Kunniakomppanialle uusi kuosi Tanssi- Lakkautetut

Ruotuväki, PL 25, 00131 HKI MP2 Itella Oyj
Kunniakomppanialle uusi kuosi
M/10-edustusasussa kunnioitetaan suomalaista sotahistoriaa.
uutiset, sivu 3
puolustusvoimien uutislehti
53. vuosikerta n:o 14 (1167) 6.8.2015 verkossa > www.ruotuvaki.fi
Kuva: Jarno Kovamäki / puolustusvoimat
Osaaminen luo
luottamusta
Enemmistö suomalaisista luottaa suomalaisten sotilaiden
osaamiseen. Maanpuolustuksessa nähdään paljon vahvuuksia mutta toisaalta mahdollisuuksiin pärjätä perinteisen kaltaisessa sodassa ei uskota.
Puolustusministeri Jussi Niinistö luottaa puolustusvoimien osaamiseen mutta ymmärtää kansalaisten näkemyksiä sodasta.
– Jos yksin ollaan suurvaltaa vastassa, mahdollisuudet puolustautua eivät pidemmän päälle ole hyvät.
uutiset, sivu 3
Lakkautetut Sotilasura Tanssi-
varuskunnat
käyvät kaupaksi
kiinnostaa
palestiinalaisnaisia
asento,
ota!
uutiset, sivu 4
maailmalla, sivu 6
vapaalla, sivu 15
2
ruotuväki 14/2015
pääkirjoitus
nurkka
6.8.2015
Pelikonsolit – vihollisia vai liittolaisia?
Hiljattain palveluksensa aloittaneista varusmiehistä moni hikoilee nyt fyysisen kestävyytensä äärirajoilla. Viimeksi keväällä sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi varusmiesten keskipainon nousseen seitsemällä kilolla 20 vuodessa ja Cooperin sujuvan nyt ennätyksellisen huonosti. Kun nuorten
kuntotottumuksia tutkittiin
laajemmin UKK-instituutin
ja puolustusvoimien toimesta nelisen vuotta sitten, johtopäätösten mukaan tärkeimpiä syitä nuorten liikkumattomuuteen olivat peli-, video- ja internet-laitteet,
jotka tarjoavat liikunnallisesti passivoivia harrastuksia. Kun viihde-elektroniikka ja tietokoneet ovat yleistyneet 1990-luvulla varusmiesten kunnon heikentyessä samaa tahtia,
yhtäläisyysmerkit pelikoneen ja Suomen puolustuskykyä uhkaavan rapakuntoisen korpisoturin välille on ollut helppo vetää.
Tutkimuksen ja aihetta koskevan keskustelun sävy on nykynuoren harrastusten kannalta turhan tuomitseva. Esimerkki päinvastaisesta suhtautumisesta löytyy puolustusvoimien omasta toiminnasta. Kun taistelussa varus-
miesten huonoa kuntoa vastaan alettiin muutama vuosi sitten kaivata innovatiivisia aseita,
puolustusvoimat keksi alkaa puhua tekniikan
parissa viihtyvän sukupolven kieltä. Vuonna
2009 pelikonsoli muuttui
liittolaiseksi, kun Maanpuolustuksen kannatussäätiön
rahoittamina
Suomen varuskuntiin
hankittiin 350 Nintendo
Wii -laitetta. Tuon ajan
myydyimmät liikkeentunnistimella varustetut
pelikonsolit mahdollistivat vaikkapa golfin ja
tenniksen harjoittelun sisätiloissa. Kotkan rannikkopataljoonan komentaja Vesa Tuominen
kiitteli tuolloin, että konsolit saivat urheilua
karttavatkin varusmiehet kiinnostumaan liikkumisesta. Näin ongelmasta tuli osa ratkaisua.
”Nörtit voivat olla
yhtä tärkeitä kuin
Urheilukoulun
tähdet.”
* * *
Teknologian kehittyminen on epäilemättä
pilannut monen nuoren kunnon, mutta se on
myös muuttanut sodankäynnin luonnetta. Tämä mahdollistaa sen, että nuoren tekniikkaharrastusta voi yhä laajemmin hyödyntää niin,
että siitä on suoraa hyötyä maanpuolustukselle. Jos joku on tottunut käsittelemään tietokonetta tai muuta elektroniikkaa siviilissä,
henkilölle voi kenties olla käyttöä alati kasvavalla kyberpuolustusalalla tai muissa teknisiä
taitoja vaativissa tehtävissä.
* * *
Palveluksen aikana monet huomaavat, ettei heistä ole korpisotureiksi, mutta kaikkia ei
metsässä nykyisin enää tarvitakaan. Vaikkei
siis jonkun kunto riittäisikään tetsaamiseen
enempää kuin peruskoulutuskauden suorittaminen minimissään vaatii, olisi väärin ajatella, että jokaisen ”nörtin” huono kunto heikentäisi automaattisesti Suomen puolustuskykyä. He voivat olla yhtä tärkeitä kuin Urheilukoulun tähdet. Modernin teknologian
käyttö vaatii osaajia, ja onneksi varusmiesten
joukossa on niitä, joilla on alalla harrastuneisuutta ja työkokemusta. Tätä voi pitää eräänä
yleisen asevelvollisuuden hienoimmista piirteistä, kun jokaisen varusmiehen erityistaidot
pyritään valjastamaan isänmaan käyttöön.
tornitouhua
> [email protected]
Ydinaseneuvottelut
jännityksen
uhrina
Ukrainan kriisistä alkanut Venäjän
ja lännen välisten uusien jännitteiden aika tulee kestämään vielä pitkään. Olisi väärin kutsua nykyistä
tilannetta uudeksi kylmäksi sodaksi, koska kylmä sota oli kahden vastakkain olleen yhteiskuntajärjestelmän kattavaa ja jyrkkää vastakkainoloa. Nyt on kyse sellaisesta poliittisten jännitteiden aallosta, joka
saattaa jäädä väliaikaiseksi. Mutta
tämä jännitteiden aalto vaikuttaa
monilla suhteiden alueilla, ja yksi
sen uhreista on ydinaseiden rajoittaminen uusien sopimusten kautta.
Ydinaseiden lukumääräistä rajoittamista koskevat sopimukset
ovat kaikki olleet Yhdysvaltain ja
Neuvostoliitto/Venäjän välisiä. Tälläkin hetkellä ydinaseiden sopimuspohjainen vähentäminen jatkuu, sillä vuonna 2011 voimaan astuneen uuden START-sopimuksen
mukaisesti osapuolet vähentävät
strategisten ydinkärkiensä määrän
vuoteen 2018 mennessä 1 550 sallitun kärjen maksimiin. Mutta tuo
onkin sitten ainut voimassa oleva
sopimus, jonka puitteissa vähennyksiä tapahtuu. Vielä ennen Venäjän alkuvuodesta 2014 toteuttamaa
Krimin niemimaan valtausta Yhdysvallat ilmaisi julkisesti valmiutensa neuvotella pidemmälle menevistä strategisten ydinaseiden vähennyksistä. Yhdysvallat piti myös
esillä mahdollisuutta tehdä Venäjän kanssa aivan uusi sopimus taktisten ydinaseiden vähentämisestä.
Venäjä ei tällaisista aloitteista tuolloin innostunut, ja nyttemmin mahdollisuudet uusiin sopimuksiin ovat
Ukrainan kriisin vuoksi menneet.
Paluu uusien ydinasesopimusten
tekemisen tielle on mahdollista
vasta sitten, kun Ukrainan kriisin
kylmentämät itä-länsisuhteet palaavat lämpimämmiksi. Mutta tällä
hetkellä on vaikea kuvitella tässä
suhteessa mitään oleellista muutosta vielä pitkiin aikoihin.
Nykyisessä tilanteessa Venäjä on
alkanut itse asiassa entisestäänkin
korostamaan ydinasepelotteensa
merkitystä maan sotilaspolitiikassa.
On todella huolestuttavaa seurata
sitä suoranaista uhoamista, mitä
Venäjä tässä suhteessa virallisessa
retoriikassaan tätä nykyä harrastaa.
Yhtäältä tässä on kyse siitä, että
Venäjä näkee vahvan asemansa
ydinasemahtina olevan suuri tasapainottaja voimasuhdevertailussa
Yhdysvaltain kanssa. Ovathan Yhdysvaltain tavanomainen aseellinen voima ja maan kyky käyttää sitä etäällä omasta alueesta huikeasti Venäjän asevoimia edellä. Toisaalta on kyse Venäjän halusta hyödyntää ydinasepelotteensa merkitystä ajankohtaisena kriisiviestinä.
Venäjä haluaa esimerkiksi painottaa Ukrainan kriisin laajenemisen
mahdollisuuden vaarallisuutta.
Korostamalla asemaansa ydinasemahtina Venäjä haluaa viestittää, miten paljon sillä on tässä kriisissä pelissä. Osana suoraviivaista
voimapolitiikkaansa Venäjä turvautuu vihjailuihin kriisin eskaloitumisen vaarasta, ja korostaa omaa päättäväisyyttään. Tämä on tuonut
ydinaseulottuvuuden ikävällä tavalla mukaan asetelmaan, jossa Venäjä katsoo voivansa laajentaa omaa
valtioaluettaan aseellisen voiman
avulla.
Pekka Sivonen
Kirjoittaja on strategian
professori Sotataidon laitoksella
Maanpuolustuskorkeakoulussa
kysymys
Edellisessä lehdessä kysyimme:
Onko mielestäsi oikein, että yritysten on mahdollista anoa
tärkeille työntekijöilleen vapautus puolustusvoimien
palveluksesta?
sosiaalisesta mediasta
@Apajakari 30.7.
”Minusta olisi uutinen, jos kävisi ilmi, että Suomi EI ole valmistautunut puolustamaan Ahvenanmaata.”
Merivoimien tiedotuspäällikkö
Anneli Apajakari otti kantaa Ahvenanmaahan liittyneeseen uutisointiin.
@kaabou 25.7.
”Nyt 3 viikon jälkeen huomaan,
että ainakin kävelen myös siviilissä
yhtäkkiä paljon kovempaa kun ennen. Kuin olis muka kiire.”
Kalevi Holmströmille on tarttunut palveluksesta tuliaisia myös siviiliin.
@Jesyyman 2.8.
”Varustukset pakkailtu. Huomenna kipittämään tuliradalle ja
kaasukammioon hengaamaan. Sitten keskiviikkoon asti leirillä.”
Jesse Eskelisellä on alokaskauden sotilaskoulutus täydessä vauhdissa.
@1VK_Chief 31.7.
“Henkilökunnan palvelusammunnoissa tulokseksi tuli 90/100 ja
12/12. Jäi siis selvästi parannettavaa.”
Karjalan prikaatin ensimmäisessä viestikomppaniassa myös henkilökunta pitää sotilaan perustaitoja
yllä.
Kyllä
63%
Ei
37%
Seuraava kysymys:
Luotatko suomalaisten sotilaiden osaamiseen?
Äänestykseen voi osallistua myös Ruotuväen
www-sivuilla osoitteessa > www.ruotuvaki.fi
Osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa #ruotuväki tai lähetä mielipiteesi sähköpostilla [email protected]
TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT:
Puh. 0299 500 718
ISSN 0557-4897 (painettu)
ISSN 1458-8005 (verkkolehti)
PÄÄTOIMITTAJA
Mikko Ilkko
Puh. 0299 500 715
[email protected]
UUTISPÄÄLLIKKÖ
Juha Heikkinen
Puh. 0299 500 716
[email protected]
TOIMITUSSSIHTEERI
Ossian Hartig
Puh. 0299 500 736
[email protected]
arkisin kello 8.00–16.15
[email protected]
Pirkanmaan Lehtipaino Oy
Tampere 2015
Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Pääesikunta, C-rakennus, Fabianinkatu 2, 00130 Helsinki, postiosoite: PL 25, 00131 Helsinki, puhelinvaihde: 0299 800
internet-osoite: > www.ruotuvaki.fi
KUSTANTAJA:
Puolustusvoimat
Seuraava numero ilmestyy
27.8.2015
VERKKOUUTISPÄÄLLIKKÖ
Helena Immonen
Puh. 0299 500 717
[email protected]
LEVIKKISIHTEERI
Kaartinjääkäri Joonas Immonen
Puh. 0299 500 718
[email protected]
TOIMITTAJAT
Alikersantti Juho Korpela
Puh. 0299 500 704
Alikersantti Antti Sarjanen
Puh. 0299 500 739
Korpraali Jussi Vainikka
Puh. 0299 500 617
Kaartinjääkäri Joonas Koivisto
Puh. 0299 500 616
Kaartinjääkäri Kalle Toivonen
Puh. 0299 500 705
[email protected]
GRAAFIKKO
Kaartinjääkäri Sofia Korhonen
[email protected]
VALOKUVAAJA
Kaartinjääkäri Ville Bröijer
Puh. 0299 570 289
[email protected]
3
uutiset
ruotuväki 14/2015
Ministeri: Suomessa on hyviä sotilaita
Suomalaiset pitävät suurta reserviä ja sotilaiden osaamista maanpuolustuksen vahvuuksina.
Mahdollisuudet pärjätä perinteisen kaltaisessa sodassa koetaan huonoiksi.
Helena Immonen
Kriisi ei todennäköinen
Vaikka omia mahdollisuuksia pärjätä sodassa epäilläänkin, ympäröivää turvallisuustilannetta arvioitaessa suomalaiset eivät pidä sotilaallisen kriisin mahdollisuutta
Suomessa kovin todennäköisenä.
MTS:n tutkimuksessa 72 prosenttia vastaajista piti erittäin tai
melko epätodennäköisenä sitä, et-
Kuva: SuomiAreena
Uskovatko suomalaiset Suomen
kykyyn puolustautua konfliktissa?
Mikä meitä yleensäkään uhkaa?
Näitä jo monia muita turvallisuuspoliittisia kysymyksiä pohdittiin Porin SuomiAreenassa heinäkuun puolessavälissä. Viestintätoimisto Tekir Oy julkaisi Porissa
TNS Gallupilla teettämänsä kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin
suomalaisten näkemyksiä maanpuolustuksesta.
Puolet kyselyyn vastanneista oli
sitä mieltä, että Suomen kyky puolustautua sotilaallisessa konfliktissa on huono tai erittäin huono.
Maanpuolustustiedotuksen
suunnittelukunnan (MTS) vuoden
2014 tutkimuksessa puolestaan 63
prosenttia suomalaisista piti Suomen mahdollisuuksia puolustautua
tavanomaisin asein käytävässä sodassa huonoiksi. Epäilijöiden määrä oli noussut kahden vuoden aikana, sillä vuoden 2012 tutkimuksessa
vastaava luku oli 51 prosenttia.
Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) ymmärtää vastaajien kantoja mutta huomauttaa, että vastauksiin vaikuttaa jokaisen käsite sodasta tai kriisistä.
– Jokainen tietysti vastaa omasta puolestaan (tutkimuksissa),
mutta mahdollisesti vastaajien
mielissä väikkyi talvisotamainen
skenaario. Jos yksin ollaan suurvaltaa vastassa, niin mahdollisuudet puolustautua eivät pidemmän
päälle ole hyvät, Niinistö kommentoi.
– Vastauksissa toki näkyy voimapolitiikan paluu ja Ukrainan
kriisi. Kansalaispalautteen perusteella myös edellisellä vaalikaudella tehdyt mittavat säästöt
maanpuolustuksesta, varuskuntien
lakkautukset ja jalkaväkimiinoista
luopuminen ovat vaikuttaneet
suomalaisten näkemyksiin puolustuksen tilasta.
Porin SuomiAreenassa keskusteltiin turvallisuuspolitiikasta. Puolustusministeriön järjestämässä paneelissa pohdittiin sitä, mikä Suomea uhkaa ja kuinka siihen vastataan.
tä Suomeen kohdistuisi sotilaallista uhkaa seuraavan kymmenen
vuoden aikana. Luku oli hieman
laskenut edellisestä vuodesta, jolloin 79 prosenttia ei uskonut sotilaallisen uhan mahdollisuuteen.
Tekirin kyselyyn vastanneet olivat
vieläkin optimistisempia: 83 prosenttia vastaajista piti Suomen riskiä
joutua sotilaallisen hyökkäyksen
kohteeksi tai osalliseksi sotatoimiin
erittäin tai melko pienenä.
– Näiden kyselyiden perusteella
voi sanoa, että varsin realistinen
kuva suomalaisilla on turvallisuusympäristöstä ja oman puolustuksen tilasta, Niinistö kommentoi.
prosenttia vastaajista) ja suomalaisten maanpuolustustahtoa (80
prosenttia vastaajista).
Niinistö yhtyy kansalaisten käsityksiin suomalaisen sotilaan
osaamisesta.
– On syntynyt mielikuva suomalaisen sotilaan vahvasta osaa-
misesta, mikä pitääkin paikkansa.
On mukavaa, että tämä mielikuva
on välittynyt. Puolustusvoimissa
on tehty asioita oikein: on koulutettu hyviä sotilaita.
Niinistö korostaa kuitenkin, että
vaikka mielikuvat ovat tärkeitä,
puolustusvoimien kehittämisessä
taito, tahto ja osaaminen ratkaisevat: niiden kautta rakentuu myös
maanpuolustustahto.
– Varusmiesten loppukyselyt antavat todellisen kuvan siitä, mikä
luottamus omaan kykyyn on. Niillä jotka todella aseen saavat käteensä tositilanteessa, eli reservi-
läiset, varusmiehet ja palkattu
henkilökunta, on paras käsitys ammattitaidosta ja puolustusmateriaalin tehokkuudesta. Tältä osin
voidaan olla levollisia, sillä varusmiesten loppukyselyt antavat hyviä tuloksia, osaamiseen ja kykyyn
luotetaan kyllä.
Uutiskommentti: Viestintä on vahva ase
Kun kansalaisilta kysellään mielipiteitä esimerkiksi maanpuolustuksesta, vastaukseksi saadaan nimenomaan mielikuvia ja mielipiteitä, ei faktoja. Mielikuvat ovat
tietysti tärkeitä, ja niiden kartoittaminen onnistuneen viestinnän
tueksi välttämätöntä myös puolustusvoimissa.
