KOLARIN SEURAKUNNAN PIISPANTARKASTUSPÖYTÄKIRJA Aika: Tarkastajat: 11. - 13.10.2013 Piispa Samuel Salmi Pappisasessori Juha Rauhala Lääninrovasti Jouko Lepistö Notaari Harri Hautala Perjantai 11.10.2013 1§ Alkuhartaus Kolarin kirkossa klo 12:00 Läsnä: Herra piispa seurueineen, kirkkoherra Jaakko Knuutila, seurakuntapastori Kira Hatanpää, suntio Vesa Satta, Kolarin seurakuntalaisia. Kirkkoherra lausui piispantarkastuksen seurueen tervetulleeksi Kolariin. Piispa puhui tämän jälkeen piispantarkastuksen alkusanat, jossa hän muistutti kirkon olemassaolollaan kertovan sanan ja sakramenttien läsnäolosta kunnassa. Hän totesi piispantarkastuksella olevan kaksi merkitystä. Piispantarkastus päivittää seurakunnan elämää talouden osalta ja hallinnollisesti ja sitä on edeltänyt pitkä valmistautuminen. Samalla sillä on hengellinen merkitys: Kolarin seurakunta on hiippakunnan 60 seurakunnan joukossa huomion keskipisteenä ja nyt pysähdymme hetkeksi kuulemaan sen sydänääniä. Piispantarkastus on täten mahdollisuus miettiä yhdessä seurakunnan voimavaroja ja haasteita muuttuvassa ajassa. Seurakuntapastori Kira Hatanpää johti ripin, jonka jälkeen kirkkoherra puhui Matt. 11:28-30 pohjalta. Kirkkoherra muistutti, miten piispa lausuu tekstikappaleen sanat pappisvihkimyksessä, laskiessaan stoolan vihittävän harteille. Papin työ ei aina ole kevyttä, mutta sanoma onkin syntien kantamisessa: Kristus on kantanut meidän syntiemme kuorman. Oma kuormamme kevenee Kristuksen kuormaksi. Meitä kutsutaan myös kantamaan matkakumppaneina toistemme taakkoja. Alkuhartaudessa veisattiin virret 200:1-7 ja 600. 1 2§ Tulolounas Kolarin seurakuntakeskuksessa klo 12:30 Piispanseurue nautti lounaan seurakuntakeskuksessa. Ruokana oli maittavaa poronpaistia ja perunamuusia, jälkiruuaksi uuniomenaa ja jäätelöä. Ruokailun aikana käytiin kevyttä keskustelua. 3§ Kouluvierailu Kolarin yläkoululla ja lukiossa klo 13:30 Läsnä: Herra piispa seurueineen, kirkkoherra Jaakko Knuutila, seurakuntapastori Kira Hatanpää, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Tero Räisänen, Piritta Unga, rehtori Janne Ylinampa, koulun opettajia ja oppilaita. Kolarin peruskoulun rehtori Janne Ylinampa otti herra piispan seurueineen ystävällisesti vastaan koululla. Oppilaat ja koulun henkilökuntaa kokoontui liikuntasaliin, jossa oppilailla oli mahdollisuus esittää piispalle kysymyksiä. Tilaisuuden aluksi rehtori toivotti kaikki tervetulleeksi ja alakoululaisista koottu kuoro esitti lauluesityksen. Piispa esitti kiitoksensa, jonka jälkeen siirryttiin koulun oppilaiden esittämiin kysymyksiin. Oppilaat esittivät kysymyksensä yleisön joukosta. 1. Onko Jumala olemassa? Tämä on peruskysymys. Tietenkin Jumala on olemassa. En muuten kantaisi tätä ristiä ja kulkisi tapaamassa ihmisiä. Ilman Jumalaa en voisi. Jumalan olemassaoloa ei voida tieteellisesti todistaa, kuten esimerkiksi tuloksia matematiikassa. Jumala kuitenkin puhuu meille. Hän puhuu meille omassatunnossamme, luonnossa, sanassaan ja ihmiskohtaloissa. Sydän tulee pitää auki Jumalalle. Eräs tunnettu toimittaja soitti minulle ja kehotti ostamaan uusimman Apulehden. Kyseisessä lehdessä toimittaja tunnusti: ”Olen alkanut aavistaa, että Taivaassa on joku.” Jumala kuulee ja ymmärtää. Uskon, että Jumala kuulee ja jokaisen ihmisen elämä on Hänelle tärkeä. 2. Mitä mieltä olet homoavioliitosta? Tämä kysymys on monipuolinen. Mitä on avioliitto? Avioliitto on elämänmittainen miehen ja naisen liitto. Kun mies ja nainen vihitään avioliittoon, heistä tulee yhteiskunnan perusyksikkö. Tämä on piispojen kanta. Kysymys on myös siitä, mitä on homoseksuaalisuus ja miehen ja naisen välinen suhde. Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja Hänen kuvansa. Siksi jokainen ihminen on tärkeä. Yhdessä homoseksuaalien kanssa voidaan rukoilla ja pyytää Jumalan johdatusta. Kuitenkin avioliitto on miehen ja naisen välinen. 2 3. Millaista on olla piispa? Piispan työ on mielenkiintoinen ja hieno tehtävä. Oulun hiippakunta muodostaa 43 prosenttia Suomen pinta-alasta, joten alue on laaja. Työssäni saan olla tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa ja olla kosketuksissa erilaisiin kulttuureihin. Hienoja hetkiä ovat juuri monenlaisten ihmisten kohtaamiset. Työni on hienoa, vaikka toden totta kokopäiväistä. 4. Mitä mieltä olet uskonsodista? Kristinuskon historiassa on ollut uskonsotia ja niitä käydään edelleenkin eri puolilla maailmassa. Lähihistoriasta muistamme Pohjois-Irlannin tilanteen ja tämän hetken konfliktit islamilaisessa maailmassa. Uskonsodat ovat ikävä ilmiö. Siinä herkät tunteet yhdessä uskon kanssa aiheuttavat vakavia konflikteja. Useimmiten uskonsodissa ei kuitenkaan ole kysymys uskosta, vaan toisten kunnioittamattomuudesta ja fundamentalismista. Oikeat uskovat eivät halua käydä toisten ihmisten kimppuun. Uskonsodissa uskontoa käytetään aseena toista ihmistä vastaan. 5. Onko piispan työ väsyttävää? Piispan työhön kuuluu hankalia valintoja. Valinnoissa ei aina voi miellyttää kaikkia, vaikka haluaisikin. Sellainen väsyttää. 