YLITORNION SEURAKUNNAN PIISPANTARKASTUSPÖYTÄKIRJA Aika: 17. - 19.10.2014 Tarkastajat: Piispa Samuel Salmi Pappisasessori Juha Rauhala Lääninrovasti Markku Korpela Notaari Mari Flink Perjantai 17.10.2014 1§ Aamuhartaus Ylitornion seurakuntakodilla klo 9.00 Läsnä: Herra piispa seurueineen (pappisasessori Juha Rauhala, lääninrovasti Markku Korpela, notaari Mari Flink), piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Matti Salminen, seurakunnan työntekijöitä ja luottamushenkilöitä sekä rippikoululaisia ja lapsikuorolaisia Piispantarkastus aloitettiin aamupalalla seurakuntakodilla, jonka jälkeen kirkkoherra Matti Salminen toivotti piispan seurueineen tervetulleeksi Ylitornion seurakuntaan. Aamuhartaus aloitettiin virrellä 547 ja Lääninrovasti Markku Korpela puhui hartaudessa kristityn vapaudesta ihmisoikeuksien näkökulmasta. Hän viittasi aluksi Martin Luther Kingin I Have a dreampuheeseen ja muistutti siitä vapaudesta, johon Kristus meidät on vapauttanut. Rippikoululaiset Julia Juvani ja Sandra Ylitulkkila lukivat esirukouksen ja enkelikuorolaiset Johanna Juvari, Jadessa Juvari ja Cecilia Jaako kanttori Hanna-Maria Koivumaan johdolla ihastuttivat lauluillaan. Hartauden jälkeen rippikoululaisilla oli varattuna piispalle kysymyksiä (vastaukset notaarin tiivistämiä): 1. Millaiset ovat piispan päivärutiinit? Piispan tehtävät ovat hyvin erilaiset päivästä riippuen, ja työtehtävät määrittelevät päivärutiinit. Piispan työhön kuuluu paljon matkustamista, varsin- 1 kin näin suuressa hiippakunnassa. Päivät rakentuvat kokouksista, ihmisten tapaamisista, valmisteluista, puheista ja sielunhoidollisista keskusteluista. Tottakai piispan päivään kuuluvat myös jokaiseen ihmiselämään kuuluvat tutut päivärutiinit. 2. Miksi aloitte piispaksi? Piispan virkaan ei ole tapana pyrkiä vaan siihen kutsutaan. Kun päättää ryhtyä papin tehtävään, sitoutuu myös kirkon käytettäväksi. Jos kutsu piispan tehtävään käy, on kysyttävä nöyrästi itseltään, kutsuuko Jumala minua tähän tehtävään. Kysymys on aina johdatuksesta. Piispa on samanlainen ihminen kuin kaikki muutkin ja virkaa tulee hoitaa nöyryydestä käsin. 3. Mikä on parasta piispan työssä? Ihmisten kohtaaminen. Isossa hiippakunnassa näin suurella alueella kohtaa erilaisia ihmisiä ja kulttuureita. On ilo palvella erilaisia ihmisiä samalla uskon tiellä. 4. Kuinka usein vierailette Ylitorniolla? Piispantarkastus suoritetaan kymmenen vuoden välein, ja tämä on nyt toinen kerta Ylitorniolla tässä virassa. Mutta koska Ylitorniolta löytyy paljon sukulaisia ja tärkeitä ihmisiä, käyn usein heitä tervehtimässä. Piispa kertoi tarkemmin sukujuuristaan ja Ylitorniolla sijaitsevasta isänsä kotitalosta. Hän kertoi iloitsevansa lämpimästä vastaanotosta ja muisteli edellistä piispantarkastusta. Näillä seuduilla on monia rakkaita muistoja ja ihmisiä. Lopuksi piispa kiitti erityisesti rippikoululaisia ja enkelikuorolaisia, ja muistutti siitä enkelityöstä joka ympäröi meitä jatkuvasti, ja joka kertoo Jumalan huolenpidosta. Lopuksi enkelikuorolaiset lauloivat laulun ”Minun ystäväni on kuin villasukka”. 2 § Vierailu Ylitornion avovankilassa klo 10.20 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Matti Salminen, talouspäällikkö Jouni Ollikkala, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Erkki Törmänen, kanttori Hanna-Maria Koivumaa, Nuorisonohjaaja Hille-Stina Huhtanen, Diakoni Ilkka Korva, vankilan työntekijät Timo Lahti ja Tea Myllykorpi Herra piispa seurueineen toivotettiin tervetulleeksi ja vierailu aloitettiin kahveilla, jonka aikana vartijat Lahti ja Myllykorpi kertoivat vankilasta ja sen henkilöstöstä. Ylitornion avovankila toimii niin sanottuna vapauttavana vankilana, jossa vangit istuvat pääsääntöisesti lyhyitä tuomioita tai tuomioiden viimeisiä kuukausia. Paikkoja on noin neljällekymmenelle ja 2 työntekijöitä on noin 20. Jo keskustelun alussa nousi esille vankilan työntekijöiden huoli siitä, että seurakunnan työntekijät eivät vieraile vankilassa tarvittavan usein. Pyyntöjä tulee vangeilta itseltään ja vankilassa vierailee myös vapaiden suuntien edustajia. Ongelmana koettiin epätietoisuus siitä kuka käy ja milloin, ja onko asiasta sovittu rovastikunnallisella tasolla. Myös seurakunnan työntekijät kokivat epätietoisuutta vankilatyöstä ja huolta siitä, voidaanko hartaudet ja sielunhoidolliset käynnit hoitaa oman seurakunnan voimin. Vastaanoton työntekijät olivat aina kokeneet vankilan puolelta erittäin tervetulleeksi ja kokeneet työn tärkeäksi. Piispa piti asian esiin nostamista erittäin tärkeänä ja ilmaisi huolensa vallitsevasta tyhjiöstä. Vankilatyö olisi ehdottoman tärkeää koordinoida paremmin ja yhteistyötä rakentaa niin, että työssä vallitsisi jatkuvuus. Kynnyksen kirkkoon tulisi olla matala ja vankeja tulisi tukea ja kannustaa käymään myös jumalanpalveluksissa. Piispa korosti myös, että tuomiotaan istuvat vangit ovat täysvaltaisia seurakunnan jäseniä ja heitä on palveltava sen mukaisesti. Piispa piti ehdottoman tärkeänä, että asia nostettaisiin esille rovastikunnan kirkkoherrojen kokouksessa ja kehotti lääninrovasti Korpelaa pohtimaan mahdollisuuksia vankilatyön parantamiseksi niin ettei se kuormittaisi pelkästään Ylitornion seurakuntaa. Lopuksi esille nousi vielä kysymyksiä vankien tuomioista, taustoista ja ongelmista. Lahti ja Myllykorpi kertoivat, että ongelmat liittyvät juuri yhteiskuntaan sopeuttamiseen ja ennakkoluuloihin sekä päihteisiin. Ongelmia vangit kokivat niin työpaikan kuin asuntojenkin löytämisessä. Piispa piti tässäkin asiassa yhteistyön tiivistämistä seurakunnan kanssa ensisijaisen tärkeänä ja kiitteli vankilan työntekijöitä tärkeän asian esiintuomisesta. Lopuksi piispa seurueineen kiersi vankilan työpajoja ja tutustui vankilassa tehtäviin tuotteisiin. 