Piispantarkastus Pellon seurakunnassa 14.

PELLON SEURAKUNNAN
PIISPANTARKASTUSPÖYTÄKIRJA
Aika:
14. – 16.3.2014
Tarkastajat:
Piispa Samuel Salmi
Pappisasessori Juha Rauhala
Lääninrovasti Markku Korpela
Notaari Kira Hatanpää
Perjantai 14.3.2014
1§
Alkuhartaus Pellon kirkossa klo 9.00
Läsnä: Herra piispa seurueineen (pappisasessori Juha Rauhala,
lääninrovasti Markku Korpela, notaari Kira Hatanpää), piispatar Hannele
Salmi, kirkkoherra Mikko Pelkonen, kanttori, suntio, seurakunnan muut
työntekijät sekä luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia. Yhteensä paikalla oli
27 henkeä.
Kirkkoherra Mikko Pelkonen toivotti tervetulleeksi piispan seurueineen,
piispattaren sekä kaikki kirkkoon tulleet. Virren 532 kolmen ensimmäisen
säkeistön sanoin pyydettiin siunausta piispantarkastukseen. Kirkkoherra
Pelkonen kuvasi alkusanoissaan piispantarkastuksen tärkeyttä ja toivotti piispa
Samuel Salmen puolisoineen ja jokaisen muunkin tervetulleeksi viikonlopun
tilaisuuksiin. Pelkonen kertoi miten merkittävä ajankohta kuluva vuosi on
historiallisesti: viime syksynä tulee 60 vuotta Pellon ja Turtolan kirkon
vihkimisestä ja tulevana syksynä 70 vuotta sodan aikaansaamista
polttotuhoista. Tänä vuonna seurakunnan perustamisesta (Turtolan seurakunta
silloin) tulee 120 vuotta. Tämän jälkeen Pelkonen johdatti psalmin äärelle ja
rukoukseen.
Piispa Samuel Salmi aloitti puheensa oikaisemalla käsitystä liian juhlallisesta,
jopa pelottavasta piispantarkastuksesta. Piispantarkastus on historiallisesti
vanhimpia instituutioita; piispantarkastuksia on tehty apostolien ajoista lähtien.
Piispa mainitsi piispantarkastuksen lähtökohdat, miten muinoin - ilman
apuvälineitä - taloudenpito on ollut haastavaa ja tarkastuksille on ollut tarve ja
velvollisuus. Tänä päivänä piispantarkastus on yhteistä rukousta ja yhteistä
1
pohdintaa kirkon ja seurakunnan tarkoituksesta sekä Pellon seurakunnan
voinnin kuuntelemista. Piispa muistutti, että piispantarkastuksessa olemme
kaikki yhdessä Jumalan tarkastuksen alla.
Tämä piispantarkastus on piispa Samuel Salmen virkakauden toinen
piispantarkastus Pellon seurakunnassa, hänen kotiseurakunnassaan. Piispa
mainitsi rakkaita muistojaan, jotka liittyvät kotikirkkoon. Lopuksi piispa jätti
seurakunnalle sydämessään kannettavaksi seitsemän sanan rukouksen:
”Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!”
Kauniin välisoiton jälkeen kirkkoherra Pelkonen johdatti rukoukseen piispan,
seurakunnan ja tarkastuksen puolesta. Hartaushetki päättyi yhdessä lausuttuun
Herran siunaukseen. Tilaisuudessa laulettiin virren 532 lisäksi virret 182 ja 548.
2§
Vierailu Pellon alakoululla klo 10.00
Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Mikko
Pelkonen, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kaisu Laitamaa ja alakoulun
apulaisrehtori Asta Valkonen sekä muita opettajia ja koululaisia.
Piispantarkastuksen seurue saapui Pellon koululle, jossa meitä odotti kotoisa ja
rauhallinen tunnelma. Musiikki soi ja puhujanpönttö oli laitettu kauniiksi.
Apulaisrehtori Asta Valkonen toivotti piispan seurueineen tervetulleeksi ja
esitteli koulua yleisesti. Valkonen kertoi tiiviistä yhteistyöstä, jota koulu tekee
sekä päiväkodin että seurakunnan kanssa. Seurakunnalla on joka perjantai
aamunavaus koululla ja seurakunnan lastenohjaaja osallistuu koulun
toimintaan. Valkonen totesi, että kasvatus on yhteinen jatkumo taaperoiästä
toisen asteen koulutusvaiheeseen ja siihen mahtuu paljon yhdessä opittavaa.
Alkupuheenvuoron jälkeen seurasi monta kaunista lauluesitystä inspiroivan
opettaja Noemi Lehkosen johdolla:
1. Kaksi lauluesitystä:
Ei ole olemassa parempaa (säv. ja san. Jukka Salminen)
Kahden maan kansalainen (säv. ja san. Pekka Simojoki)
Meän Opiston oppilaat Hanna J., Jenny K., Aada K, Saga K. ja Nene T.
Noemi Lehkosen johdolla (ja flyygelin säestyksellä).
2. Pianokappale:
Gavotte (säv. Johann Georg Witthauer) Lapin musiikkiopiston Natalia Rybinan
oppilas Maria Harju
3. Kaksi lauluesitystä:
Uskomme tulevaisuuteen (säv. Pekka Simojoki, sanat Anna-Mari Kaskinen)
Meän Opiston oppilaat Hanna J., Jenny K., Aada K, Saga K. ja Nene T.
Noemi Lehkosen johdolla (ja flyygelin säestyksellä).
4. Lauluesitys:
Me saamme kasvaa (säv. ja sanat Jaakko Löytty)
2
Aada Konttaniemi 5. lk. & esiluokka. Noemi Lehkosen johdolla (ja flyygelin
säestyksellä).
Lauluesitysten jälkeen oli piispa Samuel Salmen puheenvuoro. Hän kiitti
lauluesityksistä sekä laulun johtajasta Lehkosesta, joka tuo musiikillaan
innostusta ja iloa. (Notaarin kokoama lainaus)
”Tämä paikka, missä olemme, on minulle hyvin tuttu paikka. Läheinen koulu
on kouluni, josta olen tullut ylioppilaaksi. Monet hyvät muistot liittyvät tähän
kouluun. Erityisesti muistan myös hienon rehtori Erkki Tiesmaan ja joukon
hienoa opettajia ja koulutovereita. Tämä oli hyvä paikka lähteä maailmalle;
tämä antoi hyvät siivet. Aloitin koulun viereisessä puisessa
hirsirakennuksessa. Tätä nykyistä rakennusta oltiin rakentamassa. Oppilaita
oli valtava määrä ja koulutyö jouduttiin panemaan kahtia seuraavalla tavalla:
vanhemmat oppilaat tulivat kouluun aamulla ja pienemmät tulivat iltapäivällä
kahden aikaan ja pääsivät kotiin puoli yhdeksän maissa. Se tuntui siltä, että oli
koulussa aina.