Vaikka Tekirin kyselystä ei sen
pienen otannan vuoksi voida tehdä kovin laajoja johtopäätöksiä,
vastausten hienoinen ristiriitaisuus
on kiinnostavaa: toisaalta omasta
Osaavat sotilaat
Tekirin tutkimuksessa kysyttiin
myös Suomen puolustuksen vahvuuksia, ja niitä vastaajat löysivät
paljonkin. Parhaimpina vahvuuksina pidettiin muun muassa käytettävissä olevaa reserviä (66 prosenttia vastaajista), sodanjohdon
taktista ja strategista osaamista (68
puolustuksesta löydetään paljon
vahvuuksia ja sotilaiden osaamiseen luotetaan, mutta toisaalta
omiin mahdollisuuksiin pärjätä sodassa ei uskota.
Moni vastaaja ajattelikin varmasti automaattisesti perinteistä
sotaa Venäjää vastaan. Silloin on
helppo nyökkäillä, että kyllä, luotan puolustusvoimien osaamiseen
ja kykyyn, mutta vastustaja on
vain liian suuri ja mahtava.
Viestinnällisesti tämä on kiinnostavaa, joskaan ei yllättävää.
Vaikuttaakin siltä, että vaikka puolustusvoimat on kohtalaisen hyvin
onnistunut viestimään omasta
osaamisestaan, Venäjä on onnistunut vielä paremmin välittämään
viestiä omasta sotilasherruudestaan.
Informaatiosodankäynnin suurin voitto on se, jos kohdemaan
kansalaiset pitävät sotaa hävittynä
jo ennen kuin se on alkanutkaan.
Siksi onkin ilahduttavaa huomata, että kaikesta huolimatta
suomalaisten maanpuolustustahto
on vahva: MTS:n kyselyn mukaan
kolme neljästä suomalaisesta on
sitä mieltä, että suomalaisten on
puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta, ja 84 prosenttia
suomalaisista on valmis osallistumaan maanpuolustukseen omien
kykyjen ja taitojen mukaan.
Viestintä on vahva ase, mutta
sodan voi ratkaista myös vankkumaton maanpuolustustahto. Sitä
meillä riittää.
maata pääväriä. Vihreät yksityiskohdat muun muassa hihoissa ja
poleteissa viittaavat puolestaan
maavoimiin. Kaartin joukkojen
perinteitä kunnioittaa hopeinen
väri esimerkiksi kauluksissa.
istuvuudesta otettiin huomioon
huolellisissa pyrkimyksissä kohti
parasta mahdollista asua.
– Puvun prototyyppi hyväksyttiin itse asiassa jo vuonna 2010,
mistä juontuu asun virallinen nimi.
Kunniakomppania toteuttaa
puolustusvoimien ylipäällikön,
puolustusvoimain komentajan,
puolustusministerin sekä Helsingin varuskunnan sotilaalliset edustustehtävät. Lisäksi kunniakomppanian tehtävänä on vastata Presidentinlinnan kunniavartiosta.
Helena Immonen
Kunniakomppania sai
uudet vaatteet
Kalle Toivonen
Kuva: Juuso Metsälä / puolustusvoimat
Kaartin jääkärirykmentin kunniakomppania esiintyi heinäkuun
lopulla Helsingissä pidetyssä viikottaisessa vartioparaatissa ensimmäistä kertaa uuden m/10edustusasunsa kanssa. Aikaisemmin kunniakomppanian edustusasuna on ollut varusmiesten vanha lomapuku.
Helsingin varuskunnan komendanttina toiminut, nykyinen Pääesikunnan henkilöstöosaston osastoesiupseeri, majuri Marko Maa-
luoto oli tiivisti mukana uuden
edustusasun hankinnassa. Hän korostaa sitä, miten uuden puvun
sunnittelussa on pyritty ottamaan
huomioon puolustusvoimien satavuotiset perinteet sotavaatteiden
tyylin osalta.
– Asu on täysin uudenlainen,
vaikka siinä on havaittavissa viitteitä muun muassa Panssarisoittokunnan esiintymisasuun, Maaluoto erittelee.
Panssarisoittokunnan esiintymisasu on innoittanut kunniakomppanian uuden esiintymisasun har-
Testaamalla paras
mahdollinen lopputulos
Asun testaamisesta vastasivat suurimmaksi osaksi Päävartion vartio-osaston vartiomiehet. Maaluodon mukaan koekäyttäjien tekemät huomiot muun muassa puvun
4
uutiset
lyhyesti
Kajaanissa
harjoitellaan
hinauslaskuvarjoilla
Kajaanin Nuasjärvellä harjoitellaan heinä-elokuussa hinauslaskuvarjoilla toimimista. Ilmasotakoulun järjestämän harjoituksen tarkoituksena on valmentaa ilma-alusten miehistöä
toimimaan oikein veteen päättyvässä heittoistuinhypyssä.
Harjoituksen toisen viikon
johtajan, majuri Pekka Kuoppalan mukaan harjoituksen tavoitteena on saada ohjaajien
vesipelastautumistaidot rutiiniksi.
– Koulutuksen läpi pyörähtää kahden viikon aikana noin
sata henkilöä, Kuoppala kertoo.
JVa
Sarviniemeä ei
pakkolunasteta
Uudistettu
yleisesikuntaupseerikurssi alkoi
77 oppilasupseeria aloitti uudistetun yleisesikuntaupseerikurssin maa-, meri-, ilma- ja rajavartiolinjoilla. Kurssilla syvennytään
sotatieteellisiin opintoihin ja annetaan valmiudet ylimmissä tehtävissä toimimiseen.
Uudistettu yleisesikuntaupseerin tutkinto on eversti Risto
Kurosen mukaan päivitetty vastaamaan tulevaisuudessa yleisesikuntaupseerilta vaadittavaa
osaamista.
– Opetusohjelmaa kehittämällä otetaan huomioon osaamisvaatimusten yksityiskohdissa tapahtuvia muutoksia, kuten
joukkorakenteen tai joukkojen
käyttöperiaatteiden kehittyminen, kertoo Kuronen.
JIm
Rovaniemen
keskustasta löytyi
taas kranaatti
Lakkautetut varuskunnat ovat menneet kaupaksi lähes kokonaan.
Kauhavalla joukko yrittäjiä osti vanhan Lentosotakoulun alueen ja sai haltuunsa muun muassa kiitoradan.
Juho Korpela
Kauhavan Kauhavan entisen Lentosotakoulun sekä Kokkolan asevarikon alueet 4,5 miljoonalla ostanut LSK Business Park Oy on
täynnä suunnitelmia. Yhtiön omistaa noin kymmenkunta pohjalaista
yrittäjää. Heidän tavoitteenaan on
saada varuskunta-alueelle uusia
yrityksiä ja lentokoulutustoimintaa.
Kun kauppakirja allekirjoitettiin
vappuaattona 2014, sai uusi omistaja 500 hehtaaria alueita ja pelkästään Kauhavalta 45 000 neliömetriä lattiapinta-alaa. Kun vuonna 2015 puolustusvoimat lähti, alkoi mahdollisuuksien kartoittaminen ja vuokralaisten etsiminen.
Nyt alueen rakennuksissa on jo
yhteensä kahdeksan vuokralaista.
– Alueen kiinteistöt ovat erinomaisessa kunnossa. Esimerkiksi
entisen muonituskeskuksen 3,5
miljoonan euron remontti valmistui vain hetki ennen lakkauttamispäätöstä, toteaa LSK Businessparkin projektipäällikkö Juha Jokelainen.
Paluu juurille
Lakkautetuista
varuskunnista
Kauhavan alue on ainutlaatuinen.
Noin kolme kilometriä pitkä kiitotie takasi vuoteen 2014 asti lentokoulutuksen noin 4 500 sotilaalle.
Nyt kentällä ei ole sotilaallista toimintaa.
Uuden omistajan myötä kiitorata ei ole pysynyt tyhjänä. Normaalien pienlentokoneiden käytön lisäksi kentällä on esimerkiksi ajettu kiihdytysautolla.
– Kiitoradan kuntoa on mediassa kritisoitu turhaan. Ammattilaiset ovat käyneet tarkastamassa
pinnoitteen, eikä moitteita tullut,
Jokelainen huomauttaa.
Varuskunta-alueelle perustettiin
kesäkuussa hotelli nimeltään LentoHotelli. Se tarjoaa majoittujille
300 majoituspaikkaa useissa eri rakennuksissa.
LSK Businesspark tuntuu haaveilevan paluusta juurille. Jokinen
LSK Businessparkin projektipäällikkö Juha Jokelainen esittelee Lentosotakoululta jääneitä perintöesineitä.
kertoo alueen sopivan täydellisesti kertausharjoitusten pitämiseen,
lentokoneiden huoltoon tai koulutustoimintaan. Jo kerran kuopattu
juhannustapahtuma Lentäjien Juhannus on hyvä esimerkki uudelleen käynnistetystä toiminnasta:
Hiljaiselon jälkeen tapahtuma palasi tänä vuonna Kauhavalle uusin
voimin. Kävijöitä kaksipäiväisessä
tapahtumassa oli 17 000.
Kunta kaappasi kiinteistöt
Kontiolahden varuskunnan alue
myytiin etuosto-oikeuden kautta
kunnalle 1,1 miljoonan euron hintaan. Noin kuuden kilometrin
päässä keskustasta sijaitseva 158
hehtaarin alue nimeltään Kontioranta pitää sisällään yli 50 rakennusta. Varikko- ja teollisuusalueen seitsemästä rakennuskokonaisuudesta
kuusi on jo saanut vuokralaisen.
Kontiolahden kunnanjohtaja
Jere Penttilän mukaan alueelle
kaavaillaan vapaa-ajankeskusta,
jonka rahoituksesta käydään paraikaa neuvotteluja. Prikaatin lakkauttamisesta koitunutta 300 työpaikan menetystä pyritään paikkaamaan myös houkuttelemalla
alueelle uusia yrittäjiä.
mentin alueet ostanut Sarakallion
kiinteistöt Oy on perustanut Viikinlahden yrityspuiston. Osa alueen rakennuksista on jo myyty.
Kuten Kauhavalla, myös Keuruulla löytyy majoitustilaa. Vanhan upseerikerhon tiloissa sijaitsee hotelli Viikinhovi.
Sarakallion kiinteistöjen johtaja
Timo Kauppinen kertoo alueen
houkutelleen erityisesti autoista ja
moottoriurheilusta kiinnostuneita.
Yhtiö on myös ostanut varuskunnan alueella sijaitsevat kerros- ja
rivitalot.
Kiinteistöyritys kauppaa
Keuruulla
Alueet lähes myyty
Keuruulla sijainneen Pioneeriryk-
Kaikkien vanhojen varuskunta-
alueiden myyjänä toimii valtion
omistama Senaatti-kiinteistöt
Oy.
Senaatti-kiinteistöjen myyntipäällikkö Jyrki Maikola kertoo
Lahden Hennalassa kauppojen
olevan osittain kesken.
– Siellä rakennuksia myydään
paloina. Muut alueet myytiin
kokonaisuuksina, Maikola toteaa.
Kaikki uudet omistajat ovat tähän mennessä tulleet Suomesta.
Alueita kaupatessa on ollut Maikolan mukaan onnea. Ostajien
löytäminen on ollut hankalaa.
– Suuria hintoja kaupoista ei
saatu, mutta se olikin odotettavissa, Maikola huokaa.
Luonto kukoistaa harjoitusalueiden melskeessä
Kalle Toivonen
Korkealla kunnahalla hongat huminoi. Tykki paukkaa, puuta haukkaa ja rynnäkkökivääri soi. Suomenniemen mänty saa tuta kaarnoissaan tykkimiesten harjoitukset. Mutta kuinka paljon luonto
todella kärsii puolustusvoimien
ampuma- ja harjoitusalueilla?
Puolustusministeriön yhdyskunta- ja ympäristöyksikön neuvotteleva virkamies Matias Warsta kertoo harjoitusalueiden toiminnan
olevan luonnolle jopa hyvästä.
– Moni luonnonsuojelija on tullut sanomaan, että pahinta mitä
nykyisille harjoitusalueille voi käydä, on se, että puolustusvoimat
lähtisi.
Harjoitusalueet ovat pysyneet
suljettuina ja siten niiden luonto
koskemattomana. Lisäksi maalialueiden luonnon monimuotoisuudelle tekee hyvää se, että maa
palaa välillä.
Harjoitusalueilta löytyy aarnio-
metsää sekä räjähteiden kulottamaa avointa hakamaata. Warstan
mukaan puolustusvoimien harjoitusalueet luekutuvat niihin harvoihin paikkoihin, mistä jälkimmäiseksi mainitun kaltaisia alueita
löytyy.
– Karja ei enää laidunna niittymäisesti, joten nykyään sellaiset
elinympäristöt ovat yhä harvinaisempia. Hakamailla elää hyvin
monipuolinen lajisto, Warsta selventää.
Meluhaitta ja pohjaveden
saastuminen pahimmat uhat
Suurimmat haasteet harjoitusalueiden toiminnassa ovat maaperän
ja pohjaveden suojelu sekä ammuntojen ilmoille tykittämä meteli. Mahdollinen meluhaitta koskee
lähinnä naapuruston asukkaita.
Warstan mukaan puolustusvoimilla on tärkeä huolellisuusvelvoite pohjavesiä kohtaan, sillä moni
harjoitusalue, esimerkiksi Säkylä, si-
Kuva: Ville Bröijer
Poliisin tietoon tuli kranaattiepäily Rovaniemen keskustan
alueella keskipäivän aikaan
torstaina 30. heinäkuuta.
Remontissa olevan Lappiatalon työmaalta löytyi esine,
jonka paikalle saapunut poliisi
arvioi mahdolliseksi sodanaikaiseksi ammukseksi.
Rikosylikonstaapeli Teemu
Vilmi Rovaniemen poliisilaitokselta kertoo, että kranaatissa
ei ollut sytytintä, joten aluetta
ei tarvinnut eristää.
Paikalle hälytettiin puolustusvoimat ja löytö varmistettiin
räjähtämättömäksi. Kranaatti
vietiin Rovajärven ampumaalueelle, jossa se tehdään vaarattomaksi. (YLE 30.7)
KTo
Vanhoilla varuskunta-alueilla on vetoa
Kuva: Juho Korpela
Sarviniemen alueen maanomistajat ovat hyväksyneet Metsähallituksen tekemän tarjouksen Sarvinimen maa-alueesta. Maanomistajien hyväksyntä tarkoittaa
sitä, ettei Suomen valtion tarvitse
pakkolunastaa aluetta. Alueesta
oli kiinnostunut myös muutama
venäläinen ostajakandidaatti.
Ulkoministeriön erityisasiantuntijan Matias Warstan mukaan
alueelle ei ole puolustusvoimilla
erityisempiä suunnitelmia.
– Alueen on tarkoitus säilyä
virkistyskäytössä niin pitkälti,
kuin puolustusvoimien toiminta turvallisesti sallii, hän kommentoi.
ASa
ruotuväki 14/2015
jaitsee tärkeällä pohjavesialueella.
– Puolustusvoimille annettiin aikoinaan metsätaloudellisista syistä harjoitusalueiksi hiekkaisia harjuja, joilla metsä kasvaa kitsaasti.
Sattumoisin nämä samat ympäristöt ovat tärkeitä pohjavesialueita,
Warsta avaa.
Meluselvityksiä puolustusvoimissa on tehty jo pitkään, mutta
pohjaveden ja maaperän suojeluun on Warstan mukaan panostettu erityisesti viimeisen viiden
vuoden sisällä. Ympäristön mahdollista pilaantumista tarkkaillaan
järjestelmällisesti ja huolella.
– Puolustusvoimien ympäristötyötä arvostetaan yleisesti. Kritiikkiä tulee lähinnä yksittäisiltä kansalaisilta melusta. Suomen puolustusvoimat on luontoystävällisyyden eturintamassa yhdessä maiden kuten Yhdysvallat, Norja ja
Kanada kanssa, Warsta tiivistää.
5
uutiset
ruotuväki 14/2015
Tavoitteiden kautta
toimintakykyisemmäksi
tähtäimessä
Voiko
keventää?
Joonas Immonen
Juho Korpela
Puolustusvoimat määrittelee varusmiesten virallisen lomapuvun
yleisessä palvelusohjesäännössä
ja määräyksessä sotilaspukujen
käytöstä. Siitä huolimatta lomaliikenteen seassa näkee usein
monenkirjavia versioita lomavarustuksesta. Esimerkiksi kesän
helteet ja kuumat ruuhkajunat
voivat aiheuttaa tarpeen keventää päällysvaatteita.
Puolustusvoimat toteuttaa pilotointihanketta sotilaan toimintakyvyn kehittämiseksi. Toimintakyky jaetaan pilotoinnissa neljään eri
osa-alueeseen: fyysiseen, psyykkiseen, eettiseen ja sosiaaliseen. Pilotoinnin tavoitteena on käsitteiden ymmärtäminen sekä tavoitteiden asettelun ja niihin pyrkimisen
opettelu.
Tuloksiin
tavoitteiden kautta
Kuva: Olli Viljamaa
Uudessa mallissa toimintakykyä
pyritään kehittämään tavoitteiden
asettamisen, edistymisen seuraamisen sekä henkilökohtaisten
ominaisuuksien kautta.
– Tavoitteita asettamalla opetetaan, miten tavoitteeseen päästään
itsearvioinnin, osatavoitteiden,
päivittäisen toiminnan, oikean
asenteen ja jatkuvan kehittymisen
arvioinnin avulla, kertoo Ville
Kostian Pääesikunnan koulutusosastolta.
Pilotin aikana varusmies käy läpi viisi sisällöltään uutta oppituntia. Tavoitteiden asettaminen ja
seuranta toteutetetaan vaiheittain
kouluttajan opastamana. Itseopiskelumateriaaleja käytetään tukemaan kehitystä.