6. Onko helvetti olemassa? Joillekin elämä voi ”olla helvettiä”. Kaikki voi mennä huonosti eikä toivoa tunnu näkyvän. Kun elämänmaku puuttuu, se saa elämän tuntumaan helvetiltä. Ihminen on luotu elämään yhteydessä Jumalaan ja synti erottaa tästä yhteydestä. Helvetti on siten oikean elämän puuttumista. Onko sitten olemassa tuonpuoleista helvettiä? Jeesus sanoi, että jos ihminen kieltää Jumalan olemassaolon, se on ihmiselle ”Gehenna”, paikka Jerusalemin eteläpuolella, jossa palaa ikuinen tuli. Helvetti on totaalinen ero Jumalasta eikä yhteyttä enää ole. Saamme kuitenkin olla tässä ajassa päivän lapsia. Meidän ei tarvitse jäädä synkkiin ajatuksiin: kristillinen usko on valon uskonto. 7. Mitä mieltä olet Syyrian tilanteesta? Syyrian tilanne on murheellinen. Tässä konfliktissa uskontokin on yhtenä osana mukana. Syyriassa eletään järkyttävää aikaa: alaikäisiä pakolaisia on jo miljoona ja taisteluissa on käytetty biologisia aseita. On olemassa positiivinen asia. USA ei ole toteuttanut uhkaustaan ilmaiskuista. Tämä on merkki ihmisyyden sydänäänestä ja tuo toivoa väkivallan loppumisesta. Rauha ei ole näköpiirissä, mutta toivoa on. 8. Millaista yhteistyötä toivoisit seurakunnan ja koulun välille? Tämä on tärkeä asia. Tämän päivän maailmassa henkisen tuen ja rinnalla kulkemisen toteutuminen on elintärkeää. 3 Oulun tragedia tuo surua ja koskettaa kaikkia. Meidän jokaisen tärkeänä tehtävänä on välittää toisistamme. Tämä luo yhteisymmärryksen ja rakkauden perusteet. Kannustava ilmapiiri syntyy osoittamalla ymmärrystä ja välittämistä. Ymmärryksen ja välittämisen ilmapiirissä ketään ei kiusata ja osaamme pyytää anteeksi. Piispanristi täydessä kullassa merkitsee sitä, että on olemassa joku, joka välittää. Hän, joka antoi henkensä meidän puolestamme. Risti kertoo häviämättömästä rakkaudesta. Tämän rakkauden varassa me teemme matkaa iankaikkisen elämän toivossa.” Kouluvierailun päätteeksi piispanseurue nautti kahvihetken opettajainhuoneessa. Keskustelun yhteydessä peruskoulun rehtori kuvaili koulun ja seurakunnan välejä luonteviksi ja toimiviksi. 4§ Neuvottelu kunnan johdon ja edustajien kanssa päiväkahvien ääressä klo 14:45 Läsnä: Herra piispa seurueineen, kirkkoherra Jaakko Knuutila, seurakuntapastori Kira Hatanpää, kunnanhallituksen puheenjohtaja Martti Vaattovaara, kunnanjohtaja Kyösti Tornberg, kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Antero Pantsar, kunnanvaltuuston 2. varapuheenjohtaja Raimo Kumpurinne, kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja kansanedustaja Simo Rundgren, kunnanhallituksen sihteeri Antti Määttä, kunnanhallituksen jäsen Piritta Unga, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Eini Pellikka, nuorisotyönohjaaja Mira Sunnari, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Tero Räisänen, diakoni Marjatta Pakola. Piispa seurueineen saapui kunnanhallituksen kokoushuoneeseen, jossa nautittiin kahvit wienerillä. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vaattovaara toivotti osanottajat tervetulleeksi. Neuvottelun aluksi Kolarin kunnanjohtaja Tornberg piti alustuksen. Hän loi katsauksen Kolarin kunnan kehitykseen. Edistys nykyiselleen on tapahtunut sykäyksittäin. Sotavuosien jälkeistä aikaa leimasi jälleenrakentaminen ja köyhyys. Kuntakeskus oli tuolloin Sieppijärvi ja palvelujen järjestäminen kirkonkylään, Jokijalkaan, ei sujunut riidoitta. Kuitenkin Rautaruukin ja Paraisten kalkkitehtaan 1960-luvulla rakentamat kaivokset nostivat Kolarin Lapin läänin teollistuneimmaksi kunnaksi ja maan teollistuneimpien maalaiskuntien joukkoon. Tämä merkitsi valtavaa harppausta savotta- ja eräpitäjästä teollisuuskunnaksi. Myöhemmin matkailusta on tullut Kolarille valtaelinkeino. Matkailu alkoi pienimuotoisesti jo 1930-luvulla, jolloin hiihtomatkailua Ylläkselle harrastivat ”etelän herrat ja joutilaat”. Kaivostoiminnan hiipuessa 1980-luvulla matkailu korvasi teollisuuden merkittävimpänä elinkeinona Kolarissa. Matkailussa on lisäksi tapahtunut uusi nousu vuosituhannen jälkeen. Kunnanjohtaja kuvaili kuntien elävän tätä nykyä sekavaa ja epävarmaa aikaa: Suomen hallituksen kaavailema kuntauudistus ja kuntarakennelaki herättävät kysymyksiä. Tulevaisuus vaikuttaa kuitenkin vakaalta, vaikka monta tärkeää haastetta esimerkiksi yrittäjyyteen ja sairaanhoitoon on edessä. 4 Kirkkoherra Knuutila piti oman alustuksensa kunnanjohtajan jälkeen. Hän totesi Kolarin seurakunnan elävän mukana menneillään olevan kehityksen keskellä: kuntien rakennemuutos vaikuttaa seurakuntiinkin. Hän totesi kirkonkylän ja Sieppijärven seurakunnallisen yhteistyön hyväksi, tilaisuuksia järjestetään vastavuoroisesti. Matkailu tuo lisää väkeä Kolariin ja matkailijoiden palveluksessa on Pyhän Laurin kappeli Äkäslompolossa. Kirkkoherra totesi yhteistyön olevan läheistä seurakunnan ja kunnan välillä: Samoja henkilöitä löytyy sekä seurakunnan että kunnan luottamuspaikoilta, koulut ovat seurakunnan kanssa läheisessä yhteistyössä ja diakoni toimii myös kunnan sosiaalisten palvelujen tukena. Alustusten jälkeen kunnanhallituksen puheenjohtaja Vaattovaara avasi keskustelun puheenvuoroille. Simo Rundgren