Oppilaita oli kielletty menemästä uuden koulun rakennustyömaalle. Kerran
kuitenkin hiivin pressujen alle katsomaan työmaata. Maa petti jalkojeni alta ja
putosin kuoppaan hirveällä kolinalla. Pääsin pois, enkä edes saanut kovia
moitteita. Elämä on mielenkiintoista seikkailua ja uusien asioiden oppimista.
Turvallisen elämän kantamana saa ja pitääkin löytää uusia polkuja. Silloin,
kun asiat hiertävät, ei tämä onnistu. Jo varhain, lapsillakin, asiat voivat hiertää
samalla tavoin kuin kivi voi hiertää kengässä. Jos kiveä ei oteta pois, tulee
tulehduksia tai muita ongelmia. Turvallinen elämä on sitä, että on turvallisia
ihmisiä ympärillä ja kiva tunne elämässä. Joskus voi tulla kiusaus ajatella, että
kaverilla menee paremmin kuin itsellä ja joskus kaverilla voi olla sellaisia
piirteitä elämässä, jotka eivät ole samanlaisia kuin itsellä. Silloin me
saatamme alkaa suhtautua toiseen vähätellen ja silloin meistä voi tulla kiviä
toistemme kenkiin.
Raamatussa on kertomus isästä, jolla oli 12 poikaa. Poikalauman keskellä oli
yksi kaveri Joosef, jolla meni todella hyvin elämässä. Häntä ruvettiin
kadehtimaan. Veljesten mitta lopulta täyttyi kateudesta ja he heittivät veljensä
kaivoon olettaen, että hänelle kävisi vähän huonosti. He jättivät Joosefin sinne
ja jatkoivat matkaansa. Kukaan heistä ei tiennyt, mitä Joosefille oli käynyt ja
se hiersi heitä kuin kivi kengässä. Veljesten asuinalueelle tuli huonoja aikoja ja
nälänhätää ja veljet päättivät muuttaa Egyptiin. He saapuivat kuninkaan
palatsiin. Palatsissa se, joka antoi heille leipää, oli heidän oma veljensä,
Joosef. Joosef ei vastannut vihamielisyyteen vihalla vaan rakkaudella. Siinä
perheessä kivet poistettiin kengistä ja kulkeminen helpottui, kun
anteeksiantamus sai vallan.
Tämän päivän ihmiset eivät ole kaukana tuosta kertomuksesta. Meille saattaa
tulla kiusaus olla ymmärtämättä kiusaamista. Saatamme puhua pahaa
toisesta tai eristää toisen tai pelkille katseilla aiheuttaa ihmisen elämän
vaikeutumisen ja heittää hänet ikään kuin kaivoon. Silloin meillä ei ole hyvä
olla. Silloin kivi hiertää kengässä. Kenelläkään ei ole oikeutta riistää toiselta
onnellisuutta. Meidät on kaikki tarkoitettu toinen toistemme rinnalle ja
3
tukemaan toista. On suuri lahja, jos itse vahvempana, voi auttaa heikompaa.
Jokainen meistä tarvitsee toista. Kaikki haluavat tavoitella menestystä ja hyviä
asioita. Menestyksen edellytys on se, että meillä on ihmisiä, jotka tukevat
meitä ja kulkevat rinnallamme.
Palaan vielä koulumuistoihin: olin koulukiusattu. Kiusaaminen johtui ehkä siitä,
että menestyin koulussa. Yksi poika jahtasi minua jokaisella välitunnilla ja se
ahdisti. Muistan kuinka opettaja puuttui tilanteeseen. Hän sanoi antavansa
molemmille pojista pyllylle. Kiusaaminen päättyi siihen. Myöhemmin saatoin
antaa anteeksi. Sovinto on kiven saamista pois kengästä.
Kappale, joka soi tullessamme, muistuttaa siitä, että meillä on olemassa
taivaan koti ja Herra. Joskus tuntuu, että olemme 500 mailin päässä tuolta
kodista, joskus etäisyys tuntuu yhdeltä maililta. Jumala on kuitenkin meitä niin
lähellä, että meidän ei tarvitse laskea maileja. Onni perustuu siihen, että meillä
on vahva pohja Herrassa ja taivaan kodissa. Kun meillä ei ole kiveä kengässä
suhteessa Jumalaan, on meillä hyvä elämä. Jos niitä kiviä tulee kenkään
toisten suhteen, meitä ihan lähellä on turva Jumalassa.”
Puheensa lopuksi piispa siunasi kaikki Herran siunauksella ja lauloimme
virren numero 503 Noemi Lehkosen säestämänä.
3 §
Lounas ja työntekijätapaaminen seurakuntatalolla klo 10.45
Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Mikko
Pelkonen, talouspäällikkö Annikki Lantto, toimistoapulainen Anette Välimaa,
kanttori Raili Aska, diakonissa Marjaana Gammeli, seurakuntapastori Harri
Hautala, hautausmaa-kiinteistötyöntekijä Jari Konttaniemi, siivooja-suntio
Taina Laitamaa, lastenohjaaja-suntio Aune Tuoma ja leirikeskuksen emäntä
Eija Vaara.
Lounas nautittiin seurakuntalolla. Lounaalla pohdittiin muun muassa pappien
työllistymistilannetta. Huono työllisyystilanne tuo paljon hakijoita myös PohjoisSuomeen ja piispa huomautti, että tilanne myös stabilisoi täytettyjä virkoja.
Lounaan jälkeen aloitettiin työntekijöiden tapaaminen ja todettiin tilanteen
luottamuksellisuus. Pappisasessori Juha Rauhala avasi työskentelyn ja pyysi
työntekijöitä esittelemään itsensä ja kertomaan työtehtävistään. Keskustelusta
tehtiin muistio työyhteisön käyttöön.
4 §
Luottamushenkilötapaaminen ja kahvi seurakuntatalolla klo 13.00
Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Mikko
Pelkonen ja puoliso Mari Pelkonen, seurakunnan työntekijät ja kirkkovaltuusto,
sen puheenjohtajat pj. Kaisu Laitamaa ja vpj. Pekka Salminen sekä
kirkkoneuvosto ja sen vpj. Erkki Kitkiöjoki sekä tiimit. (Liitteenä luettelo
läsnäolijoista. Liite 1)
4
Luottamushenkilöiden tapaaminen aloitettiin virrellä 443.
