Piispantarkastus Pellon seurakunnassa 14.
PELLON SEURAKUNNAN PIISPANTARKASTUSPÖYTÄKIRJA Aika: 14. – 16.3.2014 Tarkastajat: Piispa Samuel Salmi Pappisasessori Juha Rauhala Lääninrovasti Markku Korpela Notaari Kira Hatanpää Perjantai 14.3.2014 1§ Alkuhartaus Pellon kirkossa klo 9.00 Läsnä: Herra piispa seurueineen (pappisasessori Juha Rauhala, lääninrovasti Markku Korpela, notaari Kira Hatanpää), piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Mikko Pelkonen, kanttori, suntio, seurakunnan muut työntekijät sekä luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia. Yhteensä paikalla oli 27 henkeä. Kirkkoherra Mikko Pelkonen toivotti tervetulleeksi piispan seurueineen, piispattaren sekä kaikki kirkkoon tulleet. Virren 532 kolmen ensimmäisen säkeistön sanoin pyydettiin siunausta piispantarkastukseen. Kirkkoherra Pelkonen kuvasi alkusanoissaan piispantarkastuksen tärkeyttä ja toivotti piispa Samuel Salmen puolisoineen ja jokaisen muunkin tervetulleeksi viikonlopun tilaisuuksiin. Pelkonen kertoi miten merkittävä ajankohta kuluva vuosi on historiallisesti: viime syksynä tulee 60 vuotta Pellon ja Turtolan kirkon vihkimisestä ja tulevana syksynä 70 vuotta sodan aikaansaamista polttotuhoista. Tänä vuonna seurakunnan perustamisesta (Turtolan seurakunta silloin) tulee 120 vuotta. Tämän jälkeen Pelkonen johdatti psalmin äärelle ja rukoukseen. Piispa Samuel Salmi aloitti puheensa oikaisemalla käsitystä liian juhlallisesta, jopa pelottavasta piispantarkastuksesta. Piispantarkastus on historiallisesti vanhimpia instituutioita; piispantarkastuksia on tehty apostolien ajoista lähtien. Piispa mainitsi piispantarkastuksen lähtökohdat, miten muinoin - ilman apuvälineitä - taloudenpito on ollut haastavaa ja tarkastuksille on ollut tarve ja velvollisuus. Tänä päivänä piispantarkastus on yhteistä rukousta ja yhteistä 1 pohdintaa kirkon ja seurakunnan tarkoituksesta sekä Pellon seurakunnan voinnin kuuntelemista. Piispa muistutti, että piispantarkastuksessa olemme kaikki yhdessä Jumalan tarkastuksen alla. Tämä piispantarkastus on piispa Samuel Salmen virkakauden toinen piispantarkastus Pellon seurakunnassa, hänen kotiseurakunnassaan. Piispa mainitsi rakkaita muistojaan, jotka liittyvät kotikirkkoon. Lopuksi piispa jätti seurakunnalle sydämessään kannettavaksi seitsemän sanan rukouksen: ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!” Kauniin välisoiton jälkeen kirkkoherra Pelkonen johdatti rukoukseen piispan, seurakunnan ja tarkastuksen puolesta. Hartaushetki päättyi yhdessä lausuttuun Herran siunaukseen. Tilaisuudessa laulettiin virren 532 lisäksi virret 182 ja 548. 2§ Vierailu Pellon alakoululla klo 10.00 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Mikko Pelkonen, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kaisu Laitamaa ja alakoulun apulaisrehtori Asta Valkonen sekä muita opettajia ja koululaisia. Piispantarkastuksen seurue saapui Pellon koululle, jossa meitä odotti kotoisa ja rauhallinen tunnelma. Musiikki soi ja puhujanpönttö oli laitettu kauniiksi. Apulaisrehtori Asta Valkonen toivotti piispan seurueineen tervetulleeksi ja esitteli koulua yleisesti. Valkonen kertoi tiiviistä yhteistyöstä, jota koulu tekee sekä päiväkodin että seurakunnan kanssa. Seurakunnalla on joka perjantai aamunavaus koululla ja seurakunnan lastenohjaaja osallistuu koulun toimintaan. Valkonen totesi, että kasvatus on yhteinen jatkumo taaperoiästä toisen asteen koulutusvaiheeseen ja siihen mahtuu paljon yhdessä opittavaa. Alkupuheenvuoron jälkeen seurasi monta kaunista lauluesitystä inspiroivan opettaja Noemi Lehkosen johdolla: 1. Kaksi lauluesitystä: Ei ole olemassa parempaa (säv. ja san. Jukka Salminen) Kahden maan kansalainen (säv. ja san. Pekka Simojoki) Meän Opiston oppilaat Hanna J., Jenny K., Aada K, Saga K. ja Nene T. Noemi Lehkosen johdolla (ja flyygelin säestyksellä). 2. Pianokappale: Gavotte (säv. Johann Georg Witthauer) Lapin musiikkiopiston Natalia Rybinan oppilas Maria Harju 3. Kaksi lauluesitystä: Uskomme tulevaisuuteen (säv. Pekka Simojoki, sanat Anna-Mari Kaskinen) Meän Opiston oppilaat Hanna J., Jenny K., Aada K, Saga K. ja Nene T. Noemi Lehkosen johdolla (ja flyygelin säestyksellä). 4. Lauluesitys: Me saamme kasvaa (säv. ja sanat Jaakko Löytty) 2 Aada Konttaniemi 5. lk. & esiluokka. Noemi Lehkosen johdolla (ja flyygelin säestyksellä). Lauluesitysten jälkeen oli piispa Samuel Salmen puheenvuoro. Hän kiitti lauluesityksistä sekä laulun johtajasta Lehkosesta, joka tuo musiikillaan innostusta ja iloa. (Notaarin kokoama lainaus) ”Tämä paikka, missä olemme, on minulle hyvin tuttu paikka. Läheinen koulu on kouluni, josta olen tullut ylioppilaaksi. Monet hyvät muistot liittyvät tähän kouluun. Erityisesti muistan myös hienon rehtori Erkki Tiesmaan ja joukon hienoa opettajia ja koulutovereita. Tämä oli hyvä paikka lähteä maailmalle; tämä antoi hyvät siivet. Aloitin koulun viereisessä puisessa hirsirakennuksessa. Tätä nykyistä rakennusta oltiin rakentamassa. Oppilaita oli valtava määrä ja koulutyö jouduttiin panemaan kahtia seuraavalla tavalla: vanhemmat oppilaat tulivat kouluun aamulla ja pienemmät tulivat iltapäivällä kahden aikaan ja pääsivät kotiin puoli yhdeksän maissa. Se tuntui siltä, että oli koulussa aina. Oppilaita oli kielletty menemästä uuden koulun rakennustyömaalle. Kerran kuitenkin hiivin pressujen alle katsomaan työmaata. Maa petti jalkojeni alta ja putosin kuoppaan hirveällä kolinalla. Pääsin pois, enkä edes saanut kovia moitteita. Elämä on mielenkiintoista seikkailua ja uusien asioiden oppimista. Turvallisen elämän kantamana saa ja pitääkin löytää uusia polkuja. Silloin, kun asiat hiertävät, ei tämä onnistu. Jo varhain, lapsillakin, asiat voivat hiertää samalla tavoin kuin kivi voi hiertää kengässä. Jos kiveä ei oteta pois, tulee tulehduksia tai muita ongelmia. Turvallinen elämä on sitä, että on turvallisia ihmisiä ympärillä ja kiva tunne elämässä. Joskus voi tulla kiusaus ajatella, että kaverilla menee paremmin kuin itsellä ja joskus kaverilla voi olla sellaisia piirteitä elämässä, jotka eivät ole samanlaisia kuin itsellä. Silloin me saatamme alkaa suhtautua toiseen vähätellen ja silloin meistä voi tulla kiviä toistemme kenkiin. Raamatussa on kertomus isästä, jolla oli 12 poikaa. Poikalauman keskellä oli yksi kaveri Joosef, jolla meni todella hyvin elämässä. Häntä ruvettiin kadehtimaan. Veljesten mitta lopulta täyttyi kateudesta ja he heittivät veljensä kaivoon olettaen, että hänelle kävisi vähän huonosti. He jättivät Joosefin sinne ja jatkoivat matkaansa. Kukaan heistä ei tiennyt, mitä Joosefille oli käynyt ja se hiersi heitä kuin kivi kengässä. Veljesten asuinalueelle tuli huonoja aikoja ja nälänhätää ja veljet päättivät muuttaa Egyptiin. He saapuivat kuninkaan palatsiin. Palatsissa se, joka antoi heille leipää, oli heidän oma veljensä, Joosef. Joosef ei vastannut vihamielisyyteen vihalla vaan rakkaudella. Siinä perheessä kivet poistettiin kengistä ja kulkeminen helpottui, kun anteeksiantamus sai vallan. Tämän päivän ihmiset eivät ole kaukana tuosta kertomuksesta. Meille saattaa tulla kiusaus olla ymmärtämättä kiusaamista. Saatamme puhua pahaa toisesta tai eristää toisen tai pelkille katseilla aiheuttaa ihmisen elämän vaikeutumisen ja heittää hänet ikään kuin kaivoon. Silloin meillä ei ole hyvä olla. Silloin kivi hiertää kengässä. Kenelläkään ei ole oikeutta riistää toiselta onnellisuutta. Meidät on kaikki tarkoitettu toinen toistemme rinnalle ja 3 tukemaan toista. On suuri lahja, jos itse vahvempana, voi auttaa heikompaa. Jokainen meistä tarvitsee toista. Kaikki haluavat tavoitella menestystä ja hyviä asioita. Menestyksen edellytys on se, että meillä on ihmisiä, jotka tukevat meitä ja kulkevat rinnallamme. Palaan vielä koulumuistoihin: olin koulukiusattu. Kiusaaminen johtui ehkä siitä, että menestyin koulussa. Yksi poika jahtasi minua jokaisella välitunnilla ja se ahdisti. Muistan kuinka opettaja puuttui tilanteeseen. Hän sanoi antavansa molemmille pojista pyllylle. Kiusaaminen päättyi siihen. Myöhemmin saatoin antaa anteeksi. Sovinto on kiven saamista pois kengästä. Kappale, joka soi tullessamme, muistuttaa siitä, että meillä on olemassa taivaan koti ja Herra. Joskus tuntuu, että olemme 500 mailin päässä tuolta kodista, joskus etäisyys tuntuu yhdeltä maililta. Jumala on kuitenkin meitä niin lähellä, että meidän ei tarvitse laskea maileja. Onni perustuu siihen, että meillä on vahva pohja Herrassa ja taivaan kodissa. Kun meillä ei ole kiveä kengässä suhteessa Jumalaan, on meillä hyvä elämä. Jos niitä kiviä tulee kenkään toisten suhteen, meitä ihan lähellä on turva Jumalassa.” Puheensa lopuksi piispa siunasi kaikki Herran siunauksella ja lauloimme virren numero 503 Noemi Lehkosen säestämänä. 3 § Lounas ja työntekijätapaaminen seurakuntatalolla klo 10.45 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Mikko Pelkonen, talouspäällikkö Annikki Lantto, toimistoapulainen Anette Välimaa, kanttori Raili Aska, diakonissa Marjaana Gammeli, seurakuntapastori Harri Hautala, hautausmaa-kiinteistötyöntekijä Jari Konttaniemi, siivooja-suntio Taina Laitamaa, lastenohjaaja-suntio Aune Tuoma ja leirikeskuksen emäntä Eija Vaara. Lounas nautittiin seurakuntalolla. Lounaalla pohdittiin muun muassa pappien työllistymistilannetta. Huono työllisyystilanne tuo paljon hakijoita myös PohjoisSuomeen ja piispa huomautti, että tilanne myös stabilisoi täytettyjä virkoja. Lounaan jälkeen aloitettiin työntekijöiden tapaaminen ja todettiin tilanteen luottamuksellisuus. Pappisasessori Juha Rauhala avasi työskentelyn ja pyysi työntekijöitä esittelemään itsensä ja kertomaan työtehtävistään. Keskustelusta tehtiin muistio työyhteisön käyttöön. 