– Opetusta tullaan tukemaan
jatkossa myös sähköisillä työkaluilla, kuten PVMoodlella ja mobiilisovelluksella, Kostian toteaa.
Uudistettu taistelutapa lisää yksittäisen varusmiehen toimintakyvyn tärkeyttä.
Huomio myös
miehistöön
Toimintakyvyn kehittämisellä tuodaan uutta hyötyä erityisesti miehistön koulutukseen. Pilotin toteuttajan kapteeni Olli Koistisen ja sitä
seuranneen sosiaalikuraattori Viivi
Lehtisen mukaan panostaminen
miehistön toimintakykyyn on tärkeää. Heidän mielestään miehis-
vasta ongelmien ilmetessä, Kostian myöntää.
Valmis hanke on tarkoitus ottaa
käyttöön valtakunnallisesti vuoden 2016 alusta. Syksyn pilotointitulokset näyttävät, saavutetaanko
tavoite.
– Ensimmäisessä pilotissa varusmiehet kokivat toimintakykynsä kehittämisen tärkeäksi tulevaisuutta ajatellen, Kostian mainitsee.
töön ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota P-kauden jälkeen, toisin kuin
johtajakoulutukseen valituilla.
– Maavoimien uusi taistelutapa
asettaa enemmän vaatimuksia yksittäisen sotilaan toimintakyvylle.
Pilotin suunnittelussa havaittiin,
että henkistä toimintakykyä tulee
pystyä parantamaan suunnitellusti varusmiespalveluksen aikana.
Tällä hetkellä reagoidaan usein
Laivue 2020 tuo uusia aluksia – ja töitä
Kalle Toivonen
Kuva: Kalle Toivonen
Merivoimien Laivue 2020 -hanke
tuo tullessaan ainakin neljä uutta
sotalaivaa. Uudet laivat korvaavat
2020-luvulla vanhenevat Hämeenmaa- luokan miinalaivat Hämeenmaan ja Uusimaan, Rauma-luokan ohjusveneet Rauman, Porvoon, Raahen ja Naantalin sekä jo
käytöstä poistuneen miinalaiva
Pohjanmaan.
Merivoimien komentaja, kontraamiraali Kari Takanen painottaa,
että Laivue 2020 -hankkeen tilaus
tuo mukanaan hyvin todennäköisesti töitä suomalaisille telakoille.
– Tilaus tulee olemaan miljardiluokkaa, mutta laivatilaus pyritään
tekemään kotimaisilta valmistajilta, Takanen tiivistää.
Tarkoituksena on, että uudet laivat tulevat olemaan teräsrunkoisia
Merivoimien komentaja, kontra-amiraali Kari Takanen 2020-luvulla vanhenevan
miinalaiva Uusimaan kannella.
ja yli 90 metriä pitkiä.
Tilauksessa panostetaan laivojen
monikäyttöisyyteen. Aluksilta edellytetään kykyä toimia sekä pirstaleisen saariston ahtaissa olosuhteissa että avomerellä. Aluksien on pystyttävä myös tukeutumaan jo olemassa olevaan infrastruktuuriin, kuten laitureihin ja väyliin.
– Suomi ei voi ostaa sotalaivojaan käytettynä, koska Suomen
rannikkoalue on niin ainutlaatuinen. Tarvitsemme täällä esimerkiksi aluksia, jotka voivat sekä kulkea jäissä että miinoittaa, Takanen
erittelee.
Hallitus tehnee päätöksen tilauksesta tämän vuoden aikana ja
Puolustusvoimien logistiikkalaitos
lähettänee ensimmäiset kyselyt telakoille syksyn aikana. Rakennustöiden on kaavailtu alkavan vuonna 2019.
Maavoimien järjestyksessään 246.
reserviupseerikurssi päättyi torstaina 23. heinäkuuta. Petäjä-nimeä kantaneelta kurssilta valmistui yhteensä 722 uutta upseerikokelasta.
Reserviupseerikoulun tiloissa
järjestettiin viimeisen päivän kunniaksi kurssin päätöstilaisuus. Tilaisuudessa jaettiin todistukset
kurssin priimuksille sekä luovu-
tettiin erilaisia huomionosoituksia. Kurssin priimukseksi valittiin
upseerikokelas Teemu Nurmela
Panssariprikaatista. Mannerheimristin ritari Tuomas Gerdt luovutti Nurmelalle Ritarikiven sekä
kunniapalkkion. Tilaisuuden musiikista vastasi puolustusvoimien
varusmiessoittokunta.
Päivä päättyi katselmuksella ja
ohimarssilla Kadettikoulunkadulla. Katselmuksen suorittajana ja
ohimarssin vastaanottajana toimi
puolustusvoimien valmiuspäällikkö, prikaatikenraali Markku Myllykangas.
14 viikon kurssirupeaman huippuhetkiin kuului tälläkin kertaa
kurssijuhla sekä perinteinen Kirkkojärven marssi, jonka voittajaksi
selviytyi jääkäreistä koostuva
Kärkikomppania.
Tiedustelukomppania sijoittui toiseksi. Viimeisenä koettelemuksena upseerioppilaat suorittivat raskaan johtamisharjoituksen.
Saako varustusta keventää tpaitaan tai kauluspaitaan esimerkiksi junassa tai ollessaan
kesällä ulkona?
– T-paitaan ei, mutta esimerkiksi paitapuseroon kyllä.
Onko lomavarustuksessa eroja
eri joukko-osastojen välillä?
– Puolustusvoimissa on yksi
yhteinen määräys sotilaspukujen, kuten varusmiesten lomavarustuksen käytöstä. Joukkoosaston sisällä tulee noudattaa
pukeutumisessa yhtenäisyyttä.
– Merivoimissa, Rannikkolaivastossa palvelevilla varusmiehillä varusmiesten loma- ja paraatipukuna on m/30.
– Sotilaspukineiden yhdistäminen siviilipukineisiin on kielletty, mutta sotilapuvun kanssa
saa käyttää sellaisia omia vaatteita, jotka eivät näy ulospäin.
– Yleisin ja lisääntynyt epäkohta varusmiesten lomapukeutumisessa on liikkuminen ulkona ilman päähinettä.
uutisia muualta
Ralliautotehdas Hallin
varuskunta-alueelle?
Jämsän Seutu kirjoittaa, että Toyotan ralliautotehdasta ollaan mahdollisesti sijoittamassa Hallin entiselle varuskunta-alueelle. Päätös
asiasta tehdään heinäkuun aikana. Alueelle on suunniteltu myös
kylmäalan logistiikkakeskuksen sijoittamista.
Varuskunta-alueen omistaa vielä toistaiseksi Senaatti-kiinteistöt,
mutta neuvottelut alueen myynnistä ovat loppusuoralla. Mitään esteitä kauppojen toteutumiselle ei ole tiedossa.
Jämsän kaupunki haluaa olla mukana tukemassa ralliautotehtaan
sijoittamista Halliin. Jämsän kaupunginjohtaja Ilkka Salmisen mukaan Halli olisi erinomainen paikka ralliautotehtaalle. Lentokentän
läheisyys, alueelle pystyyn jääneet aidat sekä tila tehdä esimerkiksi testiajoja ovat alueen tarjoamia etuja.
Jämsän Seutu 29.7.
Vekarajärvellä ruokitaan yli 2 400 varusmiestä päivittäin
Vekarajärven varuskunnan 2400 varusmiehen ruokkimiseen neljästi päivässä tarvitaan täsmällisyyttä ja tehokkuutta.
Ruoka-aikaan joukkoja saapuu ruokailuun noin viiden minuutin
välein. Koko väkimäärän ruokkimiseen on aikaa 1,5 tuntia, joten
virheisiin ei ole ravintolan johtaja Titta Luoman mukaan varaa.
Muonituskeskuksessa ruokailevien varusmiesten lisäksi on keittiön henkilökunnan muonitettava myös maastossa ruokailevat.
Ruokakuljetuksia lähtee päivittäin peräti 75 lastia. Aterioita valmistetaan yhteensä 10 000 joka päivä.
Muun muassa varuskunnissa ruoanlaitosta vastaavan Leijona Cateringin henkilökuntaan kuuluu 470 työntekijää, ja 50 toimipisteessä
valmistetaan yhteensä 70 000 ateriaa päivittäin. Etelä-Saimaa 27.7.
Libanonin turvallisuustilanne yhä hauras
246. reserviupseerikurssi päättyi
Jussi Vainikka
Majuri Ville Kostian Pääesikunnan koulutusosastolta, missä varustuksessa saa matkustaa lomille ja takaisin?
– Pääsääntöisesti lomapuvussa m/05. Lomapuvun m/05 kanssa käytetään lomapuvun takkia,
mutta päällimmäisenä voi olla
myös vihreä paitapusero m/91
eli kauluspaita tai villapaita
m/83,
jonka
alla
on
pidettävä kauluspaitaa. Talvisin
lomapuvun kanssa voi käyttää
luonnollisesti myös pakkastakkia m/05.
– Ulkomaille vakinaiseen
asuinpaikkaansa matkustavat
voivat poistua siviiliasussa. Harjoituksissa, joissa lomapukua ei
ole jaettu tai käsketty varustuk-
seen, voi komentaja, päällikkö
tai harjoituksen johtaja antaa luvan palveluspuvun käyttämiseen vapaalla/lomalla.
– Meistä suurin osa lähti omiin
joukkoyksikköihinsä johtajakaudelle ja pieni osa sitten muihin
tehtäviin. Kyllä siinä sellainen
odottava tunnelma oli oikeastaan
koko viimeisen viikon ajan,
RUK:n oppilaskunnan puheenjohtaja Joel Kontiainen kuvailee.
Libanonin turvallisuustilanne on suomalais-irlantilaisen pataljoonan komentajan, everstiluutnantti Pertti Kelloniemen mukaan edelleen hauras. Syinä huonoon turvallisuustilanteeseen hän mainitsee
rauhansopimuksen puuttumisen, Syyriassa käytävän sodan ja palestiinalaispakolaisten tilanteen, kirjoittaa Lapin Kansa.
Libanonissa palvelee noin 350 suomalaista rauhanturvaajaa, joiden tehtävänä on valvoa Libanonin ja Israelin välistä rajaa säilyttäen tulitauko ja pitäen taistelevat osapuolet erossa toisistaan.
YK:n johtaman, lähes neljäkymmentä vuotta kestäneen operaation tavoitteena on mahdollistaa tilanne, jossa vastuu Etelä-Libanonin turvallisuudesta voidaan siirtää kokonaan maan omille turvallisuusviranomaisille.
Lapin Kansa 24.7.
Toimittanut Joonas Immonen
6
maailmalla
lyhyesti
Matkustajakoneisiin
ohjustorjuntajärjestelmä
Israelin puolustushallinto on
käskenyt Eilatin kaupunkiin
lentäviä
matkustajakoneita
asentamaan SkyShield-nimisen
ohjuspuolustusjärjestelmän.
Käsky liittyy Isikseen sidonnaisten joukkojen hyökkäykseen Egyptin sotilasjoukkoja
vastaan Siinain niemimaalla.
Puolustusjärjestelmän tarkoitus
on turvata matkustajakoneita
terroristihyökkäyksiltä.
Israelin hallitus investoi järjestelmään noin 70 miljoonaa
euroa. Järjestelmä perustuu lasereihin ja lämpökameroihin,
jotka havaitsevat maasta laukaistut ohjukset.
JKo
Kanadan asevoimat
ostaa suomalaisia
kiväärejä
Natolla suurimmat
harjoitukset sitten
vuoden 2002
Kiinan presidentti
älähti asevoimille
korruptiosta
Länsirannalla Jerikossa koulutetaan palestiinalaissotilaita.
Sotilasura kiinnostaa naisia.
Anna Kotaviita
Palestiinalaishallinnon kansalliset
turvallisuusjoukot (Palestinian National Security Forces) ovat puolisotilaallinen joukko, joka perustettiin reilu kaksikymmentä vuotta sitten Oslon sopimuksen myötä.
Koulutuskeskus-Nuweima sijaitsee Länsirannalla historiallisessa
Jerikossa. Sotilaiden peruskoulutuskausi kestää kolme kuukautta.
– Kurssista riippuen erikoiskoulutus on 1–6 kuukautta. Meillä ei
ole ilmatilaa tai esimerkiksi tankkeja, joten erikoistuminen järjestetään Jordaniassa, joskus Venäjällä, kertoo turvallisuusjoukkojen
tiedotuspäällikkö, eversti Hafez
Refai.
Hän painottaa, että turvallisuus
on yhteistyötä.
– Israel valvoo sotilaskoulutusta, mutta teemme yhteistyötä
muun muassa Englannin, Ranskan
ja erityisesti Yhdysvaltojen kanssa. Tällä hetkellä myös Italia kouluttaa poliiseja Jerikossa.
Refain mukaan sotilaita turvallisuusjoukoissa on noin 10 000.
Muita osastoja ovat muun muassa
Presidentin kaarti, tiedustelu ja siviilipoliisi.
Alueen hajautuminen
heikentää suorituskykyä
Oslon sopimuksessa määritetään
tiukat rajat Palestiinalaishallinnon
turvallisuusviranomaisille. Eversti
Refain mukaan sopimuksen A-, Bja C-hallintovyöhykkeet heikentävät turvallisuutta.
Palestiinalaisten turvallisuusjoukot esittävät taisteluharjoitusnäytöksen Jerikossa.
– Olemme täysin suorituskykyisiä ainoastaan A-alueella Länsirannalla. Ongelmia on C-alueilla
ja esimerkiksi Jerusalemin lähiöissä. On alueita, joilla emme voi tomia lainkaan. Tilanne Gazan kaistaleella voisi muuttua uusien vaa-
Kuva: Maria Santto
Nato suunnittelee järjestävänsä
yli 30 maan yhteiset harjoitukset
syksyllä. Noin 36 000 henkilöä
käsittävä harjoitus tulee olemaan
suurin Naton järjestämä sitten
vuoden 2002. Harjoitukseen osallistuu myös Natoon kuulumattomia maita, kuten Ruotsi.
Harjoitus järjestetään terrorijärjestö Isisin aiheuttaman lisääntyvän uhan takia. Naton
puheenjohtaja Jens Stoltenberg
on sanonut, että arabimaiden
kriisien takia odotettavissa on
’’ankara talvi’’.
Harjoitusta pidetään Välimerellä Italiassa, Espanjassa ja
Portugalissa. Se alkaa lokakuun
alussa ja jatkuu marraskuuhun
asti. (YLE 15.7.)
KTo
Palestiinalaiset uskovat omaan armeijaan
Kuva: Anna Kotaviita
Kanadan asevoimat hankkii
suomalaisia kiväärejä pohjoisilla alueilla toimiville vapaaehtoisjoukolleen. Vanhojen brittiläisten kiväärien tilalle Canadian Rangers -joukot saavat Sako
T3 CTR -kiväärit.
Kiväärien hankintaa perustellaan siten, että niiden pitää
pystyä suojaamaan miehiä jääkarhuilta, susilta sekä muilta
suurilta lihansyöjiltä. Aseiden
on myös toimittava virheettömästi kylmissä olosuhteissa.
Canadian Rangers on noin
5 000:sta Kanadan pohjoisosissa
asuvasta vapaaehtoissotilaasta
koostuva joukko.(HS 22.7.) JVa
ruotuväki 14/2015
Luutnantit Samar Thawabhteh ja Nada I. Haijo sanovat, että palestiinalaisten
naisten kiinnostus sotilaskoulutusta kohtaan on kasvussa.
lien myötä, mutta nyt meillä ei ole
siellä toimintaa.
Hafez Refai muistuttaa, että Oslon sopimukset kirjoitettiin viideksi vuodeksi, jonka jälkeen Palestiinalaishallinnon piti saada täysi valta alueistaan.
Hän harmittelee, ettei sopimuksen aikataulusta ei ole pidetty kiinni.
– Haluamme luoda vakautta ja
turvallisuutta myös naapureihin,
mutta nykytilanne on ongelmallinen. Meillä on tarpeeksi miesvoimaa, mutta osa materiaalista makaa Jordaniassa, koska emme saa
maahantuontilupaa.
Palestiinalaishallinto hyväksyttiin huhtikuussa jäseneksi Kansainvälisen rikostuomioistuimeen.
Haku vaikutti myös turvallisuusjoukkoihin.
– Israel jäädytti verovarojamme,
joten jouduimme jäädyttämään
palkat ja rekrytointikierrokset,
kertoo majuri Wissam Atwan prja tiedotusosastolta.
Naissotilaiden määrä kasvaa
Majuri Atwanin mukaan keskeisimmistä majureista noin kolmannes on jo naisia.
– Palestiinalaisnaisilla on ollut
aina merkittävä rooli miesten rinnalla. Meille on tärkeää olla suunnan näyttäjiä ja rikkoa ennakkoluuloja. Pystymme aivan samaan
kuin miehetkin, toteaa turvallisuusjoukkojen tiedottaja, luutnantti Samar Thawabhteh.
Luutnantti Nada I. Haijo painottaa sotilaiden tasa-arvoisuutta.
– Koulutus on kaikille sama, emmekä ole kokeneet minkäänlaista
syrjintää. Myös perheen ja muun
yhteiskunnan tuki on ollut kannustavaa, hän toteaa.
Sotilaat ja siviilit
yhteistalkoisiin
Turvallisuusjoukoissa yhteistyö siviilien kanssa on tärkeä strateginen linjaus.
– Tarvitsemme siviilejä rakentamaan kanssamme vakautta, rauhaa ja turvallisuutta. Mekin osallistumme esimerkiksi talonrakennuksiin, oliivisadonkorjuisiin ja
jaamme leipää tarvitseville, kertoo
eversti Refai.
Luutnantti Thawabhtehin mukaan yhteistoimintaleireistä on
tullut suosittuja.
– Olemme kutsuneet opiskelijoita ja nyt ensimmäistä kertaa
toimittajia tutustumaan sotilaskoulutukseen. He elävät kasarmeilla ja heille opetetaan sotilaskuria, ampumista AK-47:lla ja
marssimista.
Turvallisuusjoukoissa uskotaan
haasteista huolimatta tulevaisuuteen.