Piispa Samuel Salmi toivotti tervetulleeksi neuvonpitoon, joka liittyy hallintoon
ja talouteen. Hän sanoi, että elämme monenlaisten rakennemuutosten keskellä
ja tässä hetkessä olisi tarkoitus luoda näköala talouteen ja hallintoon. Piispa
kertoi, että lääninrovasti Markku Korpela ja pappisasessori Juha Rauhala ovat
olleet täällä työskentelemässä aiheen parissa etukäteen. Piispa esitteli
seurueensa ja pyysi luottamushenkilöitä esittäytymään.
Ensimmäisen puheenvuoron piti kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kaisu
Laitamaa. Hän esitteli nelikenttäanalyysin (SWOT-analyysi) Pellon
seurakunnasta, joka on laadittu ja hyväksytty syksyn aikana.
Nelikenttäanalyysissä analysoidaan seurakunnan vahvuuksia ja heikkouksia
sekä ulkoisen ympäristön ja sisäisen ympäristön aiheuttamina. Seuraavaksi
seurakunnassa tulisi miettiä, miten vahvuuksia voidaan hyväksikäyttää, miten
heikkoudet voidaan muuttaa mahdollisuuksiksi ja miten uhat voidaan välttää.
Tämän analyysin pohjalta muodostetaan toimintasuunnitelma. Puheenjohtaja
Laitamaa totesi lopuksi, että he ovat saaneet Jumalalta lahjaksi hienon
ympäristön, osaavat ja Jumalan Sanaan sitoutuneet työntekijät. Laitamaa nosti
myös luottamushenkilöiden omat ansiot: sitoutuneisuus vapaaehtoisuuteen,
avoimet kodit ja talouden mukaisen tilanteen hallintaan ottoa. (Liite 2)
Piispa Salmi kiitti ja tarjosi puheenvuoron varapuheenjohtaja Erkki Kitkiöjoelle.
Erkki Kitkiöjoki tarkasteli puheessaan Pellon seurakunnan tilaa lähinnä
maallikon ja kirkkoneuvoston näkökulmasta. Hän puhui seurakunnan
johtamisesta ja sen hengellisen elämän edistämisestä kirkkoneuvoston
vastuualueena. (Liite 3)
Piispa kiitti molemmista puheenvuoroista ja kehotti jatkamaan myöhemmin
keskustelua
molempien
puheenvuorojen
pohjalta.
Piispa
palasi
seurakuntayhtymän mahdollisuuteen ja siihen, että kunnan rajat tulevat
määrittämään seurakuntarajoja. Hän sanoi uskovansa, että tilanteen
epävarmuus ei voi enää jatkua kauan. Piispa Salmi kertoi iloitsevansa
seurakunnan vapaaehtoisista. Hän näki yhtenä tulevaisuuden haasteena saada
lisää vapaaehtoisia toimintaan, jossa niiden tarve lisääntyy. Tämä näky on
yhteinen kaikkialla ja kertoo yhteisöllisyyden rapautumisesta, myös kirkon
yhteisön. Piispa antoi puheenvuoron pappisasessorille.
Pappisasessori
Juha
Rauhala
kertoi
antavansa
lopullisen
tarkastuskertomuksen vasta yleisessä piispantarkastuksessa. Rauhala kertoi
tarkastuskertomuksen sisällön ja mainitsi erityisesti sen, että Pellon
seurakunnassa verotulot vähenevät ja sillä on vaikutus seurakunnan elämään.
Jostain on luovuttava tai jotakin on karsittava. Erityisesti kiinteistöpuolta
kannattaa pohtia. Taloutta on hoidettu vastuullisesti ja hyvin. Rauhala kiitti
erityisesti sitä realismia ja rehellisyyttä, jolla seurakunnassa on tunnustettu
talouden heikentyminen ja siihen on myös reagoitu. Rauhala totesi
seurakunnan luottamushenkilöille ja työntekijöille, että teillä on halu ja valmiudet
toimia asioiden hyväksi, joka on erittäin ansioitunutta.
5
Piispa kiitti pappisasessoria ja antoi puheenvuoron lääninrovastille.
Lääninrovasti Markku Korpela yhtyi Rauhalan näkemykseen ja kiitoksiin siitä,
että seurakunta on todella tunnustanut tosiasiat ja toimineet viisaasti.
Työntekijät ovat joustaneet ja suoriutuneet hyvin velvoitteista ja töistä.
Lääninrovasti esitteli lyhyesti viraston, arkiston sekä kirjaston tarkastuksen ja
antoi erityismaininnan Annikki Lantolle ammattitaidolla hoidetusta
erinomaisesta arkistosta. Lääninrovasti antoi rohkaisevan mielikuvan koululla
kuullusta lasten laulusta: Me uskomme tulevaisuuteen. Hän sanoi tämän
muistuttavan ja antavan toivoa siitä, että me saamme uskoa tulevaisuuteen,
kun me uskomme Jumalaan. Vaikka maailma ja yhteiskunta muuttuvatkin,
meillä on tulevaisuus Jumalassa.
Lääninrovastin puheenvuoron jälkeen piispa Salmi muistutti, että
piispantarkastuskertomus tulee kaikkien nähtäville. Hän selitti vielä
piispantarkastuskertomusta. Piispa Salmi nosti vielä kaksi kysymystä esille:
Ensin hän kehotti odottamaan vielä hetken aikaa Pellon seurakunnan
tulevaisuuden suhteen. Hän valaisi tilannetta, että valtiovalta vaikuttaa Pellon
seurakunnan muotoon. Toinen seurakuntaa mietittänyt kysymys, oli
kirkkohallituksen mahdollisuudesta saada aikaan säästöjä. Piispa oletti tämän
viittavan Kipaan, johon Pellon seurakunta liittyy vuonna 2017. Piispa sanoi, että
Kipaa halutaan viedä positiivisessa hengessä eteenpäin. Kipaan on kuitenkin
liiittynyt ongelmia ja siihen kuuluu edelleen heikkouksia. On jouduttu kysymään
tuottiko uusi järjestelmä enemmän kuluja vai säästöjä kirkolle. Edut alkavat
purra vasta monen vuoden jälkeen. Lähitulevaisuus näyttää heikolta. Piispa
kehotti kärsivällisyyteen ja malttiin sekä Kirjurin että Kipan kanssa. Piispa
pahoitteli sitä tilannetta, että samat henkilöt joutuvat taistelemaan molempien
järjestelmien kanssa ja tästä syntyy aivan liikaa psyykkistä kuormitusta. Hän
ilmaisu huolensa jaksamisesta, mutta iloitsi siitä, että Pellon seurakunnassa
kaikista suurista kysymyksistä huolimatta on vireillä ilmapiiri, joka sanoo:
”tehdään Pellon seurakunnasta niin hyvä, kuin näillä resursseilla voidaan
tehdä.” Pellon seurakunta on muuttunut toisen näköiseksi, jollaisena se on
paras mahdollinen. Piispa näki seurakunnassa uskoa ja iloa.