pyysi puheenvuoroa. Hän viittasi kokemukseensa sekä seurakunnan että kunnan tehtävissä ja totesi näiden yhteistyön keskeiseksi mahdollistajaksi keskinäisen kunnioittamisen. Toinen toisensa arvostaminen toteutuu läheisessä yhteistyössä. Seurakunta tekee työtä, jota kukaan muu ei tee: työtä uskon todellisuudessa ja raittiudessa. Rundgen toi terveisensä myös eduskunnasta todeten, että edessä on aika, jolloin joudutaan tinkimään monesta. Suomi elää velaksi. Ratkaisuna vaikeaan aikaan on elämäntapamuutos hyvään yksilölliseen elämäntapaan. Nuorten ongelmana on erityisesti päihteet. Seurakunnilla on erityinen osa syrjäytymisen ehkäisemisessä. Seurakunnan on edelleen pysyttävä kirkkoherran johtamana hallinnon muuttuessa, Rundgren vaati. Piispa piti puheenvuoron. Hän kiitti alustajia hyvästä keskustelun avaamisesta. Alustuksista saatiin paljon tarpeellista tietoa yhteistyön kehittämiseksi. Erityisenä ilona piispa piti puuttumista kunnan yleisilmeeseen, mikä ei ole taakka, vaan mahdollisuus yhteiselle talkoolle. Piispa totesi, että Kolarin pääelinkeinojen, matkailun ja kaivostoiminnan, tulee kulkea käsi kädessä: kaivosten tulee olla ympäristöystävällisiä, joka tukee matkailua. Piispa toi esiin huolenaiheen Kaunisvaaran päästöistä, joiden epäillään vuotavan Tornionjokeen. Rundgren vakuutti asian olevan viedyn eteenpäin tutkittavaksi. Piispa totesi Kolarin tilanteen vaikuttavan koko Lappiin. Hän kertoi iloitsevansa rajat ylittävästä yhteishengestä, joka on lappilaisen identiteetin säilyttämiseksi välttämätön kunnallisen kentän eläessä muutosten aikaa. ”Olemme ystäväjoukko ja Lapin asia on yhteinen”, Piispa tiivisti ja toivotti lopuksi Jumalan siunausta. Kunnan johto lahjoitti tilaisuuden päätteeksi piispalle komean puisen koivunlehden muotoisen koriste-esineen. Piispa totesi Raamatussa oliivipuun lehden olevan toivon vertauskuva. Hän toivoi onnen seuraavan Kolaria keskustelussa Lapin tulevaisuudesta. 5§ Päivällinen Kolarin seurakuntakeskuksessa klo 16:00 Piispanseurue nautti päivällisen hirvenlihakeittoa ja rahkaa. 5 seurakuntakeskuksessa. Ruokana oli 6§ Vaattojärven hautausmaan vihkiminen klo 17:30 Läsnä: Herra piispa seurueineen, kirkkoherra Jaakko Knuutila, seurakuntapastori Kira Hatanpää, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Eini Pellikka, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Tero Räisänen, Piritta Unga, toimittaja Jaakko Kangosjärvi, kanttori Päivi Suoraniemi ja kirkkokuoro, sekä seurakuntalaisia. Illan hämärtyessä piispanseurue saapui autosaattueessa Vaattojärven hautausmaalle, jossa toimitettiin juhlallinen hautausmaan vihkiminen. Paikalla oli kirkkokuoro, joka esitti tilaisuuden kuluessa hengellistä musiikkia. Tilaisuudessa veisattiin virret 243, 249: 1,2,4,6 ja 194: 1-3. Johdantosanoissa piispa sanoi olevan aika vihkiä jo pitkään käytössä ollut hautausmaa Herralle. Pyhittäminen tapahtuu Jumalan sanalla ja rukouksella. Kanttori Suoraniemi ja kirkkoherra Knuutila lauloivat vuoroveisuna psalmin 16 jakeet 1 ja 7-11. Kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Eini Pellikka luki Job 19:25-27, kirkkoherra Knuutila Jes. 65:17-18, pappisasessori Rauhala 1. Kor. 15:41-43 ja lääninrovasti Lepistö Joh. 5:24-29. Tekstikappaleiden jälkeen kirkkokuoro lauloi ”Iltalaulun”. Puheessaan piispa sanoi hautausmaa saa kauan odottamansa ristinmerkin. Ristinmerkki lepää hautausmaan yllä ja se kertoo: Jeesus elää. Tämä hautausmaa on Herran puisto. Herran puistossa, leposijojen äärellä, saamme muistaa poismenneitä. Haudoilla palavat kynttilät ovat muistotulia. Tänään muistamme poismenneitä läheisiämme ja saamme siunata rakkaitamme rajan taakse. Jumalan puisto on myös matka sisimpäämme: se muistuttaa meitä aikamme rajallisuudesta. Matkalla sisimpäämme olemme samalla matkalla peruskysymyksiin. Veisattava virsi puhuu Jeesuksen muistosta ja tämä muisto liittää meidät vainajiin. Toivomme on kuolleista heräämisessä. Vihimme hautausmaan Jeesuksen muistossa. Kerran saamme nähdä Hänet ja kaikki läheisemme kasvoista kasvoihin. Rukousjaksossa piispa siunasi pyhällä ristinmerkillä ja vihki siunaussanoilla käyttöön Vaattojärven hautausmaan Kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Vihkimisrukous pukee sanoiksi niitä tuntoja, joita vihkimisessä olivat syvästi läsnä: ”Herra, meidän Jumalamme. Sinulle kaikki elävät, ja sinun uskollisuutesi pysyy polvesta polveen. Me rukoilemme sinua: Anna tämän hautausmaan olla meille paikka, jossa voimme surun, luopumisen ja kuoleman hetkellä jättäytyä sinun armosi varaan. Me kiitämme sinua kaikista niistä ihmisistä, jotka ovat olleet suunnittelemassa, rakentamassa ja kaunistamassa tätä hautausmaata. Auta meitä vaalimaan tätä paikkaa rakkaudella ja kunnioituksella, niin että se todistaisi ikuisesta uskollisuudestasi. Anna rauhasi niille, jotka lasketaan tähän hautausmaahan odottamaan ylösnousemuksen aamua, ja anna ikuisen valosi loistaa heille. Lohduta niitä, jotka muistavat täällä rukouksin läheisiään. