1. No category

TUIRAN SEURAKUNNAN
PIISPANTARKASTUSPÖYTÄKIRJA
Aika:
30.1–1.2.2015
Tarkastajat:
Piispa Samuel Salmi
Pappisassesori Juha Rauhala
Lääninrovasti Juhani Lavanko
Notaari Riitta Huhtala
Perjantai 30.1.2015
1§
Alkuhartaus Tuiran kirkolla klo 9.00
Läsnä: Herra piispa seurueineen (pappisasessori Juha Rauhala, lääninrovasti
Juhani Lavanko, notaari Riitta Huhtala) piispatar Hannele Salmi ja kirkkoherra
Niilo Pesonen, Tuiran seurakunnan työntekijöitä, luottamushenkilöitä sekä
muutama seurakuntalainen.
Hartaus: Kappalainen Päivi Jussila, diakoni Heli Mattila, kanttori Tommi Hekkala ja kanttoreiden lauluryhmä.
Hartaudessa keskityttiin myötätuntoon. Kappalainen Jussila muistutti siitä,
kuinka Jeesus osoitti myötätuntoa kaikenlaisille ihmisille. Se velvoittaa myös
meitä osoittamaan myötätuntoa, joka lähtee sydämestä, ei valtion tai kirkon
kassasta. Luettiin 2 Kor. 1:3-4 ja veisattiin virret 509 ja 429:1. Kanttorit esittivät
kappaleen ”Anna sydän avara”.
Herra piispa puhui hartauden lopuksi. Puheessaan hän kertoi siitä, että Tuiran
seurakunnan piispantarkastus on sattunut aikaan, jolloin käynnissä on sekä
kirkossa että yhteiskunnassa muutoksia. Tarkastuksessa pohditaan yhdessä
tulevaisuutta. Katseen on oltava yhtä aikaa taakse ja tulevaan. Kysytään yhteistä tietä eteenpäin.
Piispa muisteli omaa saarnanäytettään Tuiran kirkossa 39 vuotta sitten. Kirkkoherra Paavo Paakinaho on ollut ottamassa näytettä vastaan. Silloin aiheena
oli salattu Jumala. Asia on tänään sama ja yhtä ajankohtainen. Aika on toinen,
mutta Jumalan salattu todellisuus on samalla tavalla läsnä. Seurakunnan tehtävänä on nostaa tämä näkyväksi.
1
2§
Aamupala klo 9.30 Tuiran kirkolla
Hartauden jälkeen Herra piispa seurueineen siirtyi muun väen kanssa aamupalalle.
3§
Yliopiston rehtorin tapaaminen klo 10.15
Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Niilo
Pesonen, Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki, yliopistopappi Ari Savuoja,
yhteisen kirkkoneuvoston pj. Pauli Niemelä, luottamushenkilöt Pertti Haipola ja
Maija Päkkilä.
Rehtori toivotti piispan seurueineen tervetulleeksi yliopistolle. Yhteisen keskustelun aiheita olivat yliopiston laaja toiminta sekä taloustilanne. Keskustelussa nousi myös esiin yliopiston kiinnittyminen ympäröivään yhteiskuntaan.
Esille tuli Oulun seurakuntayhtymän toiminta yliopistolla ja siitä tehty sopimus
yliopiston kanssa sekä enemmistöuskonnon asema yliopistolla.
4§
Soppatykkilounas Rajakylän ostarilla klo 11.30
Läsnä: Herra piispa seurueineen ja piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Niilo
Pesonen, rajakyläläisiä ihmisiä sekä seurakunnan diakoniatyön väkeä.
Diakoni Sami Riipinen ja vapaaehtoinen emäntä Vuokko Arstila olivat tulleet jo
aamulla varhain töihin. Diakoni Riipinen esitteli seurueelle soppatykkitoimintaa. Tuiran seurakunnan alueella kiertää ilmainen soppatykkilounas, kerran
kuukaudessa se on Rajakylässä. Tällä kertaa hernekeittoa on keitetty noin
sadalle. Puolessa tunnissa sitä jaettiin 90 annosta. Piispa seurueineen nautti
hyvästä hernekeitosta jutellen, kuunnellen ja keskustellen sopalle tulleiden
ihmisten kanssa.
Paikalle oli tullut myös 5-vuotias Pyry Posio 3-vuotiaan veljensä Niilaksen sekä Enontekiöltä kotoisin olevan äitinsä Susanna Vieltojärvi-Posion kanssa. Pyry jakoi piispan kanssa yhteisen nimen, hänen kolmas nimensä on Samuel.
Siitä hän keskusteli piispan kanssa. Pyry tiesi mikä on piispan tehtävä. ”Hän
on kirkossa kaikkein kaikkein pomo” – totesi Pyry ja osoitti piispaa. Tämän
hän oli kuullut seurakunnan päiväkerhossa. Sieltä hän oli tullut suoraan syömään hernekeittoa ja tapaamaan piispaa.
5§
Vierailu Ritaharjun koululla klo 13.00
Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Niilo
Pesonen, koulun rehtori Pertti Parpala sekä vararehtori Sirpa Lang, pastori
Jonna Piirainen, nuorisotyönohjaaja Sanna Tervo ja nuorisotyönohjaaja Marika Alakopsa sekä luottamushenkilö Maija Päkkilä.
Piispa seurueineen saapui Ritaharjun koulun aulaan, joka värikkyydellään ja
iloisella ilmeellään otti seurueen vastaan. Rehtori Parpala ja vararehtori Lang
toivottivat piispan tervetulleeksi. Rehtori kertoi koulun henkilökunnalla olevan
yhteisen päämäärän. ”Yhdessä lasten eteen”. Talossa lapsia on päiväkoti2
ikäisistä 9 lk:n oppilaisiin saakka. Eteisaulasta piispa seurueineen siirtyi yläkertaan seuraamaan 1. luokan työskentelyä.
Ensimmäisessä luokassa seurueen toivotti tervetulleeksi luokanopettaja Maritta Säkkinen. Hän toimii luokassa yhdessä luokanopettaja Eveliina Haatajan
kanssa. Luokassa loistivat lasten tekemät revontulitaulut, jotka roikkuivat
pyykkinarussa läpi luokan. Pyykkinaruissa roikkuivat myös lasten tekemät iloiset lapaset. Seinän vieressä oli muovailuvahasta valmistettu Nasaretin kylä,
sen oppilaat olivat valmistaneet eläytyen Jeesuksen ajan elämään.