3 § Lounas Lomakeskus Karemajoilla klo 12.30 Piispantarkastuksen väki osallistui lounasruokailuun Lomakeskus Karemajoilla. 4 § Vierailu Ylitornion kunnanvirastolla klo 13.15 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Matti Salminen, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Erkki Törmänen sekä seuraavat viranhaltijat ja luottamushenkilöt: Reeta Laitinen, valtuuston puheenjohtaja Jouni Ollikkala, valtuuston 2. varapuheenjohtaja Jorma Uusimaa, kunnanhallituksen puheenjohtaja Vuokko Vakkuri, kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Tapani Melaluoto, kunnanjohtaja Marja-Leena Erkheikki, hallintojohtaja 3 Valtuuston puheenjohtaja Reeta Laitinen ja kunnanjohtaja Tapani Melaniemi toivottivat piispan seurueineen sekä seurakunnan edustajat tervetulleiksi vierailulle. Hän kertoi Ylitornion olevan noin 4400 asukkaan kunta, josta löytyy niin yrittäjyyttä, ympäristöä kuin yhteistyötäkin. Kunnan talous on varsin hyvässä kunnossa ja kunta lähes velaton. Näistä lähtökohdista käsin tulevaisuuden haasteisiin ja niiden kohtaamisiin suhtaudutaan varsin luottavaisesti. Vahva tulevaisuuden näkymä on, että kunta jatkaa tulevaisuudessakin itsenäisen. Tätä on perusteltu alueen nykyisillä toimivilla ja tehokkailla kunnallisilla palveluilla, alueen pitkillä etäisyyksillä ja harvalla asutuksella, alueen vahvalla elinkeinotoiminnalla sekä tasapainossa olevalla kuntataloudella. Meri-Lapin kuntajakoselvitystyö on parhaillaan käynnissä. Tulevaisuuden tavoitteena on saada muuttoliike kääntymään plusmerkkiseksi ja turvata kunnassa monipuolinen ja vahva yritystoiminta, jota tehokas elinvoimapolitiikka tukee. Ajankohtaisia asioita ovat erilaiset korjaushankkeet, kuten Ainionvaaran koulukeskuksen peruskorjaus, tienpidon rahoitus ja kuntakeskuksen kehittäminen. UPM suunnittelee tuulipuiston rakentamista Ylitornion Reväsvaaraan ja Mawson Oy tutkii kultakaivostoiminnan aloittamista Rompaksen alueelle. Suurimpina haasteina koettiin ikärakenteen muuttuminen ja nuorison muuttaminen työn perässä muualle. Lukiokoulutuksen tulevaisuus Ylitorniolla herättää keskustelua, ja kunta on esimerkiksi esittänyt Lapin kansanedustajille huolensa siitä, ettei toisen asteen koulutuksen järjestämisvaatimuksia muutettaisi siten, että pienissä kunnissa oleva lukiokoulutus ajetaan pikkuhiljaa alas. Lisäksi huolenaiheena on käräjäoikeuden istuntopaikan siirtäminen pois Ylitorniolta istuntopaikan olosuhteiden ja ylläpitokustannuksien takia. Kasvava ikääntyvien määrä herättää myös kysymyksiä riittävän vanhustenhoidon turvaamisesta tulevaisuudessa. Piispa kiitti kunnanjohtajaa esityksestä, ja kiitteli yhteistä tahtotilaa oman kotiseudun tulevaisuuden turvaamisesta. Sote-uudistus mietityttää monissa kunnissa ja työpäivät venyvät pitkiksi ja raskaiksi. Piispaa puhutteli vahva usko tulevaisuuteen sekä sitoutuminen ympäristöstä huolehtimiseen ja tarvittaviin korjauksiin. Piispa yhtyi kuntalaisten huoleen väkikadosta ja lukiotilanteen vaarantumisesta, ja korosti, että katkaisemalla paikkakunnan peruskoulun ja lukion yhteys vaarana on katkaista myös nuorten omaan kotiseutuun liittyvä identiteetti. Luovuttamisen mieliala valtaa helposti mielen, mutta Etelä-Suomen päätöksille ei saa aina alistua, vaan on pidettävä lujasti kiinni parhaan maakunnan vaatimuksista. Piispa totesi, että vaikka kunnan perusolemus tulee tulevaisuudessa väistämättä muuttumaan, syvän maaseudun moottorit on silti pidettävä käynnissä ja kunnossa. Pappisasessori Rauhala tiedusteli, onko kunnan ja seurakunnan välillä yhteistyötä, neuvotellaanko siitä ja minkälaisella aikavälillä. Todettiin, että yhteistyötä on tehty esimerkiksi vanhustenviikolla sekä lapsi- ja perhetyössä. Tulevat kuntaliitokset ja ratkaisut kunnassa tulevat vaikuttamaan 4 myös seurakuntaan, ja siksi yhteistyötä tulisi tehdä jatkossa tiiviimmin. Yhteistyö on jäänyt pitkälti henkilökohtaisiin kontakteihin, ja ruohonjuuritason yhteistyö toimiikin hyvin. Erityisesti diakoniatyön ja kunnan sosiaalityön välille toivottiin läheisempää yhteistyötä. Piispa totesi suurten kysymysten olevan edessäpäin ja ongelman olevan se, ettei meistä kukaan tasan tarkkaan vielä tiedä, mitä on tulossa. Kirkko valmistautuu omaan remonttiinsa ja pyrkii reagoimaan siihen, mitä kuntapuolella tapahtuu. Kirkko voi tehdä omat ratkaisunsa, mutta se voi joutua maksamaan niistä tulevaisuudessa kohtuuttoman kovan hinnan. Siksi on piispan mukaan reilua keskustella heti, kun tilanteesta tiedetään jotakin uutta ja nähdään eri vaihtoehtojen edut ja hankaluudet. Piispa muistutti, että sekä kunnalle että seurakunnalle on olennaisen tärkeää nähdä yksittäisen ihmisen tarpeet ja kartoittaa resurssit siten, etteivät palvelut heikenny muuttotappioalueilta. Jorma Uusimaa esitti kysymyksen, eikö kirkon varoja riittäisi käytettäväksi palkkojen ja rakennusten lisäksi enemmän myös laupeudentyöhön. Ennen kaikkea huolena ovat vanhukset ja lapsiperheet. Kunnanjohtaja Melaluoto totesi, että tulevaisuudessa on tavoiteltavaa, että vanhukset voisivat asua mahdollisimman pitkään omissa kodeissaan. Vanhustenhoidossa tarve tulee vain kasvamaan ja yhteistyölle seurakunnan kanssa olisi yhä enemmän sijaa. Esille nousi ajatus palkatuista virikeohjaajista, joista kunnalla jo oli kokemusta. Piispa totesi, että kristillinen usko näkyy elämässä juurikin esimerkiksi satsaamisessa vanhustenhoitoon. Kuitenkin hengellisestä regimentistä huolehtiminen on kirkon tärkeä tehtävä, ja