4 § Luottamushenkilötapaaminen ja kahvi seurakuntatalolla klo 13.00 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Mikko Pelkonen ja puoliso Mari Pelkonen, seurakunnan työntekijät ja kirkkovaltuusto, sen puheenjohtajat pj. Kaisu Laitamaa ja vpj. Pekka Salminen sekä kirkkoneuvosto ja sen vpj. Erkki Kitkiöjoki sekä tiimit. (Liitteenä luettelo läsnäolijoista. Liite 1) 4 Luottamushenkilöiden tapaaminen aloitettiin virrellä 443. Piispa Samuel Salmi toivotti tervetulleeksi neuvonpitoon, joka liittyy hallintoon ja talouteen. Hän sanoi, että elämme monenlaisten rakennemuutosten keskellä ja tässä hetkessä olisi tarkoitus luoda näköala talouteen ja hallintoon. Piispa kertoi, että lääninrovasti Markku Korpela ja pappisasessori Juha Rauhala ovat olleet täällä työskentelemässä aiheen parissa etukäteen. Piispa esitteli seurueensa ja pyysi luottamushenkilöitä esittäytymään. Ensimmäisen puheenvuoron piti kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kaisu Laitamaa. Hän esitteli nelikenttäanalyysin (SWOT-analyysi) Pellon seurakunnasta, joka on laadittu ja hyväksytty syksyn aikana. Nelikenttäanalyysissä analysoidaan seurakunnan vahvuuksia ja heikkouksia sekä ulkoisen ympäristön ja sisäisen ympäristön aiheuttamina. Seuraavaksi seurakunnassa tulisi miettiä, miten vahvuuksia voidaan hyväksikäyttää, miten heikkoudet voidaan muuttaa mahdollisuuksiksi ja miten uhat voidaan välttää. Tämän analyysin pohjalta muodostetaan toimintasuunnitelma. Puheenjohtaja Laitamaa totesi lopuksi, että he ovat saaneet Jumalalta lahjaksi hienon ympäristön, osaavat ja Jumalan Sanaan sitoutuneet työntekijät. Laitamaa nosti myös luottamushenkilöiden omat ansiot: sitoutuneisuus vapaaehtoisuuteen, avoimet kodit ja talouden mukaisen tilanteen hallintaan ottoa. (Liite 2) Piispa Salmi kiitti ja tarjosi puheenvuoron varapuheenjohtaja Erkki Kitkiöjoelle. Erkki Kitkiöjoki tarkasteli puheessaan Pellon seurakunnan tilaa lähinnä maallikon ja kirkkoneuvoston näkökulmasta. Hän puhui seurakunnan johtamisesta ja sen hengellisen elämän edistämisestä kirkkoneuvoston vastuualueena. (Liite 3) Piispa kiitti molemmista puheenvuoroista ja kehotti jatkamaan myöhemmin keskustelua molempien puheenvuorojen pohjalta. Piispa palasi seurakuntayhtymän mahdollisuuteen ja siihen, että kunnan rajat tulevat määrittämään seurakuntarajoja. Hän sanoi uskovansa, että tilanteen epävarmuus ei voi enää jatkua kauan. Piispa Salmi kertoi iloitsevansa seurakunnan vapaaehtoisista. Hän näki yhtenä tulevaisuuden haasteena saada lisää vapaaehtoisia toimintaan, jossa niiden tarve lisääntyy. Tämä näky on yhteinen kaikkialla ja kertoo yhteisöllisyyden rapautumisesta, myös kirkon yhteisön. Piispa antoi puheenvuoron pappisasessorille. Pappisasessori Juha Rauhala kertoi antavansa lopullisen tarkastuskertomuksen vasta yleisessä piispantarkastuksessa. Rauhala kertoi tarkastuskertomuksen sisällön ja mainitsi erityisesti sen, että Pellon seurakunnassa verotulot vähenevät ja sillä on vaikutus seurakunnan elämään. Jostain on luovuttava tai jotakin on karsittava. Erityisesti kiinteistöpuolta kannattaa pohtia. Taloutta on hoidettu vastuullisesti ja hyvin. Rauhala kiitti erityisesti sitä realismia ja rehellisyyttä, jolla seurakunnassa on tunnustettu talouden heikentyminen ja siihen on myös reagoitu. Rauhala totesi seurakunnan luottamushenkilöille ja työntekijöille, että teillä on halu ja valmiudet toimia asioiden hyväksi, joka on erittäin ansioitunutta. 5 Piispa kiitti pappisasessoria ja antoi puheenvuoron lääninrovastille. Lääninrovasti Markku Korpela yhtyi Rauhalan näkemykseen ja kiitoksiin siitä, että seurakunta on todella tunnustanut tosiasiat ja toimineet viisaasti. Työntekijät ovat joustaneet ja suoriutuneet hyvin velvoitteista ja töistä. Lääninrovasti esitteli lyhyesti viraston, arkiston sekä kirjaston tarkastuksen ja antoi erityismaininnan Annikki Lantolle ammattitaidolla hoidetusta erinomaisesta arkistosta. Lääninrovasti antoi rohkaisevan mielikuvan koululla kuullusta lasten laulusta: Me uskomme tulevaisuuteen. Hän sanoi tämän muistuttavan ja antavan toivoa siitä, että me saamme uskoa tulevaisuuteen, kun me uskomme Jumalaan. Vaikka maailma ja yhteiskunta muuttuvatkin, meillä on tulevaisuus Jumalassa. Lääninrovastin puheenvuoron jälkeen piispa Salmi muistutti, että piispantarkastuskertomus tulee kaikkien nähtäville. Hän selitti vielä piispantarkastuskertomusta. Piispa Salmi nosti vielä kaksi kysymystä esille: Ensin hän kehotti odottamaan vielä hetken aikaa Pellon seurakunnan tulevaisuuden suhteen. Hän valaisi tilannetta, että valtiovalta vaikuttaa Pellon seurakunnan muotoon. Toinen seurakuntaa mietittänyt kysymys, oli kirkkohallituksen mahdollisuudesta saada aikaan säästöjä. Piispa oletti tämän viittavan Kipaan, johon Pellon seurakunta liittyy vuonna 2017. Piispa sanoi, että Kipaa halutaan viedä positiivisessa hengessä eteenpäin. Kipaan on kuitenkin liiittynyt ongelmia ja siihen kuuluu edelleen heikkouksia. On jouduttu kysymään tuottiko uusi järjestelmä enemmän kuluja vai säästöjä kirkolle. Edut alkavat purra vasta monen vuoden jälkeen. Lähitulevaisuus näyttää heikolta. Piispa kehotti kärsivällisyyteen ja malttiin sekä Kirjurin että Kipan kanssa. Piispa pahoitteli sitä tilannetta, että samat henkilöt joutuvat taistelemaan molempien järjestelmien kanssa ja tästä syntyy aivan liikaa psyykkistä kuormitusta. Hän ilmaisu huolensa jaksamisesta, mutta iloitsi siitä, että Pellon seurakunnassa kaikista suurista kysymyksistä huolimatta on vireillä ilmapiiri, joka sanoo: ”tehdään Pellon seurakunnasta