1. No category

4
SUNNUNTAI
SUNNUNTAI
Sunnuntai 12. heinäkuuta 2015 KOUVOLAN SANOMAT
KOUVOLAN SANOMAT Sunnuntai 12. heinäkuuta 2015
5
Kelluva lautta on työskentelyasennossa. Harvasilmäinen
naamioverkko peittää sekä kuvaajan että kuvausvälineet. Kuvaaja
kävelee jalat pohjassa ja liikuttaa lauttaa tarpeen mukaan.
Kelluvan lautan sisäpuoli näyttää tältä. Kamera on lautan päällä,
ja lautassa on kolo, jossa kuvaaja seisoo. Kohteet voi nähdä harvan
verkon lävitse.
Lassi Kujala on kehitellyt vesilintujen kuvaamiseen monenlaisia tapoja. Yksi tehokkaimmista on kelluva lautta.
Lintujen ja
ihmisten
rajamailla
Luontokuva syntyy työllä ja tuurilla. Valmistelu voi viedä
kuukausia, mutta tilanne on ohi sekunneissa. Lassi Kujala
tietää, mistä löytyy elämää Kouvolan seudun metsissä.
Härkälintu on kuvattu kelluvalta lautalta. Kuvakulma on hyvin matala,
ja kuvausetäisyys on lyhyt. Vastavalon heijastumat näkyvät vedessä
pyöreinä pallomaisina valokuvioina.
TEKSTI ELINA IISKOLA | KUVAT LASSI KUJALA
S
ilkkiuikut nyhtävät vesikasveja pohjasta ja
nousevat toisiaan vasten. Vesi pärskyy, Lassi Kujala on valmiina ottamaan kuvan.
Kujalan luontokuvat ovat realistisia ja dokumentoivia. Hän haluaa kuvata eläimiä tekemässä niille luonnollisia asioita, ja kertoa, miksi eläin
tekee kuvassa niin kuin tekee.
— Dokumentoiva kuvaus, johon liittyy sekä kuvaa että tekstiä, on ominaisinta alaani. Se on keino, jolla pyrin herättämään myönteisiä mielikuvia alkuperäistä luontoamme kohtaan ja lisäämään sen arvostusta omalla kotiseudullani.
KUJALA on voikkaalainen erityisesti lintuja seuraava luontokuvaaja. Hänen ensimmäinen muistonsa linnuista juontaa lapsuuteen.
Lintuharrastukseen hän sai kimmokkeen huomatessaan, miten kotipihalla olleet aikuiset toimivat havaittuaan yli lentävän petolinnun. He arvuuttelivat sen lajia.
— Yksi arvasi kanahaukka, toinen hiirihaukka
LASSI KUJALA
●●Syntynyt Kuusan-
koskella 1949.
●●Asuu Voikkaalla
vaimonsa kanssa.
●●Haluaa tuoda esille Kouvolan seudun
luonnon rikkautta.
●●Kymenlaakson
luonnonsuojelupiirin
puheenjohtaja.
●●Lukuisia palkintoja
ja tunnustuksia luontokuvaamisesta.
●●Tehnyt kaksi kirjaa
Kurki (1989) ja Repovesi (2003)
●●Kouvolan Sanomien avustaja vuodesta 1982
ja kolmas jotain ihan muuta.
Nykyään hän kuvaa muitakin eläimiä ja luonJo silloin Kujala aavisteli, ettei lintujen tuntoa maisemista kasveihin.
teminen tainnut olla mikään helppo juttu.
Lintu ei voinut olla kuin joku näistä arvelVOIKKAAN tehdas suljettiin vuonna 2006.
luista. Tai kenties ei mikään niistä.
Samaan aikaan vähemmälle huomiolle jäi
Myöhemmin, olse, että Kuusaanniemestä sai potlessaan noin 12-vuokut 450 työntekijää iäkkäämmästä
tias, hän tuli siihen
päästä. Lassi Kujala oli yksi heistä.
tulokseen, ettei linIrtisanominen osoittautui todeltujen tuntemus voi
liseksi onnenpotkuksi.
Pari päivää meni
olla mitään raketti— Pari päivää meni tajutessa,
tajutessa, että
tiedettä vaan kaikkiettä nyt voin keskittyä luontokunyt voin keskittyä
en halukkaiden opitvaamiseen täyspäiväisesti. Nyt
luontokuvaamiseen saan tehdä sitä, mitä oikeasti hatavissa oleva taito.
täyspäiväisesti.
Kirjasto oli se paikluan tehdä.
LASSI KUJALA
ka, josta tarvittavat
Kujala kuvaa lähinnä Kouvotiedot löytyivät ja
lan alueella. Hän kertoo kuvausjosta koulupoika käalueensa olevan enintään 50 kilovi ne myös hankkimetrin etäisyydellä. Reviiri ulotmassa.
tuu etelässä Kotkaan ja Haminaan, ja pohKameraa Kujala ei koskaan nuoruudessaan
joisessa raja menee Valkealan ja Mäntyharomistanut, vaan sai ensimmäisen kameransa
jun rajan tuntumassa. Harva kuvaaja saa tuovasta ollessaan lähes kolmekymppinen. Hän
tantonsa kasaan näin pieneltä alueelta.
hankki kameran lintujen kuvaamista varten.