– Koulutamme joukkoja ja rakennamme suorituskykyämme,
jotta meillä jonain päivänä on oma
valtio ja armeija, joka pystyy suoriutumaan sille asetetuista tehtävistä, kiteyttää eversti Hafez Refai.
Somalian turvallisuusjoukkojen koulutus jatkuu
Seitsemän suomalaista kouluttaa sekä virkamiehiä että sotilaita.
JIm
Kalle Toivonen
Suomi on osallistunut vuodesta
2010 Euroopan Unionin koulutusoperaatioihin Somaliassa. EUTM
(EU Training Mission) Somalia -nimellä kulkevan operaation päämäränä on tukea Somalian turvallisuusjoukkojen kehittämistä. Suomi
osallistuu operaatioon esikunta-,
neuvonantaja- ja kouluttajahenkilöstöllä.
Operaatio alkoi vuoden 2010
huhtikuussa Ugandassa. Tuolloin
suomalaisia toimi operaation parissa neljä henkeä. Varsinainen käytännön koulutus alkoi toukokuussa
2014 Somalian Mogadishussa. Tällä
hetkellä suomalaisia työskentelee
operaatiossa seitsemän. EUTM-Somaliaan osallistuu kaikkiaan 160
henkeä 12 eri EU-maasta.
Everstiluutnantti Petteri Lampinen Maavoimien Esikunnan operatiiviselta osastolta kuvaa Suomen
työpanoksen painopisteen olevan
puhtaasti koulutustehtävissä.
– Osa opetuksesta tapahtuu pääesikuntatasolla, missä neuvotaan
paikallisia virkamiehiä. Toisessa
päässä skaalaa koulutetaan yksittäisiä sotilaita ja joukkoja sotilaan
käytännön taitojen osalta, Lampinen erittelee.
Haasteita koulutukselle tuottaa
Somalian epävakaa turvallisuustilanne. Sisällissodan repimää maata
terrorisoivat muun muassa islamis-
tiset Al-Shabaab-joukot. Erilaiset
turvallisuusuhat vaikuttavat esimerkiksi siihen, missä koulutusosastot voivat liikkua.
Lampisen mukaan operaatiossa
tapahtuva kehitys on hidasta, mutta
varmaa.
– Tällaisessa monitahoisessa operaatiossa kehitys on aina melko hidasta. Puurtavaa kehitystyötä tehdään koko ajan, Lampinen painottaa.
Lampisen mukaan operaation
menestys näkyy siinä, miten paikalliset viranomaiset pystyvät pikku
hiljaa ottamaan itse vastuulleen turvallisuustoiminnan rakentamisen.
– Sitä kautta vaikuttavuus näkyy
parhaiten.
Kuva: Lehtikuva / AFP / Mohamed Abdiwahab
Kiinan presidentti Xi Junping
julisti puheessaan korruption
vastaisen taistelun jatkuvan.
Kiinan asevoimien korruption
uskotaan olevan niin laaja, että
se haittaa joukon taistelukykyä.
Xi Jinping on tehnyt korruption hävittämisestä päätavoitteensa, ja useita korkea-arvoisia upseereita on jo pantu viralta.
Muun muassa asevoimien
keskuskomitean varapuheenjohtajana toiminut Xu Caihou
menetti asemansa. Hän paljastui suurten lahjusten vastaanottamisesta vastineeksi upseerien
uran edistämisestä. (YLE 20.7.)
7
reportaasi
ruotuväki 14/2015
Kuvat: Juho Korpela
Valtava määrä varusmiehiä johtaa väkisinkin odotteluun. Alokkaat jonottivat sotilaspassikuvauksiin kesäsateessa.
Minuutintarkkaa arkea Kainuussa
Suomen suurimpiin varuskuntiin lukeutuvan Kainuun prikaatin arki on vilkasta.
Yli 2 500 varusmiehen joukolla on sekä hyvät että huonot puolensa.
Jussi Vainikka
Hämmentyneitä katseita ja epätietoisuutta. Samalla kuitenkin
myös uteliaisuutta ja halua oppia
uutta. Lähes 2 000 uuden alokkaan
ensimmäinen viikko Kainuun prikaatissa Kajaanissa on päättymään päin.
Kun uusien alokkaiden määrään lisätään vielä tammikuussa
palvelukseen astuneet varusmiehet, saadaan joukko-osaston kokonaisvahvuudeksi yli 2 500. Se tekee Kainuun prikaatista yhden
Suomen suurimmista joukko-osastoista.
Kapteeni Anssi Katajamäki
Kainuun prikaatin esikunnasta
kertoo, että päivittäisten rutiinien
järjesteleminen 15 perusyksikölle
on tarkkaa puuhaa.
– Minuuttiaikataulussa pelataan, että miten ruokailuun mennään. Kyllä siinä vilinä käy, kun
noin 10 000 annosta päivässä tarjoillaan.
Kainuun prikaatin varuskuntaravintolan päällikkö Jari Nevalainen kertoo, että ruokalassa työskentelee 35 Leijona Cateringin
palkkalistoilla olevaa henkilöä.
– Tätä joukkoa täydennetään
sesonkiaikoina, Nevalainen lisää.
Suurelle henkilöstömäärälle on
totisesti tarvetta, sillä esimerkiksi
astianpalautus tuntuu lounasaikaan tukkeutuvan helposti. Keittiöhenkilökunnan äänekkäällä ohjauksella homma saadaan kuitenkin ruotuun.
Kainuun prikaatissa otettiin hiljattain käyttöön Suomen varuskuntien ensimmäinen maitobaari.
Sekä varusmiehet että henkilökunnan jäsenet suorastaan huokuvat tyytyväisyyttä uutta järjestelmää käyttäessään. Kolmeasteiseksi jäähdytetty maito tulee hanoihin
suoraan tuhannen litran säiliöstä.
Ruokailun lisäksi varusvaihdossa käynti on aikataulutettava tarkkaan, vaikkei siellä joka päivä tarvitse asioida. Kainuun prikaatin
varusvarastolla työskentelee 14
vakituista työntekijää. Valtava varastotila muistuttaa suuren tavaratalon varastoa eikä syyttä, sillä logistisessa suunnittelussa on käytetty apuna kauppaketjujen varastoja.
Kokonaisuus käytettävänä
harjoituksissa
Monipuolisia liikuntamahdollisuuksia tarjoava Heikinhalli on
vielä iltapäivästä hiljainen. Illalla
vilinää riittää senkin edestä, sillä
kaksinkertaisen telinevoimistelun
olympiavoittajan Heikki Savolaisen mukaan nimettyyn halliin tehdään vuodessa huimat 150 000
käyntikertaa.
Hallin suosio varumiesten keskuudessa on helppo ymmärtää, sillä liikuntatiloja kierreltäessä ei voi
olla vaikuttumatta. Tiloista löytyy
perinteisten palloilulajien harrastamisen mahdollistavien salien lisäksi muun muassa kuntosali, uimahalli sekä Noptel-sisäampumarata.
Aikataulut ovat laajaa joukkoa
käsitellessä tiukkoja, mutta suuressa väkimäärässä on myös kiistattomia etuja. Pieniin varuskuntiin verrattuna Kajaanissa on saa-
tavilla esimerkiksi huomattavan
paljon materiaalia.
– Suurin etu oman näkemykseni
mukaan on se, että meillä on maavoimien joukosta kaikki aselajit ilmatorjuntaa lukuunottamtta, ja
pystymme harjoittelemaan sodanajan kokoonpanossa koko ajan,
Katajamäki selittää.
”Liikuntatiloja
kierreltäessä ei voi
olla vaikuttumatta.”
on aina kokonaisuus käytössä, jolloin koulutettaville joukoille tulee
heti oikeanlainen käsitys siitä,
minkälaisessa ympäristössä toimitaan. Se on yksi suurimmista hyödyistä.
Harjoitusalueet sijaitsevat
lähellä
daan sulutettua asvalttitietä, Kainuun prikaatin tiedottaja Satu Hujanen selventää.
Lähes kaikki tarvittavat harjoitusalueet sijaitsevat muutenkin
Anssi Katajamäen mukaan varuskunnan lähialueilla.
– Lähiharjoitusalue pitää sisällään kaksi osaa: varuskunnan yhteydessä on harjoitusalue, joka on
sotilasaluetta. Lisäksi meillä on
taisteluampuma-aluetta, jota on
Metsähallitukselta hankittu 6 500
hehtaaria, Katajamäki selittää.
– Ainoa, mikä ajaa meitä täältä
pois, on tykistöammunnat. Muutoin tarvittava löytyy tästä lähialueilta. Pohjois-Karjalan prikaatin
lakkauttamisen jälkeen vastuul-
– Ei tarvitse harjoituttaa yhtä
elementtiä kerrallaan, vaan meillä
Uusinta uutta Kainuun prikaatissa
ovat pioneereille rakennetut harjoitusympäristöt. Vastikään valmistuneella siltarakennelmalla
harjoitellaan erityyppisiä panostamisia. Keskellä tiheää metsää liikuttaessa vastaan tulee yhtäkkiä
satametrinen asvalttisuora.
– Siinä harjoitellaan, miten saa-
Maitobaari sulavoittaa varuskuntaravintolan toimivuutta huomattavasti.
Kainuun prikaatin ylpeyden Heikinhallin tiloista löytyy muun muassa uimahalli.
lamme on kaksi ampuma-aluetta:
Vuosangan sekä Sotinpuron ampumakenttäalueet. Niissä molemmissa pystytään ampumaan joukko-yksiköiden taisteluammuntoja.
Vilkas arkipäivä Kainuun sydämessä on kääntymässä hiljalleen
iltaan. Alokkaat nauttivat sotilaskodin terassilla vielä viimeisiä grilliruokia. Seinäjokelainen alokas
Aleksi Aho on ollut ensimmäiseen
viikkoon tyytyväinen.
– Tosi pitkään olen odottanut
palveluksen alkua, ja on kyllä vastannut odotuksia!
8
NAISET ARMEIJASSA
ruotuväki 14/2015
Sama kaiku on
askelten
Teksti: Antti Sarjanen
Ulkoasu: Sofia Korhonen
Naisten asepalvelus on kysymys, joka nousee usein esille, kun pohditaan
suomalaista maanpuolustusta. Suomessa naiset voivat halutessaan suorittaa asepalveluksen, mutta miehille se on velvollisuus. Ruotuväki haastatteli kolmea palveluksessa olevaa naissotilasta. Heidän kotimaillaan on
jokaisella oma tapansa järjestää naisten asepalvelus.
KUVA: JUHO RÄTY
Kuluva vuosi on puolustusvoimille merkittävä. Tänä vuonna tulee
kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun
säädettiin laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Itsenäisen
Suomen historiassa naiset ovat tosin olleet mukana taistelukentillä
jo itsenäisyyden alusta lähtien.
Ensimmäiset naiset taisteluissa Suomessa olivat punakaartin
kouluttamia naiskaartilaisia, jotka
taistelivat sisällissodan viimeisiin
päiviin asti vuonna 1918. Toisen
maailmansodan aikana naiset palvelivat kotirintaman lisäksi muun
muassa Lotta Svärd -järjestössä.
Lotat työskentelivät tärkeänä
osana Suomen ilmapuolustusta ja
he toimivat myös sotatoimialueilla
hoito-ja lääkintätehtävissä. Vuodesta 1991 eteenpäin naisten on ollut mahdollista palvella rauhanturvaoperaatioissa lukuun ottamatta
taistelutehtäviä. Naisille avautui
vuonna 1995 mahdollisuus toimia
kaikissa tehtävissä puolustusvoimissa ja kriisinhallintajoukoissa.
Barton C. Hacker kuvaa kirjassaan Women and Military Institutions in Early Mordern Europe: A
Reconnaissance naisten olleen aina suuri osa eri maiden asevoimia.
Heidän imagonsa on vaihdellut
vuosien saatossa. Naissotilasta on
historiassa edustanut roomalaisia
vastustanut kuningatar Boudic-
Poikolaisella on panssarintorjunta-alikersanttina komennossaan paljon tulivoimaa.
ca, 1400–1800-luvuilla asevoimiin
kiinteästi kuuluneet pyykkärit ja
Neuvostoliiton Puna-armeijan
tarkka-ampujat. Hackerin mukaan naisten rooli ei koskaan ole
ollut vaihtelevuudestaan huolimatta pieni. Ennen 1800-lukua ei
saattanut yksikään suuri armeija
kuvitella käyvänsä sotaa ilman
suurta, naisista koostuvaa huoltojoukkiota, joka ulottui pitkäksi
hännäksi marssivien sotilaiden
perään. Naiset olivat yleisimmin
alemmista sosiaaliluokista. Osa
heistä oli sotilaiden vaimoja. He
söivät, nukkuivat ja elivät sotilaiden mukana näiden retkillä. Naisväki toimi pyykkäreinä, kokkeina
ja yleisinä huoltojoukkoina. He
hoitivat tehtäviä, joita ilman yksikään armeija ei voisi nykyäänkään
selvitä sodassa.
1400-luvulta 1800-luvulle armeijoiden mukana kulkeneet naiset olivat nimettömiä ja kasvottomia, eikä heidän elämästään juuri
kirjoitettu. Naisten läsnäolosta
suurissa konflikteissa kielivät
kuitenkin muonavahvuudet, jotka
merkittiin ruokaa tarvitsevien suiden määrällä. Vahvuudet ylittivät
sotilaiden määrän tuhatpäin. Naisia oli mukana sotaretkillä usein
saman verran kuin miespuolisia
sotilaita.
1800-luvulle siirryttäessä, kun
huoltoelementtejä alettiin sulauttaa varsinaisiin asevoimiin,
alkoivat naiset hävitä marssivien
armeijoiden yhteydestä. Samalla kuitenkin alettiin muodostaa
instituutioita, jotka loivat pohjan
naisten osallistamiselle tulevissa
suursodissa. Nämä instituutiot
sisälsivät samankaltaisia, mutta
paremmin järjesteltyjä huoltotehtäviä. Naisia alettiin palkata
keskiluokasta, ja he toimivat siviilityöntekijöinä sairaaloissa,
ompelimoissa ja keittiöissä.
Luoti ei katso sukupuolta
Ensimmäiset naisten omat joukko-osastot perusti Venäjän väliaikaishallinto. Venäjän tsaari oli
kaadettu, ja väliaikaishallinto yritti hallita vuonna 1917 itärintaman
jo katastrofaaliseksi äitynyttä sotilaskarkuruutta ja kapinahenkeä
perustamalla Mariya Bochkarevan alaisuuteen naispataljoonan.
Helena Carreiras kirjoittaa kirjassaan Gender and the Military:
Women in the Armed Forces of
Western Democrasies naispatajoonan perustamisen olleen
viimeisiä epätoivoisia yrityksiä
herättää puolustustahtoa huonosti motivoituneiden joukkojen
keskuudessa. Naisten esimerkillä
uskottiin olevan kyky herättää
9
NAISET ARMEIJASSA
ruotuväki 14/2015
KUVA: ELLY OLIEL
taistelutahtoa ja estää lopullinen
romahdus rintamalla. Naispataljoona menestyi taisteluissa, muttei
kyennyt täyttämään sille annettua tehtävää nostattaa joukkojen
moraalia.
Toisessa
maailmansodassa
naiset mobilisoitiin mukaan sotaponnistuksiin kovemmin kuin
koskaan ennen: tehtaiden ja kotirintaman lisäksi naiset osallistuivat lähes kaikissa eurooppalaisissa valtioissa ilmavalvontaan
ja -puolustukseen. Sotaa käyvissä
valtioissa, Neuvostoliittoa lukuun
ottamatta, oli usein tapana, että
vaikka naiset olivat kiinteä osa
tutka- ja ilmavalvontatoimintaa,
he eivät saaneet ”vetää liipasimesta”. Tappamista pidettiin liian
maskuliinisena naisille.
Neuvostoliitto integroi naisia
hyvinkin tehokkaasti asevoimiinsa. Naissotilaita oli ilma- ja maavoimissa. Historian ensimmäiset
naispuoliset hävittäjä-ässät ja
tehokkaimmat tarkka-ampujat
taistelivat puna-armeijan riveissä.
Sodan lopussa yli 400 000 naista
oli palvellut neuvostojoukoissa
eturintamalla.
Vaikka naisten panos nähtiin
hyvin tärkeänä sotaponnistuksissa
ja heidän asemansa parani yhteiskunnallisesti, ei naisia kuitenkaan
pidetty asevoimien palveluksessa,
vaan heidät demobilisoitiin sotien päätyttyä. Muusta maailmasta
poiketen Israelissa naiset ottivat
osaa vuoden 1948 sotiin alueella,
kun Israelin valtiota muodostettiin. Israelissa naiset ovat alusta
lähtien olleet osana asevoimia ja
heidän roolinsa Israelin puolustusvoimissa on kasvanut jatkuvasti. Israel kuuluu niiden kolmen
valtion joukkoon, jossa asevelvollisuus koskee kumpaakin sukupuolta. Myös Norjassa ja Eritreassa molemmat sukupuolet ovat
asevelvollisia, mutta Israelissa
asevelvollisuus on suuremmassa
roolissa ja palvelusaika pidempi.
Nykyaikainen naissotilas eroaa
edeltäjistään paljon. Sukupuolet
sulautuvat taistelukentillä molempien suorittaessa samoja tehtäviä.
Monissa nykyaikaisissa asevoimissa naiset palvelevat sekaisin
miesten kanssa ja vastaavanlainen kehitys on ollut käynnissä jo
1970-luvulta asti. Naisten oikeuksien ja naisten integraation asevoimiin voi historiallisesti nähdä korreloivan kaikkialla maailmassa.
Valinta vai velvollisuus
Suomalainen alikersantti Marika Poikolainen on koulutettu
johtamaan kriisitilanteessa omaa
kranaattikonekivääriryhmäänsä.
Hänen päätökseensä lähteä palvelemaan maataan aseellisesti
suhtauduttiin lähipiirissä aluksi
järkyttyneinä.
– Aluksi sain osakseni paljon
kysymyksiä ja ihmettelyä, Poikolainen selittää.