Ensimmäinen luokka on tuplaluokka, jossa on 40 oppilasta, kaksi opettajaa,
koulunkäynninohjaaja, avustaja ja opiskelija. Opetus toteutuu lasta itseohjautuvuuteen ohjaten. Tunneille oppilaat jakautuvat työskentelemään rauhallisen
työskentelyn puoleen ja äänekkäämmän, yhdessä opiskelun puoleen. Kahteen osaan jaettava luokkatila ja kaksi opettajaa mahdollistaa erilaisten oppimistilanteiden luomisen. Lapset oppivat jo syksystä itse arvioimaan omaa oppimistaan ja työskentelytarpeitaan. Oppilaat olivat valmistaneet videon ”Ekaluokkalaisen päivä”, ja sen he ylpeinä esittivät piispan seurueelle.
Ensimmäisestä luokasta seurue siirtyi koulun saliin, jossa odottivat yläkoululaiset. He olivat valmiina esittämään Herra piispalle kysymyksiä. Rehtori Parpala pyysi Herra piispaa kertomaan yläkoululaisille mikä on piispan vierailun
tarkoitus. Piispa kertoi virkansa olevan julkinen ja usein piispan kasvot tai nimi
ovat esillä lehdistössä ja tiedotusvälineissä. On kiva, että oppilaat pääsevät
näkevät piispan kasvoista kasvoihin sekä myös piispa pääsee näkemään koululaisia kasvotusten. Oppilaita on piispan silmien edessä ollut jo tuhansittain.
Nyt Ritaharjun oppilaat liittyvät näihin moniin kasvoihin.
1. Miten sinut valittiin tehtävääsi?
Suomessa on 10 piispan virkaa ja kun joku niistä tulee avoimeksi, käynnistetään uuden piispan valintaprosessi. Piispan virat eivät ole missään avoimena,
niihin ei voi hakea. Hiippakunnan alueella käynnistyy keskustelu siitä, kenet
haluttaisiin seuraavaksi piispaksi. Keskustelun pohjalta syntyy ryhmittymiä,
jotka asettavat oman ehdokkaansa. Jokaiselta ehdokkaalta pitää saada suostumus ehdokkuuteen. Sitten kun ehdokasasettelu on valmis, käynnistetään
vaalit. Ne ovat demokraattiset, johon periaatteessa kaikki voivat edustuksellisesti hiippakunnan alueelta osallistua. Ääniä antavat seurakuntaneuvostot,
kirkkoneuvostot ja papisto. Vaalikäytäntö on suurin piirtein sama kuin presidentin vaalissa. Ensin käydään ensimmäinen vaalikierros, ja jos kukaan ei saa
enemmistöä äänistä, tulee toinen kierros, jossa on kaksi ehdokasta vastakkain. Eniten ääniä saanut sitten valitaan piispakasi. Olin silloin töissä Turussa
arkkihiippakunnassa ja annoin suostumukseni piispaehdokkaaksi. Se johti siihen, että tulin tähän piispanvirkaan 1.1.2001. Tällainen prosessi tämä oli.
2. Mikä on kiinnostavinta työssäsi?
Minun työssäni kaikkein kiinnostavinta on se, että saan olla tekemisissä ihmisten kanssa, heidän arjessaan ja työssään. Kun ajattelen tätä laajaa Oulun
hiippakuntaa, joka ulottuu Perhosta aina Nuorgamiin asti, sille alueella mahtuu
paljon ihmisiä, puoli miljoonaa kirkon jäsentä. Pisin työmatka on 1300 km. Sille alueelle mahtuu ihmisiä, joita on ilo tavata heidän omassa kulttuuripiirissä.
On rikkautta saada nähdä niin paljon erilaisuutta ja tutustua heihin. Tämä on
se, mikä minun työssä on kaikkein kiinnostavinta.
3
3. Mikä on työssä haastavinta?
Tietysti työssä haastavinta on moni asia. On vaikea sanoa mikä on kaikkein
haastavinta. Mutta ehkä voisi sanoa, että kun on oikein vaikeita kysymyksiä
hallinnollisesti. Kun on kysymyksiä, joihin ei ole olemassa sellaista yhtä ratkaisua. Ratkaisu on tehtävä, viime kädessä minä vastaan siitä. Aina syntyy jakoa
kahteen. Tämä on ehkä se yksi haastavin asia. On myös positiivisia haasteita.
Yksi on se, että millä tavalla kirkon ja evankeliumin ilosanoman kaiku ja sen
mahdollisuudet voisivat tänä aikana läpäistä koko yhteiskunnan ja erityisesti
Oulun hiippakunnan. Millä tavalla se 2000 vuotta säilynyt ilosanoman viesti ja
viesti rakkaudesta, ilosta ja armosta, kuinka se kohtaa tämän päivän ihmisen
muuttuneissa olosuhteissa. Olosuhteissa, joissa on paljon kilpailua, aatteiden,
uskomustan ja uskontojen kesken.
4. Onko piispan työ raskasta?
Piispan työ on tietysti, niin kuin jokaisen työ, välillä raskasta. Jumala on säätänyt sen, että meillä on työ ja lepo. Työ on välillä raskasta, mutta työtä ei tehdä sen kautta, vaan sitä tehdään ilon kautta. Joskus on raskaampaa. Silloin
on hyvä, että takana on tietoisuus siitä, että saa tehdä työtä, joka on kaikkein
tärkeintä maailmassa. Saa edustaa yhteisöä, joka puhuu toivosta, iankaikkisesta elämästä ja rakkaudesta. Mikään muu yhteisö tässä maailmassa ei tuo
sellaista rakkauden sanomaa esille kuin kristillinen kirkko. Kun sen muistaa,
niin työ pohjimmiltaan ei ole raskasta, vaan se on myös asia joka antaa.
5. Mitä mieltä olet Isiksestä?
Se on asia, joka on varmasti meissä kaikissa synnyttänyt monenlaisia tunteita.