vaatii omat menonsa. Lisäksi myös maallinen regimentti velvoittaa kirkkoa paitsi omaan diakoniseen työhön, myös yhteistyöhön muiden tahojen kanssa. Kun ajat eivät tulevaisuudessa ole paranemassa, tarvitaan molempia lähimmäisen rakkauden sektorille. Piispa näki vahvuutena, että pohjoisessa eri toimijoihin luotetaan ja ymmärretään, että tarvitsemme täällä toinen toisiamme. Kirkkoherra Salminen kiitti kuntaa oman sektorinsa hoitamisesta, ja toivoi että jatkossa päättäjät voisivat saada enemmän tietoa siitä, missä seurakunnan ja kunnan olisi mahdollista tehdä enemmän yhteistyötä. Esimerkeiksi hän nosti tyttötalon toiminnan sekä tenavatuvan. Salminen totesi myös, että yhteistyön kautta seurakunta oli saanut sellaisia kontakteja, joita se ei muuten saisi. Jorma Uusimaa tiedusteli, kuka päättää radiohartauksien pitäjistä ja niiden sisällöstä. Piispa totesi, ettei radiotoiminta ole suoranaisesti hiippakunnan omaa toimintaa, vaan on kirkon tiedotuskeskuksen päätösten alaisuudessa. Lopuksi kunnanjohtaja Melaluoto esitti toivomuksen, että viimeistään ensi vuoden alkupuolella olisi hyvä kokoontua yhteistyön merkeissä ja pohtia, missä yhteistyötä erityisesti lähdetään kehittämään. Toiveeksi nousivat erityisesti ennaltaehkäisevä työ lapsiperheissä sekä vanhustyö. Piispa 5 muistutti, että pääkaupunkiseudun todellisuus on erilainen kuin meidän pohjoisten ihmisten todellisuus, ja tästä kulttuurista on pidettävä lujasti kiinni. Piispa iloitsi, että positiivisen uskonnonvapauslain nojalla meillä on mahdollisuus tehdä yhteistyötä yhteisen hyvinvoinnin hyväksi. Hän muistutti myös, ettei kirkon toimintaperiaate ole ihmisiä poissulkeva minkään ominaisuuden mukaan, vaan kaikkia autetaan ja kohdellaan kultaisen säännön mukaisesti. Tämä etiikka avaa kirkolle oikeuden toimia yhteiskunnassa. Lopuksi piispa rohkaisi päättäjiä, että vaikka luvassa onkin vaikeita kysymyksiä, niin vahvuutena on yhteinen tahtotila pohjoisten ihmisten hyväksi. Lopuksi piispa tapasi toimittajan kunnantalolla (Liite 1) 5 § Työntekijäkokous seurakuntakodilla klo 15.20 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi ja seuraavat Ylitornion seurakunnan työntekijät Kirkkoherra Matti Salminen Seurakuntapastori Emilia Helavuo Kanttori Hanna-Maria Koivumaa Diakoni Ritva Eronen Diakoni-nuorisotyönohjaaja Ilkka Korva Nuorisotyönohjaaja Hille-Stina Huhtanen Talouspäällikkö Jouni Ollikkala Emäntä, Pauliina Ajanki Toimistosihteeri Jaana Kauvosaari Herra piispa avasi luottamuksellisen keskustelun ja muistutti olevansa hiippakunnan piispana paitsi pappien, myös ihan jokaisen työntekijän esimies. Vaikka henkilökohtaiseen keskusteluun jokaisen työntekijän kanssa ei tässä tilanteessa ollut mahdollisuutta, piispa muistutti että jokainen voi halutessaan olla häneen yhteydessä ja nostaa esille haluamiaan keskustelun aiheita. Työntekijät esittelivät itsensä, jonka jälkeen pappisasessori Rauhala avasi ryhmätyöskentelyosuuden ja sitä seuranneet keskustelun. Lopuksi piispa kiitti Ylitornion seurakunnan työntekijöitä arvokkaasta työpanoksessa ja muistutti olevansa viimekädessä vastuussa hiippakunnan seurakuntien työyhteisöjen hyvinvoinnista. Piispa muistutti, että olemme kaikki Kristuksen palvelijoita ja meillä kaikilla on sama päämäärä tehtävissämme 6 § Seurakunnan luottamushenkilöiden tapaaminen seurakuntakodilla klo 16.15 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Matti Salminen, talouspäällikkö Jouni Ollikkala, sekä seuraavat luottamushenkilöt: 6 Erkki Törmänen, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Monika Harri Matti Lahtinen Arto Nalli Kaarlo Huhtanen Salme Ylävaara . Kahvitarjoilun jälkeen Herra piispa esitteli seurueensa, jäsenten tehtävät ja pahoitteli väärinkäsitystä aikatauluissa. Piispa piti tärkeänä järjestää tarvittaessa uusi tapaaminen luottamushenkilöiden kanssa esimerkiksi seurakuntaneuvoston kokouksen yhteyteen, ettei kukaan kutsutuista luottamushenkilöistä kokisi jääneensä vierailusta ulkopuoliseksi. Lisäksi neuvoston ja valtuuston suunnitellut puheenvuorot olivat jääneet pois ohjelmasta, ja nekin olisi mahdollista tarvittaessa siirtää uuden tapaamisen yhteyteen. Piispa pyysi pappisasessori Rauhalaa esittelemään kertomuksen hallinnon ja talouden tarkastuksesta (Liite 2). Pitkäjänteisellä ja tarkalla taloudenpidolla oli saatu aikaan hämmästyttävät varat, eikä hallinnossa, päätöksenteoissa, säädöksissä tai sopimuksissa ollut huomautettavaa. Seurakunta voisikin miettiä, voisiko varoja tulevaisuudessa investoida esimerkiksi jollekin apua tarvitsevalle ryhmälle tai yhteistyöprojektiin. Tämän jälkeen lääninrovasti Korpela esitteli kertomuksensa kirkkoherranviraston, arkiston ja kirjaston tarkastuksesta (Liite 3). Huomiota oli kiinnitetty viraston turvallisuuteen, muuten todettiin, että kirkkoherranvirastoa ja arkistoa oli hoidettu kiitettävästi ja ammattitaidolla Ylitornion seurakunnan parhaaksi. Luottamushenkilöiden kesken nousi keskustelua siitä, kuinka esiin tulleet asiat ovat varojen ansiosta ”positiivisia ongelmia”. Piispa muistutti, että raha katoaa kuitenkin helposti, ja varallisuus voi kääntyä itseään vastaan. Seurakunnalla on tulevaisuudessa monenlaisia menoja esimerkiksi kiinteistöjen kunnostuksissa, ja piispa kiitteli seurakunnassa tehtyä suurenmoista työtä kiitettävän maksuvalmiuden varmistamiseksi. Tärkeää olisi kuitenkin käyttää varoja myös sitä tarvitsevien seurakuntalaisten hyväksi, varsinkin niiden, jotka olivat omalla panoksellaan olleet aikanaan kartuttamassa seurakunnan varallisuutta. Piispa piti ensiarvoisen tärkeänä kunnan ja seurakunnan yhteistyötä tulevaisuudessa, ja kiitteli aiemmassa tapaamisessa esiin tullutta kunnan konkreettista vastaantuloa ja yhteistyöhalukkuutta. Sekä puheenjohtaja Erkki Törmänen että valtuutettu Salme Ylävaara toivat esille huolensa vanhusväestön kasvamisesta. Juuri vanhustyön osalta kunnan ja seurakunnan yhteistyö olisi tulevaisuudessa ensiarvoisen tärkeää. Piispaa totesi seurakunnan tilastotietojen olevan hätkähdyttäviä; yhtä syntynyttä kohti haudataan kolme jäsentä, ja yli 64-vuotiaiden osuus väestöstä on 42,3%. Piispan mukaan nämä luvut antavat myös oman haasteensa tulevaisuuden toimintatavoissa, seurakunnan vastuulla on pitää huolta, että Sana ja sakramentit ovat kaikkien ulottuvilla. 