5 §
Yrittäjätapaaminen: Kuljetus Kovalainen ja Pellon yrittäjät klo 15.00
Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Mikko
Pelkonen, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Erkki Kitkiöjoki, kirkkovaltuuston
varapuheenjohtaja Pekka Salminen sekä toimitusjohtaja Martti Kovalainen ja
hänen työntekijöitään ja Pellon yrittäjistä Harri Timonen ja Mervi Rastas.
Yritysvierailun aluksi Martti Kovalainen esitteli yleisesti yritystään Kuljetus
Kovalaista. Hän kertoi ensin yrityksessä tapahtuvista muutoksista: kaiken
siirtymisestä Internetiin ja visuaalisen ilmeen muutoksesta. Sen jälkeen hän
kertoi yrityksen historiasta: Yrityksen syntyminen juonsi juurensa 90-luvun alun
lamaan. Työttömyyden välttämiseksi Martti Kovalainen haki pankista lainaa
oman kuljetusauton ostoon. Pellon kyläläiset tukivat ja mahdollistivat aloittavan
yrittäjän toimintaa. Yrityksen kasvu ja laajentuminen on ollut kovaa työtä ja
6
rohkeaa riskien ottamista. Perheyritys on kasvanut osakeyhtiöksi, mutta
säilyttänyt oman leimansa myös perheen yrityksenä ja perheenomaisena
työyhteisönä.
Kovalainen puhui yrittäjyydestä ja sen arvoista. Hän tuntee omaa yrittäjyyttään
ja yritystään kohtaan tervettä ylpeyttä, mutta myös vaatimattomuutta. Hän kertoi
Kuljetus Kovalaisen tavoitteen: ”Me haluamme olla jakelualueesi luotettavin ja
ammattitaitoisin jakelukuljetusyritys.” Kovalainen puhui voimakkaasti
yrittämisestä ja kovasta työstä. Yrittäjän tehtävänä on yrittäjyys, joka vaatii
työtä. Kovalainen kritisoi liiallista hoivaamista ja huolehtimista työntekijöistä:
”Kun työntekijälle annetaan työ, sitä on tarkoitus tehdä.” Kovalaisen mielestä
ihmisten vastuu omasta työnteosta on nykyaikana laskenut. Yritysvierailun
aikana tuli ilmi, kuinka koko Pellon kylä tuntee ylpeyttä ja yhteisöllisyyttä
Kuljetus Kovalaista kohtaan. Yritys on tärkeä Pellon alueelle, sen
mahdollistaessa muiden yritysten logistiikan toimimisen. Pello onkin
profiloitunut yrittäjyyspaikkakunnaksi.
Martti Kovalaisen esityksen jälkeen esitettiin kysymyksiä, jotka johtivat
näköaloja antavaan keskusteluun yritysetiikasta. Kovalainen tuomitsi valtion
yrityskäytännön. Hänen mielestään valtion pitäisi ohjata esimerkin voimin
yritysetiikkaa, mutta sen sijaan valtio toimii niin, että alihankkijoilla ei ole
mahdollisuutta ja varaa toimia eettisesti oikein. Yritysmaailma on koventunut:
”Ennen oli tärkeintä, että lähetys tulee perille hyvin ja ehjänä, nyt on tärkeintä,
että se tulee kuitatuksi”, Kovalainen kritisoi. Luotettavuus ei enää kuulu
perusarvoihin tässä yhteiskunnassa. Asiakkaat joutuvat ja haluavat ostaa
luotettavuutta. Kovalainen alleviivasi yritysten arvopohjan tärkeyttä. Hän kertoi,
miten kovaa kilpailu on nykyään, mutta oli ehdoton eettisen ja laillisen toiminnan
suhteen. Hän sanoo: ”Harmaata aluetta ei voi hyväksyä. Jos seinä tulee
vastaan, niin siinä se sitten on, eikä se mitään.”
Piispa Samuel Salmi kiitti Kovalaista tämän yrittäjähengestä, johon kuului
sitovuus, luotettavuus ja vaatimattomuus. Yrittäjähenki on kulttuurin hengessä
luotu ja se pumppaa verta Pelloon tehden sitä eläväksi. Piispa koki voivansa
jakaa tämän kaltaisen hengen.
Harri Timonen Pellon yrittäjistä kertoi piispan sanojen jälkeen yleisesti
yrittäjyydestä Pellossa. Pellossa on noin 300 yrittäjää ja kunta on suotuisa
paikka yrittäjille. Kunnassa on teollisuutta ja palveluita tuottavia yrityksiä.
Kuljettaminen on suurin yrittämiskeino.
Timosen puheenvuoron jälkeen piispa pohti mahdollisuutta yhteiselle visiolle,
jolla saataisiin ihmisiä muuttamaan Pelloon ja Lappiin. Kovalainen kertoi, että
keinoja on haettu, mutta mitään ratkaisevaa ei ole löytynyt. Hän kuitenkin
luottaa hyvään ilmapiiriin ja siihen, että mahdollisuuksia on. Ne vaativat vain
paljon tekemistä. Kovalainen pohti kunnan elinkeinopolitiikan hidastavaa ja
häiritsevää vaikutusta yrittäjiin. Hän toivoi yrittäjähenkeä myös kuntaan,
esimerkiksi riskinottokykyä ja nopeampaa eteenpäin menemistä ja muutosta.
Lopuksi palattiin vielä moraalisiin kysymyksiin yritysten tärkeästä osasta
työpaikkojen luomisessa ja sairaslomista. Pohdittiin, että pidetäänkö ja
7
annetaanko sairaslomia liian helposti ja voiko esimerkiksi sairasloman
ensimmäinen päivä olla palkaton?
Yritysvierailu oli antoisa ja kiinnostava. Piispa kiitti vierailusta ja huomautti miten
poikkeuksellista on, että yrityksessä on nöyryys ja kunnianhimo samassa
paketissa!
6 §
Päivällinen Vihreällä pysäkillä
päivällisen merkeissä klo 16.30
ja
kunnan
edustajien
tapaaminen
Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Mikko
Pelkonen, talouspäällikkö Annikki Lantto, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kaisu
Laitamaa ja varapuheenjohtaja Pekka Salminen, kirkkoneuvoston
varapuheenjohtaja
Erkki
Kitkiöjoki,
Pellon
kunnanvaltuuston
puheenjohtajistosta Antti Mäkituomas, Jari Vanha ja Erkki Muukkonen sekä
Pellon kunnanhallituksesta Risto Kuusijärvi.
Ennen päivällistä, aikataulussa oli hieman väljyyttä ja seurueen tutustuminen
kunnan edustajiin kävi joustavasti ja luontevasti. Söimme maittavan päivällisen
ja kävimme yhteistä keskustelua.
Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Antti Mäkituomas otti ensimmäisen
puheenvuoron. Hän kertoi yleisesti Pellon kunnasta, sen hankkeista ja
tulevaisuudesta sekä puhui kunnan taloudesta ja käynnissä olevasta
kuntarakenteen uudistamisesta. Sen jälkeen hän puhui kunnan ja seurakunnan
yhteistyöstä, josta mainitsi erityisesti yhteisen historiakirjaprojektin sekä kunnan
ja seurakunnan neuvottelut yhteisestä nuorisotyöntekijästä. (liite 4)
Kunnanhallituksen puheenjohtaja Risto Kuusijärvi antoi piispa Samuel Salmelle
lahjaksi ryijyn, joka on valittu Pellon omaksi ryijyksi.
Piispa kiitti sanoista ja eleistä. Hän kertoi, miten lounaspaikkamme, Vihreä
Pysäkki, on ollut ennen vanhainkoti, ja että piispalla on paljon muistoja tästä
paikasta.
Erkki Kitkiöjoki jatkoi vielä esittelyä kirjahankeprojektista. Hän kertoi, ettei tältä
jokivarrelta ole vielä olemassa historian kirjaa ja kertoi myös kirjan kirjoittajasta,
Matti Enbuskesta. Erkki Kitkiöjoki ehdotti kirjanjulkaisuajankohdan sopimista, ja
toivoi, että myös piispa pääsisi paikalle.
Piispa kehotti kunnan ja seurakunnan yhteistyöhön. Erityisesti vanhusten
määrän kasvu sekä nuoriso- ja etsivä erityisnuorisotyö kaipaavat kunnan ja
seurakunnan yhteistyötä. Yhteistyöllä on mahdollista saada syrjäytyvät nuoret
yhteiskunnan keskelle. Risto Kuusijärvi totesi, että keskusteluyhteys kunnan ja
seurakunnan kanssa on ollut arkipäivää 80-luvulta lähtien. Yhteistyö on ollut
luontevaa, mutta totesi, että sitä olisi mahdollista vieläkin parantaa. Piispa pohti,
että kunnan ja seurakunnan väliseen yhteistyöhön on pohjoisilla syrjäseuduilla
enemmänkin tarvetta.
8
Lopuksi keskusteltiin Pellon upeasta suoriutumisesta Yhteisvastuukeräyksissä.
Piispa teroitti, että hyvää työtä on tehty, mutta olennaista ei ole pysyä keräyksen
kärjessä, vaan keskittyä olennaiseen.
7 §
Suuri yhteisvastuujuhla Rohki-hallissa klo 18.00
Julkinen tilaisuus, jossa mukana mm.: Herra piispa seurueineen, piispatar
Hannele Salmi, kirkkoherra Mikko Pelkonen ja puoliso Mari Pelkonen,
kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Pekka Salminen, kanttori Raili Aska, Noemi
Lehkonen, Janika Lehkonen, EMMY-trio, Yläkoulun ilmaisutaidon ryhmä ja
Kirsti Hanhirova.
Yhteisvastuujuhla järjestettiin upeassa Rohki-hallissa, jossa tunnelma ja tila
olivat lämpimät ja juhlavat. Hallissa oli paljon iloisia juhlavieraita. Juhla alkoi
Marjaana Gammelinin johdattamalla alkurukouksella, jonka jälkeen laulettiin
virsi 501 kirkkoherra Mikko Pelkosen säestämänä.
Kirkkoherra Pelkonen toimi myös juhlan juontajana. Juhlan ohjelma (liite 5) eli
hieman juhlan aikana. Koko juhla antoi lämpimän ja persoonallinen tunnelman.
Ohjelmanumeroissa oli eri-ikäisiä esiintyjiä ja yhdessä tekemisen ilo välittyi
kaikille.
Kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja ja yhteisvastuukeräysaktiivi Pekka
Salminen piti Yhteisvastuupuheen. Hän puhui toivon merkityksestä ihmisille.
Ihminen kaipaa toivoa ja ihminen toivoo. Hän puhui toivotusta ihmisestä.
Salminen mainitsi eri vaikuttajien ajatuksia: Äiti Teresa uskoi, että toivottomuus
on taudeista pahin. Toivo on merkittävää myös kehitysmaissa. Albert
Schweizerin mukaan esimerkin näyttäminen on kaikkein tärkeintä. Mitä
esimerkkiä me näytämme, sitä nuoremme seuraavat. Salminen mainitsi kaksi
esimerkin antajaa: Dodge Chryslerin pääjohtaja pyysi palkkioksi vain yhden
dollarin ja presidentti Sauli Niinistö kieltäytyi palkkiosta.
Salminen puhui Yhteisvastuusta rummunlyöjänä. Hän kertoi, miten Martin
Luther King sanoi olevansa rummunlyöjä rauhan ja oikeudenmukaisuuden
puolesta. Yhteisvastuu vaatii katsomista yhteen suuntaan ja vähän hulluutta.
Jokainen ihminen ja jokaisen ihmisarvo on tärkeää Yhteisvastuussa. Niin kuin
Jeesus sanoo: Kaiken, minkä te olette tehneet yhdellä näistä vähäisistä, te
olette tehneet minulle.
Pekka Salminen totesi lopuksi, että kaikkein tärkeimmät asiat koskevat
ihmisyyttä. Henry Amielin mukaan ihminen tulee ihmiseksi älynsä avulla, mutta
on ihminen sydämensä avulla. Puheensa päätteeksi Salminen lauloi laulun
Ystävä vierellä.
Kirkkoherra Pelkonen esitteli tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen kohdetta ja
kertoi erään Dominga Popin tarinan. Ilmaisutaidon ryhmän näytelmät kertoivat
niin ikään Yhteisvastuukeräyksen aiheista: ne antoivat esimerkin Guatemalan
tilanteesta sekä saattohoidosta kotimaassa.
9
Piispa Samuel Salmi puhui päätössanat. Hän kertoi tässä illassa olleen
tunnetta, rakkautta ja välittämistä. Hän viittasi Janikan lauluesityksen
katkeamiseen ja sanoi tämän symboloivan, ettemme ole vielä taivaassa. Hän
kiitti mahtavasta keräyksestä Yhteisvastuun hyväksi ja muistutti, ettei tässä
keräyksessä kilpailla, vaan ollaan vain välittämisen merkeissä liikkeellä. Hän
sanoi, että olemme jo voittajien puolella silloin, kun välitämme. Piispa esitteli
keräyskohteet ja muistutti, että on vielä maita, jossa ihmisoikeudet eivät ole
voimassa. Hän muistutti myös, että ihmiselämä on arvokas sen alusta
päättymiseen asti ja jonka Jumala yksin voi päättää.