Minussa se synnyttää suurta murhetta ja tuskaa. Kuinka ihmisen arvo voidaan
mitätöidä niin vahvalla tavalla, kuin se tuon järjestön kautta ja sen toimien
kautta on tapahtunut. Angela Merkel puhui muutama päivä sitten siitä, että
olimmepa juutalaisia, muslimeja, uskovaisia tai uskonnottomia, meillä kaikilla
on luovuttamaton ihmisarvo. Se on myös minun mieliajatukseni. Kaikilla on
ihmisarvo ja siellä missä ihmisarvoa ei kunnioiteta, siellä ollaan elämässä todella miinuksella. Jokainen Isiksessä toimiva ihminen on Jumalan luoma ja
hänelläkin on oikeus hyvään elämään, joka on täynnä armoa ja rakkautta. Minun rukoukseni onkin, että tuossa järjestössä ihmiset alkaisivat tajuta ja tunnistaa, että heidän tulee olla elämän puolella. He ovat elämän tuhovoimien
puolella. He voisivat löytää elämäänsä jotain aivan uutta, kun he raottaisivat
sydäntään rakkaudelle ja ihmisarvolle.
6. Mikä on elämän tarkoitus?
Kysymys, joka on tosi hieno. Tunnen suusta iloa siitä, että te tuon kysymyksen
esitätte. Monet ovat yrittäneet vastata siihen ihmiskunnan historiassa. Ja esimerkiksi tällä tavalla, että elämän tarkoitus on elämä itse. Joku filosofi on sanonut näin, että meidät on heitetty olemassa oloon, aika pessimistinen arvio.
Kristillisen uskon kannalta elämän tarkoitukseen liittyy se suuri ajatus, että
elämä on Jumala itse. Hän on elämän antaja ja sen ylläpitäjä.
Piispa kantaa kaulassaan ristiä. Se kulkee aina hänen edellään. Se on minulla
tämä kultainen risti. Tässä ristin merkissä, tässä kirkon logossa, on kuvattuna
se, mikä on elämän tarkoitus. Te näette keskimmäisen sakaran, joka on pi4
dempi, joka ulottuu alhaalta ylös tai toisin päin. Se on sakara, joka muistuttaa
siitä, että Jumala on antanut elämän. Meillä on elämä hänen kauttaan ja se
muistuttaa myös siitä, että Jeesus Kristus tuli maailmaan meidän keskellemme ylhäältä. Sitten siinä on tuo poikkipuu. Se viittaa siihen, että saamme katsoa sivulle lähimmäiseen. Jeesus ristillä katsoi sivulle ryöväreihin ja pahan tekijöihin. Ihmisiin, jotka olivat hänen kanssaan ristiinnaulittuja, se on syvin kuva
siitä mitä poikkipuu tarkoittaa; lähimmäisyys, toisen huomioon ottaminen, rakkaus. Elämän tarkoitus siis hahmottuu siitä, että meillä on olemassa yhteys
Luojaan Jeesuksen Kristuksen kautta, että meillä on lähimmäinen vierellämme. Elämän tarkoitus hahmottuu kristinuskon näkemyksen mukaan tästä yhteydestä ylöspäin ja yhteydestä toinen toisiin päin. Siinä on elämän tarkoitus.
7. Käytätkö somea?
Minä haluaisin kyllä käyttää somea. Siinä on sellainen ongelma, että minulle ei
ole sellaista aktiivista aikaa mennä mukaan someen. Olen paljon matkoilla.
Kun päivät venyvät pitkiksi, se on käytännön mahdottomuus, että voisi tasapuolisesti mennä mukaan ja olla siellä aktiivisesti. Se ei ole ainakaan minun
virassa mahdollista, mutta ehkä joskus.
8. Mitä mieltä olet tasa-arvoisesta avioliitosta?
Se on asia, joka on tullut ratkaistuksi periaatetasolla eduskunnassa ja tiedämme sen, että se on valtiovallan tekemä ratkaisu. Lain yksityiskohtainen
valmistelu siirtyy seuraavalle hallitukselle ja tarkoituksena on kai, että laki on
voimassa joskus vuonna 2017. On selvää, että yhteiskunnassa eduskunta
edustaa elintä, joka ei voi lähteä liikkeelle mistään yksittäisestä arvoratkaisusta vaan kuuntelee sitä keskustelua, jota yhteiskunnassa käydään laajalti. Se
on yhteiskunnan ratkaisu.
Kristillisen uskon kannalta se sisältää jännitteitä. Kuten tunnettua on, asiassa
vallitsee teologisesti ja kirkollisesti erilaisia korostuksia ja ajatustapoja. Itse
olen sillä kannalla, että näissä kysymyksissä kirkon on hyvä kuunnella sitä
vuosituhantista ääntä, jossa sen juuret ovat. Tältä pohjalta on muotoutunut
Uuden Testamentin ajattelutapa ja sen kirjoittajien ajattelutapa. Itse en näe
minkään näköistä syytä muuttaa sitä avioliittokäsitystä, joka on tullut ihmiskunnan omana tulkintana ja kristinuskon omana tulkintana.
Kysymys on siitä, että tasa-arvoista avioliittoa ei pidä sekoittaa kysymykseen
eriarvoisuudesta. On kysymys erilaisuudesta, se on eri asia kuin tasa-arvo.
Kristillinen avioliitto on eri asia kuin rekisteröity parisuhde tai joku avioliitto, joka solmitaan tasa-arvoisen avioliittolain mukaan. Nämä kysymykset ovat monimutkaisia ja vaikeita, mutta itse edustan sitä kantaa ja mieluummin pysyn
sillä kannalla, joka on vahvasti ihmiskunnan laajan enemmistön ja kirkkojen
enemmistön tulkitsema todellisuus ja sillä tiellä on hyvä pysyä.
Rehtori Parpala kiitti Herra piispaa ja kertoi piispan selvinneen hyvin kysymyksistä. Oppilaita hän kiitti intensiivisestä kuuntelusta. Piispa kiitti oppilaita ajankohtaisista ja hyvistä kysymyksistä.
Piispa seurueineen siirtyi koulun tarjoamille leivoskahveille. Rehtori Parpala
kertoi kahvilla enemmän koulun rakentamisvaiheista ja koulun arvoista. Jo rakennusvaiheessa koulun kolme keskeistä arvoa; yhdessä tekeminen, toisen
kunnioitus sekä ilo ja innostus, olivat suunnittelussa esillä.
5
6§
Vierailu Ideaparkissa klo 14.30
Läsnä: Herra piispa seurueineen ja piispatar Hannele Salmi sekä kirkkoherra
Niilo Pesonen, diakonissa Raija Yrjölä ja luottamushenkilö Maija Päkkilä.