7 Matti Lahtinen totesi, että kirkon ja seurakunnan on pystyttävä uudistumaan muuttuvan maailman mukana ja seurakunnan löytämään uusia tapoja jalkautua seurakuntalaisten pariin. Piispa muistutti, että uskon asiat ovat usein niitä kaikkein yksityisimpiä ja arimpia, ja niissä on kysymys jostain todella syvästä ja todesta. Kirkon kynnyksen on silti madalluttava, jotta voisimme kokea yhteisöllistä jumalanpalveluselämää. On haastavaa löytää toimintamuotoja, joista tunnistaa kirkon äänen ja jotka eivät ole viihdettä. Tällaiset toiminnat auttaisivat ihmisiä pysymään kirkon liepeillä, mutta eivät korvaisi uskonelämän ydintä. Piispa nosti esimerkiksi piispansauvakävelyn Oulussa, joka on kasvanut kansanliikkeeksi ja jossa on mukana erilaisia järjestöjä, kojuja ja osanottajia. Tilaisuuden avaa piispa, ja tapahtuma on selkeästi kirkon toimintaa. Esiin nousi erilaisia muitakin esimerkkejä, kuten Tuiran ponijumalanpalvelus, Kemin motoristikirkko, Kaustisen paanukirkon kattoprojekti sekä Taivalkosken seurakunnan ja kunnan yhteistyö sivukylien yksinäisten vanhusten auttamiseksi. Todettiin, että seurakuntalaisten erityisosaamista on osattava hyödyntää vapaaehtoistyössä, mutta varottava lipsumasta toiminnoista viihdemaailman puolelle. Arto Nalli totesi lopuksi, että kuva papeista on muuttunut lähestyttävämpään muotoon. Seurakuntalaiset alkavat huomata, että papitkin ovat tavallisia ihmisiä. Piispa totesi, että varsinkin tässä ajassa ne, jotka luulevat olevansa jotain enemmän ja parempia kuin muut, eivät etene päämäärissään. Olemme kaikki samassa veneessä samanlaisina syntisinä, muuten Kristuksen sovitustyö olisi ollut täysin turha. Piispa kiitti paikalle saapuneita luottamushenkilöitä ja kiitti hyvästä ja arvokkaasta työstä aikana, jolloin on tehtävä vaikeita päätöksiä. 7 § Seurat Meltosjärven kirkolla klo 19.00 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Matti Salminen, talouspäällikkö Jouni Ollikkala, seurakuntapastori Emilia Helavuo, kanttori Hanna-Maria Koivumaa. Mukaan oli kutsuttu erityisesti Meltosjärven kirkon alueen seurakuntalaisia. Kirkkoherra Salminen toivotti piispan seurueineen sekä kaikki seurakuntalaiset tervetulleiksi seuroihin, ja kertoi piispan erityisesti toivoneen järjestettyä toimintaa juuri Meltosjärven kirkkoon. Eläkkeellä oleva suntio Kalevi Pääkkö toivotti piispan tervetulleeksi juurilleen, ja esitteli Meltosjärven kirkon ja hautausmaan historiaa (Liite 4). Seuroissa puhuivat seurakuntapastori Emilia Helavuo sekä pappisasessori Juha Rauhala. Päätöspuheenvuorossaan piispa palasi Kalevi Pääkön pitämään historiikkiin sekä sen herättämiin kuviin ja nimiin elämän virrassa. Puhe herätti monia muistoja sukulaisista ja Salmen talosta, ja erityisen liikuttavana piispa piti tietoa siitä, että Meltosjärven kirkon oli aikanaan vihkinyt käyttöön hänen isänsä, rovasti Eemeli Salmi. Lopuksi piispa ihasteli kirkon vihkiryijyä, joka kuvasi samanaikaisesti kastemaljaa, jossa Kolmiyhteinen Jumala ottaa meidät lapsikseen ja antaa meille elämän juuret, pohjoisen aurinkoa joka kuvastaa Jumalan armon aurinkoa joka ei laske 8 ollenkaan, sekä suojelusenkeliä joka kulkee turvanamme matkallamme. Jumalan maailmassa me emme ole pelkkää nimivirtaa. Ilta päätettiin virteen 555 ja piispan siunaukseen. Seurojen jälkeen tarjolla oli kirkkokahvit, jossa seurakuntalaisten oli mahdollista jutella piispan kanssa. Lauantai 18.10.2014 8 § Aamiainen lomakeskus Karemajoilla, lähtö seurakuntakodilta klo 9.00 Läsnä: Herra piispa seurueineen, piispatar Hannele Salmi, kirkkoherra Matti Salminen, kanttori Hanna-Maria Koivumaa, nuoriso-ohjaaja HilleStina Huhtanen, talouspäällikkö Jouni Ollikkala, Erkki Törmänen, Leena Salminen Herra piispa seurueineen vieraili Urho Kankaan pahka-ateljeessa Mellajärvellä klo 10, jossa Urho Kankaan poika Markku Kangas esitteli isänsä pahka-ateljeeta, joka toimii nykyään museona. Ateljeessa tutustuttiin taidekokoelmaan, ja katsottiin DVD, jossa Urho Kangas itse kertoo muutamien töidensä taustalla olevasta tarinasta. Lopuksi Markku Kangas esitteli taulun, jonka piispan täti Hilda Salmi oli halunnut lahjoittaa takaisin Urho Kankaan suvulle (Liite 5). Matka jatkui Koiravaaran eräkirkkopaikalle, jossa juotiin nokipannukahvitkahvit klo 11.10. Oppaana toimi Veikko Piuva, joka kertoi Jupon Erän toiminnasta ja eräkirkosta. Joka vuosi eräkirkolla toimitetaan jumalanpalvelus ennen metsästyskauden alkamista, ja muutamia pareja on myös vihitty avioliittoon eräkirkossa. Keskustelua käytiin Ylitornion elinkeinotoiminnasta ja kausitöistä, ja piispa tapasi myös paikallisia hirvenmetsästäjiä. Matka jatkui eräkirkolta Jupon erän ampumaurheilukeskukseen, jossa riistahenkinen lounas nautittiin klo 13. Keskuksen perustajajäsen ja toiminnanjohtaja Raimo Yrjänheikki toivotti piispan seurueineen lämpimästi tervetulleeksi Jupon Erän tiloihin, ja kertoi ampumaurheilukeskuksen historiasta, tapahtumista ja tulevaisuuden