Vuosien saatossa Kujalalle on muodostu-
”
nut melko tarkka kuva omasta elinpiiristään
ja siitä, missä ja milloin luonnossa tapahtuu.
Silti yksi keskeisimpiä ongelmia ja kuvauksen
aikaavievimpiä osa-alueita on kuvauskohteiden löytäminen.
— Kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa omien luontohavaintojensa jakamiseen ilmoittamalla niistä edelleen vaikkapa minulle. Pyrin
kuvatuotantoni ja tekstieni avulla kertomaan
asiasta siten, että mahdollisimman moni voisi siitä nauttia.
LUONTOKUVAUKSESSA täytyy poistua ihmisten maailmasta ja siirtyä luontoon. Siellä Kujala elää eläinten ehdoilla. Hän sanoo elävänsä kahden maailman rajalla, lintujen ja
ihmisten.
— Luontokuvauksessa pitää olla oikea tahtotila. Pitää olla aidosti kiinnostunut. Tämä
on monesti tavallisen ihmisen näkökulmasta katsoen älyttömän näköistä hommaa, joten pitää olla vähän hullu, jotta tätä voi tehdä. Parhaat kuvat saa se, joka eniten halua
saada niitä.
Tämän kuvan Kujala otti uransa
alkumetreillä. Se oli hänelle
käännekohta. Tuolla hetkellä Kujala
tajusi jotain perimmäistä ja kiehtovaa
luontokuvauksen syvimmästä
olemuksesta.
JATKUU SIVUILLA 6­­—7
6
SUNNUNTAI
SUNNUNTAI
Sunnuntai 12. heinäkuuta 2015 KOUVOLAN SANOMAT
KOUVOLAN SANOMAT Sunnuntai 12. heinäkuuta 2015
7
Joskus saukko
voi yllättää ja
nousta esiin
aivan kuvaajan
vierestä. Tällöin
on tärkeää, että
kuvauskalusto on
valmiina käsissä,
jotta mitään
ylimääräistä
liikettä ei tarvitse
tehdä.
Suurpetoja, kuten karhuja,
kuvataan normaalisti
kaupallisista kojuista. Kujala
haluaa, että luontokuvaus
on mahdollisimman
henkilökohtainen ja intiimi
tapahtuma. Kojukuvaus,
jossa moni ihminen kuvaa
yhtäaikaisesti, on kaikkea
muuta kuin henkilökohtaista.
Pienempiä
maapetoja, kuten
kettuja, esiintyy
hyvinkin lähellä
ihmisasumuksia.
Suurin ongelma
on sopivan
kuvauspaikan
löytäminen. Kaksi
ketunpoikasta
kisailee keskenään
Kuusankoskella.
Oksakuvioitu lumipuku on tehokas tapa naamioitua talviaikaan vesistöjen rannoilla. Kujala käytti tätä pukua viime talvena kuvatessaan saukkoja Kouvolassa.
JATKOA SIVUILTA 4–5
Lintujen lisäksi Kujala kuvaa muita eläimiä
tekemässä asioita, joita ei yleensä kuvissa
nähdä.
— Monesti kirjoissa kerrotaan, miten eläimet käyttäytyvät tietyissä tilanteissa, mutta
niistä ei ole kuvia. Ei minulta tehtävä lopu
kesken, Kujala naurahtaa.
Kujalan mielestä luontokuvien tulee olla
rehellisiä. Jos kuvaa manipuloidaan, siitä pitää olla kuvatekstissä maininta.
— Luontokuvia ei manipuloida. Näin katsojille ei välity vääränlaista käsitystä luonnossa tapahtuvista asioista. Kun laitan kuviani
esille, on niille yleensä tehtävä perussäädöt
kuten esimerkiksi rajaus ja oikaisu.
Kujalalle kuvaaminen on erittäin henkilökohtainen tapahtuma. Hän ei pystyisi kuvaamaan useiden muiden kanssa samaa kohdetta.
— Haluan, että kuvani ovat uniikkeja. Ku-
vaustilanteessa olemme vain minä ja kohde.
VALOKUVAUS on Kujalalle harrastus, vaikka
hän tekeekin sitä täyspäiväisesti. Kuvaukseen liittyvää oheistyötä on paljon.
— 80 prosenttia kuvausajastani menee valmistautumiseen ja 20 prosenttia itse kuvaamiseen.
Kujalalla ei ole yritystä tai toiminimeä.
— En myöskään ota mielelläni vastaan aikatauluihin sidonnaisia tehtäviä. Teen tätä
fiilispohjalta.
Isot projektit tulevat yllättäen. Kujala kertoo viime talven saukkoprojektista.
— Tuttuni oli nähnyt saukkoja. Sovimme
löyhästi, että hän ottaa minuun yhteyttä,
jos näkee saukkoja talvella samassa paikassa. Uudenvuoden tienoilla hän soitti.
Kujala lähti saman tien paikalle.