Nyt kun hieman aikaa on
kulunut, ovat myös läheiset
rauhoittuneet.
– Palveluksestani on tullut lä-
heisilleni arkea, ja he suhtautuvat minuun uudella tavalla. En
tiedä johtuuko siitä, että puolustusvoimissa viettämäni aika on
kasvattanut minua, hän jatkaa
helpottuneena.
Poikolaisella on mennyt asepalvelus hyvin ja hän kertoo nauttivansa joka hetkestä.
– Koulutus ja kohtelu puolustusvoimissa on ollut tasa-arvoista, eikä minua kohdella eri tavoin
sukupuoleni vuoksi. Vaatimukset
ovat samat kuin kaikilla muillakin,
Poikolainen korostaa.
Poikolaisen mielestä mahdollisuus suorittaa asepalvelus on positiivinen asia. Hän kokee suomalaisen kulttuurin osaltaan vaikuttaneet naisten mahdollisuuksiin
puolustusvoimissa.
– Suomessa on meille naisille
hyvin helppoa, sillä olemme vapaita päättämään haluammeko
suorittaa asepalveluksen. Näin
ei ole kuitenkaan monissa maissa, joissa uskonnon ja kulttuurin
vuoksi naiset ovat enemmän kotona, eikä heillä ole samanlaisia
”Naiset
pystyvät
sodassa samaan kuin
miehetkin.”
vapauksia, Poikolainen pohtii.
Poikolainen valitsi vapaaehtoisesti palveluksen puolustusvoimissa. Israelilainen Elly Oliel ei
kuitenkaan saanut valita, vaikka
olisi palvelukseen luultavasti
päätynytkin.
– Naiset pystyvät sodassa samaan kuin miehetkin, Oliel
ilmoittaa.
Hän palvelee parhaillaan Israelin puolustusvoimissa koirakouluttajana ja -käsittelijänä. Olielin
tehtävänä on rauhanaikana ja
mahdollisessa kriisitilanteessa
toimia osana tiedustelu- ja etsintäryhmää. Oliel ja hänen henkilökohtainen koiransa on koulutettu myös erinäisiin jäljitys- ja
kiinniottotehtäviin.
Olielin mielestä asepalvelus on
ehdottoman tärkeää. Hän pitää
hyvänä sitä, että naisia kohdellaan Israelin puolustusvoimissa
tasa-arvoisesti, joskin ei-taistelutehtäviin koulutettavien naisten
palvelus on vuoden miesten palvelusta lyhyempi. Miehet ja taistelutehtäviin koulutettavat naiset
palvelevat täydet kolme vuotta.
– Naisilta ja miehiltä odotetaan
Israelissa aivan samoja asioita.
Kaikkien velvollisuus on puolustaa yhteistä maata. Ainoa asia jossa en ole samaa mieltä, on naisten
lyhyempi palvelus, mutta toisaalta
asevoimissa kaikki ei aina ole loo-
gista, hän selventää.
Oliel kertoo kunnioittavansa
muissa maissa vapaaehtoisina
palvelevia naisia paljon.
– Esimerkiksi Suomessa palvelevat naiset ansaitsevat erityistä
kunnioitusta, sillä heidän ei ole
pakko palvella asevoimissa, mutta
he tekevät sen silti. Naisten kannattaa taistella haluamansa eteen,
sillä heidän on mahdollista saavuttaa mitä vain.
Norjan puolustusvoimat tasaarvon edelläkävijöinä
Norjalainen Hannah Eliassen syö,
taistelee ja jopa nukkuu samoissa
tuvissa miespuolisten palvelustovereidensa kanssa. Norjassa
sukupuolten välinen integraatio
puolustusvoimissa on viety hyvin pitkälle. Sotilaat voivat valita
mies-, nais-ja sekatupien väliltä.
Sekatupia tarjotaan vaihtoehtona, sillä kriisitilanteessa majoitusta ei voida järjestää sukupuolen
perusteella.
Eliassen sai motivaatiota asepalvelukselleen isänsä suorittamasta asevelvollisuudesta. Vaikka
Norjassa onkin yleinen molempia
sukupuolia koskeva asevelvollisuus, eivät kaikki ikäluokasta joudu sitä suorittamaan.
Eliassenin mukaan sotilaat voivat näyttää hyvää esimerkkiä ja
antaa paljon yhteiskunnalle. Hänen perhepiirinsä on ollut todella
tyytyväinen valintaan suorittaa
asepalvelus.
– Kaksi pikkuserkkuani ilmoittivat hakeutuvansa asevoimiin
keskusteluidemme seurauksena.
Perheeni on kiinnostunut kuulemaan elämästäni palveluksessa
ja käsittelemme mahdollisuuksiani puolustusvoimissa paljon.
Myös moni ystävistäni harkitsee
asepalvelusta.
Kriisitilanteessa Eliassenin
tehtäviin kuuluu komentopaikan
operoiminen, vartiointi ja turvallisuudesta huolehtiminen. Hänelle
on myös koulutettu telakuormaauton kuljettaminen.
– Nautin ajastani täällä paljon, enkä voisi kuvitella olevani
missään muualla juuri nyt, hän
hehkuttaa.
Eliassenilla riittää kehuja ryhmähengestä kantahenkilökunnalle ja palvelustovereille. Hän kertoo kokeneensa, että Norjan puolustusvoimien tapa asettaa miehet
ja naiset samalle viivalle on paras
tapa toteuttaa tasa-arvoa. Hän
tunsi olevansa välittömästi osa
joukkoa.
Olielin tehtäviin kuuluu paljon vartiointia.
KUVA: NORJAN PUOLUSTUSVOIMAT
Lähteet:
Helena Carreiras: Gender and the
Military: Women in the Armed
Forces of Western Democracies
(Cass Military Studies 2006)
Barton C. Hacker: Women and
Military Institutions in Early Modern Europe: A Reconnaissance
(The University of Chicago Press
1981)
Thomas W. Zeiler ja Daniel M.
DuBois: A Companion to World
War II (Wiley-Black 2012)
Viesti, turvallisuus ja vartiointitehtäviensä lisäksi Eliassen kuljettaa telakuorma-autoa.
10
kentällä
lyhyesti
Päivärahamaksussa
oli ongelmia
Maavoimien heinäkuisten alokkaiden päivärahojen maksussa
oli viikolla 30 pieniä ongelmia.
Osa alokkaista sai rahansa vasta seuraavan viikon maanantaina. Rahat oli tavoite maksaa jo
perjantaina.
Pääesikunnan koulutusosastolla palvelevan majuri Ville
Kostianin mukaan päivärahojen maksuun käytettävässä ohjelmistossa oli virhe, jonka takia
päivärahat eivät olleet kertyneet alokkaille oikein.
Ongelma havaittiin, kun eräs
joukko-osasto ilmoitti palkkaluettelossaan olleen poikkeuksellisia summia.
JKo
Vuoden pioneeri
Karjalan prikaatista
Vuoden 2014 pioneeriksi on nimitetty Karjalan prikaatin Raivaajakomppanian päällikkö
majuri Juha Olli. Palkittava saa
vuodeksi haltuunsa Ritarimaljan sekä Pioneeritarkastajan
kilven.
Majuri Olli on palvellut tähän mennessä kolmessa eri
maavoimien joukko-osastossa
eri puolilla Suomea ja kahdessa
kriisihallintaoperatiossa.
Pioneeritarkastaja eversti
Jouko Rauhala kuvailee puheessaan Ollin johtamistyyliä
ammattitaitoiseksi ja ihmisläheiseksi.
Vuoden pioneeriksi voidaan
valita ansiokkaasti maanpuolustuksen parissa toimiva sotilas
tai reserviläinen.
JKo
Serenadia g-ruudissa
Kapteeni Ville Uggeldahlilla on g-voimia pursuava yhden miehen show.
Yleisön turvallisuus on tärkeintä, lentonäytöksessä ei riskejä oteta.
Kari Lindholm
laivueessa koulutetaan Hornetohjaajia sodan ajan tehtäviin.
– Toimin myös ilmataistelun
opettajana. Tehtävät tukevat toisiansa.
Tulta takapuolestaan sylkevä sotalintu sinkoutuu startista silmukkaan kuin biisonin potkusta. Pilvitarhan kylkeen ponkaisevan Hornetin jylinä panee yleisön lahkeet
lepattamaan. Konetta vääntää
ruudikas ilmojen g-mies, joka taitaa kolmannen asteen.
Immelmaneja, kuubalaisia tynnyreitä ja soihtuja. Suihkumoottoreiden mylvintää, jälkipolttoa ja
kerosiinin käryä. Näitä on luvassa
ilmavoimien esityslentäjän, kapteeni Ville Uggeldahlin 10 minuutin mittaisessa ja g-voimia pursuavassa yhden miehen showssa.
Vauhdikkaan lentoesityksen
taustalle sopisi pauhaamaan Top
Gun -elokuvasta tuttu Mighty
Wings.
– Lennon aikana ilma on täynnä Hornetin jylinää. Se peittäisi alleen sekä musiikin, että selostuksen, eikä niitä sen takia ole tarjolla, Uggeldahl selvittää.
Sotalintu heittäytyy pilven reunalta henkeäsalpaavaan syöksyyn
kohti maata. Äkkiä nokka nousee
takaisin taivaan sineen. Hurjaa
menoa säestävät Hornetin omasuojaheitteet, tulikuumat soihdut.
Goodness gracious, Great Balls of
Fire!
Esityslentäjästä sukeutuu esille
myös erikoistehostemies ja ilmojen Dome Karukoski.
– Pitää tarkoin miettiä, miltä
liikkeet näyttävät maasta käsin.
Siellähän se yleisö on. Soihdut
ovat kuin mansikat kakun päällä.
Lentäjäksi haluaa moni
Ville Uggeldahl on kotoisin Turusta. Hän kiinnostui hävittäjälentäjän urasta monen muun nuorukaisen tavoin, kun pääsi seuraamaan
Saab JS-35 Drakeneiden liikehdintää taivaalla ennen vuosituhannen vaihdetta.
– Hain varusmiespalvelukseen
Ilmasotakouluun Kauhavalle ja
laskuvarjojääkärikouluun Uttiin.
Palvelin P-kauden laskuvarjojääkärinä. Sen jälkeen pääsin ohjaajien alkeiskurssille, ja sillä tiellä ollaan.
Uggeldahl sanoo, että hävittäjälentäjäksi haluavan ei kannata
karsia itseään ulos ammatista ennen ilmavoimien järjestämiä pääsykokeita, vaikka kriteerit tiedetään vaativiksi.
– Hakekaa ihmeessä, jos lentäminen kiinnostaa. Valintaupseerit
kyllä harkitsevat, kuka tehtävään
soveltuu. Ei sitä kannata itse ryhtyä arpomaan.
Lentoja myös ulkomailla
Kuva: Heikki Taanila
Suomi ja Britannia
harjoittelevat
yhdessä
ruotuväki 14/2015
Rajua rääkkiä
Heinä- ja elokuussa lennettäviin ilmasotaharjoituksiin osallistuu Suomelta 2–4 F/A 18
-monitoimihävittäjää ja Iso-Britannialta 2–4 Eurofighter Typhoon -hävittäjää.
Harjoituksen tiedotusvastaava majuri Aki Väisäsen mukaan brittien kanssa harjoitellaan normaaleja eri tyyppisten
koneiden välisiä ilmataisteluskenaarioita.
Naton Baltiasta toimivien
lento-osastojen kanssa harjoittelu on puolustusministeriön
hyväksymän puolustusvoimien
vuoden 2015 harjoitussuunnitelman mukaista toimintaa. JKo
Sotilastennis juhlii
40-vuotista
historiaansa
Esityslennolla
lentonopeudet
vaihtelevat noin 250:sta 1 000:een
kilometriin tunnissa, koneen suunnan muutokset ovat rajuja. Tuhansia käyttötunteja normaalia palveluskäyttöä kestävän Hornetin elinkaari lyhenisi huomattavasti, mikäli sillä lennettäisiin pelkkiä esityskeikkoja.
Koneita kierrätetään, jotta rakenteiden väsyminen voitaisiin
minimoida. Esityksiä on noin 20
kertaa vuodessa, lisäksi ohjelmistoa pitää harjoitella. Osa harjoitteista tehdään simulaattorissa.
– Matalalla lentäminen on koneelle rankkaa muutenkin, koska
maanpinnan lähellä on turbulenttisuutta, joka röykyttää konetta.
Kapteeni Ville Uggeldahl Lapin lennostosta toimii Ilmavoimien esityslentäjänä tänä vuonna. Kalustona on Hornet F/A18 monitoimihävittäjä.
Jos rääkki on rajua koneelle, sitä se on myös miehelle. Ilmavoimien esityslentäjän tehtävä lienee
sotilastehtävistä harvinaisin ja halutuin, mutta samalla myös rasittavimmasta päästä.
Varusteineen liki 90-kiloinen
lentäjä painaa tiukimmissa kurveissa hetkellisesti 800 kiloa. Esityslennolla g-voimat rusentavat
lentäjän vartaloa uuteen muottiin toivottavasti vain väliaikaisesti.
– Samantapaisia liikesarjoja
väännetään toki myös normaaleilla taisteluharjoituslennoilla.
Yhden miehen pesti
Ilmavoimien esityslentäjän pesti
tarjotaan vain yhdelle hävittäjälentäjälle kerrallaan. Kysymyksessä on
kunniatehtävä. Esityslentäjällä on
myös varamies, josta tulee esityslentäjä seuraavana vuonna. Hän
lentää osan esityslennoista. Tehtävää hoidetaan vuoden verran.
Vaikka esityslentäjän tehtävän
hoitaminen vaatii aikaa, ennättää
Uggeldahl osallistumaan myös
normaaliin lentopalvelukseen.
Hän toimii Lapin lennostossa Hävittäjälentolaivue 11:n ykköslentueen varapäällikkönä. Takana on
reilu 850 tuntia Hornetin puikoissa.
Laivueen tehtävänä on valvoa
Suomen ilmatilan koskemattomuutta rauhan aikana ja ylläpitää
tunnistuslentovalmiutta. Lisäksi
kolumni
Sotilasurheiluliitto järjestää sotilastenniksen 40-vuotisen taipaleen kunniaksi juhlaturnauksen Suomen Urheiluopistolla
vierumäellä 5.–9. elokuuta. Sarjoja löytyy henkilökunnan ja
varusmiesten lisäksi ikämiehille, naisille ja veteraaneille.
Liikuntaneuvos Risto Luukkasen mukaan Vierumäki on toiminut tennisturnauksen järjestämispaikkana yli 30 vuotta sen
erinomaisten puitteiden vuoksi.
– Laadukkaat ulko- ja sisäkentät tarjoavat hyvät puitteet
turnaukselle, hän selittää.
Turnauksia on ennen järjestetty muun muassa Hangossa,
Tampereella ja Oulussa.
ASa
Joonas Immonen
> [email protected]
Asepalvelus, taakka vai tuki?
Mielenterveydellinen syy on yleisin
tämän hetkinen asepalveluksen
keskeyttämisen peruste. Länsimaissa yleistyneet psyykkiset sairaudet
kuten masennus ja ahdistuneisuushäiriöt ovat arkipäivää entistä useammalle nuorelle ja saattavat vaikuttaa toimintakykyyn hyvinkin
paljon. Myös ilman varsinaista diagnoosia palveluksensa aloittaneista nuorista keskeyttää osa yksinkertaisesti, koska eivät koe jaksavansa henkisesti. Osatekijöitä voi
olla monia erilaisia ja ne voivat osittain kummuta siviilielämän murheista ja vaikeuksista.
Omasta kokemuksesta ja kave-
Esityslentojen tarkoituksena on Ilmavoimien suorituskyvyn kärjen
esittely lentonäytösten yleisölle.
Hornet F/A 18 -monitoimihävittäjän liikehdinnästä ovat kiinnostuneet mattimeikäläisten lisäksi
myös sotilasalan ammattilaiset.
Uggeldahl esiintyi kesällä myös
Suomen Ilmailuliiton päälentonäytöksessä Turussa. Silti eniten
mielessä pyörii Englannissa järjestettävä kansainvälinen ilmailunäytös Royal International Air
Tattoo.
– Näytöksessä keskityin pelkästään esitykseen. Yleisön läsnäolo
unohtui kun Hornet harppaa taivaalle.
Kaikkein tärkeintä on yleisön
turvallisuus, riskejä ei oteta. Tekniset viat ovat kuitenkin mahdollisia,
vaikkakin epätodennäköisiä.
– Lentosuunnat ja esityslinjat
suunnitellaan siten, että kone ei
putoa yleisön joukkoon, vaikka jokin menisi pieleen. Lento-ohjelmassa eri liikkeillä on minimikorkeudet, joita ei saa alittaa, Uggeldahl kertoo.
Haasteet kasvattavat,
mutta ne eivät saa
olla ylitsepääsemättömiä.
reiden kertomusten perusteella
erityisesti varusmiespalveluksen
alku koetaan monesti raskaana ja
mielenterveyttä
järkyttävänä
käännekohtana elämässä. Toimintatapojen erilaisuus ja esimerkiksi
komennetuksi tuleminen voivat
olla kulttuurishokki, jos on tottunut melko vapaaseen olemiseen
kotona ja koulussa.
Jotkut kokevat erityisen ahdistavina sotaan liittyvät ajatukset ja
kiristyneen tilanteen suhteellisen
lähellä Suomen rajoja.
Toisaalta osa on kertonut myös
siitä, kuinka palvelus on tuonut
säännöllisyyttä elämään ja tavallaan palauttanut sen raiteilleen, ainakin hetkellisesti.
Mielestäni asepalvelus voisi parhaimmillaan olla rohkaisemassa
nuorta ja olla auttamassa rakentamaan ehjempää identiteettiä. Palveluksessa koetuista haasteista selvitessään voi kokea itsensä onnistuneeksi ja kykeneväksi selviä-
mään jatkossakin. Haasteet kasvattavat, mutta ne eivät saa olla
ylitsepääsemättömiä.