Ideaparkissa seurueen otti vastaan kauppakeskusjohtaja Petri Häli. Hän kertoi
Ideaparkin omistuspohjasta ja rakennusvaiheesta. Viime joulukuussa kauppakeskuksessa on käynyt 963 000 henkilöä. Oulun pohjoispuolella on paljon ostovoimaa. Kävijätutkimuksessa todettiin 10 % kävijöistä tulleen Kemi-Tornio
alueelta. Seurue tutustui kävellen kauppakeskukseen. Keskuksessa on toiveena laajennus. Esille nousi seurakunnan tilan tarve Ritaharjun alueella.
Ideapark brändiin seurakunnan tila sopii, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista.
7§
Vierailu Lassintalossa ja kaupungin sosiaalitoimen tapaaminen klo 16.00
Läsnä: Herra piispa seurueineen ja piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Niilo
Pesonen, vanhustyön pastori Markku Palosaari, kappalainen Petteri Tuulos,
diakonissa Paula Mikkonen, kanttori Tommi Hekkala, Ikäihmisten hyvinvoinnin
johtaja Anna Haverinen, Lassintalon palvelupäällikkö Toini Kärenlampi, palveluesimies Elisa Veteläinen, palveluohjaaja Päivi Sydänmaa ja luottamushenkilö Pertti Haipus.
Lassintalo on yksi Oulun kaupungin ikäihmisten palvelutaloista, se sijaitsee
Tuiran kirkon vieressä. Tuiran seurakunta tekee aktiivisesti yhteistyötä talon
kanssa. Herra piispa seurueineen tutustui talon kolmeen osastoon, hoivaosastoihin Heikinkoti ja Helminkoti sekä tehostetun palveluasumisen yksikköön.
Siellä veisattiin yhdessä kanttori Hekkalan ja Pertti Haipuksen säestäessä virret 30, 462 sekä 332. Piispa kertoi havainneensa Lassintalossa, että siellä pidetään ikäihmisistä hyvä huoli. Hänen kertoi siitä, kuinka tärkeää on se, että
meidät tunnetaan nimeltä. Hyvä Paimen Jeesus on myös nimeltä kutsunut talon asukkaat ja hoitajat. Hän pitää hyvää huolta. Jumalan käsissä on hyvä ja
turvallinen olla.
Osastovierailujen jälkeen seurue siirtyi ruokailemaan Lassintalon ruokalaan.
Ruokailun yhteydessä johtaja Anna Haverinen esitteli Oulun kaupungin ikäihmisten tilannetta tarkemmin. Keskustelussa kävi ilmi, että Lassintalossa ollaan
tyytyväisiä seurakunnan toimintaa talossa. Toive oli, että toimintaa ei vähennettäisi. Ikäihmisille on tärkeää papin tapaaminen ja tutut virret.
Herra piispa kiitti Lassintaloa vierailusta. Hän muistutti siitä, että Jumalalle ei
ole muita käsiä kuin ihmisten kädet. Lassintalossa työtä tehdään enkelten käsin ihmisen auttamiseksi ja lähimmäisen hyväksi.
8§
Iltaohjelma partiolaisten luona Koskelan seurakuntakodissa klo 18.00
Läsnä: Herra piispa seurueineen ja piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Niilo
Pesonen, nuorisotyönohjaajat Terhi-Liisa Sutinen ja Pekka Jarkko, luottamushenkilö Pertti Haipus. Partiotyön nuorisotyönohjaaja Sanna Parkkinen sekä
lippukunnan johtaja Juhani Ramberg Toimareista, Sisu-johtaja Alexander Ki6
pinä, johtaja Susanna Aurolahti Pateniemen Polunpolkijoista, lippukunnan johtaja Viivi-Lotta Kivilahti Koskiveikoista sekä kitaristi Kasper Parkkinen.
Partioväki toivotti herra piispan seurueineen tervetulleeksi tutustumaan partiotoimintaan. Nuorisotyönohjaaja Parkkinen esitteli toimintaa ja kertoi siitä, että
partio elää uutta hiljaista nousukauttaan Oulussa. Ongelmaksi on muodostunut se, että toimintaan halukkaita lapsia olisi tulossa, mutta on puutetta aikuisista ohjaajista ja tiloista. Partion suosio nykyisessä ajassa kertoo siitä, että
luontotaidot ja ryhmässä toimiminen ovat arvoja perheiden ja lasten keskuudessa. Perheille on myös merkityksellistä partioharrastuksen edullisuus. Lippukuntien johtajat kertoivat omasta toiminnastaan. Seurue lauloin kitaran
säestyksellä pari partiolaislaulua. Pienimuotoisen partiolaiskisan jälkeen, jonka häviäjää tai voittajaa ei julistettu, piispa sai lippukunnilta hihamerkin ja huivit. Seurue siirtyi pihalle lätyn paistoon seurakuntamestari Martti Penttilän sytyttämän nuotion ääreen. Ilta partiolaisten kanssa päättyi sisaruspiiriin.
Lauantai 31.1.2015 Tuiran kirkolla
9§
Aamuhartaus ja -kahvi klo 9.00
Läsnä: Herra Piispa seurueineen ja piispatar Hannele Salmi, Tuiran seurakunnan työntekijöitä (liite1).
Kappalainen Lauri Kujala johti väen pieneen rukoushetkeen lauantaipäivän alkaessa. Hetkessä veisattiin virsi 536, kanttoreiden kuoro lauloi viikon psalmin
ja kuultiin evankeliumiteksti. Puheessaan kappalainen Kujala johdatti kuulijat
muistelemaan omaa alkuaan ja kutsumustaan kirkon töihin. Minkälainen oli
alun unelma ja innostus, onko se vuosien myötä muuttunut? Hän kyseli sitä,
millä mielellä kuulija on tänään töissä Tuiran seurakunnassa. Puheessaan hän
kutsui työyhteisöä yhdessä katsomaan suuntaa. Arjen ja rutiinin keskellä ei ole
kiellettyä unelmoida. Kutsumuksessa kaikki palautuu uskon ja kutsumuksen
herättäjään. Hän kutsuu tekemään hyvää työtä.
Rukoushetken jälkeen siirryttiin aamukahville.
10§
Työntekijäneuvottelu klo 9.45
Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi ja Tuiran seurakunnan työntekijöitä.