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. Aamen.” Piispan päättäessä vihkimistilaisuuden hän sanoi kuin muistolauseeksi tekstikohdan Ilmestyskirjasta (Ilm. 21:3-4): "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten 6 keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." Lopuksi piispa siunasi läsnä olevan seurakunnan ja kirkkokuoro lauloi laulun ”Viimeiset veneet”. 7§ Tutustuminen Jarmo Kylämaan lampolaan klo 18:00 Läsnä: Herra piispa seurueineen, kirkkoherra Jaakko Knuutila, seurakuntapastori Kira Hatanpää, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Eini Pellikka, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Tero Räisänen, Piritta Unga. Piispanseurue tutustui hautausmaan lähellä sijaitsevaan lampolaan. Piispanseurueelle esiteltiin lampolarakennus, jossa sijaitsi elintilat 250 lampaalle ja tilat heinille. Lammasten lukumäärä tilalla on keskivertaista suurempi. Jarmo Kylämaa kutsui piispanseurueen kotiinsa, jossa seurueen jäsenet saivat esittää kysymyksiä lammaselinkeinoon ja tilanhoitoon liittyen. 8§ Kahvitilaisuus Vaattojärven koululla klo 18:30 Läsnä: Herra piispa seurueineen, kirkkoherra Jaakko Knuutila, seurakuntapastori Kira Hatanpää, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Eini Pellikka, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Tero Räisänen, Piritta Unga, kyläpäällikkö Harri Liikamaa ja kyläläisiä. Piispanseurue jatkoi matkaa Vaattojärven koululle, jossa saimme kuulla kyläyhdistyksen kuulumisia järvikylien elämästä. Seurueen toivotti lämpimästi tervetulleeksi Vaattojärven kyläpäällikkö Harri Liikamaa. Tervetulopuheessaan Liikamaa totesi Vaattojärven eläneen muutoksen aikaa viime vuosina. Muutoksen voimasta kertoo tilasto, jonka mukaan Vaattojärvellä toimi vielä 1970-luvulla 34 lypsykarjatilaa, kun tällä hetkellä tiloja on enää neljä. Metsäteollisuuden merkitys työllistäjänä on myös heikentynyt. Kylällä toimii oma koulu, tosin oppilasmäärä laskee koko ajan. Koulu ja kauppa ovat kuitenkin säilyneet muutoksen aikana ja ovat elämän ehtona Vaattojärvelle. Kyläläisiä yhdistää voimakas talkoohenki. Kyläyhdistys toimii tehokkaasti ja Rantapaviljonki tuo yhdistykselle tuloja. Kyläpäällikön mukaan kyläläiset ovat yhdessä päättäneet, ettei luovuteta, vaan kaikki tehdään elämän edellytysten säilyttämiseksi Vaattojärvellä. Piispa totesi puheenvuorossaan, miten sykähdyttävää on saada kuulla voimakkaasta yhteishengestä. Sillä pärjätään aina pitkälle tulevaisuuteen. Apu omiin asioihin löytyy pääkaupunkia lähempää: meistä itsestämme. Piispa rohkaisi kyläläisiä pitämään kiinni koulustaan ja kaupastaan ja kannusti etsimään hyviä innovaatioita. On syytä luottaa esimerkin voimaan. Piispa toivotti siunausta kyläläisten työhön ja aikeille. 7 Kahvitilaisuuden aikana keskusteluissa nousi esiin, miten paikallinen hevosenhoito on voimissaan. Mainetta niittänyt suomenhevonen Marat oli piispanseurueen tiedossa. 9§ Seurat Sieppijärven kirkossa klo 20:00 Läsnä: Herra piispa seurueineen, kirkkoherra Jaakko Knuutila, seurakuntapastori Kira Hatanpää, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Tero Räisänen, Piritta Unga, seurakuntalaisia. Iltaseuroissa Sieppijärven kirkossa puhuivat lääninrovasti Lepistö ja pappisasessori Rauhala. Tilaisuudessa laulettiin virret 301:1-4, 548, 552 ja 563. Lääninrovasti Lepistö puhui viikon evankeliumitekstin (Mark. 2: 1–12) pohjalta. Aiheena kirkkovuodessa oli ”usko ja epäusko”. Tekstissä Jeesus paransi luokseen katon läpi lasketun halvaantuneen. Lepistö totesi tekstissä olevan läsnä sekä uskon että epäuskon. Teksti korostaa halvaantuneen miehen kantajien uskoa, jonka kautta halvaantunut sai vastaanottaa kaikkein suurimman lahjan, anteeksiantamuksen. Lainopettajat pitivät Jeesuksen puhetta jumalanpilkkana, johon Jeesus vastasi antamalla halvaantuneelle terveyden. Teksti ei kerro, uskoivatko lainopettajat, mutta paikallaolijat uskoivat. Uskon raja kulkee ihmisten sydämessä. Usko sai halvaantuneen ystävät luottamaan Jeesukseen ja toimimaan. Usko on siten meillekin tienviitta sydämessä, osoittaen tien, jota kulkea lähimmäistä palvellen: Jumalan käsinä ja jalkoina. Pappisasessori Rauhala totesi puheessaan, miten Kolarissa on useita kirkkoja. Niiden tehtävänä on jumalanpalveluselämä. Rauhala kertoi muutamasta kirkosta, jotka erityisesti ovat hänen mielessään. Ensinnäkin kirkko Betlehemissä, paikalla, jossa perimätiedon mukaan Jeesus syntyi. Tämä kirkko on tiettävästi maailman vanhin säilynyt, se on rakennettu 300luvulla. Alueen vallanneet ristiretkeläiset ratsastivat kirkkoon hevosillaan. Tarina kertoo, miten tämän jälkeen kirkon ovea madallettiin tämän estämiseksi vastaavaisuudessa. Tässä on kuva siitä, miten päämme kumartamalla pääsemme näkemään Vapahtajan. Toinen tärkeä kirkko on valtaisa Pietarinkirkko. Sen suuruus symboloi Rooman asemaa sen ajan keskuksena. Rooma oli myös apostoli Pietarin kaupunki. Kun Pietarinkirkkoon tulee sisälle, katse hakeutuu ylöspäin: Jumala on suuri, ihminen pieni. Kolmanneksi seuratuvat ovat eräänlaisia kirkkoja. Rauhala muisteli lapsuutensa pirttiseuroja, joissa oli turvallista istua vanhusten kanssa samoilla penkeillä. Sanankuuloon