Suuren muutoksen tai vaikean
elämäntilanteen edessä varusmies
saattaa tarvita joskus ammattiauttajan puheille pääsyä. Sosiaalikuraattorit sekä sotilaspapit auttavat
monissa ongelmissa ja ovat valmiita kuuntelemaan. He voivat joskus
tuntua kuitenkin kaukaisilta ja vierailta tukihenkilöiltä.
Palveluksen aikana on tärkeää,
että nuorella on edes joku tukihenkilö, jolle puhua, olkoon se sitten kaveri tai ammattihenkilö.
Nuoria tulisi rohkaista ystävysty-
mään toisiinsa, ettei kukaan jäisi
yksin. Mielestäni varuskunnissa
tulisi henkilökunnan olla enemmän läsnä ja valmiina tukemaan
erityisesti palveluksensa aloittavien nuorten parissa.
Erityiset ”inttipsykologit”, joilla
olisi psykologin tai terapeutin koulutus, olisivat mielestäni tervetullut lisäys varuskuntien henkilökuntaan
sosiaalikuraattorien
avuksi. Inttipsykologit voisivat olla erikoistuneet vain ja ainoastaan
varusmiesten psyykkisen hyvinvoinnin parantamiseen.
Keskustele aiheesta lisää
Twitterissä #ruotuväki
11
kentällä
ruotuväki 14/2015
palveluksessa
Radioamatöörit kesäleirillä
Radioamatöörien kesäleiri järjestettiin tänä vuonna Räyskälässä.
Puolustusvoimat oli mukana tapahtumassa Camp Kyyneleen alueella.
Joonas Koivisto
NIMI JA SOTILASARVO
Ida Lahtinen, kersantti
ASUINPAIKKA
Ylöjärvi
Puolustusvoimilta tukea
Maavoimien esikunta haluaa aktiivisesti tukea sotilaspuolen radiotoimintaa. Varusmiehille tarjotaan osassa joukko-osastoja koulutusta laitteiden käyttöön ja huoltoon. Camp Kyyneleessä ollut kalusto oli Panssariprikaatin Viestirykmentistä.
Radioamatöörien taajuuksilla
käydään Salorannan mukaan kes-
kustelua kaikesta harrastukseen
liittyvästä sekä yleisistä asioista,
kuten säästä.
– Meillä on kuitenkin sellainen
herrasmiessopimus, ettemme keskustele henkilökohtaisista asioista.
Uskonnosta tai politiikasta ei taajuuksilla jutella, Saloranta kertoo.
Salorannan mukaan sotilasradioamatööritoiminta voi olla hyödyllinen harrastus. Yhdeksi esimerkiksi hän nostaa viestiaselajin
reserviläiset.
– Esimerkiksi sähköttäjän taidot
unohtuvat nopeasti ilman jatkuvaa
harjoittelua. Harrastustoiminnasta voi olla heille hyötyä, Saloranta
pohtii.
Salorannan mukaan jotkut harrastajat osaavat esimerkiksi heijastaa radiosignaalinsa kuusta takaisin maahan nähdäkseen mihin
se osuu.
Valmis peruskarttalehti on kuusivärinen maastokartta, jossa maasto tuodaan esil9le mahdollisimman
täydellisesti. Kartasta ilmenevät
muun muassa tiet, rautatiet, polut,
vesistöt, suot, viljelysmaat ja metsät
sekä talot, huvilat ym. asumukset.
Kartoittajien työ ei kuitenkaan
lopu, vaikka valkoiset läiskät häviävät.
Maanmittaushallituksen ja Topografikunnan voimavarat käytetäänkin lähivuosina täysin uudistustyöhön – ovathan vanhimmat
karttalehdet jo lähes 30 vuotta sitten kartoitettuja.
Kuva: Ruotuväki
– Peruskartat ovat puolustusvoimien toiminnalle kokonaisuudessaan aivan välttämättömät ja tämän tyyppisestä kartoittamisesta
on näin ollen aivan perustavaa laatua oleva hyöty, sanoi puolustusministeri Erkki Huurtamo työn loppuun saamisen kunniaksi järjestetyllä juhlalounaalla Pellossa.
Maanmittaushallituksen pääjohtaja Lauri Kantee sanoi Pellon
kunnantalon seinään kiinnitetyn
muistolaatan paljastuspuheessa, että Suomi on nyt kartastonsa puolesta eräs eturivin maita maailmassa.
eteenpäin
Ydinvoimalaitokselta tiedotuspäälliköksi
Anna-Maria Länsimies siirtyi 1.
heinäkuuta Fortumin Loviisan
ydinvoimalaitoksen viestintäpäällikön tehtävistä Maavoimien esikuntaan maavoimien tiedotuspäälliköksi.
toimin kesän ajan määräaikaisena
alokaskouluttajana Kirkonmaan
linnakkeella Kotkassa.
Maavoimien tiedotuspäällikkö
johtaa ja kehittää maavoimien viestintää ja koordinoi maavoimien
maineenhallintaa. Käytännössä
olen osa viiden huippuviestijän tiimiä. Verkostoomme kuuluvat
myös joukko-osastojen viestijät.
Ulospäin viestinnälliset lopputuotteemme näkyvät esimerkiksi uutisina, nettisivujen sisältöinä, tiedotteina, sosiaalisen median päivityksinä tai tapahtumina. Niissä kerrotaan muun muassa maavoimien
toiminnasta, asevelvollisuudesta ja
kriisinhallintaoperaatioiden kuulumisista. Sisäisesti tuotamme erilai-
sia viestinnän asiantuntijapalveluita maavoimien komentajalle ja
maavoimien johdolle.
Parasta työssäni on se, että saan
jatkuvasti oppia uutta parhaiden
asiantuntijoiden opastamana. Koko ajan täytyy olla hereillä sekä
edustamani organisaation tapahtumista että mediassa esiin nousevista teemoista. Sosiaalista mediaa
seurailen päivittäin.
Maavoimat on kuukaudessa
imaissut minut täysin mukaansa.
Upeat kollegat, huippuasiantunteva organisaatio ja selkeä johtaminen luovat jatkossa hyvän pohjan
oman asiantuntemukseni hyödyntämiselle.
Porin prikaati,
Niinisalo
Työ harjaannuttaa
kouluttamaan
Joonas Immonen
Kersantti Ida Lahtinen työskentelee sopimussotilaana Porin prikaatissa, Niinisalon varuskunnassa. Hänen tehtäviinsä kuuluu
muun muassa kouluttajan apulaisena toimiminen, sulkeisharjoituksien pitäminen ja aseotteiden kouluttaminen.
– Sopimussotilaana toimiminen on tietynlaista työkokeilua,
jossa pääsee kokeilemaan onko
työ puolustusvoimissa sellaista
missä viihtyy, Lahtinen kertoo.
Varusmiespalveluksen lähestyessä loppua henkilökunta rohkaisi Lahtista jäämään sopimussotilaaksi. Hän päätti jäädä kokeilemaan avustavan kouluttajan
roolia ja on viihtynyt siinä jo yli
vuoden.
Lahtinen kertoo, että hän on
pitänyt ajastaan puolustusvoimissa. Erityisen tärkeitä hänelle
ovat olleet joukkuetoverit varusmiesajan alusta lähtien. Nykyäänkin hän pitää oleellisena sitä,
että porukassa on hyvä ryhmähenki ja kaikki tulevat toimeen
keskenään.
– Parasta ovat olleet työkaverit. Nuorempana kouluttajana
olen saanut apua ja tukea sekä
oppinut uutta lähes päivittäin.
Olisi kurjaa tehdä töitä, jos työkavereiden kanssa ei tulisi toimeen, Lahtinen pohtii.
Aliupseerikurssin
tykkikouluttaja
Kuva: Samuli Haapala
Ennen Fortumin Loviisan
ydinvoimalaitoksen viestintäpäällikön tehtäviä työskentelin muun muassa asiantuntijana
Energiateollisuus ry:ssä. Koulutukseltani olen konetekniikan diplomi-insinööri sekä yleisen kirjallisuustieteen maisteri. Vapaaehtoisen asepalveluksen suoritin aikoinani merivoimissa, jonka jälkeen
JOTAIN MUUTA, MITÄ?
"Kaveria ei jätetä!"
Vääpeli Markku Saloranta yritti saada radiolinjoilla yhteyttä, mutta vastausta ei kuulunut.
Kartat valmistumassa
Jussi Vainikka
TYÖPAIKKA
KOULUTUS
Ravintola-ala
ruotuväki 40 vuotta sitten
Maamme peruskartoituksen ensi
vaiheen maastotyöt saatiin päätökseen elokuun 14. päivänä. Koko
Suomen kattava peruskartasto
(1:20 000) valmistuu kokonaisuudessaan vuoden 1977 aikana.
Peruskartoittaminen on ollut
mittava työ: maastotyöt aloitettiin
vuonna 1947. Kaikkiaan kartasto
tulee sisältämään 3712 lehteä.
Maanmittaushallitus ja puolustusvoimien Topografiakunta ovat
jakaneet työt siten, että maanmittaushallitus on kartoittanut Eteläja Topografikunta Pohjois-Suomea.
IKÄ
25
TOIMENKUVA
Sopimussotilas, 3. tykistöpatterin apulaiskouluttaja
Kuva: Joonas Koivisto
Puolustusvoimat oli Camp Kyyneleen voimin mukana Räyskälän
lentokentällä järjestetyllä radioamatöörien kesäleirillä. Leirillä on
vuosittain nähtävillä monenlaisia
harrastukseen liittyviä ilmiöitä
Leirialueella järjestettiin erilaisia luentoja ja alue oli täynnä
myyntipisteitä. Alan harrastajille
löytyi monenlaista käytettyä tavaraa ja itse rakennettuja laitteita.
Puolustusvoimat oli perustanut
yhdessä Perinneradistien seuran
kanssa Camp Kyyneleen. Perinneradistit esittelivät sotasaaliiksi saatua radiokalustoa ja laitteiden historiaa. Puolustusvoimien mastolla
oli mahdollisuus tutustua sotilasradioamatöörien toimintaan ja lähetystunnukseen.
Camp Kyyneleen puolustusvoimien kalustoa esitteli itsekin toiminnassa aktiivisesti mukana oleva vääpeli Marko Saloranta. Hän
työskentelee Panssariprikaatissa
kouluttajana ja asiantuntijana.
Salorannan mukaan vuosittaisen leirin parasta antia on monelle se, että pääsee näkemään kasvotusten niitä muita harrastajia,
joille on jutellut taajuuksilla pitkin
vuotta.
Sotilasradioamatööreillä
on
oma tunnus, jonka alla käydään
keskustelua harrastajien kesken.
Tunnus on käytössä erityisesti aktiivisuuspäivinä, joista yksi on vuosittain puolustusvoimain lippujuhlan päivä.
Anna-Maria Länsimies aloitti maavoimien tiedotuspäällikkönä heinäkuun
alussa.
Lahtisen työt sopimussotilaana
alkoivat vuoden 2014 kesällä.
Aluksi hän toimi aliupseerikurssin apulaiskouluttajana vastaten
oppilaiden tykkikoulutuksesta.
– Aliupseerikurssilla nuorten
miesten ja naisten motivaatio uuden oppimiseen oli enemmän
kuin hyvä. Tänä keväänä sai nähdä työnsä tuloksia, kun samaan
yksikköön tuli alikersantteja, joita itse olin kouluttanut, riemuitsee Lahtinen.
Alun perin Lahtinen halusi sotilaskoiraohjaajaksi, sillä koirat
ovat lähellä hänen sydäntään.
Hän kuitenkin päätyi lopulta tuliasemapatteriin, mutta kertoo,
ettei ole katunut hetkeäkään.
– Palveluksen alettua Niinisalossa, alkoi tuntua siltä, että aselaji on juuri sellainen mistä tykkään.
Harrastukset
mukana arjessa
Lahtinen kertoo harrastavansa
ratsastusta, koiria sekä lenkkeilyä. Apulaiskouluttajan työt matkoineen vievät niin paljon aikaa,
että muuhun ei sitä juuri liikenekään. Hän kulkee päivittäin noin
tunnin matkan Ylöjärveltä Niinisaloon ja takaisin. Lahtinen on
alunperin kotoisin Mänttästä,
mutta asuu nykyään Ylöjärven
läheisyydessä.
– Vanhemmat joskus puhuivat,
että saattaisin sopia asepalvelukseen. Olen ollut pienestä asti
temperamenttinen ja hieman kovaääninen, Lahtinen pohtii.
Tulevaisuudessa
Lahtisen
suunnitelmissa on pyrkiä Maanpuolustuskorkeakouluun
tai
mahdollisesti vakituiseksi kouluttajaksi. Jos ura puolustusvoimissa ei urkene, niin Lahtinen
suuntaa takaisin ravintola-alan
töihin tai opiskelemaan lisää.
Ida Lahtinen on tehnyt ravintola-alan töitä seitsemän vuotta.
Hänen mukaansa samalla tavalla
kuin ravintolatyössä, myös kouluttajana työskennellessä on tärkeää, että ryhmä toimii hyvin ja
työpaikan yhteishenki on kohdallaan.
12
kentällä
ruotuväki 14/2015
Merivoimat varustautuu uusilla herätemiinoilla
PM-16-miinat korvaavat vuosikymmenen lopussa vanhentuvaa kalustoa.
Ensimmäiset miinat on toimitettu, ja hanke päättyy 2017.
Joonas Koivisto
Hänen mukaansa PM-16 miinan etuja sitä edeltävään kalustoon nähden on sen nykyaikaisen
tekniikan tuoma parempi ohjelmoitavuus ja suurempi räjähdelataus.
Villikarin mukaan miinojen toimitus on sujunut keväästä alkaen
ajallaan. Ensimmäinen erä olisi
saavuttuaan valmis laskettavaksi
veteen ja miinatyyppi on täydessä
operatiivisessa käytössä toimitusten päättyessä 2017.
Ideointi hankkeelle alkoi kesäkuussa 2011. Tietopyynnöt lähetettiin samaisena kesänä ja tarjouspyynnöt vuoden lopulla.
Merivoimien tilaamilla uusilla
PM-16 herätemiinoilla korvataan
vanhentuvaa kalustoa ja ylläpidetään herätemiinojen lukumäärää
operatiivista tarvetta vastaavalla
tasolla.
Miinat valmistaa kotimainen
Forcit Oy. Miinojen toimitukset
ovat alkaneet keväällä ja jatkuvat
vuoden 2017 puoliväliin saakka.
Herätemiinojen hankintaprojektiin on varattu tällä hetkellä 12
miljoonaa euroa.
PM-16 miinat ovat merenpohjaan laskettavia pohjamiinoja. Herätemiina laukeaa aluksen antamasta herätteestä. Näitä ovat magneetti-, paine- ja akustiset herätteet.
Ääniheräte tarkoittaa aluksen
aiheuttamaa melua, joka etenee
vedessä. Paineheräte syntyy aluksen syrjäyttäessä vettä liikkuessaan. Jos alus taas aiheuttaa muutoksen paikalliseen magneettikenttään liikkuessaan, syntyy magneettinen heräte.
PM-16 miina painaa 710 kiloa ja
on noin 1,3 metriä korkea. Taistelulatauksessa miinaan on pakattu
500 kiloa räjähdeainetta.
Pitkä ja huolellinen hanke
Uutta ja varmaa tekniikkaa
Kuva: Thomas Weckström
Merijärjestelmäosaston taisteluvälinealan toimialapäällikön, komentaja Mikko Villikarin mukaan
hankkeen taustalla on merivoimien halu säilyttää herätemiinojen
tuoma suorituskyky ja sen mukanaan tuoma kyky hallita merta.
– Tarve suorituskyvyn säilyttämiselle oli olemassa. Osa kalustosta vanhenee vuosikymmenen lopussa, joten hankinta oli tarpeen,
Villikari sanoo.
PM-16-miinan lataus on yksi suurimmista, joita merivoimilla on käytössä.
huomio!
Sopimus hankkeesta Forcit Oy:n
kanssa syntyi 2013 huhtikuussa.
Villikarin mukaan tarjousneuvotteluiden prosessi vie aikaa erityisesti, kun kyse on räjähteistä.
– Merimiinan hankintaan liittyy
testipaketin suunnittelu, turvallisuusasioiden suunnittelu ja läpikäynti sekä hankkeen kaupallinen
puoli. Tyydyttävään ratkaisuun
pääsy vei aikaa, kun kaikki osaalueet tuli ottaa huomioon, Villikari sanoo.
Lisäksi räjähteitä hankittaessa
räjähdysainetestit täytyy käydä
Villikarin mukaan millintarkasti
läpi. Herätemiinat ovat tähän
mennessä läpäisseet kaikki erittäin
vaativat testit.
Merimiinoitus lasketaan osaksi
merivoimien kokonaistulenkäyttöä. Sillä torjutaan uppoumarunkoisia pinta-aluksia ja sukellusveneitä. Miinat lasketaan mereen siten, että jokaisen miinan tarkka
paikka on tiedossa. Näin merimiinoite on laskemisen jälkeen myös
omien joukkojen raivattavissa.
digi
Nupit kaakkoon pikkunikseillä
Joonas Koivisto
Lähde: Sotamuseo
Ampuma-asento konepistoolilla kainalosta!
Lähetä meille osoitteeseen [email protected] oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta saa palkinnon.
Tapoja on monia
Testatessa kokeiltiin viittä eri tapaa, joilla puhelimesta lähtevää
ääntä voi vahvistaa ja parantaa.
Puhelin asetettiin keraamiseen-,
lasiseen ja pahviseen mukiin kaiutin mahdollisimman lähellä mukin
pohjaa. Näiden lisäksi testattiin
ääntä vahvistamaan suunniteltu
Yllätys ja pettymys
Kuva: Ville Bröijer
Internet on täynnä vinkkejä älypuhelimien kanssa elämiseen. Yksi varusmiesten vapaa-ajan oleellinen osa on musiikki. Jos kunnollisia kaiuttimia ei löydy, voi arkisilla
asioilla parantaa musiikkikokemustaan.