Piispa puhui esiintymislavan taustana toimivasta valokuvatusta maisemasta,
jossa lähellä horisonttia oleva aurinko punertaa taivaan. Hän mietti, kuvaako se
iltaruskoa vai aamuruskoa. Piispa pohti toivon käsitettä ja sitä, kuinka me
aavistamme jotain, joka ei ole vielä läsnä. Hän totesi, että olemme toivon,
aamuruskon lapsia. Kristittyinä voimme nähdä aamuruskon myös siellä, missä
on iltarusko. Kristittyinä saamme tuoda toivoa sinne, missä sitä ei ole. Piispan
mukaan niin kauan kuin on toivoa, on elämää. Kristus on toivon lähde ja
aamuruskon viesti.
Puheensa lopuksi piispa siunasi läsnäolijat.
Juhlan ohjelmaosuuden jälkeen juhlaväki nautti yhteiset iltakahvit.
Lauantai 15.3.2014
8 §
Vierailu Lankojärven porokilpailuissa klo 12.00
Julkinen tilaisuus, jossa mukana mm.: Herra piispa seurueineen, piispatar
Hannele Salmi, kirkkoherra Mikko Pelkonen ja puoliso Mari Pelkonen ja heidän
tyttärensä, talouspäällikkö Annikki Lantto, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja
Erkki Kitkiöjoki
Lauantain ohjelma alkoi osallistumisella Porocupin kolmanteen osakilpailuun
Lankojärvellä. Lukuisat porot ja keskenään kuulumisia vaihtelevat poroisännät,
nuoret kilpailijat ja turistit loivat vilkkaan tunnelman, johon piispan seurue
saapui. Järjestäjänä toimivan Formulaporo ry:n jäsen Vesa Mäntyranta ja
kunniapuheenjohtaja
Timo
Romakkaniemi
vastaanottivat
piispan.
Romakkaniemi lahjoitti piispalle oman tekemänsä kuksan. Vesa Mäntyrannan
isä Eero Mäntyranta oli hiljattain menehtynyt. Kisojen avajaissanoissaan piispa
piti muistopuheen ja hiljaisen hetken Eero Mäntyrannan muiston
kunnioittamiseksi.
Puheessaan piispa Samuel kertoi, että olemme nyt hiihtäjäkuningas Eero
Mäntyrannan kotiradalla. Piispa piti kunniana olla avaamassa kisoja. Hän kertoi
muistopuheessaan, että Eero Mäntyrannan menehtyessä hän menetti jotain
omasta nuoruudesta ja ystävän. Piispa Salmi ja Mäntyranta hiihtelivät samoja
latuja. Aina, kun he kohtasivat, Mäntyranta viestitti myös nuorelle Salmelle, että
10
sinä olet tärkeä. Mäntyranta oli idoli. Koko Pellon kylässä oltiin ylpeitä Eero
Mäntyrannasta. Pellon edellisessä piispantarkastuksessa piispa Salmi tapasi
Mäntyrannan Eero Mäntyranta -museossa. Piispa kehotti läsnäolijat
hiljentymiseen, jonka päätteeksi hän johdatti heidät rukoukseen. Eero
Mäntyrannan muiston ääreltä hän toivotti kilpailemiseen Mäntyrannan
kotiradalle ja julisti kilpailut avatuksi ja toivotti onnea matkaan.
Herra piispa seurueineen ja seurakunnan edustajat seurasivat porokilpailuja ja
söivät maittavan ja lämmittävän keittolounaan. Ajoimme takaisin Pellon kylälle
turvallisesti Tauno Raappanan kyyditsemänä.
9 §
Kahvihetki kirkkoherran kotona
Herra piispa seurueineen ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Erkki Kitkiöjoki
saivat kutsun Mikko ja Mari Pelkosen viehättävään kotiin. Keskusteltiin
kahvipöydän runsaitten antimien äärellä. Herra piispa kaitsi laumaansa herkällä
ja empaattisella otteella.
Kahvin aikana
26.10.2014.
saatiin
myös
sovittua
historiankirjan
julkaisemisajaksi
Sunnuntai 16.3.2014
10 §
Piispanmessu Pellon kirkossa klo 10.00
Herra piispa toimitti messun Pellon kirkossa 2. paaston ajan sunnuntai, jolloin
päivän aiheena oli rukous ja usko. Messussa saarnasi kirkkoherra Mikko
Pelkonen (liite 6), avustavana pappina palveli Harri Hautala. Kanttorina palveli
Raili Aska ja suntiona Jari Konttaniemi. Tekstinlukijoina toimivat Eila Enbuske
ja Sara Laitamaa. Kulkueessa olivat mukana Markku Matti, Saana Koivumaa ja
Sara Laitamaa. Kolehdin keräsivät Lassi Vierikko, Kirsti Vaara, Maija Liisa
Pakisjärvi ja Raija Mäki. Lisäksi ovella kirkkoväen vastaanottivat Annikki Lantto
sekä Aune Tuoma.
Messun musiikissa avustivat seurakunnan kuorot.
Messussa laulettiin virret: 483, 361, 440, 228, 511 säkeistöt 1-5 ja 7.
Synnintunnustuksen numero oli 709. Kirkkoväkeä oli paikalla 165 henkeä.
Herra piispa aloitti messun johdantosanoillaan. Hän esitteli ensin
piispantarkastusta ja eteni sitten pyhän aiheeseen: (Notaarin kokoama lainaus)
”Rukous ja usko ovat kristillisen elämän perusperiaatteet. Pyhän latinankielinen
nimi Reminiscere on suomeksi ’muista minua’ ja tulee psalmitekstin antifonista.
Me elämme muutoksen aikaa maailmassa. Entinen tapa ajatella saattaa yön
aikana muuttua. Yllättävät käänteet saavuttavat Euroopassa ja koko
maailmassa. Mihin tämä johtaa? Muuttaako se turvallisina ja itsestään selvinä
pitämiämme asioita? Sanaa muutos viljellään paljon Suomessa: Miltä näyttää
kuntakartta tulevaisuudessa? Missä palvelut tulevat olemaan? Miltä näyttävät
seurakuntien rajat? Entä kirkon tulevaisuus? Sanalla muutos on myös
11
yksityisten ihmisten elämässä kosketuspintaa, kuten esimerkiksi yt-neuvottelut.
Tulevaisuus monessa perheessä on sumun peitossa.