saapui erilaisia ihmisiä ja kaikille riitti paikkansa Jumalan sanan kuulossa. Sitten on maailman pienin kirkko, ihmisen sydän. Siellä Jeesus haluaa asua, kun kaipaamme armoa ja anteeksiantamusta. Puheiden jälkeen piispa lausui piispantarkastuksen ensimmäisen päivän loppusanat. Hän kertoi raamatunkohtaa: ”Maa, maa, kuule Herran sanaa.” Herran sana on jykevä. Sanassaan Jumala puhuttelee koko universumia. Pohjoisessa sanat tulevat erityisen lähelle ja niille on syytä olla kuuliainen. Jumalan sanoja kuulemalla pääsemme kerran perille Taivaan kotiin, Jumalan kämmenelle, joka on Jumalan todellisuutta. Tämä todellisuus on tulossa. Voimme luomakunnassa kuulla Jumalan äänen. Luomakunta odottaa pääsyä 8 sinne, missä ei ole syntiä. Taivaan kodissa on monta huonetta, siellä meitä odottaa Jumalan rakkaus. Seurojen päätteeksi piispanseurue osallistui kirkkokahveille, johon oli katettu herkullisia poro- ja lohipiirakoita. 10 § Siirtyminen Ylläkselle klo 21:30 Piispanseurue siirtyi Äkäslompolon Ylläkselle majoitustiloihin. Lauantai 12.10.2013 11 § Aamupala Pyhän Laurin kappelissa klo 8:00 Piispanseurue nautti runsaan aamupalan Pyhän Laurin kappelissa. 12 § Aamuhartaus Pyhän Laurin kappelissa klo 8:45 Läsnä: Herra Piispa seurueineen, kirkkoherra Jaakko Knuutila, seurakuntapastori Kira Hatanpää, diakoni Marjatta Pakola, nuorisotyönohjaaja Mira Sunnari, kanttori Päivi Suoraniemi, talouspäällikkö Jouni Ollikkala, suntio Leila Kangosjärvi, toimistosihteeri Helena Kuru, emäntä Jaana Komulainen, lastenohjaaja Anne Grip. Piispanseurue osallistui aamuhartauteen, jossa palveli seurakuntapastori Kira Hatanpää. Hartaudessa laulettiin virsi 259. Seurakuntapastori Hatanpää kertasi kirkkovuoden evankeliumitekstin (Mark. 2:1-12). Hän muistutti, miten seurakunta, Kristuksen ruumis, koostuu monista erilaisista ihmisistä, jotka ovat samassa asemassa Jumalan pyhyyden äärellä. Jumalan kuvina olemme kuitenkin kaikki yhtä arvokkaita. Jokainen elää seurakunnassa omien voimiensa ja kykyjensä mukaan, sallien toisten erilaisuuden ja heikkouden. Jumala voi parantaa meidät ja etsiydymme Jumalan yhteyteen toisiamme tukien. Yhdessä saamme iloita syntiemme sovitusuhrista, Jeesuksesta. 13 § Työntekijäneuvottelu klo 9:00 Läsnä: Herra piispa seurueineen, kirkkoherra Jaakko Knuutila, seurakuntapastori Kira Hatanpää, diakoni Marjatta Pakola, nuorisotyönohjaaja Mira Sunnari, kanttori Päivi Suoraniemi, talouspäällikkö Jouni Ollikkala, suntio Leila Kangosjärvi, toimistosihteeri Helena Kuru, emäntä Jaana Komulainen, lastenohjaaja Anne Grip. Työntekijäneuvottelu käytiin Pyhän Laurin kappelin tiloissa. Neuvottelun johti pappisasessori Rauhala SWOT analyysin pohjalta. Ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin seurakunnan työntekijöiden kokemuksia Kolarin seurakunnan ja sen toimintatapojen kehityksestä. Todettiin, että Kolarin seurakunta on elänyt muutosten aikoja, kuitenkin toiminnan edellytykset ovat hyvät. Puitteet kirkon perussanoman viemiseen ovat hyvät ja toiminta on ajan kuluessa laajentunut ja monipuolistunut. Yhteistyö kunnan kanssa on luontevaa ja yhteisiä 9 projekteja toteutetaan. Työntekijöiden keskuudessa todettiin vallitsevaksi kannustava ilmapiiri, joka mahdollistaa kaikinpuolisen luottamuksen ja toisten tukemisen. Kaikki kokivat saavansa äänensä kuuluviin. Pappisasessori Rauhala kehui saamaansa kokonaiskuvaa seurakunnan työilmapiiristä hyväksi ja työntekijöitä asiantunteviksi. Haasteita on olemassa työntekijöiden vähäisestä määrästä johtuen, kuitenkin on olemassa resursseja, joita voidaan käyttää asian helpottamiseksi. Toteuttamalla työnjakoa, esimerkiksi tukiryhmiä hyödyntämällä, voidaan helpottaa työtaakkaa pienessä seurakuntayhteisössä. Piispa yhtyi ilomielin keskusteluissa ilmenneisiin moniin positiivisiin ajatuksiin. Seurakunta on Kristuksen ruumis, johon kuuluu erilaisia jäseniä omine tehtävineen. Omilla vastuualueillamme teemme yhteistyötä yhteisessä asiassa. Jokaisen tulee saada tuntea itsensä tärkeäksi. Seurakuntayhteisössä tulee antaa myös kriittinen palaute rakentavassa hengessä. Aikojen ollessa vaikeita, saamme luottaa siihen, että Jumala on meidän kanssamme. Hän vaikuttaa kirkkonsa työntekijöiden kautta. Lopuksi Piispa kannusti kertomaan rohkeasti Kolarissa anteeksiantavasta Kristuksesta. 14 § Lounas Hotelli Seidassa klo 11:00 Piispanseurue nautti lounaan Pyhän Laurin kappelissa. Mukana olivat myös seurakunnan työntekijät. Lounaan yhteydessä hotelli Seidan emäntä AnneMari Juuso kertoi matkailutyöstä työntekijöiden näkökulmasta. 