Assesori Rauhala johti työntekijöille ryhmätyötilanteen.
Tilanteen lopuksi piispa puhui työntekijöille muutoksesta työssä, etenkin teknisestä muutoksesta. Hän muistutti, että muutoksenkin keskellä on kuitenkin etsivä ja kaipaava ihminen. Meitä kirkkona ja seurakuntana odotetaan.
11§
Lounas, Herra piispa seurueineen sekä työntekijät ja luottamushenkilöt
12§
Luottamushenkilöiden ja työntekijöiden neuvottelu klo 12.30
Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar, työntekijöitä ja luottamushenkilöitä
(liite1).
7
Aluksi veisattiin virsi 548. Piispa kertoi siitä, että tämän osion tarkoituksena on
valaista seurakunnan hallintoon ja talouteen liittyviä kysymyksiä. Valokeila
suuntautuu rakenteellisiin kysymyksiin. Rakenteen luovat edellytyksiä hengelliselle toiminnalle.
Johtava diakoniaviranhaltija Irma-Elina Mukari (liite 2) ja luottamushenkilö Pirjo Pyörälä (liite 3) käyttivät puheenvuorot. Kirkkoherra Pesonen valaisi seurakunnan tilannetta SWOT analyysin (liite 4) kautta. Asessori Juha Rauhala esitteli kertomuksen hallinnon ja talouden tarkastuksesta (liite 5). Lääninrovasti
Juhani Lavanko esitteli kertomuksen kirkkoherranviraston, arkiston ja kirjaston
tarkastuksesta (liite 6).
Herra piispa vastasi esitettyihin puheenvuoroihin ja SWOT-analyysiin. (Notaarin tekemä kooste)
Ensimmäisessä puheenvuorossa tuli esille työntekijöiden tämän hetken tilanteita. Siinä todettiin, että papiston työ lähtee liikkeelle alttarilta, ilmi tuli jumalanpalveluksen keskeisyys. Herra piispa iloitsee siitä. Siinä ajatuksessa on jotain, minkä vuoksi kirkossa ollaan. Alttari muistuttaa Kristuksen ruumiin ja veren, koko persoonan, läsnäolosta. Alttari on se paikka, josta kirkkoa lähdetään
katsomaan ja elämään sen todellisuutta. Se on muistutus Jumalan todellisen
läsnäolon paikasta.
Tuirassa jumalanpalvelukseen osallistumisprosentti on 1 prosentti. Tilastot ja
luvut eivät ole sama asia kun totuus. Kristillinen usko ja alttariyhteys eivät ole
koskaan ollut suuren kansanliikkeen käsissä. Ei kirkko ole koskaan koonnut
massoja jumalanpalveluksiin, siitä huolimatta kirkko muistuttaa siitä, että sen
ytimessä asuu Kristuksen armo, rauha, rakkaus ja anteeksiantamus. Kirkolla
on annettavanaan Kristus koko täyteydessään. Voiman tähän hetkeen ja tulevaan saa jumalanpalveluksesta. Siellä sykkii kirkon ääni. Se on keskusta, josta säteilee Jumalan olemassaolo. Ilman sydämen lyöntiä ihmisruumiissa ei
olisi elämää. Alttariyhteys tulee nähdä yhtä tärkeänä. Tärkeää olisi, että alttariyhteys tulisi enemmän rakkaaksi, niin vapaaehtoisille, maallikoille kuin työntekijöille ja luottamushenkilöille. Sen pöydän äärestä lähdetään liikkeelle, pelastavan sanoman kanssa ja siitä itsekin saamme osaksemme.
Toinen asia, johon Herra piispa kiinnitti huomion, oli seurakunnan työntekijöiden pääsy eri laitoksiin, päiväkoteihin ja kouluihin. Se koettiin haasteelliseksi
tulevaisuutta kohti mentäessä. Me elämme sekulaaria ilmapiiriä yhteiskunnassa. Herra piispa valitti sitä, että yhteiskunnan korkeat päättäjät eivät kuuntele
kansan ääntä näissä kysymyksissä. Se on vaarallinen yhteiskunnallinen kehitys. Perustuslaillinen tasa-arvon yhtenäisyyden periaate on nostettu yhteiskunnan ylimmäksi arvoksi. Eikä se, mikä on kansan tahto, mielipide ja usko.
Esimerkkinä siitä Herra piispa mainitsi Suvivirsi –keskustelun. Maassamme on
positiivinen uskonvapaus. Sitä on tulkittu ajassamme tietoisesti väärään suuntaan. Kirkossa meidän täytyy rohkeasti toimia sen mukaisesti. Lähteä siitä, että me edustamme kirkkona laajaa enemmistöä. Kirkkona ei saa antaa etukäteen periksi. Kirkon työntekijöillä tulee tässä ajassa olla vahva itsetunto.
8
Työntekijäkeskeisyys nousi esille SWOT – analyysissä. Isossa seurakunnassa
on runsaasti työntekijöitä. Käytännön kentällä voi syntyä kuva, että työ on
työntekijäkeskeistä. Herra piispan mielestä nyt on varauduttava aikaan, jolloin
työntekijöiden rinnalle nousee vapaaehtoisten laajeneva verkosto.
Esille keskustelussa nousi se, että muutokselle on annettava tilaa ja aikaa.
Seurakunnassa on annettava tilaa myös vapaaehtoisten tulemiselle. Sitä täytyy suunnitella. Maallikkous voidaan ottaa voimavaraksi seurakunnan sisällä.
Heitä täytyy kouluttaa tehtäviinsä. He eivät ole seurakunnassa toisen luokan
kansalaisia, ei toisen luokan toimijoina. Uudenlainen maallikoitten ja vapaaehtoisten tuleminen seurakuntatyöhön on väistämätön asia, kun kuljemme kohti
tulevaisuuden kirkkoa. Kirkossa tulee olemaan eläkeläisten valtava joukko, joka on osaavaa joukkoa. Kirkon tulee heidät kouluttaa maallikoiksi työntekijöiden rinnalle. He tarvitsevat tilaa ja mielenkiintoisia tehtäviä, jotain sellaista joka vahvistaa seurakunnan elämää ja uskoa.