näkymistä. Piispaa puhutteli erityisesti into saada alueen oma yrityselämä kehittymään ampumakeskuksen kaltaisten hankkeiden kautta, jossa työntekijöiden ja vapaaehtoisten oma tahto ja intohimo työhön näkyivät selvästi. Piispa ilmaisi ilonsa mutta myös yhteisen huolen pohjoisen tyhjenevistä kunnista, ja antoi tukensa alueen omaa identiteettiä tukeville innovatiivisille ideoille. Raimo Yrjänheikki esitteli seurueelle keskuksen tiloja ja ampumaratoja. Piispalle ja seurueen jäsenille tarjottiin mahdollisuus harjoitusammuntoihin, mutta kylmän ilman ja aikataulun vuoksi ammunnat jätettiin seuraavaan kertaan. Lähtiessä piispa toivotti siunausta ja muistutti, kuinka meistä 9 jokainen voi toteuttaa omalla toiminnallaan Luojan antamaa tehtävää. Kahvit juotiin ennen lähtöä klo 15.15. Sunnuntai 19.10.2014 9 § Aamiainen lomakeskus Karemajoilla klo 9.00 10 § Piispanmessu Ylitornion kirkossa klo 10.30 Herra piispa toimitti messun Ylitornion kirkossa 19. sunnuntaina helluntaista, jolloin aiheena oli Rakkauden kaksoiskäsky. Messussa saarnasi kirkkoherra Matti Salminen, avustajina olivat Emilia Helavuo ja Ritva Eronen. Kanttorina toimi Hanna-Maria Koivumaa, ja messussa avustivat Ylitornion mieslaulajat, seurakuntakuoro ja kirkkokuoro. Tekstinlukijoina toimivat Anni Korpi ja Raimo Raunama. Rukousryhmässä esirukousta toteuttamassa ja avustamassa olivat Pirjo Rinne, Heikki Rinne, Emma Korpi, Henna Korpi, Merja Korpi, Anneli Kätkä, Laura Salminen ja Pekka Pyykönen. Palveluvuorossa oli Pekanpään kylä. Herra piispa aloitti messun johdantosanoillaan. (Notaarin kokoama lainaus) Kristuksessa rakas Ylitornion seurakunta, ystävät läheltä ja kaukaa. Ylitornion kirkossa ja sen lähipiirissä on kolme asiaa jotka tulija huomaa verrattain pian ja jotka jäävät syvälle mieleen. Tänään ajattelen sitä sankaripatsasta, joka Ylitornion kirkon edustalla on: Äiti, joka on polvistuneena rukoukseen. Kaikkien menetysten ja kolhujen jälkeen, vakavien aikojen muistutusten jälkeen on edessämme rukoileva äiti. Se on vertauskuva koko kirkosta ja sen olemuksesta. Me olemme rukoileva kansa, joka tuo taivaan isän eteen omat asiat, sen kiitoksen, huolen ja murheen. Kaiken saa tuoda jumalan kasvojen eteen. Kenties tuo Ylitornion kirkon rukoileva sankaripatsas on myös muistutus siitä, mitä Ylitornion pappilassa tapahtui silloin, kun sota oli puhjennut ja ensimmäiset kaatuneet nuoret miehet tuotiin kirkkomaahan. Silloin pappilan pieni poika kertoo oman muistonsa eräässä kirjassa sanomalla, että pappilassa ei sen ajan tavan mukaan yleisesti polvillaan rukoiltu, vaikka ei se ollut outoakaan, se ei vain kuulunut paikallisen herätysliikkeen tapoihin. Mutta kun ensimmäiset sankarivainajat tuotiin Ylitornion kirkkomaahan, silloin tuo poika raotti vanhempiensa ovea ja näki rovastin ja ruustinnan polvillaan rukoilemassa. Nämä muistikuvat ja kuvat taustalla kertovat jotain siitä, mikä on rukoileva kirkko ja rukoileva seurakunta. Me saamme tuoda elämämme Kristuksen ja Jumalan haltuun. 10 Toinen asia, jonka kirkossa tutustumiskierroksen tehdessään voi havaita, on sakastinoven yläpuolella latinankielisen lause: Pretio Ecci Estis. Sehän on suomennettuna: te olette kalliisti ostetut. Jokainen joka kulkee tuon holvikaaren alta, saa muistutuksen siitä, että me tässä maailmassa saamme kulkea iloisella mielellä, pää pystyssä, kaikkien aikojen vaihteluiden ja myrskyjen jälkeen, sillä me olemme kalliisti ostettuja. Me olemme kuninkaallinen heimo, jonka Kristus itse on verellään lunastanut. Mitään pelkoa ei tarvitse tuntea, sillä on olemassa voittaja, Kristus, joka kulkee kanssamme. Se kolmas merkki, jonka tänään olemme jokainen varmasti nähneet, kertoo myös päivän sanasta meidän kirkkovuotemme mukaan. Me tulimme ristikulkueessa tämän kirkon sisälle, ja ensimmäisenä saapui risti. Risti, joka on tyhjä risti. Tuo risti on voittajan risti, Kristuksen risti. Me emme kanna ristikulkueessa mukana krusifiksiä, ristiinnaulittua Herraa, joka muistuttaa meitä kylläkin sovituksen ja lunastuksen keskeisyydestä. Mutta Jumalan kansa, sen juhlana, julistaa ylösnoussutta Kristusta, ja siksi tulee kirkkoon voitonkulkueessa kantaen edellään ristin merkkiä, tyhjää ristiä. Samalla tuossa ristinkulkueessa on olemassa sanoma: Jumalan kansa tekee työtä voitosta käsin. Voittaja kulkee edellämme. Siksi me jotka kuljemme voittosaatossa, saamme välillä, silloin kun katselemme omaa vaellustamme, ja näemme ympärillämme vaikeuksia ja kompastumisia, joskus suuriakin puutteita, katsoa ristinmerkkiin joka kulkee edellä, ja tiedämme olevamme voittajan kansaa. Kaikki on maksettu, kaikki on voitettu, katse suunnattu ylöspäin, herraan ylösnousseeseen Kristukseen. Minulta on usein kysytty eri yhteyksissä, silloin kun olen tavannut varsinkin nuoria ihmisiä heidän elämäntilanteissaan, mikä on elämän tarkoitus. Ehkä tuo kysymys on meidän aikanamme erityisen tärkeä. Kuullessamme viestiä maailmasta, sen rikkinäisyydestä, hajoamisesta ja erilaisista julmuuksista, me kyselemme, mikä minun elämäni tarkoitus on. Kristillinen kirkko muistuttaa ristinmerkissä siitä, mikä on elämän tarkoitus. Se ei ole vain kuva Kristuksen rististä sinänsä, vaan se kertoo siitä, mikä elämän tarkoitus on. Saamme muistaa, että ristin poikkipuu kertoo meidän asenteistamme vertauskuvallisesti meidän lähimmäisiimme. Siellä missä katsomme vasemmalle, oikealle, eteenpäin ja taaksepäin, avautuu lähimmäisten maailma. Jos emme näe lähimmäisemme tuskaa ja hätää, emme puutu siihen millään tavoin, silloin me jäämme yksin. Mutta jos katsomme lähimmäisten hätää, ja olemme yhdessä rintamassa myös katsomassa ylöspäin, siitä