niin hyvä, kuin näillä resursseilla voidaan tehdä.” Pellon seurakunta on muuttunut toisen näköiseksi, jollaisena se on paras mahdollinen. Piispa näki seurakunnassa uskoa ja iloa. 5 § Yrittäjätapaaminen: Kuljetus Kovalainen ja Pellon yrittäjät klo 15.00 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Mikko Pelkonen, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Erkki Kitkiöjoki, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Pekka Salminen sekä toimitusjohtaja Martti Kovalainen ja hänen työntekijöitään ja Pellon yrittäjistä Harri Timonen ja Mervi Rastas. Yritysvierailun aluksi Martti Kovalainen esitteli yleisesti yritystään Kuljetus Kovalaista. Hän kertoi ensin yrityksessä tapahtuvista muutoksista: kaiken siirtymisestä Internetiin ja visuaalisen ilmeen muutoksesta. Sen jälkeen hän kertoi yrityksen historiasta: Yrityksen syntyminen juonsi juurensa 90-luvun alun lamaan. Työttömyyden välttämiseksi Martti Kovalainen haki pankista lainaa oman kuljetusauton ostoon. Pellon kyläläiset tukivat ja mahdollistivat aloittavan yrittäjän toimintaa. Yrityksen kasvu ja laajentuminen on ollut kovaa työtä ja 6 rohkeaa riskien ottamista. Perheyritys on kasvanut osakeyhtiöksi, mutta säilyttänyt oman leimansa myös perheen yrityksenä ja perheenomaisena työyhteisönä. Kovalainen puhui yrittäjyydestä ja sen arvoista. Hän tuntee omaa yrittäjyyttään ja yritystään kohtaan tervettä ylpeyttä, mutta myös vaatimattomuutta. Hän kertoi Kuljetus Kovalaisen tavoitteen: ”Me haluamme olla jakelualueesi luotettavin ja ammattitaitoisin jakelukuljetusyritys.” Kovalainen puhui voimakkaasti yrittämisestä ja kovasta työstä. Yrittäjän tehtävänä on yrittäjyys, joka vaatii työtä. Kovalainen kritisoi liiallista hoivaamista ja huolehtimista työntekijöistä: ”Kun työntekijälle annetaan työ, sitä on tarkoitus tehdä.” Kovalaisen mielestä ihmisten vastuu omasta työnteosta on nykyaikana laskenut. Yritysvierailun aikana tuli ilmi, kuinka koko Pellon kylä tuntee ylpeyttä ja yhteisöllisyyttä Kuljetus Kovalaista kohtaan. Yritys on tärkeä Pellon alueelle, sen mahdollistaessa muiden yritysten logistiikan toimimisen. Pello onkin profiloitunut yrittäjyyspaikkakunnaksi. Martti Kovalaisen esityksen jälkeen esitettiin kysymyksiä, jotka johtivat näköaloja antavaan keskusteluun yritysetiikasta. Kovalainen tuomitsi valtion yrityskäytännön. Hänen mielestään valtion pitäisi ohjata esimerkin voimin yritysetiikkaa, mutta sen sijaan valtio toimii niin, että alihankkijoilla ei ole mahdollisuutta ja varaa toimia eettisesti oikein. Yritysmaailma on koventunut: ”Ennen oli tärkeintä, että lähetys tulee perille hyvin ja ehjänä, nyt on tärkeintä, että se tulee kuitatuksi”, Kovalainen kritisoi. Luotettavuus ei enää kuulu perusarvoihin tässä yhteiskunnassa. Asiakkaat joutuvat ja haluavat ostaa luotettavuutta. Kovalainen alleviivasi yritysten arvopohjan tärkeyttä. Hän kertoi, miten kovaa kilpailu on nykyään, mutta oli ehdoton eettisen ja laillisen toiminnan suhteen. Hän sanoo: ”Harmaata aluetta ei voi hyväksyä. Jos seinä tulee vastaan, niin siinä se sitten on, eikä se mitään.” Piispa Samuel Salmi kiitti Kovalaista tämän yrittäjähengestä, johon kuului sitovuus, luotettavuus ja vaatimattomuus. Yrittäjähenki on kulttuurin hengessä luotu ja se pumppaa verta Pelloon tehden sitä eläväksi. Piispa koki voivansa jakaa tämän kaltaisen hengen. Harri Timonen Pellon yrittäjistä kertoi piispan sanojen jälkeen yleisesti yrittäjyydestä Pellossa. Pellossa on noin 300 yrittäjää ja kunta on suotuisa paikka yrittäjille. Kunnassa on teollisuutta ja palveluita tuottavia yrityksiä. Kuljettaminen on suurin yrittämiskeino. Timosen puheenvuoron jälkeen piispa pohti mahdollisuutta yhteiselle visiolle, jolla saataisiin ihmisiä muuttamaan Pelloon ja Lappiin. Kovalainen kertoi, että keinoja on haettu, mutta mitään ratkaisevaa ei ole löytynyt. Hän kuitenkin luottaa hyvään ilmapiiriin ja siihen, että mahdollisuuksia on. Ne vaativat vain paljon tekemistä. Kovalainen pohti kunnan elinkeinopolitiikan hidastavaa ja häiritsevää vaikutusta yrittäjiin. Hän toivoi yrittäjähenkeä myös kuntaan, esimerkiksi riskinottokykyä ja nopeampaa eteenpäin menemistä ja muutosta. Lopuksi palattiin vielä moraalisiin kysymyksiin yritysten tärkeästä osasta työpaikkojen luomisessa ja sairaslomista. Pohdittiin, että pidetäänkö ja 7 annetaanko sairaslomia liian helposti ja voiko esimerkiksi sairasloman ensimmäinen päivä olla palkaton? Yritysvierailu oli antoisa ja kiinnostava. Piispa kiitti vierailusta ja huomautti miten poikkeuksellista on, että yrityksessä on nöyryys ja kunnianhimo samassa paketissa! 6 § Päivällinen Vihreällä pysäkillä päivällisen merkeissä klo 16.30 ja kunnan edustajien tapaaminen Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Mikko Pelkonen, talouspäällikkö Annikki Lantto, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kaisu Laitamaa ja varapuheenjohtaja Pekka Salminen, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Erkki Kitkiöjoki, Pellon kunnanvaltuuston puheenjohtajistosta Antti Mäkituomas, Jari Vanha ja Erkki Muukkonen sekä Pellon kunnanhallituksesta Risto Kuusijärvi. Ennen päivällistä, aikataulussa oli hieman väljyyttä ja seurueen tutustuminen kunnan edustajiin kävi joustavasti ja luontevasti. Söimme maittavan päivällisen ja kävimme yhteistä keskustelua. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Antti Mäkituomas otti ensimmäisen puheenvuoron. Hän kertoi yleisesti Pellon kunnasta, sen hankkeista ja tulevaisuudesta sekä puhui kunnan taloudesta ja käynnissä olevasta kuntarakenteen uudistamisesta. Sen jälkeen hän puhui kunnan ja seurakunnan yhteistyöstä, josta mainitsi erityisesti yhteisen historiakirjaprojektin sekä kunnan ja seurakunnan neuvottelut yhteisestä nuorisotyöntekijästä. (liite 4) Kunnanhallituksen puheenjohtaja Risto Kuusijärvi antoi piispa Samuel Salmelle lahjaksi ryijyn, joka on valittu Pellon omaksi ryijyksi. Piispa kiitti sanoista ja eleistä. Hän kertoi, miten lounaspaikkamme, Vihreä Pysäkki, on ollut ennen vanhainkoti, ja että piispalla on paljon muistoja tästä paikasta. Erkki Kitkiöjoki jatkoi vielä esittelyä kirjahankeprojektista. Hän kertoi, ettei tältä jokivarrelta ole vielä olemassa historian kirjaa ja kertoi myös kirjan kirjoittajasta, Matti Enbuskesta. Erkki Kitkiöjoki ehdotti kirjanjulkaisuajankohdan sopimista, ja toivoi, että myös piispa pääsisi paikalle. Piispa kehotti kunnan ja seurakunnan yhteistyöhön. Erityisesti vanhusten määrän kasvu sekä nuoriso- ja etsivä erityisnuorisotyö kaipaavat kunnan ja seurakunnan yhteistyötä. Yhteistyöllä on mahdollista saada syrjäytyvät nuoret yhteiskunnan keskelle. Risto Kuusijärvi totesi, että keskusteluyhteys kunnan ja seurakunnan kanssa on ollut arkipäivää 80-luvulta lähtien. Yhteistyö on ollut luontevaa, mutta totesi, että sitä olisi mahdollista vieläkin parantaa. Piispa pohti, että kunnan ja seurakunnan väliseen yhteistyöhön on pohjoisilla syrjäseuduilla enemmänkin tarvetta. 8 Lopuksi keskusteltiin Pellon upeasta suoriutumisesta Yhteisvastuukeräyksissä. Piispa teroitti, että hyvää työtä on tehty, mutta olennaista ei ole pysyä keräyksen kärjessä, vaan keskittyä olennaiseen. 7 § Suuri yhteisvastuujuhla Rohki-hallissa klo 18.00 Julkinen tilaisuus, jossa mukana mm.: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Mikko Pelkonen ja puoliso Mari Pelkonen, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Pekka Salminen, kanttori Raili Aska, Noemi Lehkonen, Janika Lehkonen, EMMY-trio, Yläkoulun ilmaisutaidon ryhmä ja Kirsti Hanhirova. Yhteisvastuujuhla järjestettiin upeassa Rohki-hallissa, jossa tunnelma ja tila olivat lämpimät ja juhlavat. Hallissa oli paljon iloisia juhlavieraita. Juhla alkoi Marjaana Gammelinin johdattamalla alkurukouksella, jonka jälkeen laulettiin virsi 501 kirkkoherra Mikko Pelkosen säestämänä. Kirkkoherra Pelkonen toimi myös juhlan juontajana. Juhlan ohjelma (liite 5) eli hieman juhlan aikana. Koko juhla antoi lämpimän ja persoonallinen tunnelman. Ohjelmanumeroissa oli eri-ikäisiä esiintyjiä ja yhdessä tekemisen ilo välittyi kaikille. Kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja ja yhteisvastuukeräysaktiivi Pekka Salminen piti Yhteisvastuupuheen. Hän puhui toivon merkityksestä ihmisille. Ihminen kaipaa toivoa ja ihminen toivoo. Hän puhui toivotusta ihmisestä. Salminen mainitsi eri vaikuttajien ajatuksia: Äiti Teresa uskoi, että toivottomuus on taudeista pahin. Toivo on merkittävää myös kehitysmaissa. Albert Schweizerin mukaan esimerkin näyttäminen on kaikkein tärkeintä. Mitä esimerkkiä me näytämme, sitä nuoremme seuraavat. Salminen mainitsi kaksi esimerkin antajaa: Dodge Chryslerin pääjohtaja pyysi palkkioksi vain yhden dollarin ja presidentti Sauli Niinistö kieltäytyi palkkiosta. Salminen puhui Yhteisvastuusta rummunlyöjänä. Hän kertoi, miten Martin Luther King sanoi olevansa rummunlyöjä rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Yhteisvastuu vaatii katsomista yhteen suuntaan ja vähän hulluutta. Jokainen ihminen ja jokaisen ihmisarvo on tärkeää Yhteisvastuussa. Niin kuin Jeesus sanoo: Kaiken, minkä te olette tehneet yhdellä näistä vähäisistä, te olette tehneet minulle. Pekka Salminen totesi lopuksi, että kaikkein tärkeimmät asiat koskevat ihmisyyttä. Henry Amielin mukaan ihminen tulee ihmiseksi älynsä avulla, mutta on ihminen sydämensä avulla. Puheensa päätteeksi Salminen lauloi laulun Ystävä vierellä. Kirkkoherra Pelkonen esitteli tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen kohdetta ja kertoi erään Dominga Popin tarinan. Ilmaisutaidon ryhmän näytelmät kertoivat niin ikään Yhteisvastuukeräyksen aiheista: ne antoivat esimerkin Guatemalan tilanteesta sekä saattohoidosta kotimaassa. 