depressiokausina. (Siuruainen 2009.)
5.4 Tutkimuksen arviointi ja jatkotutkimusehdotukset
Laadullisessa tutkimuksessa tutkija itse on tutkimusväline ja luotettavuuden kriteeri.
(Eskola ym. 2001, 210.) Tutkimuksen laatua ja uskottavuutta arvioidaan validiteetti ja
reliabiliteetti käsitteiden mukaan. Kysymys on siinä, kuinka tutkija pysty kuvaamaan
objektiivista todellisuutta ja totuutta. Validiteetilla todetaan tutkimuksen pätevyyttä ja
yleistettävyyttä, eli kuinka hyvin on onnistuttu tutkimaan ja tulkitsemaan kohdeilmiötä.
(Hirsijärvi & Hurme 2001, 184.)
Tapaustutkimuksen arvioinnissa käytetään usein sisäistä validiteettia, ulkoista ja
konstruktiovaliditeettia. Sisäisellä validiteetilla tarkoitetaan tulkinnan loogisuutta ja
ristiriidattomuutta. Ulkoisella validiteetilla mitataan, kuinka hyvin tuloksia voidaan
yleistää tutkittujen tapauksien ulkopuolelle. Konstruktiovaliditeetilla tarkastellaan,
tutkittiinko asioita niille sopivilla menetelmillä. (Koskinen ym. 2005, 255.) Tässä
tutkimuksessa konstruktiovaliditeettia varmistettiin käyttämällä sekä primaari- että
sekundaaridataa. Empiirisen osan haastattelujen, Internet-sivujen ja muun median
lähteiden käyttö myös lisää tutkimuksen konstruktiovaliditeettia. Konferenssissa ja
seminaareissa tehdyt muistiinpanot auttoivat kokonaiskuvan hahmottamisessa.
103
Sekä teoreettisessa että empiirisessä osassa tarkasteltiin samaa kohdeilmiötä eli pkyritysten liiketoiminnan kansainvälistymistä Barentsin alueella. Tutkimuksessa pyrittiin
selvittämään pk-yritysten kansainvälistymisen edellytyksiä Pohjois-Suomessa ja
Murmanskin alueella. Teoreettinen viitekehys perustuu aikaisempiin tutkimuksiin, mikä
parantaa tämän tutkimuksen sisäistä validiteettia. Vaikka tutkimuksen tulosten
perusteella on vain muutama tapaus, voidaan pitää tuloksia yleistettävinä, koska
empiirisen aineiston haastatteluista löytyy yhtenevät tekijät. Kaikissa tapauksissa
yritysjohtajien ja asiantuntijoiden kanssa keskusteltiin samoista aiheista, eli Barentsin
alueen pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistymisen kokemuksista, mm. motiiveista,
haasteista ja resursseista. Tutkimuksen ulkoista validiteettia on pyritty parantamaan
kuvaamalla tapausyritysten toiminta mahdollisimman tarkasti.
Tiedon reliabiliteettia luottiin tarjoamalla lukijalle mahdollisuuden hahmottaa
tutkimuksen edistyminen tutkimuskysymysten asettelusta, aineiston keruuseen ja
johtopäätöksiin. (Yin 2003, 106.) Empiiristä aineistoa on pyritty käsittelemään
huolellisesti ja kuvaamaan sen käsittely. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja jaettiin
teemoihin. Haastattelurunko on liitetty tutkimukseen (Liite 1.). Nämä toimenpiteet
lisäävät tulosten reliabiliteettia.
Tutkimusilmiötä on pyritty lähestymään yritysjohdon näkökulmasta, koska haluttiin
saada reaaliaikaista tietoa yritysten kansainvälistymisen kokemuksista pohjoisessa.
Vaikka teoreettinen ja empiirinen osat sopivat yhteen ja täydentävät toisiaan,
painopistealue on mielestäni empiirisellä aineistolla. Tutkimuksen tulokset kertovat
Barentsin alueen pk-yritysten liiketoiminnan kansainvälistymisen nykytilasta, sen
haasteista ja edellytyksistä, siksi toivon, että tuloksista on hyötyä muillekin tästä asiasta
kiinnostuneille yrityksille ja organisaatioille. Lähitulevaisuudessa tarvitaan lisää
tutkimusta
siitä,
kuinka
nykyiset
muutokset
(tullitoiminnan
uudistukset,
energiahankkeiden käynnistäminen ja Venäjän WTO-jäsenyys) vaikuttavat pk-yritysten
liiketoiminnan kansainvälistymisen edellytyksiin pohjoisessa.