15 § Patikkaretki Kesänkijärvelle klo 12:00 Läsnä: Herra piispa seurueineen, kirkkoherra Jaakko Knuutila, seurakuntapastori Kira Hatanpää, diakoni Marjatta Pakola, nuorisotyönohjaaja Mira Sunnari, kanttori Päivi Suoraniemi, talouspäällikkö Jouni Ollikkala, suntio Leila Kangosjärvi, toimistosihteeri Helena Kuru, emäntä Jaana Komulainen, lastenohjaaja Anne Grip. Lounaan jälkeen piispanseurue jakoi eväät välipalaksi patikkaretkelle. Seurue siirtyi autoilla Kesänkijärvelle, jonka parkkipaikalle jätettiin autot. Linjaautokyydityksellä seurue jatkoi Karilaan, josta patikkaretki saattoi alkaa. Ilmat suosivat ja seurue oli hyvin varustautunut. Patikkaretki oli kokonaisuudessaan noin kymmenen kilometrin mittainen ja reitti sijaitsi keskellä jylhiä Lapin tunturimaisemia. Puolessa välissä matkaa sijaitsi Hangaskurun kota, jossa pysähdyttiin nauttimaan eväät. Evääksi oli varattu makkaroita, pillimehuja ja kahvia, jotka maistuivat piispanseurueelle. Matkalla tarjoutui tilaisuus keskusteluihin seurakuntatyöstä, sekä niin ajallisesta kuin hengellisestä kutsumuksesta. Retki sujui ajallaan ja Kesänkijärveltä siirryimme autoilla takaisin Hotelli Seidalle. 16 § Sauna ja uinti Hotelli Seidassa klo 16:00 Herra piispa seurueineen sai mahdollisuuden peseytyä ja rentoutua saunassa ennen päivällistä Hotelli Seidassa. 10 17 § Päivällinen Hotelli Seidassa klo 17:00 Herra piispa seurueineen nautti Hotelli Seidassa päivällisen. 18 § Kahvitilaisuus ja luottamushenkilöneuvottelu Pyhän Laurin kappelissa klo 18:30 Läsnä: Herra piispa seurueineen, kirkkoherra Jaakko Knuutila, seurakuntapastori Kira Hatanpää, diakoni Marjatta Pakola, nuorisotyönohjaaja Mira Sunnari, kanttori Päivi Suoraniemi, talouspäällikkö Jouni Ollikkala, suntio Leila Kangosjärvi, toimistosihteeri Helena Kuru, emäntä Jaana Komulainen, lastenohjaaja Anne Grip, kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäseniä: Eini Pellikka, Tero Räisänen, Anna-Liisa Keskitalo, Marja Rundgren, Mikko Rundgren, Piritta Unga, Arja Harju, Antero Pantsar, Kari Koivumaa. Piispa avasi neuvottelun toivottaen kaikki osallistujat tervetulleiksi. Piispa totesi olevan aika julkistaa Kolarin seurakunnan hallinnon ja talouden kysymyksiä, joihin ovat ennen varsinaista piispantarkastusta perehtyneet ja raporttinsa laatineet pappisasessori Rauhala ja lääninrovasti Lepistö. Piispa luovutti puheenvuoron luottamushenkilöiden edustajalle, Eini Pellikalle. Pellikka toivotti omasta puolestaan paikalle saapuneet tervetulleiksi neuvottelutilaisuuteen. Hän kertoi asioista, jotka kokemus on kirkastanut rakkaiksi. Pellikka totesi pienenkin osallistumisen olevan tärkeää ja tuottavan auttamisen iloa. Lasten ja nuorten tukeminen on välttämätöntä myös lapsimäärän vähetessä. Toiminnassa on tapahtunut onnistumisia, kuten Pyhän Laurin kappelin rakentaminen ja sen suosio. Seurakunnan työntekijät saivat myös kiitosta, yhteistyö on onnistunutta. Yhteyksien avaaminen eri yhdistyksiin ja hyvien suhteiden ylläpitäminen kuntaan on tärkeää nykyisessä kehityksessä. Vapaaehtoiselta pohjalta toimiva yhteistyö on toiminut naapuriseurakuntien kanssa. ”Kolarin seurakunnassa iloittiin itsenäisyydestä 1894. Todettiin muun muassa, että seurakunta on kyllin laaja itsenäiseksi seurakunnaksi. Toivon, että saamme jatkaa itsenäisenä seurakuntana pitkään”, Pellikka totesi lopuksi. Piispa antoi puheenvuoron seuraavaksi talouden ja hallinnon tarkastuksen suorittaneille pappisasessori Rauhalalle ja lääninrovasti Lepistölle. Rauhala aloitti esittelemällä raporttinsa: KERTOMUS KOLARIN SEURAKUNNAN TALOUDEN JA HALLINNON TARKASTUKSESTA. (Liite 1) Rauhalan esitelmän jälkeen Mikko Rundgren kiitti Rauhalaa hyvästä raportista ja tiedusteli samalla, onko Kolarin seurakunnassa painetta seurakuntaliitoksiin lähiaikoina. Piispa totesi yhteiskunnan elävän vahvassa rakenteellisessa muutoksessa, eikä suunta ole vielä täysin selvillä. Seurakuntien rakenne kuitenkin myötäelää kuntien rakenteen kanssa. Tällä hetkellä kirkko on kehittymässä seurakuntayhtymien suuntaan. Tässä kehityksessä on tarkoituksena kuitenkin säilyttää seurakuntien oma alueellinen itsenäisyys ja päätöksentekomahdollisuus. Kirkkohallituksen esitys asiasta on valmisteilla. Muutosten vaikutusta Kolarin seurakuntaan on vielä mahdotonta arvioida, tarkoituksena on reagoida kuntalain tuloksiin. Liittyminen isompaan kokonaisuuteen on Kolarilla mahdollisesti edessä, siitä ei ole kuitenkaan vielä varmuutta. Kolari tulee kuitenkin säilyttämään jumalanpalveluselämään ja 11 kulttuuriseen kokonaisuuteensa kuuluvat erityispiirteensä. Piispa muistutti vielä, että parhaimmillaan muutoksessa voidaan vähentää byrokratiaa, mikä merkitsee säästöjä. Alueellinen vastuu omasta seurakunnasta on kuitenkin säilytettävä, piispa korosti. Anna-Liisa Keskitalo esitti luottamushenkilöiden huolen kirkosta eroamisesta. Hän tiedusteli, poikkeaako Kolarin tilanne hiippakunnan kokonaistilanteesta. Piispa totesi, että Kolarissa suhde kirkkoon on aina ollut avara. Poliittisen radikalismin aikoina on ollut vaikeitakin tilanteita, jolloin seurauksena on ollut jäsenten väheneminen. Kehitys on vakiintunut 1960-luvun jälkeen. Kirkon jäsenyys Kolarissa on maamme keskitasoa. Aihetta huoleen ei ole, kirkosta eroamisen buumi on selvästi laantunut koko maassa. Näihin eroamisvyöryihin on usein syynä juurettomuus. Visio kirkon tulevaisuudesta on, että jäsenmäärän vähetessä on opittava tulemaan toimeen pienemmillä resursseilla enemmistön parhaaksi. Entistä enemmän palvellaan kirkkoon kuulumattomia. Haasteeseen voidaan vastata satsaamalla vapaaehtoisjärjestelmiin, jotka toimivat kirkon henkilökunnan rinnalla toteuttamassa kirkon perustehtävää. Suomessa väestö vanhenee ja vanhenevien seurakuntalaisten työpanosta ja asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää yhteiseksi hyväksi kirkossa. Tässä auttaa vahva sitoutuminen. Puheenvuoronsa päätteeksi piispa totesi, että kirkon rooli yhteiskunnassa on tuskin muutoksen edessä. Kirkkoon suhtaudutaan yleisesti paljon myönteisemmin, kuin toisinaan mediassa annetaan ymmärtää. Seuraavaksi lääninrovasti Lepistö esitteli oman raporttinsa, RAPORTTI KOLARIN KIRKKOHERRANVIRASTON JA ARKISTON SEKÄ KIRJASTON TARKASTUKSESTA PIISPANTARKASTUKSESSA 11.