Pellon kunta on muuttunut paljon ja sen väkiluku on laskenut. Sanalla muutos
on monenlainen kaiku. Meitä haastetaan kysymään miltä minä näytän ja mistä
löydän itseni muutosten keskeltä. Päivän latinankielinen nimi Reminiscere,
muista minua, on syvän rukouksen kaiku. Muista minua, osoita ikiaikaista
hyvyyttä. Muutoksen keskellä saamme katsoa ylös ja turvata Jumalaan, pyytää
häntä pitämään mielessä. Jumalan mielessä olemme turvallisen elämän tiellä.
Hän tuntee ja tietää. Hän, joka on rakkaus.”
Seurakuntapastori Harri Hautala johti ripin sekä esirukouksen, jonka yhtenä
aiheena oli Ukrainan tilanne.
Messun lopuksi herra piispa siunasi kirkkoväen Herran siunauksella.
11 §
Yleinen piispantarkastus Pellon kirkossa klo 11.30
Piispa toivotti seurakuntalaiset tervetulleeksi yleiseen piispantarkastukseen ja
kertoi tarkastuksen kulusta. Hän huomautti, että vaikka aikataulu on nopea,
kaikki tehdään kuitenkin vakavuudella. Piispa kertoi, että tarkastus on alkanut
seurakunnassa jo paljon varsinaista piispantarkastusviikonloppua aikaisemmin;
seurakunta on vastannut piispantarkastuskertomuksen kysymyksiin ja saanut
siten peilin omasta toiminnastaan. Piispa kertoi, että tarkastuksen pöytäkirja on
kaikkien nähtävillä seurakunnan kirkkoherran virastossa sekä internetsivustolla
noin kahden kuukauden sisällä. Piispa esitteli seurueensa.
Piispa pyysi pappisasessori Juha Rauhalaa esittelemään hallinnon ja talouden
tarkastuskertomuksen. (liite 7)
Seuraavaksi lääninrovasti Markku Korpela esitteli kertomuksen arkiston,
kirkkoherranviraston sekä kirjaston tarkastuksesta. (liite 8)
Piispa kiitti pappisasessoria ja lääninrovastia puheenvuoroista ja avasi yleisen
keskustelun.
Puheenvuoroja ei pyydetty ja piispa pohti sen tarkoittavan sitä, että
seurakuntalaiset ovat samoilla linjoilla. Niinpä herra piispa kokosi huomioitaan
piispantarkastuksen ajalta loppupuheenvuorossaan: (notaarin kokoama
lainaus)
”Tämä seurakunta on kasvattanut minusta teologin ja papin. Tämä on minun
kotikirkkoni sen syvimmässä merkityksessä. Pienestä pojasta asti olen saanut
seurata sodan jälkeen pyhäkön kaunistamista. En osannut edes erottaa kotia ja
kirkkoa. Tämä on siis nimenomaisesti kotikirkko. Tunnen myös, että on ollut
osallistumassa sen rakentamiseen. Olen ollut näkemässä muun muassa
urkujen rakentamisen. Sanassa kotikirkko on se kaiku, joka antaa juuret ja siivet
matkalle elämään. Sen olemus on ollut kantava. Toivon, että sen merkitys on
sama myös kaikille tuleville polville, jotka tulevat tänne Jumalan sanan lähelle.
12
Uskon, että kotikirkon ääni kuuluu. Te olette tänään olleet kotikirkon kaunistus.
Olette halunneet tulla seuraamaan, mitä kotikirkkoonne kuuluu.
Pellon seurakunta ja pellon kunta ovat antaneet hyvän todistuksen siitä
yhteistyöstä, jolla mennään kohti tulevaa. Molemmat ovat myös PohjoisSuomen puolustajia. Siinä tehtävässä tarvitaan yhteistä synergiaa ja energiaa.
Esimerkiksi
nuorisotyönsaralla
on
haettu
yhteistyötä.
Jokaisessa
seurakunnassa on seurakuntavaje. Pellon kunta on antanut viestin, että haluaa
yhdessä seurakunnan kanssa etsiä yhteisiä keinoja tulevaan. Tämän
kokoisessa yhteisössä on erityisen tärkeää, että eri toimijoiden välillä vallitsee
luottamus sekä eri vakaumusten ja mielipiteiden eroista huolimatta yhteistyöllä
haetaan yhteistä hyvää.
Pellon kunnan ja seurakunnan väestöpohja on vääristynyt, sillä yli 65-vuotiaiden
osuus on niin suuri. Tämä on harvaan asuttujen alueiden yleinen ongelma.
Vanhuusväestö tulee kasvamaan merkittävällä tavalla ja työntekijäresurssit
eivät riitä siihen, että vanhuksista voisi yksin työntekijävoimin huolehtia.
Tämänkin takia kunnan ja seurakunnan on hyvä olla yhteistyössä. Jo
lähitulevaisuudessa vapaaehtoistyöntekijöiden valjastaminen on erittäin
tärkeää. Uskon, että olemme jo nyt hyvässä suunnassa. Olin iloinen kunnan
edustajien tapaamisesta.
Pellon seurakunnassa on paljon vapaaehtoisia ja se on tämän seurakunnan
vahvuus. Kuitenkin lyhytjänteisyyden trendi on ehkä myös täällä näkyvillä, niin
kuin kaikkialla. Erityinen ilonaihe on Rohki-hallin saaminen pellon kylän
keskelle. Erityinen kiitos siitä kuuluu Pekka Salmiselle, joka on toiminut
esimerkillisillä tavalla yhteisön hyväksi. Haluan kiittää juhlasta, joka kuvasti
myös vapaaehtoisuuden voimaa.
Täällä on syntynyt yhteisvastuuliike. Se paitsi palvelee yhteisöllisyyttä, tuo myös
lähelle apua tarvitsevan ihmisen. Kiitos kaikille vapaaehtoisille, jotka eri toimissa
työskentelevät kirkon hyväksi. Pellossa maallikoita on aina arvostettu. Näinä
aikoina on erityisen tärkeää arvostaa maallikoita, kun kirkon taloudellinen tilanne
on haasteellinen. Maallikkotyön avulla voi turvata myös hengellisen työn tason.
Olen iloinen, että olen saanut siunata virkakauteni aikana noin parisataa
maallikkoa tehtävään maallikkokoulun jälkeen.
Pyrevän puisto on jotain ainutlaatuista. Se on laajentumiseltaan laajentunut.
Siellä voivat lapset, nuoret ja vanhukset löytää oman olohuoneensa
seurakunnassa. Se tuo myös yhteisöllisyyttä. Pellon yrittäjät ovat olleet siinä
hienosti mukana.
Luottamushenkilöt ovat kaulavilloja työntekijöille. He ovat viisaasti ymmärtäneet
vaikeankin tilanteen ja olleet tukemassa siinä. Työntekijät tekevät tässä
seurakunnassa sitoutunutta työtä. Työntekijät kertovat seurakuntalaisille, että
seurakunta on myös koti. Seurakunta ei ole paikka, jonne tullaan kellokortin
kanssa. Se on paikka, jonne tullaan tekemään työtä rakkaudella. Pellon
seurakunta on ikkuna tulevaisuuden työyhteisöön, jossa toimitaan tiiminä ja
joustavasti. Työtä tehdään yhdessä myös poikkityöalaisesti.