104
LÄHTEET
Ahokangas, P. & Pihkala, T. 2002. Kansainvälistyvä yritys. Helsinki: Edita Prima.
Alasuutari, P. 2001. Laadullinen tutkimus. Tampere: Osuuskunta vastapaino.
Antoncic, B., Hisrich, R. & Ruzzier, M. 2006. SME internationalization research: past,
present and future. Journal of Small Business and Enterprise Development No. 4, 476–
497.
Anttonen, M. 2011. Tulliongelmat historiaan. Suurlähettiläs Anttonen: Venäjän WTOjäsenyys vuoden paras talousuutinen. Kaleva 12.11.2011.
Beljaninov, A. 2010. Venäjän FTL:n pääjohtaja. Haastattelu. Tulliviesti 2/2010, s. 9 10.
Berg, P. 2010. Luoteis-Venäjän liiketoimintamahdollisuudet. Pohjois-Pohjanmaan
ELY-keskus.
BOFIT. Venäjä-tilastot. 2010. Saatavissa:
http://www.bof.fi/bofit/seuranta/venajatilastot/index.htm [viitattu 12.2.2010].
Cavusgil, S. T. & Yeoh, P-L. 1994. Public Sector Promotion of US Export Activity: A
Review and Directions for the Future. Journal of Public Policy & Marketing 13 (1), 76–
84.
Chandra, Y., Styles, C. & Wilkinson, I. 2009. The Recognition of First Time
International Entrepreneurial Opportunities: Evidence from Firms in Knowledge-based
Industries. International Marketing Review 26 (1), 30– 61.
Coviello & McAuley 1999. Internationalization of SME: A reading in terms of
resources and competencies. Aix Marseille III. France. http://www.cirmapfea.org/fichiers/iibc-slaghzaoui.pdf
Dudarev, G., Boltramovich, S.,Filippov, P. & Hernesniemi, H. 2004. Advantage
Northwest Russia. Helsinki. SITRA.
Eckhardt, J. T. & Shane, S. A. 2003. Opportunities and Entrepreneurship. Journal of
Management 29 (3), 333–349.
Eskola, J. & Suoranta, J. 2001. Johdatus laadulliseen tutkimukseen (5. painos).
Jyväskylä: Vastapaino.
Findikaattori 2011. http://www.findikaattori.fi/
Finpro.
2010.
Maaraportit.
Viitattu
FI/Market+Information/Country+Information/
16.12.2010
http://www.finpro.fi/fi-
Gardin, M., Harju, P., Isotalus, A., Lotvonen, E., Okkonen, J., Pennanen, M., Rautajoki,
T. & Seikkula, A. 2009. Elinkeinopainotteinen Barents-strategia, Venäjä. Euroopan
aluekehitysrahasto.
105
Haukkasalo, A. 2009. Pääkirjoitus 21.9.2009. Tekniikka & Talous, 4. Helsinki.
Talentum Media Oy.
Helppikangas, P., Kotomin, A., & Urponen, K. 2006. Pohjoinen raja II. Lapin yliopisto.
Helsinki. Hakapaino Oy.
Hernesniemi, H., Auvinen S. & Duraev G. 2005. Suomen ja Venäjän logistinen
kumppanuus. Helsinki: Taloustieto Oy.
Hirsijärvi, S. & Hurme, H. 2001. Tutkimushaastattelu: Teemahaastattelun teoria ja
käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.
Hollensen, S. 2004. Global Marketing – A market-responsive approach. 2. painos.
Pearson Education, Harlow.
Hultin, T. 1997. Uuden Venäjän kaupan opas. Helsinki. Hakapaino Oy.
Iivari, P. 2007. Yritysturvallisuus
ammattikorkeakoulun julkaisuja.
ja
Venäjä.
Rovaniemi.