9 Piispa Samuel Salmi puhui päätössanat. Hän kertoi tässä illassa olleen tunnetta, rakkautta ja välittämistä. Hän viittasi Janikan lauluesityksen katkeamiseen ja sanoi tämän symboloivan, ettemme ole vielä taivaassa. Hän kiitti mahtavasta keräyksestä Yhteisvastuun hyväksi ja muistutti, ettei tässä keräyksessä kilpailla, vaan ollaan vain välittämisen merkeissä liikkeellä. Hän sanoi, että olemme jo voittajien puolella silloin, kun välitämme. Piispa esitteli keräyskohteet ja muistutti, että on vielä maita, jossa ihmisoikeudet eivät ole voimassa. Hän muistutti myös, että ihmiselämä on arvokas sen alusta päättymiseen asti ja jonka Jumala yksin voi päättää. Piispa puhui esiintymislavan taustana toimivasta valokuvatusta maisemasta, jossa lähellä horisonttia oleva aurinko punertaa taivaan. Hän mietti, kuvaako se iltaruskoa vai aamuruskoa. Piispa pohti toivon käsitettä ja sitä, kuinka me aavistamme jotain, joka ei ole vielä läsnä. Hän totesi, että olemme toivon, aamuruskon lapsia. Kristittyinä voimme nähdä aamuruskon myös siellä, missä on iltarusko. Kristittyinä saamme tuoda toivoa sinne, missä sitä ei ole. Piispan mukaan niin kauan kuin on toivoa, on elämää. Kristus on toivon lähde ja aamuruskon viesti. Puheensa lopuksi piispa siunasi läsnäolijat. Juhlan ohjelmaosuuden jälkeen juhlaväki nautti yhteiset iltakahvit. Lauantai 15.3.2014 8 § Vierailu Lankojärven porokilpailuissa klo 12.00 Julkinen tilaisuus, jossa mukana mm.: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Mikko Pelkonen ja puoliso Mari Pelkonen ja heidän tyttärensä, talouspäällikkö Annikki Lantto, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Erkki Kitkiöjoki Lauantain ohjelma alkoi osallistumisella Porocupin kolmanteen osakilpailuun Lankojärvellä. Lukuisat porot ja keskenään kuulumisia vaihtelevat poroisännät, nuoret kilpailijat ja turistit loivat vilkkaan tunnelman, johon piispan seurue saapui. Järjestäjänä toimivan Formulaporo ry:n jäsen Vesa Mäntyranta ja kunniapuheenjohtaja Timo Romakkaniemi vastaanottivat piispan. Romakkaniemi lahjoitti piispalle oman tekemänsä kuksan. Vesa Mäntyrannan isä Eero Mäntyranta oli hiljattain menehtynyt. Kisojen avajaissanoissaan piispa piti muistopuheen ja hiljaisen hetken Eero Mäntyrannan muiston kunnioittamiseksi. Puheessaan piispa Samuel kertoi, että olemme nyt hiihtäjäkuningas Eero Mäntyrannan kotiradalla. Piispa piti kunniana olla avaamassa kisoja. Hän kertoi muistopuheessaan, että Eero Mäntyrannan menehtyessä hän menetti jotain omasta nuoruudesta ja ystävän. Piispa Salmi ja Mäntyranta hiihtelivät samoja latuja. Aina, kun he kohtasivat, Mäntyranta viestitti myös nuorelle Salmelle, että 10 sinä olet tärkeä. Mäntyranta oli idoli. Koko Pellon kylässä oltiin ylpeitä Eero Mäntyrannasta. Pellon edellisessä piispantarkastuksessa piispa Salmi tapasi Mäntyrannan Eero Mäntyranta -museossa. Piispa kehotti läsnäolijat hiljentymiseen, jonka päätteeksi hän johdatti heidät rukoukseen. Eero Mäntyrannan muiston ääreltä hän toivotti kilpailemiseen Mäntyrannan kotiradalle ja julisti kilpailut avatuksi ja toivotti onnea matkaan. Herra piispa seurueineen ja seurakunnan edustajat seurasivat porokilpailuja ja söivät maittavan ja lämmittävän keittolounaan. Ajoimme takaisin Pellon kylälle turvallisesti Tauno Raappanan kyyditsemänä. 9 § Kahvihetki kirkkoherran kotona Herra piispa seurueineen ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Erkki Kitkiöjoki saivat kutsun Mikko ja Mari Pelkosen viehättävään kotiin. Keskusteltiin kahvipöydän runsaitten antimien äärellä. Herra piispa kaitsi laumaansa herkällä ja empaattisella otteella. Kahvin aikana 26.10.2014. saatiin myös sovittua historiankirjan julkaisemisajaksi Sunnuntai 16.3.2014 10 § Piispanmessu Pellon kirkossa klo 10.00 Herra piispa toimitti messun Pellon kirkossa 2. paaston ajan sunnuntai, jolloin päivän aiheena oli rukous ja usko. Messussa saarnasi kirkkoherra Mikko Pelkonen (liite 6), avustavana pappina palveli Harri Hautala. Kanttorina palveli Raili Aska ja suntiona Jari Konttaniemi. Tekstinlukijoina toimivat Eila Enbuske ja Sara Laitamaa. Kulkueessa olivat mukana Markku Matti, Saana Koivumaa ja Sara Laitamaa. Kolehdin keräsivät Lassi Vierikko, Kirsti Vaara, Maija Liisa Pakisjärvi ja Raija Mäki. Lisäksi ovella kirkkoväen vastaanottivat Annikki Lantto sekä Aune Tuoma. Messun musiikissa avustivat seurakunnan kuorot. Messussa laulettiin virret: 483, 361, 440, 228, 511 säkeistöt 1-5 ja 7. Synnintunnustuksen numero oli 709. Kirkkoväkeä oli paikalla 165 henkeä. Herra piispa aloitti messun johdantosanoillaan. Hän esitteli ensin piispantarkastusta ja eteni sitten pyhän aiheeseen: (Notaarin kokoama lainaus) ”Rukous ja usko ovat kristillisen elämän perusperiaatteet. Pyhän latinankielinen nimi Reminiscere on suomeksi ’muista minua’ ja tulee psalmitekstin antifonista. Me elämme muutoksen aikaa maailmassa. Entinen tapa ajatella saattaa yön aikana muuttua. Yllättävät käänteet saavuttavat Euroopassa ja koko maailmassa. Mihin tämä johtaa? Muuttaako se turvallisina ja itsestään selvinä pitämiämme asioita? Sanaa muutos viljellään paljon Suomessa: Miltä näyttää kuntakartta tulevaisuudessa? Missä palvelut tulevat olemaan? Miltä näyttävät seurakuntien rajat? Entä kirkon tulevaisuus? Sanalla muutos on myös 11 yksityisten ihmisten elämässä kosketuspintaa, kuten esimerkiksi yt-neuvottelut. Tulevaisuus monessa perheessä on sumun peitossa. Pellon kunta on muuttunut paljon ja sen väkiluku on laskenut. Sanalla muutos on monenlainen kaiku. Meitä haastetaan kysymään miltä minä näytän ja mistä löydän itseni muutosten keskeltä. Päivän latinankielinen nimi Reminiscere, muista minua, on syvän rukouksen kaiku. Muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttä. Muutoksen keskellä saamme katsoa ylös ja turvata Jumalaan, pyytää häntä pitämään mielessä. Jumalan mielessä olemme turvallisen elämän tiellä. Hän tuntee ja tietää. Hän, joka on rakkaus.” Seurakuntapastori Harri Hautala johti ripin sekä esirukouksen, jonka yhtenä aiheena oli Ukrainan tilanne. Messun lopuksi herra piispa siunasi kirkkoväen Herran siunauksella. 