-13.10.2013. (Liite 2) Piispa kiitteli pappisasessoria ja lääninrovastia perusteellisista tarkastuksista ja päätti kokouksen klo 19:46. Tilaisuus päättyi virteen 552 ja piispan siunaukseen. 19 § Iltamusiikkia kolarilaisin voimin klo 21:00 Piispanseurue osallistui Pyhän Laurin kappelissa iltamusiikkitapahtumaan, johon kokoontui myös Kolarin seurakuntalaisia. Tilaisuudessa saatiin kuulla uudenlaisia virsisovituksia, gospelmusiikkia ja kannelmusiikkia. Iltamusiikkitapahtuman päätteeksi piispa piti loppuhartauden. Hän totesi olevansa ylpeä saadessaan olla juuri Oulun hiippakunnan piispa. Olimme saaneet iloita yhteydestä ja rauhasta. Piispa kertoi, miten jokainen osallistuja on omalla osallistumisellaan tuonut mukanaan tähän hetkeen palasen taivasta. Monen ihmisen kokemus on, että elämä on äiditöntä matkaa ilman elämän lähteitä. Tämän vuoksi on syytä kokoontua yhteen hengellisen laulun ääreen. Lauluissa saamme katsella Jumalan todellisuutta. Saamme tavoitella enkelin kosketusta. Saimme yhdessä taputtaa kiitoksemme Jumalalle. Toisinaan meitä vaivaa yksinäisyys. Kuitenkin jostain kuuluu toisen maailman ääni, Jumalan ääni, joka sanoo: ”Sinä olet minulle rakas.” Lopuksi piispa sulki kuulijakunnan piispalliseen siunaukseen. 12 Sunnuntai 13.10.2013 20 § Piispan messu Kolarin kirkossa klo 11:00 Läsnä: Herra piispa toimi liturgina, kirkkoherra Jaakko Knuutila saarnasi, seurakuntapastori Kira Hatanpää avusti, nuorisotyönohjaaja Mira Sunnari, Päivi Suoraniemi toimi kanttorina, Vesa Sattamaa suntiona, ristikulkueessa palvelivat suntion lisäksi Eini Pellikka, Piritta Unga ja Tero Räisänen. Paikalle oli kokoontunut runsaasti Kolarin seurakuntalaisia. Messussa veisattiin virret 416:1-4, 126, 426, 510, 342:1-3. Johdantosanoissaan piispa totesi, miten tätä piispantarkastusta voidaan kuvata sanalla vaellus. Vaeltaminen on tuttua näillä seuduilla. Saamme tehdä matkaa luonnossa, joka julistaa Jumalan kunniaa. Elämä itsessään on vaellusta. Vaattojärven hautausmaan vihkimistilaisuudessa saimme muistaa, miten elämä on matkaa, joka kerran päättyy taivaan kotiin. Kirkkovuoden aihe ”Jeesuksen lähettiläät” liittyy vaellukseen: tarvitsemme kanssavaeltajia elämässämme, erityisesti syksyn pimeinä aikoina. Tässä tehtävässä olemme Jeesuksen lähettiläitä toinen toisillemme, tarjoten tukea ja väittämistä. Pitkällä matkalla on arvokas tämä sana: ”Tuolla on lähde.” Kirkkovuoden teema muistuttaa meitä elämän lähteestä, sovituksen ja anteeksiantamuksen kaltiosta, joka on lähellämme. Saamme osoittaa sitä toisillemme ja tarjota virvoitusta. Virvoitettuna on hyvä jatkaa iloisin mielin. Piispa muistutti anteeksiantamuksen lähteen olemassaolosta piispanmessussakin: Kristus palvelee meitä ehtoollisella, jossa hän antaa meille ruumiinsa ja verensä, antaen voimaa matkalla taivaan kotiin. Seurakuntapastori Kira Hatanpää johti ripin ja kiitosrukouksen. Pyhän lukukappaleet olivat Jer. 1:4-10 (luki Piritta Unga) ja 2. Tim. 4:1-5 (luki Tero Räisänen). Kirkkoherra Jaakko Knuutila saarnasi evankeliumitekstin (Matt. 22:1-14) pohjalta. (Liite 3) 21 § Yleinen piispantarkastus klo 12:30 Herra piispa avasi yleisen piispantarkastuksen toivottaen kaikki läsnäolijat sydämellisesti tervetulleiksi ja esitellen piispanseurueen jäsenet. Piispa totesi, että piispantarkastus on alkanut jo kauan aiemmin pappisasessorin ja lääninrovastin tarkastuksilla ja nyt on tullut yhteenvetojen aika. Piispa siirsi puheenvuoron pappisasessori Rauhalalle. Rauhala esitteli raporttinsa (Liite 1). Piispa kiitti Rauhalaa ja totesi Kolarin seurakunnan talouden olevan hyvässä kunnossa. Vaikeina aikoina tämä on erityisen tärkeä asia. Seurakunnan hallinnosta ja taloudesta vastanneet henkilöt saivat kiitosta hyvin hoidetusta työstä. Tämän jälkeen lääninrovasti Lepistö esitteli raporttinsa (Liite 2). Piispa kiitti Lepistöä ja kehotti seurakuntaa kiinnittämään huomioita raportissa esille tulleisiin korjauskehotuksiin. Piispa avasi keskustelun raporttien johdosta. Puheenvuoroja ei pyydetty. Tilaisuuden lopuksi piispa piti loppupuheenvuoron, jossa hän nosti esiin 13 muutamia piispantarkastuksen synnyttämistä ajatuksia. ”Kävimme Kolarin kunnan luottamushenkilöiden kanssa hedelmällisen neuvottelun. Seurakunnan ja kunnan välinen yhteistyö on kiitettävällä pohjalla ja luottamus on molemminpuolista. Sekä seurakunta että kunta tarvitsevat toisiaan: lappilaisen identiteetin ja itsetunnon säilyttäminen ja vahvistaminen edellyttää yhteistyötä. Taloudelliset resurssit