Rovaniemen
Javalgi, R. G., Griffith, D. A. & White, D. S. 2003. An Empirical Examination of
Factors Influencing the Internationalization of Service Firms. Journal of Services
Marketing 17 (2), 185–201.
Johanson, J. & Vahlne, J-E. 1977. The Internationalization Process of the Firm – A
Model of Knowledge Development and Increasing Foreign Market Commitments.
Journal of International Business Studies 8 (1), 23–32.
Johanson, J. & Vahlne, J.-E. 1999. The Mechanism of Internationalization. The
International Business, 7 (4): 11–24.
Johanson, J. & Wiedersheim-Paul, F. 1999. The Internationalization of the Firm: Four
Swedish Case Studies. Teoksessa P. J. Buckely & P. N. Ghauri. (toim.) The
Internationalization of the Firm. (2. painos) Lontoo: Thomson Learning, 27–42.
Kankaantähti, P & Kankaantähti, S. 2009. ABC-maat suomalaisen kansainvälisen
yrittäjyyden kohteena. Pro gradu –tutkielma. Jyväskylä. Yliopistopaino.
Karhunen, P., Kosonen, R., Logren, J. & Ovaska, K. 2008. Suomalaisyritysten strategiat
Venäjän
muuttuvassa
liiketoimintaympäristössä.
Helsinki.
Helsingin
kauppakorkeakoulu. Julkaisuja.
Karrus, K. 1998. Logistiikka. Porvoo: WSOY
Kauppakamarin Internet-sivut, www.oulu.chamber.fi
Korth, C. M. 1991. Managerial Barriers to US Exports. Business Horizons 34 (2), 18–
26.
Koskinen, I., Alasuutari, P. & Peltonen, T. 2005. Laadulliset menetelmät
kauppatieteissä. Jyväskylä: Vastapaino.
Kosonen, R. 2007. Luoteis-Venäjän haasteet ja mahdollisuudet. Tilastokeskus.
http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-04-18_006.html?s=0
106
Kuivalainen, O. 2003. Knowledge-based view of internationalisation – studies on small
and medium-sized information and communication technology firms. Lappeenrannan
teknillinen yliopisto: Digipaino.
Laakkonen, V., Tiusanen, T. & Jumpponen, J. 2005. Venäjälle – mutta minne?
Suomalaisyritysten investoinnin sijaintipaikan valintaan vaikuttavat ulkoiset tekijät.
Lappeenranta. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Julkaisuja.
Lantto, H. 2006. Paikkatietoteknologiaa Barentsin alueelle. Maankäyttö 4/2006
Laukkanen, T. 2010. Venäjän kauppa nousuun. Venäjän aika 2/2010
Leonidou, L. C., Katsikeas, C. S., Palihawadana, D. & Spyropoulou, S. 2007. An
Analytical Review of the Factors Stimulating Smaller Firms to Export. International
Marketing Review 24 (6), 735–770.
Logistiikkaselvitys 2009. Suomen liikenne- ja viestintäministeriö. Saatavissa:
http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=339549&name=DLFE6903.pdf&title=Logistiikkaselvitys 2009
Luostarinen, R. 1990. International business operations. Helsinki. Hakapaino Oy.
Marttila, J. & Ollonqvist, P. 2010. Puurakentamisen suomalais-venäläinen liiketoiminta
Venäjällä–vientikaupastaverkostoihin.
http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp151.htm
Mejri, K. & Umemoto, K. 2010. Small- and medium-sized enterprise
internationalization: Towards the knowledge-based model. Journal of International
Entrepreneurship 8:156–167.
Morgan, R. E. 1997. Export Stimuli and Export Barriers: Evidence from Empirical
Research Studies. European Business Review 97 (2), 68–79.
Narva, K. 2010. Itäetabloitumisen haasteet Lapin pk-yrityksissä. Jyväskylä. Kopijyvä
Oy.
Neilimo, K. & Näsi, J. 1980. Nomoteettinen tutkimusote ja suomalaisen yrityksen
taloustiede. Tampere: Yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitoksen julkaisuja.
Niemelä, S. 2002. Menestyvä yritysverkosto. Helsinki. Edita Prima Oy.