11 § Yleinen piispantarkastus Pellon kirkossa klo 11.30 Piispa toivotti seurakuntalaiset tervetulleeksi yleiseen piispantarkastukseen ja kertoi tarkastuksen kulusta. Hän huomautti, että vaikka aikataulu on nopea, kaikki tehdään kuitenkin vakavuudella. Piispa kertoi, että tarkastus on alkanut seurakunnassa jo paljon varsinaista piispantarkastusviikonloppua aikaisemmin; seurakunta on vastannut piispantarkastuskertomuksen kysymyksiin ja saanut siten peilin omasta toiminnastaan. Piispa kertoi, että tarkastuksen pöytäkirja on kaikkien nähtävillä seurakunnan kirkkoherran virastossa sekä internetsivustolla noin kahden kuukauden sisällä. Piispa esitteli seurueensa. Piispa pyysi pappisasessori Juha Rauhalaa esittelemään hallinnon ja talouden tarkastuskertomuksen. (liite 7) Seuraavaksi lääninrovasti Markku Korpela esitteli kertomuksen arkiston, kirkkoherranviraston sekä kirjaston tarkastuksesta. (liite 8) Piispa kiitti pappisasessoria ja lääninrovastia puheenvuoroista ja avasi yleisen keskustelun. Puheenvuoroja ei pyydetty ja piispa pohti sen tarkoittavan sitä, että seurakuntalaiset ovat samoilla linjoilla. Niinpä herra piispa kokosi huomioitaan piispantarkastuksen ajalta loppupuheenvuorossaan: (notaarin kokoama lainaus) ”Tämä seurakunta on kasvattanut minusta teologin ja papin. Tämä on minun kotikirkkoni sen syvimmässä merkityksessä. Pienestä pojasta asti olen saanut seurata sodan jälkeen pyhäkön kaunistamista. En osannut edes erottaa kotia ja kirkkoa. Tämä on siis nimenomaisesti kotikirkko. Tunnen myös, että on ollut osallistumassa sen rakentamiseen. Olen ollut näkemässä muun muassa urkujen rakentamisen. Sanassa kotikirkko on se kaiku, joka antaa juuret ja siivet matkalle elämään. Sen olemus on ollut kantava. Toivon, että sen merkitys on sama myös kaikille tuleville polville, jotka tulevat tänne Jumalan sanan lähelle. 12 Uskon, että kotikirkon ääni kuuluu. Te olette tänään olleet kotikirkon kaunistus. Olette halunneet tulla seuraamaan, mitä kotikirkkoonne kuuluu. Pellon seurakunta ja pellon kunta ovat antaneet hyvän todistuksen siitä yhteistyöstä, jolla mennään kohti tulevaa. Molemmat ovat myös PohjoisSuomen puolustajia. Siinä tehtävässä tarvitaan yhteistä synergiaa ja energiaa. Esimerkiksi nuorisotyönsaralla on haettu yhteistyötä. Jokaisessa seurakunnassa on seurakuntavaje. Pellon kunta on antanut viestin, että haluaa yhdessä seurakunnan kanssa etsiä yhteisiä keinoja tulevaan. Tämän kokoisessa yhteisössä on erityisen tärkeää, että eri toimijoiden välillä vallitsee luottamus sekä eri vakaumusten ja mielipiteiden eroista huolimatta yhteistyöllä haetaan yhteistä hyvää. Pellon kunnan ja seurakunnan väestöpohja on vääristynyt, sillä yli 65-vuotiaiden osuus on niin suuri. Tämä on harvaan asuttujen alueiden yleinen ongelma. Vanhuusväestö tulee kasvamaan merkittävällä tavalla ja työntekijäresurssit eivät riitä siihen, että vanhuksista voisi yksin työntekijävoimin huolehtia. Tämänkin takia kunnan ja seurakunnan on hyvä olla yhteistyössä. Jo lähitulevaisuudessa vapaaehtoistyöntekijöiden valjastaminen on erittäin tärkeää. Uskon, että olemme jo nyt hyvässä suunnassa. Olin iloinen kunnan edustajien tapaamisesta. Pellon seurakunnassa on paljon vapaaehtoisia ja se on tämän seurakunnan vahvuus. Kuitenkin lyhytjänteisyyden trendi on ehkä myös täällä näkyvillä, niin kuin kaikkialla. Erityinen ilonaihe on Rohki-hallin saaminen pellon kylän keskelle. Erityinen kiitos siitä kuuluu Pekka Salmiselle, joka on toiminut esimerkillisillä tavalla yhteisön hyväksi. Haluan kiittää juhlasta, joka kuvasti myös vapaaehtoisuuden voimaa. Täällä on syntynyt yhteisvastuuliike. Se paitsi palvelee yhteisöllisyyttä, tuo myös lähelle apua tarvitsevan ihmisen. Kiitos kaikille vapaaehtoisille, jotka eri toimissa työskentelevät kirkon hyväksi. Pellossa maallikoita on aina arvostettu. Näinä aikoina on erityisen tärkeää arvostaa maallikoita, kun kirkon taloudellinen tilanne on haasteellinen. Maallikkotyön avulla voi turvata myös hengellisen työn tason. Olen iloinen, että olen saanut siunata virkakauteni aikana noin parisataa maallikkoa tehtävään maallikkokoulun jälkeen. Pyrevän puisto on jotain ainutlaatuista. Se on laajentumiseltaan laajentunut. Siellä voivat lapset, nuoret ja vanhukset löytää oman olohuoneensa seurakunnassa. Se tuo myös yhteisöllisyyttä. Pellon yrittäjät ovat olleet siinä hienosti mukana. Luottamushenkilöt ovat kaulavilloja työntekijöille. He ovat viisaasti ymmärtäneet vaikeankin tilanteen ja olleet tukemassa siinä. Työntekijät tekevät tässä seurakunnassa sitoutunutta työtä. Työntekijät kertovat seurakuntalaisille, että seurakunta on myös koti. Seurakunta ei ole paikka, jonne tullaan kellokortin kanssa. Se on paikka, jonne tullaan tekemään työtä rakkaudella. Pellon seurakunta on ikkuna tulevaisuuden työyhteisöön, jossa toimitaan tiiminä ja joustavasti. Työtä tehdään yhdessä myös poikkityöalaisesti. 