kertoo ristin ylöspäin suuntautuva puu. Jumala on Kristuksessa tullut maailmaan, hän on rakastanut maailmaa antamalla oman poikansa keskellemme. Näin on muodostunut ristinmerkki, Jumalan ja ihmiskunnan keskelle. Ja elämän tarkoitus hahmottuu siitä, että meillä on olemassa usko Jumalaan, Häneen joka kulkee edellämme. Ja samalla rakkaus lähimmäisiimme, rakkaus jonka Jumala synnyttää. Siinä on elämän tarkoitus, sellaisen ihmisen elämän tarkoitus, joka surujen, kipujen ja menetystenkin keskellä voi painaa päänsä alas kiitokseen, niin 11 kuin tuo Ylitornion kirkon sankaripatsaan äiti. On olemassa se Jumala joka kuulee, on olemassa Jumala, joka antaa tarkoituksen, niin sinulle kuin minulle. Kirkkoherra Salminen pohti saarnassaan lain ja rakkauden suhdetta toisiinsa (Notaarin tiivistelmä): Lainoppineet ovat tulkinnoissaan yleensä johdonmukaisia ja pitävät kiinni tiukasti linjastaan loppuun asti. Oma oikeudentajumme kertoo, että se mikä ei ole oikeudellista tai kohtuullista, ei voi olla vallitseva laki. Meidän sisimpämme ja sydämemme kertoo, mikä on oikein. Evankeliumissa Jeesus ja lainoppinut mies ovat kerrankin samaa mieltä tärkeimmästä laista. Koska käskyjä oli niin paljon, tärkeimmän käskyn pohtiminen oli hyvin yleistä. Jeesus osasi tiivistää tärkeimmän lyhyesti ja ytimekkäästi rakkauden kaksoiskäskyn muotoon. Koko tähän käskyyn perustuu kristillisen kirkon elämä. Jos emme rakasta lähimmäistämme tai jos se ei näy kirkon elämässä, myöskään Jumalan rakastaminen ei ole totta. Rakkaus on yksinkertaista näyttää sanoissa, mutta vaikeaa teoissa. Oikea ja todentuntuinen rakkaus ei ole vain totuudenmukaisesti elämistä, tai oikein toimimista inhimillisyyden nimessä, tai lähipiirin hyvinvoinnin turvaamista. Kun puhumme Jumalan rakkaudesta, se menee kaiken tämän yli, vielä syvemmälle, sinne missä ovat epäonnistuneet, heikot, syntiset ja kelvottomat ihmiset. Koska Kristus on kuolemallaan sovittanut syntimme, kannattaa nousta ja lähteä liikkeelle. Vaikka me emme täytä tarvittavaa mittaa, Jumala kyllä täyttää. Kannattaa lähteä ja uskaltaa kutsua muitakin mukaan ja yrittää elää rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti. 11 § Yleinen piispantarkastus Ylitornion kirkossa kirkossa klo 12.00 Herra piispa aloitti yleisen piispantarkastuksen kiittämällä messusta ja toivottamalla seurakuntalaiset tervetulleeksi yleiseen piispantarkastukseen. Ylitornion seurakunnassa on kuluneen viikon aikana ollut käynnissä piispantarkastus, joka huipentui jumalanpalveluksen jälkeiseen yleiseen tarkastukseen. Piispa kertoi tarkastuksen kulusta ja siitä, että tarkastuksen pöytäkirja on kaikkien nähtävillä seurakunnan kirkkoherran virastossa ja jos seurakunta niin parhaaksi katsoo, myös kotisivuilla internetissä. Piispa esitteli seurueensa ja heidän tehtävänsä, ja pyysi pappisasessori Juha Rauhalaa esittelemään hallinnon ja talouden tarkastuskertomuksen (Liite 2). Tämän jälkeen lääninrovasti Markku Korpela esitteli kertomuksen arkiston, kirkkoherranviraston sekä kirjaston tarkastuksesta (liite 3). Yhteenvedossa todettiin, että seurakunnan tavoitteiden suunnittelu tulisi kehittää kolmivuotiseksi ja konkreettisemmaksi, jotta arvio olisi jatkossa mielekkäämpää. Säännölliset kehityskeskustelut ja työntekijäkokoukset ovat hyviä johtamisen välineitä. Esille olisi tuotava yhä enemmän lasten- 12 ja nuorten näkökulmaa, ja tätä tukisi myös lapsiasiainhenkilön valitseminen. Tulevaisuudessa yhteistyö kunnan ja naapuriseurakuntien kanssa nousee yhä tärkeämpään rooliin. Hyvin hoidetun talouden ansiosta tulevat haasteet voidaan kohdata turvallisesti, ja puitteet kirkon tehtävän hoitamiseen ovat kunnossa. Viraston tarkastuksessa huomiota kiinnitettiin vastaanottotilojen riittävään turvallisuuteen, ja kirkkoherranvirastoon suositeltiin rakennettavaksi yksi ylimääräinen poistumisreitti. Piispa yhtyi pappisasessori Rauhalan ja lääninrovasti Korpelan arvioihin. Hän lisäsi myös, että tulevaisuudessa olisi hyvä arvioida seurakunnan kiinteistöjen lukumäärää käyttöastetta huolellisemmin. On huomioitava, että kiinteistö joka ei palvele käyttöastetta voi samaan aikaan syödä valtavasti realistista pääomaa. Piispa kiitti pappisasessoria ja lääninrovastia puheenvuoroista ja avasi yleisen keskustelun. Ensimmäisen puheenvuoron käytti eläkkeellä oleva suntio Kalervo Pääkkö. Hän pohti, miten mahtaa käydä Ylitornion seurakunnan ja sen säästöjen, jos seurakunta yhdistetään tulevaisuudessa naapuriseurakuntien kanssa. Piispa ei halunnut antaa yksityiskohtaisia arvioita, koska tulevaisuuden ennustaminen on yhä hankalampaa. Hän rohkaisi kuitenkin, että jos seurakuntien yhdistymisiä tapahtuu, erilaisilla säännöillä ja ohjeilla voidaan kyllä sopia yhteisistä periaatteista. Anna-Liisa Björninen tiedusteli, eikö seurakunnalle kertyneitä varoja voitaisi käyttää enemmänkin seurakunnan toimintaan ja tapahtumiin. Piispa lupasi palata tähän kysymykseen vielä loppupuheenvuorossaan. Seppo Alajärvi esitti kysymyksen, eikö Ylitornion ja Ruotsin Övertorneån yhteistyötä voitaisi lisätä. Piispan mukaan kysymys oli erittäin tärkeä jo alueen historian ja juurien kannalta. Sukulaisia löytyy rajojen molemmin puolin, ja muistoissa elää yhä monenlaisia yhteistyökuvioita kirkkolain suomissa puitteissa. Perustoiminnoissa, kuten kasteissa ja evankelioimisessa on mahdollista tehdä yhteistyötä. Suotavaa olisi, että kaikki rajanaapuriseurakunnat voisivat tiivistää yhteistyötään, kuitenkin niin ettei varsinaisesti uutta toimintaa perustettaisi, vaan pikemminkin vanhaa elvytettäisiin. Tällaista ”rajattoman rajan-työtä” onkin toteutettu hiippakunnassa, ja tämänkaltaiseen työhön piispa toivotti rohkeutta. Alajärvi lisäsi vielä, että kieliongelmiakaan ei olisi, sillä alueen yhteinen murre on olemassa. Piispa kehotti jatkamaan ”Meän-kielisen ” yhteyden vahvistamista. Kalervo Pääkkö halusi vielä tiedustella piispan kantaa sääntöön, jonka mukaan muita kuin evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvia ei haudata lauantaisin. Piispa muistutti, että kirkko on aina hallinnollisesti oma lukunsa, mutta lähtökohtaisesti ihmistä ei saa erotella vakaumuksen mukaan. Kirkko on sekä julkisoikeudellinen että rakkauden yhteisö, ja sen asettamien toimintaohjeiden mukaan edetään. Vaikka ihmisillä on taipumus jaotteluun, Herra yksin tekee päätökset. 