Ruotuväki testasi musiikkia vapaa-ajallaan harrastavan kaartinjääkäri Heikki Haahkalan kanssa
muutamaa suosittua niksiä, joita
suositellaan helppoina ja toimivina.
Pelkän puhelimen kaiuttimen
tuottama ääni on usein Haahkalan
mukaan heikkoa.
– Matalat äänet eivät toistu kunnolla. Lisäksi korkeat ja keskeltä
sävelasteikkoa löytyvät äänet sekoittuvat keskenään luoden puuroisen kokemuksen.
verratessa pelkkään puhelimen
kaiuttimeen. Se vahvisti lähinnä
korkeita ja pistäviä ääniä, jotka
ovat jo valmiiksi puhelinten heikkous. Tötterö paljastui testauksen
heikoimmaksi niksiksi.
Näitä menetelmiä testasimme.
paperitötterö ja pahvimukien sisään askarrellut nappikuulokkeet.
Ensimmäisenä keinona kokeiltiin puhelimen asettamista keraamiseen mukiin äänen parantamiseksi.
Haahkalan mukaan tämä menetelmä ei erottunut laadussa pelkästä puhelimesta merkittävästi, ja
matalat äänet hukkuivat yhä. Ainoa etu oli, että äänestä saatiin
jonkin verran kovempi.
Lasisen kahvimukin Haahkala
koki huomattavasti paremmaksi.
– Lasimukin läpi musiikki toistui paremmin, selvemmin ja siihen
kätkeytyi lämmin sävy. Ääni tuo
hieman mieleen putkiradion, mikä
lämmittää muusikon mieltä, hän
tunnelmoi.
Tyypilliseen kahviloista tuttuun
pahvimukiin asetettuna puhelimesta saadaan Haahkalan mukaan kunnolla matalat äänet esiin.
Laatu oli lähellä lasimukia, mutta
vielä parempi.
Paperista teipin avustamana askarreltu tötterö ei tuonut apua
Ennen testien aloittamista Haahkala veikkasi voittajaksi kahteen
pahvimukiin askarreltuja kuulokkeita, jotka olisivat ainoa todellinen stereovaihtoehto.
– Jos kuulokkeiden teho riittää,
pitäisi sen kuulostaa kaikkein parhaalta.
Tapaa käytettäessä tuli kuitenkin yllätys ilmi. Puhelimen mukana saapuneet oletuskuulokkeet eivät ainakaan tuota läheskään riittävää määrää ääntä. Lähtenyt ääni
oli todella hiljainen, mutta laadultaan selvästi paras.
Testien voittajaksi kuuntelun
perusteella selviytyi selvästi kahviloiden take-away pahvimuki. Siitä
lähtevä ääni on voimakkuudeltaan
hyvä ja tasapainoinen. Kahvimukien verrattain helppo saatavuus
tekee tästä hyödyllisen niksin, jos
musiikista haluaa nauttia mukavammin.
13
vapaalla
ruotuväki 14/2015
Kuva: Mali Mäkinen / Ylä-Tikkurilan Kipinä
Mikko Lyttinen (punaisessa asussa) Vantaa Painicupissa viime syksynä.
Painimasta palvelukseen
Nuorten Suomen-mestari, aliupseerioppilas Mikko Lyttinen palvelee Urheilukoulussa ja tähtää kansainvälisiin kisoihin.
Joonas Koivisto
Uralle luonnollinen
valinta
Urheilukoulu oli Lyttiselle uran
kehityksen ja aikataulujen kannalta luonnollinen valinta. Palvelusaika sopii hyvin yhteen kauden kalenterin kanssa.
– Yleisesti omanikäisiltä kavereilta ja tutuilta on tullut ihan hyvää palautetta varusmiespalveluksesta.
tupavisa
1. Kuinka monta leijonaa on prikaatikenraalin arvomerkissä?
2. Missä sijaitsee Maavoimien esikunta?
3. Kuinka monta Hornet-monitoimihävittäjää Suomella on?
4. Missä järjestetetään lääkintäreserviupseerikurssi?
5. Mikä on puolustusvoimien nykyinen sodanajan vahvuus?
6. Paljonko maksaa
Sotilaslääketieteen keskuksen uusi
potilassimulaationukke?
7. Moneenko eri merivoimien joukkoosastoon voi hakeutua kutsunnoissa?
Palveluksen oheen ei ole sattunut toistaiseksi kilpailuja. Hän kertoo palveluksesta olleen hänelle
hyötyä myös urheilijana.
– Ainakin peruskunto on parantunut, olemme marssineet ja kävelleet sen verran paljon. Olemme
myös ehtineet kahden muun saapumiserääni kuuluvan painijan
kanssa harjoitella lajiharjoituksia
kasarmilla hyvin, puitteet ovat siellä kunnossa.
8. Minkä niminen yhdysvaltalainen
ohjushävittäjä vieraili Helsingissä
heinäkuussa?
9. Mikä on Libanonin rauhanturvaoperaation virallinen lyhenne?
10. Minkä maalainen on kuvan rynnäkköpanssarivaunu?
vastaukset
Shokkialku
Kuva: Joonas Koivisto
Puolustusvoimien Urheilukoulussa varusmiespalvelustaan suorittava aliupseerioppilas Mikko Lyttinen on meritoitunut painija. Ennen palvelusta vaasalaiselle mukaan tarttui nuorten suomenmestaruus kreikkalais-roomalaisesta
painista.
– Olen harrastanut painia nyt
suunnilleen 12 vuotta ja nykyään
painoluokkani on 66-kiloiset, 1994
syntynyt Lyttinen toteaa.
Seuratasolla Kuortaneen Kuntoa edustavalla nuorten suomen
mestarilla on selkeät jatkotavoitteet.
– Realistinen tavoite on miesten
suomenmestaruus palveluksen jäl-
keen. Sitä kautta aion päästä miesten edustusjoukkueeseen ja lopulta muutaman vuoden sisällä kansainvälisiin kisoihin.
Kansainvälisille kentille tähyävällä Lyttisellä on jo kokemusta
kansainvälisistä ympyröistä nuorten kisoista viime vuodelta.
Päällimmäisenä Lyttiselle on toistaiseksi jäänyt mieleen palveluksesta ensimmäinen metsäharjoitus.
Mikko Lyttisellä on ainakin yleiskunto kehittynyt palveluksen aikana.
– Harjoituksessa satoi ainakin
koko toisen päivän ja yön. Se oli
mukava ja shokeeraava alku näihin hommiin, Lyttinen muistelee.
Metsäaamut eivät silti tulleet
Lyttiselle täysin yllätyksenä. Hän
on urheiluopistossa opiskellessaan
tottunut ulkoilmaelämään.
– Harjoittelimme paljon ulkona
ja esimerkiksi puolijoukkueteltassa majoittumisesta tuli jo kokemusta sieltä. Näihin pidempiin
vaikkapa viikon kestäviin harjoituksiin ei sekään kuitenkaan voinut valmistaa, vaan ne ovat tulleet
palveluksessa uutena.
Palvelus on sujunut Lyttisellä
hyvin ja hänen mukaansa yleinen
tunnelma yksikössä on ollut ihan
hyvä. Peruskoulutuskaudelta jäi
muistoksi kultainen ampuma-
merkki ensimmäisestä ampumataitotestistä.
Harjoituksien vapaa-ajan viettoon kuuluva sotilaspaini on Lyttiselle tuttua, mutta hän ei ole
päässyt harmikseen vielä lajia kokeilemaan.
Taisteluammunnoista Hätilästä
tavoitetulta Lyttiseltä löytyy huumoria palvelukseen ja palvelustovereiden kanssa.
– En ole aamujen määrästä kovinkaan tarkkaa kirjaa pitänyt.
Taitaa niitä suunnilleen 240 tänään
olla jäljellä. Menee ihan mukavasti ja ehkä hieman nopeammin, jos
ei turhaan ajattele niitä.
1. Yksi leijona, 2. Mikkelissä, 3. 62, 4. Riihimäen varuskunnassa , 5. 230 000 henkeä, 6. Noin 50
000 euroa , 7. Kahteen (Upinniemi ja Dragsvik), 8. USS Jason Dunham, 9. UNIFIL 10. Venäläinen
14
vapaalla
elokuvat
ruotuväki 14/2015
näyttely
Ted 2
Ohjaus Seth MacFarlane Pääosissa Mark
Wahlberg, Amanda Seyfried, Seth MacFarlane,
Jessica Barth, Morgan Freeman, Liam Neeson,
Patrick Warburton Ensi-ilta 17.7.
mori ota loppuakseen. Katsoja
tuntee itsensä väkisinkin ajoittain kiusaantuneeksi, kun itse
juonesta täysin irralliset kohtaukset tuntuvat karkaavan täysin
käsistä.
Juoni itsessään ei ole huono,
ja elokuva onnistuu ottamaan
kevyestä otteestaan huolimatta
kantaa ajankohtaisiin aiheisiin.
Kaiken kaikkiaan rainan vahvuudet jäävät kuitenkin lähinnä
yksittäisten hauskojen kohtausten varaan. Niiden vastapainoksi Ted 2 sisältää liian monta turhaan pitkitettyä ja myötähäpeää aiheuttavaa kohtausta, joissa
katsoja ehtii jo toivoa olevansa
jossain muualla.
Kuva: Ville Bröijer
Vuonna 2012 edellisen kerran
ihastuttanut ja vihastuttanut
nallekarhu Ted on jälleen palannut valkokankaille. Ted ei ole aivan tavallinen nallekarhu, sillä
hän puhuu ja toimii kuten tavalliset ihmisetkin. Elokuvan toisessa osassa päihteisiin menevä
Ted on astunut maailmanhistorian ensimmäisenä nallekarhuna avioon. Ongelmat alkavat,
kun Ted yrittää hehkeän vaimonsa Tami-Lynnin (Jessica
Barth) kanssa adoptoida lasta.
Ted todetaan omaisuudeksi ja
hänen ihmisoikeutensa riistetään.
Ted aloittaa yhdessä parhaan
ystävänsä Johnin (Mark Wahlberg) kanssa toimet ihmisoikeuksiensa palauttamiseksi. Matkan varrella remmiin liittyy vielä aloitteleva juristi Samantha
(Amanda Seyfried), ja soppa on
valmis. Kolmikko toilailee minkä ehtii, eikä alatyylinen huu-
Jussi Vainikka
Sotainvalidien tarinat syventävät kuvaa sodistamme.
Southpaw
Ohjaus Antoine Fuqua Pääosissa Jake
Gyllenhaal, Forest Whitaker, Rachel McAdams,
Curtis ’’50 cent’’ Jackson Ensi-ilta 14.8.
Kalifornian suuri makkaratehdas on jo ajat sitten lakannut kehittämästä tuoreita reseptejä.
Nyrkkeilyelokuva Southpaw ei
luo sääntöön edes sitä vahvistavaa poikkeusta.
Elokuvassa
lastenkodista
tiensä herrain kartanoihin hakannut nyrkkeilijä tipahtaa lyhyen pinnansa vuoksi huipulta
kovaa. Vaimo kuolee ja tytär
otetaan huostaan.
Seuraa klassinen tarina puhdistumisesta: maailman murjoma nyrkkeilijä karkoittaa viinapirun itsekurilla ja palaa takaisin kehään. Kiirastuli lusitaan
hidastetun treenausmontaasin
siivittämänä.
Jake Gyllenhaal jatkaa Oscarjahtiaan tikkiin pumpattuna
nyrkkisankarina. Forest Whitaker suoriutuu hyvin pakollisesta
harmaapartaisen sensein roolista. Antoine Fuqua on ohjannut
ehkä eheimmän elokuvansa sitten vuoden 2001 Training dayn.
Missä siis vika? Miksi South-
Sotainvalidit kertovat tarinansa
pawta katsoessa tekee mieli
heittää pyyhe kehään?
Nyrkkeilyelokuva on genrenä
kehänsä vanki. Puitteet eivät
tarjoa mahdollisuutta laajalle
paletille tarinoita. Southpaw
menee kuitenkin jopa nyrkkeilyelokuvan mittapuulla riman
alitse.
Käsikirjoittajain kirjekurssin
lopputyön makuisella päähenkilön polulla käydään läpi jokainen lajityypin klisee. Henkilöhahmot eivät tunnu oikeilta ihmisiltä, vaan ovat olemassa vain
juonen tarkoitusperiä varten.
Southpaw on pahimmanlaatuinen esimerkki taiteentekijän
arkkivihollisesta: mukavuudenhalusta, pelosta ottaa riskejä.
Kalle Toivonen
Sotamuseon Maneesin uusin erikoisnäyttely käsittelee sodissamme pysyvästi vammautuneita.
Näyttelyssä esiteltiin viiden ihmisen elämää ennen vammautumista
ja sen jälkeen. Esitellyistä yksi on
nainen ja loput miehiä. Sotainvalidinäyttelyn kanssa samaan aikaan
esiteltiin myös muuta Suomen sotiin liittyvää kalustoa, välineistöä
ja varustusta.
Paikalla ollut toimitus ei odottanut näyttelyn olevan niinkään hienotunteinen ja hienostunut kuin se
oli. Esillepano koostuu kankaista,
jotka on täytetty vammakertomuksien ja elämäntarinoiden lisäksi tiedolla sotainvalideja tukemaan perustetuista veljes- ja sisarliitoista
Mieleenpainuvinta näyttelyssä
ovat ajatuksia herättävät veteraanien haastatteluista poimitut lausahdukset. Moni varusmieskin
voinee samaistua erään veteraanin
lausahdukseen ”Maanpuolustus
on välttämätön paha, joka on vain
kestettävä”. Tapahtumista tulee tilastojen sijaan aitoa elävää historiaa. Kirjoituksista paistaa sitkeys,
kyky sopeutua ja positiivisuus vaikeissakin paikoissa. Sotainvalidit
kertovat vammautumisistaan elävästi. Sääli ja murhe loistavat poissaolollaan, vaikka veteraanit ovat
kohdanneet vaikeitakin paikkoja.
Sotamuseon suunnittelija Lauri
Haavisto kehuu näyttelyn saaneen
paljon positiivista palautetta.
– Kävijät ovat kutsuneet näyttelyä parhaaksi osaksi sotamuseota,
hän selittää.
Uutta tietoa tuli monesta suunnasta. Sotainvalideja oli sotien jälkeen jopa 96 000 ja ensimmäistä
kertaa toimitukselle myös naisten
kohtalot tuotiin esille. Naisten ja
miesten tehtävät erosivat toisistaan hyvin paljon, joten vammautumistarinatkin ovat erilaisia.
Miinoja ja sirpaleita
Näyttely perehtyy myös vammo-
jen vakavuuden määrittelyyn ja
kertoo miten vammautumisen
kanssa opittiin selviämään. Eino
Anttila oli panssarimies sodassa ja
haavoittui vakavasti oman panssaritorjuntatykin ammuttua hänen
vaunuaan epähuomiossa. Anttilan
päästä saatiin osa sirpaleista leikattua pois, mutta osa jouduttiin
myös jättämään sinne hänen loppuelämäkseen. Kaisa Maasilta as-
”Tapahtumista tulee
tilastojen sijaan
elävää historiaa.”
tui venäläiseen miinaan, eikä kävely ollut enää mahdollista ilman
kipua ja särkyä. Vammojen hoitokeinoja avattiin, ja veteraanit kertoivat millaisia tapoja he joutuivat
omaksumaan jatkaessaan tavallista elämäänsä sotien jälkeen.
Näyttely on erittäin hyvällä
maulla toteutettu ja järkyttävim-
mät kuvat on jätetty pois, mikä tekee näyttelystä koko perheelle sopivan. Museossa oli esillä paljon
muutakin kiinnostavaa. Sodista
jääneet reliikit, kuten tykit, univormut ja oikea panssarivaunu saavat allekirjoittaneen kaltaisen kalustofanaatikon hurmokseen.
Sisäänpääsy sotamuseoon on
varusmiehille ja puolustuvoimien
henkilökunnalle ilmainen. Hinta ei
muutenkaan nouse päätähuimaavaksi, joten kesäinen vierailu Suomenlinnassa voisi hyvinkin sisältää myös vierailun Sotamuseon
Maneesissa. Lisämaksusta pääsee
myös tutustumaan sotien aikaiseen Vesikko-sukellusveneeseen.
Sotamuseon Maneesi ei voi vielä
luvata tulevia erikoisnäyttelyitä.
– Tulevaisuus pitää sisällään niin
paljon mahdollisuuksia, ettei vielä
ole täyttä varmuutta seuraavista
näyttelyistä, Haavisto selventää.
Antti Sarjanen
konsoli- ja lautapelit
Tornio ´44
Lautapeli
Mikugames
Tornio ´44 on kuvaus Suomen ja
Saksan välisestä taistelusta Kemissä ja Torniossa 1–8.10.1944. Peli on
julkaisija Mikugamesin toinen.
Pohjatyötä ja suunnittelua on
tehty paljon, sillä peli pursuaa historiaa. Ohjeissa sodan kulkua käydään läpi päivä päivältä. Selostukset ovat tarkat, ja ne auttavat eläytymään taisteluihin. Kaikki, mitä
laudalla pelin aikana tapahtuu,
myötäilee vuoden 1944 tapahtumia
tarkasti. Torni ´44 on kaksinpeli.
Peli koostuu useista kymmenistä toisiaan muistuttavista pahvipaloista, kartasta ja nipusta ohjeita.
Ohjeet ovat vain englanniksi. Eng-
lanninkielinen sotatermistö onkin
syytä olla hallussa, sillä ohjeet vilisevät pitkiä lauseita ja monimutkaisia lyhenteitä, eikä ohjevihkon
raskas taitto ainakaan lisää lukunautintoa.
Pelin arvioitu kesto on 5–10 tuntia. Kun jo pelkkien sääntöjen
opetteluun menee useampi tunti,
ei peliä voi millään mittakaavalla
pitää selkeänä tai helppona. Pelinappuloiden lajittelukin kestää
kauan. Monimutkaiset ohjeet
hyökkäämisestä, pisteidenlaskusta
ja liikkumisesta ovat ensi kertaa
tämän mittakaavan strategiapelejä
pelaavalle liikaa.