Kirkkoherra Pesonen totesi seurakunnan erityispiirteinä sen, että diakoniatyössä on paljon haastetta. Hän toi esille myös pohjoisen alueen tilakysymyksen. Työryhmä valmistelee loppuraporttia. Pateniemen kirkosta todennäköisesti luovutaan. Tilalle on tulossa Parkettitien väistötila. Rajakylän seurakuntakoti säilyy. Alueella on olemassa myös diakonityön haastetta. Ritaharjussa
ei ole seurakunnalla tilaa. On ollut haaveita tilasta Ideaparkkiin. Mutta se ei ainakaan pariin vuoteen ole mahdollista ja joudutaan miettimään toista suunnitelmaa. Kuivasjärven seurakuntakodista, samoin kuin Niittyarosta luovutaan.
Mikko Salmi, tuore luottamushenkilö, halusi kiittää työntekijäjoukkoa asiantuntemuksesta ja välittämisestä. Kaupungin luottamushenkilönä hän halusi tuoda
esiin hyvän asenteen mikä kaupungilla on suhteessa yhteistyöhön seurakunnan kanssa. Asenne mikä kaupungin toimijoilla on, on kirkon työtä kohtaan
myönteinen. Siihen on vaikuttanut seurakunnan oma aktiivisuus. Kaupungin
näkökulmasta seurakunta on hyvä kumppani. Hän rohkaisi tiivistämään yhteistyötä, sillä myös kaupungin resurssit pienenevät. Hän toi esille Pirjo Pyörälän
puheenvuoron, jossa Pyörälä kertoi määrärahojen jaosta. Tuira on ollut alakantissa ja alueen valtuutetuilla on edunvalvontatehtävä. Asiaa pitää nostaa
esiin ja perusteita pitää löytyä. Hän toi vielä esille ajatuksiaan jumalanpalveluselämästä. Isossa seurakunnassa profiloituminen on mahdollista ja ajassa
eläminen on tärkeää. Jumalanpalveluselämää tulee kehittää, mutta se vaatii
paljon työtä. Hän muistutti siitä, että voisi olla vähemmän määrää ja enemmän
laatua. Mikko Salmi haluaa kiirehtiä Pyhän Tuomaan kirkon remonttia ja viittasi asessori Rauhalan esittämään tarkastuskertomukseen. Remontti on yhtymän investointisuunnitelmassa vuodelle 2021, hän kyseli sitä voisiko remonttia kiirehtiä.
Herra piispa iloitsi keskustelun laajuudesta. Kaikki puheenvuorot ovat olleet
tärkeitä ja tuottavat kasvua ja hedelmää. Mediakeskustelussa on usein esillä
ikävällä tavalla kirkosta eroamiset. Kirkko on kuitenkin Pyhän Hengen todellisuus täällä maailmassa. Olemme sen pyhyyden keskellä. Se antaa voiman
tehdä työtä. Uutisille ei saa alistua, Herra piispa kehotti muistamaan sanaa
Uudesta Testamentista ”Ei hän ole täällä, hän on mennyt edellä Galileaan”.
Tämä on kirkon salattu Kristus, joka on läsnä, Hänen valtansa ja hänen armonsa. Me olemme palvelemassa lähimmäistä ja Jumalaa.
9
Lopuksi veisattiin virsi 443.
13§
Lauantaipäivä päättyi kahviin klo 14.30
Sunnuntai 1.2.2015 Pyhän Tuomaan kirkko
14§
Valmistautuminen messuun klo 9.30
15§
Piispanmessu klo 10.00
Herra piispa toimitti messun Pyhän Tuomaan kirkossa 3. sunnuntaina ennen
paastonaikaa. Päivän aiheena oli ansaitsematon armo. Sunnuntai oli myös
Yhteisvastuukeräyksen aloituspäivä. Messussa saarnasi kirkkoherra Pesonen
(liite 7), avustajina olivat Juhani Liukkonen, Helena Paalanne, Jaakko Syynimaa ja Marika Alakopsa. Kanttorina toimivat Tommi Hekkala ja Raakel Pöyhtäri. Ristikulkueessa kynttilänkantajina olivat pyhäkoululaiset Jenni Siljanderin
johdolla. Partiolaiset kantoivat kolehdin ja musiikissa avusti kanttoreiden lauluryhmä. Esirukouksen lukivat Jaakko Syynimaa, Irma-Elina Mukari ja luottamushenkilö Markku Vieru. Tekstinlukijoina toimivat luottamushenkilöt Antero
Aakko sekä Hilkka Haaga.
Herra piispa aloitti messun johdantosanoin (notaarin kokoama tiivistelmä):
Kristuksessa rakkaat Tuiran seurakunnan jäsenet. Suurella sydämellä, se on
ajatus, joka liittyy tähän päivään, Tuiran seurakunnan piispantarkastuksen
päätöspäivään. Tänään suurella sydämellä avataan Yhteisvastuukeräys. Nuo
kaksi sanaa liittyvät siihen tahtotilaan, että me Yhteisvastuukeräyksen turvin
olemme luomassa Pyhä Henki sydämissä verkostoa ja toimintaa. Että kärsivä,
puutteen alainen lähimmäinen, apua tarvitseva saisi sitä. Suurella sydämellä
saimme seurata pari viikkoa sitten Roomassa tapahtumaa lähimmäisen parhaaksi. Olimme hiippakunnan vierailulla lähimmäisenrakkautta harjoittavassa
yhteisössä Rooman keskellä. Yhteisössä, jonka tehtävänä ja kutsumuksena
on kärsivän ja puutteenalaisen lähimmäisen etsiminen ja hänen auttamisensa.
Aivan erityisellä tavalla itseäni puhutteli se, miten ihmiset olivat antaneet vuosikymmenten ajan apuaan ihmisille, jotka olivat yön kylmyydessä ilman kotia,
ilman rakkautta. He toivat rakkautta suurella sydämellä. Saimme olla mukana
yhdessä roomalaisten ystävien kanssa. Saimme tuntea jotakin siitä, mitä varmasti me täällä Suomessakin voimme ja tunnemme. Itse sain olla jakamassa
heille kuumaa teetä, toinen vieressä jakoi leipää ja mitä tapahtui, ihmiset alkoivat tulla lähelle. Syntyi iloa ja vapautta, kohtaamista. Sydämet avautuivat.
Samalla tuli tunne siitä, että Jumala itse on meidän kanssamme. Jotain samaa
on myös täällä. Olemme piispantarkastuksessa saaneet tuntea ja kokea.