heikkenevät ja liikkumavara pienenee, mikä tarkoittaa keskinäistä tukea apua tarvitsevien hyväksi. Yhdessä kolmannen sektorin kanssa voimme toimia kolarilaisten parhaaksi. Muutos väestörakenteessa aiheuttaa huolta: 1990- ja 2000-luvuilta lähtien lasten ja nuorten osuus on selvästi heikentynyt. Vanhempaan ikäryhmään kuuluvia on sataprosenttisesti enemmän. On kysymys merkittävästä ikärakennemuutoksesta. Tämä on todellisuutta koko maassa, mutta erityisen haasteen se muodostaa harvaan asutulla seudulla. Ikäihmisten yksinäisyys ja kontaktien harveneminen on kunnan, seurakunnan ja kolmannen sektorin yhteinen haaste, johon on kiinnitettävä huomiota. Koulujen ja seurakunnan yhteistyö on hyvä. Kouluilla on avoimet ovet ja uskontoa opetetaan. Uskonto kiinnostaa myös kirkkoon kuulumattomia lapsia. Kulttuuriperinteen vaaliminen on voimissaan. Vuonna 1965 elettiin Kolarissa murrosta elinkeinoelämässä. Kehitys on suunnannut turistivirtoja Ylläkselle, jolloin perinteinen kasvukeskus taisteli oikeuksistaan. Ylläksellä Pyhän Laurin kappeli toimii seurakunnan majakkana. Turistityö muodostaa oman haasteensa seurakunnalle. Seurakunnan luonteeseen kuuluu myös turistien palveleminen. Tähän antaa onneksi apuaan viikkopappijärjestelmä. Jumalanpalvelus on seurakunnan keskus. Silti ihmisten sitoutuminen jumalanpalveluselämään tapahtuu monella eri tasolla. Lisäksi erilaiset tilaisuudet ja työmuodot tavoittavat ihmisiä. Kolarissa on hyvä jäsenmäärä maan kokonaistilanteeseen nähden. Yhteinen rukous on, että se pysyisi samalla tasolla. Ajan ilmiöt vaikuttavat jäsenmäärään, kuitenkin on syytä iloita tästäkin tuloksesta. Luottamushenkilöt ovat tehneet hyvää työtä. Ilmapiirissä on avoin ja luonteva. On vapaus keskustella ja asiat hoidetaan hyvin. Ilmapiiri on syytä pitääkin teeskentelemättömänä. Haasteet voivat saada työntekijät ahtaalle ja he tarvitsevat tukea ja arvostusta tehtävässään. Kolarin seurakunnan työntekijät ovat hieno joukko, jonka osaaminen on huippuluokkaa. Kaikki osaavat työnsä. Kolarilaiset saavat olla heistä ylpeitä. On ilo jatkaa matkaa piispantarkastuksen tämän jälkeen. Kiitos, kun annatte kirkolle kasvot Kolarissa. Yhdessä tekemisen ilmapiiri ei onnistuisi ilman hyvää johtoa. Hallinnon ja talouden työntekijät ovat tehneet hyvää työtä. Kirkkoherra kulkee laumansa keskellä. Hän on kuunteleva, salliva ja helppo lähestyä. Hänen sydämensä seuraa aikaa, mutta ennen kaikkea Hyvän Paimenen ääntä. Hyvyyden lähde on lopulta Hänessä, joka antaa elämän. Hän siunaa meitä.” 22 § Lähetyslounas seurakuntatalolla klo 13:30 Herra piispa seurueineen osallistui piispantarkastuksen lopuksi lähetyslounaalle, jonka tuotto meni nimikkolähettityölle Senegaliin. Ruokana 14 oli valittavissa hirvenlihakeittoa ja lohikeittoa. Ruokailun päätteeksi veisattiin virsi 470. Kirkkoherra Knuutila totesi veisatun virren sanoista kumpuavan kiitollisuuden. Vaikeinakin päivinä Herra on lähellä ja pitää huolen. Nuorisotyöntekijä Mira Sunnari lauloi laulun ”Oi katsohan lintua oksalla puun”. Laulun jälkeen kirkkoherra Knuutila piti loppupuheenvuoron. Hän totesi, miten Kolarin seurakunnalla oli ilo ja kunnia saada luokseen piispa viettämään kappaleen yhteistä matkaa. Elämän matka on pienten askelten ottamista, joka vie kerran perille ja meillä on matkalla lupaus siitä, miten kaikesta tulee kerran hyvää. Matkaa emme tee yksin. Kirkkoherra Knuutila totesi lopuksi, miten tarkastuksen aikana teimme vaelluksen. Pidimme tauon laavulla ja jatkoimme eteenpäin. Tuolloin makkaratikut olivat valmiina, mutta aina niitä ei ole. Tämän johdosta Knuutila pyysi saada lahjoittaa piispanseurueen jäsenille muistoksi monitoimiset teleskooppimakkaratikut. Saatesanoiksi Knuutila kertoi tarinan onnellisuuden salaisuudesta. Tarinassa miehelle annettiin tehtäväksi selvittää onnellisuuden salaisuus ja hänet johdatettiin huoneeseen, jossa oli pata keittoa. Ihmiset huoneessa olivat onnettomia: heidän lusikoissaan oli liian pitkät varret, eivätkä he voineet syödä niillä. Toisessa huoneessa oli myös pata ja pitkävartiset lusikat, mutta ihmiset olivat onnellisia. Tässä huoneessa ihmiset olivat oppineet ruokkimaan toisiaan. Tässä on viisaus elämän matkalle. Knuutila kiitti piispaa työntekijöille osoitetuista lämpimistä sanoista. Työyhteisö on varustettu monilla lahjoilla ja luottamushenkilöt ovat työntekijöiden tukena. Tilaisuuden päätteeksi laulettiin yhdessä lasten laulukirjan laulu 170, ”Turvallista matkaa”. 15 Pöytäkirja sisältää seuraavat liitteet Pappisasessori Juha Rauhalan Kertomus Kolarin seurakunnan talouden ja hallinnon tarkastuksesta (Liite 1) Lääninrovasti Jouko Lepistön Raportti Kolarin kirkkoherranviraston ja arkiston sekä kirjaston tarkastuksesta piispantarkastuksessa 11.-13.10.2013 (Liite 2) Kirkkoherra Jaakko Knuutilan saarna piispanmessussa Kolarin kirkossa 13.10.2013 (Liite 3) Lehtileike Vaattojärven hautausmaan vihkimisestä (Liite 4) Olemme tarkastaneet pöytäkirjan ja todenneet sen piispantarkastuksen kulun mukaiseksi. Piispa Samuel Salmi Pappisasessori Juha Rauhala Lääninrovasti Jouko Lepistö Notaari Harri Hautala 16