13
Koulutus ei yksin ratkaise sitä, mitä seurakunnassa tehdään, vaan myös se
ratkaisee, mitä yhdessä osataan tehdä. Tämä on myös tulevan kirkon ikkuna.
Me tarvitsemme maallikoita mukaan. Maallikoiden toiminta seurakunnan
keskellä on integroitava siihen työhön, mitä tehdään. Kiitän kaikkia työntekijöitä.
Seurakunnan elämässä kirkkoherralla on varsin tärkeä rooli. Tämän
seurakunnan kirkkoherra tuli töihin hyvin nuorena. Hänelle annettiin paljon ja
hän otti vastaan kantaakseen hyvin paljon. Hän on halunnut rakastaa
seurakuntaa. Seurakuntalaiset varmasti myös tukevat häntä. 10 vuotta sitten
hänen virkaanasettamisessaan sanoin: ’Ottakaa hänet rakkaudella vastaan ja
rukoilkaa hänen puolestaan.’ Haluan sanoa nuo samat sanat edelleen.
Näillä ajatuksilla jätän teidät, mutta juuret ja siivet tuovat minut aina tähän
rakkaaseen paikkaan takaisin. Ylin kiitos kaikkivaltiaalle Jumalalle, jolla kaikki
saavat sanoa: muista minua.”
Yleinen piispantarkastus päätettiin virteen 332.
12 §
Yhteisvastuulounas ja kiitosjuhla seurakuntakodilla klo 12.00
Yleisen piispantarkastuksen jälkeen herra piispa seurueineen sekä kirkkoväki
siirtyivät Yhteisvastuulounaalle seurakuntakodille.
Emäntä Eija Vaaran johdolla oli valmistettu maittava ruoka. Ruokailun jälkeen
Sonja Seitajärvi ja Jouko Granath esittivät näytelmän Sylvi ja Veikko. Näytelmä
pohti saattohoitoa.
Tämän jälkeen saimme kuulla Juulianna Ylisaukko-Ojan kauniisti tulkitseman
laulun: Laulakaa Herralle (Zschech Darlene).
Piispa Samuel Salmi ja kirkkoherra Mikko Pelkonen luovuttivat kolme kappaletta
Pellon seurakunnan omia pöytästandaareja, jotka ovat otettu käyttöön vuomma
2003 ja joita on tähän mennessä luovutettu 22 kappaletta. Sääntöjen mukaan
standaari voidaan luovuttaa henkilölle tai yhteisölle, joka on merkittävällä tavalla
tukenut seurakunnan tarkoituksen toteutumista. Seuraavat henkilöt ansaitsivat
pöytästandaarin: Lassi Vierikko (& Lankomiehet), Tauno Raappana sekä Erkki
Konttajärvi (ja pyhärukousperinteen jatkajat). (Liite 9) Luovuttamisen jälkeen
Erkki Konttajärvi piti lyhyen kiitospuheenvuoron.
Piispa Salmi ja kirkkoherra Pelkonen jakoivat seuraavaksi kolme kappaletta
seurakuntatyön ansiomerkkejä. Seurakuntatyön ansiomerkit ovat tarkoitettu
tunnustukseksi pitkäaikaisesta toiminnasta seurakuntatyössä tai muussa
kristillisessä toiminnassa.
Kaisu Laitamaalle myönnettiin kultainen
luottamustehtävissä toimimisesta.
ansiomerkki
yli
30
vuoden
Marianne Ylitalolle ja Annikki Lantolle myönnettiin pronssiset ansiomerkit
esimerkillisestä työstä kuluneiden kymmenen vuoden aikana. (Liite 10)
14
Luovuttamisen jälkeen Kaisu Laitamaa piti kiitospuheenvuoron ja Valtteri Vanha
esitti huilulla musiikkia kanttori Raili Askan säestämänä.
Kirkkoherra Pelkonen puhui kiitospuheen. Hän kertoi, miten samalle
viikonlopulle oli sattunut paljon muitakin tapahtumia, joiden ajankohtaan hän ei
ole voinut olla vaikuttamassa. Pelkonen pohti, että tämä kuvaa kirkon tilannetta
tänä päivänä: kirkko ei ole enää auktoriteetti, vaan muistuttaa enemmän
kansalaisjärjestöä. Tämä voi olla myös mahdollisuus, jonka kautta kirkko voi olla
yhä enemmän jäsentensä näköinen, kokoinen, makuinen ja hajuinen. Kirkko voi
näin tulla lähemmäksi maallistunuttakin ihmistä. Kirkko säilyttää olemuksensa
lopulta vain Kristuksen varassa, eikä minkään inhimillisen kautta. Pelkonen
kehotti luottamaan kaste- ja lähetyskäskyyn. Kirkkoherra paljasti, miten
jännittävää seurakunnalle on, kun piispa tulee tarkastamaan omaa
kotikirkkoaan. Pelkonen kiitti kaikkia tarkastukseen osallistuneita ja johdatti
onnittelulauluun piispan tulevan syntymäpäivän johdosta. Lahjaksi seurakunta
antoi kylmäsavulohta ja Väylävaappu -nimisen uistimen. Onnittelukortissa oli
Maija-Liisa Pakisjärven toimittamat nuoruudenkuvat.
Piispa kiitti onnitteluista.
15
Pöytäkirja sisältää seuraavat liitteet:
Piispantarkastuksen luottamushenkilötapaamisen osallistujalista (liite 1)
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja puheenvuoro (liite 2)
Kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja puheenvuoro (liite 3)
Yhteisvastuujuhlan käsiohjelma (liite 4)
Kunnanedustajien puheenvuoro (liite5)
Kertomus hallinnon ja talouden tarkastuksesta (liite 6),
Kertomus kirkkoherranviraston, arkiston ja kirjaston tarkastuksesta (liite 7)
Piispanmessussa pidetty saarna (liite 8)
Pöytästandaareilla huomioitujen perusteet (liite 9)
Seurakuntatyön ansiomerkkien perusteet (liite 10)
Lehtileikkeitä (liite 11)
Valokuvia (liite 12)
Piispatarkastuksen ohjelma (liite 13)
Olemme tarkastaneet pöytäkirjan ja todenneet sen piispantarkastuksen kulun
mukaiseksi.
Piispa
Samuel Salmi
Pappisasessori
Juha Rauhala
Lääninrovasti
Markku Korpela
Notaari
Kira Hatanpää
16