Jäällä oli parhaimmillaan kaksi saukkopoikuetta.
— Siitä alkoikin kuukauden mittainen kuvaus. Vietin useita päiviä lumipuku päällä jär-
ven jäällä. Pääsin parhaimmillani vain muutaman metrin päähän saukoista.
nen. Järjestelmäkamerat ovat kaikkien saatavilla, ja digikausi on mullistanut koko valokuvaamisen.
KUJALA antaa kaksi vinkkiä aloittelevalle
— Ennen orastava mielenkiinto luontokuluontokuvaajalle. Innostusta pivaamista kohtaan haihtui hytää löytyä, ja luonnosta pitää olvinkin nopeasti. Filmillä oli
la aidosti kiinnostunut.
tilaa rajallisesti, ja kalustokin
Luontokuvaajat käyttävät saoli, mitä oli. Kuvia odoteltiin
moja kameran linssejä kuin urAlkuun pääsee pari viikkoa ja sitten katsotheilukuvaajat.
tiin, onnistuiko otos. Nyt kumillä tahansa
— Alkuun pääsee millä tahanka tahansa voi ottaa hyvän kukalustolla,
sa kalustolla, mutta loppuun ei
mutta loppuun van. Vahingossakin.
pääse millään. Aina sitä haluaa
ei pääse
pidemmän putken kameraan tai
LASSI KUJALA on 66-vuotias.
millään.
muuta kalustoa, joka auttaa kuHän aikoo kuvata luontoa niin
LASSI KUJALA
van saamisessa, Kujala nauraa.
pitkään kuin fyysiset rajat salLuonnossa pitää viettää pallivat. Kujala kiittelee myös vaijon aikaa ja tutustua omaan kuvausalueemoaan, joka on myönteisellä suhtautumiselseen. Kuvaaja tarvitsee paljon ihmisiä ja tutlaan mahdollistanut luontokuvauksen hartuja, jotka kertovat eläinhavainnoistaan. Lirastamisen.
säksi kuvaus vie aikaa.
— Voidaan perustellusti sanoa, että hän
Kujalan mukaan kynnys aloittaa luontoon kohdalleni osunut todellinen lottokuvaaminen on nykyään pienempi kuin envoitto.
”
Silkkiuikkujen pingviinitanssi yllätti
LUONTOKUVAAJA joutuu kehittämään monenlaisia virityksiä saadakseen haluamiaan kuvia. Piiloja
ja piiloutumismenetelmiä on vaikka kuinka paljon.
— Kelluva koju on yksi piiloutumismenetelmä, sanoo Lassi Kujala.
Kelluva koju muodostuu styroxlautasta, jonka päällä valokuvauskalusto on. Lautan päällä on kehikko, joka on peitetty, jolloin kuvaaja
jää piiloon. Kuvaaja työntää lauttaa
eteenpäin. Kuvaus tapahtuu usein
jäiden lähdön jälkeen kylmissä vesissä. Yllä täytyy olla vesitiivis pelastautumispuku, jotta vedessä voi
olla usean tunnin ajan.
— Lauttatyöskentely mahdollistaa erilaisten kuvien ottamisen.
Kuvauskohteita pääsee myös joissain tapauksissa lähestymään melko vapaasti. Valitettavasti ei kuitenkaan läheskään aina.
Kujala halusi kuvata silkkiuikkujen soidinta.
— Olen nähnyt monesti, miten
uikku etenee ja mitä asioita linnut
tässä yhteydessä tekevät. Eniten
minua kiinnosti niin sanottu pingviinitanssi.
Pingviinitanssissa uikut saattavat
sukeltaa yhtä aikaa ja ottaa pohjasta vesikasveja nokkaansa. Tämän
jälkeen ne ponkaisevat ylös vedestä. Linnut asettuvat toisiaan vasten
kasvinosat nokassaan ja polkevat
muutaman sekunnin vettä jaloillaan pysytellen samalla pystyasennossa vastakkain.
Eräänä aamuna hän havaitsi
uikkujen soidinmenojen käynnistyneen.
— Ajoitus on tärkeä, sillä näitä
temppuja ei tehdä joka päivä eikä määrättömän kauan. Olin ollut paikalla jo lähes kolme tuntia, mutta joka kerta, kun toiminta käynnistyi, linnut olivat kaukana tai häiritsevää kasvustoa oli
välissä.
Kun Kujala ei osannut lainkaan
arvata, linnut olivat tulleet hänen
taakseen ja sukeltaneet. Ne syöksyivät ylös juuri sopivalla etäisyydellä.
— Lauttaa ei tarvinnut paljonkaan kääntää, kun linnut olivat tarkennuspisteessä.
Näin syntyi kuva uikkujen pingviinitanssista. | ELINA IISKOLA
Muutama vuosi sitten huhtikuussa Kymijoella Kujalan onnistui
napata silkkiuikkujen soidin ja yksi sen upeimmista vaiheista.
Vaikka tapahtuma on usein nähty, kunnollisia lähikuvia matalasta
kuvakulmasta ei ole kovin paljon julkaistu.