13 Herra piispa kokosi huomioitaan piispantarkastuksen ajalta loppupuheenvuorossaan (notaarin kokoama lainaus). Haluaisin lähteä liikkeelle kiitoksista, me olemme saaneet tutustua hyvin mielenkiintoisiin kohteisiin täällä Ylitorniolla näiden päivien aikana. Tahdon erityisesti mainita, että meidän vierailumme Ylitornion kunnassa oli hyvin järjestelty ja meidän keskustelumme siellä hedelmällisiä ja tulevaisuutta rakentavia. Iloitsen siitä, että täällä kirkossakin näen arvoisia Ylitornion kunnan vastuunkantajia paikalla. Haluan kiittää vielä tästä meidän tapaamisestamme ja se mikä jäi erityisesti mieleen tapaamisesta, on se konkretia jolla kunta on valmis ja mielellään aloittamassa yhteistyöneuvotteluja jollakin aikajänteellä Ylitornion seurakunnan kanssa. Me elämme nyt monen muutoksen keskellä ja muutoksen keskiössä on ihminen. Ja ihmisen hyvinvointi on se, josta me kaikki haluamme pitää huolta. Yhdistämällä tiettyjä asioita ja tarkastelemalla sitä, mitä kukin osapuoli voi asian hyväksi tehdä, me voimme saavuttaa syvempiä etuja ja palvella juuri sitä kuntalaista ja seurakuntalaista joka on meille tärkeä. kun Ylitornion seurakunnan jäsenmäärä on niinkin korkea kuin lähes 90 prosenttia kunnan väkiluvusta, niin ei ole muuta perustetta kuin todeta se, että täällä kunta ja seurakunta edelleen ovat olennaisilta osiltaan yhtä ja muodostuvat samoista ihmisistä. Silloin meillä on myös ilo olla positiivisen uskonnonvapauslain mukaan liikkeellä, ja iloita siitä, että me voimme yhdessä rakentaa tätä yhteisöä kenenkään estämättä. Ylitornion kunnan vierailun yhteydessä iloitsin myös siitä, että kunta monella tavalla tahtoo olla rakentamassa tätä ympäristöä. Täällä kannetaan huolta omasta nuorisosta ja sen identiteettikysymyksestä. Lukion asema on täällä keskustelun alainen, ja huomaan, että myös kunnan päättäjien keskuudessa nämä kysymykset ovat hyvin tärkeitä; olisi tärkeää saada ylitorniolaisia nuoria kasvamaan täällä myös tulevaisuudessa. Vaikka meillä tilastot ovat sellaisia, että yhtä kastettua ylitorniolaista kohden haudataan kolme, niin siitä huolimatta meidän ei tulisi tuijottaa tällaista negatiivista tilastoa, vaan tehdä niistä resurssi. Ne nuoret, jotka täällä ovat, on saatava juurtumaan ja tuntemaan samaa kotiseuturakkautta johon täällä on aina kasvettu. Ylitorniolaista identiteettiä, sitä jokivartisen identiteettiä, pitää tukea jatkossakin. Me tiedämme, mitä se identiteetti on ja tarkoittaa, itsekin sen tiedän. Tärkeää on, että yleinen asenne päätöksenteossa olisi, että nuoret saataisiin tuntemaan rakkautta kotiseutua kohtaan. Eikä se sillä kasva että pakotamme nuoret lähtemään jo lukiovaiheessa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Tässä voitaisiin verkostoitua ja pitää keskustelua yllä, jotta saamme päättäjät vakuuttumaan että jokivarren ja Pohjois-Suomen asia on yhteinen. Viittaan vielä kerran kunnan positiivisiin avauksiin: Täällä on kiinnostusta niin liiketoiminnan verkkoihin kuin vanhustyöhönkin. Toivoisin näiden aiheiden tulevan keskusteluihin kunnan ja seurakunnan kanssa. Ensi vuonna voitaisiin sitten koordinoida tätä työtä tarkemmin parhaalla mah- 14 dollisella tavalla, jossa yhdistyvät seurakunnan diakonia sekä kuntien tarjoama apu, ja että myös sivukylissä voitaisiin tuntea, että heistä pidetään huolta. Olemme saaneet tutustua täällä myös yritystoimintaan, ja huomasin että täällä on tahoja, jotka aivan erinomaisen hienolla tavalla rakentavat Ylitornion kunnan omaleimaisuutta ja yritystoimintaa. Olkaa rohkeasti mukana sellaisessa työssä, jossa halutaan vahvistaa talkoillakin ylläpidettävää omaleimaisuutta. Siinä on yksi tulevaisuuden onnistumisen avain. Tukekaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka väsymättä myös tahtovat olla liikkeellä kotiseutunsa parhaaksi, ja samalla myös seurakunnan parhaaksi. Koulujen ja koulujen yhteistyö on hyvällä tasolla. Täällä pidetään säännöllisesti aamunavauksia ja palveluita, ja tämä on meidän yhteiskunnassamme luovuttamaton periaate täällä pohjoisessa Suomessa koko Oulun hiippakunnan alueella. Meidän ei pidä alkaa rakentaa identiteettiämme eteläsuomalaisen ajattelumallin varaan, jossa tietyt vähemmistöt alkavat määrätä sitä, mikä on enemmistön oikeus. Se ei ole demokratiaa, se ei ole kansakunnan rakentamista, ja sellaisesta ajattelusta sanoudun itse vahvasti irti. Me saamme olla rohkeasti kristittyjä ja rakentaa tätä maata niiden arvojen varaan, joiden varassa tämä maa on myös kestänyt mitä raskaimmat vaiheet. Iloitsen kaikesta siitä vapaaehtoistoiminnasta, mitä Ylitornion seurakunnassa on, se on toimintaa joka työntekijöiden rinnalla on hyvin olennaista ja tärkeää. Yhteisvastuun alueella täällä on tehty aivan loistavaa ja innovatiivisia ratkaisuja alkaen aina auton talvirenkaiden vaihtamisesta Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Tällaisia ideoita pitäisi saada enemmän