Olimme soppatykin luona, jakamassa kärsiville ja puutteenalaisille heidän jokapäiväistä leipäänsä. Aivan samoja kokemuksia ja tunteita on täällä.
Se on ollut ilo. Ilo siitä, että tässä seurakunnassa on löydetty jotakin sellaista,
joka tuo meitä lähelle toinen toistamme ja lähelle Kristusta. Me olemme olleet
jakamassa kärsiville ja puutteenalaisille. Tänään suurella sydämellä me
saamme käydä tähän messuun, sillä suuri sydän on Jeesuksessa Kristukses10
sa itsessään. Hän tulee keskellemme tänään, sanassaan ja erityisesti ehtoollisen lahjassa. Täällä toistuu se ihme, että me saamme olla hänen ateriallaan,
saamme leipää ja viiniä. Saamme tulla ravituiksi, saamme kokea yhteyttä ja
elämän iloa. Hän, jolla on suuri sydän meitä kohtaan, hän tuli, jotta meillä olisi
elämä ja yltäkylläisyys. Hän tuli, jotta meillä olisi rauha ja elämässä ilo. Tänään sydämen äänellä, tänään saamme olla kiitollisina.
16§
Yleinen tarkastus Pyhän Tuomaan kirkossa klo 11.45
Herra piispa aloitti yleisen piispantarkastuksen ja hän toivotti seurakuntalaiset
tervetulleeksi tarkastukseen. Hän kertoi tarkastuksen kulusta ja esitteli seurueensa. Tarkastus seurakunnassa on alkanut jo ennen varsinaisia tarkastuspäiviä. Pappisasessori ja lääninrovasti ovat laatineet omat tarkastuskertomuksensa. Herra piispa kertoi, että tässä tarkastuksessa on luotu kontakteja ja on
kuljettu kappaleen matkaa yhdessä akuuttien kysymysten kanssa.
Tämän jälkeen hän pyysi pappisasessori Rauhalaa esittelemään hallinnon ja
talouden tarkastuskertomuksen (liite 5). Seuraavaksi lääninrovasti Lavanko
esitteli kertomuksen arkiston, kirkkoherranviraston ja kirjaston tarkastuksesta
(liite 6). Herra piispa kiitti pappisasessoria ja lääninrovastia puheenvuoroista ja
avasi yleisen keskustelun.
Erkki Vilppa käytti puheenvuoron ja oli huolissaan kirkosta eroamisista, jotka
tapahtuvat muista kuin taloudellisista syistä ja kysyi haluaako piispa tai joku
seurueesta kommentoida asiaa. Herra piispa totesi, että hän voi loppupuheessaan ottaa asian huomioon.
Antti Rautio nosti puheenvuorossaan esiin tilakysymykset. Kansan kirkolla on
tiivis keskusteluyhteys kaupungin kanssa. Hän toi esiin näkökulman siitä, että
kirkon tulisi olla siellä missä ihmiset muutoinkin ovat. Kirkon läheisyys, aluetyö, on tärkeää. Kansalaiset eivät tietoisia kirkon palveluista omassa ympäristössään. Rautio kehui Rokuaa ja kysyi sen pienestä majoituskapasiteetista.
Onko siihen tulossa parannusta?
Seurakuntalaisten joukossa ollut seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Jaana
Valjus vastasi kysymykseen. Keväällä on alkamassa leiritoiminnan kartoitus.
Siinä kartoitetaan leirikeskusten soveltuvuutta. Tavoitteena on keskusten
määrän pienentäminen. Keskusten käyttöastetta seurataan. Tiedossa on keskusten ruuhkahuiput. Tässä yhteydessä on esillä myös Rokua.
Jaana Mäkivierikko kysyi puheenvuorossaan Pyhän Tuomaan kirkon alttaritaulusta. Sen kunto on huono, voiko sille tehdä jotain? Kirkkoneuvosto on
kiinnittänyt siihen huomiota. Miksi asialle ei ole tehty mitään?
Kirkkoherra Pesonen vastasi kysymykseen. Asia on tiedossa ja sen kanssa
työskennellään tämän vuoden aikana. Tilantarveselvityksessä otetaan huomioon kaikki tilat koko kaupungin alueella.
Pirita Satomaa toi esiin puheenvuorossaan yhteiskunnan pahoinvoinnin. Kirkko tekee kriisityötä, mutta miten on sisäinen turvallisuus? Työntekijöiden ja
messujen turvallisuus, ovatko turvallisuussuunnitelmat kunnossa?
11
Kirkkoherra Pesonen kertoi kiinteistökohtaisista turvallisuussuunnitelmista.
Turvallisuusuhka on tiedostettu ja on tulossa riskikartoitus, joka huomioi työntekijät ja vapaaehtoiset.
Marja Komulainen kiitti seurakunnan musiikkityöstä. Hän kiitti myös muuta
kuin messussa olevaa musiikkia. Hänen kiitoksensa sai aikaan kirkkoväessä
taputuksia.
Muita puheenvuoron käyttäjiä ei tullut ja Herra piispa kokosi huomioitaan puheenvuorossaan (notaarin tekemä kooste).
Tarkastuksessa on tullut esiin seurakunnan pohjoisen osan tilantarve. Ihminen
tarvitsee fyysisen tilan. Vaikka on olemassa tehtyjä strategioita, ne eivät ole
elämää. Niitä tulee voida luovasti tarkastella. Pohjoisen alueen tilakysymys
odottaa ratkaisuaan. Herra piispa on kiitollisena huomioinut Tuiran seurakunnassa olevan laajan vapaaehtoisten joukon. Hän antaa heille erityisen suuren
kiitoksen. Ihminen on sama. Seurakunnan elämässä on yhäti kasvava ihmisten joukko syrjässä, vanhoja, köyhiä, ja yksinäisiä. Heidän tukijaksi ovat työntekijät, mutta myös vapaaehtoiset. Soppatykillä kuului rakkauden ääni. Tulevaisuudessa olisi mietittävä ja luotava yhteisiä toimintamalleja yhtymätasolla
vapaaehtoisten kouluttamiseksi. Vapaaehtoisiin tulee panostaan, he tarvitsevat monenlaisia tietoja ja taitoja. Olisi mietittävä mikä on vapaaehtoisten rooli
tulevaisuuden seurakuntaelämässä.