Nykänen, P. 2001. Vienti- ja tuontitoiminta Suomen ja Venäjän välisessä kaupassa.
Lappeenranta. Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu.
Ollus, S. & Torvalds, N. 2006. Kaupasta kumppanuuteen, Suomen Venäjätalousstrategia, Sitran raportteja 55. Helsinki. Edita Prima Oy.
Pehkonen, E. 2000. EU-Suomen vienti- ja tuontitoiminta. Porvoo: WSOY.
Perry, C. 1998. Processes of a case study methodology for postgraduate research in
marketing. European Journal of Marketing, 32(9/10) 785-802.
Prashantham, S. 2005. Toward a knowledge-based conceptualization
internationalization. Journal of International Entrepreneurship 3(1):37–52.
of
107
Ritvanen, V. & Koivisto, E. 2007. Logistiikka pk-yrityksissä. Hankinta kilpailutekijänä.
WSOY Oppimateriaalit Oy.
Ruokola, S. 2009. Logistiikkaselvitys. http://www.lvm.fi/web/fi/tiedote/-/view/839802
Ruutikainen P, Inkinen T, Tapaninen U. 2006. Suomen ja Venäjän välinen
kuljetuslogistiikka.
Yrityshaastattelut.
Turun
yliopisto.
Merenkulkualan
tutkimuskeskus. Julkaisuja.
Ruzzier, M., Hisrich, M. D. & Antoncic, B. 2006. SME Internationalization Research:
Past, Present, and Future. Journal of Small Business and Enterprise Development 13
(4), 476–497.
Shaw, V. & Darroch, J. 2004. Barriers to Internationalisation: A Study of
Entrepreneurial New Ventures in New Zealand. Journal of International
Entrepreneurship 2 (4), 327–343.
Sihvola, J. 2008. Verkostot pk-yrityksen kansainvälistymisessä. Viitattu 20.12.2010.
http://www.tritonia.fi/?d=244&l=1&g=abstract&abs=2925
Silander, M., Tervo, H. & Niittykangas, H. 1997. Uusi aluepolitiikka ja yritysten
sijaintikäyttäytyminen. Jyväskylä. Tutkimuskeskuksen julkaisuja.
Simola, H. 2009. Protektionistiset paineet voimistuvat Venäjälläkin. Focus/Opinion
3/2009. Suomen Pankki. 2 s. Saatavissa: http://www.bof.fi/NR/rdonlyres/C48EA4157251-46FB-AD71-FFDE2CD3DB60/0/ focus0309s.pdf.
Siuruainen, E. 2010. Barentsin alueen uusiutuvat rakenteet. Suomalaisten yritysten
toimintamahdollisuuksista Luoteis-Venäjällä. Oulu.
http://www.tem.fi/files/29016/Barents_web012011.pdf
Siuruainen, E. 2009. Barentsin alue osa globaalia avointa maailmantaloutta –
Löydetäänkö kilpailuvahvuudet? Koulutus ja tutkimus sekä logistinen yhteistyö silta
innovatiiviseen tulevaisuuteen. Teoksessa De Urbe Uloa 2008. Barentsin alueen
tulevaisuuskonferenssi. Oulun konttori. Painatuskeskus.
Solanko, L. 2007. Kansallisiin menestyjiin perustuva politiikka ja Venäjän
kilpailukyky.
Focus/Opinion
6/2007.
Suomen
Pankki.
Saatavissa:
http://www.bof.fi/NR/rdonlyres/6AF14EA4-B643-4086-88D6-3B66FCDBDC64/0/focus0607s.pdf.
Spiridovitsh, S. (toim.) 2009. Aluekatsaus Murmanskin alue. Helsinki. Finpro ry.
Suolanen, J. 2007 Kasvubisnestä siemenperunalla. Viitattu 14.8.2011.
http://www.finnvera.fi/Kansainvaelistyminen/Tutustuyritystarinoihin/Kasvubisnestaesiemenperunalla
Talouskatsaus. Suhdanteet. 2010. Elinkeinoelämän keskusliitto.
http://www.ek.fi/www/fi/talous/talouskatsaus/kuvat/katsaus.pdf
Saatavissa:
Telasuo, C. & Heiniemi, M. 2011. Suomen ja Venäjän välinen kauppa. www.tulli.fi
Tiehallinto 2010. http://alk.tiehallinto.fi/alk/
108
Tiri, M. 2008. Asiakasnäkökulma: Yhteistyö suomalaisten kanssa, venäläisten
yritysjohtajien näkemykset ja arviot. Suomalais-Venäläinen kauppakamari. Moskova.