Totuus on se, että pelin pelaaminen amatööripohjalta osottautui
ainakin testaajalle itselleen mahdottomaksi. Useamman tunnin
ohjeisiin perehtyminen, tuskaisa
tutustuminen pelilautaan, nappu-
F1 2015
XBox 360
Codemasters
loiden loputon järjestely ja vielä
tuskaisempi epäonnistumisen tunne – pelin pelaaminen ei onnistunut. Säännöt eivät avautuneet ja
ne olivat aivan liian monimutkaiset. Harmittavaa, sillä peli on visuaalisesti näyttävä ja aihe kiinnostava.
Tornio ´44 sopii historiallisia ja
strategisia pelejä harrastavalle.
Maallikolle se ei anna kuin oppitunnin Suomen sotahistoriasta.
Juho Korpela
Codemastersin vuotuinen Formula 1 -päivitys nähdään nyt ensimmäistä kertaa uuden sukupolven
konsoleilla. Pelisarjan kenties suurin myyntivaltti on yhä tallella:
kaikki viralliset Formula 1 -tallit,
radat sekä kuljettajat löytyvät tästäkin versiosta täysin lisensoituna.
Myös grafiikka on silmiä hivelevää. Kauniin ulkokuoren sisältä
paljastuu kuitenkin pienoinen pettymys.
Aiemmissa versioissa ylivoimaisesti suosituin ja pelatuin uramoodi puuttuu F1 2015:ta kokonaan.
Itse luodulla kuljettajalla pohjamudista kohti kärkeä nouseminen
on luonut pelisarjaan syvyyttä. Nyt
pelimuotovalikoima jää suppeaksi, sillä pelaajan on mahdollista
ajaa vain yksi kausi kerrallaan.
Itse pelattavuus on Codemastersin tekeleessä kunnossa. Uuden
sukupolven konsolien kasvaneet
tehot on hyödynnetty onnistuneesti ja vauhtihirmujen ajamiseen on saatu sopivasti lisää haastetta. Myös tekoälyä on kehitetty
paljon. Oman elämänsä Kimi
Räikköset joutuvat aiemmasta
poiketen taistelemaan radalla tosissaan virtuaalisen Lewis Hamiltonin ja kumppaneiden kanssa.
Vauriomallinnus on pelissä edelleen harmillisen köykäinen. Monacon legendaarisella katuradalla voi
huoletta kolistella kaiteisiin ilman
merkittäviä autovaurioita. Tästä ei
tosin voi pelikehittäjiä syyttää, sillä
autovalmistajat tuskin katsoisivat
mielellään autojensa tuhoutuvan
edes virtualisesti.
Kokonaisuutena F1 2015 on
mukavaa ajanvietettä, mutta kovin
pitkäikäisenä pelinä sitä ei voi pelimuotojen suppeuden vuoksi pitää. Pelikokemus on luonnollisesti paras mahdollinen ratilla pelattaessa, mutta ohjaimellakin pääsee
Formula 1 -tunnelmaan mukaan
kiitettävästi.
Jussi Vainikka
15
VAPAALLA
ruotuväki 14/2015
VARSI- JA KORKOKENKIEN KOPSETTA
TEKSTI: ANTTI SARJANEN
KUVAT: VILLE BRÖIJER
TAITTO: SOFIA KORHONEN
• Varusmiehet tanssivat myöhään yöhön Riihimäellä.
• Ennakkoasenteet kohtasivat humppaa ja hymyä.
Monet ennakkoluulot sortuivat,
sillä toimituksen yllätykseksi
lavatanssit houkuttelevat talon
täyteen jopa maanantai-iltana.
Riihimäen Riutanharju muutti
myös toimittajien käsityksen lavatansseista pelkkänä
vanhemman väen harrastuksena, osana suomalaista historiaa. Lavatanssit osoittautuivat
erittäinkin eläväiseksi
ja trendikkääksi osaksi
Riihimäen yöelämää.
Lava oli täynnä kaikenikäistä väkeä, aina
nuorisosta eläkeläisiin. Paikalla ei
välitetty pukukoodista, mikä osaltaan teki tansseista hyvin rennon
ja kansanomaisen tapahtuman.
Tansseissa oli maanantaina
erikoisuutena kaksi tuntia, jolloin julistettiin tavanomaisesta
poikkeava naisten haku. Tämä
upposi tanssikansaan erittäin
hyvin, ja lava täyttyi erittäin nopeasti. Vaikka Riutan miesväki
ei kaikkein juroimmasta päästä ollutkaan, niin kaikenlainen
foxtrottien ja tangojen lisäksi
myös ”angrybirds-polkkaa” sekä
uudempaa tanssimusiikkia. Kokemattomia tanssijoita auttoivat
bändin solistin juonnot biisien
väleissä, joissa kerrottiin, millaista humppaa on
seuraavaksi tulossa ja
kuinka sitä tanssitaan.
Pitäessään taukoa soittamisesta jalkautuivat
artistit tanssimaan, ja
musiikkipuolesta vastasi lavan keskellä sijaitsevalle korokkeelle
asettunut tiskijukka.
Tanssijat eivät olleet paikalla
ainoastaan juhlimassa ja tutustumassa, vaan mukana oli myös
kuntoliikkujia sykemittarit ranteissaan. Kaikki mahtuivat hienosti samoille lavoille, ja tanssit
vain paranivat illan mittaan.
Lavatanssit osoittautuivat
eläväiseksi osaksi Riihimäen yöelämää.
suomalainen ujous pyyhkäistiin
sivuun. Hymyilevät daamit noutivat itselleen kavaljeerit tyylikkäällä itsevarmuudella.
Liveyhtye Hurma piti huolta
illan musiikillisesta annista, ja
kappalelistalta löytyi valssien,
Tanssiyhtye Hurma piti tunnelman korkealla koko illan.
Lava täynnä vihreitä miehiä
Hymy kirposi tanssiessa puolin ja toisin.
Varusmiesten vierailuun suhtauduttiin erittäin positiivisesti.
Lomapukuiset ja lyhythiuksiset
kavaljeerit saivat kehuja tanssitaidoistaan. Toimittajat saivat
vanhemmalta osallistujakunnalta
paljon kommentteja, siitä miten
hienona taitona he varusmiesten
tanssitaitoa pitävät. Niin vanhempi kuin nuorempikin väki tuli kiinnostuneena jututtamaan toimittajaryhmää. Monet kyselivät onko
varuskunnista näin vain päästy
maanantaina lomille. Kiinnostuneita riitti, ja varusmiehet saivat
koko illan vastailla kysymyksiin
tanssista, varusmiespalveluksesta
sekä lehden toimituksesta.
Kaikille paikalla olleille toimittajille löytyi tanssiseuraa enemmän kuin tarpeeksi. Jos ei suoraan
kysymään tultu, niin yhtäkään
kieltävää vastausta ei kukaan toimittajista tanssipyyntöihinsä saanut. Huvittuneisuuttakin löytyi,
sillä puolustusvoimien lomapuku
ei kuumine kauluspaitoineen ja
teräskärkisine varsikenkineen
edustanut kaikkein perinteisintä
tanssiasustusta. Varusmiehet kuitenkin näyttivät tyylikkäästi, että
niin valssit kuin tangotkin luistivat
varusteista huolimatta.
Kavaljeeri m05
Porvoolainen Satu Söderström
oli lavalla käymässä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, hän oli
paikalla ystävänsä kanssa ja varusmiesten läsnäolo oli melkoinen
yllätys.
Toimittajamme sai tanssipyyntöönsä hyväksyvän vastauksen,
mutta sillä ehdolla, että ensin
opetettaisiin soitettavan kappaleen tanssityyli. Foxtrot onneksi sujui sulavasti niin toimittajalta kuin hetken päästä neiti
Söderströmiltäkin.
– En ole ennen nähnyt sotilaita
täällä. Olin yllättynyt siitä miten
sekä tanssi että tanssinopetus luisti, ihasteli Söderström.
Tanssin osaamisaste vaihteli
suuresti läsnäolijoiden kesken.
Paikalla oli parkettien partaveisten lisäksi harrastelijoita ja aivan
aloittelijoitakin.
– Valssia olen osannut aina,
mutta muut tanssit vaativat hieman harjoittelua, Söderström
avaa.
Jos kiinnostuit, Ruotuväki kokosi varuskuntien lähimmät tanssilavat verkkoon. Käy katsomassa
osoitteessa www.ruotuvaki.fi
16
takakansi
ruotuväki 14/2015
potretti
Median moniosaaja nauttii saaristosta
Jussi Vainikka
Ruotuväestä vauhtia uralle
Varusmiespalveluksensa Kaijärvi
suoritti 25-vuotiaana Ruotuväkilehden toimittajana ehdittyään
hankkia alalta vankkaa kokemusta jo aiemmin.
– Ruotuväki oli minulle selvä
tavoite. Halusin hyödyntää varusmiespalveluksen ammatillisesti, Kaijärvi sanoo.
Ruotuväestä Kaijärven ura urkeni freelancer-töiden kautta lopulta jo ennestään tutun Länsiväylä-lehden päätoimittajaksi
vuonna 1998. Länsiväylän jälkeen kaupunkilehtikisaan mukaan lähtenyt Sanoma työllisti
Kaijärveä yhdeksän vuoden ajan.
– Valinta Länsiväylän päätoimittajaksi oli iso muutos. Sen jälkeen olen yhtä vuotta lukuun ottamatta tehnyt päätoimittajan
duuneja, Kaijärvi kertoo.
Kuvat: Ville Bröijer
Janne Kaijärvi nauttii lämpimästä heinäkuisesta kesäpäivästä
täysin siemauksin. Kuvankaunis
saaristomaisema Taalintehtaalla
sijaitsevalla mökillä on kieltämättä lumoava.
– Jokin tässä paikassa oli. Tuntui heti siltä, että tämä paikka voisi olla se oikea. Nyt jälkikäteen voi
sanoa, että löysin täältä sieluni,
Kaijärvi tunnelmoi heinäkuun auringossa kylpevällä terassilla.
Kaupunkilehti Turkulaisen
päätoimittajana tällä hetkellä
työskentelevän Kaijärven kokemus media-alalta on vakuuttava.
Etenkin eri kaupunkilehdissä
päätoimittajana pitkän uran luonut Kaijärvi pääsi aloittamaan
toimittajan työt hieman onnekkaasti 80-luvun puolivälissä.
– Rupesin kirjoittamaan urheilusta Länsiväylään vuonna 1985.
Siinä oli itseasiassa sellainen tilanne, että Jari Sarasvuo oli aikaisemmin seurannut lehdelle
koripalloa, mutta kun hän alkoi
keskittymään muihin hommiin ja
tarvittiin joku hänen tilalleen,
niin minulla kävi tuuri. Siitä se sitten lähti, Kaijärvi kertaa.
Janne Kaijärvi nauttii olostaan saaristomaisemissa paitsi kesällä, myös vähemmän hehkeissä olosuhteissa. – Tämä on ihan erilainen paikka meren ollessa jäässä, mutta yhtä lailla: tässä on jotain,
mihin olen ihastunut.
Kaupunkilehdet pitävät
asemansa
Ennen nykyistä pestiään Turkulaisen päätoimittajana Kaijärvi
oli mukana kehittämässä sähköpaperia Next Media -nimeä kantavan kehityshankkeen osana.
Kaijärven mukaan ajatuksena oli,
että pystyisikö printtikokemuksen tuomaan sähköiseen maailmaan lehtimäisyyden kuitenkin
säilyttämällä.
– Innostuin siitä tosi paljon.
Kehitystyö jatkuu edelleen, mutta se on suuntautunut uudelleen.
Varsinainen sähköinen paperi on
vähän myöhässä. Ajoitus on väärä, sillä maailma menee nyt niin
kovaa tähän digitaaliseen formaattiin, ettei sähköinen paperi
vain ehdi siihen mukaan, Kaijärvi pohtii.
Kaupunkilehtien tilannetta
Kaijärvi pitää tällä hetkellä hyvänä. Ilmaisuus, paikallisuus ja vahva lukemisen perinne Suomessa
ovat selkeitä etuja. Hänen mukaansa kaupunkilehtien lukeminen on ainoana painettuna lehtiryhmänä kasvussa.
”Olemme eläneet
tällaista
klikkikiiman
aikaa.”
– Sitä en olisi arvannut pari
vuotta sitten. Tämä on minulle ja
melkein kaikille yllätys, että kaupunkilehdet kasvattaa lukijamääräänsä. Kasvua ei ole tapahtunut
mitenkään mielettömästi, mutta
kuitenkin merkittävästi, Kaijärvi
toteaa.
Kaijärvi uskoo vakaasti, että
tällä hetkellä mediassa vallitseva
harhaanjohtavien
otsikoiden
klikkikulttuuri muuttuu ennen
pitkää jälleen lukijasuhdetta korostavaksi.
– Olemme eläneet tällaista
klikkikiiman aikaa, missä kaikki
lasketaan klikeissä. Esimerkiksi
Yhdysvalloissa on jo lähdetty
miettimään, miten lukijasuhdetta
voidaan kehittää. Eihän se ole
mikään lukijasuhde, että klikkaa
harhaanjohtavaa otsikkoa Facebookissa, Kaijärvi havainnoi.
Vespalla kaikkialle
Merivesi liplattaa taustalla vaimeasti samalla, kun Janne Kaijärvi esittelee Ida-nimeä kantavaa purjevenettään. Purjehdus on
kuulunut perheen harrastuksiin
jo pitkään.
– Pidämme vaimoni Aijan
kanssa merestä elementtinä. Meri on vahvasti täällä läsnä ja on ollut tietenkin ratkaisevasti vaikuttamassa mökin ostopäätökseen.
Jos ajattelen, että missä olen onnellinen ja missä haluan aikaa
viettää, niin kyllä se täällä on,
Kaijärvi tunnelmoi.
Mökkitontilta pois lähdettäessä huomio kiinnittyy tien reunalla lepäävään Vespa-skootteriin.
– En liiku autolla oikeastaan
poiminta
lainkaan. Käytän aina Vespaa, jos
vain pystyn. Luen sen vähän kuin
harrastukseksi, koska se on niin
hauskaa puuhaa. Sen kanssa on tosi nastaa ajella, Kaijärvi paljastaa.
Janne Kaijärvi
• Ikä:
50 vuotta
• Asuinpaikka:
Turku
• Ammatti:
Päätoimittaja
• Koulutus:
Kauppatieteiden ylioppilas
• Sotilasarvo:
Jääkäri reservissä
• ”Klikkikiimasta lukijasuhteeseen.”
kalenteri
12.8.2015
Varusmiessoittokunta tulkitsee pelimusiikkia
Joonas Immonen
Game On -pelimusiikin kiertue
Kuva: puolustusvoimat
Varusmiessoittokunta järjestää elokuussa pelimusiikkiteemaisen Game On -kiertueen. Taiteellisina
suunnittelijoina toimivat musiikkikapteeni Tero Haikala ja konserttimestari, ylikersantti Seppo Pohjoisaho, jotka valitsivat pelimusiikkikappaleet ammattisovittajien
työstettäviksi. Kapellimestareina
toimii Tero Haikalan lisäksi Varusmiessoittokunnan päällikkö, musiikkikapteeni Jarkko Aaltonen.
Mukana konserteissa ovat musisoimassa sinfoninen puhallinorkesteri, viihdeorkesterin sähkökomppiryhmä, jousisto vahvistettuna Sibelius-lukion jousisoittajilla sekä
Varusmiessoittokunnan omia laulusolisteja.
Haikala kertoo, että konsertteihin kuuluu paljon muutakin kuin
musiikkia. Jokaiselle kappaleelle
on suunniteltu varta vasten oma
taustavideonsa, joka kuvaa pelin tapahtumia ja on mukana luomassa
ainutlaatuista kokemusta.
Visuaalisesta suunnittelusta sekä
toteutuksesta vastaa viime vuonna
Varusmiessoittokunnassa palvellut
Aalto-yliopistossa elokuvantekoa
opiskeleva Matias Auramo.
12.8. kello 19.00 Tampere-talo, Tampere.
13.8. kello 19.00 Kuopion musiikkikeskus, Kuopio. 14.8. kello 19.00
Sibeliustalo, Lahti. 17.8. kello 19.00
Verkatehdas, Hämeenlinna.
Liput: 10/20 €
> www.puolustusvoimat.fi
Sotilasvakuutus ja -valapäivät eri puolilla Suomea
Kesän saapumiserän alokkaat
vannovat valansa ja antavat
vakuutuksensa elokuussa.
Useissa varuskunnissa pääsee
näkemään varusmiesten asuinoloja ja puolustusvoimien kalustoesittelyjä. Varuskuntien sotilaskodit ovat auki palvellakseen
tilaisuuteen saapuneita omaisia.
Lounaan etukäteen varanneilla
on mahdollisuus osallistua kenttälounaalle varusmiesten kanssa. Tarkista kunkin varuskunnan
valapäivän ajankohta ja tarkempi
ohjelma verkosta.
> www.puolustusvoimat.fi
Kaartin Seitsikon konsertti
Järvenpään kirkossa
Kamarimusiikkiyhtye Kaartin
Seitsikko musisoi 11. elokuuta
Järvenpään seurakunnan kesä-
konserttisarjan merkeissä.
Järvenpään kirkossa järjestettävissä konserteissa kuullaan Jean
Sibeliuksen alkuperäisiä seitsikkosävellyksiä ja tunnettuja marsseja. Tapahtuma on ilmainen.
> www.puolustusvoimat.fi
Finland International
Airshow
Helsinki-Malmin lentoasemalla
15.–16. elokuuta järjestettävä
Finland International Airshow ilmailutapahtuma kerää yhteen
näyttävimmät taito- ja muodostelmalentoryhmät. Taivaalla nähdään muun muassa Flying Bulls
Aerobatic Trio, Arctic Eagles,
Hornet-monitoimihävittäjiä, Vinkaalkeiskoulutuskone sekä Pilatusyhteyskone. Näytteillä on lisäksi
ilmavoimien muuta kalustoa.
> www.finlandairshow.fi.