Tarkastuksen aikana on tullut esiin Pyhän Tuomaan kirkon asema ja katedraalimainen luonne. Se on kaunis pyhäkkö, joka julistaa Jumalan kunniaa.
Sen asemaa tulisi vahvistaa, sen status ei ole arvoisellaan tasolla.
Seurakunnan ytimessä ovat aktiiviseurakuntalaiset, joiden sitoutumisenaste
on hyvää. He säteilevät ympärilleen. Jumalanpalveluksiin osallistumisprosentti
on varsin vaatimaton noin 1 prosentti. Jumalanpalvelus on kuitenkin kuin sydämenlyönti, joka ylläpitää elämää. Mikäli sen lyönti lakkaa, lakkaa koko seurakunnan hengellinen elämä. Alttariyhteyden ja jumalanpalvelusytimen puuttuessa, tulee toiminnasta sosiaalista toimintaa, joka ei ole tehtävä, josta seurakunta lähtee liikkeelle. Työn kutsumusta ei saa unohtaa.
Kirkosta eroamisaalto on yhteiskunnassa uhka, mitä nyt ei ehkä kokonaan
ymmärretä. Sitä mantraa kuitenkin hoetaan paljon. Hokemisella saadaan aikaan ilmapiiri, jossa on ”mitä kirkolla on minulle” – ajattelua. Syyt eroihin ovat
moninaisia. On pettymystä, myös pettymystä kirkon toimintaan. On valitettavaa, että lähdetään pois, sen sijaan että tullaan mukaan ja kerrotaan siitä.
Mutta ne eivät ole merkki, että työtä ei olisi tehty kunnolla. Työ on ollut siunauksellista. Työntekijöitä ei saa syyllistää. Niitä ei saa syyllistää, jotka tekevät
työtä antaumuksella, suurella sydämellä. Meneillään on koko maailmaa käsittelevä ilmiö, ihmiset etsivät jotakin uutta mitä me emme tiedä. Seurauksena
voi olla se, että työntekijät ja luottamushenkilöt ovat alaviritteisiä. Asiat pitää
kääntää toisinpäin. Ajan virralle me emme voi mitään.
Kaupungin viranomaiset ovat viestittäneet hyvää yhteistyötä seurakunnan
kanssa. Koulun opetustapa oli silmiä avaava ja haaste seurakunnalle. Olemme kasvattamassa sukupolvea, joka toimii itseohjautuvasti, vertailee, tekee
12
johtopäätöksiä ja verkostoituu. Se on haaste, joka ei voi olla heijastumatta
seurakunnan elämään. Miten voimme kohdata tämän nuorison? Tuiran seurakunnassa some- ja internetosaaminen ovat hyvässä tasossa. Tuirassa on
työntekijöitä, jotka toimivat tässä asiassa seurakunnan parhaaksi.
Kiitos aktiiviset seurakuntalaiset, älkää unohtako niitä, jotka haluavat kotoutua
tänne. Luottamushenkilöt ovat olleet luottamuksen arvoisia. On vaativaa istua
illat yhteisen hyvän puolesta. Työntekijöiden joukko on seurakunnassa laaja.
Se on yhteisö, jolla on päämäärä ja joka on tietoinen kutsumuksestaan. Ilman
heitä Tuiran seurakunta ei olisi tällainen. (kirkkoväki taputtaa). Seurakunnan
kirkkoherra on oikeudenmukainen ja henkisesti vieraan varainen. Hänen johdollaan seurakuntaa viedään turvallisesti eteenpäin. Piispalla on häneen täysi
luottamus. Kiitos hänelle, joka antaa elämän, anteeksiantamuksen, ilon, rauhan ja sykkeen. Yleinen piispantarkastus päätettiin virteen 332.
17§
Kahvit ja kiitosjuhla klo 12.30
Yleisen tarkastuksen jälkeen Herra piispa seurueineen sekä koko kirkkoväki
siirtyi juhlakahville. Kanttoreiden lauluryhmä lauloi. Kiitosjuhlassa luovutettiin
ansiomerkkejä.
Tuomiokapitulin esityksestä presidentti Niinistön myöntämä Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan ritarimerkki lääninrovasti Juhani Lavangolle.
Luottamushenkilöt, kultainen ansiomerkki (30-v.) kenttärovasti Juhani Liukkonen. Hopeinen ansiomerkki (20-v.) Antero Aakko, Jari Heikkinen ja Tarmo
Tarkkinen.
Vapaaehtoiset, kultainen ansiomerkki (30-v.) Eila Arbelius ja Arja Riihola.
Työntekijät, kultainen ansiomerkki (30-v.) rovasti Harri Fagerholm, rovasti Pasi
Kurikka, rovasti Hannu Ojalehto, lapsityönohjaaja Kirsi Merenheimo-Mäenpää,
diakoni Päivi Moilanen, seurakuntasihteeri Mirja Rasila ja nuorisotyönohjaaja
Tuulikki Ståhlberg.
18§
Lounas assyrialaisperheen ravintolassa Välivainiolla
Kiitosjuhlan jälkeen Herra piispa seurueineen siirtyi lounaalle assyrialaiskristittyjen ravintolaan. Seurue sai nauttia tarkastuksen päätteeksi maittavan ja erilaisen lounaan. Lounaan päätteeksi herra piispa kiitti assyrialaisperhettä lounaasta ja kertoi iloitsevansa krusifiksista tarjoilupöydällä. Se tervehtii sanomallaan ravintolaan tulevia.
13
Pöytäkirja sisältää seuraavat liitteet:
Lista työntekijöistä ja luottamushenkilöistä (liite 1),
Johtavan diakoniaviranhaltijan Irma-Elina Mukarin puheenvuoro (liite 2),
Luottamushenkilö Pirjo Pyörälän puheenvuoro (liite 3),
SWOT-analyysi (liite 4),
Kertomus hallinnon ja talouden tarkastuksesta (liite 5),
Kertomus kirkkoherranviraston, arkiston ja kirjaston tarkastuksesta (liite 6)
Piispanmessussa pidetty saarna (liite 7)
14
Olemme tarkastaneet pöytäkirjan ja todenneet sen piispantarkastuksen kulun
mukaiseksi.
Piispa
Samuel Salmi
Pappisasessori
Juha Rauhala
Lääninrovasti
Juhani Lavanko
Notaari
Riitta Huhtala
15