Tsupari, P. 2004. Yritysten liiketoimintasuhteet: selvitys liiketoimintasuhteista ja
verkostoitumisesta Suomessa. Helsinki. Tilastokeskus.
Vaara, M.-L., Rönqvist, A. & Nilsen, U. 2009. Pk-yritysten strateginen yhteistyö
Barentsin euroarktisella alueella. BEAR. Nordic Innovation Centre.
Vahvaselkä, I. 2006. Strategic behaviour and performance in internationalisation of
SMEs. Acta Wasaensia, No. 169. Business Administration 70, Marketing. Vaasa:
Universitas Wasaensis.
Vehviläinen, I. 2009. Energiatehokkuus kansainvälisesti. Helsinki: Sitra.
Venäjän kaupan barometri. Kevät 2011. SVKK. Taloustutkimus Oy.
Vuola, A., Kangas, S., Sormunen, A. & Vilhunen, L.(toim.) 2009. Suomalaisyritysten
kohtaamat kaupan esteet ja keinot niiden poistamiseksi. Helsinki. Ulkoasiainministeriön
julkaisuja.
Väyrynen, P. 2010. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri. Haastattelu. Logistiikka
4/2010, s.10.
Wilson, R. M. S. & Gilligan, C. 2006. Strategic Marketing Management: Planning,
Implementation and Control. (3. painos) Oxford: Elsevier Butterworth-Heinemann.
World Economic Forum 2009. http://www.weforum.org/issues/global-competitiveness
Yin, R. K. 2003. Case Study Research: Design and Methods. Thousand Oaks,
California: Sage Publications.
Zak, A. 2009. Finpro Murmanskissa, palvelut Barents-hankkeisiin pyrkiville yrityksille.
Murmansk.
Zetting, P. & Benson-Rea, M. 2008. What Becomes of International New Ventures? A
Coevolutionary approach. European Management Journal 26 (6), 354–365.
Äijö, T. 2001. Suomalaisyritys kansainvälistyy. Strategiat, vaihtoehdot ja suunnittelu. 4.
uusittu painos. Helsinki: Yliopistopaino.
109
LIITE 1.
Teemahaastattelurunko Pohjois-Suomen ja Murmanskin yrityksiä varten, joilla on
kansainvälistä liiketoimintaa / yhteistyötä Barentsin alueella.
Yrityksen nimi, toimiala, taustatiedot.
Toimintamuodot:
-
millaista kv. toimintaa on ollut:
o vienti/ tuonti
o palvelut
o yhteisyritykset
o tytäryhtiöt
Toimintaympäristö:
-
liiketoimintaympäristö Suomessa/ Ruotsissa ja Venäjällä:
o ympäristön kannustimet
o haasteet
o riskit
o millaisia ongelmia on ollut ja miten ne ratkaistaan

esim. tullin toiminta, yhteydet, kuljetukset, luvat.
Suhteet ja verkostot:
-
suhteiden ja verkostoitumisen merkitys liiketoiminnan kannalta eri maissa
o suhteet muihin yrityksiin
o suhteet viranomaisiin
o paikalliset ja ulkomaiset verkostot
Yrityksen resurssit:
-
millaisia resursseja yritys tarvitsee kv. liiketoimintaa varten
o aineettomia
110

tieto (esim. liiketoimintamahdollisuuksista ja kohdemarkkinoista)

osaaminen

verkostot ja muut
o aineellisia

pääoma

teknologiat ja muut
o tukiresurssit
Nykytoiminta ja tulevaisuuden näkymät:
-
miten toiminta jatkuu
o
kehittyy/ supistuu/ vaihtaa suuntaa
o onko suunnitelmia kv. liiketoiminnan laajentamisesta
o millaiset tekijät vaikuttavat myönteisesti toiminnan kehittämiseen