jakeluun koko valtakunnan alueella. Kun ensi tiistaina (22.10) luovutan tämänvuotisen keräystuloksen Tasavallan Presidentille, minulla on ilo kertoa tällaisista loistavista ideoista, joita toteutetaan hiippakunnassamme. Olemme kuulleet, että taloudellinen pohja on Ylitornion seurakunnassa hyvä. Mutta tiedämme myös, ainakin me jotka vastaamme taloudesta, että säästöt ovat nopeasti hupenevia ja investoinnit vaativat aina oman rahastotoimintansa. Yllättäviä menoja löytyy aina, ja teillä on tulossa myös erilaisia rakenteellisia menoja. Mutta tämän tarkastuksen aikana olen tullut myös vakuuttuneeksi siitä, että noista säästöistä on myös mahdollista, juurikin rakkauden käskyn suuntaisesti, jollakin siivulla tulla vastaan niitä, jotka ovat keränneet näitä säästöjä. Ajattelen juurikin niitä vanhuksia joiden elämäntyön aikana monet näistä säästöistä ovat kertyneet. Teillä on täällä viisaus miettiä, mikä olisi hyvä käytäntö. Mutta kysyn jo nyt, olisiko olemassa mahdollisuutta, että osaa näistä varoista voitaisiin käyttää esimerkiksi vanhusten auttamiseen. Seurakunnan keskuudessa elää selvästi toive, että näitä varoja voitaisiin järkevällä tavalla kohdentaa niin, että käyttötavoista syntyisi molemminpuolinen ilo. Nämä kiitokset ovat lopulta tiivistymässä siihen työyhteisöön ja työntekijöihin, jotka ovat keskeisesti tähän työhön panostaneet. Haluan kiittää myös luottamushenkilöitä vastuunkantamisesta seurakunnassa. Näinä aikoina 15 seurakunnan luottamushenkilöiden vastuu on suuri, me elämme merkittävää kirkollisten ja yhteiskunnallisten muutosten aikaa, ja nimenomaan nyt tarvitaan sitoutuvaa ajankäyttöä ja sopivia ratkaisuja myös Ylitornion seurakunnan osalta. Kiitän teitä luottamushenkilöt myös tuesta jonka annatte työntekijöille. He tekevät uutterasti työtä seurakuntansa eteen, ja annan itse heille tunnustuksen siitä työstä jota he täällä tekevät. Tiedän, että näillä leveysasteilla seurakunnan työssä oleva henkilö joutuu tekemään työtä usein myös vapaa-aikanaan. Sellaista emme tietenkään voi edellyttää, ja kun näin tapahtuu, se ansaitsee suuren kiitoksen. Mutta asian kääntöpuoli on, että työntekijälle on ehdottomasti myös taattava riittävästi lepoa ja virkistystä, niin kuin säädöksetkin edellyttävät. Tahdon kiittää kirkkoherraa tavasta jolla hän seurakuntaansa johtaa. Hänessä näkyy rakkaus seurakuntaa kohtaan ja hän on toiminut täällä jo pitkään, hänet tunnetaan, ja hänen sielunhoidollinen otteensa seurakunnan asioiden hoitamisessa on tunnustettua. Olemme oppineet tuntemaan seurakunnan kirkkoherran evankeliumiin juurtuneena sanansaattajana, jonka tahtona on se, että täältä kerran kaikki myös voisimme päästä taivaan kotiin. Tahdon lopuksi sanoa, että me elämme maailmassa, joka on muutosten maailma. Monet muutokset herättävät myös turvattomuuden tunnetta. Siksi on tärkeää, että meillä on paikkakunnalla olemassa kirkko ja seurakunta, jonka keskeltä kuuluu hyvän paimenen ääni: ”Olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman”. Tapahtui meille mitä tahansa, kirkosta ja elävän seurakunnan keskeltä kuuluu ääni: ”Poikani, tyttäreni, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi ovat anteeksiannetut. Ja katso, Jumalan karitsan on se ääni, joka kulkee rinnallamme, tuntee meidät ja tahtoo antaa meille rauhan ja siunauksen”. Tämän siunauksen haluan jättää myös Ylitornion seurakunnalle. Te olette kaikki kalliisti ostettuja. Yleinen piispantarkastus päätettiin virteen 332. 12 § Lähetyslounas seurakuntakodissa klo 13.00 Yleisen piispantarkastuksen jälkeen herra piispa seurueineen sekä kirkkoväki siirtyivät lähetyslounaalle seurakuntakeskukseen. Lounaan jälkeen seurakunnan kuorot lauloivat yhdessä laulun ”Sinua siunata tahdon”. Raamattupiiri piti hartauden, jossa luettiin päivän evankeliumi Mark. 12: 28-34 eri vuosien raamatunkäännösten mukaan, laulettiin virrestä 119 ja kuultiin katkelmia ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä sekä Oiva Paloheimon ja Anna-Maija Raittilan runoista. Kirkkoherra Matti Salminen muisti päätöspuheenvuorossaan Ylitornion seurakunnassa pitkään palvelleita viranhaltioita Jouni Ollikkalaa, eläkkeellä olevaa kanttoria Pekka Pyyköstä, Jaana Palosaarta, Hille-Stina Huhtalaa sekä Ritva Erosta. Herra piispalle ja piispattarelle annettiin kotiin vietäväksi Ylitorniolaista uunijuustoa pappilan vadelmien kera. Lisäksi museon kotiseutuyhdistys lahjoitti piispalle Väinö Katajan Nälkätalvena -esikoisteoksen. Herra piispa kiitti päätössanoissaan 16 lämpimästä tunnelmasta ja ennen kaikkea pintaan nousseista erilaisista muistoista. Hän viittasi seurakuntakeskuksen seinällä olevien edeltäjiensä Leonard Pietari Tapanisen ja Kaarlo Johannes Leinosen muotokuviin ja muistutti siitä, kuinka piispan risti kulkee hiippakunnassa piispalta toiselle ja muistuttaa annetusta vartiovuorosta. Kaikki ajallinen jää kerran taakse, mutta evankeliumin keskeinen ydin kulkee edellä. Elämässä kaikkein tärkeintä on, kun saa katsoa kohti armon aurinkoa, joka ei laske koskaan. Mieslaulajien kuoro päätti tilaisuuden Torniojokilaakson lauluun. 17 Pöytäkirja sisältää seuraavat liitteet: Torniojokilaakson lehtijuttu piispanvierailusta (liite 1) Kertomus hallinnon ja talouden tarkastuksesta (liite 2), Kertomus kirkkoherranviraston, arkiston ja kirjaston tarkastuksesta (liite 3) Kalevi Pyykön puhe Meltosjärven kirkon historiasta (liite 4) Kuva piispasta Pahka-Ateljeessa (liite 5) Olemme tarkastaneet pöytäkirjan ja todenneet sen piispantarkastuksen kulun mukaiseksi. Piispa Samuel Salmi Pappisasessori Juha Rauhala Lääninrovasti Markku Korpela Notaari Mari Flink 18