13 Koulutus ei yksin ratkaise sitä, mitä seurakunnassa tehdään, vaan myös se ratkaisee, mitä yhdessä osataan tehdä. Tämä on myös tulevan kirkon ikkuna. Me tarvitsemme maallikoita mukaan. Maallikoiden toiminta seurakunnan keskellä on integroitava siihen työhön, mitä tehdään. Kiitän kaikkia työntekijöitä. Seurakunnan elämässä kirkkoherralla on varsin tärkeä rooli. Tämän seurakunnan kirkkoherra tuli töihin hyvin nuorena. Hänelle annettiin paljon ja hän otti vastaan kantaakseen hyvin paljon. Hän on halunnut rakastaa seurakuntaa. Seurakuntalaiset varmasti myös tukevat häntä. 10 vuotta sitten hänen virkaanasettamisessaan sanoin: ’Ottakaa hänet rakkaudella vastaan ja rukoilkaa hänen puolestaan.’ Haluan sanoa nuo samat sanat edelleen. Näillä ajatuksilla jätän teidät, mutta juuret ja siivet tuovat minut aina tähän rakkaaseen paikkaan takaisin. Ylin kiitos kaikkivaltiaalle Jumalalle, jolla kaikki saavat sanoa: muista minua.” Yleinen piispantarkastus päätettiin virteen 332. 12 § Yhteisvastuulounas ja kiitosjuhla seurakuntakodilla klo 12.00 Yleisen piispantarkastuksen jälkeen herra piispa seurueineen sekä kirkkoväki siirtyivät Yhteisvastuulounaalle seurakuntakodille. Emäntä Eija Vaaran johdolla oli valmistettu maittava ruoka. Ruokailun jälkeen Sonja Seitajärvi ja Jouko Granath esittivät näytelmän Sylvi ja Veikko. Näytelmä pohti saattohoitoa. Tämän jälkeen saimme kuulla Juulianna Ylisaukko-Ojan kauniisti tulkitseman laulun: Laulakaa Herralle (Zschech Darlene). Piispa Samuel Salmi ja kirkkoherra Mikko Pelkonen luovuttivat kolme kappaletta Pellon seurakunnan omia pöytästandaareja, jotka ovat otettu käyttöön vuomma 2003 ja joita on tähän mennessä luovutettu 22 kappaletta. Sääntöjen mukaan standaari voidaan luovuttaa henkilölle tai yhteisölle, joka on merkittävällä tavalla tukenut seurakunnan tarkoituksen toteutumista. Seuraavat henkilöt ansaitsivat pöytästandaarin: Lassi Vierikko (& Lankomiehet), Tauno Raappana sekä Erkki Konttajärvi (ja pyhärukousperinteen jatkajat). (Liite 9) Luovuttamisen jälkeen Erkki Konttajärvi piti lyhyen kiitospuheenvuoron. Piispa Salmi ja kirkkoherra Pelkonen jakoivat seuraavaksi kolme kappaletta seurakuntatyön ansiomerkkejä. Seurakuntatyön ansiomerkit ovat tarkoitettu tunnustukseksi pitkäaikaisesta toiminnasta seurakuntatyössä tai muussa kristillisessä toiminnassa. Kaisu Laitamaalle myönnettiin kultainen luottamustehtävissä toimimisesta. ansiomerkki yli 30 vuoden Marianne Ylitalolle ja Annikki Lantolle myönnettiin pronssiset ansiomerkit esimerkillisestä työstä kuluneiden kymmenen vuoden aikana. (Liite 10) 14 Luovuttamisen jälkeen Kaisu Laitamaa piti kiitospuheenvuoron ja Valtteri Vanha esitti huilulla musiikkia kanttori Raili Askan säestämänä. Kirkkoherra Pelkonen puhui kiitospuheen. Hän kertoi, miten samalle viikonlopulle oli sattunut paljon muitakin tapahtumia, joiden ajankohtaan hän ei ole voinut olla vaikuttamassa. Pelkonen pohti, että tämä kuvaa kirkon tilannetta tänä päivänä: kirkko ei ole enää auktoriteetti, vaan muistuttaa enemmän kansalaisjärjestöä. Tämä voi olla myös mahdollisuus, jonka kautta kirkko voi olla yhä enemmän jäsentensä näköinen, kokoinen, makuinen ja hajuinen. Kirkko voi näin tulla lähemmäksi maallistunuttakin ihmistä. Kirkko säilyttää olemuksensa lopulta vain Kristuksen varassa, eikä minkään inhimillisen kautta. Pelkonen kehotti luottamaan kaste- ja lähetyskäskyyn. Kirkkoherra paljasti, miten jännittävää seurakunnalle on, kun piispa tulee tarkastamaan omaa kotikirkkoaan. Pelkonen kiitti kaikkia tarkastukseen osallistuneita ja johdatti onnittelulauluun piispan tulevan syntymäpäivän johdosta. Lahjaksi seurakunta antoi kylmäsavulohta ja Väylävaappu -nimisen uistimen. Onnittelukortissa oli Maija-Liisa Pakisjärven toimittamat nuoruudenkuvat. Piispa kiitti onnitteluista. 15 Pöytäkirja sisältää seuraavat liitteet: Piispantarkastuksen luottamushenkilötapaamisen osallistujalista (liite 1) Kirkkovaltuuston puheenjohtaja puheenvuoro (liite 2) Kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja puheenvuoro (liite 3) Yhteisvastuujuhlan käsiohjelma (liite 4) Kunnanedustajien puheenvuoro (liite5) Kertomus hallinnon ja talouden tarkastuksesta (liite 6), Kertomus kirkkoherranviraston, arkiston ja kirjaston tarkastuksesta (liite 7) Piispanmessussa pidetty saarna (liite 8) Pöytästandaareilla huomioitujen perusteet (liite 9) Seurakuntatyön ansiomerkkien perusteet (liite 10) Lehtileikkeitä (liite 11) Valokuvia (liite 12) Piispatarkastuksen ohjelma (liite 13) Olemme tarkastaneet pöytäkirjan ja todenneet sen piispantarkastuksen kulun mukaiseksi. Piispa Samuel Salmi Pappisasessori Juha Rauhala Lääninrovasti Markku Korpela Notaari Kira Hatanpää 16
© Copyright 2024